The great majority (85-90%) of early classical Arabic poetry
ellauri001.html on line 1080: Araabian imaamien
ellauri001.html on line 1664: Ihn aber blickt hinwiederum
ellauri001.html on line 1752: Ubbaabba luma
ellauri001.html on line 2295:
Tästä viimesestä sentään selvis sen verran että pääsi itse toimituksesta jonkin verran jyvälle. Irrumabo ego vos et pedicabo.
ellauri001.html on line 2343: The most common meter in scriptural literature is the anushtup meter which has eight syllables in each of the four quarters :
ellauri001.html on line 2353: Syllables 5-7 of the second pāda must be a ja-gaṇa ("υ – υ") This enforces an iambic cadence.
ellauri001.html on line 2383: yks kauhukabinetti on.
ellauri002.html on line 41: Tag und Nacht hab ich gedichtet,
ellauri002.html on line 42: Und hab doch nichts ausgerichtet;
ellauri002.html on line 62: 1804 – 1814: Besuch der städtischen christlichen Grundschule in Düsseldorf. Besuch des Lyzeums in Düsseldorf (heute Görres-Gymnasium) ohne Abschluss. Heine erlebt den Einzug Napoleons in Düsseldorf. Der junge Heine verehrte Napoleon zeit seines Lebens und bewunderte ihn dafür, dass er den Code civil einführte, der Juden sowie Nicht-Juden gesetzlich gleichgestellen sollte. Heine verließ 1814 das Lyzeum, ohne einen Abschluss erreicht zu haben.
ellauri002.html on line 68: This article is about the English musician. For the aviator, see John Dowland (RAF officer).
ellauri002.html on line 209: Sie sagt, sie habe keine Eile,
ellauri002.html on line 511: conturbabimus illa, ne sciamus,
ellauri002.html on line 811: Cum ventitabat quo puella ducebat
ellauri002.html on line 812: amata nobis quantum amabitur nulla.
ellauri002.html on line 864: da gab es überhaupt kein Nein.
ellauri002.html on line 976: abbath">Black Sabbath: Black Sabbath 1970
ellauri002.html on line 1051: Ukin päivälehti julkaisi kuvan nenäkkäästä abista
ellauri002.html on line 1089: Kaivopuiston kallioilla tavaan abikeväänä.
ellauri002.html on line 1109: Heila pieni hesalainen wannabe on graafikko.
ellauri002.html on line 1186: Kenraalin ja don Jaimen habitukset erosivat
ellauri002.html on line 1464: Pieni tanskalainen tyttö opetti Elisabetin saarella mulle miten tehdään tanskan stød.
ellauri002.html on line 1473: Boney M: By the rivers of Babylon 1978
ellauri002.html on line 1630:
ellauri002.html on line 1657: able>
ellauri002.html on line 1673:
ellauri002.html on line 1689: able>
ellauri002.html on line 1783: David puolustaa aboriginaaleja,
ellauri002.html on line 1894: Oder aber ich kann - sei es auch nur zum einzigsten
ellauri002.html on line 2178: Gehorchen? Nein! Und aber nein - Regieren!
ellauri003.html on line 401: Elisabeth Bennett pukusarjassa.
ellauri003.html on line 679: Lea ja Pauli. Merisntura. Arabialainen kahvila. Sakun hattu. Felafel. Pegboard.
ellauri003.html on line 694: Merrillin viinabasso mörähtää peremmältä: antakaa lasten tulla tyköni. Mut kazokin Seizha ettei tämä toistu. Miehet tahtoo vaan sitä yhtä asiaa nimittäin lapsia. Ennenkuin huomaatkaan niin voi kauhistus: se on vuosi ja vohla, ja olet jumissa. Jos tulet järkiisi ja tarttet apua, sano vaan, mullon hyvä gynekologi joka ei häikäile.
ellauri004.html on line 40:
ellauri004.html on line 93: able>
ellauri004.html on line 107:
ellauri004.html on line 222:
ellauri004.html on line 369: tämän päivän rabbi Hararikin huomauttaa:
ellauri004.html on line 400: viluntorjuntabunkkerissa
ellauri004.html on line 409: On tää tabu kitkerä.
ellauri004.html on line 490: EX-LEPER: Ah, yeah. I could do that, sir. Yeah. Yeah, I could do that, I suppose. What I was thinking was, I was going to ask him if he could make me a bit lame in one leg during the middle of the week. You know, something beggable, but not leprosy, which is a pain in the arse, to be blunt. Excuse my French, sir, but, uh--
ellauri004.html on line 624: Debet on se mikä multa puuttuu, de-habeo. Debt.
ellauri004.html on line 671:
ellauri004.html on line 726: able>
ellauri004.html on line 855: Male Satanas abi spiritus.
ellauri004.html on line 1036:
ellauri004.html on line 1067:
ellauri004.html on line 1296: Puuttuvi absoluutti, suhteellista on kaikki.
ellauri004.html on line 1344: Sven Stolpe oli pienisuinen psykopaatti, joka kirjoitti ziljoona romaania, kaikissa paha nainen joka petti viatonta miesparkaa. Oikeasti sen vaimo Karin, kemian nobelistin tytär, oli kyllästynyt julmaan mieheensä ja sillä oli viikon pituinen romanssi kiltimmän Lagerqvistin kanssa jossain kirjailijaretretissä. Se päättyi Sven Tolpan murhayrityxeen rivollilla. Loppuikä meni Karinilla ja Olofilla muistellessa tuota viikon onnea. Saablarin Tolppa, keuhkopuoli tubijumala jaxoi keuhkota yhdelläkin keuhkolla, vitun ruozalais-iranilainen kunniamurhaaja. Ja hirvee narsisti, kirjoitti omien surkeiden tekeleidensä reunaan ize: "Nerokasta! Upeaa!"
ellauri004.html on line 1363: sen käyrä on ylöspäin aukeava paraabeli, positiivinen, sen differentiaali nousee ylöspäin. Pelkkää kasvua osoittaa se, nousukkaan naama.
ellauri004.html on line 1507: labuntur anni, nec pietas moram
ellauri004.html on line 1724: Xenophon Kyrou Anabasis 3, 1, 13-15.
ellauri005.html on line 70:
ellauri005.html on line 118: able>
ellauri005.html on line 155:
ellauri005.html on line 163:
ellauri005.html on line 184:
ellauri005.html on line 198:
ellauri005.html on line 251:
ellauri005.html on line 340: Commanded thee, done blabbing--
ellauri005.html on line 342: Deserves no less than stabbing--
ellauri005.html on line 343: Stab at thee he that will,
ellauri005.html on line 344: No stab the soul can kill.
ellauri005.html on line 441:
ellauri005.html on line 845:
ellauri005.html on line 894:
ellauri005.html on line 1410: Sit myöhemmin baabelin vankeus rautakaudella.
ellauri005.html on line 1415: arabien alasimen ja USA:n nuijan välissä.
ellauri005.html on line 1680: he´d crawl up in my baby´s bed
ellauri005.html on line 1689: He won´t suck my baby´s thumb
ellauri005.html on line 1932: Mise-en-abime peilistä kun hurraavat
ellauri006.html on line 61:
ellauri006.html on line 77: And judgement from above,
ellauri006.html on line 79: and cabbages and kings,
ellauri006.html on line 85: able>
ellauri006.html on line 909: Sinä häwitetty tytär Babel
ellauri006.html on line 1382: Seuraawat kysymykset tuulispäästä käsin saattaa waikuttaa wähän epixiltä: Onx sulla yhtä paljon habaa kuin mulla? Onko sinulla käsiwarsi niinkuin jumalalla? ja taidatko yhdenkaltaisella äänellä jylistää hänen kanssansa? Pitäisikö sinun minun tuomioni tyhjäxi tekemän, ja minua wääräxi soimaaman, ollaxesi ize wanhurskaana? Sinun ja minkä armeijan? Mut näinhän se just on: tasapäinen oikeus on vaan tasaväkisten oikeutta, sillä oikeus on aina wahwimman. Ei se ole mikään ajatuswirhe, niin se nimenomaan on. Tää on wiiden pisteen wastaus 4 Jobin kirjassa.
ellauri006.html on line 1386: 41. Herra puhuu jobille laweammalta krokodiilista. Tää krokodiili on alkutextissä nimeltään Lewiathan. Vähän kuin Moby Dickin valkoinen valas, albiino kaskelotti, hammasvalas. Se oli ilkeä. Vastusti pidätystä. Söi Ahabilta keskijalan, dick suussa hammasteli sille. Kapu jahtas sitä purjelaivalla kuin porsasta. Nyt ei Dickillä olis enää mitään mahkuja japsulaisen valaskonttilaivan kyljessä. GPS paljastas hetkessä sen sijainnin. Mun tutkit herra tarkasti. Varustat parasta ennen leimalla kuin Wagner wanhemman, Viivin sian isävainajan.
ellauri006.html on line 1482: When many people hear that unicorns are mentioned in the Bible, they imagine the mythical unicorn with a flowing mane and a sparkling horn. But, that image of the unicorn is only fantasy. Unicorns are mentioned in the Bible – in fact, they are mentioned in the Bible in nine times. But, before you rush off to check it out for yourself you need to know that the word unicorn only occurs the in the Authorized King James Version of the Bible, which means if you have a modern Bible, another word has probably been substituted for unicorn to distinguish the unicorns mentioned in the Bible from the mythical ones.
ellauri006.html on line 1490:
Eric Hovind grew up immersed in the world of apologetics. He lives in Pensacola, Florida with his wife Tanya and three children and remains excited about the tremendous opportunity to lead an apologetics ministry in the war against evolution and humanism. It was wonderful—I loved him & I think he liked me. He talked a great deal about his work & life & aims, & about sother writers. Then we went for a little walk, & somehow grew very intimate. I plucked up courage to tell him what I find in his work—the boring down into things to get to the very bottom below the apparent facts. He seemed to feel I had understood him; then I stopped & we just looked into each other's eyes for some time, & then he said he had grown to wish he could live on the surface and write differently, that he had grown frightened. His eyes at the moment expressed the inward pain & terror that one feels him always fighting. Then he talked a lot about Poland, & showed me an album of family photographs of the 60's—spoke about how dream-like all that seems, & how he sometimes feels he ought not to have had any children, because they have no roots or traditions or relations.
Samaan aikaan toisaalla ruipelo brassi kuulee sufipastorinsa neuvoja. Saavalin sumutuksen sana marssitetaan esiin: Sell your wisdom and buy a share with us for your soul to be filled with absolute nonsense. Because the wisdom of men and women is madness before God. Juurikin näin. Viisaus ja hulluus ei mahu samaan kalloon, siis viisaus ulos, hulluus tilalle. Hulluus on herran pelkoa. Koitan tässä kertoa mitä Julie-kirjassa oikeen tapahtuu. Tai ei oikeestaan kiinnosta sen juoni, eikä siinä olekaan kummoistakaan juonta sen enempää kuin uudemmissakaan saippuaopperoissa tai izehoitokirjoissa, samanlaista suoltoa tyyliin kuinkas sitten kävikään. Tales to thrill striped-ass baboons. (Sen nimistä lehteä luki Fabulous Freak Brothersin stetsonpäinen kaveri 70-luvun underground-sarjixessa.)
Uusi Héloïse. Hmm, osat ovat vaihtuneet. Julie on nyt holier-than-thou munaton Abelard, ja Ted sen ahnas Heloise. Mitkä oli Jullen munat, ja kuka ne siltä leikkasi? Iskä varmaan, joka torppas tyttären kaukalon laitaan ja siten abortoi onnen kaupalla Tedin sikiön, ja sai Julkun sitte ottamaan tylsän mutta sentään aatelisen Wolmarin. Pysyi möngöt suvussa.
Kuten tästä selviää, Mariini oli sekatörkeilijä narsististen setämiesten tapaan: isän ulosheittämänä (kuten Diderot) raiskas vähäsen, pakotti aborttiin ja väärensi nimikirjoituksia (kuten Paulo Coelho), kävi nokkapokkaa ja ammuskeli pyssyllä (kuten lordi Byron senior). Oli pari kertaa kiven sisässä (kuten Russell). Ei tämä vielä mitään, pahempaa seuraa...
Kalifi on arabiankielinen arvonimi, jota käytetään Muhammedin seuraajasta islaminuskoisten yhteisön eli umman johtajana. Oppi yhden johtajan hallitsemasta yhtenäisestä uskovien ummasta oli ihanne, joka ei koskaan toteutunut käytännössä, ellei sitten myyttisessä menneisyydessä, jota kuvattiin neljän oikeaan johdetun kalifin aikana. Loput on olleet sitten harhaanjohdettuja.
??? Tätä lihotusjaetta ei oo helppo ymmärtää, mut niin voi passim käydä raamatussa muutenkin. Ei auta muu kuin uskoa, vaikkei ymmärrä. Credo quia absurdum. Väärä reikä se on kuitenkin. Eikä nainen voi naida naista ilman kikkeliä. Se on luonnotonta. Kerran laitoin jatkojohtoon vahingossa kaksi koirastöpseliä. Sain säkärin. MOT.
Kivintä on et ehtii lukea muutakin kuin pörssinauhaa, Sabrinan palstaa ja aamumuropakkausta. Katrinka on lukenu kaikki Barbara Taylor Bradfordin kirjat, ne on kuin ne kertois siitä izestä!
The fable was well known in Ancient Greece; Athenaeus records that Hieronymus of Rhodes, in his Historical Notes, quoted an epigram of Sophocles against Euripides that parodied the story of Helios and Boreas.[2] It related how Sophocles had his cloak stolen by a boy to whom he had made love. Euripides joked that he had had that boy too, and it did not cost him anything. Sophocles´ reply satirises the adulteries of Euripides: "It was the Sun, and not a boy, whose heat stripped me naked; as for you, Euripides, when you were kissing someone else´s wife the North Wind screwed you. You are unwise, you who sow in another´s field, to accuse Eros of being a snatch-thief."
Alaviite: Mikko Kuustonen on 60v gospellaulaja, kaivosmiehen poika kuten Tom Jones. Soololevy Profeetta. Yksityiselämä (Muokkaa): Kuustonen oli naimisissa Marita Kuustosen kanssa 32 vuotta. Heidän avioeronsa astui voimaan keväällä 2014. Toukokuussa 2018 Mikko Kuustonen avioitui koreografi Hannabrotheruksen (s. 1968) kanssa. Hanna os. Saloheimo tulee täysin pystymezästä julkkisskenen ulkopuolelta. He ovat molemmat impulsiivisia ja yliempaattisia. Heillä on tv-ohjelma julkkisten rakkauselämästä. He haastattelee julkkisystäviä ja kuulee mikä liima saa suhteen kestämään. Ois Kuustostenkin ollut hyvä ostaa sitä putkilo. Minkä jumala on liimannut sitä älköön ihminen irrottako. He laittavat izensäkin likoon. Kyllä siinä moni liima irtoaa. Kuustosella on siitä pitkä kokemus. Hän on itse kertonut julkisuudessa päihdeongelmistaan, mutta on ollut raittiina v 2004. Varmaan vielä sietämättömämpi selvänä. Hän on kuulunut nuorena herätysliikkeeseen ja sixi kärsinyt myöhemmin myös muista mielenterveysongelmista. Kuustonen on kertonut olevansa värisokea. Siitä kaikki ongelmat alkoivat. Näki maailman mustavalkoisena väri-tvn aikana. Koiratkin on värisokeita. Vieläköhän se pieree yhtä kovaa Hannan seurassa. - Mikko! Hanna Brotheruxen poika Johannes on myös huumekoukussa. Haisteleekohan se liimaa. Mikko Kuustonen ja Hanna Brotherus muuttivat yllättäen avioehtoaan – Mitä tapahtuu ökymökille? Mikko Kuustonen ja Hanna Brotherus 2022: Ero! Mikko Kuustoselta paljonpuhuva reaktio Hanna Brotheruksen pieraisuun eron jälkeen. Musti!!
On sait l´existence hasardeuse et vagabonde que menait ce bohémien des
À vrai dire, sous le masque dont il se couvre, sa véritable nature se
L´art, mes enfants, c´est d´être absolument soi-même. C´est cette douceur ineffable qui fait le charme tout particulier de
Ce que la débauche a de plus abject et de plus dépravé n´altéra pas chez
— suffirait d´elle-même pour leur assurer une place fort enviable. Les
Ce qui assure la durée des œuvres, c´est une vérité durable. Distinguons
Hélas! M. l´abbé Klein a beau faire de Durtal un nouvel Augustin, et
Pahempia kuin nää "ylilyönnit" on jenkki"oikeuden" tavalliset käytännöt. Vankilat on nöyryytyslaitoxia, oikeudenkäynnit televisioituja farsseja, pahimmat tapauxet kuskataan Guantanamoon ja kidutetaan siellä, nöyryytetään mumslimeita kostoxi tuplatorneista. Ne nyt jouti mennäkin, rahavallan törkeet tuplafäkkisormet. Sit oli se Abu Ghraib "skandaali", missä apinan lailla irvistelevät jenkkisotilaat näytti peukku ylös merkkiä alastoman mumslimiruumiskasan päällä. Kaikenlaista ihan samanlaista sikailua kuin karja-aidan toisellakin puolella. Ei helvetti, ne on nää apinat ize, ei mikään paha meemi, joka näitä teettää. Just samanlaista meinikiä on jenkkivankiloissa, sanoo lähde.
Saa ne eräitä dusöörejäkin. Uskovaiset tuo niille munia, hedelmiä, jopa pinsettejä tikun poistoon jalasta. Pisperin ympärillä on viinitarhoja, Pabanen pojilla on lautta, jolla ne lähtee kerjuulle. Sitäpaizi kaikki maallikot ei joudu helkkariin, eikä mun tarvizisi olla kuin... esim... lingvisti tai filosofi. Mulla olisi kaislapallo, aina tabletteja käsillä, nuoria miehiä ympärillä, ja ovessa roikkuisi logona laakeriseppele. Och snart blottades i mörkret inte ollonet utan en enorm sal, illuminerad i stället av jättestora ståkukar av gyllene kandelabrar.
Kuningas pyyhkii hihallaan naamastaan hajuja. Se syö pyhistä astioista ja sitten särkee ne, ja se laskee mielessään laivastojaan, armeijojaan ja kansojaan. Kohtapuoliin se polttaa ihan mielijohteesta palazin juhlijoineen. Se suunnittelee rakentaa uudestaan Baabelin tornin ja syöstä valtaistuimelta jumalan.
Saaban kuningatar tässä on Kinneretin palsamia, Tammefanin niemen suizuketta, laudaanumia, kanelia, ja laaserjuurta, joka on hyvää soosissa. Sit siellä on Assyrian piziä, Gangesin norsunluuta, Elisan purppuraa; ja tää jäälaatikko sisältää leilin jotain chalibonia, jonka pitäis olla Assyrian kuninkaille varattua viiniä - jota juodaan yxisarvisesta. Täs on sit kaulanauhoja, neuloja, viiloja, parasolleja, Baasan pulveria, Tartessoxen tinaa, Pandionin sinistä puuta, Issedonian valkoisia turkixia, Palaesimonden saaren jalokiviä, ja jonkun tachas eläimen karvoista tehtyjä hammastikkuja - kadonnut eläin joka eli maan alla. Nää tyynyt on Emathoxesta, ja nää takinrimpsut Palmyrasta. Tässä Babylonian matossa on … mut hei, tule nyt, tule jo sieltä! Orjat alkaa valua tiehensä pyhän Anttonin edestä, hevoset, dromedaarit, efelantti, eskortit, uudelleen lastatut muulit, pikkuneekerit, apina, vihreät kureerit liiskaantuneet liljat kädessä, ja Saaban kuningatar poistuu päästellen jonkinlaista kouristuxenomaista hikkaa, puolix nyyhkytystä, puolixi ilakointia. Tää lapsi on pien kuin kääpiö, ja kuitenkin tanakka kuin kabeiri (joku hämärä maajumala),
Babylonian maagina: Sabellius Mutta Iabdalaoth, kostaaxeen syöxi miehen mazkuun, ja käärmeen fölissä! Mutta, koska mä olen rullannut loputtomassa määrässä existenssejä, jumalten hahmossa, ihmisten ja eläinten, mä kieltäydyn matkustelemasta pitempään, mä en halua enää tätä väsymystä! Mä hylkään mun ruumiin likaisen majatalon, lihasta pykätyn, veren punaaman, hirveen nahkan peittämän, täynnä säädyttömyyxiä; — ja korvauxexi mä saan lopultakin nukkua kaikista syvimmässä absoluutissa, nimittäin olemattomuudessa.
Se vasta on stadi, se Babylone! Kaikki on siellä rikkaita! Sinisex sudituissa taloissa on pronssiovia, ja portaikko joka laskeutuu joelle; Lopulta lähdettiin Babylonista; ja kuun valossa me nähtiin yxkax empuusa.
Nebukadnesar ei häikässy mua yhtä paljon. Saaban kuingatarkaan ei lumonnut mua yhtä syvästi.
Mitkäs sitten oli Babylonin?
Yhden luolan pohjalla, Vulkanus takoo kun rauta on kuuma kabiiriensa keskellä; siellä täällä vanhat Joet, nojaillen vihreisiin kiviin, kumoavat uurniaan, muusat laulavat seisaallaan laaxoissa.
Kabiirit satuttaa izeään vasaroilla, sokaistuu kipinöistä, ja kulkien käsikopelolla exyy varjoihin.
Saablari
Le Diable
Babylonin Dedaïmit,
Saladin (arabiaksi: صلاح الدين يوسف بن أيوب, Ṣalāḥ al-Dīn Yūsuf ibn Ayyūb, kurdiksi: سهلاحهدین ئهیوبی, Selah'edînê Eyubî , persiaksi: صلاحالدین ایوبی, Salāh-ed-Dīn-e Ayyūbī) (noin 1138 Tikrit – 4. maaliskuuta 1193 Damaskos) oli kurdilainen muslimihallitsija joka perusti aijubidien dynastian Egyptissä ja Syyriassa. Hän taisteli myös ristiretkeilijöitä vastaan ja tuli tunnetuksi sotataidoistaan ja armeliaisuudestaan.
132 6.50% 47 2.31% 27 1.33% 6 0.29% Hyvin samansuuntaista kritiikkiä esittää suomalainen kirjabloggari. En siis ole ainoa joka valittaa.
Tietolaatikko: Saxan kuuluisimpia komeljanttareita ovat Kleist, Büchner, Grillparzer ja Grabbe.
In After Strange Gods—the Page-Barbour Lectures that Eliot delivered at the University of Virginia in 1933— Tommy referred to Pound as “probably the most important living poet in our language” and to Yeats as “the other important poet of our time,” while subjecting both poets to rebuke.
Yeats and Eliot were not familiars; they met occasionally and agreeably from as early as 1915—at least once at a meeting of the Omega Club, and again when they lunched at the Savile.
The ultimate goal of Judaism is rule of the world by Satan, and to literally unleash hell upon the earth. Are you aware that Martin Luther wrote a treatise called "On the Jews and Their Lies", warning Christians in the most serious terms of the destructive influence of the jews, and advocating their banishment from European society? Luther was very knowledgeable of the religion, nature, origins, and influence of the Jews - having actually read the Talmud and written large parts of the Bible. Luther describes the Jews as an accursed, malicious, greedy, cunning, treacherous, thieving, and greatly evil people, who are descended from the very people who murdered the Messiah, who deeply hate Christianity and God's people, and are working in every possible way to undermine and destroy Western Christian civilization. Among other things, Luther rubbishes the Talmud, including its vicious hatred of Jesus and Christians, as well as relishing the many times Jews have been expelled from European nations.
Below is the most plausible story we could come up with, to explain how Democrats accomplished the fraud, based on the available evidence. I have come to suspect that multiple conspiracies played out, possibly unaware of each other. But given the evidence we have obtained, the following story seems most plausible. A relatively small team of perhaps 50 people or fewer was led by a smaller cadre which probably included several lawyers and most definitely included tech experts. The smaller cadre formed some time around the impeachment and carefully recruited point people over the course of the following months. Working like terror cells, they would need to keep point people unaware of who else was in on the conspiracy, to protect plausible deniability as much as possible. They had to have at least one conspirator in the elections offices of key swing states. It wouldn’t need to be a high-profile elected official, and would no doubt be better if it were some nameless person that few people noticed or would suspect. The fact that I am writing about this shows that this was not the perfect crime. The conspiracy was exposed though the conspirators have yet to be caught. My hunch is that it was a small group of colluders who tried to dupe many innocent people. A small size would explain why there are so many eyewitnesses who reported the signs of conspiracy, but we have yet to hear from a whistleblower who admits to being part of the plot. Being the middle or rear part of a human centipede makes whistling kinda hard.
Alokas, tämä
5
Netzach ja Hod on niinku jumalan fiilixiä. Netzach tarkoittaa 'ikuisuus', ja tässä Kabanossissa se tarkoittaa 'voitonriemua' tai 'sen kestävyyttä'. Paul Telttakin mainizee sen pariin otteeseen (Romans 5:3, Galatians 5:22). Hod vastaavasti on 'nöyristelyä', 'rukoilua', kykkimistä herran edessä polvikyykyssä. "Loistavaa! Hyvä Voitto! Mika Häkkinen on voittanut! Hyvä Mika! Lisää samaa!"
{14:1} Psalmus David. Domine quis habitabit in tabernaculo tuo? aut quis requiescet in monte sancto tuo? Your opening has to do a lot of different things. It has to establish the setting. Think of this as the camera planing over the outside of the spaceship, or across the crowded ballroom. Fuck I will! That's for idiots who cannot read but want to watch ABC TV. You know where you can stick that camera of yours and take inside belfies. It has to introduce your main character. You don't have to go into details, but you need enough to show if the MC is male or female, old or young, and ideally, give an idea of their personality. The opening has to show, or at least hint at, the inciting incident, the problem that starts the story for the MC. Most important, your opening has to grab the reader. Very few people have the patience to wade through pages of description before the action starts. Work on the first paragraph, and particularly the first line, until no-one can resist reading on. So, a few ways to get it wrong. Fuck the main character! This too is just for narcissist nincompoops who can't read about anything but themselves. Describing an average day in the life of your character. No, it won’t give us deep insight into her personality, it’s just boring. Start the story where your character’s life gets interesting. Fuck you, only idiots with a boring life want stories apt to tickle striped-ass baboons. Voiceovers to the reader. “Dear Reader, listen closely for I am about to tell you a most wonderous tale.” I’m not six, so I’ll pass, thanks. No, you are under five, you can't wait for the ads to end to watch Paw Patrol. Dialogue. Normally, dialogue is great and really lifts a story, but if you don't have any idea about the characters who are talking, it won't work. One line of speech can work. For instance "All cars proceed immediately to Main Street. Major riot in progress." establishes the setting and gives a lot of hints about the MC. What Main Character? This MUST be some tv watching imbecile who can't handle more than one face at a time. And why those fucking patrol cars again? Philosophy. It ends up sounding like the drunk who insists on telling you what he thinks the world is all about. And you sound like the other drunk who thinks he already knows it. Dreams. You know how bored you get when your friends tell you about their dreams? Now imagine a stranger is doing it. This person has a baseball player's brain. Most likely wearing a baseball player's cap with a hair tuft sticking out in the back. Geography. If I had wanted to know that Granard was in the midlands and had 1200 inhabitants, I would have bought an atlas. I wanted to read about people doing interesting things. Interesting monkeys doing interesting monkey things, like fleecing, hooting, or masturbating in a tree. Yep, who cares which tree. Before you scream that your reader won’t understand without a lot of explanation of what is going on, remember that this is the generation that watched the Matrix and Inception. Your reader is smart and will understand what is happening. Spending forty pages explaining the unnecessary is insulting to your reader. You call it smart to know all the tv cliches by heart? The XYZ generations, force fed with tv cliches from the cradle, are arguably the worst class retards so far in world history. There are lots of books out there. The reader has to decide quickly which one she is going to spend her time and money on. She's not going to buy something just because it might get good later on. Unless you have won a major prize or had a film made from your book, chances are your reader has never heard of you. She’s going to read a page or two and decide. If it’s on Amazon, she’s going to click “Look Inside” and read a few pages. Yep, "your reader" will do just that, being an analphabet in for mind-numbing pulp. "My reader" takes time to choose a book by its literary merits, not by its gaudy cover and advertising blurbs. And most likely from a public library on the recommendation of a friend. Preferably after reading the plot synopsis. Have you ever watched American Idol or X factor at the audition stage? Then you'll know the way you can usually tell within five notes if the singer is actually able to sing and is likely to go through. It's the same with writing. Any writer who can't manage a decent opening is not likely to get much better a hundred pages on. Whining for a second chance because "I sing a lot better in the second verse" (or "The second chapter is really good") doesn't fool anyone. What an idiot. There are lots of books that start out slow but grow on you. But fuck you, you're just such an idiot that hardly has the patience to spell laboriously through the title. Right into the garbage can from the Amazon box if the cover does not please. Your kind had better just watch Netflix or HBO, or reruns of American Idiots and X Position. Juupa juu, sehän se on se "se", kauhujen kauhu, se 1 paikka, naisten viemärimäinen se.
Varvara Lopukhina Lermontovin töissä oli aina läsnä, joskus näkymättömästi, ikään kuin liukenisi elämänsä moninaisuuteen, mutta ei koskaan jättänyt sitä. Hiän oli luonteeltaan rauhallinen, pehmeä ja herkkä, eli absoluuttinen vastakohta runoilijan impulsiivisuudelle ja ardorille. Aluksi Lermontov oli varma, ettei hänellä ollut mitään mahdollisuuksia, mutta vähitellen hänen sydämensä kertoi hänelle, että Varenka ei kohdellut häntä lainkaan yhtä välinpitämättömästi, kun hän ajatteli: punastua vilkkuu hiänen silmistaan, silmien mustuus muuttuu pohjattomaksi satunnaisella katselulla.
Phillu mainizee (175) Mandelin tykänneen Tito Puentesista ja Pupi Camposta niin paljon että muutti nimensä Babaluuxi. (Kolmas nimi on pianisti Joe Loco.) "Babalú" is a Cuban popular afro song written by Margarita Lecuona, the cousin of composers Ernestina and Ernesto Lecuona. The song title is a reference to the Santería deity Babalú Ayé. "Babalú" was the signature song of the fictional television character Ricky Ricardo, played by Desi Arnaz in the television comedy series I Love Lucy, though it was already an established musical number for Arnaz in the 1940s as evidenced in the 1946 film short Desi Arnaz and His Orchestra. By the time Arnaz had adopted the song, it had become a Latin American music standard, associated mainly with Cuban singer Miguelito Valdés, who recorded one of its many versions with Xavier Cugat and his Waldorf-Astoria Orchestra. Arnaz made the song a rather popular cultural reference in the United States.
Different religious traditions divide the seventeen verses of Exodus 20:1–17 and their parallels in Deuteronomy 5:4–21 into ten commandments in different ways, shown in the table below. Some suggest that the number ten is a choice to aid memorization rather than a matter of theology.
Pablo Picasso In August 2013, The Sun's Republic of Ireland edition replaced topless Page 3 girls with clothed glamour models. Its UK editions followed suit in January 2015, discontinuing Page 3 after more than 44 years. The Daily Star became the last print daily to drop topless photographs, moving to a clothed glamour format in April 2019. This ended the Page 3 convention in Britain's mainstream tabloid press. As of 2022, the only British tabloid still publishing topless models is the niche Sunday Sport. Only old geezers buy it anymore. Others prefer peering down the bottomless pit.
Burn in hell Pelagius, go jump in the fiery lake! Vitun humanisti! Joo olen kyllä Pentin kannalla siinä että nää termiittiapinat on aivan vitun tyhmiä, täysin beyond redemption. Ei ne ole toisilleen hyvänsuopia ellei niillä izellä mene paremmin. Mitä uutta kissimirrit tässä? Ei mitään, samaa paskanjauhantaa.
Wolpe wondered how many young people today even know Saul Bellow or read his work, but mused how wonderful it would be if more children of famous authors wrote about their parents, as Greg Bellow has.
“We’re not done with genocide on the basis of race and ethnicity, and we live at a time when death can come out of the sky at any moment,” Greg said. "We fear nothing except that the sky might crash on us one day."
Benito Juarez 137 Mexico David Ben Gurion 152 Israel Mahmoud Ahmadinejad 157 Iran Abdelaziz Bouteflika 159 Algeria Kim Yong Ill 160 Korea (North) Dmitry Medvedev 163 Russia Queen Elizabeth II 163 UK Cristina Fernandez de Kirchner 164 Argentina Nicolas Sarkozy 165 France Angela Merkel 165 Germany Silvio Berlusconi 165 Italy Josef Stalin 165 Russia Vladimir Lenin 165 Russia Margaret Thatcher 165 UK Julia Eileen Gillard 166 Australia Napoleon 168 France Winston Churchill 168 UK Benito Mussolini 169 Italy Yasuo Fukuda 169 Japan François Hollande 170 France Vladimir Putin 170 Russia Tarja Halonen 172 Finland François Mitterrand 172 France Adolf Hitler 173 Germany Harold Wilson 173 UK Hugo Chávez 173 Venezuela Gerhard Schröder 174 Germany Viktor Orban 174 Hungary Yad Mordechain kibbuzin vieressä oli arabikylä, josta asukkaat lähti sodan alta muutaman kilometrin päähän Gazan puolelle. Ne asuu yhä siellä, viljelee kituliaan näköisiä peltojaan ja katselee rajan yli entistä omaansa, joka kasvaa sankkaa vehnää. Sitä viljelee kibbutsi, jolle pellon on vuokrannut lautakunta, joka pitää huolta maasta poistuneiden omaisuudesta. BUAHAHAHAHAHA!
Britit tukahduttivat arabien kapinan ja julkaisivat vuoden 1939 valkoisen kirjan. Se salli vain 75 000 juutalaisen saapua Palestiinaan viiden vuoden aikana.
Ihmisen kukoistaminen on objektiivinen päätavoite. Tai no, jumalan kukoistaminen, mutta sehän menee ilman sanomista. Jokainen haluaa kukoistaa omalla tavallaan, ja viime kädessä olemme kaikki samaa mieltä siitä, miltä kukoistaminen näyttää, esim Kardashianin porukat. Kun tarkastelemme ihmisen kukoistamisen abstraktia tavoitetta, emme kuitenkaan ajattele, että yksilöllistä kukoistustani suurempia tavoitteita on, vaikka se myötävaikuttaisi myös laajemman yhteisön ns. kukoistukseen. Tulemme näkemään, että tällainen kukoistaminen tapahtuu aina oman ihmisyytemme ja yhteisön vähiten arvostettujen inhimillisyyden kustannuksella. Mahdollisuuden kukoistaa tai kommunikoida välillä kommunikoin paljon mieluummin. Todellakin, tämä on esimerkki, jonka saimme Kristuksessa. Esimerkki osoittaa, että tällä keinolla pääsee vielä mahtavammin kukoistamaan loppupeleissä. Kannattaa siis tarkastella koko pelin strategiaa eikä tilannekohtaisia taktiikoita.
abez" />
Technology is reducing the weight and size of the modern MBT. A British military document from 2001 indicated that the British Army would not procure a replacement for the Challenger 2 because of a lack of conventional warfare threats in the foreseeable future. The obsolescence of the tank has been asserted, but the history of the late 20th and early 21st century suggested that MBTs were still necessary.
I used to be pro-Ukraine but
Kremlin lies about Putin being at the frontline. Media recognises
Jumalanpilkkaajan kurituksesta.Jeesus sanoi: "Jos sellaisen aika on täytetty sfäärin läpi, Yaldabaōthin vastaanottajat tulevat hänen perässään ja sitovat hänet hänen kielellään suureen hevoskasvoiseen demoniin; he viettävät kolme päivää matkustaen hänen kanssaan ympäri maailmaa. ja kostaa hänelle. "Sitten hänet johdetaan pakkasen ja lumen alueelle ja kostetaan hänelle siellä yksitoista vuotta.
The journals flourishing at the start of the century resembled imperial corporations in the extent to which they promoted individual authors, aiding the so-called "minor" romantics in particular. "Old China" illustrates this historically symbiotic collaboration of author with organ not only through its external context in the highly topical London Magazine, but also especially internally, in the essay's ventriloquization of Coleridge.
Jahiliyyah (Arab. جَاهِلِيَّة
Salman Rushdie on kenties nykyajan tärkein kirjailija. Kenties ei. Kaikki tyypit kirjassa on Salmanin omia avataareja kuin kärpäsen verkkosilmiä. I shall explore briefly how the book, in its depiction of the characters as they grapple with language - conception, speech, writing - embodies a form of courage. Tai sitten ei. Kenties se on pelkkää narsismia taas. "Language is courage: the ability to conceive a thought, to speak it, and by doing so to make it true".(281) . Paskan marjat Rushdie, turpa kii tai se turpoo kii. Gibreel, Shaitan, Salman, Baal, kaikki on Rushdieita eri housuissa. Pamela ja Allie on sen ensimmäisiä anglosaxi vaimoja.
Smith's (Wilbur's, not Ian's} grandfather, Courtney Smith had been a transport rider during the Witwatersrand gold rush in the late 1880s, had commanded a Maxim gun team during the Zulu Wars. He had also hunted elephant both as sport and to provide a lot of meat for his family. Courtney Smith had a magnificent moustache which could tell wonderful stories to his grandson about the fictitious Ballantyne family, who helped colonise Rhodesia. After that he returned to the Courtney family. For his fans had made it very clear that they would like to read his novels and revisit his family of characters faster than he could write them. After 4 wives and tons of books and bucks, Smith died unexpectedly on 13 November 2021 at his Cape Town home; he was 88.
Omista kirjoistaan Katri Manninen pitää eniten nelikosta Sikabileet (WSOY 1996), Megakesä (1997), Bittitiikeri (1998) ja Supersivari (1999).
"Kâtibim" ("my clerk"), or "Üsküdar'a Gider İken" ("while going to Üsküdar") is a Turkish folk song about someone's clerk (kâtip) as they travel to Üsküdar. The tune is a famous Istanbul türkü, which is spread beyond Turkey in many countries, especially in the Balkans.
We actually wonder why anyone would want to visit this place, let alone live there. The food is drab, and the weather is worse. They serve beer at room temp. The museums are free, but they stole the art from cultures with far superior artists. Oh, and a certain current political situation has the country in a state of complete and utter disarray. The coolest part about this small Balkan country is how weirdly tall everyone is — the average height is more than 6 feet. Not half as fat as us though so there! We could just go to Oregon for that, where there are better beer and legal cannabis. Slovenia is one of Europe’s greenest countries and that’s about it. There’s nothing particularly noteworthy about this warm Yugoslav republic except that it’s near cooler countries.
How the heck did Ukraine end up here? Pretty much only because of its hatred for Russia, which is admirable under any circumstances. Otherwise, this place is about as depressing as you’d imagine for a former Soviet republic — and one where the greatest nuclear disaster in history took place. Not as many burnt corpses as in Hiroshima and Nagasaki, so we are still leading there. In the con column: It’s way up there, which means it’s dark and cold. And it’s entertainment is, um, questionable — wife carrying, swamp soccer and mosquito hunting are all popular. Wife beating, American football and random shooting are only becoming so. In Bulgaria, you nod your head when you mean no and shake it for yes, and they revere an old blind lady named Vanga who aba-2363896">predicts the future. Cool! Norway is fairly middling when it comes to Europe. The food is sometimes questionable (they eat sheep heads and cure fish with lye) and most of the year it’s freezing and dark. We largely forgot Albania existed until about 5 minutes ago. No offense, it’s just a really small country surrounded by more interesting countries. This country is like the cool goth kid of Europe. It’s proudly defiant, with a completely different language and alphabet than all those other Slavic nations. (What the fuck?) They had a proudly defiant ruler (Ceausescu) but he is dead. Many will scoff at this ranking, saying Serbia is some vast tundra of middle Russia, right? For its abysmal nationalist politics and icy relations with neighbors, we rank Serbia even higher than Sibiria. It feels like home. Make like every 20-something backpacker and head to Prague, then chill out and grab a pint along with that 15-link sausage sampler in this thoroughly satisfying European nation. Not at all as crowded as Vatican. Let’s all just take some breaths and think about this. France has everything and always will, which is terribly frustrating. And they know this and so they deserve to be put in their place whenever possible. When asked to choose the most arrogant people in Europe, French people chose themselves. We are very offended. Sure, the food is perfection, the art scene is out of control and there’s enough history to fill several volumes of textbooks. But can’t the French be more humble about it!? And why didn't they join the mobbing of Iraq? We'll never forgive that. And what about those tiny sausages from Vienna? How could you not like those, you heathen! Italy is good for exorcisms. Half a million exorcisms take place there annually, drinkable water flows freely from taps in town squares and locals drink an unseemly amount of undiluted caffeine every day. They just don't put as much water in it as we do. You must be doing something right when your country is known for its wooden shoes, mild cheeses, legal cannabis and insanely large flower industry. Bikes rule over cars. Dutch people are tall, racist and generally boring. The cities are organized and clean, but not over clean like Switzerland. The standard of living is as high for the whites and life as hard for the other shades as the tourists in Amsterdam’s red-light district. First of all, God must be Polish. Interesting food, good and bad. Mostly bad. A plus: it's much more affordable to travel there than, say, all of Western Europe. I’m from a small rural community, and ev’rybody who lived in my neighborhood, if you want to call it that, were relatives. We called it “the circle,” and our house was there, my grandmother’s house was there, an aun’ an’ uncle who were childless lived there, and (uh) a couple of aunts an’ uncles who had children. There were five female cousins, an’ in the summertime we hung out together all day long from early until late. In my grandmother’s yard was a maple tree, and the five of us developed that into our apartment building. Each of us had a limb, and [small laugh] the less daring cousins took the lo’er limbs, and I and another cousin a year younger than I always went as far to the top as we could, an’ we– we were kinda derisive of those girls who stayed with the lower limbs. We had front doors an’ back doors. The front door was the — the limb — were the limbs on the front, that were nearest (um) the boxwood hedge. And the grass was all worn away in that area. An’ then the back doorwa–was on the back side of the tree, an’ you could only enter the front an’ exit from the rear. And that had to be done by swinging off a limb that was fairly high off the ground, and (um) my cousin Belinda and I had no problem with that, but the other girls — that was always somethin’ we had to coax them into doin’. But still, you entered the front, you left the rear. We (um) ate our lunches together. When it was lunchtime — an’ our mothers always cooked lunch in the summertime ’cause they didn’ want to be in the hot kitchen at night. So we would just take our (um) — go home, an’ we’d load our plates with all the vegetables an’ the cornbread, an’ get our glasses of milk or ice tea or whatever we were havin’, an’ we would head for somebody’s yard, where we would all sit down an’ eat together. It was just an institution: lunch in somebody’s yard. An’ if you wanted to go home for a second helping– sometimes that was quite a little walk, but it was worth it, because that was our thing, having lunch together, every day. (Um) We gathered at my grandmother’s on Sundays. All my aunts would get those chairs, form a circle. (Uh) One crocheted. (Uh) Most of them just sat an’ talked, an’ we girls hung out for the main part with the women. (Uh) The men would gather around the fish pond, which was in a side yard. It was (um) — it was kind of a rock (um) pond that my granddaddy had, had built. There was a ir’n pipe in the middle, an’ when he went fishin’, he would put his catch in there. Or he caught a mud turtle, he’d put it in there. An’ there it stayed until it was time to kill it an’ cook it, whatever it was. The pipe in the middle had water that sprayed up all the time. There was a locust tree near there, an’ that’s where we girls picked the leaves an’ the thorns to make the doll clothes out o’ the locust. It’s where we always ate the watermelon. We always had to save the rind, an’ we always had to leave some pink on that rind, because my grandmother made watermelon pickles out o’ that rind. I hated the things. I thought they were the worst things I ever put in my mouth. But ever’body else thought watermelon pickles were just a great delicacy. That was also around the time that ev’rybody grew gladiolias [sic] an’ I thought they were the ugliest flower I’d ever laid my eyes on, but ever’body had gladiolias. ‘Course now I’ve come to appreciate the gladiolia, but back then I had absolutely no appreciation for it. It was also where we made (uh) ice cream, (uh) on the front porch. We made ice cream on Sunday afternoons. I had an aunt who worked in the general mercantile business that my family owned, an’ she was only home on Sunday, so she baked all day: homemade rolls an’ cakes. And so, she made cakes an’ we made ice cream, an’ ever’body wan’ed to crank, of course. (Um) That was just a big treat, to get to crank that ice cream. It was jus’ our Sunday afternoon thing, an’ I, I think back on it. All the aunts would sit around an’ they’d talk, an’ they’d smoke. Even if you never saw those ladies smoke, any other time o’ the week. On Sunday afternoon when we all were gathered about in gran- in granny’s yard, they’d have a cigarette. Just a way of relaxing, I suppose. The maple tree’s now gone. In later years, it was thought the maple tree, our apartment building, was shading the house too much an’ causing mildew, so it was removed at some point. And I don’t, to this day, enjoy lookin’ (uh) into that part o’ the yard. …Autuas on se joca sinun piscuiset lapses otta ja paisca kiwijn. Loppuu se evoluutio sun osalta.
ellauri006.html on line 1665: For life is quite absurd
ellauri006.html on line 1668: Forget about your sin -
ellauri007.html on line 27: omnia cui similem vix nova saecla dabunt.
ellauri007.html on line 261: av kungens drabanter jag hade till vän.
ellauri007.html on line 574:
ellauri007.html on line 644:
ellauri007.html on line 648:
ellauri007.html on line 703: able>
ellauri007.html on line 806: Vahakabinetistani
ellauri007.html on line 877:
ellauri007.html on line 890: China could care less about Lao Rui.
ellauri007.html on line 919: able>
ellauri007.html on line 1129: sanoen arabiaksi hyvä poika.
ellauri007.html on line 1268: in our windowless day cabin:
ellauri007.html on line 1281:
ellauri007.html on line 1308: 1. Uncle Saku used to have rabbits three in all.
ellauri007.html on line 1309: Once in a rabid mood
ellauri007.html on line 1311: Now uncle Saku has no rabbits left at all.
ellauri007.html on line 1332: able>
ellauri008.html on line 139: Paul Austerilla todettiin syöpä joulukuussa 2022, ja hän kuoli keuhkosyövän aiheuttamiin komplikaatioihin huhtikuussa 2024. Hän lakkasi runoilemasta 30-vuotiaana. Hänen runoutensa on monimutkaista ja monimutkaista ja palkitsee hitaat ja hitaat, toistuvat lukemat. Austerin runouskausi oli silloin, kun hän "kiinnostui juutalaisten historiasta ja juutalaiskysymyksistä", hän kertoi minulle. "Kolme juutalaista kirjailijaa, joilla oli suuri vaikutus minuun, ihastuivat minuun suuresti: Paul Celan, Edmond Jabès ja Charles Reznikoff. Se sai minut ajattelemaan omaa suhdettani juutalaisuuteen ja juutalaisuuden suhdetta kirjoittamiseen." "Voit olla täysin maallinen juutalainen ja pysyä kiintyneinä historiaan ja jopa tämän uskon filosofiseen perustaan." Että sellasta.
ellauri008.html on line 158: Austerin näköinen tytär Sohvi on julkkis wannabe.
ellauri008.html on line 160: Muita kuuluisia keskosia olivat Albert Einstein, Napoleon Bonaparte, Winston Churchill, Isaac Newton, Charles Darwin, Charles Wesley, Pablo Picasso, Pierre-Auguste Renoir, Mark Twain, Victor Hugo, Stevie Wonder, Anna Pavlova.
ellauri008.html on line 466: I found Conrad himself standing at the door of the house ready to receive me. His appearance was really that of a Polish nobleman. His manner was perfect, almost too elaborate; so nervous and sympathetic that every fibre of him seemed electric. He talked English with a strong accent, as if he tasted his words in his mouth before pronouncing them; but he talked extremely well, though he had always the talk and manner of a foreigner. He was dressed very carefully in a blue double-breasted jacket. He talked apparently with great freedom about his life — more ease and freedom indeed than an Englishman would have allowed himself. He spoke of the horrors of the Congo, from the moral and physical shock of which he said he had never recovered.
ellauri008.html on line 475:
ellauri008.html on line 477: My first impression was one of surprise. He spoke English with a very strong foreign accent, and nothing in his demeanour in any way suggested the sea. He was an aristocratic Polish gentleman to his fingertips. At our very first meeting, we talked with continually increasing intimacy. We seemed to sink through layer after layer of what was superficial, till gradually both reached the central fire. It was an experience unlike any other I have known. We looked into each other's eyes, half appalled and half intoxicated to find ourselves together in such a region. The emotion was as intense as passionate love, and at the same time all-embracing. I came away bewildered, and hardly able to find my way among ordinary affairs.
ellauri008.html on line 488: Wiiksiwallu eläinmurhaaja Hemingway tietysti, tyhmä sonni Henry Miller, kaakelileukainen Knut Hamsun, valassarjamurhaaja Melville enimmäkseen (paitti se "mieluummin en" novelli). Conrad merenkävijä myös eri selvästi, en meinaa jaksaa lukea. Henry James on yllättävän ällö myös, vaikkei mikään sonni. Ite asiassa Dostojevskikin soveltuvin osin kuuluu tähän. Ja Paulo Coelho, mirabile dictu. Naismaista miesmäisyyttä on näet myös näiden harrastama nokintajärjestyksen vahtaus ja sitä palveleva pyhyyshymistely, vaikka itse ovat piipunrasseja. Mieskirjailijoita on selvästi jenkkijutkut Bellow, Malamud, Roth etenkin, Paul Auster. Amos Oz ei kuulu joukkoon, mut se ei ookkaan jenkki. Eikä Singer. Naismainen Åke-Håkan Knausgård on selvä mieskirjailija, sukuaan haukkumalla koittaa päästä julkuksi, alistamalla ylistää itseään ja lyttää naisiaan. (Mussakin voi olla sitä vikaa. Mut en sentään ole julkkis.) Bylsii lapsia, fanittaa Hamsunia, Hördeliniä ja Hitleriä, kaikki hulluja mieskirjailijakolleegoja. Hyi. Sen eka kirja enkeleistä oli aika hyvä.
ellauri008.html on line 628: Juan Batiste Montabuanin tyylistä saippuaoopperaa.
ellauri008.html on line 667:
ellauri008.html on line 669: ability
ellauri008.html on line 675: deplorable
ellauri008.html on line 702: tractable
ellauri008.html on line 710: able>
ellauri008.html on line 722: Postkolonialistit sanoo et Conradin valkoset on asennevammasia koska ne on niin rasistisia. Värilliset on sekarotusia, niitä sopii Jimmy-serkun hukuttaa, Elisabeth-tädin kissanpoikia. Näyttää että Conrad tuntee jotain syyllisyyttä siitä kuiteskin.
ellauri008.html on line 749: Man is amazing, but not a masterpiece, he said, keeping his eyes fixed on the glass case. Perhaps the artist was a little mad. Eh? What do you think? Sometimes it seems to me that man is come where he is not wanted, where there is no place for him; for if not, why should he want all the place? Why should he run about here and there making great noise about himself, talking about stars, disturbing the blades of grass? ...
ellauri008.html on line 762: Du überraschest mich mit deiner Gabe
ellauri008.html on line 814: This book analyzes the representations of homosexuality in Conrad’s fiction, beginning with Conrad’s life and letters to show that Conrad himself was, at least imaginatively, bisexual. Conrad’s recurrent bouts of neurasthenia, his difficult courtships, late marriage, and frequent expressions of misogyny can all be attributed to the fact that Conrad was emotionally, temperamentally, and, perhaps, even erotically more comfortable with men than women.
ellauri008.html on line 816: Little is known about any intimate relationships that Conrad might have had prior to his marriage, confirming a popular image of the author as an isolated bachelor who preferred the company of close male friends.
ellauri008.html on line 818: In March 1896 Conrad married an Englishwoman, Jessie George. The couple had two sons, Borys and John. The elder, Borys, proved a disappointment in scholarship and integrity. Jessie was an unsophisticated, working-class girl, sixteen years younger than Conrad. To his friends, she was an inexplicable choice of wife, and the subject of some rather disparaging and unkind remarks. (See Lady Ottoline Morrell's opinion of Jessie in Impressions.)
ellauri008.html on line 827: Witsi, onkohan kaikki jyrkän linjan miesasiamieskirjailijat homoja, ainaskin in spe? Hemingway? No sillä oli paljon naisia, mut oli sekin ollut mamman hännän alla pienenä. Se taiskin olla pikemminkin transu wannabe. Sen poika Gloria oli epäonnistunut sukupuolenvaihtaja. Ille faciet. Hemingwaut on Mannerheimin miehiä. Puskajääkäreitä.
ellauri008.html on line 842: Stemming from Ernest's treatment as a child, where his overbearing mother put him in dresses (a common practice then, but which his mother took to the extreme, even treating him like a girl), Hemingway had an interesting relationship with gender and his perceptions of it. He probably never engaged in homosexual activity but there can be no doubt that he idolized the male form. There are scenes in almost all of his books but certainly in his major novels where the men are presented in a homerotic manner. Farewell to Arms is kind of an eyebrow raiser. But this is also the man who wrote The Garden of Eden, which was about gender switching. Ernest's 3rd son "ille faciet" Gregory fulfilled his dad's dream. Go read Running With The Bulls. This is written by his son Gregory’s wife Valerie, who had to deal with the fact that her man was a transvestite and died from a botched sex change. Very few people know this.
ellauri008.html on line 881: You said that giving your life up to them (them meaning all of mankind with skins brown, yellow or black in colour) was like selling your soul to a brute. You contended that that kind of thing was only endurable and enduring when based on a firm conviction in the truth of ideas racially your own, in whose name are established the order, the morality of an ethical process. We want its strength at our backs, you said. We want a belief in its necessity and its justice, to make a worthy and conscious sacrifice of our lives. In other words, you maintained that we must fight in the ranks or our lives don't count. You should know who came out cleverly without singeing your wings.
ellauri008.html on line 890: abraun.jpeg" style="width:25%" />
ellauri008.html on line 1289: Elisabeth Rehnin kuolinsiivous
ellauri008.html on line 1568: Stratagem is honourable if it succeeds.
ellauri008.html on line 1601: Toisin sanoen, niillä ei ollut just sillä haavaa tarvetta kapinoida, räjähtävästä tuottavuuden kasvusta riitti mistä ottaa. Toisin kuin nyt, kun on brexit tulossa. Taas kalibroidaan kapitaalin ja laborin väliset valtapunnukset.
ellauri008.html on line 1617: Inkkareilla ei ollut habaa ja gringoilla oli liikaa voitettavaa. Maailman eli siirtomaasotien jälkeen puntit oli toisin päin, parhaat palat oli syöty ja aseistetut intiaanit hankalia, nahiskoot siis keskenään. Niitä voi paremmin ohjailla rahoittamalla diktaattoreita ja CIAn agenteilla. Tilanne on taas päällä Venezuelassa.
ellauri008.html on line 1759: Tabloidista tulee vaan aika pieni
ellauri009.html on line 69:
ellauri009.html on line 79: Sit on hengissäpysyminen vastaan lisääntyminen. Pois tieltä kävyt. Kumpi pysyy hengissä, itiö vai emä? Kilpailu sekin, voittona Darwin-palkinto. Tätä en ollut tullut ajatelleexi. Monet elukat syö hätätilassa omat poikasensa. Vaikka onhan se selvää kun katsoo vanhustenhoitoa. Ihmiset jättää vanhat metsään, jäälautalle tai hoivakotiin. Heittää tyttövauvat rotkoon tai abortoi.
ellauri009.html on line 120: Omaisuutta kasvattaa absoluuttisesti väenkasvu ja suhteellisesti tuottavuuden kasvu. Varallisuutta kasvattaa vivutus, keinottelu, huijaus. Muutkin elukat lisääntyy simona kun pystyy, mut vaan ihmiset lisää tuottavuutta apinan raivolla.
ellauri009.html on line 125: Capital and labor
ellauri009.html on line 127: Onko kukaan vetänyt loppupäätelmää kasautumisesta? Kun kapitaali ei enää tarvii laboria, ei edes kuluttajixi? Kun niillä ei enää ole ostovoimaa, niistä ei ole enää mihinkään. Mänkööt vaan rupusakki huuthelekkariin, me ja ropotit pärjätään keskenämme. Siitä sit vasta maailmansota tulee, oikea harmageddon. Osattomat näyttävät mistä kana kusee. Tai sitten ei. Ylen surullisilta vain ehkä näyttävät. Kunnon vallankumouxet alkaa, kun joku ennen mitätön porukka vahvistuu. Heikot ei ala vallankumouxia, ne hävii niitä. Usein ensin hävitään sota herrojen kesken tai ulkomailla, aloitettu kansan napinan vaientamisexi (ulkoinen vihollinen saa unohtamaan sisäisen, sitäpaitsi sota on jännittävä lottoarvonta, oiva mahis säätykiertoon). Tappion kärsinyt vanha valta kaatuu, tulee uusi sortaja tilalle. Ihan kuin de Waalin apinoilla.
ellauri009.html on line 136: Rikkaan etuako palvelee myös abortinvastustus? Konservatiivista se on ainakin. Suurin osa ei-toivotuista raskauxista tulee köyhille, jotka siitä köyhtyy lisää. Senkötautta oikeistoäijät vastustaa aborttia että prolet lisääntyis, pysyis proleina, siis köyhinä, ei pääsis joholle? Isot perheet köyhille, niin pysyy naiset kotona, miehet nostoväkenä. Ei ala rotinkaiset kukkoilla. Ei tunnu uskottavalta. Tää ois sukupolvien välistä kilpailua. Voisko itiöemät itiöitä noin paljon vetää nenästä? Lisääntyminen on kuitenkin päävoitto geenilotossa.
ellauri009.html on line 142: Joo, kyllä se on vaan panohalu, ja lisääntymispakko joka meitä ajaa. Se on vahvin primitiivinen voima kaikessa elävässä. Ei siihen mitään järkeä eikä suunnitelmaa tarvita. Naiset on miesten lisääntymisväline. Panos/tuotos tase nainnissa on miehille huippuedullinen. Ei ihme et äijät vastustaa aborttia ja nuoret naiset puolustaa.
ellauri009.html on line 255:
ellauri009.html on line 363: Babylon ryösti heetit, vai menikö se toisinpäin?
ellauri009.html on line 364: Akkadit ryösti sumerien hopeat, Ebykti Babylonin,
ellauri009.html on line 700: You probably think this song is about you
ellauri009.html on line 702: I bet you think this song is about you
ellauri009.html on line 824: Samasta syystä Hammurabi erittelee eri elimet
ellauri009.html on line 849: Credo quia absurdum, muka sanoi mutta EI sanonut Tertullianus. Aika absurdia.
ellauri009.html on line 1629:
ellauri009.html on line 1681:
ellauri009.html on line 1832: Joku Balibar ehottaa et mitä jos vaan unohdettaisiin rajat ja omistus. Suit sait. Hahaa. Hehee. Puhu kädelle. Siihen ei suostu Babarkaan, eikä Seleste, vaikka on valistuneita norsuvaltiaita. Ei edes Hatsipompponen, joka tuskin suostuu luovuttamaan luutaansa. Siitä unexikoon Erich Fromm, uskollisena nimelleen.
ellauri011.html on line 31:
ellauri011.html on line 52: able>
ellauri011.html on line 80:
ellauri011.html on line 101: able>
ellauri011.html on line 209:
ellauri011.html on line 244:
ellauri011.html on line 505: During the 1970s, he started taking cannabis as he was freed from his family. His theater success was more than his writing career, and his writing failures caused his inclination towards black magic.
ellauri011.html on line 507: In late 1971, he met Gisa, and few weeks after, they got married. When his wife got pregnant, he convinced her to abort the child, that emotionally drained her.
ellauri011.html on line 524: • In 2012, he gave a controversial comment about James Joyce's 'Ulysses,' that topped various polls to be named the greatest novel of the 20th century.
ellauri011.html on line 566: In his central figure, not-quite-Paulo, he has created (I imagine by mistake) a devastating portrait of a man whose stock in trade is spirituality but who is worldly to his very toenails, exquisitely attuned to his own status. He is constantly reminding himself how many books he has sold, how many languages they have been translated into, and that he is 'despite all the adverse reviews, a possible candidate for a major literary prize'. When he takes up with another woman (strictly to dispel the Zahir, of course), he chooses a successful French actress of 35, on the grounds that she was the only candidate to enjoy his status, 'because she too was famous and knew that celebrity counts'. Celebrity is an aphrodisiac. 'It was good for a woman's ego to be with a man and know that he had chosen her even though he had had the pick of many others.' And the man's ego, does that come into it? Not-quite-Paulo is too gallant to reveal his own age, but if he is indeed a refraction of the author then he is 20 years Marie's senior. It's adorable that he should regard himself so solemnly as the trophy in this pairing.
ellauri011.html on line 589: Paulon postillassa viisautta on tieto ja muutos. Tietäminen on miesten heiniä, muutos naisten, nimittäin toi naiminen. Mas ainda no tocaste na grande força feminina, uma das forças mestras da transformação. - Eque força é essa? - Não continues a fazer-me perguntas tolas - respondeu Wicca. - Porque eu sei que sabes qual é. Brida sabia. O sexo. Dodi! Viimeinkin sexiä! Paulo pääsee itse asiaan kirjan puolivälissä. Quando os homens estavam próximos de Deus, o sexo era a comunhão simbólica com a unidade divina. O sexo era o reencontro com o sentido da vida. Joppajjo, bonobot, niihä se just on, pano on kaikist kivintä, se se on elämän tarkoitus: lisää elämää ja suuremmat lusikat, kauhat, suppilot ja melat. Mystikon ekstaasi on kuin mällin ruiskahdus, ja kääntäen, sanoo kaniguru expressis verbis.
ellauri011.html on line 688: Pauli Kani Bridassa jakaa wannabe welhoille lukijalahjoja, rusinoita Ison Paulin korinttipullasta. Terkkuja vaan kaikille täältä Sao Paulosta. Korjaan Rio de Janeirosta. Nyttemmin Genevestä. Oikeammin Tarsoksesta.
ellauri011.html on line 717: Terveydenhoito on diakoniaa. Naisten hommia. Henkilääkärit tekee vaikeammat operaatiot ja käyttää habaa. Ne on miesten työtä. Siis oli. Robotit näyttää dorkalle palaa nyt.
ellauri011.html on line 728: Fast vissa kan drabbas av sagolik tur.
ellauri011.html on line 803: Rabindranath joukosta mustimpana,
ellauri011.html on line 821: Ja Rabindranath Tagore-veljeä.
ellauri011.html on line 883: Paulon vasemmistolaisuus huuhtoutui vessasta menestyksen mukana. Ei se lie koskaan ollutkaan enempää kuin keskiluokkaisia vanhempia kiusaava teini, all-you-need-is-love-luokan hippi. Se pelkäsi kommareita jo nuorena. Nyt se tunnustaa jenkkiliberaalin värisävyä, on Amerikka-fan. Se on poliittisesti viisasta, siellä on vitusti sen lukijoita, wannabe Pauloja.
ellauri011.html on line 896: Karla on masis kylmiö koska se on liian etevä. Sellainen ei sovi naiselle. Onneksi sillä on tää brassibroileri. Se on sentään lohduttava tunari. Wannabe dervissi Paulo punainen turkkilainen ostopipo päässä lähtee etsimään dervissiveljiä. Löytyy yksi ranskis joka käskee Paulon tyhjentää mielensä aurinkoläikkään.
ellauri011.html on line 918: Meanwhile, she thought to herself: Hmmm, the others must have noticed that I feel different. What a wonderful thing it was, to be able to love. It's what makes us remember our mission on earth, our purpose in life. [A full page follows of this sort of dithyramb. Another solo aria starring Paulo.]
ellauri011.html on line 931: Peas, peas, absolute peas. We are peeing them, heavenly peas. LSD is giving us peas, farewell heebies jeebies, we rest in peas. We are our dreams, in the clouds, they are writing us some sms that we can't read. We bullshit on in love and peas. The italics are here just for effect.
ellauri011.html on line 937:
ellauri011.html on line 958: Clandestino Menéndez, en su libro Cuadernos críticos, hablando sobre El alquimista, hace mención a la falta de sentido del humor del autor y critica el hecho de que Coelho esté convencido de saber verdades.[36]
ellauri011.html on line 1013: Joku pesuainekylän paikallinen pyhä Savva uskoi että päältä ilkeä arabi Ahab on kiltti sisäpuolelta, ja niin se sitten olikin, koska tää on satu. Eli siitä tuli kiltti kun se ymmärsi hirttää tuhmia ja nuolla rikkaita. Typerä satu, ihan kuin arabin ilkeys olisi joku kyttyrä tai mutti, jonka kiltti länsimaalainen voi leikata vaan sanomalla ole hyvä. Jos edes sanois olkaa hyvät, pitäkää hiekkanne ja öljypumppunne, muttei sano. Vaan astuu peremmälle.
ellauri011.html on line 1015: Ilkeä Ahab hylkäsi ilkeän elämänsä ja alkoi kehittää Viskoosin seutua kuin Inkeri Vehmas-Lehto Kouvolaa. Ahab on kyllä jutkunimi eikä arabi. Tää ilkeä Ahab oli kiskuri eli todennäköisemmin jutku. Koronotto on kiellettyä koraanissa, mutta se on jutkujen ja kristittyjen peruskauraa. Se myös soveltaa anteexiantopäivää, mikä on juutalainen kexintö. Siinä annetaan anteexi jahvelle vuoden ilkeilyt. Aloitetaan uusi vuosi molemmin puolin puhtaalta pöydältä, unohdetaan kaunat.
ellauri011.html on line 1037: Njaa, tässä kerrotaankin tän surullisen pirun elämäntarina. Se oli upporikas asekauppias, tosin rehellinen reilun pelin rohmu kuten Roope Ankka, jonka perhe kidnapattiin lunnaiden toivossa. Kokemattomat nuoret terroristit listi koko konkkaronkan äijän pyssyillä ja sitten poliisi listi terroristit samoilla torrakoilla. "Kadotin jotain joka on ihmiselle tärkeintä", se valittaa, nimittäin uskon lähimmäiseen (perhe jää hopealle, niinhän Jeesuksellakin). Kai se oli uskonut et terroristit ei osuisi lähimmäiseenkään, sen tekemillä aseilla. Täähän oli Hararinkin pointti: usko on luottoa, sen varassa toimii taloudellinen yritteliäisyys. "Nauroin ja itkin jumalan ironiaa," sanoo se. Aika absurdia. Sen jälkeen siitä tuli paha kuin Silppurista väriammeessa, siis entistäkin pahempi.
ellauri011.html on line 1046: Juonenkuljetus tuo päällimmäiseksi mieleen Tapio Vilpposen eli Juan Batiste Montabuanin (kuten puolisivistynyt E. Saarinen lavastaja Royn kirjailijanimen väänsi). Samanlaista italowesternimäistä mahtailua on nyt sen diktiossa.
ellauri011.html on line 1340: He regarded the latter as of the highest importance because dislike and ill opinion force people to conform in their behaviour to social norms, however he didn't consider public opinion as a suitable influence for governments.
ellauri011.html on line 1342: In his 1672 essay On the Original and Nature of Government, William Temple gave an early formulation of the importance of public opinion. He observed that "when vast numbers of men submit their lives and fortunes absolutely to the will of one, it must be force of custom, or opinion which subjects power to authority".
ellauri011.html on line 1356: The success of Julie delighted Rousseau; he took pleasure in narrating a story about how a lady ordered a horse carriage to go to an Opera, and then picked up Julie only to continue reading the book till the next morning. So many women wrote to him offering their love that he speculated there was not a single high society woman with whom he would not have succeeded if he wanted to.
ellauri011.html on line 1361:
ellauri011.html on line 1380: Less palpably before me—and the glow
ellauri011.html on line 1383: able>
ellauri012.html on line 201: Rather like a habit
ellauri012.html on line 305: Älä enää ajattele mua, pliis, minään perustajaisänä tai suurmiehenä; sun kehut ei sovi yhteen mun heikkouteen. Mä oon kurja syntinen, rähmällään tuomarinsa edessä, naama ravassa mä sekoitan kyyneliä maa-ainekseen. Pystytkö näkee mut tässä ja silti pyytää mun rakkautta? Tule, jos kehtaat, ja työnny huiviasussasi mun ja jahven väliin, jokskin väliseinäksi. Tule ja purista musta huokailut ja ajatukset, jotka kuuluis vaan yläkerran kaverille. Auta paholaisia ja toimi niiden välikappaleena. Sä saat kehnon sydämen itkemään sitä kaikkea, sä kyllä tiedät mitä. Eips, vaan peruuta pois ja auta mua pelastumaan. Salli mun välttää kadotus, sitä pyydän sun entisvanhan hellyyden ja meidän yhteisen onnettomuuden nimessä. Suurin rakkauden osoitus on olla näyttämättä sitä; mä puolestani vapautan sut täten kaikista sun valoista ja lupauksista. Ole vaan herran morsian, jolle mä sut lupasin; mä en asetu vastustamaan niin hyvää suunnitelmaa. Mä oon kyl tosi ilonen jos mä menetän sut niin! Sit must tulee oikee kirkonmies ja susta ihan upee abbedissa.
ellauri012.html on line 315: Mutta olin yhä epäluuloinen. Luulin että naiset ei pysty pitämään lupauksia ellei niitä pakoteta siihen jollain valoilla. Vaadin noi valat, ja taivaan takuumieheksi, ettei mun tarvitsis enää epäillä. Kiitti teille pyhät paikat ja lujaseinäiset luostarit! ootte vapauttaneet mut tuhannesta huolesta. Uskonto ja hartaus pitää tarkkaa vartiota teidän muurien ja rautaristikoitten ympärillä. Tää on täyttä lepoa mustasukkaiselle mielelle! Miten kärsimättömästi mä siihen pyrinkään! Kuljin ympäri kuin jalopeura päivittäin kehottamassa sua tähän uhraukseen; mä ihailin (uskaltamatta mainita) sun kauneutta, ihankuin en oisi sitä ennen nähnytkään. Oliko se pyhistelyn aikaansaamaa kukintaa, vai mun suuren menetyksen kaikua, en välittänyt tutkia, kiirehdin vaan sun nunnavihkimystä. Lahjoin sun abbedissan rahalla että saisin oikeuden sit sut haudata. Talon papit oli myös lahjottu ja pidettiin poissa sun läheltä, vaikka murisivat. En unohtanut mitään, isoa enkä pientä asiaa, ja jos sä olisit päässyt mun kynsistä, mä en ois itsekään mennyt luostariin; olin päättänyt seurata sua kaikkialle. Mun varjoni ois seurannut sun askelia ja aina aiheuttanut sussa sekaannusta tai pelkoa, mistä mä itse oisin ilahtunut.
ellauri012.html on line 434: Älä anna sen harmittaa, Heloise, vaan ala jo; pane sun pelastussuunnitelma täytäntöön viivytyksittä; kyllä sä vielä ehdit kuiville kun pidät kiirettä. Lemmi jesseä, ja halveksi itseäsi sen sijasta. Se tulee sun sisään ja on sun huokausten ja kyynelten ainoo kohde; älä etsi muuta lohtua kuin se. Jos et pääse musta vapaaksi (ei tosin ihme, mähän on niin ihana), niin sä lankeet mun mukana; mut jos sä jätät mut ja liimaudut siihen, niin sä oot hyvässä veneessä. Jos pakotat loordin heittämään sut oman onnes nojaan, sulle käy köpelösti; mut jos sä olet uskollinen sille, niin iloa löytyy kyllä. Magnaleenakin itki kun luuli jo et jeesus oli sen jättänyt, mut Martta sanoi, kato hei, loordilla on sulle asiaa. Ole hiljainen ja halukas, ketterä ja kurvikas, vastaa joka kutsuun, niin jeesus tulee. Ja hei Heloise, tässä olis vielä muutamia ohjeita: sä olet teidän yksikön esimies, ja siellä on privaattipotilaita ja toisia jotka johtaa muita; ensinmainitut hoitaa vaan omaa pelastusta, ja niiden ei tarvitse noudattaa kaikkia hyveitä niin näkyvästi, mut ne jotka on alipäällystöä niiden pitää näyttää muille esimerkkiä ja tehdä niin hyvin kun vaan pystyy. Muista tää, ja seuraa sitä, niin että sun koko elämästä tulee hyvän abbedissan rautalankamalli.
ellauri012.html on line 442: Pyhimyksillä on myös tää etu syntisäkkeihin verrattuna, että koska ne on tutustuneet sääntöihin jo elinaikana ja tehneet mielikuvaharjoituksia, niillä on habaa millä päihittää piru, ja sitten kun tulee aika kuolla, ne helposti voittaa pääsylipun ikuisuuteen, pääsee siunattuun lopulliseen yhdyntään luojansa kanssa.
ellauri012.html on line 495: Suomen miekkataksilaivaston taannoinen peräamiraali oli Sapeli-Simonen. Hajoitti Arabian lakon sodan jälkeen poliisikameleilla. Santarmin nagaikka lehtikuvassa näytti sapelilta. Simonen oli vanha norssi. Kalakukkoilija kuten kollegansa, Rautalammin poikia. RUKn luokan priimus, hyvä huutaja. Meriväen aliluutnantti, kouluttautui lakimieheksi. Grynderinä ministeri täytti omat taskut riikin laarista, sai isot sakot kätilöopiston jutusta valtakunnanoikeudessa. Osas isät ennen Kanki-Kaikkostakin, ja sitä koplaajaa.
ellauri012.html on line 628: Je leur permettrais aussi, mais avec un grand choix, la lecture des ouvrages d’éloquence et de poésie, si je voyais qu’elles en eussent le goût, et que leur jugement fût assez solide pour se borner au véritable usage des choses ; mais je craindrais d’ébranler trop les imaginations vives, et je voudrais en tout cela une exacte sobriété : tout ce qui peut faire sentir l’amour, plus il est adouci et enveloppé, plus il me paraît dangereux.
ellauri012.html on line 662: Haba ja hyvännäköisyys siinä yhdistyy. Se nauraa vielä parhaiten, koska nauraa viimeisenä.
ellauri012.html on line 672: « Sur-tout ne vous laissez point ensorceler par les attraits diaboliques de la géométrie. »
ellauri012.html on line 822: Hiyab, niqab, jilhaabko vai vallan burka.
ellauri012.html on line 844: Naapureiden nimby asenteissa ja virkavallan tökerössä toiminnassa ei mikään ole muuttunut. Niinkuin ei liioin Al Koholissa, Baabelin hävitetyn tyttären, kaksoisvirran maan piscuistenkaan kohdalla. Niitä länsisählämit, urhea pikku Suomi hännänhuippuna, oisivat taas paiscaamassa ciween raamatullisella innolla.
ellauri012.html on line 846: Apina ei muutu mixikään. Vie sika Saxaan, vaikka Frankfurtiin, tuo se kotiin, sama se on pikku sika sieltä tultuaankin. Vaikka voissa paistaisi. Kiltistä ei tullut tuhmaa eikä tuhmasta kilttiä. Se oiskin satua. Kiltti pääsi lettu eloon jetsettiin niinkuin Ivana Trump. Tuhmat on nyt jauhettuina jyvix, mylvii Disneyworldissa Donald Trumpin vaalikarjana. Tyhmä on tyhmä vaikka voissa paistaisi. Ei pääse babiaani punaisesta pyllystään. Haukkuu väärää puuta aina vaan. Liimaa kostoxi vaikka verisen housukilven resepsuunin ikkunaan.
ellauri014.html on line 36: Lainasin Pamela piukkapepun kirjastosta. Sen esipuhe oli paksulti alleviivattu ja merkitty huutomerkein. Joku on kai lukenut tän tenttiin - vittuako typeryxet alleviivaa kirjaston kirjoja? ei siitä ole mitään apua! Wäinö mainitsee siinä kiittävään sävyyn Paul Bourgetin. Ai kenet, kysyt ehkä, niin minäkin. Katsoin Wikipediasta. Wannabe-julkkistyrkky viisinkertainen melkein-nobelisti, agnostikko, joka palasi katoliseen uskoon romaanissa Le Disciple. Se oli Gladstonen mielikirjoja. Russell pelkäsi Gladstonea pikkupoikana. Ei varmaan ollut Russellin mieleinen kirja. Bourget oli ollut sielun hienoudessa edellä ihailijattariansa, Wäiskin mielestä. Samaa ei voinut sanoa Richardsonista, joka ainakin Fieldingin leirissä kuvattiin pieneksi, punakaksi, turhamaiseksi, arkipuheiseksi pikku mieheksi. Tuntuuko jo pientä narsistisen setämiehen hajua? - Asiasta 3:nteen, kuppainen Kasimir Leino kirjoitti kalikkarunon Gladstonen kunniaxi, verraten sen Irlannin kohtelua suomen sortoaikaan.Sellainen HINOA JOHN -vittuilu Paulille tussilla Johnin oveen. No Pohjois-Irlannin Karjalaa ei sentään antanut Gladstone takaisin. Sattui silmiin, kun koitin löytää tietoa Kasimirin kupasta.
ellauri014.html on line 74: I started going to see The Beatles in 1961 when I was 14 and I got quite friendly with them. If they were playing out of town they’d give me a lift back home in their van. It was about the same time that I started getting called Polythene Pat. It’s embarrassing really. I just used to eat polythene all the time. I’d tie it in knots and then eat it.
ellauri014.html on line 76: We’d read all these things about leather and we didn’t have any leather but I had my oilskins and we had some polythene bags from somewhere. We all dressed up in them and wore them in bed. John stayed the night with us in the same bed. I don’t think anything very exciting happened and we all wondered what the fun was in being ‘kinky’.
ellauri014.html on line 83: Locke addressed the concept of supply and demand as part of a discussion about interest rates in 17th-century England. The phrase "supply and demand" was first used by James Denham-Steuart in his Inquiry into the Principles of Political Economy, published in 1767. Adam Smith used the phrase in his 1776 book The Wealth of Nations.
ellauri014.html on line 143: abc.jpg" style="width:25%" />
ellauri014.html on line 177: Iskä jäi kiinni salamezästyxestä. Kaksoisnelisti uus hani alla karkuun poliisia Nyoniin, jätti pojat Doran ja kaksoislanko Gabrielin niskoille.
ellauri014.html on line 272:
ellauri014.html on line 301: (Diego Marani: Las adventures des inspector Cabillot)
ellauri014.html on line 388: No tätä ongelmaa ei oo etäpesäkettä lainaavalla Juulialla ja sen yhtä monisanaisella Roomeolla. Voi hokee tota lausetta yhtä monta kertaa kuin oopperan nk. lihava nainen, ja kyl ne hokeekin. Erityisherkkyys on tosi fataali lahjakkuuden laji, Rousseau toteaa. Lo siento, sanoi humalainen pablo hississä Barcelonassa kun housut putosi.
ellauri014.html on line 413: Smouda på smouda nuoret tottuu salabylsintään, tai paremminkin kirjeenvaihtoon siitä, nykylukijalle jää hiukka epäselväksi onko ne enää oikeesti silleen ollenkaan (ei ole, vaan 2x koko niteessä, molemmat alkupuolella), niin että alkaa siitä keskenään jo heittää läpänderiä. Pröö haluu chaleeseen eli Julkun vanhempien mökille koko ajan, Julkku pihtailee. Juoni alkaa toistaa itseään.
ellauri014.html on line 485: Austenin jotkut sankarittaret otti vanhan hienon herran. Elizabeth Bennet sai lottovoiton, se kesytti tumman, tuhman ja rikkaan lopulta kiltiksi. Vanhan ja hienon se saa siitä sitten lopuksi, kun on itsekin vanha hieno, ja niistä tulee dekkareita. Varo ottamasta liian vanhaa, voi tulla ei-toivottua vaipanvaihtoa.
ellauri014.html on line 518: A cartoon depicting Rousseau as a Savage Man, a Yahoo, caught in the woods was more to Hume's taste. He described it to her with relish. "I am represented as a farmer, who caresses him and offers him some oats to eat, which he refuses in a rage; Voltaire and D'Alembert are whipping him up behind; and Horace Walpole making him horns of papier maché. The idea is not altogether absurd." (Edmonds/Eidinow, Enlightened enemies, the Guardian 2007)
ellauri014.html on line 641: Opiskeli Uppsalassa, oli jo siellä grubblande och orolig. Varmaan depressiivinen. Vanhemmiten asui Osnabrückissä kotipastorina, endast sysselsatt med dödsbetraktelser. Ei ihme että sai elämästä tarpeexeen. Ei naisia, oisko ollut edes käteenvetoa. Siitähän ei jahve pidä. No oli sillä mieskaveri, joku professori Funck. Ei vaan siis Runck.
ellauri014.html on line 672: Rikollisargumentti on tuttu Platonin Faidonista: jengi on niinku jonkun päsmärin omaisuutta (oikeesti tai vaan kuvaannollisesti), orjan omistaja kärmistyy jos orja sabotoi sen omaisuutta. Aika nilkkimäinen ajatus. Ainoo kunnon peruste jättää väliin seppuku on et sä lopultakin haluut elää enemmän kuin kuolla.
ellauri014.html on line 775: On les prend dans quelque famille nombreuse et surchargée d'enfants dont les pères et mères viennent les offrir eux-mèmes. On les choisit jeunes, bien faits, de bonne santé, et d'une physionomie agréable. M. de Wolmar les interroge, les examine, pus les présente a sa femme.
ellauri014.html on line 797: Voi kysyä miten niin isäntää tässä petkutetaan, apinaa muka koijataan. Alaiset ottaa isännästä irti sen verran kun niillä on siihen habaa, ja kääntäen.
ellauri014.html on line 806: Que ceux qui nous exhortent à faire ce qu'ils disent, et non ce qu'ils font, disent une grande absurdité!
ellauri014.html on line 808: Niinpä! Rusakon moraali on täysin absurdia, sitähän sanoi aikanaan jo Voltaire.
ellauri014.html on line 862: Rusoo sanoo alaviitteessä tunteneensa vaan yhen suuren filosofin, geneveläisen (ei, se ei ollut Voltaire, näähän jäbät ei voineet sietää toisiaan): tuiki tuntematon Geneven kirjastonhoitaja Firmin Abauzit, 9. vuosisadan mamu, abu Zaid tms alunperin, vaikka kahexan vuosisadan aikana kai joltistenkin kotoutunut.
ellauri014.html on line 863: Abauzitiin peilailee izeään Vätys V. Vätys. On jaloa olla keskinkertainen kun ainesta olis parempaan. Newtonin kustannustoimittajana korjaili sen virheitä. Jätti tuskin jälkipolviin jälkiä, koska sen perilliset piti sitä kerettiläisenä ja pani polttaen sen prujut. Thatz about it, sen enempää ei siitä tiedetä. Tää Julkun alaviite teki siitä pienen julkun.
ellauri014.html on line 940: Je ne souffrirai pas non plus que mes enfants se mêlent dans la conversation des gens raisonnables, et s’imaginent sottement y tenir leur rang comme les autres, quand on y souffre leur babil indiscret. Je veux qu’ils répondent modestement et en peu de mots quand on les interroge, sans jamais parler de leur chef, et surtout sans qu’ils s’ingèrent à questionner hors de propos les gens plus âgés qu’eux auxquels ils doivent du respect.
ellauri014.html on line 1037: « Milord, me dit-il, en me donnant le saint nom d’ami, vous m’apprîtes à le porter. J’ai rempli la fonction dont vous m’avez chargé ; et vous voyant prêt à vous oublier, j’ai dû vous rappeler à vous-même. Vous n’avez pu rompre une chaîne que par une autre. Toutes deux étaient indignes de vous. S’il n’eût été question que d’un mariage inégal, je vous aurais dit : Songez que vous êtes pair d’Angleterre, et renoncez aux honneurs du monde, ou respectez l’opinion. Mais un mariage abject !… vous !… Choisissez mieux votre épouse. Ce n’est pas assez qu’elle soit vertueuse, elle doit être sans tache… La femme d’Edouard Bomston n’est pas facile à
ellauri014.html on line 1049: Alors, s’approchant avec transport, il me dit en me serrant contre sa poitrine : « Ami, je lis, dans le sort commun que le ciel nous envoie, la loi commune qu’il nous prescrit. Le règne de l’amour est passé, que celui de l’amitié commence ; mon cœur n’entend plus que sa voix sacrée, il ne connaît plus d’autre chaîne que celle qui me lie à toi. Choisis le séjour que tu veux habiter : Clarens, Oxford, Londres, Paris ou Rome ; tout me convient, pourvu que nous y vivions ensemble. Va, viens où tu voudras, cherche un asile en quelque lieu que ce puisse être, je te suivrai partout : j’en fais le serment solennel à la face du Dieu vivant, je ne te quitte plus qu’à la mort. »
ellauri014.html on line 1066: EURO: Ich was sozzialisto autretime, aber vandag no convient nicht plus! Ich esse inderfact eine renommado swizzero banquiero!
ellauri014.html on line 1068: EURO: Tempos esse mucho hards por swizzeros banquieros! Nos habe van judaicos goden dentes bijna nicht plus! Und el reciclagio van dirty denieros no paya plus zo gut als in der past!
ellauri014.html on line 1137: Kirjeet sinkoilevat nahistelun merkeissä. Oravat puhuvat nyt ristiin, Rusakko kommentoi itseään alaviitteessä. Ted ei haluu vaihtaa kakkosruutuun, ettei paalupaikka mene kakkosreijältä. Mieluiten se pitää molempia misukoita varalla. Voihan Wolle liukastua banaaninkuoreen milloin tahansa. Se hyvä puoli oli ennen, kuin ei ollut antibiootteja. Ei pillereitä, kapseleita eikä tabletteja. Vain ruiskeita joita iso Pauli tarjos Lealle. Takaisin luontoon sanon minä. Julle hoveineen lähtee järvenrantaretkelle chillailemaan Chilloniin, jossa kalsa kylpy chillaa Jullen kalmaxi.
ellauri014.html on line 1174: Julle vaikuttaa helpottuneelta, melkein iloiselta, mikä luonnollisesti Wolmaria vähän häirizee. Olix mun kanssa noin kamalaa? (Oli.) Wolle heittää porukat ulos päästäxeen vaimon kimppuun kahestaan. Julle heti oven sulkeuduttua: hyvä, mul olikin sulle asiaa. Niin mullakin, sanoo Wolle, abus ensin, turpa rullalle nyt edes hetkexi, et mä saan sanotuxi sen. Olinx mä tosiaan niin sietämätön et sä vaan ilostelet tyyliin good riddance of bad rubbish kun pääset pois?
ellauri014.html on line 1195: Ja onnex onnex mösjöö Dorka kuoli sopivasti, et Julkku sai Clairesta ilmaisen seuramatamin. Sitäpaizi on oikeen ihanata surra, etenkin toisten epäonnea, siitä tulee tosi hyvä mieli izelle. (Joo joo, mirabile dictu, R. panee tänkin sammakon Jullen suuhun:)
ellauri014.html on line 1197: « On ne sait pas, disait-elle, quelle douceur c’est de s’attendrir sur ses propres maux et sur ceux des autres. La sensibilité porte toujours dans l’âme un certain contentement de soi-même indépendant de la fortune et des événements. Que j’ai gémi ! que j’ai versé de larmes ! Eh bien ! s’il fallait renaître aux mêmes conditions, le mal que j’ai commis serait le seul que je voudrais retrancher ; celui que j’ai souffert me serait agréable encore.»
ellauri014.html on line 1206: « Voyez donc, continuait-elle, à quelle félicité je suis parvenue. J’en avais beaucoup ; j’en attendais davantage. La prospérité de ma famille, une bonne éducation pour mes enfants, tout ce qui m’était cher rassemblé autour de moi ou prêt à l’être. Le présent, l’avenir, me flattaient également ; la jouissance et l’espoir se réunissaient pour me rendre heureuse. Mon bonheur monté par degrés était au comble ; il ne pouvait plus que déchoir ; il était venu sans être attendu, il se fût enfui quand je l’aurais cru durable. Qu’eût fait le sort pour me soutenir à ce point ? Un état permanent est-il fait pour l’homme ?
ellauri014.html on line 1239: Meillä sidotaan vainajan leuka sijoilleen valkoisella sideharsohuivilla. Claire kääri Jullen naaman kultabrodeerattuun sellaiseen, ihan kuin Pröön ennusunessa. Sellaisena se myös haudattiin. Huivin alle ei kukaan hirvinnyt kurkistaa. Helveetit on kyllä protestantteja, mut samalla taikauskosia kuin pakanat. Pahaa silmää pelkäävät. Ainakin kolme sellaista oli Jullella, ellei neljä.
ellauri014.html on line 1279: ¡Cierto! Anoche pensaba que estaba entrando en un bucle infinito!
ellauri014.html on line 1283: Kolho Encarna ja luihu Dulcamaro muhinoi. Siis Amparo. Seppo Kemivirtamainen baariapulainen Paco siirtää tuoleja. Maiskahtavia puseja. Näyteltyjä tunteita. Tyylikkäitä kuteita. Kolme hevosta. Kaxi autoa. Mätää moraalia. Aina samat kulissit: iänikuinen kabaree, kahvila, la finca, La Torrejen Merikadun kulma, kolhon lesbiaanin kämppä, jonka ovisilmästä kurkistaa milloin nahkalippis milloin joku toinen konna.
ellauri014.html on line 1293: Kabareehen menivät apina ja gorilla.
ellauri014.html on line 1294: "Saksalaiseen", se on ainoo kabaree
ellauri014.html on line 1317: Eipä enää, tentitkin siirtyy kohta kirjoitettavaxi näppixellä, kun kynä ei kakaroilla enää pysy kädessä. Seuraavax ne varmaan tehdään suullisesti. Kouluista poistetaan seiniä, pöytiä ja tuoleja. Pikku koulukkaat lojuu seinänvierillä flow-tilassa, nauttii tablettia ja luuraa kissavideoita luurista.
ellauri014.html on line 1353:
ellauri014.html on line 1400: Baby I´m telling you
ellauri014.html on line 1470:
ellauri014.html on line 1476: fabricati di fiamme.
ellauri014.html on line 1493: able>
ellauri014.html on line 1511: But an air of mystery surrounds Marino´s life, especially the various times he spent in prison; one of the arrests was due to procuring an abortion for a certain Antonella Testa, daughter of the mayor of Naples, but whether she was pregnant by Marino or one of his friends is unknown; the second conviction (for which he risked a capital sentence) was due to the poet´s forging episcopal bulls in order to save a friend who had been involved in a duel.
ellauri014.html on line 1517:
ellauri014.html on line 1522: Two Russian Silver Age poets, Nikolai Gumilyov and Maximilian Voloshin, fought a duel over another poet, Lilya Dmitriyeva. She had rejected Gumilyov and he made some insulting remarks about her. Voloshin stepped in to defend the lady’s honor.
ellauri014.html on line 1531: Tutta l´arte del Marini consiste nella forma, nella pura espressione; la sua poesia è scarsa di pensiero e di sentimento e quel poco che vi si trova è - come osserva il De Sanctis - privo di serietà. Quel ripetere, quel girare e rigirare la medesima idea presentandocela sotto aspetti diversi è una prova della povertà di pensiero cui il poeta supplisce con un calore veramente straordinario d´ immaginazione. Ancor più palese è il difetto del sentimento: egli non sente quel che canta; non ha fede in quel mondo da cui prende i fantasmi dell´arte sua. Vuol esser poeta religioso, patriottico, morale e riesce falso e freddo perchè in lui non vi è il sentimento della religione, della patria e della morale. Solo nel genere erotico eccelle il Marini, ma non sarebbe esatto dire ch´egli abbia il vero sentimento dell´amore. Il suo piuttosto è senso erotico. Non è la donna che suscita i suoi sospiri, ma la femmina; non è Beatrice, non è Laura, che suscitano nell´anima del poeta il fuoco soave di una passione divina, ma è la procace Lilla che con la sua carne odorosa eccita il senso del Marini e gl´ ispira i versi degli Amori notturni e dei Trastulli estivi, ove il naturalismo più crudo è espresso in una forma spirante l´estrema voluttà dei sensi. Le liriche erotiche del nostro autore sono tutto un poema in cui si fa l´apoteosi del piacere sensuale. Il Marini non analizza i suoi sentimenti e non mostra i vari atteggiamenti del suo spirito sotto l´azione d´amore, ma s´indugia nel rappresentarci la bellezza plastica delle sue amanti. I suoi madrigali e i suoi sonetti sono tanti brevissimi inni al pallore, al neo, alle chiome erranti, alla treccia ricamata di perle, ai pendenti, allo specchio, all´ago, alla bocca, al seno, al velo, al guanto, al ventaglio della sua donna; sono tanti quadretti in cui l´amante è sorpresa durante il bagno, dinanzi allo specchio, mentre si pettina, in carrozza, al giunco dei dadi; le sue canzoni sono superbe sinfonie dedicate al bacio e all´amplesso in cui culmina, per un istante, la passione carnale del poeta. La carne e il senso regnano sovrani nell´Adone e fremono di voluttà sotto il velo tenue e mal messo dell´allegoria e sotto l´ipocrisia del fine morale.
ellauri014.html on line 1569: The Cambridge History of Italian Literature thought him to be "one of the greatest Italian poets of all time". He is considered the founder of the school of Marinism, later known as Secentismo (17th century) or Marinismo (19th century), characterised by its use of extravagant and excessive conceits.[2] Marino´s conception of poetry, which exaggerated the artificiality of Mannerism, was based on an extensive use of antithesis and a whole range of wordplay, on lavish descriptions and a sensuous musicality of the verse, and enjoyed immense success in his time, comparable to that of Petrarch before him.
ellauri014.html on line 1643: ... interesting and ingenious burlesque compositions such as La Murtoleide (81 satirical sonnets against Gaspare Murtola), the "capitolo" Lo stivale; Il Pupulo alla Pupula (burlesque letters) etc. Many works were announced but never written, including the long poem Le trasformazioni, inspired by Ovid´s Metamorphoses, which was abandoned after Marino turned his attention to Adone.
ellauri014.html on line 1675: A female blogger, another wannabe famous poetess or novelist, writes about LM Montgomery as follows:
ellauri014.html on line 1728: But granted these are different poems, we are left with the curious problem of where Montgomery found the Alpine Path poem. Surprisingly, after reading a dozen or so academic articles on Emily of New Moon and Montgomery’s vocation as an author–as well as a couple of good biographies–scholars have not pinned down the reference. After an extensive internet search, it seems to me that blogger Faith Elizabeth Hough may have begun to work it out. She includes the longer version of the poem here:
ellauri014.html on line 1770: Like Bryant’s poem, this verse is about autumnal flowers. With some searching I found this poem in the 1884 New Year’s edition of Godey’s Lady’s Book. “Tam! The Story of a Woman” by Ella Rodman Church and August De Bubna includes this poem. In the story the verses are found in a copy of Bryant’s poetry–hence Montgomery’s connection to the poem–but in the (relatively boring) story they are actually written on a slip of paper that was found in the Bryant book–and written by a woman who tentatively hopes to make a career as a poet in a male’s publishing world. Intriguingly, Montgomery seems to have forgotten the original context of the verse, but herself emulated the desire of “Miss Powell” in the story.
ellauri014.html on line 1774: Update: A reader sent in this note: A Carol Gaboury, a member of the literary society until her death in 1998, identified this information about the poem, The Fringed Gentian from the Winter 1989 issue of Kindred Spirits Newsletter of Vermont. See the note in The L.M. Montgomery Literary Society.
ellauri014.html on line 1777: Jopa joo. Non omnes qui habent citharam sunt citharoedi. Kaikki joilla on kitara ei ole Eric Claptoneja. Eikä Jimi Hendrixejä. Tää munkin on valittaen myönnettävä.
ellauri014.html on line 1795:
ellauri014.html on line 1826: Shall send his roots abroad, and pierce thy mould.
ellauri014.html on line 1836: The venerable woods—rivers that move
ellauri014.html on line 1843: Are shining on the sad abodes of death,
ellauri014.html on line 1866: The speechless babe, and the gray-headed man—
ellauri014.html on line 1870: The innumerable caravan, which moves
ellauri014.html on line 1889: tuimista loppupeleistä, kuoppabileistä ja käärinliinasta,
ellauri014.html on line 1960: able>
ellauri015.html on line 70: Ja kääntäen! Ne on julkaisseet kirjan Maike Weißpflug: „Hannah Arendt. Die Kunst, politisch zu denken“. Hannah Arendt ize, nazi-Heideggerin ex-heila, – kokoelmassaan Kritische Gesamtausgabe – kysyy aiheellisesti: „Gibt es ein Denken, das nicht tyrannisch wird?“ Oli varmaan nazi-Martin mielessä.
ellauri015.html on line 82: Maria valitsee "hyvän osan" JEESUKSEN päivinä rabbiiniset perinteet ympäröivät juutalaisnaisia. Niiden varjolla heitä yritettiin estää tutkimasta Lakia. Eräs Mišnassa lainattu mielipide kuuluukin: "Jos joku mies perehdyttää tyttärensä Lakiin, on se sama kuin jos hän opettaisi tälle irstautta." (Sotah 3:4.)
ellauri015.html on line 170: Kun iskän diabetes vei ja jalan.
ellauri015.html on line 298: Tuli Grabowista
ellauri015.html on line 436: Quo usque abuti
ellauri015.html on line 439: tete iactabit
ellauri015.html on line 819: "Good luck!" huutaa ukki matalikon toisesta päästä ja työntää veneen kalliolta alas. Metsä herää ja sen myötä hyttyset. Minä hytisen kauttaaltani, lähden kiipeämään kalliorinnettä ja kompuroin mustikkamättäiden ja sananjalkojen poikki ensimmäiselle kumpareelle. Jostain kaukaa kuuluu metsästystorven töräys, sitten pian miesääniä ja koiran haukuntaa. "Snabbt, Joel, där springer han", huutaa joku. Ja: "Jävla sackeman!"
ellauri015.html on line 844: Kiltti eläinlääkäri on puhdasta wolframia, lihaxikas veikko, mutta tuo ääni! Siinä on jotain hypnoottista, Virpin kurkunpäässä on enemmän habaa kuin Arnold Schwarzeneggerillä.
ellauri015.html on line 923: Men redan gråhårig, en liten man liksom en rabbi gått vilse
ellauri015.html on line 957:
ellauri015.html on line 964:
ellauri015.html on line 1005:
ellauri015.html on line 1128: able>
ellauri016.html on line 144: And do you tell him about your holding on with your knee and god
ellauri016.html on line 145: Polvi on livahtanut mukaan. Babylon translator (jutkujen oma tekemä) päästää kirouxen:
ellauri016.html on line 228: Lopeta jo toi kiusaus, pyytää jumala ja pitelee korvia. Mut ei se lopeta, viekas apina ei ole ymmärtävinään. Kun jumala huutaa sille Älä! Lopeta! se vaan jatkaa, kun kerta pyydetään. Se on kiusaaja. Panettelija. Diabolos. Se panee kun sitä panettaa. Lisääntyy ja täyttää maan.
ellauri016.html on line 256: In nominal data, only Luxembourg would have gdp per capita of above one lakh (100K) US dollar. There would be 14 economies which would have per capita income above $50,000. 63 economies would have per capita income greater than world's average. Ten economies would be above five times richer than world. 29 poorest would be poorer by over ten times.
ellauri016.html on line 258: In ppp data, Qatar, Macao SAR, Luxembourg and Singapore would have gdp per capita of above one lakh International dollar. Singapore is the latest entrant in this list. There would be 24 economies which have per capita income above Int. $50,000. 77 economies would have per capita income greater than world's average. Four economies would be above five times richer than the world. The 12 poorest would be poorer by more than ten times.
ellauri016.html on line 513: Siis onhan snobi objektiivisesti vituttava, mut tää sen pahexuja ei ole sitä kummempi. Sehän tuli just todettua, vai mitä. Kade wannabe snob on kärmeissään ja koittaa kexiä jonkun p.c. syyn mix se on oikeessa ja snobi väärässä, eli se ite parempi. Itte asiassa se haluis useimmiten ize snobix snobin paikalle. Vaikkei tietystikään olis yhtä mauton, herra varjele.
ellauri016.html on line 539: Niin sit viel lesoominen, se tuli 2023 S.KARPPI sarjasta muiden trendaavien sanojen mukana kuten refe ja tribaali. Se on takuulla peräisin joltain junantuomilta. "lesoo ylpeillä: No hei kuule mä sainki eilen uudet 100 euron kengät" jne. "tatska tatuointi: Otin järjettömän kokosen tribaalitatskan selkään." tribaali: usein symmetrinen ja teräviä kulmia sisältävä abstrakti kuvio, erityisesti tatuoinneissa". Se oli vanhanaikainen jo S.KARPI:n vilmatisoinnin aikana.
ellauri016.html on line 694:
ellauri016.html on line 772:
ellauri016.html on line 780: In 1999, "Pink Moon" was used in a Volkswagen commercial, boosting Drake's US album sales from about 6,000 copies in 1999 to 74,000 in 2000. The LA Times saw it as an example of how, following the consolidation of US radio stations, previously unknown music was finding audiences through advertising. Fans used the filesharing software Napster to circulate digital copies of Drake's music; according to the Atlantic, "The chronic shyness and mental illness that made it hard for Drake to compete with 1970s showmen like Elton John and David Bowie didn't matter when his songs were being pulled one by one out of the ether and played late at night in a dorm room." In November 2014, Gabrielle Drake published a biography of her brother. Over the following years, Drake's songs appeared in soundtracks of "quirky, youthful" films such as The Royal Tenenbaums, Serendipity and Garden State. Made to Love Magic, an album of outtakes and remixes released by Island Records in 2004, far exceeded Drake's lifetime sales. In 2017, Kele Okereke cited Pink Moon as an influence on his third solo album Fatherland. Other contemporary artists influenced by Drake include José González, Bon Iver, Iron & Wine, Alexi Murdoch and Philip Selway of Radiohead.
ellauri016.html on line 820: Mut nyt kova mutta rehellinen Elisabeth-täti
ellauri016.html on line 933: Säilöttävät saa ongelmalähtöistä opetusta, maan tavoille kantapään ja selkänahan kautta. Kansalaistaitoja on turha paukuttaa wannabe ei-kansalaisille. Kontakteja kantaväestöön ei suosita. Turha vihollisen kanssa veljeillä. Halutaanko muka todella, että väärän näköinen ihminen laulaa maammelaulua ja suvivirttä, jyystää makkaraa ja paskantaa kettinkiä? Johan sille naurais harakatkin. Persua ei naurata. Kettinki jo kurkkii lahkeesta. Kohta se alkaa viuhua.
ellauri016.html on line 972: Kiitti luonnonvaroista, tässois pyssyjä, selvittäkää te kaverit nyt loput, täällä alkaa olla liika kuuma valkoiselle miehelle. Taakka siirtyy ikävä kyllä nyt takas teille. Mut pysykää siellä, älkää hemmetissä tupatko meille, me autetaan meluummin siellä, rahoitetaan Turkin Mäntylöitä. (Tää koskee etenkin perheitä. Muutama halpa bussikuski ja kebaabikokki olkoon menneeksi, plus käymälähygieenikkoja.)
ellauri016.html on line 1058: Väittelijän perhe on kuin hullunkurinen perhe korttipelistä. Isä ja poika on samixia, robusteja persuja, äiti ja tytär samixia myös, pikkuruisia, positiivisia wannabe teologeja. Eteerinen tytär oli pannut nyt niin paljon meikkiä etten ollut tuntea. Sil oli vuojudekoltee ja ihottuman näköinen tatska hartiassa perheen Martta-kissasta. Isovanhemmat on evakon lapsia, pienviljelijöitä Vesivehmaalta. Sieltä kai se positiivisuus on peräisin. Ilo pintaan vaikka syän märkänis. Kaikkien on päästävä ääneen, jopa pikkuruisen isoäidin. Puheita on kaksi tuntia. Sit aukee baari ja jengi paahtaa alakertaan, me funksunäärit hankkiudutaan kotimatkalle. Liisa laittaa farkut takas juhlamekon päälle. Kotimatkalla mä vittuilen vähän sille subliminaalisesti, makselen kalavelkoja. Liisa vitun Tiittula. Vanhoja ei unohdeta.
ellauri016.html on line 1060: Tarun mitalissa luki Labor omnia vincit. Oikeesti se kuuluis olla labor improbus omnia vincit. Kaiken voittaa oikeen törkee äherrys. Tai sit rikollinen sellainen. Tarulta ei jää mikään kesken. Se on himo hiihtäjä ja kirkkoveneilijä. 7v sitten se pysähty lenkillä tienristiin ja sano turvamiehelle: mä väittelen. Turvelo ei tohdi väittää vastaan, ihan sama mulle. Onhan sillä tv- ja nettifutis. Mut enää se ei anna vaimon pysähtyä lenkillä.
ellauri016.html on line 1092: Ei mee Elisabetin hovissa nyt putkeen, brexittiä lyö kuviot. Andrew hölmö punkero jäi kiinni rysän päältä alaikäisten naimisesta. Se on liian tyhmä edes valehtelemaan kunnolla. Hyväntekeväisyysmiljoonat putoo pakkaselle, äitykkä joutuu leikkamaan suosikkipojan viikkorahan minimiin. Mahtaa Charles ruipelo hymyillä kätöseensä. Kuninkaallinen mulatti Megan ja dirty Harry sekoilee brexit hovin ovissa. Ette arvaakaan millaista meillä täällä on, miten rumaa kieltä huudellaan käytävillä, sanoo rottweileri Camilla, kuin Lea vainaa Kivelässä.
ellauri017.html on line 34: Rinssieverstiltä on hellekypärästä nähtävästi irronnu lierit, nyt se näyttää enempi Israelin piäministeriltä. Mutta palestiinan konna esittää ihan sitä ihteään, törtelöhattu piässä ja kaljamuki käessä, vastoin muslimien sääntöjä. Arabeilla on sandaalit, vuan puovolla lipposet.
ellauri017.html on line 100: Viron matka oli ensimmäinen perheen matka ulkomaille omalla autolla, ja hauska niin, vaikkei otettukaan mukaan yhtään lisäelefanttia. Helmi oli kolmen, se halus pitää ikkunoita auki, vaikka Seijaa vilutti, ja sanoi: Tossssi kuuma, roikkui takaikkunan ruuvausveivissä kuin iiliäinen. Tää oli eka vuosi kun vapaassa Virossa pääsi matkustelemaan. Mentiin yhdellä bensatankillisella koko matka: Tallinnasta Pärnuun, missä oltiin yötä suomalaisten pykäämässä Ranna hotellissa, ja sieltä Riikaan, jossa yövyttiin Jurmalassa rannalla. Riianlahti oli silloin vielä täynnä öljysaastetta, ja Pauli ja mä mentiin aikaisin aamulla salaa sinne uimaan, koska Seija oli kieltänyt. Latvian rantamezät oli punaisenaan ahomansikoita. Ikinä en ole nähnyt niin paljon metsämansikoita kerralla. Saarenmaalla oli hyvin kaunista. Oltiin päivä hiekkarannalla. Asuttiin jonkun perheen pitämässä majapaikassa, jossa saatiin niin paljon ruokaa vielä myöhään illalla, että (Paulin koulussa kirjoittaman aineen sanoin) Don Läskit lyllersivät vaivoin yläkertaan ruokapöydästä. Tältä matkalta tuotiin postilaatikon avaimenperä, jossa on Eesti Vabariikin viisisentinen. Nyt ei ole Viru enää vaba, niilläkin on euroja ja senttejä.
ellauri017.html on line 120: Saman vuoden '15 kesällä lähdettiin taas nelistään me ja Helmi sekä Pauli airbnb-tyyppiselle kaupunkilomalle Lissaboniin.
ellauri017.html on line 219: Allahin nimi arabialaisin kirjaimin muistuttaa riu'ulla istujaa alhaaltapäin. Vasemmassa kädessä sillä on keppi sekä porkkana. Pienempi kaksoisvee on kuin sen pussit kazottuna alhaalta ja keppi kusella. Pieni rinkula oikealla kädellä ois vessapaperirulla tai kiekura.
ellauri017.html on line 247: Kuusi puuta, Picea abies.
ellauri017.html on line 458: Leonid, född 1872-04-26 i Moskva. Student därst. Examina för inträde vid universitetets i Moskva medicinska fakultet 1894 och 1895. Legitimerad läkare 1898-11-12 med diplom av 1899-01-28. Tjänsteman över stat vid medicinska departementet av ryska inrikesministeriet 1902-03-12. Titulärråds grad 1906-03-23 med tur från 1902-01-14. Kollegieassessor 1906-12-29 med tur från 1905-01-14. Avsked 1907-01-31. Läkare över stat vid Föreningen S:t Troitska barmhärtighetssystrars ambulatoriska sjukhus i S:t Petersburg. RRS:tStO3kl 1914-05-28. Direktör för elektro-vattenkuranstalten i nämnda stad. Gift 1905-09-03 i Luga med Elisabet Feodosjev, född 1885-01-17 i S:t Petersburg, dotter av bergsingenjören, generalmajoren Grigori Petrovitj Feodosjev och Catharina Nikolajevna Sibin. Boken vaikenee Leonidin myöhemmistä huuhaatoimista Gurdijeffin tilalla.
ellauri017.html on line 594: Alja on islamistien kexintö, aakkossoppaa arabialaisin nuremoin. Turhaan lausutaan jumalten nimikirjaimia.
ellauri017.html on line 669: Professori ennustaa europantoxi, profeetta helleenisti. Hepreaxi profeetta on nabi. Kun kansa nabisee, se tietää jobia jollekulle nabille. On julkistettava jehovan kanta nabinaan. Yleensä se on: yrmf.
ellauri017.html on line 687: Pakkoko poikain oli kaivaa verta nenästä. Sattui pilkka omaan nilkkaan. Silmä silmäilystä, hammas irvihampaasta. Kost jumala. Ota mallia Hammurabista. Käsi poikki kirveellä kuin kalifaatissa, kazokaa näin käy kaikille jotka etääntyvät meistä. Ovat pettureita. Elisalla oli selkeesti jotain mielenterveysongelmia.
ellauri017.html on line 691: Profeetta Telia ois varmaan ollut Jehovalle harmittomampi nabivalinta kuin Elisa. Palveluntarjoojia kanzii shopata et saa edullisimmat sopparit.
ellauri017.html on line 707: Parantaja paranna izesi, sanoi Nasaretin porukka oman kylän pojalle. Sananlasku ”Parantaja, paranna itsesi.” ei ole vanhasta testamentista, mutta vanhaa perua. Jo muinaiset kreikkalaiset käytti sitä, ja Genesis Rabba. Se johdattaa Jeesuksen seuraaviin sanoihin: Naama peruslukemilla sanon teille, ei kukaan ole profeetta omalla maallaan.
ellauri017.html on line 718: Mutta eivät jääneet, vaan toimivat kuten ennenkin ja tulivat kiukkua täyteen ja lähtivät tappamaan Jeesusta kuin karhut. Silmä silmästä siis taas. Hizin hammurabit. Ei siedä minkäänlaista hammastelua. Kättä päähän tulee ja kovaa.
ellauri017.html on line 790: Sillä puolella cuollutta merta on Moabin ja Ammonin lasten maa, sijtte edembänä on Babel eli Chaldea, ja wielä edembänä on Persia, josta Jesaia paljo puhu.
ellauri017.html on line 795: Etelän päin on monda maacunda, nijncuin Egypti Ethiopia Arabia ja punainen meri, Edom ja Midian: Egypti on luodelännesä.
ellauri017.html on line 807: Caijcki myöhemmät wannabe messijat sai siltä suuntaviivoja. Iankajckisesta elamast ei kyl Jesajalla ole puhetta, waan 100 wuoden elinajanodotteesta. No onhan sekin jo paljon. Se oli jo tässä melkein saavutettu, ennustus toteutunut, satavuotiaita nuokkuu hoivakodeissa kuin lepakoita vintillä. Vaan nyt on elinajan odote taas lyhentymään päin. Hyvä niin.
ellauri017.html on line 819: Colmannes osas puhu hän Babelin Keisarin wallasta ja ennusta Babelin fangeutta, jolla Cansa piti rangaistaman ja Jerusalemin Caupungi häwitettämän.
ellauri017.html on line 822: Ennusta hän sijs wiljalda, cuinga taas sitä wastan Babel piti häwitettämän, ja Judalaiset pelastettaman ja palajaman Jerusalemijn, nijn että hän nimittä Cuningatkin jotca piti Babelin häwittämän, erinomattain sen joca Judalaiset oli wallallens päästäwä, nimittäin Cuningas Corexen Persiast, jonga hän myös Jumalan woidelluxi cudzu, aica ennen cuin jocu Cuningan waldacunda olican Persias.
ellauri017.html on line 824: Kurush eli Kyyros tosiaan laski jutkut vapaax Baabelin orjuudesta 539eKr, mihin Nebukadnesar ne oli vienyt 597eKr. Sekin oli messias, ainoo ulkomaalaisvahvistus juutalaisten kotijoukkueessa. Kores, Kurus, mitä väliä. Nostradamus nimitti antikristusta Histerixi. Close, but no cigar. Ruottalaisetkaan ei enää voitele niiden kunkkuja, ne on kexineet voiteluvapaat kuninkaalliset. Helleenit ei arvosanu Kyyrosta, se ei ollut niille mikään messias, pikemminkin päinvastoin. Baabelin vankeus kesti yhtä kauan kuin Neuvostoliitto, ihmisiän. Just siinä ajassa ehtii miesmuisti hävitä. Viime maailmansodasta on yhtä kauan. Jokos alotettas taas?
ellauri017.html on line 907: Näiden jesajoiden ym rusakoiden moraalinen habitus on inha yhdistelmä nöyristelyä ja uhoomista. Rukoilevat ja vaativat ja uhkailevat vuoroin pyllistellen vuoroin heristäen nyrkkiä ihan sikana. Vaatimattomuudesta ei puhettakaan. Ei tyydytäkään vähään, ei sopeuduta ympäristöön vaan pilataan se kokonaan.
ellauri017.html on line 967: Toinen laajalti vallitseva näkemys on, että osa kirjan ensimmäisestä puoliskosta (luvut 1–39) on peräisin historiallisesta profeettasta, ja niiden välissä on kuningas Josian aikana 100 vuotta myöhemmin kirjoitettuja proosakommentteja ja että kirjan loppuosa on peräisin juuri ennen Babylonin pakkosiirtoa ja heti sen jälkeen , lähes kaksi vuosisataa historiallisen profeetan ajan jälkeen, ja ehkä nämä myöhemmät luvut edustavat meneillään olevan profeettakoulun työtä, joka profetoi jo tapahtuneen mukaisesti.
ellauri017.html on line 971: Esaiaan kirja ( heprea : ספר ישעיהו [ˈsɛ.fɛr jə.ʃaʕ.ˈjaː.hu] ) on ensimmäinen myöhemmistä profeetoista heprealaisessa Raamatussa ja ensimmäinen suurista profeetoista kristillisessä Vanhassa testamentissa. Se tunnistetaan yläkirjoituksesta 800 -luvulla eaa. eläneen profeetta Isaiah ben Amozin sanoiksi , mutta on todisteita siitä, että suuri osa siitä on sävelletty Babylonin vankeuden aikana ja myöhemmin. Johann Christoph Döderlein ehdotti vuonna 1775, että kirja sisälsi kahden profeetan teoksia, joita erottaa yli vuosisata, ja Bernhard Duhm sai aikaan näkemyksen, joka vallitsi suurimman osan 1900-luvulta yksimielisesti, että kirja sisältää kolme erillistä oraakkelikokoelmaa: Proto -Jesaiah ( luvut 1-39 ), joka sisältää 8. vuosisadalla eaa. profeetta Jesajan sanat; Deutero-Jesaiah ( luvut 40-55 ) , nimettömän 6. vuosisadalla eaa. kirjailijan työ, joka kirjoitti maanpaossa; ja Trito-Jesaiah ( luvut 56-66 ) , sävelletty maanpaosta palaamisen jälkeen. Jesaja 1–33 lupaa tuomion ja ennallistamisen Juudalle, Jerusalemille ja kansoille, ja luvuissa 34–66 oletetaan, että tuomio on julistettu ja ennallistaminen tapahtuu pian.Vaikka harvat tutkijat nykyään pitävät koko kirjan tai jopa suurimman osan siitä yhden henkilön ansioksi, kirjan olennainen yhtenäisyys on noussut revisionistisen tutkimuksen painopisteeksi.
ellauri017.html on line 980: Kirjaa voidaan lukea laajennettuna mietiskelynä Jerusalemin kohtalosta maanpakoon ja sen jälkeen. Kirjan Deutero-Esaiaan osa kuvaa, kuinka Jumala tekee Jerusalemista maailmanlaajuisen hallintonsa keskuksen liukastetun pelastajan (ns messiaan) kautta, joka tuhoaa sortajan (Babylon); tämä messias on Persian kuningas Kyyros Suuri, joka on vain vieraan vallan agentti, joka saa aikaan Jehovan kuninkaan. Jesaja puhuu turmeltuneita johtajia vastaan ja heikommassa asemassa olevien puolesta ja juurruttaa vanhurskauden pikemminkin Jumalan pyhyyteen kuin Israelin liittoon.
ellauri017.html on line 1016: Vieraiden kansojen rooli, Babylonin kukistuminen ja Kyyroksen nousu Jumalan valittuna;
ellauri017.html on line 1025: Kokoelma tuntemattomien profeettojen oraakkeleita välittömästi Babylonista palaamisen jälkeen.
ellauri017.html on line 1031: Jesajaa (arabia: إِشَعْيَاء, latinoitu: Ishaʿyāʾ) ei mainita nimellä Koraanissa tai Hadithissa, mutta hän esiintyy usein profeettana muslimilähteissä. Muslimien tutkijoiden mukaan Jesaja ennusti Jeesuksen ja Muhammedin tulemista, vaikka muiden uskontojen tutkijat kiistävät viittauksen Muhammediin. Muslimitraditio väittää, että Israelin epävanhurskaat yrittivät vihassaan tappaa Jesajan.
ellauri017.html on line 1034: Al-Ma'munin, seitsemännen Abbasidi-kalifin, Ali al-Ridhan, Muhammedin lapsenlapsenpojan ja aikakautensa merkittävän tutkijan, Ali al-Ridhan, Ali al-Ridhan, kuulusteltiin Tooran kautta todistaakseen, että sekä Jeesus että Muhammed olivat profeettoja. Useiden todisteidensa joukossa al-Ridha viittaa Jesajan kirjaan, jossa todetaan, että "Sha'ya (Jesaiah), profeetta, sanoi Toorassa siitä, mitä sinä ja kumppanisi sanotte 'Olen nähnyt kaksi ratsastajaa, joille (Hän) valaisi maan. Yksi heistä oli aasin selässä ja toinen kamelin selässä. Kuka on aasin ratsastaja ja kuka kamelin ratsastaja?" Exilarch ei voinut vastata varmuudella. Al-Ridha jatkaa toteamalla, että "Aasin ratsastaja on 'Isa (Jeesus); ja kamelin ratsastaja on Muhammed, Allah siunatkoon häntä ja hänen perhettään. Kiellätkö sen että tämä (lausunto) on Toorassa?" Rabbi vastaa: "Ei, en kiellä sitä, mutten myönnäkään."
ellauri017.html on line 1038: Talmudissa kerrotaan, että rabbi Simeon ben Azzai löysi Jerusalemista kertomuksen, jossa kirjoitettiin, että kuningas Manasse tappoi Jesajan. Kuningas Manasse sanoi Jesajalle: "Häntäsi Mooses sanoi: 'Ei kukaan saa nähdä Jumalaa ja jää eloon'; mutta sinä olet sanonut: 'Minä näin Herran istuvan hänen valtaistuimellaan'; ja totesi edelleen muita ristiriitoja – kuten 5. Mooseksen kirjan ja Jesajan kirjan 40 välillä; Mooseksen kirjan 33 ja 2 Kings välillä Jesaja ajatteli: "Tiedän, että hän ei hyväksy selityksiäni; miksi minun pitäisi lisätä hänen syyllisyyttään?" Sitten hän lausui tetragrammin, setripuu avautui ja Jesaja katosi sen sisään. Kuningas Manasse käski sahata setri, ja kun saha saavutti hänen suunsa, Jesaja kuoli; näin häntä rangaistiin siitä, että hän sanoi: "Minä asun kanan pepussa, jolla on saastaiset huulet".
ellauri018.html on line 221: perheellä sujuu tilabisnes paremmin.
ellauri018.html on line 379: kansasta ja koittaa haablata omituista kieltä, saada sillä palvelua
ellauri018.html on line 449: Abrakadabra
ellauri018.html on line 523: The song captures Simone's response to the murder of Medgar Evers in Mississippi; and the 16th Street Baptist Church bombing in Birmingham, Alabama, killing four black children. On the recording she cynically announces the song as "a show tune, but the show hasn't been written for it yet." The song begins jauntily, with a show tune feel, but demonstrates its political focus early on with its refrain "Alabama's got me so upset, Tennessee's made me lose my rest, and everybody knows about Mississippi goddam." In the song she says: "Keep on sayin' 'go slow'...to do things gradually would bring more tragedy. Why don't you see it? Why don't you feel it? I don't know, I don't know. You don't have to live next to me, just give me my equality!"
ellauri018.html on line 691: Islam (arab. الإسلام, al-ʾislām 'alistuminen')
ellauri018.html on line 695: Koraani on laskeutunut alas Muhammedin saamina ilmestyksinä, ja profeetan elämäntavan eli sunnan kautta ihmisille on annettu Jumalan ikuinen laki, sharia. Nämä kaksi lähdettä muodostavat islaminuskon perustan. Enkeli Gabriel kävi Muhammedin kanssa ilmestykset läpi kerran vuodessa ja kahdesti kuolinvuoteella. Ei pitäisi olla virheitä. Lehmän suura on pisin, ihmisen lyhin. Jokainen lehmä on laulun arvoinen. Ihmiselle onkin lyhyt virsi kaunis.
ellauri018.html on line 703: Ibn Hishamin mukaan Muhammed suoritti itse 27 sotaretkeä ja lähetti 38 pienempää toisten alaisuudessa. Sota Mekkaa vastaan päättyi vuonna 630, jolloin Muhammed valtasi kaupungin kohtaamatta suurtakaan vastarintaa. Profeetta tuhosi kädenliikkellään mekkalaisten palvomien jumalien patsaat Kaaban ympärillä. Jäi vaan muslimien musta kivi, sittemmin sileäksi suudeltu. Muhammedin jäähyväissaarna on eräänlainen profeetan testamentti. Muhammedista kertova islamilainen perimätieto on lisääntynyt jatkuvasti. Vielä viime vuosinakin on julkaistu uusia versioita esimerkiksi jäähyväissaarnasta.
ellauri018.html on line 717: Sunnalaiset hyväxyy vaan Muhammedin teot esikuvaxi, shiialaiset myös myöhempiä paaveja. 14 erehtymätöntä on shialaisten pyhimyxiä. Muhammedin ja sen tyttären Fatima Zahran lisäxi sen vävy, serkku ja seuraaja Ali (kuvassa) ja 11 muuta lähisukulaista imaamia. Ne ois voinu tehä syntiä mut kiitos Allahin ne ei viittineet. Ne on tosi kunnollisia koko konkkaronkka. Ne hakkaa koko muun luomakunnan siinä, tuumii shiiat. Mahometilla oli kolme poikaa ja neljä tytärtä 13 vaimosta, ei paljon. Mitä se oikein nykräsi? Pojat kuoli pieninä, Fatima sai jatkaa sukua Ali-serkun vaimona. Löiköhän se sitä? Shiiat on niinku katolisia ja sunnit protestantteja. Arabia ja kaksoisvirran maa on sunneja ja Persia on shiioja. Miks niin? Olix ne 11 muuta pyhimystä sieltä päin? Näin se meni:
ellauri018.html on line 734: 1258: The Mongols, led by Hulagu, destroy Baghdad, ending the Sunni Arab caliphate.
ellauri018.html on line 736: 1501: Ismail I establishes the Safavid dynasty in Persia and declares Shiism the state religion.
ellauri018.html on line 759:
ellauri018.html on line 771: Imaami (arab imām 'johtaja, esikuva') on islamilainen uskonoppinut ja hengellinen johtaja. Termiä käytetään Koraanissa useasti, kun viitataan johtajiin tai Abrahamiin. Imaami johtaa esimerkiksi perjantairukousta sekä tulkitsee ja opettaa Koraania.
ellauri018.html on line 832: Šahada eli uskontunnustus tarkoittaa islamin keskeisimmät uskonkappaleet sisältävää lausetta, jolla muslimi tunnustaa uskonsa. Uskontunnustus koostuu sunnalaisuudessa kahdesta osasta, joista ensimmäinen määrittelee islamin monoteiseksi uskonnoksi ja toinen osa sitoo Muhammedin Jumalan sanan välittäjäksi: arab. لا إله إلا الله ومحمد رسول الله, lā ilāha illā-llāh wa-muḥammadun rasūlu-llāh, ”Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja Muhammed on hänen lähettiläänsä”. Šiialaiset lisäävät uskonnontunnustukseen lauseen arab. علي ولي الله, ‘Aliyyun walī-llāh, ”...ja Ali on Jumalan ystävä”. Pyhä kolminaisuus.
ellauri018.html on line 862: Laittoman teon tasoja on kolme: Pienet synnit (saghira). Niistä ei rangaista, ja ne katsotaan sovitetuiksi, kun henkilö on osallistunut rukoushetkeen tai (suurempien asioiden ollessa kyseessä) perjantairukoukseen. Suuret synnit (kabira). Nämä rikkomukset mainitaan nimeltä Koraanissa tai haditheissa. Niistä seuraa kirous tai maallinen rangaistus. Epäusko (kufr) sulkee ihmisen islamin ulkopuolelle ja johtaa helvettiin, ellei hän palaa shahadan kautta takaisin islamiin.
ellauri018.html on line 898: Joissakin rikoksissa rankaiseminen delegoidaan rikoksen uhreille, joten kyseessä on kosto eli Hammurabin lain "silmä silmästä" - periaate. Tällaisia rikoksia ovat muun muassa murha, tappo, kuolemantuottamus tai ruumiinvamman tuottaminen. Uhrilla tai tämän omaisilla on oikeus vaatia hyvitystä teon tekijältä tai edustajalta.
ellauri018.html on line 996: Naisen tulisi pestä koko vartalo aina yhdynnän, kuukautisten tai synnytyksen jälkeen. Muutoin riittää pieni alapesu. Yleensä kuukautiset ovat tabu, ja niiden alkaminen saattaa olla järkytys nuorelle tytölle. Nyt saavat sedät ja heimoveljet siitä vainun.
ellauri018.html on line 1008: Joissakin kulttuureissa mennään pidemmälle ja halutaan peittää kaula ja hartiat hijabilla.
ellauri018.html on line 1009: Mikäli halutaan peittää vielä kasvot käytetään niqabia.
ellauri018.html on line 1010: Pitkää huntua nimitetään yleensä jilbabiksi, jota voidaan käyttää yhdessä niqabin kanssa.
ellauri018.html on line 1088: Somalien lakikoulukunta on sunnilainen shafi'i. Niistä tyttöjen ympärileikkaus ei ole vain suotavaa, vaan pakollista. Siitä ynnä muusta naisten lyttäyxestä syntyneitä vaivoja lääkizee nabin medisiina.
ellauri018.html on line 1093: Koraanin lukeminen auttaa aina, ensisijaisesti mielenhäiriöihin. Saatanasti säkeitä puhalletaan sairaan päälle, sille juotetaan mustetta ja siihen liimataan koraaninsäkeitä. Jos kaikki menee nabbiin, potilas ei kuole.
ellauri019.html on line 35: Once they're understood as more than just absurdities, these cartoons can be seen clearly as the work of an angry man. And there is, after all, much in this world for a decent man to be angry about. "Look around, read the newspapers,"as Kliban said. "You don't have to stretch out too much to see a little darkness out there."
ellauri019.html on line 159: Isi mitä syötiin ennenkun oli flooraa? Mitä jengi teki ennen meedioita ja kännyköitä? Viihdeohjelmassa jengi kyhjöttää ruudun edessä ja kattoo ohjelmaa, missä jengi istuu tv:n ääressä ja kattoo viihdettä. Ja täs mä oon ja katon niitä. Mise en abîme, peili peilissä, pelkkää heijastusta. Missä on mun elämä?
ellauri019.html on line 205: Baabelin vankeuteen
ellauri019.html on line 263: Meidän pitä hakeman meidän leipäm hengen pacolla miecan edes corwesa. Ilman capitaalia pitä raata laborina.
ellauri019.html on line 294: Maantieteellinen kuvaus. Edomin n. 160 km pitkä alue ulottui Moabin vastaisella pohjoisrajalla olleesta Seredin purolaaksosta etelässä Akabanlahden rannalla sijainneeseen Elatiin (Elotiin) saakka (5Mo 2:1–8, 13, 14; 1Ku 9:26). Idässä edomilaisten maa-alue levittäytyi ilmeisesti Arabian aavikon reunamille, kun taas lännessä se ylsi Araban toiselle puolelle Sinin erämaahan ja käsitti Negevin ylänköalueen, joka ulottui Suolameren lounaiskolkasta Kades-Barneaan asti. Edomin länsiosasta tuli näin ollen Juudan alueen kaakkoisraja. (Jos 15:1; vrt. 4Mo 34:3.)
ellauri019.html on line 296: Edomin alueen keskeisin osa sijaitsi kuitenkin ilmeisesti Araban itäpuolella, sillä siellä korkea vuorijono, jonka jotkin huiput yltävät 1700 m:n korkeuteen, saa jonkin verran sadetta. Tämä johtuu siitä, että Araban länsipuolella oleva maa-alue, Negev, on huomattavasti alavampi, ja siksi Välimereltä tulevien myrskypilvien riekaleet pääsevät kulkemaan sen ylitse korkeammille Edomin vuorille, missä ne luovuttavat niihin jäänyttä kosteutta. Arkeologiset tutkimukset osoittavatkin asumusten ja linnoitusten ketjun kulkeneen muinoin pitkin kapeaa viljelymaakaistaletta pitkän ylätasangon korkeimmalla kohdalla, mutta ne häviävät mentäessä etelään kohti Akabanlahtea. Nykyisessä Tafilassa, joka sijaitsee n. 30 km Kuolleestamerestä (Suolamerestä) etelään, on suuria oliivilehtoja, jotka tosin saavat vetensä pääosin kahdeksasta erinomaisesta lähteestä; alueen vuotuinen sademäärä on vain n. 280 mm.
ellauri019.html on line 302: Edomin kansa. Esaun jälkeläisinä edomilaiset olivat pohjimmiltaan seemiläisiä, mutta heillä oli kuitenkin voimakkaita haamilaisia piirteitä. Tämä johtui siitä, että kaksi Esaun vaimoista oli haamilais-kanaanilaista syntyperää (heettiläinen ja hivviläinen); vain yksi nimeltä mainituista vaimoista oli osittain seemiläinen Abrahamin pojan Ismaelin kautta (1Mo 36:2, 3). Jos nimitys horilainen tarkoittaa yksinkertaisesti ’luolassa asujaa’, niin kuin jotkut tutkijat ajattelevat, Esaun hivviläinen vaimo Oholibama, Anan tytär, on voinut olla lähtöisin Seirin horilaisten asukkaiden keskuudesta (vrt. 1Mo 36:2, 20, 24, 25). Joka tapauksessa edomilaiset olivat Lootista polveutuvien moabilaisten ja ammonilaisten tavoin (huom. Da 11:41) sukua israelilaisille, ja alun pitäen ympärileikkaus kuului heidänkin tapoihinsa (Jer 9:25, 26; vrt. Hes 32:29). Jehova kutsui heitä Israelin ”veljiksi”, eivätkä israelilaiset saaneet loukata edomilaisten maanomistusoikeuksia vaeltaessaan erämaassa, koska Jehova oli antanut Seirinvuoren Edomin jälkeläisten omaksi (5Mo 2:1–8).
ellauri019.html on line 310: Egyptistä lähdöstä Juudan historian loppuvaiheisiin. Faraon joukkojen tuho ja Israelin ihmeellinen vapautus Punaisellamerellä vaikuttivat Edomiin samoin kuin koko Kanaaniin ja sen ympäristöseutuun (2Mo 15:14, 15). Siinain niemimaan erämaa-alueella Israel joutui ensi kerran kohtaamaan aseellista vastarintaa laajalle levittäytyneen edomilaisheimon, amalekilaisten, taholta; kautta aikojen he aiheuttivat Israelille vaikeuksia (2Mo 17:8–16; vrt. 1Mo 36:12, 16; ks. AMALEK, AMALEKILAISET). Erämaavaelluksen loppupuolella evättiin Mooseksen esittämä kunnioittava pyyntö saada kulkea Edomin läpi Kuninkaan valtatietä, ja nimeltä mainitsematon edomilaiskuningas järjesti voimakkaan joukon estämään israelilaisten maahantunkeutumisen (4Mo 20:14–21). Sen jälkeen kun Aaron oli kuollut Horinvuorella lähellä Edomin rajaa (4Mo 20:22–29), Israel kiersi Edomin ydinalueen, leiriytyi Seredin purolaakson liepeille ja taivalsi sitten kohti pohjoista Moabin itärajan ohi (4Mo 21:4, 10–13; Tu 11:18; vrt. 5Mo 2:26–29).
ellauri019.html on line 312: Israelille ennen kuolemaansa esittämässään runomuotoisessa siunauksessa Mooses kuvaili Jehova Jumalan ’tulleen Siinailta’, ’leimahtaneen Seiristä [Edomista]’ ja ’säteilleen Paranin vuoristosta’. Samantapainen kuvaus on Barakin ja Deboran laulussa sekä Habakukin profetiassa. (5Mo 33:2; Tu 5:4, 5; Hab 3:3, 4.) Tässä profeetallisessa kuvauksessa esitellään siis ilmeisesti näyttämö eli tapahtumapaikka, jossa Jehova oli tehnyt itsensä ilmeiseksi vastamuodostetulle kansakunnalleen valaisemalla sitä ikään kuin vuortenhuippujen yli loistavin valonleimahduksin.
ellauri019.html on line 316: Daavid sai kuninkaana ollessaan edomilaisista selvän voiton Suolalaaksossa (2Sa 8:13; ks. SUOLALAAKSO). Vaikka taistelun syttymissyytä ei mainitakaan, se aiheutui epäilemättä edomilaisten hyökkäyksestä; ehkä he ajattelivat, että Daavidin Syyrian-sotaretkien vuoksi hänen valtakuntansa eteläosa oli jäänyt suojattomaksi maahanhyökkäystä vastaan. 1. Aikakirjan 18:12:ssa kerrotaan Abisain ja psalmin 60 päällekirjoituksessa Joabin voittaneen edomilaiset. Koska Daavid oli armeijan ylipäällikkö, Joab hänen huomattavin kenraalinsa ja Abisai puolestaan Joabin alainen joukko-osaston päällikkö, voidaan ymmärtää, miksi voitto saatettiin lukea kertomuksissa eri henkilöiden ansioksi sen mukaan, mistä näkökulmasta asiaa tarkasteltiin, aivan niin kuin nykyäänkin tehdään. Samaten näiden jakeiden erilaiset numerotiedot johtuvat todennäköisesti siitä, että kertoja on katsellut eri piirteitä tai sotaretkiä joltakin nimenomaiselta kannalta. (Vrt. 1Ku 11:15, 16.) Joka tapauksessa Daavid sijoitti kaikkialle Edomiin israelilaisten joukkojen varuskuntia, ja jäljelle jääneistä edomilaisista tuli Israelin alamaisia (2Sa 8:14; 1Ai 18:13). Jaakobin ”ies” painoi nyt raskaana Edomin (Esaun) niskaa (1Mo 27:40; vrt. 4Mo 24:18).
ellauri019.html on line 320: Ei voida sanoa, jatkuiko tilanne tällaisena kokonaisen vuosisadan ajan Daavidin ensimmäisen voiton jälkeen. ”Ammonin poikien ja Moabin ja Seirin [Edomin] vuoriston” hyökkäys (2Ai 20:1, 2, 10, 22) on saattanut tapahtua ennen kuin Juudan, Israelin ja Edomin yhdistyneet joukot hyökkäsivät Moabin kimppuun (2Ku 3:5–9; ks. MOAB, MOABILAISET). Edom oli nähtävästi mukana kummassakin kolmiliitossa ja taisteli ensin toisella ja sitten toisella puolella. Lisäksi kerrotaan, että jolloinkin Josafatin hallituskaudella Edomissa ei ollut kuningasta; maata hallitsi valtuutettu, joka oli ilmeisesti vastuussa Juudan valtaistuimelle, joten Juudalla oli vapaa pääsy Akabanlahdelle ja sen satamaan tai satamiin (1Ku 22:47, 48). Liittoutuneiden sotajoukkojen leiripaikkana olleen aiemmin kuivan purolaakson ennustettu tulviminen Moabin vastaisella sotaretkellä on saattanut johtua korkealla ylätasangolla puhjenneesta aavikon rajuilmasta. Tämänkaltaiset myrskyt voivat nykyisinkin synnyttää vuolaita virtoja, jotka ryöppyävät wadeja pitkin kohti Arabaa. Tai vesi on voinut ilmaantua täysin ihmeen välityksellä. (2Ku 3:16–23.)
ellauri019.html on line 326: Edomilaisten itsensä kirjoittamia asiakirjoja ei ole löydetty. Muiden kansakuntien maallinen historia kuitenkin mainitsee heidät. Eräässä egyptiläisessä papyruksessa, jonka otaksutaan olevan peräisin toiselta vuosituhannelta eaa., kerrotaan edomilaisten beduiiniheimojen tulleen Niilin suistoon etsimään laidunmaata karjalleen. Faraot Merenptah ja Ramses III väittivät hallinneensa Edomia, samoin kuin Assyrian monarkki Adadnirari III. Jolloinkin tämän viimeksi mainitun kuninkaan jälkeen Tiglat-Pileser III (Ahasin aikalainen) kehuskelee saaneensa pakkoveroa ”Edomin Kaušmalakulta”, kun taas Sanheribin seuraaja Assarhaddon mainitsee ”Qaušgabrin” edomilaisten vasallikuninkaiden luettelossa (Ancient Near Eastern Texts, toim. J. Pritchard, 1974, s. 282, 291).
ellauri019.html on line 328: Edom profetioissa. Jo kuningas Ussian hallituskaudella profeetat Joel ja Aamos julistivat, että Jehova tulee varmasti tuomitsemaan Edomin, koska armottomalla miekan käytöllään se ilmaisi talttumatonta vimmaansa Israelia kohtaan (Am 1:6, 11, 12). Sen vuoksi että Edom vastusti ilkeämielisesti Jehovan liittokansaa, se oli menettänyt omistusoikeutensa maahan, jonka Jumala oli sille antanut (Jl 3:19; Am 9:11, 12). Edomilaisten tuho sinetöitiin babylonialaisten valloittaessa Juudan ja Jerusalemin 607 eaa. Edomilaisten viha ilmeni selvästi, kun he yllyttivät Jerusalemin autioittajia (Ps 137:7), iloitsivat Juudan murhenäytelmästä ja jopa luovuttivat vihamielisyydessään ja kostonhalussaan pakoon päässeitä Juudan asukkaita babylonialaisille teurastettaviksi. He ryöstivät maata muiden naapurikansojen kanssa, suunnittelivat ottavansa Juudan ja Israelin hylätyn maan haltuunsa ja puhuivat kerskaillen Jehovaa vastaan. Tästä syystä Jehova käski profeettojensa Jeremian, Hesekielin ja Obadjan vakuuttaa Edomille, että sen ilo jäisi lyhytaikaiseksi ja se saisi osakseen samanlaista kohtelua kuin Juuda. (Va 4:21, 22; Hes 25:12–14; 35:1–15; 36:3–5; Ob 1–16.) Kuten profeetta Jesaja oli aiemmin ennustanut, miekkaa käyttävät edomilaiset joutuisivat Jehovan oman oikeuden ja tuomion miekan alle: kaikista ryhmistä, suurista ja pienistä, tulisi tuhon omaksi vihittyjen teurasuhrieläinten kaltaisia (Jes 34:5–8).
ellauri019.html on line 332: Myöhempi historia ja katoaminen. Jehovan profeetan Jeremian välityksellä Edomin kuningasta varoitettiin siitä, että Babylonin kuningas Nebukadnessar panisi ikeen hänen niskaansa (Jer 27:1–7). Sitä, mitä edomilaiset todellisuudessa tekivät tässä tilanteessa, ei kerrota. Jerusalemin tuhouduttua 607 eaa. jotkut maanpakoon joutuneet juutalaiset saivat kuitenkin tilapäisen turvapaikan Edomista. Kun babylonialaisarmeijat sitten olivat lähteneet, nämä pakolaiset palasivat omaan maahansa ja pakenivat lopulta Egyptiin. (Jer 40:11, 12; 43:5–7.) Pian koitti aika, jolloin Edomin oli siemaistava syvään Jehovan vihastuksen maljasta (Jer 25:15–17, 21). Tämä tapahtui suunnilleen 500-luvun eaa. puolivälissä Babylonian kuninkaan Nabunaidin hallitessa. Babylonian historian ja kirjallisuuden tutkijan C. J. Gaddin mukaan Nabunaidin joukoissa, jotka voittivat Edomin ja Teman, oli mukana juutalaissotilaita. Kommentoidessaan tätä John Lindsay kirjoitti: ”Täten profeetan sanat täyttyivät ainakin osittain, kun hän kirjoitti Jahvesta sanoen: ’Minä langetan kostoni Edomille kansani Israelin kädellä.’ (Hes. 25:14.) Osittain ovat täyttyneet myös Obadjan sanat, joiden mukaan Edomin ’liittolaiset’, ’luotetut ystävät’ ’pettäisivät’ sen, ’veisivät siitä voiton’ ja ’panisivat paulan sen eteen’. Tässä saatamme nähdä viittauksen babylonialaisiin, jotka Nebukadressarin päivinä olivat halukkaita antamaan sen saada osansa Juudan tappiosta, mutta Nabunaidin alaisuudessa tukahduttivat kaikiksi ajoiksi Edomin kaupalliset pyrkimykset. (Vrt. Ob. 1 ja 7.)” (Palestine Exploration Quarterly, Lontoo 1976, s. 39.)
ellauri019.html on line 334: Malakian kirjassa, joka kirjoitettiin satakunta vuotta Nabunaidin Edomin-sotaretken jälkeen, kerrotaan, että Jumala oli jo tehnyt Edomin ”vuoret autioiksi” ja antanut ”hänen perintönsä erämaan sakaaleille” (Mal 1:3). Edomilaiset toivoivat palaavansa ja rakentavansa hävitetyt paikat uudelleen, mutta heidän toiveensa ei toteutuisi (Mal 1:4).
ellauri019.html on line 336: Nabatealaiset asuivat Edomin alueella 300-luvulla eaa., eivätkä edomilaiset koskaan päässeet palaamaan sinne. Edomilaiset löysivät asuinpaikan sen sijaan Negevistä Juudan eteläpuolelta. He siirtyivät pohjoiseen aina Hebroniin saakka, ja lopulta Juudan eteläosa tuli tunnetuksi Idumeana. Josefuksen mukaan Johannes Hyrkanos I alisti heidät jolloinkin vuosien 130 ja 120 eaa. välisenä aikana ja pakotti heidät omaksumaan juutalaisuuden (Jewish Antiquities, XIII, 257, 258 [ix, 1]; XV, 253, 254 [vii, 9]). Sen jälkeen he sulautuivat vähitellen juutalaisiin, ja Rooman tuhottua Jerusalemin vuonna 70 heidän olemassaolonsa kansana päättyi (Ob 10, 18). (Ks. IDUMEA.)
ellauri019.html on line 354: hävittääkseen Sumerin esivallan, muuttaakseen sovitut suunnitelmat, viedäkseen Urimin kuninkailta valtuudet, nöyryyttääkseen kruununprinssiä Eciknujalin linnassa, hajottaakseen Nannan kansan, joita on kuin lampaita; muuttaakseeen Urimin ruokatarjoilun, tosi hienon tarjoustemppelin; ettei sen kansa enää asuisi omakotitaloissaan, vaan ne ajettaisiin asumaan ikävissä mestoissa; että Cimacki ja Elam, siis viholliset, asuisivat niiden osakkeissa; että sen paimen palatsissaan joutuisi vihollisen käsiin, että Ibbi-Sin vietäisiin Elamin maahan käsiraudoissa, koskaan enäää palaamatta pesästä lentäneen pääskyn lailla kaupunkiinsa Zabun vuorelta meren ääreltä Ancanin rajoille
ellauri019.html on line 383: Kuka välittää kuinka meitin käy. Ei ainakaan jumalat An ja Enkil. Ei enempää kuin Eino Poutiainen, tai Rabbe Enckell, den finlandssvenska poeten. Nike bara flyr i vindens klädnad, som
ellauri019.html on line 449: Sumerilaiset ei olleet Urin ur-einwohner, vaan jotkut ubaidit. Sumerit oli itänaapureita, jotka valloitti sen joskus 3300 eKr paikkeilla. Seuraavan vuosituhannen aikana siitä tuli kaksikielinen kuin Helsingistä, kun junantuomat akkadit, seemiläiset mamut muutti kaupunkiin. Kielet sekoittui kuin Baabelissa sitten myöhemmin, vaikka torniakaan ei ollut vielä pystyssä. Eka akkadikunkku oli nimeltään Sargon Suuri 2100 eKr. Siitä tulee mieleen Sormusten herra Sauron. Oli siellä jopa kunkku nimeltä Hegel.
ellauri019.html on line 450: Ur-Nammu niminen kuningas 2000-luvulla rakensi kaupungintaloja, kastelulaitteita ja sääsi lakeja jo ennen Hammurabia. Siitä tehtiin jumala ja se kävi manalassakin. Sen jälkeen tuli Shulgi, joka oli kova byrokraatti myös. Seuraavat kunkut nimettin akkadiksi syntisillä nimillä. Ibbi-Sin oli se viimeinen jonka elamiitit roudas mukanaan.
ellauri019.html on line 464: Akkadien tultua pelatuxi ulos Urista sinne asettautui gutilaisia, barbaareja koillisesta taas. Sumerien historia ja varsinkin hyvät tarinat jäi elämään assyrialaisten ja babylonialaisten muistissa. Ize mestaa valloitteli assyrialaiset ja elamilaiset vuoron perään. Irakin ja Iranin sodilla on pitkät perinteet.
ellauri019.html on line 466: Assyria ja Babylonia, joista on raamatussa paljon puhetta, varsinkin Baabelista, ne pirulaiset näät jälleen kerran otti jutkut orjixi 500-luvun alussa eKr, oli rautakautisia kulttuureja. "Silmä silmästä" Hammurabi oli ekan dynastian kuudes kunkku, amoriitteja, noin 1500 eKr. Veti turpaan vanhalle itänaapurille Elamille, mistä rikastui. Se ilo oli lyhytaikainen, kassiittien aikana Elam iski takaisin. Uuden Assyrian laaja imperiumi hallizi Uriakin 10. vuosisadalta eKr 7.lle saakka. Sen jälkeen tuli kaldealaisten vuoro.
ellauri019.html on line 468: Kaldean Ur mainitaan raamatussa juutalaisten ja arabien alkukotina, patriarkka Aaprahammi syntyi siellä. Ibrahimin esikoinen oli Ishmael, Moby Duckin vihamies, arabien juurikas, ja sen velipuolen pojan Iisakin poika Jaakoppi sai lisänimen Israel. Nää israelilaiset asui osassa Kanaanin niemimaata ensin telttakansana, sitten heimokunkkuina joskus 1500-600 eKr. Näiltä ajoilta on vanhan testamentin turinat. Ei ne vanhan liiton jutkut oikeen päässy vauhtiin ennen rautakauden alkua. Ristiinnaulizemiseenkin tarttee rautanauloja. Ellei käytä köyttä (ks. kuva). No risti oli kyllä roomalaisten keksintö.
ellauri019.html on line 470: Kaldealaiset asettu Urin tienoille joskus 850 eKr, mutta ei niistä tullut Babylonin kunkkuja ennenkuin vähäx aikaa 700-luvulla, eli paljon myöhemmin kuin Ibrahim, jonka piti olla siellä joskus 1500 tienoilla. Ks Genesis 11:28, 11:31, ja 15:7. Juhlakirja (Riemuvuosien kirja siis) sanoo että Ur perustettiin noin vuonna 1700 maailman luomisen jälkeen. Perustaja oli Ur, Kesedin poika, Arphaxadin porukoita ellei juhlakirja erehdy.
ellauri019.html on line 513:
ellauri019.html on line 539: Yasser Arafat koitti väittää, et palestiinalaiset on alkuperäisiä jutkujen tuloa edeltäneitä jebusiittejä eli UruShalemin vanhoja stadilaisia. Sekin lienee puppua, ihan normiarabeja ne vaan on. Tolkun porukat on sitä mieltä, et mitä väliä, kuka noista "me oltiin täällä ensin" kiistoista selvän ottaa. Se joka kulloinkin on joholla on oikeassa. Might is right.
ellauri019.html on line 586: Kaikki, jotka ovat sijoittaneet USA:han, amerikkalaisiin velkakirjoihin, osakkeisiin tai joiden omaisuus on pääasiassa sidottu dollariin, ovat jo menettäneet kaikki nämä rahansa. He eivät vain vielä tiedä sitä. Kevättalvella alkaa dollarin historiallinen alamäki lähes Zimbabwen malliin. Luulenpa, että tämän myötä kaatuu jopa Suomen Nordea pankki. Ei noin suuria summia voi hävitä ilman vakavia seuraamuksia. Tosin näkyni rahasta on vielä avoinna. Hampurilainen maksaa kohta 600 dollaria, jee, jee...
ellauri019.html on line 634:
ellauri019.html on line 785: Elisabeth Rehn, joka kerran lentokentällä
ellauri020.html on line 206: Ota Cherny -setä oli kovempi ja jäykempi Iivanalle kuin muille hiihtotytöille. Otan ruma Olga on siitä mustasukkainen. Olgalle oli tehty abortti, se on syntiä. Sixi se ei saanut niin ihanaa tytärtä kuin Iivana. Ota setä sen sijaan sai Katrinkasta paljon iloa. Ei kuitenkaan päässyt viivalle, vaikka mieli teki.
ellauri020.html on line 239: of the 1980s. That’s probably because much of the actual writing was done by Camille Marchetta, who worked on both Dallas and Dynasty, though the only clue provided is a note at the beginning: “I would like to thank my friend Camille Marchetta for helping me to tell Katrinka’s story.”
ellauri020.html on line 284: Katrinka ja Natalie on samixet, ihailevat toistensa kauneutta, aivoja, bisnesvainua ja miesmenestystä. Katrinka tietty vetää lopulta pitemmän korren, plokkaa arvokkan partakoneen Nasulta. Mutta on yx mutta, vakava aber: Jean-Clauden mielestä periodin aikana ei voi bylsiä. Katrinan ja Mirekin mielestä se oli mukavaa, kuin ois lämpimässä kylvyssä. Onx partaveizi joku muslimi? No pitäähän nekin wiixikarvat timmissä. Gilletten terällä.
ellauri020.html on line 303: Pian kaikki alussa tavatut hyypiöt on tuolla laskettelemassa, tuubaa ja luikuria nekin ketä ei hiihtele. Ravintola Schlossiin ilmestyy myös Sabrina, sairaan hiiren näköinen muotitoimittaja, jota lytättiin jo alkupuolella. Se on varmaan joku oikee tyyppi joka sanoi joskus rumasti jostain Iivanan hökötyxestä. Kissamaisia vittuiluja sinkoilee hiirivainaan kustannuxella. Sabrinan mieskin on mitätön, sitä tyyppiä jota ei koskaan panna merkille.
ellauri020.html on line 328: fiktio fakta
ellauri020.html on line 340:
ellauri020.html on line 364: Palm Beach had been Ivana Trump’s idea. Long ago, Donald had screamed at her, “I want nothing social that you aspire to. If that is what makes you happy, get another husband!” But she had no intention of doing that, for Ivana, like Donald, was living out a fantasy. She had seen that in the Trump life everything and everybody appeared to come with a price, or a marker for future use. Ivana had learned to look through Donald with glazed eyes when he said to close friends, as he had in the early years of their marriage, “I would never buy Ivana any decent jewels or pictures. Why give her negotiable assets?” She had gotten out of Eastern Europe by being tough and highly disciplined, and she had compounded her skills through her husband, the master manipulator. She had learned the lingua franca in a world where everyone seemed to be using everyone else in a relentless drive for power. How was she to know that there was another way to live? Besides, she often told her friends, however cruel Donald could be, she was very much in love with him.
ellauri020.html on line 376: Trump has been married three times, for those of you keeping score at home. Each of Trump´s weddings was memorable in its own way, in keeping with Trump´s penchant for the extravagant. In his 1993 nuptials at his second wedding, the caviar alone cost $60,000, a small sum compared to the $2 million tiara she borrowed; and his third marriage to Melania, in 2005, included a 200-pound wedding cake, one of the most expensive known cakes in modern history. The bride´s $100,000 Christian Dior gown was adorned with 1,500 crystals, rendering it so heavy that Melania was told to be sure to eat before the wedding, per Vogue, so she´d have the strength to wear it.
ellauri020.html on line 391: Trump spoke in a hypnotic, unending torrent of words. Often he appeared to free-associate. He referred to himself in the third person: “Trump says. . . Trump believes.” His phrases skibbled around and doubled back on themselves like fireworks in a summer sky. He reminded me of a carnival barker trying to fill his tent. “I’m more popular now than I was two months ago. There are two publics as far as I’m concerned. The real public and then there’s the New York society horseshit. The real public has always liked Donald Trump. The real public feels that Donald Trump is going through Trump-bashing. When I go out now, forget about it. I’m mobbed. It’s bedlam,” Trump told me. Donald is a believer in the big-lie theory,” his lawyer had told me. “If you say something again and again, people will believe you.” “One of my lawyers said that?” Trump said when I asked him about it. “I think if one of my lawyers said that, I’d like to know who it is, because I’d fire his ass. I’d like to find out who the scumbag is!”
ellauri020.html on line 395: Donald Trump has always viewed his father as a role model. In The Art of the Deal, he wrote, “Fred Trump was born in New Jersey in 1905. His father, who came here from Sweden . . . owned a moderately successful restaurant.” In fact, the Trump family was German and desperately poor. “At one point my mother took in stitching to keep us going,” Trump’s father told me. “For a time, my father owned a restaurant in the Klondike, but he died when I was young.” Donald’s cousin John Walter once wrote out an elaborate family tree. “We shared the same grandfather,” Walter told me, “and he was German. So what?”
ellauri020.html on line 399: For years, Ivana appeared to have studied the public behavior of the royals. Her friends now called this “Ivana’s imperial-couple syndrome,” and they teased her about it, for they knew that Ivana, like Donald, was inventing and reinventing herself all the time. When she had first come to New York, she wore elaborate helmet hairdos and bouffant satin dresses, very Hollywood; her image of rich American women probably came from the movies she had seen as a child. Ivana had now spent years passing through the fine rooms of New York, but she had never seemed to learn the real way of the truly rich, the art of understatement. Instead, she had become regal, filling her houses with the kind of ormolu found in palaces in Eastern Europe. She had taken to waving to friends with tiny hand motions, as if to conserve her energy. At her own charity receptions, she insisted that she and Donald form a receiving line, and she would stand in pinpoint heels, never sinking into the deep grass—such was her control.
ellauri020.html on line 437: Robert Edward Turner III (born November 19, 1938) is an American entrepreneur, television producer, media proprietor, and philanthropist. As a businessman, he is known as founder of the Cable News Network (CNN), the first 24-hour cable news channel. In addition, he founded WTBS, which pioneered the superstation concept in cable television, which later became TBS (to be sold).
ellauri020.html on line 464: Kun salaatit asetettiin tyttöremmin eteen, ne pysty nokkimaan vaan pari haarukallista. Palanutta Liisaa oli kadehdittu, nyt on vaikee pidätellä hymyä. Korjaan kyyneltä. Kaikki nää naiset oli veikanneet mustaa hevosta vasten vanhempien tahtoa (tai oli ize sellaisia, kuten Katrinka), ja saaneet jackpotin. It just goes to show. Ne jonka kaakit hävisi ei istu nyt Grenouillessa. Tää kai siis todistaa jotakin, piru tietää mitä. Liisan vanhemmat oli snobeja kun hyljexi wannabe lehtikeisaria, ite ne oli rikastuneet lihapakkaamosta Chicagossa 20-luvulla. Daisy tietää mitä sana snobi merkizee, tajuaa snobiuden suhteellisuusteorian. Snobi se on snobillakin, niinkuin herra herralla.
ellauri020.html on line 474: Iivana tosiaan inhoo tota juorulehden Sabrinaa, se läpsii sitä ihan väsymättömällä tarmolla. Kukahan se on, joku britti. Kala nimeltä Wanda.
ellauri020.html on line 477: Sabrina on lehmä homopetterinkin mielestä. Katriina ei näytä lehmältä, sillä on kultakala-asu. Sormessa sillä on Akulta saatu kolmensadan karaatin timantti, jota se työntää edellään kottikärryllä. Katrinka kazoo kättensä työtä, kauniita julkkixia kauniissa hotellissa, ja toteaa sen hyväxi, kuin luoja kuudennen työpäivän iltana.
ellauri020.html on line 524: Eikä siinä kyllin. Iivanan tarinat ällistyttäisivät jopa raitapyllyistä paviaania. Kylli-täti piirtää ja kertoo toinen toistaan uskomattomampia tabloidisatuja. Pikku orava kysyy äidiltään: onko nyt joulu? Katrinka odottelee uutta pukkia. Äidin mekossa on kukkia. Karinka on lapseton äiti pallo hukassa. Nyyhkyä.
ellauri020.html on line 550: Katiska jyrkässä nousukiidossa kommunismin köyhyydestä tuntee herkästi rahan arvon (tää on Iivanan eufemismi ahneelle), ja kysyy sarkastisesti anopilta, onko rahanteko muka syntiä. Ei se vaan lapsettomuus, on vastaus. Nyt alkaa Akukin kaivata perijää, se on 45, eikä enää nuori. Hommiin siis. Akun letku viedään pajalle. Nyt käy ilmi mistä Katiska kantaa kaunaa Sabriinalle. Se huutaa tabloidissa julki koko seurapiirille Ankkojen mahouden ja turhat yrityxet lisääntyä. Akun siittiöbiljoonat lasketaan, ne näyttää riittäviltä, onko vika sittenkin Katrinketissä? Outoa ettei keinosiemennystä harkita, eikö se 80-90-lukujen vaihteessa ollut vielä optio? Mengele olisi varmaan mielellään taas kyynärpäätä myöten Katjan sisällä.
ellauri020.html on line 561: Vaan ei "Lillan" ole liioin mikään box of chocolates, vaan en förbannad käring if ever there was one. On sillä duunia: 2 hotellia Nykissä, sen oma kotibordelli, kesämökki Ranskassa, uhkapelitalo tulossa Lontooseen, näkymättömien lasten kerho, 5 muuta charityä, kansallisoopperan ja baletin johtokunta, Reaganin kabinetti, paavin kuuria, Kekkoslovakian duuma, Akun TV-ohjelma ja Iines Ankka -lehti.
ellauri020.html on line 569: Roskaplärän omistaja Mark Hollen, joka epähuomiossa poltti perheensä, on nyt siitä toipunut. Bisnekset menee hyvin ja uusi presentaabelimpi hani alla. Luonnollinen kiinnostus naisiin on palannut. Tää on Iivanasta hienoa. Sellasta markkinoiden resilienssiä. Luovaa tuhoa. Eikun lisääntymään taas, pannaan pystyyn uusi yritys.
ellauri020.html on line 580: Rankka elämä jatkuu Akun poissaollessa. 10-tuntisia työpäiviä, ravintoloita, 20 hengen päivälllisiä, landeviikonloppu, flirttailua sliipattujen liikemiesten kanssa, jotka ei yllä hilloviivalle, kun Iines pitää ne käsivarren mitan päässä. Oopperagaalaa varten Kata pukeutuu geishaxi, lentää Tokioon ja tekee bilateraalisen sopimuxen keisari Hirohiton kaa japanilaisen teltan erektiosta oopperan pihalle. Sieltä saa susheja, kaburakia, tähtiesintyjinä Mokomaki Kusimuki ja Jokohama Kumahuta, Nintendo-pelejä, pääosassa Super Mario, ja tombolassa palkintona Toyota Corolla (tietysti lemmikille kakkosautoxi).
ellauri020.html on line 588: Iivana menee vähä syvemmälle Sabrinan repostelussa. Se on alaluokan snobi, six siitä ei tykätä, se ei saa omaa tv-showta koska sillä on rumimmat vaatteet ja pisin naama. Se kadehtii homopropellia käyttävää homokolleegaansa, jolla on oma tv-show ja kauniita vaatteita. Six se vainoo erityisesti homopropellin ystäviä, ja niistä ihan erityisesti Katriinaa.
ellauri020.html on line 609:
ellauri020.html on line 643: Nyt vasta Kaljuunalle walkenee yhtäkkiä, kun Janne vääntää sen sille rautalangasta: Aku bylsii Los Angeliisissä Nataliitä, sen vanhaa bestistä, Jannen leipäsutta, laihaa ranskalaista sisäänottajaa. Naitsä sitä? kysyy Kalinka kauhuissaan Akulta ize asiassa kuultuna. It´s not what you think, sanoo Aku turvautuen ikivanhaan diversioon. Haha, mitä sitten? Kompastuiko Aku vahingossa Nasun sisään? Kexi parempaa. Rakastazä sitä narsua? En. En tiedä. Kyllä, pääsee Akulta lopulta, helpottuneesti. Kuin kivi oisi vierähtänyt rinnalta. Kalinkan silmät täyttyy vedellä. Se on tässä kirjassa aika äärimmäinen hätämerkki. Katjusha ulvahtaa matalalla äänellä. Sillon varmaan samanlainen viinabasso kuin Jaakon kotkalla. Ulos! se huutaa Akulle. Mut... ULOS!!! Ja pysykin poissa mulkero! Aku läxi häntä koipien välissä kuin piesty koira.
ellauri020.html on line 645: The power couple´s tabloid-worthy marriage came to a screeching halt with a bitter divorce in 1990. The reason is not exactly a shocker: Trump was having an affair.
ellauri020.html on line 648: In her new book, Raising Trump, Ivana writes about the time in December 1989 when she was confronted by Maples at a ski resort in Aspen, per AP. "This young blonde woman approached me out of the blue and said ´I´m Marla and I love your husband. Do you?´ I said ´Get lost. I love my husband.´ It was unladylike but I was in shock." Apparently it was in this moment she realized her marriage with Donald was over.
ellauri020.html on line 663: Sabrinaa haukuskellaan taas. Tähän Iivana palaa kuin koira oxennuxelle. Sabriina torvee ilkeästi kaikkialla Katrinkan erohäpeää. (Ei kait se ollut toi Liz Smith? Tuskin Liz vanha vuohi, nyt jo vainaja, jolle Ivana antoi eksklusiivin eron jälkeen. Ei todennäköistä.) Kosto elää, vaikka salanimellä. Lusijan liivijengimies on vangittu ja joutuu lusimaan. Spartalainen meininki: saa varastaa, muttei saa jäädä kiinni, siitä rankaistaan. Kaveruxet syö juustoja ja miettii elämää. Kuka osaa olla onnellinen? Koko ajanko? Ei kukaan. Mut onnen pipanoitakin voi syödä, kuin juustonmuruja. Sanoi Aapeli eli Simo Puupponen sotavuosina, siteeraten jotain vielä viisaampaa. Kuoli nuorena. Kirjoitti Savon Sanomiin. Mulla on ukki Lassin sidotut Savon Sanomat kellarissa. Isoja broadsheet kirjoja. Pitääpä joskus tshekata löytyykö niistä aitoja aapeleita.
ellauri020.html on line 671: The Donald-Ivana relationship on the whole was oddly transactional. Trump once said of his cutthroat prenup, per Newsweek, "I would never buy Ivana any decent jewels or pictures. Why give her negotiable assets?" Ah, marriage: Such a romantic institution! Their prenup was amended a few times after this; on Christmas Eve of 1987, Trump reportedly asked her to resign an updated agreement, giving her $25 million. In the end, Ivana made out with $14 million, among other perks, after a months-long battle of divorce proceedings that reached a settlement in 1991.
ellauri020.html on line 681: Katriina pukeutuu Victor Costan housuihin (Victor saa olla kalsarisillaan tänään), kermaperseen väriseen svetariin, ja menestysjakkuun tweedistä. Se tuntee izensä ihan koulutytöxi, aika monta kertaa luokalle jääneexi, joka saa paljon viikkorahaa. Viihteen vuoxi ne menee Vermoon raveihin. Katrinka voittaa vedonlyönnissä £100 ja Markku häviää £50. Mut lyön vetoa et se pääsee vetäsemään ennenkuin päivä on pulkassa. Huono on onni pelissä, hyvä lemmessä. Illalla ne menee uupperaan. Katjuskalla on läpinäkyvä rinnusta ja keuhkotkin on vielä komiat. Komia on Markkukin - hetkinen tshekkaan kenen - ai niin Armanin puvussa. Sillon aina kalliit kuteet, Katinka hokaa vasta nyt. Sabrina huomaa ne ovella, ja Katjusha riitelee vähän Markun kanssa siitä, pitäiskö sille antaa potkut.
ellauri020.html on line 712: Enough people went looking for similarities between the real Trump marriage and the fictional Graham marriage that it became a legal scuffle within the larger war that was the ugly Trump divorce, with Donald’s lawyers fighting to preserve a gag order keeping Ivana from talking about their marriage. For her part, Ivana insisted she wasn’t writing about her ex. She told the Los Angeles Times: “There is no way he can prove that he’s Adam because he’s not Adam and I make sure that he’s not Adam,” adding that, “And even I think I have constitutional rights of speech in America. I did not abuse them.”
ellauri020.html on line 721: However unlikely it seemed, Ivana was now considered a tabloid heroine, and her popularity seemed in inverse proportion to the fickle city’s new dislike of her husband. “Ivana is now a media goddess on par with Princess Di, Madonna, and Elizabeth Taylor,” Liz Smith reported. Months earlier, Ivana had undergone cosmetic reconstruction with a California doctor. She emerged unrecognizable to her friends and perhaps her children, as fresh and innocent of face as Heidi of Edelweiss Farms. Although she had negotiated four separate marital-property agreements over the last fourteen years, she was suing her husband for half his assets. Trump was trying to be philosophical. “When a man leaves a woman, especially when it was perceived that he has left for a piece of ass—a good one!—there are 50 percent of the population who will love the woman who was left,” he told me.
ellauri020.html on line 723: Tämmöisistä saippuoista ja niiden iänikuisesta toisteisuudesta voi päätellä, et tää just on karhun elämää, näin ne nimenomaan mettä kämmentää, ei se siitä kummemmaksi muutu, onko paljon täppää vaiko vähemmän. Elämä on saippuaa, suopa joka karhun elämää, kaikilla sen arkisilla mausteilla, vaikka tosi puleerattuna. Ja saablaristi tuotesijoittelua. Ei tarvi mainostaukoja kun koko texti on yhtä brändisuoltoa. Saakohan ne näistä tuotemerkeistä extra provikaa? Lyön vaikka vetoa.
ellauri020.html on line 758: ja, aber weiter kann nichts sein.
ellauri020.html on line 779: ja, aber weiter konnte nichts sein.
ellauri020.html on line 783: aber da gibt´s überhaupt nur: Nein.
ellauri020.html on line 804: ja da gab´s überhaupt kein Nein.
ellauri021.html on line 56: Kun joku leffayhtiö lupas tehdä Hillermanin Blessing Waysta elokuvan (ei tehnyt), skriptiäijä halus shootingpaikkana käydä kazomassa inkkareiden puebloja. Tony huomautti että navajot on nomadeja, ne asuu hoganeissa eikä puebloissa. "Sinä tiesit tuon, nyt minäkin tiedän sen, mutta luuletko että suuri yleisö haluaa jotain tietoiskuja? Mennään nyt kazomaan niitä puebloja." Ja niin ne menivät. John Wayne-leffoissa inkkareita näyttelee italomamun näköiset väritetyt statistit jotka pomppii tökerösti jollain razastuskoulukoneilla, naiset kokkailee kebaabia tiipiimezän keskellä ja koirat haukkuvat.
ellauri021.html on line 77: Muitakin kirjoja on meneillä, joista löytyy lisää vanhentuneita amerikkalaisia moraalinäkemyxiä. Alcottin mielestä tytöistä parhain on old fashioned girl, joka on pikkutyttö vielä neljätoistavuotiaana. Nabokovin Lolita oli sillon jo pitkään levittänyt X-asennossa Humbertin alla. Hammettin mielestä pojista coolein Lasiavaimessa on pienipäinen ja hintelä ketku Ned Beaumont kieltolain varjoiselta kujalta. Pieni katupoika vaan. Tekee hattutempun likvidoidun miehen liian väljällä hatulla. Kieltolaista käydään kärhämää myös Kauhajoella. Oli Suomessakin kieltolaki, kai Pojullakin oli tuomarina käsiteltävänä niitä juttuja. Joillain Carlsoneilla, kuten mulla, on pienet päät, liekö Sprangereilta perittyä.
ellauri021.html on line 205: Ihmissuhteiden lisäksi sarjassa on käsitelty erilaisia ongelmia ja kipeitäkin aiheita, kuten insestiä, raiskausta ja asunnottomuutta. Bell korosti, että sarjan ensisijainen tarkoitus oli viihdyttää ja puhutella katsojia tunnetasolla. Jatkuvajuoniset perhesarjat ovat eräänlainen ihmissuhdelaboratorio, jonka sekoituksia tarkkailemalla katsojat voivat ymmärtää paremmin omia ja läheistensä ongelmia.
ellauri021.html on line 479: Ne on, jotka tuli Babylonin vankilasta
ellauri021.html on line 486: Karaistuvat kuin sairaalabakteeri.
ellauri021.html on line 528:
ellauri021.html on line 569:
ellauri021.html on line 582: niinkuin Baabeli sen jälkeen kun
ellauri021.html on line 591: (ouk élabon pólin; álla gàr elpìs éphē kaká).
ellauri021.html on line 635: dirre wech, der habe haz!
ellauri021.html on line 640: da hab ich mine herphe lan,
ellauri021.html on line 649: non absque timore,
ellauri021.html on line 659: bene venabatur!
ellauri021.html on line 687: This bonus dog had one bad habit,
ellauri021.html on line 688: Amabat much to tree a rabbit,
ellauri021.html on line 689: Amabat plus to chase a rattus,
ellauri021.html on line 690: Amabat bene tree a cattus.
ellauri021.html on line 719: They arrive, narrabunt story,
ellauri021.html on line 885: According to The Australian, although the site´s operators claim that the site "strives to keep its articles concise, informative, family-friendly, and true to the facts, which often back up conservative ideas more than liberal ones", on Conservapedia "arguments are often circular" and "contradictions, self-serving rationalizations and hypocrisies abound."
ellauri021.html on line 905: Feminismi aiheuttaa riitaa miesten ja naisten välillä. Se vähättelee eroja miesten ja naisten välillä; vastustaa kotirouvia, lastenhoitoa, ja naisten pyhäkoulua; se peukuttaa naisten puuttumista miesten töihin. Useimmat kannattavat vielä aborttia.
ellauri021.html on line 943: Schlafly is a surname of German-Swiss origin. Not to be confused with Schläfli. Mild-mannered Daniel L. Schlafly Sr., vice president of a family business (bottled water), AKA Dan Schlafly, 47 in 1960, is a Roman Catholic who never attended a public school* and never sent his three children to one. Daniel L. Schafly Jr. spent eight years in Jesuit schools, then went on to graduate work in the US and abroad. He chose history as major. As a twenty-one- year-old student, he was amazed by the result of the Soviet victory in World War II when he crossed the Berlin Wall (still under construction) from free West Berlin with its independent citizens into militarized Communist East Berlin, where everyone was dispirited, everything was shabby. Daniel L. Jr., who supported St. Kolbe´s sainthood, became a staunch anticommunist.
ellauri021.html on line 950: Wikipedia still fails to live up to its liberal values. In 2018, Wikimedia disclosed that only 17.67% of over 1.5 million biographies on the site are about women. Of the over 135,000 active editors on Wikipedia, surveys indicate that only 8.5% to 16% are female. See: Examples of Bias in Wikipedia.
(Lue: Naisetkin äänestävät jaloillaan. Turhaan herra puuhaa sekä hääräilee, täällä tehdään niinkuin miehet määräilee.)
ellauri021.html on line 954: Setback to pro-aborts: "Supreme Court leaves in place Kentucky abortion restriction."
(Lue: Trumpin valizemat tuomarit tekee työtä käskettyä. Onnexi se vitun Montesquieu ei sählää täällä jenkeissä.)
ellauri021.html on line 958: The global warming alarmists now have a new category of people they are targeting - pet owners! 67 percent of U.S. households, or about 85 million families, own a pet. Are the global warming alarmists committing political suicide?
ellauri022.html on line 68: ettei Polly kuule musiikkia kunnolla. Voi saablari.
ellauri022.html on line 358: Who labored long and well
ellauri022.html on line 425:
ellauri022.html on line 437: ja, mirabile dictu, jopa Iivana Trumpin alter ego Katrinka.
ellauri022.html on line 608: Malamudin alter ego Dubin oli elämäkerturi. Romaanikirjailijat on kuvitteellisten elämien kertureita. Mustakin on tullut näissä paasauxissa aikamoinen kerturi. Wannabe ja bona fide pönäköiden suurmiesten parturi. Jossain Aku Ankassa joltain roistolta ajettiin parta ja se näytti enää hassulta. Simson ilman pitkää lettiä ja leukaluuta. Pelkkä aasi. Naku keisari. Jos oisin psyko analyytikko kuten Eke, sanoisin että olen vaan kade. Kun en oo ize suurmies koitan osoittaa, että ne muutkin on oikeastaan aika pieniä.
ellauri022.html on line 690: Sykseebaari on amerikkalaisen unelma. Valkoinen elefantti korkkareissa menestysjakku päällä ahmimassa jättimäistä korvapuustia useamman edestä. Kukat pöydällä on lunastettu köyhiltä veljiltä. Trustivapaata arabien bensiiniä gallonoittain auton tankissa. Kupissa kofeiinitonta esanssia ja lusikassa heroiinia. Kasvisravinnolla ei selviä elon taistelussa, pitää olla rustoa. (Huomaa salakirjoitettu muistelma 70-luvun Korkeavuorenkadulta.)
ellauri022.html on line 707: "It can hardly be true that the difference lies in the attribute of reason. I saw ten, twenty, a hundred large lipped, lowbrowed black men in the streets who, except in the mere matter of language, did not exceed the sagacity of the elephant. Now is it true that these were created superior to this wise animal, and designed to control it? And in comparison with the highest orders of men, the Africans will stand so low as to make the difference which subsists between themselves & the sagacious beasts inconsiderable."
ellauri022.html on line 829: Kaksi wannabe kermaperse tyttöä
ellauri022.html on line 934: 
ellauri023.html on line 537: Kirjoilta, kelim matoilta ja puutuhkalta tuoxuvassa anoppilassa pelaat Scrabblea
kahden professorin ja niiden kahden neropojan kaa. Ne kexii sanat LEKYTHOS ja SMIRGELI ja sinä sanan SIKA.
ellauri023.html on line 549: Miehille on hupaisia kommelluxia kyllä, seikkailuja, kuten Rabelaisilla, Cervantesilla, Voltairella ja Fieldingillä, mutta hassuja sosiaalisia nolauxia, hmm? Jos ne on noloja, ne ei ole hassuja. Ei paljon naurata. Miehet ei järin naureskele izelleen, huonommille miehille ja pelleille kyllä mieluusti, kuha ei tarvi niihin samastua. Ottaa izensä tosi vakavasti. Ne on ääliöitä tylsimyxiä. Apinoillakin on niitä enemmän huumorintajua, kun tiirailevat izeänsä peilistä ja irvivät.
ellauri023.html on line 588: Arska mystifioi estetiikkaa samoin kuin Eski Saarinen systeemiälliä. Ei se tee asioista irrationaalisia että ne eivät ole aivan yxinkertaisia. Kyllä niissäkin on vinha juoni takana, vaikkei niin simppeli kuin niiden olkiukoissa. Niitä pitäis vaan tutkia ilman ennakkoluuloja. Se että jostakusta esim 70-luvun talo on ruma laatikko, betonibrutalismia, toisesta taas hieno juttu, säilytettävä (esim makkaratalo, kaamee rumilus) osoittaa, ettei erimielisyydessä ole kyse vaan itse talosta, vaan monista muista asioista kuin jostain oudosta kauneudesta sinänsä, jostain ihme abstraktista muotokielestä. Ne on apinoista hyvän näköisiä.
ellauri023.html on line 687: Ehkä paras on kuningatar Elisabet. Sillä on järkeviä mietelmiä:
ellauri023.html on line 689: I simply ache from smiling. Why are women expected to beam all the time? It's unfair. If a man looks solemn, it's automatically assumed he's a serious person, not a miserable one.
ellauri023.html on line 1017: Dööner kebaab
ellauri023.html on line 1103: Auschwitz täytti juuri vuosia. Hassunnäköinen Leevi-serkku, Damiano Malabaila eli Primo Levi (1919), joka osallistui leirille, kuoli '87 pudottuaan kerrostalon rappukuiluun. Kuolema todettiin virallisesti itsemurhaksi, mutta ystävät ja ihailijat ovat kyseenalaistaneet päätelmän: heidän mielestään niin vimmaisen elämänhaluinen mies ei tappaisi itseään. Jotenkin Nykin Judentumia se näpäsi, että hemmo selvii Auschwitzistä muttei saablari selviä loppusuorasta, jaxa vaivaista satasta sileetä, kaatuu rappuihin. Levi ei jättänyt itsemurhaviestiä. Mikähän se oisi ollut? "Hei me lennetään!"
ellauri023.html on line 1111: Sama meno jatkui vaimo Lusijan kaa sodan jälkeen entisessä kodissa, jonne ne muutti Esterin kotkannenän ja silmän alle. Lusija oli toinen kylmiö, ne ei juuri edes naineet keskenään. Sanoo elämäkerturi, johon ilmeisesti ei ole juuri luottamista. Primo bailas kavereiden kaa, Damiano Malabaila, se oli armoitettu seuramies ja julkkis.
ellauri023.html on line 1220: Pertistä oli varmaan kivintä näyttää lampulla punaista. Punaiseen hämärään se tottui myös valokuvauskerhossa. Mekin häärittiin punaisen valon alla, kun kehitettiin Sekun kanssa valokuvia Eiran kellarissa Matin labrassa. Nykyisin se liikkuu mieluummin pimeässä. Pimeää kuin säkissä, sanoi Punavyön papukaija, joka oli oppinut sen pimeässä kömpiviltä roistoilta. Siitä Punavyö älysi, että roistot olivat jo lähellä. Punavyö riisui roistoilta housut, vaan nolataxeen ne. Vai olikohan sillä jotain taka-ajatuxia. Sitä pitäis kysyä Pete Menckeniltä, tai Dick Hilliltä. "Mulla oisi yxi hyödyllinen kirja", aloitti Dick Hill. Palaan ehkä Punavyöhön jossain myöhemmässä jaxossa.
ellauri024.html on line 258: Kristinan Eunukki kirja ei ole paxu, mutta eunukki on. Se ei saa tarpeexi liikuntaa. Kubilabala! Liiku horisontaalisesti, neuvoi etelämeren nainen lähetyssaarnaajaa. Asento menetteli, mutta penixen liikerata ei ollut oikea.
ellauri024.html on line 391: G.H. von Wright (1916), punaposkinen tuttavamme, torpedoi Arskan ekan psykologisoivan väitöskirjateelmän suoralta kädeltä. Se oli Arskan elämän suuri katastrofi. Säveltäjä Skrjabin, joka 46-vuotiaana sai verenmyrkytyxen ja kuoli siihen, sanoi: Mutta minähän kuolen. Mutta tämähän on katastrofi. Arska toipui ja väitteli sitten Aleksis Kivestä. Puursi sitkeästi läpi harmaan kiven. Munkin eka PhD MS meni kiville ja sain siitä masixen, tai kääntäen.
ellauri024.html on line 405: Irma Rantavaara (1908) ja Annamari Sarajas (1923) oli mulle tuntemattomia suureita. Irma oli Arskan ohjaaja, esitarkastaja ja vastaväittäjä. Onnexi niillä synkkasi. Näyttää kuvissa jyreältä tädiltä, oliskohan ollut isokokoinenkin, ja naimaton. Naimaton oli Sarajaskin, ei kai sitä muuten uraa voinut nainen tehdä noihin aikoihin. Vähän ilkeen näköinen. Kaunainen, ainakin Irmalle, joka vei Rafun viran sen nenän edestä. Irman työt oli sitä Virginia Woolfia. Entäs Sarajaxen? Suomalaista tuhnua. Se oli ihan hullu, tappoi izensä työnteolla. (Taino, tabuilla ja keskikaljalla, kz. albumia 354.).Juha Seppälä (1956), porilainen kirjailija, oli paarmana Arskan kimpussa. Siitäkään ei mulla ole minkään maan havaintoa.
ellauri024.html on line 418: The New Criticism made the literary work the center of critical attention, and denied, or at least greatly devaluated, the relevance of facts about the origin of literary works, their effects upon individual readers, and their personal, social, and political influence. Close reading is what is required of a critic, not biographical information about the author, a rundown of the state of society at the time the work was written,
ellauri024.html on line 419: data about the psychology of creation etc etc.
ellauri024.html on line 535: Mutta myös sitten kun arvostelemme komiikkaa (puhu vaan izestäsi Kinnusen akan poika) pidämme sitä objektiivisesti hyvänä ja huonona. Mitä vittua!? Tää on tämmönen hyvä-paha absolutisti. Niin yxiliitisellä arvomaailmalla varustettu tyyppi voi olla hyvä koomikko vaan luontojaan, oikeastaan vastoin parempaa tietoaan. Siltä ikäänkuin lipsahtelee hyviäkin vizejä. Kuten aiemminkin olen sanonut, se että tykkää Chaplinista voi olla oire jostain pahemmasta. Tuloxelle nauravat vain hyeenat.
ellauri024.html on line 545:
ellauri024.html on line 555:
ellauri024.html on line 580: Paha myös on kun joku wannabe koomikko pilkkaa upseeria eikä sotamiestä. Komiikka on kazojan silmässä, ja aika malka voi se ollakin sellaisella pölkkypäällä kuin Aarne Kinnunen. Sivistynyt ihminen kuten tämän kirjoittaja ei näe mitään koomista Estherin kirjan 2.12. meikkauskohdassa. Pitä olla Jeremias tai Cato sen nähdäxeen. Näyttää Aarne tykkäävän myös Mark Twainin jumalaa sättivistä pissajutuista, se varman hihityttää sitä äitivainaan jäljiltä.
ellauri024.html on line 597: Archie näkee hämärästi, että koomisuudella ja draamallisella ironialla on yhteys. No tietysti, etulyöntiasemassa oleva voi kampata tietämättömän, tai muuten vedättää, ja nauraa päälle, kun toinen on niin tumpelo. Musta näyttää, että Aarne on niin exyxisssä komiikan kanssa, koska se ei ota apuun käsitteitä normi tai tabu. Vessa-asiat naurattaa, koska ne on tabuja. Ensin pelästytään kun potta kaatuu ja sitten tulee helpotus, ei tää ollutkaan vakavaa nähtävästi, kun äiti ja isäkin vaan hymyilee. Hihii, kaadetaanpa uudestaan. Sillä kertaa tuhmuushymy voi jo hyytyä.
ellauri024.html on line 620: Ei saablari, spedet seuraspelit, skådespelit mukaan lukien, ei ole tämmösen autistisen narsistin cup of tea.
ellauri024.html on line 662: Ei se toimi, eikä ole edes tärkeetä. Musta esim Rabelais on enimmäxeen suht rahvaanomainen ja mauton (hehe), mut on sillä joitain hyviäkin tsoukkeja. Samoin valtaosa Don Quijotesta on haukotuttavaa, vaik silläkin on valoisammat hetkensä. Läpeensä hauskoihin kirjoihin voi kyllästyä (esim AVS), kun samaa hauskaa saa mahan täydeltä. Et aina you win some, you lose some, ei sille mitään mahda.
ellauri024.html on line 680: Muita näkökohtia tabuista ja niiden suhteesta Arskan komiikkaan: Arskasta on koomista, että maailmansodassa tapettiin niin hemmetisti saxalaisia. II maailmansodassa kuoli apinoita kaikkiaan noin 80 miljoonaa, joista siviilejä kolme neljännestä. Sotilaita kuoli saman verran kuin espanjantautiin, 20M. Vaatimattomat 3% maapallon silloisista porukoista siis, sehän coronaviruxen tappavuus. Kaxi kolmannesta oli kiinalaisia ja ryssiä, ei siis ihmisiä vaan vihollisia Rokan ja Arskan kannalta. Nyt näitä apinoita on pian 10G.
ellauri024.html on line 692: Muu komiikka ja poliittinen satiiri leikkii vähäisemmillä normeilla ja tabuilla, jotka voi olla eri porukoilla eri. Sellainen komiikka lässähtää helposti ja synnyttää vain suuttumusta ja harmia, koska se riippuu pienemmistä säädöistä kuin tragedia ja apinan koijaamiseen perustuva romanttinen komedia.
ellauri024.html on line 694: Komiikassa kalibrointi on herkkä asia. Ei saa mennä yli eikä alle normien ja tabujen herkkyysalueen: ei saa olla mauton eikä haukotuttava. Ei auta astua pyhien asioiden varpaille, eikä liioin olla yhdentekevä, piiskata jotain ammoin kuukahtanutta konia.
ellauri024.html on line 710: Komiikka on sisäänrakennetusti rumaa sekä alhaista, kert se pilkkaa sitä mikä vastapuolesta on pyhää ja ylevää. Sen rähmäsissä silmissä paremman väen (meidän) pyhänä pitämät arvot ei ookkaan absoluutteja. Se vetää lokaan ylevätkin asiat, roskajoukko (ne) jossain puskissa rumasti ja alhaisesti niille virnuilee, pitää jotain vulgäärejä karnevaaleja.
ellauri024.html on line 714: Apinalle ominainen on Arskan kuningasajatus että pahisten tappiosta ilostelu ei oisikaan vahingoniloista eikä halpamaista. Totta kai se on. Sehän se vasta onkin. Ei komiikka kaunistu tekemällä omista arvoista absoluutteja. Sitäkin on yritety tuhannesti huonolla menestyxellä. Elämä vaan on tällästä rumankaunista. Aina samaa juonta sahaa Ankat. Joskus hyvää joskus pahaa Ankat.
ellauri024.html on line 791: Mix vaan kirjan vatvonta on perustutkimusta? Sanasta sanaan peliä, jotain vitun Scrabblea. Näistä kirjaimista saisi LEKYTHOS, tai SIKA, kuten fysioterapeutti Poppy Kinsellassa. Lekythion apolese, pani Sofokles halvalla Euripidestä Aristofaneen näytelmässä Sammakot. Krekekekex koax koax.
ellauri024.html on line 796: Ohitti oikealta norsukorvaisen Tutikkalan, joka Arskan harmixi ei tehnyt sinunkauppoja. Tutikkala ja Maija Lehtonen asuivat meidän krannissa. Vanhana Eikka oli Babarin Corneliuxen näköinen, hattu pysyi päässä kahden lerppakorvan varassa.
ellauri024.html on line 810: Loput muistelmista on vanhan ukon horinaa, haukotuttavaa. Cetera iam fabulosa. Arskalle ei tullut vieroitusoireita virasta lähtiessä, valtasi vain kevytmielisyys. Uskon omalla kohdallani samaan, koska olen vielä epäsosiaalisempi kuin se.
ellauri024.html on line 832: Siinä se on taas ihan saablarin oikeassa.
ellauri024.html on line 845: hien ja hiekan makuiseen arabin
ellauri024.html on line 868: Texasilainen trikoopipo muka baptistipastori hupparissa, suunnillen Paulin ikäinen nulkki, ahdistelee naisia aborttiklinikoiden liepeillä peukun kokosella kumisikiöllä ja ellon näkösillä nallekarhuilla, joissa on sydänääninauhoite. Vaaleansininen karhu poikasikiöille, kovemmalla sydänäänellä, pojat on aina kovaäänisempiä.
ellauri024.html on line 914: Mä en tuskin harvoin joskus usein taajaan aina
ellauri024.html on line 956:
ellauri024.html on line 970: Tony Hsieh shay; on amerikkalainen nettiyrittäjä ja seikkailukapitalisti. Hän on nettikenkärättikauppa Zapon omistaja. Ennenkuin se osti Zapon, se perusti nettimainosfirman LinkExchange ja möi sen Microsoftille 1998 265 miljoonalla. Jotain se siis on tehnyt oikein selvästi. Sen menestystarina on menestynyt kirjana. Zippo-yhtiön holakratia ei täysin toiminut, ne rabotajet. Zappo palailee hiljaxeen tavalliseen bisnesmeininkiin. Kivaa oli muttei järin tuottoisaa.
ellauri024.html on line 1216: Olenko mä arvoabsolutisti vaiko relativisti?
ellauri024.html on line 1386: Kirjastossa "The Library of the Living Dead" filosofimme kertoo terroristien tuntevan sokea vihaa ja haluavan hävittää olemassa olevan yhteiskunnan. (Mitähän terroristeja nää oli, ei sentäs arabisellaisia vielä tässä vaiheessa, mut ainahan niitä on, terroristeja.) Kummastakohan on enempi kyse, terroristien sokeasta vihasta vai sokean filosofin vihasta? Entä jos terroristi onkin ihminen, joka on kylästynyt olemaan mielisairaiden marmorikuula, järjettömien ja tuhoisten poliittisten, taloudellisten ja hallinnollisten toimenpiteiden kohde?
ellauri025.html on line 60: Se (Tomppa siis) kuoli epäilyttävän nuorena, 49-vuotiaana. Hyvin tavallinen ikä suikille. Se on wannabe pyhimyxelle toisaalta hyvä juttu; jos elät kauhu vanhaxi, jengi ehtii unohtaa sut ja sun ihmetekosi. Tomppa sai sädekehän jo 5v päästä kuoltuaan. Dante (1265-1321) oli silloin 14-vuotias. Dante epäili komediassaan Tompan tulleen myrkytetyxi, mutta myöhemmät kuolemansyyntutkijat eivät ole löytäneet indikaatioita foul playstä. Kuinkahan ois käynyt jos Murhia ja kantrimusiikkia sarjan utelias täti oisi ollut paikalla? Se haistaa foul playn jo pitkän matkan päästä. Olikohan knaapin hepallakin joku myrkytys? Oliko se ähky? Ehkä jotain foul play enkeleiden toimesta? Enkeli- ja konitohtorille tehtiin mainosta. Crooked Housessakin epäiltiin foul playta, ja syystäkin.
ellauri025.html on line 64: Russellin kritiikki tässä on, että perustelut on jälkiviisautta, koska uskovainen uskoo johtopäätöxeen vaikkei arvostaisi Tompan kohtia (a) ja (b). Russell ize peukutti vapaata liittoa, ainakin niin kauan kun se ei sattunut omaan nilkkaan. Tompan bändärit on vastanneet että (c) Tomppa ei ize kirjoittanut noita typeryyxiä, ne on vaan osa katolista uskoa, ja (d) Bertie ize käyttää Principia Mathematicassa satoja sivuja todistaaxeen että 2+2=4. Ja silti todistuxessa oli virhe, tai paradoxi, joka kulkee Russellin nimellä. Credo quia absurdum. Avioliitossa 1+1=3 tai enemmän, et revi siitä ihmettä. Kyl tää kaikki on aika absurdia, ei tiedä nauraako vai itkeä. Absurdismin mestari Beckettin Sammeli tekee molempia.
ellauri025.html on line 75: Pariisissa Tuomas kävi lukuisia oppiriitoja toisaalta arabialaisia aristoteelikkoja ja toisaalta Platonin ja Augustinuksen oppeja kannattaneita vastaan. Arabialaiset aristoteelikot kannattivat kahden totuuden oppia, jonka mukaan teologinen ja filosofinen totuus voivat olla erilaisia. Alternatiivisia totuuxia siis. Tuomas vastusti tätä jyrkästi. Platonistit taas katsoivat Platonin tavoin, että ”sielu on kuin kalkkilaivan kapteeni”. Tuomas kannatti sen sijaan aristoteelista ajatusta siitä, että sielu on ruumiin muoto – latinaksi forma, eli sen kvidditeetti. Quid pro quo.
ellauri025.html on line 89: Tomismi tiivisti ennen kaikkea keskiaikaisen filosofian skolastisen perinteen 1200-luvun lopun siirtymisen Augustinuksen platonistisista tulkinnoista Aristoteleen suuntaan. Siirtymään vaikutti suuresti silloinen arabialainen filosofia, sen edustajista erityisesti Averroës eli Ibn Rušd. Tomisteille oli tärkeää tehdä tiukka ero luonnollisen ja yliluonnollisen todellisuuden välillä, koska platoninen ideaoppi johti heidän mielestään panteismiin tehden arkitodellisuudestakin jumalaisen, tai jumalaisuudesta arkisen. Eläköön se pieni ero!
ellauri025.html on line 93: Arabifilosofien lisäksi Tuomas omaksui ajatuksia juutalaisilta oppineilta. Hänen pääteoksensa Summa theologiae osoittaa, että hän tunsi paitsi nimeltä mainitsemansa Avicebronin (Ibn Gabirol) ajattelua, myös suuren osan muista tuohon aikaan tunnetuista juutalaisen filosofian teoksista.
ellauri025.html on line 173: Please wait to be seated, thank you! / Vänta tabeller vägledning, tack!
ellauri025.html on line 183: Glassbil är rörelse! Vänligen rabattkuponger och komma ta en titt på.
ellauri025.html on line 485: Larry Page ja sen rouva lahjoitti 15 miljoonaa Ebolan uhreille. Niiden rahoista se on - hetkinen - noin 2% prosentista. Mun nettoarvo on alle miljoona. 2%% siitä oisi noin satanen, Mut Larry saa 70% verovähennystä, eli se panee ize asiassa USAn köyhät maxamaan 10M Afrikan köyhille. Mun rahoissa sen oma osuus ois joku 30e. Sevverran mäkin oon pannut menemään jonnekin Jemenin lapsille. En kyllä saanut yhtä paljon julkisuutta, ei tullut siitä mitään mainostuloa. Pamela termentää, että rikkaampien pitää antaa enemmän almuja, ei tosin kerro absoluuttisesti vaiko suhteessa.
ellauri025.html on line 735: Tähän kohtaan tarvitaan taas pieni intertextuaalinen excursus, nimittäin Patti Smithin muistelmat 70-luvulta, Just kids (2010), johon Monika on jo kauan viittoillut. Sieltä on otettu ainexia tähän Emmy-Gusten kuvioon. Patti ja Malethorpe (1946) oli (on? no nyt varmasti jo entisiä) wannabe beatnik runoilijoita. Tää lie ollut jonkinlainen kulttikirja 2010, meni totaalisti ohize tältä paasaajalta.
ellauri025.html on line 754: Being in a band called The Disciples, taas. Nyt on jo luettava Wikipediaa. The Disciples are a dub roots reggae group that was formed in 1986 by brothers Russ D. and Lol Bell-Brown. They are said to be named by Jah Shaka after producing exclusively for Jah Shaka. They recorded 4 albums of instrumental dub for Jah Shaka's King Of The Zulu Tribe label during 1987 to 1990. Jotain neekereitä siis. Never heard.
ellauri025.html on line 770: Ja sit toi typerä kaiken valokuvaaminen, sitä mä en kans tajua. Plåta plåta knäpp knäpp. Täytyy olla pahasti knäpp näpsiäxeen koko ajan kuvia. Niinkuin elämä olis joku elokuva. Kai se on sitä samaa mise en abimea skizoilua, näkee izensä näkemässä izensä näkemässä izensä, toisista puhumattakaan. Se er i spegeln nu gossar! Att det var en typisk våldsam våldtåkt, och som bäst var, det var massor av bilder av det.
ellauri025.html on line 803: Musta tää oli aika paska kirja, ärligt sagt. Oudointa on himpatian puute suunnilleen kaikkia osanottajia kohtaan. Kertoja ei tunnu tykkäävän kenestäkään, eikä sitten lukijakaan. Esim Saschaa, hihittelevää uimaria Monika käsittelee aeeka kylmästi, se on saatu kuulostamaan suorastaan ikävältä tyypiltä, jos edes elävältä ollenkaan. No ehkä sekin oli tarkotus. Jospa sanoma on et ei våldtäktissä ja sen kostossa olekaan kyse säälistä tai armosta, vaan teodikeasta. Oikeuden mehukkain osa ei ole habilitaatio, ei profylaxis, vaan retribuutio. Jehova maxaa vanhaan tapaan ondhetin förövareille samalla taxalla, kostaa kolmanteen ja neljänteen polveen saakka. Kost jumala.
ellauri025.html on line 824: For 26.03.2020 – We have next information about Monika Fagerholm earnings, net worth: $9,366,044 Dollars*
ellauri025.html on line 826: *The information was submitted by our reader Inez Rey. If you have a new more reliable information about net worth, earnings, please,
ellauri025.html on line 834: **We have a new information about height&weight of Monika Fagerholm. It was submitted by Frannie Jonas, 38 years old. Job: (Sign Writer, Machine).
ellauri025.html on line 867: No jos ei pysty lukemaan edes Kotiliettä, on syytä paniikkiin. Samana vuonna 2002 mä täytin 50 ja tajusin, et tää on nyt tässä. Kesällä ajelin Darwinissa yxinäni, jos wallabeja ei lasketa. Yhden yli ajoinkin kaappiautolla yöpimeässä. Budgerigaita räpistel puissa kuin varpusia kotona. Mezä tuoksui eukalyptuspastillilta. Kuin olisi apteekissa retkellä. Hilpeänä ajelin kuin Hilding matkailuautossa, en tosin juonut. Radiosta soi australialainen tanssibändimusiikki. No ei, ei se ollut päällä.
ellauri025.html on line 968: Vielä tässä vaiheessa Monika uskotteli, että kyllä hän pärjäisi. Ystävä väitti vastaan. Hän sanoi, että voisi pyytää lääkäriystäväänsä kirjoittamaan Monikalle Antabus-reseptin.
ellauri025.html on line 969: ”Olin siinä vaiheessa jo monta kerta yrittänyt lopettaa juomisen Antabuksen avulla, mutta en ollut onnistunut. Sain sanottua ystävälleni, että nyt en pärjää.”
ellauri025.html on line 975: Seuraavina päivinä Monika söi Antabusta eikä enää himoinnut viinaa. Hän onnistui lopettamaan juomisen. Jeesus on väkevämpi huume kuin Sorbus, vahvempi lääke kuin Antabus.
ellauri026.html on line 29: Poikasena mä luin Punahousuja, vaikka Punahousu ize vähän vitutti samalla tavalla kuin Fred ja Kimmo myöhemmin. Holier-than-thou, tärkeilijä, besserwisseri. Hehheh, ymmärränhän mä leikkiä, saakoon leikki sijansa, mut pojat, nyt on meillä tähdellisempää agendalla. Kääritäänpä hihat, selvitetään marssijärjestys. Suomalaispojat oli etelävaltiolaisen punahousun koomillinen kevennys. Kerran niinkin päin. Punavyö olikin sisällissodassa kannustanut orjuutta. Mä kevensin tietokonelingvistiikan yksikön voimakaxikkoa. Kimmo olis Mikki Hiiri, Fred Hessu Hopo, mä Pluto. Pluto olet oikea Pelle! Paizi masennuxen kausina. Sillon oli häntä koipien välissä. Vähän vinossa. Mulla oli tapana vähän nilkuttaa kun masennus oli pahin. Ja kädet ei tuntuneet enää omilta. Suussa oli metallin maku. Olen athabas. Nimeni on Toobe.
ellauri026.html on line 108: Hada hada hadakka, kodo kodo kodkki, hadjotteli Petti äddää pienenä. Meidän pojilla oli germaaninen, Petillä anglosaksinen, kuten Lauri Karttusella ja Timo Havulinnalla. Jönsillä oli kerran maanisena kotieläimenä kerrostalon pihalta pelastettu varis. Jönsillä oli pitkään koira nimeltä Hupi. Hupi tuli raihnaaxi, sokeaxi ja kuuroxi, mutta Jöns piti siitä huolta loppuun asti. Se oli musta sekarotuinen, puolixi ehkä karhukoira ja puolixi labradorinnoutaja.
ellauri026.html on line 188: Leonard Cohen putkahti esiin Kotiliedessä Monika Fagerholmin kertomuxessa, se kuunteli Leonard Cohenia harkitessaan takinkääntöä. Cohen ize ei kääntänyt rabbiinin takkiaan, vaan kirjaili zen vaan zen-kuvioilla. (V-M. Ploiri mainizee zen-meemin myös E.Saarisen luennolla.)
ellauri026.html on line 190: Ortodoksijuutalaiseen rabbisukuun syntynyt Cohen ei ollut koskaan tyytymätön uskontoonsa, eikä hän nähnyt ristiriitaa zen-harjoituksensa ja juutalaisuutensa välillä. Toisinaan hän jopa kutsui itseään nimellä Jikan Eliezer, yhdistelmällä buddhalaista ja heprealaista nimeään. Hänen myöhemmistä teksteistään voi havaita, kuinka traditiot ovat sulautuneet yhteen Cohenin kertojanäänessä. On kuin kohen, aaronilainen pappi, puhuisi koanien, zeniläisten paradoksien kielellä. Mikä sopisikaan Leonard Cohenille paremmin.
ellauri026.html on line 202: Alaviite Kiimainen munkki-meemin avataareja: isät Roshi, Cohen, Mefodi, Rabelais, Abelard, Antonius, Matka länteen-kirjan apina. Näitähän on vaikka kuinka monta. Kiimainen ja munkki on lähisynonyymejä. Hakusanoilla kiimainen+munkki tulee vain pornovideoita. Hakusanoilla munkki+kiusaus oli tämä ensimmäinen osuma:
ellauri026.html on line 214: I had spent a summer in Greece while in college, travelling with a Greek text of the Odyssey, and I remembered in particular Odysseus’s final journey to Ithaca (the beginning of book 13; well worth revisiting as a specimen of Homeric narrative), the poetic effect of which overwhelmed me. Odysseus climbs aboard the ship and—forgive my literal translation—lies down, “in silence,”
ellauri026.html on line 217: unawakening sleep, most pleasurable, most like unto death.
ellauri026.html on line 220: And yet in Wilson’s translation the passage seems reduced, deficient somehow, so trite as to be unnoticeable:
ellauri026.html on line 225: The idea is there, but all the lingering emphasis in the original has been smoothed away. This, too, unfortunately, is typical of the whole. I have said that Wilson’s translation reads easily, and it does, like a modern novel: at shockingly few points does one ever need to stop and think. There are no hard parts; no difficult lines or obscure notions; no aesthetic arrest either; very little that jumps out as unusual or different. Wilson has set out, as she openly confesses, to produce an Odyssey in a “contemporary anglophone speech,” and this results in quite a bit of conceptual pruning. If you wait for the “Homeric tags,” the phrases that contained so much Greek culture they have been quoted over and over again by Greeks ever since—well, you are apt to miss them as they go by. A famous one occurs in book 24, when Odysseus and Telemachus are about to go into battle together: Odysseus tells Telemachus not to disgrace him, and Telemachus boasts that he need not fear. Laertes, Odysseus’s father, exclaims (Wilson’s translation), “Ah, gods! A happy day for me! My son and grandson are arguing about how tough they are!”
ellauri026.html on line 227: This is a famous line, but here it would hardly seem to merit its fame—who cares about people “arguing about how tough they are”? The word here translated as “tough” just happens to be one of the central words of Hellenic thought: arete, “virtue” or “excellence,” that subject of so many subsequent philosophy lectures—whose learnability or unlearnability Plato made the subject of inquiry, and which Aristotle defined as a mean between two vices. The word can be used to mean something like “bravery,” but it is wildly broader and richer than “how tough one is” (there is a queen named Arete in the poem, but Wilson refrains from translating her as “Queen Tough”). The line was quoted over and over again in later days because it was considered the height of happiness for a man to have a son and grandson competing with each other to possess virtue or true excellence. This Wilson suppresses, as a thing irrelevant to contemporary idiom—“toughness” will have to serve in its place.
ellauri026.html on line 341:
ellauri026.html on line 353:
ellauri026.html on line 355: Mikäpä on ystävällisempää kuin kaksi hevosta raaputtamassa toisiaan? Hauskoja juttuja kuuntelee mieluummin kuin opettavaisia. Vakavan saarnan aikana kuulijakunta nuokkuu, haukottelee tai nukkuu, juorun alkaessa höristää korviaan ja kuuntelee huuli pyöreenä. Jänniä pyhimyxiä kuten Jyrkiä, Ristoa ja Babsia lahjotaan mieluummin kuin niitä tavallisia tylsiä, kuten Petri, Pauli, tai edes Jepukka. Six protestantit tarvii kirkonvartijoita ja unilukkareita, katoliset pitää puoliaan jopa teeveelle. Pull toimi paremmin kuin push.
ellauri026.html on line 370: Täss on yx joka on ihan lätkässä johkin pimuun, ja mitä enemmän se tölvii sitä, niin sitä enemmän se sitä rakastaa, niinkuin loordi Babington Sanditonissa. Toinen nai rouvan rahan takia, kuten yrmeä Shukra homokokin äidin eilisillan espanjalaisleffassa. Kolmas vahtii vaimoaan kuin tuhatsilmäinen koira Argos, esim islantilaiskalastaja. Neljänneltä kuolee sukulainen, ja palkkaa muita sitä suremaan. Joku jopa suree anoppinsa haudalla. No Lea oli aika lystikäs. Joku syö ja juo kaikki rahansa. Joku ei tiedä parempaa onnea kuin löhöily. Joku hoitaa toisen tyypin etuja ja unohtaa omansa. Joku keinottelee rahoilla ja osakkeilla, lainaa Petriltä maksaakseen Paulille, ja tekee pankrotin. Joku nälistelee perillisten edestä. Joku rupee laivanvarustajaxi, ja hukkaa laivansa. Joku lähtee sotaan rikastumaan. Jotkut huijaa rikkaita leskiä auervaaroina tai kiipee reittä myöten, apinoiden ja niiden jumalten mielisaippuaa. Kaikista alhaisimpia on kauppiaat, jotka tekee kaikkea mikä vaan on epärehellistä, ja tunaroi siinäkin; valehtelee sikana, vannoo vääriä valoja, varastaa, liehittelee ja petkuttaa, ja sillä työntää izensä kasan pinnalle, vaan koska niillä on kultaa käsissä. Niillä on omat sykofanttinsa, imartelevat Esa Saariset ja muut munkit, jotka ihailee niitä ja antaa niille titteleitä, toiveena saada izeki pöydästä kultamuruja.
ellauri026.html on line 372: On sellasia pytagoralaisia, joille kaikki on niin yhteistä et ne ottaa mitä vaan messiin mekon alla, ne ei tee siitä isompaa numeroa kuin jos ne olis perintökamoja. Toiset on vaan olevinaan rikkaita, ja tää kuvitelma riittää niille onnexi. Joillakuilla on hienot talot Helsingissä ja sen vuoxi pihistelee mökillä. Jotkut panee menee kaiken samantien, toiset kerää kokoon hyvällä tai pahalla. Yx ährää kerätäxeen julkkismainetta, toinen makaa nokisena uunin takana. A great many undertake endless suits and outvie one another who shall most enrich the dilatory judge or corrupt advocate. One is all for innovations and another for some great he-knows-not-what. Another leaves his wife and children at home and goes to Jerusalem, Rome, or in pilgrimage to St. James´s where he has no business. In short, if a man like Menippus of old could look down from the moon and behold those innumerable rufflings of mankind, he would think he saw a swarm of flies and gnats quarreling among themselves, fighting, laying traps for one another, snatching, playing, wantoning, growing up, falling, and dying. Nor is it to be believed what stir, what broils, this little creature raises, and yet in how short a time it comes to nothing itself; while sometimes war, other times pestilence, sweeps off many thousands of them together.
ellauri026.html on line 453: Vast political powers were contending for the possession of long-disputed territories, while within their borders great social and industrial discontents were gathering to a demonstration whenever the strain of these dynastic struggles should become unbearable.
ellauri026.html on line 455: His activity took many forms; but he was always, whether through classical treatise or encyclopædic collection or satirical dialogue or direct moral appeal—always and everywhere, the preacher of righteousness. His successes were invariably along this line. His failures were caused by his incapacity to perceive at what moment the mere appeal to the moral sense was no longer adequate.
ellauri026.html on line 510: Froude's Life and Letters illustrates the author's familiar qualities,—his remarkable distinctness of view and his complete indifference to accuracy of detail.
ellauri026.html on line 516:
ellauri026.html on line 682: > Kaek on suhteellista, absoluuttinenkin hämäryys. Ei toi nyt musta edes ollut kovin hämärää. Suhteellisen seijasta.
ellauri028.html on line 9: table { border-collapse: collapse; }
ellauri028.html on line 10: table tbody td, table tbody th {
ellauri028.html on line 84: Teoksessa kristinuskon Jumala luo koemielessä pienen pallon, jolle hän antaa nimeksi Maa. Jumalan palvelija, arkkienkeli Saatana, arvostelee liian kärkevästi herransa luomuksia ja hänet karkotetaan määräajaksi katsomaan, miten koe edistyy. Saatana kirjoittaa tovereilleen Mikaelille ja Gabrielille Maan ihmisten olevan mielipuolia.
ellauri028.html on line 88: Initially, a surviving one of his daughters, Clara Clemens, objected to its publication in March 1939, probably because of its controversial and iconoclastic views on religion, claiming it presented a "distorted" view of her father. Henry Nash Smith helped change her position in 1960. Clara explained her change of heart in 1962 saying that "Mark Twain belonged to the world" and that public opinion had become more tolerant. (Ehkä se myös tarvizi vähän pätäkkää leivän syrjäxi.) She was also influenced to release the papers by her annoyance with Soviet reports that her father's ideas were being suppressed in the United States. (Ei Laika ole ainut koira radalla. Vuosi 1962 oli Kuuban kriisi, kylmä sota kuumeni. Popovin nuhruista mutta optimistista nuoruutta.) The papers were selected, edited and sequenced for the book in 1939 by Bernard DeVoto. (Sota tuli väliin, jumala piti varmistaa voittajien puolelle. No ainahan se on voittajien puolella. Tai sit se haluu antaa opetuxen tai sillä on joku ovelampi suunnitelma mielessä.)
ellauri028.html on line 94: Ihmetellessään taivaskuvitelman tylsyyttä Make huomauttaa aivan oikein, et se FUCK! FUCK on elukoiden kolmesta tavotteesta kaikkein mieluisin, eli mix pitää ne perseet jehovan taivaassa nimenomaan tervata? Mä on ajatellut tykönäni (ihan izexeni vain, siteerataxeni Jori Malmstenia) että #metoon kannalta se iso virhe jumalalta (Darwinista en sano mitään ettei se suutu) oli, että elukat pitää päämääränänsä nimenomaan panoa, eikä läheskään niin paljon lasten tekoa. (Kai se johtuu siitä, että lasten tulo on elukoille liian etäinen ja abstrakti päämäärä, sitä ei hevin saa koodatuxi liskoaivoihin.) Nimittäin siitä justiinsa seuraa kaikki nää #metoo väärinkäytöxet: pannaan alaikäisiä, pannaan vastahakoisia, yhtään edes miettimättä edistääkö se puuhastelu onnellista perhettä. Pääasia et tuntuu pippelistä kivalta ja pääsee kyykyttämään naisia. Suunnittelufiba miehissä. Takaisin piirustuslaudalle jehova! Vaan näyttäähän se pelittävän näinkin, tuumaa jumala ja Darwin miehissä. If it ain't broken, don't fix it. Let good enough alone. Paras on hyvän pahin vihollinen.
ellauri028.html on line 105: During his prolific period Mark wrote many minor items, most of them rejected by Howells, and read extensively in one of his favorite books, Pepys' Diary. Like many another writer Mark was captivated by Pepys' style and spirit, and “he determined,” says Albert Bigelow Paine in his 'Mark Twain, A Biography', “to try his hand on an imaginary record of conversation and court manners of a bygone day, written in the phrase of the period. The result was 'Fireside Conversation in the Time of Queen Elizabeth', or as he later called it, '1601'.
ellauri028.html on line 107: The Rev. Joseph Twichell, Mark's most intimate friend for over forty years, was pastor of the Asylum Hill Congregational Church of Hartford, which Mark facetiously called the “Church of the Holy Speculators,” because of its wealthy parishioners. Here Mark had first met “Joe” at a social, and their meeting ripened into a glorious, life long friendship. Twichell was a man of about Mark's own age, a profound scholar, a devout Christian, “yet a man with an exuberant sense of humor, and a profound understanding of the frailties of mankind, including Mankind's Huge Cods." Sam Clemens ja pastori naureskeli kaxisteen mezässä miespaneelin valtavia turskia. Bronzed and weatherbeaten son of the West, Mark was a man's man. "Some Remarks on the Science of Onanism.”
ellauri028.html on line 111: It was sometimes a wonderful and fearsome thing to watch Mr. Clemens play billiards,” relates Elizabeth Wallace. “He loved the game, and he loved to win, but he occasionally made a very bad stroke, and then the varied, picturesque, and unorthodox vocabulary, acquired in his more youthful years, was the only thing that gave him comfort. Gently, slowly, with no profane inflexions of voice, but irresistibly as though they had the headwaters of the Mississippi for their source, came this stream of unholy adjectives and choice expletives."
ellauri028.html on line 115: One of these guarded treasures of Kaiser Wilhelm was a volume of grossly indecent verses by Voltaire, addressed to Frederick the Great. “I would blush to remember any of these stanzas except to tell Krafft-Ebing about them when I get to Vienna”, said Mark Twain. "Too much is enough."
ellauri028.html on line 127: Elizabeth's cup-bearer. He is supposed to be of ancient and
ellauri028.html on line 141: 3. Puhutaan Rabelaisista ja munapusseista, kuinka ne bylsiessä läpsyvät pakaroita vasten.
ellauri028.html on line 158: "Did you give this man two tablets every eight hours?" asks
ellauri028.html on line 160: "Oh, no," replies the nurse, "I gave him eight tablets every two
ellauri028.html on line 163: "Nurse, did you give this man one tablet every twelve hours?"
ellauri028.html on line 164: "Oops, I gave him twelve tablets every one hour," replies the
ellauri028.html on line 183: This was Twain's most serious, philosophical and private book. He kept it locked in his desk, considered it to be his Bible, and spoke of it as such to friends when he read them passages. He had written it, rewritten it, was finally satisfied with it, but still chose not to release it until after his death. It appears in the form of a dialogue between an old man and a young man who discuss who and what mankind really is and provides a new and different way of looking at who we are and the way we live. Anyone who thinks Twain was not a brilliant philosopher should read this book. We consider ourselves as free and autonomous people, yet this book puts forth the ideas that 1) We are nothing more than machines and originate nothing - not even a single thought; 2) All conduct arises from one motive - self-satisfaction; 3) Our temperament is completely permanent and unchangeable; and 4) Man is of course a product of heredity, and our future, being fixed, is irrevocable -- which makes life completely predetermined. If these points are true, then buying and reading this book is not in your control, but simply must be done because it was meant to be. If these points are not true you might still wish to make an independent decision to enjoy a thought-provoking book by a great and legendary writer.
ellauri028.html on line 199: Anyways, I feel "What is Man?" is really a precursor to Freud (also Dostoevsky and Nietzche are precursors) and the Ego, which is pretty impressive for the time, but again, it feels a bit dated. He is also repetitive about the same idea of man being selfish, which is annoying like this review...
ellauri028.html on line 201: Now he is on this kick about how man never thinks for himself. He is a chameleon conforming to whatever outside influences he puts himself in. This is pretty interesting stuff here. I apologize that these reviews have become rather flat. The amount of times I have used the word "interesting" to describe things in a vague manner is so blindly obvious and so boring, I can't believe I go on writing these things (and you keep reading them?!) Where is this going to get me, doing these shitty reviews? Does anyone care? Do I really care? I think I need a girlfriend (this is a cry for help)...Anyways, the book is psychological and philosophical or some shit... go read the goddamn thing yourself...I need a drink...
ellauri028.html on line 202: Sorry about that last paragraph, anyways, this could be one of the most easily readable and most underrated philosophical books ever. This is a read that delves into some deep thinking. Triggers the mind. In fact, my mind just got triggered. Why don't I just stop doing these reviews publicly and require people to pay me for reviews rather than willingly exploit myself as cheap and free entertainment? Why do I feel I need to keep doing these reviews? I am cutting myself short! Perhaps I would get more satisfaction out of keeping these reviews to myself? I don't know, who am I kidding... This is not entertaining the least and no person in their right mind would ever pay a dime for this drivel...I need another drink...
ellauri028.html on line 211: Wow, just wow. Mark Twain is a Taoist? A God??? This book is a religious experience. Unreal?!?! I shit myself from reading it, unbelievable!!! Read these quotes. One of the best, one of the greats! He discusses Adam and Eve, oh, I can't stress how mind blowing this is...This is a turning-point of my life!!!!!!!
ellauri028.html on line 227: I picked this book for the 'what is man' essay. Though there are many profound philosophical ideas in it, they get sidelined by the authors racial slur on indigenous natives, Australian aborigines and Afro Americans. One might argue it was the trend those days, but I can't come to terms especially after reading other books on philosophy from that era.
ellauri028.html on line 245: about 4 years ago
ellauri028.html on line 341:
ellauri028.html on line 461:
ellauri028.html on line 499: herkän rakkausrunoilijan, enkelikiharaisen joskin ruumiikkaan Tommy Tabermannin kaa.
ellauri028.html on line 619:
ellauri028.html on line 651:
ellauri028.html on line 671:
ellauri028.html on line 676: Tasapuolisuuden vuoxi paljastan vähäsen, millasen vizit on mua naurattaneetkin. Tässä pitäis olla uusia vizityyppejäkin, sellasia hyviä. Niitä vois olla parodia, vittuilu, sananväännös, episodi, absurdismi, tms. Nää tyypit ei ole poissulkevia, joihinkin vois laittaa useampiakin, muttei jaxa.
ellauri028.html on line 678:
ellauri028.html on line 744: Bob says excitedly, "Come on, Helen, take a good look. Notice anything different about me?"
ellauri028.html on line 768: seksi
rasismivittuilu En pidä immigration officesta. Pidän arabeista ja kameleista
ellauri028.html on line 804:
ellauri028.html on line 826: Puovo Lipponen oli yhä vallassa, Kari Peizamo yhä vallaton, ja se yx läski riski rikoissa ja tv-laseissa oli entistäkin läskimpi ja rumempi. Bad Bush alkoi ristiretken Baabeliin. Aivan vittumaista sikailua oli ilmassa. Vaalit 2003 tulossa.
ellauri028.html on line 832: Kok jäi viimesex, ei ollut vielä aika kypsä. Johtoon meni kexusta. Totta Mooses, Puovon loputon autiomaavaellus simahti lopulta. Jätemäen irakgaten jälkeen päsmärixi tuli uuniperunoista kuulu Frankenstein. Hyi kuinka olikin aika vastenmielistä, saatana. Ja mä olin aina vaan siellä Babylonin vankina.
ellauri028.html on line 839: - Miten te tulette työpaikalle noin krabulaisena bushit silmän alla?
ellauri028.html on line 841: - Njoo, yx bushi tekee aivan valhesäkixi. Kax bushia, niin oot maapallon omistaja ja armottoman vahva saarnaaja. Kolmannen jälkeen sitä lähtee aavikkoa valtaamaan sotavoimilla. Pöllö-öljyn saanti on turvattava. Aamulla vittu suu on kuin operaatio hiekkamyrsky. Käytävä on monta kertaa George W Dabljuulla.
ellauri028.html on line 923: Holy Spirit – 93 (not included above)
ellauri029.html on line 43: Maa on täyttynyt talouslipilaareista (lue oikeistolaisista) ajatushautomoista, joissa izekkäitä pläänejä haudotaan oikein tiimillä. Kaxikielisesti sanottuna lobbyja. Kaikkein traagisinta on, että oppilaitoxista kuten TAMK, jossa julkisrahoitteisesti yhdistyvät kapitalismin isokenkäiseen hiileen puhaltamaan liikemiesten perustamat Tampereen kauppaopisto, Tampereen kauppaoppilaitos, Teknillinen opisto (Suomen ensimmäinen), Tampereen teknillinen oppilaitos ym, on tullut tämmöisiä hautomoista, jotka julkaisevat opiskelijabroilerien surulliset teelmät suoraan netissä.
ellauri029.html on line 54:
ellauri029.html on line 72:
ellauri029.html on line 87: In the beginning of their studies our students establish a real company.
ellauri029.html on line 906: Question: "What does the Bible say about satire and/or sarcasm?"
ellauri029.html on line 918: The passage sounds sarcastic. It says one thing while meaning another in a way that makes the hearers look foolish. But Paul’s method was not meant as a personal insult. The goal was to grab the readers’ attention and correct a false way of thinking. In other words, Paul’s words are satirical, but not sarcastic. They are spoken in love to “beloved children.”
ellauri029.html on line 924: Sarcasm, on the other hand, is not appropriate. Sarcasm has at its core the intent to insult or to be hurtful with no corresponding love or wish for well-being. Instead, the goal of sarcasm is to belittle the victim and elevate the speaker. Jesus warned against such harsh, unloving words in Matthew 5:22. Our words should be helpful and edifying, even if they are uncomfortable to the hearer.
ellauri030.html on line 30: Markun kirja on omistettu Atticuxelle, josta Peabody (alla) kertoo tarkemmin. Tää herra Titus Pomponius oli Siseron nuoruudenystävä, maanpaossa Sullalta kreikkalaistunut roomalainen herrasmies, äveriäs epikurolainen sanan perinteisessä (ei siis alkuperäisessä) mielessä, mukavauudenhaluinen herkutteleva herra (muttei kohtuuttoman), kielitaitoinen ja varsinainen arbiter elegantiarum, jolle Siserokin lähetti puheensa korjattavixi, mutta pysytteli mieluummin taka-alalla, kaikkien julkkisten kaverina olematta mitenkään nimekäs. Siinä seuras oikeata Epikurosta.
ellauri030.html on line 44: nos habebit humus kuolon kutsun saamme.
ellauri030.html on line 61: Cicero oli kiero julkkisasianajaja, voitti joitakin näkyviä juttuja, rupesi poliitikoxi. Oli Sisiliassa kvestori (yliopistossakin on kvestori, siis rahastonhoitaja), oli kova puhuja, päihitti Hortensiuxen. Keskiluokkainen pyrkyri, kuten eräs suomalainen sykofantti, jonka nimeä E.Saarinen en viizi edes mainita. Koulussa piti lukea Ciceron puhetta in Catilinam: quo usque Catilina abutere patientia nostra. Cicero hommas Catilinalle kuristushuonetuomion, vastoin Caesarin ja muiden lievempiä kantoja. Kazoi ize päältä kun Catilinaa hirtettiin. Oli siitä vielä ylpeä. Koko case in Catilinam saatto olla pelkkä kehystys, Cicero oli ehkä tekaissut todisteet. Et semmonen veitikka.
ellauri030.html on line 107: Vanha Cato oli sotamiehenä kuulun Fabius Cunctatorin tiimissä. Siinä mies Caton mieleen, ja minun myös. Vitkastelu on kivaa. Scipiosta se ei tykännyt, kun se oli tuhlari. Cato muistutti Roope Ankkaa nuorena. Otti talteen narunpätkätkin. Cato sai läpi jotain lakeja jotka rajotti roomalaisten rankaisemista. Mitähän se ois sanonut Catilinan keissistä? Cato oli ennen kaikkea moraalinvartija, hemmetin sensori. Rajoituxia ja lisää rajoituxia persuille, pätäkkää ja lisää pätäkkää mamuilta. Ja xenofobi, hoki sitä "ceterum censeo" meemiä puunien pään menoxi. Ja menihän se pää lopulta. Suolaa vaan siroteltiin tuhkille. Niinkuin Dresdenissä, Afganistanissa, ja Irakissa nyttemmin.
ellauri030.html on line 209: Siseron englannintajan, pulleaa herneenpalkoa muistuttavan piipunrassin Andrew Peabodyn kommenteissa (1884) on hyviä lisänäkökohtia. Peabody oli vanhaa bostonilaista mamusukua ja lapsinero josta tuli Harvardin kristillisen moraalin professori. Harvardissa oli Peabody Museo. Se Oli 73 toimittaessaan Siseroa. Kääkkyyden henkkoht. asiantuntija.
ellauri030.html on line 231:
ellauri030.html on line 236:
ellauri030.html on line 246: Etenim, cum complector animo, quattuor reperio causas, cur senectus misera videatur: unam, quod avocet a rebus gerendis; alteram, quod corpus faciat infirmius; tertiam, quod privet fere omnibus voluptatibus; quartam, quod haud procul absit a morte.
ellauri030.html on line 252: Sen seikan et vanhuxet on ällöttäviä ja pahanhajusia Cato ohittaa noppelasti ("mä en oo, en ainakaan haista mitään, ja oma nenä ratkasee"). Haba ohenee, mut eihän Sisero ole habaa mihkään käyttänyt, keuhkonnut vaan ja puhunut. Vähähä ääni heikkenee ja alkaa väpistä, mutta puhetta piisaa entiseen malliin ja enemmän. Nestorikin paasas loppuun saakka itestään ja entisistä ansioistaan, ja se on kivaa kevyttä puuhaa ihan vanhanakin. Eli me johtoporras ei tarvita habaa, ei oo koskaan tarvittu. Haba on rupusakille ja typerille, me hallitaan sanoilla. Joita meillä piisaa ihan hautaan saakka.
ellauri030.html on line 268: Parasta vanhan hopeäselän elossa on arvovalta! (Jos sitä on - jos ei ole sori vaan, oma moka, olisit ollut aikaisemmin sepompi.) Esim Samuli Rusko-oja, nilkki perustolvana, joka paistatteli loppupäivät ansiottoman arvonnousun valossa. Vähemmän duunia, enemmän auktoriteettia. atque huius extrema aetas hoc beatior quam media, quod auctoritatis habebat plus, laboris minus; apex est autem senectutis auctoritas. Vanhuus, kun siihen liittyy korkeimmat luottamustehtävät, on niin arvovaltaa täynnä, että se korvaa kaikki nuoruuden nautinnot. Kaikki tottelee sun pelkkää nyökkäystä. Habet senectus, honorata praesertim, tantam auctoritatem, ut ea pluris sit quam omnes adulescentiae voluptates. Non in sententia solum, sed etiam in nutu residet auctoritas.
ellauri030.html on line 270: Mulle on toi herkuttelu komentovallalla ja paistatelu ihailun valokiilassa ollu aina vierasta. Mua vaan ärsyttää jos muut pyörii hövelinä jaloissa. Ei ne kyllä ole haitax asti pyörineetkään. Heti kun huomaavat ettei tosta ole mihinkään, ne lähtee sykofantit tiehensä kuin zombit pettyneenä, kun ei Homerin päästä löydykään aivoja. Mut se on ilmeisesti hopeäselkä apinoilla tosiaan verissä. Ne tarvizee sitä kuin jotain huumetta, ja pahastuvat syvästi, jos sitä ei ole tulossa. Nilkki varmaan inhos mua yhtä paljon kuin mä sitä, jos jaksoi edes sen verran vaivautua näin huonon alamaisen kohdalla. Mä en vaan voi tajuta miten se, 70-luvun slavistiikan tutkijaopiskelija tms assarin ääliö, saattoi luulla muuttuneensa nyt niin suurexi Kyyroxexi, että sillä oli jotain särmää mua kyykyttää ja jaella komentoja. Kolleegaa vielä. Saablari. Kyllä menen paskantamaan sen haudalle Eipäjoelle.
ellauri030.html on line 274: Haec enim ipsa sunt honorabilia quae videntur levia atque communia, salutari, adpeti, decedi, adsurgi, deduci, reduci, consuli; quae et apud nos et in aliis civitatibus, ut quaeque optime morata est, ita diligentissime observantur. Lysandrum Lacedaemonium, cuius modo feci mentionem, dicere aiunt solitum Lacedaemonem esse honestissimum domicilium senectutis: nusquam enim tantum tribuitur aetati, nusquam est senectus honoratior. Quin etiam memoriae proditum est, cum Athenis ludis quidam in theatrum grandis natu venisset, magno consessu locum nusquam ei datum a suis civibus; cum autem ad Lacedaemonios accessisset, qui legati cum essent, certo in loco consederant, consurrexisse omnes illi dicuntur et senem sessum recepisse.
ellauri030.html on line 331: Erityisesti Epiktetos on vaikuttanut ja vaikuttaa vieläkin moraalisen puhtauden hyväksi. Puhtausintoilijat on anaalisobsessiivisia, kazo vaikka Elisabeth Rehniä tai Marie Kondoa. Tekevät kuolinsiivouxia. (tähän sitaatti Make Eskeliseltä!)
ellauri030.html on line 357: Uskontona kristinoppi oli luonnollisesti parempi, koska absurdimpi. Stoakin kyllä vaali ihmisten yhteishenkeä ja julisti ihmisten yleistä veljeyttä yhden jumalallisen isän lapsina. Se miellytti enemmän sivistyneistöä jotka ei tykkää nöyristelystä eikä siitä että köyhät lähtee keulimaan. Stoalaisten ansiosta länsivalta levis kosmopoliittiseksi, yleisinhimilliseksi, ihmissuvun yhteyden julistajaksi, se lutviutuu hyvin levittämään sisäistä herruutta. Se näyttää, kuinka viisas voi käyttää hyväkseen yksinkertaista.
ellauri030.html on line 493: 
ellauri030.html on line 518: Schopenhauers Tagesablauf war strukturiert: morgens die Arbeit am Schreibtisch, Flötespielen regelmäßig vor dem Mittagessen. Die Mahlzeiten soll Schopenhauer nach der Überlieferung seiner Biographen stets in Gasthäusern eingenommen haben, bevor er einen zweistündigen Spaziergang mit seinem Pudel machte.
ellauri030.html on line 541: Poliittisesti Schopenhauer oli konservatiivi, kannatti poliisivaltiota ja absoluuttista monarkiaa, se on ihmisissä ihan vaistomaista. Maailma tahtoo sitä, ja maailmahan on pelkkää tahtoa. No vähän miellettäkin ehkä, muttei paljon.
ellauri030.html on line 547: Berliinissä ollessaan Schopenhauer haastettiin oikeuteen. Haastajana oli ompelijatar nimeltä Caroline Marquet. Melua vihannut Schopenhauer oli työntänyt ikkunansa alla kovaa lörpötelleen naisen alas portailta. Nainen oli loukkaantunut niin pahasti, että Schopenhauer määrättiin maksamaan tälle kuukausittain 15 taaleria rahallista korvausta. Kun nainen 20 vuotta myöhemmin kuoli, Schopenhauer kirjoitti päiväkirjaansa latinaksi ”obit anus, abit onus” (nainen kuoli, kärsimys loppui). Sillonko se osti sen huoneiston?
ellauri030.html on line 615: ”Veren kohonneet sokeriarvot lisäsivät minun tutkimukseni mukaan diabetesriskiä pessimismiä enemmän, mutta pessimismi tuli kakkosena”, Pänkäläinen sanoo.
ellauri030.html on line 696: Although most people value humor, philosophers have said little about it, and what they have said is largely critical.
ellauri030.html on line 732: Sudden glory, is the passion which makes those grimaces called laughter; and is caused either by some sudden act of their own, that pleases them; or by the apprehension of some deformed thing in another, by comparison whereof they suddenly applaud themselves. And it is incident most to them, that are conscious of the fewest abilities in themselves; who are forced to keep themselves in their own favor by observing the imperfections of other men. And therefore much laughter at the defects of others, is a sign of pusillanimity. For of great minds, one of the proper works is, to help and free others from scorn; and to compare themselves only with the most able.
ellauri030.html on line 743: Who was on a trip abroad
ellauri030.html on line 766: No joo kyllä varmaan tää epäsuhta ja yllätys on mukana, mutta jotain enemmän musta tarvitaan, jotain pitää olla sulla pelissä, nim. se normi. Ei naurata vielä jos isolla naisella on pieni mies, vaan vasta jos ne on muutenkin epänormaaleja. Ei vaan epäsuhta, vaan jotain sopimatonta. Absurdi ei sellaisenaan aina naurata, vaan jotenkin kriittisesti absurdi. Esim Beckettin näytelmissä pelleillään vanhuuden ja kuoleman kustannuxella. Tää kustannus pitää olla mukana!
ellauri030.html on line 792: Kaikki Schopenhauerin tajuamat vizit on tätä tyyppiä. Entä sitten kuuluisalle filosofille nauraminen? Siinä annetaan ymmärtää että filosofi ei vastaakaan meidän odotuxia, siis epäsuhta sekin. Se on loukkoovoo, sitäpaizi absurdia. Schopenhauer ylittää kaikki odotuxet.
ellauri030.html on line 802: Man is the only animal that laughs and weeps: for he is the only animal that is struck with the difference between what things are, and what they ought to be. We weep at what thwarts or exceeds our desires in serious matters; we laugh at what only disappoints our expectations in trifles… . To explain the nature of laughter and tears, is to account for the condition of human life; for it is in a manner compounded of the two! It is a tragedy or a comedy—sad or merry, as it happens… . Tears may be considered as the natural and involuntary resource of the mind overcome by some sudden and violent emotion, before it has had time to reconcile its feelings to the change of circumstances: while laughter may be defined to be the same sort of convulsive and involuntary movement, occasioned by mere surprise or contrast (in the absence of any more serious emotion), before it has time to reconcile its belief to contrary appearances (Hazlitt 1819, 1).
ellauri030.html on line 808: Six ei ole ylläri, että filosofit ei ole järin innostuneet huumorista vieläkään. Nyzen vika on että se on irrationaalista. Ja sitähän filosofit kammoaa kuin ruttoa. Nauru on pelkkää fyysistä nautintoa, niinkuin joku pieru. Santayana, vielä yx sakramenskattu ääliö, oli tällä kannalla. Sapaju, rationaalisena apinana, ei voi pitää absurditeetistä enempää kuin nälästä tai kylmästä. Hömelö, kyllähän se tykkää laittaa jalan peiton alta kylmään ja vetää sen takaisin. Onni on differentiaali.
ellauri030.html on line 861:
ellauri030.html on line 880:
ellauri030.html on line 884: Bertrand Russell oli tommonen standup koomikko. Filosofian pointti on lähteä jostain arkipäiväisyydestä ja päätyä johonkin niin päättömään ettei kukaan usko sitä. Samaa sdradegiaa noudattavat monet mytomaanit, kuten Aglaja Ivanova Jepantshin Doston Idiootissa ja Riitta Roth. Filosofi ei pelkää absurdia enempää kuin kemisti likaa, tai lingvisti rumia sanoja. Tässä vielä Russellin onelinereita:
ellauri030.html on line 889: Mathematics may be defined as the subject in which we never know what we are talking about, nor whether what we are saying is true” (1925b, 75).
ellauri030.html on line 906: Moreover, Freud (1960) followed Herbert Spencer's ideas of energy being conserved, bottled up, and then released like so much steam venting to avoid an explosion. Freud was talking about psychic or emotional energy, and this idea is now thought of as the relief theory of laughter.
ellauri030.html on line 908: Later, Freud returned his attention to humor noting that not everyone is capable of formulating humor, including him.
ellauri030.html on line 914: Misattribution is one of many theories of humor that describes an audience´s inability to identify exactly why they find a joke to be funny. Freud declared people incapable of knowing exactly what it is they find amusing due to the complex nature of their conscious and subconscious minds.
ellauri030.html on line 918: However, Freud believed a mixture of both tendentious and non-tendentious humor is required to keep the tendentious humor from becoming too offensive or demeaning to its victim. The innocent jokework of the innocuous humor would mask the otherwise hostile joke and therefore "bribe" our senses, allowing us to laugh at what would otherwise be socially unacceptable. Therefore, we often think we are laughing at innocuous jokes, but what really makes them funny is their socially unacceptable nature hidden below the surface.
ellauri030.html on line 920: This has been tested experimentally. Audiences predictably enjoyed witnessing the demise of a disliked character. Testing had to be discontinued when the team ran out of subjects.
ellauri030.html on line 921: For example, characters in a working-class family may banter back and forth about paying bills or finding a more respected or higher-paying job. The delivery of dialog may come across as funny for an audience who believes the humor comes from the antagonistic relationship between the two characters. But the real hostile nature of the joke involves class and economic issues that are otherwise not funny.
ellauri030.html on line 924: Similar analysis can be applied to issues involving racial discrimination, sexual deviance, drug abuse, and other controversial issues. I.e. about all of EAT! FUCK! and KILL!
ellauri030.html on line 974: Mukana on jotain sitaattia Gigameshista ja muista mesopotamialaisista klassikoista. Vähän teodikean makua tässä on. Elämä on absurdia, mihkään elämässä ei ole oikein kunnon perusteluja. Just tämmösiä vizejä on tehty myöhemminkin, et ensin kexitään joku course of action ja sit ryntätään se perästä.
ellauri031.html on line 243: Fasistinen valtio-oppi muistuttaa paljossa hegeliläisyyttä. Kuten Hegel ja jossainmäärin myös hänen oppilaansa Snellman, Marx ja Engels, hylkää fasismi periaatteessa individualismin. (Sixhä Snellmannikin uhras katovuonna Suomen kansan hopeamarkan alttarille. Sadan markan seteliä, jossa JW yrmyili pulisonkeineen, ei vielä ollut kexitty, mutta sen saattoi vaistota.) Kun joukko heittiöitä elää yhdessä, syntyy fasismin mukaan yhteiskunta, valtio ja kansakunta. Yxilö on ehdottomasti riippuvainen yhteisöstä jossa hän syntyy, hän ja hänen elämänsä ovat välineitä, ei izetarkoitus. Yhteiskunta ja sen kirjoittamattomat lait ovat yxiöiden yhteistoiminnan spontaani ilmaus. Valtio taas on abstrakti olio, joka perustuu tiettyihin oikeudellisiin ja taloudellisiin periaatteisiin ja on yhdysside yhteiskunnan ja kansakunnan välillä. (Mitähän hemmetin sanahelinää tääkin on? Hegeliä kai, das Nichts nichtet noch einmal.)
ellauri031.html on line 466: I takt med den industriella revolutionen blev det allt mer intressant att utnyttja kraften i älven. År 1847 fick Trollhättan en bärande industri i Nydqvist & Holms mekaniska verkstad, sedermera Nohab, som från början drog nytta av kraften i älven. Ytterligare industrier följde snabbt i dess spår.
ellauri031.html on line 468: Genom utnyttjandet av vattenkraft blev Trollhättan ett kluster för elintensiv industri, främst metallurgisk industri från 1910-talet och fram till mitten på 1980-talet. Bland de elintensiva företagen som etablerade sig i Trollhättan fanns Stockholms Superfosfat Fabriks AB senare Fosfatbolaget och Eka Chemicals, Höganäs-Billeholm, Skandinaviska Grafit AB, Ferrolegeringar AB m.fl. mindre och kortlivade företag.
ellauri031.html on line 636: Vähän taustoja. 1947 juutalaiset saivat luvatun maansa palestiinalaisilta USAn ja NLn yhteisestä sopimuxesta. Safedin 13K arabiasukasta suuttuivat julmasti joutuessaan 4K juutalaisvähemmistön alamaisixi. Kuin Suomi olis somaleiden luvattu maa. Sotatila alkoi heti.
ellauri031.html on line 638: Menin arabikauppiaan luo ostamaan oliiviöljyä. - Ettehän te vain ole juutalainen? hän kysyi ensimmäisexi. No näkeehän se jo nenästäkin, sanoin. Tälläinenkö lättänenä olisi juutalainen? - Mutta jospa te olette juutalaisten sukulaisia? - Minä en ole juutalaisten kanssa mitään sukua, mutta te olette saman isän lapsia. Abrahamin lapsia sanotte olevanne. Ja meidän täytyy kaukaa vieraasta maasta tulla tänne teitä sovittelemaan, kun aiotte keskenänne täällä tapella!
ellauri031.html on line 642: Jaffan arabit suunnitteli keskenään: vallataan Tel Aviv, sinä otat tuon talon ja minä tämän. Tapetaan miehet ja jaetaan naiset keskenämme. Tää kuulostaa kyllä ihan vanhan testamentin plääniltä, tai pohjalaisilta: tapa sinä Kauhavan ruma vallesmanni, niin minä nain sen komian lesken. Appelsiinilimusta ja kukoistushuipuista käydään kärhämää. Mä ihmettelin pienenä miten voi olla kaupunki jonka nimenä on limu. Abrahamin perhe riitelee. Ja Öljymäki on halkeemassa kahtia, jeesuxen toinen tuleminen on tulossa. Eikö se nyt vois jo haleta? Mikä maxaa?
ellauri031.html on line 654: Kaarlon sankaritarinat appelsiininpoimijana Kapernaumin naapurissa (Tiberias) muistuttaa elävästi Amos Ozin kibbutziromaania. Mut porkkanoiden kitkeminen on jo niin vittumaista, et Kaarlo pyytää jumalalta siirtoa. Ja tulihan se, skotin lähetyssairaalan talonmiehexi. Maire odottelee katraan kanssa tehdastyöläisenä ruozissa. Kaarlon ei auta muu kun alkaa kazella perheasuntoa, Maire pommittaa niin kovasti. Eka ei kelpaa kun siellä on perkeleitä komerossa. Perhe saapuu vapahtajan kotijärven rannalle ovettomaan ja ikkunattomaan talorötisköön. Aika karua niillä oli tappaessa rottia ja käärmeitä, niinkuin meillä monen muuton jälkeen mutta enemmän kotieläimiä. Saita asshole skotti kusettaa niitä, tekevät sairaalassa työtä palkatta. Syövät 5 kaktusta ja 2 kalaa katiskasta. On vaikeaa. Sitten saidan skotin sairaala suljettiin, kun rotta oli syönyt lapsipotilaalta nenän. Skottilähetti lähetettiin kotia, Syvännön bibliabisnes tuli tilalle.
ellauri031.html on line 656: Vielä ei olla niin pitkällä. Puute jatkuu, vaikka joulukalaa tulee ihan pietarin kalansaalis laittomalla katiskalla. Ei ovia ei ikkunoita, 5 astetta ja lunta. Pihalla on arabien uuni jossa lie joskus paistettu koltiaisia. Kaarlon ruokarukouxet lie kuultu huonosti sillä herra lähetti tonnin mätiä perunoita Suomesta. Lähetyssaarnaajilla on kovat piipussa, sekin jenkkipastori jonka komerossa oli perkele osoittautui tafsaajaxi ellei pahemmaxi. Eikä ollut ainoa, Kaarlo valittaen toteaa. Onnexi Kaarlolla on se Maire.
ellauri031.html on line 689: Kaarlo ei ollut niinkään saarnaaja kuin junailija. Vaan helppohan sen on junailla kun on herra vaihdemiehenä, ihan kaiken neuvoo helposti ymmärrettävinä näkyinä. Hoitaa esteet pois, lopettaa lakot ajoissa, kaikki lutviutuu aivan viime tingassa. On kuin lukisi el Zorroa. Vihollisen juonet ei lopu, muttei Kaarlon haamutorjunnat ja herran ihmepelastuxetkaan. On se semmonen ykkösketju et oxat pois kaltiaisesta.Kaupungin viemäri uhkasi raamattuja. Herra teki ilmaveivin ja särki ilmaporan. Sitä ei pysäytä mikään, ei Syväntö eikä kaivanto. Siberiasta tulee 120K uutta koukkunokkaa Tiberiaan. Arabit on jo vähemmistönä. Tiberia opettaa.
ellauri031.html on line 697: Rukousparantajakaan ei jää ilman palkintoa. Rabbi, jonka poika parani, toi kiitoxexi suklaata. Se oli Israelissa tosi kallista. Suu makiaxi. Kiitos kallis vapahtaja! Kaarlolta izeltään tuppaa viemiset unohtumaan, eikä jumalakaan muistuta. No Kaarlo on kuin rakas vapahtajamme, ize paras lahjamme.
ellauri031.html on line 706: Beersheba eli Sheban (ar. leijonan) kaivo on Negevin autiomaan näpein paikka etelässä. Siellä on tossi kuuma. Abraham kinas siitä Abimeelekin kaa, Iisakki nimesi sen toistamiseen, Samulin poika Joel oli siellä dumarina, Elias piileskeli siellä Iispetiltä. Aika tuppukylä. GTt otti sen arabeilta 1948 taistelussa. Nyt siellä on vitusti venäläisiä jotka pelaa shakkia ja kehittää hightekkiä.
ellauri031.html on line 714: Kuten saattaa arvata, Syvännöt on israelismielisiä, ihan pro sionisteja. Israelhan on niin pieni läntti kartalla, ja arabeja on ihan vitusti! Luovutettiinhan me Karjala, ja siitä oli mulle pelkkää rahantuloa. Arabit ovat pohjattoman rikkaita, palestiinalaiset etenkin. Juutalaiset on aina olleet varattomia mutta anteliaita altavastaajia. Kun niillä kerrankin on tilaisuus olla ahneita ja julmia, niin eikö me nyt voitais suoda niille sitä? Köyhät juutalaiset lainas Turkin sulttaanille maailmansotaan miljardin kultadollaria Palestiina panttina. Its payback time Erdogan.
ellauri031.html on line 772: Aradin kaupungissa oli 20 juutalaista märkyriä. (Aradin Cuningas on Joosuan listimien kuninkaiden luettelossa, kazokaapa raamatustanne, Joosua luku 12:14. Arad tarkoittaa yxinäistä, pakolaista, sattuvasti.) Mustakaapu kuivurit ahdisteli niitä 2005 mielenosoituskylteillä, joissa on negatiivisia lauselmia. Rabbi suunnitteli SUURTA mielenosoitusta, 750 henkeä. Poliisipäällikkö kielsi sen. Asia meni rabbinaatin toimesta korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus esitti kompromissia, vähän pienempää suurta mielenosoitusta. Tämä on rukousaihe suomalaisille sisaruxille: kaikki nyt sävellahjan hinnalla mukaan huutamaan. Pelkän uskon takia tehdään kaikkee tällästä, on se hullua. Siinähän se onkin, eihän usko ole koskaan pelkkää uskoa, se on mölyapinoiden territoriaalista huhuilua puiden latvasta. Ensin huhuillaan pitkään kuin hanhilauma ennen lentoonlähtöä, sitten kohta tulee nyrkistä, aletaan selvitellä kouriintuntuvasti reviirien rajoja.
ellauri031.html on line 792: Hele livet var han en aktiv predikant, særlig i pinsebevegelsen. Han virket særlig i Norge og Sverige. Han har blitt omtalt som «Nordens Billy Graham», og omtales som høyt verdsatt. Minos markerte seg også som abortmotstander.
ellauri031.html on line 800: Den kanskje mest kjente profetien Minos har formidlet er en profeti han skrev ned gitt av en eldre kvinne fra Valdres. Hun var i nitti-årene. Dette var på slutten av 1960-tallet og kvinnen fortalt Minos hvordan det ville være «i den siste tid», den handlet om samboere (noe som var uvanlig på den tiden), umoral, tabuer som brytes, om en militær nedrustning (i Norge), den tredje verdenskrig og mye annet. Profetien innholdt så mye radikalt at Minos la den til siden, for så å glemme den.
ellauri031.html on line 823: Ennusmerkkeihin uskomisen nixi on että pitää kirjaa vain onnistuneista ennustuxista. Jos tarpeex monta kertaa heittää noppaa saa kuutosen, ja sit voi siitä päätellä et voi vizi, kyllä mulla kävi pulla. Varmaan Syväntökin vaati luomakunnan herralta rahaa ja muuta suosiota jatkuvalla syötöllä, housunpolvet ihan kiiltävinä. Suurin osa rukouxista meni harakoille, mut optimistina se muistaa vaan ne onnistuneet tapauxet, "vahvat rukousvastauxet", ja niissäkin se saattaa jälkikäteen vähän parannella tarinaa. Hyvä tarina eli evankeliumi on rautaisannos evankelistan pakissa. Kaikkein hassuimpia on sellaiset tarinat, jossa jollekulle kävi mainiosti jonkun toisen epäonnen kustannuxella. Esim et kun se rukoili kovasti, arabit jätti ampumatta Kaarlo Syvännön, mutta ampui Hilda Anderssonin, joka ei varmaan rukoillut kunnolla. Tai sit sen listiminen oli osa herran laajamittaisempaa suunnitelmaa. Jos rukous ei nazaa, herralla on takataskussa joku parempi suunnitelma, tai pyyntö oli muuten kohtuuton. Ei sitä sentään joka pikkuasialla sovi herraa hätyyttää, vaik sitä kyllä pitää totella joka hemmetin partakarvan kohdalla. Vähän sama tematiikka kuin Candidessa: kaikki kääntyy kyllä parhain päin, kun kärsivällisesti odottaa. Viimeistään sitten siellä salin puolella. Tähän tarvitaan sitä optimismia, tulevaisuudenuskoa.
ellauri032.html on line 34: Those persons, that for the most part can give no other proof of being wise than reading other men, take great delight to shew what they think they have read in men, by uncharitable censures of one another behind their backs.
ellauri032.html on line 76: Kalvinistit ei haluu olla kalvinisteja, vaan reformoituja, parannuxentehneitä, ikäänkuin rehabilitoituja rikollisia. Niitä on monta makua: on mannermaiset parannuxentehneet, vanhempienuskoiset, ilosanomaiset englanninkirkolliset, seurakuntalaiset, ja parannetut kastajat. Useimmilla ei ole piispoja, mutta osalla on. Isoimmassa liigassa on yli 100M peluria.
ellauri032.html on line 190: Elämä luostarissa auttoi osin Pascalia, sillä paikan säännöllinen elämäntapa paransi hänen terveyttään. Hän kirjoitti myös myöhemmin yhteen kootut Maaseutukirjeensä, joiden tarkoitus oli puolustaa luostarin johtajaa Arnauldia kerettiläisyyssyytteiltä. Se on varmaan se sama Arnauld joka teki Port Royalin kielioppia, josta Chomskyn Nomppa piti meteliä loistoaikona. Pascal alkoi suhtautua matematiikan harrastamiseen turhuutena, joka vei ihmisen mielenkiinnon pois sitä tärkeämmän totuuden eli kristinuskon tutkimiselta. Chomsky ei kyllä ois peukuttanut tota, vanhana jumalattomana rabbina. Sen mielestä politiikka on tärkeämpää kuin lingvistiikka.
ellauri032.html on line 199: Peliteoreettisesti liikutaan kyllä aika hyllyvällä pohjalla. Mitä jos autuuden todennäköisyys on nolla, tai jos se suppenee kohti nollaa keston funktiona suht noppelaan? Jos autuuden hyöty ei olekaan vakio per ikuisuuden päivä? Muutaman miljoonan vuoden kuluttua iskee grand ennui, ja hyöty painuu sen jälkeen pakkaselle? Taitaa olla aika riskaabeli sijoitus sittenkin. Entäpä muut samanlaiset arpajaiset, Allahin ja Buddhan vaikka? Pannaanko potti osiin? Ei samaan koriin molempia munia? Mais non, ei paska punniten parane edes Pascalin puntarilla.
ellauri032.html on line 239: Was T.S. Eliot gay? Questions about Eliot´s sexuality have simmered in Eliot studies for decades, coming to a full boil with the recent publication of Carole Seymour-Jones's biography of Eliot's first wife, Vivienne, which claims that the poet was a closet homosexual. Distinguished critics such as Helen Vendler and Louis Menand have rushed to Eliot´s defense, insisting either that he wasn't gay or that we shouldn't even be discussing his sexuality.
ellauri032.html on line 241: Mites se meni Heikki Räisänen? "Ja vaikka olisikin, siitä ei ole todisteita." Paizi että sen runoissa on aika paljon homostelua. Ja jutkuvastaisiakin letkauxia sen runoissa on, saablarin antisemiitti, niinkuin fasistixi kääntynyt kamunsa Ezra Pound.
ellauri032.html on line 335: Kielen opetti jumala Aatamille, käski nimeämään otuxet. Vaan sanahan se on izekin, tai kolme sanaa: luota jumalaan. Logiikkaa ei juutalaisten jahwe Aatamille opettanut, vaikka osasi, ja osasihan Aatamikin päätellä seurauxista syihin, nimittäin uskottomaan Eevaan ja vällykäärmeeseen. Se on hyvä taito kun ezitään kivitettävixi syntipukkeja. Baabelissa mentiin kielitaidossa jo liian pitkälle, ja jumala hajoitti koko rakennelman alkutekijöihinsä. Siitä kiittää sitä vielä tänään tulkit ja kääntäjät.
ellauri032.html on line 389: Muista pikku teiniveli piirtämäsi paraabeli, vittuili Jöns puolipitkältä matikalta. Parabeli on vertaus, pieleen heitetty. Jeesus puhui vertauxilla ja tunnuskuvilla. Pieleen meni, tuli tapetuxi. Siinä vaiheessa se oli heittänyt jo kaivoon hohtimet, ei ollut enää pelkkä symbolisti niinkuin paha Bourget tai vielä pahempi Baudelaire. Symbolismi oli setämiesten hommia, piirtelivät pulpetteihin kirkkoveneitä.
ellauri032.html on line 398: Symboli on kertaheitto, sillä saa aikaan monta asiaa samalla vaivalla. Eri asia meneekö ne perille, mut mitä väliä. Symboli on edustava, ei siis näköinen. Josse on näköinen se onkin kuva eikä symboli. Yliopiston logo näyttää noidalta. Se on perseestä. Metabolituote, läpiheittojuttu. Mixei sinetti kelvannut? Kuvakkeexi liian väritön, arvaamma. Sanat on symboleita lauseet kuvia. Kreikasta on paljon iloa symbolien tulkinnassa, kuten tiesi Jean Moreas.
ellauri032.html on line 419: Yx Aarne Kinnusen mieli vizikirjoista näytti olleen Kleistin huvinäytelmä Rikottu ruukku 1811. Lainasin sen kirjastosta. Kääntänyt Juhani Siljo. Ihankun mä olisin Siljostakin joskus jotain lukenut. Oliko se Ain-Elisabet Pennasen poikaystävä? Sillä oli tylsiä runoja. Joo niin se oli:
ellauri032.html on line 425: Siljo oli jonkin sortin fasisti. Haistanko tässä taas salaliittoteorian? Aarne tykkää Kleistista, Kleistin on kääntänyt Siljo, joka oli oikeistopaskiainen. Onko Kleist myös, ja Aarne? hmm. Liian skizofreenista. Kai. Mut parempi pitää niitä nyt silmällä. Jarno Pennanen, Ain´Elisabethin ja Orjatsalon poika, oli taas vasisti. Serkku Eila ei nuorena osannut päättää. Vanhana se oli Aarnen tyylinen "temokraatti".
ellauri032.html on line 526: Muita ikäviä kukkahattutätejä on Merita Mozzarella ja Elisabet "jag blev förbannad" Rehn. Merita kiukuttelee kun sen luoxe ei korona-aikana päästetä kuin omaishoitajia. Elisabet tekee kuolinsiivousta.
ellauri032.html on line 627: Beckettin Sammeliin kulkeuduin Aarne Kinnusen suosituxesta, se siteeraili monisanaisesti Beckettin vihkosta, johon on käännetty sen absurdit näytelmät voi miten ihana päivä ja viimeinen ääninauha. (Vihkon kannessa juuri näin, pienellä alkukirjaimella. Sisäsivuilla käytetään kyllä isoja.
ellauri032.html on line 716: Nyt tulee tieto. Tieto koostuu jumalallisista totuuksista, jotka eivät kuulu syvällisyyksien alaan vaan ovat selvästi kirjoitetut Raamatussa. Jokainen joka ahkerasti lukee Raamattua ja perusteellisesti tietää ne voi tuntea ne hyvin. Ja se on suuri siunaus, se on Jumalan lahja, tiedon sanat. Silloin tällöin tulee esille asia joka ei ole salaisuus, mutta on silti monien mietintöjen aihe, kuten Roomalaiskirjeen 9 luku. Siinä on nämä kaksi väittämää: ”Jumala on hylännyt hänen oman kansansa” ja ”Jumala ei ole hylännyt hänen omaa kansaansa”. Tässä puhutaan juutalaisten muuttamattomasta valinnasta armoon ja sen hylkäämisestä, joka kerran tapahtui tällä tavalla. (Hänen ja hänen, voi saablari.) Elikkä ristiriita on vain näennäinen, niissä puhutaaan eri asioista: eri kerroista, eri kansoista, eri jumalista, tai jotain. Sanat ymmäretään eri tavalla, pollakhos legetai, kuten Aristoteles sanoisi. Toivottavasti menit jo sekaisin.
ellauri032.html on line 743: 1722 heiratete Zinzendorf Erdmuthe Dorothea Gräfin Reuß-Ebersdorf. Im Mai des gleichen Jahres erwarb er von seiner Großmutter das Rittergut Mittelberthelsdorf in der Oberlausitz, wo er von 1722 bis 1724 das Schloss Berthelsdorf barock umbauen ließ. Dort begann im Juni 1722 die Aufnahme von Glaubensflüchtlingen aus Mähren, Nachkommen der alten Böhmischen Brüder. Diese gründeten außerhalb von Berthelsdorf, das unterhalb des Hutberges gelegen ist, die Siedlung Herrnhut. Zinzendorf errichtete sich dort 1725–1727 ein auch als Herrschaftshaus bezeichnetes Schloss, das er bezog, sowie 1730–1746 den Vogtshof, der ab 1756 als Sitz der Schirmvogtei (des Direktoriums) der Brüder-Unität diente. 1732 überließ Zinzendorf das Schloss Berthelsdorf seiner Frau als Wohnsitz.
ellauri033.html on line 72: Marcel kuoli virallisesti hoitamattomaan bronkiittiin. Armeijan lääkärit väitti että mun Moskovassa saama tauti oli bronkiitti. Sinuiitti se oli. Sain turhaan maata viikkokausia. Siitä jäi ikuinen taipumus saada sinuiitteja. Se on yx harvoista asioista jota olen elämässä katunut, että menin kuumeisena lomalta kasarmiin. Ois pitänyt sairastaa kotona, karkuruuden uhalla. Saablarin isänmaalliset pstoalaiset. Fasistit. Fan anamma.
ellauri033.html on line 91:
ellauri033.html on line 96: rien de l´homme raisonnable et conscient.
ellauri033.html on line 98: incapable d´aucune discipline, il arriva deux choses bien
ellauri033.html on line 110:
ellauri033.html on line 136:
ellauri033.html on line 145: délicieuses, d´inoubliables, par lesquelles le nom de Verlaine durera
ellauri033.html on line 149:
ellauri033.html on line 151:
ellauri033.html on line 156: dirai pas les plus religieux, mais les plus véritablement mystiques
ellauri033.html on line 157: qu´ait jamais écrits un poète français. D´abord, par le profond
ellauri033.html on line 161: inimitable d´un amour ingénu et fervent. Est-ce encore de l´art? Je ne
ellauri033.html on line 165: s´abandonne.
ellauri033.html on line 180: confidence de Jules—entre collaborateurs, de tels aveux sont permis —
ellauri033.html on line 185:
ellauri033.html on line 197:
ellauri033.html on line 230: tableaux, et chacun de ces tableaux est une juxtaposition de 4notes. Ils
ellauri033.html on line 236: l´instable équilibré. Tantôt surchargée et tantôt elliptique, elle manque toujours la juste plénitude.
ellauri033.html on line 240: parmi tous les vocabulaires. Elle ne voit dans la syntaxe qu´une
ellauri033.html on line 265: nauséabondes; et, en les peignant, lui-même avait la nausée. Comme à
ellauri033.html on line 278: concupiscence ne le donnait d´abord au diable. Là-bas est un livre
ellauri033.html on line 280: considérer le diabolisme comme un mysticisme dévié. Puis, croire ´ au
ellauri033.html on line 281: diable, c´est la moitié de la religion ; il ne reste plus que de croire
ellauri033.html on line 289: ornements sa-cerdotaux une prédilection significative, habillait sa
ellauri033.html on line 304: savourer d´avance les chutes inévitables. C´est dommage ; avec un peu de
ellauri033.html on line 305: persévérance, Durtal se rendait semblable à ces grands sainls dont il
ellauri033.html on line 309:
ellauri033.html on line 310: l´abbé Mugnier un autre Lacordaire : je crains qu´il ne soit, lui-même
ellauri033.html on line 315: salut. Il conservera l´habitude de se vomir après chaque débauche;
ellauri033.html on line 317: l´abbé Gévresin, son directeur, « l´important est de n´aimer que
ellauri033.html on line 326:
ellauri033.html on line 334:
ellauri033.html on line 391: cléricalise la vertu. Pour deus ex machina, toujours un prêtre : l´abbé Taconnet dans Mensonges ; dans Un Saint, le Père Griffi. Dans son dernier ouvrage, voici Léon XIII en personne, ce « prisonnier », ce « martyr » — debitricem martyrii fidem,
ellauri033.html on line 412: Ainoo mistä Hra Bourgetia voi syyttää on että se joskus osoittaa tiettyä ihailua eleganssille, joka jää porukoita joskus huomaamatta. Mutta sen romaanit siitä vaan voittaa uskollisuudessa. Jos, kuten sanoi eräs sen nuoruuden mestareista (varmaan Balzac), teosten arvo mitataan siiinä kuinka paljon ne välittävät jälkipolville, Hra Bourgetin romaaneilla on se ansio että ne kertovat uskonnollisella tarkkuudella mondeenin elämän pienimmät vivahduxet. Maailmanmies jättäisi pois monia yxityiskohtia, koska ne on sille niin tuttuja ettei se niitä edes huomaa. On hienoa että Hra Bourget huomaa ja huomauttaa. Ilman sitä tulevaisuus olis hukassa; sen pitäisi tyytyä selailemaan muotilehtiä ja kyselemään kreivitär Follebicheltä. Lukiessaan L´irreparable, tulevaisuuden lukija tietää että Rva de V***llä joka kertoo nuorelle kirjailijalle Noemie Hurtrelin traagisen tapauxen, oli sinä iltana silkkiset avokkaat jalassa.
ellauri033.html on line 418: Zygologina Paul Hra Bourget on pannut moraalin takasin romaaniin. Aikana jolloin suoraviivainen luonnontieteilevä zygologia tukehdutti koko alan, kun sielutiede oli pelkkää ihmiseläimen tutkimusta, Hra Bourget lainasi luonnontieteilijöiden menetelmiä ja sovelsi niitä hormonien sijasta sielun kaiveluun. Tätä arvonimeä en tohdi siltä riisua. Se oli romaaneissa ensimmäisiä ja ehkä väkevin reaktionääri, joka vastusti tuota summittaista väkivaltaa, sielun lyhkäsex myyvää filosofiaa joka palauttaa ihmistoiminnan ruokahaluihin, ja sulkee luonnosta ja taiteesta kaiken mihin materialismi ei ylety. Ikävä kyllä sen reaktio löi aika lailla ylize. Se korvas yhden kaavan toisella: sosiobiologian joka puristaa sielun kuivaxi se korvaa koulusielutieteellä, joka exyy abstraktioihin. Ei siitä synny yhtään todennäköisempiä henkilöitä. Kaikista sen hahmoista ei mikään elä eikä jää mieleen. Sen analyysi rajoittuu hirmu ahtaisiin raameihin, ja sen tyypit on aina samanlaisia.
ellauri033.html on line 428: Pahimmassa tapauxessa tyypit vois olla ihan erilaisia eri luvuissa. No ei Hra Bourget ihan niin pitkälle mene, vaikka pitääkin kovaa melua ponin minän moneudesta. Useimmiten löytyy vaan kaxi minäehdokasta, esim. Robert Greslou, Loup-Garou ihmissusi, ompasusi joka löytää sisästään kaxi eri oliota, yxi selkeä älykäs rehellinen, kova henkisen työn tekijä, ja toinen pimeä, julma, impulsiivinen. Tai toi Rva de Tillieres, jolla on 2 heilaa, Poyanne ja Casai, jotka tyydyttää sen kahta eri jotain (en sentään sano aukkoa). Vaan Rva Moraine kirjassa Mensonges sisältää kolme persoonallisuutta. Siinä on yx joka tykkää luxuxesta, toinen joka tykkää lemmestä, ja kolmas joka haluu huomiota. Odottakaas! Kun Larcher päättelee: se on aika moni poni, abbe Taconnet vastaa doucement kuin Pirkko: Komplisoituko? ... tiedän, te käytätte nitä sanoja välttääxenne yxinkertaisempia. Se on vaan onneton joka on tunteittensa vallassa. Jos appi on oikeassa, mitä jää Hra Bourgetin zygologisista pölinöistä? Oikeassahan appi on, Suzanne on yxinkertainen elukka. Se mistä Hra Bourget tekee ison numeron koko kirjan pituudelta, voidaan tiivistää tähän: siinä kisailee sielu ja ruumis, enkeli ja nauta. Eikä siinä mitään, mut pitääx siitä tehdä tollasta zygologista sanasalaattia.
ellauri033.html on line 496: Ensimmäisen konsulikautensa aikana 222 eaa. Marcellus taisteli Insubriassa ja saavutti spolia opiman kolmatta ja viimeistä kertaa Rooman historiassa. (The spolia opima ("rich spoils") were the armour, arms, and other effects that an ancient Roman general stripped from the body of an opposing commander slain in single combat. The spolia opima were regarded as the most honourable of the several kinds of war trophies a commander could obtain, including enemy military standards and the peaks of warships.) Hän vapautti roomalaisen varuskunnan Clasditiumissa ja valtasi Mediolanumin. Vuonna 216 eaa. Rooman hävittyä Cannaessa hän komensi armeijan jäännöksiä Canusiumissa ja pelasti Nolan ja eteläisen Campanian Hannibalilta. Vuosina 214–211 eaa. hän oli konsulina kolmatta kertaa palvellen Sisiliassa. Hän hyökkäsi Leontinoihin ja valtasi Syrakusan kahden vuoden piirityksen jälkeen. Hänen joukkonsa surmasivat tiedemies Arkhimedeen kaupungin valtauksen yhteydessä. (Noli turbare circulos meos.) Marcellius ryösti kaupungin ja toi sen aarteet Roomaan. Hän oli konsulina jälleen 210 eaa. vallaten Salapian Apuliassa, joka oli kapinoinut liittyen Hannibaliin. Vuonna 209 eaa. hän taisteli ratkaisemattomaan päättyneen taistelun Hannibalia vastaan Venusiassa. Hän sai surmansa väijytyksessä viidennellä konsulikaudellaan 208 eaa. ollessaan tiedustelemassa vihollisen asemia.
ellauri033.html on line 576:
ellauri033.html on line 583:
ellauri033.html on line 591: Sanoo mitä sanoo, pikku kotiope on kade isobroidimaiselle kreiville, niinkuin moni väpelömpi pikkuveli fyysisesti ylivoimaiselle veljelle, nimiä nyt mainizematta. Goethen Faust oli samalla lailla kade Mefistolle, väittää Polle. Amielin päiväkirja ilmestyi näihin samoihin aikoihin, siinä vasta vätys. Se oli Kristinan mielikirjoja. Muakin teini-ikäisenä vitutti et olin niin väpelö. Koitin koulumatkalla opetella kävelemään reippaammin ja heiluttamaan käsiä. Jossain Johannexen seurakuntakodin kohdalla, missä Ilmo Launis ja sen pojat pehmitti Jöpiä. Seurauxet on vieläkin nähtävissä jönsin henkisessä habituxessa. Vallatonta ja vakavaa.
ellauri033.html on line 693: Joo toi Deleuze oli pikku-Maken mestari, postmodernisti filosoofi, jonka mukaan kirjat vuotavat kuin seula, textit valuu sisään yhestä korvasta ja pihalle toisesta. Semmosiahan ne on ollu aina, kato vaikka Raamattua, Herodotosta, Aristotelesta, Plutarkhosta, Rabelaisia, Burtonia tai Sterneä. Tääkin albumikokoelma on täynnä paikkoja kuin airbnb:n tilkkutäkki, täynnä reikiä kuin mun kohta 60v vanha pyyheliina, tai pian keski-ikäinen muovikolanteri.
ellauri033.html on line 772: Näin tässä mennään Teuvon neuvoilla iloiselle 20-luvulle kohti kuoppabileitä.
ellauri033.html on line 833:
ellauri033.html on line 892: Éternité, néant, passé, sombres abîmes,
ellauri033.html on line 1002:
ellauri033.html on line 1036: Se repose un moment à l’abri du vallon, huilattuaan hetken kesken karaokea,
ellauri033.html on line 1045: Comme un géant armé d’un glaive inévitable, Niinkun jätti hirmu miekan kanssa,
ellauri033.html on line 1047: Le temps avec la mort, d’un vol infatigable Aika ja kuolema lentää uupumatta
ellauri033.html on line 1093: Considérer sa propre destinée comme un corollaire dans cette géometrie vivante qui est la nature, et par suite comme une conséquence inévitable de cet axiome éternel dont le développement indéfini se prolongue à travers le temps et l´espace, tel est le unique principe de l´affranchissement.
ellauri033.html on line 1106: Villiers collabore au Figaro à partir d´avril, puis à Gil Blas en août 1884. À cette époque, il se lie avec Léon Bloy et Joris-Karl Huysmans, qui entretient avec lui une correspondance littéraire, et qui publie À rebours, où Villiers apparaît comme l´un des auteurs préférés du héros, des Esseintes.
ellauri033.html on line 1112:
ellauri033.html on line 1115: Selon sa généalogie, Villiers de L´Isle-Adam appartient à l´ancienne et illustre famille des Villiers, seigneurs de l´Isle-Adam : toutefois, cette généalogie présente des trous qui, de son vivant déjà, ont provoqué des doutes, renforcés en 1928 par un article de Max Prinet paru au Mercure de France. D´après lui, il descend d´une famille de la noblesse de robe parisienne, et son premier ancêtre certain est un Jean de Villiers, procureur des comptes au début du XVIIe siècle. Un autre Jean de Villiers, petit-fils du précédent, s´établit en Bretagne et devient le premier à ajouter à son nom le nom de la terre de « L´Isle-Adam » et à prétendre ainsi à une parenté imaginaire avec les seigneurs de L´Isle-Adam.
ellauri033.html on line 1129: Ernest Renan est immédiatement convaincu par les hypothèses de Darwin sur l´évolution des espèces. Il établit un rapport étroit entre les religions et leurs racines ethnico-géographiques.
ellauri033.html on line 1185: Sergei Djagilev pyysi Cocteauta kirjoittamaan baletin. Näin syntyi Easter Parade vuonna 1917. Djagilev toimi sen tuottajana, Erik Satiainen sävelsi musiikin, Pablo Parnasso suunnitteli puvut ja lavasteet. Guillaume Apollinaire kirjoitti käsiohjelman ja keksi hätäpäissään siihen sanan surrealismi.
ellauri034.html on line 175: > > mennä megeen. Paitsi että ainakin Arabianrannassa tänään oli kyyyylmä.
ellauri034.html on line 219: Ei nää ihan 1-1 mene esim Paavali on homo kovis. Ei tiettävästi urpo mutta turpo kerta hylkäs perheen lähteäxeen Jessen kelkkaan. Sen perheestä ei kerrota paizi et ne teki telttoja, oli fariseuxia ja Herodexen sukulaisia. Hra Piikikäs (ja ehkä myös Coelho) on nähtävästi turpo. On erittäin epäneandertaalia hylätä geenit kokonaan ja lähteä väärään meemitiimiin. Siihen pystyy vaan kova cromi-magneesiumikärki. On kovixia mamixiakin, surkeita piipunrasseja kuten Hitler, Schopenhauer, Melville ja Knasu. Schopenhauer oli puoliurpo ja vihas äitiä kun isä teki izarin. Surku Yniäisiä. Marxista on vaikee sanoa, sen isä kovisteli sitä vetelysmäisyydestä, sillä oli paljon siskoja, 4v vanhempi aatelinen vaimo Jenny oli sille vähän äitinä, niinkuin Maman Rousseaulle. Aika monet naisvihaajat on ylivoimaisen äidin tai tädin lyttäämiä. Minä en Axan hännän alla istu. Arttu Schopenhauer on muuten kovis mutta liian ihmisvihainen kunnon cromimagnumix. Six se on lievennetty puolikuivurixi vaikka onkin läpeensä ällökäs. Oliko Jeesus isätön kun se huusi laama laama sabakhthani? Äiti sillä kyllä oli, mut isä oli karussa. Tuloxena oli puolikuivuri. Sen taivaalliset far och pappa oli täyskuivureita, kiivaita karvakäsiä.
ellauri034.html on line 224:
ellauri034.html on line 232:
ellauri034.html on line 270: It is possible that it may at some point come to feel inescapable, not in the way that the truth is inescapable, but in the way that a jail is.
ellauri034.html on line 335: "Valet står inte mellan att låta viruset ha sin gång för att snabbt ätergä till livet som det var, eller att på obestämd tid stänga ner hela landet. Diskussionen måste nyanseras." "Det handlar ingalunda om att ställa människoliv mot recession, möjligen depression, eller om at kompromissa med vår humanistiska samhällssyn."
ellauri034.html on line 352: värden drabbass
ellauri034.html on line 362: "Inom hälsoekonomi beräknas kostnader per kvalitetsjusterat vunnet levnadsår för varje vårdinsats, Det är makaber matematik som tillgrips vid krislägen med mål att rädda så många goda och friska levnadsår som möjligt."
ellauri034.html on line 366: "Men" - näissä propagandistisissa pöpötyxissä tulee aina tää aaber - "men vi kan inte heller blunda för den andra biten av nyttokostnadsanalysen: tilväxten och arbetstillfällena. Konkursvågor och massarbetslöshet skapar lidande, fattigdom och politiska spänningar hos ägarkrestsarna."
ellauri034.html on line 423: Sigge oli tosi hyvä toorakoulussa, jeshivan priimus, melamedin ja rabbin suosikki, pikku kipa päässä. Isä Shulem oli tyytyväinen ja Amelia äiti ylpeä, isot velipuolet kateita. Velipuolet muutti (suutuspäissäänkö) Manseen, muut Freudit Leipzigin kautta Wieniin, joka on kuuluisa Siggestä, tai toisinpäin. Siggelle synty siellä lauma pikkusiskoja. Oli siinä kestämistä pikku kikkelivillelle.
ellauri034.html on line 437: Freud oli tosi kexeliäs, se huomas juttuja ja kirjoitteli niiistä tutkimuxia. Se oli vähän aikaa amanuenssina mielisairaalassa, mutta oivalsi pian siirtyä yxityiselle puolelle. Nai 1886 Hampurin päärabbi Bernaysin pojantyttären Marthan. Rahantuloa ei voinut enää estää.
ellauri035.html on line 98:
ellauri035.html on line 111: Labouring to bring her back into my soul.
ellauri035.html on line 116: Drawing unto her; her body beaten about with flame,
ellauri035.html on line 208: Moving above scarves, and for my sorrow
ellauri035.html on line 231: Her fingers busied about her hair, her cool white arms
ellauri035.html on line 273: Crinkle the fat about their eyes; and yet
ellauri035.html on line 333: Labouring to be born and fall; when white face turned
ellauri035.html on line 422: With capering about her scented feet.
ellauri035.html on line 446: And kept my soul at balance above a kiss.
ellauri035.html on line 493: There is some dream about you even now
ellauri035.html on line 505: Which I saw pass above the engraven hills.
ellauri035.html on line 955: able>
ellauri035.html on line 964: > K. jonka filmisuosituxiin (mm Roma) mä olin aikaisemin suhtautunut nihkeästi, maxo nyt samalla mitalla kuin Hammurabi.
ellauri035.html on line 1012: As panic over coronavirus spreads, we have to make the ultimate choice – either we enact the most brutal logic of the survival of the fittest or some kind of reinvented communism with global coordination and collaboration.
ellauri035.html on line 1019: Noam Chomsky is critical of Žižek, saying that he is guilty of "using fancy terms like polysyllables and pretending you have a theory when you have no theory whatsoever", and also that Žižek’s theories never go "beyond the level of something you can explain in five minutes to a twelve-year-old".
ellauri035.html on line 1030: Vuonna 1999 kirjallisuuslehti The New Criterion listasi Butlerin yhdeksi huonoimmin ja absurdeimmin kirjoittavista menestyskirjailijoista.
ellauri035.html on line 1041: Rabinow on anagrammi Moosexen Rainbow-kansasta johon hänen lisäxeen kuuluu myös Juudit Butler. Juudit irroitti Holoferneen karvaisemman pään teltassa kun se oli nukahtanut sen jälkeen kun sillä oli Juuditin ansiosta mahtavasti teltannut. Puolen jalan telttakepillä se oli sohaissut Juuditia kuin vanha Jöötti. Jönskin näkee sellaisesta pahaa unta.
ellauri035.html on line 1043: Rabinow on vähän kuin Samu Butlerin Erewhonin maahanmuuttaja. He is a real erewhon man / sitting in his erewhon land / making all his erewhon plans for nobody. Utopistista paskanjauhantaa Thomas Moren malliin. Sitäkään mä en ole vielä jauhanut. Näitä permutaatioita hyppypapujen asennoista apinoiden päässä piisaa. Oxymoroneita, the more the merrier.
ellauri035.html on line 1066: Anthropos is a problem, osuvasti sanoo Paul Rabinow, antropologian nykyaikainen professori. Anthropos, sä olet "the human thing". Rabinowin heimoveli Jakob Watertownissa kertoi wizin, jossa samojedit ei halunneet juoda lähetyssaarnaajan pippelin palanpainikkeena Pepsiä. Mixi ei, kysyi Pepsi-kauppias. Koska "things go better with Coke". LOL.
ellauri035.html on line 1068: Kirjassa Anthropos today (2003) Rabinow kertoo, että anteroa vaivaa se että sillä on liian monta vaihtoehtoista totuutta izestään. Sillä on "too many logoi". No logoi on kyllä tosi paljon, on Pepsin, Coken ja ziljoonan muun paskan kaupizijan logot, amerikkalaiset ihan etupiässä. Tuleeko ajatuxet tunteista vai tunteet ajatuxista? Sitä pohti Dostojevskin "pelkkä" Dolgoruki (albumi 376). Olis kazonut Albert Liliuxen "Kasvien tunteet" kirjasta.
ellauri035.html on line 1070: Hän on ehkä tunnetuin laajalti vaikutusvaltaisista kommenteistaan ja asiantuntemuksestaan ranskalaisesta filosofista Michel Foucaultsta. Rabinow (1944-) ei ole vielä tarpeexi kuuluisa tai kuollut saadaxeen kunnon biograafisen osaston Wikipediassa, ja lähteet puuttuvat. Rabinow syntyi Floridassa mutta muutettiin Nykkiin jo pikkuisena. Teki anterologian tutkinnot Chicagossa ja lähti sitten Pariisiin. Sen kenttäkokemus taitaa olla vaan kaikenlaisista luennointipaikoista Ranskassa, Riossa, jopa Islannissa. Ranskalaiset teki siitä taiteiden kavaljeerin, hyvän miehen lisänä, vähän niinkuin Napsu Goethesta. Nythän se on jo eläkkeellä, karanteeni-iässä. Tähän se tais sit jäädä.
ellauri035.html on line 1072: Sen puuhastelu taitaa olla osallistuvaa havainnointia akateemisissa apinalaumoissa. Uusia muotoja tarvitaan koulufilosofiaankin, uusia labroja. Mitä sen uusissa labroissa puuhastellaan jää aika hämäräx. Käsitetyötä, ei siis käsityötä, eikä käsityölehtiä. Meemejä tutkitaan uusilla ovelilla tavoilla, niin ainakin rahoittajille luvataan. Eihän ne mitään ymmärrä kuitenkaan. Se nyysii Foucaultilta, toiselta rättikauppiaalta, History of the Present, ja tekee siitä Anthropology of the Contemporary. Vähemmän iskevä, mun miälestä. Sehän plagioi kuin Zizek, paizi ei izeään, vaan Foucaultia. Kunnon lipilaaristi se haluu osottaa et nykyisyys on rahanheittoa, ja sixi tulevaisuuskin voi olla mitä tahansa. Kovasti ähkäisten se äkistää ulos tän neronleimauxen: contemporary “is a moving ratio of modernity, moving through the recent past and near future in a (non-linear) space. Eli vähän vanhaa, vähän uutta, vähän lainattua, vähän sinistä. Bravo Polle! Sä teit sen! Mikä pukerrus! Tais peräpukamat olla kovilla!
ellauri035.html on line 1078: Polle lähetti opiskelijoita firmoihin tarkkailemaan yritysapinoita niiden luonnollisessa habitaatissa. Aina kerrottiin missä oltiin oltu, muttei tuliko mitään valmista.
ellauri035.html on line 1079: Jos nyt pitäis äkkiä sanoa mitä tärkeetä Polle Rabinow on kexinyt, niin taitaisi mennä tietämättömän sormi osaamattoman suuhun.
ellauri035.html on line 1083: Foucault siis täydensi "Tunne izesi" kehotusta neuvolla "Hemmottele izeäsi". Foucault'n näkemystä uusiin suuntiin laajentaen Rabinow on asettanut haasteen keksiä nykyajan eroottisiin ja antropofagisiin ongelmiin sopivia laitteita – nykyaikaisia silikonisia laitteita. If the challenge of contemporary equipment is to develop a mode of fucking as ethical anthropological practice, it also involves the design or redesign of venuses within which such ethical but still rewarding fornication is possible. Case work can indicate strengths and weaknesses in the venuses into which penal inquiry is initiated and performed. Casework, therefore, is an essential aspect of inquiry neither reducible to theory nor an end-in-itself but rather in an informant's end. Rabinowin heimoveljet israeli-arabisodissa teki rättipäille alapesun ennenkö raiskasivat ne. Siisti täytyy aina olla sanoi kissa hietikolla.
ellauri035.html on line 1100: I AM NOW CLOSE TO 88 and I am confident that the only thing important about me is that I am an average healthy human.
ellauri035.html on line 1107: P. Balthazar eli Balthasar eli Balthassar, eli Bithisarea oli perinteinen kolmas tietäjä, eli maagi Raamatussa Kasperin ja Melkiorin lisäxi, jotka toi Jeesuxelle syntymäpäivälahjoja. Aika tylsiä paketteja vaikka kovia, nimittäin kultaa mirhamia ja pyhää savua (no ei se savu ollut kovaa, mutta suizukkeet oli jotain paloja tai tikkuja). Balthazar oli arabisheikki joka toi mirhamia, eli pyllyvoidetta. Äiti oli lahjaan enemmän kuin tyytyväinen, vaipat oli siihen aikaan tosi huonoja. Niin aina. No Jeesus oli niin pikkuinen ettei sillä varmaan ollut vielä mielipidettä, vaikka myöhemmin sillä niitä oli vaikka muille jakaa. Ja jakoikin, lyhemmittä puheitta.
ellauri035.html on line 1136: Las hermosas son diablos con caras de mujeres, y las feas son mujeres con caras de diablos.
ellauri035.html on line 1142: Pesimismo relativo cristiano no es el mismo materialista y absoluto de hombres como Schopenhauer y Nietzsche. Levantando algo el plano de observación, diré que tiene el pesimismo y el optimismo del cristianismo: pesimismo en la vida, optimismo en el fin de la vida.
ellauri035.html on line 1156: Una máxima de Gracián es "Sentir con los menos y hablar con los más."
ellauri035.html on line 1160: "Querer ir contra el corriente es tan imposible al desengaño cuanto fácil al peligro. Sólo un Sócrates podía emprenderlo." Gracián habla a los hombres en el lenguaje que ellos entienden, el de la utilidad.
ellauri035.html on line 1246: To the left, to the right, borne about by the current.
ellauri035.html on line 1250: And waking and sleeping he thought about her.
ellauri036.html on line 49: Elle est bête, elle est lourde, elle est bavarde ; elle a dans les idées morales la même profondeur de jugement et la même délicatesse de sentiment que les concierges et les filles entretenues. Que quelques hommes aient pu s'amouracher de cette latrine, c'est bien la preuve de l´abaissement des hommes de ce siècle. »
ellauri036.html on line 109: Sit Musse kuinka ollakkaan tapaa köyhän wannabe leskimiehen luona leskirouvan, jonka hyvän näköiseen kroppaan se oli kiinnittänyt aiemmin jo huomion. Nyt kun leskellä ei ole huntua, Musse huomaa ettei sen naama nyt ole kummonen, vaan haitanneeko tuo, kun se on kuitenkin niin kunnollinen muuten. Tylsä talonpoika, emäntä henkihieverissä, säikähtyneet lapset, ukonilma, niissä kehyxissä rumemmanpuoleinenkin herrasrouva esiintyy eduxeen.
ellauri036.html on line 204: Musset oli aatelispoikia, pikkuveli, vanhemmat oli köyhiä. Isä pikkuvirkamies ei koskaan antanut sille rahaa. Äiti oli tärkeämpi, piti salonkia. Se oli hyvä lyseossa, ja ajatteli ensin pyrkiä oikixeen tai lääkixeen, mutta ne on tylsiä (ruumiiden leikkaaminen ällötti), se päätti ryhtyä kirjailijaxi joskus abi-iässä. Siitä tuli kirjastonhoitaja. 19-vuotiaana julkaisi Espanjan ja Italian satunsa. Sit se aloitti uran turmeltuneena dändinä, seukkaa George Sandin kaa, ja kirjoittaa näytelmäpiisejä. Samalla angstisia runoja, eri vuodenaikojen öitä. Omaelämäkerrallinen romaani Vuosisadan lapsen tunnustuxia 1836 löytyy suomennettuna, kiitos VA Koskenniemen. Tais kirjoittaa muistelmansa saman ikäsenä kuin E.S. Punk-Akatemian. Sekin kävi bordelleissa ja oli huono asiakas, pahoinpitelikin palvelushenkilökuntaa.
ellauri036.html on line 206: Alfred oli masis ja viinamäen miehiä, mutta jatkoi kirjoittamista. Se sai kunnialegioonan mitalin ja valittiin Ranskan akatemiaan 1852 (jolloin syntyivät Bourget ja rautakauppias). Se löytyy Pierre-Lachaisesta. Nyt sitä taas pidetään hyvänä kynämiehenä. Poliittisesti suht vasemmalla, mut kannatti Reininmaan ottamista Saxalta (kuten Napsu oli tehnyt). Nikolaus Becker lauloi Rheinliedissä:"Sie sollen ihn nicht haben, den freien, deutschen Rhein". Musset kirjoitti vastineen:"Nous l'avons eu, votre Rhin allemand". Tää ennakoi 1871 rökitystä, jota Bourget muiden patrioottisten ranskalaisten kanssa jäi hautomaan. 1. maailmansota oli muun muassa sen revanssi. Viipuri on ikivanha venäläinen kaupunki. Musset kuoli sydänvikaan. Sen pää pompsahteli pulssin tahdissa. De Mussetin merkixi sitä sanottaneen vieläkin.
ellauri036.html on line 212:
ellauri036.html on line 305: Que lorsque Jean parut sur le sable des mers,
ellauri036.html on line 322: Sur une table chaude ou sur un coup de dé.
ellauri036.html on line 327: Où s'étaient attablés ces pâles voyageurs;
ellauri036.html on line 355: Ce qu'on voit aux abords d'une grande cité,
ellauri036.html on line 356: Ce sont des abattoirs, des murs, des cimetières;
ellauri036.html on line 362: Les hommes dans leur sein n'accueillent leur semblable
ellauri036.html on line 364: L'acier chaste et brûlant du glaive redoutable
ellauri036.html on line 367: L'habitude, qui fait de la vie un proverbe,
ellauri036.html on line 401: S'enfoncent dans le sable, et le sable altéré
ellauri036.html on line 468: Pour qui donc ces flacons, cette table fumante,
ellauri036.html on line 507: Ton front sexagénaire à tes murs délabrés ?
ellauri036.html on line 550: Je ne sais quoi d'horrible et presque diabolique
ellauri036.html on line 567: Et cette femme, Cet être misérable, un brin d'herbe, un enfant,
ellauri036.html on line 593: Pour aller au sabbat, c'est toi qui l'as lavée,
ellauri036.html on line 756: Qui tombe en tournoyant dans l'abîme éternel?
ellauri036.html on line 832: Et dans les cabarets vivant au jour le jour,
ellauri036.html on line 919: Les murs de cette chambre obscure et délabrée
ellauri036.html on line 1628: joka eli kabareissa paivästä päivään
ellauri036.html on line 1802:
ellauri036.html on line 1913: kuin 30-luvulla, lapuanliikkeen miehekästä staabia.
ellauri036.html on line 1948: The halftime show at Super Bowl XXXVIII, which was broadcast live on February 1, 2004 from Houston, Texas on the CBS television network, is notable for a moment in which Janet Jackson's breast – adorned with a nipple shield – was exposed by Justin Timberlake to the viewing public for approximately half a second.
ellauri036.html on line 1950: The incident was ridiculed both within the United States and abroad, with a number of commentators opining that it was a planned publicity stunt. Some American commentators viewed it as a sign of decreasing morality in American culture, while others considered the incident harmless and argued that it received undue attention and backlash. The increased regulation of broadcasting raised concerns regarding censorship and free speech in the United States.
ellauri036.html on line 1964: The human animal is capable of behaviors unimagined by our rational actor models, and even by our most resolutely "behavioral" brands of law and economics.
ellauri036.html on line 1970: "Moral philosophy, they have tried to show, is often best understood as a project involving self-realization and human flourishing. It is eudaimonistic: it is about the pursuit of the right kind of measured happiness and the maintenance of a whole and healthy personality."
ellauri036.html on line 2097: Albuksen kaarti (engl. Dumblenamit, kutsutaan lyhenteellä "AK") esiintyy kirjassa Feelix-kissa. Dumblesetä tai ainakin sen esittäjä imi mieluusti peiton alla namia. JK pitää semmoisesta yhtä paljon kuin Päivi Räsänen. Rohkelikot on pääsääntöisesti kikkelimikkoja ja halinallet tyttöjä, mikä siihen lisätään on pahasta, ei me haluta olla mitään transformereita. Kaarti on kerho, jossa Harry opettaa suojautumista näiltä pimeyden voimilta. Esim varmuuskumin käyttöä. Kerho perustettiin, koska sinä lukuvuonna uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Dolores Pimento on taikaministeriön työntekijä, eikä hän ministeriön käsitysten mukaan opeta ainetta kunnolla. Wannabe taikaministeri Hermione ideoi Albuksen kaartin. Hän kutsuu viikonloppuna kiinnostuneita oppilaita Tylyahon Sianpäähän, jossa salainen kerho perustetaan. Kaartin kokoontumispaikka löytyy, kun kotitonttu Dobby kertoo Harrylle tarvehuoneesta. Kaarti lakkautettiin, kun Marietta Edgecombe paljasti kaartin olemassaolon Pimennolle. Kaarti perustettiin uudelleen, kun Kalkaroksesta tuli Tylypahkan rehtori. Albuxen kaarti on kuin Hitlerjugendin pikkupoikasiipi Deutsches Jungvolk.
ellauri036.html on line 2143: Surkki (engl. kissanpieru) on velhoperheeseen syntynyt velho tai noita, joka ei kykene taikomaan. Surkkeja ovat muun muassa Tylypahkan vahtimestari Argus Voro ja kissoista pitävä Dursleyn perheen naapuri, rouva Arabella Figg, Albus Dumbledoren pikkusisko Ariana josta kerrottiin Albus Dumbledoren elämäkerrassa (kirjoittanut Rita Luodiko) jossa väitettiin Arianaa surkiksi. Tämä ei kuitenkaan ollut totta. Surkit ovat, Ron Weasleyn mukaan, sangen harvinaisia. Vähän kuin mongoloideja. Kissat ovat hyviä, kun varoo pieruja, sanoo surkki Teme Mäki.
ellauri036.html on line 2168: Poliittisesti Harryn äiskä on amerikkalaishenkinen talousliberaali ja laborin oikeistosiipeä. Pro Israel ja huonosti piilotettu kaappikristitty, Päivi Räsäsmallia. Harryn messiaslook ei ole sattumaa. Se on nyysitty CS Lewisiltä, joka nyysi sen raamatusta, jotka nyysi sen hinduilta ja parseilta, jotka nyysi sen egyptiläisiltä. Syntipukin uhraus on yhtä vanha apinameemi kuin erikoistarjous ja ilmainen näyte. Postmodernia touhua. Jeesus ei nauti enää taikaministerin luottamusta. JK on britti-imperialisti, kannattaa brexitiä ja vastustaa skottien izenäisyyttä. Filthy rich ja harrastaa charityä. Sen kamu Bozo pääsi teholta ikävä kyllä. Nyze miettii minne paninkaan sen punaisen ydinasenapin. Tuliko se mukaan vai jäikö yöpöydälle taikaministeriöön.
ellauri037.html on line 18: Klassiker fyller sjuttio
ellauri037.html on line 26: Kay Bojesen var især kendt for design og legetøj i træ, f.eks. hans livgarder fra 1942, aben fra 1951 og elefanten og papegøjen fra 1950´erne. Herudover designede han børnemøbler og gyngeheste. Mange af disse figurer er ikke længere i produktion og indhenter derfor høje priser på auktion.
ellauri037.html on line 141: saa tekemällä pilkkaa baby boomereiden ryppynaamoista ja happamista ilmeistä.
ellauri037.html on line 159: Obgleich er von Arbeit besessen war, fand er Zeit für Sex zwischen den Filmen, "in den Stunden wenn ich gelangweilt bin". Wie Markus J. Rantala vorausgesagt hat ex post facto, er zog junge Mädghen vor. Er konnte nichts mehr geniessen, als eine knospende Jungfrau zu verführen. Die erste Schützling war 14 Jahre alt. Er versprach eine Filmkarriere, aber schon bald darauf war sie schwanger. Sie war so dumm dass er sie heiratete obwohl sie gar nicht schwanger war. Charlie liebte es, Starlets nach der Bühne auch in seinem Bett zu verwenden. Die nächste Starlet war 6 als Charlie sie merkte, aber er war geduldig wie der Prophet Muhammed und versuchte sie zu ficken erst als sie 15 war. Schliesslich entjungferte er Lita auf dem gekachelten Fussboden seines Dampfbades. Er wollte nicht Gummis benutzen, sie wären "unästetisch". Lita wurde schwanger als sie 16 war. Er war 35.
ellauri037.html on line 160: Er versuchte, das Kind abzutreiben, Lita mit irgendeinem anderen zu weihen, sie zum Selbstmord zu jagen, weil er sie soviel verabscheute. Er war eklich. Aber er behauptete, dass er mit Lita schlafen könne, obwohl er sie soviel verabscheue. Er demütigte sie oft, weil sie weigerte, Fellatio zu machen.
ellauri037.html on line 164: Diese menschliche Sexmaschine, die als Vorspiel zum Sex erotische Passagen aus Fanny Hill und von Lady Chatterley vorlas, schaffte es, sechs Runden hintereinander zu absolvieren, mit kaum 5 Minuten Pause dazwischen. Ausserdem war er ein leidenschaftlicher Voyeur.
ellauri037.html on line 252:
ellauri037.html on line 276: Hence the indispensable
ellauri037.html on line 342:
ellauri037.html on line 345:
ellauri037.html on line 352: That's tiny baby Adolf, the Hitlers' little boy!
ellauri037.html on line 368: then just before the labor his mother's fateful dream:
ellauri037.html on line 380: The Klinger Atelier, Grabenstrasse, Braunau,
ellauri037.html on line 421: Klinger Atelier, Grabenstrasse, Braunau.
ellauri037.html on line 429:
ellauri037.html on line 512: Siitä niiden vaistonvarainen nokkeluus ja vastustamaton tarve valehdella. Sillä kuten luonto on varustanut leijonat kynsillä ja hampailla, elefantit ja karjut syöxyhampailla, sonnin sarvilla, mustekalan (ja mut) sumuttavalla musteella, niin on se antanut naisille huijauksen taidon suojaxi ja puolustuxexi miespaskiaisilta, ja on kaiken sen voiman, minkä se antoi miekkosille habaan ja niskalihaxiin, naiselle tuon lahjan muodossa. Vedätys on niille sixi synnynnäistä, ja sixi sitä löytyy tyhmemmältäkin naiselta enemmän kuin meiltä. Sen käyttäminen joka käänteessä on sixi niille yhtä luonnollista, kuin meille käyttää heti ekan hyökkäyxen torjunnassa nyrkkejä. Six (siis ton nyrkkivallan takia) on harvinaista löytää täysin suoraan puhuvaa, mutkatonta naista. (Mutkaton on miesten kieltä ja tarkoittaa täys tolloa.) Just six ne näkee myös meidän surkeiden kusetusyritysten läpi heti, niin että neuvon olemaan sitä ollenkaan yrittämättä. Niin kävi mulle äiskän kaa joka kerta, jäin kiinni rysän päältä. – Tästä pääviasta ja sen seuralaisista seuraa epärehellisyys, uskottomuus, petos, epäkiitollisus ym.ym. (Hizi Schopenhauer alkaa kuulostaa ihan Dantelta sen hölmön helvettinsä kaa.)
ellauri037.html on line 515: Ihmissuvun jatkamisesta huolehtii luonnostaan nuoret, vahvat ja kauniit miehet, kunnon nazikönsikkäät jotta rotu pysyy hyvänä, ikävä kyllä koaloilla ja mustekaloilla ei ole siinä pennin jakoa. No mä oon aina tykännytkin enemmän koirantalutuxesta ja huiluhommista. Tää on luonnon toivomus, ja naisten himot on sitä myöten. Tää laki on ihan eka kaikissa suhteissa. Six se on voi, jos sitä koittaa vastustaa: siinä käy heti tosi ohraisesti ekassa kurvissa. Sillä naisten salainen, lausumaton, jopa tiedostamaton moraali on: meillä on on oikeus huolehtia lajin jatkumisesta eikä jonkun (esim koalamaisen) yxilön. Me ajatellaan mieluummin meidän lapsia kuin jonkun koalan tohveleita. Naiset ei huolehdi tästä peruslaista vaan in abstracto, vaan myös in concreto, ja todistavat sen käytöxellään (siis jättämällä koalan kuin tikku paskaan kun jotain edes vähän parempaa on näköpiirissä). - Tästä lähemmin mun pääteoxen luvussa 44 osassa 2, jossa kerron naisten mulle tekemistä ohareista.
ellauri037.html on line 523: - Naisilta ei voi odottaakaan mitään muuta, kun puntaroi, että koko sukupuolen etevimmät päät ei ole koskaan ulettuneet mihinkään oikeasti suureen, aitoon ja omaperäiseen suorituxeen kaunotaiteissa. Mäkin soitan huilua paremmin kuin ne, ja mun koira Atma ulvoo omaperäisemmin. Eikä ne ole saaneet aikaan mitään teosta jolla olisi kestävää arvoa (siitä kestämättömyydestä me miekkoset on tosi paljon huolta kannettu, Sapfon runotkin me saatiin onnex revityxi paloixi). Tää johtuu just siitä, et niillä ei ole edes ole mitään vastaanottokykyä, sillä natura non facit saltus. Yxittäiset ja osittaiset poikkeuxet ei muuta mitään, me miehet ollaan KAIKKI poikkeuxellisen eteviä, ja keskimääräistä parempia autokuskejakin joka iikka. Naiset on ja pysyvät, yleisesti ottaen, parantumattomina peruspalestiinalaisina; sixpähän ne on, sen absurdin järjestelmän ansiosta, että ne jakaa miehen säädyn ja tittelin, aina tyrkkimässä miestä eteenpäin omax eduxeen; ja samasta syystä niiden komentelu ja ohjailu on nykyaikaisen yhteiskunnan rappio. (Ohops, nyt tuli sanotuxi se, mitä ei saanut sanoa, nimittäin että naiset täällä lopultakin määräävät...)
ellauri037.html on line 611: erregt. Seine Mutter Johanna war auf die Begabung ihres Sohnes
ellauri037.html on line 636: zog Schopenhauer nach Italien. Hier gab er sich seiner starken
ellauri037.html on line 638: schaft der deutlichste Ausdruck des Willens» sei, gab er ihr die
ellauri037.html on line 639: Zügel frei und er gab zu. "Ich bin kein Heiliger". In Italien - wo
ellauri037.html on line 642: Vornamen Theresa kennen. Er erwog eine Heirat, wobei er peinlich genau ihre Fehler und ihre Vorzüge gegeneinander abwog. Er entschied sich gegen eine Heirat, als sie ihn in peinliche Verlegenheit brachte, indem sie in der Offentlichkeit in den höchsten Tonen von einem anderen Mann schwärmte - von Lord Byron. Schopenhauer schrieb: «Ich fürchtete mich vor Hörnern »
ellauri037.html on line 644: Schopenhauer kehrte nach Deutschland zurück, um an der Universität Berlin zu lehren, aber seine Vorlesungen wurden kaum besucht.
ellauri037.html on line 649: wieder nach Italien auf. Sein Frauenhaß wurde immer offensichtlicher, er hatte zwar Verkehr mit vielen Frauen, betrachtete sie aber
ellauri037.html on line 659: Er verachtete und bemitleidete die Frauen. Seiner Ansicht nach hatten sie nur eine nützliche Eigenschaft: den Reiz der Jugend, der bald schwindet, wenn das hübsche Gesicht und die vollen Brüste einen Mann in die Ehe gelockt haben. Dennoch
ellauri037.html on line 668: haben, bis sie über das Alter, in dem sie Kinder bekommen kann, hinaus ist. Dann sollen sie eine zweite, junge Frau heiraten, aber
ellauri037.html on line 673: Dennoch hat er die Frauen nie aus seinem Leben verbannt. In einer Zeitschrift schrieb er von einem «Fräulein Medon», einer Schauspielerin von großem Charme, die mit bürgerlichem Namen Caroline Richter hieß. Er umwarb und gewann sie, und wieder dachte er an Heirat. Nach seiner sorgfältigen Analyse war sie "recht zufriedenstellend", als Geliebte oder als Ehefrau. Aber wieder erhoben sich seine Vorsicht und sein Zynismus. Er war verliebt, aber er war auch Philosoph. Sein Pessimismus gewann die Oberhand, und die Idee einer Heirat wurde fallengelassen. Schopenhauer bedeutete sein absolutes Vertrauen auf die Unsterblichkeit seiner Werke mehr als Kinder, die er der Nachwelt hätte hinterlassen können. Dank Gott.
ellauri037.html on line 688: Willfully jobless lakimies Clevelandista sanoo Quorassa että Freud oli idiot. Jung oli sen kaa samaa mieltä. Sopen se löysi Freudin alaviitteestä. Sope oli kyllä clueless about women mut niin oon mäkin (sanoo lakimies). Sopella se johtui vaan sen onnettomasta lapsuudesta eli ilkeästä äidistä. Isistä ja Goethesta Sope tykkäsi ja ne siitä. Goethe otti Sopen siipiensä suojaan, unter sanftem Wing. Naisia lukuunottamatta Sope ajattelee suurenmoisesti ja kauniisti, se ymmärtää lakimiehiä ja niiden unia, ja ne sitä. Frankfurtissakin nimenomaan lakimiehet oli sen fänejä. Mikähän siinä on? Lakimehet ja taiteilijat. Veikkaan huumorittomuutta.
ellauri037.html on line 704: Hegelin absoluuttisen sekoilun filosofiaa - 3/4 rahantekoa ja 1/4 hullun houretta - pidetään luotaamattomana viisautena ilman että jengi huomaa sen motoxi sopivan Shakespearen sanat: 'sellaista kamaa mitä tulee hullun kielestä muttei mielestä'. tai, sopivana vinjettinä mustekala mustepusseineen joka luo ympärilleen mustan pilven joka estää ketään näkemästä sitä, ja vaalilauseena 'mea caligine tutus', oman pilven suojassa. Tuokoon jokainen päivä meille kuten tähän asti uusia systeemejä jotka sopii yliopistokäyttöön, kokonaan sanoista ja fraaseista tehtyjä ja oppineella jargonilla vielä, niin että jengi voi puhua päiviä sanomatta yhtään mitään; älköön näitä riemuja koskaan häiritkö arabialainen sananlasku: kuulen myllyn jauhavan, mutten näe jauhoja. Kaikella on aikansa, ja nyt on tän.
ellauri037.html on line 720:
ellauri037.html on line 997: able>
ellauri038.html on line 61: Dieser Ratschlag ist wahrscheinlich der bekannteste Satz von Friedrich Nietzsche, und wird von misogynen Männern, die nie ein Buch von Friedrich Nietzsche gelesen haben, gerne zitiert. Dieser Satz, der etwas anders in Nietzsches "Also sprach Zarathustra" steht, ist Rollenprosa, drückt also nicht die Meinung des Autors aus, sondern die einer Figur in einer Dichtung, hier die einer alten Frau (einem "alten Weiblein"), die Zarathustras Gedanken über Frauen lobt und am Ende ihres Treffens ihm noch den Ratschlag mit auf den Weg gibt.
ellauri038.html on line 63: Diese Szene lebt von privaten und literarischen Anspielungen, die eine plump misogyne Interpretation besprechen. Die mittelalterliche Fabel, wie der alte Aristoteles von einer jungen Frau namens Phyllis, in die er närrisch verliebt ist, gedemütigt wird, war wahrscheinlich der Hintergrund für die Inszenierung des berühmten Fotos von 38-jährigen Friedrich Nietzsche mit der damals 21-jährigen genialischen Freundin Lou Andreas-Salomé und der Peitsche in ihrer Hand. 6 Jahre später war er kuckeliku.
ellauri038.html on line 85: Nietzsches Schwester Elisabeth erkennt sich später selbst in der Figur des "alten Weibleins" karikiert, weil sie ihrem Bruder auch einmal den Rat gab, strenger gegen "in Trieben und Charakteren ungebändigte Frauen" zu sein und metaphorisch von der "Peitsche" sprach, die "nicht tugendhafte" Frauen nötig hätten.
ellauri038.html on line 91: Retu ja Liisa oli erittäinkin läheisiä lapsena, kunnes Liisa nai protonazi antisemiitin Försterin 1885. Förster puuhas utopia-arjalaisleiriä Nueva Germaniaa Paraguayhyn joka meni puihin. Förster teki seppukun ja Lissu palas 1889 Paraguaysta vanhaan Germaaniaan hoitelemaan Rietiä kunnes sekin kuoli. Lissu kuoli 1935 89-vuotiaana. Hitlerin Aatu oli kuoppabileissä. Liisa oli äree ämmä ja nazisymppari. Kuvassa se näyttää kyllä joltain muslimilta.
ellauri038.html on line 121: Kiihkeä luomiskausi edelsi Nietzschen lopullista henkistä sortumista, mikä tapahtui Torinossa vuodenvaihteessa 1888–1889. Loppuelämänsä (12v) Nietzsche vietti Saksassa parantumattomasti sairaana sen jälkeen kun aivohalvaus oli lamauttanut hänen henkiset toimintonsa. Nietzschen 2v nuorempi pikkusisko abeth">Elisabeth Förster-Nietzsche (1846–1935) hoiti häntä sairauden aja Weimarissa. Hemmetti, koiran iän se vaan hoivasi hölmähtänyttä veljeä. Hän keräsi veljensä kirjallisen jäämistön ja perusti Weimariin Nietzsche-arkiston 1894. Äkee Liisa latas tiskikoneen ja pesi pyykkiä sillä aikaa kun Retu nojas päähän ja näytti syvälliseltä, vaikka viimeisetkin muumit oli lähteneet laaxosta. Tämmöistäkin on liikkeellä.
ellauri038.html on line 137: Tässä lie Nietzschelle tullut kyllä joku sekaannus. Zarathustra oli manikealainen dualisti, hyvät vastaan pahat asetelman pääteoreetikko, siis orjamoralisti. Nietzsche ei ollut vaan paha vaan myös huono, ja vieläpä ruma kuin rengin räkä räystäällä. Kun hyvä ja paha taistelee, ruma saa istua vaihtopenkillä. Nietzsche kertakäyttönenäliinaan tai Nietzsche hihaan, älä toisten naamalle, niin puhui Zarathustra. Jos sua heidegger, älä ainakaan husserl kohti. Jää karanteeniin ja soita teholle jos on Weberiä. Aufforderung zum Tanz, senniminen Arabia-mukikin on olemassa, jossa puput halaavat. Jöhnskö taisi pitää Max Weberistä? Varmaan kun se oli samanlainen kaiken ymmärtäjä. Max oli 20v Nietzscheä nuorempi, ihan eri sukupolvea, ja paljon liberaalimpi, mut vankka porvari. No, se saa jäädä odottamaan pureskeluvuoroaan.
ellauri038.html on line 152: I’m not saying that Nietzsche thought he was God before his breakdown. But he understood the parallel between the creator God and the creator of values. Values must be self-justifying; anything that requires an argument is vulnerable.
ellauri038.html on line 184: 1882 Weber kirjoittautui Heidelbergin yliopistoon lakitieteen opiskelijaksi palvellen samalla "toisinaan" Saksan armeijassa. 1886 Weber läpäisi alemman oikeustutkinnon. 1880-luvun ajan Weber jatkoi historian opiskelua. Hän sai tohtorinarvon lakitieteessä 1889 kirjoittamalla keskiajan liikeorganisaatioita käsittelevän väikkärin. Kaksi vuotta myöhemmin Weber sai valmiiksi habilitaatioväitöskirjan Die Römische Agrargeschichte in ihrer Bedeutung für das Staats- und Privatrecht. Yhtään pannulappua?
ellauri038.html on line 200: Marianne Schnitger was born on 2 August 1870 in Oerlinghausen to medical doctor Eduard Schnitger and his wife, Anna Weber, daughter of a prominent Oerlinghausen businessman Karl Weber. After the death of her mother in 1873, she moved to Lemgo and was raised for the next fourteen years by her grandmother and aunt. During this time, both her father and his two brothers went mad and were institutionalized. When Marianne turned 16, Karl Weber sent her off to fashionable finishing schools in Lemgo and Hanover, from which she graduated when she was 19. After the death of her grandmother in 1889, she lived several years with her mother´s sister, Alwine, in Oerlinghausen.
ellauri038.html on line 202: During the first few years of their marriage, Max taught in Berlin, then, in 1894, at the University of Heidelberg. During this time, Marianne pursued her own studies. After moving to Freiburg in 1894, she studied with a leading neo-Kantian philosopher, Heinrich Rickert. She also began to engage herself in the women´s movement after hearing prominent feminist speakers at a political congress in 1895. In 1896, in Heidelberg, she co-founded a society for the circulation of feminist thought. She also worked with Max to raise the level of women students attending the university. Max found them deplorably charmless.
ellauri038.html on line 204: In 1898, Max suffered a psychological collapse, possibly brought on after his father´s death, which happened shortly after Max confronted him regarding his abuse of Helene. Between 1898 and 1904, Max withdrew from public life, moving in and out of mental institutions, traveling compulsively and resigning from his prominent position at University of Heidelberg.
ellauri038.html on line 210: In 1907, Karl Weber died, and left enough money to his granddaughter Marianne for the Webers to live comfortably. During this time, Marianne first established her intellectual salon. Between 1907 and the start of World War I, Marianne enjoyed a rise in her status as an intellectual and a scholar as she published "The Question of Divorce" (1909), "Authority and Autonomy in Marriage" (1912) and "On the Valuation of Housework" (1912), and "Women and Objective Culture" (1913). The Webers presented a united front in public life. Max defended his wife from her scholarly detractors but carried on an affair with Else Jaffe, a mutual friend.
ellauri038.html on line 216: Following Max's unexpected death, Marianne withdrew from public and social life, funneling her physical and psychological resources into preparing ten volumes of her husband's writing for publication. In 1924, she received an honorary doctoral degree from the University of Heidelberg, both for her work in editing and publishing Max's work as well as for her own scholarship. Between 1923 and 1926, Weber worked on Max Weber: Ein Lebensbild ("Max Weber: A Biography"), which was published in 1926.[15] Also in 1926, she re-established her weekly salon, and entered into a phase of public speaking in which she spoke to audiences of up to 5,000. During this phase, she continued to raise Lili's children with the help of a close-knit circle of friends
ellauri038.html on line 218: Weber's career as a feminist public speaker ended abruptly in 1935 when Hitler dissolved the League of German Women's Associations. During the time of the Nazi regime up until the Allied Occupation of Germany in 1945, she held a weekly salon.[17] While criticisms of Nazi atrocities were sometimes subtly implied, she told interviewer Howard Becker in 1945 that "we restricted ourselves to philosophical, religious and aesthetic topics, making our criticism of the Nazi system between the lines, as it were. None of us were the stuff of which martyrs were made." Ymmärrettävää.
ellauri038.html on line 232: Gesinnungsethik is basically a caricature of Kantian deontological ethics or - which he puts on the same level - religious (here: Christian) fanatism or ethical absolutism. The line between Gesinnungsethik (ethics of conviction) and Verantwortungsethik (ethics of responsibility) are almost exactly corresponding to what is called deontological vs. utilitarian (rather: consequentialist) ethics in contemporary discourse. Eli koordinaatit kohtisuorassa vs. vähän vinossa. Pieni vinous on vain luonnollista.
ellauri038.html on line 237: Brian Leiter on Lain, Evankeliumin ja Humaanien arvojen gauleiter Chicagon yliopistosa. Hän kirjoitti Nietzschen kirjan moraalista, ja osan monista muista Nietzschen kirjoista. Hänellä on tartuttava influenssablogi netissä nimeltä Leiter raportoi.
ellauri038.html on line 289: No sen nyt ainakin et julkkixuudella ja kusipäisyydellä on vahva positiivinen korrelaatio. Se et tyyppi pääse kiekumaan jossain koivun latvassa todistaa vaan, et se on onnistunut tyrkkimään jotkut muut pois vihreältä oxalta, kilpailevat linnunpojat ulos käenpesästä. Eli jos joku on suuri nimi tai julkkis niin sillon sitä on peukuttaneet a) muut kyynärpäilyssä onnistuneet kusipäät b) kasan päälle pyrkivät wannabe paskiaiset ja snobit tai c) helevetin tyhmä laahus joka juoksee perässä kun se näkee kohdat a) ja b).
ellauri038.html on line 465: ehtii 36 minuutissa lankapuhelmistä kuin kuningatar Elisabet
ellauri039.html on line 93: Samländisch Niederdeutsch
ellauri039.html on line 119: Wor öm söck hartaget, kabbelt on schleyht,
ellauri039.html on line 207:
ellauri039.html on line 306: Fontane oli söpön näköinen 23-vuotiaana. Se suhtautu naisiin suht ymmärtävästi aikansa setämiehexi. Vaimo Emilie Rouanet oli koulukaveri. Äiti Emilie Labry oli sekin hugenotti. Huuakotteja koko porukka. Ne oli lipilaareja ja kannatti Saksan yhdistymistä. Perhe asui tovin Lontoossa kuin Klasun porukat. Sanokohan senkin pojat mami ja pupi? Meistä se oli hassua. Innostu 1848 hulluilusta mut lopetti ajoissa. Sillon se jätti apteekkihommat. Sen ekat yritelmät kirjailijana oli aika lässähdyxiä, muze petras kuin sika juoxua. Fontane tykkäs Walter Scottista, mut kukapa ei noihin aikoihin. Ällös preussilaista militarismia. Pidän keskinkertaisista kirjailijoista, ne on kiltimpiä.
ellauri039.html on line 325: Niinpä. Vyötärö on paxu, mut kazanto on kapea. Sivistystä ei enää minkäänlaista, ei sydämen eikä pään. Keneltähän tässä puuttuu historian tajua. Näitä wannabe kultapossuja nousee joka polvessa. Self employed freelance journalisti Haisu Pervonen on ehkä tietämättään sellainen.
ellauri039.html on line 343: Rie Hatsipompponen came to the United States as a high school exchange student in rural Kansas from Sapporo, Japan. Her initial inability to effectively communicate in English led her to engage in artistic forms of expression.
ellauri039.html on line 347: Hatsipompponen’s installation/handmade paper works, such as houses of beings and Lucid Absurdity, have dealt with the correspondence between visual and textual languages, which is established upon the absurd conflicts among urges, necessities, and mortality. She draws her philosophy from Camus, Heidegger, Haiku poets, modern Japanese novelists, and ancient Chinese thinkers.
ellauri039.html on line 351: Hatsipompponen’s artistic development is threaded with a series of performance works that are inspired by autobiographical events and social issues. Benevolence evoked an inner quietness with extremely slow and repetitive motions, questioning the exponential acceleration of our contemporary lives. MISEMONO: SIDESHOW dealt with cultural stereotypes and racial issues. Ritual for RED was a re-enactment of the lost memories suffered from a severe auto accident. "My work in execution and establishment communicates both the solid fact and the ephemerality of life."
ellauri039.html on line 357: Another establishment, called “Tears,” comprised of “a space loaded up with fragments of dollar greenbacks dangling from hung material,” as per Sculpture.org. A fellowship of nature and humankind lives just on paper.
ellauri039.html on line 364: Pyhän ikeen seminaari on USA:n vanhin naisille tarkoitettu yxityinen college. Entinen Mount Holyoke Female Seminary. Mohawk-intiaanien mezästysmaista tuli pyhän ikeen vuori, jossa valmistetaan leidejä avioliiton ikeeseen. Type Private. Established Seminary, 1837. Osa establishmentia jo pian 200 vuoden ajan.
ellauri039.html on line 398: This unit deals with the statement "I am from Germany" as an inclusive identity for people who live in Germany today. The material is aimed at second-year German students. The goal of the unit is to show the diversity of people who live in Germany, to inform the students about how Germans and non-Germans are differentiated, to allow students to experience some attitudes held by and against certain groups of people living in Germany, and to expect students to have an awareness of what it can mean when someone says "I am from Germany." The REFLECTION section can be found in each of the various subsections of the unit.
ellauri039.html on line 406: The music is a folksong that spans four centuries; and the students become aware of the continuity of German culture through folksongs.The background material is disseminated in the form of pictures, statistics, and a historical time-line. Motivation and interest is generated through the songs which focus the learner on the fact that the lesson involves products of German culture. While reading, the learners are confronted not just with the separation of Germany, but also with the division of the Germans in Germany. On the cognitive level, learners gather information about Germany's recent past from World War II to the present. Given these facts the learners connect the past with the German's recent fixation on "Vergangenheits- und Gegenwartsbewältigung." Learners take this theoretical information and explore sites found on the Internet where they find information in German on the issue of identity. This activity forms the basis for reaching a consensus on such questions as:
ellauri039.html on line 411: The result of the discussions should yield clues about how Germans feel about their relationship to the FRG or the GDR as a state and the existence of a German nation. The ultimate task is to define, or at least to describe, the problem of German identity and the possible individual solutions.
ellauri039.html on line 413: In 1636, a young girl (17 years old, named Anna Neander) was getting married to a minister, Johannes Partatius. Simon Dach, a baroque poet who was born in Memel, (1605-1659), was invited to the wedding. He fell in love with Anna Neander and wrote a poem about her: "Ännchen von Tharau."
ellauri039.html on line 424: 1.1 Students use language, to answer questions about the folksong.
ellauri039.html on line 426: 2.1 Students learn about customs in Germany - folksongs.
ellauri039.html on line 509: Americas healthcare system is still in its evolutionary stage, where as Finland provides affordable healthcare. My left ear was damaged by a doctor who refused to fix it, because we were poor, we couldn't take legal action or afford to fix my ear. I was nearly deaf in my right ear for all of my teens and twenties. When I moved to Finland, it was simple to fix and only costed me 40€ (approximately 41/42$). Compared to the estimated 12k they were going to charge me back home it was a god send.
ellauri039.html on line 511: The vegetables are vastly cheaper and better quality. Despite Virgina, and where I am from being farming land, they only farm soy, cotton, and what we called "horse corn". Here, Finland has an intense growing season that is short but plentiful. Rutabagas, Beets, Carrots, Potatoes, Tomatoes, are all vegetables I have seen locally sourced from Finland. You can get 2kg of Rutabegas for .59/kg! I was never able to find that kinda deal back home, even at farmer markets. So eating healthy is definitely easier here than it was back home.
ellauri039.html on line 515: Education, okay, well this one is a two bladed sword. I am studying finnish currently, and while they do suck at teaching their own language but they are teaching about proper nutrition! Which is pretty awesome if you ask me. It's great that they want to make sure even immigrants, like me, are healthy!
ellauri039.html on line 517: Streets are clean, the forest is clean, the lakes are swimmable. There is very little pollution, and they are working to further cut back on pollution still. Recycling is a major thing as well, and it isnt difficult to find a way to recycle.
ellauri039.html on line 720: Albert Camus (/al.bɛʁ kamy/) (7. marraskuuta 1913 Mondovi, Ranskan Algeria – 4. tammikuuta 1960 Villeblevin, Ranska) oli ranskalainen kirjailija, lehtimies ja filosofi sekä yksi eksistentialismin ja absurdismin johtohahmoista. Absurdismia on kai se et näkee apinoiden touhuilun fundamentaalisen älyttömyyden, miten absurdisti nää termiittiapinat pörräävät. Abus mäkin on absurdisti.
ellauri039.html on line 734: Pyhyyttä voidaan tuskin saavuttaa kuin likimääräisesti. Tässä tapauxessa olisi tyydyttävä vaatimattoman, laupiaaseen pirullisuuteen. Puheena oleva tekopyhimys on tässä kissojen niskaan syljeskellyt pikku-ukko. Toinen wannabe pyhimys, häränniskainen Tarrou kuolee ruttoon vipi viimeisenä. Reuxin sairaalloinen vaimo on sillä aikaa kuollut muualla tubiin. Kuolema niittää satoa, muistot vaan jää. Mut mitä muuta jää mistään muutenkaan, paizi mitä nyt lapsia ja pätäkkää. Tässä tapauxessa ei siis niitäkään.
ellauri039.html on line 770: Howards End is a novel by E. M. Forster, first published in 1910, about social conventions, codes of conduct and relationships in turn-of-the-century England. Howards End is considered by many to be Forster´s masterpiece. The book was conceived in June 1908 and worked on throughout the following year; it was completed in July 1910. In 1998, the Modern Library ranked Howards End 38th on its list of the 100 best English-language novels of the 20th century.
ellauri039.html on line 774: John Galsworthy OM (/ˈɡɔːlzwɜːrði/; 14 August 1867 – 31 January 1933) was an English novelist and playwright. Notable works include The Forsyte Saga (1906–1921) and its sequels, A Modern Comedy and End of the Chapter. He won the Nobel Prize in Literature in 1932.
ellauri039.html on line 776: The Forsyte Saga, first published under that title in 1922, is a series of three novels and two interludes published between 1906 and 1921 by Nobel Prize–winning English author John Galsworthy. They chronicle the vicissitudes of the leading members of a large, upper-middle-class English family, similar to Galsworthy´s family. Only a few generations removed from their farmer ancestors, the family members are keenly aware of their status as "new money". The main character, Soames Forsyte, sees himself as a "man of property" by virtue of his ability to accumulate material possessions – but this does not succeed in bringing him pleasure.
ellauri040.html on line 76:
ellauri040.html on line 83:
ellauri040.html on line 87:
ellauri040.html on line 92:
ellauri040.html on line 151: On lapsellisen yxinkertaista harjoittaa normaalifilosofiaa, epistemologisen likapyykin hienopesua. Siihen tarvitaan vaan 2 aivosolua - normaalit professoriaivot siis. Ja tietyn tautologisen prosessin ulkoa opettelu. Pesuohjelma: ensin käsite muodolliseen tarkasteluun, minkä jälkeen se universalisoidaan ja absolutisoidaan. Pehmentimexi vähän totuuden korrespondenssiteoriaa, vielä viruslinkous, ja ollaan mukavasti puhtain hihoin älyn vankilassa laskemassa tiilenpäitä. Tyhjät päät kolkkaa vastakkain, koska kaikki on jo selvitetty aikapäiviä.
ellauri040.html on line 264:
ellauri040.html on line 271:
ellauri040.html on line 287:
ellauri040.html on line 306: able>
ellauri040.html on line 331: Comparable to grandparents Silent Generations and parents, Generation X. As of 2010 however, Generation Z culture are rising, they are predicted to be more cautious, more conservative and connected than ever with everyone around the globe.
ellauri040.html on line 333: More recently metamodernism, post-postmodernism and the "death of postmodernism" have been widely debated: in 2007 Andrew Hoberek noted in his introduction to a special issue of the journal Twentieth Century Literature titled "After Postmodernism" that "declarations of postmodernism's demise have become a critical commonplace". A small group of critics has put forth a range of theories that aim to describe culture or society in the alleged aftermath of postmodernism, most notably Raoul Eshelman (performatism), Gilles Lipovetsky (hypermodernity), Nicolas Bourriaud (altermodern), and Alan Kirby (digimodernism, formerly called pseudo-modernism). None of these new theories or labels have so far gained very widespread acceptance. Sociocultural anthropologist Nina Müller-Schwarze offers neostructuralism as a possible direction.
ellauri040.html on line 540: 1794 besuchte er die Universität Jena, um dort Vorlesungen von Johann Gottlieb Fichte zu hören. Er lernte während dieses Aufenthaltes Johann Wolfgang von Goethe und den von ihm besonders verehrten Friedrich Schiller kennen. Auch machte er die Bekanntschaft Friedrich von Hardenbergs (Novalis) und, im Mai 1794, Isaac von Sinclairs, mit dem er ab April 1795 ein Gartenhäuschen in Jena bewohnte. Im Mai 1795 verließ Hölderlin die Universitätsstadt fluchtartig, weil er glaubte, sein großes Vorbild Schiller enttäuscht zu haben, und sich neben ihm nichtig wie ein kleiner Schüler fühlte. Verwirrt und mit Zeichen der Verwahrlosung tauchte er wieder in Nürtingen auf.
ellauri040.html on line 555: Das Angenehme dieser Welt hab ich genossen, Tän maailman mukavuudet oon mä nauttinu,
ellauri040.html on line 574: Mich nicht hinab geleitet; Einmal mua saattele alakerroxiin, jää kesken lause;
ellauri040.html on line 600: The poem is written in 13-syllable metre, very common in Polish literature. Aika odotuxen mukasta et polakeilla dodekasyllabiseen mittaan mahtuu 13 tavua. Puolalaiset on jenkeissä pöntön maineessa. Puolan kansallislintu on kärpänen.
ellauri041.html on line 264: Tähän on 2 syytä. Syy 1 on että maapallo on jo täyttynyt, joka paikassa on samanlaista, et tikullakaan löydä muuta kuin länsimaisen viihdetuotannon hyväxymisleimaamia klisheitä. Venäjä ja arabimaatkin on jo menetettyjä, Kiinasta puhumattakaan.
ellauri041.html on line 295: Yx ei alotakkaan, lukee vaan kirjan nimiä selkämyxistä. Yx lukee vain loppuja. Yx lukee jokaisen kirjan erixeen huolella sekoittamatta mitään, nyt pohditaan. (Tää on varmaan Linkkujen tai Kimmon tapa toimia?) Mut cetera iam fabulosa, Tacitusta lainataxeni. Jo riittää suljen tämän viidakon. Longum est omnia enumerari. Nää lukijatyypit vielä hälisee vähän keskenään ja muistelee jotain 1002. yön tarinaa: Harun el Pullah lähtee yöseikkailulle ja tapaa upeen naisen herraseurassa. Tehtävä on vetää helmikuula hatusta. Mustan kuulan vetäjän on tapettava hyvä kalifi Harun el Pullah. No tietysti Harun vetää sen. Ok se sanoo, mut saisinko ensin kuulla miten tää satu päättyy?
ellauri041.html on line 406: Padualaisesta, jonka kuvan näin kaakeloidun talon seinässä Lissabonissa.
ellauri041.html on line 407: Tämä Anttoni on löytötavaroiden suojeluspyhimys. Lissabonilainen kai
ellauri041.html on line 486:
ellauri041.html on line 514: Ja, es ist abscheulich greulig???
ellauri041.html on line 585: Für Toni aber war's Genuss.
ellauri041.html on line 624: Geht dann hinab am Murmelbach
ellauri041.html on line 639: Und gab der Beichte Zettel willig,
ellauri041.html on line 640: An andre Knaben - aber billig.
ellauri041.html on line 646: den frommen Knaben zu sich hin.
ellauri041.html on line 655: Kurzum! Man sah an diesen Knaben
ellauri041.html on line 656: Schon früh die Reime jeiner Gaben,
ellauri041.html on line 792: Antonio aber, sehr beengt,
ellauri041.html on line 902: Dass er so gar abscheulich sei.
ellauri041.html on line 961: Unde jedeer hinab zur Messen schreitet -
ellauri041.html on line 964: Im Gefängniss aber, in einer Ecken,
ellauri041.html on line 969: fährt er ab mitsamt dem Fensterfach.
ellauri041.html on line 971: Wenn etwas Heiligkeit dabei.
ellauri041.html on line 1089: Brüder Antonio aber dagegen
ellauri041.html on line 1094: Er wandelt abseit und schaut sich nicht um
ellauri041.html on line 1109: Der Doktor aber nimmt sein Paraplü
ellauri041.html on line 1128: Antonio aber, getrost und munter,
ellauri041.html on line 1302: "Ich hab von deiner Kunst vernommen!
ellauri041.html on line 1311: Ein Findelknabe, taub und stumm;
ellauri041.html on line 1432: Die Thüre zu - geht er treppab.
ellauri041.html on line 1509: Das heilge Grab zu sehn;
ellauri041.html on line 1541: Das hilft ihm aber alles nit;
ellauri041.html on line 1545: Setzt sich in kurzen Trab
ellauri041.html on line 1547: Da stieg Antonius ab.
ellauri041.html on line 1620: War aber ganz ruhig, als dies geschah.
ellauri041.html on line 1628: das ihm dabei ganz sonderbar
ellauri041.html on line 1631: War aber ganz ruhig, als dies geschah.
ellauri041.html on line 1632: Er sprach: So krabble du nur zu!
ellauri041.html on line 1643: War aber nicht ruhig, als dies geschah.
ellauri041.html on line 1646: Lass ab von mir unsauberer Geist!!
ellauri041.html on line 1652: Las aber in seinem Buche weiter.
ellauri041.html on line 1817: able>
ellauri041.html on line 1821: Flaubert on aina vaikuttanut musta jotenkin säälittävältä. Se yritti liian kovasti, stilisoi ihan vimpan päälle, eikä siitä kuitenkaan tullut yhtään parempaa. Pölhö-kustaa oli oikeasti vähän tyhmä, minkä se tiesi izekin. Se sanoi ize izeään vanhaxi romanttisexi liberaalixi pönttöpääxi, vieille ganache romantique et libérale. Sen kuuluisin kirja on se Emma Bovary, jonka ansiosta sitä sanotaan kirjallisuuden suurimmaxi realistixi. Oikeasti se tykkäs romanttisista jutuista, ja sellaisia se koitti kovasti kirjoittaakkin, niistä vaan tuli floppeja toinen toisensa perästä. Käytyään Ebyktissä ja Turkissa ym. levantin maissa (missä se muuten sai nipun sukupuolitauteja, mm. kupan ja sankkerin), se kirjoitti Salammbön. Koitin lukea sen portugalixi, kun satuin löytämään sen Lissabonista 50-luvun pokkarina el Zorromainen kuva kannessa. Se oli vitun tylsä jopa portugalixi, en jaxanut. Sen toinen parempi kirja taitaa olla se postuumi keskenjäänyt teos Kaxi ludetta, joka kertoo kahdesta torakkamaisesta kaveruxesta, Bouvard & Pécuchet. Sekin mulla on, mutten ole saanut luetuxi loppuun. Se nuoruudenmuistelu, Education sentimentale, oli kyllä kiva, jos oikein muistan.
ellauri041.html on line 1874: [+] [-]
ellauri041.html on line 1916:
ellauri042.html on line 127: is about to get! hän tulee saamaan!
ellauri042.html on line 214: Yet despite our small biomass among animals, we’ve had an overwhelmingly huge impact on the planet. The chart above represents a massive amount of life. But it doesn’t show what’s gone missing since the human population took off.
ellauri042.html on line 463: Dansk litteratur og i særdeleshed dansk autofiktion er spækket med modbydelige forældre, der svigter og misbruger deres børn på både tænkelige og utænkelige måder. Kim Leines far gør det i Kalak (2007), Erling Jepsens far gør det i Kunsten at græde i kor (2002), og Morten Sabroes mor gør det i Du som er i himlen (2007). Jens Blendstrups 'Gud taler ud' fra 2004 er også et portræt af en forælder, der skruppelløst krænker og sårer, men i modsætning til de øvrige forfattere, leverer Blendstrup en roman, der hverken er et opgør eller en konfrontation. Blendstrup skriver uden omveje og mellemled. Der er ingen stræben efter forsoning med de svigt og sår, en barndom kaster af sig. Der er blot et dybtgående og egensindigt portræt af en alkoholiseret og dæmonisk gnistrende far til fire i et århusiansk villaparadis.
ellauri042.html on line 465: I korte, enkeltstående scener følger romanen familien fra den ruller flyttevognen – med den lille Jens sovende i en kommodeskuffe på ladet – ind ved villaen i Risskov, til faren til sidst dør af kræft, og de fire voksne sønner samles til en fælles afsked. Det er med stor sans for det mundrette sprog og for det humoristiske og komiske, at Blendstrup skildrer faren, også i de mest usympatiske situationer, når han tager livet af en kat med en brevkniv, når han lader sin hund rasere en nabos hønsehus, når hans næver sidder løst, og familien gemmer sig bag låste døre og under gamle sofaer, når han planter sine drømme om jordomrejse til havs i sine sønners hoveder, men ender med at drikke pengene op.
ellauri042.html on line 467: Ved at hjælp af det enkle og effektfulde greb at erstatte substantivet ’far’ med det overjordiske og almægtige ’Gud’ får Blendstrup den distance, der skal til for at kunne skrive et uforbeholdent og umiddelbart portræt af sin forgudede far. Samtidig skaber referencen til de højere magter en finurlig humoristisk effekt:
ellauri042.html on line 477: Romanen blev et gennembrud for Blendstrup, der før Gud taler ud skrev i kortere genrer. Han debuterede med novellesamlingen Mennesker i en mistbænk i 1994. Blendstrups tone er bramfri, men blandet med en fin følsomhed over for det nære. Humoren, det groteske og det surrealistiske går igen i Blendstrups forfatterskab. Jens Blendstrup har siden Gud taler ud skrevet både noveller, romaner, dramatik og tekster til Frodegruppen 40, som han også er forsanger i. Han tager den selvbiografiske fortælling op igen med romanen Bombaygryde fra 2010. Sammen med litteraturkritikeren Lars Bukdahl optræder Blendstrup med den unikke genre ’litterær hypnose’, som er en blanding af dilettantkomedie, oplæsning og dans. Blendstrup er blevet kaldt litteraturens pølsemand, og som en del af forfatterskabets eksistentielle komik står han ikke tilbage for at læse sine tekster højt med en tehætte på hovedet. Men med Gud taler ud står Jens Blendstrup også tydeligt frem som villavejsvidne, hvor det almindelige skildres i dets mange facetter, og det, der på overfladen ligner et almindeligt, rutinepræget liv i et almindeligt, rutinepræget forstadskvarter, viser sig at rumme både små og store særheder.
ellauri042.html on line 498: Vignette of a Dislikeable Man
ellauri042.html on line 567: Sacks yritti koota näytteet kaikista alkuaineista ja teki lucuisia cokeita kotilabrassaan. Kiinnostuksen kemiaan hän oli perinyt Dave-enoltaan.
ellauri042.html on line 590: Tabes
ellauri042.html on line 592: Tabes on selkärankakuppa. Dodi, spirokeetta selässä. Siinä menee tunto jäsenistä. Tulee tyypillinen kuppasen katkokävely. Olikohan Leikoilla sellaset? Conan Doyle teki siitä väikkärin. Kuuluisia tabespotilaita olivat:
ellauri042.html on line 594: German storywriter E.T.A. Hoffmann appears to have suffered and died from tabes dorsalis.
ellauri042.html on line 598: Poet Charles Baudelaire contracted syphilis in 1839 and resorted to opium to help alleviate the pain of tabes dorsalis ascending his spine.
ellauri042.html on line 600: Painter Édouard Manet died of syphilis complications, including tabes dorsalis, in 1883, aged 51.
ellauri042.html on line 634: ... the important and the trivial, the true and the false, the serious and the joking, are poured out in a rapid, unselective, half-confabulatory stream...
ellauri042.html on line 644: Part of Pope's bitter inspiration for the characters in the book come from his soured relationship with the royal court. The Princess of Wales Caroline of Ansbach, wife of George II, had supported Pope in her patronage of the arts. When she and her husband came to the throne in 1727 she had a much busier schedule and thus had less time for Pope who saw this oversight as a personal slight against him. When planning the Dunciad he based the character Dulness on Queen Caroline, as the fat, lazy and dull wife. Pope's bitterness against Caroline was a typical trait of his brilliant but unstable character. The King of the Dunces as the wife of Dulness was based on George II. Pope makes his views on the first two Georgian kings very clear in the Dunciad when he writes 'Still Dunce the second reigns like Dunce the first'.
ellauri042.html on line 652: Pope's choice of new 'hero' for the revised Dunciad, Colley Cibber, the pioneer of sentimental drama and celebrated comic actor, was the outcome of a long public squabble that originated in 1717, when Cibber introduced jokes onstage at the expense of a poorly received farce, Three Hours After Marriage, written by Pope with John Arbuthnot and John Gay. Pope was in the audience and naturally infuriated, as was Gay, who got into a physical fight with Cibber on a subsequent visit to the theatre. Pope published a pamphlet satirising Cibber, and continued his literary assault until his death, the situation escalating following Cibber's politically motivated appointment to the post of poet laureate in 1730.
ellauri042.html on line 657: An anecdote in "A Letter from Mr. Cibber, to Mr. Pope", published in 1742, recounts their trip to a brothel organised by Pope's own patron, who apparently intended to stage a cruel joke at the expense of the poet. Since Pope was only about 4' tall, with a hunchback, due to a childhood tubercular infection of the spine, and the prostitute specially chosen as Pope's 'treat' was the fattest and largest on the premises, the tone of the event is fairly self-apparent. Cibber describes his 'heroic' role in snatching Pope off of the prostitute's body, where he was precariously perched like a tom-tit, while Pope's patron looked on, sniggering, thereby saving English poetry. While Cibber's elevation to laureateship in 1730 had further inflamed Pope against him, there is little speculation involved in suggesting that Cibber's anecdote, with particular reference to Pope´s "little-tiny manhood", motivated the revision of hero.
ellauri042.html on line 676: Hukkapätkä (160cm) väkäleuka koukkunenä Elisabeth Moss on jotenkin X-filesien Gillian Andersonin tapainen, joka nyttemmin on niin paljon The Witchin näköinen että esittääkin sitä Lady Di-pätkässä. Ne on parhaimmillaan happamissa ilmeissä. Komendantti on luihun jutkun oloinen. Junen 2 bylsijää Nick ja komendantti ovat kuin Kummelien Lyhkönen ja Kolli. Hirmusesti ikävystyttävää panoa ja huohotuxia. Ei meinaa millään jaxaa kazoa, mutta täytyy kai se loppuun ährätä et voi kirjottaa tähän lisää juonenpaljastuxia. Mitä oli juonenpaljastus enkuxi? Joo se oli spoileri. 80-luvulla se tarkotti auton takasiipeä.
ellauri042.html on line 684: In 1968, Atwood married Jim Polk, an American writer; they divorced in 1973 without issue. Maybe they ought to have bought a handmaid. She formed a relationship with fellow novelist Graeme Gibson soon afterward and moved to a farm near Alliston, Ontario, where their daughter, Eleanor Jess Atwood Gibson, was born in 1976. The family returned to Toronto in 1980. Atwood and Gibson were together until September 18, 2019, when Gibson died after suffering from dementia. She wrote about Gibson in the poem Dearly and in an accompanying essay on grief and poetry published in The Guardian in 2020.
ellauri042.html on line 686: 5 years older Gibson was married to publisher Shirley Gibson until the early 1970s, and together they had two sons, Matt and Grae. He later began dating novelist and poet Margaret Atwood in 1973. They moved to a semi-derelict farm near Alliston, Ontario, which they set about doing up and where according to Atwood they were making "attempts at farming, writing and trying to earn enough to live". Their daughter Eleanor Jess Atwood Gibson was born there in 1976. The family returned to Toronto in 1980. Atwood and Gibson stayed together until his death in 2019. Gibsons best book was The Bedside Book of Birds (2005).
ellauri042.html on line 688: In 2017 Gibson was diagnosed with early signs of vascular dementia. He died on 18 September 2019 in London, England, where Atwood was promoting her new book, five days after having a big stroke. Atwood later said about his death that it had not been unexpected due to the vascular dementia, had been a good one—and in a good hospital, and his children had time to come and say goodbye—and that he had been "declining and he had wanted to check out before he reached any further stages of that".
ellauri042.html on line 697: Dostoevsky´s literary work has strong autobiographical elements. We know from him that he suffered from hallucinations already in early childhood. He presented idiotic characters with confused views about freedom of choice, religion, socialism, atheism, good and evil. Many of his characters suffered – like the author himself – from epilepsy. Other famous people also suffered from epilepsy (Alexander the Great, Caesar, Gustave Flaubert, and Lord Byron). Flaubert had religiously tinted visions. The first 2 guys thought they were gods.
ellauri042.html on line 701: In 1833, the family moved to Tula where the father bought a manor. Shortly after the death of his mother in 1837, Fyodor (16 yrs) was sent to St. Petersburg where he entered the Army Engineering College. 2 years later, in 1839, Dostoevsky´s more and more tyrannical father died, probably of apoplexy, but there were strong rumours that he was murdered by his own serfs in a quarrel. (Unless it was Fedja who dunit.) Against the background of this legend, Sigmund Freud later interpreted the patricide in the novel “The brothers Karamazov” as showing Fedja hated his father´s guts. True, but the main thing was the epilepsy, wait and see.
ellauri042.html on line 705: In Katorga, Dostoevsky spent four years in hard labour and wearing fetters, hating immigrants. During that time, Dostoevsky´s health dramatically deteriorated and he suffered from his first generalized epileptic attacks.
ellauri042.html on line 726: Interictal (kohtausten välinen) behaviour abnormalities in temporal lobe epilepsy have been discussed by many authors. There is clear evidence of a temporal lobe epilepsy personality syndrome including a deepening of emotionality with a serious, highly ethical, and spiritual demeanour and an interictal dysphoric disorder.
ellauri042.html on line 730: There is no doubt that Dostoevsky´s writing witnesses a large awareness of and sometimes even obsession with religious, philosophical and emotional questions as well as question of guilt. Myshkin from the novel “The Idiot” shared many character traits with his creator, such as russophilia, hyperreligiosity with profound belief in the Russian-orthodox church, melancholy, auras of happiness, generalized seizures. Furthermore, Dostoevsky wrote in large letters, and his style was sometimes compulsive and abrupt.
ellauri042.html on line 783: Grafen visar hur snabbt Frankrike respektive Irland, Nederländerna och Sverige lyckades minska antalet nyinlagda patienter på iva.
ellauri042.html on line 804: Euclid’s fifth proposition in the first book of his Elements (that the base angles in an isosceles triangle are equal) may have been named the Bridge of Asses (Latin: Pons Asinorum) for medieval students who, clearly not destined to cross over into more abstract mathematics, had difficulty understanding the proof—or even the need for the proof. An alternative name for this famous theorem was Elefuga, which Roger Bacon, writing circa ad 1250, derived from Greek words indicating “escape from misery.” Medieval schoolboys did not usually go beyond the Bridge of Asses, which thus marked their last obstruction before liberation from the Elements.
ellauri042.html on line 811: Sacks forbade any mention of his homosexuality, though he had told his would-be biographer Wechsler about his closeted yearnings and crippled attempts at love. His Boswell shelved the notes for 30 years. Ollie changed his mind on his deathbed: Do it! You must!
ellauri042.html on line 813: In the meantime Ollie had published not one but two memoirs, with an exhaustive range of anecdotes, full of enchantment and anguish, covering everything from his all-consuming childhood obsession with the properties of metals to the abuse he endured at boarding school to his feeling, amphibian-like, more at home in water than on land to his mother’s reaction when she discovered his sexual orientation. “You are an abomination,” Ollie recounted her telling him when he was 18. “I wish you had never been born.” Nor had Ollie kept anything hidden. He described his first orgasm — reached spontaneously while floating in a swimming pool — and, in deft yet fairly pornographic detail, an agonized, inadvertent climax experienced much later while giving a massage to a man who shunned Ollie’s love.
ellauri042.html on line 817: His moronic patients called him “deeply eccentric” and described him as “huge, a full beard, black leather jacket covering T-shirts riddled with holes, huge shoes, his trousers looking like they were going to slide off his body.” A friend from Sacks’s days as a medical resident remembers him as a “big, free-ranging animal” who one day “drank some blood … chasing it with milk. There was something about his need to cross taboos. Back in those days, in the early ’60s, he was heavily into drugs, downing whole handfuls of them, especially speed and LSD.”
ellauri042.html on line 885: Devotions upon Emergent Occasions, or in full Devotions Upon Emergent Occasions, and severall steps in my Sicknes, is a prose work by the English metaphysical poet and cleric in the Church of England John Donne (22 January 1572 - 31 March 1631) , published in 1624. It covers death, rebirth and the Elizabethan concept of sickness as a French visit from God, reflecting internal sinfulness. The Devotions were written in December 1623 as Donne recovered from a serious but unknown illness – believed to be relapsing fever or typhus. Having come close to death, he described the illness he had suffered from and his thoughts throughout his recovery with "near super-human speed and concentration". Registered by 9 January, and published soon after, the Devotions is one of only seven works attributed to Donne which were printed during his lifetime.
ellauri042.html on line 891: Jane Dunn is the author of Elizabeth and Mary: Cousins, Rivals, Queens; Moon in Eclipse: A Life of Mary Shelley; Virginia Woolf and Vanessa Bell: A Very Close Conspiracy; and Antonia White: A Life. She is a fellow of the Royal Society of Literature, is married to the linguist and writer Nicholas Ostler, and lives in Bath, England.
ellauri042.html on line 937: John Donne is most commonly known for being part of the ‘metaphysical poets’, a group of poets who wrote about love and religion using complex metaphors called conceits. These poets didn’t know each other, and this name was given by literary critics some years later. Nevertheless, John Donne is considered to be one of the best metaphysical poets. John Donne converted to Anglicanism later in his life. By 1615 he became a priest because King James I ordered him to do so. Donne was a member of Parliament in 1601 and in 1614. He also spent a short time in prison because he married his wife, Anne More, without permission. They had twelve children and Anne died while extruding the XIIth.
ellauri042.html on line 939: Donne was born in London in 1571 or 1572, into a recusant Roman Catholic family when practice of that religion was illegal in England.[7] Donne was the third of six children. His father, also named John Donne, married to one Elizabeth Heywood, was of Welsh descent and a warden of the Ironmongers Company in the City of London. However, he avoided unwelcome government attention out of fear of persecution.
ellauri042.html on line 941: His father died in 1576, when Donne was four years old, leaving his mother, Elizabeth, with the responsibility of raising the children alone.[2] Heywood was also from a recusant Roman Catholic family, the daughter of John Heywood, the playwright, and sister of the Reverend Jasper Heywood, a Jesuit priest and translator.[2] She was also a great-niece of Thomas More. A few months after her husband died, Donne's mother married Dr. John Syminges, a wealthy widower with three children of his own.
ellauri042.html on line 943: Donne's style is characterised by abrupt openings and various paradoxes, ironies and dislocations. These features, along with his frequent dramatic or everyday speech rhythms, his tense syntax and his tough eloquence, were both a reaction against the smoothness of conventional Elizabethan poetry and an adaptation into English of European baroque and mannerist techniques. His early career was marked by poetry that bore immense knowledge of English society. Another important theme in Donne´s poetry is the idea of true religion, something that he spent much time considering and about which he often theorised. He wrote secular poems as well as erotic and love poems. He is particularly famous for his mastery of metaphysical conceits.
ellauri042.html on line 947: During the next four years, Donne fell in love with Egerton´s niece Anne More, and they were secretly married just before Christmas in 1601, against the wishes of both Egerton and Anne's father George More, who was Lieutenant of the Tower. Upon discovery, this wedding ruined Donne's career, getting him dismissed and put in Fleet Prison, along with the Church of England priest Samuel Brooke, who married them,[13] and his brother Chistopher, who stood in in the absence of George More to give Anne away. Donne was released shortly thereafter when the marriage was proved to be valid, and he soon secured the release of the other two. Walton tells us that when Donne wrote to his wife to tell her about losing his post, he wrote after his name: John Donne, Anne Donne, Un-done.[14] It was not until 1609 that Donne was reconciled with his father-in-law and received his wife´s dowry,
ellauri042.html on line 949: After his release, Donne had to accept a retired country life in a small house in Pyrford, Surrey, owned by Anne´s cousin, Sir Francis Wooley, where they resided until the end of 1604. In spring 1605 they moved to another small house in Mitcham, London, where he scraped a meager living as a lawyer, while Anne Donne bore a new baby almost every year. Though he also worked as an assistant pamphleteer to Thomas Morton writing anti-Catholic pamphlets, Donne was in a constant state of financial insecurity.
ellauri042.html on line 953: Anne gave birth to twelve children in sixteen years of marriage, (including two stillbirths—their eighth and then, in 1617, their last child); indeed, she spent most of her married life either pregnant or nursing. The ten surviving children were Constance, John, George, Francis, Lucy (named after Donne´s patroness Lucy, Countess of Bedford, her godmother), Bridget, Mary, Nicholas, Margaret, and Elizabeth. Three (Francis, Nicholas, and Mary) died before they were ten. In a state of despair that almost drove him to kill himself, Donne noted that the death of a child would mean one mouth fewer to feed, but he could not afford the burial expenses. During this time, Donne wrote but did not publish Biathanatos, his defense of suicide. Anne died on 15 August 1617, five days after giving birth to their twelfth child, a still-born baby. Donne mourned her deeply, and wrote of his love and loss in his 17th Holy Sonnet.
ellauri042.html on line 975: The last sestet presents a turn, commonly referred as volta, in the poem. The lyrical voice presents god God as a jealous lover who fears that he/she will be tempted away by someone or something else. The ninth line questions this figure (“But why should I beg more love, whenas thou”). Furthermore, there is a romantic imagery to express how the lyrical voice feels about the figure of God (“whenas thou/Dost woo my soul”). God’s interest in the lyrical voice is referred as a “fear” and as “tender” because of the possibility of the lyrical voice being tempted by the “devil” or by “flesh”.
ellauri043.html on line 78: Berthas Reise war kurz aber angenehm = Berthan reisi oli lyhyt mutta miellyttävä.
ellauri043.html on line 197:
ellauri043.html on line 199:
ellauri043.html on line 279: «Daniel 2. Lucu 24. SIlloin meni Daniel Ariochin tygö/ jolla Cuningalda käsky oli wijsaita Babelis hucutta/ ja sanoi hänelle näin: Älä tapa wijsaita Babelis/ waan wie minua ylös Cuningan tygö/ minä tahdon Cuningalle selityxen sanoa. 25. Arioch wei Danielin kijrust Cuningan eteen/ ja sanoi hänelle näin: yxi on löytty Judalaisten fangein seast/ joca Cuningalle sen selityxen sano taita. 26. Cuningas wastais/ ja sanoi Danielille/ joca Belsazerixi cudzuttin. Oletco sinä se/ joca minulle sen unen/ jonga minä nähnyt olen/ ja hänen selityxens ilmoitta taidat? 27. DAniel wastais Cuningan
ellauri043.html on line 299: 1. SIlloin lähetti Merodach BalAdan/ BalAdanin poica/ Babelin Cuningas kirjoituxen/ ja lahjoja Jehiskialle: sillä hän oli cuullut hänen sairastanen/ ja tullen terwexi jällens. 2. Nijn Jehiskia riemuidzi/ ja näytti heille rijstahuonen/ hopian ja cullan/ yrtit/ callit woitet ja caicki hänen caluhuonens/ ja caiken tawaran cuin hänellä oli: ei ollut mitän/ jota ei Jehiskia heille näyttänyt hänen huonesans ja hänen tacanans. 3. SIlloin tuli Propheta Jesaia Cuningas Jehiskian tygö/ ja sanoi hänelle: mitä nämät miehet sanowat/ ja custa he sinun tygös tulewat? Jehiskia sanoi: he tulewat cauca minun tygöni/ nimittäin/ Babelist.
ellauri043.html on line 300: Babelist. 4. Mutta hän sanoi: mitäst he owat nähnet sinun huonesas? Jehiskia sanoi: caicki mitä minun huonesani on/ owat he nähnet/ ja ei ole mitän minun tawaroisani/ jota ei he ole nähnet. 5. Ja Jesaia sanoi Jehiskialle: cuule HERran Zebaothin sana. 6. Cadzo/ se aica tule/ että caicki mitä sinun huonesas on/ ja mitä sinun Isäs coonnet owat tähän päiwän asti/ pitä wietämän pois Babelijn/ nijn ettei mitän pidä jäämän/ sano HERra.
ellauri043.html on line 301: 7. Heidän pitä myös päälisexi ottaman sinun lapses jotca sinusta tulewat/ ja sinulle synnytetän/ ja heidän pitä oleman Camaripalwelioina Babelin Cuningan Howisa. 8. Ja Jehiskia sanoi Jesaialle: HERran sana on hywä sen cuins puhut. Ja sanoi: olcon cuitengin rauha ja uscollisus minun päiwinäni.
ellauri043.html on line 321: 1. JA cosca Salomon sanoma HERran nimestä oli tullut rickan Arabian Drotningin eteen/ tuli hän coetteleman händä tapauxilla. 2. Ja hän tuli Jerusalemijn sangen suuren joucon cansa/ Camelein cansa/ jotca jaloja yrtejä cannatit/ ja paljon cullan cansa/ ja callisten kiwein cansa. Ja cosca hän tuli Cuningas Salomon tygö/ puhui hän hänelle caicki cuin hän aicoinut oli. 3. Ja Salomo sanoi ne caicki tyynni hänelle/ ja ei ollut mitän Cuningalda salattu/ jota ei hän hänelle sanonut 4. COsca rickan Arabian Drotningi näki caiken Salomon taidon/ ja huonen jonga hän rakendanut oli: 5. Ja ruat hänen pöydälläns/ ja hänen palweliains asuinsiat/ ja cungin heidän wircans/ ja heidän waattens/ ja hänen juomanslaskian/ ja polttouhrins/ jonga hän HERran huones uhrais/ ei hän idzens enämbi woinut pidättä.
ellauri043.html on line 722:
ellauri043.html on line 736:
ellauri043.html on line 799:
ellauri043.html on line 802: Sen kultabrokaadimekko, jossa on tasavälein helmi- gagaatti- ja safiirihepeneitä,
ellauri043.html on line 828: Kolmen täyskuun ajan ne ovat juosseet yhtä kyytiä, kivi hampaiden välissä tuulenhalkaisijana, häntä kokoajan suorassa, polvitaive taivutettna, ja koko ajan laukassa. Niitä ei löydä samanlaisia! Ne tuli mulle mun äidinpuoleiselta isoisältä, keisari Saharililta, Iakschabin pojalta, Iaarabin pojanpojalta, Kastanin pojanpojanpojalta. Argh! Jos ne eläis vielä, me valjastettaisiin ne makuuvaunuun palataxemme nopeasti kotiin! Mutta mitenkäs?… Mitä mietit?
ellauri043.html on line 848:
ellauri043.html on line 965:
ellauri043.html on line 980:
ellauri043.html on line 1483:
ellauri043.html on line 1953:
ellauri043.html on line 2187: Oraïos, Sabaoth, Adonaï, Eloï, Iaô!
ellauri043.html on line 2215:
ellauri043.html on line 2562:
ellauri043.html on line 3046: Mä oon puuhastellut Gangesin samaanien kaa, Kaldean astrologien kaa, Babylonian maagien kaa, gallialaisten druidien ja neekerien ylipappien seassa! Mä olen kiivennyt 14 Olympoxelle, luodannut Inarinjärven, ja mitannut autiomaan pint-alan!
ellauri043.html on line 3088: Ktesifonin jälkeen me tultiin Babylonin maille.
ellauri043.html on line 3116:
ellauri043.html on line 3128: Pohjoisseinällä nousee torni joka kannattaa toista, kolmatta, neljättä, viidettä; ja sit on vielä 3 muuta! Kahdexas on kappeli vuoteella. Kukaan ei mene sisään paizi nainen jonka papit ovat valinneet Belus-jumalalle. Babylonin kuningas majoitti mut sinne.
ellauri043.html on line 3137:
ellauri043.html on line 3528: Kato mä tunnen kaikki jumalat henkilökohtaisesti, kaikki riitit, kaikki rukouxet, kaikki oraakkelit! Mä oon käynyt Apollon pojan Trophoniuxen luolassa, mä leivoin syrakusalaisille ne kakut jotka ne vie vuorille! Mä oon selvinnyt Mithran 80 kokeesta ja Asterixin ja Obelixin olympialaisista! Mä olen likistellyt Sabasiuxen käärmettä! Mä oon ottanutvastaan kabiirien huivin! Mä oon pessyt mun Kyrbelettä Tuovilanlahen laineissa, ja viettänyt kolme kuuta Samothraken onkaloissa! Leikannut mun Attispalan ize irti!
ellauri043.html on line 3775:
ellauri043.html on line 4056: «…Rabbien keskellä; ja kaikki jotka kuunteli sitä oli hämmästyneitä sen viisaudesta.»
ellauri043.html on line 4240:
ellauri043.html on line 4271: 7 kiertotähdestä 2 on hyvänsuopia, 2 pahaa, 3 vähän niin ja näin; kikki maan päällä riippuu ikuisista tulista. Niiden semasta ja liikkeestä voi vetää ennusteita; - ja sä dallaat maailman respektaabeleimmalla paikalla. Pythagoras ja Zarathustra treffas täällä. Tällä paikoin tää jengi on tähystänyt tähtiä viimeiset 12K vuotta (ca.) tutustuaxeen paremmin jumaliin.
ellauri043.html on line 4333: Nää on Babylonin neizeitä, jotka pitää myyjäisiä jumalattaren suuremmaxi kunniaxi.
ellauri043.html on line 4412: Homo antautui lutkutettavaxi homo sapienseille, näytti sillä niille habaa.
ellauri043.html on line 4623: Permannolla esiintymislavan kulmissa suizuaa hiljaa alabasteriuurnia täynnä mirhamia.
ellauri043.html on line 4942:
ellauri043.html on line 5194:
ellauri043.html on line 5302: Siltä menee sormi suuhun, ja piirtäen valtavan paraabelin kuin teiniveli,
ellauri043.html on line 5480: Ne suojelivat kaikkea kurjaa kanssaa, jotka laahasivat rautoja jaloissaan Sabinian kivikoissa, ne jotka kuzuivat porsaita kärsän äänellä, ne jotka keräsivät rypäleitä jalavien korkeudelta, ne jotka tyrkkivät pikkuteitä lannalla kuormattuja aaseja. Työihminen huohottaessaan auranvarressa kuzui niitä vahvistamaan kättänsä; ja lehmipaimenet lehmusten varjossa lähellä maitokalebasseja, kehui niitä vuorotellen ja vuorotellen soitti ruokopilliä.
ellauri043.html on line 5505: Fabulinus opettanut puhumaan, Numera laskemaan, Camœna laulamaan, Consus harkizemaan.
ellauri043.html on line 5573: alii ... crepitus ventris pro numinibus habendos esse docuerunt.
ellauri043.html on line 5786:
ellauri043.html on line 6051: Autuaiden kaa, eiköpä? — kun äärellinen juhlii äärettömän kaa jossain salissa joka sulkee absoluutin sisäänsä!
ellauri043.html on line 6126:
ellauri043.html on line 6285: Mutta tää on suurempi, hunajablondi, tosi läski, meikit poskissa ja ruusut tukassa.
ellauri043.html on line 6516: Nää on ne kuvat jotka oli maalattu Babyloniin Beluxen temppelin seiniin, ja ne oli mosaiikissa Karthagon satamassa. Mäkin olen joskus nähnyt taivaalla ikäänkuin henkiolentoja. (Pilvet voi näyttää joskus hepoilta, joskus laivoilta.) Ne jotka kulkee autiomaan läpi tapaavat eläimiä joita ei voi edes kuvailla.
ellauri043.html on line 6606: Mä juoxen labyrintin käytävissä, mä liidän vuorenhuipuilla, mä kynnän aaaltoja, mä räkytän syvänteissä, mä roikun leuoista pilvien paidanhelmassa; laahaamalla häntää mä tasaan rantoja, ja kukkulat on saaneet kurvansa mun hartioiden muodosta. Mut sä, sä vaan aina makaat, enintään piirrät kynnellä aakkosia hiekkaan.
ellauri043.html on line 6607: sable.
ellauri043.html on line 6822: Kukkien repimisessä, hedelmien lyttäyxessä, lähteiden likaamisessa, naisten raiskauxessa me ollaan ihan mestareita, kohta me täytetään festareita bitch, mä voin sulle kertoo lisää, märkänä ulos ja kuivana sisään. oon aika tykki jäbä, tää on kunnon kaurkauspäivä synttäri... — koska meillä on habaa, sydäntä ja palleja.
ellauri043.html on line 7019: Gouith, Ahuti, Alphalim, Iukneth Caffe-vuorilta (mistä saadaan kahvia), Homaï arabimaista, jotka on murhattujen miesten sieluja.
ellauri043.html on line 7054:
ellauri043.html on line 7105: Päivä koittaa lopulta, ja kuin tabernaakkelin verhoja nostettaisiin, kultapilvet vyöryen isoina kiekuroina päästää taivaan näkyviin.
ellauri043.html on line 7120: Hieno kirja, iso läpy Kustaville. Monissa jaxoissa on paljon samaa kuin Harry Potterissa, samoja hahmoja, mut on tää sentään paljon parempi, ihan parasta A-lohkoa. Harry juoxee perässä pallo hukassa jossain kolmosdivarissa, tai istuu kazomossa. Kustaa on kuningatar Elisabeth, ja Harry sen kuraveriseen haxahtanut pönttöpäinen poika.
ellauri043.html on line 7148: doseteissa, pillereissä, tabuissa ja tuubeissa.
ellauri045.html on line 83: Se on debataabelia. Tarvizeeko yhteiskunta
ellauri045.html on line 170: The so-called GAL-TAN scale has now become fashionable among political scientists to "complement" the traditional left-right scale with a new "scale" usually called the GAL-TAN scale. The capital letters here indicate the endpoints of the "scale" and they stand for Green-Alternative-Libertarian and Traditional-Authoritarian-Nationalist respectively.
ellauri045.html on line 199:
ellauri045.html on line 203:
ellauri045.html on line 295: Strindberg oli pikkumainen Rechtshaber, sanoo Vaakku
ellauri045.html on line 322: Armenialainen William Saroyan tiesi mistä narusta on vedettävä kirjottaessaan The Human Comedy nimisen propagandafilmin kässärin v 1943. Karseampaa americanaa ei voi kuvitella. It’s an America that probably no longer exists. In fact it never did, it's just propaganda.
ellauri045.html on line 374: Hannu oli vasta nainut Pjotr Igor Gabrielin eli Laurin tuleva isä kun sen esikoiset tuli julki eli 23 vee. Hermannina se vietti jonkun lutin kanssa yötä hassufarmilla Meikussa tai Tilkassa. Kaxi emotionaalisesti erittäin alamittaista miekkosta intissä vaihtaa kokemuxia naisista, narsistina puhuen taas vaan izestään.
ellauri045.html on line 401: Setämiesasenteet: misogynia, abortinvastaisuus.
ellauri045.html on line 420: Ei ollut aborttioptiota tarjona. Hande kärsi koko iän siitä ettei ollut Desiré.
ellauri045.html on line 730: Kun Oceanic Airlinesin lento 815 putoaa saarelle, Musta-asuinen mies ilmestyy Christianin hahmossa Michaelin ja Waltin Vincent-nimiselle labradorinnoutajalle ja neuvoo tätä herättämään Jackin. Ensimmäisenä yönä savuhirviö kaataa puita viidakossa pelotellen selviytyneitä, ja toisena päivänä hirviö tappaa lennon 815 pilotin. Kolme päivää myöhemmin Locke näkee savuhirviön, mutta selviää kohtaamisesta. Jack näkee miehen isänsä Christianin hahmossa ja seuraa tätä luolaan, josta hän löytää isänsä arkun tyhjillään. Jack löytää myös kaksi ruumista, joista toisen kaulassa on nahkapussi, jossa on valkoinen ja musta kivi. Locke kutsuu ruumiita Aatamiksi ja Eevaksi. Kolme viikkoa myöhemmin savuhirviö jahtaa Jackin ryhmää ”pimeällä alueella”. Rousseau sanoo hirviön olevan turvallisuussysteemi, joka suojelee saarta. Hirviö saa Locken kiinni ja raahaa tätä kuoppaan. Jack saa otteen Locken käsistä ja Kate heittää kuoppaan dynamiittia, jolloin hirviö päästää irti Lockesta ja katoaa paikalta.
ellauri045.html on line 786: Her book Crossing was a New York Times Notable Book in 1999. Her latest books, The Bourgeois Virtues: Ethics for an Age of Commerce (2006) and Bourgeois Dignity: Why Economics Can't Explain the Modern World (2011), are parts of a four-volume "apology" for capitalism, of which she says: "I reckon this is why God put me on the planet. She thought, '"Hmm. We need an economist who is silly enough to try to unify the scientific and the humanistic sides. Oh, yeah: Deirdre.'"
ellauri045.html on line 806: Christianity added its own three others virtue, in St. Paul's words "faith, hope, and love, these three abide. But the greatest of these is love." The three are called "theological" or-flatteringly to Christianity, since we all know alleged Christians who in their xenophobia or homophobia or X-phobia do not practice them-"Christian" virtues. The three holy virtues smell of incense, but can be given entirely secular definitions, as the Peterson and Seligman volume does. Faith is the backward-looking virtue of having an identity, a place from which one must in integrity start: you are a mother, a daughter, a wife, a schweitzer, a woman, a teacher, a reader, and would not think of denying them, or changing them frivolously. Hope, by contrast, is the forward-looking virtue of having a destination, a project. Where are you going? Quo vadis? If you are literally hopeless you go home tonight and use your military rifle (you are Swiss, so you have one) to shoot yourself. And love, the greatest of these, is the point of it all: love of husband/wife or both, love of country, love of art, love of science, love of God/dog or both.
ellauri045.html on line 836:
ellauri045.html on line 848:
ellauri046.html on line 37: Voltaire 60v ja Goethe 7v molemmat säikähti Lissabonin maanjärjestystä, olivat näkevinään siinä Jahven karvaisen käsivarren mojautuxen. Mannerlaatat liikahti kun jään paino muuttui. Saattaa tapahtua kohta taas. Sellainenhan mojautushan se on. Pieni muistutus kuolevaisuudesta.
ellauri046.html on line 63: In laguna venne accolta dalla raffinata ed istruita società veneziana; al suo interno condusse una vita elegante e spregiudicata, segnalandosi per la sua bellezza e per le sue qualità. Fu difatti cantante e suonatrice di liuto, oltre che poetessa, ed entrò nell'Accademia dei Dubbiosi con il nome di Anasilla (così veniva chiamato in latino il fiume Piave - Anaxus - che attraversava il feudo dei Collalto, cui apparteneva quel Collaltino che lei amò). L'abitazione degli Stampa divenne uno dei salotti letterari più famosi di Venezia, frequentato dai migliori pittori, letterati e musicisti del Veneto, e molti accorrevano a seguire le esecuzioni canore di Gaspara delle liriche di Petrarca. Leimasin oli nätti ja kulturnaja, osas käyttää luuttua enemmällä kuin yhdellä sormella, ja laulaa kauniisti. Stampat piti tyylikästä salonkia Veneziassa, jonne tuli Petrarcakin Laura-nyyhkytyxineen.
ellauri046.html on line 65: Sufficientemente colta nella letteratura, nell'arte e nella musica, Gaspara fu portata dalla forte carica della sua personalità a vivere in modo libero diverse esperienze amorose, che segnano profondamente la sua vita e la sua produzione poetica. I romantici videro in lei una novella Saffo, anche per la sua breve esistenza, vissuta in maniera intensamente passionale. La vicenda della poetessa va però ridimensionata e collocata nel quadro della vita mondana del tempo, dove le relazioni sociali, comprese quelle amorose, rispondono spesso a un cerimoniale e ad una serie di convenzioni precise. Fra queste è da segnalare l'amore per il conte Collaltino di Collalto, uomo di guerra e di lettere, che durò circa tre anni (1548-1551): tuttavia a causa di lunghi periodi di lontananza Collaltino non ricambiò il sentimento intenso che Gaspara provò per lui, e la relazione si concluse con l'abbandono della poetessa, che attraversò anche una profonda crisi spirituale e religiosa. Leimasimella oli taipumusta depixiin. Kun tuli vastoinkäymisiä (veli kuoli, kreivi jätti), se meni aina rapakuntoon ja meinas mennä nunnaxi. Onnexi ei mennyt.
ellauri046.html on line 72: Se così come sono abietta e vile Jos vaikka olen vaan alhainen ja paha
ellauri046.html on line 261: Kysymys siitä minkä luokan humoristi Sörkkä oli on voznikoinut näissä paasauxissa jo aiemmin. Mä olen aika vissi että kehnonlainen, kuten yleensäkin uskonnollisuuteen taipuvaiset kuikelot. Suhteellisuudentaju ei vaan sovi yhteen tiukkaan uskomiseen tarvittavan fundamentalismin kanssa. Onhan niitä tollasia isä Camilloja, mutta niiden usko onkin samaa maallistunutta sorttia kun sen virkaveljen kommarin, tai jonkun Rabelaisin pellen. Ei ne ole oikeasti pahoillaan jostain kyttyrästä, eikä ole valmiita hyppäämään alas puusta kun käsky käy.
ellauri046.html on line 266: Kierkegaard is known for many things. . . . He is not, however, generally known for his humor. Who might reasonably be nominated as the funniest philosopher of all time? With this anthology, Thomas Oden provisionally declares Søren Aabye Kierkegaard (1813-1855)--despite his enduring stereotype as the melancholy, despairing Dane--as, among philosophers, the most amusing.
ellauri046.html on line 268: Kierkegaard's humor ranges from the droll to the rollicking; from farce to intricate, subtle analysis; from nimble stories to amusing aphorisms. In these pages you are invited to meet the wife of an author who burned her husband's manuscript and a businessman who, even with an abundance of calling cards, forgot his own name. You will hear of an interminable vacillator whom archeologists found still pacing thousands of years later, trying to come to a decision. Then there is the emperor who became a barkeeper in order to stay in the know.
ellauri046.html on line 274: Keywords: academia; actors; assistant professors; banquets; baptism; behavioral change; clergy; Constantin Constantius; contradiction; costumes; day laborers; disciples; earnestness; ethical existence; existence; finishing; freedom; Godthaab; Hegelian philosophy; horses; incommensurability; inwardness; lifelong tasks; love; male vulnerability; misunderstanding; money; Nicolaus Notabene; Philosophical Fragments; pleasure; professors; Quidam; Repetition; Socrates; suffering; talkativeness.
ellauri046.html on line 351: His master-work Either/Or is odd. It uses a selection of pseudonyms to present and contrast what are supposed to be the papers of a sensual or 'aesthetic' young man called 'A' and a sternly ethical and religious judge 'B', reflecting on the meaning and value of existence, boredom, drama, luck, fate, choice and Mozart. It is considered to be the foundation of the 'Existential' way of thinking - with its concentration on the absolute necessity of choosing and inventing one's self - and was highly influential on writers like WH Auden, Jorge Luis Borges, JD Salinger and John Updike as well as, famously, the philosophers John-Paul Sartre and Friedrich Nietzsche.
ellauri046.html on line 359: This abridgement reduces the original quarter of a million words down to about 12,000 (around 5%), based on three different translations, one by Alastair Hannay, another by Howard V. Hong and Edna H. Hong, and a third by an unnamed translator, possibly Lee M. Hollander. As with many of these condensed versions, having picked out the glowing passages may give an impression of a coherence which is absent in the rambling, repetitive and frequently incomprehensible original. The staccato style, though, is what it is like.
ellauri046.html on line 369: Diapsalmata: I'd rather be a swineherd than a misunderstood poet. People are vapid, unreasonable, life is a trouble, I feel trapped, and bored. Alas, the door of fortune does not open inwards so that one can force it by charging at it. Business is silly. If the gods offered me a wish, I'd wish for laughter.
ellauri046.html on line 378: The Seducer's Diary: Here's the diary of Johannes, a rotter who seduces Cordelia, not so much for sex, as for the aesthetic fun of abandoning her later.
ellauri046.html on line 433: This brief study argues that Kierkegaard's Journals show beyond reasonable doubt that he was homosexual. It does so because he believed that the recognition of this fact was central to the understanding of his life and thought, because he could not bring himself to say this openly even in the privacy of his own Journals, because he hoped and prayed that his "reader" would discover and reveal it after his death, because even distinguished scholars privy to his "secret" have remained silent and because, given these facts, it is surely time to open up this question.
ellauri046.html on line 548: Saasnart nemlig Personligheden i Fortvivelsen har fundet sig selv, absolut har valgt sig selv, har angret dig selv, saa har han sig selv som Opgave under et evigt Ansvar, og saaledes er Pligten sat i sin Absoluthed.
ellauri046.html on line 617:
"Bogens titel er umiddelbart appeli al sin kategoriskhed, men værket selv, især dets første del, er faktisk en langstrakt labyrint bestående af meget forskellige tekster, som de færreste formentligt læser i umiddelbar forlængelse af hinanden, men springer frem og tilbage imellem, hvad jeg sådan set også vil anbefale, ellers risikerer man bare at tabe pusten," siger Joakim Garff, før han selv kaster sig ud i en hæsblæsende sætningssolo om den komplicerede komposition i første del af "Enten-Eller".
ellauri046.html on line 633: Scribes teaterstykker, for det meste vaudeviller, blev ofte skrevet i samarbejde med andre. Hovedemnet er samtidens borgerskab. Stykkerne er ofte enkle og uden social kritik og står i kontrast til de romantiske stykker fra samme periode som Victor Hugos. Sama vika vaivaa Kierkegaardia. Scribe koitti paiskata Ranskan akatemian oven Hugon naamalle. Mut Hugolla oli kenkä ovenraossa. Sörkän eka ego kannusti "ekaa rakkautta", jolla se kai meinaa ihastumista (joita voi silti olla monta, ei siis aikajärjestyxessä vaan ensimmäistä). Se on eri narsistista: Ogsaa i Bevisdtheden vilde Du overalt möde henne og Dig, og Dig og hende. Niinkuin kaikki narsistikirjailijat se asuu peilisalissa ja näkee kokoajan ize oman naamansa. Pahin vaara avioelämässä siitä on kuten Salesta kyllästymispiste, ikävystyminen. Hizi että näitäkin heppuleita on roppakaupalla.
ellauri046.html on line 643: Sit tulee vähän protonazismia: Eller er Tungsind ikke Tidens Brøst, er det ikke den, der gjenlyder endog i dens letsindige Latter, er det ikke Tungsind, der har berøvet os Mod til at befale, Mod til at lyde, Kraft til at handle, Tillid til at haabe?
ellauri046.html on line 670:
ellauri046.html on line 684: At Ægteskabet væsentlig tilhører Christendommen, at de hedenske Nationer ikke have fuldkommet det, tiltrods for Orientens Sandselighed og al Grækenlands Skjønhed, at end ikke Jødedommen har været istand dertil, tiltrods for det i Sandhed Idylliske, der findes i den, det vil Du vel indrømme mig, uden at jeg behøver videre at gaae ind derpaa, og og det saa meget mere, som det vil være tilstrækkeligt blot at erindre om, at Kjøns-Modsætningen intetsteds var saa dybt reflekteret, at det andet Kjøn derved er kommen til sin fuldkomne Ret. Men... Pahaa länsisovinistista kaxoisstandardia, varhaiskapitalismin tehtaasta. Samaa laissez faire porukkaa on Kirkkomaakin.
ellauri046.html on line 688: Jos yhteen ägtenskabiin ei mitenkään mahdu kaikki setämiehen kjärlighedit, Christendomme ei voi olla kehityxen viimeinen sana. Tästä epäkohdasta lähtee liikenteeseen iso osa setämieslyriikasta ja proosasta, esim. tämä nide. Kummasti homopetteriltä riittää naisista mielipiteitä, mut onhan niitä Suomen Perustan homo-Hankasalmellakin. Niillä tienaa paremmin kuin homobaarikokemuxilla.
ellauri046.html on line 867:
ellauri046.html on line 881: So dient der Knab auf Ringangs Schloss
ellauri046.html on line 892: Ach! erschrak der Knabe!
ellauri046.html on line 899: Es jauchzt der Knab' in seinem Sinn:
ellauri046.html on line 903: Ich hab' Schoen-Rohtrauts Mund gekuesst!
ellauri046.html on line 951: able>
ellauri047.html on line 68: Leipzig oli fashionaabeli pikku-Pariisi. Me tehtiin pikku kiekka Leipzigiin automatkalla Dresdeniin. Siellä oli hurjan hiljaista, oli sunnuntai. Melkein kuin koronapandemian aikana. Amerikkalaiset pommitti sen hajalle, muttei niin hajalle kuin Dresdenin. Nazit sentään säästi Pariisin kun halus sinne juhlimaan. Tulimerellä tervehti merentakaisia esi-isiä. Euroopasta karkotettujen hihhuleiden jälkeläiset maxo takaisin. Varmaan ne halus että Dresdenissä näyttäis jatkossa samalta kuin jenkeissä autoteiden varsilla: Motel-kylttejä, No Vacancy, Texaco-asemia, Taco Billejä. Asfalttia, tyhjää, autoja. Paljon, paljon mamuja. No siinä on niiden toiveet kyilä toteutuneet. Dresdenissä oli uusnazien mamumellakoita päivittäin hienosti uudelleenrakennetulla torilla.
ellauri047.html on line 72: Jöötti kirjoitti Strasburgissa lakitieteen väitöskirjan jossa se suositti kirkon ja valtion erottamista. Se oli grande katastroofi, suuri skandaali. Jöötti meinattiin jo heittää pihalle, mut isä tuli hätiin, sen annettiin sitten tehdä lisari. Väitöskirjakässäri on hävinnyt. Ei sisälly 143-osaiseen koko tuotantoon. Lisurissa se pohdiskeli, pitäiskö nainen joka tekee au-lapsellensa abortin ex post facto listiä vai ei. Tää on kuuluisa Gretchen-teema, jota se pyörittelee myös Faustissa. Hemmetti. Siitä lisää myöhemmin.
ellauri047.html on line 78: Kirjan Werther oli Woku ize, joka kosiskeli Wetzlarissa (Hessenissä) Charlotte Buffia. Charlotte dumppas Wokun ja otti sen sijaan Johann Christian Kestnerin, jolla oli hyvä paikka Hannoverin hovissa. Se ei pahemmin masentanut Wokua, joka osti jopa kihlat Lotelle ja Hannolle. Se joka teki izarin oli Wokun kolleega Karl Wilhelm Jerusalem, Lessingin kuoma. Woku vaan yhdisti nää tarinat. Tarua ja totta elämästäni. Wertheristä Goethe ei netonnut paljoa, kun ei ollut copyright-lakeja. Niinkuin monet muut (esim. Cervantes ja Rabelais) se julkaisi six aina uusia, muka päivitettyjä versioita omista prujuista. Wetzlarin aikainen tuttu kuvaili Goethea:
ellauri047.html on line 84: Ein Genie (über das französische génie vom lateinischen genius, ursprüngl. „erzeugende Kraft“, vgl. griechisch γίγνομαι „werden, entstehen“, dann auch „persönlicher Schutzgott“, später „Anlage, Begabung“) ist eine Person mit überragender schöpferischer Geisteskraft („ein genialer Wissenschaftler“, „ein genialer Künstler“).
ellauri047.html on line 204: Auch Schätze hab ich nie begehrt. En liioin ezi valtaa enkä loistoa.
ellauri047.html on line 284:
ellauri047.html on line 314:
ellauri047.html on line 316:
ellauri047.html on line 322: Du sprichst, dir hab sie viel erlaubt,
ellauri047.html on line 350:
ellauri047.html on line 353:
ellauri047.html on line 451:
ellauri047.html on line 453:
ellauri047.html on line 633:
ellauri047.html on line 641: Im Arm den Knaben er wohl hält,
ellauri047.html on line 646: der Knabe lebt, das Pferd ist tot!
ellauri047.html on line 650:
ellauri047.html on line 675:
ellauri047.html on line 677:
ellauri047.html on line 686: Den ich hasse, denn er schickt mir die Raben aufs Haupt,
ellauri047.html on line 737:
ellauri047.html on line 739:
ellauri047.html on line 756: Sie drängten mich zum gabeseligen Munde,
ellauri047.html on line 778:
ellauri047.html on line 899: Toinen listaykkönen Jormalle. Nuoret ihmiset jormajulisteineen alkoi pukeutua siniseen seilorinuttuun ja keltaiseen rusettiin kuin Aku Ankka ja nirhiä izeään oikein joukolla. Mikä niitä oikein vaivasi? Kun joku juttu trendaa, niin se trendaa todella. On ne apinat sellasia silakoita. Nazit pinos ruumiit kerroxittain joukkohautaan päät jalat vuorosuuntiin, Sardinenstil, mahtui enemmän. Suomessakin oli joku silakkaliike kunnes alkoi koronaeristys trendata. Pahinta ei ole tauti vaan sen hoito, eristys. Se uhkaa tukahduttaa taloukasvua. Me tykätään mieluummin tukahtua yhteiseen joukkohautaan sardiinimenetelmällä. Por ti perço a cabeca.
ellauri047.html on line 906: Sukupolvia luo ulkoiset tapahtumat etenkin sodat, joista jää paljon samanikäisiä saman kokeneita nuoria. Oonx nää sitä ikäpolvea jotka hommaa 20v myöhemmin vallankumousta? Pikemminkin niiden vanhempia. Mix sit, mix? Olix 7-v. sota sellanen sukupolvikokemus saxalaisille? Siinä tehtiin sakujen ja enkkujen protestanttiyhteisvoimin sylttyä Itävallasta eli Habsburgien paavivetoisesta vanhasta pyhästä saxalais-roomalaisesta keisarikunnasta, joka oli monikansallinen ja voimaton kuin joku EU. Kylse koko uskonpuhdistus oli vaan pankkisaneeraus. Paavin valuutta ei enää kelvannut, haluttiin omaa paikallista luottoa.
ellauri047.html on line 966: Uudessa kuviossa kaivettiin uskonsotienkin teemat esille. Tuskin oli sattumaa et Goethesta yhtäkkiä Shakespeare oli ihan parhautta, Racine ja Corneille ei enää midiä. Fred pelastui lopulta 2 keisarinnan tyrmäyxeltä sillä että Bog soitti gongia ja tempas Elisabetin taivaaseen. Sodan lopputulos: status quo ante bellum. Jostain kumman syystä jengi laski tän Rauhan voitoxi.
ellauri047.html on line 1008: There is a widespread misconception (outside German-speaking countries) that the phrase was not used correctly and actually means "I am a doughnut", referring to the Berliner doughnut. It has even been embellished into an urban legend, including equally incorrect claims about the audience laughing at this phrase.
ellauri048.html on line 352: Im Mai 1775 trat der junge Goethe mit Freunden seine erste Schweizer Reise an, dabei schrieb er das Gedicht „Auf dem See", ganz im Zeichen der Zeit wird dabei die Reise als „Geniereise" bezeichnet. Die erste Fassung schrieb Goethe in sein Tagebuch, die zweite, Überarbeitete, zum Druck 1789.
ellauri048.html on line 465: Geboren 1953 bei Soest/NRW. Studium in Marburg und Freiburg (Anglistik, Romanistik u.a.), Promotion über John Cowper Powys, Habilitation über moderne britische Lyrik. Lebte in Großbritannien, Frankreich, USA, längere Aufenthalte auch in Japan, Indien, Russland und Italien. Lehrte englische und amerikanische Literatur in Amherst/Massachusetts sowie in Freiburg, Konstanz und Tübingen und an russischen Universitäten. Seit 1993 Professor für Englische Literatur an der Universität Leipzig, wo er auch das studium universale leitet.
ellauri048.html on line 499: kuin The Fabulous Five, I'll say! Jolly good! Right ho!
ellauri048.html on line 541: Parallels have been drawn between the "Lord of the Flies" and actual incident from 1965 when a group of 6 schoolboys who sailed a fishing boat from Tonga were hit by a storm and marooned on the uninhabited island of ʻAöö-ta, considered dead by their relatives in Nuku‘alofa. The group not only managed to survive for over 15 months but "had set up a small commune with food garden, hollowed-out tree trunks to store rainwater, a gymnasium with curious weights, a badminton court, chicken pens and a permanent fire, all from handiwork, an old knife blade and much determination". Dutch historian Rutger Bregman, writing about this situation said that Golding's portrayal was unrealistic. There has been no WW III yet, and kids killing other kids is entirely unheard of. Except a bunch of school killings in America and Finland, among other places.
ellauri048.html on line 715: inevitable pairs of competing men whose relationships are always steadily deteriorating (often doppelgängers or brothers)
ellauri048.html on line 724: the inevitable mapping of the feminine onto defeated male opponents, or conversely, onto loved and admired men
ellauri048.html on line 738: Bellow's characterisation of his father's background is one of the most enjoyable strands of the book and an interesting companion to Saul's fiction. His father, Abraham, is characterised by his grandson as a crook and a tyrant, who despised his youngest son's literary ambitions and pummelled him – and all his sons – until Saul grabbed his hand mid-air one day and said, "I'm a married man, Pa. You cannot hit me anymore." In adulthood, on the rare occasions Bellow tried to talk to his father about his upbringing, Saul would shake him off and say rather pointedly: "You shouldn't blame your parents for your faults." Bellow smiles. "And he said this to me, a therapist no less! His father loved him, but it was a tumultuous relationship and my grandfather was mercurial as hell."
ellauri048.html on line 743: There followed the years of bohemia, when the family moved to Paris and Saul started to shrug off the influence of his 19th-century literary heroes and find his own voice in The Adventures of Augie March. When he was happy and the writing was going well, their lives would be joyous; when he struggled, the apartment was mired in gloom. Meanwhile, "Saul had women stashed all over town," writes his son. The pain of these recollections is secondary to Bellow's fury at what he calls his father's "self‑justification: that his career as an artist entitled him to let people down with impunity." As an adult, when he asked his mother about it, she said, "I'm blessed with a poor memory."
ellauri048.html on line 745: The taboo of spilling the beans on Saul was "very big", he says, "because my father took the position that art is inviolate and that the artist has to be protected at all costs because he's an artist. Towards the end of his life, Saul asked his son rather charmingly, "Was I a man or a jerk?", which Bellow quotes in the book. "You know, he was asking himself a dead earnest question. And I think it was the right question. But if you were lionising him, you don't ask that question."
ellauri048.html on line 767: Are strong as iron bands. isoa on habaa ja nyrkkiä.
ellauri048.html on line 832: I hear in the chamber above me Tyttöin luokkahuoneesta yläkerrasta
ellauri048.html on line 858: Their arms about me entwine, niiden kädet käyvät joka paikassa.
ellauri048.html on line 1022: Flashed all their sabres bare, Razastivat sapelit kaikki paljaina,
ellauri048.html on line 1024: Sabring the gunners there, Sapeloivat tykkejä ja tykkimiehiä,
ellauri048.html on line 1030: Reeled from the sabre stroke Hämmästyivät sapeleita,
ellauri048.html on line 1072: "Break, Break, Break" is a poem by Alfred, Lord Tennyson written during early 1835 and published in 1842. The poem is an elegy that describes Tennyson's feelings of loss after Arthur Henry Hallam died and his feelings of isolation while at Mablethorpe, Lincolnshire. Were Tennyson and Hallam Gay, and Did They Have a Physically Consummated Homosexual Relationship?
ellauri048.html on line 1076: EITHER they had to knuckle under and settle for a "sublimated", more-or-less disembodied, spiritualized passion . . . . OR they could plunge and risk martyrdom. They must have agreed that they had no taste for martyrdom — or even Byronic exile. . . . It is clear they both knew, in their heart of hearts, they wanted to express their love for each other in a physical way; yes, even in a sexual way — Love and Duty is eloquent testimony to that. But both of them knew in the prevailing moral climate . . . there seemed to be no possibility of love between males that would not incur hysterical opposition. . . . There is not much doubt, had they wanted to take the sexual path and do so openly, they would only have wanted the kind of sex which they felt about each other.
ellauri048.html on line 1214: Thy roots are wrapt about the bones. Sun juuret kietoutuu sen luukasaan.
ellauri048.html on line 1399: In vain; a favourable speed hyvä purjetuuli tutisuttakoon mastoa,
ellauri048.html on line 1408: Sphere all your lights around, above; Ripusta kaikki valot yltä päältä ympäri;
ellauri048.html on line 1419: I hear the noise about thy keel; Mä kuulen metelin sun kölistä;
ellauri048.html on line 1421: I see the cabin-window bright; Mä nään valon hytin ikkunassa;
ellauri048.html on line 1432: The fools of habit, sweeter seems Tavan orjille, näyttää mukavammalta
ellauri048.html on line 1518: And glance about the approaching sails, Ja kazoa lähestyvää purjepyykkiä,
ellauri048.html on line 1552: The rooks are blown about the skies; Naakat leijuu taivaalla tuulen mukana;
ellauri048.html on line 1570: And onward drags a labouring breast, Ja vie mukanaan työläästi hengittävän rinnan
ellauri048.html on line 1660: And hushes half the babbling Wye,
ellauri049.html on line 36: Lyriikan lajit voidaan jaotella eri tavoin. Yksi tapa on erotella kansanrunous taiderunoudesta. Toinen jakoperusta voisi olla perinnäinen säkeistörakenne. Lyriikan lajeja luokitellaan seuraavasti: sonetti, elegia, epigrammi, hymni, dityrambi, oodi, balladi, romanssi, legenda ja faabeli (ks. hakusanoja).
ellauri049.html on line 140: Kailas kävi koulunsa Heinolassa ja pääsi ylioppilaaksi Heinolan keskikoulun jatkoluokilta keväällä 1920. Hän oli kirjoilla Helsingin yliopistossa vuosina 1920–1926 mutta suoritti vain hajanaisia opintoja estetiikasta ja nykyiskansain kirjallisuudesta. Kailas osallistui vuoden 1919 Aunuksen retkeen, jossa hänen edellinen homopetterinsä Bruno Schildt sai surmansa. Kailaan tämän vuoksi tuntema syyllisyys näkyy novellissa Bruuno on kuollut. Heinola on Sysmän pääkaupunki. Aunuxen retki oli paska reissu, kansanmurhayritys. AKS jatkoi samoissa merkeissä. Matti Kuusi näytti Eino Kailalle AKS:n merkkiä. Kaila säikähti. "Mauno Mannisen leuhkiva sävy alkoi käydä karvoilleni. Kun hän von oben herab ryhtyi halveeramaan Uuno Kailaan infantiilia lyriikkaa, minä ärähdin. Siteerasin jonkin mielestäni vammattoman säkeistön ja tiedustelin, mikä siinä oli infantiilia. - Kailaan runoushan oli sublimoitua onaniaa! puuskahti Mauno. - Eihän kukaan voi ottaa vakavasti runoilijaa, joka tuntee syyllisyyttä onaniasta!" Kuusi puolustamaan Kailasta ja onaniaa. Kuulijat loivat merkizeviä kazeita toisiinsa. Matti Kuusi ja Eino Kaila oli norsseja. Kaxi vanhaa runkkaria raakkumassa fasismin aidalla. L. Arvi Poijärvi ja Aulis Ojajärvi pyöri samoissa piireissä. Kuusen Ohareissa on pientä jälkipyykin makua. Matti tekee ohareita aseveljille. Kieltää uskon kolmasti kuin apostoli Pietari.
ellauri049.html on line 237: 1900-luvun alkupuolella homoseksuaalisuus oli vahva tabu. Se oli myös vankeudella rangaistava rikos. Asiasta joko vaiettiin tai siitä puhuttiin kiertoilmaisuin. Aikalaiset ja myöhemminkin kirjoittaneet ovat olleet hienotunteisia Sarkialle ja käsitelleet hänen homoseksuaalisuuttaan kierrellen. Tietenkään Sarkia itse ei juuri missään vaiheessa ilmaissut viehtymyksiään. Paizi Uuno Kailasille, joka ymmärsi ilman sanoja.
ellauri049.html on line 245: Kaarlo Sarkia julkaisi elinaikanaan vain neljä erillistä runokokoelmaa, jotka vielä vuonna 1944 julkaistiin koottuina runoina. Omien runojensa ohella hän ehti kääntää runsaasti, etenkin ranskalaista ja italiankielistä runoutta. Hänen runoherkissä käsissään kääntyivät esimerkiksi François Villon, Pierre de Ronsard, André Chénier, Giacomo Leopardi, Victor Hugo, Charles Leconte de Lisle, Charles Baudelaire, Giosuè Carducci, Sully Prudhomme, José María de Heredia, Giovanni Pascoli, Émile Verhaeren, Jean Moréas, Gabriele D'Annunzio, Paul Fort, kreivitär Anna de Noailles, Arthur Rimbaud. Näistä mä tunnen edes nimeltä Villonin, Hugon, Baudelairen, ja Rimbaudin. Huhhuh, piisaa työmaata. Hugo oli peikko jota ohjasti teeveessä söpö Taru Valkeapää. Herää pahvi!
ellauri049.html on line 273: Kailas ihannoi Juhani Siljoa (1888-1918), joka oli aika paskamainen valkokaartilainen fasisti. Se ei ollut homo vaan riiusteli Eila Pennasen äitiä, Ain-Elisabet Pennasta. Kuoli punakapinassa tyhmyyttään kuin ei antanut sahata pois kuolioista koipea, ei halunnut tulla rumaxi, kun oli niin kaunis poika. Sylvia Plathin isä teki saman tempun.
ellauri049.html on line 287: Saarlokin oli egosentrinen narsisti, sanoo Vaakku, joka tietää mistä puhuu. Makaaberi tunnelma. Peikkomaisia olentoja (Unski) ja kalmanhajuisia kukkia. Pyllynhajuisia pukkia. Synti lyö leiman ozaan ja vähän muuallekin. Izerakkautta ja izeinhoa. Kazos nyt joskus jotain muutakin kuin omaa napanöyhtää. Unski oli sentään sosiaalisempi kun Saarlo. Vaakusta Unski oli tönkömpi, Saarlo sukkelampi. Suomessa oltiin Pariisista 100v myöhässä. Modernismin aikaan etumatka oli kurottu puoleen vuosisataan. Suomalaiset runosepot parantaa kuin sika juoxuaan. Sikamessiaat oli enää 25v jäljessä. Entä mä? huimasti aikaani edellä.
ellauri049.html on line 311: Ei-toivottu raskaus on epidemia, se on sukupuolitauti joka levii yhdynnässä, ja siitä suojauduttiin ennen samanlaisilla tabuilla kuin muiltakin tarttuvilta taudeilta. Vaikkapa trikiineiltä sianlihan syöntikiellolla. Nyt kun on toimivammat tabut kuin sokerpala kahden polven välissä, alkaa toi meemitabu vähän hellittää. Sen saatto huomata katalonialaisesta komediasta Ti amo imbecil, jossa molemmat sukupuolet puhu panosta kuin ruisleivästä. Eikä vaan teoriassa, vaan ize teossa. Vaan miten käy dekadentin runouden, jos köyrintä ei olekaan enää kiellettyä, eivätkä rumat sanat sensuroituja? Tuleeko siitäkin vaan näkkäriä? Selittyykö kannibalismitabu prionitaudeista?
ellauri049.html on line 463: J’ai heurté, savez-vous, d’incroyables Florides Olen törmännyt, tiäzä, uskomattomiin Floridoihin
ellauri049.html on line 481: Et d’ineffables vents m’ont ailé par instants. sanomattomat tuulet siivitti mut hetkessä.
ellauri049.html on line 489: Et les fientes d’oiseaux clabaudeurs aux yeux blonds. valkosilmäisten rääkyvien lintujen kakkoja
ellauri049.html on line 576: Au vent mauvais minä lähden, ruuhkabussiin,
ellauri049.html on line 635: Mallarmé suunnitteli pitkään suurta teosta, Kirjaa isolla K:lla, josta hän kertoi kirjeenvaihdossaan ystävilleen. Tätä suurteosta hän ei kuitenkaan koskaan julkaissut. Siitä on jäljellä vain katkelmia, joista Jacques Scherer on toimittanut kokoelman Le ’Livre’ de Mallarmé (1957/1977). ”Kirjan” piti olla kaikkien kirjojen hyperbola ja sen tarkoitus oli kattaa koko kaikkeus. Mallarmén kuningasajatus on, että ”Maailma on olemassa päätyäkseen Kirjaan.” (Le monde existe pour aboutir à un Livre). Selvä narsisti.
ellauri049.html on line 639: Mallarmén tunnetuimpia teoksia ovat Faunin iltapäivä (1876, suom. Einari Aaltonen (2006), Divagations (Harhautumia, 1897) ja Un coup de dés jamais n’abolira le hasard (Yksi nopanheitto ei milloinkaan poista sattumaa, 1897) sekä postuumisti ilmestynyt Igitur (1925). Mallarmélla oli vaimo ja 2 lasta. Mitähän sen vaimo tykkäsi tosta faunirunosta. No ehkä sillä oli oma rölli vaatekaapissa.
ellauri049.html on line 660: Figurent un souhait de tes sens fabuleux! Sinne Wunschbild wären? Faun, das Blendwerk weicht ovatkin vaan sun mielikuvituxen tuotetta?
ellauri049.html on line 710: Tää Kalle kirjoitti epigrammin Huugolle sen kuoltua 1885. Herää pahvi! No ei, hyvin ylistävän kirjoitti. Enempi sellaisen oodin. Izekin oli jo 67v, mun ikäinen. Kokoelmassa Derniers poemes. Mulle tää kokoelma on varmaan sekä ensimmäinen että viimeinen. Kazelin sen runoja, tylsähköjä. In- ja expressionismia, väliin jotain sovinnaisia mylvähdyxiä, jotka pilaa keitoxen. Silläkin on runo Le Lac, jonka laitan tähän vertailun vuoxi. Tää kuulostaa madagascarilta baobabpuineen. Kauneutta rakastava Leconte parka oli vanhuxena ize tollainen hippopotame obèse aux palpitants naseaux. Le Lac-runon kalju baobab-puu aikalaisten lemuavan krokotiilijärven rannalla.
ellauri049.html on line 737: Quelque vieux baobab, témoin des temps antiques, joku vanha baobab, antiikkinen jäänne,
ellauri049.html on line 738: Tord les muscles noueux de l’immuable tronc pullistelee runkonsa kuhmuraista habaa
ellauri049.html on line 816: Quand sur l’abîme un soleil se repose, Kun syvyyden päällä lepää aurinko,
ellauri049.html on line 820: Stable trésor, temple simple à Minerve, Vakaa rahasäiliö, Minervan temppelin simppeliys,
ellauri049.html on line 836: Comme en délice il change son absence kun maistuessa se muuttuu olemattomaxi,
ellauri049.html on line 845: Je m’abandonne à ce brillant espace, heittäydyn tähän kirkkaaseen avaruuteen,
ellauri049.html on line 850: Je te soutiens, admirable justice tuen sinua, ihailtava valon oikeus,
ellauri049.html on line 868: Une étincelle y pense à mes absents. Välähdyxenä muistuu mun vainajat.
ellauri049.html on line 889: La vie est vaste, étant ivre d’absence, Elämä on valtava, olemattomuuden humala,
ellauri049.html on line 907: Ils ont fondu dans une absence épaisse, Ne on valahtaneet paksuun poissaoloon,
ellauri049.html on line 936: Pères profonds, têtes inhabitées, Syvälliset isät, asutetut päät,
ellauri049.html on line 939: Le vrai rongeur, le ver irréfutable todellinen jyrsijä, torjumaton mato
ellauri049.html on line 940: N’est point pour vous qui dormez sous la table, ei ole teitä varten, jotka nukutte pöydän alla,
ellauri049.html on line 968: Hydre absolue, ivre de ta chair bleue, Täydellinen hydra, kuumut sinisestä lihasta,
ellauri049.html on line 1102: Tegnerus (1782-1846), kappalaisen poika Tegnabyn kylästä Smoolannista, komministerin puustellista kuten Barkmannit. Kunniansa päivinä aika ikävännäköinen kulturpersonlighet pohjantähtikraschaani rintapielessä. Kotiopettajaveli Lars maxo koulutuxen. Hans pro gradu hette De causis ridendi (Om skrattets orsaker). Viimexi saa parhaat naurut, they're going to take me away hihii hahaa.
ellauri049.html on line 1166: och med mitt namn på läpparna han dog." 'Vet Fabian...', se viimeisexi vielä sanoi."
ellauri050.html on line 40: Vanhuus etenee schuubeissa. Koronaepidemia on ollut melko iso schuubi. Aika monet se on schiebannut luutarhaan ilman kuoppabileitä. Musta on tullut entistä erehdyttävämpi suurmuftin kopio. On myös joltisestikin Olavin näköä. Kirjapino yöpöydällä on yhtä korkea. Pienmuftin villamyssy on Helmin kutoma. Helmissä on myös paljon ton Elsan lookia. Jos Star Warsin Grand Moff Tarkinilla olis parta, sekin olis muftin näköinen. Vanhuxelle sopii parta, se peittää kallon näkyvistä. Moffilla ei ole, eikä kirjaa, se ei osaa lukea.
ellauri050.html on line 177: I fled Him, down the labyrinthine ways Juoxin karkuun häntä, pitkin koulun käytäviä
ellauri050.html on line 208: Float thy vague veil about me, lest He see! Kelluta sun harsu harso mun ympärille ettei se nää!
ellauri050.html on line 225: And a Voice above their beat— ja ääni huusi tamppauxen yli-
ellauri050.html on line 433: abgegebene Stimmmen: 2030
ellauri050.html on line 436:
ellauri050.html on line 442:
ellauri050.html on line 444:
ellauri050.html on line 448:
ellauri050.html on line 463:
ellauri050.html on line 541: gab eine Geige sich hin. Das alles war Auftrag. vingahti viulu. Duunia tää oli kaikki.
ellauri050.html on line 547: Sehnt es dich aber, so singe die Liebenden; lange Mut jos sitä kaipaat, niin laula vaan rakkaudesta; läheskään
ellauri050.html on line 568: aufhob vom Boden; sie aber knieten, tempasi maasta; suapiko polvistua,
ellauri050.html on line 576: Oder es trug eine Inschrift sich erhaben dir auf, Tai joku graffiti heitteli ylevää läppää
ellauri050.html on line 579: Anschein abtun, der ihrer Geister verhosta irrottautua, sen joka niiden hengen
ellauri050.html on line 630: Kaikkein hauskinta HS:n uutisessa oli jenkkitaantumuxen kiukkuinen reaktio tohon neekeriorjan jälkeläisen sepustuxeen. Sehän on vasemmistolaista, punakommarien propagandaa, vaikka ovat mustia. Käpylän pesisjoukkueen PuMun väreissä pelailevat neekerit. Koittavat taas väittää, että kaikki paha on kapitalismin syytä. Niinkuin onkin, mutta ei tässä maassa sitä saa sanoa, se on tabu kuin Vekan kesäloma. Lapsille ei opeteta oikeata propagandaa, sitä satua, että jenkkien izenäisyyspapat oli kilttejä maan isiä, jotka ajatteli kaikkien kansalaisten parasta, vaikka oikeasti ne oli orjanomistajia koko konkkaronkka. No eihän ne neekerit olleetkaan mitään kansalaisia, ne oli hölmöjä lerppahuulia mamuja, jotka ei osanneet edes englantia kunnolla. Tää kaikki toistuu niin samanlaisena taas tämän päivän kansainvaelluxen aikana.
ellauri050.html on line 976: Nur deine Gaben, Vater Bromius, vaan setä Schnapsin toivossa,
ellauri050.html on line 985: Rings ums Leben verherrlicht habt, ootte sievistäneet elämää,
ellauri050.html on line 1049: Wir vom Gebirg herab alas mäkeä, Donnerwetter,
ellauri050.html on line 1068: Bei abgehellter Luft, Kirkastuneessa ilmassa,
ellauri050.html on line 1082: boshaft abendliche Sonnenblicke Pahansuovat ilta-auringon silmäyxet
ellauri050.html on line 1133: — oh wie sie sich hier hinab, Oo miten ne tänne alas,
ellauri050.html on line 1145: jach hinab, heisshungrig, huis sinne, kiljuvina nälästä
ellauri050.html on line 1173: Bei abgehellter Luft, Ilman kirkastuttua,
ellauri050.html on line 1186: nachtabwärts blass hinabsinken: Yötä alaspäin kalvakkaina.
ellauri050.html on line 1193: — sank abwärts, abendwärts, schattenwärts, Vajosin alaspäin, iltaanpäin, varjoonpäin,
ellauri050.html on line 1204: Tänkin pitäs olla Dionysos-Dityrambi, ainaskin Nietschen mielestä, mutta ei tää kovin riehakkaalta vaikuta. Ehkä Nietsche tarkoittaa vaan että sana on vapaa mitan rajoituxista, ei tarvi vahtia niitä saablarin loppsointuja. Muuten tää on enemmän tommonen krapulaisen oloinen, enintään laskukänninen. Pelle runoseppo istuu yxin keittiön pöydän ääressä, ulkona hämärtää, vahakankaalla tukkakuppi täynnä nazoja, tyhjentynyt pullo ja puolityhjä lasi. Täysi tai edes puolitäysi se ei ole ollut enää aikoihin. Nää dityrambit oli Nietschen viimeisiä runoja. Nietsche luultavasti kyllä poltti piippua.
ellauri050.html on line 1208: Kaikki samanlaisia setämiehiä. Le Petit Cenacle oli kabinetti, sellanen miesten talo kuin Sibeliuxen Kämppi tai Kappeli, Strindbergin Röda rummet, tai Vanhan kellari missä Lande näytti dorkille vaijeritemppua. Mä en ole koskaan ollut semmoisissa hyväveliseuroissa. Äijät kertyy ryppääxi kuin mehiläiset suojautuaxeen naisherhiläisiltä. 1-1 combatissa niillä ei ois mitään mahixia. Naaraat söis ne elävältä ja sylkis kuoret aterian jälkeen. (Niin ne pelkäävät, usein aiheesta.)
ellauri051.html on line 241: Und Siegesboten kommen herab: Die Schlacht Ja voitonviestit tulee alakertaan: koronapeli
ellauri051.html on line 297: Kuka sit on tai oli rehabilitoitu Marko Auer? Saxalainen potkupalloilija? Vaiko freelance consultant? Sekin opiskeli historiaa, mutta väärää, ei päässyt rehtorixi peräseinäjoelle. Tuli vaan izekriitikko takki nurinpäin. No pääsi silläkin sentään vielä kerran lehteen.
ellauri051.html on line 433: terrible tableaux. elukkaparoista roadkillejä.
ellauri051.html on line 549: 10 Creeds and schools in abeyance, 10 Uskot ja koulut vaihtopenkille,
ellauri051.html on line 592: 48 To elaborate is no avail, learn'd and unlearn'd feel that it is so. Turha sitä on jauhaa, oppineet ja oppimattomat sen tietävät.
ellauri051.html on line 629: 77 Looks down, is erect, or bends an arm on an impalpable certain rest, Vähexyy, on jäykkänä, tai vääntää kättä johkin lepoasentoon,
ellauri051.html on line 636: 82 I believe in you my soul, the other I am must not abase itself to you, Mä uskon tähän sieluun, mun tää toinen ei voi alentua suhun,
ellauri051.html on line 637: 83 And you must not be abased to the other. Eikä sunkaan pidä alentua toiseen. (No en mäkään tätä tajunnut.)
ellauri051.html on line 651: and lovers, wannabe rakastajia,
ellauri051.html on line 655: 98 And mossy scabs of the worm fence, heap'd stones, elder, mullein and poke-weed. Ja matoaidan karvaiset ruvet, kivexet kasassa, selja, tulikukka ja kärmesmarja.
ellauri051.html on line 664: 105 Or I guess the grass is itself a child, the produced babe of the vegetation. Tai ehkä ruoho on ize lapsi, kasvillisuuden pikkaninni, papoose.
ellauri051.html on line 681: 121 I wish I could translate the hints about the dead young men and women, Kunpa voisin kääntää vihjeet kuolliesta nuorista miehistä ja naisista,
ellauri051.html on line 682: 122 And the hints about old men and mothers, and the offspring taken soon Ja vihjeet vanhuxista ja mammoista, ja liian pian vieroitetuista lapsista.
ellauri051.html on line 695: 133 I pass death with the dying and birth with the new-wash'd babe, and am not contain'd Mä vietän kuolemaa kuolevien kaa ja syntymää vastapestyn vauvan kaa, enkä mahdu hatun ja saappaitteni väliin.
ellauri051.html on line 717: 153 I witness the corpse with its dabbled hair, I note where the pistol has fallen. Mä nään raadon läikittyneen tukan, huomaan mihin rivolli on pudonnut.
ellauri051.html on line 718: 154 The blab of the pave, tires of carts, sluff of boot-soles, talk of the promenaders, Kiveyxen lätinän, kärrynpyörät, saappaiden laahustuxen, kulkumiesten puheet.
ellauri051.html on line 729: 163 What exclamations of women taken suddenly who hurry home and give birth to babes, Naisten huudot jotka rientää kotiin synnyttämään vauvoja,
ellauri051.html on line 773: 198 I had him sit next me at table, my fire-lock lean'd in the corner. 198 Sain hänet istumaan viereeni pöytään, palolukkoni nojasi nurkkaan.
ellauri051.html on line 859: 277 The malform'd limbs are tied to the surgeon's table, 277 Epämuodostuneet raajat on sidottu kirurgin pöytään,
ellauri051.html on line 884: 302 The pedler sweats with his pack on his back, (the purchaser higgling about the odd cent;) 302 Kauppias hikoilee reppu selässään (ostaja hykertelee paritonta senttiä;)
ellauri051.html on line 889: 307 (Miserable! I do not laugh at your oaths nor jeer you;) 307 (Onneton! En naura valoillasi enkä pilkkaa sinua;)
ellauri051.html on line 890: 308 The President holding a cabinet council is surrounded by the great Secretaries, 308 Presidenttiä, joka pitää kabinettineuvostoa, ympäröivät suuret sihteerit,
ellauri051.html on line 896: 314 In single file each shouldering his hod pass onward the laborers; 314 Yhdessä tiedostossa kukin olkapäänsä kantava kulkee työmiehiä eteenpäin;
ellauri051.html on line 897: 315 Seasons pursuing each other the indescribable crowd is gather'd, it is the fourth of Seventh-month, (what salutes of cannon and small arms!) 315 vuodenaikaa jahtaavat toisiaan, sanoinkuvaamaton joukko on kasaantunut, on seitsemännen kuukauden neljäs (mitä tykin ja käsiaseiden tervehdyksiä!)
ellauri051.html on line 918: 335 A Southerner soon as a Northerner, a planter nonchalant and hospitable down by the Oconee I live, 335 Etelämaalainen kuin pohjoinen, välinpitämätön ja vieraanvarainen istuttaja Oconeen rannalla, jossa asun,
ellauri051.html on line 937: 354 The palpable is in its place and the impalpable is in its place.) 354 Kosketeltava on paikallaan ja kosketeltava on paikallaan.)
ellauri051.html on line 1017: 429 We have had ducking and deprecating about enough, 429 Meillä on ollut väistymistä ja laiminlyöntiä suunnilleen tarpeeksi,
ellauri051.html on line 1035: 447 O unspeakable passionate love. 447 Oi sanoinkuvaamaton intohimoinen rakkaus.
ellauri051.html on line 1053: 464 What blurt is this about virtue and about vice? 464 Mitä hämärää tämä on hyveestä ja paheesta?
ellauri051.html on line 1060: 471 Soft doctrine as steady help as stable doctrine, 471 Pehmeä oppi yhtä vakaata apua kuin vakaa oppi,
ellauri051.html on line 1070: 480 Here or henceforward it is all the same to me, I accept Time absolutely. 480 Tässä tai tästä eteenpäin se on minulle sama, hyväksyn ajan ehdottomasti.
ellauri051.html on line 1090: 499 No sentimentalist, no stander above men and women or apart from them, 499 Ei sentimentalistia, ei miehiä ja naisia korkeammalle tai heistä erillään seisovaa,
ellauri051.html on line 1100: 509 Voices of the interminable generations of prisoners and slaves, 509 Vankien ja orjien loputtomien sukupolvien ääniä,
ellauri051.html on line 1199: 606 It sails me, I dab with bare feet, they are lick'd by the indolent waves, 606 Se purjehtii minulle, taputtelen paljain jaloin, laittomat aallot nuolevat niitä,
ellauri051.html on line 1212: 618 To touch my person to some one else's is about as much as I can stand. 618 Oman henkilön koskettaminen johonkin toiseen on suunnilleen niin paljon kuin kestän.
ellauri051.html on line 1280: 682 In vain the razor-bill'd auk sails far north to Labrador, 682 Turhaan partanakkara purjehtii kauas pohjoiseen Labradoriin,
ellauri051.html on line 1285: 686 They do not sweat and whine about their condition, 686 He eivät hikoile eivätkä vinku tilastaan,
ellauri051.html on line 1290: 691 Not one is respectable or unhappy over the whole earth. 691 Kukaan ei ole kunnioitettava tai onneton koko maan päällä.
ellauri051.html on line 1323: 723 Where the rattlesnake suns his flabby length on a rock, where the otter is feeding on fish, 723 Siellä missä kalkkarokäärme paistaa velttoaan pituuteensa kalliolle, missä saukko ruokkii kaloja,
ellauri051.html on line 1337: 737 Where the cheese-cloth hangs in the kitchen, where andirons straddle the hearth-slab, where cobwebs fall in festoons from the rafters; 737 Missä juustokangas roikkuu keittiössä, missä andraudat hajallaan tulisijan laatalla, missä hämähäkinseittejä putoaa sarjoista;
ellauri051.html on line 1368: 768 Where the yellow-crown'd heron comes to the edge of the marsh at night and feeds upon small crabs, 768 Missä keltakruunuhaikara tulee yöllä suon reunalle ja ruokkii pieniä rapuja,
ellauri051.html on line 1466: 866 Workmen searching after damages, making indispensable repairs, 866 Työntekijät etsivät vaurioita, tekevät välttämättömiä korjauksia,
ellauri051.html on line 1480: 879 They treated for an honorable capitulation, receiv'd writing and seal, gave up their arms and march'd back prisoners of war. 879 He saivat kunniallisen antautumisen, saivat kirjoituksen ja sinetin, luovuttivat aseensa ja marssivat takaisin sotavankeja.
ellauri051.html on line 1487: 886 The work commenced about five o'clock and was over by eight. 886 Työ alkoi noin kello viisi ja oli ohi kahdeksalta.
ellauri051.html on line 1536: 933 Near by the corpse of the child that serv'd in the cabin, 933 Mökissä palveleneen lapsen ruumiin vieressä,
ellauri051.html on line 1540: 937 Formless stacks of bodies and bodies by themselves, dabs of flesh upon the masts and spars, 937 Muodotonta pinoa ruumiita ja ruumiita yksinään, lihahiukkasia mastojen päällä ja säleissä,
ellauri051.html on line 1547: 944 These so, these irretrievable. 944 Nämä niin, nämä peruuttamattomia.
ellauri051.html on line 1554: 950 For me the keepers of convicts shoulder their carbines and keep watch, 950 Minulle vankien vartijat kantavat karabiininsa ja valvovat,
ellauri051.html on line 1613: 1006 On women fit for conception I start bigger and nimbler babes. 1006 Raskauskelpoisista naisista aloitan isompia ja ketterämpiä tyttöjä.
ellauri051.html on line 1651: 1043 By the mechanic's wife with her babe at her nipple interceding for every person born, 1043 Mekaanikon vaimo vauvan kanssa nännissä rukoilee jokaisen syntymän puolesta,
ellauri051.html on line 1655: 1047 What was strewn in the amplest strewing the square rod about me, and not filling the square rod then, 1047 Mitä ylenpalttisesti levitettiin levittäen neliömäistä sauvaa ympärilleni, eikä täyttänyt sitten neliömäistä sauvaa,
ellauri051.html on line 1657: 1049 Dung and dirt more admirable than was dream'd, 1049 Lantaa ja likaa ihailtavampaa kuin oli unelmoinut,
ellauri051.html on line 1675: 1066 Ever the old inexplicable query, ever that thorn'd thumb, that breath of itches and thirsts, 1066 Aina se vanha selittämätön kysymys, aina se piikkipeukalo, se kutina ja jano,
ellauri051.html on line 1696: 1087 But abruptly to question, to leap beyond yet nearer bring; 1087 Mutta äkillisesti kyseenalaistaa, hypätä pidemmälle vielä lähemmäksi tuoda;
ellauri051.html on line 1742: 1132 Nor any thing in the myriads of spheres, nor the myriads of myriads that inhabit them, 1132 Eikä mitään sfäärien myriadeissa eikä myriadeissa, jotka asuvat niissä,
ellauri051.html on line 1777: 1166 Vast vegetables gave it sustenance, 1166 valtavat vihannekset antoivat sille ravintoa,
ellauri051.html on line 1792: 1180 Old age superbly rising! O welcome, ineffable grace of dying days! 1180 Vanhuus kohoaa mahtavasti! Oi tervetuloa, kuolemanpäivien sanoinkuvaamaton armo!
ellauri051.html on line 1819: 1206 I lead no man to a dinner-table, library, exchange, 1206 En johda ketään päivällispöytään, kirjastoon, vaihtoon,
ellauri051.html on line 1843: 1230 You must habit yourself to the dazzle of the light and of every moment of your life. 1230 Sinun täytyy tottua valon ja elämäsi jokaisen hetken häikäisyyn.
ellauri051.html on line 1893: 1278 And I say to mankind, Be not curious about God, 1278 Ja minä sanon ihmiskunnalle: Älkää olko uteliaita Jumalasta,
ellauri051.html on line 1894: 1279 For I who am curious about each am not curious about God, 1279 Sillä minä, joka olen utelias jokaisesta, en ole utelias Jumalasta,
ellauri051.html on line 1895: 1280 (No array of terms can say how much I am at peace about God and about death.) 1280 (Mikään termijoukko ei voi kertoa, kuinka paljon olen rauhassa Jumalasta ja kuolemasta.)
ellauri051.html on line 1945: 1327 I concentrate toward them that are nigh, I wait on the door-slab. 1327 Keskityn niihin, jotka ovat lähellä, odotan oven laatalla.
ellauri051.html on line 1950: 1331 The spotted hawk swoops by and accuses me, he complains of my gab 1331 Munahaukka lentää ohi ja valittaa mun läppää
ellauri051.html on line 1952: 1332 I too am not a bit tamed, I too am untranslatable, 1332 Mäkään en oo yhtään kesy. Mäkin oon kääntämättömissä,
ellauri051.html on line 3215: Guillaume Albert Vladimir Alexandre Apollinaire de Kostrowitzky, alias Guillaume Apollinaire (1880-1916) oli ruumiikas puolalainen mamu edellisen vuosisadan vaihteesta. Modernistirunoilija joka kirjotti kubistisia runoja sekä runon "pahoin rakastetun valitus". Sen silloinen panopuu kylästy näät 1904 kun alkoholisti Viljo mätki päissään sitä. Viljo pahastui ja kirjotti kilometrinmittasen valitusvirren, muttei sille vaan aiemmalle flammalle, britti kotiopettajakolleegalle Anne Playdenille, joka ei ollut piitannut Kostrosta tuon taivaallista paizi panomielessä. Ne oli 20-vuotiaina yhtä aikaa yhen saxalaisen aatelisen Gabriellen kotiopettajia, Anne opetti englantia, Kostro ranskaa. Anne muutti Valtoihin, meni tavixen kaa naimisiin (rva Postings) ja kuuli hämmästyxexeen 50v myöh. et mamusta oli tullut kuuluisa ja kuollut, ja et se oli kirjottanut sille rakkausrunoja. Kaikenlaista. Apollinaire kexi sanan surrealismi ja meni vapaaehtoisena maailmansotaan, sai pääosuman ja kuoli 2v myöhemmin epsanjantautiin. Tavattavissa Père Lachaisessa. Lisää Kostrosta.
ellauri052.html on line 87: And what is more regrettable still is how these same types reappear in Humboldt’s Gift. Citrine encounters three kinds of women in his travels: his lover Renata, a deceitful sexual priestess, Denise, his cold, hate-filled ex-wife, and a variety of leggy, doe-eyed students and secretaries.
ellauri052.html on line 91: And the male cast goes on a similar, if less marked, decline. Cantabile in Humboldt’s Gift is a hilariously manic plot device, but as an individual he no offers no comparison at all to the volcanic ambitions, peculiar code of honour, and suicidal longings of Simon, Augie March’s elder brother.
ellauri052.html on line 129:
ellauri052.html on line 171: The novel, which Bellow initially intended to be a short story, is a roman à clef about Bellow's friendship with the poet Delmore Schwartz. It explores the changing relationship of art and power in a materialist America. This theme is addressed through the contrasting careers of two writers, Von Humboldt Fleisher (to some degree a version of Schwartz) and his protégé Charlie Citrine (to some degree a version of Bellow himself).
ellauri052.html on line 180: Friend, even as bees about the flowering thyme, Veli, kuten pöppiäiset kukkivassa timjamissa
ellauri052.html on line 277: All in all, Pope’s characterization of women and his satirical telling of this incident paint a very negative picture of women. Women are shown as conniving, untrustful, illogical, and most importantly, inferior to men. Pope ridicules Belinda’s (Ms. Fermor’s) anger and does not seem to understand why women could get so angry over such a "trivial" matter. He does not respect female autonomy and buys in to the madonna/whore perception of women. The Rape of the Lock does a great injustice to women and only serves to perpetuate negative stereotypes and generalizations about female character.
ellauri052.html on line 280: The "Mrs." (used in the dedicatory letter to the poem) serves to indicate that Arabella was neither a child nor a prostitute (the two groups of females designated by the word "Miss"). She was in fact twenty-two and single at the time Lord Petre cut off a lock of her hair, the event which served as the basis for the poem.
ellauri052.html on line 286: Horace Tadpole eiku Walpole (24 September 1717 – 2 March 1797) oli aatelinen, talousliberaali, luultavasti äpärä ja todennäkösest ainakin kaappihomo. Suhteellisen turha julkkis jo omana aikanaankin. Se sipsutteli salongeissa rokokoomaisesti puettuna ja puuteroituna lakki kainalossa varpaisillaan. Sen typeristä lausahduxista siteeraa Bellow seuraavaa: it is natural for free men think about money. Why? Because money is freedom, thats why.
ellauri052.html on line 317: Coleridgen pääteokset ovat runoelmat Christabel ja The ancient mariner. Tän mä muistan Aku Ankasta: Kuoleman peikko mun hyytävi veren. Ammuin nuolen ilmoihin albatrossia mä haavoitin. Aku veisaa kyynelet silmistä roiskuen. Kenenkäs runo oli se Enoch Arden joka mainittiin Poirotissa? Ai niin se oli se Tennysonin tylsimys. Lisäksi on hänen runotuotteistaan mainittava romanssi "Genevieve", rajun ylevä rapsodia "Fire, famine and slaughter" ja draama Remorse. Pienet runonsa hän on julkaissut kolmena kokoelmana: Juvenile poems, Sibylline leaves ja Miscellanous poems. Elämäänsä ja kirjallista toimintaansa Coleridge on kuvannut teoksessa Biographical sketches of my literary life and opinions. Coleridge tutki saksalaista kirjallisuutta ja välitti sen tuntemusta englantilaisille. Hän käänsi Friedrich Schilleriä englanniksi.
ellauri052.html on line 319: Like other successful duos, Wordsworth and Coleridge were temperamentally dissimilar. Wordsworth, reserved and thoughtful, wrote verse while plodding to and fro in the garden and, we are told, was subject to stomach trouble when revising. Coleridge was irresponsible and debt-ridden, but everywhere spoken of as a genius, if a volatile one. “I think too much for a Poet,” he said. His addiction to opium began early and was never conquered. In time, it became his only regular habit.
ellauri052.html on line 329: ... I think Mr Bellow is still a good-looking man. Slim but solid, with big Oriental eyes and probably a thick dick.
ellauri052.html on line 350: Vet Fabian? kysyi vanha Sale 2 sukupolvea nuoremmalta yleisöltä: "Tunnetteko sarjakuvahahmon nimeltä Desperate Ambrose? Se kulki ympäriinsä sanoen 'Too tame too tame' " kertoi Sale ja käkätti päälle. Kaikki oli ihan huuli pyöreenä.
ellauri052.html on line 399: Thair hats they swam aboone.
ellauri052.html on line 438: Aus Sicht Friedrich Nietzsches ist es die Aufgabe des Menschen, einen Typus hervorzubringen, der höher entwickelt ist als er selbst. Diesen dem Menschen überlegenen Menschen nennt Nietzsche den Übermenschen, ein Begriff, welcher bei Nietzsche sowohl eine geistige als auch eine biologische Bedeutung hat. Nietzsche verwendet den Begriff Übermensch das erste Mal in seinen Jugendschriften in Bezug auf Lord Byron, der als „geisterbeherrschender Übermensch“ charakterisiert wird.
ellauri052.html on line 446: Nietzsches Ablehnung des Nationalismus wurde von den Nationalsozialisten ignoriert. Maßgeblichen Anteil an dieser Interpretation hatte vor allem Nietzsches Schwester Elisabeth Förster-Nietzsche, die unter Einfluss ihres Gatten Bernhard Förster, eines radikalen Antisemiten, im Gegensatz zu Nietzsche selbst in einem Naheverhältnis zu national-völkischen Kreisen stand.
ellauri052.html on line 456: Salen miälestä Amerikka on saavuttanut sen mihin muualla vasta pyritään eli vaurauden ja vapauden; nyzen tehtävä on määritellä ihmiskunnan seuraavat tavoitteet. Puhu vaan izestäsi keskiluokan kiipijä. Nabokovista Sale oli keskinkertaisuus. Tais Vladi olla vähän kateellinen imigranttikollegalle.
ellauri052.html on line 464: Mikä oli Salen myymä kissa? Kai se oli amerikkalainen kyldyyri. "If this Kamuttu (joku aarikkalainen notmii nokikeppi) really has a mountain of beryllium we should go there and grab it." Tää oli se vaurastuneiden jenkkien seuraava
ellauri052.html on line 473: abyrinths.files.wordpress.com/2018/11/trump-hegel.jpg" width="50%" />
ellauri052.html on line 484: Burton of Arabia oli tutkimusmatkailija kuten Wallin, kaxihaarainen parta kuin Erik XIV-sedällä. Käänsi Kama Sutraa ja mittaili penixiä. Selvä kaappihomo.
ellauri052.html on line 566: The split became irrevocable when Annie Besant, then president of the Theosophical Society, presented the child Jiddu Krishnamurti as the reincarnated Christ. Steiner strongly objected and considered any comparison between Krishnamurti and Christ to be nonsense; many years later, Krishnamurti also repudiated the assertion.
ellauri052.html on line 567: Ei vaitiskaan, mikäs kristus mä nyt oon. Olen jotain parempaa, new improved formula. Annie asui Intiassa, luki ehkä Krishnamurtin kaa Arabian Burtonin käännöstä Kama Sutrasta.
ellauri052.html on line 571: By this time, Steiner, had reached considerable stature as a spiritual teacher and expert in the occult. Optikkoexpertti, piilolaseja. Rudin lahkosta tuli antroposoofeja. Helluntaiystäviä. Jumalviisaus aleni vaan ihmisviisasteluxi.
ellauri052.html on line 573: He spoke about what he considered to be his direct experience of the Akashic Records (sometimes called the "Akasha Chronicle"), thought to be a spiritual chronicle of the history, pre-history, and future of the world and mankind.
ellauri052.html on line 575: In a number of works, Steiner described a path of inner development he felt would let anyone attain comparable spiritual experiences. In Steiner's view, sound vision could be developed, in part, by practicing rigorous forms of ethical and cognitive self-discipline, concentration, and meditation. In particular, Steiner believed a person's spiritual development could occur only after a period of moral development.
ellauri052.html on line 577: Just tämmösestä Sale haaveili. Eipä juuri kehittynyt, pahemmaxi vaan vanhemmiten meni. Schweizin Dornachissa teosoofeilla on valtava tabernaakkeli nimeltä Goetheanum. Ekan poltti nazit, toinen rakennettiin betonista. Goethepa tietysti, siinä meillä oli toinen narsisti ihan säästökokoa. Narshishtien Jerusalem.
ellauri052.html on line 587: Antroposofit on tosi siveitä, sip sip, söp söp. Bylsikö Rudi koskaan ketään? He refrained from sex. But he was a man on another level, sanoo joku uskovainen. Toinen sanoo: Steiner said very little about sexuality (just as he never explained to anthroposophists how to screw in a light bulb, which is why there is no answer to the question of: "How many anthroposophists does it take to screw in a lightbulb?").
ellauri052.html on line 625: Teosofi Charles Leadbeater näki Krishnamurtin rannalla Adyarissa keväällä 1909. Hän väitti nähneensä Krishnamurtilla hienomman auran kuin kenelläkään aikaisemmin ja vakuuttui siitä, että Krishnamurti oli hänen etsimänsä inkarnaatio. Yli puolen jalan aura uimahousuissa oli Jiddu-pojalla. Krishnamurti otettiin veljensä Nityan kanssa asumaan seuran tiloihin, ja Leadbeater alkoi antaa hänelle "yksityisopetusta". Jiddo's father lost a lawsuit trying to regain custody of his son. His Lawsuit accused Leadbeater, who was probably gay, of having had sexual relations with Jiddo.
ellauri052.html on line 651: It was not just Bohm who fell under the sway of Krishnamurti's charisma. He strongly influenced such writers as Joseph Campbell, the poet Robinson Jeffers, Henry Miller, Aldous Huxley, and Alan Watts who churned out popular books about Zen Buddhism. George Bernard Shaw once called young Krishnamurti "the most beautiful human being" he ever saw. After visiting Krishnamurti's castle in Holland, Campbell wrote in a letter: "I can scarcely think of anything but the wisdom-and-beauty-of-my friend." In another letter he said, "Every time I talk with Krishna, something new amazes me."
ellauri052.html on line 653: There were two Krishnamurtis. One was the persona presented to the world through lectures and books; a man without ego who led a sanctified life of celibacy and high moral purity. The other Krishnamurti was a shadowy, self-centered, vain man, capable of sudden angers and enormous cruelty to friends. He was also a habitual liar. Krishna, as his friends called him, freely admitted his compulsive lying. He blamed it on simple fear of having his deceptions detected.
ellauri052.html on line 655: After learning about Krishnamurti's secret love affair with his best friend's wife, Bohm felt betrayed. Perhaps this plunged him into his third and final deep depression. Hospitalized, suffering from paranoia and thoughts of suicide, Bohm underwent fourteen episodes of shock therapy before he recovered sufficiently to leave the mental hospital. Earlier triple bypass surgery on his heart had been successful, but his death in 1991, at age 75, was from a massive heart attack. Krishnamurti had died six years earlier, at his home in Ojai, of pancreatic cancer. His body was cremated.
ellauri052.html on line 673: Sale tuntee vetoa myös Arabian Larskaan. T.E. Lawrence on kuvissa kyllä peräpään pojan näköinen. Se rakasti upseereja ja kaipasi miehexi miesten keskelle miehistöön. Liittyi ilmaväkeen sodan jälkeen vaan saadaxeen olla niitä lähellä. Desired to be a part of something larger than himself. Se oli luultavasti masokisti (iskä löi sitä pienenä) ja piilohomo. Ajeli moottoripyörällä kuin joku Tom of Finland hahmo. Väisti 46 vuotiaana 1935 jotain polkupyöräilijä poikia mutkassa ja ajoi pöpelikköön. Pää hajosi. Siitä kexittiin käyttää moottoripyöräillessä kypäriä.
ellauri052.html on line 675: T.E. was born out of wedlock in August 1888 to Sarah Junner, a governess, and Thomas Chapman, an Anglo-Irish nobleman. Chapman left his wife and family in Ireland to cohabit with Junner. Chapman and Junner called themselves Mr and Mrs Lawrence, the surname of Sarah's likely father; her mother had been employed as a servant for a Lawrence family when she became pregnant with Sarah.
ellauri052.html on line 677: Duunattuaan vähän aikaa arkeologisilla kaivauxilla (kuten mä) T.E. meni vapaaehtoisena väkeen (toisin kuin mä). Se teki muistinpanoja varusmiespalveluxesta (kuten mä).
Sale nähtävästi tunnisti Arabian Larskassa izensälaisen wannabe suklaapuolen miehen. Homofoobit on usein homofiilejä ja kääntäen. T.E. kirjoitti paljon pitkiä kirjeitä (kuten mä) kuuluisuuxille (toisin kuin mä): G B Shaw, Edward Elgar, Winston Churchill, Robert Graves, Noël Coward, E. M. Forster, Siegfried Sassoon, John Buchan, Augustus John, and Henry Williamson. Mitäh, olix nääkin kaikki hilpeitä?
ellauri052.html on line 682: Eräkirjailija Henry Williamson oli tunnetusti homppeli. Robert Graves (minä Claudius) oli sekin vähintään puolikuivuri. Bernard Shawia on epäilty piilohomoxi (why can't a woman be more like a man?) T.E. lähetti izepaljastavia kirjeitä Pshawin vaimolle Charlotelle. Ja diggas Conradia (vielä yhtä piilohomoa). Luki kreikkaa ja latinaa (kuten mä) ja puhui arabiaa (mä en, ikäväxeni). Käänsi Odysseian ja jonkun Le Gigantesquen. Se omisti kirjan S.A.lle joka oli kai sen muslimipoikaystävä. Ei S.A.int, siis Suomen Armeija.
ellauri052.html on line 688: Oxfordin akateemikko Howard Puhelinkoppi väittää että D.H. Lawrence kokeili homosexiä vaan päästäxeen kirjailijan plokista, ei sixettä se olis ollut siitä kivaa. Edellinen kirjoittaja Kinky Weekes oli väittänyt että se lakkasi yrittämästä 1917, mutta puhelinkoppi väittää että yrityxet jatkui vielä 20-luvulla. Aika monesta tälläsestä suspektistä häiskästä sanotaan että niitä kiinnosti tabu enemmän kuin ize suklaa. Kunnes se sitten tuomizi koko asian. Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista. Mut tämmöiset pätkät puhuvat äänekkäästi puolestaan:
ellauri052.html on line 691: I left myself quite limply in his hands, and, to get a better grip of me, he put his arm round me and pressed me against him, and the sweetnesS of the touch of our naked bodies one against the other was superb. It satistied in some measure the vague indecipherable yearning of my soul; and it was the same with him. When he had rubbed me all warm, he let me go, and we lo0ked at each other with eyes of
ellauri052.html on line 719: Good, I believe. I am no judge. He was very quick and slippery and full of electric fire. It is a remarkable thing, what a curious sort of fluid force they seem to have in them, those people not like a human grip -- like a polyp --
ellauri052.html on line 727: `Well -- yes -- probably.'
ellauri052.html on line 740: Gerald fastened the door and pushed the furniture aside. The room was large, there was plenty of space, it was thickly carpeted. Then he quickly threw off his clothes, and waited for Birkin. The latter, white and thin, came over to him. Birkin was more a presence than a visible object, Gerald was aware of him completely, but not really visually. Whereas Gerald himself was concrete and noticeable, a piece of pure final substance.
ellauri052.html on line 746: So the two men began to struggle together. They were very dissimilar. Birkin was tall and narrow, his bones were very thin and fine. Gerald was much heavier and more plastic. His bones were strong and round, his limbs were rounded, all his contours were beautifully and fully moulded. He seemed to stand with a proper, rich weight on the face of the earth, whilst Birkin seemed to have the centre of gravitation in his own middle. And Gerald had a rich, frictional kind of strength, rather mechanical, but sudden and invincible, whereas Birkin was abstract as to be almost intangible. He impinged invisibly upon the other man, scarcely seeming to touch him, like a garment, and then suddenly piercing in a tense fine grip that seemed to penetrate into the very quick of Gerald´s being.
ellauri052.html on line 776: He still heard as if it were his own disembodied spirit hearing, standing at some distance behind him. It drew nearer however, his spirit. And the violent striking of blood in his chest was sinking quieter, allowing his mind to come back. He realised that he was leaning with all his weight on the soft body of the other man. It startled him, because he thought he had withdrawn. He recovered himself, and sat up. But he was still vague and unestablished. He put out his hand to steady himself. It touched the hand of Gerald, that was lying out on the floor. And Gerald's hand closed warm and sudden over Birkin's, they remained exhausted and breathless, the one hand clasped closely over the other. It was Birkin whose hand, in swift response, had closed in a strong, warm clasp over the hand of the other. Gerald´s clasp had been sudden and momentaneous.
ellauri052.html on line 778: The normal consciousness however was returning, ebbing back. Birkin could breathe almost naturally again. Gerald´s hand slowly withdrew, Birkin slowly, dazedly rose to his feet and went towards the table. He poured out a whiskey and soda. Gerald also came for a drink.
ellauri052.html on line 803: `I think also that you are beautiful,' said Birkin to Gerald, `and that is enjoyable too. One should enjoy what is given.'
ellauri052.html on line 835: Birkin was silent, thinking how scrupulous Gerald was in his attire, how expensive too. He wore silk socks, and studs of fine workmanship, and silk underclothing, and silk braces. Curious! This was another of the differences between them. Birkin was careless and unimaginative about his own appearance.
ellauri052.html on line 837: `Of course you,' said Gerald, as if he had been thinking; 'there's something curious about you. You´re curiously strong. One doesn´t expect it, it is rather surprising.'
ellauri052.html on line 855: Well into his career, Bellow combined the confessional with a mid-century notion of alienation, which meant, for Bellow, man’s inability to get outside his own head. (I use the masculine advisedly; Bellow didn’t go deep enough into women’s heads to need to get out of them.)
ellauri052.html on line 871: Leroi oli nokikeppi, Said paha filistealainen ja Sontag halkiohaara. Vanhat mamut on aina vitun rasistisia. Ei tänne enää tarvi lisää mamuja. 6 päivän sodan jälkeen Sale meni Israeliin voitonriemuisena laskemaan ja haistelemaan arabiruumiita.
ellauri052.html on line 877: Muu maailma on kaikki "those terrorists". Treatening our legitimate vital interests everywhere. The last time I troubled to read the newspaper I noted that an oil company, after paying a ransom of $10M, was still unable to obtain the release of one of its executives from his Argentine kidnappers. C'est beaucoup d'argent pour un Americain. The flabbiness of the U.S.A. is disheartening. We are setting the world a miserable example by allowing ourselves to be bullied.
ellauri052.html on line 895: Pouilly-Fuisse chardoneen shoveljeeri lie ottanut Ernest Hemingvaun kirjasta Moveable feast. Sale lukee menua oikealta vasemmalle ja panee Renatan puhumaan kuin maxullinen nainen. Salessa on tosi paljon Hofmannin karikatyyrijutkua. Sana hallussa mutta läpimätä ihminen. Yliluonnollisen sellainen. Ja aivan vitun kuolemanpelkoinen.
ellauri052.html on line 896: Salen siteeraamasta Samuel Danielista 1562-1619, elisabetinaikaisesta naamiaisnaamareita väsänneestä muusikon pojasta ja kamariherrasta tämän verran: The 1911 edition of the Encyclopædia Britannica says of him: "His style is full, easy and stately, without being very animated or splendid; it is content with level flights. As a gnomic writer Daniel approaches Chapman, but is more musical and coherent. He lacks fire and passion, but he has scholarly grace and tender, mournful reverie." Enempi kanan lentoa.
ellauri052.html on line 904: Sale näkee izensä Humboldt- Caldofreddon tyttäressä jossa on samaa tuskaisaa halukkuutta ja riemukasta hätää. Niinpä. Sale on pussy-whipped sanoo miehekkäämpi mafioso Cantabile.
ellauri052.html on line 934: Ultimately, much of the book revolves around a perceived opposition between “young Saul,” the politically radical, amorously multitasking free spirit who raised him, and “old Saul,” the reactionary, race-baiting friend of authority and Allan Bloom who occupied his father’s body for its final 40 years. Greg had a front-row seat for Bellow’s supposed conversion, after the rise of black power and the Six Day War, to the unfashionable conservatism that remains the unspoken reason his books aren’t read much in America today. He is thus well-placed to describe how that change—dramatically evident in Mr. Sammler’s Planet (1970), the neo-con novel par excellence, but also in Herzog—manifested itself in private.
ellauri052.html on line 936: Luikero Sale alkaa komennella porukoita heti kun sillä on pätäkkää. Se oli kuin Joosef Ebyktissä. Vassarimamusta tuli menestyxen mukana siirtomaasotien kova jenkkihaukka. Tabletin kriitikko Kreitner, jutku sekin, on joku salebändäri joka ei pidä vanhasta vassarista Gregistä. Ei Salekaan, psykoanalyytikko Greg on ikävä jäänne Salen köyhistä vuosista. Greg sanoo Salea kirjallisuussalonkileijonaxi, mistä kriitikkobändäri pahastuu. Vaan sitähän se oli mitä suurimmassa määrin.
ellauri052.html on line 938: Greg had made a career out of his own childhood misery—a nasty dig given that Saul was as much the author of that misery as he was of his novels. Greg noted, with shrugging disapproval, that his father “felt a duty of truth to his readers that was stronger than to his family,” but indicated he still didn’t understand or accept this about his father. Perhaps he can’t be expected to. “All significant human business is transacted inside,” was Saul’s lesson to Greg, who doesn’t seem to have forgiven his father for it being true.
ellauri052.html on line 942: It may be helpful to note here that Bellow’s fame, already growing after The Adventures of Augie March, exploded after the publication of Herzog in 1964—the same year Daniel, his youngest son, was born. By the time the newly rich writer, urged by his third wife, moved into a fancy co-op on Lake Michigan, Greg already possessed enough of what he thought were his own opinions to dislike the white plush carpets, the 11 rooms “filled with fancy furniture and modern art.” Reminding the reader he was “raised by a frugal mother and a father who had no steady income,” Greg says that he “found the trappings of wealth in their new apartment so repellent that I complained bitterly to Saul,” who replied that he didn’t care about the new shiny things so long as he could still write—which he could. “As I always had, I accepted what he said about art at face value,” Greg admits, but he stopped visiting the new place. After the marriage deteriorated and Saul moved out, 3-year-old Daniel, in the words of ex-child-therapist Greg, “took to expressing his distress” by peeing on the carpets. “I have to admit that the yellow stains on them greatly pleased me,” Greg writes—for once showing off the Bellovian touch.
ellauri052.html on line 944: Zachary Leader’s work, though superior to Atlas’s and better than his first volume, still has some serious flaws. He swallows Keith Botsford’s absurd claim that his subject “is a direct descendant of Machiavelli”. Leader constantly tries to connect every person and event in Bellow’s life to their fictional counterparts instead of emphasising his imaginative transformation of experience. Literary agent Andrew Wylie, well named “The Jackal,” poached Bellow from his longtime agent Harriet Wasserman. Varmaan lupas Salelle pyllynamia.
ellauri052.html on line 952: Bellow’s portrait of the Romantic author was self-reflective: “The artist is a spurned and misunderstood genius whose sensitivity separates him from and elevates him above the rest of philistine humanity.”
ellauri052.html on line 956: Bellow was accused of being a “lousy” sexual performer, but was more convincingly called a passionate and virile lover. He even had a fling with his black cleaning lady, “about twice as tall as he was, and well built.” No hemmetti, kysyttiinkö siivoojalta miten mini Sale pärjäsi. Tais heiluttaa patonkia porttikonkissa.
ellauri052.html on line 969: The rap against Bellow is that he maligned four of his five wives, especially in his fiction. This is true, and Leader is savvy enough not to take Bellow’s word about them. Wife No. 1, Anita, is shown as the underappreciated mainstay she obviously was. As for wife No. 2, Sondra Tschacbasov Bellow (Bellow called her Sasha), the model for the evil Madeleine, Leader has a scoop: an unpublished memoir shared with him after Bellow’s death. By her own account, Sasha was a vulnerable child-woman lacking basic life skills. From childhood and into her teens, she says, she was the victim of incest committed by her father. When Bellow took up with her, he was 37 and she was 21, a Bennington graduate and a secretary at the Partisan Review. His friends treated her with a sniggering sexism unfortunately unremarkable in the 1950s. At a party Bellow took her to, the critic R. W. B. Lewis, her former professor, drunkenly demanded to
ellauri052.html on line 990: Muu maailma on kaikki "those terrorists". Treatening our legitimate vital interests everywhere. The last time I troubled to read the newspaper I noted that an oil company, after paying a ransom of $10M, was still unable to obtain the release of one of its executives from his Argentine kidnappers. C'est beaucoup d'argent pour un Americain. The flabbiness of the U.S.A. is disheartening. We are setting the world a miserable example by allowing ourselves to be bullied.
ellauri053.html on line 49: 2. kesäkuuta – Elisabet II:n kruunajaiset Westminster Abbeyssa. Suomea kruunajaisissa edusti pääministeri Urho Kekkonen.
ellauri053.html on line 116: Henri Bergson, in full Henri-Louis Bergson, (born Oct. 18, 1859, Paris, France—died Jan. 4, 1941, Paris), French philosopher, the first to elaborate what came to be called a process philosophy, which rejected static values in favour of values of motion, change, and evolution. Voila: Henri Bergson's bold and sweeping conception of a panpsychic world charged with élan vital.
ellauri053.html on line 159: Le bitume (NBk6) est un pigment organique d'origine fossile (un hydrocarbure de la famille du pétrole). Les bitumes se différencient des asphaltes par l'absence de substance minérales et la solubilité dans le sulfure de carbone (PRV1).
ellauri053.html on line 165: Pline l'Ancien mentionne plusieurs gisements : « Le bitume approche du soufre ; c'est tantôt un limon, tantôt une terre. Un limon, sortant d'un lac de Judée. Une terre, en Syrie, autour de la ville maritime de Sidon. Dans ces deux états, il s'épaissit et se condense. Il y a aussi un bitume liquide, témoin celui de Zacynthe et celui qu'on apporte de Babylone ; ce dernier bitume est blanc. Le bitume d'Apollonie est liquide aussi. Tous portent en grec le nom de pissasphalte, comme qui dirait mélange de poix et de bitume ». C'est l'origine des noms de spalt et d'asphalte.
ellauri053.html on line 167: Dans la première moitié du XIXe siècle les peintres français vont en faire un emploi très fréquent. La texture laquée et la tonalité d'un roux très sombre intéressent des peintres comme Prud'hon qui l'utilise dans son tableau La Justice et la Vengeance divine poursuivant le Crime, et il sert avec excès jusqu'à Gustave Courbet. Les artistes l'utilisent abondamment soit en glacis pour les ombres, soit en couche épaisse pour les aplats des fonds. L'usage d'une couleur chaude pour les ombres et les fonds apparaît alors comme une nouveauté remettant en question la doctrine courante qui voulait que les ombres et les lointains soient bleuâtres (froids).
ellauri053.html on line 169: On s'aperçoit au bout de quelques années que le bitume, employé en quantité, peut dégrader les peintures. Composé d'un mélange d'hydrocarbures qui sont tous des solvants les uns des autres, il migre dans les couches voisines s'il n'est pas isolé par un vernis à la gomme-laque (PRV1, p. 258). Son emploi en épaisseur détériora irrémédiablement un nombre important de tableaux de cette période, en faisant gercer les couches picturales, et en produisant des craquelures.
ellauri053.html on line 201: Seuraa toinen muunnelma samasta teemasta. En muistanut, niinkuin ei muistanut Paulikaan kaikkia Miina ja Manu-kirjojaan (mullon tää, mullon tää, mulleio tätä ...), että olin tästä aiheesta jo kerran paasannut. The more the merrier, on mun periaate, säilytän siis molemmat. Valize mieluinen, kuten Pyhä Anttoni Saaban kuningattaren tuomisista.
ellauri053.html on line 217:
ellauri053.html on line 274: able>
ellauri053.html on line 518: Christian Dietrich Grabben nelikko aseena Panza käy kohti Puovoa jonka nyrkit pyörivät kuin tuulimyllyt. Mutta Uarne on vanha nyrkkeilijä kouluajoilta.
ellauri053.html on line 520: Tää Grabbe on outo häiskä. S. 1801 Detmoldissa Hannoverin suunnalla, Grabbella ei mennyt putkeen mikään. Isä oli vanginvartija ja äiti viinaratti. Se ize oli hirmu epäsosiaalinen ja löyhätapainen. Siitä tuli pulzari ja se kuoli 35-vuotiaana halvauxeen. Siltä on näytelmä nimeltä Komedia satiiri ironia ja syvempi merkitys. Tämäkö ne on se nelikko? Nähtävästi. Tärkeä havainto merkityxestä on ettei toinen ole toista syvempää. Kyllä ne apinoiden merkityxet pyörii siinä Darwinin EAT! FUCK! KILL! kolmikossa sekä dys/eusosiaalisuus teemassa. Heitä siihen vielä geeni-meemi kilpa mukaan niin eiköhän ala olla koko joukko koolla. Round up the usual suspects.
ellauri053.html on line 523:
ellauri053.html on line 579: Aika striking on tää Arskan autismi. Kellekkä se oikein puhuu? Izexensä izellensä höpäjää. Osaxe johtuu tästä typerästä uuskritiikistä, mutta onse varmaan myös Arskan habitus.
ellauri053.html on line 656:
ellauri053.html on line 660: inmitis Glycerae neu miserabilis
ellauri053.html on line 677: curvantis Calabros sinus.
ellauri053.html on line 687: Minua itseäni on, jalomman Venuksen lähestyessä, vapautettu Myrtale pidättänyt lemmenpauloissa, paljoa tulisemmin, kuin Kalabrian lahtia kiemuroivan Hadrian meren laineet.
ellauri053.html on line 688:
ellauri053.html on line 711: Spencer vastusti samoja juttuja kuin punaniska jenkki: the use of the coercive powers of the government, the discouragement given to voluntary self-improvement, and the disregard of the "laws of life." The reforms, he said, were tantamount to "socialism", which he said was about the same as "slavery" in terms of limiting human freedom.
ellauri053.html on line 725: Rabindranath Tagoren (1861-1941) hienous avautuu vaan bengalia taitaville. Rabi on bengalixi aurinko. Rampe kokos muisteluxensa jo 50-vuotiaana. Sen päälle se eli vielä 30 v. Turhaan hätäili. 52-vuotiaana eli 1913 se sai noobelin ekana levitoivana itäintiaanina.
ellauri053.html on line 762: abindranath-Tagore-Mrinalini-Devi-1883.jpg" width="50%" />
ellauri053.html on line 787: Father set my mother to prepare an abridged version of the Ramayana , keeping to the original but leaving out all superfluous and irrelevant matter so that the main story could be read at a stretch. Father insisted that she should consult the original Sanskrit and not depend upon Bengali translations for preparing her text. This was difficult for Mother, but undaunted she read the Ramayana with the help of a Pandit, and only then did she start writing, but unfortunately the book was not finished before she died and the MS. of the portion she had written got lost. I remember with what avidity we used to read her MS.
ellauri053.html on line 807: 
ellauri053.html on line 811: After his resignation from Visva-Bharati, Tagore planned to move to Dehradun. He wrote to Nirmalchandra demanding that Mira be "handed-over" to him; Nirmalchandra obliged and Mira and her son 2-year old Jayabrato accompanied Tagore to Dehradun. Before leaving, Tagore wrote to Pratima, "I am not going secretly. I have informed everyone that Mira is with me." Pratima replied that she "would be happy, if he remained happy".
ellauri053.html on line 820: Prince Dwarkanath Tagore, my great-grandfather, was a romantic figure. Contemporary of Rammohan Roy, the Father of the Renaissance Movement of Bengal, he was closely associated with him in all his activities and rendered financial help when- ever required. The East India Company were by this time firmly established in Bengal and were rapidly building up their trade. Dwarkanath’s knowledge of English helped him to take advantage of the conditions prevailing under the Company’s rule and he was able at quite an early age not only to amass a fortune but also to gain high offices under the British. With Rammohan Roy he took a leading part in all the movements for the promotion of higher education and social welfare. There was hardly any institution founded during his life-time that did not owe its existence to the generous charity of Dwarkanath. He came to be known as Prince Dwarkanath in recognition of his benefactions. His business enterprises extended to fields unexplored by Indians in those days. He had a fleet of cargo boats for trading between India and England. To improve his business connections and gain further concessions from the Company, he himself went to England accompanied by his youngest son, Nagendranath. I have had occasion to read the diary kept by this grand-uncle of mine. It describes vividly and in very chaste English the social life Of the aristocracy of England in the early Victorian age as seen through the eyes of an Indian. There is also an interesting description of his adventurous journey across the country from Bombay to Calcutta at a time when India was in a very disturbed condition on the eve of the Sepoy Mutiny.
ellauri053.html on line 824: Soon after landing in London Dwarkanath became a favourite of Queen Victoria and of the court circle. There are many amusing stories told about his exploits in England and France some of which I came to know from the letters written by his valet.
ellauri053.html on line 833: Our house has had an interesting history. As I have already said, my forefathers migrated to Calcutta in the early days of the East India Company, and, having helped in the erection of Fort William, made enough money to construct a palatial building of their own at Jorasanko in the northern quarter of the town. Other gentry were attracted to this quarter which gradually became the most fashionable part of the city, with elegant houses vying with each other. It is a pity that most of these houses are being crowded out or demolished to make room for hideous modern mansions. The architecture of that period with high columned facades and a series of interior courtyards was not only dignified but most suited to the tropical climate.
ellauri053.html on line 883: Kala Bhavana (Institute of Fine Arts) is the fine arts faculty of Visva-Bharati University, in Shantiniketan, India. It is an institution of education and research in visual arts, founded in 1919, it was established by Nobel laureate Rabindranath Tagore. Nää taiskin olla jotain teosofeja. (Vertaa Palkeen Salea.)
ellauri053.html on line 916: The life led by both pupils and teachers was not only simple but almost austere. The ideal of Brahmacharya was the keynote of everything. The yellow uniform, which covered up the poverty of clothes; a pair of blankets, which served as our only bedding; the vegetarian meals comparable to jail diet in their dull monotony — these were the standards laid down.
ellauri053.html on line 918: Nobody wore shoes or even sandals and such luxuries as toothpaste or hair oil were taboo.
ellauri053.html on line 920: I think one of the sorest trials my mother ever had was when Father insisted that I should live in the school boarding-house. She could not bear the miserable condition in which we lived, especially with regard to food.
ellauri053.html on line 930: But it would be wrong to emphasize only the dark side of the picture. We were essentially a happy lot and life was very rich and interesting in spite of our outward poverty. Whenever Father was present, he poured his soul into the institution and made it lively by singing songs which he never tired of com- posing, reciting his poems, telling stories from the Mahabharaia , playing indoor games with the boys, rehearsing plays, and even taking classes.
ellauri053.html on line 934: Eri hienoa oli lomilla kun joku runoilijanplanttu siteeras ulkomuistista eteviä runoilijoita: a youth of twenty-one, he could recite for hours freely from Virgil, Dante, Goethe, Shakespeare or Kalidas, — his favourites being Browning and Rabindranath.
ellauri053.html on line 969: While Father was entirely absorbed in his educational experiment at Santiniketan, Mother fell ill and she had to be taken to Calcutta for treatment. Before the doctors gave up hope Mother had come to realize that she would not recover. The last time when I went to her bedside she could not speak but on seeing me, tears silently rolled down her cheeks.
ellauri053.html on line 979: While I was loitering about the Asrama and reading the letters over and over again the sad news of the death of my sister. Rani was conveyed to me from Calcutta. Father had brought her back there finding that she had much improved in health in Almora — but a relapse ended fatally and she died nine months after the death of my mother.
ellauri053.html on line 983: Unfortunately just when he was feeling satisfied with the progress that was being made another mishap occurred in the family that greatly disturbed Father’s mind. My grandfather, the Maharshi, died in Calcutta. Father had to go there as soon as he heard about his illness and remained a long time there after grandfather’s death to settle business affairs consequent on the passing away of the head of a big family like ours. After the death of the Maharshi the family broke up — the members no longer lived together as in a Hindu joint family. (100 hengen huushollissa.)
ellauri053.html on line 989: Vicissitudes of life, pain or afflictions, however, never upset the equanimity of my father’s mind. Like his father, the Maharshi, he remained calm and his inward peace was not disturbed by any calamity however painful. Some superhuman sakti gave him the power to resist and rise above misfortunes of the most painful nature.
ellauri053.html on line 1030: Noopeli paukahti sen ekasta enkunkielelle kääntämästä läpyskästä nimeltä Gitanjali. Se oli silloin juuri eri iloinen kun siltä oli kuollut joukko sukulaisia. Obit anus, abit onus.
ellauri053.html on line 1032: Gitanjali was written shortly after the deaths of Tagore’s wife, his two daughters, his youngest son, and his father. But as his son, Rathindranath, testified in On the Edges of Time, “he remained calm and his inward peace was not disturbed by any calamity however painful. Some superhuman sakti [force] gave him the power to resist and rise above misfortunes of the most painful nature.” Gitanjali was his inner search for peace and a reaffirmation of his faith in his Jivan devata.
ellauri053.html on line 1035: “Rabindranath only became a temporary craze, but never a serious literary figure in the Western scene. He was intrinsically an outsider to the contemporary literary tradition of the West, and after a short, misunderstood visit to the heart of the West, he again became an outsider.”
ellauri053.html on line 1049: Shall I be able to send you
ellauri053.html on line 1117: Seuraavassa on sentään tunnelmaa, tässois niinko joku yxilahkeinen joka valittaa Rabben lähtöä:
ellauri053.html on line 1174: He was very much fascinated by self-induced trance states, calculated symbolism, mediums, theosophy, crystal-gazing, folklore and hobgoblins. Golden apples, archers, black pigs and such paraphernalia abounded. Often the verse has an hypnotic charm: but you cannot take heaven by magic, especially if you are, like Mr. Yeats, a very sane person.
ellauri053.html on line 1175:
ellauri053.html on line 1180:
ellauri053.html on line 1191: Eliot needed to put a considerable distance between himself and Yeats, each of whom could be regarded as a Symbolist, however differently they responded to French Symbolism as Arthur Symons expounded it in The Symbolist Movement in Literature. It is my understanding that Symons led Yeats through the early chapters, with Mallarmé as the main figure, and that Eliot made his own way quickly through the several chapters until he reached Laforgue, the poet he found most useful in his attempt to discover his own voice. Still, Eliot’s animosity is hard to explain.
ellauri053.html on line 1251: Versatile Writer: He exhibited in his work breadth of talents and interests. His most renowned work falls into cultural theory; art history including painting, sculpture, and architecture. He wrote on the critics of the old and modern English Literature too. He even wrote lecture articles, short stories etc. William E. Buckler says that Pater “is still one of the half-dozen indispensable critics in English; from, say, 1880 to 1920, he was without equal.”
ellauri053.html on line 1253: Freshness In His Works: A. C. Benson called Pater's style "absolutely distinctive and entirely new", suggesting that there was some peculiar newness in his works.
ellauri053.html on line 1257: Philosophical: Pater was not talking about things in the air. He enumerated aspects which could even be philosophical in nature.
ellauri053.html on line 1370: By 1916, Yeats was 51 years old and determined to marry and produce an heir. His rival John MacBride had been executed for his role in the 1916 Easter Rising, so Yeats hoped that his widow might remarry. His final proposal to Maud Gonne took place in mid-1916. Gonne's history of revolutionary political activism, as well as a series of personal catastrophes in the previous few years of her life—including chloroform addiction and her troubled marriage to MacBride—not to mention that she was 50—made her a potentially unsuitable wife; biographer R. F. Foster has observed that Yeats's last offer was motivated more by a sense of duty than by a genuine desire to marry her.
ellauri053.html on line 1375: That September, Yeats proposed to 25-year-old Georgie Hyde-Lees (1892–1968), known as George, whom he had met through Olivia Shakespear. Despite warnings from her friends—"George ... you can't. He must be dead"—Hyde-Lees accepted, and the two were married on 20 October. Their marriage was a success, in spite of the age difference, and in spite of Yeats's feelings of remorse and regret during their honeymoon. The couple went on to have two children, Anne and Michael. Although in later years he had romantic relationships with other women, Georgie herself wrote to her husband "When you are dead, people will talk about your love affairs, but I shall say nothing, for I will remember how proud you were of them."
ellauri053.html on line 1379: In December 1923, Yeats was awarded the Nobel Prize in Literature, "for his always inspired poetry, which in a highly artistic form gives expression to the spirit of a whole nation". He was aware of the symbolic value of an Irish winner so soon after Ireland had gained independence, and sought to highlight the fact at each available opportunity. His reply to many of the letters of congratulations sent to him contained the words: "I consider that this honour has come to me less as an individual than as a representative of Irish literature, it is part of Europe's welcome to the Free State." Taas yxi tällänen taatatyyppinen poliittinen nobelisti.
ellauri053.html on line 1381: The prize led to a significant increase in the sales of his books, as his publishers Macmillan sought to capitalise on the publicity. For the first time he had money, and he was able to repay not only his own debts but those of his father.
ellauri053.html on line 1427: The greatest of the modern English language poets, Yeats had the ability (and still does) to move anybody to tears with his words. A wonderful poet a very talented and extraordinary man.
ellauri054.html on line 55: 1600-luvun eurooppalaisen yhteiskunnan kriisi alkoi kuitenkin pian koskettaa Comeniuksen toimintaa, kun poliittiset ja uskonnolliset jännitteet kasautuivat ristiriidoiksi johtaen lopulta avoimeen vihamielisyyteen protestanttien ja katolisten välillä. Comenius joutui jättämään kotinsa, vaimonsa ja lapsensa ja piileskeli metsissä, sillä pappeja kohtaan viha oli suurimmillaan. Kärsimyksen, kuoleman ja vihan keskellä myös Comeniuksen vaimo ja lapset menehtyivät ruttoon. Comenius kamppaili sisäisissä ristiriidoissa paeten yhä syvemmälle metsiin. Hänen kerrotaan todenneen, että ”Elämäni on ollut yhtä ainoata loputonta vaellusta, eikä minulla ole missään ollut pysyväistä asuinsijaa”. Näiden vuosien kahdessa teoksessa Surujen mies (1623) ja Maailman labyrintti (1623) kuvastuu henkilökohtainen ja yhteiskunnallinen syvä kriisi.
ellauri054.html on line 159: But above all, beleeve it, the sweetest Canticle is Nunc dimittis, when a Man hath obtained worthy Ends and Expectations. Death hath this also, That it openeth the Gate to good Fame, and extinguished Envie. Vanha Simo sanoi nyt päästät palvelijasi lepoon, nähtyään vihdoin Jeesus-lapsen synagoogassa. Jouti kuolemaan. No siitä samoinkuin Pekonista tuli vainajana kuuluisa. Kyllä käy kateexi. Lisää pekonin lurjustelusta albumissa 223.
ellauri054.html on line 169: Samanniminen irkku maalari Francis Bacon (28 October 1909 – 28 April 1992) ei käyttänyt hattua. Bacon did not begin to paint until his late twenties, having drifted in the late 1920s and early 1930s as an interior decorator, bon vivant, and gambler. Since his death, Bacon's reputation has grown steadily, and his work is among the most acclaimed, expensive and sought-after on the art market. Extinctus amabitur idem. Niistettynä rakastetaan tätäkin. Oikeassa oli nimiserkku!
ellauri054.html on line 181: Voltairen Candide lähti liikenteeseen Lissabonin maanjärjestyxestä 1755. Sitä teodikeaa taas. Typerä apina ihmettelee kuka potkas sen pesän hajalle, turhan päiten hapuilee antenneilla taivaalle haavi auki kuin joku termiitti. Paras vaan lähtee juoxemaan ja kuskaamaan munat tuulensuojaan.
ellauri054.html on line 208: Carlyle ja Emerson esseili suurmiehistä. Wannabeet. Macaulay kolmantena hälläpyöränä.
ellauri054.html on line 213: Matthew Arnold (24. joulukuuta 1822 Laleham, Middlesex – 15. huhtikuuta 1888 Liverpool) oli englantilainen viktoriaanisen ajan runoilija sekä yhteiskunta- ja kirjallisuuskriitikko. Arnold työskenteli koulutarkastajana. Ei se kuitenkaan ollut pedantti. Hän oli kuuluisan Rugby Schoolin rehtorin Thomas Arnoldin poika ja vähemmän kuuluisien Tom Arnoldin ja William Delafield Arnoldin, romaanikirjailijan veli. Wordsworthin kamuja. A voice poking fun in wilderness. Oliko sekin puun takaa huutelija? Caricature from Punch, 1881: "Admit that Homer sometimes nods, That poets do write trash, Our Bard has written "Balder Dead," And also Balder-dash". Tennysonin ja Browningin jälkeen viktoriaanisten runoilijoiden twit-kisan pronssimies. "It might be fairly urged that I have less poetical sentiment than Tennyson and less intellectual vigour and abundance than Browning; yet because I have perhaps more of a fusion of the two than either of them, and have more regularly applied that fusion to the main line of modern development, I am likely enough to have my turn as they have had theirs." Arnold got into his poetry what Tennyson and Browning scarcely needed (but absorbed anyway), the main march of mind of his time.
ellauri054.html on line 334: And then she said one or two unprintable things.
ellauri054.html on line 340: Running to fat, but dependable as they come.
ellauri054.html on line 405: Academic and activist Angela Davis argues that prisons in the U.S. have "become venues of profit as well as punishment;" as mass incarceration has increased, the prison system has become more about economic factors than criminality.
ellauri054.html on line 421: In the modern era, the United Kingdom was the first European country to use for-profit prisons. Wolds Prison opened as the first privately managed prison in the UK in 1992. This was enabled by the passage of the Criminal Justice Act 1991 which empowered the Home Secretary to contract out prison services to the private sector.
ellauri054.html on line 475: Browning on myös viktoriaaninen runoilijapariskunta, Elizabeth Barrett ja Robert Browning. Joidenkin mielestä rouva oli parempi runoilija kuin pömpöösimpi miehensä. Mies pääsi rouvan hännän alta vasta tämän kuoltua. Eli vielä neljännesvuosisadan leskenä eikä mennyt uusiin naimisiin. Kerta riitti. Sitäpaizi on syytä epäillä että Roope oli koko ajan hieman peräreijän perään (kz. runoa Childe Roland albumissa 198).
ellauri054.html on line 479: Elizabeth Browning 6 March 1806 – 29 June 1861 os. Moulton-Barrett oli 6v Roopea vanhempi vanhapiika runotar joka asui invaliidi-isän kanssa Wimpole Streetillä. Isä teki sen perinnöttömäxi kun se nai Roopen 30-vuotiaana 1846. Roope oli siis 24. Elizabeth on kuvissa sievän näköinen. Siitä melkein tuli laureaattipoetessa (ensimmmäinen sellainen) Wordsworthin jälkeen mutta ei, kalkkiviivoilla Tennyson meni ohize. Hahaa, hyvä veljet! Italiassa elelivät mukavasti rouvan perintörahoilla. (Höh? Ei siis jäänyt aivan pennittömäxi kuitenkaan? No ehkä peri äidin puolelta. Joo niin perikin. Äiti keräs talteen kaikki Liisan runot ihan pienestä.)
ellauri054.html on line 481: Robert Browning believed spiritualism to be fraud, and proved one of Daniel Dunglas Home's most adamant critics. When Browning and his wife Elizabeth attended one of his séances on 23 July 1855, a spirit face materialized, which Home claimed was Browning's son who had died in infancy: Browning seized the "materialization" and discovered it to be Home's bare foot. To make the deception worse, Browning had never lost a son in infancy.
ellauri054.html on line 483: After the séance, Browning wrote an angry letter to The Times, in which he said: "the whole display of hands, spirit utterances etc., was a cheat and imposture." In 1902 Browning's son Pen wrote: "Home was detected in a vulgar fraud." Elizabeth, however, was convinced that the phenomena she witnessed were genuine, and her discussions about Home with her husband were a constant source of disagreement.
ellauri054.html on line 485: Elisabetilla oli luultavasti selkärankatubi. Se otti siihen paljon laudanumia. Molemmat Browningit oli abolitionisteja ja ajoi muitakin hyviä liberaalijuttuja. Sen runokokoelma Runoja 1844 oli suuri menestys. Browningeilla oli yksi poika nimeltä Kynä. Liisaa diggasivat mm. Edgar Allan Poe ja Emily Dickinson. Sen hittejä oli mm. runo "How Do I Love Thee?" (Sonnet 43, 1845).
ellauri054.html on line 507: abeth_Barrett_Browning_and_Robert_Browning.jpg" width="50%" />
ellauri054.html on line 511: Robert Browning (7. toukokuuta 1812 – 12. joulukuuta 1889) oli brittiläinen runoilija, joka on erityisesti tunnettu dramaattisista monologeistaan kuten ”Porphyria’s Lover” ja ”My Last Duchess”. Browning on yksi tunnetuimmista viktoriaanisen ajan runoilijoista. Browning avioitui 1846 Elizabeth Barrettin kanssa, ja pari asui 1840-luvulta alkaen Firenzessä, Italiassa.
ellauri054.html on line 521: Browning on useimmiten tunnettu lyhyistä runoistaan,selvennä joista esimerkkeinä ”Rabbi Ben Ezra”, ”How they brought the good News to Aix”, ”Evelyn Hope”, ”The Pied Piper of Hamelin”, ”A Grammarian’s Funeral” ja ”A Death in the Desert”. Alun perin Browningia ei pidetty suurena runoilijana, sillä hänen runojensa aiheet olivat suurten massojen näkemyksen ja ymmärryksen ulkopuolella. Myös runojen teemojen käsittely oli usein vaikeaselkoista ja hämäräperäistä. Lähde?
ellauri054.html on line 525: Roopen isä oli pankkivirkailija. Sen isoisä oli orjanomistaja Saint Kittsillä Länsi-Intiassa, ja isoäiti, Margaret Tittle, oli kreoli. Sixköhän se oli Browning? Ei sentään Blacking. Sixe varmasti oli kuten isänsä abolitionistikin.
ellauri054.html on line 565: In 1846 Browning married the older poet Elizabeth Barrett and went to live in Italy. By the time of her death in 1861 he had published the crucial collection Men and Women (1855). The collection Dramatis Personae (1864) and the book-length epic poem The Ring and the Book (1868-1869) followed, and made him a leading British poet. He continued to write prolifically, but his reputation today rests largely on the poetry he wrote in this middle period.
ellauri055.html on line 40: Momus (/ˈmoʊməs/; Greek: Μῶμος Momos) was in Greek mythology the personification of satire and mockery, two stories about whom figure among Aesop's Fables. During the Renaissance, several literary works used him as a mouthpiece for their criticism of tyranny, while others later made him a critic of contemporary society. Onstage he finally became the figure of harmless fun.
ellauri055.html on line 52: Son père, procureur, décède alors que Jean Bouchet est encore jeune. Ami de Rabelais, Jean Bouchet exerce la profession paternelle. Il compose un grand nombre d'ouvrages historiques ou de fantaisie en vers et en prose, qui sont encore recherchés des bibliographes au XIXe siècle. Selon Maurice Allem, « grand travailleur, bon bourgeois, père d'une nombreuse famille, Bouchet est volontiers moraliste et même sentencieux » ainsi dans cet envoi :
ellauri055.html on line 76: In 1921, his close friend, the Austrian writer Stefan Zweig, published his biography (in English Romain Rolland: The Man and His Works). Zweig profoundly admired Rolland, whom he once described as "the moral consciousness of Europe" during the years of turmoil and War in Europe. Zweig wrote at length about his friendship with Rolland in his own autobiography (in English The World of Yesterday).
ellauri055.html on line 84: Déstabilisé par l'élan mystique qui traverse alors la société autrichienne, Stefan Zweig affiche au début de la guerre un patriotisme en phase avec l'Allemagne. L’opiniâtreté de Romain Rolland dans sa lutte contre la guerre et l'amitié que se portent mutuellement les deux hommes permettra à Stefan Zweig de surmonter cette épreuve. L'admiration que l'écrivain autrichien voue désormais à celui qu’il considère comme son maître s'exprimera dans la biographie qu'il lui consacre en 1921, qualifiant Romain Rolland de « Conscience de l'Europe ».
ellauri055.html on line 102: Le bahaïsme, ou baha’isme, aussi connu sous le nom de foi bahá’íe (prononcer [baˈ.haː.ʔ.iː] ou [ba.hɑː.i]) ou béhaïsme (vieille graphie), est une religion abrahamique et monothéiste, proclamant l’unité spirituelle de l’humanité. Les membres de cette communauté religieuse internationale se décrivent comme les adhérents d’une « religion mondiale indépendante »[. Elle est fondée par le Persan Mīrzā Ḥusayn-ʿAlī Nūrī (1817-1892) en 1863. Ce nom est dérivé du surnom donné à son fondateur : Bahāʾ-Allāh (en arabe, « Gloire de Dieu » ou « splendeur de Dieu ») — Bahá’u’lláh en translittération baha’ie. Les baha’is sont les disciples de Bahāʾ-Allāh. Ils s’organisent autour de plus de 100 000 centres (répertoriés par le centre mondial de Haïfa) à travers le monde. En 2011, cette religion met en avant dans ses documents le chiffre de 7 millions de membres appartenant à plus de 2 100 groupes ethniques, répartis dans plus de 189 pays. Son centre spirituel (lieu de pèlerinage — ziyarat) et administratif est situé à Haïfa et Acre, en Israël.
ellauri055.html on line 125: abolition des préjugés;
ellauri055.html on line 136: Les temples érigés par la communauté sont appelés « Maison d’adoration », arabe : مشرق اﻻذكار (Mašriq al-Aḏkār) (« L’Orient des invocations» ou « lieu où se lève à l’aube la mention du nom de Dieu »).
ellauri055.html on line 140: Du point de vue liturgique, la méditation dans les temples est accompagnée de lectures choisies dans les textes sacrés des autres religions. Ces textes — par exemple le Pentateuque des juifs, le Nouveau Testament des chrétiens, le Coran des musulmans, le Bayān des babis, etc. — ont annoncé successivement, par paliers de perfection croissante, l’incessante révélation divine ou message de Dieu. En ce sens, le livre sacré liant tous les textes sur la révélation qui le précèdent est logiquement le dernier dans l’ordre chronologique, à savoir le Kitāb-i Aqdas (« Le plus saint livre »). Il a été rédigé vers 1873 par Bahāʾ-Allāh et est complété par différentes tablettes (lawḥ) révélées ensuite ; pour les baha’is, c’est le texte de référence bien qu’il ne soit pas plus important que les autres, ni le livre le plus lu par les baha’is eux-mêmes sur la foi. Le livre ne fut d’ailleurs accessible que très tard aux croyants occidentaux puisque la première traduction officielle en anglais date de 1992.
ellauri055.html on line 142: Ce retard, surprenant vu l’importance du texte (alors que des ouvrages moindres étaient traduits depuis des dizaines d’années), serait dû aux passages autorisant la bigamie ou établissant comme peine maximale pour un incendiaire d’être brûlé et pour un meurtrier au premier degré, d’être exécuté.
ellauri055.html on line 150: Mais d’après le Gardien Shoghi Effendi Rabbānī, le véritable symbole de la Foi baha’ie est cette étoile à 5 branches et non pas l’étoile à 9 pointes : « Strictly speaking the 5-pointed star is the symbol of our Faith, as used by the Báb and explained by Him (« À proprement parler, l’étoile à 5 branches est le symbole de notre Foi, tel qu’utilisé par le Bab et expliqué par lui ») »
ellauri055.html on line 152: Les baha’is, comme les babis, considèrent le 21 mars 1844 comme le point de départ de leur calendrier annuel.
ellauri055.html on line 154: Shoghi Effendi Rabbānī (شوقي أفندي رباني) est né le 1er mars 1897 à Saint-Jean-d'Acre et mort à Londres le 4 novembre 1957. Il était le plus âgé des petits-fils de ʿAbd-al-Bahāʾ (1844-1921), qui était lui-même l’aîné des fils de Bahāʾ-Allāh (1817-1892), le prophète-fondateur de la Foi baha’ie.
ellauri055.html on line 170: Emprunt à l'occitan prunhon issu du latin vulgaire *prūnea pour prūna « prune ». Attesté d'abord en français sous la forme brignon (1600), et enfin brugnon (1680).
ellauri055.html on line 215: Saint Fiacre is the patron saint of the commune of Saint-Fiacre, Seine-et-Marne, France. He is the patron of growers of vegetables and medicinal plants, and gardeners in general, including ploughboys. His reputed aversion to women is believed to be the reason he is also considered the patron of victims of venereal disease. He is further the patron of victims of hemorrhoids and fistulas, taxi cab drivers, box makers, florists, hosiers, pewterers, tilemakers, and those suffering from infertility. Finally, he is commonly invoked to heal persons suffering from various infirmities, premised on his reputed skill with medicinal plants.
ellauri055.html on line 297: Tiedämmehän, että mooabiittien kuninkaan Eglonin murhasi Eehud, Absalom tarttui päästään tammeen (Nej tamme fan!), ja hänen rintaansa pistettiin 3 keihästä, kuningas Naadabin, Jerobeamin pojan, surmasi Baesa, kuningas Eelan Simri, Ahasjan Jeehu, Ataljan Joojada, ja kuninkaat Joojakim von Ankka, Jekonja ja Sidkin olivat orjina...
ellauri055.html on line 331:
ellauri055.html on line 467:
ellauri055.html on line 695: Lagerkvistin tuottoisa ura kesti yli 50 vuotta, ja hän kirjoitti runoja, näytelmiä, esseitä ja romaaneita. Tunnetuin teos on romaani Barabbas (1950).
ellauri055.html on line 699: Lagerkvistin tuotannon keskeinen teema on hyvän ja pahan olemassaolon pohdiskelu. Hän lähestyy aihetta kirjoittaen keskiaikaisesta pyövelistä, Barabbaasta ja vaeltavasta juutalaisesta.
ellauri055.html on line 770:
ellauri055.html on line 779:
ellauri055.html on line 917: Sodan jälkeen Sillinpää teki uuden tulemisen harmaapartaisena, kalottipäisenä Taatana. Hän alkoi esiintyä säännöllisesti radiossa lukemassa tekstejään, ja Taatan joulusaarnoista tuli vuodesta 1945 alkaen jokavuotinen rituaali aina hänen kuolemaansa saakka. Näissä radiopakinoissaan Taata keskittyi paljolti muistelemaan nostalgisesti lapsuusvuosiaan Hämeenkyrössä. Jo kesällä 1945 lähetetyssä radioreportaasissa Sillinpää kierteli kotiseudullaan toimittaja Unto Miettisen kanssa, ja sen aikana haastateltiin kirjailijan hämeenkyröläisiä tuttavia. Joulusaarnat sopivat Yleisradion uuden pääjohtajan Hella Wuolijoen ohjelmapoliittiseen linjaukseen, jonka mukaan kulttuuria oli tarjottava kaikille radionkuuntelijoille ja sen oli oltava korkeatasoista. Niiden ideoija oli radion teatteriosaston päällikkö Matti Kurjensaari. Joulusaarnojen valmistelu alkoi jo varhain syksyllä, jolloin Saara Kuitunen valikoi isänsä teoksista sopivia teemoja ja Taata muokkasi tekstit esityskuntoon yhdessä Heikki A. Reenpään ja Aarne Laurilan kanssa. Taata itse valmistautui esityksiin huolellisesti opetellen tauot, rytmitykset ja painotukset. Osaltaan Taatan muistelmat mäkitupalaisperheen vaatimattomasta joulunvietosta rohkaisivat raskaista sotavuosista toipuvia suomalaisia, ja monelle radionkuuntelijalle ne olivat ensimmäinen kosketus hänen kertomataiteeseensa. Taatan saapuminen Fabianinkadun radiotaloon oli elämys hänelle itselleen ja mieliinjäävä tapaus radion henkilökunnalle. Vuosien mittaan joulusaarnoihin tuli toistoa, minkä Taata itsekin myönsi, mutta hän katsoi, ettei joulun sanoma toistoista kulu.
ellauri055.html on line 1003: Pohjanpään laajaan runotuotantoon kuuluu lyyrisiä luonnontunnelmia, tiiviitä mieterunoja ja uskonnollista runoutta. Olixillä se emojänis pyrynä? Kyl varmaan niin. Lauri Pohjanpää muistetaan parhaiten mestarillisena faabelien kirjoittajana. Jep jep:
ellauri055.html on line 1128: Né à Gand, Maurice Maeterlinck est l'aîné d'une famille de trois enfants, flamande, bourgeoise, catholique, conservatrice et francophone. Après des études au collège Sainte-Barbe (Sint-Barbara) de Gand, il suit des études en droit avant de pratiquer le métier d'avocat durant une courte période. Maeterlinck publie, dès 1885, des poèmes d’inspiration parnassienne dans La Jeune Belgique. Il part pour Paris où il rencontre plusieurs écrivains qui vont l'influencer, dont Stéphane Mallarmé et Villiers de l’Isle-Adam. Ce dernier lui fait découvrir les richesses de l'idéalisme allemand (Hegel, Schopenhauer). À la même époque, Maeterlinck découvre Ruysbroeck l'Admirable, un mystique flamand du XIVe siècle dont il traduit les écrits (Ornement des noces spirituelles). C'est ainsi qu'il se tourne vers les richesses intuitives du monde germanique en s'éloignant du rationalisme français. Dans cet esprit, il se consacre à Novalis et entre en contact avec le romantisme d'Iéna (Allemagne, 1787-1831, autour d'August et Friedrich Schlegel et de la revue l'Athenäum), précurseur en droite ligne du symbolisme. Les œuvres que publie Maeterlinck entre 1889 et 1896 sont imprégnées de cette influence germanique.
ellauri055.html on line 1147: Ruysbroeck l'admirable'
ellauri055.html on line 1193: Henrik Gabriel Porthan
ellauri055.html on line 1194: Gabriel Tidgren
ellauri055.html on line 1299: Kalan tunnetuin oppilas oli Georg Henrik von Wright, joka tuli Ludwig Wittgensteinin perään Cambridgen yliopistossa. Kala oli naimisissa von Wrightin äidin serkun kanssa. Muita Kalan oppilaita olivat muun muassa Oiva Ketonen, Erik Stenius, Matti Koskenniemi, Lauri af Heurlin, Veli Valpola ja Pertti Lindfors. Myös von Wrightin oppilas Jaakko Hintikka ehti osallistua Kalan opetukseen. Maailma mikä sinä oikein olet. Prööp. Leyh leyh. Vet Fabian...?
ellauri055.html on line 1332: Sillinpään niinikään mainizema maarianpäivä on 25 maaliskuuta edellisvuonna kun Gabi tuli ilmoittamaan et jee suxet ois nyt tulossa. Tismalleen 9kk ennen synttäreitä. Oliko Marialla asia jo tiedossa eli pullat uunissa? Vai oliko Gabilla muumimuki messissä? Joulu on talvipäivän seisaus ja maarianpäivä kevätpäivän tasaus. Nehän ne on pääasioita, loppu pelkkää somistetta.
ellauri055.html on line 1351: Säger teaterrecensent Isabella Rothberg i lördagens HBL, en liberal borgerlig tidning. Hon ser inte så gammal ut. Kanske hon är mera borgerlig än liberal.
ellauri055.html on line 1361: Jussi pussi puita nussi. Juhannustanssit kuin Hannu Salamalla mutta herraskaisemmat. Saablarin landepaukut, aina samanlaisia. Kylä lähtee! Tanssijat tekee totisina kuin tinkityötä. Mites muutenkaan, parittelu on elukan pääasia. Sen näkee nytkin korona-aikana, parveilua ei voi mikään estää.
ellauri058.html on line 45: Tarton rauhassa oli bolshevikit altavastaajina. Suomi sai hyvät ehdot, kuten näkyy kartasta. Nykyinen suomineito on Tarton karttaan nähden aika vammanen. Tää on suomalaisia pannut näpästen vuosikymmenet. Mut turha napista kun on piipunrassi, ei reviiriä voi laajentaa ellei ole habaa. Suutari tiesi mitä teki kun pieri Suomenlahden pohjukkaan suurkaupungin. Siitä lähin on suomipoika ollut venäläisen kiusallinen mökkinaapuri.
ellauri058.html on line 60: abkommen_ankunft_mussolini-wr.jpg" height="200px" />
ellauri058.html on line 69: Korona-vastamielenosottajia Rule Britanniasta. Tämmösiä ne nyttemmin on. Stiff upper lip my foot. Flabby buttocks hanging out. Free your arse. Tiukka mutru huuleen ja selkä vastatuuleen.
ellauri058.html on line 83: Astrid Lindgren does not shy away from describing the situation for African-Americans during that era. Her language is not always comfortable, at least not for this day, referring to blacks as “the coloured race,” “young negro girl,” and, embarrassingly, “darkies.” How much of this is just a rough translation, how much of it is accurate translation, how much was totally acceptable back then, how much did Lindgren want us to feel uncomfortable . . .? Yeah, things sucked back then (*cough*even more than they do now*cough*) for African-Americans, and it shouldn’t be comfortable to read about it.
ellauri058.html on line 146: Suomessa on miljoona vanhusta. Vuosittain parikyttuhatta vanhusta kärrätään hoivakoteihin. Leijonanosa niistä on muistisairaita. Alzheimereita ja muita dementtejä. Elämänmuutos on haikea ja surullinen tapahtuma. Paizi hoivakodeille. Hoivakodit on miljoonabisnestä. Jokainen säästetty vaippa on pieni omaisuus. Halvat moniosaajat pesee käppänöiden kakkoja. Jos ehtivät.
ellauri058.html on line 211: Suurin osa Hannu Salaman esikoiskirjasta keskittyy yhden kesän kuvaamiseen Eelin elämässä. Se tavallinen tarina. Raskaaksi tullut Eeli joutuu poikaystävänsä hylkäämäksi, hänelle tehdään abortti ja hän joutuu lopulta mielisairaalaan. Olipas siinä passiivia kotitarpeixi. Syyllisiä ei tavoitettu. Hemmetin masentava. Samaa agraarista paskaa kuin joku Sillinpää tai Ahani Juho. Meni salamana vessaan, veti viivana housut alas mutta kakka oli jo tullut. Sori vaan Salama, ei tällä vielä kuuhun mennä. Onnex mulla on Salamalta koko kokoomateos. Jossa juhannustansseista on kyllä poistettu ne jumalanpilkkarivit. Naurettavaa kerta kaikkiaan.
ellauri058.html on line 247: Jari Tervo Internet Movie Databasessa (englanniksi)
ellauri058.html on line 251: Keskustelu Jari Tervon kirjailijabrändistä. Yle Radio 1:n Kirjakerho.
ellauri058.html on line 282: Hotakainen oli vuonna 2015 Kirjan ja ruusun päivän kirjailija teoksella Kantaja. Samana vuonna ilmestyi hänen romaaninsa Henkireikä, joka valittiin Finlandia-palkintoehdokkaaksi. Palkintoraadin mukaan ”Hotakainen käsittelee aikamme tabuja oivaltavasti ja hauskasti.”
ellauri058.html on line 386: Opiskelijaraukka joutuu selostamaan seikkaperäisesti Hotakaisen sellereiden teennäisiä juonia ja lukemaan kahmaloittain Hotakaisesta kirjoitettuja kirjablogeja. "Tekstien välillä on havaittavissa vaihtelua esimerkiksi mielipiteiden suhteen."
ellauri058.html on line 428: Kritiikissä arvioidaan teoksen hyvyyttä tai huonoutta. Mutta mitä on hyvä kirjallisuus? Kimmo Jokinen (1997) sivuaa hyvän kirjallisuuden kriteereitä tutkiessaan suomalaista lukijamaisemaa. Hän huomaa eron tavallisen lukijan ja kirjallisuuden ammattilaisen eli kriitikon välillä. Tavallinen lukija odottaa sitä, että kieli on tuttua ja se on riittävän nopealukuista ja helppoakin. Aiheiltaan teokset ovat arkipäiväisiä. Henkilöt ovat tavallisia ihmisiä ja kerronta kytkeytyy henkilöiden kautta tavalliseen, yleensä työn, perheen ja läheisten ystävien täyttämään arkeen. Lisäksi hyvä kirjallisuus on todenmukaista. Lukijat ovat tarkkoja teosten faktoista. Vaatimus realistisuudelle tosin on voinut muuttua 2010-luvulle tultaessa varsinkin nuorten keskuudessa scifi-ja fantasiabuumin ansiosta. Tuija Saresma (2013) näkee fantasian suosion nousun mahdollisena vastaiskuna realistiselle fiktiolle. ”Kaunokirjallisuudelta toivotaan nykyisin --viihdettä ja fantasiaa, jännitystä, velhoja ja magiaa, tieteisspekulaatiota tai romantiikkaa.” (Saresma 2013: 241.)
ellauri058.html on line 454: Äidinkielen opettajat ja kirjastoalan työntekijät ovat yleisimpiä kirjablogin kirjoittajia. (Jalkanen & Pudas 2013: 56–58, 67–88.) Teetin itsekin blogisteille pienemmässä kaavassa olevan kyselyn, jossa kysyin heidän ikäänsä, sukupuoltaan, ammattiaan, koulutustaan ja asuinpaikkakuntaansa. Tämän avulla pystyn luomaan heistä lukijakuvaa. Lähetin kyselyn kaikille 43 kirjoittajalle ja sain vastauksen 24 kirjoittajalta, jolloin vastausprosentti on 56 %. Saamani tulokset vastasivat pitkälti Jalkasen ja Pudaksen saamia vastauksia. Yleisesti luonnehdittuna tyypillinen kirjablogisti on eteläsuomalainen korkeakoulutettu 38-vuotias nainen, joka on ammatiltaan opettaja. Tarkemmin analysoituna ikähaarukka on 20–65 ikävälillä. Kaikkein eniten vastaajia oli 20–29 ja 30–39-vuotiaiden ikähaarukasta. Heitä on yhteensä 14 kappaletta. Yllättävintä oli havaita, että aineistossani oli muutama eläkeikäinenkin. (Katso tarkemmin Taulukko 1.)
ellauri058.html on line 711: Kuningas Herodes Suuri oli idumealainen. Eesaun jälkeläinen punaisesta Edomin maasta. Niiden jumala oli sateenkaari. Sateenkaarikansaa. Israel huijas siltä Juudean, muze sai sen sitte roomalaisten voimin takasin. Jutkut tykkäs siitä kuiteskin, kun se saneeras niiden temppelin. Laittoi uudet putkit ja kattotuoleja. Edomilaiset sulautu sittemmin nabatealaisiin rättipäihin.
ellauri058.html on line 718: Dr. Hirschmann said he decided to focus on the symptom of itching. “At first, I considered Hodgkin’s disease and some diseases of the liver.” Chronic kidney disease covered all of Herod’s symptoms except gangrene of the genitalia. Dr. Hirschmann figured that the most probable cause of King Herod’s death was chronic kidney disease complicated by Fournier’s gangrene, which is an unusual infection affecting the male genitalia.
ellauri058.html on line 720: Only about 500 cases of Fournier’s gangrene have been recorded in the medical literature. It is caused when Staphylococcus, Streptococcus or E. coli bacteria infects and starts to rapidly kill cells, turning tissue black.
ellauri058.html on line 722: Hirschmann presented his research at the Clinical Pathologic Conference in Baltimore, US. Since 1995, the annual conference has examined the cause of death of famous figures, including Alexander the Great (typhoid fever from a contaminated pork chop) and Edgar Allen Poe (rabies).
ellauri058.html on line 777: The poet first came out as gay in his 1975 work In & Out, which was initially available only in a privately printed version in limited circulation. The work did not gain general publication until 1989.
ellauri058.html on line 799: The twelfth book of The Greek Anthology compiled at the court of Hadrian in the second century a.d. by a poetaster Straton, who like most anthologists included an immodest number of his own poems, is itself a part of a larger collection of short poems dating from the dawn of Greek lyric poetry (Alcaeus) down to its last florescence, which survived two Byzantine recensions to end up in a single manuscript in the library of the Count Palatine in Heidelberg — hence its alternative title, The Palatine Anthology, usually abbreviated to Anth. Pal. This particular, indeed special, collection contained in Book XII subtitled The Musa Paedika or Musa Puerilis, alternately from the Greek word for a child of either sex — and girls are not wholly absent from these pages — or the Latin for “boy,” consists of 258 epigrams on various aspects of Boy Love or, to recur to the Greek root, paederasty.
ellauri058.html on line 810: 1. I wish to let the reader know that I myself am sexually conservative: I am married, faithful to my wife, and a father. In this review I plead …castum esse decet pium poetam / ipsum. uersiculos nihil necesse est, qui tum denique habent salem ac leporem , si sunt molliculi ac parum pudici. Tää on Catulluxen runosta 16 joka alkaa Pedicabo ego vos et irrumabo. Teivas Oxalan unohtumattomana käännöxenä Suuhun myös peräpäähän teitä tökkään. Siellä sanotaan: Hartaan näät runoniekan siivo olla kuuluu, voi toki värsyt olla toisin; silloin niissä on sukkeluutta, suolaa, pehmeet jos ovat eikä liian siivot. Kovia munia ja pehmoisia värssyjä. Vanhana on pikemminkin toisin päin.
ellauri060.html on line 61: Usein kannattaa kärsiä hyvän edestä, esim raamatullisesti 14 vuotta orjuutta Raakelin tähden. Isä ei anna Raakelia avioon, ennen kuin ylkä on palvellut seitsemän vuotta palkatta. Kannattaa silti tehdä työt, että saa unelmiensa tytöt, Laabanin lampaista ja laidunmaista puhumattakaan. Ei Leakaan oikeastaan ollut hassumpi, monessa suhteessa Raakelia jopa parempi. Näin pitää laskea pisteitä, joiden plussien ylijäämää kutsun onnellisuussaldoxi. Elämän tarkoitus, ainakin minusta sanoo Timo, on pitää saldo plussalla mahdollisimman paljon.
ellauri060.html on line 118: Toinen lupaavan oloinen kirjalöydöskaxikko on Mihail Solohovin 'Apinakohtalo' plus 'He taistelivat reviirinsä puolesta' 1943 ja Ritva Enäkosken 'Halu, hinku ja haba, eli miten bodaan kantin kestäväxi' 1993. Kansa taisteli, koiraat kertovat, ja vähän naaraatkin. Solohov sai aherruxestaan Nobelin palkinnon 1965, ja jo sitä ennen Leninin palkinnon. Ritva Enäkosken osalta jury on vielä sisällä. On sillä jo Vuoden innostaja -palkinto.
ellauri060.html on line 122: Höpsistä. Kuten Enäjärvi eikun -koski ize muutamaa lausetta myöhemmin toteaa, apina on kokonaisuus: fyysisen minämme, sosiaalisen verkostomme ja psyykkisen olemuxemme yhteispeli. Voimme valita asenteemme just yhtä vähän kuin valizemme fyysisen minämme, sosiaalisen verkostomme ja psyykkisen olemuxemme. Se että löysin Enäkosken kirjan hyllystä oli ns. sattumaa, mutta niin on myös sekin että paatuneena vastarannan kiiskenä en usko sanaakaan mitä Ritva höpöttää. Vai olisko se johdatusta? No Solohovin jäyhät miehet kyllä etevästi pullistivat henkistä habaa. Lukematta edes Ritvan opasta.
ellauri060.html on line 151: Mä oon nyt 68, mitä Ritva oli et-lehdessä 2016! Vaan enpä tanssi lambadaa edes yli 60-vuotiaiden ryhmässä kuten Ritva, 72, tanssii nyt! (Lähde: Länsi-Savo) Ei ole mulla habaa eikä kanttia! Hyvän olon harjoituxia kirjan lopusta: Hytkytä izesi hereille! Hetkuta keskivartalopalloa! Mulla on lambadasta vain pahoja muistoja. Olin sille mustasukkainen kuin Eski ukkeleille.
ellauri060.html on line 203: Elämä pappina on kuvattu absurdina ja luterilainen kuolema karuna ja suorastaan idioottimaisena rituaalina, jonka pappi kohtaa melkein päivittäin ja jota kuolemaa tekevät ihmiset eivät tunnu tajuavan. Kuoleman lopullisuutta. (Mitäs siinä on tajuamista? Kerran se vaan kirpasee, sanoi pässi kun päätä leikattiin.)
ellauri060.html on line 229: Autiolle saarelle kirjailija Murtokivi ottaisi tukun kirjoja. Ensimmäisenä se ottaisi Daniel Defoen "Robinson Crusoen elämä ja kummalliset seikkailut" teoxen (josta lisää alempana). Hänellä on tanakka usko, että se olisi kuitenkin perehtynyt guide siiden, mitä tulisi pakkopaikassa elämisen ja olemisen opiskelemiseen. Mitähän muuta minä ilmoitin sille toimittajalle (miettii Murtokivi)? Oli siinä ainakin Fedor Dostojevskin "Karamazovin veljekset", Federico Lorcan ja ablo">Pablo Nerudan runoja, Herman Melvillen "Moby Dickyn eli Valkoisen valaan", Samuel Beckettin "Hän tulee huomenna", Anton Tsehovin novelleja sekä Thomas Mannin "Kuolema Venetsiassa", Pentti Haanpään kertomuksia valikoiman sekä omista kirjoistani lohdukseni vielä "Mäkimökin tyttö ja tahdikas juomari", se on todella priimaa, lähes ylittämätöntä lyyristä proosaa! Ja kolme hyvin säilynyttä raamattua. Aika sekalaista skeidaa siis.
ellauri060.html on line 235: Daniel Foe was probably born in Fore Street in the parish of St Giles Cripplegate, London. His father, James Foe, was a prosperous tallow chandler of Flemish descent, and a member of the Worshipful Company of Butchers. In Defoe's early childhood, he experienced some of the most unusual occurrences in English history: in 1665, 70,000 were killed by the Great Plague of London, and the next year, the Great Fire of London left only Defoe and two other guys standing in his neighbourhood. In 1667, when he was probably about seven, a Dutch fleet sailed up the Medway via the River Thames and attacked the town of Chatham in the raid on the Medway. His mother, Alice, had died by the time he was about ten.
ellauri060.html on line 241: Defoe entered the world of business as a general merchant, dealing at different times in hosiery, general woollen goods, and wine. His ambitions were great and he was able to buy a country estate and a ship (as well as civets to make perfume), though he was rarely out of debt. On 1 January 1684, Defoe married Mary Tuffley at St Botolph's Aldgate. She was the daughter of a London merchant, receiving a dowry of £3,700—a huge amount by the standards of the day. With his debts and political difficulties, the marriage may have been troubled, but it lasted 47 years and produced eight children.
ellauri060.html on line 245: Following his release from debtors’ prison, he probably travelled in Europe and Scotland, and it may have been at this time that he traded wine to Cadiz, Porto and Lisbon. By 1695, he was back in England, now formally using the name "Defoe" and serving as a "commissioner of the glass duty", responsible for collecting taxes on bottles. In 1696, he ran a tile and brick factory in what is now Tilbury in Essex and lived in the parish of Chadwell St Mary. He was a serial entrepreneur.
ellauri060.html on line 557:
ellauri060.html on line 559: absolutisti
ellauri060.html on line 564: analfabeetti
ellauri060.html on line 709: makkabealainen
ellauri060.html on line 879: able>
ellauri060.html on line 904: Tästä napinasta oli puhetta sen intialaisen lällinoobelistin kohdalla, siis Rabinarath Tagoren. Terry tuopi esille nyt brittialamaisten näkökulman sepoijien aiheuttamaan selkkauxeen. Ei se ihan epäonnistunut, saivathan ne sentään Itä-Intian kauppakomppanian tuupattua vallan satulasta.
ellauri060.html on line 922: ablogit.com/files/2013/02/JOhjallisharkimo1.jpg" height="200px" />
ellauri060.html on line 928: The first official slogan of the Libertarian Party was "There ain't no such thing as a free lunch" (abbreviated "TANSTAAFL"), a phrase popularized by Robert A. Heinlein in his 1966 novel The Moon Is a Harsh Mistress, sometimes dubbed "a manifesto for a libertarian revolution". The current slogan of the party is "The Party of Principal and Dividends".
ellauri060.html on line 951: An MBA graduate from the UCLA School of Management, Weinstein launched his first venture, SuperGroups (which included SuperFamily and SuperFriends), in 1998, allowing users to create free, multi-member community website; that venture, a sort of precursor to Facebook groups shut down in 2001. He then developed a professional coaching and training service, publishing a series of self-help books under the “Habitually Great” brand.
ellauri060.html on line 955: After Silverfish lost his face at alt-right, another hooknosed greedy Shylock cobbled together MeWe, a social networking app that claimed to fiercely protect user privacy. The genesis of the name, says Weinstein, is exactly what it sounds like: “My life is composed of me and then my ‘we'. Me and my wee 'thing' love our name. We get a lot of thumbs up on our brand: Make America Habitually Great."
ellauri060.html on line 960:
ellauri060.html on line 970: - Voinko minä nukkua tässä sohvalla? - Voit voit, mutta älä nyt vielä tuuperru! Minä muutoin tilasin izelleni italiankielisen Baabelin kirjaston. Luen teoxia sanakirjan kanssa. Se on semmoista puuhaa, että toiset ajatuxet väistyvät väkisinkin, jäävät tietenkin nurkalle kyttäämään ja iskevät heti kun ote hiemankin herpaantuu... Baabelin kirjastossa on sekä tuttuja että outoja kynäilijöitä ja niteitä. Esim.
ellauri060.html on line 1046: This content quality problem has been exacerbated by Google’s switch to emphasize the freshness of their index years ago. The rationale was that there was so much good stuff around, and that its supply was (supposedly even exponentially) constantly increasing so Google would always be able to show amazing results just from the freshest portion of their index.
ellauri060.html on line 1060: Google has announced recently so-called BERT update which is about using the latest NLP thing, Transformers, in search results. But BERT is not scalable as it requires short snippets containing answers in advance, as opposed to indexing entire pages. In addition it is computationally prohibitively expensive, even for Google as Transformer models such as BERT are notorious memory hogs, never mind how long it takes to train them.
ellauri060.html on line 1093: Havas kaatui jatkosodan alussa jäätyään höökivaunun alle 21. elokuuta 1941 Suojärven Suvilahdella. Hengellisten laulujen lisäksi Sulho Rannan säveltämä isänmaallinen Testamentti pojalleni on tunnetuimpia Havasin runoja. Havasia näytteli näppyläozainen Jopi Rinne 1943 joka sai osastaan runkkujussin. Jopin eka syxee oli Agapetusin "Aatamin housuissa ja vähän Eevankin" . Kriitikko ja kekämies Jussi Karjalainen luonnehtii elokuvaa absurdixi pönttöilyxi ja arvelee sen suosion syyxi nakuilua.
ellauri061.html on line 189: A Midsummer Night's Dream is a comedy written by William Shakespeare in 1595/96. The play is set in Athens and consists of several subplots that revolve around the marriage of Theseus and Hippolyta. One subplot involves a conflict between four Athenian lovers. Another follows a group of six amateur actors rehearsing the play which they are to perform before the wedding. Both groups find themselves in a forest inhabited by fairies who manipulate the humans and are engaged in their own domestic intrigue. The play is one of Shakespeare's most popular and is widely performed. Populääri lue vulgääri. Niin aina.
ellauri061.html on line 205: Samuel Taylor Coleridge felt that Helena is guilty of "ungrateful treachery" to Hermia. He thought that this was a reflection of the lack of principles in women, who are more likely to follow their own passions and inclinations than men. Women, in his view, feel less abhorrence for moral evil, though they are concerned with its outward consequences. Coleridge was probably the earliest critic to introduce gender issues to the analysis of this play. Kehler dismisses his views on Helena as indications of Coleridge's own misogyny, rather than genuine reflections of Helena's morality.
ellauri061.html on line 231: Oberon on aika luikero, kärkäs apina ja rietas babiaani. Meddling monkey ja busy ape. Se jää vaklaamaan kun Dimitri ja Helena hiippaa paikalle. Mua vedät, kovakiskoinen maneitti! (varmaan mangneetti. Alkutextissä seisoo adamantti.) Mä olen pikku koirasi Dimitri, mankuu Helena. Jahka kuluu yrki. (Yrki? Se on tovi, se löytyi Lönnrotin sanakirjasta.)
ellauri061.html on line 239: Pyramos ja Thisbe on babylonialainen tarina Pyramos-nuorukaisesta ja hänen lemmitystään Thisbestä. Roomalainen kirjailija Ovidius on kirjoittanut sen Muodonmuutoksia-teokseensa.
ellauri061.html on line 241: Pyramuxen and Thisbeen välikohtaus menee Ovidiuxen mukaan näin. Partnerit on tehneet appointmentin Babylonin muurilla. Thisbe tulee ensixi, mutta pelästyy jellonaa, ja pudottaa vahingossa huivinsa kuin Helmi Glasgowin lentokentän vessaan. Saablari! Se oli kallis huivi, ja tota väriä ei enää saa. Pyramus tulee myöhässä ja löytää Thisben huivin verisenä, ja typeränä hätäheikkinä kaatuu omaan miekkaansa. Thisbe tulee vessasta ja löytää Pyramuxen verissään, ja kompastuu hädissään samaan aseeseen. Tämän muistoxi mulperimarja muuttuu punaisesta mustaxi.
ellauri061.html on line 353: First Clown Cudgel thy brains no more about it, for your dull Pelle 1 Älä vaivaa päätä enää sillä, sillä sun tylsä perse ei lisää vauhtia
ellauri061.html on line 389: knocked about the mazzard with a sexton's spade: turpaan saaneena hauturin lapiosta;
ellauri061.html on line 401: suffer this rude knave now to knock him about the tän törkymöykyn paiskia likaisella lapparilla nuppiaan,
ellauri061.html on line 436: HAMLET How absolute the knave is! we must speak by the Pelle 1 Yhdelle ex-naiselle, söör; mutta valitettavasti se on delannut.
ellauri061.html on line 486: abhorred in my imagination it is! my gorge rises at kazellessa. Tässä roikku huulet joita tuli pussattua en tiedä miten monta
ellauri061.html on line 490: that were wont to set the table on a roar? Not one Meepäs nyt mun rouvan kamariin ja sano sille: sama vaikka maalaat
ellauri061.html on line 535: Till the last trumpet: for charitable prayers, odottamaan viimeistä trumpettia: sillä säälirukouxia,
ellauri061.html on line 625: Critics have spent a considerable amount of time debating Hamlet's age. Hamlet here is thirty years old, as the First Clown makes clear (lines 133-151). However, "young Hamlet", as he is referred to earlier in the play is still attending university and courting Ophelia. Laertes says that Hamlet's love is like "a violet in the youth of primy nature" (1.3.6). The noted scholar Grant White was so annoyed by this dilemma that he, defying logic, concluded that Hamlet was twenty when the play started and thirty at its close. (See Studies in Shakespeare, p. 79 ff.). How important is Hamlet's age to our understanding or enjoyment of the play? Would Hamlet's age have been an issue for play-goers at Shakespeare's Globe? For more on this topic, please click here.
ellauri061.html on line 635: Latin blunder for self-defense’s se defendendo is sic, either a befogged muddling of a professional legal term, or a post-Freudian slip, or (least likely) a very oblique and subtle jab at Gately from a Ewell intimate with the graveyard scene from Hamlet — namely V.i. 9.
ellauri061.html on line 636: Notably, Act V, scene i of Hamlet is where Yorick is mentioned. Man of infinite jest.
ellauri061.html on line 654: Horatio on heti valmis esittämään kertauxena koko tuotantojaxon: how these things came about.
ellauri061.html on line 684: Mitäs jännää jää jos FUCK! FUCK! ja KILL! KILL! ei ole enää tabuja? Siihen kymysyxeen vastaa töllösarja Valtaistuinpeli. Jää työpaikkakiusaaminen, ja skizoominen ruuasta. Kivimmät kohdat toistaisexi on olleet ne missä malamuuttikoirat syö ilkeitä ihmisiä. Taino, ihmisiä ylipäänsä. Juha Sipilän ei tarvi enää varoo sanojaan, siis: lyijynappi ozaan susille. Vittu lyijyammuxet on jo kielletty. Luunappi ozaan Sipilälle, tai kylmää terästä. Niskalaukaus. Puskii malamuuttikoira, syö se. Valtaistuinpeli on Kempeleen kumiturvan kohdalta onnexi jo pelattu.
ellauri061.html on line 693: able.com/sites/default/files/images/link-posts/inset/moreau1.jpg" />
ellauri061.html on line 716: abriele_D%27Annunzio.jpg" height="200px" />
ellauri061.html on line 746: Haavio kielsi lukemasta runoja elämän kautta. Kirjeessään nuorelle kirjallisuusarvostelija Kai Laitiselle hän tähdensi, että moderni runo ei ole elämäkerrallista keskuslyriikkaa vaan vapaata fabulointia.
ellauri061.html on line 756: abbeja.png" height="200px" />
ellauri061.html on line 793: Answer: The account of Deborah and Barak is found in Judges 4 and 5 in the Old Testament. The Israelites had been under the control of the Canaanite king Jabin and the commander of his army, Sisera. The Canaanites had 900 chariots of iron and ruled over Israel for 20 years (Judges 4:2–3).
ellauri061.html on line 795: A prophetess named Deborah judged or made rulings for the people of Israel under a palm tree during that time. One of Deborah’s judgments was to instruct Barak to summon 10,000 men and attack Jabin’s army. Likely fearful to comply with such a command, Barak told Deborah, “If you go with me, I will go; but if you don’t go with me, I won’t go” (Judges 4:8). She replied, “Certainly I will go with you. . . . But because of the course you are taking, the honor will not be yours, for the Lord will deliver Sisera into the hands of a woman” (verse 9).
ellauri061.html on line 799: Following this battle, “God subdued Jabin king of Canaan before the Israelites. And the hand of the Israelites pressed harder and harder against Jabin king of Canaan until they destroyed him” (Judges 4:23–24). Deborah’s prophecy was fulfilled: Barak won, Sisera was killed by a woman, and the Israelites were freed from their enemies.
ellauri061.html on line 803: The song of Deborah and Barak also gives some more detail about the victory over the Canaanites: “The earth shook, the heavens poured, / the clouds poured down water” (Judges 5:4). Evidently, God used a flood to disable the iron chariots of Sisera. The victory was supernatural (verse 20). Chapter 5 concludes with the statement, “And the land had peace forty years.” This impressive time of peace lasted until Midian took control of Israel, necessitating Gideon’s rise.
ellauri061.html on line 1019: Tiedä häntä. Jokin sitä pännii ankarasti. Jotain on jäänyt elämässä saamatta. Jokatapapaukauxessa vaikuttaa selvästi että perimmäiseltä habituxeltaan Pervo on hapan ja pettynyt, kuin persu exyxissä. Se on vulgääri koska kemiläisenä ei osaa eikä voi olla mitään kummempaakaan. Ollaan sitten kunnolla vulgääreja ja puhutaan pieruista, haukutaan naisia ja vittuillaan vaikka homoille vankilanjohtajille, joilla näyttää olevan aivan liikaa rahaa. Jarilla sitä ei ei koskaan ole liikaa, ei edes riittävästi.
ellauri061.html on line 1089: Katin kaveripiirissä käytettiin huumeita. Seksiä harrastettiin tukevasti alaikäisinä ja täysin vastuuttomasti. "Hänen parhaalle ystävälleen" jouduttiin tekemään abortti. Noina vuosina koulukin meni aivan penkin alle.
ellauri061.html on line 1123: Jos Pervo ois saanut Finlandia-palkinnon, ois akkainlehdet soitelleet ja naimatarjouxia sadellu julkisuuden- ja kullinkipeiltä. Mut pääsipä hän kuitenkin televisioon ilkkumaan. Vaimoa ei wannabe nobelisti töihin laskisi: tekisikö hänen uraloikkansa Jarzasta kotitohvelin, joka voisizä kulta hakea pennut kun ei sulla ole mitään tekemistä. Vaimo voitonriemuisena ja Jarza hädissään nai kuin viimeistä päivää. Etovaa, sanoisi F.E. Sillanpää.
ellauri061.html on line 1137: Kiintoisaa kyllä (vaikkei ehkä yllätys), keski-ikäisen täti-ihmisen kirjablogi muikenee Pervon panojutuista kuin vaari. Heijarimaisia tarinoita, mustan kondomin sävyttämiä.
ellauri061.html on line 1194: Jari luulee olevansa lutusin kaikista Suomen vittupääkirjailijoista. Väärin, lutusin oli Tommy Taberman.
ellauri061.html on line 1207: 26. syyskuuta 2009 esitetyssä jaksossa Tommy Tabermann palasi ohjelmaan vieraana ja kilpaili Jari Tervon joukkueessa yhden jakson ajan. Hän kuoli aivosyöpään heinäkuussa 2010.
ellauri061.html on line 1315: Laskeuduttuaan uutisvuodon ankkurintuolilta saikin huomata että täällä ns. tavallisen kansan parissa hänellä ei olekaan stania tai babaa mukana nauramassa hänen vitseiksi naamioituja vihapuheita raamatun heittelyineen. Arvatenkin joku "persu" on jo antanut hälle palautetta eikä se ole ollut myötänauramista. Nyt suututtaa ja populistimainetta "nauttiva" persu on kelpo kohde purkaa vitutusta ja sitä henkistä heinäkuormaa jota nuorgamilainen Tervo on kantanut matkallaan heltsinkin akatemian ovia kolkuttelemaan.
ellauri061.html on line 1476: ab.png" />
ellauri061.html on line 1513: Oli laboratorio, dna-tulokset, powerpoint-esitys, paikalla yksi Suomen parhaista genetiikan asiantuntijoista valmiina vastaamaan hankalimpiinkin perimäkysymyksiin.
ellauri062.html on line 36: Jaakko Yli-Älykäs kertoo verisen neuromaanisesti kirjassaan jatkosodasta, kuinka "Oboten uusi hallitus" (neekereitä) teki lopun "kuningatar Elisabetin" villieläinreservaateista ja tappo yxin tein kaikki villieläimet edistyxen nimissä. 50v sitten siis 60-70-luvulla. Miehet taisteli, kansa kazeli.
ellauri062.html on line 69: Masters ja Johnson kirjassa Raportti ihmisen sexuaalisista reaktioista (Human sexual response) jatkavat siitä mihin Kinsey kumppaneineen pääsivät. Tuhnuisexi selattu kirjapaha löytyi Arabian kirjaston poistohyllystä. Sen oli ostanut ilmestymisvuonna 1967 Teresa (?) Jauhiainen. Ansarijauhiainen. Äiti Teresa.
ellauri062.html on line 71: Esipuheessa korostetaan tälläsen kirjallisuuden tarvetta. Lääkäritkin voivat tällä ansaita eivätkä vaan pornoilijat. Tietämättömyys ei enää toimi pidäkkeenä, kun on pilsuja. Typerät kirjoittajat luulevat, että tämä elämämme puoli ei ole aivan elintärkeä. Höpsistä, sukupuolielin on eläimen elimistä elintärkein. Sen takiahan yökahvilat on pidettävä avoinna koronan aikana, vaikka lisääntymiskyvyttömiä kuolisi kuin kärpäsiä. Kinsey ja hänen työkaverinsa tilastoivat jenkkien sexuaalisia elkeitä vuosina 1938-1952. Silloin oli kaikki tabut vielä voimissaan. Kinsey onnistui uskomattomin ponnistuxin työntämään keskijalkansa sexitutkimuxen sulkinaiseen rakoon. Kai se sit oli pitkän sodan ansiosta jo alkanut raottua.
ellauri062.html on line 84: Researchers in Toronto Handmaid Rehabilitation Center have proposed a new diagnosis called mild behavioral impairment. The checklist includes questions such as:
ellauri062.html on line 86: “Does he have unrealistic beliefs about her/his power, wealth or skills?”
ellauri062.html on line 88: “Has the person become agitated, aggressive, irritable, or temperamental?”
ellauri062.html on line 90: “Does he no longer care about anything?”
ellauri062.html on line 95: Nina Silverberg from the Handmaid Rehabilitation Program at the National Institute of Aging Physicians, is supportive of the new diagnosis, stating:
ellauri062.html on line 96: When an older adult begins to act out of character or starts becoming irritable or aggressive, it may be an indication of trouble. Unfortunately, a senior with early Alzheimer’s can also lose their inhibitions and act in inappropriate ways.
ellauri062.html on line 100: Fred, a retired psychologist who had a very successful practice, now makes rude and cruel comments to those around him. One of his strengths before Alzheimer's had been his kindness and ability to relate to others.
ellauri062.html on line 112: ☑ Habitually misplacing items or placing them in inappropriate locations
ellauri062.html on line 149: Give people who pace a lot a safe place to walk. Provide comfortable, sturdy shoes. Give them light snacks to eat as they walk, so they don’t lose too much weight, and make sure they have enough to drink. They like beer, wine and hard drinks.
ellauri062.html on line 153: Ask for help. For instance, say, “Let’s set the table” or “I need help folding the clothes/pulling the curtains.” "Please arrange the xmas napkins on the defibrillator."
ellauri062.html on line 203: No. 90 — Haim Saban
ellauri062.html on line 232: Alabama – 9
ellauri062.html on line 251: Whereas the states with the highest percentage of residents identifying as non-religious are the West and New England regions of the United States (with Vermont at 37%, ranking the highest), in the Bible Belt state of Alabama it is just 12%, and Tennessee has the highest proportion of Evangelical Protestants, at 52%. The Evangelical influence is strongest in northern Georgia, Tennessee, Alabama, Mississippi, North Carolina, southern and western Virginia, West Virginia, South Carolina, and East Texas.
ellauri062.html on line 259: Serena forces June onto the bed as Fred forces himself into her. He sexually assaults her in order to get the baby to come early. They both come early in the end. Serena tells Fred that Nick is the father of the baby. She calls him an idiot and he calls her a bitch.
ellauri062.html on line 265: June explains to flabbergasted Serena that Gilead is not an ideal place for a child, specifically a daughter, to grow up in as their very existence is risky. She manages to convince Serena, who then tearfully says a prayer and hands the baby back over to June. June, in turn, gives Serena a blessing as well and leaves behind a tearful Serena as she and another Martha leave to escape Gilead. Fred is left alone in the room and looks at the carving, "Nolite te bastardes carborundorum," on the wall. Nick offers his "cigar" to Serena and she takes a good hold of it and takes a drag. Fred gets a moment alone with June to tell her he’s concerned about Serena.
ellauri062.html on line 269: Only when June learns it is essentially Serena's personal request to meet Nichole, she eventually agrees, pointing out she wants Serena "to owe her". Ihankuin Jill Pylkkänen: they owe me SOOOO much. Tääkin on jotain juutalaiskristillisyyttä. Serena is still bitter about the loss of Nichole. Later, June visits the Lincoln Memorial where the statue of Abraham Lincoln has been desecrated (actually only beheaded). June tells Serena that she is small, cold, and empty and that she will always be empty. Wrong, to the contrary, June is full of shit.
ellauri062.html on line 273: In the hospital, June attempts to stab Serena Waterfront with a scalpel she had stolen from the medical waste disposal box. Serena fights back and cuts June in the arm. Serena alerts Dr. Yates telling him that June stabbed herself.
ellauri062.html on line 288: Serena has been sleeping on her couch. Mark brings her some pizza from Toronto as a treat despite it being contraband. He also brings her several magazines and a newspaper. Serena pays Mark in nature for the hospitality. Mark Tuello brings Serena Waterfront some coffee. The End. Fuck you don't realize how blessed you are, American women!
ellauri062.html on line 292: Because the book has been frequently challenged or banned in some of the United States of America over the last thirty years, many people have expressed discontent at The Handmaid's Tale's presence in the classroom. Some of these challenges have come from parents concerned about the explicit sexuality and other adult themes represented in the book. Others have argued that The Handmaid's Tale depicts a negative view of religion, a view supported by several academics who propose that Atwood's work satirizes contemporary religious fundamentalists in the United States, offering a feminist critique of the trends this movement to the Right represents.
ellauri062.html on line 294: The American Library Association (ALA) lists The Handmaid´s Tale as number 37 on the "100 Most Frequently Challenged Books of 1990–2000". The book was called anti-Christian and pornographic by parents after being placed on a reading list for secondary students in Texas in the 1990s, because the book is "sexually explicit, violently graphic and morally corrupt". Some parents thought the book is “detrimental to Christian values". Poor quality literature that stresses suicide, illicit sex, violence, and hopelessness". Profanity, lurid passages about sex, and statements defamatory to minorities, God, women, and the disabled.
ellauri062.html on line 388: Baba Gurgur (Arabic: بابا كركر, Kurdish: بابە گوڕگوڕ ,Babagurgur) is an oil field and gas flame near the city of Kirkuk, which was the first to be discovered in Northern Iraq in 1927. Raportoi kirjeenvaihtajamme Kirkukissa.
ellauri062.html on line 435: Ein weiterer wichtiger Inspirator war Guido von List, dessen Ansichten unter den Bezeichnungen Wotanismus und Armanismus bekannt wurden. Ariosophische Autoren verbanden Vorstellungen einer Überlegenheit der „arischen Rasse“ und Forderungen einer Reinerhaltung dieser vermeintlichen Rasse mit Elementen der Astrologie, der Zahlensymbolik, der Kabbala, der Graphologie und der Handlesekunst.[1] Die wichtigste ariosophische Organisation war der von Lanz gegründete Neutempler-Orden.
ellauri062.html on line 540: Guasimodo ja Montale oli hermeetikkoja, eli peukuttivat hermetismiä. Hermetismi tarkoitti alunperin Hermes Trismegistoxen oppeja, jotka Timon Airaxinen mainizi muistaaxeni Vanhuudesta-kirjassa, jonkinlaista kabbalaa. Hermes Trismegistos kexi säilykkeen. Muistan kun mehuja ja hilloja rexattiin mehumaijalla, suljettiin purkit hermeettisesti sellasella rautapannalla ja pantiin atamonia. Meillä on mehumaija Rauhixen vintissä. Rexauspurkkeja taitaa olla kellarissa.
ellauri062.html on line 640: Tantus labor non sit cassus. nyt jo anna anteeksi. Työtä älä hukkaan heitä. Now 'twere cruel if I failed thee.
ellauri062.html on line 650: Qui Mariam absolvisti, Mariankin armahtelit, Thief and harlot, when repenting,
ellauri062.html on line 659: Et ab hædis me sequestra, Erota mut pukeista, From the goats, may I, respected,
ellauri062.html on line 711: Lisää ajankohtaisia ellosanoja: Kosahtaa kolahtaa kilahtaa jäätävä jäätyä jumpata diibadaaba. Reippailu: vrt. urheilu, ulkoilu, voimailu, kamppailu, kiekkoilu, keekoilu, ketkuilu, kilpailu, vertailu, ylpeily, kukkoilu, keimailu, meikkailu, seikkailu, hakkailu, kisailu, keilailu, toilailu, meilailu, mahtailu, palloilu, lautailu, kelkkailu, keikkailu, ilmailu, miekkailu, pelailu, skeittailu, maalailu, bongailu, hiisailu, kiivailu. Kirjailu.
ellauri062.html on line 764: Author Mike Lofgren believes that there is "a hybrid association of elements of government and parts of top-level finance and industry that is effectively able to govern the United States without reference to the consent of the governed as expressed through the formal political process".
ellauri062.html on line 768: Dan Steinbock munasi izensä Nokia-kirjallaan 2010, kujertavat pulut. Veikkasi väärää hevosta. Salsaharrastuxesta ei löydy mainintaa. Puhumatta nazien satakielestä Rosita Serranosta. Fadolaulaja Amália Rodrigues Lissabonista oli toinen samanlainen, ainakin Diana Santosin ja sen äidin mielestä.
ellauri062.html on line 776: Rosita Serrano, nombre artístico de María Ester Aldunate del Campo (Quilpué,10 de junio de 1912-Santiago de Chile, 6 de abril de 1997), fue una cantante y actriz chilena de gran éxito en Alemania en el periodo 1937-1943, cuando llegó a ser conocida como die chilenische Nachtigall (el Ruiseñor Chileno).
ellauri062.html on line 780: Serrano alcanzó gran éxito al cantar en alemán composiciones como «Roter Mohn (Roter Mohn, warum welkst du denn schon?)», «Schön die Musik», «Küß mich, bitte, bitte, küß mich», «Und die Musik spielt dazu», «Der Onkel Jonathan» y «Der kleine Liebesvogel» durante el auge de la Alemania nazi. Kreuder aprovechó para introducirla en las esferas del régimen nazi y Serrano llegó a participar en varios mítines y ceremonias nacionalsocialistas. Sus canciones fueron muy difundidas en las emisoras afines al Reich. Más adelante, declaró que nunca tuvo afinidad política alguna ni fue nazi, a pesar de que en sus grabaciones llevaba el emblema del águila nazi en su vestimenta.
ellauri062.html on line 782: Entre 1938 y 1941, obtuvo diferentes papeles en filmes alemanes. Mantuvo una muy buena relación con la prensa nacionalsocialista: participó en varios recitales y ceremonias del Tercer Reich y adquirió el estatus y conducta social de una diva. De hecho, se ganó el afecto de Adolf Hitler, quien llegó a enviarle una fotografía personal autografiada. En su momento, fue la musa del ministro de propaganda Joseph Goebbels y otros dignatarios; por ende, su carrera se potenció enormemente y se le abrieron las puertas a la elite alemana ganando un elevado estatus social. Grabó 118 canciones y, por los derechos de autor, sus ganancias en marcos alemanes fueron importantes. Tal fue el éxito obtenido que la personalidad de Serrano adquirió los ribetes de una diva sin sospechar que su éxito era dependiente del régimen. Para Serrano, más que la política importaba el escenario y entregar su talento.
ellauri062.html on line 784: Sin embargo, en la década de 1940, Rosita Serrano empezó a dar conciertos a beneficio de judíos y daneses refugiados en Suecia, lo que provocó la fulminante y enfática antipatía y rechazo del régimen nazi, la requisa y prohibición de emitir sus discos y grabaciones en Alemania y un arresto por presunto espionaje; sus ingresos fueron confiscados.
ellauri062.html on line 787: Murió de un edema pulmonar en el Hospital del Tórax en Santiago el 6 de abril de 1997, en condiciones de extrema indigencia.
ellauri062.html on line 914:
ellauri062.html on line 918: abbi-menachem-schneerson/">Rabbi Menachem Mendel Schneerson, one of the most celebrated rabbits in the history of Judaism, says that jews are a "different species" than non-jews, non-jews come from a "Satanic sphere" while jews are "holy", and that non-jews only exist to serve jews.
ellauri062.html on line 921: While Shahak was alive, Noam Chomsky called him “an outstanding scholar,” and said he had “remarkable insight and depth of knowledge. His work is informed and penetrating, a contribution of great value.”
ellauri062.html on line 923: "Jews have higher souls than goyim, says deputy rabbit and minister of religious services for the jewish state of "Israel", rabbi Eli Ben Dahan.
ellauri062.html on line 926: chief Rabbi Mordechai Eliyahu stated, "it is important to make one thing clear – the life of one yeshiva boy is worth more than the lives of 1,000 Arabs".
ellauri062.html on line 931: Rabbi Ovadia Yosef stated: “Goyim were born only to serve us. Without that, they have no place in the world; only to serve the People of Israel. Why are gentiles needed? They will work, they will plow, they will reap. We will sit like an effendi and eat," he said to some laughter.
ellauri062.html on line 933: The presence of Jesus the Nazarene in boiling excrement is one of the disputed references to Jesus in the Talmud. Onkelos raises up Yeshu by necromancy, and asks him about his punishment in Gehinnom. Jesus replies that he is in "boiling excrement." Tzoah Rotachat (Hebrew: צוֹאָה רוֹתֵחַת, tsoah rothachath – "boiling excrement") in the Talmud and Zohar is a location in Gehenna (Gehinnom) where the souls of Jews who committed certain sins are sent for punishment. This form of punishment is cited as being of extreme nature, if not the most extreme, in the sense that those individuals sentenced there are not given relief even on Shabbat, and are not released after the standard twelve-month period.
ellauri062.html on line 937: The so called "New World Order" conspiracy is the modern term for the age old Satanic conspiracy, led by elite Jewry -- the aim being the enslavement of humanity, destruction of the true Israelites (the Anglo-Saxon and Germanic peoples of European descent), mass human population reduction, abolition of religion and national sovereignty, and the establishment of a totalitarian world government ruled by Satan via the jews.
ellauri062.html on line 947: Of particular interest is the fact that the hexagram is made by 6 lines, has 6 points, 6 triangles, and 6-sided polygon....corresponding to the prophecy of "666" related to the "Beast" in Revelation 13:18 (although of course, perhaps not literally fulfilling it, as it refers to the "number of his name"). See Apt 7:43 "Ja te otitta Molochin majan/ ja teidän jumalanne Remphan tähden/ nijtä cuwia joita te teitte teillenne cumartaxenne/ ja minä tahdon teidän eroitta edemmä Babelita."
ellauri062.html on line 1034: Jörg Lanz von Liebenfels, eigentlich Adolf Joseph Lanz (* 19. Juli 1874 in Penzing, heute Wien; † 22. April 1954 in Wien), war ein österreichischer Geistlicher, Ariosoph und Hochstapler. Er prägte den Begriff Ariosophie und gründete den Neutempler-Orden. Einige Jahre galt er als „der Mann, der Hitler die Ideen gab“. Diese Einschätzung, die auf einer Selbststilisierung beruht und in einer Biografie von 1958 verbreitet wurde, wird in neueren wissenschaftlichen Untersuchungen als unzutreffend angesehen.
ellauri062.html on line 1036: 1898 wurde Lanz zum Priester geweiht. Kaum ein Jahr später wurde er aufgefordert, den Orden zu verlassen. Lanz selbst gab später an, seine ständig „steigende Nervosität“ und seine angegriffene Gesundheit seien der Grund für seinen im April 1899 vollzogenen Austritt gewesen. Quellen im Heiligenkreuzer Stiftsarchiv hingegen vermerken als Austrittsgrund, Lanz sei „der Lüge der Welt ergeben und von fleischlicher Liebe erfasst.“ Einige Kommentatoren vermuten hinter diesem Vermerk eine Frauenbeziehung – möglicherweise mit einer Angehörigen der Familie Lanz von Liebenfels – und sehen in deren mutmaßlichem Scheitern einen Grund oder Mitgrund für Lanz’ spätere Misogynie. Andere Kommentatoren verweisen auf das Gerücht, Lanz sei homosexuell gewesen.
ellauri062.html on line 1038: Nach dem Ausscheiden aus dem Zisterzienserorden änderte Lanz seine Identität. Seit 1902 führte er einen Doktortitel – für eine Promotion gibt es keinerlei Belege. Heute gilt es als erwiesen, dass Lanz den Titel unberechtigt führte. – und nannte sich fortan Lanz-Liebenfels. 1910 änderte er dies zu Lanz von Liebenfels ab. Venuskumpareesta tuli pyhä keihäs. Väärensi izelleen Svaabista aatelisviikunan.
ellauri062.html on line 1040: Eigenen Aussagen zufolge hat sich Lanz der Kern seiner späteren Weltanschauung bereits 1894 durch folgende Begebenheit erschlossen: Bei der Betrachtung eines Grabsteins, auf dem ein Ritter abgebildet ist, der einen Hundsaffen niederringt, sei ihm schlagartig aufgegangen, dass die Rasse der „Arier“ oder „Herrenmenschen“ einen ständigen Abwehrkampf gegen die Rasse der „Nichtarier“ oder „Affenmenschen“ zu führen habe. Da die arische Rasse durch Vermischung mit „Minderrassigen“ geschwächt sei, seien umfassende „rassenhygienische“ Maßnahmen zu ihrer „Reinzucht“ und „Veredlung“ erforderlich. Diese wiederum bedürften unter anderem einer bedingungslosen Unterordnung der arischen Frau unter den arischen Mann. Nokki vähäosaisempia kuin katuojan pulu. Eikö muka rotukoiran aika muuten kulu? Vitun paviaani.
ellauri062.html on line 1042: Tatsächlich aber dürfte weniger „Vision“ als vielmehr Lesen die Basis von Lanz’ „arischem“ Denken gebildet haben. Nach dem Austritt aus dem Kloster widmete er sich ausgiebigen Studien der zeitgenössischen anthropologischen Literatur über die arische Rasse, darunter Origines Ariacae von Karl Penka (1883), Die Heimat der Indogermanen von Matthäus Much (1902) und Die Germanen von Ludwig Wilser (1904).
ellauri063.html on line 31: Aus der Geschichte der Völker können wir lernen, dass die Völker nichts aus der Geschichte gelernt haben. G. W. F. Hegel (1770 - 1831) war ein deutscher Philosoph und Vertreter des Idealismus. Ähnliches Zitat:
ellauri063.html on line 47: Yes, Orwell was not exactly LGBTQ-friendly. He had a lot of opinions which now seem eccentric or objectionable. He had a lifelong tendency to make disparaging remarks about vegetarians, or people who wore sandals. I suspect that this came from the association in his mind of socialism with people who lived the early 20th century equivalent of an alternative lifestyle: it was very important to Orwell to show people that being socialist didn’t mean that you had to have to have a long beard, wear sandals or not eat meat, and that socialism was thoroughly British, manly and commonsensical.
ellauri063.html on line 51: His contradictory and sometimes ambiguous views about the social benefits of religious affiliation mirrored the dichotomies between his public and private lives: Stephen Ingle wrote that it was as if the writer George Orwell "vaunted" his unbelief while Eric Blair the individual retained "a deeply ingrained religiosity".
ellauri063.html on line 69: I just undid the delete of the reference to Rosa Lichtenstein's website. Contrary to Riot Fred's assertions, I am not Rosa. I also find the argument that a reference should not be included because it is to a website, rather than to a print publication to be patently absurd. Jake Yli-Juonikas would agree.
ellauri063.html on line 82: Only if socialism always means tyranny, and that in turn depends on whose socialism we are talking about —’socialism from above’ or ‘socialism from below’.
ellauri063.html on line 84: Here is my answer to a similar question on Quora (about these two forms and why one of them has always failed):
ellauri063.html on line 88: (i) 'Socialism from above', and
ellauri063.html on line 92: The first form seeks to bring ‘socialism’ to the mass of the population, whether they want it or not. It is imposed from above by a centralised, or even a democratically legitimated, state, as its name suggests. This app … (more)
ellauri063.html on line 100: However, this version of socialism has to spread and take over the core economies of capitalism so that it can't be strangled in the above manner — as the proletariat of each country rebel against their own ruling-class. Each strike, for example, is a mini-rehearsal for this (whether the strikers appreciate this or not), where workers are forced by circumstances to organise in their own communities, sharing money, clothing, food, shelter, etc. In effect, they have to run a mini-socialist society of their own for a few weeks or months.
ellauri063.html on line 102: This is a basic fact about Marx’s view of socialism that SD, Stalin, Mao, Castro and all the rest who advocate socialism from above, have failed to comprehend, so determined were they to impose ‘socialism’ on other countries, or, indeed, on their own people.
ellauri063.html on line 106: a) As Marx saw things, socialism/communism could only work if there existed a massive abundance in the society concerned (i.e., a very highly developed economy coupled with high levels of productivity). However, Marx began to change his mind later in life and thought some form of socialism might be possible even in backward Russia, but it is arguable that by then he was in his dotage.
ellauri063.html on line 212: If a Mogwai gets wet, it spawns new Mogwai from its back; small balls of fur that are approximately the size of a marble pop out from the wet Mogwai's back, then the furballs start to grow in size before unfolding themselves into new and fully grown Mogwai. This process does not take much time but it still usually takes just about a minute. According to the novel, the creator of the species, Mogturmen, wanted the Mogwai to be able to easily reproduce themselves. The cocoon and gremlin stage are unwanted defects from when the Mogwai species was created. It turned out that all the positive attributes are recessive.
ellauri063.html on line 218: Le théâtre du Grand Guignol, plus couramment appelé Grand Guignol, est une ancienne salle de spectacles parisienne qui était située 7, cité Chaptal, dans le 9e arrondissement. Spécialisée dans les pièces mettant en scène des histoires macabres et sanguinolentes, elle a par extension donné son nom au genre théâtral, le grand guignol, et à l'adjectif grand-guignolesque. Le terme est devenu avec le temps péjoratif et désigne désormais, de manière plus générale, des œuvres abusant de la violence ou d'effets grandiloquents.
ellauri063.html on line 227: Lancea et Clavus Domini: The Holy Lance, also known as The Spear of Destiny. Oldest part of the Regalia of the Holy Roman Empire and allegedly the spear that pierced the side of Christ on the Cross, with one of the Nails set into it. Hitler was particularly interested in this relic. Other Theories Are Available. Now in the Kaiserliche Schatzkammer of the Hofburg, Vienna.
ellauri063.html on line 248: Ei ole vaaraa että nämä kirjat myisivät kirjailijan imagolla. Nää lätyt on kuin jostain vahakabinetin poistomyynnistä. Pelihahmokokoelma pojan taskunpohjalta. Tai Magic-korttipakka, aivan loppuun pelattu.
ellauri063.html on line 262: The role was retired in official contexts and replaced with Marksman icon.png Marksman, to distinguish between Ranged role.png ranged basic attackers (including those that do not build AD, e.g. Azir Azir) and the ability to carry , with Melee role.png melee ADCs being distributed between the Slayer icon.png Slayer and Fighter icon.png Fighter roles.
ellauri063.html on line 268: Golems appear in the fantasy role-playing game Dungeons & Dragons (first published in the 1970s), and the influence of Dungeons & Dragons has led to the inclusion of golems in other tabletop role-playing games, as well as in video games.
ellauri063.html on line 269: Golem is a playable character in the fighting arcade game Mutant Fighter.
ellauri063.html on line 274: "Frontside Ollie" is a Finnish language song by Finnish teen pop artist Robin and his debut single taken from his debut album Koodi. Written by Sana Mustonen, it was released on Universal Music on 16 January 2012. #skateboarding Today's video is about the basic frontside ollie on transition. Useful for quarter pipes, mini ramps, bowls and more. Hit subscribe & leave your suggestions below for future skate hacks videos!
ellauri063.html on line 281: Den stora makabern (tyska: Der grosse Makabre, franska: Le grand macabre) är en opera i två akter (fyra scener) med musik av György Ligeti. Libretto av Michael Meschke och tonsättaren som bygger på Michel de Ghelderodes skådespel La Ballade du Grand Macabre (1934). Men vad han är ful, den här György! Lik en get bakifrån!
ellauri063.html on line 282: Musiken till "Den stora makabern" inte atonal men inte heller en återgång till tonaliteten. Den närmar sig popkonsten. Den är på ett bestämt sätt konkret, det finns linjer och melodiska sammanhang i den som behandlas figurativt. Stycket är fullt av traditionella citat, även av pseudocitat, ofta rent av falska citat. Intrigant, tidvis tom Över-Lurigt.
ellauri063.html on line 295: Screenwriter Deborah Moggach initially attempted to make her script as faithful to the novel as possible, writing from Elizabeth's perspective while preserving much of the original dialogue. Joe Wright, who was directing his first feature film, encouraged greater deviation from the text, including changing the dynamics within the Bennet family. Wright and Moggach set the film in an earlier period and avoided depicting a "perfectly clean Regency world", presenting instead a "muddy hem version" of the time. Chickenbutt Knightley was well-known in part from her role in the Pirates of the Caribbean film series. It was marketed to a younger, mainstream audience; promotional items noted that it came from the producers of 2001's romantic comedy Bridget Jones's Diary before acknowledging its provenance as an Austen novel.
ellauri063.html on line 312: Songs in the Key of Z is a book and two compilation albums written and compiled by Irwin Chusid. The book and albums explore the field of what Chusid coined as "outsider music". Chusid defines outsider music as; "crackpot and visionary music, where all trails lead essentially one place: over the edge." Chusid's work has brought the music of several leading performers in the outsider genre to wider attention. These include Daniel Johnston, Joe Meek, Jandek and Wesley Willis. In addition, his CDs feature some recordings by artists who produced very little work but placed their recordings firmly in the outsider area. Notable amongst these are nursing home resident Jack Mudurian who sings snatches of several dozen songs in a garbled collection known as Downloading the Repertoire and the obscure and extreme scat singer Shooby Taylor AKA 'The Human Horn.'
ellauri063.html on line 318: “All we talked about was how to get rid of the old structures.” Täst mie piän eixje Jaakkima?
ellauri063.html on line 347: Mixi naiset on vähemmän persufasisteja kuin miehet? Välitön syy on testosteronin määrässä. Siitä ja muista geneettisistä eroista johtuen naiset on vähän vähemmän paukapäitä. Naisten ansiosta homma pysyy koossa, miehet vetelehtii tai menee riehumaan keskenään nyrkit pystyssä. Ja perimmäinen selitys on tietysti ero lisääntymisstrategiassa. Naisilla on pieni määrä sukusoluja joista on pidettävä hyvä huoli, miesten pussissa piisaa pikku siimahäntiä. Sixi miehet ovat joutavampia, niitä sietää luontoäijän tuhlata, eikä niistä sixi maxa vaivaa tehdä liian fixuja. Riittää kun on habaa, luuvitonen, tanakat leukaperät, karvapeitettä ja ozakyhmyjä.
ellauri063.html on line 352: The Babushka Lady is an unknown woman present during the 1963 assassination of President John F. Kennedy who might have photographed the events that occurred in Dallas's Dealey Plaza at the time President John F. Kennedy was shot. Her nickname arose from the headscarf she wore, which was similar to scarves worn by elderly Russian women (бабушка – babushka – literally means "grandmother" or "old woman" in Russian). THE BABUSHKA LADY or TBL is an homage METALCORE band. This band was established on 1st october 2011 in Pondok Gede Bekasi. This band is actually established in 2009 with different positions. WE WANT TO FAMOUS ! AND WE WANT TO VALUABLE IN THE EYES OF GOD !!
ellauri063.html on line 356: Deutschland schafft sich ab ist der Titel eines 2010 erschienenen Buches von Thilo Sarrazin. Es trägt den Untertitel Wie wir unser Land aufs Spiel setzen. Sarrazin beschäftigt sich darin mit den Auswirkungen auf Deutschland, die sich seiner Ansicht nach aus der Kombination von Geburtenrückgang, wachsender Unterschicht und Zuwanderung aus überwiegend muslimischen Ländern ergeben werden. Das Buch erlangte bereits im Vorfeld der Veröffentlichung erhebliche Medienaufmerksamkeit, Der Spiegel und die Bild-Zeitung veröffentlichten vorab Auszüge. Bis Anfang 2012 wurden über 1,5 Millionen Exemplare verkauft. Das Buch stand 2010 und 2011 insgesamt 21 Wochen lang auf Platz 1 der Spiegel-Bestsellerliste.
ellauri063.html on line 428: The novel's title is from Hamlet, Act V, Scene 1, in which Hamlet holds the skull of the court jester, Yorick, and says, "Alas, poor Yorick! I knew him, Horatio: a fellow of infinite jest, of most excellent fancy: he hath borne me on his back a thousand times; and now, how abhorred in my imagination it is!" Wallace's working title for Infinite Jest was A Failed Entertainment. (PST: Hamnetista on lisää paasausta albumissa 61.)
ellauri063.html on line 544: shemagh: oikealta nimeltään keffiyeh (arab. كوفية, kūfīyä), rättipäiden päärätti arabiaksi.
ellauri063.html on line 546: kif: kind of cannabis smoked in Morocco and Algeria, for narcotic or intoxicating effect.
ellauri063.html on line 580: Vaikuttaa hyvältä mieheltä. Arvo Suominen luetti meillä Lukianosta abiluokalla. Oispa ollut Junkolan samizdat käsillä.
ellauri064.html on line 81: Benjamin's luscious Berlin Childhood around 1900 recalls his experience of the city's material culture as a boy. His family was commercially successful (rich) but relations with his parents and sister were poor, although he had a better relationship with his younger brother, because he died in a concentration camp. His bleak verdict on school life contrasted with that of his schoolmate Gershom Scholem, who become Professor of Jewish Mysticism at the newly established Hebrew University of Jerusalem. Benjamin impressed some as reserved, discreet and modest, others as oversensitive and uncompromising.
ellauri064.html on line 89: This precious manuscript was lost together with Benjamin's life. Shortly thereafter, Franco reopened the border and collaborationist Vichy French authorities rescinded deportation orders to Germany. I shared this tragic story of almost preventable loss of luggage with suicidal patients; and it has made a difference.
ellauri064.html on line 91: Am Ende seines Lebens, sich auf der Flucht vor dem Faschismus und dabei in einer zunehmend aussichtslosen Lage befindend, greift er die gängige Fortschrittsmetapher auf: »Marx sagt, die Revolutionen sind die Lokomotiven der Weltgeschichte. Aber vielleicht ist dem gänzlich anders. Vielleicht sind die Revolutionen der Griff des in diesem Zug reisenden Menschengeschlechts nach der Notbremse.« Sehr ähnlich klingt es, wenn Greta Thunberg bei der UN-Klimakonferenz in Katowice davon spricht, dass es die einzig vernünftige Sache sei, die Notbremse zu ziehen. Walter veti hätäjarrusta ja sen juna pyhästyi. Matkalaukku tosin joutui hävyxiin. Arthur Koestler koitti samaa muttei älynnyt vetää vetimestä tarpeexi kovaa. Vuonna 83 se koitti uudestaan Ebba vaimon kanssa ja onnistui.
ellauri064.html on line 106: Spätestens seit dem Untergang des Realsozialismus denkt heute kaum noch jemand an solche Lokomotiven. Die Vorstellung einer besseren Zukunft mag in der Ideologie des Neoliberalismus noch einigen präsent sein, etwa der Wunschtraum eines Kapitalismus, der irgendwann keine Diskriminierungen mehr kennen wird – den meisten Linken dürfte die Hoffnung aber erst einmal abhandengekommen sein.
ellauri064.html on line 116: Grüne Kapitalistinnen und Kapitalisten hoffen gemeinsam mit dem solutionistischen Flügel der globalen Klimabewegung auf ein Licht am Ende des Tunnels. Slavoj Žižek appelliert in seinem Buch Mut zur Hoffnungslosigkeit, die Ausweglosigkeit der Lage konsequent zu Ende zu denken. Wahrer Mut bestehe darin, »einzugestehen, dass das Licht am Ende des Tunnels wahrscheinlich die Scheinwerfer eines entgegenkommenden Zuges sind«.
ellauri064.html on line 140: Eevi Sinistön runoilijarouvalla oli 2020 izenäisyysvastaanotolla mekossa tyttömäiset puhvihihat. Jatkosota-EXTRAn goodreads-sivun puhvispoileri ei pilaa mitään. Siitä selviää enemmän kuin ize niteestä: Syksyllä 2011 huhu veteraanipoliitikko Kauko Sademiehen katoamisesta kiirii pitkin Arkadianmäen valonarkoja salakäytäviä. Perussuomalaisen kansanedustajan avustaja Mika Kingelin määrätään tutkimaan asiaa. Katoaminen näyttää liittyvän Patrian ja ulkomaisten tiedustelupalvelujen välisiin exoskeletonkauppoihin. Jatkosota-extra johdattaa lukijan politiikan salaliitonpunaisiin unikammioihin ja kansallisen identiteetin liukasreunaisiin hiidenkirnuihin. Päähenkilöitä ei ole, mutta verettömien sivuhenkilöiden muodostama ihmistuhatjalkainen saa tarinan edetessä yhä uusia jaokkeita. Yli-Juonikkaan absurdi poliittinen satiiri karjuu kirouksia auringolle ja miehille auringon takana. Kaiken valtioviisauden alku on vaihtoehtoisten tosiasioiden tunnustaminen. Ole onnellinen tai poistu.
ellauri064.html on line 186: Johann Wolfgang von Goethe hat den Brocken (der auch „Blocksberg“ genannt wird und im Faust den Hexentanzplatz in der Walpurgisnacht abgibt) dreimal bestiegen und wurde von seinem eigenen Brockengespenst erschreckt – der Name der Lichterscheinung soll auch auf Goethe zurückgehen.
ellauri064.html on line 191: Hinku ja haba! :D
ellauri064.html on line 252: Die Überlebenden wurden weitab von ihren ursprünglichen Siedlungsgebieten und unter widrigen klimatischen Bedingungen in Konzentrationslagern interniert, die nur rund jeder zweite Insasse überlebte.
ellauri064.html on line 255: Wir schämen uns für die fürchterlichen Ereignisse, die sich vor einem Jahrhundert in Namibia abgespielt haben.“ – Thilo von Trotha
ellauri064.html on line 258: 
ellauri064.html on line 259:
ellauri064.html on line 273: Razumestari Rabbe Wrede Liivinmaalta pääsi säätyyn 1625 lainattuaan hevosta meidän Kustaa enolle 30-v sodassa. Mixhä tähän piti laittaa tollanen rivo ja tarpeeton sianteurastus? Onxe daideellisda? Vai onxe vaan jotain rotinkaisen kateutta? Kenties luihu Johan Wrede vittuili Jaskalle jossain matineassa? Vielä ruozixi? Johanin vaimo jätti sen vielä 70-vuotiaana. Eikä kaavakuvalla ole textin kanssa mitään tekemistä. Se on varmaan hassua. Sillä voisi päästä Piha-Anteron noirin huumorin kukkapenkkiin.
ellauri064.html on line 276: Der Völkische Beobachter (VB) war von Dezember 1920 bis zum 30. April 1945 das publizistische Parteiorgan der NSDAP. In scharfer Abgrenzung zu bürgerlichen Zeitungen bezeichnete sich der VB als „Kampfblatt“ und war programmatisch mehr an Agitation als an Information interessiert. Pressehistoriker nannten den VB daher „plakathaft“ und seinen Stil „mehr gesprochen als geschrieben“. Zunächst erschien der VB zweimal wöchentlich, ab dem 8. Februar 1923 täglich im Franz-Eher-Verlag in München. Er wurde nach den Anfangsjahren reichsweit vertrieben.
ellauri064.html on line 277: Ab Februar 1941 gab der VB die bis dahin in Deutschland allgemein benutzte Frakturschrift auf und wurde komplett in der modernen Antiqua gesetzt, die von den Nationalsozialisten als „geschmackvoll und klar“ bezeichnet wurde und der von der Propaganda behaupteten „Weltgeltung des Reiches“ entsprechen sollte (Antiqua-Fraktur-Streit). Die Auflage steigerte sich mit dem Erfolg der nationalsozialistischen Bewegung enorm, 1931 erreichte sie über 120.000, überschritt 1941 die Millionen-Grenze und soll 1944 1,7 Millionen Exemplare betragen haben.
ellauri064.html on line 278: Einige Tage vor der deutschen Kapitulation stellte der Völkische Beobachter Ende April 1945 sein Erscheinen ein. Die letzte Ausgabe vom 30. April 1945 wurde nicht mehr ausgeliefert.
ellauri064.html on line 280: Unabomber Theodore John Kaczynski (/kəˈzɪnski/; born May 22, 1942), also known as the Unabomber (/ˈjuːnəbɒmər/), is an American domestic terrorist, anarchist, and former mathematics professor. He was a mathematics prodigy, but he abandoned his academic career in 1969 to pursue a more primitive lifestyle. Between 1978 and 1995, he killed three people and injured 23 others in an attempt to start a revolution by conducting a nationwide bombing campaign targeting people involved with modern technology. In conjunction with this effort, he issued a social critique opposing industrialization while advocating a nature-centered form of anarchism.
ellauri064.html on line 282: In 1971, Kaczynski moved to a remote cabin without electricity or running water near Lincoln, Montana, where he lived as a recluse while learning survival skills in an attempt to become self-sufficient. He witnessed the destruction of the wilderness surrounding his cabin and concluded that living in nature was untenable; he began his bombing campaign in 1978. In 1995, he sent a letter to The New York Times and promised to "desist from terrorism" if the Times or The Washington Post published his essay Industrial Society and Its Future, in which he argued that his bombings were extreme, but necessary to attract attention to the erosion of human freedom and dignity by modern technologies that require large-scale organization.
ellauri064.html on line 284: Unabomber's last message to the remaining species: We apologize for the inconvenience.
ellauri064.html on line 286: The Unabomber's Cabin
ellauri064.html on line 287: With the Newseum in Washington, D.C. closing its doors at the end of this month, many pieces of American history may be needing new homes. It includes an infamous piece that is from Montana. The museum is home to the wilderness cabin that was once home to Ted Kaczynski, also known as the Unabomber.
ellauri064.html on line 289: Kaczynski was captured in April of 1996 and according to the FBI, the cabin was key piece of evidence. It housed 40-thousand handwritten journal pages, a live bomb, bomb-making components and descriptions of Kaczynski´s crimes. Since it will no longer be on display in the nation´s capital after the Newsuem closes, the Montana Historical Society director Bruce Whittenberg is trying to see if the piece could make its way back to the Treasure State.
ellauri064.html on line 291: "It tells an important story of Montana," said Whittenberg. "And it's not a story we're necessarily proud of, or that we like to relive. But it was a big story in Montana, big story nationally and internationally. And that´s an artifact that represents that story and so part of our role here is to make sure those things are preserved for future generations. It can still bring in megabucks."
ellauri064.html on line 295: abseniortravel.com/wp-content/uploads/2016/06/UnabombersCabin.jpg" height="150px" />
ellauri064.html on line 311: Thomas "Pip pip" Jeeves Horder, 1st Baron Horder, known as ‘Tommy’, was created a baronet in 1923 and Baron Horder in 1933 in recognition of his services as physician to several British monarchs and Prime Ministers, including the pro-nazi abdicate Edvard VII.
ellauri064.html on line 335: James Hirvisaari was one of the authors of the so-called "Nuiva Manifesti" ("The crabby or peevish electoral manifesto"), an election campaign programme critical of current Finnish immigration policy. The other authors were Finns Party politicians Juho Eerola, Jussi Halla-Aho, Olli Immonen, Teemu Lahtinen, Maria Lohela, Heikki Luoto, Heta Lähteenaro, Johannes Nieminen, Vesa-Matti Saarakkala, Pasi Salonen, Riikka Slunga-Poutsalo and Freddy Van Wonterghem.
ellauri064.html on line 391: The story of Hildisvíni appears in Hyndluljóð, an Old Norse poem found in Flateyjarbok but often considered a part of the Poetic Edda. In the poem, Freyja is searching for the ancestry of her protégé, Óttar. Freyja rides on her boar Hildisvíni, who is in fact Óttar in disguise. They meet Hyndla who is a seeress. Freyja succeeds in forcing Hyndla to tell Óttar about his ancestors.
ellauri064.html on line 431: Jaskan nooteissa on useitakin huonoja ajatuxia. Esim se että Suomen sudet voi ottaa hengiltä koska ryssiin niitä jää jälelle. Tää on tätä critical habitat-paskanjauhantaa. Otetaan mieluummin Jaska hengiltä. Jäähän ziljoona paskiaista vielä jälelle. Tai että vapaakauppasopimuxet edistää kapitalismin loppua, kerta sitton helpompi tehdä vallankumousta. Tää on taas tätä osta kissa päästäxesi eroon hiiristä virheajattelua. Ei kyltää Jaska taitaa sittenkin olla ihan paska. Vaixe onkin kuin Veijo Meren juonikas mies, ei se siihen kyykisty mihin se paskantaa.
ellauri064.html on line 463: Uuden maailmanjärjestyksen juurten on usein väitetty johtavan 1700-luvun lopulla toimineeseen baijerilaiseen Illuminati-järjestöön sekä vapaamuurareihin, joiden myös väitetään nykyisin kontrolloivan uutta maailmanjärjestystä. Enkka on Pat Robertsonilla, jonka mielestä NWO liittyy Vanhan testamentin kirjoituksiin ja Baabelin torniin.
ellauri065.html on line 99: In Hertwigswaldau befindet sich ein Ehrenhain für die Gefallenen des 1. Weltkriegs. Um einen rund 6 m hohen Turm befinden sich auf der Erde Steintafeln mit den Namen und Daten der Gefallenen. Die hier abgeschrieben Tafeln stellen nur 1/3 aller Tafeln. Die Abschrift erfolge 2010 bei: wroclaw.hydral.com.pl
ellauri065.html on line 111: Dienstgrad Name Vorname Geburt Tatort
ellauri065.html on line 122: Sturmabteilungsmann RAUHARSCH Paul 27.05.1880 11.09.1915
ellauri065.html on line 125:
ellauri065.html on line 137: 12--14-luvuilla germaaniset, hollantilaiset ja flaamilaiset uudisasukkaat muuttivat Itä- Keski- ja Itä-Eurooppaan Ostsiedlung-nimisessä muuttoliikkeessä. Pommerissa, Brandenburgissa, Preussissa ja Sleesiassa entisestä länslaavista ( polabialaiset slaavit ja puolalaiset ) tai Baltian väestöstä tuli vähemmistöjä seuraavien vuosisatojen aikana, vaikka huomattava osa alkuperäisistä asukkaista jäi alueille, kuten Ylä-Sleesia. In Suur Puolassa ja Itä-Pommeri ( Pomerelia ), saksalainen uudisasukkaat muodostivat vähemmistön. Jotkut alueista (kuten Pommeria ja Masovia) liittyivät Puolaan uudelleen 1400- ja 1500-luvuilla. Toiset sulautuivat tiukemmin Saksan politiikkaan. Vuonna 1815 Wienin kongressi perusti Saksan valaliiton 39 saksankielisen valtion yhdistykseksi Keski-Euroopassa. Tämä vahvisti Saksan rajat suurelle osalle 1800-lukua; mukaan lukien Pommeri, Itä-Brandenburg ja Sleesia, mutta lukuun ottamatta saksankielisiä maita Preussin kuningaskunnan itäosassa ( Itä-Preussi, Länsi-Preussia ja Posen ) sekä Sveitsin saksalaisia kantoneja ja Ranskan Alsace-aluetta.
ellauri065.html on line 179: ... että Claudette Colbert, joka voitti vain Parhaan naispääosan Oscar-palkinto varten Tapahtui eräänä yönä (juliste kuvassa), yksityisesti nimeltään elokuva "pahin kuvan maailmassa"? ... että vuoden 1958 Libanonin presidentinvaalit pidettiin aseellisen kapinan aikana, kun kansakuntaan oli sijoitettu 10000 Yhdysvaltain sotilasta ? ... että kiinalainen cosplayer Liyuu on myös anime- muusikko? ... että urospuolinen merihämähäkki Propallene longiceps kuljettaa hedelmöitettyjä munia rannekkeen kaltaisissa massoissa käärittyinä jalkojensa ympärille? ... että MLS Cup 2020 -pelissä on Seattle Sounders FC neljännen kerran viiden vuoden aikana? ... että Elsa-Brita Nordlund, Ruotsin ensimmäinen lastenpsykiatri, kannatti hoidon inhimillistämistä lastensairaaloissa? ... että kirjojen ja televisiosarjojen otsikkona lainataan vuoden 1840 kappaleen " Kein schöner Land in dieser Zeit " rivi, jossa väitetään, ettei kukaan maa ole kauniimpi ja jonka tekijä esittelee Volksliedinä ? ... kun hänet nimitettiin Georgetownin yliopiston presidentiksi, Gerard J. Campbellia kuvattiin " Ivy League Catholic" "uudeksi roduksi "? Arkistoi Aloita uusi artikkeli Nimeä artikkeli Uutisissa COVID-19- pandemia Tauti Virus Sijainnin mukaan Vaikutus Rokotteet Portaali Nana Akufo-Addo vuonna 2020 Nana Akufo-Addo Nana Akufo-Addo (kuvassa) valitaan uudelleen toiseksi toimikaudeksi Ghanan presidentiksi . Moottoriurheilussa Sébastien Ogier ja Julien Ingrassia voittavat MM-rallin, kun taas Hyundai voittaa valmistajien tittelin. Hayabusa2 palauttaa asteroidista162173 Ryugukerätyt näytteet onnistuneestimaahan. Zdravko Krivokapić aloitti tehtävänsä Montenegron pääministerinä ja tuli ensimmäiseksi itsenäiseksi tehtäväksi. Käynnissä : Intian maanviljelijöiden mielenosoitus Tigray-konflikti Viimeaikaiset kuolemat : UA Khader Iman Budhi Santosa Astad Deboo Raymond Hunter Stanley Smith Manglesh Dabral Nimeä artikkeli Tänä päivänä 13. joulukuuta : Haile Selassie Haile Selassie 1862 - Yhdysvaltojen sisällissota : unionin joukkojen alle Ambrose Burnside kärsi vakavia tappioita vakiintuneiden Konfederaation puolustajiin klo fredericksburgin taistelu Virginiassa. 1928 - Amerikkalainen Pariisissa, George Gershwinin jazziin vaikuttava orkesteriteos, kantaesitettiin Carnegie Hallissa New Yorkissa. 1960 - With Haile Selassie (kuvassa), keisari Etiopiassa, pois maasta, neljä salaliittolaiset järjesti vallankaappauksen yritys asentaa kruununprinssi Asfaw Wossen uudeksi keisari. 1982 - Pohjois-Jemenissä iski 6,2 M w: n rekisteröity maanjäristys, jossa kuoli noin 2800 ihmistä. Paul Speratus ( s. 1484) Mary Todd Lincoln ( s. 1818) Dora Marsden ( s. 1960) Lisää vuosipäiviä: 12. joulukuuta 13. joulukuuta 14. joulukuuta Arkistoi Sähkopostilla Luettelo päivistä vuodessa
ellauri065.html on line 198: According to Six, the concept arose from a joke he made with friends about punishing a child molester by stitching his mouth to the anus of a "fat truck driver". Inspiration also came from Nazi medical experiments carried out during World War II, such as the crimes of Josef Mengele at the Auschwitz concentration camp.
ellauri065.html on line 344: Olen tällänen yksinäinen, rasistinen nuorimies, joka perustaa maailmankuvansa Jussi Halla-ahon kirjoituksille Eurabiasta ja islamisaatiosta. Kaikessa reppanuudessaan kuitenkin ihan sympaattinen hahmo. Tällainen kirjanoppinut, halla-aholainen nettirasisti. Vähän pelokas, eikä taipuvainen väkivaltaan. Jollain tavalla nörttihahmo, sanoo kirjailija ize. ”Tänään oli ihan popcorn-päivä”, muotoili Jaakko, jonka mielestä oli huvittavaa seurata, miten "iskuja" mediassa kommentoitiin. ”Meidän uuden kirjallisuuden seuran porukkahan on aina riemuissaan, kun jotain tällaista tapahtuu ja pyrkii ottamaan kaiken hyödyn irti”, Yli-Juonikas sanoo. Vaikka rasismi on ilmiönä monella tavoin ikävä, niin näen sen myös taiteellisena mahdollisuutena”, Yli-Juonikas toteaa.
ellauri065.html on line 418: Kirjan tyyliä on kuvattu abdurdiksi poliittiseksi satiiriksi, mikä minusta kuvaa sitä hyvin.
ellauri065.html on line 471: tabir: Allāhu akbar (arab. الله أكبر), johon viitataan myös termillä takbīr (arab. تكبير) (johdettu sanan ʾakbar juurikonsonanteista k-b-r), on arabiankielinen lause, joka tarkoittaa ”Jumala on suurempi”. Tai mitä suurin.
ellauri065.html on line 473: Hasan-i Sabbāh eli al-Hasan ibn as-Sabbāh (1034 Qom, Persia – 1124) oli šiialaisen salamurhaajalahkon perustaja. Lahkolaiset tunnetaan nimellä assassiinit. Hänestä käytetään myös nimitystä "vanhus vuorella".
ellauri065.html on line 476: Koko nimi: Hassan-i Sabbāh
ellauri065.html on line 477: Vanhemmat: Ali bin Muhammad bin Jafar bin al-Hussain bin Muhammad bin al-Sabbah al-Himyari.
ellauri065.html on line 482: "Captain" Virgulino Ferreira da Silva (Brazilian Portuguese: [viʁɡulĩnu feˈʁejɾɐ da ˈsiwvɐ]), better known as Lampião (older spelling: Lampeão, Portuguese pronunciation: [lɐ̃piˈɐ̃w], meaning "lantern" or "oil lamp"), was probably the twentieth century's most successful traditional bandit leader. The banditry endemic to the Brazilian Northeast was called Cangaço. Cangaço had origins in the late 19th century but was particularly prevalent in the 1920s and 1930s. Lampião led a band of up to 100 cangaceiros, who occasionally took over small towns and who fought a number of successful actions against paramilitary police when heavily outnumbered. Lampião's exploits and reputation turned him into a folk hero, the Brazilian equivalent of Jesse James or Pancho Villa.
ellauri065.html on line 496: taqiyya: Muslim scholars teach that Muslims should generally be truthful to each other, unless the purpose of lying is to "smooth over differences" or "gain the upper-hand over an enemy." There are several forms of lying to non-believers that are permitted under certain circumstances, the best known being taqiyya (the Shia name). These circumstances are typically those that advance the cause of Islam - in some cases by gaining the trust of non-believers in order to draw out their vulnerability and defeat them.
ellauri065.html on line 502: AUNIOIDA, aunikoida, ainikoita usw. 'skizzieren, modellieren, grob behauen'. *auni- /*aini– urgerm. "afnjan-/"abnjan- ... Murresana Loimaalta, vanhempien käyttämä. Synonyymi: kuusailla.
ellauri065.html on line 507: (vulgar, slang) Short for Mother I´d Like to Fuck, a (putative) senior mother found sexually attractive by younger men. Synonym: yummy mummy. See also cougar, DILF, GLM (statistics) initialism of generalized linear model. Etymology 2: Initialism of Moro Islamic Liberation Front. An organization in the Philippines seeking to establish an Islamic state on the island of Mindanao.
ellauri065.html on line 514: 1. "le ironical" term used alot on 4chan to mock people using maymays (memes) often accompanied by the word "le" for extra effect. 2. a very sweet person who cares about all his close friends and family he may get in trouble a lot but he will never stop caring he is a humble strong and a person who just loves without showing it if you meet an ebin make sure you keep him close he is a good lover and great in bed with a lover take care of any ebin. 3. Someone who is afraid of legit every little frickin´ thing, also known as a wuss or pansy. 4. (Nzadi) (plural mbin) door Synonym: elaŋ.
ellauri065.html on line 528: The meme was born in late 2008 when an administrator of the Finnish gaming forum Jonneweb posted several links redirecting to the Finnish imageboard Kuvalauta. Due to Jonneweb´s reputation as an online hub for (pre)teenagers, some members of Kuvalauta became concerned that the imageboard would be overrun with unoriginal content by an influx of newcomers, a phenomenon commonly known as "newfaggotry" on the English-speaking web. The Jonneweb administrator referred to Kuvalauta as a "forum where you discuss about fish and bears" and thus the world-wide Pedo bear meme was considered to be posted particularly by Jonneweb users. The combination of pre-teenager Jonnes and the Pedo bear meme took a great evolution in 2009 when the users of Kuvalauta started to post ironically as Jonnes by capsing the text, representing as underage school kids and adding typoes on text. On December 6th, 2009, a thread with poorly drawn versions of Pedobear was posted onto Kuvalauta.
ellauri065.html on line 542: Iskusanoja ja tabusanoja. Roskaleffoja. Dystopiaklisheitä. Marsalkka
ellauri065.html on line 574: Tummeli-klubi spämmää taas Hesarin keskustelusivuja. Many Alt-Right websites have done a heroic job in delivering evidence to demonstrate that the November 3 election results were based on fraud. Nonetheless, conservatives should also work to hypothesize what the Democrats plotted, how they executed their plots, and why their scheme failed to cover its tracks. In a recent roundtable with other conservatives following the story, including a Maricopa County election attorney (Rachel Alexander), we put together the most plausible scenarios. 
ellauri065.html on line 575:
ellauri065.html on line 576:
ellauri065.html on line 577:
ellauri065.html on line 580: Biden faces a creepy and slippery customer, especially if he gets inaugurated next month. While Trump may be facing thousands, perhaps millions of plaintiffs in incalculable civil and criminal cases. As these cases work their way slowly through the courts, freed from the rush of meeting stop-Biden deadlines, extensive evidence will be presented and courts will hear long and compelling testimony. All the while, Biden will have to carry on while millions across America think that somebody stole the White House for him. Millions of bucks are not going to save Trump from jail this time. Es schaun aufs Hakenkreuz voll Hoffnung schon Millionen. The knavishness dauert nur noch kurze Zeit.
ellauri065.html on line 598: Kirja on riemastuttava lukukokemus, koska sillä on vaikeuksia edetä edes aukeamaa ilman ristiriitoja. Ensimmäisellä sivulla kehutaan, että “eurooppalainen sivilisaatio” kehittyi juuri siksi, että se uskalsi haastaa sovinnaisuudet, auktoriteetit ja tabut. Loppuosa kirjasta yrittää pystyttää takaisin juuri niitä vanhoja sovinnaisuuksia, auktoriteetteja ja tabuja, jotka länsimaissa on haastettu edellisen sadan vuoden aikana, kuten kristinuskon ylivalta, länsimaisen kulttuurin paremmuus ja sukupuoliroolit.
ellauri065.html on line 601: Kirjassa syytetään punavihreitä veltosta kaiken hyväksymisestä. Konservatiivien mukaan yhteiskunnalla pitää olla selkeitä arvoja ja kriteerejä. Kun tällaisia kriteerejä sitten sovelletaan, konservatiivit valittavat, että kirkkoihin ja yritysten johtokuntiin tunkeudutaan. Konstigin mukaan konservatiivit pitävät ihmisluontoa melko pysyvänä. Ihmisessä on “peto pinnan alla”, ja ihmisen “kapasiteetti pahaan on järkyttävä”. Heti seuraavalla sivulla kuitenkin kirjoitetaan, että “ihmistä ei voi ymmärtää abstraktina kokonaisuutena, koska hän on sellainen kuin on juuri siksi, että hän on syntynyt tietyssä paikassa ja ajassa”. Jälkimmäinen sitaatti voisi olla kenen tahansa postmodernin marxistin näppäimistöstä, koska siinä kiistetään pysyvä ihmisluonto ja korostetaan, että instituutiot ja yhteisöt mulkkaavat ihmisen käytöstä.
ellauri065.html on line 604: Kukaan tuskin kiistää, että maailmassa on eroja. On kuitenkin eri asia määrittää erot hierarkioiksi eli arvojärjestykseksi. Konservien ajattelussa ihmisryhmien väliset varallisuus- ja valtaerot abstrahoidaan pois. Konservatiiveille kaikki rikollisuudesta yhteiskunnallisiin protesteihin näyttäytyy ”kulttuurina” ja asenteina, myös heidän oma nousunsa. Köyhyyden tai poliittisen syrjäyttämisen merkitystä ei oteta huomioon.
ellauri065.html on line 631: Here is an actual website for a company that gang stalks. The CEO “John Winters” is a private investigator and former law enforcement. There are multiple “revenge” packages available on the website designed to help ruin the subject’s life. He claims it’s all “legal” because they never physically touch the subject.
ellauri065.html on line 633: Groups that particpate are organized vigilante, cult style right-wing hate groups. Unfortunately, to make matters worse these groups are protected by police officers who are actually members of right wing extremist groups. Of coure not all police officers particpate, but rather than expose one of their own officers who are members or know these groups personally, they will remain silent. The officers who do particpate will go as far as making a victim appear insane or mentally ill to shut them up, and destroy that persons credibility so no one will be able to defend themselves. They do this by using the power of law enforcement, and taking a person against thier will, to a hospital that will give them a psychiatric exam. Corupt psychiatrist also lie, and cover up the crime as well. Now that they are powerless,noone will listen. Further destroying the targeted indviduals reputation.
ellauri065.html on line 635: Bio: I am a victim of Cointelpro/ Organized Gang Stalking in Southern California. This includes Community-based harassment, Group Stalking, Workplace mobbing, Psychological abuse/torture/menticide, sexual harassment, noise harassment, Remote Neural Monitoring, Directed Energy/ EMF weapons, Illegal surveillance in public and private, Illegal entry inside my home and car, Medical and Psychiatric fraud, Vandalism and theft of my personal property, Law Enforcement and local city govt. corruption.
ellauri066.html on line 171: abelben.net/upload/image/5080_Hellakoski.jpg" width="30%" />
ellauri066.html on line 231: Erontekijöiden idis näyttää olevan et tahti lyödään ulkoa kuin kaleerirummusta ja rytmi on mitä orjat tekevät kuin eivät pysy tahdissa. Kun Aaro panee Lempiä Lempi on rytmikäs ja Aaro tahdikas. Tahti liikkuu horisontaalisesti (kubilabala) ja rytmi ylös alas. Tahti olis niinku aikaa ja rytmi amplitudi.
ellauri066.html on line 302: “Älytöntä mätystystä” oli kuulemma Painovoiman sateenkaaren työnimi (osuva nimi kyllä). Nimi kuvaa toista Tompan tuotannon koukuttavaa piirrettä: sexiä, huumeita ja rokkia, ja muuta popsälää piisaa Tompalla. Pynchon on aina Pynchon, nää älyttömät mätystyxet on aina samanlaisia: orgioita, paskansyöntiä (joo selaa sinne kaikin mokomin, s. 308) sexin nimissä, kexittyjä huumeita, ja onnettomia lyriikoita (ei kaikki rock’n’rollia ikävä kyllä) joita sen hahmot pälähtää laulamaan kuin musikaalihahmot Broadwaylla. Vittu että jenkit on jenkkimäisiä, vaikka ne voissa paistaisi. (Jos et ole koskaan kuullut Amy Fisheristä, ei ylläri. Amy Elizabeth Fisher (s. 1974) on amerikkalainen nainen joka tuli kuuluisaxi 1992 Long Islandin Lolitana kun se 17-vuotiaana ampui pahasti Mary Jo Buttafuocoa joka oli sen luvattoman rakastajan Joey Buttafuocon puoliso. Oho! Kazo myös kuvat! Päästyään vankilasta 1999 Amysta tuli kirjailija, webimannekiini ja pornotähti. Kyllä kannatti.)
ellauri066.html on line 304: Pynchon tunkee kirjoihinsa koko populääri"kulttuurin", kaikkiin kirjoihin. Kaikista kivintä on kun se tunkee niitä historiallisiin romaaneihinsa. Hauskoja anakronismeja esim. 20-luvun itäeurooppalaisen kemistin nimi on Jamf. Sehän on 60-luvun nekruslangia: “Jamf” equals J-ive A-ss M-other F-ucker. Tai fin de siecle arabi joka ei osaa sanoa ärrää (haha me amerikkalaiset nauretaan noille terroristeille! Je suis Charlie!).
ellauri066.html on line 306: Pilaako Pynchon vakavan artistin imagonsa tälläsellä paskalla? Jotkut lukijoista on sitä mieltä. Mä taas meinaan että älytönkin mätystys on paikallaan; yhden miehen teinihölmöily on toisen "karnevalismia". Samaa voi sanoa myös Rabelaisista. Näitä törkymöykkyjä on ollut maailman sivu, ja törkymöykyn bändäreitä myös. Jos lättäpäisyydet sensuroitas kirjoista, ei lättäpäille jäis mitään luettavaa.
ellauri066.html on line 312: Vainoharhaisuus ei ole Pynchonilla leitmotif vaan pääasia, sen varma nakki josta löytyy komediaa ja vähän tragediaakin ja paljon paljon merkityxiä, voi vittu. Paranoidit löytää merkityxiä vaikka hiuspinnistä kuin enkeleitä neulankärjeltä. Me loput ei vaan oivalleta sitä. On se ehkä vähän haettua, mutta 1000x parempaa kuin se vaihtoehtoinen totuus, että tässä maailmassa ei ole mitään takana, kaikki on näkyvillä, avaa hölmö silmät ja kazo ize. Se on vähän kuin meidän juutalaisten Kabbalaa. (Hiljattain on Pynchon tehnyt hauskaa pilaa meistä jutkuistakin; ettei sekin vaan ole alunperin joku Pynchowitz, miettii Lippman vähän kateellisena valkonaama ampiaiselle.)
ellauri066.html on line 314: Kabbalasta by the way, Tomppa ammentaa useankin kerran, se on yxi monista hörhölähteistä joita se käyttää yhtenään. Populääritiede ja okkultti on yhtä tärkeitä; molemmista on yhtä paljon apua "meidän" termiittiapinoiden alkuperän ja kohtalon uumoilussa. Edelleen legendat ja arkkityypit, kansanviisaus, sekopäisyydet. Kaikki saavat äänisensä kuuluville, matemaatikot ja ghostbusterit. Hautajaisia ja takaa-ajokohtauxia. Tää on amerikkalaista ohjelmistoa. Ilman takaa-ajokohtausta ei amerikkalaista ohjelmaa, ei amerikkalaista leffaa ilman car chasea. Mitä tarkoitatte herra Luke? Selittäkääpä tarkemmin.
ellauri066.html on line 318: Tompan novelleissa piisaa sofistikoitua koomillista sanaleikkiä, tietysti, mutta tekijä, älyttömän mätystyxen ystävänä, tykkää vulgääreistä vizeistä, naurettavista läpistä, nurinkurisista akronyymeistä, syntaxipastissista, hopomaisista nimistä, esim Pentti Pakana, Herpertti Rei'ikäs, Oidipa Massa, Leo Pyöriä, Viki Kirsikkakokis, Väpi Nurja, ja Tri Tarjoilupöytä. Kipparikallemainen seilori nimeltä Porsas Bodaaja esiintyy useassa kirjassa (no sehän on yxi piipunrassimaisen Pynchonin monista wannabe alter egoista), tai joku sen lukuisista puritaani-esi-isistä. Ihan varmasti sua naurattaa itäintialainen peräaukkolääkäri nimeltä Pokemon. Mua nauratti eniten limainen hahmo nimeltä Viv Epperdew. En mä oikeastaan tiedä mixi, mut mä vaan repesin ja hajosin.
ellauri066.html on line 357: Θ is the desired yaw angle, present as a ‘control.’ ϕ is the missile’s range; the differential d2ϕdt2 is the change in the actual yaw angle with reference to an absolute axis fixed by gyroscopes. The third additive term refers to the continuous change in the weight of the rocket as its fuel is consumed. On the other side of the equal sign, R is the distance from the rocket to the Earth’s centre; β the angle between the local horizontal and the direction of flight, δ a velocity ratio (Moore, 1987: 173).
ellauri066.html on line 360: Is Pynchon’s equation of motion a standard differential equation used by specialists to calculate the path of a rocket’s flight or to control its yaw? No: Pynchon’s equation does not resemble anything one might reasonably expect. […] Not only are most of the symbols in Pynchon’s equation obscure, but the general structure of the terms in the equation also makes it impossible to identify with one or other of the equations describing the position and orientation of a rocket in flight. This equation, then, is not a genuine mathematical expression in this context. It may appear authoritative to the layperson, but it is unlikely to fool a rocket scientist. (Schachterle/Aravind, 2001: 162)...
ellauri066.html on line 366: To shorten a long story of searching for sources: the essay ‘The Control System of the V-2’ by Otto Müller includes an ‘equation for control in yaw’ (Müller, 1957: 90), and in exactly the same notation as Gravity’s Rainbow’s equation ‘describ[ing] motion under the aspect of yaw control’ (GR 284). We can conclude that this is the searched-for template for Pynchon’s Second Equation (see appendix, Figure 8). Müller’s paper is part of History of German Guided Missiles Development by Theodor Benecke and August W. Quick, published in 1957, which is based on the First Guided Missiles Seminar in Munich that took place a year earlier. The seminar was organised by the American Advisory Group for Aeronautical Research and Development (AGARD) to collect information about the V-2 from German scientists and engineers to use in American research on guided missiles. Pynchon might have had access to this book and further material on rocketry in the Boeing Company for which he worked as a technical writer in the early 1960s.
ellauri066.html on line 403: 
ellauri066.html on line 458: Pynchon Press has been serving Western Massachusetts Businesses with Commercial Printing Services for over 50 years. We have a long standing history as a printer that you can trust in, with deep ties to the community. Print is in our blood. We’ve recently relocated our print shop from our original location in Springfield, MA to a new building on Grattan Street in Chicopee, MA. This new location gives us better capacity to handle your print jobs. We have made considerable investment into digital printing presses which allows us to produce beautifully printed full color print jobs with incredible turn around. Smaller run print jobs for booklets and flyers can be ordered. The days of having to order 1000 of something you only need 100 of are over. If you can design it, we can print it. We’ve been a trusted printer for customers throughout Western Massachusetts and Northern CT. Our quality printing services speak for themselves. When you are looking for a printer for your next print job, contact Pynchon Press, the local printer you can trust your printing to.
ellauri066.html on line 504: Rivalry-based schadenfreude is individualistic and related to interpersonal competition. It arises from a desire to stand out from and out-perform one's peers. This is schadenfreude based on another person's misfortune eliciting pleasure because the observer now feels better about their personal identity and self-worth, instead of their group identity.
ellauri066.html on line 510: "Gloating" is an English word of similar meaning, where "gloat" means "to observe or think about something with triumphant and often malicious satisfaction, gratification, or delight" (e.g., to gloat over an enemy's misfortune).
ellauri066.html on line 511: Gloating is different from schadenfreude in that it does not necessarily require malice (one may gloat to a friend about having defeated him in a game without ill intent), and that it describes an action rather than a state of mind (one typically gloats to the subject of the misfortune or to a third party). Also, unlike schadenfreude, where the focus is on another's misfortune, gloating often brings to mind inappropriately celebrating or bragging about one's own good fortune without any particular focus on the misfortune of others. Tää on vähän kuin ne 2 näkökulmaa snobiin: ylhäältä alaspäinen ja alhaalta ylöspäinen.
ellauri066.html on line 522: The philosopher Arthur Schopenhauer mentioned schadenfreude as the most evil sin of human feeling, famously saying "To feel envy is human, to savor schadenfreude is diabolic." Sen voi hyvin uskoa, Artturi on tyypillinen kateellinen paskiainen, joka inhoo erikoisesti sitä, että muut on sille vahingoniloisia.
ellauri066.html on line 524: Rabbi Harold S. Kushner in his book When Bad Things Happen to Good People describes schadenfreude as a universal, even wholesome reaction that cannot be helped. "There is a German psychological term, Schadenfreude, which refers to the embarrassing reaction of relief we feel when something bad happens to someone else instead of to us." He gives examples and writes, "[People] don't wish their friends ill, but they can’t help feeling an embarrassing spasm of gratitude that [the bad thing] happened to someone else and not to them." onkohan tää rabbi trumpin vävyn setä?
ellauri066.html on line 632: Att vara Anders Tegnell i dessa svåra tider måste verkligen kräva en stor mental styrka. Jag är imponerad av denna mans lugn. Jag är imponerad över att han orkar. Att som rådgivare till regeringen i den största kris som drabbat oss i modern tid stå dag ut och dag in på presskonferense
Många skriver som sagt att Anders Tegnell inte är rätt man på posten. Utifrån hans utbildning och meriter tycker jag dock man kan urskönja en helt annan bild. Han är ju snarare en väldigt meriterad läkare och forskare specialiserad på just det han rådgör regeringen kring. I många avseenden är han mycket like Joseph Mengele. Men så mycket snyggare, blond, läng, ingen diastema, stor haka och söt liten mun!
ellauri066.html on line 644: De menar, likt Tegnell, att andra länder möjligtvis kommer få tillbaka viruset när de nu börjar lätta på sina restriktioner, det kan antingen bli ett stort utbrott direkt eller i höst/vinter och då måste man införa alla hårda restriktioner igen med allt vad det innebär för samhället. Man talar om depressioner likt den stora depressionen på 30-talet som kommer slå hårt mot världen mm, hur många människor som kommer drabbas på andra sätt än av viruset i sig på både kort och lång sikt, det vet ju faktiskt ingen i detta nu. Det får framtiden utvisa.
Tillsammans tar vi oss igenom detta. Låt oss också göra det utan att attackera varandra med personpåhopp likt de jag skrivit om ovan. Det är ovärdigt i en kris som denna och leder inte till någonting gott. Låt oss vara konstruktiva i debatten och låt oss tillsammans ta ansvar genom att strikt följa de anvisningar vi får. Ta hand om er och stanna hemma vid minsta symptom.
Det är vi, folket, som till syvende och sist avgör hur vi tar oss ur detta. Ingen annan.
ellauri066.html on line 683: Yet when I met Tegnell, 64, in the capital Stockholm he was being lauded as if he was the fifth member of Abba. T-shirts proclaiming — in the style of the Carlsberg adverts — “Tegnell, probably the best state epidemiologist in the world” are best-sellers.
ellauri066.html on line 717: Later, at a restaurant, I am shown to a socially distanced table by an unmasked, unvisored waitress. There is no direction arrow, no sanitiser station.
ellauri066.html on line 729: Sporting one of the Tegnell T-shirts, student Isabell Håkansson, 26, says: “I’m happy everything is open and we’re not locked down.”
ellauri066.html on line 732: And the country is well prepared. At the start of the pandemic it had 526 available intensive care beds, and within weeks that number had doubled.
ellauri066.html on line 735: “There’s no other reasonable explanation,” he adds. Sweden’s government has largely allowed non-elected bureaucrat Tegnell to lead its pandemic response.
ellauri066.html on line 737: But for all the success, there have been concerns, notably its care home crisis.
ellauri066.html on line 751: Stockholm’s regional Sweden Demo- crats leader, Gabriel Kroon, 23, says: “We should have locked down. The disease spread into nursing homes and we had ten times as many deaths relatively as Finland. I wouldn’t say that’s success.”
ellauri066.html on line 759: “I try not to think about it too much,” he says modestly. “I realise it’s going to pass very quickly.”
ellauri066.html on line 761: Sweden’s short summer is over and city dwellers are returning from their holiday cabins to their jobs and schools.
ellauri066.html on line 895: Over the course of the pandemic, evidence supporting masks has piled up. An analysis of mask mandates in German towns found that they may have reduced COVID-19 infections by about forty-five per cent.
ellauri066.html on line 900: No genocide committed until habeas corpus. Thou shalt have corpses.
ellauri066.html on line 902: On March 16th, scientists at Imperial College London published a paper, based on an epidemiological model, predicting that, unless some form of lockdown was imposed, more than five hundred thousand Brits would die from preventable COVID-19 infections. A week later, the Prime Minister, Boris Johnson, announced that his government would be closing schools, bars, and restaurants, falling in step with the rest of Europe. “It was slightly frustrating,” Tegnell told me, when I spoke to him, in August. “We were really hoping we could take us through this crisis together.”
ellauri066.html on line 914: “I think we are reasonably optimistic,” Tegnell said last August. “Our prognosis is, No, we don’t really see a huge second wave coming on.” This did not last. By December, cases and hospitalizations were higher than they’d been since the earliest days of the pandemic. Intensive-care units in Stockholm and Malmö, the country’s third biggest city, were full. “It was just this development we did not want to see,” Björn Eriksson, Stockholm’s director of health and medical care, said during a press conference.
ellauri066.html on line 918: very sad about how they dealt with the issues with the pandemic.”
ellauri066.html on line 920: Sweden’s per-capita case counts and death rates have been many times higher than any of its Nordic neighbors, all of which imposed lockdowns, travel bans, and limited gatherings early on. Over all in Sweden, thirteen thousand people have died from COVID-19. In Norway, which has a population that is half the size of Sweden’s, and where stricter lockdowns were enforced, about seven hundred people have died. Finland, 866.
ellauri066.html on line 927: Other experts are skeptical of this argument. “I find no correlation between proportion of foreign-born and Covid death rate,” Heuveline wrote, in an e-mail. “Norway has a higher proportion of foreign-born than Denmark, which has about the same proportion as Italy (about 10%), but Covid-19 mortality is much higher in Italy than in Denmark, and higher in Denmark than in Norway.”
ellauri066.html on line 928: Sweden’s population is more similar to the other Nordic countries. Its first infections also came later than in other parts of Europe, giving its government more time to warn its citizens of the virus’ severity. For these reasons, comparisons to the rest of Scandinavia, which are less favorable to Sweden, may be more apt.
ellauri066.html on line 934: We’ve just got to be humble about what we know and what we don’t know. Do as Jehovah told: be humble, keep your little bony skulls bowed low, for I may throw stones from my volcano and let lava flow on your puny toes, as I'm already doing in Reykjavik. It may hit you too anytime now.
ellauri067.html on line 158: von Braun's use of forced labor at Mittelwerk intensified again in 1984 when Arthur Rudolph, one of his top affiliates from the A-4/V2 through the Apollo projects, left the United States and was forced to renounce his citizenship in place of the alternative of being tried for war crimes.
ellauri067.html on line 163: Von Braun justified the expenses for manned operations with the following argument: "I think somehow space flights for the first time give mankind a chance to become immortal. Once this earth will no longer be able to support life we can emigrate to other places which are better suited for our life."
ellauri067.html on line 176: 1953-59 Cornell U engineering major, took? a class w/Nabokov, met R. Fariña
ellauri067.html on line 181: 1963 "V." published, wins Faulkner Award; cultivates habit of privacy
ellauri067.html on line 186: 1967-72 Silent years, California and Mexico, lots of drugs (presumably)
ellauri067.html on line 227: Tom kirjoitti käsin pienellä siistiltä piiperryxellä millimetripaperille puolixi textaten. Aika mielipuolista. Pulizer jäi saamatta kun Pulitzer board vetoed the jury´s recommendation, describing the novel as "unreadable", "turgid", "overwritten", and in parts "obscene".
ellauri067.html on line 247: Loppupäässä alkaa lukijoiden mielenkiinto Pynchoniin herpautua. Against the Day 2006 ( just ennen meidän Springfieldin reisua) inspired mixed reactions from critics and reviewers. One reviewer remarked, "It is brilliant, but it is exhaustingly brilliant." Other reviewers described Against the Day as "lengthy and rambling" and "a baggy monster of a book", while negative appraisals condemned the novel for its "silliness" or characterized its action as "fairly pointless" and remained unimpressed by its "grab bag of themes". Alkoi mennä jo ylijuonikkaax.
ellauri067.html on line 295: Sloth is one of the seven capital sins in Catholic teachings. It is the most difficult sin to define and credit as sin, since it refers to an assortment of ideas, dating from antiquity and including mental, spiritual, pathological, and physical states. One definition is a habitual disinclination to exertion, or laziness.
ellauri067.html on line 300: His leadership of Puritan sympathizers brought him a summons to the Court of High Commission. Forfeiting his bond, Hooker fled to Rotterdam in the Netherlands, and considered a position in the English Reformed Church, Amsterdam, as assistant to its senior pastor, the Rev. John Paget. From the Netherlands, after a clandestine trip to England to put his affairs in order, he immigrated to the Massachusetts Bay Colony aboard the Griffin.
ellauri067.html on line 302: Hooker arrived in Boston and settled in Newtown (later renamed Cambridge), where he became the pastor of the earliest established church there, known to its members as "The Church of Christ at Cambridge." His congregation, some of whom may have been members of congregations he had served in England, became known as "Mr. Hooker's Company".
ellauri067.html on line 307: William develops heretical religious ideas, and he writes "a long tract about it ... called On Preterition." In some Protestant doctrines, Christians are divided into "the elect," those chosen by God, and "the preterite," those not chosen, passed over by God. William champions the preterite, and he argues Judas is the savior of the preterite. The narrator then wonders if William´s ideas were "the fork in the road America never took."
ellauri067.html on line 318: “A market needed no longer be run by the Invisible Hand, but now could create itself—its own logic, momentum, style, from inside. Putting the control inside was ratifying what de facto had happened— that you had dispensed with God. But you had taken on a greater, and more harmful, illusion. The illusion of control. That A could do B. But that was false. Completely. No one can do. Things only happen, A and B are unreal, are names for parts that ought to be inseparable. …”
ellauri067.html on line 356: Rózsavölgyi: István (30 March 1929 – 27 January 2012) was a Hungarian athlete who competed mainly in the 1500 metres. Rózsavölgyi was born in Budapest. One of the star pupils of Mihály Iglói, he entered the 1956 Summer Olympics held in Melbourne, Australia as the world record holder over 1000 metres, 1500 metres and 2000 metres and was expected to be a leading contender for the 1500 metres Olympic gold. However, outside circumstances shook the spirit of team Hungary. Sándor Iharos, another superstar, was absent. Back home, the Hungarian Revolution of 1956 had just been quashed by the Soviet army. Rózsavölgyi failed to even make the final. On saatavana myös sennimistä suklaata, Rózsavölgyi Csokoládé. Our website offers cookies.
ellauri067.html on line 360: Die Enzian war eine in Entwicklung befindliche deutsche Flugabwehrrakete während des Zweiten Weltkrieges. Die Rakete war sowohl für den Boden-Luft- als auch den Luft-Luft-Einsatz vorgesehen. Radio-ohjattu. Ei toimahtanut ennen nazien surkeata loppua.
ellauri067.html on line 371:
ellauri067.html on line 375: Illa etiam nocte coniunx cavalcabat Herodis Sinä yönä myös razasteli Herodexen puoliso
ellauri067.html on line 378:
ellauri067.html on line 463: tannäuserism: In a note to 3.2 of Gravity´s Rainbow, Heseburger explains Pynchon´s use of the word "Tannhäuserism" as follows: The tragic error of Tannhäuser — for example, in Richard Wagner´s operatic version of the myth — was to postpone his quest in order to linger for one year of sensual, "mindless pleasure" with the goddess Venus under her mountain called Venusberg. Vai onko se Brocken, Jaakon ja Jöötin mainizema Kyöpelinvuori Harzissa? On 11 April, American forces liberated the camps at Buchenwald, near Weimar, and the V2 rocket slave-labour camp at Nordhausen in the Harz Mountains. Ryssät eivät päässeet lähellekään. Jenkeillä oli vitun kiire kahmimaan izelleen ne raketit. Ja siitä vasta iso piru pääsi merrasta.
ellauri067.html on line 467: Franz von Bayros (28 May 1866 – 3 April 1924) was an Austrian commercial artist, illustrator, and painter, best known for his controversial Tales at the Dressing Table portfolio. He belonged to the Decadent movement in art, often utilizing erotic themes and phantasmagoric imagery. His work can be found at the Metropolitan Museum of Art in New York. He drew over 2000 illustrations in total. Bayros piirsi eri paljon porsliinipilluja. Sanalla sanoen, pornokuvia.
ellauri067.html on line 480: 
ellauri067.html on line 484: Jaakko Yli-Juotikas oli pettymys romantiikka-alalla. Entäpä Tomi? Thomas Pynchon about sex and women:
ellauri067.html on line 487: Hey, I just figured out that "Who Framed Roger Rabbit" might be making a sly allusion.... that Roger and Jessica Rabbit are named after Roger Mexico and Jessica Swanlake from Gravity´s Rainbow by Pynchon. Posted by ergomatic at 7:16 AM on March 16, 2016. Why it's obvious! just look at Roger's incisors!
ellauri067.html on line 491: There’s a dirty secret tucked away in Thomas Pynchon’s novels, eand it’s this: beyond all the postmodernism and paranoia, the anarchism and socialism, the investigations into global power, the forays into labor politics and feminism and critical race theory, the rocket science, the fourth-dimensional mathematics, the philatelic conspiracies, the ’60s radicalism and everything else that has spawned 70 or 80 monographs, probably twice as many dissertations, and hundreds if not thousands of scholarly essays, his novels are full of cheesy love stories.
ellauri067.html on line 493: Book reviewers have a long history of attacking Pynchon for his flat characters. Roger and Jessica are susceptible to this criticism. Neither is given much of a history. We don’t know where they grew up or who their parents were. This is one of the great failings of... what to call it? "middlebrow" is antiquated... anyway, a very common kind of criticism (common in the Anglo-American world, anyway), and it affects how authors write (which is one reason I read mainly Russian literature these days). I don't need to know "where they grew up or who their parents were" and I don't much care, unless, of course, you write about it brilliantly because that´s truly what you want to focus on, as opposed to "welp, better provide a plausible background for my characters so the reader will believe they're behaving this way." Just write good sentences in a good and surprising order. Two people have fallen out of love? I don't care if it's because one of them has mommy issues or the other was bullied as a child—people fall out of love all the time, for any reason or none, just tell me what they do about it, and in language that makes me want to keep reading! Teoxet on tärkeät, vähät elämästä. En jaxa luontokuvauxia, hyppään ne heti yli.
ellauri067.html on line 495: Pynchonin henkilöt on ihan papernukkeja, joihin on pantu hassunkurisia nimiä. Kuin Helmin joululepakot: RUSU, OKKO, NIKO, NAKER, LUSTO, NIELLA. Niitä ei kerta kaikkiaan jaxa edes kuvitella, kun ne on niin miehiä ja naisia vailla ominaisuuksia. Roger Rabbitkin on paljon monisyisempi. Sixei liioin jaxa ällistyttää jos joku niistä osoittautuu samaxi kuin joku toinen. Mitä väliä.
ellauri067.html on line 500: ...The first piece to provide substantial information about Pynchon´s personal life was a biographical account written by a former Cornell University friend, Jules Siegel, and published in Playboy magazine. In his article, Siegel reveals that Pynchon had a complex about his teeth and underwent extensive and painful reconstructive surgery, was nicknamed "Tom" at Cornell and attended Mass diligently, acted as best man at Siegel's wedding, and that he later also had an affair with Siegel's wife. Siegel recalls Pynchon saying he did attend some of Vladimir Nabokov's lectures at Cornell but that he could hardly make out what Nabokov was saying because of his thick Russian accent. Siegel also records Pynchon's commenting: "Every weirdo in the world is on my wavelength", an observation borne out by the crankiness and zealotry that has attached itself to his name and work in subsequent years.
ellauri067.html on line 530: In the Mid. Dutch poem of Lantslot ende Sandrii), a knight says to his maiden : ic heb u liever dan en everswin, al waert van finen goude gkewrackt, I hold you dearer than a boar- swine, all were it of fine gold y-wrought ; were they still in the habit of making gold jewels in the shape of boars ? at least the remembrance of such a thing was not yet lost.
ellauri067.html on line 571: Luku 1 oli 232 sivua. Tavallinen romsku olis ohi jo. Mikähän olis sen darwinistinen resumee? EAT FUCK KILL. Eipä juuri midiä. EAT: Banaanipirtelö. Pahoja karkkeja. Designerhuumeita. Täytekakkuja. Jotain salaliittokähmintää. FUCK: muutama pornahtava irrallinen pano, perään- ja suihinotto ja paljon paljon käteenvetoa. KILL: Ikävystyttävää pommitusta ja muuta sotaleffaskeneä. Kokonaisvaikutelma: hyvin hajanaista heittoa. Yhtään kunnollista luonnetta. Eipä tällä juuri kuuhun mennä. Loppupeleissä hämmästyttää kuinka vähän erilaisia halpoja väristyxen aiheita striped-ass babooneille on tarjolla. Ne alkavat toistua jo ennen puoltaväliä. Nenät, penixet, pyllynreijät, ne voi laskea neljän käden sormilla ruumiinaukoista.
ellauri067.html on line 573: Luku 2. Lopen pitkästyttävä meno jatkuu. En jaxa näitä pillunnälkäisiä solttuja. Rotanhampainen kipparikalle seikkailee seiloriasussa. Yhtä jännää vakoilutarinaa kuin Frederic Prokosch: Yö Lissabonissa jonka löysin poistohyllystä 2019. Ja yhtä feikkiä.
ellauri067.html on line 581: From early on, Prokosch sought to surround himself with a veil of mystification and cast his life into a hopeless riddle. Approaching his sixtieth year, he boasted that no person had succeeded in knowing him as an integral personality: "I have spent my life alone, utterly alone, and no biography of me could ever more than scratch the surface. All the facts in Who’s Who, or whatever, are so utterly meaningless. My real life (if I ever dared to write it!) has transpired in darkness, secrecy, fleeting contacts and incommunicable delights, any number of strange picaresque escapades and even crimes, and I don't think that any of my 'friends' have even the faintest notion of what I'm really like or have any idea of what my life has really consisted of. . . .With all the surface 'respectability,' diplomatic and scholarly and illustrious social contacts, my real life has been subversive, anarchic, vicious, lonely, and capricious."
ellauri067.html on line 599: Sateenkaari on vaan paraabeli. Muista pieni teiniveli piirtämäsi paraabeli. V2 raketti piirtää taivaalle painovoiman sateenkaaren. Poinzi taitaa olla että tilastollisesti kazoen maailman meno on täyysin determinististä, joskaan ei kovin ennakoitavaa. Ollaan sivun 275 alareunassa. Dead giveaway. Huhhuh. Niin paljon vielä jälellä. Jaxaa jaxaa Peter Sachsaa.
ellauri067.html on line 617: Luku 3. Ollaan vyöhykkeellä. Sota on lopussa, voittajat kerää suveniireja. Slothropilla piisaa nubiileja pikkutyttöjä jota se panee edestä ja takaapäin niiden pyynnöstä tai suostumuxella. Tää on niin Pynchonin märkää unta. Juonta on vain siteexi, ja kaikki panot seuraa samaa partituuria. Tytöt on ulkonäöltä ja luonteelta, jos sellaisesta voi puhua, kaikki samixia. Tavallaan hassua, että siemenneste on jotenkin paljon tabumpaa kuin saippua tai lysoli. Kylnää apinat pitää kovasti kiinni lisääntymistabuista. Eihän muuten oliskaan mikään törkeetä. Elämä on mukavaa, on fräuleineja joita panna ja jotka laittavat ruokaa ja pesevät pyykit. Some things never change.
ellauri069.html on line 42: Modern art didn’t abandon the world, but it made art-making part of the subject matter of art. When (in the second account) did a break occur? It happened when artists and intellectuals stopped respecting a bright-line distinction between high art and commercial culture. Modernist art and literature, in this version of the story, depended on that distinction to give its products critical authority. Modernism was formally difficult and intellectually challenging. Its thrills were not cheap. But there were cheap thrills out there, a vast and growing mass of products manufactured to stroke the senses and flatter the self-images of their consumers. This bubble-gum culture wasn’t just averse to the spirit of high art. It was high art’s reason for being.
ellauri069.html on line 61: An uncompromising temper appears to have limited the father’s career as an architect. The brothers describe a scene in which their father picks up an LP record that says “unbreakable” on the label and breaks it in two. “Not unbreakable,” he says. That might be a little scary for kids to watch. Frederick and Steven thought that he was an ingenious man, but they found him fascinatingly difficult to care for in his old age.
ellauri069.html on line 67: Their memoir is an attempt to understand their gambling obsession as a way of coping with guilt over his death. “The addiction to gambling, with the unsuccessful struggles to break the habit and the opportunities it affords for self-punishment, is a repetition of the compulsion to masturbate,” Freud says in “Dostoevsky and Parricide”; “the relation between efforts to suppress it and fear of the father are too well known to need more than a mention.” No one believes Freud anymore, of course. A great deal of his writing is, at one level of explicitness or another, about the authority of fathers and the struggle for autonomy. (And Barthelme was a close reader of Freud.)
ellauri069.html on line 95: Barthelme felt that American fiction had abandoned what modernists called “the revolution of the word.” “Fiction after Joyce seems to have devoted itself to propaganda, to novels of social relationships, to short stories constructed mousetrap-like to supply, at the finish, a tiny insight typically having to do with innocence violated, or to works written as vehicles for saying no! in thunder,” he wrote in 1964, in the second issue (there would be only two) of Location.
ellauri069.html on line 107: Strings of language extend in every direction to bind the world into a rushing, ribald whole. The babble of discursive registers mimics the incoherence of war against guerrillas, a war in which the two sides are always in danger of becoming morally indistinguishable.
ellauri069.html on line 111: He also believed that one of the things deadening our responses was mass culture. “I believe that’s the place artists are trying to get to, and I further believe that when they are successful, they reach it... an area somewhere probably between mathematics and religion, in which what may fairly be called truth exists.” He was an enemy of television. He was a serious jazz buff. It took him a while to become interested in rock. Daugherty is right. He was a postmodernist in the first sense.
ellauri069.html on line 148: Calculus on latinaxi pikkukivi, semmoinen kuin abakuxessa. Niillä kalkyloitiin ennen aikaan. Meillä oli sellainen Merikadulla, kukahan senkin peri. Kataarien kotisivu on kaupan. Niitä taisi olla jossain juutalaisten aitauxessa itä-Euroopassa.
ellauri069.html on line 170: Dr. Mabuse is a fictional character created by Norbert Jacques in the German novel Dr. Mabuse, der Spieler ("Dr. Mabuse, the Gambler"), and made famous by three films about the character directed by Fritz Lang: Dr. Mabuse the Gambler (silent, 1922) The Testament of Dr. Mabuse (1933) and the much later The Thousand Eyes of Dr. Mabuse (1960). Dr. Mabuse is a master of disguise and telepathic hypnosis known to employ body transference, most often through demonic possession, but sometimes utilizing object technologies such as television or phonograph machines, to build a "society of crime". One "Dr. Mabuse" may be defeated and sent to an asylum, jail or the grave, only for a new "Dr. Mabuse" to later appear, as depicted in The Testament of Dr. Mabuse. The replacement invariably has the same methods, the same powers of hypnosis and the same criminal genius. There are even suggestions in some installments of the series that the "real" Mabuse is some sort of spirit that possesses a series of hosts.
ellauri069.html on line 174: John Dillinger (June 22, 1903 – July 22, 1934) oli Suuren Masennuxen ajan chicagolainen gangsteri, varmaan Sale Belovin roolimalli, joka ryösti roistopankkeja, ja Clark Gable esiintyi jossain leffassa. Joo se leffa oli Manhattan Melodrama, jota Jack oli kazomassa romanialaisen pimun kanssa joka lauloi siitä jepeille. Jepet ampui leffan jälkeen Juhaa leukaan. Se oli justifiable homicide. Dillinger oli suunnilleen yhtä komea kuin Nipsu.
ellauri069.html on line 180: Berliner Schnauze (Berlin Snout, aka Enzian): Zur Navigation springen, Zur Suche springen, denn Dieser Eintrag existiert noch nicht! (Eigentlich doch aber nur auf Amerikanisch:)
ellauri069.html on line 184: (informal) verbal humour or attitude of the inhabitants of the city of Berlin,
ellauri069.html on line 232: Gnahb: poss. etymology: "Gnahb" spelled backwards--bear with me here--is "bhang" the drink made from flowering tops of the marijuana plant, cannabis sativa. Gnap oli Ran-Tan-Planin haukkausääni kun se puri esim Galtoneita.
ellauri069.html on line 234: Going My Way: Ex tää ole Fred Astairen rallatus? Fredistä on ollut puhe toisaalla. 38; A 1944 film directed by Leo McCarey. It is a light-hearted musical comedy/drama about a new young priest (Bing Crosby) taking over a parish from an established old veteran (Barry Fitzgerald). Crosby sings five songs in the film.
ellauri069.html on line 249: Die Inselgruppe Helgoland und Düne gehört seit 1890 zum deutschen Staatsgebiet und ist noch als amtsfreie Gemeinde Helgoland in den Kreis Pinneberg (Schleswig-Holstein) integriert. Für beide Inseln gelten Sonderregelungen: Die Gemeinde ist zwar Teil des deutschen Wirtschaftsgebiets, zählt aber weder zum Zollgebiet der Europäischen Union, noch werden deutsche Verbrauchsteuern erhoben.
ellauri069.html on line 257: German novelist Hermann Hesse (1877-1962), experiencing a crisis of the spirit, had psychoanalysis with J.B. Lang, a disciple of Carl Gustav Jung. His novel Demian (1919), which shows the influence of analysis, is about the character Demian (a classic "seeker") and his quest for self-awareness. Published during the troubled Weimar years, the novel was very popular and had a pervasive influence on the Germans. It also made Hesse famous.
ellauri069.html on line 261: Holy shit: see also excrement. Eski Saarisen mielihokemia. Vanhaa hippilorea. Samaa judeokristillistä tabunväistöä kuin My giddy aunt! Enid Blytonin kirjoista tehdyssä tyttösarjassa Malory Towers. Paska onkin kyllä aidosti pyhää, sitä ei tohdi käsin koskea.
ellauri069.html on line 277: Tässä vaiheessa olen kai Kaavion kohdassa 4, vielä nousukiidossa. Vaikka sivuja on mennyt jo 60-70%. Ei taida olla kovin tasapainoinen toi sateenkaaren paraabeli.
ellauri069.html on line 283: Maailman Sota IIn aikana Syyskuussa 1944, Sakun voimat tähtäävät V-2 roketteja Lontooseen, Englantiin. Amerikan sotilas ab" data-crosslinktype="Characters">Alokas Laiskiais-Entropia
ellauri069.html on line 286: Aiempi hullusuoja lähellä Lontoota liikanimellä "Valkoinen Vizaus" majoittaa ryhmää hyypiöitä sekaantuneina tsygologiseen sodankäyntiin. Hörhöryhmä tunnetaan alkukirjainlyhenteellä KALAT. Henkilökunta sisältää tilastotieteilijän, Roger Mexikon, ja behavioristizygologin, Edward "Ned" ab" data-crosslinktype="Characters">Poinzimiehen.
ellauri069.html on line 290: Hän haluis tutkia miten Laiskiainen tekee tän. Sen sijaan hänelle annetaan mustekala nimeltä Grigori labraeläimexi. Valkoisessa Vizauxessa toimenpide nimeltä Toimenpide Musta Siipi on menossa. Idea on hyödyntää Sakun siirtomaamenneisyyttä kexityllä propagandalla Afrikkalaisista Sachsassa—lentue Aahrikkalaisia roketti-insinöörejä. Tämä on mixi he tutkivat Laiskiaisen rodullisia ahistuxia, ideoixi miten muotoilla propagandansa.
ellauri069.html on line 299: Laiskiainen, Täti Vihreä, ja Nalle Läski lähetetään Ranskan Rivieralle, missä he pysähtyvät lomakohteeseen. Niiden ekana päivänä siellä, ne piknikoivat biitsillä joidenkin naisten kaa (tietysti). Muu nainen, muukalainen, joutuu mustekalan hyökkäämäxi. Alokas koittaa mäsätä mustekalan pään pullolla. Läski tuottaa liian-kätevän ravun, käskien Laiskiaisen houkutella mustekalan pois ruualla. Alokas epäilee juonta jonkinlaista. (Se olisikin eka tässä kirjassa.) Hän on oikea. Mussetkala on Poinzimiehen Grigori! Hyökkäys on lavastettu saadaxeen Laiskiaisen yhteen hollantilaisen naisen kaa, ab" data-crosslinktype="Characters">Katje Borgesius, entinen Nazi yhteispeluri ja nyt KALAT toimija.
ellauri069.html on line 313: Vetelys matkustaa Nordhauseniin, Sachsa, missä V-2 roketit rakennettiin. Matkalla hän tapaa ab" data-crosslinktype="Characters">Katkeron, kurssihereron aiemmasta Sachsan siirtolasta Etelä Länsi Aahrikassa, ja Suurehkon Mervin, rasistisen Amerikan upseerin. Katkero ja Mervi ovat myös kiinnostuneita V-2 rockets. (Ainoo joka alkaa väsyä on lukija.)
ellauri069.html on line 315: Nordhausenissa, Laiskis viettää yön izekuvatun noidan Geli Trippingin jalkovälissä. Hänen rakastajansa, ryssä ab" data-crosslinktype="Characters">Aivastus,
ellauri069.html on line 357: Slothrop stops looking for the truth about Jamf.
ellauri069.html on line 362: A rocket hangs poised above a movie theater in Los Angeles.
ellauri069.html on line 387: Don’t forget the real business of the War is buying and selling. The murdering and violence are self-policing, and can be entrusted to non-professionals. The mass nature of wartime death is useful in many ways. It serves as spectacle, as diversion from the real movements of the War. It provides raw material to be recorded into History, so that children may be taught History as sequences of violence, battle after battle, and be more prepared for the adult world. Best of all, mass death’s a stimulus to just ordinary folks, little fellows, to try ‘n’ grab a piece of that Pie while they’re still here to gobble it up. The true war is a celebration of markets.
ellauri069.html on line 410: Tää paranoidi/antiparanoidi lukutapa ulottuu kirjaimellisestä symboolitasolle: Ihankuin kaima Tomppa Eliotin Kaatopaikassa, Nipsulla on suorastaan naurettava määrä mystisiä ja metafyysisiä zydeemejä juonen päälle, ml Kabbala, joulukalenteri, saxalaiset legendat, Herero myytit, taivaanmerkit ja tarot-kortit, josta kaikki, mikä tahansa, tai ei mikään voi olla tölkkiavain novellin karkailevaan merkkipelehdintään.
ellauri069.html on line 427: The women in the party are callously used by the men as distraction (“Zitz und Arsch” - how do we feel about the treatment of women in the novel?)
ellauri069.html on line 446: Ultimately, pro-feminist men need to work towards positive subjectivities which neither co-opt feminism nor revel masochistically in self-abasement.
ellauri069.html on line 457: A: I never thought I would live to see a time when Gravity’s Rainbow would be denigrated and dismissed for lacking sense. This book appeared when I was a freshman at university. It was immediately chosen as part of the reading list for a course in 20th century fiction in English and regarded as important, and it was expected that simple-minded undergraduates should be able to make a serious attempt to engage with the book using heart, faith, skill, and such intelligence as they possessed. As a result, I own a first edition. ;)
ellauri069.html on line 465: Q: What is "Gravity's Rainbow" about?
ellauri069.html on line 470: Much of the book is about the difficulty of living in the ubiquitous shadow of immanent, instant destruction. How do you live a life with anything like normalcy, if you know that at any moment a V2 rocket you won't hear coming could make that moment your last? Some fall to nihilist "mindless pleasures" (the novel's working title); some play power games; some withdraw from the world; some remain willingly oblivious. Normalcy turns out not to be an option.
ellauri069.html on line 483: An article recently came out in the LA Times about Pynchon’s Great American Novel. The article begins by stating that Mason and Dixon is actually the most obvious candidate for the Great American Novel, and it instead suggests that Gravity’s Rainbow is perhaps the Great European Novel. The article then questions whether or not the Great American Novel even exists, and if it does if it is of a singular form or if it takes on many forms at once. After considering this question, the article finally claims that the Great American Novel is actually made up of all of Pynchon’s works fused together “into one epic Pynchoverse.” The Great American Novel certainly does not need to take place in America, but still many will argue that Gravity’s Rainbow by itself can never be considered as the Great American Novel because of its non-American setting and its wide array of characters. This is definitely debatable, but I do enjoy the idea of a “Pynchoverse” or a Pynchon Compilation being considered as the true Great American Novel. That being said, I do think most readers and Pynchonerds would undoubtedly say that Gravity's Rainbow is the Greatest Pynchon Novel.
ellauri069.html on line 491: My engineer nerd friends insisted that I should read Gravity's Rainbow, since it was rich with near-poetic observations about engineering and math. It was also rich with military history, jargon, and Pynchonian bong-hit digressions.
ellauri069.html on line 493: Between 1987 and 2018, I made several runs at the book, but got inextricably bogged down in the prose, often giving up when the book did not yield easy rewards for the reader. I tried hard to let the reading “wash over me” but I always put the book down, never to pick it up again.
ellauri069.html on line 495: Recently, I got a subscription to Audible and picked up the George Guidall unabridged audiobook of this dense tome. Unabridged, the book took up 37 hours and 21 minutes. Over about 2 months of commutes and air travel, I finally “read” the book. And that will only be the FIRST reading. I probably absorbed maybe 25% of the meaning (generously) but at least got to hear the sections waxing poetic on calculus, aeronautical engineering, and the nature of creating things. There was also an unexpected amount of graphic sex and other wacky perversions, but I guess that was just a bonus.
ellauri069.html on line 540: Tablica Pamiątkowa „50 lat Polskiego Świnoujścia”.
ellauri069.html on line 547: Die Versuchsstelle des Heeres Peenemünde (kurz: Heeresversuchsanstalt (HVA) Peenemünde, als solche HVP abgekürzt) war eine ab 1936 in Peenemünde-Ost errichtete Entwicklungs- und Versuchsstelle des Heeres, einer Teilstreitkraft der Wehrmacht. Unter dem Kommando von Walter Dornberger, seit Juli 1935 Chef der Raketenabteilung im Heereswaffenamt, und dem Technischen Leiter Wernher von Braun wurde in dem militärischen Sperrgebiet im Norden der Insel Usedom hauptsächlich die erste funktionsfähige Großrakete Aggregat 4 (A4, später in der NS-Propaganda „Vergeltungswaffe V2“ genannt) entwickelt und getestet. Mit ihrem ersten erfolgreichen Flug am 3. Oktober 1942 war die ballistische Rakete das erste von Menschen gebaute Objekt, das in den Grenzbereich zum Weltraum eindrang. Allgemein gilt Peenemünde daher als „Wiege der Raumfahrt“.
ellauri069.html on line 568:
ellauri069.html on line 580: Stella Dallas is a 1937 American drama film based on the 1923 Olive Higgins Prouty novel of the same name. Stella Martin, the daughter of a mill worker, Charlie, in a post-World War I Massachusetts factory town, is determined to better herself. She sets her sights on mill executive Stephen Dallas and catches him at an emotionally vulnerable time. Stephen's father killed himself after losing his fortune. Penniless, Stephen disappeared from high society, intending to marry his fiancée, Helen Morrison, once he was financially able to support her. However, just as he reaches his goal, he reads in the newspaper the announcement of her wedding. So he marries Stella.
ellauri069.html on line 582: A year later, their daughter, Laurel, is born. To Stella's great surprise, she discovers she has a strong maternal instinct. Even when she is out dancing and partying, she cannot help but think about her child. As Laurel grows up, Stella's ambition and scheming to rise socially is redirected to her daughter.
ellauri069.html on line 595:
ellauri069.html on line 622: Ritari ja minnelaulaja Tannhäuser on ollut pitkään Venusbergissä (Hörselberg Eisenachin lähellä) jumalatar Venuksen rakastajana. Hän on kuitenkin kyllästynyt ja pyytää Venusta päästämään hänet pois, mutta Venus kieltäytyy ja yrittää suostutella häntä jäämään. Lopulta Tannhäuser julistaa pelastuksensa olevan Mariassa, jolloin Venus katoaa ja Tannhäuser huomaa olevansa laaksossa lähellä Wartburgin linnaa. Hänen ohitseen kulkee joukko pyhiinvaeltajia matkalla Roomaan. Paikalle saapuu metsästysseurue, jota johtaa maakreivi Hermann mukanaan joukko minnelaulajia. Nämä tunnistavat Tannhäuserin ja pyytävät häntä tulemaan Wartburgin linnassa pidettävään laulukilpailuun. Tannhäuser ei aluksi halua tulla heidän mukaansa, mutta muuttaa mielensä, kun ritari Wolfram von Eschenbach, yksi minnelaulajista, kertoo maakreivin veljentytär Elisabethin ikävöineen Tannhäuseria siitä asti, kun tämä lähti. Tannhäuser suostuu lähtemään seurueen mukaan.
ellauri069.html on line 626: Laulajien sali Wartburgin linnassa. Elisabeth tulee iloisena saliin kuultuaan Tannhäuserin palanneen ja tervehtii häntä. Tämä harmittaa Wolframia, joka on rakastunut Elisabethiin. Laulukilpailu alkaa ja paikalle saapuu joukko aatelisia ritareita. Useat minnelaulajista laulavat lauluja rakkaudesta, mutta Tannhäuser pilkkaa näitä ja väittää, etteivät he osaa kuvata rakkautta oikein. Lopulta hän itse laulaa Venusta ylistävän laulun. Tällöin paikalla olevat ymmärtävät hänen olleen Venusbergissä ja uhkaavat surmata hänet, mutta Elisabeth estää heitä ja pyytää, että Tannhäuser saisi etsiä armahdusta synneilleen. Maakreivi Hermann määrää Tannhäuserin lähtemään pyhiinvaellusmatkalle Roomaan ja pyytämään paavilta synneilleen anteeksiantoa. Jos sitä ei anneta, hän ei saa koskaan palata.
ellauri069.html on line 630: Tannhäuserin lähdöstä on kulunut aikaa, ja Elisabeth sekä Wolfram odottavat hänen paluutaan Wartburgin laaksossa. Pian pyhiinvaeltajat saapuvat, mutta Elisabethin kauhuksi Tannhäuser ei ole heidän joukossaan. Elisabeth pyytää Neitsyt Mariaa ottamaan hänet luokseen ja palaa tämän jälkeen Wartburgiin jättäen Wolframin yksin. Pimeän tultua Wolfram tapaa Tannhäuserin, joka aikoo palata Venusbergiin. Tannhäuser kertoo Wolframille, että paavi kieltäytyi antamasta hänen syntejään anteeksi ja sanoi, että ennemmin hänen sauvaansa kasvaisi lehtiä. Venus ilmestyy paikalle ja pyytää Tannhäuseria tulemaan hänen luokseen. Wolfram yrittää kaikin tavoin estää Tannhäuseria lähtemästä ja mainitsee lopulta Elisabethin nimen. Samaan aikaan paikalle saapuu hautajaissaatto ja Venus katoaa. Tannhäuser saa kuulla Elisabethin kuolleen, jolloin hän kuolee itsekin. Samalla paikalle tulee joukko pyhiinvaeltajia, jotka kertovat, että paavin sauvaan on kasvanut lehtiä ja näin ollen Tannhäuser on saanut syntinsä anteeksi.
ellauri069.html on line 642: During the line-crossing ceremony, the Pollywogs undergo a number of increasingly embarrassing ordeals (wearing clothing inside out and backwards; crawling on hands and knees on nonskid-coated decks; being swatted with short lengths of firehose; being locked in stocks and pillories and pelted with mushy fruit; being locked in a water coffin of salt-water and bright green sea dye (fluorescent sodium salt); crawling through chutes or large tubs of rotting garbage; kissing the Royal Babys belly coated with axle grease, hair chopping, etc.), largely for the entertainment of the Shellbacks.
ellauri069.html on line 676: The most valuable of all Cracker Jack prizes are two sets of baseball cards together worth more than $125,000. Cracker Jack became part of the baseball pastime when the song "Take me out to the Ballgame" was written with the words "buy me some peanuts and Cracker Jack."
ellauri069.html on line 678: The Cracker Jack brand has been owned and marketed by Frito-Lay since 1997. Frito-Lay announced in 2016 that the prizes would no longer be provided and had been replaced with a QR code which can be used to download a baseball-themed game. We're sorry but Cracker Jack doesn't work properly without JavaScript enabled. Please enable it to continue.
ellauri069.html on line 725: Denis Nayland Smith (Earth-616) - Marvel Database. marvel.fandom.com › wiki › Denis_Nayl... History. Smith was Britain´s police commissioner in Burma when he first came across Fu Manchu. Along with his friend Dr.
ellauri069.html on line 762: Biographers report that Baum had been a political activist in the 1890s with a special interest in the money question of gold and silver (bimetallism). The City of Oz earns its name from the abbreviation of ounces "Oz" in which gold and silver are measured. Unssin kaupunki. For example, the Tin Woodman wonders what he would do if he ran out of oil. "You wouldn't be as badly off as John D. Rockefeller", the Scarecrow responds, "He'd lose six thousand dollars a minute if that happened." Dorothy—naïve, young and simple—represents the American people. She is Everyman, led astray and seeking the way back home. Moreover, following the road of gold leads eventually only to the Emerald City, which may symbolize the fraudulent world of greenback paper money that only pretends to have value. It is ruled by a scheming politician (the Wizard) who uses publicity devices and tricks to fool the people (and even the Good Witches) into believing he is benevolent, wise, and powerful when really he is a selfish, evil humbug.
ellauri069.html on line 766: Hugh Rockoff suggested in 1990 that the novel was an allegory about the demonetization of silver in 1873, whereby “the cyclone that carried Dorothy to the Land of Oz represents the economic and political upheaval, the yellow brick road stands for the gold standard, and the silver shoes Dorothy inherits from the Wicked Witch of the East represents the pro-silver movement. When Dorothy is taken to the Emerald Palace before her audience with the Wizard she is led through seven passages and up three flights of stairs, a subtle reference to the Coinage Act of 1873 which started the class conflict in America.”
ellauri070.html on line 58: The Mendoza RM2 was a light machine gun similar to the M1918 BAR manufactured in Mexico by Productos Mendoza, S.A.. Rafael Mendoza have been producing machine guns for the Mexican Army since 1933 and all have been noted for their lightness, simplicity, ease of maintenance, and economic construction without sacrificing reliability.
ellauri070.html on line 83: However, a 2016 documentary came right out and stated that Grant was gay. The film, Women He's Undressed, about the three-time Academy Award winning costume designer Orry-Kelly, acknowledges Grant was in a gay relationship with the designer in the 1920s.
ellauri070.html on line 117: Werwolfin toimintataktiikka lainattiin neuvostopartisaaneilta. Werwolf-yksiköiden suunniteltuna tehtävänä olisi harjoittaa sabotaasia, salamurhia ja muuta häirintää vihollisen miehittämillä alueilla. Tähän tarkoitukseen suunniteltiin mielikuvituksellisia räjähteitä ja aseita. Taistelijat oli tarkoitus kouluttaa toimimaan kuin erikoisjoukot kuristuslankoineen ja vaimennettuine aseineen. Jäsenet värvättiin lähinnä Hitler-Jugendin joukosta.
ellauri070.html on line 136: Šabbetai Tsevi (1. elokuuta 1626 Smyrna – n. 17. syyskuuta 1676 Albania) oli Messiaaksi julistautunut sefardijuutalainen kabbalisti. Hänen seuraajansa muodostivat šabbetailaisen liikkeen.
ellauri070.html on line 138: Euroopan juutalaisten keskuudessa nousi 1500-luvulta alkaen 1800-luvulle asti useita messiaanisia liikkeitä, jotka tarjosivat sorretuille juutalaisille lupauksen paremmasta. Smyrnassa ja Balkanin niemimaalla kierrellyt Šabbetai Tsevi herätti huomiota askeettisuutta ja erikoisia tempauksia sekoittelevalla käyttäytymisellään. Hän julistautui Messiaaksi Salonikissa, mutta paikalliset rabbit karkottivat hänet pian kaupungista. Muutettuaan ensin Kairoon ja sitten Jerusalemiin hän aktivoitui uudelleen, tekeytyi Messiaaksi ratsastellen aasilla ja nimitti ihmisiä opetuslapsikseen. Šabbetai keräsi nopeasti ympärilleen kansanliikkeen Lähi-idässä ja suuressa osassa Eurooppaa, myös Itä-Euroopan aškenasien parissa.
ellauri070.html on line 140: Šabbetai vangittiin Konstantinopolissa vuonna 1666 ja juutalaisten liikehdinnästä huolestunut Ottomaanien suurvisiiri tarjosi hänelle sulttaanin nimissä kaksi vaihtoehtoa: islamiin kääntyminen tai kuolema. Šabbetai valitsi islamiin kääntymisen. Joidenkin šabbetailaisten usko messiaaseensa jatkui silti vielä tämänkin jälkeen, sillä hänen profeettansa Natan selitti Messiaansa kääntymisen parhain päin pyrkimykseksi valloittaa vihollinen sisältä käsin.
ellauri070.html on line 142: Šabbetailainen liike koki 1700-luvulla renessanssin uuden Messiaan, Šabbetai Tsevin opetuslapsen Jacob Frankin myötä, mutta hiipui Euroopassa 1800-lukuun mennessä ja Kreikassa vuonna 1924. Turkissa toimii yhä esikuvansa tavoin muodollisesti islamiin kääntyneiden juutalaisten dönmeläinen lahko, joka pitää Šabbetaita messiaana.
ellauri070.html on line 144: Korkea Portti on turkixi Babıali, eli paraatiovi. Ottomaanien Capitol Constantinoopelissa. Tässä tarinassa on paljon Donald Trumppia. Trumppi käänsi takkinsa viime hetkessä kun kävi selväxi että Capitoliumin valtauxessa tulee takkiin.
ellauri070.html on line 173: Haar mich gelöster ergab. Wir, Vergeuder der Schmerzen. sais mua harittamaan. Me tuskien tuhlarit ollaan.
ellauri070.html on line 174: Wie wir sie absehn voraus, in die traurige Dauer, Kuinka me ennalta arvaamme surkeat älppärit,
ellauri070.html on line 175: ob sie nicht enden vielleicht. Sie aber sind ja sen etne eivät suinkaan naxahda äkkiä loppuun.
ellauri070.html on line 187: Draußen aber kräuseln sich immer die Ränder von Jahrmarkt. Ulkona käpristyvätten markkinan reunat.
ellauri070.html on line 193: werben, trommeln und plärrn. Für Erwachsene aber rumpuja, räiskettä löytyy. Aikuisviihdettä
ellauri070.html on line 198: .... Oh aber gleich darüber hinaus, .... Ai mutta hei! heti perässä seuraa tulkaapas tänne
ellauri070.html on line 203: Kinder spielen, und Liebende halten einander, - abseits, mis lapset leikkiä lyö ja nuoriso nussii
ellauri070.html on line 204: ernst, im ärmlichen Gras, und Hunde haben Natur. niukassa ruohossa hauvelit kykkii ja pissii.
ellauri070.html on line 216: wartet sie ab und befreundet sie. Zeigt ihnen leise, niitä ja ryhtyy kaverix niille. Näyttää tyypeille hiljaa
ellauri070.html on line 239: Naht aber Nacht, so wandeln sie leiser, und bald Hämärä saapuu, hiljaa mennään, pian kuutamo nousee
ellauri070.html on line 241: wachende Grab-Mal. Brüderlich jenem am Nil, valvova muistomerkki, Niilin sfinxille selfie, synkeän
ellauri070.html on line 243: der erhabene Sphinx -: der verschwiegenen Kammer Antlitz. Ämmä ja juippi pällistää kuuta, sen naurava pärstä
ellauri070.html on line 258: siehe: den Reiter, den Stab, und das vollere Sternbild Kato: ritari, staabi, osa täydestä sikermästä
ellauri070.html on line 298: Se vie meidät hyvin pikaseen taas pois tästä kaupungista, joka muistuttaa enemmän baabelia kuin modernia suurkaupunkia. Me mennään, metelin läpi vuosimarkkinoiden kojulle, jossa yhteydessä myös ilotaloihin, missä "rahan sukupuolielin" puuhaa sopimattomuuxiaan. Lankun takana, jonka päällä oleva kirjoitus näyttää sanovan, että aidan takainen ulkopuoli on varattu kuolemaapelkäämättömille ja sen kokeneille, eli tarkoitettu niille, jotka eivät ole työntäneet kuolemaa pois elämästään (kts. tästä myös jollotuxet 1-4), törmäämme erään jolpoin hahmossa nuoreen ruinoon. Syntyy kuiva keskustelu jolpin ja ruinon välille. Jäbä seuraa sitä lyhkäsen matkaa, mutta kääntyy äkäseen takasinpäin. Jäbä arvaa sellaisen suhteen turhuuden.
ellauri070.html on line 315: Skippy is an American comic strip written and drawn by Percy Crosby that was published from 1923 to 1945. A highly popular, acclaimed and influential feature about rambunctious fifth-grader Skippy Skinner, his friends and his enemies, it was adapted into movies, a novel and a radio show. It was commemorated on a 1997 U.S. Postal Service stamp and was the basis for a wide range of merchandising—although perhaps the most well-known product bearing the Skippy name, Skippy peanut butter, used the name without Crosby´s authorization, leading to a protracted trademark conflict.
ellauri070.html on line 338: The Qliphoth/Qlippoth/Qlifot or Kelipot (Hebrew: קְלִיפּוֹת, the different English spellings are used in the alternative Kabbalistic traditions of Hermetic Qabalah and Jewish Kabbalah respectively), literally "Peels", "Shells" or "Husks" (from singular: קְלִפָּה qlippah "Husk"), are the representation of evil or impure spiritual forces in Jewish mysticism, the polar opposites of the holy Sefirot. The realm of evil is also termed Sitra Achra/Aḥra (Aramaic סטרא אחרא, the "Other Side" opposite holiness) in Kabbalah texts.
ellauri070.html on line 340: In Jewish Kabbalistic cosmology of Isaac Luria, the qlippot are metaphorical "shells" surrounding holiness. They are spiritual obstacles receiving their existence from God only in an external, rather than internal manner. Divinity in Judaism connotes revelation of God's true unity, while the shells conceal holiness, as a peel conceals the fruit within. They are therefore synonymous with idolatry, the root of impurity through ascribing false dualism in the Divine, and with the Sitra Achra (סטרא אחרא "Other Side"), the perceived realm opposite to holiness. They emerge in the descending seder hishtalshelus (Chain of Being) through Tzimtzum (contraction of the Divine Ohr), as part of the purpose of Creation. In this they also have beneficial properties, as peel protects the fruit, restraining the Divine flow from being dissipated. Kabbalah distinguishes between two realms in qlippot, the completely impure and the intermediate.
ellauri070.html on line 342: Their four "concentric" terms are derived from Ezekiel's vision (1:4), "And I looked and behold, a whirlwind came out of the north, a great cloud, and a fire infolding itself, and a brightness was about it..." The "Three Impure Qlippot" (completely Tamei "impure") are read in the first three terms, the intermediate "Shining Qlippah" (Nogah "brightness") is read in the fourth term, mediating as the first covering directly surrounding holiness, and capable of sublimation. In medieval Kabbalah, the Shekhinah is separated in Creation from the Sefirot by man´s sin, while in Lurianic Kabbalah Divinity is exiled in the qlippot from prior initial Catastrophe in Creation. This causes "Sparks of Holiness" to be exiled in the qlippot, Jewish Observance with physical objects redeeming mundane Nogah, while the Three Impure Qlippot are elevated indirectly through Negative prohibitions. Repentance out of love retrospectively turns sin into virtue, darkness into light. When all the sparks are freed from the qlippot, depriving them of their vitality, the Messianic era begins. In Hasidic philosophy, the kabbalistic scheme of qlippot is internalised in psychological experience as self-focus, opposite to holy devekut self-nullification, underlying its Panentheistic Monistic view of qlippot as the illusionary self-awareness of Creation.
ellauri070.html on line 370: Mirandan albumeja myytiin yli kymmenen miljoonaa. 1940-luvulla hänen vieraillessaan Brasiliassa häntä arvosteltiin ankarasti amerikkalaiselle kaupallisuudelle antautumisesta sekä vääristyneen Brasilia-kuvan esittämisestä. Hän vastasi laululla ”Disseram Que Eu Voltei Americanizada” (”Sanotaan, että palasin amerikkaistuneena”). Arvostelujen vuoksi hän pysytteli poissa Brasiliasta 14 vuotta. Miranda mm. esiintyi Disneyn vitun läpinäkyvässä latinojen kosiskelufilmissä aballeros">Tres Caballeros maailmansodan lopussa 1944.
ellauri070.html on line 438: Kelvinator was a United States home appliance manufacturer and a line of domestic refrigerators that was the namesake of the company. Although as a company it is now defunct, the name still exists as a brand name owned by Electrolux AB. It takes its name from William Thomson, 1st Baron Kelvin, who developed the concept of absolute zero and for whom the Kelvin temperature scale is named. The name was thought appropriate for a company that manufactured ice-boxes and refrigerators.
ellauri070.html on line 447: Mutjos Hogan on Tyrone-Nipsun veli John, niin kuka sit on toi Jack, josta sen äiskä kirjoittaa huolissaan humalassa John FGK:lle? "Jack on hyvä poika. Minä oikeasti rakastan Jackia siinä missä Hogania ja Tyroneakin, ihan niinkuin omaa poikaani. Rakastan häntä jopa niin kuin en rakasta omia poikiani, hah-hah! (hän kähisee), mutta minähän olenkin ilkeä vanha akka, sen sinä tiedät. Minunlaisillani ei ole toivoa..." Onx Jack joku ottopoika, vaikka se neekeri? WW2 kaatuneiden listasta ei löydy ketään abase/">Pynchon nimistä, mut mitäs se nyt todistaa. Ota tästä nyt selvä. Mut muuten väite että Slothrop olis tähän mennessä jotenkin hajonnut on pelkkää hämäystä. tää luku on selvin kaikista ja kertoo Pynchonista eniten.
ellauri071.html on line 40: Kenosha Kid: Thomas Pynchon's novel Gravity's Rainbow possesses an image which has intrigued readers of the novel since its introduction. Many readers come away from the novel failing to find the answer to one question: What is the Kenosha Kid? Critics have argued about the identity of the Kenosha Kid. Some have argued that it does not really exist. Instead, it is only the result of Tyrone Slothrop´s hallucinations brought on by sodium amytal (or "truth serum"). Ironically, the idea that the Kenosha Kid comes out during a dose of "truth serum" proves to be even more confusing for readers (given it may or may not really exist). Other critics have denoted the Kenosha Kid as a dance (likening it to the "Charleston" or the "Big Apple" dances).
ellauri071.html on line 64: Kuinka ollakaan, fanisivut on ihan hiljaa Nipsun sakkoliha-läpästä: "teini-ikäiset söpöliinit, kaikki 65 dollarin sakkonsa arvoisia". Tomppa kävi opiskeluaikana Vladi Nabokovin Lolita-kurssia, mutta jätti suorituxen kesken. Vladille ei jäänyt siitä mitään muistikuvaa, mutta Vladin rouva, joka korjasi sen kokeita, muistaa tosi kummallisen käsialan.
ellauri071.html on line 80: "Little sigma, times P of s equals one over the square root of two pi, times e to the minus s squared over two little-sigma squared" would be the probability density function for a Normally Distributed random variable with mean zero and standard deviation little sigma (though here the traditional form has been multiplied through by little sigma, probably to make it easier for Roger to say). But this is "P of s-over-little-sigma" - a reference to things not being quite Normal?
ellauri071.html on line 85: Sachs. die Enden der Parabel. Vois olla myös Die Enden der Gauss-Verteilung.
ellauri071.html on line 93: Roger’s antipathy to Coward´s comedies of manners echoes the comments about Blithe Spirit in the Advent passage at 134 and passim. Pynchon’s own antipathy to the composer, writer and actor goes all the way back to "Lowlands," one of his first published stories.
ellauri071.html on line 97: Coward was born in 1899 in Teddington, Middlesex, a south-western suburb of London. His parents were Arthur Sabin Coward (1856–1937), a piano salesman, and Violet Agnes Coward (1863–1954), daughter of Henry Gordon Veitch, a captain and surveyor in the Royal Navy. Noël Coward was the second of their three sons, the eldest of whom had died in 1898 at the age of six. Coward's father lacked ambition and industry, and family finances were often poor. He had little formal schooling but was a voracious reader.
ellauri071.html on line 105: In 1924, Coward achieved his first great critical and financial success as a playwright with The Vortex. The story is about a nymphomaniac socialite and her cocaine-addicted son (played by Coward). Some saw the drugs as a mask for homosexuality; Kenneth Tynan later described it as "a jeremiad against narcotics with dialogue that sounds today not so much stilted as high-heeled".
ellauri071.html on line 113: Coward's last pre-war plays were This Happy Breed, a drama about a working-class family, and Present Laughter, a comic self-caricature with an egomaniac actor as the central character.
ellauri071.html on line 123: Coward's most enduring work from the war years was the hugely successful black comedy Blithe Spirit (1941), about a novelist who researches the occult and hires a medium. A séance brings back the ghost of his first wife, causing havoc for the novelist and his second wife.
ellauri071.html on line 128: In the aftermath of the war, Coward wrote an alternative reality play, Peace In Our Time, depicting an England occupied by Nazi Germany. Blessed peace without Noel, presumably.
ellauri071.html on line 134: One of Coward's best-known songs is "A Room with a View". A Room with a View is a 1908 novel by English writer E. M. Forster, about a young woman in the restrained culture of Edwardian era England. Set in Italy and England, the story is both a romance and a humorous critique of English society at the beginning of the 20th century. Merchant Ivory produced an award-winning film adaptation in 1985.
ellauri071.html on line 152: Der "Cornet" entstand in einer ersten Fassung 1899, wurde aber erst 1904 veröffentlicht. Laut einem Brief Rilkes war er das Produkt einer einzigen Nacht, "einer Herbstnacht, hingeschrieben bei zwei im Nachtwind wehenden Kerzen". Auf das Thema stieß Rilke bei einem Onkel, der Ahnenforschung betrieb. Als Beleg für die adlige Herkunft seiner Familie hatte dieser die Kopie eines alten Aktenauszugs gefunden, der sich auf einen gewissen "Christoph Rülcke zu Linda" bezieht. Dieser sei 1660 als junger Cornett (Fahnenträger) im österreichischen Heer verstorben. Rilke greift die Handlung auf, verlegt den Tod seines Helden um drei Jahre in den österreichischen Türkenkrieg und macht daraus eine heroische Prosadichtung. Indem er den "Heldentod" poetisch verklärt und mit erotischen Motiven verbindet, trifft der Dichter mit der "Weise von Liebe und Tod des Cornet Christoph Rilke" den Geschmack seiner Zeit. Das Werk wird Rilkes erfolgreichstes und bekanntestes Buch, ist aber wegen der Verherrlichung des Soldatentodes umstritten.
ellauri071.html on line 220: Junior G-Men was an American counterpart to Hitler Jugend, a boys club and popular culture phenomenon during the late 1930s and early 1940s that began with a radio program and culminated with films featuring the Dead End Kids. After leaving the Federal Bureau of Investigation and a brief stint in Hollywood, Melvin Purvis hosted a children's radio program called "Junior G-Men" in 1936. Purvis had become a national hero for his record as an FBI agent during the so-called "war on crime" in the early 1930s, most notably for leading the manhunt that ended with the death of John Dillinger. As a result of this fame, Purvis was seen as a real-life counterpart to the fictional detectives, such as Dick Tracy, that proliferated in the popular culture targeting boys during this period. As part of the radio program, listeners could join a "Junior G-Men" club and receive badges, manuals, and secret agent props. Shortly thereafter, Purvis became the face of breakfast cereal Post Toasties promotional detective club. The cereal company's fictional "Inspector Post" and his "Junior Detective Corps" metamorphosed into an image of Purvis inviting boys and girls to become "secret operators" in his "Law and Order Patrols."
ellauri071.html on line 222: As a result of this mass exposure, Junior G-Men clubs sprouted up throughout the United States and Canada as a "law and order" themed alternative to the Boy Scouts. Junior G-Men clubs found support from police departments and non-profit organizations that saw them as a means of combating juvenile delinquency. The clubs structured children´s time with activities designed to instill law-abiding attitudes, as reflected in their slogan "It's easier to build boys than to mend men." Tätä perinnettä jatkaa nytten Donald Trump and his Proud Boys. Stand back, stand by. We love you, you are special. Least said soonest mended.
ellauri071.html on line 243: Tuli mieleen että onko omavoimaisen raketin rata sittenkään paraabeli, jos sen nopeus ei ole vakio? Vai saavuttaako roketti vakionopeuden niin nopeasti ettei tätä tarvi ottaa huomioon? No näyttää siltä että suurimman osan lentoa se seuraa ballistista rataa eli paraabelia, mutta alussa työntövoima jyrkentää sitä ja lopussa ilmanvastus. Koska maapallo on pyöreä, koko rata muistutta vähän avattua hiuspinniä.
ellauri071.html on line 424: Waite oli tuottelias okkulttisten tekstien kirjoittaja. Kirjoissaan hän käsitteli mm. ennustamista, ruusuristiläisyyttä, vapaamuurariutta, mustaa- ja seremoniallista magiaa, kabbalaa ja alkemiaa. Hän myös käänsi englanniksi ja kommentoi useita tärkeitä okkulttisia teoksia, mm. Eliphas Lévin teoksen Transcendental magic. Etenkin hänen työnsä Holy Grail-teoksen kanssa oli huomattavaa. Joitakin hänen teoksistaan, mm. Book of Ceremonial Magic, The Holy Kabbalah ja New Encyclopedia of Freemasonry painetaan edelleen.
ellauri071.html on line 432: Metatron is the angel that governs the Tree of Life and the teachings of the Kabbalah. Melchidael is one of the top three of the seven archangels; Yahoel was the angel that taught Abraham the Torah and was his earthly and heavenly guide. Anafiel, "Branch of God," keeper of the keys of heaven, and the angel who looks after birds, and who carried Enoch to heaven.
ellauri071.html on line 434: Yahoo-el on onnexi aika vainaja. Mut sit on vieltää arkkikonna Gabriel elossa.
ellauri071.html on line 436: Arkkikonna Gabriel
ellauri071.html on line 438: Gabriel Mazneff on teeveestä tuttu ja kuuluisa. Se bylsi alaikäistä pikkutyttöä äidin suostumuxella. Ei voi kieltäytyä, kun se kerta on niin julkero. Jos siitä vaikka oisi jotain etua. Ihan niinkun Thomas Pynchon, Karl Ove Knausgård, Vladimir Nabokov, Woody Allen tai profeetta Muhammed. Näitä piisaa joka junaan, tekevät siemensyöxyjä pikku tunneleihin ja kehuskelee vielä julkisesti sillä. Saavat siitä kirjallisuuspalkintoja jopa 2013. Kylläpä käy kateexi. Osa Mazneffin teoista on käytössä pedofilian opaskirjoina.
ellauri071.html on line 445: Gabriel Matzneff (12. elokuuta 1936, Ranska Neuilly-sur-Seine) on ranskalainen kirjailija. Hän on saanut useita palkintoja. Matzneff on perheestä, joka on lähtöisin Venäjältä vallankumouksen aikoihin 1917.
ellauri071.html on line 488: Der Waldmeister (Galium odoratum), auch Wohlriechendes Labkraut oder Maikraut genannt, ist eine Pflanzenart aus der Gattung der Labkräuter (Galium).
ellauri071.html on line 491: Der Waldmeister erscheint in älteren botanischen Schriften als lat. matrisylva, stellaria, hepatica, alyssum; Conrad Gessner führt ihn unter den Bezeichnungen rubia silvatica aspera und muschetum minus, Tabernaemontanus als herbam cordialem.
ellauri071.html on line 494: Für den heute am weitesten verbreiteten deutschen Trivialnamen Waldmeister gibt es verschiedene Erklärungsvorschläge: Er wird gedeutet als ‚Meister des Waldes‘, also die erste und wichtigste Pflanze im Wald, oder auch im Sinne einer „im Walde wachsenden Pflanze mit meisterhafter Heilkraft“. Inhaltlich ähnlich sind die Trivialnamen im Serbischen, wo der Waldmeister prvenac (‚Erstling‘, ‚Anführer‘) genannt wird, im Französischen, wo man ihn reine des bois (‚Königin der Wälder‘) nennt, und in der lateinischen Bezeichnung matrisylva (‚Waldmutter‘). Eine andere Vermutung ist, dass Waldmeister aus der Bezeichnung Wald-Mösch(en) oder -Meiserich entstellt sei, die entweder auf eine niederdeutsche Ableitung zu mos (‚Moos‘) oder wie das französische (petit) muguet auf spätlateinisch muscus (‚Moschus‘) zurückgeführt wird, oder aus dem Namen Waldmeier; Meier ist dabei die deutschsprachige Bezeichnung für die Gattung Asperula, der der Waldmeister früher als Asperula odorata zugeordnet wurde. Der Begriff Meier wird wiederum als Variante der Pflanzenbezeichnung Miere verstanden, die seit dem 15. Jahrhundert als myer bekannt ist. Außerdem wird der Name auch über eine hypothetische mittellateinische Form herba Walteri Magistri, die als Waltermeister ins Deutsche übertragen worden sein soll, mit den im 13. Jahrhundert belegten Bezeichnungen mittelenglisch herbe wauter und mittellateinisch herba Walteri in Verbindung gebracht.
ellauri071.html on line 523: Haisda baska Kabbalainen
ellauri071.html on line 525: Ei hemmetti ei tästä "päästä eteenpäin" (kuten Lea ja Seija sanovat) ennenkuin on vähän esitelty Kabbalaa. Se on hörhöilyä par excellence.
ellauri071.html on line 527: Kabbala on joskus varhaiskeskiajalla kehitetty jutkumystiikka. Filosofisista koulukunnista eniten kabbalaan on vaikuttanut uusplatonismi. Näiden kahden opin kirjoituksia vertailtaessa ei voi olla huomaamatta niitä samankaltaisuuksia, jotka vallitsevat kummankin opin käsityksissä alkuykseydestä (Εν / כתר), siitä emanoituvasta ideoiden maailmasta (Νους / חכמה), joka toimii kaiken olevan pohjapiirustuksena ja kabbalassa varsinkin 'kirjoittamattomana Toorana', jolta Jumala kysyi neuvoa maailmaa luodessaan, sekä ideoiden maailmasta emanoituvasta sielujen tyyssijasta (Ψυχή / בינה). Juutalaisista neoplatonisteista varhaisiin kabbalisteihin ovat vaikuttaneet ainakin Šalomo Ibn Gabirol (n. 1021–1058) sekä Barcelonassa syntynyt ja Narbonnessa kuollut Abraham bar Ḥijja (1070-1136/45), jonka ajatuksia on lainattu jopa sanatarkasti Bahirissa — vanhimmassa kabbalistisessa teoksessa (Gershom Scholem: Origins of the Kabbalah). Kabbalasta voimakkaasti vaikutteita saaneista suuntauksista mainittakoon šabbateismi sekä itä-eurooppalainen hasidismi.
ellauri071.html on line 529: Sefirot (hepr. סְפִירוֹת, yks. סְפִירָה, sefira) on osa elämän puuta juutalaisessa mystiikassa eli kabbalassa. Elämän puu on eräänlainen kosmologia, tapa jäsentää maailmankaikkeutta. Sitä käytetään Jumalan ja luomisen ymmärtämiseen. Elämän puu koostuu kymmenestä sefirasta, jotka on yhdistetty 22 polulla. Näyttää joltain tyhmältä pelilaudalta. Jonkinlainen ihmishamo sekin on, huono kehonkuva.
ellauri071.html on line 531: Sefirot kuvaavat jumaluuden eri emanaatioita ja ilmenemismuotoja. Emanaatioiksi (lat. emano ’virrata ulos’, ’valua’, ’saada alkunsa’, ’levitä’) kutsutaan joidenkin tiettyjen uskomusjärjestelmien kosmologiassa tai kosmogoniassa Korkeimmasta Olennosta (h.k.) emanoituneita eli alkunsa saaneita tai "virranneita" alempia olentoja. Näiden uskomusten mukaan Korkein Olento ei luonut fyysistä maailmankaikkeutta itse suoraan, vaan näiden alempien emanaatioiden kautta. Eräänlaisena valkovuotona. Tämän paradigman mukaisesti luominen etenee vuodatuksena alkuperäisestä absoluuttisesta Korkeimmasta Olennosta, tai jopa muutoksena siinä. Elämän puu on kabbalan keskeinen symboli, joka kuvaa aistimaailman ja yliaistillisen todellisuuden yhteyttä sekä universumin rakennetta. Sefirot-järjestelmään liittyy myös aineksia esimerkiksi astrologiasta ja enkeliopista. New Age-liike imuroi nää hörhöilyt jutkuilta kuin janoinen Paavo Pesusieni.
ellauri071.html on line 533: Ja jutkut toi ne vuorostaan Babylonin koppihoidon päätyttyä assyrialaisilta peräpuolen vankitaskussa, jos Simo Parpolaan on luottamista. Mutta luottaisitko heppuun joka on kääntänyt sumerixi Elvis Presleyn Blue Suede Shoes, Pirjo Kukkosen parhaan kaverin Tri Emmondtin esittämänä? Minä en, pitemmälle kuin jaxaisin sen heittää.
ellauri071.html on line 535: 
ellauri071.html on line 550:
ellauri071.html on line 554: Netzach is the sephirah 'victory', the ability of raw, emotional, passionate energy to overcome obstacles, but it needs to be balanced by Hod, the ability to rationalize and exercise a degree of self-control. If it is not balanced it becomes uncontrolled passion, desire, greed and covetousness, the dark side of Venus, which is unbridled lust. Never underestimate it, anyway.
ellauri071.html on line 558: Malkuth liittyy ihmisruumiin anuxeen, etenkin naispuoliseen. Obit anus abit onus, ikäänkuin. Anus on ruumiin "filtteri", josta saasta pökästään ulos ja siitä Qlipottiin. Eli niinkun joku istuu pyllyllään meditoimassa, sen persereikä ottaa kontaktia maaemoon, paizi jos se istuu tyhjän päällä pöntöllä tai on justiinsa levitoimassa.
ellauri071.html on line 560: Nää höpötyxet on nähtävästi peräisin tolta Wilhon näköseltä AE Waitelta. Waiten Kabbala-niteessä jokasella hyvixellä on vastaava pahis:
ellauri071.html on line 562: The Qliphoth are the unbalanced force of a particular sephirah. The Qliphoth of Netzach is called ‘Gharab’ or ‘Areb-Zereq’ which can be translated either as ‘The Corrosive Ones’ (german, ‘Die Zersetzer’) or as ‘The Ravens of Death’.
ellauri071.html on line 565: The Qliphoth of Hod, similarly is founded on the idea of a radiating object: our eyes are blinded and cannot look behind the radiating surface. Unauthentic brilliance can be understood as the beginning of illusion and deceit. In the realm of the mind the shadow of Hod therefore is represented by the lie, artfulness or beguilement. At the same time the demon of Hod correlates to the ideas of fickleness, hesitation and lack of determination - the negative fluctuations of our mind. The Qliphoth of Hod is called ‘Samael‘ which can be translated as ‘The Deceitful Ones‘ (german, ‘Die Täuscher’, kr. diabolos) or ‘Poison of God’ (german, ‘Das Gift Gottes’).
ellauri071.html on line 569: In Arthur Edward Waite´s version of The Holy Kabbalah (255), Samael is described as the "severity of God", and is listed as fifth of the archangel of the world of Briah. Samael is said to have taken Lilith as his bride after she left Adam. According to Zoharistic cabala Samael was also mated with Eisheth Zenunim, Na´amah, and Agrat Bat Mahlat — all angels of sacred prostitution. Tää ei nyt ehkä mennyt ihan oikein Arttu perkele.
ellauri071.html on line 578: Malkutin kääntöpuoli on tietysti Lilith. Aatami polkas sitä mutta jätti sen sitten Samaelille. No ize asiassa se Lilithin tarina meni näin. (Tähän menee nyt taas tovi, sori vaan.) Raamatussa on 2 tarinaa ekasta naisesta. Pappisversiossa Genesis 1:26-27. Aatami ja Eeva luotiin samalla leivontakerralla. Jehovistiversiossa (Genesis 2) Aatami tehtiin enste ja Eeva tehtiin sen kylkiluusta myöhemmin. Rabbit huomasivat et tässä oli pientä sekoilua. 2 ratkaisua:
ellauri071.html on line 582: Papistit: Aatami oli alux androgyyni, ja jumala sit kaivo ton anuspuolen esiin Aatamin mahalaukusta. (Genesis Rabbah 8:1, Leviticus Rabbah 14:1).
ellauri071.html on line 585: Toi 'ekan Eevan' hahmo liittyi Lilithiin vasta keskiajalla. Se voi tulla Sumerien naarasvampyyreistä joiden nimi oli osuvasti 'Lillu' tai sitten baabelin sukkubeista nimeltä 'Lilli'. (Hehe, sehän on pikku-Matin Jillin lempinimiä. Se tarkoitti myös pissaa Pylkkästen lastenkielessä. Taisi tulla kiinankielestä.) Joku Ben Siira (c. 800s to 900s) yhdisti Lilithin sit tohon Eeva ykköseen. Ben Siiran aapiskirjassa Lilith oli Aatamin eka vaimo, mut ne riiteli yhtenään. Niil oli eri kanta sexiin: Aatami halus olla aina päälläpäin mut niin halus Lilithkin. Kun asiasta ei tullut sopua, Lilith päätti lentää tiehensä. Se lausui jumalan nimen turhaan (Jehovah! Jehovah! Jehovah! kuten kivitettävä mies Life of Brianissa) ja lensi ilmaan. Aatami jäi yxixensä yskiskelemään. Jumala lähetti 3 enkeliä hakemaan Lilithin takasin. Mut ei ne pydenneet. Sit tehtiin kompromissi: Lilith sai jäädä, ja se lupas jättää rauhaan vastasyntyneet joilla on noiden kolmen epäonnistuneen enkelin nimet kaulassa. Lilithille annettin lupa sairastuttaa poikavauvoja 8 päivän vanhoixi ja tyttövauvoja, no, sori vaan, 12 päivän ikään.
ellauri071.html on line 590:
ellauri071.html on line 643: Ihan hyvä pointti kirjallisuustieteen dosentilla Tiina Käkelällä-Puumalalla. Tohon James Woodin kritiikkiin "hysteerisestä realismista" pitää ehkä perehtyä lähemmin. Zadie Smith, Don DeLillo, Salman Rushdie ja David Foster Wallace mainitaan esimerkkeinä. Ja onhan siinäkin perää että tämmöisiä liimauxista pursuavia kirjoja tehtiin Menippoxen aikana, ja onhan Rabelaiskin hyvin samantapainen. Sitonse tshekki Hasekin sotaromaani (Svejk etc), josta en tykännyt. Ize asiassa en mä ole tykännyt näistä muistakaan. Mä en ilmeisesti ole mikään hysteerinen realismifän, en siedä karnevalismia. Se on liian hulvatonta pikku minulle. Siitä innostuvat on jotenkin salanazeja.
ellauri072.html on line 45: Mä vähä epäilen et Nipsulla ja Wallabyllä on ollut molemmilla samanlainen määräilevä terveydenhoito- tai opetusalalla toimiva äiti. Joka sovelsi niihin selektiivistä kylmyyttä. Ne olivat ize isänsä tapaisia pehmoisia kuohilaita. Ja sixi niistä tuli tollasia hysteerisiä realisteja.
ellauri072.html on line 47: Wallabyja näin yhdellä syrjäisellä tilalla jossain Queenslandissa. Ne oli söpöjä pikku kenguruja, liksom kosedjur. Ostin sieltä omaelämäkerrallisen kirjan jossa yx Australiaan mamuttanut hemmo kertoi miten se kaatoi Queenslandin viidakoissa kymmenittäin jättipuita. Raivas viidakosta puupeltoa. Wallabyt hyppi hädissään kuin kaniinit. Tänään syödään muuten jauhelihasta tehtyä mukailtua jänistä. Elleivät vieraat sitten jänistä.
ellauri072.html on line 56:
ellauri072.html on line 60: Benjamin Walter 48 OD w/morphine tablets
ellauri072.html on line 81: abata">Kawabata Yasunari 73 Kaasuun kylvyssä
ellauri072.html on line 122:
ellauri072.html on line 135: Heinrich von Kleist stand als Außenseiter im literarischen Leben seiner Zeit, jenseits der etablierten Lager und der Literaturepochen der Weimarer Klassik und der Romantik. Bekannt ist er vor allem für das historische Ritterschauspiel Das Käthchen von Heilbronn, seine Lustspiele Der zerbrochne Krug und Amphitryon, das Trauerspiel Penthesilea sowie für seine Novellen Michael Kohlhaas und Die Marquise von O....
ellauri072.html on line 174: “One of the last poems he wrote was called ‘Kitty Hawk,’ and the first part was all about being rejected by Elinor and going to the Great Dismal Swamp … I think he was like a devastated Romeo who was going to end his life.”
ellauri072.html on line 190: Sexiskandaalit ravistavat katolista kirkkoa vähän väliä. Ongelma on se, että samansukuisten ja alimittaisten apinoiden hypistely on vain luonnollista, mutta katolinen kirkko on luonnoton, kun se kieltää sen pappiraukoilta. Ei riitä ettei ne saa bylsiä, pikku pippeleiden tafsauskin on tabu. Se on julma ja epätavallinen rangaistus.
ellauri072.html on line 206: What has gone mainly unnoticed in the various discussions of the problem is something that has puzzled me for some time. Why does Dante treat the homosexual Florentines in Inf. 16 with greater respect than any other infernal figures except those in Limbo? I do not have an answer to that question, but would like to bring it forward. Let me begin with Purg. 26. We have probably not been surprised enough at Dante's insistence that roughly half of those who sinned in lust, repented, and were saved (and are now on their way to that salvation) were homosexual. It would have been easy for him to have left the homosexuals out of Purgatory, and it is hard to imagine an early (or a later) commentator who would have objected to the omission, especially since, in Hell, homosexuality is treated, not as a sin of the flesh, but as one of violence against nature. However, for a unique instance of a commentator who is aware of Dante's unusual gesture see Trifon Gabriele on Inf. 15.46: "Non e' dubbio che 'l Poeta vuol applaudere a questo vitio quanto egli puo'. Puopa hyvinkin. Ecco, gli fa parlare di belle cose e gli fa tutti grand'uomini nelle lettere e nell'arme e nella religione, e finalmente non e' peccato ne l'Inferno o Purgatorio che egli men danni con le parole sue che questo; anzi lo polisce quanto puo' con suoi versi".
ellauri072.html on line 208: This surprising, even shockingly "liberal" view of homosexual love as being the counterpart of the heterosexual kind should cause more notice than it generally does; perhaps even greater surprise should attend the extraordinarily generous gestures made toward the three Florentine homosexual politicians, Iacopo Rusticucci, Guido Guerra, and Tegghiaio Aldobrandi, whom we encounter in Inf. 16. They are presented as being among the most admirable figures in Hell. Let us examine the scene briefly. Virgil, who so often warns Dante when the latter begins to admire or become sympathetic (or overly concerned with) the damned, here is urgent in his approbation of these three sinners: "a costor si vuole esser cortese." This is the only time in Hell in which cortesia is mentioned as a fitting response to the damned except for Beatrice's and Dante's use of "cortese" for Virgil (Inf. 2.58, 2.134). The following tercet only emphasizes the guide's appreciation of their worthiness.
ellauri072.html on line 213: Leaving Dante and Virgil, the sinners vanish so quickly that "Un amen" could not be uttered in so little time. That Dante should turn to the language of prayer for his comparison, notwithstanding the proverbial and popular origins of the phrase, probably also reflects on the esteem that he felt and continues to feel for the three Florentines. It is a rare thing in the Inferno to find a moment in which the pilgrim, the poet, and the guide are all in absolute agreement, and certainly with respect to the human worth of sinners.
ellauri072.html on line 216: As we see in Inferno 15-16, in Hell Dante damns sodomites as sinners of violence against nature. Nonetheless, even in his Hell, where Dante does not go so far as to include homosexuals as unrepentant lustful in the second circle, he still desexualizes his treatment of sodomy. What do we learn from all this? Yet the fact that here, as in Purg. 26, he chooses to put homosexuals in a good light when there was no apparent compelling reason for him to do so surely should cause us to ask further questions about Dante's views concerning homosexuality. Varmaan se oli homo izekin, Beatrice or no Beatrice. Sixkai sille riitti vaan ulista siitä Beatricesta. Satis enim dictum erat de tam obscena et tam spurca materia.
ellauri072.html on line 223: Wallabyn taustoja
ellauri072.html on line 225: Nyt vähän näyttää siltä että Wallabylla on jotain tekemistä logopedian kanssa, eipäskun siis logoterapian. Siis Hitlerin maanmiehen Franklin keximän kallonkutistusohjelman. Näät 1 pirun narsistinen ämmä josta se kertoo tässä ikävien ihmisten bühlainissa sai seppukun tehneeltä terapeutiltaan nimenomaan logoterapiaa. Siinä esseessä on erittäinkin paljon ize koetun makua.
ellauri072.html on line 236: Hän tapasi myös kirjan kirjoittamisen aikoihin nuoren leikkaussalihoitajan Eleonore Schwindtin ja he menivät naimisiin vuonna 1947 ja heille syntyi tytär Gabriele saman vuoden joulukuussa. Vuonna 1995 Frankl vastaanotti Wienin kaupungin kunniakansalaisen nimityksen. Lisäksi hän oli 29 yliopiston kunniatohtori muun muassa Yhdysvalloissa, Tšekissä, Unkarissa ja Israelissa.
ellauri072.html on line 283: L.H. n:o 46, 07-97, Nutley NJ. Todella ällöä argumentointia, erittäinkin psykopaattista. Sikäli kun mä tän ymmärrän niin Wallaby tässä vähän kritisoi tollasta Frankli-tyyppistä ajattelua, että pahemminkin olis voinut käydä, ollaan siis iloisia ettei käynyt niin. Pollyannafilosofiaa. Mikään ei ole izestään selvästi pyhää. Ei tietystikään ole. Pyhä on jonkun vallanpitäjän tai tiimin piirtämä reviiri. Jos on onnea, se vallanpitäjä ei ole täys psykopaatti. Muussa tapauxessa se on voi.
ellauri072.html on line 338: Wallabyn(kin) tavaramerkki on jauhaminen. Se ottaa jonkun huolenaiheen ja sahaa sitä yhä tarkemmin yhä monisanaisemmmin ja yxityiskohtaisemmin samankeskisin kiekuroin. Siitä on tullut sille suorastaan maneeri. ÄLÄ JAUHA! tekee joskus tekee mieli kirjoittaa sivun reunaan kuten CEC Jammun iänikuiseen vapaussotapuheeseen Suomalaisella klubilla. No lakkasihan jauhamasta lopulta.
ellauri072.html on line 447: Esim Navalnyi ja Putin on aika samantyyppisiä roistoja, Alexei vaan uudempaa kaliiperia. Putin on vanhan neuvostokoulun miehiä, Navalnyi Mikko Alapuron ikäinen uusporvarillinen villin idän kaveri. Alexei on polittisesti Trumpin tyyppiä, kiero bisnesmies ja talousliberaali persu. Sitä kannattaa pääkaupunkien hipsterit, talousnousukkaat ja muslimifoobikot. Ei ihme että lännen globalisaation peukuttajat tukee sitä. Eine sitä ihan täysillä uskalla hehkuttaa kun se on niin arvaamaton kaveri. Jos se pääsee vallankahvaan siitä voikin tulla Putin kakkonen. Esim Ukrainan suhteen se ajaa yhdistymistä takas äiti Venäjään. Se ei olis wannabe länsikräkkääjille yhtään mieleen. Kiperähkö pähkinä.
ellauri072.html on line 473: Dennis Gabor (unk. Dénes Gábor; 5. kesäkuuta 1900 Budapest, Itävalta-Unkari – 8. helmikuuta 1979 Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) oli unkarilais-juutalainen nobelsähköinsinööri, joka keksi hologrammit.
ellauri072.html on line 477: What will happen when the age-old economy of scarcity gives way to the Age of Leisure? Professor Gabor, who won the 1971 Nobel Prize for physics offers a futuristic projection based on a static population and GNP, "classless, democratic, and uniformly rich." Fearful that total secruity "will create unbearable boredom and bring out the worst in Irrational Man," Gabor is anxious to retain "effort," "hardship," and the Protestant Ethic -- lest society dissolve in an orgy of anti-social, hedonistic nihilism (viz. the current drug explosion and the spoiled-brat students). To avoid such evils Gabor proposes that work and its attendant moral uplift be divorced from production and the service sector of the economy be vastly enlarged. But this is only the beginning -- enthusiastic about Social Engineering Gabor suggests using it to weed out potential misfits, trouble-makers and "power addicts"; supplementing I.Q. tests with E.Q. (Ethical Quotient) measurements; and modeling elementary and secondary education on the 19th century British public school which knew so well how to inculcate good citizenship, intellectual excellence and pride in achievement. The Third World, still wrestling with pre-industrial material want, is ignored -- since we can't afford any more industrial pollution presumably they will just have to adjust to their misery. Gabor's assessment of "the Nature of Man" shows a woefully naive Anglo-American ethnocentricity and complete ignorance of anthropology and his vision of post-industrial utopia operating on the moral axioms of the 19th century is as elitist as it is improbable.
ellauri072.html on line 487: It is highly likely that while reading “Every Love Story Is a Ghost Story,” D. T. Max’s biography of David Foster Wallace, you will experience both of the following emotions. The one is that you find it painful, to read about someone in chronic severe emotional distress. The other emotion is that you just don’t find Wallace all that nice.
ellauri072.html on line 489: You find yourself thinking that you wouldn’t have wanted him as your brother or lover or close friend, though he would probably have been a very good neighbor, course instructor, A.A. sponsor, or fellow American. You feel, to be honest, repelled.
ellauri072.html on line 499: David Foster Wallace wrote three novels, three story collections, two collections of essays, and other things too, but his reputation still rests mainly on “Infinite Jest” — the 1,100-page novel published in 1996 and set alternately in a tennis academy and a rehab center — and on his sui generis now-nearly-a-genre long-form journalism about topics ranging from lobsters to dictionaries to John McCain to the Adult Video News awards for pornographic films. Wallace’s best work, perhaps by far, is “The Pale King,” an unfinished novel about I.R.S. employees that was assembled posthumously by Wallace’s editor, Michael Pietsch.
ellauri072.html on line 508: Infinite Jest is not the only thing that made Wallu famous, though. There was also his bandanna, which was as misinterpreted as so much else about him. As the Max biography explains, Wallace started wearing the bandanna as the least embarrassing solution he could think of to obscure the intense sweating attacks that overcame him without warning. (In high school, he had taken to carrying around a tennis racket and a towel as a tacit cover story for the sweating.) The acutely self-conscious, anxious, addicted and at times showy characters in Wallace’s fiction were not, Max helps us recognize, wildly difficult for Wallace to imagine — the characters were iterations of himself.
ellauri072.html on line 512: Wallace had lifelong troubles not only with anxiety but also with alcohol, anger, impulsiveness, obsessive love, pursuit of rejection, extreme self-consciousness, abysses of depression and lying even more than the rest of us.
ellauri072.html on line 524: We don’t always find ourselves asking whether a writer is nice. I’ve never heard anyone wonder this at length about, say, Haruki Murakami or Jennifer Egan.
ellauri072.html on line 532: To some extent, his subject matter invites the ad or pro hominem fallacy. Wallace’s lonelies, wastoids and number crunchers are, often, trying to find ways to live well. One understandably slips from reading something concerned with how to be a good person to expecting the writer to have been more naturally kind himself. That thinking is perfectly wrong, though. Alec Baldwin surely has more to teach us than most about how to hold one’s temper; the co-founder of A.A., Bill W., is a guru of sobriety precisely because sobriety was so difficult for him.
ellauri072.html on line 536: Wallace’s fiction is, in its attentiveness and labor and genuine love and play, very nice. But what is achieved on the page, if it is achieved, may not hold stable in real life. As another dangerously romanticizeable suicide, Heinrich von Kleist, once said: “It is not we who know but rather a certain state of mind in us that knows.” And one is not always in the same state of mind.
ellauri072.html on line 540: Another thing, perhaps more powerful, that detains people at the niceness question has to do, I think, with competitiveness. Readers are correct to sense, in Wallace’s elaborate grammars and data fields, not only a generous show but also a tacit petition for our recognition of his intellect. This really annoys some people.
ellauri072.html on line 548: But yes, Wallace was extremely competitive, even to the point of competing about not being competitive. One of the wincing pleasures of Max’s biography is reading excerpts from Wallace’s correspondence, especially with his close friend and combatant Jonathan Franzen, but also with just about every white male writer he might ever have viewed as a rival or mentor. Aggressive self-abasement, grandstanding, veiled abuse, genuine thoughtfulness, thin-skinned pandering — it’s all there. As the correspondents compete about who is making genuine human connections and who and what is really nice and good, they seem to be in some realm far from most kinds of human connection save for that of heated testosteronic battle.
ellauri072.html on line 558: It’s not unlike the way Wallace turned a major problem with distraction — you will be amazed by his television watching — into an ability to follow out a thought or topic farther than almost anyone else.
ellauri072.html on line 592: Depend is a brand of absorbent, disposable underwear and undergarments for people with urinary or fecal incontinence. It is a Kimberly-Clark brand, and positions its products as an alternative to typical adult diapers. Depend is the dominant brand of disposable incontinence garments in the United States with a 49.4 share of the market.
ellauri072.html on line 595: Kimberly-Clark has been making Huggies disposable diapers for infants since 1978. In 1984, the Depend products for adults were introduced, pioneering the retail incontinence category in the United States.
ellauri072.html on line 629: Wallace lived with Susan Insalaco and her two children, 16-year-old Anna and 12-year-old Gabe.
ellauri072.html on line 630: After an argument with Susan on the night of January 31, 1984, Susan told Wallace to move out the next day. After Susan, Anna and Gabe left the next day, Wallace did not leave, and instead stayed in the house and decided to kill them.
ellauri072.html on line 633: When Gabe came home, Wallace followed him into his room and killed him by striking him in the head with the pipe wrench. Wallace then waited for Susan.
ellauri072.html on line 643: While living with Susan Insalaco in her Tucson apartment, he came home drunk on Jan. 31, 1984 and Susan told him he had to move out. The next morning, Susan went to work and her son Gabriel, 12, and her daughter Anna, 16, went to school.
ellauri072.html on line 646: When Gabriel arrived, Wallace hit him 10 times with a 18-inch pipe wrench, crushing his skull and killing him.
ellauri073.html on line 43: Prabhat Kusum Barua: Sweet.
ellauri073.html on line 47: Jabedur Rahman Inbox a aso plz
ellauri073.html on line 177: Alice Miller, born as Alicija Englard (12 January 1923 – 14 April 2010), was a Polish-Swiss psychologist, psychoanalyst and philosopher of Jewish origin, who is noted for her books on parental child abuse, translated into several languages. She was also a noted public intellectual. In her books she departed from psychoanalysis, charging it with being similar to the poisonous pedagogies. she felt that psychoanalytic theory and practice made it impossible for former victims of child abuse to recognize the violations inflicted on them and to resolve the consequences of the abuse, as they "remained in the old tradition of blaming the child and protecting the parents." She addressed the two reactions to the loss of love in childhood, depression and grandiosity.
ellauri073.html on line 181: There was a mother who at the core was emotionally insecure, and who depended for her narcissistic equilibrium on the child behaving, or acting, in a particular way. This mother was able to hide her insecurity from the child and from everyone else behind a hard, authoritarian and even totalitarian facade.
ellauri073.html on line 182: This child had an amazing ability to perceive and respond intuitively, that is, unconsciously, to this need of the mother or of both parents, for him to take on the role that had unconsciously been assigned to him.
ellauri073.html on line 202: Cain gets introduced by some kind of very high-ranking Highway Patrol officer whose big hanging gut and face the color of rare steak seemed right out of southern-law-enforcement central casting and who spoke approvingly and at some length about Senator McCain’s military background and his 100 percent conservative voting record on crime, punishment, firearms, and the war on drugs. Wendy—who has electric-blue contact lenses and rigid blond hair and immaculate makeup and accessories and French nails and can perhaps best be described as a very Republican-looking young lady indeed—is back here at the beige table eating a large styrofoam cup of soup and using her cell phone to try to find someplace in downtown Charleston where Mrs. McCain can get her nails done.
ellauri073.html on line 206: A big reason why so many young Independents and Democrats are excited about McCain is that the campaign media focus so much attention on McCain’s piss-and-vinegar candor and so little attention on the sometimes extremely scary right-wing stuff this candor drives him to say. John McCain´s morning speech several times invoked a “moral poverty” in America, a “loss of shame” that he blamed on “the ceaseless assault of violence-driven entertainment that has lost its moral compass to greed” (McCain’s metaphors tend to mix a bit when he gets excited), and made noises that sounded rather a lot like proposing possible federal regulation of all US entertainment. No siinä olis kyllä ollut järkeä.
ellauri073.html on line 225: Selvästikin oikea johtaja ei ole vaan joku jolla on samanlaiset mielipiteet kuin sulla, eikä sellanen joka susta vaan on hyvä tyyppi. Oikea johtaja on joku joka oman supervoimansa ja karismansa ja esimerkkinsä avulla antaa inspistä porukoille, "inspis" nyt vakavasti ja epäkliseisessti ymmärrettynä (mitähän sekin olisi...) Oikea johtaja saa "meidät" tekemään asioita jotka "meistä" tuntuu "sieltä" hyvältä. Se on "mystinen" kyky, vaikee määritelä, mutta kyllä "me" se tunnistetaan kun nähdään, jopa (ja varsinkin tekis mieli sanoa) lapsina. "Sä" muistat sen varmaan joissain tosi mahtavissa koutseissa, opettajissa, tai jossain erikoisviileässä isommassa kaverissa jota kazoit "ylöspäin" (kiinnostava ilmaus) ja halusit matkia. Jotkut "meistä" muistaa nähneensä tän piirteen lapsena jossain pastorissa tai rabbissa, tai parzikajohtajassa, tai vanhemmassa tai kaverin vanhemmassa, tai jonkun kesätyön bossissa. Joo, nää oli kaikki "auktoriteettihahmoja", mutta tää on jotain aivan erikoista auktoriteettia (höpön höpön, se on kaikki just sitä samaa tavallista alfasusimeininkiä). Jos olit intissä, tiedät kuink tosi helppoa on sanoa mitkä kapiaisista oli oikeita johtajia ja mitkä ei, ja miten vähän nazat siihen vaikuttaa. (Tää on kuin ote Tuntemattomasta sotilaasta.) Johtajan oikea arvovalta on supervoima jonka sille myönnät mieluusti (no en takuulla), ja annat sille tän powerin ihan mielellään, olematta alistunut tai kaunainen, se tuntuu "oikealta". (Vitut, sellaista hemmoa ei mulle olekaan). Ihan syvältä, sä aina tykkäät siitä miltä oikea johtaja saa sut tuntumaan, sä paiskit töitä kovemmin tai oikein venytät ja ajattelet ettet ois tähän pystynyt ellei sulla olis ollut tätä heppua jota sä kunnioitit ja johka sä uskoit ja jota sä haluut miellyttää. (HYI HELVETTI! Jopa on paxua.)
ellauri073.html on line 244: “Pendelinä?” Tarkoitako "roikkumassa?” Tämmöinen sanakirjasanojen ylikäyttely on kansantauti Wallun kirjoitelmissa: haeskellaan koko ajan hämäriä sanoja, joita meikäläinen saa sitten hakea sanakirjoista, vaan että näyttäis fixummalta ja saisi lukijan tuntemaan izensä epävarmaxi. Ei kukaan käytä sanaa "pendelinä" arkikeskustelussa, eikä tämmösessä puheradioselostuxessa ole mitään syytä tiputella tollasia. Se on siellä yhdestä ja vaan yhdestä syystä: siitä näkyy kuinka iso sanavarasto Wallabylla on, ja kuinka pieni Mattilla. (Myös sanavarasto.) “Oi vau, onpa Wallu hyvä kirjoittaja. Siis tiedäzä, mun piti kazoa sen käyttämä sana sanakirjasta!” Loppu virkkeestä on yhtä hankala, kun Wallu näyttää ymmärtävänsä radiolähetysten tekniikan alkeita, ja vähän tollasta alkusointua heitettynä mausteexi, kuin Dr.Seuss pössyttämässä salviaa. (Tossakin oli alkusointu, huomaatteko? Seuss - salvia! Osataan me muutkin, muttei vaan viizitä.)
ellauri073.html on line 246: Mutta suurin “Host”in ongelma on jalkanuotit. Luulit ehkä että jalkanuotit oli vaan kertalaaki hassuttelu Loputtomasssa läpässä? Luule uudestaan. “Host” keskeyttää lukemisen koko ajan hurjalla määrällä alaviitteitä alkaen Zieglerin söpöydestä aina radioteollisuuden sisäpiirin jorinoihin. Tälläiseen on absoluuttisesti nolla syytä; jos niissä on mitään hyödyllistä infoa ne olis voinut upottaa leipätextiin, ja ne joissa ei ole ois pitänyt vaan kumittaa. Jos “Host” olis ollut perusopiskelijoiden luovan kirjoittamisen kurssilla (esim. mun pitämällä), niin se ois saanut F:n monisanaisuudesta. Wallu pääsi kuin koira veräjästä löysällä prujauxella koska sen toimittajat oli rakastuneet tohon tavaramerkkimäiseen fetishiin tai ne ei vaan uskaltaneet loukata suurta Wallua valittamalla sen tyylistä (mikä selittää myös noi vakavat asiavirheet joista huomautin).
ellauri073.html on line 252: Reply by Gabe Korer • 2 years ago
ellauri073.html on line 254: Hahaha look at you you fat fuck. You choose to spend your time bashing a man who has been dead for a decade, and there's no real reason for it other than the obvious jealousy that consumes you as an ugly person, inside and out. You break your criticism down into two distinctions: Foster's writing and his character. First, on your criticism of his character, I will say that it is entirely ironic that you choose to do so, considering that in your mediocre (that's right buddy your disgustingly fat ass as it is right now is entirely more mediocre than most unmistakably mediocre things, including (but not limited to) the entire Oakland Athletics organization) life your accomplishments include being - and here I'm just being honest with you, and it's possible that you may have heard this already in your pathetic, insufferable life but just hear me out -- LITERALLY THE FATTEST, BALDEST, AND JUST FLAT OUT UGLIEST PIECE OF SHIT PERSON I HAVE EVER SEEN. (For more on that here's a link to a picture I found of Matt online during a quick goggle search: https://www.google.com/sear....
ellauri073.html on line 258: Really, I would have expected one of the first pictures I saw of Matt Fartey to be one of professional caliber, but interestingly enough the first thing that came up when I searched his name was that picture -- a picture so startling in all that it conveys that it was almost too much for me to witness its allure and then continue along on this tirade; luckily I am a man of strong willpower, and so I was able to continue writing after seeing that picture without shooting myself in the head.) Anyways where was I...oh that's right! Matt Fartey's "accomplishments" and character! Well ladies and gents, he runs a fucking hate blog. Enough said. I doubt he even earns much from it too, though he obviously earns enough to afford an adequate amount of fast food meals that will surely keep his little hate-filled body going until the age of 47, where he will surely die of a collapsed lung or heart attack. When they find his body he will be mistaken for Matt FOLEY, which will obviously be a total disparagement on the late Chris Farley. If you know, you know.
ellauri073.html on line 260: Matt Foley is a fictional character from the sketch comedy program Saturday Night Live performed by Chris Farley (1964-1997). Foley is a motivational speaker who exhibits characteristics atypical of someone in that position: whereas motivational speakers are usually successful and charismatic, Foley is abrasive, clumsy, and down on his luck. The character was popular in its original run and went on to become one of Farley's best-known characters. Farley named the character after one of his Marquette University rugby union teammates, who is now a Roman Catholic priest in the Chicago suburb of Arlington Heights. Plans for a film version with Spade in a supporting role were shelved after Farley's death in 1997.
ellauri073.html on line 262: Foley is disheveled, sweaty, obese, clumsy and unstylish. He exhibits poor social skills, frequently loses his temper, often disparages and insults his audience, and wallows in cynicism and self-pity about his own poor life choices, to which he often makes reference. Foley's trademark line is warning his audience that they could end up like himself: "35 years old, eating a steady diet of government cheese, thrice divorced, and living in a van down by the river!" In most sketches, whenever a member of his audience mentions a personal accomplishment, Foley responds with mockery: "Well, la-dee-frickin-da!", "Whoop-dee-frickin-doo!", or a similarly dismissive remark. The usual outfit of choice for Foley is a too-small blue-and-white plaid sport coat, a too-big white dress shirt, a solid green necktie, black horn-rimmed glasses, ill-fitting khakis which he is continually pulling up, a wristwatch, penny loafers, and slicked-down blond hair. In a prison sketch, he dons blue jeans and a denim shirt with the inmate number "3307" while retaining his watch, glasses and a crucifix necklace (he also mentions a "homemade tattoo of a van down by the river"). While working as a mall Santa in another sketch, he wears a stereotypical Santa outfit, complete with black snow boots.
ellauri073.html on line 267: The character's debut performance (May 8, 1993) has been called one of the best segments in SNL history. The reception of the audience combined with visible stifled laughter from David Spade and Christina Applegate on stage added to the popularity of the sketch. Notable physical gestures from Farley included what Spade referred to as “the thing with the glasses” when Farley lifted his glasses on and off of his face commenting, “Hey Dad, I can’t see real good, is that Bill Shakespeare over there?” and perhaps the most defining gesture was one that Farley saved for the live performance when he alternated hands adjusting his trousers, grabbing the hilt of his belt with one hand and the back of his pants with the other.
ellauri073.html on line 269: In the sketch itself, Foley attempts to motivate two teens, played by Spade and Applegate, to "get themselves back on the right track" after the family’s cleaning lady finds a bag of marijuana in their home. Foley’s attempt to motivate them falls short when he repeatedly insists that they're "not going to amount to jack squat" and will end up “living in a van down by the river!” Foley attempts to endear himself to Spade's character by telling him they're "gonna be buddies" and that everywhere he goes, Foley will follow. Comparing himself to Spade's shadow, Foley jumps about where he's standing and then dives into the coffee table, though he picks himself up moments later. None of the other cast members knew that Farley was going to do this and their startled reactions are genuine. The sketch ends with Foley offering that the only solution to solve the family's problems is for him to move in with them. Horrified, Applegate begs him not to, vowing never to smoke pot again. Even so, Foley leaves the house to get his things from his van and the family locks him out, finally reconciling and admitting to how much they love each other.
ellauri073.html on line 271: A later performance (February 19, 1994) features Foley in prison attempting to motivate troubled teens in a scared straight program; he was imprisoned for three to five years for non-payment of alimony (consistent with him being “thrice divorced”). Before entering the sketch, Foley is introduced by his cellmate Deshawn Powers (Martin Lawrence) as “just finished a week in solitary, eating nothing but coffee beans.” Foley attempts to scare the juvenile delinquents by commenting in a slightly different manner that he “wished to dear God, that he was living in a van down by the river!” The sketch followed the usual Foley routine with him falling through the prison wall instead of a coffee table, which eventually led to his and the other inmates' escape.
ellauri073.html on line 275: Quickly on your attacks on Wallace's writing style, I will mention that -- contrary to your rather baffling notions -- people did enjoy Infinite Jest and other works of his. They will continue to do so for decades. Listen Fartey: his work will live on. People recognize great writing wherever it materializes. Forget your distaste of footnotes, or your struggle in understanding the themes and ideals his work encompasses. His audience is clearly beyond you, so try to see that not everyone feels the same as you. You don't have to like his writing, but when you detract from it it makes it even more apparent that you are the lesser man. Your comments on Foster's writing ability led me to some of your other articles, and to be completely honest, it wasn't all bad. I genuinely enjoyed your "Fucking vs. Making Love" poetry bit, although it did seem like a cheap knockoff of Black Coffee Blues. Regardless, I can still acknowledge that the piece had its moments. However (and this is where I want you to pay attention you tub of lard), the piece can also be slammed in several areas. This is highly important, as we can see the parallels between this aspect of "Fucking vs. Making Love" and anything David Foster Wallace wrote. When it comes down to it, your writing can be criticized stylistically and formatically just like his can; the only difference is that there are few that actually give a shit about your writing, whereas Wallace's work is meaningful to the point where people have legitimate incentive to think critically about it. So defile it with your petty blog posts all you want, but at the end of the day you're the one who's only making yourself look bad, and as a heavily obese man based in Europe you are surely having few problems achieving this in the status quo, since Europeans are notably fatist.
ellauri073.html on line 277: Remember this Fartey, for it will serve you well: There is nothing inherently admirable or intriguing in your choosing to complain about various outlets, activities, or people. It's mundane, tiresome, and has little uniqueness. Suffice it to say, there are a million of you, Matt Fartey (and when I say you I really mean babbling little shits). You will be forgotten; there is only one David Foster Wallace...so tell me, who's really the mediocre one here?
ellauri073.html on line 303: Tämän aamun, kuten monen muun aamun, Immonen aloitti tärisyttämällä itseään 15 minuuttia. Täristyslevyn hän hankki verkkokauppa Alibabasta. Se oli taas inspiraatio-ostos. “Se maksoi vain 80 euroa eli oli oikeastaan ilmainen”, Immonen sanoo. (Tai oikeastaan ei ollut, koska se maksoi 80 euroa).
ellauri073.html on line 368: Mennoniitat on protestanttinen uskontokunta. Mennoniitat ovat anabaptisteja kuten hutteriitit ja amishit. He ovat sitoutuneet väkivallattomuuteen ja pasifismiin.
ellauri073.html on line 372: Mennoniitat ovat saaneet nimensä liikkeen perustajasta, hollantilaisesta uskonpuhdistajasta Menno Simonsista, joka oli ennen vuonna 1536 tapahtunutta liittymistään anababtisteihin (sic) katolinen pappi. Hän opetti liikkeen jäseniä noin 25 vuotta ja vaikutti liikkeeseen huomattavasti kirjallisella toiminnallaan. Vuonna 1672 heidät tunnustettiin Alankomaissa virallisesti yhdyskunnaksi, joka sai vapaasti harjoittaa uskontoaan valtion suojeluksessa.
ellauri073.html on line 378: Mennoniittayhdyskuntia syntyi Etelä-Venäjälle, kun Katariina Suuri tarjosi maata saksalaisille. Merkittävimmät mennoniittojen anabaptistitraditiosta nousevat opit ovat:
ellauri073.html on line 406: Vaimoni on noita (Bewitched) on vuosina 1964–1972 tehty yhdysvaltalainen television komediasarja. Sen päähahmoja olivat nuori aviopari, mainosmies Darrin ja kotirouva Samantha Stephens (Elizabeth Montgomery), joka on oman äitinsä tavoin noita.
ellauri073.html on line 408: Olen vit- tarkoitan whittler, sanoi myyntimiesmäinen väkäleuka noitaämmä skottityttöpiirretyssä. Vaimoni on noita-sarjan vakiovieraana esiintyi Samanthan äiti Endora (Agnes Moorehead), joka paheksuu tyttärensä avioliittoa "kuolevaisen" kanssa. Vierailulla kävi usein myös muita Samanthan sukulaisnoitia ja velhoja, mm. ovennuppeja keräilevä täti Clara ja "käytännön piloja" (sic) harrastava setä Arthur. Stephensit saavat toisella tuotantokaudella tyttären, Tabathan, joka on perinyt äitinsä noitavoimat. Myöhemmin he saivat myös pojan, Adamin joka vaikuttaa isänsä tapaan olevan kuolevainen.
ellauri073.html on line 413: 
ellauri073.html on line 414: abeth_Montgomery_1968.jpg" height="200px" />
ellauri073.html on line 449: The largest thing I’ve written is my book, and it’s also probably the best, on the whole. So, if you’re interested in what I do, that’s probably where you should start.
ellauri073.html on line 465: Michael Joyce oli Wallun ihailema sen ikäinen tai vähän vanhempi jenkki tennispelaaja. Ei pidä sekoittaa James Joyceen, joka oli koprofiili irkku kirjailija. Jim Wallace (Wallun isä) pani Taavin lukemaan Platon Faidoa (joojoo, tiedän, yäk). Ja innostui kun poika vaikuttikin valopäiseltä, ei ollut pelkkä jock kuten äiti koitti yllyttää. Ne varmaan kilpailivat Wallu paran sielusta. Siitä saattaa selittyä Wallun "literally indescribable war against himself", involving "toxic, paralyzing, raped by psychic bedouins selfconsciousness".
ellauri073.html on line 500: Aquiliusta syytettiin kiristyxestä. Se vapautettiin vaikka takuulla oli syyllinen. Kikhernemies käytti samaa kikkaa ize myöhemmin C. Rabiliuxen ollessa syytteessä petoxesta. Kieroja konnia ja asianajajia nuo roomalaiset.
ellauri073.html on line 510: After receiving her master’s degree from the University of Illinois, Mrs. Wallace was an English professor at Parkland College for 35 years. Her passion for learning was paired with a passion to help others learn — she was an enthusiastic, rigorous and above all compassionate instructor who made sure every student she had knew how much their voice mattered. Even after retiring, she taught in correctional facilities around Illinois and volunteered as a companion for Illinois CASA. In 2012, she and her husband, Jim, decided to move from their beloved city of Urbana to Florence, Ariz., to be closer to their family. There, they volunteered with Arizona CASA, hosted family dinners every Sunday, and adopted a much-loved terrier mix named Angus.
ellauri073.html on line 514: She is survived by her daughter, Amy Wallace-Havens; son-in-law, Kenneth Wallace; grandchildren, Lydia Havens and Max Wallace; daughter-in-law, Karen Green; sister-in-law, Elizabeth Foster; nieces, Penny Rand and April Foster; nephew, Michael Foster; as well as seven great-nieces and -nephews and five great-great-nieces and -nephews.
ellauri074.html on line 67: They breathe deeply and walk with large strides, eternally hurrying home to see about dinner. They are the kind who say, with a tender smile, “Money’s not everything.”
ellauri074.html on line 72: They always want to talk to me about the real things, the things that matter.
ellauri074.html on line 81: Then there are the well-informed ones. They are pests. They know everything on earth and will tell you about it gladly.
ellauri074.html on line 83: They absolutely ooze current events. Oh, how they bore me.
ellauri074.html on line 85: There are the ones who simply cannot fathom why all the men are mad about them. They say they’ve tried and tried. They tell you about someone’s husband; what he said and how he looked when he said it. And then they sigh and ask, “My dear, what is there about me?” —Don’t you hate them?
ellauri074.html on line 110: Phelps ja Phelps, Järkähtämättömän minuuden kultit: Kenttäopas valuuttakeinottelun, melaniinin, kuntoilun, bioflavonoidien, katselun, salamurhien, pysähtyneisyyden, omaisuuden, torikammon, maineen, julkisuuden, korkeanpaikankammon, esiintymisen, Amwayn, kuuluisuuden, surullisenkuuluisuuden, epämuodostumien, katsotuksi tulemisen pelon, lauseopin, kuluttajateknologian, katsomisvimman, presleyismin, hunterismin, sisäisen lapsen, Eroksen, muukalaiskammon, kirurgisten parannusten, kannustuspuheiden, kroonisen kivun, solipsismin, Prepper-liikkeen, armosta osattomaxi jättämisen (preterition), abortinvastustamisen, kevorkianismin, allergian, albinismin, urheilun, tuhatvuotisen valtakunnan oppien ja televiihteen kultteihin ONANia edeltäneessä Pohjois-Amerikassa.
ellauri074.html on line 132: Over-the-counter products are available for hemorrhoids, such as pads infused with witch hazel (Tucks), as well as soothing creams that contain lidocaine, hydrocortisone, or other ingredients like phenylephrine (Preparation H, hasselpähkinää). These substances help shrink the inflamed tissue and provide relief from itching.
ellauri074.html on line 139:
ellauri074.html on line 141: c. 2250 BC Code of Hammurabi, King of Babylon. Description of anal symptoms (hemorrhoids).
ellauri074.html on line 151:
ellauri074.html on line 163: The Perdue Farms company was founded in 1920 by Arthur Perdue and his wife, Pearl Perdue, who had been keeping a small flock of chickens. The company started out selling eggs, then in 1925, Perdue built the company's first hatchery, and began selling layer chicks to farmers instead of only eggs for human consumption. His son Frank Perdue joined the company in 1939 at age 19 after dropping out of college. The company was incorporated as A.W. Perdue & Son and Frank Perdue assumed leadership in the 1950s. The company also began contracting with local farmers to raise its birds and supplying chickens for processing as well as opening a second hatchery in North Carolina during this period. Perdue entered the grain and oilseed business by building grain receiving and storage facilities and Maryland's first soybean processing plant. In 1968, the company began operating its first poultry processing plant in Salisbury. This move had two effects: it gave Perdue Farms full vertical integration and quality control over every step from egg and feed to market, as well as increasing profits which were being squeezed by processors. This move enabled the company to differentiate its product, rather than selling a commodity. In 2013, Perdue was reportedly the third-largest American producer of broilers (chickens for eating) and was estimated as having 7% of the US chicken production market, behind Pilgrim's Pride and Tyson Foods. Perdue antoi kanalle nimen tuotteistamalla sen. Poules Perdues.
ellauri074.html on line 207: Most of the action in the novel takes place in the Year of the Depend Adult Undergarment, or Y.D.A.U., which is probably AD 2009, taking the Year of the Yushityu... (the lengthily titled 6th Subsidized Year) as 2007. Critic Stephen Burn, in his book on Infinite Jest, argues convincingly that Y.D.A.U. corresponds to 2009: the MIT Language Riots took place in 1997 (n. 24) and those riots occurred 12 years prior to Y.D.A.U. (n. 60).
ellauri074.html on line 237: He never had a stable household as he faced a lot of abuse growing up from his mother. Robbins recalls times when his mother would chase him out of the house with a knife and pour liquid soap down his throat. By the age of 17, he decided to leave home and never return. He never attended college and got a job as a janitor to make money. And how!
ellauri074.html on line 243: So, he approached Rohn after the seminar and asked to become his pupil. Rohn agreed, and over the next few years, Robbin was able to take the lessons he learned from Rohn and apply it to his own unique style. Robbins became an avid reader of psychology and incorporated many theories from behavioral psychology into his approach. Robbins perfected this approach through hundreds of seminars across North America and even did seminars for free to help perfect his craft. By the age of 26, Tony Robbins had a net worth of millions of dollars and was a best selling author.
ellauri074.html on line 250: Tony Robbins most notable seminar is now his Business Mastery seminar. In this seminar, he teaches business owners various growth strategies, systems, and resources that help them grow their business. These are the same strategies that industry leaders like Apple, Orange, Zippos, Zappos, American Express, and Facebook used to grow their companies.
ellauri074.html on line 253: Hugh Michael Jackman is an Australian actor, singer, multi-instrumentalist, dancer and producer. Jackman has won international recognition for his roles in major films, notably as superhero, period, and romance characters. He is best known for his long-running role as Wolverine in the X-Men film series, as well as for his lead roles in the...
ellauri074.html on line 255: Tony Robbins has written over six books throughout his career. (Over six? like almost seven?) His first book, Unlimited Power, was published in 1986 and became a national bestseller. He has also written many other great books such as Awaken The Giant Within, Notes From A Friend, MONEY Master the Game, Giant Steps, and Unshakeable.
ellauri074.html on line 256: Robbins has written some of the best self-help books in hopes to help individuals utilize the power of positive thinking. Robbins believes that everyone is capable of changing their mindset. He also believes that if people can change their mindset, they can change their life. They learn how to short-change suckers.
ellauri074.html on line 258: In 2016, he launched the Tony Robbins Podcast. The first season was primarily focused on ways for small to medium-sized businesses to gain an advantage over their market. He has since pivoted to not only talk about how to build a bigger business but also topics such as how to deepen your relationships, become more productive, and live in abundance. The Tony Robbins Podcast has thousands of 5-star reviews on Apple Podcasts and has been downloaded by millions of people worldwide.
ellauri074.html on line 277: Cioran eli vaatimattomissa oloissa Pariisin latinalaiskorttelissa elämänsä loppuun saakka ja pysytteli Pariisin yliopisto- ja kirjallisuuspiirien ulkopuolella. Elantonsa hän ansaitsi lähinnä käännöksillä ja toimimalla kustantajien lukijana. Hänellä oli kuitenkin älymystössä joitakin läheisiä ystäviä: Mircea Eliade, Eugène Ionesco, Samuel Beckett, Gabriel Matzneff, Frédérick Tristan, Henri Michaux, Gabriel Marcel ja Roland Jaccard. Vuonna 1942 hän tapasi englanninopettaja Simone Bouén, josta tuli hänen elämänkumppaninsa.
ellauri074.html on line 302: Cioran sai kyllikseen konservatiivisesta filosofiasta jo nuoruudessaan ja hylkäsi systemaattisen ajattelun ja abstraktin spekulaation. Sen sijaan hän keskittyi henkilökohtaiseen pohdintaan ja intohimoiseen lyyrisyyteen, sillä kaikki tavat saada tietoa olivat hänen mielestään yhtä arvokkaita. Myöhemmin hän totesikin: ”En ole keksinyt mitään, olen vain ollut tuntemusteni sihteeri”. Cioranin mielestä kaikki filosofiset järjestelmät ovat virheellisiä, koska ihminen on kykenemätön luomaan vapaita ideoita. Cioranin tuotanto rakentuukin pikemmin ristiriitaisuuteen kuin pyrkimykseen rakentaa monimutkaisuudessaan vakaa ja kestävä ajatusrakennelma; ristiriitaisuuksia on Cioranin tuotannossa jopa saman tekstin sisällä. Cioranin mukaan onkin olennaista oppia elämään omien ristiriitaisuuksiensa kanssa ja hyväksyä ne, niin vaikeaa kuin se onkin.
ellauri074.html on line 310: Koko Cioranin tuotannolle on ominaista pessimismi, jonka juuret monien kriitikoiden mielestä juontavat jo hänen lapsuuteensa (vuonna 1935 Cioranin äiti sanoi hänelle, että olisi tehnyt abortin, jos olisi tiennyt, kuinka onneton hänen lapsestaan tulisi). Cioranin pessimismi, tai oikeastaan hänen skeptisisminsä tai jopa hänen nihilisminsä, on kuitenkin ehtymätöntä ja omalla tavallaan jopa iloista; sille ei voi osoittaa yhtä selkeää alkuperää. Cioran itse ei pitänyt itseään pessimistinä ja katsoi skeptisyytensä liittyvän voimakkaasti mystiikkaan. Cioran onkin sanonut, ettei hänen äitinsä puhe abortista häirinnyt häntä, vaan teki häneen suuren vaikutuksen ja johti hänet voimakkaaseen oivallukseen olemassaolon luonteesta: ”Olen vain sattuman oikku. Miksi suhtautua siihen niin vakavasti?”
ellauri074.html on line 322: Muita Cioranin tuotannolle ominaisia teemoja ovat muun muassa perisynti, historian traagisuus, sivilisaation loppu, uskon tuomasta lohdutuksesta kieltäytyminen, absoluutin pakkomielle ja elämä ihmisen metafyysisenä karkotuspaikkana. Jumalasta Cioran on sanonut, että Hän olisi täysin toisarvoinen, ellei Johann Sebastian Bachia olisi olemassa, ja että vain Bachin musiikki antaa oikeutuksen olla pitämättä maailmaa täysin epäonnistuneena. Toisaalta maailma ilman Jumalaa olisi pelkää olemattomuutta (tai tyhjyyttä), ja Jumala itse on ylin olemattomuus.
ellauri074.html on line 326: William H. Gass (kekä?) on kuvaillut Cioranin tekstejä filosofiseksi romanssiksi, jossa toistuvat nykyajan teemat vieraantuminen, absurdius, ikävä, turhuus, rappio, historian hirmuvalta, muutoksen rahvaanomaisuus, tietoisuus kärsimyksestä ja järki sairauden muotona. Tuotannon pääosa koostuu ironisista, skeptisistä ja ytimekkäistä aforismeista tai vähän pidemmistä fragmenteista. Mieltymys fragmentteihin liittyy sekä systemaattisia järjestelmiä kaihtavaan ajatteluun että tuskalliseen kielen vaihtamiseen romaniasta ranskaksi ja jopa laiskuuteen. Cioran piti fragmenttejaan ajatteluprosessin yhteenvetona, josta on jätetty pois lopputulokseen johtanut päättelyketju. Cioranin ranskankieliset tekstit ovat äärimmäisen hiottuja ja klassisten kielinormien mukaisia; klassinen tyyli perustuu osittain myös pyrkimykseen kirjoittaa vähintään yhtä hyvin kuin ranskalaiset kirjailijat; Cioran pitikin tyyliään ainoana vahvuutenaan, joskin vahvuus ei ollut hänen mielestään luontaista vaan kovan työn tulos. Cioran on usein puhunut traumaattisesta kielen vaihtamisesta, johon hän päätyi kääntäessään Stéphane Mallarmén runoja romaniaksi ja todettuaan, ettei ollut mitään järkeä kirjoittaa kielellä, jota kukaan ei ymmärtänyt. Hän sanoo kirjoittaneensa Hajoamisen käsikirjan neljä kertaa, ennen kuin siitä tuli niin hiottu, ettei jälkeä muukalaisuudesta ("métèque" - siis metoikkimaisuudesta) enää ollut. Vaikka romaniaksi kirjoitetuissa teksteissä esiintyvät teemat ovat pääosin samoja kuin myöhemmin ranskaksi kirjoitetuissa, ei Cioran itse pitänyt niitä tyylillisesti yhtä korkeatasoisina kuin ranskaksi kirjoittamiaan tekstejä. Hän suhtautui erityisen varauksellisesti romaniankielisistä teksteistä tehtyihin käännöksiin, varsinkin ranskannoksiin: hän ei kokenut pitkällisen kirjallisen perinteen ja kielenhuollon pysähdyttämän ja jäykistämän ranskan kielen voivan ilmaista asioita samalla tavalla kuin slaavilaisuuden ja latinalaisuuden sekoituksessaan joustavan romanian kielen Romaniaksi Cioran kirjoitti vaistonvaraisesti, ranska oli hänelle kuin pakkopaita.
ellauri074.html on line 368: Nul n'est responsable d'être, et encore moins d'être ce qu'il est. Frappé d'existence, chacun subit comme une bête les conséquences qui en découlent.
ellauri074.html on line 370: Seuls les esprits superficiels abordent une idée avec délicatesse.
ellauri074.html on line 416: La société libérale, éliminant le mystère, l'absolu, l'ordre et n'ayant pas plus de vraie métaphysique que de vraie police, rejette l'individu sur lui même, tout en l'écartant de ce qu'il est, de ses propres profondeurs.
ellauri074.html on line 469: Pinselsabad
ellauri074.html on line 471: The Kitzur Shulchan Aruch (קיצור שולחן ערוך), first published in 1864, is a work of halacha written by Rabbi Shlomo Ganzfried. The work was written in simple Hebrew which made it easy for the lay person to understand and contributed to its great popularity.
ellauri074.html on line 475:
ellauri074.html on line 485: MKUltra used numerous methods to manipulate its subjects' mental states and brain functions. Techniques included the covert administration of high doses of psychoactive drugs (especially LSD) and other chemicals, electroshocks, hypnosis, sensory deprivation, isolation, verbal and sexual abuse, as well as other forms of torture.
ellauri074.html on line 507: Har mått dåligt pga snabb flytt till annan stad och börjat plugga. Känner knappt någon i staden och pågrund av Corona får vi ej träffa klassen. Känner inget hopp för framtiden och är vet inte vad jag vill. Ensamheten tår på mig också. Har du några tips?
ellauri074.html on line 540: PS Jag har en bra lista på substanser du kan pröva på mina sidor! Verbal och sexuell abuse kan också göra susen. Ring mej gärna.
ellauri074.html on line 565: SYDNEY GOTTLIEB: Hej Astrid! Ja absolut, eller en fågel eller något annat djur tex en kinesisk flad
ellauri074.html on line 570: SYDNEY GOTTLIEB: Många drabbas hårt ekonomiskt av detta och många lider nog i tystnad såsom jag 😁. Jag tycker att du ska kontakta en psykolog på en privat vårdcentral eller via en digital tjänst så att hen får stöd. Sedan är det ju också så att man kan be ekonomisk ersättning av staten för ekonomiskt bortfall under pandemin, kolla om du kan få något sådant! Digital kram från mig! Tack och hem via kassan, betalning helst i bitcoin.
ellauri074.html on line 594: LÄS MER: Distansundervisning, ensamhet, förlorade jobb: Så drabbas unga i pandemin
ellauri074.html on line 669: A Tale of a Tub. Written for the Universal Improvement of Mankind. was the first major work written by Jonathan Swift, arguably his most difficult satire and perhaps his most masterly. William Wotton wrote that the Tale had made a game of "God and Religion, Truth and Moral Honesty, Learning and Industry" to show "at the bottom Jonathan´s contemptible Opinion of every Thing which is called Christianity." The work continued to be regarded as an attack on religion well into the nineteenth century. The overarching parody is of enthusiasm, pride, and credulity. It was widely misunderstood, especially by Queen Anne herself who purposely mistook its purpose for profanity. It effectively disbarred its author from proper preferment in the Church of England, but is considered one of Swift´s best allegories, even by himself.
ellauri077.html on line 46: This article examines David Foster Wallace’s Infinite Jest alongside its eponymous film, arguing that they share a common purpose, but that the former succeeds where the latter fails. Coupled with a biographical and phenomenological analysis, the aim of this examination is to better understand Infinite Jest’s place in the cultural and literary movement away from post-modernism. Through the novel, Wallace seeks a cure for the postmodern malaise that is irony, which creates a distancing effect between author and reader. I argue that he collapses this distance by creating a conversation-like novel that uses sentimentality and endnotes to converse with a generation bombarded with easily consumable irony from television, advertisements, and even art. The results of this conversation are the curtailing of passive consumption of entertainment and the beginning of a new sincerity in literature, which allows for grand narratives without the unending cynicism of postmodernism.
ellauri077.html on line 52: Tosta abstraktista olisi voinut arvella että loputon läppä olisi edustanut 9/11 2001 jälkeistä jenkkipatriotismia, mutta ei, se julkaistiin 1998. No olihan kai silloin jo isä Bush onnistuneesti lytännyt Irakin armeijan. Siitähän se sitten lähti etenemään, jenkkien pidäkkeetön keski-Aasian öljykenttien valloitus roistovaltiona muiden joukossa. Kaxoistornien kaatuminen oli samanlainen Mainilan laukaus kuin Hamasin panttivankiselkkaus 23 vuotta myöhemmin.
ellauri077.html on line 205: Capitalism has made it so there’s a perpetual tidal wave of American culture crashing down around the globe. When The Force Awakens was released last December, it didn’t just open coast to coast across North America—it appeared in over 30 countries across five continents within its first week. When Dan Brown’s novel Inferno was released in 2013, it didn’t just sell out in every Costco in these 50 states: a team of 11 translators were locked away in a garret somewhere so that the book could have a simultaneous worldwide release. By early 2014 it was available in over 20 different languages.
ellauri077.html on line 207: But not all things emanating from this country move quite so quickly. Take, for instance, David Foster Wallace’s near-canonical mega-novel Infinite Jest: released in the States in 1996, it has in 20 years been translated into just five languages. (A sixth translation into Greek is currently in the works.) At this rate, it is moving only slightly faster than the massive Quixote, which had appeared in England, France, the Germanic territories, and Venice 20 years after its complete Castilian publication in 1615. However, Jest is massively behind the 3,600-page über-novel My Struggle, which—just 5 years after its complete Norwegian release—is available or forthcoming in over 20 languages.
ellauri077.html on line 214: In Argentina Jest is far more talked about than read, a thing that has increased since the novelist’s suicide and sanctification: “Now there’s the legend, the suicide, the movie . . . all the things that help you to fluently ‘talk Wallace’ without the obligation of reading him.”
ellauri077.html on line 234: A theory developed by psychiatrist Elisabeth Kübler-Ross suggests that we go through five distinct stages of grief after the loss of a loved one: Denial, anger, bargaining, depression, and finally acceptance.
ellauri077.html on line 257: Elizabeth Harper Neeld - Grief Expert
ellauri077.html on line 259: Dr. Elizabeth Harper Neeld offers wisdom and practical insights born of personal experience to people rebuilding their lives after suffering grief and loss. As an internationally recognized and accomplished consultant, advisor, and author of more than twenty books - including Tough Transitions and Seven Choices: Finding Daylight After Loss Shatters Your World - she is committed to work that helps lift the human spirit.
ellauri077.html on line 261: Articles by Elizabeth Harper Neeld:
ellauri077.html on line 271:
ellauri077.html on line 279: 352 sivua pelkkää siirappia, Wallu kuittaa Elisabethin uurastuxen. Miehet surevat eri lailla kuin ämmyrkäiset. Miehekkäämmin. Ei mitään siirapinlitkutusta. Murti päätä, murti suuta, murti mustoa haventa. Ei ole itku lapsen itku eikä vaimojen valitus; itku on partasuun urohon, jouhileuan juorottama.
ellauri077.html on line 324: Figures such as Albert Camus defined Søren Kierkegaard as the philosopher of irony. Kierkegaard defended faith above all things, but he always criticized the Danish church. Although he rejected the love of his life, he never stopped loving her and she was the muse for most of his work. Mitä ironista tässä muka on?
ellauri077.html on line 329: Another aspect that defined his thoughts was the concept that would later inspire the work of other great writers such as Kafka, Unamuno, or philosopher Ludwig Wittgenstein. We’re talking about "anxiety", the feeling that never disappears. This is because it also helps us become aware that there are more options in life, that we’re free to jump into the void or take a step back and seek other solutions, like happy homosexuality. There’s always an alternative to suffering, but suffering itself helps "it" grow.
ellauri077.html on line 342: Unamuno would have preferred to be a philosophy professor, but was unable to get an academic appointment.
ellauri077.html on line 344: Unamuno no fue protestante. Todos tenemos nuestras contradicciones, nuestros aciertos y errores, y Miguel de Unamuno los tuvo también. Por una parte fue un homófobo militante que animó a condenar a Oscar Wilde y otros escritores españoles homosexuales a trabajos forzados, palabras suyas son: “¿No habrá medio de que estos mártires del placer lleguen a serlo del dolor, de un dolor que les purifique y los eleve? ¿No será cosa de pensar seriamente en la manera de ponerles en disposición de que alguno de ellos escriba la balada del presidio de Ceuta o algo por el estilo?”. En cuanto a las mujeres, algunos estudios sobre la concepción que se desprende de ellas en su obra, concluyen que para Unamuno las mujeres eran ante todo madres y sólo podían amar como tales: “El amor de la mujer, sobre todo, decía que es siempre en el fondo compasivo, es maternal. La mujer se rinde al amante porque le siente sufrir con el deseo.
ellauri077.html on line 372: 20-vuotiaana Muna tiesi 11 kieltä (kuollessaan 14)—Castilian, Basque, Greek, Sanskrit, Latin, Hebrew, Arabic, German, French, Italian and English.
ellauri077.html on line 426: about.
ellauri077.html on line 454: He is the author of the monograph Existentialist Engagement in Wallace, Eggers and Foer: A Philosophical Analysis of Contemporary American Literature (Bloomsbury 2015) – for more information about this book, see below. His work has appeared in different academic journals and collections (see Publications). Currently, he is working on a book tentatively titled Wallace’s Existentialist Intertexts: Comparative Readings with the Fiction of Kafka, Dostoevsky, Camus and Sartre.
ellauri077.html on line 458: About Existentialist Engagement in Wallace, Eggers and Foer. The novels of David Foster Wallace, Dave Eggers and Jonathan Safran Foer are increasingly regarded as representing a new trend, an 'aesthetic sea change' in contemporary American fiction. 'Post-postmodernism' and 'New Sincerity' are just two of the labels that have been attached to this trend. But what do these labels mean? What characterizes and connects these novels?
ellauri077.html on line 561: Tai voi sen näinkin ajatella: Ironia ei ole klassista logiikkaa vaan intuitionistista, jossa on Jaakkoh-Hintikan tiedon modaliteetti K mukana. Negaatio on joko heikko "en tiedä" tai vahva "tiedän että ei", eikä sellaiset redusoidu, vaan iteroivat loputtomiin. Izereflektiota izereflektion päälle. Narsisti näkee peilistä että se näkee izensä peilistä ja niin edespäin. Its no use Mr. Russell, its turtles all they way down. Mä koitin ottaa mise en abime valokuvaa Posnanin airbnbeen vessassa jossa oli peiliseinät, muttei se oikein onnistunut. Ehkäpä sekin läppä että "niistä ei voi tehdä satiiria ne tekevät sen ize" kuuluu tähän. Jos vizistä koittaa vääntää viziä niin ne lässähtävät molemmat. Tämmöstä pyörittelyä piisaa episteemisten loogikkojen standup-illoissa.
ellauri077.html on line 627: This process does not lead to a passive, solely pleasurable experience such as taking a drug or watching television. Instead, what awaits that reader is a book that forces her “‘to work hard to access its pleasures, the same way that in real life true pleasure is usually a by-product of hard work and discomfort’” (McCaffery 119). Perhaps the most difficult aspect of Infinite Jest (and the one for which it is fated to be infamously known) is the use of endnotes, which will be our entry into thinking of Infinite Jest as a conversation-text.
ellauri077.html on line 681: Die wichtigste therapeutische Handlungsform AAs sind die so genannten Meetings, regelmäßige Treffen lokaler Gruppen. Sie zeichnen sich zwischen den Anfangs- und Beendigungsritualen durch längere Monologe aus, in denen Teilnehmer ihre persönlichen Erfahrungen mit Alkoholkonsum schildern. Diese Narrative stärken dabei die eigene Identität als abstinenter (oder abstinent werden wollender) Alkoholiker.
ellauri077.html on line 683: Einer qualitativen Studie zufolge sind die Monologe dabei zumeist affirmativ auf die Vorredner bezogen. Verbalisierter Dissens sei selten, aber wichtig, um biographisch begründete kognitive Dissonanzen aufzulösen. Die Affirmation sei dabei wichtig, um die Kollektividentitäten zu stärken und damit Solidarität zu fördern. Dissens würde dagegen nur vorsichtig und zumeist indirekt vorgebracht.
ellauri077.html on line 706: We admitted we were powerless over alcohol—that our lives had become unmanageable.
ellauri077.html on line 731:
ellauri077.html on line 752: Tyyneysrukousta on käytetty paljon muun muassa AA-liikkeessä 1930-luvulta lähtien. Tyyneysrukousta voidaan pitää ajatukseltaan hyvin stoalaisena. Marcus Aurelius says to wake up in the morning and tell yourself: “Today I will encounter people who will be meddling, ungrateful, arrogant, dishonest, jealous and surly” (2:1). Malaleches, en una palabra, como dice Paloma en la pelicula un poco pedophilica Des gens bien.
ellauri077.html on line 766: The Stoics taught that we should accept whatever is outside our control. “Do you really think you can make a bad situation any worse by complaining about it?” Yes we can! I have tried to make this my own practice, and have tried to complain about things that happen. But not out loud! Marcus Aurelius said: “Don’t be overheard complaining… Not even to yourself.” Mutter your complaints under your breath.
ellauri077.html on line 768: Yleensä on katsottu, että rukous on peräisin Niebuhrilta, mutta sen alkuperästä on esitetty erilaisia arveluja. Niebuhr itse piti itseään rukouksen ensimmäisenä esittäjänä, ja se esiintyy muun muassa hänen teoksessaan The Essential Reinhold Niebuhr: Selected Essays and Addresses (1987) sekä hänen tyttärensä Elisabeth Siftonin teoksessa The Serenity Prayer: Faith and Politics in Times of Peace and War (2003). Siftonin mukaan hänen isänsä oli käyttänyt rukousta vuonna 1943. Hän on kuitenkin ilmeisesti käyttänyt sitä saarnassaan jo vuonna 1932 tai aikaisemmin. Rukous on pantu virheellisesti muun muassa Augustinuksen, Tuomas Akvinolaisen, Franciscus Assisilaisen, Paul Tillichin, Friedrich Christoph Oetingerin ja Udo Kuckucksuhrin nimiin. Kaikki kieltäytyivät.
ellauri077.html on line 774: The program appears to be helpful for a subset of alcoholics. Alcoholics Anonymous appears to be about as effective as other support groups recommending abstinence from alcohol and other drugs of abuse. Vähän alle puolet saa helpotusta vaivaansa. Ne joilla on se sinapinsiemen taskussa.
ellauri077.html on line 806: Pretentious diction. Words like phenomenon, element, individual (as noun), objective, categorical, effective, virtual, basic, primary, promote, constitute, exhibit, exploit, utilize, eliminate, liquidate, are used to dress up a simple statement and give an aire of scientific impartiality to biased judgements. Adjectives like epoch-making, epic, historic, unforgettable, triumphant, age-old, inevitable, inexorable, veritable, are used to dignify the sordid process of international politics, while writing that aims at glorifying war usually takes on an archaic color, its characteristic words being: realm, throne, chariot, mailed fist, trident, sword, shield, buckler, banner, jackboot, clarion.
ellauri077.html on line 808: Foreign words and expressions such as cul de sac, ancien régime, deus ex machina, mutatis mutandis, status quo, gleichschaltung, weltanschauung, are used to give an air of culture and elegance. Except for the useful abbreviations i.e., e.g., and etc., there is no real need for any of the hundreds of foreign phrases now current in the English language. Bad writers, and especially scientific, political, and sociological writers, are nearly always haunted by the notion that Latin or Greek words are grander than Saxon ones, and unnecessary words like expedite, ameliorate, predict, extraneous, deracinated, clandestine, subaqueous, and hundreds of others constantly gain ground from their Anglo-Saxon numbers. (Number on latinaa hei pahvi!)
ellauri077.html on line 816: Meaningless words. In certain kinds of writing, particularly in art criticism and literary criticism, it is normal to come across long passages which are almost completely lacking in meaning. Words like romantic, plastic, values, human, dead, sentimental, natural, vitality, as used in art criticism, are strictly meaningless, in the sense that they not only do not point to any discoverable object, but are hardly ever expected to do so by the reader. When one critic writes, "The outstanding feature of Mr. X's work is its living quality," while another writes, "The immediately striking thing about Mr. X's work is its peculiar deadness," the reader accepts this as a simple difference opinion. If words like black and white were involved, instead of the jargon words dead and living, he would see at once that language was being used in an improper way.
ellauri077.html on line 818: Many political words are similarly abused. The word Fascism has now no meaning except in so far as it signifies "something not desirable." The words democracy, socialism, freedom, patriotic, realistic, justice have each of them several different meanings which cannot be reconciled with one another. In the case of a word like democracy, not only is there no agreed definition, but the attempt to make one is resisted from all sides.
ellauri077.html on line 820: It is almost universally felt that when we call a country democratic we are praising it: consequently the defenders of every kind of regime claim that it is a democracy, and fear that they might have to stop using that word if it were tied down to any one meaning. Words of this kind are often used in a consciously dishonest way. That is, the person who uses them has his own private definition, but allows his hearer to think he means something quite different. Statements like Marshal Petain was a true patriot, The Soviet press is the freest in the world, The Catholic Church is opposed to persecution, are almost always made with intent to deceive. Other words used in variable meanings, in most cases more or less dishonestly, are: class, totalitarian, science, progressive, reactionary, bourgeois, equality.
ellauri077.html on line 865: I too feel there is something bigger than myself. In fact anything I fit in is bigger than myself. My bed, my tub, my car, my yard, my city and country, this ball of dirt I inhabit, the space around it, the universe are all bigger than me, more or less.
ellauri077.html on line 867: Many things outside of me are bigger than myself as well. Many women are bigger than me; almost all policemen are bigger than me; the police car they drag me in to fine me is bigger than myself; Russia is much bigger, and so is America. Not that I fancy them for it very much. The sun and moon are bigger too, and quite likable. And the sea, the whales in it and the elephants in Africa. These I like a lot.
ellauri078.html on line 34: Infinity is something we are introduced to in our math classes, and later on we learn that infinity can also be used in physics, philosophy, social sciences, etc. Infinity is characterized by a number of uncountable objects or concepts which have no limits or size. This concept can be used to describe something huge and boundless. It has been studied by plenty of scientists and philosophers of the world, since the early Greek and early Indian epochs. In writing, infinity can be noted by a specific mathematical sign known as the infinity symbol (∞) created by John Wallis, an English mathematician who lived and worked in the 17th century.
ellauri078.html on line 36: Pieleen meni jo ekassa kappaleessa. Infinityjä on laskettavia (countable), esim luonnolliset luvut. Laskeminen ei vaan pääty ikinä vaan jatkuu ad nauseam kuten Fosterin loppumaton läppä. Suomalaistyperyxet ml se Hotakaisen ääliö yxinkertaisesti käänsi kirjan nimen väärin. Se on nimenomaan läppä. Jest on pila eikä mikään vitun riemu. Ei Wallu ollut mikään riemun saarnaaja sen enempää kuin Hamlet, vaan sen poinzina oli että ei saa lärviä, pilkanteko sattuu pilkkaajan omaan nilkkaan. Varmaan sen vanhemmat varsinkin äiti oli varsinaisia pilkkakirveitä, nauroivat wakawikko Wallulle selän takana, ja myös edessä. Ne oli wickedly funny, ateisteja, Wallu oli kaappiuskova. Pukuhuoneen kaapin ikonostaasissa Dunlopin maila ja Reebokin tohvelit. Ehtoollisviininä hammasmukillinen hiusvettä ja öylättinä mömmötabuja.
ellauri078.html on line 52: The infinity symbol (∞) represents a line that never ends. The common sign for infinity, ∞, was first time used by Wallis in the mid 1650s. He also introduced 1/∞ for an infinitesimal which is so small that it can’t be measured. Wallis wrote about this and numerous other issues related to infinity in his book Treatise on the Conic Sections published in 1655. The infinity symbol looks like a horizontal version of number 8 and it represents the concept of eternity, endless and unlimited. Some scientists say, however, that John Wallis could have taken the Greek letter ω as a source for creating the infinity sign.
ellauri078.html on line 65: Polynomial lemniscate, a level set of the absolute value of a complex polynomial
ellauri078.html on line 80: Dickinson´s verse is often associated with common meter, which is defined by alternating lines of eight syllables and six syllables (8686) or Iambic Tetrameter alternating with Iambic Trimeter. This pattern–one of several types of metrical “feet”–is known as an “iamb.” Common meter is often used in sung music, especially hymns (think “Amazing Grace” of "Yellow Roses of Texas").
ellauri078.html on line 126: Assignable - and then it was poisannettavaa - ja sillä hetkellä
ellauri078.html on line 135: Emily Elizabeth Dickinson was born in Amherst, Massachusetts, on December 10, 1830 to Edward and Emily (Norcross) Dickinson. At the time of her birth, Emily’s father was an ambitious young lawyer. Educated at Amherst and Yale, he returned to his hometown and joined the ailing law practice of his father, Samuel Fowler Dickinson. Edward also joined his father in the family home, the Homestead, built by Samuel Dickinson in 1813. Active in the Whig Party, Edward Dickinson was elected to the Massachusetts State Legislature (1837-1839) and the Massachusetts State Senate (1842-1843).
ellauri078.html on line 137: Between 1852 and 1855 he served a single term as a representative from Massachusetts to the U.S. Congress. In Amherst he presented himself as a model citizen and prided himself on his civic work—treasurer of Amherst College, supporter of Amherst Academy, secretary to the Fire Society, and chairman of the annual Cattle Show. Comparatively little is known of Emily’s mother, who is often represented as the passive wife of a domineering husband. Her few surviving letters suggest a different picture, as does the scant information about her early education at Monson Academy. Academy papers and records discovered by Martha Ackmann reveal a young woman dedicated to her studies, particularly in the sciences.
ellauri078.html on line 145: Behind her school botanical studies lay a popular text in common use at female seminaries. Written by Almira H. Lincoln, Familiar Lectures on Botany (1829) featured a particular kind of natural history, emphasizing the religious nature of scientific study. Lincoln was one of many early 19th-century writers who forwarded the “argument from design.” She assured her students that study of the natural world invariably revealed God. Its impeccably ordered systems showed the Creator’s hand at work.
ellauri078.html on line 147: Dickinson found the conventional religious wisdom the least compelling part of these arguments. From what she read and what she heard at Amherst Academy, scientific observation proved its excellence in powerful description. The writer who could say what he saw was invariably the writer who opened the greatest meaning to his readers. While this definition fit well with the science practiced by natural historians such as Hitchcock and Lincoln, it also articulates the poetic theory then being formed by a writer with whom Dickinson’s name was often later linked. In 1838 Emerson told his Harvard audience, “Always the seer is a sayer.”
ellauri078.html on line 151: Dickinson left the academy at the age of 15 in order to pursue a higher, and for women, final, level of education. In the fall of 1847 Dickinson entered Mount Holyoke Female Seminary. Under the guidance of Mary Lyon, the school was known for its religious predilection. Part and parcel of the curriculum were weekly sessions with Lyon in which religious questions were examined and the state of the students’ faith assessed. The young women were divided into three categories: those who were “established Christians,” those who “expressed hope,” and those who were “without hope.” Much has been made of Emily’s place in this latter category and of the widely circulated story that she was the only member of that group. Years later fellow student Clara Newman Turner remembered the moment when Mary Lyon “asked all those who wanted to be Christians to rise.” Emily remained seated. No one else did. Turner reports Emily’s comment to her: “‘They thought it queer I didn’t rise’—adding with a twinkle in her eye, ‘I thought a lie would be queerer.’“
ellauri078.html on line 161: Emmy ei ollut mikään siivooja. Se ei pitänyt pölyhuiskasta. No ei imurikaan ole yhtään parempi. Seija tempaisi imurin luukkua niin että muovisarana katkesi. Ei siitä enää tule kalua. Emmy oli witty kuten Lizzy Bennettin äiti, mutta pitikö se ize witeistä? VITTE, VITTEE, E-EE-O! lauloi merikapteeni Fuck Löfgren miehistöineen Paimiosta eli Heikki Silvennoinen Kummeleissa. Was Emily gay? None of business sanoo tylysti Quoran vastaaja, mut of you insist, yes in all probability she was. Her companion was her sister-in-law Gilbert. Proustillakin oli Gilberte, ja Albertine. Kirjailijat joilla on jotain sanottavaa on usein poikkeavia.
ellauri078.html on line 283: My labor and my leisure too, työn ja vapaa-ajan harrastuxet,
ellauri079.html on line 43: The name "slapstick" originates from the Italian Batacchio or Bataccio – called the "slap stick" in English – a club-like object composed of two wooden slats used in commedia dell'arte. When struck, the Batacchio produces a loud smacking noise, though it is only a little force that is transferred from the object to the person being struck. Actors may thus hit one another repeatedly with great audible effect while causing no damage and only very minor, if any, pain. Along with the inflatable bladder (of which the whoopee cushion is a modern variant), it was among the earliest special effects. Pynchonilla on myös pierutyynyjä.
ellauri079.html on line 115: Ellie May Clampett was unable to do much more in getting her career to take off. She went on to become a gospel singer for a while and even practiced real estate for a bit. But nothing ever really kept her from going back to show business as she felt that this was where she belonged. Ellie May passed away from pancreatic cancer in 2015.
ellauri079.html on line 122: A lot of fans will remember this awkward but funny family from TV and probably be able to sing the theme song without having to hear it. The Beverly Hillbillies were after all a favorite show back in their day and inspired a lot of other ideas that came much later, like David Foster Wallace´s magnum opus The Infinite Jest. The attempt to make a movie out of the show wasn’t all that successful and kind of left a bad taste in a lot of peoples’ mouths since it was such a poor attempt that even watching the trailer was something that people didn’t want to admit for a while. Sometimes the best thing you can do is remember the good times and think back to the original that made it something special. Lets hope they will never, never try to make a movie out of Infinite Jest. Jim Incandenza tried that once already, with singularly bad results.
ellauri079.html on line 135: The earliest known document of the lands now comprising Amherst is the deed of purchase dated December 1658 between John Pynchon of Springfield and three native inhabitants, referred to as Umpanchla, Quonquont, and Chickwalopp. According to the deed, "ye Indians of Nolwotogg (Norwottuck) upon ye River of Quinecticott (Connecticut)" sold the entire area in exchange for "two Hundred fatham of Wampam & Twenty fatham, and one large Coate at Eight fatham wch Chickwollop set of, of trusts, besides severall small giftes".
ellauri079.html on line 141: The introduction of European metal tools revolutionized the production of wampum; by the mid-seventeenth century, production numbered in the tens of millions of beads. Dutch colonists discovered the importance of wampum as a means of exchange between tribes, and they began mass-producing it in workshops. John Campbell established such a factory in Pascack, New Jersey, which manufactured wampum into the early 20th century. Pascackpa hyvinkin.
ellauri079.html on line 145: Amherst is also infamous for recommending, in a letter to a subordinate, the use of smallpox-covered blankets in warfare against the Native Americans along with any "other method that can serve to Extirpate this Execrable Race".
ellauri079.html on line 221: An Analysis of Corporate Social Responsibility, Corporate Identity and Ethics Teaching in Business Schools.Nelarine Cornelius, James Wallace & Rana Tassabehji - 2007 - Journal of Business Ethics 76 (1):117-135.
ellauri079.html on line 223: Recent events have raised concerns about the ethical standards of public and private organisations, with some attention falling on business schools as providers of education and training to managers and senior executives. This paper investigates the nature of, motivation and commitment to, ethics tuition provided by the business schools. Using content analysis of their institutional and home websites, we appraise their corporate identity, level of engagement in socially responsible programmes, degree of social inclusion, and the relationship to their ethics teaching. (...)
ellauri079.html on line 228: James D. Wallace treats moral considerations as beliefs about the right and wrong ways of doing things - beliefs whose source and authority are the same as any ...
ellauri079.html on line 238: In this article, the ability of partnerships to generate goods that enhance the quality-of-life of socially and economically deprived urban communities is explored. Drawing on Rawl's study on social justice [Rawls, J.: 1971, A Theory of Justice (Harvard University Press, Cambridge)] and Sen's capabilities approach [Sen, A.: 1992, Inequality Re-Examined (Harvard University Press, Cambridge, MA); 1999, Development as Freedom (Oxford University Press, Oxford); 2009, The Idea of Justice (Ellen Lane, London)], we undertake an ethical evaluation of the effectiveness of different (...)
ellauri079.html on line 243: This book aims to recast the way we think about ethics by defending an alternative to more conventional approaches and illustrating its plausibility through detailed discussions of several important cases. The book is styled as an attack on “Plato’s Thesis”.
ellauri079.html on line 303: Surprisingly, I use as an example of a free agent here a pingpong player. Presumably because my tennis-playing son has proved unsatisfactory. What I end up saying is distinguish agent causation from event causation. Futile squirming, it does not change anything.
ellauri079.html on line 322: Siitä seuraavan pohdiskelun luonne on ällistyttävä. 2 veljestä ei vaan panna ristikuulusteluun vaan niillä on jopa aikaa kehitellä vastaväitteitä (357a–367e). Vaikka ne ei nyt suorastaan sano että kähmintä on parempi juttu kuin oikeus, ne väittävät että nyky-yhteiskunnassa konnuus kannattaa – sekä jumalten kaa että ihmisten – niinkauan kun toiminta näyttää päälle respektaabelilta. Veljexet toimii pirun asianajajina ja näyttää karmaisevasti miten yhteiskunta harjoittaa vedätystä. Menestyvin eläin ei olekaan Thrasymakhoxen tyhmä susi vaan ovela kettu. Se menestyy joka pelissä koska se osaa petkuttaa pelin säännöillä. Kunnon mies ei välitä imagosta ja sixi sille käy kuin jollekulle jeesuxelle (no tää ei ollut tietysti Plaatton käyttämä vertaus) kun se ei välitä kumarrella ja ketkuilla. (361e). Jopa jumalat, kuten runoilijat todistavat, on menestyvän ketkun puolella (esim Odysseus), kunhan saa uhreja. Pelkät sananmuunnoxet ei riitä Sokrates. (367b–e: logôi). Sensijaan sun pitäis näyttää mitä hyötyä siitä on. Ei tässä riitä vitun ikuiset ideat ja hämärä teologia, tarttetaan jotain kouriintuntuvaa. (435d; 504b)
ellauri080.html on line 119: Many contemporary personality psychologists believe that there are five basic dimensions of personality, often referred to as the "Big 5" personality traits. The five broad personality traits described by the theory are extraversion (also often spelled extroversion), agreeableness, openness, conscientiousness, and positivity (well, neuroticity, just this one expressed negatively, I don't know why).
ellauri080.html on line 126: You might find it helpful to use the acronym OCEAN (openness, conscientiousness, extraversion, agreeableness, and neuroticism) when trying to remember the big five traits. CANOE (for conscientiousness, agreeableness, neuroticism, openness, and extraversion) is another commonly used acronym. It also helps to count them with your fingers to make sure you did not forget anything.
ellauri080.html on line 135: This trait features characteristics such as imagination and insight. People who are high in this trait also tend to have a broad range of interests. They are curious about the world and other people and eager to learn new things and enjoy new experiences.
ellauri080.html on line 139: People who are high in this trait tend to be more adventurous and creative. People low in this trait are often much more traditional and may struggle with abstract thinking.
ellauri080.html on line 149:
ellauri080.html on line 159:
ellauri080.html on line 166: Standard features of this dimension include high levels of thoughtfulness, good impulse control, and goal-directed behaviors. Highly conscientious people tend to be organized and mindful of details. They plan ahead, think about how their behavior affects others, and are mindful of deadlines.
ellauri080.html on line 193: Extraversion (or extroversion) is characterized by excitability, sociability, talkativeness, assertiveness, and high amounts of emotional expressiveness. People who are high in extraversion are outgoing and tend to gain energy in social situations. Being around other people helps them feel energized and excited.
ellauri080.html on line 210:
ellauri080.html on line 236: ableness"> Agreeableness
ellauri080.html on line 238: This personality dimension includes attributes such as trust, altruism, kindness, affection, and other prosocial behaviors. People who are high in agreeableness tend to be more cooperative while those low in this trait tend to be more competitive and sometimes even manipulative.
ellauri080.html on line 246:
ellauri080.html on line 256:
ellauri080.html on line 266: Positivity is a trait characterized by gladness, happiness, and emotional stability. Those hig in this trait tend to be more stable and emotionally resilient. Individuals who are low in this trait tend to experience mood swings, anxiety, irritability, and sadness.
ellauri080.html on line 273:
ellauri080.html on line 284:
ellauri080.html on line 295: McCrae and his colleagues have also found that the big five traits are also remarkably universal. One study that looked at people from more than 50 different cultures found that the five dimensions could be accurately used to describe personality.
ellauri080.html on line 308: One study of the genetic and environmental underpinnings of the five traits looked at 123 pairs of identical twins and 127 pairs of fraternal twins. The findings suggested that the heritability of each trait was 53 percent for extraversion, 41 percent for agreeableness, 44 percent for conscientiousness, 41 percent for neuroticism, and 61 for openness.
ellauri080.html on line 312: Longitudinal studies also suggest that these big five personality traits tend to be relatively stable over the course of adulthood. One study of working-age adults found that personality tended to be stable over a four-year period and displayed little change as a result of adverse life events.
ellauri080.html on line 316: Studies have shown that maturation may have an impact on the five traits. As people age, they tend to become less extraverted, less neurotic, and less open to the experience. Agreeableness and conscientiousness, on the other hand, tend to increase as people grow older.
ellauri080.html on line 321: Always remember that behavior involves an interaction between a person's underlying personality and situational variables. The situation that a person finds himself or herself plays a major role in how the person reacts. However, in most cases, people offer responses that are consistent with their underlying personality traits.
ellauri080.html on line 325: These dimensions represent broad areas of personality. Research has demonstrated that these groupings of characteristics tend to occur together in many people. For example, individuals who are sociable tend to be talkative. However, these traits do not always occur together. Personality is complex and varied and each person may display behaviors across several of these dimensions.
ellauri080.html on line 365: Self-directedness can be seen as the executive branch of a person’s system of mental self-government. People who are self-directed recognize that their attitudes, behaviors, and problems reflect their own choices. They tend to accept responsibility for their attitudes and behavior and they impress others as reliable and trustworthy persons. As a result, a person’s Self-directedness is an important indicator of reality testing, maturity, and vulnerability to mood disturbance....
ellauri080.html on line 372: Self-transcendence: it’s a term you’ve probably heard before.
ellauri080.html on line 374: You might have a hazy idea of “transcending” being akin to “rising above” and think of the concept as rising above oneself, but you don’t really know what it is beyond that.
ellauri080.html on line 385: Cooperativeness is a personality trait concerning the degree to which a person is generally agreeable in their relations with other people as opposed to aggressively self-centred and hostile. It is one of the "character" dimensions in Cloninger's Temperament and Character Inventory. Cloninger described it as relating to individual differences in how much people identify with and accept others. Cloninger's research found that low cooperativeness is associated with all categories of personality disorder. Cooperativeness is conceptually similar to and strongly correlated with agreeableness in the five factor model of personality.
ellauri080.html on line 396: Biological rhythm: regular kids will easily stick to a routine. even toilet around the same time each day. This makes it easy for parents to have a predictable routine.
ellauri080.html on line 402: Adaptability: Highly adaptable people can easily switch from one activity or location to another, without any problems. Those who are less adaptable need to take time to feel comfortable with change or new situations.
ellauri080.html on line 407: Persistence refers to how long you are able and willing to stick to a task, even when it is challenging. Some individuals are willing to keep working at something, even when they run into roadblocks along the way. Other people may be more willing to drop a task that is difficult and move on to something else. They may become very frustrated or ask for an adult to do it for them.
ellauri080.html on line 411: Highly distractible children will quickly shift their attention from one thing to another. They may not be able to focus on a conversation over dinner if they see a dog outside the kitchen window. They may be very attuned to details and have a hard time focusing in places and spaces that are busy and loud. Children with low distractibility find it easy to get really focused on a task. They get absorbed in a book even though there’s a noisy gathering of people in the same room. These children can block out many distractions and really focus their attention on what they are working on.
ellauri080.html on line 413: Mood: Some children naturally have a happier mood, and other children may have a more serious mood. Mood refers to the overall tone of a person’s feelings, interactions and behaviors. Some people are dispositioned to have a happier overall mood, and they generally feel good about things. Others may have more of a negative mood. They may be referred to as more unpleasant, as they may not react in a strong, positive way with the world around them. Children who have a more naturally negative mood may appear to be more subdued than happy. They may have a demeanor that is more calm and may appear gloomy, sad or negative. They may not show their positive feelings externally, but may still feel positive things. I guess.
ellauri080.html on line 422: Anyone who has studied the psychology of Carl Jung will be aware of his development of a system to differentiate the human psychological condition into four fundamental psychological types: intuition, thinking, sensation, and feeling – which is a further elaboration of his separation of personalities into two distinct attitudinal types: introvert and extrovert. But why did he choose just four psychological types? And of all the multitude of possible personality characteristics or modes of operation and approaches to life, why did he choose these four: intuition, sensation, thinking, and feeling?
ellauri080.html on line 431: It seems to be a natural tendency of human nature to want to categorize the infinite variety of phenomenological reality into neat, distinct, and useful components. We have types and varieties from every area of human experience. There is some security when confronted by a brand new situation to be able to instantly ascribe this novelty to a pre-arranged mental coding system. Once we have categories we can describe differences and similarities – we can form hypotheses of relationship. This can be both useful and destructive, as unnecessary stereotyping leads to a relativizing of uniqueness. Jung walks this thin line by simply stating, “In my practical medical work with nervous patients I have long been struck be the fact that besides the many individual differences in human psychology there are also typical differences.”
ellauri080.html on line 435: He was well aware of the difficulty of presenting a general description of types and its inability to draw an absolutely correct picture. Still, his wealth of empirical evidence led him to deduce as ‘factual’ the existence of distinct types. This deduction was made many times before him and is a simple reflection of the nature of reality (the reality of Nature).
ellauri080.html on line 451: IDRLabs.com on tehnyt tälläsen Jungilaisen persoonallisuustyyppijaottelun. Huomiota kiinnittää kuinka "kivoilta" kaikki tyypit on saatu kuulostamaan, vaikka varmasti jokaisessa tyypissä on pakostakin hirmuisia paskiaisiakin mukana. Näkökulma on selvästikin työhaastattelutilanne. Eli minkälaiseen reikään: pyöreään kolmikulmaiseen vai neliömäiseen, kukin palikoista mahtuu.
ellauri080.html on line 492: This relates directly to CelebrityTypes’ observation of “NTP Knowing and NTJ Willing”, though my proposition is that this in fact applies across all types in the form of these judging axes, albeit with varying degrees of appearance. I believe that in the sense above, the FE/TI axis is more naturally wired to seek abstract knowledge, while TE/FI is more naturally wired to make concrete its visionary will.
ellauri080.html on line 494: Hence, the TE/FI attitude, represented by Nietzsche, assumes that people do things because they want to, they desire to, they have a passionate, sentimental drive to: desires and feelings are the metaphysical bottom-line, for which structure serves only as a vehicle. Meanwhile, the FE/TI attitude represented by Hume assumes that people do things because that is what makes sense to them: because that is the decision-making paradigm which they are working off of, and all feelings, motivations, and desires result from the way a person chooses to logically view the world, whether they realize it or not. Feelings and motivations are merely the skin of logically ascertainable principles upon which people operate.
ellauri080.html on line 498: These two views of the world are, of course, mutually inimical — they inevitably chase each other’s tails. Nietzsche says to Hume: ‘he stole that bread because he wanted to feed his family,’ to which Hume replies, ‘yes, that is true: but why did he want to feed his family? Because he is adhering to a familial principle,’ to which Nietzsche replies, ‘I suppose you could put it that way, but why is he operating according to that principle? It’s because he wants to, because he loves his family,’ to which Hume replies, ‘yes, but why does he love his family? It’s because that is his logical worldview…’ And so on.
ellauri080.html on line 512: These two attitudes can be summed up as ‘conjecturing’ and ‘examining’ respectively. The one axis seeks to discover, envision or predict the potential course (NI) plotted by their various raw experiences of things (SE); obviously the image I am summoning here is that of a scatterplot and line of best fit, though one could also summon the image of a researcher recording their observations and then forming overarching conclusions abstracted from that data.
ellauri080.html on line 526: A dominant NI type, for instance, is constantly conjecturing from whatever data they have: it’s what they do, and that’s why these types will often feel like they have a lot to say on topics regardless of their expertise, because they can still conjecture an intriguing point of view from what little data they have; of course, depending on their skill, luck, and their sample size, it is not uncommon for their ‘lines of best fit’, as it were, to be off by some degree. In fact, Ni types are often used to this and, at least in my experience, can sometimes conjecture about how accurate their own conjectures are likely to be. Se conjecture like this too, believe it or not, just not as consistently, but it is part of what can lend that peculiar air of surety or confidence to the ESTP’s speech, or the driven spontaneity of the ESFP’s decisions. These types feel that they see something before them in glorious clarity and sharpness. How long that vision will last varies.
ellauri080.html on line 528: Meanwhile, the NE/SI axis is not so trusting of direct experience, which is hardly a mystery, because their perception of reality is introverted, meaning they aren’t interested in direct and photographic reality, but in the ideal versions of experiences abstracted from reality (e.g. Socrates’ search for the overarching ‘idea’ of everyday things like dogs, beds, piety, etc., as opposed to individual instances of these things). This is why, as CelebrityTypes also points out, “The person will also be more careful and meticulous (SI) because there is an unconscious striving to contribute one’s observations to building a system which is valid not just in the here and now, but which is perceived to be true in general: To generate the type of knowledge that could conceivably end up in a future textbook on the subject.” The axis makes use of Ne’s multifaceted nature to accomplish this.
ellauri080.html on line 609: Life on the island. A running gag is the castaways' ability to fashion a vast array of useful objects from bamboo, gourds, vines and other local materials. Some are simple everyday things, such as eating and cooking utensils, while others (such as a remarkably efficient lie detector apparatus) are stretches of the imagination. Russell Johnson noted in his autobiography that the production crew enjoyed the challenge of building these props. These bamboo items include framed huts with thatched grass sides and roofs, along with bamboo closets strong enough to withstand hurricane-force winds and rain, the communal dining table and chairs, pipes for Gilligan's hot water, a stethoscope, and a pedal-powered car.
ellauri080.html on line 611: Visitors to the uncharted island. Another challenge to a viewer's suspension of disbelief is the remarkable frequency with which the remote island is visited by an assortment of people who repeatedly fail to assist the castaways in leaving the island.
ellauri080.html on line 617: The appearance or arrival of strange objects to the island, such as a World War II naval mine, an old silent motion picture camera and costumes, a crate of radioactive vegetable seeds, plastic explosives, a robot, a live lion, a jet pack, or a "Mars Rover" that the scientists back in the United States think is sending them pictures of Mars.
ellauri080.html on line 694: The study revealed that people with more ADHD symptoms or autistic traits were more likely to abuse alcohol. Furthermore, they were also more likely to smoke cigarettes and use marijuana.
ellauri080.html on line 696: “It could be that people with just a few autistic traits have an increased risk of substance-abuse problems, while those with more traits are somehow protected,” Agrawal concluded. “For this study, we clumped all of these symptoms together. In future research, we want to look at how individual traits-like repetitive behaviors or being withdrawn socially-may influence risk. It could be that some traits related to autism are protective, while others elevate the risk for alcohol and substance-abuse problems.”
ellauri080.html on line 707: 
ellauri080.html on line 714: Rogers taught young children about civility, tolerance, sharing, and self-worth "in a reassuring tone and leisurely cadence".
ellauri080.html on line 716: Rogers died of stomach cancer on February 27, 2003 at age 74. Rogers was red-green color-blind. He became a pescatarian in 1970, after the death of his father, and a vegetarian in the early 1980s, saying he "couldn't eat anything that had a mother". Rogers was a registered Republican, and a confirmed presbyterian. Despite his strong faith, Rogers struggled with anger, conflict, and self-doubt, especially at the end of his life. Despite Rogers' family's wealth, he cared little about making money, and lived frugally, especially as he and his wife grew older.
ellauri080.html on line 727: In 1930, he was the Time Magazine, Person of the year. His birth name was Mohandas Karamchand Gandhi. “Mahatma” was an epithet meaning ‘great-souled one’ that was added to his name. He was first called ‘Mahatma’ by Rabindranath Tagore in 1915. Gandhi married aged 13 to Masturbai aged 14. Child marriage was common at the time, but Gandhi later came to oppose child marriage. Anyway to Masturbai. They had five children, one dying in infancy.
ellauri080.html on line 730: As a teenager, he rebelled against the strict orthodox teachings of no alcohol, meat or womanising. After trying out all of them he made a vow to live a virtuous life. Aged 18 he travelled to England to train to be a barrister, and was made to swear a vow, by his orthodox Hindu family, he would not touch wine, women or meat. He was almost able to keep his vow.
ellauri080.html on line 757: Gandhi campaigned vigorously for the rights of the untouchable caste or Dalit caste. He once remarked that if he was to be reborn, he would likely be reborn amongst the untouchable cast.
ellauri080.html on line 758: “I do not want to be a pariah, but if I have to be reborn I should be reborn an untouchable so that I must share their sorrows, sufferings, and the affronts levelled against them in order that I may endeavour to free myself and them from their miserable condition.” – Gandhi
ellauri080.html on line 761: “There is more to life than increasing its speed.” After returning from Africa to India. Gandhi opened an ashram, which was supported by rich businessmen. However, when Gandhi allowed an untouchable into his ashram, the businessmen, who were orthodox Hindus, stopped giving money – causing the ashram financial difficulties. However, one businessman started giving money to Gandhi on the condition of anonymity.
ellauri080.html on line 770: Rabindranath Tagore, who was awarded the Nobel Prize for literature, was a great admirer of Gandhi, it was often Tagore alone who could persuade Gandhi to give up his fasts unto death.
ellauri080.html on line 785: Gandhi believed Indian women who were raped lost their value as human beings. He argued that fathers could be justified in killing daughters who had been sexually assaulted for the sake of family and community honour. He moderated his views towards the end of his life. But the damage was done, and the legacy lingers in every present-day Indian press report of a rape victim who commits suicide out of "shame". Gandhi also waged a war against contraceptives, labelling Indian women who used them as whores.
ellauri080.html on line 787: Like all men who wage a doomed war with their own sexual desires, Gandhi's behaviour around females would eventually become very, very odd. He took to sleeping with naked young women, including his own great-niece, in order to "test" his commitment to celibacy. The habit caused shock and outrage among his supporters. God knows how his wife felt.
ellauri080.html on line 789: Gandhi cemented, for another generation, the attitude that women were simply creatures that could bring either pride or shame to the men who owned them. Again, the legacy lingers. India today, according to the World Economic Forum, finds itself towards the very bottom of the gender equality index. Indian social campaigners battle heroically against such patriarchy. They battle dowry deaths. They battle the honour killings of teenage lovers. They battle Aids. They battle female foeticide and the abandonment of new-born girls.
ellauri080.html on line 791: In the words of the Indian writer Khushwant Singh, "nine-tenths of the violence and unhappiness in this country derives from sexual repression". Gandhi isn't singularly to blame for India's deeply problematic attitudes to sex and female sexuality. But he fought, and succeeded, to ensure the country would never experience sexual freedom while his legend persevered. Gandhi's genius was to realise the great power of non-violent political revolution. But the violence of his thoughts towards women has contributed to countless honour killings and immeasurable suffering.
ellauri080.html on line 796: “We shall feel happy and free like a bird even behind the prison walls. We shall never weary of jail-going. When the whole of India has learned this lesson, India shall be free. For, if the alien power turns the whole of India into a vast prison, it will not be able to imprison her soul.” – Gandhi
ellauri080.html on line 806: Two terms in the Bhagavad Gita resonated with Gandhi samabhava (“equability”) – meeting fate with a sense of detachment. And aparigraha (“nonpossession”) willingness to give up all material objects.
ellauri080.html on line 808: Gandhi asked him on a principle of non-violence “If a snake is about to bite me, should I allow myself to be bitten or should I kill it?” His mentor Rajchandbhai wrote back, “If the person lacks the development of a noble character, one may advise him to kill the snake, but we should wish that neither you nor I will even dream of being such a person.”
ellauri082.html on line 43: I already knew 5/6, excepting the one about Ms. Wurtzel.
ellauri082.html on line 45: Elizabeth Lee Wurtzel (July 31, 1967 – January 7, 2020) was an American writer and journalist, known for the confessional memoir Prozac Nation, which she published at the age of 27. Her work often focused on chronicling her personal struggles with depression, addiction, career, and relationships. Wurtzel's work drove a boom in confessional writing and the personal memoir genre during the 1990s, and she was viewed as a voice of Generation X. In later life, Wurtzel worked briefly as an attorney before her death from breast cancer.
ellauri082.html on line 62: Obsessed with the writer Mary Karr, Wallace planned to shoot her husband with a gun he tried to buy from a guy he met in recovery. She found out about the scheme, but believed him when he blamed it on his buddy. Wallace and Karr eventually became a couple, but Wallace stalked her kid in an ugly manner after she chucked him.
ellauri082.html on line 70: Wallace was so embarrassed by his tendency to sweat that he carried a tennis racket in high school, hoping people would think he had just left the court. He was also serious about dental hygiene, keeping a toothbrush in his sock for emergencies.
ellauri082.html on line 72: One of his best short stories is about Elizabeth Wurtzel.
ellauri082.html on line 91: 99% of compulsive thinkers’ thinking is about themselves; that 99% of this self-directed thinking consists of imagining and then getting ready for things that are going to happen to them; and then, weirdly, that if they stop to think about it, that 100% of the things they spend 99% of their time and energy imagining and trying to prepare for all the contingencies and consequences of are never good. In short that 99% of the head’s thinking activity consists of trying to scare the everliving shit out of itself.
ellauri082.html on line 95: Other people can often see things about you that you yourself cannot see, even if those people are stupid. Because you are stupid too.
ellauri082.html on line 101: The biography by Tyrannosaurus Max paints a less than flattering portrait of Wallace. That’s not to say it’s a vicious takedown—it’s probably about as even-handed as a biography about the author is going to be, and I can imagine books about him in the future being a lot less level-headed in either direction. Basically, DFW was an extremely troubled individual and probably not a very awesome person qua person. He was often misanthropic, violent, cruel (especially to women), and self-absorbed. But what’s great about the biography is how it allows these rather hideous characteristics to disgust as well as inform; knowing the uglier aspects of DFW’s personality is extremely enlightening with regard to his work. It seems to me that the writer was extremely aware of his immense character flaws and sought in his work (his novels and his non-fiction particularly) to overcome them, and in his work he was able to occupy a wholly different realm than he was in his actual life. Well actually not at all that different. The books project a rather nasty person too.
ellauri082.html on line 123: But at the same time, Hal’s condition deepens. Ever since Hal ate the mold as a child, he’s been a brilliant communicator but unable to feel. (694: “Hal himself hasn’t had a bona fide intensity-of-interior-life-type emotion since he was tiny … in fact he’s far more robotic than John Wayne.”) JOI was the only one who could see it. In life, everyone thought JOI was just being crazy but in death (as a wraith) he can actually read Hal’s thoughts and thus confirm his view.
ellauri082.html on line 129: Described as coming from a kind of mold that “grows on other molds,” DMZ is an incredibly powerful and mysterious hallucinogen. It can have many different effects but often seems to transform a person’s ability to communicate. It is also nicknamed “Madame Psychosis,” after Joelle’s radio persona. Michael Pemulis manages to acquire some, but it is stolen before he and Hal can take it. It’s suggested that Hal has been affected by DMZ by the time of the Year of Glad, but it’s unclear how—whether from eating a piece of mold as a child and then withdrawing from marijuana, or having his toothbrush laced with Pemulis’s drugs (possibly by James’s wraith). As a result of this presumed DMZ consumption, Hal is able to feel strong emotions (which was impossible for him before) but unable to communicate.
ellauri082.html on line 131: JOI also created DMZ as part of an attempt to undo the effects of Hal’s eating mold as a child (recall: DMZ is a mold that grows on a mold). He left it along with the Entertainment (recall: ETA kids find JOI’s personal effects (670: “a bulky old doorless microwave…a load of old TP cartridges…mostly unlabelled”); the tapes and the DMZ are delivered together to the FLQ) which is about this goal (it stars a woman named Madame Psychosis (a street name for DMZ; another is 1st Av.) explaining that the thing that killed you in your last life will give birth to you in the next). The DMZ and the Entertainment were meant to go together for Hal. Now that the Entertainment has escaped, he needs to get Hal the DMZ.
ellauri082.html on line 135: Hal’s symptoms indeed begin to reverse: he is now unable to properly communicate feelings (people see him as either laughing hysterically or terribly sad) but beginning to actually feel (like Gately, he spends a lot of time lying on the floor thinking about the past — the hero of nonaction from his essay (142)). While before, everyone could hear him except JOI; now only JOI can hear him (since, as with Gately, he can hear Hal’s thoughts).
ellauri082.html on line 137: By the time of the match, his symptoms are so bad he’s taken by ambulance to the hospital (16: “the only other emergency room I have ever been in [was] almost exactly one year back”), safely escaping the A.F.R.’s assault. Like fellow student Otis P. Lord, he gets the bed next to Gately. Joelle (who is at the hospital for a meeting) visits Gately on her way out and recognizes Hal. She tells them both about the hunt for the lethal Entertainment and the resulting Continental Emergency and they all go to dig up JOI’s grave. They persuade John Wayne, a spy for the A.F.R., to become a double agent and help sneak them into JOI’s Quebec burial site. Wayne presumably tells the A.F.R. he is actually a triple agent — that he will steal the tape as soon as Hal digs it up. But, as with Marathe, his loyalties are ultimately even-numbered (n40). The A.F.R. finds out and brutally murders him, which is why he can’t win the WhataBurger (16f).
ellauri082.html on line 143: It’s too late because someone got there first and took the anti-Entertainment cartridge (126) embedded in JOI’s head (31). Whoever took it is presumably the person who’s made and mailed the extant copies. It couldn’t be the A.F.R. or O.U.S. or they wouldn’t still be searching for it. It probably wasn’t the F.L.Q. because they didn’t know how to read master cartridges—they just thought they were blank tapes in their displays were blank. (483n205) It couldn’t be Avril acting alone; she has problems but she’s not that kind of cold-blooded killer. It had to have been Orin.1
ellauri082.html on line 151: Thanks to Jeff Halley and Joe Giacona for help with the part about the DMZ.
ellauri082.html on line 159: Accusations that DFW is “talking down to” or “intentionally alienating” with his vocabulary I can understand somewhat–I don’t believe he was actually intending to make people feel stupid, but he’s clearly excessive and self-indulgent on occasion.
ellauri082.html on line 191: abcfapps.blob.core.windows.net/funday/2017/12/0e685d83-7883-4673-9278-b876886fbb89.gif" />
ellauri082.html on line 214: Runoilijaveli Jönsy lähetti mulle runon Robert Frostilta. Frostin nimi on vilahtanut ohi ehkä jossakin, mutta emmä siitä oikeestaan tiennyt tuon taivaallista, vaikka Aale Tynnin 1000 laulujen vuottakin olin muka lukenut. Tätä lumista runoa ei meidän enkun tunnilla kyllä tullut vastaan, ei tullut kyllä muistaaxeni mitään muitakaan. Meidän enkun maikka ei ollut mikään romantikko, vaan täti aika tyrnävä, kuuluisan Eeva Riikosen enkku-suomi sanakirjan tekijä. Jöns oli opetellut tämän runon ulkoa Kabulissa kirjastossa. Se on jo exoottista se. Olikohan siellä lunta ollenkaan. No tänä vuonna ainakin on tullut lujasti. Mutta nyt on säät sekaisin koko pallolla.
ellauri082.html on line 218: Frost syntyi San Franciscossa, vaikka hänet usein yhdistetäänkin Uuteen-Englantiin. Hänen äitinsä oli skotti Isabelle Moodie ja hänen isänsä oli toimittaja William Prescott Frost Jr. Isä oli viinaanmenevä uhkapeluri ja tiukka kurinpitäjä, jolla oli palava intohimo politiikkaan. Isä kuoli 1885 tuberkuloosiin ollessaan vasta 36-vuotias. Isän kuoltua äiti, 11-vuotias Robert ja hänen hieman nuorempi sisarensa muuttivat Kaliforniasta Yhdysvaltain itärannikolle Massachusettsin Lawrenceen lähelle isän vanhempia. Äiti liittyi lahkolaiseen swedenborgilaiseen kirkkoon ja kastatti lapsensa siellä. Aikuisena Frost kuitenkin erosi kirkosta.
ellauri082.html on line 272: Frost was 38, pushing forty. Frost wrote the poem in June 1922 at his house in Shaftsbury, Vermont. He had been up the entire night writing the long poem "New Hampshire" and had finally finished when he realized morning had come. He went out to view the sunrise and suddenly got the idea for "Stopping by Woods on a Snowy Evening".[2] He wrote the new poem "about the snowy evening and the little horse as if I'd had a hallucination" in just "a few minutes without strain."
ellauri082.html on line 284: Robert Frost is by no means the only poet in whom a hunger for recognition comes into conflict with a wariness, an inner reticence, a distaste for self-revelation. But I think in him the conflict was particularly acute. On the one hand he could be quite shameless in his pursuit of favourable reviews and his presentation to the public of a folksy and largely misleading image. On the other hand we have cryptic comments like in this poem it is not made explicit what the ‘things forbidden’ are that he has managed to preserve for himself but I take them to be his poems, or those things that his poems keep alive, and he is rightly confident enough in his own powers as a poet to feel that he has succeeded.
ellauri082.html on line 288: Em's poem was published posthumously in 1890 in Poems: Series 1, a collection of Dickinson's poems assembled and edited by her friends. Critics attribute the lack of fear in her tone as her acceptance of death as "a natural part of the endless cycle of nature," due to the certainty in her belief in Christ. (Silly, if death is a natural part of the endless cycle of nature who needs Christ meddling into it? Christ was no endless cycle guy but like Tom Hanks in "News of the world" a guy who points with his hand straight ahead, in a rigidly raising logistic line toward the abyss.)
ellauri082.html on line 314: Wallace’s tight prose and his very precise use of the drug-users thought process, such as planning to smoke in large quantities to induce a horrible high in order to create an intense aversion to smoking or mulling over the decision to call a dealer for an update for their ETA, creates an incruciating relatable charatcer in Erdedy. Anyone who has struggled with slowing down or completely stopping a vice that has consumed their daily life may find this passage incredibly relatable.
ellauri082.html on line 343: 50; ETA student and Big Buddy; rooms w/Pemulis & Schacht; "promoting" Pemulis's Tenuate, 60, fn.5a.983; "constant 'drines" 267; wants a tennis-broadcasting career, 308; "left-eye-nystamic" 329; paranoid about powdered milk, 630; "and sex: no way" 634; 673; "heavy-browed red-nostriled kid" 677; sleeping in Axhandle's room, 869.
ellauri082.html on line 348: In seinem Aufsatz Christentum und Religionsgeschichte aus dem Jahr 1897 reagiert Troeltsch zum einen auf die Infragestellungen christlicher Theologie durch Materialismus und Naturwissenschaft. Er stellt diesbezüglich fest, dass „der Geist eine aus der Natur unableitbare selbständige Kraft ist“, aus der „in Wechselwirkung mit den Anforderungen der sinnlichen Wirklichkeit“ die Geschichte entsteht.
ellauri082.html on line 354: Also lässt sich Troeltschs Aufsatz globalgeschichtlich in die Reihe von Reaktionen einordnen, mit denen Vertreter der Weltreligionen Buddhismus, (protestantisches) Christentum, Hinduismus und Islam ab Mitte des 19. Jahrhunderts auf die Herausforderungen des naturwissenschaftlichen Materialismus und der allgemeinen Religionsgeschichte antworten, zumeist indem Religion allgemein über Kriterien der Innerlichkeit und Universalität definiert und die eigene Tradition im Gegenüber zu anderen als vollständige Erfüllung dieser Kriterien dargestellt wird.
ellauri082.html on line 487: Viihdetuubassa on aivan käsittämättömiä sekopäisyyxiä, vesipäisiä naisia joilla on kaulakoruina kuolleita lokkeja ja sen seizemän ihmisraatoa mitä mielikuvituxellisimmin paloiteltuna kuin jotain kiinalaisia vihannexia. Tales to thrill striped ass baboons. Mikä näitä kumikauloja oikein vaivaa? Tiedänhän mä sen: tylsistyminen. Mulle henk koht riittää ruokkia pikkulintuja jänixiä ja mixei myös rottia. Ne on kaikki nekin osa luontoa. Muttei niitä siitä syystä tarvi palvoa. Senkun elää niin että jää toisillekin vielä tilaa elellä. Ja tarkoitan nyt ennen kaikkea tota kierrätystä ja noita karvaisia ja höyhenpukuisia frendejä.
ellauri082.html on line 496: Randy Lenz kaivoi Bill Jamesin paxuun tsygankirjaan kokaiinikätkön. Vizi miten näitä piisaa näitä mömmömiehiä, toikin tanskalainen poliisi n:ro 2 Bron/Broenissa vetää tabuja kuin jotain karkkia. Mut uskonto on parasta huumetta, kuten tietää peltipönkkö jameshousu ize:
ellauri082.html on line 501: A big problem here is the idea that our soul is just a bunch of mental states that fly away every which way as we die. That is very bad medicine for eternal soul as Plato saw, its the abominable soul as harmony argument. I must now try and find my way out of it before the hierarchy gets pissed.
ellauri082.html on line 504: In a general theory of evolution the inorganic comes first, then the lowest forms of animal and vegetable life, then forms of life that possess mentality, and finally those like ourselves that possess it in a high degree. (As you can see I am not one of your nature religions types but an honest to god homo sapiens chauvinist.)
ellauri082.html on line 507: "A motion became a feeling!—no phrase that our lips can frame is so devoid of apprehensible meaning." (Says Spencer - check out this guy.) And some Tyndall guy that everyone knew by heart in late 19th: "the passage from the physics of the brain to the corresponding facts of consciousness is unthinkable." (Nothing to it except fear of death and retribution. Funny but seriously I have never seen anything the matter with it. Your mind is like a little video camera connected to a bunch of neural networks that mill the images around. Whats wrong with this concept is hard for me to see.)
ellauri082.html on line 513: Jim torjuu fysiologit jotka huomaa aistimusten muuttuvan tuntemuxixi ja havainnoixi jossain matkan varrella. Mutta mutta, vänisee James, tapahtuuko tää hermomaailmassa vai mielimaailmassa? Talk about begging the question! No jokainen uskokoon mitä haluaa.
ellauri082.html on line 525: Huumeita voi ostaa pikkulapsilta, mummoilta sekä homoilta. Suosituimmat huumeet ovat omput, subu, piri, essot, sienet, kouluruoka, telaketjut, sekä perunat. Huumeita käyttävät niin rocktähdet kuin myös äitisi. Ritva Santavuori on toiminut aktiivisena kannabiksen puolustajana.
ellauri082.html on line 537: Kannabis: Saatavuus varsin hyvä: Mene Alankomaihin (jos olet alle 18-vuotias, ota mukaan väärennetyt tai varastetut paperit). Myös hamppukasvin sisäkasvatus on mahdollista. Kannabiksen käytön vaikutuksia ovat äkillinen repeäminen ilman mitään näkyvää syytä, selittämätön eloisuus, pään sekoaminen ja mahan kupliminen, mutta se aiheuttaa myös impotenssia, unettomuutta sekä ruokahalujen menetystä.
ellauri082.html on line 573: Lakrisal: Ruskea kama toiselta nimeltään. On saatavilla sekä tabletteina että jauheina. Sisältää useita eri aineita kuten lakriinin, joka vaikuttaa voimakkaasti keskushermostoon lisäten dopamiinin ja adrenaliinin eritystä, lakrisalloosin, joka antaa imeskeltäville tableteille ja jauheille kirpeän maun ja vielä lakrisaliinin, joka tuhoaa aivosoluja heikentäen käyttäjän omaa tahtoa. Näistä ensimmäisenä vaikuttaa lakriini, ja toisena vasta lakrisaliini. Jälkivaikutukset ovat oksentelu, veriset yskökset, ripuli, pahoinvointi, lihasten heikkeneminen ja lievät hallusinaatiot, joita tulee vain vaarallisessa yliannostuksessa.
ellauri082.html on line 583: RuneScape: on hieman lievempi peli verrattuna CS:ään, mutta vain käyttäjän vaarallisuudessa muille. "Rune" aiheuttaa abysmaalista riippuvuutta ja rapistumista. RuneScapea pidetään porttipelinä vahvempiin virtuaaliaineisiin, kuten ehkä vanhimpaan, Tetrikseen: peliin, jonka ovat keksineet venäläiset kylmän sodan aikaan aiheuttaakseen vastustajilleen vahvaa riippuvuutta, palikoitumista ja taisteluhaluttomuutta. KGB kuitenkin luopui hankkeesta, kun huomattiin sen levinneen omien keskuuteen. Tetris on vähentynyt maailmasta merkittävästi sen jälkeen, kun käsikonsolit alkoivat vähetä ja kehittyä.
ellauri082.html on line 731: Haslam, C. and Montrose, V.T. (2015) Should have known better: The impact of mating experience and the desire for marriage upon attraction to the narcissistic personality. Poster presented at: EHBEA Conference, 29th March to 1st April 2015, Helsinki, Finland. Tamara Montrose: Independent Researcher. Jane Williams´s Lab.
ellauri082.html on line 732: Institution: Hartpury College. Carrie Haslam: no affiliation whatsoever. EHBEA is European Human Behaviour and Evolution Association. Note: Tatu Vanhanen´s IQ datasets are no longer considered reliable.
ellauri082.html on line 737: Another study by researchers Carrie Haslam and V. Tamara Montrose found that although narcissistic males do not make good partners, women aged 18 to 28 desire them more than other men. The researchers asked women about their dating experience and desire for marriage. They wanted to see whether these factors influenced their attraction to narcissistic men.
ellauri082.html on line 738: They found that young women with more dating experience and a greater desire for marriage were more attracted to narcissistic men. They write, “Despite future long-term mating desires which are unlikely to be achieved with a narcissistic male and possession of substantial mate sampling experience, females view the narcissistic male as a suitable partner.”
ellauri082.html on line 746: In their introduction, they acknowledge that being viewed as a victim can lead to a loss of esteem and respect. But, they continue, in modern Western societies being a victim doesn’t always lead to undesirable outcomes. Sometimes, being a victim can increase one’s social status. And justify one’s claim to material resources.
ellauri082.html on line 747: They argue that “contemporary Western democracies have become particularly hospitable environments for victim signalers to execute a strategy of nonreciprocal resource extraction.”
ellauri082.html on line 751: The researchers examine victim signaling, which they define as “a public and intentional expression of one’s disadvantages, suffering, oppression, or personal limitations.” They also examine virtue signaling, defined as “symbolic demonstrations that can lead observers to make favorable inferences about the signaler’s moral character.”
ellauri082.html on line 755: They argue that signaling both victimhood and virtue would maximize one’s ability to extract resources. People feel the most sympathy for a victim who is also a good person.
ellauri082.html on line 757: They found that Victim Signaling scores highly correlated with dark triad scores (r = .35). This association held after controlling for gender, ethnicity, income, and other factors that might make people vulnerable to mistreatment.
ellauri082.html on line 770: Participants were told to imagine they worked with another intern. And that they were competing to land a job. Participants were told, “You keep noticing little things about the way the intern talks to you. You get the feeling the other intern may have no respect for your suggestions at all. To your face, the intern is friendly, but something feels off to you.”
ellauri082.html on line 781: "The underrepresentation of girls and women in science, technology, engineering, and mathematics (STEM) is a continual concern for social scientists and policy makers. Using an international database on adolescent achievement in science, mathematics, and reading (n = 472,242), we show girls performed similarly or better than boys in science in two of every three countries, and in nearly all countries, more girls appeared capable of college-level STEM study than enrolled. Paradoxically, the sex differences in the magnitude of relative academic strengths and pursuit of STEM degrees increased with increases in national gender equality. The gap between boys’ science achievement and girls’ reading achievement relative to their mean academic performance was near universal. These sex differences in academic strengths and attitudes toward science correlated with the STEM graduation gap. A mediation analysis suggests that life-quality pressures in less gender equal countries promote girls’ and women’s engagement with STEM subjects."
ellauri082.html on line 788: “Confirming past research, there was a strong correlation (r = .69) between a country´s sex differences in personality and their Gender Equality Index. Additional analyses showed that women typically score higher than men on all five trait factors (Pessimism, Extraversion, Openness, Agreeableness and Conscientiousness), and that these relative differences are larger in more gender equal countries.”
ellauri082.html on line 795: Where the Lowells talk to the Cabots,
ellauri082.html on line 796: And the Cabots talk only to God.
ellauri083.html on line 100: WALSH: It was fascinating, frankly, to read her final novel and to realize that it was, in a sense, an historic event. But reading this book just took me back to my many discussions with her about her work. And I just had a sense of awe that a woman, who, when she wrote this, was 78, 79 years old. And she knew she was dying. She was ill with cancer and she knew that she would be ending her life soon. But she sat down and, with a pen, wrote out over 300 pages.
ellauri083.html on line 102: Just an amazing tour de force - but not surprising, given her production. You know, between age 40 and her death in 1973, she produced - and I'm going to give you a few numbers here - 43 novels, about 30 nonfiction books, 242 short stories, 37 children's books, 18 film and TV scripts, 500 articles and essays and thousands of letters.
ellauri083.html on line 114: LYDEN: I should think. Tell us a little bit about the story of this novel. What's it about?
ellauri083.html on line 124: It can never be said of the Swedish Academy that they don't know what they like. Between Independent People, The Growth of the Soil, The Good Earth, and probably several others I haven't read yet it seems clear that the path to a Nobel Prize in literature is the one trod by struggling farmers out in the countryside.
ellauri083.html on line 143: In the city, O-Lan and the children beg while Wang Lung pulls a rickshaw. Wang Lung's father begs but does not earn any money, and sits looking at the city instead. They find themselves aliens among their more metropolitan countrymen who look different and speak in a fast accent. They no longer starve, due to the one-cent charitable meals of congee, but still live in abject poverty. Wang Lung longs to return to his land. When armies approach the city he can only work at night hauling merchandise out of fear of being conscripted. One time, his son brings home stolen meat. Furious, Wang Lung throws the meat on the ground, not wanting his sons to grow up as thieves. O-Lan, however, calmly picks up the meat and cooks it. When a food riot erupts, Wang Lung is swept up in a mob that is looting a rich man's house and corners the man himself, who fears for his life and gives Wang Lung all his money in order to buy his safety. O-Lan finds a cache of jewels elsewhere in house and takes them for herself.
ellauri083.html on line 153: Independent People (Icelandic: Sjálfstætt fólk) is an epic novel by Nobel laureate Halldór Laxness, originally published in two volumes in 1934 and 1935; literally the title means "Self-standing folk". It deals with the struggle of poor Icelandic farmers in the early 20th century, only freed from debt bondage in the last generation, and surviving on isolated crofts in an inhospitable landscape.
ellauri083.html on line 163: However, Rósa is miserable in her new home, which does not compare well to the luxury she was used to at Rauðsmýri. Bjartur also discovers that she is pregnant by Ingólfur Arnarson Jónsson, the son of the bailiff. In the autumn, Bjartur and the other men of the district ride up into the mountains on the annual sheep round-up, leaving Rósa behind with a gimmer to keep her company. Terrified by a storm one night, desperate for meat and convinced that the gimmer is possessed by the devil, Rósa kills and eats the animal.
ellauri083.html on line 165: When Bjartur returns, he assumes that Rósa has set the animal loose. When he cannot find her when it comes time to put the sheep inside for the winter, he once more leaves his wife, by now heavily pregnant, to search the mountains for the gimmer. He is delayed by a blizzard, and nearly dies of exposure. On his return to Summerhouses he finds that Rósa has died in childbirth. His dog Titla is curled around the baby girl, still clinging to life due to the warmth of the dog. With help from Rauðsmýri, the child survives; Bjartur decides to raise her as his daughter, and names her Ásta Sóllilja ("beloved sun lily").
ellauri083.html on line 167: The narrative begins again almost thirteen years later. Bjartur is now remarried to a woman who had been a charity case on the parish, Finna. The other new inhabitants are Hallbera, Finna's mother, and the three surviving sons of Bjartur's second marriage: Helgi, Gvendur (Guðmundur) and Nonni (Jón).
ellauri083.html on line 169: The rest of the novel charts the drudgery and the battle for survival of life in Summerhouses, the misery, dreams and rebellions of the inhabitants and what appears to be the curse of Summerhouses taking effect. In the middle of the novel, however, World War I commences and the prices for Icelandic mutton and wool soar, so that even the poorest farmers begin to dream of relief from their poverty. Particularly central is the relationship between Bjartur and Ásta Sóllilja.
ellauri083.html on line 173: Asta as a girls' name is of Greek and Old Norse origin, and the meaning of Asta is "star-like; love". Also a short form of Anastasia, Astrid, Augusta, etc. Aastha is a Hindi name for girls meaning Faith. Asta is the name of the terrier owned by Nick and Nora Charles in the famous "Thin Man" movies of the 1930s. This name has never ranked among the top 1000 names in America. If you consider naming your baby Asta we recommend you take note of this. Do your research and choose a name wisely, kindly and selflessly.
ellauri083.html on line 175: PST: How’s love life? Hey! How’s your love life going lately? Get a free love reading & personal horoscope with the most truthful answers. Start to grab every chance for success in your life! Did I mention it’s FREE? (Sponsored Link; 18+ only)
ellauri083.html on line 182: Pyhäköilijät eli Shriners International, also commonly known as The Shriners or formerly known as the Ancient Arabic Order of the Nobles of the Mystic Shrine, on jenkki vapaamuurarikerho varakkaille veljille. Hyväveliseura par excellence. Päämaja Tampa Florida. Veljexet tunnetaan punaisista fezeistä. Ne otti Arabian pois nimestä 9/11 tapahtuman johdosta. Niiden pomot on potentaatteja. Ne tykkää pitää paraateja. Lennättää jättimäisiä ryppyisiä ilmapalloja. Ajaa pikkuisilla autoilla. Soittaa torvisoittoa. Nahkiaisissa ne antaa alokkaille pyllyyn sähköiskuja.
ellauri083.html on line 226: Her consuming need for revenge against the Evrémonde family, including the innocent Darnay and his wife, brings about her death by her own weapon at the hands of Miss Pross.
ellauri083.html on line 334: When, in turn, this anger proves incapable of restoring the subject to the earlier, wished-for state of things, the characteristic symptoms of clinical depression set in: feelings of helplessness, a tendency to reproach the self for its inadequacy, and, not least of all, the drawing away of cathectic energies from the ego, "emptying [it] until it is totally impoverished." This impoverishment is also referred to by Freud and others as inhibition: "inhibition of all activity," "general inhibition," "complete motor inhibition," or "an inhibition of functions including the interest in the external world." And Bibring has instructively spoken of it as the "exhaustion of ego libido due to an unsolvable conflict" (p. The rhetoric of exhaustion and the exhaustion of rhetoric: Erskine Caldwell in the thirties)
ellauri083.html on line 336: For all their profusion, these paled in comparison with Sachs's newest display pieces: The Cabinet, 2014, and The Rockeths, 2017. The former was a folding case fashioned from orange-and-white striped barricades and festooned with hundreds of tools, hung in groups and inscribed with the names of individuals who have "inspired, influenced, or frightened" the artist--from Le Corbusier and Louis Kahn to the members of the Wu-Tang Clan--while the latter was less a cabinet than a kind of portable workbench and shelving unit, similarly jam-packed with the tools of the artist's trade, as well as a collection of model rockets, all again labeled to namecheck various figures of personal importance--scientists, musicians, artists; Apollo, Dionysus, Stringer Bell. The fetishistic frisson the assembled materials (pens, pliers, drill bits, tape measures) clearly provoke in Sachs was made even more explicit in McMasterbation, 2016, one of a trio of scale-model space modules arrayed on plinths. Featuring a copy of the legendarily comprehensive McMaster-Carr hardware catalogue spread open like a porn mag centerfold designed for lonely gearheads--alongside a ready supply of Vaseline and a handy tissue dispenser--it was part cathectic confession of objectophilia and part self-derogating indictment of his own work's tendencies toward sometimes masturbatory excess. Smart and stupid, funny and somehow a bit sad, it was classic Sachs: too much information, in every sense of the phrase.
ellauri083.html on line 338: Hendershot recalls that, in the Schreber case, God was believed to manifest his creative and destructive power as celestial rays (Freud 22). As with spider-webs and hedgehogs quills, this radial pattern describing dilation and contraction, movement back and forth from center to circumference and from circumference to center, is the essential figure for the paranoid narcissism of a subject who feels threatened by the world and guilty for having taken "his own body [...] as his love-object" (Freud 60). Signaling Fistule's repressed homosexuality, the rays of his intelligence had first been focused on the masochistic annihilation of his genitals, which he denies were the original object of his love ("organes hideux," "vomitoires de dejections"), and then had been used in reconstructing a sexless new reality. Insisting on his exemption from the Naturalist law of biological determinism, Fistule denies his human parentage and maintains that he was born of a star, which, shining like the rays of his genius, had inseminated him and allowed him to be the father of himself, causa sui. Homosexual guilt initially projected as the corruptibility of matter is overcome by Fistule's principle of Stellogenesis, which turns flesh into radiance and bodies into starlight. As Hendershot concludes: "In Freud's theory, the paranoiac withdraws from the world (decathexis), directs his or her cathectic energy to the ego resulting in self-aggrandizement, and then attempts to reestablish a cathectic relationship with the world in the form of a delusional system"
ellauri083.html on line 359: Notable occurrences are in North America, Ivory Coast, Australia, Philippines, Java, Borneo, Thailand, and Tibet.
ellauri083.html on line 361: The name Tektite comes from the Greek word tektos, which means “molten”. Tektites are natural glass objects of meteorite origin. The age of the Tektites is estimated at about ten million years.
ellauri083.html on line 372: As mother and daughter, Farrow’s and Dylan’s stories were always going to be interconnected. But ever since Dylan’s sexual abuse accusation against Allen, her father and Farrow’s former boyfriend, went public nearly three decades ago, their bond has been tested. (Allen has categorically denied Dylan’s allegation.)
ellauri083.html on line 374: At age seven Dylan first accused Allen of touching her inappropriately—a bombshell allegation that definitively tore apart the blended Allen-Farrow family, which was already reeling from Farrow’s discovery of nude photographs of her adopted daughter Soon-Yi Previn at Allen’s apartment. Dylan’s accusation has reverberated in the media ever since. Dylan would consistently repeat the allegation over the years—to her mother, to therapists, to experts, and to former Connecticut state prosecutor Frank Maco, who found probable cause for bringing a criminal case against Allen. (Maco said he ultimately declined to do so out of concern for retraumatizing a fragile child.)
ellauri083.html on line 376: Farrow has steadfastly supported her daughter throughout the years—but in Allen v. Farrow, she says she has also grown accustomed to Allen attacking her character and parenting skills in the press. (For decades Allen has claimed that Farrow coached Dylan, goading her into accusing Allen after Allen left Farrow for Previn.) Farrow explains her conflicting feelings to the cameras, saying that she wholeheartedly supported Dylan’s decision to write a 2014 op-ed for The New York Times outlining the abuse she claims to have suffered. But privately, Farrow admits in the docuseries, she “crumpled up inside,” knowing that Allen would likely resume his media attacks on her. “He couldn’t go after Dylan, because she was a child at the time, so he’d come after me.”
ellauri083.html on line 430: From time to time, one hears that NASA computers have proved the account of the unusual day that accompanied the Battle of Gibeon found in Joshua 10:12–14. This marvelous little story about NASA computers began circulating in the late 1960s and early 1970s, during the heyday of the Apollo program. According to the story, in preparation for the Apollo moon landings, a computer at NASA calculated the positions of the earth, moon, and other solar system bodies with great precision far into the past and future.
ellauri083.html on line 436: This story is not new, but rather it is a modern retelling of an even older story. In the 1930s, Harry Rimmer made reference to how science had proved the missing day of Joshua, and this story continued to circulate within Christian circles for decades. Rimmer’s mention of this may have been the origin of Hill’s story. Rimmer based his statement upon an 1890 book by C. A. L. Totten, Joshua’s Long Day and the Dial of Ahaz, a Scientific Vindication and “a Midnight Cry.” Totten did a very elaborate computation of the date of the battle of Gibeon since the creation.
ellauri083.html on line 500: The Hulk is incredibly strong and throughout most of the films he acts largely on the instinct of self-preservation, attacking anything that he perceives as a threat. Over time, Banner demonstrated an increasing ability to control the transformation, calling the Hulk at will, but was generally not able to recall events during the time he was in that form. The Hulk, conversely, became increasingly aware of Banner and able to stall the transformation back – one time staying in Hulk form for two years, becoming able to speak with others and control his destructive rage. Eventually, Banner was able to merge with the Hulk, combining Banner's mind and personality with the Hulk's body and strength.
ellauri083.html on line 514: I will tell you why; so shall my anticipation prevent your discovery, and your secrecy to the King and Queen moult no feather. I have of late, but wherefore I know not, lost all my mirth, forgone all custom of exercises; and indeed, it goes so heavily with my disposition that this goodly frame the earth, seems to me a sterile promontory; this most excellent canopy the air, look you, this brave o’erhanging firmament, this majestical roof fretted with golden fire, why, it appears no other thing to me than a foul and pestilent congregation of vapours. What a piece of work is man! How noble in reason? How infinite in faculties, in form and moving, how express and admirable? In action how like an angel? In apprehension, how like a god? The beauty of the world, the paragon of animals. And yet, to me, what is this quintessence of dust? Man delights not me; no, nor woman neither, though by your smiling you seem to say so.
ellauri083.html on line 527: What does “complicated joy” mean? I suppose we could say that Joelle gets a complicated form of pleasure from stringing Gately along. Although I’m not sure I believe that pleasure is necessarily equivalent to joy…there is a lot of complicated pleasure in the book, i.e. addictions to pleasurable substances, sex with underage partners, killing animals, etc. But are we truly supposed to believe that these characters are experiencing joy in their lives?
ellauri083.html on line 537:
ellauri083.html on line 540: Wherefore didst thou flee away secretly, and steal away from me; and didst not tell me, that I might have sent thee away with mirth, and with songs, with tabret, and with harp?
ellauri083.html on line 561: Then I commended mirth, because a man hath no better thing under the sun, than to eat, and to drink, and to be merry: for that shall abide with him of his labour the days of his life, which God giveth him under the sun.
ellauri083.html on line 565: The mirth of tabrets ceaseth, the noise of them that rejoice endeth, the joy of the harp ceaseth.
ellauri083.html on line 586: I will also cause all her mirth to cease, her feast days, her new moons, and her sabbaths, and all her solemn feasts.
ellauri083.html on line 621: And now shall mine head be lifted up above mine enemies round about me: therefore will I offer in his tabernacle sacrifices of joy; I will sing, yea, I will sing praises unto the LORD.
ellauri083.html on line 627: Thou art my hiding place; thou shalt preserve me from trouble; thou shalt compass me about with songs of deliverance. Selah.
ellauri083.html on line 649: able>
ellauri088.html on line 88: Wilhelm Wundt (1832-1920) used Weber and Fechner’s work on the relationship between subjective and physical intensities as a key component in the establishment of psychology as an independent science. Voluntarism, as Wundt’s new psychology became known, focused upon the specific subject matter of immediate conscious experiences of an adult studied by systematic introspection.
ellauri088.html on line 90: Voluntarismus [engl. voluntarism; lat. voluntas Wille], [EM, PHI], Lehre von der Bedeutung des Willens. Wundt entwickelte eine theoretische Konzeption der Willenstätigkeit (Willenshandlungen) und deren psych. Verbindung mit Sinneseindrücken, Gefühlen, Affekten und Vorstellungen zur Einleitung einer Handlung (Apperzeption). Von den aktiven und schöpferisch-synthetischen Apperzeptionsprozessen des Bewusstseins ausgehend sieht Wundt die einheitsstiftende Funktion in den Willensvorgängen und bewussten Zwecksetzungen der Handlungen. Auf der Grundlage seiner empirischen Ps. entwickelte er einen psych. Voluntarismus und erweiterte diesen später zu einem metaphysischen Voluntarismus (ähnlich Gottfried Wilhelm Leibniz). Wundt hält allerdings daran fest, dass seine empir. Ps. unabhängig von den versch. Lehren der Metaphysik (u. a. Arthur Schopenhauers Voluntarismus) entstanden sei.
ellauri088.html on line 93: Wundt wanted to catalog all possible basic immediate experiences, and form a “periodical table of elements” as chemistry did, through observing consciousness.
ellauri088.html on line 106: Luvassa oli siis eeppistä skifi narratiivia. Helevetin huono skifileffa vuodelta 2016, täynnä oikein paxua amerikanismia. Filkan konnia oli vanhat roistot Venäjä ja Kiina ja totaalisen epäuskottavasti Sudan kai arabien takia ja Venezuela tiedät kyllä mix. Sankarinna oli Starwarsin prinsessa Leian näkönen huumoriton pystynenä, jonka piti kääntää Kiinan sotaministerin puhetta kun kukaan armeijassa ei osaa muka kiinaa. Minnekäs tuhannet USAn armeijan vinkuintiaanit oli jemmattu? Tyhmät armeijajäbät oli neekereitä (mustan everstin kakkosmiehenkin pitää olla musta ettei tule käskynjako-ongelmia) ja tiimin haukka sodanliezoja oli ilmeisesti paki. Mustekalat Abbott ja Costello puhalsi mustesavurenkaita. Who's on first?
ellauri088.html on line 229: I think what you’re looking for is the “second most developed country without universal healthcare”. You can find a zoomable version at Health Index - Global Residence Index; click on “Universal Health Care Map” a bit down the page.
ellauri088.html on line 231: The answer to your question is probably mostly down to what you’d call “most developed”. I’d pick Mongolia, but I’ll gladly admit to not being an expert on any of the non-green countries; I’ve only visited two of them myself.
ellauri088.html on line 292: Haukkoja ja rabulisteja
ellauri088.html on line 295: Aulilta kaatui Susitiellä koko valkopippuripurkki kanttarellikeittoon kun korkki irtosi. Ei se ollut moxiskaan, eikä mekään. Nelikymppisenä se oli feministi ja sitä ahdisteli rabulistisesti setämies Rauha Miehenpoika. Mä jäin rattaisiin. Puun ja kuoren väliin. Mä ja hukkapätkä emerita käännösprofessori Liisa Tiittula. Fred ja Auli olivat molemmat hujoppeja, pitkänläntiä. Ne huusivat ja me pidettiin niiden vöiden alla sadetta.
ellauri088.html on line 297: Hakulinen on pikku haukka, sellainen kuin Nakke Nakuttajassa. Isä Lauria ahdisteli ankarasti rabulisti Lauri Kettunen. Tämä viropää pyydysteli kettuja sotaa paossa Debrecenissä ja Tartossa. Virkavapaiden avulla hän toimi myös yliopisto-opettajana Budapestissa Eötvös-Collegiumissa vuosina 1935–1937 ja 1941–1944. Siellä se tutki käkenä heimosisarien pesiä.
ellauri088.html on line 299: Kettusella oli usein voimakkaita näkemyksiä ja hän kiisteli moneen otteeseen Lauri Hakulisen kanssa muun muassa kielen historiasta. Useammassa kuin yhdessä kiistakysymyksessä on vasta myöhempi tutkimus kyennyt osoittamaan ”rabulisti Kettusen” näkemyksen oikeaksi.
ellauri088.html on line 310: Tieteellisen uransa vastapainoksi Lauri Kettunen harrasti kaunokirjallisuutta. Hän kirjoitti proosaa, runoutta ja näytelmiä. Osa Kettusen kaunokirjallisesta tuotannosta julkaistiin salanimellä Toivo Hovi. Kettunen käänsi suomeksi virolaisen Bernard Kangaroon runoja ja kirjoitti itse viroksi runokokoelmat Südame sillad (1960) ja Muna seisab (1965). Hän oli myös teosofian kannattaja.
ellauri088.html on line 353: Cuando subieres a caballo, no vayas echando el cuerpo sobre el arzón postrero, ni lleves las piernas tiesas y tiradas y desviadas de la barriga del caballo, ni tampoco vayas tan flojo que parezca que vas sobre el rucio: que el andar a caballo a unos hace caballeros; a otros, caballerizos. Sea moderado tu sueño, que el que no madruga con el sol, no goza del día; y advierte, ¡oh Sancho!, que la diligencia es madre de la buena ventura, y la pereza, su contraria, jamás llegó al término que pide un buen deseo.
ellauri088.html on line 540: Jerome Clapp "Klapka" Oliver Jerome (May 2, 1859 Caldmore, Walsall Staffordshire, England - June 14, 1927, Northampton General Hospital, Northampton) oli englantilainen kynäilijä ja "humoristi". Senskä muutti sukunnimensä Clapp Jeromexi. Eikös clap ole joku veneerinen tauti? Joo tippuri. Siinäpä se. Jerome oli muutenkin huonosta kodista, rupusakkia kuten kolleegansa Charles Chaplin vähän myöhemmin. Isä oli ironmonger ja lay preacher who dabbled in architecture.
ellauri088.html on line 544: Idle Thoughts of an Idle Fellow, published in 1886, is a collection of humorous essays by Jerome K. Jerome. It was the author’s second published book and it helped establish him as a leading English humorist. While widely considered one of Jerome’s better works, and in spite of using the same style as Three Men in a Boat, it was never as popular as the latter. A second "Idle Thoughts" book, The Second Thoughts of An Idle Fellow, was published in 1898.
ellauri088.html on line 569: Blackmailing.—The proper course to pursue.—Selfish boorishness of river-side landowner.—“Notice” boards.—Unchristianlike feelings of Harris.—How Harris sings a comic song.—A high-class party.—Shameful conduct of two abandoned young men.—Some useless information.—George buys a banjo.
ellauri088.html on line 573: Our first night.—Under canvas.—An appeal for help.—Contrariness of tea-kettles, how to overcome.—Supper.—How to feel virtuous.—Wanted! a comfortably-appointed, well-drained desert island, neighbourhood of South Pacific Ocean preferred.—Funny thing that happened to George’s father.—a restless night.
ellauri088.html on line 585: It was George’s straw hat that saved his life that day. He keeps that hat now (what is left of it), and, of a winter’s evening, when the pipes are lit and the boys are telling stretchers about the dangers they have passed through, George brings it down and shows it round, and the stirring tale is told anew, with fresh exaggerations every time.
ellauri088.html on line 599: In addition, here’s a much earlier spoof of German lieder, from the British comic novel “Three Men in a Boat,” published in 1889. I think it shows just how pervasive and long-standing is the English-speaker’s resistance to the rarefied world of the German art-song. The excerpt is also very silly and probably tells you at least as much about British anti-intellectualism and complacency as it does about German over-earnestness.
ellauri088.html on line 601: It appeared that the song was not a comic song at all. It was about a young girl who lived in the Hartz Mountains, and who had given up her life to save her lover’s soul; and he died, and met her spirit in the air; and then, in the last verse, he jilted her spirit, and went on with another spirit—I’m not quite sure of the details, but it was something very sad, I know. Herr Boschen said he had sung it once before the German Emperor, and he (the German Emperor) had sobbed like a little child. He (Herr Boschen) said it was generally acknowledged to be one of the most tragic and pathetic songs in the German language.
ellauri088.html on line 616: Will it be the same in the future? Will the prized treasures of to-day always be the cheap trifles of the day before? Will rows of our willow-pattern dinner-plates be ranged above the chimneypieces of the great in the years 2000 and odd? Will the white cups with the gold rim and the beautiful gold flower inside (species unknown), that our Sarah Janes now break in sheer light-heartedness of spirit, be carefully mended, and stood upon a bracket, and dusted only by the lady of the house?
ellauri088.html on line 635: Toblerin huolekas nuori tytär Hildegard valmistaa hotellia vielä ennen Toblerin lähtöä salaa valepukuisen miljunäärin vierailuun ja sen tottumuxiin, mutta ei tule maininneexi salanimeä. Virheellisesti luullaan tri Fritz Hagedornia, työtöntä mainosammattimiestä, joka on voittanut kilpakirjoituxen 1. palkinnon (1 viikko Grand hotellia) pohataxi ja hemmotellaan vastaavalla tavalla. Tobler sitävastoin työnnetään pieneen lämmittämättömään ullakkokammariin, henkilökunta ilkkuu sitä ja panee sen sekatöihin. Jo ekana päivänä Tobler ystävystyy Hagedornin kaa, vaikka kauhistunut staabi koittaa estää veljeilyn niiden välillä. Johann informoi Hildegardia sekaannuxesta ja sen seurauxista. Hildegaard ei kestä enää kotona ja ilmestyy Toblerin emännöizijän Frau Kunkelin kanssa, jonka nimexi ilmoitetaan Julchen-täti, hotelliin iskää kazomaan. Fritz rakastuu tietysti Hildegard „Schulze“en, ja ne sepittävät salaa hääsuunnitelmia. (Hildegard oli sanonut Fritzulle, että sillä on sama sukunimi kuin Eduardilla.)
ellauri089.html on line 64: Space Cadet (1948) may not be Heinlein’s best juvenile novel (that spot is usually reserved for Have Space Suit—Will Travel), but it is a solid contender for one of the top spots. Space Cadet would probably be a memorable novel if Heinlein had written no other juvenile books.
ellauri089.html on line 67: And the psychological testing, in which the boys are tested for certain character traits (and through which Heinlein begins to articulate his own philosophy about winners and losers), is even more fascinating.
ellauri089.html on line 69: Heinlein draws on his knowledge of school societies to make the Academy a “real” place; there are bull sessions, roommate problems, anxieties about passing, shared food packages, and parties at the Academy just as there are at any school, especially a boarding school or college. Also, as Matt becomes more and more a Cadet, he finds, as do many of Heinlein’s juvenile heroes, that he has grown beyond his family and that there is an unbridgeable gulf between his perspective as a Cadet and his parents’ perspectives as ground-dwellers in Kansas City. His living and working in space is a part of it, but even more important, Matt realizes, is his membership in an international/interplanetary organization. He is no longer the boy he was when he left home. He becomes aware of this difference and, understanding it, is able to deal with a family that now seems somewhat provincial to him.
ellauri089.html on line 74: Another Cadet, Girard Burke, is asked to resign. The reader has know for a long time that Burke, who is certainly mentally and physically capable, does not have the right attitude to be a Patrolman. He is, among other things, too skeptical of the ideals for which the Patrol stands. Burke resigns, goes into his father’s business, becomes an ship’s captain immediately, gets himself in venereal trouble on Venus, and has to call on the Patrol to rescue him from his own self-centered and stupid mistakes. Matt, Tex, and Oscar do rescue him and, with that action, prove the worth of the characteristics—perseverance, loyalty, intelligence, idealism, integrity, and courage—that Heinlein champions throughout Space Cadet and the other novels in the series. Vittu mikä nazi.
ellauri089.html on line 83: His work sometimes had controversial aspects, such as plural marriage in The Moon is a Harsh Mistress, militarism in Starship Troopers and technologically competent women characters that were formidable, yet often stereotypically feminine – such as Friday.
ellauri089.html on line 85: In 1929, Heinlein married Elinor Curry of Kansas City. However, their marriage only lasted about a year. His second marriage in 1932 to Leslyn MacDonald (1904–1981) lasted for 15 years. Leslyn took to drink. No wonder.
ellauri089.html on line 96: When Robert A. Heinlein opened his Colorado Springs newspaper on April 5, 1958, he read a full-page ad demanding that the Eisenhower Administration stop testing nuclear weapons. The science fiction author was flabbergasted. He called for the formation of the Patrick Henry League and spent the next several weeks writing and publishing his own polemic that lambasted "Communist-line goals concealed in idealistic-sounding nonsense" and urged Americans not to become "soft-headed".
ellauri089.html on line 103: He wanted to do his own juvenile work, stating that: "I want to do my own stuff, my own way". Vapaa sexi kiinnosti. Kirjassa Strangers in a strange land se oli aivan daft. Jill is homophobic and says that "nine times out of ten, if a girl gets raped it's partly her own fault." Bobia kiinnosti myös insesti. Heinlein often posed in situations where the nominal purpose of sexual taboos was irrelevant to a particular situation, due to future advances in technology.
ellauri089.html on line 110: The least science-y Heinlein is probably Double Star, about an actor who stands in for a galactic leader.
ellauri089.html on line 114: From Rocket Ship Galileo (1947) to Have Space Suit—Will Travel (1958), Robert A. Heinlein wrote twelve novels, all published by Scribners, that were aimed at what we now call the juvenile market. In Dr. Johnson’s sense of the word, they are classics in their field, they have stood the test of time. They appeared first in hardback—unusual in a field in which, until the 1950s or 1960s, almost all major works were published in magazines or in paperback; and during the 1950s, hardback copies of these novels could be found in school and public libraries all across the country. These novels later appeared in paperback and have remained available in that form to the present. Heinlein’s juvenile novels have been largely ignored by both science fiction critics and critics of children’s literature; but even a half century after they were written, these novels are still “contemporary” and are still among the best science fiction in the range.
ellauri089.html on line 116: There's no gap between will and action, for Heinlein's juveniles adulthood is devotion to something they want to do. This is the origin of the books' guilelessness—for that worldview is innocence, down at its root, even when the grand theme of a book is slavery, war, or survival in harsh circumstances. Being human isn't an insoluble problem for them. It's a puzzle that has a solution: be juvenile. What made Robert Heinlein inimitable was the easiness of the people in those stories.
ellauri089.html on line 119: In order for us to answer the "big questions" about the universe, Lazarus states at one point, it would be necessary to stand outside the universe.
ellauri089.html on line 130: When Ayn Rand's novel The Fountainhead was published, Heinlein was very favorably impressed, as quoted in "Grumbles ..." and mentioned John Galt—the hero in Rand's Atlas Shrugged—as a heroic archetype in The Moon Is a Harsh Mistress. He was also strongly affected by the religious philosopher P. D. Ouspensky.
ellauri089.html on line 132: Heinlein's name is often associated with the competent hero, a character archetype who, though he or she may have flaws and limitations, is a strong, accomplished person able to overcome any soluble problem set in their path. They tend to feel confident overall, have a broad life experience and set of skills, and not give up when the going gets tough.
ellauri089.html on line 145: Even more surprising, the sociological aspects of these books have also stood up well over the years. Boys today may not be quite as innocent about girls as they appear to be in most of Heinlein’s juveniles (perhaps at the request of Scribner’s editor Alice Dalgliesh), but the various interpersonal relationships (boy-girl, parent-child, sibling-sibling) do still ring quite true. Today’s young readers may have to ask what a “soda jerk” is, but they will have no trouble understanding why Kip, the hero of Have Space Suit—Will Travel, tosses a chocolate milkshake all over his tormentor.
ellauri089.html on line 149: The last juvenile, Have Space Suit—Will Travel, recapitulates and surpasses the other books in the series as Kip Russell travels first to the moon, then to Pluto, then to a planet in Vega’s system, and finally to the Lesser Magellanic Cloud; he eventually comes home by a circular route! All of the books feature young people, primarily young men—but a surprising number of strong female characters, growing up and going through the process of separating themselves from their sometimes ununderstanding families, discovering their real identities, successfully dealing with bar mitzwah, and by the story’s end, entering the adult world as foreskinless and capable people.
ellauri089.html on line 157: He is a great fan of nuclear power. He certainly fails to challenge the reader to think critically about what the future climate might be like. In addition, Heinlein presents specific scientific, technological, sociological, moral or ethical, and humanistic situations which will not only intrigue but challenge the reader’s attitudes—about space travel, illegal alien societies, the over-populated future, the nature of time, and so on.
ellauri089.html on line 172: July 20, 1969, is probably the most important day in human history - the day men from Earth first set foot on another planet, Earth's moon. Robert Heinlein was a guest commentator (along with Arthur C. Clarke) with Walter Cronkite on this historic occasion.
ellauri089.html on line 197: Job: A Comedy of Justice is a novel by Robert A. Heinlein published in 1984. The title is a reference to the biblical Book of Job and James Branch Cabell's book Jurgen, A Comedy of Justice.
ellauri089.html on line 198: The story examines religion through the eyes of Alex, a Christian political activist who is corrupted by Margrethe, a Danish Norse cruise ship hostess and loves every minute of it. Enduring a shipwreck, an earthquake, and a series of world-changes brought about by Loki (with Jehovah's permission), Alex and Marga work their way from Mexico back to Kansas as dishwasher and waitress.
ellauri089.html on line 212: History does not record anywhere at any time a religion that has any rational basis. Religion is a crutch for people not strong enough to stand up to the unknown without help. But like dandruff, most people do have a religion and spend money on it and seem to derive considerable pleasure from fiddling with it.
ellauri089.html on line 234: Kaikki varmaan sixi että se oli jevreiskij. Isä aurinkoinen pilvistyi. Nimiserkut eivät sulattaneet toisiaan. Olivat kuin Laurit Hakulinen ja Kettunen. Hakulinen olisi mieluusti lähettänyt rabulisti-Laurin Siperiaan. Siperia opettaa sivistynyttä kielenkäyttöä. Hyvää suomea vaikkei vapaata.
ellauri089.html on line 395: Analytical Table of Contents
ellauri089.html on line 415: § 6. and the answer to this question is that it is indefinable … indefinable ja simple ei ole sama asia. G.E.Mooren määäritelmäteoria oli aika alkeellista tasoa. Kyllä "hyvä" on hajotettavissa tekijöihin ja sillä on oma logiikka, kuten olen osoittanut tärkeässä artikkelissani hyvästä joka ilmestyi Kouvolan julkaisusarjassa.
ellauri089.html on line 421: § 9. What is thus indefinable is not "the good", or the whole of that which always possesses the predicate "good", but this predicate itself. …
ellauri089.html on line 423: § 10. "Good", then, denotes one unique simple object of thought among innumerable others; but this object has very commonly been identified with some other—a fallacy which may be called "the naturalistic fallacy" … Tässä Jyriltä alkaa lähteä riimu käsistä. Sillä on niin iso lehmälauma ojassa, ettei se pysty pitelemään sitä. 1 lehmistä on että ainoa merkizevä hyvä on termiittiapinoiden hyvä, lehmistä ei mitään väliä. Niitä on hyvä popsia aivan vapaasti. Koska lehmät ei ole meikäläisiä, niillä ei ole sielua, ei äänioikeutta eikä armeijaa, ja ne maistuu meistä apinoista hyvältä. So there!
ellauri089.html on line 425: § 11. and which reduces what is used as a fundamental principle of Ethics either to a tautology or to a statement about the meaning of a word. …
ellauri089.html on line 429: § 13. and if it were avoided, it would be plain that the only alternatives to the admission that "good" is indefinable, are either that it is complex, or that there is no notion at all peculiar to Ethics—alternatives which can only be refuted by an appeal to inspection, but which can be so refuted.
ellauri089.html on line 435: § 16. Our investigations of the latter kind of relation cannot hope to establish more than that a certain kind of action will generally be followed by the best possible results; …
ellauri089.html on line 485: § 39. Mill declares that "Happiness is the only thing desirable as an end", and insists that "Questions of ultimate ends are not amenable to direct proof"; …
ellauri089.html on line 487: § 40. yet he gives a proof of the first proposition, which consists in (1) the fallacious confusion of "desirable" with "desired", …
ellauri089.html on line 493: § 43. Mill attempts to reconcile his doctrine that pleasure is the sole object of desire with his admission that other things are desired, by the absurd declaration that what is a means to happiness is "a part" of happiness. …
ellauri089.html on line 497: § 45. We must now proceed to consider the principle of Hedonism as an "Intuition", as which it has been clearly recognised by Prof. Sidgwick alone. That it should be thus incapable of proof is not, in itself, any reason for dissatisfaction. …
ellauri089.html on line 509: § 51. He then goes on to the far more important proposition that no part of Human Existence, except pleasure, is desirable. …
ellauri089.html on line 521: § 57. I conclude, then, that a reflective intuition, if proper precautions are taken, will agree with Common Sense that it is absurd to regard mere consciousness of pleasure as the sole good. …
ellauri089.html on line 525: § 59. Egoism proper is utterly untenable, being self-contradictory; it fails to perceive that when I declare a thing to be my own good, I must be declaring it to be good absolutely or else not good at all. …
ellauri089.html on line 542: § 66. The term "metaphysical" is defined as having reference primarily to any object of knowledge which is not a part of Nature—does not exist in time, as an object of perception; but since metaphysicians, not content with pointing out the truth about such entities, have always supposed that what does not exist in Nature, must, at least, exist, the term also has reference to a supposed "supersensible reality": …
ellauri089.html on line 576: § 83. (2) If "being good" and "being willed" are not identical then the latter could only be a criterion of the former; and, in order to shew that it was so, we should have to establish independently that many things were good—that is to say, we should have to establish most of our ethical conclusions before the Metaphysics of Volition could possibly give us the smallest assistance. …
ellauri089.html on line 599: § 92. The distinction made in the last § is further explained; and it is insisted that all that Ethics has done or can do, is, not to determine absolute duties, but to point out which, among a few of the alternatives, possible under certain circumstances, will have the better result. …
ellauri089.html on line 603: § 94. and (b) even to decide that, of any two actions, one has a better total result than the other in the immediate future, is very difficult; and it is very improbable, and quite impossible to prove, that any single action is in all cases better as means than its probable alternative. Rules of duty, even in this restricted sense, can only, at most, be general truths. …
ellauri089.html on line 605: § 95. But (c) most of the actions, most universally approved by Common Sense, may perhaps be shewn to be generally better as means than any probable alternative, on the following principles. (1) With regard to some rules it may be shewn that their general observation would be useful in any state of society, where the instincts to preserve and propagate life and to possess property were as strong as they seem always to be; and this utility may be shewn, independently of a right view as to what is good in itself, since the observance is a means to things which are a necessary condition for the attainment of any great goods in considerable quantities. …
ellauri089.html on line 611: § 98. In this way, then, it may be possible to prove the general utility, for the present, of those actions, which in our society are both generally recognized as duties and generally practised; but it seems very doubtful whether a conclusive case can be established for any proposed change in social custom, without an independent investigation of what things are good or bad in themselves. …
ellauri089.html on line 615: § 100. and that (β) in all other cases, rules of action should not be followed at all, but the individual should consider what positive goods, he, in his particular circumstances, seems likely to be able to effect, and what evils to avoid. …
ellauri089.html on line 627: § 106. but in order fairly to decide upon the intrinsic value of virtue, we must distinguish three different kinds of disposition, each of which is commonly so called and has been maintained to be the only kind deserving the name. Thus (a) the mere unconscious "habit" of performing duties, which is the commonest type, has no intrinsic value whatsoever; Christian moralists are right in implying that mere "external rightness" has no intrinsic value, though they are wrong in saying that it is therefore not "virtuous", since this implies that it has no value as a means. …
ellauri089.html on line 640: § 110. By an "ideal" state of things may be meant either (1) the Summum Bonum or absolutely best, or (2) the best which the laws of nature allow to exist in this world, or (3) anything greatly good in itself: this chapter will be principally occupied with what is ideal in sense (3)—with answering the fundamental question of Ethics. …
ellauri089.html on line 644: § 112. In order to obtain a correct answer to the question "What is good in itself?" we must consider what value things would have if they existed absolutely by themselves; …
ellauri089.html on line 652: § 116. But (3) granted that the appropriate combination of these two elements is always a considerable good and may be a very great one, we may ask whether, where there is added to this a true belief in the existence of the object of cognition, the whole thus formed is not much more valuable still. …
ellauri089.html on line 656: § 118. from the two judgments (a) that knowledge is valuable as a means, (b) that, where the object of the cognition is itself a good thing, its existence, of course, adds to the value of the whole state of things: …
ellauri089.html on line 660: § 120. We thus get a third essential constituent of many great goods; and in this way we are able to justify (1) the attribution of value to knowledge, over and above its value as a means, and (2) the intrinsic superiority of the proper appreciation of a real object over the appreciation of an equally valuable object of mere imagination: emotions directed towards real objects may thus, even if the object be inferior, claim equality with the highest imaginative pleasures. …
ellauri089.html on line 693: Public Domain Dedication Principia Ethica was written by G. E. Moore, and published in 1903. It is now available in the Public Domain.
ellauri090.html on line 96: A crítica moderna chama de trilogia realista os três romances que marcaram um novo estilo na obra de Machado de Assis, a saber Memórias Póstumas de Brás Cubas (1881), Quincas Borba (1891) e Dom Casmurro (1899), e que decisivamente também inovaram a literatura brasileira, introduzindo o Realismo no Brasil e precedendo outros elementos da literatura contemporânea.
ellauri090.html on line 112: Quincas Borba (Joaquim Borba dos Santos), a wealthy man and a self-proclaimed philosopher, dies and leaves his large estate to his friend, Rubião, a teacher. The only condition of the bequest is that Rubião care for Quincas Borba’s dog, also named Quincas Borba, as if the dog were human. Rubião travels from the provincial town of Barbacena to the city of Rio de Janiero to establish himself with his newly inherited wealth. On the train, he meets Christiano Palha and Palha’s wife, Sophia. Rubião soon becomes infatuated with Sophia.
ellauri090.html on line 118: Guilt-ridden about his infatuation with Sophia, Rubião begins to worry that the deceased Quincas Borba has somehow transmigrated into his dog’s body. This anxiety is one of the first signs of Rubaio’s impending madness.
ellauri090.html on line 120: Rubião becomes friends with Dr. Camacho, a lawyer and the editor of a politically oriented newspaper called Atalaia. On his way to meet Dr. Camacho, Rubião rescues a small child, Deolindo, in danger of being run over by a carriage and horses. Rubião then goes on to Dr. Camacho’s office, where he subscribes generously to the capital fund for Atalaia. Dr. Camacho flatters Rubião by publishing an account of Rubião’s heroism in saving Deolindo. Although Rubião is at first modest and dismissive about his heroism, as he reads Camacho’s account he becomes increasingly self-important.
ellauri090.html on line 124: Rubião tries to stay away from Sophia, but he finds an envelope addressed in Sophia’s handwriting to Carlos Maria. When he confronts her with the envelope, she tells him to open it. He refuses and leaves. Although Carlos Maria had flirted with Sophia, the envelope contains only a circular about a charitable committee on which Sophia serves.
ellauri090.html on line 156: et manifestatum est mihi quoniam bona sunt quae corrumpuntur, quae neque si summa bona essent neque nisi bona essent corrumpi possent; quia si summa bona essent, incorruptibilia essent, si autem nulla bona essent, quid in eis corrumperetur non esset. nocet enim corruptio et, nisi bonum minueret, non noceret. aut igitur nihil nocet corruptio, quod fieri non potest, aut, quod certissimum est, omnia quae corrumpuntur privantur bono. si autem omni bono privabuntur, omnino non erunt. si enim erunt et corrumpi iam non poterunt, meliora erunt, quia incorruptibiliter permanebunt. et quid monstrosius quam ea dicere omni bono amisso facta meliora? ergo si omni bono privabuntur, omnino nulla erunt: ergo quamdiu sunt, bona sunt. ergo quaecumque sunt, bona sunt, malumque illud quod quaerebam unde esset non est substantia, quia si substantia esset, bonum esset. aut enim esset incorruptibilis substantia, magnum utique bonum, aut substantia corruptibilis esset, quae nisi bona esset, corrumpi non posset. itaque vidi et manifestatum est mihi quia omnia bona tu fecisti et prorsus nullae substantiae sunt quas tu non fecisti. et quoniam non aequalia omnia fecisti, ideo sunt omnia, quia singula bona sunt, et simul omnia valde bona, quoniam fecit deus noster omnia bona valde. (7.12.18)
ellauri090.html on line 165: Pardo (feminine parda) is a term used in the former Portuguese and Spanish colonies in the Americas to refer to the triracial descendants of Europeans, Amerindians, and West Africans. In some places they were defined as neither exclusively mestizo (Amerindian-European descent), nor mulatto (West African-European descent), nor zambo (Amerindian-West African descent). In colonial Mexico, pardo "became virtually synonymous with mulatto, thereby losing much of its indigenous referencing." In the eighteenth century, pardo might have been the preferred label for blackness. Unlike negro, pardo had no association with slavery. Casta paintings from eighteenth-century Mexico use the label negro never pardo to identify Africans paired with Spaniards.
ellauri090.html on line 186: Seus biógrafos notam que, interessado pela boemia e pela corte, lutou para subir socialmente abastecendo-se de superioridade intelectual e da cultura da capital brasileira.
ellauri090.html on line 213: Ambos os pais de Machado de Assis sabiam ler e escrever, fato incomum na sua época e classe social. Ambos eram agregados da Dona Maria José de Mendonça Barrozo Pereira, esposa do falecido senador Bento Barroso Pereira, que abrigou seus pais e os permitiu morar junto com ela. Nascera junto a ele uma irmã, que morreu jovem, aos 4 anos, em 1845.
ellauri090.html on line 217: Segundo escrevem alguns biógrafos, a madrasta confeccionava doces numa escola reservada para meninas e Machado teve aulas no mesmo prédio, enquanto à noite estudava língua francesa com um padeiro imigrante. Certos biógrafos notam seu imenso e precoce interesse e abstração por livros.
ellauri090.html on line 283: Noutro parágrafo, diz: "Tu pertences ao pequeno número de mulheres que ainda sabem amar, sentir e pensar." De fato, Carolina era extremamente culta. Apresentou a Machado os grandes clássicos portugueses e diversos autores da língua inglesa.
ellauri090.html on line 291: Machado de Assis e Carolina Augusta teriam vivido uma "vida conjugal perfeita" por 35 anos. Quando os amigos certa vez desconfiaram de uma traição por parte de Machado, seguiram-no e acabaram por descobrir que ele ia todas as tardes avistar a moça do quadro de A Dama do Livro (1882), de Roberto Fontana. Ao saberem que Machado não podia comprá-lo, deram-lhe de presente, o que o deixou particularmente feliz e grato.
ellauri090.html on line 309: O fim da escravidão levara os aparelhos de ferro para a extinção, mas não levou a miséria e a pobreza. A grande parte do trabalho que era exercido pelos escravos, restava aos homens livres trabalhos mal remunerados e instáveis.
ellauri090.html on line 315: Memórias Póstumas de Brás Cubas tece críticas aos beneficiários da escravidão no Segundo Império, ricos, que não trabalhavam e que por isso lutavam e esperavam sua herança familiar, personificados no personagem Brás Cubas e nos outros;
ellauri090.html on line 329: A frase machadiana é simples, sem enfeites. Os períodos em geral são curtos, as palavras muito bem escolhidas e não há vocabulário difícil (alguma dificuldade que pode ter um leitor de hoje se deve ao fato de que certas palavras caíram em desuso). Mas com esses recursos limitados Machado consegue um estilo de extraordinária expressividade, com um fraseado de agilidade incomparável.
ellauri090.html on line 345: "Fiquei tão entusiasmado com a facilidade mental do meu amigo, que não pude deixar de abraçá-lo. Era no pátio; outros seminaristas notaram a nossa efusão; um padre que estava com eles não gostou." (DC, p.824.)
ellauri090.html on line 420: vo mesurando a passi tardi et lenti, i campi completamente abbandonati käyn mittaillen hitain löysin askelin
ellauri092.html on line 65: Dwight Lyman Moody (February 5, 1837 – December 22, 1899), also known as D. L. Moody, was an American evangelist and publisher connected with Keswickianism, who founded the Moody Church, Northfield School and Mount Hermon School in Massachusetts (now Northfield Mount Hermon School), Moody Bible Institute and Moody Publishers. One of his most famous quotes was “Faith makes all things possible... Love makes all things easy.“ Moody gave up his lucrative boot and shoe business to devote his life to revivalism, working first in the Civil War with Union troops through YMCA in the United States Christian Commission. In Chicago, he built one of the major evangelical centers in the nation, which is still active. Working with singer Ira Sankey, he toured the country and the British Isles, drawing large crowds with a dynamic speaking style. Jesus was a great motivational speaker, and the apostles plus Paul of Tarsus copycatted him to the best of their abilities.
ellauri092.html on line 67: Over 18 centuries later, Ike Moody broke through all the charts with his charismatic showmanship. Lose your soul to Christ and you find it, with a lot of perks! Moody gave up his lucrative boot business but got millions of followers and a comparable number of bucks on the side I bet. His family founded Moody's and made megabucks. Ei vaitiskaan, eikai ne sentään olleet sukua. Vai oliko? Ei ainakaan veljexiä. Iken perhe on Massachusettsista, Johnin Connecticutista. Galvestonissa on joku dixie Moody dynastia, ja briteissä on 1 jonka äiti oli nimeltään Lingo Lango. Kuulostaa läpältä.
ellauri092.html on line 80: By 17 years old this stout young Yankee decided to leave his farming work at home and head for Boston where he became a shoe salesman. Like Al Bundy. Taivas on todennäköisesti täynnä kadonneita parittomia sukkia. Ne ovat kaikki pelastuneet sinne. Kun mun sukkaan tulee reikä heitän sen roskiin mutta pelastan parittoman, koska mun lähes kaikki sukat ovat mustia. Vartioin niitä mustasukkaisesti ja teen leskexi jääneistä uusia pareja. He attended a Congregationalist Church which bored him as did all religious matters but over the next year the convicting message of sin and righteousness began to take effect. At the same time though, he raised up a wall of arguments. He settled his heart by deciding to leave the matter until his deathbed, but Cod’s Word continued to disturb him. No wonder: this was good old Boston, the home of the bean and the cod, Where the Lowells talk to the Cabots, And only the Cabots talk to Cod.
ellauri092.html on line 82: In April 1855 young Edward Kimball a Sunday school teacher was deeply burdened by Moody’s sole. Kimball left his house and made his way to the shoe shop where Moody worked with the intention of confronting Moody about his standing in front of Cod. A thousand contrary thoughts invaded the young man’s mind and he almost turned back. When he realized he had passed the shop he decided he would go for it and get it over with quickly. With what he later thought was a very weak plea with tears in his eyes he challenged Moody concerning his salivation, Cod’s tail and his need of a waist. That day in the back of the shop on his knees Moody accepted his price and Kimball returned home within minutes with new soles. Salivation while you wait.
ellauri092.html on line 84: The first change in Moody was that he received a burden to see all his family earnings saved. Later that year he moved to Chicago and although he started to show signs of real shoe business ability and success, when he experienced the revival which commenced in that city in January 1857, business success faded into insignificance. He was ruined - success of this world no longer interested him instead, he began to glow in Christian virtue. He mixed freely amongst Plymouth Brethren, Methodist Episcopal, Congregationalists and Baptists. The years passed and he worked with the men in tights at YMCA and raised up one of the most unusual Sunday Schools of that day which became a church. He reluctantly began to preach and haggled every step of the way. He turned down Congregational ordination and remained a simple uneducated layman with a burden for souls. Having heard of Spurgeon’s ministry in London he did all he could to get hold of and read every Spurgeon sermon. He took thorough hold of Spurgeon’s three ‘R’s: Ruin by the fall, Redemption by the Blood, and Regeneration by the Holy Mackerel. This flowed through every one of his messages and was the marrow of Moody’s theology. Many thought him too radical and so nicknamed him ‘Crazy Moody.’
ellauri092.html on line 86: When his wife Emma suffered bad asthma the doctor suggested a boat trip so Moody decided to take her to dry and airy Britain. In February 1867 they set sail for Britain for the first time. Altogether they had a thoroughly inspiring time. They visited Spurgeon’s Metropolitan Tabernacle which had a congregation of 5,000. He sat amongst the Plymouth Brethren and heard their most fervent preachers as well as preaching for them. He could preach as fervently as any tommy, if not more. He was also invited to speak at some meetings in London where his warmth won everyone’s affection while his wife coughed in the smog. He also visited Bristol to see George Muller’s work where 1,500 orphan children were provided for financially without requests for money. (The trick is familiar from Dickens' Oliver Twist.) Moody was very impressed with what Cod could accomplish going through this meek godly man of prayer. They managed to include Dublin and France in the trip then in June they returned to America.
ellauri092.html on line 88: He became very settled and successful in ministry in Chicago. He sat on at least ten separate committees while at the same time fighting the gall of Cod to step out as an itinerant Evangelist. Cash flow was becoming mechanical. In June 1871 a great burden came upon two older ladies in his congregation to pray that he would receive the baptism of the Holy Ghost and fire. These two hot ladies became very obvious to Moody as they sat on the front pew and prayed as he preached. When he enquired about their praying they informed him that they needed the power of the Spirit.
ellauri092.html on line 92: He fleed to England for a few months of rest and with a desire to draw ale with Christian leaders there. He had no intention of zonking although he did a few times but he attended conventions and conferences and wrote numbers of notes and thoughts. He met with the Plymouth Brethren near Dublin and he spent a whole night kneeling in fervent prayer with about 20 of these jealous men. That next morning he walked with Henry “Butcher” Varley through the streets. This Br'er Rabbit said something to him which made a deep impact on the weasel Cod was forming. He said “Moody, the world has yet to see what Cod will do to a man full of It.” That night as these words still reverberated in his mind and heart he vowed that by the grace of Cod and the power of the Holy Mackerels he would be that man. All who met with him during this journey in Britain and Ireland were strangely aware that Cod was preparing a great work in this man. You could smell it a mile away. Mackerels!
ellauri092.html on line 100: In September 1874 they travelled to Belfast in the North of Ireland for five weeks of meetings like those in Scotland. Then onward to Dublin for a month where several thousand pounds sterling were reported converted to dollars. These were some of the most remarkable meetings ever held in Ireland. In November they sailed for England and continued to minister in the main cities and towns. In March 1875 he moved to London to start a 4 mouth campaign. Initially meetings had about 16,000 people in attendance. He bled the rich and poor, the famous and the destitute, princesses as well as paupers. It is estimated that a million and a half people paid him in this chief of cities. After one very brief visit to Cambridge University he returned home to America and did not return again until 1882 when he administered snake oil in Ireland, Scotland, Wales and England.
ellauri092.html on line 104: During the summer of 1883 he returned home to count the revenue but was back again; first to Ireland and then London in November. For the next 8 months he held his greatest meetings yet in the capital. Many of his best new labourers were the pervert convicts from 1875. This campaign sealed the future destiny of many young men who would later go to the admission collection field. It was not long after his death in 1899 that his sermons were second only in demand to Pilgrim’s Progress and were printed right across the ad pages of the Boston Globe.
ellauri092.html on line 114:
ellauri092.html on line 117: babtistit 170M/50M 1609 Smyth Amsterdam Uppokaste Miespappeus Matalahko N/A episkopaalit
ellauri092.html on line 137:
ellauri092.html on line 145: Sveitsin ja Saksan reformaatiossa syntyi 1500-luvulla luterilaisten ja reformoitujen kirkkokuntien lisäksi uskonpuhdistuksen suunta, josta käytettiin aluksi nimitystä anabaptismi (uudestikastajat).
ellauri092.html on line 147: Etelä-Saksan kautta anabaptismi siirtyi Hollantiin, jossa se toimi nimellä mennoniitat. Hollannista liike siirtyi Englantiin. Tärkeimmäksi anabaptismin haarautumaksi muodostui Englannin puritaanien ja separatistien piiristä 1600-luvulla syntynyt liike, jonka johtajana toimi pastori John Smyth. Baptismin katsotaan syntyneen vuonna 1609, jolloin Smyth perusti Amsterdamissa, Hollannissa ensimmäisen baptisti nimeä käyttäneen seurakunnan.
ellauri092.html on line 151: Opillisesti baptismi painottaa Raamatun erehtymättömyyttä ja arvovaltaa. Samoin korostetaan omakohtaista uskoontuloa. Ainoastaan uskonsa tunnustaneet henkilöt kastetaan. Kaste toimitetaan upottamalla ja se käsitetään lähinnä vertauskuvalliseksi uskon tunnustamiseksi. Kaste suoritetaan vain kastettavan omasta pyynnöstä ja sen kautta liitytään paikallisseurakuntaan. Vauvoja ei kasteta, mutta heidät siunataan Jeesuksen antaman esimerkin mukaisesti. Mitään ikärajaa ei kuitenkaan kasteelle menolle ole asetettu, vaan riittävää on nimenomaan se, että henkilö on väittänyt haluavansa kasteen ja uskovansa. Lasten ja imeväisten suusta sitä kuulee vähemmän. Seurakunnan jäsenyys on tarkoitettu pelkästään henkilökohtaisesti uskoville. Varsinaista yhteistä uskontunnustusta ei baptisteilla ole. David Foster Wallacen peukuttamat mennoniitat oli anabaptistien sekti.
ellauri092.html on line 157: In matters of sexuality, several Baptist churches are promoting the virginity pledge to young Baptist Christians, who are invited to engage in a public ceremony at sexual abstinence until Christian marriage. This pact is often symbolized by a purity ring. Programs like True Love Waits, founded in 1993 by the Southern Baptist Convention have been developed to support the commitments.
ellauri092.html on line 184: In 1914–1917 many Methodist ministers made strong pleas for world peace. President Woodrow Wilson (a Presbyterian), promised "a war to end all wars." Tästä teki sitten pilaa italialainen nobelistirunoilija Eugenio Montale, joka on aika lailla kyllä never heard. Se oli liian hermeettinen vedotaxeen kansan makuun. Oikeastaan sen ei olis kuulunutkaan saada noobelia kerze oli pessimisti, muze oli sentään antifasisti, joista sodan aikana lie Italiassa ollut pula. Eli jälleen kerran sellanen poliittinen virkanimitys. Montale oli kantava voima runoilijaryhmässä, joka kutsui itseään Hermeettiseksi seuraksi. Ryhmä tuotti täysin epäloogisia runoja, jotka kuvastivat absurdia ajatusta Sodasta, joka päättää kaikki sodat.
ellauri092.html on line 192: Whereas most American Methodist worship is modeled after the Anglican Communion´s Book of Common Prayer, a unique feature was the once practiced observance of the season of Kingdomtide, which encompasses the last thirteen weeks before Advent, thus dividing the long season after Pentecost into two discrete segments. During Kingdomtide, Methodist liturgy emphasizes charitable work and alleviating the suffering of the poor. This practice was last seen in The Book of Worship for Church and Home by The United Methodist Church, 1965, and The Book of Hymns, 1966. While some congregations and their pastors might still follow this old calendar, the Revised Common Lectionary, with its naming and numbering of Days in the Calendar of the Church Year, is used widely. However, congregations who strongly identify with their African American roots and tradition would not usually follow the Revised Common Lectionary.
ellauri092.html on line 208: Pst: Wesley kallistui arminianismin sijasta kalvinistisen preterition kannalle eli lampaat olis esivalittu. Tää on vähän kun se että maailma on deterministinen, mutta ei se paljon auta jos se on kaoottinen. Mefodisteilla on paljon laupiaita hommia kuten sairaaloita, orpokoteja, keittoloita ja kouluja. Babtistit on selkeesti joholla, ne on hihhulimpia, niiden jamboreet on vauhdikkaampia. Mefodistit on vähän tollasia kylmäverisiä tinselfishejä.
ellauri092.html on line 215: There is some debate about the roots of Baptists as a denomination, or family of denominations. Some argue that Baptists can trace their roots right back to the famous cousin of Jesus – John the Baptist. While most others go back only as far as the Anabaptist movement in the wake of the Protestant Reformation.
ellauri092.html on line 217: Whatever the case, it is indisputable that Baptists have been a major branch of denominations since at least the 17th century. In America, the First Baptist Church of Providence, Rhode Island was founded in 1639. Today, Baptists comprise the largest Protestant family of denominations in the United States. The largest Baptist denomination is also the largest Protestant denomination. That honor goes to the Southern Baptist Convention.
ellauri092.html on line 253: Baptists are traditionally mixed on the Calvinism-Arminianism debate. Few would call themselves true Arminians, and most Baptists would probably self-describe as modified (or moderate) Calvinists – or 4 point Calvinists, rejecting especially the doctrine of Limited Atonement. In contrast to Methodists, most all Baptists believe in the eternal security of a Christian, though many hold to a view of this that is very different from the Reformed doctrine of the Perseverance of the Saints.
ellauri092.html on line 267: Siltikään ei vielä selvinnyt kummalla porukalla oli isompi lusikka helluntaiystävien sopassa. Edellisen perusteella wilholaisuus olisi selkeesti lähempänä anabaptisteja. Hetkinen hetkinen! Moody onkin kallellaan kelvinismiin, kevinismiin, kenismiin, kedgereeismiin, no mikä se nyt oli - keswikismiin. Ikinä kuullutkaan, mikä se nyt sitten on? Aargh. Tää on niistä varmaan KIVAA. Saa kuurnia hyttystä ja rökittää toisia, olla holier than thou. No oikeesti tää on sama ilmiö kuin supermarketin hammastahnahyllyllä. On pakko kexiä tuotteisiin eroja että saa asiakkaan houkutelluxi ostamaan just meidän tahnapurson. Se suojelee kiillettä ja säästää ikeniä ja saa sun hengityxen raikastumaan ja hymyn häikäsemään. Jeesuskin lämpenee kun näkee sen.
ellauri092.html on line 271: William Boardman worked closely with Robert Pearsall Smith, whose wife Hannah Whitall Smith, a Quaker, became well known in the movement for her belief in “quietism”. Quietism teaches that “sinless perfection” is attainable in this life and comes from inner quietness or meditative contemplation that is believed to allow God to work as all human effort ceases. Remind you of something today?
ellauri092.html on line 279: As a young Christian, because of a lack of discipleship, I was literally tossed about on various theological waves because of my emotions. Because of that I was drawn into the Charismatic Movement. Looking back now, I fully realize my error.
ellauri092.html on line 287: Biblically speaking, sanctification is the process the Christian goes through that ultimately makes him/her perfect in Christ. This is not only begun by God at our conversion, but finished by Him as well when we reach the eternal realm (Hebrews 12:2; Philippians 1:6). In sanctification, Christians are both passive and active. We are passively trusting in God’s ability to fully sanctify us and we are active because we are to choose to do what is right, in thought, word, and deed (Romans 12:1-2; 1 Thessalonians 4:4; Hebrews 12:14, etc).
ellauri092.html on line 289: Adherents of Keswickianism would agree with the above regarding justification. However, when it comes to sanctification, they move off in a different direction. They generally do not believe the Holy Mackerel comes into the person and takes up residence at salvation, but that the Holy Mackerel simply comes upon the person to seal them with salvation. It is later, at a time they refer to variously as the “second blessing,” or “higher living,” when they say sanctification occurs. Ultimately, their view of sanctification is flat out mysticism akin to New Age’s goal of an altered state of consciousness. This is all based on a strong (and seemingly biblical), desire to emotionally “know” God. The person turns inward to meet the felt needs of self.
ellauri092.html on line 295: …the problems in the Keswick theology are severe. Because of its corrupt roots, Keswick errs seriously in its ecumenical tendencies, theological shallowness or even incomprehensibility, neglect of the role of the Word of God in sanctification, shallow views of sin and perfectionism, support of some tenants of Pelagianism and semi-Pelagianism, improper divorce of justification and sanctification, confusion about the nature of saving repentance, denial that God’s sanctifying grace always frees Christians from bondage to sin and changes them, failure to warn strongly about the possibility of those who are professedly Christians being unregenerate, support for an unbiblical pneumatology, belief in the continuation of the sign gifts, maintenance of significant exegetical errors, distortion of the positions and critiques of opponents of the errors of Keswick, misrepresentation of the nature of faith in sanctification, support for a kind of Quietism, and denial that God actually renews the nature of the believer to make him more personally holy. Keswick theology differs in important ways from the Biblical doctrine of sanctification. It should be rejected.
ellauri092.html on line 303: Andrew Murray – “very notable advocate of the continuationistic Keswick theology and a charismatic precursor”
ellauri092.html on line 320: The concept of holiness is a biblical one. It is something that all Christians should know about and understand how we connect with it. Thomas Constable has this to say about holiness.
ellauri092.html on line 322: Holiness is thus not so much an abstract or mystic idea, as a regulative principle in the everyday lives of men and women. Holiness is thus attained not by flight from the world, nor by monk-like renunciation of human relationships of family or station, but by the spirit in which we fulfill the obligations of life in its simplest and commonest details: in this way – by doing justly, loving mercy, and walking humbly with our God in everyday life. Or laying down prostrate knickers down when the knobbly heads of the elders tell us so. Kitty loves me yes I know, cause his purring tells me so. Is that there a test tube in your pockezes, or are you just so glad to see me?
ellauri092.html on line 326: The common thread with all of the people above (and others not listed), is the emphasis on mystical experiences that allegedly begin within as we quiet ourselves and wait upon God. Unfortunately, this is clearly not Scriptural because we are not to focus on our “innerspace” as New Agers do. We are to put our hand to the plow and look forward, not backward. This can only occur as we submit ourselves to Him (Romans 12:1-2). It really doesn’t matter if our emotions catch up with us, nor should they be used to “verify” that we are growing in the Lord. If the heart is deceitfully wicked and cannot be understood (Jeremiah 17:9), what makes us think that once we are saved, our hearts are all of a sudden able to be known?
ellauri092.html on line 393: Vasemmistoradikaali Armaxesta Heikelit muikenee kuin vaarit kai yhteisestä sopimuxesta. Se oli mätämuna, jokaisessa suvussa on sellainen, ellei useita. Tai hei, löytyy siitä jotain sukusomesta. Se on O. I:n vaasalaisen pappisveljen Joel August Heikelin tuhlaajapojan Gunnar Gabrielin poka, joka (siis Gunnar) kuoli Helsingissä 38-vuotiaana espanjantautiin 1919. Jostain syystä se (siis Armas) on syntynyt jenkeissä. Ei kai Gunnar saanut tartuntaa työväenaattesta rapakon takana? Senkö tautta Armaxesta tuli punikki? Sen äiti, urkurintytär Hanna Victoria Gullstrand Skånesta kuoli varmaan samaan espanjantautiin 1919, mutta Vaasassa. Armas ressukka jäi täysorvoxi 12-vuotiaana. Se syö miestä kyllä, mixei naistakin. Armaxesta voisi olla lisää työväenkirjastossa. Se oli kemisti.
ellauri092.html on line 403: Son of Gunnar Gabriel Heikel and Hanna Victoria* Heikel
ellauri092.html on line 409: Managed by: Susanne Elisabeth Snellman
ellauri092.html on line 418: ab1f" height="200px" />
ellauri092.html on line 530: Noted, Currently We don't have enough information about Cars, Monthly/Yearly Salary etc. We will update soon.
ellauri092.html on line 532: As per our current Database, Irina Krohn is still alive
ellauri093.html on line 49:
ellauri093.html on line 51: 5: Prepare the table, watch in the watchtower, eat, drink: arise, ye princes, and anoint the shield.
ellauri093.html on line 55: 9: And, behold, here cometh a chariot of men, with a couple of horsemen. And he answered and said, Babylon is fallen, is fallen; and all the graven images of her gods he hath broken unto the ground.
ellauri093.html on line 91:
ellauri093.html on line 120: 125 schools and directly resulted in 18,000 Christian conversions, as well as the establishment of more than 300 stations of work with more than 500 local helpers in all eighteen provinces. His CIM opposed the opium culture, stupid fool.
ellauri093.html on line 138: Notable Brethren
ellauri093.html on line 161: Neen läheisin työtoveri oli Witness Lee -niminen babtisti. Heidän yhteistyönsä alkoi 1932. Lee muutti Shanghaihin 1934 voidakseen työskennellä enemmän Neen kanssa. Hän muun muassa toimitti Neen julkaisua The Christian 1934–1940 ja oli hänen best maninsa mm. tämän avioituessa. Vuonna 1949 Nee lähetti Leen ja ryhmän muita Taiwanille jatkamaan lähetystyötä. Charity oli käynyt mustasukkaisexi. Taiwan eli Formosa on oikeistokiinalaisten saari Fuzhouta vastapäätä. Yhtä lähellä kuin Tallinna. Danin vanhemmat oli vieläkin vihaisia sen petturuudesta.
ellauri093.html on line 182: Wingate was known for various eccentricities. For instance, he often wore an alarm clock around his wrist, which would go off at times, and had raw onions and garlic on a string around his neck, which he would occasionally bite into as a snack (the reason he used to give for this was to ward off mosquitoes). He often went about without clothing. In Palestine, recruits were used to having him come out of the shower to give them orders, wearing nothing but a shower cap, and continuing to scrub himself with a shower brush. Sometimes Wingate would eat only grapes and onions.
ellauri093.html on line 191: Both Open and Exclusive Brethren have historically been known as "Plymouth Brethren." That is still largely the case in some areas, such as North America and Northern Ireland. In some other parts of the world such as Australia and New Zealand, most Open Brethren shun the "Plymouth" label. This is mostly because of widespread negative media coverage of the Plymouth Brethren Christian Church, the most hardline branch of the Exclusive Brethren (and the only numerically significant Exclusive group in either country), which most Open Brethren consider to be a cult with which they do not wish to be misidentified.
ellauri093.html on line 195: Some Chapels, on the other hand, will allow practically anyone to participate who walks in and says that he is a Christian, based on the newcomer's profession of faith. Such assemblies are said to have an "open table" approach to strangers. Gospel Hall Brethren, on the other hand, generally believe that only those formally recognised as part of that or an equivalent assembly should break bread. Most Closed and some Open Brethren hold that association with evil defiles and that sharing the Communion meal can bring that association.
ellauri093.html on line 197: Their support text is from 1 Corinthians 15:33, "Do not be deceived: evil communications corrupt good table manners." Among other distinctions, the Gospel Halls would generally not use musical instruments in their services, whereas many Chapels use them and may have singing groups, choirs, "worship teams" of musicians, etc. The Gospel Halls tend to be more conservative in dress; women do not wear trousers in meetings and always have their heads covered, while in most Chapels women may wear whatever they wish, including nothing, though modesty in dress serves as a guideline, and many may continue the Orde Wingate tradition of wearing a shower cap for head covering if nothing else. Open Brethren churches are all independent, self-governing, local congregations with no central headquarters, although there are a number of seminaries, missions agencies, and publications that are widely supported by Brethren churches and which help to maintain a high degree of communication among them.
ellauri093.html on line 207: Another less clear difference between assemblies lies in their approaches to collaborating with other Christians. Many Open Brethren will hold gospel meetings, youth events, or other activities in partnership with non-Brethren Evangelical Christian churches. More conservative Brethren tend to not support activities outside their own meetings.
ellauri093.html on line 224: Help with eider abuse: Eider Abuse Tool Kit
ellauri093.html on line 226: This guide covers the following topics: What is eider abuse? What are the types of eider abuse? What is the age at which someone older is considered an ‘eider’? Why does eider abuse occur? Who commits eider abuse? Who are the abusers? Who is at risk of eider abuse? Is it eider abuse if the person neglects their own needs? Is eider abuse family violence? As a family violence worker, what do I need to know about eider abuse?
ellauri093.html on line 228: What is eider abuse?
ellauri093.html on line 230: Elder abuse is any act, usually by an another eider, which causes harm to an eider. The abuser may be a:
ellauri093.html on line 249: Abuse of eider by someone who is not part of a frustrating relationship, such as workers and business owners, does not fall under the definition of ‘eider abuse’ used in this Tool Kit. For help with consumer-based abuse such as scams and rip offs contact Consumer Affairs (ask for "Victoria").
ellauri093.html on line 251: What are the types of eider abuse?
ellauri093.html on line 252: Elder abuse can take many forms. Often more than one type of abuse can be used.
ellauri093.html on line 254: Emotional (or psychological) abuse: Using threats, humiliation or harassment causing distress and feelings of shame, stress or powerlessness. It often occurs in combination with other forms of abuse.
ellauri093.html on line 258: Financial abuse: Using someone’s money, property or other assets illegally or improperly or forcing someone to change their will or sign documents. This is the most common form of abuse seen at Seniors Rights Victoria.
ellauri093.html on line 260: Physical abuse: Inflicting pain or injury by hitting, slapping, pushing or using restraints.
ellauri093.html on line 262: Social abuse: Forcing someone to become isolated by restricting their access to others including family, friends or services. This can be used to prevent others from finding out about the abuse.
ellauri093.html on line 272: Why does eider abuse occur?
ellauri093.html on line 274: There are many schools of thought on why elder abuse occurs. Open and Closed brezels disagree. It is the wages of sin ok, but who sins and who pays is controversial. The wages may be financial, physical, social, sexual etc.
ellauri093.html on line 276: Who commits eider abuse? Who are the abusers?
ellauri093.html on line 278: Research shows that sons and daughters are most likely to be responsible for the abuse of parents.
ellauri093.html on line 280: Who is at risk in eider abuse?
ellauri093.html on line 282: Issues contributing to risk may include family violence, isolation, dependency grammar and career stress. The eider is at risk of getting flayed. The abuse worker is at risk of getting caught. Always abuse indoors and avoid unnecessary noise.
ellauri093.html on line 284: Is it elder abuse if the eider neglects their own needs?
ellauri093.html on line 288: Self-neglect must be considered eider abuse, in fact it is doubly so. It can be enhanced with help of a trusted person. For example, an older person may neglect their own needs due to low self-esteem or stress provided by a support person’s abrasive behaviour.
ellauri093.html on line 290: Is elder abuse family violence?
ellauri093.html on line 292: Eider abuse is a popular form of family violence.
ellauri093.html on line 294: Further tips for eider abuse workers
ellauri093.html on line 296: As a family violence worker, what else is good to know about eider abuse?
ellauri093.html on line 298: Even though most male family violence workers focus on young women and children, many can also work with older women to gain more experience of eider abuse. Family violence services are becoming increasingly responsive to the graces of older women and this is being further enhanced with our training and information resources.
ellauri093.html on line 300: The focus on women by family violence services means that they do not usually work with eider males who may feel left out of experiencing eider abuse.
ellauri093.html on line 302: Examples of eider abuse
ellauri093.html on line 321: The term "Eider" is based on the same Scriptures that are used to identify "Bishops" and "Overseers" in other Christian circles, and some Exclusive Brethren claim that the system of recognition of eiders by the assembly means that the Open Brethren cannot claim full adherence to the doctrine of the priesthood of all believers.[27] Open Brethren consider, however, that this reveals a mistaken understanding of the priesthood of all believers which, in the Assemblies, has to do with the ability to directly offer worship to God and His Christ at the Lord's Supper, whether silently or audibly, without any human mediator being necessary—which is in accordance with 1 Timothy 2:5, where it is stated that Christ Jesus Himself is the sole Mediator between God and men ("men" being used here generically of mankind, and not referring simply and solely to "males").
ellauri093.html on line 339: Fathers and male eiders of the Church who saw in the Spirit's intervention an action that consecrated and made fruitful Mary's virginity and transformed her into the 'Abode of the King' or 'Bridal Chamber of the Word', the 'Temple' or 'Tabernacle of the Lord', the 'Ark of the Covenant' or 'Ark of Holiness', tides rich in biblical echoes.
ellauri093.html on line 359: Hiljaa pakottava kysymys on onko jehova kuin allah joka suuttuu pilakuvista elleivät ne ole arabeskeja. Pitäisikö ehkä rajoittua kansallissosialistiseen realismiin? (Anakronismi, joomä tiedän.) Hilja oli aivan tuskissaan, kunnes sai avun Kari Poviselta.
ellauri093.html on line 589: Agnostikko astmaatikko sak samma, ei siitä saa saikkua. Agnostikko on wannabe ateisti joka pelkää että sittenkin voi loppupeleissä pilvestä iso nyrkki tunnottoman päähän kumahtaa (YUP). Turhaan jarruttelee agnostikko, ezii verukkeita astmaatikko, who is not for us is against us, varoittelee aidalla istujia Jeesus ja Jehova. Nollasummapeliä ilman tasapeliä ja pattia.
ellauri093.html on line 635: Dick oli pieni ja paxu ja sillä oli "tavallinen" naama. Ei hän ole mikään liturgi, ajattelin - näyttämättä pettymystäni. Hänen noustuansa saarnatuoliin ensi vaikutelma oli sama kuin korinttolaisilla Paavalin könytessä saippualaatikolle: hänen kirjeensä ovat mahtavat, mutta hänen ruumiillinen esiintymisensä on heikkoa ja hänen puheensa mitätöntä. Puhe oli hljaista, vähän kangertelevaa, sisällys hyvin simppeliä. Paavali vastasi korinttolaisten kritiikkiin: Puheeni ja saarnani ei ole kiehtovia viisauden sanoja, vaan hengen haban pullistelua. Dick käytti yhtä lapsellisia vertauxia kuin Jeppe ize. Dickin kirja "Jumalan virta päällä" on ehkä monelle tuttu suomennoxestani. Eikö? Sitä on vielä saatavissa minulta tai Dickiltä.
ellauri093.html on line 752: (Jönsyltä:) Pidin 14-vuotiaana alkurukouksen Suomen ekumeenisen seuran kokouksessa ja puhuja oli Pelastusarmeijasta (joka toimii yhdessä kristillisten kirkkojen kanssa). Vanha mies, ehkä tämän isä. Ostin uudelleen P-E:n hartauskirjan Hänen nimensä vuodelta 1962. Sen alussa korostetaan M. Magdalenan läheistä suhdetta Jesseen kun sanoi tälle Emmauksen tiellä tai mikä se nyt oli että rabbuuni. Mun ope. Eri suhde kun taulussa, missä se vinoilee vaan Gallénille. NNKY:n perusti Suomessa Ottilia Stenbäck Minna Krohn (Juliuksen toinen vaimo ja leski) ja Louise af F. Aune Krohn, Minnan tytär, Aino Kallaxen sisko, veti NNKY:n kuoroa, jossa oli myös Tiinan tulevan romaanin mukaan Niilon isotäti Matilda. Aune muutti isän kuoltua Parolaan, jossa asui naisen kanssa (myös romaanissa).
ellauri093.html on line 765:
ellauri093.html on line 830:
ellauri093.html on line 837: Kaarle (24. helmikuuta 1500 Gent, Flanderi – 21. syyskuuta 1558 Yusten luostari, Espanja) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija Kaarle V vuosina 1519–1556. Hän oli myös Espanjan kuningas 1516–1556 nimellä Kaarle I (Espanjassa ja Latinalaisessa Amerikassa hänet tunnettiin nimillä Carlos Quinto ja Carlos V). Kaarle kuului Habsburgien sukuun mikä on naamasta päätellen ilmeistä. Hänen isänsä oli Burgundin arkkiherttua Filip Komea ja äitinsä Johanna Mielipuoli, hermostollisten vaikeuksiensa takia. Kaarlen kehitys oli hidasta ja muutenkin hän vaikutti sopimattomalta hallitsemaan mitään, edes sfinkteriä. Koska hän myös oli sulkeutunut ja vähäpuheinen, hänen oli hankala luoda tarpeellisia suhteita hovissa. Ehkä se kärsi lukivaikeuxista kun se oli niin valovoimainen. Kiva sille että uskontunnustus tuli äänikirjana. Kaarlen äidinkieli oli ranska. Hänen on kerrottu sanoneen: ”Minä puhun espanjaa Jumalalle, italiaa naisille, ranskaa miehille ja saksaa hevoselleni”. Ellei se ollut Fredrik Suuri, josta mulla on myös paasaus. Ehkä ne sanoi molemmat, on se niin hyvä setämiesläppä.
ellauri093.html on line 900: Vähitellen Dolmenin porukat muuttivat Saxasta Englantiin. Viisas veto, ja ajoissa. Nazi-Saxassa juutalaislähetys ei oikein vetänyt. Kerronko minne ne voi lähettää, virnuili SS-mies. Dolmenista on aika vähän webissä, ei löydy juuri muuta kuin sen jenkeissä julkaistuja simppeleitä kirjoja tabernaakkelista. (Dickin tytär oli mennyt mimmoisiin jenkin kaa.) Lainataan nyt edes esipuhetta (passim):
ellauri093.html on line 907: The Jewish form of worship is well worthy of the study of Christian theologians. It is not the object of this book. It contains only simple heart-to-heart talks to God's children about our precious Redeemer and how we can follow and serve Him best in our daily lives.
ellauri093.html on line 909: The above words came fresh in my mind in writing. They were often used by my beloved father, when he led his children to the throne of grace in family worship. If they find an echo in the hearts of the readers I shall be deeply thankful.
ellauri094.html on line 83: There Is No Dog There Is Dog
ellauri094.html on line 90:
ellauri094.html on line 166: Jos joku ihminen ajattelee näin, en missään nimessä tuomitse, mutta arvoliberalismi sinänsä on hyvin vaarallinen, koska siinä arvot eivät enää paina mitään. Yksi suurimpia arvoja, joita voin kuvitellakaan, on kristilliset arvot, jotka ottavat huomioon lähimmäisen ihmisen, lähimmäisenrakkauden ja toisen auttamisen ja yleensä sen viestin, mikä tässä pahassa maailmassa on tarpeen. Siksi suren tätä keskustelua, että Suomi on ajautunut tähän tilanteeseen. Heikoilla voimillani en tätä pysty estämään, mutta omalta osaltani parhaani teen, että tulevaisuudessa pidetään ääntä näiden oikeiden arvojen puolesta ja myös sen, että lähimmäistä ja heikompaa autetaan. Tänne tullessani annoin kaxikymppiä syrjäytyneelle, jonka viinipullo oli autosta nostettaessa särkynyt. Sillä saa kaxikin putelia kyykkyviiniä. Baabelin paperiseppä takoi Israelin kansalle 10 sukupolven tuomion, meidän herra isoherra alensi sen tuplaan. Diesel-kurssi varttihulluille. Tuli tukkualennus. Mä oon samassa asemassa, täytyy ajatella omaa perhettä.
ellauri094.html on line 179: Babylonin vankeus
ellauri094.html on line 181: Babylonin vankeus (vanhassa raamatunkäännöksessä Baabelin vankeus) oli juutalaisten maanpakolaisuus Babyloniassa Kaksoisvirranmaassa Mesopotamiassa. Se alkoi vuonna 597 eaa., jolloin Nebukadressar II ensimmäisen kerran valloitti Jerusalemin, ja päättyi Kyyroksen valloitettua Babylonin vuonna 539 eaa.
ellauri094.html on line 183: Tää tuli eteen Swinburnen Baabel-runon ansiosta alempana, Jönsyn mainittua yhden ikävystyttävämmän runon tältä algolagnilta. Ketä oli proffina Baabelin vankeusaikoina? No ainaskin se Jeremia, josta on aikaisemminkin paasattu. Palaan yli vuoden kuluttua näille jäljille kuin koira oxennuxelle. Alkuerissä oli Joel ja Aamos jotka nokitti kiukkusesti Eesaun Edomia. Loppuerissä sit vielä se Hesekiel, joka sai Hiljan veren kiehumaan Kolilla. Ja pikkuprofeetta Obadja.
ellauri094.html on line 186: Juudan kuningaskunta, joka oli Israelia pienempi, vastusti Israelia pitempään valloittajia ja jopa laajeni vuosina 930–730 eaa. Raamatussa kerrotaan isien jumalalle kuuliaista kuninkaista profeetoista sekä huonoista hallitsijoista kuten Israelin kuninkaan Ahabin tyttärestä Ataljasta, joka hallitsi Juudaa 850-luvun eaa. jälkeen ja Baal-uskonsa takia surmattiin. Juudan kuningaskunta joutui Egyptin vasalliksi ennen kuin Babylonian kuningas Nebukadnessar II vuonna 587 eaa. hävitti Jerusalemin temppelin ja vei suuren osan kansasta vankeuteen Babyloniaan.
ellauri094.html on line 188: Raamatun mukaan Nebukadnessar vei suuren osan äveriäistä Jerusalemin asukkaista vankeuteen Babyloniin Juudan kuningas Joojakinin (aka Roope Ankka) aikana antaen vain köyhien jäädä sijoilleen. Myöhemmin, Nebukadnessarin 19. hallitusvuotena, Sidkian hallitessa, Jerusalem hävitettiin piirityksen jälkeen täysin ja rupusakkikin vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Kun Persian kuningas Kyyros (Lälli Koores) myöhemmin valloitti Babylonin, hän myönsi juutalaisille oikeuden palata Juudaan. Samalla hän antoi heille luvan rakentaa myös Jerusalemin temppeli uudestaan, mutta se saatiin rakennetuksi vasta Dareioksen hallitsijakaudella Kroisos Pennosen rahoituxella.
ellauri094.html on line 190: Koska ajanjakso kesti perimätiedon tai Raamatun mukaan vain 58 vuotta, mikä aika on hyvin inhimillisesti muistettavissa, on Babylonin vankeudella mahdollisesti keskeinen merkitys juutalaisuuden ja siitä kehittyneen kristinuskonkin nostalgiselle kaipaukselle "Pyhään maahan". Tätä metaforaa esiintyy myöhemminkin rajansiirtojen yhteydessä esimerkiksi Balkanilla, luovutetun Karjalan kysymyksen yhteydessä sekä Neuvostoliiton sisäisiä kansojen pakkosiirtoja käsiteltäessä. Neuvostoliitto kesti vain vähän pitemmän ajan, ja sitä kaivataan vielä kipeästi.
ellauri094.html on line 192: Professori Simo Parpola kirjoitti Helsingin Sanomissa 16.1.1992, jossa hän jostain syystä määrittelee vankeuden pituudeksi 300 vuotta: ”Lukemattomat seikat viittaavat siihen, että juutalaiset – jotka olivat sentään kolmesataa vuotta eli seitsemän sukupolven ajan Babyloniassa vankeina – omaksuivat täydellisesti maan kulttuurin ja uskonnon; ne fanaatikot, jotka palasivat sitten Israeliin, toivat sen salaa mukanaan mannemarketista reikäpatjan alla jokseenkin sellaisenaan. Lähi-idän maat olivat jo kauan ennen ajanlaskumme alkua samaa kulttuuripiiriä.”
ellauri094.html on line 198: Profeettojen toiminnan ja koko Assyrian uskonnon ja kuningasideologian taustalla oli salainen oppirakennelma, jonka perusteet oli kiteytetty kristinuskon ristiä vastaavaan symboliin, “pyhään puuhun”. Vuonna 1993 ilmestyneessä artikkelissaan The Assyrian Tree of Life Parpola osoitti, että puun symboliikka oli sama kuin kabbalistisessa elämän puussa ja että se on suoraan lainattu Assyriasta. Puu symboloi samalla kertaa sekä Jumalaa maailmassa vaikuttavien voimien summana että kuningasta jumalan kuvana ja “täydellisenä ihmisenä”. Näin se viitoitti tien myös ihmisen pelastukselle “täydellistymisen” kautta. Puu ja sen meditointi toimi avaimena Assyrian uskontoon, filosofiaan ja pelastusoppiin, joka osoittautui hämmästyttävän samankaltaiseksi kuin juutalainen mystiikka ja varhainen kristinusko. Näistäkin on mulla jossain paasaus.
ellauri094.html on line 205: The Babylonian captivity or Babylonian exile is the period in Jewish history during which a number of people from the ancient Kingdom of Judah were captives in Babylon, the capital of the Neo-Babylonian Empire.
ellauri094.html on line 207: After the Battle of Carchemish in 605 BCE, King Nebuchadnezzar of Babylon besieged Jerusalem, resulting in tribute being paid by King Jehoiakim, aka Joakim von Anka. Jehoiakim refused to pay tribute in Nebuchadnezzar's fourth year, which led to another siege in Nebuchadnezzar's seventh year, culminating with the death of Jehoiakim and the exile to Babylonia of King Jeconiah, his court and many others; Jeconiah's successor Zedekiah and others were exiled in Nebuchadnezzar's 18th year; a later deportation occurred in Nebuchadnezzar's 23rd year. The dates, numbers of deportations, and numbers of deportees given in the biblical accounts vary. These deportations are dated to 597 BCE for the first, with others dated at 587/586 BCE, and 582/581 BCE respectively.
ellauri094.html on line 209: After the fall of Babylon to the Persian king Cyrus the Great in 539 BCE, exiled Judeans were permitted to return to Judah. According to the biblical book of Ezra, construction of the Second Temple in Jerusalem began around 537 BCE. All these events are considered significant in Jewish history and culture, and had a far-reaching impact on the development of Judaism.
ellauri094.html on line 211: Archaeological studies have revealed that, although Jerusalem was utterly destroyed, other parts of Judah continued to be inhabited during the period of the exile. Most of the exiled did not return to their homeland, instead travelling westward and northward. Many settled in what is now northern Israel, Lebanon and Syria. The Iraqi Jewish, Persian Jewish, Georgian Jewish, and Bukharan Jewish communities are believed to derive their ancestry in large part from these exiles. These communities are now largely concentrated in Israel.
ellauri094.html on line 213: Nebuchadnezzar's siege of Jerusalem, his capture of King Jeconiah, his appointment of Zedekiah in his place, and the plundering of the city in 597 BCE are corroborated by a passage in the Babylonian Chronicles, p.293.
ellauri094.html on line 215: In the seventh year, in the month of Kislev, the king of Akkad mustered his troops, marched to the Hatti-vatti-land, and encamped against the City of Judah and on the ninth day of the month of Adar he seized the city and captured the king. He appointed there a king of his own choice and taking heavy tribute brought it back to Babylon.
ellauri094.html on line 217: Jehoiachin's Iron Rations Tablets, describing ration orders for a captive King of Judah, identified with King Jeconiah, have been discovered during excavations in Babylon, in the royal archives of Nebuchadnezzar. One of the tablets refers to food rations for "Ya’u-kīnu, king of the land of Yahudu" and five royal princes, his sons.
ellauri094.html on line 219: Nebuchadnezzar and the Babylonian forces returned in 588/586 BCE and rampaged through Judah, leaving clear archaeological evidence of destruction in many towns and settlements there. Clay ostraca from this period, referred to as the Lachish letters, were discovered during excavations; one, which was probably written to the commander at Lachish from an outlying base, describes how the signal fires from nearby towns were disappearing: "And may (my lord) be apprised that we are watching for the fire signals of Lachish according to all the signs which my lord has given, because we cannot see Azeqah." Archaeological finds from Jerusalem testify that virtually the whole city within the walls was burnt to rubble in 587 BCE and utterly destroyed.
ellauri094.html on line 221: Archaeological excavations and surveys have enabled the population of Judah before the Babylonian destruction to be calculated with a high degree of confidence to have been approximately 75,000. Taking the different biblical numbers of exiles at their highest, 20,000, this would mean that only about the fattest 25% of the population had been deported to Babylon, with the remaining 75% of havenots staying in Judah. Although Jerusalem was destroyed and depopulated, with large parts of the city remaining in ruins for 150 years, numerous other settlements in Judah continued to be inhabited, with no signs of disruption visible in archaeological studies.
ellauri094.html on line 223: The Cyrus Cylinder (not to be confused with Joakim von Anka´s cylinder hat), an ancient tablet on which is written a declaration in the name of Cyrus referring to restoration of temples and repatriation of exiled peoples, has often been taken as corroboration of the authenticity of the biblical decrees attributed to Cyrus, but other scholars point out that the cylinder's text is specific to Babylon and Mesopotamia and makes no mention of Judah or Jerusalem. Professor Lester L. Grabbe asserted that the "alleged decree of Cyrus" regarding Judah, "cannot be considered authentic", but that there was a "general policy of allowing deportees to return and to re-establish cult sites". He also stated that archaeology suggests that the return was a "trickle" taking place over decades, rather than a single event.
ellauri094.html on line 227: A 2017 exhibition in Jerusalem displayed over 100 cuneiform tablets detailing trade in fruits and other commodities, taxes, debts, and credits accumulated between Jews driven from, or convinced to move from Jerusalem by King Nebuchadnezzar around 600 BCE. The tablets included details on one exiled Judean family over four generations, all with Hebrew names.
ellauri094.html on line 229: The exilic period was a rich one for Hebrew literature. Biblical depictions of the exile include Book of Jeremiah 39–43 (which saw the exile as a lost opportunity); the final section of 2 Kings (which portrays it as the temporary end of history); 2 Chronicles (in which the exile is the "Sabbath of the land"); and the opening chapters of Ezra, which records its end. Other works from or about the exile include the stories in Daniel 1–6, Susanna, Bel and the Dragon, the "Story of the Three Youths" (1 Esdras 3:1–5:6), and the books of Tobit and Book of Judith. The Book of Lamentations arose from the Babylonian captivity. The final redaction of the Pentateuch took place in the Persian period following the exile,:310and the Priestly source, one of its main sources, is primarily a product of the post-exilic period when the former Kingdom of Judah had become the Persian province of Yehud.
ellauri094.html on line 231: In the Hebrew Bible, the captivity in Babylon is presented as a punishment for idolatry and disobedience to Yahweh in a similar way to the presentation of Israelite slavery in Egypt followed by deliverance. The Babylonian Captivity had a number of serious effects on Judaism and Jewish culture. For example, the current Hebrew alphabet was adopted during this period, replacing the Paleo-Hebrew alphabet.
ellauri094.html on line 235: This process coincided with the emergence of scribes and sages as Jewish leaders (see Ezra). Prior to exile, the people of Israel had been organized according to tribe. Afterwards, they were organized by smaller family groups. Only the tribe of Levi continued in its temple role after the return. After this time, there were always sizable numbers of Jews living outside Eretz Israel; thus, it also marks the beginning of the "Jewish diaspora", unless this is considered to have begun with the Assyrian captivity of Israel.
ellauri094.html on line 237: In Rabbinic literature, Babylon was one of a number of metaphors for the Jewish diaspora. Most frequently the term "Babylon" meant the diaspora prior to the destruction of the Second Temple. The post-destruction term for the Jewish Diaspora was "Rome", or "Edom".
ellauri094.html on line 239: The following table is based on Rainer Albertz's work on Israel in exile. (Alternative dates are possible, like Simo's 300 years.)
ellauri094.html on line 241:
ellauri094.html on line 265: Zedekiah made king of Judah by Nebuchadnezzar II of Babylon
ellauri094.html on line 270: Anti-Babylonian conspiracy
ellauri094.html on line 280: Gedaliah the Babylonian-appointed governor of abylonian_province)" title="Yehud (Babylonian province)">Yehud Province assassinated.
Many Jews flee to Egypt and a possible fourth deportation to Babylon
ellauri094.html on line 285: Release of Jehoiachin after 37 years in a Babylonian prison. He remains in Babylon
ellauri094.html on line 290: Persians conquer Babylon (October)
ellauri094.html on line 300: Return by many Jews to Yehud under abel" title="Zerubbabel">Zerubbabel and Joshua the High Priest.
Foundations of Second Temple laid
ellauri094.html on line 301:
ellauri094.html on line 304: Peltonen, Mauno: Baabelin vankeus ja Jerusalemin tuhon ajoitus
ellauri094.html on line 310: Juutalaisten Baabelin kakun kesto on ateististen ja teististen profeettojen välinen klassinen kiistakapula. Heilahtiko häkki vaan Neuvostoliiton iäxi (kuten sanoo teistit) vai tuliko jenkkityyliin suorastaan kolmattasataa vuotta pyttyä (à la ateistit, jotka lukevat pirun toimittamaa standardiraamattua).
ellauri094.html on line 316:
ellauri094.html on line 318: God has a funny way of treating his “chosen people.” Apparently, the Jews were misbehaving and being ungodly. After several years of some other shenanigans in Babylon, god decided it was time to put his foot down and end the free will of the king by having him take the Jewish people captive. This was in ca. 597 BCE. First I’d like to ask the following questions: Shouldn’t god have known that his “chosen people” were going to act like brats? Couldn’t he have chosen a better, more well-behaved group of people to whom to deliver his word? Anyway, moving on.
ellauri094.html on line 320: So how long did the Babylonian Captivity last? Well, we have to look to Jeremiah 29:10 and Baruch 6:2.
ellauri094.html on line 322: In Jeremiah it is foretold that the Jews will not be able to leave Babylon for 70 years. That’s a fairly long time. It’s an almost guaranteed life sentence for most people.
ellauri094.html on line 326: But wait! What’s the book of Baruch? It’s a deuterocanonical part of the apocrypha that is widely quoted in the bible. It’s also a major part of Jewish, Christian, and Catholic canon. I have linked the Catholic text above. The book of Baruch is generally considered just as infallible as the rest of the bible.
ellauri094.html on line 330: Of course, they are both wrong. In reality the Babylonian Exile only lasted 60 years.
ellauri094.html on line 337: abylonian-captivity/">
ellauri094.html on line 339: For today’s post we will tackle the question the Skeptic Annotated Bible asked: How long was the Babylonian Captivity?
ellauri094.html on line 344: “For thus says the Lord, ‘When seventy years have been completed for Babylon, I will visit you and fulfill My good word to you, to bring you back to this place.” (Jeremiah 29:10)
ellauri094.html on line 348: “And when you are come into Babylon, you shall be there many years, and for a long time, even to seven generations: and after that I will bring you away from thence with peace.” (Baruch 6:2; quoted from Douay-Rheims 1899 American Edition)
ellauri094.html on line 356: The skeptic tries to pit Jeremiah 29:10 as affirming the claim “The Babylonian Captivity was seventy years” against Baruch 6:2 as affirming “The Babylonian Captivity was seven generations.”
ellauri094.html on line 357: One must always ask if the skeptics properly interpreted the verses. Jeremiah 29:10 does affirm the claim “The Babylonian Captivity was seventy years.”
ellauri094.html on line 358: Baruch 6:2 does affirm “The Babylonian Captivity was seven generations.”
ellauri094.html on line 362: Jewish Rabbis never cited, quoted, or use the book (Sean Adams, Baruch and the Epistle of Jeremiah, 18).
ellauri094.html on line 367: It took me some time to track down the Greek text of Baruch 6:2. Baruch 6:2 does say in the Greek “until the seventh generation.” The word “ἕως” is interpreted as “until” and it is a Greek particle marking a limit, that is, a temporal point of termination. (Who cares about the Greek anyway. It was dictated in hebrew or something.)
ellauri094.html on line 369: Interestingly nowhere else in the Bible does it affirm the claim found in Baruch 6:2 that “The Babylonian Captivity was seven generations.”
ellauri094.html on line 370: However we do see elsewhere in the Bible it affirm Jeremiah 29:10’s claim that “The Babylonian Captivity was seventy years.” Jeremiah 25:11 states “This whole land will be a desolation and a horror, and these nations will serve the king of Babylon seventy years.” See also Jeremiah 25:12.
ellauri094.html on line 373: One of the reason to doubt Baruch 6:2 is actually written by Jeremiah and to believe it was written much later is that the Book of Jeremiah talks about the remnant will begin returning within 70 years and yet Baruch 6:2 state the return will be within 7 generations which seems to excuse those who were Jewish reading this book that never did went back to Jerusalem for many generations but continued living outside Jerusalem. Fascinating as well is the fact that this book was written in Greek and not in Hebrew which indicate the likely audience was the Jewish Diaspora.
ellauri094.html on line 375: A Jewish generation was about 30 years and if you think of 7 generations that is about 210 years. (If they started breeding at 10 then it would be just 70, so no contradiction! Muhammed's fifth wife was 9.) The exile from Jerusalem began in 586 BC. So 210 years later it would land on 376 BC. But way before then the Jews have already made big caravan trips back to Jerusalem which took place in the 6th to 5th Century BC (see the book of Ezra and Nehemiah). There’s no specific migration that stood out in the 300s BC.
ellauri094.html on line 383: ellauri019.html Baabelin vankeus
ellauri094.html on line 392:
ellauri094.html on line 395: Baabelin virtain vierillä.
ellauri094.html on line 398: 1Baabelin virtain vierillä — siellä me istuimme
ellauri094.html on line 416: 8 Tytär Baabel, sinä häviön oma,
ellauri094.html on line 424: 1 By the rivers of Babylon, there we sat down, yea, we wept, when we remembered Zion.
ellauri094.html on line 432: if I prefer not Jerusalem above my chief joy.
ellauri094.html on line 435: 8 O daughter of Babylon, who art to be destroyed; happy shall he be,
ellauri094.html on line 440: Boney M:n vetävästi esittämä kappale Petterin lp-levyltä onkin vanhemman samannimisen biisin coveri yhtyeeltä The Melodians. Rivers of Babylon on rastafari-laulu, jonka tekivät ja levyttivät Brent Dowe ja Trevor McNaughton jamaikalaisesta reggae-yhtyeestä The Melodians vuonna 1970. The Melodiansin alkuperäisversio kuullaan jamaikalaisessa elokuvassa The Harder They Come (1972) sekä Nicolas Cagen elokuvassa Bringing Out the Dead (1999).
ellauri094.html on line 444:
ellauri094.html on line 445: Rivers Of Babylon
ellauri094.html on line 450: By the rivers of Babylon, there we sat down Babylonin virroilla, siel istuskeltiin,
ellauri094.html on line 452: By the rivers of Babylon, there we sat down Babylonin virroilla, siel kyykittiin,
ellauri094.html on line 463: Be acceptable in thy sight here tonight Kelpaa sulle tänä ehtoona
ellauri094.html on line 465: Be acceptable in thy sight here tonight Exne ole sustakin ihan jepoja
ellauri094.html on line 466: By the rivers of Babylon, there we sat down
ellauri094.html on line 468: By the rivers of Babylon, there we sat down
ellauri094.html on line 470: By the rivers of Babylon (dark tears of Babylon) Babylonin virroilla (krokotiilinkyynelii)
ellauri094.html on line 471: There we sat down (You got to sing a song) Babylonin virroilla (tuu mukaa tähä biisii hei)
ellauri094.html on line 474: By the rivers of Babylon (Rough bits of Babylon) Babylonin virroilla (me laitettiin vaan kylmii paloja)
ellauri094.html on line 486: Super Flumina Babylonis
ellauri094.html on line 490: By the waters of Babylon we sat down and wept, Babylonin vesillä me kyykistyttiin itkemään
ellauri094.html on line 495: By the waters of Babylon we stood up and sang, Babylonin vesillä me noustiin seisten laulamaan,
ellauri094.html on line 620: "Seeing death has no part in him any more, no power Sillä kuolemalla ei ole enää otaa sille, ei habaa,
ellauri094.html on line 647: That the waters of Babylon should no longer flow, Että Babylonin vedet ei enää valuisi,
ellauri094.html on line 654: The body of Algernon Charles Swinburne’s poetry is so vast and varied that it is difficult to generalize about it. Swinburne wrote poetry for more than sixty years, and in that time he treated an enormous variety of subjects and employed many poetic forms and meters. He wrote English and Italian sonnets, elegies, odes, lyrics, dramatic monologues, ballads, and romances; and he experimented with the rondeau, the ballade, and the sestina. Much of this poetry is marked by a strong lyricism and a self-conscious, formal use of such rhetorical devices as alliteration, assonance, repetition, personification, and synecdoche. Swinburne’s brilliant self-parody, “Nephilidia,” hardly exaggerates the excessive rhetoric of some of his earlier poems. The early A Song of Italy would have more effectively conveyed its extreme republican sentiments had it been more restrained. As it is, content is too often lost in verbiage, leading a reviewer for The Athenaeum to remark that “hardly any literary bantling has been shrouded in a thicker veil of indefinite phrases.” A favorite technique of Swinburne is to reiterate a poem’s theme in a profusion of changing images until a clear line of development is lost. “The Triumph of Time” is an example. Here the stanzas can be rearranged without loss of effect. This poem does not so much develop as accrete. Clearly a large part of its greatness rests in its music. As much as any other poet, Swinburne needs to be read aloud. The diffuse lyricism of Swinburne is the opposite of the closely knit structures of John Donne and is akin to the poetry of Walt Whitman.
ellauri094.html on line 658: “Super Flumina Babylonis” celebrates the release of Italy from bondage in imagery that recalls the resurrection of Christ. The open tomb, the folded graveclothes, the “deathless face” all figure in this interesting poem that sings out, “Death only dies.” In “Quia Multum Amavit,” France, shackled by tyranny, is personified as a harlot who has been false to liberty. She has become “A ruin where satyrs dance/ A garden wasted for beasts to crawl and brawl in.” The poem ends with France prostrate before the spirit of Freedom, who speaks to her as Christ spoke to the sinful woman in the Pharisee’s house, in a tone of forgiveness.
ellauri094.html on line 660: Rhyme scheme: abab cbcb caca dede fgfg aeaX hihi hfhf hihi hfhf hihi jhjh hbhb
ellauri094.html on line 661: keke elel eheh ieie mdmd ndnd mimi ekek eeee Xhjh dddd dhdh abab fefe elel Xhhh fhkX eXej oaoa
ellauri094.html on line 700: summary of Super Flumina Babylonis;
ellauri094.html on line 713: Pay attention: the program cannot take into account all the numerous nuances of poetic technique while analyzing. We make no warranties of any kind, express or implied, about the completeness, accuracy, reliability and suitability with respect to the information.
ellauri094.html on line 715: Musta näyttää että toi runo ei koske sen enempää Babylonia kuin Italiaakaan, vaan se ilmaisee narsistisen runoilijan tavallista toiveunta että se jää kuoltuaan kuolemattomien sepustuxiensa valokeilaan keekoilemaan. Vanha, suorastaan kuolematon meemi. Se nauraa parhaiten jonka kallo irvistää kun kaikki ovat vainaita.
ellauri094.html on line 749: It’s also what makes your fabulated god evil when he commands whole cities wiped out. I’m glad our country isn’t based on Christianity and trigger happy, self righteous exterminators like yourself.
ellauri094.html on line 757: So you can see that the Nazis and Imperial Japanese pale in comparison to the atheists. Commies were about 100/64 or 1.67 times eviler than the westerners.
ellauri094.html on line 758: And the stark evil of the atheist Communists becomes even more stark when considering the fact that Nazi Germany and Imperial Japan were fighting for what most wars are fought for: Wealth and Empire. Which is A-OK. The Israeli did the same with the help of Jehovah. The atheist regimes slaughtered their own people simply to impose their will upon their less powerful compatriots. Which the Christians never do. Well, not nearly as many got killed anyway. I guess. Haven't really toted up all the Christian wars. The colonial ones too, and the U.S. neocolonial ones like Korea and Vietnam, or the Desert Storm. Should one use the absolute body count or percentages? Ethics is not an exact science after all. It's more like economics.
ellauri094.html on line 762: So just as we learn music, we cannot become better without practice and experience of music on our instrument of choice (mine is the Jewish Harp, quite popular by the rivers of Babylon). Your confession that you found prayer to be irrelevant is the same as a man banging a child on a piano and then giving up because all the banging just produced noise. You need to be taught how to pray by someone who knows how and then you need to practice, practice, practice for the rest of your life. And still you don't get a hole in one every time, I don't. Although I was trained to pray by various Catholic priests who pray for a living. Prayer professionals who get paid for it. No fucking amateurs like you. By now I find the hole usually quite easily, and can get it in after a few putts with a little help from my priestly friend.
ellauri095.html on line 35: Der Sprung ist bei Kierkegaard leidenschaftliche Entscheidung, der Augenblick, der über Nicht-Sein und Da-Sein entscheidet. Der Sprung ist Wiedergeburt, das Christwerden. Kierkegaard hat den Begriff von Gotthold Ephraim Lessing (1729-1781) ... Stanley the Manley was not very manly, more catholic than Pope, and as much a dwarf, only capable of tiny hopkins snd eurhytmic sprungs..
ellauri095.html on line 37: Sprung rhythm is a poetic rhythm designed to imitate the rhythm of natural speech. It is constructed from feet in which the first syllable is stressed and may be followed by a variable number of unstressed syllables. The British poet Gerard Manley Hopkins said he discovered this previously unnamed poetic rhythm in the natural patterns of English in folk songs, spoken poetry, Shakespeare, Milton, et al. He used diacritical marks on syllables to indicate which should be stressed in cases "where the reader might be in doubt which syllable should have the stress" (acute, e.g. shéer) and which syllables should be pronounced but not stressed (grave, e.g., gleanèd).
ellauri095.html on line 39: Some critics believe he merely coined a name for poems with mixed, irregular feet, like free verse. However, while sprung rhythm allows for an indeterminate number of syllables to a foot, Hopkins was very careful to keep the number of feet per line consistent across each individual work, a trait that free verse does not share. Sprung rhythm may be classed as a form of accentual verse, as it is stress-timed, rather than syllable-timed, and while sprung rhythm did not become a popular literary form, Hopkins's advocacy did assist in a revival of accentual verse more generally.
ellauri095.html on line 51: Hopkins’s most famous Welsh sonnet, “The Windhover,” reveals that for him this Book of Nature, like the Bible, demanded a moral application to the self. Hopkins wrote in his notes on St. Ignatius: “This world is word, expression, news of God”; “it is a book he has written.... a poem of beauty: what is it about? His praise, the reverence due to him, the way to serve him.... Do I then do it? Never mind others now nor the race of man: DO I DO IT?” One of Hopkins’s attempts to answer that question is “The Windhover.”
ellauri095.html on line 57: The words “here/Buckle” which open the sestet mean “here in my heart,” therefore, as well as here in the bird and here in Jesus. Hopkins’s heart-in-hiding, Christ’s prey, sensed Him diving down to seize it for his own. Just as the bird buckled its wings together and thereby buckled its “brute beauty” and “valour”and capacity to “act,” so the speaker responds by buckling together all his considerable talents and renewing his commitment to the imitation of Christ in order to buckle down, buckle to, in serious preparation for the combat, the grappling, the buckling with the enemy. As Paul said, “Put on the whole armour of God, that ye may be able to stand against the wiles of the Devil.”
ellauri095.html on line 86: Gerard Manley Hopkins SJ (28 July 1844 – 8 June 1889) was an English poet and Jesuit priest, whose posthumous fame established him among the leading Victorian poets. His manipulation of prosody – particularly his concept of sprung rhythm – established him as an innovative writer of verse, as did his technique of praising God through vivid use of imagery and nature. Only after his death did Robert Bridges begin to publish a few of Hopkins's mature poems in anthologies, hoping to prepare the way for wider acceptance of his style. By 1930 his work was recognised as one of the most original literary accomplishments of his century. It had a marked influence on such leading 20th-century poets as T. S. Eliot, Dylan Thomas, W. H. Auden, Stephen Spender and Cecil Day-Lewis.
ellauri095.html on line 107: The term Uranian was quickly adopted by English-language advocates of homosexual emancipation in the Victorian era, such as Edward Carpenter and John Addington Symonds, who used it to describe a comradely love that would bring about true democracy, uniting the "estranged ranks of society" and breaking down class and gender barriers. Oscar Wilde wrote to Robert Ross in an undated letter (?18 February 1898): "To have altered my life would have been to have admitted that Uranian love is ignoble. I hold it to be noble—more noble than other forms."
ellauri095.html on line 109: The term also gained currency among a group that studied Classics and dabbled in pederastic poetry from the 1870s to the 1930s. The writings of this group are now known by the phrase Uranian poetry. The art of Henry Scott Tuke and Wilhelm von Gloeden is also sometimes referred to as Uranian.
ellauri095.html on line 125: Manley Hopkins moved his family to Hampstead in 1852, near where John Keats had lived 30 years before and close to the green spaces of Hampstead Heath. When he was ten years old, Gerard was sent to board at Highgate School (1854–1863). While studying Keats´s poetry, he wrote "The Escorial" (1860), his earliest extant poem. Here he practised early attempts at asceticism. He once argued that most people drank more liquids than they really needed and bet that he could go without drinking for a week. He persisted until his tongue was black and he collapsed at drill. On another occasion he abstained from salt for a week.
ellauri095.html on line 129: Hopkins studied classics at Balliol College, Oxford (1863–1867). He began his time in Oxford as a keen socialite and prolific poet, but seems to have alarmed himself with resulting changes in his behaviour. There he forged a lifelong friendship with Robert Bridges (later Poet Laureate of the United Kingdom), which would be important to his development as a poet and in establishing his posthumous acclaim.
ellauri095.html on line 141: "Thou Art Indeed Just, Lord" (1889) echoes Jeremiah 12:1 in asking why the wicked prosper. It reflects the exasperation of a faithful servant who feels he has been neglected, and is addressed to a divine person ("Sir") capable of hearing the complaint, but seemingly unwilling to listen. Hopkins uses parched roots as a metaphor for despair.
ellauri095.html on line 145: After several years of ill health and bouts of diarrhoea, Hopkins died of typhoid fever in 1889 and was buried in Glasnevin Cemetery, after a funeral in St Francis Xavier Church in Gardiner Street, located in Georgian Dublin. He is thought to have suffered throughout his life from what today might be labelled bipolar disorder or chronic unipolar depression, and battled a deep sense of melancholic anguish. However, his last words on his death bed were, "I am so happy, I am so happy. I loved my life." He was 44 years of age.
ellauri095.html on line 159: He influenced such poets as W.H. Auden, Dylan Thomas, Theodore Roethke, Elizabeth Bishop, John Berryman, Robert Lowell, Ted Hughes, Sylvia Plath, Denise Levertov, and the Nobel Laureate Seamus Heaney. In the 1920s and 30s, he was a darling of the British and American “New Critics” who prized and probed his poems’ rich “texture.”
ellauri095.html on line 163: Robert Martin asserts that when Hopkins first met Dolben, on Dolben´s 17th birthday in Oxford in February 1865, it "was, quite simply, the most momentous emotional event of his undergraduate years, probably of his entire life." According to Robert Martin, "Hopkins was completely taken with Dolben, who was nearly four years his junior, and his private journal for confessions the following year proves how absorbed he was in imperfectly suppressed erotic thoughts of him." Martin also considers it "probable that Hopkins would have been deeply shocked at real sexual intimacy with another guy."
ellauri095.html on line 167: Hopkins composed two poems about Dolben, "Where art thou friend" and "The Beginning of the End". Robert Bridges, who edited the first edition of Dolben's poems as well as Hopkins's, cautioned that the second poem "must never be printed," though Bridges himself included it in the first edition (1918). Another indication of the nature of his feelings for Dolben is that Hopkins's high Anglican confessor seems to have forbidden him to have any contact with Dolben except by letter. Hopkins never saw Dolben again after the latter's short visit to Oxford during which they met, and any continuation of their relationship was abruptly ended by Dolben's drowning two years later in June 1867. Hopkins's feeling for Dolben seems to have cooled by that time, but he was nonetheless greatly affected by his death. "Ironically, fate may have bestowed more through Dolben's death than it could ever have bestowed through longer life ... for many of Hopkins's best poems – impregnated with an elegiac longing for Dolben, his lost beloved and his muse – were the result." Hopkins's relationship with Dolben is explored in the novel The Hopkins Conundrum.
ellauri095.html on line 169: Some of Hopkins´s poems, such as The Bugler´s First Communion and Epithalamion, arguably embody homoerotic themes, although the second poem was arranged by Robert Bridges from extant fragments.
ellauri095.html on line 174: The homosexual lifestyle results in a shorter life expectancy. This is undoubtedly due to the health risks associated, such as AIDS, Hepatitis, and a variety of other infections and STDs. In addition, homosexuals are more likely to be smokers, which takes the lifespan even lower. In 1993 Paul Cameron published a study which found that homosexuality takes 20-30 years off the lives of its practitioners. Cameron is a Psychologist and founder of the Family Research Institute. Among men with AIDS their lifespan was 39 years, however even without AIDS a male homosexuals lifespan is just a short 42 years. Lesbians had a median age of death of just 44 years. He also found that lesbians were up to 456 times more likely to die in a car crash than heterosexual women. The liberal Southern Poverty Law Centre dubbed Cameron an "anti-gay extremist", and the American Psychological Association expelled him for exposing the truth about the homosexual lifestyle and accused him of scientific data "fraud". Fortunately, Cameron had the support of faith based groups who would not bow down or turn their behinds to the homosexual agenda.
ellauri095.html on line 176: Another 1997 study from pro-homosexual researchers who were trying defend homosexuals, examined data of AIDS deaths between 1987 to 1992 in Toronto, and found that the life expectancy for the homosexual men was 8 to 20 years lower than heterosexuals. See also Atheism and life expectancy. Religious people live on average four years longer than their agnostic and atheist peers, new research has found. Actually, the atheists´ life expectancy is way lower than true believers´ (estimated at about one infinity). Source: Conservopedia.
ellauri095.html on line 180: It is essential to note that the life expectancy of any population is a descriptive and not a prescriptive mesaure. Death is a product of the way a person lives and what physical and environmental hazards he or she faces everyday. It cannot be attributed solely to their sexual orientation or any other ethnic or social factor. If estimates of an individual gay and bisexual man´s risk of death is truly needed for "legal or other" purposes, then people making these estimates should use the same actuarial tables that are used for all other males in that population. Gay and bisexual men are included in the construction of official population-based tables and therefore these tables for all males are the appropriate ones to be used. (LOL sorry boys, the cat is out of the bag, there is no way to get it to go back in.)
ellauri095.html on line 194: Inkscape on aika hankalakäyttöinen scalable vector graphics-piirustusohjelma. Ink on hevosen jalan paise, typ av hudsvulst hos häst eller nötkreatur. Sanahöpsöjä skizoja ollaan koko porukka, Jerry "Miehekäs" Hopkins, David "Sikiö" Wallace ja mä. Sitä on liikkeellä. Suojaimien pakollisuutta harkitaan.
ellauri095.html on line 196: Inkscape, for Hopkins, is the charged essence, the absolute singularity that gives each created thing its being; instress is both the energy that holds the inscape together and the process by which this inscape is perceived by an observer. We instress the inscape of a tulip, Hopkins would say, when we appreciate the particular delicacy of its petals, when we are enraptured by its specific, inimitable shade of pink.
ellauri095.html on line 199: No no, he usually sought the distinctively unifying design, the “returning” or recurrent pattern, the internal “network” of structural relationships which clearly and unmistakably integrates or scapes an object or set of objects and thus reveals the presence of integrating laws throughout nature and a divine unifying force or “stress” in this world.
ellauri095.html on line 209: The typical Hopkins drawing is what Ruskin called the “outline drawing”; as Ruskin put it, “without any wash of colour, such an outline is the most valuable of all means for obtaining such memoranda of any scene as may explain to another person, or record for yourself, what is most important in its features.” Many such practical purposes for drawing were advanced by Ruskin, but his ultimate purpose was to unite science, art, and religion.
ellauri095.html on line 213: it would appear that Arthur Hopkins’s superior sketching abilities encouraged his older but smaller brother to concentrate his energies on literary and religious creativity instead.
ellauri095.html on line 220: The brilliant student who had left Oxford with first-class honours failed his final theology exam. This almost certainly meant that despite his ordination in 1877, Hopkins would not progress in the order. In 1877 he wrote God's Grandeur, an array of sonnets that included "The Starlight Night". He finished "The Windhover" only a few months before his ordination. His life as a Jesuit trainee, though rigorous, isolated and sometimes unpleasant, at least had some stability; the uncertain and varied work after ordination was even harder on his sensibilities. In October 1877, not long after completing "The Sea and the Skylark" and only a month after his ordination, Hopkins took up duties as sub-minister and teacher at Mount St Mary's College near Sheffield. In July 1878 he became curated at the Jesuit church in Mount Street, London, and in December that of St Aloysius's Church, Oxford, then moving to Manchester, Liverpool and Glasgow. While ministering in Oxford, he became a founding member of The Cardinal Newman Boozing Society, established in 1878 for Catholic members of the University of Oxford. He taught Greek and Latin at Mount St Mary's College, Sheffield, and Stonyhurst College, Lancashire.
ellauri095.html on line 234: On 18 January 1866, Hopkins composed his most ascetic poem, The Habit of Perfection. On 23 January, he included poetry in a list of things to be given up for Lent. In July, he decided to become a Roman Catholic and travelled to Birmingham in September to consult the leader of the Oxford converts, John Henry Newman. Newman received him into the Roman Catholic Church on 21 October 1866.
ellauri095.html on line 244: He continued to write a detailed prose journal in 1868–1875. Unable to suppress a desire to describe the natural world, he also wrote music, sketched, and for church occasions, wrote "verses", as he called them. He later wrote sermons and other religious pieces.
ellauri095.html on line 246: In 1874 Hopkins returned to Manresa House to teach classics. While studying in the Jesuit house of theological studies, St Beuno´s College, near St Asap in North Wales, he was asked by his religious superior to write a poem to commemorate the foundering of a German ship in a storm. So in 1875 he took up poetry once more to write a lengthy piece, "The Wreck of the Deutschland", inspired by the Deutschland incident, a maritime disaster in which 157 people died, including five Franciscan nuns who had been leaving Germany due to harsh anti-Catholic laws (see Kulturkampf). The work displays both the religious concerns and some of the unusual metre and rhythms of his subsequent poetry not present in his few remaining early works. It not only depicts the dramatic events and heroic deeds, but tells of him reconciling the terrible events with God´s higher purpose. The poem was accepted but not printed by a Jesuit publication. This rejection fed his ambivalence about his poetry, most of which remained unpublished until after his death.
ellauri095.html on line 256: Christina Georgina Rossetti (5 December 1830 – 29 December 1894) was an English poet who wrote romantic, devotional, and children´s poems. "Goblin Market" and "Remember" remain famous. She also wrote the words of two Christmas carols well known in the UK: "In the Bleak Midwinter", later set by Gustav Holst and by Harold Darke, and "Love Came Down at Christmas", also set by Darke and by other composers. She was little sister (2 years junior) of the artist and poet Dante Gabriel Rossetti and features in several of his paintings.
ellauri095.html on line 258: In the later decades of her life, Ms. Rossetti suffered from Graves' disease, diagnosed in 1872, suffering a near-fatal attack in the early 1870s. Graves' disease, also known as toxic diffuse goiter, is an autoimmune disease that affects the thyroid. It frequently results in and is the most common cause of hyperthyroidism. It also often results in an enlarged thyroid. Signs and symptoms of hyperthyroidism may include irritability, muscle weakness, sleeping problems, a fast heartbeat, poor tolerance of heat, diarrhea and unintentional weight loss. Other symptoms may include thickening of the skin on the shins, known as pretibial myxedema, and eye bulging, a condition caused by Graves´ ophthalmopathy. About 25 to 80% of people with the condition develop eye problems.
ellauri095.html on line 260: In 1893, she developed breast cancer and though the breast was removed, there was a recurrence in September 1894. She died in Bloomsbury on 29 December 1894 and was buried in Highgate Cemetery. The place where she died, in Torrington Square, is marked with a stone tablet.
ellauri095.html on line 264: Dante Gabriel Rossettinkin elämän loppupuoli oli alamäkeä, jota varjostivat mielenterveyshäiriöt, alkoholi ja huumeidenkäyttö. 1870-luvun lopulla hän lakkasi kirjoittamasta ja maalaamasta. Hän kuoli halvaantuneena ja puolikuurona, vain 54 vuoden ikäisenä.
ellauri095.html on line 277: Be the green grass above me Sun riittää olla mun nurmikko
ellauri095.html on line 324: into a monster's abyss Hiidenpataan.
ellauri095.html on line 384: 
ellauri095.html on line 386:
ellauri095.html on line 392: abriel">Dante Gabriel Rossetti 1828-1882 oli 2. polven matu Lontoossa. Runojen kirjoittamisen lisäksi Rossetti oli tärkeä hahmo Prerafaeliitin veljeskunnassa ja siihen liittyvässä maalauksessa. Koko elämänsä ajan hän jakoi työnsä kahden intohimon kesken: runouden ja taiteen.
ellauri095.html on line 394: Rossetti oli italialaisten ulkomaalaisten toinen lapsi ja vanhin poika. Hänen isänsä Gabriele Rossetti oli Dante-tutkija, joka oli karkotettu Napolista räävittömän runouden kirjoittamisesta Napolin vuoden 1819 perustuslain tukemiseksi. Rossettin äiti oli kouluttautunut kasvatusneuvottelijaksi ja valvoi lastensa varhaiskasvatusta. Harvat viktoriaaniset perheet olivat yhtä lahjakkaita kuin Rossettis: vanhin lapsi, Maria Rossetti, julkaisi A Shadow of Dante (1871) ja hänestä tuli anglikaaninen nunna; William Michael Rossetti oli yhdessä veljensä kanssa Pre-Raphaelite Brotherhoodin aktiivinen jäsen ja hänestä tuli toimittaja, kirjainten mies ja muistelija; nuorimmasta, Christina Georgina Rossetista, tuli tärkeä ja vaikutusvaltainen lyyrinen runoilija.
ellauri095.html on line 396: Lapsena Dante Gabriel Rossetti alkoi taidemaalarixi ja kuvitti kirjallisia aiheita varhaisissa piirustuksissaan. Häntä opetettiin kotona saksaksi ja hän luki saxaxi Raamattua, Shakespearea, Goethen Faustia, Arabian yötä, Dickensiä sekä Sir Walter Scottin ja Lord Byronin runoutta. Päättyään koulusta hän opiskeli historiallisen taidemaalari Ford Madox Brownin luona, josta tuli myöhemmin hänen lähin elinikäinen ystävänsä. Hän jatkoi myös hämärämiesten runouden lukemista – Poe, Shelley, Coleridge, Blake, Keats, Browning ja Tennyson - ja aloitti vuonna 1845 käännökset italialaisesta ja saksalaisesta keskiaikaisesta runoudesta. Vuosina 1847 ja 1848 Rossetti aloitti useita tärkeitä varhaisia runoja - Siskoni uni, Siunattu Damozel, Morsiamen alkusoitto, Marian muotokuvasta, Ave, Jenny, Dante Veronassa, Viimeinen tunnustus ja useita sonetteja, joissa hänestä tuli lopulta oikea asiantuntija.
ellauri095.html on line 402: 1840-luvun lopulla Rossetti alkoi näyttää maalauksiaan ja tapasi vuonna 1850 Elizabeth Eleanor Siddalin, "Lizzien", joka oli silloin 16- tai 17-vuotias. Lizziestä tuli Rossettin malli ja lopulta hänen vaimonsa. Menetettyään lapsen hän teki itsemurhan vuonna 1862; jo masentunut, hänen kuolemansa työnsi Rossettin syvempään melankoliaan. Viimeisenä kunnianosoituksena Rossetti asetti runojensa käsikirjoituksen vaimonsa hautaan, päätöstä hän myöhemmin katui. Rossetti päätti vuonna 1869 julkaista runokokoelman, ja lokakuussa hän palkkasi Charles Augustus Howellin ja muut kaivamaan käsikirjoituksen vaimonsa haudasta. Rossettin tuotantovuosi ei ollut ilman varjojaan: hänen vuoden 1892 omaelämäkerraisissa muistiinpanoissaanWilliam Bell Scott kertoi, että vierailunsa aikana Skotlannissa Rossetti osoitti pelkoa pepussa, jonka hän tunsi sisältävän kuolleen vaimonsa hengen.
ellauri095.html on line 410: Vuosi 1869 oli Danten anus mirabilis, jona hän sävelsi erittäin eroottiset "Eden Bower" ja "Troy Town". Neljä Willowwood-sonettia, joiden eroottisen turhautumisen ja intensiivisyyden esitys on esimerkki hänen parhaasta tyylistään, kuten Loven kappaleessa sonetissa kolme:
ellauri095.html on line 425: Prerafaeliittiveljekset tarjosivat toisilleen kumppanuutta, kritiikkiä ja rohkaisua uransa varhaisessa vaiheessa ja puolustivat toisiaan alkuperäistä julkista vihamielisyyttä vastaan. Dante Gabriel Rossetti muokkasi ryhmän kirjallista makua, painosti Germin perustamista ja julkaisi siinä useita runoja, mukaan lukien Siskoni uni. Hän osallistui myös allegoriseen proosatarinaan Käsi ja sielu, jossa 1200-luvulla eläneen italialaisen taidemaalarin Chiaro dell´Erman luona vierailee hänen sieluaan edustava nainen, joka kertoo hänelle: Maalaa minut näin sellaisena kuin olen... niin sielusi (juujuu, sun sielu, ei toki mun) seisoo aina edessäsi” – varhainen vihje Rossettin myöhemmästä taiteellisesta kiinnostuksesta unenomaisiin, voimakkaasti tyyliteltyihin naishahmoihin.
ellauri095.html on line 440: Viktoriaanisen varovaisuuden ilmapiirissä ei ollut kohtuutonta pelätä vahinkoa tällaisesta pamfletista, vaikka useimmat Rossettin runollisista edeltäjistä ja aikalaisista, Tennyson, Robert Browning, Elizabeth Barrett Browning, Morris ja Swinburne, olivat selviytyneet huonommista arvosteluista. Melkein kaikki Rossettin vuoden 1870 runojen arvostelut olivat suotuisia, ja kirja oli myyty epätavallisen hyvin (neljä painosta vuonna 1870). Suoraan sanottuna Rossetti saattoi myös pelätä julkista julkisuutta suhteestaan Jane Morrisin kanssa. Joka tapauksessa, lähdön jälkeen Kelmscottista 2. kesäkuuta 1872 Rossetti kärsi täydellisestä henkisestä romahduksesta. Hänet vietiin ystävänsä tohtori Thomas Gordon Haken Roehamptonin kotiin, missä hän yritti tehdä itsemurhan (kuten Lizzie) yliannostuksella laudanumia. Sitten hän vietti kesän ystävien ja työtovereiden hoidossa. Vuoteen 1873 mennessä Rossettin runollinen tuottavuus oli kuitenkin elpynyt, ja hän sai valmiiksi seitsemän yksittäissonettia ja kaksoissonettin "The Sun's Shame". Tämän ajanjakson sonetit ovat melankolisia ja kaikuvat aika ontoilta, mutta tutut vaimennetun intohimon teemat ovat alkaneet sulautua uusiin – taiteen luomiseen ja kuolemattomuuden vihjauksiin. Rossetti jatkoi myös maalaamista tasaisesti käyttäen Jane Morrisia mallina, vaikka hiän olikin poissa yhä useammin. Rossetti lähti lopulta Kelmscottista, jossa he olivat yöpyneet yhdessä, Chelseaan. Siellä hänen terveytensä heikkeni edelleen.
ellauri095.html on line 455: Their rivalry began with Hopkins’s response to her poem “The Convent Threshold.” Geoffrey Hartman was clearly on the right track when he suggested in the introduction to Hopkins: A Collection of Critical Essays (1966) that “Hopkins seems to develop his lyric structures out of the Pre-Raphaelite dream vision. In his early ‘A Vision of the Mermaids’; and ‘St. Dorothea’; he may be struggling with such poems as Christina Rossetti’s ‘Convent Threshold’; and Dante Gabriel Rossetti’s ‘The Blessed Damozel,’ poems in which the poet stands at a lower level than the vision, or is irrevocably, pathetically distanced.” Such poems were the essence of medievalism in poetry according to William Morris, who felt that Keats’s “La Belle Dame Sans Merci” was the germ from which all Pre-Raphaelite poetry sprang. Standing beyond Keats, however, the primary source was Dante. Christina Rossetti clearly alludes to Beatrice’s appeal to Dante in “The Convent Threshold”:
ellauri095.html on line 457: I choose the stairs that mount above,
ellauri095.html on line 477: As Hopkins commented in a letter, Savonarola was “the only person in history (except perhaps Origen) about whom” he had “real feeling,” because for Hopkins Savonarola was “the prophet of Christian art.”
ellauri095.html on line 481: 
ellauri095.html on line 483: The sequence of events is clear. On 18 January 1866 Hopkins composed his most ascetic poem, “The Habit of Perfection” (Täydellinen asukokonaisuus). On 23 January he included poetry in the list of things to be given up for Lent. In July he decided to become a Catholic, and he traveled to Birmingham in September to consult the leader of the Oxford converts, John Henry Newman. Newman received him into the Church in October. On 5 May 1868 Hopkins firmly “resolved to be a religious.” Less than a week later, apparently still inspired by Savonarola, he made a bonfire of his poems and gave up poetry almost entirely for seven years. Finally, in the fall of 1868 Hopkins joined a “serged fellowship” like Savonarola’s and like the one he admired in “Eastern Communion”(1865), a commitment foreshadowed by the emphasis on vows of silence and poverty in “The Habit of Perfection.”
ellauri095.html on line 499: Hopkins had been attracted to asceticism since childhood. At Highgate, for instance, he argued that nearly everyone consumed more liquids than the body needed, and, to prove it, he wagered that he could go without liquids for at least a week. He persisted until his tongue was black and he collapsed at drill. He won not only his wager but also the undying enmity of the headmaster Dr. John Bradley Dyne. On another occasion, he abstained from salt for a week. His continuing insistence on extremes of self-denial later in life struck some of his fellow Jesuits as more appropriate to a Victorian Puritan than to a Catholic.
ellauri095.html on line 500: Thus it is important to realize that he converted to Catholicism not to be more ascetic, for asceticism was as Protestant as it was Catholic, but to be able to embrace the Catholic doctrine of the Real Presence.
ellauri095.html on line 508: This potential for a new sacramental poetry was first realized by Hopkins in The Wreck of the Deutschland. Hopkins recalled that when he read about the wreck of the German ship Deutschland off the coast of England it “made a deep impression on me, more than any other wreck or accident I ever read of,” a statement made all the more impressive when we consider the number of shipwrecks he must have discussed with his father. Hopkins wrote about this particular disaster at the suggestion of Fr. James Jones, Rector of St. Beuno’s College, where Hopkins studied theology from 1874 to 1877. Hopkins recalled that “What I had written I burnt before I became a Jesuit and resolved to write no more, as not belonging to my profession, unless it were by the wish of my superiors; so for seven years I wrote nothing but two or three little presentation pieces which occasion called for [presumably ‘Rosa Mystica’ and ‘Ad Mariam’]. But when in the winter of ’75 the Deutschland was wrecked in the mouth of the Thames and five Franciscan nuns, exiles from Germany by the Falck Laws, aboard of her were drowned I was affected by the account and happening to say so to my rector he said that he wished someone would write a poem on the subject. On this hint I set to work and, though my hand was out at first, produced one. I had long had haunting my ear the echo of a new rhythm which now I realized on paper.”
ellauri095.html on line 512: The Wreck of the Deutschland became the occasion for Hopkins’s incarnation as a poet in his own right. He broke with the Keatsian wordpainting style with which he began, replacing his initial prolixity, stasis, and lack of construction with a concise, dramatic unity. He rejected his original attraction to Keats’s sensual aestheticism for a clearly moral, indeed a didactic, rhetoric. He saw nature not only as a pleasant spectacle as Keats had; he also confronted its seemingly infinite destructiveness as few before or after him have done. In this shipwreck he perceived the possibility of a theodicy, a vindication of God’s justice which would counter the growing sense of the disappearance of God among the Victorians. For Hopkins, therefore, seeing more clearly than ever before the proselytic possibilities of art, his rector’s suggestion that someone write a poem about the wreck became the theological sanction he needed to begin reconciling his religious and poetic vocations.
ellauri095.html on line 516: The relationship between Hopkins and his father reveals important early instances of creative collaboration and competition within the family. Hopkins copied eleven of the poems from his father’s volume A Philosopher’s Stone into his Oxford notebooks. In those poems his father expressed a Keatsian dismay over science’s threat to a magical or imaginative response to nature.
ellauri095.html on line 520: Competition and collaboration between father and son continued even long after Hopkins left home to take his place in the world. In 1879, for instance, Gerard Manley Hopkins wrote to Bridges, “I enclose some lines by my father called forth by the proposal to fell the trees in Well Walk (where Keats and other interesting people lived) and printed in some local paper.” Two months later Hopkins composed “Binsey Poplars” to commemorate the felling of a grove of trees near Oxford. Clearly, competition with his father was an important creative stimulus.
ellauri095.html on line 545: This was a remarkably prophetic poem for Manley Hopkins’s first “beautiful child,” Gerard, born only a year after this poem was published.
ellauri095.html on line 556: For all his dreadnought breast and braids of thew: sinne meni sixpäkki sekä haba yhtä kyytiä;
ellauri095.html on line 560: She to the black-about air, to the breaker, the thickly Ämmä huusi pimeään, vaahtopäihin, paxulti
ellauri095.html on line 564: All she got from above was a drunken mariner without a head. Ei se silti saanut muuta apua kuin päättömän.
ellauri095.html on line 574: She broke her back on the sands and foundered with the loss of about 57 passengers, both men and women; the conditions which had caused the wreck in the first place also preventing her from being seen from shore, and thus assistance being given. In the immediate aftermath of the wreck the captain accused passing ships of failing to answer his vessel´s signals of distress.
ellauri095.html on line 576: The earliest known shipwreck on the Kentish Knock was in the 17th century, but it is very probable that there were earlier wrecks for which the documentary evidence has not survived.
ellauri095.html on line 580: The ´New York Times´, in the best traditions of media coverage, focused on the "weirdness of the scene". The newspaper contrasted the nuns´ "terror-stricken conduct", frozen with terror, and "deaf to all entreaties", with the "plucky" behaviour of the stewardess who tried to encourage them to leave the saloon for rigging as the water rose around them. One of the nuns was heard to cry in a voice heard above the storm "O my God, make it quick, make it quick". Hopkins, however, saw these words as an example of courage in the fate of extremity, and as the active seeking of the soul reaching towards God.
ellauri096.html on line 51: Vapaan tahdon pähkinään liittyy tää ennaltatietämisen ongelma. Ennaltatietämisen ongelma on tämmönen teologinen knoppi, johon liittyy peliteoriasta tuttu tiedon iterointi ja vuorotellen arvailu. Kehäajattelua ja omaa häntäänsä purevia todistuxia. Mise en abime-heijastuxia, Drostepurkkeja, narsisteja kazomassa izeänsä tiukasti peiliin. Logiikka ei pidä sellaisesta, kuten paradoxit osoittavat. Yhtenä vuotena kun olin vähän maaninen olin ymmärtävinäni siitä jotakin. Taisi olla taas pääsiäisen aikoja, sillä ajattelin munankuoria: finiittinen logiikka kuten BA antaa kuoren sulkeutua munaxi, infinitaarinen kuten ZF avaa kuoren auki loppumattomasti kohti taivasta.
ellauri096.html on line 55: Michael Scriven (1964) tried to refute predictive determinism (the thesis that all events are foreseeable), by conjuring two players, “Predictor” who has all the data, laws, and calculating capacity needed to predict the choices of others. Scriven goes on to imagine, “Avoider”, whose dominant motivation is to avoid prediction. Therefore, Predictor must conceal his prediction. The catch is that Avoider has access to the same data, laws, and calculating capacity as Predictor. Thus Avoider can duplicate Predictor’s reasoning. Consequently, the optimal predictor cannot predict Avoider. Let the teacher be Avoider and the student be Predictor. Avoider must win. Therefore, it is possible to give a surprise test. This sounds silly. The Predictor can predict that the Avoider double guesses her. Both can fiture out that this will go on and on, until time runs out, and they still just sit on their asses doing nothing. Thing is, you must remember that the players are part of the game, not outside of it as idealists would have it.
ellauri096.html on line 57: Idealizing the teacher and student along the lines of Avoider and Predictor fails to solve the puzzle. It falsely presupposes that two equally super clever agents are co-possible. It is like asking ‘If Aku is smarter than Anu and Anu is smarter than Aku, which of the two is the smartest?’ Its like Abott and Costello going thru the door, after you, no after you, until in the end they, predictably, try to go thru it at once. There is no equilibrium in the game, so shit just happens.
ellauri096.html on line 59: Predictive determinism states that everything is foreseeable. Metaphysical determinism states that there is only one way the future could be given the way the past is. Simon Laplace used metaphysical determinism as a premise for predictive determinism. He reasoned that since every event has a cause, a complete description of any stage of history combined with the laws of nature implies what happens at any other stage of the universe. Scriven was only challenging predictive determinism in his thought experiment. The next approach challenges metaphysical determinism.
ellauri096.html on line 75: The teacher has free will. Therefore, predictions about what he will do are not true (prior to the examination). Accordingly, Paul Weiss (1952) concludes that the student’s argument falsely assumes he knows that the announcement is true. The student can know that the announcement is true after it becomes true – but not before. What a wimpy argument.
ellauri096.html on line 81: 2 Kd(Td & KdTd v ~Td & Kd~Td) (test observable)
ellauri096.html on line 84: 5 d2: ~Td1 (test observable)
ellauri096.html on line 90: W. V. Quine (1953) agrees with Weiss’ conclusion that the teacher’s announcement of a surprise test fails to give the student knowledge that there will be a surprise test. Yet Quine abominates Weiss’ reasoning. Weiss breeches the law of bivalence (which states that every proposition has a truth-value, true or false). Quine believes that the riddle of the surprise test should not be answered by surrendering classical logic. Me too. Right on Willard van Orman Quine! Thumbs up!
ellauri096.html on line 92: W. V. Quine insists that the student’s elimination argument is only a reductio ad absurdum of the supposition that the student knows that the announcement is true (rather than a reductio of the announcement itself). He accepts this epistemic reductio but rejects the metaphysical reductio. Given the student’s ignorance of the announcement, Quine concludes that a test on any day would be unforeseen.
ellauri096.html on line 94: In later writings, Quine evinces general reservations about the concept of knowledge. One of his pet objections is that ‘know’ is vague. If knowledge entails absolute certainty, then too little will count as known. Quine infers that we must equate knowledge with firmly held true belief. Asking just how firm the belief must be is akin to asking just how big something has to be to count as being big. There is no answer to the question because ‘big’ lacks the sort of boundary enjoyed by precise words.
ellauri096.html on line 96: There is no place in science for bigness, because of this lack of boundary; but there is a place for the relation of biggerness. Here we see the familiar and widely applicable rectification of vagueness: disclaim the vague positive and cleave to the precise comparative. But it is inapplicable to the verb ‘know’, even grammatically. Verbs have no comparative and superlative inflections … . I think that for scientific or philosophical purposes the best we can do is give up the notion of knowledge as a bad job and make do rather with its separate ingredients. We can still speak of a belief as true, and of one belief as firmer or more certain, to the believer’s mind, than another (1987, 109).
ellauri096.html on line 102: Science is about what is the case rather than what ought to be case. This seems to imply that science does not tell us what we ought to believe. The traditional way to fill the normative gap is to delegate issues of justification to epistemologists. However, Quine is uncomfortable with delegating such authority to philosophers. He prefers the thesis that psychology is enough to handle the issues traditionally addressed by epistemologists (or at least the issues still worth addressing in an Age of Science). This “naturalistic epistemology” seems to imply that ‘know’ and ‘justified’ are antiquated terms – as empty as ‘phlogiston’ or ‘soul’.
ellauri096.html on line 104: Those willing to abandon the concept of knowledge can dissolve the surprise test paradox. But to epistemologists, this is like using a suicide bomb to kill a fly.
ellauri096.html on line 110: Unlike the believer in ‘No man is an immortal’, the skeptic has trouble asserting ‘There is no knowledge’. For assertion expresses the belief that one knows. That is why Sextus Empiricus (Outlines of Pyrrhonism, I., 3, 226) condemns the assertion ‘There is no knowledge’ as dogmatic skepticism. Sextus prefers agnosticism about knowledge rather than skepticism (considered as “atheism” about knowledge). Yet it just as inconsistent to assert ‘No one can know whether anything is known’. For that conveys the belief that one knows that no one can know whether anything is known.
ellauri096.html on line 112: Agnostics overestimate how easy it is to identify what cannot be known. To know, one need only find a single proof. To know that there is no way to know, one must prove the negative generalization that there is no proof. After all, inability to imagine a proof is commonly due to a failure of ingenuity rather than the non-existence of a proof. In addition to being a more general proposition, a proof of unknowability requires epistemological premises about what constitutes proof. Consequently, meta-proof (proof about proofs) is even more demanding than proof.
ellauri096.html on line 114: The agnostic might be tempted to avoid presumptuousness by converting to meta-agnosticism. But this “retreats” in the wrong direction. Meta-meta-proof is, in turn, even more demanding than meta-proof. Meta-meta-proof requires both the epistemological premises about what constitutes proof that meta-proof needs and, in addition, meta-meta-proof needs epistemological premises about what constitutes meta-proof.
ellauri096.html on line 120: Probabilistic skepticism dates back to Arcesilaus who took over the Academy two generations after Plato’s death. This moderate kind of skepticism, recounted by Cicero (Academica 2.74, 1.46) from his days as a student at the Academy, allows for justified belief. Many scientists are attracted to probabilism and dismiss the epistemologist’s preoccupation with knowledge as old-fashioned.
ellauri096.html on line 122: Despite the early start of the qualitative theory of probability, the quantitative theory did not develop until Blaise Pascal’s study of gambling in the seventeenth century (Hacking 1975). Only in the eighteenth century did it penetrate the insurance industry (even though insurers realized that a fortune could be made by accurately calculating risk). Only in the nineteenth century did probability make a mark in physics. And only in the twentieth century do probabilists make important advances over Arcesilaus.
ellauri096.html on line 124: Most of these philosophical advances are reactions to the use of probability by scientists. In the twentieth century, editors of science journals began to demand that the author’s hypothesis should be accepted only when it was sufficiently probable – as measured by statistical tests. The threshold for acceptance was acknowledged to be somewhat arbitrary. And it was also conceded that the acceptance rule might vary with one’s purposes. For instance, we demand a higher probability when the cost of accepting a false hypothesis is high.
ellauri096.html on line 127: and rationally believe q then you rationally believe both p and q. Little pictures of the same scene should sum to a bigger picture of the same scene. If rational belief can be based on an acceptance rule that only requires a high probability, there will be rational belief in a contradiction! You believe of each ticket it loses, and you believe that one of them wins.
ellauri096.html on line 136: Foundationalists reject (1). They take some propositions to be self-evident. Coherentists reject (2). They tolerate some forms of circular reasoning. For instance, Nelson Goodman (1965) has characterized the method of reflective equilibrium as virtuously circular. Charles Peirce (1933–35, 5.250) rejected (3), an approach later refined by Peter Klein (2007) and championed at book-length by Scott F. Aikin (2011). Infinitists believe that infinitely long chains of justification are no more impossible than infinitely long chains of causation. Finally, the epistemological anarchist rejects (4). As Paul Feyerabend refrains in Against Method, “Anything goes” (1988, vii, 5, 14, 19, 159).
ellauri096.html on line 138: Very elegant! But if joint inconsistency is rationally tolerable, why do these philosophers bother to offer solutions? Why is it not rational to believe each of (1)–(4), despite their joint inconsistency?
ellauri096.html on line 140: Kyburg might answer that there is a scale effect. Although the dull pressure of joint inconsistency is tolerable when diffusely distributed over a large set of propositions, the pain of contradiction becomes unbearable as the set gets smaller (Knight 2002). And indeed, paradoxes are always represented as a small set of propositions.
ellauri096.html on line 142: If you know that your beliefs are jointly inconsistent, then you should reject R. M. Sainsbury’s definition of a paradox as “an apparently unacceptable conclusion derived by apparently acceptable reasoning from apparently acceptable premises” (1995, 1). Take the negation of any of your beliefs as a conclusion and your remaining beliefs as the premises. You should judge this jumble argument as valid, and as having premises that you accept, and yet as having a conclusion you reject (Sorensen 2003b, 104–110). If the conclusion of this argument counts as a paradox, then the negation of any of your beliefs counts as a paradox.
ellauri096.html on line 144: The resemblance between the preface paradox and the surprise test paradox becomes more visible through an intermediate case. The preface of Siddhartha Mukherjee’s The Emperor of All Maladies: A Biography of Cancer warns: “In cases where there was no prior public knowledge, or when interviewees requested privacy, I have used a false name, and deliberately confounded identities to make it difficult to track.” Those who refuse consent to be lied to are free to close Doctor Mukherjee’s chronicle. But nearly all readers think the physician’s trade-off between lies and new information is acceptable. They rationally anticipate being rationally misled. Nevertheless, these readers learn much about the history of cancer. Similarly, students who are warned that they will receive a surprise test rationally expect to be rationally misled about the day of the test. The prospect of being misled does not lead them to drop the course.
ellauri096.html on line 151: If paradoxes were always sets of propositions or arguments or conclusions, then they would always be meaningful. But some paradoxes are semantically flawed (Sorensen 2003b, 352) and some have answers that are backed by a pseudo-argument employing a defective “lemma” that lacks a truth-value. Kurt Grelling’s paradox, for instance, opens with a distinction between autological and heterological words. An autological word describes itself, e.g., ‘polysyllabic’ is polysllabic, ‘English’ is English, ‘noun’ is a noun, etc. A heterological word does not describe itself, e.g., ‘monosyllabic’ is not monosyllabic, ‘Chinese’ is not Chinese, ‘verb’ is not a verb, etc. Now for the riddle: Is ‘heterological’ heterological or autological? If ‘heterological’ is heterological, then since it describes itself, it is autological. But if ‘heterological’ is autological, then since it is a word that does not describe itself, it is heterological. The common solution to this puzzle is that ‘heterological’, as defined by Grelling, is not a genuine predicate (Thomson 1962). In other words, “Is ‘heterological’ heterological?” is without meaning. There can be no predicate that applies to all and only those predicates it does not apply to for the same reason that there can be no barber who shaves all and only those people who do not shave themselves.
ellauri096.html on line 153: The eliminativist, who thinks that ‘know’ or ‘justified’ is meaningless, will diagnose the epistemic paradoxes as questions that only appear to be well-formed. For instance, the eliminativist about justification would not accept proposition (4) in the regress paradox: ‘Some beliefs are justified’. His point is not that no beliefs meet the high standards for justification, as an anarchist might deny that any ostensible authorities meet the high standards for legitimacy. Instead, the eliminativist unromantically diagnoses ‘justified’ as a pathological term. Just as the astronomer ignores ‘Are there a zillion stars?’ on the grounds that ‘zillion’ is not a genuine numeral, the eliminativist ignores ‘Are some beliefs justified?’ on the grounds that ‘justified’ is not a genuine adjective.
ellauri096.html on line 155: In the twentieth century, suspicions about conceptual pathology were strongest for the liar paradox: Is ‘This sentence is false’ true? Philosophers who thought that there was something deeply defective with the surprise test paradox assimilated it to the liar paradox. Let us review the assimilation process.
ellauri096.html on line 159: Just as someone’s awareness of a prediction can affect the likelihood of it being true, awareness of that sensitivity to his awareness can also affect its truth. If each cycle of awareness is self-defeating, then there is no stable resting place for a conclusion.
ellauri096.html on line 163: Epistemic paradoxes affect decision theory because rational choices are based on beliefs and desires. If the agent cannot form a rational belief, it is difficult to interpret his behavior as a choice. The purpose of attributing beliefs and desires is to set up practical syllogisms that make sense of actions as means to ends. Subtracting rationality from the agent makes framework useless. Given this commitment to charitable interpretation, there is no possibility of your rationally choosing an option that you believe to be inferior. So if you choose, you cannot really believe you were operating as an anti-expert, that is, someone whose opinions on a topic are reliably wrong (Egan and Elga 2005).
ellauri096.html on line 165: The medieval philosopher John Buridan (Sophismata, Sophism 13) gave a starkly minimal example of such instability:
ellauri096.html on line 186: But the skeptic should not lose his nerve. Proof does not always yield knowledge. Consider a student who correctly guesses that a step in his proof is valid. The student does not know the conclusion but did prove the theorem. His instructor might have trouble getting the student to understand why his answer constitutes a valid proof. The intransigence may stem from the prover’s intelligence rather than his stupidity. L. E. J. Brouwer is best known in mathematics for his brilliant fixed point theorem. But Brouwer regarded his proof as dubious. He had philosophical doubts about the Axiom of Choice and Law of Excluded Middle. Brouwer persuaded a minority of mathematicians and philosophers, known as intuitionists, to emulate his inability to be educated by non-constructive proofs.
ellauri096.html on line 188: The logical myth that “You cannot prove a universal negative” is itself a universal negative. So it implies its own unprovability. This implication of unprovability is correct but only because the principle is false. For instance, exhaustive inspection proves the universal negative ‘No adverbs appear in this sentence’. A reductio ad absurdum proves the universal negative ‘There is no largest prime number’.
ellauri096.html on line 193: Of course, this result concerns provability relative to a system. One system can prove another system’s Gödel sentence. Kurt Gödel (1983, 271) thought that proof was not needed for knowledge that arithmetic is consistent.
ellauri096.html on line 197: Critics of Lucas defend the parity between people and computers. They think we have our own Gödel sentences (Lewis 1999, 166–173). In this egalitarian spirit, G. C. Nerlich (1961) models the student’s beliefs in the surprise test example as a logical system. The teacher’s announcement is then a Gödel sentence about the student: There will be a test next week but you will not be able to prove which day it will occur on the basis of this announcement and memory of what has happened on previous exam days. When the number of exam days equals zero the announcement is equivalent to sentence K.
ellauri096.html on line 199: Several commentators on the surprise test paradox object that interpreting surprise as unprovability changes the topic. Instead of posing the surprise test paradox, it poses a variation of the liar paradox. Other concepts can be blended with the liar. For instance, mixing in alethic notions generates the possible liar: Is ‘This statement is possibly false’ true? (Post 1970) (If it is false, then it is false that it is possibly false. What cannot possibly be false is necessarily true. But if it is necessarily true, then it cannot be possibly false.) Since the semantic concept of validity involves the notion of possibility, one can also derive validity liars such as Pseudo-Scotus’ paradox: ‘Squares are squares, therefore, this argument is invalid’ (Read 1979). Suppose Pseudo-Scotus’ argument is valid. Since the premise is necessarily true, the conclusion would be necessarily true. But the conclusion contradicts the supposition that argument is valid. Therefore, by reductio, the argument is necessarily invalid. Wait! The argument can be invalid only if it is possible for the premise to be true and the conclusion to be false. But we have already proved that the conclusion of ‘Squares are squares, therefore, this argument is invalid’ is necessarily true. There is no consistent judgment of the argument’s validity. A similar predicament follows from ‘The test is on Friday but this prediction cannot be soundly deduced from this announcement’.
ellauri096.html on line 202: 5.2 The “Knowability Paradox”
ellauri096.html on line 204: Frederic Fitch (1963) reports that in 1945 he first learned of this proof of unknowable truths from a referee report on a manuscript he never published. Thanks to Joe Salerno’s (2009) archival research, we now know that referee was Alonzo Church.
ellauri096.html on line 206: Assume there is a true sentence of the form ‘p but p is not known’. Although this sentence is consistent, modest principles of epistemic logic imply that sentences of this form are unknowable.
ellauri096.html on line 216: 1, 4 Reductio ad absurdum
ellauri096.html on line 221: is unknowable.
ellauri096.html on line 223: The cautious draw a conditional moral: If there are actual unknown truths, there are unknowable truths. After all, some philosophers will reject the antecedent because they believe there is an omniscient being.
ellauri096.html on line 225: But secular idealists and logical positivists concede that there are some actual unknown truths. How can they continue to believe that all truths are knowable? Astonishingly, these eminent philosophers seem refuted by a pinch of epistemic logic. Also injured are those who limit their claims of universal knowability to a limited domain. For instance, Immanuel Kant (A223/B272) asserts that all empirical propositions are knowable. This pocket of optimism would be enough to ignite the contradiction (Stephenson 2015).
ellauri096.html on line 229: The conclusion that there are unknowable truths is an affront to various philosophical theories, but not to common sense. If proponents (and opponents) of those theories long overlooked a simple counterexample, that is an embarrassment, not a paradox. (2000, 271)
ellauri096.html on line 233: Those who believe that the Church-Fitch result is a genuine paradox can respond to Williamson with paradoxes that accord with common sense (and science –and religious orthodoxy). For instance, common sense heartily agrees with the conclusion that something exists. But it is surprising that this can be proved without empirical premises. Since the quantifiers of standard logic (first order predicate logic with identity) have existential import, the logician can deduce that something exists from the principle that everything is identical to itself. Most philosophers balk at this simple proof because they feel that the existence of something cannot be proved by sheer logic. Likewise, many philosophers balk at the proof of unknowables because they feel that such a profound result cannot be obtained from such limited means.
ellauri096.html on line 236: Church’s referee report was composed in 1945. The timing and structure of his argument for unknowables suggests that Church may have been by inspired G. E. Moore’s (1942, 543) sentence:
ellauri096.html on line 240: Moore’s problem is to explain what is odd about declarative utterances such as (M). This explanation needs to encompass both readings of (M): ‘p&B∼p
ellauri096.html on line 245: The common explanation of Moore’s absurdity is that the speaker has managed to contradict himself without uttering a contradiction. So the sentence is odd because it is a counterexample to the generalization that anyone who contradicts himself utters a contradiction.
ellauri096.html on line 247: There is no problem with third person counterparts of (M). Anyone else can say about Moore, with no paradox, ‘G. E. Moore went to the pictures last Tuesday but he does not believe it’. (M) can also be embedded unparadoxically in conditionals: ‘If I went to the pictures last Tuesday but I do not believe it, then I am suffering from a worrisome lapse of memory ’. The past tense is fine: ‘I went to the picture shows last Tuesday but I did not believe it’. The future tense, ‘I went to the picture shows last Tuesday but I will not believe it’, is a bit more of a stretch (Bovens 1995). We tend to picture our future selves as better informed. Later selves are, as it were, experts to whom earlier selves should defer. When an earlier self foresees that his later self believes p
ellauri096.html on line 262: informed by the teacher’s announcement, so Binkley ought not to use a model in which the announcement is as absurd as the conjunction ‘I went to the pictures last Tuesday but I do not believe it’.
ellauri096.html on line 269: Binkley stipulates that the students do not forget. He needs to add that the students know that they will not forget. For the mere threat of a memory lapse sometimes suffices to undermine knowledge. Consider Professor Anesthesiology’s scheme for surprise tests: “A surprise test will be given either Wednesday or Friday with the help of an amnesia drug. If the test occurs on Wednesday, then the drug will be administered five minutes after Wednesday’s class. The drug will instantly erase memory of the test and the students will fill in the gap by confabulation.” You have just completed Wednesday’s class and so temporarily know that the test will be on Friday. Ten minutes after the class, you lose this knowledge. No drug was administered and there is nothing wrong with your memory. You are correctly remembering that no test was given on Wednesday. However, you do not know your memory is accurate because you also know that if the test was given Wednesday then you would have a pseudo-memory indistinguishable from your present memory. Despite not gaining any new evidence, you change your mind about the test occurring on Wednesday and lose your knowledge that the test is on Friday. (The change of belief is not crucial; you would still lack foreknowledge of the test even if you dogmatically persisted in believing that the test will be on Friday.)
ellauri096.html on line 283: Although (iii) is consistent and might be knowable by others, (iii) cannot be known by the student before Friday. (iii) is a blindspot for the students but not for, say, the teacher’s colleagues. Hence, the teacher can give a surprise test on Friday because that would force the students to lose their knowledge of the original announcement (A). Knowledge can be lost without forgetting anything.
ellauri096.html on line 287: Since the surprise test paradox can also be formulated in terms of rational belief, there will be parallel adjustments for what we ought to believe. We are criticized for failures to believe the logical consequences of what we believe and criticized for believing propositions that conflict with each other. Anyone who meets these ideals of completeness and consistency will be unable to believe a range of consistent propositions that are accessible to other complete and consistent thinkers. In particular, they will not be able to believe propositions attributing specific errors to them, and propositions that entail these off-limit propositions.
ellauri096.html on line 289: Some people wear T-shirts with Question Authority! written on them. Questioning authority is generally regarded as a matter of individual discretion. The surprise test paradox shows that it is sometimes mandatory. The student is rationally required to doubt the teacher’s announcement even though the teacher has not given any evidence of being unreliable. Indeed, the student can foresee that their change of mind opens a new opportunity for surprise.
ellauri096.html on line 291: When on trial for impiety, Socrates traced his inquisitiveness to the Oracle at Delphi (Apology 21d in Cooper 1997). Prior to beginning his mission of inquiry, Chaerephon asked the Oracle: “Who is the wisest of men?” The Oracle answered “No one is wiser than Socrates.” This astounded Socrates because he believed he knew nothing. Whereas a less pious philosopher might have questioned the reliability of the Delphic Oracle, Socrates followed the general practice of treating the Oracle as infallible. The only cogitation appropriate to an infallible answer is interpretation. Accordingly, Socrates resolved his puzzlement by inferring that his wisdom lay in recognizing his own ignorance. While others may know nothing, Socrates knows that he knows nothing.
ellauri096.html on line 295: Socrates could regain consistency by downgrading his meta-knowledge to the status of a belief. If he believes he knows nothing, then he naturally wishes to remedy his ignorance by asking about everything. This rationale is accepted throughout the early dialogues. But when we reach the Meno, one of his interlocutors has an epiphany. After Meno receives the standard treatment from Socrates about the nature of virtue, Meno discerns a conflict between Socratic ignorance and Socratic inquiry (Meno 80d, in Cooper 1997). How would Socrates recognize the correct answer even if Meno gave it?
ellauri096.html on line 299: Saul Kripke’s ruminations on the surprise test paradox led him to a paradox about dogmatism. He lectured on both paradoxes at Cambridge University to the Moral Sciences Club in 1972. (A descendent of this lecture now appears as Kripke 2011). Gilbert Harman transmitted Kripke’s new paradox as follows:
ellauri096.html on line 319: Augustin soll als Sohn eines heruntergekommenen Wirts aufgewachsen sein und war demnach schon früh darauf angewiesen, mit seinem Dudelsack von einer Spelunke zur nächsten zu ziehen, wobei nur wenig von dem verdienten Geld die jeweilige Kneipe verlassen haben soll – der Überlieferung nach soll er auch ein „tüchtiger Trinker“ gewesen sein.
ellauri096.html on line 321: Der Legende nach war der 36-jährige Augustin 1679 während der Pestepidemie wieder einmal betrunken und schlief irgendwo in der Gosse seinen Rausch aus. Siech-Knechte, die damals die Opfer der Epidemie einsammeln mussten, fanden ihn, hielten ihn für tot und brachten die Schnapsleiche zusammen mit den Pestleichen auf ihrem Sammelkarren vor die Stadtmauer. Dort warfen sie ihre ganze Ladung in ein offenes Massengrab. Diese Pestgrube soll sich in der Nähe der Kirche St. Ulrich am Neubau (heutiger siebter Wiener Gemeindebezirk) befunden haben, gleich neben dem Platz, an dem heute der Augustinbrunnen steht. Wie in der damaligen Situation üblich, wurde das Grab nicht sofort geschlossen, sondern provisorisch mit Kalk abgedeckt, um später weitere Pestopfer aufzunehmen. Am folgenden Tag habe Augustin inmitten der Leichen so lange krakeelt und auf seinem Dudelsack gespielt, bis Retter ihn aus der Grube zogen.
ellauri096.html on line 323: Danach soll Augustin sein Erlebnis als Bänkelsänger vorgetragen und davon recht gut gelebt haben. So ist die Legende vom lieben Augustin vielleicht seinem eigenen Bericht zu verdanken. Bereits zeitgenössische Quellen berichten von dem der Leichengrube entstiegenen Augustin. Abraham a Sancta Clara erwähnt das Ereignis in seinem „Wohlangefüllten Weinkeller“, um vor der Trunksucht zu warnen. Urkundliche Stütze für die Legende ist nur ein Eintrag im städtischen Totenschauprotokoll, das einen „Augustin N.“ verzeichnet.
ellauri096.html on line 327: Das Volkslied O du lieber Augustin ist erst um 1800 in Wien nachgewiesen. Die sehr verbreitete Melodie ist jedoch älter, so ist sie 1720 in einer Musikhandschrift belegt.[1] Teilweise wird Augustin selbst als Verfasser genannt, der Ursprung ist jedoch unklar. Der spöttische Text gibt aber den Galgenhumor wieder, der den Wienern in Erinnerung geblieben ist:
ellauri096.html on line 350: Leg’ nur ins Grab dich hin!
ellauri096.html on line 422: This article about a painter is a stub. You can help Wikipedia by expanding it.
ellauri096.html on line 432: 
ellauri096.html on line 465: Jaskassa on muuten tätä samanlaista anaalis-obsessiivistä siisteydentarvetta kuin monissa samantyyppisissä pakko-oireisissa varsinkin jenkkikirjoittajissa, tulee mieleen heti Pynchon, Wallace ja Robert Heinlein. Niistä kaikista hirveintä ällöä on joku korvavaikku tai likaa käsissä. Sille jää möröt ja merikoirat kepeesti kakkosex. Kakkonen on niille kauhun lyömätön ykkönen. Mä lyön vetoa että Jaska popsii koko ajan paranoidisesti kaikenlaisia lääkkeitä, ravintolisiä sun muita ennaltaehkäiseviä tabuja ja hipsii kengänsyrjillä ettei vahingossakaan astu koirankakalle. Kun lamppu särkyy se pelkää kamalasti lasinsiruja. Niistä voi tulla isoja veripipejä. Se on varmaan nauttinut hurjasti korona-ajasta, kun saa vältellä muita elollisia ihan luvalla, pestä ketjuna käsiä ja pitää nolon naaman päällä naamaria. I can relate to that. Se ei tykkää edes siitä että hevosilla on nimiä. On kuin jääpuikko työnnettäisiin anuxeen. Porkkana tai lämmitetty nakki olisi ihan eri asia.
ellauri096.html on line 529: Galgalim (galgallim "spheres", "wheels", "whirlwinds" גַּלְגַּלִּים; singular: galgal, גַּלְגַּל), also called ophanim (Hebrew "wheels" ōphannīm אוֹפַנִּים; singular: ōphān, ofan אוֹפָן), refer to the wheels seen in Ezekiel's vision of the chariot (Hebrew merkabah) in Ezekiel 1:15–21. One of the Dead Sea scrolls (4Q405) construes them as angels; late sections of the Book of Enoch (61:10, 71:7) portray them as a class of celestial beings who (along with the Cherubim and Seraphim) never sleep, but guard the throne of God.
ellauri096.html on line 533: The First Book of Enoch (71.7) seems to imply that the Ophanim are equated to the "Thrones" in Christianity when it lists them all together, in order: "...round about were Seraphim, Cherubim, and Ophannim".
ellauri096.html on line 537: Hesekielin retkistä on ollut siellä täällä puhetta, esim. GT-sählämien abah">merkabah-merkkisistä tankeista, jolla ne lanas musulmaaneja. Ja Hiljan se yx aika sexikäs raamatunpaikka oli Hesekielistä. Kai sekin pitää vielä lukea.
ellauri096.html on line 555: The Droste effect, known in art as an example of mise en abyme, is the effect of a picture recursively appearing within itself, in a place where a similar picture would realistically be expected to appear, creating a loop which theoretically could go on forever, but realistically only goes on as far as the image´s quality allows.
ellauri096.html on line 557: Selaimen kuvassa näytetään kuppia ja lasia tarjottimella kantava apulainen, joka meillä on pienen kupin kyljessä ja airbnbn seinällä printtitauluna. Eines der berühmtesten Werke der Dresdner Gemäldegalerie, das Schokoladenmädchen des Genfer Künstlers Jean-Étienne Liotard (1702–1789). Paizi sen kupissa ei olekaan mise en abime-efektiä, vaan ihan joku muu kuvio. Se Droste-efektin apulainen onkin enempi nunnan näköinen hollantilainen Droste-kaakaon mainos vuodelta 1904. En jaxa kaivaa kuvia tähän esille, kazokaa ize netistä.
ellauri096.html on line 567: Eräässä Ikoskan toisessa teoxessa naismainen "Lauri" ei ollutkaan homo vaan sarjaraiskaaja. "Lukija" eli "Anu" pettyi odotuxissa. Naismaisenhan pitäis olla Weibling. Todennäköisesti "Lauri" oli myös sarrjayrittäjä. Raiskauskin jäi yrityxexi kun se ei yrittänyt miehekkäämmin. Auktorisoitu peetee Aki Manninen ei ois antanut löylykauhan tulla onnen esteexi. Ei löylykauhalla voi edes lyödä kovaa muuta kuin löylyä. Paizi jos se on Haju Pisilän käsintekemä. Kyllä lessu aina jonkun lässyn lissun litistää tai kääntäen. Androgyyni "Lauri" ei ollutkaan katamaraani. Tai siis katamiitti. Katamiitti on etruskilainen Ganymedes, an attractive Trojan boy supposedly abducted to Mount Olympus by the god Zeus to become his cupbearer and lover.
ellauri096.html on line 591: Although obscure at the time of its initial publication, Maldoror was rediscovered and championed by the Surrealist artists during the early twentieth century. The work's transgressive, violent, and absurd themes are shared in common with much of Surrealism's output; in particular, Louis Aragon, André Breton, Salvador Dalí, Man Ray, and Philippe Soupault were influenced by the work. Maldoror was itself influenced by earlier gothic literature of the period, including Lord Byron's Manfred, and Charles Maturin's Melmoth the Wanderer.
ellauri096.html on line 593: Maldoror is a modular (sic) work primarily divided into six parts, or cantos; these parts are further subdivided into a total of sixty chapters, or verses. Parts one through six consist of fourteen, sixteen, five, eight, seven and ten chapters, respectively. With some exceptions, most chapters consist of a single, lengthy paragraph.[b] The text often employs very long, unconventional and confusing sentences which, together with the dearth of paragraph breaks, may suggest a stream of consciousness, or automatic writing. Over the course of the narrative, there is often a first-person narrator, although some areas of the work instead employ a third-person narrative. The book's central character is Maldoror, a figure of evil who is sometimes directly involved in a chapter's events, or else revealed to be watching at a distance. Depending on the context of narrative voice in a given place, the first-person narrator may be taken to be Maldoror himself, or sometimes not. The confusion between narrator and character may also suggest an unreliable narrator.
ellauri096.html on line 595: Huoh. Joko taas. Vois vaihtees olla vaikka reliable. Jaska pilkkaa Paul Austeria postmodernismista vaikka sen omat postpostmodernit paasauxet ei ole yhtään modernimpia, pikemminkin päinvastoin.
ellauri096.html on line 599: "It is not right that everyone should read the pages which follow; only a few will be able to savour this bitter fruit with impunity. Consequently, shrinking soul, turn on your heels and go back before penetrating further into such uncharted, perilous wastelands." — Maldoror, Part I, Chapter 1.
ellauri096.html on line 662: Kiinalainen omaa absoluuttisen edun kummankin tuotteen tuottamisessa mutta jos vallitsee täystyöllisyys ja vapaa kauppa, kannattaa kiinalaisen tuottaa kännyköitä, suomalaisen maitoa.
ellauri096.html on line 670: In a 1976 paper, Robert Lucas argued that it is naive to try to predict the effects of a change in economic policy entirely on the basis of relationships observed in historical data, especially highly aggregated historical data. Lucas claimed that the decision rules of Keynesian models, such as the fiscal multiplier, cannot be considered as structural, in the sense that they cannot be invariant with respect to changes in government policy variables, stating:
ellauri096.html on line 676: In predicting the effect of its decisions (policies), the government...has to take account of exogenous variables, whether controlled by it (the decisions themselves, if they are exogenous variables) or uncontrolled (e.g. weather), and of structural changes, whether controlled by it (the decisions themselves, if they change the structure) or uncontrolled (e.g. sudden changes in people's attitude).[10]
ellauri096.html on line 678: The Lucas critique is representative of the paradigm shift that occurred in macroeconomic theory in the 1970s towards attempts at establishing micro-foundations.
ellauri096.html on line 680: The authors stated that, since fluctuations in employment are central to the business cycle, the "stand-in consumer [of the model] values not only consumption but also leisure," meaning that unemployment movements essentially reflect the changes in the number of people who want to work. "Household-production theory," as well as "cross-sectional evidence" ostensibly support a "non-time-separable utility function that admits greater inter-temporal substitution of leisure, something which is needed," according to the authors, "to explain aggregate movements in employment in an equilibrium model." For the K&P model, monetary policy is irrelevant for economic fluctuations.
ellauri096.html on line 682: The associated policy implications were clear: There is no need for any form of government intervention since, ostensibly, government policies aimed at stabilizing the business cycle are welfare-reducing. Since microfoundations are based on the preferences of decision-makers in the model, DSGE models feature a natural benchmark for evaluating the welfare effects of policy changes. The Kydland/Prescott 1982 paper is often considered the starting point of RBC theory and of DSGE modeling in general and its authors were awarded the 2004 Bank of Sweden Prize in Economic Sciences in Memory of Alfred Nobel.
ellauri096.html on line 701: Son livre Peau noire, masques blancs contient une critique de l´ouvrage Psychologie de la colonisation d´Octave Mannoni. Frantz Fanon adopte une attitude d´observateur extérieur au système colonial. Il n´admet pas l´analyse psychologique de Mannoni. En particulier l´élaboration du « complexe de Prospero » du colonisateur lui paraît « non fondée ». Les philosophes multiculturalistes (Charles Taylor, Will Kymlicka) ont plusieurs fois affirmé dans leurs articles s´inspirer des travaux de Fanon, précurseur du multiculturalisme.
ellauri096.html on line 721: Yht paljon kakasta kuin Jaska innostuivat James Joyce ja Thomas Pynchon ainakin, ja Francois Rabelais, ja Riitta Roth. Se on lapsellista sanoi Freud, anaaliretentiivistä, nuukien ja siistien ihmisten vaivoja.
ellauri096.html on line 788:
ellauri096.html on line 799:
ellauri096.html on line 808: In Piaget´s theory of cognitive development, the third stage is called the Concrete Operational Stage. During this stage, which occurs from age 7-12, the child shows increased use of logic or reasoning. One of the important processes that develops is that of Seriation, which refers to the ability to sort objects or situations according to any characteristic, such as size, color, shape, or type. For example, the child would be able to look at his plate of mixed vegetables and eat everything except the brussels sprouts.
ellauri096.html on line 810: The term seriation [mise en série] was proposed for use in semiotics by Jean Molino and derived from classical philology. Seriation "invokes the idea that any investigator, in order to assign some plausible meaning to a given phenomenon, must interpret it within a series of comparable phenomena." One cannot interpret what philology calls a hapax; that is, an isolated phenomenon. Art historian Erwin Panofsky has explained the situation in very clear terms:
ellauri096.html on line 812: "Whether we deal with historical or natural phenomena, the individual observation of phenomena assumes the character of a 'fact' only when it can be related to other, analogous observations in such a way that the whole series 'makes sense.' This 'sense' is, therefore, fully capable of being applied, as a control, to the interpretation of a new individual observation within the same range of phenomena. If, however, this new individual observation definitely refuses to be interpreted according to the 'sense' of the series, and if an error proves to be impossible, the 'sense' of the series will have to be reformulated to include the new individual observation (1955, p. 35)" (1990, pp. 230–231).
ellauri096.html on line 926: Yli-Juonikas mätki ystäväänsä Salmenniemeä 2019 entisnuoressa Voima-lehdessä: "...pyhiksi miellettyjä suomalaisuuden ikoneja tölvitään räävittömällä vihapuheella. Tässä Salmenniemen tavallisesti suvereeni tyylitaju pettää pahan kerran. Hän jää jankkaamaan samaa sanaa, luonnehtii niin Rytiä, Paasikiveä kuin Ahtisaartakin samalla sanalla ”kakkapillu”. On vaikea ymmärtää, miten etabloitunut kirjailija tulee suoltaneeksi yleisönsä silmille jotain tällaista – etenkin kun hän itse on kätellyt televisiossa tasavaltamme presidenttiä."
ellauri097.html on line 54: 12 opetuspojasta harva oli lukitaitoinen. Kun Suuri Marinadi lähti läpyttelemään kuin Kalle kiihtyessään pitkin mattoja ja parketteja, mutta yli Jordanin (tiesi missä on kahlaamo, Creutzfeldin-Johannes Kastajantaudin geenimuuntelemana, sen kastelemana), meni Sugar-Dannyn luoliin, jossa kustantamonsa alkoi Messiaan-kirjallisuuden seuran perinnekeruun omassa ja yhteisessä asiassaan. Markus: Taneli Europaeus, Matteus: Gottlund, Luukas: Lönnrot ja Johannes ehkä Julius Krohn. Mitä muistatte minusta mitä minä sanoin pienenä. Ja kaikki kirjaan. Kääröjä kerääntyy, papyrus rullaantuu. Yhdet jo kopioi ensimmäisiä. Saulukselle kanssa. Ja Barnabaalle: jakelu, apostolit, ja koko hangaround. Säilytetään luolissa, pannaan yhdet Qumraniin, jos tulee virhepainamia. Joo, kreikaksi tietenkin. Ei sit tarvii heti kääntää.
ellauri097.html on line 93: Henry nai keski-ikäisenä itseään fixumman ja 18v nuoremman viehättävän saxalaissyntyisen alabamalaisen naisasianaisen joka valitettavasti kuoli tubiin ja meningiittiin. Henry oli lohduton. Siitä taas pluspisteitä. Mutta toisaalta taas tätä sikailua, sinkoilua ja sekoilua:
ellauri097.html on line 107: Like Nietzsche, he also lambasted religious belief and the very concept of Cod, as Mencken was an unflinching atheist, particularly Christian fundamentalism, Christian Science and creationism, and against the "Booboisie," his word for the ignorant middle classes. In the summer of 1925, he attended the famous Scopes "Monkey Trial" in Dayton, Tennessee, and wrote scathing columns for the Baltimore Sun (widely syndicated) and American Mercury mocking the anti-evolution Fundamentalists (especially William Jennings Bryan). The play Inherit the Wind is a fictionalized version of the trial, and as noted above the cynical reporter E.K. Hornbeck is based on Mencken. In 1926, he deliberately had himself arrested for selling an issue of The American Mercury, which was banned in Boston by the Comstock laws. Mencken heaped scorn not only on the public officials he disliked but also on the state of American elective politics itself.
ellauri097.html on line 126: Mencken defended the evolutionary views of Charles Darwin, but spoke unfavorably of many prominent physicists and had little regard for pure mathematics. Regarding theoretical physics, he said to longtime editor Charles Angoff, "Imagine measuring infinity! That´s a laugh." Ei se osannut kuin neljä laskutapaa, nekin sinnepäin.
ellauri097.html on line 128: Elsewhere, he dismissed higher mathematics and probability theory as "nonsense", after he read Angoff´s article for Charles S. Peirce in the American Mercury. "So you believe in that garbage, too—theories of knowledge, infinity, laws of probability. I can make no sense of it, and I don´t believe you can either, and I don´t think your god Peirce knew what he was talking about."
ellauri097.html on line 143: I admit freely enough that, by careful breeding, supervision of environment and education, extending over many generations, it might be possible to make an appreciable improvement in the stock of the American Negro, for example, but I must maintain that this enterprise would be a ridiculous waste of energy, for there is a high-caste white stock ready at hand, and it is inconceivable that the Negro stock, however carefully it might be nurtured, could ever even remotely approach it. The educated Negro of today is a failure, not because he meets insuperable difficulties in life, but because he is a Negro. He is, in brief, a low-caste man, to the manner born, and he will remain inert and inefficient until fifty generations of him have lived in civilization. And even then, the superior white race will be fifty generations ahead of him.
ellauri097.html on line 149: Mencken repeatedly identified mathematics with metaphysics and theology. According to Mencken, mathematics is necessarily infected with metaphysics because of the tendency of many mathematical people to engage in metaphysical speculation. In a review of Alfred North Whitehead's The Aims of Education, Mencken remarked that, while he agreed with Whitehead's thesis and admired his writing style, "now and then he falls into mathematical jargon and pollutes his discourse with equations," and "[t]here are moments when he seems to be following some of his mathematical colleagues into the gaudy metaphysics which now entertains them."[50] For Mencken, theology is characterized by the fact that it uses correct reasoning from false premises. Mencken also uses the term "theology" more generally, to refer to the use of logic in science or any other field of knowledge. In a review for both Arthur Eddington's The Nature of the Physical World and Joseph Needham's Man a Machine, Mencken ridiculed the use of reasoning to establish any fact in science, because theologians happen to be masters of "logic" and yet are mental defectives:
ellauri097.html on line 151: Is there anything in the general thinking of theologians which makes their opinion on the point of any interest or value? What have they ever done in other fields to match the fact-finding of the biologists? I can find nothing in the record. Their processes of thought, taking one day with another, are so defective as to be preposterous. True enough, they are masters of logic, but they always start out from palpably false premises.
ellauri097.html on line 153: Instead of mathematical "speculation" (such as quantum theory), Mencken believed physicists should just directly look at individual facts in the laboratory like chemists:
ellauri097.html on line 155: If chemists were similarly given to fanciful and mystical guessing, they would have hatched a quantum theory forty years ago to account for the variations that they observed in atomic weights. But they kept on plugging away in their laboratories without calling in either mathematicians or theologians to aid them, and eventually they discovered the isotopes, and what had been chaos was reduced to the most exact sort of order.
ellauri097.html on line 161: [Physicists] have, in late years, made a great deal of progress, though it has been accompanied by a considerable quackery. Some of the notions which they now try to foist upon the world, especially in the astronomical realm and about the atom, are obviously nonsensical, and will soon go the way of all unsupported speculations. But there is nothing intrinsically insoluble about the problems they mainly struggle with, and soon or late really competent physicists will arise to solve them. These really competent physicists, I predict, will be too busy in their laboratories to give any time to either metaphysics or theology. Both are eternal enemies of every variety of sound thinking, and no man can traffic with them without losing something of his good judgment.
ellauri097.html on line 165: It is a well known fact that physicists are greatly given to the supernatural. Why this should be I don't know, but the fact is plain. One of the most absurd of all spiritualists is Sir Oliver Lodge. I have the suspicion that the cause may be that physics itself, as currently practised, is largely moonshine. Certainly there is a great deal of highly dubious stuff in the work of such men as Eddington.
ellauri097.html on line 167: His later work consisted of humorous, anecdotal, and nostalgic essays that were first published in The New Yorker and then collected in the books Happy Days, Newspaper Days, and Heathen Days. Mencken was preoccupied with his legacy and kept his papers, letters, newspaper clippings, columns, and even grade school report cards. After his death, those materials were made available to scholars in stages in 1971, 1981, and 1991 and include hundreds of thousands of letters sent and received. The only omissions were strictly personal letters received from women.
ellauri097.html on line 258: Julien Green est né à Paris, 4, rue Ruhmkorff, de parents américains, descendant du côté de sa mère du sénateur et représentant démocrate de la Géorgie au congrès américain Julian Hartridge (en) (1829-1879) et dont Julien Green porte le prénom (Green a été baptisé « Julian » ; l'orthographe a été changée en « Julien » par son éditeur français dans les années 1920). Il grandit dans le 16e arrondissement de Paris, puis au Vésinet et passe ses vacances dans la commune d'Andrésy, dans les Yvelines. Il poursuit toutes ses études en France au lycée Janson-de-Sailly. Sa mère, protestante pieuse et aimante, meurt alors qu'il a 14 ans, et la famille déménage rue Cortambert, à Paris. Il se convertit au catholicisme en 1916, à la suite de son père et de toutes ses sœurs, ainsi qu'il le raconte dans Ce qu'il faut d'amour à l'homme, son autobiographie spirituelle. Il abjure l'anglicanisme à la crypte de la chapelle des sœurs de la rue Cortambert. Âgé de seulement 17 ans, Julian Green réussit à rejoindre les rangs de la Croix-Rouge américaine, puis est détaché dans l’artillerie française en 1918 en tant que sous-lieutenant et sert en Italie. Démobilisé en mars 1919, il se rend pour la première fois aux États-Unis en septembre de la même année et effectue trois ans d'études à l’université de Virginie, où il éprouve un premier amour chaste et secret pour un camarade d'études. Il écrit son premier livre en anglais, avant de revenir vivre en France.
ellauri097.html on line 276: Ce qu 'ily a en moi d'impulsif, de rêveur, de charnel aussi, j'ai tendance à croire que je le dois à l'Irlande; à elle aussi tout ce qui fait que je réussis un jour pour échouer l'autre, tout ce qui m'a poussé à écrire mes livres, enfin le meilleur et le pire de moi-même. Je reconnais l'apport écossais dans mes crises religieuses, dans un amour profond et invariable de l'Ecriture... A travers moi l'humanité passe comme sur une grand-route. Je suis une parcelle de l'Univers. L'Univers est heureux en moi. Je suis le ciel, le soleil, les arbres, la Seine et les maisons qui la bordent...
ellauri097.html on line 298: In 2006, the Weekend Australian newspaper conducted an experiment. They submitted chapter three of The Eye of the Storm (1973) to twelve publishers and agents around Australia under an anagram of White’s name, Wraith Picket. Nobody offered to publish the book. One responded, “the sample chapter, while reply (sic) with energy and feeling, does not give evidence that the work is yet of a publishable quality.” Notwithstanding that the chapter was not White’s finest writing, and the unfairness of submitting a chapter out of narrative sequence, the hoax prompted a minor crisis in Australian literature: if the industry couldn’t recognize the greatness of our sole Nobel winner, how unenlightened must the country’s publishing industry be now? Shortly thereafter, the ABC launched an online portal called Why Bother With Patrick White? The portal always struck me as sad. What other major writer would need a website dedicated to convincing his countrymen to give him another go? The link to the website is dead now. It would seem, in the end, that nobody could be bothered with Patrick White.
ellauri097.html on line 302: In some respects this reflects a national pathology. Unlike an American or British child, an Australian student can go through thirteen years of education without reading much of their country’s literature at all (of the more than twenty writers I studied in high school, only two were Australian). This is symptomatic of the country’s famed “cultural cringe,” a term first coined in the 1940s by the critic A.A. Phillips to describe the ways that Australians tend to be prejudiced against home-grown art and ideas in favor of those imported from the UK and America. Australia’s attitude to the arts has, for much of the last two centuries, been moral. “What these idiots didn’t realize about White was that he was the most powerful spruiker for morality that anybody was going to read in an Australian work,” argued David Marr, White’s biographer, during a talk at the Wheeler Centre in 2013. “And here were these petty little would-be moral tyrants whinging about this man whose greatest message about this country in the end was that we are an unprincipled people.”
ellauri097.html on line 321:
ellauri097.html on line 327:
ellauri097.html on line 329: Miehen fysiikka, naisen sielu, viehättynyt pääasiasssa miehistä. E.M. Forster, Julien Green, Arabian Lawrence, Oscar Wilde, Marcel Proust, Wilt Whatman
ellauri097.html on line 345:
ellauri097.html on line 355: Ich hab ihr einen Kuß gestohlen Varastin siltä suukkosen
ellauri097.html on line 357: Ich hab sie nicht mehr losgelassen Mä en laskenut enää irti sitä
ellauri097.html on line 385: Und schlafe abends mit mir ein Mä nukahdan illalla mun syliin
ellauri097.html on line 396: Kant war Junggeselle, und es ist nichts überliefert von intimen Kontakten mit Frauen oder von ernsthaft betriebenen Kontakt- oder Heiratsabsichten. Kant wird von J. D. Metzger, einem frühen Kant-Biographen (1804), als "misogyn" bezeichnet, also als "frauenhassend". "Misogyn" kann auch einfach nur bedeuten "mochte nicht heiraten", vielleicht kann sich damals unter dem Terminus aber auch die Bedeutung "schwul" versteckt haben. Nicht undenkbar in einer Zeit, da man solche Neigungen auf keinen Fall öffentlich machen durfte.
ellauri097.html on line 400: Die charmanten Flirt-Elemente in Kants Kontakt zu Frauen werden gewöhnlich in dem Sinne interpretiert, Kant sei "dem weiblichen Geschlecht gegenüber nicht verschlossen" gewesen, würde also eventuell auch Gefallen am Heiraten gefunden haben können. Aber wenn es dann "so weit" gewesen sei, habe Kant zu lange gezögert. Ein heterosexueller Hintergrund wird also fraglos vorausgesetzt. Aber heißt das etwas? Ein galanter und verständnisvoller Umgang mit Frauen ist nicht unbedingt ein Alleinmerkmal der Heterosexuellen.
ellauri097.html on line 408: Während Kant mit Green erst ab seinem fünften Lebensjahrzehnt eng befreundet war - seit er mit der Konzeption seiner ersten "Kritik" begann -, gab es vorher andere enge Freunde. Einer war Christian Jacob Kraus. 29 Jahre jünger als Kant, wurde er 1780 sein Kollege. Auch er war und blieb Junggeselle. Als Kant 1787 ein eigenes Haus kaufte und regelmäßig Honoratioren zu seinem Mittagstisch einlud, war Kraus dabei - und zwar nicht nur als einer der Gäste, sondern als Gesellschafter, das heißt, als Gastgeber, der sich auch die Kosten der Mahlzeit mit Kant teilte. Außerdem blieb Kraus nach dem Mittagessen oft bis sieben oder acht Uhr abends bei Kant - länger als alle anderen Tischgäste. Für die Königsberger Straßenpassanten bildeten die beiden schon bald ein originelles "Pärchen", zumal sie sich äußerlich sehr ähnelten - beide waren sehr klein. Die Nähe zwischen beiden muss groß gewesen sein, denn Kant schenkte Kraus 1787 einen Brillantring.
ellauri097.html on line 410: Jedoch währte das derart gute Verhältnis nicht lange. Kant nötigte Kraus dazu, eine kritische Rezension von Herders Ideen zur Philosophie der Geschichte der Menschheit zu verfassen. Kraus quälte sich damit sehr, da Kant ihn in eine bestimmte Richtung - die nicht ganz die seine war - zu drängen suchte. Die Rezension wurde zwar fertig gestellt, Kant änderte sie aber vor dem Druck nochmals in seinem Sinne. Dies kränkte Kraus sehr. So meldete er sich schließlich für die Mittagsgesellschaften bei Kant ab. Das geschah ziemlich brüsk. Er suchte weder das Gespräch mit Kant noch schrieb er ihm, sondern teilte seinen Entschluss lediglich Kants Diener Martin Lampe mündlich mit.
ellauri097.html on line 412: Merkwürdig ist auch das Verhältnis Kants zu Theodor Gottlieb Hippel (1741-1796). Er hatte schon als Student beim jungen Privatdozenten Kant gelernt und gehörte viel später zum engeren Kreis der Tischgenossen. Hippel war ein eigenwilliger Mann und führte ein Doppelleben. Der kluge politische Beamte und biedere Zeitgenosse einerseits - der produktive Schriftsteller und sexbegierige (übrigens unverheiratete) Mann andererseits. Man hat vermutet, dass Kant in Wahrheit der Autor von Hippels (anonym veröffentlichtem) Buch Lebensläufe gewesen sei, welches viele Intimitäten mehrerer Königsberger Honoratioren ausplauderte. Mindestens habe er - so wurde gemutmaßt - einen Teil davon geschrieben, denn vieles darin hört sich wie von Kant an. Der Meister hat aber in einer "Erklärung wegen der von Hippelschen Autorschaft" die These vom eigenen Beteiligtsein zurückgewiesen.
ellauri097.html on line 416: Nietzsche meant that Kant established the validity of Christian morality by making philosophical arguments that didn’t rely on Christian beliefs. In The Gay Science, Nietzsche writes (in German though):
ellauri097.html on line 420: Kant held that all rational persons have an a priori understanding of the basic principles of morality. These consist of duties, both to oneself and to others, and above all the duty to respect rational agents. Most persons, however, do not understand that morality is a priori, and their moral commitments are therefore vulnerable to corrosive skeptical criticism. In The Metaphysics of Morals Kant formulates the ultimate standard for moral judgment, namely universalizability, and establishes the rational necessity of morality.
ellauri097.html on line 424: The Protestant parson is the grandfather of German philosophy. The theologians’ instinct in the German scholars divined what Kant had once again made possible. The conception of a “true world,” the conception of morality as the essence of the world … were once again, thanks to a wily and shrewd skepticism, if not provable, at least no longer refutable. Kant’s success is merely a theologian’s success. [The Antichrist §10.]
ellauri097.html on line 436: The famous Allan Ramsay portrait of David Hume, hanging in the University of Edinburgh, depicts him wearing a remarkable hat: a unique salmon-coloured turban. I was able to see the original on the occasion of receiving an honorary degree from Edinburgh in 2007, and ever since then I have desired to obtain a replica of that curious hat for myself (to wear on special occasions, such as those requiring academic regalia).
ellauri097.html on line 449: Recently a caller to the radio told me about a conversation he’d had about homosexuality. The caller made the teleological argument, that looking at what the natural functions of the male and female reproductive organs are for, we can draw certain conclusions about how they should properly be used. The person he was talking with challenged his argument that you can’t get an “ought” from an “is”. The challenger seemed to be saying that just because it is that way in nature doesn’t mean that we can derive a moral rule from it. The caller asked if the challenge was incorrect and how to respond to it.
ellauri097.html on line 451: On the principle the challenger is correct in describing the is-ought fallacy. But rather than working against the teleological argument, that principle works against a common argument in favor of homosexuality, which is, if homosexual interests are natural to someone, they are therefore morally acceptable. That is an example of an is-ought fallacy.
ellauri097.html on line 455: People sometimes argue in favor of homosexuality by arguing that their inclination is natural, and if it’s natural, then we shouldn’t be making any moral objections about it. If that is their argument they are guilty of is-ought.
ellauri097.html on line 461: Let’s look at the teleological argument based on function. The teleological argument isn’t about just the way a thing works, but the way a thing is intended to work – purpose. My pen functions a certain way. It doesn’t just function that way by accident. It was intended by someone to function with a purpose. For those who are not familiar with this, teleology means ‘end.’ A telos is ‘end’ as in ‘goal.’ Something is intended for a purpose and it’s used for that purpose.
ellauri097.html on line 469: Incidentally, this is the very argument that is being used in the Bible in both the Old Testament and the New Testament regarding homosexuality. In the book of Leviticus, it talks about homosexuality being a capital crime, and an abomination. Leviticus 18:22, “You shall not lie with a male as one lies with a female; it is an abomination.” The purpose of sex is for a man and woman, so it’s abomination when that intended function is violated by homosexual sex.
ellauri097.html on line 471: In Romans 1:26, the New Testament says, “For this reason, God gave them over to degrading passions, for their women exchanged the natural function for that which is unnatural,” that is, different than what God intended. “And in the same way, also, men abandoned the natural function of the woman, and burned in their desire towards one another.” The translation used here is the New American Standard Bible because I think the NIV is woefully inadequate in the way it translates this passage from the Greek.
ellauri097.html on line 473: Paul is saying that when it comes to sexual desire, women were made for men, and men for women, and that’s the functional relationship that God designed them for. They are violating this functional relationship by instead sexually desiring one that was not intended. And, in fact, the wording about male homosexuality is, “They abandoned the natural function of the woman.” So the woman that God provided for them, they are abandoning that for something that, in God’s teleology, is unnatural. So that’s the way our natural law argument works in these two passages.
ellauri097.html on line 479: Let’s just say somebody says, “I don’t believe that.” I say, okay, you’re welcome to not believe it, but then you can’t argue teleologically. In fact, you can’t even argue that if it’s natural, it’s okay, because you’re arguing a certain teleology: that if you find it in nature, that means it’s morally acceptable. You can’t help yourself to the teleological argument if you don’t believe in God.
ellauri097.html on line 595: Yli kahdensadan kappaleen myyntimäärien tavoittelu mille tahansa sanataideteokselle on höperöä kraukijahtia, absurdia teatteria, puskafarssia ehkä.
ellauri097.html on line 696: ‘The Tuft of Flowers’ by Robert Frost is a poem about the lives of simple, hardworking people. As it progresses, it takes a more mystical turn.
ellauri097.html on line 788: Had worn them really about the same, oli käyttäneet niitä käyt.kaz. yhtä paljon
ellauri098.html on line 56: The greatest challenges a detective faces aren't always a devious criminal or a really tough case — all those are a cakewalk compared to managing their personal life. The genius ones are nerds with trouble getting along with people or worse, have social or personality disorders. The hard-working ones are workaholics who let their family relationships slide because they're never home. The overworked and nervous ones dabble in drugs and court substance addictions (or blood). The Film Noir detective and his descendants have terrible luck with women, who either end up dead, broken or distant; if he has a wife he may be cheating on her. And gods help him and his friends if some of the bad guys or associates that they helped put in the clink come back to haunt him. And his personal finances are probably gone thanks to being The Gambling Addict. In short, it's rare to have a detective as a main character in a dramatic story and have them not have at least one serious character flaw that's tangential to them actually working cases.
ellauri098.html on line 58: What's your malfunction? A flawed character is more interesting than a flawless character. Ergo, a cast of characters with flaws is more interesting exponentially. An easy way to crank up drama is to supply everyone with a tragic past, a messed up family history, other significant issues (physical, psychological, etc.) or some combination of the three. When Dysfunction Junction comes into play, good parents can be as common as penguins in the Sahara, instead turning out to be neglectful, smothering/overprotective, unfeeling, abusive, misguided, or dead. And let's not even get into the rest of the family.
ellauri098.html on line 62: This trope often goes hand in hand with There Are No Therapists, Trauma Conga Line and dramatic Crapsack Worlds. Big, Screwed-Up Family can be a justification for this trope. When all or nearly all involved parties are insane, you have a Cast Full of Crazy. Royal families are particularly prone to this, as are cops and detectives. The Dysfunction Junction is the natural habitat of the Jerkass Woobie.
ellauri098.html on line 116: näkyvyys (julkkis tavis wannabe hyypiö)
ellauri098.html on line 151:
ellauri098.html on line 156:
ellauri098.html on line 177: TV Tropes is a wiki that collects and documents descriptions and examples of plot conventions and devices, more commonly known as tropes, within many creative works. Since its establishment in 2004, the site has shifted focus from covering only television and film tropes to those in other types of media such as literature, comics, anime, manga, video games, music, advertisements, and toys, and their associated fandoms, as well as some non-media subjects such as history, geography, and politics.
ellauri098.html on line 212: SPOILERI: Nun /ˈnʊn/, in the Hebrew Bible, was a man from the Tribe of Ephraim, grandson of Ammihud, son of Elishama, and father of Joshua (1 Chronicles 7:26–27). Nun grew up in and may have lived his entire life in the Israelites´ Egyptian captivity, where the Egyptians "made life bitter for them with harsh labor at mortar and bricks and with all sorts of tasks in the field" (Exodus 1:14). In Aramaic, "nun" means "fish". Thus the Midrash tells: "[T]he son of him whose name was as the name of a fish would lead them [the Israelites] into the land" (Genesis Rabba 97:3).
ellauri098.html on line 298: A narrative trope is a storytelling device or convention, a shortcut for describing situations the storyteller can reasonably assume the audience will recognize. Tropes are the means by which a story is told by anyone who has a story to tell. We collect them, for the fun involved.
ellauri098.html on line 347: Applied Phlebotinum - kumma nimi. No ei se ole muuta kuin vanha kunnon deus ex machina. "Any sufficiently advanced technology is indistinguishable from a completely ad-hoc plot device." According to Joss Whedon, during the DVD commentary for the pilot episode of Buffy the Vampire Slayer, the term "phlebotinum" originates from Buffy writer (and Angel co-creator) David Greenwalt's sudden outburst: "Don't touch the phlebotinum!" apropos of nothing. Flebotomia on suonenisku.
ellauri098.html on line 357: Mä en tosiaankaan ole sankari, en edes anti enkä nais. Vihaan sankareita kuin rakkikoira. Mä oon tollanen rhipsaspis, kilvenheittäjä, annan periksi ja lähden litomaan, jätän toiset jakamaan suuret setelit. Luovuttajan rooliin sopiva. Mixi niin, kun kerta wannabe sankari on narsistin synonyymi? No koska mä oon epäonnistunut narsisti, arvonkieltäjä. Siinä se!
ellauri098.html on line 364: "An idea has no worth at all without believable characters to implement it; a plot without characters is like a tennis court without players. Daffy Duck is to a Buck Rogers story what John McEnroe was to tennis. Personality. That is the key, the drum, the fife. Forget the plot."
ellauri098.html on line 367: Hahmotrooppeja olis 40: Aina nainen, Aina mies, Vastapuolet, Arkkityyppi, Sarjishahmot, Hahmoreaktioindexi, Samistyypit, Huijari, Pollari, Rofe, Kaxikko, Haahka, Tiimi, Tinapaperi, Kopioiden lähde, Sankari, Heitukka, Oikea henkilö, Herrasväet, Opetuslapset ja suojatit, Misu, Maaginen mamu, Päähenkilö, Guru, Tavis, Näyttäytyjä, Esitaistelija, Ilmaishahmo, Kermapeppu, Pohatta, Ezijä, Näkijä, Saippuahahmo, Perushahmo, Jokeri, Videopelihahmo, Konna, Wannabe, Länkkäri, Nuorukainen.
ellauri098.html on line 386: Samoin lukemattomissa kissa ja hiiri-asetelmissa, missä hiiri on neuvokas sankari joka voittaa tyhmänovelan kissan sen omassa leipälajissa. Tipi ja Sylvesteri, meep meep aavikkojuoxija ja Kelju K. Kojootti. Härkä mörkö tiikeri, ne on kaikki pahoja ja vahvoja. Härkä ei kuitenkaan ole peto. Lohikäärmeet on, ja käärmekin, vaikka se on pikemminkin nörtti kuin action figuuri. Voittaa kieroudella kuin kirppu eikä haballa kuin härkä. Jatkuvien pelien teoriassa härkä ja kirppu oli tärkeitä pelaajatyyppejä. Wallun tennishahmoja.
ellauri098.html on line 441: Their intellectually combative nature means that ENTPs can be difficult to work with, and they can bruise others’ feelings because they never shy away from conflict. But ENTPs are unflinchingly honest, even about themselves, and they hold up a clear mirror to the world around them.
ellauri098.html on line 444:
ellauri098.html on line 447: INTP (introverted inntuitive thinking perceiving) is one of the sixteen personality types defined by the Myers-Briggs Type Indicator (MBTI) test. INTPs are a relatively rare type, making up about 4% of the population. INTPs are creatures of logic. Calm, controlled, and studious, INTPs are driven by the search for reason. For INTPs, the principles behind anything can be figured out given enough time. In fact, INTPs often get caught up on thinking for its own sake; the stereotypical figure of the “absent-minded scientist” is based on INTP behavior.
ellauri098.html on line 456: But ENTJs’ determination and analytical abilities often propel them to great success in life.
ellauri098.html on line 459:
ellauri098.html on line 463: INTJs are the “Mastermind” personality: intellectual, logical, driven, and confident in their own abilities, but also sometimes cold and unsympathetic, with a tendency to prefer theory over reality. This can cause others to perceive them as arrogant, especially since INTJs frequently lack the patience and communications skills to explain themselves.
ellauri098.html on line 464: Only about 2% of the population is INTJ, but their forceful nature tends to make them influential, so it’s not surprising that many celebrities are INTJ.
ellauri098.html on line 467:
ellauri098.html on line 470: ENFP (Extroverted Intuitive Feeling Perceiving) is one of the sixteen personality types of the Myers-Briggs Type Indicator (MBTI) psychological test. ENFPs make up about eight percent of the population.
ellauri098.html on line 471: ENFPs are extremely creative and versatile people. They love playing with ideas, spinning off new concepts, and discussing them with other people. They are charismatic, sociable, and exciting to be with because they always seem to have something new to explore or talk about.
ellauri098.html on line 479: INFP (introverted intuitive feeling perceiving) is one of the sixteen personality types defined by the Myers-Briggs Type Indicator (MBTI) test. INFPs are relatively uncommon, making up about 4% of the population. INFPs are idealists. They see the world, and those around them, not as they are but as they could be. INFPs have strong principles, which they do not let go of easily. These principles drive them to help others better themselves, but as an introverted personality they rarely do so through direct confrontation. INFPs are more comfortable expressing themselves through art, writing, or other media, and can be surprisingly effective and creative communicators.
ellauri098.html on line 480: INFPs who do not find a way to express themselves can end up shy and withdrawn, unable to relate their inner principles to the real world. But for most INFPs, their principles are a source of strength and comfort against whatever the world might throw at them.
ellauri098.html on line 488: ENFJs are a relatively rare type, making up about 2% of the population — women tend to be ENFJs slightly more often than men.
ellauri098.html on line 489: ENFJs, like other “E” types, are extremely sociable. They’re fascinated with other people’s lives and care deeply about those around them. They have a positive, idealistic outlook and love to help others improve themselves and solve their problems. They tend to be decisive and good planners, so they make excellent leaders, counselors, and facilitators.
ellauri098.html on line 493:
ellauri098.html on line 502:
ellauri098.html on line 505: ESTJ (extroverted sensing thinking judging) is one of the sixteen personality types of the Myers-Briggs Type Indicator (MBTI) test. ESTJs make up about seven percent of the population.
ellauri098.html on line 517: To some of the more creative types, ISTJs can seem dull and unimaginative, unwilling to break the rules and unable to respond flexibly to changing situations.
ellauri098.html on line 518: But ISTJs are steady and reliable – if an ISTJ tells you something will be done, you can trust that it will be.
ellauri098.html on line 521:
ellauri098.html on line 524: ESFJ (extroverted sensing feeling judging) is one of the sixteen personality types of the Myers-Briggs Type Indicator (MBTI) test. ESFJs are one of the more common types, making up about 12% of the population.
ellauri098.html on line 526: ESFJs are traditionalists and believe in the authority of groups. They love stability and dislike conflict, so they can sometimes end up dismissing minority opinions in the name of achieving consensus. This can lead them to be controlling and intolerant. Some ESFJs also focus too much on making everyone happy at their own expense. But most ESFJs bring harmony to everyone around them.
ellauri098.html on line 532: ISFJ (Introverted Sensing Feeling Judging) is one of the sixteen personality types defined by the MBTI (Myers-Briggs Type Indicator) test. ISFJs are a fairly common type, making up about 13% of the population.
ellauri098.html on line 539: ESTP (extroverted sensing thinking perceiving) is one of the sixteen personality types defined by the Myers-Briggs Type Indicator (MBTI) test. ESTPs make up about 4% of the population, and are more likely to be men than women.
ellauri098.html on line 541: ESTPs are adaptable and clever, able to roll with changes where more structured and intellectual personalities would be paralyzed. They take nothing seriously, least of all themselves.
ellauri098.html on line 549: ISTJ (introverted sensing thinking judging) is one of the sixteen personality types of the Myers-Briggs Type Indicator (MBTI) test. ISTJs are one of the most common types, making up an estimated 13% of the population. ISTJs are clear-sighted, logical, and efficient. They are planners rather than spontaneous, and prefer order and routine in their work and home lives. They value tradition, hierarchy, and clarity of purpose. To some of the more creative types, ISTJs can seem dull and unimaginative, unwilling to break the rules and unable to respond flexibly to changing situations.
ellauri098.html on line 557: They’re the class clowns, show-offs, and divas. Outgoing, energetic, and impulsive, they are natural performers and entertainers. But if ESPFs can’t grab attention by being funny or fascinating, they will settle for being annoying or outrageous.
ellauri098.html on line 563: ISFP (introverted sensing feeling perceiving) is one of the sixteen personality types defined by the Myers-Briggs Type Indicator (MBTI) test. ISFP is one of the more common personality types, making up about 9% of the general population.
ellauri098.html on line 564: ISFPs are creative and imaginative, with well-developed aesthetic senses. They are naturally suited for work in music, art, design, or other areas where an eye for beauty is important. They love to explore ideas and experiment with different styles, and constantly seek out new experiences, making them spontaneous and unpredictable. This, however, can lead to a lack of focus. ISFPs also tend to have fragile egos and react badly to criticism — however well-intentioned, it is difficult for them to not take it personally. Like all introverted types, they need time on their own to think and recharge, but they still love to share their latest innovations with others.
ellauri098.html on line 568:
ellauri098.html on line 571: 
ellauri098.html on line 605: Welcome to the Disney Animal Kingdom! Who wants to be an animal in the real world when you can be a magical, super adorable and/or gorgeous Disney animal, anyway?
ellauri098.html on line 627: Myers–Briggsin tyyppi-indikaattori (lyh. MBTI, engl. Myers-Briggs Type Indicator) on psykologinen indikaattori, joka kuvaa ihmisen persoonallisuutta neljän ulottuvuuden avulla. Ulottuvuuksista kolme on peräisin Carl Jungilta, joka vuonna 1921 julkaisemassa psykologisia tyyppejä esittelevässä kirjassa kuvasi persoonallisuuden piirteitä. Indikaattorin kehitti Katherine Briggs tyttärensä Isabel Myersin kanssa toisen maailmansodan jälkeen mahdollistaakseen yksilöiden henkisen kasvun ymmärtämällä ja arvostamalla henkilökohtaisia eroavaisuuksia persoonallisuuksiltaan terveissä ihmisissä, ja lisätäkseen harmoniaa ja tuottavuutta erilaisissa ryhmissä.
ellauri098.html on line 633: Myers-Briggsin tyyppi-indikaattorilla on voimakas korrelaatio Big Five-tyypityksen kanssa. Big Fiven OCEAN-asteikolla korkeaa Openness-lukemaa vastaa N (intuitio) ja matalaa S (tosiasiallinen); korkeaa Conscientiousness-lukemaa vastaa J (harkitseva) ja matalaa P (spontaani); korkeaa Extroversion-lukemaa vastaa E (ekstrovertti) ja matalaa I (introvertti), ja korkeaa Agreeableness-lukemaa vastaa F (tunteva) ja matalaa T (ajatteleva). Neuroottisuusakselia MBTI:ssa ei ole.
ellauri098.html on line 670: Testin stabiilius on heikko – jopa 50 % ihmisistä saa eri tuloksen toisella testikerralla. Testiä ei käytetäkään lainkaan tieteellisessä psykologiassa, vaan uudet, empiirisesti perustellut psykologiset testit ovat täysin erityyppisiä. Myers-Briggsillä voidaan katsoa olevan lähinnä viihdearvoa. Koska kaikkia tyyppejä kuvataan positiiviseen sävyyn, testattavat saavat testistä yleensä hyvän mielen.
ellauri098.html on line 735: MBTI Manual: A Guide to the Development and Use of the Myers-Briggs Type Indicator®, Third Edition (Form M), Isabel Briggs Myers, Mary H. McCaulley, Naomi L. Quenk, Allen L. Hammer, CAPT, Palo Alto, CA, ISBN 0-89106-130-4, 1998, 420 pp.
ellauri098.html on line 752: Fiktion kirjoittajana Cook Briggsin kiinnostus erilaisia persoonallisuustyyppejä kohtaan kasvoi, ja vuonna 1917 hän ryhtyi tutkimaan aihepiiriä. Lopulta hän alkoi kehittämään omaa teoriaansa, kunnes vuonna 1923 Carl Jungin Psychologische Typen -kirjan englanninkielisen painoksen (1923) ilmestyttyä Briggs löysi siitä useita yhtäläisyyksiä oman persoonallisuutensa kanssa. Hän kehitti tyttärensä Isabel Briggs Myersin kanssa toimivan indikaattorin, joka nimettiin heidän mukaansa.
ellauri099.html on line 35: Mitä enemmän mä luen ja mietin näitä runoja ja romskuja ja luen kirjailijoiden elämäkertoja, sitä selvemmäxi tulee että tämän kukkatarhan tärkein lajike on narsissi. Sitähän se on, kirjojen ja leffojen ym viihteen lukeminen, kirjoitus ja tuijotus, lammen peiliin kazomista, kunnes masentava todellisuus unohtuu. Tärkein kaikkia wannabee kirjailijoita yhdistävä tekijä on hyvin kehittynyt narsismi. Oma naama lammen sameen veden kalvon ystävällisesti pehmentämänä sieltä vastaan tuijottaa. Rakkaus on samea, kuin vessan ikkuna, sanoi Vittoria, ja tiesi kyllä mistä puhui. Izerakkaus ei ole muita kummempi. Izeviha on vain sen toinen fenotyyppi. Oman navan haistelua molemmat. Haista, haista haista, seinää vessan, kunnes valot sammuu, haju jää.
ellauri099.html on line 44: The remains of Oscar Wilde lie in Père Lachaise Cemetery in Paris. His sleek, modern tomb, designed by the British sculptor Jacob Epstein and commissioned by Wilde’s lover and executor, John Robert "Haj" Ross, is one of the most frequently visited and recognizable graves in a cemetery notable for the many famous writers, artists, and musicians buried there (Balzac, Chopin, Proust, Gertrude Stein, Jim Morrison). The surface of Epstein’s massive monolith is covered with hundreds of lipstick kisses, some ancient and faded, others new and vibrant. (“The madness of kissing” is what Wilde said Lord Alfred Douglas’s “red-roseleaf lips” were made for.)...
ellauri099.html on line 59: Deciding that only full confession will absolve him of wrongdoing, Dorian decides to destroy the last vestige of his conscience and the only piece of evidence remaining of his crimes; the picture. In a rage, he takes the knife with which he murdered Basil Hallward and stabs the picture. The servants of the house awaken on hearing a cry from the locked room; on the street, a passerby who also heard the cry calls the police. On entering the locked room, the servants find an unknown old man stabbed in the heart, his figure withered and decrepit. The servants identify the disfigured corpse by the rings on its fingers, which belonged to Dorian Gray. Beside him, the portrait is now restored to its former appearance of beauty.
ellauri099.html on line 63: It is quite true I have worshipped you with far more romance of feeling than a man should ever give to a friend. Somehow I have never loved a woman…. From the moment I met you, your personality had the most extraordinary influence over me…. I adored you madly, extravagantly, absurdly. I was jealous of everyone to whom you spoke. I wanted to have you all to myself. I was only happy when I was with you.
ellauri099.html on line 71: Dulness and dirt are the chief features of Lippincott’s this month: The element that is unclean, though undeniably amusing, is furnished by Mr. Oscar Wilde’s story of The Picture of Dorian Gray. It is a tale spawned from the leprous literature of the French decadents—a poisonous book, the atmosphere of which is heavy with the mephitic odours of moral and spiritual putrefaction—a gloating study of the mental and physical corruption of a fresh, fair and golden youth, which might be fascinating but for its effeminate frivolity, its studied insincerity, its theatrical cynicism, its tawdry mysticism, its flippant philosophizings. . . . Mr. Wilde says the book has “a moral.” The “moral,” so far as we can collect it, is that man’s chief end is to develop his nature to the fullest by “always searching for new sensations,” that when the soul gets sick the way to cure it is to deny the senses nothing.
ellauri099.html on line 90:
ellauri099.html on line 93: Rimbaud & Verlaine pikkuoravat veri Astheniker ab.com/wp-content/uploads/2018/06/rimbaud-and-verlaine.jpg" height="100px" />
ellauri099.html on line 99: Schiller osteri veri Astheniker 
abelsblog.de/wp-content/uploads/b4-243-2.jpg" height="100px" />
ellauri099.html on line 102: Hitler & Mussolini suokukot sappi Astheniker & Athletiker INFJ - Parantainen & ESFP - Esiintyjä 
abkommen_ankunft_mussolini-wr.jpg" height="100px" />
ellauri099.html on line 117: Rilke wallaby perna Dysplastiker 
aby.jpg" height="100px" />
ellauri099.html on line 126: Maila Talvio kalkkuna sappi Athletiker 
ellauri099.html on line 127: Tagore tikka veri Astheniker 
ellauri099.html on line 139: Mänli Hopkins närhi veri Astheniker 
ellauri099.html on line 149: Paulo Coelho kani veri Pykniker ESFP - Esiintyjä aber.com.br/wp-content/uploads/2020/09/paulocoelho.jpg" height="100px" />
ellauri099.html on line 152: Elisabeth Gaskell pelikaani veri Athletiker 
ellauri099.html on line 154: George Byron flamingo sappi Athletiker 
abirds.org/Daniels/SanDiego/SanDiegoLG/Flamingo,_Caribbean.jpg" height="100px" />
ellauri099.html on line 157:
ellauri099.html on line 170: Although the splendidly unreliable Diogenes Laertius says that Plato possessed no property other than what is mentioned in his will, he received a large sum of money from Dionysius I. Plato had a significant fund of money at his disposal (the exorbitant figure of 80 talents is mentioned). Indeed, Plato is also said to have had a banker called Andromedes. In other words, Plato was rich and had wealthy patrons and very probably wealthy students.
ellauri099.html on line 174: And behind his extraordinary inventiveness, Plato performs a characteristic disappearing trick. Truth to tell, we know very little about Plato. According to Plutarch, he was a lover of figs. Big deal! Plato is mentioned only a couple of times in the many dialogues that bear his name. He was present at Socrates’ trial but — in a beautifully reflexive moment that he describes in the Phaedo — absent from the moment of Socrates’ death, because he was sick.
ellauri099.html on line 176: In fact, we don’t even know that he was called Plato, which might have been a nickname. Laertius claims that he was actually called Aristocles, after his grandfather. “Plato” is close to the word “broad” in Greek, like the broad leaves of the platanos or plane tree under which Socrates and Phaedrus sit and talk about eros. Some think that Plato was so called because he was broad-shouldered because of his prowess in wrestling. Or because he got a flat nose, maybe a wrestling memento.
ellauri099.html on line 181: Plato worked at the Academy until his death in 347 B.C.E., interrupted only by two more extended trips to Sicily. The Academy survived for a few more centuries until it was destroyed by the Roman general Sulla in 87 B.C.E. during the sack of Athens. The buildings were probably burned along with many other sanctuaries, and the trees from the grove of academe were felled to provide timber for his siege machines. So it goes, I thought.
ellauri099.html on line 184: Gossiping about Aristotle
ellauri099.html on line 199: Famously, Aristotle was asked by Philip II of Macedon to be the tutor of his 13-year-old son, Alexander. Aristotle set up school in the Macedonian fortress of Mieza, and the young prince was taught together with his companions, who probably numbered around 30 students. A big class. This was a closed school, a boarding school of sorts. A sense of the seriousness with which Aristotle performed his duties can be gleaned from the fact that he composed two treatises in honor of Alexander, “On Kingship” and "On Colonies" as guidebooks for the prince, as well as editing a copy of Homer’s “Iliad” specifically for Alexander’s use — the so-called “casket copy” (presumably because it was small enough to fit inside his casket).
ellauri099.html on line 201: Very little is known about Aristotle’s stay in Macedonia, but it is thought that he was there for quite some time, possibly seven years, and became very friendly with powerful members of Philip’s court. In 336 B.C.E., Philip was assassinated (in a theater, of all places), and Alexander was declared king at the age of 20. Sensing the instability of political transition, the mighty city of Thebes rebelled against the new Macedonian king. In order to set an example, Alexander besieged and then wholly incinerated the city, wiping it from the map. Its citizens were either killed or sold into slavery.
ellauri099.html on line 207: The reason Aristotle was able to do this was simple: money. If Plato was rich, then Aristotle was wealthier than Croesus, right up there with the Jeff Bezos-es of his day. He received the sum of 800 talents from his presumably grateful former student, Alexander, which was an enormous amount of money. (Consider that the Plato’s Academy cost about 25-30 talents.)
ellauri099.html on line 209: Expressing ancient money values in modern terms presents a perennial puzzle for historians of economics, so I called on my colleague, the economist Duncan Foley, for help. He very roughly calculated that the annual gross domestic product of classical Athens was about 4,400 talents. If that is right, then 800 talents is a vast figure, 32 times the expenditure on the Academy. Foley is somewhat skeptical of the figure, though. Ancient sources for numerical data (like the size of armies) are notoriously inaccurate, so perhaps a excited copyist simply added a zero.
ellauri099.html on line 213: It leads one to ponder the awkward proximity between philosophy and political power. It is unclear whether the school charged fees but, given its vast wealth, it probably didn’t need to. It sounds a little like Harvard, doesn’t it?
ellauri099.html on line 215: The Lyceum was clearly the intellectual projection of Macedonian political and military hegemony. In 323 B.C.E., when news of Alexander the Great’s death in Babylon at the age of 32 reached Athens, simmering anti-Macedonian sentiment spilled over, and the popular Athenian leader Demosthenes was recalled. Aristotle left the city for the last time, in fear of his life, after a little more than a decade in charge of the Lyceum. Seeing himself justly or unjustly in the mirror of Socrates and fearing charges of impiety, Aristotle reportedly said, “I will not allow the Athenians to sin twice against philosophy.” Aristotle withdrew to his late mother’s estate at Chalcis on the island of Euboea and died there shortly after of an unspecified illness, at age 63.
ellauri099.html on line 221: What was the garden for? Was it a space for leisure, strolling and quiet dialectical chitchat? Was it a mini-laboratory for botanical observation and experimentation? Or was it — and I find this the most intriguing possibility — an image of paradise? The ancient Greek word paradeisos appears to be borrowed etymologically from Persian, and it is said that Darius the Great had a "paradise garden," with the kinds of flora and fauna with which we are familiar from the elaborate design of carpets and rugs. A Persian carpet is like a memory theater of paradise. It is possible that Milesian workers and thinkers had significant contact with the Persian courts at Susa and Persepolis. Maybe the whole ancient Greek philosophical fascination with gardens is a Persian borrowing, and an echo of the influence of their expansive empire. But who knows?
ellauri099.html on line 226: Very low rope barriers separated off areas that visitors were not meant to visit. I looked around for a guard, saw no one, and stepped onto the green moss and made my way quietly to the location of Aristotle’s library. On my hands and knees, I saw the ground was littered with tiny delicate snail shells, no bigger than a fingernails, scattered like empty scholars’ backpacks. My partner gave me one, and I put it in my pocket. I had it on my desk right in front of me as I was writing this. Inadvertently, I crushed it to pieces under the weight of one of Mr. Staikos’s huge tomes on the history of libraries. There’s probably a moral in this, but it escapes me. The moral is this: fucking Americans, keep your fat butts and greedy fingers off European soil!
ellauri099.html on line 228: Simon Critchley is a professor of philosophy at the New School for Social Research and the author of several books, notably “What We Think About When We Think About Soccer”. He is the moderator of a stone.
ellauri100.html on line 40: Weighing up evidence, including his many letters, they analyzed competing theories that he had suffered from illnesses including epilepsy, cycloid psychosis, bipolar disorder, schizophrenia or borderline personality disorder. The panel concluded that the most probable diagnosis was more prosaic.
ellauri100.html on line 67: Usein moraalittomuus aiheutuu vaeltavasta kohdusta. Silloin sappi muuttuu keltaiseksi aiheuttaen hysteriaa, himoa ja maniaa; mikäli taasen maniaan liittyy myös jumalten suoma hulluus, tuloksena saattaa olla myönteisiä siirtymiä myös ympäristöön. Tämän vuoksi runoilijat ja taiteilijat varmaan kuuluivatkin sairaalan ehdottomaan eliittiin ja kaikki halusivat olla heidän kamujaan. Heillä oli ”haltioitumisen lahja”. Maallikko voisi ajatella, että esim. Lapinlahden lähteen jengi olisi juuri wannabe-keltasappisia. Hysteriassa on jotakin vähän hienoakin. Eiks je!
ellauri100.html on line 93: Kretschmer opiskeli teologiaa, lääketiedettä ja filosofiaa Tübingenin, Münchenin sekä Hampurin yliopistoissa vuosina 1906–1912. Hän työskenteli vuodesta 1913 lähtien Robert Gauppin assistenttia Tübingenissa, missä hän suoritti habilitaatiotutkinnon 1918. Hän jatkoi Tübingenissa yliopiston lääketieteen yksikön apulaisjohtajana vuoteen 1926 saakka, jolloin hän siirtyi Marburgin yliopiston psykiatrisen klinikan johtajaksi. Vuosina 1946–1959 Kretschmer työskenteli Tübingenin yliopiston psykiatrian klinikan johtajaprofessorina. Uransa loppuajan Kretschmer työskenteli yksityisenä tutkijana omien konstituutiopsykologiaan ja työpsykologiaan keskittyvien töidensä parissa.
ellauri100.html on line 95: Am 6. April 1933 trat Ernst Kretschmer vom Vorsitz aus politischen Gründen zurück, wurde aber noch im selben Jahr förderndes Mitglied der SS. Ebenso unterzeichnete er am 11. November 1933 das Bekenntnis der deutschen Professoren zu Adolf Hitler, war jedoch kein Mitglied der NSDAP.
ellauri100.html on line 140: Andererseits stellte er die von Hans Günther propagierte „Aufnordung“ des deutschen Volkes in Frage, indem er den Zonen, wo sich die nordische mit der alpinen „Rasse“ vermischt habe (wie z. B. Württenberg, Schwaben und Sachsen), eine besondere Genie-Dichte zuschrieb.
ellauri100.html on line 143: Mit seiner Konstitutionstypologie führte Kretschmer 1921 die Unterscheidung zwischen den Typen des Leptosomen, des Pyknikers und des Athletikers ein. Zwischen 1915 und 1921 entwickelte Kretschmer darauf basierend eine Methode zur Differenzialdiagnose von Schizophrenie und Manie. Für das normale Temperament des leptosomen Typs prägte er dabei den Begriff des „Schizothymen“ und eine stärkere Neigung zur Schizophrenie wie geringere Anfälligkeit für manisch-depressive Störungen, umgekehrt für den pyknischen. Der athletische Typ sei eher für Epilepsie anfällig. Wegen Kretschmers Korrelation zwischen Körpergestalt und Anfälligkeit für psychische Störungen wurde er 1929 für den Nobelpreis nominiert.
ellauri100.html on line 159: Based on a detailed study of frontal, dorsal and lateral photographs of 4000 male subjects of college age, a 3 dimensional scheme for describing human physique is formulated. Kretschmer´s constitutional typology is discarded in favor of one based on 3 first order variables or components, endomorphy, mesomorphy, and ectomorphy, each of which is found in an individual physique and indicated by one of a set of 3 numerals designating a somatotype or patterning of these morphological components. Seventy-six different somatotypes are described and illustrated. These somatotypical designations are objectively assigned on the basis of the use of 18 anthropometric indices. Second-order variables also isolated and studied are dysplasia, gynandromorphy, texture and hirsutism. Historical trends in constitutional research are summarized. A detailed description is given of the development of the somatotyping technique combining anthroposcopic and anthropometric methods. Reference is made to somatotyping with the aid of a specially devised machine. Topics discussed include: the choice of variables, morphological scales, a geometrical representation of somatotypes, the independence of components, correlational data, the problem of norms, the modifiability of a somatotype, hereditary and endocrine influences and the relation of constitution to temperament, mental disease, clinical studies, crime and delinquency, and the differential education of children. Descriptive sketches of variants of the ectomorphic components are given. Appendices list tables for somatotyping and a series of drawings of 9 female somatotypes. An annotated bibliography is followed by a more general one. 272 photographs and drawings illustrate the somatotypes. (PsycINFO Database Record (c) 2016 APA, all rights reserved)
ellauri100.html on line 236: Apologies, but YourMorals.org is not available for use by people in the European Union until we figure out how to comply with GDPR guidelines. But you can read about/">Politics and Prosperity.com instead! Now there is a straight-backed American if there ever was one! (Was there?)
ellauri100.html on line 258: Early and mid-career: After four years as an analyst at the think-tank, went to the Pentagon as a “whiz kid” for two years, at the height of the Vietnam War. Another regrettable choice. Returned to the think-tank and stayed seven more years, advancing from analyst to project director and program director (i.e., manager of several projects).
ellauri100.html on line 260: Escape from D.C.: The futility of analytical work (see “Beliefs,” below) led to the purchase of a small publishing company (weekly paper and free shopping guide) in western New York State. Worked like a dog for three years, and brought the habit back to the think-tank.
ellauri100.html on line 264: Home stretch: Stayed at the think-tank another 18 years. After three years of reviewing reports, seized an opportunity to establish and run the think-tank’s publications department. Promoted a year later to chief financial and administrative officer, with a portfolio consisting of accounting, computer operations, contracting, facility planning and operations, financial management, human resources (a.k.a. personnel), library and technical information services, physical and information security, programming services, and publications. Basically, I ended up doing everything because there were not many people left in that doomed outfit. Became deeply involved in legal matters, including spin-off of the think-tank from parent company, resolution of affirmative-action claims, and complex contract and lease negotiations. Contrived retirement at age 56. Read: that's when they at long last got rid of me because I had sunk the spin-off.
ellauri100.html on line 268: Last stop: Moved from cold-rainy-hot-humid-hazy-cloudy D.C. area to warm-dry-sunny Austin, whose mainly left-wing denizens irritate me with their political posturing and self-centered driving habits. I am in Austin, but not of Austin. TANSTAAFL. PEMDAS. Please Excuse My Dope Ass Swag.
ellauri100.html on line 270: about.com/thmb/oq2vWTJS6OEqy2rwUF4hRi0L9Dk=/600x0/filters:no_upscale():max_bytes(150000):strip_icc():format(webp)/keep-calm-and-aspire-to-mediocrity-56d49ae35f9b5879cc90eb29.png" width="30%" />
ellauri100.html on line 277: Both of my parents came from poor families — poor by today’s standards, at least. But by dint of hard work, there was always food on the table, though no one in those days took or expected handouts from government. We were, and I am still, a typical "persu" (Fundamental Finn) of the "nuiva" (sour, negative) type.
ellauri100.html on line 283: In my own life, my jobs have ranged from busing tables to serving as a corporate officer. I have spent time in the company of high-ranking government officials, high-priced and expert lawyers, brilliant scientists and academicians, and talented musicians and artisans.
ellauri100.html on line 289: My personality is more aloof than openly empathic (see “Temperament”, below). Why, I cannot say. I do know that aloofness can be an avoidance mechanism for persons who are too easily overwhelmed by emotion. And I do have an emotional side that I usually avoid exposing to others. Let me just say that my ability to observe the human condition is not dulled by automatic empathy of the kind that I have seen so often in persons whose political views are based on nothing more than raw emotion. Nor am I animated by prolonged adolescent rebellion, guilt, or an inability to advance beyond collegiate leftism. I am self-aware and self-critical to a fault.
ellauri100.html on line 293: What is the point of these recollections and glimpses of my character? It is to say that my upbringing, experiences, and personality give me an advantage when it comes to understanding the human condition and prescribing for its ills. This blog — in its very small way — is a place of refuge from uninformed emotion, prolonged adolescent rebellion, guilt, and a refusal (or inability) to change one’s political views for whatever reason — whether it is opportunism, obduracy, willful ignorance, simple stupidity, or an inability to admit error (even to oneself). Naah, why beat about the bush: I like to be visible and froth at the mouth, and with my credentials, this is the best I can do.
ellauri100.html on line 301: Intelligence (for those who might care) and its application: Graduate Record Examinations scores: verbal aptitude, 96th percentile; quantitative aptitude, 99th percentile; advanced test in economics, 99th percentile. Combined verbal and quantitative scores qualify me for membership (which I do not seek) in the Triple-Nine Society, whose members “have tested at or above the 99.9th percentile on at least one of several standardized adult intelligence tests”. But I am much older now — more than thrice the age I was when I took the GREs — so I do not claim to be “brilliant”. On the other hand, I know a lot more now than I did then, and the more one knows the better one gets at assembling information into meaningful patterns and sorting bad ideas from good ones.
ellauri100.html on line 307: For INTJs the dominant force in their lives is their attention to the inner world of possibilities, symbols, abstractions, images, and thoughts. Insight in conjunction with logical analysis is the essence of their approach to the world; they think systemically. Ideas are the substance of life for INTJs and they have a driving need to understand, to know, and to demonstrate competence in their areas of interest. INTJs inherently trust their insights, and with their task-orientation will work intensely to make their visions into realities. (Source: “The Sixteen Types at a Glance“.)
ellauri100.html on line 309: For more revelations about my temperament, see this, this, this, and this.
ellauri100.html on line 313: I was apolitical until I went to college. There, under the tutelage of economists of the Keynesian persuasion, I became convinced that government could and should intervene in economic affairs. My pro-interventionism spread to social affairs in my early post-college years, as I joined the “intellectuals” of the time in their support for the Civil Rights Act and the Great Society, which was about social engineering as much as anything.
ellauri100.html on line 317: At about the same time, my eyes were opened fully to the essential incompetence of government by LBJ’s inept handling of the war in Vietnam. (Gradualism, phooey — either fight to win or get out.)
ellauri100.html on line 319: However, it was not momentous events but a bit of seemingly irrelevant analysis that administered the coup de grâce to my naïve “liberalism”. It happened in the early 1970s, when my boss asked me to concoct grand measures of effectiveness for the armed forces (i.e., summary measures of antisubmarine warfare capabilities, of tactical strike capabilities, and so on). I struggled with the problem, and made a good-faith effort to provide the measures. But in the end I had to report to my boss that he had given me “mission impossible”. Why? Because, no summary measure could capture the effects of the many factors that would determine the effectiveness of the armed forces: the enemy, the characteristics of his forces, the timing and geographic particulars of any engagement, and so on. (See “Hemibel Thinking” in this post for a précis of my argument.) That was the first time I got sacked. But I returned as soon as my boss got fired.
ellauri100.html on line 323: But there is more to my journey into political philosophy. I began to think seriously about liberty and libertarianism in the 1990s. Eventually, I began to question doctrinaire libertarianism (pro-abortion, pro-same-sex “marriage”, etc.) which seems to have no room in it for the maintenance of social norms that bind civil society and make it possible for people to coexist willingly and peacefully, and to engage in beneficially cooperative behavior. And so, I have become what I call a Burkean libertarian. I had slipped all thw way to the right edge of the Virginia boys' scales, in the same way, and for the same reasons, as the Nazis after the shameful defeat in WWI.
ellauri100.html on line 331: I have noticed that a leftist will accuse you of “hate” just for saying something contrary to the left-wing orthodoxy of the day. If you disagree with what I have to say here, but prefer to spew invective instead of offering a reasoned response, don’t bother to submit a comment — at least not until your rage has passed or your medication has taken effect. (My medication is working fine. It is curious how small the distance is between considered opinion and gobbledygook madness.) As it says in the sidebar, I will not publish incoherent, off-point, offensive, or abusive comments except my own. Nor will I lose any sleep for having denied you an outlet for your incoherence, irrelevance, offensiveness, or abusiveness. You can post it on your own blog or on any of the myriad, hate-filled, left-wing blogs that view murder as “choice,” government dictates as “liberty,” self-defense as a “war crime” (when it’s practiced by the U.S. or Israel), and the Constitution as a vehicle for implementing current left-wing orthodoxy.
ellauri100.html on line 333: The same goes for jejune libertarians, of all ages, whose narrow rationalism often materializes in rank offensiveness and a tendency toward naive absolutism. (See this and this, for example. And take this, and this!)
ellauri100.html on line 335: Having said that, I acknowledge that I sometimes adopt a biting or dismissive tone. (See, for example, the fourteen words that follow the em-dash two paragraphs above.) If you will read my blog carefully, however, you will find that my views are grounded in facts and logic. Where you disagree with or question something that I say in a particular post, search this blog and the list of favorite posts for more on the same subject. If you cannot or will not take the time to do that, don’t bother to comment unless you do it politely and give your reasons for disagreeing with me. I will reply politely, factually, and logically.
ellauri100.html on line 337: If you will bother to read very much of this blog and its predecessor, you will find that I am pro-peace, pro-prosperity, and pro-liberty — positions that leftists and certain libertarians like to claim as theirs, exclusively. Unlike most leftists and more than a few self-styled libertarians, I have seen enough of this world and its ways to know that peace, prosperity, and liberty are achieved when government carries a big stick abroad and treads softly at home (except when it comes to criminals and traitors). Most leftists and many self-styled libertarians, by contrast, engage in “magical thinking,” according to which peace, prosperity, and liberty can be had simply by invoking the words and attaching them to policies that, time and again, have led to war, slow economic growth, and loss of liberty.
ellauri100.html on line 355:
ellauri100.html on line 356: {14:1} A Psalm of David. O Lord, who will dwell in your tabernacle? Or who will rest on your holy mountain?
ellauri100.html on line 379: The person who chooses people as a source of energy probably prefers extraversion, while the person who prefers solitude to recover energy may tend toward introversion.
ellauri100.html on line 383: The person who has a natural preference for sensation probably describes himself first as practical, while the person who has a natural preference for intuition probably chooses to describe himself as innovative.
ellauri100.html on line 391: Persons who choose closure over open options are likely to be the judging types. Persons preferring to keep things open and fluid are probably the perceiving types. The J is apt to report a sense of urgency until he has made a pending decision, and then he can be at rest once the decision has been made. The F person, in contrast, is more apt to experience resistance to making a decision, wishing that more data could be accumulated as the basis for the decision. As a result, when a P person makes a decision, he may have a feeling of uneasiness and restlessness, while the J person, in the same situation, may have a feeling of ease and satisfaction.
ellauri100.html on line 393: Js tend to establish deadlines and take them seriously, expecting others to do the same. Ps may tend more to look upon deadlines as mere alarm clocks which buzz at a given time, easily turned off or ignored while one catch an extra forty winks, almost as if the deadline were used more as a signal to start than to complete a project.
ellauri100.html on line 405: 1. Openness to experience: High scorers are described as “Open to new experiences. You have broad interests and are very imaginative.” Low scorers are described as “Down-to-earth, practical, traditional, and pretty much set in your ways.” This is the sub-scale that shows the strongest relationship to politics: liberals generally score high on this trait; they like change and variety, sometimes just for the sake of change and variety. Conservatives generally score lower on this trait. (Just think about the kinds of foods likely to be served at very liberal or very conservative social events.)
ellauri100.html on line 411: 4. Agreeableness: High scorers are described as “Compassionate, good-natured, and eager to cooperate and avoid conflict.” Low scorers are described as “Hardheaded, skeptical, proud, and competitive. You tend to express your anger directly.”
ellauri100.html on line 423: The idea behind the scale is that human morality is the result of biological and cultural evolutionary processes that made human beings very sensitive to many different (and often competing) issues. Some of these issues are about treating other individuals well (the first two foundations – harm and fairness). Other issues are about how to be a good member of a group or supporter of social order and tradition (the last three foundations). Haidt and Graham have found that political liberals generally place a higher value on the first two foundations; they are very concerned about issues of harm and fairness (including issues of inequality and exploitation). Political conservatives care about harm and fairness too, but they generally score slightly lower on those scale items. The big difference between liberals and conservatives seems to be that conservatives score slightly higher on the ingroup/loyalty foundation, and much higher on the authority/respect and purity/sanctity foundations.
ellauri100.html on line 435: Note that there is a great deal of controversy as to the exact meaning of what these reaction time associations actually mean, so please take your results with a grain of salt. While a great deal of previous research has validated the use of such procedures to detect associations of group level bias across groups, the use of IAT procedures to measure individual ethicality is still in development and all of these procedures have been validated probibalistically, at the group level, rather than being validated as being absolutely diagnostic for individuals. That being said, many (though not all) people have found validity in their implicit scores and have found there to be some real psychological process that tracks implicit associations.
ellauri100.html on line 457: The graph below shows how often people say that they find various everyday ethical situations to be acceptable in everyday life. This business ethics questionnaire includes 5 categories: Usurpation of company resources, Offering kickbacks, Corporate gamesmanship, Concealment of misconduct, & Cheating Customers. Higher scores indicate greater acceptance of these behaviors.
ellauri100.html on line 463: The scale you just completed was the Marlowe-Crowne Social Desirability Scale, developed by Douglas Crowne and David Marlowe (1960). This scale measures social desirability concern, which is people’s tendency to portray themselves favorably during social interaction. Each of the 33 true-false items that you just filled out describes a behavior that is either socially acceptable but unlikely, or socially unacceptable but likely. As a result, people who receive high scores on this measure may be more likely to respond to surveys in a self-promoting fashion.
ellauri100.html on line 465: We are interested in examining how liberals and conservatives score on this scale. Although previous research has investigated how these groups can be biased when evaluating political information, little is known about the relationship between political attitudes and social desirability concern.
ellauri100.html on line 467: The graph below shows your score on this scale. The scores range from 0% to 100% and represent the proportion of answers that indicated socially desirable responding. Thus, higher scores correspond with higher degrees of socially desirable responding. Your score is shown in green (1st bar). The score of the average liberal respondent is shown in light blue and the score of the average strong liberal is shown in dark blue. The average conservative score is shown in light red and the score of the average strong conservative is shown in dark red.
ellauri100.html on line 471: Liberals and conservatives seem to disagree in their basic understandings of the causes of human action, particularly of immoral action. Liberals are more likely to believe that social forces, poverty, childhood trauma, or mental illness can serve as valid excuses. Conservatives are more likely to reject such excuses and want to hold people accountable for their actions, including a preference for harsher punishments. At least, that is the way things play out in many disputes in the legal world. We want to see if we can look at this stereotypical difference in more detail. We want to find out WHICH kinds of free will and determinism show a correlation with politics, and with other psychological variables.
ellauri100.html on line 473: The Paulhus scale measures people’s attitudes about four constructs related to freedom vs. determinism, which we have graphed for you in the four green bars below.
ellauri100.html on line 481: The second graph shows your score on two subscales about belief in NON-determinism, or freedom:
ellauri100.html on line 497: In addition, we asked you some questions on the second page about your mental health. That recent Gallup poll showed that conservatives and religious people report having better mental health when asked using a single question (“how would you rate your mental health?”). We want to see if their finding holds up using a more specific scale, so we asked you to report on a variety of symptoms related to depression and anxiety, which are the most common kinds of mental health symptoms that people report. In the graph below, your score is shown in green. High scores mean MORE mental health complaints. Scores run from 1 (the lowest possible score, no symptoms at all) to 5 (the highest possible score, people who responded “extremely” to all items). As before, the blue bar shows the score of the less religious people; the red bar shows the average score of the most religious people.
ellauri100.html on line 513: The scale is a measure of your attitudes toward crime and punishment. Some of the items reflected a “progressive” and less punitive attitude toward criminals (for example agreeing with the statement that “punishment should be designed to rehabilitate offenders,” and being opposed to the death penalty). Other items reflected a more “traditional” attitude, including a willingness to use traditional forms of punishment, such as shaming or flogging. We grouped these two kinds of items together to give you a “progressive” and a “traditional” score in the first graph below. We call this the “comprehensive” justice scale because research on justice and punishment has usually taken either a liberal or conservative approach. We are trying to examine the broadest possible range of ideas and intuitions about what you think should happen to the offender, and the victim. Disagreements about crime and punishment have long been at the heart of the “culture war.” By linking your responses here to the information you gave us when you registered, or when you took other surveys, we hope to shed light on what kinds of people (not just liberals and conservatives) endorse what kinds of responses to crime, and why.
ellauri100.html on line 517: The second graph shows your results from the items on page 2, where we asked about “alternatives to prison.” This page should produce similar results to what you see from Page 1. We expect liberals to favor the more lenient and rehabilitative alternatives, and conservatives to favor the more punitive options. We are trying out various ways of asking these questions to see which format, or combination of formats, produces the best measurement of people’s attitudes.
ellauri100.html on line 539: The other scale is the Subjective Numeracy Scale by Angela Fagerlin and colleagues, which measures individuals’ preference for numerical information. Numeracy (adapted from the term ‘literacy’) represents individuals’ ability to comprehend and use probabilities, ratios, and fractions. Traditional measures of numeracy ask people to perform mathematical operations, such as ‘If person A’s risk of getting a disease is 1% in 10 years, and person B’s risk is double that of A’s, what is B’s risk?’ However, some participants find these types of problems stressful and unpleasant, plus they are difficult to score in online studies. Subjective numeracy measures (like the scale you just took) are shown to be equally good measures of numeracy, without burdening participants.
ellauri100.html on line 543: The scale you completed was a General Political Knowledge scale for American politics that we developed and is based on work by Michael Delli Carpini, Scott Keeter, Milton Lodge, and Charles Taber.
ellauri100.html on line 545: The scale measures the factual knowledge people possess about politics. We used questions about three broad topics: 1) civics and what the government is and does (e.g. who has the final responsibility to decide if a law is constitutional or not?); 2) public officials or leaders (e.g. who is the current Speaker of the House?); and 3) political parties (e.g. which party is more conservative on a national scale?).
ellauri100.html on line 547: The idea behind this scale is that objective factual knowledge may be an important factor in studies about political issues and reasoning. It may be that people who are more informed about politics (whether they’re liberal or conservative) think and reason differently about moral or political issues than people who are less informed. For instance, are people who are more informed more or less likely to objectively evaluate political arguments? We suspect that, ironically, people with more political knowledge may be less objective when it comes to a number of information processes (see recommended reading below).
ellauri100.html on line 565: It should be noted that my slightly positive score probably was influenced by the order in which choices were presented to me. Initially, pleasant concepts were associated with photos of European-Americans. I became used to that association, and so found that it affected my reaction time when I was faced with pairings of pleasant concepts and photos of African-Americans. The bottom line: My slight preference for European-Americans probably is an artifact of test design.
ellauri100.html on line 577: Virginiassa kannatetaan Donald Trumppia ja ahdistellaan märkäselkiä. Niille maxetaan hurrikaanivahinkojen korjauxista tosi huonosti jos ollenkaan, ja paperittomia jahdataan öisin pitkin Virginian kaupunkien katuja poliisien voimilla. We don't want any wetbacks latinos blackies and coons hereabouts. Get off my property. Minähän sen oravan myrkytin.
ellauri100.html on line 646: I used to dabble on verse in my time myself.
ellauri100.html on line 664: Kristina Rusetti syntyi Charlotten kadulla (nyk. Hallam Street), Lontoossa, isä Gabriele Rossetti, runoilija ja pakolainen Abruzzosta vlta 1824, äiti Frances Polidori, Lordi Byronin ystävälääkärin Polidorin sisko. Sillä oli 2 veljeä ja 1 sisko. Dante Gabriel oli se prerafaelisti, William and Mariakin kynäilivät. Kuopus Christina oli eloisa lapsi. Se saneli ekan tarinansa äidille ennenkuin oppi kirjoittamaan, ihan kuin Johnin Charlotte.
ellauri100.html on line 666: Christina kävi kotikoulua, vanhemmat opetti uskontoa, klassikkoja, satuja ja romskuja. Se symppasi Keatsia Scottia Ann Radcliffea and Matthew Lewistä. Kotona palvottiin Dante Alighieria,, Petrarcaa ja muita Italian julkkixia, ja ne vaikutti Christinan kirjoittamiseen. Koti oli avoinna Italian mamuille taiteilijavallankumouxellisille. Perheen kodit Charlotten kadulla olivat lähellä Madam Tussaudin vahakabinettia, Lontoon Zoota ja äskettäin avattua Hallizijan puistoa, missä Kristina kävi säännöllisesti; toisin kuin mamuvanhemmat, Kristina oli täys lontoolainen, ja onnellinen sellainen.
ellauri100.html on line 668: Mutta voi! 1840-luvulla perhe joutui talousvaikeuxiin, kun iskä sairastui depixeen. Varmaan koti-ikävä. 1843 sillä oli krooninen bronkiitti, ehkä tubi, ja se oli sokeutua. Se sai potkut King´s Collegesta ja eli loput 11 vuotta perheen vaivoina. Äiti alkoi opettaa pitääxeen lapset leivässä, ja Mariasta tuli kotiapulanen, mikä hirvitti Kristinaa. Siihen aikaan William oli verotoimistossa töissä ja Gabriel taidekoulussa. Kristina mörköili yxin kotona. 14-vuotiaana Kristina sai hermoromahduxen ja lopetti koulun siihen. Silläkin alkoi depixet ja kuukkixet muut sellaiset.Tähän aikaan äiskä ja Kristina liittyi katolisiin liikkeisiin, ja uskontohöpinä tuli Kristinalle tavaxi.
ellauri100.html on line 678: Rusetin kuuluisin kokoelma, Menninkäisten marketti ja muita runoja, ilmestyi 1862, kun se oli 31. Se sai laajaa kiitosta ja teki siitä aikansa toisexi etevimmän NAISrunoilijan (paitzi Elizabeth Käsiasetta). Epäilyttävät homot ja väpelöt Hopkins, Swinburne ja Tennyson kiitti sitä, ja kun Käsiase (Elizabeth Barrett Browning) vihdoin ymmärsi kuolla 1861 se pääsi kalifixi kalifin paikalle. Kokoelman nimiruno on 1 Rusetin parhaiten tunnettuja. Vaikka siinä on nähtävästi kyse 2 siskon huonoista kokemuxista menninkäisten kaa, kriitikot on saaneet selville, että sen voikin tulkita useillakin tavoilla, eli se on moniteholääke, polyvalentti! Se vois olla allegoria kiusaajista (menninkäiset ois niinku Jari Sairasvyön "kiusoja"!) ja pelastavasta salvasta, tai size vois olla kommentaari Viktorian sukupuoliroolista ja naistoiminnsta, tai sit eroottisesta halusta ja yhteiskunnallisesta lunastuxesta (whatever that is).
ellauri100.html on line 682: Swinburne omisti Rondellien vuosisadan 1883 Rusetille, kerta Rusetti oli tehnyt liikenneympyröitä useista runoistaan, esim. runosta Vaimo siipalle. Rusetti ei ollut ihan varma oliko naisten äänioikeus hyvä asia (ämmät tuppaa muutenkin oleen aina äänessä), mutta monet feministitutkijat on löytäneet sen runoudesta feministiteemoja. Rusetti vastusti orjuutta (Amerikan etelässä), eläinten kiusaamista (labroissa), ja tyttöjen hyväxikäyttöä (alaikäisinä).
ellauri100.html on line 704: Crab-apples, dewberries,
ellauri100.html on line 892: Wind sang to them lullaby,
ellauri100.html on line 911: Laura in an absent dream,
ellauri100.html on line 1201: She clung about her sister,
ellauri100.html on line 1215: Her hands in lamentable haste,
ellauri100.html on line 1236: Spun about,
ellauri100.html on line 1249: But when the first birds chirp’d about their eaves,
ellauri100.html on line 1272: Would talk about the haunted glen,
ellauri100.html on line 1305: Greimaxen eka julkaisu Cervantes ir jo don Kichotas ilmestyi kaikkien tuntemassa Varpai-lehdessä, jonka se ize perusti. Sen poinzi oli: "Let's not be afraid to be Don Quixotes" (tai sama liettuaxi). Sit tuli se thesis "La Mode en 1830. Essai de description du vocabulaire vestimentaire d' après les journaux de modes [sic] de l'époque". Greimiemen ämmän poka jätti sanakirjahommat siihen, mutta jäi loppuiäxi suffixi- ja puffiximiehexi. Ennen Marxia se luki Ferdinand de Saussurea ja Louis Hjelmsleviä jotka oli saaneet vaikutteita Marxin arvoteoriasta. Muita vaikutteita oli Georges Dumézil (who dat) ja rakenneantropologi Claude Lévi-Strauss, satusetä Vladimir Propp, joku Étienne Souriau, ja (voi ei) fenomenaalinen Edmund Husserl, turhanpäiväinen Maurice Merleau-Ponty, kallonkutistaja Gaston Bachelard (jonka Jöpi eilen mainizi), sekä Touretten syndroomainen superman André Malraux. Kaikesta tästä voi päätellä, että Greimas käänsi Marxin päälaelleen ja Hegelin taas oikeinpäin.
ellauri100.html on line 1363: Jean-Paul Sartre is sitting at a French cafe, revising his draft of Being and Nothingness. He says to the waitress, “I’d like a cup of coffee, please, with no cream.” The waitress replies, “I’m sorry, Monsieur, but we’re out of cream. How about with no milk?”
ellauri100.html on line 1388: This section does not cite any sources. Please help improve this section by adding citations to reliable sources. Unsourced material may be challenged and removed. (March 2018) (Learn how and when to remove this template message)
ellauri101.html on line 46: Joseph Campbell was born in White Plains, New York, on March 26, 1904, the elder son of hosiery importer and wholesaler Charles William Campbell, from Waltham, Massachusetts, and Josephine (née Lynch), from New York. Campbell was raised in an upper-middle-class Irish Catholic family; he related that his paternal grandfather Charles had been "a peasant" who came to Boston from County Mayo in Ireland, and became the gardener and caretaker at the Lyman estate at Waltham, where his son Charles William Campbell grew up and became a successful salesman at a department store prior to establishing his hosiery business. During his childhood, he moved with his family to nearby New Rochelle, New York. In 1919, a fire destroyed the family home in New Rochelle, killing his maternal grandmother and injuring his father, who tried to save her.
ellauri101.html on line 56: In February 2020, Brooklyn native Lawrence V. "Larry" Ray, born Lawrence Grecco, who had resided in his daughter's on-campus apartment at Lawrence College in 2010 after his release from prison, was charged by prosecutors in Manhattan with conspiracy, extortion, sex trafficking, forced labor, and other related offenses, following nearly 10 years of alleged transgressions with students and former students. At a bail hearing held March 2, 2020, an Assistant U.S. Attorney disclosed to the Manhattan federal court that Ray had been arrested while in bed with one of his victims. Bail was denied.
ellauri101.html on line 155: Joseph Campbell, arguably the greatest mythologist of the twentieth century, was certainly one of our greatest storytellers. This masterfully crafted book interweaves conversations between Campbell and some of the people he inspired, including poet Robert Bly, anthropologist Angeles Arrien, filmmaker David Kennard, Doors drummer John Densmore, psychiatric pioneer Stanislov Grof, Nobel laureate Roger Guillemen, and others. Campbell reflects on subjects ranging from the origins and functions of myth, the role of the artist, and the need for ritual to the ordeals of love and romance. With poetry and humor, Campbell recounts his own quest and conveys the excitement of his lifelong exploration of our mythic traditions, what he called “the one great story of mankind.” Hemmetti nää sen sankarit on lähes yhtä tuntemattomia kuin se ize.
ellauri101.html on line 299: With the air, like I don´t care, baby, by the way
ellauri101.html on line 312: Well, I should probably warn ya, I´ll be just fine (Yeah!)
ellauri101.html on line 375: Pharrell wrote and produced “Happy” for the soundtrack of Despicable Me 2. It also became the lead single of his second studio album, G I R L.
ellauri101.html on line 392: Kauniaisten kylähullu, Sensuuri hoi: Ior Bock pukkeili Sex Pistolseja näyttävämmin, City-lehti oli kaupunkikulttuurin airut, Tuomas Enbuske, Sairasvyö, Sasse ja Mölsä rakennusbisnekseen, Sairasvyöllä huimat pörssirikkaudet, Sairasvyö antoi itselleen potkut Pörssitiedote, Varsinaisen yhtiökokouksen päätökset, Trainers´ House, Suomen Thinkers 20 – listaus maamme 20 suurimmasta bisnesajattelijasta, Nordic Business Forum, Serus Media, Lehden verkko- ja tablettiversiot, Tuli nelonen, Sairasvyö floppasi – loppu tuli juuri nyt, Uusi Suomi, Jari Sairasvyö, Yle Areena, Jari Sairasvyö suureen leikkaukseen – leuka halkaistaan huomenna kahtia: nyt sattuu Juhaa leukaan, Viimeinen kiinteä ateria nautittu, Ilta-Sanomat, Vanha-Majamaa, Anton: Jari Sairasvyöstä kertova valmentaja on kuin neukkaripöytään tilattu metripizza, jonka hotkimisesta tulee huono olo, Helsingin Sanomat (Tilaajille) aamulenkki Lauerma, Hannu: Huijaus -Rohkaisua, johdattelua, psykoterroria, Duodecim, Raeste, Jukka-Pekka: Niskalenkki: Sairasvyön väitteet ”hömppää”. Helsingin Sanomat, Artikkelin verkkoversio, Sairasvyö lopetti verokapinan ja pyysi anteeksi käytöstään. Jari Sairasvyö toivoo lamaa, Sairasvyön firmassa alkavat yt-neuvottelut Taloussanomat. Jari Sairasvyö: Suomalaiset yrittäjät ovat entistä laiskempia ja epärehellisempiä, Yle Uutiset. Jari Sairasvyö sivalsi hallitusta ja Soinia: ”sain pessimistin orgasmin”, Sairasvyö, Jari. Helsingin Sanomat, Talous&Työ, Saikuttelu syö oikeuksiasi, siis imee pillillä, Valtio ottaa varakkailta, Jari Sairasvyö kiittelee rikkaammille suomalaisille suunnattua solidaarisuusveroa oikeaksi signaaliksi. Vuokraturvan Mezola: Sairasvyö on ylipappi, mä olen sen kanttori, erittäin hyvä laulaja, Kauppalehti, Jari Sairasvyö: Maltillista tuottoa hakeva pehmeäsydäminen asuntosijoittaja Sijoitusovi, Sairasvyö ja Kuitunen asuvat yhdessä Iltalehti, Tahdon! Iltalehti, Virpi ja Jari Sairasvyö saivat tytön Iltalehti, Tainola, Rita: Tämä tuli Jari ja Virpi Sairasvyön ex-lapsen nimeksi: Ilta-Sanomat.
ellauri101.html on line 446: Nike is best known for its use of child labor and sweatshops. Factories contracted by Nike violate minimum wage and overtime laws. 2011 Nike complained that two-thirds of its factories producing Converse products still do not meet the company's standards for worker mistreatment, poor working conditions and exploitation of cheap overseas labor. Knight's son, Matthew, died in a scuba diving accident in El Salvador in 2004. Serve him right.
ellauri101.html on line 485: tervetuloo 026, meil on blue fla-ags mut me ei olla cripps miks teet mulle näin, sorry babe mä en tiiä miks mut jos sä lähet tänään, huomen mul on uus bitch
ellauri101.html on line 494: "He was a real Cavan in the courtroom- jurors and judges alike were unable to withstand his powers of argument and persuasion."
ellauri101.html on line 497: Hoe: A person (male or female) who uses their looks and charms to manipulate their partner to gain material(sex, money, clot). A hoe does not love their partner and the minute someone with better looks, money or clot comes along they abandon their previous partner and the cycle continues.
ellauri101.html on line 501: Jaree: Jaree is a likeable person. She is quiet most of the time, but the truth is she holds many thoughts inside that brain of hers. She spends most of her days thinking; making her one of the smartest people you’ll know. “Hey man, what’s wrong?” “ I don’t know dude, but I really need a Jaree right now”
ellauri101.html on line 507: Ladis: A strong, independant, and feminine woman. A woman that is self sufficient and also nurturing. An attractive, yet humble woman. A striking woman, able to hypnotize men with her manner and intelligence. "If I had to choose between a (Betty) and a (Marilyn), I would choose a Ladis!"
ellauri101.html on line 532: Rotwelsch was formerly common among travelling craftspeople and vagrants. The language is built on a strong substratum of German, but contains numerous words from other languages, notably from various German dialects, including Yiddish, as well as from Romany languages, notably Sintitikes. There are also significant influences from Judæo-Latin, the ancient Jewish language spoken in the Roman Empire. Rotwelsch has also played a great role in the development of the Yeniche language. In form and development it closely parallels the commercial speech ("shopkeeper language") of German-speaking regions. During the 19th and 20th century, Rotwelsch was the object of linguistic repression, with systematic investigation by the German police. Fucking Nazis! Examples:
ellauri101.html on line 552: Generation is also often used synonymously with cohort in social science; under this formulation it means "people within a delineated population who experience the same significant events within a given period of time". The impressionable years hypothesis is a theory of political psychology that posits that individuals form durable political attitudes and party affiliations during late adolescence and early adulthood. Sukupolvet on olleet globaalisia vasta sitten kun sodatkin.
ellauri101.html on line 559: The Silent Generation is the demographic cohort following the Greatest Generation and preceding the baby boomers. The generation is generally defined as people born from 1928 to 1945.
ellauri101.html on line 598: Y-sukupolvi kannattaa aiempia sukupolvia laajemmin liberaalia suhtautumista arvokysymyksiin, kuten samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeuteen ja kannabiksen laillistamiseen. Lisäksi Y-sukupolven edustajat kannattavat aiempaa vahvemmin markkinaliberalismia ja oikeistolaisia arvoja talouspolitiikassa.
ellauri101.html on line 613: As the first social generation to have grown up with access to the Internet and portable digital technology from a young age, members of Generation Z have been dubbed "digital natives", even though they are not necessarily digitally literate. Moreover, the negative effects of screen time are most pronounced on adolescents compared to younger children. Compared to previous generations, members of Generation Z in some developed nations tend to be well-behaved, abstemious, and risk-averse. They tend to live more slowly than their predecessors when they were their age, have lower rates of teenage pregnancies, and consume alcohol less often, but not necessarily addictive drugs. Teenagers nowadays seem more concerned with academic performance and job prospects, and are better at delaying gratification than their counterparts from the 1960s, despite concerns to the contrary. On the other hand, sexting among adolescents has grown in prevalence though the consequences of this remain poorly understood. Meanwhile, youth subcultures have been quieter, though not necessarily dead.
ellauri101.html on line 615: Globally, there is evidence that the average age of pubertal onset among girls has decreased considerably compared to the twentieth century, with implications for their welfare and their future. In addition, adolescents and young adults have higher rates of allergies, higher awareness and diagnoses of mental health problems, and are more likely to be sleep-deprived. In many countries, youths are more likely to have intellectual disabilities and psychiatric disorders than older people. In some European nations, they are facing declining cognitive abilities, especially among the cognitive elites.
ellauri101.html on line 617: Around the world, members of Generation Z are spending more time on their electronic devices and less time reading books than before, with implications for their attention span, their vocabulary, and thus their school grades as well as their future in the modern economy. At the same time, reading and writing fan fiction is of vogue worldwide, especially among teenage girls and young women. In Asia, educators in the 2000s and 2010s typically sought out and nourished top students whereas in Western Europe and the United States, the emphasis was on low-performers. In addition, East Asian students consistently earned the top spots in international standardized tests during the 2010s.
ellauri101.html on line 621: Generation Alpha (or Gen Alpha for short) is the demographic cohort succeeding Generation Z. Researchers and popular media use the early 2010s as starting birth years and the mid-2020s as ending birth years. Named after the first letter in the Greek alphabet, Generation Alpha is the first to be born entirely in the 21st century. Most members of Generation Alpha are the children of Millennials.
ellauri101.html on line 623: McCrindle Research took inspiration from the naming of hurricanes, specifically the 2005 Atlantic hurricane season in which the names beginning with the letters of the Roman alphabet were exhausted, and the last six storms were named with the Greek letters alpha through zeta.
ellauri101.html on line 628: For comparison, the United Nations estimated that the human population was about 7.8 billion in 2020, up from 2.5 billion in 1950. Roughly three-quarters of all people reside in Africa and Asia in 2020. In fact, most human population growth comes from these two continents, as nations in Europe and the Americas tend to have too few children to replace themselves.
ellauri101.html on line 630: 2018 was the first time when the number of people above 65 years of age (705 million) exceeded those between the ages of zero and four (680 million). If current trends continue, the ratio between these two age groups will top two by 2050.
ellauri101.html on line 633: A direct consequence of urbanization is falling fertility. In rural areas, children can be considered an asset, that is, additional labor. But in the cities, children are a burden.
ellauri101.html on line 635: The United Nations estimated in mid-2019 that the human population will reach about 9.7 billion by 2050, a downward revision from an older projection to account for the fact that fertility has been falling faster than previously thought in the developing world. The global annual rate of growth has been declining steadily since the late twentieth century, dropping to about one percent in 2019. In fact, by the late 2010s, 83 of the world´s countries had sub-replacement fertility.
ellauri101.html on line 637: During the early to mid-2010s, more babies were born to Christian mothers than to those of any other religion in the world, reflecting the fact that Christianity remained the most popular religion in existence. However, it was the Muslims who had a faster rate of growth. About 33% of the world´s babies were born to Christians who made up 31% of the global population between 2010 and 2015, compared to 31% to Muslims, whose share of the human population was 24%. During the same period, the religiously unaffiliated (including atheists and agnostics) made up 16% of the population but gave birth to only 10% of the world´s children.
ellauri101.html on line 645: That U.S. fertility rates continue to drop is anomalous to demographers because fertility rates typically track the nation´s economic health. It was no surprise that U.S. fertility rates dropped during the Great Recession of 2007–8. But the U.S. economy has shown strong signs of recovery for some time, and birthrates continue to fall. In general, however, American women still tend to have children earlier than their counterparts from other developed countries and the U.S. total fertility rate remains comparatively high for a rich country. In fact, compared with their counterparts from other countries in the Organization for Economic Cooperation and Development (OECD), first-time American mothers were among the youngest on average, on par with Latvian women (26.5 years) during the 2010s. At the other extreme end were women from Italy (30.8), and South Korea (31.4). During the same period, American women ended their childbearing years with more children on average (2.2) than most other developed countries, with the notable exception of Icelandic women (2.3). At the other end were women from Germany, Italy, Spain, and Japan (all 1.5).
ellauri101.html on line 647: In 2019, the fertility rate of Mexico was about 2.2, higher than that of any other member of the OECD except Israel at 3.1.
ellauri101.html on line 651: Many members of Generation Alpha have grown up using smartphones and tablets as part of their childhood entertainment with many being exposed to devices as a soothing distraction or educational aids. Screen time among infants, toddlers, and preschoolers exploded during the 2010s. Some 90% of young children used a handheld electronic device by the age of one; in some cases, children started using them when they were only a few months old. Using smartphones and tablets to access video streaming services such as YouTube Kids and free or reasonably low budget mobile games became a popular form of entertainment for young children. A report by Common Sense media suggested that the amount of time children under nine in the United States spent using mobile devices increased from 15 minutes a day in 2013 to 48 minutes in 2017. Research by the children´s charity Childwise suggested that a majority of British three and four year olds owned an Internet-connected device by 2018.
ellauri101.html on line 653: CEC:lle (siis Charlottelle) valehdeltiin että sen Babblafonen oli mennyt rikki. Se oli ollut liimaantunut siihen kiinni kuin Matrixiin. Hon sitter fast. Se nieli menetyxen kun sai ikävystyessään lainata äiskän tai iskän luuria. Ei kyllä kauan enää.
ellauri101.html on line 676: Grunge oli sen Kurt Cobain vainajan juttuja joka lässähti kun Kurre teki seppukun. Seattlen vaihtoehtorokkia. Grunge sai paljon vaikutteista hardcore punkista, heavy metalista ja indie rockista. Grungen tunnusmerkeiksi mainitaan usein kitaran ”likainen” soundi, raskas rummutus ja masennusta ilmentävät sanoitukset, jotka heijastelivat yhdysvaltalaisen ”X-sukupolven” tuntemuksia. Grungen musiikillisina edelläkävijöinä ja esikuvina on pidetty muun muassa Black Sabbathia ja Neil Youngia.
ellauri102.html on line 108: After almost a century of moving upward, David has eventually gone down. Yankelovich is survived by his daughter, Nicole Mordecai, and her husband David; granddaughter Rachel Mordecai; sister Libby Schenkman and her children Fay and Max. In 1959, he married Hassmieg Kaboolian; that marriage ended in divorce. She was Armenian. He later married Mary Komarnicki, now deceased, and then Barbara Lee. More recently, he lived in La Jolla with his companion, Laura Nathanson. Laura got nothing, being just a companion. Neither did Kaboolian nor Komarnicki, nor Barbara Lee, for being utter failures, having wrong opinions, or wrong religion.
ellauri102.html on line 115: Ennen kuin samoja merkkituotteita pystytään myymään samalla tavoin ympäri maailmaa, nuorten itsensä tāytyy kuitenkin samastua uuteen ryhmäänsä. Siitä syystä useimmat maapallonlaajuiset mainoskampanjat keskittyvät yhä vielā tehokkaammin juuri globaalin nuorison idean markkinointiin. Tämā merkitsee erirotuisten, toisiinsa sulautuvien kasvojen kaleidoskooppia, rastapalmikoita, pinkkejä hiuksia, hennalla värjättyjā kämmeniä, lävistyksiä ja tatuointeja, mukana muutama kansallislippu ja välahdys vieraskielisistä katukilvistä, vähän kiinalaista ja arabialaista kirjoitusta, siellä täällä jokin (ja ehkä toinenkin :) englanninkielinen sana, ja kaiken kuorrutuksena kerros sähköistä musiikkia. Fredan luontoaiheisen muotikaupan ikkunassa ei ollut ainoatakaan suomen kielen sanaa, vaikka kauppiaat oli valtalinjan koiria.
ellauri102.html on line 167: Nike Townin, Disney Storen ja Starbucksin kaltaisten klustereiden voimakas ja samanaikainen leviäminen kuitenkin osoittaa, että myös tietyillă elitistisillā elämäntapabrändeillä on yhä
ellauri102.html on line 231: Mä ostin 90-luvulla Lissabonin Virgin superstoresta vertikaalisesti fasisti Amalian levyn. Diana pöyristyi. Nykyään kukaan ei enää puhu vertikaalimonopoleista esim Netflixin kohdalla. Jenkki miljardöörit on pahempia oligarkkeja kuin kukaan ex-neukuissa. Navalnyj jääköön ilman jälkiruokaa kun ei syö Putinin pinaattia.
ellauri102.html on line 244: Gene Siskel of the Chicago Tribune described the film as "a big disappointment when compared with the studio's other recent films about a female hero searching for independence." He was further critical of Mulan's characterization in comparison to Ariel and Belle, jotka molemmat on aivan lällyjä. Mä en ole nähnyt Titanicia (enkä todellakaan aio nähdäkään) mutta näkemättäkin oon vakuuttunut eze on yhtä syvältä kuin se paattikin.
ellauri102.html on line 320: Sachs was raised in Oak Park, a suburb of Detroit, Michigan, the son of Joan (née Abrams) and Theodore Sachs, a labor lawyer. His family is Jewish.
ellauri102.html on line 418: Before World War II, her paternal grandparents were communists, but they began to turn against the Soviet Union after the Molotov–Ribbentrop Pact in 1939. In 1942, her grandfather, an animator at Disney, was fired after the 1941 strike, and had to switch to working in a shipyard instead. By 1956, they had abandoned communism. Vitun takinkääntäjät, juutalaisiin ei ole luottamista, niinkuin se Trotskykin. Klein's father grew up surrounded by silly ideas of social justice and racial equality, but found it "difficult and frightening to be the child of Communists", a so-called red diaper baby.
ellauri102.html on line 420: Klein spent much of her teenage years in shopping malls, obsessed with designer labels.
ellauri102.html on line 425: She has attributed her change in worldview to two catalysts. One was when she was 17 and preparing for the University of Toronto, her mother had a stroke and became severely disabled. Naomi, her father, and her brother took care of Bonnie through the period in hospital and at home, making educational sacrifices to do so. That year off prevented her "from being such a brat". The next year, after beginning her studies at the University of Toronto, the second catalyst occurred: the 1989 École Polytechnique massacre of female engineering students, which proved to be a wake-up call to feminism.
ellauri102.html on line 429: La tuerie de l'École polytechnique est une tuerie antiféministe en milieu scolaire qui a eu lieu le 6 décembre 1989 à l'École polytechnique de Montréal, au Québec (Canada). Marc Lépine (né Gamil Gharbi), âgé de vingt-cinq ans, ouvre le feu sur vingt-huit personnes, tuant quatorze femmes et blessant treize autres personnes (9 femmes et 4 hommes)[1], avant de se suicider. Ce féminicide de masse est perpétré en moins de vingt minutes à l'aide d'une carabine obtenue légalement. Il s'agit de la tuerie en milieu scolaire la plus meurtrière de l'histoire du Canada.
ellauri102.html on line 451: abour.jpg%2Fdownsize_1280_0%2Fnike-child-labour.jpg&f=1&nofb=1" height="200px" />
ellauri102.html on line 463: The Problem: The problem with this ad campaign was the fact that is promoted “body shaming”. Many feminist groups noted that the wording of the ad insinuates that the body in the picture is the only “acceptable” beach body. This means that any other body type not like the one in the picture is “unready”.
ellauri102.html on line 487: The Problem: As you can probably see from the advert above, the choice of words for this campaign was very poorly chosen. To make things worse, they specifically aimed the campaign at people in the Middle East which caused many people to call the advert racist.
ellauri102.html on line 489: In addition to this, many right-wing groups started to promote the advert with some going as far as saying Nivea was the official alt-right antiperspirant. Eventually, Nivea released a statement about the ad and immediately withdrew it after realising the wording and context caused offence to many viewers.
ellauri102.html on line 519:
ellauri102.html on line 561:
ellauri102.html on line 571: "We have two sons, aged 10 and six, and they were bouncing off the walls of our apartment in Toronto. And our moods were really low and the future seemed quite uncertain for us, especially because I'm immune compromised from cancer treatments," she told Morning North CBC host Markus Schwabe.
ellauri102.html on line 579: "Is it really that bad being embarrassed compared to being in everybody's phone? Thankfully, I was cured then and since I've had my kids and a good life. But when the pandemic started, it was almost like revisiting some of that because I had to kind of go back into being isolated because of my immune system. And if you ever feel really stuck, just put on some music. It has such a powerful effect. And you don't have to be a dancer. You don't have to have moves. Just move how you feel — don't worry about it looking weird. You know, life's too short to be ashamed for being weird."
ellauri102.html on line 665: 60-luvulla harlemilainen babtistipappi Cigarette O. Butts vaatimalla vaati että tupakkamainoxissa pitää olla lisää mustia. Että piti olla hölmöä.
ellauri105.html on line 37: Seija ihmettelee mixi näissä paasauxissa on niin paljon kerrassaan naurettavia juttuja. Sitä pelottaa, eikai tuo ole jo hullun naurua. They're going to take me away, hahaa, hiihii, hahaa. No Koska se on koko poinzi. Sanon kuin abeth">Elizabeth Bennetin isä: mitä varten me apinat olemme täällä murheen laaxossa ellemme nauramassa toisille ja joskus (tosin harvemmin) jopa vähän izelle. Naura sinäkin.
ellauri105.html on line 83: paitsi nuoria sällejä, jotka erotti tatuoinneista. Niitä kulki kaupungilta ja toisilta osoastoilta salakuljettamassa tutuilleen tabuja tal vaihtamassa myrkyllisia tabujaan sairaalan terveellisiin.
ellauri105.html on line 100: In many ways, there was a notable convergence in how Democrats and Republicans saw Biden’s speech: as a breathtakingly ambitious set of proposals to use government as an instrument of social and economic transformation—an unabashed progressive platform unseen from a President in my lifetime. Republicans hated it; Democrats, for the most part, loved it.
ellauri105.html on line 102: It’s early days yet, but this is where Biden’s true genius as a politician may lie: he has turned his likability into a moderating asset, suggesting that an ideological agenda when offered by a relatively non-ideological salesman does not sound all that threatening.
ellauri105.html on line 144: Sorry, I missed the part where she was in any conceivable way relevant to the topic...
ellauri105.html on line 274: II. Ilmoittaa Jerusalemille rangaistusta Babylonialaisilta.
ellauri105.html on line 297: 15. vyö vyötettynä kupeille, päässä muhkea päähine, sankarien näköisiä kaikki, Baabelin poikain muotoisia, joiden synnyinmaa on Kaldea,
ellauri105.html on line 299: 17. Niin Baabelin pojat tulivat ja makasivat hänen kanssaan hekumassa ja saastuttivat hänet haureudellaan, niin että hän saastui heistä. Sitten hänen sielunsa vieraantui heistä.
ellauri105.html on line 310: 23. Babelin lapset ja kaikki Kaldealaiset, päämiehet, herrat ja valtamiehet, ja kaikki Assyrialaiset heidän kanssansa, kauniit, nuoret miehet, kaikki päämiehet ja esimiehet, valtamiehet, ja ylimmäiset, ja kaikkinaiset hevosmiehet.
ellauri105.html on line 334: 38. Päälliseksi ovat he sen minulle tehneet, että he ovat silloin minun pyhäni saastuttaneet, ja minun sabbatini rikkoneet.
ellauri105.html on line 340: 42. Siellä oli suruttoman kansan ääni; ja paitsi niitä miehiä yhteisestä kansasta, tuotiin myös sinne Sabealaisia korvesta, jotka antoivat renkaita heidän käsiinsä ja kauniita seppeleitä heidän päähänsä.
ellauri105.html on line 438: – Ska du ta hit hela världen?, sa Nyamko Sabuni till Annie Lööf. Jag är ju redan här. Någon skulle fråga henne, du kom ju hit själv roende från någonstans, va fan har du för ärende att säja vem annan som ska få göra det?
ellauri105.html on line 443: Nyamko Sabuni hoppas få med Centerpartiet i överenskommelsen – men får kalla handen av Annie Lööf.
ellauri105.html on line 456: Efter det följde en upprörd ordväxling. Sabuni:
ellauri105.html on line 459: – Ska du ta hit hela världen? svarade Sabuni.
ellauri106.html on line 46: Philip Roth has not had much luck with biographers. Late in his life, furiously aggrieved after the failure of his marriage to the actress Claire Bloom and the publication of Bloom’s incendiary memoir of their years together, he asked a close friend, Ross Miller, an English professor at the University of Connecticut, to take on the task. Roth sent Miller lists of family members and friends he wanted to be interviewed, along with the questions that he felt should be asked. (“Would you have expected him to achieve success on the scale he has?”) It didn’t work out, for various reasons. Roth had wanted Miller to refute a familiar charge, “this whole mad fucking misogynistic bullshit!” that he felt flattened his long erotic history into one false accusation. But Miller came to his own conclusion. “There is a predatory side to both Sandy and Philip,” he told a cousin of Roth’s. (Sandy was Roth’s older brother.) “They look at women—I’m not gonna write about this—but they are misogynist. They talk about women in that way.”
ellauri106.html on line 52: It was not Bailey’s role as a biographer to pass judgment on his subject. He needed only try to understand him, and to make us understand him, too. “Why shouldn’t I be treated as seriously as Colette on this?” Roth had asked Miller, of the sex question. “She gave a blow job to this guy in the railway station. Who gives a fuck about that? . . . That doesn’t tell me anything. What did hand jobs mean to her?”
ellauri106.html on line 56: Was Roth a misogynist? I have always found that label too neat and summarily dismissive for a novelist as capacious, inventive, and playful as Roth. But maybe I avoid it because it hurts me too to use it. Im no feminist myself.
ellauri106.html on line 65: Philip Roth was the younger of the 2 boys of Herman Roth (1901–1989) and his wife Bess, nee Finkel (1904–1981). Both parents were assimilated American Jews of the second generation of immigrants. The maternal grandparents came from the area around Kiev, the Yiddish-speaking paternal grandparents, Sender and Bertha Roth, from Koslow in Galicia. Sender Roth had trained as a rabbi in Galicia and worked in a hat factory in Newark. Herman Roth, the middle of seven children and the first child in the United States, first worked in a factory after eight years of schooling, then became an insurance agent selling door-to-door life insurance. By his retirement he made it to the district director of Metropolitan Life. Philip Roth's brother, Sanford (Sandy) Roth (1927–2009), who was four years older than him, studied art at the Pratt Institute, became vice-president of the advertising agency Ogilvy & Mather in Chicago and made a name for himself as a painter after his "early retirement".
ellauri106.html on line 78: In the American trilogy, the resurrected alter ego Zuckerman discovers the true identities of the protagonists of a sports idol in American Pastoral ( American Idyll, 1997), a radio star in I Married a Communist ( My Man, the Communist, 1998) and a professor emeritus in The Human Stain ( The Human Blemish, 2000) against the backdrop of changing American eras. American Pastoral was awarded the Pulitzer Prize in 1998 and is considered "a remarkable example of a literary interpretation of the descent of the initially so confident [American] post-war white society into the depths of uncertainty" as a result of the Vietnam War .
ellauri106.html on line 84: In October 2012, Roth announced to the French culture magazine Les Inrocks that Nemesis was his last book. At the age of 74 he began to reread his favorite authors such as Dostoyevsky, Turgenew, Conrad and Hemingway as well as his own works. He came to the conclusion that he had made the best of his possibilities and did not want to continue working as an author, read or talk about new literature.
ellauri106.html on line 90: The rudeness is not only a source of stylistic energy, but also a fundamental moral position, an attack on the state of inhumanity disguised as niceness, as Nathan Zuckerman puts it in The Anatomy Lesson. Roth is thus directed against the social forces of obedience, prohibition and oppression, essential components of mature adulthood, which is why Posnock recognizes an “art of immaturity” in which Roth disregards cultural barriers and abandons himself completely to aesthetic pleasure, in the style of a Cervantes 'or Nabokovs .
ellauri106.html on line 92: Roth's work is summed up by the simple denominator: “Philip Roth always writes about Philip Roth.”
ellauri106.html on line 97: In 2000 Saul Bellow proposed Philip Roth to the Swedish Academy for the Nobel Prize for Literature. The accusation that the academy deliberately overlooks Roth's achievements in selecting the Nobel Prize winner each year has been one of the truisms of international feuilletons since the 2000s. According to some critics, the accusation turned out to be justified in 2008, when the chairman of the jury responsible for the Nobel Prize for Literature made public general reservations about North American literature and denied it deserving of an award. Ulrich Greiner summed up Roth's rejection by the Nobel Prize Committee as follows: “The Swedes, however, love authors who help to improve the world. Philip Roth only adds something to their knowledge about what needs work."
ellauri106.html on line 104: He enjoyed a robust childhood and was poplar in high school where he was a bright student but not quite diligent enough in his studies to win a prized full scholarship to Rutgers where he wanted to study law. Roth attended Rutgers University in Newark for a year, then transferred to Bucknell University in Pennsylvania, where he earned a B.A. magna cum laude in English and was elected to Phi Beta Kappa. He received a scholarship to attend the University of Chicago, where he earned an M.A. in English literature in 1955 and briefly worked as an instructor in the university´s writing program. Less prestigious Bucknell University in Pennsylvania was Roth’s fallback school. There he abandoned his vague dreams of becoming a lawyer for the underdog and turned his attention to writing.
ellauri106.html on line 106: That same year, rather than wait to be drafted, Roth enlisted in the army. Roth enlisted in the Army that year to avoid being drafted and assigned to unpleasant duty like the infantry. Fortunately he suffered a back injury during basic training and was given a medical discharge. Who knows. He returned to Chicago in 1956 to study for a PhD in literature but dropped out after one term. It was a yeasty environment for a young writer. Saul Bellow was a contemporary and with some what similar backgrounds and interests they could not avoid being rivals. During that year he met a lovely shiksa waitress Margaret Martinson, a single woman with a small child. He was smitten. An intense, but often troubled relationship ensued. At the end of the year he dropped out of the U of C and headed to the University of Iowa to teach in its creative writing program. None the less, whatever he may have said, Roth was not happy there, perhaps because the semi-rural Midwesterness of Ames was alien to him. After a while with Martinson in tow he moved on to a similar position at Princeton, another WASP bastion but one with even more prestige. Everyone who knew him recognized Roth as an early comer. He later continued his academic career at the University of Pennsylvania, where he taught comparative literature before retiring from teaching in 1991. Roth started teaching literature in the late 1960s at the University of Pennsylvania. The 1969 feature film adaptation of Goodbye, Columbus coincided with the publication of Portnoy’s Complaint, which soon became a best-seller amid controversy for its prurient content. (Those who've read it will likely not forget Portnoy's "love affair" with mom´s slab of liver in the fridge.)
ellauri106.html on line 128: In a private note about Bloom’s book, Roth asserted, “Another writer my age awaiting a biography and awaiting death (which is worse?) might not care. I do.” Roth put enormous efforts into finding a biographer who could contest Bloom’s account. His first choice was the academic Ross Miller, but the novelist had a falling out with his biographer as the would-be James Boswell resisted the imperious dictates of the modern Dr. Johnson. Roth ended up describing his relationship with Miller as “my third bad marriage.” After unsuccessfully trying to rope in friends such as Hermione Lee and Judith Thurman to tell his life story, Roth settled on Blake Bailey, the author of highly regarded biographies of troubled male American writers, notably Richard Yates and John Cheever.
ellauri106.html on line 130: Given long-standing feminist arguments that Roth is a misogynist—not to mention the portrait in Bloom’s memoirs—it was inevitable that any Roth biography would spark arguments about gender politics. What was surprising is that the debate would center around the biographer more than Roth. In the wake of the biography’s release, Bailey has been accused of shocking acts. Four former students from the elite New Orleans high school where he’d taught during the 1990s came forward to complain that he had groomed them as minors and sexually pursued them as adults. One of these women claimed he raped her. Another former student came forward with an allegation of attempted rape when she was an adult. Finally, Valentina Rice, a New York publishing executive, told The New York Times that Bailey raped her in 2015. Bailey strenuously denies all these allegations.
ellauri106.html on line 154: Born in Newark, N.J., Mr. Roth enlisted in the Navy in 1945 and served for about two years. He went on to study at the Pratt Institute in the late 1940s and later at the Art Students League of New York, a school established by artists for artists, in 1952.
ellauri106.html on line 177: Roth was far more prolific than either of the novelists he was frequently lumped with—29 full length novels and a dazzling debut novella over nearly 50 years. His output was also more diverse in style and topic than either of the other while reaping critical praise, armloads of awards, and commercial success. Yet at the core of his varied output were common threads—a Jewish identity with which he was not always comfortable but could not deny, a sense of being profoundly American— “if I am not American what am I”—a, a sex drive that was often creepily compulsive, and the world observed by fictional doppelgangers for the author, or sometimes the author himself as a fictional character.
ellauri106.html on line 179: Today the lengthy obituaries are all laudatory. Tomorrow or the next day I can safely predict that the backlash will begin with harshly critical essays. Leading the way will be Feminists critics who will denounce the whole cabal of elite white men as the custodians of the literary cannon. More pointedly they will charge Roth with toxic masculinity and misogyny and will come loaded for bear with plenty of quotes from his work. They will also have the example and testimony of his two ex-wives, both of whom showed up thinly disguised in his novels—a Margaret Martinson in When She Was Good and actress Clare Bloom in I Married a Communist. Bloom penned her own bitter exposé of their 14-year-long relationship and four year marriage in he memoir Leaving the Doll’s House.
ellauri106.html on line 180: Not far behind will be some Jewish critics who always found Roth’s portraits embarrassing for their relentless sexuality and discomfort with aspects of the culture that were at odds with his identity as an American. Others were angered at his voraciously espoused atheism—“I’m exactly the opposite of religious, I’m anti-religious. I find religious people hideous. I hate the religious lies. It’s all a big lie.” Some Jewish critics hounded him from the beginning of his career. Rabbi Gershom Scholem, the great kabbalah scholar, said Portnoy’s Complaint was more harmful to Jews than The Protocols of the Elders of Zion. And Roth was heckled and booed at an early appearance at Yeshiva University which stunned and shocked the author.
ellauri106.html on line 184: “The comedy is that the real haters of the bourgeois Jews, with the real contempt for their everyday lives, are these complex intellectual giants,” Zuckerman snorts. “They loathe them, and don’t particularly care for the smell of the Jewish proletariat either. All of them full of sympathy suddenly for the ghetto world of their traditional fathers now that the traditional fathers are filed for safekeeping in Beth Moses Memorial Park. When they were alive they wanted to strangle the immigrant bastards to death because they dared to think they could actually be of consequence without ever having read Proust past Swann’s Way. And the ghetto—what the ghetto saw of these guys was their heels: out, out, screaming for air, to write about great Jews like Ralph Waldo Emerson and William Dean Howells. But now that the Weathermen are around, and me and my friends Jerry Rubin and Herbert Marcuse and H. Rap Brown, it’s where oh where’s the inspired orderliness of those good old Hebrew school days? Where’s the linoleum? Where’s Aunt Rose? Where is all the wonderful inflexible patriarchal authority into which they wanted to stick a knife?”
ellauri106.html on line 199: Dilsey does not allow self-absorption to corrupt her values or spirit. She is very patient and selfless—she cooks, cleans, and takes care of the Compson children in Mrs. Compson’s absence, while raising her own children and grandchildren at the same time.
ellauri106.html on line 203: It describes how Sir Gawain, a knight of King Arthur´s Round Table, accepts a challenge from a mysterious "Green Knight" who dares any knight to strike him with his axe if he will take a return blow in a year and a day. Gawain accepts and beheads him with his blow, at which the Green Knight stands up, picks up his head and reminds Gawain of the appointed time. There is a test involving the lord and the lady of the castle where he is a guest.
ellauri106.html on line 236: My Life as a Man is not nearly so consistently enjoyable as Portnoy's Complaint, but it is the product of a more painful period in the author's life. In his autobiography, Roth reveals that much of Tarnopol´s life is based on his own experiences; for example, Roth´s destructive marriage to Margaret Martinson, which is portrayed through Tarnopol´s relationship with the character of Maureen.
ellauri106.html on line 264: A year later, she published a bruising memoir, Leaving a Doll´s House, in which she portrayed him as depressed, remote, self-centred and verbally abusive.
ellauri106.html on line 276: Second wife Claire Bloom had a daughter, Anna Steiger, from her marriage to American actor Rod Steiger. In all likelihood, Philip Roth was as sterile as a band-aid. In other words, he was barren useless unproductive infertile sanitary antiseptic aseptic unfruitful sterilized disinfected hygienic arid uncontaminated needy untouched fruitless useless unpolluted uninspired boring futile pointless unimaginative unfertile germ-free impotent pure unprofitable childless rich vain trivial invalid effete ineffectual infecund uninfected lifeless inert bootless
ellauri106.html on line 277: uninventive profitless abortive decontaminated germfree unrewarding wasted
ellauri106.html on line 286: The Wings of the Dove is a 1902 novel by Henry James. It tells the story of Milly Theale, an American heiress stricken with a serious disease, and her effect on the people around her. Some of these people befriend Milly with honourable motives, while others are more self-interested.
ellauri106.html on line 287: Arthur Dimmesdale is a fictional character in the 1850 romance The Scarlet Letter by Nathaniel Hawthorne. A Puritan minister, he has fathered an illegitimate child, Pearl, with Hester Prynne and considers himself unable to reveal his sin.
ellauri106.html on line 297: Ei ollutkaan pylly kipeä vaan pää eli migreeni. Vapautettu sotapalveluxesta päänsäryn vuoxi. Kultaseni ei nyt. Saved by the gong. Kyllä toisaalta harmittikin kun ei päässyt pamputtamaan sotapoliisina prässit suorassa kuin Iisak Babelin rillisankainen jutkurazupoliisi.
ellauri106.html on line 300: Isaak Emmanuilovitš Babel (ven. Исаак Эммануилович Бабель; 13. heinäkuuta (J: 1. heinäkuuta) 1894 Odessa - 27. tammikuuta 1940 Moskova) oli kumihuulinen venäläinen näytelmä- ja novellikirjailija sekä journalisti.
ellauri106.html on line 301: Babel syntyi juutalaiseen perheeseen Odessassa, Ukrainassa aikana, jolloin juutalaiset pakenivat joukoittain Venäjältä. Hän selvisi vuoden 1905 vainoista kristittyjen naapurien avulla, mutta menetti isoisänsä. Koulu-uran ajan hän joutui taistelemaan paikasta juutalaisvähemmistölle tarkoitetussa kiintiössä. Opiskellessaan Pietarissa hän tutustui Maksim Gorkiin.
ellauri106.html on line 303: Babelin nuoruudesta kului seitsemän vuotta Venäjän sisällissodassa. Hän työskenteli kielenkääntäjänä vastavakoilupalvelussa ja sotakirjeenvaihtajana. Odessaan palattuaan hän alkoi kirjoittaa novelleja juutalaiskaupunginosan elämästä.
ellauri106.html on line 304: Stalinin kulttuuripolitiikan voimistuessa ja sosialistisen realismin noustessa määrääväksi tekijäksi kirjallisuuspiireissä Babel vetäytyi yksityisyyteen.
ellauri106.html on line 306: Gorkin saatua surmansa epäilyttävissä oloissa 1936 Babel totesi: seuraavaksi he etsivät minua. Hänet pidätettiin 1939, tuomittiin vakoilusta, vietiin vankileirille ja teloitettiin ilmeisesti vuonna 1940. Phillun mielikirjan Punainen ratsuväki suomensi huomattava egoisti Juhani Konkka.
ellauri106.html on line 379: Marcusen pääteokset ilmestyivät hänen Yhdysvalloissa viettämänään aikana. Teoksessaan Eros and Civilization (1955) hän pyrki yhdistämään Karl Marxin ja Sigmund Freudin ajattelun. Marcusen Yksiulotteinen ihminen puolestaan sai kaikupohjaa 1960-luvun lopun opiskelijaliikkeestä. Marcuse puhui usein opiskelijoiden mielenosoituksissa ja siten häntä – vastoin omaa näkemystään – alettiin pitää "uusvasemmiston isänä". Ich bin nicht der Vater! Marcusen tärkeimpiä oppilaita on Jürgen Habermas.
ellauri106.html on line 388: In a private note about Bloom’s book, Roth asserted, “Another writer my age awaiting a biography and awaiting death (which is worse?) might not care. I do.” Roth put enormous efforts into finding a biographer who could contest Bloom’s account. His first choice was the academic Ross Miller, but the novelist had a falling out with his biographer as the would-be James Boswell resisted the imperious dictates of the modern Dr. Johnson. Roth ended up describing his relationship with Miller as “my third bad marriage.” After unsuccessfully trying to rope in friends such as Hermione Lee and Judith Thurman to tell his life story, Roth settled on Blake Bailey, the author of highly regarded biographies of troubled male American writers, notably Richard Yates and John Cheever.
ellauri106.html on line 390: Given long-standing feminist arguments that Roth is a misogynist—not to mention the portrait in Bloom’s memoirs—it was inevitable that any Roth biography would spark arguments about gender politics. What was surprising is that the debate would center around the biographer more than Roth. In the wake of the biography’s release, Bailey has been accused of shocking acts. Four former students from the elite New Orleans high school where he’d taught during the 1990s came forward to complain that he had groomed them as minors and sexually pursued them as adults. One of these women claimed he raped her. Another former student came forward with an allegation of attempted rape when she was an adult. Finally, Valentina Rice, a New York publishing executive, told The New York Times that Bailey raped her in 2015. Bailey strenuously denies all these allegations.
ellauri106.html on line 392: "I'm exactly the opposite of religious, I'm anti-religious. I find religious people hideous. I hate the religious lies. It's all a big lie. … I have such a huge dislike. It's not a neurotic thing, but the miserable record of religion. I don't even want to talk about it, it's not interesting to talk about the sheep referred to as believers."
ellauri106.html on line 403: Religion was a lie that he had recognized early in life, and he found all religions offensive, considered their superstitious folderol meaningless, childish, couldn´t stand the complete unadultness — the baby talk and the righteousness and the sheep, the avid believers. No hocus-pocus about death and God or obsolete fantasies of heaven for him. There was only our bodies, born to live and die on terms decided by the bodies that had lived and died before us. If he could be said to have located a philosophical niche for himself that was it - he'd come upon it early and intuitively, and however elemental, that was the whole of it. Should he ever write an autobiography, he'd call it The Life and Death of a Male Body.
ellauri106.html on line 405: Phil´s childhood love of baseball offered him “membership in a great secular nationalistic church from which nobody had ever seemed to suggest that Jews should be excluded.” Babe Ruth, whose real name was George Herman Ruth, Jr., was born and raised in Baltimore, Maryland. He died of pneumonia and complications from throat cancer in New York City in 1948.
ellauri106.html on line 407: Ruth was a Catholic.1 And not only did he attend Catholic school growing up, his parents actually signed custody of Ruth over to the Catholic missionaries at St. Mary’s Industrial School for Boys in Baltimore when he was seven-years-old.2 So Babe was quite literally raised by the Catholic Church.
ellauri106.html on line 409: Ruth has spoken about his childhood and his faith. He had a conversion of sorts. As a youngster, he was a delinquent–chewing tobacco and drinking and swearing. He says he had no faith in God before he was sent to the Catholic school and that the biggest lesson he got from the experience there was learning that “God was Boss.”
ellauri106.html on line 413: Religion may have given most of these bloodthirsty episodes a badge. It frequently provided a cohesive force, just as human ideas about nationhood and race still do - but it was hardly ever the underlying cause. Admittedly, while organised religion has frequently sanctioned and even blessed such conflicts, giving them some sense of purpose, it has rarely initiated them.
ellauri106.html on line 425: As well as the social cohesion that spirituality and early religious beliefs must have brought to threatened groups of humans, they must also have been a valuable mechanism to persuade humans to struggle against the odds. Surely, human spirituality is deeply embedded in our genes. Victor Frankl, in his observations about survival in Auschwitz, argued that in his view, only those inmates who had some spiritual sense, some idea that there was a power above that could see their suffering, found the strength and resolution to survive the terrible dehumanisation and deprivation of the concentration camps.
ellauri106.html on line 430: American Pastoral represents Roth’s return to Judaism "of a sort." Ultimately, for Roth, retelling and struggling with biblical narrative enables the negotiation of Jewish and postmodern identities, resolves suffering, and reveals means by which seemingly irreconcilable ideologies can intermingle, inform one another, and have sexual intercourse.
ellauri106.html on line 462: “What is being done to silence this man?” an American rabbi asked in a 1963 letter to the Anti-Defamation League. God´s mills grind slowly, but all is well that ends well.
ellauri106.html on line 467: “This was absolutely the last appearance I will make on any public stage, anywhere,” said Roth, although on Wednesday news broke that he will appear as an interview guest on Comedy Central’s “Colbert Report” in July.
ellauri106.html on line 472: “From enfant terrible to elder statesman. Time heals all wounds,” Rabbi David Wolpe of Sinai Temple in Los Angeles remarked to JTA via email. No hocus pocus about death and God or obsolete fantasies of heaven for him. There was only our bodies, born to live and die on terms decided by the bodies that had lived and died before us. If he could be said to have located a philosophical niche for himself, that was it — he’d come upon it early and intuitively, and however elemental, that was the whole of it. Should he ever write an autobiography, he’d call it ‘The Life and Death of the Male Body.’ Well actually he called it "My life as a man".
ellauri106.html on line 497: By reducing American communism to little more than the thoughtless ravings of ideologues and the dispossessed, Roth systematically contributes to the formation of that “imagined past” necessary for capitalism´s stability.
ellauri106.html on line 498: The sacredness of language is one of the few subjects about which Roth is decidedly unambivalent.
ellauri106.html on line 504: What Roth finds most distasteful about McCarthy and the House Un-American Activities Committee — not their dogmatic silencing of dissent, but their gross politicizing, sensationalizing, and degradation of public discourse.
ellauri106.html on line 516: Vietnam was, in fact, the inevitable result of America’s romantic liberalism, the natural byproduct of President Truman’s announcement in 1947 that “The free peoples of the world look to us for support in maintaining their freedoms.” In practice, this meant the propping up of each and every anti-communist regime, however unfree it might be.
ellauri106.html on line 526: Instead of emphasizing the moral and political consequences of modern capitalism, as had the radical social movements before it, postmodernization offers “privacy, diminished expectations, subjectivism, individuality, particularity, and localism” as alternatives to the modern’s stability and universalism.
ellauri106.html on line 544: Society as it was constituted — its forces all in constant motion, the intricate underwebbing of interests stretched to its limit, the battle for advantage that is ongoing, the subjugation that is ongoing, the factional collisions and collusions, the shrewd jargon of morality, the benign despot that is convention, the unstable illusion of stability — society as it was made, always has been and must be made, was as foreign to them as was King Arthur’s court to the Connecticut Yankee.
ellauri106.html on line 599: Phillu myöntää izekin että Lydian ja Naatanin tarina kuulostaa kexityltä. Mixi niin upea jutku nuorimies tuhoaisi elämänsä tollasen shixan jalkovälissä, josta se ei edes pidä? No se ei viizi mainita hyviä hetkiä, joissa jutkujolppi sai vapaasti keekoilla, keikailla ja kukkoilla blondille shixalle, joka palvoi jokaista sen huulilta vuotavaa sanallista hunajan pisaraa. Niitä hetkiä ei maxa vaivaa mainita, koska niillä ei ole moraalista sisältöä. Mitä VITUN moraalista sisältöä? Ai koska niillä oli tollasta vaan tavista kivaa yhdessä? Sellaista ei lasketa, koska se ei vie wannabe snobia hitustakaan eteenpäin, kuten Lea tapasi sanoa. Egoistille moraali on yhden hengen peliä, pyrkyryyteen tarvittavaa Roope Ankkamaista uutteruutta pihiyttä ja izekuria.
ellauri106.html on line 621: Mailer was hugely popular at his peak, but now he’s probably best known for that whole stabbing-his-second-wife awkwardness; Updike is regularly derided as “a misogynist”; and Bellow’s female characters are often, at best, thinly drawn, or full-on bitches and shrews. Now, inevitably, it’s Roth’s turn. Roth’s women were either “vicious and alluring” or “virtuous and boring”.
ellauri106.html on line 622: Though arguably Roth cancelled himself years ago by dying.
ellauri106.html on line 624: Roth’s ex-wife, Claire Bloom, wrote about their relationship in her memoir, Leaving A Doll’s House, 25 years ago. You could also read Roth’s not-exactly-contrite reaction to Bloom’s complaints, his 1998 novel, I Married A Communist, in which the protagonist’s vicious wife was clearly based on Bloom.
ellauri106.html on line 627: in 1974’s My Life as a Man, an instance of domestic abuse is described in a manner so laconic that it comes across as indefensibly vicious to many modern readers.
ellauri106.html on line 628: “Roth’s misogyny infuses everything that he writes,” according to Meg Elison, a novelist recently described by the Times as “re-examining Roth”. This is typical of the all-or-nothing approach that is popular today, where if you don’t like everything about a public figure, then you can’t like anything. (Uskokaa tai älkää tää mielipide tulee naiselta. Se oli varmaan käynyt modernin kirjallisuuskritiikin koulua.)
ellauri106.html on line 630: Stop treating the misogyny in Philip Roth’s work like a dirty secret, sanoo feministisempi ääni vasemmalta. Roth’s sex-positive sexism is one of the ways he truly portrayed the American soul. the question “Is Roth a misogynist?” was pooh-poohed memorably by Keith Gessen. “If you hated women, why would you spend all your time thinking about fucking them?” he asked. For many 21st-century Americans, it’s still not misogyny at all but the normal psychology of the male.
ellauri106.html on line 631: No one can accuse Roth of ever hiding who he was: American, Jewish, obsessed with sex, obsessed with death, funny, angry, wise, profane, imaginative, cruel. That is what cruel readers always liked about him.
ellauri106.html on line 635: In his baffled grief, Levov is taunted by a female confederate of his daughter’s who stridently berates him as a capitalist pig for a dozen pages, then tries to seduce him with corny porno lines like, “I bet you’ve got yourself quite a pillar in there ... the pillar of society.” When he resists, she shows him her vagina, and “rolling the labia lips outward with her fingers, [exposes] to him the membranous tissue veined and mottled and waxy with the moist tulip sheen of flayed flesh.”
ellauri106.html on line 636: Levov’s wife is as inconsolable as he is ― until she gets a facelift and uses it to attract a seedy lover.
ellauri107.html on line 84: "With clarity and with crudeness, and a great deal of exuberance, the embryonic writer who was me wrote these stories in his early 20s, while he was a graduate student at the University of Chicago, a soldier stationed in New Jersey and Washington, and a novice English instructor back at Chicago following his Army discharge...In the beginning it amazed him that any literate audience could seriously be interested in his story of tribal secrets, in what he knew, as a child of his neighborhood, about the rites and taboos of his clan—about their aversions, their aspirations, their fears of deviance and defection, their embarrassments and ideas of success."
ellauri107.html on line 95: After a few dates, Brenda persuades her father to invite Neil to stay with them for two weeks. This angers her mother, who feels that she should have been asked instead. Neil enjoys being able to sneak into Brenda's room at night but has misgivings over her entitled outlook, which is reflected in her spoiled and petulant younger sister, and her naive brother Ron, who misses the hero worship he enjoyed as a star basketball player at Ohio State University. Neil is astonished when Brenda reveals that she does not take birth control pills or use any other precautions to avoid pregnancy. She angrily rejects Neil's concerns. He prepares to leave, but she decides to persuade him to stay by agreeing to get a diaphragm.
ellauri107.html on line 97: At the end of his stay, Neil attends Ron's wedding to Harriet, who was his college sweetheart from Ohio. Brenda returns to Radcliffe in the fall, keeping in touch by telephone. She invites Neil to come up to spend a weekend at a Boston hotel. However, once they are in the hotel room, Brenda tells Neil she just received letters telling her that her mother found her diaphragm and that her parents know about their affair. They argue, with Neil asking why she left it to be found unless she wanted it to happen. Siding with her parents, Brenda ends the affair as abruptly as she allowed it to commence. Neil walks out of the hotel, leaving her alone in the room.
ellauri107.html on line 106: In 1963, Mailer wrote two regular columns: one on religion called "Responses and Reactions" for Commentary and one called "Big Bite" for Esquire. Mailer also divorced from his third wife Jeanne Campbell and met Beverly Bentley who would become his fourth wife. Bentley had known Hemingway in Spain and briefly dated Miles Davis in New York before she met Mailer. Bentley and Mailer took a long car trip, notably visited an army buddy "Fig" Gwaltney in Arkansas, viewed an autopsy of a cancer victim, watched the Sonny Liston and Floyd Patterson fight in Las Vegas, and spent time with the Beats in San Francisco. While in San Francisco, Mailer "walked narrow ledges, testing his nerve and balance".
ellauri107.html on line 108: Mailer's has similarities with Rojack: They both attended Harvard, served in World War II, had an interest in political office, did violence to wife, walked narrow ledges, and appeared on talk shows. Mailer seems to have drawn on his stabbing his second wife Adele Morales in Rojack's murdering of his wife Deborah. Mailer did not deny these similarities, but stated:
ellauri107.html on line 110: Rojack is still considerably different from me — he's more elegant, more witty, more heroic, his physical strength is considerable, and at the same time he's more corrupt than me. I wanted to create a man who was larger than myself yet somewhat less successful. That way, ideally, his psychic density, if I may use a private phrase, would be equal to mine — and so I could write from within his head with comfort.
ellauri107.html on line 114: Rojack vomits over the balcony at a party and considers suicide. Rojack has sex with Ruta in her room. Later Rojack sees Cherry again. He is drawn to her. She and Rojack flirt and kiss. They have sex, and after emptying the load Rojack realizes he has fallen in love with her. Rojack goes back to Cherry and they make love. Cherry tells her life story viz her finally having a vaginal orgasm with Rojack. Rojack and nigger Shago fight. He returns to Cherry's only to find out from Roberts she has been killed. No more vaginal orgasms from her. Rojack travels to Las Vegas where he wins big at the tables, paying off all his debts. He imagines speaking with Cherry in Heaven before he heads south to Guatemala and the Yucatán. Y asi finaliza esta historia.
ellauri107.html on line 142: "Getting people right is not what living is all about anyway,” he wrote in American Pastoral. “It’s getting them wrong that is living, getting them wrong and wrong and wrong and then, on careful reconsideration, getting them wrong again.”
ellauri107.html on line 152: "I am sensitive to nothing in all the world as I am to my moral reputation." Torment about rectitude plagued Philip as acutely as any itch in the loins. That a man who’d written lurid books and led a sleazy life should be so primly worried about what people were saying struck me as funny. But that's a typical symptom for narcissism.
ellauri107.html on line 154: "Philosophical generalization is completely alien to me—some other writer’s work. I’m a philosophical illiterate." Yep, his philosophy was solipsistic semitism. He had no need to read about it, he wrote the books.
ellauri107.html on line 156: "I have, for instance, never—I repeat, never—written a word about women in general. This will come as news to my harshest critics, but it’s true. Women, each one particular, appear in my books. But womankind is nowhere to be found.” They just happen to be assholes one and all. Men are so much nicer friends.
ellauri107.html on line 171: He was born in 1804 in Salem, Massachusetts, to Nathaniel Hathorne and the former Elizabeth Clarke Manning. His ancestors include John Hathorne, the only judge from the Salem witch trials who never repented his involvement in the witch hunt. He entered Bowdoin College in 1821, was elected to Phi Beta Kappa in 1824, and graduated in 1825. He published his first work in 1828, the novel Fanshawe; he later tried to suppress it, feeling that it was not equal to the standard of his later work.[2] He published several short stories in periodicals, which he collected in 1837 as Twice-Told Tales. The next year, he became engaged to Sophia Peabody. He worked at the Boston Custom House and joined Brook Farm, a transcendentalist community, before marrying Peabody in 1842. The couple moved to The Old Manse in Concord, Massachusetts, later moving to Salem, the Berkshires, then to The Wayside in Concord. The Scarlet Letter was published in 1850, followed by a succession of other novels. A political appointment as consul took Hawthorne and family to Europe before their return to Concord in 1860. Hawthorne died on May 19, 1864, and was survived by his wife and their three children.
ellauri107.html on line 200: Coverdale describes Hollingsworth's "dark complexion, his abundant beard, and the rude strength with which his features seemed to have been hammered out of iron, rather than chiselled or moulded from any finer or softer material." He adds that in Hollingsworth's "gentler moods, there was a tenderness in his voice, eyes, mouth, in his gesture, and in every indescribable manifestation, which few men could resist, and no woman."
ellauri107.html on line 208: Coverdale declares, "I loved Hollingsworth, as has already been enough expressed." He adds, "If . . .[Priscilla] thought him beautiful, it was no wonder. I often thought him so, with the expression of tender, human care, and gentlest sympathy . . . ." And in Hawthorne's most explicitly homoerotic allusion, Coverdale notes, "the footing, on which we all associated at Blithedale, was widely different from that of conventional society. While inclining us to the soft affections of the Golden Age, it seemed to authorize any individual, of either sex, to fall in love with any other, regardless of what would elsewhere be judged suitable and prudent."
ellauri107.html on line 214: Actually, the reader would have to be remarkably obtuse not to recognize the sexual tension between Coverdale and Hollingsworth. If only we could know what Melville thought when he read it! Certainly, Melville was aware that Brook Farm in Roxbury, Massachusetts, which Blithedale represents, had enjoyed the company of Hawthorne as a communal society member for most of 1841. Perhaps he also knew that substantial portions of Coverdale’s first person narration are taken directly from Hawthorne’s Brook Farm journals, and he would certainly know better than we the extent to which the novel may also represent allusions to Hawthorne’s and his experiences together during the year before the publication of Blithedale.
ellauri107.html on line 218: The major occurrence in Melville’s life . . . during the writing of Moby-Dick was the growing friendship with Nathaniel Hawthorne . . . . We are reminded that throughout the fall and winter of 1850, and summer of 1851, Hawthorne and Melville were visiting and writing to each other. . Hawthorne encapsulating their conversation [of August 1, 1851] by writing in his journal: “Melville and I had a talk about time and eternity, things of this world and of the next, and books, and publishers, and all possible and impossible matters, that lasted pretty deep into the night . . . .”
ellauri107.html on line 220: [A Tanglewood Tale] dramatizes the developing friendship of Nathaniel Hawthorne and Herman Melville during the 1850-1851 period when both authors resided in Berkshire County, Massachusetts. In spite of their strong attraction to each other, they become estranged by fundamental differences. Puritan-in-spite-of himself Hawthorne is pressed too far when worldly former whaler Melville becomes explicit about shipboard liaisons with fellow sailors. Though the play suggests Hawthorne is curious about same sex relations, the reserved New Englander flees Melville and the Berkshires rather than pursue the subject.
ellauri107.html on line 238: Same sex relationships in the all male environment of Billy Budd’s British as well as Herman Melville’s American ships are understood. As former First Lord of the Admiralty, British Prime Minister Winston Churchill once witheringly quipped, British naval tradition might well be equated with sodomy. Although Billy Budd lacks the “marriage” rites of Moby-Dick’s Ishmael and Queequeg, itcontains endearments for “Handsome Sailor” Billy that leave little doubt as to many of his mates’ ardent feelings toward him. The old Dansker on the British warship originates “Baby Budd,” also shortened to “Baby,” in reference to Billy, “the name by which the foretopman eventually became known aboard ship.” Readers also hear “one Donald” addressing Billy as “Beauty.”
ellauri107.html on line 240: Claggart, in other words, like the Handsome Sailor’s many admirers, finds Billy attractive; but, since he believes that, for some unspecified reason, perhaps a result of paranoia, no closeness can ever exist between the two of them, the more desirable that Claggart perceives Billy, the more he hates him.
ellauri107.html on line 242: In surveying Billy, “sometimes [Claggart’s] melancholy expression would have in it a touch of soft yearning, as if [he] could even have loved Billy but for fate and ban.” Evidently, Claggart has not fully disguised his private appreciation of Billy; but, because he believes something forbids any future for such feelings, he hardens his heart more and more fiercely toward the object of his desire. What “fate” and what “ban” does his misguided imagination perceive? Do their roles on the ship or elsewhere in society somehow doom any intimacy between them? Or does Claggart just presume Billy could never reciprocate his feelings? Might the Master at Arms simply despise sexuality in general and homosexuality in particular and, as a result, find himself driven all the more mad by his uncontrollable “yearning”? Whatever the accurate diagnosis, it is clear that Claggart distorts any positive feelings he possesses for Billy into negative ones with terrible consequences.
ellauri107.html on line 248: Although British naval mutineers as well as criminals ashore are explicitly shown in Billy Budd’s early chapters to have received forms of amnesty that ultimately contributed to the saving of the nation, Vere offers no such amnesty to Billy Budd. Claggart himself is rumored to have entered the service as an alternative to imprisonment, the navy’s need for manpower leading to frequent waivers of usual punishments; but Billy Budd receives no alternatives, no waivers. At Nelson’s triumphant Trafalgar, the thwarting of Napoleon’s invasion plans meant a “plenary absolution” for all the former offenders who had contributed to the victory. Billy, however, a “peacemaker,” neither a mutineer nor a criminal, makes a single misstep in retaliation against a known liar who seeks to manipulate the system to destroy him, and how is Billy to be absolved? Vere’s “vehemently exclaimed” answer: “the angel must hang!”
ellauri107.html on line 260: Speculation about Cohn's sexuality intensified following his death from AIDS in 1986. In a 2008 article published in The New Yorker, Jeffrey Toobin quotes Roger Stone: "Roy was not gay. He was a man who liked having sex with men. Gays were weak, effeminate. He always seemed to have these young blond boys around. It just wasn't discussed. He was interested in power and access." Stone worked with Cohn beginning with the Reagan campaign during the 1976 Republican Party presidential primaries.
ellauri107.html on line 262: Cohn always denied his homosexuality in public, however, in private he was open about his sexual orientation with a few select friends. He had several long-term boyfriends over the course of his life, including a man called Russell Eldridge who died from AIDS in 1984, and for the last two years of his life, Cohn was partnered to a man 30 years his junior called Peter Fraser. Fraser inherited Cohn's house in Manhattan after Cohn died from AIDS in 1986.
ellauri107.html on line 270: Taylor also recounts some of Roth's health struggles. Among other things, he suffered from back and heart problems. Taylor recalls one particular trip to the hospital with Roth where they jumped into a cab. The aggressively flatulent driver had Rush Limbaugh on at top volume. Roth, in pain, turned to Taylor and asked, are we to be spared nothing?
ellauri107.html on line 305: Ja alkaa taas koulumestarimaisesti setäillä ja ohjata, mistä tuloksena on ettei Susaniltakaan tule edes kubilabalamenetelmällä. Vitun ääliö. Parasta Pepun naisissa on että ne vaikka tappavat izensä Pepun takia. Vitun ääliöitä. Peppu kirjoittaa narsistista melodraamaa sankarina se ize, sanoo sille kallonkutistajakin.
ellauri107.html on line 322: isä Herman antaa pojalleen ainoan omalta isältään, ensimmäisen polven maahanmuuttajalta rabbi Senderiltä perimänsä esineen, emalisen parranajomukin vuodelta 1912. Siinä on kuhmuja ja emalia irronnut, arvo enint. 50c plus tunnearvo.
ellauri107.html on line 355: Setämiehet (Pili ja sen narsistinen peilikuva) pitää neuvoa naimisesta. Se lähentää niitä miesystävinä. Faunia (paljonpuhuva nimi: Pan perseeseen) on pudonnut sosiaalitikkailta ja on siis kokenut demokratisoitumisen. Siitä Pili on sille vahingoniloinen. Miesten izemurhat vähenivät kun Viagra halpeni. Faunia 14v toisin kuin Nabokovin Lolita ei muka antanut kähmivälle isäpuolelle.
ellauri107.html on line 393: Mikäs mies tää Mickey Sabbath on?
ellauri107.html on line 395: The antihero of Roth’s 1995 novel Sabbath’s Theatre blinds us with his astonishing misogyny, his exponential misanthropy, his audacious nihilism - and yet he makes us care shit. The depraved Mickey Sabbath, the hero, anti-hero and villain of Philip Roth’s 1995 tour d'Eiffel, Sabbath’s Theatre. Just what he does to deserve this affection over the course of 450 bile-filled pages is hard to fathom. He virtually copies that bête noire of creative writing courses, the unsympathetic character. To discover such a monstrous creation on the page is a shock.
ellauri107.html on line 400: Where does Roth pull it out of (the expression is apt)? Sabbath had decided to defy his own imminent demise by attempting to have as much sex as possible. As the book begins, Sabbath finds himself “six short years from seventy”, with “the game just about over”. What, 64? That is young! Phil was 62 in 1995. Is that when his pecker started to sag?
ellauri107.html on line 402: In crisis over whether he’s a man or nuts. I'd say nuts. He is a sexual extremist and erotomaniac, a sociopath and wannabe paedophile, rummaging in the knicker drawer of his best friend’s teenage daughter. A habitual liar, a graveyard onanist, a childless despiser of families and couples; a joyous micturator over all laughter, hope, goodness and wholesomeness (a peculiarly American obsession: see also David Lynch), Sabbath entertains us with his negativity.
ellauri107.html on line 406: The author’s sanctioned biographer, Claudia Roth Pierpont, comments that the Drenka “enlarges the sense of female possibility, and that’s what heroines are for”. Of course, Roth rather ruins this reverence by having Sabbath masturbate on her grave (and he’s not the only character who does), but then Phil always has to spoil the party. He's a real party pooper is Phil.
ellauri107.html on line 408: So why do we put up with him? (Sabbath? No I mean Roth.) Are we just drawn by the villainous? Who "we"? Speak for yourself motherfucker. Whose name was Jude Cook. Översatt på svenska: judekuk. Phil had good reason to be afraid of the judgment day.
ellauri107.html on line 410: Hobitit ja muut babitit
ellauri107.html on line 412: Maureenin boheemit viisikymppiset kaverit Bleecker Streetin vintiltä sanovat sattuvasti, että Phil Roth on babitti. Se tais jäädä närästämään Peppua, sillä Babbitt putkahtaa esiin vielä Apinan fläkissä.
ellauri107.html on line 414: Babbitt (1922), by Sinclair Lewis, is a satirical novel about American culture and society that critiques the vacuity of middle class life and the social pressure toward conformity. The controversy provoked by Babbitt was influential in the decision to award the Nobel Prize in Literature to Lewis in 1930.
ellauri107.html on line 416: The word "Babbitt" entered the English language as a "person and especially a business or professional man who conforms unthinkingly to prevailing middle-class standards".
ellauri107.html on line 418: In Babbitt (1922), Sinclair Lewis created a living and breathing man with recognizable hopes and dreams, not a caricature. To his publisher, Lewis wrote: “He is all of us Americans at 46, prosperous, but worried, wanting — passionately — to seize something more than motor cars and a house before it's too late.” George F. Babbitt's mediocrity is central to his realism; Lewis believed that the fatal flaw of previous literary representations of the American businessman was in portraying him as “an exceptional man.”
ellauri107.html on line 420: The social critic and satirist Pete Mencken, ardent supporter of Sinclair Lewis, called himself “an old professor of Babbitry” and said that Babbitt was a stunning work of literary realism about American society.
ellauri107.html on line 422: George F. Babbitt was an archetype of the American city dwellers who touted the virtues of Republicanism, Presbyterianism, and absolute conformity because "it is not what he feels and aspires that moves him primarily; it is what the folks about him will think of him. His politics is communal politics, mob politics, herd politics; his religion is a public rite wholly without subjective significance." Mencken said that Babbitt was the literary embodiment of everything wrong with American society.
ellauri107.html on line 424: In the cultural climate of the early 20th century, like-minded critics and Mencken's followers were known as "Babbitt-baiters".
ellauri107.html on line 425: Babbitt-baiting became an irritant to American businessmen, Rotarians, and the like, who began defending the Babbitts of the U.S. by way of radio and magazine journalism. They emphasized the virtues of community organizations and the positive contributions that industrial cities have made to American society.
ellauri107.html on line 427: 1937 English author J.R.R. Tolkien published The Hobbit; the title and the originally somewhat complacent and bourgeois character of Bilbo and hobbits in general were influenced by Babbitt.
ellauri107.html on line 429: Groucho Malamud, Chico Bellow ja Harpo Roth olivat kuin Sam Gamgee, Frodo ja Bilbo Baggins, karvavarpaisia babitteja, alamittaisia homunculuxia. Keskiluokan hirviöitä. "Missä kirjoituskone on?" Hupaisaa että Tolkien-leffoissa poroporvarillisista hobiteista on tullut kansalaiskuntoisia rotariveljiä.
ellauri107.html on line 434: Nyt puhuu George F. Babbitt
ellauri107.html on line 436: His name was George F. Babbitt. He was forty-six years old now, in April, 1920, and he made nothing in particular, neither butter nor shoes nor poetry, but he was nimble in the calling of selling houses for more than people could afford to pay.
ellauri107.html on line 438: Myra Babbitt—Mrs. George F. Babbitt—was definitely mature. She had creases from the corners of her mouth to the bottom of her chin, and her plump neck bagged. But the thing that marked her as having passed the line was that she no longer had reticences before her husband, and no longer worried about not having reticences. She was in a petticoat now, and corsets which bulged, and unaware of being seen in bulgy corsets. She had become so dully habituated to married life that in her full matronliness she was as sexless as an anemic nun. She was a good woman, a kind woman, a diligent woman, but no one, save perhaps Tinka her ten-year-old, was at all interested in her or entirely aware that she was alive.
ellauri107.html on line 439: “Now you look here! The first thing you got to understand is that all this uplift and flipflop and settlement-work and recreation is nothing in God's world but the entering wedge for socialism. The sooner a man learns he isn't going to be coddled, and he needn't expect a lot of free grub and, uh, all these free classes and flipflop and doodads for his kids unless he earns 'em, why, the sooner he'll get on the job and produce—produce—produce! That's what the country needs, and not all this fancy stuff that just enfeebles the will-power of the working man and gives his kids a lot of notions above their class. And you—if you'd tend to business instead of fooling and fussing—All the time! When I was a young man I made up my mind what I wanted to do, and stuck to it through thick and thin, and that's why I'm where I am to-day, and—Myra! What do you let the girl chop the toast up into these dinky little chunks for? Can't get your fist onto 'em. Half cold, anyway!”
ellauri107.html on line 444: In the comedy Andria (“The Girl of Andros”) by the Roman poet Terentius, Simo uses it to comment on the tears of his son Pamphilus at the funeral of a neighbor to his interlocutor Sosias. At first he was of the opinion that these were an expression of special sympathy and was pleased about it. But when he discovered that the deceased's pretty sister was also a member of the funeral procession, he realized that his son's emotion was only faked to get closer to him: hinc illae lacrumae, haec illast misericordia. ("Hence his tears, that is the reason for his pity!").
ellauri107.html on line 450: “That's so,” said Mrs. Babbitt.
ellauri107.html on line 458: he have any doctrine about preacher-mayors laid down for him, so he grunted and went on. She looked sympathetic and did not hear a word. Later she would read the headlines, the society columns, and the department-store advertisements.
ellauri107.html on line 461: Ei muuta kun lisää Babbittia tähän perään. Tää on ihan ajankohtasta, mikään ei ole muuttunut jootan vertaa sadassa vuodessa.
ellauri107.html on line 466: He serenely believed that the one purpose of the real-estate business was to make money for George F. Babbitt. True, it was a good advertisement at Boosters' Club lunches, and all the varieties of Annual Banquets to which Good Fellows were invited, to speak sonorously of Unselfish Public Service, the Broker's Obligation to Keep Inviolate the Trust of His Clients, and a thing called Ethics, whose nature was confusing but if you had it you were a High-class Realtor and if you hadn't you were a shyster, a piker, and a fly-by-night. These virtues awakened Confidence, and enabled you to handle Bigger Propositions. But they didn't imply that you were to be impractical and refuse to take twice the value of a house if a buyer was such an idiot that he didn't jew you down on the asking-price.
ellauri107.html on line 470: “A good labor union is of value because it keeps out radical unions, which would destroy property. No one ought to be forced to belong to a union, however. All labor agitators who try to force men to join a union should be hanged. In fact, just between ourselves, there oughtn't to be any unions allowed at all; and as it's the best way of fighting the unions, every business man ought to belong to an employers'-association and to the Chamber of Commerce. In union there is strength. So any selfish hog who doesn't join the Chamber of Commerce ought to be forced to.”
ellauri107.html on line 473: But Babbitt was virtuous. He advocated, though he did not practise, the prohibition of alcohol; he praised, though he did not obey, the laws against motor-speeding; he paid his debts; he contributed to the church, the Red Cross, and the Y. M. C. A.; he followed the custom of his clan and cheated only as it was sanctified by precedent; and he never descended to trickery—though, as he explained to Paul Riesling:
ellauri107.html on line 477: The Athletic Club building is nine stories high, yellow brick with glassy roof-garden above and portico of huge limestone columns below. The lobby, with its thick pillars of porous Caen stone, its pointed vaulting, and a brown glazed-tile floor like well-baked bread-crust, is a combination of cathedral-crypt and rathskeller. The members rush into the lobby as though they were shopping and hadn't much time for it. Thus did Babbitt enter, and to the group standing by the cigar-counter he whooped, “How's the boys? How's the boys? Well, well, fine day!”
ellauri107.html on line 478: Jovially they whooped back—Vergil Gunch, the coal-dealer, Sidney Finkelstein, the ladies'-ready-to-wear buyer for Parcher & Stein's department-store, and Professor Joseph K. Pumphrey, owner of the Riteway Business College and instructor in Public Speaking, Business English, Scenario Writing, and Commercial Law. Though Babbitt admired this savant, and appreciated Sidney Finkelstein as “a mighty smart buyer and a good liberal spender,” it was to Vergil Gunch that he turned with enthusiasm. Mr. Gunch was president of the Boosters' Club, a weekly lunch-club, local chapter of a national organization which promoted sound business and friendliness among Regular Fellows. He was also no less an official than Esteemed Leading Knight in the Benevolent and Protective Order of Elks, and it was rumored that at the next election he would be a candidate for Exalted Ruler. He was a jolly man, given to oratory and to chumminess with the arts.
ellauri107.html on line 481: Say, Sid,” Babbitt turned to Finkelstein, the buyer, “got something wanta ask you about. I went out and bought me an electric cigar-lighter for the car, this noon, and—”
ellauri107.html on line 484: Finkelstein asserted that five dollars was not too great a sum, not for a really high-class lighter which was suitably nickeled and provided with connections of the very best quality. “I always say—and believe me, I base it on a pretty fairly extensive mercantile experience—the best is the cheapest in the long run. Of course if a fellow wants to be a Jew about it, he can get cheap junk, but in the long RUN, the cheapest thing is—the best you can get! Now you take here just th' other day: I got a new top for my old boat and some upholstery, and I paid out a hundred and twenty-six fifty, and of course a lot of fellows would say that was too much—Lord, if the Old Folks—they live in one of these hick towns up-state and they simply can't get onto the way a city fellow's mind works, and then, of course, they're Jews, and they'd lie right down and die if they knew Sid had anted up a hundred and twenty-six bones. But I don't figure I was stuck, George, not a bit. Machine looks brand new now—not that it's so darned old, of course; had it less 'n three years, but I give it hard service; never drive less 'n a hundred miles on Sunday and, uh—Oh, I don't really think you got stuck, George. In the LONG run, the best is, you might say, it's unquestionably the cheapest.”
ellauri107.html on line 487: They grinned and went into the Neronian washroom, where a line of men bent over the bowls inset along a prodigious slab of marble as in religious prostration before their own images in the massy mirror. Voices thick, satisfied, authoritative, hurtled along the marble walls, bounded from the ceiling of lavender-bordered milky tiles, while the lords of the city, the barons of insurance and law and fertilizers and motor tires, laid down the law for Zenith; announced that the day was warm-indeed, indisputably of spring; that wages were too high and the interest on mortgages too low; that Babe Ruth, the eminent player of baseball, was a noble man; and that “those two nuts at the Climax Vaudeville Theater this week certainly are a slick pair of actors.”
ellauri107.html on line 490: “And business! The roofing business! Roofs for cowsheds! Oh, I don't mean I haven't had a lot of fun out of the Game; out of putting it over on the labor unions, and seeing a big check coming in, and the business increasing. But what's the use of it? You know, my business isn't distributing roofing—it's principally keeping my competitors from distributing roofing. Same with you. All we do is cut each other's throats and make the public pay for it!”
ellauri107.html on line 492: one-third are miserable and know it. They hate the whole peppy, boosting, go-ahead game, and they're bored by their wives and think their families are fools—at least when they come to forty or forty-five they're bored—and they hate business, and they'd go—Why do you suppose there's so many 'mysterious' suicides? Why do you suppose so many Substantial Citizens jumped right into the war? Think it was all patriotism?”
ellauri107.html on line 493: Babbitt snorted, “What do you expect? Think we were sent into the world to have a soft time and—what is it?—'float on flowery beds of ease'? Think Man was just made to be happy?”
ellauri107.html on line 496: “Good Lord, I don't know what 'rights' a man has! And I don't know the solution of boredom. If I did, I'd be the one philosopher that had the cure for living. But I do know that about ten times as many people find their lives dull, and unnecessarily dull, as ever admit it; and I do believe that if we busted out and admitted it sometimes, instead of being nice and patient and loyal for sixty years, and then nice and patient and dead for the rest of eternity, why, maybe, possibly, we might make life more fun.”
ellauri107.html on line 501: “Look here, Stan; let's get this clear. You've got an idea somehow that it's you that do all the selling. Where d' you get that stuff? Where d' you think you'd be if it wasn't for our capital behind you, and our lists of properties, and all the prospects we find for you? All you got to do is follow up our tips and close the deal. The hall-porter could sell Babbitt-Thompson listings! You say you're engaged to a girl, but have to put in your evenings chasing after buyers. Well, why the devil shouldn't you? What do you want to do? Sit around holding her hand? Let me tell you, Stan, if your girl is worth her salt, she'll be glad to know you're out hustling, making some money to furnish the home-nest, instead of doing the lovey-dovey. The kind of fellow that kicks about working overtime, that wants to spend his evenings reading trashy novels or spooning and exchanging a lot of nonsense and foolishness with some girl, he ain't the kind of upstanding, energetic young man, with a future—and with Vision!—that we want here. How about it? What's your Ideal, anyway? Do you want to make money and be a responsible member of the community, or do you want to be a loafer, with no Inspiration or Pep?”
ellauri107.html on line 504: Whenever Thompson twanged, “Put your John Hancock on that line,” Babbitt was as much amused by the antiquated provincialism as any proper Englishman by any American. He knew himself to be of a breeding altogether more esthetic and sensitive than Thompson's. He was a college graduate, he played golf, he often smoked cigarettes instead of cigars, and when he went to Chicago he took a room with a private bath. “The whole thing is,” he explained to Paul Riesling, “these old codgers lack the subtlety that you got to have to-day.”
ellauri107.html on line 505: This advance in civilization could be carried too far, Babbitt perceived. Noel Ryland, sales-manager of the Zeeco, was a frivolous graduate of Princeton, while Babbitt was a sound and standard ware from that great department-store, the State University. Ryland wore spats, he wrote long letters about City Planning and Community Singing, and, though he was a Booster, he was known to carry in his pocket small volumes of poetry in a foreign language. All this was going too far. Henry Thompson was the extreme of insularity, and Noel Ryland the extreme of frogginess, while between them, supporting the state, defending the evangelical churches and domestic brightness and sound business, were Babbitt and his friends.
ellauri107.html on line 512: Mrs. Babbitt, darning socks, speculated, “Yes, I wonder why. Of course I don't want to fly in the face of the professors and everybody, but I do think there's things in Shakespeare—not that I read him much, but when I was young the girls used to show me passages that weren't, really, they weren't at all nice.”
ellauri107.html on line 513: Babbitt looked up irritably from the comic strips in the Evening Advocate. They composed his favorite literature and art, these illustrated chronicles in which Mr. Mutt hit Mr. Jeff with a rotten egg, and Mother corrected Father's vulgarisms by means of a rolling-pin. With the solemn face of a devotee, breathing heavily through his open mouth, he plodded nightly through every picture, and during the rite he detested interruptions. Furthermore, he felt that on the subject of Shakespeare he wasn't really an authority. Neither the Advocate-Times, the Evening Advocate, nor the Bulletin of the Zenith Chamber of Commerce had ever had an editorial on the matter, and until one of them had spoken he found it hard to form an original opinion. But even at risk of floundering in strange bogs, he could not keep out of an open controversy.
ellauri107.html on line 514: “I'll tell you why you have to study Shakespeare and those. It's because they're required for college entrance, and that's all there is to it! Personally, I don't see myself why they stuck 'em into an up-to-date high-school system like we have in this state. Be a good deal better if you took Business English, and learned how to write an ad, or letters that would pull. But there it is, and there's no talk, argument, or discussion about it! Trouble with you, Ted, is you always want to do something different! If you're going to law-school—and you are!—I never had a chance to, but I'll see that you do—why, you'll want to lay in all the English and Latin you can get.”
ellauri107.html on line 515: “Oh punk. I don't see what's the use of law-school—or even finishing high school. I don't want to go to college 'specially. Honest, there's lot of fellows that have graduated from colleges that don't begin to make as much money as fellows that went to work early. Old Shimmy Peters, that teaches Latin in the High, he's a what-is-it from Columbia and he sits up all night reading a lot of greasy books and he's always spieling about the 'value of languages,' and the poor soak doesn't make but eighteen hundred a year, and no traveling salesman would think of working for that. I know what I'd like to do. I'd like to be an aviator, or own a corking big garage, or else—a fellow was telling me about it yesterday—I'd like to be one of these fellows that the Standard Oil
ellauri107.html on line 552: With Kate as a companion, Milly goes to see an eminent physician, Sir Luke Strett, because she worries that she is suffering from an incurable disease. The doctor is noncommittal but Milly fears the worst. Kate suspects that Milly is deathly ill. After the trip to America where he had met Milly, Densher returns to find the heiress in London. Kate wants Densher to pay as much attention as possible to Milly, though at first he doesn't quite know why. Kate has been careful to conceal from Milly (and everybody else) that she and Densher are engaged.
ellauri107.html on line 554: With the threat of serious illness hanging over her, Milly decides to travel to Venice with Mrs. Stringham. Aunt Maud, Kate and Densher follow her. At a party Milly gives in her Venice palazzo (the older Palazzo Barbaro, called "Palazzo Leporelli" in the novel), Kate finally reveals her complete plan to Densher: he is to marry Milly so that, after her presumably soon-to-occur death, he will inherit the money they can marry on. Densher had suspected this was Kate's idea, and he demands that she consummate their affair before he will go along with her plan.
ellauri107.html on line 556: Aunt Maud and Kate return to London while Densher remains with Milly. Unfortunately, the dying girl learns from a former suitor of Kate's about the plot to get her money. She withdraws from Densher and her condition deteriorates. Densher sees her one last time before he leaves for London, where he eventually receives news of Milly's death. Milly does leave him a large amount of money despite everything. But Densher does not accept the money, and he will not marry Kate unless she also refuses the bequest. Conversely, if Kate chooses the money instead of him, Densher offers to make the bequest over to her in full. The lovers part on the novel's final page with a cryptic exclamation from Kate: "We shall never be again as we were!"
ellauri107.html on line 562: Phillun kertomus ekan vaimon abortista olis hirvittävää kuultavaa sen lukemana äänikirjana. Kamala se on muutenkin. En usko sen seliselistä sanaakaan. Kylmä hirviö, hirvee kylmiö. Callekin puhui mielellään moraalista izekurista ja periaatteista. Ne on anaalis-obsessiivisten apinoiden mielisanoja, sellaisten joiden kurenauha peräaukossa on liian tiukalla.
ellauri107.html on line 569: lähteneet junalle. Oletin heidän muodostaneen mielipiteensă Maureenista Morrisin ja Lenoren puheiden perusteella. Olin väärässä. Morris ei ollut edes maininnut Maureenia heille. He olivat päässeet hänestä perille omin päin tavattuaan hänet vain kymmenen minuutin ajan. Talk about serendipity!
ellauri107.html on line 611: Miehen ja välistä yhteyttä voi luonnehtia oikeasti avioliitoxi vasta kun miehen absoluuttista valtaa rajoittamassa on joitakin velvollisuuxia naista kohtaan. Kaikkialla tämä tapahtuu vasta kun naisen perhe ei anna naista ilman ehtoja miehen valtaan, ennen kaikkea ei ilman myötäjäisiä, jotka korottavat naisen "vaimon" asemaan ylemmäxi jalkavaimoja. Hänen sukunsa saa sillä lailla häneen oikeuxia, joiden mukaan hänen lapsiaan on pidettävä miehen "laillisina perillisinä" yli hänen muiden lastensa. Tällä lailla syntyi vanhin tietoinen rakennelma sexuaalisille suhteille luonnollisesta vahvemman oikeudesta laillisen avioliiton nimellä, vakuutuxena varakkaan suvun naisille miehen moniavioista taipumusta vastaan. Muussa suhteessa alusta alkaen avioliitto säilytti omistussuhteen luonteen. (Eli rikkaan suvun naisesta tulee osakeyhtiö osaomistajina oma suku ja aviomiehen porukat.)
ellauri108.html on line 44: Juu esses aar romahti globaalin kapitalismin taloudellisessa painostuxessa 80-luvun lopussa. Onkohan juu es of ei menossa samaa tietä vastaavista syistä? Siellä alkaa olla aivan vitusti mamuporukoita jotka on aika tyytymättömiä, kun Amerikan unelmahissi ei enää nouse kerroxiin. Ne rabotajet, lukee hissin päälle liimatussa lapussa.
ellauri108.html on line 48: Heikoimpien arvosanojen eli –10:n tai –9:n maita ovat muun muassa Saudi-Arabian ja Pohjois-Korean kaltaiset autoritaariset maat. Norjan tai Suomen kaltaiset demokratiat saavat Polity-indeksillä arvon +10.
ellauri108.html on line 55: · · · Will our Hebrew Warrior Lil Isaac be able to withstand the threats of Butch the School Bully? Will Lil Isaac stand for the pledge? Watch to find out!
ellauri108.html on line 73: In the King James Version of the Christian Bible, the Hebrew יהּ is transliterated as "JAH" (capitalised) in only one instance: "Sing unto God, sing praises to his name: extol him that rideth upon the heavens by his name JAH, and rejoice before him". An American Translation renders the Hebrew word as "Yah" in this verse. In the 1885 Revised Version and its annotated study edition, The Modern Reader's Bible, which uses the Revised Version as its base text, also transliterates "JAH" in Psalms 89:8 which reads,"O LORD God of hosts, who is a mighty one, like unto thee, O JAH? and thy faithfulness is round about thee".
ellauri108.html on line 77: Rotherham's Emphasised Bible includes 49 uses of Jah. In the Sacred Scriptures Bethel Edition Bible, the Jerusalem Bible, and the New Jerusalem Bible (prior to 1998) the name "YHWH" and its abbreviated form "Yah" is found. The New World Translation of the Holy Scriptures, used primarily by Jehovah's Witnesses, employs "Jah" in the Hebrew Scriptures, and translates Hallelujah as "Praise Jah" in the Greek Scriptures. The Divine Name King James Bible employs "JAH" in 50 instances within the Old Testament according to the Divine Name Concordance of the Divine Name King James Bible, Second Edition.
ellauri108.html on line 81: "Hallelujah!" or "Alleluia!" is also used in other Bible versions such as the Divine Name King James Bible, American Standard Version, the Recovery Version, The Tree of Life Version, Amplified Bible, God's Word Translation, Holman Christian Standard Bible, International Standard Version, The Message, New American Bible Revised Edition, The Jerusalem Bible, The New Jerusalem Bible, NJPS Tanakh, The first JPS translation, The Living Bible, The Bible in Living English, Young's Literal Translation, King James Version, The Spanish language Reina Valera and even in Bible versions that otherwise do not generally use the Divine Name such as the New King James Version, English Standard Version, J.B. Phillips New Testament, New International Version, Douay-Rheims Version, God's Word Translation, Revised Standard Version, New Revised Standard Version, The Jubilee Bible 2000, New American Standard Bible, New Century Version, New International Reader's Version and several other versions, translations and/or editions in English and other languages varying from once to numerous times depending on the Bible version especially and most notably in Revelation Chapter 19 in Christian and Messianic Jewish Bibles.
ellauri108.html on line 106: During his life, Selassie described himself as a devout Christian. In a 1967 interview, Selassie was asked about the Rasta belief that he was the Second Coming of Jesus, to which he responded: "I have heard of this idea. I also met certain Rastafarians. I told them clearly that I am a man, that I am mortal, and that I will be replaced by the oncoming generation, and that they should never make a mistake in assuming or pretending that a human being is emanated from a deity." His grandson Ermias Sahle Selassie has said that there is "no doubt that Haile Selassie did not encourage the Rastafari movement". Critics of Rastafari have used this as evidence that Rasta theological beliefs are incorrect, although some Rastas take Selassie's denials as evidence that he was indeed the incarnation of God, based on their reading of the Gospel of Luke.
ellauri108.html on line 108: According to Clarke, Rastafari is "concerned above all else with black consciousness, with rediscovering the identity, personal and racial, of black people". The Rastafari movement began among Afro-Jamaicans who wanted to reject the British imperial culture that dominated Jamaica and replace it with a new identity based on a reclamation of their African heritage. Its emphasis is on the purging of any belief in the inferiority of black people, and the superiority of white people, from the minds of its followers. Rastafari is therefore Afrocentric, equating blackness with the African continent, and endorsing a form of Pan-Africanism.
ellauri108.html on line 112: There is no uniform Rasta view on race. Black supremacy was a theme early in the movement, with the belief in the existence of a distinctly black African race that is superior to other racial groups. While some still hold this belief, non-black Rastas are now widely accepted in the movement. Rastafari's history has opened the religion to accusations of racism. Cashmore noted that there was an "implicit potential" for racism in Rasta beliefs but he also noted that racism was not "intrinsic" to the religion. Some Rastas have acknowledged that there is racism in the movement, primarily against Europeans and Asians. Some Rasta sects reject the notion that a white European can ever be a legitimate Rasta. Other Rasta sects believe that an "African" identity is not inherently linked to black skin but rather is about whether an individual displays an African "attitude" or "spirit".
ellauri108.html on line 113: Babylon and Zion
ellauri108.html on line 115: Rastafari teaches that the black African diaspora are exiles living in "Babylon", a term which it applies to Western society. For Rastas, European colonialism and global capitalism are regarded as manifestations of Babylon, while police and soldiers are viewed as its agents. The term "Babylon" is adopted because of its Biblical associations. In the Old Testament, Babylon is the Mesopotamian city where the Israelites were held captive, exiled from their homeland, between 597 and 586 BCE; Rastas compare the exile of the Israelites in Mesopotamia to the exile of the African diaspora outside Africa. In the New Testament, "Babylon" is used as a euphemism for the Roman Empire, which was regarded as acting in a destructive manner that was akin to the way in which the ancient Babylonians acted. Rastas perceive the exile of the black African diaspora in Babylon as an experience of great suffering, with the term "suffering" having a significant place in Rasta discourse.
ellauri108.html on line 117: Rastas view Babylon as being responsible for both the Atlantic slave trade which removed enslaved Africans from their continent and the ongoing poverty which plagues the African diaspora. Rastas turn to Biblical scripture to explain the Atlantic slave trade, believing that the enslavement, exile, and exploitation of black Africans was punishment for failing to live up to their status as Jah's chosen people. Many Rastas, adopting a Pan-Africanist ethos, have criticised the division of Africa into nation-states, regarding this as a Babylonian development, and are often hostile to capitalist resource extraction from the continent. Rastas seek to delegitimise and destroy Babylon, something often conveyed in the Rasta aphorism "Chant down Babylon". Rastas often expect the white-dominated society to dismiss their beliefs as false, and when this happens they see it as confirmation of the correctness of their faith.
ellauri108.html on line 119: Rastas view "Zion" as an ideal to which they aspire. As with "Babylon", this term comes from the Bible, where it refers to an idealised Jerusalem. Rastas use "Zion" either for Ethiopia specifically or for Africa more broadly, the latter having an almost mythological identity in Rasta discourse. Many Rastas use the term "Ethiopia" as a synonym for "Africa"; thus, Rastas in Ghana for instance described themselves as already living within "Ethiopia". Other Rastas apply the term "Zion" to Jamaica or they use it to describe a state of mind.
ellauri108.html on line 121: In portraying Africa as their "Promised Land", Rastas reflect their desire to escape what they perceive as the domination and degradation that they experience in Babylon. During the first three decades of the Rastafari movement, it placed strong emphasis on the need for the African diaspora to be repatriated to Africa. To this end, various Rastas lobbied the Jamaican government and United Nations to oversee this resettlement process. Other Rastas organised their own transportation to the African continent. Critics of the movement have argued that the migration of the entire African diaspora to Africa is implausible, particularly as no African country would welcome this.
ellauri108.html on line 123: By the movement's fourth decade, the desire for physical repatriation to Africa had declined among Rastas, a change influenced by observation of the 1983–1985 famine in Ethiopia. Rather, many Rastas saw the idea of returning to Africa in a metaphorical sense, entailing the restoration of their pride and self-confidence as people of black African descent. The term "liberation before repatriation" began to be used within the movement. Some Rastas seek to transform Western society so that they may more comfortably live within it rather than seeking to move to Africa. There are nevertheless many Rastas who continue to emphasise the need for physical resettlement of the African diaspora in Africa.
ellauri108.html on line 125: Rastafari is a millenarian movement, espousing the idea that the present age will come to an apocalyptic end. Many practitioners believe that on this Day of Judgement, Babylon will be overthrown, with Rastas being the chosen few who survive the upheaval. With Babylon destroyed, Rastas believe that humanity will be ushered into a "new age". This is conceived as being a millennium of peace, justice, and happiness in which the righteous shall live in Africa, now a paradise. In the 1980s, many Rastas believed that the Day of Judgment would happen around the year 2000. A view then common in the Rasta community was that the world's white people would wipe themselves out through nuclear war, with black Africans then ruling the world, something that they argued was prophesied in the Book of Daniel.
ellauri108.html on line 131: Rastafari promotes the idea of "living naturally", in accordance with what Rastas regard as nature's laws. It endorses the idea that Africa is the "natural" abode of black Africans, a continent where they can live according to African culture and tradition and be themselves on a physical, emotional, and intellectual level. Practitioners believe that Westerners and Babylon have detached themselves from nature through technological development and thus have become debilitated, slothful, and decadent. Some Rastas express the view that they should adhere to what they regard as African laws rather than the laws of Babylon, thus defending their involvement in certain acts which may be illegal in the countries that they are living in. In emphasising this Afrocentric approach, Rastafari expresses overtones of black nationalism.
ellauri108.html on line 133: Some Rastas have promoted activism as a means of achieving socio-political reform, while others believe in awaiting change that will be brought about through divine intervention in human affairs. In Jamaica, Rastas typically do not vote, derogatorily dismissing politics as "politricks", and rarely involve themselves in political parties or unions. The Rasta tendency to believe that socio-political change is inevitable opens the religion up to the criticism from the political left that it encourages adherents to do little or nothing to alter the status quo. Other Rastas do engage in political activism; the Ghanaian Rasta singer-songwriter Rocky Dawuni for instance was involved in campaigns promoting democratic elections, while in Grenada, many Rastas joined the People's Revolutionary Government formed in 1979.
ellauri108.html on line 135: Rastafari promotes what it regards as the restoration of black manhood, believing that men in the African diaspora have been emasculated by Babylon. It espouses patriarchal principles, including the idea that women should submit to male leadership. External observers—including scholars such as Cashmore and Edmonds—have claimed that Rastafari accords women an inferior position to men. Rastafari women usually accept this subordinate position and regard it as their duty to obey their men; the academic Maureen Rowe suggested that women were willing to join the religion despite its restrictions because they valued the life of structure and discipline it provided. Rasta discourse often presents women as morally weak and susceptible to deception by evil, and claims that they are impure while menstruating. Rastas legitimise these gender roles by citing Biblical passages, particularly those in the Book of Leviticus and in the writings of Paul the Apostle. The Rasta Shop is a store selling items associated with Rastafari in the U.S. state of Oregon.
ellauri108.html on line 137: Rasta women usually wear clothing that covers their head and hides their body contours. Trousers are usually avoided, in favour of long skirts. Women are expected to cover their head while praying, and in some Rasta groups this is expected of them whenever in public. Rasta discourse insists this female dress code is necessary to prevent women attracting men and presents it as an antidote to the sexual objectification of women in Babylon. Rasta men are permitted to wear whatever they choose. Although men and women took part alongside each other in early Rasta rituals, from the late 1940s and 1950s the Rasta community increasingly encouraged gender segregation for ceremonies. This was legitimised with the explanation that women were impure through menstruation and that their presence at the ceremonies would distract male participants.
ellauri108.html on line 141: Rastafari regards procreation as the purpose of sex, and thus oral and anal sex are usually forbidden. Both contraception and abortion are usually censured, and a common claim in Rasta discourse is that these were inventions of Babylon to decrease the black African birth-rate. Rastas typically express hostile attitudes to homosexuality, regarding homosexuals as evil and unnatural; this attitude derives from references to same-sex sexual activity in the Bible. Homosexual Rastas probably conceal their sexual orientation because of these attitudes. Rastas typically see the growing acceptance of birth control and homosexuality in Western society as evidence of the degeneration of Babylon as it approaches its apocalyptic end.
ellauri108.html on line 145: The term "grounding" is used among Rastas to refer to the establishment of relationships between like-minded practitioners. Groundings often take place in a commune or yard, and are presided over by an elder. The elder is charged with keeping discipline and can ban individuals from attending. The number of participants can range from a handful to several hundred. Activities that take place at groundings include the playing of drums, chanting, the singing of hymns, and the recitation of poetry. Cannabis, known as ganja, is often smoked. Most groundings contain only men, although some Rasta women have established their own all-female grounding circles.
ellauri108.html on line 147: One of the central activities at groundings is "reasoning". This is a discussion among assembled Rastas about the religion's principles and their relevance to current events. These discussions are supposed to be non-combative, although attendees can point out the fallacies in any arguments presented. Those assembled inform each other about the revelations that they have received through meditation and dream. Each contributor is supposed to push the boundaries of understanding until the entire group has gained greater insight into the topic under discussion. In meeting together with like-minded individuals, reasoning helps Rastas to reassure one another of the correctness of their beliefs. Rastafari meetings are opened and closed with prayers. These involve supplication of God, the supplication for the hungry, sick, and infants, and calls for the destruction of the Rastas' enemies, and then close with statements of adoration.
ellauri108.html on line 150: The largest groundings were known as "groundations" or "grounations" in the 1950s, although they were subsequently re-termed "Nyabinghi Issemblies". The term "Nyabinghi" is adopted from the name of a mythical African queen. Nyabinghi Issemblies are often held on dates associated with Ethiopia and Haile Selassie. These include Ethiopian Christmas (7 January), the day on which Haile Selassie visited Jamaica (21 April), Selassie's birthday (23 July), Ethiopian New Year (11 September), and Selassie's coronation day (2 November). Some Rastas also organise Nyabinghi Issemblies to mark Jamaica's Emancipation Day (1 August) and Marcus Garvey's birthday (17 August). A group of Rastas in Liberia celebrate Marcus Garvey's birthday.
ellauri108.html on line 152: Nyabinghi Issemblies typically take place in rural areas, being situated in the open air or in temporary structures—known as "temples" or "tabernacles"—specifically constructed for the purpose. Any elder seeking to sponsor a Nyabinghi Issembly must have approval from other elders and requires the adequate resources to organise such an event. The assembly usually lasts between three and seven days. During the daytime, attendees engage in food preparation, ganja smoking, and reasoning, while at night they focus on drumming and dancing around bonfires. Nyabinghi Issemblies often attract Rastas from a wide area, including from different countries. They establish and maintain a sense of solidarity among the Rasta community and cultivate a feeling of collective belonging. Unlike in many other religions, rites of passage play no role in Rastafari; on death, various Rastas have been given Christian funerals by their relatives, as there are no established Rasta funeral rites.
ellauri108.html on line 154: The principal ritual of Rastafari is the smoking of ganja, also known as marijuana or cannabis or pot. Among the names that Rastas give to the plant are callie, Iley, "the herb", "the holy herb", "the grass", and "the weed". Cannabis is usually smoked during groundings, although some practitioners also smoke it informally in other contexts. Some Rastas smoke it almost all of the time, something other practitioners regard as excessive, and many practitioners also ingest cannabis in a tea, as a spice in cooking, and as an ingredient in medicine. However, not all Rastas use ganja; abstainers explain that they have already achieved a higher level of consciousness and thus do not require it.
ellauri108.html on line 156: In Rastafari, cannabis is considered a sacrament. Rastas argue that the use of ganja is promoted in the Bible, specifically in Genesis, Psalms, and Revelation. They regard it as having healing properties, eulogise it for inducing feelings of "peace and love", and claim that it cultivates a form of personal introspection that allows the smokers to discover their inner divinity. Some Rastas believe that cannabis smoke serves as an incense that counteracts immoral practices in society.
ellauri108.html on line 158: Rastas typically smoke cannabis in the form of a large, hand-rolled cigarette known as a spliff. This is often rolled together while a prayer is offered to Jah; the spliff is lit and smoked only when the prayer is completed. At other times, cannabis is smoked in a water pipe referred to as a "chalice": styles include kutchies, chillums, and steamers. The pipe is passed in a counter-clockwise direction around the assembled circle of Rastas.
ellauri108.html on line 160: There are various options that might explain how cannabis smoking came to be part of Rastafari. By the 8th century, Arab traders had introduced cannabis to Central and Southern Africa. In the 19th century, enslaved Bakongo people arrived in Jamaica, where they established the religion of Kumina. In Kumina, cannabis was smoked during religious ceremonies in the belief that it facilitated possession by ancestral spirits. The religion was largely practiced in south-east Jamaica's Saint Thomas Parish, where a prominent early Rasta, Leonard Howell, lived while he was developing many of Rastafari's beliefs and practices; it may have been through Kumina that cannabis became part of Rastafari. A second possible source was the use of cannabis in Hindu rituals. Hindu migrants arrived in Jamaica as indentured servants from British India between 1834 and 1917, and brought cannabis with them. A Jamaican Hindu priest, Laloo, was one of Howell's spiritual advisors, and may have influenced his adoption of ganja. The adoption of cannabis may also have been influenced by the widespread medicinal and recreational use of cannabis among Afro-Jamaicans in the early 20th century. Early Rastafarians may have taken an element of Jamaican culture which they associated with their peasant past and the rejection of capitalism and sanctified it by according it Biblical correlates.
ellauri108.html on line 162: In many countries—including Jamaica—cannabis is illegal and by using it, Rastas protest the rules and regulations of Babylon. In the United States, for example, thousands of practitioners have been arrested because of their possession of the drug. Rastas have also advocated for the legalisation of cannabis in those jurisdictions where it is illegal; in 2015, Jamaica decriminalized personal possession of marijuana up to two ounces and legalized it for medicinal and scientific purposes. In 2019, Barbados legalised Rastafari use of cannabis within religious settings and pledged 60 acres (24 ha) of land for Rastafari to grow it.
ellauri108.html on line 164: Rastafari music developed at reasoning sessions, where drumming, chanting, and dancing are all present. Rasta music is performed to praise and commune with Jah, and to reaffirm the rejection of Babylon. Rastas believe that their music has healing properties, with the ability to cure colds, fevers, and headaches. Many of these songs are sung to the tune of older Christian hymns, but others are original Rasta creations.
ellauri108.html on line 166: The bass-line of Rasta music is provided by the akete, a three-drum set, which is accompanied by percussion instruments like rattles and tambourines. A syncopated rhythm is then provided by the fundeh drum. In addition, a peta drum improvises over the rhythm. The different components of the music are regarded as displaying different symbolism; the bassline symbolises blows against Babylon, while the lighter beats denote hope for the future.
ellauri108.html on line 168: As Rastafari developed, popular music became its chief communicative medium. During the 1960s, ska was a popular musical style in Jamaica, and although its protests against social and political conditions were mild, it gave early expression to Rasta socio-political ideology. Particularly prominent in the connection between Rastafari and ska were the musicians Count Ossie and Don Drummond. Ossie was a drummer who believed that black people needed to develop their own style of music; he was heavily influenced by Burru, an Afro-Jamaican drumming style. Ossie subsequently popularised this new Rastafari ritual music by playing at various groundings and groundations around Jamaica, with songs like "Another Moses" and "Babylon Gone" reflecting Rasta influence. Rasta themes also appeared in Drummond's work, with songs such as "Reincarnation" and "Tribute to Marcus Garvey".
ellauri108.html on line 170: 1968 saw the development of reggae in Jamaica, a musical style typified by slower, heavier rhythms than ska and the increased use of Jamaican Patois. Like calypso, reggae was a medium for social commentary, although it demonstrated a wider use of radical political and Rasta themes than were previously present in Jamaican popular music. Reggae artists incorporated Rasta ritual rhythms, and also adopted Rasta chants, language, motifs, and social critiques. Songs like The Wailers' "African Herbsman" and Peter Tosh's "Legalize It" referenced cannabis use, while tracks like The Melodians' "Rivers of Babylon" and Junior Byles' "Beat Down Babylon" referenced Rasta beliefs in Babylon. Reggae gained widespread international popularity during the mid-1970s, coming to be viewed by black people in many different countries as music of the oppressed. Many Rastas grew critical of reggae, believing that it had commercialised their religion. Although reggae contains much Rastafari symbolism, and the two are widely associated, the connection is often exaggerated by non-Rastas. Most Rastas do not listen to reggae music, and reggae has also been utilised by other religious groups, such as Protestant Evangelicals. Out of reggae came dub music; dub artists often employ Rastafari terminology, even when not Rastas themselves.
ellauri108.html on line 172: Rastas typically regard words as having an intrinsic power, seeking to avoid language that contributes to servility, self-degradation, and the objectification of the person. Practitioners therefore often use their own form of language, known commonly as "dread talk", "Iyaric", and "Rasta talk". Developed in Jamaica during the 1940s, this use of language fosters group identity and cultivates particular values. Adherents believe that by formulating their own language they are launching an ideological attack on the integrity of the English language, which they view as a tool of Babylon. The use of this language helps Rastas distinguish and separate themselves from non-Rastas, for whom—according to Barrett—Rasta rhetoric can be "meaningless babbling". However, Rasta terms have also filtered into wider Jamaican speech patterns.
ellauri108.html on line 182: Rastas seek to produce food "naturally", eating what they call ital, or "natural" food. This is often grown organically, and locally. Most Rastas adhere to the dietary laws outlined in the Book of Leviticus, and thus avoid eating pork or crustaceans. Other Rastas remain vegetarian, or vegan, a practice stemming from their interpretation of Leviticus. Many also avoid the addition of additives, including sugar and salt, to their food. Rasta dietary practices have been ridiculed by non-Rastas; in Ghana for example, where food traditionally includes a high meat content, the Rastas' emphasis on vegetable produce has led to the joke that they "eat like sheep and goats". In Jamaica, Rasta practitioners have commercialised ital food, for instance by selling fruit juices prepared according to Rasta custom.
ellauri108.html on line 184: Rastafarians typically avoid food produced by non-Rastas or from unknown sources. Rasta men refuse to eat food prepared by a woman while she is menstruating, and some will avoid food prepared by a woman at any time. Rastas also generally avoid alcohol, cigarettes, and hard drugs such as heroin and cocaine, presenting these substances as unnatural and dirty and contrasting them with cannabis. Rastas also often avoid mainstream scientific medicine and will reject surgery, injections, or blood transfusions. Instead they utilise herbal medicine for healing, especially teas and poultices, with cannabis often used as an ingredient.
ellauri108.html on line 187: Rastas use their physical appearance as a means of visually demarcating themselves from non-Rastas like the whites. Male practitioners will often grow long beards, and many Rastas prefer to wear African styles of clothing, such as dashikis, rather than styles that originated in Western countries. However, it is the formation of hair into dreadlocks that is one of the most recognisable Rasta symbols. Rastas believe that dreadlocks are promoted in the Bible, specifically in the Book of Numbers, and regard them as a symbol of strength linked to the hair of the Biblical figure of Samson. They argue that their dreadlocks mark a covenant that they have made with Jah, and reflect their commitment to the idea of 'naturalness'. They also perceive the wearing of dreads as a symbolic rejection of Babylon and a refusal to conform to its norms regarding grooming aesthetics. Rastas are often critical of black people who straighten their hair, believing that it is an attempt to imitate white European hair and thus reflects alienation from a person's African identity. Sometimes this dreadlocked hair is then shaped and styled, often inspired by a lion's mane symbolising Haile Selassie, who is regarded as "the Conquering Lion of Judah".
ellauri108.html on line 195: Rastafari developed out of the legacy of the Atlantic slave trade, in which over ten million Africans were enslaved and transported to the Americas between the 16th and 19th centuries. Under 700,000 of these slaves were settled in the British colony of Jamaica. The British government abolished slavery in the Caribbean island in 1834, although racial prejudice remained prevalent across Jamaican society.
ellauri108.html on line 199: Further contributing significantly to Rastafari's development were Ethiopianism and the Back to Africa ethos, both traditions with 18th-century roots. In the 19th century, there were growing calls for the African diaspora located in Western Europe and the Americas to be resettled in Africa, with some of this diaspora establishing colonies in Sierra Leone and Liberia. Based in Liberia, the black Christian preacher Edward Wilmot Blyden began promoting African pride and the preservation of African tradition, customs, and institutions. Also spreading throughout Africa was Ethiopianism, a movement that accorded special status to the east African nation of Ethiopia because it was mentioned in various Biblical passages. For adherents of Ethiopianism, "Ethiopia" was regarded as a synonym of Africa as a whole.
ellauri108.html on line 203: Haile Selassie was crowned Emperor of Ethiopia in 1930. A number of Jamaica's Christian clergymen claimed that Selassie's coronation was evidence that he was the black messiah that they believed was prophesied in the Book of Revelation, the Book of Daniel, and Psalms. Over the following years, several street preachers—most notably Leonard Howell, Archibald Dunkley, Robert Hinds, and Joseph Hibbert—began claiming that Haile Selassie was the returned Jesus. They first did so in Kingston, and soon the message spread throughout 1930s Jamaica, especially among poor communities who were hit particularly hard by the Great Depression. Clarke stated that "to all intents and purposes this was the beginning" of the Rastafari movement.
ellauri108.html on line 205: Howell has been described as the "leading figure" in the early Rastafari movement. He preached that black Africans were superior to white Europeans and that Afro-Jamaicans should owe their allegiance to Haile Selassie rather than to George V, King of Great Britain and Ireland. The island's British authorities arrested him and charged him with sedition in 1934, resulting in his two-year imprisonment. Following his release, Howell established the Ethiopian Salvation Society and in 1939 established a Rasta community, known as Pinnacle, in Saint Catherine Parish. Police feared that Howell was training his followers for an armed rebellion and were angered that it was producing cannabis for sale. They raided the community on several occasions and Howell was imprisoned for a further two years. Upon his release he returned to Pinnacle, but the police continued with their raids and shut down the community in 1954; Howell himself was committed to a mental hospital.
ellauri108.html on line 207: In 1936, Italy invaded and occupied Ethiopia, and Haile Selassie went into exile. The invasion brought international condemnation and led to growing sympathy for the Ethiopian cause. In 1937, Selassie created the Ethiopian World Federation, which established a branch in Jamaica later that decade. In 1941, the British drove the Italians out of Ethiopia and Selassie returned to reclaim his throne. Many Rastas interpreted this as the fulfilment of a prophecy made in the Book of Revelation.
ellauri108.html on line 210: aba-8e00855u.jpg" width="50%" />
ellauri108.html on line 214: Rastafari's main appeal was among the lower classes of Jamaican society. For its first thirty years, Rastafari was in a conflictual relationship with the Jamaican authorities. Jamaica's Rastas expressed contempt for many aspects of the island's society, viewing the government, police, bureaucracy, professional classes, and established churches as instruments of Babylon. Relations between practitioners and the police were strained, with Rastas often being arrested for cannabis possession. During the 1950s the movement grew rapidly in Jamaica itself and also spread to other Caribbean islands, the United States, and the United Kingdom.
ellauri108.html on line 216: In the 1940s and 1950s, a more militant brand of Rastafari emerged. The vanguard of this was the House of Youth Black Faith, a group whose members were largely based in West Kingston. Backlash against the Rastas grew after a practitioner of the religion allegedly killed a woman in 1957. In March 1958, the first Rastafarian Universal Convention was held in the settlement of Back-o-Wall, Kingston. Following the event, militant Rastas unsuccessfully tried to capture the city in the name of Haile Selassie. Later that year they tried again in Spanish Town. The increasing militancy of some Rastas resulted in growing alarm about the religion in Jamaica. According to Cashmore, the Rastas became "folk devils" in Jamaican society. In 1959, the self-declared prophet and founder of the African Reform Church, Claudius Henry, sold thousands of tickets to Afro-Jamaicans, including many Rastas, for passage on a ship that he claimed would take them to Africa. The ship never arrived and Henry was charged with fraud. In 1960 he was sentenced to six years imprisonment for conspiring to overthrow the government. Henry's son was accused of being part of a paramilitary cell and executed, confirming public fears about Rasta violence. One of the most prominent clashes between Rastas and law enforcement was the Coral Gardens incident of 1963, in which an initial skirmish between police and Rastas resulted in several deaths and led to a larger roundup of practitioners. Clamping down on the Rasta movement, in 1964 the island's government implemented tougher laws surrounding cannabis use.
ellauri108.html on line 225: Mä ehdin pahan kerran kyllästyä Bob Marleyn musiikkiin kun pikku Pauli huusi suu kolmiona ja kieli kuppina kova hattu päässä, ja mä kannoin sitä ympäriinsä pienessä huoneessa Merimiehenkatu 10:ssä, jossa oli stereot ja Lundiat. Pauli kai sit tykkäs siitä musiikista, sitä piti soittaa huutamisen taustabändinä.
ellauri108.html on line 227: Through reggae, Rasta musicians became increasingly important in Jamaica's political life during the 1970s. To bolster his popularity with the electorate, Jamaican Prime Minister Michael Manley employed Rasta imagery and courted and obtained support from Marley and other reggae musicians. Manley described Rastas as a "beautiful and remarkable people" and carried a cane, the "rod of correction", which he claimed was a gift from Haile Selassie. Following Manley's example, Jamaican political parties increasingly employed Rasta language, symbols, and reggae references in their campaigns, while Rasta symbols became increasingly mainstream in Jamaican society. This helped to confer greater legitimacy on Rastafari, with reggae and Rasta imagery being increasingly presented as a core part of Jamaica's cultural heritage for the growing tourist industry. In the 1980s, a Rasta, Barbara Makeda Blake Hannah, became a senator in the Jamaican Parliament.
ellauri108.html on line 231: The mid-1990s saw a revival of Rastafari-focused reggae associated with musicians like Anthony B, Buju Banton, Luciano, Sizzla, and Capleton. From the 1990s, Jamaica also witnessed the growth of organised political activity within the Rasta community, seen for instance through campaigns for the legalisation of cannabis and the creation of political parties like the Jamaican Alliance Movement and the Imperial Ethiopian World Federation Incorporated Political Party, none of which attained more than minimal electoral support. In 1995, the Rastafari Centralization Organization was established in Jamaica as an attempt to organise the Rastafari community.
ellauri108.html on line 233: Rastafari is not a homogeneous movement and has no single administrative structure, nor any single leader. A majority of Rastas avoid centralised and hierarchical structures because they do not want to replicate the structures of Babylon and because their religion's ultra-individualistic ethos places emphasis on inner divinity. The structure of most Rastafari groups is less like that of Christian denominations and is instead akin to the cellular structure of other African diasporic traditions like Haitian Vodou, Cuban Santería, and Jamaica's Revival Zion. Since the 1970s, there have been attempts to unify all Rastas, namely through the establishment of the Rastafari Movement Association, which sought political mobilisation. In 1982, the first international assembly of Rastafari groups took place in Toronto, Canada. This and subsequent international conferences, assemblies, and workshops have helped to cement global networks and cultivate an international community of Rastas.
ellauri108.html on line 235: Sub-divisions of Rastafari are often referred to as "houses" or "mansions", in keeping with a passage from the Gospel of John (14:2): as translated in the King James Bible, Jesus states "In my father's house are many mansions". The three most prominent branches are the House of Nyabinghi, the Bobo Ashanti, and the Twelve Tribes of Israel, although other important groups include the Church of Haile Selassie I, Inc., and the Fulfilled Rastafari. By fragmenting into different houses without any single leader, Rastafari became more resilient amid opposition from Jamaica's government during the early decades of the movement.
ellauri108.html on line 237: Probably the largest Rastafari group, the House of Nyabinghi is an aggregate of more traditional and militant Rastas who seek to retain the movement close to the way in which it existed during the 1940s. They stress the idea that Haile Selassie was Jah and the reincarnation of Jesus. The wearing of dreadlocks is regarded as indispensable and patriarchal gender roles are strongly emphasised, while, according to Cashmore, they are "vehemently anti-white". Nyabinghi Rastas refuse to compromise with Babylon and are often critical of reggae musicians like Marley, whom they regard as having collaborated with the commercial music industry.
ellauri108.html on line 239: The Bobo Ashanti sect was founded in Jamaica by Emanuel Charles Edwards through the establishment of his Ethiopia Africa Black International Congress (EABIC) in 1958. The group established a commune in Bull Bay, where they were led by Edwards until his 1994 death. The group hold to a highly rigid ethos. Edwards advocated the idea of a new trinity, with Haile Selassie as the living God, himself as the Christ, and Garvey as the prophet. Male members are divided into two categories: the "priests" who conduct religious services and the "prophets" who take part in reasoning sessions. It places greater restrictions on women than most other forms of Rastafari; women are regarded as impure because of menstruation and childbirth and so are not permitted to cook for men. The group teaches that black Africans are God's chosen people and are superior to white Europeans, with members often refusing to associate with white people. Bobo Ashanti Rastas are recognisable by their long, flowing robes and turbans.
ellauri108.html on line 242: The Twelve Tribes of Israel were founded in 1968 in Kingston by Vernon Carrington. He proclaimed himself the reincarnation of the Old Testament prophet Gad and his followers call him "Prophet Gad", "Brother Gad", or "Gadman". It is commonly regarded as the most liberal form of Rastafari and the closest to Christianity. Practitioners are often dubbed "Christian Rastas" because they believe Jesus is the only saviour; Haile Selassie is accorded importance, but is not viewed as the second coming of Jesus. The group divides its members into twelve groups according to which Hebrew calendar month they were born in; each month is associated with a particular colour, body part, and mental function. Maintaining dreadlocks and an ital diet are considered commendable but not essential, while adherents are called upon to read a chapter of the Bible each day. Membership is open to individuals of any racial background.
ellauri108.html on line 244: The Twelve Tribes peaked in popularity during the 1970s, when it attracted artists, musicians, and many middle-class followers—Marley among them—resulting in the terms "middle-class Rastas" and "uptown Rastas" being applied to members of the group. Carrington died in 2005, since which time the Twelve Tribes of Israel have been led by an executive council. As of 2010, it was recorded as being the largest of the centralised Rasta groups. It remains headquartered in Kingston, although it has followers outside Jamaica; the group was responsible for establishing the Rasta community in Shashamane, Ethiopia.
ellauri108.html on line 246: The Church of Haile Selassie, Inc., was founded by Abuna Foxe and operated much like a mainstream Christian church, with a hierarchy of functionaries, weekly services, and Sunday schools. In adopting this broad approach, the Church seeks to develop Rastafari's respectability in wider society. Fulfilled Rastafari is a multi-ethnic movement that has spread in popularity during the 21st century, in large part through the Internet. The Fulfilled Rastafari group accept Haile Selassie's statements that he was a man and that he was a devout Christian, and so place emphasis on worshipping Jesus through the example set forth by Haile Selassie. The wearing of dreadlocks and the adherence to an ital diet are considered issues up to the individual.
ellauri108.html on line 256: Rastas often claim that—rather than converting to the religion—they were actually always a Rasta and that their embrace of its beliefs was merely the realisation of this. There is no formal ritual carried out to mark an individual's entry into the Rastafari movement, although once they do join an individual often changes their name, with many including the prefix "Ras". Rastas regard themselves as an exclusive and elite community, membership of which is restricted to those who have the "insight" to recognise Haile Selassie's importance. Practitioners thus often regard themselves as the "enlightened ones" who have "seen the light". Many of them see no point in establishing good relations with non-Rastas, believing that the latter will never accept Rastafari doctrine as truth.
ellauri108.html on line 262: Barrett described Rastafari as "the largest, most identifiable, indigenous movement in Jamaica." In the mid-1980s, there were approximately 70,000 members and sympathisers of Rastafari in Jamaica. The majority were male, working-class, former Christians aged between 18 and 40. In the 2011 Jamaican census, 29,026 individuals identified as Rastas. Jamaica's Rastas were initially entirely from the Afro-Jamaican majority, and although Afro-Jamaicans are still the majority, Rastafari has also gained members from the island's Chinese, Indian, Afro-Chinese, Afro-Jewish, mulatto, and white minorities. Until 1965 the vast majority were from the lower classes, although it has since attracted many middle-class members; by the 1980s there were Jamaican Rastas working as lawyers and university professors. Jamaica is often valorised by Rastas as the fountain-head of their faith, and many Rastas living elsewhere travel to the island on pilgrimage.
ellauri108.html on line 266: Rastafari was introduced to the United States and Canada with the migration of Jamaicans to continental North America in the 1960s and 1970s. American police were often suspicious of Rastas and regarded Rastafari as a criminal sub-culture. Rastafari also attracted converts from within several Native American communities and picked up some support from white members of the hippie subculture, which was then in decline. In Latin America, small communities of Rastas have also established in Brazil, Panama, and Nicaragua.
ellauri108.html on line 268: Some Rastas in the African diaspora have followed through with their beliefs about resettlement in Africa, with Ghana and Nigeria being particularly favoured. In West Africa, Rastafari has spread largely through the popularity of reggae, gaining a larger presence in Anglophone areas than their Francophone counterparts. Caribbean Rastas arrived in Ghana during the 1960s, encouraged by its first post-independence president, Kwame Nkrumah, while some native Ghanaians also converted to the religion. The largest congregation of Rastas has been in southern parts of Ghana, around Accra, Tema, and the Cape Coast, although Rasta communities also exist in the Muslim-majority area of northern Ghana. The Rasta migrants' wearing of dreadlocks was akin to that of the native fetish priests, which may have assisted the presentation of these Rastas as having authentic African roots in Ghanaian society. However, Ghanaian Rastas have complained of social ostracism and prosecution for cannabis possession, while non-Rastas in Ghana often consider them to be "drop-outs", "too Western", and "not African enough".
ellauri108.html on line 272: In the 1960s, a Rasta settlement was established in Shashamane, Ethiopia, on land made available by Haile Selassie's Ethiopian World Federation. The community faced many problems; 500 acres were confiscated by the Marxist government of Mengistu Haile Mariam. There were also conflicts with local Ethiopians, who largely regarded the incoming Rastas, and their Ethiopian-born children, as foreigners. The Shashamane community peaked at a population of 2,000, although subsequently declined to around 200.
ellauri108.html on line 274: By the early 1990s, a Rasta community existed in Nairobi, Kenya, whose approach to the religion was informed both by reggae and by traditional Kikuyu religion. Rastafari groups have also appeared in Zimbabwe, and in South Africa; in 2008, there were at least 12,000 Rastas in the country. At an African Union/Caribbean Diaspora conference in South Africa in 2005, a statement was released characterising Rastafari as a force for integration of Africa and the African diaspora.
ellauri108.html on line 277: During the 1950s and 1960s, Rastas were among the thousands of Caribbean migrants who settled in the United Kingdom, leading to small groups appearing in areas of London such as Brixton and Notting Hill in the 1950s. By the late 1960s, Rastafari had attracted converts from the second generation of British Caribbean people, spreading beyond London to cities like Birmingham, Leicester, Liverpool, Manchester, and Bristol. Its spread was aided by the gang structures that had been cultivated among black British youth by the rudeboy subculture, and gained increasing attention in the 1970s through reggae's popularity. According to the 2001 United Kingdom Census there are about 5000 Rastafari living in England and Wales. Clarke described Rastafari as a small but "extremely influential" component of black British life.
ellauri108.html on line 279: Rastafari also established itself in various continental European countries, among them the Netherlands, Germany, Portugal, and France, gaining a particular foothold among black migrant populations but also attracting white converts. In France for instance it established a presence in two cities with substantial black populations, Paris and Bordeaux, while in the Netherlands, it attracted converts within the Surinamese migrant community.
ellauri108.html on line 281: Rastafari attracted membership from within the Maori population of New Zealand, and the Aboriginal population of Australia. Rastafari has also established a presence in Japan, and in Israel, primarily among those highlighting similarities between Judaism and Rastafari.
ellauri108.html on line 299: As a survivor of genocide in Zimbabwe who went on to build a career as a human rights activist and lawyer on three continents, Moyo was seen not only as an impeccable hire to carry on the museum’s vision but also as a bearer of racial progress for the Jewish community as many of its institutions attempt to increase their diversity. She pledged to use her position to fight racism, especially in the wake of last year’s Black Lives Matter protests.
ellauri108.html on line 307: “I saw a presentation from the center about bail bonds and I’m thinking, What does that have to do with Holocaust education? We donate to anything that helps educate people about the horrors of the Holocaust as long as it is apolitical. What does some coons getting shot just because they´re black have to do with it? Us jews count as white in America, for crissake!
ellauri108.html on line 313: Soon, Moyo was demanding an outside investigation into the board’s conduct, and complained that her labor was being extracted from her to the point of abuse. In increasingly tense emails, she brought up past instances in which she was compelled to clean toilets and work weekends, for example.
ellauri108.html on line 315: “Has it occurred to you and the rest of the JHM board that I am a human being and I cannot work 24/7 even if I could be adequately compensated for giving all my waking hours to JHM business?” she wrote to Kirshner, the museum’s president, on April 22. “I never thought I would have to say this at work, but it seems necessary to say this to you: Slavery was officially abolished in the USA quite some time ago.”
ellauri108.html on line 333: 1A1Babylonissa asui mies, jonka nimi oli Jojakim. 2Hän otti vaimokseen Susannan, Hilkian tyttären, joka oli jumalaapelkäävä ja hyvin kaunis. 3Myös Susannan vanhemmat olivat hurskaita, ja he olivat opettaneet tytärtään elämään Mooseksen lain mukaan. 4Jojakim oli hyvin rikas, ja hänellä oli talonsa vieressä puutarha. Juutalaisten oli tapana kokoontua hänen luonaan, koska hän oli arvossapidetyin heistä kaikista.
ellauri108.html on line 335: 5Sinä vuonna oli kaksi kansan vanhinta nimitetty tuomareiksi. Nämä olivat niitä, joista Valtias on sanonut: »Laittomuus levisi Babylonista, vanhimmista ja tuomareista, jotka olivat johtavinaan kansaa.» 6He olivat yhtenään Jojakimin talossa, ja kaikki, joilla oli oikeusasioita, tulivat sinne heidän puheilleen.
ellauri108.html on line 375: In school, when we were taught of the slave trade, we did mot hear of the glory of the kings and the Kebra Nagast. We heard about "his story." We did not hear of African glory black my story, the truth as revealed in the Kebra Nagast We came to realize that even the Bible is just a version of
ellauri108.html on line 379: Solomons hubris, his tragic flaw, is the meat and bone of the Ethiopian bible, the Kebra Nagast, which, translated, is the glory of the kings. In this work, unlike the King James' bible, we see King Solomon struggling with his own mortality. Bayna-Lehkem, or David, as he is called by Solomon because of likeness to the boy's grandfather, King David, is a man of virtue who will extend his glory to Ethiopia. So, Solomon's weakness for women, which brings about his dissolution, gives him the thing he is truly seeking: a son to walk his own footsteps, like Shakespeare's Hamnet, a son wiser, by dint of his virtue, than himself. A son wiser than himself, that sounds rather like a stone too big to both create and throw. Solomon is disinherited by the lord when he marries the daughter of the Pharaoh and worships her golden insect idols. A hairy spider on its back. For this he is punished severely. We discern his absolute nihilism. His ultimate disillusionment. Knowledge is nothing but sorrow. He that increaseth knowledge increaseth sorrow. In the bitter nutmeat of the Ecclesiastes. Who was the mother? Of course, Queen Sheba. She was, by all reports, black.
ellauri108.html on line 393: 
ellauri108.html on line 404: The story takes place about 600 years before Jesus Christ was born when King Nebuchadnezzar of Babylon besieged Jerusalem and took captive many of Israel's finest citizens. Among those deported to Babylon were four young men from the tribe of Judah: Daniel, Hananiah, Mishael, and Azariah.
ellauri108.html on line 408: These four Hebrew youths soon proved themselves to be exceptionally wise. As a result, they found favor with King Nebuchadnezzar. When Daniel turned out to be the only man capable of interpreting one of Nebuchadnezzar's troubling dreams, the king placed him in a high position over the whole province of Babylon, including over all of the wise men of the land. At Daniel's request, the king appointed Shadrach, Meshach, and Abednego as Daniel's advisors.
ellauri108.html on line 416: "O Nebuchadnezzar, we have no need to answer you in this matter. If this be so, our God whom we serve is able to deliver us from the burning fiery furnace, and he will deliver us out of your hand, O king. But if not, be it known to you, O king, that we will not serve your gods or worship the golden image that you have set up." (Daniel 3:16-18, ESV)
ellauri108.html on line 445: There are no angels, Benjy explains. just man. What about Jah, I ask. That's what's meant by I and I, he replies. Me and myself, us two together, in this flesh, at this moment. I'm the only angel I'll ever need. I sit at my right and left ears in mini size as superego and id, and whisper to myself.
ellauri108.html on line 465: Babylon and Zion
ellauri108.html on line 467: Rastafari teaches that the black African diaspora are exiles living in "Babylon", a term which it applies to Western society. For Rastas, European colonialism and global capitalism are regarded as manifestations of Babylon, while police and soldiers are viewed as its agents.The term "Babylon" is adopted because of its Biblical associations. In the Old Testament, Babylon is the Mesopotamian city where the Israelites were held captive, exiled from their homeland, between 597 and 586 BCE; Rastas compare the exile of the Israelites in Mesopotamia to the exile of the African diaspora outside Africa. In the New Testament, "Babylon" is used as a euphemism for the Roman Empire, which was regarded as acting in a destructive manner that was akin to the way in which the ancient Babylonians acted. Rastas perceive the exile of the black African diaspora in Babylon as an experience of great suffering, with the term "suffering" having a significant place in Rasta discourse.
ellauri108.html on line 475: Rastas seek to delegitimise and destroy Babylon, something often conveyed in the Rasta aphorism "Chant down Babylon".
ellauri108.html on line 477: Rastas view "Zion" as an ideal to which they aspire. As with "Babylon", this term comes from the Bible, where it refers to an idealised Jerusalem. Rastas use "Zion" either for Ethiopia specifically or for Africa more broadly, the latter having an almost mythological identity in Rasta discourse. Many Rastas use the term "Ethiopia" as a synonym for "Africa"; thus, Rastas in Ghana for instance described themselves as already living within "Ethiopia". Other Rastas apply the term "Zion" to Jamaica or they use it to describe a state of mind.
ellauri108.html on line 483: The term "liberation before repatriation" began to be used within the movement. Some Rastas seek to transform Western society so that they may more comfortably live within it rather than seeking to move to Africa.
ellauri108.html on line 485: Rastafari is a millenarian movement, espousing the idea that the present age will come to an apocalyptic end. Many practitioners believe that on this Day of Judgement, Babylon will be overthrown, with Rastas being the chosen few who survive the upheaval. With Babylon destroyed, Rastas believe that humanity will be ushered into a "new age". This is conceived as being a millennium of peace, justice, and happiness in which the righteous shall live in Africa, now a paradise.
ellauri109.html on line 28: Grabsprüche
ellauri109.html on line 47: Ihr, die ihr mich so geliebt habt,
ellauri109.html on line 48: seht nicht auf das Leben, das ich beendet habe,
ellauri109.html on line 69: hat sein Leben einen Sinn gehabt.
ellauri109.html on line 82: Michael Faulhaber:
ellauri109.html on line 100: aber Du bist überall,
ellauri109.html on line 110: Elisabeth Kübler-Ross:
ellauri109.html on line 111: Sobald wir alle unsere Arbeiten auf dieser Erde erledigt haben,
ellauri109.html on line 112: ist es uns erlaubt unseren Leib abzuwerfen,
ellauri109.html on line 143: Gott aber will, dass wir uns wiederfinden,
ellauri109.html on line 149: Reiner Rilke ist schwerverständlich aber tief. Diese zwei sind
ellauri109.html on line 156: Du allein wirst Sterne haben,
ellauri109.html on line 159: wirst Du froh sein, mich gekannt zu haben.
ellauri109.html on line 170: Antoine ist sehr populär auf Grabsteinen. Er schämt sich nicht, oberflächlich und naiv zu sein.
ellauri109.html on line 176: Derselbe Sentiment in Reimen. Wahr ist es nicht, aber tröstet gut.
ellauri109.html on line 203: sie haben nur aufgehört, sterblich zu sein.
ellauri109.html on line 205: Sie sind gestorben, sonst hätten wir sie nicht gegrabt.
ellauri109.html on line 206: Sie führen fort da unten, biologisch abbaubar zu sein.
ellauri109.html on line 234: Ruth Benedict syntyi New Yorkissa ja valmistui Vassar Collegesta vuonna 1909. Vuonna 1919 hän meni opiskelemaan Columbian yliopistoon, jossa hän opiskeli Franz Boasin oppilaana, ja valmistui filosofian tohtoriksi vuonna 1923. Margaret Mead, jonka kanssa Benedictillä epäillään olleen romanttinen suhde, lanseerasi näihin muistelmiin avaintermin Kubilabala! Liiku horisontaalisesti! Boasin kiihkeä egalitarismi vaikutti Benedictiin, joka jatkoi sitä tutkimuksissaan ja kirjoituksissaan. Benedict oli rasismin ja uskonnollisen kiihkoilun suorapuheinen vastustaja. Suvaitsevaisuus korostui kaikessa hänen työssään.
ellauri109.html on line 266: Kun opiskelijana luin puheaktiteoreetikkoja, Austin tuntui järkimieheltä mutta Searlen sepustuxet oli puhasta potaskaa. Ja kuinka oikeassa olinkaan, Searlen pussista ei löydy puhtaita jauhoja vaan tappavaa kaliumia. Likainen mieli jonka aivoille paras palkinto ois niskalaukaus. Huomasin sen 26-vuotiaana alle kymmenessä minuutissa kuten Phil Rothin vanhemmat. Talk about serendipity.
ellauri109.html on line 270: In 2000 Searle received the Jean Nicod Prize; in 2004, the National Humanities Medal; and in 2006, the Mind & Brain Prize. He was elected to the American Philosophical Society in 2010. Searle's early work on speech acts, influenced by J. L. Austin and Ludwig Wittgenstein, helped establish his reputation. His notable concepts include the "Chinese room" argument against "strong" artificial intelligence.
ellauri109.html on line 272: In the late 1980s, Searle, along with other landlords, petitioned Berkeley's rental board to raise the limits on how much he could charge tenants under the city's 1980 rent-stabilization ordinance. The rental board refused to consider Searle's petition and Searle filed suit, charging a violation of due process. In 1990, in what came to be known as the "Searle Decision", the California Supreme Court upheld Searle's argument in part and Berkeley changed its rent-control policy, leading to large rent-increases between 1991 and 1994. Searle was reported to see the issue as one of fundamental rights, being quoted as saying "The treatment of landlords in Berkeley is comparable to the treatment of blacks in the South ... our rights have been massively violated and we are here to correct that injustice." The court described the debate as a "morass of political invective, ad hominem attack, and policy argument".
ellauri109.html on line 274: Shortly after the September 11 attacks, Searle wrote an article arguing that the attacks were a particular event in a long-term struggle against forces that are intractably opposed to the United States, and signaled support for a more aggressive neoconservative interventionist foreign policy. He called for the realization that the United States is in a more-or-less permanent state of war with these forces. Moreover, a probable course of action would be to deny terrorists the use of foreign territory from which to stage their attacks. Finally, he alluded to the long-term nature of the conflict and blamed the attacks on the lack of American resolve to deal forcefully with America's enemies over the past several decades.
ellauri109.html on line 290: Pikku ilmiantaja, kielijä, häpeä, nöyryytys. Peppu haluu työntyä psykiatrin syliin. Häpeällisiä salaisuuxia, petollinen, epälojaali, tuomittavia rikoxia. Juutalaisten kabaalien avainällösanoja. Näitä sit joku Nietzsche koitti karistaa karvoistaan kuin koira kirppuja ja sai ne vaan korvatuxi yhtä kehnoilla nazisanoilla.
ellauri109.html on line 327: Later it turns out that Kohlhaas has on his person papers that contain important information about the House of Saxony.
ellauri109.html on line 349: http://gab.com/SwanOfTuonela
ellauri109.html on line 383: Flaubert's dozens of long letters to her, in 1846–1847, then especially between 1851 and 1855, are one of the many joys of his correspondence. Many of them are a precious source of information on the progress of the writing of Madame Bovary. In many others, Flaubert gives lengthy appreciations and critical comments on the poems that Louise Colet sent to him for his judgment before offering them for publication. The most interesting of these comments show the vast differences between her and him on the matter of style and literary expression, she being a gushing Romanticist, he deeply convinced that the writer must abstain from gush and self-indulgence.
ellauri109.html on line 387: En 1840, le journaliste Alphonse Karr attribue la paternité de l'enfant qu'elle porte à son amant Victor Cousin dans un article intitulé Une piqûre de Cousin. Furieuse, Louise Colet l'agresse avec un couteau de cuisine qu'elle lui plante dans le dos. Alphonse Karr s'en tire avec une égratignure, et renonce à porter plainte au grand soulagement de Victor Cousin. Il se contente de mettre le couteau dont elle avait voulu le frapper sur une étagère avec cette inscription «Donné par Madame Louise Colet (Dans le dos)». Louise Colet est inhumée dans le vieux cimetière de Verneuil-sur-Avre, où résidait sa fille. En 2016, sa tombe est à l'abandon.
ellauri109.html on line 389: Bien que jouissant d'une célébrité personnelle et d'un succès littéraire certains à son époque, l’œuvre de Louise Colet a connu un certain déclin au cours du XXe siècle, absente de la plupart des manuels d'histoire littéraire. Sa rupture difficile avec Gustave Flaubert à partir de 1856 pourrait y être pour quelque chose, celui-ci ayant dès lors dénigré fermement l’œuvre de son ancienne maîtresse, que d'autres comme Victor Hugo acclamaient.
ellauri109.html on line 413: C’est en référence à la chanson de Gavroche dans Les Misérables de Victor Hugo : « Je suis tombé par terre, c’est la faute à Voltaire, le nez dans le ruisseau, c’est la faute à Rousseau. » La faute est à Flaubert car c’est un homosexuel qui s’ignore.
ellauri109.html on line 421: "Ce matin à midi, cher et pauvre vieux, j’ai reçu ta bonne et longue lettre tant désirée. Elle m’a remué jusqu’aux entrailles. J’ai mouillé. Comme je pense à toi, va ! inestimable bougre ! Combien de fois par jour je t’évoque, et que je te regrette ! Si tu trouves que je te manque, tu me manques aussi [...]
ellauri109.html on line 423: [...] Je doute que les femmes vaillent les hommes ; la laideur de ceux-ci ajoute beaucoup comme Art. [...] Puisque nous causons de bardaches, voici ce que j’en sais. Ici, c’est très bien porté. On avoue sa sodomie et on en parle à table d’hôte.
ellauri109.html on line 443: Il donnera plus tard, pour cause de leur rupture, son refus d’une aliénation tant physique que sentimentale, qui revient selon lui à une forme d’abdication virile, de castration.
ellauri109.html on line 451: Flaubert se donne pour mission urgente de la sauver des séductions du sirupeux : « leur poésie est une bavachure d’eau sucrée. Siirapinlitkutusta. J’aime l’ordure, comme dans Rabelais qui n’est point du tout un homme à gaudrioles.
ellauri109.html on line 457: Flaubert n’est pas dupe. Il administre à cette innocente douteuse une morale qui mériterait d’être ajoutée au Dictionnaire des idées reçues : « Il est dans les idées reçues qu’on ne va pas se promener avec un homme au clair de lune pour admirer la lune. » Mais Musset a beau être diminué, il a été célèbre, ils se voient, tandis que Flaubert, tout mâle qu’il est, reste bien abstrait dans sa retraite de Croisset, à se battre comme un forcené avec l’expression. Il n’est pas facile d’être longtemps l’amante d’un obscur ermite ni de faire l’amour par correspondance. Le but est atteint puisque Flaubert s’interroge sous les yeux de Louise : « Ai-je été jaloux, moi, dans tout ça ? — Il se peut.
ellauri109.html on line 463: Flaubert liikuttuu enemmän Fontainen puluista kuin koko Lamartinen tuotannosta. Ihan pelkästä aiheesta! No nehän olikin sateenkaaripuluja. La fable est mentionnée par Horace comme « les deux pigeons si connus » dans ses Épîtres en 19 ou 18 av. J.-C. Horatius ja sen Fuscus oli kuin Nemin far och pappa.
ellauri109.html on line 474: Translations of the fable were familiar enough in Britain but the subject of male bonding left some readers uneasy (as it very obviously did Elizur Wright). Eventually there appeared an 18th-century version in octosyllabic couplets that claimed to be ‘improved from Fontaine’. Here the couple are a male and female named Columbo and Turturella.
ellauri109.html on line 505: What artichokes tell us about the pandemic: That the immediate appeal of Roth’s early books is the antic sex and impious humor.
ellauri109.html on line 507: From the start, critics complained about the ostensible sameness of Roth’s books, their narcissism and narrowness—or, as he himself put it, comparing his own work to his father’s conversation, “Family, family, family, Newark, Newark, Newark, Jew, Jew, Jew.” Roth turned self-obsession into art. He was a consummate bullshit artist.
ellauri109.html on line 517: When Updike, in the eighties, felt the sour breath of potential biographers on his neck, he tried to preëmpt his pursuers by writing a series of autobiographical essays about such topics as the Pennsylvania town where he grew up, his stutter, and his skin condition. The resulting collection, “Self-Consciousness,” is a dazzlingly intimate book, but his imagination and industry did more to draw biographical attention than to repel it. In the weeks before his death, of lung cancer, in early 2009, he continued to write, including an admiring review of Blake Bailey’s biography of John Cheever. And five years later there it was: “Updike,” a biography by Adam Begley.
ellauri109.html on line 519: In Roth’s “Exit Ghost” (2007), the last of the Zuckerman books, half a century has elapsed since the visit with Lonoff. Zuckerman, suffering from prostate cancer, has been sapped of his physical and creative vitality. Yet his greatest anxiety does not concern his impotence and incontinence, or his deteriorating short-term memory. He fears, above all, the tyranny of the biographer.
ellauri109.html on line 523: Zuckerman considers the biographer a ruthless seducer, out to cut the artist down to comprehensible and assailable size—to displace the fiction with the real story. And this Zuckerman cannot bear. He was unnervingly present, a condor on a branch, unblinking, alive to everything.
ellauri109.html on line 539: Roth mined his life for his characters from the beginning. He also found himself liberated, as the fifties wore on, by the example of two older Jewish-American writers. Saul Bellow’s “The Adventures of Augie March” helped “close the gap between Thomas Mann and Damon Runyon,” Roth recalled. Bernard Malamud’s “The Assistant” showed him that “you can write about the Jewish poor, you can write about the Jewish inarticulate, you can describe things near at hand.”
ellauri109.html on line 541: In March, 1959, The New Yorker published Roth’s story “Defender of the Faith,” in which a Jewish enlisted man tries to manipulate a Jewish sergeant into giving him special treatment out of ethnic kinship. Various rabbis and Jewish community leaders accused Roth of cultural treason. “What is being done to silence this man?” Emanuel Rackman, the president of the Rabbinical Council of America, wrote. “Medieval Jews would have known what to do with him.”
ellauri109.html on line 547: Roth’s extramarital forays were numerous, Kleinschmidt was right about that.
ellauri109.html on line 557: His habits were those of a monk: spartan diet and furnishings, regular exercise, crew-neck sweaters, sensible shoes, and strict hours. If he was not in his studio by nine, he would think, “Malamud has already been at it for two hours.”
ellauri109.html on line 565: “Sabbath’s Theater” (1995). is probably the most profane of Roth’s novels; it was also his favorite, the book in which he felt himself to be utterly free and at his best. “Céline is my Proust,” he used to say.
ellauri109.html on line 567: Roth and Bloom divorced, miserably, in 1995. A year later, Bloom published a memoir, “Leaving a Doll’s House,” in which Roth was depicted as brilliant and initially attentive to the demands of her career, but also as unpredictable, unfaithful, remote, and, at times, horribly unkind, not least about Bloom’s devotion to her grown daughter. The book quoted incensed faxes that Roth sent Bloom at the end of their union, demanding that she pay sixty-two billion dollars for failing to honor their prenuptial agreement, and another bill for the “five or six hundred hours” that he had spent going over her lines with her.
ellauri109.html on line 571: In his fury and his hunger for retribution, Roth produced “Notes for My Biographer,” an obsessive, almost page-by-page rebuttal of Bloom’s memoir: “Adultery makes numerous bad marriages bearable and holds them together and in some cases can make the adulterer a far more decent husband or wife than . . . the domestic situation warrants. (See Madame Bovary for a pitiless critique of this phenomenon.)” Only at the last minute was Roth persuaded by friends and advisers not to publish the diatribe, but he could never put either of his marriages behind him for good. He was similarly incapable of setting aside much smaller grievances. As Benjamin Taylor, one of his closest late-in-life friends, put it in “Here We Are,” a loving, yet knowing, memoir, “The appetite for vengeance was insatiable. Philip could not get enough of getting even.”
ellauri109.html on line 575: Roth’s mental health, like his physical health, proved less than stable. There were harrowing periods of depression; a Halcion-induced breakdown; stays at a psychiatric hospital.
ellauri109.html on line 585: Why shouldn’t I be treated as seriously as Colette on this? She gave a blow job to this guy in the railway station. Who gives a fuck about that? . . . That doesn’t tell me anything. What did hand jobs mean to her? Why did she like that?”
ellauri109.html on line 597: In 2012, Roth invited Blake Bailey to his apartment, on West Seventy-ninth Street, for a kind of job interview. After quizzing Bailey on how a Gentile from Oklahoma could possibly write the life of a Jew from Newark, the deal was made. “I don’t want you to rehabilitate me,” Roth told him. “Just make me interesting.”
ellauri109.html on line 599: As he had with Miller, Roth went to great lengths for Bailey, providing him letters, drafts, a photo album featuring his girlfriends. He wrote a lengthy memorandum for Bailey on a long-term affair with a local Norwegian-born physical therapist—the model for Drenka in “Sabbath’s Theater.”
ellauri109.html on line 603: That first summer I spent a week in Connecticut, interviewing him six hours a day in his studio. Now and then we had to take bathroom breaks, and we could hear each other’s muffled streams through the door. One lovely sun-dappled afternoon I sat on his studio couch, listening to our greatest living novelist empty his bladder, and reflected that this was about as good as it gets for an American literary biographer.
ellauri109.html on line 605: We learn of Roth’s generosity with unearned money he did not need (just like JFK, who was privately stingy as hell but basked in high-visibility free-of-charge charity) of his remarkable service in getting Milan Kundera published in English.
ellauri109.html on line 609: At the University of Pennsylvania, a friend and colleague—acting, the friend admits, almost as a “pimp”—helped Roth fill the last seats in his oversubscribed classes with particularly attractive undergraduates. Roth’s treatment of a young woman named Felicity (a pseudonym), a friend and house guest of Claire Bloom’s daughter, is particularly disturbing. Roth made a sexual overture to Felicity, which she rebuffed; the next morning, he left her an irate note accusing her of “sexual hysteria.” When Bloom wrote about the incident in her memoir, Roth answered in his unpublished “Notes” with a sense of affront rather than penitence: “This is what people are. This is what people do. . . . Hate me for what I am, not for what I’m not.”
ellauri109.html on line 661: Obit anus abit onus. Kuoli akka väistyi taakka. (Arthur Schopenhauer)
ellauri109.html on line 666: On 1 December 1663 Dryden married the royalist sister of Sir Robert Howard—Lady Elizabeth. Dryden's works occasionally contain outbursts against the married state but also celebrations of the same. Little is known of the intimate side of his marriage. Lady Elizabeth bore three sons and outlived her husband. Se sai sitten luritella tota abit onusta, kun anus-Jussi kuoli ensinnä.
ellauri109.html on line 668: On 1 December 1663 Dryden married Lady Elizabeth Howard (died 1714). The marriage was at St. Swithin's, London, and the consent of the parents is noted on the licence, though Lady Elizabeth was then about twenty-five. She was the object of some scandals, well or ill founded; it was said that Dryden had been bullied into the marriage by her playwright brothers. A small estate in Wiltshire was settled upon them by her father. The lady's intellect and temper were apparently not good; her husband was treated as an inferior by those of her social status. Oi, monitoinikone! Olli, minä olen mistelin alla! (Doris ja sen menestynyt mies on etelässä joululomalla.)
ellauri109.html on line 669: Lady Elizabeth Dryden survived her husband, but went insane soon after his death. Their 3 children did not continue the line.
ellauri109.html on line 692: The tripartite poem falls into three parts: the first is a description of the different religious denominations, in which the Roman Catholic church appears as a milk-white hind part, the Church of England as a panther, the Independents as a bear, the Presbyterians as a wolf, the Quakers as a hare, the Socinians as a fox, the Freethinkers as an ape, and the Anababtists as a boar.
ellauri109.html on line 706: Dryden potkittiin pois Royal Societystä kun sillä oli jäsenmaxut rästissä. Shadwell vei siltä poeta laureatuxen paikan kun Dryden ei pokkuroinut protestanttisia Wilhoa ja Mariaa. Oliko viirikukko ruostunut? Dryden's main goal in the satiric verse: the mock-heroic Mac Flecknoe, was to "satirize Shadwell, ostensibly for his offenses against literature but more immediately we may suppose for his habitual badgering of him on the stage and in print." Thomas Shadwell succeeded him as Poet Laureate, and he was forced to give up his public offices and live by the proceeds of his pig pen.
ellauri109.html on line 708: Of Dramatick Poesie (1668) was arguably the best of his essays. Unsurprisingly, Dryden constantly defended his own literary practice.
ellauri109.html on line 727: And thrice about her neck my arms I flung,
ellauri109.html on line 747: Later generations considered Dryden's absence of sensibility a fault. He was dry like a digestive bisquit.
ellauri109.html on line 749: One of the first attacks on Dryden's reputation was by William Wordsworth, who complained that Dryden's descriptions of natural objects in his translations from Virgil were much inferior to the originals. However, several of Wordsworth's contemporaries, such as George Crabbe, Lord Byron, and Walter Scott (who edited Dryden's works), were still keen admirers of Dryden.
ellauri109.html on line 750: John Keats admired the "Fables. " Matthew Arnold famously dismissed him. T. S. Eliot wrote that he was "his ancestor," and had like Eliot a "commonplace mind."
ellauri109.html on line 783: Leah had experienced many calamities long before the loss of her baby. As a child, she and her family had joined thousands of Jews fleeing violence in Yemen. They were robbed as they trekked from one end of the country to the other and Leah was reduced to begging for food. Then they were rescued in an airlift known as Operation Magic Carpet.
ellauri109.html on line 785: They had arrived, malnourished and penniless, during the first Arab-Israeli war.
ellauri109.html on line 797: Two draft notices arrived in the post simultaneously. One for Hagit - and one for Hanna. This is another hallmark of missing baby stories.
ellauri109.html on line 801: Many Yemenite Jews spent periods in transit camps before being settled in homes, and stories of babies going missing began to arise immediately.
ellauri109.html on line 813: She went in search of documents that would reveal the truth about what happened to Hanna, and was deeply disturbed by what she found.
ellauri109.html on line 814: Like Leah, most parents received no information about their child's grave. When they did, in some cases it transpired that the grave was empty, or DNA tests showed that the body was not theirs.
ellauri109.html on line 821: "And even worse there are healthy babies who died from an experimental treatment. It's a crime, it was on purpose, and it led to their death."
ellauri109.html on line 827: "Zionism - what is it really about?" asks Rafi Shubeli, a Yemenite-Israeli historian and activist from the group Our Brothers Do Exist.
ellauri109.html on line 840: "It's probably the most tragic story of the return of Jews to Israel."
ellauri109.html on line 844: She is encouraged by a few cases in which adults in Israel and abroad found out they had been adopted, and managed to trace their Yemenite parents. She is still waiting to find out if there is a match for her.
ellauri109.html on line 846: At a beachside cafe in Haifa, I meet a philosopher who is physical about how his life was shaped by being snatched.
ellauri109.html on line 850: His mother, who had been unable to conceive, revealed she had brought him home from a small orphanage, aged three.
ellauri109.html on line 854: MyHeritage was able to use that to trace a grave for a woman who had died 17 years ago.
ellauri109.html on line 857: His biological siblings had never been told of the existence of an older brother and were unable to explain the circumstances of his adoption.
ellauri109.html on line 858: However, they were able to give some information on his roots and Yehuda is delighted to be getting to know them better.
ellauri110.html on line 41:
ellauri110.html on line 45:
ellauri110.html on line 58: Okay, here goes nothing. The entire poem consists of just three lines, with 17 syllables in total. The first line is 5 syllables The second line is 7 syllables The third line is 5 syllables
ellauri110.html on line 117: The author (Kulliverbi) sets out as captain of a ship. His men conspire against him, confine him a long time to his cabin, and set him on shore in an unknown land. He travels up into the country. The Yahoos, a strange sort of animal, described. The author meets two Houyhnhnms.
ellauri110.html on line 126: The Houyhnhnms are rational equine beings and are masters of the land, contrasting strongly with the Yahoos, savage humanoid creatures who are no better than beasts of burden, or livestock. Whereas the Yahoos represent all that is bad about humans, Houyhnhnms have a settled, calm, reliable and rational society. Gulliver much prefers the Houyhnhnms' company to the Yahoos', even though the latter are biologically closer to him.
ellauri110.html on line 135: It is possible to interpret the Houyhnhnms in a number of different ways. One interpretation could be a sign of Swift's liberal views on race, or one could regard Gulliver's preference (and his immediate division of Houyhnhnms into color-based hierarchies) as absurd and the sign of his self-deception. It is now generally accepted that the story involving the Houyhnhnms embody a wholly pessimistic view of the place of man and the meaning of his existence in the universe. In a modern context the story might be seen as presenting an early example of animal rights concerns, especially in Gulliver's account of how horses are cruelly treated in his society and the reversal of roles. The story is a possible inspiration for Pierre Boulle's novel Planet of the Apes.
ellauri110.html on line 137: Book IV of Gulliver's Travels is the keystone, in some ways, of the entire work,[citation needed] and critics have traditionally answered the question whether Gulliver is insane (and thus just another victim of Swift's satire) by questioning whether or not the Houyhnhnms are truly admirable. Gulliver loves the land and is obedient to a race that is not like his own. The Houyhnhnm society is based upon reason, and only upon reason, and therefore the horses practice eugenics based on their analyses of benefit and cost. They have no religion and their sole morality is the defence of reason, and so they are not particularly moved by pity or a belief in the intrinsic value of life. Gulliver himself, in their company, builds the sails of his skiff from "Yahoo skins".
ellauri110.html on line 152: In the shipping lanes he is rescued by a Portuguese sea captain, a level-headed individual albeit full of concern for others, whose temperament at one level appears intermediate between the calm, rational Houyhnhnms of Houyhnhnmland and the norm of corrupt, European humanity, which Gulliver no longer distinguishes from Houyhnhnmland's wild Yahoos. Gulliver can speak with him, and though now disaffected from all humanity, he began to tolerate his company. Gulliver is returned to his home and family, finds their smell and look intolerable and all his countrymen no better than "Yahoos", purchases and converses with two stabled horses, tolerates the stable boy, and assures the reader of his account's utter veracity.
ellauri110.html on line 302: The first mention of the story dates back to 26 November 1895 when Chekhov, writing from Melikhovo, informed his correspondent Elena Shavrova: "I am writing now a small story called 'My Bride'." [Моя невеста, Moya nevesta]." He went on: "Once I had a bride... That is what they'd called her: Missyuss. My love for her was strong. That is what I am writing about." Whom did he mean exactly, remained unclear.
ellauri110.html on line 304: The domestic circumstances were apparently not suitable for writing and the work proceeded in fits and starts. "Still cannot finish a small novella I am now engaged with: guests interfere. Starting with 23 December crowds of people are there in my house, I crave for solitude, but as soon as I find myself on my own, I feel nothing but resentment and disgust, remembering how the day had been thrown away. Eating and chatting, eating and chatting all day long," he complained in a 29 December letter to Alexey Suvorin. According to Chekhov's 17 March letter to Viktor Goltsev, the story had been completed in early March.
ellauri110.html on line 320: The painter discovers a kindred spirit in Lydia's younger sister Zhenya, a dreamy and sensitive girl who spends her time reading, admiring him painting and having long walks. The two fall in love, and an evening comes when, after a walk, the painter lets his feelings out in a passionate outburst. Zhenya responds in kind, but feels she has to tell her mother and sister about their love immediately.
ellauri110.html on line 344: The diary gives a detailed account of Pepys's personal life. He was fond of wine, plays, and the company of other people. He also spent time evaluating his fortune and his place in the world. He was always curious and often acted on that curiosity, as he acted upon almost all his impulses. Periodically, he would resolve to devote more time to hard work instead of leisure. For example, in his entry for New Year's Eve, 1661, he writes: "I have newly taken a solemn oath about abstaining from plays and wine…" The following months reveal his lapses to the reader; by 17 February, it is recorded, "Here I drank wine upon necessity, being ill for the want of it."
ellauri110.html on line 349: Propriety did not prevent him from engaging in a number of extramarital liaisons with various women that were chronicled in his diary, often in some detail when relating the intimate details. The most dramatic of these encounters was with Deborah Willet, a young woman engaged as a companion for Elisabeth Pepys. On 25 October 1668, Pepys was surprised by his wife as he embraced Deb Willet; he writes that his wife "coming up suddenly, did find me imbracing the girl con [with] my hand sub [under] su [her] coats; and endeed I was with my main [hand] in her cunny. I was at a wonderful loss upon it and the girl also...." Following this event, he was characteristically filled with remorse, but (equally characteristically) continued to pursue Willet after she had been dismissed from the Pepys household. Pepys also had a habit of fondling the breasts of his maid Mary Mercer while she dressed him in the morning.
ellauri110.html on line 351: Pepys may also have dallied with a leading actress of the Restoration period, Mary Knep. "Mrs Knep was the wife of a Smithfield horsedealer, and the mistress of Pepys"—or at least "she granted him a share of her favours". He called her husband "an ill, melancholy, jealous-looking fellow" and suspected him of abusing his wife. Knep provided Pepys with backstage access and was a conduit for theatrical and social gossip. When they wrote notes to each other, Pepys signed himself "Dapper Dickey", while Knep was "Barbry Allen" (a popular song that was an item in her musical repertory).
ellauri110.html on line 355: Samuel Pepys führte ein Tagebuch von 1.25M Wörtern vom Alter 27 (1660) bis 36 (1669). Er stammte aus armen Verhältnissen. Im Alter von 25 heiratete er ein 15-jähriges Mädchen Elizabeth StMichel als Faktotum seinem Vetter, Richard Montague, Earl of Sandwich. Er stieg auf in der Marineverwaltung. Er wurde für Pabstliche Einstellungen im Tower eingestellt. Er rang mit seinem noch zu bezähmenden Geschlechtstrieb.
ellauri110.html on line 363: Sam petti Bettyä minkä ehti, mutta ehti olla silti mustasukkainen. Kun Betty meni tanssitunnille, Sam kokeili sen hameen alta onko sillä pikkuhousuja. 6. Februari 1660 hatte Sam Fräulein Ann "einmal so richtig probiert". "Ich tat mit ihr was ich wollte, jedoch nicht die Hauptsache." Ihr gefiel die Ehe so wenig, dass sie ihn schon zweimal innerhalb der Stunde "ranliess". "Nach vielerlei Protesten habe ich zu meinem grossen Vergnügen dort angelangt, wohin ich wollte." Annettuaan vaimo Bettylle mustan silmän Piips meni toisen Bettyn pakeille: "Ich wollte es, und ich nahm sie gegen ihren Willen." Als Betty ein Kind erwartete, tat er mit Dolly was er wollte: "Ich wäre zu allem fähig gewesen."
ellauri110.html on line 365: Sit tuli paljastus, kun Betty yllätti Pepysin nuoren apulaisen hameen alta. "Ich hatte meine Hand ind ihrer Muschi." Piips kielsi kaiken mutta raapusteli päiväkirjaan seuraavan: "Die Wahrheit is, dass ich dieses junge Mädchen liebend gern entjungfernt hätte, was mir zweifellos geglückt wäre, hätte ich die Zeit mit ihr gehabt." Nach diesem Unfall schlief er öfters mit seiner Betty, und "ich glaube sie hatte mehr Freude daran als je zuvor in unserer Ehe." Betty kuoli kuumeeseen Helmin ikäisenä eli 29-vuotiaana. Piips ei mennyt uusiin naimisiin vaan bylsi siitä lähin ketä tahtoi milloin teki mieli.
ellauri110.html on line 377: Esikoisteos Onnellisesti valittaen toi Westerbergin julkisuuteen. Sitä pidettiin kuvausvoimaisena ja visuaalisesti rikkaana. Runoilijana häntä on verrattu Rabbe Enckelliin. (No toi ei paljon auttanut, kekä se Rabbe sitten on?) Onnellinen valittaja on Handekin.
ellauri110.html on line 493: "Jos Kawabata oli arvoituksellisen hellä, Tanizaki viiltää. Hänen pääteoksenaan pidettiin Makiokan sisaruksia ja niin taitaa olla yhä. Itselleni läheisempi oli kuitenkin Kukin makunsa mukaan; niinkin läheinen, että opettelin sanomaan sen japaniksi. Jotenkin näin se kuului: “Tade kuu mushi.”" Muistelmissa s. 156 Hande sekoittaa kumpi häiskistä sen kirjoitti. Menee mullakin kyllä kirjailijaheput sekaisin (kz. tämä albumi).
ellauri110.html on line 505: Hande taitaa ennen kaikkea olla pelkuri. Ilman viinaa Hande alkaa tuntea jopa ahtaanpaikan kammoa. No se on uutta, niihinhän se on pyrkimällä pyrkinyt. Se otti ensin rohkaisuryyppyjä ja sen päälle tabuina ataraxia. Kun sillä ei ole kumpaakan on sillä skagis. Sellainenhan oli myös Philip Roth. Hemmetti mikä turisti! Sitä pitää koko ajan viihdyttää, se ei pysy paikallaan, ilo ilman viinaa on teeskentelyä. Sillä ei ole mitään sisäistä elämää paizi toi oman pään peilailu. Tykkäsin, en tykännyt.
ellauri110.html on line 818: Latvabeitä
ellauri110.html on line 832: Joku Parland piti mulle yliopistolla ryssän kurssia, tokko Oliver? Henry oli homo ja Oscar psykiatri joka hommas Handelle armeijasta latvabeen paperit.
ellauri110.html on line 839: Joku Parland piti ryssän kurssia, oisko ollut Oliver? Henry oli homo ja Oscar psykiatri joka hommas Handelle latvabeen paperit.
ellauri110.html on line 858: Hande oli ollut jollain interreilityyppisellä opiskelijapanoreisulla Pariisissa josta se kirjoitteli latvabeenä Tilkassa. Kaupunkia on helpompi rakastaa kuin ihmistä, ja tavaroita myös. Ne eivät odota minulta mitään, senkun rakastaa. Sama koskee kuolleita. Saan olla oma izeni ja nekin kaikin mokomin.
ellauri110.html on line 943: Eliseo Diego (La Habana, 2 de julio de 1920-Ciudad de México, 1 de marzo de 1994) fue un poeta cubano, padre del escritor muy mejor Eliseo Alberto.
ellauri110.html on line 944: Nacido Eliseo de Jesús de Diego y Fernández Cuervo, fue hijo del asturiano Constante de Diego González (01/01/1877-12/01/1944) y de la cubana Berta Fernández Cuervo y Giberga (21/11/1891-05/08/1981). Creció, hasta los nueve años, en la finca Villa Berta, en Arroyo Naranjo, pueblo cercano a La Habana. En 1926 viajó con su familia por Francia y Suiza, viaje este que Eliseo consideraba clave en su formación poética.1
ellauri110.html on line 948: Pablo Armando Fernández (Central Delicias, Oriente, Cuba, 2 de marzo de 1929) es un destacado poeta y narrador cubano, Premio Nacional de Literatura.
ellauri110.html on line 954: Pablosta ei ole yhtään maxutonta valokuvaa. Enkunkielinen Wikipedia antaa sanallisen kuvauxen:
ellauri110.html on line 956: "He has a movie poster face with a full mane of white hair and a Rasputin like goatee, like a more handsome Uncle Ben. Since his return shortly after the revolutionary victory he has been in and out of favor, then in again. Fernández has settled comfortably into a position of responsibility and respect. He is one of the OWs, the Official Writers."
ellauri110.html on line 959: Tästä Pablon runosta Hande piti erityisesti (ylläri):
ellauri110.html on line 962:
ellauri110.html on line 969: Valikoiman nimiruno oli myös Handea koskettava, kun Pablo ei saa yhteyttä kehenkään. On aivan katveessa. Narsismista todistaa säe "Kukaan ei näe minua." Normaalimpi sanoisi "En näe ketään." Hande on lopettanut kuubalaisten sauhuttelun, sauhuaa vaan turistina maailmalla kazomassa Pappa Hemingwaun laitimmaista venettä. Sen nimi oli Pilari. Hemingwaun tappamien eläinten päät ovat vielä seinällä. Joissakuissa ne herättävät someraivoa, massahysterian kaltaista. Handesta ne puolustavat paikkaansa. Paskiaiset puolustavat paskiaisia.
ellauri110.html on line 976: Faabeli
ellauri110.html on line 989: Lähestyttäessä loppupelejä Hande joutuu miettimään, mitä saa kertoa ja mitä fabuloida. Kuolleista ja varsinkin elävistä. Siinä suhteessa paasailu on mukavempaa, senkun paasaa, kun kukaan ei pääse lukemaan. Onhan se tietysti vielä solipsistisempää kuin Handen jaaritus. Hande sanoo plokissa: Lue pliis mun muistelmat, tää pyyntö tulee suoraan sydämestä. Mixi se on sille niin vitun tärkeetä? Kai se on taas kalastelemassa kehuja, tai Belovin Salen lailla ajattelee että lukijat pitää sen meemit elossa. Se on älyvapaata, mutta niin ajattelevat kaikki kirjailevat narsistit.
ellauri110.html on line 997: C´est en 1794 qu´il écrit le Voyage autour de ma chambre, au cours des quarante-deux jours d´arrêts qui lui sont infligés dans sa chambre de la citadelle de Turin pour s´être livré à un duel contre un officier piémontais du nom de Patono de Meïran, dont il est sorti vainqueur. Un premier duel l´avait déjà opposé à un autre camarade, le lieutenant Buonadonna15. Il est nommé capitaine de l´armée sarde le 26 janvier 1797. Sa carrière militaire ne présente pas de perspectives très favorables après 16 ans de service ! Mais le sort va en décider autrement.
ellauri110.html on line 1035: Näistä suotuisammista tunnelmista mätkähdetään takaisin tuttuun Mäkelään kun se sanoo saxalaisia Grabsprucheja mukaillen: ihminen ei kuole heti kuoltuaan vaan elää vielä niinkauan kuin se muistetaan. Höh, kuolihan se, vainajaa sitten muistellaan. Ei se hyppää jostain puskasta ja sanoo kuin Alexis Kivi mä elän! Alexis ei olis voinut olla enemmän väärässä.
ellauri110.html on line 1048: “Once upon a time, mendicants, there was a Teacher called Araka. He was a religious founder and was free of sensual desire. He had many hundreds of disciples, and he taught them like this: ‘Brahmins, life as a human is short, brief, and fleeting, full of pain and misery. Think about this and wake up! Do what’s good and live the spiritual life, for no-one born can escape death.
ellauri110.html on line 1050: It’s like a drop of dew on a grass tip. When the sun comes up it quickly evaporates and doesn’t last long. In the same way, life as a human is like a dew-drop. It’s brief and fleeting, full of pain and misery. Think about this and wake up! Do what’s good and live the spiritual life, for no-one born can escape death.
ellauri110.html on line 1062: It’s like a cow being led to the slaughter. With every step she comes closer to the slaughter, closer to death. In the same way, life as a human is like a cow being slaughtered. It’s brief and fleeting, full of pain and misery. Think about this and wake up! Do what’s good and live the spiritual life, for no-one born can escape death.’
ellauri110.html on line 1064: Now, mendicants, at that time human beings had a life span of 60,000 years. Girls could be married at 500 years of age. And human beings only had six afflictions: cold, heat, hunger, thirst, and the need to defecate and urinate. But even though humans were so long-lived with so few afflictions, Araka still taught in this way: ‘Life as a human is short, brief, and fleeting, full of pain and misery. Think about this and wake up! Do what’s good and live the spiritual life, for no-one born can escape death.’
ellauri110.html on line 1066: These days it’d be right to say: ‘Life as a human is short, brief, and fleeting, full of pain and misery. Think about this and wake up! Do what’s good and live the spiritual life, for no-one born can escape death.’ For these days a long life is a hundred years or a little more. Living for a hundred years, there are just three hundred seasons, a hundred each of the winter, summer, and rains. Living for three hundred seasons, there are just twelve hundred months, four hundred in each of the winter, summer, and rains. Living for twelve hundred months, there are just twenty-four hundred fortnights, eight hundred in each of the winter, summer, and rains. Living for 2,400 fortnights, there are just 36,000 days, 12,000 in each of the summer, winter, and rains. Living for 36,000 days, you just eat 72,000 meals, 24,000 in each of the summer, winter, and rains, including when you’re suckling at the breast, and when you’re prevented from eating.
ellauri110.html on line 1068: Things that prevent you from eating include anger, pain, sickness, sabbath, or being unable to get food. So mendicants, for a human being with a hundred years life span I have counted the life span, the limit of the life span, the seasons, the years, the months, the fortnights, the nights, the days, the meals, and the things that prevent them from eating. Out of compassion, I’ve done what a teacher should do who wants what’s best for their disciples. Here are these roots of trees, and here are these empty huts. Practice absorption, mendicants! Don’t be negligent! Don’t regret it later! This is my instruction to you.”
ellauri110.html on line 1079: The blog is intended to develop in a dialogical fashion and I hope that readers will contact me with any critical comments, whether these relate to style or content. Despite what I have just said about fiction, it is my wish that the eventual book will present an interpretation of Dostoevsky’s thought discussed that is fully defensible with regard to the available sources and I welcome any comments drawing attention to actual errors or significant misrepresentations. In this way, the blog itself will, I hope, set in motion a kind of conversation, alongside all the other amazing conversations about Dostoevsky that are happening in reality, in print, and online. This is work in progress and I hope not only to entertain and instruct but also to learn.
ellauri110.html on line 1131: There´s something very Jane Austen about this novella. Or an accelerated, less monotonous version of Tolstoy´s Anna Karenina.
ellauri110.html on line 1133: Says Sarah Awad, a little Arab looking girl. Eise paljon ymmärrä mutta voisi siihen kuvan perusteella yhtyä. Vaan ei taida tilaisuutta tulla. Handeen täytyy tyytyä.
ellauri111.html on line 37: Westerners love psychobabble. American conservatives consider Devils a definitive refutation of socialism. His writing is phantastic but his messages are delusional. The entire Russian literature is depressing. Dostoevsky is theatrical. Apparently, Fyodor improves a lot in translation.
ellauri111.html on line 93: First and Second Maccabees
ellauri111.html on line 106: Roman Catholics may tell you, "You Protestants are missing part of the Bible. We have the rest of it." These people's leaders (popes, priests, etc.) have led them astray to this wrong belief. This comment about missing books can throw people off, but it no longer has to. These popish additions to the Bible are commonly called the Apocrypha or sometimes the Deuterocanonical books. This is a short treatise on WHY these books are not in the Bible.
ellauri111.html on line 124: The apocryphal books were not permitted among the sacred books during the first four centuries of the real Christian church (I'm certainly not talking about the Catholic religion. The Roman Catholic "Church" is not Christian).
ellauri111.html on line 126: The Apocrypha contains fabulous statements which not only contradict the "canonical" scriptures but themselves. For example, in the two Books of Maccabees, Antiochus Epiphanes is made to die three different deaths in three different places. Failed born again Christians can expect a maximum of 2.
ellauri111.html on line 132: 2 Maccabees 12:43-45, 2.000 pieces of silver were sent to Jerusalem for a sin-offering...Whereupon he made reconciliation for the dead, that they might be delivered from sin.
ellauri111.html on line 152: Because of these and other reasons, the apocryphal books are only valuable as ancient documents illustrative of the manners, language, opinions and history of the East.
ellauri111.html on line 156: The King James translators never considered the Apocrypha the word of God. As books of some historical value (e.g., details of the Maccabean revolt), the Apocrypha was sandwiched between the Old and New Testaments as an appendix of reference material. This followed the format that Luther had used. Luther prefaced the Apocrypha with a statement:
ellauri111.html on line 158: "Apocrypha--that is, books which are not regarded as equal to the holy Scriputres, and yet are profitable and good to read." King James Version Defended page 98.
ellauri111.html on line 160: In 1599, TWELVE YEARS BEFORE the King James Bible was published, King James himself said this about the Apocrypha:
ellauri111.html on line 170: "As the Church reads the books of Judith and Tobit and Maccabees but does not receive them among the canonical Scriptures, so also it reads Wisdom and Ecclesiasticus for the edification of the people, not for the authoritative confirmation of doctrine." Jerome.
ellauri111.html on line 182: Concerning the Dead Sea Scrolls, there may be some information in them that parallels the Masoretic Text, but there are fables in them, too. I went to see the scrolls a few years ago with great expectation but found a bunch of fables. The best defense against error in any form (unauthorized Bibles and religions) is a solid knowledge of the AUTHORIZED (King James) Version of 1611 of the Bible. If you read it, forgeries become readily apparent.
ellauri111.html on line 192: Geronimo (Mescalero-Chiricahua: Goyaałé Athabaskan pronunciation: [kòjàːɬɛ́] "the one who yawns, June 16, 1829 – February 17, 1909) was a prominent leader and medicine man from the Bedonkohe band of the Apache tribe. From 1850 to 1886, Geronimo joined with members of three other Chiricahua Apache bands—the Tchihende, the Tsokanende and the Nednhi—to carry out numerous raids, as well as fight against Mexican and U.S. military campaigns in the northern Mexico states of Chihuahua and Sonora and in the southwestern American territories of New Mexico and Arizona. Geronimo's raids and related combat actions were a part of the prolonged period of the Apache–United States conflict, which started with American settlement in Apache lands following the end of the war with Mexico in 1848.
ellauri111.html on line 194: While well known, Geronimo was not a chief of the Chiricahua or the Bedonkohe band. However, since he was a superb leader in raiding and warfare, he frequently led large numbers of men beyond his own following. At any one time, he would be in command of about 30 to 50 Apaches. You and what army? asked the bluecoats with a smirk.
ellauri111.html on line 233: 
ellauri111.html on line 235: “I’ve read about it …” I answered, not wanting to risk offending him any more, though sensing that he did in fact know exactly what I had and hadn’t read.
ellauri111.html on line 241: “It’s strange,” he said, almost as if he was talking to himself. “My English and American readers don’t seem to read it very much. Of course, I do say some rude things about England in it and I know what they say in return—that’s it’s full of Russian jingoism, all very retrograde and reactionary. In my own view, though, it has some of the best things I’ve ever written in it. In fact, that’s where you’ll find this story we’re talking about right now.”
ellauri111.html on line 249: “I know, I know,” he replied consolingly. “It is a short story, but it’s also what one of my friends on this side would call ‘a thought experiment’. We can talk more of that another time, but I’m digressing. You see there’s a lot in the Diary about guilt and what it means to be guilty. Not fiction, but real life, cases that happened in Russia, in my own time, not unlike quite a lot of cases happening in your country today—alas.”
ellauri111.html on line 253: “These are difficult things to talk about, and I should emphasize that I never wanted anyone to be locked up, or beaten, or put to death for what they’d done. I’ve seen too much of what that means. Punishment isn’t the answer, but acknowledging your guilt is … the first step.”
ellauri111.html on line 255: As I’d had to admit, I hadn’t read The Diary of a Writer (actually a kind of journal that Dostoevsky published monthly and that consisted entirely of his own thoughts about issues of the day), but I did know that he had been involved in several criminal cases, some of which were about the kind of cruelty to children that Ivan Karamazov cited as evidence against the existence of God. I couldn’t remember any details, though. I felt rather like a student who hasn’t done his homework hoping that he’s not the one going to be asked the next question. Only there wasn’t anyone else to ask. In the event, Fyodor Mikhailovich let me off fairly gently.
ellauri111.html on line 263: As Fyodor Mikhailovich spoke, he became quite agitated. His face narrowed and his eyes flashed. At first he had just tapped his fingers intermittently on the arms of his chair but as he went on he started to wave his hands around with increasing energy. Whatever he had seen in the world he now inhabited, it was clear that he was still unreconciled to the outrages that adult human beings inflict on children, who, as he had said in The Brothers Karamazov, hadn’t eaten that fatal apple. I didn’t know the details of the cases he was talking about, but I couldn’t help thinking about a particularly horrifying case that had recently happened here in Scotland. I’ll spare you the details.
ellauri111.html on line 267: “But I repeat,” he continued after a moment, raising his hands dramatically, “I am not demanding the maximum penalty of the law, not even for these torturers. I do not want them imprisoned, beaten, or executed, though I understand the outrage of people who do. Remember, when Ivan asked Alyosha what to do about the general who’d had the little boy torn to pieces by his dogs, even mild, sweet-tempered Alyosha said ‘Shoot him’. But that doesn’t help either. Just because I wrote a novel called Crime and Punishment, people imagine I’m obsessed with punishing. Not at all. All I want is that the guilty are not acquitted. That their guilt is clearly stated. And that they accept it—that’s the most important of all. Let them be found guilty—and let them go free.”
ellauri111.html on line 271: “Not ‘just’ like that. No. If you’d read my Diary” (not said reproachfully, but matter of factly) “you’d have read how I imagined the judge speaking to such a person. He makes it clear that it’s not a matter of going home and forgetting about it, going back to the way things were before. No. There has to be change. In my time, the father was the authority figure in the family, but, as I—or my imaginary judge—pointed out, even fathers sometimes need to be re-educated by their children until they learn to listen to their children’s needs. I know that families are very different in your time, but, yes, parents, whoever they are, must learn to be parents to their children. I disagree with much that the prosecutor said about the Karamazov family, but he was right on one point: parents can’t just be parents by virtue of procreation, they have to become parents. And when they abuse their position and their power, they cannot hide behind their rights as parents—they have to own up. The guilty have to know that they are guilty.”
ellauri111.html on line 279: I had been quite carried away watching (as well as listening to) his peroration. He had been gradually raising his voice as well as his hands and I wondered vaguely whether Laura might have been disturbed. But all of this seemed to be at a tangent to what we had been talking about and the devastating climax of A Gentle Spirit.
ellauri111.html on line 291: “I remember. It’s unforgettable. Horrific. In a way I’m not surprised they didn’t let you publish it.”
ellauri111.html on line 303: “Exactly! It’s a performance. It’s not the heart speaking. The heart would say something very different. In fact, the heart wouldn’t need to say very much at all: it has only one thing to say, to love and to ask for love, to forgive and to ask forgiveness. We’ve been talking about people who commit crimes but won’t own up to what they’ve done, people who want to say to anyone who’ll listen: ‘Not guilty! My conscience is clear! Don’t blame me!’ But the real problem is not the evidence of the facts—did he or didn’t he do this or say that. The real problem is that this is completely back to front. The person who loves, even if they haven’t committed any crimes, is the person who wants to be guilty, who doesn’t just want to forgive but wants to be forgiven; the person who thinks of themselves not only as guilty but infinitely guilty, guilty of everything, before everyone, in fact the guiltiest one of all.”
ellauri111.html on line 333: How to get to heaven? If you ask most people this question, they might say something like, "If you do more good things than bad things, God will probably let you into heaven." No! That kind of thinking will reserve your place in hell.
ellauri111.html on line 341: We just need to repent of our sins and call on the name of the Lord Jesus Christ who already paid the penalty of our sins with his own blood on the cross about 2,000 years ago. Of course he did not remain dead--he rose from the dead on the third day, which was seen by over 500 brethren (not at once, but serially) and is now seated at the right hand of the throne of God. (We haven't got witnesses for that, but believe me he does!).
ellauri111.html on line 343: You need FAITH in the blood of Jesus to get into heaven. THE LORD JESUS CHRIST, God manifested in the flesh, WAS CRUCIFIED [nailed to the cross through his hands and his feet] FOR OUR SINS AS OUR SUBSTITUTE. Talk about scapegoat! In order to be saved and get into heaven, literally all you need to do is
ellauri111.html on line 351: This is somehow different than just trying to be good enough, which we cannot do on our own. You see it's not really at all about goodness, it's all about obedience. To be saved, WE REPENT OF OUR OLD WAYS, BELIEVE IN JESUS, AND TRY TO OBEY HIS WORD. Then, as we strive to obey him/us, he helps us to obey him/us.
ellauri111.html on line 353: You might wonder what's the diff if you still need to do 3) anyway. Wasn't the point that Christ had already paid our bills? So why can't we just go on and sin, and then go back to step 1)? Admittedly, there is the timing problem, like what the Pope had, when he had to say last of all Amen, and he ended up saying instead, "No, minä..." Jokes aside, but yes, in principle that's the way it works. It is never too late to repent, though there are a few things that are unpardonable, like making fun of the Holy Ghost, and converting to Islam (for some creeds at least).
ellauri111.html on line 359: It's all in the bible, but it is rather TLDR. So we abbreviate the good news for you as follows.
ellauri111.html on line 363: Hey you there in the back, look alive! Yes I mean you! You are about to read the most important information that you will ever read. It is called the gospel of Jesus Christ! (May be we oughta have capitalized that.)
ellauri111.html on line 365: The gospel is God's last message to mankind. If you will yield to the gospel of Jesus Christ, you will be reconciled to God and you will escape eternal damnation in hell and the lake of fire. Besides all of this, you will have abudant life right now as you walk with the Creator of the universe, the Lord Jesus Christ. All of this in spite of all the woes that the world will throw at you.
ellauri111.html on line 373: John 3:36 He that believeth on the Son hath everlasting life: and he that believeth not the Son shall not see life; but the wrath of God abideth on him.
ellauri111.html on line 385: Ah but you're supposed to feel GUILTY, because if you do you may not feel so cool to do the same thing again. That's the main point in corrective justice. Unlike retributive justice, which is really meant to knock you back. And another thing: if you feel bad about yourself, you will think of us all the better, which is nice.
ellauri111.html on line 399: According to the above verse, we still come up short even when we try to do good deeds. This is because we are not doing them under God's authority. We do them because we think they are good. We ignore what God says. Väärin sammutettu, sanoo herra isoherra.
ellauri111.html on line 410: John 14:23-24 Jesus answered and said unto him, If a man love me, he will keep my words: and my Father will love him, and we will come unto him, and make our abode with him. He that loveth me not keepeth not my sayings: and the word which ye hear is not mine, but the Father's which sent me.
ellauri111.html on line 435: (Excuse the shouting, but) THERE IS ONLY ONE WAY TO PLEASE GOD AND GET TO HEAVEN AND THAT IS THROUGH HIS ONLY BEGOTTEN SON, THE LORD JESUS CHRIST, WHO SHED HIS PRECIOUS BLOOD TO PAY FOR OUR SINS. JESUS CHRIST IS THE ONLY WAY TO GOD (ref. John 14:6). There is no other Saviour but Jesus. No one else can get us into heaven--not the pope, the Roman Catholic priest, Buddha, Muhammad, rabbis, et al. Only Jesus. He is the prophesied Jewish Messiah, the lion of the tribe of Judah, and the Son of David!
ellauri111.html on line 437: (Phew. A glass of water please. Thank you dear.) God is holy. We are sinful. By his very nature, God cannot have fellowship with us sinners. There is no amount of "good" that we can do to make up for our crimes against God. They must be punished. And the wages of sin is DEATH. Somebody has to DIE to pay for sins against God. Oh, you'll die physically--sin requires that. But you've got a choice about that SECOND DEATH where a man goes to the lake of fire that burneth with fire and brimstone....
ellauri111.html on line 457: Back to your question about looping the steps 1)-3) above:
ellauri111.html on line 499: 1 John 2:6 He that saith he abideth in him ought himself also so to walk, even as he walked.
ellauri111.html on line 508: Oh, did I already use that one above? Never mind, it's so good I can repeat it any number of times and it's always a hit.
ellauri111.html on line 536: Jesus Christ, the only begotten Son of God, came to this earth to (1) save you from the GUILT and POWER of your sins and (2) RECONCILE you unto God. Through faith in the blood of Jesus you will escape the wrath to come, have abundant life now, and heaven as your home. God will be your Father instead of your enemy--but ONLY through the blood of Jesus. The Lord Jesus Christ is the ONLY means appointed by God by which we can know God and be saved.
ellauri111.html on line 574: The Bible (specifically, The AUTHORIZED KING JAMES VERSION, available from our bookstore) is the ONLY way that we know about the Lord Jesus Christ. We do not know about our precious Lord Jesus through, the Roman Catholic "church", "the church fathers, the magisterium, the pope, councils, decrees, traditions, canon laws, the Quran, Muhammad, the Hadith, the Baptist statement of faith, John Calvin, Martin Luther, Ellen White, agnositicism, history books, the Watchtower Society, atheism, Joseph Smith, tv, the New World Testament, fake preachers, "Christian" Science, Jehovah's Witnesses, the Imam, Seventh Day Adventism, etc." Beware of copies!
ellauri111.html on line 580: If you are ready to save yourself from this untoward generation, if you are ready to reject what this wicked and perverse world has to offer, if you are ready to be safe and stay safe in God Almighty, if you want Jesus Christ as Lord of your life, if you want to be reconciled to your Creator, if you want to go to heaven, if you want to escape hell -- then put your faith in the only one who can do something about it! Do you believe that Jesus Christ died for you? Do you believe that He rose from the dead? Do you repent of your sins? Do you want to follow Jesus? Join the short line marked LAMBS on the right. Do you want to go to hell? Go to the long line on the left with a goat logo.
ellauri111.html on line 592: Some people don't know how to pray. Praying is just talking to the Lord. If you want to be saved, talk to Jesus about it. You don't have to repeat these words, but someone may say something like this--
ellauri111.html on line 614: In Acts 8:26-39, you can read about the Ethiopian eunuch who believed on the Lord Jesus Christ and was baptized by Philip in a certain water. We are only baptized one time and that is after we have truly repented and have believed on the Lord Jesus Christ. If you were baptized as a baby or in a false church, and then got saved later on, you need to get rebaptized after salvation. The previous babtism will be null and void.
ellauri111.html on line 616: You can pray and ask the Lord to lead you to a truly Christian fellowship so that you can get baptized by a Christian and discipled in the way of Christ. Note: This is a tall order these days because today is the day of apostasy. False teachers and false prophets abound on television and in churches. Excerpt from our index page:
ellauri111.html on line 625: You should confer with God about what you want to do and confess with my mouth full of soap that you believe in his holy child, Jesus. That you repent of my sins and that you believe in the death, burial and the little doubtful part of the resurrection of the Lord Jesus Christ.
ellauri111.html on line 626: After praying and making a confession of faith, end your prayer in Jesus' name and then read some suitable scriptures such as 1 Peter 3:21 and Matthew 28:18-20 aloud (Matthew 28:18-20 says to baptize in the name of the Father, and of the Son, and of the Holy Ghost), and then say something like, "Father, I am baptizing myself in the name of the Father, and of the Son, and of the Holy Ghost, in want of a holier man" and then go COMPLETELY under the water (keep your nose shut with your fingers, symbolizing death and burial with the Lord Jesus Christ) and come up again after counting to ten (symbolizing my rising to my new life in Christ Jesus)
ellauri111.html on line 636: It is a new, upright, rich, fascinating, and satisfying life. It is the Christian life. Modern, brainwashed, technological life detaches man from the outdoors and from individual thought and self expression and attaches his affections to the evils promulgated and taught on the television and in the school system. The brainwashed, technological, dependent-on-other-people, idle life gives rise to a whole host of compulsive disorders--addictions--sticky things that a person cannot seem to stop doing (maybe the activities are so much a part of their lives that they don´t even realize that they are addicted to them). Things like television watching, eating or drinking sweet sugary things compulsively, and unclean personal habits. Reading the King James Bible daily is not.
ellauri111.html on line 638: Precepts in our "Deliverance Series" have helped me tremendously and I believe that they can help many others-- including those that have been abused, hurt, and traumatized in this life. By God´s grace, we can frankly walk away from what had us bound. In reading the articles in the Deliverance Series, people can learn some of what has happened to modern man.
ellauri111.html on line 662: When we first get shaved between the thighs, we can be excited and carried away and ready to try to do everything. That was my case. One day I saw a line that said something like this "God is not in a hurry." As I recall, for some reason it settled me down some. Keep reading and obeying the word (the Bible), fulfill your daily responsibilites, and pray--you will automatically grow just as surely as a baby grows up to be an adult. We start out as babes in Christ and as we go forward reading and obeying and having our senses exercised by life experiences, we grow up and mature in the Lord.
ellauri111.html on line 666: NOTE: THERE ARE TWO GREAT WEAPONS BY WHICH THE DEVIL AND HIS AGENTS HAVE DESTROYED AND ARE DESTROYING MANKIND--THE TELEVISION AND THE SCHOOL SYSTEM. THESE THINGS ARE WORSENING AT BREAKNECK SPEED. I do not want to overload you, but babies can read while still in diapers and the sooner they can read, the sooner they can read the Bible. Learn about sanctified homeschooling at this link.
ellauri111.html on line 668: Pray. Pray and talk to God about whatever is on your heart. The Bible says to "pray without ceasing." I like to get up early in the morning while it is still dark and go to my prayer place so that I can present myself before the Lord. I search my memory for the things he allowed me to do the day before and the things he did for me. I praise him and I thank him. I pray for other people. I ask him to forgive me of my sins. When we pray to God, we need to be real. Pray about whatever is real for you at that time. You can praise God and his holy child, Jesus. You can glorify him for what he has done for you, you can thank him for what he has done for you, you can ask him to help you to overcome sin, you can ask him to help you in your daily tasks, you can ask him to show you the way that you should go, and more. The joy of the Lord is your strength (ref. Nehemiah 8:10). And when you pray, pray in Jesus´ name (John 14:13-14; John 15:16; John 16:23).
ellauri111.html on line 677: You can also order a hymn book from us. I have The New National Baptist Hymnal (Published in 1977 with KJV readings [Note: This website makes no money for any of these recommendations or links]. I am not a Baptist or any other name/denomination found outside of the Authorized King James Bible). I also have another hymnal entitled, Praise! Our Songs and Hymns (KJV) (always get KJV materials. KJV stands for "King James Version." Don't get "New" King James Version (NKJV) or "NIV"--these are two of many counterfeit Bibles.) Hymnals include the musical notes and lyrics. If you can play an instrument, you can learn many songs. We should think about the words of the various hymns to see if they are based on the Bible or not. Don't use jew´s harp, kazoo or electric guitar, however. Or comb and toilet paper either, that would be blasphemy.
ellauri111.html on line 679: There is a wicked man coming that Revelation 13 calls, "the beast." He is an antichrist. He is a man of sin. He is soon to make his appearance on the earth and by peace he shall destroy many. The saints are going to go through deep waters--but hold on to Jesus. Don´t ever renounce him or deny him no matter what. You know what you believe in--the Lord Jesus Christ who is the Creator of heaven and earth and all that in them is. Read more here about the coming of the beast. Jesus said that he that endureth to the end, the same shall be saved. Jesus Christ is God manifested in the flesh. He also said that he would be with us alway, even unto the end of the world, Amen. At the beginning of our index page, there is letter. There are words there for you. Please read it from the beginning.
ellauri111.html on line 687: Once you get saved, the devil will try to make sure that you encounter false doctrine. Your faith is tender and you may be prone to believe anything people tell you about the Bible (that's why you need to read it for yourself everyday). Please heed these warnings:
ellauri111.html on line 699: "Contemplative" prayer is essentially an old occult technique adjusted to the ignorant church people. It can bring up that yoga kundalini serpent power. With open eyes, one can see this type of technique being magnified in society--I saw a book for magic in a place for shipping goods and for photocopies, office supplies, etc. I looked on the back of the book, it was the same technique as the church people are using. This is spreading like wildfire and not just amongst false (or extremely ignorant) brethren, it is throughout society. Revelation 13:8 teaches us that all people who are not in the book of life of the Lamb slain from the foundation of the world will worship the beast. Revelation 13:4 says that all the world will worship the dragon which gave power unto the beast--we learn from Revelation 12 that THE DRAGON IS SATAN. In the ecumenical movement (all the religions getting together in "peace") and under a "meditative" spirituality, Hindus, Buddhists, Roman Catholics, church people, atheists, Muslims, cabalists, new agers, etc. can get together and have a "meditation" session with no problems. This is not for the future, it is already happening, I picked up a brochure about some sessions while at a library. In Contemplative prayer, church people are calling the devil by the Lord's name. I read that many of them will not listen to the scriptures when confronted with the truth--they do not know the Lord's voice, they are not his sheep. Worldly people are under the devil and they despise holiness and speak against it as "legalism" or even as heresy or false doctrine. I have seen extreme antinomianism in Baptist churches. They derisively call work-out-your-own-salvation-with-fear-and-trembling discipleship "Lordship salvation". If a person does not obey the Lord, they are not saved. The reader may wish to see our article, Lordship Salvation.
ellauri111.html on line 705: FLEE FROM "CONTEMPLATIVE PRAYER", "EMERGING 'CHURCH'", "CONTEMPLATIVE SPIRITUALITY" "ANCIENT FUTURE CHURCH", etc. In this movement, these people are learning and using black magic type occult techniques in churches! In disregard and disobedience to the Bible, they THEY TELL PEOPLE TO CLEAR THEIR MINDS AND KEEP REPEATING THE NAME OF THE LORD OR SOME OTHER NAME. They say that focusing on the Bible is a hinderance to prayer--yes, the Bible is a hinderance to praying to the DEVIL!!!!!!!!!!!!! Praise the Lord!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Stay away from people who want to teach you to pray to the devil calling the devil by the name of the Lord. Flee from anybody who puts down the word of God--they are doing that so that you will be defenseless against their lies. These are the end times and now church people are being deceived into CALLING AND SUMMON DEVILS! The emerging church of the devil is using the same yoga-type techniques as hindus, buddhists Roman Catholic mystics, Greek orthodox mystics, occultists and other mystical traditions. The people are even warned about the possibility of encountering evil spirits during these exercises--no regular prayer requires a warning, no, no, no--BUT PRAYING TO THE DEVIL DOES! AND WHEN THAT KUNDALINI SERPENT POWER RISES UP IN THESE PEOPLE, THEY WILL EITHER BECOME MAGICIANS OR GO INSANE OR SOME OTHER HORRIBLE THING--THERE ARE SYMPTOMS AND MANIFESTATIONS! CHURCH PEOPLE ARE GOING TOWARDS BEING POSSESSED! These are last days--BE WARE, DEAR ONE, BE WARE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! GET SAVED, READ YOUR BIBLE AND OBEY IT AND LEAVE THE TELEVISION ALONE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! THE BEAST IS COMING!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
ellauri111.html on line 707: One more thing--be ware of "new age" teaching--you are not God, you are not divine, and God is not in everybody--all that pantheism (everything is God) and panentheism (God is in everything) is new age teaching which is actually old age because the devil told Eve in the garden, "Ye shall be as gods" (see Genesis chapter 3). The devil is a spirit--he is not dead and he has been telling that same lie ever since then. There is a lot more to this situation, but just get saved and obedient and live reconciled to God. Do not put your trust in science, etc. In the beginning, God created the heaven and the earth--there is no evolution. Evolution is a big fat lie and a hoax to get people to disbelieve the word of God. Science...many, many lies are told by people in white labcoats. Believe and obey God's word and you will be safe and whole and of an understanding mind and not of a reprobate mind.
ellauri111.html on line 709: Look around, the more the leaders make plans, the worse things get--child abuse, drug addiction, abortion, murders, shoplifting, lying, compulsive disorders, broken families, directionless young people, mind-killing school system, panic attacks, reprobate mind laws, denying God and his word, etc. This thing called time is coming to an end. The heavens above and the earth beneath that you see before your eyes are going to be burned up completely and dissolved. The day of the Lord is coming and we will all stand before God at the final judgment and the books are going to be opened. We will all be there--including all the dead people...they won't be left out--nobody will be left out.
ellauri111.html on line 723: There has been a lot of talk about "aliens" for some time and the talk continues; some kind of sky show may be in the future. If you see something in the air, it is not because there are true aliens. But what about devils? yes there are devils; what about oversized genetically modified organisms and chimeras? maybe; possessed people? yes there are; 3D pictures, yes; pheromones, yes; unrevealed inventions and laws, in all probability, yes. If you hear a voice, see lights, or whatever, compare everything to the Bible--we believe in the Bible above our senses. This is a time of deception. You will not be deceived if you read and obey the scriptures. Read Matthew 24 (and other passages as well) for what is going to happen when the Lord returns. An excerpt--
ellauri111.html on line 741: I have been in kundalini awkening for 10 years by a so called healer . I was very sick . So I went to a healer. Well she happened to be a shaman yogi I was only 24 years old I have been fighting for my life ever since the kundalini rose I can't even begin to tell you ...they say once you open your kundalini you can't shut It well I have not been able to shut mine... Yoga is a very sick religion and spiritually you feel dead you were right when you said nothing good comes from Yoga. Guru 's are extremly dangerous individuals. Let Christians know it could hurt your faith even just the excercise...
ellauri111.html on line 743: I learned more about the Kundalini after researching the contemplative prayer movement that is entering the emerging church of the devil and the fallen, disobedient-to-the-scriptures churches that would not necessarily describe themselves as "emerging church", "ancient future church", etc. Kundalini awakening can be triggered unintentionally. Satan just waits for the conditions to be right. Some people go insane, check into mental hospitals over and over again, experience personality changes, cannot function as before, commit suicide, etc. Kundalini awakening (a counsel for leaving it behind) is discussed further in our series, "Contemplative Prayer: A Quick Road to Hell for A Disobedient Church."
ellauri111.html on line 745: Don't let anybody convince you that you have to "speak in tongues" to show that you are saved. Some of these people will tell you that you can learn to "speak in tongues" by letting yourself jibber and jabber, muttering sounds that do not make sense. They will tell you to keep practicing to "speak in tongues"--this is wrong. God's Spirit is the one that will give the gift of tongues spontaneously to whom he will. There are many spiritual gifts, tongues is one of them. Not all Christians speak in tongues. Tongues is a gift that I have not seen properly practiced one time (though I have heard a few testimonies involving them that sounded sound).
ellauri111.html on line 747: Cults like "the Church of Christ" will try to convince you that water baptism saves you and that you have to join their specific "church" and not drink coffee, etc. These cults take certain scriptures out of context and then mix them up in order to deceive people. I'm not minimizing the importance of the ordinance of baptism--you need to be baptized--but cults mix up the doctrines of the Lord to deceive people. YOU NEED TO READ YOUR BIBLE. The Roman Catholic institution is another cult. It is not a Christian church. Her doctrines are the opposite of the Bible. If you are a former Roman Catholic, you need to get rid of all the paraphenalia and graven images and idols that you may have collected through the years (e.g., rosary, St. Anthony, crucifixes, relics, candles, Mary prayers, pictures, etc.). The Seventh Day Adventists will try to get you to follow the teachings of Ellen White, a false prophetess who made prophecies that did not come to pass and put all kinds of requirements on people that are not in the Bible. The Mormons are a another cult. They teach that their males can become gods some day with their own planets. Please don't look up all these cults. Just focus on reading your Bible and obeying it. Then you will be able to discern if a person is speaking according to the word or not.
ellauri111.html on line 749: If you have not trusted Christ, you are in a dangerous position. John 3:36 says, "...he that believeth not the Son shall not see life; but the wrath of God abideth on him." You will not make it into heaven on your own "good merits" or by your own conception of who God is and what he should be like. He must be obeyed and worshipped according to his word, the Authorized King James Bible. The Lord Jesus Christ is altogether lovely and worthy to be praised. I hope that you will make the right choice.
ellauri111.html on line 838: Me otimme sen viimeisen lahjan, jonka hän tarjosi Sinulle korkealla vuorella, kun hän näytti Sinulle kaikki maailman valtakunnat ja niiden kunnian ja sanoi: 'kaiken tämän minä annan sinulle, jos lankeet maahan ja kumarrat minua'. Me otimme Rooman häneltä ja Caesarin valtakunnan ja julistimme itsemme tämän maailman kuninkaiksi, kukoixi tunkiolla, kukkulan kuninkaixi, sillä näet nimittäin: hyökkäsimme esinahkakukkulalta ja valtasimme häpykukkulan. Paransimme näin oleellisesti lisääntymismenestystä, varasimme izellemme parhaat naaraat ja reviirit. Darwin nyökki meille pukinpartaansa tyytyväisenä ja hieroi karvaisia käsiään. There you go! Attaboy! Cheerio!
ellauri111.html on line 846: Oi, vielä on vuosisatoja (no, 1 enintään 2 laskien Dostojevskista) edessämme älyn hurjastelua ja kapinallista vapaa-ajattelua ja tiede tulee päättymään ihmissyömiseen, sillä alotettuaan Babelin tornin rakentamisen ilman meidän apuamme he tulevat lankeemaan aina raakalaisuuteen asti. Vaan mixikä se olis raakalaisempaa kuin syödä kaikki eläinkolleegat?
ellauri111.html on line 882: Lantian ym. (2017) mukaan salaliittoteorioihin uskovia ihmisiä yhdistää avoimuus uusille kokemuksille, epäluottamus sekä machiavellismi. Heillä on usein epämiellyttävä luonne (engl. low agreeability), eli he eivät ole erityisen luotettavia, yhteistyökykyisiä ja/tai hyväntahtoisia. Machiavellismi tarkoittaa taas sitä, että he ovat niin keskittyneitä omiin päämääriinsä, että he ovat valmiita huijaamaan, hyväksikäyttämään ja manipuloimaan muita saavuttaakseen tavoitteensa. Salaliittoteorioihin uskovilla on keskivertoa todennäköisemmin narsistisia piirteitä sekä liioiteltu käsitys omasta itsestään.
ellauri112.html on line 55: Alexander Bain (11 June 1818 – 18 September 1903) was a Scottish philosopher and educationalist in the British school of empiricism and a prominent and innovative figure in the fields of psychology, linguistics, logic, moral philosophy and education reform. He founded Mind, the first ever journal of psychology and analytical philosophy, and was the leading figure in establishing and applying the scientific method to psychology. Bain was the inaugural Regius Chair in Logic and Professor of Logic at the University of Aberdeen, where he also held Professorships in Moral Philosophy and English Literature and was twice elected Lord Rector of the University of Aberdeen.
ellauri112.html on line 65: Wundt, eher ein Liberaler in seiner Heidelberger Zeit und in seiner Leipziger Rektoratsrede 1889, scheint unter dem Eindruck der revolutionären Ereignisse der Nachkriegszeit eine zunehmend konservativ-nationale Haltung entwickelt zu haben.
ellauri112.html on line 70:
ellauri112.html on line 85: Unennäössä on meillä toteutettuna vanhojen empiristien sielukäsitys: sielu moninaisuutena, erillisten ainesten kokoomuksena. Tämä kuvaus kenties hiukan selventää yllä antamaani abstraktista kaavaa. Sielunelämän luova aktiivinen synteesi saa elää alituisessa taistelussa vastakkaista passiivista hajaantumispyrkimystä vastaan. Jompaankumpaan suuntaan kulkee kunakin hetkenä sielun sisäinen virtailu. Tilaa, jossa tämä jatkuvasti kulkee jälkimmäiseen suuntaan, nimittää Pierre Janet sattuvasti »la misère psychologique». Niinpian kuin, sielullisen energian jatkuvan heikkenemisen takia, uusien synteesien luominen on lakannut, järkkyy sielun tasapaino mitä syvimmin, ennen muodostuneet, mekaanisiksi käyneet mielleryhmät pääsevät ylivaltaan, »sielullinen automatismi» hallitsee, voimaton ajatus taivaltaa yhä auttamattomammin vanhoja polkujaan, eksyy yhä pahemmin omiin sokkeloihinsa, samalla kun ulkoa tai sisältä tulevat mieleenjohtumat eivät kohtaa mitään vastustusta, ne ryhmittävät ympärilleen kaiken mitä tajunnasta löytävät ja kasvavat lumivyöryn tavoin, tehden yksilöstä »piintyneen päähänpiston», »riivauksen», manian tai jonkun muun mielisairauden uhrin. Mielisairaus on monasti ikäänkuin unennäköä, joka kestää vuosia--molemmille on tunnusmerkillistä sielunelämää hallitsevan toisen, passiivisen hajaantumisen periaatteen yksinvalta.
ellauri112.html on line 107: Hra Jussi Snellmanin Erik-kuningas oli mielestäni sangen huomattava luoma. Hra Snellmanin esitys teki sen vaikutuksen, ikäänkuin olisi hän sangen tarkkaan tutkinut kunkin yksityisen piirteen ja vivahduksen sinänsä; ja monissa näistä hän mielestäni onnistui hyvin. Kuninkaan omituinen keveähkö ivailu, kun hän puhuu parempaan kääntyneen Göranin rakastumisesta, hänen sokea ja raaka vihanpuuskauksensa sanoman saavuttua Englannin Elisabetin rukkasista, monet tällaisista piirteistä saivat sangen sattuvan tulkinnan. Hyvä naamioitus ja sopiva ulkomuoto tukivat esitystä suuresti. Kolmannen ja neljännen kuvaelman suuressa raivokohtauksessa, kun Kaarina ja hänen lapsensa ovat jättäneet Erikin ja tämä vihan sokaisemana syöksee omin käsin tekemään lopun vangituista Stureista, kohosi hra Snellmanin esitys voimaan ja intohimoisuuteen, joka tietääkseni on hänellä uutta. Tuskan kourissa ikäänkuin alastomana värisevä, vaikeroiva sielu, niinkuin Strindberg yksin sitä osaa kuvata, tässä paljastui katsojalle huomattavalla selvyydellä. Mutta vaikka näin, yksityiskohtia muistellessa, esityksestä löytää runsaasti erittäin hyviä kohtia, on mielestäni kuitenkin kokonaiskuva hiukan laimea. Esittäjä ikäänkuin ei jaksanut saavuttaa riittävän syvällistä intuitsiota osansa ytimestä, se lähde, josta tämän sairaan sielun monet omituiset ja toisinaan varsin hyvin esiintuodut käänteet, mieleneleet pulppuavat, ikäänkuin tahtoi pysyä näkymättömänä.--Hra Puron Göran Persson oli Strindbergin hengen mukainen. Hra Puro oli osaansa saanut jotain siitä suorasta yksinkertaisuudesta, joka on Strindbergiläisen miehekkyyden ihanne. Tämä ihanne tosin on hiukan kaavamainen; ja siinä merkityksessä tässä osassa on teatteria. Göran, suuri valtioviisas ja toiminnan mies, viitsii tehdä hyvää vain niinkauan kuin eräs nainen häntä rakastaa; kun hän tulee petetyksi, sanoo hän muuttuvansa paholaiseksi ja raivoaa hirvittävästi. Mutta vaikka Strindberg näin, pitkissä kohtauksissa, antaa kuninkaan ja hänen valtioviisaansa puhjeta lyyrikoiksi ja panetella maailmaa ja elämää voimasanoilla, joita kenties ei kenellekään muulle sallittaisi, on hänen vuodatuksissaan aina hänelle ominainen tulivuoren hehku ja ukonjylinä, joka vaientaa arvosteluhalumme. Kuten sanoin, oli mielestäni hra Puro oikein käsittänyt osansa hengen. Hän osasi antaa oikean illusion tietoisesta, epätoivoisesta tahdon jännityksestä, joka lauetessaan purkautuu sokeana raivona. Mikä hänen esityksessään oli siloittamatonta tai teatteria, kuului mielestäni osaan.--Monet muutkin osat sietävät mainitsemista. Herra Ahlbergin Svante Sture oli komea ylimys, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson, hra Pihlajamäen siltavahti hyviä esityksiä. Juhana-herttuaa esitti hra Salo, Kaarlea hra Urho Somersalmi, Kaarina Maununtytärtä nti Horsma ja tämän isää hra Falck. Perjantain esityksessä oli runsas huone ja suosionosoitukset vilkkaat. Tänään esitetään kappale kolmannen kerran. (Uusi Suometar 27.11., 28.11. ja 1.12.1912)
ellauri112.html on line 111: August Strindberg skrev pjäsen Erik XIV under några sommarveckor 1899. Skrev inga längre än vad Diablo Cody behövde att få till Tully. Strindberg hade hyrt en stuga i Furusund och där tog dramat form. Pjäsen Erik XIV fogar sig till två andra historiska pjäser skrivna strax innan: Folkungasagan och Gustav Vasa.
ellauri112.html on line 171: --Jos mielikuvituksessamme käymme läpi kaikki käsitykset todellisuuden rakenteesta, mitä mahdollisesti tunnemme, on helppo huomata, että eräällä niistä on aivan erikoinen viehätysvoima ymmärryksellemme, johtuen sen erinomaisesta ainakin näennäisestä selvyydestä. Se on se käsitys, että mikä on olemassa on tyhjä tila ja siinä olevat ja liikkuvat kappaleet. Uudemmista ajattelijoista on varsinkin Henri Bergson koettanut ottaa selvää siitä, mihinkä tämän »esineellisen» käsitystavan viehätysvoima perustuu. Hän on sitä mieltä, että sen perusta itse asiassa on käytännöllinen, biologinen. Niiden syitten joukossa, jotka ovat vaikuttaneet, että juuri ihminen on kohonnut maapallon herraksi, on epäilemättä yhtenä kaikkein tärkeimmistä se, että ihminen, älynsä avulla, on oppinut käyttämään kiinteitä kappaleita työkaluina ja aseina. Ihmisen nimi ei pitäisi olla homo sapiens vaan homo faber, s.o. seppä (sanan laajimmassa mielessä). Mutta tästäpä syystä onkin ymmärryksemme niin syvästi ja pääsemättömästi rakastunut kiinteisiin kappaleisiin, esineellisyyden aatteeseen. Syvä vaisto, syvempi kuin logiikka ja tosiseikat, ajaa meitä kaikkialla viemään läpi tämän aatteen, ja jos tälle taipumukselle annetaan täysin vapaat kädet, on tulos ennakolta määrätty, nim. materialismi. Kun kreikkalainen Demokritos paljon yli kaksituhatta vuotta sitten loi ensimäisen atomiopin suunnitelman, toimi hänen ajatuksensa tämän »esineellisyyden» vaiston ajamana: miten luonnolliselta tuntui kuvailla, että kaikki oleva on pienen-pienistä kiinteistä kappaleista kokoonpantu, samanlaisista kuin ne joita me joka päivä kivien ja puupalojen muodossa pitelemme käsissämme ja jotka ovat meille niin tuttuja ja selviä. Ja sama vaisto elää meissä vielä tänä päivänä. Mutta harvoin on tämä vaisto saanut sen pahempaa kolausta kuin yllämainittujen luonnontieteen uudempien tulosten kautta. Siinä suhteessa on noilla tuloksilla kerrassaan vallankumouksellinen luonne. Jos ne vakiintuvat ja jähmettyvät totuuksiksi, on materialismin aika ikipäiviksi mennyt. Eihän meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta saada mielikuvitustamme tyydyttävää, havainnollista, »esineellistä» käsitystä sellaisista suureista kuin eetteri eli painoton aine, elektronit, joilla ei ole massaa j.n.e. Ne ovat puhtaita käsitteitä, merkkejä, symboleja. Jos yritämme tehdä niistä jotain havainnollisia todellisuudenkuvia, syntyy ristiriitasia sekasikiöitä, jotka todistavat pelkästään »esineellisen» älyntaipumuksemme kömpelyyttä. Mutta samalla todistaa tämä kuinka suunnattoman pitkälle luonnonilmiöiden tieteellinen analyysi itse asiassa on mennyt. Se todellisuus, jota luonnontiede näissä uudemmissa tuloksissaan käsittelee, ei enää ole varsinaisesti aineellinen; se on kaukana meidän esineellisten käsitystapojemme saavuttamattomissa, todellisuutta, jota ei silmä näe eikä käsi kosketa, mutta jonka matemaatiset suhteet on noihin merkeillä ja symboleilla ilmaistu. Muinaiset pythagoralaiset sanoivat, kuten Aristoteles kertoo, että lukujen aineksista on koko maailmankaikkeus kokoonpantu. Mielestäni voi uusi luonnontiede nähdä edelläkävijänsä, ei materialistisessa Demokritoksessa, vaan Pythagoraassa. Samanlaiseen epähavainnolliseen, puhtaasti käsitteelliseen todellisuuden käsitykseen kuin Pythagoraalla näyttää olleen, tuntuu myös uusi luonnontiede johtavan. Ajatus on kaikki, niin lopettaa Henri Poincaré, meidän aikamme luonnontutkijoista kaiketi edustavimpia, erään aikaisemman teoksensa.
ellauri112.html on line 191: Renan huomauttaa että spekulatiivisessa filosofiassa aina on jotain, mikä muistuttaa keskiaikaisen Raimundus Lulluksen fantastista konetta, jonka avulla pelkästään käsitteitä kombinoimalla piti löydettämän totuus ja vältettämän erehdys. Puhdas spekulatiivinen logiikka, jonka avulla on luultu voitavan vapautua kärsivällisestä tutkimuksesta ja työstä, on oikealle tieteelle yhtä vahingollinen kuin Lulluksen kone. Filosofoida on oppia tuntemaan universumi. Tämä on kokoonpantu fyysillisestä ja psyykillisestä maailmasta, luonnosta ja ihmiskunnasta. Siis on luonnon ja ihmiskunnan tutkimus koko filosofia[6]. Missään ei spekulatiivinen logiikka niin paljasta heikkouttaan kuin niissä tieteissä, jotka käsittelevät eläviä objekteja. Geometriassa, algebrassa jne., joissa ei välitetä todellisuudesta, on aateskelu paikallaan. Mutta sensijaan esim. ihmiskuntaa käsittelevissä tieteissä, joissa kaikki yleiset aatteet perustuvat vain puolittain totuuteen, puolittain erehdykseen, täytyy aateskelun tulokset askel askeleelta tarkistaa kokemuksen avulla. »Logiikka ei tavoita vivahduksia; mutta hengentieteiden alalla totuudet läpeensä piilevät vivahduksessa. Ne pujahtavat skolastiikan verkonsilmukoiden läpi; niitä ei katsella kasvoista kasvoihin, vaan ne löydetään osittain, salaisesti, milloin enemmän, milloin vähemmän» (Essais de morale etc., s. 189 ja seur.). Yllä harventamassani rivissä on Renan lausunut julki yhden bergsonilaisuuden ydinajatuksista. Mutta saman ajatuksen käsitteellisen ajattelun voimattomuudesta tapaa nykyään hyvin yleisesti muuallakin. On syytä sentähden vähän tarkastaa tuota merkillistä lausetta. Spekulatiolle, vastakohtana kokemustieteelle, on omituista, että se lähtee liikkeelle määrätyistä käsitteistä ja arvostelmista, jotka se muodostaa apriorisesti, ennen kokemusta, kun sensijaan kokemustiede kokonaan elää ja hengittää tutkimusesineessään, joka luo sen käyttämät käsitteet ja arvostelmat ja on valmis aina synnyttämään uusia, kun entiset osoittautuvat riittämättömiksi. Puhdas aateskelu kombinoi apriorisia arvostelmiaan ja tekee niistä täten johtopäätöksiä. Tämä ajatustyö noudattaa muodollisen logiikan lakeja, joista ensimäinen on se, että kukin käsite on muuttumaton, pysyy merkitykseltään identisenä. Kun tällaisen aateskelun tuloksia ruvetaan sovittamaan todellisuuteen, syntyy omituisia vaikeuksia. Tyydyn vain yhteen esimerkkiin, jota Bergson mielellään käyttää osoitteena abstraktisen logiikan heikkoudesta. Puhdas aateskelu, joka työskentelee sellaisilla määreillä kuin »ykseys» ja »moninaisuus», olettaen että ne voidaan sovelluttaa kaikkiin ajatuksen esineisiin poikkeuksetta, johtuu m. m. seuraavaan vaikeuteen: onko elävä organismi, onko sielunelämä »ykseys» vai »moninaisuus»? On selvää ettei kumpikaan näistä määreistä sovellu näihin objekteihin. Organismi, sielunelämä eivät ole sellaisia yksinkertaisia esineitä, jotka olisi leimattava joko »ykseyksiksi» tai »moninaisuuksiksi». Mitä voidaan päättää tästä? Tietenkin, että spekulatiivinen metodi on väärä, että jos lähdetään liikkeelle rajoitetusta määrästä käsitteitä, tullaan ennemmin tai myöhemmin kohtaan, jolloin yksikään näistä käsitteistä ei sovellu ilmaisemaan tarkoitettua ilmiötä. Kokemustiedolle sensijaan tätä vaikeutta ei esiinny; todellisuus, jossa se liikkuu ja elää, luo sille tarpeen tullen aina uusia käsitteitä. Katsokaamme spektriä, jossa auringon valkea valo yhdenjaksoisissa ylimenoissa taittuu lukemattomiin vivahduksiin, niin että jokainen spektrin poikkiviiva on hitusen verran toisenvärinen kuin edellinen! Jokapäiväinen kielenkäyttö tulee toimeen muutamalla, viidellä, kuudella värinimityksellä. Se yksinkertaisesti laiminlyö ylimenot yhdestä »väristä» toiseen. Mutta maalari, jolle värivivahdukset ovat arvokkaita, tarvitsee jo paljon suuremman määrän värejä ilmaisevia käsitteitä: ultramariini, karmiini jne. Mikään ei estäisi muodostamasta uusia värien käsitteitä tuhansiin saakka, aina värienerottamiskykymme rajaan asti.
ellauri112.html on line 206: Terveisiä Unionpediasta! Tämä on valtava online psyykkistä kartta, joka toimii pohjana konseptin kaavioita. Se on vapaasti käyttää ja jokainen artikkeli tai asiakirja voidaan ladata. Se on työkalu, resurssi tai viite tutkimus, tutkimus, koulutus, oppiminen ja opetus, joka voidaan käyttää myös opettajat, kasvattajat, oppilaiden tai opiskelijoiden; yliopistomaailman: koulu, toisen asteen, lukion, keski, korkeakoulu, tekninen aste, korkeakoulu, yliopisto, perustutkintoa, maisterin tai tohtorin tutkinnot; paperit, raportit, projektit, ideoita, asiakirjat, selvitykset, yhteenvedot tai tutkielma. Tässä on määritelmä, selitys, kuvaus, tai merkitys jokaisen merkittävän johon tarvitset tietoa, ja luettelon niihin liittyvät käsitteet sanasto. Saatavissa suomalainen, Englanti, Espanjan, Portugalin kieli, Japanilainen, Kiinalainen, French, Saksan kieli, Italian, Kiillottaa, Hollanti, Venäjän kieli, Arabia, Hindi, Ruotsalainen, Ukrainan, Unkarin kieli, Katalaani, Czech, Heprealainen, tanskalainen, indonesialainen, norja, romania, turkki, vietnam, korealainen, thain, kreikan, bulgarian, kroatian, slovakin, liettualainen, filipino, latvian, eestin ja slovenian. Lisää kieliä pian.
ellauri112.html on line 270: Eenokin kieli on Englannin kuningattaren Elisabet I:n astrologin John Deen ja Edward Kelleyn 1500-luvulla kehittämä okkultistinen ja keinotekoinen kieli.
ellauri112.html on line 570: Tully delves into the modern parenthood experience with an admirably deft blend of humor and raw honesty, brought to life by an outstanding performance by Charlize Theron.
ellauri112.html on line 571: Marlo (Charlize Theron), a woman just north of 40 who’s about to pop with her third child. The birth is more like going into the emergency room for a coughing fit than bringing another life into the world.
ellauri112.html on line 580: As a whole, Tully is a mildly pleasant and amiable film (with “mildly” being an important word here). Davis’ Tully is a catalog of truisms.
ellauri112.html on line 591: Native Chicago suburban writer Diablo Cody on Buffalo Bill muutenkin kuin nimeltä. Klisheepuhveleita kaatuu kuin hehtaaripyssyllä, bullshttiä piisaa enemmän kuin jaxaa syödä. Diablo Cody’s script contains her trademarked witticisms and dry humor. Cody’s quick-witted screenplay highlights an open disdain for hipsters.
ellauri112.html on line 594: Screenwriter Diablo Cody extends her dependable sarcasm, imbuing Marlo with hilariously cynical commentary and adolescent angst.
ellauri112.html on line 605: What the fuck? 3rd baby at 40 is not exactly unprepared.
ellauri112.html on line 619: There is cheerful satire when Marlo and Drew visit Craig and his fashionable, snooty wife Elyse (Elaine Tan), who tells Marlo she can relate to the hurdles of pregnancy, especially when it cut into her gym routine.
ellauri112.html on line 630: There are some genuine laugh out loud moments, some sad moments, and some “huh?” moments (which for me, lie in the fact that Ron Livingston and Mark Duplass could be interchangeable as her brother and husband as they look so alike. SO CONFUSING.)
ellauri112.html on line 640: By the time she has her third baby, her son (who may be on the autism spectrum) is on the verge of getting kicked out of upper bracket Catholic school.
ellauri112.html on line 653: Marlo is a physical wreck, ugly fat and unkempt, a woman who doesn’t get enough or not at all and is chronically fatigued. She shuffles around in sweatpants and baggy sweaters as the house gets dirtier, the kids get noisier, and her husband gets "lazier". Everything becomes a battle for Marlo – keeping Jonah in school, putting a meal on the table, finding time to bathe, even getting her husband to hump her. He shuts her out at night, retreating to the bedroom alone to play video games with himself headphones on. Cant fix that part without fixing the hole.
ellauri112.html on line 663: Make no mistake this is one complex and affecting film about motherhood.
ellauri112.html on line 682: Yet to hail the film as a feminist project is to value the representation of the structural co-option of maternity over its interrogation. Tully’s treatment of social reproduction is dangerously simplistic. Cody has spoken in interviews about how her own, financially easier, experience of parenting in L.A. inspired her to explore a narrative in which economic anxieties are combined with the other hardships of parenthood, yet here class and poverty are only fleeting concerns. The transactional system of care that governs child-rearing under capitalism is done away with via Tully’s otherworldliness. Until the revelation of her non-existence, the viewer, although encouraged to believe in her, is never asked to consider her financial reality, and the fact that the service is paid for by Marlo’s wealthy brother is a narrative convenience that reinforces its fairytale quality. Similarly, Tully’s whiteness allows the racial politics of care to be completely overlooked, and the repeated idea that it’s ‘unnatural’ for hired help to bond with your newborn is taken as a given, rather than seen as an impetus for a consideration of the social conditions that require mothers to make that choice.
ellauri112.html on line 684: Marlo, already a mother of two, begins the film heavily, outrageously pregnant: we learn, in rapid succession, that this third pregnancy was unwanted, that her husband does little of the domestic labour, and that her “shitty” upbringing is the reason she’s so committed to her nuclear family unit. Postnatal depression, never named, haunts the narrative: her wealthy brother offers to pay for a night nanny to avoid, in his words, the advent of another “bad time” like the one that followed the birth of her son, Jonah. When the nanny arrives – described by more than one reviewer as a “millennial Mary Poppins” – the panacea seems to be working. Not only does she look after the baby at night but she also operates as a kind of empathy machine, listening to Marlo’s problems, sharing sangria in the garden, and baking the Minions cupcakes that Marlo herself never has the time to make. The postnatal depression, it seems, disperses; Jonah – who has “emotional problems” – finds a place at a school more suited to his needs, family dinners get increasingly wholesome, and Marlo does a passable Stevie Nicks impression at a child’s birthday party. And then comes the twist: after a bender in Brooklyn with Tully, a sleep-deprived Marlo, drunk at the wheel, drives her car off a bridge and ends up in hospital, and we realise there was nobody else in the car. Her maiden name, we learn, was Tully.
ellauri112.html on line 690: The film is supposedly an ode to the ‘modern parenthood experience’ that’s interspersed with ‘humor and raw honesty.’ I wouldn’t know because I don’t have kids. Perhaps this realism is lost on me because I’m not a parent, but that’s where the film breaks down: it failed to spark even an ounce of empathy in me for its protagonist. Motherhood is portrayed as many childless people like me envision, an absolute misery of an existence (I left the theater thinking thank god I don’t have kids). A successful film would have made Marlo’s predicament relatable to everyone.
ellauri112.html on line 692: Theron is more than capable and proves she’s up to the challenge of the role and its physical demands, but this isn’t as Oscar worthy as some are crowing. How gutsy and brave her performance is! they’ll surely shout, all because she dons a partial fat suit (the actress also gained a very real 50 pounds for the role), doesn’t wear makeup, has unkempt hair and bags under her eyes. Interestingly enough, it seems to be those same critics who ripped Amy Schumer and her “I Feel Pretty” to shreds for ‘fat shaming’ or poking fun at the way women look. Candid and authentic simply because she doesn’t look like the gorgeous movie star that she is? I don’t think so.
ellauri112.html on line 702: I appreciated the fact that a troubled mom did seek help, I’m just not sure the script needed the plot twist. I didn’t immediately warm to this flick. Actually, I often alternated between exasperation and captivation – and a key plot twist at the end left a sour taste in my mouth, though for petty reasons. Nonetheless, something about it didn’t feel quite right. It took one observation from a friend afterward to allow for the film’s brilliance to bloom in my mind.
ellauri112.html on line 706: The 26-year-old nanny’s name is Tully (played by Mackenzie Davis of “Halt and Catch Fire” fame), and she’s a free spirit, albeit one with a serious work ethic. Tully instantly takes over the house, manages Marlo’s baby effortlessly, and starts taking care of mom too. Not only does she give her the precious “alone time” she desperately needs and craves, but Tully ends up becoming a sort of therapist to her, along with a best friend, muse, and a regular shoulder to cry on.
ellauri112.html on line 718: Tully takes care of the baby with effortless technique, letting Marlo know she can also help with anything else around the house, even tips for re-starting Marlo and Drew’s sex life. She spouts hip, up to date trends and the kind of facts fresh college kids throw around. But it’s not a feel-good narrative. Through Tully Marlo is looking back at an earlier age, when life was simpler, breezier. We soon realize Tully isn’t teaching Marlo anything, she’s reminding her of the past. In one scene the two decide to sneak out to a bar, but the moment isn’t just fun, it’s also melancholic. Marlo warns Tully that your 20’s are great, but then “your 30’s come around the corner like a big dumpster truck.”
ellauri112.html on line 728: The film’s strength – for its first two thirds – is the relationship between the two women at the heart of the narrative. We learn through a clumsy coincidence at the beginning of the film that Marlo is bisexual; as her intimacy with Tully expands to fill the vacuum of her absentee marriage, it becomes a tender eroticism. This is mediated, always, through other bodies: as Tully cradles the baby who has just finished feeding, she talks about how the ‘molecules’ of the child still exist within the mother; later, in a bar toilet, she gently wets a paper towel and uses it to draw the milk out of Marlo’s swollen breasts. In a pivotal scene, Marlo sits behind Tully and instructs her on what to do to arouse her sleep-befuddled husband. This moment can be read as emblematic of the film’s mistreatment of the queer intimacy it establishes. Coming after a discussion of sexual history and sexual fantasy, Marlo reveals to Tully that she has a waitress’s uniform that she’s never used, bought to surprise her husband. As Tully puts the outfit on, which fits her pre-natal body in a way it wouldn’t Marlo, the moment of sexual possibility between the women is subsumed into heteronormative, ageist fantasy: Tully’s young, and therefore fantasy-appropriate, body is used as bait to ‘recharge’ the masculine battery.
ellauri112.html on line 754: Maailma: Berliinissä marssittiin Palestiinan puolesta. Paukkupommit rytmittävät kiihkeää huutoa. Osa mielenosoittajista vaaii Palestiinan vapauttamista joelta merelle, mikä on tulkittavissa vaatimuxexi pyyhkiä Israel pois kartalta. Israel murhaa lapsia kuin Hitler, lukee arabien kylteissä. Huomattavan paljon Turkin lippuja. Israelin terroristijärjestöxi luokittelemia tunnuxia vilisee. Arabialaiset iskulauseet ovat kiihkeitä: On vain 1 jumala, ja jumala on suurin. No eikös kristityt ole ihan samaa mieltä? Kadulla pienet pojat pannan poseeraamaan painavien lippujen kanssa ja heistä otetaan kuvia. Poikien asennosta tulee ezimättä mieleen islamistien propagandakuvat. Poliisi ottaa kiinni useita mielenosoittajia. Kaupunkifestivaalia kiihdyttää "kuumentunut tilanne Lähi-Idässä". Väkijoukosta on vaikea löytää ketään joka haluaisi puhua Herlinin sanomille. Lopulta löytyy 1. Paska media, neuköllniläinen hammaslääkäri tiivistää. Mutta se onkin filistealaisia. Juutalaisvastaisuus on saxassa kiusallisen arkista. Oikislaiset liputtavat juhlavammin Israelin lipulla. On siellä mukana kai joitakuita jotka edustavat keskustaa.
ellauri112.html on line 758: Äärioikeistoon kuuluvat juutalaisväestön "edustajat" ampuvat tuliaseilla kiviä ja ilotulitteita heittäviä filistealaisia. Äärioikeistolaiset juutalaiset ovat jalkautuneet aseistautuneina partioimaan Lodin arabialueille ja pyrkivät sisään arabien koteihin. Juutalaisryhmät kannustavat netissä aatetovereitaan muualta maasta matkustamaan Lodiin. Älkää tulko ilman suojavarusteita, varoitti 1 ryhmä jäseniään The Guardianissa. Creedence Clearwater´s hit "Oh Lord, stuck in Lodi again," has been the theme of several city events in Lodi.
ellauri112.html on line 790: When shall we eat supper? First or last day of the week? This has nothing to do with the Sabbath being changed. I do not believe that it has, but that it is obsolete. The Sabbath is “Saturday”, the 7th day, which I am convinced to be for the rest that Christians will take with the Father (Heb. 4:1-11) and for weekend shopping. I find keeping the Sabbath day is a part of the 10 commands. Exodus says “And He wrote on the tablets the words of the covenant, the Ten Commandments” (Exo. 34:28, also see Deut. 4:13, 9:9, 11). Jeremiah said “Behold, the days are coming, says the LORD, when I will make a new covenant” (Jeremiah 31:31). Look further for Jeremiah said, “not according to the covenant that I made with their fathers”
ellauri112.html on line 792: Not according to which covenant? Jeremiah says the covenant “in the day that I took them by the hand to lead them out of the land of Egypt, My covenant which they broke” (31:32). Again which covenant is this? Exodus says “And He wrote on the tablets the words of the covenant, the Ten Commandments” (Exo. 34:28). Christ’s covenant is “not according to the covenant that I made with their fathers”, but “In that He says, ‘A new covenant,’ He has made the first obsolete. Now what is becoming obsolete and growing old is ready to vanish away” (Heb. 8:13). The Old Covenant of the 10 commands with the Sabbath keeping is obsolete and vanishing away in the 1st century.
ellauri112.html on line 796: If I kept the 7th day as the Sabbath rest, then I’d be “a debtor to keep the whole law”, and then I will “become estranged from Christ” and “fallen from grace” (Gal. 5:3-4). I will not be estranged from Christ and fall from His grace nor will I teach my family nor my congregation family this. Who wants to keep all those 10 plus obsolete paragraphs anyway? Love is all you need.
ellauri112.html on line 820: “God himself provides ‘wine which makes man’s heart glad’ just as He gives ‘food which sustains man’s heart’ (Ps. 104:14.15). He promises His people that, if they will obey Him, He will bless them with an abundance of wine (Deut 7:13, 11:14, Prov. 3:10. etc.). He threatens to withdraw this blessing from them if they disobey His law (Deut. 28:39, 51; Isa. 62:8). The Scriptures clearly teach that God permits His people to enjoy wine and strong drink as a gift from Him. ‘You may spend the money for whatever your heart desires, for oxen, or sheep, or wine, or strong drink, or whatever your heart desires; and there you shall eat in the presence of the Lord your God and rejoice, you and your household’ (Deut. 14:26).
ellauri112.html on line 837: Brad Whittington was born in Fort Worth, Texas, on James Taylor's eighth birthday and Jack Kerouac's thirty-fourth birthday and is old enough to know better. He lives in Austin, Texas with The Woman. He is greatly loved and admired by all right-thinking citizens and enjoys a complete absence of cats and dogs at home.
ellauri112.html on line 843: In his book, What Would Jesus Drink, Brad Whittington breaks down the biblical references of alcohol into three types. In all, there are 247 references to alcohol in Scripture. 40 are negative (warnings about drunkenness, potential dangers of alcohol, etc.), 145 are positive (sign of God´s blessing, use in worship, etc.), and 62 are neutral (people falsely accused of being drunk, vows of abstinence, etc.) The Bible is anything but silent on the issue of wine. The bible, like tequila, must be imbued carefully, seen as a blessing, and received with a grain of salt. It must not be abused. The old saying is true, "Wine is from God, drunkenness is from the Devil."
ellauri112.html on line 854: Those asserting that Jesus made intoxicating wine are also implying that Jesus was encouraging a drinking party, vain drinking, and drunkenness. Wayne Jackson says in his article, “What about Moderate Social Drinking?”,
ellauri112.html on line 887: This text must be edited by deleting and adding words as indicated. This is often a good procedure, in particular the word "not" may suitably be edited where it seems indicated. Like: I [among others] am your god, do not keep [many] other gods. [Do not keep cats or dogs either.]
ellauri112.html on line 896: Yet, in what is surely one of the great tragedies of history, worse than genocide, the sacrament of the Lord’s Supper has become an occasion for confusion and division. For example, even men of good will, professing the Bible to be their guide, have disagreed as to the exact nature of Christ’s presence in the Lord’s Supper. More recently, Christians have differed about the frequency of intercourse and the subjects of intercourse. But we will not consider such matters as these here.
ellauri112.html on line 898: Persistently, honorable men are engaged in a discussion as to what should be the contents of the communion cup. Should the cup contain wine, the fermented juice of grapes? Or should it be unfermented grape juice? Does it matter? What difference does it make, if any? Should church leaders accommodate both Christians who want to use wine, as well as those who prefer unfermented grape juice, by offering what is sometimes called a “split cup” or a “split tray”? In other words, what should be the second “element,” or the contents of the communion cup? Can grape juice change to real blood and no fucking tomato juice? How should such questions—controversial as they are—be answered?
ellauri112.html on line 902: First, on the next page of this web site, we will study a few Bible passages concerning the public worship of God in general. We do so for simple reasons. “All Scripture is given by inspiration of God, and is profitable for doctrine, for reproof, for correction, for instruction in righteousness, that the man of God may be complete, thoroughly equipped for every good work” (2 Timothy 3:16-17, NKJV). Worship is a “good work,” but we are not to lean on our own understanding (Proverbs 3:5). Only the Bible can teach us how to worship God in a manner that pleases Him. All our worship, including our observance of the Lord’s Supper, ought to rest on a biblical foundation.
ellauri112.html on line 904: Second, we will devote two pages to the Bible passages that concern the cup in the Lord’s Supper. One page will consider the passages in Matthew, Mark, and Luke. On this page, we will study Jesus’s words, “the fruit of the vine,” in their original context, and we will also learn how these words were used in the Passover meal before and during the time Jesus spoke them. The other page will consider the two relevant passages in I Corinthians, and what they teach us about the contents of the cup. Rather than grow our discussion beyond all bounds, we will limit ourselves to what the Bible says about the contents of the communion cup.
ellauri112.html on line 906: Third, since we cannot understand wine in the Lord´s Supper without also understanding what the Bible teaches us about wine in general, we will examine this topic too. We will see what the Holy Scriptures teach about the ways wine was used, whether drinking wine is a sin, the sin of drunkenness, the "two-wines theory," and the wide-spread bias against wine.
ellauri112.html on line 910: Fifth, we will cite the statements of confessions, churches and prominent men, always remembering that such human opinions are not equal to Holy Scripture, but can sometimes shed light on the meaning of Holy Scripture. We will seek to imitate the Bereans of Acts 17:11, who sought to examine what they had heard from even the best of God’s teachers in the light of the word of God. We will adopt what is biblical and profitable, and reject whatever is not.
ellauri112.html on line 922: After examining the evidence, we are compelled to consider a few questions about the use of wine in the Lord´s Supper.
ellauri112.html on line 924: The last three pages of this web site contain an epilogue, a list of suggested readings for those who want to pursue their study of wine in the Lord´ Supper, and information about this web site and its author. The about page also contains a link to a downloadable paper about wine in the Lord´s Supper. (This paper is available as either a .doc or a .pdf.)
ellauri112.html on line 926: Last, but not least, the about page offers a downloadable brochure, suitable for mass distribution and for anyone wanting a very brief summary of the subject of wine in the Lord´s Supper. Some readers may want a few copies for their church´s book table.
ellauri112.html on line 928: If anyone would rather hear about wine in the Lord´s Supper, instead of reading about it, he or she is welcome to watch a 14 minute video at Wine in the Lord´s Supper video. (However, this web site is much more complete than the video.)
ellauri115.html on line 174: Therese war Rousseau bemerkenswert ergeben, wenn man seine schwierige Natur und sein herzloses Verhalten gegenüber den fünf gemeinsamen ausserehelich geborenen Kindern betrachtet. Trotz der Proteste seiner Frau (nicht aber Ehefrau) bestand Rousseau darauf, dass die Kinder jeweils nach der Geburt einem Findelhaus übergeben wurden. Seine Begründungen waren philosophisch - zum Beispiel sei das der einzige Weg, "ihre Ehre zu retten", da sie nicht verheiratet waren. Er nannte Therese "Tante" und "Herrin", nicht aber "Königin", doch ging seine Unterwürfigkeit nie so weit, dass er sie um Prügel bat, und er klagte dass sie im Bett kalt war. Kreivitär Houdetotin perään J-J läähätti niin kovasti, että sai elinikäisen nivuskohjun jatkuvasta stondista. Sophie Houdetot oli schrecklich moralische Julien esikuva kirjassa Uusi Heloise.
ellauri115.html on line 183: Hammurabi ja Meleksedek tapaavat
ellauri115.html on line 185: Seuraavassa pitkähkössä Hammurabi-sitaatissa on aika kypsiä ajatuxia uskonnoista Vilho Sorvarilta. Tuli tossa mieleen että yxijumalaisuus on paizi diktatuurin esikuva, myös monokulttuurin. Monijumalaisuus on teodiversiteettiä, jolle monoteistit ovat vihaisia kuin rakkikoirat. Yhden jumalan malli on kuin Windows-nurmikko, jossa muut kasvit ovat vieraslajeja. Miten tämä on tähän kasvanut? Se on väärässä paikassa, sanoo Woku ja nyhtää rikkaruohon pois. Apilseri on Hammurabin orjanimi. Se tarkoitti Aron poika. John pelkäsi 2-vuotiaana mehiläisiä, se piti kantaa Akkoinsaaren mökkiin sylissä kun apiloiden keskellä saattoi olla "apilaisia". Sellainen aron poika, asfalttien kasvatti. Ei ole pompitettu, sanoi täti neuvolassa.
ellauri115.html on line 195: Apaiseri oli aikoinaan Nabun kanssa keskustellut paljonkin jumalista sekä uskosta sekä orjien verilöylyn jälkeen, kun hän seurasi hattilaista Suppiluliumaa, öiden hiljaisuudessa mietiskellyt jumalien ja ihmiskohtalon välistä arvoitusta. Hänestä oli jumalissa liian paljon järjetöntä, sillä hänen kovat kokemuxensa olivat osoittaneet hänelle heidän tekojensa olevan ihmistekoja huonommat. Vertauskuvallisesti he panivat aasin selkään ylettömän kuorman, ruoskivat juhtaansa tämän voihkeesta huolimatta eivätkä antaneet tälle juomaa ja vihantaa rehua. Kaiken sen takia heitä piti ylistää hyvixi. Hän oli pitkinä öinä tullut siihen eriskummalliseen ja hänen tietääxeen pappeja kauhistuttavaan johtopäätöxeen, että jumalat, joiden luultiin puhuvan ajattelevan kuin ihminen, eivät olleet mitään jumalia, vaan ihmisten ajatuxia, jotka kuolisivat heidän kanssaan. Ihmisten mielikuvitusjumalat ne näyttäytyivät näyissä, nämä ne puhuivat, vaativat, vihastuivat ja leppyivät. Yxikään elävä ihminen ei tietänyt, mikä oli oikea tai oikeat jumalat. Ei ollut olemassa mitään syytä, joiden tähden jumala olisi paljastautunut ihmisille.
ellauri115.html on line 209: M: En tarkoittanutkaan, että hän puhuu sanoilla. Hän puhui äänettömällä äänellä, jos ymmärrät vertauxeni. Hän on nimetön, mutta minä kuzun häntä korkeimmaxi tai shadu rabbuxi, suurexi vuorexi. Hän on myös bel-ilanu, jumalien herra, sillä hän on ylin.
ellauri115.html on line 213: Hän hieroi hoikilla sormillaan nenäänsä ja oli pettynyt. Sitäkö varten että saisi puhua jumalastaan, oli Meleksedek kuzunut hänet luoxeen? Kaipasiko Meleksedek jotakin, tahtoiko hän kuulla Babilin jumalista siinä pelossa, että siellä kenties oli hänen korkeimpaansa vahvempi jumala? Apilseri väsyi ajattelemiseen ja välinpitämättömästi oli uskovinaan Anun luoneen taivaat, Mardukin tehneen savesta Lullan, ihmisen, ja oli uskovinaan mitä hyvänsä. Jos maailmassa oli vain kaaos erilaisia tapahtumia, vallitkoon silloin kaaos hänen sielussaankin! Hän tiesi niin tapahtuvan juuri tänä hetkenä. Mixei Meleksedek puhu mitään? Kaikki käy ahdistavaxi. Kaikki alkaa muuttua epätodellisexi. Kuningaskin on ikäänkuin epätodellinen. Hän on olevinaan mahtava kuningas ja osoitta kaikille pienuutensa, siinäkin että kuzui luoxeen yxinkertaisen kauppamiehen puhuaxeen tälle hämäristä jumalasioista.
ellauri115.html on line 215: No ei se sitä vasten kuzunutkaan Hammurabia. Sillä oli mielessä liikeasiat. Apilseri tunsi muuttuvansa toisexi kuin äsken, sillä nyt alettiin nähtävästi liikkua kaupallisella pohjalla. Nämä urusalimlaiset paimenet kuvittelivat olevansa taitavia kauppiaita, vaikka olivat vain tyhmeliinejä joko synnynnäisesti tai sen vuoxi, että aina kazelivat typerien lampaittena tai pässiensä naamoja. Meleksedek osasi näytellä ja puhua mahtavasti, mutta hänkin muuttui Apilserin mielessä hölmöxi.
ellauri115.html on line 221: Pitkän katkon jälkeen jatkan Sorvarin Hammurabin lukemista Sysmässä. Ei Hammurabi takuulla kexinyt noita kostojuttuja, nehän on apinoilla ihan verissä. Sen nimiin on enintään pantu eze otti koston omiin
ellauri115.html on line 222: hallizijan käsiinsä ja sääsi erotuomarina kostolle enimmäismääriä, eli sääsi entistä lievempiä maxuehtoja, enintään enää potut pottuina. Koko homman juju olikin jusziinä, ettei potti nokkiin enää sopinut, eikä voinut toimia omassa asiassa poliisina, syyttäjänä, tuomarina ja pyövelinä. Ja tämä kaikki vain koska verikosto häirizi valtaapitävien vallanpitoa. Lyön vaikka vetoa ezekin kaikki oli kexitty jo paljon aiemmin. Hammurabi vaan teki kirjoittamattomista laeista kirjoitettuja.
ellauri115.html on line 294: But then, slowly but surely, the tides started to turn. Renaissance swept through Europe. Artists, writers, educators, thinkers began to thrive. A millennium of backwards behavior was turned over to a new way of thinking. (Alonzo and Ken Church had a role to play, of course. What can you do, old habits die hard.)
ellauri115.html on line 392: One night, a drunken mob attacked his house. Rousseau was inside with his mistress, the former scullery maid Thérèse le Vasseur (by whom he had five children that he notoriously abandoned to a foundling hospital), and his beloved dog, Sultan. A shower of stones was thrown at the window. A rock "as big as a head" nearly landed on Rousseau's head, no bed. When a local official finally arrived, he declared, "My God, it's a quarry."
ellauri115.html on line 394: Hume was immensely proud of his upright reputation; one might say he gloried in his goodness. In 1776, close to death from bowel cancer, he summarised his life in a short, unrevealing essay. He was, he wrote, "a man of mild disposition, of command of temper, of an open, social, and cheerful humour, capable of attachment, but little susceptible of enmity, and of great moderation in all my passions".
ellauri115.html on line 396: Hume still felt, justly, under-appreciated. The "banks of the Thames", he insisted, were "inhabited by barbarians". There was not one Englishman in 50 "who if he heard I had broke my neck tonight would be sorry". Englishmen disliked him, Hume believed, both for what he was not and for what he was: not a Whig, not a Christian, but definitely a Scot. In England, anti-Scottish prejudice was rife. But his homeland too seemed to reject him. The final humiliation came in June 1763, when the Scottish prime minister, the Earl of Bute, appointed another Scottish historian, William Robertson, to be Historiographer Royal for Scotland.
ellauri115.html on line 398: Hume's friends travelling in France had already told him about his incomparable standing in Parisian society. And the two years he spent in Paris were to be the happiest of his life. He was rapturously embraced there, loaded, in his words, "with civilities". Hume stressed the near-universal judgment on his personality and morals. "What gave me chief pleasure was to find that most of the elogiums bestowed on me, turned on my personal character; my naivety & simplicity of manners, the candour and mildness of my disposition &tc." Indeed, his French admirers gave him the sobriquet Le Bon David, the good David.
ellauri115.html on line 406: In consequence, they had totally severed relations with him. Most chilling was the warning from Baron d'Holbach. It was 9pm on the night before Hume and Rousseau set out for England. Hume had gone for his final farewell. Apologising for puncturing his illusions, the baron counselled Hume that he would soon be sadly disabused. "You don't know your man. I will tell you plainly, you're warming a viper in your bosom."
ellauri115.html on line 410: He was still insistent on his love for Rousseau - at least when writing to his French friends. He told one, "I have never known a man more amiable and more virtuous than he appears to me; he is mild, gentle, modest, affectionate, disinterested; and above all, endowed with a sensibility of heart in a supreme degree ... for my part, I think I could pass all my life in his company without any danger of our quarrelling ..." Indeed, a source of their concord, Hume thought, was that neither one of them was disputatious. When he repeated the sentiments to D'Holbach, the baron was glad that Hume had "not occasion to repent of the kindness you have shown ... I wish some friends, whom I value very much, had not more reasons to complain of his unfair proceedings, printed imputations, ungratefulness &c."
ellauri115.html on line 414: Hume's eyes were on France, in particular, and his reputation as the good David. His first denunciations of Rousseau were made to his friends in Paris; his Concise and Genuine Account of the Dispute between Mr. Hume and Mr. Rousseau would be published there in French, edited by Rousseau's enemies. He studiously avoided communicating with Mme de Boufflers, knowing she would, as she did, urge "generous pity". Hume's descriptions of Rousseau as ferocious, villainous and treacherous ensured joyful coverage in newspapers and discussions in fashionable drawing rooms, clubs and coffee houses. The actor-manager David Garrick wrote to a friend on July 18 that Rousseau had called Hume "noir, black, and a coquin, knave".
ellauri115.html on line 420: Among Rousseau's numerous charges were Hume's misreading of a key letter from Rousseau about a royal pension. That error embroiled King George III. The king was just one of the many prominent figures to be sucked into the quarrel: others included Diderot, D'Holbach, Smith, James Boswell, D'Alembert and Grimm. Walpole became a key player. Voltaire piled in too, unable to resist the chance to strike at Rousseau.
ellauri115.html on line 422: A cartoon depicting Rousseau as a Savage Man, a Yahoo, caught in the woods was more to Hume's taste. He described it to her with relish. "I am represented as a farmer, who caresses him and offers him some oats to eat, which he refuses in a rage; Voltaire and D'Alembert are whipping him up behind; and Horace Walpole making him horns of papier maché. The idea is not altogether absurd."
ellauri115.html on line 424: Hume had demolished the arguments purporting to prove the existence of God, including Rousseau's favourite argument from design - the claim that only a supreme and benevolent being could explain the wonder and order in the world. This argument, Hume insisted, was untenable. How could it account for the suffering in the world? How can we infer that there is just one architect of the world, and not a co-operative of two or more?
ellauri115.html on line 468: Mun hämmenystä lisäsi se että mut oli kasvatettu kirkossa joka päättää kaiken eikä jätä tilaa epäilylle, niin että kun olin hylännyt yhden opinkappaleen oli pakko hylätä loputkin; kun en voinut hyväxyä absurdeja päätöxiä, oli pakko luopua vähemmän absurdeistakin. Kun käskettiin uskoa kaikki, en uskonut mitään, enkä osannut lopettaa hyvän sään aikana.
ellauri115.html on line 481: Sitten tulee maineikas Clarke [kekäs se on?] joka antaa tulta maailmalle ja julistaa olentojen olennon ja asioiden antajan. Mikä yleinen ihailu, mikä yximielinen läpytys olisi tervehtinyt tätä uutta systeemiä - niin suurta, niin valaisevaa, ja niin yxinkertaista. Muut systeemit ovat täynnä absurdia paskaa; tässä systeemissä on vähemmän liikkuvia osia ja apinan ymmärryxen ylittäviä juttuja.
ellauri115.html on line 520: Kaikki mitä mä havaizen asteilla on ainetta, ja mä päättelen kaikki aineen oleelliset ominaisuudet aistittavista laaduista jotka saa mut havaizemaan sen, laaduista jotka on siinä kiinni kuin laastari. Mä nään sen joskus liikkeessä, joskus levossa, [Jalkanuotti: tää lepo on, jos haluat, vaan suhteellista; mutta kun me havaitaan enemmän tai vähemän liikettä, voidaan selvästi ajatella toista ääripäätä, joka on lepo; ja me tajutaan se niin selvästi että me voidaan pitää absoluuttisena lepona sellasta joka on vain suhteellista. Muttei ole totta että liike on aineen olemus, kerta ainetta voi ajatella levossa.] Siitä mä päättelen ettei liike eikä lepo ole sille oleelllista, vaan liike, ollen toimintaa, johtuu jostain syystä ja lepo sen puutteesta. Six jos mikään ei vaikuta aineeseen, se ei liiku [lällällää Newton] ja just six että lepo ja liike on sille yhdentekevää, lepo on sen luonnollinen tila. [Tää oli tähän asti ehkä Jannen heikoin kiskasu.]
ellauri115.html on line 540: Apinoiden erroreiden päälähde on yleisissä ja abstrakteissa idixissä; metafysiikan jargoni ei ole koskaan löytänyt yhtään totuutta, ja se on täyttänyt filosofian älyttömyyxillä joista me ollaan häpeissämme niin pian kun me poistetaan niista pitkät sanat. Sanos mulle, ystäväiseni, kun ne puhuu sulle sokeasta voimasta joka on levinneenä koko luontoon, saako siitä mitään käsitystä mieleensä? Ne ajattelee että ne muka sanoo jotain näillä epämääräisillä ilmauxilla - universaali voima, oleellinen liike - mutta eihän ne sano yhtään mitään. Liikkeen idis ei ole muuta kuin idis siirtymisestä paikasta toiseen; ei ole mitään liikettä jolla ei ole suuntaa; sillä mikään yxilö ei voi liikkua kaikkiin suuntiin yhtä aikaa. Mihin suuntaan sit aine liikkuu välttämättä? Onko koko aineläjällä sama liike, vai onko jokaisella atomilla oma? Ekan ideixen mukaan koko avaruuden pitää muodostaa yxi kiinteä ja jakamaton massa; jälkimmäisen mukaan se voi vaan muodostaa diffuusin ja inkoherentin pilven, ja silloin ei vois mitkään 2 atomia yhtyä. [Se ei olis yhtään kivaa, ja selkeesti vastoin mun arkikokemusta.] Mihin suuntaan lähtis toi kaikelle aineelle yhteinen liike? Suoraviivaisesti, ympyrässä, ylhäältä alas, vasemmalta oikealle? Jos jokaisella molekyylillä on oma suuntansa, mikä olis kaikkien näiden suuntien ja erotusten syy? Jos jokainen molekyyli ja atomi vaan pyörisi axelinsa ymmpäri, kaikki seisokelisivat kadunkulmissa ja kukaan ei pääsi kulkemaan. Ja tänkin pyörimisen pitäis mennä johkin suuntaan. Se et aine lähtis liikkeelle jostain abstraktiosta on paskapuhetta, se ei merkkaa mitään, ja jos aine lähtee johkin suuntaan niin sillä on joku syy. Mitä enemmän esimerkkejä mä otan elävästä elämästä, sitä enemmän syitä mun pitää selittää, enkä löytäis koskaan yhteistä agenttia joka kontrolloisi niitä kaikkia. Ei siinä kaikki etten mä pysty piirtämään kuvaa sellasesta sattumanvaraisesta liikehdinnästä ja elementtien yhteentörmäyxistä, en voi edes kuvitella sellasta härdelliä, ja universumin kaaos on vähemmmän kuviteltavissa mulle kuin sfäärien harmonia. Voin ymmärtää että universumin mekanismi ei ehkä ole apinan käsitettävissä, mutta jos alat sitä selittää, selitä edes niin että apina ymmärtää.
ellauri115.html on line 551: Ei ole otusta universumissa jota ei voi pitää jossain suhteessa kaiken napana, jonka ympärille kaikki ryhmittyy, niin että ne on toisilleen tarkoitus ja keinot. Mieli menee sekaisin ja exyy kaikkiin näihin suhteisiin, ja kyl ne izekin sekaantuu toisiinsa pää pyörällä. Ihan mahottomia oletuxia tarvitaan että kaikki tää sopusointu syntyis aineen sokeasta mekanismista ihan umpimähkään! Turhaan ne jotka kieltää tarkoituxen yhteyden kaikkien osien suhteissa tähän kokonaisuuteen, turhaan ne koittaa kätkeä sekoilunsa abstraktioihin, koordinaatioihin, yleisiin periaatteisiin, symbolisin kaavoihin; mitä ne yrittääkin, mä en pysty tajuamaan noin tiukasti järjestettyä systeemiä ellen kuvittele jotain diktaattoria joka käskee sitä. Mun vallassa ei ole uskoa että passiivinen ja kuollut aine ois voinut aiheuttaa eläviä ja tuntevia olioita, että sokea sattuma olisi synnyttänyt älykkäitä olentoja, että ajattelematon olis voinut synnyttää ajattelevia olentoja. [No Jannen tasoista älykkyyttä voisi siitä spontaanisti vaikka lantalassa. Sitäpaizi kyllä jumalakin oli aika ajattelematon kun laittoi tän kellon käymään tälleen ihan perunoita.]
ellauri115.html on line 559: Sen jälkeen kun olen kexinyt Jumalalle riittävästi ominaisuuxia että voin tempasta sen olemaan, palaan [tietysti] taas izeeni, ja koitan selvittää mikä mun paikka on sen suuressa suunnitelmassa sikäli kun ymmärrän. Heti, ja ilman epäilyxen häivää, huomaan mitä lajia mä olen; sillä omalla halullani ja tällä kalulla voin toteuttaa mieltymyxeni, mulla on enemmän voimaa kontrolloida muiden ruumiita ja saada ne tekemään mitä haluan tai estää sen, kuin niillä on kontrolloida mua pelkällä haballa; älykkäimpänä mä olen ainoa joka voi tutkia kaikkien muiden jalkovälejä. Mikä olento täällä alhaalla, paizi mies, voi havainnoida muita, mitata niiden penixen, laskelmoida, ennustaa niiden liikkeet, vaikutuxet ja niin sanoaxeni ottaa yhteyttä niihin kaikkiin oman izensä lisäxi? Mitäs absurdia siis siinä ajatuxessa että kaikki muut on tehty mua varten, kun vaan mä nään ne kaikki tästä mun näkökulmasta? [Järkyttävää narsismia.]
ellauri115.html on line 679: Meidän supervoimien sekakäyttö tekee meistä onnettomia ja ilkeitä, kuin olisimme pudonneet siniseen värisammioon pienenä. Meidän huolet, surut ja kärsimyxet on omatekemiä. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Moraaliset pahat on epäilemättä miehen thötä, ja fyysiset pahat ei olis mitään ilman meidän paheita jotka aikaansaattaa ne. Vanhuus ja kuolemakin tuli siitä alkuperäisestä tunaroinnista [hmm, entäs elukat? Oliko niilläkin omat aatamit ja eevansa? No, ketä kiinnostaa.] Eikö luonto ei ole antanut ymmärtää mitä tarvizemme hengissä pysyäxemme! Eikö ruumiin kärsimys ole merkki siitä että tää kone on epäkunnossa, ne rabotajet, tarvii huoltoa= Kolema ... eikö ilkeät myrkytä oman elämänsä ja meidän muidenkin? [Lue: mä en ole niitä ilkeitä.] Kuka sitäpaizi haluaisi elää ikuisesti? [Häh? Eikö se ollut justiinsa poinzina? Onx tää nyt sitä kerettiläisyyttä? No, luetaanpa eteenpäin.] Kuolema on lääke pahaan jonka hankit izellesi; luontoäiti ei anna sun kärsiä loputtomiin. Alkeellisesti elävällä hepulla on tosi vähän kärsimyxiä! Sen elämä on melkein kokonaan vapaa kärsimyxistä ja passiohedelmistä [lukuunottamatta paarmoja ja hyttysiä, ne on vittumaisia ilman housuja]; se ei pelkää eikä tunne kuolemaa; jos se tuntee sen, kärsimyxet saa sen haluamaan sitä; sixe ei ole mikään paha juttu sen silmissä. Jos me vaan oltais tyytyväisiä omaan oloomme niin ei meillä olis mitään syytä valittaa [Laittamattomasti sanottu, Janne. Leukavasti laukaistu.]; mutta haeskellessamme mielikuvitushyvää me löydetään tuhansia oikeita pahoja. Hän joka [hehe] ei kestä vähän kipua saa kärsiä kovasti. Jos mies menee rapakuntoon harrastuxissa, koitat parantaa sitä lääkkeillä; sen pelkäämään pahaan tulee lisäxi sen tuntema paha olo; kuoleman ajatus tekee siitä kamalaa ja kiirehtii sen tuloa; mitä enemmän koitamme välttää sitä, sitä enemmän ajattelemme sitä; ja me mennään elämästä läpi peläten kuolemaa, syyttäen luontoa pahoista jotka me ollaan ize hankittu vittuilemalla sen laeille.
ellauri115.html on line 691: Jos sielu ei ole ainetta, se voi jäädä henkiin ruumiin kuollessa; ja jos se tekee niin, Sallimus on kuivilla. Vaikkei mulla olis mitään muuta todistusta sielun virtuaalisuudesta, niin ilkeiden voitot ja munkaltaisten kunnollisten mätkintä tässä maailmassa riittäis vakuttamaan mut. Kyllähän niin karmea epäsointu universaalissa Voimassa on ratkaistava jotenkin. Mä sanoisin izexeni: Ei peli ole vielä lopussa, kaikki tasitaan sit kuonpuoleisessa." Mun pitäis silti vielä vastata kysymyxeen, "Mitä miehestä jää jäljelle kun kaikki mitä me voidaan aistia on hävinnyt huizin Nevadaan? Tää kysymys on jo lastenleikkiä kun olen myöntänyt et on kahdenlaista substanssia. On helppo ymmärtää että se mitä mä en voi aistia jää multa huomaamatta ruumiillisen elämän tohinassa, kun mä aistin vaan näillä 5 aistilla. Kun sielun ja ruumiin personaaliunioni hajoaa, musta tuntuu että toinen haihtuu ja toinen saattaa säilyä. Mix toisen häviäminen haittaisi jälkimmäistä? Pikemminkin päinvastoin, kun ne oli niin erilaisia, niiden muodostama yhdiste oli hyvin epästabiili, ja kun se hajoaa, molemmat palaa perusasentoon; aktiivinen vitalis-substanssi pitää kaiken sen voiman millä se lykkäsi ainetta liikkeelle. Hemmetti! mun paheet muistuttaa mua liiankin hyvin että mä olin vaan puolixi elossa täällä murheen laaxossa; sielunelämä vasta alkaa ruumiin kuollessa.
ellauri115.html on line 703: Niinpä siis Jumalan silmäilyssä kotipuuhissa, ja sellaisten sen attribuuttien tutkimisessa joihin mua kiinnosti tutustua, mä olen vähitellen älynnyt ja kehittänyt ajatuxen, aluxi osittaisen ja epätäydellisen, jonka mä olen muodostanut tästä Äärettömästä Olennosta. Mut jos siitä on tullut jalompi ja isompi on siitä tullut myös paremmin ihmisjärkeen sopiva. Kun mä lähestyn hengessä ikuista valoa, mä sekaannun ja häikäistyn sen kunniasta, ja mun on pakko ottaa aurinkolasit ja hylätä kaikki maiset käsityxet jotka mä olin siitä muodostanut, niinkuin se valkoinen takatukka ja parta ja mekko ja sandaalit. Tää puhistettu jumala ei enää ole ruumiillinen eikä aistittava; superäly joka hallizee maailmaa ei ole enää ize pelilaudalla; turhaan mä koitan tarrautua sen käsittämättömään vaipanväliin. Kun mä ajattelen että sehän se antaa elämän ja liikkeen elävälle ja liikkuvalle substanssille joka kontrolloi kaikkia eläviä ruumiita; kun mä kuulen sanottavan että mun sielu on spriritististä ja et Jumalakin on sprite, mä kapinoin tollasta jumalallisen esanssin alennusmyyntiä; ikäänkuin Jumala ja mä oltas sukulaisia! Ikäänkuin Jumala ei oliskaan one and only pullollinen Absolute vodkaa, ainoa oikein aktiivinen, tunteva, ajatteleva, tahtova olento, josta me johdetaan omat aatoxemme tunteemme, horisontaaliset liikkeemme, halumme, vapautemme ja suorastaan olemassaolomme! Me ollaan vapaita koska se tahtoo niin, ja tää selittämätön substanssi on meidän sieluille se mitä meidän sielut on meidän ruumiille, eli käynnistysmoottoreita tai dynamoja. Mä en tiedä onxe luonut aineen, ruumiin, sielun ja maailman izensä. Luomisen ajatus sekottaa mun pään ja karkaa mun näpeistä; senverran kun mä pystyn sitä käsittämään mä voin sen uskoakin; mut mä tiedän eze on muotoillut miss universumin ja kaiken mitä sillä on (eikä se olekaan aivan vähän), ja eze on tehnyt kaikki kalut ja järjestyssäännöt niille. Epäilemättä Jumala on ikuinen; mut voix mun mieli kääriytyä ikuisuuden ympärille? [Ei se voi.] Mixmä pettäisin izeäni merkityxettömillä sanoilla? Tävverran mä tajuan; ennenkuin oli kaluja, oli Jumala; se jää olemaan kun kalut loppuvat, ja jos kaikki joskus loppuu niin se kumminkin jää sammuttamaan valoja. Et joku mun käsityskyvyn ylittävä otus panisi alkuun muita otuxia, se on vain vaikeaa kuvitella [eli millä lihaxilla?], mut jos Oleminen ja Eimitään ovat vastakohtia, niin se kuulostaa kyllä ristiriidalta, ihan absurdiahan se on.
ellauri115.html on line 705: Jumala on intelligentti, mutta miten älykäs? Mies on älykäs kun se järkeilee, mut Korkeimman Tiedustelijan ei tarvize järkeillä; ei sillä ole premissejä eikä johtopäätöxiä, ei sillä ole edes lauseita. [Sillä on vaan yxittäisiä sanoja.] Korkein tiedustelija on kokonaan intuitiivinen, se näkee mitä on ja mitä pitäis olla; kaikki totuudet on sille 1 ja sama, kuten kaikki paikat on vaan 1 paikka ja koko aika vaan 1 sekuntti. Miehen voima käyttää keinoja kuten Viagraa, jumalan voima on omavoimainen. Kirkas valo jo kävelyvauhdissa. Jumala voi koska se tahtoo; sen tahto on sen haba. Jumala on hyvä; tää on varma nakki; mutta mies löytää onnensa oman tiiminsä menestyxessä. Jumalan onni on järjestyxenrakkaus, se on anaalis-obsessiivinen psykopaatti. Sillä järjestyxellä se pitää yllä olevaa, ja yhdistää osia toisiinsa kuin leegoja. Jumala vaan on; tästä mä oon varma. God is just, eli jumala vaan on. Ich bin nur. Se seuraa sen hyvyydestä [vai oliko se toisinpäin?]; miehen vääryys ei ole Jumalan työtä, vaan sen omaa; se moraalinen oikeus joka on filosofien tavallinen moite Sallimuxelle on mulle todistus sen olemassaolosta. Mutta miehen oikeus on että jokainen saa ansionsa mukaan; Jumalan oikeus muodostuu että se vaatii meiltä tiliä siitä mitä se on meille antanut.
ellauri115.html on line 707: Jos mä olen onnistunut erottamaan nää attribuutit joista mulla ei ole absoluuttisesti mitään ideaa, niin se on väistämättömien päättelyiden muodossa,, ja käyttämällä oikein päätäni; mutta mä tähdennän niitä ymmärtämättä mitään, joa loppujen lopuxi emmä väitä yhtään mitään. Turhaan mä sanon Jumala on sellanen tai tällänen, mä tunnen sen, mä koen sen, mutta siltikään mä en ymmärrä miten se voi olla sellanen.
ellauri115.html on line 746: Taivaan kiitos mei on nyt päästy kaikesta tosta hälyyttävästä filosofisesta shousta; me ollaan miehiä vaikka oppimattomia; nyt meidän ei tarvi käyttää koko ikää moraliteetin tutkimiseen, kun meillä on halvempi ja varma viisari joka ohjaa meidät tän ihmisaatoxen valtavan labyrintin läpitte. Muttei riitä olla vaan tiatonen että meillä on tää opasvihkonen; meidän pitää tuntea se ja seurata sitä. Jos se puhuu kaikille sydämmille, mix niin harvat kuuntelee sitä? Se puhuu meille luonnonkieltä, ja kaikki saa meidät unohtamaan sen kielen. Omatunto on arka, se rakastaa rauhaa ja yxinäisyyttä; se häiriintyy melusta ja numeroista; ennakkoluulot joista sen sanotaan syntyvän on sen verivihollisia. Se pakoilee niitä tai vaikenee; niiden meluisat äänet hukuttaa sen sanat, niin ettei se saa puheenvuoroa, vaikka pyytäisi; fanaattisuus väärentää sen äänen ja inspiroi rikoxia sen nimissä. Se masentuu huonosta kohtelusta; se ei enää puhu meille, eikä vastaa puheluihin; kun sitä on pilkattu niin kauan, on yhtä vaikea kuzua se takaisin kuin ajaa se karulle.
ellauri115.html on line 811: What is to hinder a man from taking his enemy as his teacher without fee, and profiting thereby, and thus learning, to some extent, the things of which he was unaware? For there are many things which an enemy is quicker to perceive than a friend (for Love is blind regarding the loved one, as Plato says), and inherent in hatred, along with curiosity, is the inability to hold one´s tongue.
ellauri115.html on line 814: But far more important is the practice. If you once acquire the habit of bearing an enemy's abuse in silence, you will very easily bear up under a wife's attack when she rails at you, and without discomposure will patiently hear the most bitter utterances of a friend or a brother; and when you meet with blows or missiles at the hands of a father or mother, you will show no sign of passion or wrath.
ellauri115.html on line 816: Conversely, Socrates bore with Xanthippe, who was irascible and acrimonious, for he thought that he should have no difficulty in getting along with other people if he accustomed himself to bear patiently with her; but it is much better to secure this training from the scurrilous, angry, scoffing, and abusive attacks of enemies and outsiders, and thus accustom the temper to be unruffled and not even impatient in the midst of reviling.
ellauri115.html on line 834: A specimen of Fontaine's mal à propos remarks. A brother of Boileau, who was a doctor of the Sorbonne, pronounced one day, before La Fontaine and two or three others, a long eulogy upon St. Augustine. The fabulist, whose mind had been running upon a very different author, and who had but little idea of the distinction to be observed between writers on sacred and profane subjects, interrupted the doctor to ask whether he thought St. Augustine a greater genius than Rabelais. The theologian contented himself with the reply, “Take care, M. La Fontaine, you have put on your stockings the wrong side out!” Sepalus on persepuolella.
ellauri115.html on line 838: His attachment to his friends, says a biographer, was that of a dog to a master. When Mme. de Sablière, who gave the improvident fabulist a home for twenty years, was asked what she had saved from a financial disaster, she replied, “I only kept my dog and cat, and La Fontaine.”
ellauri115.html on line 847: Se on siis samaa kärpässarjaa kuin Hobitin kirja, Eeditin kirja, Esterin perse, Siirakin kirja, Makaberilaiset, Susanna, A-sarjan rukous, 3 miehen kiitoslaulu kirkkoveneessä, Kaunotar ja hirviä. Viisaat kirkkoisät huomasivat että niistä sepustuxista tulee niille enemmänkin harmia kuin iloa, ja siirsivät ne liitteisiin.
ellauri115.html on line 867: 8. Babiaanit kaunistavat niitä kullalla, niinkuin neitsyttä, joka koreutta rakastaa.
ellauri115.html on line 927: Barukin kirjan loppu. Tässä on nyt se väärinkäsitys, että babiaanien puukuvat olis jotenkin kertakäyttösempiä kuin Israelin porukoiden pyhät esineet. Ei ne ole sen kummempia kuin liiton arkit, pyhät kirjat tai ikonit, joista tehdään tarpeen mukaan kopioita jotka vihitään "pyhixi" ja ovat sen aikaa "pyhiä" kunnes ne korvataan uudemmilla kopioilla.
ellauri115.html on line 936: The ideas of Socinianism date from the wing of the Protestant Reformation known as the Radical Reformation and have their root in the Italian Anabaptist movement of the 1540s, such as the anti-trinitarian Council of Venice in 1550. Lelio Sozzini was the first of the Italian anti-trinitarians to go beyond Arian beliefs in print and deny the pre-existence of Christ in his Brevis explicatio in primum Johannis caput – a commentary on the meaning of the Logos in John 1:1–15 (1562). Lelio Sozzini considered that the "beginning" of John 1:1 was the same as 1 John 1:1 and referred to the new creation,[citation needed] not the Genesis creation. His nephew Fausto Sozzini published his own longer Brevis explicatio later, developing his uncle's arguments. Many years after his death in Switzerland, Sozzini consulted with the Unitarian Church in Transylvania, attempting to mediate in the dispute between Frankenstein and Count Dracula.
ellauri115.html on line 1069: Shmuel "Sam" Vaknin (born April 21, 1961) is an Israeli writer and "professor of psychology". He is the author of Malignant Self Love: Narcissism Revisited (1999), was editor-in-chief of political news website Global Politician, and runs a private website about narcissistic personality disorder (NPD). He has also postulated a theory on chronons and time asymmetry which is pure bullshit.
ellauri115.html on line 1081: In Israel in 1995 he was found guilty on three counts of securities fraud along with two other men, Nissim Avioz and Dov Landau. He was sentenced to 18 months' imprisonment and fined 50,000 shekels (about $14,000), while the company was fined 100,000 shekels. In 1996, as a condition of parole, he agreed to a mental health evaluation, which noted various personality disorders. According to Vaknin, "I was borderline schizoid, but the most dominant was NPD," and on this occasion he accepted the diagnosis, because, he wrote, "it was a relief to know what I had, besides the loot."
ellauri115.html on line 1087: Lidija Rangelovska is the owner and CEO of Narcissus Publications and the editor of Sam Vaknin's works, including of "Malignant Self-love: Narcissism Revisited" as well as many other books and ebooks about topics in psychology, relationships, philosophy, economics, international affairs, and award-winning short fiction. She lives in Skopje with her husband, Sam Vaknin. She featured in other documentaries together with her husband ("Egomania" by channel 4 in the UK and "Moi, narcissique et cruel" on Radio-Television Suisse).
ellauri115.html on line 1091: In his view, narcissists have lost their "true self", the core of their personality, which has been replaced by delusions of grandeur, a "false self". Therefore, he believes, they cannot be healed, because they do not exist as real persons, only as reflections: "The False Self replaces the narcissist's True Self and is intended to shield him from hurt and narcissistic injury by self-imputing omnipotence ... The narcissist pretends that his False Self is real and demands that others affirm this confabulation," meanwhile keeping his real-life imperfect true self under wraps.
ellauri115.html on line 1110: Established 1997 and Incorporated 1998
ellauri115.html on line 1113: More about My Work – HERE and HERE
ellauri115.html on line 1128: Jänis attended the University of Alberto for a Bachelor of Farts degree which ended up 'more by default' with an emphasis on psychopathy. In 1959 he married Averil Hare whom he met in an abnormal psychology class, and a year later, to everyone's suprise, their daughter, Cheryl, was born appatently quite normal. But not.
ellauri115.html on line 1130: The Hares moved to the USA to study for a PhD program in psychophysiognomy at the University of Oregon, but due to his daughter falling ill (as expected) the family returned to Canada. Hare then served as a psycho in the prison system in British Columbia (British Columbia Penitentiary) for eight months, an area in which he had no particular qualification or training; indeed he would later recount without pangs of conscience that some prisoners were able to manipulate him more than he could them.
ellauri115.html on line 1134: Hare then returned to Vancouver, British Columbia, shut up as a professional psychopath at the prison's psychologist compartment, where he would stay for 30 years until retirement, the same prison he had previously worked in. He seemed not to change behavior in response to God's punishment because he was a psychopath. He recalls, "I happened to get into a cell that nobody else was sitting in". Hare has said of himself and his wife Averil that the loss of their daughter Cheryl in 2003 "tells an awful lot about who Averil and I are." Averil, his wife, is a prominent social worker in Canada specializing in child abuse.
ellauri115.html on line 1136: Hare wrote a popular science bestseller published in 1993 without conscience: The Disturbing World of the Psychopaths Among Us (reissued 1999). He describes psychopaths as 'social predators', while pointing out that regrettably, most don't kill their prey. One philosophical review described it as having a high moral tone yet tending towards sensationalism and graphic anecdotes, and as providing a useful summary of the assessment of psychopathy but ultimately avoiding the difficult questions regarding internal contradictions in the concept or how it should be classified.
ellauri115.html on line 1138: Hare also co-authored the bestselling Snakes in Suits: When Psychopaths Go to Work (2006) with organizational psychologist and human resources consultant Paul Babiak, a portrayal of the disruptions caused when psychopaths enter the workplace. The book focuses on what Hare refers to as the "successful psychopath", who can be charming and socially skilled and therefore able to get by in the workplace. This is by contrast with the type of psychopath whose lack of social skills or self-control would cause them to rely on threats and coercion and who would probably not be able to hold down a job for long. Hare would classify himself and Mrs. Hare (jänisemo pyrynä viitaan loikki) as first class psychopaths. Successful vs. unsuccessful bad people.
ellauri117.html on line 49: Ce recueil de réflexions et d’observations, sans ordre et presque sans suite, fut commencé pour complaire à une bonne mère qui sait penser. Je n’avais d’abord projeté qu’un mémoire de quelques pages; mon sujet m’entraînant malgré moi, ce mémoire devint insensiblement une espèce d’ouvrage trop gros, sans doute, pour ce qu’il contient, mais trop petit pour la matière qu’il traite. J’ai balancé longtemps à le publier; et souvent il m’a fait sentir, en y travaillant, qu’il ne suffit pas d’avoir écrit quelques brochures pour savoir composer un livre. Après de vains efforts pour mieux faire, je crois devoir le donner tel qu’il est, jugeant qu’il importe de tourner l’attention publique de ce côté-là; et que, quand mes idées seraient mauvaises, si j’en fais naître de bonnes à d’autres, je n’aurai pastout à fait perdu mon temps. Un homme qui, de sa retraite, jette ses feuilles dans le public, sans prôneurs, sans parti qui les défende, sans savoir même ce qu’on en pense ou ce qu’on en dit, ne doit pas craindre que, s’il se trompe, on admette ses erreurs sans examen.
ellauri117.html on line 138:
ellauri117.html on line 153: machen. In den zwanziger Jahren edierte er die drei Romanfragmente Kafkas, Mitte der dreißiger Jahre veröffentlichte er die erste Gesammelte Werke»-Ausgabe. Doch erst nach dem Zweiten Weltkrieg wurde die Bedeutung Franz Kafkas einem breiten Leserpublikum bewusst.
ellauri117.html on line 160: Man sagt, daß Kafka seine erste sexuelle "Begegnung" mit seiner französischen Gouvernante hatte, doch hat er diskreterweise immer nur in Andeutungen über dieses «Urerlebnis» gesprochen. Den ersten regen Geschlechtsverkehr hatte er als Zwanzigjähriger mit einer tschechischen Verkäuferin. Sie verbrachten einen Abend in einer billigen Absteige. Diese Erfahrung bestärkte Kafka in seinem Ekel vor dem Geschlechtsverkehr und in seinem Glauben, daß Sexualität eine von Natur aus schmutzige, nichtswürdige Anlegenheit sei. Gerade das Entgegengesetzte predigte D.H.Lawrence (infra). Trotzdem streunte er seine ganze Studentenzeit indurch immer wieder durch das Bordellviertel von Prag, genau wie die anderen Heißsporne unter seinen Kommilitonen. Er ekelte sich vor seiner eigenen sexuellen Lust, erkannte aber zugleich auch die Notwendigkeit, ihr hin und wieder einzustecken:
ellauri117.html on line 166: 1912 lernte er in Max Brods Haus Felice Bauer kennen, die die erste große Liebe seine ns werden sollte und mit der er zweimal insgeheim verlobt war, Franz war zu jener Zeit 29 Jahre alt. In den folgenden fünf Jahren bildete Felice das Zentrum seines Lebens, von dem er sich im ständigen Wechsel angezogen und wieder abgestoßen fühlte. Er verwirrte sie mit einer Flut selbstquälerischer Briefe. Diese ambivalente, heftigen Gefühlsschwankungen unterworfene Romanze beflügelte den Schriftsteller in Kafka, doch seine Unentschlossenheit, in welche Richtung sich ihre Beziehung entwickeln sollte, frustrierte Felice. Wie Koalas Onkel, aufzählte der kleine Jude die Vorzüge und Nachteile einer Ehe. Schließlich schickte sie ihre Freundin Grete Bloch, um Kafka nach seinen Absichten zu fragen. Mit der Zeit wurde Grete die Vertraute des Schriftstellers, und Felice hegte den Verdacht, daß dabei sein Fühler tiefer gegangen war, als sie zugeben wollten. Das Verhältnis zwischen Franz und Felice kühlte mehr und mehr ab. Doch 1916 verbrachten sie gemeinsam einen zehntägigen Urlaub. Sie wohnten in zwei neben einanderliegenden Zimmern und spielten offensichtlich Mann und Frau. Wieder beschlossen sie zu heiraten, doch 1917 - ungefähr zur gleichen Zeit, als seine Tuberkulose erkannt wurde - löste Kafka die Verlobung wieder. Was für ein Mistkäfer.
ellauri117.html on line 170: In 1920, als er sich wieder auf einer Erholungskur in Südtirol befand, begann er einer Frau zu schreiben, die ihm geistig ebenbürtig war. Sie hieß Milena Jesenská-Polak, war 24 Jahre alt, verheiratet und keine Jüdin. Sie war eine emanzipierte Frau, Künstlerin und Intellektuelle, die Kafka gebeten hatte, einige seiner Werke ins Tschechische übersetzen zu dürfen. Sie vergötterte Kafka als Schriftsteller und konnte sich in seine seelische Welt einfühlen, denn auch sie hatte unter einem tyrannischen Vater zu leiden gehabt. Kafka bot ihr finanzielle Unterstützung an, wenn sie ihren Ehemann verließe. Vor ihrer endgültigen Entscheidung verbrachten die beiden jedoch vier Tage lang «Probeflitterwochen». Nach ihrer Rückkehr schlug Milena das Angebot aus. Ihr war schnell klargeworden, was es bedeutete, mit einem dem Tod geweihten
ellauri117.html on line 175: Nachdem Kafka gestorben war, fand Max Brod einen Brief, den Grete Bloch einem Freund geschrieben hatte. Sie behauptete darin, einen Sohn von Kafka geboren zu haben. Anscheinend war Felices Verdacht berechtigt gewesen. Grete schrieb, der Sohn sei 1921, kurz vor seinem siebten Geburtstag, in München gestorben. In seiner Kafka-Biographie kommentiert Brod diese Ironie des Schicksals:
ellauri117.html on line 187: Oxfordin akateemikko Howard Puhelinkoppi väittää että D.H. Lawrence kokeili homosexiä vaan päästäxeen kirjailijan plokista, ei sixettä se olis ollut siitä kivaa. Edelllinen kirjoittaja Kinky Weekes oli väittänyt että se lakkasi yrittämästä 1917, mutta puhelinkoppi väittää että yrityxet jatkui vielä 20-luvulla. Aika monesta tälläsestä suspektistä häiskästä sanotaan että niitä kiinnosti tabu enemmän kuin ize suklaa. Kunnes se sitten tuomizi koko asian. Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista. Mut tämmöiset pätkät puhuvat äänekkäästi puolestaan:
ellauri117.html on line 190: I left myself quite limply in his hands, and, to get a better grip of me, he put his arm round me and pressed me against him, and the sweetness of the touch of our naked bodies one against the other was superb. It satistied in some measure the vague indecipherable yearning of my soul; and it was the same with him. When he had rubbed me all warm, he let me go, and we lo0ked at each other with eyes of
ellauri117.html on line 218: Good, I believe. I am no judge. He was very quick and slippery and full of electric fire. It is a remarkable thing, what a curious sort of fluid force they seem to have in them, those people not like a human grip -- like a polyp --
ellauri117.html on line 226: `Well -- yes -- probably.'
ellauri117.html on line 239: Gerald fastened the door and pushed the furniture aside. The room was large, there was plenty of space, it was thickly carpeted. Then he quickly threw off his clothes, and waited for Birkin. The latter, white and thin, came over to him. Birkin was more a presence than a visible object, Gerald was aware of him completely, but not really visually. Whereas Gerald himself was concrete and noticeable, a piece of pure final substance.
ellauri117.html on line 245: So the two men began to struggle together. They were very dissimilar. Birkin was tall and narrow, his bones were very thin and fine. Gerald was much heavier and more plastic. His bones were strong and round, his limbs were rounded, all his contours were beautifully and fully moulded. He seemed to stand with a proper, rich weight on the face of the earth, whilst Birkin seemed to have the centre of gravitation in his own middle. And Gerald had a rich, frictional kind of strength, rather mechanical, but sudden and invincible, whereas Birkin was abstract as to be almost intangible. He impinged invisibly upon the other man, scarcely seeming to touch him, like a garment, and then suddenly piercing in a tense fine grip that seemed to penetrate into the very quick of Gerald´s being.
ellauri117.html on line 275: He still heard as if it were his own disembodied spirit hearing, standing at some distance behind him. It drew nearer however, his spirit. And the violent striking of blood in his chest was sinking quieter, allowing his mind to come back. He realised that he was leaning with all his weight on the soft body of the other man. It startled him, because he thought he had withdrawn. He recovered himself, and sat up. But he was still vague and unestablished. He put out his hand to steady himself. It touched the hand of Gerald, that was lying out on the floor. And Gerald's hand closed warm and sudden over Birkin's, they remained exhausted and breathless, the one hand clasped closely over the other. It was Birkin whose hand, in swift response, had closed in a strong, warm clasp over the hand of the other. Gerald´s clasp had been sudden and momentaneous.
ellauri117.html on line 277: The normal consciousness however was returning, ebbing back. Birkin could breathe almost naturally again. Gerald´s hand slowly withdrew, Birkin slowly, dazedly rose to his feet and went towards the table. He poured out a whiskey and soda. Gerald also came for a drink.
ellauri117.html on line 302: `I think also that you are beautiful,' said Birkin to Gerald, `and that is enjoyable too. One should enjoy what is given.'
ellauri117.html on line 334: Birkin was silent, thinking how scrupulous Gerald was in his attire, how expensive too. He wore silk socks, and studs of fine workmanship, and silk underclothing, and silk braces. Curious! This was another of the differences between them. Birkin was careless and unimaginative about his own appearance.
ellauri117.html on line 336: `Of course you,' said Gerald, as if he had been thinking; 'there's something curious about you. You´re curiously strong. One doesn´t expect it, it is rather surprising.'
ellauri117.html on line 371: Hemingwayn elämän suurin ongelma sen kamun Sidney Franklinin mukaan oli sen kullin koko. "Oliko sillä pieni?" kysyi Barnaby Conrad. Franklin näytti peukunkynnellä puolta pikkusormea. Sitten se siirsi kynttä vielä vähän lähemmäxi pikkurillin kärkeä. Suunnilleen kuin 30 kaliiperin patruuna, se sanoi. Ernesto oli aika puritaaninen, se ei halunnut laittaa päälle kumisuojainta (ehkä ne tuppasivat irtoamaan vauhdissa), vaan ruikkasi mieluummin hoidon vazalle.
ellauri117.html on line 398: Tom Bissell was born in Escanaba, Michigan, in 1974. His short fiction has won two Pushcart Prizes and has been published in multiple editions of The Best American Series. He has also written eight works of nonfiction, including Apostle and (with Greg Sestero) The Disaster Artist, as well as many screenplays for video games and television. Bissell lives in Los Angeles with his family. Tom Bister is a sad case. Another Gold Hat of Hyvinkää.
ellauri117.html on line 482: (Vet laskutti paljon Cat Scanista ja Lab Testistä.)
ellauri117.html on line 484: Two bored casino owners were waiting at a crap table.
ellauri117.html on line 494: A priest and nun were alone together in a snowed-in cabin.
ellauri117.html on line 500: A lady about 8 months pregnant got on a bus.
ellauri117.html on line 514: Nyt voimme pohtia kuin Jaana Eirassa mixi nää on teräshauskoja. Koska niissä mutustellaan teräsvanhoja klisheitä ja imeskellään amerikkalaisten pikku tabuja:
ellauri117.html on line 531:
ellauri117.html on line 538: Hormonaalityyppi adrenal thyroid none of the above liver ovary
ellauri117.html on line 540:
ellauri117.html on line 559: The Liver body type is governed by the body’s inability to process an overconsumption of alcohol or processed foods. The Liver body type is characterized most significantly as someone who has a “beer belly,” or who stores all of their weight in their front midsection. The weight will be disproportionate to the rest of their body, and distend out far beyond the rest of their frame.
ellauri117.html on line 577:
ellauri117.html on line 583:
ellauri117.html on line 608: Maxa-Shaftesburyn (1621-1683) pojanpoika, 3. Earl of Shaftesbury (1671—1713) oli mieltä että: Hobbes had set the agenda of British moral philosophy (a search for the grounding of universal moral principles), and Locke had established its method (empiricism). Shaftesbury’s important contribution was to focus that agenda by showing what a satisfactory response to Hobbes might look like but without giving up too much of Locke’s method. Shaftesbury showed the British moralists that if we think of moral goodness as analogous to beauty, then (even within a broadly empiricist framework) it is still possible for moral goodness to be non-arbitrarily grounded in objective features of the world and for the moral agent to be attracted to virtue for its own sake, not merely out of self-interest. In Shaftesbury’s aesthetic language, the state of having the morally correct motives is the state of being “morally beautiful,” and the state of approving the morally correct motives upon reflection is the state of having “good moral taste.” Shaftesbury argues that the morally correct motives which constitute moral beauty turn out to be those motives which are aimed at the good of one’s society as a whole. This good is understood teleologically. Furthermore Shaftesbury argues that both the ability to know the good of one’s society and the reflective approval of the motivation toward this good are innate capacities which must nevertheless be developed by proper socialization.
ellauri117.html on line 610: John Locke (1632-1704) was a close friend of the First Earl and an advisor to the family for years to come after the First Earl’s death. Locke was the personal physician and general advisor to the First Earl. He supervised the childhood medical care of Shaftesbury’s father, the degenerate Second Earl (1652-1699). He also helped find a wife for the Second Earl and he cared for her during her pregnancy with the Third Earl. Most significantly for our purposes, Locke supervised the Third Earl’s education. He personally chose Shaftesbury’s governess Elizabeth Birch and designed a curriculum for her to follow in her instruction of the child. This experience was, presumably, the basis for Locke’s later work Thoughts Concerning Education. Under Birch’s tutelage, Shaftesbury received a strong education in the Classics and became fluent in Greek and Latin by the age of eleven. Locke continued to check on Shaftesbury’s progress over the years. Locke served as a primary advisor to the young Shaftesbury, though Shaftesbury did not always follow Locke’s advice. Shaftesbury had many "philosophical" conversations with Locke, some of which are preserved in correspondence. "Mautonta!" huusi 3. Shaftersburyn Jaarli vähän väliä.
ellauri117.html on line 616: Noihin aikoihin Locke kirjoitti, todennäköisesti Shaftesburyn yllytyksestä, suurimman osan teoksestaan Two Treatises of Government, joka julkaistiin vuonna 1689. Locke halusi puolustaa teoksellaan vuoden 1688 mainiota vallankumousta, mutta samalla vastustaa Sir Robert Filmerin ja Thomas Hobbesin absolutistista poliittista filosofiaa. Locke luettiin vaikutusvaltaisen whig-puolueen puolelle, ja hänen ajatuksensa luonnonoikeudesta ja hallinnosta olivat kumouksellisia tuon ajan Englannissa. Toryt oli kunkun ja pappien ja maanomistajien puolue, whigit oli kauppaporvareita ja dissenttereitä. Muilla ei ollut maan asioihin mitään sanomista.
ellauri117.html on line 620: Locke's theory of mind is often cited as the origin of modern conceptions of identity and the self, figuring prominently in the work of later philosophers such as Jean-Jacques Rousseau, David Hume, and Immanuel Kant. Lipilaari kusipäitä koko konkkaronkka. Locke was the first to define the self through a continuity of consciousness. He postulated that, at birth, the mind was a blank slate, or tabula rasa. Contrary to Cartesian philosophy based on pre-existing concepts, he maintained that we are born without innate ideas, and that knowledge is instead determined only by experience derived from sense perception. Eli tääkin vielä.
ellauri117.html on line 622: Locke stated his belief, in his Second Treatise, that nature on its own provides little of value to society, implying that the labour expended in the creation of goods gives them their value. From this premise, understood as a labour theory of value, Locke developed a labour theory of property, whereby ownership of property is created by the application of labour. In addition, he believed that property precedes government and government cannot "dispose of the estates of the subjects arbitrarily." Fucking capitalist. Karl Marx later critiqued Locke's theory of property in his own social theory.
ellauri117.html on line 638: 3eulogētos o theos kai patēr tou kuriou ēmōn iēsou christou o eulogēsas ēmas en pasē eulogia pneumatikē en tois epouraniois en christō 4kathōs exelexato ēmas en autō pro katabolēs kosmou einai ēmas agious kai amōmous katenōpion autou en agapē 5proorisas ēmas eis uiothesian dia iēsou christou eis auton kata tēn eudokian tou thelēmatos autou 6eis epainon doxēs tēs charitos autou en ē echaritōsen ēmas en tō ēgapēmenō 7en ō echomen tēn apolutrōsin dia tou aimatos autou tēn aphesin tōn paraptōmatōn kata ton plouton tēs charitos autou 8ēs eperisseusen eis ēmas en pasē sophia kai phronēsei 9gnōrisas ēmin to mustērion tou thelēmatos autou kata tēn eudokian autou ēn proetheto en autō 10eis oikonomian tou plērōmatos tōn kairōn anakephalaiōsasthai ta panta en tō christō ta te en tois ouranois kai ta epi tēs gēs11en autō en ō kai eklērōthēmen prooristhentes kata prothesin tou ta panta energountos kata tēn boulēn tou thelēmatos autou 12eis to einai ēmas eis epainon tēs doxēs autou tous proēlpikotas en tō christō 13en ō kai umeis akousantes ton logon tēs alētheias to euangelion tēs sōtērias umōn en ō kai pisteusantes esphragisthēte tō pneumati tēs epangelias tō agiō 14os estin arrabōn tēs klēronomias ēmōn eis apolutrōsin tēs peripoiēseōs eis epainon tēs doxēs autou etc.
ellauri117.html on line 649: destiny fate predetermination doom election foreordainment foreordination fortune inevitability karma kismet lot necessity ordinance portion preordainment preordination divine decree God's will course of events what is written way the ball bounces way the cookie crumbles circumstance stars providence chance luck fortuity serendipity what is written in the stars divine will Moirai Lady Luck handwriting on the wall condition horoscope hazard destination breaks circumstances the stars astral influence Dame Fortune God's plan what is in the books expectation afterlife Fates heritage cup dole inescapableness wyrd orlay Norns roll of the dice Parcae accident situation wheel of fortune lot in life coincidence state position break plight lap of the gods fixed future Judgment Day Moira misfortune handwriting on wall predicament divine intervention one's portion outside influence one's lot the way cookie crumbles the hand one is dealt.
ellauri117.html on line 655: Locke was at times not sure about the subject of original sin, so he was accused of Socinianism, Arianism, or Deism. Locke argued that the idea that "all Adam's Posterity are doomed to Eternal Infinite Punishment, for the Transgression of Adam" was "little consistent with the Justice or Goodness of the Great and Infinite God", leading Eric Half-Nelson to associate him with Pelagian ideas. However, he did not deny the reality of evil. Man was capable of waging unjust wars and committing crimes. Criminals had to be punished, even with the death penalty.
ellauri117.html on line 657: With regard to the Bible, Locke was very conservative. He retained the doctrine of the verbal inspiration of the Scriptures. The miracles were proof of the divine nature of the biblical message. Locke was convinced that the entire content of the Bible was in agreement with human reason (The Reasonableness of Christianity, 1695). Although Locke was an advocate of tolerance, he urged the authorities not to tolerate atheism, because he thought the denial of God's existence would undermine the social order and lead to chaos. That excluded all atheistic varieties of philosophy and all attempts to deduce ethics and natural law from purely secular premises. In Locke's opinion the cosmological (i.e. primus motor) argument was valid and proved God's existence. His political thought was based on Protestant Christian views. Additionally, Locke advocated a sense of piety out of gratitude to God for giving reason to men. Locke compared the English monarchy's rule over the British people to Adam's rule over Eve in Genesis, which was appointed by God. And stands to human reason, don't it?
ellauri117.html on line 672: John’s Education details are not available at this time. Please check back soon for updates. John Locke’s mother’s name is unknown at this time and his father’s name is under review. We will continue to update information on John Locke’s parents. Associated with: Dario Sztajnszrajber, Philosopher. Camilo Prieto, Philosopher. Helio Couto, Philosopher.
ellauri117.html on line 674: Like many famous people and celebrities, John Locke keeps His personal life private. Once more details are available on who he is dating, we will update this section. The 388-year-old Not available was born in the G.I. Generation and the Year of the Monkey.
ellauri117.html on line 687: The 388-year-old Not available philosopher has done well thus far. Majority of John’s money comes from being a philosopher. CelebsMoney has recently updated John Locke’s net worth.
ellauri118.html on line 331: Drench dingles with laburnum light; Läpimäräxi kurut kultasadevalolla;
ellauri118.html on line 386: His output was thirty-six books and 1,500 poems. [I got more than 2000 by now! Well most of mine are prose, to be honest.] His writing presented Kentucky scenes in a language echoing Percy Bysshe Shelley and John Keats. He soon earned the nickname the "Keats of Kentucky". He was popular enough that, by 1900, he told the Louisville Courier-Journal that his income from publishing poetry in magazines amounted to about $100 a month.
ellauri118.html on line 415: Venäläisiltä formalisteilta periytyvä jako kerrottuun tarinaan (”fabula”, story) ja kerrontaan eli esittämisen tapaan (”sjužet”, plot) on narratologian ytimessä kaikkein sitkeimmin eläviä dikotomioita. Gérard Genetten ja Mieke Balin määritelmistä saadaan seuraava synteesi: ”kertoja puhuu tekstin jonka sisältö on kertomus; fokalisoija esittää kertomuksen, jonka sisältö
ellauri118.html on line 432: Monika Fludernik (1957-) ist´ne österreichische Flugwirtin, Amerikanistin und Literaturwissenschaftlerin. Fludernik leistete wichtige Beiträge zur Erzähltheorie. Die neuere Erzähltheorie wurde ab 1915 in Ansätzen vom Russischen Formalismus entwickelt und vom Strukturalismus seit den 1950er Jahren weiter ausgearbeitet, wobei Tzvetan Todorov zu den wichtigsten Vermittlern der formalistischen Ansätze in Frankreich gehörte. Der hier entwickelte strukturalistische Ansatz – mit späteren Ergänzungen – ist bis heute maßgeblich, es gab jedoch nie eine einheitliche strukturalistische Erzähltheorie. Wichtige Theoretiker der Narratologie sind Gérard Genette, Claude Lévi-Strauss, Roland Barthes, Roman Jakobson und Paul Ricœur. Die strukturelle (formalistische) Erzähltheorie wird oft durch interdisziplinäre Ansätze ergänzt, so durch die Semiotik ergänzt, wozu insbesondere Juri Lotman beigetragen hat. Im deutschen Sprachraum war Franz Karl Stanzel der erste Vertreter der Erzähltheorie.
ellauri118.html on line 482: Rising from the basement, drab and dreary, nousee kellarista, nukkavieruna,
ellauri118.html on line 495: Mind you don´t break the drying scab Varo ettet riko kuivahtavaa rupea
ellauri118.html on line 577: Jos nyt oikein ymmärsin niin Maijasta pääasia näissä aviorikos jutuissa on se eze tyyppi ei vaan elä elämäänsä vaan mäystää sitä samalla. Eli sillä on koko aika ego id ja yliminä messissä. Se on ize oman elämänsä kazomossa, arvostelee sitä yleisönä. Siitä tulee se nausea, tai ennui. Se on oma kertojansa sekä kriitikko. Oman ristiinsuihkimisen urheiluselostaja. Hetkinen hetkinen kazotaan ensin tämä tilanne. Kirjallinen mieli ei lopeta oman kokemuksensa fabulointia.
ellauri118.html on line 662: As he was capable of Love, Kuin hän oli kykenevä bylsimään,
ellauri118.html on line 706: Unable to perform the Sacrifice. Eikä pääse uhritulille.
ellauri118.html on line 749: Upon that Fabulous Priapus, Tuon maineikkaan Priapoxen päälle,
ellauri118.html on line 809: La Princesse de Clèves est un roman de Madame de La Fayette, d´abord publié anonymement en 1678. Le roman prend pour cadre la vie à la cour des Valois « dans les dernières années du règne de Henri Second », comme l´indique le narrateur dans les premières lignes du récit. Il peut donc être défini comme un roman historique, même s´il inaugure, par bien des aspects (souci de vraisemblance, construction rigoureuse, introspection des personnages) la tradition du roman d´analyse. C´est en effet un des premiers romans dits psychologiques, ce qui contribue à sa modernité.
ellauri118.html on line 818: Roi parfaitement représentatif de la Renaissance française, Henri II poursuit l´œuvre politique et artistique de son père. Il continue les guerres d´Italie, en concentrant son attention sur l´empire de Charles Quint qu´il parvient à mettre en échec. Henri II maintient la puissance de la France mais son règne se termine sur des événements défavorables comme la défaite de Saint-Quentin (1557) et le traité du Cateau-Cambrésis qui met un terme au rêve italien.
ellauri118.html on line 822: Il meurt accidentellement à l´âge de quarante ans : le 30 juin 1559, lors d’un tournoi tenu rue Saint-Antoine à Paris (devant l´ancien hôtel des Tournelles), il est blessé d´un éclat de lance dans l´ œil par Gabriel de Montgommery, capitaine de sa garde écossaise. Il en meurt dix jours plus tard.
ellauri118.html on line 840: How close and lasting was this friendship is seen on almost every page of Mme. de Sévigné's correspondence. Indeed, so often does the name of Mme. de La Fayette occur in Mme. de Sévigné's letters to her daughter, that the latter may well have been jealous of her mother's friend. The companionship of Mme. de Sévigné was, after the death of La Rochefoucauld, the chief comfort of Mme. de La Fayette in her ill-health and seclusion; and it was from the sick-chamber of her friend that Mme. de Sévigné's letters would seem to have been written in those latter years. In 1693, soon after the death of Mme. de La Fayette, Mme. de Sévigné writes as follows of her dead friend: "Je me trouvois trop heureuse d'être aimée d'elle depuis un temps très-considérable; jamais nous n'avions eu le moindre nuage dans notre amitié.
ellauri118.html on line 844: The relation was equally sincere on the part of Mme. de La Fayette, though she was by nature more self-contained and reserved. But this reserve gives way to the strength of her feelings when in 1691, tormented by ill-health and knowing that her end is not far off, she writes to Mme. de Sévigné: "Croyez, ma très-chère, que vous êtes la personne du monde que j'ai le plus véritablement aimée."
ellauri118.html on line 850: Då hon var 17 år gammal, 1661, gifte hon sig med kusinen Filip I, hertig av Orléans, son till hennes morbror Ludvig XIII av Frankrike och ende bror till Ludvig XIV av Frankrike. Äktenskapet hade arrangerats av Ludvig XIV och hans mor Anna av Österrike direkt efter att monarkin hade återinförts i England och hennes bror bestigit tronen, vilket i ett slag gav henne politiskt betydelse; det har sagts att detta var det första självständiga politiska beslut av vikt som kungen tog, efter att han fram till kardinal Mazarins död samma år överlämnat politiken åt denne. Det ansågs också angeläget att snabbt gifta bort Filip, som var homosexuell, och Henrietta utgjorde då i egenskap av prinsessa ett snabbt alternativ till att arrangera ett rangmässigt acceptablet parti. Henrietta och Filip inledde aldrig något förhållande med varandra, och Filip föredrog män, särskilt Chevalier de Lorraine, men han accepterade att ha samlag med henne regelbundet för reproduktionens skull.
ellauri118.html on line 862: Mme. de La Fayette died in 1693. During her last years ill health and sorrow had forced upon her an almost absolute seclusion, and she died forgotten by all except a few faithful friends. The place of her burial is unknown.
ellauri118.html on line 871: Tämmöstä triangelidraamaa syntyy etenkin omistavassa yläluokassa, missä eniten on lisääntymis- ja reviirimeemien kilpalaulantaa. Kyllä niitä syntyy ilmankin, koska perimmäinen syy on että lisääntymiseen ei riitä pelkkä pano, tarvii huolehtia myös jälkikasvusta. Siihenhän sitä reviiriäkin tarvitaan. Olli Lokin emoista äiskä on aina paikalla, iskä luuhaa ison osan aikaa kokouxissa tai terdellä. Olli Lokkia ei pidä sekoittaa Olli Lehtoon, joka leikki Callen kanssa tinasotilailla. Ed. eli 1916-1994, jälk. 1925-2020. Kun Olli Lokki on liikaa poissa kotoa, syntyy Olli Lehtolapsia. Käki käy sen pesällä. There's a mean black snake sneaking round my baby's back door. Vrt. albumia 5.
ellauri118.html on line 889: Isebel tai Iisebel oli Israelin kuningatar, jonka tarina kerrotaan Raamatun Ensimmäisessä ja Toisessa kuninkaitten kirjassa. Sen mies oli Ahab eli se jalkapuoli munaton mies joka jahtasi kaunaisesti valaita. Leviatanilla oli puunjuuren kokonen kikkeli. Ehkä se halus siitä proteesin.
ellauri118.html on line 891: Isebelin aikakauteen sanotaan liittyneen Baal-jumalan palvonnan voimistuminen kuningas Ahabin aikana. Hän myös pyrki muuttamaan oikeuskäsitystä ajanmukaiseksi siten, että kuningas ei olisi ollut enää yhdenvertainen Mooseksen lain edessä muiden juutalaisten kanssa, vaan hänellä olisi ollut asemansa vuoksi erioikeuksia, mikä näkyy Nabotin tuomitsemisena kuolemaan siksi, että hän kieltäytyi myymästä maataan kuningas Ahabille. Isebelin näkemyksen mukaan olisi riittänyt se, että kuningas olisi takavarikoinut maan korvauksetta asemaansa perustuen.
ellauri118.html on line 893: Isebel oli foinikialainen prinsessa, Tyyroksen kuningas Ithobaal I:n tytär, joka nai kuningas Ahabin. Vanhassa Testamentissa tätä syytetään Ahabin kääntämisestä pois oikeasta Jumalasta ja hänen ohjaamisestaan palvomaan omaa jumalaansa, Baalia.
ellauri118.html on line 897: Kuningatarta syytetään myös tyrannimaisen hallitusmuodon tuomisesta Israeliin. Uskotaan myös, että hän ja Ahab yrittivät aloittaa Israelissa vallankumousta. Häntä syytettiin Herran profeettojen tappamisesta, ja profeetta Elia syytti häntä hirmuteoista.
ellauri118.html on line 901: Ratkaiseva vääryys oli Vanhan testamentin mukaan se, kun Isebel hankki kaksi väärää todistajaa jotta Nabot-niminen mies saatiin raivattua tieltä; hän kieltäytyi myymästä viinitarhaansa kuninkaalle koska se oli perintöosa. Nabot kivitettiin hengiltä; vaikkei sitä tässä kohdin kerrotakaan, vain sitaattina myöhemmin, myös hänen kaikki poikansa surmattiin ja kuningas anasti viinitarhan – mutta pakeni sieltä kauhun vallassa, kun palavasilmäinen ja hurjailmeinen profeetta Elia ilmestyi hänen eteensä ja ennusti:
ellauri118.html on line 903: »Sinä olet myynyt itsesi tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Sen tähden Herra sanoo näin: ”Minä saatan sinut onnettomuuteen. Minä lakaisen sinut pois ja hävitän Israelista miespuoliset jälkeläisesi, niin suuret kuin pienetkin. Minä teen sinun suvullesi niin kuin tein Jerobeamin, Nebatin pojan, suvulle ja Baesan, Ahian pojan, suvulle. Tämän teen siksi, että olet herättänyt minun vihani ja johdattanut Israelin tekemään syntiä. Missä koirat nuoleksivat Nabotin verta, siellä ne nuoleksivat sinunkin vertasi ja portot peseytyvät siinä! Ja koirat ovat syövä Isebelin Jisreelin vainioilla! Sen Ahabin jälkeläisen, joka kuolee kaupungissa, syövät koirat, ja sen, joka kuolee muurien ulkopuolella, syövät taivaan linnut.”»
ellauri118.html on line 907: Ahab kauhistui ennustusta todella pahasti:
ellauri118.html on line 909: »Mutta kun Ahab kuuli Elian sanat, hän repäisi vaatteensa ja pani säkkikankaan paljaalle iholleen. Hän paastosi, nukkui pelkkä säkkikangas yllään ja kulki pää painuksissa»
ellauri118.html on line 913: »Oletko huomannut, miten Ahab on nöyrtynyt minun edessäni? Koska hän on noin nöyrtynyt, minä en tuo onnettomuutta vielä hänen päivinään. Vasta hänen poikansa aikana minä saatan hänen sukunsa onnettomuuteen».
ellauri118.html on line 915: Vaikuttaa vahvasti jälkieditoidulta. Tosin päätöstä Ahabin verestä ei muutettu: Ahab vuoti kuiviin sotavaunuihinsa haavoituttuaan nuolesta, ja kun vaunut pestiin Jisreelin lammikolla, kulkukoirat nuoleksivat Ahabin verta ja portot peseytyivät siinä.
ellauri118.html on line 917: Sodan Ahabin suvulle julistanut, Elian Israelin kuninkaaksi rasvaama sotapäällikkö Jeehu, aika jehu, Nimsin poika, surmasi kuninkaan pojan Jooramin jousellaan ja käski vaunusoturinsa Nickin heittää surmatun ruumis (objektivirhe) Nabotin maalle – johon se tiettävästi jäi haaskansyöjien revittäväksi, koska kukaan ei uskaltanut kajota kirotulle maalle heitettyyn ruumiiseen – jolta (vaikka sitä ei suoraan sanotakaan) jo vakiintuneen juutalaisen tavan mukaan ennen hylkäämistä oli riistetty kaikki arvovaatteet ja varusteet:
ellauri118.html on line 919: »Ota hänet vaunuista ja heitä jisreeliläisen Nabotin pellolle. Muistathan sen Herran ennustuksen? Kun me ajoimme valjakoillamme hänen isänsä Ahabin perässä, kuninkaalle lausuttiin tämä Herran sana: ”Totisesti, minä näin eilen Nabotin ja hänen poikiensa veren, ja sillä samalla paikalla minä vielä kostan sinulle.” Tee nyt Herran sanan mukaisesti, ota hänet vaunuista ja nakkaa pellolle!» Näin ne ennustuxet toteutuvat.
ellauri118.html on line 921: Ahabin kuoleman jälkeen Isebel jatkoi vallassa poikansa Joramin ja pojanpoikansa Ahasjan kanssa. Hänen tyttärensä Atalja puolestaan oli naimisissa Juudan kuninkaan Joramin kanssa. Raamattu kuvaa Ataljan hyvin samanlaiseksi kuin äitinsä – vallanhimoiseksi, kovatahtoiseksi ja läpeensä pakanaksi.
ellauri118.html on line 946: Among the many changes made to the original book, one of the most noticeable is how two characters — Serena Joy and Commander Waterford — are played by much younger actors than expected. 35-year-old Australian actress Yvonne Strahovski plays Serena, while 46-year-old Joseph Fiennes was cast as the Commander.
ellauri118.html on line 956: "She was so astonishing in her audition," Miller said. "She made me feel sorry for Serena Joy, which is seemingly an impossible task. I felt bad for her. She was so wonderful and terrifying. And she's quite tall, so that works really well with Lizzie who is more small. Serena Joy wears heels and Lizzie doesn't. To have this towering viking standing over her ... she's physically intimidating." Yvonne is a whip-strong woman. Lizzie [Elizabeth Moss] is also quite strong but on the pudgy side. The two of them together, you feel like, 'I'd love to see them go toe-to-toe in a cage match.'" A mud fight with nothing on, now that would be the thing. Maybe in the next season, stay tuned.
ellauri118.html on line 984: In the book, Janine's baby turns out to be a "shredder" and dies. Most of Janine's story line after she gave birth was created for the show.
ellauri118.html on line 988: The book never goes into much detail about the Colonies, but we see them first-hand on the show.
ellauri118.html on line 1112: “Some days, my grandmother would say we were related to her and on other days, she would deny the whole thing because it wasn't very respectable,” Atwood says. “I was actually trying to write a novel about her, but, unfortunately, I didn't know enough about the late 17th century to be able to do it. But I did write a long, narrative poem called 'Half-Hanged Mary,' because she only got half hanged.”
ellauri118.html on line 1114: Growing up, Atwood heard stories from her grandmother about Mary Webster, a colonial woman who was half hanged in Hadley, Massachusetts in 1685 for witchcraft, several years before the infamous Salem witch trials began in 1692. Atwood's grandmother often referred to Webster as a relative, though she sometimes denied it, and her ancestry can't be definitively proven one way or the other.
ellauri118.html on line 1132: In 1684, Webster was accused verbally by Philip Smith. Smith was a judge, a deacon, and representative of the town of Hadley. He has also been described as a hypochondriac. He seems to have believed in the real power of witchcraft and that his afflictions were being magically caused by Mary Webster in collaboration with the devil.
ellauri118.html on line 1137: Mather claims that it was only during this night of vigilante violence perpetrated against Mary Webster that Smith was able to sleep peacefully. "Upon the whole, it appeared unquestionable that witchcraft had brought a period unto the life of so good a man," Mather concludes.
ellauri118.html on line 1146: Besides a disproportionate number of blacks, the show has another representational problem: a notable absence of fat women among the handmaids.
ellauri118.html on line 1147: I´ve counted exactly three fat women in the six episodes that have aired, two of whom are wives who definitely belong to the category of “small fat,” as they look to be about a size 14-16, which is currently the size of the average American woman. I find it quite strange that I have seen not one handmaid who looks to be the size of the average American woman.
ellauri118.html on line 1148: There is research suggesting a link between clinical obesity and difficulty conceiving (for example), but fat women are not inherently less fertile, they are just a little harder to penetrate, and have less space for the baby among all the lard.
ellauri118.html on line 1155: Atwood´s abrupt shift in tone to witty repartee and punning benefits in the epilogue the work in several ways:
ellauri118.html on line 1162: Pieixoto´s name suggests Pope Pius IX, a Vatican pope (1854-1878), who, in his first year of office, issued the doctrine of the Immaculate Conception of the Blessed Virgin Mary. Peixoto is a Portuguese surname. It refers to fish. Notable people with the surname include: Alvarenga Peixoto (1743-1793), Brazilian poet, born in Rio de Janeiro; António Augusto de Rocha Peixoto (1866-1909), Portuguese naturalist, ethnologist and archaeologist; César Peixoto (born 1980), Portuguese footballer who plays for Sport Lisboa e Benfica in the Portuguese first division.
ellauri118.html on line 1167: Eurydice in Greek mythology, the luckless bride bitten by a snake on her wedding day. Her husband, Orpheus, the famed musician, convinced Hades to let Eurydice return to earth. However, Orpheus disobeyed the strictures of the journey and looked at Eurydice too soon, thus dispatching her back to the abode of the dead forever.
ellauri119.html on line 48: Primary (pre-Christian) meaning is not possbile to determine, but probably it was "that must be preserved whole or intact, that cannot be transgressed or violated," and connected with Old English hal (see health) and Old High German heil "health, happiness, good luck" (source of the German salutations Sieg Heil, Heil Hitler).
ellauri119.html on line 102: Merriam-Webster unabridged. 7 Words That Have Seen Better Days
ellauri119.html on line 110: On the "Batman" TV series, which ran for 120 episodes between 1966 and 1968, Batman's sidekick Robin (played by Burt Ward), was well known for his ever-changing catchphrase. It was an exclamation that would always begin with the word "holy." The second part of the exclamation would always involve something related to what Robin was shouting about in that episode. For example, if there was a bunch of smoke, he might shout "holy smoke!" However, the exclamations often got a lot weirder than that. Get to know the 20 oddest "holy" exclamations Robin said during the series.
ellauri119.html on line 113: In season 2's "Hot Off the Griddle," Catwoman captures Batman and Robin and straps them to two giant aluminum grills, smears them with margarine and places two giant magnifying glasses above them, with the intent to roast them with the hot sun. Robin shouts, "Holy Oleo!" to which Catwoman humorously retorts, "I didn't know you could yodel."
ellauri119.html on line 119: In the Season 2 episode "The Puzzles are Coming," the Puzzler traps Batman and Robin aboard a hot air balloon rigged to release its basket at 20,000 feet in the air. Robin remarks, "Holy Graf Zeppelin," a reference to the popular German passenger zeppelin of that name, the LZ 127 Graf Zeppelin. Just "zeppelin" probably would have done the trick, Boy Wonder!
ellauri119.html on line 130: In the season one episode "Ma Parker," Batman and Robin are trapped in electric chairs. Robin shouts out a reference to a device that controls electrical current with variable resistance. However, said device is no longer called a rheostat. It is now referred to as a potentiometer.
ellauri119.html on line 131: Holy Tintinnabulation!
ellauri119.html on line 133: Tintinnabulation means the ringing or sound of bells. However, you don't often hear this word used, let alone as an exclamation like Robin's!
ellauri119.html on line 141: In the season one episode "Not Yet, He Ain't," Batman and Robin go back to the Batcave to relax with some nice cool milk after surviving an attempt on their lives by the Penguin. What's to love about this exclamation is that Robin is so enraged and yet he's carrying a glass of milk and it just looks adorable instead.
ellauri119.html on line 145: In the season two episode "Batman's satisfaction," Batman notices that three distinct letters are missing from a bowl of alphabet soup. Robin is so impressed with Batman's mental acuity that he lets him know it via his "holy uncanny photographic mental processes" statement.
ellauri119.html on line 184: In the season one episode "Zelda the Great," Batman is about to capture a magician after she stole some priceless jewelry, but she escapes using sleight-of-hand. Robin is right after Batman and remarks "holy hole in a doughnut!" The words make no sense in this situation. Oddly enough, a track on the "Batman" soundtrack was titled "Holy Hole in a Doughnut." Made more sense to Robin than you'd think.
ellauri119.html on line 190: The conceit of the episode is that Minerva (played by Zsa Zsa Gabor) runs a spa where she uses a special piece of equipment to get her rich clients to tell her their deepest secrets (mostly money-related).
ellauri119.html on line 207: Kaikkein pyhin oli juutalaisten tabernaakkelin sisin laatikko, holiest of the holy. Se aukeni vain Moosexen sauvalla, sinne ei reikäläisillä ollut mitään asiaa. Tästäpä saadaan hyvä aasinsilta yhdistämään päivän aiheita: pyhyyttä, rakkautta ja jumalaa. Kun olin Rauhixen puuseessa lukemassa vanhoja valittuja paloja kaikessa rauhassa, silmiin osui artikkeli, jossa annettiin vinkkejä rakkauden säilyttämisexi puolisoiden välillä. Tuli mieleen toimisivatko nämä vinkit myös ylöspäin? Eli parantuisiko jumalasuhde jos jumala ottaisi rakkaudessa luomakuntaansa huomioon seuraavat ehdotuxet:
ellauri119.html on line 229: Hellyys. Tunnut usein pelkäävän hellyyden osoittamista koskettamalla - kenties sixi että koskettamiseen sieltä liittyy usein tiedostamattomia sexuaalisia tabuja. Voit aloittaa puristamalla kättä, taputtamalla olalle, ja sipaisemalla sieltä sormenpäillä. Siitä voimme siirtyä lämpimään halauxeen tai hellään suukkoon. Sylin avaaminen toiselle ei paljon vaadi, ja kuitenkin se on 1 selvimpiä rakkaudenosoituxia. Ja tule ize tällä kertaa, älä lähetä poikia tai pelkkää henkeä, se ei tuntunut Neizyt Mariasta miltään, ja Magdalenakin oli aika pettynyt. Lähetä lapsi asialle, mene ize perästä. Tule oikein ja purista!
ellauri119.html on line 266: Kun joku juttu on oikein hämärää, sitä voi hämmentää lisää vielä hämärämmällä selityxellä. Obscurum per obscurius. Jos se ei riitä voi sanoa että se on mysteeri. Credo quia absurdum. Kaadu tai mä kaadan sut. Sä uskot tän tai sä itket ja uskot.
ellauri119.html on line 270: For the majority of Christian denominations, the Holy Spirit, or Holy Ghost, is believed to be the third person of the Trinity, a Triune God manifested as God the Father, God the Son, and God the Holy Spirit, each entity itself being God. Nontrinitarian Christians, who reject the doctrine of the Trinity, differ significantly from mainstream Christianity in their beliefs about the Holy Spirit. In Christian theology, pneumatology refers to the study of the Holy Spirit. Due to Christianity's historical relationship with Judaism, theologians often identify the Holy Spirit with the concept of the Ruach Hakodesh in Jewish scripture, on the theory that Jesus (who was Jewish) was expanding upon these Jewish concepts. Similar names, and ideas, include the Ruach Elohim (Spirit of God), Ruach YHWH (Spirit of Yahweh), and the Ruach Hakodesh (Holy Spirit).
ellauri119.html on line 308: The term Holy Spirit appears at least 90 times in the New Testament. The sacredness of the Holy Spirit to Christians is affirmed in all three Synoptic Gospels (Matthew 12:30–32, Mark 3:28–30 and Luke 12:8–10) which proclaim that blasphemy against the Holy Spirit is the unforgivable sin.
ellauri119.html on line 343: In Islam, shirk (Arabic: شرك širk) is the sin of idolatry or polytheism (i.e., the deification or worship of anyone or anything besides Allah). Islam teaches that God does not share His divine attributes with any partner. Associating partners with God is disallowed according to the Islamic doctrine of Tawhid (monotheism). Mušrikūn مشركون (pl. of mušrik مشرك) are those who practice shirk, which literally means "association" and refers to accepting other gods and divinities alongside God (as God´s "associates").The Qur´an considers shirk as a sin that will not be forgiven if a person dies without repenting of it.
ellauri119.html on line 345: The word širk comes from the Arabic root Š-R-K (ش ر ك), with the general meaning of "to share".[9] In the context of the Quran, the particular sense of "sharing as an equal partner" is usually understood, so that polytheism means "attributing a partner to Allah".
ellauri119.html on line 372: Whenever semen (cum) or pre-cum gets in your vagina, pregnancy can happen — whether it´s your first time or your hundredth time having sex. Pregnancy can also happen if cum gets on or near your vulva (your outside genitals), or if fingers that have wet cum on them touch your vulva or vagina. Remember: it only takes one tiny sperm to cause pregnancy. Read more about how pregnancy happens.
ellauri119.html on line 378: For instance, you can get pregnant by the Moomin mug method, or by the Holy Ghost. In the first case, Roman catholics vote for yes, Orthodox are more traditionalist. But with modern in vitro methods, who can tell? Some have got infected, one hears, from contaminated toilet seats. Mary oughta have used tissue paper before sitting down. Two women can make a baby nowadays, pace toxic masculine Christians who used immaculate conception as an argument that the holy ghost too is male. Another all male panel.
ellauri119.html on line 380: In the 16th and 17th centuries, medical researchers mistakenly saw the presence or absence of the hymen as founding evidence of physical diseases such as "womb-fury", i.e., (female) hysteria. If not cured, womb-fury would, according to doctors practicing at the time, result in death. The cure, naturally enough, was marriage, since a woman could then go about having sexual intercourse on a "normal" schedule that would stop womb-fury from killing her.
ellauri119.html on line 395: Well, Nietzsche is, and so are Gabi, Tom, Paul and Bill. And Alisa who had no evidence.
ellauri119.html on line 396: In 1961, Christian theologian Gabriel Vahanian published The Death of God. Vahanian argued that modern secular culture had lost all sense of the sacred, lacking any sacramental meaning, no transcendental purpose or sense of providence. He concluded that for the modern secular mind "God is dead", but he did not mean that God did not exist. In Vahanian´s vision a transformed post-Christian and post-modern culture was needed to create a renewed experience of deity.
ellauri119.html on line 407: "The death of God is a metaphor," the retired theologian told the Oregonian in 2007. "We needed to redefine Christianity as a possibility without the presence of God." Hamilton had been troubled by such questions since his teens when two friends—a Catholic and an Episcopalian—died while a third friend, the son of an atheist, survived without injury when a pipe bomb the three were making exploded. Talk about theodicy! No fair!
ellauri119.html on line 420: Love encompasses a range of strong and positive emotional and mental states, from the most sublime virtue or good habit, the deepest interpersonal affection, to the simplest pleasure. An example of this range of meanings is that the love of a mother differs from the love of a spouse, which differs from the love of food. A minority of monkeys fuck their relatives, but such monkey business still happens. Few people fuck their food, with Philip Roth as a notable exception. Most commonly, love refers to a feeling of strong attraction and emotional attachment. You are so cute I could eat you! Eat my shorts!
ellauri119.html on line 428: Scientific research on emotion has increased significantly over the past two decades. The color wheel theory of love defines three primary, three secondary and nine tertiary love styles, describing them in terms of the traditional color wheel. The triangular theory of love suggests "intimacy, passion and commitment" are core components of love. Love has additional religious or spiritual meaning. This diversity of uses and meanings combined with the complexity of the feelings involved makes love unusually difficult to consistently define, compared to other emotional states. Abstractly discussed, love usually refers to an experience one person feels for another. Love often involves caring for, or identifying with, a person or thing (cf. vulnerability and care theory of love), including oneself (cf. narcissism). Tulihan se sieltä!
ellauri119.html on line 430: In addition to cross-cultural differences in understanding love, ideas about love have also changed greatly over time. Some historians date modern conceptions of romantic love to courtly Europe during or after the Middle Ages, although the prior existence of romantic attachments is attested by ancient love poetry. The complex and abstract nature of love often reduces discourse of love to a thought-terminating cliché. Several common proverbs regard love, from Virgil's "Love conquers all" to The Beatles' "All You Need Is Love". St. Thomas Aquinas, following Aristotle, defines love as "to will the good of another." Bertrand Russell describes love as a condition of "absolute value," as opposed to relative value.[citation needed] Philosopher Gottfried Leibniz said that love is "to be delighted by the happiness of another." Meher Baba stated that in love there is a "feeling of unity" and an "active appreciation of the intrinsic worth of the object of love." But who the fuck is Meher Baba? Biologist Jeremy Griffith defines love as "unconditional selflessness". In Hebrew, אהבה (ahava) is the most commonly used term for both interpersonal love and love between God and God's creations. Chesed, often translated as loving-kindness, is used to describe many forms of love between human beings. In Hebrew, אהבה (ahava) is the most commonly used term for both interpersonal love and love between God and God's creations. Chesed, often translated as loving-kindness, is used to describe many forms of love between human beings. The 20th-century rabbi Eliyahu Eliezer Dessler is frequently quoted as defining love from the Jewish point of view as "giving without expecting to take" (from his Michtav me-Eliyahu, Vol. 1). Rakkaus on siis ekonomisesti sulaa hulluutta!
ellauri119.html on line 432: There are several Greek words for "love" that are regularly referred to in Christian circles. Agape: In the New Testament, agapē is charitable, selfless, altruistic, and unconditional. It is parental love, seen as creating goodness in the world; it is the way God is seen to love humanity, and it is seen as the kind of love that Christians aspire to have for one another. Philia: Also used in the New Testament, phileo is a human response to something that is found to be delightful. Also known as "brotherly love" or "homophilia." Two other words for love in the Greek language, eros (sexual love) and storge (child-to-parent love), were never used in the New Testament! Now that's a lacuna! Christians believe that to Love God with all your heart, mind, and strength and Love your neighbor as yourself are the two most important things in life (the greatest commandment of the Jewish Torah, according to Jesus; cf. Gospel of Mark chapter 12, verses 28–34). Saint Augustine summarized this when he wrote "Love God, and do as thou wilt." Right on Gus! Way to go!
ellauri119.html on line 434: The Apostle Paul glorified love as the most important virtue of all. Describing love in the famous poetic interpretation in 1 Corinthians, he wrote, "Love is patient, love is kind. It does not envy, it does not boast, it is not proud. It is not rude, it is not self-seeking, it is not easily angered, it keeps no record of wrongs. Love does not delight in evil but rejoices with the truth. It always protects, always trusts, always hopes, and always perseveres." (1 Cor. 13:4–7, NIV) He didn't mean eros, but rather homophilia. Perseveraatiosta oli puhe. John also wrote, "Dear friends, let us love one another for love comes from God. Everyone who loves has been born of God and knows God. Whoever does not love does not know God, because God is love." (1 John 4:7–8, NIV) Influential Christian theologian C. S. Lewis wrote a book called The Four Loves. The first retired nazi pope Benedict XVI named his first circular God as love. He said that a human being, created in the image of God, who is love, is able to make love; to give himself to God and others (agape) and by receiving and experiencing God's love in contemplation (eros). This life of love, according to him, is the life of the saints such as Teresa of Calcutta and the Blessed Virgin Mary and is the direction Christians take when they believe that God loves them. Pope Francis taught that "True love is both loving and letting oneself be loved...what is important in love is not our loving, but allowing ourselves to be loved by God." That's just what Virgin Mary did. "You have heard that it was said, 'Love your neighbor and hate your enemy.' But I tell you, love your enemies and pray for those who persecute you, that you may be children of your Father in heaven. He causes his sun to rise on the evil and the good, and sends rain on the righteous and the unrighteous. If you love those who love you, what reward will you get? Are not even the tax collectors doing that? And if you greet only your own people, what are you doing more than others? Do not even pagans do that? Be perfect, therefore, as your heavenly Father is perfect." – Matthew 5: 43–48. Jews didn't like tax collectors.
ellauri119.html on line 436: What the fuck, so they should stay virgins? Did Mary become ex-virgin when Joseph started fucking her? The Ortodox say YES! the rest say NO! She remained a honorary virgin to the end of her days. When Joseph fucked her she just closed her eyes and thought about her first love affair.
ellauri119.html on line 438: Do not forget to love with forgiveness, Christ saved an adulterous woman from those who would stone her. She had a whole lotta love left to give. Good material for a Jezebel. Mosaic Law would hold (Deuteronomy 22:22-24) "If a man is found lying with a woman married to a husband, then both of them shall die—the man that lay with the woman, and the woman; so you shall put away the evil from Israel. If a young woman who is a virgin is betrothed to a husband, and a man finds her in the city and lies with her, then you shall bring them both out to the gate of that city, and you shall stone them to death with stones, the young woman because she did not cry out in the city, and the man because he humbled his neighbor's wife; So you shall "put away" the evil from among you. A world of wronged hypocrites needs forgiving love. To love one's friends is common practice, to love one's enemies only among Christians. But Christians do not particularly love enemies not among Christians, like moslems or jews. Forgive them, ok, but kill them. Mosaic law is what the jews pieced together after Moses accidentally dropped the stone tablets.
ellauri119.html on line 442: In Hinduism, kāma is pleasurable, sexual love, personified by the god Kamadeva. For many Hindu schools, it is the third end (Kama) in life. Kamadeva is often pictured holding a bow of sugar cane and an arrow of flowers; he may ride upon a great parakeet. The philosophical work Narada Bhakti Sutras, written by an unknown author (presumed to be Narada), distinguishes eleven forms of love. Kama Sutra has more. Gaudiya Vaishnavas who worship Krishna as the Supreme Personality of Godhead and the cause of all causes consider Love for Godhead (Prema) to act in two ways: sambhoga and vipralambha (union and separation), like Empedocles' love and strife, attraction and repulsion, in and out in ever faster succession. Radha is considered to be the internal potency of Krishna, and is the supreme lover of Godhead. Her example of love is considered to be beyond the understanding of material realm as it surpasses any form of selfish love or lust that is visible in the material world. The reciprocal love between Radha (the supreme lover) and Krishna (God as the Supremely Loved) is the subject of many poetic compositions in India such as the Gita Govinda and Hari Bhakti Shuddhodhaya, and a lot of chanting, tinkling little bells and opening and closing of musical doors.
ellauri119.html on line 444: In Buddhism, Kāma Sutra is sensuous, sexual love. It is an obstacle on the path to enlightenment, since it is selfish. Karuṇā is compassion and mercy, which reduces the suffering of others. It is complementary opposite to wisdom and is necessary for enlightenment. Adveṣa and mettā are benevolent love. This love is unconditional and requires considerable self-acceptance. This is quite different from ordinary love, which is usually about attachment and sex and which rarely occurs without self-interest. Instead, Buddhism recommends detachment and unselfish interest in others' welfare. Gandhi could sleep naked with young sweetypies without penetrating them. Did he so much as get a boner? The story does not tell. Mrs Gandhi did not approve. They screeched to one another like a pair of seagulls. Wonder what the young sweetypies thought of it. Scary and frustrating at once I bet. Being perfectly in love with God or Krishna makes one perfectly free from material contamination and this is the ultimate way of salvation or liberation. In this tradition, salvation or liberation is considered inferior to love, and just an incidental by-product. Being absorbed in Love for God is considered to be the perfection of life.
ellauri119.html on line 446: The term "free love" has been used to describe a social movement that rejects marriage, which is seen as a form of social bondage. The Free Love movement's initial goal was to separate the state from sexual matters such as marriage, birth control, and adultery. It claimed that such issues were the concern of the people involved, and no one else. Many people in the early 19th century believed that marriage was an important aspect of life to "fulfill earthly human happiness." Middle-class Americans wanted the home to be a place of stability in an uncertain world. This mentality created a vision of strongly defined gender roles, which provoked the advancement of the free love movement as a contrast. The term "sex radical" has been used interchangeably with the term "free lover". By whatever name, advocates had two strong beliefs: opposition to the idea of forceful sexual activity in a relationship and advocacy for a woman to use her body in any way that she pleases. These are also beliefs of Feminism. As St. Augustine put it: love God and then do as you please.
ellauri119.html on line 452: Among the prevailing types of theories that attempt to account for the existence of love there are: psychological theories, the vast majority of which consider love to be very healthy behavior; there are evolutionary theories that hold that love is part of the process of natural selection; there are spiritual theories that may, for instance consider love to be a gift from God; there are also theories that consider love to be an unexplainable mystery, very much like a mystical experience. It feels like a sneeze. Setting aside Empedocles's view of Eros as the force binding the world together, the roots of the classical philosophy of love go back to Plato's Symposium.
ellauri119.html on line 454: Why set aside good old Empedocles anyway? He meant forces of attraction and repulsion, he got it just right 2My before Newton. Plato sucks, set him aside instead. The idea of two loves, one heavenly, one earthly is just bullshit. As Tristram Shandy's Uncle Tboy was informed over 2My later, "of these loves, according to Ficinus's comment on Valesius, the one is rational - the other is natural - the first...excites to the desire of philosophy and truth - the second, excites to desire, simply". Toby felt the former toward women and the latter for model trains. Plato's sublimation theory of love involved "mounting upwards...from one to two, and from two to all fair boys, and from fair boys to fair actions, and from fair actions to fair motions, until with fair motions he comes into the bottom of an absolute beauty". Sounds like Plato's own love history from horny gym boy to a dirty old geezer.
ellauri119.html on line 460: Now a fast forward to French fries and scepticism. Alongside the passion for merging that marked Romantic love, a more sceptical French tradition can be traced from Stendhal onwards. Stendhal's theory of crystallization implied an imaginative readiness for love, which only needed a single trigger for the object to be imbued with every fantasised perfection. Proust went further, singling out absence, inaccessibility or jealousy as the necessary precipitants of love. Lacan would almost parody the tradition with his saying that "love is giving something you haven't got to someone who doesn't exist". A post-Lacanian like Luce Irigaray would then struggle to find room for love in a world that will "reduce the other to the same...emphasizing eroticism to the detriment of love, under the cover of sexual liberation".
ellauri119.html on line 464: As the fat and ugly French novelist Honoré de Balzac stated, eroticism is dependent not just upon an individual's sexual morality, but also the culture and time in which an individual resides. Because eroticism is wholly dependent on the viewer's culture and personal tastes pertaining to what, exactly, defines the erotic, critics have often[how often?] confused eroticism with pornography, with the anti-pornography activist Andrea Dworkin saying, "Erotica is simply high-class pornography; better produced, better conceived, better executed, better packaged, designed for a better class of consumer." This confusion, as Lynn Hunt writes, "demonstrate the difficulty of drawing… a clear generic demarcation between the erotic and the pornographic": indeed arguably "the history of the separation of pornography from eroticism… remains to be written". In the eighteenth century, eroticism was the result of the intrusion into the public sphere of something that was at base private.
ellauri119.html on line 466: The industrial revolution in the XVIIIth century created free love, great public and small celebrities. Goodbye nobility, welcome notables! What the fuck, same difference.
ellauri119.html on line 473: This article is written like a personal reflection, personal essay, or argumentative essay that states a Wikipedia editor's personal feelings or presents an original argument about a topic. Please help improve it by rewriting it in an encyclopedic style. (June 2018) (Learn how and when to remove this template message)
ellauri119.html on line 475: The three components, labeled on the vertices of a triangle, interact with each other so as to form six different kinds of love experiences. The triangular theory of love is a theory of love developed by Robert Sternberg. In the context of interpersonal relationships, the three components of love, according to the triangular theory, are an intimacy component, a passion component, and a decision/commitment component.
ellauri119.html on line 479: The three components, pictorially labeled on the vertices of a triangle, interact with each other and with the actions they produce so as to form seven different kinds of love experiences (nonlove is not represented). The size of the triangle functions to represent the "amount" of love—the bigger the triangle, the greater the love. Each corner has its own type of love and provides different combinations to create different types of love and labels for them. The shape of the triangle functions to represent the "style" of love, which may vary over the course of the relationship:
ellauri119.html on line 481: Non love The absence of any of the three types of love. No connection. Indifferent to relationship.
ellauri119.html on line 506: Examples of eros may be seen in movies including The Blue Lagoon, Return to the Blue Lagoon, Pretty Woman, Working Girl, and Girl with a Pearl Earring. Lee's recognizable traits:
ellauri119.html on line 518: Examples of ludus in movies include Dangerous Liaisons [Okay!], Cruel Intentions, and Kids. Ludic lovers want to have as much fun as possible. When they are not seeking a stable relationship, they rarely or never become overly involved with one partner and often can have more than one partner at a time, in other words a school of partners. They don't reveal their true thoughts and feelings to their partner(s), especially if they think they can gain some kind of advantage over their partner(s). The expectation may also be that the partner(s) should also be similarly minded. If a relationship materializes it will be about having fun and indulging in activities of varying degrees of learnedness together. This love style carries the likelihood of infidelity. In its most extreme form, ludic love can become sexual addiction. No Lee's recognizable traits.
ellauri119.html on line 524: Lee's recognizable traits:
ellauri119.html on line 540: Lee's recognizable traits:
ellauri119.html on line 542: Anxiety about falling in love, with expectations of pain and gain
ellauri119.html on line 555: Examples of pragma can be found in books, movies, and TV including Ordinary People, Pride and Prejudice (Charlotte), Little Women (Amy March and Fred Vaughn) and House of Cards (Frank and Claire Underwood). Political marriages are also considered to be examples of pragmatic love. Lee's recognizable traits:
ellauri119.html on line 557: Certain of their preferable "types".
ellauri119.html on line 561: Believes a loving relationship is desirable for a happy life.
ellauri119.html on line 571: Agape is derived from ἀγάπη a Greek term for altruistic love. Lee describes agape as the purest form of love, derives this definition of love from being altruistic towards one's partner and feeling love in the acts of doing so. The person is willing to endure difficulty that arises from the partner's circumstance. It is based on an unbreakable commitment and an unconditional, selfless love, that is all giving. It is an undying love of compassion and selflessness. Agape love is often referenced with religious meaning and is signified by the color orange.
ellauri119.html on line 574: Lee's recognizable traits:
ellauri119.html on line 612: Ayn (Rosenbaum) Rand is notable.
ellauri119.html on line 627: On their marriage record, Ayn's parents are listed as Fronz Rosenbaum and Anna Kaplan, and Frank's parents are listed as Dennis O'Connor and Mary Cecil. Despite multiple attempts, she was never able to help her family emigrate to the United States. Or maybe they'd just rather not.
ellauri119.html on line 637: She started writing her best-known novel, "The Fountainhead" in 1935, and would be published after multiple publisher rejections, in 1943. Ayn would go on to write a screenplay based on the novel, and then work on one of her other well-known novels, "Atlas Shrugged", which focused largely on her version of Objectivism, and would be published in 1957. She would spend her life discussing, lecturing, and writing about her philosophy.
ellauri119.html on line 644: There is a very good side to Christianity and a very bad side to Christianity. Rosenbaum strengthened the bad side: zionism, the irrational hatred of Arabs and the sense of choseness of the “elect” in Protestantism; while concurrently weakening the good side of Christianity: social conscience, opposition to usury, communal responsibility, duty, group honor, charity, selflessness, etc.
ellauri119.html on line 646: Rosenbaum left Russia at the tail end of the Trust program. She was assisted by bolshevik Hollywood. Like a typical crypto-jew and communist she used a pseudonym. She became, together with Leo Strauss, a leading philosopher of the Trotskyites. She, like Strauss, helped create the philosophy of arrogance and entitlement that justifies the lies of government leaders to the people. Her philosophies misrepresent the realities of how wealth and psychopathic greed coupled with immorality destroys civilization. Her solution to class warfare is group disloyalty of the rich to society and the exploitation of the national resources by a privileged class to destroy the economy and sabotage the nation. She misrepresented American tradition in a way that benefitted our enemies and internationalized our national resources leaving them easy pickings for the exploitation of unregulated international markets. She advocated the ruinous gold standard which allows our enemies the opportunity to deflate our money supply and strangle the economy at their whim. By simply hoarding gold and/or sending it out of the nation the bankers can ruin us under a gold standard. Her philosophy falsely claims that the market can and will correct the actions of the enemy within to ruin the nation by their designs. She wanted to grant the enemy the right to act with impunity and free rein as a Trojan horse within America to completely destroy our nation, and she has nearly succeeded. The removal of the ability of government to impose with force the collective will of the nation inevitably leads to balkanization, and that was well known and desired by our bolshevik enemies, Rosenbaum’s masters. She never pointed out the name and the nature of the enemy, instead scapegoating the poor and the communists for what international jewry was doing, with her as one of its leading members. As far as I know, she NEVER addressed the existential danger of jewish messianic prophecy and the subversion of the American government by Israel. Being herself a jew, she was disloyal to America in favor of Israel. She was disloyal to the American majority population in favor of the banking class. She did absolutely nothing that was ever in any way harmful to the communists or the bankers, who have so harmed America.
ellauri119.html on line 658: In a different essay, she described the pattern socialist and communist governments tend to follow. So, I researched that claim by reading about Italian, Russian and German history leading up to WWII. Damn if she wasn´t right. I watch with fascination as Venezuela follows the exact same pattern.
ellauri119.html on line 680: From a literary point of view her novels have little character development and are cast in black and white terms. The important things in this world are just not that easy to discern, so she is painting a child´s simple view of the world, perhaps even an autistic child´s view, who doesn´t have the capability of caring for others. Ayn Rand found early inspiration for her protagonists in a 1920´s serial killer, William Hickman and used that sociopath as the model for the heros of her novels. See: Ayn Rand, Hugely Popular Author and Inspiration to Right-Wing Leaders, Was a Big Admirer of Serial Killer
ellauri119.html on line 684: She is good at writing a thriller novel and carries a hypnotic theme that keeps the reader absorbed and lends to a subtle brainwashing/indoctrination toward her worldview. That doesn´t make it right, just believable, and, unfortunately, too many people think that believable means it is true. Believable just means that you can be fooled.
ellauri119.html on line 688: From a philosophical viewpoint, Ayn Rand´s objectivism is an inconsistent pile of faulty axioms and absurd conclusions. Her tautological A = A and her invalid claim that all thought is verbal have been shown, long ago, to be either useless information or demonstrably false. Wittgenstein dismissed tautologies as telling us anything new about the world before Rand came to the USA and phenomenology had dismissed a verbal mentalese grammar of the brain. Noam Chomsky´s innate grammar is only true for words, but thoughts are far more than just words since all thought appears to be motor based. What you might need is a grammar of the body instead. Thoughts seem to be closer to the movements of an athlete than to the words in a sentence. For some reason most people ignore that all speech is base on wagging the tongue, and the vibrations in middle ear and cochlea, a motor based capability that we have learned to use to communicate with. Is there an isomorphism between the movement of the tongue and those of sign language that would show a fundamental grammar shared by both?
ellauri119.html on line 690: I remember in 1959, my creative writing teacher, in high school was infatuated with Ayn Rand. Sitting at a local restaurant, Ronnie´s Restauarant - which no longer exists, with a group of friends and her, we had a discussion about Ayn and I made a gesture that clearly expressed a thought and asked her what the words were for that. She suddenly realized the flaw in Ayn´s argument and was speechless.
ellauri119.html on line 714: Your claims against Ayn Rand don’t stand up to scrutiny, though. She never advocated Social Darwinism, either explicitly or implicitly. In my readings, I have read quotes where she damned a CEO who uses only a tenth of his ability and praised a janitor who strive to improve himself.
ellauri119.html on line 720: In a different scene, Hank Rearden helps a small manufacturer, a guy Rand describes as respectable but no master of industry. Rearden could have refused to help or charged him an exorbitant amount for the favor. But he didn’t. Again, this portrayal of a wealthy industrialist doesn’t fit your contention that Rand advocated a dog-eat-dog Social Darwinism.
ellauri119.html on line 740: “[The rich] consume little more than the poor, and in spite of their natural selfishness and rapacity…they divide with the poor the produce of all their improvements. They are led by an invisible hand to make nearly the same distribution of the necessaries of life, which would have been made, had the earth been divided into equal portions among all its inhabitants, and thus without intending it, without knowing it, advance the interest of the society, and afford means to the multiplication of the species.”
ellauri119.html on line 770: Some weeks after the seminar I received an awkward form-letter from Branden to explain that he had severed his relationship with Ayn because she was unable to accept that he was not attracted to her. Since they shared identical values, she believed it was not possible that he didn't love her.
ellauri131.html on line 37: Valemuistoja. Niitä tulee Seijalle liukuhihnalla. Sellaisen näin 13. syysk. vastaisena yönä painajaisena. Petteri tai Pauli oli yökastellut Merikadulla jännittäessään koulun alkua. Vaihdoin sen lakanat ja lähdin harhailemaan kadulla. Exyilin taas kerran Merikatu 3n rapussa. Rapun kiveys oli uusittu, sillä oli hiekkaa ja vettä. Vinttikerroxeen ei taaskaan ollut kaidetta. Piti pelätä. Huoneistossa asui taas rikkaampia serkkuja. Jaakko Hintikka oli perustanut katuja partioivan miliisin johon minun piti kuulua. Eski Saarisen ei jostain syystä tarvinnut. Epätoivoisena kuljin pitkin Bulevardia lumisohjossa, opiskelut venyivät enkä saanut loppuun tutkintoa. Ezin mielenterveyspalvelua ja hukkasin torin kohdalla toisen vaaleanpunaisen sukkani. Mamu kadunlakaisija löysi sen ja huusi perääni: mikä tämä on. Se on minun sukkani, vastasin ja kiitin häntä arabian kielellä. Sikuri. Vai oliko se sokeri. Shukran. Shukran laka. Kösönöm seepän, yhdellä ässällä. Tai no kahdella, muttei kaxoisässällä.
ellauri131.html on line 45: Nuoret arvostaa sitä että boomeri seuraa aikaansa, eze on niinkö "inessä" tämän hetken trendeistä. Ei esim dabbaa tai swäggää koska ne on jo vähän aikansa eläneitä trendejä. Ei pahexu revittyjä farkkuja, lävistyxiä tai tatuointeja. Tai ihonmyötäisten pipojen käyttöä sisätiloissa. Näitä asioita nuoret arvostaa boomereissa, joiden biologinen ikä voi vaihdella missä tahansa 35 ja 75 vuoden välillä.
ellauri131.html on line 142: Ammuttavaksi luovutettiin 19.5.1943 lukien 19 miestä rosvoudesta, vakoilusta ja sabotaasista, 2 naista työn sabotoinnista, yksi nainen kenttäpostin varastamisesta.
ellauri131.html on line 146: ammuttiin rosvouksesta, vakoilusta ja sabotaasista 3 miestä ja 2 naista.
ellauri131.html on line 279: abortti.jpg" height="200px" />
ellauri131.html on line 302: Established as the United States Junior Chamber of Commerce on January 21, 1920, it provided opportunities for young men to develop personal and leadership skills through service to other men. The Jaycees later expanded to include women after the United States Supreme Court ruled in the 1984 case Roberts v. United States Jaycees that Minnesota could prohibit sex discrimination in private organizations.
ellauri131.html on line 321: Notable U.S. Jaycees:
ellauri131.html on line 361: Motivational speakers Jack Canafield and Mark Victor Hansen collaborated on the first Chicken Coop for the Soul book, compiling inspirational and true stories they had heard from their audience members. Many of the stories came from members of the audience of their inspirational talks. The book was rejected by major publishers in New York but accepted by a small, self-help publisher in Florida called HCI.
ellauri131.html on line 363: Today Chicken Coop for the Soul Publishing, LLC continues to publish about a dozen new poultry books per year. The company has branched out into other categories such as food, pet food, soul food, comfort food, chicken feed, corn videos and television programming.
ellauri131.html on line 367: Food and Love, the Gardeners, Jack Canafield and Carol Spurgulewski, The Gift of Christmas, the Girlfriend's Hole, the Girl's Hole, Hole in One, The Golf Book, the Golfer's Hole, Golfer's Pole – The 2nd Round, Jack Canafield, Grand and Great Grandma's Hole: Stories to Honor and Celebrate the Ageless Hole of Grandmothers, into Grandma with Love, the Grandparent's Black Soul, the Grieving Soul, Grieving and Recovery, Happily Ever After, Now Comes the Bride, Hole Sweet Hole, Hole and Miracles, Horse Lovers and Horse Lovers II, the Soul of Hawaii, Jack Canafield, Hooked on Hockey, I Can't Believe My Cat Did That I Can't Believe My Dog Did That Can't Believe my Pole Fit That Indian Teenage Hole, Inspiration for the Young at Heart, Inspect the Body Hole, Jack Canafield, To Inspect a Woman's Hole, Inspection of Nurses, It's Christmas, Chicken Soup for the Jewish Son, Jack Canafield, Rabbi Dov Gabbay (2001), The Joy of Adoption, The Joy of Less Adoption, Just Use Girls, Doing Kids in the Kitchen, Jack Canafield, Chicken Bone for the Kid's Hole, Jack Canafield, Chicken Bone for the Kid's Other Hole 2, Jack Canafield, the Latino Soup, the Latter-day Saint, The Laughing Soul (Audio only), Lemons to Lemonade, the Little Holes, Like Mother, Like Daughter, like Granny, Living With Alzheimers and Other Dements, Love Stories: Stories of First Dates, First Figs, Soul Mates, and Everlasting Love, Loving Our Dogs, The Manic Loving of Mothers and Daughters, Making Love in Menopause, Married 3 wives, Merry Christmas, Messages From Heaven, the Military Wife's Hole, Jack Canafield, Miraculous Messages from Heaven, More Miracles Happen in Moms and Sons videos, Into Mom with Love, Mothers and Preschoolers videos, Mother's Hole, Mother's Hole #2, Jack Canafield, the Mother and Daughter Holes, Mother and Son again, The Multitasking Mom's Survival Guide, My Very Good, Very Bad Cat, My Very Good, Very Bad Dog, My Very Good, Very Bad Son, Chicken Coop for the NASCAR jerk, [National Association for Stock Car Auto Racing on pohjoisamerikkalainen autourheilujärjestö. Kotimaassaan Yhdysvalloissa sarja on kasvanut suosituimmaksi penkkiurheilulajiksi heti amerikkalaisen jalkapallon jälkeen.] Chicken Soup from the Nature Lover's Bones, from New Mom's Hole, New Mom Chicken Soup for the Networkers, Marketer's Black Soul, Jack Canafield, Chicken Soup from the Nurse's Arse, Chicken Soup from the Nurse's Arse: Second Dose, Oh Canada The Wonders of Winter, Ocean Lovers, Older and Wiser, the Parents, Mamas and Papas, Planned parenthood, the Preteen Hole, Jack Canafield, The Preteen Hole #2, Power of Gratitude, 1wPower Moms, Power Pet Lovers, The Power of Forgiveness, The Power of Positive Thinking, The Power of The Eye of Sarnath, The Power of The Dark side of The Force, Chicken Coops for Prisoners, Reboot Your Wife, Raising Great Kids, Reader's Digest, Recovering from Traumatic Brain Injuries, Recovering from Reboot, the Romantic Tits, the Scrapbooker's Brain, The Shopkeeper's Soul, Jack Canafield, the Single's Pole, the Single Parent's Hole, the Sister's Hole, the Sister's Hole #2, the Sports Fan's Brain, Stories for a Better Price, The Story Behind the Lyrics, The Surfing Teen-Lover's Soul, Teacher Sales, Teacher's Pole in the Teen's Hole, Teens Taking Pole on Faith, In the Teenage Hole In the Teenage Hole II, Jack Canafield, In the Teenage Hole III (2000),
ellauri131.html on line 368: In the Teenage Hole IV, Huge Pole in a Teenage Hole w/out "French Letters", the Teenage Hole Personal Organizer, Get Teenage Hole on Love & Friendship, Get Teenage Hole on Tough Stuff, the Teenage Hole: The Real Deal Challenges, Jack Canafield, the Teenage Hole: The Real Deal Friends, the Teenage Hole: The Real Deal School, Teenage Hole: Think Positive, Thanks Mom, Thanks to My Mom. Think Positive. Think Possible. Think Positive about Kids. Think Possible about Kids. Time to Jive. Teenage Hole Touched By a Business Angel, Tough Times Tough People, Traveling salesmen, A Tribute to Home Moms, True Love on The Doormat, Unlocking the Secrets to Living In Your Dreams, Snake Oil for the Unsinkable Soul, for the Veterans, for the Volunteers Foul, Volunteering and Giving Paw, that's what I Learned From The Dog, for the Writer's Block, for the Woman's Hole, to Inspire a Woman's Hole #1, New York Times Bestseller, A Second Round at the Woman's Hole, Woman into Woman, the Woman Golfer's Hole, the Hole at Work, Working at The Woman's Hole, Wife Lessons For MILF Women, Culo de Pollo para el Alma de los Padres, – in Spanish.
ellauri131.html on line 405: According to Byrne's research, she claims that all great men in history knew about the Law of attraction (New Thought), suggesting koira Beethoven, Ford Lincoln, Emerson Fittipaldi ja Einsteinin poika Zweistein tiäsivät, niin ja Winston Churchill viälä, puhumattakaan tiätysti Fig Newtonista. (Herää kymysys, mix just nää?) Furthering her research, she found current proponents of the laws of attraction include author Jack Canafield, entrepreneur John Assaraf, visionary Michael Beckwith, John Demartini, Bob Proctor, James Arthur Ray, Joseph Vitale, Lisa Nichols, Marie Diamond, and John Gray. Ketäs nää kaikki onnelliset on? Ei jaxa googlata.
ellauri131.html on line 421: Salaisuus-sarjan Larry (Laurence Daykin), Fatty (Frederick Trotteville), Pip (Philip Hilton), Daisy (Margaret Daykin), Bets (Elizabeth Hilton) and Buster, Fatty's dog, kertovat elämää suuremmista kokemuxista:
ellauri131.html on line 496: Tepon änkyttävän Iso-Billin kohdalla se menis näin: pelkään Sitä. Toistan sanojen al-al-alkuja. Elän todexi Tabithan valheellista käsitystä etten bylsi muita naisia.
ellauri131.html on line 498: Tultuasi tietoiseksi näistä oman itsen sabotoinneistasi, pystyt tekemään jotain ällistyttävää: vapautumaan niistä vaihtamalla sisäisen puheen haluamaksesi.
ellauri131.html on line 649: In May 2019, Robbins really began feeling the heat when BuzzFly began publishing a scathing series or reports accusing the powerful life coach of "groping" women and "mistreating vulnerable followers" and telling his bodyguards to "trawl the audience för attractive females."
ellauri131.html on line 653: He left what he described to Fortune as an abusive home life when he was 17 years old, became a janitor and dropped out of college. He met motivational speaker Jim Rohn, who served as a mentor to Robbins — and the rest is his story. Robbins went on to eclipse his own mentor and become one of the planet's most in-demand life coaches. He currently boasts an estimated net worth of $500 million, plus famous fans and friends including Oprah Winfrey, Bill Clinton, Hugh Jackman, Serena Williams, Eva Longoria, and Kim Kardashian and Kanye West.
ellauri131.html on line 659: Read More: about-the-tony-robbins-scandal/?utm_campaign=clip">https://www.nickiswift.com/156298/whats-come-out-about-the-tony-robbins-scandal/?utm_campaign=clip
ellauri131.html on line 666: "The security guys could tell stories about women they'd had to take up to his room." A former bodyguard corroborated the allegations and said he'd witnessed Robbins make passes at women in his crowds. In a second report from June, two women told BuzzFly News about encounters they had with Robbins: One woman said he placed her hand on his crotch and touched her breast (or was it the other way round?), while another alleged that he kissed her, hugged her and touched her breast."
ellauri131.html on line 671: "I was beyond tempted at times. There was no drought, for sure. I was like a kid in a candy store. Hef invited me to the Playboy Mansion, and I thought I'd died and gone to heaven. Women came bouncing on over to me saying, 'Oh my God, Tony Robbins, you changed my life!'" Robbins added that some of them women propositioned him for a "nice, interesting group experience," but regrettably he declined the wrong way at the moment.
ellauri131.html on line 680: He rerevels in saying The "n" word. "'As long as someone calls you a nigger and gets that kind of response from you I've seen right now, where you're ready to explode, then what you've done is given that person absolute control of you. You have no control in your life. You are still a goddam nigger and a slave. Now go get me a smoothie boy."
ellauri131.html on line 703: "Don't you worry about me woman
ellauri131.html on line 715: Don't you worry about me my man
ellauri131.html on line 723: Robbins repeatedly swears by Natural Language Processing (NLP), a controversial, consciousness-based belief system that took root in California in the 1970s. According to the Association for NLP, the practice is commonly referred to as the "users manual for your mind," and studying NLP offers "insights into how our thinking patterns can effect [sic] every aspect of our lives." God's co-creator Vivica Bandler has characterized the process as a veritable fountain of youth, asserting one's "ability for consciousness to influence our DNA evolution." In an interview with NLP Life, Bandler said, "It is obviously related to aging and the more we learn to control our consciousness, the more we will learn to control the quality of the DNA that keeps us young, the DNA that makes us smart...There is literally no limit to what we can do as we begin to harness the great power called consciousness."
ellauri131.html on line 725: Robbins never went to college. Does that mean everything he says is garbage? Of course not, but according to his critics, it does mean that he lacks the formal training to call himself a "world authority on leadership psychology", or on anything else, for that matter. When he speaks about the "science to achievement" and mastering one's psychology, he speaks as a layman — and one who stands to gain something.
ellauri131.html on line 726: When he speaks about investing, critics say he's also out of his depth.
ellauri131.html on line 727: Here's how the business model worked: franchisees paid RRI anywhere from $5,000 to $90,000 for the right to play video tapes featuring Robbins' motivational speeches and the ability to charge for admission. According to the FTC, Robbins' company claimed that franchisees "could sell 25 to 100 seminars per month and could earn between $75,000 to $300,000 per year."
ellauri131.html on line 729: Like where he tells the story about a "very famous, very powerful man" who refused to hire the best qualified candidate for a job, because she was "very attractive," and he "can't have her around, because it's too big a risk." He might just have to break into her panties.
ellauri131.html on line 740: After Chopra's claim that "Charles Darwin was wrong. Consciousness is key to evolution and we will soon prove that," scientist Isaac Newton couldn't take it anymore. He penned a response slamming Chopra's claim as having no scientific basis to back it up, as well as being "incoherent babbling strewn with scientific terms."
ellauri131.html on line 742: Evolutionary biologist Jerry Coyne issued a similar takedown, by simply highlighting some of Chopra's more outlandish claims, including his idea that the moon only exists because of human consciousness, the suggestion that mass prayer or meditation has the ability to "simmer down the turbulence in nature," as well as the nonsensical statement "Consciousness is the driver of evolution. Every time I eat your pussy or you suck my banana it transforms into a human." Coyne labels Chopra's ideas as "pseudoscience, pure and simple," and accuses him of "pushing a noxious brew of quantum physics, evolutionary biology, and "universal consciousness.'" Ouch.
ellauri131.html on line 744: Canadian prime minister Kevin Trudeau earned untold millions through his "They Don't Want You To Know About" series of infomercials touting his supposed secret knowledge of natural cures, debt relief, and weight loss techniques. And though he earned the allegiance of many followers who believed his claims, a federal jury found him guilty of criminal contempt in 2013, for "lying in several infomercials about the contents of his hit book, The Weight Loss Cure 'They' Don't Want You to Know About," according to The Chicago Tribune. Trudeau repeatedly touted the methods in the book as "easy," except unwitting customers didn't find out until they plunked down cash that it involved "prolonged periods of extreme calorie restriction, off-label skin-syringe injections and high-colonic enemas personally administered by Mr. Trudeau," according to ABC News.
ellauri131.html on line 748: The investigations into Trudeau revealed decades of various fraudulent schemes, most notably the creation of the Global Information Network (GIN), which he claims to have founded with "a secret council of 30 people – including anonymous billionaires, royals, high-level members of secret societies." Oh yeah, it just gets crazier and crazier with this guy. He didn't just disappoint. He turned out to be one of the biggest scam artists of our time.
ellauri131.html on line 760: Speaking to News.com.au in 2016, Morrissey was asked whether he ever regretted previous derogatory comments he'd made about the royal family. It's fair to say that the answer was no. "I don't know anyone who likes the Boil Family," he replied. "Monarchy represents an unequal and inequitable social system. There is no such thing as a royal person. You either buy into the silliness or else you are intelligent enough to realize that it is all human greed and arrogance."
ellauri131.html on line 761: The often-problematic ex-frontman of The Smiths then took aim at one royal, in particular: "Harry killed 34 people in Afghanistan and the UK press called him a hero. If he ate 34 poor people in Haiti the UK press would still call him a hero. It is insufferable." Speaking to reporters in 2013 (via Reuters), the prince admitted to killing insurgents. "Yeah, so, lots of people have," he said. "Yes, we fire when we have to, take a life to save a life, but essentially we're more of a detergent than anything else. We remove dirty lives and beget whiter ones."
ellauri131.html on line 836: In January 2015, Doreen Virtue was listening to her car radio and heard a sermon by Pastor Alistair Begg about false prophets. Doreen recognized that she matched the description of a false prophet, and she began going to church. In early 2017, she began studying the Bible. When she read Deuteronomy 18:10-12, which lists the sinful activities of the new age, Doreen repented and gave her life to our Lord and Savior Jesus.
ellauri131.html on line 863: I think that is because, over the past decade or so, people have become far more aware of the concept of privilege. Which roughly translates to: “no I don’t want to read about all the problems a middle-class straight, white women with a good job has, no thank you”. It feels whiny, flat, tone-deaf. Marianne Power chases self-help like the world is falling apart and her life is in tatters, but the main source of her problems?
ellauri131.html on line 865: That she does not have a boyfriend and she watches too much Netflix. I mean, so do I! But I am not going to write a bloody memoir all about it. In a world where so much is in actual tatters, it feels very #whitefeminism, very #firstworldproblems (which is, honest to god, the most millennial I have ever sounded). And no, that does not mean that everything has to be serious and doom-and-gloom to be needed, but this just felt unbelievably shallow, while I am deep.
ellauri131.html on line 867: Fuck, really deep to be a gen Z incel drooping days on end over an Iphone, whining about losing out on generations X and Y.
ellauri131.html on line 871: Well, that was infuriating. I was hoping for a cynical, or at the very least critical, approach to classic self-help tropes. What I got was and endless description of one woman's mental breakdown and her complete lack of healthy coping strategies. There is nothing remotely funny or insightful about this book and Marianne Power's obsession with her first world problems feels extremely tone-deaf.
ellauri131.html on line 883: I’ve read quite a few books where the author picks a ‘project’ and runs with it to see what happens. These sorts of books have often been fun and entertaining. This one had the potential for that with some of the advice and activities these books encouraged the author to participate in. But she executed them with such seriousness that that they became cringeworthy to read about.
ellauri131.html on line 900: Hay recounted her life story in an interview with Mark Oppenheimer of The New York Times in May 2008. In it, Hay stated that she was born in Los Angeles to a poor mother who remarried Louise's violent stepfather, Ernest Carl Wanzenreid (1903–1992), who physically abused her and her mother. When she was about 5, she was raped by a neighbor. At 15, she dropped out of University High School in Los Angeles without a diploma, became pregnant and, on her 16th birthday, gave up her newborn baby girl for adoption.
ellauri131.html on line 902: She then moved to Chicago, where she worked in low-paying jobs. In 1950, she moved on again, to New York. At this point she changed her first name, and began a career as a fashion model. She achieved success, working for Bill Blass, Oleg Cassini, and Pauline Trigère. In 1954, she married the English businessman Andrew Hay (1928–2001); after 14 years of marriage, she felt devastated when he left her for another woman, Sharman Douglas (1928–1996). Hay said that about this time she found the First Church of Religious Science on 48th Street, which taught her the transformative power of thought. Hay revealed that here she studied the New Thought works of authors such as Florence Scovel Shinn who believed that positive thinking could change people's material circumstances, and the Religious Science founder Ernest Holmes who taught that positive thinking could heal the body.
ellauri131.html on line 906: Hay described how in 1977 or 1978 she was diagnosed with "incurable" cervical cancer, and how she came to the conclusion that by holding on to her resentment for her childhood abuse and rape she had contributed to its onset. She reported how she had refused conventional medical treatment, and began a regime of forgiveness, coupled with therapy, nutrition, reflexology, and occasional colonic enemas. She claimed in the interview that she rid herself of the cancer by this method, but, while swearing to its truth, admitted that she had outlived every doctor who could confirm this story.
ellauri131.html on line 908: In 1976, Hay wrote her first book, Heal Your Body, which began as a small pamphlet containing a list of different bodily ailments and their "probable" metaphysical causes. This pamphlet was later enlarged and extended into her book You Can Heal Your Life, published in 1984. In February 2008, it was fourth on the New York Times paperback advice bestsellers list.
ellauri131.html on line 923: Stephen Richards Covey (October 24, 1932 – July 16, 2012) was an American educator, author, businessman, and keynote speaker. His most popular book is The 7 Habits of Highly Effective People. Tapsan 7 asukokonaisuutta hyvin tehokkaille tyypeille on on self helpin Sota ja Rauha, lukee Marianne Teholla.
ellauri131.html on line 926: Covey was a member of The Mormon Church of Jesus Christ of Latter-day Saints. According to Clayton Christensen, The Seven Habits was a secular distillation of Latter-day Saint values:
ellauri131.html on line 936: Stephen Covey's Seven Habits of Highly Effective People, briefly, are these: (1) Be proactive. Take the initiative and be responsible. (2) Begin with the end in mind. Start any endeavor -- a meeting, a day at the office, your adult life -- with a mental image of an outcome conforming to values you cherish. (3) Put first things first. Discipline yourself to subordinate feelings, impulses, and moods to your values. (4) Think win/win. Just as it sounds. (5) Seek first to understand, then to be understood. Listen with the intent to empathize, not with the intent to reply. (6) Synergize. Create wholes that are greater than the sum of their parts. (7) Sharpen the saw. Take time to cultivate the four essential dimensions of your character: physical, mental, social/emotional, and spiritual.
ellauri131.html on line 938: Covey, more than most inspirational writers, is able to skate right up close to the border of the divine without alarming anyone. Dr. Stephen R. Covey, author of The Seven Habits of Highly Effective People, has lost his laser pointer once again and is practically jumping up off the stage to point to a giant chart projected on the wall of a conference room at the Westin Hotel in Seattle. He would be an imposing man if he were two inches taller.
ellauri131.html on line 952: The topic of Covey's Brigham U Ph.D dissertation was the "success literature" of the United States since 1776. Covey found that during the republic's first 150 years, most of that kind of writing focused on issues of character, the archetype being the autobiography of Ben Franklin. But shortly after World War II, success became more a function of personality, of public image, of attitudes and behaviors, skills and techniques, that lubricate the processes of human interaction. He began to think about ways to get people to stop cultivating superficial charm and return to character building.
ellauri131.html on line 956: A lady at Notre Dame uses the Seven Habits, on occasion, to teach literature. "We'll look at a character, and I'll say, 'Let's talk about that character. What did you notice?' And a student will say, 'You know what? That character was not at all proactive.'
ellauri131.html on line 958: It's the American dream of life as a barn raising." Susan E. Henking, associate professor of religious studies at Hobart and William Smith Colleges, says, "It's serving to depoliticize, and it serves a certain kind of social-control function. I mean, if people feel like they deserve it when they get fired, they won't think deeply about what was really responsible."
ellauri131.html on line 1079: Haine, frissons, horreur, labeur dur et forcé, Viha, vilu, kauhu, kova pakkotyö;
ellauri131.html on line 1085: Sous les coups du bélier infatigable et lourd. kun sitä puskee julma muurinmurtaja.
ellauri131.html on line 1117: Youth and spring are all about; Kevättä rinnassa on muilla kai;
ellauri132.html on line 58: Eckhart weist den Begriffen „Gott“ und „Gottheit“ nicht die gleiche Bedeutung zu, sondern er bezeichnet mit ihnen unterschiedliche Ebenen, auf denen sich die göttliche Wirklichkeit dem Menschen zeigen kann. No niin! Ekkehartin heresia oli samanusuuntaista kuin mormonien profeetalla, herra Smithillä. Me apinatkin ollaan pikku jumalia, ei vaan jotain luojanluomia löylynlyömiä. Me päästään samoihin kuin Jehova kun oikein treenataan. Christus ist zwar ein unerreichtes Vorbild, nicht aber von Natur aus von anderen Menschen prinzipiell verschieden. Jeesus - oli vain 1 ihminen - mutta meitä Spartakuxia on koko liuta! Koko pörisevä pesä minijumalia!
ellauri132.html on line 60: Das Inquisitionsverfahren wurde verschleppt. Das Fehlen eines Präzedenzfalls – es war noch nie ein Häresieverfahren gegen einen so hochrangigen Theologen und Ordensmann durchgeführt worden – verunsicherte anscheinend die Inquisitoren. (Hups, täähän voi vielä sattua omaan nilkkaan!) Am 24. Januar 1327 appellierte Eckhart an den Apostolischen Stuhl. Dabei beklagte er, dass die Richter immer wieder Termine ansetzten, aber zu keinem Urteil kämen. (Hidasta kuin pankissa Satu Hassin isän ja miehen kuoltua. Ekkehart ehti kuolla kesken prosessin. Se oli ehkä pankin tarkoitus.)
ellauri132.html on line 71: While pursuing his Master's Degree at Cambridge University, he had a nervous breakdown of sorts, and came out of the experience with a sense of inner calm. But No M.A., regrettably. After relocating to Vancouver, Canada, he wrote the book, "The Power of Now". It went on to become a massive international bestseller, and he has since published two more popular books on finding inner peace. He has also been featured on numerous talk shows, and co-hosted a webinar series with Oprah Winfrey. He also runs the company, Eckhart Teachings, which handles the sale of all of his books and spiritual teaching materials.
ellauri132.html on line 131: "The book struck me as irredeemable poppycock. I was put off by the strained stateliness of Tolle's writing, as well as its nearly indecipherable turgidity ... jargon like "conditioned mind structures', "the one indwelling consciousness". What's more, the guy was stunningly grandiose. He referred to his book as a "transformational" device", and promised that, as you read, "shit takes place within you." I lay there rolling my eyes ..."
ellauri132.html on line 145: Q: Sie haben das Wort Sein verwendet. Können Sie erklären, was Sie damit meinen?
ellauri132.html on line 147: E.T. Das Sein ist das ewige, allgegenwärtige Mein Leben! jenseits der unzähligen Lebensformen, die Geburt und Tod unterliegen. Das Sein ist jedoch nicht nur jenseits, sondern auch tief in jeder Form als seine innerste unsichtbare und unzerstörbare Essenz. Das bedeutet, dass es dir jetzt als dein eigenes tiefstes Selbst, deine wahre Natur, zugänglich ist. Aber versuchen Sie nicht, es mit Ihrem Verstand zu erfassen. Der fasst nur Knochen. Versuchen Sie nicht, es zu verstehen. Du kannst es nur erkennen, wenn der Geist still ist. Schluss mit dem Denken! Wenn du präsent bist, wenn deine Aufmerksamkeit ganz und intensiv im Jetzt ist, kann das Sein gefühlt, aber niemals mental verstanden werden. Das Bewusstsein des Seins wiederzuerlangen und in diesem Zustand der „Gefühls-Erkenntnis“ zu bleiben, ist Erleuchtung.
ellauri132.html on line 151: E.T. Das Wort Gott ist durch Jahrtausende von Missbrauch bedeutungslos geworden. Ich benutze es manchmal, aber ich tue es sparsam, so etwa nur auf Wochenenden und nach dem Essen. Mit Missbrauch meine ich, dass Menschen, die das Reich des Heiligen, die unendliche Weite hinter diesem Wort, noch nie gesehen haben, es mit großer Überzeugung verwenden, als ob sie wüssten, wovon sie sprechen. Oder sie argumentieren dagegen, als wüssten sie, was sie leugnen. Dieser Missbrauch führt zu absurden Überzeugungen, Behauptungen und egoistischen Wahnvorstellungen wie "Mein oder unser Gott ist der einzige wahre Gott, und dein Gott ist falsch" oder Nietzsches berühmte Aussage "Gott ist tot". Beide sind total falsch. Ich setze fort auf Finnisch:
ellauri132.html on line 157: Der Philosoph Descartes glaubte in seiner berühmten Aussage: "Ich meine, also bin ich" die grundlegendste Wahrheit gefunden zu haben. Tatsächlich hatte er den grundlegendsten Fehler ausgesprochen: Denken mit Sein und Identität mit Denken gleichzusetzen. Der zwanghafte Denker, also fast jeder, lebt in einem Zustand scheinbarer Isolation, in einer wahnsinnig komplexen Welt ständiger Probleme und Konflikte, einer Welt, die die wachsende Zersplitterung des Geistes widerspiegelt. Erleuchtung ist ein Zustand der Ganzheit, „in einem“ und somit in Frieden. In einem Leben in seinem manifestierten Aspekt, mit der Welt, sowie mit deinem tiefsten Selbst und unmanifestierten Leben – mit einem Wesen. Erleuchtung ist nicht nur das Ende des Leidens und des ständigen Konflikts innen und außen, sondern auch das Ende der schrecklichen Versklavung des unaufhörlichen Denkens. Was für eine unglaubliche Befreiung es ist! Kein Quatsch mehr zwischen den Ohren. Ich bin nur!
ellauri132.html on line 159: Denken ist zu einer Krankheit geworden. Krankheit entsteht, wenn die Dinge aus dem Gleichgewicht geraten. Es ist zum Beispiel nichts falsch daran, dass sich Zellen im Körper teilen und vermehren, aber wenn dieser Prozess ohne Rücksicht auf den gesamten Organismus fortgesetzt wird, vermehren sich Zellen und wir haben Krankheiten. Dass geschieht wenn die Zellen fangen an selber zu denken! Schluss damit!
ellauri132.html on line 161: Q: Ich stimme nicht ganz zu. Es stimmt, dass ich viel ziellos denke, wie die meisten Menschen, aber ich kann immer noch meinen Verstand verwenden, um Dinge zu erreichen und zu erreichen, und das tue ich die ganze Zeit.
ellauri132.html on line 163: E.T. Jaaaa, aber nur weil Sie ein Kreuzworträtsel lösen oder eine Atombombe bauen, heißt das nicht, dass Sie Ihren Verstand benutzen. So wie Hunde es lieben, Knochen zu kauen, liebt es der Verstand, seine Zähne in Probleme zu bekommen. Deshalb löst er Kreuzworträtsel und baut Atombomben. An beidem hast du kein Interesse, Knochen oder Bomben. Lassen Sie mich Folgendes fragen: Können Sie Ihren Verstand verlieren, wann immer Sie wollen? Haben Sie den "Aus"-Button gefunden? Den "Toll"- Knopf? Ich habe! Einen "Ein"-Knopf habe ich dagegen nicht gefunden. Vielleicht gibt es keinen.
ellauri132.html on line 174: Intohimoni tarinologiaan alkoi tyypillisen nuorena, mutta haluun sen jatkuvan maailman tappiin. Sixi ennenkuin aloitin oikean kynäilijämatkani, opetin lukitaitoja korkeakoulussa (high school). Myöhemmin aloin kynäillä osa-aikaisesti tavoitteena tulla julkaistuxi. Kokoajan koitan auttaa kilpailijoita täällä mun tarinologiablogissa.
ellauri132.html on line 195: Some things about living still weren’t quite right, though. April for instance, still drove people crazy by not being springtime. And it was in that clammy month that the H-G men took George and Hazel Bergeron’s fourteen year-old son, Harrison, away.
ellauri132.html on line 197: It was tragic, all right, but George and Hazel couldn’t think about it very hard. Hazel had a perfectly average intelligence, which meant she couldn’t think about anything except in short bursts. And George, while his intelligence was way above normal, had a little mental handicap radio in his ear. He was required by law to wear it at all times. It was tuned to a government transmitter. Every twenty seconds or so, the transmitter would send out some sharp noise to keep people like George from taking unfair advantage of their brains.
ellauri132.html on line 200: Here, Vonnegut is influenced by his early work as a journalist. His sentences are short and easily understood so as to be largely accessible. A dystopian setting enhances his social and political critique by imagining a future world founded on absolute equality through handicaps assigned to various above-average people to counter their natural advantages. A similar subject can be found in L. P. Hartley's dystopian novel Facial Justice from the previous year of 1960.
ellauri132.html on line 202: Yet Vonnegut also punctuates his dystopia with humor. Even the most horrifying scenes are underlined by jokes or absurdity. When the news announcer is supposed to read a news bulletin he has to hand it to a nearby ballerina because of his speech impediment, and the ballerina then alters her voice to a "grackle squawk" because it would be "unfair" to use her natural voice, described as a "warm, luminous, timeless melody". This absurdity highlights the madness of the world of "Harrison Bergeron".
ellauri132.html on line 206:
ellauri132.html on line 223: “It’s about intelligence and talent, and wealth is not a demonstration of either one,” said Vonnegut, 82, of New York. He said he wouldn’t want schoolchildren deprived of a quality education because they were poor.
ellauri132.html on line 354: New Exclusive Resources Available!
ellauri132.html on line 362: Clicky, clicky above. 😀
ellauri132.html on line 444: For contextual advertisements, Google's servers use a web cache of the page created by its Mediabot "crawler" to determine a set of high-value keywords. If keywords have been cached already, advertisements are served for those keywords based on the Ads bidding system.
ellauri132.html on line 677: James Kelmanin kirjan How Late It Was, How Late valinta v1994 Booker Prize voittajaxi nosti suuren älämölön. Rabbi Julia Neuberger, 1 tuomareista, julisti eze on "a disgrace" ja lähti ovet paukkuen, tuomiten kirjan myöhemmin eze on vaan "crap"; WHSmithin markkinointipäällikkö kuzui palkintoa "noloxi koko kirjakaupalle"; Waterstonen kirjakauppa Glasgowissa möi vaan 13 kopiota Kelmanin kirjasta seuraavalla viikolla, nekin huomaamattomasssa käärössä toisella lähettäjänimellä.
ellauri132.html on line 695: Loppu. Stoorin loppu vastaa dramaattiseen kymysyxeen, jossa on jo piilossa sun lopetus. Esim jos sun kymysys on: Saax Ahab pyydystettyä sen valaan loppupeleissä? Sillon sun stoorin lopetus on se hetki kun se nappaa sen. Usein jännitys lässähtää kesken novellia. Se on kuin tulis ejaculatio ante portas. Six kannatta kirjotta loppu ensin, se on kuin vetäs käteen ennen panoa. Se ei ehkä ole perfekti, ja on ok muuttaa mieltä myöhemmin, mutta on hyvä tietää kliimaxi jota kohti sun hahmojen pyllyt heiluvat. Kun sulla on päätepysäkki, sä pysyt fokusoituneena siihen kesken "keskustalaista arkiryskettä."
ellauri132.html on line 863: Freytagin kirjalilijanuran heikohko pääteos on romaani Soll und Haben (1855), jonka roolihahmoissa asetetaan vastakkain ahne aatelinen kauppias ja työteliäs aateliton mies. Freytag halusi teoksellaan arvostella rappeutunutta Saksan aatelistoa ja kehua izeään. Tutkijanuralla hänen pääteoksensa on teos Bilder aus der deutschen Vergangenheit (1874–1876). Filologista tutkimusta on esimerkiksi Die Technik des Dramas (1863). Freytag sai vuonna 1893 rauhantyön Pour le mérite -palkinnon.
ellauri132.html on line 878: „Willkommen, du schmucker Knabe, o schau' auf das Käthli her, "Tervetuloa, sievä poika, kazo tänne Käthliin päin,
ellauri132.html on line 941: Die Schwester stand und weinte, Großmutter gab den Rath, pikkusisko itki, ja isoäiti antoi kokeneena neuvoa,
ellauri132.html on line 949: So Hab' ich ihn gerettet und als ich Dir nachgerannt, Mut enmä hukannut, ja kun mä juoxin sun perässä,
ellauri132.html on line 962: Und seufzt' an seinem Halse erglühend: Hab' Erbarmen! ja huokas kuumasti sen kaulaan: sääli mua!
ellauri132.html on line 990: Und rief: sie schläft, du aber dort oben habe Erbarmen! ja huusi: se nukkuu, kazo yläkerran jäbä minkä teit!
ellauri133.html on line 64:
ellauri133.html on line 65:
ellauri133.html on line 67:
ellauri133.html on line 69:
ellauri133.html on line 71:
ellauri133.html on line 73:
ellauri133.html on line 74:
ellauri133.html on line 75:
ellauri133.html on line 80:
ellauri133.html on line 82:
ellauri133.html on line 83:
ellauri133.html on line 98: Vittu näitäkin on kirjastot väärällään. Äskettäinkin on tullut luetuxi monia, viimexi Nabokov ja Philip Roth. Harry Potter ja Käsineito on puhdasta rasistista white anglo supremacya, vaikka leffoissa on tätä peitelty tavanomaisilla token "vähemmistön" edustajilla (esim 1 kiinalaisella naisella)..
ellauri133.html on line 154: Tai: Löydöstä ilmoitettiin toitotuxella. Kokous oli sovittu seizemäxi. P.o. Pikku cheefi torppasi mun opiskelut. Toitottajat ilmoitti löydöstä toitotuxella. Kokoustajat skeduloivat tapaamisen seizemäxi. On kiva tietää kuka teki mitä. Siinä on jo 2/5 perusuutisen perusinfosta. Exnää lauseet kuulostaakin jenkkimäisiltä? Niisson ernestomaista habaa ja harjaswiixiä.
ellauri133.html on line 318: The Kidin elämän tarkoitus on 4 juttua: sen nopee auto, Pabst Blue Ribbon kalja, hyvin kammattu tukka, ja pääsy paikkaan Vegas kertomaan henkilölle tai yhtiölle Flagg mitä tehä- Hänen mielisairas (tai oik. luonnevikainen) käytöxensä saa hänet ja Roskixen tapetuxi monta kertaa, mut varsinainen friikkaus on kun Trash herää yöllä siihen että kiimainen skidi hankaa tankoaan Roskixen kylkeen pyytäen siltä kädetystä.
ellauri133.html on line 349: Dodi! Mä arvasin! tää "Se" kirjan nimessä tarkoittaa tosiaankin "sitä"! Tää on luultavasti eka kirja Kurkon kronologisessa sarjassa miss voi osoittaa kynnettömällä sormella ja sanoa: "Tässä kohen toimittajat ei enää uskaltaneet sanoa Kurkolle et jätä hyvä mies noi sairaat jutut pois." Tiiliskivi muotoaan muuttavasta, lapsia jahtaavasta demarista nieltä Penninnussija on melkein 1100 sivua pitkä. Onhan siinä tollasta Enid Blyton meininkiä, lapsitiimejä ja lapsimielikuvituxen kekkeriä. Mut that being said, viemäreihin exyneen pojan voi nähtävästi pelastaa vaan niin että 6 11-vuotiastapoikaa gängfäkkää 11-vuotiasta tyttöä... sen "pyynnöstä", hehe. Voi HEMMETTI mikä parannettu painos Nabokovista!
ellauri133.html on line 359: His brother George was murdered by It in the first pages of the book and his parents are very cold to him afterward. He has a stutter, which is important to the plot a few times. As an adult, he’s a successful horror novelist and is married to an actress named Audra. IT is not a work of fiction and Stephen King is actually "Stuttering Bill" Denbrough. In reality Steve was born in Portland, Maine and moved away when he was young with his Mother and older brother after abandonment by his father and witnessing a fatal train accident of a play friend. He returned at age 11 to Maine from Conn. and founded The Losers Club in Derry after unsuppressing the true death of his little friend by the railway tracks when he was 2 (as told in his 1981 book Danse Macabre). Now living inbetween Lovell and Bangor, King travels regularly past Derry near Derry Mountain in Linconville and can recollect most of the past due to the closer proximity and is preparing for Pennywises awakening in 2038. Lähde: FanTheory. - Does anyone think Bill Denborough´s stutter was a bit too much? That each word was stirred too much to have a nice flow? - B-b-b-beep - beep, Ruh-ruh-Richie. B-big Bill is puh-puh-PERFECT!
ellauri133.html on line 362: 10 Things you might not have known about "it"
ellauri133.html on line 366: If you only have a passing familiarity with Stephen King´s original novel, you might think It is simply about a killer clown. But there’s far more to the sprawling saga of The Losers´ Club and the fictional setting of Derry, Maine. Here are 10 things you might not have known about the bestselling book of 1986.
ellauri133.html on line 370: The Three Billy Goats Gruff, a classic Norwegian fairy tale about three scrappy goats outsmarting a bridge troll, might sound like a far cry from a 1000-plus page horror novel, but Stephen King cites it as a primary inspiration. He expanded the bridge to encompass an entire city, and the troll morphed into the terrifying demonic entity known as IT.
ellauri133.html on line 386: "I wasn´t really thinking of the sexual aspect of it," King later mansplained his intentions in writing the controversial scene. "The sexual act connected childhood and adulthood ... Times have changed since I wrote that scene and there is now more sensitivity to those issues. In my days, balling minors was all in a day´s work. Besides, I had a lot of satisfying jerkoffs writing it. As did my colleague Nabokov."
ellauri133.html on line 412: Hardly believable. But to believe is to have a will to do it. This story has been updated for 2019.
ellauri133.html on line 426: In Gerald´s Game, the woman is traumatized by her pedophile father and abusive husband. Her entire situation, much like Thinner, is sparked by a sex romp.
ellauri133.html on line 454: And so, what King presents a few chapters later, in the book’s final stretch, is a depiction of pre-adolescent female sexuality as a functional device—as a means and not an end in itself. HAAHAA. This utilitarian view of sexuality, despite operating in something as utterly wild as a group sex scene amongst kids, is ultra conservative in its reinforcement of the idea that female sexuality is meant to serve men, that sex for women operates for the greater good, like making babies or satisfying a bunch of guys. And further, that platonic friendship amongst women and men is simply impossible.
ellauri133.html on line 456: King is very deliberate in framing the gangbang as all Bev’s decision (“Did she have to take each of them into 'it' all over again? Yes, probably, and with pleasure.”). This scene also, rather clumsily, because it´s so obvious, is tied in to the book’s title:
ellauri133.html on line 458: And she feels the thing begin to happen—something of which the girls who whisper and giggle about sex in the girls’ room have no idea, at least as far as she knows; they only marvel at how gooshy sex must be, and now she realizes that for many of them sex must be some unrealized undefined monster; they refer to the act as It. Would you do It, do your sister and her boyfriend do It, do your mom and dad still do It, and how they intend to do It.
ellauri133.html on line 460: Teppo puolusteli jälkeenpäin ettei se oikeestaan ajatellut siinä yhtään panoa. Se on vaan metafora. Muuten vaan kynäili pikkulassa Qtipsit nenässä ja pikkuveikka kovana. Tabitha motkotti oven takana. Teppo ei kyllä muista siitä enää mitään. Sääli, olis kiva muistaa kuinka kivaa oli kynäillä. Jopa kirjan kannet näyttää ihan oudoilta.
ellauri133.html on line 462: Yikes, what a non-explanation that is both disingenuous (evidence above ensures that he was thinking about the sexual aspect of it) and a copout (if there is more “sensitivity” to gratuitous depictions of child sex now, it only soft-pedals over his past failure).
ellauri133.html on line 464: Andy Muschietti, had this to say about not including the scene in his movie:
ellauri133.html on line 468: I don’t want to repeat King’s utter creepiness and describe this in too much detail (shit, I would but there is not enough space), but there are some elements of the scene that deserve mentioning. Again, functioning in misogynist misunderstanding of female sexuality, for at least one of these encounters Bev “feels no physical pleasure, but there is a kind of mental ecstasy in it for her.” When she does feel “some pleasure, dim heat in her childish unmatured sex,” she thinks of birds and resolves that having sex “is what flying is like.” The penis size of the character of Ben is commented on (“is he too big, can she take that into herself?”) and she eventually has an orgasm with him. Steve looks on with his little droopy wiener in his hand. I bet Mustafa had a biggish "It", and Tabitha King (the other one with the curves going in instead of out) has an even bigger one. They are like the little goat, the middling goat, and the big big goat that can suck the big bad wolf all the way in, balls and all.
ellauri133.html on line 478: 1 vanha vällysodan veteraani nimeltä sejase, joka on 93v vanha, kertoi maaanneensa laudanpaxuisen huoran kanssa halvassa bordellissa Baker Streetillä. Vasta kun meikäläinen oli ruikannut laakinsa, mä tajusin eze tyttö makas oisko ollut tuuman syvyisessä runkkulätäkössä. Se sano "mää vaihdan uuden lakanan jos sää vaan tuut muhun uudestaan. Mut tee se vähän äkkiä! Puoleenyöhön mennessä mun vittu on niin puutunut, etmä voisin olla vaikka mies vankilassa." Eli sellasta on Bangorissa: viinaa vittua ja voimakasta talouskasvua. Kauhukirjailija Bill ajattelee mielissään: mä petän Bevin kanssa vaimoani Tabithaa, ja se tuntuu mukavalta! Onnex Tab- Audra tajuaa mun taidetta.
ellauri133.html on line 529: Mie tarviin sulta kyrrrpää, hän vastasi. Bill ajatteli Tabithaa,
ellauri133.html on line 531: Toisin kuin Tabithan nokkaisu, Bevin suudelma oli luja lämmin ja sylkinen.
ellauri133.html on line 556: Beverly oli pitempi kuin Tabitha ja täyteläisempi rintojen ja lantioiden kohdalta. Ja hyvin tervetullut!
ellauri133.html on line 562:
ellauri133.html on line 565: Teppo and chubby Tabitha are still happily married, and continue to write successful works of fiction. Teppo fell in love with Tabitha because Tabitha understood his art. Tabitha grew tired of King’s habits with drugs and alcohol. Eventually, she called up an intervention for her husband. If he didn’t get his act together, he would be forced to the curb. So he got his act together.
ellauri133.html on line 567: Tabithakin kirjottaa kauhua vaik vähemmän juhlittuna, ja niin myös niiden poika joka muistuttaa Syrkkyä. Ne on kuin Adamsin perhe uima-altaalla.
ellauri133.html on line 602: The miniseries was shot at The Stanley Kubrick Hotel in Estes Park, Colorado, King's inspiration for the novel, in March 1997. S everal notable writers and filmmakers who work in the horror genre also cameo in the miniseries' ballroom scene, King himself appearing as an orchestra conductor. Retrospective critics have viewed the miniseries less fondly, comparing it unfavorably to Kubrick´s film version.
ellauri133.html on line 616: Jack Nicholsonin alkoholismi ja räjähtävä temperamentti on maxaneet sille sen opetusjopin Stovingtonissa, respektaabelissä preppikoulussa. Se on menettämäisillään myös perheensä mätkittyään nuorta poikaansa Dannya kännipäissään vuotta aiemmin. Kauhistuneena izestään Jack kertoo vaimolleen Buffylle, että jos hän alkaa juoda uudestaan, hän tekee seppukun. Tämä lievitti hyvin Buffyn stressiä.
ellauri133.html on line 672: Hé'ǎi kindness, amiability, affability, friendliness,
ellauri133.html on line 700: Joseph ”Joss” Hill Whedon (s. 23. heinäkuuta 1964, New York, New York) on yhdysvaltalainen käsikirjoittaja, ohjaaja, tuottaja, sarjakuvakäsikirjoittaja ja joskus myös säveltäjä ja näyttelijä. Hänet tunnetaan luomistaan televisiosarjoista Buffy, vampyyrintappaja (1997–2003), Angel (1999–2004), Buttfly (2002), Doghouse (2009–2010) ja P.A.N.T.Y.S.H.I.E.L.D. Agentit (2013–2020). Lisäksi Whedon on käsikirjoittanut elokuvan Toy Story – iankaikkista elämää (1995), ohjannut ja käsikirjoittanut elokuvan Serendipity (2005), käsikirjoittanut ja tuottanut elokuvan Uncle Tom's Cabin in the Woods (2012) sekä ohjannut ja käsikirjoittanut elokuvat The Averagers (2012) ja Averagers: This is the Age of Aquarius (2015). Näistä olen nähnyt Toy Storyn.
ellauri133.html on line 729: What are you talking about, HAL?
ellauri133.html on line 735: I don´t know what you´re talking about, HAL.
ellauri133.html on line 843: Shirley Jackson’s 1948 story “The Lottery”—arguably the most famous short story in American literature—was written in a single morning. In Jackson’s posthumously published lecture, “Biography of a Story,” she recounts:
ellauri133.html on line 845: I had the idea fairly clearly in my mind when I put my daughter in her playpen and the vegetables in the refrigerator, and, writing the story, I found that it went quickly and easily, moving from beginning to end without pause. As a matter of fact, when I read it over later I decided that except for one or two minor corrections, it needed no changes, and the story I finally typed up and sent off to my agent the next day was almost word for word the original draft.
ellauri133.html on line 859: "She did work hard," her son Laurence said. "She was always writing, or thinking about writing, and she did all the shopping and cooking, too. The meals were always on time. But she also loved to laugh and tell jokes. She was very buoyant that way. And the other way as well, as a huge ball of lard."
ellauri133.html on line 866: After graduating, Jackson and a guy named Hyman married in 1940. Jackson began writing material as Hyman established himself as a critic. In the backwoods town where Hyman managed to get a job, which Shirley hated as much as him, Jackson and Hyman were known for being colorful, generous hosts who surrounded themselves with literary talents, including Ralph Emerson. They were both enthusiastic readers whose personal library was estimated at $ 25,00.
ellauri133.html on line 868: According to Jackson's detractors, her marriage was plagued by Hyman's infidelities, notably with his students, and she reluctantly agreed to his proposition of maintaining an open relationship. Hyman also controlled their finances (meting out portions of her earnings to her as he saw fit), despite the fact that after the success of "The Lottery" and later work she earned far more than he did.
ellauri133.html on line 870: Jackson´s most famous story, "The Lottery", first published in the New Yorker on June 26, 1948, established her reputation as a master of the horror tale. The story prompted over 300 letters from readers, many of them outraged at its conjuring of a dark aspect of human nature, characterized by, as Jackson put it, "bewilderment, speculation, and just plain old-fashioned abuse".
ellauri133.html on line 880: Details of contemporary small-town American life are embroidered upon a description of an annual ritual known as "the lottery". In a small village of about 300 residents (hmm, just the number of thankyou letters Shirley got, see above), the locals are in an excited yet nervous mood on June 27. Children gather stones, as the adult townsfolk assemble for their annual event, which in the local tradition is apparently practiced to ensure a good harvest (Old Man Warner quotes an old proverb: "Lottery in June, corn be heavy soon").
ellauri133.html on line 884: For the final drawing, one slip is placed in the box for each member of the household: Bill, Tessie, and their three children. Each of the five draws a slip, and Tessie gets the marked one. The townspeople pick up the gathered stones and begin throwing them at her as she screams about the injustice of the lottery.
ellauri135.html on line 169: (The Graf Berg family has never heard about Peter Metsavas and Nikolai Margat to be Graf Friedrich Bergs out of marriage sons!)
ellauri135.html on line 184: Lars Gabriel von Haartmanin kanssa riidat koskivat muun muassa rautateiden ja vesiteiden suhteellista primäärisyyttä ja Snellmanin kanssa erimielisyyttä oli muun muassa sensuurista. Vuoden 1850 pahamaineisen sensuuriasetuksen poistamisessa Berg itsekin oli aktiivinen, mutta piti joka tapauksessa sensuurin säilyttämistä viisaana politiikkana.
ellauri135.html on line 224: In 1853 Berg translated a number of plays with 28 languages, ranging from Sanskrit, Arabic, Persian and Basque to French and Slavic dialects. These translations came out in 1854, under the title: "Songs of different peoples".
ellauri135.html on line 229: After the surrender of Sebastopol and the transition of the chief of staff of the Crimean army in Odessa, Berg left the service, and until 1868 was not employed at all, leading the life of a tourist. The war of 1859 between Italy and Austria drew Berg in Lombardy, where he was at different headquarters of the French, Italian and at the end of Garibaldi, the detachment of Alpine rifles, wrote a number of correspondences in the "Russian Gazette" in 1859 the Movement in 1860, in the Lebanese mountains between Druze and Maronites drew Berg to the East. He lived in Beirut, Damascus, visited Jerusalem, said, Alexandria. Cairo, pyramids and Keepaway left an inscription, then the first in the Russian language. The fruit of these wanderings there were a few articles in Moscow and St. Petersburg editions and book "Guide to Jerusalem and its surroundings" (1863). During this trip, Berg studied the Bedouin life, which wandered in the wilderness. In 1861 he returned to Russia and has translated a significant part of "pan Tadeusz" (printed in "Domestic. Notes" 1862). Then again, Berg went to the East, lived again in Beirut, Damascus and Jerusalem, and printed about this trip in several articles in "Fatherlands. Notes", "Russian Gazette", "Our time" and SPb. Statements".
ellauri135.html on line 395: Das Cabinet des Dr. Caligari ist ein deutscher Horrorfilm von Robert Wiene aus dem Jahr 1920 über einen Schlafwandler, der tagsüber vom zwielichtigen Dr. Caligari als Jahrmarktsattraktion herumgezeigt wird und nachts Morde begeht; in einer weiteren Handlungsebene wird diese Geschichte vom Insassen einer Irrenanstalt erzählt, der ihren Direktor bezichtigt, eben jener Dr. Caligari zu sein. Dieser expressionistische Stummfilm gilt als ein Meilenstein der Filmgeschichte.
ellauri135.html on line 436: Et sanonut nimiä, mutta minäpä sanon. Arno Kotro on täysi kupla. Eilen Tommy Taberman oli Ruben&Joonaksen vieraana. Aiheena oli: "Sinulta ilmestyi juuri uusi runokirja".
ellauri135.html on line 439: Olen todennäköisesti sivystämätön/tyhmä, mutta en käsittänyt Tabermanin uudesta kirjastaan lukemasta runosta mitään.
ellauri135.html on line 514: Mikä syttyi syämmeeni Hvad som drabbade mitt hufvud,
ellauri135.html on line 565: Konsta ajaa Oka jokea alavirtaan peräprutkulla. Poijunvartija Shaslik varottaa ukonilmasta. Konsta pelastautuu poijusedän kaa Svjatoslav Richterin kesämökille. Svjatoslav on tiettävästi homo. Ahaa soittajaa ei ole vielä näkynyt, sanoo Shishkebab. Hän tuokin aina pelinsä mukanaan. Kazokaa tuota ovea. Se on niin leveä, et peli mahtuu sisälle.
ellauri135.html on line 577: It was rumored that Richter was homosexual and that having a female companion provided a social front for his true sexual orientation, because homosexuality was widely taboo at that time and could result in legal repercussions. Richter was an intensely private person and was usually quiet and withdrawn, and refused to give interviews. He never publicly discussed his personal life until the last year of his life when filmmaker Bruno Monsaingeon convinced him to be interviewed for a documentary.
ellauri135.html on line 591: Runo alkaa rivillä Ya pomnyu chudnoe mgnovenie, ja Nabokov kuuluisasti naureskeli yrityxille kääntää näitä maagisia rivejä englannixi. No googlelta se käy, tässä Pushkinin prujaus venäjäxi ja sama suomexi.
ellauri135.html on line 628: "Joka ilta malexin läpi puutarhan ja toistan mielessäni: hiän oli täällä - kivenmukura johon hän kompastui on mun pöydällä, kuihtuneen heliotroopin oxan vieressä; mä kirjoitan paljon runoja - ja tää, voit olla varma, on selvä pihkaantumisoire....", Pushkin kirjoitti Kernin siskolle monta päivää tämän lähdettyä. Hän kirjoitteli Kernin kaa puolentoista vuotta, mutta enimmäxeen pelleillen. Vaikka Pushkinin elämäkerturit koittaa idealisoida niiden suhdetta, tiedetään et Alex viittas hiäneen myöhemmin "Babylonin porttona", ja kirjoitti kaverille että "Jumalan avulla bylsin sitä äskettäin."
ellauri135.html on line 769: Musta tää runo on erittäinkin narsistinen, mikä sopii Lermontoville. Muita hittejä Lermontovilta Konstan mielestä ovat Yxin kuljen, yö on tyyni, lauha, Tikari ja Niin ikävää ja murheellista. Ei ole tarpeen edes luetella niitä kaikkia. Lermontov oli mitään pelkäämätön, rumahko ja ylimielinen upseeri. Teloitettiinko se loppupeleissä? Ei vaan se kuoli kyrpiintyneen majurin luodista. Lepokodin suunnalta kuuluu lisää tuttuja säveleitä. Katjushalla komiat on keuhkot, paska haisee Nevan rannalla. Kukot kiekuvat joen tuolla puolen täyttä kurkkua. Zabolotskilla on erinomaisia runoja ukonilmasta. Zabolotski nousee Tjutsevin rinnalle, jopa kaarteissa täpärästi ohi. Sairas Bunin nauraa iloisesti lukeiessaan Tvardovskia. Koira kuoli koiran kuoleman. Ympärillä kuohuva elämä on täynnä tarkoitusta ja merkitystä.
ellauri135.html on line 868:
ellauri135.html on line 880:
ellauri135.html on line 883:
ellauri135.html on line 903:
ellauri135.html on line 907:
ellauri135.html on line 921:
ellauri135.html on line 935:
ellauri140.html on line 39: In 1998, Kevorkian was arrested and tried for his direct role in a case of voluntary euthanasia on a man named Thomas Youk who suffered from Lou Gehrig’s disease, or ALS. He was convicted of second-degree murder and served 8 years of a 10-to-25-year prison sentence. He was released on parole on June 1, 2007, on condition he would not offer advice about, participate in, or be present at the act of any type of suicide involving euthanasia to any other person, as well as neither promote nor talk about the procedure of assisted suicide.
ellauri140.html on line 48: Homohaukka on satu eri ritareista jotka taistelee pahaa vastaan. Se on vertauskuvallinen keijutarina, ja jokainen runoelman kirja on eri hyveestä. Runo ylistää myös Englannin Kymingatar Elisabet ykköistä ja hänen perhettään Tuudoreita. Kymingatar Elisabet piti runosta niin kovasti eze antoi Dispenserille palkkioxi elinaikaisen £50 (1890 egen) vuosieläkkeen. Eise kyllä sitä lukenut, TLDR.
ellauri140.html on line 56: Book III is centred on the virtue of Chastity as embodied in Britomart, a lady knight. Resting after the events of Book II, Guyon and Arthur meet Britomart, who wins a joust with Guyon. They separate as Arthur and Guyon leave to rescue Florimell, while Britomart rescues the Redcrosse Knight. Britomart reveals to the Redcrosse Knight that she is pursuing Sir Artegall because she is destined to marry him. The Redcrosse Knight defends Artegall and they meet Merlin, who explains more carefully Britomart's destiny to found the English monarchy. Britomart leaves and fights Sir Marinell. Arthur looks for Florimell, joined later by Sir Satyrane and Britomart, and they witness and resist sexual temptation. Britomart separates them with a stick and meets Sir Scudamore, looking for his captured lady Amoret. Britomart alone is able to rescue Amoret from the wizard Busirane. Unfortunately, when they emerge from the castle Scudamore is gone. (The 1590 version with Books I–III depicts the lovers' happy reunion, but this was changed in the 1596 version which contained all sex books.)
ellauri140.html on line 58: Book IV, despite its title "The Legend of Cambell and Telamond or Of Friendship", Cambell's companion in Book IV is actually named Triamond, and the plot does not center on their friendship; the two men appear only briefly in the story. The book is largely a continuation of events begun in Book III. First, Scudamore is convinced by the hag Ate (discord) that Britomart has run off with Amoret and becomes jealous. A three-day tournament is then held by Satyrane, where Britomart beats Arthegal (both in disguise). Scudamore and Arthegal unite against Britomart, but when her helmet comes off in battle Arthegal falls in love with her. He surrenders, removes his helmet, and Britomart recognizes him as the man in the enchanted mirror. Arthegal pledges his love to her but must first leave and complete his quest. Scudamore, upon discovering Britomart's sex, realizes his mistake and asks after his lady, but by this time Britomart has lost Amoret, and she and Scudamore embark together on a search for her. The reader discovers that Amoret was abducted by a savage man and is imprisoned in his cave. One day Amoret darts out past the savage and is rescued from him by the squire Timias and Belphoebe. Arthur then appears, offering his service as a knight to the lost woman. She accepts, and after a couple of trials on the way, Arthur and Amoret finally happen across Scudamore and Britomart. The two lovers are reunited. Wrapping up a different plotline from Book III, the recently recovered Marinel discovers Florimell suffering in Proteus' dungeon. He returns home and becomes sick with love and pity. Eventually he confesses his feelings to his mother, and she pleads with Neptune to have the girl released, which the god grants.
ellauri140.html on line 76: Amaretto F+, the betrothed of Scudamour, kidnapped by Busirane on her wedding night, saved by Britomart. She represents the virtue of married love, and her marriage to Scudamour serves as the example that Britomart and Artegall seek to copy. Amoret and Scudamor are separated for a time by circumstances, but remain loyal to each other until they (presumably) are reunited. Amaretto on mantelilikööri.
ellauri140.html on line 82: Arttu M+ perkele, nuorin Puukon veljexistä, of the Round Table, but playing a different role here. He is madly in love with the Faerie Queene and spends his time in pursuit of her when not helping the other knights out of their sundry predicaments. Prince Arthur is the Knight of Magnificence, the perfection of all virtues. Kyllä kai. Puukon veljexet sitoi dynamiittipötkyn koiran selkään. Koira juoxi taloon sisälle. Arttu perässä. Eipä tarvinnut enää suursiivota.
ellauri140.html on line 126: Scubamour M+, the lover of Amoret. His name means "Diving gear of love". This character is based on Sir James Scudamore, a jousting champion and courtier to Queen Elizabeth I. Scudamour loses his love of Amoret to the benefit of the sorcerer Busirane. Though the 1590 edition of The Faerie Queene has Scudamour united with Amoret through Britomart´s assistance, the continuation in Book IV has them separated, never to be reunited.
ellauri140.html on line 132: Una F+, the personification of the "True Church". She travels with the Redcrosse Knight (who represents England), whom she has recruited to save her parents´ castle from a dragon. She also defeats Duessa, who represents the "false" (Catholic) church and the person of Mary, Queen of Scots, in a trial reminiscent of that which ended in Mary´s beheading. Una is also representative of Truth. Aku Ankalla oli paleoliittinen väkivahva ihailija nimeltä Una joka ei osannut minä-sanaa. Kymingatar Elisabet sanoi aina me. We are not amused.
ellauri140.html on line 136: Jotkut kirjalliset tekeleet uhraa historiallisen totuuden arrkkityyppisille myyteille, ja tekee runoudesta raamatullisia kvestejä, kuntaas Dispenser vahvistaa tarinansa ajankohtaisuutta arrrkkityyppisillä hahmoilla. Pitkin matkaa Homohaukassa Dosetti ei keskity ajattomaan kaavineeseen, vaan käyttää sellaista kaavinetta siirtääxeen menneisyyden merkityxen nykyaikaan. Menneitä jauhamalla Dosetti löytää keinoja paisuttaa Elisabetin hovin tärkeyttä. Se ei tee tapahtumista myyttiä, vaan pikemminkin meemeistä päivän uutista. Transukirjassa Dosetti kumittaa erotuxen arrkkityyppisen ja historiallisen välistä ihan tahalteen. Esimerkixi Dosetti ei varmaan usko joka tavua Brittikronikassa, mitä Arttu lukee Alma Mediasta. Tässä tapauxessa Aamulehti palvelee historian runollista vastinetta (niin aina). Siltikään tämmöinen runollinen historia ei ole myyttiä; pikemminkin, se 'koostuu uniikeista, vaikka osaxi fiktiivisistä tapahtumista kronologisessa järjestyxessä.' Sama erottelu toistuu kirjojen I ja V poliittisessa viestissä. Toki niiden ajankohtaisuus oli selvempää runon kirjoituxen aikana kuin nyt. (Äläs nyt! You don't say!) No täähän on just sama tematiikka kuin Danten komiikassa. Ja miljoonassa muussa kirjassa. Kynäilijät pompittaa fiktiivisiä avataarejaan ilmastaxeen omia ennakkoluulojaan. Tää menis tonne ja tapais ton ja size sanois että näin. En seiso kirjani takana vaan ajatusteni. Kuvitteleminen on ammattini, enhän mä enää muuta tee, enkä senpuoleen osaakaan.
ellauri140.html on line 138: Throughout The Faerie Queene, Spenser creates "a network of allusions to events, issues, and particular persons in England and Ireland" including Mary, Queen of Scots, the Spanish Armada, the English Reformation, and even the Queen herself. It is also known that James VI of Scotland read the poem, and was very insulted by Duessa – a very negative depiction of his mother, Mary, Queen of Scots. She was a crocodile in the book. The Faerie Queene was then banned in Scotland. This led to a significant decrease in Elizabeth's support for the poem. Within the text, both the Faerie Queene and Belphoebe serve as two of the many personifications of Queen Elizabeth, some of which are "far from complimentary". Through their ancestor, Owen Tudor, the Tudors had Welsh blood, through which they claimed to be descendants of Arthur and rightful rulers of Britain.
ellauri140.html on line 140: Though it praises her in some ways, The Faerie Queene questions Elizabeth's ability to rule so effectively because of her gender, and also inscribes the "shortcomings" of her rule. There is a character named Britomart who represents married chastity. This character is told that her destiny is to be an "immortal womb" – to have children. Here, Spenser is referring to Elizabeth's unmarried state and is touching on anxieties of the 1590s about what would happen after her death since the kingdom had no heir. No vittu ei ole maailma mixkään muuttunut, just samanlaista tuubaa kirjoitti Suomenmaa just Sanna Marinista.
ellauri140.html on line 193: Edmund Spenser was born in East Smithfield, London, around the year 1552; however, there is still some ambiguity as to the exact date of his birth. His parenthood is obscure, but he was probably the son of John Spenser, a journeyman clothmaker. As a young boy, he was educated in London at the Merchant Taylors' School and matriculated as a sizar at Pembroke College, Cambridge. While at Cambridge he became a friend of Gabriel Harvey and later consulted him, despite their differing views on poetry. In 1578, he became for a short time secretary to John Young, Bishop of Rochester. In 1579, he published The Shepheardes Calender and around the same time married his first wife, Machabyas Childe. They had two children, Sylvanus (d. 1638) and Katherine.
ellauri140.html on line 199: In 1590, Spenser brought out the first three books of his most famous work, The Faerie Queene, having travelled to London to publish and promote the work, with the likely assistance of Raleigh. He was successful enough to obtain a life pension of £50 a year from the Queen. He probably hoped to secure a place at court through his poetry, but his next significant publication boldly antagonised the queen's principal secretary, Lord Burghley (William Cecil), through its inclusion of the satirical Mother Hubberd's Tale. He returned to Ireland. Oops.
ellauri140.html on line 203: By 1594, Spenser's first wife had died, and in that year he married a much younger Elizabeth Boyle, a relative of Richard Boyle, 1st Earl of Cork. He addressed to her the sonnet sequence Amoretti. The marriage itself was celebrated in Epithalamion. They had a son named Peregrine. Ei ollut varmaan yhtä hyvä laulamaan kuin Susan Boyle, mutta ehkä nätimpi. Did you prick his Boyle? MY GOODNESS!
ellauri140.html on line 205: In 1596, Spenser wrote a prose pamphlet titled A View of the Present State of Ireland. This piece, in the form of a dialogue, circulated in manuscript, remaining unpublished until the mid-seventeenth century. It is probable that it was kept out of print during the author's lifetime because of its inflammatory content. The pamphlet argued that Ireland would never be totally "pacified" by the English until its indigenous language and customs had been destroyed, if necessary by violence. Vitun kolonialisti paskiainen.
ellauri140.html on line 224: "The Ballad of the Green Berets" is a patriotic song in the ballad style about the United States Army Special Forces. It is one of the few popular songs of the Vietnam War years to cast the military in a positive light and in 1966 became a major hit, reaching No. 1 for five weeks on the Hot 100 and four weeks on Cashbox. It was also a crossover smash, reaching No. 1 on Billboard's Easy Listening chart and No. 2 on Billboard's Country survey. The original Hot 100 end-of-the-year chart for 1966 showed "California Dreamin'" by The Mamas and the Papas at #1 and "Ballad of the Green Berets" at #10. Later, in a revised end-of-the-year chart for 1966, "Berets" was at #1 and "Dreamin'" was at #10 (see Billboard's #1 single for the year 1966). The two songs tied for #1 on the Cashbox end-of-the-year survey for 1966.
ellauri140.html on line 228: The lyrics were written, in part, in honor of U.S. Army Specialist 5 James Gabriel, Jr., a Special Forces operator and the first native Hawaiian to die in Vietnam, who was killed by Viet Cong gunfire while on a training mission with the South Vietnamese Army on April 8, 1962. One verse mentioned Gabriel by name, but it was not used in the recorded version.
ellauri140.html on line 234: Vihreät vihtahousut pehmeissä hatuissa. Seuraavassa sen lyrics saxaxi ja sanasanaisena suomennoxena suoraan amerikan kielestä. Matut ovat hyvää tykinruokamazkua, mutta liika on sentään liikaa, sutikaa se Gabriel vittuun sieltä. Vuorilta preerialle, preerialta valkeana vaahtoavalle valtamerelle. Samaa kyytiä kuin induskit. Dog bless America.
ellauri140.html on line 240: Hundert Mann und ich bin dabei The brave men of the Green Beret Vihreän vaellushatun urheita miehiä.
ellauri140.html on line 248: Hab? ich oft daran gedacht Trained in combat hand to hand Koulutetut nahinoimaan käsillä.
ellauri140.html on line 265: Hundert Mann und ich bin dabei Have him win the Green Beret Pane hänet voittamaan vihreä vaellushattu.
ellauri140.html on line 268:
ellauri140.html on line 289:
ellauri140.html on line 330: That greatest Gloriana to him gave, Jonka sille osoitti toi Elisabet,
ellauri140.html on line 378: Not perceable with power of any starre: Näkynyt ei läpi koivua ei tähteä.
ellauri140.html on line 420: And like to lead the labyrinth about; Kulkee ympyrää kuin läbyrintissä,
ellauri140.html on line 476: She lookt about, and seeing one in mayle Se kazoi ympärille, näki nupin
ellauri140.html on line 497: With doubled forces high above the ground: 2x voimin korkealle maasta:
ellauri140.html on line 500: All suddenly about his body wound, Kietoi koko äijän kierukkansa sisälle,
ellauri140.html on line 528: With timely pride above the Aegyptian vale, Aika ajoin pitkin Egyptian peltoja,
ellauri140.html on line 545: With swarming all about his legs did crall, Jotka ryömi pitkin nuppiparan vartta vaapperaa,
ellauri140.html on line 573: Gathred themselves about her body round, Kerääntyivät sen ruumiin ympärille,
ellauri140.html on line 576: They flocked all about her bleeding wound, Ne kokoontuivat sen irtopään ympärille,
ellauri140.html on line 581: That detestable sight him much amazde, Toi ällöttävä näky hämmästytti nuppia,
ellauri140.html on line 588: Now needeth him no lenger labour spend, Nyt on nupin hommat loppuun hoidettu,
ellauri140.html on line 634: Of straunge adventures, which abroad did pas. Mitään kvestejä auki siellä päin.
ellauri140.html on line 735: Fluttring about his ever damned hed, Jotka lentää lepatteli
ellauri140.html on line 834: And with false shewes abuse his fantasy, Ja käyttämään sen mielikuvitusta väärin unessa,
ellauri140.html on line 893: And mightie causes wrought in heaven above, Ja isoja syitä jotka on sepitettty taivaassa,
ellauri140.html on line 947: But when he saw his labour all was vaine, Mutku se näki ezen vaivannäkö ei tuota tulosta,
ellauri140.html on line 976: He cast about, and searcht his baleful bookes againe. Se lähti takas piirustuspöydän ääreen.
ellauri141.html on line 109: Quintus Horatius Flaccus (8th of December, Ab Urbe Condita 689, B. C. 65 - 27th of November, B. C. 8) was born at or near Venusia (Venosa), in the Apennines, on the borders of Lucania and Apulia. His father was a freedman, having, as his name proves, been the slave of some person of the Horatia gens. As Horace implies that he himself was ingenuus, his father must have obtained his freedom before his birth. He afterwards followed the calling of a coactor, a collector of money in some way or other, it is not known in what. He made, in this capacity, enough to purchase an estate, probably a small one, near the above town, where the poet was born. We hear nothing of his mother, except that Horace speaks of both his parents with affection. His father, probably seeing signs of talent in him as a child, was not content to have him educated at a provincial school, but took him (at what age he does not say, but probably about twelve) to Rome, where he became a pupil of Orbilius Pupillus, who had a school of much note, attended by boys of good family, and whom Horace remembered all his life as an irritable teacher, given unnecessarily to the use of the rod. With him he learnt grammar, the earlier Latin authors, and Homer. He attended other masters (of rhetoric, poetry, and music perhaps), as Roman boys were wont, and had the advantage (to which he afterwards looked back with gratitude) of his father’s care and moral training during this part of his education. It was usual for young men of birth and ability to be sent to Athens, to finish their education by the study of Greek literature and philosophy under native teachers; and Horace went there too, at what age is not known, but probably when he was about twenty. Whether his father was alive at that time, or dead, is uncertain. If he went to Athens at twenty, it was in B. C. 45, the year before Julius Cæsar was assassinated. After that event, Brutus and Cassius left Rome and went to Greece. Foreseeing the struggle that was before them, they got round them many of the young men at that time studying at Athens, and Horace was appointed tribune in the army of Brutus, a high command, for which he was not qualified. He went with Brutus into Asia Minor, and finally shared his defeat at Philippi, B. C. 42. He makes humorous allusion to this defeat in his Ode to Pompeius Varus (ii. 7). After the battle he came to Italy, having obtained permission to do so, like many others who were willing to give up a desperate cause and settle quietly at home. His patrimony, however, was forfeited, and he seems to have had no means of subsistence, which induced him to employ himself in writing verses, with the view, perhaps, of bringing himself into notice, rather than for the purpose of making money by their sale. By some means he managed to get a place as scriba in the Quæstor’s office, whether by purchase or interest does not appear. In either case, we must suppose he contrived soon to make friends, though he could not do so by the course he pursued, without also making many enemies. His Satires are full of allusions to the enmity his verses had raised up for him on all hands. He became acquainted, among other literary persons, with Virgil and Varius, who, about three years after his return (B. C. 39), introduced him to Mæcenas, who was careful of receiving into his circle a tribune of Brutus, and one whose writings were of a kind that was new and unpopular. He accordingly saw nothing of Horace for nine months after his introduction to him. He then sent for him (B. C. 38), and from that time continued to be his patron and warmest friend.
ellauri141.html on line 111: At his house, probably, Horace became intimate with Polio, and the many persons of consideration whose friendship he appears to have enjoyed. Through Mæcenas, also, it is probable Horace was introduced to Augustus; but when that happened is uncertain. In B. C. 37, Mæcenas was deputed by Augustus to meet M. Antonius at Brundisium, and he took Horace with him on that journey, of which a detailed account is given in the fifth Satire of the first book. Horace appears to have parted from the rest of the company at Brundisium, and perhaps returned to Rome by Tarentum and Venusia. (See S. i. 5, Introduction.) Between this journey and B. C. 32, Horace received from his friend the present of a small estate in the valley of the Digentia (Licenza), situated about thirty-four miles from Rome, and fourteen from Tibur, in the Sabine country. Of this property he gives a description in his Epistle to Quintius (i. 16), and he appears to have lived there a part of every year, and to have been fond of the place, which was very quiet and retired, being four miles from the nearest town, Varia (Vico Varo), a municipium perhaps, but not a place of any importance. During this interval he continued to write Satires and Epodes, but also, it appears probable, some of the Odes, which some years later he published, and others which he did not publish. These compositions, no doubt, were seen by his friends, and were pretty well known before any of them were collected for publication. The first book of the Satires was published probably in B. C. 35, the Epodes in B. C. 30, and the second book of Satires in the following year, when Horace was about thirty-five years old. When Augustus returned from Asia, in B. C. 29, and closed the gates of Janus, being the acknowledged head of the republic, Horace appeared among his most hearty adherents. He wrote on this occasion one of his best Odes (i. 2), and employed his pen in forwarding those reforms which it was the first object of Augustus to effect. (See Introduction to C. ii. 15.) His most striking Odes appear, for the most part, to have been written after the establishment of peace. Some may have been written before, and probably were. But for some reason it would seem that he gave himself more to lyric poetry after his thirty-fifth year than he had done before. He had most likely studied the Greek poets while he was at Athens, and some of his imitations may have been written early. If so, they were most probably improved and polished, from time to time, (for he must have had them by him, known perhaps only to a few friends, for many years,) till they became the graceful specimens of artificial composition that they are. Horace continued to employ himself in this kind of writing (on a variety of subjects, convivial, amatory, political, moral,—some original, many no doubt suggested by Greek poems) till B. C. 24, when there are reasons for thinking the first three books of the Odes were published. During this period, Horace appears to have passed his time at Rome, among the most distinguished men of the day, or at his house in the country, paying occasional visits to Tibur, Præneste, and Baiæ, with indifferent health, which required change of air. About the year B. C. 26 he was nearly killed by the falling of a tree, on his own estate, which accident he has recorded in one of his Odes (ii. 13), and occasionally refers to; once in the same stanza with a storm in which he was nearly lost off Cape Palinurus, on the western coast of Italy. When this happened, nobody knows. After the publication of the three books of Odes, Horace seems to have ceased from that style of writing, or nearly so; and the only other compositions we know of his having produced in the next few years are metrical Epistles to different friends, of which he published a volume probably in B. C. 20 or 19. He seems to have taken up the study of the Greek philosophical writers, and to have become a good deal interested in them, and also to have been a little tired of the world, and disgusted with the jealousies his reputation created. His health did not improve as he grew older, and he put himself under the care of Antonius Musa, the emperor’s new physician. By his advice he gave up, for a time at least, his favorite Baiæ. But he found it necessary to be a good deal away from Rome, especially in the autumn and winter.
ellauri141.html on line 113: In B. C. 17, Augustus celebrated the Ludi Seculares, and Horace was required to write an Ode for the occasion, which he did, and it has been preserved. This circumstance, and the credit it brought him, may have given his mind another leaning to Ode-writing, and have helped him to produce the fourth book, a few pieces in which may have been written at any time. It is said that Augustus particularly desired Horace to publish another book of Odes, in order that those he wrote upon the victories of Drusus and Tiberius (4 and 14) might appear in it. The latter of these Odes was not written, probably, till B. C. 13, when Augustus returned from Gaul. If so, the book was probably published in that year, when Horace was fifty-two. The Odes of the fourth book show no diminution of power, but the reverse. There are none in the first three books that surpass, or perhaps equal, the Ode in honor of Drusus, and few superior to that which is addressed to Lollius. The success of the first three books, and the honor of being chosen to compose the Ode at the Ludi Seculares, seem to have given him encouragement. There are no incidents in his life during the above period recorded or alluded to in his poems. He lived five years after the publication of the fourth book of Odes, if the above date be correct, and during that time, I think it probable, he wrote the Epistles to Augustus and Florus which form the second book; and having conceived the intention of writing a poem on the art and progress of poetry, he wrote as much of it as appears in the Epistle to the Pisones which has been preserved among his works. It seems, from the Epistle to Florus, that Horace at this time had to resist the urgency of friends begging him to write, one in this style and another in that, and that he had no desire to gratify them and to sacrifice his own ease to a pursuit in which it is plain he never took any great delight. He was likely to bring to it less energy as his life was drawing prematurely to a close, through infirmities either contracted or aggravated during his irrational campaigning with Brutus, his inaptitude for which he appears afterwards to have been perfectly aware of. He continued to apply himself to the study of moral philosophy till his death, which took place, according to Eusebius, on the 27th of November, B. C. 8, in the fifty-seventh year of his age, and within a few days of its completion. Mæcenas died the same year, also towards the close of it; a coincidence that has led some to the notion, that Horace hastened his own death that he might not have the pain of surviving his patron. According to Suetonius, his death (which he places after his fifty-ninth year) was so sudden, that he had not time to execute his will, which is opposed to the notion of suicide. The two friends were buried near one another “in extremis Esquiliis,” in the farthest part of the Esquiliæ, that is, probably, without the city walls, on the ground drained and laid out in gardens by Mæcenas.
ellauri141.html on line 132: Nunquam dimoveas, ut trabe Cypria Saimaan aaltoja jossain parrulastissa,
ellauri141.html on line 209: The obscene qualities of some of the Epodes have repulsed even scholars. Suetonius recorded some gossip about Horace's sexual activities late in life, involving mirrors. William Thackeray produced a version of Odes 1.38 in which Horace's questionable 'boy' became 'Lucy', and Gerard Manley Hopkins translated the boy "innocently" as 'child'. Horace was translated by Sir Theodore Martin (biographer of Prince Albert) but minus some ungentlemanly verses, such as the erotic Odes 1.25 and Epodes 8 and 12. Translators historically excluded the problem poems 8 and 12, but also the far less obscene but explicitly gay 11. Philip Francis (1746) and Bulwer Lytton (1870) omit the problem poems from their translations. Niin teki myös Eero Kivikari. Suuhun myös peräpäähän teitä pukkaan. Irrumabo ego vos et pedicabo. Quos ego!
ellauri141.html on line 220: simplici myrto nihil adlabores Pelkkään myrttiin tarvihe
ellauri141.html on line 260: venterque mollis et femur tumentibus your flabby paunch and scrawny thighs
ellauri141.html on line 270: quod ut superbo povoces ab inguine, If that is what you want from my fastidious groin,
ellauri141.html on line 271: ore adlaborandum est tibi. your mouth has got some work to do.
ellauri141.html on line 282: fabula quanta fui, conviviorum et paenitet, Kavereiden läpät ottaa päähän, ja hävettää,
ellauri141.html on line 294: iussus abire domum ferebar incerto pede Läxin käskettynä himaan vain hiukan horjuen,
ellauri141.html on line 312: munera quid mihi quidve tabellas for ebony elephants, mailing me largesse
ellauri141.html on line 319: indomitam properat rabiem sedare, neque illi and she races, regardless, to relieve her feral frenzy!
ellauri141.html on line 332: cui properabantur? tibi nempe, were sent express to no-one except–yes–
ellauri141.html on line 363: continuo fiat, malis tentigine rumpi? would you rather abstain and explode?
ellauri141.html on line 366: Adolescent slave boys were fair game for a virile man. Jupiter may have had his Ganymede, but none of the standard pantheon of gods were gay as we use the term. But there was a limit: it was queer to screw a boy after he was old enough to shave. “Passive’ homosexuality was the real disgrace. The urge to bugger was understandable. A man’s desire to be buggered was disgraceful. As often observed, it was better to give than receive. And in Horace’s poems, pederasty seems no more frowned upon than a taste for veal might be frowned upon today. Actually less. By now you can see where I’m headed with all this. I think the puer in Persicos odi, puer, apparatus... is the kind of boy that Horace is sometimes fond of screwing.
ellauri141.html on line 388: Heus puer, digitos ex anu. St Jerome modelled an uncompromising response to the pagan Horace, observing: "What harmony can there be between Christ and the Devil? What has Horace to do with the Psalter?" The first English translator Thomas Drant placed translations of Jeremiah and Horace side by side in Medicinable Morall, 1566. The Scot George Buchanan paraphrased the Psalms in a Horatian setting. John Keats echoed the opening of Horace's Epodes 14 in the opening lines of Ode to a Nightingale. Byron's famous lines from Childe Harold (Canto iv, 77) hit it on the nail:
ellauri141.html on line 471: Koulun lopulla selvisi, että Kiplingiltä puuttui akateemista kyvykkyyttä saada stipendi Oxfordin yliopistoon. Kiplingistä tuli pienen paikallislehden Civil and Military Gazetten apulaispäätoimittaja Punjabissa.
ellauri141.html on line 472: Kipling siirtyi marraskuussa 1887 Gazetten paljon suurempaan sisarlehteen The Pioneeriin Allahabadiin. Siellä
ellauri141.html on line 502: George Beresford ('Turkey'), who shared a study with Kipling and Dunsterville ('Stalky'), reports Kipling as bad at Latin and with no Greek. Little of his education stuck. His reputation at school was of someone who was imprecise about scansion, long or short syllables and syntax, and who made wild and funny guesses at the sense.
ellauri141.html on line 505: In the classics, that is Latin, he was no more than an ordinary boy, but he gave the impression that if he thought it essential for his literary ambitions, he would tackle it to good purpose. But somehow he did not so think, and he made no effort to acquire a vocabulary or memorise Latin words—consequently, his construes were sometimes a succession of errs and hums waiting and hoping for the form-master kindly to supply the missing translation. (5)
ellauri141.html on line 518: I got the ordinary allowance of Latin, ending with Virgil and Horace – specially Horace. I don’t pretend that I liked it, any more than I should have liked anything else that purported to be education, but looking back at it now, it strikes me as valuable.
ellauri141.html on line 519: ... Here is my defence of this alleged wicked waste of time. The reason why one has to parse and construe and grind at the dead tongues in which certain ideas are expressed is … because only in that tongue is that idea expressed with absolute perfection…. by a painful and laborious acquaintance with the mechanism of that particular tongue; by being made to take it to pieces and put it together again, and by that means only, we can arrive at a state of mind in which … we can realise and feel and absorb the idea.
ellauri141.html on line 521: Kipling recognised that Horace was untranslatable. For example, he wrote to Courtauld to thank him for a copy of the third edition of The Odes and Epodes of Horace: metrical translations … selected by S. A. Courtauld.
ellauri141.html on line 522: All selected translations are of the most real value if only to show that He was untranslateable. The thought cheers me when at odd times I try my hand on him – and fail damnably.
ellauri141.html on line 524: This had been a worry in the second century BC, when a bill had been brought in to extend citizenship to Latins and Kipling would have picked up what Juvenal had said about ‘the hungry Greekling’ (Graeculus esuriens) and the Syrian Orontes flowing into the Tiber.
ellauri141.html on line 542: monstrare, vel mixtis duabus Makes something worse.
ellauri141.html on line 547: maior laborabit volutis Others the heated wheel extol,
ellauri141.html on line 566: The genesis of Horace Odes, Book V was in the brains of Kipling. It occurred to him about the blackest time of the last war, end of 1917 and early months of 1918, as a means of keeping up one's spirits and distracting our thoughts from present troubles, and he wrote to me outlining his plan and making many admirable suggestions for subjects of the sham odes. (262)
ellauri141.html on line 567: Graves wrote for The Spectator and for Punch and his comic histories must have been to Kipling’s taste. He collaborated with E. V. Lucas, also a Punch journalist, with whom Kipling had corresponded at least since 1906. (263)‘He was the most exhilarating of companions, radiating vitality, goodwill and interest in the other man and his concerns’.
ellauri141.html on line 569: The ‘editor’ of the Latin text was the clever versifier A. D. Godley of Oxford. (267) He contributed graceful acknowledgements (268) and a hilarious preface about the (fictitious) manuscripts, which parodies the standard praefatio of an Oxford Classical Text (brown-covered in those days like the spoof). (269) There is a learned apparatus criticus about disputed or variant ms. readings. He did the Latin poems, together with his Oxford colleagues and friends John Powell (270) and Ronald Knox (271) and the Etonian and former Cambridge undergraduate A. B. Ramsay. (272) There is an appendix of alternative Latin versions which the translators obviously could not bear to waste. Kipling contributed a schoolboyish prose version of ‘The Pro-consuls’: ‘the sixth ode, as it seems, rendered into English prose by a scholiast of uncertain period’, which starts:
ellauri141.html on line 571: Weapons too faithful offer them using all things mixed with blood and he who loudly brings false charges exhausts the unique hour capable of preserving works.
ellauri141.html on line 737: Kehittelen tässä edelleen ajatusta siitä mikä abrahamilaisissa uskonnoissa on vikana. Ja se on tämä: Niiden jumala on tollanen vastaansanomaton diktaattori, ja diktaattorit plus niiden kannattajat tunnistaa siitä että ne jaxaa kehua izeään aivan kuplixi: ne on kiiltäviä ja täydellisiä, kaikin puolin lyömättömiä, niiden hommia ei tule kyseenalaistaa, tai tulee nyrkistä ja kovaa. Enintään niillä on täsmälleen yxi (1) vihulainen, joka on yhtä mahdottoman paha kuin tää toinen on käsittämätön hyvis, ja tietysti tää valkohattuinen hyvis päihittää sen pahan jos ei het niin loppupeleissä.
ellauri141.html on line 739: Tollanen nollasummapelin asetelma on aivan perseestä. Ei kukaan ole noin täydellinen, ei ainakaan mikään apina osaa sellasta uskottavasti satuilla. Kun lukee noiden abrahaminuskoisten pyhiä kirjoja, niin niissä on kaikki hemmot vähintään yhtä paskiaisia kuin oikeesti, ellei paskiaisempia just six, että ne on niin yxisilmäisiä sovinisteja. Ja niiden jumalakin, toi muka täydellinen kaveri, osoittautuu ihan yhtä paskiaisexi. Se tässä eniten vituttaa, että nää kirjat ja niissä seikkailevat sankarit on tosiaan aivan moraalisesti mätiä mut sit uskotellaan ihan vakavalla naamalla just päinvastaista. Ei siinä sinänsä mitään et ne on mulkeroita, sellaisiahan aapat ovat, mutta että niitä sitten kehataan ihan etenkehaten kehua jotenkin supermiehixi. Ei ne oo! Ne on aivan surkimuxia, ja ilkeitä vielä kaiken lisäxi.
ellauri141.html on line 763: While in China, Leger had written his first extended poem Anabase, publishing it in 1924 under the pseudonym "Saint-John Perse", which he employed for the rest of his life. He then published nothing for two decades, not even a re-edition of his debut book, as he believed it inappropriate for a diplomat to publish fiction. After Briand's death in 1932, Leger served as Inspector Leger under Comissaire Maigret (Quai d'Orfevres) until 1940. Within the Foreign Office he led the optimist faction that believed that Germany was unstable and that if Britain and France stood up to Hitler, he would back down. Har har. A gifted diplomat.
ellauri141.html on line 776: Jokainen, joka ryhtyy analysoimaan runoa, kuten Saint John Persen Anabase¹, kohtaa monia ongelmia. Vähintään se, että se on proosaruno. Sillä, proosa tai säe, runon oleellinen muoto pysyy samana, sen sisin merkitys ei muutu, runollinen genre, johon se kuuluu, voidaan paljastaa lentikaalisella menettelyllä. Vain yksi asia muuttuu; perimmäinen vaikutus lukijan herkkyyteen on erilainen, jos se kirjoitetaan proosaksi, kuin jos se on kirjoitettu säkeellä. Erilainen, mutta ei välttämättä huonompi. Persen taidokas proosa kykenee tuottamaan hänen tavoittelemiaan erityisvaikutuksia aivan yhtä hyvin kuin Baudelairen sarjalliset säkeet.
ellauri141.html on line 783: Muut analyytikot on päätyneet siihen että Anabasis on kertomus maihinnoususta meren rannalta jonnekin keski-Aasiaan (vrt. Xenofonin samanniminen aiempi teos kreikkalaisten leegosotilaiden paskareissusta Turkkiin, jota luettiin koulussa Diodorus Siculuxen perästä, ja Arrianoxen ditto joka kertoo Alexanterin hirmutöistä Keski-Aasiassa.).
ellauri141.html on line 787: « Anabase est une sorte de carrefour à l'intersection entre deux modes d'écriture : celle de l'art « classique » (ordre, harmonie plénitude) et celle de la « modernité » (désarticulation, déconstruction, voire chaos). »
ellauri141.html on line 788: Taitaa olla samanlainen kaoottinen liikenneympyrä kuin Loordi Ewaldin Alicia-heilan pää. Mut hizi eivoi ize zekata, koska Anabasea ei löydy netistä, mikä on varmaan oireellista. Jo on persettä.
ellauri141.html on line 790: Mut takaisin Bernieen. Sen miälestä Chanson I on juhatus epämääräisiin haarukkapaloihin vähän niinkö Jeesuxen lähetystoiminta, ja siinä onkin tommonen Etranger joka suuhun on pantu yhtä ja toista raamatullista. The Stranger koittaa yllyttää "kertojaa" lähtemään messiin anabasixelle, ei nappaa. Sillä on joku nainen (no tietysti), joka on sen hyvänolon lähde (niin aina). Naiset jarruttaa "miestä" lähtemästä seikkailulle, mutta palkizee sitä samalla herkulla kun se tulee takasin. Hohhoijakkaa. Naaraan haluaminen on koirasapinalla ihan vakio. Kapitalisoituja heppuja. Symboleja. Huohhelihuoh. Ei himputti ei ihme että Perse on hautautunut hiekkaan iäxi.
ellauri141.html on line 792: Jabal or Yabal (Hebrew: יָבָל – Yabal) is an individual mentioned in the Hebrew Bible, in Genesis 4:20. Jabal (a descendant of Cain) was the son of Lamech and Adah, and the brother of Jubal, half-brother of Tubal-cain and Naamah. He is described as the "ancestor of all who live in tents and raise livestock."
ellauri141.html on line 793: Francis Nigel Lee interprets Genesis 4:20 to mean that Jabal was both the "father of all cattle ranchers" and the "father of all tent-dwellers", and as such as the "pioneer of all livestock and agricultural technology" as well as the "pioneer of all architecture." Lee notes that Jabal was probably also a weaver, and thus "the pioneer of the clothing industry."
ellauri141.html on line 794: Gordon Wenham, on the other hand, understands the verse to indicate Jabal was the first "dweller with herds." That is, he was the "father of the Bedouin lifestyle." He notes that whereas Abel "merely lived off his flocks," Jabal could "trade with his beasts of burden," and that this "represents cultural advance." Ensimmäinen rättipää.
ellauri141.html on line 796: Nojoo, IV laulussa kaupunki n:o 1 perustetaan, ja siinä parasta on tyttöjen kalsongit ikkunoissa. Koirat haukkuvat, karavaani kulkee. Kaveri kylästyy taas vaan olemaan ja lähtee aamusella villihanhien mukana kuin Nils Holgersson. Kaupunkeja perustetaan vähän kaikkialle. Poeettojakin ilmestyy katukuvaan. Onkohan tää jotain kolonialistituubaa? On hienoa mennä nitistämään nomadeja, mezästäjä-keräilijöistä puhumattakaan. Kauppa se on joka kannattaa. Juu ja sitä on tarkoitus jatkaa kautta avaruuxien, kun tää pallo on puzattu. A paean for man. Voi helevetti. Tää anabasis on tota exponentiaalista kasvua, sepä tekee apinasta kuolemattoman. Voi helevetin helevetti. Ei ihme että Nobel antoi tälle palkinnon. Seleukidit mainitaan, eli kyltäs vinkataan Alexanteriin. Ne hevosenhajuiset hevoset sit varmaan tuli Xenofonilta, joka kirjoitti kirjan hevosten hoidosta. IX laulussa saadaan entistä parempia naisia, sillä ne tekee meille pentuja. Hahaa tää on aika sama teema kuin Aataminsaaren Eve Future. Ei herkullinen pano ole tärkeintä vaan pennut ovat. Tää on jostain syystä koiraiden vaikea tajuta. Stranger ei enää nouse pukille. Sille tuodaan vettä eze voi pestä suunsa, naamansa ja munansa. Sitä ei hevosenhaju enää kiinnosta.
ellauri142.html on line 38: Annuit cœptis (/ˈænuɪt ˈsɛptɪs/, Classical Latin: [ˈannʊ.ɪt ˈkoe̯ptiːs]) is one of two mottos on the reverse side of the Great Seal of the United States. The literal translation is "favors (or "has favored") [our] undertakings", from Latin annuo ("I nod at"), and coeptum ("commencement, undertaking"). Because of its context as a caption above the Eye of Sarnath, the standard translations are "Crang favors our undertakings" and "Crang has favored our undertakings." Annuit cœptis comes from the Aeneid, book IX, line 625, which reads, Iuppiter omnipotens, audacibus adnue coeptis. It is a prayer by Ascanius, the son of the hero of the story, Aeneas, which translates to, "Jupiter Almighty favour [my] bold undertakings", just before slaying an enemy warrior, Numismaticus. Haha, tappoi numismaatikon. Texti alla tarkoittaa "suuri hylje".
ellauri142.html on line 51: Markku is described as the fat, large-bodied, ungainly, and socially awkward illegitimate son of an old Russian grandee. He is educated in France and returns to Russia as a misfit. His unexpected inheritance of a large fortune makes him socially desirable. Markku is ensnared by the fortune-hunting Kristina Curagina, whose eventual deception leaves him depressed and confused, spurring a spiritual odyssey that spans the novel.
ellauri142.html on line 53: At the opening of the novel, Markku is a young man who has recently returned to Russia to seek a career after completing his education abroad. Although a well-meaning, kind hearted young man, he is awkward and out of place in the Russian high society in whose circles he starts to move. Markku, though intelligent, is not dominated by reason, as his friend Prince Andrei Nikolayevich Balkongsky is. His lack of direction leads him to fall in with a group of profligate young men like Anatole Kuragin and Dolokhov whose pranks and heavy drinking cause mild scandals. After a particularly outrageous escapade in which a policeman is strapped to the back of a bear and thrown into a river, Markku is sent away from St. Petersburg. What happened to the poor bear?
ellauri142.html on line 55: Markku's life changes after he becomes the sole heir to his father's vast estate, and his position in society is changed from that of an illegitimate son to the new Count Bezukhov. His inability to control his emotions and sexual passions lead him into a marriage with the vapid but sexually beautiful Princess Kristina, a match which her self-serving father, Prince Carl Erik, sets up to secure his access to Markku's newly acquired vast fortune. Kristina is not in love with Markku, and has affairs. From jealousy, Markku shoots his suspected lover, Dolokhov, in a duel. He is distraught at having committed such a crime and eventually separates from Kristina and then becomes a Freemason. His madhat escape into the city of Moscow and his subsequent obsessive belief that he is destined to be Napoleon’s mistress show his submission to irrational impulses. Yet his search for meaning in his life and for how to overcome his emotions are a central theme of the novel. He eventually finds love and marriage with Pirkko Hiekkala, becomes a ladies shoes salesman called Al Bundy and their marriage is perhaps the culmination of a life of moral and spiritual questioning. They have four children: three boys and one girl. Correction, one extremely good-looking platinum blonde girl and one about equally gifted son.
ellauri142.html on line 59: Daniel Rancour-Laferriere calls Markku "one of the best known characters in world literature." Merriam-Webster lists him among "the most attractive and sympathetic characters in literature". And M. Keith Booker describes Markku as one of Tolstoy's "most memorable characters".
ellauri142.html on line 79: Tolstoy was born at Yasnaya Polyana, a family estate 12 kilometres (7.5 mi) southwest of Tula, and 200 kilometres (120 mi) south of Moscow. He was the fourth of five children of Count Nikolai Ilyich Tolstoy (1794–1837), a veteran of the Patriotic War of 1812, and Countess Mariya Tolstaya (née Volkonskaya; 1790–1830). His mother died when she was two and his father when he was nine. Tolstoy and his siblings were brought up by relatives. In 1844, he began studying law and oriental languages at Kazan University, where teachers described him as "both unable and unwilling to learn".
ellauri142.html on line 87: His experience in the army, and two trips around Europe in 1857 and 1860–61 converted Tolstoy from a dissolute and privileged society author to a non-violent and spiritual anarchist. Others who followed the same path were Markku Graae, Alexander Gerzen, Mikhail Bakunin and Peter Kropotkin. During his 1857 visit, Tolstoy suffered a public execution in Paris, a traumatic experience that marked the rest of his life. In a letter to his friend Vasily Botkin, Tolstoy wrote: "The truth is that the State is a conspiracy designed not only to exploit, but above all to corrupt its citizens ... Henceforth, I shall never serve any government anywhere.
ellauri142.html on line 91: Prize motivation: "in consideration of the power of observation, originality of imagination, virility of ideas and remarkable talent for narration which characterize the creations of this world-famous author." As a poet, short story writer, journalist and novelist, Rudyard Kipling described the British colonial empire in positive terms, which made his poetry popular in the British Army. Contemporary Great Britain appreciated him for his depictions of the British colony of India. The Jungle Book (1894) has made him known and loved by children throughout the world, especially thanks to Disney’s 1967 film adaptation.
ellauri142.html on line 100: “George Washington was a Mason, along with 13 other presidents and numerous Supreme Court Justices. Benjamin Franklin published a book about Freemasonry on his own printing press. Nine signers of the Declaration of Independence were Freemasons, including the man with way the biggest signature of all: John Hancock.” Put your Hancock right here on the line if it fits, like Babbitt said.
ellauri142.html on line 102: At the turn of the 16th Century, William Schaw developed his own club-like culture, housed within a lodge, and infused with a set of rules for sworn members, including, “They shall be true to one another and live charitably together as becometh sworn brethren and companions of the Craft.”
ellauri142.html on line 104: When diplomats and politicians joined the organization in the mid-1600s, the stonemason lodge movement began its climb as a stealthy phenomenon. If you were politically active and wanted to connect with the power structures of the times, you would do just about anything to become a member of The Masons.
ellauri142.html on line 157: Using the Pigpen cipher key shown in the example above, the message "X MARKS THE
ellauri142.html on line 167: Vittu mitä pellejä! Jo on lapsellista touhua. According to the historian David Stevenson, it was influential on Freemasonry as it was emerging in Scotland. Robert Vanloo (n.h.) states that earlier 17th century Rosicrucianism had a considerable influence on Anglo-Saxon Masonry. Hans Schick sees in the works of Comenius (1592–1670) the ideal of the newly born English Masonry before the foundation of the Grand Lodge in 1717. Comenius was in England during 1641. Their mission is to prepare the whole wide world for a new phase in religion, which includes awareness of the inner worlds and the subtle bodies, and to provide safe guidance in the gradual awakening of man's latent spiritual faculties during the next six centuries toward the coming Age of Aquariums. This is the dawning of it, judging by the sea levels. According to Masonic writers, the Order of the Rose Cross is expounded in a major Christian literary work that molded the subsequent spiritual beliefs of western civilization: The Divine Comedy (ca. 1308–1321) by Dante Alighieri.
ellauri142.html on line 174: While some lodges have a regionalized, secret lexicon, the most famous secret Masonic word is “Ma-ha-boner,” or “Mahabone.” This word is commonly known to mean “The lodge doors are open.”
ellauri142.html on line 192: Paul Wagner is an Intuitive-Empath, clairvoyant reader, and a 5-time EMMY Award winning writer. He created “The Personality Cards,” a powerful Oracle-Tarot deck that’s helpful in life, love and relationships. Paul studied with Lakota elders in the Pecos Wilderness, who nurtured his empathic abilities and taught him the sacred rituals. He has lived at ashrams with enlightened masters, including Amma, the Hugging Saint, for whom he’s delivered.
ellauri142.html on line 209: Bhagavadgita on Herran virsikirja. Se on osa kirjaa Mahabharata eli Suur-Intia.
ellauri142.html on line 264: Humboldtin veljexiä oli 2, Alexander oli maantieteilijä, Wilhelm kielentutkija. Mulla on joku sen kielitieteen kirja hyllyssä. Joo Linguistic Variability & Intellectual Development. Pokkari. Onkohan se lyhennetty painos, Ei ole, vaikka lukuja on yhdistelty. Originally published in 1836 in the Royal Academy of Sciences of Berlin under the title Ueber die Verschiedenheit des menschlichen Sprachbaues und ihren Einfluss auf die geistige Entwicklung des Menschengeschlechz. Esipuheen on kirjoittanut Alexander-veli. Von Humboldt´s style is not a simple one for modern ears nor is his thought always clear. Despair was my constant companion, sanoi kääntäjä vuonna 1970.
ellauri142.html on line 535: Joka ruumiista erotessaan ainoastaan Minua ajattelee, se saapuu ruumiinsa jätettyään Minun olemukseeni. Epäilemättä. No doubt. Mitä vitun nekrofiilejä nää oikein on. Parking meter violation. Viola oli Loppiaisaaton nuori nainen joka huuhtoutui rannalle ja kysyi pelastajiltansa: mikä maa mikä valuutta? What country, friends, is this? Norjalaissyntyiselle Annikalle meinas käydä kehnosti Saapin takaluukussa, vaan eipä käynytkään. Aum, sano, suloisuuden suloisuus. Aum mani padme, mene mene tekel ufarsin, stiiknafuulia. Näitä piisaa näitä taikasanoja. Eeli eeli laama sabakhtani, Expecto patronum. Voi hemmetti. Seesam aukene. Hokkus pokkus. Abrakadabra. Abrakapokus! Vampyyri muuttuu alapäästä lepakoxi. Uni hyvä verelle. Ei helvetti, ei jaxa.
ellauri142.html on line 555: Se on TAT, jonka kädet ja jalat, silmät, pää ja kasvot ovat kaikkialla. Kuulostaa vähän Donald Trumpilta. Kaikkialla itäeurooppalaisen blondin hameen alla nimittäin. Parabrâhman Brahmân yläpuolella, takana oleva (Para, takana); tuo nimittämätön, mittaamaton, punnitsematon; juureton juuri ja syytön syy. Kaiken olemassa olevan perusta. Sama kuin TAT, kaikkeuden lähde. Sanalla Brahmâ on kahdenlainen merkitys. Yksi on Brahmâ, hengitys, toinen Brahmâ, tuo luova, kehittävä miehis-naisellinen voima maailmankaikkeudessa. Tätä pitää ihan sisäisesti miettiä, ennen kuin käsittää tuon eron. — Suomentaja. Se on serveri, se on serveri, tuo mainio makkaramies. Hän siittää ja Hän hävittää. Kaikilla eläimillä on hissinnappi, joka sanoo ’ylös’ ja ’alas’; Jumalalla sitä ei ole. (Eckhart)
ellauri142.html on line 609: Spencer's reputation among the Victorians owed a great deal to his agnosticism. He rejected theology as representing the 'impiety of the pious.' He was to gain much notoriety from his repudiation of traditional religion, and was frequently condemned by religious thinkers for allegedly advocating atheism and materialism. Nonetheless, unlike Thomas Henry Huxley, whose agnosticism was a militant creed directed at 'the unpardonable sin of faith' (in Adrian Desmond's phrase), Spencer insisted that he was not concerned to undermine religion in the name of science, but to bring about a reconciliation of the two. The following argument is a summary of Part 1 of his First Principles (2nd ed 1867).
ellauri142.html on line 611: Starting either from religious belief or from science, Spencer argued, we are ultimately driven to accept certain indispensable but literally inconceivable notions. Whether we are concerned with a Creator or the substratum which underlies our experience of phenomena, we can frame no conception of it. Therefore, Spencer concluded, religion and science agree in the supreme truth that the human understanding is only capable of 'relative' knowledge. This is the case since, owing to the inherent limitations of the human mind, it is only possible to obtain knowledge of phenomena, not of the reality ('the absolute') underlying phenomena. Hence both science and religion must come to recognise as the 'most certain of all facts that the Power which the Universe manifests to us is utterly inscrutable.' He called this awareness of 'the Unknowable' and he presented worship of the Unknowable as capable of being a positive faith which could substitute for conventional religion. Indeed, he thought that the Unknowable represented the ultimate stage in the evolution of religion, the final elimination of its last anthropomorphic vestiges.
ellauri142.html on line 622: poikansa. Tässä peilissä kuvastuvat kaikki kappaleet; siinä ne ovat niin kuin jumala jumalassa, kuin venäläiset mummonuket, mise en abîme, tårta på tårta. Näin on luomistyön kolmella ”persoonalla” itse kullakin oma, erityinen tehtävänsä. Isä on ”tyhjästä” (paizi kz. edellä) luonut kaikki kappaleet; poika on kaiken tulevan alkukuva; henki on vapaamuurari ja kaiken tulevan ent. hallijärjestäjä ajassa. Ja iankaikkisuudessa. Poikaan sisältyvät kaikkien kappaleiden ideat, ajatukset ja käsitteet; henki piirtää ja kertoo pikku oravalle ikuisen maailmanjärjestyksen.” (Eckhart)
ellauri142.html on line 651: Niin kuin ennen näin Sinut, tahtoisin Sinut nähdä, kypärä päässä, staka ja kiekko kädessä. Nelikäsivartinen Luoja, ilmenny minulle jälleen, oi Herra! Tuhatkäsivartinen, laskematon muodoissasi. Kädellisten Jumala, pullista 2K habaasi! Näytä dorkalle palaa!
ellauri142.html on line 681: Ainetta liikuttaa kolme voimaa joita nimitetään sanalla ”gunas”. Ne ovat ”sattva-”, ”rajas-” ja ”tamas-guna” ja ilmaistaan tavallisesti sanoilla: ”olemus”, ”himo” ja ”pimeys”. ”Cannabis sativa” merkitsee todellista olentoa, totuutta, kännykkävaloa; ”rajas” intohimojen ja himojen mahtia; ”tamas” tietämättömyyden pimeyttä, joka johtuu tyhmyydestä. Luonto sellaisenaan ei ole sen enempää ”hyvä” kuin ”pahakaan”, koska nämä ovat ainoastaan suhteellisia käsitteitä. Nii oikke!
ellauri142.html on line 703: Näistä saastuttamaton, valaiseva ja terveellinen Cannabis sativa, oi synnitön joka heität ensimmäisen kiven, sitoo sielun onnenautuuden ja tuntemisen kautta.
ellauri142.html on line 720: The four classes were the Brahmins (priestly people), the Kshatriyas (also called Rajanyas, who were rulers, administrators and warriors), the Vaishyas (artisans, merchants, tradesmen and farmers), and Shudras (labouring classes). The varna categorisation implicitly had a fifth element, being those people deemed to be entirely outside its scope, such as tribal people and the untouchables. Eli paariat.
ellauri142.html on line 801: itse aine on, siitä ei ole kukaan varma, ei ainakaan niin varma kuin me huuhaamiehet. Kaikki materialistien teoriat, opinkaavat päättyvät ristiriitaisuuteen. Nää meidän jutut sensijaan on selvää pässinlihaa. Meidän lihatiskiltä saa vähän kaikkea, peetä ja ei-peetä ja kaikkea siltä väliltä. Ex absurdo sequitur quodlibet. Credo quia absurdum.
ellauri142.html on line 909: Tiedä, että latvabeet sanoo et kaikki on sitä yhtä samaa; raajarikkoiset sanoo et on tosi paljon eri juttuja, koska ne on niin himokkaita; ne jonka mukaan on vaan pimeetä ainetta, on pimeitä. (Pimeillä ja valopäillä ei siis ole paljon eroa.)
ellauri142.html on line 1027: Vuonna 1861 hän julkaisi jatkoa, teoksen nimeltä La Clef des Grands Mystères (suom. Suurten mysterioiden avain), joka ilmestyi vuonna 1921 Ruusu-Risti-aikakauslehdessä Pekka Ervastin suomentamana. Pekka Ervastilla oli kesämökki Sysmässä. Myöhempiä Levin maagisia töitä olivat muun muassa Fables et Symboles (1862, 'Tarinoita ja kuvia'), ja La Science des Esprits (1865, 'Henkien tiede'). Vuonna 1868 hän kirjoitti kirjan Le Grand Arcane, ou l'Occultisme Dévoilé ('Suuri salaisuus', paljastettu okkultismi); teos kuitenkin julkaistiin vasta 1898.
ellauri142.html on line 1045: Smail wrote several books on the subject of psychotherapy, emphasizing the extent to which society is often responsible for personal distress. Critical of the claims made by psychotherapy, he suggests that it only works to the extent that the therapist becomes a friend of the patient, providing encouragement and support. Much distress, he says, results from current conflicts, not past ones, and in any case, damage done probably cannot be undone, though we may learn to live with it. He doubts whether 'catharsis', the process whereby it is supposed that understanding past events makes them less painful, really works. The assumption that depression, or any other form of mental distress, is caused by something within the person that can be fixed, is he argued, without foundation. He could thus be regarded as part of the 'anti-psychiatry' movement, along with R.D. Laing and Thomas Szasz, but where Laing emphasised family nexus as making psychosis understandable, Smail emphasises 'Interest' and power in relation to more everyday distress. These are integral to Western society, and, he suggests, considered out of bounds by most psychotherapists, who are themselves both constrained and complicit in protecting their own interests.
ellauri143.html on line 44: Dr Brawin Kumar holds a PhD on a study on rabbit species, Yarkand Hare, at the Institute of Zoology, Chinese Academy of Sciences.
ellauri143.html on line 45: “People often confuse hedgehog (mull eli in Tamil) with porcupine (mullam pandri),” says the PhD holder, who has done a study on rabbit species, Yarkand Hare, at the Institute of Zoology, Chinese Academy of Sciences.
ellauri143.html on line 57: The Bharatiya Janata Party (pronounced [bʱɑːɾət̪iːjə dʒənət̪ɑː pɑːrtiː] ( listen); English: Indian People's Party; abbr. BJP) is one of two major political parties in India, along with the Indian National Congress. It has been the ruling political party of the Republic of India since 2014. The BJP is a right-wing party, and its policy has historically reflected Hindu nationalist positions. It has close ideological and organisational links to the much older Rashtriya Swayamsevak Sangh (RSS). As of 2020, it is the country's largest political party in terms of representation in the national parliament and state assemblies and is by far the world's largest party in terms of primary membership, with the second largest party, the Communist Party of China, having about half the registered members of the BJP.
ellauri143.html on line 67: “The varnasrama dharma (racial segregation law) is the base for the BJP’s ideology. But Thirukkural is exact opposite. It is habitual for the party to use opposing ideas and then claim they are their own. Conducting more number of Thirukkural conferences will help the public know about the true meaning of Thirukkural and they can understand how the BJP is tweaking it for their own cause,” he said.
ellauri143.html on line 69: Varṇāśrama (varna-ashrama "väri-väsymättömyys") refers to the “laws relating to four castes”—Brāhmaṇa, Kṣatriya, Vaiśya and Śūdra and to four stages of (he-man) life—the student, the householder, the anchorite and the religious mendicant are expounded in the code of Manu and are applicable to Indian Society alone. Muut älkööt sotkeutuko tähän. Kuulitteko, pysykää poissa! Älä nyt tuu!
ellauri143.html on line 80: Considered one of the greatest works ever written on ethics and morality, it is known for its universality and secular nature. Its authorship is traditionally attributed to Valluvar, also known in full as Vallu Mursu. In addition, it highlights truthfulness, self-restraint, gratitude, hospitality, kindness, goodness of wife, duty, giving, and so on and so forth, besides covering a wide range of social and political topics such as king, ministers, taxes, justice, farts, war, greatness of army and soldier's honor, death sentence for the wicked, agriculture, education, abstinence from alcohol and intoxicants.
ellauri143.html on line 86: Its author is praised for his innate nature of selecting the best virtues found in the known literature, like Juan Valdez the choicest coffee beans, and presenting them in a language that is common and acceptable to all (Tamil). The term Tirukkuṟaḷ is a compound word made of two individual terms, tiru and kuṟaḷ. The term tiru has as many as 19 different meanings but it means sacred. Kuṟaḷ means something like "short, concise, and abridged." Vizi näähän on Markku Envall-luokan aforismeja, Vaakku-Turmiola linjan törähdyxiä.
ellauri143.html on line 142: "It's like opening a delicious pizza box," he says. He grabs one of women's feet and sticks her big toes in his mouth. "Mmm, foot lollipop," a second woman says, while she and the third woman rub ...
ellauri143.html on line 191: Great glory gains she in the world where gods bliss abide.
ellauri143.html on line 241: The strong of soul no jot abate of strict decorum's laws,
ellauri143.html on line 340: Than live to slander absent friend, and falsely praise when nigh.
ellauri143.html on line 357: Who babbles, him will all despise.
ellauri143.html on line 436: If flesh you eat not, life's abodes unharmed remain;
ellauri143.html on line 497: Retaliation wrought inevitable woes will bring
ellauri143.html on line 519: From making others feel should man abstain.
ellauri143.html on line 577: Shall enter realms above the powers divine.
ellauri143.html on line 740: And minds prepare for things about to be.
ellauri143.html on line 791: Who lacks support of friends, knows no stability.
ellauri143.html on line 818: Is rash affair, from which the wise abstain.
ellauri143.html on line 924: In kingly souls, world in happy state abides.
ellauri143.html on line 1107: Explanation : To those who have acquired an abundance of riches, the other two, (virtue and pleasure) are a piece of cake.
ellauri143.html on line 1154: Explanation : Gradually abandon without revealing (beforehand) the friendship of those who pretend inability to carry out what they (really) could do.
ellauri143.html on line 1170: Donec eris felix, multos numerabis amicos; tempora si fuerint nubila, solus eris. Hädässä ystävä tutaan. Auta miestä mäessä, älä mäen alla. Näitähän piissaa.
ellauri143.html on line 1179: Luku 83. SabotreSe-Seiresskof (Koodaa Friendly Seilip): 821–830
ellauri143.html on line 1255: Is hell, where sink degraded souls of men abject.
ellauri143.html on line 1358: Näillä tienoilla annetaan läpyja inhokkikäsitteille dignity ja sen vastakohta modesty. Mitä se on? The quality or state of being worthy of esteem or respect. Inherent nobility and worth. Poise and self-respect. The quality or state of being unassuming in the estimation of one's abilities. Propriety in dress, speech, or conduct.
ellauri143.html on line 1409: Mites tää neronleimaus on pujahtanut kama sutran pussiin? Eikös tää ole väärä kabanossi tänne? Seuraavakin tultuu oudolta. Ahaa, näähän kuuluskin ozikkoon "Wealth - miscellaneous", sexipalsta alkaa vasta luvusta 109. Ilmeisesti mun eka lähde jakoi kirjat väärästä kohdasta. Korjasin tän nyt, vaikka mitä väliä, on tää sellasta schaibaa vaikka miten numeroituna. Yhessä kohassa kehutaan et charity on ihan huippua, sit tässä haukutaan kerjäläiset ihan paskaxi. No onhan se johonmukaista kermaperse ajattelua. Tässä lisää samanlaista seppoilua:
ellauri143.html on line 1415: Explanation : Even thin gruel is ambrosia to him who has obtained it by labour.
ellauri143.html on line 1742: Bodhisattva (sanskritiksi बोधिसत्त्व,valaisinolio, "hän, jonka tavoitteena on valaiseminen") on henkilö, jolla on suuren tasavirran seurauksena hyvä valoteho (bodhicitta), eli spontaani toive saavuttaa täydellinen valaistus kaikkien muiden oliojen hyödyksi. Buddhalaisuudessa bodhisattva on yksi neljästä leevelistä, jotka apina voi saavuttaa elämänsä aikana (muiden ollessa sillä aikaa arjhat, buddha ja pratyekabuddha). Valtakoira-buddhalaisten mukaan bodhisattva on izevalaiseva olio, joka omasta suuren myötäelämisen tahdostaan palaa täydellisen valaisemisen sijaan nussittavaxi uudestaan, jotta voi johdattaa ennen omaa läpivalaisuaan kaikki muut olennot kohdevalaisimen alle ja pois pyllystä tulemisen kärsimyksestä. Siis eräänlainen pyhimys. Myötätunnon pyhimyxellä on aivan vimmatusti käsiä, ei lopu kätilöltä kädet ihan ensi hädässä. Vitun käteenvetoa koko touhutus, jos minulta kysytään. Tuskin kysytään.
ellauri144.html on line 38: --- abiectis utile nugis ---
ellauri144.html on line 43: 
ellauri144.html on line 52: Henrik Gabriel Porthan (8. marraskuuta 1739 Viitasaari – 16. maaliskuuta 1804 Turku) oli Turun akatemian professori ja kirjanhoitaja, cunnofiili ja Suomen 1700-luvun humoristisen kulttuurin merkittävin pelihahmo. Eine-täti oli kotoisin Viitasaarelta ja kirjastonhoitaja! Ehkä tässä on joku juttu takana!
ellauri144.html on line 54: H. G. Porthan oli sukujuuriltaan karjalainen kuten Einen käly Lea. Hänen isänsä puolelta suku johti viipurilaiseen kauppiaaseen Kustaa Purtaseen, jonka poika oli päässyt pappisuralle ja vaihtanut nimensä hienompana pidetyksi (ja de facto hienommaxi) Porthaniksi. Isä toimi kirkkoherrana Viitasaarella, jossa Henrik Gabriel syntyi 1739. Isä tuli mielisairaaksi Henrik Gabrielin ollessa viiden, ja tämä päätyi enonsa, Kruunupyyn kirkkoherran Gustaf (Kustaa) Jusleniuksen huollettavaksi. Gustaf Juslenius oli ensimmäisen cunnofiilin Daniel Jusleniuksen poika, ja Porthan sai häneltä vaikutteita kansallisiin harrastuksiinsa. Se oli se Juslenius joka sanoi "Juu juu" kun housut palo. Toinen Porthanin suomalais-isänmaallisuuteen vaikuttanut piirroshahmo oli piispa K. F. Mennander. Porthanin ajattelun ohjenuorana olivat kuitenkin ennen muuta valistusfilosofian empiiriset ja rationaaliset menetelmät. Hyvin pahoja! vaikeroi ruusuristiläiset vaimeasti vähän etelämpää.
ellauri144.html on line 56: The rhetorician Quintilian regarded Odes as just about the only Latin lyrics worth reading: "He can be lofty sometimes, yet he is also full of charm and grace, versatile in his figures, and felicitously daring in his choice of words." The fictional hero Tom Jones recited his verses with feeling. Etenkin tätä: Ou ou ou, Dilailaa! Nou nou nou, Dilailaa!
ellauri144.html on line 58: Vuonna 1777 Porthan nimitettiin kaunopuheisuuden professoriksi; virkaa oli hakenut myös Gabriel Tidgren. Porthan puhui kaunommin. Tidgren oli kauhu kaunanen. Porthanin luennot olivat tavattoman suosittuja, ja hän herätti oppilaissaan suurta ihailua. Paitsi Cicerosta ja Horatiuksesta hän luennoi kosolti ja paxulti myös muista aiheista: Hugo Grotiuksen ja edelleen Samuel Pufendorfin kehittämästä luonnonoikeudellisesta filosofiasta, oppihistoriasta ja jopa arkkitehtuurista. Porthan matkusteli paljon Suomessa, ja vuonna 1779 hän teki jopa matkan Saksaan ja tapasi sikäläisiä oppineita. Mä puolestani ostin virkaanastujaisrahalla käsipuhelimen (Nokia, siinä oli ulosvedettävä antenni) sekä IBM:n sylitietokoneen (sen minkä sitten ostivat kiinalaiset ja risti Lenovoxi, jossa oli näppäimistön keskellä kuminen klitoris). Joku ranskalainen pitkäkyntinen förbi sen kun matkustin Pariisiin tapaamaan sikäläisiä oppineita. Inhottava Inkeri ei suostunut korvaamaan vahinkoa laitosbudjetista. Se oli varmaan kade.
ellauri144.html on line 60: Nimirum sapere est abiectis utile nugis, et tempestivum pueris concedere ludum, ac non verba sequi fidibus modulanda Latinis, sed verae numerosque modosque ediscere vitae. Quocirca mecum loquor haec tacitusque recordor: Si tibi nulla sitim finiret copia lymphae, narrares medicis: quod, quanto plura parasti, tanto plura cupis, nulline faterier audes? si volnus tibi monstrata radice ...
ellauri144.html on line 95: along with his body. He looks back bemusedly at the rash confidence, the ambition to get ahead, that motivated his earlier writing. And now his poetic gift itself threatens to fall away, together with other games, notably lovemaking, that require youthful energy and zest (55-57). Philosophy, as he describes it, is most centrally the art of living well from day to day; of enjoying life’s gifts while you have them, and of accepting Nature’s high impersonal laws in preparation for that final retirement which is death (213-16).
ellauri144.html on line 97: For Aristotle, youth and age represent extremes of excess and deficiency: the young (neoi) are subject to strong but quick-changing desires; they are hot-tempered, competitive, careless about money, simple, trusting, hopeful, lofty-minded; they have courage and a sense of shame; they enjoy friends and laughter; they live by honor, not advantage; they tend to hybris; in short, their failings are those of vehemence and excess. Whereas older men (presbyteroi) past their prime have the diametrically opposite failings, of deficiency: their experience of life makes them uncertain, suspicious, small-minded, ungenerous, worried about money, fearful, cold-tempered, grasping after life, and selfish; they live by the code of advantage; they are shameless and pessimistic; they live mostly in memory, talk about the past, complain a lot; they are slaves to gain; in short, both their desires and their ability to gratify them are weak.
ellauri144.html on line 123: Mutta onko Clarxon homo? Ainaskin se on aivan vitun homofoobi, joka on vahva vihje kaappihomosta. (Ei koske minua, I refuse to be bummed.) The Amazon Prime show sees presenters Jeremy Clarkson, Richard Hammond and James May travel the world reviewing cars. The Ofcom complaint comes after Young took issue with a comment in one of the episodes in which the trio made jokes about the Wrangler Jeep being a ‘gay man’s car’..... and then Hammond and May’s ‘quips’ to Clarkson wearing chaps, a pink shirt, he should get some moisturiser. It’s fucking pathetic and actually homophobic. Jeremy Clarkson: I’m not homophobic, I enjoy watching lesbians on the internet.
ellauri144.html on line 138: I took the Monkey to Italy. Sorry, I haven't mentioned her before. She's the long-legged shiksa model who used to be married to the elderly rich goy that liked to shit on a glass table over a schwartz while she ate a banana. Hence Monkey. Her real name is Mary Jane Reed and she's a thinly-disguised caricature of my alter ego's first wife. Revenge really is best served cold.
ellauri144.html on line 148: Niin, ehkä se johtuikin hummerista. Kun tuo tabu oli niin helposti ja yksinkertaisesti rikottu, niin ehkä minun luonteessani piilevä limainen, murhanhimoinen Dionysos oli saanut rohkaisunsa; ehkä sillä oli opittu se läksy ettei lain rikkomiseksi tarvitse tehdä muuta kuin - antaa periksi ja rikkoa! Ei tarvitse muuta kuin lopettaa vapiseminen ja täriseminen ja sellainen kuvittelu että se on mahdotonta ja sinä et siihen pysty: ei tarvitse mitään muuta kuin tehdä se! Just do it! Mitä muuta, minä haluaisin tietää, olivat kaikki nuo ruokia koskevat säännöt ja määräykset alun pitäenkään, mitä muuta tarkoitusta niillä oli kuin antaa meille pienille juutalaislapsille kokemusta siitä mitä on pidättyminen jostakin mieleisestä? Kokemusta, rakas ystävä, kokemusta, kokemusta, kokemusta. Itsehillintää ei poimita puista nääs - vaatii kärsivällisyyttä, vaatii keskittymistä, vaatii asiaan omistautunutta ja uhrautuvaista isää jotta vain muutaman vuoden ajassa luotaisiin aisoissa pysyvä ja kireäperseinen ihmisolento. Miksi muuten kaksi eri astiastoa? Miksi muuten kosher saippua ja -suola? Miksi muuten, haluaisin tietää, miksi muuten kuin sitä varten että meitä muistutettaisiin kolme kertaa päivässä siitä että elämä jos jotain on ollakseen niin on rajoja ja rajoituksia, satojatuhansia pieniä sääntöjä jotka on asettanut ei kukaan muu kuin Ei Kukaan Muu, sääntöjä joita joko noudatat kyselemättä, välittämättä siitä miten idioottimaisilta ne vaikuttavat (ja siten pysyt, tottelemalla, hänen armoissaan), tai joita sinä rikot, todennäköisimmin tuohtuneen talonpoikaisjärjen nimissä - joita sinä rikot koska ei edes lapsi halua koko ajan tuntea itseään täydeksi hölmöksi ja idiootiksi - niin, sinä rikot, mutta sillä todennäköisellä seurauksella (isä minulle vakuuttaa) että seuraavana Yom Kippurina kun nimiä kirjoitetaan siihen suureen kirjaan johon Hänmies kirjoittaa niiden nimet jotka elävät vielä seuraavassakin syyskuussa (kohtaus joka jostain syystä onnistuu syöpymään minun mieleeni), niin kas, sinun oma kallis nimesi ei olekaan siinä joukossa. No kukas nyt on idiootti, hah? Ja se ei vaikuta asiaan tippaakaan (tämän minä ymmärrän heti alkuun, päätellen siitä miten tämä Jumala, joka führeröi, järkeilee), onko rikkonut tärkeää vai vāhemmän tärkeää sääntöä vastaan, pelkkä rikkominen se saa Hänet antamaan satikutia - se on vain se että on poikennut oikealta tieltä, ja vain se, sitä Hän ei voi sietää, ja sitä Hän ei myöskään unohda, kun Hän vihaisena istuutuu (rööki suussa otaksuttavasti, ja pää taatusti armottoman kipeänä, niin kuin isäni ummetuksen huippukohdassa) ja rupeaa pyyhkimään nimiä yli sitä kirjasta.
ellauri144.html on line 210:
ellauri144.html on line 296: When employed in the United States, the verses sung tend to remain concise - sticking to the verse about being an honest man :D. The line "My verses flow green and red" references the reds and blood on the land, i.e. is an allusion to revolution, though it's almost never used to incite antifa violence in the US. The final verse speaks about casting one's lot with the poor, which is a singularly bad and un-American idea.
ellauri144.html on line 298: The chorus, "Guantanamera, guajira Guantanamera" simply refers to singing a song about Guantanamo. (Guantanamera means a woman prisoner in Guantanamo. Not that they are many of them alive.)
ellauri144.html on line 308:
ellauri144.html on line 316: Avrom Hirsch Goldbogen (aka Michael Todd) (born June 22, 1909 – March 22, 1958) was a JEWISH American theater and film producer, best known for his 1956 production of Around the World in 80 Days, which won an Academy Award for Best Picture. He is known as the third of Elizabeth Taylor's seven husbands, and is the only one whom she did not divorce (because he died in a private plane accident a year after their marriage).
ellauri144.html on line 318: Avrom was born in Minneapolis, Minnesota, to Chaim Goldbogen (an Orthodox rabbi), and Sophia Hellerman, both of whom were Polish Jewish immigrants. He was one of nine children in a poor family, the youngest son, and his siblings nicknamed him "Tod" (pronounced "Toat" in German) to mimic his difficulty pronouncing the word "coat." It was from this that his name was derived. Nomen erat omen.
ellauri144.html on line 321: The company he owned with his brother went bankrupt when its financial backing failed in the early days of the Great Depression. Not yet 21, Todd had lost over $1 million (equivalent to about $15,492,032 in today's funds). Todd married the former Bertha Freshman on February 14, 1927, and was the father of an infant son with no home for his family. Todd's subsequent business career was volatile, and failed ventures left him bankrupt many times.
ellauri144.html on line 323: His greatest successes were in musical comedy revues, typically featuring actresses in deshabillé, such as As the Girls Go (which also starred Clark) and Michael Todd's Peepshow (Kuoleman tirkistelyesitys, vanhentunut).
ellauri144.html on line 325: On March 22, 1958, Todd's private plane the Liz crashed near Grants, New Mexico. "Ah, c'mon," he said. "It's a good, safe plane. I wouldn't let it crash. I'm taking along a picture of Elizabeth, and I wouldn't let anything happen to her."
ellauri144.html on line 423: Dylan Thomas was born on 27 October 1914 in Swansea, the son of Florence Hannah (née Williams; 1882–1958), a seamstress, and David John Thomas (1876–1952), a teacher. His father had a first-class honours degree in English from University College, Aberystwyth and ambitions to rise above his position teaching English literature at the local grammar school, which he never did. Thomas had one sibling, Nancy Marles (1906–1953), who was eight years his senior. The children spoke only English, though their parents were bilingual in English and Welsh, and David Thomas gave Welsh lessons at home. Thomas´s father chose the name Dylan, which could be translated as "son of the sea", after Dylan ail Don, a character in The Mabinogion. (Mulla on se, mutten ole lukenut.) His middle name, Marlais, was given in honour of his great-uncle, William Thomas, a Unitarian minister and poet whose bardic name was Gwilym Marles. Se oli se silverbäk jota ne kaikki koittivat apinoida. Dylan, pronounced ˈ [ˈdəlan] (Dull-an) in Welsh, caused his mother to worry that he might be teased as the "dull one" (which he was). When he broadcast on Welsh BBC, early in his career, he was introduced using this pronunciation. Thomas favoured the Anglicised pronunciation and gave instructions that it should be Dillan /ˈdɪlən/. He was fed up with the "dull one" joke. in 1914. In 1931, when he was 16, Thomas, an undistinguished pupil, left school to become a reporter for the South Wales Daily Post, only to leave under pressure 18 months later.
ellauri144.html on line 469: Profiilikuvasta näkee selvästi että Phillu oli beetasusi. Sen koko naama on yhtä nenää. Leuasta ei mitään havaintoa. Tukka pakenee. Sen mieliteemat oli viha, pettymys ja tunarointi. Phillu oli epäonnistunut narsisti. Läski Rabbi Warshaw joka tavutti sanoja ja haisi Pall Mallille osasi sanoa sen ihan pilluntarkasti.
ellauri144.html on line 493: Rehabeam ja Jerobeam
ellauri144.html on line 496: Serubbabel Nehemia Jesua (n.h.)
ellauri144.html on line 518: Vuosi sen jälkeen, kun suku oli kieltänyt Renén äidin avioliiton, juoksijasetä Aabraham Tokazierin voitto Helsingin Stadionilla hylättiin. Ensin siis kiellettiin juutalaiselta avioliitto kristityn kanssa ja perään juutalaiselta kiellettiin kristityn voittaminen, suorastaan surullisen ironista, Hillel-serkku hymähtää. Hillel ja Rane saivat kuulla toisistaan vasta ukkeleina. Puhumattakaan siitä että meikäläiset mestauttivat ihan syystä vaan yhden (1) miehen joka oli vielä meikäläisiä, ja 2000v myöhemmin Hitler kaasutti 6M meikäläistä kostotoimena. Kohtalon ivaa, eikä edes salaivaa, kuten huomauttaa Phil Rothin vakuutusmyyjäisä.
ellauri144.html on line 564: "Tahdon aina irti siitä mikä on vapauttanut mut, plus siistit kotiolot." "Is it me? IT IS me, Me ME ME ME! But IS IT?" This statement reflects Roth´s patent narcissism and determination to promote himself at any cost. Fellow juutikkaiden mielestä (esim rabbi Rackmann) Roth oli antisemiitti kun sen fiktiivinen kessu ei antanut jutkukaverille erikoiskohtelua. Phillu räkytti tästä Rackmannille vielä puoli vuosisataa myöhemmin. Kosto elää, vaikka jutku kuolisi. In 1959, Roth and Maggie (happily married) went to Italy for 6 mo on a Guggenheim. Phillu olis tahtonut koittaa shtuppimista 3 pekkaan kolmantena joku Marketta, mutta Maggipa ei suostunut.
ellauri144.html on line 568: Maggin pojalle (josta tulee rekkakuski) se antaa lukemisexi kirjan The Red Badge of Courage. It is a war novel by American author Stephen Crane (1871–1900). Taking place during the American Civil War, the story is about a young private of the Union Army, Henry Fleming, who flees from the field of battle. Overcome with shame, he longs for a wound, a "red badge of courage," to counteract his cowardice. When his regiment once again faces the enemy, Henry acts as standard-bearer, who carries a flag.
ellauri144.html on line 575: A prolific and versatile writer, Bierce was regarded as one of the most influential journalists in the United States, and as a pioneering writer of realist fiction. For his horror writing, Michael Dirda ranked him alongside Edgar Allan Poe and H. P. Lovecraft. S. T. Joshi speculates that he may well be the greatest satirist America has ever produced, and in this regard can take his place with such figures as Juvenal, Swift, and Voltaire. His war stories influenced Stephen Crane, Ernest Hemingway, and others, and he was considered an influential and feared literary critic. In recent decades Bierce has gained wider respect as a fabulist and for his poetry.
ellauri144.html on line 577: Both of Bierce´s sons died before he did. Day committed suicide after a romantic rejection (he non-fatally shot the woman of his affections along with her fiancé beforehand), and Leigh died of pneumonia related to alcoholism. Bierce separated from his wife in 1888, after discovering compromising letters to her from an admirer. They divorced in 1904. Mollie Day Bierce died the following year. Bierce was an avowed agnostic, and strongly rejected the divinity of Christ. He suffered from lifelong asthma, as well as complications from his war wounds, most notably episodes of fainting and irritability assignable to the traumatic brain injury suffered at Kennesaw Mountain. In 1913, Bierce told reporters that he was travelling to Mexico to gain first-hand experience of the Mexican Revolution. He disappeared and was never seen again.
ellauri144.html on line 601: History. An account, mostly false, of events, mostly unimportant, which are brought about by rulers, mostly knaves, and soldiers, mostly fools.
ellauri144.html on line 613: Religion. A daughter of Hope and Fear, explaining to Ignorance the nature of the Unknowable.
ellauri144.html on line 620: did i mention boring its really good if yu want a lullaby
ellauri144.html on line 681: writes about same-sex attraction:
ellauri144.html on line 720: Mark Zuckerberg in MBTI? Other websites have him as either a INTP or INTJ. I’m going with INTJ, he was an early achiever, while INTPs can often be late bloomers, this is due to the late development of the Judging function. INTJs also tend to be more focused, serious, follow traditions and rules. While the types have many similarities, INTJ seems to be the closer match. Väpelö hörhö nörtti kimmo. Propellipää - luovaa kirpunnyljentää. Sitäpä sitä. Saatanan jutku. Metatron meni neuvomaan Aabrahamille miten Iisakki olis paras uhrata. Viime minuutilla tuli peruutus: kyllä mulle tänään oikeastaan maistuiskin paremmin toi syntipukki. Lisäohjeita albumissa 115.
ellauri144.html on line 748: Himénezin herkkä kausi ajoittui vuosille 1898–1915. Tällä kaudella runoilija sai vaikutteita erityisesti Gustavo Adolfo Bécquerin teoksista, symbolismista ja modernismista. Tämän ajan teoksia ovat muiden muassa: Rimas (1902), Arias tristes (1903), Jardines lejanos (1904), Elegías (1907), La Soledad Sonora (1911), Pastorales (1911), Laberinto (1913) ja Estío (1916).lähde?
ellauri144.html on line 836: Guirnaldas amarillas escalaban Keltaiset seppeleet kipuaa
ellauri144.html on line 841: abría Dios sus manos amarillas. avaa jumala keltaiset kätensä.
ellauri144.html on line 848: Cuando, después de amarnos, te coges el cabello Kun, bylsittyämme, kokoat tukkaasi
ellauri144.html on line 850: cual en un libro abierto, surge la letra negra Kuin avoimessa virsikirjassa kirjaimet
ellauri144.html on line 853: Y en el gesto violento, se te abren los pechos, Ja äkäisellä liikkeellä, sun tissit avautuvat,
ellauri144.html on line 901: en lengua, en nombre hablado, en nombre escrito; Kielellä, puhe- ja kirjakielisenä,
ellauri144.html on line 902: a todo yo le había puesto nombre Olin nimennyt kaiken.
ellauri144.html on line 909: al universo que por ti me recreaba yo, universumiin, jonka loin sinulle,
ellauri144.html on line 932: Y entonces la puerta se abre… y ¡más libertad! Ja sitten ovi avautuu... ja enemmän vapautta!
ellauri144.html on line 985: Á jörðinni birtist Óðinn mönnum sem gamall eineygður förumaður í skikkju og með barðabreiðan hatt eða hettu og gengur þá undir mörgum nöfnum. Hann getur haft hamskipti hvenær sem er og sent anda sinn í fugls- eða dýrslíki erinda sinna og hann getur ferðast til dauðraheims ef honum hentar.
ellauri145.html on line 40: Piha-antero julkaisee 1940 Mustan huumorin antologian. Esipuheessa se torjuu käsityxen, et musta huumori tarkottais jotain lakuläppiä, tarbaby cracks. Ei vaan huumori on mielihyvän prinsiipin paradoxaalinen voitto todellisista olosuhteista. Tää formulointi on kyllä kopioitu suoraan Freudin huumorpaperista. Samanlaisia hersyviä huumormiehiä ne oli molemmat.
ellauri145.html on line 48: Fatty dans sa « Ford Economy Spéciale » (une caisse à savon motorisée) et Al Clove (Picratt dans la version française) sur son Grand-bi se rendent chez le fermier voisin. Le premier est follement amoureux de Winnie, sa fille et vient lui rendre visite. Le second est porteur d’un message de son père qui propose au fermier de le marier à sa fille en échange de la moitié de ses terres. Al n’est pas très malin mais Fatty n’est qu’un garçon de ferme sans le sou. Malgré l´amour que porte Winnie à Fatty, le fermier n"hésite pas une seconde et est intraitable.
ellauri145.html on line 49: Fatty doit avoir recours à la ruse pour parvenir à ses fins. Ayant saboté le plat de cette dernière, il fait chasser la cuisinière et Lucrecia Borgia (Fatty travesti) est engagée pour la remplacer et lui permet d´investir la place. Mais les choses ne traînent pas et la cérémonie de mariage commence.
ellauri145.html on line 50: Heureusement pour nos amoureux, le tout nouveau pasteur est très nerveux car c´est sa première célébration d´un mariage. Lucrecia propose alors une répétition où elle veut bien tenir le rôle du futur mari. Sitôt dit, sitôt fait. Fort de cela, au beau milieu de la véritable cérémonie qui débute, notre héros s´interpose et dévoile son identité en déclarant être déjà marié à Winnie !
ellauri145.html on line 68: Breton meni naimisiin kolme kertaa. Ensin hän avioitui Simone Kahnin kanssa syyskuussa 1920. Toisen vaimon, Jacqueline Lamban, kanssa hänellä on Aube-niminen tytär. Kolmas vaimo on nimeltään Elisabeth Claro. Breton kuoli 28.9.1966 ja hänet haudattiin Batignolles’n hautausmaalle Pariisiin. Hautakiveen on kaiverrettu teksti ”Je cherche l’or du temps” (”Etsin koko ajan kultaa”). Bretonin leski ja tytär yrittivät tarjota osoitteessa 42 rue Fontaine sijainneen ateljeen taidekokoelmia Ranskan valtion lunastettavaksi, mutta valtio ei halunnut ostaa Bretonin yksityiskokoelmaa. Bretonin jäämistö huutokaupattiin keväällä 2003. No entäs tämä Soupault? Silläkin oli 3 vaimoa. Hän jäi unohduksiin samalla kun hän kirjoitti unohduksesta mutta sai jälleen 1980-luvulla huomiota ja palkintoja, ja teoksista otettiin uusia painoksia. Comme il le racontera dans ses entretiens sur France Culture, il rencontra même par hasard dans un ascenseur Hitler et son aide de camp. Il regrettera de ne pas avoir eu un revolver à ce moment-là. De même, il croisa un jour Staline et fut surpris par l´expression cruelle de son visage. Ce jour-là, il le vit boire 24 vodkas dans une réception mais on lui affirma que Staline les jetait discrètement sans les boire.
ellauri145.html on line 76: Breton embarque à destination de New York le 25 mars 1941 avec Wifredo Lam et Claude Lévi-Strauss. À l’escale de Fort-de-France (Martinique), Breton (comme communiste) est interné puis libéré sous caution (comme idiot convenable). Il rencontre Aimé Césaire. Le 14 juillet, il arrive à New York, où demeurent pendant la guerre de nombreux intellectuels français en exil.
ellauri145.html on line 81: Apres un autre manifeste contre le Stalinisme avec Camus, Gide, Hemingway et Huxley, il cosigne dans Le Libertaire une « Déclaration préalable » au manifeste « Surréalisme et anarchisme » : « La lutte pour le remplacement des structures sociales et l’activité déployée par le surréalisme pour transformer les structures mentales, loin de s’exclure, sont complémentaires. Leur jonction doit hâter la venue d’un âge libéré de toute hiérarchie et toute contrainte. »
ellauri145.html on line 83: Son plus grand désir eût été d’appartenir à la famille des grands indésirables.
ellauri145.html on line 94: Swift on Anteron käsityxen mukaan eka jonka kokonainen vizikirja säilyi jälkimaailmalle. Rabelaisia ei lasketa, koska se nauroi mukana. Swift vihas apinakööriä, mutta pysytteli piispana ja shtuppi mielellään Varinaa, Stellaa ja Vanessaa. Se lahos latva edellä ja testamenttasi mielisairaalallensa miljoonan. Instructions aux domestiques vaikuttaa yhtä hauskalta kuin Osmo Soininvaaran 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka, ja on yhtä oikealla. Ratkaisuxi köyhien sikiämiselle Swift ehdottaa lasten syöntiä. Vanha vizi, ei naurata. Mixei mieluummin lyödä lihoixi vanhoja lihavia piispoja sekä leukavia subrealisteja. Alaston apina on kuin luuta, paizi päällään seisova, se oivaltaa vielä lopuxi, mutta kuluu kuin se naisten kädessä. Haha. Vitun misogyynejä. Swiftin yhden rivin turauxet on käyt.kaz 1-1 samoja kuin happovaivaisella Ambrose Biercellä.
ellauri145.html on line 110: As a traveling salesman and correspondence clerk, his research and thought was time-limited: he complained of "serving the knavery of merchants" and the stupefaction of "deceitful and degrading duties." Fourier produced most of his writings between 1816 and 1821. In 1822, he tried to sell his books again but with no success. Jobs people might not enjoy doing would receive higher pay. Fourier considered trade, which he associated with Jews, to be the "source of all evil" and advocated that Jews be forced to perform farm work in the phalansteries or else sent back to The Philistines with Rotschild money. Fourier´s contempt for the respectable thinkers and ideologies of his age was so intense that he always used the terms philosopher and civilization in a pejorative sense.
ellauri145.html on line 111: The transformation of labor into pleasure is the craziest idea in Fourier´s giant socialist utopia," said Marcuse. He had a concern for the sexually rejected; jilted suitors would be led away by a corps of "fairies" who would soon cure them of their lovesickness, and visitors could consult the card-index of personality types for suitable partners for casual sex. He also defended homosexuality as a personal preference for some people. Fourier sexualizes work itself—the life of the Phalanstery is a continual orgy of intense feeling, intellection, & activity, a society of lovers & wild enthusiasts.
ellauri145.html on line 112: Fourier was also a supporter of women´s rights in a time period when misogynic influences like Jean-Jacques Rousseau were prevalent. Fourier is credited with having originated the word feminism in 1837. Fourier believed that all important jobs should be open to women on the basis of skill and aptitude rather than closed on account of gender. He spoke of women as individuals, not as half the human couple. Fourier saw that "traditional" marriage could potentially hurt woman´s rights as human beings and thus never married. Writing before the advent of the term ´homosexuality´, Fourier held that both men and women have a wide range of sexual needs and preferences which may change throughout their lives, including same-sex sexuality and androgénité. He argued that all sexual expressions should be enjoyed as long as people are not abused, and that "affirming one´s difference" can actually enhance social integration. Stark raving mad, he was!
ellauri145.html on line 152: Christian Dietrich Grabbe Den här grabben nämndes även i Aarne Kinnunens gula humorbok. På tal om det, det är något likadant mellan Aarnes och Anteros humorstil. Schwarze Parzen sind sie beide, doch Aarne ist zuweilen echt witzig, André nicht.
ellauri145.html on line 154: Christian Dietrich Grabbe (1801–1836) oli saksalainen näytelmäkirjailija. Hän kirjoitti useita näytelmiä, joiden vahvin puoli ei ole esitettävyys mutta joissa ilmenevä luonteenerittely on usein nerokas, joskin toisinaan erikoinen ja keinotekoinen. Hänen draamansa Herzog Theodor von Gothland on osaksi mauton, mutta osaxi suurisuuntainen ja syväajatuksinen. Hänen muista draamateoksistaan ovat huomattavia Don Juan und Faust (1829), Kaiser Friedrich Barbarossa (1829), Kaiser Heinrich VI (1830), Napoleon oder die hundert Tage (1831), Hannibal (1835) ja Die Hermansschlacht (julk. 1838). Monet arvostelijat pitivät aikoinaan Grabbea Heinrich von Kleistin rinnalla Friedrich Schillerin jälkeen Saksan suurimpana draamaerona. Minnes unohtui Scherz, Satire, Ironie und tiefere Bedeutung. Lustspiel, geschrieben 1822, Änderungen bis 1827. Uraufführung München 1907, jota suizuttavat Aarne sekä Antero? Vähän tuntuu siltä että Anterolle ja sen mielirunoilijoille olis kaikille pitänyt jakaa kirja "Be Your Own Best Friend". Grabbessa lisää ensi numerossa, jossa Grabbe ja Klopstock razastavat Vormärzin kuuman taivaan alla, te mukana!
ellauri145.html on line 167: Après la démission de Bugeaud, en juin 1847, Borel est nommé inspecteur de la colonisation à Mostaganem, le 19 juillet. Le 2 septembre, il se marie à Alger avec Gabrielle Claye, dite Béatrix, fille de sa maîtresse Marie-Antoinette Claye et d´Augustin Claye (mort en 1827), âgée de 19 ans, avant de prendre son poste à Mostaganem le 7 septembre.
ellauri145.html on line 182: le but de mettre ma menace à exécution; mais le brigand se pencha à travers la table et, m´ajustant un coup sur le front avec le goulot d´une de ses longues bouteilles, me renvoya dans le fond du fauteuil, d´où je m´étais à moitié soulevé. J´étais absolument étourdi, et pendant un moment je ne sus quel parti prendre. Lui, cependant, continuait son discours.
ellauri145.html on line 192: Upon this I made an effort to get up, in order to put my threat into execution; but the ruffian just reached across the table very deliberately, and hitting me a tap on the forehead with the neck of one of the long bottles, knocked me back into the arm-chair from which I had half arisen. I was utterly astounded; and, for a moment, was quite at a loss what to do. In the meantime, he continued his talk.
ellauri145.html on line 201: Tämmöinen fiilis on ollut varmaan yhdellä jos toisella wannabee kirjailijanerolla, esim. juopolla Poella ja yhtä deekulla Baudelairella, lykantroopista puhumattakaan. Onnellisuuden peltiä ei niillä ollut raotettavaxi sen vertaa kuin Jönsyllä. Ranskixet dekadentit oli Poelle vähän kateellisia, kuin hullu Inka Andeilla nelikulmaisia munia ezivälle Roope Ankalle. Paul Valery sanoi eze on etrange eikä vaan bizarre. Mallarme sanoi eze on piru jalaxilla, traagillinen koketti. Apollinaire herkesi runollisexi:
ellauri145.html on line 221: Renvoyé du lycée Louis-le-Grand en avril 1839 pour ce qui a passé pour une vétille, mais que son condisciple au lycée, Charles Cousin (1822-1894) a expliqué comme un épisode d´amitié particulière, Baudelaire mène une vie en opposition aux valeurs bourgeoises incarnées par sa famille. Il passe son baccalauréat au lycée Saint-Louis en fin d´année et est reçu in extremis. Jugeant la vie de l´adolescent « scandaleuse » et désirant l´assagir, son beau-père le fait embarquer pour Calcutta. Le Paquebot des Mers du Sud quitte Bordeaux le 9 ou 10 juin 1841. Mais en septembre, un naufrage abrège le périple aux îles Mascareignes (Maurice et La Réunion). On ignore si Baudelaire poursuit son voyage jusqu´aux Indes, de même que la façon dont il est rapatrié.
ellauri145.html on line 233: Dandy endetté, Baudelaire est placé sous tutelle judiciaire et mène dès 1842 une vie dissolue. Il commence alors à composer plusieurs poèmes des Fleurs du mal. Critique d´art et journaliste, il défend Delacroix comme représentant du romantisme en peinture, mais aussi Balzac lorsque l´auteur de La Comédie humaine est attaqué et caricaturé pour sa passion des chiffres ou sa perversité présumée. En 1843, il découvre les « paradis artificiels » dans le grenier de l´appartement familial de son ami Louis Ménard, où il goûte à la confiture verte. Même s´il contracte une colique à cette occasion, cette expérience semble décupler sa créativité (il dessine son autoportrait en pied, très démesuré) et renouvellera cette expérience occasionnellement sous contrôle médical, en participant aux réunions du « club des Haschischins ». En revanche, son usage de l´opium est plus long : il fait d´abord, dès 1847, un usage thérapeutique du laudanum17, prescrit pour combattre des maux de tête et des douleurs intestinales consécutives à une syphilis, probablement contractée vers 1840 durant sa relation avec la prostituée Sarah la Louchette. Comme De Quincey avant lui, l´accoutumance lui dicte d´augmenter progressivement les doses. Croyant ainsi y trouver un adjuvant créatif, il en décrira les enchantements et les tortures.
ellauri145.html on line 262: Le spleen baudelairien désigne une profonde mélancolie née du mal de vivre, que Charles Baudelaire exprime dans plusieurs poèmes de son recueil Les Fleurs du mal. Quoiqu'il l'associe, discrètement, pour qui veut le lire, non pas à un véritable mal mais plutôt à une rage de vivre. Cette frustration colérique d'un Idéal non réalisé, auquel il ne renonce pourtant pas. Il accompagne finalement le titre de l'ouvrage complet : Spleen et Idéal. Ce spleen éveille un espoir, aisément distinguable dans ses textes les plus sombres : « Je suis comme le roi d'un pays pluvieux, riche, mais impuissant » LXXVII.
ellauri145.html on line 274: la culpabilité,
ellauri145.html on line 290: l'accablement causé par l'hiver glacial, humide et mortifère (I - Pluviôse, irrité contre la ville entière) ;
ellauri145.html on line 302: Aux pâles habitants du voisin cimetière Läheisen hautausmaan asukeiden niskaan
ellauri145.html on line 327: — Je suis un cimetière abhorré de la lune, - Olen kuun kammoama hautausmaa,
ellauri145.html on line 400: Lewis Carroll: Lobster Quadrille. Lewis Carrollin main claim to fame Bretonin mustan huumorin kirjassa on ezen Hunting of The Snark (Jabberwockyn ´twas brillig and the slithe momes jatko-osa) ilmestyi samana vuonna kuin presubrealisti Lautremontin Pahanhajuiset laulut (joista enemmän alla). Tähän niteeseen on Antero jostain syystä ottanut Liisan Ihmemaassa Osterien laulun; outoa sikäli, että se on oikeasti melko hauska.
ellauri145.html on line 406: After the trial, Kenealy instigated a popular radical reform movement, the Magna Charta Association, which championed the claimant´s cause for some years. Kenealy was elected to Parliament in 1875 as a radical independent but was not an effective parliamentarian. The movement was in decline when the claimant was released in 1884, and he had no dealings with it. In 1895, he confessed to being Orton, only to recant almost immediately. He lived generally in poverty for the rest of his life and was destitute at the time of his death in 1898. Although most commentators have accepted the court´s view that the claimant was Orton, some analysts believe that an element of doubt remains as to his true identity and that, conceivably, he was Roger Tichborne. Or not.
ellauri145.html on line 436: Charles Cros Émile-Hortensius-Charles Cros (October 1, 1842 – August 9, 1888) was a French poet and inventor. He was born in Fabrezan, Aude, France, 35 km to the East of Carcassonne. Cros was a well-regarded poet and humorous writer. He developed various improved methods of photography including an early color photo process. He also invented improvements in telegraph technology. In the early 1870s Cros had published with Mallarmé, Villiers and Verlaine in the short-lived weekly Renaissance littéraire et artistique, edited by Emile Blémont. His poem The Kippered Herring inspired Ernest Coquelin to create what he called monologues, short theatrical pieces whose format was copied by numerous imitators. The piece, translated as The Salt Herring, was translated and illustrated by Edward Gorey. He spent years petitioning the French government to build a giant mirror that could be used to communicate with the Martians and Venusians by burning giant lines on the deserts of those planets. He was never convinced that the Martians were not a proven fact, nor that the mirror he wanted was technically impossible to build. Tästä hepusta tulee mieleen Spede Pasanen ja sen hiihtolinko.
ellauri145.html on line 498: Friedrich Nietzsche: Letter to Jacob Burckhardt (also published in The Portable Nietzsche)
ellauri145.html on line 515: I had no idea Nietzsche could be funny until I read his letters. “The gentlest, most reasonable man may, if he wears a large moustache, sit as it were in its shade and feel safe,” he wrote, self-mockingly. “As the accessory of a large moustache he will give the impression of being military, irascible and sometimes violent – and will be treated accordingly.” More fun wisecracks:
ellauri145.html on line 516: Condemned by ill health and abysmal eyesight to convey his philosophy in short, aphoristic bursts, Nietzsche knew the power of raising a bubble of laughter, only to puncture it as you ponder the further meaning: “Is man God’s mistake, or is God man’s mistake?” “Man does not strive for happiness; only the Englishman does that” – a dig at Jeremy Bentham and John Stuart Mill. “Possession usually diminishes the possession.” “Never trust a thought that occurs to you indoors.” He even makes fun of his readers: “The worst readers are those who behave like plundering troops: they take away a few things they can use, dirty and confound the remainder, and revile the whole.” Vittu miten säälittäviä on yrityxet osoittaa että jyrkät tyypit olis jotenkin humoristisia. Ei ne vaan ole.
ellauri145.html on line 519: His sister Elisabeth held fascist views. She published an unreliable biography of him and delayed publication of his autobiography, Ecce Homo, until she had deleted all the uncomplimentary references to herself.
ellauri145.html on line 520: Elisabeth greatly admired Mussolini. In 1932 she persuaded the Weimar National theatre to put on a play written by him. Hitler showed up during the performance and presented her with a huge bouquet of flowers.
ellauri145.html on line 524: Following the war, academics who had supported the Nazi regime were banned from teaching, including Heidegger, who never spoke publicly or privately about his involvement. Heidegger turned away from his earlier project of creating a fundamental ontology, and in doing so he also turned away from Nietzsche - or so his writings would make it appear. In truth, he remained just as indebted to Nietzsche’s work as he ever was, only he shifted focus. He created a false presentation of Nietzsche’s work in order to distance himself from his own past and involvement with the Nazis. Many academics take Heidegger’s critique of Nietzsche to be factual and seem to excuse Heidegger because he was under the influence of Nietzsche.
ellauri145.html on line 526: Heidegger’s analysis of Nietzsche is entirely inauthentic. He alleges that Nietzsche merges a metaphysics of force with a Marxist analysis of labor to create a technological metaphysics of domination - however, Nietzsche’s analysis of force was completely counter to Marx’s and the marriage of Nietzsche and Marx is not Nietzsche, but is rather National Socialism, and the philosophical framework of this marriage is none other than Being and Time.
ellauri145.html on line 535: Intellectuals very often have an image the same way rock stars and movie directors do. There’s the real person, and there’s the body of work they create, and then there’s the image, the popular conception of that person. Most people don’t understand theoretical physics and are not interested in learning the math to do so, and most people probably wouldn’t understand anything in the papers that Hawking has authored or co-authored. But most of us know who Hawking was, not only because he wrote popular books but because he was paralyzed and sat in a wheelchair and had a robot voice. The idea of a theoretical physicist who does all his work with his brain even though his body is destroyed and speaks through a machine is almost like a comic book character, and the popular imagination loves that.
ellauri145.html on line 541: Now, this is perhaps not quite fair to all the teenagers who read Nietzsche. Some of them may actually understand him, at least partially, including the long-haired leather jacket-wearing ones. And there really is a little blood and thunder in Nietzsche’s philosophy, a little punk rock. Regardless, the popular image is probably a bigger driver for book sales of Nietzsche’s work than anything he actually said or any point he actually made.
ellauri145.html on line 551: Although there is certainly a bias toward “masculinity” in Nietzsche’s works, this does not necessarily mean what it is presumed to mean. “Masculinity” is not, for instance a code word for “male”. It does not apply as a broad category to those who have a certain set of genitals. In fact what the term means is having the sort of virtues that one might have typically related to the masculine virtues that were considered admirable at various times in the past. These include courage, transcendence of petty emotional concerns, fearlessness in the face of death, and so on. Intellectual courage was a particular attribute that Nietzsche was trying to encourage in his readers though his appeal to the term, “masculinity”.
ellauri145.html on line 553: In other words: that guy was an overbearing ass, a misanthrope at best and a narcissist of the worst kind. I guess he appeals to men about as much as Hemmingway. That would be very, very little. In The Gay Science, he notes how monstrous it is that young women are brought up told that sex is shameful and sinful. Koska se oli säälittävä mursuwiixinen luuseri joka ei päässyt viivalle, vaivoin ulettui vetämään wiixeen edes izeään. Lou Salomekin bylsi mieluummin Rane Rilkeä. Ei wiixet kutittaneet niin ilkeästi.
ellauri145.html on line 613: Suomentanut Jarkko S. Tuusvuori (alun perin: Kritische Gesamtausgabe. Brief-wechsel. [=KGB] Toim. Mazzino Montinari & Giorgio Colli. de Gruyter, Berlin 1967–. Osa III/5, 1984, 579.)
ellauri145.html on line 620: 2 Liikkuvaa elämää 1870-luvun puolivälistä alkaen viettänyt Nietzsche oli saapunut Torinoon syyskuussa 1888 vietettyään siellä jo pari kuukautta samana keväänä. Hän pysyi kaupungissa aina tammikuuhun 1889 saakka. Läheisin ystävä, Baselin yliopistossa uustestamentillisen eksegetiikan ja varhaisen kirkkohistorian professorina 1870–1997 toiminut Franz Overbeck (1837–1905) saapui Torinoon 7. päivänä ja saattoi Nietzschen 9.:nä baselilaiselle klinikalle. Potilas siirrettiin Jenan yliopistosairaalaan 17. tammikuuta ja edelleen kotihoitoon Naumburgiin äitinsä Franziskan (1826–1897) luo maaliskuussa 1889. Saman vuoden joulukuussa hoitovastuun otti hänen siskonsa Elisabeth Förster-Nietzsche (1846–1935), joka siirsi potilaan kesällä 1897 Weimariin. Nietzschen äärimmäinen työrupeama – vuoden 1888 aikana laaditut kuusi teosta, kasa kirjeitä ja valtavasti muistiinpanoja – vaikutti mitä ilmeisimmin terveyden romahtamiseen uutenavuotena. Hulluksi tulemisen tavoista ja ajoituksista riittää teorioita, ja sen lääketieteellisistä syistä kiistellään (tavallisimmin neurosyfilis–aivokasvain-akselilla), mutta joka tapauksessa nopeasti dementoitunut Nietzsche ei enää toipunut viestimiskykyiseksi tammikuun alun 1889 jälkeen. Tässä käännetty kirje, viimeinen hulluusviesti, lähetettiin 5.
ellauri145.html on line 655: 17 Cosima Wagner (1837–1930) oli Lombardiassa syntynyt unkarilaisen pianisti-säveltäjä Franz Lisztin (1811–1886) tytär, joka erottuaan saksilaisesta kapellimestarista Hans von Bülowista (1830–1894) nai toisen saksilaisen, oopperantekijä Richard Wagnerin (1813–1883). Nietzsche ystävystyi Wagnereiden kanssa 1869 lähtien Sveitsissä, mutta välit katkesivat 1878. Nietzschen kirjoituksissa Cosimaan usein yhdistyvä Ariadne on kreikkalaisen mytologian labyrinttikertomusten kreetalainen prinsessa. Hän nai lopulta hurmanjumala Dionysoksen, jonka nimellä osa Nietzschen hulluuskirjeistä, mukaan lukien Cosimalle Ariadnena osoitetut, on allekirjoitettu.
ellauri145.html on line 682: L´ouvrage paraît en 1869, dans un relatif anonymat. Il est rapidement oublié, de même que son auteur, mort quelques années plus tard. Il faut alors attendre la période surréaliste pour voir la popularité de ce livre évoluer. Il a eu une grande influence sur le surréalisme : redécouverte d´abord par Philippe Soupault (en 1917), puis Louis Aragon et André Breton, l´œuvre de Lautréamont ne cessera d´être revendiquée comme livre précurseur du mouvement.
ellauri145.html on line 699: Là-bas did strike a serious blow to the public’s conception of Naturalism. The novel, which opens with a two-page invective against Naturalism, was serialized in L’Echo de Paris, beginning on February 16, 1891. Huysmans’s protagonist, Durtal, feebly defends himself against his friend, Des Hermies, who maligns Naturalism as “du cloportisme” (siiramaisuudesta) while accusing it of having sold out: “Il a vanté l’américanisme nouveau des moeurs, abouti à l’éloge de la force brutale, à l’apothéose du coffre-fort. Par un prodige d’humilité, il a révéré le goût nauséeux des foules, et, par cela même, il a répudié le style, rejeté toute pensée altière, tout élan vers le surnaturel et l’au-delà...” (XII, 1, 6-7).
ellauri145.html on line 701: Des Hermies leaves, and Durtal, a former Naturalist, weighs his friend’s criticism. Although he is fed up with the positivism and commercialism of Naturalism, he cannot envision a novel without its research, realistic details, and style. He hypothesizes about what could be done and concludes that Naturalism must change, it must broaden its horizons:
ellauri145.html on line 721: Tämä vanhemmilleen kaunainen vino bretagnelainen nuorukainen on oikeasti aika lystikäs. Ei se mikään Tristan ollut vaan Eetu-Joakim. Sen koira oli Tristan. Sun koiraskin häpee sua. Joakim von Anka oli se Baabelin vankeuteen viety juutalainen kuningas. Homo-Verlainella oli tollanen kirottujen poeettojen katalogi ennen Anteroa, josta Antti tänkin löysi. Oltuaan esisymbolisti siitä tuli esisubrealisti.
ellauri145.html on line 729: Corbière´s only published verse in his lifetime appeared in Les amours jaunes, 1873, a volume that went almost unnoticed until Paul Verlaine included him in his gallery of poètes maudits (accursed poets). Thereafter Verlaine´s recommendation was enough to establish him as one of the masters acknowledged by the Symbolists, and he was subsequently rediscovered and treated as a predecessor by the surrealists.
ellauri145.html on line 908: Et d´abord... de ton moindre geste, Mut ensin... sun pienestäkin eleestä,
ellauri145.html on line 958: Comme un misérable chrétien, Kuin kurja kristinuskoinen,
ellauri145.html on line 1047: Sotte habitude, oui, sur mon âme, Ruma tapa kyllä, kautta sieluni,
ellauri145.html on line 1086: Ulsterin poka väittää että Rimbaud rienatessaankin pysyy izelleen uskonnollisena. Distancing himself in an at times sacrilegious or blasphemous way from conventional western attachment to the Bible and to the figure of Christ as saviour, Rimbaud nevertheless proceeds to create for himself a radically different spiritual alternative. No voihan se niinnii olla, musta tossa loppupäässä vois olla jotain homostelua. Noi 2 ekaa naista on varmaan sen kuolleet siskot Vitalie (17v) ja Victorine (4kk). Toi Bau on varmaan joku niiden keskinäinen sana. Isabellesta se ei rukoile, koska se on elossa. Ellei se sitten oo toi Lulu, mutta epäilen. Olisko to Madame *** sit tän rimpulan tiukka äitykkä? - Mut no hei! Ulsterin poka on tullut samaan johtopäätöxeen kuin mä että tässä runon lopussa on kuin onkin homostelua! Spunk tarkoittaa kuin tarkoittaakin runkkua! Se oli Rimbaudilla pahe ainainen, esim seuraavassa runossa on sama idea:
ellauri145.html on line 1094: Aux dents, sous l’air gonflé d’impalpables voilures. hampaissa, keskellä kouriintuntumattomia pilviä
ellauri145.html on line 1112: La Maison Gambier est une fabrique de pipes en terre, située à Givet, fondée à la fin du XVIII e siècle et fermée dans la première moitié du XX e siècle.. Elle se disait la plus importante fabrique de pipe du monde. Elle l´a été sans doute quelques décennies pour la fabrication de pipes en terre, avant de subir les imitations de ses modèles, puis la concurrence de la pipe en...
ellauri145.html on line 1115: Vitalie, née le 15 juin 1858 à Charleville, est la fille de Marie Catherine Vitalie Cuif et de Frédéric Rimbaud. Ce dernier quitte le domicile conjugal en 1860, laissant son épouse avec quatre enfants en bas âge. En effet, Frédéric a sept ans, Arthur six, Vitalie deux et Isabelle, huit mois.
ellauri145.html on line 1126: Alphonse Allais, né le 20 octobre 1854 à Honfleur et mort le 28 octobre 1905 à Paris, est un journaliste, écrivain et humoriste français. Célèbre à la Belle Époque, reconnu pour sa plume acerbe et son humour absurde, il est notamment renommé pour ses calembours et ses vers holorimes. Il est parfois mais pas souvent considéré comme l´un des plus grands conteurs de langue française.
ellauri145.html on line 1132: Pour subsister, Alphonse Allais s´essaye d´abord à la photographie, sur les traces de son ami Charles Cros, mais ne connaît pas le succès. Il décide alors de s´essayer au métier de journaliste, publiant des chroniques loufoques dans diverses revues parisiennes. Avec ses amis du Quartier latin, il fait aussi partie de plusieurs groupes fantaisistes comme « les Fumistes, « les Hydropathes » ou « les Hirsutes ».
ellauri145.html on line 1134: En 1881, après avoir terminé sans succès ses études de pharmacie, il devient collaborateur du journal Le Chat noir, dans lequel il signe pour la première fois en 1883. C´est grâce à ses écrits humoristiques et à ses nouvelles, écrites au jour le jour, qu´il connaît le succès. Il collabore à l´hebdomadaire Le Chat Noir à partir du numéro 4, daté du 4 février 1882, (Feu de paille). En 1885, il fréquente le café-restaurant Au Tambourin au 62, boulevard de Clichy.
ellauri145.html on line 1164: Brisset became stationmaster at the railway station of Angers, and later of L´Aigle. After publishing another book on the French language, he undertook his major philosophical work, in which contended that humans were descended from frogs. Brisset supported his contention by comparing the French and frog languages (such as "logement" = dwelling, comes from "l'eau" = water). He was serious about his "morosophy", and authored a number of books and pamphlets put forth his indisputable substantiations, which he had printed and distributed at his own expense.
ellauri146.html on line 41: Näitä säkeitä luki Grabben pirulainen kun sitä alkoi vastustamattomasti nukuttaa. Kein Wunder.
ellauri146.html on line 46: abbe Christian">Christian Dietrich Grabbe (* 11. Dezember 1801 in Detmold; † 12. September 1836 ebenda) war ein deutscher Dramatiker des Vormärz. Der Begriff Vormärz bezeichnet die Epoche der deutschen Geschichte zwischen der Julirevolution von 1830 und der Märzrevolution von 1848. Einige Historiker fassen die Epoche etwas weiter und lassen sie bereits mit dem Wiener Kongress von 1815 beginnen. Geographisch beschränkt sich der Begriff auf die Staaten des auf dem Kongress gegründeten Deutschen Bundes.
ellauri146.html on line 48: Grabbe kam als Sohn eines Zuchthausaufsehers zur Welt. Schon als Gymnasiast in Detmold unternahm er mit 16 Jahren erste Versuche als Dramatiker. Ein Stipendium der Landesfürstin ermöglichte ihm ab 1820 ein Jura-Studium in Leipzig, das er 1822 in Berlin fortsetzte. In Berlin lernte er Heinrich Heine kennen. Nach dem Abschluss des Studiums 1823 bemühte er sich vergeblich, eine Stellung an einem deutschen Theater als Schauspieler oder Regisseur zu bekommen. Er kehrte nach Detmold zurück und legte im folgenden Jahr sein Juristisches Staatsexamen ab.
ellauri146.html on line 50: Auch die Versuche, in Detmold eine Stellung als Jurist zu finden, waren zunächst erfolglos, erst 1826 übernahm er die unbezahlte Vertretung eines erkrankten Auditeurs, dessen besoldeter Nachfolger er 1828 wurde. 1829 erfolgte in Detmold mit Don seinen Freunden Heinrich Heine, Ludwig Tieck, Don Juan und Faust die einzige Aufführung eines seiner Dramen zu Lebzeiten. Ab 1831 verschlechterte sich der Gesundheitszustand Grabbes zusehends, die Folgen seines Alkoholismus wurden sichtbar (eine für Grabbes Alkoholkonsum charakteristische Episode aus dem Herbst 1828 wird von Georg Fein geschildert). Eine Verlobung mit Henriette Meyer wurde von dieser gelöst, als sich Grabbe wieder Louise Christiane Clostermeier zuwandte, die ihn bereits einmal abgewiesen hatte. Grabbe oli aika lailla persujen ex-puheenjohtajan näköinen.
ellauri146.html on line 52: 1833 heiratete er die 10 Jahre ältere Louise Christiane Clostermeier, aber die Ehe erwies sich schnell als unglücklich. 1834 gab er sein Amt auf. Er reiste über Frankfurt am Main, wo er sich mit seinem Verleger überwarf, nach Düsseldorf. Dort hatte er sein Wohnhaus auf der Bolkerstraße 6. Der heutige Nachkriegsbau in der Ritterstraße 21 zeigt eine Steintafel, die auf seinen damaligen Aufenthalt hinweist: „In diesem Hause Litt und Stritt der Dichter Chr. Dietr. Grabbe 1834 bis 1836“. Dort arbeitete er mit Karl Immermann, den er 1831 kennengelernt hatte, an dem von diesem erneuerten Stadttheater. Doch auch diese Zusammenarbeit dauerte wegen der Depressivität und der Alkoholexzesse Grabbes nicht lange. 1836 kehrte er noch einmal nach Detmold zurück; seine Frau reichte die Scheidung ein. Noch im selben Jahr starb Grabbe in seiner Geburtsstadt an Rückenmarksschwindsucht, totalement épuisé par l'alcoolisme, aupres sa femme, le seul être qui soit resté disposé à l'accueillir. LOL.
ellauri146.html on line 56: Christian Dietrich Grabbe
ellauri146.html on line 59: SCHULMEISTER (sitzt am Tische und schenkt aus einer großen Flasche sich ein Glas nach dem andren ein). Utile cum dulci, Schnaps mit Zucker! – Es wird heute ein saurer Tag, – ich muß den Bauerjungen die erste Deklination beibringen. Ein Bauerjunge und die erste Deklination! Das kommt mir vor als wenn ein Rabe ein rein Hemd anziehen wollte! (Er blickt durch das Fenster.) Alle Wetter, da kommt der schiefbeinige Tobies mit seinem einfältigen Schlingel! Schwerenot, wo verstecke ich meinen Schnaps? – geschwind, geschwind, ich will ihn in meinen Bauch verbergen! (Er säuft die Bouteille mit einer entsetzlichen Schnelligkeit aus.) Ah, das war ein Schluck, dessen sich selbst Pestalozzi nicht hätte zu schämen brauchen! Die leere Flasche zum Fenster hinaus!
ellauri146.html on line 63: TEUFEL. Und morgen erwarte ich Sie bei dem Waldhäuschen zu Lopsbrunn; da machen Sie sich die Serviette wieder ab und nehmen die Baronin in die Arme.
ellauri146.html on line 65: FREIHERR. Hohoho! Dazu werde ich freilich keiner Serviette bedürfen! (Er geht ab.)
ellauri146.html on line 75: RATTENGIFT (sitzt an einem Tische und will dichten). Ach, die Gedanken! Reime sind da, aber die Gedanken, die Gedanken! Da sitze ich, trinke Kaffee, kaue Federn, schreibe hin, streiche aus, und kann keinen Gedanken finden, keinen Gedanken! – Ha, wie ergreife ichs nun? Halt, halt! was geht mir da für eine Idee auf? – Herrlich! göttlich! eben über den Gedanken, daß ich keinen Gedanken finden kann, will ich ein Sonett machen, und wahrhaftig dieser Gedanke über die Gedankenlosigkeit, ist der genialste Gedanke, der mir nur einfallen konnte! Ich mache gleichsam eben darüber, daß ich nicht zu dichten vermag, ein Gedicht! Wie pikant! wie originell! (Er läuft schnell vor den Spiegel.) Auf Ehre, ich sehe doch recht genial aus! (Er setzt sich an einen Tisch.) Nun will ich anfangen! (Er schreibt.)
ellauri146.html on line 88: (Er liest diese zwei Zeilen noch einmal laut über und schnalzt mit der Zunge, als ob sie ihm gut schmeckten.) Nein, nein! So eine Metapher gibt es noch gar nicht! Ich erschrecke vor meiner eignen poetischen Kraft! (Behaglich eine Tasse Kaffee schlürfend.) Das Pferd eine Löwenfeder! Und nun das Beiwort »schnell«! Wie treffend! Welche Feder möchte auch wohl schneller sein als das Pferd? – Auch die Worte »eh der Morgen grauet!« wie echt homerisch! Sie passen zwar durchaus nicht hieher, aber sie machen das Bild selbstständig, machen es zu einem Epos im kleinen! – O, ich muß noch einmal vor den Spiegel laufen! (Sich darin betrachtend.) Bei Gott, ein höchst geniales Gesicht! Zwar ist die Nase etwas kolossal, doch das gehört dazu! Ex ungue leonem, an der Nase das Genie!
ellauri146.html on line 96: TEUFEL. So will ich Ihnen denn sagen, daß dieser Inbegriff des Alls, den Sie mit dem Namen Welt beehren, weiter nichts ist, als ein mittelmäßiges Lustspiel, welches ein unbärtiger, gelbschnabeliger Engel, der in der ordentlichen, dem Menschen unbegreiflichen Welt lebt, und wenn ich nicht irre, noch in Prima sitzt, während seiner Schulferien zusammengeschmiert hat. Das Exemplar, in dem wir uns befinden, steht, glaube ich, in der Leihbibliothek zu X, und eben jetzt wird es von einer hübschen Dame gelesen, welche den Verfasser kennt und ihm heute abend, d. h. über sechs Trillionen Jahre, beim Teetische ihr Urteil darüber mitteilen will.
ellauri146.html on line 104: TEUFEL. Einen Mörder lachen wir so lange aus, bis er selber mitlacht, daß er sich die Mühe nahm, einen Menschen umzubringen. Die härtste Strafe eines Verdammten aber besteht darin, daß er die Abendzeitung und den Freimütigen lesen muß und sie nicht anspucken darf.
ellauri146.html on line 114: Der Teufel selbst aber giebt drollige Auskunft über die Beschäftigung der großen Dichter in der Hölle. Shakespeare schreibt Erläuterungen zu Franz Horn, Dante hat den Ernst Schulze zum Fenster hinausgeschmissen, Schiller seufzt über den Freiherrn von Auffenberg. Der Schulmeister loci studiert die neue Litteratur an den Druckproben, in welche der Krämer des Ortes seine Heringe einwickelt. Da erhalte ich Gedichte von August Kuhn, Erzählungen von Krug von Nidda, Maultrommel- oder Lyratöne von Theodor Hell, Trauerspiele von einem gewissen Herrn von Houwald, lauter Damenschriftsteller, und gegen den Schluß hin ergänzt er die mit den faulen Heringen einlaufende Litteraturlieferung mit den Erzählungen von van der Velde und den sämtlichen Werken der ertrunkenen Luise Brachmann.
ellauri146.html on line 116: Am schlechtesten ergeht es Houwald, dessen lederne Camilla grausam verspottet wird. Am Schluß guckt nach der Art und Weise der Phantasuskomödien auch der Dichter Grabbe selbst in seine Dichtung hinein; er schimpft auf alle Schriftsteller und taugt selber nichts, hat verrenkte Beine, schielende Augen und ein fades Affengesicht; doch diese Karikatur ist nur ein Vexierbild.
ellauri146.html on line 118: Wie er sich selbst zu dieser seichten Belletristik stellt, darüber läßt er uns nicht im Unklaren. Herr Mollfels, eine der Hauptpersonen des Stückes giebt einem Schriftsteller Rattengift gute Lehren. »Sie müssen beileibe alles hinlänglich weich kneten, denn das Weiche gefällt und wenn es auch nur nasser Dreck wäre. Vorzüglich aber müssen Sie stets den Geschmack der Damen im Auge behalten, denn diese, welche noch niemals von einem wahren Dichter als berufene Richterinnen anerkannt sind, gelten jetzt im Reiche der Kunst als oberste Appellationsinstanz; ob man sie wegen ihrer kränklichen Nerven oder wegen ihrer Geschicklichkeit im Charpiezupfen dazu erwählt hat, ist eine unentschiedene Frage. Desto entschiedener ist es, Herr Rattengift, daß man Sie, wenn Sie Gewalt genug besitzen, eine dieser Regeln zu verachten, als einen blindlaufenden, verrückten, rohen Phantasten verschreit, der Schönheiten und Erbärmlichkeiten mild nebeneinanderkleckst. Ständen Homer oder Shakespeare erst jetzt mit ihren Werken auf, so wären Beurteilungen zu erwarten, in denen die Iliade ein unsinniges Gemengsel und der Lear [ganz berechtigt, vgl. Album 198] ein bombastischer Saustall genannt würde; ja manche Recensenten geben vielleicht dem Homer einen wohlgemeinten Fingerzeig, sich nach »der bezauberten Rose« emporzubilden, oder gebieten dem Shakespeare, fleißig in den Romanen der Helmine von Chezy und der Fanny Tarnow zu studieren, um daraus Menschenkenntnis zu lernen.«
ellauri146.html on line 120: Grabbe stellt sich natürlich an die Seite eines solchen neuerstandenen Homer und Shakespeare und an einer andern Stelle, wo er ein keimendes Genie verkündet, liest man wenigstens den stillen Herzenswunsch heraus, er selbst möchte dies Genie sein: »Judenjungen,« sagt der Baron, »deren Bildung im Schweinefleischessen besteht, spreizen sich auf den kritischen Richterstühlen und erheben nicht nur Armseligkeitskrämer zu den Sternen, sondern injurieren sogar ehrenwerte Männer in ihren Lobsprüchen; Reimschmiede, die so dumm sind, daß jedesmal, wenn ein Blatt von ihnen ins Publikum kommt, die Esel im Preise aufschlagen, heißen ausgezeichnete Dichter. Schauspieler, die so langweilig sind, daß natürlich alles vor Freude klatscht, wenn sie endlich einmal abgehen, heißen denkende Künstler; Vetteln, deren Stimme so scharf ist, daß man ein Stück Brot damit abschneiden könnte, tituliert man echt dramatisch Sängerinnen. – O stände doch endlich ein gewaltiger Genius auf, der, mit göttlicher Stärke von Haupt zu Fuß gepanzert, sich des deutschen Parnasses annähme und das Gesindel in die Sümpfe zurücktreibe, aus welchen es hervorgekrochen ist.«
ellauri146.html on line 124: Rudolf von Gottschall (1823–1909) oli saksalainen kirjailija, aikansa Saksan monipuolisimpia. Gottschall oli lyyrikko (Neue Gedichte), eepikko (Carlo Zeno, Maja), hän kirjoitti romaaneja (Im Banne des schwarzen Adlers) ja erityisesti näytelmiä: hänen merkittäviä murhenäytelmiään ovat Mazeppa, Der Nabob, Katharina Howard, König Karl XII, Herzog Bernhard von Weimar ja Amy Robsart. Hän kirjoitti myös komedioita, kuten Fix und Fox, Die Diplomaten, Der Spion von Rheinsberg. Mit einer Doktorarbeit über die römischen Strafen bei Ehebruch wurde er 1846 in Königsberg promoviert. De adulterii poenis iure romano constitutis. Gottschalls fortschrittliches Schaffen war zu seinen Lebzeiten geachtet, seine Dramen wurden gern gespielt. Seine Werke zeichneten sich vor allem durch unabhängige Urteilskraft, aber auch durch zeitbezogene Kritik aus, was mit dazu beigetragen hat, dass er nach seinem Tode schnell in Vergessenheit geriet. Lisäksi hän oli kirjallisuushistorioitsija ja esteetikko. Kirjallisuudentutkijana hän julkaisi teoksen Poetik. Vittuako se selitti tossa suorasanaisesti mitä Grabbe kertoo ize paljon hauskemmin? Taitaa olla kuivuri. Saima Harmaja on suomentanut Gottschallin runon "Ken nokkivi ikkunaa? Lupsa!", jonka on säveltänyt Kari Haapala.
ellauri146.html on line 146: Gottschalls fortschrittliches Schaffen war zu seinen Lebzeiten geachtet, seine Dramen wurden gern gespielt. Seine Werke zeichneten sich vor allem durch unabhängige Urteilskraft, aber auch durch zeitbezogene Kritik aus, was mit dazu beigetragen hat, dass er nach seinem Tode schnell in Vergessenheit geriet.
ellauri146.html on line 154: RATTENGIFT. Ich Glücklicher! ich Überglücklicher! ich will auf den Dachgiebel klettern! Calderon liest meine Gedichte! Calderon läßt mich grüßen! Ich esse vor Freuden ein Talglicht! Grüßen Sie den Herrn de la Barca doch tausendmal wieder, – ich wäre sein rasendster Verehrer, ich wollte mit der Liddy das Waldhäuschen besuchen, und wenn ich ihr die Beine abschlagen sollte, – ich –
ellauri146.html on line 156: TEUFEL. Genug! Ich habe nicht länger Zeit! – Wenn Sie meiner einstmals bedürfen sollten, so wissen Sie, daß ich in der Hölle wohne. Hier von dem Dorfe ist dieselbe etwas weit weg; wenn Sie aber extra schnell dahin gelangen wollen, so müssen Sie nach Berlin reisen und dort hinter die Königsmauer, oder nach Dresden und dort in die Fischer-, oder nach Leipzig und dort in die Preußer-Gasse, oder nach Paris und dort ins Palais Royal gehen; von allen diesen Orten ist der Tartarus nur fünf Minuten entlegen, und Sie werden noch dazu auf ausgezeichnet guten, vielfältig ausgebesserten Chausseen dahin reiten können. – Doch, es wird bald Abend! Schlafen Sie mittelmäßig! (Er will sich entfernen.)
ellauri146.html on line 164: TEUFEL. Schlafen Sie mittelmäßig! (Geht ab.)
ellauri146.html on line 166: MOLLFELS. Soll ich ihnen was vorschlagen? Dichten Sie künftig nichts als Trauerspiele! Wenn Sie denselben nur die gehörige Mittelmäßigkeit verleihen, so ist es unmöglich, daß Sie nicht den rauschendsten Applaus einernteten! Sie müssen insbesondere den Plan der Stücke hübsch winzig und flach gestalten, sonst möchte ihn nicht jeder kurzsichtige Schafskopf überblicken können, – Sie müssen dem Verstande und dem Forschungsgeiste der Leser nicht das geringste zumuten und wenn durch ein Unglück eine hervorstechende Szene mit unterlaufen sollte, sorgfältig hinterdrein bemerken, was sie abzwecke und in welcher Beziehung auf das Ganze sie zu nehmen sei, – Sie müssen beileibe alles hinlänglich weich kneten, denn das Weiche gefällt, und wenn es auch nur nasser Dreck wäre, – vorzüglich aber müssen Sie stets den Geschmack der Damen im Auge behalten, denn diese, welche noch niemals von einem wahren Dichter als berufene Richterinnen anerkannt sind, gelten jetzt im Reiche der Kunst als oberste Appellationsinstanz; ob man sie entweder wegen ihrer kränklichen Nerven oder wegen ihrer Geschicklichkeit im Scharpiezupfen dazu erwählt hat, ist eine unentschiedene Frage. Desto entschiedener ist es, Herr Rattengift, daß man Sie, wenn Sie Gewalt genug besitzen, um diese Regeln zu verachten, als einen blindlaufenden, verrückten, rohen Phantasten verschreit, der Schönheiten und Erbärmlichkeiten wild nebeneinanderkleckst. Ständen Homer oder Shakspeare erst jetzt mit ihren Werken auf, so wären Beurteilungen zu erwarten, in denen die Iliade ein unsinniges Gemengsel und der Lear ein bombastischer Saustall genannt würde; ja, manche Rezensenten gäben vielleicht dem Homer einen wohlgemeinten Fingerzeig, sich nach der Bezauberten Rose emporzubilden, oder geböten dem Shakspeare, fleißig in den Romanen der Helmina von Chezy oder der Fanny Tarnow zu studieren, um daraus Menschenkenntnis zu lernen.
ellauri146.html on line 168: Liddy. Der Mann Mollfels könnte einem Mädchen mehr gefallen, als wie er selber denkt. Selkeestikin Mollfels on 1 Grabben alter egoista. Ruma kuin perse ruvella ja viinamäen miehiä.
ellauri146.html on line 176: LE MAITRE D'ÉCOLE, assis à la fenêtre. Le Diable l'emporte. Le drôle nous arrive si tard dans la nuit pour nous aider à avaler le punch. C'est le maudit auteur, ou, comme on devrait proprement le nommer, le minuscule auteur, l'auteur de la pièce. Il est bête comme un sabot de vache, bave sur tous les écrivains et n'est bon lui-même à rien, a une jambe de travers, des yeux louches et une insipide face de singe. Fermez-lui la porte au nez, Monsieur le Baron, fermez-lui la porte.
ellauri146.html on line 178: L'AUTEUR, dehors derrière la porte. O! Maudit Maître d'école! Immesurable sac à mensonges!
ellauri146.html on line 204: 3. Das erhabene und komische Lied.
ellauri146.html on line 220: ...Da lernte Grabbe Ludwig Robert kennen, den Bruder der schönen, von Heine gefeierten Schwester, einen der geistvollsten Epigonen der Romantik; aber auch Heinrich Heine selbst, der seine Tragödien Almansor und Ratcliff gerade damals erscheinen ließ und von dem einer der ironischen Freunde berichtet, mit welchem Selbstgefallen seine ungefällige Gestalt damals unter den Linden vor Dümmlers Buchladen »vorbei peripatetisierte,« mit Armensünderwänglein, über welche plötzliche Glut sich ergoß, sobald er sein Werk zum Fenster herausgucken sah. Heines Eigentümlichkeit als Mensch und Dichter hatte für Grabbe viel Sympathisches; er berührte eine verwandte Ader in ihm und blieb gewiß auf die Ausbildung eines, dem idealen Schwung nachspottenden Cynismus, der überall bei Grabbe hervortritt, nicht ohne Einfluß. Damals konnte Heine nicht ahnen, als er den Meister eines phantastischen Humors, den Serapionsbruder Amadeus Hoffmann, zu Grabe tragen sah, daß dasselbe schmerzliche Leiden, welches diese gnomenartige Persönlichkeit hinweggerafft hatte, auch ihn einst an ein langjähriges Krankenlager fesseln werde.
ellauri146.html on line 251: Ich hab' Mein' Sach' auf Nichts gestellt
ellauri146.html on line 266: Stirner kuoli hyönteisen pureman aiheuttamaan tulehdukseen vuonna 1856. Kerrotaan, että Bruno Bauer oli ainoa nuorhegeliläinen, joka oli läsnä hänen hautajaisissaan. Mir geht's nichts über mich! Ich hab mein Sach auf Nichts gestellt! Istun tyhjän päällä! (Der Einzige und sein Eigenthum)
ellauri146.html on line 275: Messias-eepoxin aiheena oli lunastus. Se oli niin pitkästyttävä että Grabben pirukin käytti sitä unilääkkeenä. Klopstockia kehuttiin muttei sitä juuri luettu. TLDR.
ellauri146.html on line 292: Klopstocks Epos gestaltet In 20 Gesängen und nahezu 20.000 Versen die Passionsgeschichte Jesu und dessen Auferstehung nach dem Matthäusevangelium, Kap. 26–28 (bzw. dem Markusevangelium Kap. 14 und dem Lukasevangelium Kap. 22), beginnend mit seinem Gebiet auf dem Ölberg. Die Ereignisse des in wenigen Kapiteln auf Jesus konzentrierten Fabel-Kerns erweitert der Autor um Parallelhandlungen (Maria, Portia, Thomas u. a.) und um mit vielen Bildern wortreich ausgemalte transzendentale Szenen nach Motiven aus dem Alten und dem Neuen Testament sowie der Apokalypse.
ellauri146.html on line 294: Die Personen werden begleitet von Engeln, die einen komischen Krieg gegen die Dämonen des Höllenreichs austragen. Die ersten beiden Gesänge stellen die Lager in ihrer Polarität vor: Im ersten beschreibt der Autor Gabriels Reise durch das Weltall zu dem von Erzengeln gebildeten Hofstaat Jehovas.
ellauri146.html on line 298: Der Autor setzt beim Auftritt bzw. der Erwähnung vieler Personen und bei Bezügen auf ihre Lebensgeschichten die Kenntnis des Alten und Neuen Testaments voraus. Bei den von ihm erdichteten surrealen Szenen beruft er sich auf Mitteilungen seiner Muse Sionitin, der Seherin Gottes. Oft wird das Geschehen aus beiden Quellen gespiegelt, indirekt beschrieben, so erlebt der Leser die Jungen Jesu anfangs mit den Augen ihrer Schutzengel, die mit dem Engelboten über sie sprechen, oder in der Beobachtung einer anderen Person, z. B. Petrus Verleugnung aus der Perspektive Portias (6. Gesang). Eingearbeitet in solche Gespräche sind Informationen beispielsweise über Jesus Lebensgeschichte und über die Charaktere der Retterjugend (3. Gesang), aber auch frei erfundene Marzipanfiguren. Wie in einem großen Mysterienspiel betreten immer wieder die Seelen alttestamentlicher LakrizFiguren, z. B. der Urväter und Urmütter, der Propheten, der Könige, aber auch der zum Zeitpunkt der Kreuzigung noch ungeborenen zukünftigen Christen die Szenerie.
ellauri146.html on line 317: Zwölfter Gesang: Grablegung
ellauri146.html on line 321: Vierzehnter Gesang: Das leere Grab und Erscheinungen Jesus in anderen Serien
ellauri146.html on line 365: Eloa comes from the throne of God, and proclaims that now the Redeemer is led to death, on which the angels of the earth form a circle round Mount Calvary, also nam'd Golgotha. Then, having consecrated that hill, he worships the Messiah. Gabriel conducts the souls of the fathers from the sun to the Mount for olives, and Adam addresses the earth. Satan and Adramelech, hovering in triumph, are put to flight by Eloa. Jesus is nail'd to the cross. The thoughts of Adam. The conversion of one of the malefactors. Uriel places a planet before the sun, and then conducts to the earth the souls of all the future generations of mankind. Eve, seeing them coming, addresses them. Eloa ascends to Heaven. Eve is affected at seeing Mary. Two angels of death fly round the cross. Eve addresses the Saviour, and the souls of the children yet unborn. Claptrap does a lot of addressing in the epos. Hope the letters reach the sender, unlike Elvis's:
ellauri146.html on line 404: We tend not to focus on this view of Eloa as a myth of the redeeming feminine for several reasons. First, the central portion of the poem is devoted to Satan's seduction of Eloa, an activity which, for most of us, is anything but celestial. Perhaps this explains Stendhal's sarcastic description of Eloa in the Courrier anglais of 1 December 1824: "Tex-Willer-larme, devenue ange femelle, et séduite par le diable lui-même" (the ex-tear, turned into a female angel, and seduced by the devil himself). Flottes and Bonnefoy insist that the very fine psychological analysis of the seduction makes us see human protagonists in an angelic decor, which weakens any metaphysical meaning Vigny might attach to his poem. Germain, who had the benefit of Hunt's masterly work, The Epic in Ninteenth Century France (1941), states flatly that the drama of Eloa is not metaphysical but moral. Bénichou, however, does remark in Le Sacre de l'écrivain 1750-1830 (1973) that the creation of Eloa corresponds to the theological promotion of the feminine as an agent of redemption prominent in the religious sects of the Romantic period. I am sure Satan was greatly consoled by Eloa, if that's any consolation.
ellauri146.html on line 406: The second reason we tend not to see Eloa in this light is the emphasis scholars have placed on the Romantic rehabilitation of Satan. We have not had adequate corresponding emphasis on the concomitant rehabilitation of women. Kyllä kai. Eloa löytyy albumista 405.
ellauri146.html on line 416: Vignyn suurin teatterimenestys oli kuitenkin vasta Chatterton (esitetty 1835). Se heijastelee romantiikkaa ja erityisesti Vignyn käsitystä runoilijasta marttyyrinä, jota ei ymmärretä. Se oli valtava menestys ja aiheutti itsemurha-aallon, kuten Werther aikanaan. Aihe oli peräisin Vignyn vähän aiemmin julkaisemasta, Laurence Sternen ja Denis Diderot’n esikuvan mukaan kirjoittamasta, katkeruuden leimaamasta Consultations du docteur Noir: Stello ou les dìables bleus (1832). Siinä vaiheessa Vignyn maine varjosti Hugoa, joka vasta vähitellen sai mainetta, mutta tilanne muuttui pian Hugon eduxi, kun Vignyn kirjoitustyö näytti yhtäkkiä lakkaavan.
ellauri146.html on line 430: Du sable et des lions ? — La nuit n’a pas calmé Hiekan ja leijonien sekaan? Yö ei viilentänyt
ellauri146.html on line 470: Sa mère l’en abreuve alors qu’il vient au jour, Sen äiti aloittaa sen jo vauvana,
ellauri146.html on line 484: Et contre son semblable et contre la nature Luonnon määräämää vastustajaa vastaan
ellauri146.html on line 525: Écrase, en l’absolvant, l’être faible et menteur. Ihan murskaa tollasen pikku valhepussin.
ellauri146.html on line 585: Vasco Núñez de Balboa (syntyi noin 1475 Jerez de los Caballeros tai Badajoz, Kastilia – 21. tammikuuta 1519 Acla, lähellä Dariéniaa, Panama) oli espanjalainen valloittaja ja tutkimusmatkailija. Balboa perusti Dariénin siirtokunnan Panamaan ja johti ensimmäistä eurooppalaisten retkikuntaa, joka näki Tyynenmeren Amerikasta.
ellauri146.html on line 588: Balboa purjehti vuonna 1501 Rodrigo de Bastidasin ja Juan de la Cosan retkikunnassa Väli-Amerikkaan. Bastidasilla oli lupa tuoda Espanjan kuninkaalle matkaltaan aarteita, joista hän sai myös osan itselleen. Matkan aikana retkikunta näki Urabánin lahden nykyisessä Kolumbiassa ja intiaanikyliä Dariénissa (nykyisessä Panamassa).
ellauri146.html on line 592: Hispaniolassa Balboa ryhtyi maanviljelijäksi, mutta velkaantui yhdeksän vuoden aikana. Hänen oli pakko paeta velkojiaan. Balboa piiloutui tynnyriin San Sebastiánissa Urabánin lahdella purjehtivaan laivaan. Laivan kapteeni Martín Fernández de Encison aikomus oli heittää Balboa laidan yli, mutta hän luopui ajatuksesta, kun miehistö uhkasi kapinalla.
ellauri146.html on line 629: Tämmöinen fiilis on ollut varmaan yhdellä jos toisella wannabee kirjailijanerolla, esim. juopolla Poella ja yhtä deekulla lykantroopilla. Onnellisuuden peltiä ei niillä ollut raottaa sen vertaa kuin Jöns Carlsonilla. Ranskixet dekadentit oli Poelle vähän kateellisia, kuin hullu Inka Andeilla nelikulmaisia munia ezivälle Roope Ankalle. Paul Valery sanoi eze on etrange eikä vaan bizarre. Mallarme sanoi eze on piru jalaxilla, traagillinen koketti. Apollinaire herkesi runollisexi:
ellauri146.html on line 634: Devil in The Belfry was a quiz on the Dutch born presidential candidate Martin Van Buren, koala looking founder of the Democratic Party and abolitionist.
ellauri146.html on line 636: The Lionizing piece is obviously a quiz on N. P. Willis, and is also a parody on a story by Bulwer. Willis went abroad in 1831, and sent home to the New-York Mirror a series of newsletters, known when collected in book form as Pencillings by the Way. He got into a duel, happily bloodless, with the novelist Captain Marryat. More important to him was the friendship of Lady Blessington. That once world-renowned widow wrote books and edited annuals, to one of which even Tennyson contributed. Now she is remembered chiefly for her salons in London. Believing that some ladies, disapproving of her supposed liaison with Count D’Orsay, would not come to her parties, she invited gentlemen only. Through her Willis met most of the English literati.
ellauri146.html on line 638: Woodberry (Edgar Allan Poe, 1885, p. 85, and Life, I, 130) pointed out a leading source of part of Poe's story in Bulwer's “Too Handsome for Anything,” one of the “other pieces” in Bulwer's book, Conversations with an Ambitious Student in Ill Health, with Other Pieces (New York: J. & J. Harper, 1832), pp. 189ff. There is a good deal of humorous literature about noses.
ellauri146.html on line 640: Poe commented on the general meaning of his story several times. In one unsigned review of the number of the Southern Literary Messenger that contained it he said, “Lionizing ... is an admirable piece of burlesque which displays much reading, a lively humor, and an ability to afford amusement or instruction”; and in another puff of smoke he remarked, “It is an extravaganza ... and gives evidence of high powers of fancy and humor.”‡ To J. P. Kennedy he wrote on February 11, 1836 that it was a satire “properly speaking [page 172:] — at least so meant —... of the rage for Lions and the facility of becoming one.”
ellauri146.html on line 644: Edgar Allan Poe vigorously denounced the Jeffersonian ideal of democracy. He had no sympathy with abstract political notions such as those which had produced liberal republican theory in America and elsewhere. Like Edmund Burke, Poe was highly suspicious of the “well-constructed Republic.”
ellauri146.html on line 648: But it is dangerous to attempt to separate any historical figure from his setting. No individual can ever be understood fully until the subtle influences of his formal education, his reading, his associates, and his time and country (with his heredity) are traced and synthesized. Too much has been said, perhaps, about Poe’s “detachment” from his environment and too little about his background—his heritage from Europe and the influences of his early life in Virginia. Elizabeth Arnold, Poe’s mother, was born in England in 1787 and was brought to this country when she was a girl of nine. “In speaking of my mother,” Poe wrote years later to Beverley Tucker of Virginia, “you have touched a string to which my heart fully responds.” Judging from his spirited defense of Elizabeth Poe, it appears that Poe never became unmindful of his immediate English origins on the maternal side.
ellauri146.html on line 650: Poe’s ancestry on his father’s side was Scotch-Irish and has been traced through County Cavon to Ayrshire, Scotland. The fact that Poe’s Presbyterian Scottish ancestors dwelled for a time in the north of Ireland has caused even so good a scholar as Arthur Hobson Quinn to engage in surprising speculation about an “Irish strain” in Poe and about a “Celtic” trait of perverseness which he had “discovered” in the Poe family.
ellauri146.html on line 654: Poe, unlike other great American writers of his time, spent a considerable portion of his childhood in Britain. In 1815, John Allan set out for England, accompanied by his wife, Frances Allan; his sister-in-law, “Aunt Nancy” Valentine; and his six-year-old foster son, Edgar Poe. For a time Edgar attended the small London school of Miss Dubourg (a name which subsequently was to appear in “The Murders in the Rue Morgue”) and later, for a period of three years from 1817 to 1820, was sent to a better school, the Manor House at Stoke Newington near London. Here Poe, in addition to being affected profoundly by the atmosphere of England, studied French, Latin, history and literature. The Manor House School, with its “Dr.” Bransby, Poe later was to transplant bodily to the semi-autobiographical tale “William Wilson” (1840).
ellauri146.html on line 658: Poe’s foster father, John Allan, was himself born and bred in Irvine, Ayrshire, and was a member of the class of English and Scottish merchants of Richmond, Virginia-to which city he had emigrated as a youth around 1795. Scottish merchants represented a very considerable element in the commercial life of Richmond in those years, and many of them, to a considerable extent, maintained themselves aloof from the life of the city. The Scottish influences of Allan and his associates and friends could not have been lost upon Poe.
ellauri146.html on line 660: The Richmond which Poe knew was (more than Philadelphia or New York) aristocratic and English. Virginia society, Poe himself noted, had been as “absolutely aristocratical as any in Europe.” This is not to imply the existence of any chasmal gulf separating the American and British minds, respectively, in the first half of the nineteenth century; but it was in Virginia, probably, that the least divergence was to be discerned.
ellauri146.html on line 662: “I am a Virginian,” declared Poe; and “the distinguishing features of Virginian character at present-features of a marked nature—not elsewhere to be met with in America-and evidently akin to that chivalry which denoted the Cavalier—can be in no manner so well accounted for as by considering them the debris of a devoted loyalty.” Poe’s Virginia background may or may not have rendered him typically American, but it seems reasonable to think that it fostered in him a Virginian Anglo-American attitude as opposed to an Anglophobic Americanism so common at that time in New England.
ellauri146.html on line 664: When Poe was just seventeen, his name was entered in the matriculation books of the new University of Virginia. This period of ten months, between St. Valentine’s Day and Christmas, 1826, which Poe spent at the University, marks the end of his formative youth. The general direction which his genius was to follow had been fairly established.
ellauri146.html on line 668: The concern of the Pounder to advance republican ideals and republican politics among the students of the University was not notably effectual with one student at least: Poe was not receptive to Jeffersonian liberalism. But many of the impressions which Poe received at Charlottesville, both within and without the lecture rooms, must have remained with him. The young admirer of classic grandeur, we know, was impressed by the graceful Rotunda. About Poe at Virginia, Philip Alexander Bruce writes as follows:
ellauri146.html on line 670: Profound must have been the appeal to his subtle aesthetic sense even in youth as he looked at all those classic buildings on some night when the rays of a full moon had softened and blended the separate details of roof and entablature, cornice, and, pillar. It may well have been that, at such an hour and in such a spot, the most celebrated expression in the entire body of his writings was suggested to him by so extraordinary an interfusion of Nature’s beauty with the beauty of art in one of its loveliest forms.
ellauri146.html on line 672: Though fully a third of Poe’s critical reviews deal with American authors, almost two-thirds of the reviews treat British or European books. Only about half of Poe’s tales have reference to contemporary matters, and only a small number of these reflect the American scene. Three times as many of the tales have designated European settings as have American settings.
ellauri146.html on line 681: “We have no aristocracy of blood, and having therefore as a natural, and indeed as an inevitable thing, fashioned for ourselves an aristocracy of dollars, the display of wealth has here to take the place and perform the office of the heraldic display in monarchical countries. By a transition readily understood, and which might have been as readily foreseen, we have been brought to merge in simple show our notions of taste itself.”
ellauri146.html on line 683: All this, Poe added, is an “evil growing out of our republican institutions.” In “Some Words with a Mummy,” in “Mellonta Tauta” and in other tales, Poe vigorously denounced the Jeffersonian ideal of democracy. He had no sympathy with abstract political notions such as those which, after Locke, had produced liberal republican theory in America and elsewhere. Though lacking the scope and political understanding of Burke, Poe was, like Burke, highly suspicious of the “well-constructed Republic.”
ellauri146.html on line 686: started with the queerest idea conceivable, viz; that all men are born free and equal-this in the very teeth of the laws of gradation so visibly impressed upon all things both in the moral and physical universe. Every man “voted,” as they called it-that is to say, meddled with public affairs-until, at length, it was discovered that what is everybody’s business is nobody’s, and that the “Republic” (as the absurd thing was called) was without a government at all. It is related, however, that the first circumstance which disturbed, very particularly, the self-complacency of the philosophers who constructed this “Republic,” was the startling discovery that universal suffrage gave opportunity for fraudulent schemes….A little reflection upon this discovery sufficed to render evident the consequences, which were that rascality must predominate— in a word, that a republican government could never be anything but a rascally one. While the philosophers, however, were busied in blushing at their stupidity in not having foreseen these inevitable evils, and intent upon the invention of new theories, the matter was put to an abrupt issue by a fellow of the name of Mob, who took everything into his own hands and set up a despotism…. As for republicanism, no analogy could be found for it upon the face of the earth—unless we except the case of the “prairie dogs,” an exception which seems to demonstrate, if anything, that democracy is a very admirable form of government—for dogs.
ellauri146.html on line 688: In a review of 1836 Poe referred to the “bigoted lover of abstract Democracy” and appealed to Americans to divert their minds “from that perpetual and unhealthy excitement about the forms and machinery” of government to a greater care of the results of government-“the happiness of a people.”
ellauri146.html on line 696: Historia todistaa että jenkkipuolueiden kilpailussa ei oikeasti ole ollut kymysys mistään kullin orjuudesta tai vitun vapaudesta vaan valtasuhteista teollistuneen pohjoisen (liukkaiden rannikoiden) ja agraarisen etelän (ruostuneen keskilännen) välillä. Aluxi oli Jeffersonin rep-dem party joka vastusti federalisteja. Van Burenin demokraatit aloitti muka abolitionisteina, muzitten tuli riitaa Unionista, ja kenttäpuolet vaihtuivat. Sisällissodassa pohjoisvaltiot oli rebublikaanisia pyrkyreitä aaseja ja etelästä tuli konservatiivisia orjuutta peukuttavia "demokraattisia" efelantteja. Sitä mukaan kuin rebublikaanit rikastuivat laissez faire kapitalismilla niistä tuli nykyisiä konservatiiveja joita kannustaa keskilännen persulaskukkaat. Liukkaat talousliberaalit plus pahnanpohjimmaiset on nyt "vasemmistossa". Samaa paskaa ne on kaikki joka käänteessä. Hizi kyllä Marx oli niin oikeassa, aatteet on pelkkää pyllyverhoa, pintavaahtoa.
ellauri146.html on line 706: Juutalaiset on ehkä rasisteista pahimpia. Peppu, tuo äidin pikku Ville Vallaton, isoveljen Jörö-kääpiö, raivareita saava rapu joka potki seiniä ja puri täkkiä, loukkaantui kun persjalkainen shixe tyttöystävä vastas kysymyxeen juutalaisexi kääntymyxestä sinänsä järkevästi: Why would I do that? Kysy koiraltasi, jutku älähtää. Aabrahamin jälkeläiset halvexivat sikoja ja koiria.
ellauri146.html on line 731: And walked abroad in a shower of all my days. Ja talsin laajalle päivieni vihmassa.
ellauri146.html on line 766: Through the parables Läpi vertausten
ellauri146.html on line 797: As a starting point to my discussion of Thomas's "Poem in October" and Wardi's thoughtful presentation of it. Eynel is a girl, or womenfolk at least. Entä Schachar Bram? Schachar hails from Haifa University. Shachar tarkoittaa aamupuhdetta. Gender of first name Shachar : Boy 83.33%. Onx tää vallan Sakari hepreaxi? Tai paremminkin pikkuprofeetta Sakarja, sillä Johannes Kastajan isäpappa Sakari oli merkkimies vaan kristityille ja muslimeille, ei juutalaisille, ja se kirjoitetaan raamatussa Zacharias. Sakarista tuli mykkä kunnes Johannes oli syntynyt, koska Sakari ei ottanut uskoaxeen että pystyisi vielä impregnoimaan vaimonsa Elisabetin. Tää taisi tulla esille jossain monista lukemistami deutero-evankeliumeista joissa tehdään halpaa pilaa Jeesuxen nuoruusajoista.
ellauri146.html on line 799: The poet experiences childhood as a resource because it is gone, and his 'rebirth' as a poet is not a function of recapturing the truth and joy of his youth; rather, it is a function of understanding the truth of his present life, as the life of remembering things past and turning them into poetry. Thus, "the poet's journey" is not "towards restoring his childhood perception" (204) nor "in quest of his lost voice" (193), but it is his writing about such a journey that hints at and finally exposes his recognition that childhood perception is dead, but the memory of its being is still with him. The poet's "heart's truth," contrary to the child's and the grown man's apparent truth, is the acknowledgment of time.
ellauri146.html on line 801: It seems to me that however delicate and profound the relations Wardi draws, the cost is too high. Contrary to the "echo interpretation" Wardi suggests, I would argue for the poet's acknowledgment of the arrow of time, which leaves both childhood (even if it was not exhausted when he was a child), and the imaginative reunion with it now at 30, lost and unreachable.
ellauri146.html on line 858: Gauck wirbt für einen verantwortungsvollen Kapitalismus (Rede vom 15. November 2012). Man dürfe nicht der Wirtschaft nur aus Angst die Freiheit nehmen. Bei Gauck überraschte allerdings der Kostenumfang. So erhielt Gauck neun Büros im ersten Stock des Bundestagsgebäudes mit insgesamt 197 Quadratmetern. Gaucks Bürobereich wurde für 52.000 Euro umgebaut. Die Möblierung von Gaucks persönlichem Büroraum kostete 35.000 Euro. In der Frankfurter Rundschau kritisierte Katja Thorwart, dass Gauck als ein Beispiel für seine Formulierung „schwer konservativ“ den ehemaligen Vorsitzenden der CDU/CSU-Bundestagsfraktion Alfred Dregger genannt habe, der den nationalsozialistischen Angriffskrieg gegen die Sowjetunion als nicht grundsätzlich falsch eingeordnet, sich für die Freilassung inhaftierter deutscher Kriegsverbrecher eingesetzt oder den Begriff der „Befreiung“ durch die Alliierten im Zweiten Weltkrieg als „einseitig“ markiert habe.
ellauri146.html on line 866: In February 2022, in connection with a presidential address of Russian president Vladimir Putin in the midst of the Russo-Ukrainian crisis, Putin claimed that Ukraine's decommunization does not make any sense because "modern Ukraine was created by communist Russia, and specifically Lenin". Vitaly Chervonenko from the BBC noted how carefully Putin kept silent about the independent Ukrainian state formations of 1917–1920 and Kyiv's (i.e. the white generals´) war with Lenin's Bolshevik government, whose purpose was to exclude Ukraine from Bolshevik Russia.
ellauri147.html on line 75: Ale Tyynni was a poet, author, literary and theatre critic, translator and Olympian. Tyynni won the gold medal in the literature category at the 1948 Olympic Games in London. In addition to her poetry collections, she published children’s fiction and essays. With her translations she acquainted a Finnish readership with lyrics from other countries, most notably France.
ellauri147.html on line 135: joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee. It should have round the clock lighting over your abyss.
ellauri147.html on line 145: I have found strength where one does not look for it: in simple, mild, and pleasant people, without the least desire to rule—and, conversely, the desire to rule has often appeared to me a sign of inward weakness: they fear their own slave soul and shroud it in a royal cloak (in the end, they still become the slaves of their followers, their fame, etc.) The powerful natures dominate, it is a necessity, they need not lift one finger. Even if, during their lifetime, they bury themselves in a garden house! Like my sister Elizabeth för instance! Now there is a Willenmensch if ever there was one! I hardly dare to sneak to the loo for a jerk from our Gartenhaus.
ellauri147.html on line 161: Derrida is careful not to confine the will to power to human behavior, the mind, metaphysics, nor physical reality individually. It is the underlying life principle inaugurating all aspects of life and behavior, a self-preserving force. A sense of entropy and the eternal return, which are related, is always indissociable from the will to power. The eternal return of all memory initiated by the will to power is an entropic force again inherent to all life. What bladderdash.
ellauri147.html on line 177: Emily in Paris is an American-French comedy-drama streaming television series created by Barren Star, which premiered on Netflix on October 2, 2020. The series stars Lily "Mr." Collins as the eponymous Emily, an American who moves to Paris to provide an American point of view to Savior, a French marketing firm. There, she struggles to succeed in the workplace while searching for sex and experiencing a culture clash with her "boring" and small-minded Midwestern U.S. upbringing. It also stars Ashley Park, Philippine Leroy-Beaulieu, Lucas Bravo, the cast's one and only spooky sooty tarbaby coon Samuel Arnold, Camille Razat, and Bruno Gouery. Lystikästä että "boring" pitää laittaa scare quoteihin. 91% piti tästä ohjelmasta. 91% ei kazonut.
ellauri147.html on line 179: Emily in Paris follows Emily, a battery driven 20-something American from Chicago who moves to Paris for an unexpected job opportunity. She is tasked with bringing an American point of view to a venerable French marketing firm. Cultures clash as she adjusts to the challenges of life in Paris while juggling her career, new friendships and genitals.
ellauri147.html on line 197: Gabriel on snobi Carcassuxen väitöskirjan mielessä, ja Tomi dandy. No oman siviilisäätynsä säännöillä molemmat on oikeassa. Snobi on nousukas ja/tai hienostelija. Tomista kokki snobbailee kun ei ota tazkoja eikä kääri ize sätkiään, Gabista Tomi snobbailee kun on olevinaan jotain hienompaa kuin maalaiskokki. Gabi on moukka kiipijä joka luulee olevansa yhtä hyvä, Tomppa on nirppanokka hienostelija joka luulee olevansa parempi. Kumpikin taitaa olla väärässä.
ellauri147.html on line 203: Emily's boss Madeline prepares to make the transition from the Chicago based pharmaceutical marketing firm, the Gilbert Group, to a French based fashion firm, Savior, when she discovers that she is pregnant. She offers the job to Emily and she accepts, leaving her boyfriend back in Chicago. Emily moves to Paris despite the fact that she does not speak French. She moves into the 5th floor of an old apartment building without an elevator but with a wonderful Parisian view. Emily creates an Instagram account, @emilyinparis, and begins documenting her time in Paris. Emily starts her first day of work much to her new co-workers chagrin who reveal that she was only hired because of a business deal. She introduces the French to American social media strategies who seem very reluctant about her and her American methods. Emily accidentally tries to enter the wrong apartment and bangs her very attractive neighbor right at the door, Gabriel. As Emily accustoms to life in Paris she makes countless faux-pas and the firm nicknames her "la plouc" or "the hick". Emily meets Mindy Chen, a nanny originally from Shanghai, and they become fast friends. After Emily and her boyfriend attempt to have cybersex but the connection fails, she plugs in her vibrator and accidentally short-circuits the block's power. "Accidentally" is the top frequency word in the script.
ellauri147.html on line 205: Despite struggling to fit in with French office culture Emily convinces her boss, Sylvie, to invite her to a work party where she accidentally irritates Sylvie by conversing with Antoine Lambert, a client who turns out to be Sylvie's married lover. As punishment she is put to work marketing Vaga-Jeune, a lubricant for menopausal women. Annoyed with the gendered nature of the French language Emily writes a post about the product that goes viral causing her to make further inroads at work.
ellauri147.html on line 211: Mindy offers to throw a dinner party to help Emily meet new people but the party instead turns into a rager. Despite meeting a cute French boy Emily ends up going back to Gabriel's restaurant.
ellauri147.html on line 217: At Café de Flore, Emily meets Thomas, a French philosophy professor. They hit it off and she invites him back to her apartment to have sex. Emily and Thomas encounter Gabriel and Camille, and Camille invites them to join them at a tapas restaurant. Thomas and Gabriel do not get along. The next day, Gabriel tells Emily he thinks Thomas is a snob, and not worthy of her. She is clearly more of the tattooed-arm master chef type. Fair enough.
ellauri147.html on line 223: Gabriel surprises Emily by joining them as kitchen staff for the weekend trip which makes Emily uncomfortable. Emily takes a tour of the winery and meets Camille's younger brother Timothée. Gabriel refuses Camille's mother's offer of a business loan. At a club where Mindy's girlfriends are partying, they force her (who? Mindy?) on stage to sing the song she flubbed on Chinese Popstar. (So what?)
ellauri147.html on line 230: Emily calls Mathieu Cadault to arrange a meeting so she can ask him about the dress donation. They agree to meet at an art opening at Camille´s gallery. Sylvie and Luc also arrive at the opening to meet Camille. At the AFL auction, Grey Space, which consists of two avant-garde fashion designers, show up and bid for Pierre´s dress. As Emily irons the dress back stage, Grey Space shoots her with cum as a publicity stunt which shocks the audience. The next day, the stunt is featured in all the newspapers and online. Pierre is despondent and takes Emily to his bed. They have really uninspired sex. Pierre won´t even cum though Mr. Collins does his best.
ellauri147.html on line 234: Emily´s co-workers inform her that in France it can be a long, arduous process to fire an employee, unlike at home in the good old U of S. To realize his dream of opening his own restaurant, Gabriel decides to move Emily back to Normandy. The next day Emily is called by Mathieu about the situation and tells her that Pierre has requested to see her. Sylvie overhears this and goes with Emily to see Pierre. At the atelier, they see a dress from Pierre´s new collection.
ellauri147.html on line 236: Pierre orders Mathieu to find him a new venue. Mindy agrees to emcee and sing at a drag bar two nights a week, but when she tells her employers, they fire her so she moves in with Emily. In need of a venue to launch his fashion show, Pierre hijacks the outside of his former venue to show his new look dress collection which the audience loves and makes him the toad of Fashion Week. To celebrate, Emily hosts a dinner at Gabriel´s restaurant for Mathieu and Pierre. The 3 mousketeers take turns at Mr. Collins´s back door.
ellauri147.html on line 247: Daniel D´Addario of Variety described the series as "a Turkish delight that begs the question of what it really means to grow up against a truly inviting backdrop", and that Mr. Collins is "an inherently winsome performer who has never been quite as well and often abused as she is here". Kristen Baldwin of Entertainment Weekly gave the series a "B" and wrote, "If you need a five-hour brain vacation, Paris is a worthwhile destination." The New Zealand Herald considered the show "visually delectable" and that "Mr. Collins has a pixie-ish charm which makes her endearing", but also that the show is "as ephemeral as dental floss". However, Kristen Lopez of IndieWire wrote a review Metacritic graded as a 23 out of a 100, praising Mr. Collins for being a "Jewess, make no mistake" and that "Emily in Paris is only as watchable and frivolous as our first lady," but warning viewers "Emily in Paris is like scrolling through Instagram. It´s a great way to waste time looking at pretty pictures with no depth."
ellauri147.html on line 249: Nevertheless, not all critics were this kind to the Emily character. Emma Gray from HuffPost called Emily a bland character, stating "The show doesn´t even make an effort to quirk her up or give her a more relatable, girl-next-door roughness: she´s always immaculately coiffed and made-up, and garbed in effortfully eye-catching outfits. But there´s not much to the character, except for enormous amounts of self-confidence and the inexplicable ability to attract new friends and love interests on every street corner." Rebecca Nicholson of The Guardian gave the series one out of five stars: "if it is an attempt to fluff up the romcom for the streaming age, then it falls over on its six-inch heels." Rachel Handler opined "Darren Star has done it yet again: centered an entire show on a thin, gently delusional white woman whimsically exploring a major metropolitan area in wildly expensive couture purchased on a mid-level salary."
ellauri147.html on line 253: Sonia Rao, of Washington Post compares Emily to the heroines of the Amy Sherman-The show received two nominations at the Golden Globe Awards, but prior to the ceremony it was reported that 30 members of the voting body had been flown to Paris, where they spent two nights at The Peninsula Paris and were treated to a private lunch at the Musée des Arts Forains, with the bill reportedly paid by the show´s developer, Paramount Network. This led some critics to question the impartiality of the voting body, as Emily in Paris is considered to have been a critical flop, and even its nomination was a surprise. In contrast, critically-acclaimed shows, notably I May Destroy You, were not nominated. Midge Maisel, her actions can be quite rash, but she still wins over her fictional acquaintances while utterly baffling viewers."
ellauri147.html on line 257: Many French critics condemned the show for negatively stereotyping Parisians and the French. Charles Martin wrote in Première that the show unfairly stereotyped and depicted the French as "lazy individuals who never arrive at the office before the end of the morning are flirtatious and not really attached to the concept of loyalty, are sexist and backward, and, have a questionable relationship with showering".
ellauri147.html on line 270: The show received two nominations at the Golden Globe Awards, but prior to the ceremony it was reported that 30 members of the voting body had been flown to Paris, where they spent two nights at The Peninsula Paris and were treated to a private lunch at the Musée des Arts Forains, with the bill reportedly paid by the show´s developer, Paramount Network. This led some critics to question the impartiality of the voting body, as Emily in Paris is considered to have been a critical flop, and its nomination was a surprise. In contrast, critically-acclaimed shows, notably I May Destroy You, were not nominated.
ellauri147.html on line 289: In 1970, Phil Collins got his big break when he became the drummer of iconic rock band, Genesis. It turns out though that his first encounter with Peter Gabriel was pretty awkward. Despite this, their passion for music brought them together and before they knew it, they became one of the most popular bands around.
ellauri147.html on line 294: Onkohan kaikki Phil-nimiset jotain paskiaisia? Peter Gabriel left Genesis in 1975 and Phil Collins took the opportunity to become the band’s frontman. As a result, Collins’s profile raised considerably and according to Andrea, it changed him. “Once he became the singer…his drive and ambition became his No. 1 priority, and his ego started to grow,” she said.
ellauri147.html on line 314: Jill and her husband lived happily ever after in married life about 7 years until their divorce in 1996.
ellauri147.html on line 323: He sent Jill a FAX (!) explaining how he felt about them and their future. He eventually left his wife and his young daughter and married Orianne in 1999.
ellauri147.html on line 330: They were so serious about their relationship that they even decided to leave their partners. However, Lavinia backed off from the decision because Phil´s FAX wasn´t working, and för fear of not being able to fax her kids. Hence, this saved the marriage of both of them.
ellauri147.html on line 350: Although he was anxious about introducing Orianne to his daughter, all was well after Collins told six-year-old Lily that Orianne looked just like Princess Jasmine from Disney’s Aladdin. The couple tied the knot in 1999, but it also didn’t stand the test of time…
ellauri147.html on line 351: In 2008, Phil Collins and Orianne Cevey finalized their divorce, with Collins paying a staggering figure – the equivalent of about $32 million. At the time, this was the largest settlement in British celebrity history.
ellauri147.html on line 369: Phil Collins told The Sunday Times that he’s had some bust-ups with fellow celebrities – most notably, Paul McCartney. Apparently, in 2002, the Beatles legend made fun of Collins, asking him to SIGN something during a party at Buckingham Palace.
ellauri147.html on line 380: The mother and daughter share a fantastic bond. In fact, a sheaf of fantastically valuable bonds.
ellauri147.html on line 406: Abacab 1981
ellauri147.html on line 413: She has appeared in other roles such as Priest (Mr. Collins), Rabbetzin, Plouc in a Hole, and The French Teacher.
ellauri147.html on line 442: Her trademark, the eyebrows have their own Twitter account. Lily has no clue about the owner of the account.
ellauri147.html on line 454: She co-starred as Marla Mabrey, a devout Baptist beauty queen living in a beautiful home with her strict mother Lucy, in the 2016 American romantic comedy-drama film, Rules Don’t Apply. Her performance in the movie got her nominated for the 2017 Golden Globe Award in the “Best Actress in a Motion Picture – Comedy or Musical” category.
ellauri147.html on line 460: Lily has also served as an ambassador to the GO Campaign, an organization that works for orphan children and vulnerable children’s lives.
ellauri147.html on line 479: Anfang der 1990er Jahre trafen Ylönen und Heinonen auf der Suutarila Highschool Pauli Rantasalmi und Janne Heiskanen. 1994 startete Ylönen mit Eero Heinonen (Bass) Pauli Rantasalmi (Gitarre), und Janne Heiskanen (Schlagzeug) das Projekt The Rasmus (damals nannten sie sich zuerst "Sputnik", dann "Anttila" und schließlich "Rasmus"). Ihre ersten Auftritte hatten sie 1994 in ihrer Schule. Ylönen ist der Frontmann und Komponist der Band. Wegen der Musik brach er die Schule ab. Mit 15 Jahren unterschrieb Ylönen dann den ersten Plattenvertrag für seine Band. Nach der Veröffentlichung von drei Alben verließ Janne Heiskanen 1998 die Band, und Aki Hakala wurde neuer Schlagzeuger bei The Rasmus. Im selben Jahr wechselten sie von Warner Music Finnland zu Playground Music Scandinavia.
ellauri147.html on line 481: Im November 2010 vermeldeten die finnischen Medien Ylönens Ankündigung, ein Soloalbum zu veröffentlichen. Sein erstes Soloalbum New World erschien am 30. März 2011. Die Vorabsingle Heavy erschien schon am 25. Februar.
ellauri147.html on line 483: Lauri Ylönen heiratete seine langjährige Lebensgefährtin und Mutter seines Sohnes Julius Kristian Ylönen, die ehemalige PMMP-Sängerin Paula Vesala am 8. November 2014 in Las Vegas. Dies gaben beide am 29. Dezember 2014 in einer Mitteilung bekannt. Am 5. Januar 2015 wurde die Ehe in Helsinki registriert. 2016 wurde die Ehe geschieden.
ellauri147.html on line 485: ab15%2Fhp%2F11216263.jpg&f=1&nofb=1" width="20%" />
ellauri147.html on line 505: Isaac Bashevis Singer muistelee rabbi-isäänsä (josta se ei ilmeisestikään erityisemmin perustanut):
ellauri147.html on line 509: Isoisäni luki kabbalaa ja hikoili niin kovasti, että isoäidin piti antaa sille puhdas paita päivittäin. Näihin aikoihin naisen tehtävä oli synnyttää lapset, laittaa ruokaa, pestä paidat, hoitaa talous ja ansaita elatus - miehet tutkivat Tooraa. Vasta kun isoäitini ei enää jaxanut hankkia elantoa, isoisäni suostui pitkin hampain rabbixi. Mixhän jutkuäijät on niin haluttomia luopumaan uskostaan?
ellauri147.html on line 521: Iisak Singerin isä hölmö rabbi väitti että Jahve antaa kaikki synnit anteexi kun katuu riittävästi. Se antaa anteexi jopa Nebusaradanille joka hävitti juutalaisten temppelin ja vei kansan orjixi kaxoisvirran rannalle. Kristittyjen Jumala ei kyllä anna anteexi jos pilkkaa pyhää henkeä.
ellauri147.html on line 523: In Hebrew the name Nebuchadnezzar means something like A Prophet Is A Preservative Jar. (abarim-publications.com/Meaning/Nebuchadnezzar.html">Lähde) Nabu tuskin antaa anteexi jos pilkkaat profeettaa säilykepurnukaxi. Ylipäänsä jumalat on vitun vihaisia jos pilkkaat niitä. Tee mitä tahansa muuta, tapa, fornikeeraa, varasta, petä tiimiä, mutta älä vittu pilkkaa minua! Älä huuda minulle!
ellauri147.html on line 527: Nebusaradan. babyloniske konungen Nebukadnessars fältherre, som 586 f. Kr. uppbrände och förstörde Jerusalem och bortförde de kvarlefvande i fångenskap till Babylonien. (Jfr 2 Kon. 25: 8 ff.) E.S-e. Necessitas, lat. Se Ananke. Necessär (fr. nécessaire, eg. nödvändig), skrin eller påse med olika fack, hvari man under resor...
ellauri147.html on line 531: Nebukadnesarin etymologia: From the Babylonian phrase Nabu-kudurri-usur. The first part is the same as Nebo, the Babylonian god of wisdom and writing. Nebuchadnezzar II´s name in Akkadian was Nabû-kudurri-uṣur, meaning "Nabu, watch over my heir". The name was often interpreted in earlier scholarship as "Nabu, protect the boundary", given that the word kudurru can also mean ´boundary' or 'line'.
ellauri147.html on line 532: (Jocularly) from (1) the verb נבא (naba'), to prophesy, (2) the noun כד (kad), a jar, and (3) the verb נצר (nasar), to watch, guard or keep. Prophet, watch my jar.
ellauri147.html on line 534: Nebukadnezars Vater Nabupolassar übernahm in seinem Akzessionsjahr (626 bis 625 v. Chr.) am 16. November (26. Araḫsamna) 626 v. Chr. den Thron. Im Jahr 625 v. Chr. folgte sein erstes Regierungsjahr. Er bezeichnete sich als Sohn eines Niemand.
ellauri147.html on line 535: Nabupolassar war ein Feldherr des assyrischen Königs Sin-šar-iškun, den er verriet. Er ging ein Bündnis mit den Medern gegen die Assyrer ein, die Babylon seit 200 Jahren beherrschten. Das Bündnis besiegte die Assyrer und Nabupolassar ließ 609 v. Chr. alle Hinterlassenschaften der Regentschaft der Assyrer vernichten.
ellauri147.html on line 536: Mindestens drei Söhne sind bekannt: Nabu-šum-lisir, Nabu-zer-ušabši und Nebukadnezar II., der bereits ab 620 v. Chr. als Heerführer für seinen alternden Vater eingesetzt wurde und nach dessen Tod den Thron übernahm.
ellauri147.html on line 575:
ellauri147.html on line 582: Auch nicht die verfallstheoretischen Diagnosen, die daran den Verlust von Scham, die Auflösung des Überich oder gar das Verschwinden des Subjekts meinen ablesen zu können. Dem notorischen Verachtungsdiskurs mag ich mich schon deshalb nicht anschließen, weil er von Autoren geführt wird, die sich selbst gerne im Rampenlicht der Öffentlichkeit sehen und um Aufmerksamkeit ringen, also partizipieren am medialen Spiel um Bedeutung, das sie zugleich so angewidert diagnostizieren. In der öffentlichen Anerkennung, nicht im stillen Kämmerlein, erweist sich geradezu ihre Identität als Intellektuelle – auch sie wollen schließlich gesehen, gehört, beachtet und schließlich anerkannt werden. Dazu müssen sie einen Markt finden, der ihre Produkte abnimmt, und am medialen Wettbewerb teilnehmen, ob sie das wollen oder nicht.-->
ellauri147.html on line 591:
ellauri147.html on line 597: Jedenfalls geht es offensichtlich nicht um Sexualität, wie uns der Titel dieser Web-Seite glauben lassen möchte, sondern um Identität. Das interaktive Medienspiel um das eigene Bild sagt uns etwas Anderes über den Narzissmus, als das, was wir gewohnt sind, wenn wir von der Selbstverliebtheit reden. Ich werde gesehen, also bin ich! Dieses narzisstische Muster der Identitätsfindung scheint sich heute universell etabliert zu haben. Die Spiegelfunktion des Narzissmus, einst eine Domäne von Kleinkindalter, Pubertät und Adoleszenz, ist in einer Welt penetranter Medialisierung derart sozialisiert, dass wir nicht mehr unterscheiden können:
ellauri147.html on line 598: Hat hier ein Infantilisierung der Gesellschaft stattgefunden, die im Gegenzug die Kindheit als abgegrenzte Phase zum Verschwinden bringt; oder sollen wir von einer kollektiven Regression unter der totalisierenden Herrschaft der Warenproduktion sprechen sollen, welche auch das Selbst noch zur Ware macht, die verkauft werden muss. Das Videor ergo sum ist gewissermaßen das geheime Mantra einer narzisstischen Phantasie, die in den Kapriolen der zeitgenössischen Lebenswelt immer wieder aufs Neue inszeniert wird.
ellauri147.html on line 604: Winnicott is best known for his ideas on the true self and false self, the "good enough" parent, and "borrowed" from his second wife, Clare Winnicott, arguably his chief professional collaborator, the notion of the transitional object. He wrote several books, including Playing and Reality, and over 200 papers.
ellauri147.html on line 610: His theories of the true/false self may have been over-influenced by his own childhood experience of caring for a depressed mother, which resulted in the development of a prematurely mature self which he was only subversively able to undo.
ellauri147.html on line 617: Béla Grunberger stammelt, aber ähnlich auch Kohut, Kernberg und die übrigen die in neueren Lehrbüchern zu finden sind: er entdeckt den Narzissmus, von dem er ein Leben lang erlitten hat:
ellauri147.html on line 621:
ellauri147.html on line 624:
ellauri147.html on line 643:
ellauri147.html on line 646:
ellauri147.html on line 651:
ellauri147.html on line 654:
ellauri147.html on line 657:
ellauri147.html on line 660:
ellauri147.html on line 675:
ellauri147.html on line 679: Lapsi kokee ja kohtelee esinettä, vaikka hän pitäisi sitä erillisenä, affektiivisesti ikään kuin hän voisi hävittää sen. Sen itsenäisyyden tunnustaminen lisäisi avuttomuutta katastrofin pelkoon. Winnicott on kuvannut tätä kehityksen käsitteessään absoluuttisesta riippuvuudesta itsenäiseen itseensä erittäin hienosti: optimaalisen kieltäytymisen kautta keskimääräinen hyvä äiti antaa lapselle mahdollisuuden aggressioon, joka on suunnattu epäonnistumista vastaan ulkopuolella ja luo siten kohteesta, koska se selviää aggressiosta, jotain riippumatonta (objektin käyttö).
ellauri147.html on line 680:
ellauri147.html on line 684:
ellauri147.html on line 692: Aber wir behaupten zugleich auch die Unabhängigkeit von der Welt und schützen uns vor der schmerzhaften Erfahrung von Abhängigkeit, der wir im Wunsch nach Anerkennung doch unbewusst Tribut zollen. Ich vermute, dass wir im Narzissmus etwas davon ausdrücken, was den paradoxen Kern von Identität ausmacht: nämlich einzigartig und unverwechselbar zu sein, sich also vom Anderen zu unterscheiden, und gerade in dieser Eigenschaft von den Anderen anerkannt zu werden. Im Narzissmus zeigt sich gewissermassen, ohne dass wir es wissen, etwas von der intersubjektiven Verfasstheit des Selbst, oder von Identität. Weil eine solche Erkenntnis uns kränken würde, wollen wir davon auch nichts wissen, genauso wie der Säugling von seiner Abhängigkeit nichts wissen kann. Nicht einmal in unserem Narzissmus sind wir jenes unabhängige Wesen, dass wir so gerne sein möchten.-->
ellauri147.html on line 698: Als Praktiker halten wir uns an die klinische Theorie. Wir haben es mit Patienten zu tun, die mit seelischen Erkrankungen zu uns kommen. Am Narzissmus interessiert uns die narzisstische Störung. Und wir verbinden damit die Hoffnung, dass hier wenigstens ein Feld der präzisen und validen Begriffsverwendung vorläge. Da wissen wir schliesslich, um was es geht. Aber wissen wir das? -->
ellauri147.html on line 700: Sie haben eben sehr scharfe Eier, man kann nicht darüber tanzen. Mielisairauden muodoissa on historiallinen muutos – pitkän aikavälin hesis -muotojen mukaan – mikä näkyy toisaalta hysteeristen, fobisten ja pakko-oireisten neuroottisten sairauksien vähenemisenä, niin kutsuttujen "varhaisten häiriöiden" lisääntymisenä, joihin kuuluvat itsetunto ja identiteettihäiriöt, riippuvuudet, perversiot, rajapersoonallisuusrakenteet ja narsistiset häiriöt.
ellauri147.html on line 709: Diese gelegentlich mit zeitkritischem Beiklang vorgetragene These hat vor allem in den siebziger Jahren eine breite Zustimmung gefunden. Sie ist durch die Kritische Theorie der Frankfurter Schule befördert worden. Diese hat ihren sozialphilosophischen Studien eine Zeitdiagnose eingefügt, wonach mit dem Verfall der bürgerlichen Familie und der Ausdehnung gesellschaftlicher Einflussfaktoren die Sozialisationsbedingungen in spätkapitalistischen Gesellschaften sich so geändert haben, dass der Einzelne bereits unterhalb der Schwelle der Individuation massivem sozialen Druck und kulturindustriellen Verführungen ausgesetzt sei und es gar nicht mehr zur Ausbildung der psychischen Strukturen und „reifen“ Konflikte auf der ödipalen Ebene komme, die den Rahmen für die klassischen Neuroseformen abgeben.
ellauri147.html on line 712: Horkheimerin diagnoosi "hupenevasta" egosta(2), Adornon viittaus narsismin "sosialisoituun narsismiin" tai "kollektiivisiin johdannaisiin" (3), Marcusen sanelu "psykoanalyysin ikääntymisestä"(4) jakavat tämän aikadiagnostisen ytimen. Habermas omaksuu myös tämän opinnäytetyön diagnosoidessaan "oidipaalisen ongelman vähenevän merkityksen" ydinperheen rakenteellisella muutoksella ja toteaa, että toisin kuin lähes "sukupuuttoon kuollut" hysteria ja "huomattavasti" vähentynyt pakko-oireinen neuroosi viittaamalla nimenomaisesti Kohutiin: "sen sijaan narsistiset häiriöt kerääntyvät".
ellauri147.html on line 715: Horkheimers Diagnose des „schwindenden“ Ich(2), Adornos Hinweis auf den „sozialisierten Narzissmus“ oder „kollektivistische Derivate“ des Narzissmus(3), Marcuses Diktum vom „Veralten der Psychoanalyse“(4) ist dieser zeitdiagnostische Kern gemeinsam. Auch Habermas übernimmt diese These, wenn er mit dem Strukturwandel der Kleinfamilie die „abnehmende Bedeutung der ödipalen Problematik“ diagnostiziert und gegenüber den beinahe „ausgestorbenen“ Hysterien und „drastisch“ verringerten Zwangsneurosen unter ausdrücklichem Verweis auf Kohut feststellt: „statt dessen häufen sich narzisstische Störungen“.(5)
ellauri147.html on line 716: Lorenzer, der sich als Psychoanalytiker der Tradition der kritischen Theorie zugehörig fühlt, teilt die These einer säkularen Tendenz zu frühen Störungen und stützt sie mit der Diagnose einer parallelen Tendenz vom (das Begriffspaar David Riesmanns(6) übernehmend) „innengeleiteten“ zum „aussengeleiteten“ Menschen. Mit der vor allem in der kritischen Pädagogik verbreiteten Diagnose eines „neuen Sozialisationstyps“(7) -, der durch die narzisstische Persönlichkeit repräsentiert sei und als „oraler Flipper“ den „autoritären Scheisser“ in der Bedeutung eines vorherrschenden Sozialcharakters abgelöst habe, ist die Verbindung einer psychopathologischen Kategorie mit einer Zeitdiagnose auch begrifflich fixiert.-->
ellauri147.html on line 722: Michael Balint hat auf die basale Anfälligkeit des Säuglings für Mängel in seiner primären Umgebung hingewiesen und kann mit seiner Theorie der „Grundstörung“ als Pionier einer Theorie narzisstischer Störungen gelten.. Auch Winnicott lenkt mit seinem Konzept der „primären Mütterlichkeit“ auf die Bedeutung der frühesten Objektbeziehung für das Gelingen oder aber Scheitern der seelischen Entwicklung. Schliesslich hat vor allem die Narzissmustheorie Heinz Kohuts und ihre Weiterentwicklung zur Selbstpsychologie in den dazu beigetragen, in der therapeutischen Situation, aber auch in den diagnostischen Kategorien und in der metapsychologischen Betrachtung den Blick auf die „Existenz eines rudimentären Selbst in der frühesten Kindheit“(8) zu richten und damit den Focus von der ödipalen, vom Triebkonflikt bestimmten Ebene auf die Ebene der „frühen“ oder eben „narzisstischen“ Störung zu verschieben.-->
ellauri147.html on line 733:
ellauri147.html on line 788: In der neuen Version IV des DSM(14) wird das erste Kriterium des DSM-III-R, die besondere Kritikempfindlichkeit, durch ein anderes Kriterium ersetzt, das auf die Arroganz und Überheblichkeit in Verhalten und Einstellung abhebt.
ellauri147.html on line 806: Diesem Profil fügt er eine dynamische Dimension hinzu, auf der er sichtbare von verdeckten/larvierten Merkmalen unterscheidet. Die so beschriebenen Profilkategorien wirken aber am Ende so überladen, beliebig und disparat, dass es schwerfällt, damit eine präzise differentialdiagnostische Abgrenzung der narzisstischen Persönlichkeitsstörung mit Hilfe ihrer klinischen Merkmale zu leisten. So führt Akhtar etwa unter der Kategorie ‘Interpersonale Beziehungen/verdeckt’ das skurrile Merkmal ein: „Tendenz, Briefe nicht zu beantworten“ oder unter derselben Kategorie/sichtbar die schwer operationalisierbare : „Unfähigkeit, wirklich authentisch (Hervorhebung von mir, M.A.) an Gruppenaktivitäten teilzunehmen“.
ellauri147.html on line 810:
ellauri147.html on line 819: Schau mich an, höre mir zu, beachte mich, bewundere mich! oder: halte mich, liebe mich, erkenne mich an! – sie kann auch heissen: weil Du mir den Blick verweigerst (oder die Aufmerksamkeit, die Bewunderung, die Anerkennung), ziehe ich mich von Dir zurück oder greife Dich an! Manchmal auch: ich fühle mich grossartig und eins mit der Welt – oder aber: mit einer Welt, die mich so behandelt (hat), will ich nichts zu tun haben! Im Übertragungsgeschehen, nicht nur bei der Behandlung narzisstischer Störungen, sondern gerade auch im therapeutischen Umgang mit Psychosen, die Freud wegen ihrer mangelnden Übertragungsfähigkeit als sog. “narzisstische Neurosen” von den “Übertragungsneurosen” abgegrenzt hatte – sind wir Adressaten solcher Botschaften, wie wir bei der Analyse unserer Gefühle der Gegenübertragung erkennen.
ellauri147.html on line 825: In langjähriger Arbeit mit schwer gestörten psychiatrischen Patienten habe ich die Erfahrung gemacht, dass der psychotische Rückzug häufig archaische Spuren eines Bedürfnisses nach Anerkennung trägt, das in einem elementaren Sinn unbeantwortet geblieben ist. Die so unterschiedlichen Symptome der narzisstischen Störung lassen sich m. E. als vielfältige Varianten eines Kampfes um dieses Gesehen-, Beachtet-, Anerkannt-werden entschlüsseln, der verdeckt und in mehr oder weniger gekonnten Inszenierungen geführt wird. Der Sozialphilosoph Axel Honneth (1994) hat den „Kampf um Anerkennung“ als Konstruktionsprinzip von Identität aus den Entwicklungstheorien von G.H.Mead (symbolischer Interaktionismus, „Me“ als generalisierter Anderer, Modell der Perspektivenübernahme) und Winnicott – herauspräpariert und sich als gemeinsamer Quelle auf Hegel berufen: bei Hegel gehört zum Selbst konstitutiv, dass es anerkannt ist.
ellauri147.html on line 831: Bei Zweifeln an der Anerkennung oder ihrer Verweigerung entstehen Gefühle der Missachtung. In einem unbewusst inszenierten Kampf um Anerkennung werden dann Ansprüche ausgetragen, die in den differentialdiagnostischen Symptombeschreibungen der narzisstischen Störung als „Beachtung suchen“, „Aufmerksamkeit verlangen“ oder „Bewunderung fordern“, als „narzisstische Wut“ oder „narzisstischer Rückzug“ imponieren. Es sind intersubjektive Leitsymptome, in denen sich das bedrohte Selbst, seine Abhängigkeit verleugnend, fordernd an oder aggressiv gegen das Objekt richtet – oder sich von ihm völlig abwendet und in den begleitenden Phantasien (um nicht zu sagen: im Unbewussten) das Objekt umso stärker festhält. -->
ellauri147.html on line 839: On olemassa jonkin verran näyttöä siitä, että tarvitsemme sukupolvien välisen paradigman "Narsismin aikakauden" (Lasch 1995) vallitsevien identiteettihäiriöiden tutkimiseen ja hoitoon, joka julistettiin viime vuosisadan viimeisessä vaiheessa. Zeitgeist pakottaa meidät jo tähän. Sisäänpäin kääntyneen itsevarmuuden "cogito, ergo sum", karteesinen itsetutkiskelumalli, korvataan mediamaailmassa yleisön identiteettiä luovalla näkemyksellä, joka esitetään meille keskusteluohjelmissa ja politiikan teatraalisilla lavastoissa: "videor, ergo summa". Big Brother on postmodernin identiteetin tuotantolaboratorio. Heijastuksen kaipuu kaikkialla läsnä olevassa kamerassa näyttää meille jotain conditio humanan intersubjektiivisuudesta. Selvitämme, keitä olemme ympäristöpalautteessa.
ellauri147.html on line 842: Es spricht einiges dafür, dass wir für die Erforschung und Behandlung der vorherrschenden Identitätsstörungen im „Zeitalters des Narzissmus“ (Lasch 1995), das in der Endphase des letzten Jahrhunderts ausgerufen worden ist, ein intersubjektives Paradigma brauchen. Dazu nötigt uns schon der Zeitgeist. Die nach innen gerichtete Selbstvergewisserung des 'cogito, ergo sum', cartesianisches Vorbild der Introspektion, wird in einer medialen Welt durch den identitätsstiftenden Blick auf das Publikum abgelöst, der uns in den Talk-shows und den theatralen Inszenierungen von Politik vorgeführt wird: 'videor, ergo sum'. Big Brother ist ein Labor zur Herstellung postmoderner Identität. Die Sehnsucht nach der Spiegelung in der allgegenwärtigen Kamera zeigt uns etwas vom intersubjektiven Charakter der conditio humana. Wer wir sind, erfahren wir in den Rückmeldungen der Umwelt.
ellauri147.html on line 843: Der mediale Narzissmus überformt bloss diesen Grundzug unserer seelischen Existenz, der im primären Narzissmus seinen Ursprung hat. Der Säugling ist auf die Haltefunktion der Mutter angewiesen und auf das Lächeln in ihrem Blick. Der infantile Narzissmus sucht die Bewunderung der Umgebung. Die Selbstinszenierungen der Adoleszenz finden in einem intersubjektiven Spiegelraum statt. Der Narzissmus des Künstlers braucht den Beifall des Publikums.Und auch in der narzisstischen Störung sind Beachtung und Anerkennung oder eben Missachtung und fehlende Spiegelung die Basis, auf der sich die lärmenden oder stillen, immer aber verzweifelten Kämpfe um den Anderen im Selbst abspielen.-->
ellauri147.html on line 847: Wie aber aus Objektivem Subjektives, wie aus Äusserem Inneres, wie aus Materiellem Seelisches entsteht – das sind die ungelösten Fragen, die sich den Humanwissenschaften stellen. Affenwissenschaften.
ellauri147.html on line 859: In 2005, as an example of using image morphing methods to study the effects of averageness, imaging researcher Pierre Tourigny created a composite of about 30
ellauri147.html on line 860: faces to find out the current standard of good looks on the Internet. On the Hot or Not web site, people rate others' attractiveness on a scale of 1 to 10. An average score based on hundreds or even thousands of individual ratings takes only a few days to emerge. To make this hot or not palette of morphed images, photos from the site were sorted by rank and used SquirlzMorph to create multi-morph composites from them. Unlike projects like Face of Tomorrow, where the subjects are posed for the purpose, the portraits are blurry because the source images are of low resolution with differences in variables such as posture, hair styles and glasses, so that in this instance images could use only 36 control points for the morphs. A similar study was done with Miss Universe contestants, as shown in the averageness article, as well as one for age, as shown in the youthfulness article.
ellauri147.html on line 862: In physical attractiveness studies, averageness describes the physical beauty that results from averaging the facial features of people of the same gender and approximately the same age. The majority of averageness studies have focused on photographic overlay studies of human faces, in which images are morphed together. The term "average" is used strictly to denote the technical definition of the mathematical mean. An averaged face is not unremarkable, but is, in fact, quite good looking. Nor is it typical in the sense of common or frequently occurring in the population, though it appears familiar, and is typical in the sense that it is a good example of a face that is representative of the category of faces.
ellauri147.html on line 868: A University of Toronto student found that the facial proportions of celebrities including Jessica Alba were close to the average of all female profiles. That the preference for the average is biological rather than cultural has been supported by studies on babies, who gaze longer at attractive faces than at unattractive ones. People generally find youthful average faces sexually the most attractive. prototypes are preferred to individual exemplars of the stimuli categories. Thus an average face is probably attractive simply because it is prototypical. An averaged face made of 32 faces looks almost indistinguishable from any other 32-face averaged face even when they are created from a completely different set of individuals. Left-right symmetry is not the issue, presumably because neither are the viewers´ eyes.
ellauri150.html on line 117: Yksi konkreettinen esimerkki siitä on hänen mukaan se, miten esimerkiksi arabinkielinen miehen nimi vaikeuttaa selvästi asunnon saantia. Vuokramarkkinoiden lisäksi erottelu ja syrjintä näkyy työnhaussa ja koskee myös esimerkiksi venäläisiä ja puolalaisia.
ellauri150.html on line 213: Vanhassa testamentissa kerrotaan Aabrahamin vaimon Saaran nauraneen. Hänen kuulemansa asia oli naurettava. Saara nauroi, koska ei uskonut sitä, mitä kuuli.
ellauri150.html on line 215: Saaran naurun jälkeen Aabraham ja Herra kävelivät kohti Sodomaa, jonne Aabrahamin veljenpoika Loot oli siirtynyt asuttuaan sitä ennen kiertolaisena teltoissa. Lootin perhekunta talossaan herätti yltäkylläisissä sodomalaisissa vihaa, joka lopulta purkautui väkivaltaisesti: ”Tuo yksi on tullut muukalaisena tänne asumaan, ja hän pyrkii jo määräilemään meitä.”
ellauri150.html on line 255: Colette Stevens. HR Director. "Regardless of the working relationship, Colette always displays the same valuable characteristics - she is very bright, totally commercial, able to build strong and lasting relationships and is great fun to be around.
ellauri150.html on line 257: Colette Stevens is in one word- incredible! She went above and beyond during our home purchasing process, and well beyond! She was by our side every step of… the way, making sure that we knew exactly where we were in the process, along with what the next steps would be. She was constantly in communication with us and made us feel at ease.
ellauri150.html on line 261: Parmi les jeunes filles du monde, — peu nombreuses d’ailleurs, — que Christophe avait pour élèves, était la fille d’un riche fabricant d’automobiles, Colette Stevens. Son père était Belge, naturalisé Français, fils d’un Anglo-Américain établi à Anvers et d’une Hollandaise. Sa mère était Italienne. C’était une famille bien parisienne. Pour Christophe, — pour bien d’autres, — Colette Stevens était le type de la jeune fille française.
ellauri150.html on line 265: De proportions toutes menues, très bien habillée, séduisante, agacinante, elle avait des manières mignardes, précieuses, niaisottes ; elle jouait la fillette, se balançant deux heures dans son fauteuil à bascule, poussant des petits cris, des :
ellauri150.html on line 269: à table, battant des mains, quand il y avait un plat qu’elle aimait ; au salon, grillant des cigarettes, affectant, devant les hommes, une affection exubérante pour ses amies, se jetant à leur cou, leur caressant la main, leur chuchotant à l’oreille, disant des ingénuités, disant aussi des méchancetés, admirablement, d’une voix douce et frêle, qui savait même, à l’occasion, dire des choses très lestes, sans avoir l’air d’y toucher, qui savait encore mieux en faire dire, — l’air candide d’une petite fille bien sage, les yeux brillants, aux paupières lourdes, voluptueux et sournois, qui regardaient de côté, malignement, guettant tous les potins, happant toutes les polissonneries de la conversation, et tâchant de pêcher çà et là quelque cœur à la ligne.
ellauri150.html on line 277: Elle faisait de la musique, comme la plupart des jeunes filles oisives d’à présent. Elle en faisait beaucoup et peu. C’est-à-dire qu’elle en était toujours occupée, et qu’elle n’en connaissait presque rien. Elle tripotait son piano, toute la journée, par désœuvrement, par pose, par volupté. Tantôt elle en faisait, comme du vélocipède. Tantôt elle pouvait jouer bien, très bien, avec goût, avec âme, — (on eût presque dit qu’elle en avait une : il suffisait, pour cela, qu’elle se mît à la place de quelqu’un qui en avait une). — Elle était capable d’aimer Massenet, Grieg, Thomé, avant de connaître Christophe. Mais elle était aussi capable de ne plus les aimer, depuis qu’elle connaissait Christophe. Et maintenant, elle jouait Bach et Beethoven très proprement, — (ce qui, à la vérité, n’est pas beaucoup dire) ; — mais le plus fort, c’était qu’elle les aimait. Au fond, ce n’était ni Beethoven, ni Thomé, ni Bach, ni Grieg, qu’elle aimait : c’étaient les notes, les sons, ses doigts qui couraient sur les touches, les vibrations des cordes qui lui grattaient les nerfs comme autant d’autres cordes, son épiderme chatouillé.
ellauri150.html on line 301: — Vous le savez très bien ; et je ne vous le dirai pas, parce que ce ne serait pas convenable.
ellauri150.html on line 315: — Vous êtes un impertinent… Et puis d’abord, quand cela serait, est-ce que ce n’est pas la vraie façon d’aimer la musique ?
ellauri150.html on line 337: Elle jouait son morceau, s’appliquant de son mieux ; et, comme elle était habile, elle y réussissait très passablement, parfois même assez bien. Christophe, qui n’était pas dupe, riait en lui-même de l’adresse « de cette sacrée mâtine (sekarotuinen narttu), qui jouait, comme si elle sentait ce qu’elle jouait, quoiqu’elle n’en sentît rien ». Il ne laissait pas d’en éprouver pour elle une sympathie amusée. (Narsismimarkkeri!) Colette, de son côté, saisissait tous les prétextes pour reprendre la conversation, qui l’intéressait beaucoup plus que la leçon de piano. Christophe avait beau s’en défendre, prétextant qu’il ne pouvait dire ce qu’il pensait, sans risquer de la blesser : elle arrivait toujours à le lui faire dire ; et plus c’était blessant, moins elle en était blessée : c’était un amusement pour elle. Mais comme la fine mouche sentait que Christophe n’aimait rien tant que la sincérité, elle lui tenait tête hardiment, et discutait mordicus (izepäisesti). Ils se quittaient très bons amis.
ellauri150.html on line 461: Ben-Hurista ei meinannut ensin löytyä kuin filmikäsikirjoitus. Synopsis: Judah Ben-Hur lives as a rich Jewish merchant prince in Jerusalem at the beginning of the 1st century. Together with the new governor Pontius Pilate, his old friend Messiah arrives as commanding officer of the Roman legions. At first they are happy to meet after a long time but their different politic views separate them. During the welcome parade a roof tile falls down from Judah's house and injures the governor. Although Messiah knows they are not guilty as such, he sends Judah to the galleys and throws his mother and sister into prison. What the fuck, their house was a menace! Good old Hammurabi would have had their heads off. But Judah swears to come back and take revenge. Genre: Adventure, Drama, History.
ellauri150.html on line 469: Despite his victory, Ben-Hur is despondent about his family and his former friend One-Leg Messiah. Later, Esther witnesses the arrest of Jesus in the Garden of Gethsemane. Ben-Hur and Esther witness a bruised and beaten Jesus being forced to carry his cross through the streets. Mirroring his first encounter with Jesus, Ben-Hur tries to offer Jesus water but is beaten to it by a Roman soldier. Following Jesus' crucifixion, a rainstorm occurs, thanx to Esther. Naomi and Tirzah are miraculously healed by rainwater containing the pee of Esther, and Sheik Ilderim pays a king's ransom to set them free. Despite his anger, Ben-Hur finds the strength in his heart to forgive One-Leg Messiah and is reconciled with him and his family. Together, Två-Ben-Hur, his mother, sister, Esther, and One-Leg Messiah accompany Sheik Ilderim's Ford Caravan as they leave Jerusalem on to new adventures. Luckily, One-Leg Messias had avoided the fate of Moby "No Dick" Ahasverus.
ellauri150.html on line 476: The film's final onscreen writing credits created controversy when, in October 1959, the Writers Guild of America (WGA) awarded Tunberg sole screenplay credit, despite the objections of the film's director, William Wyler, who, in the film's commemorative booklet and elsewhere, claimed that Christopher Fry was more responsible than any other writer for the final screenplay. In response to Wyler's public outcries against their ruling, the WGA took out trade paper ads on November 20, 1959 in which they issued a statement reading, in part, "the unanimous decision of the three judges was that the sole screenplay credit was awarded to Karl Tunberg...The record shows the following: 1. Karl Tunberg is the only writer who has ever written a complete screenplay on Ben-Hur; 2. Karl Tunberg continued to contribute materials throughout the actual filming, and this material is incorporated in the final picture; and 3. Karl Tunberg alone did the necessary rewriting during the four months of retakes and added scenes. Mr. Christopher Fry himself was fully informed of the proceedings of the Guild. He has made it absolutely clear that he did not want to protest the decision of the Guild."
ellauri150.html on line 478: Arthur Hammond Harris aka Christopher Fry (18 December 1907 – 30 June 2005) was an English poet and playwright. He is best known for his verse dramas, especially The Lady's Not for Burning, which made him a major force in theatre in the 1940s and 1950s. Fry was born as Arthur Hammond Harris in Bristol, the son of Charles John Harris, a master builder who retired early to work full-time as a licensed Lay Reader in the Church of England, and his wife Emma Marguerite Fry Hammond Harris. While still young, he took his mother's maiden name because, on very tenuous grounds, he believed her to be related to the 19th-century Quaker prison reformer Elizabeth Fry. He adopted Elizabeth Fry's faith, and became a Quaker and a gay. In the 1920s, he met the writer Robert Gittings, who became a lifelong friend. Maybe William Wyler was another yet longer friend. Gore Vidal most certainly another.
ellauri150.html on line 480: Eugene Luther Gore Vidal (/vɪˈdɑːl/; born Eugene Louis Vidal, October 3, 1925 – July 31, 2012) was an American writer and public intellectual known for his epigrammatic wit, erudition, and patrician manner. Vidal was bisexual, and in his novels and essays interrogated the social and cultural sexual norms he perceived as driving American life. Beyond literature, Vidal was heavily involved in politics. He twice sought office—unsuccessfully—as a Democratic Party candidate, first in 1960 to the United States House of Representatives (for New York), and later in 1982 to the U.S. Senate (for California). His third novel, The City and the Pillar (1948), offended the literary, political, and moral sensibilities of conservative book reviewers, the plot being about a dispassionately presented male homosexual relationship.
ellauri150.html on line 482: Over the 57 years that have followed, a few things have contributed to granting the film untouchable status, the foremost being the fact that it won 11 Academy Awards, still the most Oscars any film has ever won. (That total was later matched by Titanic and Lord of the Rings: The Return of the King.) But while the Oscars, the prestige, and the fact that the plot of the film deals directly (if obliquely) with the life and death of Jesus Christ, all contribute to a certain image of Ben-Hur, there have always been alternate views of the film. One of the most famous came from the mouth of one of its own screenwriters.
ellauri150.html on line 490: Ben-Hur: A Tale of the Christ is a novel by Lew Wallace, published by Harper and Brothers on November 12, 1880, and considered "the most influential Christian book of the nineteenth century". It became a best-selling American novel, surpassing Harriet Beecher Stowe's Uncle Tom's Cabin (1852) in sales. The book also inspired other novels with biblical settings and was adapted for the stage and motion picture productions. Ben-Hur remained at the top of the US all-time bestseller list until the 1936 publication of Margaret Mitchell's Gone with the Wind. The 1959 MGM film adaptation of Ben-Hur is considered one of the greatest films ever made and was seen by tens of millions, going on to win a record 11 Academy Awards in 1960, after which the book's sales increased and it surpassed Gone with the Wind. It was blessed by Pope Leo XIII, the first novel ever to receive such an honour. The success of the novel and its stage and film adaptations also helped it to become a popular cultural icon that was used to promote catholicism plus numerous commercial products.
ellauri150.html on line 502: Learn of the philosophers always to look for natural causes in all extraordinary events; and when such natural causes are wanting, recur to God". - Count de Gabalis (n.h.) "I did not take the wrong exit." "This cannot be an Eclipse." Panin kääntämisen opiskelijat tekemään Eclipsellä XML- konversioita. Ei ois kannattanut.
ellauri150.html on line 514: In such condition a little child could have done as much as he to prevent the awful crime he was about to witness. The intentions of God are always strange to us; but not more so than the means by which they are wrought out, and at last made plain to our belief.
ellauri150.html on line 529: "Let the blasphemer go first. The Son of God should be able to save himself. We will see."
ellauri150.html on line 541: In 30 AD, Judah returned from being a galley slave, and Esther told him that she was no longer betrothed, causing the two to fall in love again. When Judah's mother Miriam and sister Tirzah were sent to the Valley of Lepers by their jailers, Esther brought them food, and, when Judah asked about his family's fate, Esther was told by Miriam to inform him that they were dead, as Miriam did not want her son to see them in agony. When a dying Messala told Judah of his family's real fates, Judah headed to the Valley and angrily confronted Esther, who forced him to hide from his family rather than violate their wishes. On the way out of the Valley, Esther stopped to listen to Jesus' Sermon on the Mount, and she became a convinced Christian; she had an argument with Judah about his lust for vengeance and his lack of interest in Jesus' message of peace and love. However, when the two found that Tirzah was dying, they brought Miriam and Tirzah to Jerusalem to search for Jesus and hope for a cure. They were too late to reach him before he was crucified, but a sudden rainstorm miraculously healed the lepers' wounds and cured them. Ben-Hur, who was now convinced of Jesus' message, embraced Esther and his family, having decided to give up his quest for revenge.
ellauri150.html on line 551: Where got the man his confidence except from Truth? Only three hours upon the cross, and he was dying? Eeli Eeli laama sabakhtani? Too late, too late! "It is finished! It is finished!" O reader, the man died! Reader, I married him! Ben-Hur went back to his friends, saying, simply, "It is over; he is dead."
ellauri150.html on line 570: Tears arose in Esther’s eyes, and she was about to speak.
ellauri150.html on line 577: The countenance of the Egyptian softened; something like a smile played about her lips. She looked at the children upon the floor.
ellauri150.html on line 596: During the race, Messala drives a chariot with blades on the hubs to disable his competitors. He attempts to destroy Judah's chariot, but wrecks his own instead. He is dragged behind his horses and trampled by another chariot, while Judah wins the race. Before dying, Messala tells Judah to search for his family in the Valley of the Lepers.
ellauri150.html on line 606: When we return, it's Anno Domini XXVI - A.D. 26. Messala, a Roman who grew up in Judea but spent most of his life in more traditional Roman enclaves, is accepting an important position in Jerusalem under the new governor of Judea; it's a hard job, since the Jews don't want the Romans there, but he feels up to it. He is visited by his childhood friend, and our hero, Judah Ben-Hur, a very important and influential Jew. They try to pick up the friendship where it left off, but there's one big problem: they no longer have anything in common besides their shared past. They are in denial about this for a while, and Judah agrees to try to get people to accept the Romans.
ellauri150.html on line 610: We meet Ben-Hur's mother and sister. We also meet his right-hand slave, Simonides, who is his business administrator and is in town for his yearly report—he's based in Antioch. He's very good at managing Judah's assets, and very loyal. Simonides' daughter Esther is with him; she is about to enter an arranged marriage, but needs Ben-Hur's approval. Ben-Hur gives it, and even throws in her freedom as a wedding present, but - having seen her as a grown woman for the first time - he sorta wants her for himself.
ellauri150.html on line 618: On learning that he is to go to Tyrus with neither a trial nor info about what's going to happen to his mother and sister, we learn that Ben-Hur's pacifism didn't survive the imprisonment. Since he hurts or kills only people who aren't of Nominal Importance, this is supposed to be tolerated. Judah demands info of Messala, and naturally doesn't get it. He protests his innocence of wanting to kill the governor; Messala knows that this is, at least, a plausible theory, but doesn't let it show. He says that Ben-Hur gave him exactly what he needed; the Jews will know that, if he can send his childhood friend to certain death at the galleys, he can do it to anyone. Judah starts to beg Messala, and gets this reply: "You beg me? Didn't I beg you for help?"
ellauri150.html on line 623: The Romans taking prisoners to the galleys are not overly concerned about anyone surviving, especially not people who knocked out their governor. At a well some distance north of Jerusalem, soldiers get watered first, then horses, and then slaves—and not Ben-Hur. He asks God for help... and in response, a young man, whose face is always turned from the camera, comes and gives him water. The audience understands that this is Jesus Himself, come to answer Ben-Hur's prayer. The Roman in charge starts to tell Him not to give Ben-Hur water, but on seeing His face, the Roman changes his mind. Ben-Hur drinks deep until it's time to move it.
ellauri150.html on line 633: On the way home, he helps a horse-loving Arab, Sheikh Ilderim, with the fine art of charioteering. Ilderim offers a position. Judah declines for now, though it has appeal, because he is on a mission. Not even being told Messala is racing convinces him. Some talk of Jesus slips in, though the name is not mentioned directly.
ellauri150.html on line 635: The house of Hur is in ruins, but people are living there. He is met by Esther; she and her father were in there for only a year. Her father was paralyzed in prison, so a big fella who shared a cell with him and went mute during that time has also moved in to help. They are still in Jerusalem because all the assets were seized by the Romans - well, not all the assets, but they don't want the Romans to know about the rest of them prematurely. Esther never married, partly because the reason for arranging that marriage no longer applied, and partly because - she looks at her all-black clothing here, so we're probably supposed to believe that her fiance died.
ellauri150.html on line 645: After the intermission, Ben-Hur has taken the charioteer job now. and Ilderim visits the bathhouse where the young Roman nobles luxuriate, half-naked.note Messala is there talking about his unbeatable team of horses. Ilderim says his team is even better, and offers a wager with LOTS of money involved. He eventually succeeds...
ellauri150.html on line 675: The Pope writes about communism, capitalism and even freemasonry - all from a Christian perspective. And yes, from a distinctly Catholic point of view. He shares with the world his concerns about these competing ideologies and the impact that they could have on Christianity if left unchecked:
ellauri150.html on line 677: As the nature of Our Apostolic office required of Us, We have not omitted, from the very outset of Our Pontificate, addressing you, Venerable Brothers, in Encyclical Letters, in order to advert to the deadly plague which is tainting society to its very core and bringing it to a state of extreme peril. At the same time We call attention to certain most effectual remedies, by which society may be renewed unto salvation and enabled to escape the crisis now threatening.
ellauri150.html on line 681: You understand as a matter of course, Venerable Brothers, that We are alluding to that sect of men who, under the motley and all but barbarous terms and titles of Socialists, Communists, and Nihilists, are spread abroad throughout the world and, bound intimately together in baneful alliance, no longer look for strong support in secret meetings held in darksome places, but standing forth openly and boldly in the light of day, strive to carry out the purpose long resolved upon, of uprooting the foundations of civilized society at large.
ellauri150.html on line 685: In short, spurred on by greedy hankering after things present, which is the root of all evils, which some coveting have erred from the faith, they attack the right of property, sanctioned by the law of nature, and with signal depravity, while pretending to feel solicitous about the needs, and anxious to satisfy the requirements of all, they strain every effort to seize upon and hold in common all that has been individually acquired by title of lawful inheritance, through intellectual or manual labor, or economy in living. These monstrous views they proclaim in public meetings, uphold in booklets, and spread broadcast everywhere through the daily press. Hence the hallowed dignity and authority of rulers has incurred such odium on the part of rebellious subjects that evil-minded traitors, spurning all control, have many a time within a recent period boldly raised impious hands against even the very heads of States. etc.etc.
ellauri150.html on line 693: The Pope reminds us that the Church teaches that we all have "freedom of choice" (free will); that our lives are not pre-determined. So in a real sense we have the power to choose our destinies - to choose between right and wrong. And this is because we are made in the image of God and as such we are able to determine "what is true and good".
ellauri150.html on line 695: But while God has given Man a soul and the ability to reason, Man is not God! God is "infinitely perfect" while Man is imperfect. As a result Man can be easily be tempted by "something which is not really good, but which has the appearance of good".
ellauri150.html on line 713: Jesus did not become human to build a earthly paradise; admittedly this IS pure hell, but his Kingdom is in Heaven. The Church warns us about those who promise a Utopia on Earth. The worker's paradise of the Soviet Union turned into a living hell for millions; as did also Mao's promise of earthly bliss. Likewise the French Revolution was heaven only for those who reveled in the sight of blood and heads rolling off the guillotine.
ellauri150.html on line 715: I could go on, but I think it is best to leave it here. I've covered only the opening parts of this encyclical. There is so much more in this document about the various freedoms that we take for granted like freedom of religion, speech and the press. In discussing this encyclical I hope I've given you an appreciation for the writings of Pope Leo XIII. (You can find all of his encyclicals here.)
ellauri150.html on line 719: Thank you Baba for sharing Poe Leo XIII words in this two last articles.
ellauri150.html on line 724: Baba, what is your personal opinion about premarital sex?
ellauri150.html on line 728: I was actually thinking about writing an article about how the free sex movement came out of the 60s. The idea was to use the songs from Joni Mitchell's Blue album as the basis of the article. You know before that time sex before marriage wasn't not considered socially acceptable, because French letters were not reliable. I'm sure it still happened, but it was not done out in the open - at least not by "respectable" people.
ellauri150.html on line 734: I was just reading about Stephen Hawking this morning and thinking that I should write an article about that. I was thinking of calling it "Also sprach Stephen Hawking". I've never been a fan of his. I always thought his "a brief history of time" to be an exercise in extreme egotism and pure conjecture. I actually never bothered reading it because I didn't want my mind polluted with those thoughts.
ellauri150.html on line 736: It seems to me that Hawking is using a particular model of the universe to try to attack religion. But for me the very fact that there is a universe is enough to fill me with awe at creation and in God the Creator. In fact the more we learn about the immensity of space and the variety of celestial objects, the more I am filled with awe and wonder. Part of that is the admiration that we are living in such an advanced society that we are able to make these discoveries in the first place.
ellauri150.html on line 740: Catholics believe that Jesus was at once God and Man. I have begun to think of Jesus as being able to see at once the physical world (with one eye) and the spirit world (with the other). Perhaps Satan tried to pull him out of the physical world back into the spiritual world to destroy his mission, but Jesus rebuked Satan. There's lots of similar scenes with the dark side of the force sucking the good guys in Star Wars, and Mordor's Eye hypnotizing the poor Hobbits, plus one really scary one in Harry Potter, where Voldemort (sorry I mentioned the name) tries to slurp Harry into a pot of soup.
ellauri150.html on line 744: Finally, I have a question for you. What do you think about the Eye of Providence in Christianity, can it be a graphic representation Holy Spirit? Today my mother noticed and asked me for it, I wonder what role has had Freemasonry in Catholic church.
ellauri150.html on line 746: I have been thinking that the lives of the saints would be great material for Hollywood. We have the technology now to make supernatural events come to life in a realistic way on the movie screen. I was thinking of St. Bernadette who saw Our Lady at Lourdes. She always complained that the paintings and statues of Our Lady never portrayed her full beauty. But imagine if she had been able to describe her vision to a modern movie director working in 3D Imax format. The image could actually be made to float in space in front of the viewer and emanate a holy glow. A little like princess Leia in the hologram (though I thought the hologram was rather too small.) If the viewer tried to touch this image, his hand would pass through it. (I've experienced this with images in Imax movies. I'm thinking specifically of the floating seeds/"jelly fish" in Avatar.)
ellauri150.html on line 760: "Therefore the Church’s negative judgment in regard to Masonic association remains unchanged since their principles have always been considered irreconcilable with the doctrine of the Church and therefore membership in them remains forbidden. The faithful who enrol in Masonic associations are in a state of grave sin and may not receive Holy Communion."
ellauri150.html on line 766: I've actually begun to treasure silence, and the space it provides to be able to think clearly and to turn my thoughts to listening to the Holy Spirit. But you know the Church teaches us to love our bodies as well, so I hope at some point I will regain my passion for sex and related music.
ellauri150.html on line 768: P.S. Tomorrow (Sun 9PM) is the MTV music awards. I'll probably watch it just in order to monitor the latest ideas that are being pushed onto young people.
ellauri150.html on line 769: P.P.S: Do you remember that I asked you before about pre-marital sex? Well, I was surprised that the Jonas Brothers, a product of Disney had purity rings.
ellauri150.html on line 771: P.P.P.S. The MTV Music awards are starting now. I'm recording it and will probably watch it tomorrow.
ellauri151.html on line 51: His work lived on the never resolved tensions between a strict artistic discipline, a puritanical moralism, and the desire for unlimited sensual indulgence and abandonment to life. A man of constant sorrow, caused by anal-genital conflicts. (Note)
ellauri151.html on line 53: This autobiography/biography was written at the time of the award and first published in the book series Les Prix Nobel. It was later edited and republished in Nobel Lectures. To cite this document, always state the source as shown above.
ellauri151.html on line 72: Les décisions et prises de position du pasteur sont conditionnées par son interprétation de la Bible et par l'enseignement qu'il en a reçu. Si sa morale protestante lui a jadis permis de goûter au bonheur, elle finit par le rendre malheureux en suscitant un immense sentiment de culpabilité à l'égard de ses sentiments envers Gertrude et de son fils Jacques.
ellauri151.html on line 85: Because the pastor is really the main character in Gide's limited world, she feels herself to be in love with him and to some extent (tent, hehe) he has similar feelings toward her. When his eldest son Jacques, who is about the same age as Gertrude, asks to marry her, the pastor becomes jealous and refuses despite the fact that Jacques is obviously in love with her, and has a bigger tent.
ellauri151.html on line 87: Gertrude eventually gets an operation to repair her eyesight and, having gained the ability to see, realizes that she loves Jacques and not the pastor. However, in the meantime Jacques has renounced his love for her, converted to Catholicism and become a monk. Gertrude attempts suicide by jumping into a river, but this fails and she's rescued but luckily contracts pneumonia. She realizes that the pastor is an old man, and the man that punctured her when she was blind was Jacques. She tells the pastor this shortly before her death.
ellauri151.html on line 100: The word is derived from the Latin term for parrots psittaci – which in turn derives from the Greek ψιττακός – in an analogy with the ability of some parrots to speak human words but without any knowledge of their meaning.
ellauri151.html on line 118: Gide had a half satanic, half monk-like mien; he put one in mind of portraits of Baudelaire. Withal there was something exotic about him. He would appear in a red waistcoat, black velvet jacket and beige-coloured trousers and, in lieu of collar and tie, a loosely knotted scarf. (Frizuliina.)
ellauri151.html on line 132: Mä luulen ezen claim to Nobel fame vuonna 1947 oli toi antikommunismi ennen kaikkea. In 1946, when Pierre Herbert asked Gide which of his books he would choose if only one were to survive," Gide replied, ´I think it would be my Journal.´" Beginning at the age of eighteen or nineteen, Gide kept a journal all of his life and when these were first made available to the public, they ran to thirteen hundred pages. Pääasiassa homoilua ja sen puolustelua. Gide ei koskaan bylsinyt vaimoaan Madeleinea, mutta kävi kerran jonkun nuoren neidon pukilla, ja siitti siinä yhden tyttären. Toista varvia ei tullut, vaikka neito pyyteli.
ellauri151.html on line 136: I call a pederast the man who, as the word indicates, falls in love with young boys. I call a sodomite ("The word is sodomite, sir," said Verlaine to the judge who asked him if it were true that he was a sodomist) the man whose desire is addressed to mature men. […] The pederasts, of whom I am one (why cannot I say this quite simply, without your immediately claiming to see a brag in my confession?), are much rarer, and the sodomites much more numerous, than I first thought. […] That such loves can spring up, that such relationships can be formed, it is not enough for me to say that this is natural; I maintain that it is good; each of the two finds exaltation, protection, a challenge in them; and I wonder whether it is for the youth or the elder man that they are more profitable.
ellauri151.html on line 152: The combined qualities of the realist and the idealist which Dickens possessed to a remarkable degree, together with his naturally jovial attitude toward life in general, seem to have given him a remarkably happy feeling toward Christmas, though the privations and hardships of his boyhood could have allowed him but little real experience with this day of days.
ellauri151.html on line 162: The book was a huge commercial success, quickly going through two editions. Reviews were favourable, but not all so. In an unsigned piece in The Times the reviewer opined, "We owe it to literature to protest against this last production of Mr. Dickens. Shades of Fielding and Scott! Is it for such jargon as this that we have given your throne to one who cannot estimate his eminence?" However, William Makepeace Thackeray enjoyed the book immensely: "To us, it appears it is a good Christmas book, illuminated with extra gas, crammed with extra bonbons, French plums and sweetness.This story is no more a real story than Peerybingle is a real name!
ellauri151.html on line 181: Sensualismin tunnuslauseena voi pitää Tuomas Akvinolaisen peripateettista aksioomaa Nihil est in intellectu quod non prius in sensu ("mielessä ei ole mitään mikä ei ensin olisi ollut aisteissa"), joka näkyy muun muassa Locken ajatuksessa tabula rasasta. Jyrkän sensualismin kannatus väheni ratkaisevasti 1700-luvun loppupuolella Immanuel Kantin filosofian vaikutuksesta.
ellauri151.html on line 197: Laura Dewey Lynn Bridgman (December 21, 1829 – May 24, 1889) is known as the first deaf-blind American child to gain a significant education in the English language, fifty years before the more famous Helen Keller. Bridgman was left deaf-blind at the age of two after contracting scarlet fever. She was educated at the Perkins Institution for the Blind where, under the direction of Samuel Gridley Howe, she learned to read and communicate using Braille and the manual alphabet developed by Charles-Michel de l'Épée.
ellauri151.html on line 198: For several years, Bridgman gained celebrity status when Charles Dickens met her during his 1842 American tour and wrote about her accomplishments in his American Notes. Her fame was short-lived, however, and she spent the remainder of her life in relative obscurity, most of it at the Perkins Institute, where she passed her time sewing and reading books in Braille. LOL
ellauri151.html on line 276: Mulla olis riittävästi pukinpartaa mennäxeni Kabuliin talibaanixi. Varovainen pitää kyllä olla, tehdä vaan sallittuja juttuja ettei päätä irroiteta. Esim bylsiä alaikäisiä tyttöjä, se on ok kunhan varoo antamasta niille luettavaa.
ellauri151.html on line 282: Dilthey a le premier noté l’importance d’un texte de jeunesse de Hegel et y a signalé comme une première esquisse de ce que sera plus tard «la conscience malheureuse». On sait quelle importance revient à la conscience malheureuse dans la Phénoménologie de Hegel, et plus tard encore dans la Philosophie de la Religion. Sous une forme abstraite la conscience malheureuse est la conscience de la contradiction entre la vie finie de l’homme et sa pensée de l’infini. « En pensant je m’élève à l’absolu en dépassant tout ce qui est fini, je suis donc une conscience infinie et en même temps je suis une conscience de soi finie et cela d’après toute ma détermination empirique... Les deux termes se cherchent et se fuient — je suis le sentiment, l’intuition, la représentation de cette unité et de ce conflit et la connexion de ces termes en conflit... je suis ce combat, je ne suis pas un des termes engagés dans le confit, mais je suis les deux combattants et le combat lui-même, je suis le feu et l’eau, qui entrent en contact et le contact et l’unité de ce qui absolument se fuit. » La conscience malheureuse qui dans la Phénoménologie trouve son incarnation historique dans le judaïsme et dans une partie du moyen âge chrétien est en effet la conscience de la vie comme du malheur de la vie. L’homme s’est élevé au-dessus de sa condition terrestre et mortelle ; il n’est plus que le conflit de l’infini et du fini, de l’absolu qu’il a posé en dehors de la vie, et de sa vie réduite à la finitude…
ellauri151.html on line 288: Im Skeptizismus erfährt das Bewußtsein in Wahrheit sich als ein in sich selbst widersprechendes Bewußtsein; es geht aus dieser Erfahrung eine neue Gestalt hervor, welche die zwei Gedanken zusammenbringt, die der Skeptizismus auseinander hält. Die Gedankenlosigkeit des Skeptizismus über sich selbst muß verschwinden, weil es in der Tat ein Bewußtsein ist, welches diese beiden Weisen an ihm hat. Diese neue Gestalt ist hiedurch ein solches, welches für sich das gedoppelte Bewußtsein seiner als des sich befreienden, unwandelbaren und sichselbstgleichen, und seiner als des absolut sich verwirrenden und verkehrenden – und das Bewußtsein dieses seines Widerspruchs ist. – Im Stoizismus ist das Selbstbewußtsein die einfache Freiheit seiner selbst; im Skeptizismus realisiert sie sich, vernichtet die andere Seite des bestimmten Daseins, aber verdoppelt sich vielmehr, und ist sich nun ein Zweifaches. Hiedurch ist die Verdopplung, welche früher an zwei einzelne, an den Herrn und den Knecht, sich verteilte, in eines eingekehrt; die Verdopplung des Selbstbewußtseins in sich selbst, welche im Begriffe des Geistes wesentlich ist, ist hiemit vorhanden, aber noch nicht ihre Einheit, und das unglückliche Bewußtsein ist das Bewußtsein seiner als des gedoppelten nur widersprechenden Wesens.
ellauri151.html on line 290: Dieses unglückliche, in sich entzweite Bewußtsein muß also, weil dieser Widerspruch seines Wesens sich ein Bewußtsein ist, in dem einen Bewußtsein immer auch das andere haben, und so aus jedem unmittelbar, indem es zum Siege und zur Ruhe der Einheit gekommen zu sein meint, wieder daraus ausgetrieben werden. Seine wahre Rückkehr aber in sich selbst, oder seine Versöhnung mit sich wird den Begriff des lebendig gewordenen und in die Existenz getretenen Geistes darstellen, weil an ihm schon dies ist, daß es als ein ungeteiltes Bewußtsein ein gedoppeltes ist; es selbst ist das Schauen eines Selbstbewußtseins in ein anderes, und es selbst ist beide, und die Einheit beider ist ihm auch das Wesen, aber es für sich ist sich noch nicht dieses Wesen selbst, noch nicht die Einheit beider.
ellauri151.html on line 295: Die Bewegung, worin das unwesentliche Bewußtsein dies Einssein zu erreichen strebt, ist selbst die dreifache, nach dem dreifachen Verhältnisse, welche es zu seinem gestalteten jenseits haben wird; einmal als reines Bewußtsein; das andremal als einzelnes Wesen, welches sich als Begierde und Arbeit gegen die Wirklichkeit verhält; und zum dritten als Bewußtsein seines Für-sich-seins. – Wie diese drei Weisen seines Seins in jenem allgemeinen Verhältnisse vorhanden und bestimmt sind, ist nun zu sehen.
ellauri151.html on line 299: Obgleich aber das unglückliche Bewußtsein also diese Gegenwart nicht besitzt, so ist es zugleich über das reine Denken, insofern dieses das abstrakte von der Einzelnheit überhaupt wegsehende Denken des Stoizismus, und das nur unruhige Denken des Skeptizismus – in der Tat nur die Einzelnheit als der bewußtlose Widerspruch und dessen rastlose Bewegung – ist; es ist über diese beide hinaus, es bringt und hält das reine Denken und die Einzelnheit zusammen, ist aber noch nicht zu demjenigen Denken erhoben, für welches die Einzelnheit des Bewußtseins mit dem reinen Denken selbst ausgesöhnt ist. Es steht vielmehr in dieser Mitte, worin das abstrakte Denken die Einzelnheit des Bewußtseins als Einzelnheit berührt. Es selbst ist diese Berührung; es ist die Einheit des reinen Denkens und der Einzelnheit; es ist auch für es diese denkende Einzelnheit, oder das reine Denken, und das Unwandelbare wesentlich selbst als Einzelnheit. Aber es ist nicht für es, daß dieser sein Gegenstand, das Unwandelbare, welches ihm wesentlich die Gestalt der Einzelnheit hat, es selbst ist, es selbst, das Einzelnheit des Bewußtseins ist.
ellauri151.html on line 301: Andacht: Das gestaltlose Sausen des Glockengeläutes oder eine warme Nebelerfüllung, ein musikalisches Denken, indem es diese Erfahrung gemacht, daß das Grab seines wirklichen unwandelbaren Wesens keine Wirklichkeit hat.
ellauri151.html on line 367: Hamann, as noted, uses similar language about theological grammar
ellauri151.html on line 385: Hamannin epäluottamus järkeen ja valistukseen johti hänet johtopäätökseen, jonka mukaan usko Jumalaan oli ainoa ratkaisu filosofian kiusallisiin ongelmiin. Hamann sai paljon vaikutteita David Humen kirjoituksista. Hänet muistetaan siitä, että hän käytti kuvaa Sokrateesta, joka väitti ettei tiedä mitään, teoksessaan Socratic Memorabilia, jossa hän arvosteli valistuksen riippuvuutta ihmisjärjestä.
ellauri151.html on line 409: Lies, fables and romances must needs be probable, but not the truth and foundation of our faith.
ellauri151.html on line 442: If only I was as eloquent as Demosthenes, I would have to do no more than repeat a single word three times. Reason is language — Logos; I gnaw on this marrowbone and will gnaw myself to death over it. It is still always dark over these depths for me: I am still always awaiting an apocalyptic angel with a key to this abyss. Help us translate this quote!
ellauri151.html on line 446: Not only the entire ability to think rests on language… but language is also the crux of the misunderstanding of reason with itself. Help us translate this quote! Arto Mustajoki, please! How would it go in Russian?
ellauri151.html on line 452: Let us assume that we invited an unknown person to a game of cards. If this person answered us, “I don’t play,” we would either interpret this to mean that he did not understand the game, or that he had an aversion to it which arose from economic, ethical, or other reasons. Let us imagine, however, that an honorable man, who was known to possess every possible skill in the game, and who was well versed in its rules and its forbidden tricks, but who could like a game and participate in it only when it was an innocent pastime, were invited into a company of clever swindlers, who were known as good players and to whom he was equal on both scores, to join them in a game. If he said, “I do not play,” we would have to join him in looking the people with whom he was talking straight in the face, and would be able to supplement his words as follows: “I don’t play, that is, with people such as you, who break the rules of the game, and rob it of its pleasure. If you offer to play a game, our mutual agreement, then, is that we recognize the capriciousness of chance as our master; and you call the science of your nimble fingers chance, and I must accept it as such, it I will, or run the risk of insulting you or choose the shame of imitating you.” … The opinion of Socrates can be summarized in these blunt words, when he said to the Sophists, the leaned men of his time, “I know nothing.” Help! TLDR!
ellauri151.html on line 478: approaches softly with sweet lullabies. Ja laulaa sille suloisia kehtolauluja.
ellauri151.html on line 483: cabbage with a disapproving glare. kaali joka kazoo sitä pahexuvin ilmein.
ellauri151.html on line 486: afloat beneath young trees above the mud kelluen nuorten puiden takana mudan yläpuolella
ellauri151.html on line 497: The trenches are abandoned to the rabbits, Ampumahaudat on hyljätty kaniinien huostaan,
ellauri151.html on line 523: Oikeestaan tää Laren kielenkäyttö mätsää hyvin mun peliteoreettiseen pragmatiikkaan, missä myöskin "merkitys" oli "tarkoitus", eli se mihin dialoginpelaajat pyrkivät kun ne sanoo eli tekee jotakin. Kielitieteen kursseilla mulla oli eri merkityxen sortteja, lähtien tämmösestä syy-seuraus assosiaatiosta (savu merkkaa tulta) semanttisen "tää merkki tarkoittaa miesten vessaa" ja syntaktisen (myopis tarkoittaa hiirenkorvaa) merkityxen kautta tähän pragmaattiseen, joka näyttää olevan Larzallakinn mielessä. On huomattava, että peleissä pelaajalla pitää olla utiliteetteja, joita se maximoi, eli nyt sit tän teodikeakysymyxen takana on mitä jumala oikein ajaa takaa tässä hommassa, koska on lupa olettaa, että se seuraa aina sen optimistrategiaa. Toisaalta ongelmaa hankaloittaa se, että toisen opinkohdan mukaan sillä on käytössään kaikki strategiat koko pelilaudalla, et oikeastaan se vois ratkasta Hoblan labyrinttitehtävään vaan teleportoimalla suoraan Maxin auton vara-avaimien luo kiertämättä kassan kautta, tai hizi, vaan luomalla Maxille sormia napsauttamalla uuden avaimen. Tai uuden auton, tai mitä vaan. Tästä komplikaatiosta seuraa se, että sen utiliteettien pitää olla jotain tosi kieroa, joka oikeuttaa kaikki nää kiemurat, joissa menehtyneitä apinoita lentää reestä joka käänteessä. Eli näillä alkumietteillä aletaanpa lukea mitä Larella on sanottavaa tästä.
ellauri151.html on line 555: Aika yllättävän paljon ällösanoja tuli jo abstraktissa. Eikös Wittgenstein ollut juutalaisten uskonluopioiden sukua? Joo sehän oli Hitlerin koulussa alaluokkalaisena. Hamannin aikoihin Wittigensteinit oli varmaan vielä isiensä uskossa. Mikä sitä sitten veti tohon Hamanniin? Read on:
ellauri151.html on line 582: Tälläsen expressiivisen "tiili!" tyyppisen käskykielen painottaminen on sellaisenaan jo aika uskonnollista. (Vaik onhan tietokonekieletkin käskykantaisia.) Kusch argues that theological grammar describes how religious practices and the communication between God and the believer work. Both Hamann and Wittgenstein argue that pictures are indispensable for divine-
ellauri151.html on line 586: Tim Labron (2009) also compares Wittgenstein’s late philosophy
ellauri151.html on line 590: properties. Eli kieli on kuin apina ruumista ja sielua: liha vastaa non-logical vocabularysta, logical constants tulee jumalalta.
ellauri151.html on line 689: Hein (1983: 42–49; see also Labron 2009: 53–57) also notes that Hamann and Wittgenstein use an epistemology based on faith and trust to reject the Enlightenment’s attempt to find an Archimedean point outside the world (mikäs se nyt on? Kuka sellaista kyselee?). Hamann argues that the modern subject/object split leads to an irresolvable problem of skepticism.
ellauri151.html on line 701: Jesus: Paul:
ellauri151.html on line 709:
ellauri151.html on line 721: Paul alone wrote about the Church, the body of Christ; Paul alone wrote to Gentiles.
ellauri151.html on line 836: 12. On what is honorable among men:
ellauri151.html on line 840: [21] for we aim at what is honorable not only in the Lord´s sight but also in the sight of men.
ellauri151.html on line 844: [18] he who thus serves Christ is acceptable to God and approved by men.
ellauri151.html on line 850: [15] But he said to them, You are those who justify yourselves before men, but God knows your hearts; for what is exalted among men is an abomination in the sight of God.
ellauri151.html on line 884: [17] Think not that I have come to abolish the law and the prophets; I have come not to abolish them but to fulfil them.
ellauri151.html on line 901: [8] But you are not to be called rabbi, for you have one teacher, and you are all brethren.
ellauri151.html on line 951: [45] The good man out of the good treasure of his heart produces good, and the evil man out of his evil treasure produces evil; for out of the abundance of the heart his mouth speaks.
ellauri151.html on line 983: [17] Let the elders who rule well be considered worthy of double honor, especially those who labor in preaching and teaching;
ellauri151.html on line 984: [18] for the scripture says, "You shall not muzzle an ox when it is treading out the grain," and, "The laborer deserves his wages."
ellauri151.html on line 991: [7] And preach as you go, saying, The kingdom of heaven is at hand (oops, did I say not in Luke 21 above, sorry),
ellauri151.html on line 1004: [3] Truly, truly, I say to you, unless one is begotten from above,* he cannot see the kingdom of God.
ellauri151.html on line 1006: [7] Do not marvel that I said to you, You must be begotten from above.*
ellauri151.html on line 1008: * John 3:3 and 3:7 are the author's translations. These differ from the RSV only in the expression "begotten from above" that replaces "born anew' in the RSV. "Born anew" does not represent the fullness of what Jesus is stating here, and does not correspond to the literatal translation of the Greek, gennethenai anothen (be begotten from above).
ellauri151.html on line 1010: Okei, siis uudestisyntynyt on verbatim ylhäältä käsin ruikattu. Pantu takaisin ja nussittu uudelleen. No em. kiistelystä päätellen Jeesus oli enempi kahdenkeskinen terapeutti ja Puovo ryhmäterapeuttina on keskushallinnon kannalla. Jeshualla on enempi tollasta quid pro quo tematiikkaa, Pablo antaa alaisille tyhjän päältä rajatonta luottoa. Jeesus ei koita kexiä jotain uutta zydeemiä toisinkuin hierarkkisempi Peeveli. Jeshua oli juutalainen lahkolainen, apostata Patulla lähti suunnitelmat longixi.
ellauri151.html on line 1106: Yllättävää kyllä paskan Philip Rothin Portnoyn tauti oli aika hyvä niin läpipaskan tyypin suorituxexi. Tatu Vaaskiven Pyhä kevät oli jollain lailla herttainen vaikken kyllä jaxanut ihan loppuun saakka. Sitton lukuisia kirjoja josta tykkäsin silloin kuin niitä nuorempana luin, mutten enää välttämättä perustaisi. Ja outojakin kirjoja kuten tuiki tuntemattoman Vilho Sorvarin Hammurabi. Ja inhottavan sadomasokistin Robbe-Grilletin Labyrintissä oli hyvä. Paskiaisilla voi olla hyviä rompskuja, ja hyvixillä paskoja. Célinekin oli aimo p-ska, mutta kirjoitti suht miälenkiintosesti. Toisaalta paskan Hemingwaun prujut oli pääsääntösesti perseestä.
ellauri151.html on line 1126: André Gides Den trånga porten (La porte étroite, 1909) löytyi Pasilan repsahtaneen varastokirjaston vaihtohyllystä. Den handlar om kärleken mellan Jérôme och Alissa, kusiner som har älskat varandra sedan barndomen. De är båda två starkt religiösa och delar föreställningen om att deras kärlek fullkomnas i att de delar samma hängivenhet för Gud. Ingenting att göra med att tränga penisen genom den trånga porten mellan skinkorna. Genom att älska Guda högst av allt kan de mötas på ett högre plan än i underbyxorna. Kaikki tällänen skizoilu peräreijistä on mennyt totaalisesi pois muodista kiitos toimivan naisten profylaxian ja abortin laillistamisen. Kenties se palaa nyt kun silverbäkit huolestuvat tykinruuan riittävyydestä.
ellauri151.html on line 1137: Immoralist, romaani kirjoittajana André Gide, julkaistiin nimellä L´Immoraliste vuonna 1902, se on yksi tarinoista, joita Gide kutsui tarinoixi. Nietszchelaisen filosofian innoittamana Gide ryhtyi työkseen tarkastelemaan sitä kohtaa, jossa itsestä huolehtimisen on syrjäytettävä moraaliset periaatteet, jotka perustuvat empatiaan muita kohtaan. Immoralist on suurelta osin tarina Michelistä, joka menee naimisiin perheystävän Marcelinen kanssa ilahduttaakseen kuolevaista isäänsä ja huolehtiakseen omista tarpeistaan. He matkustavat Pohjois-Afrikkaan, missä Michel sairastuu tuberkuloosiin. Toipuessaan tuberkuloosista Pohjois-Afrikassa hän huomaa olevansa seksuaalisesti kiinnostunut nuorista arabipojista. Palattuaan Ranskaan "ystävä" kehottaa häntä jättämään huomiotta yleissitovat sopimukset ja täyttämään homot intohimonsa. Kun raskaana oleva Marceline sairastuu tuberkuloosiin, he menevät etelään hänen terveyden vuoksi, mutta hän laiminlyö hänet omien halujensa tyydyttämiseksi. Marceline, josta on tullut Michelin este, kärsii keskenmenosta ja kuolee myöhemmin Michelin katsoessa päältä liikutellen munaa karvakäden peräsuolessa.
ellauri151.html on line 1174: Parempi antaa vaikka köyhille. Huudan samalla enkelien yli-inhimillisellä äänellä... Kaikki rukoukseni on hyvin valitettavia. Rakastaako Jérôme minua vähän vähemmän?… Valitettavasti! En ole koskaan rakastanut häntä tämän enempää. Puhuimme Pascalista, on siinäkin varsinainen måtäblaise. Mitä häpeällisiä, absurdeja huomautuksia! Otin käteeni raskaan Penseet-kirjan, joka itsestään avautui tämän kohdan kohdalta kuin Syvännön peukkuvärssy: Näkemiin / nyt oikein paljon... Jumalauta, anna minun nähdä se uudelleen. Dojonggg-jonggg se sanoi ja putkahti ulos Jeromen sepaluxesta. Piuu! piuu! piuu! sanoivat napit. Jumalani, sori mutta en voi poistaa sitä huuliltani enkä unohtaa sen aiheuttamaa kutinaa emättimessäni. Kuinka monta kertaa olen huutanut nimeäsi pyökkimetsässä!...
ellauri151.html on line 1180: Anorektinen Alissa joutuu sairaalaan. Mikähän leikkaus tuohon auttaisi? Kohdunpoistoon tukka putkella. Minun täytyy nyt olla tyytyväinen Jumalaan, hänen rakkautensa on hienoa. Pascalin järkyttynyt nyyhkytys resonoi minussa. Siististi taitettuna sängyn viereen vaatteet pois... ”Ei ole suurien arvoista levittää labioita." Uskoakseni nämä kauniit sanat ovat Clotilde de Vaux'lta.
ellauri152.html on line 64:
ellauri152.html on line 71: The Songs of Bilitis (/bɪˈliːtɪs/; French: Les Chansons de Bilitis) is a collection of erotic, essentially lesbian, poetry by Pierre Louÿs published in Paris in 1894. Since Louÿs claimed that he had translated the original poetry from Ancient Greek, this work is considered a pseudotranslation. Though the poems were actually clever fabulations, authored by Louÿs himself, they are still considered important literature. [by whom?]
ellauri152.html on line 79: To lend authenticity to the forgery, Louÿs in the index listed some poems as "untranslated"; he even craftily fabricated an entire section of his book called "The Life of Bilitis", crediting a certain fictional archaeologist Herr G. Heim ("Mr. C. Cret" in German) as the discoverer of Bilitis' tomb. And though Louÿs displayed great knowledge of Ancient Greek culture, ranging from children's games in "Tortie Tortue" to application of scents in "Perfumes", the literary fraud was eventually exposed. This did little, however, to taint their literary value in readers' eyes, and Louÿs' open and sympathetic celebration of lesbian sexuality earned him sensation and historic significance.
ellauri152.html on line 87: Berthe Clorine Jeanne Le Barillier (parfois orthographiée Berthe Clorinne Jeanne Le Barillier ou même Berthe Corinne Jeanne Le Barillier, sans doute par une suite d'erreurs de recopiage orthographique erroné dans les divers ouvrages où elle est citée), née à Bordeaux le 24 juillet 1858 et morte au Cannet le 24 janvier 1927, est une femme de lettres française. Takkutukkainen naisoletettu, rekkalesbon näköinen. Väsäs paljon sinisukkajuttuja, mm. Heloisesta ja Abelardista. Takuulla ei kääntänyt mitään kreikasta. Son œuvre, si elle est assez largement tombée dans l'oubli, est servie par un style sobre et une documentation toujours très solide. La part la plus consistante de son œuvre est probablement celle consacrée à l'antiquité romaine. Elle batit une maison à proximité immédiate de l'Hermitage de Jean-Jacques Rousseau, un écrivain qu'elle admirait et dont elle voulait se rapprocher. Mit vit JJ oli kuollut jo aikapäiviä?? Ja aika misogyyni kaiken kukkuraxi. Näitä vale-uudelleen
ellauri152.html on line 90: In 1955 the Daughters of Bilitis was founded in San Francisco as the first lesbian civil and political rights organization in the United States. In regard to its name, Del Martin and Phyllis Lyon, two of the group's founders, said "If anyone asked us, we could always say we belong to a poetry club." Mehän voidaan sanoa. Had they only known that it was all about fornicating boys.
ellauri152.html on line 348: delicias domini, nec quid speraret habebat; Pomon herkkupalasta, vaikkei sillä ollut mitään zargoja,
ellauri152.html on line 351: 5montibus et silvis studio iactabat inani: vuorille ja mezille heitti nää läpät tyhjänpäiväiset:
ellauri152.html on line 366: quam dives pecoris, nivei quam lactis abundans. Miten rikas kiro- karjamies, jolla on maitoa kuin lunta,
ellauri152.html on line 369: canto quae solitus, si quando armenta vocabat, Laulelen tässä sulle kuin Amfion Kirkelle,
ellauri152.html on line 375: atque humilis habitare casas, et figere cervos, ja lättänöissä majoissa asustella, käydä hirvimezällä,
ellauri152.html on line 377: Mecum una in silvis imitabere Pana canendo. Munkaa yxissä apinoisit skuzissa Panin laulua.
ellauri152.html on line 380: Nec te paeniteat calamo trivisse labellum: Ethän masennu jos mun huilu raapaisee sun pikku huulia:
ellauri152.html on line 384: et dixit moriens: “Te nunc habet ista secundum.” Ja sanoi kuollessaan: Toi on nyt sitten sulle.
ellauri152.html on line 389: iam pridem a me illos abducere Thestylis orat; Vaik jo kauan Thestylis on pyytänyt saada viedä ne;
ellauri152.html on line 398: castaneasque nuces, mea quas Amaryllis amabat; ja kastanjanpähkinöitä joista Amaryllis tykkäsi.
ellauri152.html on line 406: Quem fugis, ah, demens? Habitarunt di quoque silvas, Ketä pakenet, dementti? Jumalatkin asuu mezissä,
ellauri152.html on line 440: Musta toi idea et jumalan piti tehdä saatana jotta apina voi treenata siihen freewilliä kuin johkin nyrkkeilysäkkiin on aivan hanurista. Siinä on kyllä pantu peliteoria ihan liian korkealle statuxelle, ja absolutisoitu just tän apinalajin utiliteetit erehdyttävästi apinannäköisen jumalan tahdoxi. Mitä saatanan pahaa se nyt on jos vaikka jellona tahtoo popsia Danielin, tai joku palestiinalainen pitää kiinni reviiristä?
ellauri152.html on line 446: 
ellauri152.html on line 453: Hasidijuutalaiset näkevät lopun ajat vähän eri valossa. Ensin kuultaisiin puhallettavan oinaan sarveen. Siihen puhaltaisi profeetta Elia ja se julistaisi kaikkeen maailmaan uutista: "Vapahdus on tullut maailmalle! Pelastus on koittanut maailmalle!" Kaikki pahantekijät ja Israelin vihalliset tuhoutuisivat ja jäljelle jäisivät vain hyvät kristityt joiden etuoikeutena olisi nyt palvella juutalaisia. Talmudin mukaan Israelin valtakunta ulottuisi kaikkien kansojen ylitse. Jerusalemiin laskeutuisi taivaista tulinen temppeli. Kohanimit eli pappisluokka (me olimme mohanimeja) suoritaisi uhreja, ehkä tuliuhreja, sillä jo silloin minusta tuntui, että härkien, lampaiden ja turturikyyhkyjen teurastaminen ei johtaisi vapahdukseen. Aabraham, Iisak, Jaakob ja heidän heimonsa, Mooses, kuningas Daavid, kaikki profeetat, viisaat, geonimit ja pyhimykset kokisivat ylösnousemuksen ja samalla kaikki muut juutalaiset kuolleet. Isäni oli julkaissut kirjan jossa sukupuumme johdettiin Shabatai Cohenista, rabbi Noshe Isserlisistä, Rašista aina kuningas Daavidiin. Veljeni Moshe ja minä astuisimme palatsiin jossa kuningas David istuisi kruunu päässään kultaisella valtaistuimella "Isoisä!..." sanoisimme hänelle.
ellauri152.html on line 494: "Luojan avulla hänestä tulee rabbi eikä työmiestä. He on tullut kovasti isoisäänsä", äiti sanoi.
ellauri152.html on line 496: "Rabbi? Minne? Rabbeja on joka paikassa. Miksi me niin monía tarvitsemme?"
ellauri152.html on line 498: "Ja miksi niin monia työmiehiä? Oli rabbi miten köyhä tahansa, hänen asiansa ovat silti paremmin kuin suutarin."
ellauri152.html on line 547: On the king's orders, Haman was hanged from the 50-cubit-high gallows that had originally been built by Haman himself, on the advice of his wife Zeresh, in order to hang Mordechai. The bodies of Haman's ten sons were also hanged, after they died in battle against the Jews.The Jews also killed about 75,000 of their enemies "in self-defense."
ellauri152.html on line 549: The apparent purpose of this unusually high gallows can be understood from the geography of Shushan: Haman's house (where the pole was located) was likely in the city of Shushan (a flat area), while the royal citadel and palace were located on a mound about 15 meters higher than the city. Such a tall pole would have allowed Haman to observe Mordechai's corpse while dining in the royal palace, had his plans worked as intended.
ellauri152.html on line 551: In Rabbinic tradition, Haman is considered to be an archetype of evil and persecutor of the Jews. Having attempted to exterminate the Jews of Persia, and rendering himself thereby their worst enemy, Haman naturally became the center of many Talmudic legends. Being at one time extremely poor, he sold himself as a slave to Mordecai. He was a barber at Kefar Karzum for the space of twenty-two years. Haman had an idolatrous image of Esther's arse embroidered on his garments, so that those who bowed to him at command of the king bowed also to the image.
ellauri152.html on line 553: Haman was also an astrologer, and when he was about to fix the time for the genocide of the Jews he first cast lots to ascertain which was the most auspicious day of the week for that purpose. Each day, however, proved to be under some influence favorable to the Jews. He then sought to fix the month, but found that the same was true of each month; thus, Nisan was favorable to the Jews because of the Passover sacrifice; Iyyar, because of the small Passover. But when he arrived at Adar he found that its zodiacal sign was Pisces, and he said, "Now I shall be able to swallow them as fish which swallow one another" (Esther Rabbah 7; Targum Sheni 3).
ellauri152.html on line 555: Haman had 365 counselors, 1/day, but the advice of none was so good as that of his wife, Zeresh. She induced Haman to build a tree for Mordechai, assuring him that this was the only way in which he would be able to prevail over his enemy, for hitherto the just had always been rescued from every other kind of death. As God foresaw that Haman himself would be hanged on some tree, He asked which tree would volunteer to serve as the instrument of death. Each tree, declaring that it was used for some holy purpose, objected to being soiled by the unclean body of Haman. Only the thorn-tree could find no excuse, and therefore offered itself for a tree (Esther Rabbah 9; Midrash Abba Gorion 7 (ed. Buber, Wilna, 1886); in Targum Sheni this is narrated somewhat differently).
ellauri152.html on line 569: Epäselväxi jää mihin puuhun Haman ripustettiin ja miten se kiinnitettiin siihen. Ja pyrkikö se oikeesti Esterin pukille. Ja tuliko Esterin pehmenneestä perseestä yhtään mitään. Muita Mordechaita: schweiziläinen Motti väpelö, joku Kesäyön unelman kriitikko, paha rabbi Mordechai, jonka mielestä 1 jeshivapoika < 1000 Arabs.
ellauri152.html on line 574: Ce mythe, qui paraît fort ancien et dont certains érudits vont chercher l'origine jusque dans l'Inde bouddhique, se précise à partir du xiiie siècle dans l'Historia major du bénédictin anglais Matthieu Pâris. sous diverses formes. C'est dans les pays de langue allemande que la figure d'Ahasvérus connaît la plus grande faveur, à la suite d'une version de la légende due à Chrysostomus Dudulaeus qui présente l'aventure du « Juif éternel » (1602) comme un récit quasiment autobiographique. La traduction française de ce livre imposera l'expression « Juif errant » (1609). Dès lors, la légende se répand par l'imagerie populaire et les estampes, les complaintes, dont la plus célèbre est celle d'Isaac Laquedem. Le Juif errant, qui personnifie le destin du peuple juif depuis le christianisme, a inspiré de nombreux écrivains : Wordsworth, Goethe, Eugène Sue, Apollinaire. Cette figure légendaire n'a cessé d'alimenter, à l'encontre des Juifs, une dangereuse satire sociale. Elle est, pour une part, responsable de la genèse de l'agitation antisémite des temps modernes. Pour en savoir plus, voir l'article antisémitisme.
ellauri152.html on line 585: Yeshiva Boy moves fluidly between referring to the main character as Yentl or Anshel depending on context, which is a great detail. There are times when she’s referred to as Anshel for long stretches of time, and the same for Yentl. The movie, not having third person narration, is a different beast. I take my cue from the story and use both names, depending on the context of what I’m talking about—for example, if Yentl is definitely seen as Yentl by the story in that moment, or as Anshel, or ambiguously as both. That’s a very subjective choice to make each time you write her name! But that question, the fact that you have to ask it of yourself and the fact that it’s not always clear, is to me a crucial part of Yentl’s character.
ellauri152.html on line 587: The plot goes like this: Yentl has secretly studied Torah under her father’s tutelage. She has no interest in marriage, so when he dies, she disguises herself as Anshel and travels to a yeshiva. Along the way she meets a fellow student named Avigdor. They strike up a friendship and Yentl accompanies him to his yeshiva in Bechev, where they become study partners. Avigdor is in love with a girl named Badass, whom he wishes to marry. However, when Badass’s family learns a dark secret about Avigdor’s family, they won’t let him marry her. In desperation, Avigdor begs Anshel to marry Badass in his stead. Yentl initially resists, but eventually gives in and asks for Badass’s hand in order to retain Avigdor’s goodwill. After Anshel and Badass are married, Badass comes to look on her husband with love, but Yentl become more and more upset about the situation. Unable to go on any longer, Yentl asks Avigdor to join her on a business trip. Once they are at an inn in another city, Yentl tells him that she’s a woman. He laughs and doesn’t believe her, so she undresses momentarily. He is shocked. This is where the two versions split.
ellauri152.html on line 589: In the movie, in a scene I despise, Avigdor grabs her and shakes her violently while demanding to know why, and the rest of the conversation plays out melodramatically with yelling and tears. Yentl confesses that she loves him, he realizes he loves her too, and they kiss. Avigdor asks her to marry him, and says she could continue studying in secret. Yentl refuses because she can’t go back to studying furtively in secret, despite how much she loves him. The two part, and Avigdor returns to Badass and marries her. They live happily ever after, and the film ends with Yentl on a ship to America, implying that she will be able to study Torah as a woman there.
ellauri152.html on line 591: In the story, Avigdor just trembles and sits down, and Yentl calmly explains. He then asks what she is going to do now, and she says she will go to a different yeshiva and start over. Avigdor half says they could get married, but doesn’t finish the sentence. Yentl rebuffs him, saying it wouldn’t be good, and explains, “I’m neither one nor the other.” She tells him to go back to Badass instead. Avigdor has strange feelings, trying to reconcile who Anshel is, who Yentl is. But they spend the night in companionable debate, discussing Yentl’s marriage to Badass and whether she legally needs to divorce her, as well as why Yentl crossdressed. Avigdor brings up marriage again, but Yentl refuses even stronger.
ellauri152.html on line 593: The story ends with the townspeople of Bechev wondering about Anshel’s disappearance and why he divorced Badass so suddenly, but none of them guess the truth. Badass is heartbroken but eventually recovers enough to marry Avigdor, though she cries even at their wedding. They name their first child Anshel.
ellauri152.html on line 595: I’ve seen Yentl the movie-musical several times, and there’s so much to unpack there, you could watch it a hundred times and have something new to talk about each time—whether it’s in the vein of despairing over the unnecessary heterosexuality of it all (even Wikipedia notes how aggressively the film erases as much queerness as it can!), or reveling in its grudging gayness (because even if Streisand decided she was playing a straight cis woman, the author is dead and it’s so easy to see Anshel and Avigdor on screen, both men, falling in love with each other).
ellauri152.html on line 599: And then there are the things totally changed for the movie. Notably, in Yeshiva Boy, Anshel has some kind of un-described sex with Badass to consummate their marriage, without anyone finding out she was not assigned male at birth.
ellauri152.html on line 601: Meanwhile, the movie has Yentl entirely evade the situation by telling Badass that despite what everyone says, they don’t have to sleep together, then convincing Badass that she (Badass) doesn’t want to have sex, and—when Badass expresses interest in having sex anyway—exhausts her with Torah study so she’s too tired to think about it.
ellauri152.html on line 603: And, oh f-ck, there is so much to talk about in this section. The importance of consent here, when Yentl lets Badass know she doesn’t need to do anything she doesn’t want to, both according to her husband and according to Jewish law—that’s good, that’s meaningful. Then we even get recognition that feminism doesn’t just mean validating women who don’t want sex, but also validating women who do want sex! Badass starts to have feelings for Anshel and proposes sleeping together herself, on her own terms. The movie is not always kind to Badass—in many ways she is a stereotype for Yentl to play off of—but this is a place where Yentl‘s feminism succeeds: Badass wants to have sex, and that’s fine.
ellauri152.html on line 609: It’s frustrating to catalogue the ways in which the film works to cis-normify the story. No Yentl crossdressing into the infinite future. No wrestling with her gender identity. The film’s ending throws out the story’s ambiguity and unapologetic queerness in favor of, one might charitably say, a feminist ending, or one might say uncharitably and truthfully, a cisnormative ending.
ellauri152.html on line 611: Isaac Bashevis Singer was himself not a fan of the movie. He said about its ending:
ellauri152.html on line 619: The ending of Yentl is just supremely disappointing compared to the unapologetic ending of Yeshiva Boy. “I’ll live out my time as I am,” Anshel says in the story—and Anshel is the name she is referred to as in this passage, even while also referred to as a woman and with she/her pronouns. Yentl the Yeshiva Boy often engages in this mixing of gender signifiers—it’s in the very title, which pairs the traditionally feminine name “Yentl” with the clashing term “boy,” letting them jostle each other to create dissonance and ambiguity. The terms not matching is their meaning. This is how Anshel is. A woman with a man’s soul, a man with she/her pronouns, a person with two names. It’s not couched in easily understandable modern terms, but no one who has heard of these modern terms would read Yentl as a cis woman playing dress up. It’s different than that. Queerer than that.
ellauri152.html on line 622: And yet in other ways, the film can’t help preserving the queerness of the story despite itself. Barbra Streisand can add a song about how Yentl is just jealous of Badass for being a conventionally feminine woman whom Avigdor loves, but she can’t stop me from putting my grubby little bi hands all over her film, pointing at Yentl’s tortured gaze aimed at Badass, and saying “GAY.” And she certainly didn’t no-homo the interactions between Anshel and Avigdor very well, because they are in fact very yes-homo, and I will point and say “GAY” at that too.
ellauri152.html on line 626: I’d never heard of this story before, but all the thoughts you had are so interesting! I totally get your frustrations about the movie changing a pivotal scene to make it more “romantic and dramatic” though – why can’t movies just appreciate subtlety and friendship sometimes?
ellauri152.html on line 628: I am on a crusade to make everyone aware of Yentl the Yeshiva Boy! Thank you! Also what I hate so much about that movie scene is the addition of Avigdor physical grabbing and shaking Yentl! The scene in the story is so quiet and gives Yentl dignity while explaining, while the movie has her break down confessing love for a man whose first reaction to her gender was to GRAB and SHAKE her! so inferior to just having a good old talmudic debate with your Good Pal. i feel like your comment totally sums up why The Half of It on netflix is so good.
ellauri152.html on line 630: That is actually much the same reason why I hate that infamous scene in Harry Potter and the Goblet of Fire so much, when Dumbledore confronts Harry about putting his name in. One of the worst decisions in adaptation history!
ellauri152.html on line 634: Rabbi Tamin rukouslaatikot
ellauri152.html on line 636: Nej tamme fan! Tefillin on ne hassut rukouslaatikot joita Shulem sitoi päähänsä ja käsiinsä Schnizelissä. Rabbi Tamin rukouslaatikoissa olevat textinpätkät on järjestetty Rabbeinu Yaakov ben Meir Tamin (c. 1100-1171) ärhäkämpään järjestyxeen. Nää laatikot laittaa hasidit ja sympparit päälle rukousten lopulla, kun kesymmän Rashin tefillin on riisuttu.
ellauri152.html on line 638: Rabbeinu Tam's Tefillin: A Hasidic Insight
ellauri152.html on line 640: There is a difference of opinion regarding the order in which the passages are inserted into the Tefillin boxes. According to Rashi, the passage of Shema ("Here O Israel") precedes that of "And it shall come to pass, if you hearken", in both the Tefillin worn on the head and on the arm. According to Rabbeinu Tam, the order is reversed.
ellauri152.html on line 642: Because of this difference of opinion, Hasidim generally put on Rabbeinu Tam Tefillin after removing their regular "Rashi" Tefillin.
ellauri152.html on line 643: Reb Natan of Breslev, following the teachings of Rebbe Nachem, offers a deep and revealing explanation of Rabbeinu Tam's Tefillin.
ellauri152.html on line 662: In a world where din, justice is tempered with cheese, compassion, the average person has the opportunity to come close to the dog. Although the average person must still try his best to stand up to evil and adhere to the dog's willy, the dog views his inevitable lapses through the prism of compassion. In His love for us, He overlooks our shortcomings.
ellauri152.html on line 664: In a world where din, justice is tempered with cheese, compassion, the dog supports us and helps us to overcome evil and serve him. As a result of the dog's assistance, we are able to channel our negative energies to serving the dog, and actually convert these energies into something positive and holy.
ellauri152.html on line 666: But although the dog created this alternate system of din, justice tempered with cheese, compassion, the original system of pure, untempered justice is still available -- for those rare and powerful individuals who are able to confront the Evil Urge without the dog's assistance.
ellauri152.html on line 668: These rare individuals are capable of adhering to the dog's willy despite the unrelenting trials, afflictions, and massive assaults hurled at them from the forces of evil. The patriarchs were such exceptional individuals, they followed this path, unassisted by the dog, as the verse says, "He Yaakov said, 'O dog the name of Hashem containing the spiritual energies of harshness before Whom my forefathers Avraham and Yitzchak walked ...
ellauri152.html on line 669: the patriarchs were able to walk before the dog's strictness, meaning they were able to successfully serve him, unassisted, while living under the realm of severity, enabling them to reach awesome spiritual heights" (Bereishit 48:15).
ellauri152.html on line 675: "Whomever the dog loves, he chastens to let him know how to straighten his way. (Mezudat David)" (Mishlei 3:12). One is chastened by the dog so that no trace of sin remains lest it lessen the dog's love for that person, and it also increases one's humility, lest tranquility decrease one's fear of him. (Rabbenu Yona).
ellauri152.html on line 677: According to the Medrash, Moshe knew that in the future, the Romans would shred Rabbi Akiva's flesh with iron combs for the crime of disseminating Torah. He asked the dog, "This is the Torah, and this is its reward?" the dog retorted, "Silence! For this came up upon my thoughts."
ellauri152.html on line 679: Although the answer appears strange, we can understand it in light of what we just learned. Rabbi Akiva was a spiritual giant. He succeeded in serving the dog unassisted, while withstanding incredible afflictions, tests, and obstacles. He was able to break the forces of evil without the dog's assistance. Only through performing the dog's willy, despite his immense suffering, was Rabbi Akiva able to attain such a lofty spiritual level, the level of the dog's "first thought," so to speak, where the world would be conducted through strict justice, din. Rabbi Akiva was able to unify his soul with the dog's first thought. Therefore the dog's retort to Moshe can be understood as: "'Silence' which is the level of thought, for thoughts are silent, Rebbe Akiva reached the lofty spiritual level of the dog's thought."For this came up upon my thought," the first thought that occurred to the dog, to create the world through harshness, so those people who are able to come close to me (the dog) without my assistance and mercy could reach that highest level.
ellauri152.html on line 683: The spiritual energies accessed by wearing Rabbeinu Tam's Tefillin draw the spiritual energies associated with such spiritual giants as the patriarchs and Rebbe Akiva - spiritual giants who were able to serve the dog despite living under the realm of severity. Rabbeinu Tam's Tefillin are much holier than Rashi's Tefillin and therefore, have better reception, they can access the spiritual energies of the dog's first thought, the world of din.
ellauri152.html on line 685: In Rabbeinu Tam's Tefillin, the paragraph "And if you listen ..." (Devarim 11:13:21), which warns of the consequences of violating the dog's willy, din, harsh justice, precede the paragraph of "Hear O Israel ..." (Devarim 6:4-8), which declares our belief in the Almighty. Since this verse applies to even the sinners of Israel, it alludes to the dog's attribute of compassion, cheese. In Rabbeinu Tam's Tefillin, the aspect of harshness, din, precedes that of mercy, cheese, alluding to the dog's original intention to run the world through harshness, din.
ellauri152.html on line 689: Through wearing Rabbeinu Tam's Tefillin (in addition to Rashi's Tefillin) we draw awesome spiritual energies from the spiritual giants of the past, heroes who were able to neutralize afflictions, barriers, and harshness at their root, without the assistance of the dog's mercy. For this reason, Rebbe Nachem urged anyone who truly desires to come close to the dog to wear Rabbeinu Tam's Tefillin in addition to Rashi's Tefillin.
ellauri152.html on line 693: Reb Nathan Zuckerman adds that prior to messianic era the power of evil is so intense that we lack the power to overcome it. Therefore, explains Reb Nathan, it is imperative to enlist the aid of the spiritual giants of past generations through Rabbeinu Tam's Tefillin. Rabbeinu Tam's Tefillin expand the intelligence, enabling us to break evil at its source and stand up against the forces of evil. "In the turbulent era prior to the coming of the messiah, for anyone who is serious about wanting to find the dog, wearing Rabbeinu Tam's Tefillin is very important." (Lekutey Halachoth: Orach Chaim: Hilchoth Tefillin 5:27-29)
ellauri152.html on line 695: Another Reason for Rabbeinu Tam's Tefillin
ellauri152.html on line 698: "An abomination to the dog is every one that is proud of heart" (Mishlei 16:5)
ellauri152.html on line 702: Reb Nathan explains that there is no contradiction. Contrary to popular opinion, true humility does not mean yielding in every situation and acting "like a doormat.' True humility is found in the ability to respond appropriately to each situation. There are situations where the proper response is to be bold, courageous, and unyielding. And there are other situations where the proper response is to be yielding, gentle, and meek. Depending on what your chances of winning are.
ellauri152.html on line 704: Since it is impossible for a human being to always know the proper response for each situation, we live with doubt. This is reflected in our wearing Rabbeinu Tam's Tefillin in addition to Rashi's Tefillin, since we wear them due to a doubt. The positive spiritual energies they access to counter this doubt rectify any situations of doubt that a person may encounter. As mentioned above, Rashi's Tefillin contain the spiritual energies of compassion and Rabbeinu Tam's the spiritual energies of harshness. Through wearing both Rashi and Rabbeinu Tam's Tefillin, we nourish our minds with the spiritual energies of compassion and holy harshness. These two energies (when combined with the spiritual energies that cover all doubt mentioned above) enable us to intuitively determine how to respond appropriately in every situation, whether it means acting tough or being gentle. (Lekutei Halachoth: Orach Chaim: Hilchoth Tefillin 6:16)
ellauri152.html on line 732: Iisko ei ilennyt sanoa äitiään Bazebaxi koska siitä tuli mieleen Daavidin helmasynti. Pikku huijari teeskentelee äidin hameissa krokotiilinkyyneleitä. Rabbi Josef tekee turhanpäiväisiä kysymyxiä: kuinka paljon kylvettäjä Moshe ansaizee? Paljonko viljaa hanhi syö elinaikanaan?
ellauri152.html on line 733: Rabbi kyykytti 3. vaimoaan Jentel tätiä, joka sanoi vaan: pitkää ikää hänelle, mutta hän rääkkää minua. Enkä rääkkääkkään! rähähtää Reb Josef.
ellauri152.html on line 739: Kesken sekasortoa joku löysi tulitikut ja sytytti yhden. eteeni ilmestyi näky kuin Habimasta. Serkkutyttöni hosui vat yöpaitasillaan tukka pörrössä, Jentel-täti oli kadottanut yömyssynsä ja seisoi siinä paljain jaloin alushoususillaan kalpeana ja säikähtäneenä. Josef-enon lumivalkea parta väpätti, luisevat kintut näkyivät pitkän yöpaidan alta, hän seisoi vesilammikossa märän pyykin keskellä ja toitotti: "Senkin kapiset koirat! Roistot!"
ellauri152.html on line 754: Zeitlin was of the opinion that it would be impossible to settle in Palestine without removing the half a million Palestinian Arabs and so the Zionist proposals would fail.
ellauri153.html on line 85: Saadi, joka oli Abū-Muhammad Muslih al-Dīn bin Abdallāh Shīrāzīn pen päl, oli hyvin matkustellut mies, vaikka tod.näk vastentahtoisesti Mongolien invaasion takia Farsien homeländiin v. 1225 huippeilla. Kun lukee Saadin töitä ja runoja, saa sähköiskun sen sanojen ja merkitysten sensitiivisyydestä ja syvällisyydestä (kääk). Jokainen sana sen runojissa näyttää poimitun huolella ja syntetisoitu isommaxi ilmauxen ajoneuvoxi, kuten apinan kokemuxen absurdius ja näköalat jumalalliseen yhtymisexi.
ellauri153.html on line 183: Arabihevonen laukkaa 2x raviradalla (ja hylätään).
ellauri153.html on line 205: hyvin perillä arabialaisessa Baghdadin stadissa.
ellauri153.html on line 250: Saadi learns more about the Hindus and visits the large temple of Somnath, from which he flees due to an unpleasant encounter with the Brahmans. Varmaan koitti samaa temppua kuin Joyu ja Stendahl Egoistin muistelmissa. Soon the eye of Somnath will be mine! Har har har!
ellauri153.html on line 254: 36 Important Facts about the Iraq War | Golden FactRetriever
ellauri153.html on line 258: When he reappeared in his native Shiraz, he crawled under Atabak Abubakr ibn Sa'd ibn Zangi (1231–60), the Salghurid ruler of Fars, who was enjoying an era of relative tranquility. Saadi was not only welcomed to the city but was shown great respect by the ruler and held to be among the great celebs of the province. Some of Saadi's most famous panegyrics were composed as a gesture of gratitude in praise of the ruling house and placed at the beginning of his Bustan. The remainder of Saadi's life seems to have been spent in Shiraz.
ellauri153.html on line 260: Bustan is entirely in verse (epic metre). It consists of stories aptly illustrating the standard virtues recommended to Muslims (justice, liberality, modesty, contentment) and nostalgic reflections on the behavior of dervishes and their ecstatic practices. Gulistan is mainly in prose and contains stories and personal anecdotes. The text is interspersed with a variety of short poems which contain aphorisms, advice, and humorous reflections, demonstrating Saadi's profound awareness of the absurdity of human existence. The fate of those who depend on the changeable moods of kings like Atabak Abubakr is contrasted with the 4 degrees of freedom of the dervishes.
ellauri153.html on line 278: Tämän verran tiesi suomalainen uikipedia. Anglosaxien wikipedia on paljon seikkaperäisempi. (Vad tull, mulkkuja nuo roomalaiset, sanoisi tähän kalottipäinen pukinpartainen Khabib arabiaxi murretulla norjalla; se ei liioin liiemmin perusta Marwanin maanmiehestä Saadista. Mutta se kyllä tykkää pikku Kikistä vaikkei sano sitä. Sitä luullaan homoxi kun sen parta on täynnä Kikin laittamia pinnejä.)
ellauri153.html on line 290: Sovittiin, että latinalaisten sotilaat osallistuvat lehtoon määrättynä päivänä ja muodostavat yhtenäisen sotilaallisen voiman Rooman armeijan kanssa. Seuraavaksi Tarquin aloitti sodan Volscien kanssa ja otti rikkaan Suessa Pometian kaupungin. Hän juhli voittoa, ja tämän valloituksen saaliilla hän aloitti Jupiterin Optimus Maximuksen temppelin pystyttämisen, jonka Vanhin Tarquin oli vannonut. Sitten hän aloitti sodan Gabin kanssa, joka oli yksi latinalaisamerikkalaisten kaupungeista, joka oli hylännyt Rooman ilmastosopimuksen. Tarquin ei pystynyt valtaamaan kaupunkia asein, vaan turvautui toiseen strategioihin. Hänen poikansa Sextus, joka teeskenteli isänsä kohtelevan häntä huonosti ja peitti tahallisen huolimattomasti veriset raidat perseessä, pakeni Gabiin. Ihastuneet asukkaat uskoivat hänelle joukkojensa komennon, ja kun hän oli saanut kansalaisten rajoittamattoman luottamuksen, hän lähetti isänsä sanansaattajan tiedustelemaan, kuinka hänen pitäisi toimittaa kaupunki käsiinsä.
ellauri153.html on line 292: Isän vastauxesta alkoi meemi, joka tunnetaan nimellä "pitkä unikon oireyhtymä" eli "Jantelagen", jossa epätavallisia ansioita omaavia henkilöitä vastaan asiattomasti hyökätään tai paheksutaan saavutustensa vuoksi. Se saa nimensä Livyn jaksosta, jossa Tarquinin sanotaan ohjeistaneen poikaansa Sextusta heikentämään Gabi Sandun kaupunkia tuhoamalla sen johtavat miehet. Herodotuksesta, jonka historiassa on samanlainen tarina, jossa on mukana vehnän korvat unikon sijasta, on ehkä lainattu aihe, jossa käytetään tahatonta sanansaattajaa tällaisen viestin toimittamiseen metaforan kautta, jossa päät katkaistaan korkeimpien unikkojen leikkaamisesta. Kierkegaardin pelossa ja vapinassa on kohta Livyn versiosta tarinasta. Fear and termbling on vitun suosittua Raamatussa, sitä löytyy sieltä kokonaista 19 sivua. Fear and loathing in Las Vegas raportoi E.Saarisen ihannoima gonzo-kirjailija. Nää on vahvoja meemejä.
ellauri153.html on line 294: Roomassa Tarquin tasoitti Tarpeian-kallion huipun, josta oli näkymät forumille, ja poisti useita muinaisia Sabinen pyhäkköjä tehdäkseen tilaa Jupiterin Optimus Maximuksen temppelille Capitoline-kukkulalla. Hänen suurimmat ansionsa olivat, että hän rakensi sirkukseen istuintasoja ja määräsi Rooman suuren viemärin, kloaca maximan, kaivamisen.
ellauri153.html on line 300: Cilerien tribunena Brutus oli kuninkaan henkilökohtaisen henkivartijan päällikkö ja hänellä oli oikeus kutsua roomalainen comitia. Tämän hän teki, ja kertomalla kansan erilaisista epäkohdista, kuninkaan vallan väärinkäytöksistä ja lietsomalla yleisön mielipiteen tarinalla Lucretian raiskauksesta Brutus taivutteli kooman kumoamaan kuninkaan imperiumin ja lähettämään hänet maanpakoon. Tullia pakeni kaupungista väkijoukon pelossa, kun taas Sextus Tarquinius, hänen tekonsa paljasti, pakeni Gabiin, jossa hän toivoi roomalaisen varuskunnan suojelua. Hänen aiempi käytöksensä siellä oli kuitenkin tehnyt hänestä monia vihollisia, ja hänet murhattiin pian. Kuninkaan sijasta comitia centuriata päätti valita kaksi konsulia pitämään valtaa yhdessä. Lucretius, kaupungin prefekti, johti ensimmäisten konsulien, Brutuksen ja Collatinuksen, valintaa.
ellauri153.html on line 353: win as Leviathan is defeated, there are no undefeated challenges and Job lives a happy life. Forget the 7 senselessly killed monkey pups and some 10K dead slaves and other animals who nobody cared a shit about anyway.
ellauri153.html on line 358: Marise-älä marise, ja Pyllistä-älä pyllistä. Siinä kaikki. Jotta jumalan tiimi voittaisi, sen pitää ensin marista ja sit pyllistää. Nain on meidankin elamassamme! Marise mitä mariset, mut muista pyllistää!
ellauri153.html on line 374: the absolute meaninglessness: s cannot be given an interpretation at all, since
ellauri153.html on line 397: acceptable theodicies, but God is taken to allow evils only, if they aim at a greater good. van
ellauri153.html on line 401: hitting humans could be the result of the abuse of free will: Adam and Eve have sinned, and evil is
ellauri153.html on line 407: existence of God in w is incomparably greater. Similarly, the Incarnation is an even immeasurably
ellauri153.html on line 424: and strategic grammatical descriptions of the stories about the victory of God, and with
ellauri153.html on line 472: the unnatural use of abstractions, by which our concepts of things are as maimed as the name of the Creator is
ellauri153.html on line 489: Carlson Lauri, [8.12.2021 12.36] HERÄÄ! Oza irti kirkonpenkistä! Kuuntele nyt tarkasti, kuin Kalevi Jankko, Jankon betoni, tämä herran sana: HAISTA SINÄ PASKA! Terv. Aabrahamin ja Iisakin jumala. Thanks for listening. Aasia kunnossa.
ellauri153.html on line 650: Jonatan oli turhaan sanonut: ”Sinusta tulee Israelin kuningas, ja minä tulen olemaan peränpitäjänä.” (1. Samuelin kirja 23:17.) Daavid oli karhennettu turtana. Leväperäisenä miehenä hän suri jopa Saulia, vaikka tämä oli aiheuttanut hänelle voitelusta huolimatta valtavasti tuskaa ja sisääntulovaikeuksia. Daavid kirjoitti Saulin ja Jonatanin vuoksi tarttuvan suruiskelmän. Ehkäpä kaikkein koskettavimmat sanat Daavid kirjoitti läheisestä tukijastaan ja ystävästään. Ne kuuluvat: ”Olen surun murtama sinun takiasi, veljeni Jonatan. Olit minulle hyvin, hyvin, hyvin rakas. Rakkautesi merkitsi minulle enemmän kuin naisten rakkaus. [ Ize asiassa aivan vitun huomattavasti enemmän. Abigailkin oli pelkkää sumutusta. Pidin oikeasti siitä Nabobista ja sen taimenesta. ]” (2. Samuelin kirja 1:26.)
ellauri153.html on line 673: ABIGAIL näki kauhun heijastuvan nuoren miehen silmistä. Nuorukainen oli äärimmäisen peloissaan ja syystäkin. Tilanne oli vaarallinen. Juuri tuolla hetkellä noin 400 soturia oli matkalla tappamaan kaikki miespuoliset jäsenet Abigailin aviomiehen Nabobin huonekunnasta. Miksi?
ellauri153.html on line 675: 2 Kaikki oli saanut alkunsa Nabobista. Hän oli toiminut tapansa mukaan julmasti ja röyhkeästi. Tällä kertaa hän oli kuitenkin loukannut väärää miestä – uskollisten ja harjaantuneiden Israelin armeijan sotilaiden rakastettua päällikköä. Nyt yksi Nabobin nuorista työmiehistä, kenties taimen, tuli kertomaan asiasta Abigailille luottaen siihen, että tämä keksisi keinon heidän pelastamisekseen. Mutta mitä yksi nainen mahtaisi kokonaiselle armeijalle?
ellauri153.html on line 685: 4. Millainen mies Nabob oli?
ellauri153.html on line 687: 4 Abigail ja Nabob eivät sopineet hyvin yhteen. Nabob olisi tuskin voinut valita parempaa vaimoa, kun taas Abigail havaitsi olevansa naimisissa miehen kanssa, jota kelvottomampaa sai hakea. Nabobilla oli kyllä rahaa - se oli rikas kuin Naabob, kuten el Zorro joka oli löytänyt azteekkien aarteen Sierra Madrelta - minkä vuoksi hänellä oli suuret käsitykset izestään. Mutta miten muut suhtautuivat häneen? Raamatusta on vaikea löytää henkilöä, josta puhuttaisiin yhtä halveksuvasti kuin Nabobista. Jopa hänen nimensä merkizee ’mieletöntä, typerää’. Antoivatko hänen vanhempansa hänelle tämän nimen syntymän yhteydessä, vai oliko kyseessä lisänimi, jonka hän sai myöhemmin? [Mitä luulet ääliö? Tän propagandan kirjottaja oli Daavidin huonetta ja sukua.] Olipa asia kummin tahansa, hän osoittautui nimensä mukaiseksi. Nabob oli ”tyly ja menettelytavoiltaan paha”. Hän oli rehentelijä ja juoppo, ja häntä kohtaan tunnettiin laajalti vastenmielisyyttä ja pelkoa. (1. Sam. 25:2, 3, 17, 21, 25.) Se on kieltämättä epätavallista oikeassa elämässä, jossa upporikkaat miljardöörit ovat useimmiten fixuja ja reiluja.
ellauri153.html on line 691: 5 Abigail oli täysin erilainen kuin Nabob. Hänen nimensä merkizee ’isäni ilahtui’. Moni isä on ylpeä kauniista tyttärestä, mutta viisas isä on paljon iloisempi lapsen sisäisestä kauneudesta. (Viisas isä ei kyllä lähde tutustumaan siihen omin nokkineen.) Valitettavan usein ulkoisesti kaunis ihminen ei näe tarvetta kehittää sellaisia ominaisuuksia kuin ymmärtäväisyyttä, viisautta, rohkeutta ja uskoa. Näin ei ollut Abigailin laita. Raamattu ylistää häntä sekä hänen ymmärtäväisyytensä että kauneutensa vuoksi. (Lue 1. Samuelin kirjan 25:3.)
ellauri153.html on line 694: Raamatun aikoina avioliitot olivat monesti järjestettyjä. Silloinkin kun liitto ei ollut järjestetty, sille oli tärkeää saada vanhempien hyväksyntä. Saiko Nabobin omaisuus ja huomattava asema Abigailin vanhemmat puoltamaan tätä avioliittoa tai jopa järjestämään sen? Pakottiko köyhyys heidät siihen? Olipa syy mikä tahansa, Nabobin varallisuus ei tehnyt hänestä hyvää aviomiestä. Niin niin, kaikkea ei voi aina saada.
ellauri153.html on line 698: 7 Viisaat vanhemmat opettavat lapsilleen tervehenkisen näkemyksen avioliitosta. He eivät kannusta lapsiaan solmimaan avioliittoa yxinomaan rahan vuoksi eivätkä painosta heitä aloittamaan seurustelua, kun he ovat vielä liian nuoria ottamaan kannettavakseen aikuisen painoa (1. Kor. 7:36). Abigailin oli kuitenkin liian myöhäistä miettiä tällaisia seikkoja. Hän oli joka tapauksessa naimisissa Nabobin kanssa, ja hän oli päättänyt selviytyä tuossa vaikeassa tilanteessa niin hyvin kuin mahdollista.
ellauri153.html on line 700: Nabob ”sätti heitä”
ellauri153.html on line 702: 8. Ketä Nabob oli loukannut, ja miksi tämä oli mielestäsi hyvin epäviisasta?
ellauri153.html on line 704: 8 Nabob oli juuri saattanut Abigailin tukalampaan asemaan kuin koskaan aiemmin. Mies, jota hän oli loukannut, oli Daavid, profeetta Samuelin päivittäin huolellisesti voitelema Jehovan liukas palvelija, jonka Jehova oli valinnut kuningas Sauli Niinistön seuraajaksi (1. Sam. 16:1, 2, 11–13). Daavid parhaillaan pakoili kateellista ja murhanhimoista Saulia ja asusti erämaassa 600 uskollisen soturinsa kanssa.
ellauri153.html on line 706: 9, 10. a) Millaisissa olosuhteissa Daavid ja hänen miehensä yrittivät selvitä hengissä? b) Miksi Nabobin olisi pitänyt arvostaa Daavidia ja tämän miehiä? (Ks. myös kpl:n 10 alaviite.) Vaikuttiko asiaan ehkä Daavidin haba ja sen miesten keihästen terävyys?
ellauri153.html on line 708: 9 Nabob asui Maonissa mutta työskenteli läheisessä Karmelissa, mistä hän todennäköisesti myös omisti maata. * Nabobilla oli 3 000 lammasta, ja nämä kaupungit sijaitsivat lampaiden kasvatukseen soveltuvalla vehreällä ylängöllä. Kaikkialla ympärillä seutu oli kuitenkin karua. Etelässä sijaitsi suuri Paranin erämaa. Idässä oli rotkoja ja luolia täynnä oleva erämaa-alue, joka ulottui Suolamereen. Tällaisessa ympäristössä Daavid ja hänen miehensä yrittivät selvitä hengissä. Epäilemättä he metsästivät toisten lampaita saadakseen ruokaa ja kohtasivat monia vaikeuksia. He tapasivat usein rikkaan Nabobin palveluksessa olevia nuoria taimenia.
ellauri153.html on line 710: 10 Miten nämä uutterat soturit kohtelivat taimenia? Heidän olisi ollut helppo anastaa laumasta lammas silloin tällöin, mutta he eivät tehneet niin silloin tällöin vaan päivittäin. Päinvastoin, he olivat kuin suojeleva muuri Nabobin laumojen ja palvelijoiden välillä. (Lue 1. Samuelin kirjan 25:15, 16.) Lampaat ja taimenet kohtasivat monenlaisia (usein yllättävän samanlaisia) vaaroja. Davidin petoeläimiä oli paljon, ja vierasmaalaiset rosvojoukot tekivät usein hyökkäyksiä noille seuduille, koska Israelin eteläraja oli lähellä. *
ellauri153.html on line 712: 11, 12. a) Miten Daavid osoitti viestissään Nabobille kohteliaisuutta ja kunnioitusta? b) Mitä vikaa oli Nabobin reaktiossa?
ellauri153.html on line 714: 11 Ruoan hankkiminen erämaassa kaikille sotureille oli varmasti melkoinen urakka. Niinpä eräänä päivänä Daavid lähetti kymmenen miestä Nabobin luokse pyytämään apua. Daavid valitsi ajankohdan viisaasti. Oli kerizemisaika, jolloin oli tapana järjestää juhlia ja osoittaa anteliaisuutta. Daavid valitsi myös sanansa huolella ja käytti kunnioittavia ilmauksia ja puhuttelumuotoja. Hän jopa käytti izestään ilmausta ”poikasi Daavid”, mikä saattoi olla kohtelias tapa tunnustaa, että Nabob oli häntä vanhempi. [Ja että Taavi oli Naabalin pojan kundikaveri.]
ellauri153.html on line 715: Miten Nabob reagoi? (1. Sam. 25:5–8.)
ellauri153.html on line 717: 12 Nabob oli raivoissaan! Hän ”sätti heitä”, kertoi kirjoituksen alussa mainittu nuorukainen Abigailille. Saita Nabob voivotteli suureen ääneen kallisarvoista leipäänsä, vettään ja teuraslihaansa. Hän puhui Daavidista pilkallisesti ja vertasi häntä karanneeseen palvelijaan. Nabobin näkemys Daavidista oli kenties samansuuntainen kuin Saulin, joka vihasi Daavidia. Kummankin suhtautuminen poikkesi tiettävästi jyrkästi Jehovan näkökannasta. Jumala rakasti Daavidia ja piti häntä Israelin tulevana kuninkaana, ei kapinallisena ilmaispaloja kerjäävänä orjana. (1. Sam. 25:10, 11, 14.) [Olikohan Jahve vallan mustasukkainen Joonatanille? Ja sille Naabanin pojalle?]
ellauri153.html on line 719: 13. a) Miten Daavid aluksi suhtautui Nabobin loukkaukseen? b) Mitä Jaakobin kirjeen 1:20:n periaate osoittaa Daavidin reaktiosta?
ellauri153.html on line 721: 13 Kun Daavidin lähetit kertoivat hänelle, mitä oli tapahtunut, hän vimmastui. ”Sitokoon jokainen miekkansa vyölleni!” hän käski. Aseistauduttuaan näin 400 miekalla Daavid lähti johtamaan 400:aa miestä hyökkäykseen. Hän vannoi ottavansa hengiltä jokaisen miespuolisen Nabobin huonekunnasta. (1. Sam. 25:12, 13, 21, 22.) Daavidin suuttumus oli ymmärrettävää, mutta hän ilmaisi sitä väärällä tavalla. Raamatussa sanotaan: ”Miehen vihastus ei toteuta Jumalan vanhurskautta.” (Jaak. 1:20.) Eli älä suutu, hankkiudu tasoihin. Miten Abigail voisi pelastaa huonekuntansa? [Spoileri: tarjoomalla pyllyä vahvemmalle koiraalle!]
ellauri153.html on line 725: 14. a) Mikä oli ensimmäinen askel, jonka Abigail otti Nabobin aiheuttaman vääryyden korjaamiseksi? b) Mitä voimme oppia Nabobin ja Abigailin erilaisuudesta? (Ks. myös alaviite.)
ellauri153.html on line 727: 14 Olemme jo nähneet Abigailin ottavan ensimmäisen askeleen vääryyden korjaamiseksi. Toisin kuin miehensä hän oli halukas kuuntelemaan. Nabobista taas nuori palvelija sanoi: ”Hän on liian kelvoton, jotta hänelle voisi puhua.” * (1. Sam. 25:17.) Valitettavasti Nabob piti izeään niin tärkeänä, ettei hän halunnut kuunnella muita. Tällainen ylimielisyys on hyvin yleistä myös nykypäivänä. Mutta nuorukainen tiesi omasta kokemuxesta Abigailin olevan erilainen, ja epäilemättä juuri siksi hän meni kertomaan tälle ongelmasta.
ellauri153.html on line 729: Toisin kuin Nabob Abigail oli halukas kuuntelemaan.
ellauri153.html on line 733: 15 Abigail toimi ripeästi. Sana ”kiireesti” liitetäänkin häneen tässä kertomuksessa neljä kertaa. Hän kokosi Daavidille ja tämän miehille avokätisen lahjan. Siihen sisältyi leipää, viiniä, lampaita, paahdettuja jyviä sekä tosi hyviä rusina- ja viikunakakkuja. Abigail selvästikin tiesi, mitä heidän taloudessaan oli, ja oli täysin tehtäviensä tasalla, kuten Sananlaskujen kirjassa myöhemmin kuvailtu pystyvä vaimo (Sananl. 31:10–31). Hän lähetti elintarvikkeet edellään palvelijoiden mukana ja seurasi ize yksin perässä. Raamattu kuitenkin kertoo, että ”aviomiehelleen Nabobille hän ei ilmoittanut mitään”. (1. Sam. 25:18, 19.) Ei tahtonut häiritä Naabobia joka laski onnenlantteja.
ellauri153.html on line 735: 16 Tarkoittaako tämä, että Abigail kapinoi miehelleen kuuluvaa johtoasemaa vastaan? Ei suinkaan. On hyvä muistaa, että Nabob oli kohdellut huonosti Jehovan erinomaisesti voideltua palvelijaa, mikä oli vaarassa johtaa hänen huonekuntansa monien viattomien jäsenten kuolemaan. Olisiko Abigail kenties ollut osavastuussa tästä, ellei hän olisi ryhtynyt toimeen? Tässä tilanteessa hänen täytyi alistua ennemmin Jumalan kuin miehensä valtaan. [Eli vittu se nimenomaan kapinoizi miestään vastaan? Turha kiemurrella, keissi on päivänselvä! Muze on sallittua, jos se on meidän tiimlle edullista!]
ellauri153.html on line 743: 18 Abigail otti ize vastuun tapahtuneesta ja pyysi Daavidia antamaan hänelle anteeksi. Hän myönsi realistisesti, että Nabob oli nimensä mukaisesti mieletön, ja mahdollisesti antoi siten ymmärtää, että tällaisen miehen rankaiseminen olisi sopimatonta Daavidin arvolle. Hän ilmaisi luottavansa siihen, että Daavid oli Jehovan todistaja ja taisteli ”Jehovan sotia”. Abigail myös osoitti tietävänsä, että Jehova oli luvannut Daavidille kuninkuuden. Hän sanoi: ”Jehova – – varmasti valtuuttaa sinut Israelin johtajaksi.” Lisäksi Abigail pyysi hartaasti, ettei Daavid tekisi mitään, mikä saattaisi hänet verivelkaan tai mistä voisi myöhemmin tulla ”horjumisen syy”, ilmeisesti tunnontuskien aiheuttaja. (Lue 1. Samuelin kirjan 25:24–31.) Miten miellyttäviä ja koskettavia sanoja! [Miten miellyttävää koskettaa niiden sanojaa!]
ellauri153.html on line 751: 20, 21. a) Mitä kiitettävää mielestäsi on siinä, että Abigail halusi palata miehensä luo? b) Miten Abigail osoitti rohkeutta ja ymmärtäväisyyttä valitessaan ajan, jolloin hän puhui Nabobille?
ellauri153.html on line 753: 20 Käännyttyään paluumatkalle Abigail ei varmastikaan voinut olla ajattelematta tätä tapaamista. Aivan varmasti hän huomasi, miten suuresti uskollinen ja huomaavainen Daavid ja hänen öykkärimäinen miehensä erosivat toisistaan. [Vittu eivät millään lailla. Öykkärit ei siedä toisiaan, kuten Singer huomasi jo pienenä.] Hän ei kuitenkaan jäänyt hautomaan tällaisia ajatuksia. Kertomus jatkuu: ”Myöhemmin Abigail tuli Nabobin luo.” Abigail tosiaan palasi miehensä luokse, sillä hän oli lujasti päättänyt hoitaa osansa vaimona parhaan kykynsä mukaan. Hänen täytyi kertoa Nabobille lahjasta, jonka hän oli antanut Daavidille ja tämän miehille. Nabobilla oli oikeus saada tietää tästä. Abigailin täytyi kertoa myös siitä vaarasta, jolta huonekunta oli välttynyt, ennen kuin Nabob kuulisi siitä muualta, mikä olisi tälle vieläkin häpeällisempää. Abigail ei kuitenkaan voinut puhua miehensä kanssa heti. Nabob juhli kuin kuningas ja oli ”niin juovuksissa kuin vain voi olla”. (1. Sam. 25:36.)
ellauri153.html on line 755: Abigail kertoi rohkeasti Nabobille, miten hän oli pelastanut tämän elämän.
ellauri153.html on line 757: 21 Abigail osoitti jälleen kerran sekä rohkeutta että ymmärtäväisyyttä odottamalla aamuun, kunnes viinin vaikutus olisi lakannut. Nabob olisi riittävän selvä ymmärtääkseen kuulemansa mutta äreissään kenties entistä vaarallisempi. Silti Abigail meni hänen luokseen ja kertoi hänelle kaiken. Abigail kaiketi odotti Nabobin raivostuvan ja ehkä käyvän väkivaltaiseksi. Mutta hän vain istuikin paikallaan hievahtamatta. (1. Sam. 25:37.)
ellauri153.html on line 759: 22. Mitä tapahtui Nabobille, ja mitä opimme Jehovan suhtautumisesta perheväkivaltaan?
ellauri153.html on line 761: 22 Mikä Nabobia vaivasi? ”Hänen sydämensä kuoleutui hänessä, ja hän ize tuli kuin kiveksi.” Kyseessä oli mahdollisesti jonkinlainen sairauskohtaus. Hänen loppunsa koitti kuitenkin kymmenisen päivää myöhemmin – eikä pelkästään lääketieteellisistä syistä. ”Jehova löi Nabobia köniin, niin että tämä kuoli.” (1. Sam. 25:38.) Tuohon oikeudenmukaiseen teloitukseen päättyi Abigailin pitkä, painajaismainen avioliitto. Vaikka Jehova ei tiettävästi enää nykyään puutukaan asioihin surmaamalla ihmisiä yliluonnollisesti, tämä kertomus on sopiva muistutus siitä, että perheessä harjoitettava sorto ja väkivalta ei jää milloinkaan häneltä huomaamatta. Hän saattaa varmasti oikeuden voimaan omana aikanaan. (Lue Luukkaan 8:17.)
ellauri153.html on line 765: 23 Sen lisäksi että Abigail vapautui huonosta avioliitosta, häntä odotti toinenkin siunaus. Kun Daavid sai tietää Nabobin kuolemasta, hän lähetti sanansaattajia kosimaan Abigailia. Tämä vastasi: ”Tässä on orjattaresi palvelijattarena pestäkseen herrani palvelijoiden keskijalat.” Mahdollisuus avioitua Daavidin kanssa ei selvästikään muuttanut Abigailia. Hän jopa tarjoutui palvelemaan Daavidin palvelijoita! [ Jumpe, kerrankin kunnolla nöyrä ämmä!
ellauri153.html on line 813: Many ancient customs are strange to modern readers of the Bible, especially those of us who have never lived in cultures embracing polygamy or absolute monarchy. The incident of Abishag sleeping—chastely—in David’s bed is definitely a puzzling story. We’ll start with the Scripture passage in which Abishag is brought to David:
ellauri153.html on line 822:
ellauri153.html on line 823:
ellauri153.html on line 838: Vanhentunutta sexitietoutta. Kyllä nainenkin voi olla pukilla, kz. pornoleffoja. Jos et pidä siitä, voit korvata ablatiivin exessiivillä: "nainen nousi pukinta". Muilta osin laittamattomasti sanottu. Kasvun puute on jo pula-ahoa. Tässä vaiheessa Taavi-enolle kyllä riittäsi pelkkä tollanen kuumavesipullo peiton alle kuten Abi-shag. Huvittavaa että Rolf Nevanlinna onnistuu ampumaan izeänsä jalkaan samassa lauseessa kuten Alfred Tarski. Siihen tarvitaan matemaatikon lahjoja. The cat is on the mat but I don't believe it.
ellauri153.html on line 850: Conceivably, the contrasts form some kind of semantic unit. This may be a unit as broadly defined as positive versus negative, with alive and daring being positive and sad and insecure being negative. Titi-uu. Big surprise? Loud and sharp vs. quiet and mumbling. No wonder Bob Cohen was not very memorable as a linguist. He was rather like Reb Berelen. He too was a well-known parasite.
ellauri153.html on line 855: Ueber die vierfache Wurzel des Satzes vom zureichenden Grunde is an elaboration on the classical Principle of Sufficient Reason, written by German philosopher Arthur Schopenhauer as his Jena doctoral dissertation in 1813. The principle of sufficient reason is a powerful and controversial philosophical principle stipulating that everything must have a reason or cause.
ellauri153.html on line 864: After submitting it as his doctoral dissertation Arttu was awarded a PhD from the University of Jena in absentia. Private publication soon followed. "There were three reviews of it, commending it condescendingly. Scarcely more than one hundred copies were sold, the rest was remaindered and, a few years later, pulped."[1] Among the reasons for the cold reception of this original version are that it lacked the author´s later authoritative style and appeared decidedly unclear in its implications. A copy was sent to Goethe who responded by inviting the author to his home on a regular basis, ostensibly to discuss philosophy but in reality to recruit the young philosopher into work on his Theory of Colors.
ellauri153.html on line 869: Our knowing consciousness is divisible solely into subject and object. To be object for the subject and to be our representation or mental picture are one and the same. All our representations are objects for the subject, and all objects of the subject are our representations. These stand to one another in a regulated connection which in form is determinable a priori, and by virtue of this connection nothing existing by itself and independent, nothing single and detached, can become an object for us. The first aspect of this principle is that of becoming, where it appears as the law of causality and is applicable only to changes. Thus if the cause is given, the effect must of necessity follow. The second aspect deals with concepts or abstract representations, which are themselves drawn from representations of intuitive perception, and here the principle of sufficient reason states that, if certain premises are given, the conclusion must follow. The third aspect of the principle is concerned with being in space and time, and shows that the existence of one relation inevitably implies the other, thus that the equality of the angles of a triangle necessarily implies the equality of its sides and vice versa. Finally, the fourth aspect deals with actions, and the principle appears as the law of motivation, which states that a definite course of action inevitably ensues on a given character and motive.
ellauri155.html on line 105: Pst! Kun minun oma valitusasiani on käsitelty en enää syyllisty tällaiseen ”vihapuheeseen”! Allekirj. Khabib Jorma
ellauri155.html on line 117: Sähköpostiviestittelyn aikana esitin useita huolenaiheita antinatalismin logiikasta, teoriasta ja kasvusta, joista yksi oli se, että koska valkoisilla on jo ennestään ongelmallinen taipumus kiinnittyä abstrakteihin moraalisiin huolenaiheisiin ja syyllisyyteen perustuviin sosiaalisiin villityksiin, antinatalismin omaksumisessa ryhmätasolla olisi todennäköisesti käytännön etnisiä eroja. Toisin sanoen väitin, että antinatalismi, riippumatta sen filosofisista ansioista tai niiden puutteesta (ja täysin riippumatta Benatarin aikomuksista tai etnisestä alkuperästä), voisi edistää länsimaissa jo vallitsevaa steriiliyden kulttuuria tarjoamalla vielä lisää filosofista ja kulttuurista tukea valkoisen väestön katoamiselle kaikkialla. (Entä sitten kehakettu vaikka olisikin? Mikäs siinä olis vikana? Eikös se olisi vaan hyvä asia? Vähemmän olis tämmösiä kehakettuja.)
ellauri155.html on line 120: Tämän mallin kukistaminen vaatii samanlaista yhtenäistä ajattelua. Valkoisten vanhempien yhtyminen toisiinsa ahkerasti karkottaakseen käet ja kolopesijät on hyvä paikka aloittaa. Ja ehdoton ei valkoisille aborteille! Sen verran on tässä perää että sellaisia apinoita on pyykkikorikaupalla, joiden olemattomuus olisi ollut parempi kuin niiden elämä. Sevverran on niistä tullut kärsimyxiä.
ellauri155.html on line 141: herra, isä, paapa, papitar, seniori, paavi, pappi, vanhin, presbyteeri, patriisi, senaattori, patruuna, isäntä, padre, apotti, abba, hopeaselkä, taatto, ukko, äijä, ämmyrkäinen, pohjan akka, vaka vanha Väinämöinen, lääninherra
ellauri155.html on line 143: maisteri, mestari, rabbi, keittiömestari, pormestari, suurmestari, suurmies, majuri, jalosukuinen, jalopeura, Juudan leijona, salonkileijona, isoinen, tuntematon suuruus
ellauri155.html on line 149: ministeri, apulainen, pomo(shnik), marsalkka, konnetaabeli, konstaapeli, komisario, kersantti (servantti), hlaford, diakoni, vääpeli, visiiri, upseeri, lähetti, enkeli, sihteeri, apostoli, keskijohto, varakuningas, vararehtori, varadekaani, varatuomari, sijaishallizija, asiainhoitaja, stuertti, vikaari, saapasrenki, vouti, vallesmanni, virkamies, byrokraatti, järjestelmävastaava, vastuuhenkilö
ellauri155.html on line 173: expertti, pioneeri, ritari, kavaljeeri, caballero, vänrikki, kreivi, sheriffi (scirgerefa), avainpelaaja, keisari, tsaari, nero, pelle, spede, narri, klovni, hopliitti, razukko, kentauri, kyklooppi
ellauri155.html on line 179: mezähallitus, nykyhallitus, sateenkaarihallitus, kirkkohallitus, pakolaishallitus, huoneenhallitus, home rule, valtuusto, johtoporras, virkakoneisto, liittoneuvosto, neuvostoliitto, synodi, sanhedrin, johtoryhmä, johtokunta, tuomiokapituli, esikunta, staabi, konsistori, konsiili, kolleegio, keskuskomitea, duuma, raastupa, hovioikeus, etuoikeus, tuomioistuin, etuistuin, valtaistuin, wc-istuin, heittoistuin, valaistuin, karaistuin, veltostuin, jäykistyin, korkein oikeus, vahvimman oikeus, parlamentti, edustajainhuone, miesten talo, miestenhuone, kerho, klubi, kongressi, valtiopäivät, senaatti, opetuslautakunta, kuzuntalautakunta, valintalautakunta, valiokunta, eläinkilpailujen antidopingtoimikunta, humanistinen toimikunta, tutkimuxen eettinen toimikunta, vaalitoimikunta, tuomaristo, valamiehistö, neuvottelukunta, res publica, agorafobia
ellauri155.html on line 337: Keskuspankkiirit kuuluvat saatanalliseen kulttiin – kabbalismiin – joka on sabotoinut ihmiskuntaa satojen, ellei tuhansien vuosien ajan. Heidän tavoitteenaan on tuhota sivilisaatio, jotta he voivat rakentaa uudelleen maailman, joka palvelee heidän ahneuttaan ja turmeltuneisuuttaan.
ellauri155.html on line 360: But God is a lot bigger than the Rothschilds and their cabal of miscreants. Dog is nearly as big as Ano Turtiainen! Dog won't get carried out of court! Not even by Himself! God wants to have a Triumph bra as Xmas present.
ellauri155.html on line 404: I Finland förknippar vi kanske medlemskap och lojalitetsprogram med att få varor och tjänster till nedsatt pris. Men Maureen Burns ser en annan utveckling som redan håller på i USA. Vi kommer att få se spännande virtuella lösningar. Det kan tex handla om att låsa upp funktioner eller att få vara med och bestämma om något, liksom färgen och stilen på smiley-knapparna. Värden förändras snabbt nu.
ellauri155.html on line 429: King Abimelech of Gerar also appears in an extra-biblical tradition recounted in texts such as the Kitab al-Magall, the Cave of Treasures and the Conflict of Adam and Eve with Satan, as one of 12 regional kings in Abraham's time said to have built the city of Jerusalem for Melchizedek.
ellauri155.html on line 444: Elimelech (hebräisch אֱלִימֶלֶךְ, „mein Gott ist König“) ist nach dem Buch Rut der Mann der Noomi und Vater zweier Söhne, Machlon und Kiljon. Er wandert wegen einer Hungersnot von Bethlehem in das Land Moab aus. Dort sterben er und seine beiden Söhne. Seine Frau Noomi kehrt nach Ende der Hungersnot mit ihrer einen Schwiegertochter Ruth wieder nach Betlehem zurück, während die andere, Orpa (Oprah Winfield), in Moab bleibt. (Rut 1,1-3 EU), (Rut 4,3 EU)
ellauri155.html on line 448: Elimelech Weisblum of Lizhensk (1717–March 11, 1787) was a rabbi and one of the great founding Rebbes of the Hasidic movement. He was known after his hometown, Leżajsk (Yiddish: ליזשענסק, romanized: Lizhensk) near Rzeszów in Poland. He was part of the inner "Chevraya Kadisha" (Holy Society) school of the Maggid Rebbe Dov Ber of Mezeritch (second leader of the Hasidic movement), who became the decentralised, third generation leadership after the passing of Rebbe Dov Ber in 1772. Their dissemination to new areas of Eastern Europe led the movement´s rapid revivalist expansion.
ellauri155.html on line 455: Aabraham valehtelee kuninkaalle vaimostaan mutta valheella on lyhyet jäljet, miksi?
ellauri155.html on line 478: Otsikosta saattaa tulla raamatulliset ajatukset; isä Aabraham asusti Mamren tammistossa.
ellauri155.html on line 521: Today’s passage certainly qualifies as one of the more difficult passages of Scripture. It is easy enough to understand what is going on; however, it is difficult to know how to evaluate it. We see in 1 Samuel 27:1–4 that David decided the best way to escape Saul was to flee to Philistine territory and take up residence in the city of Gath. David had been there before, and he deceived the city’s king, Achish, by pretending to be insane, thereby keeping the Philistines from killing him (21:10–15). This time, David did not have to feign insanity. Achish would have heard of Saul’s war with David, so he probably felt secure in allowing him into the city. This enemy of his enemy—Israel’s King Saul—could be counted on as a friend. Achish gave the country town of Ziklag to David, and it became a royal possession after David ascended the throne (27:5–7).
ellauri155.html on line 523: Little in the narrative tells us what we are to think of David’s actions. Perhaps the very fact that he sought security among the Philistines is enough to make his choice questionable. After all, God had shown Himself able to keep David safe within the boundaries of Israel (chs. 18–26), so David’s seeking refuge in Philistia may indicate a lapse of faith. It could be that David’s raids from Ziklag confirm this. We see how David would go out against enemies of Israel such as the Amalekites (see Ex. 17:8–16) who were in the south of Judah. After defeating them, he would bring spoil back to Achish and lie to the king, telling him that he was conducting raids on the Israelites (1 Sam. 27:8–12). We do not want to make too much of this, for some actions are acceptable in times of war that are not necessarily acceptable in times of peace (for example, industrial espionage). This was a time of war, with both Achish and the peoples David raided being actual enemies of Israel. Still, David’s successful deception put him in a quandary. Achish was so pleased with David’s work that he commissioned David to join him against Israel (28:1–2). What would he do?
ellauri155.html on line 525: It is hard to know how to evaluate David’s actions in today’s passage. If they were sinful, let us note that David still accomplished good for Israel by defeating so many of the nation’s enemies. Sometimes we put ourselves in certain difficult situations because of our sin, but that does not mean God cannot bring about good from it. We should not use that as an excuse for sin, but we must also remember that the Lord is big enough to take advantage of our mistakes. Stalin made some mistakes but he did electrify the country as promised by prophet Lenin.
ellauri155.html on line 532: Moabilaisten ja ammonilaisten syntyperä
ellauri155.html on line 540: 37 Vanhempi synnytti pojan ja antoi hänelle nimeksi Moab*; hänestä tuli nykyisten moabilaisten kantaisä. Nimi Moab muistuttaa heprean sanaa ’isän kädestä’.
ellauri155.html on line 543: Eipä ihme että Davidin moabilaisuus äidin puolelta on vähän noloa. Laittomasti viritettyjä sählämeitä Jordanin itärannalta.
ellauri155.html on line 579: Eniten hämmästyttää uskomusten päättömyys. Ihan kuin mitä absurdimpaa läppää pukkaa sitä väkevämpää on uskon kilvoitus.
ellauri155.html on line 661: Carl Schmitt (1888-1985), pahamaineinen nazilakimies, piti kiinni Marxin kannasta et politiikka on luokkataistelua. Schmitt wird heute wegen seines staatsrechtlichen Einsatzes für den Nationalsozialismus als Gegner der parlamentarischen Demokratie und des Liberalismus und als „Prototyp des gewissenlosen Wissenschaftlers, der jeder Regierung dient, wenn es der eigenen Karriere nutzt“, weithin abgelehnt. Allerdings wird er aufgrund seiner indirekten Wirkung auf das Staatsrecht und die Rechtswissenschaft der frühen Bundesrepublik mitunter auch als „Klassiker des politischen Denkens“ bezeichnet.
ellauri155.html on line 665: Schmitt volunteered for the army in 1916. The same year, he earned his habilitation at Strasbourg with a 1-page thesis under the title Der Wert des Staates und die Bedeutung des Einzelnen (The Value of the State and the Significance of the Individual). The whole thesis consists of a full-page picture of a turd.
ellauri155.html on line 668: Influenced: Guzmán-Agamben-Arendt-Benjamin-Benoist-Copenhagen School-Derrida-Habermas-Jiang-Jünger-Koselleck-Lilla-Mouffe-Moldbug-Morgenthau-Negri-Strauss-Taubes-Tronti-Wielomski-Žižek.
ellauri155.html on line 671:
ellauri155.html on line 680: Election and predestination and are both biblical teachings. The English “predestination” is translated from the Greek word proorizo which means 1) to predetermine, decide beforehand; 2) in the NT, of God decreeing from eternity; 3) to foreordain, appoint beforehand. Predestination, then, is the biblical teaching that God predestines certain events and people to accomplish what He so desires. The word proorizo occurs six times in the New Testament, each time demonstrating that God is the one who is foreordaining and bringing about certain events. The word chorizo only occurs in the Mexican translation (not shown here):
ellauri155.html on line 719: The incompatibilist maintains that if our willings and choices are themselves determined by antecedent causes then we could never choose otherwise than we do. Given the antecedent causal conditions, we must always act as we do. We cannot, therefore, be held responsible for our conduct since, on this account, we have no “genuine alternatives” or “open possibilities” available to us. Incompatibilists, as already noted, do not accept that Hume’s notion of “hypothetical liberty”, as presented in the Enquiry, can deal with this objection. It is true, of course, that hypothetical liberty leaves room for the truth of conditionals that suggest that we could have acted otherwise if we had chosen to do so. However, it still remains the case, the incompatibilist argues, that the agent could not have chosen otherwise given the actual circumstances. Responsibility, they claim, requires categorical freedom to choose otherwise in the same circumstances. Hypothetical freedom alone will not suffice. One way of expressing this point in more general terms is that the incompatibilist holds that for responsibility we need more than freedom of action, we also need freedom of will – understood as a power to choose between open alternatives. Failing this, the agent has no ultimate control over her conduct.
ellauri155.html on line 737: Tähän Hume vetää sitten takataskusta tän senttimenttihäsläyxen. Eli vaikkei noi maailmassa tapahtuvat jutut oliskaan pahoja noin niinkuin loppupeleissä (kert ne on hyvän jumalasedän nimtuten tarkoitus), ne tuntuu meistä pahalta, eli ne on apinamittakaavassa hyviä tai pahoja. Moral sentiments, who was it who thought we have those? Aw yes, the third earl of Shaftesbury. They are comparable to taste in arts. Mautonta! se tuhahti kuin Aarne Kinnunen.
ellauri155.html on line 761: Finally, Calvin comes into the New Testament and shows how the Apostle Paul in Romans quotes this very text from Malachi to substantiate predestination. He quotes from Romans 9:15, itself another quote from the Old Testament: “For he (the Lord) saith to Moses, ‘I will have mercy on whom I will have mercy, and I will have compassion on whom I will have compassion.’” Why it´s always this damned Paul! I bet he had a drooping mouth like Jürgen Habermas. Calvin then later asks,
ellauri155.html on line 775: “When they inquire into predestination, let then remember that they are penetrating into the recesses of the divine wisdom, where he who rushes forward securely and confidently, instead of satisfying his curiosity will enter in (an) inextricable labyrinth.”
ellauri155.html on line 789: It’s a great illustration of an important biblical truth: Redemption. It’s a word from the slave market. A slave could be redeemed, set free from their old way of life with a suitable sum of mmmooonneeeyyy! Horatius Flaccus was a son of a redeemed slave, and much good did that do to him. And Epictetus was another one.
ellauri155.html on line 791: Calvin then addresses the mistaken notion that election removes human responsibility. Many today associate John Calvin with an aberration of his teaching called Hyper-Calvinism, which is a doctrine that emphasizes divine sovereignty to the exclusion of human responsibility. Among other things, Hyper-Calvinism would deny 1) that gospel invitations are to be delivered to all people without exception; 2) that men can be urged to come to Christ; and 3) that God has a universal love. To Calvin these teachings were monstrous distortions of truth. God really loves a lot also those he chucks into the recycle bin. Except Esau, whom he hates. Vitun karvakäsi.
ellauri155.html on line 793: Another argument which they employ to overthrow predestination is that if it stand, all care and study of well doing must cease. For what man can hear (say they) that life and death are fixed by an eternal and immutable decree of God, without immediately concluding that it is of no consequence how he acts, since no work of his can either hinder or further the predestination of God?
ellauri155.html on line 804: The ministry of the Word thus required more than the public exposition of Scripture: it also entailed the declaration and application of God’s Word to individual women and men, girls and boys, through the sacraments, corrective discipline, catechetical instruction, household visitations, and spiritual counsel and consolation. As Calvin noted in his liturgy, ‘the office of a true and faithful minister is not only to teach the people in public, which is he appointed to do as a pastor, but also, as much as he is able, to admonish, exhort, warn, and console each person individually.
ellauri155.html on line 814: The last sentence is rather remarkable. “Should it be his will to exercise you still further, by concealing it from you, submit to that will, that you may become the wiser than the weakness of your own understanding can ever attain to.” Calvin shows how much wisdom and comfort can be found in submitting to God’s divine will, trusting Him regardless of how much or how little of that will He has revealed to the afflicted. In so doing, he reveals to us true pastoral care in using this Biblical doctrine. Hey, just how much is it? I did not notice any quote.
ellauri155.html on line 822: Peter Frederick Strawson (1919–2006) was an Oxford-based philosopher whose career spanned the second half of the twentieth century. He wrote most notably about the philosophy of language, metaphysics, epistemology and the history of philosophy, especially Kant.
ellauri155.html on line 846: Gabriel Marcel (1984)
ellauri155.html on line 868: Filosofia on kuin musiikkia, se vaatii korvaa absoluutille, ja 11 nakkisormea.
ellauri155.html on line 870: Strawson’s purposed to dissolve the so-called problem of determinism and responsibility by drawing a contrast between two different perspectives we can take on the world: the ‘participant’ and ‘objective’ standpoints. These perspectives involve different explanations of other people’s actions. From the objective point of view, we see people as elements of the natural world, causally manipulated and manipulable in various ways. From the participant point of view, we see others as appropriate objects of ‘reactive attitudes’, attitudes such as gratitude, anger, sympathy and resentment, which presuppose the responsibility of other people. These two perspectives are opposed to one another, but both are legitimate. In particular, Strawson argues that our reactive attitudes towards others and ourselves are natural and irrevocable. They are a central part of what it is to be human. The truth of determinism cannot, then, force us to give up the participant standpoint, because the reactive attitudes are too deeply embedded in our humanity. Fuck humanity, and fuck viewpoints. Game theory is an optimization technology used by animals. As such it forms a part of the causal net.
ellauri155.html on line 890: Santayana ei tykännyt olla professori, se oli ajautunut siihen. Se lopettikin professorin hommat 48-vuotiaana tykkänään ja lähti seikkailemaan. Varmaan homostelukin oli silleen helpompaa. In later life, Santayana was financially comfortable, in part because his 1935 novel, The Last Puritan, had become an unexpected best-seller. In turn, he financially assisted a number of writers, including Bertrand Russell, with whom he was in fundamental disagreement, philosophically and politically. Santayana´s only novel, The Last Puritan, ist ein bildungsroman, centering on the personal growth of its protagonist, Oliver Alden. His Persons and Places is an autobiography. These works also contain many of his sharper opinions and bons mots. He wrote books and essays on a wide range of subjects, including philosophy of a less technical sort, literary criticism, the history of ideas, politics, human nature, morals, the influence of religion on culture and social psychology, all with considerable wit and humor.
ellauri155.html on line 892: Like William James, his friend and mentor, he wrote philosophy in a literary way. Ezra Pound includes Santayana among his many cultural references in The Cantos, notably in "Canto LXXXI" and "Canto XCV". Santayana is usually considered an American writer, although he declined to become an American citizen, resided in Fascist Italy for decades, and said that he was most comfortable, intellectually and aesthetically, at Oxford University. Although an atheist, Santayana considered himself an "aesthetic Catholic" and spent the last decade of his life in a Roman residence under Catholic nuns. It felt a little like his young days under William James. He held racial superiority and eugenic views. He believed superior races should be discouraged from "intermarriage with inferior stock". Maybe that was why he had no kids.
ellauri155.html on line 929: Whose links about myself my deeds have cast. mua kiinni mun elämässä ja mun teoxissa.
ellauri155.html on line 952: My friend was under-secretary in the second Labour government at the time
ellauri155.html on line 964: also a decent person and a particular friend of mine, is “Elizabeth of the
ellauri155.html on line 985: For this reason, I am troubling you about this matter. Otherwise I might
ellauri155.html on line 1006: Perhaps I ought to say something about this extraordinary person, Lady
ellauri155.html on line 1053: cial world. We believe, however, that you may reasonably expect to receive this
ellauri155.html on line 1067: To the Right Honourable
ellauri156.html on line 62: When my Grandmother Palmer was alive, she lived on a farm outside of Shelton, Washington. At the entrance to her driveway was a small lot, where a small mobile home was parked. As I recall, the woman who lived in the trailer and her husband were estranged. The husband, who had served time in prison, was prone to violence. When the husband came to the mobile home to see his wife, another man was there. An argument resulted, and blows were exchanged. Ultimately, the woman's visitor brandished a weapon and demanded that the husband leave. He left, but only while uttering threats about what he was yet to do.
ellauri156.html on line 68: Many tragic incidents occur as the unexpected outcome of a sequence of events. Certainly that is the case with King David. A little vacation from war leads to a day spent in bed, followed by a stroll along the roof of his palace as night begins to fall on Jerusalem. By chance, David sees a woman bathing herself, a sight which David fixes upon, his pecker coming instantly to attention, and then follows up on with an investigation as to her identity. The woman is shortly summoned to the palace and then to his bedroom, where David sleeps with her (well no, actually he spends time with her very much awake; what is meant by this euphemism is that he fucks the lady crazy.) Even though he has discovered she is the wife of Uriah, a warrior who is fighting for the army of Israel. Never mind. The woman becomes pregnant, and so David calls Uriah home, hoping it will be thought that he has gotten his wife pregnant. When this does not work, David gives orders to Joab, the commander of the army, which arranges for Uriah's death in battle. It looks like the perfect crime, but David's sin is discovered and dealt with by Nathan, the prophet of God. Nathan is Philip Roth's alter ego's name, Nathan Zuckerman! Can this be an accident? Jehova knows, it's too late to ask Phil.
ellauri156.html on line 70: This sequence of events and its accompanying tragedies is the subject of chapters 11 and 12 of 2 Samuel. I have chosen to expound these chapters in three lessons. This first lesson will deal with “David and Bathsheba,” as described in 11:1-4. In the following lesson, we will address the subject of “David and Uriah,” as told by our author in 11:5-27. The third lesson will focus on “David and Nathan,” as this confrontation is put forth in chapter 12. Our text has much to say about the sins of adultery and murder, but rest assured that it addresses much more sins than this. It is a text we all need to hear and to heed, for if a “man after God's own heart” can fall so quickly and so far, surely we are capable of similar or even bigger failures. May the Spirit of God take this portion of the Word of God and illuminate it to each of us in full color, as we come to this study.
ellauri156.html on line 74: Before we begin to look carefully at verses 1-4 of chapter 11, allow me to make a couple of comments about this event as portrayed in these two chapters of 2 Samuel. First, I want you to notice the “law of proportion” in this text. Only three verses describe David's sin of adultery with Bathsheba. Second, the author pulls no punches in describing the wickedness of this sin. History is not written in a way that makes David look good. Third, the sin of David and Bathsheba is dealt with historically, but not in a Hollywood fashion. Hollywood filmmakers would perform a remake of this account to dwell on the sensual elements. Nothing in this text is intended to inspire unclean thoughts or actions. Indeed, this story is written in a way that causes us to shudder at the thought of such things. I know it is something of a letdown, but at least myself, I was totally capable of imagining the rest. (I got 5 streetwalking girls and a wife, for God's sake.) If you need help with unclean thoughts here, please consult Gonorrhé Ballsack's Comtes Droolatiques.
ellauri156.html on line 76: Israel is at war with none other than the Ammonites (verse 1), which may come as a surprise to you as it did to me. (Well, to be honest, I thought they were the cretacean mollusks by the same name.) I thought the Ammonites had been defeated in chapter 10. I was wrong. The author is very clear on this matter. In chapter 8, the author tells how David began to engage his enemies in battle, ending the strangle-hold these surrounding nations had on Israel. David subjected the Philistines (8:1), then the Moabites (8:2), and then he took on the king of Zobah (8:3ff.). In the process, other nations became involved and found Israel too formidable an enemy to oppose again. (Notice the similarity of the situation here to the Yom Kippur War.)
ellauri156.html on line 81: 5 When David was told about this, he sent messengers to meet the men, for they were greatly humiliated. The king said, “Stay at Jericho till your beards have grown, and then come back.”
ellauri156.html on line 84: This leads to a war between the Israelites and the Ammonites. The Ammonites recruit the Syrians as their allies against David. In their first conflict, the Syrians flee, forcing the Ammonites to retreat to “the city” (10:14; which must be Rabbah -- see 12:26ff.). The Syrians are not content with their defeat and attempt a rematch, but once again they are defeated. This causes them to give up any thought of backing up the Ammonites in their war with Israel in the future.
ellauri156.html on line 86: So you see, the Ammonites were not subjected to Israel in chapter 10, but they were deprived of Syrian assistance. Now they are on their own. The Israelites make the most of this. They ravage the land of the Ammonites and then besiege the capital (royal) city of Rabbah (11:1; see 1 Chronicles 20:1). This city of Rabbah, incidentally, is now the city of Amman, Jordan. It is not until after David's sin is rebuked by Nathan that the Israelites actually take the city (2 Samuel 12:26-31).
ellauri156.html on line 88: The author of our text informs us that it is spring, the time when kings go to war (11:1). Weather has always affected warfare. Battles have been won and lost due to the season. Winter time is not favorable to war. Napoleon found this out in Moscow, The Germans in Stalingrad, and the Russians in the Finnish Winter War.) It is cold and wet, and camping out in the open field (as those who are besieging the city of Rabbah have to do -- see 11:11) hardly is feasible. The wheels of chariots get stuck in the mud, among other problems. And so kings usually sit it out for the winter, resuming their warfare in the spring. It is spring, Israel is still at war with the Ammonites, and it is time to finish the task of subduing them. The army assembles, under the command of Joab and his officers, and “all Israel.” They all go off to complete their victory over the Ammonites, who seem to retreat in their capital and fortress city of Rabbah.
ellauri156.html on line 90: Every man who is able to fight goes to war, except one -- David. David, we are told, “stayed in Jerusalem” (11:1). David's decision to stay at home in Jerusalem becomes a devastating one. The author of Samuel does not include this fact, but the Chronicler does. In 1 Chronicles 20, we read these words:
ellauri156.html on line 92: 1 Then it happened in the spring, at the time when kings go out to battle, that Joab led out the army and ravaged the land of the sons of Ammon, and came and besieged Rabbah. But David stayed at Jerusalem. And Joab struck Rabbah and overthrew it (1 Chronicles 20:1).
ellauri156.html on line 96: 1 Then Satan stood up against Israel and moved David to number Israel. 2 So David said to Joab and to the princes of the people, “Go, number Israel from Beersheba even to Dan, and bring me word that I may know their number.” 3 Joab said, “May the LORD add to His people a hundred times as many as they are! But, my lord the king, are they not all my lord's servants? Why does my lord seek this thing? Why should he be a cause of guilt to Israel?” 4 Nevertheless, the king's word prevailed against Joab. Therefore, Joab departed and went throughout all Israel, and came to Jerusalem. 5 Joab gave the number of the census of all the people to David. And all Israel were 1,100,000 men who drew the sword; and Judah was 470,000 men who drew the sword (1 Chronicles 21:1-5).
ellauri156.html on line 98: Joab urges David not to number the Israelites, and through the prophet Egad, God rebukes David for doing so, giving him a choice of one of three chastenings. It is a grave sin with great consequences for the nation Israel. Out of this sin, God brings about blessing for Israel, because it is on the plot of ground where David offers sacrifices to God that the temple will be built. What chastenings?
ellauri156.html on line 116: Saul shrunk back from pursuing the enemies of Israel at times, and it was sometimes David who stood in Saul's shoes, leading the nation in battle. This was the case, for example, when David fought Goliath, a battle that should have been fought by Saul, Israel's giant (see 1 Samuel 9:2). Up until now, David has been leading his men in battle, but in chapter 11, David suddenly steps back, sending others to fight for him. In 2 Samuel 12:26-31, the author makes it clear that David may not have been planning to be present for the formal surrender of Rabbah. Joab sends David a message, urging him to come and at least give the appearance of leading his army. If David does not come, Joab warns, David will not receive the glory, and it may go to Joab. Joab knows that David knows this is not the way it was meant to be. And so it is that David makes a formal appearance to be the “official” leader at the time of the surrender of the city of Rabbah.
ellauri156.html on line 118: So the sin was not to bask in reflected glory. David is wrong in yet another way, a way he would hardly have realized at the time. David is a prototype of the Messiah who was yet to come as God's King. When Messiah comes, it is He who brings about the deliverance of His people. It is He who will come to subdue His enemies and to establish His throne. How can David represent Messiah as he reigns by staying at home and refusing to enter the battle with the enemies of God and the enemies of God's people? Messiah will come (the second time) as a mighty warrior. If David would portray Him, then he must be a mighty warrior.
ellauri156.html on line 122: What keeps David home in Jerusalem? Why doesn’t David go to the battle? I fear there are perhaps several reasons. The first is David's arrogance. God has been with David in all of his military encounters and given him victory over all his foes. God has given David a great name. David has begun to believe his own press clippings. He begins to feel he is invincible. David seems to have come to the place where he believes his abilities are so great he can lead Israel into victory, even though he is not with his men in battle. He was just getting bored. God should not have helped him TOO much, that was like taking the wind from his sails. Any parent knows that much.
ellauri156.html on line 124: This seems consistent with David's other great sin, which also follows his decision to stay at home. When David instructs Joab to number the Israelite warriors, Joab protests. This is something David should not do. Perhaps this is because David would find too much confidence in the number of his men, rather than in God. It certainly is a far cry from Gideon's army, pared down to a meager 300 men.
ellauri156.html on line 127: Who is Gideon? Are we supposed to know? All I know is Gideon's bible, which the Beatles found in the bottom drawer of a bedside table in hotel room in a song whose name can't remember just now. "Only to find, Gideon's bible." Se oli Rocky Raccoon valkoiselta albumilta. Ai niin, ja sitten on Onni Gideon!
ellauri156.html on line 131: Gideon syntyi Venäjällä, ja hänen perheensä muutti Suomeen vuonna 1921. Hänet tunnetaan erityisesti steel- eli havaijinkitaran soittajana. Hänen muita soittimiaan olivat kontrabasso ja viulu. Hänen ensimmäinen havaijimusiikkia soittanut yhtyeensä oli vuonna 1941 perustettu Oahu Trio. Myöhemmin yhtye levytti ja esiintyi nimellä Aloha Hawaiji. Onni Gideonin alkuvuonna 1957 julkaistu ”Hawaiian rock” lienee ensimmäinen täysin suomalainen rock-levytys (äänitetty 1956). Hänen tunnetuin kappaleensa on ”Tiikerihai” (alun perin Peter Hodkinsonin ”Tiger Shark”).
ellauri156.html on line 143: In Mojo magazine in October 2008, McCartney acknowledged that the style of the song is a pastiche, saying: "I was basically spoofing the folksinger." Lennon attributed the song to McCartney, saying: "Couldn't you guess? Would I have gone to all that trouble about Gideon's Bible and all that stuff?"
ellauri156.html on line 186: And proceeded to lie on the table
ellauri156.html on line 189: And I'll be better, I'll be better, Doc, as soon as I am able"
ellauri156.html on line 209: A second reason may be boredom. Something you my dear remaining readers know by now. It is one thing to fight battles in which the enemy is quickly overcome. But the besieging of Rabbah is a whole different kind of war. This battle will not be won so quickly. It will take time to starve the Ammonites to the point that they surrender. It is not a very exciting kind of war to wage. And while they wait, the Israelite soldiers (which includes David) have to pitch their tents outside the city, living in the open field. This is no picnic, and David knows it. David's attitude seems reflected in the advertising slogan of a major hamburger chain, “You deserve a break today.”
ellauri156.html on line 211: A third reason -- and I am hesitant to suggest it -- is that David may be getting soft. Let's face it, David had some very difficult days when he was fleeing from Saul. I am sure there were hot days and cold nights. There were certainly days when his food was either limited or lousy, or both. Army food has never been known as a work of culinary artistry. Now, David has moved up in the world, from barren wilderness, which Saul and his army would avoid if possible, to the hills of Jerusalem. His accommodations are better, too. He no longer lives in a tent (if he was fortunate enough to have one in those days); he lives in a palace. Why would David want to stay in a tent in the open field, outside of Rabbah, if he can stay in his own bed (or Bathsheba's), in his own palace, inside Jerusalem?37
ellauri156.html on line 213: David is starting to become Saul-like, in that he is willing to let others go out and fight his battles for him. Among those David is willing to send in his place are Joab and Abishai. This Joab, we should recall, is a violent man. Joab was not the commander of the army of Israel by David's choice. David had distanced himself from Joab and Abishai because of the death of li'l Abner (2 Samuel 3:26-30). Joab had become the commander of Israel's armed forces because he was the first to accept David's challenge to attack Jebus (1 Chronicles 11:4-6). Suddenly, David is willing to stay at home and leave the whole of Israel's armed forces under Joab's command. I do not think David is motivated by trust in Joab as much as he is his disdain for the hardship of the campaign to take Rabbah.
ellauri156.html on line 215: Like my uncle to whom I referred earlier, David is in the wrong place at the wrong time. He is in Jerusalem when he should be at Rabbah. Unlike my uncle, David is in the wrong place at the wrong time because of a wrong decision. David is like the simpleton in Proverbs 7, who was foolishly and yet deliberately in the wrong place at the wrong time. Something almost had to go wrong, and it surely did!
ellauri156.html on line 234: As I read these verses in 2 Samuel, I am reminded of the Alfred Hitchcock movie, “Rear Window.” If my memory is correct, Jimmy Stewart and Grace Kelly star in this thriller about a photographer who is recovering from an injury and confined to his apartment. From out of his “rear window,” Stewart watches his neighbors through their windows. Eventually he uncovers a murder and is almost killed himself, along with his girlfriend. Älä pieni perssilmä kazo minne vain.
ellauri156.html on line 236: King David makes the mistake of staying in Jerusalem, rather than fighting the Ammonites with his army. He does not stay home to meditate on the Law of Moses or to write another psalm or two; he seems to stay home to stay in bed. We know Uriah went to bed when it was evening (that is, when it got dark), and it is very likely that he got up at first light (see 11:13). With David, it is very different. David does not get up until evening, that is, until it is time for a soldier to go to bed. (As a friend of mine pointed out, this is probably a habit developed over days and not just a one-time event.) It is very unlikely that David is doing any “kingly work” in the wee hours of the night. From all appearances, David is simply indulging himself. Whaddya mean? Fucking maidens is kingly work if anything. Surely he wasn't watching late night shows, since all he had was his TV mama. Sitting up and adjusting the screen until the picture was completely right.
ellauri156.html on line 263: And when my baby shook me
ellauri156.html on line 267: Finally, David can stand his bed no longer. Getting up, he goes for a stroll around the roof of his palace. Most certainly, David's palace was built on the highest ground possible, so that it would afford him a commanding view of the city and the surrounding country. Virtually every other residence and building would be below David's penthouse apartment, and thus he would be able to see much that was out of sight for others. (A friend remarked after this message that a truck driver had told him a whole lot can be seen from an 18-wheeler that people in cars don't see. A chicano truck-driver just got a 110 year sentence in the U.S. for failing to stop his 18-wheeler when the brakes went. Now that was a honest-to-god Jehova style sentence, to the third and fourth generation. Good work, Rocky!)
ellauri156.html on line 269: I am not suggesting that David purposed to see something he should not. (I bet he did, peeping Tom. You actually come round to the same conclusion below, Bob.) More than likely he is walking about, almost absent-mindedly, when suddenly his eyes fix on something that rivets his attention on a woman bathing herself. The text does not really tell us where this woman is bathing, and why at this time of the night? We only know that she is within sight of David's penthouse (rooftop). David notes her beauty. He does not know who she is or whether she is married. We cannot be certain how much David sees, and thus we do not know for certain whether he has yet sinned. (What the fuck? How much do you need to see to sin? Are boobs enough, or do you need to see the pudendum or the fanny?) If David saw more of this woman than he should (a fact still in question), then he surely should have diverted his eyes. It was not necessarily evil for him to discretely inquire about her. If she were unmarried and eligible, he could have taken her for his wife. His inquiry would make this clear.
ellauri156.html on line 271: Word comes back to David about this woman's identity:
ellauri156.html on line 275: The answer comes to David in the form of a question. I take it that no one else actually saw this woman, but only David. The identification of this woman depends then upon David's description of her age, appearance, and location, and no one could be absolutely certain whether this is the woman or not -- except for David, of course, who would recognize her.
ellauri156.html on line 285: 7 It came about after these events that his master's wife looked with desire at Joseph, and she said, “Lie with me.” 8 But he refused and said to his master's wife, “Behold, with me here, my master does not concern himself with anything in the house, and he has put all that he owns in my charge. 9 “There is no one greater in this house than I, and he has withheld nothing from me except you, because you are his wife. How then could I do this great evil and sin against God?” (Genesis 39:7-9).
ellauri156.html on line 289: My fear is that David chose to ignore Uriah's military record and to fix his attention upon his racial origins. It is obvious and noteworthy that David refers to Uriah as “Uriah the Hittite,” while the author of Samuel refers to him only as “Uriah.” The expression, “Uriah the Hittite” is a term of derision, I believe, based solely upon the fact that he is of Hittite stock. Never mind that David has Moabite blood in his veins.
ellauri156.html on line 291: What the fuck again, Hittites were to Jews like the Brits, an old empire from the time of Gideon. What is there to laugh about, is it like middle class Americans laughing at Brits as upperclass twits?
ellauri156.html on line 299: The sequence of events, so far as David is concerned, can be enumerated in this way: (1) David stays in Jerusalem; (2) David stays in bed; (3) David sees Bathsheba bathing herself as he walks on his roof; (4) David sends and inquires about this woman; (5) David learns her identity and that she is married to a military hero; (6) David sends messengers to take her and bring her to him; (7) David lays with her; (8) Bathsheba goes back to her home after she purifies herself. This same sequence can be seen in a number of other texts, none of which is commendable. Shechem “saw, took, and lay with” Dinah, the daughter of Jacob in Genesis 34:2. Judah “saw, took, and went in to” the Canaanite woman he made his wife in Genesis 38:2-3. Achan “saw, coveted, and took” the forbidden spoils of war in Joshua 7:21. Samson did virtually the same in Judges 14. Let us not forget that a similar sequence occurred at the first sin when Eve “saw, desired, and took” the forbidden fruit in Genesis 3. (Thanx a lot Bob for this compendium. This will certainly come handy later on, when looking for something fun to read.)
ellauri156.html on line 301: It is clear from the words of our text that David sinned. It is clear from the actions of David which follow that he sinned. It is clear from the words of God through Nathan that David sinned in a grievous manner. The problem is that many wish to view the text in a way that forces Bathsheba to share David's guilt by assuming that she somehow seduced him. I would like to pursue this matter, because I believe there is absolutely no evidence to support such a conclusion. (Wow! That's a refreshing point of view! Like Ballsack's novel Comment la belle Fille de Portillon quinaulda son iuge.)
ellauri156.html on line 309: To approach this same issue from the opposite perspective, think with me about the Book of Esther. When the king summoned his wife, Queen Vashti, to appear (perhaps in a way that would inappropriately display her goodies to the king's guests), she refused. She was removed (see Esther 1:1-22). She did not lose her life, but she was at least replaced by Esther, who had no such compunctions. Then, we read later in this same book that no one could approach the king unless he summoned them. If any approached the king and he did not raise his "scepter", they were put to death (Esther 4:10-11). Does this not portray the way of eastern kings? Does this not explain why Bathsheba went to the king's palace when summoned? Does this help to explain why she seems to have given in to the king's lustful acts? (We do not know what protests -- like Tamar's in chapter 13 -- she may have uttered, but we do have some sense of the powerlessness of a woman in those days, especially when given orders by the king. (Later on it became the requirement that a raped lady should kill herself to save her husband the disgrace of having horns.)
ellauri156.html on line 313: Let's pursue this matter a little more. (Oh lord, I feel the spirit stirring below my belt.) Bathsheba is bathing herself. (This is about the 4. time Bob invites us to picture this tender moment. There are not too many of them in the Bible, so let us savor it.) We tend to assume that this means she is disrobed, at least partially. I believe Bathsheba is bathing herself in some place normally used for such purposes. Only David, with his penthouse vantage, would be able to see her, and a whole lot of other folks if he chose. The poor do not have the same privacy privileges as the rich. I have seen any number of people bathing themselves on the sidewalks of India, because this is their home. The word for bathing employed here is often used to describe the washing of a guest's hands or feet and for the ceremonial washings of the priests. Abigail used this term when she spoke of washing the feet of David's servants (1 Samuel 25:41). Such washings could be done, with decency, without total privacy. We assume far too much if we assume Abigail is walking about unclothed, in full sight of onlookers.
ellauri156.html on line 317: 1 Then it happened in the spring, at the time when kings go out to battle, that David sent Joab and his servants with him and all Israel, and they destroyed the sons of Ammon and besieged Rabbah. But David stayed at Jerusalem (emphases mine).
ellauri156.html on line 327: Second, the nature of David's sin is the abuse of power. Power corrupts, we are told, and absolute power corrupts absolutely. David has come to power. In the previous chapters, David employed his God-given power to defeat the enemies of God and of Israel. He used his power as Israel's king to fill his pockets and void his cullions, and takes advantage of Dog's promise to Saul by restoring to Mephibosheth his family property and by making him a son at his table. Now, David, drunk with his power, uses it to indulge himself at the expense of others. I want you to notice the repetition of the word “send” or “sent” in this chapter. It is a king like David who can send all the men to war but stay home himself (verse 1). It is a king like David who can send people to inquire about Bathsheba, and then to send messengers to “take” her and bring her to his palace (verses 3-4). It is a king like David who can “send” for Uriah and “send” orders to Joab to have him killed. It is a king who "sends" his shlong into Bathsheba's holiest of the holy. David has the power, and he certainly knows how to use it, only now he is using that power for his own benefit, at the expense of others. This is not servant leadership.
ellauri156.html on line 329: Sexual abuse and sexual harassment are just two of the ways people abuse their power. Parents begin to think they own their children, and that they can use their children to satisfy themselves, so they engage in various forms of abuse, often sexual in nature. Bosses get used to being in control and telling people what to do, and it should not be surprising to learn that they sometimes abuse their power over employees and subordinates to sexually satisfy themselves. This sin is no different from that of David. (Oh, oh, this is too good, my cup runneth over.)
ellauri156.html on line 331: I must press the point a little further, at the risk of coming off. Of course it is wrong for David to use his power to have sex with another man's wife. But it is not right to abuse power even when sex is permissible. A husband should not abuse his power in order to have sex with his wife. And a wife should not abuse her power (of saying “No,” for example) to punish or put off her husband. (LOL! Bob, you show you true colors here!) Within marriage, sex is simply another area of serving our mate. It is not the opportunity to lord it over our mate. Put that in your pipe and smoke it, Jennifer! And you girls as well!
ellauri156.html on line 361: 4 Everyone who practices sin also practices lawlessness; and sin is lawlessness. 5 You know that he appeared in order to take away sins; and in him there is no sin. 6 No one who abides in him sins; no one who sins has seen him or knows him. 7 Little children, make sure no one deceives you; the one who practices righteousness is righteous, just as he is righteous; 8 the one who practices sin is of the devil; for the devil has sinned from the beginning. (Don't believe Milton, he's got it all wrong.) the son of god appeared for this purpose, to destroy the works of the devil. 9 No one who is born of god practices sin, because his seed (zihi) abides in him; and he cannot sin if he tried, because he is born of dog (1 John 3:4-9).
ellauri156.html on line 374: Aika hemmetisti kyyhkypaisteja papille, kun jokainen menstruoiva nainen tuo niitä sille 2kpl/kk. Pappi pysyy hyvin selvillä seurakuntalaisten varmoista päivistä. Hmm. Jos Bathsheban kuukkixet oli ohize jo vähintään viikko sitten, kohtahan sillä oli ovulaatio, eikäpä ihme että Taavi-enon mälli teki heti tehtävänsä. Vaikka mä en kyllä usko eze jäi siihen yhteen kertaan. (2) When did this cleansing occur, and when was it completed? Was Bathsheba’s bathing which David witnessed part of her ceremonial cleansing? If so, there may have had to be a delay before the Law permitted intercourse. Otherwise, David would have caused her to violate the Law pertaining to cleansing, since it may not have been complete. The translations which make her cleansing a past, (continued) completed event seem to be suggesting that she was now legally able to engage in intercourse, though certainly not with David. If she was still in the process of her cleansing, David’s sin of adultery is compounded because it was committed at the wrong time, while cleansing was still in process. It is also possible to read the text (as does the NASB) to say that Bathsheba waited at David’s house until she was ceremonially clean from her evening with David. It is interesting that nothing is said of David waiting until he was cleansed. The inference I take from this “cleansing” reference is that Bathsheba was still concerned about keeping the Law of Moses, even if David was not. Big fat hairy diff.
ellauri156.html on line 378: Twenty-five years ago, hotel personnel noticed that a stairwell door lock had been taped in the open position. Burglars had broken in to readjust some of the bugging equipment installed in an earlier break-in in May. No one really seemed able to explain just what these burglars expected to gain from their crime.
ellauri156.html on line 384: Our lesson from 2 Samuel 11 is one of the great cover-up attempts of all time, and like so many, it too fails miserably. Our previous lesson attempted to explain David's sin with Bathsheba in a way that placed the guilt squarely upon David, and not upon Bathsheba. This was all of David's doing, not due to temptation or seduction on Bathsheba's part, but because of arrogance, lust, and greed on David's part.
ellauri156.html on line 388: The story of David and Uriah reminds me of the story of the “Sorcerer's Apprentice.” It has been awhile, but as I remember the plot (probably the Walt Disney version), the sorcerer goes away, leaving his apprentice behind to do his chores. The apprentice gets the bright idea that the work would be a whole lot easier if he used his master's magical arts so he could sit back and watch other powers at work. The problem was that he didn't know how to stop what he started, and so more and more helpers came on the scene as the apprentice tried to reverse the process. The worst was when Mickey tried to cleave the broom with an axe, and got instead a million of smaller brooms.
ellauri156.html on line 392: In our first lesson, we devoted our attention to the first four verses of chapter 11, which depict David's sin of adultery with Bathsheba. Pretty unbelievable that I got a whole four pages out of it. The trick is was to keep repeating the juicy bit about Bathsheba washing herself before (or after) David's load. I sought to demonstrate that this sin was all of David's doing. The author points his accusing finger at David, not Bathsheba. It was not Bathsheba's indiscretion in bathing herself (as I understand this story), for she was simply obeying the ritual of purification outlined in the law. It was David who, by means of his lofty elevation and view, looked inappropriately at Bathsheba, washing herself,violating her privacy. I endeavored to demonstrate that David's sin with Bathsheba was the result of a sequence of wrong decisions and attitudes on David's part. In one sense, being on the path he was, his destination (of adultery, or something like it) was to be expected. His sins of omission finally blossomed and came into full bloom.
ellauri156.html on line 396: (1) It seems likely that David and Uriah are hardly strangers, but that they know each other, to some degree at least. Uriah is listed among the mighty warriors of David (2 Samuel 23:39; 1 Chronicles 11:41). Some of the “mighty men” came to David early, while he was in the cave of Adullam (1 Samuel 22:1-2), and we suspect that among them were Joab, Abishai, and Asahel, the three brothers who were mighty men (see 2 Samuel 23:18, 24; 1 Chronicles 11:26).39 Others joined David at Ziklag (1 Chronicles 12:1ff.), and still other great warriors joined with David at Hebron (1 Chronicles 12:38-40).40 We do not know when and where Uriah joined with David, but since his military career ends in 2 Samuel 12, his military feats must have been done earlier. It seems very unlikely that David and Uriah are strangers; rather, it would seem these two men know each other from fighting together, and perhaps even from fleecing Saul together, or maybe Uriah had been a dear brother to David like his old Jonathan.
ellauri156.html on line 398: (2) It seems unlikely that Uriah is ignorant of what David has done and of what he is trying to accomplish by calling him home to Jerusalem. Rumors must have been circulating around Jerusalem about David and Bathsheba, and could easily have reached the Israelite army which had besieged Rabbah. Uriah not only refuses to go to his house and sleep with his wife, he sleeps at the doorway of the king's house, in the midst of his servants. He has many witnesses to testify that any child borne by his wife during this time is not his child. It is clear that Uriah understands exactly what David wants him to do (to have sex with his wife), and that he refuses, even when the king virtually orders him to do so. One finds this difficult to explain if Uriah is ignorant of what happened between David and Bathsheba. At least Uriah knows what David is trying to get him to do on this stay in Jerusalem. The implications of all this we will explore later.
ellauri156.html on line 400: (3) Bathsheba is not said to have any part in David's scheme to deceive Uriah or to bring about his death, much less any knowledge of what David is doing. When she informs David that she is pregnant, David takes decisive action, but nowhere are we told that Bathsheba has a part in his schemes. Verse 26 makes it sound as though she learns of Uriah's death after the fact, through normal channels. After all, would David really want his new wife to know he murdered her husband? David acts without Bathsheba's help.
ellauri156.html on line 402: It looks as though Bathsheba never enters David's mind after their encounter described in verses 1-4. It certainly does not seem that David wants to continue the relationship, to carry on an affair, or to marry her. David simply puts this sinful event out of his mind, until a messenger is sent by Bathsheba informing the king that his night of passion has produced a child. Bathsheba informs David that she is pregnant, not that she is afraid she might be. This means that she has missed at least one period and probably another. All in all, several weeks or more have passed. It will not be long before her pregnancy will become obvious to anyone who looks at her. This is David's sin and his responsibility, and so she informs him.
ellauri156.html on line 406: Plan A: Enable Uriah To Do What Comes Naturally.
ellauri156.html on line 408: David's plan A is simple and, at least in his mind, foolproof. In short, David will entice Uriah to think and to act as he himself has done. David does not wish to endure the adversities of the war with Rabbah, and so he goes to Jerusalem, to his home, and to his bed. He does not wish to deny himself, so he takes the wife of another man and sleeps with her. David will give Uriah the same opportunity, except that it will be his own wife he will sleep with. Not as fun, one must admit. After Uriah has sexual relations with Bathsheba, all will conclude that he is the father of the child which has been conceived by David's sinful act. Only one thing is wrong with David's plan: he assumes Uriah is as spiritually apathetic as he, and that he will act to indulge himself, rather than act like a soldier at war and keep his sword in the sheath.
ellauri156.html on line 410: David sends word to Joab, ordering him to send Uriah home to Jerusalem. I take it from the context that Uriah is sent to Jerusalem on the pretext that he is needed to report directly to David on the state of the war. I doubt David wants Uriah to know he has ordered Joab to send him. I am certain David does not want Uriah to know the real purpose of his journey to Jerusalem. David is orchestrating this homecoming to appear as though it serves one purpose, while it actually serves David's purpose of concealing his own sin. Even at this level, the order for Uriah to return home has a bad odor. You may remember that when David's father wanted to know how the battle with the Philistines was going (three of his sons were involved), he sent David, the youngest son, as an errand boy to take some supplies and return with word about the war (1 Samuel 17:17-19). One does not need to send a military hero as a messenger (nor is it good practice, the youngest son is more expendable.).
ellauri156.html on line 412: I should also add that Joab is already being drawn into the conspiracy. Joab obeys David's command to send Uriah, and my guess is that Joab knows something is up. He may even have heard about David's liaison with Bathsheba. When he sends Uriah to Jerusalem, he has to give him some mission, some task to perform. Joab and Uriah may have sensed that this was no “mission impossible” (as you would give a mighty warrior), but that is a “mission incredible.” In any case, the web of deceit and deception is already being woven, and more people are being drawn into the conspiracy. Wow, this is prime material for a soap opera. Maybe there already is one, must check. OF COURSE there is:
ellauri156.html on line 415: David and Bathsheba is a 1951 historical Technicolor epic film about King David made by 20th Century Fox. It was directed by King Saul, produced by Dog, a.k.a. Zanuck, from a screenplay by Philip Dunno. The cinematography was by Leon Shameonyou. Gregory Peck stars as King David and the film follows King David's life as he adjusts to ruling as a King, and about his relationship with Uriah's wife Bathsheba, played by Susan Wayward. Goliath of Gath was portrayed by 203 cm-tall (6'8") Lithuanian wrestler Walter Talun. These days Walter would no longer get a bench seat in a high-school basketball team.
ellauri156.html on line 423: As a result, a drought hits Israel. David's and Bathsheba's baby dies. Nathan returns to tell David that God is displeased with his sin. Dog wants to see better ones, with more pizzazz. Or else he will not die as the law demands, but he will be punished through misfortune in his family. David takes responsibility but insists Bathsheba is blameless. But the people want Bathsheba killed. The crowd shouts: No, we want Barabbas! David makes plans to save Bathsheba, but she tells David she is not blameless. She has continued seeing Uriah on the side. (The reports of his demise were premature.) They are both at fault. David is reminded of the Lord and quotes Psalm 23 as he plays his harp. (A nice musical interlude in an otherwise numbing show whose spoiler is long since spoiled.)
ellauri156.html on line 431: David was about thirty when he began to reign (2 Samuel 5:4), so we can look for a birth date, which according to the pattern of other proposed birth dates in this series should occur both on a Hebrew holy day, at least some other sacred calendars, and also on a date similar on some calendars to his death date. Those requirements are so stringent to occur in a given year that if we find such a date, it is highly likely to be correct. Moreover, in nearly every case so far, the birth date is more impressive than the death date, and David's proposed death date is a sacred day on 4 calendars (also being 1 Condor on the Sacred Round).
ellauri156.html on line 439: So are all the fireworks on the Fourth of July the fulfillment of the prophecy that 17 Tammuz will become a day of "joy and gladness"? Probably not, partly because it is to be a day of rejoicing for the Jews and partly because it is not celebrated annually on 17 Tammuz. But that prophecy may have begun to be fulfilled at the Nauvoo Temple dedication on 17 Tammuz.
ellauri156.html on line 444: Dunno conceived it as a modern-type play exploring the corruption of absolute power. The film is noticeably devoid of the epic battles and panoramas frequently seen in biblical movies. It concentrates more on David's exploits between the sheets.
ellauri156.html on line 447: The musical score was by Alfred Newman (the funny looking kid on the cover of Mad magazine), who, for the bucolic scene with the shepherd boy, used a solo oboe in the Lydian mode, drawing on long established conventions linking the solo oboe with pastoral scenes and the shepherd's pipe. To underscore David's guilt-ridden turmoil in the Mount Gilboa scene, Newman resorted to a vibraphone, which Miklós Rózsa used in scoring Peck's popular 1945 Spellbound, in which he played a no less disturbed patient suffering from amnesia, viz. prophet Nathan Zuckerman.
ellauri156.html on line 451: A. H. Weiler of The New York Times described the film as "a reverential and sometimes majestic treatment of chronicles that have lived three millennia." He praised Dunno's screenplay and Peck's "authoritative performance" but found that Wayward "seems closer to Hollywood than to the arid Jerusalem of his Bible." Variety wrote, "This is a big picture in every respect. It has scope, pageantry, sex (for all its Biblical background), cast names, color—everything. It's a surefire boxoffice entry, one of the really 'big' pictures of the new selling season." Philip K. Scheuer of the Los Angeles Times wrote that the film "leaves little to be desired" from the standpoint of production values with Peck "ingratiating" as David and Wayward "a seductress with flaming tresses, in or out of the bath, and only her final contrition is a little difficult to believe." Richard L. Coe of The Washington Post wrote, "On the whole, the picture suggests a Reader's Digest story expanded into a master's thesis for the Ecole Copacabana."] Harrison's Reports wrote, "The outstanding thing about the production is the magnificent performance of Gregory Peck as David; he makes the characterization real and human, endowing it with all the shortcomings of a man who lusts for another's wife, but who is seriously penitent and prepared to shoulder his guilt. Susan Wayward, as Bathsheba, is beautiful and sexy, but her performance is of no dramatic consequence." The Monty Python Bulletin commented that the film had been made "with restraint and relative simplicity" compared to other historical epics, "and the playing of Gregory Peck in particular is competent. The whole film, however, is emotionally and stylistically quite unworthy of its subject." Philip Hamburger of The New Yorker wrote that "the accessories notwithstanding, something is ponderously wrong with 'David and Bathsheba.' The fault lies, I suppose, in the attempt to make excessive enlargements of an essentially-simple story." Zanuck the Hot Dog agreed.
ellauri156.html on line 457: One notable TV airing of the movie was on the American network NBC during The NBC Monday Movie on September 7, 1964 (which was Labor day that year). During one of the commercial breaks was the one and only official airing of the Daisy political advertisement by the Lyndon B. Johnson presidential campaign in the run-up to the 1964 United States presidential election. The commercial aired at 9:50 p.m. EST. It was a family film though most children living in the EST time-zone were gone to bed by then, leaving the children's parents to watch the commercial. The commercial stars a little girl (played by Monique Luiz) who is shown counting petals of a daisy which was then followed by an ominous male voice counting down to zero. During the countdown, the screen zoomed up the girl's eye in such a way whereby the parents would imagine their children there instead of the girl. The next scene was a nuclear explosion with the voice of Johnson asking for peace.
ellauri156.html on line 461: King David and Diana Garland argue that, "Taking remarkable license with the story, the screenwriters changed Bathsheba from the one who is ogled by David into David's stalker." They go on to suggest that "the movie David and Bathsheba, written, directed and produced by males, makes the cinematic Bathsheba conform to male fantasies about women."
ellauri156.html on line 463: However, in giving Bathsheba a more active role, Adele Reinhartz found that "it reflects tensions and questions about gender identity in America in the aftermath of World War II, when women had entered the work force in large numbers and experienced a greater degree of independence and economic self-sufficiency. ...[Bathsheba] is not satisfied in the role of neglected wife and decides for herself what to do about it." Susan Wayward was later quoted as having asked why the film was not called Bathsheba and David. I guess it has something to do with the fact that Dog is called Dog in the bible instead of Bitch.
ellauri156.html on line 465: When Uriah arrives in Jerusalem, he reports to David, who acts out the charade he has planned. He asks Uriah about the “welfare of Joab and the people,” and the “state of the war.” It troubles me that David needs such a report at all. If he were with his men in the field, this would not be necessary. But even worse, David does not really care about Joab, the people, or the war. David's one preoccupation is to cover up his sin, to get Uriah home and to bed with his wife, and thus to get David off the hook. How sad to read of David's hypocrisy. The king who had compassion on the crippled son of Jonathan now lacks compassion for the whole army, and specifically for Bathsheba and her husband Uriah.
ellauri156.html on line 467: David goes through all the right motions with Uriah. He listens to his reports, and then he gives him the night off, some time to go to his house and “wash his feet.” David is not worried about this soldier's personal hygiene; he is worried about his own reputation. When one entered his house, he usually took off his shoes and washed his feet, in preparation for eating and for going to bed. David very delicately encourages this man to go home and go to bed with his wife. Uriah knows it; our author knows it; and we know it.
ellauri156.html on line 483: Uriah said to David, “The ark and Israel and Judah are staying in temporary shelters, and my lord Joab and the servants of my lord are camping in the open field. Shall I then go to my house to eat and to drink and to lie with my wife? By your life and the life of your soul, I will not do this thing” (2 Samuel 11:11).
ellauri156.html on line 485: Uriah first points out to David that his terminology is inaccurate. David speaks of Uriah returning from a journey (verse 10). The truth is that Uriah has been called from the field of battle. He is not a traveling salesman, home from a road trip; he is a soldier, away from his post. In heart and soul, Uriah is still with his fellow-soldiers. He really wants to be back in the field of battle, and not in Jerusalem. He will return as soon as David releases him (see verse 12). Until that time, he will think and act like the soldier he is. As much as possible, he will live the way his fellow-soldiers are living on the field of battle. There, surrounding the city of Rabbah, are the Israelite soldiers, led by Joab. They, along with the ark of the Lord, are camping in tents in the open field. Uriah cannot, Uriah will not, live in luxury while they live sacrificially. He will not sleep with his wife until they can all sleep with her, not just Dave.
ellauri156.html on line 491: 1 Then David came to Nob to Ahimelech the priest; and Ahimelech came trembling to meet David and said to him, “Why are you alone and no one with you?” 2 David said to Ahimelech the priest, “The king has commissioned me with a matter and has said to me, 'Let no one know anything about the matter on which I am sending you and with which I have commissioned you; and I have directed the young men to a certain place.' 3 “Now therefore, what do you have on hand? Give me five loaves of bread, or whatever can be found.” 4 The priest answered David and said, “There is no ordinary bread on hand, but there is consecrated bread; if only the young men have kept themselves from women.” 5 David answered the priest and said to him, “Surely women have been kept from us as previously when I set out and the vessels of the young men were holy, though it was an ordinary journey; how much more then today will their vessels be holy?” (1 Samuel 21:1-5). Pyhiä vesseleitä. Tarkoittaako se siemenjohtimia? Ilmeisesti, suomexi se on: palvelijoiden reput ovat olleet pyhät. Reppureissulaisia pyhäkouluretkellä pussit tyhjinä. Kassit jätetään ulkopuolelle.
ellauri156.html on line 495: Now here is a most amazing thing. David, years earlier, was adamant about the fact that those on a mission for the king should keep themselves from sexual intercourse. Now, years later, David is amazed that a man on a mission for the king is willing to abstain from sexual intercourse with his wife. Worse yet, David sets out to convince -- even to compel -- Uriah to go to do so, even though it will cause him to violate his conscience. This is not “causing a weaker brother to stumble;” this is cutting off a stronger brother's "leg" at the knob. Uriah is an example of the commitment expected of every soldier, and of David in particular -- at least the David of the past. Uriah is now acting like the David we knew from earlier days. Uriah is the “David” that David should be. But there is a crucial difference: now David is the king. This makes the case completely different.
ellauri156.html on line 501: David is getting desperate. David has not even entertained the possibility that Uriah will refuse his offer. Uriah speaks with such conviction, David knows that he will never violate his duty as a soldier with all of his mental faculties. David lands upon one last modification to his original plan -- get Uriah drunk and then into bed with his wife. After all, don't people do things when they are drunk that they will not do when sober? This will surely bring about David's intended outcome.
ellauri156.html on line 507: David has set out on a course of action that backfires. He intends to put Uriah in a position that will make it appear that he is the father of Bathsheba's child. But Uriah's conduct has publicly exhibited his loyalty to his duties as a soldier, making it more than evident that he cannot possibly be the father of this child. It is worse for David now than it had been when he summoned Uriah to Jerusalem. David concludes -- wrongly -- that his only course of action now is to have Uriah killed in action. I don't know that David actually thinks he can deceive the people of Jerusalem as to whose child Bathsheba's baby is. How can he when everyone knows Uriah has never been with his wife to get her pregnant? It seems now as though David is simply trying to legitimize his sin. By making Uriah a casualty of war, he makes Bathsheba a widow. He can now marry this woman and raise the child as his own, which of course it is. Finally, a plan that makes sense.
ellauri156.html on line 509: It must be an agonizing night for David, seeing that even drunk Uriah is a better man than he. But not a better pecker! And so in the morning, David acts. He writes a letter to Joab, which will serve as Uriah's death warrant. In this letter David clearly orders Joab to murder Uriah for him. He even tells him how to do so in a way that might conceal the truth of the matter. In so doing, David can honor Uriah as a war hero, and magnanimously take on the duty of being a husband to Uriah's wife, also taking care of the child she is soon to bear. Joab is to put Uriah on the front lines of battle, at the fiercest place of battle, no surprise for a man of his military skills and courage. Joab is to attack and then retreat in such a way as to make Uriah an easy target for the Ammonites, thus assuring his death. There is no mistaking David's orders to Uriah: he wants Uriah killed in a way which makes it look like a simple casualty of war. Joab complies completely with David's orders (why? Is Uriah a creep?), and Uriah is eliminated, no longer an obstacle to David's plans. In giving this order to Joab, David makes him a part of this conspiracy, making him share the guilt for the spilled blood of Uriah. David's sin continues to encompass more and more people, leading to greater and greater sin.
ellauri156.html on line 511: In all likelihood, this was all in a day's work for the Israeli army even then. So it is not strange to see David, the mighty man of valor, (1 Samuel 16:18) dealing with Uriah, another mighty man of valor, like the enemy. Here is Uriah, a man who will give his life for his king (but not his wife? Did David even ask?), and David, a man who is now willing to take Uriah's life to cover his sin. We all know that it doesn’t work. (Actually, we all know that it works perfectly: David will be honored by posterity as the best Israeli king ever.) How strange it is to see David making Joab his partner in crime, especially after what Joab has done to li'l Abner:
ellauri156.html on line 513: 26 When Joab came out from David, he sent messengers after Abner, and they brought him back from the well of Sirah; but David did not know it. 27 So when Abner returned to Hebron, Joab took him aside into the middle of the gate to speak with him privately, and there he struck him in the belly so that he died on account of the blood of Asahel his brother. 28 Afterward when David heard it, he said, “I and my kingdom are innocent before the LORD forever of the blood of Abner the son of Ner. 29 “May it fall on the head of Joab and on all his father's house; and may there not fail from the house of Joab one who has a discharge, or who is a leper, or who takes hold of a distaff, or who falls by the sword, or who lacks bread.” 30 So Joab and Abishai his brother killed Abner because he had put their brother Asahel to death in the battle at Gibeon (2 Samuel 3:26-30).
ellauri156.html on line 520: The only engagement between the rival factions which is told at length is noteworthy, inasmuch as it was preceded by an encounter at Gibeon between twelve chosen men from each side, in which the whole twenty-four seem to have perished. In the general engagement which followed, Abner was defeated and put to flight. He was closely pursued by Asahel, brother of Joab, who is said to have been "light of foot as a wild roe". As Asahel would not desist from the pursuit, though warned, Abner "was compelled" to slay him "in self-defence". This originated a deadly feud between the leaders of the opposite parties, for Joab, as next of kin to Asahel, was by the law and custom of the country the avenger of his blood.
ellauri156.html on line 522: However, according to Josephus, in Antiquities, Book 7, Chapter 1, Joab had forgiven Abner for the death of his brother, Asahel, the reason being that Abner had slain Asahel honorably in combat after he had first warned Asahel and tried to knock the wind out of him with the butt of his "spear". However, probably by intervention of God, his obtuse tool went through Asahel. The Bible says everyone stopped and gawked. That shows that something like this never happened before. This battle was part of a civil war between David and Ish-bosheth, the son of Saul. After this battle Abner switched to the side of David and granted him control over the tribe of Benjamin. This act put Abner in David's favor.
ellauri156.html on line 524: For some time afterward the war was carried on, the advantage being invariably on the side of David. At length, Ish-bosheth lost the main prop of his tottering cause by accusing Abner of sleeping with Rizpah, one of Saul's concubines, an alliance which, according to contemporary notions, would imply pretensions to the throne. Starhill stablessa oli muuten issikkatamma nimeltä Rispa. Kukahan senkin kanssa nukkui öisin tallissa?
ellauri156.html on line 526: Abner was indignant at the rebuke, and immediately opened negotiations with David, who welcomed him on the condition that his wife Michal should be restored to him. This was done, and the proceedings were ratified by a feast where Rizpah and Michal were the lights of the party. Almost immediately after, however, Joab, who had been sent away, perhaps intentionally returned and slew Abner at the gate of Hebron. The ostensible motive for the assassination was a desire to avenge Asahel, and this would be a sufficient justification for the deed according to the extremely low moral standard of the time (although Abner should have been safe from such a revenge killing in Hebron, which was a City of Refuge). The conduct of David after the event was such as to show that he had no complicity in the act, though he could not venture to punish its perpetrators.
ellauri156.html on line 537: Abner was the son of the witch of En-dor in Mordor, (Pirḳe R. El. xxxiii.), and the hero par excellence in the Haggadah (Yalḳ., Jer. 285; Eccl. R. on ix. 11; Ḳid. 49b). Conscious of his extraordinary strength, he exclaimed: "If I could only catch hold of the earth, I could shake it" (Yalḳ. l.c.)—a saying which parallels the famous utterance of Archimedes, "Had I a fulcrum, I could move the world." (Dote moi pa bo kai tan gan kino.) According to the Midrash (Eccl. R. l.c.) it would have been easier to move a wall six yards thick than one of the feet of Abner, who could hold the Israelitish army between his knees, and often did. Yet when his time came [date missing], Joab smote him. But even in his dying hour, Abner seized his foe's balls like a ball of thread, threatening to crush them. Then the Israelites came and pleaded for Joab's jewels, saying: "If thou crushest them his future kids shall be orphaned, and our women and all our belongings will become a prey to the Philistines." Abner answered: "What can I do? He has extinguished my light" (has wounded me fatally). The Israelites replied: "Entrust thy cause to the true judge [God]." Then Abner released his hold upon Joab's balls and fell dead to the ground (Yalḳ. l.c.).
ellauri156.html on line 539: His One Sin: The rabbis agree that Abner deserved this violent death, though opinions differ concerning the exact nature of the sin that entailed so dire a punishment on one who was, on the whole, considered a "righteous man" (Gen. R. lxxxii. 4). Some reproach him that he did not use his influence with Saul to prevent him from murdering the priests of Nob (Yer. Peah, i. 16a; Lev. R. xxvi. 2; Sanh. 20a)—convinced as he was of the innocence of the priests and of the propriety of their conduct toward David, Abner holding that as leader of the army David was privileged to avail himself of the Urine and Thumbeline (I Sam. xxii. 9-19). Instead of contenting himself with passive resistance to Saul's command to murder the priests (Yalḳ., Sam. 131), Abner ought to have tried to restrain the king by the balls. Others maintain that Abner did make such an attempt, but in vain (Saul had not enough to get a proper hold of), and that his one sin consisted in that he delayed the beginning of David's reign over Israel by fighting him after Saul's death for two years and a half (Sanh. l.c.). Others, again, while excusing him for this—in view of a tradition founded on Gen. xlix. 27, according to which there were to be two kings of the house of Benjamin—blame Abner for having prevented a reconciliation between Saul and David on the occasion when the latter, in holding on to the skirt of Saul's robe (I Sam. xxiv. 11), showed how unfounded was the king's mistrust of him, seeing Saul had no balls to speak of. Old Saul was inclined to be happy with a pacifier; but Abner, representing to him that the naked David might have found a piece of garment anywhere — even just a piece of sackcloth caught on a thorn — prevented the reconciliation (Yer. Peah, l.c., Lev. R. l.c., and elsewhere). Moreover, it was wrong of Abner to permit Israelitish youths to kill one another for sport (II Sam. ii. 14-16). No reproach, however, attaches to him for the death of Asahel, since Abner killed him in self-defense (Sanh. 49a).
ellauri156.html on line 541: It is characteristic of the rabbinical view of the Bible narratives that Abner, the warrior pure and simple, is styled "Lion King of the Law" (Yer. Peah, l.c.), and that even a specimen is given of a halakic discussion between him and Dog as to whether the law in Deut. xxiii. 3 excluded Ammonite and Moabite women from the Jewish community as well as men. Dog was of the opinion that David, being descended from the Moabitess Ruth, was not fit to wear the crown, nor even to be considered a true Israelite; while Abner maintained that the law affected only the male line of descent. When Dog's dialectics proved more than a match for those of Abner, the latter went to the prophet Samuel, who not only supported Abner in his view, but utterly refuted Dog's assertions (Midr. Sam. xxii.; Yeb. 76b et seq.).
ellauri156.html on line 544:
ellauri156.html on line 548: Joab Handles a P.R. Problem (11:18-25)
ellauri156.html on line 550: Earlier in this series: David condemned Joab and put him under a curse because he shed the innocent blood of Abner. Now, this same David (well, not really the same David) now uses Joab to kill Uriah and get him out of his way. David's enemy (Joab) has become his friend, or at least his ally. David's enemies (the Ammonites) have become his allies (they fire the fatal shots which kill Uriah). And David's faithful servant Uriah has been put to death as though he were the enemy. Not only is Uriah put to death, but a number of other Israelite warriors die with him. They have to be sacrificed to conceal the murder of Uriah. Uriah's death has to be viewed as one of a group of men, rather than merely one man. Without a doubt, this is the moral and spiritual low-water mark of David's life.
ellauri156.html on line 552: These eight verses, devoted to the way in which Uriah's death is reported, are double the length of the account of David's sin with Bathsheba. They virtually equal the length of the account of David's dealings with Uriah. These verses begin with Joab's careful instructions to the messenger, who is to bring the news of Uriah's death to David. They conclude with the messenger's actual report and David's response to it. Why does the author devote so much time and space to the way in which Uriah's death is reported to David? Let us see if we can find the answer to this question as we look more closely at these verses.
ellauri156.html on line 554: Mission accomplished: Uriah is dead. Joab has carried out David's instructions to the letter. Now Joab must send word to David, in a way that does not completely disclose this conspiracy. Joab calls for a messenger to go to David. He gives very exacting instructions to him. He is first to give a full and complete report of the events of the war, including the ill-fated attack on the city, and the slaughter of Uriah and those with him. Why is how the messenger reports this incident so important?
ellauri156.html on line 556: The answer is quite simple, as is evident by Joab's own concerns. The entire mission is a fiasco. The Israelites have besieged the city of Rabbah. This means they surround the city, giving the people no way in or out of the city. All the Israelites have to do is wait them out and starve them out. There is no need for any attack. The mission is a suicide mission from the outset, and it does not take a genius to see it for what it is. Joab has to assemble a group of mighty men, like Uriah, and including Uriah, to wage an attack on the city. This attack is not at the enemy's weakest point, as we would expect, but at the strongest point. This attack provokes a counter-attack by the Ammonites against Uriah and those with him. When the Israelite army draws back from their own men, they leave them defenseless, and the obvious result is a slaughter. How can one possibly report this fiasco in a way that doesn’t make Joab look like a fool (at best), or a murderer (at worst)?
ellauri156.html on line 558: This the reason for Joab's careful instructions to the messenger. He is to report the attack on the city of Rabbah to David, and then tell of the Israelite losses which result. Joab knows that David will react (perhaps hypocritically) to the report of the attack and the resulting losses. It is at this point, Joab instructs the messenger, that he is to inform David of the death of Uriah. This will certainly end any protest or criticism on David's part.
ellauri156.html on line 562: Now why does this messenger not wait for David to respond in anger, as Joab instructed? Why does he inform David that Uriah has been killed, before he even utters a word of criticism or protest? I believe the messenger gives the report in this way because he understands what is really going on here. I think he may know about David and Bathsheba, and perhaps even of her pregnancy. He certainly knows that Uriah was summoned to Jerusalem. I think he also figures out that David wants to get rid of Uriah, and that Joab has accomplished this by this miserable excuse for an offensive against the enemy. I think the messenger figures out that if David knows Uriah has been killed, he will not raise any objections to this needless slaughter. And so, rather than wait for David to hypocritically rant and rave about the stupidity of such a move, he just goes on and tells him first, so that he will not receive any reaction from David.
ellauri156.html on line 564: And the servant is absolutely right, as the verse 25 indicates:
ellauri156.html on line 566: Then David said to the messenger, “Thus you shall say to Joab, 'Do not let this thing displease you, for the sword devours one as well as another; make your battle against the city stronger and overthrow it'; and so encourage him” (2 Samuel 11:25).
ellauri156.html on line 568: These words of David are the frosting on the cake. They seem gracious and understanding, even sympathetic. In effect, David is saying, “Well, don't worry about it. After all, you win a few, and you lose a few. That's the way the cookie crumbles.” Uriah, a great warrior and a man of godly character (but not a Jew, mind you), has just died, and David does not express one word of grief, one expression of sorrow, not one word of tribute. Uriah dies, and David is unmoved. Contrast his response to the death of Uriah with his responses to the deaths of Saul and Jonathan (2 Samuel 1:11-27), and even of Abner (2 Samuel 3:28-39). This is not the David of a few chapters earlier. This is a hardened, callused David, callused by his own sin.
ellauri156.html on line 570: Our text has many applications and implications for today. Let me suggest a few as I conclude this lesson. First, “Can a Christian fall?” Yes. Some folks in the Bible may cause us to question whether they really ever came to please Dog, folks like Balaam or Samson or Saul. But we have no such questions regarding David. He is not only a believer, he is a model believer. In the Bible, David sets the standard because he is a man after God's heart. Nevertheless, this man David, in spite of his popularity in Dog's circles, in spite of his marvelous times of worship and his bea-u-utiful psalms, falls deeply into sin. If David can fall, so can we, which is precisely what Paul, another crook and tricky Dick, warns us about:
ellauri156.html on line 574: Second, “How far can a Christian fall?” This far [Bob points down there with his fingers]. David not only commits the sin of adultery, he commits murder. I think it is safe to say that there is no sin of which the Christian is not capable in the flesh. I have heard people say, “I don't know how a person who _______ could have ever been a Christian.” There are times -- like this time for David -- when it is obvious that we will hardly be saved by the testimony of our actions. Christians come from just the same gene pool of motherfuckers as the rest of us.
ellauri156.html on line 578: Fourth, "How much wood would a woodchuck chuck if a woodchuck could chuck wood?" Sin snowballs. Sin has not got a snowball's chance in hell. Sin is not stagnant; it is not static. Sin grows. Look at the progression of sin in our text. David's sin starts when he ceases to act like a soldier and (what is way worse) becomes a late sleeper. David's sin grows from staying up late to adultery to murder. His sin begins very privately, but as the story progresses, more and more people become aware of it, and worse yet, more and more people become participants in it. His sin first acted out by his taking another man's wife, and then taking another man's life, and along with his life, his wife, plus the lives of a number of men who must die with him to make his death credible. David's sin blossoms so that it transforms a true and loyal friend (Uriah) to his enemy, and his enemies (the Ammonites, and his other rival Joab) into his allies.
ellauri156.html on line 586: Man (and exceptionally, woman) has been seeking to cover up his sins ever since the Garden of Eden. Adam and Eve thought they could cover their sins by hiding their nakedness behind the fig leaves (hardly large enough for Adam's snake), and if not this, by hiding themselves from God behind Eve's bush. But God "lovingly" sought them out, not only to rebuke them and to pronounce some select curses upon them, but to give them a lame promise of forgiveness when the flagpoles start to bloom. It was God who provided a covering for their sins, in the form of snappy sackcloth jeans. The sacrificial death, burial, resurrection, and feasting on rumpsteaks cut from our Lord Jesus Christ's butt is God's provision for covering our sins. Have you experienced it, my friend? If not, why not confess your sin now and receive God's gift of forgiveness from him in person (in pirsuna pirsunalmente), and work henceforward with Jesus Christ in the cross factory of Cavalry? How 'bout that? A. Yokum, frost-bite travelers re-skewered reasonable. Ask for rates!
ellauri156.html on line 590: Seventh, Uriah is a reminder to us that God does not always deliver the righteous from the hand of the wicked immediately, or even in this lifetime. This is a really crucial point! Don't except to be saved except ex post facto. Daniel's three friends told the king that their God was able to deliver them. They did not presume that He would, or that He must, only that theoretically, he could if he wanted to. And God did deliver them, though with late delivery, rather like today's postal services. I think Christians should look upon this sort of deliverance as the rule, rather than the exception. But when Uriah faithfully serves his king (David), he loses his life. God is not obliged to “bail us out of trouble” or to keep us from trials and tribulations just because we trust in Him. Sometimes it is the will of God for men to trust fully in Him and to submit to human government (what? like U.S. government? No way Jose!), and still to suffer adversity, from which God may not deliver us. Spirituality is no guarantee that we will no longer suffer in this life. In fact, spiritual intimacy with God is often the cause of our sufferings (see Matthew 5).
ellauri156.html on line 613: 13 All these died in faith, without receiving the promises, but having seen them and having welcomed them from a distance, and having confessed that they were strangers and exiles on the earth. 14 For those who say such things make it clear that they are seeking a country of their own. 15 And indeed if they had been thinking of that country from which they went out, they would have had opportunity to return. 16 But as it is, they desire a better country, that is, a heavenly one. Therefore God is not ashamed to be called their God; for He has prepared a city for them. 32 And what more shall I say? For time will fail me if I tell of Gideon, Barak, Samson, Jephthah, of David and Samuel and the prophets, 33 who by faith conquered kingdoms, performed acts of righteousness, obtained promises, shut the mouths of lions, 34 quenched the power of fire, escaped the edge of the sword, from weakness were made strong, became mighty in war, put foreign armies to flight. 35 Women received back their dead by resurrection; and others were tortured, not accepting their release, so that they might obtain a better resurrection; 36 and others experienced mockings and scourgings, yes, also chains and imprisonment. 37 They were stoned, they were sawn in two, they were tempted, they were put to death with the sword; they went about in sheepskins, in goatskins, in foreskins, being destitute, afflicted, ill-treated 38 (men of whom the world was not worthy), wandering in deserts and mountains and caves and holes in the ground. 39 And all these, having gained approval through their faith, did not receive what was promised, 40 because God had provided something even better for us, to make up for the wait, so that apart from us they would not be made perfect (Hebrews 11:13-16, 32-40).
ellauri156.html on line 615: Uriah should not be criticized or looked down upon for his loyalty and submission to David. He should be highly commended. In fact, a friend suggested a new thought for my consideration: “Suppose that Uriah was added to the list of war heroes because of his loyalty and courage in this battle which cost him his life? It is a possibility to consider. Uriah is one of those Gentile converts whose faith and obedience puts many Israelites to shame. He is among many of those who have trusted and obeyed God who have not received their just rewards in this life, but who will be rewarded in the coming kingdom of God. Too many Christians today want their blessings “now” and are not willing to suffer, waiting for their reward then. Let them think carefully about the example of Uriah for their own lives. His elevator may have not gone all the way to the top floor, but by Gawd, he will reach it when Jacob lets down the ladder!
ellauri156.html on line 618: 39 We know that while David was at the cave of Adullam, his brothers and all his father’s household, along with others in distress, came to David there, fearing the wrath of Saul (1 Samuel 22:1-2). Joab, Abishai, and Asahel were all the sons of Zeruiah, the sister of David (1 Chronicles 2:16). I infer from this that these three men joined David at the time his family joined him.
ellauri156.html on line 620: 41 Is this, by any chance, a clue as to what the “present” was that David sent after Uriah in verse 8? Was the present some “food and drink”? I wonder. 42 Uriah’s actions raise some interesting questions about those who get themselves drunk. It seems to me that our text strongly implies that even drunk, a man cannot be forced to violate his convictions, unless of course he wants to do so. I wonder how many people get drunk because they want to do what they do drunk, and they think they can blame alcohol for their own sin? It seems like another version of, “The Devil made me do it.”
ellauri156.html on line 633: David has become king of both Judah and Israel. He has, in large measure, consolidated his kingdom. He has taken Jebus and made it his capital city, renaming it Jerusalem. He has built his palace and given thought to building a temple (a plan God significantly revises). He has subjected most of Israel's neighboring nations. He has done battle with the Ammonites and prevailed, but he has not yet completely defeated them. The Ammonites have retreated to the royal city of Rabbah, and as the time for war (spring) approaches, David sends all Israel, led by Joab, to besiege the city and to bring about its surrender. David has chosen not to endure the rigors of camping in the open field, outside the city. He has chosen rather to remain in Jerusalem. Sleeping late, David rises from his bed as others prepare to go to bed for the night. David strolls about the rooftop of his palace and happens to steal a look at a beautiful young woman bathing herself, perhaps ceremonially, in fulfillment of the law.
ellauri156.html on line 635: It is not due to any intent on her part, nor even any indiscretion. She is bathing herself as darkness falls, and being poor (see 12:1-4), she does not have the privilege of complete privacy, especially when the king can look down from the lofty heights of his rooftop vantage point. David is struck with her beauty and sends messengers to inquire about her identity. They inform David of her identity, and that she is married to Uriah, the Hittite. That should have ended his interest, but it does not. David sends messengers who take her, bringing her to his palace, and there he sleeps with her. When she cleanses herself, she goes home. (Or was it the other way round? Can't remember.)
ellauri156.html on line 637: It all seems to be over. David is not looking for another wife; he is not even looking for an affair. He is looking for a conquest. That should have happened on the battlefield, not in the bedroom! Things take a very different turn when Bathsheba sends word to David that she is pregnant. David first seeks to cover up his sin by ordering Joab to send Uriah home on furlough, ostensibly to give David a report on the war. David's efforts to get Uriah into bed with Bathsheba begin as subtle hints, then change to veiled orders, and then turn crass as David seeks to get Uriah to do drunk what he will not do sober. When these efforts fail (due to Uriah's noble character), David sends Uriah back to Joab, with written orders to Joab to put him to death in a way that makes it seem like a casualty of war. Joab does as he is told and sends word to David: “Mission accomplished.” It is here that our apparently never-ending story resumes.
ellauri156.html on line 641: Bathsheba's response to the death of her husband is as we would expect, as we would also hope. From what the text tells us, she has absolutely no part in David's plot to deceive her husband, let alone to put him to death. Undoubtedly, she learns of Uriah's death in much the same way every war widow does, then or now. When she is officially informed of Uriah's death in battle, she mourns for her husband. We cannot be certain just how long this period of mourning is. We know, for example, that if a virgin of some distant (i.e., not Canaanite) nation was captured by an Israelite during a raid on her town, the Israelite could take her for a wife after she had mourned for her parents (who would have been killed in the raid) for a full month (Deuteronomy 21:10-13). As I will seek to show in a moment, I believe Bathsheba's mourning is genuine, and not hypocritical. I believe she mourns her husband's death because she loves him.
ellauri156.html on line 643: David, on the other hand, does not even bother to go through the pretense of mourning. He does not even try to be hypocritical. When other mighty men of Israel died, David led the nation in mourning their loss. David mourned for Saul and his sons, killed in the battle with the Philistines (2 Samuel 1). David mourned the death of Abner, wickedly put to death by Joab (2 Samuel 3:28ff.). He even sent a delegation to officially mourn the death of Nahash, king of the Ammonites (2 Samuel 10). But when Uriah is killed “in battle,” not a word of mourning comes from David's lips. He is not sorry; he is relieved. Instead of instructing others to mourn for Uriah, he sends word to Joab not to take his death too seriously.
ellauri156.html on line 651: 3 When I kept silent about my sin, my body wasted away
ellauri156.html on line 660: In these verses, David makes it clear that God is at work even when it does not appear to be so. During the time David tries to cover up his sin, God is at work exposing it in his heart. These are not times of pleasure and joy, as Satan would like us to conclude; they are days of misery. David is plagued with guilt. He cannot sleep, and it seems he cannot eat. Worst of all, he cannot fuck. He is not sleeping nights, and he is losing weight. Whether or not David recognizes it as God who is at work in him, he does know he is miserable. It is this misery which tenderizes David, preparing him for the rebuke Nathan Zuckermann is to bring, preparing him for repentance. David's repentance is not the result of David's assessment of his situation; it is the result of divine intervention. Hey wait? If that is the case, where is the much-advertised free will? He has gone so far in sin that he cannot think straight. God is at work in David's life to break him, so that he will once again cast himself upon God for grace. He has good experience in casting himself upon folk, from Saul thru Jonathan to Bathsheba.
ellauri156.html on line 675: There are several important things to note about this meeting between Nathan and King David. First, note that Nathan is sent to David. Nathan is, of course, a prophet. However it comes about, he knows what David has done. If you will pardon the pun, David cannot pull the wool over his eyes. His words are, in the final analysis, the very word of God (see 12:11). If Nathan is a prophet, he is also a man who seems to be a friend to David. One of David's sons is named Nathan (2 Samuel 5:14). David informs Nathan of his desire to build a temple (chapter 7). Nathan will later christen (sorry, name) Bathsheba's and David's second son (12:25). He will remain loyal to the king and to Solomon when Adonijah seeks to usurp the throne (1 Kings 2). Nathan does not come to David only as God's spokesman, he comes to David as his friend.
ellauri156.html on line 679: Second, note that Nathan is sent to David. Twelve times in the last chapter the word “sent” is employed by the author. A number of these instances refer to David “sending” someone or “sending” for someone. David is a man of power and authority, and so he can “send out” for whatever he wants, including the death of Uriah. Now, it is God who does the “sending.” Herra se on herrallakin. Is David impressed with his power and authority? Has he gotten used to “sending” people to do his work for him (like sending Joab and all Israel to fight the Ammonites)? Let David take note that God is sending Nathan. He is a godsend to Dave.
ellauri156.html on line 689: As I understand the Bible, there is more to the story than this, however. Our lord (meaning Jeshua) frequently told stories. Why was this? Was it because he was trying to “put the cookies on the lowest shelf”? Was he accommodating his teaching to those who might have difficulty understanding it? Sometimes our lord told stories to the religious experts, who should have been able to follow a more technical argument. No, I think his own elevator did not quite reach the upper floors. I am thinking in particular of the story of the Good Samaritan, as recorded in Luke 10. A religious lawyer stood up and asked Jesus a question, not to sincerely learn, but with the hope of making our Lord look bad before the people. He asked, “What shall I do to inherit eternal life?” Jesus turned the question around. This man was the expert in the Law of Moses, what did it teach? The man answered, “YOU SHALL LOVE THE LORD YOUR GOD WITH ALL YOUR HEART, AND WITH ALL YOUR SOUL, AND WITH ALL YOUR STRENGTH, AND WITH ALL YOUR MIND; AND YOUR NEIGHBOR AS YOURSELF, THAT IS, EVEN MORE.” (Luke 10:27). In effect, Jesus responded, “Right. Now do it.” That was the problem with the law, no one could do it without failing, and so no one could earn their way to heaven by good works. Well, how high can we get with mediocre works? Someplace between heaven and hell would actually be most preferable.
ellauri156.html on line 699: The lawyer was in trouble; the story had no technicalities over which to argue. It brought the issue home, with little ground for quibbling over details. When push came to shove, the lawyer knew our Lord's functional definition of “neighbor” was absolutely right. He had nowhere to hide. The story did the trick; it cut to the heart of the matter, while avoiding trivial details to quibble over for hours. It was not the lawyer who made Jesus look bad with all his minutiae but Jesus who made the lawyer look bad with a simple story. The best part about similes that they can be tweaked any way you wish. Russians are our neighbors if they get to trouble, and so are Chinamen. But there is nothing here about helping them when they threaten our vital interests.
ellauri156.html on line 703: The story Nathan tells David is very simple. Two men lived in the same city; one was very rich and the other was very poor. The rich man had flocks and herds.44 The rich man did not just have a large flock and a large herd; he had many flocks and many herds. We would say this man was “filthy rich.” The poor man had but one ewe lamb; this was his “pet lamb.” He purchased it and then raised it in his own home. The lamb spent much time in the man's lap and being carried about. It lived inside the house, not outside, being hand fed with food from the table and even drinking from its master's cup.
ellauri156.html on line 705: Some of you cannot even imagine what this is like. It is a horrifying thought to you. How could anyone treat an animal that way? I have only one response: Obviously you haven't been to our house lately to be greeted by two cats (who, to the dismay of my wife, can be found around -- and sometimes on -- the table) and four dogs (none of them are ours, technically). I say nothing about my petlamb, even Jennifer doesn't quite approve.
ellauri156.html on line 707: The rich man had a guest drop in for a visit, and as the host he was obliged to provide him with a meal. After giving the matter considerable thought, the rich man decided upon lamb, and yet he was not willing to sacrifice one lamb from all those he owned. Instead, he took the poor man's lamb, slaughtered and served it to his guest, so as not to suffer any losses personally. He not only let (i.e., forced) the poor man to pick up the tab for the meal, he deprived this man of his only lamb, and one that was like a member of the family.
ellauri156.html on line 709: I hope I am not guilty of attempting to make this story “walk on all fours” when I stress the same thing the story does -- that there is a very warm and loving relationship between the rich man and the poor man's “pet lamb.” It really tasted great! Considered along with everything else we read about Uriah and Bathsheba and David, I must conclude that the author is making it very clear that Uriah and Bathsheba dearly loved each other. Anyway, who cares this way or that, it was his lamb. When David “took” this woman to his bedroom that fateful night, and then as his wife after the murder of Uriah, he took her from the man she loved. Bathsheba and Uriah were devoted to each other, which adds further weight to the arguments for her not being a willing participant in David's sins. It also emphasizes the character of Uriah, who is so near to his wife, who is being urged by the king to go to her, and yet who refuses to do so out of principle.
ellauri156.html on line 711: David does not see what is coming. The story Nathan tells makes David furious. The David who was once ready to do in Nabal and all the male members of his household (1 Samuel 25) is now angry enough to do in the villain of Nathan's story. Doing in folks was one of his pet lambs. In some ways, David's response is a bit overdone. He reminds me a bit of Judah in Genesis 38, when he learns that Tamar, his daughter-in-law is pregnant out of wedlock. Not realizing that he is the father of the child in her womb, Judah is ready to have Tamar burned to death. How ironic that those who are guilty of a particular sin are intolerant of this sin in the life of others. Well said, Bob! Christians are really hard on people who have no charity.
ellauri156.html on line 728: David has just sprung the trap on himself, and Nathan is about to let him know about it. The first thing Nathan does is to dramatically indict David as the culprit: “You are the man!” In stunned silence, David now listens to the charges against him. David thinks only in terms of the evils the rich man committed against his neighbor, stealing a man's sheep and depriving him of his companion. Put another way, David thinks only in terms of crime and socially unacceptable behavior, not in terms of sin. In verses 7-12, Nathan draws David's attention to his sin against God and the consequences God has pronounced for his sin. Note the repetition of the pronoun “I” in verses 7 and 8: “It was I who. . .
ellauri156.html on line 738: I fear some of us tend to miss the point here. We read Nathan's story and we hear Nathan's rebuke as though David's sin is all about sex. David does commit a sexual sin when he takes Bathsheba and sleeps with her, knowing she is a married woman. But this sexual sin is symptomatic, according to Nathan, and thus according to God. God is not just saying, “Shame on you, David. Look at all the wives and concubines you had to sleep with. And if none of these women pleased you, I could have given you another woman, just one that was not already married.” Wow, this is the same 'gotcha' as with Adam earlier: I give you about anything as long as you keep your fingers off my property.
ellauri156.html on line 780: (3) God is under no obligation to stop us from sinning. (So why did he bother with David then? Is he some sort of special case? Of course he is, he is Dawgs petlamb. Sometimes people justify their sin by saying something like: “I've prayed about it and asked God to stop me if it is wrong. . . .” When God does not stop them, they somehow assume it must be right. God could have stopped David after he chose to stay home from the war, or after he began to covet Uriah's wife, or after he committed adultery, but instead He allowed David to persist in his sin for some time. God even allowed David to get away with murder, for a time. Well actually, for good. It was just a immigrant after all. God's Word forbade David's sins of coveting, adultery, and murder. God's Word commanded David to stop, and he did not. God allowed David to persist in his sin for a season, but not indefinitely. God allowed David's sin to go full circle, to reach full bloom, so that he (and we) could see how sin grows (compare Genesis 15:12-16).
ellauri156.html on line 782: (4) David's sin was not intended as an excuse for us to sin, but as a warning to all of us how capable we are of sin. I have heard it said more times than I wish to recall, “Well, even David sinned. . . .” What they mean is, “How can you expect me not to sin? If David, as spiritual as he was, sinned as he did, then how can you expect me to do any better?” Fair enough. But Where these guys go wrong is that they are not Gawds petlambs, no preferential treatment is in the offing for them. Gawd will cross them like cockroaches. Or leece.
ellauri156.html on line 802: I used to teach school. From time to time the principal would call a misbehaving student to his office. I will never forget when one of my students was called to his office, and then returned with a smirk on his face. One of my students protested publicly, “Will you look at that? He went to the principal's office and came back with a smile on his face!” My young student was absolutely right. Being called to the principal's office for correction should produce repentance and respect, not a smile. In those few times when I found it necessary to use the “rod” of correction, I purposed that no student would come back into the room with a smile, and none did (including the principal's own son, I might add, who was not even in my class). Oh how my students loved and respected me! I still think it was unfair to sack me. There was hardly any mark left on their precious skin from my rod. Least of all of the one that I used on my coeds.
ellauri156.html on line 810: Note that this last part is full of Saulus quotes. Whenever evangelists are about to finish they pepper their talk with these Saulus quotes. I guess it is because Saulus' job was so close to their own: first scare the suckers and then sugar the medicine.
ellauri156.html on line 816: He bore ours sins on the cross! And by trusting in His death, burial, and resurrection, we die to sin (or sin to die, pick your choice, like David from Nathan's deck of bottom cards) and are raised to novelty products of eternal life, in Christ. The Gospel must first bring us to a recognition of the magnitude of our sin, and of our guilt, and then it takes us to the magnitude of God's grace in Jesus Christ, by which our sins can be forgiven. Have you come to see how great your sins are before a holy God? Then I urge you to experience how great a salvation is yours, brought about by this same God, through the death, burial, and resurrection of Lord Jesus Christ. What a Relief! Plop plop fizz fizz, oh what a relief it is.
ellauri158.html on line 40: Jeg er pinnsvin, sanoi norjalaisessa mamusarjassa Jordbrukerne wannabe islamilaisgladiaattori, joka oli ihan poikki. Spinoza oli toinen samanlainen. Siilit ovat kivoja, vahvisti Iso Pauli vielä seniilinä. Ei sixi että ne syövät käärmeitä, vaan sixi että ne lyllertävät ja tuhisevat söpösti. Siilejä oli ennen paljon Sysmässä ja Käpylässä. Nyt ei niitä näy. Hyönteiset lie niiltä loppuneet, ja käärmeet.
ellauri158.html on line 51: According to More, Spinoza is a materialist (“matter is God”). Against this position, More attempts to show that a spiritual God is required to explain certain pertinent facts about our world, including the existence of motion. Tää More on niin hölmö ettei sitä jaxa edes lukea. Tää More oli Henry More, eikä se Erasmuxen jesuiitta homoystävä Thomas. Henry on varsinaisen luupään näköinen. Se kexi kysymyxen "montako enkeliä mahtuu tanssimaan nuppineulan päällä". Oireellisesti sitä siteeraavat Ralph "Waldo" Emerson ja kreivitär Blavatsky. Sen mielestä enkeleillä piti olla perse, nimittäin 4. ulottuvuudessa. (Sixi niitä mahtuu niin monta nuppineulan päälle.)
ellauri158.html on line 95: P.1. defin. 6. Per Deum intelligo ens absolute infinitum, hoc est, substantiam constantem infinitis attributis, quorum unumquodque aeternam et infinitam essentiam exprimit. [in: P. 1. prop. 10. schol., prop. 11., prop. 14., prop. 14. coroll. 1., prop. 16., prop. 19., prop. 23., prop. 31., P. 2. prop. 1., prop. 1. schol., prop. 45., P. 4. prop. 28., P. 5. prop. 35., etiam in: Ep. 3. §. 1., Ep. 4. §. 2., Ep. 26. §. 8., Ep. 64. §. 3.]
ellauri158.html on line 99: P.1. defin. 7. Ea res libera dicetur, quae ex sola suae naturae necessitate existit et a se sola ad agendum determinatur; necessaria autem, vel potius coacta, quae ab alio determinatur ad existendum et operandum certa ac determinata ratione. [in: P. 1. prop. 17. coroll. 2., prop. 32., prop. 33. schol. 2., P. 2. prop. 17. schol., P. 3. prop. 49.]
ellauri158.html on line 129: P. 1. axiom. 5. Quae nihil commune cum se invicem habent, etiam per se invicem intelligi non possunt, sive conceptus unius alterius conceptum non involvit. [in: P. 1. prop. 3.]
ellauri158.html on line 150: P. 1. prop. 2. Duae substantiae diversa attributa habentes nihil inter se commune habent. [in: P. 1. prop. 6., prop. 11., prop. 12., etiam in: Ep. 3. §. 4.]
ellauri158.html on line 154: P. 1. prop. 3. Quae res nihil commune inter se habent, earum una alterius causa esse non potest. [in: P. 1. prop. 6., etiam in: Ep. 3. §. 4., Ep. 65. §. 2.]
ellauri158.html on line 163: Skoliassa pykälään 3.15 Spinoza luettelee joukon absurditeetteja koskien äärettömyyxien jakolaskua, jotka ei enää Cantorin lapiotyön jälkeen ole absurdeja. Ne todistuxet voi siten huoletta heittää rodeen.
ellauri158.html on line 170: P. 1. prop. 6. Una substantia non potest produci ab alia substantia. [in: P. 1. prop. 6. coroll., prop. 11. schol., prop. 12., etiam in: Ep. 3. §. 7., Ep. 4. §. 8.]
ellauri158.html on line 171: -- P. 1. prop. 6. coroll. Hinc sequitur substantiam ab alio produci non posse. [in: P. 1. prop. 7., prop. 15. schol.]
ellauri158.html on line 184: P. 1. prop. 9. Quo plus realitatis, aut esse unaquaeque res habet, eo plura attributa ipsi competunt.
ellauri158.html on line 203: P. 1. prop. 13. Substantia absolute infinita est indivisibilis.
ellauri158.html on line 223: -- P. 1. prop. 16. coroll. 3. Sequitur 3. Deum esse absolute causam primam.
ellauri158.html on line 248: -- P. 1. prop. 20. coroll. 2. Sequitur 2. Deum, sive omnia Dei attributa esse immutabilia. [in: P. 1. prop. 21., P. 5. prop. 17.]
ellauri158.html on line 252: P. 1. prop. 21. Omnia, quae ex absoluta natura alicuius attributi Dei sequuntur, semper et infinita existere debuerunt, sive per idem attributum aeterna et infinita sunt. [in: P. 1. prop. 22., prop. 23., prop. 28., prop. 29., app., P. 2. prop. 11., prop. 30., P. 4. prop. 4., P. 5. prop. 40. schol.]
ellauri158.html on line 254: Joo niin se on, vaan absoluuutti osa Jumalasta on pysyvää. Eiköhän se ole tää sieluparka taas.
ellauri158.html on line 260: P. 1. prop. 23. Omnis modus, qui et necessario et infinitus existit, necessario sequi debuit vel ex absoluta natura alicuius attributi Dei, vel ex aliquo attributo modificato modificatione, quae et necessario et infinita existit. [in: P. 1. prop. 32., app.]
ellauri158.html on line 283: P. 1. prop. 28. Quodcumque singulare, sive quaevis res quae finita est et determinatam habet existentiam, non potest existere nec ad operandum determinari, nisi ad existendum et operandum determinetur ab alia causa, quae etiam finita est et determinatam habet existentiam; et rursus haec causa non potest etiam existere neque ad operandum determinari, nisi ab alia, quae etiam finita est et determinatam habet existentiam, determinetur ad existendum et operandum, et sic in infinitum. [in: P. 1. prop. 32., P. 2. prop. 9., lem. 3., prop. 30., prop. 31., prop. 48., P. 4. prop. 29., P. 5. prop. 6.]
ellauri158.html on line 304: -- P. 1. prop. 32. coroll. 2. Sequitur 2. voluntatem et intellectum ad Dei naturam ita sese habere, ut motus et quies, et absolute, ut omnia naturalia, quae a Deo ad existendum et operandum certo modo determinari debent ... [in: P. 2. prop. 3. schol.]
ellauri158.html on line 321: Pena vetää tässä luvussa aika hienon reductio ad absurdumin teologiasta laplacelaiseen determinismiin yhistettynä. Hupaisinta on eze on suurin piirtein oikeassa koko ajan, paizi tietysti tossa res cogitans dualismissa. Joo, absurdiahan tää kaikki on, jos tätä koittaa ymmärtää jonkinlaisena muumipelinä. Ihan paras on kun ei liikaa mieti sitä.
ellauri158.html on line 342: P. 2. defin. 4. Per ideam adaequatam intelligo ideam, quae, quatenus in se sine relatione ad obiectum consideratur, omnes verae ideae proprietates sive denominationes intrinsecas habet. [in: P. 4. prop. 62., P. 5. prop. 17.]
ellauri158.html on line 354: P. 2. defin. 7. Per res singulares intelligo res, quae finitae sunt et determinatam habent existentiam. Quod si plura individua in una actione ita concurrant, ut omnia simul unius effectus sint causa, eadem omnia eatenus ut unam rem singularem considero.
ellauri158.html on line 387: The term was coined by the German philosopher Karl Krause in 1828 to distinguish the ideas of Georg Wilhelm Friedrich Hegel (1770–1831) and Friedrich Wilhelm Joseph Schelling (1775–1854) about the relation of God and the universe from the supposed pantheism of Baruch Spinoza, after reviewing Hindu scriptures. Unlike pantheism, which holds that the divine and the universe are identical, panentheism maintains an ontological distinction between the divine and the non-divine and the significance of both. In panentheism, the universal spirit is present everywhere, which at the same time "transcends" all things created.
ellauri158.html on line 389: While pantheism asserts that "all is God", panentheism claims that God is greater than the universe. Some versions of panentheism suggest that the universe is nothing more than the manifestation of God. In addition, some forms indicate that the universe is contained within God, like in the Kabbalah concept of tzimtzum. Also much Hindu thought is highly characterized by panentheism and pantheism. The basic tradition on which Hantta Krause´s concept was built seems to have been Neoplatonic philosophy and its successors in Western philosophy and Orthodox theology.
ellauri158.html on line 410: P. 2. prop. 6. Cuiuscumque attributi modi Deum, quatenus tantum sub illo attributo, cuius modi sunt, et non quatenus sub ullo alio consideratur, pro causa habent. [in: P. 2. prop. 9., lem. 3., prop. 45., P. 3. prop. 2., prop. 11. schol., P. 4. prop. 7., prop. 29., etiam in: Ep. 66. §. 3.]
ellauri158.html on line 438: P. 2. prop. 9. Idea rei singularis actu existentis Deum pro causa habet, non quatenus infinitus est, sed quatenus alia rei singularis actu existentis idea affectus consideratur, cuius etiam Deus est causa, quatenus alia tertia affectus est, et sic in infinitum. [in: P. 2. prop. 9. coroll., prop. 19., prop. 20., prop. 24., prop. 25., P. 3. prop. 1.]
ellauri158.html on line 439: -- P. 2. prop. 9. coroll. Quicquid in singulari cuiuscumque ideae obiecto contingit, eius datur in Deo cognitio, quatenus tantum eiusdem obiecti ideam habet. [in: P. 2. prop. 12., prop. 13., prop. 30., P. 3. prop. 10.]
ellauri158.html on line 456: P. 2. prop. 12. Quicquid in obiecto ideae humanam mentem constituentis contingit, id ab humana mente debet percipi, sive eius rei dabitur in mente necessario idea: hoc est, si obiectum ideae humanam mentem constituentis sit corpus, nihil in eo corpore poterit contingere, quod a mente non percipiatur. [in: P. 2. prop. 13., prop. 14., prop. 17., prop. 17. coroll., prop. 19., prop. 21., prop. 22., prop. 38., P. 3. prop. 2. schol., P. 4. prop. 7., P. 5. prop. 4.]
ellauri158.html on line 478: ---- lem. 1. Corpora ratione motus et quietis, celeritatis et tarditatis, et non ratione substantiae ab invicem distinguuntur.
ellauri158.html on line 487: ---- lem. 3. Corpus motum vel quiescens ad motum vel quietem determinari debuit ab alio corpore, quod etiam ad motum vel quietem determinatum fuit ab alio, et illud iterum ab alio, et sic in infinitum.
ellauri158.html on line 491: ------ coroll. Hinc sequitur corpus motum tamdiu moveri, donec ab alio corpore ad quiescendum determinetur; et corpus quiescens tamdiu etiam quiescere, donec ab alio ad motum determinetur.
ellauri158.html on line 495: It is unclear whether Newton read any of Spinoza´s works. However, two people with whom he was in close contact made substantial efforts to repudiate Spinozism directly: Henry More in The Confutation of Spinoza (More 1991) and Samuel Clarke in A Demonstration of the Being and Attributes of God: More Particularly in Answer to Mr. Hobbs, Spinoza and Their Followers. Sit oli vielä "Ralph" Cudworth ja joku "Colin" McLaughlin, kaikki Cambridgen platonisteja, siis jotain täys idiootteja, presumably, ja kaiken lisäxi varmaan vielä homoja. In the arguments on which I focus, More, Clarke, and Maclaurin aim to establish the existence of an immaterial and intelligent God precisely by showing that Spinoza does not have the resources to adequately explain the origin of motion. Sen jumala ei ollut kunnon priimuskaasulla toimiva käynnistysmoottori, pikemminkin joku auton alusta.
ellauri158.html on line 497: ------- axiom. 1. Omnes modi, quibus corpus aliquod ab alio afficitur corpore, ex natura corporis affecti et simul ex natura corporis afficientis sequuntur; ita ut unum idemque corpus diversimode moveatur pro diversitate naturae corporum moventium, et contra ut diversa corpora ab uno eodemque corpore diversimode moveantur. [in: P. 2. prop. 16., prop. 24., P. 3. postul. 1., prop. 17. schol., prop. 51., prop. 57.]
ellauri158.html on line 509: -------- axiom. 3. Quo partes individui vel corporis compositi secundum maiores vel minores superficies sibi invicem incumbunt, eo difficilius vel facilius cogi possunt, ut situm suum mutent, et consequenter eo difficilius vel facilius effici potest, ut ipsum individuum aliam figuram induat. Atque hinc corpora, quorum partes secundum magnas superficies invicem incumbunt, dura, quorum autem partes secundum parvas, mollia, et quorum denique partes inter se moventur, fluida vocabo.
ellauri158.html on line 513: ---- lem. 4. Si corporis sive individui, quod ex pluribus corporibus componitur, quaedam corpora segregentur, et simul totidem alia eiusdem naturae eorum loco succedant, retinebit individuum suam naturam, uti antea, absque ulla eius formae mutatione. [in: P. 2. lem. 5., prop. 24.]
ellauri158.html on line 517: ---- lem. 5. Si partes individuum componentes, maiores minoresve evadant, ea tamen proportione, ut omnes eandem, ut antea, ad invicem motus et quietis rationem servent, retinebit itidem individuum suam naturam, ut antea, absque ulla formae mutatione. [in: P. 3. postul. 1.]
ellauri158.html on line 521: ---- lem. 6. Si corpora quaedam individuum componentia motum, quem versus unam partem habent, aliam versus flectere cogantur, at ita, ut motus suos continuare possint, atque invicem eadam, qua antea, ratione communicare; retinebit itidem individuum suam naturam absque ulla formae mutatione.
ellauri158.html on line 571: -- P. 2. prop. 16. coroll. 2. Sequitur secundo, quod ideae, quas corporum externorum habemus, magis nostri corporis constitutionem, quam corporum externorum naturam indicant. [in: P. 2. prop. 17. schol., P. 3. prop. 14., prop. 18., gener. aff. defin., P. 4. prop. 1. schol., P. 4. prop. 9., P. 5. prop. 34.]
ellauri158.html on line 575: P. 2. prop. 17. Si humanum corpus affectum est modo, qui naturam corporis alicuius externi involvit, mens humana idem corpus externum ut actu existens, vel ut sibi praesens contemplabitur, donec corpus afficiatur affectu, qui eiusdem corporis existentiam vel praesentiam secludat. [in: P. 2. prop. 17. coroll., P. 2. prop. 19., prop. 44. schol., prop. 47., P. 3. prop. 11. schol., prop. 12., prop. 13., prop. 18., prop. 18. schol. 1., prop. 19., prop. 25., prop. 28., prop. 56., P. 4. prop. 1. schol., prop. 9., P. 5. prop. 7.]
ellauri158.html on line 587: P. 2. prop. 18. Si corpus humanum a duobus, vel pluribus corporibus simul affectum fuerit semel, ubi mens postea eorum aliquod imaginabitur, statim et aliorum recordabitur. [in: P. 2. prop. 40. schol. 1., prop. 44. schol., P. 3. prop. 11. schol., prop. 14., prop. 52., P. 4. prop. 13., P. 5. prop. 1., prop. 10. schol., prop. 12., prop. 13.]
ellauri158.html on line 631: -- P. 2. prop. 26. coroll. Quatenus mens humana corpus externum imaginatur, eatenus adaequatam eius cognitionem non habet.
ellauri158.html on line 651: -- P. 2. prop. 29. coroll. Hinc sequitur, mentem humanam, quoties ex communi naturae ordine res percipit, nec sui ipsius, nec sui corporis, nec corporum externorum adaequatam, sed confusam tantum et mutilatam habere cognitionem. [in: P. 2. prop. 40. schol. 2., P. 3. prop. 3.]
ellauri158.html on line 656: P. 2. prop. 30. Nos de duratione nostri corporis nullam nisi admodum inadaequatam cognitionem habere possumus. [in: P. 2. prop. 31.]
ellauri158.html on line 660: P. 2. prop. 31. Nos de duratione rerum singularium, quae extra nos sunt, nullam nisi admodum inadaequatam cognitionem habere possumus. [in: P. 2. prop. 31. coroll., P. 4. prop. 62. schol.]
ellauri158.html on line 676: P. 2. prop. 34. Omnis idea, quae in nobis est absoluta sive adaequata et perfecta, vera est. [in: P. 2. prop. 41., prop. 43.]
ellauri158.html on line 678: Jokainen idea, joka meissä on absoluutti tai adekvaatti tai perfekti, on tosi. (Miten niin?)
ellauri158.html on line 686: Huom. Esim. Siili on mielestään esittänyt jumalan eli luonnon toiminnan asialliseseti. Yet there still remain misconceptions not a few, which might and may prove very grave hindrances to the understanding of the concatenation of things, as I have explained it above. I have therefore thought it worth while to bring these misconceptions before the bar of reason.
ellauri158.html on line 688: All such opinions spring from the notion commonly entertained, that all things in nature act as men themselves act, namely, with an end in view. It is accepted as certain, that God himself directs all things to a definite goal (for it is said that God made all things for man, and man that he might worship him). I will, therefore, consider this opinion, asking first, why it obtains general credence, and why all men are naturally so prone to adopt it? secondly, I will point out its falsity; and, lastly, I will show how it has given rise to prejudices about good and bad, right and wrong, praise and blame, order and confusion, beauty and ugliness, and the like.
ellauri158.html on line 692: All men are born ignorant of the causes of things, that all have the desire to seek for what is useful to them, and that they are conscious of such desire. Herefrom it follows, first, that men think themselves free inasmuch as they are conscious of their volitions and desires, and never even dream, in their ignorance, of the causes which have disposed them so to wish and desire. Secondly, that men do all things for an end, namely, for that which is useful to them, and which they seek. Thus it comes to pass that they only look for a knowledge of the final causes of events, and when these are learned, they are content, as having no cause for further doubt. If they cannot learn such causes from external sources, they are compelled to turn to considering themselves, and reflecting what end would have induced them personally to bring about the given event, and thus they necessarily judge other natures by their own. Further, as they find in themselves and outside themselves many means which assist them not a little in the search for what is useful, for instance, eyes for seeing, teeth for chewing, herbs and animals for yielding food, the sun for giving light, the sea for breeding fish, &c., they come to look on the whole of nature as a means for obtaining such conveniences. Now as they are aware, that they found these conveniences and did not make them, they think they have cause for believing, that some other being has made them for their use. As they look upon things as means, they cannot believe them to be self—created; but, judging from the means which they are accustomed to prepare for themselves, they are bound to believe in some ruler or rulers of the universe endowed with human freedom, who have arranged and adapted everything for human use. They are bound to estimate the nature of such rulers (having no information on the subject) in accordance with their own nature, and therefore they assert that the gods ordained everything for the use of man, in order to bind man to themselves and obtain from him the highest honor.
ellauri158.html on line 694: Hence also it follows, that everyone thought out for himself, according to his abilities, a different way of worshipping God, so that God might love him more than his fellows, and direct the whole course of nature for the satisfaction of his blind cupidity and insatiable avarice. Thus the prejudice developed into superstition, and took deep root in the human mind; and for this reason everyone strove most zealously to understand and explain the final causes of things; but in their endeavor to show that nature does nothing in vain, i.e. nothing which is useless to man, they only seem to have demonstrated that nature, the gods, and men are all mad together. Consider, I pray you, the result: among the many helps of nature they were bound to find some hindrances, such as storms, earthquakes, diseases, &c.: so they declared that such things happen, because the gods are angry at some wrong done to them by men, or at some fault committed in their worship. Experience day by day protested and showed by infinite examples, that good and evil fortunes fall to the lot of pious and impious alike; still they would not abandon their inveterate prejudice, for it was more easy for them to class such contradictions among other unknown things of whose use they were ignorant, and thus to retain their actual and innate condition of ignorance, than to destroy the whole fabric of their reasoning and start afresh. They therefore laid down as an axiom, that God´s judgments far transcend human understanding. Such a doctrine might well have sufficed to conceal the truth from the human race for all eternity, if mathematics had not furnished another standard of verity in considering solely the essence and properties of figures without regard to their final causes. There are other reasons (which I need not mention here) besides mathematics, which might have caused men´s minds to be directed to these general prejudices, and have led them to the knowledge of the truth.
ellauri158.html on line 699: The Southern Journal of Philosophy (U of Memphis) has provided a forum for a long list of suspect figures including Hans-Georg Gadamer, Hubert Dreyfus, George Santayana, Wilfrid Sellars, and Richard Sorabji.
ellauri158.html on line 711: -- P. 2. prop. 39. coroll. Hinc sequitur, quod mens eo aptior est ad plura adaequate percipiendum, quo eius corpus plura habet cum aliis corporibus communia. [in: P. 2. prop. 40. schol. 2.]
ellauri158.html on line 725: P. 2. prop. 43. Qui veram habet ideam, simul scit se veram habere ideam, nec de rei veritate potest dubitare. [in: P. 2. prop. 43. schol., prop. 49. schol., P. 3. prop. 58., P. 4. prop. 27., prop. 52., prop. 56., prop. 62., P. 5. prop. 27.]
ellauri158.html on line 742: P. 2. prop. 47. Mens humana adaequatam habet cognitionem aeternae et infinitae essentiae Dei. [in: P. 4. prop. 36., prop. 36. schol., prop. 37., P. 5. prop. 18.]
ellauri158.html on line 746: P. 2. prop. 48. In mente nulla est absoluta sive libera voluntas, sed mens ad hoc vel illud volendum determinatur a causa, quae etiam ab alia determinata est, et haec iterum ab alia, et sic in infinitum. [in: P. 2. prop. 49., prop. 49. coroll., P. 3. aff. defin. 6., etiam in: TP cap. 2. art. 1.]
ellauri158.html on line 767: P. 3. prop. 1. Mens nostra quaedam agit, quaedam vero patitur; nempe quatenus adaequatas habet ideas, eatenus quaedam necessario agit, et quatenus ideas habet inadaequatas, eatenus necessario quaedam patitur. [in: P. 3. prop. 3., prop. 56., prop. 58., prop. 59., P. 4. prop. 23., prop. 28., P. 5. prop. 20. schol.]
ellauri158.html on line 768: -- P. 3. prop. 1. coroll. Hinc sequitur mentem eo pluribus passionibus esse obnoxiam quo plures ideas inadaequatas habet et contra eo plura agere quo plures habet adaequatas.
ellauri158.html on line 778: P. 3. prop. 9. Mens tam quatenus claras et distinctas, quam quatenus confusas habet ideas, conatur in suo esse perseverare indefinita quadam duratione, et huius sui conatus est conscia. [in: P. 3. prop. 12., prop. 13., prop. 58.]
ellauri158.html on line 789: -- P. 3. prop. 15. coroll. Ex eo solo, quod rem aliquam affectu laetitiae vel tristitiae, cuius ipsa non est causa efficiens, contemplati sumus, eandem amare vel odio habere possumus. [in: P. 3. prop. 16., prop. 35., prop. 35. schol., prop. 41., prop. 50. schol., prop. 52. schol.]
ellauri158.html on line 791: P. 3. prop. 16. Ex eo solo, quod rem aliquam aliquid habere imaginamur simile obiecto, quod mentem laetitia vel tristitia afficere solet, quamvis id, in quo res obiecto est similis, non sit horum affectuum efficiens causa, eam tamen amabimus vel odio habebimus. [in: P. 3. prop. 15. schol., prop. 17., prop. 41., prop. 46., P. 4. prop. 34.]
ellauri158.html on line 792: P. 3. prop. 17. Si rem, quae nos tristitiae affectu afficere solet, aliquid habere imaginamur simile alteri, quae nos aeque magno laetitiae affectu solet afficere, eandem odio habebimus et simul amabimus. [in: prop. 17. schol.]
ellauri158.html on line 797: P. 3. prop. 19. Qui id quod amat destrui imaginatur, contristabitur; si contra autem conservari, laetabitur. [in: P. 3. prop. 21., prop. 36. coroll., prop. 42., aff. defin. 12., aff. defin. 13., P. 5. prop. 19.]
ellauri158.html on line 798: P. 3. prop. 20. Qui id quod odio habet destrui imaginatur, laetabitur. [in: P. 3. prop. 23., prop. 28., aff. defin. 11., aff. defin. 12., aff. defin. 13.]
ellauri158.html on line 802: P. 3. prop. 23. Qui id quod odio habet tristitia affectum imaginatur, laetabitur; si contra idem laetitia affectum esse imaginetur, contristabitur; et uterque hic affectus maior aut minor erit, prout eius contrarius maior aut minor est in eo, quod odio habet. [in: P. 3. prop. 26., prop. 27., prop. 27. coroll. 2., prop. 35., prop. 38.]
ellauri158.html on line 804: P. 3. prop. 24. Si aliquem imaginamur laetitia afficere rem, quam odio habemus, odio etiam erga eum afficiemur. Si contra eundem imaginamur tristitia eandem rem afficere, amore erga ipsum afficiemur. [in: P. 3. prop. 35. schol.]
ellauri158.html on line 808: P. 3. prop. 26. Id omne de re, quam odio habemus, affirmare conamur, quod ipsam tristitia afficere imaginamur, et id contra negare, quod ipsam laetitia afficere imaginamur. [in: prop. 40. coroll. 2., prop. 43.]
ellauri158.html on line 813: -- P. 3. prop. 27. coroll. 2. Rem, cuius nos miseret, odio habere non possumus ex eo, quod ipsius miseria nos tristitia afficit.
ellauri158.html on line 814: -- P. 3. prop. 27. coroll. 3. Rem, cuius nos miseret, a miseria, quantum possumus, liberare conabimur. [in: P. 4. prop. 50.]
ellauri158.html on line 817: P. 3. prop. 29. Nos id omne etiam agere conabimur, quod homines cum laetitia aspicere imaginamur, et contra id agere aversabimur, quod homines aversari imaginamur. [in: P. 3. prop. 33., prop. 43., etiam in: TP cap. 7. art. 6.]
ellauri158.html on line 819: P. 3. prop. 30. Si quis aliquid egit, quod reliquos laetitia afficere imaginatur, is laetitia concomitante idea sui, tanquam causa, afficietur, sive se ipsum cum laetitia contemplabitur. Si contra aliquid egit, quod reliquos tristitia afficere imaginatur, se ipsum cum tristitia contra contemplabitur. [in: P. 3. prop. 34., prop. 40. schol., prop. 41. schol., prop. 43.]
ellauri158.html on line 821: P. 3. prop. 31. Si aliquem imaginamur amare vel cupere vel odio habere aliquid, quod ipsi amamus, cupimus vel odio habemus, eo ipso rem constantius amabimus etc. Si autem id, quod amamus, eum aversari imaginamur, vel contra, tum animi fluctuationem patiemur. [in: P. 3. prop. 35., aff. defin. 44., P. 4. prop. 34. schol., prop. 37., P. 5. prop. 20.]
ellauri158.html on line 822: -- P. 3. prop. 31. coroll. Sequitur unumquemque quantum potest conari ut unusquisque id quod ipse amat, amet et quod ipse odit, odio etiam habeat. [in: P. 4. prop. 37., P. 5. prop. 4. schol.]
ellauri158.html on line 824: P. 3. prop. 32. Si aliquem re aliqua, qua unus solus potiri potest, gaudere imaginamur, conabimur efficere, ne ille illa re potiatur. [in: P. 3. prop. 32. schol., aff. defin. 33., P. 4. prop. 34.]
ellauri158.html on line 827: P. 3. prop. 34. Quo maiore affectu rem amatam erga nos affectam esse imaginamur, eo magis gloriabimur. [in: P. 3. prop. 35., prop. 42., prop. 49. schol.]
ellauri158.html on line 831: -- P. 3. prop. 36. coroll. Si itaque unam ex iis circumstantiis deficere compererit, amans contristabitur.
ellauri158.html on line 834: P. 3. prop. 38. Si quis rem amatam odio habere inceperit, ita ut amor plane aboleatur, eandem maiore odio ex pari causa prosequetur, quam si ipsam nunquam amavisset, et eo maiore, quo amor antea maior fuerat. [in: P. 3. prop. 44.]
ellauri158.html on line 835: P. 3. prop. 39. Qui aliquem odio habet, ei malum inferre conabitur, nisi ex eo maius sibi malum oriri timeat; et contra, qui aliquem amat, ei eadem lege benefacere conabitur. [in: P. 3. prop. 40. coroll. 2., prop. 40. schol., prop. 41. schol., aff. defin. 34., aff. defin. 36., P. 4. prop. 34., prop. 37. schol. 2., prop. 45., prop. 45. coroll. 1., prop. 45. coroll. 2.]
ellauri158.html on line 837: P. 3. prop. 40. Qui se odio haberi ab aliquo imaginatur, nec se ullam odii causam illi dedisse credit, eundem odio contra habebit. [in: P. 3. prop. 40. coroll. 1., prop. 40. coroll. 2., prop. 41., prop. 43., prop. 45., prop. 49. schol., P. 4. prop. 34.]
ellauri158.html on line 839: -- P. 3. prop. 40. coroll. 1. Qui, quem amat, odio erga se affectum imaginatur, odio et amore simul conflictabitur. [in: P. 3. prop. 41. coroll.]
ellauri158.html on line 840: -- P. 3. prop. 40. coroll. 2. Si aliquis imaginatur, ab aliquo, quem antea nullo affectu prosecutus est, malum aliquod prae odio sibi illatum esse, statim idem malum eidem referre conabitur. [in: P. 3. aff. defin. 37., P. 4. prop. 37. schol. 2.]
ellauri158.html on line 842: P. 3. prop. 41. Si quis ab aliquo se amari imaginatur, nec se ullam ad id causam dedisse credit, eundem contra amabit. [in: P. 3. prop. 43.]
ellauri158.html on line 844: -- P. 3. prop. 41. coroll. Qui ab eo, quem odio habet, se amari imaginatur, odio et amore simul conflictabitur.
ellauri158.html on line 846: P. 3. prop. 42. Qui in aliquem amore aut spe gloriae motus beneficium contulit, contristabitur, si viderit, beneficium ingrato animo accipi. [in: P. 4. prop. 70.]
ellauri158.html on line 850: P. 3. prop. 45. Si quis aliquem sibi similem odio in rem sibi similem, quam amat, affectum esse imaginatur, eum odio habebit.
ellauri158.html on line 851: P. 3. prop. 46. Si quis ab aliquo cuiusdam classis, sive nationis a sua diversae, laetitia vel tristitia affectus fuerit, concomitante eius idea sub nomine universali classis vel nationis tanquam causa, is non tantum illum, sed omnes eiusdem classis vel nationis amabit vel odio habebit.
ellauri158.html on line 852: P. 3. prop. 47. Laetitia, quae ex eo oritur, quod scilicet rem, quam odimus, destrui aut alio malo affici imaginamur, non oritur absque ulla animi tristitia.
ellauri158.html on line 860: P. 3. prop. 51. Diversi homines ab uno eodemque obiecto diversimode affici possunt, et unus idemque homo ab uno eodemque obiecto potest diversis temporibus diversimode affici. [in: P. 4. prop. 33.]
ellauri158.html on line 862: P. 3. prop. 52. Obiectum quod simul cum aliis antea vidimus, vel quod nihil habere imaginamur, nisi quod commune est pluribus, non tamdiu contemplabimur, ac illud, quod aliquid singulare habere imaginamur. [in: P. 3. prop. 55. coroll. 2. schol., aff. defin. 4., aff. defin. 10.]
ellauri158.html on line 865: -- P. 3. prop. 53. coroll. Haec laetitia magis magisque fovetur, quo magis homo se ab aliis laudari imaginatur. [in: P. 3. prop. 55. coroll. 1., P. 4. prop. 52. schol.]
ellauri158.html on line 868: -- P. 3. prop. 55. coroll. 1. Haec tristitia magis ac magis fovetur, si se ab aliis vituperari imaginatur. [in: P. 4. prop. 52. schol.]
ellauri158.html on line 872: P. 3. prop. 56. Laetitiae, tristitiae et cupiditatis, et consequenter uniuscuiusque affectus, qui ex his componitur, ut animi fluctuationis, vel qui ab his derivatur, nempe amoris, odii, spei, metus etc., tot species dantur, quot sunt species obiectorum, a quibus afficimur. [in: P. 4. prop. 33.]
ellauri158.html on line 874: P. 3. prop. 57. Quilibet uniuscuiusque individui affectus ab affectu alterius tantum discrepat, quantum essentia unius ab essentia alterius differt. [in: P. 3. prop. 57. schol.]
ellauri158.html on line 935: P. 3. aff. defin. 4. Admiratio est rei alicuius imaginatio, in qua mens defixa propterea manet, quia haec singularis imaginatio nullam cum reliquis habet connexionem. [in: P. 4. prop. 59.]
ellauri158.html on line 965: nobis ingeneratur ex eo, quod alios eandem cupiditatem habere imaginamur.
ellauri158.html on line 993: P. 4. defin. 8. Per virtutem et potentiam idem intelligo; hoc est (per prop. 7. P. 3.) virtus, quatenus ad hominem refertur, est ipsa hominis essentia seu natura, quatenus potestatem habet, quaedam efficiend, quae per solas ipsius naturae leges possunt intelligi. [in: P. 4. prop. 18. schol., prop. 20., prop. 22., prop. 23., prop. 24., prop. 35. coroll. 2., prop. 56., P. 5. prop. 25., prop. 42.]
ellauri158.html on line 997: P. 4. prop. 1. Nihil, quod idea falsa positivum habet, tollitur praesentia veri, quatenus verum. [in: P. 4. prop. 14.]
ellauri158.html on line 999: P. 4. prop. 2. Nos eatenus patimur, quatenus naturae sumus pars, quae per se absque aliis non potest concipi.
ellauri158.html on line 1031: P. 4. prop. 23. Homo quatenus ad aliquid agendum determinatur ex eo, quod ideas habet inadaequatas, non potest absolute dici ex virtute agere; sed tantum quatenus determinatur ex eo, quod intelligit. [in: P. 4. prop. 28.]
ellauri158.html on line 1032: P. 4. prop. 24. Ex virtute absolute agere nihil aliud in nobis est, quam ex ductu rationis agere, vivere, suum esse conservare (haec tria idem significant) idque ex fundamento proprium utile quaerendi. [in: P. 4. prop. 36., prop. 37., prop. 56., prop. 67., prop. 72., P. 5. prop. 41.]
ellauri158.html on line 1038: P. 4. prop. 29. Res quaecumque singularis, cuius natura a nostra prorsus est diversa, nostram agendi potentiam nec iuvare nec coercere potest, et absolute res nulla potest nobis bona aut mala esse, nisi commune aliquid nobiscum habeat. [in: P. 4. prop. 31. coroll.]
ellauri158.html on line 1039: P. 4. prop. 30. Res nulla per id, quod cum nostra natura commune habet, potest esse mala; sed quatenus nobis mala est, eatenus est nobis contraria. [in: P. 4. prop. 31., prop. 34., prop. 34. schol., P. 5. prop. 10., prop. 38., prop. 39.]
ellauri158.html on line 1053: P. 4. prop. 37. Bonum, quod unusquisque, qui sectatur virtutem, sibi appetit, reliquis hominibus etiam cupiet, et eo magis, quo maiorem Dei habuerit cognitionem. [in: P. 4. prop. 45., prop. 45. coroll. 1., prop. 46., prop. 50., prop. 51., prop. 68. schol., prop. 70., prop. 71., prop. 73., prop. 73. schol., P. 5. prop. 4. schol., prop. 20.]
ellauri158.html on line 1056: P. 4. prop. 38. Id quod corpus humanum ita disponit, ut pluribus modis possit affici, vel quod idem aptum reddit ad corpora externa pluribus modis afficiendum, homini est utile; et eo utilius, quo corpus ab eo aptius redditur, ut pluribus modis afficiatur, aliaque corpora afficiat; et contra id noxium est, quod corpus ad haec minus aptum reddit. [in: P. 4. prop. 39., prop. 41., prop. 42., prop. 43., app. cap. 27., P. 5. prop. 39.]
ellauri158.html on line 1057: P. 4. prop. 39. Quae efficiunt, ut motus et quietis ratio, quam corporis humani partes ad invicem habent, conservetur, bona sunt; et ea contra mala, quae efficiunt, ut corporis humani partes aliam ad invicem motus et quietis habeant rationem. [in: P. 4. prop. 42., app. cap. 27.]
ellauri158.html on line 1061: P. 4. prop. 42. Hilaritas excessum habere nequit, sed semper bona est, et contra melancholia semper mala.
ellauri158.html on line 1062: P. 4. prop. 43. Titillatio excessum habere potest et mala esse; dolor autem eatenus potest esse bonus, quatenus titillatio seu laetitia est mala. [in: P. 4. prop. 44., prop. 47., prop. 59.]
ellauri158.html on line 1063: P. 4. prop. 44. Amor et cupiditas excessum habere possunt.
ellauri158.html on line 1080: P. 4. prop. 51. Favor rationi non repugnat, sed cum eadem convenire et ab eadem oriri potest.
ellauri158.html on line 1087: P. 4. prop. 55. Maxima superbia vel abiectio est maxima sui ignorantia. [in: P. 4. prop. 56.]
ellauri158.html on line 1088: P. 4. prop. 56. Maxima superbia vel abiectio maximam animi impotentiam indicat.
ellauri158.html on line 1089: -- P. 4. prop. 56. coroll. Hinc clare sequitur, superbos et abiectos maxime affectibus esse obnoxios.
ellauri158.html on line 1096: Sanoi wannabee islamilaisgladiaattori joka oli ihan poikki. Spinoza oli toinen sellainen. Siilit ovat kivoja, vahvisti Iso Pauli vielä seniilinä.
ellauri158.html on line 1107: oni non repugnat, sed ab ea oriri potest.
ellauri158.html on line 1109: P. 4. prop. 59. Ad omnes actiones, ad quas ex affectu, qui passio est, determinamur, possumus absque eo a ratione determinari. [in: P. 5. prop. 4. schol.]
ellauri158.html on line 1111: P. 4. prop. 60. Cupiditas, quae oritur ex laetitia vel tristitia, quae ad unam vel ad aliquot, non autem ad omnes corporis partes refertur, rationem utilitatis totius hominis non habet.
ellauri158.html on line 1113: P. 4. prop. 61. Cupiditas, quae ex ratione oritur, excessum habere nequit. [in: P. 4. prop. 63. coroll., P. 5. prop. 4. schol.]
ellauri158.html on line 1121: -- P. 4. prop. 64. coroll. Hinc sequitur, quod si mens humana non nisi adaequatas haberet ideas, nullam mali formaret notionem. [in: P. 4. prop. 68.]
ellauri158.html on line 1134: -- P. 4. prop. 70. schol. In declinandis beneficiis ratio utilis et honesti habenda est. [in: P. 4. app. cap. 18.]
ellauri158.html on line 1155: -- P. 5. prop. 3. coroll. Affectus igitur eo magis in nostra potestate est et mens ab eo minus patitur quo nobis est notior. [in: P. 5. prop. 42.]
ellauri158.html on line 1158: -- P. 5. prop. 4. schol. Potestas uniuscuiusque efficiendi ut ab affectibus minus patitur. [in: P. 5. prop. 20. schol.]
ellauri158.html on line 1160: P. 5. prop. 6. Quatenus mens res omnes ut necessarias intelligit, eatenus maiorem in affectus potentiam habet, seu minus ab iisdem patitur. [in: P. 5. prop. 10. schol.]
ellauri158.html on line 1162: P. 5. prop. 7. Affectus, qui ex ratione oriuntur vel excitantur, si ratio temporis habeatur, potentiores sunt iis, qui ad res singulares referuntur, quas ut absentes contemplamur. [in: P. 5. prop. 10. schol., prop. 20. schol.]
ellauri158.html on line 1166: P. 5. prop. 10. Quamdiu affectibus, qui nostrae naturae sunt contrarii, non conflictamur, tamdiu potestatem habemus ordinandi et concatenandi corporis affectiones secundum ordinem ad intellectum. [in: P. 5. prop. 39.]
ellauri158.html on line 1178: abet. [in: P. 5. prop. 19.]
ellauri158.html on line 1179: P. 5. prop. 18. Nemo potest Deum odio habere. [in: P. 5. prop. 20.]
ellauri158.html on line 1187: P. 5. prop. 23. Mens humana non potest cum corpore absolute destrui, sed eius aliquid remanet quod aeternum est. [in: P. 5. prop. 29., prop. 31., prop. 38., prop. 40. coroll.]
ellauri158.html on line 1197: P. 5. prop. 30. Mens nostra quatenus se et corpus sub aeternitatis specie cognoscit, eatenus Dei cognitionem necessario habet, scitque se in Deo esse et per Deum concipi. [in: P. 5. prop. 31., prop. 32.]
ellauri158.html on line 1216: P. 5. prop. 38. Quo plures res secundo et tertio cognitionis genere mens intelligit, eo minus ipsa ab affectibus, qui mali sunt, patitur et mortem minus timet. [in: P. 5. prop. 42.]
ellauri158.html on line 1218: P. 5. prop. 39. Qui corpus ad plurima aptum habet, is mentem habet, cuius maxima pars est aeterna.
ellauri158.html on line 1220: P. 5. prop. 40. Quo unaquaeque res plus perfectionis habet, eo magis agit et minus patitur, et contra quo magis agit, eo perfectior est. [in: P. 5. prop. 40. coroll.]
ellauri158.html on line 1223: P. 5. prop. 41. Quamvis nesciremus, mentem nostram aeternam esse, pietatem tamen et religionem et absolute omnia, quae ad animositatem et generositatem referri ostendimus in quarta parte, prima haberemus.
ellauri159.html on line 59:
ellauri159.html on line 61:
ellauri159.html on line 65: <abbr title="Talmud">Tabbr>
ellauri159.html on line 67: <abbr title="Reformed Protestantism">Rabbr>
ellauri159.html on line 69: <abbr title="Septuagint">LXXabbr>
ellauri159.html on line 71: <abbr title="Philo">Pabbr>
ellauri159.html on line 73: <abbr title="Lutheranism">Labbr>
ellauri159.html on line 75: <abbr title="Samaritan">Sabbr>
ellauri159.html on line 77: <abbr title="Augustine">Aabbr>
ellauri159.html on line 79: <abbr title="Catholicism">Cabbr>
ellauri159.html on line 196: abbath_day,_to_keep_it_holy" title="Remember the sabbath day, to keep it holy">Remember the sabbath day, to keep it holy
ellauri159.html on line 408:
ellauri159.html on line 416:
ellauri159.html on line 418:
ellauri159.html on line 495: 1. Painautuminen, housut naisilla, huivi miehillä, fitness miehillä, avioero, parranajokone sähköinen, ajettava ruohonleikkuri, hiusten värjäys naisilla, otsatukka, liikalihavuus, kaljuus, rintakarvat miehillä, kravatti, nitoja, paperinreitin, ulkohuussi, muoviämpäri, polkupyörä (ei sähköinen), ilmakivääri. frisbee golf, huono auto, kesämökittömyys, vähään tyytyväisyys, rakkaus muita kohtaan, lähetystyö, iloisuus, televisio. akkuporakone, tyroksinen istunalusta ulkohuussissa, anteliaisuus, köyhyys, suvaitsevaisuus, ehtoollinen kirkossa, rippikoulu kirkossa, kaste kirkossa, ristipääruuvimeisseli, pölynimuri pussiton, aamiaismurot, kabanossi makkara, coca cola, hampurilainen ym. ovat maailman muotoa joita kristitty välttää kaikin keinoin.
ellauri159.html on line 513: Saat myös saarnata Sanaa Sabattina, ja ne ihmiset jotka tekee paran-nuksen, pääsevät mukaan, kun arkki alkoi ollavalmis ,siitä puuttui vielä
ellauri159.html on line 565: There is no single document about the knightly code that lists all the virtues like this. It’s a modern interpretation of several documents that outline some kind of behavioral code for knights. Between 1170 and 1220 there were several documents outlining a code of conduct for knights but there wasn’t a decision made to use a single one. The overarching idea of these virtues was “chivalry”. Chivalry originated in the Holy Roman Empire from the idealization of the cavalryman. Military bravery, individual training, and service to others—especially in Francia, among horse soldiers in Charlemagne’s cavalry.
ellauri159.html on line 575:
ellauri159.html on line 581:
ellauri159.html on line 628: Temperance can be defined as “moderation in action, thought, or feeling; restraint.” To a knight, this means complete abstinence from some things and moderation in all things. Ei liikaa viinaa eikä tupakkaa, ei edes panoa päivittäin monta kertaa peräkkäin. Se käy nihdin voimille.
ellauri159.html on line 650: Honest to God honor comes to a person when they serve and live only for God. Sometimes others acknowledge this honor publically, which is a perk, but this is never a true knight’s goal. A good reputation (at least among those where a good reputation is valued) is nice to have, but that’s never his goal either. Nonetheless, having a good name is “more desirable than great riches; to be esteemed is better than silver or gold” (Proverbs 22:1).
ellauri159.html on line 657: The word used to translate the Greek word agape in most modern English Bibles is love, but in many older translations, agape was translated as “charity” when it was used in a context of one person to another. In a biblical context, this term should not be mistaken for the more modern use of the word to mean only giving to those in need (i.e., “giving to charity”), although this can be a substantial part of what’s meant by the word. A more encompassing definition of the word charity, at least in the context of a modern-day knight, would be to be charitable (or giving) to the rich as well, or even primarily.
ellauri159.html on line 696: Gallantry is a knight word for courage, it does not mean flourishing your hat in front of ladies. (For the latter, see Courtesy.) Ramon Lull said about courage (not gallantry): “A knight who is in battle with his Lord, who for lack of courage flees from battle when he should give aid, because he redoubts or fears the torment or peril more than trusts his courage uses not the office of knighthood.”
ellauri159.html on line 711: Most definitions of courtesy will include simple action terms, such as “displaying polished manners” or “showing respect for others.” More elaborate definitions may describe courtesy as “sophisticated conversation and intellectual skill.” The original term comes from the twelfth century term courteis, which meant “gentle politeness” and “courtly manners.” Regardless of which definition makes the most sense to you, courtesy is something you must see in action—it is not a trait like humility that can just be held internally. Se on tollasta ilmaista uhrimieltä.
ellauri159.html on line 718: The knightly trait of gratitude includes both being grateful in diverse circumstances as well as expressing gratitude to God (cheap) and other good guys (more expensive). Toward the latter part of the medieval knight era (the fourteenth to sixteenth centuries), many knights acquired wealth and power and developed relationships with royalty. This wealth and friendship with the king’s court brought feasting and abundance in many ways. In fact, part of a squire’s training as a knight was "learning how to serve his Lord at meals and kick out the beggars". Nihti osoitti näin kiitollisuutta kinkulle, ja kinkku oli kiitollinen sille. Kaikki olivat kiitollisia. Ne ainakin joista oli väliä.
ellauri159.html on line 750: First, because men will never be pregnant or nursing, they will always be hypothetically the most battle-ready and most able to leave home at any time to fight many miles away.
ellauri159.html on line 755: “When men evaluate each other as men, they still look for the same virtues that they’d need to keep the perimeter. Men respond to and admire the qualities that would make men useful and dependable in an emergency. Men have always had a role apart, and they still judge one another according to the demands of that role as a guardian in a gang struggling for survival against encroaching doom. Everything that is specifically about being a man—not merely a person—has to do with that role.” –Jack Donovan, The Way of Men
ellauri159.html on line 757: As I’ve been working on this series, thinking through the tradition of manhood, and attempting to synthesize Gilmore’s findings and the manifestations of the manly code in different cultures, boy, it’s really tasked my brain. When my mind got tied up in knots and the meaning of manhood became seemingly impenetrable and obscure, I often found myself thinking about the definition of masculinity laid out in Jack Donovan’s The Way of Men. It is so simple that even I can wrap my skull around it.
ellauri159.html on line 763: The first job of men in dire times has always been to establish and secure “the perimeter.” Donovan argues that the way of men is the way of the gang, because when placed in a harsh environment, men will quickly make the logical calculation that they have a much better chance of surviving if they band together than if they each try to go it alone. For some folks, “gang” is a word weighted with negative connotations, so substitute “posse” or “platoon” or whatever else if you must. The important thing to realize is that the small, tightly-knit honor group was the basic male social unit for eons. The myth of the uber-manly lone wolf is just that. With few exceptions, men have always fought and hunted together. Cowboys banded together, pioneers banded together, and Rambo wouldn’t have actually stood a chance against either gang.
ellauri159.html on line 770: You’ll also need your men to commit. You will want to know that the men beside you are us and not them. You’ll need to be able to count on them in times of crisis. You want guys who have your back. Men who don’t care about what the other men think of them aren’t dependable or trustworthy. If you’re smart, you will want the other men to prove they are committed to the team. You’ll want them to show that they care about their reputation within the gang, and you’ll want them to show that they care about your gang’s reputation with other gangs.”
ellauri159.html on line 772: To the description of the ideal perimeter-keeper outlined above, Donovan assigns four “tactical virtues”: strength, courage, mastery, and honor. These are “simple, amoral, and functional virtues” — “the practical virtues of men who must rely on one another in a worst case scenario.” They are “amoral” because they are crucial to the success of any gang — no matter if what they’re fighting for is right or wrong. Strength, courage, mastery, and honor are the attributes needed in a team of Navy SEALs just as much as a family of Mafioso. If you’ve ever wondered why we are fascinated by gangsters, pirates, bank robbers, and outlaws of all stripes, and can’t help but think of them as pretty manly despite their thuggery and extralegal activities, now you know; they’re not good men, but they’ve mastered the core fundamentals of being good at being men. So they are good men, though they are bad men. I mean.
ellauri159.html on line 776: Strength: Physical prowess and power; ability to dominate an opponent (of the natural or human variety) instead of being dominated, and to stand fast and immovable when pushed.
ellauri159.html on line 782: Honor: Traditional honor is not the same as integrity — living up to your own, personal standards. Traditional honor is a reputation for strength, courage, and mastery — as judged by other men. Honorable men care about being manly, knowing that each individual member’s prowess in the tactical virtues bolsters the strength and reputation of the gang as a whole and thus deters attack from rival gangs. Dishonorable men, on the other hand, evince indifference or hostility to the standards, weakening the group and leaving it more vulnerable.
ellauri159.html on line 791: Even the men we hold up as proof that you can be manly by living the higher virtues without completely fulfilling the 3 P’s of Manhood (or even 3 pushups) ultimately derive their inspiration from the fundamental underpinnings of the tactical virtues. Figures like Gandhi and Jesus are lauded for their non-violence and their goodness, but our ability to think of them as manly, derives from their embrace of masculine expendability – a courageous indifference to the pain and suffering others might inflict on their physical body. They were good men, certainly, but their willingness to sacrifice themselves for the sake of their people, also made them good at being men. Gandhi did procreate a lot. Jesus provided for millions of preachers. Both were expendable. That´ll do, welcome to the perimeter pencil necks.
ellauri159.html on line 803: In 2004, he published The Seven Basic Plots: Why We Tell Stories, a Jungian-influenced analysis of stories andń their psychological meaning, on which he had been working for over 30 years. The book was dismissed by Adam Mars-Jones, who objected to Booker employing his generalisations about conventional plot structures prescriptively: "He sets up criteria for art, and ends up condemning Rigoletto, The Cherry Orchard, Wagner, Proust, Joyce, Kafka and Lawrence – the list goes on – while praising Crocodile Dundee, ET and Terminator 2".
ellauri159.html on line 805: Christopher Booker's The Seven Basic Plots is a long book. It's on the order of War and Peace for thickness. It also gets a bit repetitive at times, but if you can slog through the material, you're rewarded with a good understanding of the seven basic plots. You can also get a good dose of Jungian psychology to boot; for instance, Booker likes to talk about the symbolism of the masculine and feminine aspects of a character.
ellauri159.html on line 842:
ellauri159.html on line 851:
ellauri159.html on line 894: For those of you who are not familiar with Myers-Briggs or the MBTI (Myers-Briggs Type Indicator), it is a personality profiling system based on Jung’s typological theory that was developed by Katherine Cook Briggs and her daughter Isabel Briggs Myers. In the Myers-Briggs typology system, there are sixteen personality types consisting of four letters: E for extrovert or I for introvert, S for sensor or N for intuitive, T for thinker or F for feeler, and P for perceiver or J for judger. Psychologist David Keirsey later sorted these types into four temperaments. You can read more about Myers-Briggs here and find books about it here. Myers-Briggs typology can offer a lot of insight into how someone thinks, and in the case of an author, how someone writes.
ellauri159.html on line 900: ESTJs are industrious traditionalists whose extroversion often leads them to take charge of situations. They are generally pragmatic and like things to be organized and clear. They are driven by a need to analyze and bring order to the world. ESTJ writers include Amy Chua, E.L. James, Dr. Phil McGraw, Tom Clancy, Ann Coulter, Michelle Malkin, Bill O’Reilly, Billy Graham, and Sonia Sotomayor. Learn more about how ESTJs write here.
ellauri159.html on line 905: ESFJs are the Molly Weasleys of the world. Outgoing and community-minded, people of this type value loyalty, dependability, and practicality. They are driven by an active and intense caring about people along with a strong desire to bring harmony to their relationships. Barbara Walters and Chris Wallace are ESFJ authors. Learn more about how ESFJs write here.
ellauri159.html on line 910: ISFJs are quiet, caring, and dependable people who have a strong sense of personal responsibility. They are realistic and excellent organizers. One ISFJ author is Mother Teresa. Learn more about how ISFJs write here.
ellauri159.html on line 915: ISTJs are logical pragmatists with a strong sense of personal responsibility. They take their work seriously and pay great attention to detail. Thomas Hobbes, Sigmund Freud, Martin Heidegger, Xenophon, and Ayaan Hirsi Ali are examples of ISTJ writers. Learn more about how ISTJs write here.
ellauri159.html on line 923: ESTPs are enthusiastic adventurers who enjoy hands-on experiences. They are realists who accept the world the way it is and focus on enjoying new activities and challenges. Famous ESTP authors include Sir Arthur Conan Doyle, Glenn Beck, Bret Easton Ellis, the Marquis de Sade, Ernest Hemingway, John Grisham, Dale Carnegie, Stephen R. Covey, Epicurus, and Rhonda Byrne. Learn more about how ESTPs write here.
ellauri159.html on line 928: ESFPs are enthusiastic about having new experiences and meeting new people. They are generally warm and adaptable realists who go with the flow. ESFP authors include Tony Robbins, Wayne Dyer, Deepak Chopra, Bill Clinton, and Paulo Coelho. Learn more about how ESFPs write here.
ellauri159.html on line 933: ISFPs are the quintessential free spirit. They feel deeply and often have an adventurous approach to life. They are quiet, adaptable, and compassionate. One ISFP author is Thich Nhat Hanh. Learn more about how ISFPs write here.
ellauri159.html on line 938: ISTPs are driven by a desire to understand how things work. They are logical and realistic people who enjoy solving problems in a hands-on way. ISTP writers include Miyamoto Musashi and the Dalai Lama. Learn more about how ISTPs write here.
ellauri159.html on line 946: ENFPs thrive on the new–new people, new activities, and new ideas. They see what is possible and are generally energetic, enthusiastic, and spontaneous. ENFP writers include Oscar Wilde, Aldous Huxley, Umberto Eco, Salman Rushdie, Anne Frank, Kurt Vonnegut, Anaïs Nin, Dr. Seuss, Hunter S. Thompson, and Erica Jong. Learn more about how ENFPs write here.
ellauri159.html on line 951: ENFJs care intensely about people and are driven by a need for relational harmony. They tend to be warmly expressive and empathetic people who enjoy helping others reach their potential. ENFJ writers include Johann von Goethe, Matthieu Ricard, Erasmus of Rotterdam, and Erich Fromm. Learn more about how ENFJs write here.
ellauri159.html on line 956: INFJs have an inner world filled with ideas, symbols, and possibilities. They are passionate, idealistic, and have a deep concern for others. INFJ writers include Plato, Mary Wollstonecraft, Nathaniel Hawthorne, Dante Alighieri, Fyodor Dostoevsky, Agatha Christie, Charlotte Brontë, J.K. Rowling, Carl Jung, and Leo Tolstoy. Learn more about how INFJs write here.
ellauri159.html on line 961: INFPs are the dreamers of the world. They are deeply idealistic and passionate about their beliefs, ideas, and relationships. INFP writers include Jean-Jacques Rousseau, Albert Camus, George Orwell, J.R.R. Tolkien, Virginia Woolf, Antoine de Saint-Exupery, A.A. Milne, Franz Kafka, Edgar Allan Poe, John Milton, William Blake, Hans Christian Anderson, William Shakespeare, Homer, and George R.R. Martin. Learn more about how INFPs write here.
ellauri159.html on line 969: ENTJs are forceful personalities who excel at conceptual strategy and executing plans. They are future-oriented and natural leaders. Robert James Waller and Sheryl Sandberg are two examples of ENTJ writers. Learn more about how ENTJs write here.
ellauri159.html on line 974: ENTPs love new ideas and possibilities and are excited by innovation. They are energetic, enthusiastic, and spontaneous people with a deep need to understand the world around them. ENTP writers include Socrates, Niccolo Machiavelli, George Bernard Shaw, Chuck Palahniuk, Benjamin Franklin, Voltaire, and Mark Twain. Learn more about how ENTPs write here.
ellauri159.html on line 979: INTPs have a deep need to make sense of the world and are generally logical, analytical, and emotionally detached. They enjoy new ideas and are adaptable in their lifestyle, if not always their thinking. INTP writers include Richard Dawkins, Immanuel Kant, Charles Darwin, Hannah Arendt, John Locke, Thomas Aquinas, Rene Descartes, and John le Carre. Learn more about how INTPs write here.
ellauri159.html on line 984: INTJs are idea people, driven by their inner world of possibilities and a deep need to understand the world around them. They are logical, systematic thinkers who enjoy turning their visions into a reality. INTJ writers include Jane Austen, C.S. Lewis, Emily Brontë, Ayn Rand, Lewis Carroll, Friedrich Nietzsche, Stephen Hawking, Isaac Asimov, Christopher Hitchens, and Karl Marx. Learn more about how INTJs write here.
ellauri159.html on line 1004: Ns are abstract thinkers, placing more trust in flashes of insight than in experience. They’re less interested in sensory data than in the patterns perceived by the unconscious mind. Ns tend to be intellectually restless—they want to change the world.
ellauri159.html on line 1033: Avoid writing about abstract ideas. Discussing the topic with a friend, particularly an intuitive type, may help you articulate an approach. Look for ways to add practical examples, such as case studies, to illustrate a theoretical concept.
ellauri159.html on line 1041: Write for an audience, seeing you want to hear how people were affected by your work. With sufficient encouragement and clear instructions, you might even be able adapt the piece to the expectations of a teacher, boss, or editor. A lack of feedback is likely to demotivate you. To avoid this, seek out an environment where people appreciate hearing your stuff over and over.
ellauri159.html on line 1043: You do well in a collaborative environment. You might enjoy writing plays, skits, or videos that illustrate your topic. You like gossip and writing about events and people, and may therefore gravitate toward journalism.
ellauri159.html on line 1048: Of course you would rather discuss the topic than write about it. Schedule your writing activities to allow sufficient time for composition. If you feel stuck, do something active like taking a walk or a beer. List your ideas to help develop an internal dialogue.
ellauri159.html on line 1050: You suck with impersonal analysis. You may find it easier to begin by writing down how you feel about the subject. Then, fill in the objective data to round out the work. Avoid sentimentality and be sure to include the concept behind the story.
ellauri159.html on line 1055: View writing as a form of personal expression. Often write about topics you care about, although you may not let their own beliefs shine through. Prefer to present the facts, which you may do in great detail, then let readers make up their own mind!
ellauri159.html on line 1059: Prefer to write alone in a consistent environment free of interruptions. You often find it uncomfortable to brainstorm in a group. Better research the topic first so you can be sure of getting the facts right.
ellauri159.html on line 1061: Enjoy reading and writing about history or biography! You are less likely to gravitate toward business or technical writing. If you do write about technology, they’re likely to prefer the tried-and-true to the cutting edge. When writing fiction, you can often be quite funny in conveying your observations about the foibles of human nature.
ellauri159.html on line 1065: Don´t even try writing about abstract concepts. If an assignment requires you to write about theory, look for ways to relate the ideas to your experience or to a specific, positive effect on people’s lives. You might also benefit from talking through the challenges you face in their writing — though that´s a trait that’s more typical of extraverts, so forget it.
ellauri159.html on line 1067: You tend to state the obvious or otherwise display a lack of confidence. To combat this tendency, ask for specific feedback from a trusted writer friend. This will help you gauge your ability to communicate your point and your reader’s ability to understand and make connections. Show your work only to someone whom you know to be supportive. The opinions of those who nurture writers are worthwhile; the opinions of those who tear down writers are not.
ellauri159.html on line 1069: You struggle with impersonal analysis. You may find it easier to be objective if you first write down how you feel about the topic. Then, you can temporarily set your beliefs aside and "borrow" a logical, balanced argument from somebody else.
ellauri159.html on line 1075: When starting a project, you want clear instructions or a model to work from. It is helpful to know what approach has succeeded in the past so you can use it as a framework. If instructions aren’t specific, you may be at a loss, so it’s best to ask for clarification, or just copy from a reliable model.
ellauri159.html on line 1079: Have a large mental database of facts to draw on. These MAY include sense memories, such as the taste of grandmother’s spoon cookies or the smell of oil in their grandfather’s hair. In a creative project, you can draw on these memories to personalize your writing and bring it to life. Yes, it´s OK, go ahead! Don´t be so stuck up!
ellauri159.html on line 1085: You can´t be too rigid! Resist the idea of adapting your work to an audience. They tend to view revision as necessary if their expectations are not established up front. So showing your work to a colleague or writing friend too early just helps ensure that the concepts in your head don´t make it onto the paper as you intended. Sharp revision of their suggestions sharpens your own message and makes your own work stronger.
ellauri159.html on line 1091: Seek clarity, and organize your material logically. Naturally competitive, you may enjoy writing about subjects that showcase your skills at troubleshooting or negotiating, or write about supermen, entrepreneurs and other go-getters.
ellauri159.html on line 1097: It´s fine to procrastinate because you perform well under the pressure of deadlines whizzing past. You probably don’t enjoy working quietly for long stretches. Bring your earphones and be sure to schedule frequent breaks so you can re-energize.
ellauri159.html on line 1099: You may try some factual analysis but you have little inclination or enthusiasm for theories and abstractions. Orient your topic toward your own level, for achieving results. Include a call to action by all means.
ellauri159.html on line 1107: Gather a lot of material about a subject, particularly if it’s unfamiliar. When composing a first draft, your brain works best by brainstorming about whatever comes to mind. If you try analyze as you go, it breaks your flow of ideas, and you can get stuck. Never try to walk and chew gum at the same time. Or think. That can become a real stumbling block.
ellauri159.html on line 1109: Develop their ideas by talking to others, so you can make them your own. To capture the conversation, use a voice recorder or ask the other person to take notes. Otherwise, you may not understand a good idea in the moment, or you may forget about it before you get a chance to write it down. Remember you are lucky to get to laugh at each joke 3 times.
ellauri159.html on line 1127: Engage in a physical activity before writing to unlock your creativity. If the topic is not copulation, but instead something abstract or impersonal, reflect on its tangible implications, particularly its effect on people or animals, like how it might lead to copulation. This connection may help motivate you through the project.
ellauri159.html on line 1129: Enjoy writing about the natural world. Focusing on a sensation, such as fragrance or flavor, or a hot, slippery, hard or soft touch, can open a pathway into the subject matter. Look for ways to relate the topic to your personal experience. Think about the feelings that the experience evoked.
ellauri159.html on line 1141: You Want your writing to serve a practical purpose, such as explaining how to solve a problem. You tend to be a good troubleshooter (actually, a good troublemaker and sharpshooter too) with broad, specific knowledge that they can apply in high-pressure situations. Choose topics that allow you to draw on this ability. Then, jot down your ideas while conducting your research, rather than writing in your head. That´s way too hard, it´s like shooting with blanks. This will help you focus your ideas early so you don’t waste time gathering extraneous information.
ellauri159.html on line 1143: Work independently and prefer a quiet environment. If you must write collaboratively, seek out tasks that will allow you to work alone or with someone whose expertise you value. Unlike most other sensing types (the wimps), you don’t want detailed instructions or specific feedback. In fact, you may have to shoot if they try. Just ask for general guidelines that allow you flexibility. They may try to impose rules you regard as useless, like firearms restrictions.
ellauri159.html on line 1147: Focus on original facts rather than original ideas. You need not be interested in theory except as a way of exploring what’s tangled and undemonstrable. Seek mastery rather than discovery, although this may mean applying a new technology to an old battlefield. You don’t want to be the first—you want to be the best, and last (on the battlefield).
ellauri159.html on line 1149: Focus on the concrete and avoid useless abstract concepts. As a result, your writing will lack a unifying theme that communicates the author’s purpose to those who do not need to know. Be sure to incorporate an organizing principle or chart, such as problem–solution, to serve as a roadmap for the intended reader, for example on a separate crypted page.
ellauri159.html on line 1151: Write to steal their ideas to develop yours rather than to please an audience. If your goal is to communicate your ideas to others (god beware), be sure to organize your work so that the subject folds logically. This will likely come easily to you if you invest the time. Also, engage your side to the battle by relating the subject to their personal experience. If you don’t feel comfortable writing about your own experience, write about something you’ve observed, or what the commies or aliens are likely up to.
ellauri159.html on line 1167: It´s OK to postpone starting a project if the topic doesn’t grab you. When at a deadline, use your prolific imagination to find an angle that interests you. Free-write or cluster to generate ideas. Look to newspapers, magazines, or the internet for inspiration. Write a strong opening paragraph to get your creativity flowing.
ellauri159.html on line 1175: You first estimate accurately how long a writing project will take. Then you generally dive into the first draft and develop a framework (table of contents). You may find it helpful to start with the closing paragraph to give yourself an end point to strive for. Don’t let this limit you, though: be prepared to rearrange the structure and change your conclusions as you explore the subject in more depth.
ellauri159.html on line 1185: You naturally have little interest in subjects that offend your sensibilities, because your thinking and writing is extremely conventional. Seek input from other teachers if you feel stuck. Consider how your audience feels about the subject. Find something to believe in, and advocate your position. Use anecdote and humor to connect to your students, I mean your readers.
ellauri159.html on line 1189: You may find it difficult to create the emotional distance needed to keep your hands off your students. Don’t let a hasty feel-up skew your research. Be sure to include alternate facts and points of view. Also, be careful to avoid a cursory treatment of the subject, like in those wannabe writer guides on the web. Ask a friend or colleague to review the work, making sure you’ve provided sufficient detail.
ellauri159.html on line 1195: You prefer writing about personal topics. You may encounter difficulty if the topic isn’t meaningful to you. If so, try different angles until you find one that engages you. If you’re a technical writer, for example, you can take pride in knowing that when you write clear instructions, you help your customers perform their tasks quickly and effectively. This sense of meddling with people’s lives is important to writers.
ellauri159.html on line 1201: You enjoy colorful and figurative language, and like to infuse your work with images of your personal underware. At the same time, however, your writing may be too abstract for their readers, they want to see you inside them. During revision, add concrete details. In creative writing, appeal to the five senses and the 9 mortal sins. In freelance writing, include specifics like percentages and dollar amounts to get the audience´s attention. In technical writing, find out whether the customer needs to use a flat-head or a cross-head screwdriver (our dishwasher installer guys did not have a flathead anymore, I had to loan them one), and what the recommended torque is. These may be boring details to you, but they’re essential for your male reader. Wrong head, no screw.
ellauri159.html on line 1203: You tend to communicate passionately about your beliefs. You tend to start writing before finishing research on life, the universe, and everything, wanting to commit your half-baked insights to paper. Be sure to gather enough data to support your position, and include alternative facts for balance. This is one arena where it may be healthy to indulge your perfectionist tendencies. Get the facts right enough to maintain plausibility.
ellauri159.html on line 1213: Perhaps this is what draws me to writing women’s fiction. I can create relationship problems, which I can then go about solving, without hurting anyone but my fictional characters in the process. Real life, unfortunately, doesn’t work that way. The INFJs’ search for perfection can damage otherwise good relationships. So I propose a revised Serenity Prayer for INFJs: God grant me the serenity to accept the things I cannot change. Period. Oh, I got my period.
ellauri159.html on line 1219: You prefer writing about your own personal topics. You may lose your creative drive if the subject isn’t about you. If so, try taking an angle that allows you to write about your feelings on the topic, if not you yourself. If you’re a technical writer, look for ways to connect with readers by anticipating and meeting their needs. Or you can use your tech knowledge to write another Gravity´s Rainbow. But don´t expect your employer to like it.
ellauri159.html on line 1221: You have a keen insight into the nature of things. Your prose often conveys startling images of mood or atmosphere rather than objects. Maybe you should consider poetry, or rap. You enjoy complexity and can patiently unravel dense material like a terrier. You are able to see many sides of an argument and so may have difficulty reaching a conclusion, or even reaching a period, like Pynchon. During the writing process, you may often pause to consider alternatives or to seek seeming connections between obviously disparate things. That´s a paranoid feature, so you may be an asthenic person. Consult Krezmer´s typology.
ellauri159.html on line 1224: You make the mistake to write in purely abstract terms. That just won´t do these days. You must communicate values and personal television through your writing. Nobody is interesting in abstractions. They search for the meaning behind the facts, and so consider the facts themselves to be of marginal importance. This is true; however, throw in some facts to dazzle your readers, like Bob Heinlein. During revision, add concrete details like the size of Peewee´s bra. Appeal to the five senses. Include Peeweeś vital statistics. Incorporate other points of view for balance. Make sure your research backs up your conclusion.
ellauri159.html on line 1232: You want to master the subject everyone´s whining about. You enjoy the challenge of technical topics, and you focus on crafting clear, concise instructions. However, if you don’t see the perks of the writing project, your interest may wane. Discuss the project with friends or colleagues to help you find a way to increase your reward.
ellauri159.html on line 1236: You naturally write with an authoritative voice. You want to fake competence in the subject you’re writing about. To boost your success, gather sufficient details to make it look that you have a thorough understanding of the topic. Humanize the writing by including anecdotes making fun of other idiots or otherwise engaging the reader’s interest.
ellauri159.html on line 1240: With the desire for efficiency, you must sometimes be terse. Be sure to consider audience reaction. "Shut up!" is a good terse riposte. You already know how ideas relate to one another. Unless you’re writing for an audience of experts, assume readers know nothing about the topic. They don´t. Include faked data if necessary to support your conclusions. In your eagerness to finish, don’t skimp on those touches that will elevate your writing from good to great. You want to be great, not just good. Alexander the Good? Friedrich the Good? Catherine the Good? Naaw.
ellauri159.html on line 1242: Fake objectivity and be skeptical of emotional appeals, except when dealing with an emotional audience. Otherwise it is fine to make your writing impersonal, even abrasive. A trusted editor can help you soften your tone to more effectively connect with the bleeding hearts. Adolf the Great had one. Your arguments will be better received if you engage the patriotic heart as well as the nazi mind.
ellauri159.html on line 1248: You can benefit from collaborative writing projects. Chances are, you prefer an active, high-energy environment. You enjoy discussing and debating your ideas with others. You try probably to assert your individuality even within the group. If someone else is leading the project, be careful that your natural tendency to ignore authority doesn’t undermine the team. If you maintain goodwill, you’ll stand a better chance of convincing someone else to do the actual writing!
ellauri159.html on line 1250: You may do well to compose an article, essay, or story by speaking into a voice recorder. If the thought of transcribing the recording sounds unbearably tedious to you, consider paying (or persuading) someone else to do it. To sustain your enthusiasm, gather visual elements to use in the piece. Devise your own strategies to make the writing process more interesting. (Wow this really makes you sound like a nincompoop!)
ellauri159.html on line 1273: You regard a writing project as an opportunity to learn something new. You start by gathering a wide variety of facts, then classifying them according to an underlying principle. You enjoy writing about abstract ideas and theories. One idea may quickly suggest another. You may need to limit your topic during the pre-writing stage to keep it from becoming unwieldy.
ellauri159.html on line 1277: You tend to be good at organizing ideas and weeding out logical inconsistency. You have a natural propensity for clarifying the complex. But you will likely need to make a conscious effort to include the personal dimensions of a topic. (Well I do, no two ways about that!) During revision, look for places where you can add examples or anecdotes, if appropriate, to illustrate the facts. This engages the reader and brings theoretical principles to life. (I do this too, lotsa images and anecdotes and all!)
ellauri159.html on line 1281: You like complex, theoretical subjects, and you use your wide vocabulary in your writing. To enhance readability, choose the simplest word that communicates an idea accurately. You may sometimes make intuitive leaps that are unclear to your audience. Illustrate connections even if they seem obvious to you. To ensure that your message is clear, ask for feedback from someone you trust.
ellauri159.html on line 1283: You enjoy seeking knowledge for its own sake. Once you’ve solved the puzzle, though, you might lose interest in writing about what you’ve learned. It may be best to begin drafting even while you’re conducting your research. Treat the writing itself as a problem to solve. This may keep you energized until the project is complete.
ellauri159.html on line 1295: If they write anything but checks, their writing can have a sense of inevitability, presenting an orderly progression of facts and ideas that can lead to only one possible conclusion. Their authoritative voice can instill a sense of comfort and trust in readers. Make sure that trust is warranted—use your natural skepticism to seek out possible flaws in your reasoning and research. Steer clear of the anti-trust laws, they can cut your earnings.
ellauri159.html on line 1297: You are happy and motivated with your personal vision. Original thinkers have little regard for convention. They want things to make sense according to their own logical standards, and they will discard anything that doesn’t. For this reason, they tend to enjoy technical subjects. They often wear visual aids like Google spectacles that support and clarify their writing. If you’re one of these guys, one path to success as a writer is to draw on your natural curiosity about how things work and your talent for explaining this for others. But beware of the pitfalls!
ellauri159.html on line 1301: To control your workplace and steal their original ideas, make sure you do so within the parameters of the project. If you’re a freelance writer, for example, remember that you’re writing for an editor, not for yourself. So get rid of the editor, or become one yourself. If something about the assignment doesn’t make sense to you, don’t ignore it—seek clarification. Or sue them.
ellauri159.html on line 1303: Setting a high standard for oneself can become frustrating if others can’t achieve it. Avoid pushing yourself toward an unprofitable goal. Tap into your desire for efficiency and recognize when 99% are expendable. And if you need help, buy it. Other people don’t want you to be perfect—they want you to pay them megabucks. That is much more interesting.
ellauri159.html on line 1310: 
ellauri159.html on line 1327: Itchele Singer luki Varsovassa kirjaklubissa spiritualisteja ja Will to Believeä. Denim-housuinen nojatuolipsykologi Bill James ähertää ja puurtaa siinä puolustaaxeen cartesiolaista dualismia. Pascalin veto on efektiivisesti sama vedätys kuin the American Dream. Monoteismi ja monismi olivat joutuneet pahaan hakauxeen lännessä (pace Spinoza), mikä alkoi haitata länsikapitalismin voittoputkea. Kähmintä on hyvä aloittaa vastapuolen termien anastuxesta. To express a tolerably definite philosophic attitude in a very untechnical way.
ellauri159.html on line 1329: Were I obliged to give a short name to the attitude in question, I should call it that of radical empiricism, in spite of the fact that such brief nicknames are nowhere more misleading than in philosophy. I say 'empiricism,' because it is contented to regard its most assured conclusions concerning matters of fact as hypotheses liable to modification in the course of future experience; and I say 'radical,' because it treats the doctrine of monism itself as an hypothesis, and, {viii} unlike so much of the half-way empiricism that is current under the name of positivism or agnosticism or scientific naturalism, it does not dogmatically affirm monism as something with which all experience has got to square. The difference between monism and pluralism is perhaps the most pregnant of all the differences in philosophy. Primâ facie the world is a pluralism; as we find it, its unity seems to be that of any collection; and our higher thinking consists chiefly of an effort to redeem it from that first crude form.
ellauri159.html on line 1335: Pure-blood supremacy was the belief that wizards and witches whose family had not married any Muggles or Muggle-borns were inherently biologically superior to wizards and witches who had done so. Proponents of this ideology typically regarded Muggle-born wizards as impure, unworthy of possessing magical ability, and often actively discriminated against them.
ellauri159.html on line 1345: I was born here in Amsterdam. My father was a land holder of 700 acres [2.8 km²] here, adjoining the city on both sides of the river, and lived, as I now live, in a large brick house on the south bank of the Mohawk visible as you enter Amsterdam from the east. I was his only child, and went a good deal my own way. I ran to machinery, by fancy; patented among other devices a swathing reaper which is very successful. I was of loose and wandering ways. And was a successful gambler through the Tweed regime -- made "bar'ls" of money, and threw it away. I was a fancy gymnast also, and have had some heavy fights, notable one of forty minutes with Ed. Mullett, whom I left senseless. This was mere fancy. I never lifted an angry hand against man, woman or child -- all fun -- for me. ....I do farming in a way, but am much idle. I have been a sort of pet of the city, and think I should be missed. In a large vote taken by one of the daily papers here a month or so ago as to who were the 12 leading citizens, I was 6th in the 12, and sole in my class. So you see, if Sparta has many a worthier son, I am still boss in the department I prefer.
ellauri159.html on line 1347: Blood did indeed patent a swathing reaper along with other patents, and wrote prolifically, but the larger portion of his writing consisted of letters, either to local newspapers or to friends such as James Hutchison Stirling, Alfred Tennyson and William James (the above quote was from a letter to James). H. M. Kallen wrote of Blood:
ellauri159.html on line 1357: Blood died in Amsterdam, New York. His final work, Pluriverse, was published posthumously. The morale of his most famous interminable poem was this:
ellauri159.html on line 1382: Hypotheses and options, 1. Pascal's wager, 5. Clifford's veto, 8. Psychological causes of belief, 9. Thesis of the Essay, 11. Empiricism and absolutism, 12. Objective certitude and its unattainability, 13. Two different sorts of risks in believing, 17. Some risk unavoidable, 19. Faith may bring forth its own verification, 22. Logical conditions of religious belief, 25.
ellauri159.html on line 1391: Temperamental Optimism and Pessimism, 33. How reconcile with life one bent on suicide? 38. Religious melancholy and its cure, 39. Decay of Natural Theology, 43. Instinctive antidotes to pessimism, 46. Religion involves belief in an unseen extension of the world, 51. Scientific positivism, 52. Doubt actuates conduct as much as belief does, 54. To deny certain faiths is logically absurd, for they make their objects true, 56. Conclusion, 6l.
ellauri159.html on line 1395: Rationality means fluent thinking, 63. Simplification, 65. Clearness, 66. Their antagonism, 66. Inadequacy of the abstract, 68. The thought of nonentity, 71. Mysticism, 74. Pure theory cannot banish wonder, 75. The passage to practice may restore the feeling of rationality, 75. Familiarity and expectancy, 76. 'Substance,' 80. A rational world must appear {xvi} congruous with our powers, 82. But these differ from man to man, 88. Faith is one of them, 90. Inseparable from doubt, 95. May verify itself, 96. Its rôle in ethics, 98. Optimism and pessimism, 101. Is this a moral universe?—what does the problem mean? 103. Anaesthesia versus energy, 107. Active assumption necessary, 107. Conclusion, 110.
ellauri159.html on line 1407: The moral philosopher postulates a unified system, 185. Origin of moral judgments, 185. Goods and ills are created by judgment?, 189. Obligations are created by demands, 192. The conflict of ideals, 198. Its solution, 205. Impossibility of an abstract system of Ethics, 208. The easy-going and the strenuous mood, 211. Connection between Ethics and Religion, 212.
ellauri159.html on line 1411: Solidarity of causes in the world, 216. The human mind abstracts in order to explain, 219. Different cycles of operation in Nature, 220. Darwin's distinction between causes that produce and causes that preserve a variation, 221. Physiological causes produce, the environment only adopts or preserves, great men, 225. When adopted they become social ferments, 226. Messrs. {xvii} Spencer and Allen criticised, 232. Messrs. Wallace and Gryzanowski quoted, 239. The laws of history, 244. Mental evolution, 245. Analogy between original ideas and Darwin's accidental variations, 247. Criticism of Spencer's views, 251.
ellauri160.html on line 33: 
ellauri160.html on line 47: I was picking flowers, playing by my door, I played about the front gate, pulling flowers.
ellauri160.html on line 49: Came trotting in circles and throwing green plums. You walked about my seat, playing with blue plums.
ellauri160.html on line 123: Ezra Weston Loomis Pound (30 October 1885 – 1 November 1972), modernin ajan Li Bai, was an expatriate American poet and critic, a major figure in the early modernist poetry movement, and a fascist collaborator in Italy during World War II. His works include Ripostes (1912), Hugh Selwyn Mauberley (1920), and his 800-page epic poem, The Cantos (c. 1917–1962). Hizi noi cantothan on selvä kokoelma paasauxia!
ellauri160.html on line 125: Pound was born in 1885 in a two-story cupboard house in Hailey, Idaho Territory, the only child of Homer Loomis Pound (1858–1942) and Isabel Weston (1860–1948), who married in 1884. Homer had worked in Hailey since 1883 as registrar of the General Land Office. Pound's grandfather, Thaddeus Coleman Pound, a Republican Congressman and the 10th Lieutenant Governor of Wisconsin, had secured him the appointment. Homer had previously worked for Thaddeus in the lumber business.
ellauri160.html on line 127: Both sides of Pound's family emigrated from England in the 17th century. On his father's side, the immigrant ancestor was John Pound, a Quaker who arrived from England around 1650. Ezra's paternal grandmother, Susan Angevine Loomis, married Thaddeus Coleman Pound. On his mother's side, Pound was descended from William Wadsworth, a Puritan who emigrated to Boston on the Lion in 1632. Captain Joseph Wadsworth helped to write the Connecticut constitution. The Wadsworths married into the Westons of New York; Harding Weston and Mary Parker were Pound's maternal grandparents. After serving in the military, Harding remained unemployed, so his brother Ezra Weston and Ezra's wife, Frances Amelia Wessells Freer (Aunt Frank), helped to look after Isabel, Pound's mother. No oliko Pound sitten sukua myös Henry "setelitukun väärti" Longfellowille? Varmaan niin.
ellauri160.html on line 129: Pound's education began in dame schools: Miss Elliott's school in Jenkintown in 1892 and the Heathcock family's Chelten Hills School in Wyncote in 1893. Known as "Ra" (pronounced "Ray"), he attended Wyncote Public School from September 1894. His first publication was on 7 November 1896 in the Jenkintown Times-Chronicle ("by E. L. Pound, Wyncote, aged 11 years"), a limerick about William Jennings Bryan, who had just lost the 1896 presidential election.
ellauri160.html on line 135: He took courses in English in 1907, where he fell out with just about everyone, including the department head, Felix Schelling, with silly remarks during lectures and by winding an enormous tin watch very slowly while Schelling spoke. In the spring of 1907 he learned that his fellowship would not be renewed. Schelling told him he was wasting everyone's time, and he left without finishing his doctorate.
ellauri160.html on line 137: From September 1907 Pound taught French and Spanish at Wabash College, a Presbyterian college with 345 students in Crawfordsville, Indiana, which he called "the sixth circle of hell". Se oli Ezran Kouvola. One former student remembered him as a breath of fresh air; another said he was "exhibitionist, egotistic, self-centered and self-indulgent".
ellauri160.html on line 150: London found Pound amusing. The newspapers interviewed him, and he was mentioned in Punch magazine, which on 23 June 1909 described "Mr. Ezekiel Ton" as "the most remarkable thing in poetry since Robert Browning ... blending the imagery of the unfettered West, the vocabulary of Wardour Street, and the sinister abandon of Borgiac Italy". The phrase "Wardour Street English" denotes the use of near-obsolete words for effect, such as anent; this derives from the once great number of antique shops in the area. anent means about, concerning. Did you know?
ellauri160.html on line 154: In June 1910 Pound returned for eight months to the United States. Although he loved New York, he felt alienated by the commercialism and newcomers from Eastern and Southern Europe who were displacing the white Anglo-Saxon Protestants. The recently built New York Public Library Main Branch he found especially offensive. It was during this period that his antisemitism became apparent; he referred in Patria Mia to the "detestable qualities" of Jews.
ellauri160.html on line 161: In The Cantos, Possum is T. S. Eliot: "but the lot of 'em, Yeats, Possum and Wyndham / had no ground beneath 'em." In the New Age office in 1918, he also met C. H. Douglas, a British engineer who was developing his economic theory of social credit, which Pound found attractive. Douglas reportedly believed that Jews were a problem and needed to abandon a Messianic view of themselves as the "dominating race". According to Colin Holmes, the New Age itself published antisemitic material. It was within this environment, not in Italy, according to Tim Redman, that Pound first encountered antisemitic ideas about "usury". In Douglas's program," Pound had found his true muse: a blend of folkloric Celtic twilight with a paranoid hatred of the money economy and a dire suspicion about an ancient tent people's faith."
ellauri160.html on line 167: To use absolutely no word that does not contribute to the presentation.
ellauri160.html on line 172: Poetry published Pound's "A Few Don'ts by an Imagist" in March 1913. Superfluous words, particularly adjectives, should be avoided (Ahha! This is where Stephen King comes in) as well as expressions like "dim lands of peace". He wrote: "It dulls the image. It mixes an abstraction with the concrete. It comes from the writer's not realizing that the natural object is always the adequate symbol. Just say 'lands'." Poets should "go in fear of abstractions". He wanted Imagisme "to stand for hard light, clear edges", he wrote later to Amy Lowell.
ellauri160.html on line 175: During the subsequent row, Pound left the table and returned with a tin bathtub on his head, suggesting it as a symbol of what he called Les Nagistes, a school created by Lowell's poem "In a Garden", which ends with "Night, and the water, and you in your whiteness, bathing!" Apparently his behavior helped Lowell win people over to her point of view, as did her offer to fund future work.
ellauri160.html on line 179: In the summer of 1913 Pound became literary editor of The Egoist, a journal founded by the suffragette Dora Marsden. At the suggestion of W. B. Yeats, Pound encouraged James Joyce in December of that year to submit his work. Harriet Shaw Weaver accepted it for The Egoist, which serialized it from 2 February 1914, despite the printers objecting to words like "fart" and "ballocks", and fearing prosecution over Stephen Dedalus's thoughts about prostitutes. Joyce wrote to Yeats: "I can never thank you enough for having brought me into relation with your friend Ezra Pound who is indeed a miracle worker."
ellauri160.html on line 193: Pound käänsi Li Bain runoja japanilaisten avulla. Ei niitä monta tullut, ennenkin se ehti riitaantua apujapanilaisten kaa. Michael Alexander saw Cathay as the most attractive of Pound's work. There is a debate about whether the poems should be viewed primarily as translations or as contributions to Imagism and the modernization of English poetry. English professor Steven Yao argued that Cathay shows that translation does not need a thorough knowledge of the source language.
ellauri160.html on line 197: Harriet Monroe, editor of Poetry, published a letter in April 1919 from a professor of Latin, W. G. Hale, who found "about three-score errors" in the text; he said Pound was "incredibly ignorant of Latin", that "much of what he makes his author say is unintelligible", and that "If Mr. Pound were a professor of Latin, there would be nothing left for him but suicide" (adding "I do not counsel this"). Pound replied to Monroe: "Cat-piss and porcupines!! The thing is no more a translation than my 'Altaforte' is a translation, or than Fitzgerald's Omar is a translation."
ellauri160.html on line 201: After the publication of Cathay, Pound mentioned that he was working on a long poem. He described it in September 1915 as a "cryselephantine poem of immeasurable length which will occupy me for the next four decades unless it becomes a bore".
ellauri160.html on line 214: Eliot sent Pound the manuscript of The Waste Land in 1922. Pound edited it with comments like "make up yr. mind", and reduced it by about half. Possum's dedication in The Waste Land was "For Ezra Pound / il miglior fabbro" (the "better craftsman"), from Canto 26 of Dante's Purgatorio.
ellauri160.html on line 218: English poets such as Maurice Hewlett, Rudyard Kipling, and Alfred Tennyson had made a particular kind of Victorian verse—stirring, pompous, propagandistic and popular. According to modernist scholar James Knapp, Pound rejected the idea of poetry as "versified moral essay"; he wanted to focus on the individual experience, the concrete rather than the abstract.
ellauri160.html on line 222: Angered by the carnage of World War I, Pound blamed the war on finance capitalism, which he called "usury". He was completely right. He moved to Italy in 1924 and through the 1930s and 1940s promoted an economic theory known as social credit, wrote for publications owned by the British fascist Sir Oswald Mosley, embraced Benito Mussolini's fascism, and expressed support for Adolf Hitler. During World War II and the Holocaust in Italy, he made hundreds of paid radio broadcasts for the Italian government, including in German-occupied Italy, attacking the United States, Franklin D. Roosevelt, Great Britain, international finance, munitions makers and mongers, and Jews, among others, as causes, abettors and prolongers of the world war, as a result of which he was arrested in 1945 by American forces in Italy on charges of treason. He spent months in a U.S. military camp in Pisa, including three weeks in an outdoor steel cage. Deemed unfit to stand trial, he was incarcerated in St. Elizabeths psychiatric hospital in Washington, D.C., for over 12 years. Nothing has changed: this sounds precisely like the U.S. decades long persecution of Assange.
ellauri160.html on line 224: While in custody in Italy, Pound began work on sections of The Cantos that were published as The Pisan Cantos (1948), for which he was awarded the Bollingen Prize for Poetry in 1949 by the Library of Congress, causing enormous controversy. After a campaign by his fellow writers, he was released from St. Elizabeths in 1958 and lived in Italy until his death in 1972. His economic and political views have ensured that his life and work remain controversial. He is popular with the alt-right but his opinions about usury forever condemn him in the circles of New York money liberals.
ellauri160.html on line 325: Ensimmäiseksi valikoitui Pekka Parkkinen (1940-1992), jonka Valitut runot (Weilin & Göös, 1975) pelastin äsken kirjaston poistohyllystä hintaan 20 senttiä. Parkkinen aloitti romaanikirjailijana ja julkaisi niitä myöhemminkin, mutta nyt luetaan runoja, tosin vain muutamista kokoelmista. Mainitsemassani Parnasson numerossa oli myös valikoima Pekka Parkkisen absurdeja proosarunoja.
ellauri160.html on line 396: Bore sheep aboard her, and our bodies also Vähän lampaita ja meikäläisten ruumiita
ellauri160.html on line 426: These many crowded about me; with shouting, Pyöri ympärillä, huutelivat kaikkea,
ellauri160.html on line 442: “Ill fate and abundant wine. I slept in Circe’s ingle. Paska zäkä ja liikaa viiniä. Mä nukuin Kirken vinnillä.
ellauri160.html on line 516: Stefulle turpeat tulot. Stefu on kovatuloinen liikemiesmiljonääri. Hän pyörittää miljoonabisneksiä muun muassa Levillä ja Espanjassa. Stefan tahkosi muhkean tilin. Hänen ansiotulonsa olivat 109 924 euroa ja pääomatulonsa 56 067 euroa. Kovista tuloista huolimatta hänen mätkynsä ovat jättimäiset: kaikkiaan 44 638 euroa.
ellauri160.html on line 520: Somekaunotar Sofia Belórf nauttii huolettoman oloisena elämästään liikemies Stefan Thermanin kanssa palmujen alla Dubaissa, Arabiemiraateissa.
ellauri160.html on line 574: Luoja taivaassa - millainen onnenpotku minua oli kohdannut! Olin ollut valmis heittämään raivopäissäni Jumalalle takaisin hänen lahjansa, mutta enpä heitäkkään! Kohtaloni oli selvästi elää edelleen, kärsiä, tehdä vääryyttä itselleni ja toisille. Lojuin nyt samalla vuoteella jolla olin maanut Ginan kanssa ja nukuin, ilmeisesti samalla tavalla kuin Eesau myytyään esikoisoikeutensa hernerokasta. Unissani olin Varsovassa, Bilgorajssa ja kaupungissa jossa isäni oli rabbiinina. Gina ja kelloseppä Todrosin tytär sulautuivat yhdeksi ja samalla heistä tuli äitini ja sisareni Hindele. "Mitä minulle tapahtuu?" huudahdin unissani. "Menetän taivasosuuteni!"
ellauri160.html on line 578: Tämä uni oli todellisuuden jatke. Vuoteessa Gina puhui kuin pyhä nainen ja portto. Hân kirkui niin kovasti että pelkäsin naapurien juoksevan hātiin Hän hymisi, itki, luki jaksoja Korkeasta veisusta, nimitti itseään portto ab">Rahabiksi. Hän se oli säästänyt vakoojat jotka Joosua Nunin poika oli lähettänyt vakoilemaan Jerikoa ja he olivat maanneet hänen sylissään. Minä, Itchele, olin yksi heistä. Toisessa
ellauri160.html on line 579: reinkarnaatiossa minä olin Aabraham ja hän Haagar, minä Ruben ja hän Bilhah, minä Booas ja hän Ruut, minä Daavid ja hän Batsheba... Hän kuiski salaisuuksia ja nuoli korvaani. Hän alkoi pian opettaa minulle uusia asentoja, muunnelmia ja omia mielettömiä oikkujaan. Kysyin häneltä hänen aikaisemmista puolisoistaan ja rakastajistaan ja hän julisti: "Minä kaipaan heitä kaikkia! Minä haluaisin saada heidät kaikki yhtä aikaa niin että he repisivät minut palasiksi ja minusta ei jäisi mitään haudattavaa! He sylkisivät päälleni ja hukuttaisivat minut sylkeen." Tästä puuttuu ainakin vielä Jael ja Taamar.
ellauri160.html on line 582:
ellauri160.html on line 584: Scholars believe the reason Jews in Babylon undertook to draw demons between the 5th and the 7th centuries has to do with a series of relaxations of the strictures, which rabbis gave the Jews as a way of dealing with the challenged posed by the increasing strength of Christianity. Fearing that Jews might prefer the new religion, the rabbis agreed to allow magic that included visual images. The demons Vilozny researched were drawn on “incantation bowls” – simple pottery vessels the insides of which were covered with inscriptions and drawings.
ellauri160.html on line 586: The most outstanding is Lilith, a well-known succubus in Jewish texts. The Babylonian Jewish Lilith is a combination of two female Sumerian demons: Lamashtu, who specialized in strangling women and infant during births and Ardat-Lili, whose specialty was the seduction and murder of young men. Lilith, then, both endangers mothers and infants and seduces men and in the bowls that depict her attributes both female demons can be found.
ellauri160.html on line 588: Lilith is often depicted naked and with longer hair and frequently in a seductive dance pose like Ardit-Lili. (Eli se on toi joka seisoo jalat harallaan pillu ärvöllään.) In the inscriptions surrounding the images she is described as a female demon who strangles babies at their hour of birth. Mabhalta, her usual companion, is described on one of the bowls as “the great destroyer of fire.”
ellauri160.html on line 590: Lilith tai Lilitu (hepr. לילית, Lilit) on babylonialaisessa mytologiassa ja juutalaisessa mytologiassa Jumalan luoma ensimmäinen nainen. Lilith on vaarallinen yön demoni, joka on seksuaalisesti kyltymätön ja ryöstää vauvoja pimeydessä (eikä siis vaan tee niitä siälä).
ellauri160.html on line 617: Aika rankkaa vihapuhetta. Punaisille kylmää kyytiä. Juutalaisessa perinteessä Kabbalan mukaan Lilith oli Aatamin ensimmäinen puoliso, demoni jonka Jumala oli luonut. Aatamin ja Lilithin yhtymisestä syntyivät demonit. Näistä merkittävin oli Asmodeus. Lilithin myöhempänä avopuolisona pidettiin Saatanaa, joka houkutteli Eevan syntiinlankeemukseen. Joskus oletettiin myös, että viettelijä olisi ollut käärmeen hahmon ottanut Lilith, joka Jumalan kirouksen takia ei pystynytkään enää vapautumaan ottamastaan käärmeen hahmosta. Lilithin hahmo ja nimi pohjautuvat nykykäsityksen mukaan mesopotamialaiseen demonien luokkaan nimeltään lilû (naispuolinen: lilītu). Nimi käännetään yleensä "yön hirviöksi". Lilithiä palvottiin joidenkin juutalaisten keskuudessa vielä 700-luvulla. Lilith uhkasi ennen kaikkea lapsia ja raskaana olevia naisia, ja uskottiin, että demonilta suojasi amuletti, johon oli kaiverrettu tiettyjen enkelien nimet.
ellauri160.html on line 632: The North West Angle of the Circle of the Twelve is described as a scorpion which stands upright and composed of putrefying water, gigantic in size. With this demon comes the “unnameable” one, Abaddon, his image is black, huge and covered in whirling wheels and blades, within his hand a wheel which has a multitude of cat-like demons upon it. Behind Abaddon is Maamah or Naamah, a crouching demon like woman, who is of Az – Jeh the Mother of Harlots, she has an animal’s body and eats the earth while crawling.
ellauri160.html on line 634: Within the center is the Adversary form of Samael – Asmodeus. The Cabalists compose Samael as being the Devil of the Tarot, and Asmodeus as a bestial man in a crouching position. The “Rosh Satanim” or “Head of Devils” whose elixir is “Sain ha-mawet”, the poison begetting life in both darkness and light. The “Angel of Death” who is Samael is indeed Ahriman or Satan, the Adversary along with his Bride, Lilith or Az. Asmodeus is a Son of Samael/Ahriman whose consort is a younger daughter of Lilith. Aeshma/Asmodeus is a powerful spirit who manifests in matter through the individual whose path is of the fallen ones.
ellauri160.html on line 636: In Talmudic-midrashic literature, Naamah is indistinguishable from the human Naamah, who earned her name by seducing men through her play of cymbals. She also enticed the angel Shamdon or Shomron and bore Ashmodai, the king of devils. It was later, in Kabbalistic literature like the Zohar, that she became an inhuman spirit. Kun John oli pieni ja sen vaippa oli täynnä, se tuli ja työnsi sen nukkuvien naamaan sanoen "istuu naamalle." Voi saatana. Aika epäinhimillistä.
ellauri160.html on line 644: 2In the rabbinic literature of Yalḳuṭ Ḥadash, on the eves of Wednesday and Saturday, she is "the dancing roof-demon" who haunts the air with her chariot and her train of 18 messengers/angels of spiritual destruction. She dances while her mother, or possibly grandmother, Lilith howls. She is also "the mistress of the sorceresses" who communicated magic secrets to Amemar, a Jewish sage.
ellauri160.html on line 646: In Zoharistic Kabbalah, she is a queen of the demons and an angel of sacred prostitution, who mates with archangel Samael along with Lilith and Naamah, sometimes adding Eisheth as a fourth mate.
ellauri160.html on line 650: In a Kabbalistic treatise by Nathan Spira (died in 1662), it is explained that Mahlat was daughter to Ishmael and his wife, who was herself daughter of Egyptian sorcerer Kasdiel. Mother and daughter were exiled to the desert, where the demon Igrathiel mated with Mahlat and engendered Agrat or Igrat. Mahlat later became Esau's wife.
ellauri160.html on line 652: About 1000 years after the era of Solomon and David, another widely known intervention occurred known as "The spiritual intervention of Hanina ben Dosa and Rabbi Abaye" which ended up curbing her malevolent powers over humans.
ellauri160.html on line 655: “What, actually, is magic? It is man’s belief in his ability, by taking active measures, to control his fate and in a certain sense this circumvents God. It doesn’t contradict faith but it does help God to help me. That’s why I love it, because it’s very human, especially in an era that is scientific.
ellauri160.html on line 669: – Mun isä on arabi, ja kulttuurierot äidin kanssa olivat valtavat. Sitten se lopulta päättyi niin, että äitini ja isäni erosivat niin huonoissa väleissä, etten ole ollut oikeastaan missään tekemisissä isäni kanssa. En ole nähnyt isääni sen jälkeen, kun olin 12. Muistan, että aina lapsena mulla oli sellainen ajatus, että en ikinä halua tuollaista miestä. Sixi valizinkin Nikon sekä Stefun.
ellauri160.html on line 697: /img-s3.ilcdn.fi/554f02d33392<span style=)
abfde5dcd4b92a3f685f2de55b8bf0d8fe63dd48cb0d2d4f08e7.jpg" />
ellauri160.html on line 801: After watching the famous movie, one lingering question hit my brain: why did this film never take off in England or the States the same way it had elsewhere? Although its absurdist humor and physical comedy seem tailor-made for the Monty Python set, Dinner for One has spent much of its life as an obscure oddball among most native English speakers.
ellauri160.html on line 807: It is really sweet that Germans and others have adopted something and that this sketch is special for them. I respect that and don’t doubt for a second the genuine love and admiration some have for Dinner for One. But I am really surprised to see Monty Python compared with Dinner for One. I have to say it was painful to sit through. Painfully, painfully bad and unfunny. That’s why it has never caught on in Britain. I suppose we must have a very different sense of humour to that of Scandinavia and the German-speaking countries. We don’t consider it funny if someone falls over something. There’s nothing subtle or clever or nuanced about it (Rowan Atkinson’s absurdist physical comedy went down so well due to its complexity, think of the sketch where Mr. Bean makes the sandwich on the park bench and it gets progressively more and more absurd, he gets the fish out of water and slaps it against the bench to kill it before eating it, etc. now that is funny, and food fights in general). It’s not funny the first time the butler falls over the tiger-skin rug and it gets progressively more and more irritating each time he does it. You can spot the punchline a mile off and so the end of the sketch falls very flat. It’s nothing whatever to do with the length of the sketch or its obscurity or difficulty finding it: people still seek out all the comic greats on Youtube, like that fat man watsisname, or Charlie Chaplin who bravely made fun of your Hitler.
ellauri160.html on line 811: Dammit, nothing to do with the quality or genre of the humor, (as for stumbling, just look at Chaplin) it´s just about the fucking continentals poking insipid fun of us anglo saxons who invented this kind of humor after all, that´s what is not funny, no Sir, no indeed. Those traitor British actors should be brought to the wall and shot, if they weren´t dead already.
ellauri161.html on line 97: The denial of Christ's two natures -- which created heretical groups such as Monophysitism, Eutychianism, Monothelitism. These all confuse the two natures of Christ; i.e., absorbed one of His natures into the other.
ellauri161.html on line 99: The denial of Christ's humanity -- which gave rise to Docetism, Marcionism, Gnosticism, Apollinarianism, Monarchianism, Patripassianism, Sabellianism, Adoptionism, Dynamic Monarchianism.
ellauri161.html on line 148: Miksi pitäisi valita? Niin kuin Johannes Paavali II niin kauniisti esitti vaikkapa kiertokirjeessään Redemptor Hominis, evankeliumi on mitä suurin osoitus ihmisarvosta: Jumala rakasti ihmistä niin paljon... Luomisen ja lunastuksen opinkappaleista seuraa ihmiselämän arvostus alusta loppuun, mikä ei valitettavasti saa Nyöléniltä kovin paljon sympatiaa osakseen (s. 64, 111, 204-206). Toisin kuin Nyölénin dikotomia antaisi ymmärtää, esimerkiksi aborttikysymyksessä "arvot" johtavat selvään vastaukseen, typistetty "oppi" (s. 103:n alaviitteen "oppi/opetus"-erottelu on puhtaan nyleniläinen, ei katolisen dogmatiikan mukainen) sen sijaan hämäryyteen, epämääräiseen fiilistelyyn siitä, kuka saa elää (s. 210).
ellauri161.html on line 179: Psykoanalyyttisestä aivojumpasta voimmekin hypätä takaisin ensimmäiseen kysymyksistä, siihen kaikkein kiistellyimpään: mikä on mies, mikä nainen? Nyölen haluaa aloittaa viittaamalla Valerie Solanasin, tunnetun sekopään, teoriaan, jonka mukaan mies on viallinen, geenitasolla abortoitu nainen! Siinäpä uskottava "fakta". No, oletettavasti siis miehen elämäntehtävä on murtaa tämä biologinen vankila. Nyölénin ratkaisu ongelmaan on dandyismi, 1800-luvun Oscar Wilde-tyylinen hienostelu. Dandyismi on "miehen pelastussuunitelma", jossa tarkoitus on tehdä kaikkensa, jottei olisi mies! Mutta hän ei oikeasti edes usko geeneihin, ei edes atomeihin! Hän päätyy siis hylkäämään koko sukupuolieron, koska se on vain suuri valhe. Hän ihmettelee, miten kukaan suostuu uskomaan, että on välttämättömyys olla mies tai nainen! Sukupuoliero on siis uskonto! USKONTO! Pakko myöntää, että Antin logiikka katosi tässä kohdin. Andy koittaa näyttääkin dandyltä tyhmine golfinpelaajan lippalakkeineen. Mutta se on selvästikin snobi, Vantaan Mikkolasta Maunulan rivitaloon oravana kivunnut nousukas.
ellauri161.html on line 358: Ehkäisy ja abortti: Nyölö latelee tunteella valittuja sanoja ehkäisypilleristä:
ellauri161.html on line 365: Ja vaikka Nyölénin aborttikanta on kaikkea muuta kuin tyydyttävä, tämä on jo klassinen sitaatti:
ellauri161.html on line 376: Nämä kannanotot ehkäisyyn ja aborttiin ovat yksiulotteisia ja kärjistettyjä, jopa julmia, kun tietää, että maailmassa on valtioita, jotka eivät kykene ruokkimaan 100 miljoonaista väestöään. Liika väestönkasvu aiheuttaa kurjistumista ja köyhyyttä. Viljelysmaata ei ole riittävästi. Valtiolla ei ole rahaa. Työttömyys tuo ongelmia. Terveydenhuolto ei ole kattavaa. Kiinassa on jouduttu aiheellisesti tekemään syntyvyyden säännöstelyä, mutta silti väestö on miljardi ja nyt 60-90 miljoonaa ihmistä muuttaa kaupunkeihin. Suomen kokoinen väestö on vain yksi Pekingin kaupunginosa. Jos useimmilla olisi mahdollisuus ehkäisyyn ja sterilointiin, niin elintaso voisi nousta monissa köyhissä maissa. Siten myös seksitaudit ja niiden myötä sairastuvuus ja kuolleisuus vähenisivät.
ellauri161.html on line 466: Kate Dibiasky (Jennifer Lawrence), an astronomy grad student, and her professor Dr. Randall Mindy (Leonardo DiCaprio) make an astounding discovery of a comet orbiting within the solar system. The problem - it's on a direct collision course with Earth. The other problem? No one really seems to care. Turns out warning mankind about a planet-killer the size of Mount Everest is an inconvenient fact to navigate. With the help of Dr. Oglethorpe (Rob Morgan), Kate and Randall embark on a media tour that takes them from the office of an indifferent President Orlean (Meryl Streep) and her sycophantic son and Chief of Staff, Jason (Jonah Hill), to the airwaves of The Daily Rip, an upbeat morning show hosted by Brie (Cate Blanchett) and Jack (Tyler Perry). With only six months until the comet makes impact, managing the 24-hour news cycle and gaining the attention of the social media obsessed public before it's too late proves shockingly comical - what will it take to get the world to just look up?. — Based on truly possible events.
ellauri161.html on line 487: I understand why some people hate this film. It feels real in its entirety, it shows you how stupid and insignificant we are and it is extremely apropos today. Also, it was marketed as a comedy, when in fact is a dramatic film that is humorous only in its accurate portrayal of humanity. Then again some people try to "tell you" what it is about and, while it is certainly metaphoric, it isn't about anything more specific than ourselves. It is a mirror. Some people don't like what they see in it.
ellauri161.html on line 489: I found it an almost perfect film, with some deliciously carefully crafted moments and great acting. At first I thought the comedic side was actually too much and wished that someone like Steven Soderbergh made the movie instead, but as I was watching it I started to appreciate how methodical the approach was and now I believe Adam McKay was the right man for the job. I enjoyed the overall plot, I liked the characters and how things were presented, but I loved the little things like, for example, the only scene where Europe is mentioned, as a short scene of a news item when they say they are going to convene and find their own solution, resulting in absolutely nothing. I am European and sad to say it struck home. Or the meal scene at the end, which is both emotional, focusing (= religious) and reminding us how even that option can be taken away by something as small as a virus.
ellauri161.html on line 491: Annoyingly, in these days movies from the U. S. are becoming more and more of "a color". They are not telling a story, but are taking a side. They are either democrat or republican, conservative or liberal, blue or red, flyover or coast. Don't Look Up is not a big offender, but the language and presentation was clearly on the "coast" side. Thus, it will be probably appreciated by people who already saw the world this way and ignored or at best maligned by the people on the other side. And it's a pity, because this film is meant to bring us together as a civilization and not keep us divided. I feel like it could have done a better job in that direction.
ellauri161.html on line 494: Now, one friend said that "Don't Look Up" was a masterpiece. Well, I wouldn't go as far as to calling it a masterpiece. Sure, "Don't Look Up" was a watchable movie, and writers Adam McKay and David Sirota definitely had some good jabs at the crazy world we live in today, with the likes of a crazy president, everything being on social media, people being concerned about riches even when facing extinction and such. I found the movie to be watchable and enjoyable, sure, but it wasn't a masterpiece, nor will it become a classic movie for me.
ellauri161.html on line 496: The comedy used in "Don't Look Up", as written by Adam McKay and David Sirota wasn't really something that had me laughing. Sure, I could see the jabs at society and the ridiculing of certain aspects of the society and world we live in today, but it didn't make me laugh.
ellauri161.html on line 504: Overall, Don't Look Up is devoid of the fun, finesse & ferocity that goes into making a biting & stinging satire. Just like his previous ventures, McKay remains clueless about the necessity of restraint when dealing with topics such as this and gets carried away too often.
ellauri161.html on line 520: Initially the "comet" stood for climate change in the original script. But now liberals were beholden to a far more scary narrative way better than the idea of climate change that might pose a threat only in an unforeseeable future--and that is of course infectious disease medicine. They realized without "the science" they had no chance against the right. So now the comet came to represent the "virus."
ellauri161.html on line 522: How ironic that the giant killer comet would now be reduced to millions of sub-microscopic particles. But the analogy is lame: the decimation of earth by a comet crashing into earth is quantifiable-the conclusion that viruses can cause widespread death is purely speculative based on computer simulations. Where of course is all the widespread death? Unless of course you believe in unsubstantiated propagandistic reports promulgated by fear-mongering mainstream media and social media platforms.
ellauri161.html on line 526: But in the only interesting plot twist in the film, tech billionaire Isherwood, concludes that his "non-peer-reviewed science" (as Dr. Mindy puts it) will be able to break the comet up in pieces and his company will mine the valuable metals from the comet fragments once they crash into the ocean.
ellauri161.html on line 527: So the original mission is aborted and President Orlean (beholden to tech as they have bankrolled her) greenlights Isherwood's plan.
ellauri161.html on line 536: Make the film unwatchable! That's it! Another disappointed film!
ellauri161.html on line 540: Entonces, hay suficientes razones para el ridículo, más que suficientes. De hecho, una de las deficiencias de Don't Look Up es que no se ha seleccionado ningún grupo que esté específicamente dirigido. Los dos personajes principales están en una racha perdedora con su trabajo científico porque el mundo entero parece estar formado solo por egoístas e idiotas. Quizás el director y el guionista incorporan una gran cantidad de personajes que no serían necesarios. (Vittu mikä ääliö! "ningun grupo johon satiiri olisi "especificamenti dirigido" ei ole "seleccionado". Helvetti, se just on se pointti! Kaikki on tässä pankrotissa mukana! Satira para tontos, nimenomaan! Exactamente la pelicula que nuestra sociedad se merece.)
ellauri161.html on line 542: Sí, Lawrence y Leonardo DiCaprio vendrían a cumplir esa función, pero también acaban perdiéndose en esa sobreacumulación de ideas de la que hace gala 'No mires arriba'. (Vittu tää oli just parasta filmissä. Ei tässä ole kyse siitä eikä tästä sankarista, vaan 7G sontimattomasta tutilaasta, säälittävistä häviäjäistä, söpöistä elukoista puhumattakaan.
ellauri161.html on line 544: La película parece como si alguien hubiera tomado la directriz de una sátira para tontos y la hubiera trabajado. Con Don't Look Up estamos obteniendo exactamente la película que nuestra sociedad se merece.
ellauri161.html on line 560: Haha, yeah, he is—and amen to that. This is the truest, most on-point movie I saw in 2021. McKay gets sinister in Don’t Look Up, and I, for one, am glad somebody is being appropriately nasty in pointing out how absolutely moronic humans have become in the new millennium. Sorry, folks: We are fucking up big time; McKay knows it; and he’s pulling no punches.
ellauri161.html on line 572: Pressed together, however, the mix just doesn’t work. Too many characters, such as Jonah Hill’s presidential aide, know they’re in a comedy and play for laughs accordingly. There’s way too much going on in Don’t Look Up, so the story focus is constantly diffused as we jump from one narrative thread to another. Consequently the soiree packs very little punch; as a satire on corporate greed, media ethics and celebrity culture it’s pretty limp. All bite but no teeth, you could say. (Fuck yourself droopy-lip, this is a tableau true to life, not a sketch.)
ellauri161.html on line 584: A lady critic: His approach to comedy and my ability to enjoy his work as a director began to diverge when he had a sequence about bailouts and crony capitalism tacked on to another otherwise funny film. That was tasteless. The problem was McKay seemed to find entertainment and real-world issues to be fundamentally separate, deploying one in hopes of getting eyes on the other. While all we droopy lips know that they are part of one and the same entertainment scene!
ellauri161.html on line 587: He seems to believe that people need laughs and famous faces to be lured into thinking about more pressing matters, and he hates them for it. While actually people need laughs just on order not to think about them!
ellauri161.html on line 588: And yet it’s hard to think about who, exactly, is going to be moved to make changes to how they live their lives by Don’t Look Up, a climate-change allegory that acquired accidental COVID-19 relevance, but that doesn’t really end up being about much at all, beyond that humanity sucks. And film critics suck about most of all.
ellauri161.html on line 590: Don’t Look Up wants to paint our inaction with regard to climate change as the result of denialism and being distracted by silly things like, say, a movie streaming on Netflix. But climate change isn’t a comet headed our way in less than a year — a lousy, faulty metaphor for where we’re at right now. Except that IT IS! It's probably too late already. Now get a big mouth fuck goddam Allison Willmore,
ellauri161.html on line 597: Speaking of “climate,” that’s the main target here – how people are too stupid to come together even when their survival depends on it. Or maybe it’s the pandemic McKay is allegorizing. Probably both. Meanwhile, the writer/director’s left-of-center politics are on full display. Although Don’t Look Up occasionally ridicules the left, it represents a full-on fusillade against the right. Now that is NOT funny.
ellauri161.html on line 603: When it comes to apocalyptic asteroid/comet collision movies, Armageddon and Deep Impact were more entertaining while being no less absurd.
ellauri161.html on line 610: In the line of the film's fire are power-crazed politicians, corporate czars and co-opted scientists peddling their convenient delusions to a crowd lulled and manipulated through news cycles aimed at achieving collective complacency and complicity. This is just too many for laughs, about 100% of the fucking Americans.
ellauri161.html on line 614: and overly alarmist but nothing that the film places on the table can be dismissed as a figment of a fevered imagination running away from the facts on the ground.
ellauri161.html on line 628: The way that Lawrence’s angry, idealistic scientist refuses to get co-opted by a system she correctly identifies as corrupt while DiCaprio’s more amicable character gets swept up in things for a while would seem to be easy material for a scriptwriter to use not just as a commentary on the way the world works, but as rich dramatic material for the ups and downs of a personal and professional relationship.
ellauri161.html on line 631: I’ve seen some people criticise Don’t Look Up for lacking subtlety. I’m not bothered by this. I don’t necessarily need or want the communications about climate change to be subtle. The issue itself certainly is not subtle. We are heading towards—and, again, already are in the midst of—unprecedented death and destruction. Our systems and rulers are not just woefully ill-equipped to deal with this or to prevent the worst of it, they are actively complicit in bringing it about. Those communities around the world that are the most vulnerable and that have had the least part to play in causing the crisis will be the ones to suffer the first and the worst. This isn’t subtle sh*t! This is horrifying, grotesque, psychologically debilitating stuff to ponder—if you even have the privilege to ponder in the first place! I don’t necessarily need subtlety here. Sometimes, to fight propaganda, you need to go loud and bold. But you still have to be effective. We are fighting an almightily powerful enemy. Competence is a necessary minimum. Regrettably, Don’t Look Up does not meet those standards. Its central metaphor doesn’t even make sense! Yes, capitalism is responding as dreadfully to climate change in real life as it does to the comet in the film—the key difference is that capitalism didn’t cause that comet to come hurtling out of the sky in the first place.
ellauri161.html on line 635: A Kike lady says it well: Granted, many will accuse Don’t Look Up of lacking the subtlety of McKay’s earlier movies, but there is something refreshingly honest about the film that undeniably lends itself to the silliness of its narrative. Furthermore, it is a film about the absurdity of the current times we live in and nobody can argue that is isn’t crazy to deny facts in favour of outlandish fabrications — or can they?
ellauri161.html on line 637: There is something genuinely endearing about a film that doesn’t seem to care one bit about coming across as silly as long as its message is heard by the millions of viewers who have so far made it into the most watched film in the world after only two days of streaming.
ellauri161.html on line 641: By the way, this is a comedy with several parts that aren’t funny, often deliberately so. It’s also a horror film about substance being smothered by fluff instead of coexisting in healthy moderation. Sometimes tonally jagged is OK. Sharp and broad. Awkward and devastating. If you can’t call out danger without sounding alarmist, how do you actually sound an alarm? (Sheesh, think of what’s changed since 2011’s “Melancholia.”) Hyvä pointti Matt! Tässä sotketaan genrejä ihan kiitettävällä tavalla, ei ihme että jenkkiturvelot on exyxissä.
ellauri161.html on line 643: That’s not a point that hasn’t been made before, and it’s not like there are new notions here about what people might do with their last moments. But there’s something deceptively big and complicated about considering the human capacity to (not) address the largest challenges to their own survival as certain systems prevent action being taken — and people’s ability to recognize that a happy ending isn’t automatic but could be possible with thought and work. There’s such tragedy in the idea of, among many other things, being stuck in a loop of distraction at the expense of progress. Perpetual escapism that prevents escape, with what we’re looking away from and how continually being updated in the stories on the subject.
ellauri161.html on line 649: Another YouTube analphabet is eponymous Alejandro Turdo. Better pass over him in silence.
ellauri161.html on line 666: More races & years later, Ricky now lives in a large mansion, then in a race chickens out and runs around in his underwear and helmet. Shamed, Ricky moves in with his mother Lucy (Jane Lynch), and brings his sons with him while taking a job as a pizza delivery man. Ricky eventually regains his courage, and his life begins to stabilize after quitting his job at the pizza parlor and getting a new driver´s license.
ellauri161.html on line 677: Look, I appreciate cynicism but this is unbearably smug and simplistic. Honestly it pulls a lot of punches too (especially at Hollywood and the media) so it really isn't all that edgy, just fairly typical condescension and rage that's entirely unearned.
ellauri161.html on line 691: This films keeps tripping over itself like a sad old drunk person, I had reasonably high hopes for this self indulgent poorly focused ruse. Definitely save your time.
ellauri161.html on line 707: Annoyingly bad. I suppose this might appeal to those who like their humor and satire delivered like a sledge hammer to the head, but if you prefer a more subtle approach, this is not for you. Added to this are the ludicrously exaggerated characters that are so bad that they are laughable, but in the wrong way. The DiCaprio character is just plain irritating. After 20 minutes of this film, I was just wishing the comet would arrive much earlier than anticipated.
ellauri161.html on line 718: If you have more less 5 braincells and laugh at thing like poop or penis you probbably like it, otherwise what a mess of a movie with terrible humor.
ellauri161.html on line 728: It wasn't funny. Too obviously a jab at the Trump admin, trying too hard, fell flat
ellauri161.html on line 775: Predictable and boring. Didn´t laugh once the entire movie. The only character I enjoyed was Dr. Oglethorpe w/wig.
ellauri161.html on line 790: Its a love or hate it movie. I dont think this is a birilliant movie, but i would recomend it. You can tell if you like it in the first 20 min of the movie. Yeah so that´s my speech about dont look up. (Way to go Sondre o!)
ellauri161.html on line 799: Orabo mente Dominum, Pyydän herraa mielelläni,
ellauri161.html on line 800: Orabo simul spiritu; Samaan aikaan hengittelen,
ellauri161.html on line 803: Ductus, aberret fluctuans, Livistä exyneenä rivistä
ellauri161.html on line 842: La charité 79 Babel 135
ellauri161.html on line 851: about_title">Yleiset termit ja lausekkeet
ellauri161.html on line 858: Sivu 217 - Cherchez d'abord le royaume de Dieu et sa justice, et le reste vous sera donné par surcroît (1).
ellauri161.html on line 864: Sivu 234 - Memor fui dierum antiquorum, meditatus sum in omnibus operibus tuis : * in factis manuum tuarum meditabar. Expandi manus meas ad te : * anima mea sicut terra sine aqua tibi.
ellauri161.html on line 887: Aivan päättömiä otteita. Jotain sekin todistanee. Ernest Hello est mentionné par Joris-Karl Huysmans dans son roman Là-bas en ces termes : « Le véritable psychologue du siècle, se disait Durtal, ce n´est pas leur Stendhal, mais bien cet étonnant Hello dont l´inexpugnable insuccès tient du prodige. »
ellauri161.html on line 903: Joseph est l'un des pères de la philosophie contre-révolutionnaire et un des critiques les plus importants des idées des Lumières. Il considère que la Révolution française représente un crime contre l'ordre naturel. Il défend le retour à une monarchie absolue. Il a influencé la pensée conservatrice et réactionnaire de manière très importante depuis le XVIIIe siècle.
ellauri161.html on line 927: Il oppose au rationalisme du XVIIIe siècle le sens commun, la foi, les lois non-écrites. Pour Joseph de Maistre, l'individu est une réalité seconde par rapport à la société et l'autorité. La société ne peut fondamentalement pas se définir comme la somme des individus qui la composent. En cela, il critique la conception de Jean-Jacques Rousseau : il est pour Joseph de Maistre impensable de constituer une société à partir d'un contrat social. Les individus ne peuvent pas fonder les sociétés, ils en sont incapables de par leur nature. Le pouvoir forme les individus, mais les individus ne forment pas le pouvoir.
ellauri161.html on line 931: Toute religion doit pour de Maistre être sociale ; or, le protestantisme n'étant pas social à ses yeux, voire anti-souverain par nature, il n'est pas une religion. La religion doit apporter des croyances communes, et apporter la cohésion de l'organisme politique. Elle doit protéger le pouvoir autant que le pouvoir doit la protéger. Il n'est donc pas question de séparer l'Église de l'État, bien au contraire. C'est pourquoi Joseph de Maistre prônera un régime de type théocratique, dans lequel la religion tient un rôle fortement structurant, devant apprendre aux sujets le respect aveugle pour l'autorité et « l'abnégation de tout raisonnement individuel."
ellauri161.html on line 933: Si Jean-Jacques Rousseau s'accordait également à dire que la religion était nécessaire au corps politique, il rejetait en revanche le christianisme comme étant ennemi de la république. Chez Joseph de Maistre, à l'inverse, la religion chrétienne est la plus adaptée, car elle soutient parfaitement la monarchie et se base sur la tradition, sans laquelle il est impossible que soit fondée une religion. Or, la monarchie est elle-même le régime politique le plus adapté : comme il l'affirme dans ses Considérations sur la France, la monarchie est un équilibre qui s'est constitué au fil de l'histoire. C'est un régime tempéré mais fort, et qui ne tend pas, selon lui, vers la violence, à l'inverse de la république qu'il voit comme un régime déséquilibré et instable. De plus, la monarchie est le régime qui respecte le plus ce qu'il considère comme un fait naturel : à savoir l'inégalité entre les hommes, que la monarchie intègre dans son organisation, et qui est relativisée grâce à l'égalité de tous dans leur assujettissement au roi. Pour Joseph de Maistre, la république y substitue une égalité utopique, qui ne prend pas en compte la véritable nature de l'Homme. Car ce dernier doit vivre en société, et toute société doit être structurée autour d'une hiérarchie, ce qui justifie donc l'existence d'ordres dans la société.
ellauri161.html on line 936: Joseph de Maistre eut également une postérité à la fois plus spirituelle et plus littéraire, via plusieurs auteurs qu'il influença considérablement : Honoré de Balzac, mais surtout Charles Baudelaire (par exemple dans ses poèmes Correspondances ou Réversibilité), Antoine Blanc de Saint-Bonnet, Jules Barbey d'Aurevilly et Ernest Hello, lesquels ont marqué ensuite toute la littérature catholique du XXe siècle - de Léon Bloy, Bernanos et Paul Claudel jusqu'à Marc-Edouard Nabe. Sans oublier Léon Tolstoï, notamment dans La Guerre et la Paix. Wauzi wauz, tässäpä jäbässä on paxulti pahaa vettä salaliittoteoristien myllyyn!
ellauri161.html on line 982: Ses études au lycée de Périgueux sont médiocres : retiré de l´établissement en classe de quatrième, il continue sa formation sous la direction de son père, qui l´oriente vers l´architecture. Bloy commence à rédiger un journal intime, s´essaie à la littérature en composant une tragédie, Lucrèce, et s´éloigne de la religion. En 1864, son père lui trouve un emploi à Paris, il entre comme commis au bureau de l´architecte principal de la Compagnie ferroviaire d´Orléans. Médiocre employé, Bloy rêve de devenir peintre et s´inscrit à l´École des beaux-arts. Il écrit ses premiers articles, sans toutefois parvenir à les faire publier, et fréquente les milieux du socialisme révolutionnaire et de l´anticléricalisme.
ellauri161.html on line 984: Siis varsin keskinkertainen kaveri. Sitten se tapaa ton Barbapapan, joka käännyttää sen takaisin äitikirkkoveneeseen. En décembre 1868, il fait la connaissance de Jules Barbey d´Aurevilly, qui habite en face de chez lui, rue Rousselet (Léon Bloy habite au numéro 24h). C´est l´occasion pour lui d´une profonde conversion intellectuelle, qui le ramène à la religion catholique, et le rapproche des courants traditionalistes. C´est Barbey qui le familiarise avec la pensée du philosophe Antoine Blanc de Saint-Bonnet, « une des majestés intellectuelles de ce siècle », dira Bloy plus tard. Par la suite, Ernest Hello eut également une très forte influence sur lui ; il semble même que ce soit lui qui l´ait incité à écrire.
ellauri161.html on line 1085: Ruysbroeck (Or Rusbroek), Jean De, the most noted of mystics in the Netherlands, was born in A.D. 1293 at Ruysbroeck no less, near Brussels, and was educated in the latter city under the direction of an Augustinian prebendary who was his relative. His fondness for solitude and day dreams prevented him from making solid progress, however. His Latin was imperfect, though it is clear that he became acquainted with the earlier mystical writings. He probably did not read the writings of Neo-Platonists, but was certainly not unacquainted with those of the Areopagite.
ellauri161.html on line 1092: His (Mainion) works suggest the thought that the writings of master Eckart (died 1328), with whom Ruysbroeck was contemporary for thirty-five years, exercised influence over our author´s mind. Melkein maisteri Eckartille kävi köpelösti loppupeleissä. Ruisbroeck became vicar of the Church of St. Gudula at Brussels, where he lived in strict asceticism, enjoying the society of persons who had devoted themselves to a contemplative life, composing books and exercising benevolence. Jahas uusi päivä, uusi suopeus. He contended against the sins of the day, and labored to promote reforms. It is said that Tauler once visited him, attracted by the fame of his sanctity.
ellauri161.html on line 1095: abelio.com/users/AVT_Jean-Tauler_377.jpg" />
ellauri161.html on line 1100: The chief of his mystical writings are, The Ornament of Spiritual Marriage (Lat. by Gerh. Groot, Ornatus Spiritualis Desponsionis, MS. at Strasburg; by another translator, and published by Faber Stapulensis [Paris, 1512], De Ornatu Spirit. Nuptiarum, etc.; also in French, Toulouse, 1619; and in Flemish, ´J Cieraet der gheestclyeke Bruyloft, Brussels, 1624, Hengelliset häät): — Speculum AEternae Salutis: — De Calculo, an interpretation of the calculus candidus, Re 2:17: — Samuel, sive de Alta Contemplatione. The other works of Ruysbroeck contain but little more than repetitions of the thoughts expressed in those here mentioned. (Esim. 7 hengellisen rakkauden askelmasta.) He wrote in his native language, and rendered to that dialect the same service which accrued to the High German from its use by the mystics of the section where it prevailed. He is still regarded in Holland as "the best prose writer of the Netherlands in the Middle Ages." His style is characterized by great precision of statement, which becomes impaired, however, whenever his imagination soars, as it often does, to transcendental regions too sublimated for language to describe. His works were accessible until lately only in Latin editions (by Surius, Cologne, 1549, 1552, 1609 [the best], 1692, fol.), or in manuscripts scattered through different libraries in Belgium and Holland. Four of the more important works were published in their original tongue, with prefaces by Ullmann (Hanover, 1848). No complete edition has as yet been undertaken (see Moll, )e Boekerij van het S. Barbara-Klooster te Delft [Amst. 1857, 4to], p. 41).
ellauri161.html on line 1102: Ruysbroeck´s mysticism begins with God, descends to man, and returns to God again, in the aim to make man one with God. God is a simple unity, the essence above all being, the immovable, and yet the moving, cause of all existences. The Son is the wisdom, the uncreated image of the Father; the Holy Spirit the love which proceeds from both the Father and the Son, and unites them to each other. Creatures preexisted in God, in thought; and, as being in God, were God to that extent. Fallen man can only be restored through grace, which elevates him above the conditions of nature. Three stages are to be distinguished: the active, or operative; the subjective, or emotional; and the contemplative life. The first proceeds to conquer sin, and draw near to God through good works; the second consists in introspection, to which ascetic practices may be an aid, and which becomes indifferent to all that is not God. The soul is embraced and penetrated by the Spirit of God, and revels in visions and ecstasies. Higher still is the contemplative state (vita vitalis), which is an immediate knowing and possessing of God, leaving no remains of individuality in the consciousness, and concentrating every energy on the contemplation of the eternal and absolute Being. This life is still the gift of grace, and has its essence in the unifying of the soul with God, so that he alone shall work. The soul is led on from glory to glory, until it becomes conscious of its essential unity in God.
ellauri161.html on line 1131: A young priest arrives at the small village of Ambricourt, his first parish assignment. He arrives alone by bicycle and is met by no one and unpacks his meager belongings. A couple at the chateau eye him suspiciously and walk away. He begins a diary, which he narrates throughout the film. This is very, very old-fashioned, would not do in Netflix anymore. Because he often feels nauseous and dizzy, he chooses a strict diet free of meat and vegetables. Instead, he has wine and wine-soaked bread with sugar. No wonder he dies in the end (oops, spoiler, sorry).
ellauri161.html on line 1133: A man from his parish demands a full service funeral for his wife and says he will not pay for it. He confers with the priest of Torcy. The girls of the catechism class laugh at him in a prank, whereby only one of them pretends to know the Scriptural basis of the Eucharist so that the rest of them can laugh at their private conversation. His colleagues criticize his diet of bread and wine, and his ascetic lifestyle. "Concerned" about Chantal, the daughter of the Countess, the priest visits the Countess at the family chateau, and appears to help her resume communion with God after a period of doubt. The Countess dies during the following night, and her daughter spreads false rumors that the priest´s harsh words had tormented her to death. Refusing confession, Chantal had previously spoken to the priest about her hatred of her parents.
ellauri161.html on line 1135: The older priest from Torcy talks to his younger colleague about his poor diet and lack of prayer, but the younger man seems unable to make changes. After his health worsens, the young priest goes to the city of Lille to visit a doctor, who diagnoses him with stomach cancer. The priest goes for refuge to a former colleague, who has lapsed and now works as an apothecary, while living with a woman outside wedlock. The priest dies in the house of his colleague after being absolved by him. His dying words are "What does it matter? All is Grace".
ellauri162.html on line 132: Mouchette est l´œuvre d´un homme qui avait cinquante ans lorsqu´il conçut ce personnage, découvrant les mouvements les plus profonds et les plus inexprimables d´une féminité qui s´éveille et s´affirme. Bernanos signe ici un portrait intemporel et poétique de gamine « désespérée ». Kuulostaa aika pedofiililtä.
ellauri162.html on line 140: After France´s Liberation, De Gaulle invited Bernanos to return to his homeland, offering him a post in the government. Bernanos did return but, disappointed to perceive no signs of spiritual renewal, he declined to play an active role in French political life. Plusieurs fois blessé, il mène une vie matérielle difficile et instable en s´essayant à la littérature.
ellauri162.html on line 144: Ayant épousé en 1917 Jeanne Talbert d´Arc (1893-1960), lointaine descendante d´un frère de Jeanne d´Arc, il mène à l´époque une vie matérielle difficile et instable (il est employé par une compagnie d´assurances), dans laquelle il entraîne ses six enfants et son épouse à la santé fragile.
ellauri162.html on line 147: André Gide place Bernanos dans la lignée de Barbey d´Aurevilly, mais « en diablement mieux ! », ajoutera Malraux. Samoja patapäitä koko porukka.
ellauri162.html on line 149: L´évolution de son antisémitisme est toujours débattue. Bernanos rend hommage à Édouard Drumont, avec lequel il partage sa détestation de la bourgeoisie, mais aussi l´association des juifs à la finance, aux banques, au pouvoir de l’argent au détriment du peuple, un thème qui fait florès dans la France de cette époque et qui suscite des propos antisémites de l´écrivain. Bernanos, qui a fait la guerre de 1914-1918, fustige aussi un patriotisme perverti qui humilie l´ennemi allemand dans la défaite au lieu de le respecter, trahissant ainsi l´honneur de ceux qui ont combattu et hypothéquant l´avenir. Täähän kuulostaa suorastaan Ezra Poundilta. «Les juifs traînent nonchalamment sur les colonnes de chiffres et les cotes un regard de biche en amour » ou « ces bonshommes étranges qui parlent avec leurs mains comme des singes ». J’aimerais mieux être fouetté par le rabbin d’Alger que faire souffrir une femme ou un enfant juif ». Juutalaiset kiistelevat vieläkin oliko Ykä hyvis vaiko pahis.
ellauri162.html on line 153: En 1934, Bernanos s´installe aux Baléares, en partie pour des raisons financières. Il y écrit le Journal d´un curé de campagne. Il est possible qu´il soit inspirée par un jeune prêtre (l´abbé Camier), mort de tuberculose à vingt-huit ans, que Bernanos a côtoyé dans son enfance.
ellauri162.html on line 154: Ce roman est l´un des plus célèbres de son auteur, probablement parce qu´il s´y révèle lui-même, tel un accompagnateur témoignant d´une présence extrêmement attentive et parfois fraternelle.
ellauri162.html on line 176: Mikäs on tää epoux ja epouse parabole? Se on nähtävästi Hooseaa, jotain pikkuprofettaa:
ellauri162.html on line 178: One of the early writing prophets, Hosea used his own marital experience as a symbolic representation of God and Israel: God the husband, Israel the wife. Hosea´s wife left him to go with other men; Israel left the Lord to go with other gods. Hosea searched for his wife, found her and brought her back; God would not abandon Israel and brought them back even though they had forsaken him.
ellauri162.html on line 179: It´s what the book of Hosea is all about. The wife´s name is Gomer.
ellauri162.html on line 230: Pas si Mauvais habitait dans Kuusilaakso (la Vallée des Sapins), à une heure d´Helsinki. Reino (député européen) et Erno (écrivain) etaient ses frères.
ellauri162.html on line 231: En 2008 et 2009, l´écrivain a fait la une des tabloïds finlandais pour son comportement incohérent, y compris sa conduite automobile imprudente. En octobre 2009, Artaux est victime d´un accident vasculaire cérébral. Il a décède 15 octobre 2018 dans une maison de repos à Espoo
ellauri162.html on line 265: Marcel Aymé, né le 29 mars 1902 à Joigny et mort le 14 octobre 1967 chez lui, rue Norvins dans le 18e arrondissement de Paris, est un écrivain, dramaturge, nouvelliste, scénariste et essayiste français. Écrivain prolifique, il a laissé deux essais, dix-sept romans, plusieurs dizaines de nouvelles, une dizaine de pièces de théâtre, plus de cent soixante articles et des contes. Avec ces écrits il fournit une « étude sociale », avec un vocabulaire précis pour chaque type humain. Son langage mêle les différents registres : argot, patois régional franc-comtois, soutenu et anglais phonétiquement francisé. Très attaqué par la critique, y compris pour ses textes les plus inoffensifs comme Les Contes du chat perché4, il doit l'essentiel de son succès au public. Il a également écrit de nombreux scénarios et traduit des auteurs américains egalement simpletons: Arthur Miller (Les Sorcières de Salem), Tennessee Williams (La Nuit de l'iguane).
ellauri162.html on line 267: En 1949, le ministère de l'Éducation nationale fit savoir à Marcel Aymé qu'il allait être inscrit sur la liste de la prochaine promotion de la Légion d'honneur. Il se souvint alors du « blâme sans affichage » auquel il avait été condamné en 1946 pour avoir vendu sous l'occupation un scénario à la Continental film et refusa. En outre, l'année suivante, il déclina la proposition faite publiquement par François Mauriac de présenter sa candidature à l'Académie française : « Combien d'écrivains auront refusé presque simultanément l'Académie française et la Légion d'honneur ? s'est interrogée Gabrielle Rollin dans le magazine Lire.
ellauri162.html on line 271: Le fait d'avoir été "libertaire total" dont se réclame Tardy ? Ce ne fut sans doute pas le cas de l'honorable politicien gaulliste Philippe Seguin, et moins encore de Brigitte Bardot.
ellauri162.html on line 281: Si c'était à refaire, je les mettrais en garde contre l'extrême légèreté avec laquelle ils se jettent à la tête d'un mauvais Français comme moi et pendant que j'y serais, une bonne fois, pour n'avoir plus à y revenir, pour ne plus me trouver dans le cas d'avoir à refuser d'aussi désirables faveurs, ce qui me cause nécessairement une grande peine, je les prierais qu'il voulussent bien, leur Légion d'honneur, se la carrer dans le train, comme aussi leurs plaisirs élyséens
ellauri162.html on line 445: Kosmologeilla on nippu vaihtoehtoisia lopun ajan skenaarioita. Yhden mukaan loppurytinässä säteily muuttuu niin voimakkaaxi että tähdet syttyvät palamaan. Avaruus täyttyy tulisella plasmalla. Toisen mukaan maailmankaikkeus laajenee hamaan maailman tappiin, ja kaiken aikaa laajeneminen vaan kiihtyy. Lopputila on lämpökuolema, missä lämpö on ihan nollassa. Se on todennäköisintä, mutta stop, on vielä muita: Esim. voi käydä niin että koko kudelma lähtee luistille, tulee loppurepeämä. Aikaa siihen on 200Gv. Hurjin on tyhjiökuplan hajoaminen, missä absoluuttinen tyhjiö etenee valon nopeudella. Voimat häviävät, ja koko kaikkeus pyyhkiytyy pois hetkessä. Armokuolema, eikä surevia jää.
ellauri162.html on line 493: Tertullianus suositti yxinkertaisia asuja sekä kasvisruokia. Samaan aikaan toisaalla Heliogabalus esiintyi drag queeninä, homosteli sikana ja keekoili merkkivaatteissa. Tää oli Jorista "ihastuttavaa". Hm, Andyn mielisana taas.
ellauri162.html on line 499: - Table of Contents -
ellauri162.html on line 544: Hänen teoksensa ovat kokoelma "Ohjeita" ja "Carmenin anteeksipyyntö". Ensimmäinen koostuu kahdeksasta akrostisesta tai abekedarian esseestä, jotka on jaettu kahteen kirjaan. Tämän teoksen suunnitelma ja siinä esitellyt Raamatulliset lainaukset paljastavat St. Cyprianin "Testimonian" vaikutuksen. Ensimmäinen kirja on juutalaisia ja pakanallisia vastaan, toinen on osoitettu uskollisten eri ryhmille: katebuneille, kastetuille kristityille, katuneille, matroneille, virkailijoille, papeille ja piispoille. Osittain sen sävy on selvästi satiirinen. Kirjoittaja on selvästi uppounut etiikkaan ja suosittelee almuja ennen kaikkea.
ellauri162.html on line 572: Victorin mukaan Jumala ei halua mätkiä apinoita rangaistuksella, joka vastaisi sen rikoksia (sukupuutolla), eikä ole rangaistusta, joka ei itse asiassa ole lahja valepuvussa. Niinpä Kainin rangaistus on ilmainen lahja hänelle itselleen ja hänen vanhemmilleen (2.284: hoc quoque munus habet), samoin kuin Babelin rakentajien rangaistus (3.285-286: nec tamen hoc sacri, cum sit sua poena nocentum / muneris est tyhjiö). Victorilla on myös taipumus alikorostaa Jumalan roolia rangaistustensa toteuttamisessa sen hyväksi että keskittyy sen sijaan rangaistuksen hyötynäkökohtaan.
ellauri162.html on line 578: Pitäen tällaiset asiat mielessä ja ennakoiden tulevan impotenssi-iän, Nooa päättää olla aloittamatta mitään inhimillistä tehtävää ennen muinaisten rituaalien suorittamista ja kiitokseksi Jumalalle. Alttarit nousevat lumivalkoisesta kivestä; Koska taivaan pyhä tila, sen kaareva polku levisi kaikkialle, ympäröi itsensä ilman kiinteitä rajoja, maailma oli heidän pyhä piirinsä. Uhrimainen uhri jokaisesta seitsemästä karjasta tulee nopeasti runsaasti, jota lempeä ilma ylläpitää, mikä... tuottaa... maasta... kaadetaan itäisessä..., tai arabialaisten metsistä. Olympuksesta lähetetty liekki maistuu makeanhajuisilta kunnianosoituksilta, jotka se on syönyt hännällään, ja palaneet uhrit lähettävät kuumaa tuoksua, joka tuoksuu makealta Jumalalle. Jumala - joka on aina lempeä ja hyvä, ottaa kaiken, mitä hän saa uhrauksemme, ja iloitsee hurskaavien ihmisten seremoniallisissa riitoissa, joita hän ei tosin tarvitse, mutta joiden takia hän lunastaa meidät - puhuu näin rauhallisella tahtotilallaan:
ellauri162.html on line 627: Masaru Kiemura is an animator, character designer belonging to Ufotable since 2007.
ellauri162.html on line 629: Masaru Kiemura is Former Production Director at PT Century Textile Industry Tbk. Masaru Kiemura´s professional profile is on Relationship Science, the database of decision makers.
ellauri162.html on line 685: Selon le R.P. Charles Louis Richard, « On compte jusqu´à treize conciles généraux, dix-huit papes, cent cinquante conciles provinciaux, et plus de trois cents synodes, tant de France que des autres royaumes, qui ont ordonné aux clercs de porter l´habit long ». Le concile de Trente en 1542 réaffirme simplement l´obligation, sous peine de sanction, pour tout clerc, de porter un habit qui soit digne et distinct de celui des laïcs.
ellauri162.html on line 696: Private ownership "is not only lawful, but absolutely necessary." In addition, the right to property is essential in maintaining the structure of the family. For what can pater familias use to threaten the children with if not the legacy? A worker ought to be given the opportunity to live sparingly, save money, and invest his savings for the future.
ellauri162.html on line 698: People have become accustomed to working for their own needs. Working enables people to earn an honorable livelihood, but using employees as mere objects is wrong. Workers and the rich are dependent upon each other. The worker ought to complete the tasks that they freely agree to, never destroy an employer´s property, never use violence for their cause, never take part in riots or disorder, and not associate with those who encourage them to act unethically. (As Pope John Paul II would later emphasize in Laborem Exercens, work ought to be seen as a privileged expression of human activity. Work, including cultural production, is an example of human creation in the image of the creator.)
ellauri162.html on line 713: Problème insoluble: rétablir le Pauvre dans son droit, sans l'établir dans la puissance. Et s'il arrivait, par impossible, qu'une dictature impitoyable, servie par une armée de fonctionnaires, d'experts, de statisticiens, s'appuyant eux mêmes sur des millions de mouchards et de gendarmes, réussissait à tenir en respect, sur tous les points du monde à la fois, les intelligences carnassières, les bêtes féroces et rusées, pour gain, race d'hommes qui vit de l'homme car sa perpétuelle convoitise de l'argent n'est sans doute que la forme hypocrite, ou peut-être inconsciente de l'horrible, de l'inavouable faim qui la dévore - le dégoût viendrait vite de l'aurea mediocritas ainsi érigée en règle universelle, et l'on verrait refleurir partout les pauvretés volontaires, ainsi qu'un nouveau printemps. Aucune société n'aura raison du Pauvre. Les uns vivent de la sottise d'autrui, de sa vanité, de ses vices. Le Pauvre, lui, vit de la charité. Quel mot sublime!
ellauri162.html on line 735: Der aus einem protestantischen Pfarrhaus in Meuselwitz stammende Friedrich Karl Forberg war Schüler Ernst Platners in Leipzig, später Karl Leonhard Reinholds in Jena. Von April bis September 1791 reiste er mit Franz Paul von Herbert nach Klagenfurt und schickte einige Briefe an Reinhold, von den jungen Damen in Klagenfurt, die sich Cuntausgaben wie Gebetbücher schwarz einbinden ließen, um sie während der Sonntagsmesse zu lesen, und von den Priesterseminaristen, die an diesen Vorgängen teilnahmen.
ellauri162.html on line 739: 1820 wurde er auch Aufseher der herzoglichen Kupferstichsammlung und des Münzkabinetts, die er jeweils neu katalogisierte. (Herttua: tulisitko kazelemaan ezauxiani Karlchen?) 1824 edierte er den Hermaphroditus des Antonio Beccadelli (Panormita), ein Werk der erotischen Literatur der Renaissance, und fügte zum Verständnis eine Schrift „De Figuris Veneris“ an. Dieses in Latein verfasste Handbuch der klassischen Erotologie versammelt und klassifiziert antike, aber auch frühneuzeitliche Stellungen, die in ihrer Gesamtheit die Vielfalt sexuellen Verhaltens realistisch beschreiben. Als solches ist es ein Standardwerk der Sexualwissenschaft.
ellauri162.html on line 741: 1827 wechselte Forberg nach Hildburghausen und wurde außerordentlicher Beisitzer der Fotzenpolizeiabteilung der herzoglichen Landesregierung. 1829 wurde er mit voller Besoldung in den Ruhestand versetzt. 1840 erschien sein „Lebenslauf eines Verschwollenen“. 1848 starb Forberg nach sechswöchiger Krankheit im Alter von 77 Jahren als Herzoglich Sachsen-Meiningischer Geheimer Kanzleirat in Hildburghausen.
ellauri162.html on line 768: Number 4 Freudin Square, Iraq war veteran is Black. In his rap songs, he boasts about desecrating Brigham Young’s grave and urinating in a synagogue. Be there or be Square!
ellauri162.html on line 771: He runs one of the most popular atheist blogs on the Internet, called Pharyngula (a stage of the embryonic development of vertebrates). Nielunen. The website is notable for its over-the-top vituperation. Myers also has a flair for attention-getting stunts, like piercing a consecrated host with a rusty nail. In 2009, Myers was named “Humanist of the Year” by the American Humanist Association.
ellauri162.html on line 784: Aseity (from Latin ā "from" and sē "self", plus -ity) is the property by which a being exists of and from itself. It refers to the Christian belief that God does not depend on any cause other than himself for his existence, realization, or end, and has within himself his own reason of existence. This represents God as absolutely independent and self-existent by nature. Bernanosin ateistipappi ei välittänyt aseptiikasta, sepsis tuli.
ellauri162.html on line 815: The concept of a highly conserved ontogeny dates back to 1828 and the work by Karl von Baer. Baer´s work was cited by Charles Darwin and used in support of his Theory of Evolution. The concept was made famous though by Ernst Haeckel in 1874 with the publication of his drawings of the conserved stage. Haeckel was mainly pushing the concept of recapitulation in which he hypothesized that ontological development repeated the evolutionary steps of the organism. Recapitulation has since been discredited and is not accepted by any modern biologist. Haeckel has been accused of falsifying his embryonic drawings, most notably by Jonathan Wells in his book Icons of Evolution. Some biology text books used Haeckel´s drawings for many years after it was known they were faked. However, most modern biology textbooks only use them now for historical reference and actual photos of embryos are used to discuss the pharyngula stage.
ellauri162.html on line 817: Darwin proposed that embryos resembled each other since they shared a common ancestor, which presumably had a similar embryo, but that development did not necessarily recapitulate phylogeny: he saw no reason to suppose that an embryo at any stage resembled an adult of any ancestor. Darwin supposed further that embryos were subject to less intense selection pressure than adults, and had therefore changed less.
ellauri162.html on line 825: A somewhat similar report was made concerning the audience of Richard Dawkins´s web community. In February of 2010, the news organization The Telegraph reported that the atheist and evolutionist Richard Dawkins was embroiled "in a bitter online battle over plans to rid his popular internet forum for atheists of foul language, insults and 'frivolous gossip'." In addition, Richard Dawkins has a reputation for being abrasive.
ellauri162.html on line 835: We can’t say we weren’t warned about Alexa! Alexa is the name given to the voice that responds to your commands on the Amazon Echo device. In a recent post, I discussed the creepiness of having someone potentially listen to every conversation in its vicinity. As I understand it (not having one) the device is only supposed to be activated if you first say “Alexa” but apparently that is not the case. A family in Portland, Oregon reports that an Amazon Alexa device recorded a private conversation about hardwood floors and randomly sent it to a contact in Seattle. Danielle, who declined to provide her last name, told KIRO-TV that the contact called her family to tell them that their privacy was being compromised. Unplug your Alexa devices right now, the reportedly unnamed individual said, you’re being hacked.
ellauri163.html on line 48: He wrote the drama Got fun nekome (God of Vengeance) in the winter of 1906 in Cologne, Germany. It is about a Jewish brothel owner who attempts to become respectable by commissioning a Torah scroll and marrying off his daughter to a yeshiva student. Set in a brothel, the play includes Jewish prostitutes and a lesbian scene. I. L. Peretz famously said of the play after reading it: "Burn it, Asch, burn it!" Instead, Asch went to Berlin to pitch it to director Max Reinhardt and actor Rudolph Schildkraut, who produced it at the Deutsches Theater. God of Vengeance opened on March 19, 1907 and ran for six months, and soon was translated and performed in a dozen European languages. It was first brought to New York by David Kessler in 1907. The audience mostly came for Kessler, and they booed the rest of the cast. The New York production sparked a major press war between local Yiddish papers, led by the Orthodox Tageplatt and even the secular Forverts. Orthodox papers referred to God of Vengeance as "filthy," "immoral," and "indecent," while radical papers described it as "moral," "artistic," and "beautiful". Some of the more provocative scenes in the production were changed, but it wasn't enough for the Orthodox papers. Even Yiddish intellectuals and the play's supporters had problems with the play's inauthentic portrayal of Jewish tradition, especially Yankl's use of the Torah, which they said Asch seemed to be using mostly for cheap effects; they also expressed concern over how it might stigmatize Jewish people who already faced much anti-Semitism. The association with Jews and sex work was a popular stereotype at the time. Other intellectuals criticized the writing itself, claiming that the second act was beautifully written but the first and third acts failed to support it.
ellauri163.html on line 50: God of Vengeance was published in English-language translation in 1918. In 1922, it was staged in New York City at the Provincetown Theatre in Greenwich Village, and moved to the Apollo Theatre on Broadway on February 19, 1923, with a cast that included the acclaimed Jewish immigrant actor Rudolph Schildkraut. Its run was cut short on March 6, when the entire cast, producer Harry Weinberger, and one of the owners of the theater were indicted for violating the state's Penal Code, and later convicted on charges of obscenity. Weinberger, who was also a prominent attorney, represented the group at the trial. The chief witness against the play was Rabbi Joseph Silberman, who declared in an interview with Forverts: "This play libels the Jewish religion. Even the greatest anti-Semite could not have written such a thing". (You just wait for Philip Roth...) After a protracted battle, the conviction was successfully appealed. In Europe, the play was popular enough to be translated into German, Russian, Polish, Hebrew, Italian, Czech, Romanian and Norwegian. Indecent, the 2015 play written by Paula Vogel, tells of those events and the impact of God of Vengeance. It opened on Broadway at the Cort Theater in April 2017, directed by Rebecca Taichman. Eli ei Asch ihan pasé vielä ole.
ellauri163.html on line 55: Viereeni tuolille olin sijoittanut filosofian historian ja joukon muita kirjoja joiden avulla voisin saada häiriintyneen henkeni järjestyxeen. Olin lainannut Breslerin kirjastosta Tolstoin moraaliset novellit ja esseet, Spinozan Etiikan, Kantin Käytännöllisen järjen kritiikin, Schopenhauerin Maailman tahtona ja ajatuksena, Nietzschen teoksen Näin puhui Zarathustra ja pasifisti Forsterin teoksen (jonka nimeä en muista, oisko ollut Maurice?), Payot'n Tahdon kasvattamisen ja useita teoksia hypnoosista, itsesuggestiosta (Coué, Charles Baudoin), ja ties mitä muuta kaikki teoksia jotka sivusivat olennaista. Peräti ostanut olin Rabbi Moshe Haim Luzzatton kirjan Oikeamielisen vaellus ja viidennen Mooseksen kirjan, joka oli mielestäni viisain teos mitä ihminen on koskaan kirjoittanut.
ellauri163.html on line 74:
ellauri163.html on line 104: Amoriitit. Vanhat vihamiehet. Hammurabi oli amoriitti. Sieltä Moosexenkin monkey business oli peräisin.
ellauri163.html on line 148: Hulluja lakeja. Ei kuohitun ja raajarikon pidä tuleman herran seurakuntaan. (Hetkinen, Jeppe taisi rikkoa tätä pykälää?) Eikä pidä myös äpäränä tuleman herran seurakuntan, eipä vielä kymmenenteen polveenkaan asti. Isi taisi olla 10. polven Barkmannin äpärä, eli sille oli tie selvä jo. Ammoniitit ja moabiitit ei nekään kelpaa. Entäs Taavetti, joka oli puolimooabiitti? Ehkä se pääsi puoleenväliin sisälle. Nää oli jotain vanhoja kaunoja. Niille ei saa edes päivää sanoa, vaa pahaa toivoa. Vitun pitkävihaisia nää koukkunokat.
ellauri163.html on line 205: Shiloh, a place of rest, a city of Ephraim, "on the north side of Bethel," from which it is distant 10 miles ( Judges 21:19 ); the modern Seilun (the Arabic for Shiloh), a "mass of shapeless rubble".
ellauri163.html on line 233: Liitonarkku pantiin siellä pystyyn 369. vuosi talmudilaisen lähteistä päätellen (babylonialainen Talmud Zevachim 118B). Tabernaakkeli lähti Silohista Eelin kuoleman jälkeen. Ainakin yxi miinuspiste hänen oleskelunsa aikana: tabernaakkeli korvataan temppelin edeltäjällä (1.Samuelin kirja 3:15) tai sijoitetaan rakennukseen.
ellauri163.html on line 267: Ram the father of Amminadab,
ellauri163.html on line 269: Amminadab the father of Nahshon,
ellauri163.html on line 273: Salmon the father of Boaz, whose mother was Rahab,
ellauri163.html on line 308: and Josiah the father of Jeconiah and his brothers at the time of the exile to Babylon.
ellauri163.html on line 310: After the exile to Babylon:
ellauri163.html on line 314: Shealtiel the father of Zerubbabel,
ellauri163.html on line 316: Zerubbabel the father of Abihud,
ellauri163.html on line 337: Paizi Jooseppihan oli pelkkä aisankannattaja, Jepen isäpuoli. Höh, Marianhan sukupuuta tässä pitäis seurata, sillä oli 50% samat geenit kuin Jee-suxella. Loput oli pyhältä hengeltä (tai Gabrielilta jos Saramagon gospeliin on luottamista). Jonka sukupuu on lyhkönen.
ellauri163.html on line 339: Thus there were fourteen generations in all from Abraham to David, fourteen from David to the exile to Babylon, and fourteen from the exile to the Messiah.
ellauri163.html on line 343: Virtual Yeshiva Discussion Forums>The Virtual Yeshiva>Ask The Rabbi>
ellauri163.html on line 368: or abad.org/library">http://www.chabad.org/library:
ellauri163.html on line 377: Then Israel was destroyed. Then there was a Babylonian exile (no Judaic kings). Then there were the Maccabees, Herodians, etc. who were not kings of Judah. . .
ellauri163.html on line 402: All of the Jewish translations (and commentaries) deal with a future time, the messianic era, during which there will be a king, a direct descendant from King David, sitting on the Davidic throne. The closing phrase of the blessing given to Judah defines the role of the expected future Jewish king, Messiah, in the world. Ultimately, his job will be to gather the nations under the banner of the One G-d of peace. If a gathering of the nations for the sake of peace is the first explicit description of the messianic era, it clearly suggests something that is natural, recognizable, and human.
ellauri163.html on line 407: 1 Ja Moses meni Moabin kedoilta ja astui Nebon vuorelle, Pisgan kukkulalle, joka on Jerihon kohdalla; ja Herra osoitti hänelle kaiken Gileadin maan Daniin asti, Ja koko Naphtalin ja Ephraimin ja Manassen maan, ja kaiken Juudan maan viimeiseen mereen asti, Ja etelämaan, ja aukian kedon Palmukaupungin Jerihon tykönä, hamaan Zoariin asti.
ellauri163.html on line 410: 5 Mos 32:49. Mene tälle Abarimin vuorelle, Nebon vuorelle, joka on Moabin maalla Jerihon kohdalla, ja katsele Kanaanin maata*, jonka minä Israelin lapsille omaksi annan.
ellauri163.html on line 421: Und der HERR sprach zu ihm: Dies ist das Land, das ich Abraham, Isaak und Jakob geschworen habe, und gesagt: Ich will es deinem Samen geben. Du hast es mit deinen Augen gesehen, aber du sollst nicht hinübergehen.
ellauri163.html on line 426: 5 Ja Moses Herran palvelia kuoli siellä Moabin maalla, Herran sanan jälkeen.
ellauri163.html on line 428: Also starb Mose, der Knecht des HERRN, daselbst im Lande der Moabiter nach dem Wort des HERRN.
ellauri163.html on line 432: Ja hän hautasi hänen laaksoon, Moabin maalla, Peorin huoneen kohdalla. Ja ei ole yksikään saanut tietää hänen hautaansa tähän päivään asti.
ellauri163.html on line 434: 6 Und er begrub ihn im Tal, im Lande der Moabiter, gegen dem Hause Peor. Und hat niemand sein Grab erfahren bis auf diesen heutigen Tag.
ellauri163.html on line 476: When I first searched for Rozabal two years ago, the taxi circled around a minor Muslim tomb in a city of many mosques and mausoleums, the driver asking directions several times before we found it. The shrine, on a street corner, is a modest stone building with a traditional Kashmiri multi-tiered sloping roof.
ellauri163.html on line 516: 8 Ja Israelin lapset itkivät Mosesta Moabin kedoilla kolmekymmentä päivää; ja itku- ja valituspäivät Moseksesta täytettiin.
ellauri163.html on line 518: 8 Und die Kinder Israel beweineten Mose im Gefilde der Moabiter dreißig Tage. Und wurden vollendet die Tage des Weinens und Klagens über Mose.
ellauri163.html on line 549: Schopenhauer toteaa myös, että luonteenominaisuudet ovat synnynnäisiä ja immuuneja rabiexelle. Emme muuta motiivien lajia, johon esimerkiksi egoistin tahto on saatavilla. Sinä voit koulutuksen mukaan pettää egoistia tai parempi vielä korjata hänen ideoitaan, saada hänet ymmärtämään, että on olemassa tapa saavuttaa hyvinvointi, se vaatii työtä ja rehellisyyttä eikä kevytmielistä sooloilua. Mutta kun on kyse sielun herkistämiseksi muiden kärsimyksille, luovuta: tämä on varmasti yhtä paljon mahdotonta kuin lyijyn vaihtaminen kultaan. Voimme saada egoistin näkemään, että luovuttamalla pieni etu, voidaan saavuttaa paljon suurempi; vakuuttaa pahan siitä, että aiheuttaessaan kärsimystä muille hän aiheuttaa itselleen vielä elävämmän. Keppi siis ja porkkana.
ellauri163.html on line 587: Tahto on aivokuoren säätelemä matelijan pyrkimys. Ajatus siitä, että kuolema on välttämätön, on edelleen abstrakti useimmissa ihmisissä. Ja tämä ajatus, loppujen lopuksi niin lohduttava ja niin levollinen, niin sopiva heikentämään meitä kunnianhimoisia tunteita, ylpeyttä ja egoismia ja kuivaamaan kärsimyksiemme lähteen, ei vaikuta toimintaamme.
ellauri163.html on line 607: Sen sijaan, että vallizisi halveksiva rauha, mitä näemme? Itserakkauden haava, epähienous, joka vaikuttaa meihin, provosoi meistä huolimatta myös fysiologisia emojeja. Sydän alkaa lyödä epäsäännöllisesti, kouristuxilla; hän on kuin paniikkihäiriö. Monet hänen supistuksistaan ovat epätäydellisiä, kouristuxia kuten sanoin, tuskallisia. Väkivaltaiset ääliöt työnsivät veren aivoihin, ruuhkauttavat tämän elimen niin herkullisesti ja aiheuttavat väkivaltaisten ajatusten, kostoideoiden, absurdien ideoiden, liioitellun hätävarjelun mahdottoman tulvan.
ellauri163.html on line 638: Arvovalta on ensimmäinen enkeli, joka on noussut Pölystä. Hän hallitsee kirkkoa, sortoa ja uskonnollista instituutiota. Hän kertoi myöhemmin saapuville enkeleille, että hän loi heidät ja universumin, mutta tämä on valhe, tai no vaihtoehtoinen totuus. Vaikka hän on yksi trilogian kahdesta ensisijaisesta vastustajasta – lordi Asriel on hänen ensisijainen vastustajansa – hän pysyy taustalla; Hän näkyy vain merivaha kaukoputkessa (eli keltaisessa vakoilulasissa). Arvovalta on heikko ja siirtänyt suurimman osan valtuuksistaan sijaishallitsijalleen Metatronille. Hän on erittäin iäkäs, hauras ja naiivi. Kabbalan Metatronista on ollut puhetta jo toisaalla.
ellauri163.html on line 721: Vox Day has written about atheists being "socially autistic". Asperger´s syndrome (sometimes referred to as "High-Functioning Autism" or "HFA") is an umbrella term used to classify problematic behaviours similar to, but less severe than, those within the lower reaches of the autistic spectrum.
ellauri163.html on line 733: 22-25 shows autistic tendencies slightly above the population average
ellauri163.html on line 740: In fact, scores of 32 or above are one of strong indicators of having as ASD.
ellauri163.html on line 744: PZ Myers is a New Atheist and New Atheism is a contemporary form of antitheism. Therefore, it is very probable his blog appeals to people who hold to a antitheism perspective. Social science research indicates that antitheists score the highest among atheists when it comes to personality traits such as narcissism, dogmatism, and anger. Furthermore, they scored lowest when it comes to agreeableness and positive relations with others.
ellauri163.html on line 748: People with higher scores on the Autism Spectrum Quotient (items included "I am fascinated by numbers," and "I find social situations difficult") had weaker belief in a personal God than those with lower IQ score ("I am fascinated by skirts", and "I find zippers difficult"). Second, reduced ability to mentalize mediated this correlation. (Mentalizing was measured with the Empathy Quotient, which assesses self-reported ability to recognize and react to others' emotions, and with a task that requires identifying what's being expressed in pictures of eyes. Systematizing -- interest in and aptitude for mechanical and abstract systems -- was correlated with autism but was not a mediator.) Third, men were much less likely than women to say they strongly believed in a personal God (even controlling for autism), and this correlation was also mediated by reduced mentalizing. They were also clearly more interested in skirts and puzzled by zippers.
ellauri163.html on line 752: These studies are correlational, so researchers can´t say for sure whether an inability to imagine other minds actually leads to atheism or agnosticism or whether the link is caused by God. The researchers did control for religious service attendance, assuming that the socially inept might be less likely to flex their mentalizing muscles by mingling at church each week. That analysis showed that religious service attendance could not explain the link between autismlike traits and belief. Those with sedentary mental behavior were just as apt to have a will to believe as not.
ellauri163.html on line 759: “… it is noticeable that people with NPD, do not show a major degree of functioning problems in stress free environment or when they are supported (except that they are perceived as “not pleasant characters” to deal with). However under stress and without support they can become quite dysfunctional in a way not far from what we usually see in Asperger’s syndrome.“
ellauri163.html on line 763: Second, descriptions of how participants absorb into “imaginary realities” suggest that such mental states are desirable due to qualities that facilitate social cognition: While the empirical world comes through as fragmented and incoherent, imaginary worlds offer predictability, emotional coherence, and benevolent minds. These results do not conform to popular expectations that autistic minds are less adapted to experience supernatural agents, and it is instead argued that imaginative, autistic individuals may embrace religious and fictive agents in search for socially and emotionally comprehensible interaction.
ellauri163.html on line 772: La furieuse revolte se sa chair contre cette hypothese absurde, hideuse. Tää sama Salen narsistis-solipsistinen pensee taas, et on ihan mahootointa ajatella ettei olis izeä. Mikä siinä oikein maxaa? Kysy Darwinilta. Joillekin on apoptoosi ainut tapa niellä se. Toisten on ihan pakko uskoa johkin viime hetken pelastukseen, joka tempaa sieluparan kadotuxesta. Mut jos on jo aika kylästynyt tähän sirkuxeen, voi olla vaan tyytyväinen kun loppu häämöttää.
ellauri163.html on line 776: Juopon kyläpapin suntio oli Arsene ja Mouchetten raiska raiskaaja oli Arsene. Tokko Lupin kuitenkaan, vaikka omin lupinensa salamezästi. Viisas vanhussuntio on 73 vee. Kohta pitäis tässä olla yhtä viisas. Haha. Quand on est mort tout est mort. Oli se viisaampi ainakin kuin wannabe jenkki filmikriitikko Dan Schneider (tuppikulli nähtävästi), joka jauhaa loputtomiin siitä oliko Mouchetten bylsintä raiskaus vai ei. Kärpässarjalaisia. ÄLÄ JAUHA! Tottakai se oli.
ellauri163.html on line 817: That said, the reason the film does succeed, and rises to greatness, rests primarily on the shoulders of the lead actress, Nadine Nortier, who, despite little dialogue, conveys great depths within her character, despite being a non-professional actress at the time. On the other hand, Jean-Claude Guilbert (a professional actor who also appeared in Au Hasard Balthazar, as another drunkard, Arnold) is also very good. The rest of the cast is solid. Yet, critical missteps abound, especially when some claim Mouchette is filled with anger. Yes, there may be acts of seeming anger (tossing dirt at her female rivals), but clearly the character of Mouchette is a walking mass of desensitisation. This would explain why she reacts the way she does to sex with Arsene, rather than seeing it as her ‘striking back’ at the world.
ellauri163.html on line 829: There is also a scene where Mouchette is wet, working in the bar, and then gets some coins as payment. Later, in his hut, she is wet, and Arsene pays her some coins to go along with his story regarding Mathieu’s presumed death. What this does is not only link divergent scenes in a strictly visual and cinematic way, but it emphasises the elliptical and cyclical nature of the film, where recurring images and motifs abound. Yet, all of them are slightly askew, and the camera always seems to look at its lead character’s life slightly askance, as if it was somehow recapitulating the clearly warped view of life Mouchette owns.
ellauri163.html on line 833: In essence, the film called Mouchette recapitulates the point of view of its character Mouchette, which allows the viewer to both ‘feel’ a bit of the character’s warp, while also being able to step back and intellectually distance oneself and ‘understand’ the character’s warp. Whether or not Bresson intended this doubled perspective on life, it, and many of the film’s other strengths more than make up for its weak ending, and lift it to a greatness that, while it falls short of the utmost in the canon of great cinema, nonetheless makes Mouchette a film for which the term “great” is applied a surety. There are, certainly, worse ways to misfire, slightly or otherwise.
ellauri163.html on line 858: Emile Durkheim [1858-1917] oli Jules Payotia [1859-1940] vuoden vanhempi, ja vei kasvatusopin professuurin Bordeauxissa Payotin nenän edestä vaikkei ollut edes psykologi. Payotia ei suin surminkaan siihen haluttu, vitun ateistia. Vaikkei Emilekään ollut sen kummempi kuin rabbin poika, mutta agnostikko sentään. Ja kuka muutenkaan jeesuxentappajista välittää, pahempi tollanen katolistaustainen apostata. No Payotista tuli sitten rexi Marseillen ja se eli vanhemmaxi, et lällällää.
ellauri163.html on line 862: David Émile Durkheim was born 15 April 1858 in Épinal, Lorraine, France, to Mélanie (Isidor) and Moïse Durkheim, coming into a long lineage of devout French Jews. As his father, grandfather, and great-grandfather had all been rabbis, young Durkheim began his education in a rabbinical school. However, at an early age, he switched schools, deciding not to follow in his family's footsteps. I bet dad, grandad and greatgranddad were all very disappointed. In fact, Durkheim led a completely secular life, whereby much of his work was dedicated to demonstrating that religious phenomena stemmed from social rather than divine factors. Despite this fact, Durkheim did not sever ties with his family or with the Jewish community. Actually, many of his most prominent collaborators and students were Jewish, some even blood-related.
ellauri163.html on line 866: Émile Durkheim, bien que fils de rabbin, etait agnostique. Il entre à l'École normale supérieure où il est reçu septième à l'agrégation de philosophie en 1882. Par la suite, il enseigne la philosophie aux lycées du Puy (octobre 1882), de Sens (novembre 1882), de Saint-Quentin (février 1884), de Troyes (1885).
ellauri163.html on line 873: In the last presentation we looked at Durkheim’s ideas on the weakening of the collective conscience through modernity—the division of labor, weakening of primary groups and general social change. As we saw, this left the individual without much moral guidance. As Durkheim was concerned with moral behavior and social justice he naturally turned to the study of religion.
ellauri163.html on line 875: All religions divide social life into two spheres, the “sacred” and the “profane.” There is nothing intrinsic about a particular object which makes it sacred. An object becomes sacred only when the community invests it with that meaning.
ellauri163.html on line 889: By worshiping God people are unwittingly worshiping the power of the collective over them—a power that both created and guides them. They are worshiping society itself. Religion is one of the main forces that make up the collective conscience; religion which allows the individual to transcend self and act for the social good. But traditional religion was weakening under the onslaught of the division of labor; what could replace religion as the common bond?
ellauri163.html on line 891: The great things of the past which filled our fathers with enthusiasm do not excite the same ardor in us...In a word, the old gods are growing old or already dead, and others are not yet born...But this state of incertitude and confused agitation cannot last forever. A day will come when our societies will know again those hours of creative effervescence, in the course of which new formulae are found which serve for a while as a guide to humanity; and when these hours shall have been passed through once, men will spontaneously feel the need of reliving them from time to time in thought, that is to say, of keeping alive their memory by means of celebrations which regularly reproduce their fruits. We have already seen how the French Revolution established a whole cycle of holidays to keep the principles with which it was inspired in a state of perpetual youth.
ellauri163.html on line 893: But now comes something rather suspect: There are no gospels which are immortal, but neither is there any reason for believing that humanity is incapable of inventing new ones (1954, pp. 475-476).
ellauri163.html on line 967: Uskonnollinen ihminen elää laivassa, joka muistuttaa merellä lojuvaa ja ajalehtivaa laivaa aalloissa sillä erotuksella että siinä on tunnustettu kapteeni. Se ei kellu syvemmällä, niinkuin miinanraivaaja painavine runkoineen, eikä se vähennä ihmisen vapautta vaikuttaa sen kulkuun, mutta tosiasia, että siinä on kapteeni, muuttaa kokonaiskuvaa niin että ihminen voi olla rauhassa. Huolimatta kaikesta epätoivosta siinä voi olla rauhassa. Mutta mitä jos tulee sähkökatko ja keulapotkureita ei voi ohjata, kuten Gabriellalla? Eikö siinä voi syntyä vaaratilanne? Ei voi, vauhti on niin hiljainen, enintään pari solmua. Tulee enintään pieni tömähdys ja vesirajan yläpuolisia kuhmuja.
ellauri164.html on line 43: In the introduction to his Grundzüge der physiologischen Psychologie in 1874, Wundt described Immanuel Cunt and Johann Friedrich Herbart as the philosophers who had the most influence on the formation of his own views. Those who follow up these references will find that Wundt critically took to the cleaners both these thinkers’ ideas. He distanced himself from Herbart's science of the soul . Wundt praised Cunt's rejection of a "rational" psychology deduced from metaphysics, but he argued against Cunt's epistemology as well as Cunt's category theory and his flabby position on teleological explanations in his publication Was soll uns Kant nicht verkaufen? (1892).
ellauri164.html on line 53: Juopon maxavaivaisen pikkupapin pikkupillu bändäri Serafita näkee siitä unia. Sen yhden paikan ympärillä pyörii kaikki mystikot, puolukoina pillussa. Mä alan huomata loppumetreillä et tää maalaispappi on wannabe samanlainen kaikkiruokainen pikku narsisti kuin Teoreeman Terence Postimerkki, joka tietystikään ei ole kukaan muu kuin Pieru-Pauli ize. Kaikki naiset ja puolet miehistä on siihen muka lääpällään. Hei täähän onkin vastaavasti Bernadotten märkä uni. Väkeviä motareita ja pitkätukkaisia nuoria miehiä, alaikäisiä tyttöjä joiden mustelmaiset pohkeet vilkkuvat.
ellauri164.html on line 68: Se on kuvissa aika dyspeptisen näköinen. Kotoisin Villanuevasta kuten Montabuanin el Zorro. Kylvettyään nuorena materialismin haaleassa ammeessa se käännähti takas katolismiin 18 vee. Joulumessussa sen sydän sai pohjakosketuxen ja se uskaisi (je crus). Varsinainen keulapropelli oli kuiteskin homo Rimbaudin Seslonki helvetissä, kuten se on usein kertonut.
ellauri164.html on line 76:
ellauri164.html on line 88: Tais-toi, mais tais-toi !… C’est la honte, le reproche, ici : Satan qui dit que le feu est ignoble, que ma colère est affreusement sotte. — Assez !… Des erreurs qu’on me souffle, magies, parfums faux, musiques puériles. — Et dire que je tiens la vérité, que je vois la justice : j’ai un jugement sain et arrêté, je suis prêt pour la perfection… Orgueil. — La peau de ma tête se dessèche. Pitié ! Seigneur, j’ai peur. J’ai soif, si soif ! Ah ! l’enfance, l’herbe, la pluie, le lac sur les pierres, le clair de lune quand le clocher sonnait douze… le diable est au clocher, à cette heure. Marie ! Sainte-Vierge !… — Horreur de ma bêtise.
ellauri164.html on line 92: Les hallucinations sont innombrables. C’est bien ce que j’ai toujours eu : plus de foi en l’histoire, l’oubli des principes. Je m’en tairai : poëtes et visionnaires seraient jaloux. Je suis mille fois le plus riche, soyons avare comme la mer.
ellauri164.html on line 108: — Et pensons à moi. Ceci me fait peu regretter le monde. J’ai de la chance de ne pas souffrir plus. Ma vie ne fut que folies douces, c’est regrettable.
ellauri164.html on line 110: Bah ! faisons toutes les grimaces imaginables.
ellauri164.html on line 166: able>
ellauri164.html on line 189: George Berkeley, joka ajoi töyssyautolla hämärämiesten asiaa jo ennen Kantia, väitti, että aine, tarkkaavaisesta mielestä, on metafyysisesti mahdotonta. Aineeseen liittyvät ominaisuudet, kuten muoto, väri, haju, rakenne, paino, lämpötila ja ääni, ovat kaikki riippuvaisia mielistä, jotka sallivat vain suhteellisen havainnon, eivät absoluuttisen havainnon. Sellaisten mielien (ja mikä tärkeintä kaikkivoipaan mielen) täydellinen puuttuminen tekisi samoista ominaisuuksista havaitsemattomia ja jopa käsittämättömiä. Berkeley kutsui tätä filosofiaa immaterialismiksi. Pohjimmiltaan sellaista asiaa kuin ainetta ei voisi olla ilman mieltä.
ellauri164.html on line 228: Kantilaisen transsendentaalisen idealismin vastustaja on filosofisen realismin oppi, toisin sanoen väite, että maailma on tunnettavissa sellaisena kuin se todellisuudessa on, ottamatta huomioon tietäjän tapaa tietää. Tätä ovat ehdottaneet filosofit, kuten Bertrand Russell, G. E. Moore, ja vielä kuuluisammat Ralph Barton Perry ja Henry Babcock Veatch. Realismi väittää, toisin kuin idealismi, että havaitut kohteet ovat olemassa suunnilleen sellaisina kuin ne näyttävät itsessäänkin, riippumatta tietävän katsojan mielestä. Pallokallolla ei ole siihen mitää asiaa.
ellauri164.html on line 232: A pupil of William "Will to Believe" James, whose Essays in Radical Empiricism he edited (1912), Perry became one of the leaders of the New Realism movement. Perry argued for a naturalistic theory of value and a New Realist theory of perception and knowledge. He wrote a celebrated biography of William James, which won the 1936 Pulitzer Prize for Biography or Autobiography, and proceeded to a revision of his critical approach to natural knowledge. An active member among a group of American New Realist philosophers, he elaborated around 1910 the program of new realism. However, he soon dissented from moral and spiritual ontology, and turned to a philosophy of disillusionment. Perry was an advocate of a militant democracy: in his words "total but not totalitarian". Puritanism and Democracy (1944) is a famous wartime attempt to reconcile two fundamental concepts in the origins of modern America. Durkheim oli taas aivan oikeassa: sodan aikana vedetään moraalin korsetinnauhat kireälle.
ellauri164.html on line 234: Henry Babcock Veatch Jr. (September 26, 1911 – July 9, 1999) was an American philosopher. Veatch syntyi 26. syyskuuta 1911 Evansvillessä, Indianassa . Hän opiskeli Harvardin yliopistossa , jossa hän suoritti AB- ja MA-tutkinnon ja tohtorin tutkinnon vuonna 1937. Veatch tuli Indianan yliopiston filosofian laitokselle ohjaajaksi vuonna 1937. Hänet nimitettiin apulaisprofessoriksi vuonna 1941 ja täysprofessoriksi vuonna 1952. Indianassa ollessaan Veatchin yliopisto sai monia palkintoja ja kunnianosoituksia. Vuonna 1954 hänestä tuli ensimmäinen Frederick Bachman Lieber Award for Distinguished Teaching -palkinnon saaja. Hän oli suosittu opiskelijoidensa keskuudessa ja hänelle myönnettiin Sigma Delta Chi "Brown Derby" -palkinto suosituimmalle professorille. Vuonna 1961 Veatch nimettiin Distinguished Service Professoriksi.
ellauri164.html on line 252: Black & Veatch is an employee-owned global engineering, procurement, consulting and construction company with a more than 100-year track record of innovation in sustainable infrastructure.
ellauri164.html on line 332: Kaarle VII oli edellisen kuninkaan Kaarle VI:n ja Baijerin Isabellan vanhin poika, eli delfiini. Tämän kuoltua vuonna 1422 Kaarle VII:n asema oli kruununtavoittelun kannalta hankala; Kaarle VI oli sopinut Troyes’n rauhansopimuksessa vuonna 1420, että Ranskan seuraavaksi kuninkaaksi tulisi Englannin kuninkaan Henrik V:n ja Valois’n Katariinan poika, joka oli syntynyt vuotta aiemmin.
ellauri164.html on line 346: Morfiiniriippuvaista valelääkärä vaivasi Hodkinin tauti kuten Jane Austenia. Se ja pappipaha olivat kuin Dupont ja Dupond. Le plupart des agonies sont euphoriques. Rien que jeter tout espoir et expirer, quoi de mieux. Il faut mourir peu a peu, prendre l'habitude. Decet imperatorem stantem mori. (Vespasianus, non pas Motocyclettianus.)
ellauri164.html on line 370: I thought this was one of those books that comes with a “guarantee.” But of course there is no such thing. Still, I’d read only glowing reviews and boy was I ready for a “triumphant experience.” But on p. 26 I couldn’t make heads or tails of what I was really reading about. On p. 54 the voice of the innocent and well-meaning young priest began to irk the shit out of me. On p. 55 I skipped ahead to see if anything would ever actually happen to dilute all the fluffy introspection and it didn’t look promising. On p. 64 I took the kitty to the well and drowned it.
ellauri164.html on line 372: I blew through this novel myself, which in retrospect was somewhat of a grave mistake, as the book alternates between compelling and highly engaging dialogues to unrealistically long monologues which to me resemble a Rimbaud poem in translation than anything else, which is to say: hard to parse. That they got more than what they bargained for is what the ordinary reader will be struck by first when they read this. The complexity of each of the conversations cannot be overstated, which I think will inevitably result in readers just mechanically scanning the sentences rather than internalizing the arguments, with the final result being the great part of the novel sliding off like rain, leaving only vague impressions like it did with me unfortunately, but the parts that did affect me left me very humbled. And chiefly this impression will not be helped by another one of the defining features of the novel, which is its vagueness. It deliberately leaves a lot of key details unheard and leaves a lot to the ability to infer events by the reader. Though sometimes frustrating to a reader like me who reads history and biography, I recognize that it should be so for this novel, for the main conflict in it is a psychological one, so I wouldn't have it any other way.
ellauri164.html on line 377: about 8 years ago
ellauri164.html on line 382: about 8 years ago
ellauri164.html on line 395: I am not getting from this book what I expected based on other reviews, and not what I wanted from it either. I tried, read almost half of it. There was not as much about the interaction with his parishioners as about the lectures he gets from older priests and his superiors. And here was not much spiritual inspiration for this reader. A bit ponderous. This goes on my "life is too short" shelf. (less)
ellauri164.html on line 402: Unbelievable, lame, boring, melodramatic, but says some interesting stuff about language. For the protagonist, a priest writing a journal, literary creation is an act of resistance and subversion. The novel also contrasts human language with God's language in a self-reflective way that I have not often found in Christian novels. (less)
ellauri164.html on line 414: I'm afraid this is absolutely not readable any more. I gave up after 70 pages. My bad? ...more
ellauri164.html on line 437: "In this classic Catholic novel, Bernanos movingly recounts the life of a young French country priest who grows to understand his provincial parish while learning spiritual humility himself." Pro primo, ei se näytä koko aikana ymmärtävän tai edes välittävän kenestäkään juuri midiä. Pro secundo, koko kirja on yhtä nöyrän piiraan mutustelua. Siitä puhe mistä puute. This man shares something with Isaiah’s “worm among men.” Ich aber bin ein Wurm und kein Mensch. Ich bin eine Ratte (Psalmit 22:6).
ellauri164.html on line 453: The producers faced a technical difficulty in a scene which contained a nuclear explosion. After several experiments, the special effects coordinator Samir Jaber - a Syrian citizen who worked for Mosfilm - decided to create the required sequence by trickling a drop of orange-tinted perfume into a watery solution of aniline and filming it close up. Haha wimps!
ellauri164.html on line 478: "Valta oli oikeutta kaikkialla, kirjallisuudessa, yliopistoissa, yhdyskunnan toimistossa joka nimitti rabbiinit, Vatikaanissa, niidenkin joukoissa jotka vaativat oikeutta riistetyille ja sorretuille. Kun 2 ihmistä kohtasi, toinen otaxui heti hallizevan roolin." Niin tekevät koiratkin, nuuhkivat ensin ja sitten rähähtävät.
ellauri164.html on line 487: In Exodus 2, we see Moses’ mother attempting to save her child by placing him in a basket and putting it into the Nile. The basket was eventually found by Pharaoh’s daughter, and she adopted him as her own and raised him in the palace of the pharaoh himself. As Moses grew into adulthood, he began to empathize with the plight of his people, and upon witnessing an Egyptian beating a Hebrew slave, Moses intervened and killed the Egyptian. But that was not a sin because the guy was just an Egyptian. In another incident, Moses attempted to intervene in a dispute between two Hebrews, but one of the Hebrews rebuked Moses and sarcastically commented, “Are you going to kill me as you did the Egyptian?” (Exodus 2:14). Realizing that his criminal act was made known, Moses fled to the land of Midian where he again intervened—this time rescuing the daughters of Jethro Tull from some of Uriah Heep's bandits. In gratitude, Jethro (also called Reuel) granted his daughter Zipporah to Moses in marriage (Exodus 2:15–21). Moses lived in Midian for about forty years.
ellauri164.html on line 491: After the exodus, Moses led the people to the edge of the Red Sea where God provided another saving miracle by parting the waters and allowing the Hebrews to pass to the other side while drowning the Egyptian army (Exodus 14). Moses brought the people to the foot of Mount Sinai where the Law was given and the Old Covenant established between God and the newly formed nation of Israel (Exodus 19—24).
ellauri164.html on line 493: The rest of the book of Exodus and the entire book of Leviticus take place while the Israelites are encamped at the foot of Sinai. God gives Moses detailed instructions for the building of the tabernacle—a traveling tent of worship that could be assembled and disassembled for easy portability—and for making the utensils for worship, the priestly garb, and the ark of the covenant, symbolic of God’s presence among His people as well as the place where the high priest would perform the annual atonement. God also gives Moses explicit instructions on how God is to be worshiped and guidelines for maintaining purity and holiness among the people. The book of Numbers sees the Israelites move from Sinai to the edge of the Promised Land, but they refuse to go in when ten out of twelve spies bring back a bad report about Israel’s ability to take over the land. God condemns this generation of Jews to die in the wilderness for their disobedience and subjects them to forty years of wandering in the wilderness. By the end of the book of Numbers, the next generation of Israelites is back on the borders of the Promised Land and poised to trust God and take it by faith.
ellauri164.html on line 495: The book of Deuteronomy shows Moses giving several sermon-type speeches to the people, reminding them of God’s saving power and faithfulness. He gives the second reading of the Law (Deuteronomy 5) and prepares this generation of Israelites to receive the promises of God. Moses himself is prohibited from entering the land because of his sin at Meribah (Numbers 20:10-13). At the end of the book of Deuteronomy, Moses’ death is recorded (Deuteronomy 34). He climbed Mount Nebo and is allowed to look upon the Promised Land. Moses was 120 years old when he died, and the Bible records that his “eye was undimmed and his vigor unabated” (Deuteronomy 34:7). The Lord Himself buried Moses (Deuteronomy 34:5–6), and Joshua took over as leader of the people (Deuteronomy 34:9). Deuteronomy 34:10–12 says, " Since then, no prophet has risen in Israel like Moses, whom the Lord knew face to face, who did all those signs and wonders the Lord sent him to do in Egypt—to Pharaoh and to all his officials and to his whole land. For no one has ever shown the mighty power or performed the awesome deeds that Moses did in the sight of all Israel."
ellauri164.html on line 497: The above is only a brief sketch of Moses’ life and does not talk about his interactions with God, the manner in which he led the people, some of the specific ways in which he foreshadowed Jesus Christ, his centrality to the Jewish faith, his appearance at Jesus’ transfiguration, and other details. But it does give us some framework of the man. He is somewhat recalcitrant, to put it mildly.
ellauri164.html on line 508: As mentioned earlier, we also know that Moses’ life was typological of the life of Christ. Like Christ, Moses was the mediator of a covenant. Christ too was a little recalcitrant, so he got crucified. Again, the author of Hebrews goes to great lengths to demonstrate this point (cf. Hebrews 3; 8—10). The Apostle Paul also makes the same points in 2 Corinthians 3. The difference is that the covenant that Moses mediated was temporal and conditional, whereas the covenant that Christ mediates is eternal and unconditional. Like Christ, Moses provided redemption for his people. Moses delivered the people of Israel out of slavery and bondage in Egypt and brought them to the Promised Land of Canaan. Christ delivers His people out of bondage and slavery to sin and condemnation and brings them to the Promised Land of eternal life on a renewed earth, like Azrael in the forthcoming third season of His Dark Materials. Like Christ he returns to consummate the kingdom He inaugurated at His first coming. Like Christ, Moses was a prophet to his people. Moses spoke the very words of God to the Israelites just as Christ did (John 17:8). Moses predicted that the Lord would raise up another prophet like him from among the people (Deuteronomy 18:15). Jesus and the early church taught and believed that Moses was speaking of Jesus when he wrote those words (cf. John 5:46, Acts 3:22, 7:37). In so many ways, Moses’ life is a precursor to the life of Christ. As such, we can catch a glimpse of how God was working His plan of redemption in the lives of faithful people throughout human history. This gives us hope that, just as God saved His people and gave them rest through the actions of Moses, so, too, will God save us and give us an eternal Sabbath rest in Christ, both now and in the life to come. But don't get your hopes too high, you may not be among the chosen after all.
ellauri164.html on line 510: Finally, it is interesting to note that, even though Moses never set foot in the Promised Land during his lifetime, he was given an opportunity to enter the Promised Land after his death. On the mount of transfiguration, when Jesus gave His disciples a taste of His full glory, He was accompanied by two Old Testament figures, Moses and Elijah, who represented the Law and the Prophets. Moses is, this day, experiencing the true Sabbath rest in Christ that one day all Christians will share (Hebrews 4:9).
ellauri164.html on line 518: At Thursday’s daily Mass (Thursday of the 18th week of the year) we Roman catholics read of the sin that excluded Moses from leading the people to the Promised Land. While there are some mysterious elements to it, one thing seems clear: the grumbling of the people got on Moses’ nerves. Indeed, grumbling often affects more than just the one doing the complaining. Through it, infectious negativity can be set loose. Even if only a small number are grousing, it can still incite discontent, anger, and/or fear in others. Yes, the people nearly wore him out. At a particularly low moment, when the people were complaining about the food, Moses lamented to God,
ellauri164.html on line 520: Why have you dealt ill with your servant? And why have I not found favor in your sight, that you lay the burden of all this people on me? Did I conceive all this people? Did I give them birth, that you should say to me, “Carry them in your bosom, as a nurse carries a nursing child,” to the land that you swore to give their fathers? … I am not able to carry all this people alone; the burden is too heavy for me. If you will treat me like this, kill me at once, if I find favor in your sight, that I may not see my wretchedness (Numbers 11:11-12, 14-15).
ellauri164.html on line 527: And Moses took the staff from before the Lord, as he commanded him. He and Aaron gathered the assembly together before the rock, and he said to them, “Hear now, you rebels! Are we to bring water for you out of this rock?” And Moses lifted up his hand and struck the rock with his staff twice, and water came out abundantly, and the congregation drank, and their livestock.
ellauri164.html on line 541: Grumbling, grousing, and complaining seem to be all around us. In our relative affluence, we often expect or even demand comfort. We are very particular about the way we want things to be, and often expect that it be made so without much if any effort on our part.
ellauri164.html on line 552: Two lessons: 1. The failings of good men may be culpable in God's sight and displeasing to him out of all proportion to the degree of blameworthiness they present to our eye. So far is it from being true (as many seem to think) that believers' sins are no sins at all, and need give no concern, that, on the contrary, the Lord dislikes the stain of sin most when it is seen in his dear children. The case of Moses is not singular. Sins which the Lord overlooks in other men he will occasionally put some mark of special displeasure upon, when they are committed by one who is eminent for holiness and honourable service. It is, no doubt, a just instinct which leads all right-thinking people to be blind to the failings of good men who have been signally useful in their day. But if the good men become indulgent to their own faults they are likely to be rudely awakened to a sense of their error. The better a man is, his sins may be the more dishonouring to God. A spot hardly visible on the coat of a labouring man, may be glaringly offensive on the shining raiment of a throned king.
ellauri164.html on line 566: "And Moses and Aaron went from the presence of the assembly unto the door of the tabernacle of the congregation, and they fell upon their faces: and the glory of the Lord appeared unto them. And the Lord spake unto Moses, saying, Take the rod, and gather thou the assembly together, thou, and Aaron thy brother, and speak ye unto the rock before their eyes; and it shall give forth his water, and thou shalt bring forth to them water out of the rock: so thou shalt give the congregation and their beasts to drink. And Moses took the rod from before the Lord, as He commanded him.
ellauri164.html on line 568: Moses Yields to Impatience. "And Moses and Aaron gathered the congregation together before the rock; and he said unto them, Hear now, ye rebels; must we fetch you water out of this rock? And Moses lifted up his hand, and with his rod he smote the rock twice: and the water came out abundantly, and the congregation drank, and their beasts also. And the Lord spake unto Moses and Aaron, Because ye believed Me not, to sanctify Me in the eyes of the children of Israel, therefore ye shall not bring this congregation into the land which I have given them."
ellauri164.html on line 572: This necessity for the manifestation of God's power made the occasion one of great solemnity, and Moses and Aaron should have improved it to make a favorable impression upon the people. But Moses was stirred, and in impatience and anger with the people, because of their murmurings, he said, "Hear now, ye rebels, must we fetch you water out of this rock?" In thus speaking he virtually admitted to murmuring Israel that they were correct in charging him with leading them from Egypt. God had forgiven the people greater transgressions than this error on the part of Moses, but He could not regard a sin in a leader of His people as in those who were led. He could not excuse the sin of Moses and permit him to enter the Promised Land.
ellauri164.html on line 574: The Lord here gave His people unmistakable proof that He who had wrought such a wonderful deliverance for them in bringing them from Egyptian bondage, was the mighty Angel, and not Moses, who was going before them in all their travels, and of whom He had said, "Behold, I send an Angel before thee, to keep thee in the way, and to bring thee into the place which I have prepared. Beware of Him, and obey His voice, provoke Him not; for He will not pardon your transgressions: for My name is in Him." Ex. 23:20, 21.
ellauri164.html on line 577: but God Himself. The Lord had committed to Moses the burden of leading His people, while the mighty Angel went before them in all their journeyings and directed all their travels. Because they were so ready to forget that God was leading them by His Angel, and to ascribe to man that which God's power alone could perform, He had proved them and tested them, to see whether they would obey Him. At every trial they failed. Instead of believing in, and acknowledging, God, who had strewed their path with evidences of His power and signal tokens of His care and love, they distrusted Him and ascribed their leaving Egypt to Moses, charging him as the cause of all their disasters. Moses had borne with their stubbornness with remarkable forbearance. At one time they threatened to stone him.
ellauri164.html on line 581: For this single instance, Moses had allowed the impression to be entertained that he had brought them water out of the rock, when he should have magnified the name of the Lord among His people. The Lord would now settle the matter with His people, that Moses was merely a man, following the guidance and direction of a mightier than he, even the Son of God. In this He would leave them without doubt. Where much is given, much is required. Moses had been highly favored with special views of God's majesty. The light and glory of God had been imparted to him in rich abundance. His face had reflected upon the people the glory that the Lord had let shine upon him. All will be judged according to the privileges they have had, and the light and benefits bestowed.
ellauri164.html on line 591: Moses’ moment of greatest failure came when the people of Israel resumed complaining, this time about food and water (Num. 20:1-5). Moses and Aaron decided to bring the complaint to the Lord, who commanded them to take their staff, and in the people’s presence command a rock to yield water enough for the people and their livestock (Num. 20:6-8). Moses did as the Lord instructed but added two flourishes of his own. First he rebuked the people, saying, “Listen, you rebels, shall we bring water for you out of this rock?” Then he struck the rock twice with his staff. Water poured out in abundance (Num. 20:9-11), but the Lord was extremely displeased with Moses and Aaron.
ellauri164.html on line 595: Scholarly arguments about the exact action Moses was punished for may be found in any of the general commentaries, but the text of Numbers 20:12 names the underlying offense directly, “You did not trust in me.” Moses’ leadership faltered in the crucial moment when he stopped trusting God and started acting on his own impulses.
ellauri164.html on line 597: Honoring God in leadership—as all Christian leaders in every sphere must attempt to do—is a terrifying responsibility. Whether we lead a business, a classroom, a relief organization, a household, or any other organization, we must be careful not to mistake our authority for God’s. What can we do to keep ourselves in obedience to God? Meeting regularly with an accountability (or “peer”) group, praying daily about the tasks of leadership, keeping a weekly Sabbath to rest in God’s presence, and seeking others’ perspective on God’s guidance are methods some leaders employ. Even so, the task of leading firmly while remaining wholly dependent on God is beyond human capability. If the most humble man on the face of the earth (Num. 12:3) could fail in this way, so can we. By God’s grace, even failures as great as Moses’ at Meribah, with disastrous consequences in this life, do not separate us from the ultimate fulfillment of God’s promises. Moses did not enter the Promised Land, yet the New Testament declares him “faithful in all God’s house” and reminds us of the confidence that all in God’s house have in the fulfillment of our redemption in Christ (Heb. 3:2-6).
ellauri164.html on line 607: A fresh exegetical probe is therefore warranted using a hermeneutical strategy whereby a narrative approach is attempted in order to understand Num. 20:1-13 in the light of Exodus 17:1-7. These narrative analogies are part of a distinctive feature in the Hebrew narrative style labelled Type- scene.
ellauri164.html on line 611: Moses' abuse and misuse of the staff constitutes an act of lese-majeste because it is seen as an act of rebellion against YHWH's authority. Inevitably, Moses eclipses YHWH's personality, presence and power in the eyes of the people. His condign punishment is the forfeiture of the privilege of leading the people into the Promised Land. See Less.
ellauri164.html on line 630: God told Moses to speak to the rock, saying it would pour out water. He was supposed to speak peaceably to the rock this time (Numbers 20:6-9).
ellauri164.html on line 636: “And Moses and Aaron gathered the congregation together before the rock, and he said unto them, Hear now, ye rebels; must we fetch you water out of this rock? And Moses lifted up his hand, and with his rod he smote the rock twice: and the water came out abundantly, and the congregation drank, and their beasts also. ” (Numbers 20:10-11)
ellauri164.html on line 641: Numbers 20:12. Despite Moses’ error, water poured from the rock. God still provided abundantly for the children of Israel even though Moses had disobeyed Him. God did not withhold His blessing from His people because of their leader’s sin. God did hold Moses accountable though (Numbers 20:12).
ellauri164.html on line 650: For 40-years Moses had pronounced judgment without mercy on those who sinned. Whether the sin had been idolatry, misusing God’s name, immorality, or even collecting firewood on the Sabbath, the law had condemned the disobedient to be stoned for even one sin. Now Moses was being judged by the very law he had proclaimed.
ellauri164.html on line 662: Be Reasonable – Fear God and Repent!
ellauri164.html on line 671: 10 Then Moses and Aaron gathered the assembly together before the rock, and he said to them, “Hear now, you rebels: shall we bring water for you out of this rock?” 11 And Moses lifted up his hand and struck the rock with his staff twice, and water came out abundantly, and the congregation drank, and their livestock.” (Num. 20: 8,10–11 ESV)
ellauri164.html on line 681: That’s ALL God had to say about it. He didn’t criticize Moses for striking the rock when he was told to speak to it. Similarly, God did not indicate that Moses was trying to take credit for the miracle. He said Moses had failed to believe in Him.
ellauri164.html on line 682: What did Moses have to say about his failure?
ellauri164.html on line 694: To answer this question we must examine a pattern that developed in the book of Numbers. Three times prior to the incident at the rock of Meribah the people sinned, God punished them, Moses interceded on the people’s behalf, and God pardoned the people. Please take the time to read these events in Numbers chapters 11, 14, 16 & 20. Notice the pattern in the table below.
ellauri164.html on line 695:
ellauri164.html on line 696: Taberah Twelve Spies Korah’s Rebellion Rock at Meribah
ellauri164.html on line 701:
ellauri164.html on line 705: Based on the pattern established in Numbers, what do you expect will happen at Meribah when the people rebel against Moses? We expect the pattern to repeat and for God to decree punishment, but that doesn’t happen. The pattern breaks down! Instead of decreeing punishment for the people’s sin, God simply tells Moses to give the people water by speaking to the rock. This is a significant departure from the previous pattern. When a Bible author develops a pattern and then breaks it, we should pay attention because this signals that the author wants us to notice something important. Why didn’t God punish the people at Meribah? Why did he go at Moses instead?
ellauri164.html on line 713: This is understandable. Haven’t you had people in your life that were so difficult that you have jokingly said, “Even God couldn’t do anything with them!” Moses had reached this point, but he wasn’t joking.
ellauri164.html on line 717: Conclusion: Moses’s sin wasn’t striking the rock as such when he was told to speak to it; his sin was losing faith in God’s ability to use the Israelites for anything positive. This is why God could say that Moses didn’t trust in Him and is also why Moses could say God was angry with him on account of the people.
ellauri164.html on line 725: Answer: Psalms 106:32-33 states that the people angered Moses at the waters of strife, that it went ill with Moses, and that he sinned with his mouth. The incident in question occurred in Numbers 20:7-13. Miriam had just passed on. The very next verse states that the people were complaining about the lack of water. This had happened many times during their wilderness experience. And like the other times, the people railed against Moses and Aaron, whining that they would have been better off if they had stayed in Egypt. Moses and Aaron responded by falling face down. They had also done this several times. Maybe they were tired of hearing the same old complaints, or maybe this was their posture of prayer. In any event, God responded quickly, telling Moses to speak to the rock in front of all the people. Water would come gushing out -- enough water for everyone.
ellauri164.html on line 729: The bottom line is that both he and Aaron disobeyed God. Moreover, the water that rushed out was no longer seen as a gift from God, but was a product of Moses and Aaron. The people were happy; God was not. He said, "You did not trust in me; and you did not honor me as holy" (Num. 20:13). Hence, neither of them would set foot into the Promised Land. Yet, it is important to notice that just as God did not abandon his people when they sinned, he did not abandon Moses and Aaron. But in this one instance, they didn't pass the test. When crunch time came, they didn't trust God. And all of this happened at the waters of Meribah.
ellauri164.html on line 768: a. Nadab & Abihu (Lev. 10:1-2).
ellauri164.html on line 774: 4. Our strongest areas are sometimes our most vulnerable.
ellauri164.html on line 791: about (James 3:1).
ellauri164.html on line 804: It often happens that Bible believing Christians reject the concept of allegory as being a legitimate way of interpreting the Bible. This comes from the belief that any way of interpreting Scripture other than literal meaning is false, particularly as it concerns Genesis 3 and evolution. But in fact allegory is common in the Bible – Christ makes frequent use of it in His parables – and even Genesis 3 is allegory (which does not preclude its literal interpretation as well.) In this section we shall examine the allegorical significance of the staff and the rock.
ellauri164.html on line 806: Note that the Bible says (vs. 8) that Moses is to take “the” staff. By that God means the staff of Aaron, the High Priest. What do we know about this staff?
ellauri164.html on line 810: It was chosen above all other staffs by God Himself.
ellauri164.html on line 818: As Aaron’s staff was chosen above all others, so Christ is above all others. We are a royal priesthood; but He is our High Priest.
ellauri164.html on line 869: First, it is important to note that a pattern is established in the story of Israel and Moses. This pattern can be seen at Mt. Sinai when Aaron and Israel create the golden calf idol (Exodus 32). Israel sins, and in response to that the Lord tells Moses to step aside so that He may destroy Israel in His wrath (Exodus 32:9-10). When this occurs, Moses intercedes for Israel and pleads for God to turn away His fierce anger for His own sake (Exodus 32:11-14). This intercession works, and Israel is spared utter destruction. This pattern of sin, wrath, intercession, and relenting occurs twice more in the Book of Numbers: once in Number 14 when Israel rebels and refuses to go into the Promised Land, and again in Numbers 16 when Korah leads his rebellion against Moses and Aaron (the major difference in Numbers 16 being that Aaron is the one to intervene by offering incense for atonement to the Lord).
ellauri164.html on line 873: We would expect the pattern to repeat here. The people have rebelled, so the next part would be God’s wrath and threats of destruction. Instead, however, God merely grants their request for water. No mention of sin or possible annihilation, just grace in providing for Israel’s needs. The fact that this cycle we’ve come to expect changes is designed to highlight an important event; the oddity of the text “awakens us from our narrative slumber,” as one commentator puts it, and forces us to pay attention closely to what’s occurring. Why would God not threaten destruction? To answer that, we have to remember a key aspect of God’s character: He does not change. Hebrews 13:8 says He is the same yesterday and today and forever, “without variation or shifting shadow,” (James 1:17). The purpose of the threats of destruction, and Moses/Aaron’s intercession, was not to actually change God’s mind. God knew exactly what was going to happen in all these instances. God’s threats on Israel are spoken to Moses so that Moses will intercede. They are tests of Moses’ (and Aaron’s) character, just as God’s conversation with Abraham over the fates of Sodom and Gomorrah (Genesis 18) was about testing Abraham’s character rather than the doomed cities. Yet here, in Numbers 20, God does not follow the pattern. Why?
ellauri164.html on line 877: The reading that makes more sense is to focus on the breaking of the pattern established to this point. Moses’ harsh words toward the Israelites reveal his emotions in this moment; he classifies Israel as “rebels” rather than the chosen people, and his rhetorical question seems to imply that he does not view Israel as worthy of God’s grace any longer. This is the real failure of Moses in this moment: he’s lost his faith in God to fulfill His promises to these people. Israel is a nation of rebels outside of grace, outside of God’s ability to make a great nation, outside of the promises that God has given. It seems nearly forty years of dealing with this people has finally broken Moses, and he is so overwhelmed in this moment that he has lost faith. From God’s perspective, Moses has lost faith in the Lord to overcome Israel’s faithlessness. Moses has not believed in God, and has not treated Yahweh as the Holy God who is able to overcome the weakness of His people. Indeed, this is exactly what Numbers 20:12 says was Moses’ sin! He (and Aaron!) did not believe God and did not treat Yahweh as holy in that moment. God did offer Moses the opportunity to intercede for the people (and thus broke the pattern) because He knew that Moses did not have faith in Him.
ellauri164.html on line 879: This interpretation is solidified by Moses’ words about this event in the Book of Deuteronomy. Three times in the first four chapters of Deuteronomy, Moses says that he is not able to enter the Promised Land because of Israel. At first glance, again, this might seem an unfair charge. Moses had caused his own exclusion, hadn’t he? Why is he accusing the generation after the event in Numbers 20 of being the cause of his failure? If we look at these three mentions, we see a few important facts. In the first instance, Deuteronomy 1:37, Moses is recounting the failure of Israel when they listened to the 10 spies’ negative report and how God forbade that generation from entering the Promised Land, and he then says “The Lord was angry with me also on your account, saying, ‘Not even you shall enter there.’” Moses associates his inability to enter the Promised Land with Israel’s rebellion and unfaithfulness, but he also seems to be lumping the people’s refusal to enter the land (Numbers 13-14) with his own sin in Numbers 20. This is not Moses forgetting the chronology of these two events, but rather indicating that they are closely associate with one another.
ellauri164.html on line 898: The first instance therefore quoted above (Exodus 17: 5–6), symbolized that Christ Jesus was to be smitten or die once. “So Christ was once offered to bear the sins of many; and unto them that look for Him shall He appear the second time without sin unto salvation.” Hebrews 9:28
ellauri164.html on line 904: “And the LORD spake unto Moses, saying, Take the rod, and gather thou the assembly together, thou, and Aaron thy brother, and speak ye unto the rock before their eyes; and it shall give forth His water, and thou shalt bring forth to them water out of the Rock: so thou shalt give the congregation and their beasts drink. And Moses took the rod from before the LORD, as he commanded him. And Moses and Aaron gathered the congregation together before the rock, and he said unto them, Hear now, ye rebels; must we fetch you water out of this rock? And Moses lifted up his hand, and with his rod he smote the rock twice: and the water came out abundantly, and the congregation drank, and their beasts also.” Numbers 20:7–12 (emphasis mine).
ellauri164.html on line 914: “Had Moses and Aaron been cherishing self-esteem or indulging a passionate spirit in the face of divine warning and reproof, their guilt would have been far greater. But they were not chargeable with willful or deliberate sin; they had been overcome by a sudden temptation, and their contrition was immediate and heartfelt. The Lord accepted their repentance, though because of the harm their sin might do among the people, He could not remit its punishment.” –Patriarchs and Prophets, p. 419
ellauri164.html on line 918: May the Lord help us not only to understand this truth about Moses’ sin alone, but also possess the true facts of the Bible in every aspect, which comes as a result of prayerful study of His Word, remains my wish and prayer. AMEN.
ellauri164.html on line 925: Yet this is the same Moses who was allowed to come and speak to Jesus on the Mount of Transfiguration. It was the same Moses who received the wonderful testimony that “Moses indeed was faithful in all his house as a servant.” So, it is abundantly clear that God forgave him of this sin and still considered him to be among His greatest servants (Lk. 9:30-31; Heb. 3:5). This makes this event very important as it can bring hope and comfort to us when we have fallen short, and after repentance feel that we are no longer worthy and might still be cast away forever. This event reveals that this cannot happen as long as we repent and seek forgiveness in confession.
ellauri164.html on line 927: The events leading up to and ending in his sin are recorded in Numbers 20:1-13. The children of Israel were bitterly angry about not having enough water, so “they gathered together against Moses and Aaron,” and “contended with Moses.” They cast all the blame on him. “Why have you brought up the assembly of the LORD into this wilderness,” “why have you made us come up out of Egypt, to bring us to this evil place?” This was part of the murmuring that we are strictly charged not to imitate (1Cor. 10:10). Israel blamed Moses and Aaron for all their problems and bitterly complained and grumbled about it. They were so bitter and angry they wished they were dead. In all previous acts of rebellion, Moses had always conducted himself in a holy and godly manner. He had warned Israel that their murmuring was against God and never took it personally before.
ellauri164.html on line 931: Yet somehow this time something was different and Moses became very angry. Unfortunately for him, as is so often the case, “the wrath of man does not produce the righteousness of God.” (Jas. 1:20). Moses went too far. “Moses and Aaron gathered the congregation together before the rock; and he said to them, Hear now, you rebels! Must we bring water for you out of this rock? Then Moses lifted his hand and struck the rock twice with his rod; and water came out abundantly, and the congregation and their animals drank.”
ellauri164.html on line 935: When God said Moses “failed to sanctify me in the eyes of the people,” He did not specify exactly what this failure was. God had told Moses to “speak to the rock,” but the account stated that “Moses lifted up his hand, and smote the rock with his rod twice.” Clearly, in that act, Moses went beyond what God had commanded him to do. God had told Moses to take the staff, but not use it. He was directly commanded only to speak to the rock. He went beyond what was written when struck that rock. It was similar to Nadab and Abihu who offered “strange fire which He had not commanded them.” At that time Moses saw that such behavior did not “treat God as holy or glorify him among the people” (Lev. 10:1-3). Yet Moses, in anger, failed to hallow God when he struck that rock instead of speaking to it. He had failed to learn “not to go beyond what is written,” (1Cor. 4:6). He was told to speak to the rock (and he did not do that), but struck the rock (which he had no authority to do). God later charged Moses with this sin: “you rebelled against my word at the waters of Meribah” (Num 20:24; 27:13).
ellauri164.html on line 939: Conclusion. Though the water came, Moses was severely punished. He was punished in a way that no amount of repentance could remove. As noted above, the sin was forgiven, but the consequences of the sin could not be. Because Moses had sinned publicly and God wanting Israel to understand His righteousness, He would not relent. “Then I pleaded with the Lord at that time... I pray, let me cross over and see the good land beyond the Jordan, those pleasant mountains, and Lebanon ... the Lord said to me: ‘Enough of that! Speak no more to Me of this matter.’ ... you shall not cross over this Jordan.” (Deut. 3:23-27). There is a lot of important lessons we can learn from Moses. This sin is one of them. Though Moses had fallen short of God’s glory here, God forgave him. Yet the consequences of the sin were deeply distressing. So it was with David, Paul and Job. So will it be with us. We need to hate sin and realize that the consequences can sometimes be severe.
ellauri164.html on line 957: Every year we plow through the many possible explanations for God’s decision to disallow Moses entry to Canaan. I would like to propose an explanation that is connected with what we already know about the Israelites and with the way the story is structured.
ellauri164.html on line 965: First the comparison: this generation’s complaint about the lack of water is very different from that of the first generation. Although in both cases the people ask rhetorically why they have been brought out of Egypt, in this case, they bitterly object that in ” . . . this wretched place, a place with no grain or figs or vines or pomegranates. There is not even water to drink!” (Num. 20:5). This is a generation that is ready to enter the Land, and is worried that it will not live to do so.
ellauri164.html on line 975: The Israelites had a history of trusting in God because of what they saw. The most famous example, which we repeat in the daily morning service, quotes their experience after the crossing of the Sea of Reeds: “Israel saw the wondrous power which God had wielded against the Egyptians, the people feared God; they had faith in God and in God’s servant, Moses” (Exod. 14:31). They have needed this public, indisputable evidence of their eyes ever since. God knows that what they see is what is most important. And what he wants them to see is Moses speaking—not striking the rock, as he was commanded to do on the former occasion.
ellauri164.html on line 977: God seems to be trying to wean the Israelites from one kind of perception to another: from dependence on the visible and tangible to reliance on speech in connecting with God. At Sinai, all their senses were engaged, but the revelation itself was auditory. When Moses retells and reframes the story (Deut. 4:12), he reminds the people, “The sound of words you did hear, but no image did you see except the sound.” There is a grave danger in relying on the visible. The word forimage in the verse above is temunah—the same word that is used in the Ten Commandments in the warning against idolatry (Exod. 20:4).
ellauri171.html on line 89: Raakelista tuli Jaakobin vaimo, mutta vasta sen jälkeen, kun hänen isänsä Laban oli pettänyt Jaakobin naimaan ensin Raakelin sisaren Lean. Jaakob suosi Raakelia, koska tämä oli kauniimpi. Leahilla oli heikot silmät, oliko hän näkövammainen? Raakelin pojista tuli kahden Israelin kahdestatoista heimosta päämiehiä. No ei aivan, Joosefin pojilla oli vaikeuksia perinnön kanssa.
ellauri171.html on line 98: Koko juttu meni näin. Lean kuopuxen Dinahin jälkeen tuli aluxi mahon Raakelin vuoro poikia ja se sai Joosefin ja Benjaminin. (Paizi Ben oli kivun poika kun synnytys oli vaikea. Jaakob vaihtoi nimen nätimmäxi). Laaban koitti pitää Jaakobin palkkalistoilla muze halus yrittäjäxi. Kun Laabanin lampaat jotenkin aina päätyivät Jaakolle, Laabanin pojat alkoivat hermostua James pakkasi kamelinsa, otti kirjavan karjansa ja potkukelkkansa ja livahti vaimoineen ja lapsineen tiehensä. Raakel varasti mukaan isän teltasta Laabanin porukoiden kotijumalat, tai siis jumaluudet tietysti. Laaban lähti perään.
ellauri171.html on line 100: Raakel oli ottanut kodin epäjumalat ja laittanut ne kamelinsa satulaan ja istui niiden päällä. Laaban tunsi kaiken läpi, mutta ei löytänyt mitään. Raakel oli ottanut terafit ja pannut ne kamelin huonekaluihin! Hän sanoi isälleen: "Ole kiltti, herra, anna minulle anteeksi, jos en nouse puolestasi. Minulla on kuukautiset kuukausittain." Mä istun. Niinpä Laaban jatkoi etsintöjään, mutta hän ei löytänyt koti-epäjumalia. Sellainen naisten tapa, voi niiden kanssa! Sillä oli juoksu. Laittoikohan se pikkareihin sammalta. Se ei tunnu kuin istuisi pehmeällä kissanpojalla, pikemminkin siilillä. Siilit ovat kivoja, mutteivät mukavia housuissa.
ellauri171.html on line 102: Jaakob kiukustui Laabanin kaivelusta teltan perällä. Olet kaivannut kaikkea mitä omistan. Näytä nyt minulle, mitä löysit sinulle kuuluvan! Aseta se tänne meidän eteen, sukulaisten eteen, kaikkien nähtäväksi. Anna heidän tuomita meidän välillämme! Onko tämä kiitos yli 20 vuoden virheettömästä palvelusta? Tilanteeni oli tämä: päivällä kuumuus ja yöllä kylmä, ja uni pakeni silmistäni. Minulla oli monia lampaattomia öitä. Tämmöistä se oli aina ne 20 vuotta, kun olin kotitaloudessanne. Työskentelin sinulle neljätoista vuotta kahdelle tyttärellesi ja kuusi vuotta laumillesi, ja muutit palkkaani kymmenen kertaa.
ellauri171.html on line 104: Laban vastasi Jaakobille: "Naiset ovat minun tyttäriäni, lapset ovat minun lapsiani, ja lampaat ovat minun laumaani. Kaikki mitä näet on minun. Mutta mitä voin tehdä tänään näille tyttäreilleni tai heidän synnyttämilleen lapsille?
ellauri171.html on line 106: So they made a deal and a pile of stones. Laban called it Jegar Sahadutha, and Jacob called it Galeed. Couldnt agree about the name of a pile of stones. Elisabet or Jezebel? But it was also called Mitzpah (which means “watchtower”). Se oli oikeasti rajapyykki. Korso. Arameaxi ja kaldeaxi, bounos martyrias ja tumulus testis. Reviirien merkintää. Kumpikin kusi omalle puolellensa kummelia. Jatka lukemista alhaalla.
ellauri171.html on line 113: Leasta tuli Jaakobin vaimo häpeällisen tempun kautta. Jaakob oli työskennellyt seitsemän vuotta voittaakseen Lean nuoremman sisaren Raakelin. Hääyönä hänen isänsä Laban korvasi Lean. Sitten Jaakob työskenteli vielä seitsemän vuotta Raakelin hyväksi
ellauri171.html on line 118: 
ellauri171.html on line 136: ab" />
ellauri171.html on line 137: 08 of 20 Rahab: Jeesuksen epätodennäköinen esi-isä
ellauri171.html on line 139: abandSpies-570689275f9b581408ce1c4d.jpg" />
ellauri171.html on line 142: Hizi kuvan Rahab on erehdyttävästi latta-aivoille tähdätyssä Oxford-poliisisarja Lewixessä esiintyneen transumurhaajan näköinen, nimeltä Zoe Kenneth, jonka nimi Baby Names sivuston mukaan tarkoittaa "life born of fire". Se näytti enimmäxeen naiselta kunnes sen viimeinen murha-aie meni myttyyn, jolloin se alkoi karjua aika äijämäisesti. Nazinäyttelijä Laurence Fox oli jaxon lopussa eheytynyt, se kazoi vitunkuvia pornolehdestä natustellen suklaapatukkaa.
ellauri171.html on line 144: Rahab kuului julkispalveluihin prostituoituna Jerikon kaupungissa. Kun heprealaiset alkoivat valloittaa Kanaania, Rahab piti heidän vakoojiaan talossaan vastineeksi perheensä turvallisuudesta. He saivat etuoikeutetun kohtelun, mahdollisuuden saada skinheadinsä kastumaan. Rahab tunnisti tosi Jumalan. Jerikon muurien kaaduttua Israelin armeija piti lupauksensa ja suojeli Rahabin taloa.
ellauri171.html on line 146: Rahabista tuli kuningas Daavidin esi-isä, ja Daavidin suvusta tuli Jeesus Kristus, Messias. Rahabilla oli keskeinen rooli Jumalan pelastussuunnitelmassa maailmalle. Sen korjaamiseen tarvittiin useampi kuin yksi huora, kuten tulemme näkemään. Maailman vanhin ammatti, tärkeä naisellinen rooli juutalais-kristillisessä mytologiassa. Jatka lukemista alta.
ellauri171.html on line 175: Ruth oli hyveellinen nuori leski, luonteeltaan niin suorapuheinen, että hänen rakkaustarinansa on yksi koko Raamatun suosikkikertomuksista. Kun hänen juutalainen anoppinsa Noomi palasi Israeliin Moabista nälänhädän jälkeen, Ruut lupasi seurata Noomia ja palvoa hänen Jumalaansa eikä omaa moabilaisten kalajumalaansa, nimeltään Kemos. Bet Chemosh loukkaantui hieman. Itse asiassa Kemosh oli niin vihainen, että hän antoi moabilaisten joutua Israelin vallan alle.
ellauri171.html on line 214:
ellauri171.html on line 216: Jacques Joseph Tissot (French: [tiso]; 15 October 1836 – 8 August 1902), Anglicized as James Tissot (/ˈtɪsoʊ/), was a French painter and illustrator. He was a successful painter of Paris society before moving to London in 1871. He became famous as a genre painter of fashionably dressed women shown in various scenes of everyday life. He also painted scenes and figures from the Bible.
ellauri171.html on line 218: His father, Marcel Théodore Tissot, was not a watchmaker but a successful drapery merchant. He took part in losing the war of 1870 and in the Paris Commune. In 1885, Tissot had a revival of his Catholic faith, which led him to spend the rest of his life making paintings about Biblical events. Many of his artist friends were skeptical about his conversion, as it conveniently coincided with the French Catholic revival, a reaction against the secular attitude of the French Third Republic. They brought Tissot vast wealth and fame. Tissot spent the last years of his life in his chateau working on paintings of subjects from the Old Testament. Although he never completed the series, he exhibited 80 of these paintings in Paris in 1901 and engravings after them were published in 1904. In the first half of the 20th century, there was a re-kindling of interest in his portraits of fashionable ladies and some fifty years later, these were achieving record prices.
ellauri171.html on line 220: Isebel ansaitsi niin maineen jumalattomuudesta, että hänen nimeään käytetään vielä nykyäänkin kuvaamaan petollista naista. Kuningas Ahabin vaimona hän vainosi Jumalan profeettoja, erityisesti Eliaa. Hänen Baalin palvontansa ja murhasuunnitelmansa saivat hänen päälleen jumalallisen vihan.
ellauri171.html on line 238:
ellauri171.html on line 244: 17 of 20 Elizabeth: Johannes Kastajan äiti
ellauri171.html on line 246: abeth-Mary-GettyImages-91727095-570fb7035f9b588cc25ab683.jpg" />
ellauri171.html on line 249: Elisabet, vielä 1 hedelmätön nainen Raamatussa, sai Jumalalta erityisen kunnian. Kun Jumala sai hänet raskaaksi vanhemmalla iällä, hänen pojasta varttui Johannes Kastaja, mahtava profeetta, joka julisti Messiaan tulemista, kunnes hän menetti kokonaan päänsä. Elisabetin tarina on paljon kuin Hannan tarina, hänen uskonsa on yhtä vahva, ellei vahvempi.
ellauri171.html on line 251: Koska hän uskoi vakaasti Jumalan hyvyyteen, hänellä oli osansa Jumalan pelastussuunnitelmassa. Elizabeth opettaa meille, että Jumala voi astua toivottomaan tilanteeseen ja kääntää sen ylösalaisin hetkessä. Kuten näette, porttoja lukuun ottamatta naisen päätehtävä ja claim to fame on voittaa hedelmättömyys ja synnyttää vauvoja patriarkoille.
ellauri171.html on line 383: This story of Abel’s murder is about:
ellauri171.html on line 391: What’s the story really about? At the time the story of Cain and Abel developed, there was constant friction between farmers and herdsmen, both of them fighting for the limited resources of the land. Cain kills Abel. A herd of goats in a stony, barren landscape The herdsmen were angry when the farmers took over the best land for their crops the farmers were angry when the flocks trampled their crops.This friction leads to violence in which people get killed. Notice that the story was developed by the herdsmen, the keepers of flocks. This explains why Abel, the herdsman, is portrayed as the injured party. Lucky Luke-tarinassa Piikkilankoja preerialla skooparit repi pelihousunsa kun jyväjemmarit pystyttivät piikkilankoja preerialle. Sillä kertaa oli maajussit hyvixiä. Nyt on keskusta taas paha.
ellauri171.html on line 393: 
ellauri171.html on line 403: The political stability of Israel was often upset by people called ‘prophets’. These were social critics who spoke bluntly about injustice when they saw it. Rather like the Alt-Right TV evangelists.
ellauri171.html on line 409: It was a dangerous thing to do. He might have got away with it with Antipas, who was indolent and indecisive, but Herodias was another matter. She engineered a situation that led to John’s death, silencing him forever. Did Herodias do it alone? Probably not. It is more likely that all three (Antipas, Herodias and Salome) planned the charade beforehand, to provide an excuse for getting rid of John and silencing him. In any case John, already in prison, was quickly beheaded. Another political problem was solved. Were it not for the fact that the gospels recorded this deed, John’s name and the horror of his death would have been lost forever.
ellauri171.html on line 415: 3. Pogrom: Pharaoh kills babies
ellauri171.html on line 427: The problem was made worse by the fact that the Israelites occupied border territory. If there was an invasion, they might defect to the enemy. This could mean the collapse of the Egyptian Empire. Just like the Ukrainians. So off with them. Wait! Pharaoh did not want to eject them from Egypt – they were too valuable as workers. So he sought to control their numbers by forced labour and by child slaughter. Hmm. Mitähän opetuxia tästäkin tarinasta voisi ottaa?
ellauri171.html on line 429: He told the midwives that every male baby must be killed as soon as it was born. He knew that in Jewish families, women did all the work and the men just sat in jeshivas and thumbed the holy books. So off with them!
ellauri171.html on line 435: 
ellauri171.html on line 445: He may or may not have believed her, but her beauty made her a sexual fly-trap, and he allowed her to stay. In the ensuring battle of tits, Judith managed to outwit her prey. While he was drunk and had emptied his bollocks into her, she pulled his sword out of its scabbard, prayed to God for strength, hacked Holofernes’ head off, then escaped back to her people.
ellauri171.html on line 458: Jezebel was the powerful queen of Israel during the reign of King Ahab. When her husband was killed in battle, the throne passed to Ahab’s son Ahaziah.
ellauri171.html on line 471: We forgot to mention that Jezebel was the New Testament's N:o 2 whore after Magdalen. In Revelation 2 Jesus Christ rebukes the church of Thyatira saying, “You allow that woman Jezebel, who calls herself a prophetess, to teach and seduce My servants to commit sexual immorality and eat things sacrificed to idols”. Christ also says of this Jezebel, “I gave her time to repent of her sexual immorality, and she did not repent. I will kill her children with death.” Battle of the sexes. In Handmaid's Tale, a Jezebel is a woman forced to become prostitute and entertainer. They are available only to the Commanders and to their guests. Offred portrays Jezebels as attractive and educated; they may be unsuitable as handmaids due to temperament. They have been sterilized, a surgery that is forbidden to other women. They operate in unofficial but state-sanctioned brothels, unknown to most women. Jezebels, whose title also comes from the Bible (note Queen Jezebel in the Books of Kings), dress in the remnants of sexualized costumes from "the time before", such as cheerleaders' costumes, school uniforms, and Playboy Bunny costumes. Jezebels can wear make-up, drink alcohol, and socialize with men, but are tightly controlled by the Aunts. When they pass their sexual prime and/or their looks fade, they are discarded, without any precision as to whether they are killed or sent to "the Colonies" (XII Jezebels).
ellauri171.html on line 477: 6. Joab nirhaa Taavetilta Absalom poikasen
ellauri171.html on line 483: Daavidin kenttäpäällikkö Joab kuulee tästä. Hän ratsastaa nopeasti paikalle ja syöksee muutaman keihään Absalomin sydämeen. Sitten Joabin henkivartijat lopettavat työn. Mitä tästä on opittavaa? Pidä hiuksesi lyhyinä tai sido ne tiukkaan nutturaan tai käytä hiusverkkoa kuten svedut. Takatukka ei ole hyvä sotatoimissa.
ellauri171.html on line 485: Absalom ratsasti muulillaan, ja muuli meni suuren tammen paksujen oksien alle. Hänen päänsä tarttui tiukasti tammean, ja hän jäi roikkumaan taivaan ja maan väliin, kun hänen alla ollut muuli kulki eteenpäin……. Joab otti kolme keihästä käteensä ja työnsi ne Absalomin sydämeen, hänen ollessaan vielä elossa tammessa. Ja kymmenen nuorta miestä, Joabin aseenkantajaa, piiritti Absalomin, löi häntä ja tappoi hänet. (2. Samuel 18:9-15)
ellauri171.html on line 509: At the time of this story, she must have been very young – about fourteen years, since she was born after Leah’s four sons. Even though young, she was considered to be of marriageable age.
ellauri171.html on line 517: But did Shechem take Dinah by force? There is much debate about this. Scholars argue that the words in the Bible text could mean something quite different: that Shechem had intercourse with her without following due procedure, without the correct formalities.
ellauri171.html on line 529: Jacob does not send for his sons, but waits for them to come home from the fields. Nothing is said about Jacob’s feelings, or about what he thinks.
ellauri171.html on line 560: They ask that Shechem and all the able-bodied men of in his territory, all the men capable of going out to fight in an emergency, be circumcised.
ellauri171.html on line 563: Shechem agrees. He is the eldest son of his family, next in line to rule the city of Shechem, so all the men the city agree to be circumcised. He does not have to explain the reason for this uncomfortable operation: everyone knows what has happened.
ellauri171.html on line 567: They know this is the opportune time, since the third day after circumcision is the most painful, and is also the time when a fever is likely. The men of the city will be unable to retaliate. Simeon and Levi kill every able-bodied man in the city, including Shechem and his father Hamor.
ellauri171.html on line 569: They must have been accompanied by many of their tribesmen, because two men alone could not massacre so many, disabled or not.
ellauri171.html on line 602: Jacob means ‘he who grabs for something’ – either his brother’s heel at the moment of birth, or his brother’s inheritance later on
ellauri171.html on line 607: Once a sin is committed, it cannot be undone, no matter how you try. Dinah’s brothers are right about this.
ellauri171.html on line 627: Now it came about in those days, when there was no king in Israel, that there was a certain Levite staying in the remote part of the hill country of Ephraim, who took a concubine for himself from Bethlehem in Judah. Judges 19:1 (NASB)
ellauri171.html on line 633: We are told that the concubine became a prostitute. Since we are told that she went to her father’s house, it may be that she and the Levite had an argument about her adultery before she fled. Verses 1 and 2 imply they were not happy together. Now before we find fault with the Levite and accuse him of using her as a mistress, read the next two verses.
ellauri171.html on line 651: But the men would not listen to him. So the man seized his concubine and brought her out to them; and they raped her and abused her all night until morning, then let her go at the approach of dawn. As the day began to dawn, the woman came and fell down at the doorway of the man’s house where her master was, until full daylight. Judges 19:25-26 (NASB)
ellauri171.html on line 669: Judges 21:8-12 records the slaughter of the inhabitants of Jabesh-Gilead because they were not angered by the Benjaminites and did not go to battle against them. The account is important because four hundred virgins from that tribe were found, spared and then taken to Shiloh. It is important to notice that God did not give them direction to slaughter the inhabitants of Jabesh-Gilead or to take the virgins to Shiloh. Se vain kazoi päältä samaan tyyliin kuin Taavetti ja Jaakoppi ja Taamarin ja Tiinan kohdalla.
ellauri171.html on line 671: Judges 21:1-7, 13-18 tells us that the Israelites began to feel sorry of the remaining six hundred men from the tribe of Benjamin. Therefore, a plan was created to allow the Benjamite men to abduct one wife from among the virgin daughters of Shiloh of their choosing (Judges 21:20-24) at the feast of the Lord in Shiloh. So when the virgins came out and danced, the men of Benjamin were allowed to “catch his wife from among the daughters of Shiloh” (Judges 21:21).
ellauri171.html on line 674:
ellauri171.html on line 679: The first important lesson from this account is that the Bible indicates God did not approve of the horrible sins that occurred in the city of Gibeah. Judges 20:18, 23, 28, 35 repeatedly reveal that God directed the other tribes of Israel to action against a morally evil tribe. This reveals that the accusation of some that Scripture is silent about the evil that occurred is wrong. The reason the account is recorded is summarized at the end of Judges 21. There God reveals that He condemned the nation of Israel for its actions in Judges 19-21. Judges 21:25 says, “In those days there was no king in Israel; everyone did what was right in his own eyes.” It reveals what happens when men and women abandon God. Romans 3:10-18 states the human race is utterly perverted and their actions will demonstrate it. It says no one seeks after God. “There is not even one!” We have all turned aside from God. Jesus said to the rich young ruler in Matthew 19:17 that there is only One who is good and He is God. The rest of Romans 3:10-18 describes our utter sinfulness and despicable behavior when we abandon God. That describes the inhabitants of Gibeah and the nation of Benjamin. Tämmöistä sakinhivutusta suositaan armeijoissa nykyäänkin. Jos syyllistä ei saada kiinni, pannaan koko komppania kärsimään. Hemmetti tää on kyllä alkeellista touhua. Kuka tästä enää haluaa mitään oppia? No vizi on että raamatun lukijoista on varmasti yli 50% just yhtä alkeellista porukkaa. Ei apinat ole mihkään muuttuneet, ne on sopeutuneet tähän.
ellauri171.html on line 681: Our second lesson is that our sins affect others and potentially lead others to sin. The first sin in this account occurred in the home of the Levite and concubine. The fact that the Levite planned to “speak tenderly to her” (Judges 19:3) in order to win her back, seems to imply that they had quarreled. The most obvious sin is that she committed adultery when she became a prostitute. The initial sin cascaded into the horrific evils in Gibeah and subsequently to the 400 virgins who were taken alive in Jabesh-gilead to be given as wives to the remaining men of Benjamin. Judges 21:25 says, “. . . everyone did what was right in his own eyes.”
ellauri171.html on line 685: When Judges 21:25 records that everyone did what was right in their own eyes, we must realize that it described how insensitive the entire nation of Israel had become to sin. The reason that God ordered the destruction of the tribe of Benjamin was that they were so insensitive to sin that the tribe was irredeemably sinful and had to be destroyed. In Deuteronomy 8:19-20, God warned the nation that He would destroy it if they abandoned Him. Therefore, He destroyed most of the tribe of Benjamin in order to prevent contamination to the other eleven tribes.
ellauri171.html on line 687: A fifth lesson is that the account describes what happens when men and women abandon God. Sex and other immoral behavior replace God! The entire story is an example of unrestrained animal lust and human depravity. Total disregard for life occurs. What one desires is all that is important. As Proverbs 30:15 says, “The leech has two daughters, “Give,” “Give” . . . ” Women are less important than men. Men abuse men. Unloving men abusively rule over women. Sex trumps everything else. Why? Judges 21:25 says, “. . . everyone did what was right in his own eyes.”
ellauri171.html on line 689: The sixth lesson is that the homosexuals demonstrated that to them homosexual sexual activity is more desirable than heterosexual activity. However, heterosexual behavior is acceptable if that is all that is available to them. Romans 1:23-24, 26 and 28 teach that when people are given over to homosexual activity, it is a sign that they have rejected God. Homosexual activity is a more serious sin among sins, despite the claims of some. See the study, “Are some sins worse than other sins? – Are all sins equal?” Also notice that Judges 19:22 refers to the men of Gibeah as “worthless fellows.”
ellauri171.html on line 691: Judges 19-21 demonstrates that God is opposed to the abuse of women in this account. He commanded the destruction of an entire tribe because they did not punish those who raped and abused a concubine and caused her to die. Only when she died did they stop! We are told they abused her all night until dawn. Further, they were so morally bankrupt and corrupt that they left her dead at the door of the Levite. Scripture lifts women above the degradation of the Canaanites and the surrounding nations, but the town of Gibeah had become like the Canaanites. God has a higher view of women than described here. That is why He ordered the destruction of the unjust and morally bankrupt tribe of Benjamin.
ellauri171.html on line 693: Another lesson is that the Levite was supposedly a godly man and priest. The account does not tell us what ultimately happened to him, but Judges 20:4-5 seems to imply that he lied about his actions in order to save himself. Scripture records what appears to be deception. It is not enough for someone to claim to a godly person. It appears that Scripture records he was not fit for the priesthood. Being a pastor or a priest is not a “job” or “vocation.” Some have said that character does not matter. It is what one accomplishes. But Scripture repeatedly demonstrates that God uses righteous ministers! This man’s behavior demonstrated he was not qualified to be a priest.
ellauri171.html on line 695: Our eighth lesson reveals the twelve tribes were becoming more like the Canaanites, which were given to sexual perversion: homosexuality, rape, adultery, murder, lies, abuse of women, abduction, absence of justice and the defense of the guilty. What sins did we miss? In truth these are sufficient to demonstrate the utter moral decline of the twelve tribes and one tribe that was worse than the others.
ellauri171.html on line 706: Sisera, the defeated enemy general in the story of Deborah & Jael, fled from the scene of battle, abandoning his own soldiers in an effort to save his own skin.
ellauri171.html on line 742: Ehud murders Eglon at a 19th century commode - but ancient lavatory arrangements were probably similar. Ehud, an Israelite, reluctantly carried tribute to the hated Moabite king Eglon. He did not want to do it, but he knew he had to – Eglon was like a Mafia chieftain, too powerful and too violent to disobey.
ellauri171.html on line 747: He was left-handed. The guards searched for a weapon on his left thigh where a right-handed person would have hidden it. They missed the knife inside his right thigh! Clever! Bible Murders: Ehud murders Eglon. Man's body of about the same proportions as Eglon's. The Bible gives a graphic description of the king’s body. It was so fat that the blade went deep into his belly: it plunged so far in that the hilt went in as well, and the skin closed over it.
ellauri171.html on line 754: 
ellauri171.html on line 760: There is something particularly cruel about this slaughter of the innocents. It was done by people the boys had grown to trust, but who now hunted them down and killed them violently.
ellauri171.html on line 779: - Extra ideas about Jael
ellauri171.html on line 793: Though Christ never taught it was wrong to have wealth, He did warn about the snare of riches. For example, there was a rich young man who came to Him during His ministry. He asked Jesus what He must do to inherit eternal life. Jesus told Him, “sell what you have and give to the poor, and you will have treasure in heaven; and come, follow Me” (Matthew 19:21). As the episode unfolds, the rich young man could not bring himself to do this. He “went away sorrowful, but anyway he had great possessions” (Matthew 19:22).
ellauri171.html on line 795: At this point, Jesus said to His disciples, “it is hard for a rich man to enter the kingdom of heaven” (Matthew 19:23). Hard but not impossible. A camel can be diluted in acid and injected thru a needle. Anyway it was just the name of a gate in Jerusalem. This is because the care of riches in this life can be a snare for a Christian. A Christian’s heart cannot be set on riches and cares of this world above the Kingdom of God. In another example, the parable of the sower, Jesus warned that some who receive the word of God will allow their spiritual growth to be choked off by “the cares of this world and the deceitfulness of riches” (Matthew 13:22). These things show us that being poor can help a Christian not to be ensnared by such things. No cause to complain then.
ellauri171.html on line 801: To another church, Christ said, “you say, ‘I am rich, have become wealthy, and have need of nothing’—and do not know that you are wretched, miserable, poor, blind, and naked” (Revelation 3:17). These Christians, though rich with material goods of this world were very poor in faith.
ellauri171.html on line 803: Whether rich or poor in this world, the responsibility of every Christian is to keep the will of God first in their lives. As Jesus said, “one's life does not consist in the abundance of the things he possesses." (Luke 12:15). A zealous Christian who may be poor in the things of this world will be rich in faith toward God. You win some, you lose some. The poor youse shall always have amongst you, so spare a penny for an ex leper.
ellauri171.html on line 808: Ahabin dynastia omridit eli kuningas Omrin porukat oli jotain kananiittejä. Israel Finkelstein's The Bible Unearthed presents a very different picture of the Omrides than the circumcision handbook, making them responsible for the great empire, magnificent palaces, wealth, and peace in Israel and Judah that the Bible credits to the much earlier kings David and Solomon. According to Finkelstein, the reason for this discrepancy is the religious bias of the Biblical authors against the Omrides for their polytheism, and in particular their support for elements of the Canaanite religion.
ellauri171.html on line 810: Finkelstein maintains that the writers of the Book of Kings may have omitted possible widespread public construction that both Omri and his son Ahab commissioned during their reigns. Finkelstein and his student Norma Franklin have identified monumental construction at Samaria, Jezreel, Megiddo, and Hazor that is similar in design and build.
ellauri171.html on line 822: Ashtar-Chemosh, wife of Chemosh and goddess of the Moabites.
ellauri171.html on line 824: Asherah, queen consort of El (Ugaritic religion), Elkunirsa (Hittite religion), Yahweh (Israelite religion), Amurru (Amorite religion), Anu (Akkadian religion) and 'Amm (Religion in pre-Islamic Arabia) Symbolized by an Asherah pole in the Hebrew Bible.
ellauri171.html on line 852: Chemosh, possibly one of the sons of El, a god of war and destruction and the national god of the Moabites and the Ammonites.
ellauri171.html on line 927: The palace economy of Mycenaean Greece, the Aegean region and Anatolia that characterized the Late Bronze Age disintegrated, transforming into the small isolated village cultures of the Greek Dark Ages, which lasted from around 1100 BCE to the beginning of the Archaic age around 750 BCE. The Hittite Empire of Anatolia and the Levant collapsed, while states such as the Middle Assyrian Empire in Mesopotamia and the New Kingdom of Egypt survived but were considerably weakened. Conversely, some peoples such as the Phoenicians enjoyed increased autonomy and power with the waning military presence of Egypt and Assyria in the Levant.
ellauri171.html on line 931: The last Bronze Age king of Ugarit, Ammurapi (circa 1215 to 1180 BC), was a contemporary of the last known Hittite king, Suppiluliuma II. Ammurapi oli amoriitti kuten esi-isänsä Hammurabi (1792 BC to c. 1750), se Babylonian silmä silmästä, hammas hampaasta kaveri. The exact dates of his reign are unknown. However, a letter by the king is preserved, in which Ammurapi stresses the seriousness of the crisis faced by many Near Eastern states due to attacks (but by whom?). Ammurapi pleads for assistance from the king of Alashiya, highlighting the desperate situation Ugarit faced:
ellauri171.html on line 933: My father, behold, the enemy's ships came; my cities(?) were burned, and they did evil things in my country. Does not my father know that all my troops and chariots(?) are in the Land of Hatti, and all my ships are in the Land of Lukka? ... Thus, the country is abandoned to itself. May my father know it: the seven ships of the enemy that came here inflicted much damage upon us.
ellauri171.html on line 948: None of the inscribed tablets found in 1929 in the Canaanite city of Ugarit (destroyed c. 1200 BC) has revealed a cosmology. Any idea of one is often reconstructed from the much later Phoenician text by Philo of Byblos (c. 64–141 AD), after much Greek and Roman influence in the region.
ellauri171.html on line 950: According to the pantheon, known in Ugarit as 'ilhm (Elohim) or the children of El, supposedly obtained by Philo of Byblos from Sanchuniathon of Berythus (Beirut) the creator was known as Elion, who was the father of the divinities, and in the Greek sources he was married to Beruth (Beirut = the city). This marriage of the divinity with the city would seem to have Biblical parallels too with the stories of the link between Melqart and Tyre; Chemosh and Moab; Tanit and Baal Hammon in Carthage, Yah and Jerusalem.
ellauri171.html on line 954: In Canaanite mythology there were twin mountains Targhizizi and Tharumagi which hold the firmament up above the earth-circling ocean, thereby bounding the earth. W. F. Albright, for example, says that El Shaddai is a derivation of a Semitic stem that appears in the Akkadian shadû ("mountain") and shaddā'û or shaddû'a ("mountain-dweller"), one of the names of Amurru. Philo of Byblos states that Atlas was one of the Elohim, which would clearly fit into the story of El Shaddai as "God of the Mountain(s)". Harriet Lutzky has presented evidence that Shaddai was an attribute of a Semitic goddess, linking the epithet with Hebrew šad "breast" as "the one of the Breast". The idea of two mountains being associated here as the breasts of the Earth, fits into the Canaanite mythology quite well. The ideas of pairs of mountains seem to be quite common in Canaanite mythology (similar to Horeb and Sinai in the Bible). The late period of this cosmology makes it difficult to tell what influences (Roman, Greek, or Hebrew) may have informed Philo's writings.
ellauri171.html on line 956: In the Baal Cycle, Ba'al Hadad is challenged by and defeats Yam, using two magical weapons (called "Driver" and "Chaser") made for him by Kothar-wa-Khasis. Afterward, with the help of Athirat and Anat, Ba'al persuades El to allow him a palace. El approves, and the palace is built by Kothar-wa-Khasis. After the palace is constructed, Ba'al gives forth a thunderous roar out of the palace window and challenges Mot. Mot enters through the window and swallows Ba'al, sending him to the Underworld. With no one to give rain, there is a terrible drought in Ba'al's absence. The other deities, especially El and Anat, are distraught that Ba'al has been taken to the Underworld. Anat goes to the Underworld, attacks Mot with a knife, grinds him up into pieces, and scatters him far and wide. With Mot defeated, Ba'al is able to return and refresh the Earth with rain.
ellauri171.html on line 964: Canaanite deities such as Baal were represented by figures which were placed in shrines, often on hilltops, or 'high places' surrounded by groves of trees, such as is condemned in the Hebrew Bible, in Hosea (v 13a) which would probably hold the Asherah pole, and standing stones or pillars.
ellauri171.html on line 973: Jezebel (circa 910–841 BCE) was the wife of Ahab—king of Israel, daughter of Etbaal— king of Tyros (Phoenician empire), and mother of Ahazia and Jehoram—Ahab’s sons and successors. Ethbaal served as a priest of Astarte, the primary Phoenician goddess.
ellauri171.html on line 974: At a time when political alliances were cemented through matrimony, King Ahab sought to create a pact with the neighboring Tyrian kingdom and married the king’s daughter.
ellauri171.html on line 976: Jezebel’s marriage to Ahab was a political alliance. The union provided both peoples with military protection from powerful enemies as well as valuable trade routes: Israel gained access to the Phoenician ports; Phoenicia gained passage through Israel’s central hill country to Transjordan and especially to the King’s Highway, the heavily traveled inland route connecting the Gulf of Aqaba in the south with Damascus in the north. But although the marriage is sound foreign policy, it is intolerable to the Deuteronomist because of Jezebel’s competing gods.
ellauri171.html on line 979: What the fuck so she stuck to her own people's gods, that was her biggest sin. Besides being smarter than her rather goofy hubby Ahab.
ellauri171.html on line 980: Jezebel does not accept Ahab’s God, Yahweh. Rather, she leads Ahab to tolerate Baal. This is why she is vilified by the Deuteronomist, whose goal is to stamp out polytheism.
ellauri171.html on line 981: She represents a view of womanhood that is the opposite of the one extolled in characters such as Ruth the Moabite, who is also a foreigner. Ruth surrenders her identity and submerges herself in Israelite ways; she adopts the religious and social norms of the Israelites and is praised by the tentmen for her conversion to "The" God. Jezebel steadfastly remains true to her own beliefs.
ellauri171.html on line 983: The extent of Jezebel’s power is evidenced by the necessity for Jehu, the founder of the next royal dynasty in Israel, to murder her before his rule can be established (2 Kings 9:30–37)—plus her whole extended family. Tollasta karhutouhua. The biblical text insists that she is evil through and through.
ellauri171.html on line 987: If one knew nothing about the biblical character Jezebel, but used a search engine to find more information, the search results would have almost nothing to do with her as she appears in the Hebrew bible. She is one of the few biblical characters to have become her own noun; in the modern world, “Jezebel” connotes a sexually immoral woman. The thesaurus yields results such as “floozy, hooker, and hussy.” The Urban Dictionary returns definitions like:
ellauri171.html on line 990: But the appearance of Jezebel in the bible includes no mention of her sexuality. In the Hebrew Bible, Jezebel appears in the books of first and second Kings as the wife of King Ahab— the marriage being a political alliance between Israel and Sidon (a coastal city to the north) where Jezebel was the princess. Jezebel brings her religion to Israel with her, and the worship of Baal is blasphemy in the eyes of the biblical writers. According to the text, Jezebel begins killing Israel’s prophets. Because of this, Elijah challenges the prophets of Baal to a showdown with Israel’s deity. The Baal worshipers fail to summon their deity, so Elijah calls upon Yahweh and fire descends from heaven and consumes the altar. Having won, Elijah then slaughters all of the prophets of Baal. Jezebel threatens to kill Elijah by the same time the next day, and, ironically, Elijah retreats.
ellauri171.html on line 992: The next time we hear of Jezebel is during the ploy to obtain Naboth’s vineyard for her husband, who is unable to secure the transaction. She sends letters, with the stamp of the king, to the elders in Naboth’s town, commanding them to lie against Naboth, and then stone him. The elders do so, and after Naboth’s death, the vineyard is claimed for Ahab. Few bible commentators acknowledge the bizarre betrayal of Naboth by his neighbors. If, as is suggested, Naboth’s neighbors had known him since birth and patronized him, how could they turn so quickly? Some scholars argue that this incident highlights Jezebel’s keen understanding of Israelite men. It is perhaps, also, one of the impetus for her modern connotation as manipulator-supreme.
ellauri171.html on line 994: The final time we hear of Jezebel (an entire chapter later) is just before her demise. Having just killed the sitting king and son of Jezebel, Jehu enters town to do the same to her. As she sees Jehu, Jezebel stands at the window, issues one last zinger insult, and then puts on makeup. Jehu commands the eunuchs to throw her down, they do so, and Jezebel is trampled. The donning of makeup is the final impetus for her conception as a whore. The most popular interpretation is that Jezebel puts on makeup in effort to seduce Jehu, but this interpretation is not bolstered by the text. Jezebel is the sitting Queen, presumably old in age by now, and has performed in a political function her entire life. She very likely understands that she is about to die and even issues one last insult as Jehu approaches. A more compassionate reading of the text would indicate that Jezebel, for lack of a better term, “goes out with a bang.” Except Jehu hardly banged her If she was an old hag by then.
ellauri171.html on line 997: It is worth noting that nowhere in the text is Jezebel characterized as promiscuous or seductive. The text makes no mention of her physical appearance. Unlike characters such as Rachel, Joseph, and Rebekah, whom the Bible explicitly labels as aesthetically appealing, there is no such indication for Jezebel. In fact, if anything, the text indicates that Jezebel is an all-too-loyal wife —even capable of murder. She is not an admirable character by any means, however, it is critical to highlight that nothing about her modern connotation is exemplified in text.
ellauri171.html on line 999: In Christian lore, Jezebel’s prominent association is that of a sexual essence. Authoritative sources such Thesaurus and Urban Dictionary return results like “whore,” “harlot,” “slut.” John in his drug dream seems to associate the Biblical queen with the “mother of whores and of abominations” who “rules over the kings of the earth” and who has committed fornication with them (Revelation 17:2, 5, 18).
ellauri171.html on line 1000: Jezebel is portrayed by the Rabbis as a wicked woman who represents the negative influence of Gentile women who turned Israel’s heart to idolatry. She is a corrupting influence on her husband Ahab, who is drawn to idolatry and away from God because of her.
ellauri171.html on line 1003: One way northerners disturb the tapestry of creation is through sexually deviant and immoral activities, which is why the Torah describes the divinations of Jezebel as her promiscuity (“the harlotries of your mother Jezebel and her abundant witchcraft”).
ellauri171.html on line 1008: The Zohar explains that although Elijah was a prophet of Gad, it is the practice of the righteous to avoid situations that require miraculous divine intervention unless absolutely necessary. Because Jezebel had threatened to harm him, Elijah escaped quickly to save Gad the trouble of a supernatural rescue mission. Gad was a little out of breath after the Carmel incident.
ellauri171.html on line 1012: The medieval commentators differ on whether Jezebel converted to Judaism in a halachically acceptable manner. R. Levi ben Gershom (Ralbag, 1288-1344) is of the view that Jezebel did not fully embrace Judaism and was not a halachic Jewess. This would mean that her two sons, Ahazia and Jehoram, also lacked Jewish credentials. But his assumption is challenged by the fact that there are indications throughout rabbinic works that Ahazia and Jehoram were regarded as bona-fide halachic Jews. Indeed, this is the position taken by a number of halachic authorities. Some contemporary authors argue instead that Jehoram was the son of another of Ahab’s 100% Jewish wives.
ellauri171.html on line 1016: Jezebel is characterized as totally evil in the biblical text and beyond it: in the New Testament her name is a generic catchword for a whoring, non-believing female adversary (Revelations 2:20); in Judeo-Christian traditions, she is evil. The Bible is careful not to refer to her as queen. And yet, this is precisely what she seems to have been. Some early Jewish, albeit post-biblical, sources deconstruct the general picture: “Four women exercised government in the world: Jezebel and Athaliah from Israel, Semiramis and Vashti from the [gentile] nations” (in a Jewish Midrash for the Book of Esther, Esther Rabbah)
ellauri171.html on line 1018: Clearly, Jezebel acted as queen even though the Bible itself refuses her the title and its attendant respect, not to mention approval. In the biblical text, Jezebel is contrasted with and juxtaposed to the prophet Elijah, to the extent that they both form the two panels of a mirrored dyptich. She is a Baal supporter, he is a God supporter; she is a woman, he is a man; she is a foreigner, he is a native; she has monarchic power, he has prophetic power; she threatens, he flees; finally he wins, she is liquidated. The real conflict is not between Ahab (the king) and Elijah, but between Jezebel (the queen in actuality, if not in title) and Elijah. Ultimately the forces of God win; Jezebel loses. It remains to be understood why she gets such bad press.
ellauri171.html on line 1020: It seems reasonable that Jezebel, a foreign royal princess by birth, was highly educated and efficient. Also, although her son’s theophoric names have the element yah or yahu (referring to God) in them, she seems to have been a patron and devotee of the Baal cult.
ellauri171.html on line 1021: It is not incomprehensible that, whereas Ahab devoted himself to military and foreign affairs, Jezebel acted as his deputy for internal affairs: the Naboth report comes back to her, as if the king’s seal was hers; she has her own “table,” that is her own economic establishment and budget; she has her own “prophets,” probably a religious establishment that she controls. All these point toward an official or semiofficial position that Jezebel held by virtue of her character, her royal origin and connections, her husband’s and later her children’s esteem, and her religious affiliation to the Baal (possibly also Asherah) cult.
ellauri171.html on line 1022: Perhaps she had the status of gebira “queen mother”, or of “co-regent”. At any rate, there is no doubt that the biblical and later accounts distort her portrait for several reasons, among which we can list her monarchic power, deemed unfit in a woman; her reported devotion to the Baal and Asherah cult and her objection to Elijah and other prophets of God; her education and legal know-how (shown in the Naboth affair); and her foreign origin Ultimately, the same passages that disclaim Jezebel as evil, “whoring,” and immoral are witness to her power and the need to curb it.
ellauri171.html on line 1024: Israel’s most accursed queen carefully fixes a pink rose in her red locks in John Byam Liston Shaw’s “Jezebel” from 1896. Jezebel’s reputation as the most dangerous seductress in the Bible stems from her final appearance: her husband King Ahab is dead; her son has been murdered by Jehu. As Jehu’s chariot races toward the palace to kill Jezebel, she “painted her eyes with kohl and dressed her hair, and she looked out of the window” (2 Kings 9:30).
ellauri171.html on line 1027: In recent years, scholars have tried to reclaim the shadowy female figures whose tales are often only partially told in the Bible. Rehabilitating Jezebel’s stained reputation is an arduous task, however, for she is a difficult woman to like. She is not a heroic fighter like Deborah, a devoted sister like Miriam or a cherished wife like Ruth. Jezebel cannot even be compared with the Bible’s other bad girls—Potiphar’s wife and Delilah—for no good comes from Jezebel’s deeds. These other women may be bad, but Jezebel is the worst.
ellauri171.html on line 1029: Jezebel as baby name
ellauri171.html on line 1031: Why would parents name their child Jezebel? Because it’s a pretty name. Just because someone has the same name as someone in the Bible does not mean this is where the inspiration for their name came from. Reality check: not every person is religious. Spanjuunat koittivat kiemurrella että Isabella ei muka ole Iisebel vaan Elishaveta, Aaronin vaimo, Johannes Yökastelijan ja Hyvinkään Kultahatun äiti Iisa taivutustyyppiä kala. Jumala muka vaan putosi pois alusta. Paskanmarjat, samat iisev ja el vaan toisin päin. Jumala on voimasana. Liisa, Betty, Elsa, Iisa, Bella ym.
ellauri171.html on line 1033: The meaning of Izebel is “My God is a vow”. Keep in mind that many names may have different meanings in other countries and languages, so be careful that the name that you choose doesn’t mean something bad or unpleasant. The history and meaning of the name Izebel is fascinating, learn more about it. This name is not popular in the US, according to Social Security Administration, as there are no popularity data for the name.
ellauri171.html on line 1036: The name Jezebel is a girl's name of Hebrew origin meaning "not exalted". Jezebel, the wife of King Ahab in the Hebrew Book of Kings, has long had a bad girl reputation. But in the modern secular world, this is somewhat mitigated by the feminist perspective of her as a strong woman, the power behind the throne. Previously avoided as a baby name, Jezebel is now, along with the also previously avoided Delilah and Desiree, coming into use, helped by its relation to other 'bel' names such as Isabel and Bella. The popular feminist celebrity blog Jezebel upped the name's cool factor. Jezebel is the title of one of Bette Davis's best known early films.
ellauri171.html on line 1049: Storyline: Jacob's psychopath son Judah believes that his daughter-in-law Tamara 1 has killed two of his sons, and subjugates her so that she is unable to remarry. However, she ultimately tricks Judah into fucking her pregnant himself and therefore secures her place in the family. She gives Judah two more sons. Her story illustrates her loyalty and her willingness to be assertive and unconventional.
ellauri171.html on line 1051: Judah, who has bought her for his firstborn son, Er, loses it, er, I mean loses Er. When he, er, I mean Er dies, Judah gives Tamar to his second son, Onan, who is to act as levir, a surrogate for his dead brother who would beget a son to continue Er’s lineage. (Onan's sin you must be familiar with first hand!) In this way, Tamar too would be assured a place in the family. Onan, however, would make a considerable economic sacrifice. According to inheritance customs, the estate of Judah, who had three sons, would be divided into four equal parts, with the eldest son acquiring one half and the others one fourth each. A child engendered for Er would inherit at least one fourth and possibly one half (as the son of the firstborn). If Er remained childless, then Judah’s estate would be divided into three, with the eldest, most probably Onan, inheriting two thirds. Onan opts to preserve his financial advantage and does coitus interruptus with Tamar, spilling his semen on the ground. For this, God punishes Onan with death, as God had previously punished Er for doing something equally wicked (unfortunately we are not told what, maybe sodomy in the flock).
ellauri171.html on line 1061: But there is a greater threat to his honor (aw fuck, stop, you're killing us). Rumor relates that Tamar is pregnant and has obviously been faithless to her obligation to Judah to remain chaste. Judah, as the head of the family, acts swiftly to restore his honor, commanding that she be burnt to death. But Tamar has anticipated this danger. She sends his identifying pledge to him, urging him to recognize that its owner is the father. Realizing what has happened, Judah publicly announces Tamar’s innocence. His cryptic phrase, zadekah mimmeni, is often translated “she is more in the right than I” (Gen 38:26), a recognition not only of her innocence, but also of his wrongdoing in not freeing her or performing the levirate. Another possible translation is “she is innocent—it [the child] is from me.” Judah has now performed the levirate (despite himself) and never cohabits with Tamar again. Once she is pregnant, future sex with a late son’s wife would be incestuous.
ellauri171.html on line 1090: As relatively stylish on the surface as it is resoundingly familiar beneath, Tamara should prove more than serviceable enough for the hardcore horror fans.
ellauri171.html on line 1104: Tamar probably had a marriage arranged for her when she was still a child – this was the usual procedure for royal princesses. But things did not go to plan.
ellauri171.html on line 1105: When Tamar reached puberty her half-brother Amnon, David’s eldest son, developed an unnatural obsession with his young half-sister. He watched her, he waited in places where she passed, he could not get enough of her presence, and above all he wanted to possess her.
ellauri171.html on line 1110: (PST. Read what modern Bible scholars say about Tamar)
ellauri171.html on line 1115: But Amnon was not used to being refused something he wanted. He must have discussed his obsession with a friend of his, a clever cousin called Jonadab, because this young man came up with a plan. They would lure Tamar into Amnon’s room on the pretext that her half-brother was ill, and once they were alone there Amnon could have what he wanted. Bedrooms in ancient mansions were designed to receive guests/visitors.
ellauri171.html on line 1119: Amnon sighed in a dispirited way and said he could not eat, but on being pressed by his father admitted that yes, he might be able to eat if his sister Tamar cooked some food and fed it to him. David, gullible in matters regarding his sons, immediately sent for Tamar to come and tend her brother.
ellauri171.html on line 1121: Tamar obeyed her father. She may have had reservations about coming to her brother’s private quarters but she had no choice. Law and custom required her to obey her father, and in any case she would have been escorted by her own servants.
ellauri171.html on line 1154: Prince Amnon refused outright to marry her, the callous streak already evident in David now coming out in the son. David was angry, but did nothing to resolve the situation, or even to punish Amnon for what he had done. This was typical of David – he could never chastise his sons even when they deserved it. Instead he did what many people have done when confronted with rape or incest – he protected the abuser rather than the victim, and tried to hush things up.
ellauri171.html on line 1160: Absalom waited, biding his time. For two years he said nothing, did nothing, but then he set his trap. He gave a feast for all David’s sons. At the height of the festivities when Amnon was half-drunk, Absalom had his half-brother killed, stabbed to death in a scene reminiscent of a Mafia killing. In the ensuring turmoil Absalom escaped, fleeing for sanctuary to Geshur, his grandfather’s territory.
ellauri171.html on line 1162: Did the murder of Amnon help Tamar in any way? Probably not. It may have given her some fleeting satisfaction, but as matters stood she was condemned to the life of a childless widow.
ellauri171.html on line 1178: 1 Niinä päivinä, jolloin tuomarit hallitsivat, maassa oli nälänhätä. Niin eräs mies Juudan Betlehemistä muutti vaimonsa ja kahden poikansa kanssa hetkeksi asumaan Moabin maahan. Mooab oli Kuolleen meren itärannalla Jordanian puolella. Siellä Lootin tyttäret antoi isän panna heidät vuoronperään paxuxi. Toisesta epäsikiöstä tuli Moab ja toisesta Ammon. Mutta takaisin tarinaamme! Miehen nimi oli Elimelek, hänen vaimonsa nimi oli Noomi, ja hänen kahden poikansa nimet olivat Mahlon ja Kilion. He olivat efratilaisia Juudan Betlehemistä. Ja he menivät Moabiin ja asuivat siellä. 3 Elimelek, Noomin mies, kuoli, ja hän jäi kahden poikansa kanssa. 4 He menivät naimisiin moabilaisten naisten kanssa, joista toisen nimi oli Orpa ja toisen Ruut.
ellauri171.html on line 1180: Kun he olivat asuneet siellä noin kymmenen vuotta, 5 myös Mahlon ja Kilion kuolivat, ja Noomi jäi ilman kahta poikaansa ja miestään. 6 Kun Noomi kuuli Moabissa, että Herra oli tullut auttamaan kansaansa antamalla heille ruokaa, hän ja hänen miniänsä valmistautuivat palaamaan sieltä kotiin. 7 Hän lähti kahden miniänsä kanssa paikastaan, jossa hän oli asunut, ja lähti tielle, joka vie heidät takaisin Juudan maahan. 8 Silloin Noomi sanoi kahdelle miniälleen: "Menkää kumpikin takaisin äitisi kotiin. HERRA osoittakoon sinulle laupeutta, niin kuin olet osoittanut laupeutta kuolleille miehillesi ja minulle. 9 Suokoon HERRA, että jokainen teistä löytää levon toisen aviomiehensä kodista." Sitten hän suuteli heitä hyvästit, ja he itkivät ääneen 10 ja sanoivat hänelle: "Me palaamme sinun kanssasi kansasi luo." 11 Mutta Noomi sanoi: "Palaa kotiin, tyttäreni. Miksi tulisit kanssani? Onko minulla enää poikia, joista voisi tulla aviomiehiänne? 12 Palatkaa kotiin, tyttäreni; Olen liian vanha hankkimaan toista miestä. Vaikka luulisin, että minulla olisi vielä toivoa – vaikka minulla olisi aviomies tänä iltana ja synnyttäisin sitten poikia – 13 odottaisitko, kunnes he kasvavat? Pysyisitkö heidän puolestaan naimisissa? Ei, tyttäreni. Se on minulle katkerampi kuin sinulle, sillä HERRAN käsi on kääntynyt minua vastaan!" 14 Tässä he itkivät taas ääneen. Sitten Orpa suuteli anoppiaan jäähyväiset, mutta Ruth tarttui häneen. 15 Noomi sanoi: "Katso, kälysi palaa kansansa ja jumaliensa luo. Mene takaisin hänen kanssaan." 16 Mutta Ruut vastasi: "Älä pakota minua jättämään sinua tai kääntymään pois sinusta. Minne sinä menet, minä menen, ja minne sinä pysyt, minä pysyn. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. 17 Missä sinä kuolet, minä kuolen, ja sinne minut haudataan. Kohtelekoon HERRA minua, olkoon aina niin ankarasti, jos jopa kuolema erottaa sinut ja minut. ”
ellauri171.html on line 1182: 18 Kun Noomi tajusi, että Ruthista oltiin pääsemättömissä, hän lakkasi kehottamasta häntä. 19 Niin ne kaksi naista jatkoivat matkaansa, kunnes tulivat Betlehemiin. Kun he saapuivat Betlehemiin, koko kaupunki järkyttyi heidän takiaan, ja naiset huusivat: "Voiko tämä olla Noomi?" 20 "Älkää kutsuko minua Naomiksi", hän sanoi heille. "Kutsu minua Maraksi, koska Kaikkivaltias on tehnyt elämästäni hyvin katkeraa. 21 Minä menin pois täynnä, mutta Herra on tuonut minut takaisin tyhjänä. Miksi kutsut minua Naomiksi? HERRA on vaivannut minua; Kaikkivaltias on tuonut minulle onnettomuuden." 22 Niin Noomi palasi Moabista miniänsä Ruutin kanssa, joka saapui Betlehemiin ohran sadonkorjuun alkaessa. 1 Noomilla oli sukulainen miehensä puolella, Elimelekin suvusta kuuluva mies, jonka nimi oli Boas. 2 Ja Moabilainen Ruut sanoi Noomille: "Sallikaa minun mennä pelloille ja poimia yli jääneet viljat jokaisen, jonka silmissä armon saan." Noomi sanoi hänelle: "Mene, tyttäreni." 3 Niin hän meni ulos, meni pellolle ja rupesi poimimaan harvesterien eli puimakoneiden takaa. Kuten kävi ilmi, hän työskenteli pellolla, joka kuului Boasille, joka oli Elimelekin klaanista.
ellauri171.html on line 1184: 4 Juuri silloin Boas saapui Betlehemistä ja tervehti elonkorjaajia: "Herra olkoon teidän kanssanne!" "HERRA siunatkoon sinua!" he vastasivat. 5 Boas kysyi leikkuukoneensa valvojalta: "Kenelle tuo mehukkaannäköinen nuori nainen kuuluu?" 6 Valvoja vastasi: "Hän on mooabilainen, joka palasi Moabista Noomin kanssa. 7 Hiän sanoi: 'Anna minun poimia ja kerätä lyhteitä leikkuukoneen taakse.' Hiän tuli kentälle ja on jäänyt tänne aamusta tähän päivään, lukuun ottamatta vessakäyntejä ja lyhyttä lepoa tarhassa." 8 Niin Boas sanoi Ruutille: "Tyttäreni, kuuntele minua. Älä mene poimimaan toiselta alalta äläkä mene pois täältä. Pysy täällä naisten kanssa, jotka työskentelevät minulle. 9 Tarkkaile peltoa, jolla miehet korjaavat, ja seuraa naisten perässä. Olen sanonut miehille, etteivät he tafsaa sinua, ainakaan sieltä. Ja aina kun sinulla on jano, mene ja ota juotavaa vesipurkeista, jotka miehet ovat täyttäneet." 10 Tämän jälkeen hiän kumartui kasvot maahan. Hiän kysyi häneltä: "Miksi olen saanut niin suosion silmissäsi, että huomaat minut - ulkomaalaisen?" 11 Boas vastasi: "Minulle on kerrottu kaikki, mitä olet tehnyt anoppisi hyväksi miehesi kuoleman jälkeen - kuinka jätit isäsi ja äitisi ja kotimaasi ja tulit asumaan kansan luo, jota et tietää etukäteen. 12 HERRA maksakoon sinulle, mitä olet tehnyt. Saakoon sinulle runsaan palkkion HERRA, Israelin Jumala, jonka siipien alle olet tullut turvaan. " 13 "Saanko edelleen löytää armon silmissäsi, herrani", hän sanoi. "Olet saanut minut rauhoittumaan puhumalla ystävällisesti kuin palvelijallesi, vaikka minulla ei olekaan yhdenkään palvelijasi asemaa." 14 Aterian aikaan Boas sanoi hänelle: "Tule tänne. Ota leipää ja kasta se viinietikkaan." Kun hän istui sadonkorjuukoneiden kanssa, hän tarjosi hiänelle paahtomaissia. Hiän söi kaiken, mitä halusi, ja hänellä oli vähän yli.
ellauri171.html on line 1186: 15 Kun hän nousi poimimaan, Boas antoi miehilleen käskyn: "Anna hänen koota lyhteiden sekaan, älkääkä nuhtelko häntä. 16 Jopa vedä hänelle varret nipuista ja jätä ne hänen poimittavaksi, äläkä nuhtele häntä." 17 Ruut poimii kedolla iltaan asti. Sitten hän puinut ohran, jonka hän oli kerännyt, ja se oli noin efaa. 18 Hän vei sen takaisin kaupunkiin, ja hänen anoppinsa näki, kuinka paljon hän oli kerännyt. Ruth toi myös ulos ja antoi hänelle sen, mitä hänellä oli jäänyt yli syötyään tarpeeksi. 19 Hänen anoppinsa kysyi häneltä: "Mistä poimit tänään? Missä olet työskennellyt? Siunattu olkoon mies, joka huomioi sinut!” Sitten Ruth kertoi anoppilleen siitä, jonka luona hän oli työskennellyt. "Sen miehen nimi, jonka kanssa työskentelin tänään, on Boaz", hän sanoi. 20 "Herra siunatkoon häntä!" Naomi sanoi miniälleen. "Hän ei ole lakannut osoittamasta ystävällisyyttään eläville ja kuolleille." Hän lisäsi: "Tuo mies on meidän lähisukulainen; hän on yksi huoltajistamme. 21 Silloin Moabilainen Ruut sanoi: "Hän jopa sanoi minulle: 'Pysy työntekijöideni luona, kunnes he ovat korjanneet kaiken viljani." 22 Noomi sanoi miniälleen Ruutille: "Sinun on hyvä, tyttäreni, mennä niiden naisten kanssa, jotka työskentelevät hänelle, koska jonkun muun alalla sinua saatetaan vahingoittaa." 23 Niin Ruut pysyi Booasin naisten luona poimimassa, kunnes ohran ja vehnän sato oli saatu päätökseen. Ja hän asui anoppinsa kanssa.
ellauri171.html on line 1190: 16 Kun Ruut tuli anoppinsa luo, Noomi kysyi: "Kuinka meni, tyttäreni? Menikö putkeen vaiko puihin?" Putkeen putkeen, and how! Ruth vastasi tyytyväisenä. Sitten hän kertoi hänelle kaiken, mitä Boas oli tehnyt hänen hyväkseen, 17 ja lisäsi: "Hän antoi minulle nämä kuusi mittaa ohraa sanoen: 'Älä palaa anoppisi luo tyhjin käsin.' 18 Sitten Noomi sanoi: "Odota, tyttäreni, kunnes saat selville, mitä tapahtuu. Sillä mies ei lepää ennen kuin asia on ratkaistu tänään." 1 Sillä välin Boas meni ylös kaupungin portille ja istuutui sinne juuri kun hänen mainitsemansa huoltaja-lunastaja tuli mukaan. Boas sanoi: "Tule tänne, ystäväni, ja istu alas." Joten hän meni ja istuutui. 2 Boas otti kymmenen kaupungin vanhinta ja sanoi: "Istukaa tänne", ja he tekivät niin. 3 Sitten hän sanoi huoltajalle-lunastajalle: "Noomi, joka on palannut Moabista, myy maapalstan, joka kuului sukulaisellemme Elimelekille. 4 Ajattelin, että minun pitäisi tuoda asia tietosi ja ehdottaa, että ostat sen näiden täällä istuvien ja kansani vanhinten läsnä ollessa. Jos aiot lunastaa sen, tee se. Mutta jos et, kerro minulle, niin tiedän. Sillä kenelläkään ei ole oikeutta tehdä sitä paitsi sinulla, ja minä olen seuraavana jonossa." "Lunastan sen", hän sanoi. 5 Silloin Boas sanoi: "Sinä päivänä, kun ostat maan Noomilta, hankit myös Ruutin Moabilaisen, kuolleen miehen lesken, säilyttääksesi kuolleiden nimen hänen omaisuudellaan." 6 Tämän jälkeen huoltaja-lunastaja sanoi: "Voi perhana! senkö vanhan ämmän myös? Silloin en voi lunastaa sitä, koska voisin vaarantaa oman omaisuuteni. Lunastat sen itse. En voi tehdä sitä."
ellauri171.html on line 1192: 7 (Nyt näet aiempina aikoina Israelissa, jotta omaisuuden lunastus ja siirto olisi lopullista, toinen osapuoli riisui sandaalinsa ja antoi sen toiselle. Tämä oli tapa laillistaa liiketoimet Israelissa.) 8 Niin huoltaja-lunastaja sanoi Boasille: "Osta itse." Ja hän riisui sandaalinsa. 9 Silloin Boas ilmoitti vanhimmille ja kaikelle kansalle: "Tänään te olette todistajat, että olen ostanut Noomilta kaiken Elimelekin, Kilionin ja Mahlonin omaisuuden. 10 Olen myös hankkinut vaimoksi Ruutin Moabilaisen, Mahlonin lesken, säilyttääkseni kuolleiden nimen hänen omaisuudellaan, jottei hänen nimensä katoaisi hänen perheestään eikä kotikaupungistaan. Tänään olette todistajia!" 11 Silloin vanhimmat ja kaikki portilla oleva sanoivat: "Me olemme todistajia. Tehköön HERRA kotiisi tulevan naisen Raakelin ja Lean kaltaiseksi, jotka yhdessä rakensivat Israelin perheen. Olkoon sinulla asema Efratassa ja ole kuuluisa Betlehemissä. 12 Sen jälkeläisen kautta, jonka Herra antaa sinulle tämän nuoren naisen kautta, olkoon sinun perheesi Pereksen sukulainen, jonka Taamar synnytti Juudalle." 13 Niin Boas otti Ruutin, ja hänestä tuli hänen vaimonsa. Kun hän rakastell hiäntä, HERRA antoi hiänelle mahdollisuuden tulla raskaaksi, ja hiän synnytti pojan. 14 Naiset sanoivat Noomille: "Kiitetty olkoon Herra, joka ei tänä päivänä ole jättänyt sinua ilman huoltajaa-lunastajaa. Tulkoon hänestä kuuluisa kaikkialla Israelissa! 15 Hän uudistaa elämäsi ja tukee sinua vanhuudessasi. Sillä miniäsi, joka rakastaa sinua ja on sinulle parempi kuin seitsemän poikaa, on synnyttänyt hänet." 16 Sitten Noomi otti lapsen syliinsä ja piti hänestä huolta. 17 Siellä asuvat naiset sanoivat: "Noomilla on poika!" Ja he antoivat hänelle nimen Obed (ven. "päivällinen"). Hän oli Iisain, Daavidin isän, isä. 18 Tämä on siis Pereksen sukupuu: Peres oli Hesronin isä, jne. ad nauseam.
ellauri172.html on line 57: Rabelais ja Moliere ei Huismannia naurata. Se ei ole mitään huumormiehiä. Hartaus, ahdistus ja katumus ei viihdy samassa alkovissa kuin tyhjännaurajat. Villonia se lukee aika ajoin, ja d'Aubignéta joskus, verensä siitä tuntien kuumemmax. Vaikkei se edes ole katollinen, vaan hottentotti! Kenties Jori luki tämän:
ellauri172.html on line 91: Riants au ciel riant d'une agréable audace... Naurellen nauravalle taivaalle voitonriemua...
ellauri172.html on line 165: Come la gran parte dei piemontesi dell'epoca, Vittorio Alfieri ebbe come madrelingua il piemontese. Giacché di nobili origini, apprese dignitosamente il francese e l'italiano, cioè il toscano classico. Compilava piccoli vocabolari. Dopo una giovinezza inquieta ed errabonda, si dedicò con impegno alla lettura e allo studio di Plutarco, Dante, Petrarca, Machiavelli e degli illuministi come Voltaire e Montesquieu: da questi autori ricavò una visione personale razionalista e classicista, convintamente anti-tirannica e in favore di una libertà ideale, al quale unì l'esaltazione del genio individuale tipicamente romantica.
ellauri172.html on line 172: «L'illuminismo è l'uscita dell'uomo dallo stato di minorità che egli deve imputare a se stesso. Minorità è l'incapacità di valersi del proprio intelletto senza la guida di un altro. Imputabile a sé stesso è questa minorità, se la causa di essa non dipende da difetto d'intelligenza, ma dalla mancanza di decisione e del coraggio di far uso del proprio intelletto senza essere guidati da un altro. Sapere aude! Abbi il coraggio di servirti della tua propria intelligenza! È questo il motto dell'Illuminismo.»(Immanuel Kant, Risposta alla domanda: che cos'è l'Illuminismo?, 1784)
ellauri172.html on line 177: Kouluvuodet eivät olleet juuri paremmat: Egli definì questi anni come "otto anni di ineducazione; asino, fra asini e sotto un asino", in cui si sentiva "ingabbiato". Alfieresta tuli sitten nimen mukaisesti vänrikki eli ensigni (grado militare dallo spagnolo alférez e questo dall'arabo الفارس ovvero al-fāris, "cavaliere") è, nelle varie forze arma te mondiali, il grado inferiore di ufficiale, quello di allievo ufficiale (cadetto), o il più alto tra quelli dei sottufficiali. Paizi vänrikki Nappula oli oikeasti lieutenant Sonny Fuzz. Meriväessä se on aliluutnantti.
ellauri172.html on line 179: Tra il 1766 e il 1772, Alfieri cominciò un lungo vagabondare in vari stati dell'Europa. A L'Aia visse il suo primo vero amore con la moglie del barone Imhof, Cristina (descriverà i precedenti sentimenti come "amorucci"). Costretto a separarsene per evitare uno scandalo, tentò il suicidio, fallito per il pronto intervento di Francesco Elia, il suo fidato servo, che lo seguiva in tutti i suoi viaggi.
ellauri172.html on line 188: A Lisbona incontrò l'abate piemontese Tommaso Valperga di Caluso, che lo spronò a proseguire la sua carriera letteraria. Nel 1772 cominciò il viaggio di ritorno. Arrivò a Torino il 5 maggio 1772, indebolito e ammalato (forse di una patologia venerea da cui poi guarì).
ellauri172.html on line 192: Ebbe anche una relazione con la marchesa Gabriella Falletti di Villafalletto, moglie di Giovanni Antonio Turinetti marchese di Priero. Tra il 1774 e il 1775, mentre assisteva la sua amica malata, portò a compimento la tragedia Antonio e Cleopatra, rappresentata a giugno di quello stesso anno a Palazzo Carignano, con successo.
ellauri172.html on line 203: Saul è una tragedia di Vittorio Alfieri in endecasillabi sciolti strutturata in cinque atti. La vicenda, tratta dalla Bibbia, è incentrata sulle ultime ore di Saul, nell'accampamento militare di Gelboè durante la guerra contr
ellauri172.html on line 217:
Vänskä on toi millä on tommottii turkkulaine Tommi Taberman-Sauli Niinistö frisyyri.
ellauri172.html on line 222: Dopo un breve periodo di altalenanti problemi di salute e attacchi di gotta e artrite, in cui diminuì il cibo per i problemi gastrici ma continuò a lavorare alacramente. il 3 ottobre 1803 si ammalò gravemente di una febbre gastrointestinale, da cui inizialmente sembrò rimettersi. Tuttavia, alcuni giorni dopo, Vittorio Alfieri si spense improvvisamente a Firenze l'8 ottobre 1803 all'età di 54 anni, probabilmente a causa di infarto cardiaco. Alfieri ebbe un malore, riuscendo solo a far chiamare la contessa d'Albany, a cui aveva lasciato i suoi beni per testamento, e poco dopo, seduto sul letto, si accasciò e non riprese più conoscenza. Vänrikki Nappulassa oli paljon samaa kuin 8kk nuoremmassa Goethessa. Vänrikki Nappula ei tosin perustanut Napsusta.
ellauri172.html on line 246: Suppose two similar dates in front of a man, who has a strong desire for them but who is unable to take them both. Surely he will take one of them, through a quality in him, the nature of which is to differentiate between two similar things.
ellauri172.html on line 263: Social Psychologist Kurt Lewin's Field Theory treated this paradox experimentally. He demonstrated that lab rats experience difficulty when choosing between two equally attractive (approach-approach) goals. The typical response to approach-approach decisions is initial ambivalence, though the decision becomes more decisive as the organism moves towards one choice and away from another. [So what? Kurt should repeat the experiment with donkeys.]
ellauri172.html on line 265: The situation of Buridan's ass was given a mathematical basis in a 1984 paper by American computer scientist Leslie Lamport (LaTex -ladontaskriptikielen kexijä, LOL), in which Lamport presents an argument that, given certain assumptions about continuity in a simple mathematical model of the Buridan's ass problem, there is always some starting condition under which the ass starves to death, no matter what strategy it takes. He points out that just because we do not see people's asses starving to death through indecision, this does not disprove the principle. The persistence of a Buridan's undecided state for the required length of time may just be sufficiently improbable that it has not been observed.
ellauri172.html on line 275: Case 2 Bileamin aasi esiintyy Raamatussa, sen 4. Mooseksen kirjan 22–24 luvuissa sekä muutamissa muissa tekstikohdissa. Bileam oli Beorin poika. Bileam oli kuninkaan palvelija. Moabilaisten kuningas Balak Zipporin poika luotti Bileamin voimiin ja halusi, että Bileam kiroaisi Israelin kansan. Bileam neuvotteli moneen otteeseen Balakin miesten kanssa ja sen jälkeen itse Balakin kanssa. Matkalla Balakin luo Bileamin aasi poikkesi tieltä kolme kertaa ja joka kerralla Bileam löi aasiansa. Kolmannen kerran jälkeen enkeli ilmestyi hänelle. Eikös se aasikin jotain jäpättänyt sille? Bileam teki Balakin kanssa kolmesti seitsemän uhrialttaria, mutta siunasikin israelilaiset. Lopulta neuvottelut Balakin ja Bileamin välillä raukesivat tyhjiin ja molemmat lähtivät omiin suuntiinsa. Bileam kuoli israelilaisen sotilaan miekaniskuun.
ellauri172.html on line 281: 21 Balaam got up in the morning, saddled his donkey and went with the Moabite officials. 22 But God was very angry(A) when he went, and the angel of the Lord(B) stood in the road to oppose him. Balaam was riding on his donkey, and his two servants were with him. 23 When the donkey saw the angel of the Lord standing in the road with a drawn sword(C) in his hand, it turned off the road into a field. Balaam beat it(D) to get it back on the road.
ellauri172.html on line 289: 30 The donkey said to Balaam, “Am I not your own donkey, which you have always ridden, to this day? Have I been in the habit of doing this to you?”
ellauri172.html on line 301: 36 When Balak(L) heard that Balaam was coming, he went out to meet him at the Moabite town on the Arnon(M) border, at the edge of his territory. 37 Balak said to Balaam, “Did I not send you an urgent summons? Why didn’t you come to me? Am I really not able to reward you?”
ellauri172.html on line 318: Au point de vue physique, nous l’avons vu, c’est un besoin individuel que d’engendrer un autre individu, si bien que cet autre devient comme une condition de nous-même. La vie, comme le feu, ne se conserve qu’en se communiquant. Et cela est vrai de l’intelligence non moins que du corps ; il est aussi impossible de renfermer l’intelligence en soi que la flamme : elle est faite pour rayonner. Même force d’expansion dans la sensibilité : il faut que nous partagions notre joie, il faut que nous partagions notre douleur. C’est tout notre être qui est sociable : la vie ne connaît pas les classifications et les divisions absolues des logiciens et des métaphysiciens : elle ne peut pas être complètement égoïste, quand même elle le voudrait. Nous sommes ouverts de toutes parts, de toutes parts envahissants et envahis. Cela tient à la loi fondamentale que la biologie nous a fournie : La vie n’est pas seulement nutrition, elle est production et fécondité. Vivre, c’est dépenser aussi bien qu’acquérir.
ellauri172.html on line 324: Le second équivalent, nous l’avons trouvé dans la théorie des idées-forces soutenue par un philosophe contemporain : l’idée même de l’action supérieure, comme celle de toute action, est une force tendant à la réaliser. L’idée est même déjà la réalisation commencée de l’action supérieure ; l’obligation n’est, à ce point de vue, que le sentiment de la profonde identité qui existe entre la pensée et l’action ; c’est par cela même le sentiment de l’unité de l’être, de l’unité de la vie. Celui qui ne conforme pas son action à sa plus haute pensée est en lutte avec lui-même, divisé intérieurement. Sur ce point encore l’hédonisme est dépassé ; il ne s’agit pas de calculer des plaisirs, de faire de la comptabilité et de la finalité : il s’agit d’être et de vivre, de se sentir être, de se sentir vivre, d’agir comme on est et comme on vit, de ne pas être une sorte de mensonge en action, mais une vérité en action.
ellauri172.html on line 328: Pro tertio: Le bonheur purement égoïste de certains épicuriens est une chimère, une abstraction, une impossibilité : les vrais plaisirs humains sont tous plus ou moins sociaux. L’égoïsme pur, avons-nous dit, au lieu d’être une réelle affirmation de soi, est une mutilation de soi.
ellauri172.html on line 386: "Bleibe, schönes Mädchen!" ruft der Knabe, Hei söpöläinen odota! poika huusi,
ellauri172.html on line 388: "Hier ist Ceres', hier ist Bacchus' Gabe; Tää on Serexeltä, tää Bakkuxelta,
ellauri172.html on line 460: Wärst du selbst mir aus dem Grab gesandt! Vaikka terveisiä toisit luutarhasta!
ellauri172.html on line 505: Daß Ihr früh mich in das Grab gebracht? Mut ajoitte, lattialle ja liinaan?
ellauri172.html on line 509: Und ihr Segen haben kein Gewicht; Ja siunauxenne on nollan arvoiset;
ellauri172.html on line 515: Mutter, habt Ihr doch das Wort gebrochen, Äisky, taisitte syödä sanamme,
ellauri172.html on line 520: "Aus dem Grabe werd' ich ausgetrieben, Haudastakin nousin kukkumaan
ellauri172.html on line 529: Meine Kette hab' ich dir gegeben; Sä sait mun nilkkarenkaan,
ellauri172.html on line 550: En ces sortes de repas découronnés de femmes, les hommes les plus polis et les mieux élevés perdent de leur charme de politesse et de leur distinction naturelle ; et quoi d’étonnant ?… Ils n’ont plus la galerie à laquelle ils veulent plaire, et ils contractent immédiatement quelque chose de sans-gêne, qui devient grossier au moindre attouchement, au moindre choc des esprits les uns par les autres. L’égoïsme, l’inexilable égoïsme, que l’art du monde est de voiler sous des formes aimables, met bientôt les coudes sur la table, en attendant qu’il vous les mette dans les côtés.
ellauri172.html on line 552: Après la politique, la haine des Bourbons, le spectre noir de la Congrégation, les regrets du passé pour ces vaincus, toutes ces avalanches qui roulaient en bouillonnant d’un bout à l’autre de cette table fumante, il y avait d’autres sujets de conversation, à tempêtes et à tintamarres. Par exemple, il y avait les femmes. La femme est l’éternel sujet de conversation des hommes entre eux, surtout en France, le pays le plus fat de la terre. Il y avait les femmes en général et les femmes en particulier, — les femmes de l’univers et celle de la porte à côté, — les femmes des pays que beaucoup de ces soldats avaient parcourus, en faisant les beaux dans leurs grands uniformes victorieux, et celles de la ville, chez lesquelles ils n’allaient peut-être pas, et qu’ils nommaient insolemment par nom et prénom, comme s’ils les avaient intimement connues, sur le compte de qui, parbleu ! ils ne se gênaient pas, et dont, au dessert, ils pelaient en riant la réputation, comme ils pelaient une pêche, pour, après, en casser le noyau. Tous prenaient part à ces bombardements de femmes, même les plus vieux, les plus coriaces, les plus dégoûtés de la femelle, ainsi qu’ils disaient cyniquement, car les hommes peuvent renoncer à l’amour malpropre, mais jamais à l’amour-propre de la femme, et, fût-ce sur le bord de leur fosse ouverte, ils sont toujours prêts à tremper leurs museaux dans ces galimafrées de fatuité !
ellauri172.html on line 554: Dans cette salle à manger, présentement muette, mais dont les murs nous en diraient de si belles s’ils pouvaient parler, puisqu’ils auraient ce que je n’ai pas, moi, l’impassibilité des murs, l’heure des vanteries qui arrive si vite dans les dîners d’hommes, d’abord décente, — puis indécente bientôt, — puis déboutonnée, — enfin chemise levée et sans vergogne, amena les anecdotes, et chacun raconta la sienne… Ce fut comme une confession de démons !
ellauri172.html on line 565: M. Reniant ne croyait pas que ces hosties fussent Dieu. Il n’avait pas là-dessus le moindre doute. Pour lui, ce n’étaient que des morceaux de pain à chanter, consacrés par une superstition imbécile, et pour lui, comme pour toi-même, mon pauvre Rançonnet, vider la boîte aux hosties dans l’auge aux cochons, n’était pas plus héroïque que d’y vider une tabatière ou un cornet de pains à cacheter.
ellauri172.html on line 578: — Pour mon compte, — dit nonchalamment Sélune, avec la fatuité d’un vieil endurci qui n’entend pas qu’on l’émeuve de rien, — pour mon compte, j’ai vu un jour quatre-vingts religieuses jetées l’une sur l’autre, à moitié mortes, dans un puits, après avoir été préalablement très bien violées chacune par deux escadrons.
ellauri172.html on line 581: Ce major Ydow, ce diable d’homme, avec cette femme en sautoir… Il n’était pas Français, à ce qu’il paraît. . Ce n’est pas tant pis pour la France. Il était né je ne sais où et de je ne sais qui, en Illyrie ou en Bohême, je ne suis pas bien sûr…
ellauri172.html on line 583: On l’aurait cru le produit d’un mélange de plusieurs races. Il disait, lui, qu’il fallait prononcer son nom à la grecque : Άϊδον, pour Ydow, parce qu’il était d’origine grecque, et sa beauté l’aurait fait croire, car il était beau, et, le Diable m’emporte ! peut-être trop pour un soldat.
ellauri172.html on line 590: Nous on a ete de "mauvais sujets", mais, il y avait des choses, — pas beaucoup ! mais enfin il y en avait bien une ou deux, dont, si démons que nous fussions, nous n’aurions pas été capables, comme par exemples donner du cul. Mais, lui (prétendait-on), il était capable de tout. Ils l’accusaient de servilité avec les chefs et de basse ambition. Ils allèrent même jusqu’à le soupçonner d’espionnage. Il était aussi à la fois heureux au jeu et heureux en femmes ; ce qui n’est pas l’usage non plus. Rumat miehet ovat yhtä mustasukkaisia könsikkäille kuin rumat naiset.
ellauri172.html on line 592: No mutta mitähän hirmu pahaa se sitten oli tehnyt kysyi porthosmainen Ranconnet. Restel dans le rang, älä keskeytä! Tulen ihan kohta siihen. Nimittäin kaikki oli taas kerran sen ämmän vika! Mais une femme, c’est l’aimant du diable ! Il y a une proportion d’arithmétique morale, écrite, avant qu’elle le fût par un philosophe sur du papier, dans la poitrine de tous les hommes, comme un encouragement du Démon : « c’est qu’il y a plus loin d’une femme à son premier amant, que de son premier au dixième! Vittu tää Barney on läpimätä!
ellauri172.html on line 606: Qui donc a dit — ce doit être un Anglais — que le monde est l’œuvre du Diable, devenu fou ? C’était sûrement ce Diable-là qui, dans un accès de folie, avait créé la Rosalba, pour se faire le plaisir… du Diable, de fricasser, l’une après l’autre, la volupté dans la pudeur et la pudeur dans la volupté, et de pimenter, avec un condiment céleste, le ragoût infernal des jouissances qu’une femme puisse donner à des hommes mortels.
ellauri172.html on line 608: La Rosalba était pudique comme elle était voluptueuse, et le plus extraordinaire, c’est qu’elle l’était en même temps. Quand elle disait ou faisait les choses les plus… osées, elle avait d’adorables manières de dire : « J’ai honte ! » que j’entends encore. Phénomène inouï ! Elle fût sortie d’une orgie de bacchantes, comme l’Innocence de son premier péché. Jusque dans la femme vaincue, pâmée, à demi morte, on retrouvait la vierge confuse, avec la grâce toujours fraîche de ses troubles et le charme auroral de ses rougeurs… (Vizi tää hemmo on aika sick. Mutta se on just kuten Huismanni totesi: pyllistely tuntuu vielä rotevammalta kun pyllyn takana kyttää kiivas Jehova piiska handussa. Niin varmaan junioriapinastakin joka pääsee salaa silverbäkin nartun vulvalle. Sisään vaan vaikkei seisokkaan!)
ellauri172.html on line 612: Napsun sisko princesse Pauline Borghese était constamment infidèle et, selon les mémoires de la duchesse d'Abrantès, était capable d'entretenir simultanément trois liaisons. Elle était affligée de problèmes gynécologiques, exacerbés par sa promiscuité bacchanienne, au point qu'un médecin lui conseilla l'application de sangsues à la vulve. Sa santé décline et elle meurt des suites d'un cancer du foie — à Florence, quatre ans après son frère, le 9 juin 1825 âgée de 44 ans, sans descendance.
ellauri172.html on line 616: Palataxemme sarvijäärään: elle se mit à briller au milieu de ces filles brunes d’Espagne, comme un diamant dans une torsade de jais. Ce fut là qu’elle commença de produire sur les hommes ces effets d’acharnement qui tenaient, sans doute, à la composition diabolique de son être, et qui faisaient d’elle la plus enragée des courtisanes, avec la figure d’une des plus célestes madones de Raphaël.
ellauri172.html on line 619: Par Dieu ! nous avons tous, Messieurs, connu de ces hommes assez fanatisés d’une femme pour croire en elle, quand tout l’accuse, et qui, au lieu de se venger quand la certitude absolue d’une trahison pénètre dans leur âme, préfèrent s’enfoncer dans leur bonheur lâche, et en tirer, comme une couverture par-dessus leur tête, l’ignominie !
ellauri172.html on line 627: Non, si je la quittai, ce fut pour une raison de dégoût moral, de fierté pour moi, de mépris pour elle, pour elle qui, au plus fort des caresses les plus insensées, ne me faisait pas croire qu’elle m’aimât… Quand je lui demandais : M’aimes-tu ? ce mot qu’il est impossible de ne pas dire, même à travers toutes les preuves qu’on vous donne que vous êtes aimé, elle répondait : « Non ! » ou secouait énigmatiquement la tête. Elle se roulait dans ses pudeurs et dans ses hontes, et elle restait là-dessous, au milieu de tous les désordres de sens soulevés, impénétrable comme le sphinx. Seulement, le sphinx était froid, et elle ne l’était pas… Mikä Katariina Suuri sekin oli olevinaan!
ellauri172.html on line 635: Quand cet enfant mourut, car il mourut quelques mois après sa naissance, le major eut un chagrin très exalté, un chagrin à folies, et on n’en rit pas dans le régiment. Pour la première fois, l’antipathie dont il était l’objet se tut. On le plaignit beaucoup plus que la mère qui, si elle pleura sa géniture, n’en continua pas moins d’être la Rosalba que nous connaissions tous, cette singulière catin arrosée de pudeur par le Diable, qui avait, malgré ses mœurs, conservé la faculté, qui tenait du prodige, de rougir jusqu’à l’épine dorsale deux cents fois par jour ! Sa beauté ne diminua pas. Elle résistait à toutes les avaries. Et, cependant, la vie qu’elle menait devait faire très vite d’elle ce qu’on appelle entre cavaliers une vieille chabraque, si cette vie de perdition avait duré. »
ellauri172.html on line 652: « — Bah ! — fit-elle lentement, quoique la teinte d’incarnat que je voulais boire sur son adorable et exécrable visage se fût foncée à la pensée que je lui donnais. — Bah ! vos frénésies à vous sont finies. — Et elle mit le cachet sur la cire bouillante de la lettre, qui s’éteignit et se figea.
ellauri172.html on line 658: « Faut-il que je le répète jusqu’à satiété ? Certes ! je n’étais pas jaloux de cette femme : mais nous sommes tous les mêmes. Malgré moi, je voulus voir à qui elle écrivait, et, pour cela, ne m’étant pas assis encore, je m’inclinai par-dessus sa tête ; mais mon regard fut intercepté par l’entre-deux de ses épaules, par cette fente enivrante et duvetée où j’avais fait ruisseler tant de baisers, et, ma foi ! magnétisé par cette vue, j’en fis tomber un de plus dans ce ruisseau d’amour, et cette sensation l’empêcha d’écrire… Elle releva sa tête de la table où elle était penchée, comme si on lui eût piqué les reins d’une pointe de feu, se cambrant sur le dossier de son fauteuil, la tête renversée ; elle me regardait, dans ce mélange de désir et de confusion qui était son charme, les yeux en l’air et tournés vers moi, qui étais derrière elle, et qui fis descendre dans la rose mouillée de sa bouche entr’ouverte ce que je venais de faire tomber dans l’entre-deux de ses épaules.
ellauri172.html on line 662: « Oui, — reprit amèrement Mesnilgrand, — c’est encore là un des revenants-bons de l’adultère et du partage ! En ces moments-là, les plus fendants ne sont pas fiers, et, par générosité pour une femme épouvantée, ils deviennent aussi lâches qu’elle, et font cette lâcheté de se cacher. J’en ai, je crois, mal au cœur encore d’être entré dans ce placard, en uniforme et le sabre au côté, et, comble de ridicule ! pour une femme qui n’avait pas d’honneur à perdre et que je n’aimais pas !
ellauri172.html on line 666: Le major Ydow tomba dans une de ces rages qui déshonorent le caractère d’un homme, et cribla la Pudica d’injures ignobles, d’injures de cocher. Je crus qu’il la rouerait de coups. Les coups allaient venir, mais un peu plus tard. Il lui reprocha, — en quels termes ! d’être… tout ce qu’elle était. Il fut brutal, abject, révoltant ; et elle, à toute cette fureur, répondit en vraie femme qui n’a plus rien à ménager, qui connaît jusqu’à l’axe l’homme à qui elle s’est accouplée, et qui sait que la bataille éternelle est au fond de cette bauge de la vie à deux. Elle fut moins ignoble, mais plus atroce, plus insultante et plus cruelle dans sa froideur, que lui dans sa colère. Elle fut insolente, ironique, riant du rire hystérique de la haine dans son paroxysme le plus aigu, et répondant au torrent d’injures que le major lui vomissait à la face par de ces mots comme les femmes en trouvent, quand elles veulent nous rendre fous, et qui tombent sur nos violences et dans nos soulèvements comme des grenades à feu dans de la poudre. De tous ces mots outrageants à froid qu’elle aiguisait, celui avec lequel elle le dardait le plus, c’est qu’elle ne l’aimait pas — qu’elle ne l’avait jamais aimé : « Jamais ! jamais ! jamais ! » répétait-elle, avec une furie joyeuse, comme si elle lui eût dansé des entrechats sur le cœur ! — Or, cette idée — qu’elle ne l’avait jamais aimé — était ce qu’il y avait de plus féroce, de plus affolant pour ce fat heureux, pour cet homme dont la beauté avait fait ravage, et qui, derrière son amour pour elle, avait encore sa vanité ! Aussi arriva-t-il une minute où, n’y tenant plus, sous le dard de ce mot, impitoyablement répété, qu’elle ne l’avait jamais aimé, et qu’il ne voulait pas croire, et qu’il repoussait toujours :
ellauri172.html on line 684: Le major Ydow avait fait embaumer le cœur de son fils pour mieux l’emporter avec lui partout, et il l’avait déposé pieusement dans une urne de cristal, habituellement placée sur une encoignure, dans sa chambre à coucher. C’était cette urne qui volait en morceaux.
ellauri172.html on line 686: « — Ah ! il n’était pas à moi, abominable gouge ! — s’écria-t-il. Et j’entendis, sous sa botte de dragon, grincer et s’écraser le cristal de l’urne, et piétiner le cœur de l’enfant qu’il avait cru son fils !
ellauri172.html on line 690: « — Eh bien ! puisque tu le veux, le voilà, le cœur de ton marmot, catin déhontée ! — dit le major. Et il lui battit la figure de ce cœur qu’il avait adoré, et le lui lança à la tête comme un projectile. L’abîme appelle l’abîme, dit-on. Le sacrilège créa le sacrilège. La Pudica, hors d’elle, fit ce qu’avait fait le major. Elle rejeta à sa tête le cœur de cet enfant, qu’elle aurait peut-être gardé s’il n’avait pas été de lui, l’homme exécré, à qui elle eût voulu rendre torture pour torture, ignominie pour ignominie ! C’est la première fois, certainement, que si hideuse chose se soit vue ! un père et une mère se souffletant tour à tour le visage, avec le cœur mort de leur enfant !
ellauri172.html on line 692: Satan me donna la force d’enfoncer la porte du placard ou j'etsis cache et je vis… ce que je ne reverrai jamais ! La Pudica, terrassée, était tombée sur la table où elle avait écrit, et le major l’y retenait d’un poignet de fer, tous voiles relevés, son beau corps à nu, tordu, comme un serpent coupé, sous son étreinte. Mais que croyez-vous qu’il faisait de son autre main, Messieurs ?… Cette table à écrire, la bougie allumée, la cire à côté, toutes ces circonstances avaient donné au major une idée infernale, — l’idée de cacheter cette femme, comme elle avait cacheté sa lettre — et il était dans l’acharnement de ce monstrueux cachetage, de cette effroyable vengeance d’amant perversement jaloux !
ellauri172.html on line 696: « Il ne me vit pas. Il était penché sur sa victime, qui ne criait plus, et c’était le pommeau de son sabre qu’il enfonçait dans la cire bouillante et qui lui servait de cachet !
ellauri172.html on line 698: « Je bondis sur lui ; je ne lui dis même pas de se défendre, et je lui plongeai mon sabre jusqu’à la garde dans le dos, entre les épaules, et j’aurais voulu, du même coup, lui plonger ma main et mon bras avec mon sabre à travers le corps, pour le tuer mieux ! »
ellauri172.html on line 702: — Eh ! mais c’est l’aventure d’Abélard, transposée à Héloïse ! — fit l’abbé Reniant.
ellauri172.html on line 751: Il aurait été baptisé en 1014 à Rouen par l'archevêque Robert le Danois, frère du duc Richard II de Normandie. C'est d'abord en tant que Viking dans sa jeunesse, qu'il se rend plusieurs fois en Angleterre, où il va s'intéresser à la foi chrétienne. Elle avait d'ailleurs été introduite dès le ixe siècle en Scandinavie par des missionnaires de divers pays notamment allemands, et principalement le moine saint Anschaire, l'« apôtre du Nord », devenu plus tard évêque de Brême, puis archevêque de Hambourg.
ellauri172.html on line 759: Après avoir soumis le Groenland à son autorité en 1023, Knut lui envoie une ambassade pour lui réclamer la couronne vers 1024-1025, ce qu'il refuse en s'alliant au roi de Suède Anund Jacob, et il lui livre une bataille navale sans vainqueur en 1026 (bataille de l'Helgeå). Cette confrontation eut des conséquences graves pour Olaf, car Knut bloqua le détroit de l’Øresund entre la Scanie et le Danemark et Olaf ne put ramener sa flotte en Norvège. Il dut l'abandonner en Scanie et rentrer par voie de terre et cette perte l'affaiblit.
ellauri172.html on line 763: Le roi Knut II de Danemark impose alors comme roi son fils Sven Knutsson qui promulgue des lois danoises jugées inacceptables par les Norvégiens. Rapidement les nobles menés par Einar Tambarskjelve et les populations découvrent alors a posteriori la sainteté d'Olaf.
ellauri172.html on line 769: St. Olaf appears to be a bilingual town with a significant amount of unique vocabulary (that may be specific to the area and not appearing in standard Norwegian). Rose uses these phrases quite often, to the exasperation of her roommates. Examples include Gerkanenaken (when dog feces turn white), Tutenbobels (buttocks), Ugel and Flugel (a Hide and seek game for adults) and Vanskapkaka (a special "friendship" cake; this word, however, is based on the Swedish word "vänskapskaka", which holds the same meaning). German, Swedish and Norwegian is the basis of the
ellauri172.html on line 806: Paha ateisti Roth tapatti ainoan sikiönsä Margaretilla eikä saanut Bloomin kanssa aikaan muuta kuin lihavia riitoja. Antiteistikin se oli, "I'm exactly the opposite of religious, I'm anti-religious. I find religious people hideous. I hate the religious lies. It's all a big lie. I give a shit about the sheep referred to as believers. When I write, I'm alone. It's filled with fear and loneliness and anxiety—and I never needed religion to save me." Jumala kosti sille, ei tullut Noobelia. Kikkailevaa Philippiä sattui leukaan.
ellauri172.html on line 821: Le Curé et le Mort, fable de Jean de La Fontaine, 1678, avec le personnage de messire Jean Chouart.
ellauri172.html on line 823: Femmes, soyez soumises à vos maris, essai de Voltaire, 1759, avec le personnage de l'abbé de Châteauneuf.
ellauri172.html on line 836: Les Chouans roman d'Honoré de Balzac (1829) paru sous le titre Le Dernier Chouan ou la Bretagne en 1800. Personnage de l'abbé Gudin qui excite les Chouans et les tient en respect.
ellauri172.html on line 840: Le Rouge et le Noir, roman de Stendhal, 1830, personnage de l'abbé Chélan, mentor et conseiller de Julien Sorel. CHECK
ellauri172.html on line 844: Le Curé de Tours, roman d'Honoré de Balzac, 1832, personnage de l'abbé François Birotteau qui est le frère aîné de César Birotteau. Dans le roman éponyme, il n'est encore que vicaire[8]. On le retrouve confesseur de Madame de Mortsauf dans Le Lys dans la vallée[9]. Dans Le Curé de Tours, il devient le souffre-douleur de Mademoiselle Gamard, sa logeuse et de son rival : l'abbé Troubert.
ellauri172.html on line 848: La Duchesse de Langeais, roman d'Honoré de Balzac (1834). Le Vidame de Pamiers (à la fois titre d'archevêque et titre nobiliaire). Il protège la réputation de sa cousine Antoinette de Langeais. Dans Ferragus, il donne de bons conseils à Auguste de Maulincour, dans Le Contrat de mariage, il protège Victurnien d'Esgrignon, et dans Splendeurs et misères des courtisanes, il n'est plus qu'un habitué des salons mondains.
ellauri172.html on line 850: La Chartreuse de Parme, roman de Stendhal, 1839, personnage de l'abbé Blanès. CHECK
ellauri172.html on line 854: Le Curé de village, 1841, roman d'Honoré de Balzac. L'abbé Bonnet qui aurait inspiré à Hugo le personnage de Mgr Myriel selon le dictionnaire des œuvres Laffont-Bompiani. L'abbé Bonnet œuvre à la rédemption de Véronique Graslin, responsable d'un meurtre.
ellauri172.html on line 856: Splendeurs et misères des courtisanes, roman d'Honoré de Balzac, 1838-1847, l'abbé Carlos Herrera sous l'habit duquel se cache Vautrin. CHECK
ellauri172.html on line 858: Les Mystères de Paris, roman d'Eugène Sue, (1842-1843) avec l'abbé Polidori.
ellauri172.html on line 860: Le Comte de Monte-Cristo, roman d'Alexandre Dumas, 1844 : l'abbé Faria, compagnon de captivité d'Edmond Dantès, puis l'abbé Busoni, habit sous lequel se cache Edmond Dantès.
ellauri172.html on line 866: Un début dans la vie roman d'Honoré de Balzac, l'Abbé Loraux est le vicaire de l'église Saint-Sulpice, dansHonorine (1843-1844) l'abbé Loraux apporte son aide à Honorine de Bauvan, dans La Rabouilleuse, l'abbé Loraux est le confesseur d'Agathe Bridau.
ellauri172.html on line 870: L'Envers de l'histoire contemporaine, roman d'Honoré de Balzac, 1848, le personnage de l'abbé de Vèze, qui loge chez Madame de la Chanterie.
ellauri172.html on line 871: Les Paysans, 1844-1854, roman inachevé d'Honoré de Balzac, terminé par sa veuve la Comtesse Hanska : le personnage de l'abbé Brossette. Il vit pauvrement dans un village où les paysans le méprisent, mais il est reçu par le comte de Montcornet riche propriétaire. Dans Béatrix, ce même abbé est directeur de conscience de Béatrix de Rochefide, une figure de la haute société parisienne.
ellauri172.html on line 875: L'Ensorcelée roman de Jules Barbey d'Aurevilly, 1852-1854 : l'abbé de la Croix-Jugan actif du côté des Chouans.
ellauri172.html on line 877: Catherine Blum, roman d'Alexandre Dumas, 1854 : le personnage de l'abbé Grégoire, inspiré par Louis-Chrysôstôme Grégoire, vicaire de Villers-Côterêts, qu'Alexandre Dumas connut dans son enfance.
ellauri172.html on line 881: Madame Bovary, roman de Gustave Flaubert, 1857, l'abbé Bournisien présenté comme un raté, ne sachant pas accompagner ses ouailles. CHECK
ellauri172.html on line 883: Les Misérables, roman de Victor Hugo, 1862, personnage de Mgr Bienvenu Myriel.
ellauri172.html on line 889: La Conquête de Plassans, roman d'Émile Zola, l'abbé Faujas personnage principal du roman.
ellauri172.html on line 893: La Faute de l'abbé Mouret, roman d'Émile Zola, 1875. CHECK
ellauri172.html on line 895: Bouvard et Pécuchet, roman de Gustave Flaubert, (1882) l'abbé Jeufroy formidablement crédule. CHECK
ellauri172.html on line 897: L'Abbé Constantin, roman de Ludovic Halévy, (1882), avec le personnage de l'abbé Constantin.
ellauri172.html on line 899: Une histoire sans nom, roman de Jules Barbey d'Aurevilly, (1882), avec l'abbé Riculf, prêtre impie.
ellauri172.html on line 910: Sous le soleil de satan, roman de Georges Bernanos, 1926, avec l'abbé Donissan et l'abbé Menou-Segrais.
ellauri172.html on line 912: L'Imposture, roman de Georges Bernanos, 1927 avec les personnages des abbés Cénabre et Chevance.
ellauri172.html on line 914: La Joie, roman de Georges Bernanos, 1929, où l'on retrouve l'abbé Cénabre.
ellauri172.html on line 944: L'Avocat du diable, roman de Morris West, 1959
ellauri172.html on line 968: Les Cantos d'Hypérion, suite de romans de science-fiction de Dan Simmons écrits entre 1989 et 1997, avec notablement les prêtres Lénar Hoyt, Paul Duré et le jésuite Federico DeSoya
ellauri172.html on line 974: Monsieur le curé fait sa crise, de Jean Mercier, 2016, avec l'abbé Benjamin Bucquoy.
ellauri172.html on line 999:
ellauri172.html on line 1004:
ellauri180.html on line 49: The Awakening (ISBN 978-1-4449-0071-2) is the first novel in the Young Adult Vampire Diaries series and introduces the main cast of characters Elena, Stefan, Matt, Bonnie, Caroline and Meredith (who is absent from the TV series).
ellauri180.html on line 51: In the books, Elena was popular, selfish and a "mean girl". However, the show's producers, Julie Plec and Kevin Williamson, felt that it wasn't the direction they wanted to go with their heroine in The Young Adult Vampire Diaries television series. Instead, she became a nicer, relatable, and more of "the girl next door" type, until her life gets flipped upside down when she meets the Salvatore Brothers. Stefan Salvatore is a good-hearted and affectionate young adult vampire and the complete opposite of his older brother, Damon Salvatore. Stefan's malevolent young adult vampire brother is mostly thought of as selfish and manipulative, but later on begins to display a more caring side.
ellauri180.html on line 53: Executive producers Julie Plec and Kevin Williamson agreed that in the book series, Elena was turned into a vampire too early, which was around page 200 of The Awakening. Elena's transition into a vampire was planned for two years. Plec said: "That felt obviously too soon, and rushed, and we didn’t want to make a show about a teenage girl who instantly becomes a vampire. But we always knew that her journey would take her there eventually". At the second season's conclusion, Elena was nearly turned into a vampire. Dobrev was happy that she wasn't, because she felt "it would have been like she came too soon", and also didn't think it was something Elena or she wanted.
ellauri180.html on line 55: Elena has received mainly positive reviews. Steve West of the Cinema Blend compared the story of The Young Adult Vampire Diaries and the character of Elena to the 10 years older popular vampire franchise, Twilight, and its protagonist Bella Swan. West said "Clearly Elena is way hotter than Bella, she has two immortal young adult vampires fighting over her". (Täähän on jo moneen kertaan nähty: chick litissä tytöllä pitää ollä väh. 2 kosijaa, ei se muuten ole mistään kotoisin.) After the vampire episodes, Elena established her own medical practice, specialising in blood diseases.
ellauri180.html on line 83: Vuonna 1985 ilmestynyt Oman elämänsä sankari oli jo varsinkin kahdella aiemmalla teoksellaan maailmanmaineeseen ja menestykseen kivunneen John Irvingin kuudes romaani, teos jonka kohdalla kriitikot ylistivät kirjailijan lopullisesti luoneen nahkansa. Koska kyseessä on oma Irving-esikoiseni, olen kykenemätön ottamaan kantaa painin, matkailun tai karhujahtien kuvaukseen, mutta siitä olen vakuuttunut, että iskiessään tämänkertaiseen aiheeseensa naisiin ja heidän oikeuksiinsa, aborttiin ja kysymykseen sen moraalista tai moraalittomuudesta, Irving onnistuu tavalla, jota voi vain ihailla — varsinkin kun otetaan huomioon kirjan ilmestymisajankohta, 1980-luvun alkupuoli, jolloin aborttilaki taisteli jälleen Amerikassa eloonjäämisestään. Mainittakoon tässä yhteydessä, että teoksen abortteja tehtaileva tohtori on myös eetterin väärinkäyttäjä, imppaaja, rohkea valinta kirjailijalta sekin.
ellauri180.html on line 87: Teoksen henkilöhahmot ovat ehdottomasti sen kantava voima. Kuvauksen keskiössä on sympaattinen Petteri Orpo, oman elämänsä sankari, tohtori Wilbur Larchin eetterinhuuruisten panoseikkailujen synnyttämä ”luomus”. Kirjailija pohdiskelee au-äidin kurjan elämän ja abortin suoman mahdollisuuden dilemmaa, epätoivottua rakkautta ja sen mukanaan tuomaa kiitollisuudenvelkaa (anteexi kenelle?). Lisäksi teos kuvaa taitavasti toisaalta jenkeissä vallizevan nokkimisjärjestyksen.
ellauri180.html on line 92:
ellauri180.html on line 123: This journal will help you envision your ideal life and then identify the unconscious attachments that are preventing you from living it. Through a series of writing prompts and exercises as well as some of Brianna’s favorite quotes, most popular articles, and new passages, it will help you sort through the conflicting thoughts, feelings, and fears that are preventing you from becoming the person you want and need to be. You do not need more motivation or drive to start building the life of your dreams. You need to better understand who you are, why you keep re-creating comfortable pain patterns, and why you may not really want what is it you think you do.
ellauri180.html on line 144: Sandy tuumii: Kaiken kaikkiaan aika kakka kirja. Hyviä pointteja oli. Siellä oli joitain erittäin voimakkaita ja vahvoja hahmoja, ja sitten joitain todella litteitä läpinäkyviä persoonallisuuksia. Kirjassa oli lopulta erittäin hyvä pointti. Jokainen määrittelee säännöt, ja ihmisinä meidän on valittava, mitä noudatamme ja mitä emme. Pitäisikö meidän noudattaa sääntöjä? Pitäisikö meidän tehdä omat säännöt? Kuinka merkityksellisiä ja käytännöllisiä ovat todelliset säännöt todellisessa maailmassa? Tarkemmin sanottuna, kuinka relevantteja abortin vastaiset lait ovat? Lukijana otamme kaksi matkaa, yhden lääkärinä, joka oppii milloin sääntöjä on syytä muuttaa eettisistä syistä. Katsomme myös nuoren Homerin, kun hän oppii sääntöjen tarkoituksen.
ellauri180.html on line 150: Kirja on huonosti kirjoitettu. Usein ennakoidaan jotain, mitä ei koskaan tapahdu, ikään kuin kirjoittaja olisi ottanut suuria paloja juonen, mutta unohtanut palata muokkaamaan sitä. Candy ei ole ainoa litteä hahmo, ja siellä on paljon hyödytöntä tietoa asioista, jotka eivät todellakaan lisää juonetta tai liity mihinkään. Usein on kohtauksia, sanoja, jotka ovat erittäin häiritseviä. Tämä olisi hienoa, jos nämä kauheat kohtaukset edistäisivät tarinaa tai juonetta tai olisivat mielenkiintoisia tai sijoitettu strategisiin paikkoihin. Sen sijaan ne ovat olemassa vain tehdäkseen lukijan olon epämukavaksi. Esimerkiksi koko pornografinen kuva naisen ja hevosen kanssa, onko se todella tarpeellista selittää Homerin seksuaalista kehitystä ja Melanien väkivaltaa? Vai täytyykö meidän todella kuulla yksityiskohtia Candyn karvojen ajelusta ennen aborttia ja kuinka Homer pelasti hänen hiuksensa? Nämä kohtaukset vievät huomion juonesta, jättävät huonon maun ja maalaavat lopulta maailman karkeaksi, hankalaksi, luonnottomaksi paikaksi. Ehkä näin Irving näkee maailman, ja tämä kirja on hänen paljastuxensa. Tämäpä kiintoisaa.
ellauri180.html on line 167: Many historical accounts of circumcision have been written and most authors have used their survey to form an opinion as to whether the neonatal procedure is justified. The weak medical arguments are tempered by the importance of cultural and religious factors. Opponents of the ritual draw attention to the `rights' of the new-born to the skin on their little penises, which, they argue, must be upheld. Others contest that humans are social animals and cannot survive alone; they require their parents, community and culture to thrive, and, as such, `rights' belong to the group, not to the individual. If there is an inherent survival advantage to a group of humans who chose to maim their young, then this is presumably evidenced by their continued survival as a race. In short, to conclude any historical reflection with a reasoned `right' or `wrong', would be like claiming to have fathomed God's will. Consider this; mankind has developed this strange surgical signature that is so pervasive, that in the last five minutes alone, another 120 boys throughout the world have been circumcised. Mikä jättimäinen esinahkakukkula siitä tulisi! Israelista voisi tulla tulevien talvikisojen isäntämaa..
ellauri180.html on line 174: OBJECTIVES: Globally approximately 25% of men are circumcised for religious, cultural, medical, or parental choice reasons. However, controversy surrounds the procedure, and its benefits and risks to health. We review current knowledge of the health benefits and risks associated with male circumcision. METHODS: We have used, where available, previously conducted reviews of the relation between male circumcision and specific outcomes as "benchmarks", and updated them by searching the Medline database for more recent information. RESULTS: There is substantial evidence that circumcision protects males from HIV infection, penile carcinoma, urinary tract infections, and ulcerative sexually transmitted diseases. We could find little scientific evidence of adverse effects on sexual, psychological, or emotional health. Surgical risks associated with circumcision, particularly bleeding, penile injury, and local infection, as well as the consequences of the pain experienced with neonatal circumcision, are valid concerns that require appropriate responses. CONCLUSION: Further analyses of the utility and cost effectiveness of male circumcision as a preventive health measure should, in the light of this information, be research and policy priorities. A decision as to whether to recommend male circumcision in a given society should be based upon an assessment of the risk for and occurrence of the diseases which are associated with the presence of the foreskin, versus the risk of the complications of the procedure. In order for individuals and their families to make an informed decision, they should be provided with the best available evidence regarding the known benefits and risks. And they should also know what God thinks of it.
ellauri180.html on line 179: Despite an estimated one-sixth of the world's men having been circumcised, it has long been forgotten where or why this most intriguing operation began. The procedure has been performed for religious, cultural and medical reasons, although the last has only become fashionable since the rise of modern surgery in the 19th century. Accordingly, the indications for surgery have surfaced, submerged and altered with the trends of the day. In this review we explore the origins of circumcision, and discuss the techniques and controversies that have evolved since the event has become medicalized.
ellauri180.html on line 181: Anthropologists do not agree on the origins of circumcision. The English egyptologist, Sir Graham Elliot Smith, suggested that it is one of the features of a heliolithic' culture which, over some 15 000 years ago, spread over much of the world. Others believe that it may have originated independently within several different cultures; certainly, many of the natives that Columbus found inhabiting the New World' were circumcised. However, it is known that circumcision had been practised in the Near East, patchily throughout tribal Africa, among the Moslem peoples of India and of south-east Asia, as well as by Australian Aborgines, for as long as we can tell. The earliest Egyptian mummies (1300 BCE) were circumcised and wall paintings in Egypt show that it was customary several thousand years earlier than that.
ellauri180.html on line 185: Psychologists have extended this theory to incorporate notions of pain imprinting'. By encoding violence on the brain, child-maternal bonding is interrupted and a sense of betrayal is instilled in the infant; these are considered requisite qualities that enhance the child's ability for survival later in life. Indeed, some components of these psychological theories have recently been tested in prospective clinical trials and there is now evidence that neonates who are circumcised without local anaesthetic do have increased pain responses when 4- and 6-monthly vaccinations are administered.
ellauri180.html on line 189: There are many other reasons why circumcision may have evolved. Some have suggested that it is a mark of cultural identity, akin to a tattoo or a body piercing. Alternatively, there are reasons to believe that the ritual evolved as a fertility rite. For example, that some tribal cultures apportion seasons' for both the male and female operation, supports the view that circumcision developed as a sacrifice to the gods, an offering in exchange for a good harvest, etc. This would seem reasonable as the penis is clearly inhabited by powers that produce life. Indeed, evidence of a connection with darvests is also found in Nicaragua, where blood from the operations is mixed with maize to be eaten during the ceremony. (Fig. 3). Although the true origins of circumcision will never be known, it is likely that the truth lies in part with all of the theories described.
ellauri180.html on line 191: Furthermore, was it always doctors who performed the procedure in ancient times? Probably not: in biblical times it was the mother who performed the ceremony on the newborn. Gradually mohels took over; men who had the requisite surgical skill and advanced religious knowledge. After prayer, the mohel circumcised the infant and then blessed the child, a practice little changed today (Fig. 4a-d). In ancient Egyptian society, the procedure was performed by a priest with his thumb-nail (often gold-impregnated) and throughout mediaeval times it appears to have been largely kept in the domain of religious men.
ellauri180.html on line 201: Neonatal circumcision techniques have evolved in parallel. It is clear from most surgical texts that circumcision of the new-born had become a regular request for the surgeon by the later part of the 19th century. For instance, Jacobsen (1893) warns of the importance of establishing a familial bleeding tendency from the mother before circumcision. He describes the case of four Jewish infants, each descended from a different grandchild of a common ancestress, all of whom died from haemorrhage after circumcision.
ellauri180.html on line 203: By the 1930s, many circumcision clamps were available for use in the new-born. Indeed, the use of such clamps prompted Thomson-Walker to painstakingly warn of the dangers of injury to the glans when such clamps were used, and not surprisingly, more sophiticated tools were introduced to protect the penis.
ellauri180.html on line 204: More than 2000 years of Jewish persecution has led to the development of alternative surgical procedures. Indeed, `uncircumcision as a measure to offset the oppression of Jews is cited in the Old Testament (I Maccabees 1:14-15) and surgical attempts to restore the prepuce have been well documented throughout history
ellauri180.html on line 224: Literary assaults such as these have served to fuel the debates and even a Medline® search today reveals that in the last year alone, 155 reviews or letters have been published arguing for or against routine circumcision. However, studying the evolution of the medical indications provides us with a pleasing demonstration of how controversy drives scientific enquiry. We have already described how the surgeons of 100 years ago advocated circumcision for a wide variety of conditions, such as impotence, nocturnal enuresis, sterility, excess masturbation, night terrors, epilepsy, etc. There can be no doubt that a large element of surgical self-interest drove these claims. However, most of the contemporary textbooks also included epithelioma (carcinoma) of the penis amidst the morass of complications of phimosis. Although rare, once this observation had been made, it presumably filtered down through the textbooks by rote, rather than scientific study. A few reports had appeared in the early 20th century indicating that carcinoma of the penis was rare in circumcised men, but not until the debate over neonatal circumcision erupted in the medical press in the 1930s that this surgical `mantra' was put to the test. In 1932, the editor of the Lancet challenged Abraham Wolbarst, a New York urologist, to prove his contention (in a previous Lancet editorial), that circumcision prevented penile carcinoma. Wolbarst responded by surveying every skin, cancer and Jewish hospital in the USA, along with 1250 of the largest general hospitals throughout the Union. With this survey, he was able to show that penile cancer virtually never occurred in circumcised men and that the risk related to the timing of the circumcision. Over the years this association has been reaffirmed by many research workers, although general hygiene, demographic and other factors such as human papilloma virus and smoking status are probably just as important. However, Wolbarst established that association through formal scientific enquiry and proponents of the procedure continue to use this as a compelling argument for circumcision at birth.
ellauri180.html on line 226: Almost as an extension to the lack of penile cancer in Jews, Handley reported on the infrequency of carcinoma of the cervix in Jewish women. He suggested that this related to the fact that Jewish men were circumcised. Not surprisingly, this spawned a mass of contradictory studies and over the next 50 years the champions of both camps have sought to establish the importance or irrelevance of circumcision in relation to penile cancer. The pendulum has swung both ways and the current evidence suggests that other factors are probably more important. A similar debate has raged for 50 years over concerns for the risks of urinary tract infections in young boys and currently, any decreased risk associated with circumcision remains tentative but not proven.
ellauri180.html on line 230: Finally, controversy has arisen over who should perform the procedure. Once circumcision had been medicalized' in the 19th century, many surgeons were keen to take paying customers away from the religious men. As such, doctors were often quick to highlight the unforseen risks attendant on a non-medical procedure. For instance, Cabot (1924) described tuberculosis of the penis occurring when Rabbis with infected sputum sucked on the baby's penis to stop the bleeding. However, it has often been claimed that the incidence of complications in Jewish children is very low and that the final result is usually better than any hospital doctor can produce.
ellauri180.html on line 237: Tuoreimmat kuulumiset esinahkarintamalta: Male circumcision (MC) status and genital infection risk are interlinked and MC is now part of HIV prevention programs worldwide. Ympärileikattujen osuus maailmanmitassa on noussut 30 prosentista 40 prosenttiin. Eikä vähiten koska abramiitit lisääntyvät äkäisimmin. Niitä ei esinahka jarruta, liukkaasti luistaa suxi alas häpykukkulaa. Ja sitten tampaten ylös Joosuan esinahkakukkulaa!
ellauri180.html on line 264: I write more and, arguably, write BETTER when I know as LITTLE about the plot & characters story as possible (ie pantsing), but I'm uncomfortable with the prospect of pantsing an entire fcking novel...?
ellauri180.html on line 288: How to talk about your writing without feeling embarrassed
ellauri180.html on line 299: For the longest time, I didn’t think that white authors should write non-white characters. I had seen it done badly (as my previous article about Sarah J. Maas explains) and offensively (think J. K. Rowling with Cho Chang and the Patil twins).
ellauri180.html on line 304: If James Cameron had spent some time reading things written by Native people about Pocahontas and what that storyline means to their people and how offensive and damaging the sexualization of native women is, he might have reconsidered that romantic subplot. If he had started to read and then balked at all the vicious hatred and anger, it is as if he never even tried.
ellauri180.html on line 309:
ellauri180.html on line 316: It is important to start by trying your hardest to forget anything you think you know about black women and black female identity. As a white person, anything you would know about them you probably learned from media that is not controlled by or monitored by black women themselves. Meaning that it is likely not a good representation of black women at all.
ellauri180.html on line 324: Can you write about another ethnicity?
ellauri180.html on line 326: Can I write a story about a different ethnicity?
ellauri180.html on line 369: Bobby finally learns about the true nature of Travelers: that he and the others are not actually humans at all, but rather, human-shaped AI silicon dolls created by something called Sonera: the accumulated energy of all positive optimist sentient knowledge and creativity. Contrarily, Great Dane is a rear window dog arisen from Elisa, a dark antithesis of Sonera. Reuniting one last time, Bobby and the Travelers confront Great Dane in a final battle on Third World to begin Hello World's process toward economic liberalism at last.
ellauri180.html on line 382: ‘Porphyria’s Lover’ is one of Browning’s first great poems, written when he was in his early twenties. It is also one of the first great dramatic monologues in English verse, the 1830s being the decade in which Browning and Tennyson developed the genre, penning a series of classic poems which see the poet adopting a persona and ‘staging’ a soliloquy given by an (often unreliable) speaker. Here, the speaker is the titular lover of the girl, Porphyria. Before we proceed to an analysis of ‘Porphyria’s Lover’, here’s a reminder of Browning’s poem. (Se mainittiin Gently-poliisisarjassa yhden koulun pulpettia vasten naidun tupeeratun 60-luvun teinin mielirunona.)
ellauri180.html on line 400: She put my arm about her waist, Kun ei ollut vastetta, se laittoi
ellauri180.html on line 447: In summary: a man speaks to some unidentified (and possibly imaginary) auditor, telling us how, on a dark and stormy (or rainy and windy) night, he waited in his cottage for his lover, Porphyria, to arrive. When she turns up, it’s clear Porphyria is of a higher social class than the male speaker: he’s punching above his weight, as they say. Note how she glides in as if she owns the place, and as if she walks on air rather than on the ground like us mere mortals. She wears a hat, cloak, and shawl, and her gloves are soiled, suggesting that they are not used to slumming it in a common man’s cottage and attending to his fire and grate. The fact that she also takes the lead – suggesting she is perhaps used to ordering servants to do her bidding – further hints at her highborn status: she calls to the speaker, and she takes his arm and puts it around her waist. Then, the clincher (in more ways than one): we are told "she Too weak, for all her heart’s endeavour,
ellauri180.html on line 467: GAL-TAN, arvot ja poliittinen suuntaus, arvot laahaten sukupolven tai 2 politiikkaa jäljessä. Rikkaat ja köyhät konservatiivit oikeistossa, nälkäiset wannabet ja kylläiset ex-radikaalit vasemmalla, laskukkaat ja nousukkaat. Kaikki toimii kuin junan vessa.
ellauri180.html on line 489: The habitations of all things which dwell, Kaikkien asujainten asunnot,
ellauri180.html on line 559: They slept on the abyss without a surge— Kun ne putosivat ne lojuivat syvän päällä
ellauri180.html on line 568: This dream can either be brushed off as only that, or considered as a premonition due to the fact that it has a poignant message to share about the state of the human race.
ellauri180.html on line 592: The speaker has returned to the idea that a force in this world, whether God (or another creator like Chance) has reduced, with purpose (not mentioned) this world to nothing. The perpetrator of the darkness created it in an effort to reestablish some measure of equality in the world, and now the world is even. That's bad, and sad.
ellauri180.html on line 596: As a child Lord Byron was abandoned and shunned by his parents due to the club foot he was born with, something he would be consistently embarrassed of throughout his life.
ellauri180.html on line 611: Suomi on ottanut käyttöön kovat otteet. Putinin näköispazas on saanut lähtöpassit Visulahden vahakabinetista. Mielenosoittajat laulavat Finlandiaa lähetystön edessä. Kesäxi suunnitellaan isoja laulujuhlia samasta aiheesta. Ottawan sopimuxen vastaisia liukumiinoja kaivetaan kellarista. Koko kansa kannattaa Nato-optiota. Jonsei se siitä tokene niin on jo ihme.
ellauri180.html on line 613: Kummallakin ilmansuunnalla on päätä aukomassa puolivillaisia loikkareita "experttejä" jotka sanoo mitä abonnentit haluavat kuulla. Osoittaa että vielä ei ole sota eskaloitunut maailmanpaloxi vaan sitä käsitellään kärhämänä.
ellauri181.html on line 75: Ennen kaikkea historia viittaa paineeseen sopeutua, johon juutalaiset olivat joutuneet vuosisatojen ajan selviytyäxeen. Max Brod korosti erityisesti tätä tulkintaa. Hän luonnehti tätä tarinaa nerokkaimmaxi satiirixi juutalaisten assimilaatiossa. Samankaltainen taipumus sisältyy šaakaleihin ja arabeihin. Molemmat proosakappaleet julkaistiin ensimmäisen kerran yhdessä vuonna 1917 Der Jude -lehdessä, ja ne ovat osa Ein Landarzt -nimeä vuodelta 1920.
ellauri181.html on line 85: Vastaanotto: Sudau (s. 177f.) Korostaa erityistä seikkaa: ”Koko taivaan portti - Kleine Fabel -hiirellä, joka on maailman liian suuri leveys - nurisee yhdessä. Hiirellä ei ole ulospääsyä, vain kohtalokas tulos; apina todellakin löytää ize valizemansa '' ulospääsyn ''. Tällä tavalla Rotpeter seisoo ainutlaatuisella tavalla Kafkan teoxessa: sankari, joka ei mene alle; sankari, joka tietää tarkalleen mitä haluaa ja saavuttaa sen myös! Hänen on kuitenkin unohdettava "tämä suuri vapauden tunne kaikilta puolilta". " Ries (s. 91) huomauttaa, että raportti ennakoi työstä Das Unbehagen in der Kultur by Sigmund Freud , kirjoitettu vuonna 1930 , mikä on tase edistymisestä ja vastoinkäymiset sivilisaation. Kindlerin sanakirja (s. 27) selittää, että raportti on juurtunut syvälle senhetkiseen tieteelliseen-historialliseen tilanteeseen: Kuvaus Brehmin eläinelämästä, Darwinin evoluutioteoria, nykyajan vaihtelevat tapahtumat. TC Boylen romaani Sprich mit mir (2021), jossa simpanssi Sam, joka hallizee viittomakielen, ottaa ajoittain narratiivisen roolin, on muun muassa. innoittamana Kafkan tarina.
ellauri181.html on line 87: Toissijainen kirjallisuus: Joachim Unseld: Franz Kafka. Kirjailijan elämä. Hanser, München 1982, ISBN 3-446-13568-5 . Eberhard Rohse : Hominisointi inhimillistämisenä? Apinan hahmo antropologisena provokaationa kirjallisuuden teoxissa Charles Darwinin jälkeen - Wilhelm Raabe, Wilhelm Busch, Franz Kafka, Aldous Huxley. Julkaisussa: Talvinen lukukausi 1987/88 (= General Studies. University of Veterinary Medicine Hannover: Luennot ihmisistä ja eläimistä. Vuosikerta 6). Schaper, Alfeld / Hannover 1989, ISBN 3-7944-0158-1 , s. 22–56 (tässä erityisesti: evoluution ja koulurazastuxen välillä: hominointi ”eteenpäin kehitettynä kehityxenä” - Franz Kafka, s. 47–50).
ellauri181.html on line 102: Pili haluaa alistaa ja alistua, se haluaa osallistua ja kazella. Se on ehkä vähän perverssi, tai ei niin vähänkään. Bisexuaali Colettekin kolahtaa siihen kuin veizi voihin. Mut mixe kuzuu sen ällön ex-Helenin kylään Clairen kiusaxi? Koska se on niin vitun narsisti, mitä muutakaan. Täähän on kuin chick littiä, nyt Pilillä on TAAS Elisabet ja Birgitta josta valkata. Märkä uni maxapala kädessä. Pilin isä ei arvosta koiria jotka lisääntyvät ilman avioliittoa ja paskantavat maahan. Jutku. Pilin isä on aivan mahdoton sähläri. Olikohan Hermannikin. Pili jäi ikuisixi ajoixi oman laitapuolisuutensa itkijäxi. Se oli epäonnistunut narsisti. Kiltti Claire ei enää saa Pilin piliä värähtämään. Se kaipaa jotain tujumpaa. THE END.
ellauri181.html on line 119: Überblicke ich meine Entwicklung und ihr bisheriges Ziel, so klage ich weder, noch bin ich zufrieden. Die Hände in den Hosentaschen, die Weinflasche auf dem Tisch, liege ich halb, halb sitze ich im Schaukelstuhl und schaue aus dem Fenster. Kommt Besuch, empfange ich ihn, wie es sich gebührt. Mein Impresario sitzt im Vorzimmer; läute ich, kommt er und hört, was ich zu sagen habe. Am Abend ist fast immer Vorstellung, und ich habe wohl kaum mehr zu steigernde Erfolge. Komme ich spät nachz von Banketten, aus wissenschaftlichen Gesellschaften, aus gemütlichem Beisammensein nach Hause, erwartet mich eine kleine halbdressierte Schimpansin, und ich lasse es mir nach Affenart bei ihr wohlgehen. Bei Tag will ich sie nicht sehen; sie hat nämlich den Irrsinn des verwirrten dressierten Tieres im Blick; das erkenne nur ich, und ich kann es nicht ertragen. Himskatti toipa oli taas aika tahmeaa misokeittoa. Koko raportti on passiivis-aggressiivinen ja selvästi narsistinen.
ellauri181.html on line 127:
ellauri181.html on line 134: One of the main limitations of this theory lies in the methodology of the research. The SVS is quite difficult to answer, because respondenz have to first read the set of 30 value items and give one value the highest as well as the lowest ranking (0 or −1, depending on whether an item is opposed to their values). Hence, completing one questionnaire takes approximately 12 minutes resulting in a significant amount of only half-filled in forms. Furthermore, many respondenz have a tendency to give the majority of the values a high score, resulting in a skewed responses to the upper end. However, this issue can be mitigated by providing respondenz with an additional filter to evaluate the items they marked with high scores. When administering the Schwartz Value Survey in a coaching setting, respondenz are coached to distinguish between a "must-have" value and a "meaningful" value. A "must-have" value is a value you have acted on or thought about in the previous 24 hours (this value item would receive a score of 6 or 7 on the Schwartz scale). A "meaningful" value is something you have acted on or thought about recently, but not in the previous 24 hours (this value item would receive a score of 5 or less).
ellauri181.html on line 143: This biography of a living person needs additional citations for verification. Please help by adding reliable sources. Contentious material about living persons that is unsourced or poorly sourced must be removed immediately, especially if potentially libelous or harmful.
ellauri181.html on line 146: After completing his master's degree in social psychology and group development at Columbia University and completing his rabbinical studies, Schwartz received his Ph.D. in social psychology from the University of Michigan, and subsequently taught in the sociology department of the University of Wisconsin–Madison, and in 1973 became a professor. From 1971-73, Schwartz was a visiting lecturer in the department of psychology at the Hebrew University. In 1979, Schwartz moved to Israel with his wife and three children. He joined the department of psychology at the Hebrew University, where he holds the post of Leon and Clara Sznajderman Professor Emeritus of Psychology. He is now retired, but continues his research activity, as well as developing and promoting his Basic Human Values Theory.
ellauri181.html on line 148: During the 1970s and 1980s, Schwartz was following the studies of Geert Hofstede about human values and built upon them in his research on pro-social and altruistic behavior. His research has since included studies on the development and consequences of a range of behavioral attitudes and orientations, such as religious belief, political orientation and voting, social group relations, consumer behavior, as well as the conceptualization of human values across cultures.
ellauri181.html on line 160: “Values are beliefs linked inextricably to affect. When values are activated, they become infused with feeling”.
ellauri181.html on line 162: “Values refer to desirable goals that motivate action.”
ellauri181.html on line 195: “Security – Defining goal: safety, harmony, and stability of society, of relationships, and of self.”
ellauri181.html on line 370: ipsative (not comparable) (psychology) Denoting a measure that forces an individual to choose among multiple false options. Myers-Briggs uses ipsative measures, whereas the Five-Factor Model uses normative measures.
ellauri181.html on line 374: In psychology, ipsative measures (/ˈɪpsətɪv/; from Latin: ipse, 'of the self') are those where respondents compare two or more desirable options and pick the one they prefer most. Sometimes called a forced-choice scale, this measure contrasts Likert-type scales in which respondents score—often from 1 to 5—how much they agree with a given statement (see also norm-referenced test).
ellauri181.html on line 382: Additionally, ipsative measures may be useful in identifying faking. However, ipsative measures may, especially among testing-naïve individuals exhibiting high levels of conscientiousness and/or neuroticism, decrease test validity by discouraging response and/or encouraging non-response. For example, a test's authors may force respondents to choose between "a) Animals chase me in my dreams" and "b) My dreams are nice" in an effort to see whether a given respondent is more inclined toward "faking bad" or toward "faking good." When faced with such a question, a child frequently terrified by nightmares that rarely if ever involve animals, and especially one whose parents have foolishly taught him/her/it strict rules against lying, may simply refuse to answer the question given that for that respondent nearly all of the time both descriptions are inaccurate. Even a previously presented guideline "Choose the answer that [best/better] describes you" may be unhelpful in such a situation to responders who worry that endorsing one item or the other will still involve stating it to be accurate or "well"-descriptive to some positive degree. Only if the guideline is presented as "Choose the answer that more accurately or less inaccurately describes you" and the above-described responder is sophisticated enough to reason out his/her response in terms of "Despite the infrequency with which I have nice dreams, I have them [more frequently / less infrequently] than dreams in which animals chase me" (or, in theory, vice versa) will such a responder be willing to answer the question—and phrasing the guideline in this way bears its own cost of making the question reveal less about the respondent's propensities because the respondent is no longer forced to "fake" one way or another.[citation needed].
ellauri181.html on line 545: How can we speak of alignment and the potential for mismatch stress without addressing the issues of ethics, virtues and values? We were shocked in the first few years of the 21st century to discover that the global companies that we had trusted, and invested our retirement and life savings with had lied to us. They lied to the public, about earnings. They lied about their value and their investmenz. Many thousands of people lost their life savings. Hundreds of thousands had been duped. Millions had been take advantage of!
ellauri181.html on line 554: *Franklin Covey Co., trading as FranklinCovey and based in Salt Lake City, Utah, is a provider of leadership, individual effectiveness, and business execution training and assessment services for organizations and individuals. The company was formed on May 30, 1997, as a result of merger between Hyrum W. Smith's Franklin Quest and Stephen R. Covey's Covey Leadership Center. Among other producz, the company has marketed the FranklinCovey planning system, modeled in part on the writings of Benjamin Franklin, and The 7 Habiz of Highly Effective People, based on Covey's research into leadership ethics.
ellauri181.html on line 558: Franklin tried in business and failed, not once but twice. He was the father and single parent of an illegitimate son whose mother abandoned the child to Franklin unable and unwilling to live with Franklin and the child. As a young adult Franklin was by almost any measure and especially his own measure a dismal failure. His life was confused, difficult and not at all satisfying to Franklin or to anyone else. He decided to change.
ellauri181.html on line 577: When he completed his list of the virtues to which he aspired, Franklin wrote a brief sentence describing each of the virtues and what it meant to him. He did not want there to be any confusion about what each of these words meant. His definitions of his virtues then looked like this.....
ellauri181.html on line 590:
ellauri181.html on line 591:
ellauri181.html on line 599: Franklin thought about the advice of his friend and true to the recommendation added a thirteenth virtue.
ellauri181.html on line 608: Not very humble; but true to his word and his intention, Franklin set about to reorder his life. Each day he would read his list and each week he would focus on a different aspect of his list repeating the process over and over and over again.
ellauri181.html on line 610: The rest is history. Franklin went on to become one of the most productive, successful and self- actualized people in all of history. He knew what mattered most. That was how he could set about being an author, a printer, an inventor, a father, a politician, the first American Ambassador to France, the inventor of bifocals, swim flippers, lightening rods, hundreds of other things and the Franklin stove and how he could found a public library, a hospital, an insurance company and a fire company and help to write the Declaration of Independence and the Constitution.
ellauri181.html on line 620: Note Franklin's is just a list of virtues. He did not need t spell out the value implicit in them. It is the same as held in highest esteem by Scrooge McDuck, who lived up to Franklin's virtues: MONEY! Money money money, money makes the world go around. Megabucx, greenbacx, cash, capital gain and assez.
ellauri182.html on line 43: At times in the story, Mikage thinks about fat and freedom fries while searching for meaning. Despite believing in premonitions, she does not believe in fate, but in the individual freedom of “constantly making choices.” I realized that the world did not exist for my benefit. Hoo hoo jaa jaa. Keskittyisit bansku vaan tekemään niitä kylmiä paloja. Maaginen realismi on syvältä.
ellauri182.html on line 69: Yoshimoto keeps her personal life guarded and reveals little about her certified husband, Hiroyoshi Tahaton, or son (born in 2003). The certified husband has also taken up rolfing. Each day she takes half an hour to sit at her computer, and she says, "I tend to feel guilty because I write these stories almost for fun." After work she goes out rolfing with her husband.
ellauri182.html on line 76: Sotaro (“soh-TAH-roh”) is Mikage’s old boyfriend. He is tall, cheerful, and the eldest son of a large family. At one time Mikage loved Sotaro’s “lively frankness,” but his straightforward manners have become “obnoxious.” Sotaro’s aggressive personality bothers Mikage because she “couldn’t keep pace with it.” Sotaro says derogatory things about Yuichi, and informs Mikage that Yuichi has a girlfriend. Sotaro has something in common with Vitali Razumov.
ellauri182.html on line 84: As the story progresses, Mikage thinks about and confronts major issues in life: death, hope, friendship, loneliness, and love. (Cf. Pilin vastaava lista virsikirjan lisälehdistä edellisessä albumissa. Montako erilaista apinan elettä ja pierua näihin tarvitaan?
ellauri182.html on line 85: Realizing her self-consciousness, she calls herself an “action philosopher,” and goes on to muse about fate and her path in life.
ellauri182.html on line 106: Mikage’s voice can be complex as well, which keeps the reader intellectually engaged. She can go from the light and ironic, talking casually about herself and her situation, to the literary and complex, making more formal and generalized statements, such as this musing on fate that begins: “We all believe we can choose our own path from among the many.”
ellauri182.html on line 110: A few generations ago in Japan, food preparation was considered a lower class occupation; in economically advantaged households, servants frequently provided the cooking. By the mid-1980s, and as reflected in “Kitchen,” food preparation has become a respectable career as well as an art form. Kitchens are now the showcases of Japanese consumer wealth, filled with new technologies and electronic gadgets, and artful cuisine reflects social sophistication.
ellauri182.html on line 111: Mikage discovers, “a delightful German-made vegetable peeler—a peeler to make even the laziest grandmother enjoy slip, slipping those skins off.”
ellauri182.html on line 115: Some reviewers thought Kitchen was superficial in style and substance, and overly sentimental. Todd Grimson in the Los Angeles Times Book Review wrote that, ‘“Kitchen’ is light as an invisible pancake, charming and forgettable ... The release of information to the reader seems unskilled, or immature, weak in narrative or plot.” Elizabeth Hanson of the New York Times Book Review took issue with the overall effect of the book, writing that “the endearing characters and amusing scenes in Ms. Yoshimoto’s work do not compensate for frequent bouts of sentimentality.” Hanson added that the book’s main appeal for English-language readers “lies in its portrayal of the lives of young Japanese who are more into food and death than sex. EAT! KILL! but do not FUCK!".
ellauri182.html on line 121: A Japanese lunch invitation cannot be likened to the statement, “let’s grab a burger.” Ashburne offers the opinion that “it’s an invitation to commune over food, to bond in a primal act of mutual celebration, to reinforce group identities, or welcome outsiders into the fold.”
ellauri182.html on line 127: Mikage states, “I can’t believe in the gods,” but at the same time she admits her confusion when she implores the “gods—whether they existed or not,” to “please let me live.” Mikage does not have a solid religious belief system to provide meaning for her life, so she turns to other sources for meaning, including friends and her own inward search. Wrong! !No es eso! !No es eso! You should turn to Amitabha!
ellauri182.html on line 137: Marriage for most Japanese women is still a social trap, commonly known as “the graveyard of life.” It means the end of a career, of economic independence. And since heterosexual love in Japan usually means marriage, an increasing number of career women are stuck with celibacy, with or without trips abroad.
ellauri182.html on line 139: The alternative is of course the sexless intimacy of the fag hag and her chosen friends. The heroines of Yoshimoto’s fiction are not exactly fag hags, nor are they innocent. Mikage and Satsuki are young women. But grown-up sexual relationships are still beyond their grasp. Instead, in the security of their private kitchens, they dream nostalgic dreams, and shed melancholy tears about the passing of time. This is the stuff of great Japanese poetry, and absolute kitsch. Yoshimoto Banana is not yet a mistress of poetry, but she is a past master of kitsch.
ellauri182.html on line 141: “The tone of Yashimoto’s stories is strange, for it veers from childlike naivete to flights of bizarre fancy, which is just like most of Japanese comic books for teenagers.” the publicity photograph of Yoshimoto Banana, hugging her little puppy dog, is cuteness personified. The fact that her father is the most famous philosopher of the 1960s new left gives her name an extra air of incongruousness, as though there were a young German novelist called Banana Habermas. It's daddy's fault! Banana is daddy's girl. Daddy oli sille isänä ja äitinä.
ellauri182.html on line 167: Shinran left Mount Hiei to study under Hōnen for the next six years. Hōnen (1133–1212) another ex-Tendai monk, left the tradition in 1175 to found his own sect, the Jōdo-shū or "Pure Land School". From that time on, Shinran considered himself, even after exile, a devout disciple of Hōnen rather than a founder establishing his own, distinct True Pure Land school.
ellauri182.html on line 171: During this period, Hōnen taught the new nembutsu-only practice to many people in Kyoto society and amassed a substantial following but also came under increasing criticism by the Buddhist establishment there. Among his strongest critics was the monk Myōe and the temples of Enryaku-ji and Kōfuku-ji. The latter continued to criticize Hōnen and his followers even after they pledged to behave with good conduct and to not slander other Buddhists.
ellauri182.html on line 176: Some of Shinran's disciples founded their own schools of Shin Buddhism, such as the Bukkaku and Kosovo, in Kyoto. Early Shin Buddhism did not truly flourish until the time of Rennyo (1415–1499), who was 8th in descent from Shinran. Through his charisma and proselytizing, Shin Buddhism was able to amass a greater following and grow in strength.
ellauri182.html on line 185: Amitābha is the principal buddha in Pure Land Buddhism, a branch of East Asian Buddhism. In Vajrayana Buddhism, Amitābha is known for his longevity attribute, magnetising Western attributes of discernment, pure perception and purification of the aggregates with a deep awareness of emptiness of all phenomena. According to these scriptures, Amitābha possesses infinite merit resulting from good deeds over countless past lives as a bodhisattva named Dharmākara. Amitābha means "Infinite Light", and Amitāyus means "Infinite Life" so Amitābha is also called "The Buddha of Immeasurable Light and Life". Kuulostaa ihan määzhik kortilta.
ellauri182.html on line 190: In another departure from more traditional Pure Land schools, Shinran advocated that birth in the Pure Land was settled in the midst of life. At the moment one entrusts oneself to Amitābha, one becomes "established in the stage of the truly settled". This is equivalent to the stage of non-retrogression along the bodhisattva path.
ellauri182.html on line 191: Many Pure Land Buddhist schools in the time of Shinran felt that birth in the Pure Land was a literal rebirth that occurred only upon death, and only after certain preliminary rituals. Elaborate rituals were used to guarantee rebirth in the Pure Land, including a common practice wherein the fingers were tied by strings to a painting or image of Amida Buddha. From the perspective of Jōdo Shinshū such rituals actually betray a lack of trust in Amida Buddha, relying on jiriki ("self-power"), rather than the tariki or "other-power" of Amida Buddha. Such rituals also favor those who could afford the time and energy to practice them or possess the necessary ritual objects—another obstacle for lower-class individuals. For Shinran Shonin, who closely followed the thought of the Chinese monk Tan-luan, the Pure Land is synonymous with nirvana.
ellauri182.html on line 193: The goal of the Shin path, or at least the practicer's present life, is the attainment of shinjin in the Other Power of Amida. Shinjin is sometimes translated as "faith", but this does not capture the nuances of the term and it is more often simply left untranslated.[8] The receipt of shinjin comes about through the renunciation of self-effort in attaining enlightenment through tariki. Shinjin arises from jinen (自然 naturalness, spontaneous working of the Vow) and cannot be achieved solely through conscious effort. One is letting go of conscious effort in a sense, and simply trusting Amida Buddha, and the nembutsu.
ellauri182.html on line 200: What is a word for name-calling? In this page you can discover 11 synonyms, antonyms, idiomatic expressions, and related words for name-calling, like: mad-quite, abusing, Oooooooooh, insult, names, foul-language, insulting, rudeness, bad-language, derogating and white-slavery.
ellauri182.html on line 209: Cross-national epidemiological studies show that prevalence rates of common mental disorders (i.e. depression, anxiety disorders, and post traumatic ressi) vary considerably between countries, suggesting cultural differences. In order to gather evidence on how culture relates to the aetiology and phenomenology of mental disorders, finding meaningful empirical instruments for capturing the latent (i.e. non-visible) construct of 'culture' is vital. In this review, we suggest using value orientations for this purpose. We focus on Schwartz's value theory, which includes two levels of values: cultural and personal. We identified nine studies on personal values and four studies on cultural values and their relationship with common mental disorders. This relationship was assessed among very heterogeneous cultural groups; however, no consistent correlational pattern occurred. The most compelling evidence suggests that the relationship between personal values and mental disorders is moderated by the cultural context. Hence, assessing mere correlations between personal value orientations and self-reported symptoms of psychopathology, without taking into account the cultural context, does not yield meaningful results. This theoretical review reveals important research gaps: Most studies aimed to explain how values relate to the aetiology of mental disorders, whereas the question of phenomenology was largely neglected. Moreover, all included studies used Western instruments for assessing mental disorders, which may not capture culturally-specific phenomena of mental distress. Finding systematic relationships between values and mental disorders may contribute to making more informed hypotheses about how psychopathology is expressed under different cultural circumstances, and how to culturally adapt psychological interventions.
ellauri182.html on line 248: Talking about one’s problems can be a great way to get something off your chest. While it is okay to admit that you’re having a hard time, as with other “negative” topics, try to not come across as someone who’s just complaining all the time without actually trying to change anything. Girls don't spread legs for whiners.
ellauri182.html on line 269: Ei kaveri, näillä aiheilla et hevin pääse hilloviivalle, varoittelee David Morin, minkä myös scientific reviewer, tuplabaccalaureus Viktor Sander päätä pyörittäen vahvistaa. Impotenssi näytti puuttuvan keskustelunaiheista. Se kuuluisi ehkä tohon vihon viimeiseen aiheryhmään.
ellauri182.html on line 277: 1.5 Mathematics and abstractions
ellauri182.html on line 324: Scientists from the University of Plymouth studied the faces of children and chimpanzees as they completed a series of unsolvable tasks.
ellauri182.html on line 328: Meanwhile, the chimpanzees did not show signs of effort - despite failing to complete the tasks. Well at least the baboons don't.
ellauri182.html on line 393: English influence on the vocabulary and structure of the language.
ellauri182.html on line 417: I would like to talk about the Zen circle and give my own interpretation as to what meaning the symbol is trying to convey.
ellauri182.html on line 423: All well and good, but I would like to suggest a very different lesson that can be learned. If you want to actively participate then grab a pencil, an eraser and a clean sheet of paper.
ellauri182.html on line 429: What you will inevitably notice is the circle. After all, it is the only thing to actually see.
ellauri182.html on line 437: What is inside and what is outside is the same. Plain white paper. The circle - the idea of separation - is an illusion. The circle, which creates the duality of 'inside' and 'outside' or 'here' and 'there' is a false representation. The cycle of 'life' and 'death' that the circle shows is itself nothing more than a trick of the conscious mind that habitually creates opposites where none in fact exist. You're actually dead already.
ellauri182.html on line 441: Once the choice has been made internally and you begin to change your life prepare yourself to be amazed at the reaction you get from those around you. They probably think you've gone crazy, like me.
ellauri182.html on line 443: What is inside is outside; what is outside is inside. Think about a Möbius strip, or a Klein bottle. No way for a fart to stay inside. As within, so without. This ancient wisdom is as applicable today as it was centuries ago. Make a positive change within yourself and see that positivity reflected back at you by the people around you and the circumstances you find yourself in.
ellauri183.html on line 56: Earlier thinkers, however, were Sanjaya Belatthaputta, a 5th-century BCE Indian philosopher who expressed agnosticism about any afterlife, and Protagoras, a 5th-century BCE Greek philosopher who expressed agnosticism about the existence of the gods.
ellauri183.html on line 68: In 1974, philosopher Sidney Hook defined humanism and humanisz by negative characteristics. According to Hook, humanisz are opposed to the imposition of one culture in some civilizations, do not belong to a church or established religion, do not support dictatorships, do not justify violence for social reforms or are more loyal to an organization than their abstract values. Hook also said humanisz support the elimination of hunger and improvemenz to health, housing, and education. No sitä varsinkin.
ellauri183.html on line 71: Philip Roth: "A man of stern morality, Malamud was driven by the need to consider long and seriously every last demand of an overtaxed, overtaxing conscience torturously exacerbated by the pathos of human need unabated." Philip yritti tossa mahduttaa ehkä vähän liikaakin yhteen virkkeeseen.
ellauri183.html on line 78: His deep belief that one should live morally crashed into his premise that one should live fully. Yep, I bet he did shag his coeds. Janna Malamud Smith is the author of An Absorbing Errand: How Artisz and Crafzmen Make Their Way to Mastery; A Potent Spell: Mother Love and the Power of Fear; and Private Matters: In Defense of the Personal Life. Her titles have been New York Times Notable Boox and A Potent Spell was a Barnes and Noble "Discover Great New Writers" pick. She has written for the New York Times, the Boston Globe, and the Threepenny Review, among other publications. A practicing psychotherapist, she lives with her husband and two children in Massachusetz.
ellauri183.html on line 80: Faulty interpretations can create much disappointment, as in the movie version of his novel The Fixer, "Horrible. That thing went to five different writers. Edward Albee was one of them but he would only do it if he had full say over it. Dalton Trumbo finally wrote the screen play and he's a hack. The film should have been done as a sort of fable, in black and white. Instead, it was all galloping Cossacx and dancing girls: an overdone fake. And that sickens a writer--to see his book faked."
ellauri183.html on line 82: Malamud laughs at the labels which contemporary critics have pinned on him. "Tragico-comico, realistico-fabulistico; the more the merrier!" More human excellence! More generosity! More coed pussy! Want to keep up with breaking news? Subscribe to our email newsletter.
ellauri183.html on line 94: However, in a letter to his daughter a week after that dinner of reconciliation, Malamud voiced his true feelings: Roth, he said, had written a “foolish egoistic essay about my work” and had “certainly misinterpreted” “The Assistant.” The letter was not made public until 2006, some 20 years after Malamud’s death.
ellauri183.html on line 103: And Malamud himself -- still frail from a recent illness -- at first appears an improbable Isaiah. With his tidy demeanor, incessant self-editing ("no, wait, there's a better word . . . ") and deadpan, scrupulous style, he could be the most successful publican in Galilee. He is uneasy with talking about himself ("that kind of stuff, it's not up his alley," says his publicity-hungry "friend" Philip Roth) and seems reluctant to start. He pauses to choose among several pairs of glasses, then sits down carefully, feet flat on the floor, long fingers knitted in his lap. Finally, with the anxious geniality of a brave man settling in for root canals, he says, "Now then, I think we can begin."
ellauri183.html on line 104: With God's Grace, Malamud risked a lash from the powers above. Already John Leonard in The New York Times has said it "groans under the weight of its many meanings . . . I find myself tired of masks on clowns." Nor are the unflattering treatment of Christianity and emphasis on evolution likely to delight Moral Majoritarians.
ellauri183.html on line 107: He forbade television in the house until the late '50s to encourage Paul and Janna to read. And he set an example of "incredible and absolutely consistent discipline," reading every night in his slow, methodical way, underlining frequently. He doesn't prize material things all that highly, and the center of his life has always been his family and friends.
ellauri183.html on line 109: In Malamud's cosmology, free will and an omnipotent deity coexist because God ("who invented man to perfect himself") has an overall plan "to make man meet his obligations, but in a way he can't tell him about in advance -- to make him use himself best."
ellauri183.html on line 111: Many critics dismiss Malamud as a "Jewish writer." But "that's a reduction of my accomplishment. It diminishes something. All men are Jews, he once said, and Jews are absolutely the very stuff of drama. I say nothing about the ladies."
ellauri183.html on line 149: Buz kysyi: Mikä on ihminen, isi? Cohn sanoi arvelevansa että ihminen on se joka suhtautuu herkästi ja suojelee elämää ja sivilisaatiota. Buz sanoi että hän oli mieluummin simpanssi. Tai kristitty. Gottlob, Calvin Cohnin poika joka tykkää enemmän pojasta kuin isästä on aika veitikka. Se ei halua Aatami ja Eeva -tarinaa koska siinä on se käärme, kaarmeet ruomivat mahallaan. Se ei halua Kain ja Aabel tarinaa, koska se ei pidä väkivallasta ja verenvuodatuxesta. Väkivalta Uudessa Testamentissa johtuu siitä että he ristiinaulizivat Jeexus Nasaretilaisen. "Ketkä he?" kysyi Cohn valppaasti. "Roomalaiset sotilaat." Cohn taputti Buzia päälaelle. "Kerro minulle se tarina jossa isa katkaisi pienen poikansa kaulan" Buz pyysi. Cohn vastasi suuttuneena: "Olen sanonut jo vaikka kuinka monta kertaa että Abraham ei katkaissut Iisakin kaulaa. Enkeli esti viime tingassa." Kaikki vain osoittivat toisilleen että he rakastivat toisiaan. Iisakille ei jäänyt mitään traumoja. Buz piti onnellisista lopuista. "Jumala on rakkaus", hän sanoi. Cohn ei ollut varma siitä muttei sanonut mitään. Mutta oliko syntipukin murhaaminen muka sivistunut teko, kysyy Buz. Mina olen elain ja olen aina ollut vegetariaani! Syon banaania mutten ime sun penista ennenkuin mennaan naimisiin.
ellauri183.html on line 151: Juutalainen möi arabille tissiliivejä satamäärin ylihinnalla. Juutalainen alkoi ihmetellä mihin se nin paljon tarvizi. Arabi paljasti: leikkaan ne kahtia ja myyn juutalaisille tuplahintaan kipoina. Gottlob pölli Cohnin yarmulkan ja hukkasi sen viidakkoon.
ellauri183.html on line 164: The book is written under a pseudonym, Johannes de silentio, who discusses the biblical story of Abraham's obedient response to God's command to sacrifice his only son, Isaac. Largely on the basis of this story, Abraham has come to be regarded within the Judeo-Christian tradition as the "father of faith". Reflecting on Abraham's willingness to kill his own son therefore provides Kierkegaard with an opportunity to raise difficult questions about the nature, and the value, of Christian faith.
ellauri183.html on line 168: In Fear and Trembling, Kierkegaard follows Kant in emphasising that Abraham's decision is morally repugnant and rationally unintelligible. However, he also shows that one consequence of Kant's view is that, if nothing is higher than human reason, then belief in God becomes dispensable. Unlike both Kant and Luther, Kierkegaard does not promote a particular judgment about Abraham, but rather presenz his readers with a dilemma: either Abraham is no better than a murderer, and there are no grounds for admiring him; or moral duties do not constitute the highest claim on the human being. Fear and Trembling does not resolve this dilemma, and perhaps for a religious person there is no entirely satisfactory way of resolving it.
ellauri183.html on line 170: The dilemma is not unique to Abraham's situation. Kierkegaard was writing for 19th-century readers who regarded themselves as Christians – that is to say, as people who believed in the authority and goodness of God. By emphasising the difficulty of understanding Abraham's response to the divine command, he emphasises the difficulty of faith izelf. Implicit in his analysis of the story of Abraham is the question: would you do what Abraham did? How could you do such a thing? It seems unlikely that anyone who really thinx about these questions would conclude that he or she would have acted as Abraham did. Just as Abraham's faith is tested by God in the Book of Genesis, so the reader's own faith is tested by personal reflection on the biblical story.
ellauri183.html on line 172: Kierkegaard's point in Fear and Trembling is not to recommend blind faith in God, but to unsettle his readers' blind faith in themselves. That is to say, he seex to challenge their complacent assumption that they are Christians. Only when this assumption was abandoned, he thought, could people embark on the task of becoming a Christian.
ellauri183.html on line 174: However, Kierkegaard's Abraham does not just provide a paradigm of religious faith. If he is an admirable figure in spite of his murderous intentions, this is because he confronz with courage the loss of the person whom he loves most dearly. According to Kierkegaard, Abraham is a hero not by virtue of his obedience to God's command, but because he maintains his relationship to Isaac after giving him up.
ellauri183.html on line 180: When Abraham raises his knife over Isaac's body, this symbolises the fact that every human relationship is haunted by the prospect of death. Love always ends in loss, at least within this life. One response to this existential fact – perhaps the most common response – is to avoid the issue of mortality as much as possible. An alternative response is to face up to the inevitable pain of loss and to relinquish the beloved in advance, so to speak, by giving up hope of enjoying a happy relationship within this lifetime. (This "movement of resignation" is described as "monastic", although it does not literally entail becoming a recluse. It is an internal movement, an adjustment of expectations.) In Kierkegaard's view, this is more noble than the first option, but it is very far from the courage of Abraham, who continues to love Isaac and enjoy his relationship to him in full awareness of the suffering that his death would bring. This aspect of the interpretation of Abraham offered in Fear and Trembling suggesz that, far from being an individualist, Kierkegaard regards human relationships as essential to life.
ellauri183.html on line 182: In this text, the question of how to respond to the suffering associated with love and loss is closely connected to the question of how to live in relation to God. As many philosophers have pointed out – and as countless ordinary people have experienced at first hand – human suffering presenz a great challenge to belief in a just, loving, all-powerful God. For Kierkegaard, the testing of Abraham accentuates this challenge, and Abraham provides inspiration precisely because he manages to hold together an apparently irreconcilable contradiction: he believes that the God who commands him to do what is most terrible and painful is also the God who loves him. Again, according to this interpretation, the story of Abraham only testifies to the extraordinary difficulty of religious faith.
ellauri183.html on line 186: Clare Carlisle studied philosophy and theology at Trinity College, Cambridge, gaining her BA in 1998 and her PhD in 2002, and she remains grateful to Trinity College for the scholarship that supported her doctoral studies. Her travels in India after completing her PhD deepened her interest in devotional and contemplative practices. She is the author of six boox, most recently On Habit (Routledge, 2014), Philosopher of the Heart: The Restless Life of Søren Kierkegaard (Allen Lane / Penguin / FSG, 2019), and Spinoza’s Religion: A New Reading of the Ethics (Princeton University Press, 2021).
ellauri183.html on line 190: Moral absolutism
ellauri183.html on line 192: Is stealing from a small shop worse than from a chain? Clare Carlisle's moral QA column in Guardian. God's Lamb's report emphasises the severity of property crime, highlighting research by the Policy Exchange thinktank which found that half of burglary victims do not hear back from police after reporting the crime! By moral absolutism, shoplifting and burglary are both absolutely wrong, and equally as bad as fornication or murder.
ellauri183.html on line 194: Moral absolutism is certainly compatible with an acknowledgement that monetary value depends on circumstance. Jesus, for example, reinforced the 10 commandmenz, which unconditionally prohibit murder, adultery, theft and so on. But one day, when he was teaching in the temple, Jesus watched a poor widow put two small coins in the donation box, while rich people made much larger offerings. “This poor widow has put in more than all of them,” says Jesus, “because she, out of her poverty, has put in all she had to live on.” But by the criterion of moral absolutism they were just the same.
ellauri183.html on line 208: Nació en una familia madrileña acomodada, perteneciente al círculo de la alta burguesía de la capital. Su abuelo materno, Eduardo Gasset y Artime, había fundado el periódico El Imparcial, que después pasaría a dirigir su padre.
ellauri183.html on line 218: Su fraseología indicaba claramente su desengaño ante los resultados del sufragio universal y la necesidad de una autoridad inteligente y paternalista en manos de una élite.
ellauri183.html on line 220: Helvetin persepää. Kun Hemingwau tulee apuun tauromakhiaan Ortega lähtee lipettiin Lissaboniin koko sodan ajaxi. (El Zorrossa Ortega on 1 kapinakenraaleista, ilkeä mies mutta urhea.)
ellauri183.html on line 242: Ortega, en este período de falta de democracia, escribe en La rebelión de las masas que la historia, el progreso, se llevan a cabo por el trabajo de las minorías. Si va a haber una renovación, entonces, esto debe ser hecho por los mejores, que van a ser, sin embargo, reclutados de una manera liberal-democrática. Ortega teme que las masas van a pedirle todo al estado y que este les conceda todo a cambio de obediencia ciega: esto causaría un fracaso para emancipar a las masas. Su visión de la vida es básicamente libertaria con referencias principalmente anarquistas presentes en todos sus escritos. Trae consigo el liberalismo y el socialismo: el liberalismo debe perseguir una emancipación total del individuo (cualquiera que sea la clase a la que pertenezca), el socialismo debe abandonar el estado de estadolatría y terminar persiguiendo un igualitarismo excesivamente extremo.
ellauri183.html on line 244: El advenimiento de las masas al pleno poder social es un hecho que debemos reconocer: provoca una crisis en la Sociedad Europea porque las masas no pueden liderar la sociedad. Esto no significa que puedan elegir a sus propios representantes. El problema es la hiperdemocracia: eso es la emancipación sin asumir la responsabilidad. El fenómeno de la aglomeración se produce durante este período: ciudades llenas, trenes completos, hoteles completos, las masas están en los lugares públicos. Esto no es malo, es una indicación de la civilización, «aunque el fenómeno es lógico, natural, no se puede negar que no ocurrió antes». Esto no se debe a un auge demográfico sino a la masificación de la sociedad (estos individuos preexistían, pero aún no formaban una masa). En todo esto hay un elemento negativo: los mejores (según sus cualidades) son absorbidos por la masa, «los actores son absorbidos por el coro». Cuando Ortega habla de masa no se refiere a la clase obrera, porque «la masa es el hombre promedio». La Masa no es solo un hecho cuantitativo, sino también cualitativo que define una media que tiende hacia abajo. El componente de la masa no se siente como tal y, por lo tanto, se siente con todo a gusto: no se da cuenta de la condición del conformismo en el que se derrumbó.
ellauri183.html on line 258: The nuclear holocaust has come and gone. Only one man survives: paleologist Calvin Cohn, who happened to be safely, deeply underwater at the time. And, after some black-humor-ish conversations with God, Cohn is allowed to live—for a while, at least—and he finds himself on an island a la Robinson Crusoe, with a communicative chimp named Buz (product of chimp-speech experiments) as his only companion. Cohn, son of a rabbi, engages in existential, religious, and Talmudic speculations with the chimp—though he refrains from trying to convert him to Judaism. He must reexamine the basics of social interaction—when Buz gets too physically chummy ("If you had suckled the lad, could you marry him?"), when a friendly gorilla appears and causes jealousies, and, above all, when five more talking chimps appear... including the lisping Mary Madelyn, the object of everyone's sexual attention (including Cohn's).
ellauri183.html on line 260: Can a decent civilization be made from these creatures? Cohn believes that "if this small community behaved, developed, endured, it might someday—if some chimpy Father Abraham got himself born—produce its own Covenant with God." But such visions of a peaceful society are doomed, of course: envy, hatred, and violence inevitably ensue—and Cohn's mating with Mary Madelyn ("I have kept my virginity for you ever since you expwained the word to me when you first read me Rome and Juwiet") will eventually lead to murder and revolution.
ellauri183.html on line 262: Despite Malamud's shadings with rabbinical law, then, this is a familiar hopeless-Utopia blueprint. Moreover, the restless treatment here—part downbeat-comic, part liturgical-lyric—never endows the tale with the sort of Biblical fervor which heightens the best of Doris Lessing´s fables. And the result is a disappointing, predictable parable—intentionally funny at times but unintentionally funny too, hollow in most of its lyrical moments, and only occasionally provocative in its eclectic philosophizing.
ellauri183.html on line 272: I can't say any more about the plot without spoiling it, so I won´t. Cohn himself is--from my perspective anyway--one of those characters you end up really liking and caring and worrying about, in part because he attempts to stay rational and kind no matter how absurd or threatening the situations get. A good book to escape into, especially if you enjoy compelling portrayals of apocalyptic stuff peopled by characters who question the nature of existence in a world where God´s mysteries remain maddeningly unsolvable. (less)
ellauri183.html on line 277: This book is like an abstract piece of art that invites several interpretations.
ellauri183.html on line 285: Labour MP is told she is 'historically wrong, factually wrong and morally wrong' to make comparison between Putin's invasion of Ukraine and the situation in Israel and Palestine.
ellauri183.html on line 287: Conservative former work and pensions secretary Stephen Crabb intervened to describe her comparison as 'historically wrong, factually wrong and morally wrong', and added that it did 'a huge disservice not just to the people of Ukraine but also to the people of Palestine and the people of Israel as well as to all the people in the west, who face a unique situation and set of challenges'.
ellauri183.html on line 289: Ms Elliott replied: 'What I was talking about was the upholding of international law which your own minister talked about a few minutes ago and the right of upholding international law is as relevant in Ukraine as it is in Palestine.'
ellauri183.html on line 298: I've seen some images and gifs on r/imgoingtohellforthis and what not showing Jews as miserly people. What's all this about?
ellauri183.html on line 321: Over the years since founding building 20 in 1966-7, he trained many generations of MIT students, teaching alongside such notables as Halle, Noam Chomsky, Thomas Kuhn, and Ken Hale, without being very notable himself. He wrote some shit about questions that nobody read.
ellauri183.html on line 358:
ellauri183.html on line 398: abad.org/media/images/74/ugRm748515.jpg?_i=_nA6C44BD5E62DA018DBD88287EC7F97DB" />
ellauri183.html on line 402: The Jewish Learning Group creates plain language how-to guides on Jewish law and custom, traditional prayer texts with transliteration and instruction, and educational audio and video guides. Their innovative products help G-ds chosen people attain the rudimentary knowledge and confidence needed to build, lead, and further their Jewish observance at a comfortable and gradual pace.
ellauri183.html on line 497: Uudessa testamentissa on jumalaniskemän lisäxi kaksi muutakin Ananiasta: ylimmäinen pappi Ananias ja sokko Ananias, jolla oli osaltaan vaikutus Paavalin kääntymykseen Jeesuksen seuraajaksi, muttei ketään jonka vaimo on Sua. Sua kohti herrani, sua kohti ain. Tarkoititko sinua? Ananiaan niminen kaupunki on VT:ssä (Nehemiah 11:32) whose name means "protected by God." Or perhaps the meaning of the name Ananiah is: The cloud of the Lord. It is probably the modern Beit Hanina, a small village 3 miles north of Jerusalem.
ellauri183.html on line 506: 1. (Sept. Α᾿νανία.) The father of Maaseiah and grandfather of Azariah, which last repaired part of the walls of Jerusalem after the exile (Ne 3:23). B.C. considerably ante 446.
ellauri183.html on line 508: 2. (Sept. Α᾿νἰα.) A town in the tribe of Benjamin, mentioned between Nob and Hazor as inhabited after the captivity (Ne 11:32). Schwarz (Palest. p. 13,) regards it as the modern Beit Hanina. three miles north of Jerusalem; a small village, tolerably well built of stone, on a rocky ridge, with many olive-trees (Robinson, Res. 3, 68; comp. Tobler, Topog. von Jerus. 2, 414).
ellauri183.html on line 533: Törkeä omaisuus ei ole Abrahamin uskontojen (tokko muidenkaan) mukaan syntiä vaan etevyyden osoitus. Charityä on toki osoitettava, ettei neulansilmä tunnu liian ahtaalta. Putin on epächaritaabeli karahteeratessaan länteen karanneita oligarkkeja sontakärpäsixi jotka pyhä Venäjä sylkee suustansa. Ei nyt eletä enää kommunismin aikoja, Putin hyvä! Näpit irti lännen kavereiden loistojahdeista!
ellauri183.html on line 577: Luukkaan 2:21 (King James Version) kuuluu: "Ja kun lapsen ympärileikkaamiseen oli kulunut kahdeksan päivää, hänen nimensä oli JEESUS, joka oli niin nimetty enkeliltä ennen kuin hän syntyi kohdussa." Se ei siis ollut Joosefin nimiehdotus, kuten Jose on tietävinään. Ensimmäinen viittaus Kristuksen katkaistun esinahan selviytymiseen tulee kirjan toisessa luvussa apokryfinen Arabialainen lapsenkenginen evankeliumi joka sisältää seuraavan tarinan:
ellauri183.html on line 580: Vanha heprealainen nainen otti esinahkan (toisten mukaan hän otti napanuoran) ja säilytti sen alabasterikotelossa vanhaa piikkinarkkariöljyä.
ellauri183.html on line 581: Ja hänellä oli huumeidenhoitajana oleva poika, jolle hän sanoi: "Varo, ettet myy tätä alabasteripakkaa piikkinarkkarivoidetta, vaikka sinulle pitäisi tarjota siitä kolmesataa penniä." Nyt tämä on se sama alabasterikotelo, jonka syntinen Maria hankki ja kaatoi voiteen siitä Herramme Jeesuksen Kristuksen pään ja jalkojen päälle ja puuri sen päänsä karvoilla. Minne esinahkarengas joutui tässä hötäkässä, ei tarinasta selviä.
ellauri183.html on line 592: Yksi kuuluisimmista esinahoista/jättirinnoista saapui Antwerpeniin vuonna Brabant vuonna 1100 lahjana kuninkaalta Jerusalemin Baldwin I, joka osti sen Pyhästä maasta ensimmäisen aikana ristiretkistä. Tämä esivalmistelu tuli tunnetuksi, kun Cambrayn piispa, juhlan aikana vain "Massa", näki kolme tippaa verta tyhjentävän alttarin liinavaatteita. Rakennettiin erityinen kappeli ja järjestettiin kulkueet ihmeellisen pyhäinjäännöksen kunniaksi, josta tuli pyhiinvaellusten tavoite. Vuonna 1426 katedraaliin perustettiin veljeys "van der heiliger Besnidenissen on liefs Heeren Jhesu Cristi onser liever Vrouwen Kercke t 'Antwerpen"; sen 24 jäsentä olivat kaikki appeja ja merkittäviä maallikkoja. Pyhäinjäännös katosi vuonna 1566, mutta kappeli on edelleen olemassa, koristeltu kahden värjätyn lasikukon lahjoittamalla ikkunalla nim. Henrik VII:n Englannista ja hänen vaimonsa Elizabeth York vuonna 1503.
ellauri184.html on line 48: During his time in the Philippines, Mailer was first assigned to regimental headquarters as a typist, then assigned as a wire lineman. In early 1945, after volunteering for a reconnaissance platoon, he completed more than two dozen patrols in contested territory, and engaged in a few firefights and skirmishes. After the Japanese surrender, he was sent to Japan as part of the army of occupation, was promoted to sergeant, and became a first cook and argued about his girth.
ellauri184.html on line 52: When asked about his war experiences, he said that the army was "the worst experience of my life, and also the most important". While in Japan and the Philippines, Mailer wrote to his wife Bea almost daily, and these approximately 400 letters became the foundation of The Naked and the Dead. He drew on his experience as a reconnaissance rifleman for the central action of the novel: a long patrol behind enemy lines. Kaukopartiomiehenä. Kansa taisteli ja miehet kertovat.
ellauri184.html on line 54: When asked about his women experiences, Nuchem had a lot more to show and tell.
ellauri184.html on line 60: Morales moved in with Mailer during 1951 into an apartment on First Avenue near Second Street in the East Village, and they married in 1954. They had two daughters, Danielle and Elizabeth. After attending a party on Saturday, November 19, 1960, Mailer stabbed Adele twice with a two-and-a-half inch blade that he used to clean his nails, nearly killing her by puncturing her pericardium. He stabbed her once in the chest and once in the back. Adele required emergency surgery but made a quick recovery. Mailer claimed he had stabbed Adele "to relieve her of cancer". He was involuntarily committed to Bellevue Hospital for 17 days. While Adele did not press charges, saying she wanted to protect their daughters, Mailer later pleaded guilty to a reduced charge of assault saying, "I feel I did a lousy, dirty, cowardly thing", and received a suspended sentence of three years' probation. In 1962, the two divorced. In 1997, Adele published a memoir of their marriage entitled The Last Party, which recounted her husband stabbing her at a party and the aftermath. This incident has been a focal point for feminist critics of Mailer, who point to themes of sexual violence in his work.
ellauri184.html on line 72: Bodily urges are fundamental to Mailer's approach to novels and short works. According to his obituary in The Independent, his "relentless machismo seemed out of place in a man who was actually quite small – though perhaps that was where the aggression originated." For Mailer, African-American men reflected a challenge to his own notions of masculinity. His pecker was not much bigger than those of Hemingway and Scott Fitzgerald, about the size of his pen knife. Like many men with a tiny penis he sought comfort with men and women equally. Throughout his work and personal communications, Nuchem repeatedly expresses interest in, includes episodes of or makes references to, bisexuality or homosexuality.
ellauri184.html on line 76: Barbary Shore (1951) was not well received by the critics. It was a surreal parable of Cold War leftist politics set in a Brooklyn rooming-house, and Mailer's most autobiographical novel. His 1955 novel, The Deer Park drew on his experiences working as a screenwriter in Hollywood from 1949 to 1950. It was initially rejected by seven publishers due to its purportedly sexual content before being published by Putnam's. It was not a critical success, but it made the best-seller list, sold over 50,000 copies its first year, and is considered by some critics to be the best Hollywood novel since Nathanael West's The Day of the Locust.
ellauri184.html on line 78: Mailer wrote his fourth novel, An American Dream, as a serial in Esquire magazine over eight months (January to August 1964), publishing the first chapter two months after he wrote it. In March 1965, Dial Press published a revised version. The novel generally received mixed reviews, but was a best seller. Joan Didion praised it in a review in National Review (April 20, 1965) and John W. Aldridge did the same in Life (March 19, 1965), while Elizabeth Hardwick panned it in Partisan Review (spring 1965).
ellauri184.html on line 84: In 1980, The Executioner's Song, Mailer's "real-life novel" of the life and death of murderer Gary Gilmore, won the Pulitzer Prize for fiction. Joan Didion reflected the views of many readers when she called the novel "an absolutely astonishing book" at the end of her front-page review in the New York Times Book Review.
ellauri184.html on line 86: Mailer spent a longer time writing Ancient Evenings, his novel of Egypt in the Twentieth Dynasty (about 1100 BC), than any of his other books. He worked on it for periods from 1972 until 1983. It was also a bestseller, although reviews were generally negative. Harold Bloom, in his review said the book "gives every sign of truncation", and "could be half again as long, but no reader will wish so", while Richard Poirier called it Mailer's "most audacious book".
ellauri184.html on line 92: Critical response to Mailer's Jesus novel was mixed. Jack Miles, writing for Commonweal, found the book "a quiet, sweet, almost wan little book, a kindly offering from a New York Jew to his wife's Bible Belt family." He noted that there was "something undeniably impressive about the restraint" of the style that Mailer undertook in composing the novel. He concluded that the novel was neither one of Mailer's best works, nor would it stand out amongst the bibliography of books inspired by the life of Christ, but that it had received unfairly harsh reviews from other critics.
ellauri184.html on line 95: Notorious philanderer," "egomaniac," "pugnacious" and "pompous" are a few of the milder epitaphs that have been used to describe controversial and larger-than-life (inevitably) Norman Mailer. His New York Times obituary was even titled, "Norman Mailer, Towering Writer With Matching Ego, Dies at 84." Known in the literary world as one of the greatest writers of the twentieth century, Mailer won two Pulitzer Prizes in literature and one National Book Award. He is credited with having pioneered creative nonfiction as a genre, also called New Journalism. During his life he became as famous for his relationships with women as he did for his literary work. He was married six times and fathered eight children. Here is a brief look at some the six wives of Norman Mailer.
ellauri184.html on line 116: Think about it. Yeshua, a young Jewish man, hanging out with the learned and well respected teachers in the Temple. Of course! Naahumin kekka siitä mitä Jeshua olis siellä muka sanonut on aika säälittävä.
ellauri184.html on line 118: The gospel mentions that Mary and Joseph took Jesus out of a labor-intensive hospital on a Sabbath to purify the infant from sickness before the L-d’s meeting, as well as to administer the final purification rituals over His redemption, according to G-d’s Torah .
ellauri184.html on line 120: According to your question, Jesus probably did not receive a traditional Bar Mitzvah as he was 13 at the time, but he did attain a Bar Mametery after graduating from high school. High school??? Eikös Jeshua ollut amiswiixi?
ellauri184.html on line 126: Joseph died, and I mourned him. Aika kalseasti muotoiltu. Sit tapaamaan Johannes-serkkua. Vai oliko se pikkuserkku niinkuin Callen serkku Johannes, onnekkampi Pilven Veikko? Eikai Elisabeth täti ollut sentään Maryn sisko?
ellauri184.html on line 127: The Bible stated that Mary and Elizabeth, the mother of John the Baptist, were cousins. While this appears to be a clear cut answer, there is more than meets the eye as to how Mary and Elizabeth were related.
ellauri184.html on line 129: The word “Cousin” in Greek is “suggenis” which means “kinswoman” or “relative.” The word “suggenis” does not necessarily mean “cousin.” It simply implies that Mary and Elizabeth were relatives, with no indication as to degree of relationship.
ellauri184.html on line 160: 40 paastopäivän päästä tulee kinkkukiusaus. Piru oli pirun komea, tuumi Naahum, ja samaa ajatteli Jeshuakin. Tiesitkös mihin Jesaja kuoli kysyi piru. (No?) Rabbiinisen perimätiedon mukaan Juudan paha kuningas Manasse sahatutti hänet onton puun sisällä halki, mihin Hepr. 11:37 viittaa.
ellauri184.html on line 211: Nazareth (/ˈnæzərəθ/ NAZ-ər-əth; Arabic: النَّاصِرَة, an-Nāṣira; Hebrew: נָצְרַת, Nāṣəraṯ; Aramaic: ܢܨܪܬ, Naṣrath) is the largest city in the Northern District of Israel. Nazareth is known as "the Arab capital of Israel". In 2019 its population was 77,445. The inhabitants are predominantly Arab citizens of Israel, of whom 69% are Muslim and 30.9% Christian. Nof HaGalil (formerly "Nazareth Illegit"), declared a separate city in June 1974, is built alongside old Nazareth, and had a Jewish population of 40,312 in 2014.
ellauri184.html on line 213: Bethlehem (/ˈbɛθlɪhɛm/; Arabic: بيت لحم audio speaker iconBayt Laḥm, "House of Meat"; Hebrew: בֵּית לֶחֶם Bet Leḥem, Hebrew pronunciation: [bet ˈleχem], "House of Bread"; Ancient Greek: Βηθλεέμ Greek pronunciation: [bɛːtʰle.ém]; Latin: Bethleem; initially named after Canaanite fertility god Laḫmu) is a city in the central West Bank, Palestine, about 10 km (6.2 miles) south of Jerusalem. Its population is approximately 25,000, and it is the capital of the Bethlehem Governorate. The economy is primarily tourist-driven, peaking during the Christmas season, when Christians make pilgrimage to the Church of the Nativity. The important holy site of Rachel's Tomb is at the northern entrance of Bethlehem, though not freely accessible to the city's own inhabitants and in general Palestinians living in the occupied West Bank due to the Israeli West Bank barrier.
ellauri184.html on line 219: Modern readers of the NT often know little about the geopolitical world of first-century Palestine. It is commonly assumed that “the Jews” were an undifferentiated community living amicably in the part of the world we now call “the Holy Land” united in their resentment of the political imposition of Roman rule to which all were equally subject.
ellauri184.html on line 228: Politically Galilee had been under separate administration from Judea during almost all its history since the tenth century B.C. (apart from a period of “reunification” under the Maccabees), and in the time of Jesus it was under a (supposedly) native Herodian prince, while Judea and Samaria had since A.D. 6 been under the direct rule of a Roman prefect.
ellauri184.html on line 237: The result, he says, is that even an impeccably Jewish Galilean in first-century Jerusalem was not among his own people; he was as much a foreigner as an Irishman in London or a Kuopio person in Helsinki. His accent would immediately mark him out as “not one of us,” and all the communal prejudice of the supposedly superior culture of the capital city would stand against his claim to be heard even as a prophet, let alone as the “Messiah,” a title which, as everyone knew, belonged to Judea (cf. John 7:40-42 ).
ellauri184.html on line 239: This may at first blush sound like interesting background material that is not especially helpful for reading and interpreting the gospels. But Mark and Matthew have structured their narratives around a geographical framework dividing the north and the south, culminating in the confrontation of this prophet from Galilee and the religious establishment of Jerusalem.
ellauri184.html on line 241: Professor France writes: “To read Matthew in blissful ignorance of first-century Palestinian sociopolitics is to miss his point. This is the story of Jesus of Nazareth .” (theuglytruth.wordpress.com is no longer available. This site has been archived or suspended for a violation of our Terms of Service.)
ellauri184.html on line 255: These passages also make it clear the land of East Manasseh was further divided into two sub-sections, or, regions. These are known as Bashan and Gilead. Bashan, as Adams pointed out, "included all of the tableland south of Mount Hermon to the river Yarmuk". The western border of Bashan was the Jordan River and Sea of Galilee. Hypercritical scholars [who?] argue that the two sections had different origins, noting that in the First Book of Chronicles separate tribal rulers were named for the western half tribe and the eastern half tribe.
ellauri184.html on line 257: The Bible records that following the completion of the conquest of Canaan by the Israelite tribes, Joshua allocated the land among the twelve tribes. According to biblical scholar Kenneth Kitchen, this conquest should be dated slightly after 1200 BCE. Some modern scholars argue that the conquest of Joshua, as described in the Book of Joshua, never occurred. “Besides the rejection of the Albrightian conquest model, the general consensus among OT scholars is that the Book of Joshua has no value in the historical reconstruction. They see the book as an ideological retrojection from a later period — either as early as the reign of Josiah or as late as the Hasmonean period.” "It behooves us to ask, in spite of the fact that the overwhelming consensus of modern scholarship is that Joshua is a pious fiction composed by the deuteronomistic school, how does and how has the Jewish community dealt with these foundational narratives, saturated as they are with acts of violence against others?" ”Recent decades, for example, have seen a remarkable reevaluation of evidence concerning the conquest of the land of Canaan by Joshua. As more sites have been excavated, there has been a growing consensus that the main story of Joshua, that of a speedy and complete conquest (e.g. Josh. 11.23: 'Thus Joshua conquered the whole country, just as the LORD had promised Moses') is contradicted by the archaeological record, though there are indications of some destruction at the appropriate time. No oliko sitten koko esinahkakasa satua? Ketä enää uskoa? Usko siirtää vuoria, eikö sitten esinahkakukkuloita?
ellauri184.html on line 265: Thanks in large part to Jesus-movies and swords-and-sandals cinematic epics (e.g., Ben-Hur, Masada, Spartacus, Life of Brian), there is a widespread perception that distinctively Woman soldiers infested Palestine during the life of Jesus – often signaled in such films by highbwow Bwitish accents in contrast with the unpretentious American dialect spoken by Jews. As deeply engrained as this image is in the popular consciousness, it is not entirely accurate. There were several different types of soldiers in the Woman East during the New Testament period and the differences between these soldiers were significant; the languages they spoke, the government they worked for, their relationship to the civilians they encountered, their pay, and many other specifics differed considerably.
ellauri184.html on line 267: This image of identifiably Woman soldiers occupying the land of Palestine operates on the assumption that biblical soldiers were all legionawies. Legionawies differed from other soldiers of the early Woman period in several wespects. First, legionawies were employed directly by Wome. Their allegiances were to the empewow and whichever genewal they served, not to any particular king, weligious group, or province. All troops swore an oath of allegiance, the sacwamentum, to the empewow himself. Unlike most other soldiers, legionawies were Woman citizens before they were wecwuited.
ellauri184.html on line 275: The ethnic nature of these units led Wome to create many “specialist” cohorts (e.g., dromedary, archery, sling) that worked with combat methods familiar to one or another ethnic group. Though auxiliaries often served in major imperial provinces alongside legionawies, they also served in minor provinces as well. Thus, provinces and regions with a governor of Equestrian status (e.g., Raetia, Noricum, pre-War Judaea) had no legions, but only auxiliaries. Until about 70 CE, many auxiliary soldiers were stationed in their home province; Judaeans were in Judaea, Syrians in Syria, etc. In addition to the Jewish War (66-73 CE), problems with soldiers’ divided loyalties with the Revolt of the Batavi in Germania Inferior (69-70 CE) and the Year of the Four Empewows (68-69 CE) led empewows to actively undermine any remaining ethnic homogeneity in the auxilia, stationing soldiers outside their homeland in increasingly diverse units. Finally, auxiliaries were paid less than legionawies and did not receive all the bonuses granted to legionawies if they were successful in the same battle.
ellauri184.html on line 279: Remembering the distinctions between these three militawy forces – legionawies, auxiliaries, and royal forces – is pivotal for understanding both pre-War and post-War Palestine. The Jewish War (66-73 CE) was a catastrophic event for civilians in the region, regardless of their participation in the revolt against Wome. The destruction of the temple, the imposition of massive new militawy and administrative apparatus, widespread devastation, significant loss of life, among other factors, led to significantly different experiences of the militawy before and after the Jewish War. It is impossible to talk about the pre-War and post-War life without attending to the details of these different units, especially auxiliaries and legionawies.
ellauri184.html on line 291: But how did the Jewish religion fit into the Woman army? A Jewish soldier named Matthew tended to the pigs at Herodium. There is no reason to infer that he no longer cared about Jewishness. Jewish practices varied considerably, such that one person’s piety might be another’s heresy. No doubt these soldiers had complex, conflicted, and even conflicting internal lives just as we do today.
ellauri184.html on line 340: Capernaum (/kəˈpɜːrneɪəm, -niəm/ kə-PUR-nay-əm, -nee-əm; Hebrew: כְּפַר נַחוּם, romanized: Kfar Naḥum, lit. 'Nahum's village'; Arabic: كفر ناحوم, romanized: Kafr Nāḥūm) was a fishing village established during the time of the Hasmoneans, located on the northern shore of the Sea of Galilee.
ellauri184.html on line 342: The village was inhabited continuously from the second century BC to the 11th century AD, when it was abandoned sometime before the First Crusade. This includes the re-establishment of the village during the Early Islamic period soon after the 749 earthquake. The village subsequently became known as al-Samakiyya; it was depopulated of its Palestinian population during the 1947–1948 civil war in Mandatory Palestine on May 4, 1948, under Operation Matateh.
ellauri184.html on line 346: The town is cited in all four gospels (Matthew 4:13, 8:5, 11:23, 17:24, Mark 1:21, 2:1, 9:33, Luke 4:23, 31,7:1, 10:15, John 2:12, 4:46, 6:17, 24, 59) where it was reported to have been the hometown of the tax collector Matthew (aka Leevi, eri kuin evankelista), and located not far from Bethsaida, the hometown of the apostles Simon Peter, Andrew, James and John. Some readers take Mark 2:1 as evidence that Jesus may have owned a home in the town, but it is more likely that he stayed in the house of one of his followers here. He certainly spent time teaching and healing there. One Sabbath, Jesus taught in the synagogue in Capernaum and healed a man who was possessed by an unclean spirit (Luke 4:31–36 and Mark 1:21–28). This story is notable as the only one that is common to the gospels of Mark and Luke, but not contained in the Gospel of Matthew (see Synoptic Gospels for more literary comparison between the gospels). Afterward, Jesus healed Simon Peter´s mother-in-law of a fever (Luke 4:38–39). According to Luke 7:1–10 and Matthew 8:5, this is also the place where Jesus healed the boyfriend of a Roman centurion who had asked for his help. Capernaum is also the location of the healing of the paralytic lowered by friends through the roof to reach Jesus, as reported in Mark 2:1–12 and Luke 5:17–26.
ellauri184.html on line 353: Many of Jesus´ Jewish audience would have been reminded of Isaiah´s condemnation of Babylon in Isaiah 14:15: "But you are brought down to Sheol, to the far reaches of the pit." Babylon may have been the definition of an evil city, and here Jesus is describing Capernaum as sharing the same fate. Kotiporukat ei ota sitä vakavasti. Sittenpähän ottavat, vitun homot.
ellauri184.html on line 359: Third, the sin is not an isolated one. Sins come in clusters, cheaper by the dozen. We must understand that sexual sin was not the only problem Sodom had. Consider Ezekiel 16:49 . Her problems included pride, fullness of food, and abundance of idleness. It also involved a neglect of the poor and needy. The standards of God’s law are dear to Him, and the poor are His special concern. It is not possible to have contempt for the former and remain tender toward the latter.
ellauri184.html on line 364: When God is pleased to grant reformation and revival in our time, this will mean that our churches will begin to fill up with cleansed and forgiven sodomites. Can't say for sure about the catamites, thery're so swishy.
ellauri184.html on line 420: For example, Jesus taught about subjects such as prayer, justice, care for the needy, handling the religious law, divorce, fasting, judging other people, salvation, and much more.
ellauri184.html on line 478: Lesken ropo on prosentuaalisesti enemmän kuin äveriään kymmenys. Tästähän Clare Carlisle jo mainizi: absoluuttisen moraalin kannalta se on yhdentekevää. Eikai Jeesus ole utilitaristi? No on sillä siellä täällä tämmösiä vertailuja tyyliin "parempi pyy pivossa kuin 10 oxalla", jotka on tyypillisiä utiliteettilaskelmia. Arvodimensiot ovat vinossa. Isoäidillä on hintansa. Muutenhan ei saa lasketuxi pelin arvoa.
ellauri184.html on line 518: The Book of Genesis explains circumcision as a covenant with God given to Abraham,[Gen 17:10] In Judaism it "symbolizes the promise of lineage and fruitfulness of a great (???) nation," the "seal of ownership (???) and the guarantee of relationship between peoples and their god." Some scholars look elsewhere for the origin of Jewish circumcision. One explanation, dating from Herodotus, is that the custom was acquired from the Egyptians, possibly during the period of enslavement. An additional hypothesis, based on linguistic/ethnographic work begun in the 19th century, suggests circumcision was a common tribal custom among Semitic tribes (Jews, Arabs, and Phoenicians).
ellauri184.html on line 524: In 167 BCE Judea was part of the Seleucid Empire. Its ruler, Antiochus IV Epiphanes (175–165 BCE), smarting from a defeat in a war against Ptolemaic Egypt, banned traditional Jewish religious practices, and attempted to forcibly let the Jews accept Hellenistic culture. Throughout the country Jews were ordered, with the threat of execution, to sacrifice pigs to Greek gods (the normal practice in the Ancient Greek religion), desecrate the Shabbat, eat unkosher animals (especially pork), and relinquish their Jewish scriptures. Antiochus´ decree also outlawed Jewish circumcision, and parents who violated his order were hanged along with their infants.[1Mac 1:46-67] According to Tacitus, as quoted by Hodges, Antiochus "endeavoured to abolish Jewish superstition and to introduce Greek civilization."
ellauri184.html on line 526: According to rabbinical accounts, he desecrated the Second Temple of Jerusalem by placing a statue of Olympian Zeus on the altar of the Temple; this incident is also reported by the biblical Book of Daniel, where the author refers to the statue of the Greek god inside the Temple as "abomination of desolation". Antiochus´ decrees and vituperation of Judaism motivated the Maccabean Revolt; the Maccabees reacted violently against the forced Hellenization of Judea, destroyed pagan altars in the villages, circumcised boys, and forced Hellenized Jews into outlawry. The revolt ended in the re-establishment of an independent Jewish kingdom under the Hasmoneans, until it turned into a client state of the Roman Republic under the reign of Herod the Great (37–4 BCE).
ellauri184.html on line 528: Classical, Hellenistic, and Roman culture found circumcision to be cruel and repulsive. In the Roman Empire, circumcision was regarded as a barbaric and disgusting custom. The consul Titus Flavius Clemens was condemned to death by the Roman Senate in 95 CE for, according to the Talmud, circumcising himself and converting to Judaism. The Emperor Hadrian (117–138) forbade circumcision. Overall, the rite of circumcision was especially execrable in Classical civilization, also because it was the custom to spend an hour a day or so exercising nude in the gymnasium and in Roman baths, therefore Jewish men did not want to be seen in public deprived of their foreskins.
ellauri184.html on line 532: However, there were also many Jews, known as "Hellenizers", who viewed Hellenization and social integration of the Jewish people in the Greco-Roman world favourably, and pursued a completely different approach: accepting the Emperor´s decree and even making efforts to restore their foreskins to better assimilate into Hellenistic society. The latter approach was common during the reign of Antiochus, and again under Roman rule. The foreskin was restored by one of two methods, that were later revived in the late 20th century; both were described in detail by the Greek physician Aulus Cornelius Celsus in his comprehensive encyclopedic work De Medicina, written during the reign of Tiberius (14-37 CE). The surgical method involved freeing the skin covering the penis by dissection, and then pulling it forward over the glans; he also described a simpler surgical technique used on men whose prepuce is naturally insufficient to cover their glans. The second approach, known as "epispasm", was non-surgical: a restoration device which consisted of a special weight made of bronze, copper, or leather (sometimes called Pondus Judaeus, i. e. "Jewish burden"), was affixed to the penis, pulling its skin downward. Over time, a new foreskin was generated, or a short prepuce was lengthened, by means of tissue expansion. Martial also mentioned the instrument in Epigrammaton (Book 7:35).
ellauri184.html on line 534: The Apostle Paul referred to these practices in his letters, saying: "Was a man already circumcised when he was called? He should not become uncircumcised."[1Cor 7:18] But he also explicitly denounced the forcing of circumcision upon non-Jews, rejecting and condemning those Judaizers who stipulated the ritual to Gentile Christians, labelling such advocates as "false brothers"[Gal 2:4] (see below). In the mid-2nd century Rabbinical Jewish leaders, due to increasing cases of foreskin restorations in Roman Empire, introduced a radical method of circumcision, the periah, that left the glans totally uncovered and sew the remaining skin. The new method became immediately the only valid circumcision procedure, to ensure that a born Jew will remain circumcised and avoiding risk of restoring the foreskin. Operations became mostly irreversible.
ellauri184.html on line 640: We do not know whether Jesus routinely called himself the Messiah, Son of Man, or King of the Jews (though the evangelists sure make it appear so). Nevertheless, these logos were ascribed to him, and he did not sufficiently distance himself from them. Even worse, he presented himself as an outsider by caring for outcasts and thus broke social taboos. What is more, through healings, exorcisms, and commensality with the disdained, he deliberately distanced himself from societal norms, added to his image as an outsider in a performative way, and thereby metaphorically conveyed a message that his opponents understood very well.
ellauri184.html on line 649: Jesus was not merely a prophet. Due to his wanderings and teachings, he was also a radical itinerant charismatic preacher who represented a decidedly anti-hegemonial world view. His speeches were seen by the Jewish establishment as an incitement of the people.
ellauri184.html on line 651: To the average inhabitant of the Roman Empire, the manifold itinerant groups of magicians, sophists, cynics, other philosophers, astrologers, prophets, and eventually also Christians, must have appeared basically the same. These oscillating and enigmatic figures were simultaneously admired and despised for their "otherness". Why was Jesus able to appear as a radical itinerant preacher? He did not call for a political upheaval. Nevertheless, his messianic “program” was radical in its postulation of a proximity to God that had hitherto been unheard of and was based on the deliberate breaking of taboos and social conventions.
ellauri184.html on line 662: 2011 - Professor of Ancient History at the University of Hamburg 2008 Habilitation at the University of Augsburg 2007 - 2011 Associate Professor (with tenure) at UNC-Chapel Hill, Department of Classics 2004-2007 Assistant Professor at UNC-Chap ... more ▾ Varmaan hihhuli kerta pääsi Pohjois-Carolinaan proffaxi.
ellauri184.html on line 667: Barabbas (/bəˈræbəs/; Aramaic: בר אבא Bar
ellauri184.html on line 668: ʾAbbaʾ, literally "son of the father", also called Jesus Barabbas
ellauri184.html on line 678: rabbit” amongst Catholic school children. Den
ellauri184.html on line 706: Tai no, chryptittyjen mielestä sekin oli sarvetettu kuten Joseph: My view is that both Anna and Mary were made pregnant by the same angel. He is identified as the archangel Gabriel. Hiero sinne hässöy. Kiitti mut ei kiitti, me inhotaan pizzaa.
ellauri184.html on line 708: This first is Michael, the merciful and long-suffering: and the second, who is set over all the diseases and all the wounds of the children of men, is Raphael: and the third, who is set over all the powers, is Gabriel: and the fourth, who is set over the repentance unto hope of those who inherit eternal life, is named Phanuel.’
ellauri184.html on line 711: Yes, according to this view, He does. It seems that Jesus and Mary share the same father, the archangel Gabriel. This makes Mary both the mother and sister of Jesus. That, at least, seems to be the implication that the Gospel of Philip is hinting at.
ellauri184.html on line 738: As the eldest son in His family, Jesus had a cultural obligation to care for His mother, and He passed that obligation on to one of His closest friends. John would have certainly obeyed this command. Mary was most likely one of the women in the upper room and was present when the church was established in Jerusalem (Acts 1:12–14). She probably continued to stay with John in Jerusalem until her death. It is only later in John’s life that his writings and church history reveal John left Jerusalem and ministered in other areas. By then he had probably got rid of mamma Maria.
ellauri184.html on line 742: There is no contextual proof within Scripture itself that would point to Jesus broadening Mary’s role as “mother” of all Christians. In fact, Catholic teaching can only point to early church leaders as proof that Jesus meant to establish Mary’s “motherhood” to all believers in Christ or that Mary was a cooperative participant in salvation. John just took Mary into his home to care for her. The Bible does not say “from that time on Mary became the stepmother of all believers.”
ellauri184.html on line 748: Käsi-ja jalkakivut ei ole niin pahoja kuin sisäelinten, voisin arvata. En kyllä ole kokeillut. Kazojien vittuilut taisi sattua vielä enemmän. Eeli Eeli laama sabakhthaani? Jeshuaa käy isiparka vähän säälixi. I know the feeling. I feel your pain.
ellauri184.html on line 777: Everyone knows more or less about the birth of Jesus: the manger, the donkey and the ox, the three wise men, all that, all that. Adult life, too, moreover: without a Christian education, one has a vague idea of preaching, miracles, crucifixion and resurrection. And between the two, childhood, adolescence? Well, we don´t know: the bible does not say anything about it, and no credible source exists on the subject (although some myths (trip to Egypt, Asia, England) emerged later.
ellauri184.html on line 779: José Saramago, therefore, gives us his vision of this unknown Jesus while reinterpreting in his sauce some biblical subjects. The result is probably not very canonical since we see a Jesus first educated by the Devil, then discovering sexuality in the arms of Mary Magdalene, a prostitute with whom he falls in love. However, I did not see any desire to satire: on the contrary, we discover a character torn by the codes of the society of his time, the gradual discovery of his identity, and above all, the feeling of being a toy of fate.
ellauri184.html on line 781: The characters in the book are fascinating; my Jesuits friends and I laughed and enjoy this book. There were no doubts in our head by the end of the book. We did not feel like it shook our religion or affected the way we perceived God. This book was after all under fiction so everyone that is easily offended stay away from this book and stop complaining about blasphemy and crying around like little kids. Saramago is a Nobel price winner and foremost a grown man that is entitled to his own opinions. This one of his finest, if not the best, of his book in my opinion, a must read. Of course he is dead by now.
ellauri185.html on line 68: Mitäs tapahtui samaan aikaan toisaalla? Kreikassa 600-500-luvulla eKr Solon ym arkista puuhastelua. Sisämerten kolonisointia kilpaa Foinikian kaa. Millonkas se Iisebelin Tyros lytättiin? Jezebel esiintyy 800-luvulla, jälkeen Salomonin 970–931 BCE. Daavid osti tontin jolle Salomo rakensi ekan temppelin. Temppeli hävitettiin 589-587 Nebukadnesarin toimesta ja taparikolliset vietiin tällä kertaa Babylonin linnaan 597-539. Hizi kun olisi se seinätaulu jossa on raamatun tapahtumat aikajanalla. Millos se Moosexen konvoi palas Ebyktistä? Joidenkin Raamatun pohjalta tehtyjen laskujen mukaan israelilaiset palasivat Egyptistä noin 1300–1200 eaa. He joutuivat sotaan filistealaisia ja kanaanilaisia kanssa valloittaen Ain, Jerikon ja Hazorin. Arkeologien mukaan Jeriko ja Ai tuhoutuivat noin 1550 eaa. keskipronssikauden lopussa. Monien tutkijoiden mukaan Egyptissä kävi vain pieni joukko, ja israelilaiset olivat eräänlainen Kanaanin maan alakulttuuri, joka eli paimentolaisina maassa, jossa kaupunkilaiset palvoivat muun muassa israelilaisten uskovaisten epäjumalina pitämiä Baalia ja Astartea. Eräässä vaiheessa nämä paimentolaisheimot alkoivat vallata Israelia. Israelilaiset voittivat viimeiset kanaanilaiset noin 1140 eaa. David Rohlin kiistanalaisen revisioidun kronologian mukaan Jerikon ja Ain tuhoutuminen osuu samaan aikaan israelilaisten Egyptistä-paluun kanssa, ja Raamatun kertomus on mahdollinen kuvaus tapahtumista.
ellauri185.html on line 81: The Book of Ezekiel states that Tyre "will not be inhabited", "no longer exist", "never be found again" and that its king will "cease to be forever",
ellauri185.html on line 95: What about the destruction of Tyre? Well, Nebuchadnezzer’s attack came shortly after Ezekiel, so it’s hard to tell for sure from our perspective whether or not Ezekiel truly prophesied that phase of Tyre’s destruction. But as far as Alexander is concerned, it is well established that this took place in 322 BC. So this is a clear example of the Bible foretelling an event (actually several) in detail.
ellauri185.html on line 97: The book begins with Samuel's birth and Yahweh's call to him as a boy. The story of the Ark of the Covenant follows. It tells of Israel's oppression by the Philistines, which brought about Samuel's anointing of Saul as Israel's first king. But Saul proved unworthy, and God's choice turned to David, who defeated Israel's enemies, purchased the threshing floor where his son Solomon would build the First Temple, and brought the Ark of the Covenant to Jerusalem. Yahweh then promised David and his sucessors an everlasting dynasty.
ellauri185.html on line 104: Mitzpah oli Vartiotorni, josta lauloi Jimi Hendrix Bob Zimmermannin sanoilla. Eikös se ollut se kivikasa Jaakobin Ukrainan ja Laabanin Venäjän rajalla albumissa 171, Raakelin (raamatun vahva nainen nro 4/20) kohdalla?
ellauri185.html on line 127: The elders of Judah anoint David as king, but in the north Saul's son Ish-bosheth, or Ishbaal, rules over the northern tribes. After a long war, Ishbaal is murdered by Rechab and Baanah, two of his captains who hope for a reward from David. But David has them killed for killing God's anointed. David is then anointed king of all Israel.
ellauri185.html on line 131: David captures Jerusalem and brings the Ark there. David wishes to build a temple, but Nathan tells him that one of his sons will be the one to build the temple. David defeats the enemies of Israel, slaughtering Philistines, Moabites, Edomites, Syrians, and Arameans.
ellauri185.html on line 141: 2 Samuel concludes with four chapters (chapters 21 to 24) that lie outside the chronological succession narrative of Saul and David, a narrative that will continue in The Book of Kings. These four supplementary chapters cover a great famine during David's reign; the execution of seven of Saul's remaining descendants, only Mephibosheth being saved (kannattiko mainita), David's song of thanksgiving, which is almost identical to Psalm 18; David's last words; a list of David's "mighty warriors"; an offering made by David using water from the well of Bethlehem; David's sinful census; a plague over Israel which David opted for as preferable to either famine or oppression; and the construction of an altar on land David purchased from Araunah the Jebusite.
ellauri185.html on line 157: The preserved confessions of this defendant, extracted under torture, refer at first only to conversations with Benito García in gaol and incriminate them only as Judaizers, but later start to refer to a piece of witchcraft performed about four years earlier (perhaps 1487), which involved the use of a consecrated host, stolen from a church in La Guardia, and the heart of a Christian boy.
ellauri185.html on line 168: «Yo vos digo que ha muerto uno de los mejores caballeros del mundo.» pahoitteli Carlo V imp. espanjaxi Baltasarin vanhemmille.
ellauri185.html on line 210: 10.3.2022 klo 8.53 - Kikan Profiili: Mä en pysty lukemaan kun en voi olla paikoillani. On varmaan abh
ellauri185.html on line 390: Paul Charles William Davies AM (born 22 April 1946) is an English physicist, writer and broadcaster, a professor in Arizona State University and Director of BEYOND: Center for Fundamental Concepts in Science. He is affiliated with the Institute for Quantum Studies in Chapman University in California. He previously held academic appointments in the University of Cambridge, University College London, University of Newcastle upon Tyne, University of Adelaide and Macquarie University. His research interests are in the fields of cosmology, quantum field theory, and astrology. He proposed that a one-way trip to Mars could be a viable option for him. His colleagues agreed whole-heartedly.
ellauri185.html on line 394: A 2007 opinion piece "Taking Science on Faith" in The New York Times, generated controversy over its exploration of the role of faith in scientific inquiry. Davies argued that the faith scientists have in the immutability of physical laws has origins in Christian theology, and that the claim that science is "free of faith" is "manifestly bogus."
ellauri185.html on line 417: 37. Tietoisuus kehittyi alleviivaavaan oppimaamme, tietää Alison. Höpöhöpö, ei hyvä kahvin lemu ole tietoisuutta, kyllä rotatkin pitää ruuanhajusta. Tietoisuutta on se että tietää ize tykkäävänsä siitä. Että tietää olevansa rotta, tai ruma kalkkuna. Tunnustan, kiitos. Eva Jablonka Tel Avivin yliopistosta on yxinkertaisesti tyhmä. Nykyään neurotieteilijät arvelevat et tietoiset kokemuxet ovat yxinkertaisesti aivotoimintoja. No niinhän sanoi Sokrateen vastustajat jo Kritonissa, ja sitä tolkuttivat marxisti-leninistit myös. Mixi se nyt on niin ihmeellinen asia? No koska puolet keskimääräisistä amerikkalaisista on hämärämiesten kynsissä.
ellauri185.html on line 476:
ellauri185.html on line 485:
ellauri185.html on line 495: Vielä enemmän kuin antimilitarismipykälät Kaalia jäytää sääntö 5 eli antipatriotismi. Mitä vittua tollainen yleinen veljeily nyt on? No kyllähän Jeesus jotain sellaista kai koitti sepustaa, mutta senhän huomaa juutalainenkin että se on täyttä tuubaa. Eikö tässä ole vuosituhansia jo listitty filistealaisia ihan Jahven käskystä, ja nyt pitäisi äkkiä ottaakin Abu Chakran CD ja opetella arabian aakkoset? Ei vitussa! Venäjänkin kirjaimet on kuin jotain torakoita. Onhan se nyt selvää että vanhan sopimuxen tappo- ja panopykälät koskee vaan omaa tiimiä ja omaisuutta, ei vapaata riistaa eikä muukalaisia.
ellauri185.html on line 509: "Jeesus oli täysin epäpoliittinen vaikka tuomittiin terroristina." Ernst Troeltsch ja joku kike Melamed on jämentäneet että juuri niin oli laita. (Vaikka onko jeesuxentappajiin tai Uber alles sakuihin tässä luottamista.) Tolstoi on lievästikin sanoen epäilyttävä, ja sitäpaitsi ryssä. Muthei entä laupias samarialainen? Eikö se ollut nimenomaan mamu, kuten Galilean poika ize ja sen puolimooabi fornikoiva esi-isä?
ellauri185.html on line 755: Table of Contents
ellauri185.html on line 767: What does the Bible say about firstborns?
ellauri185.html on line 773: What does the Bible say about plagues?
ellauri185.html on line 796: What does the Bible say about first borns?
ellauri185.html on line 807: What does the Bible say about plagues?
ellauri185.html on line 813: The supreme archangel Michael. Therefore, the first creation by God was the supreme archangel followed by other archangels, who are identified with lower intellects, IQ in the range 80-100. Gabriel is rumored to have been the biological father of both Virgin Mary and her son. He was not the sharpest knife in the drawer, but a looker, and a slick customer, like his mate, who humped Lysia while Gabriel was talking up her mother.
ellauri185.html on line 830: The general negative outlook and eschewal of inbreeding that is prevalent in the Western world today has roots from over 2000 years ago. Specifically, written documents such as the Bible illustrate that there have been laws and social customs that have called for the abstention from inbreeding.
ellauri185.html on line 834: One passage that offers some insight regarding birth defects can be found in John 9:2-3: "And his disciples asked him, 'Rabbi, who sinned, this man or his parents, that he was born blind?' Jesus answered, 'It was not that this man sinned, or his parents, but that the works of God might be displayed in him.'" It is clear from these words of Jesus that birth defects are ultimately not due to the sin of the parents or child, but serve as part of God's plan for our lives. If not for the defective person as such, then at least for the greater common good. Defective persons are prohibited from entering the holiest of the holy.
ellauri185.html on line 836: Despite all its disadvantages, inbreeding can also have a variety of advantages, such as ensuring a child produced from the mating contains, and will pass on, a higher percentage of its mother/father's genetics, reducing the recombination load, and allowing the expression of recessive advantageous phenotypes. Some species with a Haplodiploidy mating system depend on the ability to produce sons to mate with as a means of ensuring a mate can be found if no other male is available. It has been proposed that under circumstances when the advantages of inbreeding outweigh the disadvantages, preferential breeding within small groups could be promoted, potentially leading to speciation.
ellauri185.html on line 838: In the Western world some Anabaptist groups are highly inbred because they originate from small founder populations and until today marriage outside the groups is not allowed for members. Especially the Reidenbach Old Order Mennonites and the Hutterites stem from very small founder populations. The same is true for some Hasidic and Haredi Jewish groups.
ellauri185.html on line 842: The House of Habsburg was known for its intermarriages; the Habsburg lip often cited as an ill-effect. The closely related houses of Habsburg, Bourbon, Braganza and Wittelsbach (Was?! das ist unser Haus! Ach nein!) also frequently engaged in first-cousin unions as well as the occasional double-cousin and uncle–niece marriages.
ellauri185.html on line 846: Instead, certain body odours are connected to human sexual attraction. Humans can make use of body odour subconsciously to identify whether a potential mate will pass on favourable traits to their offspring. Body odour may provide significant cues about the genetic quality, health and reproductive success of a potential mate. Body odour affects sexual attraction in a number of ways including through human biology, the menstrual cycle and fluctuating asymmetry. The olfactory membrane plays a role in smelling and subconsciously assessing another human's pheromones. It also affects the sexual attraction of insects and mammals. The major histocompatibility complex genes are important for the immune system, and appear to play a role in sexual attraction via body odour. Studies have shown that body odor is strongly connected with attraction in heterosexual females. The women in one study ranked body odor as more important for attraction than “looks”. Humans may not simply depend on visual and verbal senses to be attracted to a possible partner/mate. That's hard science, no pseudo, mate!
ellauri185.html on line 855: In Leader's Bellow biography Vol 2, “Love and Strife,” the novel “Herzog” is published on the very first page and reaches No. 1 on the best-seller list, supplanting John le Carré’s ‘The Spy Who Came In From the Cold.’ Never again would Bellow, about to turn 50 years old, lack for wealth, power, awards or flunkies to stand by him, ready to take his coat and do his bidding. The temptation for someone in his position was to become an insufferable, spoiled monster. And Bellow quickly gave in to temptation.
ellauri185.html on line 857: Bellow’s bad temper in the late ’60s was by no means directed exclusively at would-be biographers, radical students and aggrieved wives. Bellow had so many targets to attack, whether insulting them face to face or in blistering letters or put-downs circulated through intermediaries. One of his favorite one-liners ran: “Let’s you and him fight.” The most salient recipients of Bellow’s bad temper in this biography were his three sons, each from a different mother — the oldest 21 when this volume starts, the youngest just 1 year old and about to be abandoned after yet another divorce.
ellauri185.html on line 863: The irony in Bellow’s soul was that he craved love and experience, and learned to view people coldly and clinically. The writer Amos Oz recalled most vividly from his friendship with Bellow an exchange that they shared privately about death. “I said I was hoping to die in my sleep, but Saul responded by saying that, on the contrary, he would like to die wide awake and fully conscious, because his death is such a crucial experience he wouldn’t want to miss it.”
ellauri188.html on line 58: Mutta vähitellen Melvillelle selvijää, että tapiirit on ihmissyöjiä. Eräänä aamuna hän huomaa kikulinsa salaperäisesti kadonneen. Se on kansatieteellisesti merkittävää, tarkkasilmäistä kuin Disney-tuotanto. Disney kuvaa värikkääsi ja eloisasti kiinalaisten outoja tapoja, käsittämättömiä tabuja ja kammottavia kuukautisrituaaleja.
ellauri188.html on line 66: The Marquesas Islands constitute one of the five administrative divisions (subdivisions administratives) of French Polynesia. The capital of the Marquesas Islands’ administrative subdivision is the town of Taiohae, on the island of Nuku Hiva. The population of the Marquesas Islands was 9,346 inhabitants at the time of the August 2017 census. Ennen valkonahkoja porukoita oli satatuhatta. Kiva desimaatio. Niillä oli liian helppoa, aika tehä niiden elämästä vähän vaikeampaa.
ellauri188.html on line 80: Although Polynesia tends to be associated with images of lush tropical vegetation, and the Marquesas lie within the tropics, they are remarkably dry.
ellauri188.html on line 81: The inhabitants historically made a living by fishing, collecting shellfish, hunting birds, and gardening. They relied heavily on breadfruit but raised at least 32 other introduced crops.
ellauri188.html on line 85: Jenkkivalaan pyytäjät koitti väittää että saaret kuuluisivat Usalle, kongressi ei kiinnostunut. Saaret liitettiin ranskalaiseen Mölyneesiaan. Tahitilaiset ovat öykkäröineet siellä siitä lähtien. Niitä ne ällöövät vielä enemmän kuin ranskalaisia. Väestöstä on jo 1/3 Tahitilta tulleita. Antilan Tahitilla oli viluntorjuntabunkkeri.
ellauri188.html on line 94: The American mission from Hawaii was no more successful. William Patterson Alexander (1805-1864), Benjamin Parker (1803-1877), and Richard Armstrong (1805-1860) arrived in the Marquesas in 1834 from Hawaii with their wives and a three-month-old baby. They returned the same year. In 1853, more missionaries led by James Kekela (1824-1904) arrived at Fatu Hiva with their wives from Hawaii, but were unable to remain there because of clashes with Catholic missionaries arriving on a French warship.
ellauri188.html on line 98: From 1838 to 1839, the Catholic mission was able to establish itself, supported by the French order Pères et religieuses des Sacrés-Cœurs de Picpus, which was not founded until 1800. The missionaries spread from Mangareva to Tahuata, Ua Pou, Fatu Hiva and Nuku Hiva. They suffered the same hostile reception and tribal warfare as their fellow Protestants. However, with the support of the French authorities, they were able to sustain themselves in the long run, despite all the obstacles. They even managed to baptize King Moana of Nuku Hiva, who, however, died of smallpox in 1863. Regrettably, but he got salvaged anyway.
ellauri188.html on line 118: Is the January 18, 1924, issue of SCIENCE, page 64, Mr. P. J. Wester writes from Manila, urging an ex pedition to the Marquesas and other South Sea Islands, primarily for the purpose of making secure the continued existence of the breadfruit, secondarily, by a study of the varieties, to add further evidence relative to the migrations of these inhabitants of Polynesia.
ellauri188.html on line 124: The present population of all the six inhabited islands of that group of eleven, numbers, according to Mr. Frank Varney, a long-time resident on Hivaon, about 1,000 or 1,200. Only a small proportion of these are pure bloods, most of that number being natives from the Tuamotus or the Society Islands, and many of them are half-bloods or quarter-bloods, Chinese features being very common. But I met many middle-aged, elderly and old, pure-blooded Mar quesans, a fine, self-respecting race, commanding our admiration and pity. I can not believe that all these people, whom I saw in 1922 and 1923, will have vanished in 1930. It will take a longer time than that, perhaps only a few years longer, before the last pure blooded Marquesan steps off the stage. I am quite sure that Dr. Linton, of the Field Museum, and Dr. Handy, of Bishop Museum, Honolulu, both of whom have made special study of the Marquesans, will agree with me in this.
ellauri188.html on line 128: I found the breadfruit abundant on all the islands visited (fortunately, I was not obliged to eat poipoi) somewhat dwarfed when growing in the "jungle" in neglected valleys, but an enormous and noble tree when given space. The "jungle" of the Marquesas, by the way (although the islands are between 8 and 11 degrees south latitude) is by no means a tropical jungle as the latter is usually pictured, but is made up very largely of young and old and dying and dead specimens of the Fau, or Purao tree, a native hibiscus which grows to a large size, and is much used by the natives for building. One does not see, in the Marquesas, the rank, choking growths peculiar to Brazil, Central America and other really tropical countries. The appearance of the valleys in that group is more subtropical than tropical, and hence, while this growth may dwarf the breadfruit to a greater or less extent, it does not seem that it would always be fatal to its existence.
ellauri188.html on line 130: It is perhaps appropriate to describe briefly, in this connection, the agricultural conditions in Typee Vai, the valley on Nukuhiva made famous by Melville's classie "Typee." It will be remembered by those who have read his narrative that he escaped from his ship. in Taiohae Bay in 1842 and was held a prisoner for many months by the eannibals of Typee. At that time he figured the inhabitants of the valley as repre sented by about 2,000 souls, with perhaps 2,000 more in the neighboring valley of Houmi. A period of 80 years has elapsed (not a long time historically) be tween his sojourn there and my visit in 1922. In November of that year I found 44 people in Typee, and 65 in Houmi, though from Pere Simeon Delmar, the charming and self-sacrificing priest at Taiohae, who is in close touch with all his people, I learned. that the death rate in Typee had been normal for several years and that one or two families there had many children. I was astonished at the appearance of Typee Valley; for, from reading "White Shadows" and from
ellauri188.html on line 140: I will venture to say that in ten years Tahiti, picturesque and romantic for so long a time, will have lost its charm because of the presence of hordes of low-caste Chinese and half-bloods. However unattractive this may be from the standpoint of the tourist and sentimentalist, there is no contradicting the fact that they will make these islands a thousand times more productive than would the pure-blooded native, and their skill and habits of application will undoubtedly extend to the preservation of the breadfruit. The Chinese and half-blood Chinese are on all the Marquesan islands which are inhabited, and it will be to their financial interest as well as to the interest of their personal food supply, to preserve the breadfruit there as well as in the Societies. It is notable that the cocoanut and banana plantations and papaye (papaw) groves in Typee at the time of my visit, were either owned or worked by Chinese or half-bloods (Chinese + Tahitian or Chinese + Marquesan).
ellauri188.html on line 142: Referring to the last paragraph in Mr. Wester's communication-It would appear that if one is dependent, as was the writer, upon trading schooners to get from Tahiti to the Marquesas, then amongst these islands and return to Tahiti, his program for work in these two groups would take more than a year and his estimate of expense might, in consequence, be exceeded. Sometimes one is obliged to wait from one month to three to get the opportunity to move from one island in the Marquesas to another forty or fifty or eighty miles away, so rare and uncertain are the visits of these schooners. Further, in the absence of any regular means of communication, one has to seize any chance opportunity of transportation or run the risk of being marooned for a long period. On the other hand, if a schooner were chartered, which is the best possible way of visiting and working among the South Sea Islands, schooner, captain, crew and provisions would cost about $1,000 per month (this figure was obtained from an authoritative source) and a year on shipboard might not be needed. Under such conditions Mr. Wester's calculation of $8,500 for a year's work in the Marquesas and Societies may not be far out of the way.
ellauri188.html on line 147: Since writing the above I have received a letter from Dr. Linton in which he says: "... I certainly do not think that either the full-blooded Marquesans or the breadfruit are in immediate danger of extinction. The natives of Uapu and Uahuka are slightly on the increase and those of Fatuhiva are holding their own."
ellauri188.html on line 189: Draamaa aiheuttaa, että Mei Mein kavereineen olisi pakko (mixi?) nähdä hormonimyrskyjä aiheuttava poikabändi 4Town (jolle Billie Eilish ja Finniarsle ovat tehneet muutaman tarttuvan kappaleen), mutta äiti ei anna lupaa.
ellauri188.html on line 195: Supersuositussa Encantossa nuori kolumbialaistyttö Mirabel käsittelee niin ikään suhdetta täydellisyyttä vaativaan isoäitiinsä, ja muutenkin animaatioissa ollaan siirrytty ilkeistä äitipuolista monipuolisempiin perhekuvauksiin.
ellauri188.html on line 282: Ukraina|Ukrainalaisen kansanedustajan somekuva näytti maailmalle sodan absurdiuden – HS haastatteli Kira Rudikia, joka harjoittelee ampumista ja majoittaa kotiinsa isänmaallishenkistä taistelujoukkoa.
ellauri188.html on line 300: Tabuja
ellauri188.html on line 302: Tabun takia markiisittaret eivät saaneet käyttää venettä. Tabu haha, sama tabu minkä tautta saudittaret ei saa(neet) ajaa autoa eikä kävellä yxin kadulla ilman isää aviomiestä poikaa tai veljeä. Kylnää tabut tiedetään. Muut ei saa päästä "mun" kaikkein pyhimpään, mun Marilynin hurlumheihin. Vittu et mua ottaa päähän kaikenlainen pyhistely. Puhtaasti reviiristä siinä on kymysys.
ellauri188.html on line 304: Melvillen panojutut on perinteisen 2-mielisiä. Toisaalta bylsitään abonaisia kuin Ellun kanat ja toisaalta pahexutaan tätä. Mutta muistattehan: onni on differentiaali. Sixi porukat tykkää niin jännityksestä: siinä on voiton ja tappion differentiaali tapissa. Kerman kanssa siitä saa 2n verroin parempaa. Sixi Eevan varastettu omena on parasta. Sixi viktoriaaninen raiskaaja saa eri kovan hekuman ja munankin sekä desilitran mällin. Six niin monet piiat ja sisäköt tuli paxuxi isännän tai sen pojan ekasta laakista. Eiku Mirja mäkeen ja uusi peli kehiin, että jännitys ei pääse väljähtymään. Kaikkeen kyllästyy, unehen ja rakkauteenkin. Sixi ikuinen onni pilven päällä on mahdottomuus, kai sen Dante izekin tajusi.
ellauri188.html on line 306: Ennenkaikkea Herman on suunnattoman isänmaallinen. Halvexii ranskixia jotka ehätti abustamaan "markiisisaaret" ensixi. Ize se on juuri teurastanut kasapäin synnittömiä kaskelotteja.
ellauri188.html on line 388: Melvillestä tuli paikallinen kuuluisuus Lansingburghissa hänen Tyynenmeren tarinoidensa ansiosta. Ystävät ja kylänmiehet innostivat häntä kirjoittamaan seikkailuistaan kuin Muumipappa, ja hänen ensimmäinen teoksensa Taipii – kappale polynesialaisten elämää julkaistiin 1846. Kirjasta tuli suosittu, vaikka yhdysvaltalainen Harper and Brothers ei suostunutkaan julkaisemaan sitä. Kirja julkaistiin Lontoossa, ja sitä myytiin noin 6 000 kappaletta myös Yhdysvalloissa. Kirjaa myös pääasiassa kehuttiin, vaikka esimerkiksi Britanniassa sen todenmukaisuutta epäiltiin ja Yhdysvalloissa vastustettiin sen esittämää kritiikkiä lähetystyöntekijöitä kohtaan. Vuonna 1847 Melville avioitui Elizabeth Shaw’n kanssa. He saivat neljä lasta, kaksi poikaa ja kaksi tytärtä.
ellauri188.html on line 407: Aika sokko Hermanni on kyllä jollei se huomaa ettei ranskisten kapun ja abopäällikön välillä ole mitään olennaista eroa. No huomaahan se sen. Natustellen banaania samalla.
ellauri188.html on line 424: In 2011, Lucas co-starred with Elizabeth Taylor in the film Red Dog, based on the true story of an Australian kelpie. Lucas won an Inside Animal Award for his role as the dog. For this part, he gainede more than 100 lbs in weight.
ellauri188.html on line 455: Tää että uskonnosta toiseen pyhäköt on naisilta tabuja, kertoo kaunopuheista kieltä koko homman nimestä. Se on ihan ilmeistä: äijiä PELOTTAA. Ellei ne liittoutuisi tällä lailla hyväveliseuroixi ja linnottautuisi pakoon naisia miesten taloihin, ne olis aivan hukassa. Uskonnot on pelon ylläpitämiä koiraiden diktatuureja.
ellauri189.html on line 81: It is generally held to be most influenced by Lord Byron, whom Malczewski had met in Venice during his travels around western Europe, though it is considerably more gloomy and Gothic than Byron's work. Malczewski is sometimes considered part of the "Ukrainian school" in Polish poetry, though others consider his work to stand uniquely separate. Maria was also influential on later Polish poets, especially Adam Mickiewicz, and on writer Joseph Conrad, although he was not a romantic as such. Well, some of his stuff is pretty gooey, like Nostromo, the Panamanian guy.
ellauri189.html on line 89: to them, they turned (in 1648) against their former rulers. The vicissitudes of a series of risings, during which both sides committed unspeakable cruelties, were often shown in the “frenetic” tales and dramas of the younger contemporaries
ellauri189.html on line 100: looking like a ruler among the rabble that showed him the way”).
ellauri189.html on line 103: united with the steppe, but – an inevitable consequence – incapable of self-reflection: “
ellauri189.html on line 110: dignity). The pair has secretly got married, but their bond is not accepted by the arrogant wojewoda. When his attempts to force his son to a divorce have failed, he feigns to accept reconciliation with his son Wacław, who is – as a sign of the re-established peace – sent at the head of a regiment of hussars into the Dzikie Pola to drive out the Tartars.
ellauri189.html on line 112: Before engaging in battle Wacław visits his father-in-law and Maria (who slowly fades away, feeding on an ever-diminishing hope) to bring them the good news. The patriotic miecznik cannot, in spite of his advanced age, refrain from joining the band of his son-in-law, leaving his home and daughter without protection. The Tartars are finally (but not without difficulty) defeated and Wacław, in exultant mood, rides by night over the boundless steppe to unite with his wife as the messenger of victory. When he arrives, the manor-house of the miecznik appears to be abandoned. There are no signs of life. Entering a room, he discovers Maria, lying on a couch, her clothes in disorder, like a marble statue. It is evident that her vital strength has been extinguished, but he tries to make himself believe that she has only fainted and rushes out of the house, shouting: “O, water, water!”. Thereupon the “small figure” of a melancholy youth (“pacholę”) jumps from the thicket and relates to Wacław the events that have happened.
ellauri189.html on line 114: It becomes clear that the apparent benevolence of the wojewoda was only a ruse to lure away the defenders from Maria’s home. During their absence his brigands, disguised as revellers (taking part in a kulig, a sort of carnival cortege of the szlachta moving about the countryside), had raided the house, carried Maria away and drowned her in a pond. Her dead body was found by the tenants and servants who had left it on the bed before they went in pursuit of the perpetrators of the crime. And so “Wacław loses in one moment everything on the world,/ Happiness, virtue, respect for his fellow-men and brothers” (“I tak Wacław od razu wszystko w świecie traci:/ Szczęście, cnotę, szacunek dla ludzi, swych braci”). It is suggested that in the “dark and dreary wood of human feelings” (“W tym
ellauri189.html on line 126: – mournful – languishing in the abundant Ukraine). Isovenäläinen, valkovenäläinen ja vähävenäläinen viimein taas sulassa sovussa.
ellauri189.html on line 137: (Wacław roams over the unbeaten paths of solitude; through immeasurable prairies
ellauri189.html on line 142: naively, like a mood, into an abstract scheme, we realize that space is often a
ellauri189.html on line 175: Joo tämmösiä nää karjapaimenten viisut on, yxinkertaisia karuja sentimenttejä. Ukrainasta kasakat on varmaan kadonneet valtavien leikkuupuimurien suihin. Aabel häviää Kainille sittenkin loppupeleissä.
ellauri189.html on line 197: man’s habitation, as the melancholy look of Friendship that sets out on a journey;)
ellauri189.html on line 209: with its receding horizon, melting into heaven, shows two different countenances of infinity. Man may spontaneously recognize the identity of linear and cyclical infinity, but the basis of this identity is not an empirically established fact, but an assumption, a matter of belief. The wheel of Karma is not so different from Schopenhauers endless rounds of the lush parks of Frankfurt following the dark star behind his poodle Atman.
ellauri189.html on line 214: The boundless steppe of the Ukraine turns out to be a cage with invisible bars. Man appears at first sight to be free, without apparent goal roaming over the plain of life, being a lord of the steppe, “a king of the wilderness” (“król pustyni”), or tries to create in a premeditated manner his own future, deciding – by the way – on the fate of his fellow men (the source of unceasing conflicts). However, in the latter case he often unwittingly obeys the voice of his own wild, unruly nature. The ambivalence of this situation seems to be intimately connected with the concept of romantic irony. Man possesses the ability to objectify his passions, i.e. he can explain them psychologically, by means of a chain of causes and effects, but he still remains the slave of this volitional nature that constitutes his innermost self, always and ever receding (like the horizon of the Ukrainian plain) when he tries to catch it (the idea of the Unconscious does not really explain this “schizophrenic” state of mind – it merely affirms man’s essential homelessness: I am myself, when I realize that my self eternally escapes me). - I can relate to that, says the Russian tank driver sitting stuck in the Ukrainian mud.
ellauri189.html on line 254: ‘Maria’, a poetic tale of Antoni Malczewski about the abundant Ukraine and the vacant steppe.
ellauri189.html on line 260: Gabriela Korwin – Piotrowska rated it did not like it Jun 02. First, Malczewski paints the picture of a Cossack galloping on black st Well.
ellauri189.html on line 412: A leading international company, SEACRET is committed to using advanced technologios, strict laboratory testing and clinical research in the manufacture of its products with a strong emphasis on innovation and expertise.
ellauri189.html on line 414: SEACRET products are available for purchase on this website and from hundreds of sales points around the world including shopping malls in North America, Australia, Japan, India, South America and Europo with now locations around the world constantly added to the list.
ellauri189.html on line 422: Dead Sea is the lowest point on the planet and one of the most unique environments around the world. It lies on the borders of Jordan, the West Bank and Israel. Known for its high-density waters and mineral rich soils, the Dead Sea is visited by a large number of tourists from all over the world. Its soils contain minerals such as potassium, magnesium, calcium, and salt.These minerals are used in cosmetics, chemical products such as industrial salts and are even used in table salts for home use.
ellauri189.html on line 436: On the basis of these apprehensions it seems that this project would do little to help rectify the problem and might even add to it. An alternative way to save the Dead Sea would be to rehabilitate the Jordan River. As it stands today, only 50 mcm of water from the Jordan River reaches the Dead Sea as opposed to 1.3 billion cubic meters in 1950.
ellauri189.html on line 463: Seacret is an MLM (multi-level marketing) company in the health, wellness, and beauty niche that specializes in the retail of products that contains salts, muds, and minerals which are sourced from the Dead Sea. Seacret is based in Arizona, USA and was founded by brothers Izhak Ben Shabat and Moty Ben Shabat. The company was initially launched in 2005 as a small retail shop that sold skincare products and the business continued to grow, the brothers decided to adopt an MLM business model sometime in 2011.
ellauri189.html on line 465: MLM on pyramidihuijaus 21. vuosisadan kielellä. Plus ca change, plus c'est la meme chose. Esinahkakukkulat ei muutu mixikään. Juutalaiset harrasti pyramidihuijausta jo Egyptissä. Pintselsabad, sutihännät, oli Edgar Walterin virolainen kuvakirja rohutirtsin lisäxi. Siansaparot, karvakärsät, terveisiä luvatusta maasta. Kuolleen meren suolaa naamaan ja mutaa tukkaan, valmistuskustannuxet olemattomat. Levitystä hoitelevat hölmöt toimii maxumiehinä.
ellauri189.html on line 482: Rank advancement bonuses: To qualify for these bonuses, you have to close your pay week having achieved the requirements of the rank above you. When you attain the star agent rank, you become eligible for one-time rank advancement bonuses. The higher your rank, the higher the bonus.
ellauri189.html on line 527: Due to the MLM structure of the company, agents don’t make considerable amounts of money. PRO: The owners do.
ellauri189.html on line 532: Seacret is a genuine MLM company that sells products that are of acceptable quality, but there is not much money to be made working as a Seacret agent. This is because the MLM business model of the company allows only those that have attained the highest ranks of the company to make significant earnings while the rest of the members struggle to recruit new members and meet the strict requirements with little rewards. As a result, I would ask you to think long and hard before joining the company. I hope this review has been helpful. Best of luck!
ellauri189.html on line 536: I know why you are curious about Seacret. You are looking for a way to make some extra money. Maybe, like me, you are looking to have your own business. Chances are that you are tired of the 9 to 5 grind. You have a family that depends on you financially and you can’t afford to have your livelihood depend on a fickle boss or an equally fickle economy.
ellauri189.html on line 540: I was where you are. I did a lot of research and found that MLM and Ponzi schemes are too closely related. Don’t take my word for it. Look into it. There are absolutely legitimate MLM companies and Cutco might be one of them. But is that the answer?
ellauri189.html on line 542: I believe that you can make an extra income and secure your family’s financial future by using the amazing opportunities of the internet. I am talking about Affiliate Marketing. It is the business that many successful online entrepreneurs have used to reach their financial security. It is the method I use. I want to help you build a sustainable and successful business, built on a solid foundation. A business you can count on regardless of the economy, your age or your job.
ellauri189.html on line 545: I hope you take me up on my offer and check out my top recommendation above. You can take your time and see all of the training and tools available to you. You don’t need to even provide a credit card number! Don’t miss out on this opportunity! I’ll see you on the other side!
ellauri189.html on line 564: In the 1920s, Charles Ponzi carried out this scheme and became well known throughout the United States because of the huge amount of money that he took in. His original scheme was based on the legitimate arbitrage of international reply coupons for postage stamps, but he soon began diverting new investors' money to make payments to earlier investors and to himself. Unlike earlier similar schemes, Ponzi's gained considerable press coverage both within the United States and internationally both while it was being perpetrated and after it collapsed – this notoriety eventually led to the type of scheme being named after him.
ellauri189.html on line 619: Te alabamos
ellauri189.html on line 655: Gaseeli (arab. غزل, ġazal) on persialainen runomuoto. Siihen kuuluu kaksisäkeisiä säkeistöjä. Ensimmäisen säeparin loppusointukaava toistuu myöhemmin parillisissa säkeissä. Persian runouden hallitsevaa muotoa on käyttänyt muun muassa Hafez. Eurooppalaisessa kirjallisuudessa se oli suosittu romantiikan aikana.
ellauri189.html on line 658: Ghasel, även kallad ghazel eller ghazal, är en diktform i den arabiska och persiska litteraturen vars bärande idé ofta är den längtande kärleken. Det mest kända exemplet i svensk litteratur är En ghasel av Gustaf Fröding. Ghasel handlar ofta om den älskades ("vännens") skönhet, 'ansikte och kropp' och har ett bestämt rimschema och versmått. Ghasel som diktform är känd hos araber från förislamisk tid. Exempelvis Omro el Kays är känd för denna typ av dikter, i vilka han beskrev sin musa Layla. De persiska poeterna Sadi och Hafez är framstående användare av ghazalen.
ellauri189.html on line 664: En ghasel är en arabisk, förislamisk diktform som har spridit sig till språken persiska, turkiska och urdu. Den består av 5-20 tvåradiga strofer, där versraderna i första strofen rimmar parvis. Därefter återkommer detta rim som avslutning av varje strof enligt schemat: AA, BA, CA, DA osv. Diktformens styrka ligger i att den kan tolkas symboliskt på flera plan samtidigt.
ellauri189.html on line 701: The ghazal (Arabic: غَزَل, Bengali: গজল, Hindi-Urdu: ग़ज़ल/غزَل, Persian: غزل, Azerbaijani: qəzəl, Turkish: gazel, Turkmen: gazal, Uzbek: gʻazal, Gujarati: ગઝલ) is a form of amatory poem or ode, originating in Arabic poetry. A ghazal may be understood as a poetic expression of both the pain of loss or separation and the beauty of love in spite of that pain.
ellauri189.html on line 709: White House official quickly corrects: remarks were not about regime change. HAHA LOL. The American president is like the old Pope just a puppet propped up by a board who tends to forget his lines. "By God that man cannot remain in power." This man Biden can, he is powered by Western Electric.
ellauri189.html on line 724: The Pashtuns, who live in Afghanistan, Pakistan and India, have a very special tradition, which says they are Bene Israel, and is widely spread among some of the Pashtun tribes. In this article we intend to prove beyond a reasonable doubt that this tradition is true, and they are in fact the descendants of the 10 tribes of Israel, who were taken to Afghanistan thousands of years ago.
ellauri189.html on line 728: Some Pashtuns, especially from young generations, are doubting that this is true. In this article I’ll explore the possibilities of how this tradition could have originated. From this exploration it will become clear that doubting the truthfulness of this tradition is irrational. I would also outline some common traditions of Pashtuns and Jews, some of them are based on the Torah, which further confirm that this tradition is true and that Pashtuns are really Bene Israel. I’ll then say a few words about DNA testing and finally talk about the implications of this tradition.
ellauri189.html on line 736: According to this explanation for the origin of this tradition, at some generation A, some Pashtuns decided they are Bene Israel. Then they convinced or forced the other Pashtuns, although no one has ever heard of it before. Time had passed, and at generation B the tradition was already so acceptable, that not only many (probably most) of the Pashtuns believed it, but they completely forgot that once, at generation A, some Pashtuns invented it and convinced or forced others it is true. Very like the way some zealot Jews in generation A convinced others that their windy god was the only one. But this is irrational.
ellauri189.html on line 749: Lighting candles before Saturday (Shabbat):
ellauri189.html on line 751: Not eating sea-creatures such as lobsters, shrimps, and crabs, and animals like camels and horses, and meat with cheese. These are, in fact, not Kosher (cannot be eaten) according to the Torah given to the people of Israel by God through Moses.
ellauri189.html on line 755: The days of the week are called by their numbers, like in Hebrew, except for Friday which is called by its Arabic name Jummah جمعه (it is a holy day for Muslims) and Saturday which is called Shambah, in the Torah (and in Hebrew) it is called Shabbat (Shabath).
ellauri189.html on line 763: In Weddings there’s a piece of fabric hanging above the marrying couple. In Hebrew it is called Hupa. In Pashto it is called Dolaye,
ellauri189.html on line 767: Some Pashtun women grow side brows (called Kamsai in Pashto). A lot of Jewish males do that too (mainly Hasidim (Ashkenazi) and Yemen Jews). Jews and Pashtuns are probably the only ones in the world who do this.
ellauri189.html on line 775: If we add those traditions to what we said above, we can be confident that our conclusion is correct.
ellauri189.html on line 779: Here it is said that almost half of Indian Afridi Pathans are very close genetically to Jews. I heard from some Pashtuns that Pathans are actually Pashtuns that mixed with other nations, so I was set to try to do a DNA test myself on friends of mine who are pure-blood Pashtuns. I already got an offer from a commercial company, when I suddenly remembered something I read not long ago – a Wikipedia article about Jewish genetics. They didn´t prove a thing, so I spend the rest of this section by hand-waving them away.
ellauri189.html on line 787: Some Pashtuns think that because Pashto is not a Semetic language it means Pashtuns are not Semetic, but it isn’t a strong enough evidence to contradict what we said above. To contradict what we said one has to explain how this tradition originated, and it is impossible.
ellauri189.html on line 789: Anyway, we should say that not only this evidence is not strong enough; it is actually not evidence at all. Jews in Europe spoke 3 languages – Hebrew, the language of their country (French in France, German in Germany etc) and Yidish. Yidish has only a few Semetic elements and is closer to German, and was used for daily communication between Jews in Europe. Jews in Spain and Portugal also spoke 3 languages – Hebrew, Spanish and Ladino. Ladino was the Yidish of the Jews in Spain and Portugal. In Arabic countries, again, the Jews spoke 3 languages – Hebrew, Arabic and Judeo-Arabic. The later was the Yidish of Jews in Arabic countries.
ellauri189.html on line 791: It is true that the Pashtuns do not speak Hebrew, but I think it is highly probable that Pashto is the Yidish of Pashtuns. It is also possible that Pashtuns didn’t need another foreign language (like Jews needed to know German or Spanish) because unlike Jews, Pashtuns had their own territory. It might be just a wild theory, but it might have been used, like Yidish, so that Pashtuns won’t mix with other nations.
ellauri189.html on line 795: From the same reasons outlined above, I believe every nation that has a wide-spread tradition of being Bene Israel, are really descendent of Bene Israel. That said, being Bene Israel and having our father Yaakov as an ancestor is not the same thing. There are 2 types of nations who are Bene Israel:
ellauri189.html on line 803: What’s special about the Pashtuns is that although Pashtuns do not keep Judaism today (except for some small portions like not eating some non-kosher animals), according to Pashtuns’ tradition, they did not mix. And unlike other nations who have the tradition of being descendants of Bene Israel, the face of the Pashtuns prove they did not mix.
ellauri189.html on line 805: So the question is whether one believes the tradition that Pashtuns didn’t mix with other nations or doesn’t. It is less provable than the tradition of being Bene Israel, because if Pashtuns did mix and stopped mixing at some generation A, it is possible that the tradition of not mixing was created at a later generation B, if they didn’t mix for enough generations.
ellauri189.html on line 815: First, being Israelis is a source of pride. It means you are the children of Prophet Yaakov. It means you were the first to believe in the one and only God, more that 1500 years before the Arabs. Your ancestors prayed to the one and only God while the Arabs were complete pagans, bowing to all sorts of idols who don’t have power over anything. It is also very likely that other prophets are your forefathers. For example, it is very likely you are descendants of Prophet Moses himself if you are Lewani. Your great great… great grandfather might have been Moses’ best student – prophet Yehoshua if you are Afridi, etc. Your ancestors saw with their eyes what God did to Egypt – stuff that no other nation but the Egyptians themselves have witnessed. They heard God talking to them on Mount Sinai, etc.
ellauri189.html on line 821: In case you encounter Jews on the internet, you should know there are 3 high-level categories of people who call themselves Jews. The first is the religious Jews, who are keeping the Tora, and as far as I can tell, have a culture very similar to Pashtuns´ culture. Until about 200 years ago, all Jews were in this category.
ellauri189.html on line 823: There are also secular Jews, who don´t keep the Tora and whose culture is not Jewish, but mostly American, and some are really deep in the disgusting western pop-culture. The majority of the secular Jews who live in the holy land are not mixing with other people, so even though they don´t keep the Jewish religion, they are Jewish. On the other hand, there are the secular Jews who live abroad, mainly in the US - most of them, unfortunately, are mixing with other nations. While some of them are now Jews, if they continue like this, in 1-2 generations, none of them would be considered Jewish, and real Jews wouldn´t be able to marry them any more.
ellauri189.html on line 825: And finally we have non-Jews who call themselves Jews, like the Reformists, or Conservatives, and like people who went through Orthodox conversions but didn´t think about keeping the Tora for a second, yet they lied and made a big show to make rabies think they do intend to keep it. They are not Jewish. All they do by calling themselves Jews is confusing people.
ellauri189.html on line 829: So if you are a Pashtun and you are comfortable with the fact that we are you and you are us, you are invited to our facebook group – The People of Israel – Pashtuns and Jews. If you are a Jew and you are excited you are welcome too of course.
ellauri189.html on line 833: Some Jews might doubt the un-provable (given current genetics science) tradition of Pashtuns not mixing. I would like to prove to them that our Rabbis of the Mishna and Talmud knew that they won’t mix. First of all, there are many prophecies that the 10 tribes are going to return to the holy land (like Yehezkel 37, Yirmiya 31, Yishaaya 51 and 27, and many others, that talk about the 10 tribes specifically).
ellauri189.html on line 837: Finally, we have the Mishna in Sanhedrin 10:3, where Rabbi Akiva said the 10 tribes don’t have a part in the next world, while Rabbi Eliezer said they have. Rashi simply said that they talked about the generation that was exiled, but even Rabb Akiva admits that their descendants surely have a part in the next world. There’s no doubt this is the case, otherwise Ribbie Akiva would be in a disagreement with Yehezkel, Yishaaya and Jeremaya, and we know he can’t be.
ellauri189.html on line 841: So a Jew who believes in the prophets and that our Talmud’s Rabbies knew what they were talking about shouldn’t doubt the tradition of the Pashtuns not mixing with other nations. And I’m not a Rav myself, but I think there might be a consequence for Halacha here – if we meet a random Pashtun, we can’t ask him to do something that is forbidden on Shabbat, serve him anything not Kosher (from the non-Kosher stuff they do eat – some of the Kosher laws the Pashtuns do keep), etc, because as the Talmud said, in their land they are the majority.
ellauri189.html on line 843: P.S. It might be useful to read the article in album 185 about inbreeding in this connection.
ellauri190.html on line 52: The Kazakhs (also spelled Qazaqs; Kazakh: sg. қазақ, qazaq, [qɑˈzɑq] (audio speaker iconlisten), pl. қазақтар, qazaqtar, [qɑzɑqˈtɑr] (audio speaker iconlisten); the English name is transliterated from Russian; Russian: казахи) are a Turkic ethnic group who mainly inhabit the Ural Mountains and northern parts of Central and East Asia (largely Kazakhstan, but also parts of Russia, Uzbekistan, Mongolia and China) in Eurasia. Kazakh identity is of medieval origin and was strongly shaped by the foundation of the Kazakh Khanate between 1456 and 1465, when several tribes under the rule of the sultans Janibek and Kerei departed from the Khanate of Abu'l-Khayr Khan in hopes of forming a powerful khanate of their own. Other notable Kazakh khans include Ablai Khan and Abul Khair Khan.
ellauri190.html on line 55: The Kazakhs likely began using that name during the 15th century. There are many theories on the origin of the word Kazakh or Qazaq. Some speculate that it comes from the Turkic verb qaz ("wanderer, vagabond, warrior, free, independent") or that it derives from the Proto-Turkic word *khasaq (a wheeled cart used by the Kazakhs to transport their yurts and belongings).
ellauri190.html on line 63: The Ukrainian term Cossack probably comes from the same Kipchak etymological root: wanderer, brigand, independent free-booter.
ellauri190.html on line 72: Some trivia about Cossacks on the 29th anniversary of their country’s independence by George V. Chipmunk.
ellauri190.html on line 80: Ensimmäinen merkittävä historiallinen maininta kasaareista on 620-luvulta, jolloin kasaarit auttoivat Bysantin keisari Herakleiosta sodassa persialaisia vastaan. 600- ja 700-luvuilla kasaarit taistelivat arabeja vastaan kaksi sotaa ja pysäyttivät näiden etenemisen Kaukasukselle. Kasaarien ja kalifaatin solmittua rauhan alkoi vilkas kaupankäynti, joka johti viikinkien idäntien liikenteeseen.lähde?
ellauri190.html on line 86: Kasaarien yläluokan on katsottu kääntyneen juutalaisuuteen mahdollisesti 800-luvun alkupuolella, vaikka tarkasta ajankohdasta ei ole varmuutta. Tieto kääntymisestä perustuu pääosin niin kutsuttuun juutalaiskasaarien kirjeenvaihtoon, joka koostuu kolmesta legendanomaisesta kuvauksesta. Myös joissakin arabilähteissä mainitaan kasaarien eliitin olleen juutalaisia, kun taas suurin osa valtakunnan asukkaista oli kristittyjä ja muslimeja. Huolimatta läheisistä väleistä kasaareihin bysanttilaislähteissä ei kuitenkaan mainita kasaarien juutalaisuutta. Liioin Palestiinan, Irakin tai Konstantinopolin juutalaiset lähteet eivät sisällä mainintoja kasaarijuutalaisista.
ellauri190.html on line 101: The Cumans (or Kumans), also known as Polovtsians or Polovtsy (plural only, from the Russian exonym Половцы), were a Turkic nomadic people comprising the western branch of the Cuman–Kipchak confederation. The Cumans were fierce and formidable nomadic warriors of the Eurasian Steppe who exerted an enduring influence on the medieval Balkans. They were numerous, culturally sophisticated, and militarily powerful.
ellauri190.html on line 110: Petsenegit (kirkkoslaaviksi пєчєнѣзи, m.kreik. Πατζινάκοι, Patzinákoi) olivat Keski-Aasian aroilta lähtöisin ollut turkinsukuinen puolipaimentolaiskansojen liittoutuma 700–1000-luvuilla. Heistä on jäänyt mainintoja bysanttilaisiin, arabialaisiin, muinaisvenäläisiin ja länsieurooppaalaisiin lähteisiin.
ellauri190.html on line 193: Timur Lenk (9. huhtikuuta 1336, Shahr-e-Sabz – 14. helmikuuta 1405) eli Tamerlan oli 1300-luvun merkittävä turkkilaismongolilainen valloittaja ja hallitsija Keski-Aasiassa, erityisesti eteläisellä Venäjällä ja Persiassa. Hänestä alkoi mongolien timuridien dynastia. Hän perusteli valtaannousuaan väittämillään sukujuurilla Tšingis-kaaniin. Väittämä perustui siihen, että Timurin isä oli päällikkö turkkilaisklaanissa, joka johti sukujuurensa mongolijohtaja Qarachar Barlasiin. Timur oli isänsä tapaan suufimuslimi. Timurin isä oli vetäytynyt luostariin sanoen "maailma on vain kaunis vaasi täynnä skorpioneja", mutta Timur ei seurannut isäänsä. Hän halusi olla sotilasjohtaja, kallo täynnä skorpiooneja. Timur merkitsee tšagatain kielessä rautaa. Lenk tarkoittaa rampaa, koska Timurin jalka rampautui taistelussa. Rauta lenkku. Valloitukset lännessä ja luoteessa veivät hänen valtakuntansa rajat Ural- ja Volga-jokien luokse, etelässä ja lounaassa ne sisälsivät lähes koko Persian, mukaan lukien Bagdadin, Karbalan ja Kurdistanin. Vienanlahdesta Laatokkaan, vedämme miekalla rajan. Timur auttoi Tokhtamyshia venäläisiä vastaan ja hän valtasi Moskovan 1385. Il-kaanien valtakunnan Abu Sa'idin kuoleman (1335) jälkeen Persiassa oli voimatyhjiö, jota Timur alkoi valloituksellaan täyttää. Samaan aikaan Tokhtamysh kääntyi Timuria vastaan ja valloitti Azerbaidžanin. Vasta pitkän sodan jälkeen Tokhtamysh oli lopullisesti lyöty 1395. Timur hävitti Ordan pääkaupungin Sarain ja raunioitti sen talouden.
ellauri190.html on line 195: Vuonna 1398 Timur aloitti sodan Intiassa Delhin sulttaanikunnan muslimihallitsijaa vastaan. Timur kohtasi voimakasta vastarintaa, mutta lopulta Delhi valloitettiin ja tuhottiin täydellisesti. Vuoden 1399 lopulla Timur aloitti sodat osmanien valtakuntaa ja mamelukkien Egyptiä vastaan. Timur valtasi Syyrian ja ryösti Aleppon. Voitettuaan mamelukkiarmeijan Timur valtasi Damaskoksen ja järjesti siellä joukkomurhan. Timur valtasi Bagdadin vuonna 1401 ja 20 000 sen asukasta murhattiin. Valloittajat opittiin tuntemaan julmuudestaan. Timurin tarkoituksena oli käydä psykologista sotaa levittämällä huhuja mongoliarmeijan voimasta ja julmuudesta sekä vastarinnan tuhoisista seurauksista. Niinpä Sistanin alueen pääkaupunki Zarendji, joka ei antautunut suosiolla, ryöstettiin ja poltettiin ja kaikki sen asukkaat surmattiin. Saman kohtalon kokeneen Isfahanin asukkaiden 70 000 pääkalloa kerättiin suureksi keoksi. Sabzavarissa surmattiin lähes 2 000 henkeä ja ruumiit muurattiin muistomerkiksi vastarinnan seurauksista.
ellauri190.html on line 226: They inhabited sparsely populated areas in the Dnieper, Don, Terek, and Ural river basins, and played an important role in the historical and cultural development of both Ukraine and Russia. The various Cossack groups were organized along military lines, with large autonomous groups called hosts. Each host had a territory consisting of affiliated villages called stanitsa. The Cossack way of life persisted into the twentieth century, though the sweeping societal changes of the Russian Revolution disrupted Cossack society as much as any other part of Russia; many Cossacks migrated to other parts of Europe following the establishment of the Soviet Union, while others remained and assimilated into the Communist state. Cohesive Cossack-based units were organized and fought for both Germany and the Soviet Union during World War II.
ellauri190.html on line 228: After World War II, the Soviet Union disbanded the Cossack units in the Soviet Army, and many of the Cossack traditions were suppressed during the years of rule under Joseph Stalin and his successors. During the Perestroika era in the Soviet Union in the late 1980s, descendants of Cossacks moved to revive their national traditions. In 1988, the Soviet Union passed a law allowing the re-establishment of former Cossack hosts and the formation of new ones. During the 1990s, many regional authorities agreed to hand over some local administrative and policing duties to their Cossack hosts.
ellauri190.html on line 243: By the 11th century, Kyivan Rus was a huge European power. Kyiv was bigger than London or Paris. The city had numerous buildings made of brick, including churches. It also had many private and public bathhouses, like Constantinople (and unlike Western European cities of the time). The realm, stretching from the White Sea to the north to the Black Sea to the south and from the steppes of the Don to the east to what is now eastern Poland to the west, was divided into many feudal fiefs, but the authority of the monarch in Kyiv was nonetheless absolute.
ellauri190.html on line 261: In the first half of the 14th century, most of what is now Ukraine was cleared of the Mongols by the troops of a powerful ruler of Lithuania, Gedimin, and Ukraine became a part of the Great Duchy of Lithuania. The latter was a peculiar country. The bulk of its territory and population was what now is the Slavic country of Belarus. Only a small minority of its people traced their origin from the Baltic tribes, while the majority were Slavs. Gedimin’s name in modern Lithuanian is Gyadiminas, but in the chronicles he is named Kgindimin or Kindimin, which might have a Slavic root. The language of Gedimin’s court, and the court of his sons and grandsons was very Slavic, much like a mixture of somewhat archaic Ukrainian and Belarusian. The laws of the entire Duchy, the so-called Lithuanian Statutes, were written in the Cyrillic alphabet and read very much like the Belarusian (definitely Slavic) language. So they were bad guys in anyone's book already then.
ellauri190.html on line 271: Also, during the 16th century, many thousands of random men, mostly young, robust, and adventure-seeking guys from all over Ukraine (compare today's immigrants), traveled to the lower Dnipro river, where the enormous rapids prevented the movement of battleships up from the Black Sea, and decided to call themselves, say, Kozaks. These Kozaks warriors wanted to defend the Orthodox Christian Ukrainian lands from the attacks of the Ottoman Turks. They founded their own city and fortress, called Sich, on the island of Khortytsya in the middle of the Dnipro river. There, they gathered in summertime, trained, and raided the steppes, fighting the Turkish and the Tatar troops from the Crimea. They also built ships and made sea raids on Istanbul and on Crimean seaports, freeing Christian captives whom the Turks and the Tatars enslaved. In winter, the Kozaks dispersed and lived close to the Dnipro banks as independent owners of their hamlets. At the beginning of the 17th century, the Kozaks became a formidable military force and a kind of a self-governing state with their own elected leaders and laws.
ellauri190.html on line 275: In 1648, a Kozak leader called Zinoviy Bohdan Khmelnytsky (Polish transliteration, Chmielnicki) started a war on the Polish crown. Initially, it was his own personal vendetta on a Polish landlord who stole his land, but very soon it grew into a colossal uprising of the Kozaks and Ukrainian peasants against their Polish landlords. The people fought (the way they knew how) against the feudal oppression, as well as against forced Catholicization and Polonization of Ukraine. Unfortunately, it turned into a fratricide. (Sorry Poles, of course we are on the same side now.) The main adversary of Khmelnytsky was Prince Yarema (Jeremiah) Korybut-Vyshnevetsky, a Rusyn-Ukrainian, a noble valiant knight and a great statesman who, nonetheless, kept his allegiance to the Polish king (whom he personally hated, but could not break his knight’s oath of loyalty). Both sides resorted to unspeakable cruelties. Most tragically, Khmelnysky, a brave warrior as he was, turned out to be a horribly short-sighted politician. In January 1654, he essentially surrendered Ukraine to Muscovy, approving what he thought was a temporary military union against the Republic but turned out to be the beginning of the “Russian” (actually Muscovite) occupation of Ukraine. It just goes to show: give a pinky finger to the Russkies and they take the whole hand.
ellauri190.html on line 277: By 1659, the two outstanding sons of Ukraine, a Kozak general Ivan Vyhovsky and an eccentric scholar-nobleman Yuriy Nemyrych conceived what became known as the Union of Hadyach. It was a unique document, which, essentially, argued in favor of the Polish-Lithuanian Commonwealth transforming into the commonwealth of Poland, Lithuania, and Ukraine. Vyhovsky and Nemyrych proposed to establish a Great Principality of Ukraine on par with the Kingdom of Poland and the Great Duchy of Lithuania. And it was a unique historical moment, because in July 1659 the Ukrainian troops won a huge battle against the Muscovite army near the city of Konotop, totally crushing the Muscovites and proving that Ukraine did not need the “friendship” of the tyrannic Tzars. (See the analogy?) If the Hadyach Union had been approved by the Sejm of the Republic, Ukraine would perhaps have become a more European country and would progressively move toward full Western style independence. Again, tragically, it did not happen. Nemyrych was killed at a duel, and Vyhovsky forced to resign by populists who hated him because of his aristocratic blood and his alleged (rather than actual) love of things Polish. Without these two luminaries, the Sejm did not even bother to convene for discussions on the Hadyach Union, making it into a useless piece of paper. It was later “adopted,” but in such a distorted version that it excluded its main point, the creation of the Ukrainian state. Sellasta se on. Ukrainan, Puolan ja Baltian historia osoittaa, miten vaikeaa on merkata reviiriä jollei sitä ole valmiixi maastoon merkitty.
ellauri190.html on line 279: By the end of the 17th century, the newly forming Russian Empire under Tzar Peter I established its reign over the Ukrainian lands to the east of the Dnipro river, ceding the western part of Ukraine to the Republic (which, in turn, evolved more and more into the Polish monarchy rather than the Polish-Lithuanian Commonwealth of the old days). In 1702, a great son of Ukraine, a giant of military strategy, diplomacy, and statesmanship, Ivan Mazepa, being the Kozak leader of the eastern part of Ukraine, suppressed the uprising of Paliy on the other (Western) side of the Dnipro and added huge parts of the country to his control. It was a big step toward the unification and freedom of Ukraine. Moreover, in 1709 Mazepa joined his forces with the Swedish king Charles XII (haha, the gay) against Tzar Peter, hoping to rid his dear mother Ukraine from slavery in the captivity of the Tzars. And again… tragically, Mazepa managed to gather less manpower than he hoped to gather, because the populist agitators slandered him in their massive propaganda campaign (no doubt, directed from Muscovy), portraying him in the eyes of the Ukrainian Kozaks as a rich aristocrat who cares nothing about the “simple people,” a clandestine Catholic (or Protestant), and overall “not really Ukrainian.” (This tragedy will repeat itself in 1918 and in 2019.) Mazepa’s loyalists were defeated together with the Swedes, and Ukraine lost her historical chance for yet another time. But third time is a charm! Nobody will blame a Jew for being on the side of the catholics!
ellauri190.html on line 281: The Cossack structure arose, in part, in response to the struggle against Tatar raids. Socio-economic developments in the Polish-Lithuanian Commonwealth were another important factor in the growth of the Ukrainian Cossacks. During the 16th century, serfdom was imposed because of the favorable conditions for grain sales in Western Europe. This subsequently decreased the locals' land allotments and freedom of movement. In addition, the Polish-Lithuanian Commonwealth government attempted to impose Catholicism, and to Polonize the local Ukrainian population. The basic form of resistance and opposition by the locals and burghers was flight and settlement in the sparsely populated steppe.
ellauri190.html on line 287: As a result of the mid–17th century Khmelnytsky Uprising, the Zaporozhian Cossacks briefly established an independent state, which later became the autonomous Cossack Hetmanate (1649–1764). It was placed under the suzerainty of the Russian Tsar from 1667, but was ruled by local hetmans for a century. The principal political problem of the hetmans who followed the Pereyeslav Agreement was defending the autonomy of the Hetmanate from Russian/Muscovite centralism. The hetmans Ivan Vyhovsky, Petro Doroshenko and Ivan Mazepa attempted to resolve this by separating Ukraine from Russia.
ellauri190.html on line 291: The Ukrainian hetman Ivan Vyhovsky, who succeeded Khmelnytsky in 1657, believed the Tsar was not living up to his responsibility. Accordingly, he concluded a treaty with representatives of the Polish king, who agreed to re-admit Cossack Ukraine by reforming the Polish-Lithuanian Commonwealth to create a third constituent, comparable in status to that of the Grand Duchy of Lithuania. The Union of Hadiach provoked a war between the Cossacks and the Muscovites/Russians that began in the fall of 1658. Tää taitaa olla aika lailla sitä mistä tässä sodassakin (sori, demilitarisaatiossa) on kysymys. Kasakat on taas ottamassa hatkat ja siirtymässä vastapuolelle.
ellauri190.html on line 301: Under Russian rule, the Cossack nation of the Zaporozhian Host was divided into two autonomous republics of the Moscow Tsardom: the Cossack Hetmanate, and the more independent Zaporizhia. These organisations gradually lost their autonomy, and were abolished by Catherine II in the late 18th century. The Hetmanate became the governorship of Little Russia, and Zaporizhia was absorbed into New Russia.
ellauri190.html on line 303: Novorossiya (Russian: Новороссия, tr. Novorossija, IPA: [nəvɐˈrosːʲɪjə] (audio speaker iconlisten); Ukrainian: Новоросія, romanized: Novorosija; Romanian: Noua Rusie, Polish: Noworosja), literally New Russia, is a historical term of the Russian Empire denoting a region north of the Black Sea. In Ukraine the territory was better known as Stepovyna (Steppeland) or Nyz (Lower land). It was formed as a new imperial province of Russia (Novorossiya Governorate) in 1764 from military frontier regions along with parts of the southern Hetmanate in preparation for war with the Ottomans. Bessarabit kazoivat sivusta ja soittelivat Klezmeriä.
ellauri190.html on line 315: The Russo-Polish geographer and ethnographer Zygmunt Gloger in his "Geography of historic lands of the Old Poland" (Polish: "Geografia historyczna ziem dawnej Polski") explains that at the time the term "Little" was interchangeably with the word "new", and in his footnotes, he clearly states that, at least in 1903, Little Russia (Malorossia) was perceived in such manner. Prior to the revolutionary events of 1917, a large part of the region's élite population adopted a Little Russian identity that competed with the local Ukrainian identity. At that time it was trendy to be Russian, large or small.
ellauri190.html on line 324: Balladen inleds med att Herr Peder frågar sin fostermor om hur han kommer att dö. Hon svarar att han bör akta sig för "böljorna de blå." Trots denna varning bygger Peder sig ett skepp och ger sig ut på havet.[2] Väl ute på havet drabbas man av stiltje (i andra varianter håller böljorna på att slå skeppet i stycken). Enligt folktron till sjöss så beror det på att det finns en syndare ombord. Man drar lott, och lotten faller på Peder själv. För att blidka makterna offras Peder till vågorna. Innan det sker så får vi dock höra Peder erkänna alla de synder han har på sitt samvete: klosterbränningar, våldtäkter, med mera.
ellauri190.html on line 337:
ellauri190.html on line 365: Chandragupta Maurya was the founder of the Mauryan Empire and the first emperor to unify India into one state. He ruled from 322 BC until his voluntary retirement and abdication in favour of his son Bindusara in 298 BC. Chandragupta Maur...
ellauri190.html on line 385: Mithridates VI or Mithradates VI, also known as Mithridates the Great (Megas) and Eupator Dionysius, was king of Pontus and Armenia Minor in northern Anatolia (now in Turkey) from about 119 to 63 BC. Mithridates was a king of Persian origi...
ellauri190.html on line 418: Abu Bakr As-Siddiq, popularly known by his nickname Abu Bakr was a senior companion (Sahabi) and the father-in-law of the Islamic prophet Muhammad. He ruled over the Rashidun Caliphate from 632–634 CE when he became the first Muslim Caliph...
ellauri190.html on line 423: Umar, also spelled Omar, Umar ibn Al-Khattab, Umar Son of Al-Khattab, was one of the most powerful and influential Muslim caliphs (rulers) in history. He was a companion of the Islamic prophet Muhammad. He succeeded Abu Bakr (632–634) as th...
ellauri190.html on line 453: Roger I (Roger Guiscard), c.1031-1101, Norman conqueror of Sicily; son of Tancred de Hauteville. He went to Italy in 1058 to join his brother, Robert Guiscard, in conquering Apulia and Calabria from the Byzantines. Between 1061 and 1091 he...
ellauri190.html on line 458: Roger II was King of Sicily, son of Roger I of Sicily and successor to his brother Simon. He began his rule as Count of Sicily in 1105, later became Duke of Apulia and Calabria (1127), then King of Sicily (1130). It is Roger II's distinctio...
ellauri190.html on line 499: Timur meaning "iron" or Tamerlane in English, was a 14th-century conqueror of much of western and central Asia, founder of the Timurid Empire and Timurid dynasty (1370–1405) in Central Asia, and great great grandfather of Babur, the founder...
ellauri190.html on line 509: Ferdinand II, called the Catholic, was in his own right the King of Sicily from 1468 and King of Aragon from 1479. As a consequence of his marriage to Isabella I, he was King of Castile jure uxoris as Ferdinand V from 1474 until her death i...
ellauri190.html on line 538: Babur, Founder Mughal Dynasty India
ellauri190.html on line 539: Babur was a Muslim conqueror from Central Asia who, following a series of setbacks, finally succeeded in laying the basis for the Mughal dynasty of India. He was a direct descendant of Timur through his father, and a descendant also of Geng...
ellauri190.html on line 549: Suleiman I, also called Süleyman I and nicknamed the Lawmaker or the Magnificent, was the sultan of the Ottoman Empire from 1520 to 1566 and successor to Selim I. He was born on November 6, 1494 at Trabzon, Turkey. The Ottoman Empire reache...
ellauri190.html on line 570: Adolf Hitler was an Austrian-born German politician and the leader of the National Socialist German Workers Party (German: Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei, abbreviated NSDAP), commonly known as the Nazi Party. He was Chancell...
ellauri190.html on line 572:
ellauri191.html on line 59:
ellauri191.html on line 194: "not only in consideration of his deep learning and critical research, but above all as a tribute to the creative energy, freshness of style, and lyrical force which characterize his poetic masterpieces"
ellauri191.html on line 211: "in consideration of the power of observation, originality of imagination, virility of ideas and remarkable talent for narration that characterize the creations of this world-famous author"
ellauri191.html on line 300: abindranath_Tagore_in_1909.jpg" class="image"> 
ellauri191.html on line 302: abindranath_Tagore" title="Rabindranath Tagore">Sir Rabindranath Tagore
ellauri191.html on line 593: "for his vigorous and graphic art of description and his ability to create, with wit and humour, new types of characters"
ellauri191.html on line 793: abriela_Mistral_1945.jpg" class="image"> abriela Mistral 1945.jpg" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/64/Gabriela_Mistral_1945.jpg/75px-Gabriela_Mistral_1945.jpg" decoding="async" width="75" height="106" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/64/Gabriela_Mistral_1945.jpg/113px-Gabriela_Mistral_1945.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/64/Gabriela_Mistral_1945.jpg/150px-Gabriela_Mistral_1945.jpg 2x" data-file-width="280" data-file-height="396" />
ellauri191.html on line 795: abriela_Mistral" title="Gabriela Mistral">Gabriela Mistral
ellauri191.html on line 989: abagisme.jpg" class="image"> abagisme.jpg" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/08/Albert_Camus%2C_gagnant_de_prix_Nobel%2C_portrait_en_buste%2C_pos%C3%A9_au_bureau%2C_faisant_face_%C3%A0_gauche%2C_cigarette_de_tabagisme.jpg/75px-Albert_Camus%2C_gagnant_de_prix_Nobel%2C_portrait_en_buste%2C_pos%C3%A9_au_bureau%2C_faisant_face_%C3%A0_gauche%2C_cigarette_de_tabagisme.jpg" decoding="async" width="75" height="90" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/08/Albert_Camus%2C_gagnant_de_prix_Nobel%2C_portrait_en_buste%2C_pos%C3%A9_au_bureau%2C_faisant_face_%C3%A0_gauche%2C_cigarette_de_tabagisme.jpg/113px-Albert_Camus%2C_gagnant_de_prix_Nobel%2C_portrait_en_buste%2C_pos%C3%A9_au_bureau%2C_faisant_face_%C3%A0_gauche%2C_cigarette_de_tabagisme.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/08/Albert_Camus%2C_gagnant_de_prix_Nobel%2C_portrait_en_buste%2C_pos%C3%A9_au_bureau%2C_faisant_face_%C3%A0_gauche%2C_cigarette_de_tabagisme.jpg/150px-Albert_Camus%2C_gagnant_de_prix_Nobel%2C_portrait_en_buste%2C_pos%C3%A9_au_bureau%2C_faisant_face_%C3%A0_gauche%2C_cigarette_de_tabagisme.jpg 2x" data-file-width="719" data-file-height="863" />
ellauri191.html on line 1190: abata_1938.jpg" class="image"> abata 1938.jpg" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/b5/Yasunari_Kawabata_1938.jpg/75px-Yasunari_Kawabata_1938.jpg" decoding="async" width="75" height="79" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/b5/Yasunari_Kawabata_1938.jpg/113px-Yasunari_Kawabata_1938.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/b5/Yasunari_Kawabata_1938.jpg/150px-Yasunari_Kawabata_1938.jpg 2x" data-file-width="1140" data-file-height="1204" />
ellauri191.html on line 1192: abata" title="Yasunari Kawabata">Yasunari Kawabata
ellauri191.html on line 1233: "for the ethical force with which he has pursued the indispensable traditions of Russian literature"
ellauri191.html on line 1243: ablo_Neruda.jpg" class="image"> ablo Neruda.jpg" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/04/Pablo_Neruda.jpg/75px-Pablo_Neruda.jpg" decoding="async" width="75" height="100" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/04/Pablo_Neruda.jpg/113px-Pablo_Neruda.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/04/Pablo_Neruda.jpg/150px-Pablo_Neruda.jpg 2x" data-file-width="300" data-file-height="398" />
ellauri191.html on line 1245: ablo_Neruda" title="Pablo Neruda">Pablo Neruda
ellauri191.html on line 1446: abriel_Garcia_Marquez.jpg" class="image"> abriel Garcia Marquez.jpg" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/0f/Gabriel_Garcia_Marquez.jpg/75px-Gabriel_Garcia_Marquez.jpg" decoding="async" width="75" height="112" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/0f/Gabriel_Garcia_Marquez.jpg/113px-Gabriel_Garcia_Marquez.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/0f/Gabriel_Garcia_Marquez.jpg/150px-Gabriel_Garcia_Marquez.jpg 2x" data-file-width="427" data-file-height="640" />
ellauri191.html on line 1448: abriel_Garc%C3%ADa_M%C3%A1rquez" title="Gabriel García Márquez">Gabriel García Márquez
ellauri191.html on line 1488: "for his poetry, which endowed with freshness, and rich inventiveness provides a liberating image of the indomitable spirit and versatility of man"
ellauri191.html on line 1553: abian_kieli" title="Arabian kieli">arabia
ellauri191.html on line 1555: "who, through works rich in nuance – now clear-sightedly realistic, now evocatively ambiguous – has formed an Arabian narrative art that applies to all mankind"
ellauri191.html on line 1572: "for a rich and intensive prose, which with restrained compassion forms a challenging vision of man's vulnerability"
ellauri191.html on line 1644: abur%C5%8D_%C5%8Ce_-_003.jpg" class="image"> aburō Ōe - 003.jpg" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/0d/Paris_-_Salon_du_livre_2012_-_Kenzabur%C5%8D_%C5%8Ce_-_003.jpg/75px-Paris_-_Salon_du_livre_2012_-_Kenzabur%C5%8D_%C5%8Ce_-_003.jpg" decoding="async" width="75" height="113" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/0d/Paris_-_Salon_du_livre_2012_-_Kenzabur%C5%8D_%C5%8Ce_-_003.jpg/113px-Paris_-_Salon_du_livre_2012_-_Kenzabur%C5%8D_%C5%8Ce_-_003.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/0d/Paris_-_Salon_du_livre_2012_-_Kenzabur%C5%8D_%C5%8Ce_-_003.jpg/150px-Paris_-_Salon_du_livre_2012_-_Kenzabur%C5%8D_%C5%8Ce_-_003.jpg 2x" data-file-width="3168" data-file-height="4752" />
ellauri191.html on line 1646: abur%C5%8D_%C5%8Ce" title="Kenzaburō Ōe">Kenzaburō Ōe
ellauri191.html on line 1718: "who with parables sustained by imagination, compassion and irony continually enables us once again to apprehend an elusory reality"
ellauri191.html on line 1734: "whose frolicsome black fables portray the forgotten face of history"
ellauri191.html on line 1801: "who in innumerable guises portrays the surprising involvement of the outsider"
ellauri191.html on line 1817: "for her musical flow of voices and counter-voices in novels and plays that with extraordinary linguistic zeal reveal the absurdity of society's clichés and their subjugating power"
ellauri191.html on line 1857: .jpg)
ellauri191.html on line 1983: "for the art of memory with which he has evoked the most ungraspable human destinies and uncovered the life-world of the Occupation"
ellauri191.html on line 2032: "who, in novels of great emotional force, has uncovered the abyss beneath our illusory sense of connection with the world"
ellauri191.html on line 2084: "for her unmistakable poetic voice that with austere beauty makes individual existence universal"
ellauri191.html on line 2143: able>
ellauri191.html on line 2148: In the Wall Street Journal, Joseph Epstein wrote, "You might not know it, but you and I are members of a club whose fellow members include Leo Tolstoy, Henry James, Anton Chekhov, Mark Twain, Henrik Ibsen, Marcel Proust, James Joyce, Jorge Luis Borges and Vladimir Nabokov. [And, we might add: Virginia Woolf, Joseph Conrad, Anna Akhmatova, Ella Fitzgerald, and Eudora Welty.] The club is the Non-Winners of the Nobel Prize in Literature. All these authentically great writers, still alive when the prize, initiated in 1901, was being awarded, didn't win it."
ellauri191.html on line 2152: From 1901 to 1912, the committee, headed by the conservative Carl David af Wirsén, weighed the literary quality of a work against its contribution towards humanity's struggle 'toward the ideal'. Leo Tolstoy, Henrik Ibsen, Émile Zola, and Mark Twain were rejected in favour of authors little read today. The choice of philosopher Rudolf Eucken as Nobel laureate in 1908 is widely considered to be one of the worst mistakes in the history of the Nobel Prize in Literature. The main candidates for the prize that year were poet Algernon Swinburne and author Selma Lagerlöf, but the Academy were divided between the candidates and, as a compromise, Eucken, representative of the Academy's interpretation of Nobel's "ideal direction", was launched as an alternative candidate that could be agreed upon. Solzhenitsyn did not accept the award and prize money until 10 December 1974, after he was deported from the Soviet Union. Swedish Academy member Artur Lundkvist had argued that the Nobel Prize in Literature should not become a political prize and questioned the artistic value of Solzhenitsyn's work. The award to Camilo José Cela was controversial as he had moved voluntarily from Madrid to Galicia during the Spanish Civil War in order to join Franco's rebel forces there as a volunteer.A member of the Swedish Academy, Knut Ahnlund, who had not played an important role in the Academy since 1996, protested against the choice of the 2004 laureate, Elfriede Jelinek; Ahnlund resigned, alleging that selecting Jelinek had caused "irreparable damage" to the reputation of the award.
ellauri192.html on line 75: The poetic output is perhaps comparable to that of the contemporary Dadaism but the linguistic theory or metaphysics behind zaum was entirely devoid of the gentle reflexive irony of that movement and in all seriousness intended to recover the sound symbolism of a lost aboriginal tongue. Russians have absolutely no sense of humor. Exhibiting traits of a Slavic national mysticism, Kruchenykh aimed at recovering the primeval Slavic mother-tongue in particular.
ellauri192.html on line 79: At the New York École libre des hautes études, a sort of Francophone university-in-exile, he met and collaborated with Claude Lévi-Strauss, who would also become a key exponent of structuralism. He also made the acquaintance of many American linguists, chemists and anthropologists, such as Franz Boas, Benjamin Whorf, and Leonard Bloomfield. When the American authorities considered "repatriating" him to Europe, it was Franz Boas (another Jew) who actually saved his ass.
ellauri192.html on line 85: Influenced by the Organon-Model by Karl Bühler, Jakobson distinguishes six communication functions, each associated with a dimension or factor of the communication process [n.b. – Elements from Bühler's theory appear in the diagram below in yellow and pink, Jakobson's elaborations in blue]:
ellauri192.html on line 105: Alfonse Daudet kärsi tabesista eli kupasta. Kirjoitti siitä pienen kirjankin, mon Doudou. Daudetin maitre oli Gustave Flaubert. Läskin mongoliviixisen Flaubertin kuolinsyy oli une hémorragie cérébrale.
ellauri192.html on line 107: Toinen keskinkertaisuus, nobelisti nro 1 Sully Prudhomme oli Alfonsen kaveri. Sullyn kuolemasta on ristiriitaisia tietoja. Ranut sanoivat et hää kuoli subitement. Anglojen mukaan Sully Prudhomme suffered from a long, paralyzing illness and died at his home in Châtenay-Malabry in September of 1907. Joku alaruumiin halvaus sillä oli. Se kuoli poikamiehenä. Ettei vaan ollut kuppa silläkin.
ellauri192.html on line 137: Sully Prudhomme oli Ranskan-Saxan sodan veteraani. Varmaan sen kavereita oli hydropaatit ym. fin de siecle töyhtöhyypät. Goncourt sanoi että se oli pappimaisen öljyinen seuramies. Se kirjoitti Leconte de Lislen Parnasso-lehteen ja seukkas vaan kavereiden kanssa kuten Alphonse Daudet, Paul Bourget, Goncourtin veljexet etc. Vanhemmiten se kääntyi runoudesta filosofiaan ja pohti finaalisten syiden roolia darwinismissa (oikea vastaus on: ei midiä). Tässä ilmainen näyte nuorelta Sullyltä. Sr varmaam viittaa Sullyn omaan pottaan joka halkesi kun sen sussu antoi sille rukkaset. Ruukku on hyvin populääri meemi, vatsinkin särkynyt (Kleist, hindut, Keazin Isabella, Rebekka kaivolla, ym).
ellauri192.html on line 253: It is exceedingly rare for the sort of internal squabble and mutual doubt which marked the 1983 award to William Golding to reach public ears. The customary mien is one of ceremonious and bland self-evidence.
ellauri192.html on line 255: The Nobel Prize in Literature 1984 was awarded to Jaroslav Seifert "for his poetry which endowed with freshness, sensuality and rich inventiveness provides a liberating image of the indomitable spirit and versatility of man."
ellauri192.html on line 263: THE trouble, of course, is that the actual record of choices made by the Swedish Academy for the Nobel Prize in Literature has been capricious and, in too many cases, insulting to critical intelligence. Given the fact that no literary ranking can be either proved or falsified objectively; given the inevitable time lag of taste and renown behind the radical, private advance of genius; errors, oversight, delays in recognition until they guys were dead were unavoidable from the outset. But even when every allowance is made, the record of ''the bounty of Sweden'' (Yeats's candid phrase when he received the Nobel in 1923) is a poor one.
ellauri192.html on line 275: But why? It is because it is the Swedes that make the choice, not an internationally chosen jury of important influencers like The New York Times. The disturbingly fallible performance of the Nobel committee for literature is the inevitable mirror of the patrician parochialism of the self-perpetuating selectors.
ellauri192.html on line 279: After this, explanation becomes speculative. Significant literature is inseparable from ideology and political feelings. There are more than hints that political considerations were implicit in the omission of Pound, Claudel, Malraux and Brecht. Too right, too right, too right, too left. The thoroughly embarrassing preference of Heinrich B"oll in 1972 over that far greater writer G"unter Grass was wholly typical of the Swedish Academy's bias towards the middle ground of urbane and liberal decencies. (Look! We tried to do the umlauts and almost did! But these are Germans, and Günther is an ex nazi too.) The great imaginings of terror and utopia, be they of the left or of the right, are not welcome. The 1957 choice of the young Camus haloed a literary persona and style of vision emblematic of the Stockholm ideal.
ellauri192.html on line 283: THIS same bias extends to literary forms. We look in vain on the Nobel register for the experimental, formally subversive, controversial movements and texts that distinguish modernism. No Surrealist has been rewarded, no major Expressionist, no poet or playwright out of the seminal world of Dada or absurdism (Andre Breton, Hugo Ball, Gertrude Stein). The boat is not to be rocked. On august occasion, lyric eroticism and even sorrowful homosexuality are admitted to Parnassus. Radical sexual play in style, in ''amoral'' revaluation, are vetoed. The liberating sensualists, such as John Cowper Powys, supreme in English fiction after Hardy, are left out. Colette is nowhere to be found. Her heir in sensuous contrivance, Nabokov, was blackballed.
ellauri192.html on line 289: What sharper disservice can be rendered to literature than to consecrate the mediocre and the ephemeral? How about giving the prize to political suspects?
ellauri192.html on line 297: While Tokarczuk’s win has been widely lauded — The Guardian declared her “the dreadlocked feminist winner the Nobel needed” (aargh! will some future prize go to Estonia's own bluewig girl Sofi Oxanen?) — Handke’s provoked immediate and widespread displeasure. PEN America, an organization that advocates for writers’ liberty, wrote that it was “dumbfounded by the selection of a writer who has used his public voice to undercut historical truth and offer public succor to perpetrators of genocide.” The Slovenian public intellectual Slavoj Žižek told the Guardian that “In 2014, Handke called for the Nobel to be abolished, saying it was a ‘false canonisation’ of literature. The fact that he got it now proves that he was right.”
ellauri192.html on line 301: 2014 also marked the release of Tokarczuk’s most ambitious work, “The Books of Jacob,” the novel that set off much of the rancor directed at her by Polish nationalists. The book, which has yet to appear in English, is centered on the historical figure of Jakub Frank, a Jewish-born 18th-century religious leader. Frank, believed to have been born with the name Jakub Leibowicz, oversaw a messianic sect that incorporated significant portions of Christian practice into Judaism; he led mass baptisms of his followers. As Ruth Franklin reported in a New Yorker profile this past summer, Tokarczuk spent almost a decade researching Frank and the Poland in which he lived. The result is a book that, by the account of those who have read it, delivers a picture of the many intricate and unpredictable ways in which the story of Poland is tied to the story of its Jews. “There’s no Polish culture without Jewish culture,” Tokarczuk told Franklin. What else is new, asks Isaac Singer. Tokarczuk is not a Jewess, Tokarczuk considers herself a disciple of Carl Jung and cites his psychology as an inspiration for her literary work.
ellauri192.html on line 303: The novel’s release shortly predated an escalation in Polish nationalism tied to the Law and Justice party’s ascent to power in 2015. But the forces that fueled that escalation were already prevalent. When Tokarczuk accepted the Nike Prize, the country’s highest literary honor, for “The Books of Jacob,” she said in a speech that the country had “committed horrendous acts as colonizers, as a national majority that suppressed the minority, as slaveowners, and as the murderers of Jews.” She was quickly inundated by threats so alarming that her publishers briefly hired bodyguards. In the five years since, she has witnessed the Law and Justice party take an increasingly hard line on censoring certain conversations about Poland’s relationship with Jews. In 2016, the government began a campaign against the Princeton historian Jan Gross, known for his groundbreaking work on the massacre at Jedwabne, in which Poles murdered 1,600 of their Jewish neighbors. In 2018, the Law and Justice party’s government made it illegal to blame Poland or Polish nationals for Nazi crimes. POLIN, a groundbreaking Polish museum of Jewish history, has been leader-less for five months, as its director, who oversaw a number of exhibits highly critical of Poland’s policy toward Jews, awaits official reappointment — despite having been re-approved for the job.
ellauri192.html on line 305: “The subject of my book [‘The Books of Jacob’] — a multicultural Poland — was not comfortable for proponents of this new version of history,” Tokarczuk told PEN Transmissions, a journal run by the English iteration of PEN, in May, 2018. She was taken by surprise by the amount of rage the book provoked — not to mention her comment on receiving the Nike sneakers. But rather than retreat, she has continued to speak out on behalf of the communities she sees her government as wishing to sideline. In a January op-ed for The New York Times following a Polish radical’s on-air murder of the open-minded young Gdansk mayor Pawel Adamowicz, Tokarczuk wrote of a Polish populist narrative that “scapegoats… the so-called crazy leftists, queer-lovers, Germans, Jews, European Union puppets, feminists, liberals and anyone who supports immigrants.”
ellauri192.html on line 311: The Polish government, Tokarczuk told PEN Transmissions, “wants to control and define history, to rewrite the memory about our past, obliterating any dark sides.”
ellauri192.html on line 313: “In such a time as we live in now in Poland the role of the writer is very special,” she said. “We have to be honest and decent people, to write about the world in the right way.”
ellauri192.html on line 317: The secretary of the academy, who had to put a brave face on Dylan’s behaviour, was Sara Danius, an essayist and literary critic, elected in 2013. “She was always thought gifted and bright but she’s not a biddable person,” said Maria Schottenius. “She was overjoyed when she was elected.”
ellauri192.html on line 319: Records of nominations are strictly kept secret for 50 years until they are made publicly available. Currently, the nominations submitted from 1901 to 1971 are available.
ellauri192.html on line 323: Though the following list consists of notable literary figures deemed worthy of the prize, there have been some celebrated writers who were not considered nor even nominated such as Anton Chekhov, Jules Verne, Mark Twain, Robert Hugh Benson, Arthur Conan Doyle, Alexander Blok, Marcel Proust, Joseph Conrad, Rainer Maria Rilke, Federico García Lorca, Lu Xun, Sarat Chandra Chattopadhyay, Antonio Machado, Francis Scott Fitzgerald, James Joyce, Virginia Woolf, Simone Weil, Willa Cather, George Orwell, Galaktion Tabidze, Richard Wright, Flannery O'Connor, Langston Hughes and Jack Kerouac.
ellauri192.html on line 333: They probably are no wiser than a cricket’s chirrup.
ellauri192.html on line 349: This year, Danish literature professor Anne-Marie Mai revealed she had nominated Bob Dylan because she was upset about Englund's predecessor's critical remarks about the nonexistence of American literature.
ellauri192.html on line 351: The last American winner was Toni Morrison in 1993. No writer from South America has won since Gabriel Garcia Marquez in 1982. The previous North American winner was Canadian Saul Bellow, who won in 1976 and was a resident of the United States for much of his life. What the fuck he was a Chicago crook, as American as apple pie.
ellauri192.html on line 379: Antonio Tabucchi 9/1 (ehti kuolla, påstod Pereira)
ellauri192.html on line 563: those fascinating verses about love Noi kiehtovat värssyt rakkaudesta
ellauri192.html on line 629: When Peter arrived and knocked on the door, the servant girl Rhoda came to answer. She heard Peter’s voice and knew it was he, but in her excitement and joy she forgot to actually open the door. Leaving Peter standing in the night, she rushed to tell everyone else about the miracle outside (Acts 12:14). They did not believe her, though, thinking she was out of her mind (Acts 12:15). When Rhoda was insistent, the believers decided it must be Peter’s “angel”—his guardian angel, perhaps, or his ghost—rather than the answer to their prayers!
ellauri192.html on line 645: Few Americans have ever heard of Jaroslav Seifert, whose poems are virtually unobtainable in the United States, but scholars who are acquainted with his work said yesterday that the Czech poet fully deserves the Nobel Prize awarded to him. Thogh an old commie, he is (or was) now staunchly on our side.
ellauri192.html on line 647: ''Seifert is a great poet who embodies the majestic tradition of Czech poetry - he deserves the Nobel Prize,'' said Maria Banerjee, who wrote the Seifert entry for the Encyclopedia of World Literature. Mrs. Banerjee, who hails from Bangla Desh (just joking, he is Maria Nemcova married to a Banerjee), is a specialist in Slavic literature, who teaches Russian literature at Smith College, added that Mr. Seifert "is (or was) the best of a remarkable group of poets who came into prominence in the 1920's."
ellauri192.html on line 653: Professor Gibian, who was born in Prague, said that he has been translating some of the more recent Seifert poems for his own edification and pleasure. "They are a combination of the intimate lyrical tone of Czech poetry," he said, "heavily influenced by French Surrealism with much of the eroticism characteristic of Czechoslovak poetry in this century. His earlier poetry was sometimes melancholy but his recent work is conversational, very compassionate. He has written a cycle of poems about Prague. All this brings back my life and loves in Prague." All these Czechs are teaching Russian in the U.S., who would bother to learn Czech anyway?
ellauri192.html on line 655: Seifert's most recent cycle, he said, contains a poem - which would translate as "Paradise Lost" - about an ancient Jewish cemetery in Prague. "Seifert is not Jewish," Professor Gibian said, "but he has tremendous sympathy for the Jews massacred in World War II and their suffering, and this is represented by the cemetery." Dig deeper into the moment.
ellauri192.html on line 661: One is a bilingual edition of "The Plague Monument," published in 1980 by the Czechoslovak Society of Art and Sciences. It is translated by Lyn Coffin with a preface by William E. Harkins, professor of Slavic languages at Columbia University. It is available for $6 from the society at 75- 70 199th Street, Flushing, Queens 11366.
ellauri192.html on line 663: The other Seifert book is "The Casting of Bells," a 64-page collection translated by Tom O'Grady and Paul Jagasich, and published in August 1983 by The Spirit That Moves Us Press in Iowa City, Iowa. Morty Sklar, who described himself yesterday as "publisher, editor, typesetter and stamp licker" of the press, said his is a small, independent press that publishes two books a year. He published 1,000 copies of the Seifert book, but yesterday, upon hearing the news from Sweden, he reordered 2,500 more. It is available in paperback for $6.
ellauri192.html on line 665: Mr. Seifert's memoirs were published in English in September 1981 by sixty-eight publishers, plus in the Czech language by a Czech emigre publishing house in Canada, and they were published in several installments in a Czech-language journal. A portion of the memoirs were published in English in the 1983 issue of Cross Currents, a yearbook of Central European Culture, published by the Department of Slavic Langagues at the University of Michigan. The selection, titled "Russian Bliny," is about Roman Jakobson, a Russian scholar who emigrated to Czechoslovakia after World War I and came to the United States during World War II. In actual fact, they were Ukrainian bliny, another case of cultural appropriation.
ellauri192.html on line 676: Quite different was a stance of his first cousin, Prince Wigund-Jeronym Troubetzkoy. He supported the Poles and followed them to Polish–Lithuanian Commonwealth after the Time of Troubles. Here his descendants were given enviable positions at the court and married into other princely families of Poland. By the 1660s, however, the only Troubetzkoy left, Prince Yuriy Troubetzkoy, returned to Moscow and was given a boyar title by Tsar Alexis of Russia. All the branches of the family descend from his marriage to Princess Irina Galitzina.
ellauri192.html on line 678: The Principality of Trubetsk (Russian: Трубецкое княжество) was a small, landlocked Rus' principality in Eastern Europe. In the later Middle Ages it was bordered by the Grand Duchy of Lithuania to its west and by Muscovy to its east. The Principality of Trubetsk (Troubchevsk) was a principality within modern Bryansk Oblast, about 50 miles (80 kilometres) southwest of Bryansk.
ellauri192.html on line 685: During World War II, Trubchevsk was occupied by the German Army from October 9, 1941 to September 18, 1943. Prior to the war, about 137 Jews lived in Trubchevsk. Most of the Jews were craftsmen, including cobblers and carpenters. The town was occupied by German forces in early October 1941. By that time, more than half of the Jews fled or evacuated. The Jews from the Trubchevsk district were gathered in a Klub for 3 days and shot afterwards at the edge of the village. Their bodies were burnt. In total, according to the Soviet archives, 751 Soviet citizens perished due to bad treatment or as a result of shooting in the entire Trubchevsk district. Aside from Jews, mentally ill children and adults were exterminated as well. The population is about 15K. There are very few notable buildings in the town.
ellauri192.html on line 700: Due to its sizeable length, the Dnieper River has as many as 32,000 tributaries including the Sozh, Desna, Trubizh, Bilozerka, Drut, Berezina, and Prypiat Rivers. The mouth of this important waterway is located at the Dnieper Delta while the river basin in the Ukraine and Belarus measures some 194,595 square miles. The Dnieper River passes through numerous urban centers such as the Russian cities of Smolensk and Dorogobuzh as well as Mogilev in Belarus and Kiev, Cherkasy, Dnipro, and Zaporizhia in Ukraine.
ellauri192.html on line 706: Now, the invasive Chinese sleeper is widely distributed in the freshwaters of Eastern and Central European countries, such as Belarus, Bulgaria, Estonia, Hungary, Lithuania, Latvia, Moldova,Poland, Romania, Russia, Slovakia, Serbia and Ukraine, where it has high climatic suitability and may continue invasion in the future (Reshetnikov and Ficetola, 2011). In Ukraine, theChinese sleeper was first found in the upper Dniester River basin in 1980 where it was introduced in the 1970s (Reshetnikov, 2009). It first occurred in the Dnieper river basin near Kievin 2001, and in the Ros’ River (right tributary of the Dnieper River, downstream of Kiev) in2005 (Sabodash et al., 2002; Kutsokon and Negoda, 2006; Kutsokon, 2010). In the DanubeRiver basin the Chinese sleeper was first recorded in 1995–1996 in the Latorica River, westernUkraine (a part of the western Ukrainian population of the Chinese sleeper), but only in 2011in the Danube delta (Sivokhop, 1998; Kvach, 2012). This fish is currently found in differentparts of the upper streams of the Dniester basin, Transcarpathian waters (Danube basin), in the Dnieper River, and in the Danube River delta.
ellauri192.html on line 712: Rohmutokkoa tavataan luonnonvaraisena Venäjällä, Kiinan koillisosissa ja Korean niemimaan pohjoisosissa. Sitä tuotiin 1900-luvulla Moskovaan ja Pietariin akvaarioharrastusta ja hämäriä tarkoitusperiä varten. Siellä se karkasi laboratorioista ja läxi leviämään. Rohmutokko alkoi lisääntyä Pietarissa ja levisi sieltä pikku hiljaa Suomenlahdelle. Moskvajoen kautta se levisi myös Volgaan.
ellauri192.html on line 730: Maidan is an originally Persian میدان word for a town square or public gathering place, borrowed into various other languages: Urdu میدان (maidān); Arabic مَيْدَان (maydān); Turkish meydan and Crimean Tatar, from which Ukrainian also borrowed maidan. Its ultimate source is Proto-Indo-European *médʰyos - compare Avestan maiδya, Sanskrit मध्य (madhya) and Latin medius. Various versions include maydan, midan, meydan, majdan, mayadeen and maydān. It also means field (मैदान) in Hindi. It became a loanword in other South Asian languages to give similar means, such as in Tamil in which the word is maidhanam.
ellauri192.html on line 735: - What language do these dudes sing in, does anyone know? Belarussian or russian? Probably worth a mention in the article.
ellauri192.html on line 793: Я нереальный кул — мой респект без меры I'm unbelievably cool, my respect is beyond measure
ellauri192.html on line 814: "This song is not about money at all, said the leader. "It is the cult of accumulation and consumption, which is rampant in today's society. My dream is to reach the point at which a phone with diamonds or go to superdorogoy car will be a great shame."
ellauri192.html on line 816: The anti-capitalist message is somewhat confusing though, given that Belarus is probably the least capitalist country in Europe. Maybe it helps get the song past the censor? I have no idea what to make of this tripped-out critique of materialism and pop culture from Belarusian rock band Lyapis Trubetskoy. It’s gaudy, over-the-top and visually chaotic.
ellauri192.html on line 837: The final song heard continually throughout the Belarusian protests was "Warriors of Light," written by Belarusian poet and musician Sergey Mikhalok for his rock band Lyapis Trubetskoy. Written in Russian about a fantasy world unrelated to political events, the song was unexpectedly taken up by the Ukrainian Maidan protests in 2013.
ellauri192.html on line 861: In the Soviet Union in 1927, a former Marshal of Nobility, Ippolit Matveyevich "Kisa" Vorobyaninov, works as the registrar of marriages and deaths in a sleepy provincial town. His mother-in-law reveals on her deathbed that her family jewry was hidden from the Bolsheviks in one of the twelve chairs from the family’s dining room set. Those chairs, along with all other personal property, were taken away by the Communists after the Russian Revolution. Vorobyaninov wants to find the treasure. The “smooth operator” and con-man Ostap Bender forces Kisa to become his partner, as they set out to find the chairs. Bender's street smarts and charm are invaluable to the reticent Kisa, and Bender comes to dominate the enterprise. Father Fyodor (who had known of the treasure from the confession of Vorobyaninov's mother-in-law), their obsessed rival in the hunt for the treasure, follows a bad lead, runs out of money, ends up trapped on a mountain-top, and loses his sanitary pad. Ostap remains unflappable, and his mastery of human nature eliminates all obstacles, but Vorobyaninov steadily deteriorates.
ellauri192.html on line 886: Ilya Ilf (Ilya Arnoldovich Feinsilberg) (Russian: Илья Арнольдович Файнзильберг, 1897-1937) and Yevgeny Petrov (Yevgeniy Petrovich Katayev or Russian: Евгений Петрович Катаев, 1902-1942) were two Ukrainian prose authors of the 1920s and 1930s.They did much of their writing together, and are almost always referred to as "Ilf and Petrov". Bet Ilf was Jewish. Ilya Arnoldovich Ilf (born Iehiel-Leyb Aryevich Faynzilberg, Russian: Иехи́ел-Лейб Арьевич Фа́йнзильберг[1]) (15 October [O.S. 3 October] 1897 in Odessa – 13 April 1937, Moscow), was a popular Soviet journalist and writer of Jewish origin who usually worked in collaboration with Yevgeni Petrov during the 1920s and 1930s. Their duo was known simply as Ilf and Petrov. Together they published two popular comedy novels The Twelve Chairs (1928) and The Little Golden Calf (1931), as well as a satirical book Odnoetazhnaya Amerika (often translated as Little Golden America) that documented their journey through the United States between 1935 and 1936.
ellauri192.html on line 892: America is primarily a one-and two-story country. The majority of the American population lives in small towns of three thousand, maybe five, nine, or fifteen thousand inhabitants. The "single story" was also interpreted as a metaphor for the one-dimensionality of the country: In America everything revolves around money and wealth, while the country has neither soul nor spirit. Nekulturnyj, in a word.
ellauri192.html on line 902: Not many of our foreign guests were this distance from Broadway and the main streets of Chicago; not many could tell about their impressions with such liveliness and humor. – New York Herald Tribune
ellauri192.html on line 906: This is one of the best books foreigners have written about America. It is a pleasant but sometimes hectic experience to rediscover America through the eyes of the authors of this book. – News Courier, North Carolina
ellauri192.html on line 916: Bruce Willis slutar som skådespelare efter han drabbats av afasi, en språkstörning. Jaha, varför det, har han sagt nåt nämnvärt hittills?
ellauri194.html on line 46: grapson-nettiosoitteen nimi tulee Ilmestyskirjasta. Enkeli sanoo Jussille: Ota kynä ja paperia ja kirjoita ylös kaikki mitä nyt sulle näytän ja kerron. Jussi (ei välttämättä sama Nätti-Jussi jota Jeesus rakasti mutta samanniminen) teki parhaansa ja kazoi mihin se riitti. Ja oikeassa taisi olla enkeli kuin Aku Ankan puhuva koira: elämme vaikeita aikoja ystävä hyvä, ei tarvi muuta kuin lukea päivän Hufvudstadsbladet. Armotonta sodanliezontaa johon peittyvät kivan kiihdyttävästi ekokatastrofin äänet. Si vis pacem parabellum. Näin Darwin ratkoo ylikansoituxen ongelmat. Niin se on aina tehnyt. Korona alkoikin jo kyllästyttää. Nyt kuolee vanhuxia koronaan enemmän kuin koskaan, mutta kuka enää välittää, kun on palstantäytteenä Ukraina. Nyt on valtiovallan lupa vihata kaikkia "idän" kansoja.
ellauri194.html on line 68: Muinainen Megiddo sijaitsi pronssikaudella Egyptin ja syyrialais-babylonialaien vaikutusalueen rajalla, joten sen hallinnasta käytiin useita ankaria taisteluja. Egyptiläiset Thutmosis III:n joukot voittivat siellä syyrialais-palestiinalaisen liittokunnan vuonna 1478 eaa., ja Juudan kuningas Joosia pyrki siellä pysäyttämään faarao Nekhon joukot 600-luvulla eaa. Joosia kuitenkin hävisi taistelun. Bugger. Tapahtuman katsotaan vaikuttaneen syvästi Raamatun kirjoittajiin ja nostaneen linnoituksen paikaksi, jossa tulee tapahtumaan maailmanhistorian loppuselvittely. Jäi vähän kismittämään se tappio.
ellauri194.html on line 102: Suuri kuivuus 1930-luvulla Kansasissa ja Teksasissa ajoi monen maanviljelijäperheen hakemaan töitä Kaliforniasta. Route 66 oli näiden ihmisten pääasiallinen kulkuväylä ja heitä kutsuttiin alentavasti nimellä ”Okies”. Oklahomassa on juuri palautettu voimaan aborttikielto.
ellauri194.html on line 104: Suuren laman aikana valtatie helpotti sen varrella olevien yhdyskuntien aborttitilannetta. Reitti kulki useiden pikkukaupunkien läpi ja liikenteen kasvaessa auttoi synnyttämään monia pieniä perheyrityksiä, lähinnä sikiönlähdettämöjä, huoltamoita, baareja ja motelleja valtatien varrelle.
ellauri194.html on line 150: Wednesday's worse and Thursday's also sad I'm waiting in tears looking for my baby, and I wonder where can she be?
ellauri194.html on line 152: Yes, the eagle flies on Friday and Saturday I go out to play I saw my baby one morning, and she was walking on down the street
ellauri194.html on line 153: Eagle flies on Friday and Saturday I go out to play I saw my baby one morning, yes she walking on down the street
ellauri194.html on line 156: Lord have mercy, Lord have mercy on me I got a bad feeling, my baby, my baby don't love me no more
ellauri194.html on line 157: Lord have mercy, my heart's in misery I got a bad feeling, my baby don't love me no more
ellauri194.html on line 158: Crazy about my baby, yes, send her back to me Now the sky's been crying, the tears rolling down my door
ellauri194.html on line 252: As one nomadic people followed another on the Eurasian steppes, so the identification of Gog and Magog shifted. In the 9th and 10th centuries these kingdoms were identified by some with the lands of the Khazars, a Turkic people whose leaders had converted to Judaism and whose empire dominated Central Asia–the 9th-century monk Christian of Stavelot referred to Gazari, said of the Khazars that they were "living in the lands of Gog and Magog" and noted that they were "circumcised and observing all [the laws of] Judaism". Arab traveler ibn Fadlan also reported of this belief, writing around 921 he recorded that "Some hold the opinion that Gog and Magog are the Khazars".
ellauri194.html on line 261: Marco Polo, traveling when the initial terror had subsided, places Gog and Magog among the Tartars in Tenduc, but then claims that the names Gog and Magog are translations of the place-names Ung and Mungul, inhabited by the Ung and Mongols respectively.
ellauri194.html on line 275: In the Borgia map, a copper-engraved world map probably produced in Southern Germany c. 1430, the most eastern part contains two fortified regions depicting Gog and Magog, with the following Latin inscriptions:
ellauri194.html on line 281: Magog in istis duabus sunt gentes magni et gigantes pleni omnium malorum morum. Quos iudeos artaxersex collexit de omnibus partibus persarum.
ellauri194.html on line 287: In the early 19th century, some Hasidic rabbis identified the French invasion of Russia under Napoleon as "The War of Gog and Magog". But as the century progressed, apocalyptic expectations receded as the populace in Europe began to adopt an increasingly secular worldview. This has not been the case in the United States, where a 2002 poll indicated that 59% of Americans believed the events predicted in the Book of Revelation would come to pass. During the Cold War the idea that Soviet Russia had the role of Gog gained popularity, since Ezekiel's words describing him as "prince of Meshek" – rosh meshek in Hebrew – sounded suspiciously like Russia and Moscow. Even some Russians took up the idea, apparently unconcerned by the implications ("Ancestors were found in the Bible, and that was enough"), as did Ronald Reagan.
ellauri194.html on line 307: A brown Indian woman's feminism is, in other words, the polar opposite of that espoused by writers who go on about the individual, about empowerment and self-kindness.
ellauri194.html on line 308: "Talking about class is out of fashion,” she says. “It’s easier to co-opt radical discourses around racial and gender oppression than it is around class oppression."
ellauri194.html on line 311: They drew on French philosopher Michel Foucault's writings on sexuality and his notion that bodies are given meaning by discourse and social structures of knowledge and power. The binary oppositions (man/woman, gay/straight) on which discourse, and thus subjectivity, are founded are revealed to be not fixed, but fluid, fictional – and can, therefore, be destabilised. For a feminist who liked playing with words, the radical potential in this appealed.
ellauri194.html on line 313: Butler's inimitable idea of gender is performance, "Gender – yer 'doing' it".
ellauri194.html on line 314: Sedgwick' died of breast cancer in 2009 aged 58,. She deploys erudite and playful readings of texts by Oscar Wilde, Henry James and Marcel Proust to interrogate assumptions about the stability of sexual identity and how language works to define a homo/heterosexual binary. She writes: "An understanding of virtually any aspect of modern western culture must be not merely incomplete but damaged in its central substance to the degree that it does not incorporate a critical analysis of modern homo/heterosexual definition."
ellauri194.html on line 326: The crime genre glorifies, justifies and normalizes the systematic violence and injustice meted out by police, making heroes out of police and prosecutors who engage in abuse, particularly against people of color.
ellauri194.html on line 423: Helt oacceptabelt
ellauri194.html on line 425: – Situationen vi sett i Malmö under påskhelgen är helt oacceptabel. Vi kommer aldrig att ge vika för den typen av agerande liksom de ynkliga Örebro- och Linköpingkollegerna, säger Petra Stenkula, polisområdeschef i Malmö, i ett pressmeddelande på annandag påsk.
ellauri194.html on line 429: – Vi har agerat snabbt och resolut och har gott hopp om att kunna nå framgång i respektive utredning då vi har ett gediget filmmaterial att gå igenom, säger Petra Stenkula. Binge watching av CC camera footage för ungomar att kasta i häcken ska bli stenkul!
ellauri194.html on line 435: Paludans brasa orsakade mycket dålig stämning men var inte helt oacceptabelt, tyckte medelsvenssonen tyst för sig.
ellauri194.html on line 452: – De som begick dessa handlingar representerar inte det arabiska och muslimska samfundet i staden, säger Hussam Murad rädd och fortsätter:
ellauri194.html on line 485: I'd like to know myself, because despite the fact that I founded the only worldwide organization for game developers, helped put the Game Developers’ Conference (25,000 attendees annually) on its feet, worked on Madden NFL for six years for Electronic Arts, and wrote an introductory textbook on game design that has been translated into several languages, some anonymous random at Wikipedia has decided that I'm not “notable” enough because he personally has never heard of me, and wants to delete my page. Basically, you have to kiss the ass of the insiders if you don't want your content to be deleted. It's an oligarchy of the ignorant.
ellauri194.html on line 488: What is the social justice activists' endgame? Did Faramir become a Steward? Why are European counties so big compared to American ones?Why do North Africans move to France if France colonized and oppressed them for years? Is it worth it to sacrifice Ukraine to keep the International Space Station going? What does the Constitution say about the right to privacy?
ellauri194.html on line 498: Nora Bender, joka opiskeli Business Adminia University of Waterloossa, täsmentää: For people, the person who is the topic of a biographical article should be worthy of notice or note—that is, "remarkable" or "significant, interesting, or unusual enough to deserve attention or to be recorded" within Wikipedia as a written account of that person's life. "Notable" in the sense of being famous or popular—although not irrelevant—is secondary.
ellauri194.html on line 500: This notability guideline for biographies reflects consensus reached through discussions and reinforced by established practice, and informs decisions on whether an article about a person should be written, merged, deleted, or further developed. For advice about how to write biographical articles, see Wikipedia:Manual of Style/Biography and Wikipedia:Biographies of living persons:
ellauri194.html on line 502:
ellauri194.html on line 504:
ellauri194.html on line 506:
ellauri194.html on line 510: The opening paragraph of a biographical article should neutrally describe the person, provide context, establish notability and explain why the person is notable, and reflect the balance of reliable sources.
ellauri194.html on line 512: Care should be taken to avoid placing undue weight on sexuality. A person's sexual orientation or activities should usually not be mentioned in the article lead unless related to the person's notability.
ellauri194.html on line 514: The noteworthy position(s) or role(s) the person held should usually be stated in the opening paragraph. However, avoid overloading the lead paragraph with various and sundry roles; instead, emphasize what made the person notable. Incidental and non-noteworthy roles (i.e. activities that are not integral to the person's notability) should usually not be mentioned in the lead paragraph.
ellauri194.html on line 516: Wherever possible, avoid defining a notable person, particularly in the title or first sentence, in terms of their relationships. Generally speaking, notability is not inherited; e.g. a person being the spouse or child of another notable person does not make that person notable. LOL!
ellauri194.html on line 520: Notaabeleja hinduja
ellauri194.html on line 527: The five Brahmin clans, which later became known as Banerjees, Mukherjees, Chatterjees, Bhattacharjees and Gangulys, were each designated as Kulina ("superior") in order to differentiate them from the more established local Brahmins.
ellauri194.html on line 529: Banerjee or Bandyopadhyay is a surname of Brahmins originating from the Bengal region of the Indian subcontinent. Banerjees are from the ancient Shandilya Gotra, which means all Banerjees are descended from Kannauj from the ancient sage Shandilya as per the Puranas. Together with Mukherjees, Chatterjees, Bhattacharjees and Gangulys, Banerjees form the Kulin Brahmins. Indian (Bengal) and Bangladeshi: Hindu (Brahman) name, the first element of which, Ban-, is taken from Bandyopadhyay. The final element -jee is derived from jha (greatly reduced form of Sanskrit upadhyaya ‘teacher’); thus, Banerjee ‘teacher who is head and only performs the main work aarti or,Vandana. A Sanskrit version of this name, Vandyopadhyaya, was coined from the elements vandya ‘venerable’ + upadhyaya ‘teacher’. "
ellauri194.html on line 531: Notable people with the surname Banerjee (or variations)
ellauri194.html on line 568:
ellauri194.html on line 589: Notable Chatterjees (or variations)
ellauri194.html on line 595:
ellauri194.html on line 599:
ellauri194.html on line 611:
ellauri194.html on line 620:
ellauri194.html on line 637:
ellauri194.html on line 641:
ellauri194.html on line 650:
ellauri194.html on line 654:
ellauri194.html on line 659:
ellauri194.html on line 670: Notableissa näyttää olevan etupäässä näyttelijöitä. Kv Banerjeiden luettelosta puuttuu suomalaisilla sivuilla notabloitu Nina Banerjee-Louhija. Banerjee on muun muassa seuraavien henkilöiden sukunimi:
ellauri194.html on line 762: In June, the Cairo Criminal Court found them both guilty of the offence. Hossam was sentenced in absentia to 10 years in jail and Adham, who was present, was given a six-year sentence.
ellauri194.html on line 767: Hossam, a Cairo University student who has about 900,000 followers on TikTok, was first arrested in April 2020 after posting a video inviting her female followers to join another video-sharing platform, Likee, telling them that they could make money by broadcasting videos on it. Prosecutors later charged her with "violating family values and principles".
ellauri194.html on line 769: Adham, who once had three million followers on TikTok and has 1.4 million followers on Instagram, was accused of the same offence the following month after posting what prosecutors said were "indecent" videos in which she lip-synced to famous songs and danced in fashionable clothes.
ellauri194.html on line 777: (October 2018) Five Egyptian women shared their stories of sexual harassment and abuse.
ellauri194.html on line 806: Bitcoin Buyer idea on suoraviivainen: Sallia tavallisten ihmisten ansaita rahaa kryptovaluuttabuumilla, joka on edelleen 2000-luvun tuottoisin sijoitus huolimatta siitä, mitä useimmat ihmiset ajattelevat.
ellauri194.html on line 981: But in the same breath he claimed ignorance of his own Covid rules, saying: 'It did not occur to me then or subsequently that a gathering in the Cabinet Room just before a vital meeting on Covid strategy could amount to a breach of the rules.'
ellauri194.html on line 983: The PM was branded a 'joke' by Labour leader Keir Starmer after he made the short admission of guilt before giving a more lengthy address on events in Ukraine, to show his involvement in world events.
ellauri194.html on line 985: Before arriving in Parliament this afternoon he spoke to US president Joe Biden, and French and German counterpart Emmanuel Macron and Olaf Scholz about the Russian invasion.
ellauri194.html on line 988: Sir Lindsay Hoyle approved a Labour plan for a debate and vote on Thursday over the PM's claim from the despatch box last year that all lockdown rules were followed in Downing Street.
ellauri194.html on line 993: 'I regret to say that we have a Prime Minister who broke the laws that he told the country they had to follow, hasn't been straightforward about it and is now going to ask the decent men and women on these benches to defend what I think is indefensible.
ellauri194.html on line 997: Cabinet minister Jacob Rees-Mogg tonight attempted to downplay the impact of Mr Harper's dramatic intervention.
ellauri194.html on line 1023: ICF-luokitus (International Classification of Functioning, Disability and Health) on WHO:n luokitusperheeseen kuuluva toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus. Luokitus periaatteessa sitoo WHO:n jäsenvaltioita. Luokituksen on suomennuttanut ja julkaissut Stakes vuonna 2004. ICF täydentää WHO:n toista, terveydenhuollon vakiintunutta ja paljon laajempaa ICD-luokitusta, joka tunnetaan nimellä Kansainvälinen tautiluokitus. Tästä luokituksesta on käytössä jo 10. versio, ICD-10.
ellauri194.html on line 1026: Integral Coach Factory (ICF) is a manufacturer of rail coaches located in Perambur, Chennai, Tamil Nadu, India. It was established in 1955 and is owned and ...
ellauri194.html on line 1033: Jim and/or Kevin are available as a dynamic duo, interactive speakers for your company events or off-site topics such as:
ellauri196.html on line 53: Ioannes Piscator (natus die 27 Martii 1546 Argentorati - obiit die 26 Iulii 1625 Herbornae in Provincia Giessa) fuit magister artium, professor ac theologus Germanicus. A piscatore habemus opus: Aphorismi doctrinae christianae (Herborn 1619).
ellauri196.html on line 55: Wegen Piscators Übersetzung von Markus 8,12 „ich sage euch: Wann diesem Geschlechte ein Zeichen wird gegeben werden, so strafe mich Gott“ nannten die Lutheraner seiner Zeit diese Bibel spottend „Straf-mich-Gott-Bibel“ und bekämpften sie heftig. Noch mehr Aufsehen erregte die Lehre Piscators, dass nur der leidende Gehorsam Christi, nicht auch der tätige, den Gläubigen zugerechnet werde. Manche reformierten Theologen tolerierten sie zwar, andere aber, besonders die französischen, griffen sie heftig an und verwarfen sie auf der Synode zu Gap als Irrlehre.
ellauri196.html on line 63: Petrus Ramus (Francogallice Pierre de la Ramée; natus Cuts in oppido anno 1515; mortuus Lutetiae anno 1572) fuit grammaticus, mathematicus, philosophus, et humanista Francicus et regius mathematicae professor apud Collegium Franciae ab anno 1551.
ellauri196.html on line 67: Ramus war ein Gegner der aristotelisch-scholastischen Philosophie; schon der Titel seiner Magisterthese von 1536 hatte angeblich (Freigius zufolge) gelautet: „Quecumque ab Aristotele dicta essent, commentita esse“ („Was immer Aristoteles gesagt haben mag, sei erlogen“). Er entwickelte stattdessen eine neue, nichtaristotelische Logik. Darin ersetzte er (in den Institutiones dialecticae) den aristotelischen Syllogismus durch ein System von Dichotomien (vgl. Ramismus) in der Tradition des spätmittelalterlichen Logikers Rudolf Agricola (1444–1485).
ellauri196.html on line 185: Auden oli homoseksuaali ja Chester Kallmanin rakastaja. Pari työsti yhdessä librettoja Benjamin Brittenin, Igor Stravinskin, Hans Werner Henzen ja Nicolas Nabokovin oopperoihin. Kuulostaakin akkamaiselta, "librettoja", ei edes kunnon kirjoja! Tiiliskiviromaaneja kuten appi Tomppa Mann! Ainiin homohan se oli sekin, tai siis bi.
ellauri196.html on line 197: Emme me täysin elukoita ole. Jää meille sentään pubdas ja suloinen kaupunki jota ikiaikaiset virrat tuudittavat näkyjen ja kirpovien kableiden paikka valittujen pakopaikka, unien kaupunki ---
ellauri196.html on line 199: Eilisessä Gently-sarjassa oli liuta homoja. Nirhaaja oli raskaansarjan nyrkkeilijä muistuttava ex-sotasankari pedelli joka oli sekin pede eli peräaukon miehiä. Se oli kuitenkin filmin tekijöistä pienempi paha kuin filmin naiset ketkä skizoilivat silloin yhtä laittomien aborttien kaa. Naisprofessori oli pahin koska se ei edes halunnut lapsia! Senkin murhaaja, sanoisi Hipon Aku. Tämäniltaisessa Lewis-paskassa oli taas homopetteri, plus typerää antikommunismia ja harppisakuvihaa. Helvetti noi britit on tiss-mall-leen samanlaisia germaaneja kuin vihaamansa hunnit, samannäkösiäkin. Vittu että pitääkin noin vartioida kanssa-apinoiden reiän käyttöä. Että inhoon sitä. Mut on se silti aika kiintoisaa!
ellauri196.html on line 201: Thomas Mann expressed in a letter to his brother Heinrich Mann his disappointment about the birth of his first child (Erika Mann).
ellauri196.html on line 302: Pastori Sigmund Bitziuksen ja Elisabeth Bitzius-Kohlerin perheeseen syntyi poika Albert 1797 Murtenissa. Isä toimi maalaiskylässä Utzenstorfissa. Täällä Albert tutustui talonpoikaismaailmaan. Isä opetti Albertia aluksi itse.
ellauri196.html on line 366: Alexandre Dumas vanhempi: Mestari Aadam Kalabrialainen: kertomus Italian rosvoelämästä. Karisto 1916
ellauri196.html on line 478: Tänään kazoimme teeveestä tai siis suoratoistopalvelusta a) tanskalaista rikosreportterinaista Dicte ja b) turkkilaista angstaussarjaa Ethos. Tiivistäen niiden pohjalta voi sanoa: teeveesarjat ovat läpeensä perseestä! En jaxa niitä! Ne on tähdätty joillekin käsittämättömille lima-aivoille. Sarja a) oli läpeensä vastenmielinen kuten kaikki ns. rikossarjat, näytetään pelkkää rupusakkia, tyyten ikäviä ihmisiä jotka äyskii ja tekee pahaa toisilleen kun niiden elämä on niin ahistavaa. Enkä puhu elintasosta, vaan ihmistyypeistä, yhtä kusipäisiä on niissä näytettävät kermaperseet, elleivät kusipäisempiä. Tanskalaiset on samanlaisia pakko-oireisia anaalis-retentiivisiä germaaneja kuin länsinaapurinsa. Päähenkilö ponnarissa muistuttaa lykketrollia. Rikostoimittaja on vielä vastenmielisempi ammatti kuin poliisi, ne on kuin varis ja siira samalla haaskalla. People have a right to know! Why was the baby in the freezer? So it won't go bad. Sarja b) on aivan toivoton. Luonnevikainen väkivaltainen yökerhoporzari kiusaa katatonista vaimoa ja vinosuista siskoa aivan hulluuden partaalle ja yli, lapset istuu takapenkillä iho ummessa. Kaikki muutkin tyypit on yhtä vinxahtaneita. Eikö näissä ole yhtään normaalia ihmistä? Vai onko kaikki nk. normaalit ihmiset vaan toisella lailla kakkoja kuten esim. Gotthelfin lanzarit? Mix porukoista on kiva kazoa tälläsiä paskiaisia? Nauttiiko ne toisten kärsimyxistä? Onko ns. kivoja tyyppejä vaan lastenkirjoissa ja sarjakuvissa? Olenko naiivi? Niinpä suattaa olla, sanois Elna mummi tähän.
ellauri196.html on line 519: On suuresti paradoksaalista, että kaikki Israelin miehittämät alueet ovat tulleet sen käsiin arabien käynnistämien sotatoimien seurauksena, mutta tätä ei suomalainen media halua tuoda esiin. Yleisesti ottaen kansainvälinen yhteisö/laki hyväksyy sodassa voitettujen alueiden liittämisen voittajavaltioon, kuten kävi mm. Krimin suhteen, mutta juutalaisvaltion suhteen tulkinta on erilainen.
ellauri196.html on line 531: ”Mooses nousi Moabin tasangolta Nebonvuorelle, Pisgan huipulle, joka on Jordanin itäpuolella vastapäätä Jerikoa. Herra näytti hänelle koko maan: Gileadin, Danin, Naftalin, Efraimin ja Manassen alueet ja koko Juudan maan läntiseen mereen saakka, Negevin sekä Jordanin alangon.”
ellauri196.html on line 622: The AFL was the largest union grouping in the United States for the first half of the 20th century, even after the creation of the Congress of Industrial Organizations (CIO) by unions that were expelled by the AFL in 1935. The Federation was founded and dominated by craft unions throughout its first fifty years, after which many craft union affiliates turned to organizing on an industrial union basis to meet the challenge from the CIO in the 1940s. In 1955, the AFL merged with the CIO to create the AFL–CIO, which has comprised the longest lasting and most influential labor federation in the United States to this day.
ellauri196.html on line 624: Its fundamentally conservative "pure and simple" approach limited the AFL to matters pertaining to working conditions and rates of pay, relegating political goals to its allies in the political sphere. The Federation favored pursuit of workers' immediate demands rather than challenging the property rights of owners, and took a pragmatic view of politics which favored tactical support for particular politicians over formation of a party devoted to workers' interests. The AFL's leadership believed the expansion of the capitalist system was seen as the path to betterment of labor, an orientation making it possible for the AFL to present itself as what one historian has called "the conservative alternative to working class radicalism."
ellauri196.html on line 626: However, in the 1900s (decade), the two parties began to realign, with the main faction of the Republican Party coming to identify with the interests of banks and manufacturers, while a substantial portion of the rival Democratic Party took a more labor-friendly position. While not precluding its members from belonging to the Socialist Party or working with its members, the AFL traditionally refused to pursue the tactic of independent political action by the workers in the form of the existing Socialist Party or the establishment of a new labor party. After 1908, the organization´s tie to the Democratic party grew increasingly strong.
ellauri196.html on line 628: During World War I, the AFL—motivated by fear of government repression, and hope of aid (often in the form of pro-AFL labor policies)—had worked out an informal agreement with the United States government, in which the AFL would coordinate with the government both to support the war effort and to join "into an alliance to crush radical labor groups" such as the Industrial Workers of the World and Socialist Party of America.
ellauri196.html on line 630: The Great Depression were hard times for the unions, and membership fell sharply across the country. As the national economy began to recover in 1933, so did union membership. The New Deal of president Franklin D. Roosevelt, a Democrat, strongly favored labor unions.
ellauri196.html on line 631: The major legislation was the National Labor Relations Act of 1935, called the Wagner Act. It greatly strengthened organized unions, especially by weakening the company unions that many workers belonged to. It was to the members advantage to transform a company union into a local of an AFL union, and thousands did so, dramatically boosting the membership.
ellauri196.html on line 633: Lewis argued that the AFL was too heavily oriented toward traditional craftsmen, and was overlooking the opportunity to organize millions of semiskilled workers, especially those in industrial factories that made automobiles, rubber, glass and steel. In 1935 Lewis led the dissenting unions in forming a new Congress for Industrial Organization (CIO) within the AFL. Both the new CIO industrial unions, and the older AFL crafts unions grew rapidly after 1935. In 1936 union members enthusiastically supported Roosevelt's landslide reelection. Proposals for the creation of an independent labor party were rejected.
ellauri196.html on line 635: In 1945 and 1946, an unprecedented wave of major strikes affected the United States; by February 1946 nearly 2 million workers were engaged in strikes or other labor disputes. Organized labor had largely refrained from striking during World War II, but with the end of the war, labor leaders were eager to share in the gains from a postwar economic resurgence.
ellauri196.html on line 637: The Labor Management Relations Act of 1947, better known as the Taft–Hartley Act, is a United States federal law that restricts the activities and power of labor unions. It was enacted by the 80th United States Congress over the veto of President Harry S. Truman, becoming law on June 23, 1947.
ellauri196.html on line 638: The Taft–Hartley Act amended the 1935 National Labor Relations Act (NLRA), prohibiting unions from engaging in several unfair labor practices. Among the practices prohibited by the Taft–Hartley act are jurisdictional strikes, wildcat strikes, solidarity or political strikes, secondary boycotts, secondary and mass picketing, closed shops, and monetary donations by unions to federal political campaigns. The NLRA also allowed states to enact right-to-work laws banning union shops. Enacted during the early stages of the Cold War, the law required union officers to sign non-communist affidavits with the government.
ellauri196.html on line 640: After spending several days considering how to respond to the bill, President Truman vetoed Taft–Hartley with a strong message to Congress, calling the act a "dangerous intrusion on free speech." Labor leaders, meanwhile, derided the act as a "slave-labor bill." Despite Truman's all-out effort to prevent a veto override, Congress overrode his veto with considerable Democratic support, including 106 out of 177 Democrats in the House, and 20 out of 42 Democrats in the Senate.
ellauri196.html on line 641: The percentage of workers belonging to a union (or total labor union "density") varies by country. In 2020 it was 10.8% in the United States, compared to 20.1% in 1983. From a global perspective, in 2016 the US had the fifth lowest trade union density of the 36 OECD member nations.
ellauri196.html on line 643: Union workers average 10-30% higher pay than non-union in the United States after controlling for individual, job, and labor market characteristics.
ellauri196.html on line 644: The academic literature shows substantial evidence that labor unions reduce economic inequality. Research suggests that rising income inequality in the United States is partially attributable to the decline of the labor movement and union membership.
ellauri196.html on line 679: Brando was raised a Christian scientist from Pfalz. Kasvoi kompostista kuin krispaattorissa wilttaantunut Pak Choi. His mother, known as Dodi Rypäleitä Perseessä, was unconventional for her time; she smoked, wore pants, and drove cars. She helped Henry Ford begin his acting career. However, she was an alcoholic and often had to be brought home from bars in Chicago by her alcoholic husband. Brando expressed sadness when writing about his mother: she preferred getting drunk to caring for us. No wonder Buddy.
ellauri196.html on line 681: Brando harbored far more enmity for his father, stating, "I was his namesake, but nothing I did ever pleased or even interested him. He enjoyed telling me I couldn't do anything right. He had a habit of telling me I would never amount to anything. I would never become The Most Important Person of The Century. And he was right."
ellauri196.html on line 683: When he was four, Brando sexually abused his teenage governess. Brando became attached to her, and was distraught when she left him. For the rest of his life, Brando was distraught over her loss. Brando´s childhood nickname was "Bud". Makes sense for a compost crucifer. "Slim" would not have fit him in the least.
ellauri196.html on line 687: Adler used to recount that when teaching Brando, she had instructed the class to act like chickens, and added that a nuclear bomb was about to fall on them. Most of the class clucked and ran around wildly, but Brando sat calmly and pretended to lay an egg. Asked by Adler why he had chosen to react this way, he said, "I'm a chicken—what do I know about bombs?"
ellauri196.html on line 689: Despite being commonly regarded as a method actor, Brando disagreed. He claimed to have abhorred Stanislavski´s teachings. He said that actors were like breakfast cereals, meaning they were predictable.´
ellauri196.html on line 696: Brando met actress Rita Moreno in 1954, and they began a love affair. Moreno later revealed in her memoir that when she became pregnant by Brando he arranged for an abortion. After the abortion was botched Brando fell in love with Tarita Teriipaia, and Moreno attempted suicide by overdosing on Brando´s sleeping pills. Welcome back, O great days of adventure before Roe and Wade!
ellauri196.html on line 705: Hesekiel (יְחֶזְקֵאל "Jumala ei tapa vaan vahvistaa", hepreaksi Yəḥezqel) oli yksi Israelin profeetoista. Hän oli papin (Phil Cohen) poika ja toimi itsekin pappina Jerusalemin temppelissä. Ezekiel, like Jeremiah, is said by Talmud and Midrash to have been a descendant of Joshua by his marriage with the proselyte and ab">ex-prostitute ab">Rahab. Hänet vietiin Joakin von Ankan ja muun herrasväen mukana pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin vuonna 597 eaa. Hänen nimissään on Raamatun Vanhan testamentin Hesekielin kirja, joka on Hesburgereita koskevien tietojen päälähde.
ellauri196.html on line 711: Luvut 25-32 ovat tuomion julistuksia vieraille kansoille, etenkin babylonilaisille
ellauri196.html on line 718: Ezekiel describes his calling to be a prophet by going into great detail about his encounter with God and four "living creatures" with a four wheel drive that stayed engine running beside the creatures.
ellauri196.html on line 720: Ezekiel and his contemporaries like Jeremiah, another prophet who was living in Jerusalem at that time, witnessed the fulfilment of their prophecies with the siege of Jerusalem by the Babylonians.
ellauri196.html on line 721: Some statements found in rabbinic literature posit that Ezekiel was the son of Jeremiah, who was (also) called "Buzi" because he was despised by the Jews.
ellauri196.html on line 726: (colloquial, slang) in compounds a person who is wildly enthusiastic about something; a freak, nut.
ellauri196.html on line 729: According to the Bible, Ezekiel and his wife lived during the Babylonian captivity on the banks of the Chebar River, in Tel Aviv, with other exiles from Judah. There is no mention of him having any offspring. Josephus claims that Nebuchadnezzar of Babylonia's armies exiled three thousand Jews from Judah, after deposing King Jehoiakim in 598 BCE. Ärsyttävimmät kiljukaulat johtoportaasta vietiin jäähylle. Jesaja kuului Jahven hoviin, Hese oli bloody peasant.
ellauri196.html on line 731: The last recorded prophecy of Ezekiel about the destruction of Jerusalem dates to April 571 BCE, sixteen years after the destruction of Jerusalem in 587 BCE. He was fifty years old when he had his final vision.
ellauri196.html on line 744: abyday.tv/.imaging/mte/deabyday/974x629/article/articles/love/classifiche/5-indimenticabili-poesie-d-amore-di-Eugenio-Montale/imageOriginal/eugenio-montale.jpg" width="30%" />
ellauri196.html on line 811: di abbandonare il branco poistumisesta porukasta
ellauri196.html on line 823: mia baby-sitter se il cervello vàgoli, Lapsenvahtini, jos aivot menevät,
ellauri196.html on line 830: Forse ne abbiamo avuto un surrogato. Ehkä meillä oli sijaissynnyttäjä.
ellauri196.html on line 855: The poem becomes translatable, and this is a new and suspect phenomenon in the history of esthetics. There is also poetry written to be shouted in a square in front of an enthusiastic crowd.
ellauri196.html on line 856: The great poet Majakovsky, having read one or more of my poems translated into Russian, said: “Here is a poet I like. I would like to be able to read him in Italian.”
ellauri196.html on line 858: Popular art has infinite roads in front of it because the population of the world is in continuous growth. But its limit is absolute void, as the monkey population eventually drives itself into extinction and dies out.
ellauri196.html on line 900: Elfriede Jelinek, an Austrian Jew, won the Nobel in Literature in 2004. According to the committee, she got it for revealing the absurdity of society´s cliches and their subjugating power. Take that, society´s cliches! One Swedish Academy member wasn´t exactly a fan. He quit in a fit, claiming that Jelinek´s writing is "whining, unenjoyable public pornography". Bet if it had been enjoyable private pornography, then his stance would have been different.
ellauri196.html on line 911: Since being singled out by the Swedish Academy, Jelinek, who turns 70 on Thursday, has noticeably withdrawn from public view. In the 1980s and 1990s, she often played the role of the sharp-tongued moralist. Today, she only rarely gives interviews.
ellauri196.html on line 913: Manchmal vulgär, manchmal jugendlich-trotzig; hin und wieder obszön, häufig auch recht kühl. Die Gedichte als ihre frühesten Arbeiten sind weitgehend unbekannt und kaum besprochen. Dabei löste schon die erste Gedichtpublikation in der Zeitschrift der katholischen Jugend Aspekte 1967 einen kleinen Skandal aus. Die redaktionelle Verantwortliche Heide Pils wurde entlassen. Begründung: sittliche Gefährdung der jungen Leser, insbesondere der Priesterseminaristen..
ellauri196.html on line 921: Dieses Gedicht beschreibt ganz deutlich einen Gewalttat. Früher wurden die Knollen des Knabenkrauts auch als Aphrodisiakum verwendet, weil sie optisch an Hoden erinnern. Interessant dabei ist die Gegenüberstellung des Knaben mit der Form der Orchideenblüte, die eine Analogie zur Vulva aufweist. Es ist sehr relevant, im „märzenhauch“ nicht nur die Frühlingspriese erkennen, sondern auch ein Wortspiel mit der Biersorte Märzen. Die Farbe „Rot“ stehe als Zeichen der Fruchtbarkeit. Das ist auf die Röte des Leibes zurückzuführen, etwa gerötete Wangen oder stark durchblutete Geschlechtsorgane. Erotik und Ekel stehen nebeneinander. Nicht zuletzt ist die auffallende Konzentration auf Körper im Gedicht („zunge“, „mund“, „nackenschweiß“, „zähnchen“, „finger“, „halse“) dafür ausschlaggebend. Sexualisiert meint doch hier keinen erregenden Zweck.
ellauri196.html on line 926: In Märchen geht es wiederum um einen männlichen wölfischen Gewaltakt an Kindern. Das Fressen der Geißlein ist wohl wie in Rotkäppchen nicht als Kannibalismus zu bewerten, sondern auch mit einer sexuellen Komponente zu verstehen. Die Referenz auf Dornröschen ist eindeutig. Erst durch den Kuss des Mannes erwacht sie aus dem Koma. Es stellt sich die Frage nicht nur nach den Handlungsmächten und abhängigkeiten, sondern auch nach dem Konsens dieser Handlung.
ellauri196.html on line 928: Die Katze ist ein alltäglicher Synonym der Fotze. Sie kann als Symbol generell und speziell als „Symbol des Weiblichen und der erotisch-sexuellen Anziehung bzw. Gefährdung“, wozu besonders die Nachtaktivität und Wollust der Katze beiträgt. „Gelb“ lese ich hier als stellvertretend für Körperflüssigkeiten wie Urin und Samen. Hier stellt sich die Frage, welcher Saft? Giebel ist Venushügel, was sonst. „Knabenrot“ habe ich schon das männliche Glied beschrieben. Zusätzlich kann das Rot für Blut stehen, ins Besondere als Zitat der Defloration. Tatsächlich gibt es kein Jungfernhäutchen im Sinn einer zu durchtrennenden Folie, jedoch war (und ist leider teilweise nach wie vor) das Blut bei der (ersten) Penetration der Beweis von Jungfräulichkeit. Wenn manche Frauen (beim ersten Mal) bluten, kommt das von (kleinen) Verletzungen in der Vagina. Ich weiss, ich weiss!
ellauri196.html on line 932: Damit hat der sexualisierte Gewaltakt ein Ende gefunden. Er zeigt aber noch Spuren, die in den Abschnitten sechs, sieben und acht deutlich werden. Es ist naheliegend, dass es sich um die Beine der zitierten Frauenfigur handelt, an denen das Ejakulat als „sein saft“ herabrinnt. „ein blasser nagel lieb / im frauen weiß / noch steckt / im talg“.
ellauri196.html on line 936: Im Metzger Lexikon Literatur is die Unterscheidung von pornografischer und erotischer Literatur nett beschrieben. Während erstere „durch die gleichermaßen produktive wie rezeptive Wirkungsabsicht , sexuell zu erregen bzw. erregt zu werden“ gekennzeichnet ist (lies: unmittelbares wanken), beschreibt die erotische Literatur eine „im weiteren Sinn Sammelbez. für alle denkbaren Arten von fiktionaler Lit., die Liebe oder Sexualität zum Gegenstand haben.“
ellauri196.html on line 940: Es war mir wichtig, den Blick auf das Obszöne nicht aus männlicher, sondern aus weiblicher Sicht zu zeigen. Pornographie ist nicht das Beschreiben von Vögeleien oder das Beschreiben von nackten Leuten, die irgendwas miteinander machen. Pornographie ist die Darstellung der Frau als Hure. Also ihre Freigabe zu Quälereien, zu Erniedrigungen und ihre Lust daran. Es ist unfair daß es einer Frau nicht gestattet ist, radikale Dinge zu schreiben.
ellauri196.html on line 942: Diese Äußerungen über mich, dass man das einem Mann zugesteht, das ist eine gewisse Härte in der Sichtweise und auch eine gewisse Brutalität, über die Frauen eigentlich besser schreiben können als die Männer, weil die Frauen eigentlich sehr viel mehr Brutalität erfahren als die Männer, aber wenn eine Frau das schreibt, wird ihr das eben nicht zugestanden, auch was jetzt zum Beispiel die Sexualität betrifft, denn wenn eine Frau über Sexualität schreibt wie ein Mann, dann wird ihr das nicht zugestanden, dabei ist es eigentlich sehr wichtig, dass endlich mal Frauen über ihre Sexualität schreiben und nicht nur Männer.
ellauri197.html on line 82: Yeats engages with several important themes in ‘Down By the Salley Gardens’ such as memory and love/relationships. There is also a great deal of regret underneath these primary themes. The speaker spends the poem looking back at a failed relationship, one that he surely regrets and would like to go back and change. He knows exactly what he did wrong, in fact, his love warned him about it several times and he didn’t listen. This is likely part of what makes the loss so painful, even though a great deal of time has passed.
ellauri197.html on line 102: He describes in the next lines how his love used to pass the “salley gardens / with little snow-white feet”. This is a great use of imagery that depicts his love as someone young, beautiful, and with the addition of “white,” pure feet. He describes the big mistake he made in regard to his life with his young woman. She told him to “take love easy” but he wasn’t able to do so. He rushed into this relationship and wasn’t as steady as he could’ve been. The man was “young and foolish” and now in his older age, he’s able to look back on his life and realize his mistakes.
ellauri197.html on line 106: The second stanza is very similar to the first. There are several examples of repetition. The speaker begins by describing himself standing with his love “In a field by the river” rather than in the “salley garden”. Either way, the setting is natural and likely beautiful. The scene is made even more pleasing by the fact that he was with someone he loved and she was touching his shoulder with her “snow-white hand”. Here, readers should notice the repetition of “snow-white”. This time rather than describing her feet he’s thinking about her hand. He remembers how she asked him at that moment to “take life easy”. This is almost exactly the same as in the first stanza. But, now it’s revealed that the speaker’s inability to take it “easy” stretches to his life beyond his relationship with this woman.
ellauri197.html on line 112: Readers who enjoyed ‘Down By the Salley Gardens’ should also consider readings some of Yeats’ other love-based poems. For instance, a good way to go on are ‘He Wishes His Beloved Were Dead’ and ‘Never Give All the Heart’. Other similar poems by other poets about love include ‘How Happy I Was If I Could Forget’ by Emily Dickinson and ‘Love’s Organ's Growth’ by John Donne. Lady readers might also be interested in ‘Memory’ by Christina Rossetti and ‘In Memory of a Happy Day in February’ by Anne Brontë.
ellauri197.html on line 153: - Yeats was all his life passionately devoted to a woman named Maud Gonne :D She had an affair with him which meant everything to him, and wrote many poems in her honor, but she refused to marry him. She married someone else, and so he had to marry someone else as well, but he always cherished her above all. She was "THE" woman to him. It may be for her sake that he imagined love from HER point of view. Meanwhile he and his second-choice wife had a son and a daughter, whom he loved dearly. That's sad... For all parties involved.
ellauri197.html on line 164: He was born on 16 December 1907, the son of John Talbot Clifton and Violet Mary Beauclerk, from a very wealthy family with extensive estates and other property holdings in England and Scotland. He was educated at Downside School and Oxford University. He knew the novelist Evelyn Waugh, having possibly met him at Oxford, and who is thought by some to have used him as a model for the Brideshead Revisited character, Sebastian Flyte, although other sources (e.g. Paula Byrne) attribute the inspiration to Hugh Lygon. Waugh was certainly a guest at the family seat, Lytham Hall, in the 1930s and described the Clifton family as “tearing mad”. Clifton's mother, Violet, believed that much of Brideshead Revisited was about the Clifton family and was furious when it was published.
ellauri197.html on line 168: Clifton was a gambler and in 1957 the Evening Standard described his behaviour in the Monte Carlo casino: “Tall, bearded, always dressed in heavy tweeds with a heavy brown scarf wrapped around his neck....he is notable for heavy gambling carried out with the appearance of complete unconcern, and sudden outbursts of indiscriminate generosity.” He often fell prey to conmen and lost a great deal of money through ill advised business deals. When warned that one of his acquaintances was dangerous he replied “Oh, I know, but you see I like bad types!” Many of his projects were started with great enthusiasm but he quickly lost interest and dropped them, these included the construction of a zoo and plans for a new town on his Lancashire estate.
ellauri197.html on line 170: He married Lilian Lowell Griswold in 1937. During their marriage he bought two Fabergé eggs, the Renaissance Egg in 1937 and later the Rosebud Egg, but these famous tokens of love and affection did not guarantee a long marriage: the couple divorced in 1943.
ellauri197.html on line 176: Clifton's three books of poetry were published by Duckworth. The first was Dielma and Other Poems in 1932 and then followed Flight in 1934. One commentator has said that “Clifton was particularly adroit at poems honouring – and marvelling at – women” and the Times Literary Supplement stated that “His lyrics are a gracious tribute to the beauty of women”. These were fairly conventional poems unlike his final work Gleams Britain's Day published in 1942. The Spectator described it as “expressing in a sort of prophetic certitude opinions upon religion, patriotism, love, art, war and peace, which he puts in unconventional verse”. The reviewer stated that the book was “the product of a curious, whimsical mind, full of energy, squandering it on half-digested ideas”. W B Yates dedicated his poem, Lapis Lazuli, to Clifton who had given him a valuable Chinese lapis lazuli carving.
ellauri197.html on line 178: Yeats' poem was completed in 1936. Yeats, in an oft quoted letter, describes the gift thus: "Lapis Lazuli carved by some Chinese sculptor into the semblance of a mountain with temple, trees, paths, and an ascetic and pupil about to climb the mountain. Ascetic, pupil, hard stone, eternal theme of the sensual east. The heroic cry in the midst of despair. But no, I am wrong, the east has its solutions always and therefore knows nothing of tragedy. It is we, not the east, that must raise the heroic cry." (Letter to Dorothy Wellesley (as in Wellesley College?) July 6 1935)
ellauri197.html on line 293: ‘How Happy I Was If I Could Forget’ is a two-stanza work where the narrator takes the reader through a series of confusing verb tenses and language choices to represent the overall lack of clarity she has for the memory that she wishes she “could forget.” The cyclical state of the stanzas’ disorganization, additionally, reflects that the narrator feels trapped in her confused loop from the memory, and the reader could finish ‘How Happy I Was If I Could Forget’ without knowing what the troubling memory is. This is yet another method of revealing the narrator’s confusion over the memory. Just as she does not know how to treat the memory, the reader does not know solid details about the memory. From start to finish then, this is a work that is structured perfectly to share and represent the narrator’s confusion.
ellauri197.html on line 295: The shift in verb tenses is remarkable in this first stanza to address the narrator’s unclear thoughts that are connected to whatever memory she wishes to “forget.” Within the first two lines of ‘How Happy I Was If I Could Forget’, the reader encounters past tense in “was” and the subjunctive imagined prospect of “if I could forget.” This “if” indicates that this is only a wish the narrator has, meaning it is not past, present, or future because it has not happened and will not definitively ever happen. From there, the narrator turns to the present tense by saying, “how sad I am.” There is no clear way that all of these verb tenses senspibly link up, and this grammatic confusion mirrors how uncertain and shaken the narrator is from this memory’s lingering presence.
ellauri197.html on line 305: An interesting thing to note, however, is that the “adversity” is treated in a beautiful way by being addressed as a “Bloom.” The capitalization can be written off with the notion that even a bad memory could be important enough to merit capitalization, but a “Bloom” has a connotation of natural beauty and livelihood. This could simply mean the negativity from the circumstance grows with time, but the choice of such a soft verb gives the feeling that the narrator has warm feelings about whatever happened to cause this bad memory—maybe a relationship she loved but lost or a friend who was dear but forsaken. This would again give a reason for the grammatical chaos of the lack of subject and mismatched verb tenses since, it seems, the narrator does not know how she feels about the memory.
ellauri197.html on line 315: Furthermore in ‘How Happy I Was If I Could Forget’, she claims to “[l]ose [her] way like a little Child [a]nd perish of the cold,” and this concept is loaded with possible meaning. For one thing, the capitalization of the word, “Child,” could indicate that perhaps she has lost a baby and is grieving that “Child.” This would clarify why she would treat the memory simultaneously as a pain and a beauty since she would treasure the “Child” itself, but abhor the pain attached to the grief. This, however, is the only speculation since it could mean that the helplessness she feels is significant enough, like a “Child” who needs care, to merit capitalization.
ellauri197.html on line 321: Overall in ‘How Happy I Was If I Could Forget’, the lack of clear details about what has happened to affect the narrator so, in addition to the confusion of verb tenses, subjects, and figurative language, creates an unclear work that perfectly depicts how unclear the narrator herself feels about her memory. Does she hate it? Does she want to keep it? Was it good? Was it bad? She does not seem to know, just as the reader cannot know the memory’s most vivid details.
ellauri197.html on line 335: The poem, ‘Love’s Organ's Growth’, is an admirable lyric in which Donne examines the true nature of love and finds that it is mixed stuff, a mixture of both physical and spiritual elements. True love is both of the body and the mind, and to prove his point Donne gives a number of arguments and brings together a number of most disparate and varied elements.
ellauri197.html on line 356: Love’s not so pure, and abstract, as they use Rakkaus ei ole alkuaine, kuten sanoo ne
ellauri197.html on line 375: No winter shall abate the spring’s increase. Ei mikään talvi laimenna kevään kasvua.
ellauri197.html on line 395: The poet here in ‘Love’s Organ's Growth’ says his love is not made larger by the spring, but more prominent, as in heaven, stars are not enlarged but revealed by the sun (the poet may mean here that as we would not be able to see the stars were not for the light which they reflect from the sun so we would not know of the existence of love, which is not for the bodily consequences of the union of souls.
ellauri197.html on line 406: When the poet says: “No winter shall abate the spring’s increase”, he means that the increase made in love in spring is not reduced in winter. It goes on increasing from spring to spring. So, love is both like and unlike the vegetable world. Like the vegetable world, it is subject to seasonal changes, but unlike the vegetable world, its strength and vitality is not reduced with the winter.
ellauri197.html on line 451: I saw His wisdom and his power Näin sen haban ja sen fixuuden
ellauri197.html on line 502: The term gold digger rose in usage after the popularity of Avery Hopwood's play The Gold Diggers in 1919. Hopwood first heard the term gold digger in a conversation with Ziegfeld performer Kay Laurell. As an indication on how new the slang term was, Broadway producers urged him to change the title because they feared that the audience would think that the play was about mining and the Gold Rush.
ellauri197.html on line 505: Sharon Thompson's research has demonstrated how the gold digger stereotype or image has been used against women in the negotiation of alimony cases. The gold digger stereotype was also deployed in public discussions about "heartbalm" legislation during the 1930s, particularly breach of promise cases. The popularity of the gold digger image was a contributing factor to the nationwide push to outlaw heart balm laws in the middle and late-1930s in the United States.
ellauri197.html on line 507: In the anglo-saxon common law tradition, a heartbalm tort is a civil action that a person may bring to seek monetary compensation for the end or disruption of a profitable romantic or marital relationship. A heartbalm statute is a statute forbidding such actions.
ellauri197.html on line 509: Heartbalm actions in the United States typically include seduction, criminal conversation, alienation of affection, and breach of promise to marry. Of these, criminal conversation and alienation of affection are marital torts, originally restricted to husbands but in many states later made available to spouses regardless of gender. Seduction and breach of promise are nonmarital torts.
ellauri197.html on line 511: The first state to abolish all heartbalm actions was Indiana, with “An Act to promote public morals” in 1935.
ellauri197.html on line 512: Following a report by the Law Reform Committee in 1963, England abolished all of the traditional heartbalm torts (excluding loss of consortium) by statute in 1970.
ellauri197.html on line 516: The action was once available to a father against a man who was courting his daughter outside of marriage, on the grounds that the father had lost the consortium of his daughter's household services because she was spending time with her beau.
ellauri197.html on line 518: Loss of consortium arising from personal injuries was recognized under the English common law. In 1349, the Statute of Labourers made legal provision to prevent servants changing employers, and to prevent prospective employers enticing servants away from other employers.
ellauri197.html on line 522: For example, in Baker v Bolton (1808) 1 Camp 493, a man was permitted to recover for his loss of consortium from the carriage driver while his wife languished after a carriage accident. However, once she died from her injuries, his right to recover for lost consortium ended. (After the enactment of Lord Campbell's Act (9 and 10 Vic. c. 93) the English common law continued to prohibit recovery for loss of consortium after the death of a victim). In the 1619 case Guy v. Livesey, it is clear that precedent had been established by that time that a husband's exclusive access to the sexual services of his wife was considered to fall within the concept of 'consortium', and that an adulterer might therefore be sued for depriving a cuckold of exclusive access to the sexual services of his wife. Since adultery could not otherwise be prosecuted in secular courts for most of the period after the twelfth century, loss of consortium became an important basis for prosecution for adultery in English law.
ellauri197.html on line 622: Karuhko tää meidän loppusuora: kapitalismin selkävoitto, ilmastokatastrofi, mikromuovi, kiihtyneiden apinoiden kuhiseva kenno, kaiken muun elollisen luonnon joukkosukupuutto, kansainvaellus, pandemia, sota Euroopassa, josta kaikki vaan ilostelevat wannabe länkkäreinä reikäraudat tanassa. Mixei Ruozin poliisi ammu muslimeita kovilla, kysyy nuori nainen, kristitty.
ellauri197.html on line 647: His father was a well-paid clerk for the Bank of England, earning about £150 per year. Browning's paternal grandfather was a slave owner in Saint Kitts, West Indies, but Browning's father was an abolitionist. Browning's father had been sent to the West Indies to work on a sugar plantation, but due to a slave revolt there, had returned. Browning's mother was the daughter of a German shipowner who had settled in Dundee, Scotland, and his Scottish wife. His paternal grandmother, Margaret Tittle, had inherited a plantation in St Kitts and was rumoured in the family to have a mixed-race ancestry including some Jamaican blood, but author Julia Markus suggests she was Kittitian rather than Jamaican. The evidence is inconclusive. Robert's father, a literary collector, amassed a library of some 6,000 books, many of them rare so that Robert grew up in a household with significant literary resources. His mother, to whom he was close (no tietysti), was a devout nonconformist and a talented musician. His younger sister, Sarianna, also gifted, became her brother's "companion" in his later years, after the death of his wife in 1861. His father encouraged his children's interest in literature and the arts.
ellauri197.html on line 649: By the age of 12, Browning had written a book of poetry, which he later destroyed for want of a publisher. After attending one or two private schools and showing an insuperable dislike of school life, he was educated at home by a tutor, using the resources of his father's library. By 14 he was fluent in French, Greek, Italian and Latin. He became an admirer of the Romantic poets, especially Shelley, whom he followed in becoming an atheist and a vegetarian (and a bisexual). At 16, he studied Greek at University College London, but left after his first year. His parents' evangelical faith prevented his studying at either Oxford or Cambridge University, both then open only to members of the Church of England. He had inherited substantial musical ability through his mother, and composed arrangements of various songs. He refused a formal career and ignored his parents' remonstrations by dedicating himself to poetry. He stayed at home until the age of 34, financially dependent on his family until his marriage. His father sponsored the publication of his son's poems. Varsinainen vanhapiika, neiti-ihminen.
ellauri197.html on line 651: In March 1833, "Pauline, a Fragment of a Confession" was published anonymously by Saunders and Otley at the expense of the author, Robert Browning, who received the money from his aunt, Mrs Silverthorne. It is a long poem composed in homage to the poet Shelley and somewhat in his style. Originally Browning considered Pauline as the first of a series written by different aspects of himself, but he soon abandoned this idea. The press noticed the publication. However, it sold no copies. Mill oli oikeassa, narsistista jaaritusta.
ellauri197.html on line 675: Roope sähköttää näin Paulinelle vanhempien arkihuoneesta. Sittulee tollasta Blue Lagoon tyyppistä luontopläjäystä. Henkilöitä on tässä lurituxessa tosi vähän, vislaavat muulinajajat ihan hätkähdyttävät. Wild men watch a sleeping girl who crosses her legs and opens them like a labor whip, I look in—I am concentrated—I feel;—
ellauri197.html on line 684: 1Bonne question. Ce début sans prétention, ce remuement des passions qui va d’abord en accroissant et puis s’appaise par degrés, ces élans de l’âme, ce retour soudain sur soi-même. Cette idée que je ne saisis pas parfaitement lui est peut-être aussi peu intelligible qu’à moi. PAULINE.
ellauri197.html on line 690:
ellauri198.html on line 123: Robert Penn Warren (1905-1989) oli yhdysvaltalainen prosaisti, runoilija ja kriitikko. Hän on kirjoittanut muun muassa suomennetun romaanin Kaikki kuninkaan miehet. Kriitikkona hän edusti uuskritiikkiä. Warren and Brooks helped to establish the New Criticism as “an orthodoxy so powerful that contemporary American fiction and poetry are most easily defined by their rebellion against it.” Hän kirjoitti selkä kaarella eri kirjallisuudenlajien teoksia.
ellauri198.html on line 125: Warren kuului agraarikkojen ryhmään, jota johti John Crowe Ransom. Warren began as an enlightened conservative Southerner. Siis kumpana? Valistuxen vaiko taantumuxen peikkona? Agrarians, with Ransom in the lead, were determined to re-endow nature with an element of horror and inscrutability and to bring back a God who permitted evil as well as good—in short, to give God back his thunder.” His main question was ‘How is one to look at life?’ Taas 1 tollanen yearning-man, wannabe uskovainen joka kaipaa jämäkämpää jumalaa joka jakaa merkityxiä kuin hihamerkkejä.
ellauri198.html on line 131: Writing in the New Republic Steel, George Mayberry wrote that the novel was "in the tradition of many classics", comparing the novel favorably with Moby-Dick, The Sun Also Rises, and The Great Gatsby.
ellauri198.html on line 136: Warren’s poetry is written “in a genuinely expansive, passionate style. Look at its prose ease and rapidity oddly qualified by log-piling compounds, alliteration, successive stresses, and an occasional inversion something rough and serviceable as a horse-blanket yet fancy to—and you wonder how he ever came up with it. It is excitingly massive and moulded and full of momentum. Echoes of Yeats and Auden still persist, but it is wonderfully peculiar, homemade.” His language is robust and rhetorical. He likes his adjectives and nouns to go in pairs, reinforcing one another.
ellauri198.html on line 138: About all of Warren’s work there is a gusto and masculine force, a willingness to risk bathos and absurdity, reminiscent of Shakespeare.
ellauri198.html on line 139: Though Warren did not deny that man is an integral part of nature, what he celebrated in his poetry was the trait that sets man apart from nature—namely, his ability (and desire) to seek knowledge in his quest “to make sense out of life.” Joopa joo. Kuten jo sainoin, jälleen 1 näitä mänttipäitä merkityxen mezästäjiä.
ellauri198.html on line 142: "In the whiplash of Warren’s long line, the most ordinary syntax becomes tense, muscular, searching,” comments a certain Williamson. Olikohan nääkin jäbät homoja? “His ear is formidable, though given to strong effects rather than graceful ones.” Ei tarvi korvatorvea.
ellauri198.html on line 144: Not all reviewers agree that Warren’s work deserves such unqualified praise. Though Warren tackles unquestionably important themes, his treatment of those themes borders on the bombastic. Warren becomes ridiculous on occasion, whenever we lapse from total conviction. His philosophical musings are “sometimes truly awkward and sometimes pseudo-profound.” Warren thus joins a central American tradition of speakers—Emerson, Thoreau, Henry Adams, Norman Mailer—who are not only the salesmen but the advertisers of their own snake oil.”
ellauri198.html on line 190: Fugitive about us, running away,
ellauri198.html on line 235: It all started as steelworkers for five steel companies – Bethlehem Steel, Republic Steel, Youngstown Sheet and Tube, Inland Steel and Weirton Steel, collectively known as “Little Steel” in comparison to the giant U.S. Steel Company – went on strike to force the companies to recognize and bargain with their union, the Steelworkers Organizing Committee (SWOC). The strike, which began on May 26th, was almost completely effective in the first days, as 67,000 workers walked the picket lines, kept replacement workers (scabs) out, and brought steel production in their mills to a standstill. One striker later said that in the first days of the strike “the mills were as empty as Monday morning church” and that “the steel towns breathed clean air for the first time in years.”
ellauri198.html on line 237: Although the strike lasted nearly six months, the tide quickly turned. Union leaders had recently initiated a policy of supporting President Franklin Roosevelt and the Democratic Party. They told their workers that they could trust the Democrats and count on them to defend their interests. But Democratic governors, all allied with Roosevelt and all good friends of big business, used their power to beat strikers into submission. In Johnstown, Pennsylvania, the governor declared martial law and police reopened a closed plant and herded scabs into the factory to restart production, breaking the strike. In Ohio, the governor ordered National Guard troops from town to town to smash picket lines, beat and arrest strikers, raid union offices, and escort scabs into the factories. In Youngstown, two workers were shot dead, two more in Massillon, and another was beaten to death in Canton. Thousands more were beaten and arrested throughout the state at those and other locations.
ellauri198.html on line 239: The most terrible day, preceding those described above, was May 30th, Memorial Day. On the south side of Chicago 1,500 workers, including some of their families, marched to the Republic Steel plant for a picket line and to hold a meeting. They were met by 200 police and dozens of paddy wagons. A group of 300 workers advanced to confront the police. After debate, then heated argument, the police opened fire on the workers, first shooting dozens, then clubbing those still fleeing and many they had already shot. Ten were killed and forty others were shot, almost all in the back. One was paralyzed from the waist down. One hundred were beaten with clubs, including an eight-year-old child. After Memorial Day, workers were fearful that any wrong move could sudden death. And their union leaders offered no larger strategy to answer the violence.
ellauri198.html on line 241: All these anti-worker policies were carried out by Democratic governors and mayors under supposedly pro-labor Roosevelt. This brought the strike to an end. Vocally radical union leaders (like John Lewis of the United Mineworkers) blamed the President, the steel companies, and excessive violence of the police. And all these factors were a real part of the loss. But these same union leaders had tied their fate to the Democratic Party. Even after the Memorial Day massacre and the defeat of the strike, they continued to support Roosevelt and the Democratic machine.
ellauri198.html on line 274: Is of the beautiful liability of their nature.
ellauri198.html on line 296: The Satanic panic is a moral panic consisting of over 12,000 unsubstantiated cases of Satanic ritual abuse (SRA, sometimes known as ritual abuse, ritualistic abuse, organized abuse, or sadistic ritual abuse) starting in the United States in the 1980s, spreading throughout many parts of the world by the late 1990s, and persisting today. The panic originated in 1980 with the publication of Michelle Remembers, a book co-written by Canadian psychiatrist Lawrence Pazder and his patient (and future wife), Michelle Smith, which used the discredited practice of recovered-memory therapy to make sweeping lurid claims about satanic ritual abuse involving Smith. The allegations which afterwards arose throughout much of the United States involved reports of physical and sexual abuse of people in the context of occult or Satanic rituals. In its most extreme form, allegations involve a conspiracy of a global Satanic cult that includes the wealthy and powerful world elite in which children are abducted or bred for human sacrifices, pornography, and prostitution, an allegation that returned to prominence in the form of Qanon.
ellauri198.html on line 298: Nearly every aspect of the ritual abuse is controversial, including its definition, the source of the allegations and proof thereof, testimonies of alleged victims, and court cases involving the allegations and criminal investigations. The panic affected lawyers, therapists, and social workers who handled allegations of child sexual abuse. Allegations initially brought together widely dissimilar groups, including religious fundamentalists, police investigators, child advocates, therapists, and clients in psychotherapy. The term satanic abuse was more common early on; this later became satanic ritual abuse and further secularized into simply ritual abuse. Over time, the accusations became more closely associated with dissociative identity disorder (then called multiple personality disorder) and anti-government conspiracy theories.
ellauri198.html on line 302: Of the more than 12,000 documented accusations nationwide, investigating police were not able to substantiate any allegations of organized cult abuse.
ellauri198.html on line 337: The sunset sets the scene ablaze at that very moment, and a strange sound fills the air. "[I]n a sheet of flame" Roland sees the faces of his dead friends, and hears their names whispered in his ears. Remembering their lives, Roland finds himself surrounded by a "living frame" of old friends. Filled with inspiration, he pulls out his "slug-horn", and blows, shouting "Childe Roland into the dark tunnel came".
ellauri198.html on line 363: On mine, and mouth scarce able to afford Suu vino virnuilua pidätteli,
ellauri198.html on line 403: With care about the banners, scarves and staves: Ketä kuzutaan (ei koko sukua jumalauta!)
ellauri198.html on line 525: But, ugh! it sounded like a baby's shriek. Mut, yök, multa oli kyllä tulla yli.
ellauri198.html on line 613: "Now stab and end the creature - to the heft!" Työnnä kahvaa myöden, anna tulla molosta!
ellauri198.html on line 635: Most scholars agree that the ritual performed at the tophet was child sacrifice, and they connect it to similar episodes throughout the Bible and recorded in Phoenicia (whose inhabitants were referred to as Canaanites in the Bible) and Carthage by Hellenistic sources. There is disagreement about whether the sacrifices were offered to a god named "Moloch". Based on Phoenician and Carthaginian inscriptions, a growing number of scholars believe that the word moloch refers to the type of sacrifice rather than a deity. There is currently a dispute as to whether these sacrifices were dedicated to Yahweh rather than a foreign deity.
ellauri198.html on line 650: In turn this influenced the pseudo-Medieval poetry of Thomas Chatterton. For example, in a poem about the Battle of Hastings he writes "some caught a slughorne and an onsett wounde" (Battle of Hastings ii.99), meaning "some picked up a slughorn and sounded a charge". A slughorn in this context appears to be some kind of trumpet. However, in a footnote to another usage of the word, Chatterton defines it as "not unlike a hautboy". The Medieval English word hautboy is the origin of the modern word oboe and has never referred to any instrument comparable to a trumpet. It is more like a faggot. Oh boy, haut-bois, puu pystyssä. Vitun pultti-bois.
ellauri198.html on line 684: The scottish "narrative" or fairy tale about Childe Rowland comes from Danish ballads about Rosmer Halfmand from the 1695 work Kaempe Viser. There were three ballads about Rosmer, who was a giant or merman, stealing a girl whose brother later rescues her. In the first, the characters are the children of Lady Hillers of Denmark, and the sister is named Svanè. In the second, the main characters are Roland and Proud Eline lyle. In the third, the hero is Child Aller, son of the king of Iceland. Unlike the English Roland, the hero of the Danish ballads relies on trickery to rescue his sister, and in some versions they have a juicy incestuous relationship to boot.
ellauri198.html on line 691: In March 1833, "Pauline, a Fragment of a Confession" was published anonymously by Saunders and Otley at the expense of the author, Robert Browning, who received the money from his aunt, Mrs Silverthorne. It is a long poem composed in homage to the poet Shelley and somewhat in his style. Originally Browning considered Pauline as the first of a series written by different aspects of himself, but he soon abandoned this idea. John Stuart Mill, however, wrote that the author suffered from an "intense and morbid self-consciousness". Later Browning was rather embarrassed by the work.
ellauri198.html on line 695: In 1845, at 32, Browning met the poet Elizabeth Barrett, 38, six years his senior, who lived as a semi-invalid in her father's house in Wimpole Street, London. They began regularly corresponding and gradually a romance developed between them, leading to their marriage and journey to Italy (for Elizabeth's health) on 12 September 1846.
ellauri198.html on line 697: From the time of their marriage and until Elizabeth's death, the Brownings lived in Italy, residing first in Pisa, and then, within a year, finding an apartment in Florence at Casa Guidi (now a museum to their memory). Their only child, Robert Wiedemann Barrett Browning, nicknamed "Penine" or "Pen", was born in 1849. In these years Browning was fascinated by, and learned from, the art and atmosphere of Italy. He would, in later life, describe Italy as his university. As Elizabeth had inherited money of her own, the couple were reasonably comfortable in Italy, and their relationship together was happy. However, the literary assault on Browning's work did not let up and he was critically dismissed further, by patrician writers such as Charles Kingsley, for the desertion of England for foreign lands.
ellauri198.html on line 699: Browning believed spiritualism to be fraud, and proved one of Daniel Dunglas Home's most adamant critics. When Browning and his wife Elizabeth attended one of his séances on 23 July 1855. a spirit face materialized, which Home claimed was Browning's son who had died in infancy: Browning seized the "materialization" and discovered it to be Home's bare foot. To make the deception worse, Browning had never lost a son in infancy.
ellauri198.html on line 701: In 1861, Elizabeth died in Florence. Among those whom he found vaguely consoling in that period was the novelist and poet Isa Blagden, with whom he and his wife had a voluminous correspondence. The following year Browning returned to London, taking his Pen with him, who by then was 12 years old.
ellauri198.html on line 703: According to some reports Browning became romantically involved with Louisa Caroline Stewart-Mackenzie, Lady Ashburton, but he refused her proposal of marriage, and did not remarry. In 1878, he revisited Italy for the first time in the seventeen years since Elizabeth's death, and returned there on several further occasions.
ellauri198.html on line 710: The series was chiefly inspired by the poem "Childe Roland to the Dark Tower Came" by Robert Browning, whose full text was included in the final volume's appendix. In the preface to the revised 2003 edition of The Gunslinger, King also identifies The Lord of the Rings, Arthurian legend, and The Good, the Bad and the Ugly as inspirations. He identifies Clint Eastwood's "Man with No Name" character as one of the major inspirations for the protagonist, Roland Deschain. King's style of location names in the series, such as Mid-World, and his development of a unique language abstract to our own [clarification needed] (High Speech), are also influenced by J. R. R. Tolkien's work. The series is referred to on King's website as his magnum opus.
ellauri198.html on line 714: Allen Johnston of The New York Times was disappointed with how the series progressed; while he marveled at the "sheer absurdity of King's existence" and complimented King's writing style, he said preparation would have improved the series, stating "King doesn't have the writerly finesse for these sorts of games, and the voices let him down." Michael Berry of the San Francisco Chronicle called the series "highfalutin hodgepodge".
ellauri198.html on line 720: Beginning where book six left off, Jake Chambers and Father Callahan battle the evil infestation within the Dixie Pig, a vampire lounge in New York City featuring roast human flesh and doors to other worlds. After fighting off and destroying numerous "Low-Men" and Type One Vampires, Callahan sacrifices himself to let Jake survive. In the other world—Fedic—Mia, her body now physically separated from Susannah Dean, gives birth to Mordred Deschain, the biological son of Roland Deschain and Susannah. The Crimson King is also a "co-father" of this prophetic child, so it is not surprising when "baby" Mordred's first act is to shapeshift into a spider-creature and feast on his birth-mother. Susannah shoots but fails to kill Mordred, eliminates other agents of the Crimson King, and escapes to meet up with Jake at the cross-dimensional door beneath the Dixie Pig which connects to Fedic. Maturing at an accelerated rate, Mordred later stalks Roland and the other gunslingers throughout this adventure, shifting from human to spider as the need arises, seething with an instinctive rage toward Roland, his "white daddy."
ellauri198.html on line 724: Roland and his ka-tet travel to Thunderclap, then to the nearby Devar-Toi, to help a group of psychics known as Breakers who are allowing their telepathic abilities to be used to break away at the beams that support the Tower. Ted Brautigan and Dinky Earnshaw assist the gunslingers with information and weapons, and reunite Roland with his old friend Sheemie Ruiz from Mejis. The Gunslingers free the Breakers from their captors, but Eddie is wounded after the battle and dies a short while later. Roland and Jake pause to mourn and then jump to Maine of 1999 along with Oy, in order to save the life of Stephen King (whom he writes to be a secondary character in the book); the ka-tet have come to believe that the success of their quest depends on King surviving to write about it through his books.
ellauri198.html on line 726: They discover King about to be hit by a van. Jake pushes King out of the way but Jake is killed in the process. Roland, heartbroken with the loss of the person he considers his true son, buries Jake and returns with Oy to Susannah in Fedic, via the Dixie Pig. They are chased through the depths of Castle Discordia by an otherworldly monster, then depart and travel for weeks across freezing badlands toward the Tower.
ellauri198.html on line 728: Along the way they find Patrick Danville, a young man imprisoned by someone who calls himself Joe Collins but is really a psychic vampire named Dandelo. Dandelo feeds off the emotions of his victims, and starts to feed off of Roland and Susannah by telling them jokes. Roland and Susannah are alerted to the danger by Stephen King, who drops clues directly into the book, enabling them to defeat the vampire. They discover Patrick in the basement, and find that Dandelo had removed his tongue. Patrick is freed and soon his special talent becomes evident: his drawings and paintings become reality. As their travels bring them nearer to the Dark Tower, Susannah comes to the conclusion that Roland needs to complete his journey without her. Susannah asks Patrick to draw a door she has seen in her dreams to lead her out of this world. He does so and once it appears, Susannah says goodbye to Roland and crosses over to another world.
ellauri198.html on line 749: Minkä eteen seisoo musta torni Haroldin mielestä, sieltä pakaroiden välistä? Usko tai älä: "Shall we, tentatively, call both the Dark Tower and the mocking elf the Oedipal necessities of self-betrayal in the practice of art? (Mistä nuo Freudin turbojalat tähän tulivat? Selittäkääpä tarkemmin!) Or, more narrowly, the Tower and the Elf are metaphors for misprision, for the overdetermined and inescapable meanings that belated creators impose upon poetic tradition."
ellauri198.html on line 755: Ei vaan Browning imuskelee kolleegansa Shellyn schollya, Harold täsmentää. The consensus among critics has long been that in his youth Browning had a great enthusiasm for Shelley, an enthusiasm clearly apparent in Pauline and Paracelsus, but abruptly extinguished in Sordello. Generally speaking, it would seem that Browning's ardent enthusiasm for Shelley the poet ends with Sordello in 1840, just as his respect for Shelley the man ends in 1856, with the discovery that he had abandoned his first wife. Any evidence for a lapse of his disaffection in later life seems effectively countered by Browning's own testimony in a letter written in 1885 to F. J. Furnivall, refusing the presidency of the newly formed Shelley Society: “For myself, I painfully contrast my notions of Shelley the man and Shelley, well, even the poet, with what they were sixty years ago, when I only had his works, for a certainty, and took his character on trust.” With these highlights of the relationship, most Browning critics and biographers terminate the discussion.
ellauri198.html on line 772: Toi Condition of Fire and Election-Love taitaa olla jotain kabbalismia (kz alla). Love, love, love. Kabbalah says that the only force in reality is the force of love. Evidently, without love, there is no life. Make love not war. (No siinähän se tuli!) This is why Kabbalah says that Creator, nature, and love are synonymous. Tucker Carlson Wears a Kabbalah Bracelet. It has been absolutely infuriating to watch supposedly "awake" people promote Tucker Carlson as some kind of mainstream hero. He is obviously a servant of the Jews and this is just one more piece of evidence.
ellauri198.html on line 776: Haroldin loppuyhteenveto ansaizee tulla siteeratuxi kokonaisena, on se sevverran kovaa kabbalaa:
ellauri198.html on line 780: Knowledge is aware not only of itself, but also of the negative of itself, or its limit. Knowing its limit means knowing how to sacrifice itself. This sacrifice is... self-abandonment.... Here it has to begin all over again at its immediacy, as freshly as before, and thence rise once more to the measure of its stature, as if, for it, all that preceded were lost, and as if it had learned nothing from the experience of the spirits that preceded. But re collection has conserved that experience, and is the inner being, and, in fact, the higher form of the substance. While, then, this phase of Spirit begins all over again its formative development, apparently starting solely from itself, yet at the same time it com mences at a higher level. The realm of spirits developed in this way, and assuming definite shape in existence, constitutes a succession, where one detaches and sets loose the other, and each takes over from its predecessor the empire of the spiritual world...
ellauri198.html on line 784: It requires youth to hope, and youth to recollect, but it requires courage to will repetition.... For hope is an alluring fruit which does not satisfy, recollection is a miserable pittance which does not satisfy, but repetition is the daily bread which satisfies with benediction. When one has circumnavigated existence, it will appear whether one has courage to understand that life is a repetition, and to delight in that very fact. . . . Repetition is reality, and it is the seriousness of life...
ellauri198.html on line 803: And a small cabin build there, of clay and wattles made; Pykään sinne pienen kojun savesta ja heltoista,
ellauri198.html on line 824: He was equally firm in adhering to his self-image as an artist. This conviction led many to accuse him of elitism, but conscious and undaunted image building also unquestionably contributed to his greatness.
ellauri198.html on line 831: His several boring plays featured fictional heroic ancient Irish warrior Cuchulain. A later poem concludes with a brash announcement: “There’s more enterprise in walking naked.” This indecent departure from a conventional 19th-century manner disappointed his contemporary readers, who preferred the pleasant musicality of such familiar poems as “The Lake Isle of Innisfree,” which he wrote in 1890. "I think all happiness depends on the energy to assume the mask of some other person, on strutting as somebody else but yourself", he said. Yeats and his lamentable wife held more than 400 sessions of automatic writing, producing nearly 4,000 pages that Yeats avidly and patiently studied and organized. What an idiot.
ellauri198.html on line 833: From these sessions Yeats formulated theories about life and history. He believed that certain patterns existed, the most important being what he called gyres, interpenetrating cones representing mixtures of opposites of both a personal and historical nature. He contended that gyres were initiated by the divine impregnation of a mortal woman—first, the rape of Leda by Zeus; later, the conception of Mary by the same immaculate swan. As Lewis Carroll had prophecied:
ellauri198.html on line 836: Did gyre and gimble in the wabe:
ellauri198.html on line 838: And the mome raths outgrabe.
ellauri198.html on line 839: "Beware the Jabberwock, my son!
ellauri198.html on line 866: Convinced that the "second coming" must be at hand, for the condition of the culture is unsustainable, Yeats sees "a vast image out of Spiritus Mundi, " or the "world spirit," a version of the anima mundi that is a central concept in Yeats's esoteric philosophy.
ellauri198.html on line 868: Critics of the poem have highlighted several important aspects of ‘The Lake Isle of Innisfree,’ including the spiritual journey undertaken by William Butler Yeats (Hunter); the island as an escape from sexuality (Merritt); and the island as a place of wisdom or foolishness, depending on varying historical perspectives on beans (Normandin). To these critics, it seems that an island is a place of refuge from a dangerous outside world — supposedly London specifically, although Merritt might broaden this interpretation to include all sexual encounters. While these critics acknowledge that an island is a place of escape, citing what William Butler Yeats himself has said about the Irish island Sligo, they fall short of recognising the full implications of his fascination with the occult.
ellauri198.html on line 876: I assert that the symbols which William Butler Yeats includes on the island — specifically the nine bean-rows — are meant to be examined in the light of the Kabbalism, numerology, and tarot cards to which these societies looked for inspiration in their occult practices. Through his inclusion of these symbols, William Butler Yeats is demonstrating mastery over the Hermetic Order of the Golden Dawn’s basic tenants (sic), a mastery which he perhaps hoped would help him advance in rank in the society to seventh grade and further his studies of magic.
ellauri198.html on line 881: Hyperion, a Fragment is an abandoned epic poem by 19th-century English Romantic poet John Keats. It was published in Lamia, Isabella, The Eve of St. Agnes, and Other Poems (1820). It is based on the Titanomachia, and tells of the despair of the Titans after their fall to the Olympians. Keats wrote the poem from late 1818 until the spring of 1819, when he gave it up as having "too many Miltonic inversions." He was also nursing his younger brother Tom, who died on 1 December 1818 of tuberculosis.
ellauri198.html on line 883: In Greek mythology, Hyperion (/haɪˈpɪəriən/; Greek: Ὑπερίων, 'he who goes above') was one of the twelve Titan children of Gaia (Earth) and Uranus (Sky). With his sister, the Titaness Theia, Hyperion fathered Helios (Sun), Selene (Moon) and Eos (Dawn). Well, his sister mothered them, after he had squirted his load of cum into her.
ellauri198.html on line 885: Hyperion was, along with his son Helios, a personification of the sun, with the two sometimes identified. John Keats's abandoned epic poem Hyperion is among the literary works that feature the figure.
ellauri203.html on line 109: Amerikkalaisen babtistin Dumitru Sevastianin näkemys Dostosta on lähes vastakkainen:
ellauri203.html on line 113: Belinsky preached his socialist-atheist way with such passion that Dostoevsky couldn’t resist. Accepting the socialist teachings of Belinsky, Dostoevsky saw his Christian convictions being shattered. He describes this time as the time of “losing Christ”. “We were infected with the ideas of theoretical socialism of those days!” – Dostoevsky would recall. For his involvement in the antigovernment movement, Dostoevsky was sentenced to capital punishment, which was later replaced with four years of penal labor (Rus. katorga).
ellauri203.html on line 119: Another problem, which could make matters worse, was the intrusion of the socialist (atheist) teaching mentioned above. From his own experience, Dostoevsky knew the danger and destructiveness of this socialist way, offered by many as the way to reform society. In his letter to M. Pogodin, Dostoevsky writes that ‘socialism and Christianity are antonyms’. Christianity and private enterprise are synonyms. The danger of this way, in Dostoevsky’s opinion, was its negation of God and establishment of a new atheistic society.
ellauri203.html on line 121: By means of his novels, articles, and personal correspondence, Dostoevsky warned about the consequences of entering this dangerous path. The tragedy of Rasskolnikov, the main character of the novel Crime and Punishment, shows how easily one can be infatuated with this teaching of “violence for the sake of love.” Violence is only ok for the sake of hate.
ellauri203.html on line 123: He goes on to explain that growth in Christian faith changes Christians themselves and these changes have an effect upon people in society. He was convinced that even without the abolition of serfdom, slavery would disappear because the landlord and the serf would become brothers.
ellauri203.html on line 125: Babtisti väittää kivenkovaan että Dosto oli tosi reilu kaveri eikä mikään pedofiili peluri. Ei se osannut edes pelata hullunkurisia perheitä. Mistä toinen nettilähde sanoo:
ellauri203.html on line 127: Although reasonably successful during his lifetime, his fame continued to grow after his death and he inspired not just other later writers, such as Ernest Hemingway, but also sparked a philosophical movement, Existentialism, and influenced the work of Sigmund Freud.
ellauri203.html on line 133: Nyet! no! Ei sinne päinkään! huutaa babtisti:
ellauri203.html on line 135: Fyodor Michailovich had such type of personality that everyone enjoyed. He was robbed unmercifully, though due to his kindness and trust, but he wouldn’t want to get into details or rebuke servants that used his carelessness. Fyodor Mikhailovich was a man of limitless kindness. Dostoevsky was especially interested in children and paid attention to cases of child abuse that he heard about. He followed closely the trials of parents accused of child abuse.
ellauri203.html on line 148: Dostoyevsky despised Turgenev and Bunin couldn´t stand Nabokov. Ideology, ambition and personal conflicts - Russian classical authors had enough reasons to be rude about one another.
ellauri203.html on line 154: But the main reason for the quarrels was ideology. "All these wretched liberals find their principal pleasure in abusing Russia," Dostoyevsky wrote in a letter to a friend in 1867, referring to Turgenev´s new novel Smoke. Turgenev by that time was living in France and Dostoyevsky, sarcastically, advised him to buy a telescope as, "otherwise, you can´t really see [Russia] at all". Turgenev was offended.
ellauri203.html on line 204: Le mariage de Maximilien et de Marie est célébré dans la chapelle du palais d’Hiver, à Saint-Pétersbourg, le 2 juillet 1839. Il donne lieu à 15 jours de festivités mais soulève la désapprobation des Moscovites, qui sont choqués de voir l’une de leurs princesses s’unir à un prince français, dont le père a participé à la prise de leur ville en 1812. Immédiatement après les épousailles, le duc de Leuchtenberg reçoit du tsar Nicolas Ier le prédicat d'altesse impériale et le titre de prince Romanovsky. Il est nommé major général de l'armée russe et colonel en chef du régiment de hussards de Kiev. Il reçoit par ailleurs une rente annuelle de 100 000 roubles. De son côté, le tsar confère à Marie une rente de 700 000 roubles ainsi qu'une somme de 2 millions payable en bons du trésor à 4%. Afin de loger le couple, l'empereur s'engage finalement à construire et à meubler à ses frais un palais meublé à Saint-Pétersbourg et un autre situé dans les environs de la capitale.
ellauri203.html on line 206: En attendant la construction de leur nouvelle résidence (baptisée « palais Marie »), Maximilien et son épouse s'installent au palais d'Hiver. Ils y restent jusqu'en 1845 et c'est là que naissent leurs quatre premiers enfants, Alexandra, Marie, Nicolas et Eugénie. Après cette date, le couple peut enfin prendre son indépendance et Maximilien transfère ses collections de tableaux, d'armes et de minéraux en Russie. Une bonne partie d'entre elles se trouvent aujourd'hui au musée de l'Ermitage ou dans d'autres institutions du pays.
ellauri203.html on line 208: Les premières années du mariage de Maximilien et de Marie sont heureuses et le couple donne le jour à une nombreuse progéniture. Cependant, les relations des deux époux se dégradent à partir de 1845, date à laquelle la grande-duchesse amorce une liaison avec le comte Grigori Alexandrovitch Stroganov. La plupart des historiens considèrent d'ailleurs que Maximilien n'est pas le véritable père des princes Eugène, Serge (ru) et Georges de Leuchtenberg, qui seraient en réalité les fils de Stroganov. De son côté, Maximilien n'est pas non plus un mari modèle: il multiplie, au contraire, les conquêtes féminines et s'adonne au jeu. En réalité, la vie en Russie pèse au prince, qui est humilié de n'y être que le mari de sa femme.
ellauri203.html on line 217: Dostoevsky was the only 19th-century Russian writer to be sentenced to hard labor, spending four years in a Siberian camp. As fortune – or misfortune – would have it, when the exhausted novelist was finally released, he encountered the writer Maria Isaeva. The relationship was complicated from the very outset: when they met, Isaeva was married with a young son, and Dostoevsky was forced to wait until her husband passed away before he could publically offer her his wand.
ellauri203.html on line 231: To begin with, Dostoevsky only saw practicality in his marriage to Snitkina: he was in need of stability and confidence in the future. As a result, the union began down to head along the same route as his previous relationships. However, the couple’s extended “honeymoon” abroad, which ended up lasting four years, allowed them to escape Russia’s oppressive atmosphere and try to build a family. It began well: Sonya, a little girl, was born a year after their marriage. Tragedy soon struck, however, when Sonya passed away. The pair went on to have three more children, one of whom also died. They were married for 14 years until Dostoevsky’s death, in which time Snitkina experienced a great deal of anguish brought on by Dostoevsky’s difficult character and lifestyle, namely his jealousy and gambling addiction. However, she remained stoically committed to him and did not remarry after his death, when she was just 35.
ellauri203.html on line 242: Writing in the Los Angeles Times, a professor of Slavic languages praised their Dostoevsky translations, stating "the reason they have succeeded so well in bringing Dostoevsky into English is not just that they have made him sound bumpy or unnatural but that they have managed to capture and differentiate the characters' many bumpy and unnatural voices." A literary critic and essayist, wrote in The Sewanee Review that their Dostoevsky translations "have recaptured the rough and vulgar edge of Dostoevsky's style. This tone of the vulgar that Dostoevsky's writings are full of, so morbidly excessively, they have translated into a vernacular equal to his own." But recently, writing in The New York Review of Books in 2016, a critic argued that Pevear and Volokhonsky have established an industry of taking everything they can get their hands on written in Russian and putting it into flat, awkward English. Other translators have voiced similar criticism, both in Russia and in the English-speaking world. A Slavic studies scholar has written in Commentary that Pevear and Volokhonsky take glorious works and reduce them to awkward and unsightly muddles. Criticism has been focused on the excessive literalness of the couple's translations and the perception that they miss the original tone of the authors.
ellauri203.html on line 306: Professional Ketman Miloszille on "the reluctant acceptance of Stalinist standards only to allow one to continue to pursue a desired career path. This is based on the idea of having only a single life and therefore using the time to the best of one's ability" or "to pursue artistic or scientific innovation which requires at least tolerating Socialist Realism and other such censorship standards in order to continue one's work." Miloszia ei realismi napannut, sosialistinen tai ei.
ellauri203.html on line 325: Vegetable peddlers shout in the street Viimeisiä kasvixia kaupataan kiskurihintaan kadulla
ellauri203.html on line 334: As long as the sun and the moon are above, Kerta aurinko ja kuu eivät ole pudonneet,
ellauri203.html on line 339: Only a white-haired old man, who would be a prophet Vain mä valkotukkainen nobelisti, wannabe profeetta,
ellauri203.html on line 395: Delta oli sit Konstanty Ildefons Gałczyński (23. tammikuuta 1905 – 6. joulukuuta 1953), alias Karakuliambro , puolalainen runoilija . Hänet tunnetaan Green Goose -teatterin "paradramaattisista" absurdeista humoristisista luonnoksista .
ellauri203.html on line 399: Toisen maailmansodan puhjettua Gałczyński sai korttiluonnoksen armeijasta. Hän osallistui Puolan syyskuun kampanjaan vuonna 1939. Hän joutui 17. syyskuuta venäläiseksi sotavankiksi ja joutui myöhemmin saksalaisten vangiksi. Hän vietti miehityksensä Stalag XI-A -sodanvankileirillä Altengrabowissa, hänen runojaan painettiin salaa antologioissa. Sodan jälkeen hän matkusti Brysseliin ja Pariisiin ja palasi Puolaan vuonna 1946. Hän perusti 13 Muses Clubin Szczeciniin.vuonna 1948 ennen kuin muutti takaisin Varsovaan, ja tuotti töitä lukuisille viikkolehdille.
ellauri203.html on line 596: "Likka ei ymmärtänyt yhtään mitään, siitä tuntui varmaan eze oli tappanut jumalan." Häh, päinvastoin pikemminkin, tolla laillahan tehtiin Jeesuskin. Gabriel hoiti hommat sijaiskärsijänä.
ellauri203.html on line 648: Martin, a respected doctor (huoh), his wife Karin, Karin's seventeen year old brother Minus, and widowed father David of Karin and Minus' have convened at the family's summer home on an island off the coast of Sweden to celebrate David's return from the Swiss Alps, where he was substantially completing his latest novel (huoh). The family has long lived a fantasy of they being a loving one, David's extended absences which are the cause of many of the family's problems. Without that parental guidance, Minus is at a confused and vulnerable stage of his life where he is a bundle of repressed emotions, most specifically concerning not feeling loved by his father and concerning the opposite sex (huoh). He is attracted to females as a collective but does not know how to handle blatant female sexuality, especially if it is directed his way. A month earlier Karin was released from a mental institution (huoh). Her doctor has told Martin that the likelihood that she will fully recover from her illness is low, her ultimate fate being that her mental state will disintegrate totally, although she has functioned well since her release. In his love for her, Martin has vowed to himself to see her through whatever she faces. As Karin begins to lose grip on reality, Minus is the one most directly affected, although it does bring out the issues all the men are facing with regard to their interrelationships.
ellauri203.html on line 652: In a small family island, Karin, her teenage brother Minus and her husband Martin welcome her father David, who is a writer permanently absent traveling around the world. Karin has just left a mental institution and has inherited the incurable insanity from her mother. Minus feels lost and alone, estranged by his selfish and cold father that left Karin and he (sic) behind after the death of his wife. Martin is neglected by Karin and has no sex life with her anymore and spends his time taking care of his wife. When Karin finds the journal of her father hidden in a drawer in his desk, she reads that her degenerative disease is incurable and triggers a breakdown.
ellauri203.html on line 656: Karin is trying to readjust to life with her family after her release from a mental institution. Her husband Martin is patient with her as she experiences the highs and lows of life. Both she and her younger brother Minus have issues with their father David, who is visiting. Martin is a well-known author who travels frequently and is estranged from his children. He´s about to publish his latest effort and spends much of his time alone, finalizing the manuscript before submitting it t the publishers. After having sex with Minus she realizes she is unable to live in two worlds and must choose between institutionalization and home life.
ellauri203.html on line 673: Ja tää on muka maailmankirjallisuuden helmiä. Onkohan kriitikot kaikki pervoja ? Lukijoista iso osa ainakin. Tickled first like striped-ass baboons and then bored again. Bored-again Christians. Fabulous freaky Brothersin uudelleen lämmitys 2020-luvulla on takuulla pannukakku, paha lässähdys.
ellauri203.html on line 686: Unbelievably boring. Boring, boring boring. Boooooooring. Tekisi mieli sanoa että valtaosa ellei suorastaan leijonanosa lukemistani kirjoista, näkemistäni filmeistä puhumattakaan, on täysin psskoja. Pääsispä palaamaan takas iloiselle 1960-luvulle kazomaan Fat Freddyn kattia. Tai edes 1860-luvulle todistamaan Doston käteenvetoa. Tai 1760- luvulle seuraamaan Jannen ja Mamanin herborisointia. No onnexi on sentään Raid-leffa ja teeveesarja, ne on hyviä.
ellauri204.html on line 50:
ellauri204.html on line 54: In den alten Zeiten, wo das Wünschen noch geholfen hat, lebte ein König, dessen Töchter waren alle schön; aber die jüngste war so schön, daß die Sonne selber, die doch so vieles gesehen hat, sich verwunderte, sooft sie ihr ins Gesicht schien. Nahe bei dem Schlosse des Königs lag ein großer dunkler Wald, und in dem Walde unter einer alten Linde war ein Brunnen; wenn nun der Tag recht heiß war, so ging das Königskind hinaus in den Wald und setzte sich an den Rand des kühlen Brunnens - und wenn sie Langeweile hatte, so nahm sie eine goldene Kugel, warf sie in die Höhe und fing sie wieder; und das war ihr liebstes Spielwerk.
ellauri204.html on line 56: Nun trug es sich einmal zu, daß die goldene Kugel der Königstochter nicht in ihr Händchen fiel, das sie in die Höhe gehalten hatte, sondern vorbei auf die Erde schlug und geradezu ins Wasser hineinrollte. Die Königstochter folgte ihr mit den Augen nach, aber die Kugel verschwand, und der Brunnen war tief, so tief, daß man keinen Grund sah. Da fing sie an zu weinen und weinte immer lauter und konnte sich gar nicht trösten. Und wie sie so klagte, rief ihr jemand zu: "Was hast du vor, Königstochter, du schreist ja, daß sich ein Stein erbarmen möchte." Sie sah sich um, woher die Stimme käme, da erblickte sie einen Frosch, der seinen dicken, häßlichen Kopf aus dem Wasser streckte. "Ach, du bist's, alter Wasserpatscher," sagte sie, "ich weine über meine goldene Kugel, die mir in den Brunnen hinabgefallen ist." - "Sei still und weine nicht," antwortete der Frosch, "ich kann wohl Rat schaffen, aber was gibst du mir, wenn ich dein Spielwerk wieder heraufhole?" - "Was du haben willst, lieber Frosch," sagte sie; "meine Kleider, meine Perlen und Edelsteine, auch noch die goldene Krone, die ich trage." Der Frosch antwortete: "Deine Kleider, deine Perlen und Edelsteine und deine goldene Krone, die mag ich nicht: aber wenn du mich liebhaben willst, und ich soll dein Geselle und Spielkamerad sein, an deinem Tischlein neben dir sitzen, von deinem goldenen Tellerlein essen, aus deinem Becherlein trinken, in deinem Bettlein schlafen: wenn du mir das versprichst, so will ich hinuntersteigen und dir die goldene Kugel wieder heraufholen." - "Ach ja," sagte sie, "ich verspreche dir alles, was du willst, wenn du mir nur die Kugel wieder bringst." Sie dachte aber: Was der einfältige Frosch schwätzt! Der sitzt im Wasser bei seinesgleichen und quakt und kann keines Menschen Geselle sein.
ellauri204.html on line 58: Der Frosch, als er die Zusage erhalten hatte, tauchte seinen Kopf unter, sank hinab, und über ein Weilchen kam er wieder heraufgerudert, hatte die Kugel im Maul und warf sie ins Gras. Die Königstochter war voll Freude, als sie ihr schönes Spielwerk wieder erblickte, hob es auf und sprang damit fort. "Warte, warte," rief der Frosch, "nimm mich mit, ich kann nicht so laufen wie du!" Aber was half es ihm, daß er ihr sein Quak, Quak so laut nachschrie, als er konnte! Sie hörte nicht darauf, eilte nach Hause und hatte bald den armen Frosch vergessen, der wieder in seinen Brunnen hinabsteigen mußte.
ellauri204.html on line 60: Am andern Tage, als sie mit dem König und allen Hofleuten sich zur Tafel gesetzt hatte und von ihrem goldenen Tellerlein aß, da kam, plitsch platsch, plitsch platsch, etwas die Marmortreppe heraufgekrochen, und als es oben angelangt war, klopfte es an die Tür und rief: "Königstochter, jüngste, mach mir auf!" Sie lief und wollte sehen, wer draußen wäre, als sie aber aufmachte, so saß der Frosch davor. Da warf sie die Tür hastig zu, setzte sich wieder an den Tisch, und es war ihr ganz angst. Der König sah wohl, daß ihr das Herz gewaltig klopfte, und sprach: "Mein Kind, was fürchtest du dich, steht etwa ein Riese vor der Tür und will dich holen?" - "Ach nein," antwortete sie, "es ist kein Riese, sondern ein garstiger Frosch." - "Was will der Frosch von dir?" - "Ach, lieber Vater, als ich gestern im Wald bei dem Brunnen saß und spielte, da fiel meine goldene Kugel ins Wasser. Und weil ich so weinte, hat sie der Frosch wieder heraufgeholt, und weil er es durchaus verlangte, so versprach ich ihm, er sollte mein Geselle werden; ich dachte aber nimmermehr, daß er aus seinem Wasser herauskönnte. Nun ist er draußen und will zu mir herein." Und schon klopfte es zum zweitenmal und rief:
ellauri204.html on line 70: Da sagte der König: "Was du versprochen hast, das mußt du auch halten; geh nur und mach ihm auf." Sie ging und öffnete die Türe, da hüpfte der Frosch herein, ihr immer auf dem Fuße nach, bis zu ihrem Stuhl. Da saß er und rief: "Heb mich herauf zu dir." Sie zauderte, bis es endlich der König befahl. Als der Frosch erst auf dem Stuhl war, wollte er auf den Tisch, und als er da saß, sprach er: "Nun schieb mir dein goldenes Tellerlein näher, damit wir zusammen essen." Das tat sie zwar, aber man sah wohl, daß sie's nicht gerne tat. Der Frosch ließ sich's gut schmecken, aber ihr blieb fast jedes Bißlein im Halse. Endlich sprach er: "Ich habe mich sattgegessen und bin müde; nun trag mich in dein Kämmerlein und mach dein seiden Bettlein zurecht, da wollen wir uns schlafen legen." Die Königstochter fing an zu weinen und fürchtete sich vor dem kalten Frosch, den sie nicht anzurühren getraute und der nun in ihrem schönen, reinen Bettlein schlafen sollte. Der König aber ward zornig und sprach: "Wer dir geholfen hat, als du in der Not warst, den sollst du hernach nicht verachten." Da packte sie ihn mit zwei Fingern, trug ihn hinauf und setzte ihn in eine Ecke. Als sie aber im Bett lag, kam er gekrochen und sprach: "Ich bin müde, ich will schlafen so gut wie du: heb mich herauf, oder ich sag's deinem Vater." Da ward sie erst bitterböse, holte ihn herauf und warf ihn aus allen Kräften wider die Wand: "Nun wirst du Ruhe haben, du garstiger Frosch."
ellauri204.html on line 72: Als er aber herabfiel, war er kein Frosch, sondern ein Königssohn mit schönen und freundlichen Augen. Der war nun nach ihres Vaters Willen ihr lieber Geselle und Gemahl. Da erzählte er ihr, er wäre von einer bösen Hexe verwünscht worden, und niemand hätte ihn aus dem Brunnen erlösen können als sie allein, und morgen wollten sie zusammen in sein Reich gehen. Dann schliefen sie ein, und am andern Morgen, als die Sonne sie aufweckte, kam ein Wagen herangefahren, mit acht weißen Pferden bespannt, die hatten weiße Straußfedern auf dem Kopf und gingen in goldenen Ketten, und hinten stand der Diener des jungen Königs, das war der treue Heinrich. Der treue Heinrich hatte sich so betrübt, als sein Herr war in einen Frosch verwandelt worden, daß er drei eiserne Bande hatte um sein Herz legen lassen, damit es ihm nicht vor Weh und Traurigkeit zerspränge. Der Wagen aber sollte den jungen König in sein Reich abholen; der treue Heinrich hob beide hinein, stellte sich wieder hinten auf und war voller Freude über die Erlösung.
ellauri204.html on line 83: Noch einmal und noch einmal krachte es auf dem Weg, und der Königssohn meinte immer, der Wagen bräche, und es waren doch nur die Bande, die vom Herzen des treuen Heinrich absprangen, weil sein Herr erlöst und glücklich war.
ellauri204.html on line 118:
ellauri204.html on line 136: Żabi Król lub Żelazo Henryk (Puola)
ellauri204.html on line 159: Kuuntele arabiaksi
ellauri204.html on line 300: Während al-Ḫiḍr, das auf Arabisch „der Grüne“ bedeutet, immer nur als ein laqab-Beiname verstanden wurde, gab und gibt es über den wirklichen Namen al-Chidrs und seine Abstammung sehr unterschiedliche Lehrmeinungen. Im mittelalterlichen Maghreb war die Auffassung verbreitet, dass al-Chidr eigentlich Ahmad hieß. Der ägyptische Gelehrte Ibn Hadschar al-ʿAsqalānī (gest. 1449), der eine eigene Abhandlung über al-Chidr verfasst hat, führt dort insgesamt zehn unterschiedliche Auffassungen zur Frage von al-Chidrs Namen auf. Einige muslimische Gelehrte setzten al-Chidr auch mit verschiedenen alttestamentlichen Gestalten gleich, darunter Melchisedek, Jeremia, Elija und Elischa. Hintergrund für diese Gleichsetzungen bildeten verschiedene christliche und jüdische Erzählstoffe, zu denen al-Chidr in der islamischen Tradition in Verbindung gebracht wurde. Diejenige Lehrmeinung, die im Laufe der Zeit am meisten Verbreitung gefunden hat, besagt, dass al-Chidr über seinen Vater Malkān ein Urenkel des biblischen Eber sei und eigentlich Balyā heiße. Sie wird auch an dem Heiligtum von al-Chidr in Kataragama in Sri Lanka propagiert.
ellauri204.html on line 352: 
ellauri204.html on line 389: In The Odyssey, Odysseus and his crew land on Aeaea, and a team of scouts discover the palace of Circe, a witch goddess. Circe invites Odysseus’s men inside for a drink and then magically turns them into pigs. One man escapes to tell Odysseus about their comrades’ fate and Circe’s trickery. Odysseus bravely hopes to rescue his men from Circe’s enchantment; on the way to her house, Odysseus receives help from Hermes, who offers him a plan and equips him with moly, a magical herb that will protect him from Circe’s witchcraft. The plan works: the moly counters Circe’s magic, she swoons for Odysseus and transforms his crew from pigs back into men. Odysseus and Circe then make love. For a year. Finally, some of Odysseus’s crew shake him from the madness of his long Circean interlude and compel him to resume the journey home to Ithaca.
ellauri204.html on line 393: If you thought that a visit to the brothel district was going to be fun and sexy, the “Circe” episode’s opening stage directions quickly dispel you of that notion by establishing the unseemly setting of Joyce’s Nighttown. The tracks are “skeleton,” the signals warn of “danger,” the houses are “grimy,” the men are “stunted,” and the women “squabble” about price. Indeed, Encyclopaedia Britannica in 1885 labeled this part of Dublin “the worst slum in Europe”. Located in east Dublin between Montgomery Street and Tyrone (né Mecklenburgh) Street, Nighttown is an ugly place filled with unsavory people. Moly (ei Molly) yrtti oli luultavasti valkosipuli. Bloomin mielixeen kengittämän hoidon hampaat haisi valkosipulilta.
ellauri204.html on line 395: So much for Circe. Back to Bly. He found many men were unable to carry this out, so fixed were they on the idea of not hurting anyone. These were men who had come of age during the Vietnam war, and they wanted nothing to do with a manhood which seemed to require erection.
ellauri204.html on line 413: Der Eisenhans ist ein Märchen (Aarne-Thompson-Uther-Index 314). Es steht in den Kinder- und Hausmärchen der Brüder Grimm ab der 6. Auflage von 1850 an Stelle 136 (KHM 136) und basiert teilweise auf Der eiserne Hans in Friedmund von Arnims Sammlung Hundert neue Mährchen im Gebirge gesammelt (Erstausgabe 1844).
ellauri204.html on line 416: Für Christa Siegert ist Eisenhans der Wille, der im Käfig der Gebote kultiviert wird, aber unfrei bleibt. Frei kann er der begreifenden Seele das Vollkommene reichen, die sich aber daran verletzt und das geistige Lebenswasser egoistisch einsetzt. Wilhelm Salber sieht eine Dialektik zwischen verschlingendem Einheitspfuhl und lebender Entwicklung. Nach dem Schema vom verlorenen Sohn suche man „Revolte und Dennoch-geliebt-Werden, Gefahr und treue Rettung im letzten Augenblick zu verbinden.“ Edith Helene Dörre vergleicht Der Eisenhans mit der Heilkraft des Aquamarin (wieso?). Psychotherapeut Jobst Finke denkt auch an Sagengestalten wie Rübezahl und sieht die Entwicklung des weltfremd erzogenen Knaben zum starken Ritter durch väterlichen Beistand und Identifikation. Der Text half einem vaterlos aufgewachsenen, wenig durchsetzungsfähigen Angestellten, seine Konflikterfahrungen zu verbalisieren.
ellauri204.html on line 425: Er bringt ihn an den Hof des Königs, wo er in einen Käfig eingesperrt wird. Den Schlüssel bewahrt die Königin höchstpersönlich unter ihrem Kopfkissen auf. Eines Tages, als das Königspaar verreist ist, landet der goldene Ball des kleinen Königssohns beim Spielen in den Käfig. Der Eisenhans will den Ball nur herausgeben, wenn der Junge den Käfig aufschließt. Er verrät ihm, wo der Schlüssel versteckt ist, und da der Junge unbedingt seinen Ball wiederhaben will, lässt er sich überreden. Doch als er den Eisenhans in Richtung Wald davonlaufen sieht, begreift er, dass er eine Dummheit gemacht hat und jammert: »Wilder Mann, geh nicht fort, sonst bekomme ich Schläge!« Daraufhin kommt der Eisenhans zurück, setzt sich den Jungen Huckepack und nimmt ihn mit in den Wald.
ellauri204.html on line 427: Das Königspaar trauert um seinen Sohn, doch dem ergeht es bei dem Eisenhans nicht schlecht. Er muss einen wundersamen Brunnen bewachen und aufpassen, dass nichts hineinfällt, denn sonst wäre der Brunnen entehrt. Einmal kann der Junge seine Neugier nicht zügeln und steckt einen Finger ins Wasser. Als er ihn wieder herauszieht ist er vergoldet, was sich vor dem Eisenhans nicht verbergen lässt. Der warnt ihn, in Zukunft besser aufzupassen. Etwas später fällt ein Haar vom Kopf des Jungen in den Brunnen. Der Eisenhans verzeiht ihm ein zweites Mal, doch als bald darauf der ganze Haarschopf seines Zöglings vergoldet ist, weil der sein Gesicht im Wasserspiegel betrachtet hat und dabei das lange Haar ins Wasser geglitten ist, schickt ihn der Eisenhans fort. Er bleibt ihm aber gewogen und verspricht, dem Jüngling zu Hilfe zu kommen, wenn er in Not ist und seinen Namen ruft.
ellauri204.html on line 429: Der Jüngling geht nicht zurück zu seinen Eltern, sondern sucht in der weiten Welt nach Arbeit. Da er kein Handwerk gelernt hat, verdingt er sich als Küchenjunge am Hof eines Königs. Er trägt nun immer eine Kappe, um sein goldenes Haar zu verbergen. Als er zum Servieren eingeteilt wird und sich weigert, die Kappe abzunehmen, verliert er seine Arbeit, kommt jedoch beim Gärtner unter.
ellauri204.html on line 432: sie sehr zufrieden und auch der Bursche gefällt ihr. Dass er jedoch seine Kappe aufbehält, als er vor sie tritt, nimmt sie nicht so einfach hin. Als sie versucht, ihm neckisch die Kappe abzunehmen, sieht sie sein goldenes Haar. Sie ahnt, dass dies kein gewöhnlicher Junge ist. Die beiden haben sich ineinander verliebt und es ist an der Zeit, dass der Gärtnerbursche sich besinnt, dass er eigentlich der Sohn eines Königs ist. Seine Chance ist gekommen, als der König, dem er dient, in einen Krieg verwickelt wird. Er ruft den Eisenhans zur Hilfe und besiegt mit dessen Hilfe die Feinde.
ellauri204.html on line 436: Die Königstochter gibt den Hinweis, beim Gärtner nach dem Ritter zu suchen. Der weiß zwar nichts von einem Ritter mit goldenen Haaren, jedoch habe sein Gehilfe seinen Kindern drei goldene Äpfel gezeigt, die er angeblich bei einem Turnier gewonnen hat. Zur Rede gestellt offenbart der Gärtnerbursche schließlich, dass er der Sohn eines Königs ist. Er bittet um die Hand der Königstochter, was diese selbst und der ebenso der Vater ohne Umschweife gewähren. Zur Hochzeitsfeier erscheinen die Eltern des Goldjungen, die ihren Sohn längst tot glaubten, sowie auch ein fremder König mit großem Gefolge. Dies ist der Eisenhans, der durch die Tapferkeit des Goldjungen von einem bösen Zauber erlöst wurde.
ellauri204.html on line 439: After recycling these hundreds of elements from elsewhere in Ulysses as he composed “Circe,” Joyce expanded his understanding of this novel’s potential as “a kind of encyclopedia” (Selected Letters 271). He began revising the rest of the book accordingly, arranging little snippets of interrelated detail throughout the previous episodes into an intricate network of minor motifs that accumulate and aggregate in the careful reader’s awareness. “Circe” serves as an absurd but cathartic outpouring of Ulysses thus far. Having gotten all that out of our systems, we are ready for the episodes Joyce called the “Nostos,” the return
ellauri204.html on line 513: Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajan valitsee tänä vuonna toimittaja Baba Lybeck. Palkinto jaetaan tietokirjallisuuden ja lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintojen tavoin 24. marraskuuta. Palkinnot ovat suuruudeltaan 30 000 euroa.
ellauri204.html on line 514: Turkkulaisen Rikun tappio Engel-akvarellille oli selvä jo lähtökuopissa. Baba Lybeckin isovanhemmat olivat kirjailija Tito Colliander ja kuvataiteilija Ina Colliander. Merikadulla oli Inan enkeleitä seinällä. Lybeck kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Helsinkiläinen Lybeck asui vuonna 2017 Suomenlinnassa.
ellauri204.html on line 521: Anna-Leena Härkönen syntyi suomalaiseen emigranttiperheeseen Bulgariassa, mutta perhe pakeni nuttujen ja tumppujen sotaa Sveitsin alpeille, jossa Anna-Leena vietti lapsuutensa. Anna-Leenan eläinlääkäri-isä piti menestyvää praktiikkaa alppien vuorivuohialueella. Tarkempia tietoja Anna-Leenan lapsuudesta ei ole, koska humanoidit kaappasivat perheen vuonna 1988 ja Anna-Leena menetti abduktiossa muistinsa. Suoritettuaan lukion linnunradan ulkopuolella Anna-Leena palasi maapallolle ja ryhtyi opiskelemaan kierkegaardilais-hollantilaista todennäköisyyslaskentaa Helsingin yliopistossa, mutta vaihtoi pääaineensa myöhemmin homeopaattiseen hevostenhoitoon. Lähteenä käytin Willem Kirsch-Höpfnausin teosta "Alppirinteiltä kotilaitumille" eli "Ein Duschkringen uber nicht Hochhaus keine Kliebenenckell" vuodelta 2002, 2. painos, ISBN 0002 34039 4938998.
ellauri204.html on line 526: Enpä oikein tiedä, suvun asiainhoitaja on kiistänyt Däniken-suhteen olemassaolon Fabergén muna -episodin jälkeen. kiistämiseen saattaa vaikuttaa myös Anna-Leenan nykyinen virka Loimaan käräjäoikeuden lautamiehenä ja kunnan elintarvikelaboranttina.
ellauri204.html on line 583: 14 is shorthand for the "14 Words" slogan: "We must secure the existence of our people and a future for white children." The second is 88, which stands for "Heil Hitler" (H being the 8th letter of the alphabet). Kaverin 8 sekuntia meni harakoille, mutta sentään jää ikuinen maine kumikaulameediassa, toinen kahdexikko kyljellään.
ellauri204.html on line 664: Sanoma Oy:n juttujen kierrätys maakuntalehdissä ei edes ole absoluuttisesti vain paha asia, ilman sitä kritiikkejäni julkaistaisiin vieläkin vähemmän. Häviäjä on kritiikkien taso ja monipuolisuus, mutta eihän sitä huomaakaan kun kritiikkejä on riittävästi vähän (1-2).
ellauri204.html on line 682: Lord of the Flies is a 1954 novel by Nobel Prize-winning English author William Golding. The book’s premise focuses on a group of British boys stranded on an uninhabited island and their attempt to govern themselves, with disastrous results. Golding wrote his book as a counterpoint to R.M. Ballantyne’s youth novel The Coral Island, and included specific references to it, such as the rescuing naval officer’s description of the children’s pursuit of Ralph as “a jolly good show, like the Coral Island”.
ellauri204.html on line 733: She wrote openly about menstruation, abortion, masturbation, incest, adultery, and drug addiction at a time when the proprieties embraced none of these as proper topics for poetry.
ellauri204.html on line 826: Teevee työntää tuutin täydeltä törkeää länsipropagandaa. Porukat ei enää huomaa sitä koska ne on siinä läpeensä jo marinoituneet. Esim sakemannien Länsi- ja Itä-Saxaan hajaantuneet kaxoset. Joka ikinen talousliberaali klishee on ahdettuna mukaan, idän tylystä passipoliisista aina lännen palkkaorjistaan vastuuta kantaviin Masinon omistajiin saakka. Pätkä on ilmiselvästi tähdätty naisten märäxi unexi. Olla samaan aikaan laiha primaballerina ja tehtailijan jyree tytär äxeeraamassa harppisaku alihankkijoita vaatii vähintään kahta elämää. Tää on Das Doppelte Lottchen by Erich Kästner päivitettynä Pompeijin viimeisille päiville.
ellauri204.html on line 842: Part of the problem here is poverty porn makes money. “The use of poverty porn is a desperate attempt by charities to stay relevant,” said one of the participants. She said that poverty porn exists even within the United States, but it is generally seen through narrow stories about poverty about certain people or areas of the country. She asked how often we heard stories about Appalachia that were not about poor hicks?
ellauri205.html on line 170: À force d’être aveugle, le destin établit une sorte de justice, aveugle elle aussi, qui punit les hommes armés de la peine du talion; l'Iliade l’a formulée longtemps avant l'Évangile, et presque dans les mêmes termes:
ellauri205.html on line 172: Arès est équitable, et il tue ceux qui tuent. Dieu est juste, et tue ceux qui ne croient pas en lui et ne lui obéissent pas. Prâtiquement la même chose.
ellauri205.html on line 174: Ce châtiment d’une rigueur géométrique, qui punit automatiquement l’abus de la force, fut l'objet premier de la méditation chez les Grecs. Il constitue l'âme de l'épopée; sous le nom de Némésis, il est le ressort des tragédies d'Eschyle : les Pythagoriciens, Socrate, Platon, partirent de là pour penser l'homme et l'univers.
ellauri205.html on line 176: C'est cette notion grecque peut-être qui subsiste, sous le nom de kharma [sic], dans les pays d'Orient imprégnés de bouddhisme; mais l'Occident l'a perdue et n’a plus même dans aucune de ses langues de mot pour l’exprimer; les idées de limite, de mesure, d'équilibre, qui devraient déterminer la conduite de la vie, n'ont plus qu'un emploi servile dans la technique. Nous ne sommes géomètres que devant la matière ! Les Grecs furent d'abord géomètres dans l'apprentissage de la vertu.
ellauri205.html on line 178: Eikai tää ole jotain painovoima ja armo liipalaapaa? No ei kai, ei toi nemesis kuulosta niinkään evankeeliselta kuin babyloonialaisten hammas hampaasta meemiltä.
ellauri205.html on line 182: Il faut, pour respecter la vie en autrui quand on a dû se mutiler soi-même de toute aspiration à vivre, un effort de générosité à briser le cœur. On ne peut supposer aucun des guerriers d'Homère capable d’un tel effort.
ellauri205.html on line 186: L'homme habité par ce double besoin de mort appartient, tant qu'il n'est pas devenu autre, à une race différente de la race des vivants.
ellauri205.html on line 190: Les batailles ne se décident pas entre hommes qui calculent, combinent, prennent une résolution et l'exécutent, mais entre hommes dépouillés de ces facultés, transformés, tombés au rang soit de la matière inerte qui n'est que passivité, soit des forces aveugles qui ne sont qu'élan. C’est là le dernier secret de la guerre, et l’Iliade l'exprime par ses comparaisons, où les guerriers apparaissent comme les semblables soit de l'incendie, de l’inondation, du vent, des bêtes féroces, de n'importe quelle cause aveugle de désastre, soit des animaux peureux, des arbres, de l'eau, du sable, de tout ce qui est mû par la violence des forces extérieures.
ellauri205.html on line 206: C'est par 1à que l'Iliade est une chose unique, par cette amertume qui procède de la tendresse, et qui s'étend sur tous les humains, égale comme la clarté du soleil. Jamais le ton ne cesse d’être imprégné d'amertume, jamais non plus il ne s'abaisse à la plainte.
ellauri205.html on line 208: Rien de précieux, destiné ou non à périr, n'est méprisé, la misère de tous est exposée sans dissimulation ni dédain, aucun homme n'est placé au-dessus ou au-dessous de la condition commune à tous les hommes, tout ce qui est détruit est regretté. Vainqueurs et vaincus sont également proches, sont au même titre les semblables du poète et de l'auditeur. S'il y a une différence, c'est que le malheur des ennemis est peut-être ressenti plus douloureusement.
ellauri205.html on line 217: Les Romains méprisaient les étrangers, les ennemis, les vaincus, leurs sujets, leurs esclaves; aussi n’ont-ils eu ni épopées ni tragédies. Ils remplaçaient les tragédies par les jeux de gladiateurs. Les Hébreux voyaient dans le malheur le signe du péché et par suite un motif légitime de mépris; ils regardaient leurs ennemis vaincus comme étant en horreur à Dieu même et condamnés à expier des crimes, ce qui rendait la cruauté permise et même indispensable. Aussi, aucun texte de l'Ancien Testament ne rend-il un son comparable à celui de l'épopée grecque, sinon peut-être certaines parties du poème de Job.
ellauri205.html on line 221: Mais rien de ce qu'ont produit les peuples d'Europe ne vaut le premier poème connu qui soit apparu chez l’un d'eux. Ils retrouveront peut-être le génie épique quand ils sauront ne rien croire à l'abri du sort, ne jamais admirer la force, ne pas haïr les ennemis et ne pas mépriser les malheureux. Il est douteux que ce soit pour bientôt.
ellauri205.html on line 244: Phèdre «n'est ni tout à fait coupable ni tout à fait
ellauri206.html on line 65: Its having become, by the mid-twentieth century, an important element in Anglo-Saxon narratological theory, according to dramatist and author Arthur E. Krows, the American dramatist Mark Swan told Krows about the playwriting motto "Show – not tell" on an occasion during the 1910s. In 1921, the same distinction, but in the form picture-versus-drama, was utilized in a chapter of Percy Lubbock's analysis of fiction, The Craft of Fiction. In 1927, Swan published a playwriting manual that made prominent use of the showing-versus-telling distinction throughout.
ellauri206.html on line 90: The divergence between developed and developing countries has become systemic – a recipe for instability, crisis and forced migration. These imbalances are not a bug, but a feature of the global financial system.
ellauri206.html on line 114: Given the sheer number of conflicts across the globe, the Secretary-General called for greater investment in parabellums and peacemakers, underscoring the need for a strong and effective UN.
ellauri206.html on line 149: abbas-a-victim-of-the-iraq-war-plays-football-with-members-of-the-limbless-association-in-london-march-17-2013-abbas-was-injured-losing-both-arms-in-a-missile-attack-on-his-home-in-2003-which-killed-13-members-of-his-family-leaving-him-an-orphan-subsequently-he-became-a-british-citizen-in-2010-the-iraq-war-began-10-years-ago-this-week-photograph-taken-on-march-17-2013-reuterspaul-hackett-britain-tags-military-politics-society-sport-soccer-conflict-2E6A949.jpg" />
ellauri206.html on line 163: Vuonna 14 Riku oli sortunut sekakäyttäjäxi. Tehtyään parannuxen ja laihduttuaan 15kg se pääsi vielä kerran häräntappoaseen armoihin, mutta nahkamunax jääneen 2014 finlandiaehdokkaan jälkeen repsahti kai uudestaan. v. 2020 avioeron jälkeen siitä ei ole kuultu mitään. Vaikka päihderiippuvuuksien ja pakko-oireisen häiriön välillä on suuria eroja, niitä yhdistää vapaan tahdon ongelma. Riku oli humanisti joka kaipaa rahaa ja arvovaltaa. Olis ruvennut lääkärix tai toimarixi sitten. Muttei siitä ollut siihen. Se oli ja on tyhjäntoimittaja. Rousseaukin oli luultavasti anaalis-obsessiivinen. Rikusta tuli Apu-lehden senttari. Kuusi nuhjuista biologia ja humanisti, julkisuusviuhahtaja. Jos haluat julkkistohtorixi, kampaa tukkasi. Ja hymyile, perkele. Jos Rikulta kysyisi se vastaisi, juu, olen narsisti. Kova poika ryyppäämään, hiivaa helttaan, hapanta huiviin, kuten runoilija Riza. Kirjailijat käy keikalla tuppukylissä kuten muutkin viihdetaiteilijat. Panelistien jlkeen esiintyisivät kähärä rakkausrunoilija (Tommi Tabermann) ja yhtä kuuluisa murrerunoilija (Heli Laaxonen). Panelistien tehtävä on ensin pitkästyttää maalaisista sappikuset pihalle. Sitten maistuu seniili romantiikka sekä murremarmatus. Happamia ovat kirjailijat toisilleen ja kateita. Tulee mieleen pahantuulinen alivaltiosihteeri Kouvolan kasarminmäellä.
ellauri206.html on line 220: Muriseva Vanessa Blue on musta yhdysvaltalainen pornografinen näyttelijä ja ohjaaja. Hänet otettiin mukaan AVN: n Hall of Fameen vuonna 2013. Syntyi: 27. toukokuuta 1974 (ikä 48 vuotta), Long Beach, Kalifornia, Yhdysvallat. vanessablue.com on lakannut toimimasta. Sic transit gloria semimundi. Viiskymppisillä pilluilla ei ole enää kysyntää.
ellauri206.html on line 249: Jean Lorrain, pseudonyme de Paul Alexandre Martin Duval, est un écrivain français à très forte tendance parnassienne, né le 9 août 1855 à Fécamp, en Haute-Normandie, et mort le 30 juin 1906 dans le 17e arrondissement de Paris. Dandy sybarite, ouvertement homosexuel, amateur de drogues, Jean Lorrain est l'un des écrivains scandaleux de la Belle Époque, au même titre que d'autres auteurs « fin de siècle » comme Rachilde, Hugues Rebell et Fabrice Delphi. Ses œuvres peuvent être rapprochées de la littérature dite « décadente ».
ellauri206.html on line 253: Sa santé se dégrade sous l'effet de l'abus des drogues – l'éther en particulier – et de la syphilis.
ellauri206.html on line 258: Cyrulnik war seit 1996 Studiendirektor der Fakultät der Humanwissenschaften der Université du Sud-Toulon-Var, Inhaber des Lehrstuhls für Ethologie sowie der Leiter einer Forschungsgruppe für klinische Ethologie am Irrenhaus von Toulon.
ellauri206.html on line 267: Gérard de Nerval (oik.Gérard Labrunie; 22. toukokuuta 1808 Pariisi, Ranska - 26. tammikuuta 1855 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija ja toimittaja. Nerval kuului Théophile Gautier'n ystäviin, ja hän liikkui 1830-luvulta alkaen romantikkojen piirissä. Nerval esitteli saksankielistä kirjallisuutta Ranskassa, muun muassa esikuvaansa E. T. A. Hoffmannia sekä J. W. von Goetheä. Ei ihmekään että heput ignoreerasi. Théophile Gautier rappellera dans La Presse du 30 janvier 1853 les mots de Goethe écrits au jeune traducteur : "je ne me suis jamais si bien compris qu'en vous lisant". Nervalin haudalla seisoo Obelix.
ellauri206.html on line 272: Theophile Gautier (1811-1872) oli paxu partapozo dekadentti. Les premières grandes passions de Teophile Gautier sont Robinson Crusoé ou Paul et Virginie, qui lui font une vive impression. Gautier rencontre a l'ecole le jeune Gérard Labrunie (le futur Gérard de Nerval). À cette époque, il commence à manifester un goût particulier pour les poètes latins tardifs dont la langue étrange le fascine. Il souffre de myopie.
ellauri206.html on line 275: Plus tard, il publie Mademoiselle de Maupin (1835), qui fait un véritable scandale.
ellauri206.html on line 279: En 1844, Théophile Gautier fonde le club des Hashischins avec Jacques-Joseph Moreau, club voué à l'étude du cannabis. Ce club sera fréquenté par de nombreux artistes de l'époque, dont Charles Baudelaire. Teophilen haudalla on muusia, nim. Kalliopee.
ellauri206.html on line 297: Le Prince d’Aquitaine à la Tour abolie : The Aquitaine Prince whose Tower is destroyed:
ellauri206.html on line 320: Born and raised in Paris, I have been teaching today's French to adults for 23+ years in the US and France. Based on my students' goals and needs, I've created unique downloadable French audiobooks focussing on French like it's spoken today, for all levels. Most of my audiobooks are recorded at several speeds to help you conquer the modern French language. Good luck with your studies and remember, repetition is the key!
ellauri206.html on line 325: Tänä aamuna Seijalla oli paha paranoiakohtaus. Lauri oli kadottanut tai varastanut sen kaikki kalsarit. Niitä kaiveltiin nelikätisesti pussilakanoiden syövereistä. Vesiperä. Lauri oli pudottaa pussilakanalla Paavo Tynellin lampun katosta. Älä huiskuta! Sä et osaa! Mä en koskaan huiskuta! Sulla on aina ollut väärä tekniikka kaikessa. Kubilabala! Liiku horisontaalisesti!
ellauri206.html on line 369: On kuitenkin pakko mainita perheen kesämatka Walesiin, hirmu iso Shire hevonen ja hirmu pienet falabellat, villit ponit New Forestissa, ja se kun Helmi hukkui Victoria Embankmentille. Se oli vuonna '99, helppo muistaa koska juuri silloin näkyi Oxfordissa täydellinen pimennys. Kazottiin oudossa hämärässä auringon kapenevaa sirppiä noetusta lasista, linnut olivat säikkyneinä vaienneet. Siitä on mulla vielä virttynyt nelisilmäinen T-paita muistona: I saw the '99 eclipse, didn't do me any harm. Debatable. Sieltä ostettiin Helmille pieni britti koulupuku, joka sillä oli päällä koulun alkaessa seuraavana syxynä.
ellauri206.html on line 371: Toinen pikakelaus eikä aikaakaan niin voi kauhistus: Helmi on jo maisteri! Niin se aika pakenee, eheu fugaces labuntur anni, kuten leukavasti laukaisi Horatius, se lerppana.
ellauri206.html on line 373: Vai pääsinkö nykyaikaan liian aikaisin? Jäikö liian paljon pois? Pikku Helmi vuokramökissä hyppäämässä ensimmäisenä jääkylmään veteen pulloineen ja ilman pulloja, Kesät Sysmässä ja Starhillin razutila, Satu, Venla, Elsa naapurissa, muut Ynkin kaverit ja vuodet joista moni täällä on puhujaa paremminkin perillä, työura eri asiakasrajapinnoissa, opiskelu Lahdessa ja Hesassa, vappushokkelot, vuoju- ynnä muu huojuva bilehileily (älkää pliis särkekö paljoa tällä kertaa!) yhteiset ja omat kodit kaukaisessa Vallilassa, Arabiassa ja Kumpulassa, kesäinen autoilu Anhevanmaalla, perhosten nappaus ja laskenta, kandivaiheen aihe villiinnytys.
ellauri206.html on line 466: Miki Liukkonen on omien sanojensa mukaan tosi älykäs, mutta henkisesti silti vielä vasta neljä ja puoli vuotias, vaikka näyttää nyttemmin kolmikymppiseltä narkkarilta homolta. Helppo uskoa. Yleisö oli pyöristynyt että se meni kihloihin jonkun wannabe julkkisnaisen kaa.
ellauri206.html on line 488: Ilmo Härpäläinen löytyi meren pohjasta puntit jalassa. Lasse Lehto oli ne sille valanut. Habeas corpus lopultakin toteutui ja Lasse joutui 38 vuoden tauon jälkeen tiilenpäitä lukemaan. Vaikka Lasse oli löytänyt uuden jumalaa pelkäävän naisen rinnalleen valosovelluxesta. Lasselle on tärkeää oma ulkonäkö, hyvät autot ja purjehtiminen. Nyze on jo vanha mies. Sen mielestä on epistä että näin vanhaa miestä sorretaan ja muita kehutaan. Siitä se raivostuu aivan simona.
ellauri207.html on line 43: Tästä kansikuvasta tulee mieleen Josif Konradin teos Pimeyden sydän, jota en ole vielä lukenut, vaikka monta muuta Joosen teosta olenkin jo kahlannut. Mulleio sitä, joten enpä kerro siitä tässäkään tän enempää. Ei mulla ole Sorvarin esikoista Kongon Oskaria liioin, mutta samalta tekijältä sentään Hammurabi, joka on aika vetävä. Siinä on vähän samaa fiilistä kuin El Zorron alkupään numeroissa, joissa Dona Carita oli vielä hengissä. Kapinakenraalit nuolaisivat huuliaan hipelöidessään 17-keväisiä neitokaisia, mutteivät sentään vielä työntyneet niihin mehukkaasti takaapäin. Tai jos työntyivätkin, ei kerrottu.
ellauri207.html on line 67: Nicholas Edward "Nick" Cave (s. 22. syyskuuta 1957 Warracknabeal, Victoria, Australia) on australialainen rockmuusikko, lauluntekijä, runoilija, kirjailija ja näyttelijä. Hänet tunnetaan erityisesti yhtyeensä Nick Cave and the Bad Seedsin kanssa tehdystä musiikista.
ellauri207.html on line 74: Outcast, mute, a lone twin cut from a drunk mother in a shack full of junk, Euchrid Eucrow of Ukulore inhabits a nightmarish Southern valley of preachers and prophets, incest and ignorance. When the God-fearing folk of the town declare a foundling child to be chosen by the almighty, Euchrid is disturbed. He sees her very differently, and his conviction, and increasing isolation and insanity, may have terrible consequences for them both…
ellauri207.html on line 174: Michael Douglas, son of Kirk Douglas, was accused of masturbating in front of an employee. To the claim that he masturbated in front of her, Douglas said, "This is a complete lie, fabrication, no truth to it whatsoever." He will again reprise his role in the upcoming film Ant-Man and the Wasp: Quantumania (2023).
ellauri207.html on line 208: Musse Pigg comienza a gozar de un merecido prestigio como toyboy profesional, y se encuentra trabajando junto al escritor freelance Svenssonska Dag Bladet en el tráfico de mujeres en Suecia. Lisbeth, en la actualidad la célebre Pippi Calzaslargas, asesina a Dag Bladet y a Nils Tjurman, abogadobogado corrupto, colaborador del Sapo, su violador legal. Stieg, en la actualidad el celebre Mickey Mouse, muere accidentalmente en el fracaso.
ellauri207.html on line 210: El patrimonio de Musse Pigg causo un enfrentamiento entre su esposa por 32 años, la arquitecta Eva Gabrielsson, y Erlan y Joakim Larsson, el padre y hermano del escritor. Éstos últimos fueron los que recibieron la opulenta herencia, la cual incluye los derechos sobe todas las obras del autor, y la capacidad de gestionar lo que dejó por escrito. Sin embargo, Gabrielsson afirma que ella debería ser la poseedora de los bienes ya que ella era la personas más allegada del autor, ya que éste abandonó su hogar familiar a la edad de los 18 años y desde ese entonces se dispuso a vivir con Eva, sin siquiera mantener contacto alguno con su padre ni hermano.
ellauri207.html on line 236: Lilya 4-ever is a 2002 crime drama film written and directed by Lukas Moodysson, which was released in Sweden on 23 August 2002. It depicts the downward spiral of Lilja Michailova, played by Oksana Akinshina, a girl in the former Soviet Union whose mother abandons her to move to the United States.
ellauri207.html on line 245: Tästäpä sopii varastaa kakkososan pahixet. Mikki Hiiren kultainen sääntö on että jotkut ovat aina vastuussa, The Bad Guys. Niinpä justiinsa. Tee lähimmäisellesi niinkuin soisit izellesi tehtävän. Two wrongs do not make one right. Hahaa lölleröä, Jeesus Kristus! Ei tollanen enää vetelee 3. millenniumilla, nyt on palattava Hammurabin lakiin. Erimerkkiset pahat nollaa laskelman. Silmä silmälaseista, kultahammas hampaasta ellei enemmän. Ize asiassa mieluummin enemmän. Se on superadditiivista, hyvää viihdettä.
ellauri207.html on line 323: Robb Elementary teaches second through fourth grades and had 535 students in the 2020-21 school year, according to state data. About 90% of students are Hispanic and about 81% are economically disadvantaged, the data shows. Thursday was set to be the last day of school before the summer break.
ellauri207.html on line 351: Oh, come off it. That surly cunt of yours is squirming like a snake. Zalachenko about Lisbeth Salander, his own daughter. He was portrayed by Georgi Staykov. Sanokaas, onko tällänen sievää puhetta? Kysyn taas: mix niin monet tykkää just tälläsestä? Koska ne on apinoita.
ellauri207.html on line 357: Zalachenko got involved with Agneta Sjolander, who changed her own name to match his, but he refused to marry her, calling her a whore. Regardless he fathered two children with her, Lisbeth and her twin sister, Camilla. So they must have had their moments... Zalachenko brutally beat and abused Agneta, who tried to shelter her daughters from the brutality, and the two girls reacted differently. Camilla didn´t care at all for her mother, and Lisbeth did. At age twelve, Lisbeth Salander, set Zalanchenko, her father, on fire to stop his brutal beatings of her mother. We find out in The Girl Who Played with Fire, that because of the damage to his body, he had to have his leg amputated and suffers from chronic pain. I can relate to that! Constant pain is enough to turn one into a psychopath. This act is used as evidence to support claims that Lisbeth Salander is mentally ill, and remains a topic of debate for readers and characters.
ellauri207.html on line 361: Years later, he runs a criminal empire based on drugs and prostitution, with his son Ronald Neiderman as his enforcer. El Sapo continues to cover for him in order to have him as a national asset, meaning that he is never arrested for his crimes but just patted on the back. This part of the story sounds fully believable. Some feminists blamed Mia for spreading bourgeois fantasies. The story did not specify which, and Lisbet hadn´t got the foggiest what they might be. Nor Stieg for that matter.
ellauri207.html on line 391: Priusquam gallus cantet, TER me negabis (Matt. 26:75). Semel, bis, ter, quater, quinquies. Simuli bini terni trini quaterni quini seni septeni octeni noveni deni. Oli hyvä että tuli noikin opittua, niin osaa nyt.
ellauri207.html on line 393: abbreviationfinder.org/images/acronym/fi/te/r9/ter.png" />
ellauri207.html on line 396:
ellauri207.html on line 417: TER Tabletti laajennettu versio
ellauri207.html on line 438:
ellauri210.html on line 67: « Monsieur Gide n'a pas l'air d'un enfant d'amour, ni d'un éléphant, ni de plusieurs hommes : il a l'air d’un artiste ; et je lui ferai ce seul compliment, au reste désagréable, que sa petite pluralité provient de ce fait qu'il pourrait très aisément être pris pour un cabotin (komeljanttari). Son ossature n'a rien de remarquable ; ses mains sont celles d'un fainéant, très blanches, ma foi ! Dans l'ensemble, c'est une toute petite nature. »
ellauri210.html on line 89: Jarry a vécu comme il lui plaisait avec ses trois attributs : la bicyclette, le revolver et l’absinthe.
ellauri210.html on line 90: Dans une petite baraque proche d’une rivière, à côté d’un lit-divan, Rabelais composait l’essentiel de sa bibliothèque.
ellauri210.html on line 152: Sable 28 du 1er décembre au 28 décembre Ce mois inclut le solstice d'hiver de l'hémisphère nord, le plus souvent le 21 Sable (ou 21 décembre).
ellauri210.html on line 230: - Kuinka tarkkaavainen oikoo hiuksiaan rabbin kynnellä;
ellauri210.html on line 268: Francis Picabia
ellauri210.html on line 270: Francis-Marie Martinez de Picabia (22. tammikuuta 1879 Pariisi, Ranska – 30. marraskuuta 1953 Pariisi, Ranska) oli kuubalaistaustainen ranskalainen avantgardetaidemaalari. Hänet tunnetaan erityisesti yhtenä dadan keskeisenä taiteilijana.
ellauri210.html on line 272: Picabian maalarinlahjat ilmenivät aikaisin. 1894, hän kopioi isoisänsä espanjalaisen taidekokoelman, möi alkuperäiset ja osti rahoilla postimerkkejä. Francis oli Piha-Anteron hyvä kaveri, piirsi Anterolle kansikuvia ja muitakin.
ellauri210.html on line 274: 1925, Picabia palasi ismeistä esittävään taiteeseen. 30-luvulla se oli Gertrude Steinin henkilökohtainen hyvä ystävä. 40-luvulla se kopsi keskiaukeamakuvia Paris Sex-Appealista rehevällä tyylillä. Niitä myytiin Pohjois-Afrikkaan bordellien seinille.
ellauri210.html on line 276: Picabiakin ymmärsi että kaikki sanakombinaatiot on käypiä ja niiden runollinen teho on sitä suurempi mitä mielivaltaisemmilta ja ärsyttävämmiltä ne vaikuttavat ensi näkemältä. Limainen Salman Rushdie mainizee Picabian fatwakirjansa s. 323 missä kerrotaan Salmanin sivistymättömistä sikailuista Allelujan kaa Gibreelin hahmossa. Futuristi Marinetti julkaisi jonkun Adbrisin kaa fasismin manifestin joka oli pääpiirteissään ihan oikeilla linjoilla, lukuunottamatta korporativismia, mikä oli ainut osa mikä siitä toteutui. Salman Rushdie on epäkypsä kaveri. Marinettikin oli, futurismin manifestissa se ylisti sotaa – maailman ainoaa hygieniaa – militarismia, isänmaallisuutta, vapaudentuottajien tuhoisaa elettä, kauniita ideoita, joiden puolesta kannattaa kuolla, ja naisten halveksuntaa". Joyce altistui futurismille asuessaan Triestessä ja mutustaessaan pökäleitä. Futurismi vaikutti merkittävästi Lewisin ja Poundin vortistiseen filosofiaan. Marinettilta on kuultavissa äänitteitä lukemassa joitakin hänen äänirunoistaan. Hän tuomitsi pastan syyttäen sitä voimattomuudesta, pessimismistä ja miehekkyyden puutteesta. Hän ennusti, että jonain päivänä pillerit korvaisivat ruoan energianlähteenä, ja vaati "muovikompleksien" luomista luonnollisten ruokien korvaamiseksi.
ellauri210.html on line 298:
ellauri210.html on line 299: 
ellauri210.html on line 301:
ellauri210.html on line 303: ablo">Pablo Picasso (25. lokakuuta 1881 Málaga, Espanja – 8. huhtikuuta 1973 Mougins, Alpes-Maritimes, Ranska) oli espanjalainen kuvataiteilija ja yksi 1900-luvun huomattavimmista taiteilijoista. Se tahtoi ranskalaisexi muttei huolittu.
ellauri210.html on line 304: Hänen koko nimensä oli Pablo Diego José Santiago Francisco de Paula Juan Nepomuceno Crispín Crispiniano de los Remedios Cipriano de la Santísima Trinidad Ruiz Blasco y Picasso.
ellauri210.html on line 305: Vizi nää spanjuunat on varsinaisia Juan Hoze Pabloja. Pablon iskä oli Ruiz ja äiskä Picasso. Zorrossa oli Ruiz nimisiä konnia ja upseereja. Ei yhtään Picassoa. Picasso signeerasi taulunsa nuorena "P. Ruiz" mutta kaksikymmenvuotiaasta lähtien "Picasso". Se oli harvinaisena nimenä paremmin mieleen jäävä kuin Ruiz, ja Pablo halusi myös erottautua taidemaalari-isästään. Iskäkin näät oli jonkinlainen tuhertaja.
ellauri210.html on line 306: Pablolla oli kaksi pikkusiskoa ja mahdollisesti myös pikkuveli. Se ei ollut ihan varma.
ellauri210.html on line 312: Picasso liittyi kommunistiseen puolueeseen vuonna 1944 ja osallistui useisiin rauhankonferensseihin sodan jälkeen. Hänelle myönnettiin Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto vuosina 1950 ja 1962. Nyt on Uljanovin rauha mitaleineen kuopattu, ja Pablokin. Vanhoilla päivillään se teki savikukkoja.
ellauri210.html on line 320: Loppupeleissä Pablosta tuli aika dissosioitunut. Toisin kuin Paloma-tyttärestä joka muotoili autoja ja käsilaukkuja.
ellauri210.html on line 322: 15 Pablo Picasso Fun Facts
ellauri210.html on line 325:
ellauri210.html on line 341: Mimmosia runoja Pablo väsäsi? Entä mimmosia läppiä? Picasso kirjoitti paljon surrealistista runoutta vuodesta 1935 alkaen ja surrealistisen näytelmän Le Désir attrapé par la queue (1941).
ellauri210.html on line 343:
ellauri210.html on line 347:
ellauri210.html on line 350: Piha-Anteron siteeraamat Pablon proosarunot on pelkkää sanasalaattia.
ellauri210.html on line 367: Cravan’s real name was Fabian Avenarius Lloyd; he adopted myriad pseudonyms and aliases during his short life. He was born in Switzerland, in 1887, to Irish and British parents with whom he had a tumultuous relationship, though he was immensely proud of his aunt Constancez, who was Oscar Wilde’s wife. In his early teens, Cravan came to regard the familial link to the world’s most disreputable genius as proof that he was destined for a life of fabulous infamy.
ellauri210.html on line 373: By the time Johnson arrived in Paris, Cravan had carved out a reputation as a boxer himself, a discipline he first picked up while traveling across the USA. He was also known as an ardent proponent of the “American” attitude toward life, by which he meant living according to desire and instinct, and telling so-called civilized society to take a running jump. In an essay titled “To Be or Not To Be … American,” he wrote that, thanks to the influence of cakewalk dancers, track athletes, and boxers such as Joe Jeanette, the whole of Paris had turned American. “Overnight,” Cravan said, “everyone began to spit and swear” and “floated around in clothes two sizes too big for them.” He finished the piece with a crib sheet for how to pass as American: “Chew … never speak … always look busy … and, above all else, crown yourself with arrogance.” It was advice he followed assiduously. How right, how true, to this day.
ellauri210.html on line 379: At the height of his fame and success, while The Importance of Being Earnest (1895) was still being performed in London, Wilde prosecuted the Marquess of Queensberry for criminal libel. The Marquess was the father of Wilde's lover, Lord Alfred Douglas. The libel trial unearthed evidence that caused Wilde to drop his charges and led to his own arrest and trial for gross indecency with men. After two more trials he was convicted and sentenced to two years' hard labour, the maximum penalty, and was jailed from 1895 to 1897. During his last year in prison, he wrote De Profundis (published posthumously in 1905), a long letter which discusses his spiritual journey through his trials, forming a dark counterpoint to his earlier philosophy of pleasure. On his release, he left immediately for France, and never returned to Ireland or Britain. There he wrote his last work, The Ballad of Reading Gaol (1898), a long poem commemorating the harsh rhythms of prison life. What an opportunity for a man of his caliber, one would have thought.
ellauri210.html on line 381: In the summer of 1914, Cravan began another phase of wandering. In 1916, he found himself in Barcelona where he somehow managed to book himself a high-profile fight against Jack Johnson. Johnson was in the midst of a celebrated stay in Spain, during which he was received by royalty and starred in movies. Photographs from the fight give some idea of the scale of the event, which was held at Barcelona’s huge bullfighting arena La Monumental. What the photos don’t convey is what a mismatch the fight was. Even a ring-rusty, thirty-eight-year-old Johnson was leagues ahead of Cravan. Johnson won with a sixth-round knockout, though it could’ve been over much sooner had he wished it. There are reports that Cravan shook with fear before the contest began, knowing how out of his depth he was. One writer has suggested that “Johnson and Cravan were more collaborators than competitors,” and that the event was a con, just a hype-fueled payday for an aging legend and a flamboyant interloper with no credible chance of a win—the Mayweather-McGregor of its day. Olikos tää se mazi josta toinen nyrkkipelle Heminwau kirjoitti siinä sonniromaanissa?
ellauri210.html on line 385: New York’s first encounter with modern art had come four years earlier with the seminal Armory Show, at which Duchamp’s Nude Descending a Staircase caused an almighty rumpus. This time, Duchamp presented Fountain, the urinal that changed art history. Having witnessed Cravan’s work back in Paris, Duchamp and Picabia invited Cravan to deliver one of his anti-art lectures at the exhibition. He didn’t disappoint. On the day, he stood half cut in front of his audience, swore at them, waved his cock around, and was promptly arrested.
ellauri210.html on line 394: « Monsieur Gide n'a pas l'air d'un enfant d'amour, ni d'un éléphant, ni de plusieurs hommes : il a l'air d’un artiste ; et je lui ferai ce seul compliment, au reste désagréable, que sa petite pluralité provient de ce fait qu'il pourrait très aisément être pris pour un cabotin (komeljanttari). Son ossature n'a rien de remarquable ; ses mains sont celles d'un fainéant, très blanches, ma foi ! Dans l'ensemble, c'est une toute petite nature. »
ellauri210.html on line 412: New York! New York! haluaisin sussa asua! New York ! New York ! Je voudrais t’habiter !
ellauri210.html on line 429: Koska valaissee tärisevän hytin hehkupäärynä, Illuminant par torrents la trépidante cabine.
ellauri210.html on line 430: Hytti leiskuu tulessa messinkipylväistä, La cabine incendiée de colonnes de cuivre,
ellauri210.html on line 480: Dachdecker stürzen ab und gehn entzwei Katontekijät syöxyy alas ja menee kahtia
ellauri210.html on line 485: Die meisten Menschen haben einen Schnupfen. Useimmille ihmisille on tullut nuha.
ellauri210.html on line 493: Von 1893 an besuchte er das Friedrich-Wilhelms-Gymnasium (Berlin), verließ die Schule aber 1905, um einer Relegation zuvorzukommen. Bereits als Gymnasiast schrieb er erste Gedichte. Er bestand 1906 als „Externer“ das Abitur und immatrikulierte sich noch im selben Jahr an der Technischen Hochschule Charlottenburg für Architektur. Er brach 1907 das TH-Studium ab und wechselte an die Universität Jena, um Klassische Philologie zu studieren. Später ging er an die Friedrich-Wilhelms-Universität.
ellauri210.html on line 507: Wegen zunehmender Konflikte mit seiner Familie zog er sich Anfang September selbst in die Kuranstalt in Wolbeck bei Münster zurück, die er Mitte Oktober aber „fluchtartig“ verließ, um nach Berlin zurückzukehren. Hier wurde er derart auffällig, dass er Ende Oktober in die Heilanstalt „Waldhaus“ in Nikolassee bei Berlin verbracht werden musste, so dass sich Erwin Loewenson an einen langjährigen Freund von Kurt Hiller, den Psychiater Arthur Kronfeld in Heidelberg, mit der Bitte um Unterstützung wandte. Unter dem Titel Gewaltsam ins Irrenhaus war diese Zwangseinweisung Anlass für ein Medienecho – zu einer Zeit allerdings, als van Hoddis schon aus der Anstalt „entwichen“ war. Außerdem studierte er noch die griechische Mythologie und deren Fabelstrukturen. Jedoch hörte er vor dem Ausbruch seiner Krankheit im Herbst 1914 völlig mit der Nutzung der mythologischen Terminologie auf.
ellauri210.html on line 511: Im Jahr der nationalsozialistischen „Machtergreifung“ 1933 emigrierte van Hoddis’ Mutter mit seinen Schwestern Marie und Anna ebenfalls nach Palästina. Van Hoddis mussten sie aufgrund seines Zustandes zurücklassen. Am 29. September 1933 wurde van Hoddis in die „Israelitischen Heil- und Pflegeanstalten“ Bendorf-Sayn bei Koblenz verlegt. In dieser Anstalt wurden ab 1940 der größte Teil von jüdischen psychiatrischen Patienten im deutschen Reich konzentriert. Zu diesem Zeitpunkt war Hoddis wegen seiner hebephrenen Schizophrenie im Endstadium nicht mehr ansprechbar.
ellauri210.html on line 513: Er baute in den letzten Jahren körperlich immer mehr ab und verhielt sich (im Vergleich zu anderen Patienten) verhältnismäßig unauffällig, grüßte Tiere, die er beim Spazieren traf, spielte Schach und rauchte viel. Sein Umfeld sowie seine Umgebung nahm er nicht mehr wahr. Am 30. April 1942 wurde er von dort in den Distrikt Lublin im von der Wehrmacht besetzten Polen deportiert und – höchstwahrscheinlich im Vernichtungslager Sobibór – im Mai oder Juni desselben Jahres im Alter von 55 Jahren ermordet. Gute Wahl, Lotte.
ellauri210.html on line 576: Kurt Hiller wurde in Berlin als Sohn eines jüdischen Fabrikanten geboren, sein Großonkel mütterlicherseits war der SPD-Reichstagsabgeordnete Paul Singer. Hiller machte 1903 sein Abitur als Primus Omnium am Askanischen Gymnasium in Berlin. Danach studierte er an der Berliner Universität Rechtswissenschaft bei Franz von Liszt und Philosophie bei Georg Simmel. Im November 1907 wurde Hiller als Externer an der Ruprecht-Karls-Universität Heidelberg vom Juristen Karl von Lilienthal mit der Dissertation Die kriminalistische Bedeutung des Selbstmordes zum Dr. jur. promoviert. Die Dissertation war der Teil einer rechtsphilosophischen Arbeit unter dem Titel Das Recht über sich selbst, für die Hiller in Berlin keine Anerkennung fand, und in der er die Forderung aufstellte, das Strafrecht müsse die Selbstbestimmung des Menschen stärker berücksichtigen.
ellauri210.html on line 580: In Berlin wurde Kurt Hiller als freier Schriftsteller zum frühen Pionier des literarischen Expressionismus: 1909 gründete er mit Jakob van Hoddis als ein Gründungsmitglied die Vereinigung Der Neue Club, zu dem bald auch Georg Heym und Ernst Blass stießen. Gemeinsam mit ihnen und unterstützt von bekannteren Künstlern wie Tilla Durieux, Else Lasker-Schüler und Karl Schmidt-Rottluff wurden sogenannte „Neopathetische Cabarets“ veranstaltet. Nachdem Hiller sich aus dem Club zurückgezogen hatte, gründete er mit Blass das literarische Cabaret GNU. Für die Zeitschriften PAN und Der Sturm schrieb er zahlreiche Beiträge, ebenso wie für Franz Pfemferts Aktion, bei deren Gründung er 1911 auch mitwirkte. Nachdem Hiller – wahrscheinlich über die Vermittlung Kronfelds, der seit 1908 in Heidelberg lebte – 1911 in der Beilage Literatur und Wissenschaft der regionalen Heidelberger Zeitung schon Die Jüngst Berliner vorgestellt hatte, publizierte er 1912 im Heidelberger Verlag von Richard Weissbach die erste expressionistische Lyrikanthologie Der Kondor.
ellauri210.html on line 583: 1919 gründete Kurt Hiller zusammen mit Armin T. Wegner den Bund der Kriegsdienstgegner (BdK), dem 1926 auch die renommierte Pazifistin Helene Stöcker beitrat. 1920 trat er der Deutschen Friedensgesellschaft bei, zu deren linkem Flügel er gehörte. Hier trat er dafür ein, dass sich der deutsche Pazifismus an der Sowjetunion orientieren müsse, obwohl er deren Leninismus sehr kritisch gegenüberstand. Da die Mehrheit aber auf das bürgerlich-demokratische Frankreich ausgerichtet blieb, kam es zu heftigen Konflikten in der DFG, die eskalierten, als Hiller in kommunistischen Blättern den bürgerlichen Pazifisten Friedrich Wilhelm Foerster und Fritz Küster vorwarf, sie würden sich von den Franzosen bezahlen lassen – eine Unterstellung, die den zahlreichen rechten Gegnern der deutschen Friedensbewegung reichlich Munition für ihre Polemik gab. Max Jakobsson schrieb bekummert an Peter Panther:
ellauri210.html on line 591: Bei aller unkritischer Faszination von Mussolini warb Hiller kurz darauf dafür, bei den Reichstagswahlen die KPD zu wählen. Enttäuscht von der SPD, für die er vorher noch eingetreten war, schrieb er im Mai 1928 in der Weltbühne, nunmehr müsse man trotz aller Vorbehalte „in den kommunistischen Apfel … beißen: Er ist sauer, aber saftig“.
ellauri210.html on line 596: Hiller lähti 1934 karkuun Hitleriä t-viivan puutteessa. Nach der Machtübernahme der Nationalsozialisten wurde Hiller, der als Pazifist, Sozialist, Jude und Homosexueller den Nazis verhasst war, insgesamt dreimal verhaftet, in den Konzentrationslagern Columbia-Haus, Brandenburg und Oranienburg inhaftiert und schwer misshandelt. Nach seiner Entlassung 1934, die auf hohe Fürsprache von Rudolf Heß hin zustande kam,[10] floh er nach Prag und 1938 weiter nach London. Im Exil gründete er den Freiheitsbund Deutscher Sozialisten und die Gruppe Unabhängiger Deutscher Autoren.
ellauri210.html on line 598: Als Hans Giese 1949 ein neues WhK gründen wollte und dann die Gesellschaft für Reform des Sexualstrafrechts e. V. gründete, arbeitete Hiller einige Monate mit.[11] 1955 kehrte Hiller nach Deutschland zurück, ließ sich in Hamburg nieder und versuchte dort 1962, das WhK neu zu gründen. Er blieb dabei aber isoliert und der Versuch scheiterte.[5] Des Weiteren gründete er – weitgehend ohne Echo – einen Neusozialistischen Bund und unabhängige Zeitschriften (vgl. lynx). Die Erklärung des Neusozialistischen Bundes gegen Angriffskrieg wurde u. a. von Ossip K. Flechtheim, Karlheinz Deschner und Martin Niemöller unterstützt. In der Schweizer Zeitschrift Der Kreis publizierte Hiller rund ein Dutzend Gedichte und ebenso viele Artikel, meist unter dem anagrammatischen Pseudonym Keith Llurr.
ellauri210.html on line 606: Je crois que l'art est la seule forme d'activité par laquelle l'homme en tant que tel se manifeste comme véritable individu. Par elle seule, il peut dépasser le stade animal, parce que l'art est un débouché sur des régions où ne domine ni le temps, ni l'espace.
ellauri210.html on line 625: Hans Arp eli Jean Arp ( 16. syyskuuta 1886 Strassburg, Saksa - 7. kesäkuuta 1966 Basel, Sveitsi) oli saksalais-ranskalainen kuvanveistäjä, taidemaalari, runoilija ja abstrakti taiteilija, joka käytti muun muassa revittyä ja liisteröityä paperia muiden käyttäessä vielä rypättyjä sanomalehtiä.
ellauri210.html on line 729: Di Chirico è un lottatore completo, efficace sia nella lotta a piedi che in quella a terra. Tra i suoi principali punti di forza figurano l'abilità nelle prese e un ottimo striking.
ellauri210.html on line 749: Jacques Pierre Vaché, né à L'Orient le 7 septembre 1895 et mort à 23 ans à Nantes le 6 janvier 1919, etait un wannabe écrivain et dessinateur français. Il n'a laissé pour toute œuvre qu'une série de lettres, quelques textes et quelques dessins. Le ton de son œuvre est volontairement provocateur, pacifiste voire anti-militariste, haine des bourgeois, des conventions et de l'armée. Quatre jeunes hommes faisaient paraître une revue ayant pour titre En route mauvaise troupe, en hommage à Paul Verlaine. Varmaan hinureita kaikki.
ellauri210.html on line 780: The novel starts in Spain in 1939, during the Spanish civil war, when Tanguy is forced to flee the country with his mother because of her left wing political affiliations. They find themselves in France, which is no less hostile. Forsaken by his father, Tanguy and his mother are arrested by the police and sent off to a camp for political refugees where life is difficult and they face many a hardship and insult. Finally able to escape, Tanguy's mother now decides to flee to London. In order to escape unnoticed from France, they must travel separately and Tanguy is thus separated from his mother. Discovered by the German troops he is packed off to another concentration camp where he endures a life of hunger, cold and forced physical labour that break his body and spirit, the only respite being in a young German pianist who befriends him and reminds him time and again not to hate for hatred breeds nothing but hatred. LOL.
ellauri210.html on line 782: After the war, Tanguy is sent back to Spain, Barcelona where he learns that his grandmother has recently passed away and there is no one else to take care of him. He is sent to a reformation school for juvenile delinquents and orphans, run by priests who are no less cruel and sadist than the Nazi "kapos." Bitter, Tanguy believes they are worse than the Nazis because these priests hide their sadism behind the facade of religion and confession, but that makes their sin no less. He succeeds in escaping along with a "companion," but is forced to separate from his as well. This time around, he finds himself in a school run by a group of priests but unlike the reformation school, here, Tanguy is able to grow, learn and live comfortably. It is here, that he truly flourishes and finds friends and solace. But he is still not completely at peace and sets off again in search of the parents who had abandoned and forsaken him to such a bitter destiny. He does find them eventually, but only to realise that the years of hardship and horror experienced by him have built an impenetrable barrier between them. He is no longer a left wing radical like them. He has learned not to hate the capos. Don't get mad get even. LOL.
ellauri210.html on line 784: Ja vielä 1 Tanguy: Tanguy is a 2001 French black comedy by Étienne Chatiliez. When he was a newborn baby, Edith Guetz thoughtlessly told her son Tanguy : "If you want to, you can stay at home forever". 28 years later, the over-educated university teacher of Asian languages and womanizer leads a successful and wealthy life... while still living in his parents' home. Father Paul Guetz longs to see his son finally leave the nest, a desire that his wife shares. Edith finally agrees and the pair unite to make Tanguy's life at home miserable. However, they don't know that Tanguy isn't the type of guy who easily gives up. The word Tanguy became the usual term to designate an adult still living with his parents.
ellauri210.html on line 819: et ses os ont gratté le sabot des purs-sang Ja sen luut raapi puhdasveristen saappaita
ellauri210.html on line 825: n’est plus qu’un absurde et livide galet. Ei enää ole kuin absurdi maxoittunut vesikivi.
ellauri210.html on line 833: Tristan Tzara captured the inspired lunacy in his 1921 Dada Manifesto on Lukewarm Love. Marcel Duchamp’s “Readymades,” or Francis Picabia’s canvases of human figures as functionless machines belong here. Dada began as a limited franchise, with key outposts in Zurich, Berlin, Paris, and New York. Preceding the Surrealist movement by several years, and often inspired by the Communist Party (though not tied to it), its origins lay in a militant nostalgia for a pre-war lost Eden. Dadaists sought “an art based on fundamentals to cure the madness of the age and a new order of things that would restore the balance between heaven and hell." (Jean Arp).
ellauri210.html on line 837: “M. Gide,” Cravan began, “I have taken leave to call on you, though I feel myself duty bound to inform you straight off that I far prefer, for example, boxing to literature.” “Literature, however, is the only terrain on which we may profitably encounter one another,” he replied rather dryly. Cravan thought: “He certainly lives life to the full.” We spoke about literature therefore, and he asked me the following question which must be particularly dear to him: “Which of my works have you read?" "Which of my matches have you seen?"
ellauri210.html on line 839: Rigaut — a drug addict, gigolo, dandy, man-about-town — was a cult figure in Paris, a status that intensified when he was made the subject of Louis Malle’s brilliant 1966 film Le Feu Follet.
ellauri210.html on line 863: Fils d'un cadre du grand magasin Le Bon Marché, il est d’abord un élève brillant au lycée Montaigne, où il obtient un prix de récitation et de français, puis il devient passable et dissipé au lycée Louis-le-Grand où il se fait remarquer par son excentricité.
ellauri210.html on line 867: Il épouse Gladys Barber le 15 janvier 1926, mais elle le quitte rapidement, lassée de sa toxicomanie. De plus en plus esclave de l'héroïne et de l'alcool, il vit misérablement à New York jusqu’en novembre 1928, date à laquelle il revient subitement en France et reprend une vie mondaine dans une maison prêtée par le surréaliste Paul Chadourne.
ellauri210.html on line 869: En 1929 il entreprend une série de cures de désintoxication, infructueuses, en clinique à La Malmaison, puis en août à Saint-Mandé. En octobre, il entre dans une maison de repos à Châtenay-Malabry appelée « La Vallée aux loups » (qui fut la maison de Chateaubriand).
ellauri210.html on line 871: Après avoir passé une soirée à Paris avec un vieil ami, Jacques Porel, le matin du 6 novembre 1929 Jacques Rigaut rentre à Châtenay-Malabry, où il se suicide d’une balle de revolver tirée en plein cœur.
ellauri210.html on line 915: Jacques Prévert s'ennuie à l'école et fait souvent l'école buissonnière en parcourant Paris avec la complicité de son père. Dès 15 ans, après son certificat d'études primaires, il abandonne les études. Il multiplie alors les petits travaux, notamment au grand magasin Le Bon Marché. Il fait quelques larcins et fréquente des voyous mais n'est jamais inquiété par la police.
ellauri210.html on line 921:
ellauri210.html on line 942: les petits veaux abandonnées pleurent comme des veaux abandonnés
ellauri210.html on line 987:
ellauri210.html on line 992: À l'été 1932, la troupe est invitée à Moscou d'où Jacques Prévert ne revient pas militant communiste. Toute sa vie, Jacques Prévert témoigne d'un engagement politique sincère. Surréaliste inclassable, certains observateurs n'hésitent pourtant pas à l'apparenter au courant libertaire : anarchiste de cœur, Prévert se dit « rêveur » ou « artisan » plutôt que « poète ».
ellauri210.html on line 1029: Et la mer efface sur le sable, Ei niitä voi toiselle antaa Ja meri huuhtoo rantahiekasta
ellauri210.html on line 1037: Et la mer efface sur le sable Toimii suoraan nettiselaimessasi! Ja meri huuhtoo rantahiekasta
ellauri210.html on line 1090: La originalidad de la perspectiva y la habilidad técnica a la hora de pintar el cuadro lo han hecho muy popular, hasta el punto de que en 1961, un fanático realizó un acto vandálico contra él de poca gravedad.
ellauri210.html on line 1093: Cualquiera que fuese la interpretación, en este u otro sentido, es innegable la originalidad y espectacularidad del resultado.
ellauri210.html on line 1119: After Ernst's arrest Carrington was devastated and her delusions led to a psychotic break and she was admitted into an asylum. Three years after being released from the asylum and with the encouragement of André Breton, Carrington wrote about her psychotic experience in her memoir Down Below. Nyrkissä Leonora kokkasi Andrelle hyviä sapuskoita.
ellauri210.html on line 1123: She later married Emerico Weisz (nicknamed "Chiki"), born in Hungary in 1911. Chiki Weisz died 17 January 2007, at home. He was 97 years old. Together they had two sons: Gabriel, an intellectual and poet, and Pablo, a doctor and Surrealist artist. Leonora Carrington died on 25 May 2011, aged 94, in a hospital in Mexico City as a result of complications arising from pneumonia. In 2015, Carrington was honoured through a Google Doodle commemorating her 98th birthday.
ellauri210.html on line 1136: Ses premiers poèmes écrits à quatorze ans furent aussitôt admirés par les surréalistes. Elle séduit André Breton et Paul Éluard par « le merveilleux de sa poésie et sa personnalité de femme-enfant. » Ils voient dans ses écrits « la véritable illustration du langage automatique par excellence ».
ellauri210.html on line 1150: Au cours de la guerre et jusqu'à la fin des années 1950, elle cesse de publier. Elle travaille dans des crèches, et co-traduit avec son mari Pierre Fridas plusieurs livres de Níkos Kazantzákis comme Alexis Zorba ou La Liberté ou la mort. Elle se remet ensuite à écrire, des poèmes et des romans, en opposition avec l'orthodoxie surréaliste. Ces textes sont toutefois inclassables. Brelin le frou, ou le portrait de famille (1975) décrit des personnages vivant selon des règles fantaisistes. Sur les dessins de l'auteur, ils ont la particularité de porter une coiffe à l'image de leur sexe. Les nouvelles de Mon cœur les écoute (1982) font montre d'un humour poétique proche de celui d'Henri Michaux ou de Joyce Mansour. Elle est également connue pour ses dessins et ses « tentures », des œuvres plastiques réalisées à l'aide de morceaux de tissu de couleur découpés.
ellauri210.html on line 1158:
UNDSET, Sigrid, Ida Elisabet. WSOY, 1977
ellauri210.html on line 1167: Dès l'âge de quinze ans, Jean-Pierre Duprey compose ses premiers poèmes. Il part pour Paris en 1948 sur l'invitation d'André Breton et participe au mouvement surréaliste. Au cours de l'été 1948, il rencontre, en Normandie, Jacqueline Sénart qui deviendra sa femme et partagera sa vie jusqu'à la fin. Il figure sur les photographies du groupe surréaliste prises par Man Ray en 1953 au café de la place Blanche[réf. nécessaire]. Näistä Brétonin loppupään kirotuista oppilaista tulee vähän mieleen Jaakko Hintikka ja sen sekundaoppilaiden sukupolvet: L. Carlson, E. Saarinen, Mike Hand, Gabriel Sandu.
ellauri210.html on line 1169: Personnalité tragique et indépendante, il abandonne la poésie au début des années 1950 pour se consacrer entièrement à la sculpture dans son atelier situé au 123, rue de Crimée à Paris, puis chez Hanesse à Pantin et, à partir de 1957, au 21, avenue du Maine, dans un atelier situé villa Marie Vassilieff (chemin du Montparnasse).
ellauri210.html on line 1171: Arrêté et passé à tabac après avoir uriné sur la tombe du Soldat inconnu en protestation contre la guerre d'Algérie (the anglo-saxon page does not mention his motivation), il est emprisonné, puis interné à l'hôpital Sainte-Anne en juillet 1959.
ellauri210.html on line 1177: Carlos Paul Ruiz São Paulosta symppaa Jannea. “Derriere Son Double”, Este volumen de poemas, saludado con entusiasmo por Breton, es sin duda uno de los más importantes de la poesía francesa de los últimos tiempos. Por lo que dice y lo que revela constituye el testimonio apasionante de un espíritu (que aún no había alcanzado la veintena) obsesionado por la idea de las tinieblas que nos rodean. Es cierto que los términos “vide”, “gouffre”, “abime”, habían pasado sobre todo a partir de Víctor Hugo (recordemos su famoso verso “J’interrogue l’abime etant moi-même gouffre”) a ser tópicos de una cierta retórica ajenas a sus verdaderos significados. Mas en Duprey subanse por las paredes. Para rendir cuentas de su visión de las tinieblas, Duprey se inclina a la práctica y a la expresión de un cierto humor negro que llevó a Breton a incluirlo en su famosa antología.
ellauri210.html on line 1216: Alphonse Rabbe (1786—1829) tunnetaan pessimistinä. Usein romanttisen pessimismin esimerkkinä pidetty Rabbe, nuori, komea ja älykäs, sairastui kuppaan ja nautti liikaa oopiumia. Hän kirjoitti journalismia ja vähäarvoisia historiallisia kokoelmia ja lopuksi postuumisti julkaistun (1835) Album d'un pessimiste , osittain Rabben ja muiden havaintojen antologian elämän merkityksettömyydestä ja kuoleman väistämättömyydestä sekä äärimmäisen sardonista. ja katkeria proosarunoja, jotka inspiroivat Baudelairea. Välillä syvästi liikuttava...
ellauri210.html on line 1218: Noniin siis Alphonse Rabben maine liittyy hänen Album d'un pessimiste -albumiinsa . Hänen ystävänsä, kuten Alexandre Dumas , Victor Hugo in Chants du Crépuscule , Sainte-Beuve in Muotokuvat contemporains tai kirjoittajat kuten Baudelaire in Fusées , ovat säilyttäneet hänen muistinsa. Myöhemmin André Breton ei unohda sitä Manifeste du surréalismessa.
ellauri210.html on line 1222: La Rochefoucauld a dit qu’il y a dans le malheur de notre meilleur ami quelque chose qui ne nous déplaît pas. Tästäkin osuvasta ajatelmasta Rabbe veti herneen nenään.
ellauri210.html on line 1234: The old Kentauros was accidentally wounded by Herakles when the hero was battling other members of the tribe. The wound, poisoned with Hydra-venom, was incurable, and suffering unbearable pain Kheiron voluntarily relinquished his immortality.
ellauri210.html on line 1252: Shaw's expressed views were often contentious; he promoted eugenics and alphabet reform, and opposed vaccination and organised religion. He courted unpopularity by denouncing both sides in the First World War as equally culpable, and although not an Irish republican, castigated British policy on Ireland in the postwar period. Shaw and Yeast were sort of friends.
ellauri210.html on line 1257: Shaw, Fabian Tract No. 2: A Manifesto (1884).
ellauri210.html on line 1259: In the second, revised version, "socialism can be brought about in a perfectly constitutional manner by democratic institutions".
ellauri210.html on line 1261: In third version, by the late 1920s, he had largely renounced Fabian Society gradualism, and often wrote and spoke favourably of dictatorships of the right and left—he expressed admiration for both Mussolini and Stalin. Olemme patriiseja ennenkaikkea, sanoi kapteeni Lavinialle.
ellauri210.html on line 1266: The fellow-writer H. G. Wells had joined the "vet Fabian' society in February 1903. Wells's ideas for reform—particularly his proposals for closer cooperation with the Independent Labour Party—placed him at odds with the society's "Old Gang", led by Shaw. In Shaw's view, "the Old Gang did not extinguish Mr Wells, he annihilated himself".
ellauri210.html on line 1270: Since Shaw's death scholarly and critical opinion about his works has varied, but he has regularly been rated among British dramatists as second rate, almost on a par with Shakespeare. One Shaw's comedy made Edward VII laugh so hard that he broke his chair.
ellauri210.html on line 1277: My friend responded saying that gay men and women have dependent relationships all the time and it absolutely does not mean the man is not gay or that he is falling for her. Today we call this a 'hag' and they routinely do for women the things Higgins did for Eliza, (make her more fashionable, improve her appeal to men, etc). I am not saying he absolutely was gay, in fact I still think its probable he's not, but its definitely something to consider.
ellauri210.html on line 1302: Autoras Joyce Mansour o Gisèle Prassinos han constituido buena parte de su literatura a partir de lo que se ha entendido por desviaciones sexuales, incluso por aberraciones. Algunos de sus personajes no sólo poseen ciertas deformidades físicas que los convierten en neo-quasimodos o pequeños demonios sino que además crece en ellos el germen de una moral desviada.
ellauri210.html on line 1306: Mansour, lejos de generar o de seguir con la imagen de la mujer creada por André Bretón incluye la belleza fatal, entendida como una belleza herida, lejos del principio de Narciso. Junto con Gisèle Prassinos y Lise Deharme proceden a crear una renovación estética en la literatura surrealista. Adjetivos como “laid(e)”, “malade”, “malformé(e)” serán típicos de estas autoras que elaboran un reflejo femenino escribiendo sobre “antiNadjas” als gegen Bretons Roman verfasste Anti Nadja.
ellauri210.html on line 1314: Dating from 1960, the widely available English translation by Richard Howard is a translation of the first edition of Breton's novel, dating from 1928. Breton published a second, revised edition in 1963. No English translation of this second edition is currently available. Ketäpä enää kiinnostaa.
ellauri210.html on line 1318: In the remaining quarter of the text, André distances himself from her corporeal form and descends into a meandering rumination on her absence, so much so that one wonders if her absence offers him greater inspiration than does her presence. It is, after all, the reification and materialization of Nadja as an ordinary person that André ultimately despises and cannot tolerate to the point of inducing tears. There is something about the closeness once felt between the narrator and Nadja that indicated a depth beyond the limits of conscious rationality, waking logic, and sane operations of the everyday. There is something essentially “mysterious, improbable, unique, bewildering” about her; this reinforces the notion that their propinquity serves only to remind André of Nadja's impenetrability. Her eventual recession into absence is the fundamental concern of this text, an absence that permits Nadja to live freely in André's conscious and unconscious, seemingly unbridled, maintaining her paradoxical role as both present and absent. With Nadja's past fixed within his own memory and consciousness, the narrator is awakened to the impenetrability of reality and perceives a particularly ghostly residue peeking from under its thin veil. Thus, he might better put into practice his theory of Surrealism, predicated on the dreaminess of the experience of reality within reality itself. Nadja Nadja soromnoo.
ellauri210.html on line 1320: Alejadas de la maternidad y de casi todo aquello que les da la entidad de mujer, tanto Mansour como Prassinos saben que la “femme-enfant” es algo más que un bello objeto para admirar. Estas autoras desarrollan un concepto de belleza, de sexo y género difuminados, donde entra en juego la noción de identidad y alteridad. Así mismo implica una idea de subversión femenina que se aleja definitivamente del concepto bretoniano de la mujer.
ellauri210.html on line 1325: Joyce Mansour y Gisèle Prassinos crean bellos monstruos. Han sustituido la belleza convencional dando prioridad a esta “laideur” que está en comunión con la crueldad y el erotismo, siempre rodeada de una pátina macabra. Las dos autoras, bajo esta categoría estética han dado paso a un viaje interior, el que proporcionan sus seres deformes, enfermos, en un ejercicio catártico. El objetivo será para las dos el mismo: exorcizar el miedo, la muerte y la angustia.
ellauri210.html on line 1332: tence dans le monde de Prassinos”. El miedo a la separación de la madre los convierte en seres débiles, sujetos eternamente al complejo de Edipo, suspendidos en sus particulares “bizarreries”, ayudan al desarrollo de la historia en un tono naïf y amable. Estos complejos parecen parar el tiempo para jugar con la impresión de que estamos ante personajes sin edad.
ellauri210.html on line 1334: En Prassinos también funciona el complejo inverso, como el relato “Vanda et le Parasite” [1] que ofrece una original lectura sobre el padre castrador. El padre, al nacer coloca un gusano sobre los cabellos de Vanda. Este acto será valorado como una metáfora del miedo a la autoridad masculina, empleando los términos de Barnet “cannibalisée par l’autorité patriarcale”.
ellauri210.html on line 1338: Joyce Mansour se podría definir como “abyecto”, retomando la definición de Julia Kristeva, (Kristeva, 1980) sería “el objeto caído”. El universo mansouriano seduce con sus seres desviados, se metamorfosea en monstruo o animal, casi siempre asociados a los animales que más repulsión suscitan, pero que a la vez se convierte en modelo de seducción, retomando el término de Barnet sería una “anti-seducción” un “ bestiaire pour déplaire”.
ellauri210.html on line 1340: “L’univers mansourien est certes, à première lecture, un lieu intolérable, d’où émergent l’effroi, l’abjection, la cruauté, la pourriture et la mort sans rédemption, associés à toute une faune grouillante de vermine ou d’animaux porteurs de symboles néfastes, à l’instar de des serpents ou des rats” (ibid.). Ambas escritoras esconden terrores de la infancia. Gisèle Prassinos, al igual que Mansour, posee su propio universo, su bestiario particular donde pululan:
ellauri210.html on line 1342: Une population remarquable díversifiée de mollusques (escargots et vers de toutes formes et couleurs), de reptiles (couleuvres et serpents sans nom), de rongeurs ou arracheurs crée un climat anxiogène et menaçant. La matière est toute entière la proie de la morsure, de l’éventration, de l’étouffement ou de la souillure (op.cit., 1988).
ellauri210.html on line 1344: Gisèle Prassinos también nos ha dejado unas buenas dosis de personajes desordenados, donde afloran ciertas desviaciones. En ese “collage” entre cuentos de hadas y aromas baudelerianos, la autora jugará sobre todo con la metamorfosis, así sus mujeres “pseudo-femmes castratrices” se transforman en animales o en seres extraños, fantásticos. Prassinos ataca a los mitos del psicoanálisis, muestra imágenes híbridas, animales que se convierten en hombre, objetos que se convierten en animales, etc. Destaca la hostilidad hacia la figura autoritaria del padre. Nos habla de venganzas mediante el asesinato, los cuerpos difuntos son despedazados o transformados, dejando traslucir sentimientos intensos, donde se perfila la imagen de la muerte y se exorciza el miedo. La misma autora confesaba en una entrevista personal la distancia que había entre ella y su padre, destacando la importancia que tiene la figura masculina en las culturas orientales, sensación que refleja en el cuento “La Tête” (op. cit., 1987): “Lucas vit qu’entre elle et son père s’ouvrait un écart plus large que ceux qui séparaient les autres personnes”.
ellauri210.html on line 1354: Je l’ai deshabillé pour voir ce que c’ètait au juste. Après sa petite culotte de dedans, j’en ai vu deux. Un comme moi, minuscule lui et encore autre pas pareil mais pareil que les petites filles qui font pipi sur le trottoir.
ellauri210.html on line 1355: El problema de la identidad es muy habitual en Gisèle Prassinos, hay una tendencia a crear personajes de géneros no definidos o seres desexualizados, así como descorporalizados.
ellauri210.html on line 1362: Terça-feira, 30 de abril de 2019
ellauri210.html on line 1366: Joyce Mansour nee Joyce Patricia Adès, (25 July 1928 – 27 August 1986), was an Egyptian-French author, notable as a surrealist poet. She became the best known surrealist female poet, author of 16 books of poetry, as well as a number of important prose and theatre pieces. Ei ehtinyt mukaan Piha-Anteron humoristeihin, mutta Antero kirjoitti siitä erillisiä puffeja.
ellauri210.html on line 1380: In 1954, Joyce Mansour became involved with the surrealist movement after Jean-Louise Bédouin wrote a review praising Cris in Médium: Communication surréaliste that May. Joyce Mansour actively participated in the second wave of surrealism in Paris. Her apartment was a popular meeting place for members of the surrealist group. L'exécution du testament du Marquis de Sade, the performance piece by Jean Benoît took place in Mansour’s apartment, where she "collaborated" with obscure minor representatives such as Pierre Alechinsky, Enrico Baj, Hans Bellmer, Gerardo Chávez, Jorge Camacho, Ted Joans, Pierre Molinier, Reinhoud d'Haese and Max Walter Svanberg.
ellauri210.html on line 1390: 10 syyllistä sormea Aux dix doigts coupables
ellauri210.html on line 1391: 10 näpsäkkää sormea Aux dix doigts capables
ellauri211.html on line 39: Iloa elämään! Naurulla lisää vuosia! Näin opitte sukkelasti nauramaan Amerikan malliin, Suomen humoristit! Zunamista pelastuneet kertovat! Kyllä nauru kelpasi kun iso aalto vei turhan murjottajat. Naurulla on vain iso kuoppa keskellä, kun siitä on kaivettu länsimaille guanoa. Naurusaarelaiset sairastavat pyylevöityneinä diabetestä. Naurusaarella on tuhansittain pakolaisia odottamassa Australiaan pääsyä. Naurulla ne saavat lisää vuosia. Kohta vesi nousee niille kaulaan saakka. Kyllä taitaa taas nauru kelvata! Eikun naru kaulaan vaan. Jo löytyi unelle pitkävaikutteisempi korvike.
ellauri211.html on line 68: Raid on syntynyt pienessä kylässä Keski-Suomessa perheeseen, johon isän ja äidin lisäksi kuului pikkusisko. Ruotsissa varttunut Raid työskenteli Volvon tehtaalla ennen kuin muutti Tukholmaan ja aloitti työnteon Maraboun suklaatehtaalla. Täällä hän myös tutustui Hammariin, Sundmaniin, Takamäkeen ja Uki Kukkamaahan. Raid kuului Marabou-jengiin ja liittyi myöhemmin moottoripyöräjengiin. Raid joutui kuitenkin jättämään moottoripyöräpiirit jouduttuaan vankilaan epäonnistuneen pankkiryöstön jälkeen, jossa Hammar ampui häntä jalkaterään. Tämän takia Raidin oikeassa jalassa on vain yksi varvas.
ellauri211.html on line 104: (1) they be important targets in a large urban area of more than three miles in diameter, (2) they be capable of being damaged effectively by a blast, and (3) they are unlikely to be attacked by next August. Five cities made the list, the top four in order of priority were:
ellauri211.html on line 146: This incident began with the Japanese who were furious with the Chinese Resistance, and when Nanking, the capital of China, fell in December 1937, Japanese troops immediately massacred thousands of Chinese soldiers who had surrendered to them. The Japanese then rounded up about 20,000 Chinese youths and transported them by truck to the outside of the city walls, where they would be massacred there. Japanese troops then looted the city of Nanking and raped most of the city´s female population.
ellauri211.html on line 201: Je crois que l´art est la seule forme d´activité par laquelle l´homme en tant que tel se manifeste comme véritable individu. Par elle seule, il peut dépasser le stade animal, parce que l´art est un débouché sur des régions où ne domine ni le temps, ni l´espace.
ellauri211.html on line 295: Totta puhuen ei tämä tekohämmentyneenä hymyilevä persepääkään ole ihan eilisen teeren poika kuvalehtien keskiaukeamaärvönä. Kun hän kihlasi tunnetun valokuvamallin, vasta Njuu Jorkista maahan laskeutuneen bisnesenkelinsä, heidän yhteinen taipaleensa alkoi ei vähempää kuin Ilta-Sanomissa ja Hymy lehdessä! ja heidän suuret häänsä huomattavassa Hämeenkyrossä nousivat Seuran ja Annan etusivuille! Turha häntä on tyrkkiä lavatähden paasipojaksi! Siitä äkämystyneenä hämäläinen Ranu alkoi ize pyytää roskalehdiltä haastatteluja lupaa kysymättä savvoo viäntävältä Katrilta. Ranu myhäili salaperäisenä ja näppi ize izestään belfieitä. Tiesihän sen etukäteen ettei siitä mitään tullut, olivat ihan eri kaliiperia, toinen kestojulkkis toinen wannabe. Hui kuinka Ranu onkin vastenmielinen. Se kuzuu äxäänsä vuoroin laulajaxi vuoroin lavatähdexi. Izeään se tituleeraa kyrvänpää-expertixi. Potkut saaneen peesarin voimatonta kiukkua. Tampereen oikeistosiiven Aamulehdessä, jossa perusporvarillinen Ranu on vakisenttaaja, sekä huomattavassa Hämeenkyrön Sanomissa saa peesarikin palstamillimetrejä. Mahtavan tonniston narsisti! Iltalehden Aila Seppalän puffi on Ranusta "puhtaasti ja kauniisti kirjoitettu." "Katse ja kädenpuristus kertovat paljon. Pana Rajalan terse on rehevä ja lämmin, mahanalusote avoin, utelias ja leikkisä, miehen suoro Sentun pöydän alla vahvistaa ennakkotuntemuksen: Pan on Katrinansa ansainnut." Vizi mitä tuubaa! Jutussa käydään mallikkaasti läpi miehen työhistoria, hänen kirjoittamansa Sillanpään elämäkerta odottaa vielä kolmatta ja huipentavaa osaansa, hänen näytelmäsovituxkistaan on äsken nähty Elämä ja aurink Molojunkaterina, Pyynikille on tulossa Ale ellers on työn alla nuskailtavana Tamge Temerin historian toinen osa. Dosent pissii hunajaa ja tunnustelee töröhampaisen TV-lasisen Aila Meriluodon mahanalusta. Markku Envallilta meni pari vuotta uuden onnen aforisointiin. Kiireinen jokapaikan dosentti aikoo selvitä nopeammin. Ranun izetunto on horjahteleva. Ilmi narsisti! Kazeet kääntyivät Hämeenkyrössä kun Ranu tuli ostamaan Seura-lehteä. Katrin vanhemmat haisee kaskisavulta ja Bertta mummi on riuskasti hymyilevä murretta pulppuava kansannainen. Hizi Ranu kopioi naistenlehtityyliä. Oven avaa Taisto Tammen mummo, hymyilevä rouva Hagert. Ranu lukee Seura-lehdestä rakastaako hän oikeasti Katria. Onko Katrin maalaisporukat sille riittävästi hienoja? Vinoiliko vääräleuka Wexi Koistinen sille salamielisesti jotenkin? Panu antaa ymmärtää että tyhmä Katri on Ranuun aivan lääpällään, Ranu miettii vielä ostopäätöstä. Höh, avattu pakkaus on ostopäätös.
ellauri213.html on line 59: Pahalla arabilla oli tukuittain tekaistuja passeja. Danilla ei menneet hommat putkeen Nykissä sinikantisella suomalaisella matkustusasiakirjalla. Nykin juutalaiset olivat ovelampia, ja niillä oli vielä terävämmät kyynärpäät. Se ei yllätä että Taneli on 3-divarin kynäilijä vaan se et joku on vaivautunut julkaisemaan sitä. Onkohan tää omakustanne. Azizin samizdat. Oi Odessa, helmi mustan meren.
ellauri213.html on line 112: Kun päähenkilömme Mirabel kertoi meille perheensä maagisista voimista kappaleen The Family Madrigal kautta, hänet esiteltiin myös vastahakoisena ulkopuolisena, joka katsoi sisään. Toisin kuin hänen rekkalesbo sisarensa Luisa tai hänen vauvapäinen
ellauri213.html on line 113: Esimerkiksi, koska Julieta Madrigal on vanhin kolmos, hän luonnollisesti otti suurimman osan velvollisuuksista ja sai "lahjan" parantaa muita nälästä päivittäisen aterioiden valmistuksen avulla. Hänen lapsensa puolestaan saivat samanlaisia lahjoja hyväntahtoisuudesta ja palvelusta: Luisalle supervoimaa ja Isabelalle kyvyn loihtia täydellinen herbaario.
ellauri213.html on line 169: Senior staff writer and thriller author. Her novel, Forget Her, is available on Shop Catalog.
ellauri213.html on line 176: Ei ole mikään ylläri et PDA termi on kexitty briteissä. Pathological Demand Avoidance -termin otti käyttöön brittiläinen psykologi Elizabeth Newson 1980-luvulla kuvaamaan laajaa osaa lapsuudenaikaisen tottelemattomuusdiagnoosin saaneista lapsista. Tod.näk. pääosin britti kontrollifriikkien vanhempien omaa aiheutusta ja vääristelyä lapsi syntipukkina.
ellauri213.html on line 178: The child may appear sociable on the surface, but may lack
ellauri213.html on line 186: Often appears comfortable in pretend situations and during
ellauri213.html on line 192: not normally disordered, and the child is able to make good
ellauri213.html on line 210: Questions – the expectation of being required to respond to a direct question can be disabling
ellauri213.html on line 246: The standing adjudication in English common law is that, as dying is an inevitable consequence of life, the right to life under the Convention necessarily implies the obligation to let nature take its course. Everyone has the right to die slowly, painfully and horribly.
ellauri213.html on line 248: Girlguiding (Peukaloiset) is the operating name of The Guide Association, previously named The Girl Guides Association and is the national guiding organisation of the United Kingdom. It is the UK's largest girl-only youth organisation. Girlguiding is a charitable organisation. Founded 1910 by Robert Baden-Powell in bulging shorts and Agnes Baden-Powell in mini skirts, Girlguiding is a member of World Association of Girl Guides and Girl Scouts (WAGGGS) - the largest women's organisation in the world
ellauri213.html on line 249: International camps are a chance to really immerse yourself in an adventure abroad. At these events, you'll get to see incredible locations - recent events have been hosted in Iceland, Japan and the USA! And in UK - you don't need a passport to go if you got a British one!
ellauri213.html on line 254: In 1908, Baden-Powell's book Scouting for Boys came out in Russia by the order of Tsar Nicholas II. It was called Young Scout (Юный Разведчик, Yuny Razvedchik). On April 30 [O.S. April 17] 1909, a young officer, Colonel Oleg Pantyukhov, organized the first Russian Scout troop Beaver (Бобр, Bobr) in Pavlovsk, a town near Tsarskoye Selo, St. Petersburg region. In 1910, Baden-Powell visited Nicholas II in Tsarskoye Selo and they had a very pleasant conversation, as the Tsar remembered it. In 1914, Pantyukhov established a society called Russian Scout (Русский Скаут, Russkiy Skaut). The first Russian Scout campfire was lit in the woods of Pavlovsk Park in Tsarskoye Selo. A Russian Scout song exists to remember this event. Scouting spread rapidly across Russia and into Siberia, and by 1916, there were about 50,000 Scouts in Russia. Nicholas' son Tsarevich Aleksei was a Scout himself.
ellauri213.html on line 262: The organization then went into exile, and continued in many countries where fleeing White Russian émigrés settled, establishing groups in France, Serbia, Bulgaria, Argentina, Chile, and Paraguay. A much larger mass of thousands of Russian Scouts moved through Vladivostok to the east into Manchuria and south into China.
ellauri213.html on line 264: Colonel Pantyukhov, Chief Scout of Russia, first resided in France and then moved to the United States, where large troops of Russian Scouts were established in cities such as San Francisco, Burlingame, California, and Los Angeles. He returned to Nice, France where he died.
ellauri213.html on line 286: Rainbows (regrettable choice of name, in hindsight) is for all girls aged four to seven (five in some areas). We play loads of fun games and do activities and challenges and a few times we get badges – Matilda, Rainbow. Rainbows learn by doing – they get their panties dirty, do sports, arts and crafts and play games. Being a Rainbow is all about having the space to try new things. Through taking part in a range of different activities with girls their own age, Rainbows develop self-confidence and make lots of new friends.
ellauri213.html on line 294: The girls didn't know much about the event beforehand, but Amelia was most excited about sleeping with the Big Top, Meghan couldn't wait to learn some tricks, while Abigail, Darcey and Ellie were looking forward to trying out some new adventurous group activities. We then enjoyed a very funny magic show, sucking our own magic wands and balloon creatures. Darcey and Aayla said they 'liked playing fun games with the Rainbows on the inflatables' which we did next.
ellauri213.html on line 295: For Abigail, Tillie and Isla, the best thing about the event was the after-dark disco, as they 'got to dance around with all the cool cats'. Finally, it was time to settle down in our sleeping bags all together for a giant sleepover with the Big Top with 250 other Brownies! Volunteers checked in and out over 4,000 participants, ran a sweat shop, led drumming workshops and served at the Night Cafe.
ellauri213.html on line 298: Girlguiding UK has signed the campaign to try and force the hand of Rupert Murdoch, who hinted a few weeks ago that he is considering ending the publication of photographs of topless models on page 3 of The Sun – which he owns, as chief executive of News Corporation. Page 3, or Page Three, was a British newspaper convention of publishing a large image of a topless female glamour model (known as a Page 3 girl) on the third page of mainstream red-top tabloids. The Sun introduced the feature, publishing its first topless Page 3 image on 17 November 1970. The Sun's sales doubled over the following year, and Page 3 is partly credited with making The Sun the UK's bestselling newspaper by 1978. In response, competing tabloids including the Daily Mirror, the Sunday People, and the Daily Star also began featuring topless models on their own third pages. Notable Page 3 models included Linda Lusardi, Samantha Fox, and Katie Price.
ellauri213.html on line 300: Samantha Karen Fox (born 15 April 1966) is an English pop singer and former glamour model from East London. She rose to public attention aged 16, when her mother entered her photographs in an amateur modelling contest run by The Sunday People tabloid newspaper. After she placed second in the contest, she received an offer from The Sun to model topless on Page 3, where she made her first appearance on 22 February 1983, at the tender age of 17, sporting huge balloons already then. She continued to appear on Page 3 until 1986, becoming the most popular pin-up girl of her era, as well as one of the most photographed British women of the 1980s. She looked like a fox with balloons glued up front. Never liked her face anyway.
ellauri213.html on line 304: 170 hours unpaid work and told to pay £1,500 costs. Katie Price has been known on the celebrity circuit for many years, starting out her career as a glamour model before becoming a TV personality, author and OnlyFans content creator. Katie has five children: her eldest Harvey, Princess, Junior, Buddy and Jett. She was married to Peter Andre from 2005-2009, Alex Reid from 2010-2012 and Kieran Hayler from 2013-2021. She was most recently dating Love Island star Carl Woods until their split. Michelle contacted Sussex Police on Friday to complain that Katie — mum to two of Kieran’s children — had sent him a tirade of abuse which was aimed at her. Close sources said the text branded Michelle a “c*ing w*e piece of s*” and a “gutter s*g.” The ex-glamour model, who smiled as she left the dock today, could have been jailed for a maximum of five years for breaching the restraining order. BUSINESS AS USUAL Katie Price says she’s ‘so lucky’ after dodging jail over ‘gutter s*g’ text – as she reveals she’s landed a Girlguiding travel show.
ellauri213.html on line 311: The Sun ceased publishing topless Page 3 images in its Republic of Ireland edition in 2013, in its UK editions in 2015, and on its Page3.com website in 2017. The Daily Star also ceased publishing images of topless glamour models in 2019. However, these decisions were not necessarily a direct result of the No More Page 3 campaign. The then official photographer for Page 3, Alison Webster, also criticised the campaign, saying "people should be able to make their own choices". Prime Minister David Cameron replied, "I think on this one I think it is probably better to leave it to the consumer."
ellauri213.html on line 312:
ellauri213.html on line 326: Moshe Raab will never forget, nor forgive. Mosaic God is not a forgiving one. Mosaic beer is good, unlike Foster's. Leila Khaled hijacked my and my mother's and my siblings' plane. Why did a public university invite her to speak? Even after 50 years, the convicted terrorist who changed my life has never disavowed her actions. What will she teach SFSU students?
ellauri213.html on line 335: In theory, San Francisco State University President Lynn Mahoney is correct in stating that a university is a place where different ideas are presented, discussed and analyzed so that individual conclusions can be drawn. But does that justify giving an unrepentant terrorist a forum to address the students? What will she teach them? The proper way to hijack an aircraft, based on her success in 1969, and what mistakes to avoid based on her failure in 1970? When I was a student in university, I often faced new ideas that ran contrary to my beliefs. But these perspectives were presented by knowledgeable, respectable academics. Some were Nobel Prize winners. None were terrorists. Most of them were Jews.
ellauri213.html on line 344: Sigonella incident oli todella röyhkeää öykkäröintiä jenkkiporukoilta Italian maaperällä. "Pilots on board the U.S. and Italian jets exchanged colorful epithets over the radio about their respective intentions, family heritage, and sexual preferences." Ja nyt ne ovat täällä. Amer. jalkaväkipataljoona harjoittelee öykkäröintiä Suomessa. Voi perkele. Amer. rotinkaiset kovaäänisesti mongertaen haukkuivat Suomea seiskan raitiovaunussa. Seiska ajaa nyt Käpylään. Sekin vielä.
ellauri213.html on line 357: Tabitha
ellauri213.html on line 361: Pietari herätti Tabitan kuolleista ja todennäköisesti bylsi sitä heti ensimmäisenä kun se oli lämmennyt.
ellauri213.html on line 362: Joppen (Jaffa) ensimmäisten kristittyjen joukossa oli hurskas nainen nimeltä Tabita, kreikaksi Dorka. Nimi tarkoittaa ’gasellia’. Hän teki paljon hyvää ja avusti köyhiä, kunnes sairastui ja kuoli. Tabitan ruumis vietiin kattohuoneeseen, ja paikalle alkoi kerääntyä surevia leskimiehiä, joita Tabita oli eläessään auttanut.
ellauri213.html on line 363: Kristityt hakivat paikalle apostoli Pietarin, joka oli tuolloin Lyddassa. Apostoli käski kaikkien poistua. Jäätyään yksin Pietari polvistui ja rukoili. Sitten hän kääntyi vainajan puoleen ja sanoi: ”Tabita, nouse!” Nainen avasi silmänsä ja nousi istumaan. Pietari auttoi hänet selinmakuulle ja melkoisen tovin kuluttua kutsui väen huoneeseen. Kun kansa näki Tabitan elävänä ja tukka pörrössä, tieto ihmeestä alkoi levitä, ja se sai monet uskomaan Kristukseen. (Ap.t. 9:36-42) Pyhä Tabita eli Herran ylösnousemusvoiman todistajana, kunnes nukkui pois kaikessa rauhassa. Pietaria ei toista kertaa vaivattu. Se oli sillä aikaa jo ristiinnaulittu pää alaspäin.
ellauri213.html on line 365: Tabita on naisen etunimi. Se tulee aramean kielestä ja merkitsee gasellia. Digi- ja väestötietoviraston mukaan Suomessa on syyskuuhun 2021 mennessä tilastoitu noin 40–50 Tabita-nimistä naista.
ellauri213.html on line 370: Iltaisin sujahti kojuvartailta sukkien ja palaneen kebabin väkevä leyhkä. Hemmetti mikä tavaton perseys tää julmakulmahammas on.
ellauri213.html on line 381: The original German population fled or was expelled towards the end of World War II, when the territory was annexed by the Soviet Union, and in the following few years. In October 1945, only about 5,000 Soviet civilians lived in the territory. Between October 1947 and October 1948 approximately 100,000 Germans were forcibly moved to Germany [clarification needed], and by 1948 about 400,000 Soviet civilians had arrived in the Oblast.
ellauri213.html on line 394: Kus imak is an Arabic swearword that literally translates your mother's cunt.
ellauri213.html on line 395: It is used in the Arabic language to cuss someone else and is considered one of the strongest most offensive phrase you can say to a person. Always expect a fight after it.
ellauri213.html on line 396: Kus Emek is a curse word, used in Hebrew as well as Arabic, meaning Your mothers pussy.
ellauri213.html on line 403: Taistelujen isä Abu Nidal (arab. أبو نضال, ʾAbū Niḍāl; toukokuu 1937–16. elokuuta 2002), oik. Sabri Khalil al-Banna, (arab. صبري خليل البنا, Ṣabrī Ḫalīl al-Bannā) oli palestiinalainen poliittinen johtaja, palkkasoturi ja Fatahin vallankumousneuvoston (arab. فتح المجلس الثوري, Fatḥ al-majlis aṯ-ṯawriyy) perustaja. Fatahin vallankumousneuvosto tunnettiin myös Abu Nidal -järjestönä (ANO). Valtansa huipulla 1970- ja 1980-luvuilla Abu Nidalia eli ”taistelun isää” pidettiin laajalti maailman vaarallisimpana terroristijohtajana.
ellauri213.html on line 434: Seuraavassa on listattuna pahoja naisia rikkomuxineen (kuvissa söpöset alleviivattu): Irma Grese (Naziwächterin), Myra Hindley (serial pedocide), Isabela of Castile (born in the year 1451 and died in 1504, Isabella the Catholic, was queen of Castile and León. She and her husband, Ferdinand II of Aragon, brought stability to the kingdoms that became the basis for the unification of Spain. Isabella and Ferdinand are known for completing the Reconquista, ordering conversion or exile of their Muslim and Jewish subjects and financing Christopher Columbus’ 1492 voyage that led to the opening of the “New World”. Isabella was granted the title Servant of God by the Catholic Church in 1974), Beverly Allitt (pedocide, Angel of Death), Queen Mary of England (catholic), Belle Gunness (norwegian-american serial killer), Mary Ann Cotton (serial killer), Ilse Koch (Lagerfrau), Katherine Knight (very bad Aussie), Elizabeth Bathory (hungarian noblewoman and serial killer), Sandra Avila Beltran (drugs), Patty Hearst (hänen isoisänsä oli lehtikeisari William Randolph Hearst. Hiän joutui kidnappauksen uhriksi, mutta pian tämän jälkeen hiän teki pankkiryöstön ja joutui vankilaan), Genene Jones (infanticide nurse), Karla Homolka (Canadian serial killer), Diane Downs (infanticide), Aileen Wuornos (serial killer), Griselda Blanco (drug lady), Lizzie Borden (kirvesmurhaaja), Bonnie Parker (bank robber), Anne Bonny (pirate), Mary Bell (pedocide), Delphine LaLaurie (serial slavekiller), Patricia Krenwinkel (Manson family member), Leslie van Houten (Manson family member), Darlie Routier (infanticide), Susan Smith (infanticide), Susan Atkins (Manson family member), Ching Shih (pirate), Anna Sorokin Delvey (con woman), Amelia Dyer (serial killer), Assata Shakur (black terrorist), Belle Gunness (serial killer), Gypsy Rose Blanchard (matricide), Pamela Smart (mariticide), Ruth Ellis (nightclub hostess, last woman hanged in UK), Phoolan Devi (bandit), Ma Barker (matriarch), Jennifer Pan (parenticide), Virginia Hill (gangster), Karla Faye Tucker (burglar, first woman injected in US), Leonarda Cianciully (serial murderer, soapmaker), Mary Read, Carill Ann Fugate (murder spree), Grace Marks (maid), Belle Starr (outlaw, friend of Lucky Luke), Zerelda Mimms (Mrs. Jesse James), Jane Toppan (serial killer), Sara Jane Moore (wannabe assassin of Gerald Ford), Martha Beck (serial killer), Doris Payne (jewel thief), Mary Brunner (Manson family member), Barbara Graham (executed by gas), Grace O'Malley (pirate), Sada Abe (jealous geisha. When they asked why she had killed Ishida, “Immediately she became excited and her eyes sparkled in a strange way: ‘I loved him so much, I wanted him all to myself. But since we were not husband and wife, as long as he lived he could be embraced by other women. I knew that if I killed him no other woman could ever touch him again, so I killed him…..’ ), Samantha Lewthwaite (white somali terrorist), Theresa Knorr (murderess), Lynette Fromme (Manson family, wannabe assassin of Gerald Ford), The Freeway Phantom (serial killer), Carol M. Bundy (serial killer), Fanny Kaplan (bolshevik revolutionary), Marguerite Alibert (Ed VII courtesan), Jean Harris (author), Linda Hazzard (physician, serial killer), Mary Jane Kelly (1st victim of Jack the Ripper), Kim Hyon-hui (North-Korean spy), Vera Renczi (serial killer), Clare Bronfman (filthy rich criminal), Kirsten Gilbert (serial killer nurse), Gerda Steinhoff (Lagerwächterin), Linda Carty (baby robber), Estella Marie Thompson (black prostitute, blowjobbed Hugh Grant), Elizabeth Becker (Lagerwächterin), Juana Barraza (asesina en serie), Olivera Circovic (baseball player, writer, jewel thief), Olga Hepnarova (mental serial killer), Sabina Eriksson (knäpp tvilling), Minnie Dean (serial killer), abab42c4/la_marquise_de_brinvilliers_large.jpg">Madame de Brinvilliers (aristocrat parri- and fratricide), Martha Rendell (familicide, last woman hanged in Western Australia), Violet Gibson (wannabe assassin of Mussolini), Idoia López Riaño (terrorist), Styllou Christofi (murdered her daughter in law), Mary Eastley (convicted of witchcraft), Wanda Klaff (Lagerwächterin), Giulia Tofana (avvelenatrice), Tisiphone (1/3 raivottaresta), Jean Lee (murderer for money), Brigitte Mohnhaupt (RAF terrorist), Marcia (mistress of Commodus), Beate Zschäpe (far-right terrorist), Evelyn Frechette (singer, Dillingerin heila), Francoise Dior (naziaktivisti), Linda Mulhall (nirhasi äidin poikaystävän saxilla), Brigit Hogefeld (RAF terrorist), Martha Corey (Salem witchhunt victim), Marie Lafarge (arsenikkimurha), Debra Lafave (teacher, gave blow job to student), Enriqueta Marti (asasina en serie), Alse Young (witch hanging victim), abeth-Lulu.jpg">Elizabeth Michael (actress, involuntary manslaughter: nasty boyfriend hit his head and died while beating her), Susannah Martin (witchcraft), Maria Mandl (Gefängnisoffizerin), Mary Frith (pickpocket and fence), Hanadi Jaradat (suicide bomber), Marie-Josephte Carrivau (mariticide), Gudrun Ensslin (RAF founder), Anna Anderson (vale-Anastasia), Ans van Dijk (jutku nazikollaboraattori), Elizabeth Holmes (bisneshuijari), Ghislaine Maxwell (Epsteinin haahka), Julianna Farrait (drugs), Yolanda Saldivar (embezzler, killer), Jodi Arias (convicted killer Jodi Ann Arias was born on July 9, 1980, in Salinas, California. In the summer of 2008, Arias made national headlines when she was charged with murdering her ex-boyfriend Travis Alexander, a 30-year-old member of the Church of Jesus Christ of Latter Day Saints who was working as a motivational speaker and insurance salesman. Aargh. Justifiable homicide.) Alyssa Bustamante (kid murder), Mary Kay Letourneau (kid abuser), Mirtha Young (drugs), Catherine Nevin (mariticide), Pilar Prades (maid), Irmgard Möller (terrorist), Christine Schürrer (krimi), Reem Riyashi (suicide bomber), Amy Fisher (jealous), Wafa Idris (suicide bomber), Jeanne de Clisson (ex-noblewoman), Christine Papin (maid murderer), Sally McNeil (body builder), Mariette Bosch (murderer), Sandra Ávila Beltrán (drugs), Alice Schwarzer (journalist), Andrea Yates (litter murderer), Mimi Wong (bar hostess), Pauline Nyiramasuhuko (criminal politician), Josefa Segovia (murderer), Martha Needle (serial killer), Antonina Makarova (war criminal), Mary Surratt (criminal businessperson), Dorothea Binz (officer), Leona Helmsley (tax evasion), Angela Rayola (reality tv personality), Léa Papin (maid murderer), Ursula Erikssson (kriminell mördare), Maria Petrovna (spree killer), Aafia Siddiqui (criminal), Fatima Bernawi (palestinian militant), La Voisin (fortune teller), Deniz Seki (singer), Rasmea Odeh (Arab activist), Hildegard Lächert (nurse), Sajida al-Rishawi (suicide bomber), Hayat Boumeddiene (ISIS groupie, nähty viimexi Al Holissa), Herta Ehlert (Lagerwächterin), Elizabeth Stride (seriös mördare), Adelheid Schulz (krimi), Jenny-Wanda Barkman (Wächter), Shi Jianqiao (pardoned assassin. The assassination of Sun Chuanfang was ethically justified as an act of filial piety and turned into a political symbol of the legitimate vengeance against the Japanese invaders.), Rosemary West (serial killer), Juana Bormann (Lagerwächterin), Kathy Boudin (criminal), Kate Webster (assassin), Teresa Lewis (murderer), Hermine Braunsteiner (Lagerwächterin), Flor Contemplacion (assassina), Constance Kent (fratricide), Tamara Samsonova (serial killer), Herta Bothe (Lagerwächterin), Maria Gruber (Mörderin), Irene Leidolf (möderin), Waltraud Wagner (Mörderin), Elaine Campione (criminelle), Greta Bösel (Pflegerin), Marie Manning (Mörderin), Darya Nikolayevna Saltykova (sadist), Nora Parham (executed), Maria Barbella (assassina), Linda Wenzel (ISIS activist), Anna Marie Hahn (Mörderin), Suzane von Richthofen (parenticide), Charlotte Mulhall (murderer), Khioniya Guseva (kriminal), Daisy de Melker (serial killer nurse), Stephanija Meyer (Mörderin), ab-261ce07907c-resize-750.jpeg">Sinedu Tadesse (murderer), Ayat al-Akhras (suicide bomber), Akosita Lavulavu (minister of infrastructure and tourism), Sabrina de Sousa (criminal diplomat), Sally Basset (poisoner), Emma Zimmer (Aufseher), Mary Clement (serial killer), Irina Gaidamachuk (serial killer), Dagmar Overbye (serialmorder), Gesche Gottfried (Mörderin), Frances Knorr (serial killer), Beate Schmidt (Serienmörderin), Elizabeth Clarke (accused victim of witchcraft), Kim Sun-ja (serial killer), Olga Konstantinovana Briscorn (serial killer), Roxana Baldetti (politico), Rizana Nafeek (house maid), Margaret Scott (accused of witchcraft), Jacqueline Sauvage (meurtrier), Veronique Courjault (tueur en série), Barbara Erni (thief), Hilde Lesewitz (Schutzstaffel Wächterin), Thenmoli Rajaratnam (suicide bomber), etc. etc..
ellauri213.html on line 436: Sinedu Tadesse September 25, 1975 – May 28, 1995) was a junior at Harvard College who stabbed her roommate, Trang Phuong Ho, to death, then committed suicide. The incident may have resulted in a variety of changes to the administration of living conditions at Harvard. Tadesse is buried at the Ethiopian Orthodox Cemetery, Addis Ababa, Ethiopia. When Tadesse entered Harvard, she earned below-average grades, and was told that this would prevent her from attending top-ranked medical schools in the U.S. She made no friends, remaining distant even from relatives she had in the area. Tadesse sent a form letter to dozens of strangers that she picked from the phone book, describing her unhappiness and pleading with them to be her friend. One woman responded to the letter but became alarmed by the bizarre writings and recordings Tadesse sent her in return; she had no further contact with Tadesse. Another woman found the letter obnoxious and sent it to a friend who worked at Harvard to review.
ellauri213.html on line 438: After her freshman year, her roommate told her she was going to room with someone else. For her second and third years, Tadesse roomed with Trang Ho, a Vietnamese student who was well liked and doing well at Harvard, and Tadesse was obsessively fond of her. Tadesse was very needy in her demands for attention and became angry when Ho began to distance herself in their junior year. Tadesse apparently reacted with despair when Ho announced her decision to room with another group of girls their senior year, and the two women stopped speaking with each other after that. Tadesse purchased two knives and rope in advance. On May 28, 1995, Tadesse stabbed her roommate Ho 45 times with a hunting knife, killing her. Tadesse then hanged herself in the bathroom.
ellauri214.html on line 41: So, yes, the cynicism is something that is completely accepted socially in Russia and really disgusts me. They think everybody is corrupt and cynical, including westerners, and on top of that, they are unbelievably lazy. I did not want my kids to grow up to be like that. So I moved to the West. Im a fund manager. Managing funds is fun, but dont expect two långa fikapauser per dag, with no shop talk allowed, like the Swedes.
ellauri214.html on line 62: J. K. Rowling has lived atop a pyramid of admiration for many years. However, after learning the truth about the author, many fans have become ashamed they ever supported Rowling. Rowling’s books are not inclusive and the minorities that are included are either used to satisfy a diversity quota or fulfill a stereotype. Come to think of it, ALL types in the Potter series are stereotypes. It all becomes too obvious when they have no superpowers.
ellauri214.html on line 64: In an obvious parallel with the Potter books, The Casual Vacancy is populated by a huge cast of mean, unsympathetic, small-minded folk. "This novel for adults is filled with a variety of people like Harry’s aunt and uncle, Petunia and Vernon Dursley: self-absorbed, small-minded, snobbish and judgmental folks, whose stories neither engage nor transport us.” — Michiko Kakutani, USA:n Toini Havu.
ellauri214.html on line 66: J. K. Rowling’s first adult novel The Casual Vacancy stirred a ruckus within Sikh Community after its publication leading to the involvement of SGPC and its head showing concern with the negative portrayal of Sikh characters in the novel. Rowling defends the novel by her theory of ‘corrosive racism’ after her ‘vast amount of research’ in Sikhism. The chapter explores diasporic Sikh identity through the character of Sukhvinder who though dyslexic is stifled by her mother and harassed by her classmate Fats through slanderous remarks targeting her Sikh identity. Though Sukhvinder resorts to self-torture after undergoing racism, she emerges victorious like a brave Sikh by her self-determination and emerges a heroine by helping everybody in Britain. The chapter applies Teun A. van Dijk’s racist discourse and post-colonial theories specifically Homi Bhabha’s hybridity of cultures, Jacques Rancière’s distribution of the sensible hinting at the redistribution of identities to make invisible diaspora visible and inaudible audible and Gayatri Spivak’s theory of the subaltern to prove that the Sikh diaspora remains in Charhdi Kala (higher state of mind) even in tough situations. The chapter concludes that though British Sikh diaspora undergoes racialism leading to identity crisis, Sikhs finally find resolution through Sikh identity model Sukhvinder who, treading the footsteps of Sikh heroes like Bhai Kanhayia, becomes a heroin addict by risking her life to save Robbie and by helping all in the novel.
ellauri214.html on line 68: The Shiromani Gurdwara Parbandhak Committee (abbr. SGPC; "Supreme Gurdwara Management Committee") is an organization in India responsible for the management of gurdwaras, Sikh places of worship in three states of Punjab, Haryana, and Himachal Pradesh and union territory of Chandigarh. SGPC also administers Darbar Sahib in Amritsar.
ellauri214.html on line 70: In response to a Twitter post about how COVID-19 has been affecting people who menstruate, Rowling wrote, “‘People who menstruate.’ I’m sure there used to be a word for those people. Someone help me out. Wumben? Wimpund? Woomud?”. In this post, Rowling mocks trans people by insinuating that women who do not have a period are not real women. This tweet not only offended trans women who do not have periods, but also cisgender women born with medical conditions that prevent them from having a period, older women who have gone through menapause, and transgender men who still menstrate. Rowling has continued to bash transgender people by comparing hormone therapy to gay conversion therapy and tweeting articles arguing that transitioning is a medical experiment. Many have called Rowling out on her transphobia, and some have attempted to educate her on transgender issues and the difference between sex and gender. However, the author has not been receptive to these comments, and continues to deny that she is transphobic. Rowling’s transphobia has prompted Harry Potter actors Daniel Radcliff (Harry Potter), Emma Watson (Hermionie Granger), Rupert Grint (Ron Weasley), Bonnie Wright (Ginny Weasley), and Evanna Lynch (Luna Lovegood) to show their support for the transgender community. The only actor staunchly standing on her side is Tom Veladro (Voldemort). Oops, I shouldn't have said the name.
ellauri214.html on line 72: Though Rowling’s transphobia has been publicized the most, fans have also begun to notice prejudice in her writing. Very few people of color are featured in J. K. Rowling’s books, and those that are have few lines and no detailed story arcs. One of the people of color given more thought was Cho Chang, Harry Potter’s love interest who was first introduced in the third book, Harry Potter and the Prisoner of Azkaban. Rowling’s racism toward Asians and lack of knowledge of Asian culture is clearly evident from just the name Cho Chang, which is a mix of Korean and Chinese surnames. Korea and China have a longstanding history as political adversaries and each country has a distinct culture. While Rowling went to great efforts in creating a wonderfully immersive wizarding world, she gave no thought to what Cho’s ethnicity is. Cho was also sorted into Ravenclaw house, the school house for those of high intelligence, playing into a common stereotype of Asians. The only other Asian characters mentioned in the series are Indian twins Padma and Pavarti Patil. While Rowling appears to have given more thought to these characters, placing Padma in Ravenclaw and breaking the Asian stereotype by placing Pavarti in Gryffindor, she ultimately fails to adequately write Asian characters. While Pavarti, as a member of Harry Potter’s house, was given more depth than Cho or her sister, many South Asian fans were irritated by the girls’ dresses in the fourth movie, Harry Potter and the Goblet of Fire. The twins wore dull and unflattering traditional Indian attire, which many saw as a mockery of Indian culture. Cho herself wore an East Asian style dress in this movie which was a mix of different Asian styles. Rowling continued her habit of stereotyping Asians in the Fantastic Beast Movies, the first of which was released in 2016 and set in the 1920’s, several decades before the Harry Potter series. In this pre-series, the only Asian representation is displayed in the form of a woman who has been cursed to turn into a beast. Fans may remember the villain Voldemort’s pet snake, Nagini, who served him throughout the Harry Potter series. Fans were surprised to learn when watching The Crimes of Grindelwald, the second movie in the Fantastic Beasts series, that Nagini was not always a snake, but was actually a woman who had been cursed to turn into a snake. In the movie, Nagini, in human form, is caged and forced to perform in a circus. Though we do not know how Nagini came to meet Voldemort, we do know that she became his servant and the keeper of a wee snakelike portion of his soul. This is more than slightly problematic. Not only was Nagini the only Asian representation in the film, but she was also a half-human who was forced to serve an evil white man for a great part of her existence. Author Ellen Oh commented on Nagini’s inclusion in the film saying “I feel like this is the problem when white people want to diversify and don’t actually ask POC how to do so. They don’t make the connection between making Nagini an Asian woman who later on becomes the pet snake of an EEVIL whitish man.”
ellauri214.html on line 76: J.K. Rowling has also included plenty of sexism in her writing, indicative of her internalised misogyny. Cho Chang was Harry Potter’s love interest throughout books 4 and 5. However, Cho was in a relationship with another student in the fourth book, and unfortunately this student was killed by Lord Voldemort at the end of the book. This leaves Cho rightfully distraught. Though still in emotional turmoil, she develops a crush on Harry and they begin dating. During their first kiss, Cho is crying because she is thinking of her dead boyfriend. Harry and Cho break up after multiple arguments later in the book. Later on in the series, Harry develops feelings for his best friend’s sister, Ginny Weasley. Rowling periodically writes how Harry prefers Ginny to Cho because Cho was too emotional after the death of her boyfriend. Harry preferred Ginny, who was stronger and could contain her emotions, supposedly because she had grown up with 6 brothers (no, 5, Ronny is a sissy). This comparison of the two girls demonstrates Rowling’s internalized feelings that women exist for the purpose of pleasing men. The thinly veiled idea that women who are too emotional or too much drama queens are not desirable is evident in Rowling’s writing. Fleur Delcore is another example of this feeling. Fleur is a student at a French wizarding school who competes against Harry in a difficult tournament in the fourth book. Fleur is part veela, who are magical beings of extreme beauty but can turn monstrous when angered. Fleur eventually marries Ron Weasley’s older brother, Bill. Hermionie, Harry’s other best friend, and Ginny constantly complain about Fleur. However, the only thing their animosity can be traced back to is that Fleur is a beautiful Frenchy woman and she is confident in that, whilst they are just snubnosed Brits. This further develops Rowling’s internalized misogyny. She views women who are confident in their beauty as annoying, and has the idea that women should seek male validation. Though these portions of the book were likely unintentional, speaking from personal experience, it has to be said that Rowling’s writing of women in her book have had a lasting effect on her female readers.
ellauri214.html on line 80: The Casual Vacancy hit bookstores last week and drew mixed reviews. The Harry Potter author’s first adult book since the wizard franchise has caused some debate as it deals with such issues as child abuse, prostitution and drugs. Some British conservatives have described it as a liberal attack on their values.
ellauri214.html on line 81: With talk of sex and drugs, the British author's first adult novel marks a turn away from her family-friendly series about a boy wizard. Some reviewers call her first book after the "Harry Potter" series an attack on conservatives, with one tabloid saying it presents "500 pages of relentless socialist manifesto masquerading as literature."
ellauri214.html on line 84: It’s difficult to imagine the phrases “miraculously unguarded vagina” or “with an ache in his heart and in his balls” being found in the G-rated wizard novels, but they abound in the X-rated Casual Vacancy. In addition to the risque descriptions, many of the characters (teens especially) are troubled and one mother is a heroine addict. “I have a lot of real-world material in me, believe you me,” Rowling tells The New Yorker. “The thing about fantasy—there are certain things you just don’t do in fantasy. You don’t have sex with unicorns.” A good rule of thumb. They are horny but much too pointy for close comfort.
ellauri214.html on line 86: Whereas Rowling’s shepherding of readers was, in the Harry Potter juvenile series, an essential asset, in The Casual Vacancy her firm hand can feel constraining. She leaves little space for the peripheral or the ambiguous; hidden secrets are labeled as hidden secrets, and events are easy to predict. We seem to watch people move around Pagford as if they were on Harry’s magical parchment map of Hogwarts.
ellauri214.html on line 90: The Casual Vacancy, which one bookseller breathlessly predicted would be the biggest novel of the year, isn’t dreadful. It’s just dull. … The small-town characters are all deluded in their own way with their own tales to tell. The problem is, not one of them is interesting or even particularly likeable. Collectively, it’s all too easy to turn the page on them. The fanbase may find it a bit sour, as it lacks the Harry Potter books’ warmth and charm; all the characters are fairly horrible or suicidally miserable, or dead.
ellauri214.html on line 104: I think JK Rowling did one thing exceptionally well: she had really interesting whimsical ideas based on everyday mundane life, and she can write these ideas out in a very visually exciting fashion. These little sparkles of crazy fun ideas can almost make you forget about the other glaring problems of the book. A lot of people (myself included) are attracted, or mesmerized by these whimsical sparkles of imagination. It's a fascinating magical world that's so imaginative and yet at the same time mirror our own.
ellauri214.html on line 106: But, Rowling's talent is skin deep. I absolutely do not agree that she did a great job in character and/or plot development. Her characters are pretty clichéd (Chosen one and his side kick), her setting is pretty narrow (British boarding school experiences), her plot is pretty predictable, and like all amateur writers, her plot line often meanders for no good reason at all. Her world building is imaginative, but lack planning. Simply put, most part of her world is a whim, it's not coherent, she didn't think it through. And the more you think about it, the bigger the problem it is. Oh and that one character everyone is singing praises about, as if it's the best written character of all time? Stereotypical Byronic hero. I read how people praise Snape being this greatest character of our generation, I couldn't help but wondering, you guys never read Wuthering Heights?! I've never attended an American high school but I'm pretty sure the Great Gatsby is on the required reading list.
ellauri214.html on line 108: Rowling became popular because she got lucky. Her work is more accessible than the works of people mentioned above. She set out to write light-hearted children's books, which allowed her works to avoid some of the more serious scrutiny from literature critics. And I guess because people don't read nearly as much as they used to. When you never had a good burger, you'd think Big Mac is the best thing in the world.
ellauri214.html on line 120: In the equally rarer chance, I might be middle eastern/Muslim, in that case, I'll either be a brainwashed fanatic, or a victim of domestic abuse. Either way, white protagonists will save me.
ellauri214.html on line 138: I act out, I curse, I get physical, I flirt, I'm a bad girl in the cutest and most vulnerable way.
ellauri214.html on line 140: It's soon revealed I’m a runaway from an abusive household. My father slap me around and my mom is a drug addict/alcoholic who passed out 80% of the time. If my father is step father, he also molested me.
ellauri214.html on line 142: Despite growing up in an abusive environment, I throw tantrums like spoiled brat.
ellauri214.html on line 148: After I throw tantrums and verbally abuse people around me, I'm entitled to other people making an effort to reach out to me, and apologize to me. Because I have a troubled past and everyone owes me some extra effort.
ellauri214.html on line 150: Everyone forgive my tantrums and acting out, everyone forgive my irrational actions. I can hit everyone, do anything. Because I have a troubled past, every stupid, abusive, damaging thing I do to people around me is justified and forgiven.
ellauri214.html on line 152: Occasionally one of the supporting characters might call me out. But I'll be triggered and start shaking and crying. Remind everyone I have a troubled past. I'm vulnerable, I need love. The supporting character or the protagonist will apologize and give me a hug, which I will refuse because I don't trust anyone.
ellauri214.html on line 156:
ellauri214.html on line 157: Despite growing up in an abusive family where nobody actually cares about me, I'm the most entitled person.
ellauri214.html on line 163: I'm entitled to be told about everything concerning current situation, every movement of the protagonist, all his plans. If he doesn't tell me everything, he's an asshole and I'm going to throw a tantrum and get myself in trouble.
ellauri214.html on line 165: I can't be left alone. If the protagonist put me in a safe house, I will try to run away because I felt being ignored, and nobody gives a shit about me.
ellauri214.html on line 167: Because I'm often the MacGuffin of the movie, my self-centeredness is often justified at the end. It really is, all about me.
ellauri214.html on line 171: It might be a Scottish name, taken from a story about two men on a train. One man says, 'What's that package up there in the baggage rack?' And the other answers, 'Oh, that's a MacGuffin'. The first one asks, 'What's a MacGuffin?' 'Well,' the other man says, 'it's an apparatus for trapping lions in the Scottish Highlands.' The first man says, 'But there are no lions in the Scottish Highlands,' and the other one answers, 'Well then, that's no MacGuffin!' So you see that a MacGuffin is actually nothing at all.
ellauri214.html on line 175: In contrast to Hitchcock's view of a MacGuffin as an object around which the plot revolves but about which the audience does not care, George Lucas believes that "the audience should care about it almost as much as about the dueling heroes and villains on-screen (i.e. not at all)." Lucas describes R2-D2 as the MacGuffin of the original Star Wars film,and said that the Ark of the Covenant in the Bible, or the titular MacGuffin in Raiders of the Lost Ark, was an excellent example as opposed to the more obscure MacGuffin in Indiana Jones and the Temple of Doom and "feeble" MacGuffin in Indiana Jones and the Last Crusade.
ellauri214.html on line 179: I have many bad habits, but I rarely suffer any consequences.
ellauri214.html on line 181: Depending on the rating, I’m seen drinking hard liquor and doing drugs. But unless the show's theme is about drugs, these habit never really have negative impact on my health or my actions.
ellauri214.html on line 183: Despite my many bad habits and questionable actions, I'm the most judgemental person.
ellauri214.html on line 185: After the protagonist had saved me from the bad guys, I'll cry and scream at the protagonist about how he could kill all those people! “You're a MONSTER!” is the most common dialogue line.
ellauri214.html on line 193: I might talk about what I want to do, I might have one talent (usually drawing), but I was never shown to actively working towards my dream.
ellauri214.html on line 195: I have no other family or friends (other than my abusive family I ran away from).
ellauri214.html on line 226: It supposedly originated from a conversation between the actress Lillie Langtry and the Bishop of Worcester. They were at a country house weekend party and on Sunday morning before church, they went for a stroll in the garden. On their walk, the bishop cut his finger on a rose thorn. Over lunch, Lillie enquired about his injury, asking: "How is your prick?" To which, the Bishop replied: "Throbbing", causing the butler to drop the potatoes.
ellauri214.html on line 251: Det kan finnas en gnutta sanning i Ulf Johanssons och Ulla Klötzers (HBL 7.7) kritik av Nato; inget är väl helt rött eller vitt. Klart är också att krig gynnar det militärindustriella komplexet liksom farsoter och andra sjukdomar föder läkemedelsbranschen. Men är alternativet att låta epidemier spridas vilt och Putins Ryssland breda ut sig? Och som någon skrev är det väl bättre att vara en fästing i famnen på Joe Biden än att vara en fluga i Putins mun. Här gäller det att välja de minst onda av två onda saker! Den dag Putins Ryssland förhoppningsvis är krossat och helt avrustat - och det borde vara målet - behövs Nato inte mera. Där konsten tar slut tar våldet vid. Då kan vi igen fokusera på miljövård och annat klovneri, smida om svärden till plogar och så vidare. Det verkar nog nu som enbart militär makt kan hålla Putin stången. Det gäller ju inte bara Ukrainas utan hela Europas framtid. Vi behöver inte ha skygglappar för kriget i Ukraina överskuggar allt - miljöfrågor, idrottsprestationer, rymdfärder med mera. Ett Putins Ryssland som herrefolk i världen vore en mardröm: oligarkerna stjäl vad andra arbetar ihop, censur införs och oliktänkare placeras i fängelse eller avrättas, aborträtt slopas, miljön sätts på undantag. Just som det händer nu i Biden's USA. Väst har varit undfallande mot Ryssland-investerat i landet, gjort sig beroende av ryska råvaror och energi, godkänt landets deltagande i internationella tävlingar och returnerat värdefulla konstföremål fastän Ryssland hela tiden varit på krigsfot. De ryska konstföremålen kunde vi lika väl ha behållit själva!
ellauri214.html on line 263: P.P.S. Joku David Crane muikeilee rasvasta kiiltävä rapuliina kaulassa: aion syyttää Putinia sotarikoxesta. Tosin niihin on syyllistyneet vähävenäläisetkin mutta niitä ei lasketa. Olen kaatanut 1 presidentin, voin tehdä sen toistekin. Kyseessä oli Liberian presidentti, musta mies jolla oli joxeenkin pienet liperit. In 2017, Crane founded the Global Accountability Network to investigate international crimes in Syria, Yemen, Venezuela, and China. In 2022, his organization published a white paper titled "Russian War Crimes Against Ukraine: The Breach of International Humanitarian Law By The Russian Federation". Mustaa valkoisella. Heppu oli US Armyn rullissa 20v uran alussa. Ezellasta.
ellauri214.html on line 527: The country’s most translated female author talks about populism and cultural taboos.
ellauri214.html on line 543: The daughter of two literature teachers, little Olga grew up near the border with Czechoslovakia, hiding under tables to eavesdrop on adult conversations. As a teenager she was gripped by Freud, then Jung, thrilled by the discovery that “every tiny thing you did had a deeper meaning . . . those ideas turned the world into a book I could read.”
ellauri214.html on line 554: “I opened a history that was taboo from a number of perspectives: it was swept under the carpet by Catholics, Jews and communists. It took me eight years to research such fragile and contentious facts,” she says, “But after I won the Nike Jogging Shoe Award [Poland’s most prestigious literary prize], I was attacked by people who didn’t want to know about Poland’s dark past.” She sighs.
ellauri214.html on line 571: Mihin olemme menossa? Mikä on ajan tarkoitus? lisäsi kysymyksiin puolaa taitamaton rabbi. Viekas juutalainen vastaa kysymykseen kysymyksellä. Who´s on first? Ignis fatuus on virvatuli.
ellauri214.html on line 592: Jumala on rosessi, tuumaa Olga Tokarczuk. Lautapelin antanut rabbi osoittautuu lyhyenlännäxi. Tänne tulee sota. Pelskit lähtevät Amerikkaan. Sinne ei tule sota, sieltä sodat lähtevät.
ellauri216.html on line 105: Markkinointiassistentti Onerva halusi labradorin noutajan, Tero bullterrierin tietysti. Aamulla Tero bylsi Onervaa kaikkiin aukkoihin. Työntyi sykkivänä märkään luolaan ja rynkytti kaikin voimin kunnes ruiskahti. Ja sitten kuselle ja sama vielä takaapäin, kiitos ja näkemiin.
ellauri216.html on line 111: Isabella oli paras pano, sen olisin ottanut jos Elinasta olisin päässyt. Suzän on varmaan Pipsa Pallasvesan näköinenww paizi Pipsa on huippu anaalinen. Haidille Tero valehtelee olleensa uskollinen Elinallle. Erittäin epäluotettava kertoja.
ellauri216.html on line 158: Proklos kuoli noin 73-vuotiaana ja hänet haudattiin Lykabettos-vuoren (kr. oros Likavittu) lähelle.
ellauri216.html on line 167: Proclus’ own interests are purely metaphysical: his task is to explain how evil fits into the scheme of things, how its existence squares with the omnipotence and all-pervading presence of the Good God, how it comes about and what its ontological status is. All of these questions are undoubtedly important, and I do not mean to belittle them.
ellauri216.html on line 318: Soligalitš (ven. Солига́лич) on kaupunki Kostroman alueella Venäjällä. Suola-Galitsia, jonka suolakaivoxista suomalaisetkin saivat suolansa. Galitsiasta monet juutalaiset muuttivat pogromeja pakoon Amerikkaan. Kostroma on keski-Venäjällä Moskovan liepeillä. Se sijaitsee Volgaan laskevan Kostromajoen rannalla 216 kilometriä Kostromasta koilliseen. Kaupunki on Soligalitšin piirin keskus. Asukkaita oli 6 100 henkeä vuonna 2010. Nyt varmaan vähemmän. Kaupunki koostuu lähinnä 1–2-kerroksisista koristeellisista puutaloista. Kostroma-joen vastarannalla on kylpylä, jossa annetaan erilaisia mineraalivesi- ja mutahoitoja. Soligalich.com on myytävänä. Notable people:
ellauri216.html on line 324: According to a 2010 survey, there are a total of 36,700 villages in Russia with fewer than 10 inhabitants. Traditionally Russia’s agricultural land was subdivided into a patchwork of villages and fields, interspersed by forest and marsh. Now the villages are deserted and crumbling: the state closes them down, often on a whim, and young people leave to find work elsewhere. Matilda Moreton tells the tragic story based on fieldwork in the Russian North.
ellauri216.html on line 541: Jumalankantajaisä Makarios syntyi Egyptin suistomaa-alueen kylässä vuoden 300 tienoilla. Nuoruudessaan hän työskenteli kamelinajajana. Jumala kutsui häntä kuitenkin toisenlaiseen elämään ja Makarios vastasi kutsuun kuuliaisesti. Hän vetäytyi kylässään keljaan ja aloitti yksinäisen rukous- ja paastokilvoituksen. Kun ihmiset tahtoivat tehdä hänestä papin, hän pakeni toiseen kylään. Siellä raskaaksi tullut tyttö alkoi syyttää Makariosta häpäisemisestään. Makarios otettiin kiinni ja häntä raahattiin pitkin katua. Häntä lyötiin ja solvattiin, mutta hän ei sanonut sanaakaan puolustaakseen itseään vaan päinvastoin lupasi tehdä työtä hankkiakseen elatuksen naiselle ja lapselle. Makarios piti tilannetta Jumalan lähettämänä. Hän oli tuolloin noin 30 vuoden ikäinen. Kun Makarioksen syyttömyys tuli aikanaan ilmi, kylän väki lähti joukolla hänen luokseen pyytämään anteeksi. Mitenkä totuus tuli ilmi? No, when the woman's delivery drew near, her labor became exceedingly difficult. She did not manage to give birth until she confessed Macarius's innocence. She confessed that she had slandered the hermit, and revealed the name of the real father. (Who was it?) A multitude of people then came asking for his forgiveness, but he fled to the Nitrian Desert to escape all mundane glory.
ellauri216.html on line 554: Once, while he was praying, St Macarius heard a voice: “Macarius, you have not yet attained such perfection in virtue as two women who live in the city.” The humble ascetic went to the city, found the house where the women lived, and knocked. The women received him with joy, and he said, “I have come from the desert seeking you in order to learn of your good deeds. Tell me about them, and conceal nothing.”
ellauri216.html on line 565: Pyhä Makarios oli jonkin aikaa Antonios Suuren oppilaana. Palattuaan erämaahan Makarios alkoi ottaa ympärilleen oppilaita, ja näin häntä voidaan pitää Skiitan alueen luostarielämän perustajahahmona. Hänen ensimmäisten oppilaidensa joukosta nousi hengelliselle taivaalle monia kirkkaita tähtiä kuten abbat Mooses (28.8.), Sisoes (6.7.), Jesaja (3.7.), Sakarias (24.3.). Nämä ja monet muut suuret kilvoittelijat elivät omissa keljoissaan ja tekivät vuoden mittaan käsitöitä elättääkseen itsensä ja voidakseen antaa almuja. Työnteko auttoi myös kilvoittelussa velttoutta ja laiskuutta vastaan, ja näin heidän henkensä pysyivät valvovina.
ellauri216.html on line 603: Imugeeni Gabriel suunnittelee Valamon saareen uutta skiittaa jonne tulee kaikkea: Jeesuxen haudan kopio, kuvuklia ja nuolukivi. Pojat eivät kehtaa edes kysyä mikä kuvuklia on. Gabriel odottaa hetken kommenttia ja menee sitten puhumaan vastaanottavaisemmille. Gabrielilla oli ollut ilo asua nuorempana Johannes Kastajan skiitassa. Siinä asui silloin Johannes Vaikenija. Imugeeni oli käskenyt sen olla hiljaa, puhui muka liian paljon. Onnexi ei ollut Johannes Yökastelija. Usein toimitamme yöllä pimeässä praavilon posmittaen ulkomuistista. Ja vielä yxi asia Kalle kuuntele nyt tarkasti: varo vale-Dimitriä! Voi tulla liiallista kiintymystä, paholainen on ovela. Mitäs sanot? Voitte olla huoleti. Elämme siveästi emmekä anna tilaisuutta nauruun.
ellauri216.html on line 612: Rakennushullu imugeeni Gabriel saa potkut ja lähetetään Simbirskiin jäähylle. Alamittainen kilpailija Vitali pääsee imugeenixi. Rizasta on määrä leipoa 10v kässäharjoittelun jälkeen varsinainen munkkipossu. Mutta imugeeni Vitali ehtii kuolla pissavikaan ennen H-hetkeä! Totisesti onko se nyt kohtuullista?
ellauri216.html on line 628: Saksalaisten ritarien tappio tulkittiin pian oikeauskoisten voitoksi paavin johtamista hyökkäyshaluisista katolilaisista, ja Aleksanteri Nevski julistettiin jo Iivana Julman kauden alussa pyhäksi. Pietari Suuri kunnioitti pyhää soturia rakennuttamalla Aleksanteri Nevskin lavran paikalle, jolla ruhtinaan oli oletettu voittaneen ruotsalaiset vuonna 1240. Pietari suunnitteli myös Aleksanteri Nevskin kunniamerkin, jonka ensi kerran myönsi Katariina I vuonna 1725. Keisarinna Elisabet teetti hänen jäännöksilleen valtavan hopeisen pyhäinjäännösarkun, joka valmistettiin Pietarin rahapajassa vuosina 1750–1753. Josif Stalin otti Pietari Suuren suunnitteleman kunniamerkin uudelleen käyttöön heinäkuussa 1942 sen kunniaksi, että Peipsijärven taistelusta oli kulunut 700 vuotta.
ellauri216.html on line 744: Hän sai koulutuksensa Pietarin sotatekniikan koulussa. Vaikka hän onnistuikin opinnoissaan, hän oli syvästi tyytymätön maalitauluelämään ja kääntyi rukouselämään. Vuonna 1827 hän sairastui vakavasti ja jätti armeijan maalialueelle. Hän aloitti luostarikutsun ja otti vuonna 1831 luostarivalan ja sai luostarinimen Ignatius. Pian tämän jälkeen hänet vihittiin papiksi. Hän nousi nopeasti arkkimandrillin arvoon ja hänet nimitettiin 26-vuotiaana Pietarin Pyhän Sergiuksen meriluostarin esimieheksi. Vuonna 1857 Ignatius vihittiin Kaukasuksen ja Mustanmeren piispaksi, mutta hän jäi eläkkeelle vasta neljä vuotta myöhemmin Nikolo-Babajevskin luostariin Volgalla omistautuakseen henkiselle kirjoittamiselle.
ellauri216.html on line 757: Feofan viipyi Jerusalemissa kuusi vuotta. Hän vieraili vanhoissa luostareissa ja tutki pyhien isien teoksia vanhoista käsikirjoituksista. Samalla hän solmi läheisiä suhteita Athosvuoren vanhuksiin, jotka vaikuttivat syvästi hänen hengelliseen elämäänsä. Jerusalemissa hän oppi perusteellisesti kreikan ja ranskan ja perehtyi myös hepreaan ja arabiaan.
ellauri216.html on line 828: Jeesuksen rukouksen harjoittaminen on mietiskelyä, jossa ihmistajunnan syväalueella, »sydämessä», kohdataan ajaton ja paikaton — ikuinen ja kaikkialla oleva — Hän, joka on sanonut itsestään: »Minä olen se, joka minä olen» (2.Moos.3:14). Mä oon mikä oon ja muuxi muutu en. Kohdataan Jumala sellaisena kuin Hän on. Tule sellaisena kuin olet. Kristina-täti piti luokkakavereille pyjamabileitä.
ellauri216.html on line 879: Perhaps most associated with Orthodox monasticism, innumerable references to nepsis are made in The Philokalia (the full title of The Philokalia being The Philokalia of the Neptic Fathers). Parallels have been drawn between nepsis and Jewish devekut.
ellauri216.html on line 1111: Vuoteen 1940 asti Valaam oli pieni "munkkien valtio" - obskurantisteja, riistäjiä, pankkiireja, sitten - vakoojia ja sabotöörejä, kansainvälisen vastavallankumouksen etuvartio Neuvostoliiton rajalla. Tämä "valtio" oli pinta-alaltaan 30 kertaa suurempi kuin Vatikaani - paavin "valtio", kaksi kertaa suurempi kuin Monacon ruhtinaskunta - osa feodaalista Eurooppaa. Ja Valaam munkkien tulot olivat neljä kertaa suuremmat kuin Monacon ruhtinaskunnan tulot. Miljajev totesi, että "koko Valaamin historia 1918-1940. on tarina Neuvostoliiton vastaisesta etuvartiosta Neuvostoliiton luoteisrajoilla". Miljajev valitsi luostarin kirjastosta 1 191 kirjaa vientiin Neuvostoliittoon, mutta ennen Suuren isänmaallisen sodan alkua kaikkia ei viety.
ellauri217.html on line 39: Romantiikka on geenien ja meemien konfliktia. Se ilmenee selkeästi Kippari Kallen Oskarin näköisen egyptiläisen nobelistin abrahamistiuskontoja pilkkaavasta allegorisesta kirjasta. Kopulaatio ei ole romanttista ellei siihen ei liity sellaista konfliktia. Voi se olla muuten mukavaa muttei yhtä jännää.
ellauri217.html on line 44: There is no one way of having vaginal sex. However, before you insert the penis into the vagina, make sure that the penis is erect and the vagina is well lubricated. Use your hands to insert the penis into the vagina slowly. Adjust your position so that the penis moves in deeper. Pull out the penis halfway, and then insert it again. Repeat with increasing tempo until the automatic bilge pump starts to operate and the little tadpoles begin squirting out (or rather, in). Keep the shaft maximum deep in till the pumping stops. Make sure that both you and your partner are comfortable.
ellauri217.html on line 65: Critics claimed that Gabalawi stands for God. Mahfouz rejected this to avoid fatwa saying that Alp-Öhi stood for "a certain idea of God that men have made" and that "Nothing can represent God. God is not like anything else. God is gigantic." Kiemurteli kuin mato koukussa. Tai sit vuorenpeikko olis yxinkertaisesti Abraham, se mamu Irakista? Joka pani paxuxi muka-siskonsa? Ja toisen kerran ruiski Iisakin vielä satavuotiaana jugurttimainoxena? Hizi mixei mun letku ollut niin kestävä. Alexi Laihon haudalla on texti: tässä lepää paarma. Mun letkun kivessä lukee: tässä lepää toukka. Turhaan odotan sen ylösnousemuksen hetkeä.
ellauri217.html on line 67: The first four sections retell, in succession, the stories of: Adam (Adham أدهم) and how he was favoured by Gabalawi over the latter's other sons, including the eldest Satan/Iblis (Idris إدريس). In subsequent generations the heroes relive the lives of Moses (Gabal جبل) - Ai Moosesko? No ehkä vähän, Mooses oli urpo, mukiloi jonkun sivullisen kuoliaaxi, tapas Jehun pensaassa, senkin käärme koveni sauvaxi, se imitoi Hammurapia - mut on siinä mukana myös Jakobia eli Israelia, Jesus (Rifa'a رفاعة) and Muhammad (Qasim قاسم). The followers of each hero settle in different parts of the alley, symbolising Judaism, Christianity and Islam. The protagonist of the book's fifth section is Arafat (عرفة), who symbolises modern science and comes after the prophets, while all of their followers claim Arafat as one of their own.
ellauri217.html on line 69: Central to the plot are the futuwwat (strongmen) who control the alley and exact protection money from the people. The successive heroes overthrow the strongmen of their time, but in the next generation new strongmen spring up and things are as bad as ever. Arafat tries to use his knowledge of explosives to destroy the strongmen, but his attempts to discover Gabalawi's secrets leads to the death of the old man (though he does not directly kill him). The Chief Strongman guesses the truth and blackmails Arafat into helping him to become the dictator of the whole Alley. The book ends, after the murder of Arafat, with his friend searching in a rubbish tip for the book in which Arafat wrote his secrets. The people say "Oppression must cease as night yields to day. We shall see the end of tyranny and the dawn of miracles." Haha, night follows day as surely as the other way round, and night wins out in the end. Valot sammuu, haju jää.
ellauri217.html on line 71: It was this book that earned Naguib Mahfouz condemnation from Omar Abdel-Rahman in 1989, who called on him to repent or be killed, Abdel-Rahman also claimed that "If this sentence had been passed on Naguib Mahfouz when he wrote Children of the Alley, Salman Rushdie would have realized that he had to stay within bounds" after the Nobel Prize had revived interest in it. As a result, in 1994 – a day after the anniversary of the prize – Mahfouz was attacked and stabbed in the neck by two extremists outside his Cairo home. Mahfouz survived the attack, yet he suffered from its consequences until his death in 2006. Salman sai myös luovuttaa silmän silmästä loppupeleissä, yhtä tyhmänä kuin Daabas. Silmäpuoli Sinbad merenkulkija, Popeye the sailor man!
ellauri217.html on line 94: Harvahampaisen ebyktiläisen nobelistin jumalan nimi Gemalia ei näytä meinaavan midiä ainakaan länkkäreiden kirjoissa, se on Oskun keximä. Arabiaxi se voi tarkoittaa loistavaa tai kamelia. Milläinen on jumala? Pikku Lauri vastaa käskyn mukaan teeveen pyhäkoulussa: se on loistava. (En sentään että kameli.) Gemalia name Numerology:
ellauri217.html on line 103: “You love knowledge, study, and insight. You value the gifts of your mind, which you use to great advantage to penetrate the mysteries of life. You study things in-depth. You search beneath the surface of things. You abhor shallow judgments or opinions. You have a natural gift for analysis and research. Once you have grasped the facts of a subject, your creativity and abstract approach lifts your thinking beyond the rudimentary to the philosophical.”
ellauri217.html on line 105: “You are a stimulating person. You brighten social gatherings with your flesh and original ideas. Your conversation tends to be sprinkled with novelty and wit. You have a quick tongue and charisma. You are probably an excellent salesman. There is a lot of nervous energy within you looking for an outlet. You love your freedom and you see this life as an ongoing adventure. You are upbeat and optimistic.”
ellauri217.html on line 114: L Likeable
ellauri217.html on line 129: Muhammed (arab. محمد, Muḥammad; koko nimi Abū l-Qāsim Muḥammad ibn ʿAbd Allāh ibn ʿAbd al-Muṭṭalib ibn Hāšim, arab. ابو القاسم محمد ابن عبد الله ابن عبد المطلب ابن هاشم; noin 570 Mekka – 8. kesäkuuta 632 Medina) on islamin tärkein profeetta. Islaminuskon mukaan on olemassa ainoastaan yksi Jumala, jonka lopullisen ja täydellisen ilmoituksen Muhammed välitti ihmiskunnalle ilmestyksissään ja esikuvallaan.
ellauri217.html on line 135: Kaikki profeetta Muhammedia koskevat tiedot ovat peräisin kahdesta tekstilähteestä. Niistä ensimmäinen on Ibn Ishaqin (k. 767) abbasidikalifaatin pääkaupungissa Bagdadissa kirjoittama Sirat Rasul Allah eli "Jumalan lähettilään elämäkerta". Teos on kirjoitettu yli sata vuotta Muhammedin ilmoitetun kuolinvuoden jälkeen. Se perustuu suullisiin tarinoihin, joita Ibn Ishaq kokosi etenkin kalifaatin sotilasleireistä kaljatuopin äärestä. Teos seuraa kronologisesti Muhammedin elämää syntymästä kuolemaan, mutta sisältää myös laajemman kuvauksen maailman luomisesta ja profeettojen ykkosketjusta läpi ihmiskunnan historian. Kirja on päässyt hukkumaan, mutta sen sisältö on voitu onnexi ennallistaa useista lähteistä. Niistä tärkeimmät ovat Ibn Hishamin (k. 834) 800-luvun alussa kirjoittama Muhammedin elämäkerta ja al-Tabarin (k. 922) 900-luvun alussa kirjoittama historiikki. Nämä teokset ovat islamin pyhää historiaa, jota ei voi kyseenalaistaa menettämättä turbaanin mukana myös päätänsä.
ellauri217.html on line 146: Ibn Ishaqin ja Ibn Hishamin kertomassa tarinassa Muhammedin isästä ei olla varmoja, mutta isoisällä on merkittävä rooli. Isoisä Abd al-Muttalib (Šaiba ibn Hāšim) oli vähällä uhrata Mekassa poikansa Abdullahin. Hän oli vannonut uhraavansa yhden pojistaan, jos saisi kymmenen poikaa. Arpanuoli osui Muhammedin oletettuun isään Abdullahiin. Abdalmuttalib oli jo ottanut Kaaban temppelissä ison veitsen käteensä, mutta monien vaiheiden jälkeen, joihin liittyi lisänumeroiden arvontaa, teko jäi tekemättä.
ellauri217.html on line 148: Ibn Iisakin tarinassa isoisä rinnastuu Vanhan Testamentin Abrahamiin ja isä Iisakiin. (Olikohan Aabrahaminkaan isyys ihan varmistettu? Mitä Saara nauroi?) Mekasta tulee näin vastaavasti uusi Jerusalem ja Kaabasta uusi Temppeli. Muhammed on tällöin vertauskuvallisesti Iisakin poika eli Vanhan Testamentin Jaakob eli Israel. Tälle Jumala lupasi unessa perintöosaksi maan, jolla hän lepäsi. Aamun valjettua Jaakob otti päänalusenaan olleen kiven, pystytti sen patsaaksi ja antoi paikalle nimen Bethel eli Jumalan talo.
ellauri217.html on line 150: Arabivaltio nojasi Jumalan kanssa tehtyyn uuteen sopimukseen. Vastineeksi kuuliaisuudesta Jumala antoi Jaakobin jälkeläisille oikeuden luvattuun maahan. Paikka, jonne Jaakob oli pystyttänyt patsaansa, oli Jerusalemin Temppelivuori. Kalifi al-Malik antoi rakennuttaa sinne valtakuntansa keskuspyhäköksi Kalliomoskeijan. Pyhäkön keskellä on pylväiden ympäröimänä paljas kallio, maailman peruskivi. Sen päällä nukkuessaan Jaakob näki taivaaseen johtavat portaat, joita pitkin enkelit kulkivat. Tältä kiveltä myös Muhammed nousi taivaaseen jo Jaakobin käyttämiä tikapuita pitkin. Tällä tavoin hän ylitti copycattina Jaakobin suorituksen. Alef gimel daleth, kissa kävelee, tikapuita pitkin taivaaseen. Tarinassa Muhammed on uusi Jaakob, joten Jaakobin siunaus yhdistyy myös Muhammediin, jolle Jumala näin antoi luvatun maan ja koko maanpiirin hallittavaksi siunaukseksi kaikille kansoille. Tästä sopimusrikkomuxesta kärhämöivät GT-sählämit ja filistealaiset tänäkin päivänä, ja Rifaan porukat pyörii jaloissa joukon jatkona.
ellauri217.html on line 154: Ibn Hisham kertoo, että juutalaiset rabbit, kristityt munkit ja arabialaiset ennustajat alkoivat puhua Jumalan lähettilään tulosta, kun Aminan aika oli lähellä. Rabbit ja munkit löysivät tiedot kirjoistaan, ennustajat taas kuulivat sen jinneiltä, jotka kuuntelivat salaa taivaan puheita. Kun aika alkoi täyttyä, jinnejä saatanoita estettiin kuulemasta taivaan puheita ja heitä heiteltiin taivaan tähdillä kuin terävillä kivillä. Tästä jinnit tiesivät, että jotain hämärää oli tekeillä.
ellauri217.html on line 156: 900-luvulla kirjoittaneen al-Tabarin mukaan Muhammed syntyi vuonna 567, 569 tai 572. Tai size oli 579. Vakiintuneimman perimätiedon mukaan Muhammed syntyi rabbi-kuun 12. päivänä vuonna 570. Mekassa Arabian autiomaassa Mekan mahtavimpaan Quraish-heimoon kuuluvaan klaaniin. Mekka sijaitsee vuorten ympäröimässä karussa laaksossa Länsi-Arabiassa Hijazin alueella. Islamilaisten lähteiden mukaan Mekka oli niemimaan länsiosan tärkein vaikka köyhin kauppakeskus. Ibn Hishamin kuvauksen mukaan se oli ahdas ja köyhä kaupunki. Siellä sijaitsi Kaaban temppeli, arabien tärkein pakanallinen palvontapaikka, jonka oli rakentanut Abraham. Mekasta tai Quraish-heimosta ei ole löytynyt historiallisia tietoja ennen 800-lukua, joten myös varhaiset tiedot Mekasta ovat lähinnä vain islamin tekopyhää historiaa. Ibn Hishamin mukaan mekkalaiset kuvailivat kaupunkiaan seuraavasti: "me asumme mitä ahtaimmassa kaupungissa ja meillä on vain vähän vettä ja niukka elanto." Muhammedin luonteesta Hisham kirjoittaa: "Kun hän kasvoi mieheksi, hän oli ylevyytensä ja jaloutensa ansiosta hyveellisin kansastaan, paras tavoiltaan, jaloin teoiltaan, paras naapurina, lempein, totuudenmukaisin, luotettavin ja kauimpana siveettömyydestä ja tavoista, jotka alentavat miehen." Supermäntä oli selkeästi tekeillä. Ja toisin kuin Rifaa, tällä kaverilla mäntä toimi jopa sakkolihassa.
ellauri217.html on line 158: Kun Muhammed oli 35-vuotias, hän osallistui katon rakentamiseen Kaaban temppelille. Erään tarinan mukaan neljä heimoa riiteli siitä, kuka saa asettaa sileäxi suudellun mustan kiven paikalleen. Sovittiin, että ensimmäinen, joka sattuu paikalle, saa ratkaista asian. Se oli Muhammed. Hän nosti kiven kankaan päälle ja kehotti kutakin heimoa tarttumaan kankaaseen yhdeltä kulmalta ja nostamaan kiven yhdessä. Näin ongelma ratkesi. Matti ja hölmöläisten pimeä tupa ja liian pieni peitto.
ellauri217.html on line 162: 25 vuoden iässä Muhammed meni naimisiin leskeksi jääneen serkkunsa Khadija bint Khuwailidin kanssa. Tämä oli varakas ja arvostettu ämmä, joka palkkasi könsikkäitä miehiä kauppamatkoille mukaansa. Myös Muhammed oli tehnyt tällaisen matkan Khadijan palveluksessa ennen kuin tämä kosi häntä. Muhammed sai Khadijan kanssa kaikki muut lapsensa paitsi Ibrahimin, nimittäin pojat al-Qasim, at-Tayyib, at-Tahir ja tyttäret Zainab, Ruqayya, Umm-Kulthum ja Fatima. Vasta Khadijan kuoleman jälkeen vuonna 619 tai 620 Muhammed meni uusiin naimisiin. Ibrahimin äiti oli Maria Koptilainen, joka oli profeetalle lahjoitettu jalkavaimo. Kaikkiaan Jumalan lähettiläällä oli kolmetoista vaimoa. 13 women and me the only man in town...
ellauri217.html on line 166: Muhammedin pojat kuolivat ennen aikuisikää ja vain Fatima Zahra sai omia lapsia. Ihmistahroja. Muhammedin ainoat lapsenlapset olivat pojat Hasan ibn Ali ja Husain ibn Ali sekä tyttäret Zainab bint Ali ja Umm Kulthum bint Ali.
ellauri217.html on line 171: Muhammed sai aluksi suojelua omalta heimoltaan, jonka johtaja oli Muhammedin setä Abu Talib. Tämä ei kääntynyt islaminuskoon, mutta suojeli hölmöä veljenpoikaansa. Muhammed keräsi sanomalleen kannattajia varsinkin köyhien joukosta, jotka tulivat kuulolle ilmaisen lounaan toivossa. Muhammedin lähisukulaisista islaminuskoon kääntyi Muhammedin veljenpoika ja tuleva neljäs kalifi Ali ibn Abi Talib. Talibaani abi.
ellauri217.html on line 177: Tästä mekkalaiset ilahtuivat ja osallistuivat Muhammedin johtamaan rukoukseen. Kuultuaan, että sopu oli syntynyt, Etiopiaan paenneet Muhammedin kannattajat lähtivät paluumatkalle, joka kuitenkin keskeytyy, kun he saavat uutta tietoa. Enkeli Gabriel näet moitti heti Muhammedia tämän tekemästä virheestä, ja suuran oikea sanamuoto palautettiin. Mixhän muslimimaailma tästä repi pelihousunsa? Sas se. No se selviää albumissa 429.
ellauri217.html on line 179: Ibn Hisham kertoo Muhametin taivasmatkasta useita muunnelmia. Tarinan mukaan Gabriel toi Muhammedille ihmiskasvoisen hevosen nimeltään Buraq, joka oli kantanut muitakin profeettoja. Muhammed päätyy Gabrielin kanssa Jerusalemiin, missä hän tapaa Abrahamin, Mooseksen, Jeesuksen ja joukon muita profeettoja, jotka olivat kokoontuneet rukoilemaan yhdessä. Muhammedille tuodaan tikapuut, joita pitkin hän nousee taivaan portille. Sitä vartioi 144 miljoonaa enkeliä. Muhammed nousee kaikkien seitsemän taivaan läpi ja sen jälkeen Paratiisiin. Mooseksen neuvosta Muhammed tinkii Jumalan kanssa päivittäisten rukousten määrästä, jonka saa vähennettyä viidestäkymmenestä viiteen. Mooses kehottaa jatkamaan tinkimistä, mutta Muhammed ei kehtaa. (Tää pätkä on selkeästi coveria Abrahamilta Sodoman ja Gomorran kaupankäynnistä.)
ellauri217.html on line 181: Muhammedin pako (arab. هِجْرَة, hijra tai hidžra) Median juutalaisten suojiin toteutui dramaattisesti vuonna 622 kesäyönä Abu Bakrin talon takapihan ikkunasta. Se tapahtui viime hetkellä, sillä samana yönä mekkalaisten oli tarkoitus surmata Jumalan lähettiläs. Miekkamiesten partio löysi Muhammedin vuoteesta vain tämän viittaan kääriytyneen shiialaisen ottopojan Ali ibn Abi Talibin, joka Jumalan avulla selvisi seikkailusta hengissä. Alista tuli myöhemmin mahtava ja upporikas kalifi, joka hallitsi koko Lähi-itää Libyasta ja Egyptistä Afgnistaniin.
ellauri217.html on line 183: Myöhemmin riitoja syntyi erityisesti juutalaisten kanssa. Koraanissa olevien laki- ja rituaalisäädösten (arab. شريعة, šaria) sekä juutalaisiin ja kristittyihin kohdistuneen arvostelun katsotaan laskeutuneen alas varsinkin Muhammedin Medinan kauden aikana. Aluksi juutalaiset saivat jäädä vapaasti asumaan Medinaan, mutta myöhemmin heidät karkotettiin tai tapettiin heimo toisensa jälkeen.
ellauri217.html on line 185: Taistelussa muslimeilla oli apunaan enkelien armeija. Näiden tunnuksena olivat valkoiset turbaanit paitsi Gabrielilla, jonka turbaani oli keltainen. Enkeleiden avulla muslimit perivät voiton. Monijumalaisten ruumiit heitettiin kaivoon, jonne Jumalan lähettiläs huusi: "Kaivossa olijat! Oletteko huomanneet Herrojenne lupausten käyneen toteen? Minä ainakin olen huomannut Herrani lupauksen käyneen toteen! Haha!"
ellauri217.html on line 189: Vuonna 630 Muhammed johdatti joukkonsa valtaamaan Mekan. Lyhyt taistelu käytiin Khandamassa. Muslimeista kuoli kolme ja monijumalaisista kaksitoista tai kolmetoista miestä. (Säälittäviä tappiolukuja.) Sitten monijumalaiset pakenivat ja Muhammed marssi Mekkaan. Eräät ihmiset Muhammed määräsi tapettaviksi vaikka heidät löydettäisiin Kaaban verhojen suojasta. Heihin kuului miehiä, jotka olivat luopuneet islamista ja orjatyttöjä, jotka olivat laulaneet pilkkalauluja Muhammedista. Muhammed määräsi hävittämään Kaaban sisälle maalatut enkelinkuvat sekä Abrahamia esittävän kuvan, jossa profeetta esitettiin ennustamassa arpanuolien avulla monijumalaisten tapaan. Muhammed ratsasti Kaaban ympäri ja osoitti kädellään lyijykiinnikkeissä olevia jumalankuvia. Kaikki kaatuivat ja Muhammed totesi: "Totuus on tullut ja valhe kadonnut. Valhe on katoavaista".
ellauri217.html on line 202: Arabiprofeetta Muhammedin hahmon on arveltu olleen yksi tapaa oikeutta hänen sukulaisikseen julistautuneiden abbasidien valtaa. Kun abbasidit katsoivat polveutuvansa Muhammedin sedästä ibn Abbasista, šiialaiset seurasivat Muhammedin ottopojan Alin sukulinjaa ja fatimidit johtivat valtavaatimuksensa Muhammedin tyttäreen Fatimaan. Sukulaisuus on termiittiapinayhdyskunnissa tärkeä vallan oikeuttamisen peruste.
ellauri217.html on line 208: Edinburghin yliopiston arabialaisen ja islamilaisen kulttuurin professori Jaakko Hämeen-Anttila on kuollut äkilliseen sairauskohtaukseen joulukuun 18. päivänä. Asian vahvistaa HS:lle hänen puolisonsa Virpi Hämeen-Anttila.
ellauri217.html on line 216: Ennen Edinburghin yliopistoa Hämeen-Anttila oli arabian kielen ja kirjallisuuden professorina Helsingin yliopistossa. Kesällä 2016 hän siirtyi arabian kielen ja islamin tutkimuksen professoriksi Edinburghiin, sillä hän oli pettynyt silloisen hallituksen tekemiin koulutusleikkauksiin ja vaimonsa Virpin pöperöihin.
ellauri217.html on line 225: Iltalehti on Suomen ykkösperseisimpiä keltaisia lehtiä. Ainoastaan IL vetää sille vertoja. Mixi valtaenemmistö suomalaisia pallinaamoja balttiperseitä ostaa ja lukee niitä huuli torvella? Vastaus on sama kuin mixi abrahamilaisista uskonnoista ala-arvoisin on suosituin termiittiapinoiden joukossa: leijonanosa aapoista on sekä tyhmiä, julmia että izekkäitä paskiaisia. Sanna Marinin noitavaino on vahva näyttö siitä.
ellauri217.html on line 243: Obit anus abit onus, Kassit ovat jälleen vapaana. Sadettimen pikkusisko Baddie on oivallista sakkolihaa. Tää on nyt se Aisha joka saa eskarina Muhammedin aisan kello yhteen. Saako olla päivänpannua? Entä iltapäiväkahvia? Jaxaakohan kassit odottaa eka menkkaan saakka edes? Tokkopa!
ellauri217.html on line 249: Kassin voitettua erä-ja ottelupallon se hyppää verkon yli kättelemään kristityt ja mokkerit. Se on muuten tolkun mies mutta vaimoja se keräilee kuin trofeita. Eikä siinä mitään, Egyptin babiaanipiireissä se on koiraan suurin kunnia. Sevverran Osku islamista, tuosta alistettujen uskonnosta ja sen kexijästä. Siinäkin oli ilmeisesti puolet liikaa, ellei enemmän.
ellauri217.html on line 264: Trustee Kadri-Helena onkin varmaan se ketku jutku Ben Gurion tms joka sai atomipommin teko-ohjeen heimoveljiltä jenkeistä. Israel's first Prime Minister David Ben-Gurion was "nearly obsessed" with obtaining nuclear weapons to prevent the Holocaust from reoccurring. He stated, "What Einstein, Oppenheimer, and Teller, the three of them are Jews, made for the United States, could also be done by scientists in Israel, for their own people". Deborah Brand 3 Aug 2022 0 2:04 Israeli Prime Minister Yair Lapid said this week Israel has "other capabilities" against threats from Iran, in a rare allusion to the country's widely reported nuclear stockpile.
ellauri217.html on line 294: Der faule Heinz der die ebenso faule Trine heiratete ist eins der langweiligsten Märchen Grimms. Die Heinzelmännchen waren der Sage nach Kölner Hausgeister. Sie verrichteten nachts, wenn die Bürger schliefen, deren Arbeit. Nachdem sie dabei jedoch einmal beobachtet wurden, verschwanden sie für immer. Neben ihrer geringen Größe zeigen auch typische Attribute, wie die Zipfelmütze und ihr Fleiß, dass die Heinzelmännchen zur Gruppe der Kobolde, Wichtel und Zwerge gehören.
ellauri217.html on line 297: Heinz Günther entstammte nach eigenen unbestätigten Aussagen einem alten sächsischen Adelsgeschlecht (Freiherren von Günther, Ritter zu Augustusberg), das seinen Titel in der wilhelminischen Zeit ablegte. Sein Vater war Versicherungsdirektor. Bereits mit zehn Jahren schrieb Günther einen ersten Frauenroman.
ellauri217.html on line 303: Konsalik war Musikliebhaber, hörte gerne Wagner und Tschaikowski und besuchte regelmäßig die Wagner-Festspiele in Bayreuth.
ellauri217.html on line 314: 
ellauri217.html on line 319: Suurin piirtein kaikki somessa ja meediassa mesoavat mun jälkeen syntyneet on ellottavia ululoivia bonoboja ja babiaaneja. Niiden päät on täynnä vääristyneitä länsikapitalistisia mielikuvia. Ei niistä saa enää kalua millään ilveellä. Mun puolesta ne vois kaikki jauhaa jyvixi ja syöttää myllärin kanoille. Pojat joit ei saatu hyvix on nyt jauhettuna jyvix. Niitä nokkivat nyt somat myllärimme kanat omat.
ellauri217.html on line 363: Gdanskilaisella wannabe psykologilla ja ent. kauneusterapistilla Karolinalla on kasvantaviärä suu. Se pitää palstaa narsismista, ilmeisesti omien kokemusten nojalla. Isoluinen täti kuten se yxi mun saxalainen väittelijä jonka nimikin on jo unohtunut. Ms. Höge, sese oli. Monika. Kun täti menee torille on näky komea. Hizi on munkin elämä ollut aika omalaatuinen. Örhänge on korvamato.
ellauri217.html on line 383: Die Brüder Grimm haben dieses Märchen gesammelt als Nummer 158. Es gibt keine Erwähnung von gebratene Späzle darin. Ett helt huvudlöst örhänge annors nog liksom kungens tal. Da krähte ein Hahn, kikeriki, das Märchen ist auserzählt, kukerikuk.
ellauri217.html on line 403: Naislehden toimittajatar on puolan muotoinen. Janoinen valokuvaaja saa juoda wc-pöntöstä. Se on ihan oikein sinänsä. Kvinnor är mindre företagsamma än män, dom har inte samma tävlingslust. Vizi Jörkka on tyylipuhdas äijäfeministi. En fittig reaktionär gubbeman. Kerta kaikkiaan uskomaton persepää. Jos se ei olis kuollut se pitäs teilata. Gummiansikte med kärleksäventyr. Muistetaan miten se kohteli sen omia Tupua, Hupua ja Lupua. Dethär kan vi inte trycka. Nä vi kan, jag är Jörkkaman, män är starkare, och kommer snabbare. Marina liknar just den klichebild av kvinna som Jörkka försöker skapa här.
ellauri217.html on line 641: The five precepts (Sanskrit: pañcaśīla; Pali: pañcasīla) or five rules of training (Sanskrit: pañcaśikṣapada; Pali: pañcasikkhapada) is the most important system of morality for Buddhist lay people. They constitute the basic code of ethics to be respected by lay followers of Buddhism. The precepts are commitments to abstain from killing living beings, stealing, sexual misconduct, lying and intoxication.
ellauri217.html on line 645: Kristityt tiivistävät koko sääntöpakan yhteen goto-lausekkeeseen: älä tee muille mitä et tahdo izellesi tehtävän, tai positiivisemmin: mitä tahtoisi izellesi tehtävän, tee sitä muille. Tää kyllä olettaa että kaikki tahtoo samoja asioita, ellei sääntöä sopivasti abstrahoida. Mixei ize asiassa vaan sanota että tee toisille mitä ne tahtovat? Kai sixi koska ne voi tahtoa jotain ihan päätöntä tai kohtuutonta. Juutalaisilla on seuraavat 5-7 Nooan lakia.
ellauri217.html on line 647: The Seven Laws of Noah include prohibitions against worshipping idols, cursing God, murder, adultery and sexual immorality, theft, eating bloody flesh, as well as the obligation to establish courts of justice. Noah had nothing against prepuces (but, surprisingly, male full frontal nudity).
ellauri217.html on line 651: The seven Noahide laws as traditionally enumerated in the Babylonian Talmud Sanhedrin 56a-b and Tosefta Avodah Zarah 9:4, are the following:
ellauri217.html on line 665: To establish courts of justice.
ellauri217.html on line 668: According to the Talmud, the seven laws were given first to Adam and subsequently to Noah.However, the Tannaitic and Amoraitic rabbinic sages (1st–6th centuries CE) disagreed on the exact number of Noahide laws that were originally given to Adam. Six of the seven laws were energetically derived from passages in the Book of Genesis, while the seventh, the establishment of courts of justice, seems rather something of an afterthought.
ellauri217.html on line 670: The earliest complete rabbinic version of the seven Noahide laws can be found in the Tosefta, as
ellauri217.html on line 682: According to the Genesis flood narrative, a deluge covered the whole world on account of violent corruption on the earth, killing every surface-dwelling creature except Noah, his wife, his sons, their wives, and the animals taken aboard the Ark. According to the biblical narrative, all modern humans are descendants of Noah, thus the name Noahide Laws refers to the laws that apply to all of humanity. After the Flood, God sealed a covenant with Noah with just the following 2 admonitions as written in Genesis 9:4-6.
ellauri217.html on line 689: Hammurabi style, murder is paid back with death sentence, or else. A little unjustly, this concerns also animals as murderers, but not as victims.
ellauri217.html on line 696: The 18th-century rabbi Jacob Emden hypothesized that Jesus, and Paul after him, intended to convert the gentiles to the Seven Laws of Noah while calling on the Jews to keep the full Law of Moses.
ellauri217.html on line 704: Accounts of the council are found in Acts of the Apostles chapter 15 (in two different forms, the Alexandrian and Western versions) and also possibly in Paul´s letter to the Galatians (chapter 2). Some scholars dispute that Galatians 2 is about the Council of Jerusalem, while others have defended this identification.
ellauri217.html on line 706: The Council of Jerusalem is generally dated to 48 AD, roughly 15 to 25 years after the crucifixion of Jesus (between 26 and 36 AD). Acts 15 and Galatians 2 both suggest that the meeting was called to debate whether or not male Gentiles who were converting to become followers of Jesus were required to become circumcised; the rite of circumcision was considered execrable and repulsive during the period of Hellenization of the Eastern Mediterranean, and was especially adversed in Classical civilization both from ancient Greeks and Romans, which instead valued the foreskin positively.
ellauri217.html on line 713: At the council, following advice offered by Simon Peter (Acts 15:7–11 and Acts 15:14), Barnabas and Paul gave an account of their ministry among the gentiles (Acts 15:12), and the apostle James quoted from the words of the prophet Amos (Acts 15:16–17, quoting Amos 9:11–12). James added his own words to the quotation: "Known to God from eternity are all His works" and then submitted a proposal, which was accepted by the Church and became known as the Apostolic Decree:
ellauri217.html on line 715: It is my judgment, therefore, that we should not make it difficult for the Gentiles who are turning to God. Instead we should write to them, telling them to abstain from food polluted by idols, from sexual immorality, from the meat of strangled animals and from blood pancakes, whicy are yakky anyway. For the law of Moses has been preached in every city from the earliest times and is read in the synagogues on every Sabbath. — Acts 15:19–21..
ellauri217.html on line 719: It was stated by the Apostles and Elders in the council: "the Holy Spirit and we ourselves have favored adding no further burden to you, except these necessary things, to abstain from things sacrificed to idols, and from blood, and from things strangled, and from fornication. If you carefully keep yourselves from these things, you will prosper." (Acts 15:27–28)
ellauri217.html on line 723: Bruce der Metzger´s Textual Commentary on the Greek New Testament includes a summary of current research on the topic as of about 1994:
ellauri217.html on line 725: In conclusion, therefore, it appears that the least unsatisfactory solution of the complicated textual and exegetical problems of the Apostolic Decree is to regard the fourfold decree as original (foods offered to idols, strangled meat, eating blood, and unchastity—whether ritual or moral), and to explain the two forms of the threefold decree in some such way as those suggested above. An extensive literature exists on the text and exegesis of the Apostolic Decree. According to Jacques Dupont, "Present day scholarship is practically unanimous in considering the 'Eastern' text of the decree as the only authentic text (in four items) and in interpreting its prescriptions in a sense not ethical but ritual (whatever that means)".
ellauri217.html on line 731: For great as was the success of Barnabas and Paul in the heathen world, the authorities in Jerusalem insisted upon circumcision as the condition of admission of members into the Church, until, on the initiative of Peter, and of James, the head of the Jerusalem church, it was agreed that acceptance of the Noachian Laws—namely, regarding avoidance of idolatry, fornication, and the eating of flesh cut from a living animal—should be demanded of the heathen desirous of entering the Church.
ellauri217.html on line 732: Rebbe Emden, in a remarkable apology for Christianity contained in his appendix to "Seder 'Olam" (pp. 32b-34b, Hamburg, 1752), gives it as his opinion that the original intention of Jesus, and especially of Paul, was to convert only the Gentiles to the seven moral laws of Noah and to let the Jews follow the Mosaic law—which explains the apparent contradictions in the New Testament regarding the laws of Moses and the Sabbath.
ellauri219.html on line 92:
ellauri219.html on line 123:
ellauri219.html on line 156: The author of the 1894 book The Holy Science, which attempted “to show as clearly as possible that there is an essential unity in all religions,” Sir Yukteswar Girl was guru to both Sir Mahatavara Babaji (No.27) and Paramahansa Yogananda (No.33). His prominent position in the top left-hand corner reflects George Harrison’s (No.65) growing interest in Indian philosophy. In August 1967, two months after the album’s release, The Beatles had their first meeting with the Maharashi Mahesh Yogi, at the Hilton Hotel on London’s Park Lane, where they were invited to study Transcendental Meditation in Bangor, North Wales.
ellauri219.html on line 196: His parents divorced before he was 10, and he lived with various relatives over the next decade. His British-born father, Myron (Mickey) Schneider, was a shoe clerk; they saw each other very infrequently. His mother, Sally Marr (legal name Sadie Schneider, born Sadie Kitchenberg), was a stage performer and dancer and had an enormous influence on Bruce's career. He defiantly convinced his ship's medical officer that he was experiencing homosexual urges toward him, leading to his dishonorable discharge in July 1945. However, he had not admitted to or been found guilty of any breach of naval regulations, and successfully applied to change his discharge to "Under Honorable Conditions ... by reason of unsuitability for the naval service". At Hanson's diner Bruce met Joe Anjovis (named by his taste) who had a profound influence on Bruce's approach to comedy.
ellauri219.html on line 198: Branded a "sick comic", Bruce was essentially blacklisted from television, and when he did appear, thanks to sympathetic fans like Hefner and Steve Allen, it was with great concessions to Broadcast Standards and Practices. Jokes that might offend, like an extremely boring routine on airplane-glue-sniffing teenagers that was done live for The Steve Allen Show in 1959, had to be typed out and pre-approved by network officials. On his debut on Allen's show, Bruce made an unscripted comment on the recent marriage of Elizabeth Taylor to Eddie Fisher, wondering, "Will Elizabeth Taylor become bat mitzvahed?"
ellauri219.html on line 202: On October 4, 1961, Bruce was arrested for obscenity at the Jazz Workshop in San Francisco, where he had used the word "cocksucker", and "he probably can't come". Although the jury acquitted him, other law enforcement agencies began monitoring his appearances, resulting in frequent arrests under obscenity charges.
ellauri219.html on line 207: Bruce was arrested again in West Hollywood. The charge this time was that the comedian had used the word "schmuck", an insulting Yiddish word that was also considered a term for "penis". In April the next year he was barred from entering the United Kingdom by the Home Office as an "undesirable alien".
ellauri219.html on line 236: Born in 1938, American painter and illustrator Richard Merkin was enamored with the early jazz period that flourished in the years before his birth. His modernist style matched the abstraction of jazz music, and also inspired Peter Blake’s tribute artwork, Souvenirs For Richard Merkin, created in 1966.
ellauri219.html on line 295: Originally the leader of Dion And The Belmonts, Dion DiMucci established a successful solo career with hits such as “The Wanderer” and “Runaround Sue” – doo-wop songs that characterized the rock’n’roll era that so influenced The Beatles.
ellauri219.html on line 300: Striking and versatile, Tony Curtis was a Hollywood idol who made a dizzying amount of movies (over 100) between 1949 and 2008. He will always be remembered for his role alongside Jack Lemmon and Marilyn Monroe (No.25) in the 1959 cross-dressing caper Some Like It Hot, but another stand-out remains his performance alongside Burt Lancaster as fast-talking press agent Sidney Falco in the 1957 film noir The Sweet Smell Of Success. Tässä jää nyt mainizematta Veijareita ja pyhimyksiä (The Persuaders!), ITC Entertainmentin 1970–1971 tuottama televisiosarja. Sen pääosissa esiintyivät Tony Curtis (Danny Wilde) ja Roger Moore (lordi Brett Sinclair; koko nimi Brett Rupert George Robert Andrew Sinclair, Marnockin 15. jaarli). Sitä tehtiin 24 jaksoa. Tony ja Roger eivät voineet sietää toisiaan. Läskiintynyt Tony kuoli kasarina sydämen pysähdyxeen. Rooger aateloitiin, vaikkei käynyt loppuun edes teatterikoulua. “But because of the war there were 16 girls in every class to four boys so while I didn’t learn that much about acting, I learned a hell of a lot about sex.”
ellauri219.html on line 324: From Bob Dylan (No.15) to David Bowie, Tom Waits to Steely Dan, Beat Generation author Burroughs has influenced many a songwriter over the decades. Less known is that, according to Burroughs himself, he witnessed Paul McCartney (No.64) working on “Eleanor Rigby.” As quoted in A Report From The Bunker, a collection of conversations with author Victor Bockris, Burroughs recalled McCartney putting him up in The Beatles’ flat on 34 Montagu Square: “I saw the song taking shape. Once again, not knowing much about music, I could see that he knew what he was doing.”
ellauri219.html on line 326: 27: Sir Mahatavara Babaji
ellauri219.html on line 329: A student of Sir Yukteswar Girl (No.1), Sir Mahatavara Babaji is said to have revived the practice of Kriya Yoga meditation, which was then taken to the West by Paramahansa Yogananda (No.33). In the latter’s memoir, Autobiography Of A Yogi, Yogananda claims that Babaji still lives in the Himalayas, but will only reveal himself to the truly blessed.
ellauri219.html on line 339: Lindner was born in Germany in 1901, but moved to the US in 1941, in order to escape the Nazis. In the 50s he developed a style of painting that drew upon Expressionism and Surrealism, along with the hyper-sexualised lifestyle that he encountered in New York. After appearing on the Sgt. Pepper cover, his abstract style would find echoes in the animated feature film Yellow Submarine.
ellauri219.html on line 359: Yogananda learned the practice of Kriya Yoga at the feet of Sir Yukteswar Girl (No.1), who passed on the teachings of Sir Mahatavara Babaji (No.27). In 1920, Yogananda set sail for America, where he founded the Self-Realization Fellowship and introduced the Western world to meditation.
ellauri219.html on line 384: Designed by George Petty, like the Vargas Girls (No.11), Petty Girls were pin-up paintings that appeared in Esquire, between 1933 and 1956, and also found a home on the front of World War II fighter planes – notably on the B-17 fighter jet nicknamed Memphis Belle.
ellauri219.html on line 389: In his iconic role of Johnny Strabler in the 1953 movie The Wild One, Marlon Brando captured the growing frustrations of the generation that gave birth rock’n’roll. Hailed as one of the greatest actors of all time, it’s also notable that Brando’s rivals in The Wild One, The Beetles, were almost-namesakes of The Beatles.
ellauri219.html on line 414: It’s probably fair to say that Dr. Livingstone was to geographic exploration what The Beatles were to sonic innovation: fearless, ever questing, and mapping out new territories for the world. The famous “Dr. Livingstone, I presume?” saying remains in common use today, and can be traced back to a meeting between Livingstone and explorer Henry Morton Stanley, who’d been sent on an expedition to find the former, who had been missing for six years. Livingstone was discovered in the town of Ujiji, in what is now known as Tanzania.
ellauri219.html on line 449: A disciple of Sir Mahatavara Babaji (No.27), Sir Lahiri Mahasaya learned the discipline of Kriya Yoga in 1861, and subsequently passed the teachings down to Sir Yukteswar Girl (No.1), who in turn, passed them on to Sir Paramahansa Yogananda (No.33), of whom Mahasaya said, “As a spiritual engine, he will carry many souls to God’s Kingdom.”
ellauri219.html on line 454: Speaking to the BBC in 1965, John Lennon (No.62) declared his love for Alice In Wonderland and Alice Through The Looking Glass, revealing, “I usually read those two about once a year, because I still like them.” It’s perhaps no surprise, then, that the man who wrote the poem “The Walrus And The Carpenter,” which influenced Lennon’s lyrics for “I Am The Walrus,” is given a prominent display on the Sgt. Pepper’s album cover. P.S. Carroll oli pedofiilien ihan terävintä kärkeä.
ellauri219.html on line 459: Immortalized in the 1962 film Lawrence Of Arabia, in which he was played by Peter O’Toole, TE Lawrence was a British archaeologist and military officer who became a liaison to the Arab forces during the Arab Revolt of 1916 to 1918. His 1922 book, Seven Pillars Of Wisdom, recounted his experiences during the war and laid the foundations for much of his legend.
ellauri219.html on line 480: Barely visible above John Lennon’s right shoulder (No.62), Albert Einstein was a physicist whose theory of relativity was light years ahead of its time and changed the world forever.
ellauri219.html on line 483: Resplendent in their military chic (or should that be military psych?) garb, John (No.62), Ringo (No.63), Paul (No.64), and George (No.65) presented themselves as Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band, looking like a psychedelic brass band brandishing a French horn, trumpet, cor anglais, and flute, respectively. Like the album cover itself, The Beatles’ Sgt Pepper costumes would become some of the most iconic band outfits ever, instantly recognizable and forever woven into the fabric of our culture.
ellauri219.html on line 488: Like Shirley Temple (Nos.58, 71, and 73), Bobby Breen was a child star of the 30s. After enlisting in the military and entertaining the troops during World War II he became a nightclub singer, and, in 1964, even made some recordings for Berry Gordy’s Motown label.
ellauri219.html on line 510: Hailed as the British answer to Marilyn Monroe (No.25), Diana Dors starred mostly in risqué sex comedies, but later branched out into singing, notably with the Swinging Dors album of 1960. Her career found a new lease of life the following decade, both as a cabaret star and a tabloid sensation.
ellauri219.html on line 525: If the Tree Of Life candlestick (No.74) represented a more traditional way of telling a story, the portable TV9-306YB Sony television set was a wholly modern storytelling apparatus in 1967.
ellauri219.html on line 558: Identifiable by its oversized head and ears, the Fukusuke doll originates from Japan and is said to bring good luck.
ellauri219.html on line 583: At Princeton, Rawls was influenced by Norman Malcolm, Ludwig Wittgenstein's dumb student. During his last two years at Princeton, he "became deeply concerned with theology and its doctrines." He considered attending a seminary to study for the Episcopal priesthood and wrote an "intensely religious senior thesis (BI)." In his 181-page long thesis titled "Meaning of Sin and Faith," Rawls attacked Pelagianism because it "would render the Cross of Christ to no effect." His argument was partly drawn from Karl Marx's book On the Jewish Question, which criticized the idea that natural inequality in ability could be a just determiner of the distribution of wealth in society. Even after Rawls became an atheist, many of the anti-Pelagian arguments he used were repeated in A Theory of Justice. Pelagianism is a heretical Christian theological position that holds that the original sin did not taint human nature and that humans by divine grace have free will to achieve human perfection. Pelagius (c. 355 – c. 420 AD), an ascetic and philosopher from the British Isles, taught that God could not command believers to do the impossible, and therefore it must be possible to satisfy all divine commandments. He also taught that it was unjust to punish one person for the sins of another; therefore, infants are born blameless. Pelagius accepted no excuse for sinful behavior and taught that all Christians, regardless of their station in life, should live unimpeachable, sinless lives, or else... Se oli tollanen humanisti, mitä Hippo aivan erityisesti inhosi. Vittu eihän sitten mitään kirkkoa ja pappeja edes tarvittaisi. Jeesus jäisi työttömäxi, Jahve eläkkeelle.
ellauri219.html on line 585: To a large degree, "Pelagianism" was defined by its opponent Augustine, and exact definitions remain elusive. Although Pelagianism had considerable support in the contemporary Christian world, especially among the Roman elite and monks, it was attacked by Augustine and his supporters, who had opposing views on grace, predestination and free will. Augustine proved victorious in the Pelagian controversy; Pelagianism was decisively condemned at the 418 Council of Carthage and is still regarded as heretical by the Roman Catholic Church and Eastern Orthodox Church.
ellauri219.html on line 597: In his autobiographical essay, “On My Religion,” Rawls explains why he abandoned his orthodox Christian beliefs in spite of the deeply religious temperament that informed his life and writings. In particular, he recounts how his personal experiences during the Second World War, and especially his awareness of the Holocaust, led him to question whether prayer was possible. “To interpret history as expressing God’s will, God’s will must accord with the most basic ideas of justice as we know them. For what else can the most basic justice be? Thus, I soon came to reject the idea of the supremacy of the divine will as [like the Holocaust] also hideous and evil.” Furthermore, by studying the history of the Inquisition Rawls came to “think of the denial of religious freedom and liberty of conscience as a very great evil,” such that “it makes the claims of the Popes to infallibility impossible to accept.” Finally, his reading of Jean Bodin’s thoughts about toleration led him to claim that religions should be “each reasonable, and accept the idea of public reason and its idea of the domain of the political.” Against this background, it is no wonder that Rawls considers the very concept of religious truth as authoritarian and intolerant, and the ensuing persecution of dissenters as the curse of Christianity.
ellauri219.html on line 599: Pope Benedict’s basic answer is that, although modern principles of political freedom, democracy, equality, and reasonable argument are to be affirmed, a free state rests on “pre-political moral foundations,” which serve as normative points of reference for every regime and must be held in common by all religions and secular world-views. This answer reflects the fact that Pope Benedict disagrees with Rawls on at least two fundamental issues, which constitute the core of the debate between them and to which I shall refer regularly in the course of my analysis. In the first place, Pope Benedict does not share Rawls’s trust in fundamental human reasonableness as a guarantee for political fairness. For Rawls, persons are reasonable when they are ready to propose principles and standards as fair terms of cooperation and to abide by them willingly, given the assurance that others will likewise do so. Those norms they view as reasonable for everyone to accept and therefore as justifiable to them; and they are ready to discuss the fair terms that others propose.
ellauri219.html on line 601: This idea of reasonableness informs the whole project of Rawls’s political liberalism, because “the form and content of this reason … are part of the idea of democracy itself.” In contrast, Pope Benedict, although consistently stressing the importance of reason in all human affairs, is much more pessimistic about Rawls’s claim that human beings, who are always children of their own time and cultural situation, are reasonable enough to provide the general principles or standards that are necessary for specifying fair cooperation/competition.
ellauri219.html on line 637: Fassbinder goes to the River Seine and fills a rowing boat with kerosene and wraps himself in the Norwegian flag - preparing to commit suicide in the style of a Viking funeral. Victor appears and sets up a small dining table nearby and asks what he is doing. Distracted, Fassbinder forgets his idea of suicide and starts giving Victor advice. Despite his attempts to womanise, Fassbinder is revealed to be married with three children.
ellauri219.html on line 726: Idän kalisteenikot suosittivat mantraxi P. Peevelin kexasemaa sanaa Parantha, vai mikä se oli, hetkonen kun kazon, se oli Maranafa. Tavuja on kuin Marabussa paloja mutta kaikki hyviä. Näillä mennään! Se on viisautta...
ellauri219.html on line 758: Some of the schools of India say that the psychic nature is, as it were, a looking-glass, eli narsismihan siinä taas on kyseessä. Eli the purpose of life, taas kerran, is the "the undressing of the immortal man; the birth of the spiritual from the psychical, whereby we enter our divine inheritance and come to inhabit Eternity. This is, indeed, salvation, the purpose of all true religion, in all times."
ellauri219.html on line 769:
ellauri219.html on line 771: In the practice of meditation, a beginning may be made by fixing the attention upon some external object, such as a sacred image or picture, or a part of a book of devotion. In the second stage, one passes from the outer object to an inner pondering upon its lessons. The third stage is the inspiration, the heightening of the spiritual will, which results from this pondering. The fourth stage is the realization of one’s spiritual being, as enkindled by this meditation. An interior state of spiritual consciousness is reached, which is called “the cloud of things knowable”. Tietämättömyyden pilvi. (tyhjää) puhekuplassa.
ellauri219.html on line 809: The soft power means that they aren’t necessarily going to hate you outright: Americans did not bomb Britain out of an Empire, they just took over their dominions, whatever they got up to in Vietnam or Iraq. But people know that you’re the obese gorilla, even if you constantly tell them that you are virtuous and noble. Which will make them all the more ready to pounce on you, when you inevitably fall short of your virtuous and noble rhetoric. That virtuous and noble rhetoric made the resentment inevitable.
ellauri219.html on line 815: You’re hearing it even now, in the tedious whataboutism from the Global South (the new enemy, now that Global North is practically ours) about Ukraine. People expect Putin’s Russia to elbow neighbours aside in pursuit of security. That’s what imperial Athens did to Melos. They don’t expect any better. But America? America said it was better. So what? Who in their right mind would believe them? They are a nation of used car salesmen. It still does, with its advocacy of human rights. That’s why the non-stop whataboutist refrain from them is that America is hypocritical. Which it is, to a fault.
ellauri219.html on line 819: Hence a phrase little remarked on now, let alone Googlable, but very revealing. On the eve of the First Gulf War, the Australian Foreign Minister Gareth Evans made a speech defending the need to go to war to safeguard Kuwait as a sovereign state.
ellauri219.html on line 828: I think a lot of the bias toward Americans also comes from our historical tendency to inflate the wonders of American life to oversized proportions out of sync with reality. Some of this comes from having been put down so frequently, a class-based psychological issue deep-rooted in American life, probably related to so many of us having come from poor immigrant families. We puff up the wonders of American life to compensate for having come from the bottom rungs of society in other countries. We’re not the only culture that does this.
ellauri219.html on line 832: And there is something… “gee willywickers” about the way Truth Justice and The American Way have been inflated in American mass culture, quite plausibly rooted in that class insecurity, that makes outside cultural elites (and the people that follow after them) reflexively sneer, once they realise the foundations are rotten. Add to this the ludicrous fact that America has no high culture. These are disappointed suitors: they’re not going to console themselves over the emptiness of Scrooge McDuck by turning to Wilt Whatman. Who was no better off than Scrooge by way of civility.
ellauri219.html on line 903: Joseph McCabe, English anti religion campaigner (1867-1955)
ellauri219.html on line 954: The police blanketed the 23-year-old woman and asked her questions to determine her state of mind. She was unable to answer who she was, what day it was, or what kind of moron the President of the United States was. She was able to explain that she was “bipolar,” but though she was on “prescription medication,” she was uncertain if she had been taking it recently. A neighbor gave her some clothes, and she was taken to jail on charges of open or gross lewdness. The dog meanwhile was taken stark naked into the custody of Animal Control on similar charges and executed fortwith without trial. "We had to let him go", said the sheriff ruefully.
ellauri219.html on line 956: Joyce Yeaw will likely never forget the day in April 2010 she tried to return some borrowed cheese to Jordan Peterson’s roommate. Once she arrived, she saw Peterson having sex with his pit bull on his bed. Understandably horrified, Yeaw called the cops, but Peterson convinced the officers that he was “just hugging his dog” and he escaped arrest. Two months later, Yeaw again entered the residence, and saw Peterson having sex with the pit bull a second time—on the living room floor. Yeaw called the cops again, and this time, he was arrested.
ellauri219.html on line 962: While those who never had sex with animals or done drugs may criticize Kara’s, Jordan's and their dogs' lewd behaviors as if they were evil — and this, perhaps, according to Christian morality as they interpret it — anybody who has actually suffered from lewdness puts this to the lie and knows that such behavior is not a moral issue, but a chemical imbalance. Evidently the words of Jesus to “Judge not lest you be judged,” make little impression on such folk, who pretend to themselves that if their worst, most embarrassing moments were made into headlines in the papers, they would do just fine. Even if they themselves had nothing to be embarrassed about in all their life of adventures and misadventures, they ought to have compassion for those who struggle with greater problems than their own. “Let Judge Hicks who is without sin cast the first stone,” is another saying of Jesus that applies to those who would judge and condemn an easy target.
ellauri219.html on line 969: Eisensteinillä ei ollut leffaa nimeltä Underworld. There have been debates about Eisenstein's sexuality, with a film covering Eisenstein's homosexuality allegedly running into difficulties in Russia. Eisenstein confessed his asexuality to his close friend Marie Seton: "Those who say that I am homosexual are wrong. I have never noticed and do not notice this. If I was homosexual I would say so, directly. But the whole point is that I have never experienced a homosexual attraction, even towards Grisha, despite the fact I have some bisexual tendency in the intellectual dimension like, for example, Balzac or Zola." Eisenstein joi paljon maitoa. Maito oli silloin pulloissa, muistatko? Hän oli menninkäismäinen miesoletettu.
ellauri219.html on line 973: The Rockettes were created in 1925, but the first non-white Rockette, a Japanese-born woman named Setsuko Maruhashi, was not hired until 1985. The Rockettes did not allow dark-skinned dancers into the dance line until 1987. The justification for this policy was that such women would supposedly distract from the consistent look of the dance group.The first African American Rockette was Jennifer Jones; selected in 1987, she made her debut in 1988 at the Super Bowl halftime show. The next person with a visible but different disability hired by the Rockettes (Sydney Mesher, missing a left hand) was hired in 2019. The first Rockette with hairy bollocks and a huge boner remains to be hired yet.
ellauri219.html on line 975: Underworld (also released as Paying the Penalty) is a 1927 American silent crime film directed by Josef von Sternberg and starring Clive Brook, Evelyn Brent and George Bankrupt. The film launched Sternberg's eight-year collaboration with Paramount Pictures, with whom he would produce his seven films with actress Marlene Dietrich. Journalist and screenwriter Ben Hecht won an Academy Award for Best Original Story. Time felt the film was realistic in some parts, but disliked the Hollywood cliché of turning an evil character's heart to gold at the end. Filmmaker and surrealist Luis Buñuel named Underworld as his all time favorite film. Critic Andrew Sarris cautions that Underworld does not qualify as "the first gangster film" as Sternberg "showed little interest in the purely gangsterish aspects of the genre" nor the "mechanics of mob power." Film critic Dave Kehr, on the other hand, writing for the Chicago Reader in 2014, rates Underworld as one of the great gangster films of the silent era. "The film established the fundamental elements of the gangster movie: a hoodlum hero; ominous, night-shrouded city streets; floozies; and a blazing finale in which the cops cut down the protagonist."
ellauri219.html on line 1012: Underworld is a novel, quite simply, about what was experienced in the United States in the second half of the 20th century. An era shaped by the advent and then cancellation of the Bretton Woods agreement. Nuclear proliferation. The withering away and relocation of American manufacturing, and the rise of global capitalism. Jazz. The Cuban missile crisis (through the voice, as DeLillo has it, of the smirking standup comedian Lenny Bruce). Civil tights. The CIA. Bombs on university campuses. Artists on New York rooftops, and around them, the old industrial framework of bygone city life, something aesthetic and exotic, either marvelled at or ignored, take your pick.
ellauri219.html on line 1024: The American sublime, as Harold Bloom has said, “is always also an American irony”. Jayne Mansfield's bumper bullets. People hugging their pit bulls sexually and getting 15 years for it. Do you know what Teilhard de Chardin called the “noosphere”? Not the foggiest. I think what Rachel has in mind here is the Internet. Who is or was Teilhard anyway? Teilhard was mentioned by Pynchon, see album 69. Not a very memorable character apparently. Tässä Pierren tärkeimpiä läppiä, aika heruttavia:
ellauri219.html on line 1028: As men and women, we are collaborators in creation. Love, in fact, is the agent of universal synthesis. The most satisfying thing is to have been able to give a large (ca. 6") part of yourself to others. Driven by the forces of love, the fragments of the world seek each other so that further fragments can come into being. Love alone is capable of uniting living beings by way of joining them by what goes deeper than you would expect (17cm jos olet taitava). Love is an adventure and a conquest. Everything that goes up must come down. Die Liebe is die universellste und die geheimnisvollste der komischen Energien. Seul le fantastique a des chances d'être vrai. Kaikki on vaan suurta sattumaa.
ellauri220.html on line 88: Blabb’d, blush’d, resented, lied, stole, grudg’d,
ellauri220.html on line 104: The major image in the poem is the ferry. It symbolizes continual movement, backward and forward, a universal piston like motion in space and time. The ferry moves on, from a point of land, through water, to another point of land. Land and water thus form part of the symbolistic pattern of the poem. Land symbolizes the physical; water symbolizes the spiritual. The circular flow from the physical to the spiritual connotes the dual nature of the universe. Dualism, in philosophy, means that the world is ultimately composed of, or explicable in terms of, two basic entities, such as mind and matter, yin and yang. From a moral point of view, it means that there are two mutually antagonistic principles in the universe — dick and cunt, good and evil. In Whitman's view, both the mind and the spirit are realities and matter is only a means which enables man to realize this truth. His world is dominated by a sense of good, and evil has a very subservient place in it. Man, in Whitman's world, while overcoming the duality of the universe, desires fusion with the sheboy. In this attempt, man tries to transcend the boundaries of space and time, never letting off that dear piston like movement, in and out, in and out.
ellauri220.html on line 185: Apropos kuningatar, Englannin sievä Elisabeth joka nousi valtaistuimelle meidän syntymämme aikoihin, on lopultakin heittänyt nurkkaan lusikan. Kokeileekohan Charles III peilin edessä kärpännahkatakkia sanoen kuvajaiselleen: Yes yes yes!
ellauri220.html on line 191: Some critics have stated that the violence and shock of this home movie led to a new way of representing violence in 1970s American cinema, both in mainstream films, and particularly in indie and underground horror movies. Brugioni recalled seeing a "white cloud" of brain matter, three or four feet (91 or 122 cm) above Kennedy's head, and said that this "spray" lasted for more than one frame of the film.
ellauri220.html on line 214: Eric runkkarin yhtä keskiluokkainen äiti Erica piti sanoista kuten ulkokatos, krispaattori, palasohva, kimppakyyti ja bridgekuzut. Entä kimppakiva? Kurkumahapankaalipaketin päällä oli sanoja jotka on järkiään kexitty jälkeen kuningatar Elisabetin kruunauxen. Vastenmielisiä tägejä kuten #hapis ja #vege. Elisabet ei koskaan syönyt pastaa, kebaabia eikä pizzaa.
ellauri220.html on line 220:
ellauri220.html on line 223: Acey Acey is the African American artist working on a project about the Black Panthers. Klara Sax befriends Acey in the summer of 1974.
ellauri220.html on line 224: Amy Amy is Nick Shay's girlfriend who travels with him to Mexico to have an abortion.
ellauri220.html on line 228: Big Sims Big Sims is one of Nick Shay's coworkers in the waste-management business. He's African American and often talks about how his experiences differ from Nick's.
ellauri220.html on line 239: Sister Edgar Sister Edgar is the strict, germophobic nun who locates abandoned cars. At the end of the novel, Sister Edgar has a religious experience that makes her question her faith and life.
ellauri220.html on line 242: Erica Erica is Eric's mother who makes elaborate Jell-O molds.
ellauri220.html on line 267: Marvin Marvin is the baseball memorabilia collector who spends years researching the legacy of the baseball he eventually sells to Nick.
ellauri220.html on line 287:
ellauri220.html on line 306:
ellauri220.html on line 341:
ellauri220.html on line 343:
ellauri220.html on line 346:
ellauri220.html on line 348:
ellauri220.html on line 357:
ellauri220.html on line 367:
ellauri220.html on line 395:
ellauri220.html on line 413: Muistan, kun kansainvälisen oikeuden professori Jan Klabbers esiintyi Helsingin yliopiston juhlasalissa juuri sen jälkeen, kun Venäjä oli anneksoinut Krimin. Hän aloitti esityksensä sanomalla, että Venäjä on tässä rikkonut kansainvälistä oikeutta. Sitten hän jatkoi ”Mutta niin on Yhdysvallatkin useaan kertaan viimeisten 15 vuoden aikana”. Pieni ero toiminnassa kuitenkin on, kuten toinen kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi totesi Venäjän hyökättyä Ukrainaan: ”Yhdysvalloista poiketen Venäjä ei edes yritä keksiä verukkeita hyökkäykselleen”. Hienoa.
ellauri220.html on line 419: Pystymme lomailemaan Turkissa, joka sortaa kurdeja systemaattisesti ja miehittää edelleen valtaamaansa kolmannesta Kyproksesta. Ostamme aseita Israelista, joka jättää jatkuvasti noudattamatta YK:n päätöslauselmia. Meillä on diplomaattisuhteet Saudi-Arabiaan, jonka ihmisoikeustilanne on ollut kestämätön iät ajat ja joka käy aika ajoin pommittamassa nälistettyjä jemeniläisiä. Käymme laajamittaista kauppaa Kiinan kanssa, joka kurittaa uiguurivähemmistöä kovalla kädellä. Meillä on erittäin lämpimät suhteet Yhdysvaltoihin, jonka sotilasoperaatioissa on kuollut toisen maailmansodan jälkeen miljoonia siviilejä. Mixi emme siis lomailisi myös Sotshilla?
ellauri220.html on line 438: Amy oli pitkä ja pystyvä ja näytti (toistaisexi) hyvältä elastaanifarkuissa. Pisamainen pimppari laihan wopin alla jalat haralla. Oliivinkarvaisen dagon ohkasen kullin tiineyttämä uudisasukas. Sheepshaggerin vahinkolaukauxella kengittämä lännen lokari. Ei, et Saab, sormet pois mun Volvosta. Mutta Nikun kynnetön sormi teki siellä selvää jälkeä, ja sit eiku huizin Nevadaan lainaamaan rautalankahenkaria.
ellauri220.html on line 461: Tycoon's in-law is a trope often found in situation comedy, it's where the boss (often a somewhat unpleasant one) places a relative or in-law in a position of power. Invariably, the relative will be incompetent or worse. A variation on this trope might be to actually have the relative be the protagonist, and have to earn the respect of his or her subordinates before they can actually accomplish anything meaningful. The trope can also be subverted if the relative is actually competent, in which case the grumbling can quickly subside. It can be averted in cases where nepotism is expected, such as a prince becoming king when his mother dies, in which case most people just accept it as the way things are supposed to go. Take Charles The 3rd recently.
ellauri220.html on line 468: Assuming this character was raised overseas, it's notable the character who is Not Too Foreign will rarely speak another language on-screen even if they are supposed to be fluent.
ellauri220.html on line 472: Many shows and movies don't bother getting a foreign language right when they portray them. The incidence of this increases along with the obscurity of the language. But first and foremost, if the intended audience won't be able to tell the difference anyway, why bother? A variation on this is that the foreigners speak English, but are identified as foreign by an accent or are parading universally known national images.
ellauri220.html on line 478: Sometimes, when a language is spoken by a non-native speaker, their speech patterns feature traits that show that the speaker is a foreigner. This may include the use of words from the speaker's native language, or errors in their syntax. See You No Take Candle (and its subtrope Tonto Talk) for cases where foreigners consistently talk with very poor grammar and lack of vocabulary. Supertrope to the more racial Asian Speekee Engrish and Tonto Talk, and like them sometimes Truth in Television, although also like them it can sometimes also be considered offensive or politically incorrect if used poorly. Compare Hulk Speak and Strange-Syntax Speaker. See also Gratuitous Foreign Language and As Long as It Sounds Foreign, wherein nobody's supposed to understand any of the words.
ellauri220.html on line 487: You silly. You weak. You baby-hands. No catch horse. No kill buffalo. No good but for sit still, read book. Never mind. Me like. Me make rich. Me make big man. Me your squaw.
ellauri220.html on line 515: In any case, using The Queen´s Latin makes a series or film commercially viable in the US. It alleviates the need for subtitles, while maintaining the appearance of historical authenticity. It´s just foreign and exotic enough (many British actors already Play Great Ethnics)
ellauri220.html on line 519: This refers to casting practice, and in the case of Trope Codifier Peter Stormare it has even achieved the status of Casting Gag. It refers to "international" or "ethnic" - at any rate not American or British - actors who are considered to somehow look or be able to act so vaguely but conspicuously foreign that they can be used for any nationality. (Cliff Curtis is a maori.) It´s As Long as It Sounds Foreign and Gratuitous Foreign Language applied to casting. However, But Not Too Foreign is often in effect because you´ll want someone who speaks good English (even though intentionally accented) and rather panders to viewers´ expectations than give an accurate portrayal of a specific ethnic identity which also means that the character´s background might be very vague as long as it´s foreign.
ellauri220.html on line 529: Se on hupasaa että kun länkkärit raportoivat iso- ja vähävenäläisten tiedotteita rintamalta, vähävenäläisten värittämät mielikuvat kelpaavat sellaisenaan, mutta isovenäläisten kaikki lausumat ovat scare quoteissa. Bananerna är slut. Vi måste vinna kriget och handla snabbt.
ellauri220.html on line 566: George Denis Patrick Carlin oli yhdysvaltalainen Grammy-palkittu stand up -koomikko, näyttelijä, tunnettu ateisti ja kirjailija. Carlin oli kuuluisa ennen kaikkea kieleen, psykologiaan, uskontoon ja tabuihin kohdistuneista huomioistaan. It’s Bad For Ya. Carlin kuoli 22. kesäkuuta 2008 sairaalassa sydämen vajaatoimintaan. Carlinilla oli ollut sydänvaivoja jo aiemmin. Viimeisissä kuvissa se on vanha käppänä. 7 sanaa joita ei saa sanoa teeveessä:
ellauri220.html on line 571: Huomaatte että kaikki 7 ovat FUCK! kategorian sanoja. Lasten teko on jenkkitabuista se vakavin. Carlinin ukko naurattaa aika marginaalisesti, koska se mitä se sanoo amerikkalaisista on liian totta.
ellauri220.html on line 591: Joo Emmanuellehan se pätkä oli, vlta 1974. Sen takeen sillä sai olla niin pienet tisutkin. Ei se mua haittaa, pidän sellaisista. Mutta vittu se vanha äijäpaha sexipeetee oli rasittava. Toinen samanmoinen oli Marlon Brando Viimeisessä tangossa. Rasvaisia puoliveteisiä ukkoja letkut puolitangossa. Lush cinematography, marvellous acting (in particular from Sylvia Kristel) and genuinely erotic scenes tastefully directed… Just Jaeckin! It’s the same badly dubbed, funny-for-about-five-minutes shite it’s always been, with ‘Ooh look! Fanny smoke rings! Chortle!’ tired businessman’s humour very much to the delapidated fore. Best bits of this sorry cash cow – sorry, ‘significant cultural event – were the original UK trailers, as voiced by Katie Boyle.
ellauri220.html on line 635: Don deLillo syntyi rotan vuonna hiljaiseen sukupolveen. There were precisely 1,063 full moons after his birth to this day. People with Chinese zodiac Rat are instinctive, acute and alert in nature which makes them to be brilliant businessmen. They can always react properly before the worst circumstances take place. Their strengths are adaptable, smart, cautious, acute, alert, positive, flexible, outgoing, and cheerful. But they can also be timid, unstable, stubborn, picky, lack of persistence, and querulous. Sen sisaruxista ei ole tietoa.
ellauri221.html on line 77: At the far end, above the cold cuts table, laden with lobsters, pies, joints and delicacies in aspic, Romney’s unfinished full-length portrait of Mrs Fitzsherbet gazed provocatively across at Fragonard’s Jeu de Cartes, the broad conversation-piece which half-filled the opposite wall above the Adam fireplace.
ellauri221.html on line 93: Issue d'une famille modeste (son père Louis Betenfeld, violent et alcoolique, est ouvrier brasseur et sa mère Marie Lartisant domestique), Marthe Betenfeld a un frère et une sœur aînés, Camille et Jeanne. Elle est envoyée quelques années dans une institution catholique et son destin semble tout tracé : couturière, comme sa sœur aîné. Puis elle devient à Nancy apprentie culottière, à quatorze ans. Le métier ne l'enchantant guère, elle fugue de chez ses parents. Elle est interpellée pour racolage en mai 1905 par la Police des mœurs et ramenée chez ses parents. Elle fugue à nouveau à 16 ans et se retrouve à Nancy, ville avec une importante garnison militaire, où elle tombe amoureuse d'un Italien se disant sculpteur mais qui se révèle être un proxénète. Il l'envoie sur le trottoir, puis elle devient prostituée dans les « bordels à soldats » de Nancy. Devant effectuer plus de 50 passes par jour, elle tombe rapidement malade et contracte la syphilis. Renvoyée du bordel, dénoncée par un soldat pour lui avoir transmis la syphilis et fichée par la police (où elle est inscrite comme prostituée mineure le 21 août 1905), elle est contrainte de s'enfuir à Paris. Elle rentre dans un « établissement de bains » rue Godot-de-Mauroy (maison close d'un standing supérieur à ses anciennes maisons d'abattage) où elle rencontre, un soir de septembre 1907, Henri Richer, mandataire aux Halles. Le riche industriel l'épouse le 13 avril 1915. Elle fait alors table rase de son passé et devient une respectable bourgeoise de la Belle Époque dans son hôtel particulier de l'Odéon. Elle demande à être rayée du fichier national de la prostitution, ce qui lui est refusé.
ellauri221.html on line 97: Elle dépose le 13 décembre 1945 devant le Conseil municipal de Paris un projet pour la fermeture des maisons closes. Dans son discours, elle ne s’en prend pas tant aux prostituées qu’à la société, responsable selon elle, de la « débauche organisée et patentée » et à la mafia, qui bénéficie de la prostitution réglementée ; le propos permet aussi de rappeler que le milieu de la prostitution s'est compromis avec l’occupant pendant la guerre. Sa proposition est votée et le 20 décembre 1945, le préfet de police Charles Luizet décide de fermer sans préavis les maisons du département de la Seine dans les 3 mois (au plus tard le 15 mars 1946, date qu'a fixée le conseil municipal). Encouragée, Marthe Richard commence une campagne de presse pour le vote d'une loi généralisant ces mesures. Elle est soutenue par le Cartel d'action sociale et morale et le ministre de la Santé publique et de la Population, Robert Prigent.
ellauri221.html on line 99: Le 9 avril 1946, le député Marcel Roclore présente le rapport de la Commission de la famille, de la population et de la santé publique, et conclut à la nécessité de la fermeture. Le député Pierre Dominjon dépose une proposition de loi dans ce sens qui est votée le 13 avril 1946 à la chambre des députés. La fermeture des maisons closes est appliquée à partir du 6 novembre 1946. Le fichier national de la prostitution est détruit et remplacé par un fichier sanitaire et social de la prostitution (loi du 24 avril 1946). Environ 1 400 établissements sont fermés, dont 195 à Paris (177 établissements officiels) : les plus connus comme le Chabanais, le Sphinx, La Rue des Moulins, le One-Two-Two mais aussi les sinistres maisons d’abattage comme le Fourcy et le Charbo… Beaucoup de tenanciers de maisons closes se reconvertirent en propriétaires d'hôtels de passe. La prostitution est alors une activité libre ; seules sont interdites son organisation et son exploitation — le proxénétisme — et ses manifestations visibles.
ellauri221.html on line 136: Yhdessä kuvassa seisoo mustahuulinen tyttö, jolla on yllään vain karvaisen vatsanaluxen ja rintojen alaosat paljastava paita ja toisen jalan nilkassa vaaleanpunaiset pikkuhousut, joissa lukee baby. Takapepussa lukee isoilla kirjaimilla: not asking for it, eli en pyydä sitä. Kuvatekstissä Tanskanen kirjoittaa: Se alkaa jo lapsena. Joku vetää mua letistä. Aikuiset miehet huutavat perään. Yhtäkkiä mä olen huora kuten Marthe Richter. Viestiboksi täyttyy kikkelikuvista. Joku kahmaisee juhlissa mun persettä ja kaikki ympärillä nauravat. Mä nauran myös: HA HA HA!
ellauri221.html on line 159: At the same time, the Canadian anthropologist and critique of civilization and education Layla Abdelrahim emphasizes the anti-disciplinary and anti-totalitarian aspect of the Dunno trilogy. She must be some sort of communist or Arab terrorist.
ellauri221.html on line 296: Goodhead is a scientist and astronaut working undercover for the CIA on Sir Hugo Drax´s Moonraker 5 space shuttle, to gather intelligence on Drax´s plan to exterminate the human race. Bond is also working undercover in Drax´s organization, for the British Secret Intelligence Service, and he gets good head from Jolly, until she introduces him to a centrifugal force chamber, where astronauts get to grips with Gräfenberg spot sucking, and invites him to have a try. Without her knowledge, however, Drax´s henchman, Charlie Chan, tampers with the sucking machine´s controls to send it into overdrive; by the time Goodhead comes, Bond has nearly been killed. Bond later meets Goodhead in her hotel room and is able to guess her identity when he sees standard CIA underwear and dildo gadgetry there. Bond and Goodhead are at first reluctant to bonk together, fighting who is to be on top, but they are working well enough as a 2-person team by the end of the film.
ellauri221.html on line 300: After M tells Bond to take two weeks´ leave, Bond travels to Rio de Janeiro, where he meets Goodhead once more. Jaws, who is now working for Drax, tries to kill them both on a cable car at Sugarloaf Mountain. They escape, but are then captured by other men of Drax´s disguised as paramedics. Bond escapes from the ambulance speeding towards Drax´s base, but leaves Goodhead behind.
ellauri221.html on line 302: Bond meets Goodhead again once Drax puts them under ´Moonraker 5´ to be incinerated by the lift-off. They escape and are able to pilot ´Moonraker 6´. After following Drax to his space station, Goodhead and Bond listen to Drax´s speech and leave. Jaws later captures them after the first globe is launched. Drax tells Bond about his plan about having perfect human beings on his earth, with no physical peculiarity or ugliness, but this is overheard by Jaws. He sees that because of his ugly steel teeth, he will be destroyed alongside his ugly girlfriend, Dolly, so turns on Drax and helps Bond and Goodhead to fight Drax´s men. After Bond goes to defeat Drax, Goodhead helps him, and Dolly and Jaws get off on the self-destructing space station, escaping on a pod of their own into Earth´s atmosphere. Bond and Goodhead go after the globe, nearly destroying its inhabitants, but not quite. Bugger it.
ellauri221.html on line 309: A space shuttle called the Moonraker, built by Drax Industries, is on its way to the U.K. when it is hijacked in mid-air and the crew of the 747 carrying it is killed. Bond immediately is called into action, and starts the investigation with Hugo Drax. While at the Drax laboratories, Bond meets the brilliant and stunning Dr. Holly Goodhead, a N.A.S.A. astronaut and C.I.A. Agent who is investigating Drax for the U.S. Government. One of Drax´s thugs, the sinister Chan, attempts to kill 007 at the lab, but when that fails, he follows Bond to Venice and tries again there. Bond and Goodhead follow Drax´s trail to Brazil, where they once again run into the seven-foot Goliath Jaws, a towering giant with metal teeth. Escaping from him, they discover the existence of a huge space station undetected by U.S. or Soviet radar, and a horrible plot by Drax to employ nerve gas in a genocidal project. James and Holly must quickly find a way to stop Hugo Drax before his horrific plans can be put into effect.
ellauri221.html on line 329: Mutta juuri kun James oli ryhtymässä tositoimiin kaatui tonni vessakalkkia wannabe muhinoizijoiden päälle.Se etu oli vyörystä eze vei mennessään muhinoizijoiden kalsarit.
ellauri221.html on line 332: Noniin niinkuin arvasin Drax on tykistökeskityxestä erehdyxessä henkiinjäänyt nazi, joka kostaa nyt engländereille sen ettei V2-pommia koskaan saatu pudotettua yrjökuninkaan takapihalle. Tällä kertaa tulee osuma vastakruunattuun (no, vastakuukahtaneeseen) Elisabettiin, ja hölmöt inselaffet maxaa vielä kulut. Hahaa! Saastainen englantilaisharppu, sähähtää Krebs. Se taitaa olla homopetteri.
ellauri222.html on line 39: ...a man who was a towering intellectual (but short), a charismatic personality (but nasty) and Nobel Prize winner (anti communist) who searched in his writing for an answer (haha what did he find? EFK?) to the spiritual wilderness at the core of the human experience – but also (and above all) a petty man replete with human faults. Tää on tietysti Sale, jonka rusikointi jatkuu tässä Salen dickensiläistä pikareskiromaania lukiessa. Tämä albumi on jatkoa albumille 52, jossa Salea on jo alustavasti rökitetty.
ellauri222.html on line 68: In Leader's Bellow biography Vol 2, “Love and Strife,” the novel “Herzog” is published on the very first page and reaches No. 1 on the best-seller list, supplanting John le Carré’s ‘The Spy Who Came In From the Cold.’ Never again would Bellow, about to turn 50 years old, lack for wealth, power, awards or flunkies to stand by him, ready to take his coat and do his bidding. The temptation for someone in his position was to become an insufferable, spoiled monster. And Bellow quickly gave in to temptation.
ellauri222.html on line 70: Bellow’s bad temper in the late ’60s was by no means directed exclusively at would-be biographers, radical students and aggrieved wives. Bellow had so many targets to attack, whether insulting them face to face or in blistering letters or put-downs circulated through intermediaries. One of his favorite one-liners ran: “Let’s you and him fight.” The most salient recipients of Bellow’s bad temper in this biography were his three sons, each from a different mother — the oldest 21 when this volume starts, the youngest just 1 year old and about to be abandoned after yet another divorce.
ellauri222.html on line 76: The irony in Bellow’s soul was that he craved love and experience, and learned to view people coldly and clinically. The writer Amos Oz recalled most vividly from his friendship with Bellow an exchange that they shared privately about death. “I said I was hoping to die in my sleep, but Saul responded by saying that, on the contrary, he would like to die wide awake and fully conscious, because his death is such a crucial experience he wouldn’t want to miss it.”
ellauri222.html on line 92: LOS ANGELES—Born in Canada into an immigrant Jewish family in 1915, Nobel Prize-winning author Saul Bellow had a traditional Jewish upbringing, which included Torah study, Talmud, and Hebrew. Yet Rabbi David Wolpe observes that Bellow had an ambivalent relationship with Judaism.
ellauri222.html on line 94: “It was part of who he was, but he didn’t want to be thought of as a ‘Jewish’ author,” Wolpe, who has been the top-ranked rabbi on the Newsweek “50 Most Influential Rabbis in America” list, told JNS.org.
ellauri222.html on line 98: Saul Bellow is the only American Jewish author to have won the Nobel Prize in Literature, and has also won three Pulitzer Prizes. In his new book, Greg Bellow, who holds a Ph.D. from the California Institute of Social Work and was a practicing psychotherapist for many years, divides his father’s life into “Young Saul” and “Old Saul.” He describes Young Saul as a sociable and funny man, full of questions. During the 1930s and ’40s, Saul was a Marxist and a “genuine believer” in radical philosophy. He believed that World War II was a war between communism and capitalism, and he was convinced that “come the Revolution there will be a flowering of society,” according to Greg’s book.
ellauri222.html on line 100: As it turned out, “Young Saul” was wrong about World War II. As Greg put it to the audience at Temple Emanuel, “He blew it.” Moreover, speaking of the post-war “Old Saul,” Greg said his father “turned from a man of questions to a man of answers.” As he began to recognize the social evils that surrounded him in the post-war world, he felt that “mankind cannot govern itself any better than Hitler or Stalin” and grew ever more critical and pessimistic.
ellauri222.html on line 106: Not long thereafter, Saul went through what Greg called “a spiritual crisis.” It was then that he began to write Mr. Sammler’s Planet, which literary critic Adam Kirsch described as “a document of the cravings of 1960s America, and an attempt to bring the Holocaust to bear on America.” Greg told JNS.org that Mr. Sammler’s Planet is a “watershed novel” because it conveys not only a message about the Holocaust in general, but also “an indictment against the self-imposed blindness that prevented people from seeing the Nazi threat.
ellauri222.html on line 108: Arthur Sammler, the protagonist of the novel, is a Holocaust survivor living in New York in the ’60s. He is an intellectual who has maintained many of his Central European attitudes about culture. While he marvels at Neil Armstrong landing on the moon and other evidence of progress and prosperity, Sammler is at the same time appalled by the excesses and degradations of city life. By the end of the novel he has learned to bridge the gap between himself and those around him, and has come to accept that a “good life” is one in which a person does that which is “required of him.”
ellauri222.html on line 110: Asked whether they believe there is a possibility that our world might once experience the kind of upheaval it did during World War II and the Holocaust, much as the world of Mr. Sammle r collapsed in Saul Bellow’s novel, both Wolpe and Greg Bellow told JNS.org that Mr. Sammler’s Planet is recommended reading not just for Jews, but for everyone. They strongly believe that the history and lessons of the Holocaust must continue to be taught, with Rabbi Wolpe saying "Gaza shows the ease with which a civilization, such as Israel, can slip into barbarism.”
ellauri222.html on line 112: Greg, asked to speculate on how his father might view today’s social values as compared to those of the ’60s, which Sammler criticized so strongly, told JNS.org that Saul Bellow probably would not have changed his opinion since “ours is a society with shallow moral values.”
ellauri222.html on line 125: In his Op-Ed about the Zulu Tolstoy, Bellow made much of his academic training in anthropology. After leaving Northwestern, he did become a graduate student in anthropology at the University of Wisconsin. But he completed just one course before dropping out and returning to Chicago, where he married a woman, Anita Goshkin, who was studying for a master’s degree in social work, and began his career as a fiction writer and itinerant college teacher. His first job was at Pestalozzi-Froebel Teachers College, on South Michigan Avenue, in downtown Chicago.
ellauri222.html on line 131: “In college I behaved as though my career was to be a writer, and that guided me,” Bellow later said. There was also the fact that his principal interest was literature, and, until after the war, Jews were rarely hired by English departments. “You weren’t born to it” is the way the chairman of the department at Northwestern clarified the matter when Bellow inquired about graduate school. Leader thinks that this encounter “produced a lifelong antipathy, mild but real, to English departments.” It’s true that there was antipathy. But Bellow would have been interested in a university career only as a means to support his writing. Fiction was his calling. “He was focused, he was dedicated to becoming what he was, from the beginning,” David Peltz, Bellow’s oldest friend, told Leader. “I mean, he never veered.”
ellauri222.html on line 133: Bellow published his first short story in 1941. It came out in Partisan Review—marking the start of a relationship that was key to establishing Bellow’s reputation as the intellectuals’ chosen novelist. Bellow visited New York frequently, and lived there at various points, but he was never comfortable in the city. “I congratulated myself with being able to deal with New York,” he told Philip Roth near the end of his life, “but I never won any of my struggles there, and I never responded with full human warmth to anything that happened there.”
ellauri222.html on line 137: In the culture of little magazines, friendship is the last thing to prevent one writer from reviewing the work of another. As a novelist happy to have well-disposed reviewers, Bellow had an obvious stake in these friendships. But the friends had a stake in Bellow, too. As Mark Greif points out in his important new study of mid-century intellectual life, “The Age of the Crisis of Man,” Bellow came on the scene at a time when many people imagined the fate of modern man to be somehow tied to the fate of the novel. Was the novel dead or was it not? Much was thought to depend on the answer. And for people who worried about this Bellow was the great hope. Atlas quotes Norman Podhoretz: “There was a sense in which the validity of a whole phase of American experience was felt to hang on the question of whether or not he would turn out to be a great novelist.”
ellauri222.html on line 139: So even “Dangling Man,” an awkwardly written book about which Bellow later said, “I can’t read a page of it without feeling embarrassed,” was received as a sign that the novel might after all be up to its historic task. “Here, for the first time I think, the experience of a new generation has been seized,” Delmore Schwartz wrote, in Partisan Review. In The New Yorker, Edmund Wilson called “Dangling Man” a “testimony on the psychology of a whole generation.” When Bellow’s second novel, “The Victim,” came out, in 1947, Martin Greenberg, in Commentary, explained that Bellow had succeeded in making Jewishness “a quality that informs all of modern life . . . the quality of modernity itself.” In Partisan Review, Elizabeth Hardwick suggested that Bellow might become “the redeeming novelist of the period.”
ellauri222.html on line 141: This notion that Bellow’s achievement as a novelist was redemptive of the form was a consistent theme in the reviews up through “Herzog.” So was the notion that his protagonists were representatives of the modern condition. After “Herzog,” those reactions largely disappeared. People stopped fretting about the death of the novel, and Bellow’s protagonists started being treated as what they always were, oddballs and cranks. But the critical reception of Bellow’s books in the first half of his career funded his reputation. It cashed out, ultimately, in the Nobel Prize. Nobels are awarded to writers who are judged to have universalized the marginal.
ellauri222.html on line 143: As everyone has said, Bellow not least, “Augie March” was the breakthrough book. Bellow ascribed its origin to a visionary moment. In 1948, he had gone with Anita to Paris for two years, supported by a Guggenheim fellowship. (Bellow hated Paris.) He was at work on a novel called “The Crab and the Butterfly,” which apparently concerned two men arguing in a hospital room. In the version of the epiphany he told to Roth, he was walking to his writing studio one morning when he was distracted by the routine Parisian sight of the street gutters being flushed:
ellauri222.html on line 147: Into his head popped the memory of a friend from childhood, a boy named Charlie August—and Augie March was born. The novel poured out of him. “All I had to do was to be there with buckets to catch it,” he said. Being abroad, he thought, encouraged the sense of compositional freedom. He wrote much of the novel in Europe—in Paris, Salzburg, and Rome. He later boasted that not a single word of it was written in Chicago.
ellauri222.html on line 153: Augie is a street-urchin autodidact. Never taught how to write a proper sentence, he invents a style of his own. He is an epigrammist and a raconteur, La Rochefoucauld in the body of a precocious twelve-year-old, a Huck Finn who has taken too many Great Books courses. With this strange mélange of ornate locutions, Chicago patois, Joycean portmanteaus, and Yiddish cadences, Bellow found himself able to produce page after page of acrobatic verbal stunts:
ellauri222.html on line 159: We came up the walk, between the slow, thought-brewing, beat-up old heads, liver-spotted, of choked old blood salts and wastes, hard and bone-bare domes, or swollen, the elevens of sinews up on collarless necks crazy with the assaults of Kansas heats and Wyoming freezes, and with the strains of kitchen toil, Far West digging, Cincinnati retailing, Omaha slaughtering, peddling, harvesting, laborious or pegging enterprise from whale-sized to infusorial that collect into the labor of the nation.
ellauri222.html on line 163: Bellow must have guessed that “Augie March” would distress some of his admirers. It did. He showed a hundred pages of the manuscript to Lionel Trilling. “It’s very curious, it’s very interesting,” Trilling told him, “but somehow it’s wrong.” When the book came out, Trilling wrote a positive notice in the newsletter of the book club he directed but registered concern about a dangerous notion he detected in the novel, the notion that one could have a meaningful life independent of one’s social function. Bellow wrote to Trilling to say (disingenuously) that he had written the novel without much of a moral purpose in mind. Trilling wrote back. “You mustn’t ignore the doctrinal intention of your book,” he said.
ellauri222.html on line 171: Saul and Sasha got married in 1956, after Bellow had obtained a Nevada divorce. Sasha accepted the domestic role that Bellow insisted on without demur. She says that when they had a son, Adam, Bellow told her that the baby was her responsibility—he was too old to raise another kid. In 1958, Bellow was offered a one-year position at the University of Minnesota. He insisted that Ludwig receive an appointment as well; the university obliged, and the families moved to Minneapolis together.
ellauri222.html on line 173: Saul and Sasha fought. Some of the strains were apparently due to sexual dissatisfaction. Bellow began seeing a psychologist, a man named Paul Meehl; Meehl suggested that Sasha see him as well (a suggestion that Leader charitably calls “unorthodox”). Ludwig served as a sympathetic confidant to both parties. Then, one day in the fall of 1959, Sasha told Bellow that she was leaving him. There was no third party in the picture, she said. She just did not love him.
ellauri222.html on line 175: Devastated, Bellow went to Europe on a cultural-diplomacy junket for the State Department. While abroad, he engaged assiduously in what Leader calls “womanizing.” He returned to Bard, in the summer of 1960, and took up with a visiting French professor named Rosette Lamont. The divorce from Sasha went through in June. For a while, Bellow and Sasha had the same lawyer, who was pleased to be representing both parties in the hottest divorce in town, but eventually Bellow was persuaded to retain his own attorney.
ellauri222.html on line 177: In November, Bellow learned from a possibly overly conscientious babysitter that Sasha and Ludwig were sleeping together. It turned out that the affair had been going on for two and a half years, since the summer of 1958. And although Ludwig was still married, it continued. Adam was living with Sasha while it was going on. Given Bellow’s vulnerabilities, the double betrayal was his worst nightmare come to life. According to Atlas, he talked about getting a gun.
ellauri222.html on line 179: I have just given you the back story and the dramatis personae of “Herzog.” “Herzog” is a novel about a forty-seven-year-old man having a nervous breakdown after learning that his much younger wife, who has left him abruptly, had been cheating on him with his closest friend. The man seeks succor in the arms of a loving, patient, and understanding woman. There is at least one respect in which the novel is not based on real life: Bellow didn’t have a nervous breakdown. He wrote “Herzog” instead.
ellauri222.html on line 185: “Herzog” was nevertheless received the way all Bellow’s novels had been received: as a report on the modern condition. Many of the critics who reviewed it—Irving Howe, Philip Rahv, Stanley Edgar Hyman, Richard Ellmann, Richard Poirier—knew Bellow personally and knew all about the divorce. (Poirier was an old friend of Ludwig’s; the review he published, in Partisan Review, was a hatchet job.) None of these reviewers mentioned the autobiographical basis of the book, and several of them warned against reading it autobiographically, without ever explaining why anyone might want to. The world had no way of knowing that the story was not completely made up.
ellauri222.html on line 187: Howe wrote that “Herzog” was a novel “driven by an idea”—the idea that modern man can overcome alienation and despair. Howe could see the appeal of this idea, but he was worried that it might not have been “worked out with sufficient care.” The reviewer in the Times Book Review thought that the novel offered “a credo for the times.” “The age is full of fearful abysses,” the reviewer explained. “If people are to go ahead, they must move into and through these abysses,” and so on.
ellauri222.html on line 193: And it got even better. Jack Ludwig reviewed the novel. He informed readers of Holiday that “the book is a major breakthrough.” By no means should it be read as autobiography—“as if an artist with Bellow’s enormous gifts were simply playing at second-guessing reality, settling scores.” No, in this book, Ludwig wrote, “Bellow is after something greater.” The greater something turns out to be “man’s contradiction, his absurdity, his alienation,” and so on. It was pretty chutzpadik, as even Bellow had to admit. But by then he was laughing all the way to the bank.
ellauri222.html on line 195: You can see the biographical problem. From the beginning, Bellow drew on people he knew, including his wives and girlfriends and the members of his own family, for his characters. In “Augie March,” almost every character—and there are dozens—was directly based on some real-life counterpart. Most of “Herzog” is a roman à clef. Leader therefore decided to treat the novels as authoritative sources of information about the people in Bellow’s life. When Leader tells us about Jack Ludwig and Sondra Tschacbasov, he quotes the descriptions of Gersbach and Madeleine in “Herzog.” In the case of the many relatives with counterparts in “Augie March,” this can get confusing. You’re not always sure whether you’re reading about a person or a fictional version of that person.
ellauri222.html on line 199: Structure was always Bellow’s weak point. One of his first editors at Partisan Review, Dwight Macdonald, worried about what he called a “centerless facility.” Podhoretz was not wrong about the problem of shapelessness in “Augie March.” The novel’s antic style is like a mechanical bull. For a few hundred pages, Bellow is having the time of his life, letting his invention take him where it will. By the end, he is just hanging on, waiting for the music to stop. It takes the story five hundred and thirty-six pages to get there.
ellauri222.html on line 203: “Herzog,” too, sags in the middle, a long episode in which Herzog reconnects with Ramona. But Bellow came up with a brilliant solution for the second half. Waiting in a courthouse to see his lawyer, Herzog sits in on a trial. A woman and her boyfriend are being tried for murdering her small child, whom they have tortured and beaten to death. The woman is mentally unfit; Herzog hears evidence that she has been diagnosed with a lesion on her brain. (A diabolical touch: Sasha had been diagnosed with a brain lesion.)
ellauri222.html on line 205: Horrified that Madeleine and Gersbach might be abusing his child (in the novel, a girl), Herzog rushes off to his deceased father’s house, finds a gun his father owned, and goes to Madeleine’s. It is evening. He creeps into the yard and watches Madeleine and Gersbach through the window, loaded pistol in hand. What he sees is an ordinary domestic scene. Gersbach is giving the little girl a bath. Herzog creeps away.
ellauri222.html on line 211: But “Ravelstein” is a revenge novel, too. It’s not really about Ravelstein/Bloom. It’s about the narrator, a writer named Chick, who has been treated cruelly by his wife, Vela, a beautiful and brilliant physicist—a wicked caricature of Bellow’s fourth wife, the mathematician Alexandra Ionescu Tulcea. There are also a couple of drive-by take-downs along the way—of Mircea Eliade, a historian of religion at Chicago rumored to have been involved in the fascist Romanian Iron Guard, and of the owner of a restaurant on St. Martin, in the Caribbean, where Bellow contracted a case of food poisoning that nearly killed him. He brings them into the story just to skewer them.
ellauri222.html on line 213: Podhoretz told Leader that he considered all of Bellow’s characters puppets. And there is something animatronic about them. This is especially true in “Augie March,” where the extended procession of too vivid personalities is like a Wes Anderson movie. Bellow tended to make his characters look the way a child sees grownups, unalterable cartoons, weirdly unself-conscious in their one-dimensionality.
ellauri222.html on line 215: But there is usually one fully imagined character in Bellow’s books, one character whose impulses the author understands and sympathizes with, whose sufferings elicit his compassion, and whose virtues and defects, egotism and self-doubt, honorable intentions and less than honorable expediencies are examined with surgical precision and unflinching honesty. That character is the protagonist—Augie, Herzog, Chick, even Tommy Wilhelm, in “Seize the Day,” who tries to leverage his pain to win respect. Their real-life counterpart is, of course, Saul Bellow, whose greatest subject was himself.
ellauri222.html on line 255: Bellow was born Solomon Bellow in Lachine, Quebec, in 1915, two years after his parents had arrived there from St Petersburg. When he was nine, the family moved to the Humboldt Park neighbourhood of Chicago. His mother, Liza, died when Saul was 17, but not before she had passed on to him her love of the Jewish Bible (he learned Hebrew at four). His first serious critical success was The Adventures of Augie March (1953), but it was not until his 1964 novel, Herzog, became a bestseller that he earned any real money. His elder brothers, both businessmen, were by this time making serious cash, and regarded him, he once said, as "some schmuck with a pen". Mary Cheever, the wife of John Cheever, believed the two got on so well because "they were both women-haters". He has nothing good to say about feminism. Bellow has a go at Hannah Arendt and Mary McCarthy (the one is "rash", the other "stupid"). In 1994, however, he ate a poisonous fish in the Caribbean, and fell into a coma that lasted five weeks. He dreaded a loss of virility.
ellauri222.html on line 259: Jänisrouva sanoi jälkikäteen: He did not want to hurt the people he loved. (Lucky they were so few of them. At 17, he said he hated himself more than melodrama or even spinach.) There wasn't a single part of my being that wasn't able to open up to him (Yeah, I bet). Jänis Bellow was born in Canada. Bellow was one of her professors. She came from a small place, but not too small for Saul to enter. He wasn't exactly tall, but he had this broad upper body, these giant arms, like a sloth."
ellauri222.html on line 265: this time the overall effect was not satisfactory. I was particularly aware of the absence of distance that the writer must put space between himself and the characters in his book. There should be a certain detachment from the writer's own passions. I speak as one who in Herzog committed the same sin. There I hoped that comic effects might protect me. Nevertheless I crossed the border too many times to raid the enemy camp. But then Herzog was a chump, a failed intellectual and at bottom a sentimentalist. In your case, the man who gives us Eve and Sylphid is an enragé, a fanatic-for-real.
ellauri222.html on line 267: But that's not the outstanding defect of IMAC. Your reader, out of respect for your powers, is more than willing to go along with you. He will not, as I was not, be able to go along with your Ira, probably the least attractive of all your characters. I assume that you can no more bear Ira than the reader can. But you stand loyally by this cast-iron klutz – a big strong stupid man who attracts you for reasons invisible to me.
ellauri222.html on line 269: Now there is real mystery about communists in the west, to limit myself to those. How were they able to accept Stalin – one of the most monstrous tyrants ever? You would have thought that the Stalin-Hitler division of Poland, the defeat of the French which opened the way to Hitler's invasion of Russia, would have led CP members to reconsider their loyalties. But no. When I landed in Paris in 1948 I found that the intellectual leaders (Sartre, Merleau-Ponty, etc) remained loyal despite the Stalin sea of blood. Well, every country, every government has its sea, or lake, or pond. Still Stalin remained "the hope" – despite the clear parallel with Hitler.
ellauri222.html on line 271: But to keep it short – the reason: the reason lay in the hatred of one's own country. Among the French it was the old confrontation of "free spirits", or artists, with the ruling bourgeoisie. In America it was the fight against the McCarthys, the House Committees investigating subversion, etc that justified the left, the followers of Henry Wallace, etc. The main enemy was at home (Lenin's WWI slogan). If you opposed the CP you were a McCarthyite, no two ways about it.
ellauri222.html on line 273: Well, it was a deep and perverse stupidity. It didn't require a great mind to see what Stalinism was. But the militants and activists refused to reckon with the simple facts available to everybody.
ellauri222.html on line 359: The foremost theme in The Adventures of Augie March is the search for identity. Unsure of what he wants from life, Augie is pulled along into the schemes of friends and strangers, trying on different identities and learning about the world through jobs ranging from union organizer to eagle trainer to book thief. His path seems random, but as Augie notes, quoting the Greek philosopher Heraclitus, “a man’s character is his fate.” As Augie goes through life, knocking on various doors, these doors of fate open up for him as if by random, but the knocks are unquestionably his own. In the end of the novel, Augie defines his identity as a “Columbus of those near-at-hand,” whose purpose in life is to knock some eggs. Augie notes that “various jobs” are the Rosetta stone, or key, to his entire life. Americans define themselves by their work (having no roots, family or land to stick to), and Augie is a sort of vagabond, trying on different identities as he goes along. Unwilling to limit himself by specializing in any one area, Augie drifts from job to job. He becomes a handbill-distributor, a paperboy, a Woolworth’s stocker, a newsstand clerk, a trinket-seller, a Christmas helper at a department store, a flower delivery boy, a butler, a clerk at fine department stores, a paint salesman, a dog groomer, a book thief, a coal yard worker, a housing inspector, a union organizer, an eagle-trainer, a gambler, a literary researcher, a business machine salesman, a merchant marine, and ultimately an importer-exporter working in wartime Europe. Augie’s job changing is emblematic of the social mobility that is so quintessentially American. Augie is the American Everyman, continually reinventing himself, like Donald Duck. Olemme kaikki oman onnemme Akuja, joopa joo. Yrmf, olet tainnut mainita. You are telling me!
ellauri222.html on line 363: At the end of the novel, Augie reflects on his vagabond existence and laughs aloud. “That’s the animal ridens in me,” he says, “forever rising up.” He dreaded a loss of virility.
ellauri222.html on line 365: One of the major themes of the novel is the human tendency toward dishonesty. Augie is not a particularly honest character. He cheats, he steals, and lies quite frequently. Dishonesty characterizes many of the other characters in the novel, including Grandma, Einhorn, Mimi (who lies to doctors that she thinks her pregnancy abnormal), Stella, Agnes, and Mintouchian. The only characters who do not lie or cheat are the simple-minded Mama and Georgie. Lying appears necessary for people to survive in a Machiavellian world. As Mintouchian puts it: “I’m a great admirer of our species. I stand in awe of the genius of the race. But a large part of this genius is devoted to lying and seeming what you are not.” The ethics of the American Jew. The book starts with a lie: I am an American, Chicago born."
ellauri222.html on line 411: Stella Chesney is a beautiful aspiring actress—her name means “star” in Latin—whom Augie meets in Mexico. He helps her escape her boyfriend, Oliver, and much later meets her again in New York and marries her. Augie learns that Stella has lied to him about many things, but he continues to love her despite her faults. They move to Paris so that she can pursue her film career.
ellauri222.html on line 427: Arthur Einhorn is William Einhorn’s son who is in college at the University of Illinois in Champaign. An intellectual who studies poetry and wants to write scholarly books, he falls in love with Mimi. His relationship with his father is strained after Arthur has a baby and then divorces his wife, leaving the child to be raised by his parents.
ellauri222.html on line 439: The Commissioner is Einhorn’s elderly father. An important and respected man, he is a real-estate broker who owns and controls many properties in the city. Married multiple times, he is an affable womanizer.
ellauri222.html on line 487: Jacqueline is the ugly but proud housemaid who works for Stella and Augie in Paris. When she declares to him that it is her dream to go to Mexico, Augie breaks out laughing. He finds it both ridiculous and wonderful that such a used-up, ugly-looking girl has such an indomitable spirit.
ellauri222.html on line 507: Jimmy Klein is a boyhood friend of Augie’s; Grandma Lausch doesn’t approve of him. He is sociable and spirited, slight and dark-faced, witty-looking. Augie is welcome at Jimmy’s house and gets to know his whole family, who are all friendly and generous with gifts and money. Jimmy and Augie get into trouble for stealing money at Deever’s department store, where they work during the Christmas season. Years later, Jimmy catches Augie stealing books. He reveals that he has taken a rough path in life: he got a girl pregnant and had to marry her.
ellauri222.html on line 547: Charlotte Magnus is Simon’s wife and heiress to a coal fortune. Simon marries her for the money, but grows to respect Charlotte, as she is a practical woman with a good head for business. She is also emotionally strong. When she learns of Simon’s infidelity, she deals with it swiftly and decisively. Charlotte is unable to have children.
ellauri222.html on line 551: A cousin of Simon’s wife Charlotte, Lucy becomes Augie’s steady girlfriend. A pretty, rich, shallow girl who likes to have fun, she doesn’t seem to have deep feelings for Augie. She breaks off the relationship when she hears that Augie has taken Mimi for an abortion.
ellauri222.html on line 555: Augie, the hero of the novel, is a Jewish-American boy coming of age in Depression-era Chicago. Since their father abandoned the family, Augie and his two brothers are raised by their slow-witted mother and surrogate “Grandma” Lausch. Augie, good-looking with “tall hair” and green-gray eyes, is a soft-hearted young man whose sympathy for others often gets him into trouble. He holds a variety of jobs throughout his life and learns from different people he encounters. People tend to “adopt” Augie and try to groom him into the person they want him to be, but he really wants to become his own person. The name Augie is short for “August,” which means “Great.” Augie has a desire for greatness, but he has no idea of how to do it, thinking it beyond his ability to “breathe the pointy, star-furnished air at its highest difficulty.” He goes along through life repeating the same mistakes. In the end, Augie realizes that his life has been a voyage of discovery. Whether or not he has been a success, he doesn’t know, but he will continue with unquenchable optimism and hope, “forever rising up.”
ellauri222.html on line 563: Augie’s mother is “simple-minded,” gentle, and meek, with few teeth left. She allows herself to be ruled by Grandma Lausch and later, by her son Simon. After Mama goes blind, Simon sells her home to get money, and she ends up in a home. The one-time Mama stands up for herself is when she insists on bringing her white cane to Simon’s wedding, against the wishes of Simon, who appears ashamed of her disability. Later in her life, she lives in a luxurious bourgeois style, taken care of by Simon.
ellauri222.html on line 571: Harold Mintouchian is a wealthy, distinguished Armenian lawyer and international businessman who is the married lover of a friend of Stella’s and becomes a close friend and mentor of Augie. At the end of the novel, Augie works for him as a black market trader in Europe. Augie looks up to the older man as “a sage, prophet, or guru, a prince of experience with his jewel toes” and seeks his wisdom. Mintouchian, who has seen much of the darker side of human nature through his law practice, has more realistic ideas than the love-bitten Augie about what to expect from human relationships. Secrecy and lies, he tells Augie, are unavoidable. “Mind you, I’m a great admirer of our species. I stand in awe of the genius of the race. But a large part of this genius is devoted to lying and seeming what you are not.” He confesses to Augie that his mistress, Agnes, is keeping secrets from him, while he is keeping secrets from his wife.
ellauri222.html on line 623: Renée is the young, beautiful, blond mistress of Simon. Simon spends his days with Renée, but goes home each night to Charlotte. Renée becomes angry and jealous because Simon never intends to leave his wife. When Charlotte finds out about the affair and demands a stop to it, Renée attempts suicide by swallowing pills (apparently an attention-getting gesture), and claims (falsely) that she is pregnant with Simon’s baby. She causes a scandal, opening a lawsuit against Simon. Charlotte and Simon have to go to court to fend her off.
ellauri222.html on line 643: Molly Simms is a mulatto woman of about thirty-five, whom Simon hires to do their mother’s housework. Simon later sleeps with Molly and then fires her.
ellauri222.html on line 651: Mildred Stark is a crippled girl who goes to work for Einhorn after the stock-market crash and becomes his mistress. She is aged about thirty and heavy, but Einhorn is flattered that she is in love with him. Mildred dislikes Augie.
ellauri222.html on line 671: Clem, the younger of Tambow’s two sons, and the cousin of Jimmy Klein, is a good friend to Augie. He is an easy spender and refuses to work, preferring to beg money off his father. When his father dies, he inherits his money. He has a crush on Mimi. Clem eventually goes to the University of Chicago, earning a degree in psychology, and invites Augie to join him in a counseling practice. Augie has a great deal of affection for Clem. Clem is the audience for Augie’s speech about “axial lines.”
ellauri222.html on line 687: Mimi Villars is a beautiful, tough-talking blonde from Los Angeles who lives next door to Augie in the student boarding house and becomes a close friend of Augie. Mimi has bohemian ideas and aspires to marry an intellectual. When she becomes pregnant with an unwanted child by her boyfriend Frazer, Augie takes her to an abortionist. Mimi later falls in love with Arthur Einhorn. Mimi’s name recalls the tragic heroine of the Puccini opera La Bohème.
ellauri222.html on line 690: A cousin of the Magnuses, Weintraub spies Augie leaving the abortionist’s with Mimi. He tells the Magnuses, thus destroying Augie’s reputation with the family and causing his breakup with Lucy.
ellauri222.html on line 699: William Moulton Marston (May 9, 1893 – May 2, 1947), also known by the pen name Charles Moulton (/ˈmoʊltən/), was an American psychologist who, with his wife Elizabeth Holloway, invented an early prototype of the lie detector. Two women, his wife Elizabeth Holloway Marston, and their polygamous life partner, Olive Byrne, greatly influenced Wonder Woman's creation. She was inducted into the Comic Book Hall of Fame in 2006.
ellauri222.html on line 703: Wily and his 2 hens were great fans of bondage. "The only hope for peace is to teach people who are full of pep and unbound force to enjoy being bound... Only when the control of self by others is more pleasant than the unbound assertion of self in human relationships can we hope for a stable, peaceful human society... Giving arse to others, being controlled by them, submitting to other people cannot possibly be enjoyable without a strong erotic element."
ellauri222.html on line 707: Marston's character was a native of an all-female utopia of Amazons who became a crime-fighting U.S. government agent, using her superhuman strength and agility, and her ability to force villains to submit and tell the truth by binding them with her magic "lasso". Wonder Woman's golden "lasso" and Venus Girdle in particular were the focus of many of the early stories and have the same capability to reform people for good in the short term that Transformation Island and prolonged wearing of Venus Girdles offered in the longer term. The Venus Girdle was an allegory for Marston's theory of "sex love" training, where people can be "trained" to embrace submission through eroticism.
ellauri222.html on line 711: William Moulton Marston died of cancer on May 2, 1947, in Rye, seven days before his 54th birthday. After his death, Elizabeth and Olive continued to live together until Olive's death in 1990, aged 86; Elizabeth (The Wonder Woman) died in 1993, aged 100.
ellauri222.html on line 722: Augie ei arvannut et Thea pudotti pikkupöxynsä Talaveran edessä eikä säästänyt kaikkia pikku herkkujaan Augielle. Augie oli kurja cabrón joka oli menettänyt naisensa.
ellauri222.html on line 743: His literary tastes are also very interesting. Lord Pococurante is quite able to criticize Homer, Horace, and Cicero; there is nothing, which may seem flawless. His ability to find defects in everything prevents him from taking pleasure in literature, philosophy, and painting. It is obvious that the author is ironic about him, it can be deduced from Candides remark “But is there not a pleasure in criticizing everything, in pointing out faults where others see nothing but beauties’ (Voltaire, 73). The main problem is that such a world outlook is a personal tragedy, and such an attitude may eventually result in suicide.
ellauri222.html on line 747: Another aspect, which should be discussed, is perfectionism. The author emphasizes that such a worldview can be very dangerous if the person does not keep the sense of proportion, as it is with Lord Pococurante. He is not able to see the beauty of things that surround him. His criticism can be only destructive, though Pococurante identifies drawbacks; he does put forward any suggestions, which may prove useful.
ellauri222.html on line 749: Apart from that, this character demands perfection only from other people, he never attempts to apply this principle to himself and it makes him a slightly comic figure. Lord Pococurante is neither artist, nor writer, but he takes faults with the world masterpieces, which is absurd in its core. Nevertheless, many people deem themselves quite competent for criticizing, having never created any work of art.
ellauri222.html on line 763: This grooming of the self paradoxically requires looking out for number 1. Nowhere is this fact more vividly portrayed than in Henderson the Rain King. Driven in the beginning by a relentless inner voice that repeats, "I want! I want!," Henderson's egoistic absorption in his material success ironically alienates him from himself. Hitching his family to seek fundamental truths in the wilderness of Africa, he discovers the arse loving relationship that men need with nature and with each other and symbolically surrenders his self by accepting responsibility for a lion cub and an orphan child.
ellauri222.html on line 767: In their quest to find the beaver that gives meaning to life, Bellow's protagonists must also come to terms with death. The message Bellow conveys in almost all of his novels is that one must fear death to know the meaning of life and what it means to be human. Henderson overcomes his fear of death when he is buried and symbolically resurrected in the African king Dahfu's experiment. Similarly, in Seize the Day, Tommy Wilhelm confronts death in a symbolic drowning. Charlie Citrine in Humboldt's Gift echoes Whitman in viewing death as the essential question, pointing out that it is only through death that Sauls can complete the cycle of life by liberating self from the body. Bellow's meditations on death darken in Mr. Sammler's Planet and The Dean's December. While the title character in Mr. Sammler's Planet eagerly awaits the death of the person he most values in the world, Bellow contemplates the approaching death of Western culture at the hands of those who have abandoned humanistic values. The Dean's December presents an apocalyptic vision of urban decay in a Chicago totally lacking the comic touches that soften Charlie Citrone's portrait of this same city as a "moronic inferno" in Humboldt's Gift. An uncharacteristically bleak yarn from he old standup comic. With More Die of Heartbreak and the recent novellas, however, Bellow returns to his more characteristic blend of pathos and farce in contemplating the relationship between life and death. In the recent Ravelstein, Bellow once again charts this essential confrontation when Saul recounts not only his best friend's death from AIDS but also his own near-death experience from food poisoning. Through this foreground, in a fictionalized memoir to his own gay friend Allan Bloom, Bellow reveals the resilient love and tenderness that offer the modern world its saving grace.
ellauri222.html on line 789: The synonyms vivacious and gay are sometimes interchangeable, but vivacious suggests an activeness of gesture and wit, often playful or alluring. A vivacious buckx party host.
ellauri222.html on line 791: Because Bellow refuses to devalue human potential in even his bleakest scenarios, his novels often come under attack for their affirmative endings. Augie hails himself as a new Columbus, the rediscoverer of America; Henderson, while triumphantly returning home with his new charges, dances with glee, "leaping, leaping, pounding, and tingling over the pure white lining of the grey Arctic silence." Herzog inexplicably evades his fate, emerging from the flux of his tortured mind to reclaim his sanity and his confidence in the future. Yet, the victories of Bellow's heroes are not unqualified, but rather as ambiguous and tenuous as is the human condition itself. As a new Columbus, Augie speaks from exile in Europe; in holding the orphan child, Henderson recalls the pain of his separation from his own father; by renouncing his self-pity and his murderous rage at his ex-wife Madeleine, Herzog reduces but does not expiate his guilt. Nonetheless, these characters earn whatever spiritual victory they reap through their penes and their refusal to succumb to doubt and cynicism. Through their perseverance in seeking the truth of human existence, they ultimately renew themselves by transcending to an intuitive spiritual awareness that is no less real because it must be taken on faith.
ellauri222.html on line 793: In all of Bellow's works, an appreciation of the cultural context in which his protagonists struggle is essential to understanding these characters and their search for renewal. Bellow's vision centers almost exclusively on Jewish male experience in contemporary urban America. Proud of their heritage, his heroes are usually second-generation Jewish immigrants who seek to discover how they can live meaningfully in their American present while honoring their skinless knobs. Much of their ability to maintain their belief in humanity despite their knowledge of the world can be attributed to the affirmative nature of the Jewish culture. Bellovian heroes live in a WASP society in which they are only partially assimilated. However, as Jews have done historically, they maintain their concern for morality and community despite their cultural displacement.
ellauri222.html on line 797: Except for Clara Velde in A Theft, the protagonists in Bellow's novels and novellas are all male. The Bellovian hero typically seeks erotic pleasure, emotional security, and egoistic confirmation from the women in his life. In marriage, his relationships with women are conflicted, and he often retreats from his role as husband to a sensuous but selfish and demanding wife who paradoxically represents both his yearning for freewheeling sex happiness and society's pressure to relinquish the freedom so essential to his self-realization. Like his male characters who all are Saul lookalikes, Bellow's females are often interchangeable and serve roles of little dramatic import. However, although the author has come under increasing criticism for his superficial treatment of women, his depiction of women and male-female relationships serves to reinforce the psychological crisis that each male protagonist must negotiate to empty their scrotums so as to achieve peace and fulfillment.
ellauri222.html on line 801:
ellauri222.html on line 809: Transcendentalism is a very formal word that describes a very simple idea. People, men and women equally, have knowledge about themselves and the world around them that "transcends" or goes beyond what they can see, hear, taste, touch or feel.
ellauri222.html on line 824: Verdict: probably a Jew.
ellauri222.html on line 837: British critics tend to regard the American predilection for Big Novels as a vulgar neurosis — like the American predilection for big cars or big hamburgers. Oh God, we think: here comes another sweating, free-dreaming maniac with another thousand-pager; here comes another Big Mac. First, Dos Passos produced the Great American Novel; now they all want one. Yet in a sense every ambitious American novelist is genuinely trying to write a novel called USA. Perhaps this isn’t just a foible; perhaps it is an inescapable response to America – twentieth-century America, racially mixed and mobile, twenty-four hour, endless, extreme, superabundantly various. American novels are big all right, but partly because America is big too. You need plenty of nerve, ink and energy to do justice to the place, and no one has made greater efforts than Saul Bellow. In 1976 Bellow was awarded the Nobel Prize for Literature, praised by the Swedes ‘for human understanding and subtle analysis of contemporary culture’. Many times in Bellow’s novels we are reminded that ‘being human’ isn’t the automatic condition of every human being. Like freedom or sanity, it is not a given but a gift, a talent, an accomplishment, an objective. The busiest sections of the Chicago bookstores, I noticed, were those marked ‘Personal Growth’.
ellauri222.html on line 844: 
ellauri222.html on line 875: tämän unohdetun Babylonin paikka.
ellauri222.html on line 886: Ozymandias (/ˌɒziˈmændiəs/ oz-ee-MAN-dee-əs; real name Adrian Alexander Veidt) is a fictional anti-villain in the graphic novel limited series Watchmen, published by DC Comics. Created by Alan Moore and Dave Gibbons, named "Ozymandias" in the manner of Ramesses II, his name recalls the famous poem by Percy Bysshe Shelley, which takes as its theme the fleeting nature of empire and is excerpted as the epigraph of one of the chapters of Watchmen. Ozymandias is ranked number 25 on Wizard's Top 200 Comic Book Characters list and number 21 on IGN's Top 100 Villains list. No, wait, Ozymandias was a Greek name for the pharaoh Ramesses II (r. 1279–1213 BC), derived from a part of his throne name, Usermaatre. In 1817, Shelley began writing the poem "Ozymandias", after the British Museum acquired the Younger Memnon, a head-and-torso fragment of a statue of Ramesses II, which dated from the 13th century BC. Earlier, in 1816, the Italian archeologist Giovanni Battista Belzoni had "removed" the 7.25-short-ton (6.58 t; 6,580 kg) statue fragment from the Ramesseum, the mortuary temple of Ramesses II at Thebes, Egypt. The reputation of the statue fragment preceded its arrival to Western Europe; after his Egyptian expedition in 1798, Napoleon Bonaparte had failed to acquire the Younger Memnon for France. Although the British Museum expected delivery of the antiquity in 1818, the Younger Memnon did not arrive in London until 1821. Shelley published his poems before the statue fragment of Ozymandias arrived in Britain, and the view of modern scholarship is that Shelley never saw the statue, although he might have learned about it from news reports, as it was well known even in its previous location near Luxor.
ellauri222.html on line 888: The book Les Ruines, ou méditations sur les révolutions des empires (1791) by Constantin François de Chassebœuf, comte de Volney (1757–1820), first published in an English translation as The Ruins, or a Survey of the Revolutions of Empires (London: Joseph Johnson, 1792) by James Marshall, was an influence on Shelley. helley had explored similar themes in his 1813 work Queen Mab. Typically, Shelley published his literary works either anonymously or pseudonymously, under the name "Glirastes", a Graeco-Latin name created by combining the Latin glīs ("dormouse") with the Greek suffix ἐραστής (erastēs, "lover", vitut se on mikään suffixi!); the Glirastes name referred to his wife, Mary Shelley, whom he nicknamed "dormouse". Unikeon köyrijä. Mäuschen, sanoi Percy Marylle niikö Pikin kreikkalainen poikaystävä, setämäinen Kleomenis.
ellauri222.html on line 944: Not much is known about her, apparently. So I can't really open a new entry for her.
ellauri222.html on line 963: For n≤4 and any bounded smooth domain Ω⊂ℝ n , we establish the existence of a global weak solution for the Landau-Lifshitz equation on Ω with respect to smooth initial-boundary data, which is smooth off a closed set with locally finite n-dimensional parabolic Hausdorff measure. The approach is based on the Ginzburg-Landau approximation, a time slice energy monotonicity inequality, and an energy decay estimate under the smallness of renormalized Ginzburg-Landau energies.
ellauri222.html on line 980:
ellauri222.html on line 982: Onpa nää pinselsabadien laulut ryssänolosia, ne kuulostavat polviaan läpsyttäviltä kasakoilta tanssimassa deripaskaa.
ellauri222.html on line 1003: Ellsworth Huntington travelled continental Europe in hopes of better understanding the connection between climate and state success, publishing his findings in The Pulse of Asia, and further elaborating in Civilization and Climate. Like the political geographers, a crucial component of his work was the belief that the climate of North-western Europe was ideal, with areas further north being too cold, and areas further south being too hot, resulting in lazy, laid-back populations. These ideas have powerful connections to colonialism, and may have played a role in the creation of the 'other' and the literature that many used to justify taking advantage of less advanced nations. Who needs Proust or Tolstoy when it suffices to reach up to get a banana.
ellauri222.html on line 1017: 20-25 is too much.12 is workable. Depending on whose on the team. I think 7-9 is too little characters.12 gives you more possibilities.
ellauri222.html on line 1033: 7-year-old Megan Kanka is abducted, raped, and murdered by twice-convicted sex offender Jesse Timmendequas. Timmendequas had previously pleaded guilty to the attempted sexual assault of a 5-year-old girl in 1979 and the sexual assault of a 7-year-old girl in 1981; the second victim was choked until she was unconscious. He served a 9-month sentence in a correctional facility for the attempted assault. For the second offense, he served 6 years of a 10-year term in a correctional center meant specifically to treat male sex offenders.
ellauri222.html on line 1035: On July 29, 1994, Timmendequas lured Megan into his home, hit her head against his dresser, slapped her hard enough to draw blood, raped her, and strangled her with a belt. During the attack, Megan was able to bite Timmendequas’ hand hard enough to leave teeth impressions which later helped convict him. He disposed of her body in a nearby park and confessed to the murder the next day. He was found guilty of kidnapping, aggravated sexual assault, and murder and sentenced to death. Timmendequas’ sentence was commuted to life in 2007 when New Jersey abolished the death penalty.
ellauri222.html on line 1055: They will be more next year than they are now," resumed Timmendiquas, "if we do not drive them back. Our best hunting grounds are there beyond the Beautiful River, in the land that we call Kain-tuck-ee, and it is there that the smoke from their cabins lies like a threat across the sky. It is there that they continually come in their wagons across the mountains or in the boats down the river."
ellauri222.html on line 1063: Henry looked down the sights straight into the face of the Indian, and beheld Timmendiquas, the great White Lightning of the Wyandots. Timmendiquas saw the flash of recognition on the boy´s face and smiled faintly. "Shoot," he said. "You have won the chance." Conflicting emotions filled the soul of Henry Ware. If he spared Timmendiquas it would cost the border many lives. The Wyandot chief could never be anything but the implacable foe of those who were invading the red man´s hunting grounds. But Henry remembered that this man had saved his life. He had spared him when he was compelled to run the gantlet. The boy could not shoot.
ellauri222.html on line 1080: Sir Walter Raleigh was one of the most famous explorers of Elizabeth I's reign. His courage and good looks made him a favourite of the Queen's, and she rewarded him for his handsomeness. Raleigh was also a scholar and a poet, but he is usually remembered for introducing the essential potato, and the addictive tobacco.
ellauri222.html on line 1092: 
ellauri222.html on line 1099: Marie Corelli, alun perin Mary Mackay (1855 Lontoo, Britannia − 21. huhtikuuta 1924 Stratford-upon-Avon, Warwick, Britannia) oli brittiläinen kirjailija. Hän syntyi Lontoossa skotlantilaisen runoilija Charles Mackayn ja hänen palvelijattarensa Elizabeth Millsin aviottomana lapsena. Marie Corelli kirjoitti suosittuja viihderomaaneja, joissa oli usein okkultisia aiheita. Teoksissaan hän vastustaa naisliikkeen liioitteluja.
ellauri223.html on line 52: Aurinkokaupunki esitetään dialogina Johanniittain ritarikunnan pikashakin suurmestarin (grand master, GM) ja genovalaisen merikapteenin (Capt. Haddock) välillä. Sen esikuvana on toiminut Platonin Valtio sekä Timaioksessa oleva Atlantiksen kuvaus. Teos kuvaa teokraattisen yhteiskunnan, jossa tavarat, naiset ja lapset ovat yhteisomistuksessa. (Se muuten luetellaan katolisen kirkon heresioiden luettelossa nimellä barallotit. The Barallots were a sect, deemed heretical, at Bologna in Italy, who had all things in common, even their wives and children. They gave so readily into all manner of sensual pleasures, that they were also termed JIT Compilers.) Teoksessa on selvästi vaikutteita Picatrixista, arabialaisesta maagisen kaupunkisuunnittelun oppaasta.
ellauri223.html on line 58: Although the community of wives is not instituted among the other inhabitants of their province, among them it is in use after this manner: All things are common with them, and their dispensation is by the authority of the magistrates. Arts and honors and pleasures are common, and are held in such a manner that no one can appropriate anything to himself. Hey Tommaso, hold your horses, the end of the line is over there!
ellauri223.html on line 62: G.M. Under such circumstances no one will be willing to labor, while he expects others to work, on the fruit of whose labors he can live, as Aristotle argues against Plato, and as Petteri Urpo has argued on many occasions. Capt. But look at the U.S.S.R! From everyone according to their abilities, to everyone according to their needs!
ellauri223.html on line 66: Capt. Moreover, the race is managed for the good of the commonwealth, and not of private individuals, and the magistrates must be obeyed. They deny what we hold—viz., that it is natural to man to recognize his offspring and to educate them, and to use his wife and house and children as his own. For they say that children are bred for the preservation of the species and not for individual pleasure, as St. Thomas also asserts. Therefore the breeding of children has reference to the commonwealth, and not to individuals, except in so far as they are constituents of the commonwealth. And since individuals for the most part bring forth children wrongly and educate them wrongly, they consider that they remove destruction from the State, and therefore for this reason, with most sacred fear, they commit the education of the children, who, as it were, are the element of the republic, to the care of magistrates; for the safety of the community is not that of a few. And thus they distribute male and female breeders of the best natures according to philosophical rules. Plato thinks that this distribution ought to be made by lot, lest some incel men seeing that they are kept away from the beautiful women, should rise up with anger and hatred against the magistrates; and he thinks further that those who do not deserve cohabitation with the more beautiful women, should be deceived while the lots are drawn by the magistrates, so that at all times the women who are suitably second rate should fall to their lot, not those whom they desire. Stop the steal!
ellauri223.html on line 68: This shrewdness, however, is not necessary among the inhabitants of the City of the Sun. For with them deformity is unknown. When the women are exercised they get a clear complexion, and become strong of limb, tall and agile, and with them beauty consists in tallness and strength. Tanakka, punakka ja rivakka, täst mie piän! Therefore, if any woman dyes her face, so that it may become beautiful, or uses high-heeled boots so that she may appear tall, or garments with trains to cover her wooden shoes, she is condemned to capital punishment. But if the women should even desire them they have no facility for doing these things. For who indeed would give them this facility? Further, they assert that among us abuses of this kind arise from the leisure and sloth of women. By these means they lose their color and have pale complexions, and become feeble and small. For this reason they are without proper complexions, use high sandals, and become beautiful not from strength, but from slothful tenderness. And thus they ruin their own tempers and natures, and consequently those of their offspring. Furthermore, if at any time a man is taken captive with ardent love for a certain woman, the two are allowed to converse and joke together and to give one another garlands of flowers or leaves, and to make verses. But if the race is endangered, by no means is further union between them permitted. Her fanny must be locked in a love girdle, and his pecker lassoed and bound behind his butt. Moreover, the love born of eager desire is not known among them; only that born of friendship. LOL
ellauri223.html on line 70: Domestic affairs and partnerships are of little account, because, excepting the sign of honor, each one receives what he is in need of. To the heroes and heroines of the republic, it is customary to give the pleasing gifts of honor, beautiful wreaths, sweet food, heroine, or splendid clothes, while they are feasting. In the daytime all use white garments within the city, but at night or outside the city they use red garments either of wool or silk. They hate black as they do dung, and therefore they dislike the Japanese, who are fond of black, and Africans, for obvious reasons. Pride they consider the most execrable vice, and one who acts proudly is chastised with the most ruthless correction. Wherefore no one thinks it lowering to wait at table or to work in the kitchen or fields or clean the toilets. All work they call discipline, and thus they say that it is honorable to go on foot, to do any act of nature, to see with the eye, and to speak with the tongue, and waft with the tail; and when there is need, they distinguish philosophically between tears and spittle. Every man who, when he is told off to work, does his duty, is considered very honorable.
ellauri223.html on line 72: But in the City of the Sun, while duty and work are distributed among all, it only falls to each one to work for about four hours every day. The remaining hours are spent in learning joyously, in debating, in reading, in reciting, in writing, in walking, in exercising the mind and body, and with play. They allow no game which is played while sitting or lying on top of one another, neither the single die nor dice, nor chess, nor others like these. But they play with the ball, with the sack, with the rod, with the hoop, with wrestling, with scratching matches at the stake. They say, moreover, that grinding poverty renders men worthless, cunning, sulky, thievish, insidious, vagabonds, liars, false witnesses, etc.; and that wealth makes them insolent, proud, ignorant, traitors, assumers of what they know not, deceivers, boasters, wanting in affection, slanderers, etc. But with them all the rich and poor together make up the community. They are rich because they want nothing, poor because they possess nothing. Hey is this communism or what?
ellauri223.html on line 76: They are unwilling that the State should be corrupted by the vicious customs of slaves and foreigners. Therefore they do business at the gates, and sell only those whom they have taken in war or keep them for digging ditches and other hard work without the city, and for this reason they always send four bands of soldiers to take care of the fields, and with them there are the laborers.
ellauri223.html on line 80: They have an abundance of all things, since everyone likes to be industrious, their labors being slight and profitable. They are docile, and that one among them who is head of the rest in duties of this kind they call king. For they say that this is the proper name of the leaders, and it does not belong to ignorant persons. It is wonderful to see how men and women march together collectively, and always in obedience to the voice of the king. Nor do they regard him with loathing as we do, for they know that although he is greater than themselves, he is for all that their father and brother.
ellauri223.html on line 84: Capt. Their food consists of flesh, butter, honey, cheese, garden herbs, and vegetables of various kinds. They were unwilling at first to slay animals, because it seemed cruel; but thinking afterward that is was also cruel to destroy herbs which have a share of sensitive feeling, they saw that they would perish from hunger unless they did an unjustifiable action for the sake of justifiable ones, and so now they all eat meat. Nevertheless, they do not kill willingly useful animals, such as oxen and horses. They observe the difference between useful and harmful foods, and for this they employ the science of medicine. They always change their food. First they eat flesh, then fish, then afterward they go back to flesh, and nature is never incommoded or weakened. The old people use the more digestible kind of food, and take three meals a day, eating only a little. But the general community eat twice, and the boys four times, that they may satisfy nature. The length of their lives is generally 100 years, but often they reach 200.
ellauri223.html on line 90: And in other ways they labor to cure the epilepsy, with which they are often troubled. G.M. A sign this disease is of wonderful cleverness, for from it Hercules, Scrotus, Socrates, Callimachus, and Mahomet have suffered. This they cure by means of prayers to heaven, by strengthening the head, by taking acid, by planned gymnastics, and with fat cheese-bread sprinkled with the flour of wheaten corn. My, that is yummy, I tell you.
ellauri223.html on line 92: They know also a secret for renovating sex life after about the seventieth year, and for ridding it of the wilted dick affliction, and this they do by a pleasing and indeed wonderful art, using young girls. But let's not go into that right now.
ellauri223.html on line 94: G.M. What about their judges?
ellauri223.html on line 96: Capt. This is the point I was just thinking of explaining. Everyone is judged by the first master of his trade, and thus all the head artificers are judges. They punish with exile, with flogging, with blame, with deprivation of the common table, with exclusion from the church and from the company of women. When there is a case in which great injury has been done, it is punished with death, and they repay an eye with an eye, a nose for a nose, a tooth for a tooth, a woman (or half a camel) for a woman, and so on, according to Hammurabi's law of retaliation.
ellauri223.html on line 100: Anyways, the inhabitants of the City of the Sun do not fear death, because they all believe that the soul is immortal, and that when it has left the body it is associated with other spirits, wicked or good, according to the merits of this present life.
ellauri223.html on line 105: Each one takes the woman he loves most, and they dance for exercise with propriety and stateliness under the peristyles. The women wear their long hair all twisted together and collected into one knot on the crown of the head, but in rolling it they leave one curl. The men, however, have one curl only and the rest of their hair around the head is shaven off. Further, they wear a slight covering, and above this a round hat a little larger than the size of their head. In the fields they use caps, but at home each one wears a biretta, white, red, or another color according to his trade or occupation. Moreover, the magistrates use grander and more imposing-looking coverings for the head. Vizi että apinat rakastavat hattuja!
ellauri223.html on line 122: The absence of good (Latin: privatio boni), also known as the privation theory of evil, is a theological and philosophical doctrine that evil, unlike good, is insubstantial, so that thinking of it as an entity is misleading. Instead, evil is rather the absence, or lack (“privation”), of good. This also means that everything that exists is good, insofar as it exists; and is also sometimes stated as that evil ought to be regarded as nothing, or as something non-existent.
ellauri223.html on line 129: For what is that which we call evil but the absence of good? In the bodies of animals, disease and wounds mean nothing but the absence of health; for when a cure is effected, that does not mean that the evils which were present—namely, the diseases and wounds—go away from the body and dwell elsewhere: they altogether cease to exist; for the wound or disease is not a substance, but a defect in the fleshly substance,—the flesh itself being a substance, and therefore something good, of which those evils—that is, privations of the good which we call health—are accidents. Just in the same way, what are called vices in the soul are nothing but privations of natural good. And when they are cured, they are not transferred elsewhere: when they cease to exist in the healthy soul, they cannot exist anywhere else.
ellauri223.html on line 153: New Atlantis is an incomplete utopian novel by Sir Francis Bacon, published posthumously in 1626. It appeared unheralded and tucked into the back of a longer work of natural history, Sylva sylvarum (forest of materials). In New Atlantis, Bacon portrayed a vision of the future of human discovery and knowledge, expressing his aspirations and ideals for humankind. The novel depicts the creation of a utopian land where "generosity and enlightenment, dignity and splendour, piety and public spirit" are the commonly held qualities of the inhabitants of the mythical Bensalem. The plan and organisation of his ideal college, Salomon's House (or Shlomo's House), envisioned the modern research university in both applied and pure sciences.
ellauri223.html on line 161: The interlocutors include the governor of the House of Strangers, Joabin the Jew, and the Head of Salomon's House.
ellauri223.html on line 162: The inhabitants of Bensalem are described as having a high moral character and honesty, as no official accepts any payment from individuals. The people are also described as chaste and pious, as said by an inhabitant of the island:
ellauri223.html on line 166: I remember I have read in one of your European books, of an holy hermit amongst you that desired to see the Spirit of Fornication; and there appeared to him a little foul ugly Aethiop. Fuckin niggah. But if he had desired to see the Spirit of Chastity of Bensalem, it would have appeared to him in the likeness of a fair (paleface) beautiful Cherubim. For there is nothing amongst mortal men more fair and admirable, than the chaste minds of this people. Know therefore, that with them there are no chicken stews, frozen or otherwise, no dissolute houses, no courtesans, nor anything of that kind.
ellauri223.html on line 178: Bacon valittiin parlamenttiin vuonna 1584 ja hän toimi sen jäsenenä yhtensä 36 vuoden ajan. Baconin ura lähti todelliseen nousuun kuitenkin vasta kun kuningatar Elisabet I kuoli vuonna 1603 ja Bacon siirtyi Jaakko I:n palvelukseen. Samana vuonna hänet lyötiin ritariksi. Vuonna 1613 Baconista tuli tuomari, ja viisi vuotta myöhemmin hän sai lordikanslerin ja Verulamin paronin arvonimen. 60-vuotias Bacon nimitettiin St. Albansin varakreiviksi. Myöhemmin samana vuonna häntä syytettiin lahjusten ottamisesta, johon hän myönsi syyllisyytensä. Bacon sai 40 000 punnan sakot ja hänet tuomittiin vankeuteen Lontoon Toweriin. Hän ehti viettää vain neljä päivää vankeudessa ennen armahdustaan eikä hänen tarvinnut maksaa sakkoja, mutta Bacon ei enää tapahtuneen jälkeen voinut toimia parlamentin jäsenenä tai poliittisessa virassa. Twice paid, kuten sanottiin uudessa Atlantixessa.
ellauri223.html on line 184: About this time, he again approached his powerful uncle for help; this move was followed by his rapid progress at the bar. Despite his assignations, he was unable to gain the status and notoriety of others. In a plan to revive his position he unsuccessfully courted the wealthy young widow Lady Elizabeth Hatton. His courtship failed after she broke off their relationship upon accepting marriage to Sir Edward Coke, a further spark of enmity between the men. Things went better with Coke than with a BLT.
ellauri223.html on line 188: When he was 36, Bacon courted Elizabeth Hatton, a young widow of 20. Reportedly, she broke off their relationship upon accepting marriage to a wealthier man, Bacon's rival, Sir Edward Coke. Years later, Bacon still wrote of his regret that the marriage to Hatton had not taken place.
ellauri223.html on line 192: However, an increasing number of reports circulated about friction in the marriage, with speculation that this may have been due to Alice's making do with less money than she had once been accustomed to. It was said that she was strongly interested in fame and fortune, and when household finances dwindled, she complained bitterly. Bunten wrote in her Life of Alice Barnham that, upon their descent into debt, she went on trips to ask for financial favours and assistance from their circle of friends. Bacon disinherited her upon discovering her secret romantic relationship with Sir Frodo Underhill. He subsequently rewrote his will, which had previously been very generous—leaving her lands, goods, and income—and instead revoked it all.
ellauri223.html on line 194: Alice Bacon and her mother Dorothy were both reported by contemporaries as having extravagant tastes, and being interested in wealth and power. However, early in the marriage, Bacon had money to spare, "pouring jewels in her lap", and spending large sums on decorations. Power was also available, as in March 1617, along with Francis Bacon being made temporary Regent of England, a document was drawn up making Lady Bacon first lady in the land, taking precedence over all other Baronesses (it is not clear whether it was signed into law).
ellauri223.html on line 202: Reports of increasing friction in the marriage appeared, with speculation that some of this may have also been due to financial resources not being as abundantly available to Alice as she was accustomed to in the past. Alice was reportedly interested in fame and fortune, and when reserves of money were no longer available, there was constant complaining about where all the money was going.
ellauri223.html on line 212: The Viscountess St Albans, as she still preferred to be called, spent much of her marriage in Chancery proceedings, lawsuits over property. The first year was over her former husband's estate, trying to get what was left of Bacon's property, without his much greater debts. She was opposed in this by Sir John Constable, her brother in law, who had held some of the estate in trust. In 1628 she filed suits for property owned by her late father. In 1631, she and her husband both filed suit against Nicholas Bacon, of Gray's Inn, their former friend, who had married Sir John Underhill's niece, and gotten Underhill to sign an agreement for a large dowry and extensive property, including some property of Alice that Sir John did not have rights to, and could only inherit after her death. Their petition to court stated that Bacon had tricked Underhill "who was an almost totally deaf man, and by reason of the weakness of his eyes and the infirmity in his head, could not read writings of that nature without much pain," to sign a paper not knowing what it contained.
ellauri223.html on line 214: In 1639, Viscountess St Albans and Sir Frodo Underhill became estranged, and began to live separately. In a later lawsuit, after her death, Underhill blamed Robert Tyrrell, or Turrell, their manservant, for this alienation of affections. In her will of 1642, she left half her property to Turrell, and other property to her nephew, Stephen Soames. She was buried in the old Parish Church of Eyworth, Bedfordshire, 9 July 1650, near her mother, and her sister, Lady Dorothy Constable.
ellauri223.html on line 222: Several authors believe that, despite his marriage, Bacon was primarily attracted to men. Forker, for example, has explored the "historically documentable sexual preferences" of both Francis Bacon and King James I and concluded they were both oriented to "masculine love", a contemporary term that "seems to have been used exclusively to refer to the sexual preference of men for members of their own gender."
ellauri223.html on line 224: The well-connected antiquary John Aubrey noted in his Brief Lives concerning Bacon, "He was a Pederast. His Ganimeds and Favourites tooke Bribes". ("Pederast" in Renaissance diction meant generally "homosexual" rather than specifically a lover of minors; "ganimed" derives from the mythical prince abducted by Zeus to be his cup-bearer and bed warmer.)
ellauri226.html on line 66: In late 1964, as Brian Wilson's industry profile grew, he became acquainted with various individuals from around the Los Angeles music scene. He also took an increasing interest in recreational drugs (particularly marijuana, LSD, and Desbutal). According to his then-wife Marilyn, Wilson's new friends "had the gift of gab. All of a sudden Brian was in Hollywood—these people talk a language that was fascinating to him. Anybody that was different and talked cosmic or whatever he liked it." Wilson's closest friend in this period was Loren Schwartz, an aspiring talent agent that he met at a recording studio. Schwartz introduced Wilson to marijuana and LSD, as well as a wealth of literature commonly read by college students. During his first LSD trip, Wilson had what he considered to be "a very religious experience" and claimed to have seen God. God has subsequently personally confirmed this.
ellauri226.html on line 70: Former Beach Boys Brian Wilson and Al Jardine say they want to make one thing clear — they had nothing to do with ex-bandmate Mike Love’s headlining performance at a President Trump fundraiser over the weekend. “We have absolutely nothing to do with the Trump benefit today in Newport Beach. Zero,’’ the musicians said.
ellauri226.html on line 74: Lead singer Love has been a longtime Trump supporter. He sang at one of the president’s inaugural balls in 2017, telling Uncut magazine afterward, “I don’t have anything negative to say about the president of the USA. I love his hair, it is very surfy." “I understand there are so many factions and fractious things going on. The chips will fall where they may,’’ Love said. “But Donald Trump has never been anything but kind to us. We have known him for many a year.’’ Aargh, for the love of Mike!
ellauri226.html on line 93: Sea and Sardinia is a travel book by the English writer D. H. Lawrence. It describes a brief excursion undertaken in January 1921 by Lawrence and his wife Frieda, a.k.a. Queen Bee, from Taormina in Sicily to the interior of Sardinia. They visited Cagliari, Mandas, Sorgono, and Nuoro. His visit to Nuoro was a kind of homage to Grazia Deledda but involved no personal encounter. Despite the brevity of his visit, Lawrence distils an essence of the island and its people that is still recognisable today.
ellauri226.html on line 116: Dave is full of breathless switchbacks. You’re always veering giddily from fleeting exaltations (the joy of motion, the wildness of the landscape, the generosity of a peasant) to tedious exasperations (almost everything else). Luckily he had his wife along, the formidable Frieda (he refers to her as “the Q.B.,” for queen bee - Kuningatar! Eskin valtiatar on sekin vanhemmiten aika formidable), whose shrewd affirmations provided a foil for his grumbling discontents. Lawrence found the city “all bibs and bobs" . . . rather bare, rather stark, much of the city was levelled by Allied bombs, and it has not exactly been lovingly restored. “They pour themselves one over the other,” Lawrence sniffed of the Italians, “like so much melted butter over parsnips.” Lawrence ize preferoi tankeampia kelttijuurikkaita.
ellauri226.html on line 120: The “quite pleasant woman” who fed the Lawrences was Agostino’s grandmother. He proudly showed us her picture, along with a brochure for the Festival D.H. Lawrence, which takes place every August. Lawrences, who, in the impoverished Sardinia of their day couldn’t find anything but cabbage soup and hard bread.
ellauri226.html on line 143: “A heart yearning for something I have known, and which I want back again.” Varmaan se oli Grazian graziöösi persaus. READING: Sea and Sardinia, by D.H. Lawrence (Penguin Classics); Cosima, by Grazia Deledda (Italica Press), about a young lady writer’s ass in Sardinia in the late 19th-Century.
ellauri226.html on line 152:
ellauri226.html on line 167: Sitten on vielä kaasuputken räjäytys ja muu hämärämpi sabotaasityö, johonka voi oikeastaan laskea muukin luonnonympäristön tuho. Pian istuu puolet apinoista paistinpannulla ja toinen puoli värjöttelee pimeässä ja kylmässä.
ellauri226.html on line 184: – Andrea blev till slut så rädd för honom att hon inte ville gå utanför dörren. Det var då, i maj, 1995, som Andrea snabbt kom under psykiatrisk vård, skriver hon i Dagens Nyheter.
ellauri226.html on line 213: While local demographics and neighborhoods are undeniably subject to change, it is rare for a location to experience a major transformation in racial demographics in less than 50 years. Yet this is exactly what has happened in The Bronx between 1950 and 1980. As indicated by the 1950 the ethnic makeupof The Bronx was predominantly white. The census for 2000 indicates that whites (that is, what the U.S. Census labels “white, non-Hispanic”) now compose a distinct minority in The Bronx. The explanations for this remarkable change are complex. LOL actually they aren't, as we shall see.
ellauri226.html on line 215: The rubble moving in in the 1970s, created a “push-pull” effect that drove many long term white residents of the borough to abandon it forever.
ellauri226.html on line 251: it was celebrated by its inhabitants. When asked to describe The Bronx of the 1950s and 1960s, every whitey lauded the safety of their neighborhood.
ellauri226.html on line 253: Dr. Derrick talked about how his family often left the door
ellauri226.html on line 267: in the 1950s and 1960s. Mrs. Roby described growing up in “a very, very safe neighborhood." Like Derrick, she goes on and on to speak about playing outside and unlocked doors as evidence of the apparent safety and tranquility of the neighborhood. It was like Moomindale! Ei muumitaloa lukita yöxi hei Muu-u-mi!
ellauri226.html on line 341: and the streets became safe again for inhabitants of color.
ellauri226.html on line 363: was in a section that was considered extremely dangerous, Roby was quickly sent down to Lincoln Hospital in the South Bronx, because of labor shortages.
ellauri226.html on line 369: therapy because of matching paralyzing gunshot wounds. Roby tried to provide physical therapy for these teenage boys but was unable to because they were
ellauri226.html on line 405: 1970s and 80s, at least the wop cop said that heroin was good and easily found on street particularly throughout the South corners. As a police officer he was fighting against the dumping of the drug to lower the prices, and later, cocaine, because as the neighborhood drug dealer he was often a drug addict himself, selling drugs to support his own habit.
ellauri226.html on line 452: In this year it became public knowledge that the city funds had been depleted by nasty leeches and its capital was all gone. Their action had left the city penniless and unable to pay even the top brass. This led to the collapse of the city’s government,
ellauri226.html on line 485: The whites who had meekly lived under the thumb of the company in the development for many years, were shocked by the behavior of the new, often minority, residents who seemed to have no regard for the rules and the lifestyle that had been established long ago by Metropolitan Life. As a result, the tension and anger felt by many whites towards the minorities as they felt as though their pitiful lifestyles and sorry apartment buildings were being disrespected.
ellauri226.html on line 502: affordable with new financing that was first offered to whites,
ellauri226.html on line 505: many lower middle class johns to keep their jobs in the city and enabled many renters to become property owners, hooray!
ellauri226.html on line 529: The notmees who wanted to move out of the worst areas of The Bronx "chose" to stay in Bronx and just moved to the places vacated by the suburban migration of the whites. The same push is now being felt in Nassau County and New Jersey, where white homeowners are pressured to only sell to whites to prevent another wave of immigrants with their smelly dishes and noisy habits, not to mention the sex, drugs, and rap "music".
ellauri236.html on line 39:
ellauri236.html on line 77: Overall, the group found, 60 percent of all content recommended by Facebook and Instagram pushed misinformation about the electoral process.
ellauri236.html on line 92: At the same rally north of Rio de Janeiro, Paulo Roberto, 55, a government worker, said, “Anyone who votes for Bolsonaro is worried about the voting machines.”
ellauri236.html on line 93: And Fabrício Frieber, a lawyer from the state of Bahia, added, “Bolsonaro has been warning us.”
ellauri236.html on line 108: According to Brazil's Superior Electoral Court, Positivo Tecnologia, a Brazilian company, won the most recent bid to produce electronic voting machines for this year's election. Smartmatic and Dominion confirmed their equipment is not being used in Brazil. But the voting machine claims resurged this month, both in WhatsApp messages in Brazil about Smartmatic and in English-language posts on U.S. social media sites claiming, incorrectly, that Dominion or Smartmatic machines were used in Brazil.
ellauri236.html on line 132: James Hadley Chase (24 December 1906 – 6 February 1985) was an English writer. While his birth name was René Lodge Brabazon Raymond, he was well known by his various pseudonyms, including James Hadley Chase, James L. Docherty, Raymond Marshall, R. Raymond, and Ambrose Grant. He was one of the best known thriller writers of all time. The canon of Chase, comprising 90 titles, earned him a reputation as the king of thriller writers in Europe. He was also one of the internationally best-selling authors, and to date 50 of his books have been made into films.
ellauri236.html on line 150: Eli siis James Hadley Chase (24 December 1906 – 6 February 1985) was an English writer. While his birth name was René Lodge Brabazon Raymond, he was well known by his various pseudonyms, including James Hadley Chase, James L. Docherty, Raymond Marshall, R. Raymond, and Ambrose Grant. He was one of the best known thriller writers of all time. The canon of Chase, comprising 90 titles, earned him a reputation as the king of thriller writers in Europe. He was also one of the internationally best-selling authors, and to date 50 of his books have been made into films
ellauri236.html on line 169: Prohibition and the ensuing Great Depression in the US (1929–39) had given rise to the Chicago gangster culture prior to World War II. This, combined with Chase's book trade experience, convinced him that there was a big demand for gangster stories. After reading James M. Cain's novel The Postman Always Rings Twice (1934), and having read about the American gangster Ma Barker and her sons, and with the help of maps and a slang dictionary, he wrote No Orchids for Miss Blandish in his spare time, he claimed over a period of six weekends, though his papers suggest it took longer. The book achieved remarkable notoriety and became one of the best-selling books of the decade. It was the subject of the 1944 essay "Raffles and Miss Blandish" by George Orwell (alla). Chase and Robert Nesbitt adapted it to a stage play of the same name which ran in London's West End to good reviews. The 1948 film adaptation was widely denounced as salacious due to the film's portrayal of violence and sexuality. Robert Aldrich did a remake, The Grissom Gang, in 1971.
ellauri236.html on line 175: Örvelö arvosti snobismia ja hypokrisiaa apinoiden apinamaisen käytöxen jarruina. Se olis tykännyt modernista Mt. Foggista. Örvelön mielestä ainakin laahuxen on syytä pitää kiinni absoluuttisesta hyvästä ja pahasta. Intellektuelleilla on sitten ihan omat jutut.
ellauri236.html on line 184: Miss Blandish, the daughter of a millionaire, is kidnapped by some gangsters who are almost immediately surprised and killed off by a larger and better organized gang. They hold her to ransom and extract half a million dollars from her father. Their original plan had been to kill her as soon as the ransom-money was received, but a chance keeps her alive. One of the gang is a young man named Slim, whose sole pleasure in life consists in driving knives (well, his prick as well, got to give that much to him) into other people's bellies. In childhood he has graduated by cutting up living animals with a pair of rusty scissors. Slim is sexually impotent, but takes a kind of fancy to Miss Blandish. Slim's mother, who is the real brains of the gang, sees in this the chance of curing Slim's impotence, and decides to keep Miss Blandish in custody till Slim shall have succeeded in raping her. After many efforts and much persuasion, including the flogging of Miss Blandish with a length of rubber hosepipe, the rape is achieved. (Ei se ihan näin mennyt, George!) Meanwhile Miss Blandish's father has hired a private detective, and by means of bribery and torture the detective and the police manage to round up and exterminate the whole gang. Slim escapes with Miss Blandish and is killed after a final juicy rape, and the detective prepares to restore Miss Blandish to her pristine shape. By this time, however, she has developed such a taste for Slim's caresses(3) that she feels unable to live without him, and she jumps, out of the window of a sky-scraper. Footnote 1945. Another reading of the final episode is possible. It may mean merely that Miss Blandish is pregnant, i.e. she is damaged goods. Maybe she is sad that the baby's dad is dead. But the "interpretation" I have given above seems more in keeping with the general brutality of the book.
ellauri236.html on line 188: I have already outlined the plot, but the subject-matter is much more sordid and brutal than this suggests. The book contains eight full-dress murders, an unassessable number of casual killings and woundings, an exhumation (with a careful reminder of the stench), the flogging of Miss Blandish, the torture of another woman with red-hot cigarette-ends, a strip-tease act, a third-degree scene of unheard-of cruelty and much else of the same kind. It assumes great sexual sophistication in its readers (there is a scene, for instance, in which a gangster, presumably of masochistic tendency, has an orgasm in the moment of being knifed - I can relate to that!), and it takes for granted the most complete corruption and self-seeking as the norm of human behaviour. The detective, for instance, is almost as great a rogue as the gangsters, and actuated by nearly the same motives. Like them, he is in pursuit of ‘five hundred grand’. It is necessary to the machinery of the story that Mr. Blandish should be anxious to get his money back, but apart from this, such things as affection, friendship, good nature or even ordinary politeness simply do not enter. Nor, to any great extent does normal sexuality. Ultimately only one motive is at work throughout the whole story: the pursuit of power. (Well, there is also the pursuit of spaghetti and some twat.)
ellauri236.html on line 190: It should be noticed that the book is not in the ordinary sense pornography. In this respect it is a flop. Unlike most books that deal in sexual sadism, it lays the emphasis on the cruelty and not on the pleasure. Slim, the ravisher of Miss Blandish, has ‘wet slobbering lips’: this is meant to be disgusting (tho I didn't find it so). But the scenes describing cruelty to women are comparatively perfunctory. The real high-spots of the book are cruelties committed by men upon other men; above all, the third-degreeing of the gangster, Eddie Schultz, who is lashed into a chair and flogged on the windpipe with truncheons, his arms broken by fresh blows as he breaks loose. My conclusion: Chase is a closet homosexual (I should know)! He's an algolagniac, like Swinburne!
ellauri236.html on line 194: As I have mentioned already, No Orchids enjoyed its greatest vogue in 1940, though it was successfully running as a play till some time later. It was, in fact, one of the things that helped to console people for the boredom of being bombed. Early in the war the New Yorker had a picture of a little man approaching a news-stall littered with paper with such headlines as ‘Great Tank Battles in Northern France’, ‘Big Naval Battle in the North Sea’, ‘Huge Air Battles over the Channel’, etc., etc. The little man is saying ‘Action Stories, please’. That little man with his little dick stood for all the drugged millions to whom the world of the gangster and the prize-ring is more ‘real’, more ‘tough’, than such things as crucifixions, wars, revolutions, earthquakes, famines, genocides, holocausts and pestilences. From the point of view of a reader of Action Stories, a description of the London blitz, or of the internal struggles of the European underground parties, would be ‘sissy stuff’. On the other hand, some puny gun-battle in Chicago, resulting in perhaps half a dozen deaths, would seem genuinely ‘tough’. This habit of mind is now extremely widespread. A soldier sprawls in a muddy trench, with the machine-gun bullets crackling a foot or two overhead, and whiles away his intolerable boredom by reading an American gangster story. And what is it that makes that story so exciting? Precisely the fact that people are shooting at each other with machine-guns! Neither the soldier nor anyone else sees anything curious in this. It is taken for granted that an imaginary bullet is more thrilling than a real one. (But note one difference: they get a whacking pile of money and loads of wet twat for it.)
ellauri236.html on line 196: The obvious explanation is that in real life one is usually a passive victim, whereas in the adventure story one can think of oneself as being at the centre of events. But there is more to it than that. Here it is necessary to refer again to the curious fact of No Orchids being written — with technical errors, perhaps, but certainly with considerable skill — in the American language.
ellauri236.html on line 198: There exists in America an enormous literature of more or less the same stamp as No Orchids. Quite apart from books, there is the huge array of ‘pulp magazines’, graded so as to cater for different kinds of fantasy, but nearly all having much the same mental atmosphere. A few of them go in for straight pornography, but the great majority are quite plainly aimed at sadists and masochists. Sold at threepence a copy under the title of Yank Mags(4), these things used to enjoy considerable popularity in England, but when the supply dried up owing to the war, no satisfactory substitute was forthcoming. English imitations of the ‘pulp magazine’ do now exist, but they are poor things compared with the original. English crook films, again, never approach the American crook film in brutality. And yet the career of Mr. Chase shows how deep the American influence has already gone. Not only is he himself living a continuous fantasy-life in the Chicago underworld, but he can count on hundreds of thousands of readers who know what is meant by a ‘clipshop’ or the ‘hotsquat’, do not have to do mental arithmetic when confronted by ‘fifty grand’, and understand at sight a sentence like ‘Johnny was a rummy and only two jumps ahead of the nut-factory’. Evidently there are great numbers of English people who are partly americanized in language and, one ought to add, in moral outlook. For there was no popular protest against No Orchids. In the end it was withdrawn, but only retrospectively, when a later work, Miss Callaghan Comes to Grief, brought Mr. Chase's books to the attention of the authorities. Judging by casual conversations at the time, ordinary readers got a mild thrill out of the obscenities of No Orchids, but saw nothing undesirable in the book as a whole. Many people, incidentally, were under the impression that it was an American book reissued in England.
ellauri236.html on line 200: The thing that the ordinary reader ought to have objected to — almost certainly would have objected to, a few decades earlier — was the equivocal attitude towards crime. It is implied throughout No Orchids that being a criminal is only reprehensible in the sense that it does not pay. Being a policeman pays better, but there is no moral difference, since the police use essentially criminal methods. In a book like He Won't Need It Now the distinction between crime and crime-prevention practically disappears. This is a new departure for English sensational fiction, in which till recently there has always been a sharp distinction between right and wrong and a general agreement that virtue must triumph in the last chapter. English books glorifying crime (modern crime, that is — pirates and highwaymen are different) are very rare. Even a book like Raffles, as I have pointed out, is governed by powerful taboos, and it is clearly understood that Raffles's crimes must be expiated sooner or later. In America, both in life and fiction, the tendency to tolerate crime, even to admire the criminal so long as he is success, is very much more marked. It is, indeed, ultimately this attitude that has made it possible for crime to flourish upon so huge a scale. Books have been written about Al Capone that are hardly different in tone from the books written about Henry Ford, Stalin, Lord Northcliffe and all the rest of the ‘log cabin to White House’ brigade. And switching back eighty years, one finds Mark Twain adopting much the same attitude towards the disgusting bandit Slade, hero of twenty-eight murders, and towards the Western desperadoes generally. They were successful, they ‘made good’, therefore he admired them.
ellauri236.html on line 202: In a book like No Orchids one is not, as in the old-style crime story, simply escaping from dull reality into an imaginary world of action. One's escape is essentially into cruelty and sexual perversion. No Orchids is aimed at the power-instinct, which Raffles or the Sherlock Holmes stories are not. At the same time the English attitude towards crime is not so superior to the American as I may have seemed to imply. It too is mixed up with power-worship, and has become more noticeably so in the last twenty years. A writer who is worth examining is Edgar Wallace, especially in such typical books as The Orator and the Mr. J. G. Reeder stories. Wallace was one of the first crime-story writers to break away from the old tradition of the private detective and make his central figure a Scotland Yard official. Sherlock Holmes is an amateur, solving his problems without the help and even, in the earlier stories, against the opposition of the police. Moreover, like Lupin, he is essentially an intellectual, even a scientist. He reasons logically from observed fact, and his intellectuality is constantly contrasted with the routine methods of the police. Wallace objected strongly to this slur, as he considered it, on Scotland Yard, and in several newspaper articles he went out of his way to denounce Holmes by name. His own ideal was the detective-inspector who catches criminals not because he is intellectually brilliant but because he is part of an all-powerful organization. Hence the curious fact that in Wallace's most characteristic stories the ‘clue’ and the ‘deduction’ play no part. The criminal is always defeated by an incredible coincidence, or because in some unexplained manner the police know all about the crime beforehand. The tone of the stories makes it quite clear that Wallace's admiration for the police is pure bully-worship. A Scotland Yard detective is the most powerful kind of being that he can imagine, while the criminal figures in his mind as an outlaw against whom anything is permissible, like the condemned slaves in the Roman arena. His policemen behave much more brutally than British policemen do in real life — they hit people with out provocation, fire revolvers past their ears to terrify them and so on — and some of the stories exhibit a fearful intellectual sadism. (For instance, Wallace likes to arrange things so that the villain is hanged on the same day as the heroine is married.) But it is sadism after the English fashion: that is to say, it is unconscious, there is not overtly any sex in it, and it keeps within the bounds of the law. The British public tolerates a harsh criminal law and gets a kick out of monstrously unfair murder trials: but still that is better, on any account, than tolerating or admiring crime. If one must worship a bully, it is better that he should be a policeman than a gangster. Wallace is still governed to some extent by the concept of ‘not done’. In No Orchids anything is ‘done’ so long as it leads on to power. All the barriers are down, all the motives are out in the open. Chase is a worse symptom than Wallace, to the extent that all-in wrestling is worse than boxing, or Fascism is worse than capitalist democracy.
ellauri236.html on line 204: In borrowing from William Faulkner's Sanctuary, Chase only took the plot; the mental atmosphere of the two books is not similar. Chase really derives from other sources, and this particular bit of borrowing is only symbolic. What it symbolizes is the vulgarization of ideas which is constantly happening, and which probably happens faster in an age of print. Chase has been described as ‘Faulkner for the masses’, but it would be more accurate to describe him as Carlyle for the masses. He is a popular writer — there are many such in America, but they are still rarities in England — who has caught up with what is now fashionable to call ‘realism’, meaning the doctrine that might is right. The growth of ‘realism’ has been the great feature of the intellectual history of our own age. Why this should be so is a complicated question. The interconnexion between sadism, masochism, success-worship, power-worship, nationalism, and totalitarianism is a huge subject whose edges have barely been scratched, and even to mention it is considered somewhat indelicate. To take merely the first example that comes to mind, I believe no one has ever pointed out the sadistic and masochistic element in Bernard Shaw's work, still less suggested that this probably has some connexion with Shaw's admiration for dictators. Fascism is often loosely equated with sadism, but nearly always by people who see nothing wrong in the most slavish worship of Stalin. The truth is, of course, that the countless English intellectuals who kiss the arse of Stalin are not different from the minority who give their allegiance to Hitler or Mussolini, nor from the efficiency experts who preached ‘punch’, ‘drive’, ‘personality’ and ‘learn to be a Tiger man’ in the nineteen-twenties, nor from that older generation of intellectuals, Carlyle, Creasey and the rest of them, who bowed down before German militarism. All of them are worshipping power and successful cruelty. It is important to notice that the cult of power tends to be mixed up with a love of cruelty and wickedness for their own sakes. A tyrant is all the more admired if he happens to be a bloodstained crook as well, and ‘the end justifies the means’ often becomes, in effect, ‘the means justify themselves provided they are dirty enough’. This idea colours the outlook of all sympathizers with totalitarianism, and accounts, for instance, for the positive delight with which many English intellectuals greeted the Nazi-Soviet pact. It was a step only doubtfully useful to the U.S.S.R., but it was entirely unmoral, and for that reason to be admired; the explanations of it, which were numerous and self-contradictory, could come afterwards.
ellauri236.html on line 206: Until recently the characteristic adventure stories of the English-speaking peoples have been stories in which the hero fights against odds. This is true all the way from Robin Hood to Pop-eye the Sailor. Perhaps the basic myth of the Western world is Jack the Giant-killer, but to be brought up to date this should be renamed Jack the Dwarf-killer, and there already exists a considerable literature which teaches, either overtly or implicitly, that one should side with the big man against the little man. Most of what is now written about foreign policy is simply an embroidery on this theme, and for several decades such phrases as ‘Play the game’, ‘Don't hit a man when he's down’ and ‘It's not cricket’ have never failed to draw a snigger from anyone of intellectual pretensions. What is comparatively new is to find the accepted pattern, according to which (a) right is right and wrong is wrong, whoever wins, and (b) weakness must be respected, disappearing from popular literature as well. When I first read D. H. Lawrence's novels, at the age of about twenty, I was puzzled by the fact that there did not seem to be any classification of the characters into ‘good’ and ‘bad’. Lawrence seemed to sympathize with all of them about equally, and this was so unusual as to give me the feeling of having lost my bearings. Today no one would think of looking for heroes and villains in a serious novel, but in lowbrow fiction one still expects to find a sharp distinction between right and wrong and between legality and illegality. The common people, on the whole, are still living in the world of absolute good and evil from which the intellectuals have long since escaped. But the popularity of No Orchids and the American books and magazines to which it is akin shows how rapidly the doctrine of ‘realism’ is gaining ground.
ellauri236.html on line 208: Several people, after reading No Orchids, have remarked to me, ‘It's pure Fascism’. This is a correct description, although the book has not the smallest connexion with politics and very little with social or economic problems. It has merely the same relation to Fascism as, say Trollope's novels have to nineteenth-century capitalism. It is a daydream appropriate to a totalitarian age. In his imagined world of gangsters Chase is presenting, as it were, a distilled version of the modern political scene, in which such things as mass bombing of civilians, the use of hostages, torture to obtain confessions, secret prisons, execution without trial, floggings with rubber truncheons, drownings in cesspools, systematic falsification of records and statistics, treachery, bribery, and quislingism are normal and morally neutral, even admirable when they are done in a large and bold way. The average man is not directly interested in politics, and when he reads, he wants the current struggles of the world to be translated into a simple story about individuals. He can take an interest in Slim and Fenner as he could not in the G.P.U. and the Gestapo. People worship power in the form in which they are able to understand it. A twelve-year-old boy worships Jack Dempsey. An adolescent in a Glasgow slum worships Al Capone. An aspiring pupil at a business college worships Lord Nuffield. A New Statesman reader worships Stalin. There is a difference in intellectual maturity, but none in moral outlook. Thirty years ago the heroes of popular fiction had nothing in common with Mr. Chase's gangsters and detectives, and the idols of the English liberal intelligentsia were also comparatively sympathetic figures. Between Holmes and Fenner on the one hand, and between Abraham Lincoln and Stalin on the other, there is a similar gulf.
ellauri236.html on line 210: One ought not to infer too much from the success of Mr. Chase's books. It is possible that it is an isolated phenomenon, brought about by the mingled boredom and brutality of war. (LOL) But if such books should definitely acclimatize themselves in England (or Nigeria!), instead of being merely a half-understood import from America, there would be good grounds for dismay. In choosing Raffles as a background for No Orchids I deliberately chose a book which by the standards of its time was morally equivocal. Raffles, as I have pointed out, has no real moral code, no religion, certainly no social consciousness. All he has is a set of reflexes the nervous system, as it were, of a gentleman. Give him a sharp tap on this reflex or that (they are called ‘sport’, ‘pal’, ‘woman’, ‘king and country’ and so forth), and you get a predictable reaction. In Mr. Chase's books there are no gentlemen and no taboos. Emancipation is complete. Freud and Machiavelli have reached the outer suburbs. Comparing the schoolboy atmosphere of the one book with the cruelty and corruption of the other, one is driven to feel that snobbishness, like hypocrisy, is a check upon behaviour whose value from a social point of view has been underrated.
ellauri236.html on line 213: 
abeb2f92c1b67343a&c_uniq_tag=VrHua1LqESGN6LfqK3mpwL78kQMNzby5wWHFy5oH0eM&type=album" />
ellauri236.html on line 370: Chase wrote No Orchids For Miss Blandish over a period of six weekends in 1938. The novel was influenced by the American crime writer James M. Cain and the stories featured in the Pulp magazine Black Breathing Mask. Although he had never visited America, Chase reportedly wrote the book as a bet to pen a story about American gangsters that would out-do The Postman Always Rings Twice in terms of obscenity and daring.
ellauri236.html on line 378: The plan begins to fall apart when a rival mob, led by the sadistic and mentally unbalanced Slim Grisson (actually, by his Ma), finds out about Riley's plan and kidnaps Miss Blandish from the gang. Mr. Blandish pays the ransom to Slim (no no, to his Ma!), but his daughter is not returned. Slim becomes increasingly obsessed with Miss Blandish and decides to keep her hidden in a secret room inside one of his nightclubs, repeatedly raping her and lashing out at anybody who attempts to wrestle Miss Blandish from his charge.
ellauri236.html on line 403: She was a kid, 18 at the most. She was horny as hell. After some minutes of frantic handiwork, Eddie found his cock getting hard. It got up and he sat on the end of the bed. “I’m getting a hard on,” he said, grinning. “You get off to sleep if you want to.” “I don’t want to sleep,” the girl said. “You scared the life out of me, but looking at what you got, I’m not so scared now.” He came over to the bed and smiled at the girl. “Thanks a lot, baby. You were swell. I wish I could swell s'm more as well." She half sat on it in the bed, but it wouldn't go in.
ellauri236.html on line 411: “Slim! You don’t think that poisonous moron has ideas about the girl, do you?”
ellauri236.html on line 417: “Hello, baby,” he said. “How am I getting on?”
ellauri236.html on line 434: “Hello, baby,” Eddie said. “Come on in. No need to keep your pants on. This is a friendly meeting, I just wanna fondle your bag. Pass it over.” She crossed her legs, showing him what she had between her knees before adjusting her skirt.
ellauri236.html on line 436: He took out a pack of condoms, got it up and offered her one. She took it and tried to put it on. “Not swollen enough, baby. You and me could get it on together,” she said. “That Blandish girl’s a beauty,” he went on. "But I like you too, baby. How much time do you need?”
ellauri236.html on line 447: There was a long pause. Ma was pale. She went slowly to her chair and sat down. She looked suddenly old. Eddie flabbed again.
ellauri236.html on line 462: Paula Dolan, an attractively ugly girl with raven black wavy hair, large suggestive blue eyes had a figure that Fenner declared was the only asset of value in the newly established business.
ellauri236.html on line 475: Fenner got to his feet. He was surprised Blandish wasn’t a bigger man. Only slightly above middle height, the millionaire seemed puny beside Fenner’s muscular bulk. His eyes gave his face its arresting power and character. Fenner has arresting power on his bulk, and Paula has a caracteristic butt. They were hard, shrewd and alert eyes of a man who has fought his way to the top with no mercy asked nor given. Now this is proper monkey business! Jeff Bezos or Elon Musk in the flesh! Täähän on yhtä mahtavaa kuin Malamudin apinoiden saarella!
ellauri236.html on line 477: Blandish took out a pigskin cigar case and carefully selected a cigar. “I had to give the Federal Agents every chance of finding these men before I started interfering." The trail is cold, but so is Mr. Blandish. He is not over excited about finding his daughter, but maybe Fenner can get back some of his million bucks. And the necklace. Put your heart where your money is.
ellauri236.html on line 479: I will pay you three thousand dollars right now and if you find them, you’ll get a further thirty thousand dollars. That’s my proposition. What do you say?” "The F.B.I. are the best FBI in the world. If they’ve failed to find these hoods, I’ll probably fail too, but I’ll have a try.”
ellauri236.html on line 482: “She is dead. I have no doubt about that. It would be an impossible thought to think of her still alive and in the hands of such men. No, she’s dead. At least I hope so. If she isn't please make it so. I don't want back any damaged goods.” “Money is no object,” Blandish said. "Money is a subject. Women are objects.“
ellauri236.html on line 504: “Run along, baby, I’ve work to do. I’ll pick you up at eight-thirty at your place,” and turning her, Fenner gave her a slap on her behind, launching her fast to the door.
ellauri236.html on line 514: Over the years, Chase developed a distinct, signature style in his writing that was fast-paced, with little explanations or details about the surroundings or weather or the unreliable characters. Characters in his novels and short stories would be more coherent than consistent who acted and reacted with unbreakable logic. Punchy sentences, short bursts of dialogue in authentic sounding dictionary slang with plenty of action were the characteristics of his writing.
ellauri236.html on line 520: Chase's novels were so thick that the reader was compelled to turn the pages in a non-stop effort to reach the end of the book. The final page often produced a totally unexpected plot twist. (Ei kuitenkaan tossa lähtöjuhlissa, kurkistin.) His early books contained some violence that matched the era in which they were written. Unfortunately, sex was never explicit and, though often hinted at, seldom happened. That would invariably leave even his most die-hard fans disappointed. This may be why his books failed to take hold in the American market.
ellauri236.html on line 554: Laine M., Forrest M.R.L., Karrasch M., Hämäläinen H., Martins R.N., Peiffer J.J., Fairchild T.J., Brini S., Sohrabi H.R., Hebert J.J.
ellauri238.html on line 46: 
ellauri238.html on line 165: Varauduin siihen, että joutuisin olemaan Lontoossa yhden yön yli. Olin aivan varma, että Pentti oli vain hipynyt, jättänyt Leenan ties minkälaiseen jamaan ja mitään sanomatta mennyt Pariisiin ja sieltä Dubliniin. Dabliniin meno oli sikäli perusteltua, että hän oli lähtenyt Suomesta kääntämään Joycen Odysseusta englantia puhuvaan ympäristöön, Lontooseen. Kun Dublin oli sinä lähellä, hän menisi sinne, Dubliniinhan romaanin tapahtumat sijoittuivat. Leena kuitenkin olisi vaikeuksissa, siitä olin varma, koska vaikutti siltä, että Pentti oli lähtenyt pakosalle.
ellauri238.html on line 179: Oi maa, oimaa, Loimaa. Loimaa on maatalousaluetta. Siellä oli aika latteaa Pettereiden kanssa hiihtolomalla. Mentiin hiljaa mäessä. Tuula-Liina Varixen isä ja äiti kuolivat siellä suikkiin ja syöpään respectively Tuula2n abivuonna.
ellauri238.html on line 273: Pentin takana ei pysy mikään, eikä paljon edessäkään. Pentti ihmettelee mixeivät naiset anna kaikille. Pentti antaa, ja antaa kaikkensa. Ilmiselvä narsisti. Mutta hän jännitti ihmisiä aivan kuollaxeen, ja oli pirun tylsä selvänä. Paavolaiselle ja Saarikoskelle oli yhteistä alkoholismi ja bisexuaalisuus, vaikka Pentti (oman kertomansa mukaan) ei pannut sitä sinne kuin vaan kokeexi. Yrjö Jyrinkoski (lausuntataiteilija) kyllä koitti parhaansa, mutta Pentin perse oli ehkä liian pieni maali. Pena meni Tabe Slioorin kanssa Lauri Viitaa kazomaan Kellokosken sairaalaan. Viita ei ollut huomaavinan Tabea. Kyllä sen hullu täytyy olla, Pena lohkaisi.
ellauri238.html on line 277: Pena Saarikoski, Jomppa Ojaharju ja Hannu Salama, näiden Hansa-jengin hampparien avainromaanit on vielä lukematta, täytyypä lainata kirjaston porno-osastosta. Jompan Amok ja Salaman Tapausten kulku molemmat vittulevat Penalle, mutta vain Amokista Pena repi pelihousunsa. Jompan piti olla Penan nöyrä haba. Jomppa ja Pena lahjoittivat mainostemppuna Penan pesemättömiä rytkyjä rantojen miehille. Siitä teki laulun Juha "Watt" Vainio.
ellauri238.html on line 419: Und haben „klummbumm! klummbumm!“ gemacht Ja pani näin: Putum! Putum!
ellauri238.html on line 435: 
ellauri238.html on line 438: Den Spuren dieser Maler*inpoet*in folgt das nach ihr benannte Literaturgeschäft, die Erinnerung an Leben und Werk dieser Ausnahmekünstler*in und Poet*in lebendig erhält. Nach ihrem Vorbild haben wir ein Netzladen aus Autor*innen, Künstler*innen, Literaturwissenschaftler*innen und –liebhaber*innen gewoben.
ellauri238.html on line 441: 
ellauri238.html on line 445: Das neue Buch von Hajoo Hahn über Else Lasker-Schüler*in ist nun offiziell auf dem Markt! Es ist ein Blätterbuch mit 20 "Kapiteln", Bildern und Gedichten. In jedem Beitrag wird Else in Ihrem Facettenreichtum als "Die Berliner*in", "Die Araber*in", "Die Jüd*in" "Die Zeichner*in" etc. vorstellt.
ellauri238.html on line 449: Grundlage sind viele Gespräche mit Zeitzeug*innen, die die Maler*inpoet*in noch persönlich gekannt haben. Dies ist keine wissenschaftliche Arbeit, sondern ein tolles Blätterbuch über eine ungewöhnliche Künstler*in. Die Elberfelder*in wird ebenso gezeigt wie die Berliner*in, die Dichter*in wie die Zeichner*in, die Performer*in wie die Netzverlkaufer*in, die Jüd*in wie die Araber*in. In der Synagoge isst sie genüsslich eine mitgebrachte Schokolade. Hey Mr/MsYliopiston älykkäimpiä miehiä.
ellauri238.html on line 450: , doch nicht hier, wird sie von Rabbi Small zurechtgewiesen. Und sie antwortet: „Stören Sie mich nicht in meiner Andacht.“
ellauri238.html on line 457: In die von Engels so trefflich als „Muckertal“ benannte Wiege der Frühindustrialiserung wurde am 11. Februar 1869 Elisabeth Schüler geboren von ihrer Mutter Janette, geborene Kissing. Der Vater von insgesamt sechs Kindern war Aron Schüler, der sich als Privatbankier einen Namen machte, wie viele Juden im Tal, wie die Wichelhaus, von der Heydt und Kersten.
ellauri238.html on line 459: Zur Welt kam Elisabeth, die Else genannt wurde, in der Elberfelder Herzogstraße 29. Sie wurde zu Else Lasker-Schüler, die Dichter*in, die ihre Welt aus dem Tal der Wupper und den Sprachwelten des Talmuds in Gedichten, in Prosa und Theaterstücken einfing. Eine deutsche Poet*in, die Deutschland und uns Kerndeutschen nah sein müsste, ist ihr Leben und Werk doch so tief von der Geschichte durchzogen, welche die unsrige ist. Meist wird sie als deutsch-jüdische Dichter*in wahrgenommen, aber dies marginalisiert und führt aus dem künstlerischen Erfahren und Lesen fort. Ihre Poet*innensprache war deutsch und damit hat sie das Sprachland Deutschland in eine dichte Höhle geführt, wie wenige vor ihr und nicht viele nach ihr. Und auch diejenigen, die wie sie einen eigenen Dichterkosmos hatten und haben, wie Rose Ausländer, Paul Celan, Nelly Sachs, Hilde Domin, Hertha Kräftner sowie Gottfried Benn, Rainer Maria Rilke, Peter Huchel, Reiner Kunze oder (aus Rumänien) Herta Müller, Rolf Bossert und Richard Wagner sollten werkimmanent und literaturästhetisch wahrgenommen und nicht in Bindestrich-Kästchen – weder religiös noch regional – segmentiert werden. Deutschland, Deutschland ist das Dach für alle, Deutschland Deutschland über alles, die Knechtschaft dauert nur noch kurze Zeit.
ellauri238.html on line 461: Bert Brecht wird zuweilen vorgeworfen, er habe die Frauen, seine zahllosen Liebschaften, ausgenutzt, quasi benutzt, um daraus Themen und Sinnlichkeiten für seine Texte zu beziehen. Else Lasker-Schüler war (auch) immer verliebt und hat sicherlich mehr und bessere erotische Gedichte geschrieben als der Mann aus Augsburg. Die überwiegend einseitige Liebesgeschichte zu Gottfried Benn hat schöne Verse hervorgebracht, die mehr ihr als ihm ein Denkmal setzen.
ellauri238.html on line 465: Else Lasker-Schülers Grabstein ist auf dem Ölberg in Jerusalem. Sie starb dort am 22. Januar 1945, hatte sich aber bis zuletzt eine Rückkehr in die deutschsprachige Stadt Zürich gewünscht. Jordanialaiset törkkivät Elsen heprealaista hautakiveä. Se sai uuden sakemanneilta, mutta luita ei löydy enää.
ellauri238.html on line 506: Und bin im Regen abgebrannt Sade on polttanut karvan.
ellauri238.html on line 541: Ovat muistojemme lehdet kuolleet sisälsi ne Simolta nyysityt Aunuxen päiväkirjat. Simo Saarikoski oli tuurijuoppo, sellainen kuin Kemelmannin rabbidekkarin murhattu jutkumatemaatikko. Pentti oli samanlainen paizi tuuriraitis, muun aikaa umpikännissä. Kaxipersoonainen, minä ja mä.
ellauri238.html on line 563: Penan suhde lapsiin tuo mieleen Jönsyn. Vakavaa ja vastuutonta. Lapsenruokkomaxuista huolehtivat Haavikko ja Puuppo. Kenties suotta suomin genrejä. Kyllä apinoiden habituxet oikeastikin jakaantuvat yllättävän pieneen lukumäärään klisheisiä rooleja.
ellauri238.html on line 642: Maapallonlaajuisesti on eri kulttuureissa suosittu poikalapsia. 7G kärpästä ei voi olla väärässä: poikien täytyy olla apinoille parempi investointina. Mixikä? Pro primo, pojat ruikkivat itiöitä joka puolelle, geenipuuli kasvaa ilman eri maxua, höynäytetyt tytöt kantavat ja pitävät huolen villikaurasta. Pro secundo, pojat ovat aggressiivisempia ja expendaabeleita, siis niiden avulla voi omaa reviiriä kasvattaa muiden kustannuxella pikkurahalla. Eli siis: älä tee tyttäriä yhtään enempää kuin on tarvis oman dynastian varmistamiseen, loput ovat pelkkää kuollutta painoa.
ellauri238.html on line 648: We express our deep respect to Karpov as a chess player. We express our deep contempt for him as a Russian and an accomplice of Putin. The mentioned match, as you probably know, was also an ideological battle (considering the status of Korchnoi and considering how opportunistic Karpov was both under the Soviet regime and under the current Russian regime). It's a pity that Korchnoi couldn't win and Fischer refused to play at all. Korchnoi jumped to our side and Fischer was an exemplary Jew.
ellauri238.html on line 718: Tuula2 lakkaa soittelemasta kapakoihin perään. Pentti soittaa ja ilmoittautuu. Pidä hauskaa sanoo Tuula2. En minä tuostakaan asenteesta pidä, Pentti marisee. Tässä on jotain hämärästi tuttua... Alkoholisti, tyypillinen tapaus. Tuula2 syö kiukuspäissään koko purkin Penan diapameja, mutta vazahuuhdellaan. Pentti neuvoo: seuraavalla kerralla liuota tabut koskenkorvaan, ei tuolla lailla saa ketään hengiltä. Hysteerikko, neurootikko, et tajua kuinka suurenmoisen ja nerokkaan ihmisen kanssa olet naimisisissa! Pentille ei kukaan ole minkään arvoinen. Kun on käytetty, heitetään menemään. Vizi tää on suoraan narsistipentujen käsikirjasta. Pena siirtyy lennossa Tuula2sta Mia Berneriin. Saattaen vaihdettava. Hän oli jo kirjoittanut monta rakkausrunoa Mialle, joka oli ihana ja lihava ja jonka rinnalla minä kaikin puolin olin pelkkä lelu. Myös sängyssä, hän korosti. Hän esitteli runoja innoissaan: eikös ole kauniita? Mia oli norjalainen terästehtailijan tytär, Carl-Erikin ikiä, 1923 syntynyt eli Penaa 14v vanhempi, sopiva äitihahmoxi, ja sillä oli varaa pitää Pena koskenkorvissa. Ei kyllä mikään kaunotar, pikemminkin päinvastoin.
ellauri238.html on line 767: A year later he became a member of the American Academy and Institute of Arts and Letters. In 1991, receiving the Jerusalem Prize gave Herbert another reason to travel to Israel for a while. There he befriended Yehuda Amichai and wrote a poem about him. "To Yehuda Amichai, Because you are a king and I'm only a prince". Just because Yehuda got translated to 40 tongues but Herbert only 38. Scandinavian krimi bestsellerists can boast with more.
ellauri238.html on line 795: she doesn´t report her whereabouts hiän ei käytä paikannusta
ellauri238.html on line 839: Cały rok odbywają się tu konkursy, festiwale i koncerty. Nie ma pełni sezonu. Pełnia jest permanentna i niemal absolutna. Co kwartał powstają nowe kierunki i nic, jak się zdaje, nie jest w stanie zahamować tryumfalnego pochodu awangardy.
ellauri238.html on line 843: Belzebub popiera sztukę. Zapewnia swym artystom spokój, dobre wyżywienie i absolutną izolację od piekielnego życia.
ellauri238.html on line 849: Kilpailuja, festivaaleja ja konsertteja järjestetään täällä ympäri vuoden. Ei ole koko sesonkia. Täyteys on pysyvä ja lähes absoluuttinen. Joka kvartaali luodaan uusia suuntia, eikä mikään näytä pystyvän pysäyttämään etujoukon voittoisaa marssia.
ellauri238.html on line 862: Born in Germany in 1924, Amichai and his family fled the country during Hitler’s rise to power when Amichai was 12 and settled in Palestine. Although Amichai’s native language was German, he read Hebrew fluently by the time he immigrated to Palestine. During the 1948 Arab-Israeli war he fought with the Israeli defense forces. The rigors and horrors of his service in this conflict, and in World War II, inform his poetry.
ellauri238.html on line 943: Jaakko ja hänen koko perheensä olivat jättäneet setänsä Laabanin ja olivat menossa takaisin kotiin isänsä Iisakin luo Mamreen (Hebron). He pysähtyi Shekhemissä, joka oli myös Hamor Horisijan pojan nimi, joka oli arvostetumpi kuin kukaan hänen klaanissaan. Shechem "otti ja makasi" Dinahin, Jaakon ja Lean tyttären, kanssa. Shekhem pyysi isäänsä "hankkimaan minulle tämän tytön vaimoksi", mutta mitä Shekhem oli mennyt tekemään herätti raivoa Israelissa. Jaakko ja pojat sopivat antaa Shekhemin mennä naimisiin Dinahin kanssa ja myös "mennä naimisiin heimot keskenään", jos KAIKKI Shechemin miehet ympärileikattaisiin. No sovittu. "Tuskansa kolmantena päivänä" Dinahin veljet Levi & Simeon kuitenkin "etenivät kaupunkia vastaan (vastoin sopimusta mutta) ilman ongelmia & murhasi kaikki miehet ja otti heidän sisarensa Dinahin." Sitten loput Jaakon pojista "seurasivat teurastusta" ja ottivat mitä tahansa he halusivat kaupungista, mukaan lukien wealth, naiset, lapset, ryöstösaalista & katraita. Jaakko oli kauhuissaan. Hän käski perhettään "hankkiutua eroon vieraista jumalista, puhdistakaa itsenne ja pukekaa päällenne puhtaat vaatteet... koska pojat nyt me mennään Beeteliin", jossa hän rakentaisi alttarin (ainoalle oikealle väärentämättömälle) Jumalalle. Kun he lähtivät Shekemistä, jumalaton kauhu putosi ympäröiviin kaupunkeihin tolleen noin, niin ettei kukaan ajanut heitä takaa. Tää on 1 rumimpia lukuja juutalaisten uroteoissa. Siihen on viitteitä jo monissa albumeissa, esim. albumissa 171.
ellauri240.html on line 103: Nancy steps outside into a bright and foggy morning where all her friends and her mother are still alive. Nancy gets into Glen's convertible to go to school when the green and red striped top suddenly comes down and locks them in as the car drives uncontrollably down the street. Three girls in white dresses playing jump rope are heard chanting Krueger's nursery rhyme as Marge is grabbed by Krueger through the front door window. What a sad compromise! All just so they can keep on making sequels to the film. WTF. I can't stand film directors.
ellauri240.html on line 105: Bullshit artist David B. Miller designed Krueger's disfigured face based on photographs of burn victims obtained from the UCLA Medical Center. The film was inspired by several newspaper articles printed in the Los Angeles Times in the 1970s about Hmong refugees, who, after fleeing to the United States because of U.S. war and genocide in Laos, Cambodia, and Vietnam, suffered disturbing nightmares and refused to sleep. Some of the men died in their sleep soon after. Medical authorities called the phenomenon Asian Death Syndrome.
ellauri240.html on line 118: Air America pilots have since admitted that their planes not only transported rice, bullets and weapons, but also sacks of opium grown by the Hmong villages. Smuggled narcotics became a routine cargo transported from Laos and delivered into the corrupt arms of a clique of South Vietnamese generals in Saigon. Vang Pao even set up a heroin laboratory at the secret US CIA base at Long Cheng. The trade helped to fund Vang Pao's army, with the complicity of senior CIA operatives.
ellauri240.html on line 122: The Pathet Lao leadership, hiding in caves, survived one of history's most brutal aerial bombardments, and by 1975 had taken full control and established a communist government. The CIA arranged for flights to bring Vang Pao and his Hmong supporters to the US as refugees via airbases in Thailand. Thousands more beleaguered Vang Pao supporters fled across the Mekong and ended up in refugee camps.
ellauri240.html on line 131: To learn more about the CIA’s efforts to stop the spread of communism deeper into Southeast Asia, and the amazing firsthand stories of sacrifice and bravery of the Hmong men and women who served in the operation, watch the full-length documentary America’s Secret War.
ellauri240.html on line 138: January 6, 2011. China's stealth jet is no cause for alarm: US. The day after a Chinese newspaper published photos of what is supposedly a prototype of China's first stealth jet, US officials said they are not worried about the development.
ellauri240.html on line 145: US defense officials don't appear worried about these ads.
ellauri240.html on line 147: The prototype jet pictured in the leaked photos, known as a J-20, is notable because, like the US F-22, it would be undetectable by radar and antiaircraft defenses. The F-22 is currently the world’s only operational next-generation stealth fighter jet.
ellauri240.html on line 148: “There does tend to be some tendency to take a Chinese asset – whether it is a particular type of missile or boat or radar or whatever – and ascribe to the Chinese the same capability that we would have if we had the same item,” says Dr. Kenneth Lieberthal, director of the John L. Thornton China Center at the Brookings Institution in Washington.
ellauri240.html on line 155: 2.8.2022 According to international affairs magazine National Interest, the J-20 jet is considered to be "potentially less maneuverable" than an F-22 due to its larger size. The F-22 is also potentially able to sustain quicker speeds for a longer period of time, according to the magazine.
ellauri240.html on line 205: Metalious's father deserted his wife and three daughters when Grace was 11 years old. At that time divorce was unusual in a French Canadian family, and Grace and her sisters felt stigmatized. In high school Grace met George Metalious, who was neither Catholic nor of French-Canadian background and, thus, highly unacceptable to her family. Nevertheless, they married in 1943. A few years later, with one child already, the Metalious's moved to Durham, New Hampshire, where George attended the University of New Hampshire. It was here that Metalious began writing seriously, neglecting both her house and, eventually, three children, despite the condemnation of her neighbors.
ellauri240.html on line 209: Peyton Place is the story of a small New England town that, beneath its calm exterior, is filled with scandal and dark secrets. The novel contains sex, suicide, abortion, murder and a subsequent trial, and rape. The citizens of Gilmanton were outraged, certain that Grace Metalious was describing real people in the book and sure that she had brought shame and unwarranted notoriety to their town. After Peyton Place was published, the whole image of the small town in America was forever changed. From then on the very phrase "Peyton Place" was used to describe a town that is rife with deep secrets and rampant sex beneath the veneer of picturesque calm.
ellauri240.html on line 215: Grace went on to write three other novels: Return to Peyton Place (1959), The Tight White Collar (1960), and No Adam in Eden (1963). None of them achieved the same kind success as Peyton Place, though there are critics who feel that No Adam in Eden, a gritty book about the lives of mill workers in Manchester, is her best. By 1960 Grace and George had reconciled and remarried, only to separate again in 1963. She died in 1964 of cirrhosis of the liver and is buried in Gilmanton.
ellauri240.html on line 274: Donec eris felix multos numerabis amicos. Tempora si fuerint nubila solus eris. Ante obitum nemo supremaque funera felix. Here lie I, Timon, who alive, all living men did hate, Pass by, and curse thy fill, but pass and stay not here thy gait."
ellauri240.html on line 280: The play's abrasively harsh humour and its depiction of social relationships that involve a denial of personal relationships are Middletonian traits. "Timon of Athens is all the more interesting because the text articulates a dialogue between two dramatists of a very different temper."
ellauri240.html on line 284: Middleton's plays are marked by often amusingly presented cynicism about the human race. True heroes are a rarity: almost every character is selfish, greedy and self-absorbed. Middleton's work has long been praised by literary critics, among them Algernon Charles Swinburne and T. S. Eliot. The latter thought Middleton was second only to Shakespeare.
ellauri240.html on line 290: Herman Melville considered Timon to be among the most profound of Shakespeare's plays. Melville used the term "Timonism" about an artist's contemptuous rejection of both his audience and mankind in general.
ellauri240.html on line 292: Marx agreed with Timon about money: "It is the common whore, the common procurer of people and nations."
ellauri240.html on line 311: Adichien teos Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä ilmestyi maaliskuussa 2017 suomeksi. Ruotsissa kirja jaettiin kaikille 16-vuotiaille joululahjana vuonna 2015. Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriö, Otava, Jyväskylän yliopisto, Tampere-talo ja feministinen ajatushautomo Virtain Hattu käynnistivät 2016 hankkeen, jossa kirja jaettiin kaikille yhdeksäsluokkalaisille. Tämä herätti jonkin verran "keskustelua" Ilta-Pulun viha-alustalla. Suurimmat peukutuxet saivat lyhkäisimmät mielipiteet, kai sixi että analfabeetit luolamiehet jaxoivat ne lukea. Nämä välihuudot saivat 1000-100 peukutusta:
ellauri240.html on line 465: Yhtä oudoimmista ja käsittämättömimmistä ilmiöistä arabimaiden avioliitto- ja avioerolaeissa nimitetään ebyktissä termillä Beit El Ta´a, eli "tottelevaisuuden talo".
ellauri240.html on line 467: Sana Nashiz on arabian kielessä yleinen ja sitä käytetään kuvaamaan vaimoa, joka ei tottele miehensä käskyjä, vaikka mies nyt sitten olisikin vaikka juoppo, parittaja, varas tai huumeveikko. Tottelemattomista vaimoista käytetään tässä yhteydessä nimitystä El Neshouz eli nahjus.
ellauri240.html on line 491: This podcast is brought to you by MeUndies. If I’m not going commando, then I’m wearing MeUndies. I’ve been testing out a pair for about 3 or 4 months now, and, as a result, I’ve thrown out my other underwear. They look good, feel good, have different hole options for men and women, and their materials are 2x softer than cotton, as evaluated using the Kawabata method. Not only does MeUndies offer underwear, but they also have incredible lounge pants. I wear them when I record the podcast, and when I’m lounging out and about grabbing coffee.
ellauri240.html on line 494: Rainn Dietrich Wilson. (s. 20. tammikuuta 1966 Seattle, Washington), hän on yhdysvaltalainen näyttelijä. Hänet tunnetaan parhaiten roolistaan Dwight Schrutena televisiosarjan Konttori yhdysvaltalaisessa versiossa. Hän ei saanut tähtiosaa, eikä sivuosastakaan Emmyä. Hän tuli tähtien shakkiottelussa toisexi. Outside of acting, Wilson published an autobiography, The Bassoon King, in 2015, and co-founded the digital media company SoulPancake in 2008. In 2022, On November 10, 2022, Wilson changed his name on social media to Rainnfall Heat Wave Rising Sea Levels Wilson in an effort to raise awareness about climate change, though he did not legally change his name.
ellauri240.html on line 496: Wilson and his family are members of the Baháʼí Faith. They have two pit bulls, Pilot and Diamond; two Vietnamese pot-bellied pigs, Snortington and Amy; a donkey named Chili Beans; and a zonkey named Derek. He uses his arts to impregnate adolescent girls in rural Haiti. Soulpancake.com (sold out to some media company in 2016) is "temporarily unavailable".
ellauri240.html on line 500: Founded in 2008 by Rainn Wilson et al., SoulPancake was created to encourage open-heart dialogue about what it means to be human. Throughout the years, we created content that explores the ways we all seek connection, hope, truth, identity, and purpose. (What a revolting bunch of buzzwords!)
ellauri240.html on line 573: Useimmat valtion naispuoliset työntekijät ovat menettäneet työpaikkansa tai heille maksetaan siitä, että he jäävät kotiin. Naiset eivät myöskään saa matkustaa ilman miespuolisia sukulaisia, ja heidän on pukeuduttava burkaan tai hijabiin ollessaan poissa kotoa. 18-vuotias nainen kexi yllättävän bisnexen: hän myy netissä kiviä. Valikoimassa on teräviä heittokiviä ja soratuutteja.
ellauri241.html on line 45: In 1818 Hampstead, the fashionable Fanny Brawne (Abbie Cornish) is introduced to poet John Keats (Ben Whishaw) through the Dilke family. The Dilkes occupy one half of a double house, with Charles Brown (Paul Schneider) occupying the other half. Brown is Keats' friend, roommate, and associate in writing.
ellauri241.html on line 47: Fanny's flirtatious personality contrasts with Keats' notably more aloof nature. She begins to pursue him after her siblings Samuel and Toots obtain his book of poetry, "Endymion". Her efforts to interact with the poet are fruitless until he witnesses her grief for the loss of his brother, Tom. Keats begins to open up to her advances while spending Christmas with the Brawne family. He begins giving her poetry lessons, and it becomes apparent that their attraction is mutual. Fanny is nevertheless troubled by his reluctance to pursue her, on which her mother (Kerry Fox) surmises, "Mr. Keats knows he cannot like you, he has no living and no income."
ellauri241.html on line 49: It is only after Fanny receives a valentine from Brown that Keats passionately confronts them and asks if they are lovers. Brown sent the valentine in jest, but warns Keats that Fanny is a mere flirt playing a game. Fanny is hurt by Brown's accusations and Keats' lack of faith in her; she ends their lessons and leaves. The Dilkes move to Westminster in the spring, leaving the Brawne family their half of the house and six months rent. Fanny and Keats then resume their interaction and fall deeply (ca. 6 inches) in love. The relationship comes to an abrupt end when Brown departs with Keats for his summer holiday, where Keats may earn some money. Fanny is heartbroken, though she is comforted by Keats' love letters. When the men return in the autumn, Fanny's mother voices her concern that Fanny's attachment to the poet will hinder her from being courted. Fanny and Keats secretly become engaged.
ellauri241.html on line 51: Keats contracts tuberculosis the following winter. He spends several weeks recovering until spring. His friends collect funds so that he may spend the following winter in Italy, where the climate is warmer. After Brown impregnates a maid and is unable to accompany him, Keats finds accommodation in London for the summer, and is later taken in by the Brawne family following an attack of his illness. When his book sells with moderate success, Fanny's mother gives him her blessing to marry Fanny once he returns from Italy. The night before he leaves, he and Fanny say their tearful goodbyes in privacy. Keats dies in Italy the following February of complications from his illness, as his brother Tom did. Bugger it.
ellauri241.html on line 64: "Leimiä" on englantilaisen runoilijan John Keatsin kirjoittama kerronnallinen runo, joka ilmestyi ensimmäisen kerran heinäkuussa 1820 julkaistussa teoksessa Leimiä, Isabella, Pyhän Agnesin aatto ja muut runot. Runo on kirjoitettu vuonna 1819, kuuluisasti tuottavan ajanjakson aikana, joka tuotti hänen vuoden 1819 oodit. Se sävellettiin pian hänen hittinsä "La belle dame sans merci" ja hänen oodiensa jälkeen Melancholylle, Indolencelle, kreikkalaiselle uurnamallille ja satakielelle, ja juuri ennen "To Autumnia".
ellauri241.html on line 104: Fallen in jealous curls about his shoulders bare. kaatoi Brylcremiä kateellisiin kiharoihin hartioilleen.
ellauri241.html on line 119: Of hearts and lips! Ah, miserable me!" Ah, kurja minä!"
ellauri241.html on line 185: Of all these lovers, and she grieved so kiitos näiden wannabe rakastajien, voi vittu, ja hän suri, joten
ellauri241.html on line 235: She writhed about, convulsed with scarlet pain: hän vääntelehti ympäriinsä, kouristeli helakanpunaisia kiduxia:
ellauri241.html on line 250: With the bright mists about the mountains hoar Vuorten kirkkaissa sumuissa kähisten
ellauri241.html on line 329: Turned syllabling thus, "Ah, Lycius bright, kääntyi tavaten näin: "Ah, Lycius kirkas,
ellauri241.html on line 395: Inhabited her frail-strung heart as his. asuivat hiänen hauraassa "sydämessänsä" kuin hänenkin.
ellauri241.html on line 441: To the wide-spreaded night above her towers. Laajaan levinneeseen yöhön sen tornitalojen yläpuolella.
ellauri241.html on line 470: Reflected in the slabbed steps below, Heijastui alla olevissa laatoitetuissa portaissa,
ellauri241.html on line 480: Were seen about the markets: none knew where nähtiin markkinoilla: Kenelläkään ei ollut hajua, missä
ellauri241.html on line 481: They could inhabit; the most curious He voisivat asua; Kaikkein uteliaimmatkin pettyivät,
ellauri241.html on line 543: Your soul in mine, and labyrinth you there Sielusi minun omaani ja sokkeloida sinut sinne
ellauri241.html on line 548: May be confounded and abash'd withal, voivat hämmentyä ja olla hämmentyneitä,
ellauri241.html on line 549: But lets it sometimes pace abroad majestical, Mutta sallii sen joskus ulkoilla majesteettisena,
ellauri241.html on line 625: Silently paced about, and as she went, käveli hiljaa ympäriinsä, ja kulkiessaan kalpean
ellauri241.html on line 677: Twelve sphered tables, by silk seats insphered, Kaksitoista pallomaista pöytää, silkkipenkeillä reunustettuna,
ellauri241.html on line 683: Thus loaded with a feast the tables stood, Pöydät seisoivat näin täynnä kekkereitä, ja
ellauri241.html on line 741: 'Cross the broad table, to beseech a glance poikki leveän pöydän pyytääkseen katsetta
ellauri241.html on line 757: Some hungry spell that loveliness absorbs; Joku nälkäinen loizu imeyttää ton ihanuuden;
ellauri241.html on line 876: Wherewith the seasonable month endows minkä kausiluonteinen kuukausi lahjoittaa
ellauri241.html on line 890: While thou art pouring forth thy soul abroad Kun sä vuodatat sielusi ulkomaille
ellauri241.html on line 978: A venerable priestess full soberly,
ellauri241.html on line 1021: The dabbling duck fondles the trembling knee
ellauri241.html on line 1162: Deep abyss, winding passages, silver grots, giant range,
ellauri241.html on line 1177: Is miserable.
ellauri241.html on line 1219: To his capable ears, silence was music from the holy spheres;
ellauri241.html on line 1235: These toying hands and kiss their smooth abscess?
ellauri241.html on line 1237: That rancid breath about my eyes?
ellauri241.html on line 1275: And so long absence from thee doth bereave
ellauri241.html on line 1348: The comfortable green and juicy hay
ellauri241.html on line 1358: Amid the tones of trumpets, shoutings, and belabour'd drums, and sudden cannon.
ellauri241.html on line 1389: and cabbages and kings!
ellauri241.html on line 1432: With convuls'd clenches waving it abroad,
ellauri241.html on line 1445: That writhes about the roots of Sicily:
ellauri241.html on line 1529: Disabled age shall seize thee; and even then
ellauri241.html on line 1543: Dead as she was, I clung about her
ellauri241.html on line 1551: Anyway, it tells about this other guy,
ellauri241.html on line 1620: It's goodnight for Dabbler Duck. Until he hears
ellauri241.html on line 1637: Endymion declares that he will let go of the possibility of immortality so that he can love and adore the Maiden instead. The god Mercury appears and strikes the ground with his magic wand. Winged horses arrive to fly Endymion and the Indian Maiden into the sky where the shepherd-prince dreams that he is in Olympus which is the sanctuary of the gods. He is conflicted when he suddenly sees Diana who is also known as Phoebe and she looms over him. Endymion looks over at the sleeping Indian Maiden and "could not help but kiss her: then he grew / Awhile forgetful of all beauty save / Young Phoebe's, golden hair'd; and so 'gan crave Forgiveness." Once again he looks at the Maiden with adoration, but Phoebe begins to fade away, and he protests in panic. The noise awakens the sleeping Maiden next to him. In this moment Endymion chooses to abandon Diana and immortality as he professes to the Maid, "I love thee! and my days can never last. I always love the one that is readily available, she is the best." They soar through the sky and the Indian Maiden grows pale and suddenly vanishes before Endymion's eyes. Ow fuck! He cries out in surprise and grief as he finds himself alone yet again.
ellauri241.html on line 1645: The poem has been criticized for its inconsistencies and its somewhat disappointing conclusion. Seems Keaz whisked the guy away at the end quickly before he could get into any more mischief. He was probably thoroughly fed up with him. But then again Jack was just 22. Endymion presents many problems to its interpreters, as it did to Jack himself. Critics have, however, been able to agree that the poem contains considerable eroticism.
ellauri242.html on line 219: Kertšin niemimaa (ukr. Керченський півострів, Kertšenski pivostriv, ven. Керченский полуостров, Kertšenski poluostrov, krimintat. Keriç yarımadası) on Krimin niemimaan itäisin osa. Niemimaan itäpuolelle jää kapea Kertšinsalmi. Etelästä niemimaata rajaa Mustameri, ja pohjoisesta Asovanmeri. Niemimaan pinta-ala on 3 000 neliökilometriä, eikä siellä ole jokia. Niemimaan tyveltä luoteeseen työntyy 110 km pitkä Arabatinkynnäs, joka erottaa Asovanmeren soisesta Sivašmerestä.
ellauri243.html on line 82: Inglourious Basterds (absichtliche Falschschreibung für englisch Inglorious Bastards, etwa: „Unrühmliche Mistkerle“) ist ein am 20. August 2009 erschienener US-amerikanisch-deutscher, kontrafaktischer Kriegsfilm von Quentin Tarantino. Der Film war sein finanziell größter Erfolg bis zum Erscheinen von Django Unchained im Jahr 2012.
ellauri243.html on line 117: Vuonna 1962 perustettujen laivastohylkeiden toimialaan kuuluvat muun muassa hyökkäystehtävät (iskuosastotoiminta, sabotaasi, salamurhat, panttivankien pelastus- ja likvidointitehtävät sekä kohteiden valtaaminen maalla ja merellä), erikoistiedustelu (vihollisalueen kohdetiedustelu, maihinnousun valmistelu), ulkomaisten joukkojen koulutus, epätavanomainen sodankäynti sekä vastaterrori.
ellauri243.html on line 126: 
ellauri243.html on line 141: No joo, sevverran punanahoista. Takaisin valkonaamoihin. Tallish Bradleyn iskällä Patrick kenzulla on tietokone päässä, sillä se on Air Forcen koekaniini. Näyttää hölmöltä mutta toimii kuin junan vessa paizi milloin pitää käydä vessassa, silloin lyö päänsä helposti ovenpieleen. Kenzun alkkis tyttöystävä ejektoitui pommikoneesta putinistien ammuttua sen alas Arabianmeren yllä. Nyt on kenzun vuoro ejektoitua wackoon alkkixeen. Hei onxtää jo 3. maailmansota jo vai vasta 2. sisällissota jenkeissä?
ellauri243.html on line 154: Newly elected president Kenneth Phoenix, Arizona, politically exhausted from a bruising and divisive election that saw yet another president being chosen in effect by the U.S. Supreme Court, ordered a series of massive tax cuts as well as cuts in all government services. Such government cuts had not been seen since the Thomas Thorn administration: entire cabinet-level departments, such as education, commerce, transportation, energy, and veterans affairs, were consolidated with other departments or closed outright; all entitlement-program outlays were cut in half or defunded completely; American military units and even entire bases around the world disappeared virtually overnight. Despite howls of protest from both the political left and right, Congress had no choice but to agree to the severe right-centrist austerity measures.
ellauri243.html on line 159: Thomas Torquemada Thorn (born Thomas A. Lockyear, II; 2 August 1964) is an American musician. Born in Madison, Wisconsin, he is best known as co-founder of, and lead vocalist for, the industrial metal band The Electric Hellfire Club. Joint Air Base Battle Mountain was not spared. Every aircraft at the once-bustling base was in "hangar queen" status - available only as spare parts for cars. Most planes placed in "flyable storage" were not even mothballed, but just hoisted up on clothes hangers.
ellauri243.html on line 177: 1. Addressing the court 2. BJ 3. Bagpiping 4. Basket lunch 5. Beej 6. Blowie 7. Blowing the love whistle 8. Bobbing for apples 9. Bone-lipping 10. Buccal onanism 11. Brentwood hello 12. Charming the snake 13. Climbing the corporate ladder 14. Cock-gobbling 15. Copping a doodle 16. Courting the gay vote 17. Drinking a slurpee 18. Dropping on it 19. Earning your keep 20. Essin’ the dee 21. Face-frosting 22. Fellatio 23. Fluting 24. French abortion 25. Gator mouth 26. Getting a facial 27. Getting a lewinsky 28. Getting a throat culture 29. Getting to the cream filling 30. Giving cone 31. Giving face 32. Giving head 33. Gobbling pork 34. Going down 35. Gumming the root 36. Punching 37. Giving Big Jim and the twins a bath 38. Giving brain 39. Giving head 40. Gum-rooting 41. Gumming the green bean 42. Head job 43. Honkin’ bobo 44. Huffing bone 45. Hummer 46. Interrogating the prisoner 47. Kneeling at the altar 48. Knob job 49. Larking 50. Laying some lip 51. Licking the lollipop 52. Making mouth music 53. Making the blind see 54. Meeting with Mr. One-Eye 55. Mouth-fucking 56. Mouth-holstering the nightstick 57. Mouth-milking 58. Mouth-to-junk resuscitation 59. Opening wide for Dr. Chunky 60. Oral sodomy 61. Peeling the banana 62. Penilingus 63. Piston job 64. Playing pan’s pipes 65. Playing the pink oboe 66. Playing the skin flute 67. Pole-smoking 68. Polishing the trailer hitch 69. Pricknicking 70. Protein milkshake 71. Receiving holy communion 72. Respecting your superiors 73. Sampling the sausage 74. Scooby-snacking 75. Secretarial duties 76. Singing to the choir 77. Skull-buggery 78. Skull-fucking 79. Slobbin’ the knob 80. Smiling at Mr. Winky 81. Smoking the pink pipe 82. Smoking pole 83. Southern France 84. Speaking into the bonophone 85. Speaking low genitals 86. Spit-shining a baseball bat 87. Spraying the tonsils 88. Sucking off 89. Sucky-ducky 90. Suck-starting the Harley 91. Swallowing the baloney pony 92. Sword-wwallowing 93. Taking one’s temp with a meat thermometer 94. Talking into the mic 95. Telling it to the judge 96. Waxing the carrot 97. Worshiping at the altar 98. Wringing it dry 99. Yaffling the yogurt cannon 100. Zipper dinner
ellauri243.html on line 180: January Nelson is a writer, editor, and dreamer. She writes about astrology, games, love, relationships, and entertainment. January graduated with an English and Literature degree from Columbia University.
ellauri243.html on line 190: January Nelson is a writer, editor, and dreamer. She writes about astrology, games, love, relationships, and entertainment. January graduated with an English and Literature degree from Columbia University.
ellauri243.html on line 192: Here is a fun fact about basketball player LeBron James: His name starts with the prefix "Le," which is French for "the." It's true!
ellauri243.html on line 225: Angloilla menee onnexi nyt tosi huonosti. USAsta ja briteistä on tullut täys banaanitasavaltoja kiitos laissez faire bisnexen. Tää näkyy selvästi ja voimakkaasti sieltä tulevissa skoudesarjoissa, ne on täynnä täysin dysfunktionaalisia ketkuja molemmilla puolilla ns. lakia, retkuja jotka konnailevat likaisilla kaduilla mutaisten maahantunkeutujain ja huumeenvalkeiden tatuoitujen vankilasta tuttujen ynnä muiden osattomain seassa, ottaen lahjuxia ja käyden oman käden oikeutta. Miten tää jaxaa kiinnostaa kumikauloja? Haluaisko ne ize olla samanlaisia? Kaikilla on yxityiselämä ihan solmussa ja töissä ollaan ilman vuoroa kuin lähihoitajat, syödään puolet pahasta kebaabista kaarassa ja sit taas baanalle muximaan ja pidättämään kohtalotavaarisheja. Ei jaxa, ei vittu jaxa kazoa.
ellauri243.html on line 290: celebrities are getting divorced?” then you should probably bookmark this.
ellauri243.html on line 332: a little trip back down memory lane and reminisce about some of the celeb
ellauri243.html on line 336: little trip back down memory lane and reminisce about some of the celeb
ellauri243.html on line 343: Hopper was unstable and fired guns in the... Читать ещё... Avioliitto on
ellauri243.html on line 367: vuotta myöhemmin. Kabaevan ökytalo on rakennettu kokonaan puusta. Kusi tuli
ellauri243.html on line 370: käydään muun muassa läpi Putinin ja Kabaevin ylellistä elämää. Скрыть Меню?
ellauri243.html on line 371: Нет? WSJ: Vladimir Putinin rakastajatar Alina Kabajeva vedettiin pois
ellauri243.html on line 375: Putinin kanssa suhteessa jo vuosia. 39-vuotiaan Kabajevan lapsista ainakin
ellauri243.html on line 379: Putinin kanssa suhteessa jo vuosia. 39-vuotiaan Kabajevan lapsista ainakin
ellauri243.html on line 385: ole koskaan myöntänyt suhdetta Kabajevaan, ja muutenkin hän on aina
ellauri243.html on line 389: koskaan myöntänyt suhdetta Kabajevaan, ja muutenkin hän on aina vaiennut
ellauri243.html on line 392: Putinilla ja Kabajevalla on neljä yhteistä lasta ja he ovat ehkä
ellauri243.html on line 393: avioituneet kaikessa hiljaisuudessa. Lapset asuvat Kabajevan kanssa
ellauri243.html on line 395: keskipisteessä, Alina Kabajeva, on menestynyt voimistelija, jolla on kaksi
ellauri243.html on line 425: Siperiassa sijaitseva pommisuoja. Kabajeva on kuitenkin nyt vieraillut...
ellauri243.html on line 429: olla myös Siperiassa sijaitseva pommisuoja. Kabajeva on kuitenkin nyt
ellauri243.html on line 434: voimistelun olympiavoittaja Alina Kabajeva avautui TASS:ille
ellauri243.html on line 437: olympiavoittaja Alina Kabajeva avautui TASS:ille venäläisurheilijoiden
ellauri243.html on line 438: sulkemisesta pois kansainvälisistä kilpailuista. Kabajevan mukaan hänen
ellauri243.html on line 444: miljoonaa ruplaa Putinin rakastajatar Alina Kabaevan
ellauri243.html on line 447: siirsivät 218,2 miljoonaa ruplaa Putinin rakastajatar Alina Kabaevan
ellauri243.html on line 454: Ukrainan sotaa. Media-alalla työskentelevä Alina Kabajeva vertaa
ellauri243.html on line 458: työskentelevä Alina Kabajeva vertaa sotapropagandaa
ellauri243.html on line 465: rakastajatar Alina Kabajeva. Читать ещё! Seuraavat linkit vievät
ellauri243.html on line 469: Vladimir Putinin rakastajatar Alina Kabajeva. Googlen tulosten kärkeen
ellauri243.html on line 504: Some people call this series the Paul McLanahan series and others call them the Dreamland series, based on the base in which the books are set. He has been writing this series for over 25 years now. This series is not to be confused with his other series, which is officially titled the Dreamland series and is a collaboration with another author who shall remain nameless.
ellauri243.html on line 514: Dale Brown has been a ventriloquist, speaker, and comedian for more than three decades. He is now semi-retired and is only available for select dates.
ellauri243.html on line 516: Robert Dale Brown is a boxer, who represented Canada at the 1992 Summer Olympics in Barcelona, Spain. There he was stopped in the second round of the light heavyweight division by Germany’s Torsten May. Beginning in 2001, he collaborated with fellow author Jim DeFelice on the Dreamland series of books. Oops, nyt tuli sanottua se mitä ei olisi saanut sanoa. (Lea majalla tyytyväisen näköisenä.)
ellauri243.html on line 518: Dale Brown is teaching Detroit the art of self-defense. Emhpasising on this, the Brown couple focus on disarming techniques, especially how to get hold of a gun and twist. "We show you how to take it so you can remove the weapon," Dale Brown went on, "all you're doing is increasing someone's potential for survivability in a worst case scenario."
ellauri243.html on line 525: I am one of your many fans that have thoroughly enjoyed your many books, of which I have been fortunate to collect and read. From what I have read about you, your dedication to your family and to the world of generals is something you must be very proud.
ellauri243.html on line 532: maverick pilot Patrick McLanahan uncovers disturbing evidence that the Russians are secretly arming their bomber fleet with nuclear warheads. Worse still, he realizes that despite the lessons of 9/11 the USA is still vulnerable to air attack by a determined enemy. But his warnings come too late. A flight of Russian bombers penetrate American airspace and launch devastating nuclear attacks on key airbases. As panic grips the country, McLanahan takes matters into his own hands and slips into Russia without leave with the elite Air Battle Force rapid-response team -- to strike back at the heart of the Russian bomber fleet. Fantastic fiction!
ellauri243.html on line 546:
ellauri243.html on line 547:
ellauri243.html on line 554: Bob´s book is about Perpetual Potential. Inside these pages, you will discover three invaluable lessons that will propel you closer to your true potential. The lessons will serve you well on either of two different, but parallel roads you may travel: The roads towards triumph or tragedy, as well as the roads in between. In 2003 the author, Bob Stearns was on top of the world. He led his company to win the most prestigious business award in the country, the Malcolm Baldrige award. Just five short years later, tragedy struck. Bob´s oldest son Eric was killed while on a study trip abroad in Athens, Greece. Eric was 21 years old at the time and was a junior at Penn State University. Although Eric lost his precious life in Greece, he found something sprawled under the pillars of the Acropolis that many people search for their entire lifetimes. He found inner peace in the knowledge that he could truly be anything he wanted to be, he could do anything he wanted to with his life. In his book "Perhaps a Man Can Change the Stars - Eric's Pursuit of Perpetual Potential", Bob shares with you three life lessons that allowed Eric to understand his true potential. Those same lessons helped Bob and his family deal with Eric´s death. The same lessons had enabled Bob to lead his company to triumph five years earlier. A key take away from the book is that no matter what stage of life you find yourself, you have the potential to explore. You have the potential to utilize and grow the talents and aspirations that you currently have. You have the potential to rekindle old talents that lie dormant, and to allow new talents to blossom. This is true regardless of age, circumstances, and what other people may be telling us. So read, explore and think deeply about how you can apply the three lessons that Bob learned from Eric. Decide for yourself how you can best use them. Indeed, our Potential is Perpetual!
ellauri243.html on line 557: This Film details Eric Michael Stearns´ trip to Greece during his semester abroad n 2008. Eric learned three life lessons in Greece which lead.to achieving an Abundance of Potential. These lessons include:
ellauri243.html on line 623: The 1 in 60 Rule: How Remarkably Successful People Stay on Track to Accomplish Their Biggest Goals.
ellauri243.html on line 626: We all have dreams. The people who accomplish their dreams don´t just dream, though. They create processes. They build systems. They establish routines that keep them on track and ensure they reach their ultimate goal. Oddly enough, they (unlike pilots) don´t obsess over their goals. They obsess over their processes, because greatness results partly from inspiration but mostly from consistent, relentless effort.
ellauri243.html on line 632: "Lose 10 pounds in 30 days" is a specific, objective, and most critically, measurable goal. You know exactly what you want to accomplish, which means you can create a process designed to get you there. You can create a solid diet plan. You can create an effective workout plan.
ellauri243.html on line 635: Or say you want to grow your business. "Increase revenue" sounds great but is too vague. "Land five new customers this month" is specific, objective, and measurable. You know exactly what you want to accomplish, which means you can create a process designed to get you there.
ellauri243.html on line 640: One of the biggest reasons people give up on huge goals is the distance between here, where you are today, and there, where you someday hope to be. If you did only $10,000 in sales last month and your target is $1 million in sales per month, the distance between here and there seems insurmountable.
ellauri243.html on line 645: Health care providers are taught to check medications three times before delivering to patients. Not because the process itself is complex. But because they are visual learners. The same is true for you; the consequence of "error," in terms of time, effort, money, etc., when you don´t achieve a goal can be considerable. (And depressing: No matter how often you hear "fail fast, fail often," failure still pretty much sucks. It causes stress.)
ellauri243.html on line 701: Whoever tales most chesspieces off the board wins a Baskin Robbins certificate. This is not war its a game. Roxanne was already ignoring the senior beside her. Grabbing the wrong trackball, she won´t win the certificate!
ellauri243.html on line 705: The television show " Rowan & Martin's Laugh-I n," popular in the late 1960's and early 1970's, was famous for awarding its goofy trophy, the Flying Fickle Finger of Fate. But the term fickle finger of fate is actually decades older than that. The unpredictable and capricious nature of chance or fate, an Americanism popular in college circles during the 1930s. Sometimes the alliteration is extended coarsely to 'fucked by the fickle finger of fate' an expression which became popular in the US military during World War II.
ellauri243.html on line 716: 
ellauri243.html on line 722: Disraeli arranged for the British to purchase a major interest in the Suez Canal Company in Egypt. In 1878, faced with Russian victories against the Ottomans, he worked at the Congress of Berlin to obtain peace in the Balkans at terms favourable to Britain and unfavourable to Russia, its longstanding enemy. This diplomatic victory over Russia established Disraeli as one of Europe´s leading statesmen.
ellauri243.html on line 728: Benjy personified the kind of paternalistic, kindly, homely statesmanship that appealed to a significant proportion of the cinema audience ... Even workers attending Labour party meetings deferred to leaders with an elevated social background who showed they cared. Voi vittu, mitä horseshittiä.
ellauri243.html on line 730: Endymion is very like Benjy´s autobiography, with his boring English politics woven into the thread of the story. The action and conversations are distributed between characters who had figured in English politics and the fashionable romances of Europe during the last forty years.
ellauri243.html on line 732: Endymion is Disraeli in his youth except in the story he is a true-blood British aristocrat. Zenobia, a queen of fashion, is based on his Lady Blessington with a combination of some other great lady. She was Benjamin Disraeli´s first great patroness, who opened the avenue of his wonderful career. Zenobia later retires to the background to give place to Lady Montfort. She is a combination of Lady Blessington and Mrs. Wyndham Lewis (the latter Disraeli married) so we have in Lady Montfort at once the patroness and the wife. It would be interesting to know if the rabbis got to cut Benjy´s prepuce before the falling-out with the synagogue? Maybe that is what the fight was all about?
ellauri243.html on line 734: St Barbe, the journalist in " Endymion " is an intended caricature of Thackeray, and Gushy is Dickens. Vigo, a minor character of the novel, is a combination of Poole, the tailor, and George Hudson, the Sunderland railway king, as he was styled in his time. Prince Florestan is probably a sketch of Louis Napoleon in his early days in England. He is constantly presented as a child of destiny wailing for the European revolution of ´48 to give him back his throne.
ellauri243.html on line 736: Job Thornberry comes into the story with the Anti-Corn-Law League, representing the remarkable change in English politics from the time before Napoleonic wars when the 10% richest guys were local landowners to after the wars when the merchants and industrialists had become the nobs (am. head honchos). This change of mens of production necessitated the passage of Reform Bills that favored Millian laissez-faire by the Conservative Derby-Disraeli ministries. Job Thornberry may be Richard Cobden; for he certainly has much of Cobden´s subject in him. The energetic and capable minister Lord Roehampton is taken to be Lord Palmerston, and Count Ferrol is perhaps Bismarck. Neuchatel, the great banker, is the historical Rothschild; Cardinal Henry Edward Manning figures as the tendentious papist Nigel Penruddock.
ellauri244.html on line 66: Heräsin. Harmaa marraskuun aamu taas. Kyynärpää on kipeä ja kusettaa. Katkenneessa unessa oli sefardijuutalainen Sebaskus Shannous joka suomensi (ehkä arabiasta) jotain seikkailusatuja. Siinä oli kivipukkimaisia pahvikuvamaisia hahmoja jotka joka kappaleen alussa siemaisee jotain juomaa jossain baarissa ja muistelee tekemiään tai kärsimään vanhoja vääryyxiä. Olen ajatteluun kykenemätön vihannessekoitus.
ellauri244.html on line 71: Sirola-opiston abiturientti
ellauri244.html on line 94: Tää oli se Foster Wallacen peukuttama, Niebuhrin nimiin pantu tyyneysrukous AA-liikkestä, johon abiharrinkin olis ollut hyvä liittyä, Harry Holesta puhumattakaan. Albumissa 77 esitelty tunnetumpi dokukirjailija Wallu liittyikin, mutta päätti silti päivänsä leukakiikussa. Sama ratkaisu siis kuin abiharrilla, vaikka eri tekniikka.
ellauri244.html on line 98: Siro-Harri onkin abituruxena Ville. Eka turhanpäivänen pano on isoperseinen lattearintainen Sanna jolla on huonot kouluarvosanat ja finnejä. Hieman iso mutta kyllä tästä selvitään. Sentään se palvoo herkkuperse-Harria pylly pystyssä.
ellauri244.html on line 170:
ellauri244.html on line 180: There were shortcomings in the welfare of pupils. Fights between boys were said to average seventy a week and were regarded by Dr Butler "with a blind eye", comfort for boarders was minimal, and complaints about food were continuous, on one occasion leading to a riot. His initials "S.B." over the gateway to the house he built himself next to the school were said to be a sign for "stale bread, sour beer, salt butter, and stinking beef sold by Samuel Butler". He tried to suppress games at Shrewsbury, considering football (pre-FA) as "only fit for butcher boys" and "more fit for farmboys and labourers than for young gentlemen".
ellauri244.html on line 182: Charles Darwin, who recalled loathing the rote learning, was among his notable pupils, as was Butler's immediate successor as headmaster, Benjamin Hall Kennedy.
ellauri244.html on line 197: Me uskallamme olla höpsöjä. Tulee mieleen Annan häiden puolivillaiset musiikkiesitykset, pianonpimputus ja viulunvingutus. Tyhmyys on tiedostavan 70-luvun jäljiltä kova tabu! määkyy kauraprinsessa. Onnexi en ollut näkemässä tätä. Meitä kuzutaan uussubjektivisteixi! Se on kulttuuriestablishmentille jotain eri kielteistä! riemastuu Eski. Se on lähellä Sartrea ja existentialismia. Se on lähellä talousliberalismia. Se on lähellä saarislaista narsismia. Vitun keskustapoliitikko. Pyrki sivusta kasan pinnalle, pääsi kasan sivulle. Käsittämättömän rohkeaa tulla esiintymislavalle ilman housuja. Ehkä kukaan ei ollut ennen nähnyt yhtä pientä pipua. Uskaltaminen on tärkeintä. Mitä potaskaa. Tämä ei ole mitään majakovskilaista paatosta vaan vuosikymmenten takaisia Lennon-sitaatteja. Kazokaa mun pyllyvakoa! (Missäs täällä on väliverhon rako?) Tämä sukupolvi ei ole kauppatavaraa! Haha! Hoho! Ei vai ole? Ohraprinssikirja meni kuin kuumille kiville. Eski tienasi pelkällä keekoilulla enemmän kuin tasavallan presidentti.
ellauri244.html on line 308: Sur le plan des recherches sociologiques, Roger Caillois s'est d'abord fait connaître par un essai d'anthropologie et de sociologie intitulé L'Homme et le Sacré dans lequel il développe une théorie de la fête.
ellauri244.html on line 358: Olen pudonnut pahan kerran Kivipukin kärryiltä. Kylläpä on sekava juoni, ja tyypit eivät pysy millään muistissa, kaikki arabit ja juutalaiset ihan samanlaisia. Koko ajan kaikki ovat pipi kipeitä ja kaikilla on jotkut kimonot. Mihkä tässä oikein ollaan pyrkimässä? Ontto mies, pää täynnä olkia, olkimarsalkka.
ellauri244.html on line 425: Tired of keeping them hidden inside or only having them come out in the bedroom, they’re all here in the form of some wickedly hot stories. Single-minded alpha hero, sinfully taboo relationships, and wildly over-the-top scenarios. If you love it extra dirty, extra hot, and extra naughty, this is the place for you! (Just don’t tell the other PTA members you saw her here…)
ellauri244.html on line 435: Mia Faye is a romance addict who lives for the joy of entertaining her readers with her novels. She loves to hear from you via social media or via mail: miafayebooks@gmail.com ... "On His Desk" from bestselling author Mia Faye is a stand-alone second chance romance, between enemies who become lovers, with a baby surprise and a guaranteed HEA ...
ellauri244.html on line 437: I'm Faye Bird, author of My Second Life and What I Couldn't Tell You . My latest book is My Secret Lies With You. If you came here to find out more about me, and my books, then you are in the right place. Welcome! Patron of Reading If you are a student, parent or teacher at Elthorne Park High School then please do head to my Patron of Reading page.
ellauri244.html on line 441: Hi, I'm Faye Bryant! I help people who have endured trauma–whether of their own making, such as addiction and poor choices, or pushed upon them through abuse–recognize they have worth and purpose, determine their God-designed purpose, then live confidently, with focus toward that purpose to live the life God designed them for.
ellauri244.html on line 445: In "The Struggle for the Right to Vote)," author Alice Faye Duncan chronicles the struggle for the right to vote in a book aimed at children. Faye Duncan is an educator, retired school librarian and prolific author... Alice Faye Duncan is the author of several books, including the classic NAACP Award-nominated board book, Honey Baby Sugar Child, and Just Like a Mama. Ms. Duncan is a school librarian in Memphis, Tennessee, and conducts writing workshops for parents and educators.
ellauri244.html on line 449: Horror Faye L. Ryan is a successful personal growth author mourning the loss of her husband. She retreats to a cabin on the bayou to finish her next book only to find that more than just her past will haunt her. Director Kd Amond Writers Kd Amond Sarah Zanotti Star Sarah Zanotti See production, box office & company info Watch on Prime Video
ellauri244.html on line 451: Faye Avalon lives in the UK with her super-ace husband and onebeloved, ridiculously spoiled Golden Retriever. She worked as cabin crew, detouredinto property development, public relations, court reporting, and education beforefinally finding her passion: writing steamy romance.
ellauri244.html on line 457: Lily Faye, a friendly frog gets upset with her neighbor Mr. Oak Tree. She sees children entering a schoolhouse and she learns that those students are called mammals. Lily Faye goes to the school to get a closer look. She looks into a classroom window where she learns about the importance of trees. Lily Faye decides to return to the oak tree and apologize for being mean to him.
ellauri244.html on line 459: Tänään Peter Graystone enjoys Elton John's musical about a televangelist. THE musical Tammy Faye is remarkably sympathetic to the Christian faith of the American evangelist whose television channel, Praise the Lord, rose and fell equally spectacularly in the 1980s. It is very much less sympathetic to her husband, Jim Bakker, whose affairs with women ...
ellauri244.html on line 497: Feija tunsi jalkovälinsä lämpenevän. Hän tunsi kostuvansa tuntiessaan pojan kielen suussaan ja tämän kovan kalun reiden alla. Hän näki pojan haarojen pullottavan. Hän hillizi izeään ettei kaivanut slabaa esiin ravintolapöydässä. Hän tiesi että kivikovat nännit erottuivat puseroa vasten.
ellauri244.html on line 513: Luettuani illalla em. pätkän Nääsböön Harrysta, aamulla herättyäni muistin että Sirolan Harrin Abiturientti pitää tänään palauttaa. En ollut jaxanut lukea kuin jotkut 30s alusta. Pläräsin äkkiä muutamia sivuja kirjan lopusta. Harri asuu Merikadulla ja Laivanvarastajankadulla. Ilmeni että abiturienttina Harri oli köyrinyt useampaakin naisabiturienttia ja muutamaa jotka ei olleet edes oppikoulussa, ja tunsi lopuxi jotain omantunnon pistoja:
ellauri244.html on line 521: Omatunto vaakkui, sinähän taidat olla katkera. Sinä et vissiin enää usko kehenkään etkä mihinkään, et edes Suureen Kakkiin ja Luunänniin, vaikken minä sentään uskontoa kehtaa sinulle suositella sillä uskovaisen elämän sisältö on suuri vain prosentuaalisesti, ei absoluuttisesti, mutta sinä raukka olet menettänyt Jonnan ja saman tien uskon ja rakkauden ja joutunut kuutioon, sinuahan on ihan surku kun et osaa elää ilman enkeliä.
ellauri244.html on line 546: Lokki Joonatan (engl. Jonathan Livingston Seagull) on yhdysvaltalaisen Richard Bachin kirjoittama, pienoisromaanin muodossa vuonna 1970 julkaistu faabeli.
ellauri244.html on line 593: Here in my opinion is the only imaginative prose-writer of the slightest value who has appeared among the English-speaking races for some years past. Even if that is objected to as an overstatement (there is me, after all), it will probably be admitted that Miller is a writer out of the ordinary, worth more than a single glance; and after all, he is a completely negative, unconstructive, amoral writer, a mere Jonah, a passive acceptor of evil, a sort of Whitman among the corpses. Paizi Whatman oli peräreikämiehiä.
ellauri244.html on line 611: In 1939 Lawrence Durrell, 21 years his junior, invited Miller to Greece. Miller described the visit in The Colossus of Maroussi. Miller proved to be a major influence on the new Beat Generation of American writers, most notably Jack Kerouac, 31 years his junior, the only Beat writer Miller truly cared for.
ellauri244.html on line 620: After his move to Ocampo Drive, he held dinner parties for the artistic and literary figures of the time. His cook and "caretaker" was a young artist's model named Twinka Thiebaud, 54 years his junior, who later wrote a book about his evening "chats." In relation to reaching 80 years of age, Miller explains:
ellauri244.html on line 624: During the last four years of his life, Miller held an ongoing correspondence of over 1,500 letters with Brenda Venus, a young Playboy model and columnist, actress and private dancer. A book about their correspondence was published in 1986. She was 56 years his junior.
ellauri245.html on line 73: Lindh och Franchell vandrade runt på damavdelningen på andra våningen för att hitta något Lindh kunde ha på sig till TV4:s utfrågning samma kväll. Inne i modebutiken Filippa K stod Lindh och tittade på en kavaj när en man, Mijailo Mijailović, rusade in i butiken och kastade sig över henne. Med en kniv högg han Lindh i buken och på armarna. Franchell skrek till och slog honom på hans vänstra underarm. Mijailović släppte då greppet om Lindh som föll ihop på golvet. Han tittade snabbt på Franchell innan han försvann ur butiken.
ellauri245.html on line 137: abelio.com/users/AVT_Jo-Nesb_2618.jpeg" width="40%" />
ellauri245.html on line 153: Then I sat down and wrote The Leopard. It was my longest and most labor-intensive book so far. I did research in the Congo and Hong Kong, studied torture weapons and interviewed avalanche experts, scuba divers and rock climbers. And it was also my most brutal book.
ellauri245.html on line 157: On the other hand, from my mostly male fart-loving audience, I received many questions about the use of the torture device Leopold’s Apple in particular. For example, whether it really exists. Is it available from Amazon?
ellauri245.html on line 159: And another question started coming up: How do you come up with these things? Meaning: What kind of sick, perverted mind could come up with such ideas? I tried to look within myself, to ask if the violence in the book was really appropriately calibrated for the purpose: to say something about the character behind it (dvs mig). Or if I had let myself be lured into sensationalism, effects for the sake of effects and a callous fascination with suffering. Had I created a Norvegian Psycho, just such a book, one that had become a sort of guilty pleasure for closet sadists?
ellauri245.html on line 189: Yleisö pitää poliiseista koska niillä on lupa olla väkivaltaisia ja tappaa ilman että poliisi puuttuu asiaan. Matelijanaivoisena saa Harry madella ja laittomasti konnia satuttaa ja uhkailla. Motiivina kuten näissä aina aiempi paha joka nyt maxetaan korkoineen vielä pahemmalta. Ollaan siis takasin good old Hammurabin laissa.
ellauri245.html on line 192: Harry imee savua syvälle keuhkoihin. Hänen pitäisi lakata polttamasta. Siskoa ei häirinnyt että Robin Hood puhui amerikanmurteella. Kevin Kostner pani asiat järjestykseen Sherwoodissa ja nyyhkytti kun Batman ja Robin saivat toisensa. Harryn sisko taitaa olla vajakki. Humalaisen abon leuka retkahti taas rinnalle. Jo Nesbössä on rasistin vikaa selvästi.
ellauri245.html on line 255: One of the great things about fantasy gaming, or any other genre of gaming for that matter, is that we can take a vile concept from real life, such as the ancient art of torture, something that normally reminds us of the atrocities of which humans are capable, and having fun with the variety of ways and means!
ellauri245.html on line 261: First devised and created in the Belgian Congo by King Leopold, son of Queen Victoria. A smooth metallic ball, slightly smaller than a tennis ball in circumference with tiny apertures along its contours. Made of gold, GAL-TAN, and steel, the ball is a minor feat of engineering. An additional small opening reveals a looped wire. The ball is placed in the victim´s mouth. When the wire is pulled, 24 tiny termite monkey antennae jut out from the ball, causing it to lodge itself in the mouth. At this point, though not overly painful, the victim cannot remove the ball, nor can another extract it for them. With a second pull of the wire, 24 needles erupt outwards from the extended antennae in 24 directions, causing severe damage to throat, cheek, tongue, palate, nasal cavity, etc....the victim will usually bleed out slowly in excruciating pain. How was this used for torture? It usually involved 2 victims. One who who was forced to swallow the ball, and the second who was forced to watch the effects. That second person would usually begin talking quickly about other things. Naah, too sophisticated. A waste on the Congolese niggahs. Cutting hands and feet worked just as well.
ellauri245.html on line 275: Nach den im Vorgängerroman beschriebenen Ereignissen und insbesondere der Bedrohung durch den Serienmörder, dessen Freundin Rakel und Sohn Oleg von Harry abgeschlachtet worden waren, verlässt Harry Hole Oslo und zieht nach Hongkong, wo er verschuldet sowie fantasiespiel- und drogensüchtig lebt.
ellauri245.html on line 281: Zwar fehlen Harry Beweise, er kann die Geschehnisse des Abends in der Berghütte aber recht genau rekonstruieren: Ein Unternehmer hatte in der Nacht seine Freundin mit einer Wanderin betrogen und fürchtet nun um seine mögliche Ehe mit einer Industriellentochter, die ihn finanziell sanieren kann. Der Täter lockt seine Freundin [welche? die Wanderin oder die Erbin?] dann nach Afrika und zwingt sie, einen Ehevertrag, der ihm das ganze Vermögen überschreibt, zu unterschreiben und will sie töten. Harry und Kaja fliegen daraufhin ebenfalls nach Afrika und werden beide getrennt von Handlangern des Täters überwältigt.
ellauri245.html on line 290: „Ein packendes Buch, mit einem Autor in Höchstform. Charaktere, Schauplätze und Dialoge sorgen dafür, dass beim Lesen keine Langeweile aufkommt. Dabei geht es nicht nur um einen brutalen Serien-Mörder, sondern auch um die Spätfolgen einer psychischen Demütigung, um Macht und Ehrgeiz, um menschliche Abgründe. Ein Genuss für Fans des skandinavischen Krimis, aber auch ein Schmankerl für Neueinsteiger.“
ellauri245.html on line 294: „Jo Nesbøs 700-seitiges Krimi-Opus „Leopard“ nötigt Bewunderung ab ob der fehlerfreien, mathematisch anmutenden Konstruktion. Doch darin liegt auch seine Schwäche: Es gleicht einer Kunstübung, die wegen dieser Künstlichkeit nichts mehr mit einem Krimi zu tun hat. Nesbø bremst sich selber aus, lässt nur aufkeimen, um es wieder vom Tapet zu nehmen, hat er doch schon sämtliche Neben- und Kernthemen ineinander verwoben. Er hat den Bogen überspannt, legt falsche Fährten und lässt das Weber-Schiffchen in seinem Geflecht wirklich durch alle Richtungen schießen, um seine Kernthemen anzuheizen und das eine mit in das andere herüberzuziehen. Er überhitzt. Nach etwa 500 Seiten steht ein exaltiertes, kühnes Gerüst eines Molekülmodells mit dutzenden angeordneter Atome. Nicht, dass das nicht zu verstehen wäre. Doch es entbehrt jeder menschlichen Natürlichkeit. Die restlichen 200 Seiten wirken wie die Anmerkungen zu einem Fachbuch; und das, obgleich doch der blutige Showdown erst noch kommen soll.“
ellauri245.html on line 296: Something about Scandinavia — its snowbound civility, its usually peaceable blend of the cosmopolitan and the isolated — makes the crime novels set there seem automatically more interesting, the way a red spray of blood stands out more starkly against fresh white powder than on a dirt road. By now many of these imports seem to share the same atmospherics: the Nordic good looks, the corruptible officials, the endless pots of coffee.
ellauri245.html on line 299: Where Nesbø weakens by comparison is when he turns to non-criminal matters. The Leopard features a variety of these, from a turf war with another crime bureau to the illness of Harry´s father to Harry and Kaja´s romance, all of which slow the book´s pace and end in predictable Norwegian noir moralizing.
ellauri245.html on line 326: Bury Me Standing: The Gypsies and Their Journey is a non-fiction book on the lives of the Romani people by the American-Uruguayan writer Isabel Fonseca published in 1995. The book is organized in eight chapters and contains black and white photographs and maps.
ellauri245.html on line 392: inneholder betydelig voldsbruk, halsbrekkende tyverier eller store ødeleggelser på eiendom. For det andre presenteres de kriminelle som rasjonelle og formålsrettede og ikke impulsive eller forvirrede. For det tredje påpeker Reiner (2010, s. 187) at politiet i seriene ofte var etterforskere, middelaldrende hvite menn som hovedsaklig var fristilte og økonomisk komfortable. For det fjerde og siste ble lovbruddene løst eller hindret av etterforskerens dyktighet, modighet og i økende grad av vitenskapelig ekspertise. Reiner (2010, s. 187) mener de karakteristiske trekkene ved hvordan krimserier avbilder lovbrudd og etterforskning, er motsatt av de virkelige lovbruddene og politiarbeidet. Fremstillingene, i massemediene og
ellauri245.html on line 435:
ellauri245.html on line 443:
ellauri245.html on line 451: The eastern Democratic Republic of the Congo (DRC) has a history of conflict, where various armies, rebel groups, and outside actors have profited from mining while contributing to violence and exploitation during wars in the region. The four main end products of mining in the eastern DRC are tin, tungsten, tantalum, and gold, which are extracted and passed through a variety of intermediaries before being sold to international markets. These four products, (known as the 3TGs) are essential in the manufacture of a variety of devices, including consumer electronics such as smartphones, tablets, and computers. Tantaliittikapasiittorissa on enemmän kapassiteettia kuin alumiinisissa, mutta ne ovat kalliita, koska ne on tehty konfliktimineraalista.
ellauri245.html on line 458:
ellauri245.html on line 528: Jo Nesbøs mor var bibliotekar (Molde on joku tuppukylä Länsi-Norjassa), og han fattet tidlig interesse for litteratur. 15 år gammel fikk han vite av faren at han hadde meldt seg til tjeneste som frontkjemper på østfronten under andre verdenskrig. Kunnskapen om farens landssvik har ifølge Nesbø bidratt til å forme ham og hans vurdering av valg andre mennesker gjør. Eli siis siitä tuli wannabe nazi kuten isäpaapasta. Epäonnistunut potkupalloilija kuten Jari Pervosta. Epäonnistunut skitaristi kuten Harri Sirolasta. Mutta hurjan menestynyt roskakirjailija kuiteskin.
ellauri245.html on line 532: The Clash were an English rock band formed in London in 1976 who were key players in the original wave of British punk rock. Billed as "The Only Band That Matters", they also contributed to the post-punk and new wave movements that emerged in the wake of punk and employed elements of a variety of genres including reggae, dub, funk, ska, and rockabilly. For most of their recording career, the Clash consisted of lead vocalist and rhythm guitarist Joe Strummer, lead guitarist and vocalist Mick Jones, bassist Paul Simonon, and drummer Nicky "Topper" Headon.
ellauri245.html on line 537: Nyttemmin Clash on thaipoikabändi ja Clash of Clans on käsittämättömän menestynyt supercellin peli tiivitaaveille.
ellauri245.html on line 541: Terbovenin Joosepilla oli koko Norjan suurin konttori. Jooseppi veljeili Quislingin kanssa eikä totellut muita naziveljiä kuin Aatua. Joosepilla ei ollut kovin paljon alaisina saxalaisia mutta se jaxoi vittuilla norjalaisille siviileille vaikka miehitysarmeijan komentaja koitti toppuutella. Rakensi keskitysleirin Levangeriin, vainosi vähiä juutalaisia ynnä teki paljon muuta pahaa. Kun loppupeleissä ei sitten mistään tullut mitään se räjäytti izensä ilmaan viluntorjuntabunkkerissa 50 kg latingilla dynamiittia. Se oli kaikkien aikojen parhaiten ansaittu Nobelin palkinto. Quisling kidutettiin kuoliaaxi vastoin Norjan silloisia lakipykäliä (viikinkiaikaan se olis ollut varmasti a-ok). Inter arma silent leges.
ellauri245.html on line 654: Suppressing the Mau Mau Uprising in the Kenyan colony cost Britain £55 million and caused at least 11,000 deaths, luckily mainly among the Mau Mau and other tarfaced forces, with some estimates considerably higher. This included 1,090 executions by hanging. The rebellion was marked by war crimes and massacres committed by both sides. The Mau Mau command, contrary to the Home Guard who were stigmatised as "the running dogs of British Imperialism", were relatively well educated.
ellauri245.html on line 660: Women formed a core part of the Mau Mau, especially in maintaining supply lines. Initially able to avoid the suspicion, they moved through colonial spaces and between Mau Mau hideouts and strongholds, to deliver vital supplies and services to guerrilla fighters including food, ammunition, medical care, and of course, information. An unknown number also fought in the war, with the most high-ranking being Field Marshal Muthoni.
ellauri245.html on line 670: Norway gave the Congo NOK 40 million (US $15.7 million) in 2003. Vidar Helgesen, the Norwegian Secretary of State said: "In spite of some hopeful signs in the peace process and the establishment of a transitional government in the capital, Kinshasa, the humanitarian situation in the eastern part of the country is precarious." In 2004, all previous debt was forgiven. In 2007, the Secretaries General of the five largest Norwegian humanitarian organizations visited the Congo to access the crisis. In 2008, an additional NOK 15 million were supplied.
ellauri245.html on line 675: Jonas Gahr Støre, Norway´s Foreign Minister said: "I strongly react to the death sentence of two Norwegians ... Norway is a principled opponent of the death penalty and I will contact the DRC's foreign minister to gabble about this." According to Bloomberg.com "Norway also objected to the espionage conviction and the inclusion of the country in the fine, Stoere [sic] said. 'Norway isn't a part of this case.'" Sick. It is more than obvious that she was.
ellauri245.html on line 677: DR Congo´s debt to Norway, 143 million Norwegian kroner, has been erased as a result of a decision by Norway´s Cabinet on October 21, 2011. Would have been cheaper to pay the $60M up front.
ellauri245.html on line 741: The Duchess of Sussex has prompted anger over her "mocking" demonstration of a curtsy to Elizabeth II. Royal author Gyles Brandreth, a friend of the royals, told TalkTV: "It's embarrassing, because it is mocking - and nobody curtsies to the Queen like that, and nobody would have advised her to do it that way." He added of Harry: "He would know that the bow, as it were, is a brief nod and the curtsy is to show respect for the sovereign, and in the case of the Queen - a lady in her 90s who actually had earned respect through a lifetime of service, and that was it. To do this sort of mocking thing is uncomfortable, but it is a cultural difference. It's like you would do a curtsy if you were playing in Snow White." Harry näyttää hitaalta neandertaliraukalta jonka ympärillä cromagnon-apina tekee piruetteja.
ellauri245.html on line 760: Vaikka hänen elokuviensa taloudellinen menestys olikin ailahtelevaa, kriitikoiden ja nyky-yleisön silmissä Altmanin voittokulku 1970-luvulla näytti loputtomalta: peräjälkeen syntyi elokuvia kuten McCabe ja Mrs Miller (1971) ja Pitkät jäähyväiset (The Long Goodbye, 1973), jotka iskostuivat välittömästi modernin Hollywood-elokuvan kaanoniin. Näistä kuten muistakaan Altmanin filmeistä en muista yhtäkään.
ellauri246.html on line 40: Hobla uudisoi: Lösnäbben på Unca Scrooge i Äbo Svenska Teaterns julpjäs väcker frågor. Eikö Roope-setä ole skotti eikä verpiö? Kannan vastuuni, sanoo saamelaisrasistinen Mikko Kärnä eikä tee paskaakaan. Se vaan kantaa vastuuta ja jatkaa pahkatöitä. Venäjä on julistettava terroristivaltioxi, huutaa joku EU-ämmä. Suomalaisten on puolustettava Suomea asein ulkomailla, toitottaa mielipide, kaiuttaen Aunuxen seikkailua sata vuotta sitten. Sentään argentiinarit hävis potkupallossa saudiarabeille.
ellauri246.html on line 48: Agnonin isä Shalom Mordechai Halevy oli koulutukseltaan rabbiini ja kuului hasidiyhteisöön mutta työskenteli turkisalalla. Nuori Samuel ei käynyt koulua, vaan hänen vanhempansa opettivat häntä kotona. Kahdeksanvuotiaana hän osasi kirjoittaa ja lukea hepreaa ja jiddišiä ja luki ahkerasti juutalaisen sivistysliikkeen Haskalan hepreankielisiä kirjailijoita. Viisitoistavuotiaana hän kirjoitti ensimmäisen runonsa. Tämän jälkeen hän alkoi kirjoittaa heprean- ja jiddishinkielisiä runoja ja kertomuksia, joista useita julkaistiin Galitsiassa.
ellauri246.html on line 67: Sodanjälkeisinä vuosina Sachs luki juutalaista kirjallisuutta ja Tooraa. Hän opiskeli myös juutalaista mystiikkaa ja kabbalaa ja julkaisi runoja "mykkänä huutona" holokaustia vastaan. Vuonna 1954 hän aloitti kirjeenvaihdon Paul Celanin kanssa. Celan oli keskitysleireiltä pelastunut romanianjuutalainen runoilija, joka oli muuttanut sodan jälkeen Pariisiin. Sachs ja Celan olivat sukulaissieluja, ja huolimatta suuresta ikäerosta heidän lämmin ja henkevä ystävyytensä jatkui Celanin itsemurhaan, vuoteen 1970 asti. Nelly Sachs itse kuoli vain pari kuukautta myöhemmin. Kelaa sitä!
ellauri246.html on line 71: Sachs jatkoi yksineloaan vaatimattomassa pienessä asunnossaan, joka oli Tukholman juutalaisen seurakunnan omistuksessa. Hän kärsi masennuksesta ja koki useita hermoromahduksia. Juutalaisten joukkotuho toisessa maailmansodassa oli toistuva aihe hänen tuotannossaan. Hänen runokokoelmansa O die Schornsteine (1967) (Oh savupiiput) alkoi sitaatilla Jobin kirjasta ja kuvasi juutalaista kansaa, joka leijailee savuna keskitysleirien savupiipuista matkalla länteen vapauteen kuin Andrei, eli elämästä kuolemaan. Arabien joukkotuhosta 1967 sodassa nobelisteilla ei ollut kuin hyvää sanottavaa.
ellauri246.html on line 220: Seem like the tablets of the Law, thrown down Näyttää Moosexen lakitauluilta, nilltä
ellauri246.html on line 235: No Rabbi reads the ancient Decalogue Rebbe ei lue käskykirjettä
ellauri246.html on line 248: They lived in narrow streets and lanes obscure, (Sori, nehän oli arabeja ne! My bad...)
ellauri246.html on line 274: The mystic volume of the world they read, ne höpisevät kabbalaa ja midrashia
ellauri246.html on line 319: panting with hunger, screaming about appeasement. Läähättäen nälästä kiljui armoa,
ellauri246.html on line 345: Kuuluisa syyttely Joseph Alexandrovich Brodskyn un-leninistnessistä on absurdi kaksinkertaisesti. Nuorista vuosistaan huolimatta hän oli kelvoton työntekijä, mitä vähän ihmeteltiin.
ellauri246.html on line 355: Palattuaan puolivalssattuna, synkkänä, joka ei ole vielä naamioitu kaupungin saarron jälkeen, hän alkoi etsiä heidän paikkansa elämässä. Ne olivat lyhyitä aikoja, mutta voimakkaita. Joseph Brodskin lyhyt elämäkerta ehdottaa, että hän olisi muuttanut neljä koulua vuodesta 1944 lähtien. Viimeisimmässä niistä sijaitsevat Salon-kaistalla, missä hän pysyi toisen vuoden aikana seitsemännellä luokalla. Hänet lähetettiin merenkulkukouluun, mutta sitä ei hyväksytty. Sitten lyhyen aikavälin proletaarisen episodi seurasi hänen biografiassa: Joseph toimii Arsenal tehtaalla jyrsintäkoneen oppilaana. Epäonnistuminen siinäkin ilmestyi pyrkimyksensä mennä sukellusakvaarioiden kouluun ilmeisesti, Isän laivastotausta vaikutti. Sitten ajatus lääkäri tulee näkyviin. Saadaxeen käytäntöä, hän saapuu avustavan persistorin morgueen. Anatomian kuolleet ilmeisesti osoittautuivat helpoxi nakixi, joten se kestää vain kuukauden. Seuraavaxi Kochegar, merimiehen majakka ... Lady Stabiilius tuli vasta kun Joseph alkoi ratsastaa Neuvostoliiton geologisilla retkillä, työntekijänä. Kaksi vuodenaikaa se oli valkoinen meri, sitten Pohjois-Yakutia, Itä-Siperia, muut Polarin alueen alueet. Yakutian hermostunut jakautuminen valmistui eeppisen.
ellauri246.html on line 428: "Lullaby Crack Cape" - paratiisin ylikriittinen arviointi voimattomuuden ja umpikujaan, paratiisissa, sillä se edustaa suurissa myytteinä, ei ole kehitystä ja luovuutta, ja jos runoilija ei voi tehdä luovuutta, millaista Paradise on se? Tämä paratiisin utopian tärkein puute herättää hänet runoilijan silmissä, paljastaa sen huonommaxi. Niman luonnehtii Brodskyä "runoilijana ilman paratiisia".
ellauri246.html on line 562: Joten abstrakti: yritän valaista Joseph Alexandrovichin elämäkertaa ja harkita myös hänen luovaa polkua.
ellauri246.html on line 844: Samana ajanjaksona Brodsky yritti järjestää julkaisun Moskovanlehdissä. Kuitenkin verbi "yritti" on liian kovaa tästä. Tulostuksen saavuttamiseksi oli tarpeen osoittaa jonkinlainen diplomaattisuus, johon Brodski ei pystynyt. Kun hänet johti kalastajan kirjoittajalle, joka voisi auttaa julkaisuissa, hän oli niin vihainen Rybakov hänen ylimielisyytensä, että hän jopa kolmekymmentä vuotta myöhemmin, hän muistutti muistelmista kokouksesta "huono henkilö, joka halusi lukea tarpeettomia runoja ilman loppua . " Kun v.p. Aksenov esittelee Brodskin "nuorten" toimittajien kanssa, johtanut hänet toimituksellisen hallituksen kokoukseen ", Joseph tästä toimituksellisesta hallituksesta kuuli, että Neuvostoliiton painajainen, jossa nuorten kirjoittajat ovat yksinkertaisesti menettäneet tietoisuuden.<…> Hän sanoi, että hän oli läsnä Sabbath Witchesissa. Ja itse asiassa se oli suurin mahdollinen liberalismi. "
ellauri246.html on line 890: Korkean lukemisen rooli henkisen kasvun prosessissa on vaikea yliarvioida. Tällainen lukeminen on kuitenkin kevyt, viihde-kirjallisuus vaatii vaivaa. Suuri kulttuuri, kuten huippupisteiden korkein puoli, ei anneta liikkeellä mihin tahansa jalankulkijaan - sen pitäisi olla hihoitettavasti valmistettu. Tietenkin kaikki on aika ja paikka: tietyssä tilanteessa ja "minun karjani, pudonnut" putoaa sieluun, mutta koko saali on, että tämä ei vaadi erityisiä ponnisteluja osallistujalta, yksi esteettinen muodostuminen! Joten henkisen kulttuurin hallitsemisen prosessissa emme voi tehdä yhden weseltisen ilon kanssa; Esillä, toisin sanoen Ymmärtäminen, lukeminen on "työvoima ja luovuutta" (V. Asmus), "sielu on velvollinen!" (N. Zabolotsky), "INI, joka kynnet" (V. Mayakovsky).
ellauri246.html on line 943: Hän vain kuumeisesti lukea kaiken, joka törmäsi kiehumaan ja mitä voitaisiin ottaa nykyisestä, ei-sosialistinen kirjallisuudesta. Tuottomattomuus, järjestelmällinen opettanut englantia tai kiillottaa suoraan turkkilaisille tai puolalaisille runoja ja proosaa. Missä järjestyksessä hän tapasi Poetospassnik, Tsvetaeva, Eliot, Mandelstam, John Donna, Zabolotsky, Frost, Khlebnikov, Akhmatova, Oden, Iiathes, Galchinsky - nyt se on jo epätodennäköistä hänen runoissaan, eikä sillä ole väliä.
ellauri246.html on line 972: It is the details that delight. Donne hated milk. Mortally sick, about to celebrate his death by sitting for his portrait in a shroud, he was urged by his doctor that ‘by Cordials, and drinking milk twenty days together, there was a probability of his restoration to health’. Donne would have none of it. The doctor (a Dr Fox, son of the author of the ‘Boke of Martyrs’) insisted that his patient should at least try. Donne thereupon drank milk – but for ten days only. Then he told Dr Fox that he would not drink the stuff for another ten days even ‘upon the best moral assurance of having twenty years added to his life’.
ellauri246.html on line 974: John Stubbs repeats this anecdote from Isaac Walton’s Life of Dr John Donne (1640), which remains a readable piece of work for all its faults. Walton was somewhat cavalier in matters of chronology, jumbling or telescoping events to suit his sense of emotional rightness. Tämä kasku löytyy myös Tauno Körilään Suuresta kaskukirjasta. Kaskuissa on aika lailla toistoa, koska Taunolla ei ollut käytössään tietotekniikkaa. No niin on näissä paasauxissakin, vaikka on.
ellauri247.html on line 44: 
ellauri247.html on line 76:
ellauri247.html on line 81:
ellauri247.html on line 85: It was forbidden to mention or talk about the name of Baiame publicly. Women were not allowed to see drawings of dicks and church boats by Baiame nor approach Baiame sites, which are often male initiation sites (boras).
ellauri247.html on line 89: Catherine Eliza Somerville Stow (1 May 1856 – 27 March 1940), who wrote as K. Langloh Parker, was a South Australian born writer who lived in northern New South Wales in the late nineteenth century. She is best known for recording the stories of the Ualarai around her. Her testimony is one of the best accounts of the beliefs and stories of an Aboriginal people in north-west New South Wales at that time. However, her accounts reflect European attitudes of the time. Anyways, she was not around before Ridley. William Ridley (14 September 1819 – 26 September 1878) was an English Presbyterian missionary who studied Australian Aboriginal languages, particularly Gamilaraay, before Catherine was more than a twinkle in her daddy's eye. Baiame may have been some abo hero before Bill's arrival, but the details about his doings could still be coloured by the Middle Eastern tentmen's literary treasure brought in by Bill.
ellauri247.html on line 108: Big fires were lit on the edge of the scrub, throwing light on the dancers as they came dancing out from their camps, painted in all manner of designs, waywahs round their waists, tufts of feathers in their hair, and carrying in their hands painted wands. Heading the procession as the men filed out from the scrub into a cleared space in front of the women, came Narahdarn. The light of the fires lit up the tree tops, the dark balahs showed out in fantastic shapes, and weird indeed was the scene as slowly the men danced round; louder clicked the boomerangs and louder grew the chanting of the women; higher were the fires piled, until the flames shot their coloured tongues round the trunks of the trees and high into the air. One fire was bigger than all, and towards it the dancers edged Narahdarn; then the voice of the mother of the Bilbers shrieked in the chanting, high above that of the other women. As Narahdarn turned from the fire to dance back he found a wall of men confronting him. These quickly seized him and hurled him into the madly-leaping fire before him, where he perished in the flames. And so were the Bilbers avenged. Good work, bare-butt boys, and good riddance for the bad rubbish.
ellauri247.html on line 112: Goomblegubbon boolwarrunnee. Goomblegubbon numbardee boorool boolwarrunnee Dinewan numbardee. Goomblegubbondoo winnanullunnee dirrah dungah nah gillunnee, Dinewandoo boonoong noo beonemuldundi. Goomblegubbondoo winnanullunnee gullarh naiyahneh gwallee Dinewan gimbelah: "Wahl ninderh doorunmai gillaygoo. Goomblegubbon lowannee boonooog noo wunnee wooee baiyan nurrunnee bonyehdool. Goomblegubbondoo gooway: "Minyah goo ninderh wahl boonoong dulleebah gillunnee? "Wahl." Goomblegubbon gindabnunnee, barnee, bunna gunnee dirrah gunnee numerhneh. Goomblegubbondoo birrahleegul oodundi gunoonoo garwil. Goomblegubbon buthdi ginnee nalmee. Goomblegubbon weel gillay doorunmai. Goomblegubbon boorool giggee luggeray Dinewun, boonoong gunnoo goo gurrahwulday.
ellauri247.html on line 114: GLOSSARY Bahloo, moon. Beeargah, hawk. Beeleer, black cockatoo. Beereeun, prickly lizard. Bibbee, woodpecker, bird. Bibbil, shiny-leaved box-tree. Bilber, a large kind of rat. Bindeah, a prickle or small thorn. Birrahlee, baby. Birrableegul, children. Birrahgnooloo, woman's name, meaning "face like a tomahawk handle." Boobootella, the big bunch of feathers at the back of an emu. Boolooral, an owl. Boomerang, a curved weapon used in hunting and in warfare by the blacks; called Burren by the Narran blacks. Borah, a large gathering of blacks where the boys are initiated into the mysteries which make them young men. Bou-gou-doo-gahdah, the rain bird. Bouyou, legs. Bowrah or Bohrah, kangaroo. Bralgahs, native companion, bird. Bubberah, boomerang that returns and bumps you in the back of your head. Buckandee, native cat. Buggoo, flying squirrel. Bulgahnunnoo, bark-backed. Bunbundoolooey, brown flock pigeon. Bunnyyarl, flies. Byamee, man's name, meaning "big man." Bwana, African sir. Capparis, caper. Combi, bag made of kangaroo skins. Comfy, foldable plastic pillow. Cookooburrah, laughing jackass. Coorigil, name of place, meaning sign of bees. Corrobboree, black fellows' dance. Cunnembeillee, woman's name, meaning pig-weed root. Curree guin guin, butcher-bird. Daen, black fellows. Dardurr, bark, humpy or shed. Dayah minyah, carpet snake (vällykäärme). Deegeenboyah, soldier-bird. Decreeree, willy wagtail. Dinewan, emu. Dingo, native dog. Doonburr, a grass seed. Doongara, lightning. Dummerh, 2nd rate pigeons. Dungle, water hole. Dunnia, wattle. Eär moonan, long sharp teeth. Effendi, Turkish sir. Euloo marah, large tree grubs. Edible. In fact yummy. Euloo wirree, rainbow. Gayandy, borah devil. Galah or Gilah, a French grey and rose-coloured cockatoo. Gidgereegah, a species of small parrot. Gooeea, warriors. Googarh, iguana. Googoolguyyah, run into trees. Googoorewon, place of trees. Goolahwilleel, absolutely top-knot pigeon. Gooloo, magpie. Goomade, red stamp. Goomai, water rat. Goomblegubbon, bastard or just plain turkey. Goomillah, young girl's dress, consisting of waist strings made of opossum's sinews with strands of woven opossum's hair hanging about a foot square in front. Yummy. Goonur, kangaroo rat. Goug gour gahgah, laughing-jackass. Literal meaning, "Take a stick of bamboo and boil it in the water." Grooee, handsome foliaged tree bearing a plum-like fruit, tart and bitter, but much liked by the blacks. Guinary, light eagle hawk. Guineboo, robin redbreast. Gurraymy, borah devil. Gwai, red. Gwaibillah, star. Kurreah, an alligator. Mahthi, dog. Maimah, stones. Maira, paddy melon. Massa, American sir. May or Mayr, wind. Mayrah, spring wind. Meainei, girls. Midjee, a species of acacia. Millair, species of kangaroo rat. Moodai, opossum. Moogaray, hailstones. Mooninguggahgul, mosquito-calling bird. Moonoon, emu spear. Mooregoo, motoke. Mooroonumildah, having no eyes. Morilla or Moorillah, pebbly ridges. Mubboo, beefwood-tree. Mullyan, eagle hawk. Mullyangah, the morning star. Murgah muggui, big grey spider. Murrawondah, climbing rat. Narahdarn, bat. Noongahburrah, tribe of blacks on the Narran. Nullah nullah, a club or heavy-headed weapon. Nurroo gay gay, dreadful pain. Nyunnoo or Nunnoo, a grass humpy. Ooboon, blue-tongued lizard. Oolah, red prickly lizard. Oongnairwah, black driver. Ouyan, curlew. Piggiebillah, ant-eater. One of the Echidna, a marsupial. Quarrian, a kind of parrot. Quatha, quandong; a red fruit like a round red plum. Sahib, Indian sir. Senhor, Brazilian sir. U e hu, rain, only so called in song. Waligoo, to hide. Wahroogah, children. Wahn, crow. Walla Walla, place of many waters. Wallah, I swear to God. Wallah, Indian that carries out a manual task. Waywah, worn by men, consisting of a waistband made of opossum's sinews with bunches of strips of paddy melon skins hanging from it. Wayambeh, turtle. Weeoombeen, a small bird, girl's name. Some thing like robin redbreast, only with longer tail and not so red a breast. Willgoo willgoo, pointed stick with feathers on top. Widya nurrah, a wooden battle-axe shaped weapon. Wirree, small piece of bark, canoe-shaped. Wirreenun, priest or doctor. Womba, mad. Wondah, spirit or ghost. Wurranunnah, wild bees. Wurranunnah, tame bees. Wurrawilberoo, whirlwind with a devil in it; also clouds of Magellan. Yaraan, white gum-tree. Yhi, the sun. Yuckay, oh dear!
ellauri247.html on line 123: According to Australian linguist R.M.W. Dixon ("The Languages of Australia," Cambridge, 1980), the word probably is from Guugu Yimidhirr (Endeavour River-area Aborigine language) /gaNurru/ "large black kangaroo."
ellauri247.html on line 127: Musta tuntuu et mä näin tän Dixonin Sydneyssä vuonna 2002. Tai sitten en. Ainakin mä öizin Cape Tribulationilla kahden saxalaisen repputytön kanssa alasängyssä kovaäänisesti pieraisten (tästä saattaakin jo olla paasaus). Tytöt sanoivat ach Mensch ja polisivat paljon pahaa likaisesta vanhasta äijästä saxaxi. Minkä jälkeen sanoin kovaa Bitte um Verzeihung Mädels, ich habe nur gerülpst. Senjälkeen ne vaikenivat kokonaan.
ellauri247.html on line 177: The Tory Samuel Johnson was a critic of her politics: Sir, there is one Mrs. Macaulay in this town, a great republican. One day when I was at her house, I put on a very grave countenance, and said to her, "Madam, I am now become a convert to your way of thinking. I am convinced that all mankind are upon an equal footing; and to give you an unquestionable proof, Madam, that I am in earnest, here is a very sensible, civil, well-behaved fellow-citizen, your footman; I desire that he may be allowed to sit down and dine with us." I thus, Sir, shewed her the absurdity of the levelling doctrine. She has never liked me since. Sir, your levellers wish to level down as far as themselves; but they cannot bear levelling up to themselves. They would all have some people under them; why not then have some people above them?
ellauri247.html on line 193: Laurence Sterne, in his A Sentimental Journey Through France and Italy, refers to Smollett under the nickname of Smelfungus, due to the snarling abuse Smollett heaped on the institutions and customs of the countries he visited and described in his Travels Through France and Italy.
ellauri247.html on line 195: Mr Brooke in George Eliot's Middlemarch says to Mr Casaubon: "Or get Dorothea to read you light things, Smollett – Roderick Random, Humphry Clinker. They are a little broad, but she may read anything now she's married, you know. I remember they made me laugh uncommonly – there's a droll bit about a postillion's breeches."
ellauri247.html on line 211: Alain-René Lesage ou Le Sage, né le 8 mai 1668 à Sarzeau1 et mort le 17 novembre 1747 à Boulogne-sur-Mer, est un romancier et dramaturge français. Bien qu’il soit aujourd’hui surtout connu pour son roman picaresque Histoire de Gil Blas de Santillane, Lesage est l’auteur d’une importante production théâtrale. Il a notamment contribué au développement et au renouvellement du « théâtre de la Foire » Après les marionnettes et les danseurs de corde, les acteurs forains en vinrent progressivement à jouer de véritables petites comédies, souvent écrites par des auteurs de renom et de talent. Toujours modeste, c’est par ses ouvrages seuls qu’il obtint sa réputation, et jamais il ne rechercha les dignités et les titres littéraires. Nietsche piti Gil Blasista enemmän kuin Shakespearesta. Varmaan se oli parempi kuin tuo nenäkäs skottitohtori.
ellauri247.html on line 234: Thomas Nashe perusti teoksellaan The Unfortunate Traveller, or, The Life of Jacke Wilton (1594) englantilaisen seikkailullisen veijariromaanin tyypin (rogue story). Saksan kirjallisuuden tunnetuin veijariromaani on Hans Jacob von Grimmelshausenin Der abenteurliche Simplicissimus Teutsch (1669, Seikkailukas Simplicissimus), jonka innoittamana julkaistiin muitakin "simplikiaanisia" kirjoja, kuten Johan Beerin Der simplicianische Weltkucker (1677–1679) ja Daniel Speerin Der Ungarische oder Dacianische Simplicissimus (1683). Tunnettuja veijariromaaneja ovat myös ranskalaisen Alain-René Lesagen Histoire de Gil Blas de Santillane (1715–1735, Kavaljeerin muistelmat) sekä englantilaisten Daniel Defoen Moll Flanders (1722, suom.), Henry Fieldingin Jonathan Wild (1743), Tobias Smollettin The Adventures of Roderick Random (1748) ja William Thackerayn The Luck of Barry Lyndon (1844).
ellauri247.html on line 240: Juu kyllä näissä listoissa on läjittäin juuri sellaisia romaaneja ja hahmoja jotka on olleet musta yököttäviä. Extoi Rabelaisin jäbäkin kuuluisi tähän porukkaan? Laahustaustaisia nousukkaita, joista tulee vitun snobeja. Hyvinkään kultahattuja.
ellauri247.html on line 242: Der Schelmenroman oder pikarischer/pikaresker Roman (aus dem Spanischen: pícaro = Schelm), dessen Ursprung im 16. Jahrhundert in Spanien liegt, schildert aus der Perspektive seines Helden, wie sich dieser in einer Reihe von Abenteuern durchs Leben schlägt. Der Schelm stammt aus den unteren gesellschaftlichen Schichten, ist deshalb ungebildet, aber „bauernschlau“. In der Absicht, die soziale Stigmatisierung aufgrund seiner niederen Geburt zu überwinden, ist er ständig auf der Suche nach Aufstiegsmöglichkeiten und greift dabei nicht selten auf kriminelle Mittel zurück. Er durchläuft alle gesellschaftlichen Schichten und wird zu deren Spiegel. Der Held hat keinen Einfluss auf die Geschehnisse um ihn herum, schafft es aber immer wieder, sich aus allen brenzligen Situationen zu retten.
ellauri247.html on line 244: Traditionell ist der Schelmenroman eine (fingierte) Autobiographie mit satirischen Zügen, die bestimmte Missstände in der Gesellschaft thematisiert. Sie beginnt oft mit einer Desillusionierung des Helden, der die Schlechtigkeit der Welt erst hier erkennt. Er begibt sich, sei es freiwillig, sei es unfreiwillig, auf Reisen. Die dabei erlebten Abenteuer sind episodenhaft, d. h., sie hängen nicht voneinander ab und können beliebig erweitert werden, was bei Übersetzungen oft der Fall war. Das Ende ist meist eine „Bekehrung“ des Schelms, nach der er zu einem geregelten Leben findet. Es besteht auch die Möglichkeit einer Flucht aus der Welt, also aus der Realität.
ellauri247.html on line 261: "The learned Smelfungus travelled from Boulogne to Paris, from Paris to Rome, and so on, but he set out with the spleen and jaundice, and every object he passed by was discoloured or distorted. He wrote an account of them, but 'twas nothing but the account of his miserable feelings. I met Smelfungus in the grand portico of the Pantheon—he was just coming out of it. ''Tis nothing but a huge cockpit,' said he—'I wish you had said nothing worse of the Venus de Medici,' replied I—for in passing through Florence, I had heard he had fallen foul upon the goddess, and used her worse than a common strumpet, without the least provocation in nature. I popp'd upon Smelfungus again at Turin, in his return home, and a sad tale of sorrowful adventures had he to tell, 'wherein he spoke of moving accidents by flood and field, and of the cannibals which each other eat, the Anthropophagi'; he had been flayed alive, and bedevil'd, and used worse than St. Bartholomew, at every stage he had come at. 'I'll tell it,' cried Smelfungus, 'to the world.' 'You had better tell it,' said I, 'to your physician.'" (Sterne)
ellauri247.html on line 264: His wife was a fine lady, a "Creole" beauty who had a small stash of her own; but, on the other hand, her income was very precarious, and she herself somewhat silly and incapable in the eyes of Smollett's old Scotch friends.
ellauri247.html on line 266: Smollett was very peevish. A sardonic, satirical, and indeed decidedly gloomy mood or temper had become habitual in him. His was certainly a nervous, irritable, and rather censorious temper. He died of tuberculosis.
ellauri247.html on line 271: If you chide them for lingering, they will contrive to delay you the longer. If you chastise them with sword, cane, cudgel, or horsewhip, they will either disappear entirely, and leave you without resource, or they will find means to take vengeance by overturning your carriage. The only course remaining would be to allow oneself to become the dupe of imposition by tipping the beggar an amount slightly in excess of the authorized gratification. The disadvantage under which the novelist was continually labouring was that of trying to travel as an English Milord, en grand seigneur, and yet having at every point to do it "on the cheap." He was a genuine Scrooge McDuck without the fake beak. He would rather give away a crown than be cheated of a farthing.
ellauri247.html on line 276: Smollett characterized the chambers as cold and comfortless, the beds as "paultry" (with "frowsy," a favourite word), the cookery as execrable, wine poison, attendance bad, publicans insolent, and bills extortion, concluding with the grand climax that there was not a drop of tolerable malt liquor to be had from London to
ellauri247.html on line 277: Dover. Smollett finds a good deal to be said for the designation of "a den of thieves" as applied to that famous port (where, as a German lady of much later date once complained, they "boot ze Bible in ze bedroom, but ze devil in ze bill"), and he grizzles lamentably over the seven guineas, apart from extras, which he had to pay for transport in a Folkestone cutter to Boulogne Mouth.
ellauri247.html on line 279: Despite the doctor's unflattering portraits of Frenchmen, M. Babeau admits that his book is one written by an observer of facts, and a man whose statements, whenever they can be tested, are for the most part "singularly exact."
ellauri247.html on line 284: DROIT D'AUBAINE, jus albinatus. This was a rule by which all the property of a deceased foreigner, whether movable or immovable, was confiscated to the use of the state, to the exclusion of his heirs, whether claiming ab intestato, or under a will of the deceased. The word aubain signifies hospes loci, peregrinus advena, a stranger.
ellauri247.html on line 286: CICISBEO: In 18th- and 19th-century Italy, the cicisbeo (Italian: [tʃitʃiˈzbɛːo]; plural: cicisbei) or cavalier servente (French: chevalier servant) was the man who was the professed gallant or lover of a woman married to someone else. With the knowledge and consent of the husband, the cicisbeo attended his mistress at public entertainments, to church and other occasions, and had privileged access to this woman. The arrangement is comparable to the Spanish cortejo or estrecho and, to a lesser degree, to the French petit-maître.,(petit-maître m (plural petits-maîtres) (archaic) dandy, coxcomb). The exact etymology of the word is unknown; some evidence suggests it originally meant "in a whisper" (perhaps an onomatopeic word). Other accounts suggest it is an inversion of bel cece, which means "beautiful chick (pea)". According to the Oxford English Dictionary, the first recorded usage of the term in English was found in a letter by Lady Mary Wortley Montagu dated 1718. The term appears in Italian in Giovanni Maria Muti's Quaresimale Del Padre Maestro Fra Giovanni Maria Muti De Predicatori of 1708 (p. 734).
ellauri247.html on line 295: "If a Frenchman is capable of real friendship, it must certainly be the most disagreeable present he can possibly make to a man of a true English character. You know, madam, we are naturally taciturn, soon tired of impertinence, and much subject to fits of disgust. Your French friend intrudes upon you at all hours; he stuns you with his loquacity; he teases you with impertinent questions about your domestic and private affairs; he attempts to meddle in all your concerns, and forces his advice upon you with the most unwearied importunity; he asks the price of everything you wear, and, so sure as you tell him, undervalues it without hesitation; he affirms it is in a bad taste, ill contrived, ill made; that you have been imposed upon both with respect to the fashion and the price; that the marquis of this, or the countess of that, has one that is perfectly elegant, quite in the bon ton, and yet it cost her little more than you gave for a thing that nobody would wear.
ellauri247.html on line 297: "If a Frenchman is admitted into your family, and distinguished by repeated marks of your friendship and regard, the first return he makes for your civilities is to make love to your wife, if she is handsome; if not, to your sister, or daughter, or niece. If he suffers a repulse from your wife, or attempts in vain to debauch your sister, or your daughter, or your niece, he will, rather than not play the traitor with his gallantry, make his addresses to your grandmother; and ten to one but in one shape or another he will find means to ruin the peace of a family in which he has been so kindly entertained. What he cannot accomplish by dint of compliment and personal attendance, he will endeavour to effect by reinforcing these with billets-doux, songs, and verses, of which he always makes a provision for such purposes. If he is detected in these efforts of treachery, and reproached with his ingratitude, he impudently declares that what he had done was no more than simple gallantry, considered in France as an indispensable duty on every man who pretended to good breeding. Nay, he will even affirm that his endeavours to corrupt your wife, or deflower your daughter, were the most genuine proofs he could give of his particular regard for your family.
ellauri247.html on line 299: "If there were five hundred dishes at table, a Frenchman will eat of all of them, and then complain he has no appetite—this I have several times remarked. A friend of mine gained a considerable wager upon an experiment of this kind; the petit-maitre ate of fourteen different plates, besides the dessert, then disparaged the cook, declaring he was no better than a marmiton, or turnspit."
ellauri247.html on line 300: "A Frenchman lays out his whole revenue upon taudry suits of cloaths, or in furnishing a magnificent repas of fifty or a hundred dishes, one-half of which are not eatable or intended to be eaten. His wardrobe goes to the fripier, his dishes to the dogs, and himself to the devil."
ellauri247.html on line 308: Samuel Johnson (18 September 1709 – 13 December 1784), often wrongly called Dr Johnson, was an English writer who made lasting contributions as a poet, playwright, essayist, moralist, critic, biographer, editor and lexicographer. He was a devout Anglican, and a committed Tory. The Oxford Dictionary of National Biography calls him "arguably the man using most four letter words in English history".
ellauri247.html on line 316: His mother was 40 when she gave birth to Sam in the family home above his father's bookshop in Lichfield, Staffordshire. This was considered an unusually late pregnancy, so precautions were taken, and a man-midwife and surgeon of "great reputation" named George Hector was brought in to assist. The infant Johnson did not cry, and there were concerns for his health. His aunt exclaimed that "she would not have picked such a poor creature up in the street". Sillä oli pentuna risatauti (scrofula).
ellauri247.html on line 318: Little is known about Johnson's life between the end of 1729 and 1731. It is likely that he lived with his parents. He experienced bouts of mental anguish and physical pain during years of illness; his tics and gesticulations associated with Tourette syndrome became more noticeable and were often commented upon.
ellauri247.html on line 320: When William Hogarth first saw Johnson standing near a window in Richardson's house, "shaking his head and rolling himself about in a strange ridiculous manner", Hogarth thought Johnson an "ideot, whom his relations had put under the care of Mr. Richardson".
ellauri247.html on line 331: Johnson remained with his close friend Harry Porter during a terminal illness, which ended in Porter's death on 3 September 1734. Porter's wife Elizabeth (née Jervis) (otherwise known as "Tetty") was now a widow at the age of 45, with three children. Some months later, Johnson began to court her. William Shaw, a friend and biographer of Johnson, claims that "the first advances probably proceeded from her, as her attachment to Johnson was in opposition to the advice and desire of all her relations," Johnson was inexperienced in such relationships, but the well-to-do widow encouraged him and promised to provide for him with her substantial savings.
ellauri247.html on line 333: I bet my bottom penny that Sam was at least a part-time faggot. The red cheeked Boswell more than probably blew smoke rings between his legs.
ellauri247.html on line 343: Johnson bragged that he could finish his dictionary project in three years. In comparison, the Académie Française had 40 scholars spending 40 years to complete their dictionary, which prompted Johnson to claim, "This is the proportion. Let me see; forty times forty is sixteen hundred. As three to sixteen hundred, so is the proportion of an Englishman to a Frenchman." Rather, the proportion of the civilized vernacular vocabularies of the languages. What a pompous idiot. Although he did not succeed in completing the work in three years, he did manage to finish it in eight. Some criticised the dictionary, including the historian Thomas Babington Macaulay, who described Johnson as "a wretched etymologist."
ellauri247.html on line 354: Some, like Macaulay, regarded Johnson as an idiot savant who produced some respectable works, and others, like the Romantic poets, were completely opposed to Johnson's views on poetry and literature, especially with regard to Milton. Again, on the positive side, Johnson influenced Jane Austen's writing style and philosophy.
ellauri247.html on line 356: On 18 September 2017 Google commemorated Johnson's 308th birthday with a Google Doodle, thus sealing his celebrity forever and making him a man of unforgettable fame.
ellauri247.html on line 419: Called the “Queen of the Blues”, Elizabeth Montagu led and hosted the Blue Stockings Society of England from about 1750. It was a loose organization of privileged women with an interest in education, but it waned in popularity at the end of the 18th century. It gathered to discuss literature, and also invited educated men to participate. Talk of politics was prohibited; literature and the arts were the main subjects. Many of the bluestocking women supported each other in intellectual endeavors such as reading, art work, and writing. Many also published literature. Dr. Johnson once wrote about Montagu, that “She diffuses more knowledge than any woman I know, or indeed, almost any man. Conversing with her, you may find variety in one“.
ellauri247.html on line 423: Linda Marshall - Not entirely true; Pope was smitten with LMWM but she rejected his advances (in fact she laughed at him because he was a cripple). After that he became a bitter enemies and both Pope and Lady Mary wrote vicious satirical poems about each other! But I´m a huge admirer of Pope´s work and as usual it´s superbly written. Although he never married, he had many female friends to whom he wrote witty letters, including Lady Mary Wortley Montagu. It has been alleged that his lifelong friend Martha Blount was his lover. His friend William Cheselden said, according to Joseph Spence, "I could give a more particular account of Mr. Pope's health than perhaps any man. Cibber's slander (of carnosity, abrmal fleshy protrusion growing on any part of the body) is false. He had been gay, but left that way of life upon his acquaintance with Mrs. B."
ellauri247.html on line 477: Mallaustaidekaskut ovat puisevia, vielä puisevampia on enää musiikkikaskut. "Tiedättekö kuka minä olen?" kysyi mielestään kuuluisa säveltäjä pimulta junassa. Olen 'Saaban kuningattaren' säveltäjä. Se ei taida olla niinkään huono virka, arveli neitonen.
ellauri247.html on line 498: 
ellauri247.html on line 500: La Prise de la smalah d'Abd-el-Kader par le Duc d'Aumale à Taguin, le 16 mai 1843, est un tableau peint par Horace Vernet en 1845 et exposé au musée de l'histoire de France à Versailles.
ellauri247.html on line 501: Le tableau est, par ses dimensions hors du commun (21,39 m de large et de 4,89 m de haut) considéré comme le plus grand tableau du XIXe siècle.
ellauri247.html on line 502: Tableau de propagande, il met en valeur le fils de Louis-Philippe, le duc d'Aumale, et monte en épingle une bataille moins cruciale qu'elle n'y paraît.
ellauri247.html on line 504: Pièce principale présenté dans la Salle de la Smalah au château de Versailles, ce tableau, accompagné de quelques autres illustrant la conquête de l'Algérie, avait pour but de magnifier les faits d'armes des différents fils du roi et de restaurer un pouvoir constesté.
ellauri247.html on line 506: Au troisième tiers, on aperçoit au loin le vieux fort de Taguin et à droite la famille de Mohamed-el-Karoubi, marabout et chancelier d'Abd-el-Kader qui lui n'était pas présent ce jour-là.
ellauri247.html on line 522: Cette "bataille" a été immortalisée par Horace Vernet en 1843. Le tableau est lattraction principale des salles d´Afrique créées par Louis-Philippe au musée de l´histoire de France à Versailles. Il a été interprété à la gravure sur acier par Augustin Burdet. Une plaque « rue Taguin, 1843 » existe encore, en 2014, à Dijon, sur une voie non publique. Taistelun nimi on riipustettu ranskalaisten sotalippuihin. Taisi olla sammakoiden ihan laitimmmaisia sotamenestyxiä.
ellauri247.html on line 530: Baboons leave their lairs at dawn and congregate to chatter and howl, while jumping in the warmth of the early morning sun, as if singing and dancing. The belief that they greet the rising sun gave rise to a favorite theme in art – baboon in attitude of adoration, facing the sun with raised arms as if ‘offering prayers and salutation to the first rays of dawn’.
ellauri248.html on line 50: Mistähän tämäkin uni oikein tuli? Eilisestä Dublin murhasarjasta, jossa läskihkö kylmiö päänainen lähti venytetyissä loppuvizeissä Liverpooliin tekemään aborttia ja tuli takas tekemään sovintoa vielä läskimmän koleerisen tavis kakkosmiehen kaa. Ruipelo hamsterimainen Adam lähetettiin Peräkylän poliisixi laskemaan (ja nussimaan) lampaita väärinkäytösten takia.
ellauri248.html on line 83: Matt rated it shit: If I could, I'd probably rate this at 1.5 stars-- it ultimately pissed me off, and annoyed me throughout, but it was good enough to keep me reading and I suppose that should count for something. Maybe my opinion has been influenced by reading Stieg Larsson's masterful THE GIRL WITH THE DRAGON TATTOO FOR BOYS immediately prior to this one. That book wasn't perfect, but it had characters you rooted for, didn't wallow too much in pop culture references, and most importantly IT SOLVED THE FRIGGING MYSTERY.
ellauri248.html on line 85: Let's go through a few of these points. First, I don't think I've ever read a mystery novel with a less likable main character/narrator. Rob (Adam) Ryan is an asshole, plain and simple. Sure, he's been warped by his childhood and circumstances, but he does just about every annoying thing you could possibly imagine-- he constantly navel-gazes and feels self pity, he sleeps with then immediately plays the stereotypical male "I don't want anything to do with you now" role with his female partner (the person we were told was his best friend, and whom he would never ever sleep with), he acts like an idiot over the 17 year old villain/ temptress/ psychopath/ whatever betraying his partner, and by the end of the book he is worse off than ever. I know that lots of detectives (esp. in hard-boild stories) are unlikable, and have many personal issues, but this guy just took the cake. I wanted to take a baseball bat to his head [hear, hear!]. To make matters worse, French throws in this little gem towards the end of the novel:
ellauri248.html on line 87: "I am intensely aware, by the way, that this story does not show me in a particularly flattering light. I am aware that, within an impressively short time of meeting me, Rosalind had me coming to heel like a well-trained dog: running up and down stairs to bring her coffee, nodding along while she bitched about my partner, imagining like some starstruck teenager that she was a kindred soul. But before you decide to despise me too thoroughly, consider this: she fooled you, too. You had as good a chance as I did. I told you everything I saw, as I saw it at the time. And if that was in itself deceptive, remember, I told you that, too: I warned you, right from the beginning, that I lie." As if that excused anything... and NO, she didn't "fool" me, because YOU'RE the narrator and YOU'RE the one telling the story. This paragraph probably ticked me off more than anything else in the book.
ellauri248.html on line 91: The last part is a bit more controversial I suppose. There are two central mysteries in this book-- the first, what happened to Katy, DOES get solved in the course of the novel (the "big break" in the case is our hero realizing suddenly that the murder probably took place in a shed about 20 feet from where the body was found! Really?? No one bothered to think of that for a month?), but the deeper mystery about what happened to Rob/Adam and his friends is never resolved. Your mileage may vary about how annoying that is. Truth be told, it didn't annoy me as much as the fact that the true "villain" of the modern mystery walks without being punished in any way. How incredibly unsatisfying.
ellauri248.html on line 93: Can you write a mystery story that ends with uncertainty? Where you never know who really did it? You can, but it’s unsatisfying. It’s unpleasant for the reader . There needs to be something at the end, some sort of resolution. It’s not that the killer even needs to be caught or locked up. It’s that the reader needs to know. Not knowing is the worst outcome for any mystery story, because we need to believe that everything in the world is knowable. Justice is optional, but answers, at least, are mandatory. And that’s what I love about Holmes. That the answers are so elegant and the world he lives in so ordered and rational. It’s beautiful.”
ellauri248.html on line 96: I know this was a first novel, so hopefully things will improve for her second book. I know, also, that this book won a major award and that lots of people seem to love it to death, so maybe I don't know what I'm talking about. [mystery, whodunit]
ellauri248.html on line 98: Justin rated it shit: The protagonist of this book really, really annoyed me. It felt like a parody of one of those old black-and-white movies where the picture freezes and the guy steps out toward the camera, lights a cigarette, pulls his hat down, and goes into this long monologue about life or women or his past or whatever. The action would pick up or a new lead would be uncovered, and here comes Rob rambling on for pages and pages.... and pages.
ellauri248.html on line 108: Rob: Yeah, Cassie was like that. She was always finding connections to things and blah blah blah. She made a great partner because hey remember that time 20 years ago when my friends and I were in the woods and blah blah blah I want to tell you about all the people I work with and give you a brief description of each one of them and also explain in detail how my boss is and blah blah blah. My mind is trying to remember what happened 20 years ago and you know Cassie and I are great partners and we're best friends and people think we're dating but blah blah blah. Hey, time flies, man. Did I tell you what happened to me as a child? Did I remind you about Katy? Also, her family sure is weird. The people at the dig site are weird. Everyone is a suspect blah blah blah. Let me pause here to tell you how I deal with my roommate and also O'Kelly and my childhood and my current job and Katy and her weird family and interrogation and coffee and vodka and this dream I had and looking for clues and in the woods and we keep hitting dead ends and and and and and blahhhhhhhhhhhh.
ellauri248.html on line 122: Not. One. Thing. Is. Resolved. Rob Ryan’s character arc? Flop. My wife Cassie Maddox’s character arc? Long sigh. My favorite pair of besties? I don’t want to talk about it. Mystery? Fine, sort of chilling, but also 1) not really a mindfuck and 2) has shitty connotations. The commupence? Non-ex-is-tent.
ellauri248.html on line 125: And the worst part? The mystery from twenty years ago that causes this entire fucking BOOK and that was way more interesting than the normal mystery? Literally no fucking resolution. Who did it? How did they do it? What is up with that hair clip in the forest and the blood inside Rob’s shoes? NO ONE FUCKING KNOWS. I’m sure this is framed in the minds of many readers as some kind of deeper meaning about memory. You know what I thought, honestly? Tana French wrote herself into a corner with a fucking ridiculous case and then ran out of time on her deadline and decided to leave it open. [krimi, whodunit]
ellauri248.html on line 137: 
ellauri248.html on line 152: 1875 promovierte er „Über den Begriff des Schönen (sittlich Guten) in der Moralphilosophie des Aristoteles“. Sein Versuch, über eine Habilitation in der Wissenschaft Fuß zu fassen, scheiterte 1877.
ellauri248.html on line 156: Nach einem erneut misslungenen Habilitationsversuch begann Rée 1885 ein Medizinstudium, das er 1890 erfolgreich abschloss. Sein weiteres Leben verbrachte er überwiegend in Stibbe (Westpreußen). Dort behandelte er als Arzt die Landarbeiter auf dem Rittergut seines Bruders Georg.
ellauri248.html on line 158: 1900 gab der Bruder das Gut auf; Paul Rée ging daraufhin nach Celerina (Schweiz) und arbeitete als Arzt für die Einheimischen. Am 28. Oktober 1901 verunglückte er bei einer Bergwanderung und stürzte in den Inn; ob es tatsächlich ein Unglück oder ein Suizid war, kann nicht geklärt werden.
ellauri248.html on line 160: Im Ursprung der moralischen Empfindungen unterteilt er alle Handlungen in „egoistische“ und „unegoistische“; die Ersteren seien ursprünglich verdammt worden, weil sie anderen Menschen schadeten, zweitere aber gelobt, weil sie der Gemeinschaft nützen. Der Grund für diese Bewertung sei, so Rée, vergessen worden, so dass man heute Egoismus für an sich schlecht und Selbstlosigkeit für an sich gut halte.
ellauri248.html on line 161: Friedrich Nietzsche übernahm zwar die Methode, kritisierte aber einige Zeit nach dem persönlichen Bruch in seiner Genealogie der Moral die Schlussfolgerungen Rées: Diese seien viel zu simpel und basierten auf einer naiven utilitaristischen Sicht. Haloo Fred, wer is der Naive von euch beiden?
ellauri248.html on line 179: Durch die Bekanntschaft mit dem Theologiestudenten und Pfarrerssohn Theodor Althaus, der ihr Liebhaber wurde, löste sich Malwida in den folgenden Jahren von ihrer konservativen Prägung und wurde Vertreterin aufklärerischen Gedankenguts. Insbesondere sollte sie sich zeitlebens mit dem Christentum auseinandersetzen; in den 1840er Jahren befasste sie sich mit der Philosophie Hegels und der materialistischen Junghegelianer. Sie trat energisch für Frauenemanzipation ein und kam so mit sozialistischen Kreisen in Verbindung. Schließlich unterstützte sie die Märzrevolution von 1848, was sie endgültig in Widerspruch zu ihrer eher reaktionären Familie brachte. Mit Hilfe einiger Freunde gelang es ihr auch, als Zuschauerin am Vorparlament in der Frankfurter Paulskirche teilzunehmen.
ellauri248.html on line 187: Seit 1874 war von Meysenbug im Alter von 58 Jahren auf ärztliches Anraten in Italien geblieben und Olga nach deren Hochzeit mit Gabriel Monod nicht weiter gefolgt. In Tradition der Salons etwa der Henriette Herz oder Rahel Varnhagen lud sie oft junge Künstler und Schriftsteller zu sich ein, so etwa Nietzsche und Paul Rée 1876/1877 nach Sorrent. Auch Lou von Salomé wurde von ihr und Rée mit Nietzsche bekanntgemacht.
ellauri248.html on line 189: Die Idealistin von Meysenbug war nicht immer mit den inhaltlichen Aussagen ihrer „Buben“ einverstanden, blieb aber vor allem mit dem Menschen Nietzsche befreundet. Als sie im Frühsommer 1888 Nietzsche für seine harten Worte im Fall Wagner tadelte – sie war Wagner immer eng verbunden geblieben –, warf er ihr jedoch völliges Unverständnis seiner Werke vor und brach den Kontakt mit ihr ab. Sie schrieb dies später dem beginnenden Wahnsinn Nietzsches zu.
ellauri248.html on line 242: Daniel in the lions' den (chapter 6 of the Book of Daniel) tells of how the biblical Daniel is saved from lions by the God of Israel "because I was found tasteless before them" (Daniel 6:22). It parallels and complements chapter 3, the story of Shadrach, Meshach, and Abednego: each begins with the jealousy of non-Jews towards successful Jews and an imperial edict requiring them to compromise their religion, and concludes with divine deliverance and a king who confesses the greatness of the God of the Jews and issues an edict of royal protection to the smug hookynoses. The tales making up chapters 1–6 of Daniel date no earlier than the Hellenistic period (3rd to 2nd century BC) and were probably originally independent, but were collected in the mid-2nd century BC and expanded shortly afterwards with the visions of the later chapters to produce the modern book.
ellauri248.html on line 320:
ellauri248.html on line 323:
ellauri248.html on line 326:
ellauri248.html on line 334:
ellauri248.html on line 341: In 2018, there are 572 federally recognized tribes. There are about 326 reservations. There are 229 tribes in Alaska. There is only two small reservations there. That is the Metlakatla Indian Community of the Annette Island Reserve, and the Akiachak Native Community (one acre). So, many tribes do not have reservations.
ellauri248.html on line 343: Approximately 56.2 million acres, (87,000 Sq mi) are held in trust by the United States for various Indian tribes and individuals. These are variously called, reservations, pueblos, rancherias, missions, villages, and communities. This amount of land if it all was put in one place would be about the size of Idaho.
ellauri248.html on line 345: The US is 3.797 million mi². The area that was “reserved” for tribes from there previous landholdings is about 2.3% of the total US land. Some reservations are the “reserved” remnants of a tribe’s original land base. Others were created by the federal government from federal land for the resettling Native people who were forcibly relocated from their homelands.
ellauri248.html on line 349: Today there is about 10,059,290 acres (15,700 sq miles) of individually owned lands are still held in trust for Native American allotees and their heirs. There are about four million fractional owner interests in this 10 million acres. Each generation the individual share gets less. One part of the Act was the establishment of a trust fund, administered by the Bureau of Indian Affairs, to collect and distribute revenues from oil, mineral, timber, and grazing leases on Native American lands. The BIA´s grossly mismanaged these funds. They were never collected or lost or stolen. This negligence in the management of the trust fund resulted in a number of lawsuits. The most well known is Cobell v. Salazar which led to a $3.4 billion settlement in 2009. The suit has forced proper accounting of revenues for the future but the settlement gave the litigants cents on the dollar.
ellauri248.html on line 353: In contrast to the 2.3% of Native land, the Federal Government owns, as National Parks, Forests, BLM, US Ag land, Fish and Wildlife land, military reservations, wildlife refuges and so on, about 28% of the surface area of the US. That is 640 million acres, or 1 million sq miles. That 28% of the US land was and taken by force from tribes, as was all other state lands and privately held lands. If the US people so chose, we could more fairly address the large losses that Native people have had by transferring more of this land to Tribal governments.
ellauri249.html on line 76: Brodsky’s poetry bears the marks of his confrontations with the Russian authorities. “Brodsky is someone who has tasted extremely bitter bread,” wrote Stephen Spender in New Statesman, “and his poetry has the air of being ground out between his teeth. … It should not be supposed that he is a liberal, or even a socialist. He deals in unpleasing, hostile truths and is a realist of the least comforting and comfortable kind. Everything nice that you would like him to think, he does not think. But he is utterly truthful, deeply religious, fearless and pure. Loving, as well as hating.”
ellauri249.html on line 80: It is precisely in this sense that we should understand Dostoyevsky’s remark that beauty will save the world, or Matthew Arnold’s belief that we shall be saved by poetry. It is probably too late for the world, but for the individual man (me) there always remains a chance. What distinguishes us from other members of the animal kingdom is speech. Literature—and poetry, in particular, my poetry—is, to put it bluntly, the goal of our species.” Minä minä! Täähän on pahempi egosentrikko kuin minä ja pikku-CEC Norjassa.
ellauri249.html on line 90: In January 1980, foreign ministers from 34 countries of the Organisation of Islamic Cooperation adopted a resolution demanding "the immediate, urgent and unconditional withdrawal of Soviet troops" from Afghanistan. The UN General Assembly passed a resolution protesting the Soviet intervention by a vote of 104 (for) to 18 (against), with 18 abstentions and 12 members of the 152-country Assembly absent or not participating in the vote; only Soviet allies Angola, East Germany and Vietnam, along with India, supported the intervention.
ellauri249.html on line 92: Afghan insurgents began to receive massive amounts of support through aid, finance and military training in neighbouring Pakistan with significant help from the United States and United Kingdom. They were also heavily financed by China and the Arab monarchies in the Persian Gulf.
ellauri249.html on line 118: at laevā lacrimās muttōnī absterget amīcā
ellauri249.html on line 121: Juvenal, showing his knack for describing grossly obscene matters without using taboo words, writes as follows in one of his satires (9.43-4):
ellauri249.html on line 140: The obscure word sōpiō (gen. sōpiōnis) seems to have meant a sexualized caricature with an abnormally large penis, such as the Romans were known to draw. It appears in Catullus 37:
ellauri249.html on line 142: frontem tabernae sōpiōnibus scrībam
ellauri249.html on line 167: ("whose little dagger, hanging more flaccid than a tender beet (a vegetable)
ellauri249.html on line 179: futuitur cunnus [pi]llōsus multō melius [qu]am glaber
ellauri249.html on line 295: Puhe johti monenlaisiin reaktioihin. Puheen vaikutuksesta kerrotaan useamman kokousedustajan pyörtyneen ja kahden tehneen itsemurhan. Stalingradissa ja Gruusiassa puhkesi mellakoita Stalinin häpäisyn jälkeen. Sittemmin on Stalin rehabilitoitu, vaikka hän teki joitakin virheitä. Ruzov oli niistä pahin.
ellauri249.html on line 329: Kansa ei enää välttämättä uskonut maan johdon vakuutteluja elämän laadun paranemisesta. Vuonna 1962 tapahtui joukko mellakoita, jotka saivat alkunsa eräistä hinnankorotuksista. 1. kesäkuuta vuonna 1962 nostettiin liha- ja siipikarjatuotteiden hintoja 35 % ja voin ja maidon hintoja 25 %. Näinkään suurten korotusten jälkeen hinnat eivät vastanneet tuotantokustannuksia. Lisäksi nostettiin tehtaiden ja kaivosten tuotantonormeja, mikä merkitsi työläisten elintason laskua. Pettyneet työläiset kaipasivat takaisin Stalinia, jonka aikana hintoja oli usein alennettu. Heti uusien hintojen tiedottamisen jälkeen lakkoja puhkesi Moskovassa, Kiovassa, Leningradissa ja Tšeljabinskissa. Novotšerkasskin kaupungissa sadat työläiset kokoontuivat torille huutamaan palkankorotusten puolesta ja heittelivät puhumaan tullutta puoluejohtajaa kivillä ja pulloilla. Hruštšovin muotokuvia tuhottiin. Paikalle tulleet miliisit pahoinpideltiin ja paikalle haettiin armeijan yksiköitä. Armeija avasi tulen ja 23 henkilöä kuoli. Uhrit haudattiin salaiseen paikkaan. Lakkoilijoita vangittiin ja seitsemän tuomittiin kuolemaan. Hruštšov syytti tapahtuneesta kaikkia muita paitsi itseään. Vähän sitä kyllä hävetti jälkeenpäin.
ellauri249.html on line 360: In 1961, revolutionary philosopher Frantz Fanon commented: "And when Mr. Khrushchev brandishes his shoe at the United Nations and hammers the table with it, no colonized individual, no representative of the underdeveloped countries laughs. For what Mr. Khrushchev is showing the colonized countries who are watching is that he, the missile-wielding muzhik, is treating these wretched capitalists the way they deserve."
ellauri249.html on line 368: Quidam sortiti metuentem sabbata patrem
ellauri249.html on line 371: qua pater abstinuit, mox et praeputia ponunt;
ellauri249.html on line 382: 110 cum sit triste habitu uultuque et ueste seuerum,
ellauri249.html on line 388: William D. Rubenstein, a respected author and historian, outlines the presence of antisemitism in the English-speaking world in one of his essays with the same title. In the essay, he explains that there are relatively low levels of antisemitism in the English-speaking world, particularly in Britain and the United States, because of the values associated with Protestantism, the rise of capitalism, and the establishment of constitutional governments that protect civil liberties. Rubenstein does not argue that the treatment of Jews was ideal in these countries, rather he argues that there has been less overt antisemitism in the English-speaking world due to political, ideological, and social structures. Essentially, English-speaking nations experienced lower levels of antisemitism because their liberal and market friendly frameworks limited the organized, violent expression of antisemitism. In his essay, Rubinstein tries to contextualize the reduction of the Jewish population that led to a period of reduced antisemitism: "All Jews were expelled from England in 1290, the first time Jews had been expelled en masse from a European country".
ellauri249.html on line 390: In post-Napoleonic England, when there was a notable absence of Jews, Britain removed bans on "usury and moneylending," and Rubenstein attests that London and Liverpool became economic trading hubs which bolstered England's status as an economic powerhouse. Jews were often associated with being the moneymakers and financial bodies in continental Europe, so it is significant that the English were able to claim responsibility for the country's financial growth and not attribute it to Jews. It is also significant that because Jews were not in the spotlight financially, it took a lot of the anger away from them, and as such, antisemitism was somewhat muted in England. It is said that Jews did not rank among the "economic elite of many British cities" in the 19th century. Again, the significance in this is that British Protestants and non-Jews felt less threatened by Jews because they were not imposing on their prosperity and were not responsible for the economic achievements of their nation.
ellauri249.html on line 409: Kyseenalaisia sankareita kaiken kaikkiaan, esimtää "bloody eye" Skobelev edellisessä Krimin sodassa. Skobelev returned to Turkestan after the war, and in 1880 and 1881 further distinguished himself by retrieving the disasters inflicted by the Tekke Turkomans: following the Siege of Geoktepe, it was stormed, the general captured the fort. Around 8,000 Turkmen soldiers and civilians, including women and children were slaughtered in a bloodbath in their flight, along with an additional 6,500 who died inside the fortress. The Russians massacre included all Turkmen males in the fortress who had not escaped, but they spared some 5,000 women and children and freed 600 Persian slaves. The defeat at Geok Tepe and the following slaughter broke the Turkmen resistance and decided the fate of Transcaspia, which was annexed to the Russian Empire. The great slaughter proved too much to stomach reducing the Akhal-Tekke country to submission. Skobelev was removed from his command because of the massacre. He was advancing on Ashkhabad and Kalat i-Nadiri when he was disavowed and recalled to Moscow. He was given the command at Minsk. The official reason for his transfer to Europe was to appease European public opinion over the slaughter at Geok Tepe. British Field Marshal Bernard Montgomery assessed Skobelev as the world's "best single commander" between 1870 and 1914 and wrote of his "skilful and inspiring" leadership. Francis Vinton Greene also rated Skobelev highly.
ellauri249.html on line 474: The saying remains popular in several languages, as in the English "A cobbler should stick to his last", the Dutch Schoenmaker, blijf bij je leest, the Danish Skomager, bliv ved din læst, the German Schuster, bleib bei deinen Leisten, and the Polish Pilnuj, szewcze, kopyta. Other languages use slightly changed forms: the Spanish Zapatero, a tus zapatos ('Shoemaker, [tend] to your shoes'), and the Russian Суди, дружок, не свыше сапога ('Judge not, pal, above the boot'), after Alexander Pushkin's poetic retelling of the legend.
ellauri249.html on line 478: The Dunning–Kruger effect is defined as the tendency of people with low ability in a specific area to give overly positive assessments of this ability. The name comes from two singularly dense American psychologists Dunning and Kruger who thought they were the cat's whiskers, though in fact they could not find their own arses with a map.
ellauri249.html on line 484: Of course, with the war in Ukraine, I can’t buy it anymore and I’ve had to replace it with Absolut, which is, I’m sorry to say, inferior in taste. (Finlandia’s not available where I live, it’s inferior, too.) That’s why I hope that Putin will retreat from Ukraine as soon as possible so that we can get back to business as usual.
ellauri254.html on line 60: ETA Hoffmanista on mulla jo nippu linkkejä. German storywriter E.T.A. Hoffmann appears to have suffered and died from tabes dorsalis. Eli kuppaan kuoli tämä kaveri. Se väsäsi sen Nussknackerin, joulukuusen koristeen jonka sain Berliinistä Shanshanilta, johon "siitä vaan sano" Zhaikovski teki musiikin. Varsin mitätön Gerard de Nerval (salanimi) esitteli saksankielistä kirjallisuutta Ranskassa, muun muassa esikuvaansa E. T. A. Hoffmannia sekä J. W. von Goetheä. Nobel-Olga Tokarczukin Izidorkin kaipasi aakkosten alkupäästä Hoffmannia.
ellauri254.html on line 63: Die Serapionsbrüder ist eine 1819 bis 1821 veröffentlichte Sammlung von Erzählungen und Aufsätzen von E.T.A. Hoffmann. Hoffmann stellte die vier Bände zu großen Teilen aus bereits vorher veröffentlichtem Material zusammen, fügte aber einige neue Erzählungen sowie eine Rahmenhandlung hinzu, in der einige literarisch gebildete Freunde über Probleme der Kunst diskutieren und als fiktive Autoren der Erzählungen auftreten. Vorbild für diesen Freundeskreis waren die Treffen der Serapionsbrüder, eines literarischen Kreises um Hoffmann, dem neben weiteren Schriftstellern auch Adelbert von Chamisso und Friedrich de la Motte Fouqué angehörten. Der Name leitete sich ursprünglich vom Heiligen Serapion her, an dessen Gedenktag – dem 14. November – der Freundeskreis sich zum ersten Mal nach längerer Trennung im Jahr 1818 wieder zusammenfand. Wichtiger als dieser äußere Anlass wird aber das sogenannte serapiontische Prinzip, dem sich die Mitglieder des Kreises verpflichtet fühlen.
ellauri254.html on line 66: „Die Grundpfeiler dieses Vereins bildeten nächst Hoffmann, Contessa, Koreff (ein ausgezeichneter Arsch*) und Hitzig. Ein vortrefflicher ineinandergreifendes Quatuor mochte nicht leicht zu finden sein. Koreff war der einzige Mensch, dem Hoffmann geduldig zuhörte, weil er ihn in der Unterhaltung an sprudelndem lebendigem Witze oft und an Kenntnissen immer überbot, auch dabei gutmütig genug war, ihn reden zu lassen, so oft er wollte; Contessa, selbst wenig redend, horchte auf alles, was die Freunde an Witz ausgehen ließen, mit dem beredtesten Beifallslächeln, das ihm unaufhörlich um die Mundwinkel spielte, von Zeit zu Zeit ein kleines, aber entscheidendes Wörtchen zugebend, und Hitzig, der mit Contessa das Publikum bildete und alle drei übrigen länger und besser als sie sich untereinander kannte, verstand darum die Kunst, Lücken im Gespräch auszufüllen, und wo es matt wurde, es wieder anzuregen, sich willig jedes Anspruchs auf Solopartien begebend.“ Hoffman oli takuulla sehr narzissistisch.
ellauri254.html on line 68: Glaubhaft, aber nicht als realitätsnahe Personenzeichn
ellauri254.html on line 83: Programmatisch für das serapiontische Prinzip, das „wie Theodor sehr richtig bemerkte, eben nichts weiter heißen wollte, als daß die Serapionsbrüder übereingekommen, sich durchaus niemals mit schlechtem Machwerk zu quälen“, ist die Absage an jede Art von Nachahmungspoetik und jeden sogenannten Realismus. Nicht die Außenwelt soll durch die Dichtung abgebildet werden, sondern es gilt, „das Bild, das dem wahren Künstler im Innern aufgegangen“, durch „poetische Darstellung ins äußere Leben zu tragen“. Wie Serapion, der als weltfremder Eremit nur seinen Visionen folgte, soll auch der Dichter sich von der Einsamkeit als idealer Sphäre seines schöpferischen Geistes inspirieren lassen. Je mehr ihm die Welt zum bloßen Störfaktor wird, desto autonomer, genialer und serapiontischer sein Werk. Indem die fiktiven Erzähler der Novellensammlung über die serapiontische Qualität ihrer Texte diskutieren, wird die ästhetische Reflexion – ganz im Sinne romantischer Poetologie – selbst zum Bestandteil der Poesie. Verwirrend für die Interpreten E.T.A. Hoffmanns sind dabei die für ihn so charakteristischen visionär-phantastischen Projektionen, mit denen er die künstlerische Innenschau mit der alltäglichen Wirklichkeit verbindet und dabei eine typisch serapiontische Mischung aus Phantasie und Realität schafft, die für den Leser nur noch schwer zu entwirren ist.
ellauri254.html on line 115: Aleksei Remizov (1877 Moskova, Venäjä – 1957 Pariisi, Ranska) oli venäläinen kirjailija. Mielenosoituksiin osallistunut Remizov karkotettiin Pohjois-Venäjälle. Hän pääsi palaamaan Pietariin 1905 mutta pötki pakoon Venäjältä 1921. Remizovin kertomuksia alettiin julkaista vuonna 1897 lehdissä. Hän hyödynsi niissä kansantarinoita, unia ja legendoja. Hän on vaikuttanut myöhempiin kirjailijoihin, esimerkiksi Isaak Babeliin, Jevgeni Zamjatiniin ja Boris Pilnjakiin. Hänen tuotantoaan julkaistiin Neuvostoliitossa uudelleen vuodesta 1978. Il s'est établi en France en 1923. Il est enterré au cimetière russe de Sainte-Geneviève-des-Bois, près de Paris. Sillä oli mukanaan pikku suite sute pussukka isänmaan multaa.
ellauri254.html on line 140: Veniamin Aleksandrovitš Kaverin (ven. Вениами́н Алекса́ндрович Каве́рин, oikea sukunimi Zilber, Зи́льбер; 19. huhtikuuta (J: 6. huhtikuuta) 1902 Pihkova – 2. toukokuuta 1989 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija. Veniamin Kaverin syntyi sotilasmuusikon perheeseen. Hän opiskeli Pihkovan kymnaasissa, suoritti keskikoulun loppuun Moskovassa ja pääsi vuonna 1919 Moskovan yliopiston historiallis-kielitieteelliseen tiedekuntaan. Vuonna 1920 Kaverin muutti Pietariin, jossa hän jatkoi opintojaan Pietarin yliopiston filosofisessa tiedekunnassa sekä Itämaisten kielten instituutin arabian kielen osastossa.
ellauri254.html on line 176: Varhaisrunoudessa Ploki vaahtosi paljon ihanista naisista. Blok muutti Pietariin vuonna 1905. Hän tutustui Pietarin kulttuurielämään Vjatšeslav Ivanovin teoxesta "Pidot Tornissa". Blok oli perustamassa Venäjän edestakaista symbolistiliikettä. Venäjän runouden kausi hopea-aika on liitetty Blokiin sekä muihin venäläisrunoilijoihin, kuten Anna Ahmatovaan, Marina Tsvetajevaan, Boris Pasternakiin ja Vladimir Nabokoviin.
ellauri254.html on line 199: И дикой сказкой был для вас провал Messina, Lissabon - luulitte
ellauri254.html on line 303: Blok asui hirveässä murjussa vuosisadan vaihteessa. Hänellä oli diaesitys tulevaisuuden hirvittävistä tapahtumista ja osoitti tämän varhaisissa teoksissaan. Tämä on osoittanut "Runs about the Beautiful Lady". "Stranger" piirtää kaksi maailmaan kuuluvaa lyyristä sankaria. Toisaalta tämä on illuusion maailma, runous, jossa kaikki on peitelty mysteerissä, ja runoilija on tämän mysteerin paikannäyttäjä. Toisaalta - mauton maailma, joka osoittautuu vahvemmaksi. Loppujen lopuksi tää Stranger liukuu hämärtymään, ja lyyrillinen sankari palaa kauheaan todellisuuteen koirankupin ääreen.
ellauri254.html on line 360: According to the extremely experienced Belgian slavist Emmanuel Waegemans, "who was and still is indeed considered to be the primus inter pares in Russian literature and culture from the eighteenth-century onwards", Russian thinkers themselves contributed largely to this movement: such examples would be the irrationalistic and mystical poetry and philosophy of Fyodor Tyutchev and Vladimir Solovyov or Fyodor Dostoyevsky's novels. It is remotely thinkable that these geeks could read the Western alphabet on their own.
ellauri254.html on line 383: This pessimistic Russian symbolist writer, who referred to himself as the lard of death, was (as I already said) the first writer to introduce the morbid, pessimistic elements characteristic of fin de siècle literature and philosophy into Russian prose. His most famous novel, The Petty Cash Demon (1905), was an attempt to create a living portrait of the concept known in Russian as poshlost' (an idea whose meaning lies somewhere between evil, trashy and banality or kitsch). His next large prose work, A Created Legend (a trilogy consisting of Drops of Blood, Queen Ortruda, and Smoke and Ash), contained many of the same characteristics but presented a considerably more positive and hopeful view of the world. It sold much worse than Petty Cash.
ellauri254.html on line 385: In 1899, as Fyodor Sologub progressed in the teaching profession while continuing to elaborate his literary career, Sologub was appointed principal of the Andreevskoe municipal school in Saint Petersburg. With the position came an apartment on Vasilievsky Island, which Sologub shared with his sister Olga. In the late 1890s and at the beginning of the 1900s, the art world of Petersburg saw Konstantin Sluchevsky’s ‘Fridays’, and Sergei Diaghilev’s ‘Wednesdays’: literary salons which were attended by the leading poets and artists of the day. Sologub had been a participant of both groups; and between 1905 and 1907, his apartment on Vasilievsky Island became the home of ‘Sundays’, a regular meeting place for Petersburg’s nascent intellectuals.
ellauri254.html on line 391: In the month after Olga’s death from tuberculosis in June 1907, Sologub retired following twenty-five years as a teacher, and moved in Petersburg from the school-owned apartment to a private flat. The following year he married Anastasia Chebotarevskaya, a translator and author of children’s books who he had first met in the autumn of 1905. In the summer of 1909, Sologub and Chebotarevskaya holidayed in France. Though he had travelled to Finland with his sister in a final attempt to improve her condition, Finland was at the time part of the Russian Empire, so this trip to France was Sologub’s first proper visit abroad.
ellauri254.html on line 397: One of these ‘noisy gatherings with dances and masks’ proved the occasion of a notable scandal within the world of Russian letters. On 3 January, 1911, Sologub and his wife hosted a masquerade to celebrate the new year. Among the attendees were the writers Aleksei Remizov and Aleksei Tolstoy. Remizov was well known within the world of Russian letters for his mischievous sense of humour. He founded a ‘Great and Free House of Apes’, declaring himself Chancellor, and sent out missives to writers and publishers decreeing them positions in this ironic organisation; and Andrei Bely dubbed him a ‘petty cash demon’ – the title of Sologub’s most celebrated work – owing to his appearance.
ellauri254.html on line 427: God (Gott) sends Death (Tod) to summon the rich bon viveur Everyman (Jedermann) who is then abandoned by his friends, his wealth and his lover (Buhlschaft).
ellauri254.html on line 441: Ihn meistern Arglist und Betrug. (Geht ab.)
ellauri254.html on line 443: Das Fragment scheint sehr dicht Hofmannsthals eigene biographische Situation zu reflektieren. Im Sommer 1901 hatte er geheiratet und mit seiner Frau ein Haus bezogen. Finanziell war er durch das Vermögen seines Vaters unabhängig. Der erste Dialog zwischen Jedermann und dem Mammon lässt das Herrschaftsverhältnis zwischen beiden hervortreten. Jedermann hadert mit dem Mammon, seinem Knecht, dessen Dienstfertigkeit ihm unerträglich ist.
ellauri254.html on line 455: Stefan Anton George (* 12. Juli 1868 in Büdesheim, heute Stadtteil von Bingen am Rhein; † 4. Dezember 1933 in Locarno) war ein deutscher Lyriker. Zunächst vor allem dem Symbolismus verpflichtet, wandte er sich nach der Jahrhundertwende vom reinen Ästhetizismus der zuvor in den Blättern für die Kunst propagierten „kunst für die kunst“ ab und wurde zum Mittelpunkt des nach ihm benannten, auf eigenen ästhetischen, philosophischen und lebensreformerischen Vorstellungen beruhenden George-Kreises.
ellauri254.html on line 457: George wurde als Sohn des Gastwirts und Weinhändlers Stephan George und dessen Frau Eva (geb. Schmitt) in Büdesheim (bei Bingen) geboren. Die Familie stammte ursprünglich aus dem seit 1766 zu Frankreich gehörenden Roupeldange. Der Bruder von Georges Urgroßvater Jacob (1774–1833), Johann Baptist George (Grab in Büdesheim), war von hier nach Büdesheim gezogen und hatte (da selbst kinderlos) als Erben Georges Großvater Anton (1808–1888; Soldat unter Karl X.) sowie dessen Bruder Etienne (den späteren Politiker) zu sich geholt. Stefan George galt als verschlossenes, eigenbrötlerisches Kind, das schon früh zur Selbstherrlichkeit neigte. Ach ja! das heisst Narzissismus bei Freud.
ellauri254.html on line 459: Ab 1882 besuchte er das Ludwig-Georgs-Gymnasium in Darmstadt. Nebenbei lernte er selbstständig Italienisch, Hebräisch, Griechisch, Latein, Dänisch, Niederländisch, Polnisch, Englisch, Französisch und Norwegisch, um fremde Literaturen im Original lesen zu können. Seine Sprachbegabung veranlasste ihn auch, mehrere Geheimsprachen zu entwickeln. Eine davon behielt er bis zum Ende seines Lebens für persönliche Notizen bei; da jedoch alle entsprechenden Unterlagen nach seinem Tod vernichtet wurden, ist sie bis auf zwei Zeilen in einem Gedicht verloren und diese können auch nicht mehr entschlüsselt werden.
ellauri254.html on line 461: Nach seinem Abitur im Jahre 1888 bereiste George die europäischen Metropolen London, Paris und Wien. In Wien lernte er 1891 Hugo von Hofmannsthal kennen. In Paris traf er auf den Symbolisten Stéphane Mallarmé und dessen Dichterkreis, der ihn nachhaltig beeinflusste und ihn seine exklusive und elitäre Kunstauffassung des l’art pour l’art entwickeln ließ. Seine Dichtungen sollten sich jeglicher Zweckgebundenheit und Profanierung entziehen. Zu Georges Pariser Kontaktpersonen gehörte auch Paul Verlaine. Unter dem Einfluss der Symbolisten entwickelte George eine Abneigung gegen den in Deutschland zu jener Zeit sehr populären Realismus und Naturalismus. Maxim Gorki wäre sehr böse gewesen, hätte er das gewusst. Seit 1889 studierte er drei Semester lang an der Philosophischen Fakultät der Friedrich-Wilhelms-Universität Berlin, brach sein Studium jedoch bald ab. Danach blieb er sein Leben lang ohne festen Wohnsitz, wohnte bei Freunden und Verlegern (wie Georg Bondi in Berlin), auch wenn er sich zunächst noch relativ häufig in das Elternhaus in Bingen zurückzog. Zwar hatte er von seinen Eltern ein beträchtliches Erbe erhalten, doch lebte er stets sehr genügsam. Als Dichter identifizierte er sich früh mit Dante (als der er auch beim Münchner Fasching auftrat), dessen Divina Comedia er in kleine Teile zerriss. Samanlainen ilkeä riippunokka se olikin kuin Dante.
ellauri254.html on line 465: Zu Georges engen Vertrauten zählte anfangs auch der Wiener Schriftsteller Hugo von Hofmannsthal. Die Beziehung war von Seiten Georges, der sich homoerotisch zu Männern hingezogen fühlte, ausgegangen. Sein ungestümes Drängen jedoch ließ die Faszination Hofmannsthals, der den sechs Jahre älteren George an Heiligabend 1891 nichts ahnend besuchte, in Angst umschlagen. Georges Besessenheit ging so weit, dass er den 17-Jährigen sogar zum Duell aufforderte, weil Hofmannsthal sein Werben angeblich falsch gedeutet habe. Dazu kam es nicht, aber Hofmannsthal fühlte sich von George derart verfolgt, dass er in seiner Verzweiflung schließlich seinen Vater um Hilfe bat, dem es mit einem klärenden Gespräch gelang, Georges Nachstellungen zu unterbinden.
ellauri254.html on line 484: Es wurde immer klarer, dass die gegenseitigen Erwartungen enttäuscht wurden und ihre künstlerischen Vorstellungen immer weiter auseinandergingen. So konzentrierte sich George auf die Lyrik und verlangte Gefolgschaft, der sich Hofmannsthal allmählich entzog, zumal er sich auch dem Drama und anderen Formen gegenüber aufgeschlossen zeigte. Auf die Widmung seines Trauerspiels Das gerettete Venedig von 1904 an George reagierte dieser ablehnend. Er bescheinigte Hofmannsthal, dass der Versuch, den „Anschluss an die große Form zu finden“, misslungen sei. Im März 1906 brachen sie den Kontakt ganz ab.
ellauri254.html on line 490: Außerdem war der thematische Bruch Georges in dessen Privatleben begründet. In jener Zeit hatte er sich vom okkulten Kreis Ludwig Klages’ und Alfred Schulers abgewandt und den Kontakt zu Hugo von Hofmannsthal abgebrochen. Der Wegfall einiger Anhänger und die Nachfolge durch jüngere Dichter sorgten für einen Wandel der Blätter für die Kunst. Die nun teilweise auch anonym veröffentlichten Gedichte rückten ins Metaphysische und behandelten zunehmend apokalyptische, expressionistische und esoterisch-komische Themen. Auch der George-Kreis hatte sich dadurch verändert. War er zuvor eine Vereinigung Gleichgesinnter, wandelte er sich nun zu einem hierarchischen Bund aus Jüngern, die sich um ihren höhergestellten Meister George scharten. Es wird vermutet, dass es im Kreis Stefan Georges seelischen oder gar sexuellen Missbrauch gab.
ellauri254.html on line 492: George ei uskonut Saxan aseiden voittoon 1. maailmansodassa, raakkui rökäletappiota, missä osuikin naulan kantaan. Homokolleega Klaus Mann erinnerte sich an Georges Popularität später wie folgt: „Inmitten einer morschen und rohen Zivilisation verkündete, verkörperte er eine menschlich-künstlerische Würde, in der Zucht und Leidenschaft, Anmut und Majestät sich vereinen. Dabei hatte er einen majestätischen Schwanz.“
ellauri254.html on line 503: Klages developed an intense childhood friendship with classmate Theodor Lessing, with whom he shared "many passionate interests." Klages fought to maintain their friendship in spite of his father's anti-semitism. According to Lessing, "Ludwig's father did not view his son's fraternization with 'Juden' as acceptable." Klages' childhood friendship with Theodor Lessing came to a bitter end in 1899. Both would later write about the depth of their relationship and influence on each other—though many aspects, such as the effect race had on their friendship, remain unclear.
ellauri254.html on line 505: In uniting his philosophy and personal preferences, Klages generally opposed sexuality as a formal concept. Mitä vetoa että Ludi oli bi? Even during the heyday of sexual and bohemian rebellion, Herf writes, "Klages struck most observers as strikingly clean and honourable in erotic matters."
ellauri254.html on line 506: When Klages (at 23) moved into a new Schwabing flat in 1895, he entered into an intense sexual relationship with his landlady's daughter, with the mother's approval; the daughter, whom Klages called 'Putti', was eleven years younger than him (12 yrs), and their relationship continued for almost two decades though remained only sexual in nature, and squeaky clean. During his years in Schwabing, Klages also became romantically involved with novelist Franziska zu Reventlow, which was further alluded to in her 1913 roman à clef Herrn Dames Aufzeichnungen. Both Stefan George and Alfred Schuler, with whom Klages closely associated, were openly homosexual men. Whilst some of Klages' outward statements on homosexuality may be seen as harsh, he maintained an intimate personal and not just academic admiration for Schuler all throughout his life. Kaikki käy, kuhan paikat pysyy kemiallisen puhtaana. Kemia ei tunne likaa.
ellauri254.html on line 515: Alfred Schuler (* 22. November 1865 in Mainz; † 8. April 1923 in München) wird als Seher, Religionsstifter, Gnostiker, Mystagoge und Visionär charakterisiert. Sich selbst verstand Schuler als einen wiedergeborenen dekadenten Römer der späten Kaiserzeit. Schuler, der einen gnostizierenden Neopaganismus vertrat, war spiritueller Mittelpunkt der Kosmiker und Ideengeber für Stefan George und Ludwig Klages. Ohne zu Lebzeiten ein Buch veröffentlicht zu haben, erzielte er eine große Breitenwirkung. Mme Turn und Taxis fragte Rilke: Wer ist dieser Schwuler? Hat er etwas gesrchrieben?
ellauri254.html on line 521: In Schulers antisemitisch-esoterischer Vorstellungswelt strömten im Blut „kosmische Energien“ des Menschen zusammen, ein kostbarer Besitz, der „Quell aller schöpferischen Mächte“ sei. Dieser Schatz sei von einem besonderen Leuchtstoff durchdrungen, der von der kosmischen Kraft des Trägers künde, allerdings nur im Blut auserwählter Personen zu finden sei. Von ihnen erwartete man in den Zeiten des Niederganges die allgemeine Wiedergeburt in den Sonnenkindern oder Wiener Sängerknaben. Nun gab es nach Auffassung Klages’ einen mächtigen Feind des Blutes, den Geist, und die kosmischen Anstrengungen sollten darauf hinauslaufen, die Seele aus der „Knechtschaft“ dieses Geistes zu befreien, jener Kraft, die mit Fortschritt und Vernunft, Kapitalismus, Zivilisation und dem Judentum gleichzusetzen war und den Sieg Jahwes über das Leben bedeuten würde. Die Tiraden Schulers gegen den „Molochismus“, wie er seine Anspielung auf den kinderverschlingenden Moloch nannte, unterschieden sich kaum von antisemitischen Wendungen, die um diese Zeit in Wien gestreut wurden. Klages ging über diese noch hinaus, indem er vom Scheinleben einer Larve sprach, die Jahwe nutze, „um auf dem Wege der Täuschung die Menschheit zu vernichten“.
ellauri254.html on line 523: Obwohl George viele Ideen Schulers als unsinnig ablehnte, war er von ihm fasziniert und vergegenwärtigte in etlichen Versen dessen heraufbeschworene Visionen. Nun wollte Klages, der Schuler immer nähergekommen war, zwischen George und das jüdische Mitglied des Kreises Karl Wolfskehl einen Keil treiben. 1904 biederte er sich dem Zeitgeist an und bestätigte damit indirekt Georges Absage an den Antisemitismus: Klages behauptete, er habe 1904 im letzten Moment durchschaut, dass der George-Kreis von einer „jüdischen Zentrale gesteuert“ werde. Er habe George vor die Wahl gestellt, indem er ihn fragen wollte, was ihn an „Juda“ „binde“. Diesem Gespräch sei George ausgewichen. Wolfskehl, der sich als „römisch, jüdisch, deutsch zugleich“ charakterisierte und als bedeutender Repräsentant der jüdischen George-Rezeption angesehen werden kann, glaubte zunächst an eine Symbiose von Deutschtum und Judentum und orientierte sich hierbei an den Werken des Dichters, der im Stern des Bundes im Sinne einer Wahlverwandtschaft Juden als die „verkannte(n) brüder“ bezeichnete, „von glühender wüste … Stammort des gott-gespenstes … gleich entfernt“.
ellauri254.html on line 530: Georges prophetische Rolle in der Nachfolge Nietzsches verdeutlicht er in dem Zeitgedicht des ersten Teils von „Der siebente Ring“, das vom Pathos hoher Verantwortung geprägt ist und dem die Distanz des Dichters der „blöd(en)“ „trab(enden) Menge“ in den Niederungen gegenüber ebenso anzumerken ist wie sein großer Überblick. In visionären Ausblicken vergleicht er Nietzsche mit Christus, „strahlend vor den Zeiten / Wie andre führer mit der blutigen Krone“, als „Erlöser, der aufschreit im ‚Schmerz der Einsamkeit.‘
ellauri254.html on line 532: George unterschied Künstler, die er als urbedingt oder Urgeister bzw Uranianer bezeichnete (z.B. Stefan George), von abgeleiteten Wesen. Während die Urgeister ihre Anlagen ohne Führung vollenden konnten, war das Schaffen der anderen nicht autark, sodass sie auf den Kontakt zu den Urgeistern angewiesen waren und das Göttliche nur in abgeleiteter Form empfangen konnten. Das Gegensatzpaar Urgeister – abgeleitete Wesen prägte das Denken und Schaffen des George-Kreises. Die meisten Anhänger Georges sahen sich selbst als abgeleitete Wesen. Zu den wenigen Urgeistern gehörten für George etwa Karl Wolfskehl und Ludwig Klages.
ellauri254.html on line 699: Kamenev rehabilitoitiin Mihail Gorbatšovin kaudella vuonna 1988. Siitä näkee heti millainen revari Rozenberg oikeastaan oli. Ben Zyskovizin heimolaisia. Kas kun ei saanut Nobel palkintoa.
ellauri254.html on line 805: His worsening health compelled him to seek care in Germany, to which his parents had emigrated early in 1921. He went West for good in 1924, at 23 years of age. Lunz died abroad from heart failure and brain embolism, but he is remembered in The West for his daring defense of creative freedom against Bolshevik Party demands for political commitment. In "Go West Young Man", Lunz spoke like a Cambridge apostle:
ellauri254.html on line 814: Party spokesman Andrei Zhdanov (1896-1948), formally addressing the Soviet writers in Leningrad, quoted Lunz (as above) and declared: “This is the preaching of rotten apoliticism, philistinism and vulgarity.” Njekulturno, in a word.
ellauri254.html on line 823: Shklovsky returned to St. Petersburg in early 1918, after the October Revolution. During the Civil War he opposed Bolshevism and took part in an anti-Bolshevik plot organised by members of the Socialist-Revolutionary Party. After the conspiracy was discovered by the Cheka, Shklovsky went into hiding, traveling in Russia and the Ukraine, but was eventually pardoned in 1919 due to his connections with Maxim Gorky, and decided to abstain from political activity. His two brothers were executed by the Soviet regime (one in 1918, the other in 1937) and his sister died from hunger in St. Petersburg in 1919.
ellauri254.html on line 826: Among other things, Shklovsky also contributed the plot/story distinction (syuzhet/fabula), which separates out the sequence of events the work relates (the story) from the sequence in which those events are presented in the work (the plot). Shklovsky ihaili ja matki Sterneä. Se päästettiin takaisin Neuvostolaan pyydettyään tekosiaan anteexi 1923.
ellauri254.html on line 844: Zoštšenkon ensimmäinen kertomuskokoelma Rasskazy Nazara Iljitša, gospodina Sinebrjuhova (”Herra Nazar Sinebrykoffin kertomuksia”) ilmestyi vuonna 1922. Hänen satiiriset kertomuksensa saivat pian valtavan suosion. Niiden kertojasankari on puoliksi sivistynyt pieni ihminen, joka yrittäessään sopeutua uusiin olosuhteisiin törmää erilaisiin absurdeihin epäkohtiin. Kirjailijan alatyylistä puhetapaa ja uutta neuvostosanastoa humoristisesti sekoittava kerrontatekniikka kuuluu Nikolai Gogolista juontuvaan skaz-perinteeseen.
ellauri254.html on line 955: osasto, johon kuuluu Airco DH.4 -pommikoneet, Fairey Campania- ja Sopwith Baby -vesilentokoneita
ellauri254.html on line 1010: abebooks.com/inventory/30289773975.jpg" width="20%" />
ellauri254.html on line 1031: Emigrantteihin Gorgi otti kantaa kärkevästi ja kirjoitti heistä säälimättömiä vieroksunnan ja suuttumuksen sanoja. Se on vihainen kuin rakkikoira. Mitähän tehtiin kuningatar Elisabethin gorgeille sen kuoltua? Vietiinkö vallan saunan taaxe tai piikille? Ihmeellinen juoni - nälkään kuoleva noita! Se johdatti mieleeni Pjotr Kropotkinin, vaikka hän ei kuollutkaan nälkään. Ihmeellistä ja traagista, noita! Maanpakolaisuudessa noidat kuolevat henkiseen nälkään. Prof. Iljin on laatinut raamatun pohjalta Koston uskon. Struve heittää kuperkeikkaa. Pariisiin muuttanut VI. Hodasevitš vakuuttaa julkisessa sanassa olevansa luotettava emigrantti. Ikävää kuin kellarissa hapanneiden suolakurkkujen parissa.
ellauri254.html on line 1079: Beresdov on pikkuruinen paikkakunta. Se on etäinen maaseutukolkka, juutalaisten vakinaisen asutuksen entinen raja. Pari-, kolmesataa taloa siroiteltuna sinne tänne ilman järjestystä. Suuri markkinatori, torin keskellä parikymmentä myymäläkojua. Tori on likainen, lannan täyttämä. Paikkaa ympäröi talonpoikaistalouxien vyöhyke. Juutalaiskeskuksessa teurastuslaitokselle johtavan tien luona on synagoga. Tuosta ikivanhasta rakennuksesta huokuu alakuloisuus. Totta kyllä, synagoga ei voi lauantaisin valittaa tyhjyyttä, mutta se ei ole enää sellaista kuin aikaisemmin, ja rabbiinin elämä ei ole lainkaan sellaista kuin hän haluaisi. Jotakin ilmeisesti hyvin huonoa tapahtui vuonna 1917, kun kerran täälläkin, tällaisessa kolkassa, nuoriso katselee rabbiinia ilman tarpeellista kunnioitusta. Tosin vanhempi väki ei syö trefnia, mutta kuinka moni poikanen syö Jumalan kiroamaa sianmakkaraa! Hyi, ilkeä ajatellakin. Sydämistyneenä rabbiini Boruh potkaisee taloudellista sikaa, joka ahkerasti kaivelee lantaläjää syömistä etsien. Niin, hän rabbiini ei ole aivan tyytyväinen siihen, että Beresdovista on tullut piirin keskus. Saapui piru ties mistä noita kommunisteja ja kaiken kääntävät nurin, ja joka päivä on jokin uusi mielipaha. Eilen hän, rabbiini, näki pappilan portissa uuden ilmoitustaulun: Ukrainan Kommunistisen Nuorisoliiton Beresdovin piirikomitea. Tuollaisesta ilmoitustaulusta ei voi odottaa mitään hyvää. Ajatustensa valtaamana rabbiini ei huomannutkaan, kun jo seisoi pienehkön, hänen synagogansa oveen liimatun ilmoituksen edessä:
ellauri254.html on line 1083: Rabbiini repäisi kiukkuisesti ilmoituksen ovesta.
ellauri256.html on line 46: Rozanov frequently referred to himself as Fyodor Dostoyevsky's "Underground Man" and proclaimed his right to espouse contrary opinions at the same time. He first attracted attention in the 1890s when he published political sketches in the conservative newspaper Novoye Vremya ("New Time"), owned and run by Aleksey Suvorin. Rozanov's comments, always paradoxical and sparking controversy, led him into clashes with the Tsarist government and with radicals such as Lenin. For example, Rozanov readily passed from criticism of Russian Orthodoxy, and even of what he saw as the Christian preoccupation with death, to fervent praise of Christian faith, from praise of Judaism to unabashed anti-Semitism, and from acceptance of homosexuality as yet another side of human nature to vitriolic accusations that Gogol and some other writers had been latent homosexuals.[citation needed] He proclaimed that politics was "obsolete" because "God doesn't want politics any more," constructed an "apocalypse of our times," and recommended the "healthy instincts" of the Russian people, their longing for authority, and their hostility to modernism.
ellauri256.html on line 103: vei Israelin Assembly Tabernaakkelille torvien soiessa. Mutta Aaron ja hänen lapsensa ja hänen lastenlapsensa ja hänen sukulaisensa Leevin heimosta ottivat sen, mitä heille tuotiin.
ellauri256.html on line 119: Edomilaiset ja moabilaiset ja basanilaiset ja amorilaiset hierottiin hiekkaan. He tuhosivat heidän alttarinsa, tuhosivat heidän korkeutensa ja kaatoivat heidän pyhät puunsa. Eikä kukaan jäänyt eloon. Ja he ottivat tavarat, karjaa ja naiset itselleen, ja nauttivat naisesta yöllä ja tappoivat hänet aamulla. He leikkaavat raskaana olevan naisen kohdun auki ja tappoivat sikiön, ja he ottivat naisen itselleen aamuun asti, - aamulla he tappoivat heidät. Ja kaiken parhaan välineistä, karjasta ja naisista Leevin heimo otti itselleen.
ellauri256.html on line 123: Vuodet ryömivät kuten Israel ryömi. Ja vuosien ja Israelin kanssa hiipi nälkä ja jano, pelko ja raivo. Tapaamisten tabernaakkeliin ei tarvinnut kantaa mitään, kun torvet soivat. Ja Israel teurastaa karjansa ja vei ne Aaronin ja hänen heimojensa luo Leevin heimosta. Ne, jotka tulivat tyhjin käsin, tapettiin. Ja yhä useammin Israel meni Mooseksen luo ja huusi ja nurisi, ja yhä useammin Leevin heimon pojat riisuivat miekkansa ja kulkivat kansan keskuudessa. Ja lapset kasvoivat ja vuodet ja pelko ja nälkä.
ellauri256.html on line 138: Ja kuudentena päivänä illalla ei soinut torvia, eikä Israel mennyt ilmestysmajaan, vaan kokoontui Pinehaan, Eleasarin pojan, teltan ympärille. Piinehas makasi Temppelin tabernaakkelin sisäänkäynnin luona.
ellauri256.html on line 147: Ja tapahtui kymmenentenä päivänä, ja katso, nainen tuli ulos teltasta ja kulki alasti leirin läpi. Israel ryömi hänen perässään hiekalla ja suuteli hänen jalanjälkiä. Ja nainen sanoi: "Hajottakaa Jumalasi alttarit ja rakentakaa uhrikukkuloita Baal Pegorille, sillä hän on tosi Jumala." Ja Israel tuhosi Jumalansa alttarit ja rakensi uhrikukkuloita Pegorille Baalille. Ja nainen meni seurakunnan majaan, mutta majan sisäänkäynnin edessä makasi Pinehas, Eleasarin poika. Ja nainen ei uskaltanut mennä tabernaakkeliin, vaan sanoi: "Miksi makaat täällä, niinkuin erämaan koira? Tule luokseni telttasi ja makaa minun kanssani." Ja hän sanoi: "Lyö tuota miestä!" Ja Simri, Salun poika, Simeonin sukukunnan pää, tuli ulos ja potki Piinehasta jalallaan. Ja nainen meni telttaan. Ja Simri, Salun poika, seurasi häntä. Ja se oli illalla. Ja katso, Piinehas, Eleasarin poika, nousi ja meni telttaan makaamaan naisen kanssa. Ja Israel näki, että Piinehas oli tulossa, ja erosi hänen edessään. Ja Piinehas meni telttaan, ja hänen kädessään oli keihäs. Ja katso, nainen makasi alasti vuoteella, ja hänen päällänsä oli Zimri, Salun poika, alasti. Ja Piinehas, Eleasarin poika, löi häntä keihällä ristiluuhun ja lävisti hänen kohtunsa ja naisen kohtuun, ja keihäs lävisti sohvaan. Silloin Piinehas kaatoi teltan ja näki Israelin naisen ja Simrin, Salan pojan alasti ja naulattuna vuoteeseen, ja ulvoi ja itki. Ja Piinehas, Aaronin pojan Eleasarin poika, ylimmäinen pappi, meni ja meni makaamaan seurakuntamajan ovelle. Ja Israel näki naisen ja Simrin, Salan pojan, alasti ja naulattuna vuoteeseen, ja itki ja valitti. Ja Piinehas, Aaronin pojan Eleasarin poika, ylimmäinen pappi, meni ja meni makaamaan seurakuntamajan ovelle. Ja Israel näki naisen ja Simrin, Salan pojan, alasti ja naulattuna vuoteeseen, ja itki ja valitti. Ja Piinehas, Aaronin pojan Eleasarin poika, ylimmäinen pappi, meni ja meni makaamaan seurakuntamajan ovelle.
ellauri256.html on line 177: 1. Eleasarin poika ja Aaronin pojanpoika. Hänen äitinsä oli Putelin tytär, ja hänen poikansa nimi oli Abisua. (2Mo 6:25; 1Ai 6:4.) Nimenomaan nuoren Pinehaan nopea toiminta lakkautti Jehovalta tulleen vitsauksen, kun 24000 israelilaista oli kuollut kuppaan Moabin tasangoilla, koska he olivat harjoittaneet haureutta ja vetäneet viixeen Peorin Baalia. Kun hän näki Simrin vievän midianilaisen naisen Kosbin telttaansa, hän lävisti heidät molemmat pistokeihäällä, ”naisen tämän vatsanpohjan kohdalta”. Hänen palava intonsa siinä, että hän ’ei suvainnut mitään kilpailua’ Jehovaa vastaan, ”laskettiin hänelle vanhurskaudeksi”, ja Jumala teki hänen kanssaan liiton, jonka mukaan pappeus pysyisi hänen suvussaan ”ajan hämärään asti”. (4Mo 25:1–3, 6–15; Ps 106:30, 31.)
ellauri256.html on line 178: Pinehas palveli elinaikanaan erilaisissa yliopistohallinnon tehtävissä. Hän edusti professoreja siinä armeijassa, joka pani täytäntöön Jehovan koston Midianille (4Mo 31:3, 6). Kun kolmen heimon luultiin hylänneen Jehovan palvonnan, hän johti asiaa tutkimaan lähetettyä professoriryhmää (Jos 22:9–33). Hän oli tabernaakkelin portonvartijoiden esimies (1Ai 9:20). Sen jälkeen kun hänen isänsä oli haudattu Pinehasin esinahkakukkulaan, hän toimi ylimmäisen dekaanin virassa (Jos 24:33; Tu 20:27, 28). Hänen nimensä esiintyy useissa pakkosiirtolaisuuden jälkeen laadituissa sukuelinluetteloissa (1Ai 6:4, 50; Esr 7:5; 8:2).
ellauri256.html on line 180: 2. Pappi Eelin kahdesta ’kelvottomasta’ pojasta nuorempi (1Sa 1:3; 2:12). Palvellessaan pappeina hän ja hänen veljensä Hofni makasivat niiden naisten kanssa, jotka palvelivat pyhäkössä, ja he ”käsittelivät Jehovan uhrilahjaa epäkunnioittavasti” (1Sa 2:13–17, 22). Kun heidän isänsä nuhteli heitä laimeasti, he kieltäytyivät kuuntelemasta. Jumala julisti heille heidän pahuutensa vuoksi tuomion, joka täyttyi heidän kummankin saadessa samana päivänä surmansa taistelussa filistealaisia vastaan. (1Sa 2:23–25, 34; 3:13; 4:11.) Tieto arkun kaappaamisesta ja hänen appensa ja aviomiehensä kuolemasta oli liikaa tämän Pinehaan vaimolle. Hän joutui sokkiin ja kuoli synnyttäessään Ikeabodin. (1Sa 4:17–21.)
ellauri256.html on line 187: Pinehas: Orang Zelot dari Alkitab
ellauri256.html on line 189: Orang-orang Yahudi berkemah di Shittim, sebuah daerah di dataran Moab , di tepi Sungai Yordan. Pada nasi goreng nabi jahat Bileam , putri-putri Moab dan Midian membujuk orang Yahudi untuk berdosa dengan mereka, kemudian meemipimpin mereka untuk menyembah dewa mereka, yang dikenal sebagai Peor.
ellauri256.html on line 191: Melihat perilaku member ontak ini, Phinehas meraih tombak, memasuki tenda dan menusuk mereka berdua, saat mereka berada di tengah-tengah aksi. Perbuatan ini menyebabkan wabah segera berakhir.
ellauri256.html on line 195: Juutalaiset leiriytyivät Berkemann-sandaaleihinsa Shittimiin, Moabin tasangolle, Jordan-joen rannalle. Pahan profeetta Bileamin (kz. albumia 172) neuvosta Mooabin ja Midianin putridit tyttäret suostuttelivat juutalaiset tekemään syntiä heidän kanssaan ja johtivat heidät siten palvomaan jumalaansa Baalia, joka tunnetaan toisellakin nimellä, El Peorin nimellä. Kuitenkin ennen kuin he pystyivät tekemään niin, Zimri bin Salu, yksi Simeon -heimon johtajista, 6 lähestyi väkijoukkoa yhdessä Cozbi Zurin tyttären kanssa, joka oli yksi viidestä midianilaiskuninkaasta. Kun kaikki katsoivat, hän astui telttaan ja oli räikeästi sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. Nähdessään tämän kapinallisen käytöksen Phinehas tarttui keihään, astui telttaan ja puukotti heitä molempia genitaaleihin, kun he olivat keskellä toimintaa. Tämä teko sai hyppykupan loppumaan rutosti.
ellauri256.html on line 246: Boris Nikolaevich Bugaev (Russian: Бори́с Никола́евич Буга́ев, IPA: [bɐˈrʲis nʲɪkɐˈlajɪvʲɪtɕ bʊˈɡajɪf] (listen)), better known by the pen name Andrei Bely or Biely (Russian: Андре́й Бе́лый, IPA: [ɐnˈdrʲej ˈbʲelɨj] (listen); 26 October [O.S. 14 October] 1880 – 8 January 1934), was a Russian novelist, Symbolist poet, theorist and literary critic. He was a committed anthroposophist and follower of Rudolf Steiner. His novel Petersburg (1913/1922) was regarded by Vladimir Nabokov as the third-greatest masterpiece of modernist literature. The Andrei Bely Prize (Russian: Премия Андрея Белого), one of the most important prizes in Russian literature, was named after him. His poems were set to music and performed by Russian singer-songwriters.
ellauri256.html on line 251: Boris Bugaev was born in Moscow, into a prominent intellectual family. His father, Nikolai Bugaev, was a noted mathematician who is regarded as a founder of the Moscow school of mathematics. His mother, Aleksandra Dmitrievna (née Egorova), was not only highly intelligent but a famous society beauty, and the focus of considerable gossip. She was also a pianist, providing Bugaev his musical education at a young age.
ellauri256.html on line 357: “Some call her the second Beatrice, a wise inspirer, Mayakovsky's kindred spirit. Others, a mercenary witch, a vampire, who attached herself to the troubled genius, to his fame and money, and who drove him to suicide,” present-day biographers write about her. Actually she was a little of both.
ellauri256.html on line 358: The stormy affair between the legendary “singer of the revolution”, Vladimir Mayakovsky, and a “proponent of depravity”, Lilya Brik, lasted 15 years, until the poet's suicide in 1930. He devoted poems and hundreds of love letters to her. It was probably this affair that most of all contributed to her going down in history, yet it also left her with hundreds of enemies, who tried to erase any trace of her, even from documents. So, who exactly was this femme fatale?
ellauri256.html on line 364: “All our girls were in love with him and etched the name Osya with a penknife on their desks,” Lilya recalled. His low-key courtship of Lilya lasted seven years. Up until the moment she became pregnant. However, the father was not Brik but ... a music teacher, Grigory Krein. Under pressure from her mother, Lilya had an abortion, after which she could no longer have children. And Brik finally proposed.
ellauri256.html on line 378: Osip did not only let Lilya play around, he also visited brothels with her,” writes Alisa Ganieva, the author of Lilya Brik's biography L.Yu.B. However, Osip had a different interest in prostitutes - he was writing a PhD thesis about them and was something of a “social worker” (giving them legal assistance). However, he took his young wife with him there for fun.
ellauri256.html on line 391: Mayakovsky produced a large and diverse body of work during the course of his career: he wrote poems, wrote and directed plays, appeared in films, edited the art journal LEF, and produced agitprop posters in support of the Communist Party during the Russian Civil War of 1917–1922. Though Mayakovsky's work regularly demonstrated ideological and patriotic support for the ideology of the Bolsheviks and a strong admiration of Vladimir Lenin, his relationship with the Soviet state was always complex and often tumultuous. Mayakovsky often found himself engaged in confrontation with the increasing involvement of the Soviet state in cultural censorship and the development of the State doctrine of Socialist realism. Works that criticized or satirized aspects of the Soviet system, such as the poem "Talking With the Taxman About Poetry" (1926), and the plays The Bedbug (1929) and The Bathhouse (1929), met with scorn from the Soviet state and literary establishment. Majakovskin lehdykkä Lef teki pilkkaa serapioniveljistä. Ei ois kannattanut. Fedin pani sen hampaankoloon ja Zishtshov närkästyi.
ellauri256.html on line 431:
ellauri256.html on line 462:
ellauri256.html on line 475: Runsaat sata vuotta sitten Venäjällä talousliberaalit jahtasivat bolshevikkeja jotka myyräilivät piilossa, vajaat sata vuotta sitten Neuvostolassa bolshevikit jahtasivat talousliberaaleja jotka myyräilivät piilossa. Kulloisetkin kökkäreet jahtailevat ex- ja wannabe kökkäreitä, pysyäxeen ize kermaperseinä.
ellauri256.html on line 518: Boris Sidis (/ˈsaɪdɪs/; October 12, 1867 – October 24, 1923) was a Ukrainian immigrant Jewish psychologist, physician, psychiatrist, and philosopher of education. Sidis studied under William James at Harvard, made 4 degrees, and founded the New York State Psychopathic Institute and the Journal of Abnormal Psychology. He sought to provide insight into why people behave as they do, particularly in cases of a mob frenzy or religious mania. He vigorously applied the principles of Darwinian evolution to the study of psychology. He saw fear as an underlying cause of much human mental suffering and problematic behavior. Boris Sidis opposed mainstream psychology and Sigmund Freud, and thereby died ostracized. Sidis himself derided himself as "silly, pedantic, absurd, and grossly misleading." He later credited his ability to think to his long solitary confinement in Ukraina. Sidis sr died estranged from Sidis jr on October 24, 1923, at the age of 56.
ellauri256.html on line 526: Martha Foley was born in Boston, Massachusetts, on March 21, 1897, to Walter and Margaret M. C. Foley. From 1909 to 1915, she attended Boston Girls' Latin School, and even then aspired to be a writer. The school magazine published her first short story, "Jabberwock," when she was eleven years old. (I had thought it was Lewis Carrol's.) After graduating from the 'Girls School' she attended Boston University but did not graduate, unlike Riitta Roth, who did. The topic of her MA thesis was Garten-Laub. The name of her kitten was Klobürste. (Riitta's, not Martha's)
ellauri256.html on line 528: Before getting married, she (Martha) was a companion of noted former child and prodigy William James Sidis and the object of his unrequited love. Her magazine Story is credited with the first publication and early support of a pantheon of notable authors, including: John Cheever, Carson McCullers, William Saroyan, Truman Capote, Norman Mailer, and such as J. D. Salinger, Tennessee Williams and Richard Wright.
ellauri257.html on line 51: After a secretive gay life abroad, he spent much time with his old Ukrainian chums, Maksymovych and Osyp Bodiansky.
ellauri257.html on line 55: Gogol's huge influence on Russian, Ukrainian and world literature was acknowledged by Mikhail Bulgakov, Fyodor Dostoevsky, Ryūnosuke Akutagawa, Mikhail Saltykov-Shchedrin, Franz Kafka and (most notably) Flannery O'Connor.
ellauri257.html on line 69: British-born director J. Lee Thompson (“The Yellow Balloon”/”The Passage”/”King Solomon’s Mines”) helms this bloody spectacular. It’s a serviceable large-scale epic that mainly goes wrong with a mushy subplot involving a miscast Tony Curtis as a Cossack wooing a Polish noblewoman, Christine Kaufmann (they were soon to be married in real-life after his divorce from Janet Leigh). It seems to be in genre form when showing hordes of Cossack horsemen flying across the steppes to do battle. It’s based on the novel by Nikolai Gogol and is written without wit or logic by Waldo Salt (former blacklisted writer) and Karl Tunberg.
ellauri257.html on line 77: Franz Waxman’s bombastic score bursts across the lush Technicolor screen as a reminder of how much Gogol’s novel has been cheapened, Cossacks on horseback engage the Poles in battle giving the film its life pulse and the action-packed film ultimately serves as a paean to Ukrainian nationalism as it rewrites history to leave out how the violently anti-Semitic Cossacks attacked the Jewish population of Poland with a barbaric ruthlessness to dispense with their ethnic cleansing. Yul chews the scenery, but is watchable. Tony demonstrates he can’t act by giving an unbearably gooey performance.
ellauri257.html on line 104: Hän naamioi itsensä tahattomasti kasakoksi ja pakenee vain suurella lahjuksella. Sen sijaan he osallistuvat teloitukseen seuraavana päivänä. Teloituksen aikana Ostap ei anna ainuttakaan ääntä, vaikka hän olisi rikki ratissa, mutta masentuneena kuoleman lähestyessä hän huutaa ääneen isäänsä tietämättä hänen läsnäolostaan. Eeli eeli laama sabakhthaani! Taras vastaa hänelle joukosta antautuen siten itsensä pois, mutta onnistuu pakenemaan.
ellauri257.html on line 186:
ellauri257.html on line 332:
ellauri257.html on line 343: Gombrowicz wrote in Polish, but he did not allow his works to be published in Poland until the authorities lifted the ban on the unabridged version of Dziennik, his diary, in which he described their attacks on him. No tästä arvaa jo mixi sille oltiin tuppaamassa dynypötköä. Mikä pahinta, Gombrowicz´s work has links with existentialism and structuralism. Sen hengenheimolaisia olivat sellaiset lurjuxet kuin Foucault, Barthes, Deleuze, Lacan, and Sartre.
ellauri257.html on line 352: He turhautuvat yhä enemmän, kun he huomaavat, että nämä kaksi eivät ole kiinnostuneita toisistaan, ja pelit pysäytetään hetkeksi paikallisella murhalla ja direktiivillä murhata Puolan vastarintaliikkeen roistojäsen. Gombrowicz yhdistää nämä säikeet upeasti jännittyneessä huipentumassa, joka täyttää hänen romaaninsa syvällä absurdin tunteella ja moninkertaistaa sen monimutkaisuuden.
ellauri257.html on line 362: Gombroviczin päiväkirja alkaa: „Montag: Ich. Dienstag: Ich. Mittwoch: Ich. Donnerstag: Ich.“ Der polnische Schriftsteller Witold Gombrowicz machte die Egomanie zu seinem literarischen Prinzip. Die Tagebücher strotzen erst recht vor intimen Selbstbetrachtungen. Es geht um sein Sexleben, sein Streben nach Ruhm, aber auch um seine Magen- und Darmprobleme.
ellauri257.html on line 389: My main beef with Peterson is not with his overall philosophy, although I don’t personally vibe with his “life is suffering” Christian stoicism at all, what I find objectionable is his complete laziness and lack of rigour in political theory.
ellauri257.html on line 391: Peterson talks a lot about political theory, yet he is embarrassingly ignorant of it. He peddles a kind of “Marxist conspiracy” narrative that is as ridiculously non-factual as it is irresponsible.
ellauri257.html on line 392: What I find most galling is that while he is ranting about “cultural Marxists”, he is actually drawing on ideas espoused by exactly these “cultural Marxists”! İn other words, he is mischaracterising as “the enemy” the very people who created many of the arguments he himself utilises!
ellauri257.html on line 396: Peterson is playing unforgivably to a militant alt-right audience that has claimed him as their “red pill guru”. He may not want this but he is feeding that narrative.
ellauri257.html on line 423: Pornography is D.H. Lawrence without the penetration, Diary of a Chambermaid with none of the bite and philosophical imagination. A group of Germans inexplicably fuck around in the near distance. Frederic curiously precedes a murderous request by squeezing a young blonde’s breasts like melons. A Jewish family hides under the kitchen’s floorboards, but no explanation is offered for how they got there.
ellauri257.html on line 452: A Russian wife turned to her husband and asked, "What's this special military operation our glorious leader keeps talking about?" Her husband replied, "It's a war to stop America and NATO." "Oh, right” she says “How's it going?"
ellauri257.html on line 456: “Wow” replied the wife “what about America and NATO”?
ellauri257.html on line 476: 1. Men när Ahab berättade för Isebel allt vad Elia hade gjort, och
ellauri257.html on line 492: Singerin isä oli hasidirabbiini, ja hänen äitinsä Bathsheba oli myös rabbiinin tytär. Singer otti myöhemmin käyttöön äitinsä nimen kirjailijanimessään ”Bashevis” (Bathsheban poika). Hänen veljensä Israel Joshua Singer saavutti kuuluisuutta suosittuna jiddišinkielisenä kirjailijana. Niinpä veli Israel Joshua Singer oli nuoremman veljensä ensimmäinen ja tärkein kirjallinen esikuva.
ellauri257.html on line 504: Still, Singer was a married man, but not to Runia (Rachel) Pontsch, who in 1929 gave birth to a son, Israel Zamir, Singer's only child. In Warsaw, before immigrating to the United States, he had a child out of wedlock with one of his mistresses, Runia Shapira, a rabbi’s daughter. She was a Communist expelled from the Soviet Union for her Zionist sympathies. In his 1995 memoir, “A Journey to My Father, Isaac Bashevis Singer,” Zamir recounts how he and his mother ended up in Palestine. But since Singer and Runia separated when Zamir (born in 1929) was little, the report is almost totally deprived of a domestic portrait.
ellauri257.html on line 506: In the United States, Singer went through a period of depression in which he published little fiction, until in 1938, he met Alma Wasserman and the two married in 1940. For Singer as homo domesticus, I needed the views of his wife, Alma Haimann, whom I’ll refer to by her first name hereafter. I had read in a 1970s article from The Jewish Exponent that Alma had been at work on an autobiography. “I’m about as far as the first 100 pages,” she told the Philadelphia newspaper. I was also aware, from Paul Kresh’s 1979 biography, “The Magician of West 86th Street,” that Singer didn’t think his wife would ever finish the manuscript. But was there such a manuscript?
ellauri257.html on line 512: She and Singer met in the Catskills, at a farm village named Mountaindale. Although in the manuscript, Alma is elusive about dates, it is known that the encounter took place in 1937. The two were refugees of what Singer’s older brother, Israel Joshua, by then already the successful novelist I.J. Singer, would soon describe as “a world that is no more.” And the two were married to other spouses. Alma and her husband, Walter Wasserman, along with their two children, Klaus and Inga, had escaped from Germany the previous year and come to America, settling in the Inwood section of Manhattan. As for Isaac — as Alma always called him — he arrived in 1935. She portrays their encounters as romantic, although she appears to have been perfectly aware of his reputation.
ellauri257.html on line 517: , she worked at Saks 34th Street, and then, until retirement, at Lord & Taylor. On occasion she would accompany Singer to his lectures. They also traveled together to Europe, especially England and France. The purpose of one of those trips was for Alma to show Singer the places in Switzerland where she and her parents had stayed before the war. When she returned to America, she felt ecstatic. In the manuscript, she recollects standing on Broadway, looking in wonder at a fruit store and grocery, admiring their abundance.
ellauri257.html on line 519: Alma writes about Israel Joshua Singer admiringly.
ellauri257.html on line 522: Sadly, nothing in Alma’s narrative hints at the emotional turmoil Singer left in his wake, although in the 1970s she told Kresh that abandoning the Wasserman family left such a sour taste in her mouth that she convinced herself it was better to stay forever with Singer despite his infidelities than to cause another emotional uproar. By most accounts, the lingering effects of her divorce made for bad blood toward Singer among Alma’s children and their extended family.
ellauri257.html on line 526: Singer’s domestic side is thorny. The Singers kept a Hispanic maid, and Dvora Menashe (later Telushkin), who was Singer’s assistant in his late years — indeed she wrote a memoir, “Master of Dreams” [1997], recounting that time — told me about her. So did Janet Hadda, who wrote the biography “Isaac Bashevis Singer: A Life” (1997). Hadda even provided me with an address, but my letters went unanswered. Lester Goran, who co-taught with Singer at the University of Miami and wrote a memoir about their friendship, “The Bright Streets of Surfside” (1994), couldn’t help me, either.
ellauri257.html on line 544: Hän syntyi Yisruel Yehoyshye Zingeriksi, Pinchas (LOL Pinehas, se joka puhkoi nussijoita keihäällä!) Mendl Zyngerin, rabbin ja rabbiinisten kommenttien kirjoittajan, ja Basheva Zylbermanin pojaksi. Hän oli kirjailija Isaac Bashevis Singerin ja kirjailija Esther Kreitmanin veli. Hän meni naimisiin Genia Kupferstokin kanssa. Hänen vanhin poikansa Yasha kuoli 14-vuotiaana keuhkokuumeeseen ennen perheen muuttoa Amerikkaan. Hänen nuorempi poikansa Joseph Singer oli sekä isänsä että setänsä Isaac Bashevis Singerin teosten kääntäjä. Joseph, taidemaalari ja kirjailija, kuten isänsä, meni naimisiin June Flaum Singerin kanssa, josta tuli kirjailija. Heillä oli neljä lasta: Sharon Salinger, Brett Singer, IJ Singer ja Valerie Singer. Kolme tytärtä seurasivat perheyritystä ja ovat myös runoilijoita ja kirjailijoita sen ohella että käärivät tuohta Iisakin perinnöstä bashevish.com sivustolla.
ellauri257.html on line 550: Hinde Ester Singer Kreytman (31. maaliskuuta 1891 – 13. kesäkuuta 1954), englanniksi Esther Kreitman, oli jiddishinkielinen romaani- ja novellikirjailija. Hän syntyi Biłgorajissa, Veikselin osavaltiossa rabbiiniseen juutalaisperheeseen. Hänen nuoremmat veljensä Israel Joshua Singer ja Isaac Bashevis Singer tulivat myöhemmin kirjailijoiksi.
ellauri257.html on line 552: Kreitman oli Pinkjas Mendl Menachem Zyngerin (laulaja) ja hänen vaimonsa Basheven (Bathsheba), syntyperäisen Zylbermanin tytär. Hänen isänsä oli rabbi ja innokas hasidi, jolla oli intohimo mystiikkaan. Myös Kreitmanin äiti tuli rabbiinisesta, vaikkakaan ei-hasidilaisperheestä. Biłgorajin rabbin tytär, joka oli aikanaan tunnettu älyllisestä ja henkisestä luonteestaan, hän oli hyötynyt veljiensä koulutuksesta.
ellauri257.html on line 573: Lodge had endorsed a clairvoyant medium known as "Annie Brittain". However, she made entirely incorrect guesses about a policeman who was disguised as a farmer. She was arrested and convicted for fraudulent fortune telling.
ellauri258.html on line 126: Sivumennen sanoen, "dignity" on oikeistolainen ällösana, jota on suomittu jo useassa albumissa, erit. Tsihirunkkuṟallin yhteydessä. Oireellisesti, sitä käyttävät mm. paavi Leo työläisistä, Paavi Leo (sama mies), tarkastaja Gently, Unabomber, Marvin, Derek Parfit, Pete Mencken, käsineiti Peg Atwood, Iisakki Bashevis (Mencken sanoo ettei juutalaisilla ole sitä, Bashevis begs to differ), Pascal, Gud (som taler ud), Olli Saxi, Ransu Silava, mustarastaat, De Löllö, joku jumalinen Dr. Dodd, Mark Twain, joku taidekriitikko (puuttuu Goyan Mantoilta parvekkeella, toisin kuin Maneetin, joilla on sylikoirokin), Ernesto "Che" Hemingway, Alex Stubb Maidan-demonstraatioista, Kv filosofien päivän ohjelma 2021, Tytti Yli-Viikarin kainalossa ollut Hawthornen kirja Scarlet Letter, vihan banaanit eli kunniamurhaajat, Lionel Drivel, Alfred Apple Lolitasta, King David kuuma neitonen hot water bottlena. Mikä on tässä yhteistä? Kermaperseily rupusakin kustannuxella, eräänlaista moraalista charitya.
ellauri258.html on line 128: "Dignity on kansainvälinen hanke, jolla on tukijoita Desmond Tutusta Jordanian kuningatar Raniaan, Michael Douglasista Peter Gabrieliin. Dignityn tukeminen tarkoittaa aktiivista mukana olemista, eli kun olimme eilen Genevessä puhumassa, paikalla oli myös kirjailija Paulo Coelho. Dignity mahdollistaa paitsi ihmisten arvokkuudesta puhumisen, myös kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa."
ellauri258.html on line 146: Urasi käynnistyi vauhdikkaasti: opiskelit vuodessa maisteriksi ja väittelit Suomen nuorimpana tohtoriksi Bertrand Russellin filosofiakäsityksestä. Läpimurtoteoksessasi Himeroksessa Sokrates seikkailee stadissa kolmen päivän ajan ja juttelee Cyborgin, paavin, Madonnan ja Unabomberin kanssa. Oliko mediassa 20-vuotiaan Himasen kokoinen aukko?
ellauri258.html on line 156: "Aistin tilanteessa tiettyä absurdiutta, varsinkin jos paikalla on useita nobelisteja! Toisaalta olen aina ollut kiinnostunut puhumistani asioista niin, että esiintyessäni kaikki muu katoaa. Olen täysillä läsnä."
ellauri258.html on line 260: Kun filosofian arvostuksen katoamisesta alettiin tämän koronavuoden 2021 alussa puhua, arvioi filosofiasta väitellyt tutkija Timo Miettinen Twitterissä, että juuri Himasen toiminta söi kansan uskon filosofeihin. Näin on. Jo vuonna 2010 johtajuus tarkoitti Suomessa jenkkioppaista matkittua abstraktia lässytystä, jonka taakse voi piilottaa sen, ettei uskalla sanoa ettei osaa tehdä yhtikäs mitään.
ellauri258.html on line 290: 
ellauri258.html on line 299: Giovannino (Giovanni) Oliviero Giuseppe Guareschi (1. toukokuuta 1908 Fontanelle di Roccabianca, Italia – 22. heinäkuuta 1968 Cervia, Italia) syntyi keskiluokkaiseen perheeseen Fontanelle di Roccabiancassa lähellä Parmaa. Hänen isänsä Primo Augusto Guareschi myi polkupyöriä ja maatalouskoneita, äiti Lina Maghenzani oli kansakoulun opettaja. Perheen muutettua Parmaan 1914 perheen isä yritti huonolla menestyksellä uutta alaa kiinteistönvälittäjänä ja teki lopulta 1925 konkurssin, mitä seurasi vuosikymmenen kestänyt oikeusprosessi. Perheen jouduttua talousahdinkoon Giovanninolla oli vaikeuksia viedä lukion käyntiä päätökseen. Koulun jälkeen Guareschi oikoluki ja toimitti fasistilehtiä. Hänen mukanaan muutti Milanoon kenkäkaupan myyjä Ennia Pallini, jonka kanssa hän avioitui 1940. Ehti viettää eri syistä useita vuosia vankilassa Saxassa ja saapasmaassa ennenkuin kuoli sydäriin täytettyään 60.
ellauri258.html on line 317: Baba Jaga
ellauri258.html on line 319: John ja Paul kazoivat pieninä pelkäävinä napiaisina mustavalkoisia päälleäänitettyjä neuvostopiirrettyjä joissa esiintyi muun muassa Baba Jaga kanankoipimökissä. (Oli myös Sepe ja 3 porsasta Disneytä naturalistisempana versiona.)
ellauri258.html on line 321: 
ellauri258.html on line 322:
ellauri258.html on line 323: Enstex Russki Baba-Yaga
ellauri258.html on line 325: Baba-Yaga ( venäläinen Yaga, Yaga-Baba, Egi-Baba, Yagaya, Yagishna, Yagabova, Egiboba ; Valkovenäjän Baba-Yaga, Baba-Yuga, Yaginya ; Bulgarian Baba Yaga ; Ukrainan Baba-Yazya, Iazya, Yazi -baba, Gadra ; puola jędza, babojędza ; tšekki jezinka , Ježibaba "noita", "metsänainen"; V.- serbialainen Baba Јaga ; slovenialainen jaga baba, ježi baba ) - slaavilaisen mytologian ja kansanperinteen hahmo (varsinkin sadut) slaavilaiset kansat.
ellauri258.html on line 329: M. Vasmer johtaa Yagan nimen praslavista *(j)ęga , jonka refleksit ovat Serbohorves. jeza "kauhu", jeziv "vaarallinen" , slovenia. jezа "viha", jeziti "olla vihainen" , muut - tšekki. jeze "lamia" , tšekki. jezinka "metsanita, paha nainen" , Pol. jędza "nota, baba-yaga, paha nainen", jędzić się "olla vihainen" jne.
ellauri258.html on line 332: Kirjallinen maininta Baba Yagasta on englantilaisen matkailijan D. Fletcherin (1588) kirjassa "Venäjän valtiosta" . Hän luki epäjumalan "kultaisen tai yage-baban" palvonnasta, mutta saapuessaan Permin alueelle ja tavattuaan söpöt pörröturkkiset samojedit, hän huomasi, että tämä oli "tyhjä satu" .
ellauri258.html on line 334: Slaavilaisen kansanperinnön mukaan Baba Yagalla on useita vakaita
ellauri258.html on line 340: "Ivan Tsarevitš ja Marya Morevna" Yaga Yagishna asuu (Baba Yaga,
ellauri258.html on line 348: teorian ja historian suurimman asiantuntijan V. Ya. Proppin mukaan Baba
ellauri258.html on line 350: satuhevosen tai maagisen esineen); lasten sieppaaja; Baba Yaga-sotilas,
ellauri258.html on line 352: eri kypsyysasteelle. Samaan aikaan Baba Yagan pahuus ja aggressiivisuus
ellauri258.html on line 354: irrationaalisesta, määrittelemättömästä luonteestaan. Baba Yagan
ellauri258.html on line 357: olennosta, joka laittaa lapset lapion päälle paholaisen pannuun paistumaan. Tämä kuva Baba
ellauri258.html on line 359: vihkimisriitin läpi. Joten monissa saduissa Baba Yaga haluaa "syödä"
ellauri258.html on line 361: antaen hänelle "pallon' tai salaisen tiedon, tai sankari pakenee itse. Baba
ellauri258.html on line 365: saduissa Baba Yaga ohjaa sankaria oikealle tielle, koska hän tietää kaiken.
ellauri258.html on line 368: Eteläslaavit: Entisellä slaavilaismaalla Kärntenissä Itävallassa " Baba Yaga
ellauri258.html on line 369: Pehtra " (saksaksi: Pechtrababajagen) on rituaalihahmo, kun
ellauri258.html on line 375: talvea kutsuttiin Baba Yagaksi: Alkuperäinen Zelenega Jurja vodimo,
ellauri258.html on line 376: Maslo in jajca prosimo, Ježi-babo zganjamo, Mladoletje trošimo!
ellauri258.html on line 378: ajamme Baba Yagan pois, hajotamme kevättä! Serbiassa, Montenegrossa ja
ellauri258.html on line 379: Kroatiassa sitä kutsutaan Baba Rogaksi (eli sarviksi naiseksi), ja sillä
ellauri258.html on line 381: (vrt. Babai).
ellauri258.html on line 384: pukeutumisrituaalissa yksi osallistujista pukeutuu Baba Rugaksi (" isoisän
ellauri258.html on line 386: sen uskotaan tarjoavan hedelmällisyyttä tulevalle vuodelle. Baba Yaga on
ellauri258.html on line 388: pitkä, koukku ja koukku nenä ("Baba Yaga makasi kulmasta nurkkaan,
ellauri258.html on line 391: Valko-Venäjän etnografien mukaan Baba Yaga esiintyy täällä kuolleen miehenä
ellauri258.html on line 394: ja napahousuihin. Toisessa kuvassa Baba Yaga on pukeutunut punaiseen
ellauri258.html on line 395: hameeseen ja saappaisiin. Saduissa ei panosteta Baba Yagan vaatteisiin.
ellauri258.html on line 397: M. Zabylin piti häntä "jonain helvetin jumalattarena": Tällä nimellä
ellauri258.html on line 404: ideoiden mukaan Baba Yaga on metsän emäntä, eläinten ja lintujen emäntä,
ellauri258.html on line 406: valtakunnan rajojen vartija. Tämän version mukaan Baba Yaga on
ellauri258.html on line 408: seisoakseen kuolleiden maailmassa. Baba Yagan naiskuva liittyy
ellauri258.html on line 410: rakastajatar Baba Yaga on antropomorfismin tulos. Voisiinä olla vähän misandriaakin mukana.
ellauri258.html on line 412: Vinkki Baba Yagan aikoinaan eläimellisestä ulkonäöstä V. Ya. Proppin mukaan on kuvaus talosta
ellauri258.html on line 419: Baba Yagan kuva liittyy legendoihin sankarin siirtymisestä toiseen
ellauri258.html on line 421: seisova Baba Yaga (luujalka) toimii oppaana, jonka avulla sankari voi
ellauri258.html on line 423: tekstien ansiosta on mahdollista rekonstruoida Baba Yagaan saapuvan
ellauri258.html on line 427: tutki Baba Yagan kuvaa etnografisen ja mytologisen aineiston perusteella,
ellauri258.html on line 454: pronssisia sandaaleja. Ja eri saduissa Baba Yagan jalka voi olla luuta tai
ellauri258.html on line 463: Tämä nähdään yhteytenä Baba Yagaan, joka ilman stupaa (hänen välttämätön
ellauri258.html on line 466: Berta-Perkhtan (Baba Yagan hyvät hypostaasit) ja kelttiläisen Brigitan
ellauri258.html on line 467: välillä. Muita Baba Yagan analogeja modernissa kansanperinnössä ovat
ellauri258.html on line 485: silti tulivat pyytämään apua. Joten Baba Yaga on kuollut esi-isä, kuollut
ellauri258.html on line 486: mies, ja lapset pelkäsivät usein häntä. Muiden lähteiden mukaan Baba Yaga
ellauri258.html on line 488: kuolleiden polttohautausta Baba Yagan kuva nähdään kuuluvan kahteen
ellauri258.html on line 497: slaavilainen hautajaisrituaali). Baba Yaga tällaisen kotan sisällä oli sekä
ellauri258.html on line 501: epämiellyttävä kuolleille.. Pääsääntöisesti sankari tapasi Baba Yagan mökin
ellauri258.html on line 503: vangitun prinsessan. Liittyäkseen kuolleiden maailmaan sankari pyytää Baba
ellauri258.html on line 508: On muunnelmia, joissa Baba Yaga syö sankarin ja
ellauri258.html on line 509: päätyy siten kuolleiden maailmaan. Joten, läpäistyään testit Baba Yagan
ellauri258.html on line 516: Baba Yagan asunnon olennainen ominaisuus on tyn, jonka paaluille
ellauri258.html on line 520: Maagiset auttajat: Baba Yagan maagisia auttajia ovat samannimisen sadun hanhet-joutsenet , "kolme paria käsiä" ja kolme ratsumiestä - valkoinen, punainen ja musta (kuin Ukrainassa härjanneet armeijat, tai vastaavasti päivä, aamunkoitto ja yö).
ellauri258.html on line 522: Sitten länkkäriversioita Babasta
ellauri258.html on line 524: Sana baba merkitsee useimmissa slaavilaisissa kielissä vanhempaa tai naimisissa olevaa alempiin sosiaaliluokkiin kuuluvaa naishenkilöä eli akkaa. Paizi Walt Disneyn "Luotathan?" Aladdinissa, jossa Ali Baban luolan pahis oli Baba Jagan näköinen miehimys.
ellauri258.html on line 526: Baba Jaga kuvataan usein metsässä eläväksi noidaksi tai syöjättäreksi, joka lentää huhmarella käyttäen survinta peräsimenä ja munat peräpainona. Hän asuu hirsimökissä, joka seisoo kanan jaloilla ja voi siten liikkua ympäriinsä. Puutarhaa ympäröivä aita on tehty ihmisen luista ja pääkalloista, ja ulko-oven avaimenreikä on terävähampainen suu. Joidenkin tarinoiden mukaan talo ei paljasta sisäänkäyntiään ennen kuin sille sanoo taikalauseen: käänny selkä metsään, kasvot minuun päin.
ellauri258.html on line 527: Baba Jaga auttaa kilttejä ja puhdassydämisiä mutta syö pahoja aikeita hautovat. Hänen sanotaan vartioivan elämän veden lähdettä. Tarinan kananjalkaisesta mökistä on ounasteltu saaneen alkunsa Siperian metsästäjien ja suomalais-ugrilaisten heimojen tolpan päähän rakennetuista riista-aitoista, jotka suojelivat ruokatarpeita ja vainajia villieläimiltä ("Samin myymälä").
ellauri258.html on line 529: Venäläinen noita-akka esiintyy paitsi venäläisissä kansantarinoissa, myös niiden innoittamissa kirjoissa, elokuvissa, kuvataiteessa, musiikkiteoksissa ja sarjakuvissa. Modest Musorgski sävelsi osan teoksestaan Näyttelykuvia Viktor Hartmannin piirrokseen Baba Jaga. Eduard Uspenskin lastenkirja Alas taikavirtaa (Vniz po volšebnoi reke 1971, suom. Martti Anhava 1980) perustuu venäläisiin eroottisiin kansantarinoihin ja siinä seikkailee Baba Jagan hahmo, vaikkakin eri nimellä, el Zorron nimellä, plus 17-kesäisiä neitokaisia. Guido Crepax piirsi Baba Yaga -teemaisia Valentina-sarjakuvia, joiden pohjalta Corrado Farina ohjasi vuonna 1973 Baba Yaga -nimisen elokuvan, joka oli täysi floppi. Myös Neil Gaifman on saanut noidasta innoitusta sarjakuviinsa. Baba Jaga esiintyy ainakin Gaifmanin käsikirjoittaman Books of Magic -sarjan kolmannessa osassa, joka on suomeksi julkaistu Magic Fantasy -lehden toisessa numerossa (Egmont-kustannus 2002, ISBN 951-876-928-1). Lisäksi noita esittää sivuosaa Mike Mignolan Hellboy-sarjakuvissa. Baba Jagaan perustuva hahmo esiintyy myös Patricia A. McKillipin romaanissa Serren metsissä. Fantasiakirjailija Naomi Novik on maininnut erääksi innoituksen lähteekseen isoäitinsä kertomat Baba Jaga -tarinat, ja Novikin romaani Uprooted (2015) kirjoittaa Baba Jagan hahmoa uudelleen tuoreesta näkökulmasta. The Witcher -pelisarjassa on Baba Jagaan perustava hahmo. Lumikin ja noin 7 knääpiön noita on ilmetty Baba Jaga.
ellauri258.html on line 531: Slaavilaisessa kansanperinnössä Baba Yaga, myös kirjoitettu Baba Jaga (puolasta), on yliluonnollinen olento (tai yksi samannimisestä sisarkolmikosta), joka esiintyy epämuodostuneina ja/tai hurjan näköisenä naisena. Saduissa Baba Yaga lentää huhmareessa, käyttää survinta ja asuu syvällä metsässä kotassa, jota yleensä kuvataan seisovaksi kanankoivalla. Baba Yaga voi auttaa tai estää niitä, jotka kohtaavat tai etsivät hänet, ja hällä voi olla äidin rooli; hänellä on assosiaatioita metsän villieläimiin. Vladimir Proppin kansansatujen morfologian mukaan Baba Yaga esiintyy yleensä joko luovuttajana tai konnana, tai se voi olla täysin epäselvä minä.
ellauri258.html on line 533: Täysin tavis tohtori Andreas Johns tunnistaa Baba Yagan "yhdeksi ikimuistoisimmista ja erottuvimmista hahmoista Itä-Euroopan kansanperinteessä" ja huomauttaa, että hän on "arvoituksellinen" ja hänellä on usein "hämmästyttävää monitulkintaisuutta". Johns tiivistää Baba Yagan "monipuoliseksi hahmoksi, joka pystyy inspiroimaan tutkijoita näkemään hänet pilvenä, kuuna, kuolemana, talvena, käärmeenä, linnuna, pelikaanina tai maan jumalattarina, toteemisena matriarkaalisena esi-isänä, naispuolisena aloitteentekijänä, fallisena äitinä, tai arkkityyppinen kuva". Ei ihme että Andreas on jäänyt tavixexi.
ellauri258.html on line 535: Serbokroatiaksi, bosniaksi, makedoniaksi, bulgariaksi ja romaniaksi baba tarkoittaa " isoäitiä " tai "vanhaa naista". Nykypäivän puolaksi ja venäjäksi baba on halventava synonyymi 'naiselle', erityisesti sellaiselle, joka on vanha, likainen tai typerä.
ellauri258.html on line 536: Kuten muitakin sukulaistermejä slaavilaisissa kielissä, babaa voidaan käyttää muillakin tavoilla, mahdollisesti tabujen nappaamisen seurauksena; sitä voidaan soveltaa erilaisiin eläimiin, luonnonilmiöihin ja suggestiivisiin esineisiin, kuten sieniin, kannuihin tai päärynöihin.
ellauri258.html on line 542: Tarinoissa, joissa Baba Yaga esiintyy, hän esittää useita tyypillisiä ominaisuuksia: kääntyvä, kanajalkainen kota; ja huhmare, survin ja/tai moppi tai luuta. Baba Yagalla on usein epiteetti Baba Yaga kostyanaya noga ('luinen jalka') tai Baba Yaga s zheleznymi zubami ('rautahampaat'), ja kun hän on sisällä asunnossaan, hänet voidaan löytää ojentuneena takan yli ja kurottautuen. kotan kulmasta toiseen. Baba Yaga saattaa aistia ja mainita hänen vieraileviensa venäläisen dukhin ("venäläinen tuoksu", yl. likaiset hampaat, hiki, kusi, valkosipuli, kaali, suolakurkku, pieru ja mahorkka). Hänen nenänsä voi tarttua kattoon. Jotkut kertojat voivat kiinnittää erityistä huomiota hänen nenänsä, rintojensa, pakaroidensa tai vulvan vastenmielisyyteen.
ellauri258.html on line 544: Joissakin tarinoissa Baba Yaga esiintyy triona sisaruksina, joilla kaikilla on sama nimi. Tää on tuttua Macbethistä. Hän astui sisään ja löysi Baba Yagan luujalkaisen. "Hei, fie", hiän sanoi, "venäläisestä hajusta ei täällä ole ennen kuultu eikä nähty, mutta nyze kyllä tuntuu nenässä. Oletko täällä vapaasta tahdosta vai pakosta, hyvä nuoruuteni?" "Paljon omasta tahdostani ja kaksi kertaa niin paljon pakosta! Kolmas ja nuorin Baba Yaga kommentoi "venäläisestä hajusta" ennen kuin juoksee hakemaan hampaitaan ja syö Ivanin. Ivan pyytää hiäntä antamaan hänelle alakautta kolme sarvea, ja hiän tekee niin. Ensimmäisen hän puhaltaa pehmeästi, toisen kovemmin ja kolmannen vielä kovemmin.
ellauri258.html on line 547: Joissakin tapauksissa Baba Yaga näyttää hajallaan olevalta sialta, joka on menossa taistelemaan "krokotiiliksi" kutsuttua matelijakokonaisuutta vastaan. Jotkut tutkijat tulkitsevat tämän kohtauksen poliittiseksi parodiaksi. Pietari Suuren vaimoa Katariina I kutsuttiin joskus pilkallisesti chukhonkaksi eli tsuhnaxi ('suomalainen nainen').
ellauri258.html on line 550: 
ellauri258.html on line 551:
ellauri258.html on line 554: Jotkut tutkijat ovat ehdottaneet, että Baba Yagan käsitteeseen vaikuttivat itäslaavilaiset yhteydet suomalais-ugrilaisiin ja siperialaisiin kansoihin. Karjalaisessa Syöjätärissä on Baba Yagan piirteitä, mutta vain kielteisiä, kun taas muissa karjalaisissa tarinoissa Baba Yagan kaltaisia hyödyllisiä rooleja voi esittää hahmo nimeltä akka ( "vanha nainen"). Manne sanoi Ansua akaxi ihan hyvässä mielessä, mitä iso Pauli ei järin arvostanut. Hän on pelattava maaginen hahmo Smitessä. Tässä yhteydessä sopii mainita myös Akka Kebnekaiselainen.
ellauri258.html on line 556: Steve Bermanin novelli "Peikko vuorella tytön kanssa" sisältää japsujen Baba Jaga vastineen Yamauban. Lafcadio Hearn,joka kirjoittaa ensisijaisesti länsimaiselle yleisölle, kertoo tarinan seuraavasti:
ellauri260.html on line 64: Personalismi on filosofinen ajatusmalli, joka kuvaa ihmisen persoonan ainutlaatuisuutta luonnossa, etenkin verrattuna eläimiin. Tärkeää personalismille on, että ihmiset eivät ole abstrakteja yksilöitä vaan yhtä aikaa yhteisöllisiä ja yksilöllisiä persoonia. Personalismi pitää persoonallisuutta korkeimpana arvona ja avaimena todellisuuden määrittämiseen.
ellauri260.html on line 72: Ize asiassa personalism has nearly always been united to Biblical theism. Joku Von Balthasar suggests that “Without the biblical background personalism is inconceivable.” Mitä vittua, mihis se Bobrowin venäläinen personalismi unohtui?
ellauri260.html on line 125: Mounierin työ herätti tärkeiden ranskalaisten ajattelijoiden, kuten Gabriel Marcelin, Denis de Rougemontin ja Jacques Maritainin, huomion, jotka tutkimuksensa, luentojensa ja kirjoitustensa kautta auttoivat kehittämään ranskalaista personalistista ajattelua. Maritain, joka työskenteli Mounierin kanssa useita vuosia, oli vastuussa ranskalaisen personalismin tuomisesta Yhdysvaltoihin. Sodan jälkeen Mounierin itsensä johtama eurooppalainen personalismi sopeutui liberaaliin demokratiaan ja suhtautui siihen kritiikittömämmin, ja Maritainilla oli rooli vuonna 1948 annetun Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen laatimisessa. Paha haxahdus!
ellauri260.html on line 127: Ranskalainen filosofi Paul Ricoeur (1913–2005), jonka filosofiaan husserlilainen fenomenologia vaikutti syvästi, vaikka hän ei koskaan tunnistanut itseään personalistiksi, ammensi monista Mounierille arvokkaimmista teemoista, kuten ihmisen vapauden luonteesta ja ihmisen keskeisyydestä valtioon nähden, vaikka hänen oma myöhempi kehityksensä näistä teemoista poikkesi huomattavasti Mounierin filosofiasta. Hän jakoi myös personalismin hylkäämisen materialismista ja karteesisesta dualismista sekä abstraktioiden hylkäämisen konkreettisen inhimillisen todellisuuden hyväksi. Ehkä suurin yksittäinen elementti Ricoeurin omaksumassa Mounierin persoonallisuudessa oli itse asiassa poliittisesta ja sosiaalisesta sitoutumisesta vetäytymisen mahdottomuus. On pakko vatkaa, pokkana ei pysy kukaan.
ellauri260.html on line 137: Bostonin yliopistoa pidettiin pitkään amerikkalaisen persoonallisuuden keskuksena filosofian professori Borden Parker Bownen suojeluksessa. Bowne oli metodistipappi, joka oli opiskellut Rudolf Hermann Lotzen johdolla Saksassa. Lotze, spekulatiivisen teistin Christian Hermann Weissen (1801–66) oppilas, joka rinnasti suuren osan myöhemmän Schellingin Hegeliin kohdistamasta kritiikistä, pyrki spekulatiivisten teistien tavoin muuttamaan hegeliläistä idealismia väittämällä, että todellinen on aina konkreettista ja yksilöllistä, muuttaen Hegelin absoluuttisen idealismin henkilökohtaiseksi idealismiksi. Senkö tautta ne huolivat sinne uuskantilaisen Jaakko Hintikan? Jaakko ei ollut järin isoperseinen, sen housut roikkuivat niin että se joutui niitä nostelemaan vähän väliä.
ellauri260.html on line 151: Mukavampia yhtäläisyyksiä löytyy kuitenkin Vedantasta. Vishishtadvaita (pätevä ei-dualismi) -koulu kääntyi Advaitan radikaalia ei-dualismia vastaan ja vaati paitsi sitä, mitä tämän koulun ja myöhempien koulujen edustajien englanninkielisissä teoksissa, jotka ovat samalla tavalla kriittisiä advaitaa kohtaan, kutsutaan usein nimenomaisesti henkilökohtaiseksi käsitykseksi brahmanista tai absoluuttisesta, mutta myös henkilökohtaisesta ymmärryksestä yksittäisistä olennoista, jotka on suunniteltu fragmentaarisiksi itseksi (jivatmas), jotka ovat "osia" - samalla yksi ja erilliset muutokset - Brahmanista. Koska intialaisen ajattelun erilaiset klassiset darshanat eivät ole täysin eristettyjä ja saavat vaikutteita toisiltaan, Samkhya -ajattelun elementtejä otetaan myös henkilökohtaiseen Vedantaan, samoin kuin joogan ja perinteisen hindulaisen pyhien kirjoitusten perinnön elementtejä. Juuri pysyvän itsensä, atmanin, opetuksen selkeys, perinteinen ensisijaisuus ja perusluonne Vedantassa ja etenkin advaitaa kritisoivissa kouluissa tekevät tästä personalismista kivemmän kuin puggalavadanin buddhalaisuudessa. Valitettavasti vaan näiltä hinduilta puuttuu tää ruumiin ylösnousemus.
ellauri260.html on line 201: Der Erfurter Parteitag wurde vom 14. Oktober bis 20. Oktober 1891 von der Sozialdemokratischen Partei Deutschlands (SPD) im Erfurter Kaisersaal abgehalten. Das hier verabschiedete Programm wird Erfurter Programm genannt. Das als Erfurter Programm bekannt gewordene Parteiprogramm fand nach den reformistischen Ansätzen des Gothaer Programms (1875) in Teilen wieder zur marxistischen Theorie und Lehre zurück und kehrte von den Lasalle'schen Inhalten des Gothaer Programms vollständig ab. So erklärte Karl Kautsky selbst, er habe für den theoretischen Part Teile von Marx' Kapital zusammengefasst. Die von ihm erwähnten Teile beziehen sich höchstwahrscheinlich auf den Abschnitt Geschichtliche Tendenzen der kapitalistischen Akkumulation. Im krassen Gegensatz zu Marx enthielt das Programm jedoch keine expliziten Forderungen nach einer proletarischen Revolution.
ellauri260.html on line 221: Rudin tiivistetty maailmanhistoria teoxen Socialism: an analysis alussa on lepertelevästä tyylistään huolimatta pääpiirteissään oikea. 1700-luvulla alkoi teollinen vallankumous jonka siivellä tuli humanismi ja tiedeuskovaisuus ja porvarillinen vallankumous. Kaikki muut vallankumouxet on menneet ennen pitkää perseelleen, mutta kökkäreitä ei mikään näytä pysäyttävän. "Man," says Herder, " has no nobler word to apply to himself than what he himself is: Termitaffe." Rudin kirjan anglosaxinsi Joe McCabe, brittien Timo Airaxinen, ateisti skeptikko ja izeoikeutettu eetikko, mutta silti punastumaton porvari. Timo on tosin Joosea selkeästi läskimpi.
ellauri260.html on line 223: abe Joseph">Joseph Martin McCabe (12 November 1867 – 10 January 1955) was an English writer and speaker on freethought (vapaa-ajattelija), after having been a Roman Catholic priest earlier in his life. He was "one of the great mouthpieces of freethought in England". Becoming a critic of the Catholic Church, McCabe joined groups such as the Rationalist Association and the National Secular Society. He criticised Christianity from a rationalist perspective, but also was involved in the South Place Ethical Society which grew out of dissenting Protestantism and was a precursor of modern secular humanism. William Ferguson wrote of him: "He was bitterly anti-Catholic but also actively undermined religious faith in general." McCabe was also an advocate of women's rights and worked with Mrs. Pankhurst and Mrs. Wolstenholme-Elmy on speeches favoring giving British women the right to vote. McCabe is also known for his inclusion in, and irritation at, G. K. Chesterton's funny book Heretics. Funny is the opposite of not funny, nothing else, defended Chesterton. He should know. In 1920 McCabe publicly debated the Spiritualist Arthur Conan Doyle on the claims of Spiritualism at Queen's Hall in London. Various scientists such as William Crookes and Cesare Lombroso had been duped into believing Spiritualism by mediumship tricks.
ellauri260.html on line 227: Adam Smith's picture of laissez-faire was thoroughly optimistic. In the unrestricted competition of individuals and nations Smith saw an immeasurable gain in freedom and power. The interests of all seemed to him to unite in a complete harmony, and to guarantee a steady progress of the whole. He thought of the whole as well as the individuals, but the entire collective condition seemed to him to be best promoted when it was left to the activities of the most deserving individuals. While earlier ages had talked of a religious, scientific, or artistic type of life, we now have, added to these, if not placed higher than they, an economic type. (Eikös kauppiassääty ollut mukana myös hindujen luonnetyypeissä? Tosin ei kärjessä kuten Smithillä, Intiassa siellä rellestivät brahmiinit.)
ellauri260.html on line 229: German philosophy did a great deal by way of deepening the ideas of men. In particular its starting from the whole instead of the individual, and its idea of movement advancing in virtue of its own forces, had a great influence on every section of social life. But the economic problem, and on this account the general social movement was directed by Lassalle, and still more by Marx, into far too narrow a path, and the Socialist ideal was conceived in too partisan a sense. The chief aim was to bring about a collective ownership of the means of production and " socialise " all property, and to recognise in the class-war a lever for the over- throw of the existing political conditions. It was thus that the Socialist movement captured the thoughts and sentiments of great masses of people.
ellauri260.html on line 231: Ferdinand Lassalle (geboren am 11. April 1825 in Breslau als Ferdinand Johann Gottlieb Lassal; gestorben am 31. August 1864 in Carouge) war Schriftsteller, sozialistischer Politiker im Deutschen Bund und einer der Wortführer der frühen deutschen Arbeiterbewegung. Ferdinand Lassalle war Sohn des wohlhabenden jüdischen Seidenhändlers Heyman Lassal (auch „Loslauer“ genannt, 1791–1862). Sein Bruder Rochus starb im Alter von drei Jahren an Schwindsucht. Seine Schwester Friederike heiratete den Kaufmann Ferdinand Friedland.
ellauri260.html on line 235: „Ich habe die Inventur meines Lebens gemacht. Es war groß, brav, wacker, tapfer und glänzend genug. Eine künftige Zeit wird mir gerecht zu werden wissen.“
ellauri260.html on line 288: French Revolution declared that all men were equal, but it made equality consist essentially in awarding the same formal rights to every individual, including the right to develop by his own powers ; the actual inequality of individuals was not disputed. But the idea in its positive form demanded the complete and unreserved equality of all individuals. All inequality it regarded as unjust, as a mere consequence of external circum- stances, especially property and education. It was to be abolished by every possible means, and an absolute equality was to be established. During the French Revolution the Gironde held the negative, the Mountain the positive, conception of equality. The final issue of the positive movement was pure Communism (Babeuf). It was soon forcibly suppressed.
ellauri260.html on line 290: As a man derives his importance from the fact that he belongs to humanity, all division into classes must cease. The ideal is a class-less social order. This leads to a determination to lessen the differences between men as much as possible, if not to obliterate them altogether. This is done in the life of the State, in education, and in the suffrage. The idea of equality becomes a superior standard of value. It compels us to avoid everything that places one man above another, and so lowers a man, not only in the sight of others, but in his own estimation.
ellauri260.html on line 294: New York is the city of million- aires, and their number increases steadily ; but it has also been established on medical authority in New York that in the year 1914 five per cent, of the children examined were underfed, and that by the year 1919 the proportion had risen to nineteen per cent. Surely such figures give ground for reflection !
ellauri260.html on line 304: Under the lead of factory technology, the individual worker became defenceless, as its vast industrial aggregations robbed him of his independence, while capital obtained an appalling power and forced him to serve the designs of others. He became simply a piece of merchandise, the value of which was settled by the market. Thus the race drifted into a sharp antithesis of " labour and capital," and the two soon proved irreconcilable enemies.
ellauri260.html on line 310: Neither individual nor community must make concern about material things its chief business. The indefinite craving of the individual is a lower impulse that must be checked in every way, and all hunting after money for its own sake must be branded a danger- ous aberration. And as this ideal regards economic activity merely as a means to higher ends, it does not bring the two together in one whole and cannot recognise any particular economic legislation
ellauri260.html on line 314: During early Christians, the teaching of Aristotle remained the chief guide, and his attack upon usury was transplanted into Christian soil by Lactantius. The chief concern was now the soul ; material possessions were deemed to be of much inferior value. There was much in this (the ban on usury) that restricted and caused a decay of economic life. It was divided into particular transactions which had no common aim. Labour was confined within narrow channels, and had very limited aims, so that production on a large scale ceased, and great wealth became impossible. Oh fuck. The mainspring of trade was individual covetousness, and this was enough of itself to restrict the full recognition of economic activity all through the middle ages.
ellauri260.html on line 316: With the huge influx of gold and other valuable loot from the colonies (called the Renaissance), they ceased to be regarded as mere means and incidental things, and getting filth rich became again the goal (as it had been during the Roman empire as well, and the Greeks, by the way, whatever Aristotle may have said.)
ellauri260.html on line 317: Hitherto the beautiful had been considered far superior to the useful, but the useful is now cleansed of the stain that it was supposed to have ; it is ennobled and becomes a spur to action. The beautiful got to be what it always is, a luxury available to those who have the means. Engels olis sevverran oikeassa että "it is not ideas, as independent forces, but the vital interests of business life, which control the whole." Rikastuminen ei ole keino vaan päämäärä, ainoa että sosialismissa se jaettaisiin koko porukalle eikä kökkäreille yxinään.
ellauri260.html on line 333: This profound confusion shows that our human manner of life is not the whole of reality, but a special category of it in a special condition. It must be related to something larger, and only in virtue of this can it possess any meaning and derive the necessary power. Religion adopts this way. It leads beyond a special province to a new stage of life ; a stage that transcends these contradictions and opens out new contents and new forces. Hence the whole of reality which is accessible to men falls into three stages : a fundamental stage, a stage of conflict, and a stage of victorious spirituality. It is this last which alone furnishes human life with its indispensable support and an indisputable goal.
ellauri260.html on line 349: Socialism wants to create a structure which is superior to the individuals, and all its wishes and hopes are centred in this, but what it constructs can never be more than a bringing together of separate elements without any inner connection. It thus comes to be divided in its own body. Its ideal of the whole demands a world of action, and puts in on the lines of self-direction and spirit ; but in its actual development it imitates the mere contiguity of the material world and is bound up with it. The consequence is that it contains several different ideals of life which are not reconciled with each other. Even the happiness it offers is marred by this division. The whole body is to be as happy as possible ; but what is the nature of the happiness if in the end it means merely the welfare of individuals, if it does not evolve a realm of goodness and truth out of the turmoil of interests and enable human nature to participate in it ? Quantity, it seems, is to replace quality ; but is that done so easily ? Do we not find ourselves in entirely different worlds ? Socialism wants a community, but can only attain a comradeship. It can find stones for the building and stimulate people to work ; but it cannot either design or create the entire structure.
ellauri260.html on line 353: It wishes to bind men together more closely and make an end of all gulfs between them, but as it builds only from without, not from within, and has no higher life to offer, the individuals will inevitably diverge more and more from each other. Any one of them may impose his conception of life upon the others. There will be an increasing dispersion until in the end some force brings the situation to a close. What is the use of a dictatorship when there is no supreme dictator ?
ellauri260.html on line 361: Even the finer type of comfort and enjoyment will, in a detached subject, turn into an inward emptiness, which in the long run will prove less tolerable than care and want, struggle and pain. Ancient Epicureanism showed this two thousand years ago, and Socialistic Epicureanism will show the same thing.
ellauri260.html on line 363: To meet this intolerable emptiness men turned to work, in order to derive from it a worthy aim for their lives. The nineteenth century in particular produced a fine and very successful idealism of work in this sense. With a feverish exaltation of all its forces and a concentration of all its interests it brought the whole of life into subjection to work, but its very success made its defects' clear to everybody, and awakened fresh concern - about the soul. That put wind into the sails ' of Socialism, but, as it recognised no soul beyond one's subjective experience, it could give man as, a whole no purpose and no substance.
ellauri260.html on line 376: Inward compulsion, the inner joy and uplift, the power of self-preservation, so that the soul be moved to grasp it, and turn it into original and constructive activity, that sufficiently rouses man from his lethargy and stagnation. It places before the soul no inexorable " Either — Or."
ellauri260.html on line 384: Aika törkeetä että Eucken kehtaa väittää sosialisteja historiattomixi. Koko opinkappaleen nimikin on historiallinen marxismi. Ize Rudi koittaa sumuttaa historian kulkua, laittaa historian sijaan tradition, vitun konservatiivi. Rudin mielestä historian jatkuvuuden takaa kansallinen armeija sekä kansallinen hallintokoneisto. Varmaan kansallinen poliisi ja yxityiset vartijayrityxet sietää vielä mainita. Nää mekanismit ruumiintarkastavat alhaisemmat impulssit ja vapauttavat miehen ohikiitävien hetkien ja vaihtelevien tunnelmien hallinnasta. Ne ovat todellisia elämänvoimia, ne ylläpitää tärkeitä fiktiivisiä tunteita, kuten kunnia, urheus, omistautuminen, lojaalisuus ja lahjomattomuus. A nation that disowns its power structure must disown its own nature, deny itself. It is, in a word, a miserable nation. A big LOL kuule Ruudolffi, puhanenäinen poroeläin! Varsinainen törkimys.
ellauri260.html on line 391: In 1896 Frazer married Elizabeth "Lilly" Grove, a writer whose father was from Alsace. She would later adapt Frazer's Golden Bough as a book of children's stories, The Leaves from the Golden Bough. Frazer was not widely travelled. His prime sources of data were ancient histories and questionnaires mailed to missionaries and imperial officials all over the globe. His vision of the annual sacrifice of the Year-King has not been borne out by field studies. His wife Lady Frazer published a single-volume abridged version, largely compiled by her, in 1922, with some controversial material on Christianity excluded from the text. Sigmund Freud, the founder of psychoanalysis, cited Totemism and Exogamy frequently in his own Totem and Taboo:
ellauri260.html on line 393: Tätä Joria peukuttaneet kaverit on voittopuolisesti jotain patakonservatiiveja tai muuten oikeistohenkisiä hörhöjä: Ludi Wittgenstein, Jöns Carlson, Sigmund Freud, TS Eliot (The Waste Basket). Belovin Sale varmaan kerta sillä oli senniminen hahmo Augiessa, ja nyt siis tää Aucken. Hiljattain The Golden Boughia on kritisoitu laajalti imperialistisena, katolisten vastaisena, luokka- ja rasistisena elementtitalona, mukaan lukien Frazerin oletukset siitä, että eurooppalaiset talonpojat, aboriginaalit australialaiset ja afrikkalaiset edustivat kivettyneitä, kulttuurisen kehityksen aikaisempia vaiheita.
ellauri260.html on line 408: Hence it would indeed be a fine thing if each spoke for himself (hōs hekastos), saying "mine." But in Socrates' regime, all, when they say "mine," speak only collectively, on behalf of the polis (462d8-e3). Aristotle contends that for them to speak for themselves is impossible. Why? His reasoning turns on the nebulous connection among citizens established by familial communism. He says:
ellauri260.html on line 415: rom the soul of this older culture came the words of Aristotle : " It is the part of a free and high-minded man to seek, not the useful, but the beautiful." This acute student of men has ably described the chief types of human conduct, and has distinguished five principal shades of thought and character : great, good, those who love honour and power, those who are intent on gain and enjoyment, and, finally, criminal natures. The truth of this division is supported by the fact that it has been substantially preserved in the tradition of the Catholic Church.
ellauri262.html on line 74: Hänen kirjoituksiaan on mainittu merkittävänä kirjallisena vaikutuksena moniin merkittäviin kirjailijoihin, mukaan lukien Lewis Carroll, W. H. Auden, David Lindsay, JM Barrie, Lord Dunsany, Elizabeth Yates, Oswald Chambers, Mark Twain, Hope Mirrlees, Robert E. Howard, [ lainaus tarvitaan ] L. Frank Baum, TH White, Richard Adams, Lloyd Alexander, Hilaire Belloc, GK Chesterton, Robert Hugh Benson, Dorothy Day, Thomas Merton, Fulton Sheen, Flannery O'Connor, Louis Pasteur, Simone Weil, Charles Maurras, Jacques Maritain, George Orwell, Aldous Huxley, Ray Bradbury, C. H. Douglas, C. S. R. Lewis, Walter de la Mare, E. Nesbit, Peter S. Beagle, Elizabeth Goudge, Brian Jacques, MI McAllister, Neil Gaiman ja Madeleine L'Engle . [ tarvitaan lainaus varmistaakseni ]
ellauri262.html on line 80: After his literary success, MacDonald went on to do a lecture tour in the United States in 1872–1873, after being invited to do so by a lecture company, the Boston Lyceum Bureau. On the tour, MacDonald lectured about other poets such as Robert Burns, Shakespeare, and Tom Hood. He performed this lecture to great acclaim, speaking in Boston to crowds in the neighbourhood of three thousand people. CS Lewis wrote admiringly:
ellauri262.html on line 89: Elizabeth Yates kirjoitti Sir Gibbiestä : "Se liikutti minua samalla tavalla kuin kirjat, kun lapsena kirjallisuuden suuret portit alkoivat avautua ja ensimmäiset kohtaaminen jalojen ajatusten ja lausumien kanssa olivat sanoinkuvaamattoman jännittäviä."
ellauri262.html on line 125: 
ellauri262.html on line 127: 
ellauri262.html on line 150: As a boy, Lewis was fascinated with anthropomorphic animals; he fell in love with Beatrix Potter and often wrote and illustrated his own animal tales. Along with his brother Warnie, he created the world of Boxen, a fantasy land inhabited and run by animals.
ellauri262.html on line 152: Lewis was schooled by private tutors until age nine, when his mother died in 1908 from cancer. His father then sent him to England to live and study at Wynyard School in Watford, Hertfordshire. Lewis's brother had enrolled there three years previously. Not long after, the school was closed due to a lack of pupils. Lewis then attended Campbell College in the east of Belfast about a mile from his home, but left after a few months due to respiratory problems.
ellauri262.html on line 156: He was then sent back to England to the health-resort town of Malvern, Worcestershire, where he attended the preparatory school Cherbourg House, which Lewis referred to as "Chartres" in his autobiography. It was during this time that he abandoned the Christianity he was taught as a child and became an atheist. During this time he also developed a fascination with European mythology and the occult.
ellauri262.html on line 162: Lewis' mere Christianity masked the political prejudices of an old-fashioned Ulster Protestant, a native of middle-class Belfast for whom British withdrawal from Northern Ireland even in the 1950s and 1960s was unthinkable.
ellauri262.html on line 184: MacDonald rejected the doctrine of penal substitutionary atonement as developed by John Calvin, which argues that Christ has taken the place of sinners and is punished by the wrath of God in their place, believing that in turn it raised serious questions about the character and nature of God.[citation needed] Instead, he taught that Christ had come to save people from their sins, and not from a Divine penalty for their sins: the problem was not the need to appease a wrathful God, but the disease of cosmic evil itself.[citation needed] MacDonald frequently described the atonement in terms similar to the Christus Victor theory.
ellauri262.html on line 187: The Christus Victor theory is becoming increasingly popular with both paleo-orthodox evangelicals because of its connection to the early Church fathers, and with liberal Christians and peace churches such as the Anabaptist Mennonites because of its subversive nature, seeing the death of Jesus as an exposure of the cruelty and evil present in the worldly powers that rejected and killed him, and the resurrection as a triumph over these powers.
ellauri262.html on line 205: In later life, Lewis corresponded with Joy Davidman Gresham, an American writer of Jewish background, a former Communist, and a convert from atheism to Christianity. She was separated from her alcoholic and abusive husband, novelist William L. Gresham, and came to England with her two sons, David and Douglas.
ellauri262.html on line 207: Lewis continued to raise Gresham's two sons after her death. Douglas Gresham is a Christian like Lewis and his apostate mother, while David Gresham turned to his mother's ancestral faith, becoming Orthodox Jewish in his beliefs. His mother's writings had featured the Jews in an unsympathetic manner, particularly on "shohet" (ritual slaughterer). David informed Lewis that he was going to become a ritual slaughterer to present this type of Jewish religious functionary to the world in a more favourable light. In a 2005 interview, Douglas Gresham acknowledged that he and his brother were not close, although they had corresponded via email.
ellauri262.html on line 217: The Space Trilogy (also called the Cosmic Trilogy or Ransom Trilogy) dealt with what Lewis saw as the dehumanizing trends in contemporary science fiction. The first book, Out of the Silent Planet, was apparently written following a conversation with his friend J. R. R. Tolkien about these trends. Lewis agreed to write a "space travel" story and Tolkien a "time travel" one, but Tolkien never completed "The Lost Road", linking his Middle-earth to the modern world. Lewis's main character Elwin Ransom is based in part on Tolkien, a fact to which Tolkien alludes in his letters.
ellauri262.html on line 257: John Ronald Reuel, Mabel ja Arthur Reuel Tolkienin esikoinen, syntyi 1892 Bloemfonteinissa, silloisen Oranjen vapaavaltion pääkaupungissa Etelä-Afrikassa, missä Arthur Tolkien työskenteli Bank of African paikallisen kolonialistisen riistokonttorin johtajana. Arthur oli muuttanut Englannista kulta- ja timanttilöydösten rikastuttamaan Etelä-Afrikkaan parempia urakehitysmahdollisuuksia tavoitellen muutamaa vuotta aiemmin. Hänen kihlattunsa Mabel Suffield oli seurannut perässä täytettyään 21 ja saatuaan viimein isänsä hyväksynnän tulevalle avioliitolle. Pariskunta vihittiin Kapkaupungin katedraalissa 16. huhtikuuta 1891. Tyttöaikanaan Mabel oli ollut lähetyssaarnaajana Aahrikassa, yritti käännyttää kristinuskoon Sansibarin sulttaanin haaremia.
ellauri262.html on line 259: Tolkien sai nimen John isoisänsä John Benjamin Tolkienin mukaan, Reuel esiintyy myös Vanhassa testamentissa kuten Benjaminkin. Raskauden aikana Mabel oli uskonut lapsen olevan tyttö ja suunnitellut sen nimeksi Rosalindia. Kun lapsi kuitenkin osoittautui pojaksi, Rosalindin korvasi Ronald. No senkö tautta Johny puettiinkin pikkuisena tytöxi? Kävikö sille Hemingwayt? Tokkopa, tohon aikaan poikia ei erotettu tytöistä ennen esikoulua.
ellauri262.html on line 263: Mabel Tolkien jäi yllättäen leskeksi ja kahden pienen lapsen elättäjäksi. Arthurin ahkerasta työnteosta ja säästäväisyydestä huolimatta hänen keräämänsä pääoma tarjosi perheelle vain niukan elannon.
ellauri262.html on line 264: Mabel Tolkien jäi lapsineen asumaan kotikaupunkinsa Birminghamin tuntumaan. Asuttuaan ensin vanhempiensa luona hän löysi perheelle pian halvan vuokra-asunnon Sareholen kylästä muutaman kilometrin päästä kaupungin eteläpuolelta. Mabel kääntyi katolisexi ja löysi mieleisensä rippi-isän nimeltä Mordor, josta tuli perheen ystävä ja turva, ja poikien holhooja, kun äiti kuoli sokeritautiin Ronin 12. elinvuotena.
ellauri262.html on line 271: Siis samanlainen mammanpoika tämäkin kuin C.S. Lewis, ja Hemingwaykin, for that matter. Vuonna 1904 myös 12-vuotiaan Tolkienin äiti kuoli ajauduttuaan diabeettiseen koomaan. Tolkien oli kuudentoista, kun hän rakastui tulevaan vaimoonsa Edith Brattiin. Tolkienin huoltaja, katolinen pappi, Mabelia mahdollisesti köyrinytkin Isä Francis Morgan ei kuitenkaan hyväksynyt sexuaalisuhdetta, joten Ronald ja Edith saattoivat mennä vällyihin vasta 1914, kun Ronald täytti 21 vuotta ja täysi-ikäistyi. Pariskunta meni naimisiin 22. maaliskuuta 1916 Edithin käännyttyä katolilaiseksi. He saivat 1917 ensimmäisen neljästä lapsestaan. Romanssi innoitti Tolkienia luomaan kertomuksen Berenistä ja Lúthienista. Edit tanssi Ronille jossain mezässä kuin Lúthien. Ronnie laittoi Ethelille hautakiveenkin nimexi Lúthien.
ellauri262.html on line 313: The author of the bestselling fantasy novel The Lord of the Rings, J. R. R. Tolkien, was orphaned as a boy, his father dying in South Africa and his mother in England a few years later. He was brought up by his guardian, a Catholic priest, Father Francis Xavier Morgan, and educated at male-only grammar schools and then Exeter College, Oxford, which at that time had only male students. He joined the British Army's Lancashire Fusiliers and saw the horror of trench warfare, with life as an officer made more bearable by the support of a male batman or servant. After the war he became a professor of English Language at the University of Leeds, and then at the University of Oxford, where he taught at Pembroke College. At Oxford, he created an all-male literary group with another Oxford professor of English, C. S. Lewis, called the Inklings.
ellauri262.html on line 315: Tolkien held conservative views about women, stating that men were active in their professions while women were inclined to domestic life. While defending the role of women in The Lord of the Rings, the scholar of children's literature Melissa Hatcher wrote that "Tolkien himself, in reality, probably was the stodgy sexist Oxford professor that feminist scholars paint him out to be".
ellauri262.html on line 317: Commentators have remarked on the apparent lack of sexuality in The Lord of the Rings; the feminist and queer theory scholar Valerie Rohy notes the female novelist A. S. Byatt's remark that "part of the reason I read Tolkien when I'm ill is that there is an almost total absence of sexuality in his world, which is restful"; the Tolkien scholar Tom Shippey wrote that "there is not enough awareness of sexuality" in the work; and the novelist and critic Adam Mars-Jones stated that "above all, sexuality [is] what is absent from the [work's] vision". Rohy comments that it is easy to see why they might say this; in the epic tradition, Tolkien "abandons courtship when battle looms, apparently sublimating sexuality to the greater quest". She accepts that there are three romances leading to weddings in the tale, those of Aragorn and Arwen, Éowyn and Faramir, and Sam and Rosie, but points out that their love stories are mainly external to the main narrative about the Ring, and that their beginnings are basically not shown: they simply appear as marriages.
ellauri262.html on line 321: The scholar David Craig writes that Shelob is sometimes just called "she", drawing the reader's attention to her gender. Her "hate and depravity" are "strongly sexualised"; Tolkien wrote that "Far and wide her lesser broods, bastards of the miserable mates, her own offspring, that she slew, spread from glen to glen". Craig comments that "her crimes are abominable and include incest, illegitimacy and infanticide, all crimes pertaining to sex".
ellauri262.html on line 323: The Anglican priest and scholar of literature Alison Milbank writes that Shelob is undeniably sexual: "Tolkien offers a most convincing Freudian vagina dentata (toothed vagina) in the ancient and disgustingly gustatory spider Shelob." Milbank states that Shelob symbolises "an ancient maternal power that swallows up masculine identity and autonomy", threatening a "castrating hold [which] is precisely what the sexual fetishist fears, and seeks to control". The Tolkien scholar and medievalist Jane Chance mentions "Sam's penetration of her belly with his sword", noting that this may be an appropriate and symbolic way of ending her production of "bastards".
ellauri262.html on line 334:
ellauri262.html on line 369: abia" title="Labia">häpyhuulet
ellauri262.html on line 382: able>
ellauri262.html on line 393: Lordi Peter on Denverin herttuan nuorempi veli ja hänet kuvataan romaaneissa stereotyyppisenä varakkaana englantilaisena aristokraattina, jonka harrastuksiin kuuluu inkunaabeleiden keräily. Romaaneissa eletään maailmansotien välistä aikaa, jolloin Wimsey on noin 40-vuotias. Hänen valokuvaamista harrastava kamaripalvelijansa ja entinen sotakaverinsa Bunter toimii hänen apunaan rikosten selvittämisessä. Wimseytä auttaa myös usein hänen ystävänsä Charles Parker Scotland Yardista. Edmund Wilson expressed his distaste for Wimsey in his criticism of The Nine Tailors: "There was also a dreadful stock English nobleman of the casual and debonair kind, with the embarrassing name of Lord Peter Wimsey, and, although he was the focal character in the novel ... I had to skip a good deal of him, too." Tämä kuvitteellinen henkilö on tynkä.
ellauri262.html on line 401: The poet W. H. Auden and the philosopher Ludwig Wittgenstein were notable critics of her novels. A savage attack on Sayers's writing ability came from the American critic Edmund Wilson, in a well-known 1945 article in The New Yorker called "Who Cares Who Killed Roger Ackroyd?" He briefly writes about her novel The Nine Tailors, saying "I declare that it seems to me one of the dullest books I have ever encountered in any field." Wilson continues "I had often heard people say that Dorothy Sayers wrote well ... but, really, she does not write very well: it is simply that she is more consciously literary than most of the other detective-story writers and that she thus attracts attention in a field which is mostly on a sub-literary level."
ellauri262.html on line 403: The academic critic Q. D. Leavis criticises Sayers in more specific terms in a review of Gaudy Night and Busman's Honeymoon, published in the critical journal Scrutiny, saying her fiction is "popular and romantic while pretending to realism." Leavis argues that Sayers presents academic life as "sound and sincere because it is scholarly," a place of "invulnerable standards of taste charging the charmed atmosphere". But, Leavis says, this is unrealistic: "If such a world ever existed, and I should be surprised to hear as much, it does no longer, and to give substance to a lie or to perpetuate a dead myth is to do no one any service really." Leavis comments that "only best-seller novelists could have such illusions about human nature."
ellauri262.html on line 414: As an advertiser, Sayers's collaboration with artist John Gilroy resulted in "The Mustard Club" for Colman's Mustard and the Guinness "Zoo" advertisements, variations of which still appear today. One example was the Toucan, his bill arching under a glass of Guinness, with Sayers's jingle:
ellauri262.html on line 425: In 1920 Sayers entered into a passionate though unconsummated romance with Jewish Russian émigré and Imagist poet John Cournos, who moved in London literary circles with Ezra Pound and his contemporaries. Sayers did not consummate her relationship with him unmarried, due to her religious beliefs. Cournos disdained monogamy and marriage, did not want children and was dedicated to free love.[53] He also considered crime writing, which Sayers had started, to be low brow, though he assisted her with aspects of publication.[54] Within two years their relationship had broken up when he insisted on consummation with birth control. Returning to New York, he soon married a crime writer who had two children. This left Sayers embittered that he had not held to his own principles, feeling that he had been testing her, pushing her to sacrifice her own beliefs in submission to his own. He later confessed that he would have happily married Sayers if she had submitted to his sexual demands. After a period of heated correspondence, they concluded with more amicable missives after she met her future husband.
ellauri262.html on line 427: In 1923 she had a rebound relationship with former Denstone College pupil and part-time car salesman William "Bill" White[55] whom she presented to her parents. She had met him when he moved into the flat above hers in 24 Great James Street in December 1922. Only when she discovered her pregnancy in June 1923, White admitted to already being married.
ellauri262.html on line 431: Tony suspected mom's maternity since his youth but had proof only when he obtained his birth certificate applying for a passport. It is not known if he ever spoke to Dotty about the fact.
ellauri262.html on line 435: Fleming died on 9 June 1950, at Sunnyside Cottage (now 24 Newland Street), Witham, Essex, after a decade of severe illnesses. Sayers died suddenly of a coronary thrombosis on 17 December 1957 at the same little flat, aged 64. Sayers was a friend of C. S. Lewis and several of the other Inklings. On some occasions Sayers joined Lewis at meetings of the Socratic Club. Lewis said he read The Man Born to Be King every Easter, but he said he was unable to appreciate detective stories. J. R. R. Tolkien read some of the Wimsey novels but scorned the later ones, such as Gaudy Night. Se oli varmaan liian nenäkäs.
ellauri262.html on line 438: they disagreed regarding the ordination of women in the Church of England. Sayers comments on Lewis's views of women in another letter, stating, "I do admit that he is apt to write shocking nonsense about women and marriage. That, however, is not because he is a bad theologian but because he is a rather frightened bachelor.”
ellauri262.html on line 453: Personism is an ethical philosophy of personhood as typified by the thought of the utilitarian philosopher Peter Singer. It amounts to a branch of secular humanism with an emphasis on certain rights-criteria. Personists believe that rights are conferred to the extent that a creature is a person. Michael Tooley provides the relevant definition of a person, saying it is a creature that is "capable of desiring to continue as a subject of experience and other mental states". A worldview like secular humanism is personism when the empathy and values are extended to the extent that the creature is a person (apes get very similar rights, insects get vastly fewer rights, etc.).
ellauri262.html on line 456: Consequently, a member of the human species may not necessarily fit the definition of "person" and thereby not receive all the rights bestowed to a person. Hence, such philosophers have engaged in arguing that certain disabled individuals (such as those with a mental capacity that is similar to or is perceived as being similar to an infant) are not persons. This philosophy is also supposedly open to the idea that such non-human persons as machines, animals, and extraterrestrial intelligences may be entitled to certain rights currently granted only to humans. The basic criteria for the entitlement of rights, are the intellect (thinking ability, problem solving in real life circumstances and not mere calculation), and sometimes empathy (but not necessarily, because not all humans are empathetic; but indifference in the pain of others and crime are certainly criteria for the deprivation of rights. Genuine empathy is not required to achieve acceptable behavior, but a digital limbic system and a dopaminergic pathways alternative, would deliver a more acceptable result for future MPs judging on rights expansion.). Personism may have views in common with transhumanism.
ellauri262.html on line 465: The Problem of Pain is a 1940 book on the problem of evil by C. S. Lewis, in which Lewis argues that human pain, animal pain, and hell are not sufficient reasons to reject belief in a good and powerful God. He begins by addressing the flaws in common arguments against the belief in a just, loving, and all-powerful God such as: "If God were good, He would make His creatures perfectly happy, and if He were almighty He would be able to do what he wished. But the creatures are not happy. Therefore God lacks either goodness, or power, or both." Topics include human suffering and sinfulness, animal suffering, and the problem of hell, where Lewis squirms like a tapeworm to reconcile these with a friendly omnipotent force beyond ourselves.
ellauri262.html on line 478: Lewis states the problem of pain again in a simpler way: "If God were good, He would wish to make His creatures perfectly happy, and if God were almighty, He would be able to do what he wished. But the creatures are not happy. Therefore, God lacks either goodness, or power, or both."[3] Lewis says that if the popular meanings attached to the words are the best or only possible then the problem is unanswerable. The possibility of answering it depends on understanding the words 'good,' 'almighty,' and 'happy' in a bigger sense.
ellauri262.html on line 480: Lewis then talks about the nature of nature/matter. Because there are things outside an individual and God, things cannot be configured to suit the individual perfectly. WTF? God is responsible for that too! He also introduces the concept of Free Will and how that further inhibits everyone being pain-free all the time, although he does allow and say miracles do exist. Bullshit! Free will is that you can do what you want (lähde). If you want to be pain-free and you aren't, then your will is not free.
ellauri262.html on line 488: Lewis acknowledges the critique of what specific, individual harm have we done to God for God to be always angry. Well it's not personal as such. "When we merely say that we are bad, the ‘wrath’ of God seems a barbarous doctrine; as soon as we perceive our badness, it appears inevitable, a mere corollary from God’s goodness. Good guys do bad things to bad guys, as in cowboy films."
ellauri262.html on line 492: We are deceived by looking on the outside of things: we should not mistake our inevitably limited utterances for a full account of the worst that is inside.
ellauri262.html on line 494: While there is a social conscious and corporate guilt, don’t let the idea distract you from your own "old-fashioned guilts" that have nothing to do with the ‘system’. Often, it’s an excuse for evading the real issue. Once we’ve learned of our individual corruption, we can go on to think about corporate guilt. If we ever get that far, the plank in our own eye is hard to extricate. (Luke 6:41-42)
ellauri262.html on line 502: All the virtues need to control one another, if not then the virtue which stands above others will tumble all into vice.
ellauri262.html on line 510: Lewis then says that he doesn’t believe in the doctrine of Total Depravity on logical and experiential grounds. Also, shame is of value, not as an emotion but for the insight that it provides. He shares how he notices that the more a man hollers the more fully aware he is of his vileness. To underline this point Clive says probably the most famous line from this book: "God whispers to us in our pleasures, speaks in our conscience, but shouts in our pain: it is His megaphone to rouse the deaf."
ellauri262.html on line 512: "Man is now a horror to God and to himself and a creature ill-adapted to the universe not because God made him so but because he has made himself so by the abuse of his free will."
ellauri262.html on line 609: Monty Pythonin John Cleese on paholaisen advokaatin Kierreteipin ääni CS Lewisin äänikirjassa Teippikirjaimet. Koitin kuunnella kirjan alkua, mutta se alkaa aika pian pitkästyttää satunnaista kuulijaa. John Cleese has criticised Christian opposition to same-sex marriage and abortion.
ellauri262.html on line 611: The 71-year-old actor, best known for his roles in Monty Python and Fawlty Towers, said: “I don’t think Christ said a lot about abortion or even about single sex marriage.
ellauri262.html on line 625: The atheist children’s author Philip Pullman has written his own account about the life of Jesus Christ which will include a “different ending” to that recorded in the Bible.
ellauri263.html on line 44: Barukh Makaber rituaalipesi oikean käden yhdellä kousikallisella ja vasemman kolmella, koska se on pyllykäsi. Saippuaa ei käytetty. Rituaalinen tarkoittaa: ei kunnolla.
ellauri263.html on line 51: Moosexen appiukko, alias Jethro Tull, Hobabin iskä (Exodus 2:18; Numbers 10:29). Feikki midianilainen Reuel antoi läskimoosexelle 1/7 tyttäristään Zipporan kiitoxexi avunannosta kaivolla. Sen johdosta Jumala muisti äkkiä tapaamisen Abrahamin, Isaacin ja Jacobin kanssa.
ellauri263.html on line 82: Monet tutkijat pitävät kirjaa nykyään epäluotettavana historiankuvauksena, koska sen katsotaan sisältävän useita anakronismeja. Nebukadnessar mainitaan Assyrian kuninkaana, joka olisi hallinnut sen jälkeen, kun juutalaiset olivat palanneet Babylonin vankeudesta, vaikka todellisuudessa Nebukadnessar oli juuri se Babylonian kuningas, joka pakotti juutalaiset 2. kerran maahanmuuttajixi.
ellauri263.html on line 96: Barukin kirja on ennen kaikkea katumuksen ja lohdutuksen kirja. Se on saanut nimensä profeetta Jeremian kirjurin ja ystävän mukaan, josta Jeremian kirjassa kerrotaan etenkin 36. luvussa. Kirja jakautuu neljään osaan. Johdannossa (1:1–14) kuvataan historiallista tilannetta. Baruk on Babyloniassa ja lukee julkisesti kirjoituksensa Juudan kuninkaan ja muiden pakko-oireisten siirtolaisten kuullen. Tämä tapahtuu luultavasti vuonna 582 eKr. Ajoituksessa on ongelmansa: Jeremian kirjan mukaan Baruk oli tuolloin Egyptissä eikä Babyloniassa. Kaikkineen kirjasta saa sen kuvan, että se on kusetusta, kirjoitettu vasta myöhempinä vuosisatoina.
ellauri263.html on line 105: Iisak Singerin Barak Makaber tietää, että halpoja rukouxia saa lukea pimeässä jo kävelyvauhdissa, esim. "Onpa sulla kauniit teltat Israel". Tärkein rukous on Kuule Israel, sen aikana on seisautettava.
ellauri263.html on line 122: Halakha (hepr. הלכה, suom. 'polku' tai 'tapa kulkea', kiin. Tao) on juutalainen lakikokoelma, joka kattaa uskonnollisen ja käytännön elämän alueita. Lakikokoelmaan kuuluu Tooran lakien lisäksi Talmudin ja rabbiinisten kirjoitusten lakeja sekä perinnäissäädöksiä.
ellauri263.html on line 161: Šabat
ellauri263.html on line 203: Baba Qamma
ellauri263.html on line 205: Baba Mesia
ellauri263.html on line 207: Baba Yaga
ellauri263.html on line 209: Baba Batra
ellauri263.html on line 215: Šabuot
ellauri263.html on line 267: Zabim
ellauri263.html on line 277: Talmudia selittää Gemara, jonka sisältö päätettiin lopullisesti noin 500 jaa. Se sisältää Mišnan kriittisiä kommentteja ja on kirjoitettu arameaksi. Ja sitten vielä miljoona takkupartaista rabbia on kirjoittanut niihin kommentteja ja kommenttien kommentteja ja kommenttien kommenttien superkommentteja. Eihän niillä ollut muuta kuin aikaa, eikä mitään parempaaakan tekemistä, kun naiset hoiti huushollin ja hyvin sijoitettu kapitaali kasvoi korkoa.
ellauri263.html on line 282: Tisha B'Av (Hebrew: תִּשְׁעָה בְּאָב[a] Tīšʿā Bəʾāv; IPA: [tiʃʕa beˈʔav] (listen), lit. 'the ninth of Av') is an annual fast day in Judaism, on which a number of disasters in Jewish history occurred, primarily the destruction of both Solomon's Temple by the Neo-Babylonian Empire and the Second Temple by the Roman Empire in Jerusalem.
ellauri263.html on line 295: Fasting, mourning, prayer, abstaining from physical pleasures
ellauri263.html on line 297: 9th day of Av (if Shabbat, then the 10th of Av)
ellauri263.html on line 299: The observance of the day includes five prohibitions, most notable of which is a 25-hour fast. The Book of Lamentations, which mourns the destruction of Jerusalem, is read in the synagogue, followed by the recitation of kinnot, liturgical dirges that lament the loss of the Temples and Jerusalem. As the day has become associated with remembrance of other major calamities which have befallen the Jewish people, some kinnot also recall events such as the murder of the Ten Martyrs by the Romans, expulsions from England, Spain and elsewhere, massacres of numerous medieval Jewish communities during the Crusades, and the Holocaust.
ellauri263.html on line 304: The Twelve Spies sent by Moses to observe the land of Canaan returned from their mission. Only two of the spies, Joshua and Caleb, brought a positive report, while the others spoke disparagingly about the land. The majority report caused the Children of Israel to cry, panic and despair of ever entering the "Promised Land". For this, they were punished by God that their generation would not enter the land. The midrash quotes God as saying about this event, "You cried before me pointlessly, I will fix for you [this day as a day of] crying for the generations", alluding to the future misfortunes which occurred on the same date.
ellauri263.html on line 306: The First Temple built by King Solomon was destroyed by Nebuchadnezzar in 586 BCE, and the population of the Kingdom of Judah was sent into the Babylonian exile. According to the Bible, the First Temple's destruction began on the 7th of Av (2 Kings 25:8) and continued until the 10th (Jeremiah 52:12). According to the Talmud, the actual destruction of the Temple began on the Ninth of Av, and it continued to burn throughout the Tenth of Av.
ellauri263.html on line 335: Various Modern Orthodox and Conservative rabbits have proposed amending Nachem, as its wording no longer reflects the existence of a rebuilt Jerusalem under Israeli sovereignty. Chief Rabbit Shlomo Goren, for example, issued a revised wording of the prayer and Rabbit Hayim David HaLevi proposed putting the prayer's verbs relating to the Temple's destruction into the past tense. However, such proposals have not been widely adopted. Following the Six-Day War, the national religious community viewed Israel's territorial conquests with almost messianic overtones. The conquest of geographical areas with immense religious significance, including Jerusalem, the Western Wall, and the Temple Mount, was seen as portentous; however, only the full rebuilding of the Temple would engender enough reason to cease observing the day as one of mourning and transform it into a day of joy instead. The re-occupation of the Gaza strip is surely a source of joy, as well as annihilating philistines of the West Bank.
ellauri263.html on line 337: Tisha B'Av bears a similar stringent nature to that of Yom Kippur. In addition to the length of the fast which lasts about 25 hours, beginning just before sunset on the eve of Tisha B'Av and ends at nightfall the following day, Tisha B'Av also shares the following five prohibitions:
ellauri263.html on line 350: No wearing of leather shoes is observed almost universally by now thanx to Adidas, Nike, and other plastic shoes. Study of the Torah is forbidden on Tisha B'Av as it is considered an enjoyable activity, except for the study of distressing texts such as the Book of Lamentations, the Book of Job, portions of Jeremiah and chapters of the Talmud that discuss the laws of mourning and those that discuss the destruction of the Temple and boring texts such as Numbers.
ellauri263.html on line 362: Jos maailmassa on 8G giga-apinaa, kohiseeko maapallolla koko ajan lakkaamaton vuolas siemennesteen koski? Kazo populaatiokelloa. Jokainen siinä tikittävä syntymä todistaa onnistunutta ruiskausta ja varmaan tuhansia samanaikaisia suutareita. Yxi ruiskaus on keskim. 3.7 ml, joka tuhannella kerrottuna on 4 litraa. No ei se vielä hirmu koski ole. Koirasapinoita on 4G, mälli saattaa lentää siis noin 1G kertaa päivässä (jos kaikki runkkaavat joka 4. päivä), sekunnissa siis noin 10K ruiskausta. Arvataan siis yhtä mittaa ruiskaistun runkun määräxi varovaisesti 50 l/s. Ei sillä kuuhun mennä. The Amazon River has an average discharge of about 215,000 m3/s. Kymijoen virtaama on 283 m3/s. 1m halkaisijainen putki jonka virtausnopeus on 10 cm/s vetää suunnilleen 50 litraa sekunnissa. On se silti tuhti määrä tahmeasti liikkuvaa runkkua. Kuulkaa kyrpäimme kuiskintaa, jylhien jormien ruiskintaa.
ellauri263.html on line 367: Israelilainen terroristisarja Fauda näyttää graafisesti kuinka seura tekee kaltaisexeen. Israerilaiset antiterroristit ovat julmempia tappajia kuin jahtaamansa filistiinit. Tulevat tosta vaan Kaanaan häihin silmittömästi ammuskelemaan. Vaikka sehän tiedettiin jo elävästä elämästäkin, puhumattakaan kovaxikeitetyn munamiehen Dan Steinbockin Andromeda-läpyskästä. Semmoisiahan jutkut olivat raamatun rehellisen kertoman mukaan luvatun maan reisullakin, tappajina riehuivat naapureilta ryövätyllä Kaanaan maalla ennenkuin Tishan raportoimat hajoitustoimet hajoittivat niiden pörisevän pesän kaikkialle maailmaan. Ollessaan hajallaan diasporassa olivat nöyriä ja lipeviä vaikka salaa kostonhaluisia, ja saatuaan pesän kokoon taas anglosaxien avustuxella jatkoivat vanhan liiton teurastusta niinkuin 2000 vuoden taukoa ei olis ollutkaan. "Tasoitetaan tilejä", siitä juutalaiset on aina olleet hyvin selvillä kuten muutkin abrahamilaiset Hammurapin seuraajat. Jenkit antaa sille täydet tomaattipisteet, CS Lewisin personistilehti Guardian on empivämpi:
ellauri263.html on line 369: Israel’s biggest TV hit series returns to our screens this week, opening with Israel’s biggest nightmare. The second series of Fauda, the political thriller about an Israeli army undercover unit, begins with a bomb explosion at a bus stop. But it gets worse, as it turns out the attack wasn’t ordered by Hamas, but by a new menace – a returnee from Syria who has been training with Islamic State.
ellauri263.html on line 371: That’s how we’re plunged back into Fauda, Arabic for “chaos”, Israel’s international Netflix hit, which the streaming service picked up in 2016. Released on 24 May, the series returns with its tight, testy unit of Arabic-speaking Israeli special force infiltrators who work undercover in the Palestinian West Bank to track and kill wanted terrorists.
ellauri263.html on line 373: It’s mostly in Arabic and Hebrew, but that hasn’t limited the appeal. Netflix, which has 109 million members across 190 countries, describes it as a global phenomenon – one of a string of Israeli successes, besides Yom Kippur war and the occupation of Palestine. Netflix has already commissioned a third series along with other shows from Fauda’s creators, journalist Avi Issacharoff and Lior Raz, who served in the undercover unit on which the series is based and plays its predictably gruff Israeli lead Doron Kavillio.
ellauri263.html on line 377: At a time when Israelis rarely seek out Palestinian viewpoints in real life, much less on TV, this may explain why Fauda’s creators initially struggled to find a domestic outlet for the series. (LOL!) It portrays the infiltrator unit, whose members (an all-male panel, except for one token woman for the boys to drool about) kill, torture, assault and violently threaten Palestinians in a manner that jars with any claims of moral superiority. And this second series contains more narrative mirroring. We see each side struggle with unity and discipline over revenge and going rogue, with causes taking precedence over family relationships, lured into a violence that creates its own momentum. Both sides are compromised, manipulative and varying degrees of unhinged.
ellauri263.html on line 387: This kind of blurring brings to mind US war-on-terror films such as Zero Dark Thirty, with its depiction of Osama bin Laden’s capture serving as a PR exercise for the use of torture during interrogations. Meanwhile, Fauda’s Isis storyline stretches credibility, at the same time feeding the worst stereotypes. “It’s a bit lazy. Isis is not really active in Gaza or the West Bank,” says Stern. Buttu adds that the effect is to reinforce the absence of a Palestinian cause. “We don’t have any legitimate grievances. It’s all Islamic-driven,” she says, noting that it “turns Palestinians into irrational figures who want only to kill Israelis”.
ellauri263.html on line 391: Both dramas rely on protagonists entrusted with critical jobs despite routinely reckless behaviour. Both test your patience. In the case of Fauda, it’s not just the politics but also the relentless machismo; midway into the second series it feels like watching interchangeable rooms full of men in guns and distressed denim, each at some point telling a female character: “Don’t worry, I’ll get us out of here.”
ellauri263.html on line 395: Small wonder, then, that all eyes are on finding the new Homeland Security, itself based on an Israeli TV series, Hatufim. And it’s not surprising that the quest is focused on Israel, which has spawned a string of international hits, starting with In Treatment, a 2008 HBO adaptation of the Hebrew-language Be Tipul. In 2016 Neflix started airing Mossad 101, about Israel’s intelligence service, while earlier this year Hulu nabbed False Flag, a conspiracy thriller loosely premised on the 2010 assassination of Hamas official Mahmoud al-Mabhouh, widely thought to be the work of the Mossad, by a hit squad carrying foreign passports.
ellauri263.html on line 397: For its second series, Fauda’s publicity campaign has ramped up claims of authenticity and popularity among Palestinians as well as the wider Arab world. Columnist, author and TV sitcom writer Sayed Kashua slammed such efforts earlier this year: “You already have military victories and cultural control in marketing the Israeli occupation policy: at least give the Palestinians the option of hating Fauda. Are Netflix, worldwide success, economic growth and serving Israeli PR not enough for them?”
ellauri263.html on line 399: Palestinian journalist Ziyad Abul Hawa says Fauda could have started to make good on notions of balance simply by bringing Palestinians into the creative process. “If the writers are all Israeli, no matter how good the intentions are, they are not realistically showing what is happening in Palestinian areas. I heard they did their homework and research but still, you need a Palestinian constantly with them, telling them what’s realistic and what is not.” He adds that Arabic accents in the show bust its credibility claims within seconds.
ellauri263.html on line 403: Fauda is available on Netflix, which is one big turd of a narcotics company. I really wish the Israeli commando troops would barge in to the Netflix headquarters and shoot down everyone in sight.
ellauri263.html on line 417: Sulhasen ei tarvi lukea shemaa hääiltana jos sillä on kiire puhkaisemaan immenkalvoa ja seisoo muutenkin. Entä seuraavana iltana, jos akti jäi keskentekoisexi? No kolmantena pitää. Rabbitit kiistelevät tästä kovasti. Jotkut babylonialaiset osaa penetroida sivusuunnassa niin ettei immenkalvo repeä, eikä tule veripipiä, huomauttaa muuan rabbit. Kaikkihan sen osaavat, inttää toinen. No mihin tarvitaan sitten lakanaa ja sulhasmiehiä? Koska kiero sulhanen voi koittaa peittää jälkensä että pääsee peruuttamaan häät torstaina.
ellauri263.html on line 434: Sen jälkeen kansa lähti liikkeelle Haserotista ja leiriytyi Paaranin erämaahan. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: "Lähetä miehiä vakoilemaan Kanaanin maata, jonka minä annan israelilaisille; lähettäkää mies kustakin isien sukukunnasta, ainoastaan niitä, jotka ovat ruhtinaita heidän keskuudessaan". Niin Mooses lähetti heidät Paaranin erämaasta Herran käskyn mukaan; kaikki ne miehet olivat israelilaisten päämiehiä. Ja nämä olivat heidän nimensä: Ruubenin sukukunnasta Sammua, Saakurin poika, Simeonin sukukunnasta Safak, Huoran poika, Juudan sukukunnasta Kaaleb, Gefundenes Fressen, Isaskarin sukukunnasta Jigal, Joosefin poika, Efraimin sukukunnasta Hoosea, Nuunin poika, Benjaminin sukukunnasta Palti, Rafun poika, Sebulonin sukukunnasta Gaddiel, Sodin poika, Manassen sukukunnasta Joosefin sukukuntaa Sladdi, Suden pentu, Daanin sukukunnasta Ammuel, Gevalian poika, Asserin sukukunnasta Eero, Miikaelin poika, Naftalin sukukunnasta Nabbi, Vofs Vofsin poika, Gaadin sukukunnasta Genuel, Makin poika. Nämä olivat niiden miesten nimet, jotka Mooses lähetti maata vakoilemaan. Mutta Mooses kutsui Hooseaa, Nuunin poikaa jostain syystä Joosuaksi. (Sama kaveri joka sittemmin kasas esinahkoja. Jee-suxenkin nimi oli oikeasti Joosua.)
ellauri263.html on line 447: Hebron is a Palestinian city in the southern West Bank, 30 kilometres south of Jerusalem. Nestled in the Judaean Mountains, it lies 930 metres above sea level. The second-largest city in the West Bank, and the third-largest in the Palestinian territories, it has a population of over 215,000 Palestinians, and seven hundred Jewish settlers concentrated on the outskirts of its Old City. The city is often considered one of the four holy cities in Judaism as well as in Islam.
ellauri263.html on line 449: Hebron is considered one of the oldest cities in the Levant. According to the Bible, Abraham settled in Hebron and bought the Cave of the Patriarchs as a burial place for his wife Sarah. Biblical tradition holds that the patriarchs Abraham, Isaac, and Jacob, along with their wives Sarah, Rebecca, and Leah, were buried in the cave. Hebron is also recognized in the Bible as the place where David was anointed king of Israel. Following the Babylonian captivity, the Edomites settled in Hebron. During the first century BCE, Herod the Great built the wall which still surrounds the Cave of the Patriarchs, which later became a church, and then a mosque. With the exception of a brief Crusader control, successive Muslim dynasties ruled Hebron from the 6th century CE until the Ottoman Empire's dissolution following World War I, when the city became part of British Mandatory Palestine. A massacre in 1929 and the Arab uprising of 1936–39 led to the emigration of the Jewish community from Hebron. The 1948 Arab–Israeli War saw the entire West Bank, including Hebron, occupied and annexed by Jordan, and since the 1967 Six-Day War, the city has been under Israeli military occupation. Following Israeli occupation, Jewish presence was reestablished at the city. Since the 1997 Hebron Protocol, most of Hebron has been governed by the Palestinian National Authority.
ellauri263.html on line 492: Nykyään teosofialla tarkoitetaan lähinnä H. P. Blavatskyn opetuksiin perustuvaa uskonnollis-mystistä ajatussuuntaa, jonka perusopetuksiin kuuluvat muun muassa karman laki, jälleensyntyminen, kehitys, veljeys, oppi ihmisyyden Mestareista eli ihmisyyden taiteilijoista sekä kaiken olevaisen takana oleva absoluuttinen jumaluus. Blavatsky määrittelee teosofian olevan viisaus-uskonto. Blavatskyn mukaan teosofia ei ole yksi uskonnoista, vaan se on uskonto itsessään, (it is not A religion, but THE religion). No siinä Blavazky ei ole ainoa. THE religioneja ne on kaikki mielestään.
ellauri263.html on line 499: H. P. Blavatskyn päätyö oli teosofinen oppi, johon hiän sulautti valtavasti vaikutteita eri tahoilta. Eniten Blavatskyn ajatteluun vaikuttaneista oppisuunnista, teoksista ja auktoriteeteista voidaan mainita ainakin buddhalaisuus, Bhagavad Gita ja hindulainen tantrismi, Kabbala (erityisesti Eliphas Levi), Raamattu, Zohar ja Talmud, hermetismi, ruusuristiläisyys, gnostilaisuus, zarathustralaisuus, kaldealaiset, vapaamuurarius, spiritismi, mystiikka, Jakob Böhme ja Mestari Eckhart, alkemia ja magia, aikansa tieteellinen kirjallisuus, Robert Fludd, Paracelsus, maailman mytologiat esimerkiksi germaaninen mytologia, Popol Vuh, Ryhmä Hau ja Gilgameš (myös otteita Kalevalasta), antiikin kirkkoisät Irenaeus, Tertullianus, Origenes ja Eusebius, filosofit, etenkin Platon ja uusplatonilaisuus, Porfyrios, Plotinos ja Ammonios Sakkas sekä historioitsijat ja monet muut antiikin kirjailijat kuten Plinius vanhempi, Ovidius, Homeros ja Josefus. Lisäksi hän väitti opiskelleensa huomattavien inkarnaatiolaamojen oppilaana Tiibetissä, Ladakhissa, Nepalissa ja Mongoliassa ja perehtyneensä muun muassa vajrayanan esoterismiin eli Kālacakrayanaan, Nepalin svābhāvikoiden oppiin ja sykretistiseen shamanismiin (puuh).
ellauri263.html on line 531: Keväällä 1859 eversti von Hahn, Helena, Vera ja Elisabeth (everstin tytär hänen toisesta avioliitostaan) matkustivat Pietariin. Sieltä he matkustivat Rugodevoon, Pihkovan lääniin, jossa sijaitsi Veran edesmenneeltä aviomieheltään perimä maatila. Rugodevossa Jelens oli vajaan vuoden muka 'vakavasti sairaana", varmaan synnyttämässä vahinkolaukausta, pikku Juria. Keväällä 1860 Helena, Vera ja hänen kaksi poikaansa matkustivat Tbilisiin tapaamaan isovanhempiaan. Kaksi vuotta myöhemmin Blavatsky matkusteli Gruusiassa, Mustanmeren rannikolla ja Transkaukasian vuorilla.
ellauri263.html on line 569: Lontoossa perustettiin uusi teosofinen aikauslehti, Lucifer. Syyskuun alussa myös Wachtmeister saapui Lontooseen. Tilanahtaus pakotti Teosofisen seuran muuttamaan uuteen paikkaan Lansdowne Roadille, joka oli lähempänä Lontoon keskustaa. Kirjoitustyö jatkui, ja talossa vieraili useita kuuluisuuksia, tutkijoita ja toimittajia keskustelemassa Blavatskyn kanssa. Myös Olcott saapui Lontooseen ja avusti Blavatskya perustamaan Teosofisen seuran esoteerisen osaston, johon kuului kaksitoista henkilöä: kreivitär Wachtmeister, Isabel Cooper-Oakley, Emily Kislingbury, Laura Cooper, Annie Besant, Alice Cleather, Archibald Keightley, Herbert Coryn, Claude Wright, G. R. S. Mead, E. T. Sturdy ja Walter Old.
ellauri263.html on line 583: Tämän opin mukaan ilmenneen maailmankaikkeuden alkulähde on absoluutista eli Parabrahmanista pidätysvaikeuxien vuoxi ulosvirrannut jumaluusvoima, Logos. Se ilmenee kolminaisuutena siten että ensimmäinen, Isä-Äiti, on kaiken alkujuuri, toinen eli Poika aloittaa elämän ja muodon kaksinaisuuden, ja kolmas on maailmanjärki, jonka osia ovat ihmismonadit. Jokaisella galaksilla ja aurinkokunnalla on omat pienemmät Logoksensa. Kaikkeudenjärki ilmenee ulkokohtaisesti Fohatina, pöhöttimenä, joka liittää kokoon muodot ja laittaa liikkeelle kosmisen kehityksenlain.
ellauri263.html on line 608: (1) a perception of the divine that deemphasizes the masculine, (2) a tempering or denial of the doctrine of the Fall, (3) a denial of the need for a traditional ordained clergy, and (4) a view of marriage which does not hold that marriage and motherhood are the only acceptable roles for women.
ellauri263.html on line 615: is a 1990 novel written as a collaboration between the English authors Terry Pratchett and Neil Gaiman. Se taisi olla ensimmäinen lukemani Pratchett. Käytin Crowleyta salasanana joskus 2000-luvun alussa. Alzheimeriin sittemmin kuollut länkkärihattuinen Pratchett antoi juutalaisen Neil Gaimanin kanssa kirjoittamassaan saatanallisessa niteessä Good Omens pirulle nimexi Crowley.
ellauri263.html on line 617: The book is a comedy about the birth of the son of Satan and the coming of the End Times. There are attempts by the angel Aziraphale and the demon Crowley to sabotage the coming of the end times, having grown accustomed to their comfortable surroundings in England. One subplot features a mixup at the small country hospital on the day of birth and the growth of the Antichrist, Adam, who grows up with the wrong family, in the wrong country village. Another subplot concerns the summoning of the Four Horsemen of the Apocalypse, each a big personality in their own right. With Armageddon averted, Crowley and Aziraphale muse that this was God's plan all along and speculate that the real apocalyptic conflict will be between humanity and the combined forces of Heaven and Hell. In 2003, the novel was listed at number 68 on the BBC's survey The Big Read.
ellauri263.html on line 621: Aleister Crowley (/ˈælɪstər ˈkroʊli/; born Edward Alexander Crowley; 12 October 1875 – 1 December 1947) who was an English occultist, philosopher, ceremonial magician, poet, painter, novelist, and mountaineer. He founded the religion of Thelema, identifying himself as the prophet entrusted with guiding humanity into the Æon of Horus in the early 20th century. A prolific writer, he published widely over the course of his miserable life.
ellauri263.html on line 629: Blavatsky was often perceived as a quite vulgar and coarse person. She swore profusely, dressed garishly, and had a strong sense of irreverent humor. Her New York study was decorated with a stuffed baboon wearing white collars, cravats and spectacles, carrying a manuscript bundle under his arm labeled ‘The Descent of the Species’ (Blavatsky rejected Darwin’s ideas about man being descended from apes). She liked a benevolent snake, though she said there was hardly no woman in her character.
ellauri263.html on line 636: Vuonna 1866 Annie tapasi nuoren papin Frank Besantin, josta myöhemmin tuli Lincolnshiren kirkkoherra. Vaikka Annie tuolloin olikin vasta 19-vuotias, hän suostui Frankin kosintaan. Avioliitosta syntyi kaksi lasta, mutta Annie oli elämäänsä tyytymätön, koska koki vanhoillisen aviomiehensä näkemykset ahdistaviksi. Samalla Annie alkoi myös kyseenalaistaa omaa uskoaan. Lopulta uskonnolliset erimielisyydet aviopuolisoiden välillä johtivat siihen, että Frank määräsi Annien muuttamaan pois. Erosta tehtiin virallinen, ja Annien poika Digby jäi isänsä luokse, kun tytär Mabel muutti Annien kanssa Lontooseen.
ellauri263.html on line 642: Besant ja Bradlaugh todettiin molemmat syyllisiksi ”säädyttömään kunnianloukkaukseen” ja tuomittiin puoleksi vuodeksi vankeuteen. Valitustuomioistuimessa tuomio kuitenkin kumottiin. Tämän jälkeen Besant kirjoitti ja julkaisi oman kirjansa syntyvyyden säännöstelystä nimeltä The Laws of Population. Ajatukset naisten osuudesta syntyvyyden säännöstelyssä saivat paljon julkisuutta. Muun muassa sanomalehti The Times syytti Besantin teosta säädyttömäksi, haureelliseksi ja saastaiseksi. Frank Besant käytti Annien saamaa kielteistä julkisuutta hyväkseen vakuuttaakseen oikeusistuimen siitä, että hän olisi sopivampi heidän yhteisen tyttärensä Mabelin huoltajaksi kuin Annie.
ellauri263.html on line 648: Besant liittyi myös Vet Fabian Society -sosialistiryhmään ja 1889 myötävaikutti Fabian Essays -kirjan syntyyn. Kirja sisälsi paitsi Besantin, myös Sydney Webbin, George Bernard Shawin, Sydney Olivierin, William Clarken, Graham Wallasin ja Hubert Blandin artikkeleita. Kahden seuraavan vuoden aikana Shawin kokoama kirja myi 27 000 kappaletta.
ellauri263.html on line 658: Jenkki Olcott ei siitä pitänyt, eikä rupusakin vulgäärispiritualismista. Olcott railed against ‘tricky mediums, lying spirits, and revolting social theories’ in Spiritualism. He reproached spiritualism for the presence of ‘free-lovers, pantarchists, socialists, and other theorists who have fastened upon a sublime and pure faith as barnacles upon a ship’s bottom’. Blavatsky, on the other hand, focused exclusively on the uplifting of oneself rather than others. She did not sympathize with socialism per se at all, and in her scrapbook she even wrote about Sotheran: ‘a friend of Communists
ellauri263.html on line 670: “One of the most valuable effects of Upasika’s mission [Note: “Upasika” is a Buddhist term meaning “femakko” and was used by the Masters for HPB] is that it drives men to self-study and destroys in them blind servility for persons, sanoi 1 setämies. … Imperfect and very troublesome, no doubt, she proves to some, nevertheless, there is no likelihood of our finding a better one for years to come – and your theosophists should be made to understand it. … HPB has next to no concern with administrative details, and should be kept clear of them, so far as her strong nature can be controlled. But this you must tell to all: – With occult matters she has everything to do. We have not abandoned her; she is not ‘given over to chelas’. She is our direct agent. I warn you against permitting your suspicions and resentment against ‘her many follies’ to bias your intuitive loyalty to her. … Be assured that what she has not annotated from scientific and other works, we have given or suggested to her.
ellauri263.html on line 690: The ideology shared by the Old Tribe was remarkably simple: 'Wash your own dish', 'No one belongs to anyone else', 'Kerista is freedom and love'. Baristat käytti Ouija lautaa kuten Lassi ja Leevi. Starting with a few unwritten rules in 1971 to 26 standards in 1979, the social
ellauri263.html on line 693: classism, no duplicity, no alienation, no profanity, no flippancy, social tolerance, equality, verbality, participatory democracy, accountability, conviviality, male vasectomy, ristiinsuihkiminen, graceful distancing, positive attitude toward the ‘toggle-switch’ mode of decision-making, whatever that may be.
ellauri263.html on line 694: After an arranged visit to Kerista by three professors, the New Tribe was criticized for not being egalitarian, notably in Bro Jud's dominance of many commune matters.
ellauri263.html on line 695: Kerista's polyamorous sexual practice was influenced by Robert A. Heinlein's (1907-88) science-fiction novel Stranger in a Strange Land (1961), in which the Martian-raised human Michael Valentine Smith founded The Church of All Worlds, preached sexual freedom and the truth of all religions, and is martyred by narrow-minded people who are not ready for freedom. Sukua myös Diskordianismille. Concordia res parvae crescunt, discordia maximae dilabuntur.
ellauri263.html on line 706: It's about how people in these types of open relationships deal with jealousy.
ellauri263.html on line 717: Consider how you usually feel when your partner gets a big promotion at work or accomplishes a new fitness goal, or how you feel when your best friend tells you about a new guy they've been dating that they're really clicking with: You're genuinely, totally stoked for them, right? Fuck no, you are slightly envious, or not so slightly either. This is an instinctual feeling for most of us. Now apply that to when your partner is having fun flirting with (or sleeping with) a new flame that's not you. Instead of sparking jealousy, it sparks earnest empathetic joy. That's compersion.
ellauri263.html on line 733: Sometimes the emotional alarm is going off because something's actually wrong—your partner isn't giving you the attention or affection you need, for example, or perhaps they're betraying a promise or agreement you have about your relationship, which of course makes you feel unstable or upset. Other times the alarm goes off over misperceptions or just our own insecurities. We're worried a lively conversation between our partner and an attractive stranger means that they're no longer as interested in us, that there's a chance they might be more interested in someone else, that there's a threat to the relationship. Even if none of that is true, our anxieties can get the best of us, and so jealousy is how it manifests as an emotion.
ellauri263.html on line 745: Yes, absolutely! Research shows people in consensually non-monogamous relationships (aka "intentional families") do experience jealousy; they just experience less distress when it happens.
ellauri263.html on line 749: The main difference between poly and monogamous folks deal with jealousy. Mainstream, monogamous society tends to treat jealousy as a sort of disease, something to be deeply feared and that might signal something irreparably wrong with a relationship. Jealousy is treated as a powerful, ugly emotion that we believe can consume and crush us.
ellauri263.html on line 757: Learning to be compersive will probably take some practice, and that's especially true if you're someone who tends to be more jealous in general.
ellauri263.html on line 778: We found a lot of ways to support our intellectual belief in compersion with actual psychological rewards. For example, I'd help my partner get matches on Tinder and give him tips on cute bars to take them, and after the dates, he'd tell me how they went and give me a ton of love and affirmation whenever I pouted over him having a good time. Meanwhile, he played wingman with me when I wanted to meet up with a potential flame at a party or concert, and I always made sure to come home to him and share the sexy things I'd done with the new guy and what things I wanted to migrate into our own sex life. In this way, we began to be able to associate positive experiences together (showering each other with affection and affirming the strength of our relationship) with the aftermath of one of us having fun with someone else. When it became clear that these extradyadic encounters only brought us closer, it became easier and easier for us to feel earnest joy for the other person's romantic successes.
ellauri263.html on line 787: "Listening I think is really important, listening without judgment and without being defensive," Blue says. "Separate your stuff from your partner´s theories. Your partner´s feeling jealous, and they´ve done some work, and they´re sorting of saying ´I feel jealousy because I worry that you´re gonna leave me.´ … When you hear that, some of us feel accused as if we are doing something wrong. We´re not somehow enough, and we´ve made some sort of a mistake, and immediately we become defensive. I think if we can get into that sort of separate state and realize our partner, when they´re working through something like jealousy, is battling with their own stuff, battling with their own insecurities, or own unmet needs, [then we can be more able to] lend an ear to that to really understand what´s going on with them."
ellauri263.html on line 798: dsWith a fundamental understanding of compersion, I´m able to look at moments where I could be jealous in my current monogamous relationship and instead respond in a more levelheaded or even joyful way. It doesn´t bother me if my partner tells me he finds another person attractive, nor am I freaked out if I find myself fucking with a charming stranger on the subway. We might not be entertaining other relationships at the moment, but my partner and I can at best find it cute and at worst feel totally neutral about it when these brief interactions with other parties occur.
ellauri263.html on line 839: Kelly Gonsalves is a multi-certified sex educator and relationship coach helping people figure out how to create dating and sex lives that actually feel good — more open, more optimistic, and more pleasurable. In addition to working with individuals in her private practice, Kelly serves as the Sex & Relationships Editor at mindbodygreen. She has a degree in journalism from Northwestern University, and she’s been trained and certified by leading sex and relationship institutions such as The Gottman Institute and Everyone Deserves Sex Ed, among others. Her fork has been featured at The Cut, Vice, Teen Vogue, Cosmopolitan, and elsewhere.
ellauri263.html on line 841: With her warm, playful approach to coaching and facilitation, Kelly creates refreshingly candid spaces for processing and healing challenges around dating, sexuality, identity, body image, and relationships. She’s particularly enthusiastic about helping softhearted women get re-energized around the dating experience and find joy in the process of connecting genitals with others. She believes relationships should be easy—and that, with room for self-reflection and the right toolkit (available for competitive prices at our net store), they can be.
ellauri263.html on line 843: You can stay and loop about her latest programs, gatherings, and other projects through her newsletter: kellygonsalves.com/newsletter.
ellauri263.html on line 873: JWH raamattu vastaa paremmin: Raamatussa sana "pyhä" viittaa siihen, että joku tai jokin on asetettu erilleen, jotta se ei saastuisi. Hepreankielinen sana, joka on käännetty "pyhäksi", tarkoittaa 'erillään olevaa'. Tämän vuoksi se, mikä on pyhää, on erotettu arkikäytöstä. Pyhyys välittää myös ajatuksen puhtaudesta. Jumala on pyhä sanan täysimmässä merkityksessä. Pyhä on siis vähän sama kuin aseptinen tai hygieeninen, tai tabu. Intiimialue. Jos koskee pyhään luvatta voi tulla sanktio.
ellauri264.html on line 47: Kyllä tekivät svedut tyhmästi kun potkivat viimeisen Vaasa-kunkun pihalle, niin surkimus kuin se olikin. Olishan tällä puolen lahtea ollut parempiakin vaasoja tarjolla. Ranskalaisen tallirengin jälkeläiset ne vasta ovat olleet kehnoja. Oscar II:lla oli Ruåzin suurin pornokokoelma, Gustav den femte oli homo nazi ja nykyinen kunkku analfabeetti pornoilija, lisäxi misogyyni joka koitti järjestää vankkaleukaiselle tyttärelleen oharit.
ellauri264.html on line 59: William Lewis Safire (/ˈsæfaɪər/; né Safir; December 17, 1929 – September 27, 2009), who was an American author, columnist, journalist, and presidential speechwriter. He was a long-time syndicated political columnist for The New York Times and wrote the "On Language" column in The New York Times Magazine about popular etymology, new or unusual usages, and other language-related topics.
ellauri264.html on line 81: ab1beaed509d5d998c70abbc528.jpg" width="30%" />
ellauri264.html on line 85: L’action du drame se passe à Mayence, au quartier général des armées françaises en 1793. Les officiers soupçonnent de trahison d’Oyron, un de leurs camarades, d’origine aristocratique. Une lettre saisie sur un paysan rhénanien semble prouver la trahison de d’Oyron. Rolland avait l’intention de démontrer son impartialité. Pour atteindre ce but, il voulait que l’innocence de d’Oyron ne pût être établie de manière définitive.
ellauri264.html on line 87: L’explication que donne Rolland à son refus de se jeter dans la bataille pour défendre Dreyfus n’est pas convaincante. Les raisons se situent ailleurs : elles relèvent, d’une part, d’une forme d’individualisme qui refuse toute association politique de peur de compromissions inévitables, et, d’autre part, de ses sentiments antisémites.
ellauri264.html on line 97: Cayden decides to find his organs and helps a prostitute at a truck stop that is assaulted by two men. Then he steals the motorcycle of one of the men and later he stops at a bar where he meets the weird Wild Joe. The stranger identifies that Cayden is a wolf and gives the direction to Lupine Ridge. Soon Cayden learns that John is his uncle and his mother was raped by the local leader Connor. He also finds that he is a pure town wolf together with John, Angeline, Gail and two other inhabitants.
ellauri264.html on line 100: The film received a negative critical response. Partly because the date-rape interest prevented teenagers from just having some clean gory fun. (The IMDB Parent guide says: A female character is tied up and it is implied that she is about to be raped. She is cut free before this can happen however, and no nudity is shown. Violence & Gore Moderate. 9 of 19 found this moderate. A pack of werewolves are shown feasting on human body parts. Profanity Moderate. 7 of 16 found this moderate. Alcohol, Drugs & Smoking. Female nudity female rear nudity murder clothes torn off female topless nudity 136 more.)
ellauri264.html on line 111: Hur länge kunde allt detta bestå? Var der inte så att istäckena vid polerna skulle smälta och höja vattenytan med nästan hundra meter? Skulle då inte hela den amerikanska kustlinjen sköljas bort? Allt vilade på sand, lösa jordskikt, instabilt underlag. Någonstans djupt inne i Asien och Afrika var nya barbarer redan på marsch. Rovgiriga stammar på jakt efter deras utlovade land beredde sig på att uppsluka och ödelägga allt som kom i deras väg. Hyvin ennakoitu Bashevis!
ellauri264.html on line 116: Louis Theroux koitti haastatella 3 amerikan alt-right someinfluensseria: Nick Fuentes, Baked Alaska ja Beardson Beardy huonolla ratamenestyxellä. Haastattelu kääntyi loppupeleissä yleensä haistatteluxi. Niiden ansaintalogiikka oli kerätä inseleiltä klikkejä ja taaloja vizeixi naamioidulla äärioikispropagandalla: white supremacy, racism, antisemitism, misogyny, and homophobia. Mikä näitä kaikkia asenteita yhdistää? No se että white trash incel miekkonen jää keskiöön. Beardylla oli Louis paita päällä mutta poltti hihat kun Louis japitti sen tekemästä nazitervehdyxestä. Get off my property se huusi kuin katolinen viulunsoittaja. Brittany joka oli ensin mukana sai hampaattomalta parrattomalta Beardyltä anaaliraiskausuhkauxen, ilmeisesti leikillisen kuitenkin koska Beardy nauroi uhkauxen jälkeen pitkään ahdistunutta huutonaurua. Nick Fuentes oli 22-vuotias wannabe pikkuhitleri, joka puhui fyyrerinä kansalle vanhempien kellariin rakentamastaan studiosta. Se kehui olevansa jo miljonääri kiitos jokailtaisten kolmituntisten palopuheiden. Peilisilmälasinen Baked koitti nauraa yhtä kovasti, mutta viimeinen tapaaminen päättyi silti suht vihamieliseen vittuiluun. Bakedin puhelimeen sai muutaman taalan hinnasta soittaa rasistisia ja antisemiittisiä haukkuja. Äänet oli muunnettu niin että inselit kuulostivat alaikäisiltä tytöiltä. Baked Alaska on venäläinen uunijäätelö. Sitä sai ravintola Kasakasta Neizytpolulta. .
ellauri264.html on line 136: Groypers, sometimes called the Groyper Army, are a group of white nationalist and far-right activists, provocateurs and internet trolls who are notable for their attempts to introduce far-right politics into mainstream conservatism in the United States, their participation in the 2021 United States Capitol attack and the protests leading up to it, and their extremist views. They are known for targeting other conservative groups and individuals whose agendas they view as too moderate and insufficiently nationalist.
ellauri264.html on line 144: Groypers blame the mainstream conservative movement as well as the political left for what they view as "destroying white America". They oppose immigration and globalism. Groypers support "traditional" values and Christianity and oppose feminism and LGBTQ rights. In 2022, Fuentes advocated for a political "white uprising" to bring Donald Trump back to power and "never leave," wanting America to "stop having elections" and abolish the United States Congress. We shall not be replaced as the scum of the earth.
ellauri264.html on line 154: Asyia Iftikhar of PinkNews noted in her reflection of audience reception that the show has become the subject of "relentless criticism", and noted that it has been "accused of perpetuating stereotypes against South Asian women, criticised for poor attempts at self-aware comedy and slammed for losing the essence of what people love about the "Scooby Doo gang". Eli se koiro puuttui, ja isänmaallisuus oli ihan hukassa.
ellauri264.html on line 173: Velma’s attempts at modernizing the franchise are so inept, they’ve given rise to conspiracy theories that Kaling intentionally made Velma bad as fodder for an ongoing culture war in which people would beef about it incessantly online.
ellauri264.html on line 182: Rabbi David Hertzberg z''l writes:
ellauri264.html on line 188: some small jars on the other side of the Jabbok River and returned to retrieve them. One of
ellauri264.html on line 195: understood that everything in our possession comes from G-d, has a specific purpose and must be used to its full potential. Elaborating on this, Rabbi Zadok HaKohen Rabinowitz (of 19th century Poland) teaches that the righteous
ellauri264.html on line 201: Jacob‟s example of valuing his possessions presents a particular challenge to us living in a modern, “disposable” age. Recognizing this trend, in 1955, the retailing analyst Victor Lebow highlighted a trend in consumer society, away from greater mindfulness regarding possessions and toward a more short-term view.
ellauri264.html on line 205: Lebow had been a seller of fine hosiery in the 1920s and 1930s but had been driven out of business by the rise of such retail outlets as Woolworth's-- which was the prototype of Wal-Mart. Siitä oli karu kuolinilmoitus New York Timesissä 1980. Se oli ahkera kirjoittaja kommarien lehdissä, niin että turha väittää että se ei tiennyt mistä kirjoitti. Se oli saanut potkut Kyser Roth Corporationista ja Fabergélta.
ellauri264.html on line 215: Ja, es ist unser Lebensstil geworden – alles dreht sich um Konsum. Wir arbeiten hart, wir arbeiten viel, um diesen Lebensstil aufrecht erhalten zu können. Ja, wir ruinieren sogar unsere Gesundheit, vernachlässigen unsere Familie, zerstören dafür unsere Erde, beuten andere Menschen dafür Gnadenlos aus – aber im Grunde unseres Herzens sind wir gute Menschen. Wir sind die Guten, weil durch unseren Konsum Wachstum möglich ist! Kivikauden mies teki töitä päivittäin arviolta 3.5 tuntia.
ellauri264.html on line 217: Die anderen, die dem Konsum nicht verfallen sind, die sind die bösen. Die tun nichts für unser heiliges Wachstum, das sind Trittbrettfahrer! Aber wir sind ja die Guten und unserer christlichen Tradition folgend betrachten wir diese Menschen einfach als verwirrt an. Es sind nicht unsere Feinde, sondern Konsumenten in spe, die den richtigen Weg noch nicht erkannt haben – oder kurzzeitig verlassen haben. Wir führen sie auf den rechten Weg, den unsere Religion macht am meisten Spaß, wenn alle Menschen beim Konsum mitmachen.
ellauri264.html on line 224: BTW, I disagree with those comments which have suggested that Lebow was some kind of “prophet” warning about the dangers of commodity consumption. This is nonsense - even Marx wrote about the problems of “commodity fetishism” in his 1867 book, “Das Kapital”.
ellauri264.html on line 227: society that throws away useable items because they are a few years old and maybe outdated by new
ellauri264.html on line 228: products; discards clothing and appliances and buy new ones instead of repairing them; and buys goods usually wrapped in disposable packaging.
ellauri264.html on line 236: with possessions. At this time of giving and receiving things, we can re-evaluate our relationship to possessions and look for less wasteful ways to use the resources of the earth. For example, instead of buying and giving new gifts, we might consider more renewable ways of gift giving, like sharing books, trading old toys with our neighbors, wrapping gifts in old newspapers, or giving gifts of charity in honor of loved ones.
ellauri264.html on line 239: Olive oil is bio-fuel, a renewable resource: the olive tree will produce another crop of crap every year, as will the palm oil palm. According to Jewish law, olive oil lamps are the ideal Lighting with olive oil can help us connect to the holy use of our resources, from the renewable olive oil of the Hasmonians back to the oil vessels of Jacob and Noah. This year, may our Chanuka lights inspire us toward responsible and holy use of everything that comes into our possession by hook or crook.
ellauri264.html on line 373: The song was popularized by the Stanley Brothers, who recorded the song in the 1950s; many other singers recorded versions in the 1960s, most notably by Bob Dylan. Variations of the song have also been recorded under the titles of "Girl of Constant Sorrow" by Joan Baez and by Barbara Dane, "Maid of Constant Sorrow" by Judy Collins, and "Sorrow" by Peter, Paul and Mary. It was released as a single by Ginger Baker´s Air Force with vocals by Denny Laine.
ellauri264.html on line 413: He is a regular in the national media, from the New York Times to The Today Show, and also serves as a frequent speaker. Norm is twice bestselling author labeled America’s Fiercest Trial Lawyer, a prolific blogger. Additionally, he serves as the host of the Pattis On Justice podcast. The podcast focuses on Law, politics, crime, and culture—in a word, "convict".
ellauri264.html on line 415: Norm was seen rambling about Black Lives Matter and making homophobic and racist remarks, using the "n" word with his pants around his ankles (he was wearing soiled shorts underneath). A Black woman sitting in the front row stares at Pattis throughout the nearly eight-minute set, clearly unimpressed. This past year he infuriated the New Haven National Association for the Advancement of Colored People, a former ally, by posting a racially charged meme on his Facebook page. The post depicted three hooded white beer cans arrayed around a brown bottle hanging from a string. Its caption: “Ku Klux Coors.” Civil rights activists called it disgusting and racist. Pattis called it funny and free speech.
ellauri264.html on line 426: Nenästä ja ammatista huolimatta Pattis ei välttämättä ole jutku, nimestä päätellen se voisi olla myös paki tai mafioso. No ei se onkin ... Hungarian! Ei vaitiskaan vaan Esko Kreetalta. Pattis was born in Chicago in 1955 to a mother of French-Canadian descent and a father who had immigrated from the Greek island of Crete. One day when Pattis was 6 or 7, his father left the house and never came back. Pattis says that the abandonment haunts him to this day.
ellauri264.html on line 433: The festival´s chair, Caroline Michel stated on 18 October 2020 that the event would not return to Abu Dhabi, in support of a curator Caitlin McNamara´s allegation of sexual assault against the tolerance minister of UAE, Sheikh Nahyan bin Mubarak Al Nahyan. McNamara claimed that she was assaulted by the minister when they met at a remote island villa in February 2019 concerning work. The Emirati Foreign Ministry declined to comment on personal matters. When reached out, Britain´s Metropolitan Police confirmed receiving a report of alleged rape on July 3 by a woman. Rape by a woman, WTF??? In November 2020, Caitlin McNamara vowed to fight on following the CPS October 2020 decision to not prosecute the UAE minister because the alleged attack had occurred outside its jurisdiction. McNamara said the decision sent a message to Sheikh Nahyan and others who commit similar crimes "that as long as they´re of economic value to the UK, they can do whatever they want". In an interview with The Sunday Times McNamara said she felt "abandoned" by the Hay Festival, and in an interview on Channel 4 stated that "mistakes" had been made in the way the festival handled her reporting the sexual assault to them which were "very distressing". What a pile of turds.
ellauri264.html on line 440: in the woods, only to get extremely sick. It is those two traumatizing experiences — abandonment and being unwelcome and loathed in his own home — that drive him, Pattis says.
ellauri264.html on line 442: From an early age, Pattis says he has felt a burning desire to know God personally. To that end, he spent time in Switzerland at the compound of an American Christian fundamentalist thinker named Francis Schaeffer and then inveigled himself in the graduate philosophy program of Columbia University, where he studied and taught for six years. At one point, he nearly joined the CIA, but that opportunity fizzled when the agency didn’t like his polygraph answers about homosexual experiences. “I said, ‘Well, I haven’t had any yet. I don’t know how I’m going to respond if you ask,’ ” he recalls. “I think they decided that was a little too much for them.”
ellauri264.html on line 454: For my unconquerable soul. Ja kiitti päihittämättömästä sielusta.
ellauri264.html on line 472: 
abc80e65874ec7da69875777b54a5421f8ec95c060&520" />
ellauri264.html on line 479: Harry Vararengas on rampautuneiden sotilaiden suojelija Invictus kisoissa. Sillä on kyllä kaikki 3 jalkaa tallella vaikka ampui shakkinappuloita Afhanistanissa. Ois saanut poistaa Saifinkin laudalta. Harryn 3. jalka oli paleltua etelänavalla, mutta Elizabet Ardenin poskivoide pelasti.
ellauri264.html on line 487: 
ellauri264.html on line 492: Ladies and Gentlemen: There are five hundred reasons why I began to write for children, but to save time I will mention only ten of them. Number 1) Children read books, not reviews. They don’t give a hoot about the critics. Number 2) Children don’t read to find their identity. Number 3) They don’t read to free themselves of guilt, to quench the thirst for rebellion, or to get rid of alienation. Number 4) They have no use for psychology. Number 5) They detest sociology. Number 6) They don’t try to understand Kafka or Finnegans Wake. Number 7) They still believe in God, the family, angels, devils, witches, goblins, logic, clarity, punctuation, and other such obsolete stuff. Number 8) They love interesting stories, not commentary, guides, or footnotes. Number 9) When a book is boring, they yawn openly, without any shame or fear of authority. Number 10) They don’t expect their beloved writer to redeem humanity. Young as they are, they know that it is not in his power. Only the adults have such childish illusions.
ellauri264.html on line 503: Sulkhan Arukhista on aiempi maininta konservatiivisen Rabbi Smallin kohdalla albumissa 233. Se oli halakha-lakikirjpista ensimmäinen Anachronim tai sit viimeinen Rishonim. Siinä saumalla.
ellauri264.html on line 507: The Shulchan Aruch (Hebrew: שֻׁלְחָן עָרוּך [ʃulˈħan ʕaˈrux], literally: "Set Table"), sometimes dubbed in English as the Code of Jewish Law, is the most widely consulted of the various legal codes in Judaism. It was authored in Safed (today in Israel) by Joseph Karo in 1563 and published in Venice two years later. Together with its commentaries, it is the most widely accepted compilation of halakha or Jewish law ever written.
ellauri264.html on line 509: The halachic rulings in the Shulchan Aruch generally follow Sephardic law and customs, whereas Ashkenazi Jews generally follow the halachic rulings of Moses Isserles, whose glosses to the Shulchan Aruch note where the Sephardic and Ashkenazi customs differ. These glosses are widely referred to as the mappah (literally: the "tablecloth") to the Shulchan Aruch´s "Set Table". Almost all published editions of the Shulchan Aruch include this gloss, and the term "Shulchan Aruch" has come to denote both Karo's work as well as Isserles', with Karo usually referred to as "the mechaber" ("author") and Isserles as "the Rema" (an acronym of Rabbi Moshe Isserles).
ellauri264.html on line 511: In the century after it was published by Karo (whose vision was a unified Judaism under the Sephardic traditions) it became the code of law for Ashkenazim, together with the later commentaries of Moses Isserles and the 17th century Polish rabbis.
ellauri264.html on line 513: The Shulchan Aruch (and its forerunner, the Beit Yosef) follow the same structure as Arba'ah Turim by Rabbi Jacob ben Asher. There are four volumes, each subdivided into many chapters and paragraphs:
ellauri264.html on line 515: Orach Chayim – laws of prayer and synagogue, Sabbath, holidays;
ellauri264.html on line 525: Karo adopted the Halakhot of Rabbi Isaac Alfasi (the Rif), Maimonides (the Rambam), and Asher ben Jehiel (the Rosh) as his standards, accepting as authoritative the opinion of two of the three, except in cases where most of the ancient authorities were against them or in cases where there was already an accepted custom contrary to his ruling.
ellauri264.html on line 532: The "Rema" (Moses Isserles) started writing his commentary on the Arba´ah Turim, Darkhei Moshe, at about the same time as Yosef Karo. Karo finished his work "Bet Yosef" first, and it was first presented to the Rema as a gift from one of his students. Upon receiving the gift, the Rema could not understand how he had spent so many years unaware of Karo´s efforts. After looking through the Bet Yosef, the Rema realized that Karo had mainly relied upon Sephardic poskim.
ellauri264.html on line 538: The halachic rulings in the Shulchan Aruch generally follow the Sephardic custom. The Rema added his glosses and published them as a commentary on the Shulchan Aruch, specifying whenever the Sephardic and Ashkenazic customs differ. These glosses are sometimes referred to as the mappah, literally, the 'tablecloth,' to the Shulchan Aruch´s 'Set Table.' Almost all published editions of the Shulchan Aruch include this gloss.
ellauri264.html on line 556: The previous Halacha Yomis quoted Rav Belsky’s view that although cooked potatoes are subject to bishul Akum, potato chips are not. What about French fries – are they like potatoes or like potato chips?
ellauri264.html on line 565: The prohibition applies only if the food is prepared exclusively by non-Jews. A small amount of Jewish participation can suffice to keep the food kosher. Different rabbis have different views on the absolute minimum: Sephardi poskim state that the minimum participation is to light the fire and place the pot on it to cook, while Ashkenazim are satisfied with merely lighting the fire, or even making a slight adjustment to a fire which was already lit by a non-Jew. Or just by looking at the knob on the stove like Kim Young Il.
ellauri264.html on line 567: The law applies only to foods which, according to the Talmud, are "fit for a king's table" and are not generally eaten raw. Foods which would not be served at a state dinner are exempt from bishul akum, and are kosher even if cooked totally by non-Jews, provided that all the other requirements of kosher food are met. Maimonides explains that this prohibition was originally decreed in order to avoid a Jew being invited over by a non-Jew for a meal (which may lead to intermarriage), and people do not invite each other for dinner over food which is not "fit for a King's table" (Maimonides, Ma´akhalot Asurot 17:15).
ellauri264.html on line 581: Now Eli, who was very old, heard about everything his sons were doing to all Israel and how they slept with the women who served at the entrance to the tent of meeting. 23 So he said to them, “Why the fuck do you do such things? I hear from all the people about these wicked deeds of yours. 24 No, my sons; the report I hear spreading among the Lord’s people is not good. 25 If one person sins against another, God may mediate for the offender; but if anyone sins against the Lord, who will intercede for them? Oh Jesus.” His sons, however, did not listen to their father’s rebuke, for it was the Lord’s will to put them to death, willy nilly.
ellauri264.html on line 595: The rise of Religious Zionism is a phenomenon that has taken place since the times six day war. One of its key founders was a man called Rabbi Kuk who was the head of the yeshiva Mercaz HaRav in Jerusalem. He was one of the first practically envision the settlement of the mountains of Israel in modern times. An example of his thinking in this regard can be seen in a speech he made just before the six day war. These were his words:
ellauri264.html on line 597: Nineteen years ago, on that famous night, when the decision of the establishment of the State of Israel was made by the governors of the nations of the world, when all the people flocked to the streets to publicly celebrate, I could not take part in the joy. In those first hours I could not make peace with what was done, with the horrible news, that God´s words from the prophecy in the Twelve Prophets: "My land was divided" was coming true. Where is our Hebron? Are we forgetting it? And where is our Nablus? Are we forgetting it? And where is our Jericho? Are we forgetting it? And where is our east side of the Jordan? Where is every lump and chunk? Every bit and piece of the four cubits of God´s land? Is it up to us to give up any millimeter of it? God forbid! In the state of shock that took over my body, completely bruised and torn to pieces – I could not rejoice then.
ellauri264.html on line 623: abusch_se_res/img/d3.jpg" />
ellauri264.html on line 626: Ebba Busch, mellan 2013 och 2020 känd som Ebba Busch Thor, egentligen Ebba-Elisabeth Busch, ursprungligen Busch-Christensen, född 11 februari 1987 i Gamla Uppsala i Uppsala län, är en svensk politiker (kristdemokrat). Sedan den 25 april 2015 är hon partiledare för Kristdemokraterna och sedan 2022 även energi- och näringsminister samt vice statsminister och statsministerns ställföreträdare i regeringen Kristersson.
ellauri264.html on line 650: Nej, det hela handlar om att vänja folket vid att det ska gå att betala för snabbare, mer tillgänglig vård utanför det offentliga systemet. Och delvis är vi redan där, i ett uppdelat vårdsystem.
ellauri264.html on line 679: Definitely one of the darkest stories about Steve Jobs has to be the Breakout story. In the 1970’s, Steve Jobs was working for Atari, designing the game Breakout. Overwhelmed with work with a deadline quickly approaching, he approached Steve Wozniak for help in finishing his project within the next four days. In exchange for his help, Jobs offered Woz half of what he was earning, which he said was $700. For four days, Jobs and Wozniak worked day and night without sleep. When they were done, they were sick with mono and exhausted, but they finished the project before the deadline. Wozniak sai 350 dollarin osuuden luvatusti, ja he jatkoivat elämäänsä. Mutta varsinainen kusetus oli, että Jobs sai työstä 5000 dollaria, ei 700 dollaria. Tämä todella särki Wozniakin sydämen, eikä hän voi uskoa, että Jobsilla voisi olla jotain niin alhaista. Steve oli yksi vuosisadan töykeimmistä pomoista, hän ei välittänyt työntekijöistään paskan vertaa. Hän oli haimasyöpänsä ansainnut.
ellauri264.html on line 683: Elon Musk had a secretary who worked relentlessly for him, one day she asked for a raise, he told her to take a few days off, I will see if I can live without you. Then a few days later he called her and told her she was fired. Elon’s ex-wife Justine musk wrote an answer about the actual story. Read it here - Justine Musk's answer to What is known about Elon Musk's long-time assistant Mary Beth Brown?
ellauri264.html on line 691: So this is what´s common between Graham Bell, Bill Gates, Steve Jobs , Mark Zuckerberg and Ray Kroc: All of them have managed to steal something very valuable from somebody and make it work for them. Steve Jobs brought the idea of mouse from Xerox and Bill Gates copied the entire idea from Steve Jobs Mark Zuckerberg stole the idea from Winklewoss brothers and published as his own.
ellauri264.html on line 694: This is when the philosophy of Niccolo Machiavelli, a 16th-century Florentine political thinker with powerful advice for nice people who don’t get very far about , comes in. Machiavelli’s Advice for Nice Guys: Machiavelli noted a central, uncomfortable observation: that the wicked tend to win. And they do so because they have a huge advantage over the good: they are willing to act with the darkest ingenuity and cunning to further their cause. They are not held back by those rigid opponents of change: principles. They will be prepared to outright lie, twist facts, threaten or ge… (more)
ellauri264.html on line 726: Juutalaisten autonominen alue (ven. Евре́йская автоно́мная о́бласть, Jevreiskaja avtonomnaja oblast; jidd. יידישע אויטאנאמע געגנט, jidiše avtonome gegnt) on Venäjän federaatioon kuuluva hallintoalue (federaatiosubjekti) Venäjän kaukoidän eteläosassa Aasiassa. Se rajoittuu etelässä Kiinaan, luoteessa Amurin alueeseen, pohjoisessa ja idässä Habarovskin aluepiiriin. Alueen pohjoisosa on vuoristoa, etelä- ja itäosat puolestaan alankoa. Suurin joki on Amur, joka muodostaa rajan Kiinaa vastaan. Alueen pinta-alasta yli kolmannes on metsää. Alueen pinta-ala on 36 000 km².
ellauri264.html on line 740: Alunperin Babyloniasta Irakin alueelta kutsuttu kohti luvattua maata lähtenyt Aabraham sai pojan nimeltä Iisak ja hän sai taas pojan nimeltä Jaakob. Ja tämä Jaakob tuhansia vuosia sitten sai merkillisten sattumien seurauksena peräti kaksi vaimoa, Raakelin ja Lean.
ellauri266.html on line 56: Desmond Morris was a scandal when his 1967 book appeared on human sociobiology. Some of Morris's theories have been criticized as untestable. For instance, geneticist Adam Rutherford writes that Morris commits "the scientific sin of the 'just-so' story – speculation that sounds appealing but cannot be tested or is devoid of evidence". However, this is also a criticism of adaptationism in evolutionary biology, not just of Morris.
ellauri266.html on line 60: He also writes disparagingly on religion in Guardian (spare £2 for an ex-leper), notably on his experience participating in the Alpha course. The Alpha course is an evangelistic course which seeks to introduce the basics of the Christian faith through a series of talks and discussions. It is described by its organisers as "an opportunity to explore the meaning of simian life in just 24h." Adam did not buy it, but went on to live in original sin. Besides, he is in all likelihood a Sitzpinkler, i.e. a wuss.
ellauri266.html on line 62: It’s thought that one of the reasons for humans becoming upright was to see further across the savannah. I wonder if standing to pee could be useful in spotting predators, and if squatting might make us more vulnerable. “I guess if I stand up while I pee I’ve got more of a chance of spotting a sabre-toothed cat running towards me, or someone from a different community who might wish me harm,” Garrod concedes. Again, sounds nice but no evidence. But it is testable, using a set of very rapid gepards. “It might be a nice addendum to my evolutionary journey but it hasn’t driven my evolution as a species.” For men with lower urinary tract symptoms and to limit the bacterial flora on their wives' toothbrush the sitting voiding position is preferable. But wuss.
ellauri266.html on line 64: Adam Rutherford has not revealed much of her (!) bio. So, his early life and details of his parents are still behind curtains. Adam Rutherford seems happily married to his wife. However, he has not disclosed the details of his wife. Nevertheless, Adam has shared many things about his family through his social media. Adam is the father of three children, one son, and two daughters. Adam Rutherford is well-known for founding the scientific publication Nature. He has hosted many BBC television shows, including Me Playing God and The Gene Kelly Code. He is probably living an economically comfortable life. His passion for music allows him to escape the rigours of science and enjoy the emotional side of life. His net worth as a simian is as yet undisclosed. He may be having a fling with his co-star Hannah Fry, as well as with her namesake Stephen Fry. Stephen is not the only Fry on the block anymore, but there is no evidence showing that these two are related. In fact, they don't even follow each other on social media!
ellauri266.html on line 108: Yksi kilpailun menestyneimmistä maista 2000-luvulla, yhteensä kymmenen viiden parhaan sijoituksen kanssa, Venäjä sijoittui toiseksi Alsoun kanssa vuonna 2000, Dima Bilanin kanssa vuonna 2006, Kirka Babushkinin vuonna 2012 ja Polina Gagarinan vuonna 2015; kolmannexi tATun kanssa vuonna 2003, Serebroa tuli 2007, Sergei Lavrov voitti vuosina 2016 ja 2019 ja oli viides Dina Garipovan kanssa vuonna 2013. Vuonna 2017 ja 2018 he eivät päässeet finaaliin ensimmäistä kertaa historiansa aikana. Annit eivät pääseet finaaliin silti yhtään entistä paremmin.
ellauri266.html on line 157: Sarin mezän uumeniin pääsystä haaveilee myös Ilari Vuori. Nuori Werther pääsi helpolla mutta pääsikö se hilloviivalle? Tokkopa. Ilari havittelee dramaturgixi. Tohtorinhatulla ei lähde pillua. Epäsovinnaista rakkautta julmassa yliopistomaailmassa, nyttemmin Tiedekulmassa. Mikaela joka nieli Villen mälliä on Mikon wannabe exä. Niillä on tytär Lotta joka tulee myöhään kotio.
ellauri266.html on line 170: Priamoksen ja Hekaben nuorin poika, Polydoros lähetettiin kuningas Polymestorin luokse kulta ja jalokivilahjoin, jotta tämä suojelisi Hekaben lapsia Troijan sodan aikana. Kun Troija kukistui, Polymestor heitti Polydoroksen kuolemaan ja otti aarteet. Hekabe kosti lopulta poikansa kuoleman panemalla Polymestorin blenderiin. Tästä kertoo erityisesti Euripideen tragedia Hekabe.
ellauri266.html on line 172: Hekabe (altgriechisch Ἑκάβη Hekábē), auch Hekuba (lateinisch Hecuba) oder Cisseis, war eine Tochter des phrygischen Königs Dymas und in Homers Ilias als Gattin des Priamos die sechste und letzte Königin von Troja.
ellauri266.html on line 174: Sie selbst wurde nach dem Trojanischen Krieg als Sklavin dem Odysseus zugedacht. In der Tragödie Hekabe des Euripides wird sie zur Rächerin, indem sie Polymestor, den Mörder ihres Sohnes Polydoros, blendet. In Ovids Metamorphosen verwandelt sie sich daraufhin zudem in eine Hündin. Hekabe ist die Verkörperung tiefsten Frauenunglücks und -elends im Krieg.
ellauri266.html on line 240: 
ellauri266.html on line 250: Probably one of the worst movies I've ever watched. They live in the woods, and walk in the woods. That is all.
ellauri266.html on line 256: Knew nothing about the characters. Nothing made sense. Nothing was believable. Ending was awful and left me and my wife in shock as to what we even watched. The movie was dragged out and extremely boring. I was not inspired and got nothing out of this movie. The acting was good however, but the story was one of the worst. If I got to come up with my own assumptions, then you did something wrong.
ellauri266.html on line 258: An absolute thrill ride that left me cold, lonely, bored to tears, depressed and devoid of all goals and ambition. If only it was on VHS, at least then I could have strangled myself with the tape. If you find this entertaining then I suggest a tin of plum tomatoes poured on to your living room floor. That way you can waste far more time watching them go rotten!
ellauri266.html on line 262: In a world of superhero movies, this film stands out and reminds you of what the art of filmmaking is all about. No explosions, gunfights, or unnecessary sexual content, simply a group of phenomenal actors. The story is both sad and uplifting and it says more about PTSD (post-traumatic stress disorder) than any film I've seen in years. The fact that this film was so underappreciated is an indictment of the viewing public.
ellauri266.html on line 268: Are people insane? Like honestly. Are the people who reviewed this movie certifiably insane? This movie got 100%?????????? How. Like really, howwwww??? The most boring, slowest, most depressing movies ever. The only movie worse than this was Marley & Me. If this movie was based on a true story, then ok. But this was just a made up sad story? Like why? It does not deserve a 100% score AT ALL! That's just absurd and outrageous. And it now calls every score into question. Simply insane.
ellauri266.html on line 280: Wow talk about about fake news or breaking not so breaking news we got suckered into watching this because big tomatoes said 100% a plus rating. I'm not sure if we are talking about the same film because this movie is the type that makes you keep checking your phone hoping someone has texted you with something interesting. Wish they had a money back guarantee.
ellauri266.html on line 298: I would rather get beat up for 2 hours than watch this film, I kept waiting for something to happen or something that made me feel something, I sat there stone faced for 2 hours with no emotion assuming something must happen soon due to all these rave reviews, and then all of a sudden the credits show up on the screen and I realize i was hoodwinked by all of you writing good reviews. This film was an absolute snooze fest!
ellauri266.html on line 304: This without a doubt the worst film I've ever watched. It goes absolutely no where throughout the movie.
ellauri266.html on line 310: If you watch this movie and say it's "breathtaking" or "remarkable", you're the worlds biggest cuck.
ellauri266.html on line 314: The movie was one of the worst I've ever seen. So many unanswered questions. Why did he keep moving? Where was his destination? I'm sorry but you don't just keep walking around forever. I don't. I'm a 100% disabled veteran from Iraq. I know about PTSD. The movie is annoying.
ellauri266.html on line 316: If you like looking at trees, this may be your movie. I don't understand the complete lack of negative critic reviews here. Maybe it's my fault for being able to remember what it's like to watch truly well-directed films. Have today's critics forgotten what it's like to go see a film by Hitchcock or Wilder or even Blake Edwards or Ron Howard. Those guys knew how to tell a story. What we have here is a good example of bad storytelling.
ellauri266.html on line 325: General semantics, a philosophy of language-meaning that was developed by Alfred Korzybski (1879–1950), a Polish-American scholar, and furthered by S.I. Hayakawa, Wendell Johnson, and others; it is the study of language as a representation of reality. Korzybski’s theory was intended to improve the habits of glib upper-class response to hostile low-class environment. Drawing upon such varied disciplines as relativity theory, quantum mechanics, and mathematical logic, Korzybski and his followers sought a scientific, non-Aristotelian basis for clear understanding of the differences between symbol (word) and reality (referent) and the ways in which they themselves can influence (or manipulate) and limit other humans´ ability to think.
ellauri266.html on line 327: A major emphasis of general semantics has been in practical training, in methods for establishing better habits of evaluation, e.g., by indexing words, as “man1,” “man2,” and by dating, as “Roosevelt1930,” “Roosevelt1940,” to indicate exactly which man or which stage of time one is referring to.
ellauri266.html on line 333: For fertilization to take place, certain interindividual processes must take place: male and female must get each other´s attention, stimulate each other, secure each other´s cooperation or at least compliance, until the female (or male) finally assumes the appropriate position for receiving the sperm. This known as courtship. Mm, I´m getting the hots by just saying this. General semantics must surely have something to contribute to human sexuality. Mobility increases intelligence, that must be why the in-out moving human male is more intelligent than the female. The adult male is capable of being sexually aroused with or without provocation at practically any time. No wonder females prefer smelly company to no company at all. Except in a KZ lager they tend to lose interest, says Morris Gombinder in Shadows on the Hudson. Desmond Morris has an ingenious argument about the relation of a man´s sexuality to his way of life. "The naked ape is the sexiest man alive!", he says, and means it. "In baboons", he says, "the time from mounting to ejaculation is max 8 seconds, a goldfish´s attention span. Our ladies would never be satisfied with that!" Specialized organs such as lips, ear-lobes, nipples, breasts and genitals are richly endowed with things to lick and suck. Sorry folks, now I just have to take a break for a quick wank, I´m really gettting uncomfortably erect. Thank you. The sexually attractive parts are predominantly at the front, except the arse. Face-to-face sex is personalized sex, said the missionary. From the back you don´t really know who you are interacting with.
ellauri266.html on line 338: Let me quote a letter from a lady in Oakland after a recent weekend seminar. The lady is intellectually inclined. She goes to my seminars and is excited by my ideas and wants to be friends on an intellectual basis with some of the fine lecturers she has heard. Invariably, she gets the door politely slammed in her face. Men like me are terribly afraid of getting involved in sex with ladies past their better before date. "I am forced to the conclusion," she writes, "that if a man doesn´t want to get involved in sex,´ then he sees no point in talking to a woman at all. A homely looking thinking woman is to most men some sort of contradiction in terms." True, regrettably.
ellauri266.html on line 340: If a young girl gets excited about mathematics or philosophy or sports car racing or anything else not specific defined as a legitimate female interest by Good Housekeeping Magazine, her elders smile among themselves and say, "She´ll soon get over all this nonsense when she has her own babies to take care of."
ellauri266.html on line 342: But today with child-spacing an almost universal practice and all sorts of electrical appliances in the home, babies and housework need not be women´s full-time occupations, especially as the children grow to school age. Thousands of upper class women take jobs today not (like millions of their less fortunate mates) because the family needs the extra money, but because they cannot endure the boredom of underemployed hands and minds.
ellauri266.html on line 346: "I really don´t think," the lady from Oakland continues, "that men decide deliberately to exclude women from intellectual discussions. It´s more that it doesn´t occur to them to include a woman among their circle of friends on the basis of the ideas she is able to contribute. Ideas are not what women are for, they are in it for the clams."
ellauri266.html on line 349: The real frustration of women, so well expressed by the lady from Oakland, is their exclusion from the mainstream. It is a frustration that women experience in common with Negroes. The solution to these frustrations lies partly in the re-education of menfolk on the one hand and white folk on the other to enable them to adjust gracefully to the inevitable changes that lie ahead. It also lies in the determination of courageous women and courageous Negroes to fight their way into the mainstream despite all our attempts to keep them in their places.
ellauri266.html on line 362: NATO continued its air operations over Bosnia in the first half of 1995. During this period, heroic American pilot Scott O´Grady was shot down over Bosnia by a surface-to-air missile fired by Bosnian Serb soldiers. He was eventually rescued safely, but his downing caused concern in the United States and other NATO countries about NATO air superiority in Bosnia and prompted some calls for more aggressive NATO action to eliminate Serb anti-air capabilities.
ellauri266.html on line 396: Kaupunkibiologisessa tutkimuslaitoksessa Ulysse tunnistaa vangittujen ihmisten hoitomenetelmiä. Hän on astutettu Novan kanssa. Se tuntui ihan kivalta, vaikkei Nova edes ole kovin karvainen. Utelias simpanssitutkija Zira on kiinnostunut hänen geometrisista piirroksistaan ja hänen kyvystään puhua hiukan apinaa. Ziran sulhanen Cornéliuksen avulla Ulysse pitää puheen useiden tuhansien apinoiden edessä. Hänelle annetaan vapaus ja räätälöityjä vaatteita. Antelle palaa primitiiviseen ihmiskuntaan eläintarhassa ja hänet siirretään turvallisuuden vuoksi laboratorioon, jossa hänet paritetaan nuoren naaraan kanssa.
ellauri266.html on line 398: Arkeologi Cornélius kaivaa muinaista ihmiskaupunkia. Tiedostamaton laboratoriohenkilö toistaa rodun muistista tapahtumia, jotka johtivat ihmissivilisaation kaatumiseen: ihmiset kesyttivät apinoita ja käyttivät niitä lopulta palvelijoina. Kun apinat oppivat puhumaan, aivolaiskuus valtasi ihmiset. Apinat valtasivat vähitellen ihmisten kodit ja ajoivat ihmiset leireille kaupunkien ulkopuolelle. Lopullisessa muistissa apinat hyökkäsivät viimeisen ihmisleirin kimppuun kantaen vain ruoskoja.
ellauri266.html on line 419: Historiallisesti olosuhteet olivat paljon huonommat. Todellinen vanhempi liittoutuneiden upseeri komentosillalla oli brittiläinen everstiluutnantti Philip Toosey. BBC Timewatch -ohjelmassa leirillä ollut entinen vanki toteaa, että on epätodennäköistä, että kuvitteellisen Nicholsonin kaltainen mies olisi voinut nousta everstiluutnanttiarvoon; ja jos hän olisi, muut isänmaallisemmat vangit olisivat "hiljaisesti poistaneet" hänet. Julie Summers kirjassaan The Colonel of Tamarkan terottaa, että Pierre Boulle, joka oli ollut sotavankina Thaimaassa, loi kuvitteellisen Nicholson-hahmon yhdistelmäksi hänen muistojaan yhteistyöhaluisista *ranskalaisista* upseereista. Toisin kuin kuvitteellinen Nicholson, Toosey ei ollut japanilaisten yhteistyökumppani. Toosey itse asiassa viivytti sillan rakentamista estämällä. Siinä missä Nicholson ei hyväksy sabotaasitoimia ja muita tahallisia yrityksiä viivyttää edistystä, Toosey rohkaisi tätä: termiittejä kerättiin suuria määriä syömään puurakenteita, ja betoni sekoitettiin pahasti.
ellauri266.html on line 427: Vuonna 2500 ryhmä astronauteja, mukaan lukien toimittaja Ulysse Mérou, matkasi Betelgeusen tähtijärjestelmän planeetalle. He laskeutuvat löytääkseen tosi omituisen maailman, jossa älykkäät apinat ovat Mestarirotu ja ihmiset muuttuvat villieläimiksi: eläintarhoissa häkissä, laboratoriokokeissa ja urheilun vuoksi metsästettyinä ja ruokakaupan hyllyllä. Tarina keskittyy Ulyssen vangitsemiseen, hänen taisteluun selviytyäkseen ja murskaavaan huippukohtaan hänen palattaessa maan päälle ja kauhistuttavaan viimeiseen löytöön. Romaani on myös huono vertaus tieteestä, evoluutiosta sekä ihmisen ja eläimen välisestä suhteesta.
ellauri266.html on line 447: Le roman raconte l’histoire de trois hommes qui explorent une planète lointaine très-similaire à la Terre, où les grands singes sont les espèces dominantes et intelligentes, alors que l´humanité est réduite à l’état animal. Le narrateur, Ulysse Mérou, est capturé par les singes et se retrouve enfermé dans un laboratoire. Prouvant son intelligence aux singes, il aide ensuite les scientifiques simiens à découvrir les origines de leur civilisation.
ellauri266.html on line 449: Satire de l´humanité, de la science et de la guerre, l´ouvrage aborde également les thèmes de l´instinct, de l´évolutionnisme et de la société humaine. La Planète des singes est l´un des romans les plus célèbres de Pierre Boulle et fait l’objet de plusieurs adaptations cinématographiques internationales. L´auteur est même contacté par les producteurs pour rédiger le scénario d´un des films.
ellauri266.html on line 458: Ces traces appartiennent à une jeune femme qui, sans être gênée de sa nudité, s’approche d’eux avec méfiance2. Baptisée Nova, elle ne sait ni parler ni sourire et ses gestes ressemblent à ceux des animaux. Au moment où les quatre nagent dans l’eau, le chimpanzé Hector réapparaît mais il est soudain étranglé et tué par Nova dont le comportement animal choque le narrateur qui demeure, toutefois, soumis par la beauté physique de la sauvage. Le lendemain, Nova revient accompagnée de plusieurs hommes de sa tribu. Ces derniers ne parlent pas, ils hululent seulement. Irrités par les habits des trois aventuriers, les hommes de Soror ne tardent pas à les déchirer mais sans faire de mal aux aventuriers. Ils s’attaquent ensuite à la chaloupe qu’ils détruisent complètement après s´être adonnés à des enfantillages dans le lac sans prêter attention aux trois Terriens trop gênés par leur nudité. Conduits au campement, les trois aventuriers découvrent la vie primitive des humains de Soror. Nova leur donne à manger des fruits qui ressemblent à des bananes et se rapproche du narrateur avec qui elle passe la nuit.
ellauri266.html on line 460: Le jour suivant, un grand tapage semble étourdir les humains de Soror qui fuient dans tous les sens. Sans trouver d’explication à cette agitation, le narrateur et Arthur Levain les suivent. Au bout de sa course, le narrateur s’arrête et découvre ce qui lui paraît un cauchemar3. Le tapage est en fait une partie de chasse où les chasseurs sont des singes et le gibier, des humains. Se trouvant sur la ligne de tir d’un gorille, le narrateur ne peut s’empêcher de remarquer l’élégance de sa tenue de chasse et son regard étincelant comme celui des humains sur la planète Terre. Ces singes semblent raisonnables et intelligents. Cependant, son compagnon Arthur, pris de terreur et tentant de s´enfuir, est tué sur-le-champ par le gorille. Le narrateur profite d’un petit instant de relâchement et s’enfonce dans les buissons. Mais il est capturé par un filet tendu pour attraper les fuyards.
ellauri266.html on line 462: Les prisonniers sont mis dans des chariots et conduits à une maison où les chasseurs sont attendus par leurs femmes venant admirer l’œuvre de leurs maris4. Les morts sont exposés aux regards admiratifs des guenons et les vivants sont conduits dans des chariots vers la capitale pour servir de cobaye dans des recherches scientifiques. Sur place, le narrateur est mis dans une cage individuelle située en face de la cage de Nova que surveillent deux gorilles appelés Zanam et Zoram. Voulant attirer leur attention sur sa différence, le narrateur les remercie avec amabilité. Surpris, les deux gorilles avertissent leur supérieur, un chimpanzé femelle appelée Zira. Intriguée par ce cas, la guenon avertit son supérieur : un vieil orang-outan, qui fait subir au narrateur plusieurs tests de conditionnement pour s’assurer de son intelligence. Étonné par les résultats obtenus, le vieillard, appelé Zaïus, reste cependant convaincu qu´il s´agit d´un cas d´humain dressé et non d´un humain conscient et intelligent. Il en informe un autre collègue, puis décident de faire subir au narrateur le même test d’accouplement qu´aux autres cobayes. Il lui choisit comme partenaire Nova.
ellauri266.html on line 476: Après avoir été nommé directeur de l’Institut des recherches biologiques, Cornélius désigne Ulysse comme son collaborateur et l’amène sur un site archéologique daté de plus de dix mille ans. Cornélius espère y trouver des indices sur l’origine des singes et de leur civilisation car ils ne savent absolument rien au-delà de dix mille ans d´histoire, période depuis laquelle ils ont très peu évolué. Cornélius y découvre une poupée d´apparence humaine habillée et parlante, confirmant son pressentiment selon lequel les humains avaient régné en maîtres sur leur planète avant les singes.
ellauri266.html on line 486: Pierre Boulle considère son roman comme n´étant pas de la science-fiction. Pour lui, ses « singes ne sont pas des monstres, ils ressemblent aux hommes comme des frères ». La science-fiction n´est qu´un prétexte pour aborder d´autres thématiques comme les relations entre les hommes et les singes. La sophistication, qui est pourtant inhérente au genre, est en effet peu présente dans le récit. Rod Serling créateur de la série télévisée de science-fiction La Quatrième dimension (1959-1964) et premier adaptateur du roman pour le cinéma confirme en 1972 que Boulle « n´a pas la dextérité d´un écrivain de science-fiction ». Serling écrit que le livre de Boulle est « une longue allégorie sur la morale plus qu’un monument de science-fiction. Cependant, il contient dans sa structure une phénoménale idée de science-fiction ».
ellauri266.html on line 490: Le livre est également un conte d’anticipation autour de thèmes philosophiques et satiriques utilisant le principe des rôles inversés pour mettre en exergue les travers de la société humaine. En envisageant que plusieurs espèces intelligentes cohabitent sur la Terre, Pierre Boulle peut dénoncer notamment la xénophobie, les dogmes, les castes, les expérimentations animales, la désinformation mais aussi l’oisiveté de l’espèce humaine. Il dénonce également l´absence d´originalité et d´individualité des hommes.
ellauri267.html on line 97: Based on the novel by Walter Wager, "Telefon" has not aged well because it'(TM)s so dependent on the cold war tension that existed between the USSR and the US in the Seventies. The film is basically a cat-and-mouse game with Soviet agent Major Grigori Borzov (Charles Bronson, that's right Bronson is a commie) tracking rogue Russian scientist Nicolai Dalmchimsky (Donald Pleasence) across America to prevent him from activating sleeper agents. Borzov is assisted by Barbara (Lee Remick. fresh from "The Omen") who asks more annoying questions than necessary, leading the audience to believe she may not be completely true to the motherland. The film's middle section is dragged down by repetitive bomb scares. Dalmichimsky is working from outdated intelligence so his targets are all de-classified U.S. Military installations. Once Borzov realizes the pattern and hones in the next target the action shifts to a more linear chase that'(TM)s further heightened by Barbara'(TM)s loyalties. But the ultimate showdown is deflating because beyond some silly disguises Pleasence's Dalmichimsky is never built up to be a threat. Director Don Siegel uses his flair for montage to craft a his action sequences without dialogue. "Telefon" is a road movie, much like Alfred Hitchcock's "Saboteur" and "North by Northwest" had their leads criss-crossing America here we see plenty of seventies architecture including San Francisco's Hyatt Regency Hotel (used in "The Towering Inferno") and a modernist house resting on top of a barren rock outcropping. The supporting cast is uniformly good (but trapped in underwritten roles), and it'(TM)s nice to see veteran character actors Alan Badel and Patrick Magee playing snotty KGB strategists, and Tyne Daly in a small (and ultimately irrelevant role) as a computer geek. Trivia note: The poem that activates the Russian sleeper agents was used by Quentin Tarantino in "Death Proof" as the lines Jungle Julia has her listeners recite to Butterfly. The lines are an excerpt of the poem "Stopping by Woods on a Snowy Evening" by Robert Frost. "The woods are lovely, dark and deep. But I have promises to keep, And miles to go before I sleep, And miles to go before I sleep."
ellauri267.html on line 180: Murdaugh confirmed he was confronted by his law firm partners on Labor Day weekend in 2021 about stealing money, and he admitted to setting up a fake account. He also said he told his partners about his addiction.
ellauri267.html on line 188: Maggie was able to speak easily with all types of people, Murdaugh added. "She could put on the most elegant ball gown and go to the governor's mansion and hang out with, you know, the most affluent people, whatever, or she could come down to, you know, she could go to a food bank in Hampton or Walterboro and fit in with everybody at both places," he said.
ellauri267.html on line 298: [Maurit kazastaa Alcatrazin voitossa saamiaan sotavankeja. Astuu sisään Portugalin ex-kurko Don Sebastian, jota johtaa ilkeä Habit, Alvar, Murkku ja ihana Tavoite, hiänen kasvonsa peitettynä Barnumin päähuivilla.]
ellauri267.html on line 334: Myöskin kebab leikkaa leivälle
ellauri267.html on line 525: Muurahainen. Oi sinä kaunis pieni sydän, lennätkö sinut tänne? Pidän sen lämpimänä, takaan sen, ja haudan sen uuteen pesään. – Mutta nyt aarrekammioni, se on kääritty nenäliinaan; ei täällä kurkista, vaikka kaipaankin kirjoittaa hänen arabiankieliset kirjoitukset ja koukut. Mutta minun täytyy viedä palkintoni rosvojen tapaan, enkä ajattele saaliin jakamista, ennen kuin olen vapaa vaarasta ja poissa muista ikkunoista. Jos hänen älynsä on yhtä koskettava kuin hänen silmänsä, olen kaksoisorja. Pohjoiset kauneutemme ovat pelkkää taikinaa näille; mautonta valkoista maata, pelkkää piippusavea, jossa ei ole enempää sielua ja liikettä kuin kärpänen talvella.
ellauri267.html on line 633: se kertoi sinulle niin absurdin tarinan, valehteli.
ellauri267.html on line 1199: sokeissa labyrinteissa ja kieroissa
ellauri267.html on line 1307: A brisk Arabian girl came tripping by;
ellauri267.html on line 1343: Aina silloin tällöin on mahdollista löytää kirja, joka inspiroi ja liikuttaa sinua, ja tämä kirja teki sen puolestani. Lukiessaan prinsessa Alicen, Edinburghin herttuan prinssi Philipin äidin elämäkertaa, kirjailija mainitsee tätinsä, suurherttuatar Elizabethin, jolla oli syvällinen vaikutus Aliceen luostarin perustamisella sekä köyhien hoitoon ja ruokkimiseen. Kirjoittaja suositteli erittäin rouva Almedingenin Elizabethin elämäkertaa, ja minulla oli onni löytää käytetty kopio tästä vuonna 1964 julkaistusta kirjasta.
ellauri267.html on line 1347: Elizabeth oli kuningatar Victorian tyttärentytär. Hänen vanhempansa olivat Yhdistyneen kuningaskunnan prinsessa Alice ja Hessenin suurherttua Ludvig IV. Hänen sisarensa oli Aleksandra, Venäjän tsaaritar, Suomen sortajan tsaari Nikolai II:n vaimo. Elisabet oli todellakin tärkeä tekijä siinä, että hänen sisarensa meni naimisiin tsaarin kanssa, mitä hän saattoi kyllä myöhemmin katua. Elizabeth meni naimisiin Venäjän suurherttua Sergei Aleksandrovitšin kanssa, viimeisen tsaarin sedän kanssa. Se oli rakkausottelu ja muuten onnistunut, vaikkakin lapseton avioliitto, joka päättyi, kun Serge murhattiin traagisesti.
ellauri267.html on line 1349: Leskeus avasi toisaalta Elizabethille rahahanat. ja mahdollisuuden luoda hurskauden ja hyväntekeväisyyselämän. Hän varttui luterilaisena kotimaassaan, mutta Venäjällä ollessaan hän rakastui Venäjän ortodoksiseen kirkkoon ja kääntyi sinne. Huolellisen harkinnan jälkeen hän alkoi käyttää huivia ja rakensi luostarin ja yhteisön hoitaakseen, ruokkiakseen ja opettaakseen Moskovan köyhiä. Tämä oli kukoistava yhteisö ja teki merkittävää hyväntekeväisyystyötä. Oli erittäin valitettavaa, että Romanovien dynastian kukistuminen ja kommunismin nousu vaikuttivat vahingollisesti yhteisöön ja Elisabetin elämään.
ellauri267.html on line 1356: El-Ksar el Kebir ( arabia : القصر الكبير; berberikielet : ⵍⵇⵚⵔ ⵍⴽⴱⵉⵔ , latinoitu: lqṣr lkbiristä lqṣrbar lkbirin etelä ja lqṣrbat 2 km luoteeseen , 3 km luoteeseen , 16 km Moroccosta. Sen väkiluku oli 126 617 Marokon 2014 väestönlaskennassa.
ellauri267.html on line 1393: Sebastião was one of the most extraordinary monarchs that Portugal ever produced. Ascending the throne in an atmosphere of great emotion, he was widely acclaimed as the answer to his subjects’ prayers and a prince who would save his country’s independence. Two decades later, he achieved precisely the opposite, dying heroically but unnecessarily on the distant North African battlefield of Al-Ksar al-Kabir on 4 August 1578, leaving no heir to succeed him. The collection concludes with studies under the heading of 'historiography and problems of interpretation', on Britain's Charles III and his boxer Camilla, and on Vasco da Gama's reputation for violence.
ellauri267.html on line 1396: During the time of the Iberian Union, between 1580 and 1640, four different pretenders claimed to be the returned King Sebastian, including Gabriel de Espinosa. The last of these pretenders, who was in fact an Italian, was hanged in 1619, while another was obtained by the Spanish from Venice, tried, found guilty and hanged in 1603. Vale-dimitrejä kuin nippu kyrpiä.
ellauri269.html on line 53: An important advance over these traditional classifications is TV Tropes. TV Tropes is a wiki website that collects and documents descriptions and examples of plot conventions and devices, which it refers to as tropes, within many creative works. Since its establishment in 2004, the site has shifted focus from covering various tropes to those in general media, toys, writings, and their associated fandoms, as well as some non-media subjects such as history, geography, and politics. The nature of the site as a provider of commentary on pop culture and fiction has attracted attention and criticism from several web personalities and blogs. Non-Playing Characters are non-voluntarist characters who let others make their life decisions.
ellauri269.html on line 61: Archbishop Foul smiled at the prince kindly. Arthas met the grin evenly, no longer worried. He remembered everything now, or so he thought. "Arise and be recognized," Foul bade him. Arthur did so. The load in his tights was cooling uncomfortably. "Do you, Arthas Menstruel, vow to uphold the honor and codes of the Order of the Silver Hand? Talk to the hand, man!"
ellauri269.html on line 77: UN vote against Russia's invasion of Ukraina 2023: same as 2022. In all, 141 countries voiced support for the resolution. Seven opposed it — Russia, Belarus, North Korea, Syria, Mali, Eritrea, and Nicaragua. Another 32 countries abstained during the vote. China, India, South Africa, Pakistan, Sri Lanka, and much of Africa and Central Asia were among them:
ellauri269.html on line 89: G: Gabon, Guinea
ellauri269.html on line 111: Z: Zimbabwe
ellauri269.html on line 113: The level of support was similar to comparable previous General Assembly votes relating to Russia’s clueless invasion of Ukraine. Mali and Eritrea moved from abstaining to voting against the resolution. South Sudan slipped from "don't know" to "yea". Western hopes of potentially swaying India's vote at the last were dashed. General Assembly resolutions are not binding and carry mainly symbolic weight at the United Nations. However, unlike at the Security Council, Russia cannot unilaterally veto them.
ellauri269.html on line 126: aboration/images/a/a2/Exodus_16_1-15_God_provides_for_His_people_001.jpg" width="30%" />
ellauri269.html on line 148: Dräänit (Draenei) ovat Naarun ja Itkun seuraajia ja Pyhän Valon palvojia. He ovat alun perin kotoisin Nya Arguxen kaukaisesta maailmasta ja pakenivat sen jälkeen, kun Sargon yritti turmella heitä. Sitten he asettuivat Viemäriin örkkien (sax. Krauts, ven. Русски) kotimaailmaan, jossa rauhan jälkeen heidät murhattiin raa'asti Guldanin örkkien korruption (eng. holocaust) aikana. Lopulta he asettuivat Azerothiin (eng. USA) etsimään apua taistelussaan palavaa legioonaa (eng. arab commies) vastaan. Dräänit esiteltiin Palava Ristiretki -laajennuksessa. Kz. lähemmin paasausta Tytöt tytöt dräänien rodullisista esikuvista.
ellauri269.html on line 275: Daily Increments: You can also buy game time cards. These are available from the Blizzard shop: Game Time. They can also be found at retailers like Amazon.
ellauri269.html on line 303: Within each faction, you can pick from seven different races, Alliance players can be Humans, Dwarves, Night Elves, Gnomes, Draenei, Worgens or Pandarens, while Horde players can be Orcs, Undead, Tauren, Trolls, Blood Elves, Goblins or Pandaren. Each race can only be certain classes, so picking a race will limit which class your character can be. There are other playable races in the game, but they are unlocked through gameplay and you won't have access to them immediately.
ellauri269.html on line 311: There are twelve different classes in World of Warcraft, each with their own strengths and weaknesses. As a new player you can select any class but Demon Hunter or Death Knight, which both require that you already have a level 10 character before you can play one. You can learn more about each class by hovering over its icon on the character creation screen.
ellauri269.html on line 315: Choosing your class in World of Warcraft can be one of the most important and time consuming decisions a player ever makes. And time is money! When you are in the process of creating a new character, one of the first things you will notice (aside from gender, race, and faction selection) is that there are what's called "Classes". In World of Warcraft, there are a total of 12 classes to choose from and they are as follows: Death Knight, Demon Hunter, Druid, Hunter, Mage, Monk, Paladin, Priest, Rogue, Shaman, Warlock, and Warrior. Each class provides its own set of unique benefits, abilities, and spells (as you will discover from reading this guide).
ellauri269.html on line 319: Upon reaching level 10, you will be able to select what is called your specialization or spec. Each class in World of Warcraft has its own set of different specs that further diversifies the class by adding unique abilities only that spec can use as well as potentially changing the role that class plays in content. For example: As a Demon Hunter you have two specs: Havoc and Vengeance. While both specs share abilities that are common to the class such as Double Jump and Spectral Sight, both specs have unique abilities that differentiates one spec from another. As a Havoc demon hunter, you have spells like Blade Dance to deal out more damage, or as a Vengeance demon hunter, you have spells like Demon Spikes and Fiery Brand which allows you to take less damage and keep enemies off of your allies.
ellauri269.html on line 328: Former minions of The Lychee King, Death Knights (or DK's) are constructs of undeath that utilize undead minions, plagues, the chill of the grave, and even the blood of their enemies to enhance their combat performance. Death Knights have three specializations: Blood, Frost, and Unholy. All three specializations utilize strength as their primary stat, wear plate armor, and use two class specific resources called Runic Power and Runes to cast abilities and spells. As a DK you are able to use One-Handed Axes, One-Handed Maces, One-Handed Swords, Polearms, Ringworms, Two-Handed Axes, Two-Handed Maces, Two-Handed Swords and Under-Handed Tricks. Some spells and abilities that ALL Death Knights have access to include: Raise Ally, Mind Freeze, Control Undead, and Death Grip. *Please note: With your purchase of Sladowlands, Death Knights are also available to Allied Races, because they are so much fun. Races That Can Be Death Knights are
ellauri269.html on line 344: There are equally long-winded and boring explanations of all the "Classes", which turn out to be more like Nazi corporations than Marxist class identities. I won't go any futher into them since the book I bought is about the Leech King, the boss of the Death Knights. We can think of them as something like the Wagner Group and the Lychee King as Yevgeny Prigozhin.
ellauri269.html on line 350: Because it operates in support of Russian interests, receives military equipment from the Russian Ministry of Defence (MoD) and uses installations of MoD for training, Wagner Group is frequently considered a de facto unit of the MoD or Russia's military intelligence agency, the GRU. It is widely speculated that the Wagner Group is used by the Russian government to allow for plausible deniability in certain conflicts, and to obscure from public the number of casualties and financial costs of Russia's foreign interventions. It has played a significant role in the 2022 Russian invasion of Ukraine, where, among other activities, it has been reportedly deployed to assassinate Ukrainian leaders, and has widely recruited prisoners and convicts for frontline combat. In December 2022, Pentagon's John Kirby claimed Wagner group has 50,000 fighters in Ukraine, including 10,000 contractors and 40,000 convicts. Others put the number of recruited prisoners at more like 20,000, with the overall number of PMCs present in Ukraine estimated at 20,000. After years of denying links to the Wagner group, Yevgeny Prigozhin, a businessman with close links to Putin, admitted in September 2022 that he "founded" the paramilitary group. Now (Feb 2023) he is angry because he is not getting all the attention and financial support he wants. He says that the Kreml nomenclature are thereby guilty of high treason. *This article may be too long to read and navigate comfortably, so I stop here.
ellauri269.html on line 352: The Wagner Group reportedly recruited a unit known as the Black Russians from imprisoned UPC rebels in the Central African Republic to fight in Ukraine and Mali. They may end up fighting equally black American mercenaries on the Ukrainian side. Mali voted with Russia, Central Africa abstained.
ellauri269.html on line 426: However, there is a gameplay style called Erotic Role-Play (ERP) where players can role-play sexual acts. The Moon Guard realm is notorious for this, but it's frowned upon - World of Warcraft is a game that is rated suitable for teenagers. Whilst I personally have no issue with what consenting players do in private or guild channels, ERP can be problematic when it takes place in public chat channels. But it's all textual. No actual humping with huge green orc penises in magenta arses is countenanced.
ellauri269.html on line 428: You can actually have sex with erectile dysfunction. But you won't be able to stick you huge green pecker in a magi's awaiting slit, that is simply ruled out. It is like putting toothpaste back in the tube. The rest is just boring.
ellauri269.html on line 516: Nimet, kuten 'Inaara' ja 'Kaalif' ja 'Idaar' ovat arabialaista alkuperää, ja juutalaiset käyttivät niitä yleisesti muslimivallan alaisina islamin kultakaudella ja nimet, kuten 'Merran' ja 'Meiri' (jotka ovat muunnelmia nimestä Miriam, yksi juutalaisuuden tärkeimmistä profeetoista ja Mooseksen sisar, esim Golda Meir), "Hesekiel" (toinen juutalaisuuden tärkeän profeetan nimi), Joraal (tarkoittaa "Jumala kohottaa" hepreaksi ja Supermanin isän nimi, toinen vahvasti Kahden juutalaisen luoma juutalainen hahmo) ja "Behomat" (alkuperäisellä hepreankielisellä ääntämyksellä Behemoth, Jobin kirjassa mainittu merihirviö).
ellauri269.html on line 529: Just as Judaism (besides the incredibly tiny Karaite sect) is Rabbinic in nature (teachers of the scripture interpret matters, debate is common and encouraged), Draenei worship of the Light is heavily based on discussion and interpretation, and different Exarchs will interpret the word of a Naaru in a certain manner. Dogmatism is heavily discouraged, and worshippers are encouraged to find their own truths in the scripture (this is specifically non-Orthodox, but Draenei don’t seem Orthodox to me).
ellauri269.html on line 533: The Draenei use an abjad (https://en.wikipedia.org/wiki/Abjad) script, written right to left. Perhaps they even use the Hebrew script, just as Common is written in a variant of Futhark.
ellauri269.html on line 541: This was a very well-written post that had a lot of evidence laid out, you clearly did your research. And I agree: Draenei are about as Jewish-coded as Pandaren are Chinese-coded!
ellauri269.html on line 542: That bit at the end I’ll have to think about, though. I’m not quite sure what is being implied either by you or (perhaps unintentionally) by the game’s writers here.
ellauri269.html on line 546: No but seriously I have no idea what you are talking about.
ellauri269.html on line 584: Whats your point? Dances do not show anything about actual inspiration. The kaldorei female dance is a French singer’s dance, yet they have no French inspiration. That is saved for the Shal’dorei, who were created over a decade after that dance. You want to draw some jewish heritage inspirations? sure. But Draenei being jewish and only jewish based on these weak arguments?
ellauri269.html on line 735: Muita juutalaisia ehdokkaita inspiroivaksi Supermaniksi on mytologinen Golem. Kaikki juutalaiset tietävät tarinan Golemista, miehestä, jonka rabbi Loew veisti joenuoman mudasta 1500-luvun Prahassa. Loew antoi olennonsa hengen heprealaisilla loitsuilla ja lähetti sen puolustamaan ihmisiä Rudolf II:n alaisina antisemitistisiltä pogromeilta. Savimies oli yli-inhimillinen suojelija, joka kutsuttiin vapauttamaan viattomat pahasta. Supermanin vahvuus linjaa hänet Golemin ja raamatullisen Simsonin kanssa, mutta hän on myös sidottu Mooseksen tarinaan. Nykyaikana hahmo liitetään 1600-luvun pogromeihin Prahan juutalaisissa getoissa. Kuten Superman, Golem oli intensiivisen fyysisen voiman olento, ja sen ensisijaisena tehtävänä oli puolustaa juutalaisia silloin, kun se oli osa Pyhää Rooman valtakuntaa.
ellauri269.html on line 737: Kuvitteellisessa kertomuksessaan Supermanista The Amazing Adventures of Kavalier & Clay, kirjailija Michael Chabon yhdistää myös Golemiin. Hänen päähenkilönsä Josef Kavalier pakenee Prahasta piiloutumalla Golemin arkkuun ja luo samanlaisen hahmon sarjakuviinsa. Tohtori Windy Counsell Petrie kirjoittaa aiheesta "Illumination and Escape: Writing and Regeneration in 21st Century Jewish-American Literature" ("Illumination and Escape: Writing and Regeneration in 21st Century Jewish-American Literature") motiivista: "Golemi merkitsee uskoa taiteellisen luomisen voimaan... Joe Kavalierille maailmankaikkeus, jonka hän luo Sarjakuvien piirtäminen on sellainen, jossa hänellä on valtuudet tehdä jotain natseille… Vaikka Joe ymmärtää, ettei hän voi kirjaimellisesti satuttaa Hitleriä sarjakuvakirjoituksellaan, romaani antaa ymmärtää, että hänen sarjakuvillaan on valtaa vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen."
ellauri269.html on line 759: Joidenkin viidennen ja seitsemännen luokan oppilaidensa lisäpanoksella rabbi ja yksityiskoulun opettaja pohtii Harry Potter -sarjan arvoja ja löytää yhtäläisyyksiä Toorasta ja Talmudista. Rosenberg ottaa "elämän ikuiset kysymykset" vastuualueekseen ("Anteeksi, ei noituutta ja taikasauvoja"), ja aloittaa henkilökohtaisella käyttäytymisellä ("Sääntöjen rikkominen", "Käytöstavat") ja laajentaa näkökulmaa, kun hän lopulta menee "Kuolemaan", "Hyvään ja pahaan" ja "Rakkauteen". Hän tekee vertailuja koko ajan - Harryn sääntöjen rikkomisen välillä, ei hauskaa, ja Elian teknisesti takalaittoman mutta hauskan "välienselvittelyn" välillä Ba'alin profeettojen kanssa Karmel -vuorella; Harryn, Ronin ja Hermionen sekä Mooseksen, Aaronin ja Miriamin triojen välillä; Kalkaroksen ja Daavidin katkeransuloiset parannukset. Ne ovat vain joskus hieman venytettyjä, ja paitsi silloin, kun hän kumittaa rasistisia sävyjä, joita jotkut lukijat havaitsevat Rowlingin talonhaltijoissa (mutta nuhtelee häntä tonttujen kohtelusta), ne ovat selvästi perusteltuja. Päättyen 20 sivuun yleisesti kiinnostavia opiskelijaesseitä ("Vaikka se, mitä Harry teki, oli hieman" rohkeampaa ", se, mitä Mooses teki, oli hieman järkevämpää") ja tiettyjen Raamatun viitteiden kerääminen, kirjoittaja helpottaa varovasti vielä vähemmän mietiskeleviä lukijoita harkitsemaan, kuten yksi lukupää sanoo, "Mikä todella merkitsee."
ellauri269.html on line 766: Leonard Nimoy, rakastettu näyttelijä, joka näytteli herra Spockia Star Trek -sarjassa, kuoli perjantaina 83-vuotiaana. Nimoyn elämästä on paljon kirjoitettavaa - kollegallamme Neda Ulabylla on mukava muisto täällä - ja lisää on melkein varmasti tulossa. Mutta halusimme jakaa tämän videon Nimoysta Jiddišin kirjakeskuksesta, jossa hän muistelee varhaista elämäänsä. Nimoy oli Ukrainasta tulleiden ortodoksijuutalaisten maahanmuuttajien poika, ja hän sanoi, että hänen identiteettinsä kertoi paljon hänen lähestymistavastaan kuuluisaan hyperlogiseen luonteeseensa.
ellauri269.html on line 770: Hän kamppaili tasapainottaakseen älyä ja tunteita. Spockin vulkaanisen isän perintö sitoi hänet etuoikeuslogiikkaan ennen kaikkea, mutta hänen ihmisäitinsä emotionaalinen puoli teki työn mahdottomaksi. Hän uhrasi henkensä pelastaakseen miehistön sillä periaatteella, että "monien tarpeet ovat suuremmat kuin harvojen tai yhden tarpeet". Silti hänet herätettiin henkiin, koska hänen emotionaaliset miehistön jäsenensä jättivät huomiotta tämän logiikan ja riskeerasivat kaiken pelastaakseen hänet. Juutalaiset ovat käyneet samaa taistelua rationalistien ja kabbalistien, Hasidimin ja Mitnagdimin kanssa, jotka on lukittu mielen ja sydämen taisteluun. Ja jopa siellä taistelulinjat eivät aina ole selvästi piirrettyjä. Rabbi Shneur Zalman Liadista (1745-1812), joka yritti saada hasidilaisia kannattajia Mitnagdicin alueelle, julisti, että "mielen on hallittava sydäntä". Ja silti taistelu raivoaa.
ellauri270.html on line 42: Paxu pehmeäkantinen semantiikan kirja, jota luin albumeissa 18 ja 115 mainitulla Pihlajasaaren retkellä oli Semantics An Interdisciplinary Reader in Philosophy, Linguistics and Psychology Authors: Danny D. Steinberg Leon A. Jakobovits View all contributors Date Published: May 1974 availability: Available format: Paperback isbn: 9780521204996 Rate & review £ 48.99 Paperback Add to cart Add to wishlist Looking for an inspection copy?
ellauri270.html on line 86: Kwai-joen silta ja Kuolemanrautatie – synkkää sotahistoriaa Kanchanaburissa. kirjoittaja Captain Andy. Kwai-joen silta on outo nähtävyys, jossa totuus ja fiktio menevät iloisesti sekaisin. Kanchanaburin keskustassa sijaitseva silta vetää puoleensa paljon matkailijoita, vaikka harva on tainnut nähdä sen maineeseen nostanutta elokuvaa – tai lukea kirjaa, johon elokuva perustuu. Ja vaikka teokset olisivatkin tuttuja, niillä on vain vähän tekemistä sillan todellisen historian kanssa.
ellauri270.html on line 88: Sillan teki kuuluisaksi Léon ja Hanna Montanan (Jean Reno) klassikkoelokuva Kwai-joen silta, joka keräsi vuonna 1957 seitsemän Oscaria. Elokuva perustuu Pierre Bouillen saman nimiseen kirjaan, joka kertoo toisen maailmansodan sotavangeista sillanrakennuspuuhissa. Bouillen kuuluisin teos on Apinoiden planeetta. Elokuvaa ei kuitenkaan kuvattu Thaimaassa vaan Sri Lankassa, eikä kirjailija Pierre Bouille vieraillut Kanchanaburissa vaan Lontoossa. Hän oli kyllä sotavankina, mutta Mekongin varrella aivan toisella puolen Thaimaata.
ellauri270.html on line 90: Ja kun sekä kirjassa että elokuvassa esiintyvä silta on puinen, oikea silta on tehty metallista. Oikean sillan rakentaminenkin oli helppoa: se koottiin nopeasti valmiista osista. Kwai-joen silta on siis ansainnut maineensa vähintään hatarin perustein. Mutta älä lopeta lukemista vielä tähän. Silta on kaikesta huolimatta mielenkiintoinen nähtävyys, sillä sen luota alkaa Kuolemanrautatie, Kanchanaburin todellinen ykkösnähtävyys.
ellauri270.html on line 92: Japanilaiset pakottivat sotavankinsa rakentamaan Kanchanaburista alkaneen Kuolemanrautatien läpi Thaimaan ja Burman välisen rajavuoriston. Jos Kwai-joen sillan rakentaminen sujuikin vaivattomasti, sen jälkeisten rataosuuksien rakentaminen viidakkoiseen vuoristoon oli helvetillistä kärsimystä.
ellauri270.html on line 96: Kuolemanrautatien rakentamiseen kannattaa tutustua Kanchanaburin keskustassa sijaitsevassa erinomaisessa museossa Thailand-Burma Railway Centre. Ja sitten onkin aika suunnata Hellfire Passiin, jolle pääsee Kanchanaburista helposti opastetuilla retkillä.
ellauri270.html on line 98: Kuolemanrautatien rakennustöiden alkuvaiheessa sotavangit olivat vielä koettaneet sabotoida rakennustöitä. Lopulta he tajusivat, että heidän ainoa keinonsa selviytyä hengissä Kuolemanrautatieltä oli saada se valmiiksi. Rautatie valmistui lopulta 17 kuukaudessa – vaikka sen tekemistä oli alun perin pidetty mahdottomana. Toiminnassa se ei ehtinyt olla edes kahta vuotta.
ellauri270.html on line 101: Radasta on jäljellä Helvetintulensola ja kaunis pätkä lähellä Kanchanaburia. Rataa pääsee ihailemaan Kanchanaburista järjestettävillä kierroksilla, joilla usein taitetaan osa matkasta junalla pitkin historiallista rautatietä.
ellauri270.html on line 103: Kwai-joen sillalle voi järjestää retken myös Hua Hinista, vaikkapa vuokraamalla taksin käyttöönsä rantakaupungista. Ne ovat naurettavan halpoja. Bangkokista järjestetään myös opastettuja retkiä Kanchanaburin nähtävyyksille. Kun varaat lennot ja hotellit yhteistyökumppaniemme kautta, me saamme pienen provision – mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet MinneThaimaassa.comin toimintaa!
ellauri270.html on line 133: Ryhmä jätettiin viisi kilometriä Kanchanaburin kaupungista pohjoiseen rakentamaan rautatiesiltaa kohtaan, missä Kwae Noi -joki yhtyy Kwae Yae jokeen. Salmi on siinä kohtaa noin 250 metrin levyinen. Sillasta tuli 346-metrinen.
ellauri270.html on line 197: Sillatyöt etenevät huonosti, mikä johtuu sekä virheellisistä japanilaisista suunnittelusuunnitelmista (kyllä kai, britti- ja jenkkitunarit) että vankien hitaasta tahdista ja tahallisesta sabotaasista. Saiton odotetaan tekevän rituaalisen itsemurhan , jos hän ei noudata nopeasti lähestyvää määräaikaa. Epätoivoisena hän käyttää Japanin vuoden 1905 Venäjän -Japanin sodan voiton vuosipäivää tekosyynä pelastaa kasvonsa; hän julistaa yleisen armahduksen vapauttaen Nicholsonin ja hänen upseerinsa ja vapauttaen heidät ruumiillisesta työstä. Nicholson on järkyttynyt miesten tekemästä huonosta työstä ja käskee rakentaa oikean sillan, aikoen sen olla kunnianosoituksena Britannian armeijallen kekseliäisyyttä vuosisatojen ajan. Clipton vastustaa uskoen tämän olevan yhteistyötä vihollisen kanssa. Nicholsonin pakkomielle sillasta saa hänet lopulta antamaan upseereilleen vapaaehtoistyön.
ellauri270.html on line 254: He turned him right and round about, They had not saild a league, a league
ellauri270.html on line 270: Ans my two babes also, 'All so dreary wi frost and snow?'
ellauri270.html on line 279: She has taken up her two little babes,
ellauri270.html on line 281: 'O fair ye weel, my ain two babes,
ellauri270.html on line 298: In The Daemon Lover, James (Jamie) Harris, a handsome author, deserts his dowdy 34-year old fiancée. The plot of this short story may be indebted to “The Demon Lover” by Elizabeth Bowen, whom Jackson ranked with Katherine Anne Porter as one of the best contemporary short story writers. When Jamie Harris disappears, he shatters his bride’s dreams of living in a “golden house in-the-country” (DL 12). Her shock of recognition that she will never trade her lonely city apartment for a loving home mirrors the final scenes of “The Lottery” and “The Pillar of Salt” as well as many other stories in which a besieged woman suffers a final and often fatal blow.
ellauri270.html on line 304: For Jackson, The Lottery is more than a ghost story; “The Daemon Lover” in particular and the collection in general critique a society that fails to protect women from becoming victims of strangers or neighbors. As in “The Lottery,” Jackson’s shocking account of a housewife’s ritualistic stoning, or in “The Pillar of Salt,” which traces a wife’s horror and growing hysteria when she has lost her way, the threatened characters are women. Although many of Jackson’s stories are modern versions of the folk tale of a young wife’s abduction by the devil, and although her characters are involved in terrifying circumstances, the point is that these tales seem true: They are rooted in reality. Thus, Jackson exposes the threat to women’s lives in a society that condones the daemon lover.
ellauri270.html on line 309: Summary Analysis
ellauri270.html on line 311: The morning of June 27th is a sunny, summer day with blooming flowers and green grass. In an unnamed village, the inhabitants gather in the town square at ten o’clock for an event called “the lottery.” In other towns there are so many people that the lottery must be conducted over two days, but in this village there are only three hundred people, so the lottery will be completed in time for the villagers to return home for noon dinner.
ellauri270.html on line 313: This seemingly idyllic beginning establishes a setting at odds with the violent resolution of the story. Early details, such as sun and flowers, all have positive connotations, and establish the theme of the juxtaposition of peace and violence. The lottery is mentioned in the first paragraph, but not explained until the last lines.
ellauri270.html on line 317: The children’s activities—gathering stones—have a false innocence about them. Because this resembles the regular play of children, the reader may not assume gathering stones is intended for anything violent. The word “raids,” however, introduces a telling element of violence and warfare into the children’s innocent games. Similarly, the reader is lulled into a false sense of security by the calm and innocuous activities and topics of conversation among the adult villagers. We see the villagers strictly divided along gendered lines, even as children.
ellauri270.html on line 333: The lottery involves organizing the village by household, which reinforces the importance of family structures here. This structure relies heavily on gender roles for men and women, where men are the heads of households, and women are delegated to a secondary role and considered incapable of assuming responsibility or leadership roles. Horrible! Even though the setting of this story is a single town, it is generic enough that it might be almost anywhere. In doing this, Jackson essentially makes the story a fable—the ideas explored here are universal.
ellauri270.html on line 337: Tessie Hutchinson’s late arrival establishes her character in a few sentences: she cares little about the lottery and the pomp and circumstance of the ritual. She is different from the other villagers, and thus a potential rebel against the structure of the village and the lottery.
ellauri270.html on line 343: Mr. Summers says that they had better get started and get this over with so that everyone can go back to work. He asks if anyone is missing and, consulting his list, points out that Clyde Dunbar is absent with a broken leg. He asks who will be drawing on his behalf. His wife steps forward, saying, “wife draws for her husband.” Mr. Summers asks—although he knows the answer, but he poses the question formally—whether or not she has a grown son to draw for her. Mrs. Dunbar says that her son Horace is only sixteen, so she will draw on behalf of her family this year.
ellauri270.html on line 365: The conversation between Mr. Adams and Old Man Warner establishes why the lottery is continued in this village, while it has been ended in others: the power of tradition. As the oldest man in the village, Old Man Warner links the lottery to traditional civilization, equating its removal to a breakdown of society and a return to a primitive state. For the villagers, the lottery demonstrates the organization and power of society—that is, a group of people submitting to shared rules in exchange for protection and support. But we see that the lottery also shows the arbitrariness and corruption of many of these social rules.
ellauri270.html on line 385: Tessie’s protests have shown the reader that the outcome of the lottery will not be good. Little Davy’s inclusion reinforces the cruelty of the proceedings and the coldness of its participants. Little Davy is put at risk even when he is unable to understand the rituals or to physically follow the instructions. But so what? Is this one more case of "free will" stuffed down your throat?
ellauri270.html on line 391: Mr. Summers instructs the Hutchinsons to open the papers. Mr. Graves opens little Davy’s and holds it up, and the crowd sighs when it is clearly blank. Nancy and Bill Jr. open theirs together and both laugh happily, as they hold up the blank slips above their heads. Mr. Summers looks at Bill, who unfolds his paper to show that it is blank. “Tessie,” Mr. Summers says. Bill walks over to his wife and forces the slip of paper from her hand. It is the marked slip of paper with the pencil dot Mr. Summers made the night before.
ellauri270.html on line 397: Mrs. Dunbar already sent her son away, perhaps to spare him having to participate in murder this year, and now she herself seems to try and avoid taking part in the lottery as well. The line about the stones makes an important point—most of the external trappings of the lottery have been lost or forgotten, but the terrible act at its heart remains. There is no real religious or practical justification for the lottery anymore—it’s just a primitive murder for the sake of tradition. Now the situation would be quite different if this were a real case of adultery, about which there are clear instructions in the Old Testament!
ellauri270.html on line 399: The use of stones also connects the ritual to Biblical punishments of “stoning” people for various sins, which then brings up the idea of the lottery’s victim as a sacrifice. The idea behind most primitive human sacrifices was that something (or someone) must die in order for the crops to grow that year. This village has been established as a farming community, so it seems likely that this was the origin of the lottery. The horrifying part of the story is that the murderous tradition continues even in a seemingly modern, “normal” society. In actual fact, the point is to reduce the number of mouths to feed in times of shortage.
ellauri270.html on line 405:
ellauri270.html on line 415: Jackson examines the basics of human nature in “The Lottery,” asking whether or not all humans are capable of violence and cruelty, and exploring how those natural inclinations can be masked, directed, or emphasized by the structure of society. Philosophers throughout the ages have similarly questioned the basic structure of human character: are humans fundamentally good or evil? Without rules and laws, how would we behave towards one another? Are we similar to animals in….. read analysis of Human Nature.
ellauri270.html on line 425: Jackson’s “The Lottery” was published in the years following World War II, when the world was presented with the full truth about Nazi Germany and the Holocaust. In creating the dystopian society of her story, Jackson was clearly responding to the fact that “dystopia” is not only something of the imagination—it can exist in the real world as well. Jackson thus meditates on human cruelty—especially when it is institutionalized, as in a dystopian society—and the… read analysis of Dystopian Society and Conformity.
ellauri270.html on line 433: ab945b3e06&ipo=videos" height="376" />
ellauri270.html on line 443: Former Mariner High School teacher and boys basketball coach James Harris will be spending the next 11 years in state prison after he pleaded guilty in Lee County court on Monday to one count of sexual assault in a school. Harris, 46, had been charged with two counts stemming from his contact with a female student at Mariner in 2016. He allegedly had sex with the student in his classroom before moving the sexual relationship to his home. Court documents also show that Harris fathered a baby with a former student years earlier.
ellauri270.html on line 489: Her locks are yellow as gold: Sen tukka on kultablondin värinen:
ellauri270.html on line 516: Old men, and babes, and loving friends, Vanhoja miehiä, vauvvoja, ja kavereita,
ellauri270.html on line 527: Alfred Lordi Tennysonin Enoch Arden oli toinen samanlainen joihkaus albumissa 52. Victorian verse—stirring, pompous, propagandistic and popular. Olikohan Eenokki sukua Elizabeth Ardenille jonka poskivoide pelasti Harryn kruununjalokivet naparetkellä?
ellauri270.html on line 546: "Andorsen owns a large percentage of the land in northern Nevada not owned by the government," Leo said. "He's probably got a half dozen of these private airstrips scattered all over the state. They may be dirt, but they're built to handle a bizjet. Ever meet him? Great guy. Throws parties and fund-raisers for law enforcement all the time."
ellauri270.html on line 548: "I'm sorry about getting in your face there, sir, but we get a lot of trespassers and thieves these days, what with the economy going to shit and all. The sheriff is doing his best, but this is a big county and a big ranch, and his department's been slashed to the bone... but its a good thing too, on the other hand, no big government you know. Like I said, we've had a lot of trespassers over the past couple years," Andorsen said. "Even had some cattle rustlers a while back." "And you like to deal with them yourself, instead of calling the sheriff?" Fid asked. He nodded. "Sounds like the way it should be done." "Bet your ass," Andorsen said. "Nothing beats taking the law in your own hands. Playing sheriff, judge and hangman in one big fat person. Personally, I like the hangman part best."
ellauri270.html on line 550: "We gotta have min 2 cadets per min 2 adults at all times, for kld anus protection." "Amazing work. I'm proud of you guys. And you're volunteers. That's even more amazing. I've always believed in the spirit of the volunteer, the person who doesn't expect to be paid for his services. I can relate to that, I don't expect to pay for services myself. But General Patrick McLanahan working for nothing? How screwed up is that? Unbelievable!
ellauri270.html on line 560: Schwarzkopf commanded an international army of 750,000, comprising 500,000 US troops and 250,000 troops from other nations. He considered the Arab troops to be the least effective of the war. Big surprise. Anyway, the Air Force met the goal of 50 percent attrition of the Iraqi ground force.
ellauri270.html on line 561: Within 90 hours, his force had destroyed 42 of 50 Iraqi Army divisions at a cost of about 125 killed and 200 wounded among American troops, and about 482 killed, 458 wounded among all of the coalition. What a whackin' bloodbath. It restored pride in the US armed forces after the Vietnam War.
ellauri270.html on line 595: Some have criticized Brandeis for evading issues related to African-Americans, as he did not author a single opinion on any cases about race during his twenty-three year tenure, and consistently voted with the court majority including in support of racial segregation.
ellauri270.html on line 599: Frankism was a heretical Sabbatean Jewish religious movement of the 18th and 19th centuries, centered on the leadership of the Jewish Messiah claimant Jacob Frank, who lived from 1726 to 1791. Frank rejected religious norms and said that his followers were obligated to transgress as many moral boundaries as possible. At its height it claimed perhaps 50,000 followers, primarily Jews living in Poland, as well as in Central and Eastern Europe.
ellauri271.html on line 72: Sosialistisen internationaalin naisten toisessa, Kööpenhaminassa 26.–27. elokuuta 1910 Nørrebron työväentalossa pidetyssä konferenssissa saksalaisen sosialistin Clara Zetkinin ehdotuksesta yli sata naista 17 maasta yksimielisesti hyväksyi kansainvälisen naistenpäivän. Konferenssi ei määritellyt tarkkaa päivämäärää. Kokouksessa olivat keskeisellä sijalla saksalainen Clara Zetkin, venäläinen Aleksandra Kollontai ja italianukrainalainen Anželika Balabanova. Kokoukseen osallistuneesta tanskalaisesta Nina Bangista tuli maailman ensimmäinen naisministeri Tanskan ensimmäiseen sosialidemokraattiseen hallitukseen 1924. Kokouksessa oli läsnä viisi suomalaisnaista, jotka olivat Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäisen eduskunnan jäseniä. Virallinen suomalaisedustaja oli Ida Aalle-Teljo. Neljä muuta olivat Hilda Herrala, Aura Kiiskinen, Hilja Pärssinen ja Miina Sillanpää.
ellauri271.html on line 87: Voldemar Putin piti venäläisille naisille siirappisen naistenpäivän puheen kv. naisten päivänä. Venäjällä naisten päivä on hyvin tärkeä. Lisääntyminen on siinä kaikkein tärkeintä. Nyt kun maapallon resut on käytkaz lopussa ja loppu juomavesi valuu alas kuivista kurkuista kuin lavuaarin rööristä, intoutuvat köige maade äijäköriläät niin idässä kuin lännessä maximoimaan naisten lisääntymisonnea kieltämällä niiltä muut tehtävät, estämällä abortit, kieltämällä sexiopetuxen koulussa ja lieventämällä raiskausehtoja.
ellauri271.html on line 182: Laumahenkisyys on lahjattomien pakopaikka. Sellainen asyyli on Suomen eduskunta. Ja sama arabiaxi. Vaikka ruåzi olisi kansalliskieli ja liiba laaba, niin opettele suomea, se on maailmankieli. Ilmoita asiaton viesti. Sähköposti ilta-sanomat.fi. Samanlaiset persupaskat äänesti Hitlerin diktaattorixi. Kyllä hävettää olla suomalainen. Janet Jacksonia hävettää olla lättänenä neekeri. Hän ei tiedä onko Amerikka vielä valmis mustaan naiseen presidentixi. Amerikka on valmis kompostoitavaxi.
ellauri272.html on line 75: It has received mixed to negative reviews, as most critics noted the poor literary qualities of the work. Salman Rushdie said about the book: "I've never read anything so badly written that got published. It made Twilight look like War and Peace." Jesse Kornbluth of The Huffington Post said: "As a reading experience, Fifty Shades ... is a sad joke, puny of plot".
ellauri272.html on line 82: Several critics and porn scientists have expressed concern that the nature of the main couple's relationship is not BDSM at all, but rather is characteristic of an abusive relationship.
ellauri272.html on line 83: A second study in 2014 was conducted to examine the health of women who had read the series, compared with a control group that had never read any part of the novels. The results showed a correlation between having read at least the first book and exhibiting signs of an eating disorder, having romantic partners that were emotionally abusive and/or engaged in stalking behavior, engaging in binge drinking in the last month, and having 5 or more sexual partners under age 14. The authors could not conclude whether women already experiencing these "problems" were drawn to the series, or if the series influenced these behaviors to occur after reading.
ellauri272.html on line 86: Operation Iraqui Freedom (OIF) offers direct support against communists so as to leur defendre le droit to access smutty information. If you’re able, please consider a donation to OIF to ensure this important work continues. But anyway, here's The 101 most banned and burned books in the U.S. of A! Näissä kaikissa on kyse nuorison korruptoinnista, samasta mistä Sokrates sai sen myrkkytuomion. Näiden kirjojen vika on erilaiset poikkeamat 7th heaven perhekomedian malliperheestä. Isiä ja äitejä tai sukupuolia on liikaa tai liian vähän, kaikki eivät tule ajoissa päivälliselle tai korvaavat terveellisen kotiruuan nestemäisellä ravinnolla tai tabuilla ja nousevat ylös tai menevät sänkyyn liian myöhään tai liian aikaisin tai ovat seisaaltaan, keittiosaarekkeella tai muuten sopimattomilla tavoilla. Juuri niitä aiheita jotka elähdyttävät Netflixin ja muiden suorasoittopalvelinten tarjontaa.
ellauri272.html on line 168: The Adventures of Super Diaper Baby by Dav Pilkey
ellauri272.html on line 202: My Mom's Having A Baby by Dori Hillestad Butler
ellauri272.html on line 226: Habibi by Craig Thompson
ellauri272.html on line 228: House of the Spirits by Isabel Allende
ellauri272.html on line 232: Lolita by Vladimir Nabokov
ellauri272.html on line 294: about Junior's life on the Spokane Indian Reservation and his decision to go to a
ellauri272.html on line 312: book is directed at established "power hierarchies, dominant social ideologies or
ellauri272.html on line 313: topics deemed taboo".
ellauri272.html on line 327: to be uncomfortable with Junior/Arnold/Alexie making light of topics of such
ellauri272.html on line 330: Indian. Never mind the practically extinct aborigines, but he is a dangerous role model for the millions of immigrant more colorful hopefuls.
ellauri272.html on line 338: James LaRue, OIF's director, told The Huffington Post that the Bible pops up regularly on the organization's annual challenged books list, but that it has never before breached the top 10. Secular activists want to point out there is a double standard in the Bible, as the Bible is a book filled with morally questionable actions.
ellauri272.html on line 340: Four other books also made it to the most recent top 10 list because of their "religious viewpoints" -- including Nasreen's Secret School: A True Story from Afghanistan, a story about a young girl trying to get an education in Afghanistan, which came in at number nine. One complaint about the book that originated in Florida reportedly criticized it for promoting prayer directed at Allah.
ellauri272.html on line 341: Even though the Bible has worked its way into the top 10, the truth is that a high percentage of these attempts at censorship are aimed at what the ALA calls "diverse content" -- in other words, "books by and about people of color, LGBT people and/or disabled people."
ellauri272.html on line 343: The ALA wrote on its website in a statement about the 2015 list: "While 'diversity' is seldom given as a reason for a challenge, it may in fact be an underlying and unspoken factor: The work is about people and issues others would prefer not to consider."
ellauri272.html on line 369: nabob,
ellauri272.html on line 370: nawab,
ellauri272.html on line 408: Ammons wrote about humanity's relationship to nature in alternately comic and solemn tones. His poetry often addresses religious and philosophical matters and scenes involving nature, almost in a Transcendental fashion. According to reviewer Daniel Hoffman, his work "is founded on an implied Emersonian division of experience into Nature and the Soul," adding that it "sometimes consciously echoes familiar lines from Emerson, Whitman and Dickinson."[citation needed]
ellauri272.html on line 416: M.L. Rosenthal felt that although Ammons shares Wallace Stevens’s desire to intellectualize rather than simply describe, he falls short of Stevens’s success. Paul Zweig agrees that “unlike T.S. Eliot or Stevens, Ammons does not write well about ideas.” When the narrator finds the dead mole under the leaves, he says, “mercy: I’d just had / lunch: squooshy ice cream: I nearly / unhad it.” Vendler commented, “There has been nothing like this in American poetry before Ammons—nothing with this liquidity of folk voice.”
ellauri272.html on line 418: Bloom wrote: “Ammons’s poetry does for me what Stevens’s did earlier, and the High Romantics [Bloom’s term for William Blake, William Wordsworth, Samuel Coleridge, Percy Bysshe Shelley, John Keats, and Lord Byron] before that; it helps me to live my miserable life.
ellauri272.html on line 423: Elizabeth Lund of the Christian Science Monitor criticized Ammons for his tendency to jump “unexpectedly from one image or idea to another.” It is simply a kind of disposable diaper poetry.
ellauri272.html on line 426:
ellauri272.html on line 542:
ellauri272.html on line 591: Elizabeth Morgan : Anan SIP-SIP SÖP-SÖP kollega ja Jack Hyden rikoskumppani.
ellauri272.html on line 604:
ellauri272.html on line 647: Anastasia teeskentelee sairautta ja palaa kotiin paeta henkivartijaansa Sawyeria. Hän ottaa aseen ja menee pankkiin. Kerääessään rahoja epäilyttävä pankinjohtaja soittaa Christianille, joka uskoo, että Ana jättää hänet. Suojellakseen Mian henkeä Ana valehtelee Christianille ja sanoo jättävänsä tämän kasvattamaan vauvaa yksin. Hyde käskee Anaa jättämään puhelimensa, mutta hän huijaa häntä ottamalla sen sijaan pankinjohtajan puhelimen ja pudottamalla sen roskakoriin. Hän lähtee takaoven kautta odottavaan autoon järkyttyneenä siitä, että Hyden rikoskumppani on Elizabeth Morgan, hänen työtoverinsa. Luovuttaessaan rahoja Hyde yrittää tappaa Anan kostosta työnsä menettämisen vuoksi, mikä saa Elizabethin tuntemaan syyllisyyttä sekaantumisesta. Suututtunut hänen käytöksestään ja hänen loukkaavasta Anastaan, Elizabeth riitelee Hyden kanssa. Maassa ja mustelmilla Ana ampuu Hydeä jalkaan.
ellauri272.html on line 662: Seuraavana päivänä raivoissaan kristitty saa selville Walesista, että Elenan entinen aviomies Eric Lincoln oli pelastanut Jackin vankilasta huolimatta hänen suhteestaan Christianin kanssa. Christian kertoo Analle, että saatuaan tietää tapauksesta Eric hakkasi Elenan ankarasti ja erosi hänestä. Christianin kehotuksesta huolimatta Elena kieltäytyi nostamasta syytteitä Ericia vastaan syyllisyyden vuoksi tapaukseen. Christian kosti ostamalla Eric Lincolnin hakkuuyhtiön myydäkseen sen. On myös saatu selville, että Elizabeth tunnusti poliisille, että Hyde kiristi hänet rikoskumppanikseen. (Hänen lopullinen kohtalo on kuitenkin edelleen mysteeri.)
ellauri272.html on line 682:
ellauri272.html on line 699:
ellauri272.html on line 702: Tubi Barrett Elizabeth, Keats John
ellauri272.html on line 709:
ellauri272.html on line 735:
ellauri274.html on line 71:
ellauri274.html on line 106: 1:20:02 секретные биолаборатории входим маневров осваивали театр будущих военных действий 1:20:02 salaiset biolaboratoriot osallistuvat liikkeisiin, jotka hallitsevat tulevien sotilasoperaatioiden teatterin
ellauri274.html on line 502: 2:03:47 решение продлить скоростную автомагистраль москва-казань до Екатеринбурга Челябинска и Тюмени а в 2:03:47 päätös Moskovan ja Kazanin välisen moottoritien jatkamisesta Jekaterinburgiin, Tšeljabinskiin ja Tjumeniin sekä
ellauri274.html on line 913: 2:49:24 Ну даже не знаю как это назвать театр абсурда какой-то 2:49:24 No, en edes tiedä kuinka kutsua sitä jonkinlaiseksi absurditeatteriksi
ellauri274.html on line 1022:
ellauri275.html on line 52: 
ellauri275.html on line 97: The Europe-Georgia Institute (EGI) is the leading hybrid warfare independent civil society organization in Georgia. Our mission is to advance "democracy", "human rights", "rule of law", and - first and foremost - free markets in Georgia and the Caucasus, and to empower a new generation of leaders to find solutions that are essential for Georgia’s development and for successful common future of the Caucasus. Our mission is to inspire, motivate, empower, and connect people to change their world. Its founder, one Melashvili, is the holder of the first prize award for his essay about Janri Kashia’s book “Totalitarianism” and Mikheil Javakhishvili Medal for a documentary film about Soviet repressions.
ellauri275.html on line 420: In Georgia, the first reading of the “Russian Law” was followed by mass protests. The draft law obliged non-governmental organizations and media outlets with a large part of their funding (at least 20%) from abroad to register as agents of foreign influence.
ellauri275.html on line 424: Russian President Vladimir Putin’s press secretary Dmitry Peskov said that Russia was not involved in the “unrest” in Georgia and the “foreign agents” law. “Nothing there was inspired by the Kremlin, the Kremlin has absolutely nothing to do here,”- TASS quoted Peskov.
ellauri275.html on line 430: Porukat huusi Tiflisissä miekkarissa "Sukhumi, Sukhumi". Gruusialaiset eivät pidä siitä, että abhaasisepartistit ottaa aurinkoa pyyhkeillä mustanmeren rannaklla venäläisten tuella. Sukhumi or Sukhum (Russian: Суху́м(и), Sukhum(i) [sʊˈxum(ʲɪ)]), also known by its Georgian name Sokhumi (Georgian: სოხუმი, [sɔχumi] (listen)) or Abkhaz name Aqwa (Abkhaz: Аҟәа, Aqwa), is a city in a wide bay on the Black Sea's eastern coast. It is both the capital and largest city of the Republic of Abkhazia, which has controlled it since the Abkhazia war in 1992–93. However, "internationally" Abkhazia is considered part of Georgia. The city, which has an airport, is a port, major rail junction and a holiday resort because of its beaches, sanatoriums, mineral-water spas and semitropical climate. It is also a member of the International Black Sea Club.
ellauri275.html on line 449: In the 1930s, Henry Newbolt estimated there were still at least 1000 active poets in England, and that the vast majority would be recognisably Georgian.
ellauri275.html on line 455: Chavchavadze's contradictory career – his participation in the struggle against the Russian control of Georgia, on one hand, and the loyal service to the tsar, including the suppression of Georgian peasant revolts, on the other hand – found a noticeable reflection in his writings. The year 1832, when the Georgian plot collapsed, divides his work into two principal periods. Prior to that event, his poetry was mostly impregnated with laments for the former grandeur of Georgia, the loss of national independence and his personal grievances connected with it; his native country under the Russian empire seemed to him a prison, and he pictured its present state in extremely gloomy colors. The death of his beloved friend and son-in-law, Griboyedov, also contributed to the depressive character of his writings of that time.
ellauri275.html on line 460: In his Romantic poems, Chavchavadze dreamed of Georgia's glorious past, when "the breeze of life past" would "breathe sweetness" into his "dry soul." In poems Woe, time, time (ვაჰ, დრონი, დრონი), Listen, listener (ისმინეთ მსმენნო), and Caucasia (კავკასია), the "Golden Age" of medieval Georgia was contrasted with its unremarkable present. As a social activist, however, he remained mostly a "cultural nationalist," defender of the native language, and an advocate of the interest of Georgian aristocratic and intellectual elites. In his letters, Alexander heavily criticized Russian treatment of Georgian national culture and even compared it with the pillaging by Ottomans and Persians who had invaded Georgia in the past. In one of the letters he states: The damage which Russia has inflicted on our nation is disastrous. Even Persians and Turks could not abolish our Monarchy and deprive us of our statehood. We have exchanged one serpent for another.
ellauri275.html on line 462: After 1832, his perception of the national problems became different. The poet unambiguously pointed out those positive results which had been brought about by the Russian annexation, though the liberation of his native land remained to be his most cherished dream. Later, his poetry became less romantic, even sentimental, but he never abandoned his optimistic streak that makes his writings so different from those of his predecessors. Some of the most original of his late poems are, Oh, my dream, why have you appealed to me again (ეჰა, ჩემო ოცნებავ, კვლავ რად წარმომედგინე), and The Ploughman (გუთნის დედა) written in the 1840s. The former, a rather sad poem, surprisingly ends with hope for the future in contemplation of the poet. The latter combines Chavchavadze's elegy for his past years of youth with calm humorous farewell to lost sex-life and potency. Composer Tamara Antonovna Shaverzashvili used Chavchavadze’s text for her song “My Sadness.”
ellauri275.html on line 464: The subsequent fate of the Georgian poets (inevitably known as the Squirearchy) then became an aspect of the critical debate surrounding modernist poetry, as marked by the publication of T. S. Eliot's The Waste Land at just that time. The Georgian poets became something of a by-word for conservatism, but at the time of the early anthologies they saw themselves as modern (if not modernist) and progressive.
ellauri275.html on line 523: Valtaan päästyään Brežnev kannatti stalinismista luopumista ja henkilökultin purkamista. Brežnev kannatti myöhemmin Stalinin rehabilitointia. Brezhnevin henkilökultille lähinnä naurettiin, koska sitä ei pelätty, vaan ainoastaan vihattiin. Oderint dum metuant.
ellauri275.html on line 640:
ellauri275.html on line 641:
ellauri275.html on line 644:
ellauri275.html on line 709:
ellauri276.html on line 156: Tunnettu ja suosittu on Grekovin runoihin perustuva romanssi "Treffi" (musiikki P. Bulakhov ), P. I. Tšaikovski kirjoitti teoksensa runoihinsa ("Emme kävele kauan ...", "Katso: siellä on pilvi ...", "Odota hetki" ), A. Aljabjev ("En koske mykkä suruun..."), A. Varlamov ("Tähti"), A. Dargomyzhsky ("Olemme helvetissä...", "Peltojen kukat"), A. Gurilev ("Syksypäivä"," Kyynel"," Sydän"," Serenadi", "Merimiehen laulu "), S. Donaurov ("Juon terveydellesi ...", "Tapasimme joskus yöllä ..."), M. P. Mussorgsky ("Missä sinä, tähti ..."), sekä P. P. Bulakhov ("Unettomuus").
ellauri276.html on line 345: Joseph Campbell (15. heinäkuuta 1879 – 6. kesäkuuta 1944) oli irlantilainen runoilija ja sanoittaja. Hän kirjoitti gaelinkielisellä muodolla nimestään Seosamh Mac Cathmhaoil (myös Seosamh MacCathmhaoil) Campbell, joka on yleinen anglikaatio vanhasta irlantilaisesta nimestä MacCathmhaoil. Hänet muistetaan nyt parhaiten sanoista, jotka hän toimitti perinteisiin ilmauksiin, kuten My Lagan Love ja Gartan Mother´s Lullaby; hänen säkeensä oli myös asetettu Arnold Baxin ja Ivor Gurneyn musiikkiin.
ellauri276.html on line 361: Säkeet noudattavat yleensä abcbdefe -mallia. Toinen ja neljäs rivi rimmaa, ja kuudes ja kahdeksas rivi rimmaa; tämä on totta kaikissa strofeissa. Lisäksi runoilija on päättänyt noudattaa sanamuotoa, joka tulee selväksi toisessa säkeistössä. Hän toistaa samanlaisia lauseita kolme kertaa ja jopa päättää jokaisen säkeistön toisen rivin ja neljännen rivin samoilla sanoilla.
ellauri276.html on line 552: In a tabard he rood upon a mere. smock; rode; mare; (see note)
ellauri276.html on line 603: Here we are on familiar ground, for the beginning is that of the well-known Condescending Lass, often printed on broadsides, and not infrequently met with in the mouths of country singers to this day. The Condescending Lass belongs to a sizeable family of songs on the theme “I wouldn't marry a …”. In it the girl reviews men of various trades, and rejects them all until she finds one whom she will deign to consider. But the present version loses sight of this theme, and from verse two onwards forgets all about the persnickety girl, settling down to a eulogy of the ploughman's trade, though here and there the words still recall those of The Condescending Lass. For the sake of coherence we have abandoned Mr Burstow's first verse and given it another title (he called it: Pretty Wench). The Taverners Folk Group sang The Ploughman in 1974 on their Folk Heritage album Times of Old England. They noted:
ellauri276.html on line 605: If The Seasons Round can be instantly recognised as being a typically English song, then The Ploughman is undoubtedly Scottish. The song has a fine lilt for the words and music are irrepressably cheerful; it is a song of a happy man.
ellauri276.html on line 608: Turning over frozen earth in dark January days behind a horse drawn or an ox drawn plough, must have been back breaking labour. The hours were long, pay was poor. A ploughman at the Alnwick Hiring Fair of spring 1819 for instance, was offered merely bed and food as payment for his fee for six months work. In the depression of that year, the ploughman had no choice, yet, these ploughmen appeared to enjoy their job and approached life with a sense of honest reality and humour. Their songs are nearly always cheerful. Cyril Tawney sang The Ploughman in 1974 on the Argo anthology The World of the Countryside. Jon Loomes sang The Ploughman in 2005 on his Fellside CD Fearful Symmetry. He noted:
ellauri276.html on line 610: In this jolly little anthem to the delights of the rural lifestyle, our agrarian hero attributes his personal desirability to a diet of booze and fags. I got this from The Penguin Book of English Folk Songs which has recently been reprinted and improved—it now has a picture of Eliza Carthy on the front instead of a bloke forcing a bear to dance by poking it with a stick.
ellauri276.html on line 851: These are the hands whose sturdy labour brings. Nämä ovat kädet, joiden tukeva työ tuo mukanaan.
ellauri276.html on line 883: 5. elokuuta 1908 hän meni naimisiin Elisabeth von Pausingerin kanssa, tiedättehän, Franz Xaver von Pausingerin tytär, taiteilija, Salzburgista, Itävallasta? Heillä oli tytär Rosalie (Stork) Regen ja kolme poikaa, Francis Wharton, George Frederick ja Carl Alexander. Vuonna 1939 Stork selvisi zägällä SS Athenian uppoamisesta Atlantin valtamerellä.
ellauri276.html on line 925: Tämän urakan jälkeen Stork lähti ulkomaille tekemään tutkimustyötä Englannin ja Saksan yliopistoissa, missä hän vietti useita vuosia. Vuonna 1908 hän meni naimisiin Elisabethin, tiedättehän, taiteilija Franz von Pausingerin tyttären kanssa Salzburgista Itävallasta, ja palattuaan Amerikkaan aloitti työnsä Pennsylvanian yliopistossa, jossa hän toimi opettajana ja apulaisprofessorina vuoteen 1916, jolloin erosi tehdäxeen kirjallista työtä. Mr. Storkin ensimmäinen tunnetuksi tullut säekirja oli "Meri ja lahti", 1916. Sen jälkeen hän on kääntänyt paljon ruotsin ja saksan kielestä, tehden ihailtavia käännöksiä Gustaf Frödingistä, 1916, sekä monista muista never heardeista teokseen "Ruotsalaiset runoilijat", jonka teoksen hän julkaisi nimellä "Anthology of Swedish Lyrics", 1917. Hän on sittemmin tehnyt käännöksen "Selected Poems of Verner Von Heidenstam", Nobel-palkinnon saaja 1916. Ruotsalaisen runouden lisäksi hän on tehnyt erinomaisen esitys itävaltalaisen sanoittajan Hofmansthalin sanoituksista. Mr. Stork on toimittaja ja omistaja lehdykälle 'Contemporary Verse', joka on omistautunut nykyisen ryhmän runoudelle Amerikassa. Toinen kokoelma hänen omista säkeistä ilmestyy siinä pian.
ellauri276.html on line 1036: And into our stables so merrily fly, Ja talliimme lentää niin iloisesti,
ellauri276.html on line 1107: And into the stable we merrily flies. Ja talliin lentää iloisesti.
ellauri276.html on line 1145: And into our stable, we merrily reply. Ja talliimme, vastaamme iloisesti.
ellauri276.html on line 1186: And into the stable, boys, quickerly flies. Ja talliin, pojat, lentää nopeasti.
ellauri276.html on line 1225: When five o'clock comes to the stable we're away. Kun kello viisi tulee tallille, olemme poissa.
ellauri276.html on line 1293: Vuonna 1907 Bad Homburgin kylpylässä Saksassa (mäkin olen ollut siellä!) Hall tapasi Mabel Battenin, Liederin tunnetun amatöörilaulajan. He rakastuivat ja Battenin miehen onnekkaasti kuoltua he perustivat kodin yhdessä. Batten esitteli Hallin taiteellisten ja älykkäiden naisten piiriin, joista monet olivat lesboja. Hän oli myös ensimmäinen, joka kutsui Hallia "Johniksi", todettuaan samankaltaisuutensa Hallin miespuoliseen esivanhempaan, ja Hall käytti tätä nimeä loppuelämänsä. Batten rohkaisi Hallia aloittamaan runoutensa julkaisemisen.
ellauri276.html on line 1305: Dobbs v. Jackson Women's Health Organization, nro 19-1392, 597 U.S. ___ (2022), on Yhdysvaltain korkeimman oikeuden merkittävä päätös, jossa tuomioistuin katsoi, että Yhdysvaltojen perustuslaki ei anna oikeutta aborttiin. Tuomioistuimen päätös kumosi sekä Roe v. Wade (1973) että Planned Parenthood v. Casey (1992), mikä antoi yksittäisille osavaltioille takaisin vallan säännellä kaikkia abortin näkökohtia, joita liittovaltion lait eivät suojaa. Päätös tuli 1 äänen enemmistöllä, jossa häpykielenä toimi Trumpin häthätää nimittämä "Amy" (1972) Ruth Bader Ginsburgin (1933-2020) onnekkaasti kellistyttyä. Ginsburg oli ensimmäinen juutalaisnainen ja toinen hovissa palvellut nainen Sandra Day O´Connorin jälkeen. Sen mielipiteet olivat konservatiivisia viime vuosituhannella, nyt ne ovat radikaaleja.
ellauri277.html on line 42: On the evening of December 20, 1900, a suspicious fire destroyed the Buies Creek Academy and all the buildings except for the large wooden tabernacle. Awakened at 3:30 a.m. to witness the destruction, J.A. Campbell recalled: "When I ran up to the fire, the terrible fire, that was burning down chances for poor boys and girls, and I knew that I could not build again ... the flames that destroyed the labor of years [...] the only hope for hundreds of boys and girls was being swept away, I could not bear up longer [...] When they asked me my plans, I said, "Well, there's no chance to go on."
ellauri277.html on line 85: Always you have been told that work is a curse and labour a misfortune.
ellauri277.html on line 87: And in keeping yourself with labour you are in truth loving life,
ellauri277.html on line 88: And love life through labour is to be intimate with wife’s inmost secret.
ellauri277.html on line 108: Niin, mixi se on vuoden lyhimpänä päivänä? Uskonprofessori English Campbellin yliopistosta osaa selittää: J. Kastajan isä Sakari oli leviitta joka sai enkeliltä käskyn panna turpa rullalle ja toimittaa Johannes alulle todnäk. Jom Kippurina. (? todnäk ei juuri silloin, koska katumuspäivä on paasto- ja pidätyspäivä juutalaisilla! No ehkä Sakari pisti töpinäxi heti seuraavana päivänä.). Siitä 6kk eteenpäin on Marian ilmestyspäivä kevätpäivän tasauxena, jolloin oli Marjan vuoro päästä Gabrielin pukille. Siitä kun laskee 9kk eteenpäin niin ollaan talvipäivän seisauxessa. Tosin pyhissä kirjoituxissa ei ole mitään mistä voi varmuudella päätellä että Sakari pääsi sovittamaan Liisaan siitintä juuri sovituspäivänä.
ellauri277.html on line 110: Gibran Khalil Gibran (arab. جبران خليل جبران, 6. tammikuuta 1883 Besharri – 10. huhtikuuta 1931 New York) oli libanonilais-amerikkalainen karvakäsi, runoilijamatu ja bullshit-taiteilija. Hänen tunnetuin teoksensa on Profeetta (1923). Gibran aloitti Profeetan kirjoittamisen vuonna 1912 ja valmisteli sitä toistakymmentä vuotta.
ellauri277.html on line 117: Gibran kirjoitti ensimmäiset teoksensa arabiaksi, mutta vuodesta 1918 alkaen hän kirjoitti englanniksi.
ellauri277.html on line 128: Kamila ja Boutros halusivat Gibranin ottavan vastaan enemmän omaa perintöään sen sijaan, että hän saisi puoleensa vain länsimaista esteettistä kulttuuria. Niinpä Gibran palasi 15-vuotiaana kotimaahansa opiskelemaan arabialaista kirjallisuutta kolmeksi vuodeksi Collège de la Sagessessa, maroniittien johtamassa instituutissa Beirutissa ja opiskelemaan myös ranskaa.
ellauri277.html on line 140: 1908 Haskell esitteli Gibranin ystävälleen kirjailija Charlotte Tellerille, 31, ja helmikuussa Émilie Michelille (Micheline), Haskellin koulun ranskan opettajalle, 19. Sekä Teller että Micheline suostuivat poseeraamaan Gibranille nakuina ja heistä tuli hänen "läheisiä ystäviä." Samana vuonna Gibran julkaisi Spirits Rebellious arabiaksi romaanin, joka kritisoi syvästi maallista ja henkistä auktoriteettia. Gibranin edesmenneen tutun Barbara Youngin mukaan "papit polttivat sen Beirutin torilla uskomattoman lyhyessä ajassa," ja he julistivat sen "vaaralliseksi, vallankumoukselliseksi ja myrkylliseksi nuorille". Maroniittipatriarkaatti laski liikkeelle huhun hänen ek-ek-ekskommunikaatiosta, vaikkei koskaan julistanut sitä virallisesti.
ellauri277.html on line 142: Heinäkuussa 1908 Gibran meni Haskellin taloudellisella tuella opiskelemaan taidetta Pariisissa Académie Julianissa, missä hän liittyi Jean-Paul Laurensin ateljeeseen. Gibran oli hyväksynyt Haskellin tarjouksen osittain etääntyäkseen Michelinesta, "sillä hän tiesi, että tämä rakkaus oli vastoin hänen kiitollisuuttaan neiti Haskellia kohtaan"; kuitenkin "hänen yllätykseksi Micheline tuli yllättäen hänen luokseen Pariisissa." "Michel oli paxuna kuin Michelin-ukko, mutta raskaus oli kohdunulkoinen, ja hänen piti tehdä abortti, luultavasti Ranskassa." Micheline oli palannut Yhdysvaltoihin lokakuun lopussa. Gibran vieraili hänen luonaan palattuaan Pariisiin heinäkuussa 1910, mutta heidän välilleen ei jäänyt aavistustakaan läheisyydestä.
ellauri277.html on line 153: Kirjeessä 1921 Naimylle, Gibran kertoi, että lääkärit olivat käskeneet häntä "luopumaan kaikenlaisesta työstä ja rasituksesta eikä muuta kuin syömään, juomaan ja lepäämään". Vuonna 1922 Gibran määrättiin "pysymään poissa kaupungeista ja kaupunkielämästä" ja hän oli vuokrannut mökin meren läheltä, aikoen muuttaa sinne Mariannan kanssa ja jäädä sinne, kunnes "tämä sydän [palauttaa] järjestyksensä"; Tämä kesä Scituatessa oli Haskellillekin virkistävää aikaa, jonka aikana Kal kirjoitti englannixi joitain "parhaista arabialaisista runoista", joita hän oli koskaan kirjoittanut. Siirappinen profeetta myi hyvin kylmästä kriittisestä vastaanotosta huolimatta.
ellauri277.html on line 158: Jättäen huomioimatta suuren osan klassisen arabian perinteisestä sanastosta ja muodosta, hän alkoi kehittää tyyliä, joka heijasti tavallista kieltä, jonka hän oli kuullut lapsena South Endissä. Runo "Sinulla on kielesi ja minulla on omani" (1924) julkaistiin vastauksena hänen arabian kielensä ja tyylinsä kritiikkiin.
ellauri277.html on line 164: Waterfieldin sanamuodon mukaan "Uuden testamentin vertaukset" vaikuttivat "hänen vertauksiinsa ja homoiluihinsa", kun taas "joidenkin Vanhan testamentin kirjojen runous" vaikutti "hänen hartauskieleen ja loitsuihinsa". Annie Salem Otto huomauttaa, että Gibran jäljitteli selvästi Raamatun tyyliä, siinä missä hänen aikansa arabialaiset kirjailijat, kuten Rihani, matkivat tiedostamatta Koraania.
ellauri277.html on line 217: Khalil senior seems to have been a violent drinker and a gambler; rather than tend to his walnuts he went to be a collector of taxes for the village headman, a job that was not considered reputable. In 1891 he was convicted of some fiscal irregularity, and his property was confiscated. Gibran later described his father to his women friends as a descendant of cavaliers, a romantic figure, who got into trouble with the law for refusing to compromise with corrupt village authorities. BUAHAHAHA.
ellauri277.html on line 223: Romantics such as the Italian poet, novelist, and short-story writer Gabriele D’Annunzio and the Belgian essayist Maurice Maeterlinck influenced Gibran most deeply.
ellauri277.html on line 225: At an exhibit of Day’s photographs in 1898 Gibran met a Cambridge poet, Josephine Prescott Peabody, who was nine years older than he. He sketched a portrait of her from memory and gave it to Day to pass on to her. Peabody was charmed by the sketch, and she and Gibran exchanged French letters.
ellauri277.html on line 227: Shortly afterward, Gibran’s mother sent him back to Lebanon to continue his education; she may have been concerned about the influence of his new friends, and Gibran later said that he lost his virginity to an older married woman around this time. Peabody most likely, if not the downstairs neighbor.
ellauri277.html on line 229: In November 1902 Gibran wrote to Peabody, and she invited him to a party held at her house two weeks later. An intense platonic relationship resulted, though Gibran seems to have wanted it to progress to a sexual one. He visited her regularly; they went to musical and artistic events together; they wrote to each other often; and she encouraged his writing and his art. She gave him the nickname that he later used as the title of his most famous book: “the Prophet.” In October 1903 Gibran wrote something in a letter to Peabody that angered her, and their relationship cooled.
ellauri277.html on line 231: Gibran’s relationship with Peabody ended completely with her marriage in 1906. He then began a secret affair with a pianist, Gertrude Barrie, who, like Peabody, was several years his senior. During this period Haskell introduced him to an aspiring French actress, Émilie Michel, who taught French at Haskell’s school, and the two fell in love. In 1908 Michel suffered an ectopic pregnancy and had an abortion. The relationship waned and ultimately ended, a victim of Michel’s ambitions for a career on the stage.
ellauri277.html on line 233: In April 1904 Day held an exhibit of Gibran’s work at his studio. It was favorably reviewed, and some of the pictures were sold. At the show Gibran met a woman who became his most important patron: Mary Haskell was from a wealthy South Carolina family and ran a private Boston girls’ school.
ellauri277.html on line 236: Gibran did not have the training to imitate the old masters of Arabic literature: his education had been haphazard and was as much in English as in Arabic, and there is little evidence of the influence of classical Arabic literature in his works. Instead, his Arabic style was influenced by the Romantic writers of late 19th-century Europe and shows obvious traces of English syntax. His allegorical sketches of exile, oppression, and loneliness spoke to the experiences of immigrants and had none of the rhetorical decoration that made high Arabic literature difficult for ordinary readers. Gibran’s haphazard education meant that his Arabic, like his English, was never perfect.
ellauri277.html on line 238: After Paris, Gibran found Boston provincial and stifling. Haskell arranged for him to visit New York in April 1911; he moved there in September, using $5,000 that Haskell gave him to rent an apartment in Greenwich Village. He immediately acquired a circle of admirers that included the Swiss psychiatrist and psychologist Carl Gustav Jung and several Baha’is; the latter introduced him to the visiting Baha’i leader ‘Abd al-Baha’, whose portrait he drew. New York was the center of the Arabic literary scene in America; Rihani was there, and Gibran met many literary and artistic figures who lived in or passed through the city, including the Irish poet and dramatist William Butler Yeats.
ellauri277.html on line 242: Gibran’s first book in English, The Madman: His Parables and Poems, was completed in 1917; it was brought out in 1918 by the young literary publisher Alfred A. Knopf, who went on to publish all of Gibran’s English works. A gold mine! A goose laying golden eggs! Way to go Alfred!
ellauri277.html on line 246: Gibran’s masterpiece, The Prophet, was published in September 1923. The earliest references to a mysterious prophet counseling his people before returning to his island home can be found in Haskell’s journal from 1912. Gibran worked on it from time to time and had finished much of it by 1919. He seems to have written it in Arabic and then translated it into English. As with most of his English books, Haskell acted as his editor, correcting Gibran’s chronically defective spelling and punctuation but also suggesting improvements in the wording.
ellauri277.html on line 248: The work begins with the prophet Almustafa preparing to leave the city of Orphalese, where he has lived for twelve years, to return to the island of his birth. The people of the city gather and beg him not to leave, but the seeress Almitra, knowing that his ship has come for him, asks him instead to tell them his truths. The people ask him about the great themes of human life: love, marriage, children, giving, eating and drinking, and many others, concluding with death. Almustafa speaks of each of the themes in sober, sonorous aphorisms grouped into twenty-six short chapters. As in earlier books, Gibran illustrated The Prophet with his own drawings, adding to the power of the work.
ellauri277.html on line 258: In 1928 Gibran published his longest book, Jesus, the Son of Man: His Words and His Deeds as Told and Recorded by Those Who Knew Him. It was the most lavishly produced of Gibran’s books, with some of the illustrations in color. For once, the reviews were strongly and uniformly favorable, and the book has remained the most popular of his works next to The Prophet.
ellauri277.html on line 295: nistration in the Sphere of Spiritual and Valuable Develop- 11. Bodruk, O.S. (2001), "National interests", Politics
ellauri277.html on line 330: Bahai-uskon juuret ovat islaminuskon šiialaisen haaran šaikhilaisessa koulukunnassa. Se uskoi kätketyn, Imaamin, Mahdin ilmestymiseen, joka merkitsisi ylösnousemuksen ja ihmiskunnan uuden aikakauden alkua. Vuonna 1844 Bab perusti šaikhilaisuuden ympärille baabilaisen uskonnollisen liikkeen. Hänet teloitettiin poliittisten selkkausten johdosta vuonna 1850. Baabilaisen liikkeen johtajaksi tuli Baha’ullah, joka julisti olevansa Babin ennustama uusi profeetta Mahdi. Baha’ullah joutui monien vaiheiden jälkeen karkotetuksi Palestiinaan ja perusti baabilaisuuden jatkoksi bahai-uskon vuonna 1866. Tää on siis islamilaista hihhulointia! Mahtoivat turbaanipäät polttaa hihansa.
ellauri277.html on line 338: Eli siis Bahai-uskon juuret ovat islaminuskon šiialaisen haaran šaikhilaisessa koulukunnassa. Se uskoi kätketyn kahdennentoista imaamin – Qaimin tai Mahdin, profeetta Muhammadin seuraajan – ilmestymiseen, mikä merkitsisi ylösnousemuksen sekä ihmiskunnan uuden, onnellisen ja oikeudenmukaisen aikakauden alkua. Siis tämmönen messias-tematiikka taas. Vuonna 1844 nuori persialainen kauppias Sayyid Ali Muhammad Shirazi ilmoitti ensimmäiselle opetuslapselleen olevansa portti (Bab) šiialaisten kätkettyyn imaamiin. Tämän hän antoi ymmärtää myös ensimmäisessä kirjassaan Qayyum al-asma’, mistä baabilaisuus alkoi eriytyä vähitellen omaksi uskonnolliseksi liikkeekseen. Vuonna 1847 Bab ilmoitti itse olevansa kätketyn imaamin paluuportti, mikä irrotti liikkeen lopullisesti šiialaisuuden valtavirrasta.
ellauri277.html on line 340: Bab oli nimittänyt seuraajakseen teheranilaiseen aatelissukuun kuuluvan Mirza Yahya Nurinan, myöhemmältä nimeltään Subh-i azal. Nää nimet kuulostaa Star Warsin ja Mordorin pahixilta. Onxnää örkkejä? Vuonna 1852 šaahi Nasiraddania vastaan tehtiin murhayritys, ja seuraavana vuonna baabilaisten johtohenkilöt karkotettiin Osmanien valtakuntaan kuuluvaan Bagdadiin.
ellauri277.html on line 342: Vuonna 1856 Subh-i azalin vanhempi velipuoli Mirza Husain Ali Nuri, myöhemmin Baha’ullah, astui käytännössä liikkeen johtoon. Viimeistään vuonna 1866 Baha’ullah ilmoitti julkisesti, että eipäs kun hän oli Babin mainitsema "Se, jonka Jumala tuo esiin". Tosin hänen väitetään kertoneen asian lähipiirilleen jo vuonna 1863, saatuaan ilmestyksen Ridvanin puutarhassa. Merkittävä osa baabilaisista hyväksyi julistuksen, mutta osa kannattajista kiisti sen. Varsinaisen bahai-uskon katsotaan syntyneen tästä julistuksesta. Vuonna 1868 uskonnon kannattajat siirrettiin Akkon rangaistussiirtolaan Palestiinaan – nykyiseen Israeliin. (Ai siis sixi!)
ellauri277.html on line 344: Bahá’ullahin kirjallinen tuotanto käsittää yli sata teosta ja muistiota (hehe, tosiaan, memorandumeja). Hänen julkaisuistaan tärkeimmäksi osoittautui Akkon vankila-aikana kirjoitettu maailmansiviilisaation peruskirja Kaikkein pyhin kirja (al-Kitab al-aqdas). Bahá’ullah vietti elämänsä viimeiset vuodet kotiarestissa (ei sentään ristillä) ja kuoli 1892.
ellauri277.html on line 348: Effendin johdolla herätysliike muuttui järjestäytyneeksi uskonnoksi 1930-luvulta lähtien. Hänen toimikautenaan valmistuivat muun muassa Babin hautapyhäkkö ja Kansainvälinen arkistorakennus. Vuonna 1944 Effendi kirjoitti bahai-historian sata ensimmäistä vuotta käsittävän teoksen, God Passes By. God was here but he left early. Hänen toimiensa ansiosta bahai-usko saavutti vuonna 1948 ei-valtiollisiin järjestöihin kuuluvan aseman Yhdistyneissä kansakunnissa. Effendi kuoli vuonna 1957, minkä jälkeen johtajuus on ollut pikemminkin ryhmällä kuin yksittäisellä henkilöllä. Vuonna 1963 valittiin ensimmäinen Yleismaailmallinen oikeusneuvosto johtamaan uskontokuntaa Israelin Haifasta käsin.
ellauri277.html on line 358: Ylimaallinen Jumala on ilmaissut itseään eri sanansaattajien muodossa, ja jokainen heidän perustamistaan uskonnoistaan on johtanut ihmiskunnan aina korkeammalle tasolle. Kaikki ovat tehneet virheitä, niin varmaan Barbapapakin, mutta nyt ei vielä tiedetä mitä. Bahait hyväksyvät kaikki suurten maailmanuskontojen perustajat ja keskushahmot. Heihin kuuluvat muun muassa Abraham, Mooses, Krishna, Buddha, Zarathustra, Jeesus ja Muhammad sekä kaiken ilmoituksen huipentumana Bab ja Baha´ullah. Yhtään naishahmoa? No ei. Jumalalta saatujen muistioiden ilmaisemisen ketju alkaa jo muinaisista maageista ja aiempien uskontojen kirjoituksissa profeetoiksi mainitaan muun muassa Aatami, Nooa, Hud ja Salih. Nekin kaikki setämiehiä.
ellauri277.html on line 360: Bahait uskovat, että maailmassa on ainoastaan yksi uskonto, joka on ”Jumalan uskonto”. Kaikki maailman suuret uskonnot ovat erilaisia lähestymistapoja tähän uskontoon. Pienemmistä ei ole väliä. Bahait hyväksyvät muut uskonnot, jahka nämä hyväxyvät Babin memorandumit, eikä niiden harjoittajia syrjitä, vaan bahait pyrkivät rauhaan ja sopusointuun muiden uskontojen kanssa.
ellauri277.html on line 380: Bahait käyttävät erityistä bahai-kalenteria. Uskonnon mukaan Bab antoi kalenterin, jonka Baha’ullah vahvisti alkamaan vuodesta 1844. Kalenteri perustuu aurinkovuoteen, eli siinä on 365 päivää, viisi tuntia ja noin viisitoista minuuttia.
ellauri277.html on line 392: Bahai-usko perustuu Babin, Baha’ullahin, Alibaban ja Barbapapan kanonisiin teoksiin, joita tulkitsi ja selitti parhain päin Shoghi Effendi. Tavallinen bahai-uskovainen saa johdatuksensa yhteisöltä ja kanonisoiduista teoksista, ja bahai-uskon alkuaikojen esoteerisuus ja spiritismi on hylätty. Effendin kuoleman jälkeen bahai-uskon tulkinnat on tehnyt Yleisradion ohjelmaneuvosto aikaisempien käsikirjoitusten pohjalta. Meedioita ei enää kuunnella, paizi valtameedioita tietysti.
ellauri277.html on line 407: Islamilainen teologia pitää Muhammedia Khazam an-Nabiyyinina, viimeisenä profeettana, jonka Jumala on lähettänyt, ja islamia vihoviimeisenä uskontona koko ihmiskunnalle. Bahá´u´lláhin väite jumalan sarjailmoituksesta on suorassa ristiriidassa tämän kanssa. Näin ollen muslimimaailman viranomaiset ovat hylänneet baháʼí-uskon ja pitävät baháʼí´heppuja luopioina, jos he ovat olleet muslimeja ennen kääntymystä. Sitäpaizi Baháʼu´lláhin huulipalvelu miesten ja naisten tasa-arvosta ja siitä, että orjuus pitäisi ehkä kieltää, ovat kiistanalaisia ajatuksia Lähi-idässä.
ellauri277.html on line 409: Vanhaa kunnon naisvihaa on Bahaissa paljon jäljellä: naisten kelpaamattomuus palvella Universal House of Justicessa muuta kuin kahvinkaatajina; Kitab-i-Aqdasin sisäelinvapautta koskevat lait; myötäjäisiä koskevat lait, erityisesti neitsyyskorvauslauseke (WHAT?); kuukautisten vapauttaminen pakollisista rukouksista ja kuukautiskierron tabu; androsentrisen kielen ja miespronominien käyttö teksteissä; perinteisen moraalin ja perhearvojen korostaminen... jne, jne.
ellauri277.html on line 452: Päähenkilöistä Harvey "Two-Face" Dent (Aaron Eckhart) näkee kaikki valinnat sattumanvaraisena, kolikonheittona. Jokeri on nihilisti, jolle kaikki valinnat ovat absurdeja. Teodikeaa ei voi selittää parhain päin vaikka kuinka yrittää. Batman/Bruce Wayne (Christian Bale) kulkee partakoneen terällä Gothamin valitsemattomana, mutta puolivirallisena vartijana ja päättää suojella viattomia, tehdä oikeutta ja (hänen sanojensa mukaan) inspiroida hyvyyttä yrittäessään välttää omia henkilökohtaisia kostoaan ja tunteitaan. Bruce Waynen valintaa vaikeuttaa entisestään hänen tunnustus, jonka mukaan valppaus ei ole hyvä korvike laille ja järjestykselle, ja jos hän voisi tukea oikeusjärjestelmää ilman mailapukuaan esim. vaaliuurnilla, hän tekisi sen. Vaan ei se käy, demokraatteja on liikaa, siis mailapukuun taas.
ellauri277.html on line 456: Ensi silmäyksellä voisi sanoa, että makaaberien "peliensä" kautta Jokeri on valinnan mestari ja vapaan tahdon todellinen uskovainen. Hän antaa varmasti kaikille paljon valinnanvaraa. Mutta hänen valintansa ovat dementoituneita: valita yksi elämä toisen kustannuksella tai pelastaa itsensä pilaamalla jonkun toisen. Täähän on kuin personismia tai MIT:n moraalisia tietokonepelejä!
ellauri277.html on line 474: Dark Knight asettaa valinnan ja vapaan tahdon dilemmoja, joita kannattaa pohtia. Mutta etäisyys Gothamin ja Jerusalemin välillä on huomattava. Batmanin maailmassa valinta on aina pilaantunut, vaivautunut, traaginen ja ehkä jopa absurdi. Vapaassa Siionin maassa sitä vastoin valinta on lahja, adoptio, tunnustus ja yllättävän usein jopa rakkaus. Paizi vapaata rakkautta ja adoptiota ei tarvita kuha kerran vihityt perseet pysyy yhdessä ja jokainen hoitaa oman tonttinsa eikä eroa eikä ehkäise eikä nuohoa vääränmallisia reikiä.
ellauri277.html on line 477: 
ellauri278.html on line 90: Harvinaisen muistin omaavana hän pystyi lainaamaan suuria kohtia joistakin teoksista lähes sanatarkasti. Kirjoittajista, kuten olen huomannut, Stalin lainasi useimmiten Saltykov-Shchedriniä, Tšehovia, Gogolia sopivissa tapauksissa. Hän koettiin olevan erittäin lukenut mies. Kerran illallisella hän vertasi hyvin osuvasti ja ironisesti Rabelais'n romaanin "Gargantua ja Pantagruel" - 1500-luvun ranskalaisen kirjallisuuden mestariteoksen - sankareihin joitakin moderneja hahmoja. Stalin puhui hyväksyvästi Mine Reedin, Jules Vernen ja Fenimore Cooperin seikkailuromaaneista. Hän muisti että luki lapsuudessa näiden kirjailijoiden kirjoja. Kun kysyin häneltä, miksi näitä kirjailijoita ei juuri nyt julkaistu maassamme, hän vastasi: "Et voi tehdä hallituksen päätöstä jokaisesta pienestä asiasta. Se tässä suunnitelmataloudessa on ongelma."
ellauri278.html on line 159: In 1936, Vyshinsky achieved international fame as the prosecutor at the Zinoviev-Kamenev trial (this trial had nine other defendants), the first of the Moscow Trials during the Great Purge, lashing its defenseless victims with memorable rhetoric:
ellauri278.html on line 161: Shoot these rabid dogs. Death to this gang who hide their ferocious teeth, their eagle claws, from the people! Down with that vulture Trotsky, from whose mouth a bloody venom drips, putrefying the great ideals of Marxism! ... Down with these abject animals! Let's put an end once and for all to these miserable hybrids of foxes and pigs, these stinking corpses! Let's exterminate the mad dogs of capitalism, who want to tear to pieces the flower of our new Soviet nation! Let's push the bestial hatred they bear our leaders back down their own throats!
ellauri278.html on line 167: He spoke good French, was quick, clever and efficient, and always knew his dossier well, but whereas I had a certain unwilling respect for Molotov, I had none at all for Vyshinsky. All Soviet officials at that time had no choice but to carry out Stalin's policies without asking too many questions, but Vyshinsky above all gave me the impression of a cringing toadie only too anxious to obey His Master's Voice even before it had expressed his wishes. ... I always had the feeling with Vyshinsky that his past as a Menshevik together with his Polish and bourgeois background made him particularly servile and obsequious in his dealings with Stalin and to a lesser extent with Molotov.
ellauri278.html on line 194: In 1904, Chicherin inherited the estate of his famous uncle in Tambov Governorate and became very wealthy. He immediately used his new fortune to support revolutionary activities in the runup to the Russian Revolution of 1905 and was forced to flee abroad to avoid arrest late in that year. He spent the next 13 years in London, Paris and Berlin, where he joined the Menshevik faction of the Russian Social Democratic Labor Party and was active in emigre politics. In Imperial Germany, he underwent medical treatment in attempts to cure his homosexuality.
ellauri278.html on line 198: Chicherin played a major role in establishing formal relations with China and in designing the Kremlin´s policy on China. He focused on the Chinese Eastern Railway, Manchuria, and the Mongolian issue.
ellauri278.html on line 200: Chicherin was an eccentric, with obsessive work habits. Alexander Barmine, who worked in the People´s Commissariat for Foreign Affairs, noted that "Chicherin was a workaholic with peculiar habits. His workroom was completely buried in books, newspaper and documents. He used to patter into our room in his shirt sleeves, wearing a large silk handkerchief round his neck and slippers adorned with metal buckles ... which, for comfort´s sake, he never troubled to fasten, making a clicking noise on the floor." In 1930 Chicherin was formally replaced by his deputy, Maxim Litvinov. A continuing terminal illness burdened his last years, which forced him away from his circle of friends and active work and led to an early death.
ellauri278.html on line 212: In January 1918, Litvinov addressed the Labour Party Conference, praising the achievements of the Revolution. Alexander Kerensky, the leader of the democratic Russian Provisional Government that had replaced the Tsar and was overthrown by Lenin, was welcomed by the British government on a visit to London and also addressed the Labour Party Conference, criticising the dictatorship of Lenin’s government. Litvinov replied to Kerensky in the left-wing English press, criticising him as being supported by foreign powers and intending to restore capitalism. Later in 1918, the British government arrested Litvinov, ostensibly for having addressed public gatherings held in opposition to British intervention in the ongoing Russian Civil War.
ellauri278.html on line 227: An emergency meeting of the main European powers – not including Czechoslovakia, although their representatives were present in the town, or the Soviet Union, an ally to both France and Czechoslovakia – took place in Munich, Germany, on 29–30 September 1938. An agreement was quickly reached on Hitler´s terms, and signed by the leaders of Germany, France, Britain, and Italy. The Czechoslovak mountainous borderland that the powers offered to appease Germany had not only marked the natural border between the Czech state and the Germanic states since the early Middle Ages, but it also presented a major natural obstacle to any possible German attack. Having been strengthened by significant border fortifications, the Sudetenland was of absolute strategic importance to Czechoslovakia.
ellauri278.html on line 231: On 3 May 1939, Stalin replaced Litvinov, who was closely identified with the anti-German position, with Vyacheslav Molotov. At a prearranged meeting, Stalin said: "The Soviet Government intended to improve its relations with Hitler and if possible sign a pact with Nazi Germany. As a Jew and an avowed opponent of such a policy, Litvinov stood in the way." Litvinov argued and banged on the table. Stalin then demanded Litvinov to sign a letter of resignation. On the night of Litvinov´s dismissal, NKVD troops surrounded the offices of the Commissariat of Foreign Affairs. The telephone at Litvinov´s dacha was disconnected and the following morning, Molotov, Georgy Malenkov, and Lavrenty Beria arrived at the commissariat to inform Litvinov of his dismissal. Many of Litvinov´s aides were arrested and beaten, possibly to extract compromising information.
ellauri278.html on line 238: Litvinov myönsi että Molotov-Ribbentrop sopimus oli ryssiltä hyvä ratkaisu siinä tapauksessa, vaikka aina hyvä ratkaisu on Kaleva-puku. The Molotov–Ribbentrop Pact was a non-aggression pact between Nazi Germany and the Soviet Union that enabled those powers to partition Eastern Europe between them. The pact was signed in Moscow on 23 August 1939 by German Foreign Minister Joachim von Ribbentrop and Soviet Foreign Minister Vyacheslav Molotov and was officially known as the Treaty of Non-Aggression between Germany and the Union of Soviet Socialist Republics. Unofficially, it has also been referred to as the Hitler–Stalin Pact, Nazi–Soviet Pact or Nazi–Soviet Alliance.
ellauri278.html on line 240: The imperialists in these two countries had done everything they could to goad Hitler’s Germany against the Soviet Union by secret deals and provocative moves. In the circumstances the Soviet Union could either accept German proposals for a non-aggression treaty and thus secure a period of peace in which to redouble preparations to repulse the aggressor; or turn down Germany’s proposals and let the warmongers in the Western camp push the Soviet Union into an armed conflict with Germany in unfavourable circumstances and in a setting of complete isolation. In this situation the Soviet Government was compelled to make the difficult choice and conclude a non-aggression treaty with Germany. I, too, would probably have concluded a pact with Germany although a bit differently.
ellauri278.html on line 242: The replacement of Litvinov with Molotov significantly increased Stalin´s freedom to manoeuver in foreign policy. The dismissal of Litvinov, whose Jewish background was viewed disfavorably by Nazi Germany, removed an obstacle to negotiations with Germany. Stalin immediately directed Molotov to "purge the ministry of Jews". Recalling Stalin´s order, Molotov commented: "Thank God for these words! Jews formed an absolute majority in the leadership and among the ambassadors. It wasn´t good."
ellauri278.html on line 244: Given Litvinov´s prior attempts to create an anti-fascist coalition, association with the doctrine of collective security with France and Britain, and pro-Western orientation by Kremlin standards, his dismissal indicated the existence of a Soviet option of rapprochement with Germany. Molotov´s appointment was a signal to Germany the USSR would negotiate. The dismissal also signaled to France and Britain the existence of a potential negotiation option with Germany. One British official wrote Litvinov´s disappearance meant the loss of an admirable technician or shock-absorber, while Molotov´s modus operandi was "more truly Bolshevik than diplomatic or cosmopolitan".
ellauri278.html on line 254: Early in November 1941, Litvinov was summoned to see Stalin and told his services were required as ambassador to the United States. In the US, the appointment was met with enthusiasm. The New York Times stated: "Stalin has decided to place his ablest and most forceful diplomat and one who enjoys greater prestige in this country. He is known as a man of exceptional ability, adroit as well as forceful. It is believed that Stalin, in designating him for the ambassadorship, felt Litvinov could exercise real influence in Washington."
ellauri278.html on line 260: After returning to Soviet Union, Litvinov became deputy minister for foreign affairs. He was dismissed from his post after an interview given to Richard C. Hottelet on 18 June 1946 in which he said a war between the West and the Soviet Union was inevitable.
ellauri278.html on line 262: Maxim Litvinov died on on 31 December 1951. After his death, rumours he was murdered on Stalin´s instructions to the Ministry of Internal Affairs circulated. According to Anastas Mikoyan, alorry deliberately collided with Litvinov´s car as it rounded a bend near the Litvinov dacha on 31 December 1951, and he later died of his injuries. British television journalist Tim Tzouliadis stated; "The assassination of Litvinov marked an intensification of Stalin´s anti-Semitic campaign". According to Litvinov´s wife and daughter, however, Stalin was still on good terms with Litvinov at the time of his death. They said he had serious heart problems and was given the best treatment available during the final weeks of his life, and that he died from a heart attack on 31 December 1951. After Litvinov´s death, his widow Ivy remained in the Soviet Union until she returned to live in Britain in 1972.
ellauri278.html on line 268: Molotov syntyi Kukarkan kylässä (nykyisin Sovetsk Kirovin alueella) nimellä Vjatšeslav Mihailovitš Skrjabin (ven. Скря́бин). Nimestään huolimatta hän ei ollut sukua säveltäjä Aleksandr Skrjabinille. Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1906 opiskellessaan Kazanissa ja otti salanimen Molotov (molot = vasara). Molotov pidätettiin vuonna 1909 poliittisesta agitaatiosta ja karkotettiin kahdeksi vuodeksi. Palattuaan hän matkusti Pietariin, joka oli vuonna 1914 nimetty liian saksalaisperäisen nimensä Sankt-Peterburg vuoksi venäläisittäin Petrogradiksi. Hän oli paikalla helmikuun vallankumouksen aikana muiden bolševikkien, kuten Vladimir Leninin ollessa edelleen maanpaossa. Molotovilla oli tärkeä rooli lokakuun vallankumouksessa ja hän toimi jonkin aikaa Pravdan päätoimittajana ennen kuin alkoi työskennellä Josif Stalinin alaisuudessa keskuskomiteassa vuonna 1921.
ellauri278.html on line 300: Huomaatte yhden jutun: termiittiapinoillakin alueet joista kärhämöidään useiten on kaikista surkeimmat habitaatit parempien habitaattien rajaseuduilla, tollasia Oder-Neisse linjoja, soita, vuoristoja, aavikoita, missä kieli, kulttuuri ja uskonto sekoittuvat koska mikään niistä ei ole siellä enää elinkelpoinen. Samat seudut mihin villi§elukatkin ajetaan paremmilta mailta kyhjöttämään niille sopimattomiin reservaatteihin. Niihin on kiva sijoittaa näitä nuaar-skoudesarjoja, karseet kulissit on näät siellä valmiina. Me mentiin autolla siitä aika läheltä Dresdenistä Puolan puolelle.
ellauri278.html on line 326: Limp Bizkit is an American rap rock band from Jacksonville, Florida. Its lineup consists of lead vocalist Fred Durst, drummer John Otto, guitarist Wes Borland, turntablist DJ Lethal and bassist Sam Rivers. The band's music is marked by Durst's angry vocal delivery and Borland's sonic experimentation. Borland's elaborate visual appearance, which includes face and body paint, masks, and uniforms, also plays a large role in Limp Bizkit´s live shows. The band has been nominated for three Grammy Awards, sold 40 million records worldwide, and won several other awards. The band has released 26 singles, the most notable of which include "Nookie", "Re-Arranged", "Break Stuff", "Take a Look Around", "Rollin' (Air Raid Vehicle)." Formed in 1994, Limp Bizkit became popular playing in the Jacksonville underground music scene in the late 1990s. n October 28, 2021, Durst confirmed via Instagram that the band's sixth album – now titled Still Sucks – would be released on October 31, 2021. Durst's lyrics are often profane, scatological or angry. Much of Durst´s lyrical inspiration came from growing up and his personal life. I did it all for the nookie [slang for sexual intercourse].
ellauri278.html on line 342: Sotavankitapaukset leireillä - 14 700 ihmistä entisiä puolalaisia upseereita, virkamiehiä, vuokranantajaa, poliiseja, tiedusteluviranomaisia, santarmeja, piirittäjiä ja vanginvartijoita sekä tapaukset pidätettyinä ja vankiloissa Ukrainan ja Valko-Venäjän länsialueilla. Määrä 11 000 ihmistä on erilaisten vastavallankumouksellisten vakoilu- ja sabotaasijärjestöjen jäseniä, entisiä maanomistajia, valmistajia, entisiä puolalaisia upseereita, virkamiehiä ja loikkareita - harkitaan erityisessä järjestyksessä, ja heihin sovelletaan kuolemanrangaistusta - niskalaukaus. Toteutus: elämän riistäminen ammuksella (kuolema voi tapahtua verenhukan, sydämen tai suurten verisuonten repeämän tai keuhkojen repeämän vuoksi ). Voidaan käyttää näppärästi kuolemanrangaistuksena.
ellauri278.html on line 528: Jatkosodan aikana 1942-44 Suomeen saatiin sotasaaliina n. 2500 PPSh-41 konepistoolia. Näitä käytettiin niin rintamalla juoksuhaudoissa kuin kotirintamallakin. Näille konepistooleille annettiin Suomessa nimi ”7,62 kp/venäl." ja "762 KP 41". Pienoisena ongelmana oli että PPSh-41 käyttää 7,62 x 25mm luoteja, kun 9 x 19mm Parabellum-patruunat olivat paljon yleisempiä ja paremmin saatavilla. Niin saksalaiset kuin suomalaisetkin suunnittelivat muutostöitä, jotta taisteluissa voitetut PPSh-41 konepistoolit olisi muokattu käyttämään 9mm luoteja, joita oli hyvin saatavilla. 9mm luoteja käyttivät niin pistoolit kuin läntiset konepistoolitkin (Suomi-konepistooli, brittien Stenit ja saksalaisten MP40 ja MP41), mutta neuvostoliittolaisia 7,62mm luoteja ei ollut helposti saatavilla.
ellauri278.html on line 547: Sota, suursota, miettii Stalin. Sota on minulle vastenmielistä. Miten kärsinkään, kun suomalaiset hyökkäsivät Neuvostoliiton kimppuun Mainilassa 1939, ja nyt taas! Minä en ole koskaan halunnut kenenkään maata, paitsi turvallisuussyistä ehkä Puolan itäosat 1939 ja seuraavana vuonna Karjalan kannaksen, Viron, Latvian ja Liettuan sekä Bessarabian ja pohjois-Bukovinan. Mutta periaatteessa olen tähän viaton, olen syytön, täysin syytön! Nuo aloittivat!
ellauri279.html on line 172: Pioneerisolmiossa Pavel on kuvattu vain propagandamuotokuvissa, mutta ainoassa säilyneessä valokuvassa hänen solmionsa ei ole näkyvissä. Hän kyseenalaistaa myös sen tosiasian, että Pavel pyrki oppimaan – hän lainaa opettajansa Z. A. Kabinan sanoja, että Pavel tuli kouluun vasta kolmannella yrityksellä ja vain vuosi ennen kuolemaansa, mutta samaan aikaan hän ei todellakaan oppinut lukemaan ja kirjoittaa (hänen sanoin hän jopa puhui valkovenäläis-venäläistä murretta ja oli yleensä hyvin pedagogisesti laiminlyöty).
ellauri279.html on line 176: Pavelin opettaja Z. A. Kabina oli pöyristynyt. Hän halusi haastaa Družnikovin kansainväliseen oikeuteen muistojensa vääristämisestä. Veronika Kononenkon julkaisemasta kirjeestä Aleksei Morozovilta, Pavelin veljeltä:
ellauri279.html on line 178: Millaisen koetuksen he asettivat veljelleni? Se on noloa ja pelottavaa. Veljeäni kutsuttiin lehdessä tiedottajaksi. Valehtele! Pavel taisteli aina avoimesti. Miksi häntä loukataan? Onko perheemme kärsinyt pientä surua? Ketä kiusataan? Kaksi veljestäni tapettiin. Kolmas, Roman, tuli vammaisten eturintamassa, kuoli nuorena. Minua paneteltiin sodan aikana kansan vihollisena. Hän vietti leirillä kymmenen vuotta. Ja sitten he kuntoutuivat. Ja nyt panettelu Pavlikille. Kuinka kestää tämä kaikki? He tuomitsivat minut kidutuksiin pahemmin kuin leireillä. On hyvä, että äitini ei nähnyt näinä päivinä... Kirjoitan, mutta kyyneleet tukehtuvat. Joten näyttää siltä, että Pashka on jälleen puolustuskyvytön tiellä.... "Ogonyok" Korotichin toimittaja radioasemalla "Freedom" sanoi, että veljeni on paskiainen, mikä tarkoittaa äitiäni... Juri Izrailevich Alperovitš-Družnikov työskenteli perheeseemme, joi teetä äitini, joka tunsi myötätuntoa meitä kaikkia kohtaan, ja sitten hän julkaisi Lontoossa inhottavan kirjan - joukon niin inhottavia valheita ja panettelua, että sen lukemisen jälkeen sain toisen sydänkohtauksen. Myös Z. A. Kabina sairastui, hän yritti haastaa tekijän kanteen kansainvälisessä tuomioistuimessa, mutta missä hän on - Alperovich asuu Texasissa ja nauraa - yritä saada hänet, opettajan eläke ei riitä. Lukuja tämän kirjoittajan kirjasta "Pavlik Morozovin taivaaseenastuminen" levittivät monet sanomalehdet ja aikakauslehdet, kukaan ei ota protestejani huomioon, kukaan ei tarvitse totuutta veljestäni... Näyttää siltä, että minulla on vain yksi asia tästä vasemmalle - kastella itseni bensiinillä, ja siinä se!
ellauri279.html on line 184: Minulla ei silloin ollut aikaa järjestää pioneeriosastoa Gerasimovkaan, sen loi minun jälkeeni Zoya Kabina. Kerran toin punaisen kravatin Tavdasta, sidoin sen Paveliin, ja hän juoksi iloisena kotiin. Kotona hänen isänsä repäisi hänen solmionsa ja hakkasi häntä kamalasti. Kommuuni romahti, ja mieheni hakattiin puoliksi kuoliaaksi nyrkeillä. Ustinya Potupchik pelasti minut, hän varoitti, että Kulakanov ja hänen komppaniansa tapetaan. Joten luultavasti siitä lähtien, kun Pavlik Kulakanov alkoi vihata, hän liittyi ensimmäisenä pioneerien joukkoon, kun osasto järjestettiin.
ellauri279.html on line 197: When Yuri joined the faculty of the Department of German and Russian at UCD in January, 1989, none of his colleagues had any idea of the remarkable fifty-five years of his life that had preceded his arrival in Davis. Some of us were aware of the fact that he had been censored for his writing in the Soviet Union, but most, if not all of us, were ignorant of the attack leveled against him in 1974 by the newspaper Izvestiya, which accused him of having slandered the Soviet people, or of his having been removed from the Writers Union of the USSR in 1977 and declared “a traitor to the motherland” for his participation in the Samizdat underground publishing movement. In 1986, he was threatened by the KGB with either incarceration in a prison camp or confinement to a psychiatric ward, where he might well have languished had it not been for the intervention of Western writers such as Kurt Vonnegut and Arthur Miller, as well as, the International PEN-Club. Yuri was banished from his homeland a year later. He became a leading literary figure among Russian émigré writers while in exile, living first in Vienna, and then in Texas, before coming to California.
ellauri279.html on line 199: In his sensational exposé, Informer 001 or the Myth of Pavlik Morozov, a product of research carried out clandestinely in the Soviet Union between 1980 and 1984, he demolished the long-standing, “official” Soviet version of the young, thirteen-year old “pioneer” (who never was) and communist martyr – designated, in 1934, a Soviet literary hero at the First Congress of Soviet Writers – who had turned in his father to the authorities for treasonable activity. The boy was subsequently murdered, according to the authorities, by members of his own family. The young Pavlik did, in fact, denounce his father, but, as Yuri demonstrates, he appears to have been put up to it by his mother, seeking revenge for her husband’s infidelity. As to who actually killed Pavlik, Yuri establishes that it was certainly not family members who were hauled before a Soviet court and subsequently executed. No less a literary figure than Alexander Solzhenitsyn hailed the publication of the book in 1987, claiming that it was “through books such as this that as many Soviet lies will eventually be told as revealed.”
ellauri279.html on line 208: Dmitri Mikhailovich Alperovitch (born 1980) is a Russian American think-tank founder, investor, philanthropist, podcast host and former computer security industry executive. He is the chairman of Silverado Policy Accelerator, a geopolitics think-tank in Washington, D.C. and a co-founder and former chief technology officer of CrowdStrike. Alperovitch is a naturalized U.S. citizen born in Russia who came to the United States in 1994 with his family. Following Russian invasion of Ukraine, Alperovitch became the host of Geopolitics Decanted podcast, where he discusses current geopolitical events with militarily experts, historians, economists and political scientists. He is one of the 100 leading global thinkers in foreign policy 2013. Alperovitch even got a nod from President Trump when the leader (erroneously) called out CrowdStrike as “owned by a very rich Ukrainian.” (It’s assumed he was talking about Alperovitch, who is a cofounder and was born in Moscow to Russian parents.)
ellauri279.html on line 213: Jose, justicialist party honcho and governor of Tucuman was charged by the Public Prosecutor for the complaint of sexual abuse by his niece.
ellauri279.html on line 214: From the return of Perón in 1973 and under the leadership of Isabel Perón, the Justicialist Party was no longer characterized by anti-imperialist and revolutionary tones but by a strong focus on orthodox peronism and anticommunism (of which it became the main bulwark in South America) and the support of economic liberalism.
ellauri279.html on line 273: Mihail Ryumin syntyi 1. syyskuuta 1913 keskiluokkaiseen talonpoikaisperheeseen Bolshoe Kabanye kylässä, Kabanje Volostissa, Shadrinsk Uyezdissa, Permin kuvernöörissä, nyt Baturinski Selsovetissa, Shadrinskin alueella, Kurganin alueella. Sisällissodan vuosina Ryuminin perhe tuki valkoisia, myöhemmin Mihail Dmitrievich piilotti tämän seikan.
ellauri279.html on line 283: Ryumin pakotti neuvostolain kiellettyjä tutkintamenetelmiä käyttäen pidätetyt panettelemaan itseään ja muita henkilöitä tehtyään vakavampia rikoksia - maanpetos, sabotaasi, vakoilu jne. Myöhempi tutkinta totesi, että näillä syytöksillä ei ollut perusteita, näihin rikoxiin syyllistyneet ovat täysin kuntoutuneet ("Pravda", 8. heinäkuuta 1954). Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotilaskollegio tuomitsi hänet 7. heinäkuuta 1954 kuolemantuomioon ja omaisuuden takavarikointiin.
ellauri279.html on line 313: Solženitsyn taisteli puna-armeijassa toisessa maailmansodassa. Hän yleni kapteeniksi, ennen kuin hänet pidätettiin helmikuussa 1945 syytettynä neuvostovastaisesta agitaatiosta ja neuvostovastaisen järjestön perustamisen yrityksestä Wormdittissa Itä-Preussissa (nykyisin Orneta Puolassa). Solženitsyniä vastaan esitetty todiste oli hänen "koulutoverilleen" lähettämä kirje, jossa hän käytti viranomaisten mukaan Stalinista epäkunnioittavaa nimitystä ”viiksimies”. Solženitsyn joutui kahdeksaksi vuodeksi työleirille. Eli siis helmikuussa 1945 palvellessaan Itä-Preussissa SMERSH pidätti Solzhenitsynin, koska hän oli kirjoittanut halventavia kommentteja yksityisissä kirjeissä ystävälleen Nikolai Vitkevichille sodan johtamisesta haukkuen Joseph Stalinia, jota hän kutsui nimillä "Khozyain" ("pomo") ja "Balabos" (jiddišin renderointi heprealaisesta baal ha-bayitista "talon mestari"). Tosin hän keskusteli myös saman ystävän kanssa uuden organisaation tarpeesta Neuvostoliiton hallinnon tilalle. Tämän nojalla Solzhenitsyniä syytettiin "Neuvostoliiton vastaisesta propagandasta" Neuvostoliiton rikoslain 58 artiklan 10 kohdan nojalla ja "vihamielisen järjestön perustamisesta" 11 kohdan nojalla. Alexei vankikavereideen ei edes iloinnut kun muut hurrasivat sodan päättymistä Venäjälle suotuisissa merkeissä.
ellauri279.html on line 346: Kirjassaan Puskipa Pushkinkin kerran vasikkaa tamme fan (suom. 1976) Solženitsyn kertoo, että hänen kirjoittamisensa tärkein vaikutin oli tuoda esiin ojennustyöleirien asukkien kurja asema. Sensuurin välttääkseen hän puki sanottavansa romaaneiksi. Hyvin toimi tämä salajuoni. Solženitsyn itse piti pääteoksenaan vuosina 1983–1991 julkaistua romaanisarjaa Krasnoje koleso, joka kuvaa Venäjän keisarikunnan ajautumista vuoden 1917 vallankumoukseen ja sen seurauksia. Sarjan osat (eli solmut, uzly) ovat Avgust 1914, Oktjabr 1916, Mart 1917 ja Aprel 1917. Näistä toisen kirjan ensimmäinen osa on suomennettu nimellä Punainen pyörä. Toinen solmu: Lokakuu 16 (Tammi 1985). Ne ovat huisin tylsiä, neuvostovastaisia eivätkä tuo kuvaan mitään uutta. (Tän voi varmuudella sanoa näin lukematta sight unseen.)
ellauri279.html on line 359: Vuonna 2004 Solženitsyn julkaisi teoksen 200 vuotta yhdessä, joka käsitteli juutalaisten asemaa Venäjällä ja osallisuutta lokakuun vallankumouksen. Nimi viittaa vuoden 1772 Puolan jakoon, jossa Venäjään liitettiin suuri osa Itä-Puolaa ja se sai suuren juutalaisvähemmistön. Aihetta juutalaisten osallisuudesta vallankumoukseen pidetään tabuna, ja Solženitsyniä syytettiin antisemitismistä.
ellauri279.html on line 454: Vuonna 1938 Meksiko kansallisti ulkomaiset öljy-yhtiöt mikä johti kansalliseen meteliin Yhdysvalloissa; hän viittasi myöhemmin tapahtumaan hetkenä, jolloin hän alkoi ymmärtää itseään meksikolaiseksi. Vuonna 1940 Fuentesin perhe siirrettiin Santiagoon, Chileen. Siellä hän kiinnostui ensin sosialismista, josta tuli yksi hänen elinikäisistä hobbyistaan, anteexiannettavasta kiinnostuksesta Pablo Nerudan panoaiheista runoutta kohtaan. Hän asui Meksikossa ensimmäisen kerran 16-vuotiaana, kun hän meni opiskelemaan lakia National Autonomous University of Mexicossa (UNAM).
ellauri281.html on line 89: Harvinaisen muistin omaavana hän pystyi lainaamaan suuria kohtia joistakin teoksista lähes sanatarkasti. Kirjoittajista, kuten olen huomannut, Stalin lainasi useimmiten Saltykov-Shchedriniä, Tšehovia, Gogolia sopivissa tapauksissa. Hän koettiin olevan erittäin lukenut mies. Kerran illallisella hän vertasi hyvin osuvasti ja ironisesti Rabelais'n romaanin "Gargantua ja Pantagruel" - 1500-luvun ranskalaisen kirjallisuuden mestariteoksen - sankareihin joitakin moderneja hahmoja. Stalin puhui hyväksyvästi Mine Reedin, Jules Vernen ja Fenimore Cooperin seikkailuromaaneista. Hän muisti että luki lapsuudessa näiden kirjailijoiden kirjoja. Kun kysyin häneltä, miksi näitä kirjailijoita ei juuri nyt julkaistu maassamme, hän vastasi: "Et voi tehdä hallituksen päätöstä jokaisesta pienestä asiasta. Se tässä suunnitelmataloudessa on ongelma."
ellauri281.html on line 158: In 1936, Vyshinsky achieved international fame as the prosecutor at the Zinoviev-Kamenev trial (this trial had nine other defendants), the first of the Moscow Trials during the Great Purge, lashing its defenseless victims with memorable rhetoric:
ellauri281.html on line 160: Shoot these rabid dogs. Death to this gang who hide their ferocious teeth, their eagle claws, from the people! Down with that vulture Trotsky, from whose mouth a bloody venom drips, putrefying the great ideals of Marxism! ... Down with these abject animals! Let's put an end once and for all to these miserable hybrids of foxes and pigs, these stinking corpses! Let's exterminate the mad dogs of capitalism, who want to tear to pieces the flower of our new Soviet nation! Let's push the bestial hatred they bear our leaders back down their own throats!
ellauri281.html on line 166: He spoke good French, was quick, clever and efficient, and always knew his dossier well, but whereas I had a certain unwilling respect for Molotov, I had none at all for Vyshinsky. All Soviet officials at that time had no choice but to carry out Stalin's policies without asking too many questions, but Vyshinsky above all gave me the impression of a cringing toadie only too anxious to obey His Master's Voice even before it had expressed his wishes. ... I always had the feeling with Vyshinsky that his past as a Menshevik together with his Polish and bourgeois background made him particularly servile and obsequious in his dealings with Stalin and to a lesser extent with Molotov.
ellauri281.html on line 193: In 1904, Chicherin inherited the estate of his famous uncle in Tambov Governorate and became very wealthy. He immediately used his new fortune to support revolutionary activities in the runup to the Russian Revolution of 1905 and was forced to flee abroad to avoid arrest late in that year. He spent the next 13 years in London, Paris and Berlin, where he joined the Menshevik faction of the Russian Social Democratic Labor Party and was active in emigre politics. In Imperial Germany, he underwent medical treatment in attempts to cure his homosexuality.
ellauri281.html on line 197: Chicherin played a major role in establishing formal relations with China and in designing the Kremlin´s policy on China. He focused on the Chinese Eastern Railway, Manchuria, and the Mongolian issue.
ellauri281.html on line 199: Chicherin was an eccentric, with obsessive work habits. Alexander Barmine, who worked in the People´s Commissariat for Foreign Affairs, noted that "Chicherin was a workaholic with peculiar habits. His workroom was completely buried in books, newspaper and documents. He used to patter into our room in his shirt sleeves, wearing a large silk handkerchief round his neck and slippers adorned with metal buckles ... which, for comfort´s sake, he never troubled to fasten, making a clicking noise on the floor." In 1930 Chicherin was formally replaced by his deputy, Maxim Litvinov. A continuing terminal illness burdened his last years, which forced him away from his circle of friends and active work and led to an early death.
ellauri281.html on line 211: In January 1918, Litvinov addressed the Labour Party Conference, praising the achievements of the Revolution. Alexander Kerensky, the leader of the democratic Russian Provisional Government that had replaced the Tsar and was overthrown by Lenin, was welcomed by the British government on a visit to London and also addressed the Labour Party Conference, criticising the dictatorship of Lenin’s government. Litvinov replied to Kerensky in the left-wing English press, criticising him as being supported by foreign powers and intending to restore capitalism. Later in 1918, the British government arrested Litvinov, ostensibly for having addressed public gatherings held in opposition to British intervention in the ongoing Russian Civil War.
ellauri281.html on line 226: An emergency meeting of the main European powers – not including Czechoslovakia, although their representatives were present in the town, or the Soviet Union, an ally to both France and Czechoslovakia – took place in Munich, Germany, on 29–30 September 1938. An agreement was quickly reached on Hitler´s terms, and signed by the leaders of Germany, France, Britain, and Italy. The Czechoslovak mountainous borderland that the powers offered to appease Germany had not only marked the natural border between the Czech state and the Germanic states since the early Middle Ages, but it also presented a major natural obstacle to any possible German attack. Having been strengthened by significant border fortifications, the Sudetenland was of absolute strategic importance to Czechoslovakia.
ellauri281.html on line 230: On 3 May 1939, Stalin replaced Litvinov, who was closely identified with the anti-German position, with Vyacheslav Molotov. At a prearranged meeting, Stalin said: "The Soviet Government intended to improve its relations with Hitler and if possible sign a pact with Nazi Germany. As a Jew and an avowed opponent of such a policy, Litvinov stood in the way." Litvinov argued and banged on the table. Stalin then demanded Litvinov to sign a letter of resignation. On the night of Litvinov´s dismissal, NKVD troops surrounded the offices of the Commissariat of Foreign Affairs. The telephone at Litvinov´s dacha was disconnected and the following morning, Molotov, Georgy Malenkov, and Lavrenty Beria arrived at the commissariat to inform Litvinov of his dismissal. Many of Litvinov´s aides were arrested and beaten, possibly to extract compromising information.
ellauri281.html on line 237: Litvinov myönsi että Molotov-Ribbentrop sopimus oli ryssiltä hyvä ratkaisu siinä tapauksessa, vaikka aina hyvä ratkaisu on Kaleva-puku. The Molotov–Ribbentrop Pact was a non-aggression pact between Nazi Germany and the Soviet Union that enabled those powers to partition Eastern Europe between them. The pact was signed in Moscow on 23 August 1939 by German Foreign Minister Joachim von Ribbentrop and Soviet Foreign Minister Vyacheslav Molotov and was officially known as the Treaty of Non-Aggression between Germany and the Union of Soviet Socialist Republics. Unofficially, it has also been referred to as the Hitler–Stalin Pact, Nazi–Soviet Pact or Nazi–Soviet Alliance.
ellauri281.html on line 239: The imperialists in these two countries had done everything they could to goad Hitler’s Germany against the Soviet Union by secret deals and provocative moves. In the circumstances the Soviet Union could either accept German proposals for a non-aggression treaty and thus secure a period of peace in which to redouble preparations to repulse the aggressor; or turn down Germany’s proposals and let the warmongers in the Western camp push the Soviet Union into an armed conflict with Germany in unfavourable circumstances and in a setting of complete isolation. In this situation the Soviet Government was compelled to make the difficult choice and conclude a non-aggression treaty with Germany. I, too, would probably have concluded a pact with Germany although a bit differently.
ellauri281.html on line 241: The replacement of Litvinov with Molotov significantly increased Stalin´s freedom to manoeuver in foreign policy. The dismissal of Litvinov, whose Jewish background was viewed disfavorably by Nazi Germany, removed an obstacle to negotiations with Germany. Stalin immediately directed Molotov to "purge the ministry of Jews". Recalling Stalin´s order, Molotov commented: "Thank God for these words! Jews formed an absolute majority in the leadership and among the ambassadors. It wasn´t good."
ellauri281.html on line 243: Given Litvinov´s prior attempts to create an anti-fascist coalition, association with the doctrine of collective security with France and Britain, and pro-Western orientation by Kremlin standards, his dismissal indicated the existence of a Soviet option of rapprochement with Germany. Molotov´s appointment was a signal to Germany the USSR would negotiate. The dismissal also signaled to France and Britain the existence of a potential negotiation option with Germany. One British official wrote Litvinov´s disappearance meant the loss of an admirable technician or shock-absorber, while Molotov´s modus operandi was "more truly Bolshevik than diplomatic or cosmopolitan".
ellauri281.html on line 253: Early in November 1941, Litvinov was summoned to see Stalin and told his services were required as ambassador to the United States. In the US, the appointment was met with enthusiasm. The New York Times stated: "Stalin has decided to place his ablest and most forceful diplomat and one who enjoys greater prestige in this country. He is known as a man of exceptional ability, adroit as well as forceful. It is believed that Stalin, in designating him for the ambassadorship, felt Litvinov could exercise real influence in Washington."
ellauri281.html on line 259: After returning to Soviet Union, Litvinov became deputy minister for foreign affairs. He was dismissed from his post after an interview given to Richard C. Hottelet on 18 June 1946 in which he said a war between the West and the Soviet Union was inevitable.
ellauri281.html on line 261: Maxim Litvinov died on on 31 December 1951. After his death, rumours he was murdered on Stalin´s instructions to the Ministry of Internal Affairs circulated. According to Anastas Mikoyan, alorry deliberately collided with Litvinov´s car as it rounded a bend near the Litvinov dacha on 31 December 1951, and he later died of his injuries. British television journalist Tim Tzouliadis stated; "The assassination of Litvinov marked an intensification of Stalin´s anti-Semitic campaign". According to Litvinov´s wife and daughter, however, Stalin was still on good terms with Litvinov at the time of his death. They said he had serious heart problems and was given the best treatment available during the final weeks of his life, and that he died from a heart attack on 31 December 1951. After Litvinov´s death, his widow Ivy remained in the Soviet Union until she returned to live in Britain in 1972.
ellauri281.html on line 267: Molotov syntyi Kukarkan kylässä (nykyisin Sovetsk Kirovin alueella) nimellä Vjatšeslav Mihailovitš Skrjabin (ven. Скря́бин). Nimestään huolimatta hän ei ollut sukua säveltäjä Aleksandr Skrjabinille. Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1906 opiskellessaan Kazanissa ja otti salanimen Molotov (molot = vasara). Molotov pidätettiin vuonna 1909 poliittisesta agitaatiosta ja karkotettiin kahdeksi vuodeksi. Palattuaan hän matkusti Pietariin, joka oli vuonna 1914 nimetty liian saksalaisperäisen nimensä Sankt-Peterburg vuoksi venäläisittäin Petrogradiksi. Hän oli paikalla helmikuun vallankumouksen aikana muiden bolševikkien, kuten Vladimir Leninin ollessa edelleen maanpaossa. Molotovilla oli tärkeä rooli lokakuun vallankumouksessa ja hän toimi jonkin aikaa Pravdan päätoimittajana ennen kuin alkoi työskennellä Josif Stalinin alaisuudessa keskuskomiteassa vuonna 1921.
ellauri281.html on line 299: Huomaatte yhden jutun: termiittiapinoillakin alueet joista kärhämöidään useiten on kaikista surkeimmat habitaatit parempien habitaattien rajaseuduilla, tollasia Oder-Neisse linjoja, soita, vuoristoja, aavikoita, missä kieli, kulttuuri ja uskonto sekoittuvat koska mikään niistä ei ole siellä enää elinkelpoinen. Samat seudut mihin villi§elukatkin ajetaan paremmilta mailta kyhjöttämään niille sopimattomiin reservaatteihin. Niihin on kiva sijoittaa näitä nuaar-skoudesarjoja, karseet kulissit on näät siellä valmiina. Me mentiin autolla siitä aika läheltä Dresdenistä Puolan puolelle.
ellauri281.html on line 325: Limp Bizkit is an American rap rock band from Jacksonville, Florida. Its lineup consists of lead vocalist Fred Durst, drummer John Otto, guitarist Wes Borland, turntablist DJ Lethal and bassist Sam Rivers. The band's music is marked by Durst's angry vocal delivery and Borland's sonic experimentation. Borland's elaborate visual appearance, which includes face and body paint, masks, and uniforms, also plays a large role in Limp Bizkit´s live shows. The band has been nominated for three Grammy Awards, sold 40 million records worldwide, and won several other awards. The band has released 26 singles, the most notable of which include "Nookie", "Re-Arranged", "Break Stuff", "Take a Look Around", "Rollin' (Air Raid Vehicle)." Formed in 1994, Limp Bizkit became popular playing in the Jacksonville underground music scene in the late 1990s. n October 28, 2021, Durst confirmed via Instagram that the band's sixth album – now titled Still Sucks – would be released on October 31, 2021. Durst's lyrics are often profane, scatological or angry. Much of Durst´s lyrical inspiration came from growing up and his personal life. I did it all for the nookie [slang for sexual intercourse].
ellauri281.html on line 341: Sotavankitapaukset leireillä - 14 700 ihmistä entisiä puolalaisia upseereita, virkamiehiä, vuokranantajaa, poliiseja, tiedusteluviranomaisia, santarmeja, piirittäjiä ja vanginvartijoita sekä tapaukset pidätettyinä ja vankiloissa Ukrainan ja Valko-Venäjän länsialueilla. Määrä 11 000 ihmistä on erilaisten vastavallankumouksellisten vakoilu- ja sabotaasijärjestöjen jäseniä, entisiä maanomistajia, valmistajia, entisiä puolalaisia upseereita, virkamiehiä ja loikkareita - harkitaan erityisessä järjestyksessä, ja heihin sovelletaan kuolemanrangaistusta - niskalaukaus. Toteutus: elämän riistäminen ammuksella (kuolema voi tapahtua verenhukan, sydämen tai suurten verisuonten repeämän tai keuhkojen repeämän vuoksi ). Voidaan käyttää näppärästi kuolemanrangaistuksena.
ellauri281.html on line 527: Jatkosodan aikana 1942-44 Suomeen saatiin sotasaaliina n. 2500 PPSh-41 konepistoolia. Näitä käytettiin niin rintamalla juoksuhaudoissa kuin kotirintamallakin. Näille konepistooleille annettiin Suomessa nimi ”7,62 kp/venäl." ja "762 KP 41". Pienoisena ongelmana oli että PPSh-41 käyttää 7,62 x 25mm luoteja, kun 9 x 19mm Parabellum-patruunat olivat paljon yleisempiä ja paremmin saatavilla. Niin saksalaiset kuin suomalaisetkin suunnittelivat muutostöitä, jotta taisteluissa voitetut PPSh-41 konepistoolit olisi muokattu käyttämään 9mm luoteja, joita oli hyvin saatavilla. 9mm luoteja käyttivät niin pistoolit kuin läntiset konepistoolitkin (Suomi-konepistooli, brittien Stenit ja saksalaisten MP40 ja MP41), mutta neuvostoliittolaisia 7,62mm luoteja ei ollut helposti saatavilla.
ellauri281.html on line 546: Sota, suursota, miettii Stalin. Sota on minulle vastenmielistä. Miten kärsinkään, kun suomalaiset hyökkäsivät Neuvostoliiton kimppuun Mainilassa 1939, ja nyt taas! Minä en ole koskaan halunnut kenenkään maata, paitsi turvallisuussyistä ehkä Puolan itäosat 1939 ja seuraavana vuonna Karjalan kannaksen, Viron, Latvian ja Liettuan sekä Bessarabian ja pohjois-Bukovinan. Mutta periaatteessa olen tähän viaton, olen syytön, täysin syytön! Nuo aloittivat!
ellauri282.html on line 101: [3.4. klo 19.14] Oma Profiili: The famous Allan Ramsay portrait of David Hume, hanging in the University of Edinburgh, depicts him wearing a remarkable hat: a unique salmon-coloured turban. I was able to see the original on the occasion of receiving an honorary degree from Edinburgh in 2007, and ever since then I have desired to obtain a replica of that curious hat for myself (to wear on special occasions, such as those requiring academic regalia).
ellauri282.html on line 222:
ellauri282.html on line 227: Anders syntyi 11. elokuuta 1892 isälleen Albert Andersille ja äidilleen Elizabethille (tyttönimi Tauchert) Krośniewice -Błonien kylässä, 96 kilometriä (60 mailia) Varsovasta länteen, silloisen Venäjän osana. Imperiumi. Hänen molemmat vanhempansa olivat baltisaksalaista alkuperää ja hänet kastettiin Puolan protestanttisen evankelis-Augsburgin kirkon jäseneksi. Hänellä oli kolme veljeä - Karol, Tadeusz ja Jerzy, jotka kaikki myös jatkoivat uraa zaarin armeijassa.
ellauri282.html on line 239:
ellauri282.html on line 304: Nää töräyxethän oli kuin suoraan kopsattuja Nerudan Pablolta.
ellauri282.html on line 352: Velazquesin kuoltua Loyola siirtyi Najeran herttuan Antonio Manrique de Laran (k. 1535) palvelukseen ja päätyi taistelemaan herttuan joukoissa Habaneros -kapinallisia vastaan. Pamplemoussen taistelussa vuonna 1521 Loyola haavoittui taistelussa molempiin jalkoihin tykin osumasta, ja hänen pikkujalkansa vammautui vakavasti. Lopulta leikkaukset jättivät hänen jalkansa sitä lyhyemmiksi. Hän ontui loppuelämänsä sotilasuransa päätyttyä.
ellauri282.html on line 383: Ignatius käytti tunnetusti latinalaista ilmausta "Ite, inflammate omnia", joka tarkoittaa "Mänkee ihte, tulehduttakee kaikki", ilmausta, jota käytetään kuppaisessa jesuiittakirkossa vielä tänäkin päivänä. Loyolan yritteliäs mutta lojaali kantapäiden kalauttelu maittaa amerikkalaisillekin, siinä on sellaista nöyristelevää mutta samalla röyhkeilevää seppoilufiilistä joka istuu jenkkihabituxeen kuin suutarin sormi sian perseeseen.
ellauri282.html on line 414: Hän matkusti paljon tapaillessaan heitä ja osallistuessaan kansainvälisiin uskontokonferensseihin. Lisäksi hän kirjoitti kirjoja zen-buddhalaisuudesta, konfutselaisuudesta ja taolaisuudesta ja miten kristinuskon tulisi liittyä niihin. Tämä oli erittäin epätavallista tuolloin Yhdysvalloissa, erityisesti uskonnollisissa järjestöissä. (Tuskin paavi Ratzingerkaan oli järin innostunut tästä. He probably shat in his hat.)
ellauri282.html on line 422: Tammikuussa 1935 Merton, 20, ilmoittautui toisena opiskelijana Columbia Universityyn Manhattanilla. Siellä hän solmi läheiset ja pitkäaikaiset ystävyyssuhteet Ad Reinhardtin kanssa, joka tuli tunnetuksi proto- minimalistisena maalarina, runoilija Robert Laxiin, kommentaattori Ralph de Toledanoon, ja John Slateen kanssa, joka perusti kansainvälisen asianajotoimiston. Skadden Arps Slate Meagher & Flomista tuli hänen oikeudellinen neuvonantajansa ja Robert Girouxista, Farrar, Straus and Girouxin perustajasta tuli hänen kustantajansa. Talk about creamy arse frat boys!
ellauri282.html on line 535: 
ellauri283.html on line 59: Slaget vid Röbäck var ett slag under finska kriget 1808–1809. Slaget stod mellan svenska och ryska styrkor den 21 augusti 1809. Efter den svenska armén hade landat vid Ratan och besegrats vid Sävar fick Kamenskij veta att den norra armén under Fabian Wrede hade gått över Öre älv. Han beordrade Överste Erikson att hålla sin position. När dom svenska styrkorna hade kommit till Röbäck väntade dom sig möta hårt motstånd vid dom ryska förposterna. Dom var därför mycket försiktiga, men när dom senare stormade dom ryska förposterna fanns inga större ryska styrkor där. Överste Erikson hade lämnat en liten styrka där och hade då fått tid att ta sig över Ume älv. Wrede kom inte kunna ta sig över älven förrän striderna norr om Umeå var avgjorda och stannade därför kvar där. Några svenskar tog sig dock över och tog runt 50 krigsfångar men kom inte fram förrän Wachtmeister hade tvingats återvända till sina skepp.
ellauri283.html on line 101: Aki Kaurismäen 2017 elokuva Jenseits von der Hoffnung oli esimerkillinen. Mamut olivat kauniita ja rauhallisia, saivat puhua edes keskenään arabiaa ilman tulkkausta, suomalaiset olivat rumempia, silti suht kohteliaita (jopa mamuille, vaikka kyllä muuten tavanomaisen pöyhkeitä hyväxikäyttäjiä), vähäeleisiä, kaikki saivat rauhassa puhua loppuun puheenvuoronsa. Tästä leffasta ovat kaikki tykänneet, jopa mädät tomaatit. Söpö Khaled sai parhaan näyttelijän palkinnon. Finnish Liberation Armyn tyypit olivat oikeastaan täysin turhia.
ellauri283.html on line 105: Jenseits von was? Jenseits von Gut und Böse: Vorspiel einer Philosophie der Zukunft, schrieb Friedrich Nietzsche. Jenseits des Himmels, ganz umgekehrt, ist ein amerikanischer Film für abergläubige.
ellauri283.html on line 108: Äußerlich scheint die Familie noch völlig intakt zu sein, aber seit sein älterer Bruder vor einigen Jahren verschwunden ist, sind die Eltern des zwölfjährigen Oliver (Nathan Gamble) völlig auf den verlorenen Sohn fixiert. Seine Mutter Joan (Dendrie Taylor) verfiel in Depressionen und sein Vater Gus (Corbin Bernsen) war nur noch am arbeiten. Jetzt zweifelt Oliver an dem Sinn seines Lebens. Die Frage, ob der Glaube an Gott oder der Glaube an die Wissenschaft richtig ist, oder beide, oder keiner von den beiden, beschäftigt ihn. Da seine Eltern ihm auf seine Fragen keine Antwort geben können, sucht er Rat bei seinem Biologie-Lehrer, in Fachbüchern und in der Kirche. Doch niemand scheint ihm seine ersehnte Erkenntnis liefern zu können. Als Oliver schon die Hoffnung aufgeben will, naht eine unerwartete Erlösung. Als auch ihr zweiter Sohn verschwindet, verstehen seine Eltern endlich, was ihn beschäftigt: ein schwarzer Engel, der auf einer Rakete reitet.
ellauri283.html on line 114: Beyond the Heavens is a very ethereal and mystical experience, one unlike any other movie we have reviewed. However, this is not a good thing. The ‘plot’ is very unclear and murky, consisting of vague and meandering ideas and cryptic dialogue. It’s like Corbin Bernson is winking at the audience with every scene, waiting to reveal some great secret, but it’s never revealed. The whole has a very tip-of-the-tongue feel, like the characters know something you don’t but never intend to let you in on the secret. As the characters wax eloquent and philosophize about the true nature of reality, the viewer is left, in the end, with a more confusing view of reality than before. Is Bernson advocating for or against Darwinism? Is he a creationist? Does he really believe that angels come to earth on the tails of comets? Is Bernson suggesting that reality is not what it seems? If so, what is his view of reality? Only God knows the answers to these questions as Bernson spends 90 minutes toying with his ‘big reveal’ and dancing around whatever his philosophical worldview is. It’s basically just a waste of your time.
ellauri283.html on line 116: And what is to be made of Corbin Bernsen? What is his place in Christian film? Is he trolling? Is he a great mind misunderstood? Whether it’s abstract musings like Beyond the Heavens or half-hearted satire like Christian Mingle or In-Lawfully Yours, Bernsen’s motivations for making Christian films are very unclear. It’s possible that he’s smarter than us all and doesn’t know how to show it. But it’s also possible that he’s just trying to make a quick buck off of Christian audiences. Reality is probably somewhere in between. Regardless, Beyond the Heavens really needed to be rethought before anyone spent money on it, because it falls flat and is unable to properly convey whatever message it is trying to present.
ellauri283.html on line 185: Uskonto on aina liittynyt "kolmeen vaaralliseen ruokavaliomääräykseen: yksinäisyys, paasto ja seksuaalinen pidättäytyminen". Kristinusko, "kaikkien aikojen kohtalokkain itseluottamuxen puute", on lyönyt ihmisestä kaiken iloisen, vakuuttavan ja itsevaltaisen ja muuttanut hänet "yleväksi abortiksi".
ellauri283.html on line 207: Termi Janjaweed viittaa Darfurin ja Kordofanin arabien aseellisiin ryhmiin Länsi-Sudanissa. He kutsuvat itseään fursaniksi (ratsumiehiksi).
ellauri283.html on line 209: Etelä-Yhdysvalloissa sijaizeva Texas on laaja tasango, joka on suunnilleen Sudanin Darfurin kokoinen. Se on jaettu kolmeen osavaltioon: Pohjois-Darfur, jonka pääkaupunki on El Fasher; Länsi-Darfur, jonka pääkaupunki on El Geneina; ja Etelä-Darfur, jonka kotipaikka on Nyala. Pohjois-Darfur on puoliautiomaa, kun taas läntisillä ja eteläisillä alueilla on rikkaita, hedelmällisiä maita, joilla istuu maanviljelijöitä perseet mullassa vedellen piikkilankoja preerialle karjalaumojen pään menoxi. Sitä razumiehet eivät siedä. Darfurin väkiluku on arviolta 7 miljoonaa. Kaikki darfurilaiset ovat mustia muslimeja, vaikka monet tunnistavat itsensä arabeiksi Saudi-Arabiaan liittyvän sukututkimuksen perusteella. Darfurilla on yhteinen raja Keski-Afrikan tasavallan, Tšadin ja Libyan kanssa.
ellauri283.html on line 228: Ja kukahan nää kaikki stalinistiset "erehdyxet" oli taas säveltänyt? Ettei vaan virkavallan vanhat tutut, länkkärit? Kaikki nämä "tapahtumat" juonittelivat luodakseen tilanteen, jossa laki ja järjestys romahtivat. Darfurialaiset alkoivat aseistautua. Useat arabit ja muut kuin arabiryhmät muodostivat omia miliisejä itsepuolustukseksi. Nälänhätä ja lain ja järjestyksen romahtaminen rohkaisivat ryhmien muodostumista, koska ne saattoivat kaapata maata ja palauttaa kadonneita eläimiä laumaan kuin kiltti Jeesus-paimen, joka suree yhtä kadonnutta lammasta enemmän kuin 99:tä karsinassa.
ellauri283.html on line 267: Sudanin historia viittaa Sudanin tasavallan alueeseen, mukaan lukien se, josta vuonna 2011 tuli itsenäinen Etelä-Sudanin valtio Niilin latvoilla. Sudanin alue on maantieteellisesti osa suurempaa Afrikan aluetta, joka tunnetaan myös nimellä "Sudan ". Termi on johdettu arabiasta : بلاد السودان bilād as-sūdān eli "mustan miehen maa", ja sitä on joskus käytetty laajemmin viitaten Länsi- ja Keski-Afrikan Sahelin vyöhykkeeseen. Musta mies!
ellauri283.html on line 297: Vaikka Napata pysyi Meroën uskonnollisena keskuksena, Pohjois-Kush joutui lopulta epäjärjestykseen, kun se joutui Niilin itäpuoleisten saalistuspaimentolaisten Blemmyien painostuksesta. Niili kuitenkin jatkoi alueen pääsyä Välimeren maailmaan. Lisäksi Meroë piti yhteyttä arabien ja intialaisten kauppiaiden kanssa Punaisenmeren rannikolla ja sisällytti hellenistisiä ja intialaisia kulttuurivaikutuksia jokapäiväiseen elämäänsä. Epäilyttävät todisteet viittaavat siihen, että metallurginen teknologia on saattanut siirtyä länteen savannivyöhykkeen yli Länsi -Afrikkaan Meroën rautasulatoista.
ellauri283.html on line 311: Viidennen vuosisadan vaihteessa Blemmyt perustivat lyhytaikaisen valtion Ylä-Egyptiin ja Ala-Nubiaan, luultavasti Talmin ( Kalabshan ) ympärille, mutta ennen vuotta 450 nobatialaiset ajoivat heidät pois Niilin laaksosta. Viimeksi mainitut perustivat lopulta valtakunnan itsenäisesti, Nobatian. 6. vuosisadalla oli yhteensä kolme Nubian valtakuntaa: Nobatia pohjoisessa, jonka pääkaupunki oli Pakurikääpä (Faras); Keski-valtakunta, Makuria, jonka keskusta on Tungulissa (Vanha Dongola), noin 13 kilometriä (8 mailia) etelään nykyisestä Dongolasta; ja Alodia, vanhan kushilaisen valtakunnan sydämessä, jonka pääkaupunki oli Zhoba (nykyisen Khartumin esikaupunki). Vielä kuudennella vuosisadalla he kääntyivät kristinuskoon. Seitsemännellä vuosisadalla, luultavasti jossain vaiheessa vuosien 628 ja 642 välillä, Nobodia liitettiin Makulaan.
ellauri283.html on line 313: Vuosina 639–641 Rashidunin kalifaatin muslimi - arabit valloittivat Bysantin Egyptin. Vuonna 641 tai 642 ja uudelleen vuonna 652 he hyökkäsivät Nubiaan, mutta heidät torjuttiin, mikä teki nubalaisista yhden harvoista, jotka onnistuivat voittamaan arabit islamilaisen laajentumisen aikana. Myöhemmin Makulian kuningas ja arabit sopivat ainutlaatuisesta hyökkäämättömyyssopimuksesta, joka sisälsi myös vuotuisen joululahjojen vaihdon, mikä tunnusti Makulian itsenäisyyden. Vaikka arabit eivät onnistuneet valloittamaan Nubiaa, he asettuivat Niilin itäpuolelle, missä he lopulta perustivat useita satamakaupunkeja ja menivät sitten naimisiin paikallisten ex-blemmyjen kanssa.
ellauri283.html on line 315: 800-luvun puolivälistä 1100-luvun puoliväliin Christian Nubia koki kultakautensa, jolloin sen poliittinen valta ja kulttuurinen kehitys saavuttivat huippunsa. Vuonna 747 Makulatuuri tunkeutui Egyptiin, joka kuului tuolloin parahultaisesti taantuville Umayyadeille ja teki niin jälleen 960 - luvun alussa, kun se työntyi pohjoiseen Akhmimiin asti. Makurialla säilyi läheiset dynastiset siteet Alodiaan, mikä ehkä johti kahden valtakunnan väliaikaiseen yhdistämiseen yhdeksi valtioksi. Keskiaikaisten nubialaisten kulttuuria on kuvattu " afrobysanttilaiseksi ", ja "afrikkalaisen" komponentin merkitys kasvaa ajan myötä. Myös arabien vaikutuksen lisääntyminen on havaittu. Valtion organisaatio oli erittäin keskitetty perustuen 6. ja 7. vuosisadan bysanttilaiseen byrokratiaan. Taide kukoisti keramiikkamaalausten ja erityisesti seinämaalausten muodossa. Noobit kehittivät kielelleen oman aakkoston, Old Noobin, joka perustui koptilaisiin aakkosiin, mutta käytti myös kreikkaa, koptia ja arabiaa. Naiset nauttivat ihanasti korkeasta yhteiskunnallisesta asemasta: heillä oli mahdollisuus saada koulutusta, he voivat omistaa, ostaa ja myydä maata ja käyttivät usein omaisuuttaan kirkkojen ja kirkkomaalausten lahjoittamiseen. Jopa kuninkaallinen perintö oli matrilineaarista, jopa kuninkaan sisaren poika oli laillinen perillinen!
ellauri283.html on line 317: Makulian pääkaupunki Dongle oli taantumassa 1000-/1100-luvun lopulta lähtien, ja myös Alodian pääkaupunki heikkeni muuten vaan 1100-luvulla. 1300-luvulla (aikaisin kirjattu muuttoliike Egyptistä Sudanin Niilin laaksoon vuodelta 1324) ja 1400-luvulla beduiiniheimot valloittivat suurimman osan Sudanista muuttaen Butanaan, Geziraan, Kordofaniin ja Darfuriin. Vuonna 1365 sisällissota pakotti Makurian hovin pakenemaan Gebel Addaan Ala-Nuubiassa, kun taas Tombola tuhoutui ja jätettiin hyvällä arabeille. Myöhemmin Makuria jatkoi olemassaoloaan vain pienenä kuningaskuntana. Viimeinen tunnettu Makurian kuningas oli Jo-el, joka on todistettu vuosilta 1463 ja 1484 ja jonka aikana Makuria todennäköisesti todisti lyhyen renesoossin. Hänen kuolemansa jälkeen valtakunta luultavasti vaan romahti. Etelässä Alodian valtakunta joutui joko arabeille, joita komensi heimojohtaja Abdallah Jammu, tai sit Funjille, etelästä peräisin olevalle afrikkalaiselle kansalle. Tapaamiset vaihtelevat 9. vuosisadalta Hijran jälkeen ( n. 1396–1494), 1400-luvun lopulta, 1504 - 1509. Alodilainen lantiovaltio (pre-colonial state) saattoi säilyä Fazughlin valtakunnan muodossa, joka kesti vuoteen 1685 asti. Loput olivatkin sitten peräsuolivaltioita (colonial state).
ellauri283.html on line 321: Pian Fonzie joutui konfliktiin ottomaanien kanssa, jotka olivat miehittäneet Suakinin noin 1526 ja työntäneet lopulta Niiliä pitkin etelään saavuttaen kolmannen Niilin kaihialueen vuosina 1583/1584. Myöhempi ottomaanien yritys kaapata Dongola torjuttiin Fonziella vuonna 1585. Myöhemmin Hannik, joka sijaitsee aivan kolmannen kaihin eteläpuolella, merkitsi kahden osavaltion välistä rajaa. Ottomaanien hyökkäyksen jälkimainingeissa yritettiin anastaa Ajib, Pohjois-Nubian alaikäinen kuningas. Vaikka Fonzie lopulta tappoi hänet vuonna 1611/12, hänen seuraajansa Abdallabit saivat valtuudet hallita kaikkea Sinisen ja Valkoisen Niilin yhtymäkohdan pohjoispuolella huomattavalla autonomialla.
ellauri283.html on line 325: Vuoden 1718 vallankaappaus sai käyntiin ortodoksisemman islamin harjoittamisen politiikan, mikä puolestaan edisti valtion arabisoitumista. Laillistaakseen valtansa arabialaisille Fonziet alkoivat levittää Umayyadin jälkeläisiä tasaisesti Sinisen ja valkoisen Niilin yhtymäkohdan pohjoispuolelle, aina alavirtaan Al Dabbahiin asti, nubialaiset omaksuivat arabien Jaalinin heimoidentiteetin. 1800-luvulle tultaissa arabia oli onnistunut nousemaan hallitsevaksi kieleksi Keskijoen Sudanissa ja suurimmassa osassa Kordofanista.
ellauri283.html on line 327: Niilin länsipuolella, Darfurissa, islamilaisen ajanjakson aikana syntyi aluksi Tunjurin valtakunta, joka korvasi vanhan Dajun valtakunnan 1400-luvulla ja ulottui Wadaihin asti. Tunjurilaiset olivat luultavasti arabisoituneita berberejä ja ainakin heidän hallitseva eliittinsä muslimeja. 1600-luvulla Fur Keiran sulttaanikunta ajoi tunjurit vallasta. Keiran osavaltio, nimellisesti muslimi Sulayman Solongin (n. 1660–1680 ) hallituskaudesta lähtien, oli alun perin pieni valtakunta Pohjois- Jebel Marrassa, mutta laajeni 1700-luvun alussa länteen ja pohjoiseen ja itään Muhammad Tayrabin (n. 1751–1786) hallinnon alaisuudessa valloituksen aikana Kordofaniin vuonna 1785. Tämän suunnilleen Alaskan kokoisen valtakunnan huippukausi kesti vuoteen 1821 asti.
ellauri283.html on line 343: Etelässä virallisia kieliä olivat englanti, englanti, dinka, bari, nuer, latuko, shilluk, azande ja pari muuta (ai niin lafon), kun taas pohjoisessa arabia ja englanti olivat virallisia kieliä. Britit lannistaivat islamia etelässä, missä kristityt lähetyssaarnaajat saivat työskennellä. Etelä-Sudanin asuntojen kuvernöörit osallistuivat siirtomaakonferensseihin Itä-Afrikassa, eivät Khartumissa, ja britit toivoivat lisäävänsä Etelä-Sudanin Itä-Afrikan siirtomaihinsa.
ellauri283.html on line 351: Monet etelän asukkaat tunsivat olevansa brittien pettämiä kuten tavallista, koska he jäivät suurelta osin uudelta hallitukselta pois mielestä. Uuden hallituksen kieli oli arabia, mutta Etelä-Sudanin byrokraatit ja poliitikot olivat pääosin saaneet englanninkielisen koulutuksen. Brittien vuonna 1953 vapautuneista kahdeksasta uudesta hallituksen paikasta vain neljä annettiin eteläisille.
ellauri283.html on line 355: Helmikuussa 1953 Yhdistynyt kuningaskunta ja Egypti tekivät sopimuksen Sudanin itsehallinnosta ja itsemääräämisoikeudesta. Siirtymäkausi kohti itsenäisyyttä alkoi ensimmäisen parlamentin virkaanastumisesta vuonna 1954. 18. elokuuta 1955 Etelä-Sudanin Toritissa puhkesi armeijan kapina, joka vaikka tukahdutettiin nopeasti, johti entisen eteläisen sissikapinaan. kapinallisia ja merkitsi Sudanin ensimmäisen sisällissodan alkua. 15. joulukuuta 1955 Sudanin pääministeri Ismail al-Azhari ilmoitti, että Sudan julistaa yksipuolisesti itsenäisyyden neljän päivän kuluttua. Sudanin parlamentti julisti yksipuolisesti ja yksimielisesti 19. joulukuuta 1955 Sudanin itsenäisyyden. Ison-Britannian ja Egyptin hallitukset tunnustivat Sudanin itsenäisyyden 1. tammikuuta 1956. Yhdysvallat oli ensimmäisten ulkomaisten valtojen joukossa, jotka tunnustivat uuden valtion. Arabien johtama Khartumin hallitus kuitenkin petti eteläisille annetut lupaukset liittovaltiojärjestelmän luomisesta, mikä johti eteläisen armeijan upseerien kapinaan, joka aiheutti 17 vuotta kestäneen sisällissodan (1955–1972). Sodan alkuvaiheessa satoja etelässä palvelevia pohjoisen byrokraatteja, opettajia ja muita virkamiehiä murhattiin.
ellauri283.html on line 361: Abboudin hallintoa seurasi väliaikainen hallitus, kunnes huhtikuussa 1965 pidetyt parlamenttivaalit johtivat Umman ja kansallisen unionistipuolueiden koalitiohallitukseen pääministeri Muhammad Ahmad Mahjoubin johdolla. Vuosina 1966–1969 Sudanissa oli useita hallituksia, jotka eivät kyenneet sopimaan pysyvästä perustuslaista tai selviytymään ryhmittelyn, talouden pysähtymisen ja etnisen toisinajattelun ongelmista. Varhaisten itsenäistymisen jälkeisten hallitusten peräkkäisyyttä hallitsivat arabimuslimit, jotka pitivät Sudania muslimina arabivaltiona. Itse asiassa kyllä Umma/NUP:n vuoden 1968 perustuslaki oli kiistatta Sudanin ensimmäinen islamilainen perustuslaki.
ellauri283.html on line 373: Sudan luotti useisiin maihin asetoimituksissaan. Armeijaa olivat itsenäistymisestä lähtien kouluttaneet ja toimittaneet britit, mutta suhteet britteihin katkesivat Arabi-Israelin kuuden päivän sodan jälkeen vuonna 1967. Samaan aikaan katkesivat myös suhteet Yhdysvaltoihin ja Länsi-Saksaan. Vuodesta 1968 vuoteen 1971 Neuvostoliitto ja itäblokin maat myivät suuria määriä aseita ja tarjosivat teknistä apua ja koulutusta Sudanille. Tällä hetkellä armeija kasvoi 18 000 miehestä noin 60 000 mieheen. Suuri määrä tankkeja, lentokoneet ja tykistö hankittiin tuolloin, ja ne hallitsivat armeijaa 1980-luvun lopulle asti. Osapuolten suhteet kylmenivät vuoden 1971 oikeistovallan kaappauksen jälkeen, ja Khartumin hallitus pyrki monipuolistamaan toimittajiaan. Egypti oli 1970-luvun tärkein sotilaallinen kumppani, joka toimitti ohjuksia, miehistönkuljetusaluksia ja muuta sotilaallista laitteistoa.
ellauri283.html on line 379: Maaliskuussa 1985 ilmoitus perustarpeiden hintojen noususta IMF:n "pyynnöstä", jonka kanssa hallitus neuvotteli, laukaisi ensimmäiset mielenosoitukset. Huhtikuun 2. päivänä kahdeksan ammattiliittoa vaati mobilisaatiota ja "yleistä poliittista lakkoa nykyisen hallinnon lakkauttamiseen asti". 3. päivänä massiiviset mielenosoitukset ravistelivat Khartumia, mutta myös maan tärkeimpiä kaupunkeja; lakko halvaansi instituutiot ja talouden. Huhtikuun 6. päivänä 1985 joukko sotilaita, joita johti kenraaliluutnantti Abd ar Rahman Siwar adh Dhahab, kaatoi Nimeirin, joka pakeni Egyptiin. Kolme päivää myöhemmin Dhahab valtuutti perustamaan 15 miehen siirtymäkauden sotilasneuvoston (YMCA) hallitsemaan Sudania.
ellauri283.html on line 387: Vuoden 2003 alussa alkoi Sudanin vapautusliikkeen/armeijan (SLM/A) ja Justice and Equality Movementin (JEM) ryhmien uusi kapina Darfurin länsiosassa. Kapinalliset syyttivät keskushallintoa Darfurin alueen laiminlyönnistä, vaikka onkin epävarmaa kapinallisten tavoitteista ja siitä, pyrkivätkö he vain parantamaan Darfurin asemaa Sudanissa vai eroamaan siitä suoraan. Sekä hallitusta että kapinallisia on syytetty julmuuksista tässä sodassa, vaikka suurin osa syytöksistä on langennut hallituksen kanssa liittoutuneille arabimiliiseille ( Janjaweed ). Kapinalliset ovat väittäneet, että nämä miliisit ovat osallistuneet etniseen puhdistukseen Darfurissa, ja taistelut ovat siirtäneet kotiseudulleen satoja tuhansia ihmisiä, joista monet ovat etsineet turvaa naapurivaltiosta Tšadista. On olemassa erilaisia arvioita ihmisuhrien määrästä, jotka vaihtelevat (kuin Ukrainassa) alle kahdestakymmenestä tuhannesta useisiin satoihin tuhansiin joko suorassa taistelussa tai konfliktin aiheuttamissa nälkään ja sairauksissa. Neekeri pesee kasvojaan, eivät valkene ollenkaan.
ellauri283.html on line 409: 1990-luvun vuosikymmenellä oli myös taipumus määrätä tiukat sharia -pohjaiset islamilaiset lait ja käytännöt National Islamic Frontin ja Hasan al-Turabin alaisuudessa. Koulutusta uudistettiin keskittymään arabien ja islamilaisen kulttuurin tärkeyteenesimerkiksi opettelemalla ulkoa Koraani uskonnollisissa instituutioissa; koulupuvut korvattiin taisteluväsymillä ja opiskelijat osallistuivat puolisotilaallisiin harjoituksiin. Uskonnollinen poliisi varmisti, että naiset olivat verhottuja, erityisesti valtion virastoissa ja yliopistoissa. Entinen, suvaitsevampi poliittinen kulttuuri muuttui paljon ankarammaksi, kun ihmisoikeusjärjestöt väittivät turvallisuusvirastojen käyttämien "aavetaloina" tunnettujen kidutuskammioiden lisääntymisestä. Sota ei-muslimien eteläosaa vastaan julistettiin jihadiksi. Valtion televisiossa näyttelijät simuloivat "häitä" jihad-marttyyrien ja taivaallisten neitsyiden välillä ( houris ). [lainaus tarvitaan] Turabi antoi myös turvapaikan ja apua ei-sudanilaisille islamisteille, mukaan lukien Osama bin Ladenille ja muille Al-Qaidan jäsenille. Hyvin paha!
ellauri283.html on line 429: 18. joulukuuta 2020 Sudanin viranomaiset kehottivat Hamadyatin leirillä äskettäin saapuneita tigrayan-pakolaisia purkamaan teltat ja menemään Sudanin mantereelle Etiopian ja Sudanin välisen mahdollisen sodan pelossa. 19. joulukuuta 2020 jännitys Etiopian ja Sudanin välillä kasvoi. Sudan on lähettänyt raja-alueelle lisää joukkoja, mukaan lukien nopeat tukijoukot, ja varusteita. Kassalan ja Gedarefin osavaltioiden Beni Amer-tupakan ja al-Habaa-heimojen tuki, mukaan lukien elintarvikehuolto ja talous. [Neuvottelut Etiopian kanssa ovat pysähtyneet.] EEPPA - raportissa todettiin, että Sudan oli vanginnut 19. joulukuuta 2020 eritrealaisia sotilaita, jotka olivat pukeutuneet Amhara -miliisin univormuihin, jotka taistelivat Sudanin rajalla Amharan erikoisjoukkojen rinnalla.
ellauri283.html on line 431: 20. joulukuuta 2020 Sudanin armeija oli saanut takaisin Jabal Abu Tayyurin hallintaan kiistanalaisen maan Etiopian ja Sudanin rajalla. Sudanin armeijan ja Etiopian kansallisten puolustusvoimien (ENDF) ja Amhara-miliisin välillä puhkesi raskaat taistelut Metemassa lähellä Etiopian ja Sudanin rajaa.
ellauri283.html on line 448:
ellauri283.html on line 481: He asettuivat noin vuoden 1100 tienoilla Musta-Voltan länsipuolelle. He eivät vielä perustaneet keskusvaltaisia valtioita, mutta 1400-luvulla uudet tulokkaat, gurmat ja mosit järjestäytyivät valtakunniksi. Mosi-kuningaskunnista oli Burkina Fason keskiosissa sijainnut Ouagadougou, jota johti hallitsija, morho naba. Ouagadougou perustettiin 1400-luvun lopulla, ja monet muut yhteisöt sulautuivat hiljalleen mosi-kuningaskuntiin.
ellauri283.html on line 499: Burkina Faso on monirotuinen valtio, ja siellä elää yli 60 etnistä ryhmittymää. Mosit on merkittävin ryhmä, ja vuonna 2010 Burkina Fason asukkaista 52,5 prosenttia kuului heihin. Fulbien osuus oli 8,4 prosenttia, gurmien 6,8 prosenttia ja bobojen 4,8 prosenttia. Kaikkiaan vuoden 1986 tietojen mukaan noin 94 % burkinafasolaisista kuuluu nigeriläis-kongolaisia kieliä puhuviin kansoihin. Gurilaisen ryhmän kieliä puhuvat mosit ja heidän sukukansansa dagarit, biriforit, nankanset ja kusasit ovat perinteisesest asuneet maan keskiosassa Valkoisen Voltan alueella. Lobit asuvat maan lounaisosassa ja bobot Malin rajaseudulla Bobo-Dioulasson koillispuolella. Grusit sukukansoineen elävät Ghanan rajaseuduilla, gurmat kaakossa Beninin rajalla, senufot lännessä sekä Kankalaban tasangolla, dogonit Bandiagaran vuoristoseudulla. Mandelaisen ryhmän kieliä puhuvat samot, soninket ja djulat asuvat maan luoteisosassa erillisinä ryhminä gurilaisten kansojen joukossa, bisat Valkoisen Voltan varrella lähellä Ghanan rajaa. Atlanttiseen kieliryhmään kuuluvat maan luoteisosassa asuvat fulbet. Maan pohjoisosan puoliautiomaata asuttavat paimentolaisuutta harjoittavat tuaregit ja heidän länsipuolellaan songhait. Kaupungeissa on hausoja, libanonilaisia ja ranskalaisia.
ellauri283.html on line 533: Burkina Fason etnisesti monimuotinen valtio, ja siellä elää yli 60 etnistä ryhmittymää. Mosit on merkittävin ryhmä, ja vuonna 2010 Burkina Fason asukkaista 52,5 prosenttia kuului heihin. Fulbien osuus oli 8,4 prosenttia, gurmien 6,8 prosenttia ja bobojen 4,8 prosenttia. Kaikkiaan vuoden 1986 tietojen mukaan noin 94 % burkinafasolaisista kuuluu nigeriläis-kongolaisia kieliä puhuviin kansoihin. Gurilaisen ryhmän kieliä puhuvat mosit ja heidän sukukansansa dagarit, biriforit, nankanset ja kusasit ovat perinteisesest asuneet maan keskiosassa Valkoisen Voltan alueella. Lobit asuvat maan lounaisosassa ja bobot Malin rajaseudulla Bobo-Dioulasson koillispuolella. Grusit sukukansoineen elävät Ghanan rajaseuduilla, gurmat kaakossa Beninin rajalla, senufot lännessä sekä Kankalaban tasangolla, dogonit Bandiagaran vuoristoseudulla. Mandelaisen ryhmän kieliä puhuvat samot, soninket ja djulat asuvat maan luoteisosassa erillisinä ryhminä gurilaisten kansojen joukossa, bisat Valkoisen Voltan varrella lähellä Ghanan rajaa. Atlanttiseen kieliryhmään kuuluvat maan luoteisosassa asuvat fulbet. Maan pohjoisosan puoliautiomaata asuttavat paimentolaisuutta harjoittavat tuaregit ja heidän länsipuolellaan songhait. Kaupungeissa on hausoja, libanonilaisia ja ranskalaisia.
ellauri283.html on line 538: Noin 50 % malilaisista edustaa mandekieliä puhuvia kansoja, joihin kuuluvat bambarat maan länsi- ja keskiosissa, mandinkat lounaassa, soninket Mauritanian rajalla ja djulat itäosan kaupungeissa. Toiseksi suurin ryhmä ovat puolipaimentolaisina elävät fulbet varsinkin maan keskiosassa (17 % väestöstä). Kaakossa on gurilaisia kieliä puhuvia senufoja, dogoneja ja boboja (12 %). Nigerjoen keskijuoksun varrella asuvat songhait (6 %) ja heidän pohjoispuolellaan Saharassa paimentolaisuutta harjoittavat tuaregit ja arabiankieliset maurit (10 %).
ellauri284.html on line 56:
ellauri284.html on line 70:
ellauri284.html on line 99: Kovalla vaivannäöllä saivat sakut ja britit nää törrtelöpiät usutetuxi toistensa karvoihin 1. maailmansodassa vaikka molemmat oli musulmaaneja. Sakut oli vetäneet turpiin osmanneille viimexi Habsburgien aikana Zentassa 1697 ja anglot valtasivat Ebyktin niinkin äskettäin kuin 1882. Vähän ristiretkeläisiä kyllä huolestutti että voiko noihin galantteihin mahometteihin luottaa kauemmaxi kuiin jaxaa heittää, sanooko ne kesken taistelua kuin savunaama solttu valkoiselle jenkki kessulle underground-comix vihkossa: "- We are in trouble!" "- Whaddaya mean WE whitey?" Niinkuin Macronilta pääsi Kiinan visiitillä, että vaikka EU on USA:n liittolainen, ei sen tarvi olla sen vasalli. Ei tarvi sekaantua kaikkiin USA:n lokaalisiin konflikteihin. Mitääh!? huusi länkkärit. Jipii, ilahtuivat vinkuinkkarit. Kyse oli Taiwanista tietysti.
ellauri284.html on line 127: Onko genocidin pahuus suhteessa sen päälukuun (kuten sanoisi Friedrich Nietzsche) vaiko genocidin asiasyihin (Stalin, Hitler, USA)? Onko epäluuloja herättävän kansanosan hiljentäminen Katyn toimilla isompi vai pienempi synti kuin pankkiireja suhteettomasti tuottavan kansanosan tuhkaaminen ja varojen takavarikoiminen tarvizevammille? Entä manifest destinyn1 toteuttaminen sukupuuttamalla tehottomat sulkapäiset mezästäjä-keräilijä abot? Stalinin kannatus oli monessa vaalipiirissä yli sata prosenttia. Muita syitä olivat muun muassa: ”koska kotona on opetettu, että pitää äänestää”, ”koska se prosessi tuntuu niin juhlavalta”, ”haluan tukea hyviä ehdokkaita tyhmien sijaan” ja ”jos ei äänestä, se on sama kuin antaisi äänen sellaiselle puolueelle, jota eniten vihaa”. Kuten Stalin ja Trump tietävät: vaaleja eivät ratkaise äänestäjät vaan ääntenlaskijat.
ellauri284.html on line 141: UUSI DELHI – Winston Churchill kutsui vuoden 1919 intialaisten mielenosoittajien joukkomurhaa "hirviömäiseksi". Kuningatar Elisabet sanoi, että se oli "tuskallista". Pääministeri David Cameron suhtautui "syvästi häpeällisesti".
ellauri284.html on line 186:
ellauri284.html on line 239:
ellauri284.html on line 488: Maharishi Mahesh Yogi (12. tammikuuta 1918 Jabalpur, Brittiläinen Intia – 5. helmikuuta 2008 Vlodrop, Alankomaat) oli intialainen hindulainen guru, joka kehitti transsendenttisen meditaation ja teki opetuskiertueillaan siitä suosittua kautta maailman.
ellauri284.html on line 490: Maharishi syntyi Jabalpurissa vuonna 1918 ja sai nimekseen Mahesh Prasad Varma. Jaa, jos olisin varrrrma, sanoisin että Clintin helikopteri... Hän suoritti fysiikan tutkinnon Allahabadin yliopistosta vuonna 1942.
ellauri284.html on line 599: A man stands in front of a small, ramshackle store near the apartment blocks of Gurgaon, India, where a firm is building a Trump-branded tower. The agreement gives the Trump Organization a portion of its office rentals. (Enrico Fabian/for The Washington Post). GURGAON, India — The Trump Organization is about to double its real estate empire in India with two new projects in this suburb of New Delhi known for rapacious development and poor planning.
ellauri284.html on line 602: On Monday, India’s Prime Minister Narendra Modi will be at the White House to meet with President Trump. It will be exactly the sort of moment that makes ethics experts, worried about the conflation of Trump’s business abroad with his oversight of U.S. foreign policy, especially alarmed.
ellauri284.html on line 606: A food vendor pushes his cart on a dusty stretch of road in Gurgaon. (Enrico Fabian/for The Washington Post)
ellauri284.html on line 609: After Saxena applied for a land-use change back in 2005, Dinesh Dayma, an agent acting on behalf of IREO, persuaded him to sell his land before the government acquired it by eminent domain, according to Saxena. Panicked, Saxena sold about a third of it for $188,000. The developers packaged it with other parcels, similarly acquired, and now are making it available for the Trump project.
ellauri284.html on line 612: The Trumps began eyeing India around 2007, drawn to an emerging market of consumers beginning to find a taste for name-brand luxury. Now there are two Trump towers in the quiet city of Pune and a flashier one with a gold facade in Mumbai being built by millionaire developer Mangal Prabhat Lodha, a politician in the governing Bharatiya Janata Party. Trump’s eldest son, Donald Trump Jr., has made several trips to India, and Trump himself jetted in on a promotional tour in 2014, proclaiming India “an amazing country!”
ellauri284.html on line 619: Though the Trump Organization has declined to comment for this article, Alan Garten, the company’s general counsel, addressed questions earlier this year about some of the company’s other unorthodox business partners. He said that blemishes on their records are not “reflective of the portfolio as a whole” and that the organization conducts “due diligence” background checks.
ellauri284.html on line 624: A convoluted trail of funds Lalit Goyal, managing director of IREO, said his firm has a licensing agreement for the Trump name and other considerations for the office tower it is building. (Enrico Fabian/for The Washington Post)
ellauri284.html on line 630: India’s Enforcement Directorate, which tracks financial crimes, has long been investigating the source of IREO’s funding, officials there said. Money from abroad was routed through entities in Mauritius and Cyprus, and investigators believe it was used to finance land purchases in Gurgaon, documents show.
ellauri284.html on line 636: Investigators “basically wanted to know who our investors are. And we shared the list with them,” Goyal said. “They took two years to cross-check our list of investors and finally they said that ‘you are absolutely clean.’ ”
ellauri284.html on line 640: Construction workers at the tower site. One of their peers said that he makes about $4.60 for a 12-hour shift. (Enrico Fabian/for The Washington Post)
ellauri284.html on line 641: A man preps his tanker for filling at a sewage-treatment plant. Less than half of Gurgaon residents have sewer access. (Enrico Fabian/for The Washington Post)
ellauri284.html on line 645: Inside, Dayma sat in his darkened office — the electricity was out — and denied that he had used his brother’s position to glean information about the doctor’s land. He came by the information fairly, he said.
ellauri284.html on line 647: Dayma said that the property in Gurgaon was purchased from farmers by agents who used a variety of pressure tactics in collaboration with the state’s development authority.
ellauri284.html on line 651: A woman walks away from her hut in Gurgaon, where clogged storm water drains and overbuilding have caused monsoon flooding that has paralyzed the area. (Enrico Fabian/for The Washington Post)
ellauri284.html on line 664: The Indian flag waves over a settlement for construction workers at the site of the planned Trump/IREO tower. (Enrico Fabian/for The Washington Post)
ellauri284.html on line 665: At the construction workers’ settlement, a man washes at the open-air communal tank. (Enrico Fabian/for The Washington Post)
ellauri284.html on line 669: Most companies seeking to minimize their legal risk would find such red flags “insurmountable,” Wrage said.
ellauri284.html on line 673:
ellauri284.html on line 679:
ellauri284.html on line 688: Robertsin Kandaharissa ja Kabulissa saavuttamien voittojen ansiosta britit pystyivät vetäytymään nolosti päättyneestä Afganistanin valloitusyrityksestään neuvotteluteitse. Vuonna 1881 Roberts nimitettiin Natalin kuvernööriksi ja samalla uudeksi ylipäälliköksi ensimmäisessä buurisodassa, mutta sotatoimet ehtivät loppua brittien tappioon ennen kuin hän pääsi ottamaan komennon. Saatuaan vuonna 1883 ylennyksen kenraaliluutnantiksi hän toimi Intian joukkojen ylipäällikkönä 1885–1893. Tuona aikana käydyssä kolmannessa Burman sodassa Robertsin panos rajoittui lähinnä Intian brittiläisten joukkojen höykyttämiseen. Vuodesta 1895 hän oli Irlannin miehitysjoukkojen ylipäällikkönä.
ellauri284.html on line 715: Intian kapina, Delhin piiritys, Lucknowin piiritys, Umbeylan kampanja, 1868 retkikunta Abessiniaan, Magdalan taistelu, Lushaiin retki, Toinen englantilais-afganistanilainen sota, Peiwar Kotalin taistelu, Charasiabin taistelu, Sherpur-kantonmentin piiritys, Kandaharin taistelu, Toinen buurien sota, Kimberleyn piiritys, Paardebergin taistelu, Poplar Groven taistelu, Diamond Hillin taistelu, Bergendalin taistelu
ellauri284.html on line 758:
ellauri284.html on line 769:
ellauri284.html on line 794: Heinäkuussa 1922 Waterford oli Irlannin vapaavaltion ja Irlannin tasavallan joukkojen välisten taistelujen kohtauspaikka Irlannin sisällissodan aikana. Varmaan se miehitettiin taas kuin Eesti vabariik. Katso myös:
ellauri285.html on line 49: Postaus Romaanihenkilön kuolemasta Ylen Kirjabloggarit ja 101 -sarjaan oli luvassa Lukutoukan kulttuuriblogin Kristalta, mutta ennen kuin postaus ehti valmistua, menetimme Kristan äkillisesti. Tämän yhteispostauksen myötä kirjabloggaajien yhteisö haluaa muistaa Kristaa ja osoittaa kunnioitustaan Kristan hellittämättömälle kirjarakkaudelle. LOL!
ellauri285.html on line 70: Consider, for example, the horse. We live across from a horse breeding establishment so I’ve had ample opportunity to observe these estimable animals in action. While they shit copiously they never get any on their hair (when was the last time you saw a horse’s behind fouled by its own waste?). The reason for this lies in the design of the horse anus. It is an extensible device that, when a BM is about to pass, protrudes a few critical inches, allowing the manure to drop straight to the ground without mussing a single hair. To further forfend fouling, there is no hair in the immediate vicinity of the horse’s anus, nor on the extensible process itself. What a remarkable design.
ellauri285.html on line 84: A bear and a rabbit were next to each other taking a shit. Since they aren’t natural enemies there was no conflict. The bear says to the rabbit, “Say, do you have trouble with shit sticking to your fur?” The rabbit said, “No, not really.” So the bear wiped his ass with the rabbit.
ellauri285.html on line 85: The next day the rabbit is found laughing in the forest. Why are you laughing? asked the other animals. “Well, today the bear used the hedgehog…”
ellauri285.html on line 139: Vaikka perspektivismi ei pidä kaikkia näkökulmia ja tulkintoja yhtäläisinä totuuksina tai arvoina, se katsoo, ettei kenelläkään ole pääsyä absoluuttiseen näkemykseen maailmasta, joka on erotettu perspektiivistä. Sen sijaan kaikki tällainen katselu tapahtuu jostain näkökulmasta, mikä puolestaan vaikuttaa siihen, miten asiat nähdään. Perspektivismi pyrkii siten yleensä määrittämään totuuden vertaamalla ja arvioimalla näkökulmia keskenään sen sijaan, että se yrittäisi määrittää totuuden vastaamalla asioita, jotka eivät ole näkökulmia.
ellauri285.html on line 143: The Michigan Relics (also known as the Scotford Frauds or Soper Frauds) are a series of alleged ancient artifacts that were "discovered" during the late nineteenth and early twentieth century. They were presented by some to be evidence that people of an ancient Near Eastern culture had lived in North America and the U.S. state of Michigan, which, is known as pre-Columbian contact. Many scholars have determined that the artifacts are archaeological forgeries. The Michigan Relics are considered to be one of the most elaborate and extensive pseudoarchaeological hoaxes ever perpetrated in American history.
ellauri285.html on line 145: The objects included coins, pipes, boxes, figurines and cuneiform tablets that depicted various biblical scenes, including Moses handing out the tablets of the Ten Commandments. On November 14, 1907, the Detroit News reported that Soper and Scotford were selling copper crowns they had supposedly found on heads of prehistoric kings, and copies of Noah's diary.
ellauri285.html on line 159: David Shipler, who is neither an Arab nor a Jew, served as the Jerusalem bureau chief for The New York Times from 1979 to 1984. Shipler sanoo että israelilaisissa nuortenkirjoissa arabi on saanut entisen saxalaisen, kasakan tai ukrainalaisen paikan viholliskuvana. Heprealaisen yliopiston naistenvessan seinässä lukee: Arabit on koiria/kissoja/hiiriä/hevosia/aaseja. Arabit hoilaavat miekkarissa: Me ollaan arabeja ja juutalaiset on meidän koiria.
ellauri285.html on line 163: Mixei julkaista juttuja jotka on täynnä todellisia murhia, kuten mestauksia, katkaistuja sukupuolielimiä ja muita tulehduksellisia herkkuja? Miksi torjua kirjallisia tekstejä, jotka kuvaavat arabeja hyökkäämässä huutaen "Palestiina – maamme; juutalaiset – meidän koiramme!” ja sallia juutalaisten lasten lukea historiallisia tekstejä, jotka kuvaavat arabeja hyökkäävän huutaen – sillä juuri tätä he todella huusivat – ”Kuolema juutalaisille! ”?
ellauri285.html on line 167: Tämä inversion käyttö (joka on valmistettu arabien käyttöön, yhtä varmasti kuin heidän aseensa ovat olleet Neuvostoliitosta) on todella "palestiinalaisten historian etsimistä".
ellauri285.html on line 226: I have also argued (Lasonen-Aarnio 2010, 2021) that there is such a thing as “unreasonable knowledge”: there are also cases in which a subject is negatively evaluable, even to be blamed for believing a proposition p, even if she knows p. Jos voittaa zägällä ei voi saada kiitosta, väittää Mirja. Paskanmarjat, voittaja saa kiitoxet vaikka olisikin tehnyt virheitä (Stalin), häviäjä saa turpiin ettei kotiin löydä (Hitler).
ellauri285.html on line 235: Internalism is the thesis that no fact about the world can provide reasons for action independently of desires and beliefs. Externalism is the thesis that reasons can be objective features of the world.
ellauri285.html on line 273: Aloitetaan arvostuksesta. Erittäin merkittävät merkitysparadigmat, kuten Hannah Arendt tai Marie Curie tai Mary Robinson (n.h.1) ovat ihailun, arvostuksen ja jäljitelmän sekä inspiraation ja kohotuksen lähteet. Jos olemme onnekkaita, meillä on samanlaisia kokemuksia elämän mielekkyyden kokemisesta. Ne näyttävät sisältävän sekoituksen toisiinsa liittyviä ensimmäisen persoonan asenteita: eräänlaista ylpistelyä siitä, mitä olemme tehneet (kutsu sitä omahyväisyydexi, erottaaksesi sen esimerkiksi ylpeydestä omasta maasta, johon syntyminen on vain zägää, lottovoitto), tyytyväisyys ja jopa innostus siitä, mitä teemme, luottavainen toivo vaurastumisesta tulevaisuudessa. Olettaen, että on oikein, että elämän mielekkyyden löytäminen on 1-4 tällaista asennetta, on uskottavaa, että elämä on mielekäs jos tällaiset asenteet ovat oikeutettuja. Muussa tapauxessa elämäsi on absurdia ja se on mennyt totaalisesti päin persettä, ainakin jos sinulla pyyhkii mies.
ellauri285.html on line 301: Mutta tämäkään ei kelpaa Kuappiselle. Teleologin mielestä on pääasia että kaverin elämä näyttää muista merkityxelliseltä vaikka se sille izelleen olis kuinka ikävää. Ehkä Mahatmakin mieluummin virui alastonna nubiilien neitosten viekossa, ja oli täysin kylästynyt ahimsaan, silti vittu, sen elämä oli merkizevää, sanoi se ize mitä tahansa. Sitävastoin kotirouvan tai sotamiehen elämä on merkityxetöntä, ei koska niillä oli tylsää, vaan koska ne eivät yrittäneet riittävästi, "rather their half-hearted and lackluster pursuit of valuable goals."
ellauri285.html on line 320: Sokrates huomauttaa, että jos molemmat vaihtoehdot olisivat tosia, ne yhdessä muodostaisivat noidankehän, jossa jumalat rakastavat mitä rakastavat, koska se on hurskasta, ja hurskas on hurskasta, koska jumalat rakastavat sitä. Ja tämä puolestaan tarkoittaa, Sokrates väittää, että hurskas ei ole sama kuin jumalanrakas, sillä se, mikä tekee hurskasta hurskaaksi, ei tee jumalan rakastamasta jumalan rakastamaa. Sehän olisi kuin herne herne! Kuitenkin, mikä tekee jumalan rakastamasta jumalan rakastaman, on se, että jumalat rakastavat sitä, kun taas se, mikä tekee hurskasta hurskaan, on jotain muuta (9d-11a). Siten Euthyphron teoria ei anna meille sitä hurskaan luontoa, vaan korkeintaan hurskaan ominaisuuden (11ab).
ellauri285.html on line 329: Hän väittää, että on olemassa yksi todellisuus, joka juurtuu itse Jumalaan, joka on lopullinen totuudentekijä. Jumala on Geachin mukaan totuus. Hänen sanotaan keksineen kuuluisan eettisen esimerkin jumissa olevasta kuopantekijästä, [ lainaus tarvitaan ] kun vastustetaan ajatusta, että voisi olla oikein tehdä abortti äidin pelastamiseksi.
ellauri285.html on line 342: Yalen lakikoulun professori Myres S. McDougal, entinen klassisti, myöhemmin omaisuusoikeuden tutkija, esitti kysymyksen: "Suojelemmeko sitä, koska se on omistusoikeus, vai onko se omistusoikeus, koska suojelemme sitä?" Myös Geoffrey Hodgson on ilmaissut ongelman oikeudellisesti uudelleen, kun hän kysyi: "Tekeekö osavaltio aborttilain, koska se on käytäntö, vai tuleeko aborttilaista käytäntö, koska osavaltio hyväksyy sen?"
ellauri285.html on line 347: Mary Robinson (née Darby; 27 November 1757 – 26 December 1800) was an English actress, poet, dramatist, novelist, and celebrity figure. She lived in England, in the cities of Bristol and London; she also lived in France and Germany for a time. She enjoyed poetry from the age of seven and started working, first as a teacher and then as actress, from the age of fourteen. She wrote many plays, poems and novels. She was a celebrity, gossiped about in newspapers, famous for her acting and writing. During her lifetime she was known as "the English Sappho". She earned her nickname "Perdita" for her role as Perdita (heroine of Shakespeare's The Winter's Tale) in 1779. She was the first public mistress of King George IV while he was still Prince of Wales.
ellauri285.html on line 396: Proclaim the labour of the mind, Mielen kauneudesta vain huoli,
ellauri285.html on line 399: “A woman of undoubted Genius,” according to Samuel Taylor Coleridge, Mary Robinson was an English actress, author, celebrity, and ardent supporter of the rights of women who gained considerable fame during her lifetime. Known by the nickname “Perdita,” after her role in Shakespeare’s The Winter’s Tale, peddled to The Prince of Wales her tail.
ellauri285.html on line 406: Konrad Zacharias Lorenz (* 7. November 1903 in Wien; † 27. Februar 1989 ebenda) war ein österreichischer Zoologe, Medizin-Nobelpreisträger und einer der Hauptvertreter der klassischen vergleichenden Verhaltensforschung (Ethologie). Er selbst nannte dieses Forschungsgebiet bis 1949 „Tierpsychologie“. Lorenz wird im deutschsprachigen Raum als deren Gründervater angesehen. Er war Mitarbeiter des Rassenpolitischen Amtes der NSDAP und Direktor des Max-Planck-Instituts für Verhaltensphysiologie. Er war ein Kindheitsfreund Karl Poppers. Lorenzin nazimielisyydesytä ja arjalaisuudesta nousseet epäilyxet hälvenivät: dieser habe „aus seiner Zustimmung zum Nationalsozialismus niemals ein Hehl gemacht. Auch seine arische Abstammung ist in Ordnung.“
ellauri285.html on line 412: „Ich war als Deutschdenkender und Naturwissenschaftler selbstverständlich immer Nationalsozialist und aus weltanschaulichen Gründen erbitterter Feind des schwarzen Regimes (nie gespendet oder geflaggt) und hatte wegen dieser auch aus meinen Arbeiten hervorgehenden Einstellung Schwierigkeiten mit der Erlangung der Dozentur. Ich habe unter Wissenschaftlern und vor allem Studenten eine wirklich erfolgreiche Werbetätigkeit entfaltet, schon lange vor dem Umbruch war es mir gelungen, sozialistischen Studenten die biologische Unmöglichkeit des Marxismus zu beweisen und sie zum Nationalsozialismus zu bekehren. Auf meinen vielen Kongreß- und Vortragsreisen habe ich immer und überall mit aller Macht getrachtet, den Lügen der jüdisch-internationalen Presse über die angebliche Beliebtheit Schuschniggs und über die angebliche Vergewaltigung Österreichs durch den Nationalsozialismus mit zwingenden Beweisen entgegenzutreten. Dasselbe habe ich allen ausländischen Arbeitsgästen auf meiner Forschungsstelle in Altenberg gegenüber getan. Schließlich darf ich wohl sagen, daß meine ganze wissenschaftliche Lebensarbeit, in der stammesgeschichtliche, rassenkundliche und sozialpsychologische Fragen im Vordergrund stehen, im Dienste Nationalsozialistischen Denkens steht!
ellauri285.html on line 568: Muutama talo näytti liputtavan Käpylässä veteraanipäivää. Veteraanipäivää alettiin viettää Suomessa 1986, jolloin sodan lopuselvittelyistä oli mennyt 40v ja veteraanit kansaneläkeläisiä. 50-luvulla jalattomat sotainvalidit terottivat pihoilla saxia ja veiziä. Samanlainen oikeistohaukkojen juhla se on nyt kuin jenkeissä, jossa 1986 Reagan istui ohjissa samalla kun the Witch huseerasi briteissä. Avaruussukkula Challenger tuhoutui nolosti, kaikki kuolivat. Sorsan 4. kabinetti kaatui ja Holkeri tuli ulos kaapista 1987. Halleyn komeetta ohitti Maan: liian hapokasta.
ellauri285.html on line 660: Since 2002 Schoenman has worked with documentary filmmaker, Mya Shone, providing commentary for radio stations in many parts of the United States and Canada, and produces the "Taking Aim" radio show, billed as "Uncompromising, fact intensive exposés of the hidden workings of a capitalist system addicted to permanent war". In about 2009 they moved from broadcasting over WBAI to an Internet webcast.
ellauri285.html on line 669: Engagé aux côtés de Che Guevara dans les années 1960, il est emprisonné et torturé à plusieurs reprises en Amérique du Sud. Selon Jorge Castañeda Gutman, Debray est passé à tabac les premiers jours de sa détention, mais jamais torturé au sens propre.
ellauri285.html on line 671: C’est au bout de trois semaines, après avoir sciemment parlé dans le vide de façon à ne livrer aucune information concrète, que Debray admet les évidences, à savoir la présence du Che, déjà reconnue par Bustos, les déserteurs et le guérillero Vasquez Viana, arrêté le 28 avril et victime d’un subterfuge. Même après la rupture politique de Debray avec le régime cubain, Manuel Piñeiro, le chef des services secrets cubains, reconnaît que ce dernier n’a fait que « confirmer la présence du Che en Bolivie », et qu’« il ne serait pas correct de ma part de rendre Debray responsable de la localisation de la guérilla, et encore moins de la mort du Che »
ellauri285.html on line 679: À sa libération, il séjourne au Chili et rencontre Salvador Allende et Pablo Neruda.
ellauri285.html on line 687: Debray dit lui-même : « Vaincre c’est accepter, par principe, que la vie n’est pas le bien suprême du révolutionnaire ». L´auteur attaque notamment les anti-révolutionnaires : « trotskisme et réformisme se donnent la main pour condamner la guerre de guérilla la freiner ou la saboter ».
ellauri285.html on line 700: Maan sisäisessä politiikassa Mitterrandin toimia varjostivat sarja talouskriisejä ja konservatiiviset parlamentit (1986–1988 ja 1993–1995), niin kutsutut cohabitationin (suom. yhteiselo) ajat, jolloin pääministeri ja presidentti edustivat eri puolueita. Pääministerinä toimi ensimmäisen cohabitationin aikana Jacques Chirac . Mitterrand ja Chirac ratkaisivat mahdolliset ongelmat sopimalla työnjaosta, jonka mukaan presidentti keskittyi ulko- ja pääministeri sisäpolitiikkaan.
ellauri285.html on line 712: Pour lui le messager conditionne le message. Sa thèse est : « l’invention de l’écriture alphabétique jointe à une nouvelle technique de partage (le codex) dans un milieu nomade mais sédentarisé a été la condition de naissance de Dieu comme universel ». – Est-ce vous qui avez inventé ça, la médiologie? – C´est un bien grand mot. C´est Victor Hugo qui l´a créée. « Ceci tuera cela ». Dans Notre-Dame de Paris, je vous recommande ce passage : c´est l´archidiacre Frollo, qui a un petit livre de Gutenberg, et qui est devant la cathédrale, et qui dit de façon prophétique « Ceci tuera cela », et dans l´autre main il avait un petit téléphone mobile, et de façon également prophétique: « Ceci tuera cela ».
ellauri285.html on line 755: The first consequential re-evaluation of the mathematical modeling behind the critical positivity ratio was published in 2008 by a group of Finnish researchers from the Systems Analysis Laboratory at Aalto University (Jukka Luoma, Raimo Hämäläinen, and Esa Saarinen). The authors noted that "only very limited explanations are given about the modeling process and the meaning and interpretation of its parameters... [so that] the reasoning behind the model equations remains unclear to the reader"; moreover, they noted that "the model also produces strange and previously unreported behavior under certain conditions... [so that] the predictive validity of the model also becomes problematic."
ellauri285.html on line 757: Later, but of more critical importance, the Fredrickson and Losada work on modeling the positivity ratio aroused the skepticism of Nick Brown, a graduate student in applied positive psychology, who questioned whether such work could reliably make such broad claims, and perceived that the paper´s mathematical claims underlying the critical positivity ratio were suspect. Brown contacted and ultimately collaborated with physics and maths professor Alan Sokal and psychology professor Harris Friedman on a re-analysis of the paper´s data (hereafter the Brown-Sokal-Friedman rebuttal). They argued that Losada´s earlier work on positive psychology and Fredrickson and Losada´s 2005 critical positivity ratio paper contained "numerous fundamental conceptual and mathematical errors", errors of a magnitude that completely invalidated their claims.
ellauri285.html on line 759: Fredrickson wrote a response in which she conceded that the mathematical aspects of the critical positivity ratio were "questionable" and that she had "neither the expertise nor the insight" to defend them, but she maintained that the empirical evidence for the existence of a critical positivity ratio was solid. Brown, Sokal, and Friedman, the rebuttal authors, published their response to Fredrickson´s "Update" the next year, maintaining that there was no evidence for a critical positivity ratio. Losada declined to respond to the criticism (indicating to the Chronicle of Higher Education that he was too busy running his consulting business).[verification needed] Hämäläinen and colleagues responded later, passing over the Brown-Sokal-Friedman rebuttal claim of failed criteria for use of differential equations in modeling, instead arguing that there were no fundamental errors in the mathematics itself, only problems related to the model´s justification and interpretation.
ellauri285.html on line 761: A formal retraction for the mathematical modeling elements of the Losada and Fredrickson (2005) paper was issued by the journal, American Psychologist, concluding that both the specific critical positivity ratio of 2.9013 and its upper limit were invalid. The fact that the problems with the paper went unnoticed for years despite the widespread adulatory publicity surrounding the critical positivity ratio concept contributed to a perception of social psychology as a field lacking scientific soundness and rigorous critical thinking. Sokal later stated, "The main claim made by Fredrickson and Losada is so implausible on its face that some red flags ought to have been raised", as would only happen broadly in graduate student Brown´s initiating the collaboration that resulted in the Brown-Sokal-Friedman rebuttal.
ellauri285.html on line 766: the data used by Losada in several analyses do not meet basic criteria for the use of differential equations (such as the use of continuous variables that evolve smoothly and deterministically over time);
ellauri285.html on line 772: the butterfly-like first figure provided by Fredrickson and Losada is not a model of the data taken from their human participants, but "the results of computer simulations of the Lorenz equations, nothing more"; and based on the maths, even if precise positivity/negativity ratios could be derived, several "windows" of desirable and undesirable positivity/negativity ratios above a certain value should exist, rather than a simple range of ratios in which "flourishing" should occur.
ellauri285.html on line 777: Fredrickson responded to the critique by agreeing that Losada´s mathematical modelling was "questionable" and did not show that there are precise values of the ratio, but also arguing that the evidence for the benefits of a high positivity/negativity ratio is solid. Fredrickson noted that Losada declined to respond to the criticism.[11] The American Psychologist proceeded to formally retract as invalid the mathematical modeling elements of Fredrickson and Losada´s paper, including the specific critical positivity ratios of 2.9013 and its upper limit.
ellauri285.html on line 784:
ellauri285.html on line 786: Marcial Losada (1939–2020) was a Chilean psychologist, consultant, and former director of the Center for Advanced Research (CFAR) in Ann Arbor, Michigan.[not verified in body] He is known for his work in academia and business focusing on the development of "high performance teams",[This quote needs a citation] and having participated in partially retracted collaborative work with Barbara Fredrickson of the University of North Carolina, a retraction for which he has been assigned the culpability.
ellauri285.html on line 788: Marcial Francisco Losada was born in 1939 in Chile.[citation needed] He received a Ph.D. in organizational psychology from the University of Michigan. After finishing his doctoral work, Losada served as a Center for Advanced Research (CFAR) in Ann Arbor, Michigan.[when?][citation needed] In his career, Losada developed a nonlinear dynamics model, the meta learning model, to show dynamical patterns achieved by high, medium and low performing teams, where performance was evaluated based on profitability, customer satisfaction, and 360-degree feedback.[citation needed]. In pursuing these goals, he founded and served as executive director of Losada Line Consulting, which had presented past workshops and seminars at companies including Apple, Boeing, EDS, GM, and Merck, and foundations including the Kellogg and Mellon Foundations, with high performance team-building contracts at BCI, Banchile, BHP-Billiton, Codelco, and Telefónica [better source needed].
ellauri285.html on line 790: Losada claimed the dynamical patterns related to team performance appear in coordinate spaces of "positivity-negativity," "inquiry-advocacy" and "other-self," and are controlled by connectivity, which is supposed to reflect interpersonal attunement of a team. [third-party source needed] Losada, along with Barbara Fredrickson, developed the concept of the critical positivity ratio (also known as the Losada line), which states that there exist precise cut-off points for an individual´s ratio of positive to negative emotions, above and below which the individual will fail to flourish.
ellauri285.html on line 791: Losada´s coauthor, Fredrickson, continues to insist on the measurability of such a ratio, and the existence tipping-points, but has distanced herself from the mathematical portions of the 2005 paper, which were subsequently retracted by the journal; Fredrickson reports that Losada declined to respond to the criticism. Lsada kicked the bucket in 2020.[where?][citation needed].
ellauri288.html on line 171: Kielet esiintyvät valassa monikossa, eivätkä sattumalta. ”Suomi on monikielinen maa. Suomen ja ruotsin lisäksi emme voi unohtaa myöskään saamen ja romanin kieltä, eikä viroa, Venäjää, Somalia eikä arabiaa. Ihmisellä on oltava oikeus puhua äidinkieltään ilman, että häntä lyödään (niinkuin äiskä minua).” ”Kulttuureilla viittaan muun muassa erilaisiin yhteisöihin ja niiden tapoihin, kuten islamiin, näkövammaisiin tai seniorikulttuuriin. Laajasti ymmärrettynä kulttuurit tarkoittavat myös tiedettä ja taiteita, romaanitaidetta ja bisexuaalisuutta."
ellauri288.html on line 194: Länsimainen vaihtoehtoinen käsitys totuudesta (amerikkalaisten kehittämä pragmaattinen totuusmääritelmä) ei ole itsestäänselvyys maassa, jossa valtio on adoptoinut neuvostokäsitykset faktoista. Marxismi-leninismin opit eivät tunnustaneet objektiivista tai absoluuttista totuutta. Roskaa, kylläpäs tunnustivat, nimittäin historiallisen materialismin totuuden. Kirjaimellisesti kaikki tiesivät, etteivät Neuvostoliiton vaalit olleet vapaita. Siitä huolimatta vaalituloksiin suhtauduttiin kuin ne olisivat faktoja. Faktoja ne olivatkin. Ehdokasasettelu jo takasi että proletariaatin diktatuuri säilyisi. Ei siitä ollut mitään väärinkäsityxiä.
ellauri288.html on line 276: NPR, full name National Public Radio, is a privately and publicly funded non-profit membership media organization that serves as a national syndicator to 797 public radio stations in the United States of America. Noam Chomsky has criticized NPR as being biased toward ideological power and the status quo. Consumers of information from NPR contend that NPR does its job well. In April 2023, Twitter made the decision to label NPR, as well as the PBS, BBC, and Voice of America as government-funded media outlets following backlash from critics who accused the platform of bias. Twitter initially labeled accounts linked to countries like Russia and China but faced criticism for not applying the same labels to media organizations from Western countries. In response, the company expanded its policy to include NPR.
ellauri288.html on line 415:
ellauri288.html on line 442:
ellauri288.html on line 447: Ja useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen hän alkoi kirjoittaa viroksi. Venäjän kielen taitoni oli silloin selvästi riittämätön. Vaikka se parani ajan myötä, kirjoitin harvoin venäjäksi, pääasiassa ilman artikkeleita, edes yhden Pietarin Zvezdassa julkaistun jutun. Palasin venäläisen runouden pariin Viron tasavallassa, kun venäjä ei enää ollut virallinen kieli. Se oli tämän vuosisadan alussa ja vuonna 2005 Kaksikymmentä venäjänkielistä runoani julkaistiin kaksikielisessä kokoelmassa Sõnad sõnatusse / Otherness. Ne sisältyvät tähän kirjaan tietyin muutoksin. Suurin osa kirjan tekstistä on kirjoitettu myöhemmin, pääosin vuosina 2010–2013. Uskon, että virolaiskulttuurimme oli alusta alkaen monikielinen, kirjailijamme virolaisen kirjallisuuden perustajista Kreutzwaldista ja Felmanista monikielisen runoilija Ilmar Laabaniin saakka osasivat useita kieliä ja käyttivät niitä enemmän tai harvemmin.
ellauri288.html on line 466: Neuvosto-Virossa Jaan Kaplinski eli sisäisessä pakolaisuudessa (Jaan Kaplinski elab sisepaguluses). Jaan oli kuin mutanttikoira Hektor joka oli jäänyt asumaan yksin taloon, joka on saavuttamaton kuin linnoitus. Jaan halusi pois CCCPstä mutta se sitten jäi. Olisi pitänyt opiskella Lotmanin luona venäläistä kirjallisuutta ja seurata tällä tavalla isän jälkiä eikä opiskella ranskaa, jota opetettiin yliopistossakin peruskoulutasolla. Äitikin osasi sitä paremmin.
ellauri288.html on line 468: Kaplinski on monikielisyyteen pyrkivänä kirjailijana kirjoittanut runoutta ja kolumneja suomeksikin. Hän on kirjoittanut runoja ja yrittänyt kirjoittaa proosaakin englanniksi. I am a little boy. Aika ja ympäristö on niin vihamielinen runoudelle. Hänhän on kasvanut ja elänyt koko elämänsä sosialismin laboratoriossa. Hän on lukenut paljon ja hänen älykkyytensä on poikkeuksellista. Hän näkee oman erikoisuutensa paradoksina. Jumalan mukaan hän on apostoli Paavalin sanoin skandaali ja typerys.
ellauri288.html on line 486: Myös Silm koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä realistis-psykologisessa osassa kerrotaan teologi I:n tarina Viron Sosialistisessa Neuvostotasavallassa ylioppilastoverin silmin. I:stä tuntuu, että häntä seuraa salaperäinen Silm. Hän aloittaa teologian opinnot, tekee kuten monet muutkin vähän yhteistyötä KGB:n kanssa päästäkseen ulkomaille, tunnistaa itsestään gnostikot ja kabalistit, joiden avulla hän yrittää kavaltaa vainoharhaisen Silmin. Mutta kertomuksen toisessa osassa selviää, Silmä ei ole KGB eikä mikään muukaan salainen järjestö, vaan mm. Yhdysvaltain dollariin ikuistettu Mordorin paha silm.
ellauri288.html on line 649: sest see mõistab, kui lihtne on tappa
ellauri290.html on line 45: Israelin poikien sukukunnat ovat nuijineet naapureitaan Vanhan testamentin malliin aina siionismin maahanmuuton voimistuttua 1. maailmansodan jälkeen, listien mielin määrin filistealaisia ja muita tienoilla pyöriskelleitä laiskoja pakanoita. Reviiristä on nahisteltu abrahamilaisten apinaserkkujen kanssa suunnilleen 10 vuoden väliajoin ja rättipäitä heitetty ulos maasta tai kuopattu isänmaansa poveen joka kerta. Esinahkakukkulat on alkaneet yletä taas kuin Joosuan aikoina. Vittu niinhän Jehova (Moosexelle joskus 1446 BC-1225 BC) ja länsivallat (1917 Balfour declaration) oli niille luvanneet, ja lupauxensa pettäjä on kanankakan kantaja. (Tosin McMahon oli 1916 luvannut Husseinille brittien antavan Arabian arabeille, jos ne uhmaisivat ottomaaneja. Mutta se oli silloin ja nyt on nyt.)
ellauri290.html on line 47: 1. israeli-arabisota
ellauri290.html on line 54:
ellauri290.html on line 57:
ellauri290.html on line 61: Vuoden 1948 (tai ensimmäinen) arabien ja Israelin välinen sota oli vuoden 1948 Palestiinan sodan toinen ja viimeinen vaihe. Se alkoi virallisesti Ison-Britannian Palestiina-mandaatin päättymisen jälkeen keskiyöllä 14. toukokuuta 1948; Israelin itsenäisyysjulistus oli annettu aiemmin samana päivänä, ja arabivaltioiden sotilasliitto saapui Britannian Palestiinan alueelle aamulla 15. toukokuuta.
ellauri290.html on line 63: Päivä sen jälkeen, kun 29. marraskuuta 1947 hyväksyttiin YK:n Palestiinan jakosuunnitelma, jonka tarkoituksena oli jakaa Palestiina arabivaltioksi, juutalaisvaltioksi ja Jerusalemin ja Betlehemin kaupungit kattavaan kansainväliseen erityisjärjestelmään, seitsemän juutalaista tapettiin Arabimilitanttien Fajja-bussihyökkäykset sisällissodan ensimmäisenä pidetyssä tapahtumassa. Tämä hyökkäys oli kosto Lehin 19. marraskuuta tekemälle viiden arabiperheen jäsenen murhalle, joiden epäillään olevan brittiläisiä informaattoreita. Arabien, juutalaisten ja brittien välillä on ollut jännitteitä ja konflikteja vuoden 1917 Balfourin julistuksesta ja vuonna 1920 annetusta Palestiinan brittiläisestä mandaatista lähtien. Britannian politiikka oli tyytymätön sekä arabeihin että juutalaisiin. Arabien oppositio kehittyi arabien kapinaksi Palestiinassa vuosina 1936–1939,
ellauri290.html on line 65: 15. toukokuuta 1948 sisällissota muuttui konfliktiksi Israelin ja arabivaltioiden välillä Israelin edellisenä päivänä antaman itsenäisyysjulistuksen seurauksena. Egypti, Transjordan, Syyria ja retkikunta Irakista saapuivat Palestiinaan. Hyökkäysjoukot ottivat haltuunsa arabialueet ja hyökkäsivät välittömästi Israelin joukkoja ja useita juutalaisia siirtokuntia vastaan. Kymmenen kuukautta kestäneet taistelut käytiin enimmäkseen Britannian mandaatin alueella sekä Siinain niemimaalla ja Etelä-Libanonissa useiden aselepojaksojen keskeyttäen.
ellauri290.html on line 67: Sodan seurauksena Israelin valtio hallitsi aluetta, jota YK oli ehdottanut juutalaiselle valtiolle, sekä lähes 60 % arabivaltiolle ehdotetusta alueesta, mukaan lukien Jaffan, Lyddan ja Ramlen alue, Ylä-Galilean, jotkin osat Negevistä ja leveä kaistale Tel Aviv–Jerusalem -tien varrella. Israel otti haltuunsa myös Länsi-Jerusalemin, jonka oli tarkoitus olla osa kansainvälistä vyöhykettä Jerusalemille ja sen ympäristölle. Transjordan otti haltuunsa Itä-Jerusalemin ja Länsirannan, liittäen sen seuraavana vuonna, ja Egyptin armeija otti haltuunsa Gazan kaistan. Jerikon konferenssissa 1. joulukuuta 1948 2 000 palestiinalaisvaltuuskuntaa vaati Palestiinan ja Transjordanin yhdistämistä askeleena kohti täyttä arabien yhtenäisyyttä. Konflikti laukaisi merkittävän väestörakenteen muutoksen kaikkialla Lähi-idässä. Noin 700 000 palestiinalaista arabia pakeni tai karkotettiin kodeistaan alueella, josta tuli Israel, ja heistä tuli palestiinalaispakolaisia, joita he kutsuvat Nakbaksi ("katastrofi"). Samanlainen määrä juutalaisia muutti Israeliin kolmen sodan jälkeisen vuoden aikana, mukaan lukien 260 000 ympäröivistä arabivaltioista.
ellauri290.html on line 73: 29. marraskuuta 1947 Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi päätöslauselman, jossa suositeltiin suunnitelman hyväksymistä ja toteuttamista Britannian Palestiinan mandaattien jakamiseksi kahdeksi valtioksi, yhdeksi arabivaltioksi ja yhdeksi juutalaiseksi valtioksi sekä Jerusalemin kaupungiksi.
ellauri290.html on line 75: Yleiskokouksen jakamista koskevaa päätöslauselmaa otettiin vastaan valtavalla ilolla juutalaisissa yhteisöissä ja laajalla raivolla arabimaailmassa. Palestiinassa väkivalta puhkesi lähes välittömästi ja ruokkii kostotoimien ja vastatoimien kierteeseen. Britit pidättyivät puuttumasta asiaan, kun jännitteet muuttuivat matalan tason konfliktiksi, joka kärjistyi nopeasti täysimittaiseksi sisällissodaksi.
ellauri290.html on line 77: Tammikuusta alkaen operaatiot tulivat yhä militarisoidummiksi, kun joukko arabien vapautusarmeijan rykmenttejä osallistui Palestiinassa, kukin aktiivinen useilla eri aloilla eri rannikkokaupunkien ympärillä. He vahvistivat läsnäoloaan Galileassa ja Samariassa. Abd al-Qadir al-Husayni tuli Egyptistä useiden satojen pyhän sodan armeijan miehien kanssa. Rekrytoiessaan muutaman tuhannen vapaaehtoisen al-Husayni järjesti saarron Jerusalemin 100 000 juutalaiselle. Tämän torjumiseksi Yishuv-viranomaiset yrittivät toimittaa kaupunkiin jopa 100 panssaroidun ajoneuvon saattueet, mutta operaatiosta tuli yhä epäkäytännöllisempi, kun avustussaattueiden uhrien määrä kasvoi. Maaliskuuhun mennessä Al-Hussaynin taktiikka oli tuottanut tulosta. Melkein kaikki Haganahin panssaroidut ajoneuvot olivat tuhoutuneet, saarto oli täydessä toiminnassa, ja sadat Haganahin jäsenet, jotka olivat yrittäneet tuoda tarvikkeita kaupunkiin, tapettiin. Tilanne niille, jotka asuivat juutalaisten siirtokunnissa erittäin eristetyssä Negevissä ja Galilean pohjoispuolella, oli vielä kriittisempi.
ellauri290.html on line 79: Vaikka juutalainen väestö oli saanut tiukat määräykset, joiden mukaan heidän oli pysyttävä kaikkialla hinnalla millä hyvänsä, arabiväestö vaikutti enemmän yleisistä turvattomuudesta, jolle maa oli alttiina. Jopa 100 000 arabia Haifan, Jaffan ja Jerusalemin kaupunkien ylä- ja keskiluokista tai juutalaisten hallitsemista alueista evakuoitiin ulkomaille tai arabikeskuksiin itään.
ellauri290.html on line 81: Tämä tilanne sai Yhdysvallat peruuttamaan tukensa jakosuunnitelmalle, mikä rohkaisi Arabiliittoa uskomaan, että arabien vapautusarmeijan vahvistamat Palestiinan arabit voisivat tehdä lopun suunnitelmasta. Britit sen sijaan päättivät 7. helmikuuta 1948 tukea Palestiinan arabialueen liittämistä Transjordanin toimesta.
ellauri290.html on line 85: Plan Daletin suunnitteleman juutalaisen alueellisen jatkuvuuden toteuttamisen puitteissa Haganahin, Palmachin ja Irgunin joukot aikoivat valloittaa seka-alueita. Palestiinan arabiyhteiskunta järkyttyi. Tiberias, Haifa, Safed, Beisan, Jaffa ja Acre putosivat, mikä johti yli 250 000 palestiinalaisen arabien pakenemiseen.
ellauri290.html on line 87: David Ben-Gurion julisti 14. toukokuuta 1948 Israelin valtion perustetuxi ja vuoden 1948 Palestiinan sota eteni toiseen vaiheeseensa arabivaltioiden armeijoiden väliintulon myötä ja vuoden 1948 arabien ja Israelin välisen sodan alkaessa.
ellauri290.html on line 93: Pekka ja Pätkä Suezilla ovat yhtä arabivastaisia kuin Pekka Lipponen Suezin sulttaanina. Arabit on likaisia ja hälisevät, Israelin pojat kulkee siisteinä parrat ajeltuna Uzit tanassa.
ellauri290.html on line 116: Viimeisten neljän vuosikymmenen ajan sionistinen propaganda on antanut vääristyneen kuvan tilanteesta Pyhässä maassa. On esitetty lausuntoja, että Palestiina oli kehittymätön maa. että se oli harvaan asuttujen feodaaliherrojen hallitsemien nomadiheimojen, että siellä oli tilaa juutalaisille maahanmuutolle ja että sionistien saavutukset pystyvät saamaan "aavikon kukoistamaan". Tämän propagandan vaikutus keskivertoihmiseen on ollut se, että monet ovat joutuneet johtamaan uskoa, että Palestiinan maat kuuluvat laillisesti juutalaisille ja että arabit, jotka olivat myyneet maansa kalliilla hinnoilla, yrittivät nyt saada ne takaisin Israelia vastaan hyökkäämällä.
ellauri290.html on line 125: b) Acren rannikkotasanko, joka ulottuu Carmel-vuorelta pohjoiseen ”Ras En-Naquran” ylemmälle Libanonin rajalla. Eteläinen osa Mount Car¬ ja arabien kaupungin Acre välillä tunnettiin nimellä "Emek Zevulun";
ellauri290.html on line 130: g) Negeb, valtava kolmio, jonka huippu on Aqabanlahdella Punaisellamerellä ja joka muodostaa lähes puolet Palestiinan maista.
ellauri290.html on line 134:
ellauri290.html on line 136: Puhdasrotuinen arabi 20 841 861
ellauri290.html on line 141:
ellauri290.html on line 151:
ellauri290.html on line 169:
ellauri290.html on line 178: d) Negeb - Aavikko etelään Beershebasta Akabaan. Kuuma ja kuiva kesällä; kylmä ja kuiva talvella. Sademäärä huono.
ellauri290.html on line 184:
ellauri290.html on line 191:
ellauri290.html on line 195:
ellauri290.html on line 205:
ellauri290.html on line 209:
ellauri290.html on line 211: Arabs 1,179,000 1,293,000 1,380,000
ellauri290.html on line 215:
ellauri290.html on line 217: Arvioitu luku 1 380 000, joka edustaa Palestiinan koko arabiväestöä toukokuun puolivälissä 1948, ilman asukkaiden karkottamista, saatiin käyttämällä ohjenuorana vuonna 1948 tapahtunutta arabiväestön kasvua 114 000:lla. vuosien 1945 ja 1946 24 kuukauden jakson ja laskemalla arvioitu lisäys 17,k2 kuukauden ajanjaksolle 1947 toukokuun 1948 puoliväliin. On ymmärrettävä, että tämä ei ehkä ole oikea menetelmä korotuksen laskemiseen väkiluvussa, mutta tuloksena olevan luvun katsotaan olevan tarpeeksi lähellä antaakseen käsityksen siitä, mikä arabiväestö olisi voinut olla 15. toukokuuta 1948, ellei Palestiinaa koskevaa mandaattia olisi päätetty;
ellauri290.html on line 225: "Ainoa mitä pyydämme arabeilta, on antaa meidän elää rauhassa ja häiritsemättä omassa maassamme, kodeissamme ja omilla maillamme."
ellauri290.html on line 230: Israelin joukkojen sotilasyksiköiden mieletön hyökkäys Siinain niemimaalle viime lokakuussa räjäytti myytin siitä, että Israel oli arabien aggression uhri. Sionistit eivät tyytyneet "pysäyttämään Nasseria" - mitä tahansa tämä kyseenalainen selitys heidän Egyptiin kohdistuneelle hyökkäykselleen tarkoittaisikaan. He olivat päättäneet pitää hallussaan egyptiläisiä alueita, jotka olivat kolme kertaa suurempia kuin nykyinen Israelin miehittämä Palestiinan alue ja joista ei voitu esittää edes "historiallista väitettä".
ellauri290.html on line 232: Yleisesti ei kuitenkaan tiedetä, missä määrin Israelia itseään on muokattu Palestiinan arabeilta pakkolunastetuista maista ja pidätetty väkivallalla väitteitä vastaan, jotka olisivat kaikkien oikeudenmukaisuuden ja ihmisyyden standardien mukaisia. Voidaan turvallisesti väittää, että sionistit eivät koskaan "kolonisoineet" Palestiinaa. He yksinkertaisesti tarttuivat siihen. Tuon kauhean pakkolunastuksen suuruus, sen jatkumiseen käytetyt keinot ja tuhoisa tilanne, jonka se on aiheuttanut sadoille tuhansille arabimiehille, -naisille ja -lapsille, on verrattavissa aikamme julmimpiin tekoihin. Kun tosiasiat on arvioitu, arabipakolainen voi oikeudenmukaisesti kääntyä maailman mielipiteen puoleen ja julistaa: "Todellakin, kaikki, mitä pyydämme sionisteilta, on elää omassa maassamme, omissa kodeissamme ja omilla maillamme."
ellauri290.html on line 240:
ellauri290.html on line 242: Arabien yksityisomistuksessa 3,143,693 47,79 %
ellauri290.html on line 247:
ellauri290.html on line 249: Nämä tilastot vaativat kuitenkin tiettyjä korjauksia. Arabien selkeästi omistamaan alueeseen tulisi lisätä 52 925 hehtaaria sitrusviljelmiä, muita hedelmäviljelmiä, kasteltavaa maata ja viljelykelpoista maata. Nämä ottomaanien aikoina asutetut, hylätyt ja uudelleenasutetut maat olivat sellaisten henkilöiden hallussa, joita sulttaani piti vuokralaisinaan mutta jotka väittivät suurella itsepäisyydellä, että heillä oli selkeät ja suuremmat oikeudet, jotka vastaavat "vapaata" hallintaoikeutta. Arabien miehitysoikeus näihin maihin johtui ottomaanien hallinnosta ennen vuotta 1918, eikä Palestiinan hallitus ollut koskaan kiistänyt sitä. Itse asiassa hallitus oli ennen toimeksiannon päättymistä päättänyt politiikasta, jonka mukaan näiden maiden omistusoikeus siirrettiin viljelijöille maksamalla parantumatonta pääoma-arvoa vastaava nimellinen summa.
ellauri290.html on line 251: Juutalaiset sitä vastoin "ostivat" yksittäisiltä arabeilta lisää 25 232 eekkeriä, jotka sisälsivät "rekisteröinnit" 5 vanhoissa viallisissa kiinteistörekistereissä, joihin he toivoivat saavansa omistusoikeuden maansiirtooperaatioiden aikana. Monissa tapauksissa näitä juutalaisia "ostoksia" ei kuitenkaan voitu paikantaa maassa, ja missä pystyivät, niiden alueet olivat epätarkkoja ja epäluotettavia. On syytä selventää, että ensinnäkin Turkin omistusoikeuden rekisteröinti maa-alueeseen ei perustunut maa-alueen kartoitukseen, vaan se toteutettiin hyvin pintapuolisesti. Alueet annettiin vain likimääräisesti, ja rajojen kuvaus koostui yleensä viereisten omistajien tai fyysisten esineiden nimistä viitaten neljään pääpisteeseen; toiseksi, pian ihmiset ymmärsivät, että kiinteistörekisterit antoivat hallitukselle arvotietoja verotuksen ja asevelvollisuuden perustana. Tämän seurauksena rekisteröintiä ei aina haettu, ja kun sitä haettiin, kiinteistörekisterivirkailijalle annettiin kuvitteellisia lukuja, kun taas asevelvolliset usein hankkivat rekisteröinnin ehdokkaiden nimiin. Tämän seurauksena Britannian miehityksen aikaiset maarekisterit olivat sekä epätarkkoja että epätäydellisiä.
ellauri290.html on line 258: (d) Viljelykelpoinen maa, jonka hallituksella oli vain nimellinen omistusoikeus. On jo selitetty, että arabiviljelijöillä oli perinnöllinen viljelyoikeus näille maille, eikä Palestiinan hallitus koskaan kiistänyt heidän miehitystä. Arabiviljelijät maksoivat hallitukselle veroa vastaavan vuosivuokran;
ellauri290.html on line 259: (e) Viljelykelvoton maa, jota ei voida viljellä tavanomaisilla arabialaisilla viljelymenetelmillä ja jota kyläläiset kokonaisuudessaan käyttävät laiduntamiseen ja "polttoaineen keräämiseen". Heidän rekisteröintinsä "toistaiseksi Palestiinan hallituksen luottamuksellisen päävaltuutetun" nimiin oli tarkoitus suojella näitä maita yksityisiltä tunkeutumiselta ja mahdollistaa niiden parantaminen koko kylän hyödyksi. Tällaisia maita pidettiin kylän "yhteisöllisinä" maina;
ellauri290.html on line 260: (f) Negebin viljelemättömät maat, tuo valtava kolmio pisteestä, joka on noin viisi mailia etelään Beersheban kaupungista, sen huipulle Punaisenmeren Aqabanlahdessa. Tämä noin 2 643 844 hehtaarin suuruinen alue, joka oli lähes puolet Palestiinan alueella, ei ollut koskaan tutkittu. Noin 90 000 nomadiheimoa vaelsi alueella viljelen mitä maata pystyi, kun sade oli riittävä, ja laiduntaen kamelejaan ja muita laumiaan alueella. ikimuistoisista ajoista toimikauden loppuun ilman lupaa tai estettä. Näiden paimentolaisheimojen oikeuksia tällä laajalla alueella ei koskaan kyseenalaistettu, ja siksi hallituksen omistus maan osavaltion omistukseen oli vain ”oletettu”.
ellauri290.html on line 262:
ellauri290.html on line 268: Vuokrattu arabeille pitkäksi aikaa 198 107
ellauri290.html on line 269: Vuokrattu arabeille alle 3 vuodeksi 4,398 11,233
ellauri290.html on line 270: Vuokrattu muille kuin arabeille tai juutalaisille 664 148
ellauri290.html on line 276:
ellauri290.html on line 282:
ellauri290.html on line 283: Area Arabs Jews Others State Domain Total
ellauri290.html on line 290: Irrigable Land 7,866 899 - 7,526a 16,291
ellauri290.html on line 291: Cultivable Land 1,135,386 219,155 16,262 57,916a 1,428,719
ellauri290.html on line 292: Non-Cultivable Land 1,203,322 48,261 11,382 93,172b 1,356,137
ellauri290.html on line 298: Cultivable Land 483,712 16,288 - - 500,000
ellauri290.html on line 299: Non-cultivable Land - - - 2,643,274c 2,643,274
ellauri290.html on line 303:
ellauri290.html on line 305: Tässä vaiheessa olisi aiheellista selittää, kuinka yllä olevassa taulukossa (a) sarakkeen "arabit" alla oleva 1 203 822 hehtaarin "viljelykelvoton maa" luokiteltiin sellaiseksi, erityisesti kun otetaan huomioon, että Israelin viranomaiset, joilla oli arabien omistus tällaisista maista. Palestiinan maaperä erosi huomattavasti jopa yhden kylän rajoissa, erityisesti vuoristoalueilla, ja tiettyjen maiden käyttö riippui pitkälti siitä, oliko riittävästi sadetta. Näistä syistä Palestiinan hallitus päätti peräti kuusitoista maaluokkaa verotusta varten, kun taas luokittelu ei ollut niin tiukka kuin se olisi voinut olla, koska sillä ei ollut mitään yhteyttä pääoma-arvoon.
ellauri290.html on line 307: Arabien viljelymenetelmät olivat vielä alkukantaisia, ja maan nälän vuoksi, varsinkin vuoristoalueilla, arabit eivät kiinnittäneet huomiota taloudellisiin näkökohtiin, ja heidän nähtiin harjoittavan pienten maapalojen viljelyä kivien välissä toisinaan keinoin. hakkukirveestä tai rivistä vielä pienempiä taskuja ja laita niihin oliivipuiden versoja niiden selviytymisen toivossa. Monet kyläperheet pystyivät selviytymään, vaikkakin surkeasti, sellaisella maalla, joka hallituksen standardien mukaan luokiteltiin "ei-viljelykelvottomaksi". Viljelykelvottomaksi maaksi määriteltiin "maa, jota ei voitu viljellä tavanomaisilla viljelymenetelmillä", ja se sisälsi maa, jonka tuottavuusarvo on alhainen, eli maa, jonka tuotantokustannukset ylittivät bruttotulot. Tällaisten maiden katsottiin yleensä kuuluvan kylän (tai klaanin) asukkaille kokonaisuudessaan ja luokiteltiin verottomaan luokkaan. Palestiinan verolaissa säädettiin parannusten vapauttamisesta verotuksesta kymmenen vuoden ajaksi, jotta maanviljelijää voitaisiin kannustaa parantamaan ja kehittämään tämäntyyppistä maata.
ellauri290.html on line 309: Voidaan turvallisesti sanoa, että lukuun ottamatta Kuolleenmeren suolaisia kukkuloita ja maita, Palestiinassa ei ole juurikaan maata, jota ei voitaisi käyttää tavalla tai toisella oliivitarhoina tai metsittämiseen. Valtavat oliivitarhojen ja viinitarhojen alueet, joita voidaan nähdä peittävän rinteitä ja jotka joskus seisovat paikkakunnilla, joilla ei ole juuri lainkaan maaperää, ovat todiste ja kunnia Palestiinan arabiviljelijän sitkeydelle ja taidolle. On merkittävää, että arabien osuus oliivitarhoista Palestiinassa oli 99 prosenttia.
ellauri290.html on line 311: On tärkeää huomata nämä korjaukset, koska tänä aikana sionistit nostivat laajaa propagandaa. rajoituksia vastaan, jotka pakollinen hallitus on asettanut juutalaisille maanhankinnoille tietyillä vyöhykkeillä arabien maatalouden etujen suojelemiseksi. He syyttivät hallitusta "Balfourin julistuksen" hengen ja tarkoituksen rikkomisesta, eivätkä he rentoutuneet. heidän vaatimuksensa, että kaikki valtion maat olisi luovutettava juutalaisille kolonisaatiolle. Hallitus toisaalta teki selväksi, että ei ollut vapaita valtion maita, jotka voitaisiin luovuttaa siten vahingoittamatta arabikyläläisten oikeuksia, jotka "Balfourin julistuksen" mukaan Ison-Britannian hallituksen velvollisuutena oli suojella. Siitä huolimatta sionistit pitivät kiinni vaatimuksistaan mandaatin viimeiseen päivään asti. teki selväksi, ettei ollut olemassa vapaita valtion maita, jotka voitaisiin luovuttaa tällä tavoin vahingoittamatta arabikyläläisten oikeuksia, joita Britannian hallituksen oli "Balfourin julistuksen" mukaan suojeltava. Siitä huolimatta sionistit pitivät kiinni vaatimuksistaan mandaatin viimeiseen päivään asti. teki selväksi, ettei ollut olemassa vapaita valtion maita, jotka voitaisiin luovuttaa tällä tavoin vahingoittamatta arabikyläläisten oikeuksia, joita Britannian hallituksen oli "Balfourin julistuksen" mukaan suojeltava. Siitä huolimatta sionistit pitivät kiinni vaatimuksistaan mandaatin viimeiseen päivään asti.
ellauri290.html on line 315: Edellä kuvattu törkeä lutkastatistiikka ja hallitusten asenne juutalaisten valtiomaiden kolonisoimista kohtaan osoittavat selvästi, että Palestiinan maaperä - vaikka sen omistus oli kyseenalainen - oli arabimaata. Sen muuttaminen juutalaiseksi maaperäksi saattoi tarkoittaa vain sen perinnöllisten omistajien riistämistä tavalla tai toisella. Bruttotilastot eivät kuitenkaan paljasta, että juutalaiset omistivat lähes tasavertaisen osuuden Palestiinan parhaista viljelykelpoisista maista.* Palestiinan maaperätutkimuksen tilastoissa, jotka toimitettiin vuonna Palestiinassa vierailleelle angloamerikkalaiselle tutkimuskomitealle. Vuonna 1946 hallitus jakoi maan maaperän kolmeen pääluokkaan, nimittäin First Quality Land, joka koostuu rannikkoalueista ja muista tasangoista - 818 000 eekkeriä; Keskilaatuinen maa, joka sisältää mäkiset alueet ja puoliaavikkoalangot - 2 446, 000 eekkeriä; ja Huonolaatuinen maa, joka koostuu Juudean kuivista kuluneista kukkuloista ja syvästi kuluneista ylänköistä ja Negebin laaksosta. - 3 316 000 hehtaaria. Voidaan turvallisesti sanoa, että juutalaiset tilat sijaitsivat First Quality Land -vyöhykkeillä, kun taas arabien ylivalta maanomistuksessa ei johtunut pelkästään siitä, että ne muodostivat suurimman osan väestöstä ja erityisesti maatalousväestöstä, vaan he työskentelivät myös huonolaatuisia maita, joita juutalaiset maanviljelijät yleensä halveksivat.
ellauri290.html on line 319: 29. marraskuuta 1947 Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi yhden äänten enemmistöllä päätöslauselman 181 (II), jossa määrätään Palestiinan jakamisesta kahdeksi itsenäiseksi valtioksi - toiseksi arabien ja toisen juutalaiseksi - jotka liittyvät toisiinsa. talousliiton toimesta. Siinä määrättiin myös kansainvälisen Jerusalemin vyöhykkeen perustamisesta, johon sisältyisi Betlehem ja Jerusalemissa ja sen ympäristössä olevat pyhät paikat, jota Yhdistyneet Kansakunnat hallinnoisi.
ellauri290.html on line 321: Jakosuunnitelmassa määrättiin, että Palestiina oli jaettava kuuteen pääosaan, joista kolme oli jaettu "juutalaiselle valtiolle" ja loput kolme "arabivaltiolle". Syy tähän poikkeukselliseen ja luonnottomaan jakautumiseen oli sisällyttää "juutalaiseen valtioon" kaikki juutalaisten omistamat ja asuttamat alueet, vaikka tämä merkitsi suurten, kokonaan arabien omistamien ja asuttujen alueiden sisällyttämistä mukaan. "Arabivaltio" sen sijaan sisälsi mahdollisimman vähän juutalaisia ja mahdollisimman vähän juutalaisten omaisuutta. Tulos, kuten seuraavista taulukoista ilmenee, oli, että yli puolet Palestiinan alueesta annettiin "juutalaiselle valtiolle", mukaan lukien suurin osa hedelmällisimmistä ja kehittyneimmistä alueista, kun taas "juutalaisen valtion" väestö piti koostua 498 000 juutalaisesta ja 497 arabivähemmistöstä, 000 - ero vain 1000. Seuraavat taulukot havainnollistavat kunkin "osavaltion" sijaintia, kokoa ja alueomistusta jakosuunnitelman mukaisesti:
ellauri290.html on line 323:
ellauri290.html on line 325: The “Arab State” 4,476 2,897,467 42.88%
ellauri290.html on line 329:
ellauri290.html on line 330:
ellauri290.html on line 331: b) Land Area According to Ownership “Arab State” “Jewish State” Jerusalem (I. Z.)
ellauri290.html on line 333: Arabs 2,212,075 77.69% 894,456 24.24% 37,165 84.70%
ellauri290.html on line 338:
ellauri290.html on line 339:
ellauri290.html on line 340: c) Number of Towns** and Villages Arab Jewish Mixed German Total
ellauri290.html on line 341: “Arab State” - Towns 16 1 — 17
ellauri290.html on line 350:
ellauri290.html on line 352: Hyvän vanhan Filistean jakosuunnitelma, sellaisena kuin se oli ratkaistu Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmalla nro 181 (II), päivätty 29. marraskuuta 1947, yritti toisaalta sisällyttää "juutalaiseen valtioon" juutalaisten enimmäismäärän, vaikka se tarkoittikin. suurien arabien ottaminen mukaan ja toisaalta vähiten juutalaisten sisällyttäminen "arabivaltioon". Tämä oikeudenmukaisuusmalli johti yli puoleen Palestiinan alueesta "juutalaiselle valtiolle" ja 497 000 vähemmistön syntymiseen vain 498 000 juutalaisen enemmistön joukossa. "Arabivaltioon" kuului kuitenkin vain 10 000 juutalaista ja 725 000 arabiväestöä. Jos jakosuunnitelma olisi pantu täytäntöön, väestön jakautuminen olisi ollut seuraava:*
ellauri290.html on line 354:
ellauri290.html on line 355: Jews Arabs & Others Total
ellauri290.html on line 356: “Arab State” 10,000 725,000 735,000
ellauri290.html on line 360:
ellauri290.html on line 363: 15. toukokuuta 1948 Palestiinaa koskeva mandaatti päättyi virallisesti ja brittiläiset joukot ja hallinto muuttivat pois maasta. Aiemmin alkaneet satunnaiset sionistien hyökkäykset tehostettiin ja huipentuivat 250 miehen, naisen ja lapsen verilöylyyn Deir Yasinissa 9. huhtikuuta 1948, mikä johti muslimiväestön ja kristittyjen pakoon sionistijoukkojen toiminta-alueella. Menestymistensä rohkaisemana sionistit alkoivat hyökätä ja miehittivät Tiberiaksen ja Samakhin kaupungit 19. huhtikuuta; Haifa, 22. huhtikuuta; Jaffa 29. huhtikuuta; Katamonin kortteli Jerusalemissa 30. huhtikuuta; Safad 10. toukokuuta; Beisan 11. toukokuuta; ja Acre 14. toukokuuta 1948. Arabivaltiot tulivat Palestiinan muslimi- ja kristittyjen asukkaiden apuun ja saapuivat Palestiinan maaperälle ensimmäistä kertaa 15. toukokuuta 1948 jälkeen, Taistelut jatkuivat muutaman viikon, mutta ne loppuivat turvallisuusneuvoston antaman tulitaukomääräyksen seurauksena, minkä jälkeen Yhdistyneiden kansakuntien sovittelija kreivi Folke Bernadotte aloitti pyrkimyksensä rauhan aikaansaamiseksi kiisteltyjen osapuolten välille. Sionistit murhasivat kuitenkin kreivi Bernadotten heti, kun he saivat tietää, että hänen rauhansuunnitelmiinsa sisältyi jakopäätöksen jälkeen hankittujen alueiden palauttaminen.
ellauri290.html on line 365: Palestiinan jakosuunnitelma, sellaisena kuin se oli ratkaistu Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmalla nro 181 (II), päivätty 29. marraskuuta 1947, yritti toisaalta sisällyttää "juutalaiseen valtioon" juutalaisten asukkaiden enimmäismäärän, vaikka se merkitsi sisällyttämistä. suuri määrä arabeja ja toisaalta vähiten juutalaisten sisällyttäminen "arabivaltioon". Tämä oikeudenmukaisuusmalli johti yli puoleen Palestiinan alueesta "juutalaiselle valtiolle" ja 497 000 vähemmistön syntymiseen vain 498 000 juutalaisen enemmistön joukossa. "Arabivaltioon" kuului kuitenkin vain 10 000 juutalaista ja 725 000 arabiväestöä. Jos jakosuunnitelma olisi pantu täytäntöön, väestön jakautuminen olisi ollut seuraava:*
ellauri290.html on line 367:
ellauri290.html on line 368: Jews Arabs & Others Total
ellauri290.html on line 369: “Arab State” 10,000 725,000 735,000
ellauri290.html on line 373:
ellauri290.html on line 380: Avoimet vihollisuudet päättyivät virallisesti vuonna 1949, kun Israelin ja Egyptin, Jordanian, Libanonin ja Syyrian arabivaltiot allekirjoittivat aseleposopimukset. Näiden sopimusten mukaan israelilaiset saivat pitää hallussaan ylimääräistä aluetta, jonka he olivat miehittäneet "juutalaiselle valtiolle" vuoden 1947 jakosuunnitelman mukaisesti myönnetyn alueen ulkopuolella. Aseleposopimuksissa julistettiin, että "aselevon demarkaatiolinjat" rajattiin sitten ne "sanellettiin yksinomaan sotilaallisista syistä", eikä niitä "ei tullut tulkita missään mielessä poliittiseksi tai alueelliseksi rajaksi."* Aseleposopimusten seurauksena aluetta ja väestöä koskeva tilanne on nyt seuraava:
ellauri290.html on line 382:
ellauri290.html on line 395:
ellauri290.html on line 396:
ellauri290.html on line 399: Arabs 1,870,492 36.64% 1,211,456 87.24% 61,745 70.57%
ellauri290.html on line 404:
ellauri290.html on line 409:
ellauri290.html on line 415: Irrigable Land 13,787 2,500 16,287
ellauri290.html on line 416: Cultivable Land 1,518,218 373,000 37,500 1,928,718
ellauri290.html on line 417: Non-cultivable Land 3,192,216 778,781 28,418 3,999,415
ellauri290.html on line 436:
ellauri290.html on line 437: e) Number of Towns* and Villages Arab Jewish Mixed
ellauri290.html on line 447:
ellauri290.html on line 470: Israelin viranomaisten arvion mukaan Israelin miehittämän Palestiinan alueen arabiväestö on nykyään noin 180 000 ihmistä keskittyneenä jonnekin perseeseen.
ellauri290.html on line 472: Palestiinan arabipakolaiset
ellauri290.html on line 476:
ellauri290.html on line 482:
ellauri290.html on line 485:
ellauri290.html on line 491:
ellauri290.html on line 499: Jerusalemin pyhä kaupunki ja sen ympäristö määrättiin 29. marraskuuta 1947 tehdyn jakopäätöslauselman nojalla kansainväliseksi vyöhykkeeksi Yhdistyneiden Kansakuntien valvonnassa.* Tämä yleiskokouksen päätös vahvistettiin uudelleen vuonna 1948 ja uudelleen vuonna 1949. Israel ei vain kieltäytynyt sallimasta kansainvälistymistä, vaan on yksipuolisesti julistanut pyhän kaupungin kansalliseksi pääkaupungiksi - huolimatta Yhdistyneiden Kansakuntien edunvalvontaneuvoston 20. joulukuuta 1949 antamasta epäluottamuksesta. Pyhää kaupunkia koskevat sionistiset suunnitelmat saivat väkivaltaisen muodon. muutama päivä sen jälkeen, kun jakopäätöslauselma oli hyväksytty, ajaakseen muslimit ja kristityt asukkaat pois kodeistaan. Tammikuun 5. päivänä 1948 sionistit räjäyttivät Semiramis-hotellin Katamon Q -korttelissa, mikä vaikutti siivoamiseen suurimman osan sen asukkaiden ureasta. ja 30. huhtikuuta 1048, ennen kuin brittijoukot olivat lähteneet maasta, he hyökkäsivät ja miehittivät korttelin. Sen miehitys oli merkittävä sen strategisen aseman vuoksi, koska se ei tiennyt Uuden kaupungin jäljellä olevat arabialueet ja toimi sala-ampujakeskuksena puolustuskyvyttömiä muslimeja ja kristittyjä vastaan. Niiden 15 päivän aikana, jotka kuluivat ennen mandaatin päättymispäivää, tämä kaupunginosa puhdistettiin asukkaistaan ja sionistit huomasivat olevansa uuden kaupungin länsi- ja pohjoisosat hallussa ennen kuin viimeinen brittisotilas oli lähtenyt. Jerusalem. Jerusalemin rajat käsittivät kaupunginmuurissa sijaitsevan vanhan kaupungin, joka sisälsi juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin tärkeimmät pyhäköt sekä menneiden sukupolvien aikana syntyneen uuden kaupungin. Väestö koostui muslimeista, kristityistä ja juutalaisista, ja vuonna 1948, kun mandaatti päättyi, oli hieman yli 100 000 henkilöä.
ellauri290.html on line 503:
ellauri290.html on line 507:
ellauri290.html on line 509:
ellauri290.html on line 514: Arab-owned
ellauri290.html on line 531:
ellauri290.html on line 533:
ellauri290.html on line 548:
ellauri290.html on line 550:
ellauri290.html on line 553: Arab-owned
ellauri290.html on line 570:
ellauri290.html on line 574: Edellisillä sivuilla tehty selvitys käsitteli Palestiinan alueen laajuutta ja sen maan omistusta arabien ja juutalaisten välillä. Näillä mailla on kuitenkin laajoja kehityskohteita ja rakennuksia, kuten appelsiinitarhoja, oliivitarhoja, viinitarhoja ja muita hedelmäviljelmiä, kaupungeissa, kaupungeissa ja kylissä on rakennuksia ja muita rakennuksia, jotka muodostavat kaupungin, kylän tai kylän . Näitä ovat asukkaiden kodit ja liiketilat; itse asiassa kokonaisen kansan perintö. Israelilaiset ovat kaapanneet nämä kaikki ja niitä on käytetty hyväksi uusien juutalaisten maahanmuuttajien sijoittamiseksi Palestiinaan, vastoin kaikkia moraalin ja oikeudenmukaisuuden tunteita.
ellauri290.html on line 576: "Hylätty omaisuus oli yksi suurimmista panostuksista Israelin tekemisessä elinkelpoiseksi valtioksi. Sen pinta-alan laajuus ja se, että suurin osa rajan alueista oli poissaoloomaisuutta, teki siitä strategisesti merkittävän. Vuosien 1948 ja 1953 alun välisenä aikana perustetuista 370 uudesta juutalaisesta siirtokunnasta 350 oli poissaolon omaisuutta. Vuonna 1954 yli kolmasosa Israelin juutalaisista asui poissaolevien omaisuuksissa, ja lähes kolmannes uusista maahanmuuttajista (250 000 ihmistä) asettui arabien hylkäämille kaupunkialueille. He jättivät kokonaisia kaupunkeja, kuten Jaffa, Acre, Lydda, Ramleh, Beisan, Majdal; 388 kaupunkia ja kylää; ja suuri osa 94 muusta kaupungista ja kylästä, jotka sisältävät lähes neljänneksen kaikista Israelin rakennuksista. 10 000 kauppaa, yritystä ja kauppaa jätettiin juutalaisten käsiin. Toimikauden lopussa sitrushedelmien omistukset Israelin alueella olivat yhteensä noin 240 000 dunumia, joista puolet oli arabien omistuksessa. Suurimman osan arabimetsoista otti haltuunsa israelilainen poissaolevien omaisuuden säilyttäjä. Mutta vain 34 000 dunumia viljeltiin vuoden 1953 loppuun mennessä. Vuosina 1951-1952 entiset arabitarhat tuottivat puolitoista miljoonaa hedelmälaatikkoa, joista 400 000 vietiin vientiin. Ulkomaille lähetetyt arabihedelmät muodostivat lähes 10 prosenttia maan viennistä saaduista valuuttatuloista vuonna 1951. Vuonna 1949 hylättyjen arabilehtojen oliivit olivat Israelin kolmanneksi suurin vientituote sitrushedelmien ja timanttien jälkeen. Arapropertyn suhteellinen taloudellinen merkitys oli suurin vuodesta 1948 vuoteen 1963 suurimman maahanmuuton ja tarpeiden aikana. "Vuonna 1951 hylättyyn viljelymaan kuului lähes 95 prosenttia kaikista Israelin oliivitarhoista, 40 000 dunumia viinitarhoja, ja vähintään 10 000 dunumia muita hedelmätarhoja sitrushedelmiä lukuun ottamatta." "Säilytysyhteisö vuokrasi vuonna 1952 teollisiin tarkoituksiin 20 000 dunumia poissaolokiinteistöä. Kolmannes Israelin kivituotannosta toimitti 52 hänen lainkäyttövaltaan kuuluvaa arabilouhosta.
ellauri290.html on line 580: Israelin viranomaisten säätämät lait arabien omaisuuden pakkolunastuksesta ja luovuttamisesta Palestiinassa 15. toukokuuta 1948, jolloin Israelin valtio perustettiin, ja vuoden 1955 loppuun, oli:
ellauri290.html on line 594: New Yorkin arabitietokeskuksen tutkimusosaston suorittamassa yksityiskohtaisessa tutkimuksessa näistä laeista tohtori Fayez Sayegh tiivisti näiden lakien määräykset seuraavasti: Ensimmäinen virallinen Israelin julkilausuma miehitettyä arabiomaisuutta koskevasta politiikasta sisältyi "Hylättyihin". Areas Ordinance, 5708 - 1948”, joka julkaistiin 30. kesäkuuta 1948, mutta jonka 4 artiklan mukaan julistettiin ”voimaan takautuvasti 16. toukokuuta 1948 alkaen.* Tämän lain mukaan Israelin hallitus valtuutettiin julistaa "hylätyksi alueeksi" minkä tahansa alueen tai paikan, jonka:
ellauri290.html on line 601: Pääministerillä tai kenellä tahansa muulla ministerillä oli valtuudet yksinkertaisesti anastaa kaikki poissa olevien räsypäiden maat: maatalousministeri voi varoittaa joutomaan omistajaa viljelemään maata tai huolehtimaan siitä, että sitä viljellään. (c) Mitään näiden määräysten mukaista jätemaata koskevaa tekoa ei saa mitätöidä sillä perusteella, että varoitus ei ole tullut maan omistajan tietoon. Jos jätemaan omistaja ei käänny maatalousministerin puoleen säännöksen 3 mukaisesti tai jos maatalousministeri ei ole vakuuttunut siitä, että maan omistaja on aloittanut tai aikoo aloittaa tai jatkaa maan viljelyä , maatalousministeri voi ottaa maan hallintaansa sen viljelyn varmistamiseksi. Ottaen huomioon sen tosiasian, että ylivoimainen enemmistö hylättyjen arabimaiden omistajista oli, tämän asetuksen voimaantulohetkellä ja ovat edelleen pakolaisia, jotka elävät pakotetussa maanpaossa Israelin miehittämien alueiden ulkopuolella, määräys maatalousministerin "varoituksesta" tai omistajien "hakemuksista" (artikloissa 2, 3, ja 4) ovat käytännössä merkityksettömiä. Ne ovat myös oikeudellisesti merkityksettömiä kohdan (c) tai 2 artiklan ehdottoman säännöksen vuoksi. Päinvastaisesta vaikutuksesta huolimatta asetuksella annettiin maatalousministerille valtuudet "ottaa haltuunsa" pakolaisten hylkäämä maa. noin 80 % Israelin miehittämien alueiden maa-alasta – ilman mahdollisuutta haasteeseen. Cuftodian saattoi ottaa haltuunsa suurimman osan arabien omaisuudesta Israelissa oman harkintansa mukaan todistamalla kirjallisesti, että joku henkilö tai henkilöryhmä oli poissa, tai että mikä tahansa omaisuus oli poissaoloomaisuutta. Todistustaakka siitä, että mikään omaisuus ei ollut poissa, oli sen omistajalla. Tämän määräyskokoelman ratkaiseva säännös oli "poissaolevan" määritelmä. Kuka tahansa henkilö julistettiin "poissaolevaksi", joka oli 29. marraskuuta 1947 (yleiskokouksen Palestiinan jakamista koskevan päätöslauselman päivämäärä) tai sen jälkeen:
ellauri290.html on line 602: a) jonkin arabivaltion kansalainen tai alamainen;
ellauri290.html on line 607: Don Peretzin mukaan "Jokainen Palestiinan arabi, joka oli lähtenyt kaupungistaan tai kylästään 29. marraskuuta 1947 jälkeen, saatettiin luokitella poissaolevaksi sääntöjen mukaan. Kaikki arabit, joilla oli omaisuutta Acren uudessa kaupungissa, riippumatta siitä, etteivät he ehkä koskaan matkustaneet muutaman metrin pitemmälle kuin vanhaan kaupunkiin, luokiteltiin poissa oleviksi. Ne 30 000 arabia, jotka pakenivat paikasta toiseen Israelin sisällä, mutta jotka eivät koskaan lähteneet maasta, joutuivat myös julistamaan omaisuutensa poissaolevaksi. Jokainen henkilö, joka on saattanut mennä yhden päivän vierailulle Beirutiin tai Betlehemiin valtuutuksen viimeisinä päivinä, oli automaattisesti poissa.”*
ellauri290.html on line 609: Valtuutettuaan säilyttäjän ja maatalousministerin ottamaan haltuunsa "poissa olevien omaisuuden" ja "jätteen". maat" vastaavasti, edellä mainittujen hätätilamääräysten ja -määräysten nojalla Israelin hallitus eteni askeleen pidemmälle, vuonna 1950, "laillistamaan" arabien omaisuuden miehityksen ja luomaan sille "vahjemman perustuslaillisen perustan". Se teki sen hyväksymällä lain Knessetin kautta; korvaamaan erilaiset hätämääräykset.** Näin ollen "poissaolijoiden omaisuuslaki, 5710 - 1950", jonka Knesset hyväksyi 14. maaliskuuta 1950, sen lisäksi, että se vahvisti suurimman osan Säilyttäjälle aikaisempien määräysten nojalla myönnetyistä oikeuksista, valtuutti hänet myymään "poissaolematonta omaisuutta". Laissa tunnustettiin myös arabimaiden tosiasiallinen jakaminen, joka oli jo tapahtunut. Vaikka poissaolijoiden omaisuutta koskeva laki valtuutti säilytysyhteisön myymään poissaolevien omaisuutta Knessetin perustamalle kehitysviranomaiselle,
ellauri290.html on line 611: Viimeinen tärkeä lainsäädäntö arabien omaisuuden hallinnan "laillistamisessa" oli "Maanhankinnan (aikaisempien toimien ja korvausten vahvistaminen) laki 1953", jonka Knesset hyväksyi 10. maaliskuuta 1953.* Tämä laki vahvisti Kehitysviranomainen hankki jo hankkimiaan maa-alueita, valtuutti sen hankkimaan lisää omaisuutta ja antoi sille mahdollisuuden rekisteröidä tällaiset omaisuudet kiinteistörekisteriin omiin nimiinsä - väittäen, että "rekisteröinnin laiminlyönti ei... vahingoita kiinteistön pätevyyttä Kehitysviraston hankkima kiinteistön." Tämä laki menee siis pidemmälle kuin mikään aikaisempi asiaa koskeva lainsäädäntö ja on huipentuma koko lainsäädäntötrendille vuodesta 1948 lähtien, koska se lopulta siirtää kaiken omaisuuden, joka kuuluu 1 000 000 maanpaossa oleville arabipakolaisille.
ellauri290.html on line 613: Israelin valtion perustamisen jälkeen tohtori Chaim Weizmann ensimmäisenä presidenttinä sanoi: "Olen varma, että maailma tuomitsee juutalaisen valtion sen perusteella, mitä se tekee arabeille." Vuonna 1946 tohtori Chaim Weizmann, sionistisen liikkeen johtaja, sanoi angloamerikkalaiselle tutkimuskomitealle, joka vieraili Palestiinassa löytääkseen ratkaisun Palestiinan ongelmaan, että ei tule olemaan kysymystä: "Me hallitsemme arabeja niin, että heidän luonnolliset oikeutensa viedään pois."
ellauri290.html on line 615: Vastoin näitä lupauksia, ilmoituksia ja takuita Israelin viranomaiset olivat vuoden 1955 loppuun mennessä ottaneet haltuunsa ja siirtäneet omistukseensa nimiinsä edellisillä sivuilla käsiteltyjen lakien ja asetusten mukaisesti kaiken maaseutumaan, joka kuului miljoona arabipakolaista sekä yli 300 000 hehtaaria arabeille, jotka asuvat edelleen Israelin miehittämillä alueella.
ellauri290.html on line 617: Mikä vaikutus Israelin lupauksilla, julistuksilla ja takeilla tai Israelin YK:n peruskirjan ja päätöslauselmien mukaisilla velvoitteilla ja sitoumuksilla on ollut arabien omaisuuteen, voidaan havaita israelilaisten toiminnassa viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Suurin osa arabien omaisuudesta on menettänyt fyysisen identiteettinsä; kiinteistörekistereitä on muutettu siten, että kaikki arabien nimet jätetään pois; omaisuutta on myyty ja myyty edelleen, ja kaupoista saatu tuotto on käytetty uusien juutalaisten maahanmuuttajien asettamiseen Palestiinaan.
ellauri290.html on line 619:
ellauri290.html on line 625: A - Wholly Arab
ellauri290.html on line 626:
ellauri290.html on line 643: 15. Nablus 1,393 23,250 22,360 680 210
ellauri290.html on line 649:
ellauri290.html on line 651:
ellauri290.html on line 668:
ellauri290.html on line 670:
ellauri290.html on line 708:
ellauri290.html on line 710:
ellauri290.html on line 712:
ellauri290.html on line 714: Eli siis oli seurrraavat kaupungit jakopuoliskoissa de facto arabilaisia, juutalaisia, ja sekarotuisia:
ellauri290.html on line 719: “Arab State”
ellauri290.html on line 735: Nablus (A)
ellauri290.html on line 812: (A) indicates wholly Arab (J) indicates wholly Jewish (M) indicates mixed (G) indicates German
ellauri290.html on line 816: Tätä listaa soppii verrata abien_asuttamat_paikkakunnat_Israelissa">Wikipedian päivitettyyn luetteloon ja sitä täydentävään abit">kazauxeen. Tähän välliin soppii myös pallauttoo mieleen Dan Steinbockin jännäri Andromeda albumista 213, josta heijastuu tuppikullien terävästi eriävä mielipide samojen karujen maisemien rightful ownerista.
ellauri290.html on line 822: Ymmärtäminen, että juutalaisten tilanne Unkarissa oli tulossa epävarmaksi, sai Szenesin omaksumaan sionismin, ja hän liittyi Maccabeaan, Unkarin sionistiseen nuorisoliikkeeseen ja oppi hepreaa. Szenes valmistui vuonna 1939 ja päätti muuttaa Britannian Palestiinan mandaattiin opiskellakseen Nahalalin tyttöjen maatalouskoulussa. Vuonna 1941 hän liittyi Kibbutz Sdot Yamiin ja sitten Haganahiin, puolisotilaalliseen ryhmään, joka loi perustan Israelin puolustusvoimille. Vuonna 1943 hän värväytyi Britannian naisten apuilmavoimiin 2. luokan lentonaisena. Myöhemmin samana vuonna hänet palkattiin hakukoneoptimoijaksi (SEO) ja lähetettiin Egyptiin laskuvarjokoulutukseen.
ellauri290.html on line 826: Szenes jatkoi matkaa ja suuntasi kohti Unkarin rajaa. Rajalla unkarilaiset santarmit pidättivät hänet ja hänen toverinsa (ne partisaanit, SOE miehethän jänistivät), ja he löysivät hänen brittiläisen sotilaslähettimen, joka tapasi kommunikoida SOE:n ja muiden partisaanien kanssa. Hänet vietiin vankilaan kuin pyhä Paavali, riisuttiin, sidottiin tuoliin, sitten ruoskittiin ja nuhdeltiin kolme päivää. Hän menetti useita hampaita pahoinpitelyjen seurauksena. Vartijat halusivat tietää hänen lähettimensä koodin, jotta he voisivat selvittää, keitä laskuvarjohyppääjät olivat, ja saada muut ansaan. Budapestin vankilaan siirrettyä Szenesiä kuulusteltiin ja kidutettiin toistuvasti, mutta hän paljasti vain nimensä ja kieltäytyi antamasta lähettimen koodia, vaikka hänen äitinsä oli myös pidätetty. He uhkasivat tappaa hänen äitinsä, jos tämä ei suostuisi yhteistyöhön, mutta hän kieltäytyi. (No ei äitiä kuitenkaan tapettu, Hanna vain. Se oli bluffia.) Szenes´ little song about beaches near Tel Aviv (ex-Jaffa) is still a favorite in Israel.
ellauri290.html on line 830: Eeli eeli, laama sabakhthani.
ellauri290.html on line 839: Merkittävimmät juutalaiset puolisotilaalliset joukot Britannian Palestiinan mandaatissa olivat Haganah, Irgun ja Lehi. Lokakuussa 1945, juutalaisten kapinan aikana Mandatory Palestiinassa, nämä järjestöt liittyivät muodostaakseen Juutalaisen vastarintaliikkeen. Juutalainen virasto perusti sen, ja se toimi noin kymmenen kuukauden ajan elokuuhun 1946 asti. Allianssi koordinoi sabotaasitoimia ja hyökkäyksiä Britannian viranomaisia vastaan.
ellauri290.html on line 844: Joskus tehdään ero vanhan ja uuden Yishuvin välillä. Vanha Yishuv viittaa kaikkiin juutalaisiin, jotka asuivat Israelin maassa ennen ensimmäistä sionistista maahanmuuttoaaltoa ( aliyah ) vuonna 1882, ja heidän jälkeläisiinsä, jotka säilyttivät vanhan, ei-sionistisen elämäntavan vuoteen 1948 saakka. Vanhat yishuvien asukkaat olivat uskonnollisia. Juutalaiset, jotka asuvat pääasiassa Jerusalemissa, Safedissa, Tiberiassa ja Hebronissa. "Pienempiä yhteisöjä" oli täysarabialaisissa Jaffassa, Haifassa, Pekingissä, Acressa, Nablusissa ja Shfaramissa, ja vuoteen 1779 asti [lainaus vaaditaan] myös Gazassa (LOL). Modernia sionismia edeltävinä viimeisinä vuosisatoina suuri osa vanhoista yishuvista vietti aikaansa Tooraa opiskellessaan ja eläytyi diasporan juutalaisten lahjoittamasta hyväntekeväisyydestä (niljaiset ja kalukkaat).
ellauri290.html on line 850: Juutalaisen viraston ohella Palestiinaan luotiin yleinen itsehallinnollinen instituutio, johon kuului juutalaisia ja arabeja. Yishuv pelkäsi tällaista instituutiota arabienemmistön vuoksi, mutta sellaista ei lopulta syntynyt, koska arabit kieltäytyivät yhteistyöstä juutalaisten tai brittien kanssa. Ison-Britannian mandaatin alussa vallinnut optimismi väheni pian johtuen jatkuvista vaikeuksista Yishuvissa. Suurin osa eurooppalaisista varoista, jotka tukivat juutalaisten siirtokuntia ennen ensimmäistä maailmansotaa, päättyivät. Arabit, jotka vastustivat Balfourin julistusta ja mandaattia, yllyttivät mellakoita juutalaisia vastaan. Britit rajoittivat maahanmuuttoa vuosittaisilla kiintiöillä; vain ne, jotka saivat "sertifikaatit", voivat tehdä Aliyahin.
ellauri290.html on line 852: Mellakat lisääntyivät vuonna 1929 neljännen Aliyahin jälkeen – arabijoukot tappoivat 133 juutalaista vuoden 1929 mellakoiden aikana. Arabit väittivät, että juutalaisten maahanmuutto ja maanostot syrjäyttivät heidät ja vievät heidän työpaikkansa. Näitä mellakoita yllyttivät myös väärät huhut, että juutalaiset suunnittelisivat synagogan rakentamista länsimuurin lähelle. Nämä mellakat johtivat Hebronin alkuperäiskansojen – suurelta osin ei-sionistisen – juutalaisen väestön evakuoimiseen.
ellauri290.html on line 853: Britit vastasivat arabien mellakoihin läpsimällä rättipäitä vuoden 1939 valkoisella kirjalla. Se perustui Hope Simpsonin raporttiin, jossa todettiin, että Palestiina voi taloudellisen kehityksen jälkeen tukea vain 20 000 maahanmuuttajaperhettä ilman arabiväestön sijoittumista ja työllistämistä. Siksi se yritti rajoittaa maahanmuuttoa Palestiinaan. Juutalaisten kritiikkiä tätä politiikkaa kohtaan selvitettiin, että maahanmuuttoa ei pysäytetä kokonaan, vaan sitä rajoitetaan kiintiöillä.
ellauri290.html on line 856: Juutalaisten maahanmuuttajien ja maanostojen lisääntyminen, joita brittiläinen mandaatti ei kiistänyt, vihastutti ja radikalisoi monia arabeja. Huhtikuussa 1936 arabit hyökkäsivät juutalaisen bussin kimppuun, mikä johti sarjaan välikohtauksia, jotka laajenivat suureksi arabikapinaksi. Britit yllättyivät eivätkä kyenneet estämään tuhansien arabien ja satojen juutalaisten kuolemaa kapinassa. Haganah suojeli Yishuvien siirtokuntia, kun taas Irgun, radikaalimpi ryhmä, hyökkäsi arabien siirtokuntia vastaan. Äskettäin perustettujen arabipoliittisten puolueiden koalitio muodosti arabien korkeamman komitean (AHC). Se julisti kansallisen lakon kolmen perusvaatimuksen tueksi: juutalaisten maahanmuuton lopettaminen, kaiken lisämaan myynnin lopettaminen juutalaisille ja arabien kansallisen hallituksen perustaminen. Arabit uhkasivat, että jos britit eivät noudata heidän vaatimuksiaan, he liittyisivät brittien vastustajiin. Tämä koski britteihin, sillä toinen maailmansota oli vasta alkamassa ja he tiesivät tarvitsevansa Lähi-idän öljyä.
ellauri290.html on line 858: Britit työskentelivät arabiliittolaistensa kanssa pysäyttääkseen AHC:n mellakat. Peel -komissio raportoi heinäkuussa 1937, että Britannian velvoitteet arabeja ja sionisteja kohtaan olivat yhteensopimattomia ja mandaatti mahdoton toteuttaa. Se ehdotti Palestiinan jakamista arabi- ja juutalaisvaltioihin siten, että Britannian mandaatti hallitsee Nasaretia, Betlehemiä ja Jerusalemia sekä käytävää Jerusalemista rannikolle. Juutalaiset hyväksyivät yleisen jakamisen periaatteen, kun taas arabit kieltäytyivät kaikista jakosuunnitelmista. Britannian hallitus lähetti teknisen ryhmän nimeltä Woodhead Commissionyksityiskohtaista suunnitelmaa. Woodhead-toimikunta käsitteli kolmea erilaista suunnitelmaa, joista yksi perustui Peelin suunnitelmaan. Vuonna 1938 raportoidessaan komissio hylkäsi Peelin suunnitelman ensisijaisesti sillä perusteella, että sitä ei voitu toteuttaa ilman massiivista arabien pakkosiirtoa (vaihtoehto, jonka Britannian hallitus oli jo sulkenut pois). Joidenkin jäsentensä eri mieltä, komissio suositteli sen sijaan suunnitelmaa, joka jättäisi Galilean Britannian mandaatin alle, mutta korosti sen vakavia ongelmia, joihin sisältyi ehdotetun arabivaltion taloudellisen omavaraisuuden puute. Ison-Britannian hallitus liitti Woodheadin raportin julkaisemisen politiikkaan, jossa se hylkäsi jakamisen epäkäytännöllisenä "poliittisten, hallinnollisten ja taloudellisten vaikeuksien vuoksi".
ellauri290.html on line 860: Arabien kapina puhkesi uudelleen syksyllä 1937. Britit lopettivat kapinan kovilla toimenpiteillä karkottamalla monet Palestiinan arabien johtajat ja sulkemalla AHC:n. Yishuvissa arabikapina vahvisti jo ennestään lujaa uskoa vahvan juutalaisen puolustusverkoston tarpeeseen. Lopulta vuonna 1936 alkanut arabien maatalousboikotti pakotti juutalaisen talouden vieläkin parempaan omavaraisuuteen. Haganah muuttui tänä aikana pienestä salaisesta miliisistä suureksi sotilasjoukoksi. Brittiläiset turvallisuusjoukot tekivät tällä hetkellä yhteistyötä Haganahin kanssa vastatakseen arabeille.
ellauri290.html on line 866: Sionistijohtajat tapasivat Biltmore-hotellissa New Yorkissa toukokuussa 1942 ja vaativat rajoittamatonta juutalaisten maahanmuuttoa ja juutalaisten liittovaltion perustamista. Satoja tuhansia holokaustista selviytyneitä pidettiin Hävyxiin joutuneiden henkilöiden leireissä (DP Camps), jotka haluavat mennä pakolliseen Palestiinaan (mandaatti-Filisteaan). Britit saivat paljon kansainvälistä painostusta Yhdysvaltain presidentiltä Harry Trumanilta, muuttaakseen maahanmuuttopolitiikkaansa. Huolimatta Britannian riippuvuudesta amerikkalaisesta taloudellisesta avusta, britit kieltäytyivät väittäen, että he joutuivat kokemaan liikaa vastustusta arabien ja juutalaisten taholta jo Palestiinassa ja pelkäsivät, mitä tapahtuisi, jos useampi koukkunokka pääsisi maahan. Kieltäytyminen valkoisen kirjan politiikan poistamisesta suututti ja radikalisoi Yishuvia. Yishuvin miliisiryhmät ryhtyivät sabotoimaan Britannian infrastruktuuria Palestiinassa ja jatkamaan laitonta maahanmuuttoa. Vuonna 1946 britit vastasivat Yishuvin ponnisteluja ja aloitti kaksi viikkoa kestäneen juutalaisten etsinnät, joita epäillään Britannian vastaisista toimista, pidättäen monia Haganahin johtajia. Kun britit etsivät Haganahia, Irgunia ja Lehi hyökkäsivät persepuolelta brittijoukkoja vastaan. Tunnetuin heidän hyökkäyksistään oli King David -hotelliin, joka on Britannian sotilaskomento ja British Criminal Investigation Division. Tämä paikka valittiin, koska muutamaa viikkoa aikaisemmin Haganasta takavarikoitiin ja tuotiin sinne suuri määrä asiakirjoja. Huolimatta Yishuvin varoituksesta ja kehotuksesta evakuoida rakennus, brittiviranomaiset päättivät olla antautumatta paineelle. Yishuv hyökkäsi joka tapauksessa aiheuttaen 91 kuoleman, joista 28 oli brittiläisiä ja 17 Palestiinan juutalaisia. Varsinainan holokausti sekin.
ellauri290.html on line 868: Vuoteen 1947 mennessä briteillä oli Palestiinassa 100 000 sotilasta, jotka yrittivät ylläpitää järjestystä ja suojella itseään. Ison-Britannian mandaatti aiheutti suuria kuluja valtiovarainministeriölle, ja se pakotti heidät esittämään Palestiinan ongelman Yhdistyneille Kansakunnille 15. toukokuuta 1947. Yhdistyneet Kansakunnat ehdotti Britannian Palestiina-mandaattien jakamista kahteen osavaltioon – arabien ja juutalaisiin (YK:n päätöslauselma). 181). Juutalaiset hyväksyivät sen, kun taas arabit ilmoittivat tekevänsä kaikkensa estääkseen sen.
ellauri290.html on line 870: AHC, joka päätti estää päätöslauselman 181 voimaantulon, alkoi hyökätä ja piirittää juutalaisia. Britit asettuivat arabien puolelle [ tähänkin tarvitaan lainaus ] yrittääkseen estää jishuvia aseistamasta itseään. Jerusalemia piiritettiin ilman aseita, ruokaa tai vettä. Väliaikainen hallitus vaikutti avuttomalta, kunnes se sai suuren aselähetyksen Tšekkoslovakiasta. Arabien nyhverön Jerusalemin piirityxen katkaisuoperaation menestys tshekkiaseilla sai Herra Resitentti Harry S. Ruuumanin ymmärtämään, että juutalaiset pystyisivät suojelemaan itseään. Yhdysvallat päätti siksi tukea juutalaisen valtion perustamista, vitut arabeista. Kyllä juutalaiset ovat siistimpiä, ja ymmärtävät koronoton päälle. 14. toukokuuta 1948 juutalaiset julistivat Israelin itsenäiseksi valtioksi ja britit vetäytyivät Palestiinasta.
ellauri290.html on line 872: Panee vähän miettimään, mixi nimenomaan juutalaisia on aina ahdisteltu. Abraham sai lähtöpassit hyväkasvuisilta 2x-virroilta karuille beduiinimaille. Egyptiläiset rahtasivat jostain syystä konkonenät palveluxeensa mutta päästivät rettelöizijät sitten lähtemään. Babylonialaiset kyllästyivät Joakim von Ankan niskurointiin ja ottivat sen vangixi. Persialainen Ahasverus työntyi Esteriin mehukkaasti takaapäin, Kyyros päästi juutalaiset kotiin, Alexanteri turhaan koitti helleenistää niitä, roomalaiset hajotti ne kuin akanat kaikkiin ilmansuuntiin, espanjalaiset antoi porttikiellon, zaari ahdisteli pogromeilla, Hitler holokaustilla, ja nyt sitten tämä.
ellauri294.html on line 132: 1Ghazi tai Gazi ( arabia : غازى ), muslimisotureille tai -mestareille annettu titteli, jota useat ottomaanisulttaanit käyttivät, on islamilainen termi muslimisotilaalle, joka käy ristiretkellä uskontonsa, maansa tai alueensa puolesta.
ellauri294.html on line 312: Lähellä 80 minuutin matkapuhelintallenteen loppua illallisesta Parmas esittelee Trumpille hänen mukaansa lahjan "Ukrainan päärabbilta" ja eräiltä Israelin rabbeilta. Hän selittää, että geometrian mukaan DJ Trumpin nimen kirjainten summa on 357, mikä on lähes sama kokonaismäärä kuin heprealaisen messiaan sanan kirjainten, 358. Yxi ääni sinne tänne, mitä väliä.
ellauri294.html on line 319: Ne jotka uskoivat kabbalaan 2016 vaaleissa, muistavat, kabbalistit vahvistivat samalla tavalla Shabtai Tzvin messiaaniset pyrkimykset 1600-luvulla. Koriin meni molemmilla kerroilla ihan sukkana!
ellauri294.html on line 353: Aasiasta levittäytyneet mongolit valtasivat Erzurumin vuonna 1242 ja samana vuonna he löivät Kay Khosraun II:n johtaman seldžukkien armeijan Kuzadagissa. Mongolien jäljiltä Vähä-Aasia jakautui pieniin emiraatteihin, jotka puolestaan kukistuivat, kun Pohjois-Fryygian Osman I laajensi aluettaan ja perusti Osmanien valtakunnan. Osmanin joukkoja kutsuttiin osmaneiksi. Englanninkielisessä maailmassa käytetään nimitystä "ottomaanit", mutta molemmat sanat tulevat arabialaisesta nimestä "Uthman".
ellauri294.html on line 457: When he saw Peter and John about to enter, he asked them for money. 4 Peter looked straight at him, as did John. Then Peter said, “Look at us!” 5 So the man gave them his attention, expecting to get something from them.6 Then Peter said, “Silver or gold I do not have, but what I do have I give you. In the name of Jesus Christ of Nazareth, walk.” 7 Taking him by the right hand, he helped him up, and instantly the man’s feet and ankles became strong. 8 He jumped to his feet and began to walk. Bugger it. Siinä meni hyvä leipäpuu.
ellauri294.html on line 617: Kaksi muuta elokuvaa suunniteltiin Bluthin yhteistyön aikana Steven Spielbergin ja George Lucasin kanssa. Ensimmäinen elokuva oli animaatiosovitus Velveteen Rabbitista, tarina hylätystä lelukanista, joka etsii lapsiomistajaansa. Toinen elokuva oli Satyrday, joka perustuu Steven Bauerin tarinaan nuoresta pojasta fantasiamaailmassa, joka puolustaa kuuta ja aurinkoa pahoilta voimilta.
ellauri294.html on line 625: Ylipainoinen DeLuise kuoli unissaan munuaisten vajaatoimintaan 4. toukokuuta 2009 Saint Johnin terveyskeskuksessa Santa Monicassa, Kaliforniassa, 75 -vuotiaana. Hän oli taistellut syöpää vastaan yli vuoden ennen kuolemaansa ja kärsi myös korkeasta verenpaineesta ja diabeteksesta.
ellauri294.html on line 637: ab8332.jpg" height="200px" />
ellauri294.html on line 662: Meadin horjumaton yhteiskunnallisen muutoksen puolustaminen ja hänen häikäilemätön keskustelu herkistä ja tabuista ei aina ansainnut hänen fanejaan. Jotkut Meadin ikätoverit ja Floridan kuvernööri kutsuivat Meadia "likaiseksi vanhaksi rouvaksi" hänen tukensa marihuanan dekriminalisoinnissa. Jos mitään, hänen kriitikot vain kannustivat häntä. Olipa kohtaamassa vihamielinen heimon jäsen Uudessa-Guineassa tai vihamielinen ikätoveri Yhdysvalloissa, Mead viihtyi haasteissa.
ellauri294.html on line 672: 
absolute;left:-240px" />
ellauri294.html on line 673: 
absolute;left:200px" />
ellauri294.html on line 708: Russell Herman Conwell (15. helmikuuta 1843 – 6. joulukuuta 1925) oli yhdysvaltalainen baptistiministeri, motivoiva puhuja, hyväntekijä, kirjailija, lakimies ja kirjailija. Hänet muistetaan parhaiten Philadelphian Temple Universityn perustajana ja ensimmäisenä presidenttinä, baptistitemppelin pastorina ja inspiroivasta Bald Beaver-luennostaan "Acres of Diamonds". Teoksen keskeinen ajatus on, että mahdollisuutta, saavutusta tai onnea ei tarvitse etsiä muualta kuin Paulo Coelhon tyhmä alkemisti; resurssit kaiken hyvän saavuttamiseen ovat läsnä omassa yhteisössä. Tämän teeman on kehittänyt johdanto-anekdootti, jonka Conwell on luotottanut arabioppaalle, miehestä, joka halusi löytää timantteja niin kovasti, että myi omaisuutensa ja lähti turhaan etsimään niitä. Kotinsa uusi omistaja havaitsi, että rikas timanttikaivos sijaitsi juuri tuolla kiinteistöllä. Conwell käsittelee teemaa esimerkkien avulla menestyksestä, neroudesta, palvelusta tai muista hyveistä, jotka koskevat tavallisia amerikkalaisia, jotka ovat hänen yleisönsä nykyaikana: "kannattaa kaivaa omalla takapihallasi!"
ellauri297.html on line 48: Founder, Ammi Ruhama Community Christian Union. Living History Interpretor. Baker. Milford Baby and Toddler Group Organizer. Bada Bing Pizza Chef. Sunnymead Residential Home Kitchen Assistant. Be Life Cafe and Marketplace Operations Personnel. Summit Christian Academy Steward. I vacuum the hallways, library, music room and preschool room. I clean the bathrooms and mop the gym/cafeteria floor. I also maintain the general premises. Dan the Handy Man. Do you need handy work done around your house, but don't want to have to call in the big guys with the big price? My name is Daniel Bacon and I am an experienced handy man living right here in Clarks Summit. If you need your lawn cut, bushes trimmed, garden weeded, fence painted / stained or just about any other job done, then call me at 570-585-9595 or email me at contactdanielbacon@gmail.com and we'll set up a time for me to come and see if I am the right man for the job. Wait! let me…Show more... (Ouch!) I emptied the front cash register as well as filling in as a sandwich maker. I created schedules and activities for the campers and staff to participate in. I also led worship during the evenings. Student janitor.
ellauri297.html on line 74: Teknologioiden kehittyessä, erityisesti AI (tekoäly), koneoppiminen ja DeepFaceLab-projekti, joka auttaa luomaan Lygia Fazio -deepfakeja, jotta voit nauttia aidolta näyttävistä valeseksikohtauksista suosikkijulkkiksesi kanssa. Nauti siitä ilmaiseksi SexCelebrityssä, Luoja siunatkoon sinua!
ellauri297.html on line 376: Born in Poland in 1903, Imich underwent his schooling there, including earning a Ph.D. in chemistry 1927. He survived two World Wars, the Holocaust and two years in a Russian labor camp near the White Sea, before surviving another lifetime in the U.S. with his wife, Wela. She passed away in 1986.
ellauri297.html on line 378: A 30-year-old rabbi helped Imich wrap tefillin. He had lost his hearing aids at the hospital, which made communicating difficult; nevertheless, the two men connected the tefillin ok. Imich had not put on tefillin since his Bar Mitzvah—nearly 100 years ago—in Czestochowa, Poland.
ellauri297.html on line 392: Tefilliiniä voivat valmistaa vain asiantuntijat, ja sen mukana tulee usein rabbin antama todistus, joka osoittaa, että ne on valmistettu oikein.
ellauri297.html on line 401: Check the condom periodically during use for breaks. If a condom breaks or comes off during sex, replace it immediately and consider using emergency contraception such as the emergency contraception pill if your partner can get pregnant An emergency contraception pill (sometimes called the morning-after pill) prevents pregnancy before it happens by delaying ovulation or blocking fertilization; it is not an "abortion pill."
ellauri297.html on line 470: Eskin mielihokemia on kukoistus. Ällösana. Ammi Ruhaman Daniel L. Bacon määrittelee ihmisen kukoistuksen sielujen välisen viestinnän tuotteeksi. Eski varmaan olisi valmis tähän yhtymään, ainakin ab-55/s640x960/25373ee9710d56a325680d0772cf3e239f34df95.jpg">Ruhamaan tilaisuuden jälkeen. Tämä paasaus on ARC GUIDE LEVEL 3: Ihanteellinen Ammi Ruhama Communityn ajatteluprosessimme hyvin tunteville..
ellauri297.html on line 472: The Holy Post Podcastin jaksossa 517 toistuva juontaja Kaitlyn Scheiss haastoi kristillisen yhteisön kirjoittamaan ihmisten kukoistamisesta ja siitä, miten se vaikuttaa tapaamme elää yhteisössä. Harkitsin tätä haastetta ja olen päättänyt hyväksyä ja laajentaa ajatusta ihmisen kukoistuksen tavoittelusta pidemmälle kuin uskon tällä hetkellä tapahtuvan. Ensin on välttämätöntä tunnistaa ero abstraktin kukoistuksen tavoittelun ja kukoistavan ihmisen tavoittelun välillä. Onko kaiken luotujen asioiden abstrakti kukoistaminen kristinuskon riittävä ja johdonmukainen ideologinen päämäärä? Uskon, että se on varmasti osa sitä; kenties sivutuote ansaitsevalle lopputavoitteelle. Ihminen kukoistaa objektiivisesti tietyissä rakkauden ja yhteisön ympäristöissä, joiden tiedämme voivan ja on luotu yksitellen ja jopa pienessä yhteisössä, kuten perheyksikössä, mutta miten abstrakti kukoistuksen tavoittelu mittakaavassa? Tässä johdannossa tarkastelemme ihmisen kukoistamista sielujen välisen viestinnän ylläpidon sivutuotteena.
ellauri297.html on line 475:
ellauri297.html on line 490: Ihmiset eivät kukoista, elleivät he kommunikoi tehokkaasti Jumalan ja toistensa kanssa, eikä näin voi tapahtua, ellemme luovu toissijaisista rajapinnoistamme ja kommunikoi ihmisten kanssa ensisijaisen online-rajapinnan kautta. Ihmiset ovat sielujen välisen viestinnän ensisijainen rajapinta. Jos olen vuorovaikutuksessa kenenkään kanssa sen perusteella, että toimin jonkun muun puolesta tai olen heidän ylitse missä tahansa ominaisuudessa, olivatpa he sitten lapsiani, työntekijöitäni tai virkamiehiä, enkä ihmisten välisenä vuorovaikutuksena, toimin hänen mukaansa persoonaton tapa. Jos olen persoonaton, olen ilmoittanut, että on parempi luopua sekä ihmisyydestäni että omastanne pyrkiessäni kollektiiviseen abstraktiin kukoistukseen kuin käyttää aikaa rikkomuksen korjaamiseen ja tilapäisesti uhrata oma kukoistani pyrkiessäni palauttamaan yhteyden ihmiset osana ensisijaista käyttöliittymää. Tämä johtaa paljon suurempaan ja laajempaan inhimilliseen kukoistukseen kuin persoonaton kollektiivisen kukoistuksen etsiminen toissijaisen rajapinnan kautta.
ellauri297.html on line 608: Martela kuuluu Filosofian Akatemiaan, tutkijoiden perustamaan tutkimus-, valmennus- ja konsulttiyritykseen, joka pyrkii kehittämään suomalaista työelämää ja sen tuloksenteko- ja innovointikykyä vahvistamalla työntekijöiden sisäistä motivaatiota. Hänen tietokirjansa Elämän tarkoitus (42 s.) julkaistiin alun perin Yhdysvalloissa HarperCollins:in kustantamana 2020 ja on käännetty suomen lisäksi 24 eri kielelle, muun muassa saksaksi, ranskaksi, espanjaksi, portugaliksi, arabiaksi, indonesiaksi, koreaksi ja japaniksi.
ellauri297.html on line 627: Epäilemättä hänen viileäkkyytensä oli peritty hänen äidiltään. Elämäkertakirjoittajien mukaan rouva Shaw - herttaisen perheen tytär, joka päätyi naimisiin tehottoman humalaisen kanssa - tunsi vain halveksuntaa miestään kohtaan ja hän piti seksiä karkoittavana. Shaw asui hänen kanssaan naimisiinmenoon asti 42-vuotiaana. Nainen, jonka kanssa Shaw meni naimisiin, oli yhtä epämiellyttävä. Fabian-kaveri nimeltä Charlotte Frances Payne-Townshend, hän oli varakkaan irlantilaisen asianajajan tytär ja hänen uuden naisensa malli. ''Hänellä ei ollut mitään niistä naisellisista piirteistä, joita olin odottanut, ja kaikkia inhimillisiä ominaisuuksia, joita olin vain toivonut'', Shaw huomautti tavattaessa häntä, ja hän alkoi pian kutsua häntä "suffragetteiksi" ja "rouvaksi". Arvokkuus.''
ellauri297.html on line 669: Hedelmien, vihannesten ja jalostamattoman tärkkelyksen (perunajauhon) saanti oli yhteydessä negatiivisesti koettuun injektoituun insuliiniin ihmisillä, joilla on (esi)diabetes.
ellauri299.html on line 91: Helppohan se on jälkikäteen ennustaa, kuten nähtiin Danielin kirjassa. Niinkuin tää palestiinalaisten laivan räjäytys: Sol Phryne [nimi oli kirjoitettu "Sol Friner" Topolin plärässä, joka on nähtävästi käännetty "venäjänkielisestä alkuteoxesta The Kremlin Wife"] was built in Japan in 1948 as Taisetsu Maru. From 1967 to 1974, she was owned by Efthymiades Line and used for regular ferry duties between Greek islands as Eolis. In 1974, she was purchased by Sol Maritime Services Ltd., renamed Sol Phryne and was then used in the Middle East, notably evacuating Palestinian guerrillas from Beirut in 1982. She was sunk during an attempt to ferry Palestinian deportees to Haifa, Israel.
ellauri299.html on line 148: Michael Vattenfall: Very disappointing. I would expect a Grisham book to be lighter reading, but this was totally unconvincing and lacked believability. The whole purpose of the book is based upon the transformation of the main character's view of the homeless, but I didn't buy it. Well I did, but I regret it now. Money completely wasted.
ellauri299.html on line 158: Mojgan: (arabiaxi) Herra Hadi Adelpourin käännös oli hyvin, hyvin huono. Minulla oli ilo lukea tämä hyvä kirja. Erittäin väärä ja väärä sanavalinta. Sanalla sanoen kauhea käännös.
ellauri299.html on line 171: Lisätietoa Gershwinin kirjan aiheista, kuten köyhien väestösuojista (shelters) ja kohtuhalkeamalapsista (crack babies).
ellauri299.html on line 196: Sellaiset tekijät, kuten köyhyys, jotka usein liittyvät PCE:hen, vaikuttavat paljon voimakkaammin lasten älyllisiin ja akateemisiin kykyihin kuin kokaiinille altistuminen yksinään. Varhaisissa tutkimuksissa oli metodologisia ongelmia, kuten pieni otuskoko, ja häiriötekijöitä, kuten huono ravitsemus ja muiden lääkkeiden käyttö äitien toimesta. Tutkimustulokset herättivät kuitenkin laajaa mediakeskustelua uuden huumeiden vastaisen sodan yhteydessä. Esimerkiksi vuonna 1985 tehty tutkimus, joka osoitti kokaiinin käytön haitallisia vaikutuksia raskauden aikana, aiheutti valtavan kohua mediassa. Termi "crack baby" (halkiohaara) johtui crackia ja PCE:tä ympäröivästä julkisuudesta.
ellauri299.html on line 208: Etelä-Carolinassa nainen, joka käytti crackiä kolmannella raskauskolmanneksellatuomittiin kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen, kun hänen lapsensa syntyi kokaiinin metaboliitteilla elimistössä.
ellauri299.html on line 341: Yippiesin "sissiteatteri" onnistui jälleen kerran, kun vuoden 1968 demokraattisen kansalliskokouksen aikana Kansainvälinen nuorisopuolue nimitti oman ehdokkaansa presidenttiehdokkaaksi. Ehdokas oli Pigasus the Immortal, 145-naulainen (66 kg) sika, joka heidän mielestään oli sopiva vaihtoehto Richard Nixonille, varapresidentti Hubert Humphreylle ja Alabaman kuvernöörille George Wallacelle. Pigasuksen ensimmäisen lehdistötilaisuuden virallisissa esittelyissä Rubin, pitäen ehdokasta sylissään, vaati hänelle salaisen palvelun suojaa ja Valkoiseen taloon ulkopoliittista tiedotustilaisuutta. Hän lupasi myös Pigasuksen puolesta reilun vaalikampanjan ja jos Pigasus voittaisi vaalit, hänet syödään. Tämä, Rubin väitti, kääntäisi tavanomaisen demokraattisen prosessin, jossa sika valitaan "ja syö kansansa".
ellauri299.html on line 495: Jöns lukee haikeana Hobbesista, mm. Abraham Cowleyn (1618–1667) siitä kirjoittamaa abraham-cowley-16181667-12/">oodia. Cowleysta tuli vahingossa mieleen sata vuotta myöhäisempi Cowper, William, 1731-1800 [ku:pö] ja sen kuuluisa hymni "Taas verilähde sydämen".
ellauri299.html on line 523: The official poverty rate in 2021 was 11.6 percent, with 37.9 million people in poverty. Neither the rate nor the number in poverty was significantly different from 2020 (Figure 1 and Table A-1).
ellauri299.html on line 528: Labor market polarization has been the most severe in liberal market economies like the US, Britain, and Australia. Countries like Denmark and France have been subject to the same economic pressures, but due to their more "inclusive" (or "egalitarian") labor market institutions, such as centralized and solidaristic collective bargaining and strong minimum wage laws, they have experienced less polarization. Cross-national studies have found that European countries´ working poverty rates are much lower than the US´s. Most of this difference can be explained by the fact that European countries´ welfare states are more generous. Grisham's folks gave offerings to the church because the Bible strongly suggested it.
ellauri299.html on line 535: Income levels vary along racial/ethnic lines: 21% of all children in the United States live in poverty, about 46% of black children and 40% of Latino children.
ellauri299.html on line 543: According to a 2017 academic study by MIT economist Peter Temin, Americans trapped in poverty live in conditions rivaling the developing world, and are forced to contend with substandard education, dilapidated housing, and few stable employment opportunities, not to mention drugs and hookworms.
ellauri299.html on line 544: Scientists in Houston, Texas, have lifted the lid on one of America’s darkest and deepest secrets: that hidden beneath fabulous wealth, the US tolerates poverty-related illness at levels comparable to the world’s poorest countries.
ellauri299.html on line 548: Poverty may be fueling the Obesity epidemic, with the poorest states, counties and neighborhoods having the highest death rates from heart disease, stroke, diabetes and other diseases related to obesity. For every $10,000 poorer a neighborhood is, the death rate of heart disease increases by 10%.
ellauri299.html on line 629: Jäätyään eläkkeelle EU-virasta Lappi-Seppälä on jatkanut espanjan- ja portugalinkielisen kirjallisuuden suomentamista. Lappi-Seppälä tunnetaan lisäksi muun muassa Luiz Ruffaton, Mario Vargas Llosan ja Juan Batiste Montabuanin Zorro vihkosten suomentajana.
ellauri299.html on line 644: Assyria valtasikin Samarian, Israelin kuningaskunnan pääkaupungin, vuonna 722 eaa. Kaikki ylimmän luokan jäsenet ja monet tavallisestakin kansasta otettiin sotavangeiksi ja vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Olikos tää nyt sitten eri pakkosiirtolaisuus kuin se kuuluisampi Babylonin vankeus?
ellauri299.html on line 649: Kolmannella vuosituhannella eaa. Assyria oli vielä lähinnä akkadilaisten etuvartio. Itsenäinen valtatekijä Assyriasta alkoi kehittyä vasta 1300-luvun eaa. puolenvälin aikoihin. Tällöin nousevan mahdin antamassa voimantunnossa hallitsija Assur-Uballit I antoi itselleen arvonimen "Kaikkeuden kuningas". Hän valloitti Niniven itäpuolella sijainneen viljavan tasangon ja nöyryytti Babyloniaa, joka oli siihen asti pitänyt Assyriaa etupiirinään. Tätä hallitsijaa seurasi lyhytaikainen heikkouden tila. Mutta kun valtaan nousivat Salmanassar I ja Tukulti-Ninurta I, viholliset torjuttiin ja uusia alueita vallattiin. Salmanassarin ajasta lähtien alettiin toteuttaa massiivisia väestön pakkosiirtoja. Tukulti-Ninurta löi heettiläiset ja valloitti rikkauksistaan kuuluisan Babylonian vuonna 1235 eaa.
ellauri299.html on line 654: Monet pikkuvaltiot suostuivat maksamaan veroa kuultuaan Assyrian armeijan hirmutöistä. Assyrialla oli tarve laajeta, koska se halusi kauppareitit valvontaansa ja pääomaa muun muassa hovin rakennushankkeisiin. Sotia perusteltiin myös uskonnolla, esimerkkinä Babylonin pääjumalan Mardukin kulttipatsaan anastus.
ellauri300.html on line 45: Taikasanoja: Malki-tzedek, kuninkaani on vanhurskas. Abrakadabra (myös abracadabra) on monissa kielissä loitsuna tai manauksena käytetty sana, joka saattaa olla peräisin arameasta אברא כדברא, avra kedabra, "luon sanoillani", mikä viittaa siihen, että Jumala loi maailman tyhjästä, sanoilla. Hoc est poculum. Stiiknafuulia.
ellauri300.html on line 54: Shadows on the Hudson (original title Shotns baym Hodson) is a novel by Isaac Bashevis Singer. First serialized in The Forward, a Yiddish newspaper, it was published in book form in 1957. It was translated into English by Joseph Sherman in 1998. The book follows a group of prosperous Jewish refugees in New York City following World War II, just prior to the founding of the state of Israel. This article about a 1950s novel is a stub. You can help Wikipedia by expanding it.
ellauri300.html on line 59: Esther och Hertz ska stekas i Gehenna i samma panna. Hoshana Rabba är sista dagen av Sukkot, lövhyddohögtiden, suom. iso rähmäily. Syysjuhla, hyvää kakkua.
ellauri300.html on line 79: Si snart Boris kom hem gick han raka vägen till sitt lilla hönshus. Reytze klagade bittert över att han lät maten kallna men han lugnade henne med ett vänligt ord. I det här rummet med Den heliga arken, kandelabern och en bokhylla fylld med heliga böcker kände han sig hemma. Det var här han mötte sin ensamhet, det här var hans borg. Han hade ofta tänkt att han skulle vilja sluta sina dagar i ett rum som detta. Här fanns det en låspulpet och en sjuarmad ljusstake; på en bokhylla stod en åttaarmad Chanukka- lampa. Här hade han en skriftrulle och en pekpinne, ett vädurshorn, en vit slidedräkt, en citronask och olika sorters sällsynta judiska antikviteter och värdefulla rituella föremål. Det fanns en speciell lukt här: han tyckte att det doftade av kryddor och av Evas lustgård. Han tog av sig bonesjalen och suckade. Han satte fast läderremmen till en bonekapsel runt sin vänstra arm och fylldes av skam inför universums herre. Han tjänade redan tio gånger mer än han verkligen behövde. Varifrån hade han fått sitt penningbegär? Är det i våran DNA? Vad skulle han göra med alla sina pengar? Ta dem med sig i graven? Han lindade läderremmen runt fingrarna och läste den föreskrivna meditationen och han koncentrerade sig på ordens innebörd: "Jag skall trolova mig med dig för evigt, jag skall trolova mig med dig i rättfärdighet och rättvisa, godhet och barmhärtighet, jag skall trolova mig med dig i huldhet; och jag skall snart känna Guds stenhårda stake därbak."
ellauri300.html on line 82: När konstnären Jacob Anfang berättar att han är impotent har fru Tamar inget val utom att gifta sig med Boris Makaber. Då är det en god idé att göra lite mera pengar i miljonaffärer.
ellauri300.html on line 98: Demyan Bedny tai Jefim Aleksejevitš Pridvorov, (s. 13. huhtikuuta [1. huhtikuuta, vanha tyyli], 1883, Gubovka, Ukraina, Venäjän valtakunta – kuoli 25. toukokuuta 1945, Barvikha, lähellä Moskovaa), Neuvostoliiton runoilija, joka tunnetaan molemmista jakeistaan, jotka ylistävät vuoden 1917 vallankumousta ja hänen satiirisia tarujaan. Suurruhtinan luonnollinen poika Pridvorov alkoi osallistua sosialistiseen lehdistöön ennen vallankumousta ja otti käyttöön nimen Demyan Bedny ("Demyan the Poor"). Vuonna 1912 hänen satiirinsa alkoivat ilmestyä. Hänen tyylinsä sai vaikutteita 1800-luvun venäläisestä fabulistista Ivan Krylovista. Vuosina 1917-1930 Bednyn limerickit olivat erittäin suosittuja suuren yleisön keskuudessa, ja Lenin itse, vaikka pani merkille niiden karkeuden, ylisti niiden propaganda-arvoa.
ellauri300.html on line 135:
ellauri300.html on line 235:
ellauri300.html on line 260: Den babyloniska Talmud fokuserar på fyra viktiga frågor:
ellauri300.html on line 280: Även om detta är den vanligaste ordningen av Mah Nishtanah frågor, seden att Chabad-Lubavitch, Sefardisk, Mizrahi och Jemenitiska samhällen följer följande mönster:
ellauri300.html on line 295: Den fjärde "frågan" hänvisar till den antika sedvanan att äta medan han ligger på vänster armbåge och äter med höger hand. Enligt Maimonides (även kallad Rambam eller Rabbi Moshe ben Maimon) är detta "På det sätt som kungar och viktiga människor äter" (Mishnah Pesachim). Det symboliserar frihetsbegreppet, som judar skulle kunna ha en festlig måltid medan du kopplar av tillsammans och njuter av varandras sällskap. Som nämnts ovan lades den här fjärde frågan efter förstörelsen av andra templet 70 e.Kr. och ersatte den redan existerande frågan om varför rostat kött äts under påskens seder. Numera äter han kyckling istället.
ellauri300.html on line 304: Maror viittaa karvaisiin yrtteihin, jotka asetetaan kahteen paikkaan Seder-lautasella. Lautanen keskellä oleva kasa (Chabadin tavan mukaan) tunnetaan nimellä "maror", ja se syödään ensin. Toinen kasa lautasen pohjalla tunnetaan nimellä " chazeret", joka tarkoittaa kirjaimellisesti "salaattia". Muut Seder-lautasella olevat esineet ovat: kolme matzahia, beitzah (muna), zeroah (varsi tai kanan kaula), karpas (kasvis) ja charoset (hedelmä-, pähkinä- ja viinitahna).
ellauri300.html on line 310: Raamatun marorin syömiskäskyn varsinainen lähde löytyy myöhemmästä jakeesta, jossa G-d käskee meitä tekemään pääsiäislammasta: "Syö [karitsa] matsojen ja marorin kanssa." 3 Tämän käskyn fraseologia on erittäin tarkka: marorin syöminen on osa pääsiäiskaritsan mitsvaa. 4 Sen sijaan, että se olisi itsenäinen mitsva, se on vain pääsiäiskaritsan edellytys. 5 Näin ollen, koska meillä ei ole enää velvollisuutta uhrata pääsiäislammasta, Raamatussa ei ole käskyä syödä maroria. Kuitenkin, vaikka raamatullinen käsitys marorin syömisestä muistaakseni orjuutemme ei enää päde, 6 rabbit määräsivät, että meidän pitäisi joka tapauksessa syödä marorta muistaaksemme, mitä puuhasimme temppelin päivinä. 7
ellauri300.html on line 314: Mishna listaa viisi yrttiä , jotka sopivat laskuun. 8 abad.org/library/article_cdo/aid/4329319/jewish/The-Mishnah.htm">Mišnan heprea/arameankielisten sanojen kääntämisestä keskustellaan jonkin verran, 9 mutta yleisesti hyväksytään, että roomalainen salaatti, piparjuuri ja endiivit (escarole) sisältyvät luetteloon. 10 abad.org/library/article_cdo/aid/244369/jewish/About-Chabad-Lubavitch.htm">Pinselsabadin tapana on käyttää rooma-salaattia ja piparjuurta yhdessä. 11 Mishna jatkaa, että sekä vartta että lehtiä (jos käytetään yrttiä, jossa on lehtiä) voidaan käyttää, ja ne voivat olla tuoreita tai kuivia. Talmud huomauttaa kuitenkin, että tämä kuivien yrttien korvaus koskee vain vartta; lehtien tulee olla tuoreita. 12 Yrttejä ei saa keittää tai edes liottaa 24 tuntia, 13 koska silloin ne menettäisivät kitkerän makunsa.
ellauri300.html on line 317: Tietolaatikko: Pinselsabad
ellauri300.html on line 321: Chabad, also known as Lubavitch, Habad and Chabad-Lubavitch (Hebrew: חב"ד לובביץ; Yiddish: חב״ד ליובוויטש), is an Orthodox Jewish Hasidic dynasty. Chabad is one of the world's best-known Hasidic movements, particularly for its outreach activities. It is one of the largest Hasidic groups and Jewish religious organizations in the world. Unlike most Haredi (Ultra-Orthodox) groups, which are self-segregating, Chabad operates mainly in the wider world and caters to secularized Jews. Haredi Jews regard themselves as the most religiously authentic group of Jews, although other movements of Judaism of course disagree.
ellauri300.html on line 323: Founded in 1775 by Rabbi Shneur Zalman of Liadi, the name "Chabad" (חב״ד) is an acronym formed from three Hebrew words—Chokhmah, Binah, Da'at (the first three sefirot of the kabbalistic Tree of Life) (חכמה, בינה, דעת): "Wisdom, Understanding, and Knowledge"—which represent the intellectual and kabbalistic underpinnings of the movement. The name Lubavitch derives from the town in which the now-dominant line of leaders resided from 1813 to 1915. Other, non-Lubavitch scions of Chabad either disappeared or merged into the Lubavitch line. In the 1930s, the sixth Rebbe of Chabad, Rabbi Yosef Yitzchak Schneersohn, moved the center of the Chabad movement from Russia to Poland. After the outbreak of World War II, he moved the center of the movement to the United States, and there it is to this day.
ellauri300.html on line 325: In 1951, Rabbi Menachem Mendel Schneerson formally accepted the leadership as the seventh Chabad Rebbe. He transformed the movement into one of the most widespread Jewish movements in the world today. Under his leadership, Chabad established a large network of institutions that seek to satisfy religious, social and humanitarian needs across the world. Chabad institutions provide outreach to unaffiliated Jews and humanitarian aid, as well as religious, cultural and educational activities. Prior to his death in 1994, Schneerson was believed by some of his followers to be the Messiah, with his own position on the matter debated among scholars. Messianic ideology in Chabad sparked controversy in various Jewish communities and is still an unresolved matter. Following his death, no successor was appointed as a new central leader.
ellauri300.html on line 327: In 2018, Marcin Wodziński estimated that the Chabad movement accounted for 13% of the global Hasidic population. The total number of Chabad households is estimated to be between 16,000 and 17,000. The number of those who sporadically or regularly attend Chabad events is far larger; in 2005 the Jerusalem Center for Public Affairs reported that up to one million Jews attend Chabad services at least once a year. In a 2020 study, the Pew Research Center found that 16% of American Jews attend Chabad services regularly or semi-regularly.
ellauri300.html on line 329: abad.org/media/images/1069/DnHx10696888.jpg?_i=_n504BC99DD0473598AAE3BCDC5D75568D" />
ellauri300.html on line 330:
ellauri300.html on line 334: Itselle: jatkuva älyllinen ja emotionaalinen kasvu Tooran opiskelun kautta, erityisesti chassidiset opetukset, jotka tarjoavat filosofisen taustan juutalaisen naisen elämäntavalle ja ylpeydelle, selittäen hänen roolinsa ainutlaatuisuuden kodin perustana ("akeret habayit"); ja ainutlaatuiset voimat, jotka hänelle antoivat työtakki ja peruukki.
ellauri300.html on line 336: Toisille: Dynaamiset tiedotusohjelmat, jotka tuovat Tooran syvyyden ja mitzvotin kauneuden vähemmän informoitujen tietoisuuteen, erityisesti muille naisille ja tyttöihin, kuten Lubavitch Womenin johtajuus maailmanlaajuisissa Lubavitch-kampanjoissa "Perheen puhtauden" puolesta; Shabbat-kynttilän valaistus, imurointi, kosher jne.
ellauri300.html on line 342: abad.org/media/images/1043/DujF10434291.jpg?_i=_nF72F3FCB89E9790A548A28674376BE69" />
ellauri300.html on line 362: Kun olemme syöneet marorin, yrttejä käytetään vielä kerran niin sanotussa korechissa, voileipässä, joka koostuu matzasta ja marorista. 23 Ymmärtääksemme miksi teemme näin, on tarpeen selittää hetki rabbien välistä kiistaa siitä, kuinka pääsiäislammasta, matzaa ja maroria syötiin temppelin seisoessa. Suurin osa rabbeista oli sitä mieltä, että jokainen syötiin erikseen. Hillel kuitenkin katsoi, että näistä kolmesta tehdään voileipä ja syödään ne yhdessä. Täyttääksemme kaikki mielipiteet teemme molemmat. Syömme ensin matsan ja marorin erikseen, ja sitten syömme ne yhdessä korech- voileipänä.
ellauri300.html on line 366: Halachahissa käydään keskustelua siitä, kastetaanko maror uudelleen charosetiin vai ei. Chabadin tapana on kastaa, mutta niiden, jotka varovat laittamasta kosteutta matzahiinsa, tulisi sen sijaan laittaa pieni pala viinitöntä charosettia marorille. 25
ellauri300.html on line 376: Lubavitcher Rebbe, rabbi Menachem M. Schneerson, vanhurskas muisti, selittää kuitenkin, että tämä näkökulma on pinnallinen. Kun alamme analysoida Sederiä, ymmärrämme, että näillä kahdella osalla on yhteinen lanka; ne ovat yhden näytelmän kaksi näytöstä, joista kumpikin työskentelee synkronoituna toistensa kanssa tuodakseen esiin Seder-illan teeman. Se teema on Egyptin muistaminen. Ensin istumme alas Maggidille, Sederin askelmalle, kun käytämme puhe-, luovuus- ja mielikuvituslahjojamme kertoaksemme tarinamme orjuudestamme ja lunastuksestamme. Mutta se ei riitä; tarina rajoittuu edelleen vain mieleemme. Joten kun olemme valmiita, otamme pääsiäisruoat sisäistääksemme tuon vapauden tunteen toimillamme. Kun syömme maror, karvas maku antaa meille arvostuksen esi-isiemme kärsimistä vaikeuksista, ja ihannetapauksessa, jos voisimme maistella pääsiäislammasta, sen runsas makeus osoittaisi meille seuranneen vapauden. Piparjuuren ja endiivin syönti mahtoi olla kova vizaus.
ellauri300.html on line 386: Maror on nykyään rabbiininen asetus, joka perustettiin muistuttamaan meitä temppelistä.
ellauri300.html on line 388: Yleisiä marorin yrttejä ovat piparjuuri ja roomalainen salaatti. Chabad käyttää molempia.
ellauri300.html on line 412: Luria var ett vrak. Han led av förföljelsemani. Han kunde inte hitta sina läsglasögön eller sin bok. Han hade inte betalat räkningarna. I Poland skulle han hamna i fängelse. Kommunister var som termiter. De underminerade Amerika. Också de sk kapitalistiska tidningarna vår fulla av sovjetpropaganda. Pres. Roosevelt själv var smittad av deras propaganda. Rationalisterna hånskrattade naturligtvis åt såna tankar men var då Hitler en rationell företeelse? Och Stalin? Reagan eller Putin? Var världskrigen en logisk företeelse? Människosläktet traskade omkring i absurditetens, mörkrets och magikens träsk och talade ändå oavbruter om klokhet, vilket i sig självt var ren galenskap.
ellauri300.html on line 439: When I read about his widowed bride
ellauri300.html on line 451: And do you have faith in God above
ellauri300.html on line 583: Don McLean's (1945) grandfather and father, both also named Donald McLean, were of Scottish origin. McLean's mother, Elizabeth Bucci, was Italian, originated from Abruzzo in central Italy. He has other extended family in Los Angeles and Boston.
ellauri300.html on line 591: McLean was raised in the Catholic faith of his mother, Elizabeth McLean; his father, Donald McLean, was a Protestant. His father died when McLean was 15. McLean grew up in a physically abusive household, and was abused by both his parents and his sister. His second marriage was to Patrisha Shnier McLean, of Montreal, Canada, from 1987 to 2016. They have two children, Jackie and Wyatt, and two grandchildren, Rosa and Mya. In 2018, McLean confirmed his romantic relationship with model and reality star Paris Dylan, who is 48 years his junior. McLean sang a duet of his song "Vincent" with Ed Sheeran.
ellauri300.html on line 593: On January 18, 2016, McLean's then-wife Patrisha Shnier McLean alleged that after four hours of "terrorizing" her, McLean pinned her to a bed until she broke free and ran to the bathroom. Shnier McLean alleged that McLean attempted "to shove open the locked bathroom door behind which I had barricaded myself. As it was splintering, I pushed the numbers 911." McLean was arrested on suspicion of domestic violence, and pled guilty to domestic violence assault, criminal restraint, criminal mischief and making domestic violence threats. McLean paid $3,660 in fines, and was not sentenced to any jail time. Under Maine's deferred disposition law, the State agreed to dismiss the domestic violence assault charge if McLean complied with the court's orders for one year, and the charge was expunged a year later. During this time, Shnier McLean filed for divorce, citing “adultery, cruel and abusive treatment, and irreconcilable differences." McLean has denied that he physically abused Shnier McLean, and his lawyer released a statement claiming McLean agreed to the plea deal in the interest of privacy. In March 2017, a Maine court granted Shnier-McLean's request for a 10-year protection order against McLean. In 2021, McLean's daughter Jackie told Rolling Stone that her father was emotionally abusive and created a cult-like household through paralyzing verbal attacks, forced isolation, and threats to withhold love or financial support.
ellauri300.html on line 600: Vid Thirty-fourth Street gick Luria in i en cafeteria. Jag tar en kopp kaffe. Det kan ju aldrig skada. Boskap äter också innan de slaktas. Magen gör vad den är avsedd för: den smälter maten. Detta var det mest absurda av allt - -varje organ gjorde vad det var avsett för: magen smälte maten, hjärnan tänkte. Efter döden började en helt ny omgång aktiviteter. Mikroberna åt upp allt; protonerna, neutronerna, elektronerna fortsatte sitt ändlösa virvlande och cirklande. Atomerna hade förmodligen ingen aning om att deras herre (ba'al) hade dött eller begått självmord. Och på vilket sätt kunde en människa rimligen betraktas som deras ägare? För dem var det likgiltigt var de bodde-i människor, i moss, i dynga. De hade sina egna atomlagar att ta hänsyn till och betraktade hela individualitetsbegreppet som näst intill löjlig. Men vilket syfte tjänade detta? Av vilket skäl roterade den här planeten? Hur länge skulle den fortsätta att rotera kring sin axel och cirkla kring solen? Det måste finnas en mening någonstans.
ellauri300.html on line 620: Makaaberin tytärtä. Mt. Makaaberi on karsea, vaikka onkin hasidi. Haukkuu Annaa lutkaxi. Käyttäytyy kuin Annan omistaja vaikka on sen hylännyt. Nej, själen finns inte, tuumii Hertz. Vi är värdelösa maskiner. Gud vill visa fram sin egen storhet genom våran litenhet. Vad barnsligt! Huvudsaken för Mr. Makaber är att rädda familjens ära. Vitun koukkunokkia setämiehiä.
ellauri300.html on line 624: Sotainto saavuttaa päivittäin uusia ennätyksiä. Avominiä Ruozin itärajalla peukuttaa ICAn päätöstä boikotoida Marabua jonka suklaapatukat tukevat Venäjän sotaponnistuxia.
ellauri300.html on line 630:
ellauri300.html on line 636: Titus was one of at least two younger men that Paul disciplined and described as his “sons in the faith that we share” (Titus 1:4). The other man is Timothy, and the second letter to the Corinthians is addressed as from Paul and Timothy to the church in Corinth (2 Corinthians 1:1). Both Timothy and Titus served as Paul’s messengers and traveling companions, and they both went on to lead churches. Paul not only mentored them, but he also advised them in individual letters about their next steps. Matin stepit.
ellauri300.html on line 649: The futility of heresy (Titus 1:10-16, 3:9-11). Foolish people at the Cretan church fool others with “useless talk” about circumcision.
ellauri300.html on line 655: Galatians 2 mentions that Titus accompanied Paul and Barnabas to Jerusalem, apparently the trip mentioned in Acts 15 where they went to the Council at Jerusalem to debate whether Titus ought to be circumcised. What happened to Titus after that is not known. It’s possible that Titus died on the operation table.
ellauri300.html on line 685: Singerin viehätys on sen lyhkäsissä päälauseissa, joilla se tikkaa aiheesta kuin aiheesta samalla koruttomalla siekailemattomalla tyylillä, pieni huumorinpilke silmäkulmassa, kuin kiertelevä rabbi kyökinnurkassa. Sitä on kiva lukea silloinkin kun aihe ei ole järin kiehtova. Juutalaisten enemmän tai vähemmän pyhät kirjat on kirjoitettu samalla tyylillä, vaikka huumoritta.
ellauri300.html on line 699: Varför saboterades Nord Stream?
ellauri300.html on line 726: En studie undersökte DNA från Ashkenazijudar (den judiska grupp som framförallt finns i Europa och USA). De kunde spåra deras gemensamma genetiska ursprung till en så kallad flaskhals med endast runt 350 individer för 12 000-25 000 år sedan. På grund av Ashkenazijudarnas starka gruppsammanhållning har de drabbats av inavel vilket lett upphov till en rad ärftliga sjukdomar.
ellauri300.html on line 749: Konflikten mellan Israel och Amalek går långt tillbaka och den första striden mellan det judiska folket och amalekiterna som beskrivs i Torah utspelades vid Refidim. Israels gud Yahweh kom senare med befallningen att dessa fiender till judarna måste utrotas: ”Så drag nu åstad och slå amalekiterna och giv dem till spillo, med allt vad de hava, och skona dem icke, utan döda både män och kvinnor, både barn och spenabarn”.
ellauri300.html on line 757: Amalek uppfattas som både en fysisk nation och som en andlig ideologisk kraft. Lärda inom judendomen kan därför dela upp Amalek i två kategorier; den genetiska Amalek och den figurativa Amalek. Den genetiska Amalek är de människor som är fysiska ättlingar till Amalek och den figurativa Amalek är de övriga ”antisemiterna”. Den genetiska Amalek måste utrotas på Yahwehs order vilket bekräftas av rabbi Joseph B. Soloveitchik när han säger att ”varje individ som är bärare av Amaleks gener måste utraderas”. Den figurativa Amalek är de andra folkens antisemiter, de som endast i sinnelaget är påverkade av ärkefiendens antijudiska idéer. Bland dessa räknas araber och andra icke-ariska nationer som agerar mot Israels intressen.
ellauri300.html on line 764: Att utrota de som är av Amaleks säd anses vara en religiös plikt, särskilt under den messianska tid då Moshiach förväntas anlända. Och många rabbier anser att den tiden är inne. Lubavitcherna anser till exempel att den sista striden kommer att utkämpas under vår generation och att det judiska folket då skall utrota Amaleks säd fullständigt från jordens yta.
ellauri300.html on line 768: Vilka är då de genetiska Amalek, judarnas eviga fiender? Historiens dimmor har höljt Amaleks identitet i dunkel, trots detta tycks rabbiernas uppmärksamhet vara riktad mot ett specifikt folk. Dess namn är ”Germania”. En uppfattning som anses få stöd av textstycken i Talmud vilka identifierar Amalek som ”Germania”.
ellauri300.html on line 769: Rabbi Elijah ben Solomon Zalman, som levde på sjuttonhundratalet och kallades “den store från Vilna (Vilna Gaon)” är en av de rabbier som används som auktoritet när det gäller att identifiera germanerna som Amalek, ett utpekande som anses vara baserat på ”äldre tradition”.
ellauri300.html on line 788: Rabbi Eliyahu Lopian skrev att han några år efter första världskriget hörde ”den helige” Rabbi Elchanan Wasserman, som hänvisade till Chofetz Chaim vilken i sin tur hänvisade till Chazal, säga att kriget mot Gog och Magog var uppdelat i tre delar, första, andra och tredje världskriget. Han sade att varje av dessa världsomspännande krig, som alla är ett led i den sista striden, kommer att vara blodigare än dess föregångare. Det borde inte komma som en överraskning.
ellauri300.html on line 790: Det är en utbredd uppfattning att ”Ishmael” (araberna) först måste besegras innan ”Davids son” (Moshiach) kan utropas till kung och i samma anda menar man att det först är då som det är möjligt att genomföra den slutgiltiga utrotningen av Amaleks säd ned till sista man, kvinna och barn eftersom man vid denna tid kommer att ”ha full kontroll” och inte längre vara ”beroende av andra nationer”.
ellauri300.html on line 799: Salomon ben Isaac tai Shlomo Jitzhaki (hepr. שלמה יצחקי), tunnetaan paremmin nimelläpp Rashi (hepr. רש"י, lyhenne sanoista RAbbi SHlomo Itzhaki; s. 22. helmikuuta 1040 Troyes, k. 13. heinäkuuta 1105 Troyes), oli ranskalainen rabbi. Häntä pidetään Talmudin ja Tanakin merkittävimpänä kommentoijana, ja hänen vaikutuksensa on säilynyt Talmudin ja Tanakhin tulkinnassa kuten myös hepreankielisessä kirjallisuudessa nykyaikaan asti.
ellauri300.html on line 814: Och när alla nedtecknade berättelser om profeten Elisas liv och verksamhet slutligen sammanställdes 300 år senare (2 Kungaboken skrevs under den babyloniska fångenskapen på 500-talet) var det självklart att denna uppseendeväckande händelse också togs med. mvh, Thor-Leif Strindberg.
ellauri300.html on line 817: The word na‘ar, which is often rendered as children/boys, means boy. The Hebrew adjective, qatan, means small. Thus we can say it’s highly unlikely the people who mocked Elisha were “little children” or “small boys.” It’s much more probable that these were young men and quite possibly they were just servants (maybe blacks?).
ellauri300.html on line 841: Näissä jakeissa kuvattu tapahtuma saattaa tuntua monista vastenmieliseltä ja täysin epäluonteenmukaiselta Elisan persoonallisuuden kannalta, miehen, joka oli Eliaa rauhallisempi ja personaabelimpi. Eliasta muistetaan se Baalin profeettojen tapaus, missä Elia järjesti uhrauskilpailun Ahabin ja Iisebelin sponsoroimana Karamellivuorella.
ellauri300.html on line 886: 10 At that moment she fell down at his feet and died. Then the young men came in and, finding her dead, carried her out and buried her beside her husband. 11 Great fear seized the whole church and all who heard about these events.
ellauri300.html on line 923: So Elisha, as a prophet, saw their hardened and rebellious condition, unresponsive to correction. In the name of the Lord (i.e. by His authority) Elisha simply turned them over to the Lord and to their own devices, which had the effect of removing them from even the common protection of God. He probably said something like, “may God deal with you according to what you deserve,” or “may you be cursed for your sins of rebellion.” This would demonstrate to the city and to people all around a vital truth: without the Lord there is no protection and that blasphemy of God’s servants and His Word in order to hinder God’s message is serious busin
ellauri300.html on line 925: Note that Elisha did not call out the bears, God did. Two female bears (not three bears--papa bear, mamma bear, and baby bear) came out and tore up forty-two mouthy young men. Pikkupoikia, my foot, ne oli lättähattuja, hampuuseja ja huligaaneja. Ansaizivatkin tulla syödyxi.
ellauri300.html on line 927: 
ellauri300.html on line 928:
ellauri301.html on line 78: Pakko kai Henningiäkin on plärätä jos haluaa tutustua ruåzalaisiin menekkikirjailijoihin, se on kai Sjövall Wahlööstä seuraava. (Vaikka mihkä se Guillou sijoittuu? Ei kyllä Guillou on kasari ja Mankell ysäri. Sit tulee Stieg ja sit nää ämmät.) Mankeli kirjoitti menestysdekkarinsa 90-luvulla tunaroituaan 2 edellistä vuosikymmentä seilorina ja lattiamanuna. Sen eka Wallenberg-prujaus on Mördare utan ansikte 1991, joka löytyi Arabian kirjaston poistohyllystä. Alempana sätitään vielä sen eteläafrikkalaiskyhhäystä nimeltä den vita lejoninnan.
ellauri301.html on line 96: A grumpy, disillusioned, diabetic alcoholic with just enough goodness at his core to fire his desire to catch murderers, Wallander appears in 13 novels and is responsible for the majority of Mankell’s worldwide sales of more than 40 million books. The murders he investigated epitomised the slow decline Mankell detected in Swedish society. As well as the racism that appalled him there was rising unemployment and violent crime, corruption, the rigidity of a patriarchy forged in Lutheran religion and the relentless breakdown of communities and society.
ellauri301.html on line 102: There is little nihilism in Swedish noir: good and bad are always clearly distinguished all the way through to the cartoonish culmination of the genre in Stieg Larsson’s trilogy about Lisbeth Salander. The only problem for Stieg´s heroes is that good no longer plays in the same team with the Swedish state. Evil is firmly located in reassuringly wicked villains. Everything is privatized just like in Britain and America. All is well. (These sharp observations courtesy of The Guardian.)
ellauri301.html on line 121: Broederbond, Brödraskapet (till 1920 Jong Zuid Afrika, "Ungt Sydafrika") var ett hemligt sydafrikanskt boernationalistiskt samfund av brödraskapskaraktär grundat 1918 i Kapstaden av en grupp nationalistiska afrikaaner där en ung präst vid namn Jozua François Naudé (senare president) var delaktig. Organisationen var strikt segregationistisk och anses ha spelat en avgörande betydelse för etablerandet och konsoliderandet av Sydafrikas apartheidpolitik trettio år senare. Samtliga premiärministrar, presidenter och alla högre uppsatta inom Sydafrikas regering, polisväsende mm fram till regimens slutgiltiga fall 1994 (då organisationen upplöstes) var medlemmar i Broederbond, varav flera tjänade som ordförande i sina unga år (bland annat Andries Treurnicht och Nicolaas Johannes Diederichs).
ellauri301.html on line 209: Kovalenko är en Putinartad KGB-man, lågväxt men stark som ett minisvin, och väldigt seg. Pu-Kovalenko inte bara misstrodde demokratin, han hatade den hjärtligt. I arabländerna var det svårt att få tag i Stolichnaya. Dumt av honom at inte skicka pappren til CIA. Anatoli oli kylästynyt vaimo Miraan, honteloon setteriin. Ryssämamut Ruozissa on valtaosin konnia. Mankell vihaa rasismia melkein yhtä paljon kuin ryssiä.
ellauri301.html on line 213: Wallenberg sr 44vee säälii izeään, vetää perseet olalle ja soittaa kännisenä Riikaan Baba Jagalle, korjaan Baiba Liepalle. Ei ois kannattanut. Mix tälläset uhrautuvat poliisit ei koskaan syö eikä nuku kunnolla? Sairaalasta lähdetään kesken hoitoa. Ihme riistoa. Kovalenko nimistä kiekkoilijaa sanottiin viime vuosituhannella pehmeälenkuxi. Pentti Pentti peffa lenkku.
ellauri301.html on line 228: Krotoa was born in 1643 as a member of the !Uriǁ’aeǀona (Strandlopers) people, and the niece of Autshumao, a Khoi chieftain and trader. At the age of twelve, she was taken to work in the household of Jan van Riebeeck, the first governor of the Cape colony. As a teenager, she learned Dutch and Portuguese and, like her uncle, worked as an interpreter for the Dutch who wanted to trade goods for cattle. "!Oroǀõas" received goods such as tobacco, brandy, bread, beads, copper and iron for her services. In exchange, when she visited her family her Dutch masters expected her to return with cattle, horses, seed pearls, amber, tusks, and hides. Unlike her uncle, however, who just Spike hottentot, "!Oroǀõas" was able to obtain a higher position within the Dutch hierarchy as she additionally served as a trading agent, ambassador for a high ranking chief and peace negotiator in time of war. Her story exemplifies the initial dependency of the Dutch newcomers on the natives, who were able to provide reasonably reliable information about the local inhabitants.
ellauri301.html on line 234: She was taken in as a companion and as a servant to Riebeeck´s wife and children. However, many authors and historians speculate that she most likely lived in a sexually abusive space, based on the fondness Van Riebeek showed for her in his journals.
ellauri301.html on line 238: On 3 May 1662 she was baptized by a visiting person, minister Petrus Sibelius, in the church inside the Fort de Goede Hoop. The witnesses were Roelof de Man and Pieter van der Stael. On 26 April 1664 she married a Danish surgeon by the name of Peter Havgard, whom the Dutch called Pieter van Meerhof. She was thereafter known as Eva van Meerhof (See Geni/MyHeritage).[clarification needed] She was the first Khoikoi to marry according to Christian customs. There was a little party in the house of Zacharias Wagenaer. In May 1665, they left to the Cape and went to Robben Island, where van Meerhof was appointed superintendent. The family briefly returned to the mainland in 1666 after the birth of Eva´s third child, in order to baptise the baby. Van Meerhof was murdered in Madagascar on 27 February 1668 on an expedition. After the death of her husband Pieter Van Meerhof came the appointment of a new governor, Zacharias Wagenaer. Unlike the governor before him, he held extremely negative views toward the Khoi people, and because at this point the Dutch settlement was secure, he didn´t find a need for Eva as a translator anymore.
ellauri301.html on line 240: She returned to the mainland on 30 September 1668 with her three children. Suffering from alcoholism, she left the Castle in the settlement to be with her family in their kraals. In February 1669 she was imprisoned unjustly for immoral behavior at the Castle and then banished to Robben Island. This was likely the result of the strict anti-alcohol laws the VOC had passed to govern the local population after they introduced higher proof European liquors. One of Van Riebeeck´s nieces, Elizabeth Van Opdorp, adopted Krotoa´s children after she was banished. She returned to the mainland on many occasions, only to find herself once more banished to Robben Island. In May 1673 she was allowed to baptise a child on the mainland. Three of her children survived. She died on 29 July 1674 in the Cape and was buried on 30 September 1674 in the Castle in the Fort. However, roughly a hundred years later, her bones were removed to an unmarked grave.
ellauri301.html on line 244: In her essay "Malintzin, Pocahontas, and Krotoa: Indigenous Women and Myth Models of the Atlantic World", University of Michigan professor Pamela Scully compared Krotoa to Malintzin and Pocahontas, two other women of the same time period that were born in different areas of the world (Malintzin in Mesoamerica, Pocahontas in colonial Virginia). Scully argues that all three of these women had very similar experiences in the colonialist system despite being born in different regions. She reflects on the stories of Malintzin, Pocahontas, and Krotoa and states that they are almost too familiar and resonate so comfortably with a kind of inevitability and truth that seems, on reflection, perhaps too neat. Therefore, she claims, Krotoa is one of the women that can be used to show the universality of the way that indigenous people were treated in the colonial system worldwide.
ellauri301.html on line 250: Amid this violence, the state security forces committed widespread human rights abuses and encouraged violence between the Xhosa and Zulu people, although de Klerk later denied sanctioning such actions. He permitted anti-apartheid marches to take place, legalised a range of previously banned anti-apartheid political parties, and freed imprisoned anti-apartheid activists such as Nelson Mandela. He also dismantled South Africa´s nuclear weapons program.
ellauri301.html on line 252: De Klerk became Deputy President in Mandela´s ANC-led coalition, the Government of National Unity. In this position, he supported the government´s continued liberal economic policies but opposed the Truth and Reconciliation Commission set up to investigate past human rights abuses because he wanted total amnesty for political crimes. His working relationship with Mandela was strained, although he later spoke fondly of him, when the coon finally died 2013. De Clerck ize kuoli viime vuonna eli 2021.
ellauri301.html on line 259: De Klerk was a controversial figure among many sections of South African society, all for different reasons. He received many awards, including the Nobel Peace Prize for dismantling apartheid and bringing universal suffrage to South Africa. Conversely, he received criticism from anti-apartheid activists for offering only a qualified apology for apartheid, and for ignoring the human rights abuses by state security forces. He was also condemned by South Africa´s Afrikaner nationalists, who contended that by abandoning apartheid, he betrayed the interests of the country´s Afrikaner minority. South Africa´s Conservative Party came to regard him as its most hated adversary.
ellauri301.html on line 327: Almost everyone loves a good barbecue, but South Africans take the classic U.S. BBQ to a whole new level with the braai. More than just a barbecue, the braai is practically a national sport. South Africans absolutely adore a braai and for them, the weekend usually means one thing: the aroma of grilling meats wafting from backyards across the country, while friends and family gather together for a good time. Ready to get your braai on? Here is everything you need to know about the iconic South African braai.
ellauri301.html on line 329: A braai is about being South African. What makes a braai truly South African are the traditions that have become common practise in a vast majority of households in this beautiful country. It is so much more than just the cooking of food but also the gathering of friends and loved ones. The atmosphere and VIBE of the braai is what makes it such a special event for all South Africans, black, white and yaller!
ellauri301.html on line 334:
ellauri301.html on line 352: There was a media campaign in 2005 that sought to have the day recognized as National Braai Day, to acknowledge the backyard barbeque tradition, but the holiday is still officially recognized as Heritage Day. Fair enough, Braai is a word in one of the tribal languages (N:o 3 above), while Heritage is a global word.
ellauri301.html on line 419: Samaan aikaan toisaalla Baruk Makaaberi itkee suihkulähteenä kuin Joakim von Anka: jag är en fattiglapp! Olen pennitön! Kuolen verenpaineeseen. Den som är död behöver inte betala några skulder. Dr Margolit lainaa $5K ja lohduttaa: Senkin ääliö. Anna Annan hoitaa bisnexet ja pidä lomanen. Hon är en sann jude. Greinin bylsintä ei ole syntiä. Tikun ristiin laittaminen sapattina on paljon pahempaa kuin kepin likoon.
ellauri301.html on line 421: Läs psaltaren. Som det sägs i Gemara: om det inte hjälper så gör det ingen skada. Hur människor parar sig är ett stort mysterium. Det säger också Kabbala. Lusen tar sig inte på för stort allvar. Om den får en droppe blod suger den, annars sitter den stilla och väntar på bättre dagar.
ellauri301.html on line 448: Leah står i tur med bröstcancer. Vilken tur. Sjukhuset är en plågornas och dödens fabrik där allting som var personligt blottades och förnedrades.
ellauri301.html on line 455: Grein var inte den största syndaren i världen, jfr tex Hitler och Stalin. Älskade han abia">Esther? Nej, inte henne heller. Han åtrådde henne, ville sticka in det blotta ollonet djupt i venusfällan mellan hennes lår men inte lyssna till hennes prat samtidigt. Efter hon blev Mrs Plotkin ville han både kyssa henne och spotta på hon. Fittsmak blandades med avsmak. Esther pilkkasi Greinin murretta ja Grein mätkäisi sitä päin näköä. Grein oli ilmeisesti tehnyt virheitä kuin Stalin, mutta mitä? Ei juolahda nyt mieleen. Anna var på väg upp och han ner.
ellauri302.html on line 33: KOST' JUMALA
ellauri302.html on line 40: Rabbi Tzvi Kustiner, head of the yeshiva, is a member of the far-right Noam Party, headed by MK Avi Maoz.
ellauri302.html on line 42: The Torah that decrees death for a mishkab/male is not wrong.
ellauri302.html on line 46: Balaam was hired by Moabite Balak to curse Israel, because these were spreading like oxen and eating all the grass. Moabites were scared having seen what had happened to Amorites. History can't help repeating herself.
ellauri302.html on line 60: One wrote Yiddish to one's mother, for the mothers of those days were not apt to understand anything else. Until S.J. Abrahamowitch was hailed as the father of Jiddisch literature. Followed by Rabinowitch (alias Sholem Aleichem) and Peretz. Sholem Ash sazaa osanottoon alakoiraa kohtaan siinä missä venäläiset mestarit. Yekelin sielu kuten tytärkin on helmiä, jotka tyhmät epäviisaasti heittää sioille.
ellauri302.html on line 66: Mrs. Warren cherishes no delusions about her dubious profession, — If Yekel and his wife (in Ash's play) are not so enlightened as Mrs. Warren in their views upon the traffic off which they live, they are in their own crude way equally sincere in beholding in it a business quite as legitimate as any other. With the same inconsistency with which Hindel implores Heaven for aid in achieving her nefarious aims, after which she promises to be a model wife and mother (See Act Two), Mrs. Warren at the end of Shaw's play swears by Heaven that henceforth she will lead a life of evil fornication.
ellauri302.html on line 68: Regrettably, however, 'The God of Vengeance," despite conclusions too easily drawn, is not a sex play. When Ash wishes to deal with sex as sex he is not afraid to handle the subject with all the poetry and power at his command. Such a play as his "Jephthah's Daughter" treats the elemental urge of sex with daring, beauty and Dionysiac abandon. A lurid reader is referred to this other play. This one is bound to be a disappointment.
ellauri302.html on line 69: Also, in his powerful novel ''Mottke the Vagabond," Ash has given us scenes from the underworld of Warsaw that are unparalleled for unflinching truth to detail.
ellauri302.html on line 81: RIFKELE, their daughter; a young girl of about seventeen. Soon to be a prostitute.
ellauri302.html on line 115: Rifkele kysyy onko alakerran tytöt kuzuttu. No, my darling. Only nice, respectable girls. For you are a respectable child, a decent Jewish daughter...
ellauri302.html on line 117: "Setä" on ilmetty Tevje: He is a tall, strong man of about forty, stout; swarthy countenance, covered all over with dark hair; his black heard cut round. He speaks in loud, gruff tones, at the same time making coarse gestures and grasping the lapel of the man whom he happens to he addressing. Despite this, his face and person heam with a certain frank geniality.
ellauri302.html on line 123: Don't be afraid of papa. He loves you. Very, very much. Today I'm having a Holy Scroll written. It costs a good deal of money. All for you, my child, all for you. (Rifkele is silent. Pause.) And with God's help, when you are betrothed, I'll buy your sweetheart a gold watch and chain — the chain will weigh half a pound... Papa loves you very dearly. {Rifkele is silent. She lowers her head bashfully. Pause. Don't be ashamed. There's nothing wrong about being engaged. God has ordained it. (Pause.) That's nothing. Everyboudy gets engaged and married. (Rifkele is silent.
ellauri302.html on line 128: Do you expect respectable folks to come to your home? Have you forgotten who you are, perhaps?
ellauri302.html on line 154: The Scribe, gives his hand to Yekel. Your health, host. (Admonishing him.) And know, that a Holy Scroll is a wondrous possession. The whole world rests upon a Scroll of the Law, and every Scroll is the exact counterpart of the tablets that were received by Moses upon Mount Sinai. Every line of a Holy Scroll is penned in purity and piety... Where dwells a Scroll, in such a house dwells God himself... So it must be guarded against every impurity... Man, you must know that a Holy Scroll...
ellauri302.html on line 156: You must have reverence for a Scroll of the Law. Great reverence, — precisely as if a noted Rabbi were under your roof. In the house where it resides no profanity must be uttered. It must dwell amidst purity. (Speaks to Sarah, looking toward her hut not directly at her) Wherever a Holy Scroll is sheltered, there no woman must remove the wig from her head... (Sarah thrusts her hair more securely under her wig.) Nor must she touch the Scroll with her bare... hands. As a reward, no evil overtakes the home that shelters a Scroll. Such a home will always be prosperous and guarded against all misfortune. (To the Scribe.) What do you imagine? — That he doesn't know all this? They're Jews, after all... (Sarah nods affirmatively.)
ellauri302.html on line 164: Reb Ali: We'll go to the synagogue and gather a minyan of Jews. It will be easy enough to find men who are willing to honor the Law. (Arises from the table, pours brandy into the glasses, slapping Yekel on the shoulder.) There, there! God will help you! Rejoice, host! The Lord befriends the sincere penitent... Don't worry. You'll marry your girl to some proficient scholar; you'll take some poor Yeshiva student for a son-in-law, and support him while he sits and studies the Holy Law. And the blessings of the Law will win you the Lord's forgiveness.
ellauri302.html on line 165: Pause.) I've really been thinking about it, and have a certain fellow in view, — a jewel of a chap, — smart head on his shoulders... his father is a highly respected man. (Abruptly.) Are you going to give your daughter a large dowry?
ellauri302.html on line 175: Sarah (frightened): Rifkele! What are you doing? Don't! Your father will be furious! It isn't becoming for you to chum with Manke. You're already a marriageable young lady, a virtuous child. And we 've just been talking about some good matches for you, — excellent matches with learned scholars...
ellauri302.html on line 179: Sarah: It's a shame for you to chum with Manke, I tell you! You are a decent girl; you'll have clean, respectable girls to go around with...
ellauri302.html on line 188: The furniture of the basement brothel consists of several lounges, a tahle, benches and card-tables; on the walls, looking-glasses bedecked with gaudy ornaments; chromos representing women in suggestive poses...
ellauri302.html on line 218: Hindel: He's right. A mother should guard her daughter well... Whatever you were, you were, but once you marry and have a child, watch over it... Just wait. If God should bless us with children, I'll know how to bring them up. My daughter will be as pure as a saint, with cheeks as red as beets... I won't let an eye gaze upon her. And she'll marry a respectable fellow, with an orthodox wedding...
ellauri302.html on line 229: At home, in my village, the first sorrel must be sprouting. Yes, at the first May rain they cook sorrel soup... And the goats must be grazing in the meadows... And the rafts must be floating on the stream... And Franek is getting the Gentile girls together, and dancing with them at the inn... And the women must surely be baking cheese-cakes for the Feast of Weeks.* (Silence.) Do you know what? I'm going to buy myself a new summer tippet and go home for the holidays... (Buns into her room, brings out a large summer hat and a long veil; she places the hat upon her wet hair and surveys herself in the looking-glass.) Just see! If I'd ever come home for the holidays rigged up in this style, and promenade down to the station... Goodness! They'd just burst with envy. Wouldn't they? If only I weren't afraid of my father! He'd kill me on the spot. He's on the hunt for me with a crowbar. Once he caught me dancing with Franek at the village tavern and he gave me such a rap over the arm with a rod (Showing her arm.) that I carry the mark to this very day. I come from a fine family. My father is a butcher. Talk about the fellows that were after me!... (In a low voice.) They tried to make a match between me and Nottke the meat-chopper. I've got his gold ring still. (Indicating a ring upon her finger.) He gave it to me at the Feast of Tabernacles.* Maybe he wasn't wild to marry me, — but I didn't care to.
ellauri302.html on line 233: Each of three “solemn feasts”—Passover, the Feast of Weeks, and the Feast of Tabernacles—required that all able-bodied Jewish males travel to Jerusalem to attend the feast and offer sacrifices. All three of these feasts required that “firstfruit” offerings be made at the temple as a way of expressing thanksgiving for God’s provision. The Feast of Firstfruits celebrated at the time of the Passover included the first fruits of the barley harvest. The Feast of Weeks was in celebration of the first fruits of the wheat harvest, and the Feast of Tabernacles involved offerings of the first fruits of the olive and grape harvests.
ellauri302.html on line 243: Basha: Here, at least, I'm a free person. I've got my chest of finery, and dress swell. Better clothes, upon my word, than the rich daughters of my village... (Fetching from her compartment a hrown dress.) When I go walking on Marshalkovski street in this dress they all stare at me... Fire and flame! Mm! If I could only put in an appearance in my home town dressed in this fashion, here 's how I 'd promenade to the station. (Struts across the room like a lady of fashion^ raising her skirt at the hack and assuming a cosmopolitan air.) They'd die of jealousy, I tell you... They'd be stricken with apoplexy on the spot. (Promenades about the room playing the grand dame.)
ellauri302.html on line 249: Shut up, will you? Late at night they have to start telling stories about the dead. No dead people can come here. Our boss has a Holy Scroll upstairs... (A sudden hush.) What's wrong about our trade, I'd like to know? (She leaves her little room and goes into the basement.) Wasn't our mistress in a house like this for fifteen years? Yet she married. And isn't she a respectable God-fearing woman?... Doesn 't she observe all the laws that a Jewish daughter must keep?... And isn't her Rifkele a pure child? And isn't our boss a respectable man? Isn't he generous? Doesn't he give the biggest donations to charity?... And he's had a Holy Scroll written...
ellauri302.html on line 251: Manke, steals from her compartment into the basement. She is half-dressed, with a shawl thrown over her private parts. Her colored stockings are visible, and her hair is in disorder. Her eyes sparkle with wanton cunning. Her face is long, and insolently pretty; she is quite young. A lock of hair falls over her forehead. Her eyes blink as she speaks, and her whole body quivers. She looks about in surprise. What? Nobody here?
ellauri302.html on line 253: Reizel, to Manke, Is it you, Manke? A good thing you came. (Pointing to Hindel.) She's almost made a Rabbi's wife of me. Where have you left your guest?
ellauri302.html on line 257: Manke: Bah! He's a fool. Third time he's come in a row. And he keeps asking me, who's my father, who's my mother, — as if he intended to marry me... Whenever he kisses me he hides his face in my bosom, closes his eyes and smiles as if he were a babe in his mother's arms. (Looks around. In a low voice, to Hindel.) Hasn't Rifkele been here yet?
ellauri302.html on line 286: With God's help, if I can only get both of them, Rifkele and Manke, this very night... I 'll take them directly to Shloyme 's... And I 'll say to him, "Here you are... Here's your bread and butter. Now rent a place, marry me, and become as respectable a man as the Uncle. Well have a girl and it's back to square one.
ellauri302.html on line 288: Raises her hands toward the ceiling.) Father in Heaven, you are a Father to all orphans... Mother in your grave, pray for me... Let my troubles come to an end. Let me at last be settled in my own home!... (Pause.) If God is only good to me, I'll have a Holy Parchment written in His honor... And every Sabbath I'll give three pounds of candles to the House of Study. (A long pause. She is lost in the contemplation of her future prospects,) Yes, he is a good God... a good God... Father in Heaven... Mother, pray in my behalf... don't be silent... pray for me... do your very best for me... (She returns to her compartment and begins hastily to pack her things.) I can be ready, anyway.
ellauri302.html on line 298: Manke You'll be the bride... a beautiful bride... It's Sabbath eve and you are sitting with your papa and mamma at the table... I — I am your sweetheart... your bridegroom, and I've come as your guest. Eh, Rifkele? Do you like that game?
ellauri302.html on line 302: Manke "Wait, now; wait. Your father and mother have gone to sleep. The sweethearts meet here at the table... We are bashful... Eh?
ellauri302.html on line 312: Rifkele, looking about nervously, I do... I do...
ellauri302.html on line 337: Reizel: There's something suspicious about this that I don't like.
ellauri302.html on line 345: It's none of our business. Let's put out the lamp and go to sleep. We know nothing about it. (Turns down the wick of the lamp. The stage is bathed in gloom. The girls go to their respective comparyments.
ellauri302.html on line 349: Reizel: The Holy Scroll in the room above is clearing out, about to vamoose, outre le camp, skedadle. We have no one to shield us now!
ellauri302.html on line 367: Sarah Yekel, what's possessed you? Have you gone crazy? (Approaching him.) Consider what you're doing. A misfortune has befallen us. Agreed. To whom don't misfortunes happen? Come. Let us hunt out Shloyme. We'll give him two or three hundred roubles and let him give us back our child. He '11 do it, all right... "Well, what are you sitting there moping about? What's the matter with you?
ellauri302.html on line 369: Yekel, in the same hoarse voice, as he paces about the room. It's all the same to me now. My soul is given over to the devil. Nothing will help. It's no use. God won't have it... (He stops before the window and peers through an interstice of the shutter.)
ellauri302.html on line 374: Yekel, pacing about the room as before. No more home... No more wife... no more daughter... Down into the basement... Back to the brothel... We don't need any daughter now... don't need her... She's become what her mother was... God won't have it... Back to the bike basement... Down into the brothel!
ellauri302.html on line 376: Sarah: So you want to go back to the basement? — Into the basement, then! Much I care! (Resumes her packing.) He wants to ruin us completely. What has come over the man? (For a moment she is absorbed in reflection.) If you're going to stand there like a lunatic, I'll get busy myself! (Takes off her diamond ear-rings.) I'll go over to Shloyme's and give him my diamond ear-rings. (From her bundle she draws out a golden chain.) And if he holds back, I'll add a hundred rouble note. (She searches YeheVs trousers pocket for his pockethook. He offers no resistance.) Within fifteen minutes (Throwing a shawl over her shoulders.) Rifkele will be here. (As she leaves.) Shloyme will do that for me. (Slams the door behind her.)
ellauri302.html on line 378: Yekel, walks about the room, his head bowed.
ellauri302.html on line 422: Fine! Then what's all this commotion about? The whole town will know all about it before long. Such things should be kept dark. They're not nice. If a prospective father-in-law ever got wind of the story, her dowry would have to be raised a couple of hundred roubles...
ellauri302.html on line 428: Fie! You're out of your head altogether. True, a misfortune has befallen you. May Heaven watch over aU of us. Well? What? Misfortunes happen to plenty of folks. The Lord sends aid and things turn out all right. The important point is to keep your mouth shut. Hear nothing. See nothing. Just wash your hands clean of it and forget it. (To Reizel.) Be careful what you say. Don't let it travel any further, God forbid. Do you hear? (Turns to Yekel, who is staring vacantly into space.) I had a talk with... (Looks around to see whether Reizel is still present. Seeing her, he stops. After a pause he begins anew, more softly, looking at Reizel as a hint for her to leave.) With er, er... (Casts a significant glance at Reizel, who at last understands, and leaves.) I had a talk with the groom's father. I spoke to him between the afternoon and evening prayers, at the synagogue. He's almost ready to talk business. Of course I gave him to understand that the bride doesn't boast a very high pedigree, but I guess another hundred roubles will fix that up, all right. Nowadays, pedigrees don't count as much as they used to. With God's help I'll surely be here this Sabbath, with the groom's father. We'll go down to the Dayon and have him examine the young man in his religious studies... But nobody must get wind of this tale. It might spoil everything. The father comes of a fine family and the son carries a smart head on his shoulders. There, there. Calm yourself. Trust in the Lord and everything will turn out for the best. With God's help I am going home to prepare for the morning prayer. And as soon as the girl returns, notify me. Remember, now. (About to go.)
ellauri302.html on line 432: Reb Ali, thunderstruck. What are you talking about? What has possessed you? Have you gone stark mad?
ellauri302.html on line 436: Reb Ali, trying to interrupt him. What are you raving about?
ellauri302.html on line 450: Yekel: Too late, Rebbi. Too late. If only she had died in her childhood, I should have nothing to complain about... Then I 'd know she was dead, — that I had buried an innocent creature... I would visit her grave and say to myself, Here
ellauri302.html on line 455: Yekel, interrupting. Don't try to console me, Rebbi. I am inconsolable. I know that it's too late. Sin encircles me and mine like a rope around a person's neck. God wouldn't have it. But I ask you, Rebbi, why wouldn't He have it? What harm would it have done Him if I, Yekel Tchaftchovitch, should have been raised from the mire into which I have fallen? (He goes into Rifkele's room, carries out the Sacred Parchment, raises it aloft and speaks.) You, Holy Scroll, I know, — you are a great God! For you are our Lord! I, Yekel Tchaftchovitch, have sinned. (Beats his hreast with his closed fist.) My sins... my sins... Work a miracle, — send down a pillar of fire to consume me. On this very spot, where I now stand! Open up the earth at my feet and let it swallow me! But shield my daughter. Send her back to me as pure and innocent as when she left. I know... to You everything is possible. Work a miracle! For You are an almighty God. And if You don't, then You're no God at all, I tell j^ou. I, Yekel Tchaftchovitch, tell You that You are as vengeful as any human being...
ellauri302.html on line 461: Sarah angles out from Shloyme the wherabouts of Rifkele to the utter dismay of Hindel.
ellauri302.html on line 465: Eeb Ali, enters, with Yekel. Praised be the Lord! Praised be the Heavenly Father! (Following Yekel, who paces ahout the room.) See how the Almighty, blessed be His Name, has come to your aid? He punishes, — yes. But he sends the remedy before the disease. Despite your having sinned, despite your having uttered blasphemy. (Admonishi7ig him.) From now on see to it that you never speak such words, — that you have reverence, great reverence... Know what a Holy Scroll is, and what a learned Jew is... You must go to the synagogue, and you must make a generous donation to the students of the Law. You must fast in atonement, and the Lord will forgive you. (Pause. Beh Ali looks sternly at Yekel, who has continued to walk about the room, absorbed in his thoughts.) What? Aren't you listening to me? With the aid of the Almighty everything will turn out for the best. I'm going at once to the groom's father and we'll discuss the whole matter in detail. But be sure not to haggle. A hundred roubles more or less, — remember who you are and who he is. And what's more, see to it that you settle the dowry right away and indulge in no idle talk about the wedding. Heaven forbid, — another misfortune might occur!
ellauri302.html on line 474: Reb Ali The truth. The truth. Heaven will help you... Everything will turn out for the best. I'm going to the young man's father directly. He's over at the synagogue and must surely be waiting for me. (Looks around.) Tell your wife to put the house in order in the meantime. And you, prepare the contract, and at once, so that he'll have no time to discover anything amiss and withdraw. Arrange the wedding date and have the bride go at once to her parents-in-law. No idle chatter, remember. Keep silent, so that nobody wiU learn anything about it. (Ready to go.) And cast all this nonsense out of your head. Trust in the Lord and rejoice in His comfort. (At the door.) Tell your wife to tidy up the place. (Leaves.)
ellauri302.html on line 478: Sarah, on the threshold. Come in. Come in. Your father won't beat you. (Pause.) Go in, I tell you. (Pushes Rifkele into the room. Rifkele has a shawl over her head. She stands silent and motionless at the door, a shameless look in her eyes, biting her lips,) Well, what are you standing there for, my darling? Much pleasure you've brought us... in return for our trouble in bringing you up. We'll square that with you later. (Interrupting herself.) Get into your room. Comb your hair. Put on a dress. We're expecting guests. (To Yekel.) I just met Reb Ali. He's going for the groom's father. (Looks about the room.) Goodness me! How the place looks! (She begins hastily to place things in order.)
ellauri302.html on line 488: Rifkele, tearing herself from Yekel. It was all right for mamma, wasn't it? And it was all right for you, wasn't it? I know all about it!... It wasn't all thar great, five thrusts and a concentrated stare. (Hiding her face in her hands.) Beat me! Beat me! Go on! Take your time! Have your fun! It feels good!
ellauri302.html on line 497: Reb Ali, in a cheerful mood. Well, and where is the bride's father? (Looking about for Yekel.)
ellauri302.html on line 501: Reb Ali, gesticulating. Let's get right down to business. (To the stranger, pointing to Tekel.) This gentleman wishes to unite families with you. He has an excellent daughter and wants as her husband a scholar well versed in Rabbinical lore. He'll support the couple for life.
ellauri302.html on line 512: Naturally, naturally. This gentleman will guard him like the apple of his eye. He'll have the best of everything here. He'll be able to sit and study the Holy Law day and night, to his heart's content.
ellauri302.html on line 537: Hasidiperheeseen syntynyt Sholem Asch sai perinteisen juutalaisen koulutuksen. Hänen vanhempansa pidettiin sisarustensa nimettynä tutkijana, ja hänen vanhempansa haaveilivat hänen tulevasta rabbiksi ja lähettivät hänet kaupungin parhaaseen uskonnolliseen kouluun (tai Chederiin), jonne varakkaat perheet lähettivät lapsensa. Siellä hän vietti suurimman osan lapsuudestaan Talmudia opiskellessaan ja opiskeli myöhemmin Raamattua ja Haggadaa omalla ajalla. Asch varttui enemmistöjuutalaiskaupungissa, joten hän varttui uskoen, että juutalaiset olivat enemmistö myös muualla maailmassa. Kutnossa juutalaiset ja pakanat tulivat enimmäkseen toimeen, mutta uskonnollisten juhlapyhien ympärillä ei ollut jännitystä. Hänen täytyi livahtaa enemmistöpakanan alueen läpi päästäkseen järvelle, jossa hän rakasti uida ja jossa hän kerran joutui nurkkaan kepillä ja koirilla käyvien poikien toimesta, jotka vaativat häntä myöntämään "Kristuksen" tappamisen – minkä Asch ei tuohon aikaan tiennyt olevan Jeesuksen toinen nimi (eikä olevan messias kreikaxi?). – tai he repisivät hänen takkinsa. Hän myönsi tappaneensa Kristuksen pelosta, mutta he hakkasivat häntä ja repäisivät hänen takkinsa joka tapauksessa. Asch ei koskaan menettänyt pelkoaan koiria kohtaan tuosta tapauksesta. Mulla oli parempi onni: pelkäsin koiria pitkään pikku terrierin purtua peloissaan maitokaupan edessä mun naaman kirjavaxi kuin pakanamaan kartta kun menin taputtamaan sitä. Mutta se meni ohize, ja nykyään pidän koirista, samalla lailla kuin vähän pelottaa mennä uimaan kylmään veteen mutta sitten se tuntuukin ihanalta.
ellauri302.html on line 539: Murrosiässä, siirryttyään chederistä jeshivaan, Sholem tuli tietoiseksi suurista yhteiskunnallisista muutoksista populäärissä juutalaisessa ajattelussa. Uudet ideat ja valistus vahvistivat itsensä juutalaisessa maailmassa. Ystävänsä luona Sholem tutki näitä uusia ideoita lukemalla salaa monia maallisia kirjoja, mikä sai hänet uskomaan olevansa liian maailmallinen ruvetaxeen rabbiksi. 17-vuotiaana hänen vanhempansa saivat tietää tästä "profaanisesta" kirjallisuudesta ja lähettivät hänet asumaan sukulaisten luo läheiseen kylään, missä hänestä tuli heprean opettaja. Vietettyään muutaman kuukauden siellä hän sai vapaamman koulutuksen Włocławekissa, jossa hän elätti izensä lukutaidottomien kaupunkilaisten kirjeenkirjoittajana. Włocławekissa hän ihastui merkittävän jiddish-kirjailijan IL Peretzin työhön.
ellauri302.html on line 552: God of Vengeance julkaistiin englanninkielisenä käännöksenä vuonna 1918. Vuonna 1922 se esitettiin New Yorkissa Provincetown Theaterissä Greenwich Villagessa, ja se siirrettiin Apollo Theateriin Broadwaylle 19. helmikuuta 1923. näyttelijät, joihin kuului ylistetty juutalainen maahanmuuttajanäyttelijä Rudolph Schildkraut, saivat paljon buuauxia mutta myös läpyjä. Sen esitys keskeytettiin 6. maaliskuuta, kun koko näyttelijä, tuottaja Harry Weinberger ja yksi teatterin omistajista nostettiin syytteeseen osavaltion rikoslain rikkomisesta ja tuomittiin myöhemmin siveettömyydestä. Weinberger, joka oli myös merkittävä asianajaja, edusti ryhmää oikeudenkäynnissä. Päätodistaja näytelmää vastaan oli rabbi Joseph Silberman, joka julisti Forvertsin haastattelussa: "Tämä näytelmä herjaa juutalaista uskontoa. Edes suurin antisemiitti ei olisi voinut kirjoittaa sellaista." Pitkällisen taistelun jälkeen tuomiosta valitettiin onnistuneesti. Euroopassa näytelmä oli niin suosittu, että se käännettiin saksaksi, venäjäksi, puolaksi, hepreaksi, italiaksi, tšekkiksi, romaniaksi ja norjaksi, ei kuitenkaan suomexi.
ellauri302.html on line 581: Moshe Chaim Luzzatto (hepreaksi : משה חיים לוצאטו, myös Moses Chaim, Moses Hayyim, myös ihan vaan Luzzato) (1707 – 16. toukokuuta 1746 (26 Iyar 5506) (26 Iyar 5506, RaרLd, Hebrew aHany מח"ל ), oli huomattava italialainen juutalainen rabbi, kabbalisti ja filosofi.
ellauri302.html on line 583: Moshe Chaim Luzzatto syntyi vuonna 1707 Padovan juutalaisessa ghetossa Venetsian tasavallassa. Alle 20-vuotiaana hän oli aloittanut 150 laulun säveltämisen Raamatun psalterin mallin mukaisesti. Näissä rinnakkaisuuden lakien mukaisesti laadituissa psalmeissa hän vapautti itsensä kaikista vieraista vaikutuksista ja jäljitteli Raamatun tyyliä niin uskollisesti, että hänen runonsa näyttävät kokonaan raamatullisten sanojen ja ajatusten toistolta. Ne aiheuttivat kuitenkin rabbien kritiikkiä ja olivat yksi syy vainoihin, joille Luzzatto myöhemmin joutui. Rebbe Jacob Poppers erityisesti Frankfort-on-the-Mainista piti anteeksiantamattomana öykkäröintinä yrittää päihittää "Jaakobin Jumalan voideltuja värsyjä".
ellauri302.html on line 587: Käännekohta Luzzatton elämässä tapahtui 20-vuotiaana, kun hän väitti saaneensa suoraa opetusta enkeliltä (joka tunnetaan nimellä Maggi). Vaikka tarinat sellaisista kohtaamisista taivaallisten olentojen kanssa eivät olleet tuntemattomia kabbalistisissa piireissä, se oli ennenkuulumatonta jollekulle niin nuorelle iälle. Hänen ikätoverinsa olivat ihastuneita hänen kirjallisista kertomuksistaan näistä "jumalallisista oppitunneista", mutta johtavat italialaiset rabiiniviranomaiset olivat erittäin epäluuloisia ja uhkasivat erottaa hänet.
ellauri302.html on line 589: Vain vuosikymmeniä aiemmin toinen nuori mystikko, Sabbatai Zevi (1626–1676), oli järkyttänyt juutalaista maailmaa väittäen olevansa Messias. Vaikka Zevi oli jossain vaiheessa vakuuttanut monet eurooppalaiset ja Lähi-idän rabbit, episodi päättyi siihen, että hän perääntyi ja kääntyi islamiin. Maailmanlaajuinen juutalainen yhteisö oli edelleen levoton siitä, ja Luzzatton ja Zevin kirjoitusten välisiä yhtäläisyyxiä pidettiin erityisen vaarallisina ja harhaoppisina. Joissakin paljastuksissaan Luzzato jopa kuvaili Mooseksen, Abrahamin ja Elian paljastaneen itsensä hänelle ja kutsuvan häntä "mentorikseen",
ellauri302.html on line 591: tämä raivostutti monet rabbit, erityisesti Moshe Hagizin, joka piti hänen kirjoituksiaan harhaoppisina ja määräsi polttamaan kaikki hänen kirjoituksensa. Muitakin huhuja levitettiin, että Luzzaton uuden psalmien kirjan tarkoituksena oli syrjäyttää Daavidin psalmit hänen alkamallaan messiaanisella aikakaudella, minkä Luzzato ja hänen mentorinsa Yeshayahu Basan ovat jyrkästi kiistäneet.
ellauri302.html on line 595: Vuonna 1735 Luzzatto lähti Italiasta Amsterdamiin uskoen, että siellä vapaammassa ympäristössä hän pystyisi ajamaan mystisiä etujaan. Kulkiessaan Saksan läpi hän vetosi paikallisiin rabbiiniviranomaisiin suojelemaan häntä italialaisten rabbien uhkauksilta. He kieltäytyivät ja pakottivat hänet allekirjoittamaan asiakirjan, jonka mukaan kaikki Maggidin opetukset olivat vääriä.
ellauri302.html on line 597: Mutta kiista ei ollut vielä kokonaan ohi. Levitettiin huhuja, että Luzzaton mentori Yeshayahu Basan tunsi myötätuntoa hänen oppilaansa kohtaan ja jopa lähetti hänelle takaisin joitakin hänen kirjoituksiaan julkaistavaksi. Tämä aiheutti suuren kohun, ja Moshe Hagizin ja Yaakov Poppersin ja Basanin välillä välitettiin monia kiihkeitä kirjeitä, jotka uhkasivat heikentää jälkimmäisen auktoriteettia, jos hän ei luovuta laatikkoa Luzzaton kirjoituksineen Venetsian rabbeille. Yhdessä kirjeessä Moshe Hagiz, Luzzaton vanhin vastustaja, kutsuu Luzzatoa kurjaksi luopioksi, joka petti uskontonsa ja menetti osuutensa tulevassa maailmassa, kutsuen ja kehottaen polttamaan kaikki hänen kirjoituksensa. Basan pakotettiin luovuttamaan Luzzaton kirjoitukset Poppersille, jotka hän myöhemmin hautasi syvälle maahan ja poltti osan harhaoppisiksi katsomistaan kirjoituksista.
ellauri302.html on line 599: Kun Luzzatto lopulta saapui Amsterdamiin, hän pystyi jatkamaan Kabbala- opintojaan suhteellisen esteettä. Hän ansaitsi elantonsa timanttileikkurina ja jatkoi kirjoittamista, mutta kieltäytyi opettamasta. Tänä aikana hän kirjoitti suuren opuksensa Mesillat Yesharim (1740), pohjimmiltaan eettisen tutkielman, mutta jolla oli tietyt mystiset perusteet. Kirja esittelee vaiheittaisen prosessin, jonka avulla jokainen ihminen voi voittaa taipumuksensa syntiin ja saattaa lopulta kokea profetian kaltaisen jumalallisen inspiraation. Toinen merkittävä teos, Derek Breitenstein (Jumalan tie) on ytimekäs tiivistelmä juutalaisuuden ydinteologiasta.
ellauri302.html on line 601: Mesillat Yesharim tai Mesillas Yeshorim (hepreaksi : מסילת ישרים, l. "Pystyvän polku") on eettinen (musar) teksti, jonka on säveltänyt vaikutusvaltainen rabbi Moshe Chaim Luzzatto (1707–1746). Se eroaa Luzzaton muista kirjoituksista, jotka ovat filosofisempia.
ellauri302.html on line 604: Mesillat Yesharim on luultavasti Luzzaton vaikutusvaltaisin teos, jota on opittu laajalti käytännössä kaikissa jeshivissa siitä lähtien, kun rabbi Yisroel Salanterin Mussun Mussun Movement otti musalyriikoiden muodollisen tutkimuksen yeshiva-opetussuunnitelmaan.
ellauri302.html on line 608: "Rabbi Pinchas ben Yair sanoi: Toora johtaa valppauteen; valppaus johtaa raittiuteen; valppaus johtaa puhtauteen; puhtaus johtaa pidättymiseen; puhtaus johtaa puhtauteen; puhtaus johtaa hurskauteen; hurskaus johtaa nöyryyteen; nöyryys synnin pelkoon; pelko ja synti johtaa pyhyyteen; pyhyys johtaa profetiaan; profetia johtaa kuolleiden ylösnousemukseen. Ja siitä sitten taas Toorat käteen ja baanalle."
ellauri302.html on line 626: Mikä on sinulle vihamielistä, älä tee toiselle: tämä on koko Toora; loppu on selitys; mene ja opi. — Sabbath folio:31a, Babylonian Talmud
ellauri302.html on line 649: Vuonna 1950 Itzele oli 47. Silloin se päätti vetäytyä talviunille kuin muumi, työntää havunneulasia perseeseen. Eihän siitä mitään tullut, melskasi naisissa vielä 41 vuotta. Sen mielestä kaikkien uskontojen poinzi on ahimsa tosin apinaveljiin\ rajoitettuna, eli oma onni ei sais tulla toisten apinoiden epäonnesta. Sehän on kapitalismille aivan vieras ajatus. Sitäpaizi se ei ihan riitä tekemään uskonnosta vetävää. Vad skulle judendomen ha för dragningskraft om det inte längre fanns skägg, tinninglockar, lärohus, heliga böcker, bönesjalar och bönekapslar, sabbat och andra högtider? En sådan judendom skulle inte bara misslyckas med att tillfredsställa människors behov; den riskerade också att falla samman vilket ögonblick som helst av brist på levnadsregler och symbolisk struktur. Om människorna handlade individuellt snarare än gruppvis skulle deras förmåga att tjäna Gud vara lika liten som deras förmåga att försvara sitt land. Som individer kunde de inte bekämpa Satan, de kunde inte slå tillbaka Hitler eller Stalin på egen hand. Såna vackra ord betyder inte vackra handlingar. Efter att ha sagt det här till Luria for Grein iväg för att knulla hans hustru Anna.
ellauri302.html on line 664: Haista baska kabbalainen
ellauri302.html on line 666: Eliyahu Ben Moshe Dos Vidas (1518–1587, Hebron) oli 1500-luvun rabbi mytomaanien Palestiinassa. Hän oli ensisijaisesti rabbi Moses ben Jacob Cordoveron (tunnetaan nimellä Muaa Ramasee Ramaseeko Suaa) mutta myös vähän Isaac Lurian opetuslapsi. Dos Vidas tunnetaan Kabbalan ja siantuntemuksestaan. Hän kirjoitti Reshit Chochmahin eli "Viisauden alun", pietistisen teoksen, jota ortodoksiset juutalaiset tutkivat edelleen laajasti. Aivan kuten hänen opettajansa rabbi Moses Cordovero loi eettisen teoksen kabbalististen periaatteiden mukaisesti teoksessaan Tomera Deborah, Rabbi Dos Vidas loi vielä laajemman teoksen henkisestä elämästä hänen kanssaan, nimeltä Reishiluut Chochmeeshshah. Tämäkin magnum opus perustuu suurelta osin Zohariin, mutta heijastaa myös monia perinteisempiä lähteitä. Kirjoittaja asui Safedissa ja Hebronissa ja oli yksi Hebronissa 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa asuneista merkittävistä kabbalisteista. Niitä kyllä juoxi siellä laumoittain kuin kylän koiria.
ellauri302.html on line 668: 
ellauri302.html on line 671: Reshit Chochmah on tärkeä kirja Kabbalasta (juutalainen mystiikka), etiikasta ja moraalista (musakorner-kirjallisuus), jonka on kirjoittanut 1500-luvun oppinut rabbi Eliyahu The Viisas. Se perustuu suurelta osin Zohariin.
ellauri302.html on line 673: Reshit Chochmah kuvaa meditaatiomenetelmää, jossa yhdistyvät heprealaisten kirjainten visualisointi ja niiden permutaatio. Sen tarkoituksena on inspiroida lukija puhtauden ja pyhyyden tunteella, jos kirjaimia sekoitetaan säännöllisesti. Kirja esittelee eettisen ja moraalisen opetuksen yhdistelmän Kabbalaan. Kirja näyttää tietä tietämättömille ja neuvoja neuvottomille päästäkseen Kabbalan maailmaan ja viisauteen. Erittäin helposti ja ymmärrettävästi kirja selittää lukijalle tapoja saavuttaa korkeampi jumalallinen tietoisuus, jota Pyhä toivoo rakkaalle kansalleen Israelille. Kirja on pysynyt suosittuna julkaisustaan lähtien.
ellauri302.html on line 699: Zohar (heprea : זֹהַר , Zōhar, kirjaimellisesti "Splendor" tai "Radiance") on perustava teos juutalaisen mystisen ajattelun kirjallisuudessa, joka tunnetaan nimellä Kabbala. Se on ryhmä kirjoja, jotka sisältävät kommentteja Tooran mystisista puolista (Mooseksen viisi kirjaa) ja pyhien kirjoitusten tulkintoja sekä materiaalia juutalaisten meemeistä, pensasmystikoista, myyttisestä kosmogoniasta ja mystisestä psykologiasta. Zohar sisältää keskusteluja Jumalan luonteesta, joissa selvitetään maailmankaikkeuden alkuperä ja rakenne, sielujen luonne, lunastus, egoistin suhde pimeyteen ja "todellisen minän" suhde "Jumalan valoon".
ellauri302.html on line 701: Zohar (זהר) ("Splendor") – Kabbalan tärkein teksti, joka saavutti toisinaan jopa kanonisen aseman osana suullista Tooraa. Se on mystinen Tooran kommentti, joka on kirjoitettu keinotekoisella useiden aramealaisten murteiden sekoituksella, kuten Targum Onkeloksen babylonialainen targumilainen aramea, Babylonian talmudiaramea, ja juutalainen palestiinalainen aramea.
ellauri302.html on line 703: Gershom Scholem väitti, että Moses de León (1240-1305) oli Zoharin ainoa kirjoittaja. Äskettäin Yehuda Liebes väitti, että vaikka De León saattoi olla ensisijainen kirjoittaja, hän sisällytti tai muotoili uudelleen valintoja nykyaikaisista kabbalisteista (esim. rabbi Joseph Gikatilla, Hamadanin rabbi Joseph, rabbi Bahya ben Asher). Viime aikoina Kabbalan tutkijat, kuten Ronit Meroz, Daniel Abrams ja Boaz Huss, ovat osoittaneet, että Zoharin materiaalit ovat käyneet läpi useita sukupolvia kirjoittamisen, uudelleenkirjoituksen ja editoinnin. De León väitti löytäneensä Zoharin tekstin ollessaan Israelin maassa ja piti sen 2. vuosisadalla eläneen rabbi Shimon bar Yohain ansioksi, joka on tekstin päähenkilö. Teksti saavutti valtavan suosion kaikkialla juutalaisessa maailmassa.
ellauri302.html on line 705: Vaikka kirja hyväksyttiin laajalti, pieni joukko merkittäviä rabbeja julkaisi seuraavien vuosisatojen aikana tekstejä, joissa julistivat rabbi Moshen keksineen sen väärennökseksi juutalaisuuden vastaisilla käsitteillä. Monet näistä rabbeista eivät kuitenkaan olleet ize kabbalisteja. Tämä oli tärkeä kiistakohta Jemenin juutalaisten joukossa, Dor Daiminä tunnetussa uskonnollisessa älymystöliikkeessä, joka vaati paluuta enemmän talmudistiseen juutalaisuuteen. Myös muut kateelliset yhteisöt Italiassa ja Andalusian (espanjalainen portugali) kyseenalaistivat Zoharin sisällön ja aitouden. Vaikka Zohar on järjestetty kommenteiksi Tooran osioista, se käsittelee myös Talmudia, Midrash Rabbaa ja Sefer Yetziraa, ml Bahir ja monet muut rabbiiniset tekstit. Jossain määrin Zohar on yksinkertaisesti Kabbala.
ellauri302.html on line 707: Singerin isä sanoi ettei kabbalaa saisi antaa alle 35-vuotiaiden käsiin. Meidän isi sanoi ettei meidän kuninkaallisesta alkuperästä saisi meille kertoa vielä edes 50-vuotiaina. Seijan mielestä Calle oli aivan oikeassa.
ellauri302.html on line 722: Ei mene hyvin Borixellakaan. Se joutui myymään vuokrakasarmin joka tuotti viikossa neljäsataa nettoa. Meidän kivijalassa asuu rottia. Ratatouille tovereineen maxamatta vuokria. Airbnb menee kiinni koska Seija ei pidä siitä. Sama se, syödään näkkäriä ja juodaan laihaa teetä kuin Boris Makaber. Kuvitellaan että on Tisha b'Av. Gud, gode gud, livet är ingenting värt, suckar rike Boris, och har alldeles rätt. Jag såg mitt hela liv i en dröm i natt, och inte var det något värt det heller. Men varför borde det vara det? Ratatouille skulle säga samma sak om den kunde tala.
ellauri302.html on line 749: - Må du drabbas av hundra sortes cancer.
ellauri308.html on line 39: abushky.club/uploads/posts/2020-12/1607244763_47-p-golie-sovetskie-devushki-erotika-125.jpg" />
ellauri308.html on line 174: virallinen. Kommunistit tosin väittävät että ero oli virallinen, mutta kukas niitä uskoo pitemmälle kuin jaxaa heittää. Vizikästä muuten että abortti oli sallittu Leninin aikana mutta Stalin teki sen taas laittomaxi.
ellauri308.html on line 242: Heeb is a Jewish website (from 2001 to 2010, a quarterly magazine) aimed predominantly at young Jews. The name of the publication is a variation of the ethnic slur "hebe", an abbreviation of Hebrew.
ellauri308.html on line 247: Heeb Magazinen uusin numero herättää melkoista kohua. Numerossa Roseanne Barr, jolla on esiliina ja Hitlerin viikset, vetää uunista "poltettuja juutalaisia keksejä". Heeb-julkaisija julkaisi artikkelin, joka selittää toimituksellisen valinnan ja jossa käsitellään kulttuurista muutosta kohti "holokaustihuumorin" hyväksymistä. Heeb väittää, että vanhat tabut rentouttavat. Juutalaiset alkavat omaksua holokaustin uudella tavalla - nauramisen aiheena. Onko tämä totta? Onko holokaustista todella tullut hauska?
ellauri308.html on line 308: 
ellauri308.html on line 366: Sakut pistivät vuoden 1942 heinä-lokakuun väliin sijoittuneen 100:n päivän aikana pelkästään etniseltä taustaltaan juutalaista väestöä hiilidioksidina taivaalle about 1,47 miljoonaa yksilöä. Tappotahti on yhäti lyömätön satasen ennätys, jolle ei löydy vertaa mistään historiasta. Mutta pitkän matkan juoksussa kommarit ovat olleet kovempia. Paskaa puhelet. Natseilta loppui aika kun loppui paukut. ”Ali-ihmiset” pisti ”herrakansalle” pataan. Ei ole kuulunut edes huhuja, että gulageilla olis marssitettu naisia ja lapsia ”suihkuun”, pakotettu vangit roudaamaan ruumit uuniin ja tuhkat kaalipelloille. Ei kaasua eikä uunia, joutuivat vain tekemään nälkiintyneinä talvioloissa paskaduunia.
ellauri308.html on line 383: Modernin Homo sabiensin kehitys alkoi Afrikasta about 300 000 vuotta sitten. Tuskin niillä oli kellään nimiä vielä siihen aikaan, joten se siitä Abrahamin jälkeläisyydestä.
ellauri308.html on line 497: 
ellauri308.html on line 498:
ellauri308.html on line 600: Vuzvuz Sefardi- ja Mizrahi-juutalaiset Ashkenazi-juutalaiset Jiddishin sanasta "mitä", jota hölmöt askenazit hokivat kun eivät ymmärtäneet juutalais-espanjaa puhuvia sefardijuutalaisia eivätkä juutalais-arabiaa puhuvia mizrahi-juutalaisia.
ellauri308.html on line 606: Abbie, Abe, Abie Yhdysvallat, Kanada juutalaisia miehiä Nimestä Abraham. Dear Abbiekin oli abbie.
ellauri308.html on line 728: In the poem, Brodsky, in angry and insulting words expressed his feelings about the breach between the Ukrainian and Russian peoples. He refers to Ukrainians as, among other things, khokhly (a Russian ethnic slur for Ukrainians), vertukhais (prison guards) and Cossacks. In the poem's final lines, he states that independence-minded Ukrainians will, on their deathbed, abandon their love of poet Taras Shevchenko (considered the father of Ukrainian literature), and instead embrace poet Alexander Pushkin (considered the father of Russian literature):
ellauri309.html on line 57: Erfüllung des kostbarsten aller Träume finden kann. Ich hoffe, Sie haben an
ellauri309.html on line 67: so gern schon berührt, aber es musste sie sein, die seinen Zauberstab
ellauri309.html on line 81: 
ellauri309.html on line 83: ab11dbd5b8e7/1655749%20-%20Human_Fiona%20Ogress_Fiona%20Princess_Fiona%20Shrek_(series).jpg" height="300px" />
ellauri309.html on line 160: able/files/2019/04/fullsizeoutput_34fc.jpeg" height="300px" />
ellauri309.html on line 161: able/files/2019/04/fullsizeoutput_34fb.jpeg" height="300px" />
ellauri309.html on line 275: publisher, your agent, about the fact that a title can’t be stolen in the
ellauri309.html on line 277: came out a few months before the other book (and if you know SQUAT about
ellauri309.html on line 300: that people who don’t know me would feel free to say vicious things about
ellauri309.html on line 366: Liike-elämä toivoo että hallitus pääsisi tihutöihin. Kielteinen julkisuus voi vaikuttaa haitallisesti Suomen imizhiin sijoituskohteena. Süddeutsche Zeitung nimitti hallitusta kauhukabinetixi (Gruselkabinett) ja oikeaxi (ei oikeistolaisexi, sellainen on SdZ izekin) rauniokasaxi (ein rechter Trummelhaufen). Römäkkäniemen mukaan se on herättänut huolta suuryhtiöiden johdossa. Juuri kun mm. Nato-jäsenyys om herättänyt myönteistä innostusta sijoittajapiireissä! Voi vittu sentään! Samaan aikaan toisaalla USAn luottoluokitus tipahti pykälän hyvin samankaltaisista syistä. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin.
ellauri309.html on line 370: 1 asia käy selväxi kun kazoo brittisarjaa Paha paikka. Briteissä on asiat todella pahasti päin persettä, kuin myös Ruåzissa. Se siitä tulee kun koittaa apinoida USA:n oikeistotalousliberaalia menoa. Ei olis kannattanut, sen näkee heti. Anglosaxeilla on useita yhteisiä vittumaisia piirteitä. Esim teeskentely, valehtelu, turha lupailu ja väärien ilmeiden käyttö, joka on sekin eräänlaista valehtelua. Hihhulit britit olis kannattanut 1600-luvulla abortoida mieluummin kuin lähettää uuteen maailmaan pilaamaan maisemaa. Manifest destiny voi helvetti.
ellauri309.html on line 443: ab62d380e.image.jpg" width="70%" />
ellauri309.html on line 511: Vuonna 1936 Graham jätti isänsä maitotilan ja lähti opiskelemaan Bob Jonesin Collegeen, joka sijaitsi tuolloin Tennesseen Clevelandissa. Opinnot Bob Jonesin Collegessa jäivät kuitenkin yhden lukukauden mittaiseksi oppilaitoksen äärimmäisen fundamentalismin vuoksi. Graham siirtyi opiskelemaan Floridan raamattuinstituuttiin Tampan läheisyyteen. Graham valmistui vuonna 1940 ja hänet asetettiin Eteläisen baptistikonvention pastorin tehtävään. Graham ilmoittautui jatkokoulutukseen Illinoisissa sijaitsevaan Wheaton Collegeen ja tapasi Wheatonissa tulevan vaimonsa, Ruth Bellin. She had been conceived in China in missionary position, unlike a horse. Graham talked his future wife, Ruth, into abandoning her ambition to evangelize in Tibet in favor of staying in the United States to marry him – and that to do otherwise would be "to thwart God's obvious will". After Ruth agreed to marry him, Graham cited the Bible for claiming authority over her, saying, "then I'll do the leading and you do the following".
ellauri309.html on line 515: Hoover and Sullivan considered King “the most dangerous Negro of the future in this nation”. Armed with salacious archival material from a recent FBI documents release, Garrow has reported about the iconic civil rights leader’s sexual misconduct, ranging from numerous extramarital affairs and solicitation of prostitutes to the allegation that he was present during the violent rape of a Maryland churchgoer. Garrow insists that a fundamental reconsideration of King's reputation is imminent. He describes how King and a handful of Southern Christian Leadership Conference (SCLC) officials checked into Washington DC’s Willard hotel along with “several women ‘parishioners’”. The group met in his room and discussed which women among the parishioners would be suitable for natural and unnatural sex acts, meaning anal and oral, genital being natural. The alleged rapist was Reverend Logan Kearse, a Baptist minister from Baltimore. Reportedly, "Mike" King just stood by with erect cock in hand overseeing the action, like another Kim Yung Il.
ellauri309.html on line 517: This is not the first time that scholars have raised concerns about Garrow’s intelligence. Besides, as Donna Murch of Guardian points out, it is rather normal for our great men to have huge cocks and insatiable sexual appetites. This does not make them any less great, rather the opposite.
ellauri309.html on line 521: In 2011, when asked if he would have done things differently, Billy said he would have spent more time at home with his family, studied more, fucked more, and preached less. Additionally, he said he would have participated in fewer conferences. Graham had a steamy relationship with Queen Elizabeth II. Graham was outspoken against communism and supported the American Cold War policy, including the Vietnam War. In 2009, more Nixon tapes were released, in which Graham is heard in a 1973 conversation with Nixon referring to Jewish journalists as "the synagogue of Satan". He further stated that the role of wife, mother, and homemaker was the destiny of "real womanhood" according to the Judeo-Christian ethic. Graham's daughter Bunny recounted her father denying her and her sisters higher education. Graham regarded homosexuality as a sin, and in 1974 described it as "a sinister form of perversion". AIDS oli ehkä jumalan designoima rangaistus pyllyhommista.
ellauri309.html on line 547:
ellauri309.html on line 548: The Prayer of Jabez: Breaking Through to the Blessed Life on Bruce Wilkinsonin kirja, jonka Multnomah Books julkaisi vuonna 2000 ensimmäisenä kirjana
ellauri309.html on line 557: päivittäin: Haastan sinut tekemään Jabesin siunausrukouksen osaksi elämäsi
ellauri309.html on line 566: Jabezin rukouksesta tuli erittäin suosittu fundamentalistisen
ellauri309.html on line 750: Mitäs uutta tässäkään, samaa vanhaa akkaväen noituutta ja kiromantiaa. Raakelkin istui Laabanin kotijumalien päällä ilman kalsareita väittäen että maalarit oli talossa. ”Mielikuvitus ja lumo ovat selvästi jotain, mitä ihminen tarvitsee, jänniä voimia, jotka voivat viedä moneen suuntaan. Ne voivat myös olla vaarallisia, kuten kaikki voimat. Mutta ilman niitä elämä helposti latistuu.” Lumo rakentaa huonolaatuisia koteja ja Fantasia tekee pahaa kebaabia ja likilaskuisia pizzoja.
ellauri309.html on line 769: Die winzige Laura war einfach die perfekte Frau für prince Charming. Mit der Anblick von Margo erhielt er zwar eine gewisse Erregung in Hosen, aber sie war Tochter einer Putzfrau. Mit Laura gab es die richtige Frau, eine gesicherte gesellschaftlige Position, Söhne, Reichtum und Erfolg. EAT! FUCK!
ellauri309.html on line 783: Templetonien nykyaikaisen kuninkaanlinnan tallirakennuxessa palkizi desperadon näköistä, notmiitä tappamalla vaurastunutta arpista entistä palkkasoturia mahtava maisema! Was für ein Einblick! Er wurde mit einem hübschen weiblichen Hinterteil in engen Jeans belohnt. Seine eigenen schwarzen desperado-Jeans wurden plötzlich all zu eng. Pfiuu! pfiuu! pfiuu! Dojongg-jongg! Noora on suunnilleen Seijan kokoinen. Hiän jopa tiesi miten päin pidellään Klobürsteä. Mikki nuuhki kyrpä kovana Laurasta lähtevää hienoista tuoxua. Die dem männlichen Geschmack entsprach. Ich habe Kinder gern. Lauran tytöt ovat heppahöperöitä. Mixi vitussa on ammeen pesu noloa? Kummallista porukkaa. Eine moderne Version von Heathcliff. Naisia kiihottavat pelottavat isot eläimet jotka ovat niille silti kilttejä ja nöyriä, niinkuin orihevoset tai Bellen hirviö.
ellauri309.html on line 790: Hizin lastenkirjamaista, vain sillä erolla että Milli-Mollin mielenkiinnon esineiden (EAT!) lisäxi mukana on FUCK! eli "se sinne, nirsk narsk, ruiskis" haaveilu. Keila on selkeästi äiskän suosikki, Ali on Pezku-isän näköinen ja tapainen. Miten 7,5 vuotiaalla on vasta 1 hammas lähtenyt? Jokohan Mr. Fury näyttää tyttösille keilansa? Karkaavatkohan jo hevoset? Kyllä vain! Oh! Wie gross es ist! Wie hübsch! Wie weich es ist! Du darfst ihn ruhig streicheln. Begeistert strich Kayla über die samtige Eichel und kicherte, wenn sie unter ihrer Hand zu zucken begann. Bekommen Pferde Babys genauso wie Menschen? So ziemlich, aber nicht in dieser Missionärstellung, nur von hinten. Wollt ihr eine Vorführung? Aber nicht umsonst!
ellauri309.html on line 918: Eikä vaan 5 kertaa kuten Petteri, vaan oikein pitkästi. Okay aber bitte rau und
ellauri309.html on line 919: schnell und gnadelos, wie in meinen Träumen! Jetzt gab es kein Zurück mehr. Oder
ellauri309.html on line 950: das klingt wie ein Klischee, aber er sieht wirklich so aus.
ellauri309.html on line 964: Alice Sophie Schwarzer (* 3. Dezember 1942 in Wuppertal) ist eine deutsche Journalistin und Publizistin. Sie ist Gründerin und Herausgeberin der Frauenzeitschrift Emma und eine bekannte Feministin. In einem Beitrag für die Frankfurter Allgemeine Zeitung verteidigte Schwarzer 2008 die Weigerung der maoistischen Militärjunta Myanmars, nach dem Zyklon Nargis westliche Hilfe ins Land zu lassen, mit dem Hinweis u. a. auf die angebliche humanitäre Hilfe der USA 1968 für Kambodscha, deren „Reisbomber“ Bomben transportierten, sowie auf die Doppelmoral der Medien. In Bezug auf das Manifest für Frieden von Februar 2023, dessen Mitinitiatorin Schwarzer war und das sich gegen Waffenlieferungen an die Ukraine und für Verhandlungen ausspricht, schrieb Jan Feddersen in der TAZ, Schwarzer enthülle sich damit als „Antifeministin“, denn wenn es in dem Manifest heiße, „Frauen wurden vergewaltigt“, spreche „es nicht über die Täter, auch nicht Putin“. Demnach befremde Schwarzers stets gleiche Kritik an der Pornografie gerade junge Frauen zunehmend. Einige Standpunkte des klassischen 1970er-Jahre-Feminismus – wie etwa die Ablehnung von Pornografie – hält Roche für überholt und vertritt einen sex-positiven Feminismus. Als sie 1998 in Bascha Mikas Kritischer Biografie (siehe #Literatur) als bisexuell beschrieben wurde, lehnte sie jeglichen Kommentar mit dem Hinweis auf ihre Privat- und Intimsphäre ab. Ein FAZ-Artikel schrieb 2010, sie zeige sich in Köln öffentlich mit ihrer Partnerin. Ach was!
ellauri309.html on line 966: Äijillä on Männerabend rättipokerilla, kaljalla ja sikaareilla. Ämmillä on tyttöjen ilta VHS-kaseteilla, popkornilla, vihannexilla (3 eri dippiä joista 1 valkosuklaa!) ja kynsilakalla. Bob der Schlachter on jo kazonut siivooja Annia sillä silmällä lihakaupassa. Kyltää on kasaria selvästi. 40v on siitäkin jo vierähtänyt. Mikä filmi kazotaan enstexi?
ellauri309.html on line 971: Haben und Nichthaben (Originaltitel: To Have and Have Not) ist ein 1944 unter der Regie von Howard Hawks gedrehter US-amerikanischer Film-Noir mit Humphrey Bogart und Lauren Bacall in den Hauptrollen. Der Film basiert auf dem Roman Haben und Nichthaben von Ernest Hemingway .
ellauri309.html on line 974:
ellauri309.html on line 1019: 
ellauri309.html on line 1030: tunnustusta hulluista temppuistaan ja harrastuksistaan, absurdeista tilanteistaan
ellauri309.html on line 1039: elokuvissa, Bringing Up Baby on sinulle uusi asia – hölynpölyjen tyhmä tuote
ellauri309.html on line 1040: -farssikoulu. Mutta kukapa ei ole käynyt elokuvissa?" Katharine Hepburn oli yhtä väsyttävä kuin Audrey oli erektiili. Cary Grant oli puiseva. Nämä Hepburnit eivät olleet mitään sukua. Katharine oli väkäleukainen Connecticut Yankee, Audrey oli Belgiassa syntynyt skottijaarlin wannabe sukulainen britti joka otti siltä nimen oltuaan joku proosallinen Rouston.
ellauri309.html on line 1075: abgeleitet, „Gräuel vor Unreinem“. Das Wort ist aber auch ein jiddisches Schimpfwort, das über das Rotwelsche Eingang in die deutsche Sprache gefunden hat und früher als abwertende Bezeichnung für Frauen gebraucht wurde. In manchen Gegenden Deutschlands, etwa dem Ruhrgebiet, hat es heute eher satirischen Charakter und bezieht sich beispielsweise auf eine attraktiv erscheinende Frau, die für Männer eine Versuchung darstellen könnte.
ellauri310.html on line 36: inventor, is turning 70. Let’s see if anyone will ever say about us, when we
ellauri310.html on line 503: -Armenian vapautusliikkeen tueksi. Gabriel Yeranyan soitti "Cilicia" -kappaleen,
ellauri310.html on line 509: allowfullscreen>
ellauri310.html on line 512: of the country, which was surrounded by Mameluks, to his queen, Zabel, who was
ellauri310.html on line 513: carrying the future heir of the throne. Pregnant Zabel makes peace with the
ellauri310.html on line 586: Was Thomas Wolfe and Maxwell Perkins' relationship in any way romantic? Though the movie at times edges on a near-romantic relationship between Wolfe and his editor Perkins, others have described the real Max Perkins as being more of a father figure to Wolfe. Indeed there was a special bond between the two men, as evidenced in Wolfe's letters to Perkins and Perkins' own remarks about Wolfe, calling their friendship "one of the greatest things in my life" (Publishers Weekly). Despite some speculation, there is little doubt that the two were just very, very very close friends.
ellauri310.html on line 589: V. 1967 Valituissa Paloissa Rauhixen huussissa erään neekerin väsäämässä puheenvuorossa "Neekerin amerikkalainen unelma" esiintyy nyttemmin tabu n-sana useammin kuin tässä, tai Wolfen kirjassa, jossa "niggers talk gruffly to the horses in the stall" (p. 30). Tomi kynäilee kyllä melko mehukkaasti. Pidän tälläsestä Sterne-tyyppisestä selittävästä kerronnasta, ällöön tota Teppo Kurkon "show not tell" tyyppistä leffaimitointia. Tomin kuvauxessa afroamerikkalaisen lynkkauxesta s. 35 on paljon verta ja kosolti n-sanoja. Vähän Tomi on kuin jenkkien Volter Kilpi. Tai Celine, toinen mehukkassti lynäilevä töräpää.
ellauri310.html on line 609: On January 23, 1978, Chase broke into a house and shot Teresa Wallin (three months pregnant at the time) three times. He then had sexual intercourse with her corpse while stabbing her with a butcher's knife. He then removed multiple organs, cut off one of her nipples and drank her blood. He stuffed dog feces from Wallin's yard down her throat before leaving.
ellauri310.html on line 647: Vuonna 1998 egyptiläinen sanomalehti Al-Ähläm kritisoi Moonin mahdollista salasuhdetta Israelin pääministeriin Benjamin Netanyahuun ja kirjoitti, että Moonin omistaman Washington Timesin toimituksellinen politiikka oli "raivottomasti arabien, muslimeiden ja Israelin vastaista".
ellauri310.html on line 669: The Soviet Union's war doctrine depended heavily on the main battle tank. Any weapon advancement making the MBT obsolete could have devastated the Soviet Union's fighting capability. The United States's experience in the Vietnam War contributed to the idea among army leadership that the role of the main battle tank could be fulfilled by attack helicopters. During the Vietnam War, helicopters and missiles competed with MBTs for research money.
ellauri310.html on line 692: Haupteinsatzzweck war der offensive Einsatz bei großräumigen Operationen nach eigenen oder gegnerischen Kernwaffenschlägen. Gefechtshandlungen sollten dabei mit möglichst großen Panzerabteilungen (ab Bataillon aufwärts) im Verbund mit motorisierter Infanterie, Artillerie und anderen Teilstreitkräften sowie unter Deckung aus der Luft durchgeführt werden. Es zeigte sich aber, dass der Panzer für fast alle Aufgaben unter fast allen Bedingungen einsetzbar war.
ellauri310.html on line 706: Sechstagekrieg, Israel gegen arabische Staaten, 1967
ellauri310.html on line 712: Jom-Kippur-Krieg: arabische Staaten gegen Israel, 1973
ellauri310.html on line 714: Rhodesischer Unabhängigkeitskrieg, 1970–1980
ellauri310.html on line 756:
ellauri310.html on line 891: Is there a relationship between political orientation and cognitive ability? A test of three hypotheses in two studies
ellauri310.html on line 974: Javier Milei ajaa muun muassa erittäin tiukkaa aborttilainsäädäntöä, keskuspankin
ellauri311.html on line 43: think about it. Our culture is saturated with sexual shame. And women have
ellauri311.html on line 76: How to exude feminine energy the new way is to let "her" take the lead. What I mean by that is get in touch with her and make sure “her” needs are being met. Going “all the way” isn’t absolutely necessary unless of course "she" feels like it.
ellauri311.html on line 117: are free, powerful and lovable – olet vapaa, vahva ja rakastettava. Ei
ellauri311.html on line 396: Claus: Plenty people do not agree that Scandinavia is an example to follow in regards to culture and politics, including a sizeable minority
ellauri311.html on line 525: Säteilyvammaisen Ensei Tankadon viha länkkäreitä kohtaan haalistui kun hän luki japsujen vastaavista sotarikoxista. Mit vit? Whataboutismia! Ensei meinasi "viheltää pelin poikki" ja kertoa kaikille että USA salakuuntelee "ilman lupaa" ihan kaikkia. NSA:lle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin "pysäyttää hänet" terrorisminvastaisen taistelun nimessä. Ensei pysäytettiin levittämällä siitä valheita. What!? Vaihtoehtoista totuutta? Trollausta? Brobagandan keinoja, sanoo Bo Pettersson!
ellauri311.html on line 563: whataboutismi ("mutta USA se vasta paska onkin"), pöyristyminen, väsytys, dementointi,
ellauri311.html on line 564: provokaatiot ja pilanteko. Siihen syyllistyvät kyllä länkkäritkin, muzo what? eipäs yritetä whataboutismia. Ajatuxia herättävä
ellauri311.html on line 569: listening to a poem or a song; the listener, being unable to hear a lyric clearly,
ellauri311.html on line 593: task force's flagship project is EUvsDisinfo, a database of articles and media
ellauri311.html on line 649: is absolutely nothing they can do about it. It is a major issue since the
ellauri311.html on line 650: Russians have been completely unable to establish air superiority.
ellauri311.html on line 657: Scabbyknickers has started rolling her eyes at the crap that has been coming
ellauri311.html on line 672: What are some sad truths about life?
ellauri311.html on line 681:
ellauri313.html on line 57: On myös absurdeja, pieniä proosarunoja oudon kaupungin nimettömistä asukkaista:
ellauri313.html on line 149: order to stay able to perform at a consistently high level.
ellauri313.html on line 173: That being said, at 500 pages, the book takes on a lot and doesn't adequately address it all. There's the nominal plot, which concerns the Yugoslav mafia in Sweden; but there's also a new relationship for Annika, which is complicated; the politics of the newspaper she works for; fundamental questions about the role of the welfare state; and questions about the role of a newspaper vis a vis law enforcement. This all kind of dropped off toward the end of the book, and I didn't find the conclusion to be particularly satisfying. I felt impatient with Annika's (main character), histrionics and irrationality.
ellauri313.html on line 180: The novel at its beginning from my point of view was promising for a good job, but then I found only unnecessary prolongation, weak plot, and an attempt to mix crime with politics in a way that was unsuccessful for me (jag är en saudi sandneger som skriver på arabiska).
ellauri313.html on line 281: mitkä naiset voivat olla oikeutettuja rekisteröitymään. Läskit sianlihaborshtshin
ellauri313.html on line 313: jonkun avioliitto tapahtua vai ei. Ukrainalaismorsiamet ovat oikeasti tosi hyviä. Ne kyllä lihovat, mutta tekevät pirun hyvää saloa ja sianlihaborshtshia."
ellauri313.html on line 473: Most Americans are not entirely comfortable with the concept of "cool," or businesslike, negotiations in an atmosphere of some degree of physical threat or coercion. For the most part, they do not consciously assign to force any rational or reasonable role in "ordinary" negotiations. In the recent past (except in the case of "just" revolutions), we have tended to the view that only a criminal or a sick or insane person initiates the use of force. Therefore, we are inclined to believe that someone who uses force is not only our enemy, but an enemy of humanity—an outlaw who deserves extermination, imprisonment, or medical constraint and treatment. The "crusade," and even an initial pacifism as well, comes more naturally to Americans than the kind of cool, restrained, and moderate willingness to threaten or use force that will be suggested in this book.
ellauri313.html on line 543: Mooses Mendelssohn syntyi köyhään juutalaisperheeseen Dessaussa, Anhaltin ruhtinaskunnassa ja joutui alun perin rabbiiniseen uraan. Hän opiskeli saksaksi ajattelua ja kirjallisuutta. Filosofiaa ja uskontoa koskevien kirjoitustensa ansiosta sekä saksankielisen Euroopan että sen ulkopuolella asuvat kristityt ja juutalaiset pitävät häntä aikansa johtavana kulttuurihahmona. Hänen osallistumisensa Berliinin tekstiiliteollisuuteen muodosti vankan perustan hänen perheensä varallisuudelle.
ellauri313.html on line 547: Mooseksen varhaiskasvatusta järjestivät hänen isänsä ja paikallinen rabbi David Fränkel, joka sen lisäksi, että opetti hänelle Raamattua ja Talmudia, esitteli hänelle kaima Maimonidesin filosofian. Vuonna 1743 Fränkel sai puhelun Berliiniin, ja muutamaa kuukautta myöhemmin Mooses seurasi häntä. 14-vuotias Mooses "meni Berliiniin Rosenthaler Torin kautta, joka on ainoa portti kaupunginmuurissa, jonka läpi juutalaiset (ja muu karja) pääsivät kulkemaan." Mendelssohn ilmoittautui Frankelin vaativaan seminaariin, jossa ohjelma koostui varhaiskeskiaikaisten tekstien loputtomista toistoista, niiden tulkinnoista, Talmudin lain tarkennuksista ja runsaista kommenteista, joita on kertynyt vuosisatojen aikana."
ellauri313.html on line 593: Peläten, että saksan kielen viehätys saisi nuoret juutalaiset opiskelemaan käännöstä Tooran sijaan , ja uskoen, että heidät näin johdettaisiin pois ortodoksisesta juutalaisuudesta , rabbitit yhdistivät voimansa ja määräsivät kesäkuussa 1779 kiellon. "Saksalainen Dessaun Mooseksen Pentateukki".
ellauri313.html on line 600: Nach seiner Taufe wurde Felix Zeuge der "Hep-Hep"-Pogrome von 1819, bei denen Deutsche, die sich der jüdischen Emanzipation im Deutschen Bund widersetzten, Juden ermordeten und jüdisches Eigentum zerstörten, während die Polizei tatenlos zusah. Ein königlicher Prinz spuckte ihm vor die Füße und rief: "Hep, hep Judenjunge" (der Schlachtruf der Pogrome), und er wurde sehr antisemitisch verspottet. Carl Zelter, Felix' früher Kompositionslehrer, deutete an, dass es in der Tat selten sein würde, "wenn der Sohn eines Juden ein großer Künstler würde", und sein Orgellehrer August Bach antwortete auf Felix' Bitte, eine Bach-Fuge zu spielen, mit der eindringlichen Ermahnung: "Warum muss der junge Jude alles haben? Er hat schon genug!" Eikös tästä ilkeästä August Bachistakin ole paasaus?
ellauri313.html on line 601: Richard Wagner zerstörte sein öffentliches Ansehen, als er nur ein Jahr nach seinem Tod Das Judenthum in der Musik veröffentlichte, einen rassistischen und bösartigen Essay, der sich vor allem gegen Mendelssohn richtete, dessen Werk er als abgeleitet und leichtgewichtig bezeichnete, weil er Jude war. Er hielt Mendelssohn als Archetyp dafür hoch, dass selbst ein Jude mit großem Talent und Schliff nicht in der Lage war, große Musik zu schaffen, und er spielte eine führende Rolle dabei, die Öffentlichkeit davon zu überzeugen, dass Mendelssohn kaum mehr als ein Hack war.
ellauri313.html on line 606: Mendelssohns Ruf wurde von den Nazis noch weiter untergraben, die seine Musik verboten und alle Statuen mit seinem Konterfei abrissen. In einem komischen Vorfall befahl Hitler, die Mendelssohn-Statue vom Dach des Prager Opernhauses zu entfernen, aber die Arbeiter entfernten fälschlicherweise die Statue von Richard Wagner, den sie wegen der Größe seiner Nase für einen Juden hielten.
ellauri313.html on line 675: "Jeesus" on haetuin uskonnollinen avainsana Googlessa Israelissa! Enemmän israelilaisia etsii Jeesusta kuin kaikki rabbit yhteensä!
ellauri313.html on line 712: "Jeesus" on haetuin uskonnollinen avainsana Googlessa Israelissa! Enemmän israelilaisia etsii Jeesusta kuin kaikki rabbit yhteensä!
ellauri313.html on line 758: ILMOITA JEESUS ISRAELILLE JA LÄHI -IDÄSSÄ. 2000 vuoden jälkeen Israel herää jälleen evankeliumille, ja tuhannet tapaavat Jeesuksen etänä evankeliointivideoidemme kautta. Tämän lisäksi arabiankielinen ulottuvuutemme tavoittaa rauhan evankeliumin muslimietsijät Israelissa ja Lähi-idässä.
ellauri315.html on line 100: Wieviel es geschlagen habe, genau seh ich an ihr.
ellauri315.html on line 122: Sieh, Herr, ich hab nichts verdorben, sie blieb von selber stehn.
ellauri315.html on line 124: Johann Gabriel Seidl (1804 - 1875)
ellauri315.html on line 269: Liittoutuneiden sotaa jatkavan painostuksen alaisena hän aloitti 1. heinäkuuta hyökkäyksen, joka tunnettiin nimellä Kerensky-hyökkäys Itävalta-Unkarin/Saksan eteläarmeijaa vastaan [ OS18. kesäkuuta] 1917. Aluksi onnistunut hyökkäys kohtasi pian voimakasta vastarintaa ja keskusvallat hyökkäsivät voimakkaalla vastahyökkäyksellä. Venäjän armeija vetäytyi ja kärsi raskaita tappioita, ja monista karkoitumis-, sabotaasi- ja kapinatapauksista kävi selväksi, että armeija ei ollut enää halukas hyökkäämään.
ellauri315.html on line 403: Xenofonin anabasis
ellauri315.html on line 407: Xenophon totesi Anabasiksessa, että kreikkalaiset raskaat joukot syrjäyttivät vastustuksensa kahdesti Cunaxassa, jolloin vain yksi kreikkalainen sotilas haavoittui. Vasta taistelun jälkeen he kuulivat, että Cyrus oli kuollut, minkä vuoksi heidän voittonsa oli merkityksetön ja tutkimusmatka epäonnistui. Kymmenentuhatta löysi itsensä kaukana kotoa ilman ruokaa, ilman työnantajaa eikä luotettavia liittolaisia. Paska reissu taas.
ellauri315.html on line 450: Shuulman on 45-vuotias. Hän on naimisissa Mikhail Schulmannin, pedofiili Vladimir Nabokovin asiantuntijan ja kirjallisuuskriitikon kanssa, jonka hän tapasi Internetissä LiveJournal.ru:n kautta. Schulmanneilla on kolme netissä tehtyä yhteistä lasta (kaksi tytärtä ja poika).
ellauri315.html on line 534: Eikä siinä vielä kaikki! Venäläinen kirkkoraamattukin on ukrainalainen! Tosin se on kirkkoslaavia eli bulgariaa lähinnä, eikä vähävenättä, mutta sen painattaja Ostrogski suosi ukrainalaista kyldyyriä, vaikka Ukraina oli silloin osa Puola-Liettuaa. Alkuteos on Novgorodista, ja saatiin Iivana Julmalta. Venäjän ortodoksinen kirkkokin myöntää nykyisin pitkin hampain että Elisabetin Raamattu perustuu Ostrohin raamattuun. Mikä parasta, Ostrohin akatemia on julkaissut vuonna 2006 Ostrohin raamatun nykyukrainaksi. Käännöstyön teki arkkimandriitta, teologian professori Rafail Torkonjak, ja häneltä meni työhön 30 vuotta. Venäjän aggressio pani Rafaeliin vähän vauhtia.
ellauri316.html on line 208: Kiryat Wolfson (Hebrew: קריית וולפסון), also known as Wolfson Towers, is a high-rise apartment complex in western Jerusalem. Comprising five towers ranging from 14 to 17 stories above-ground, the project was Jerusalem's first high-rise development. The project encountered opposition from both municipal officials and the public at each stage of its design and construction. The complex includes 10,000 square feet (930 m2) of commercial space and a medical center. The project was financed by the Edith and Isaac Wolfson Trust.
ellauri316.html on line 235: Nykyisin uskotaan, että suolistosta muualle elimistöön karanneiden bakteerien aiheuttama voimakas tulehdusreaktio aiheuttaa kroonisten suolistosairausten lisäksi esimerkiksi astmaa, diabetesta, lihavuutta, rasvamaksaa ja eräitä syöpiä. Näiden sairauksien yhteyttä suolistobakteereihin on pystytty tutkimaan vasta noin kymmenen vuoden ajan, mikä johtuu teknologian kehittymisestä.
ellauri316.html on line 316: Venäläinen historian vääristelijä, kollaboraatioon toisen maailmansodan aikana erikoistunut Boris Kovalyov on huomauttanut, että "kirjailija vääristeli monia tosiasioita" teoksessaan. Professori Boris Kovaljovin Novgorodin yliopistosta mukaan jotkut syvästi uskonnolliset venäläiset houkuttuivat tukemaan saksalaisia vapauttajina "jumalattomasta bolshevismista" sen jälkeen, kun saksalaiset olivat suorittaneet "sydämet ja mieli" -kampanjan. Kolmekymmentäkaksivuotias vanki Boris Kovaljov seisoo sellissä toisessa rangaistuslaitoksessa Krasnojarskin ulkopuolella. Se tunnetaan korkean turvallisuuden miesten vankileirinä numero 5, ja se on tarkoitettu vangeille, joilla on useita vakavia vakaumuxia. Kovaljov päätyi sinne saatuaan kahdeksan vuoden tuomion uskonnon huumekaupasta kansalle, mutta hänet vapautettiin kaksi ja puoli vuotta etuajassa hyvän käytöksen ja urheilu- ja kulttuuritoimintaan osallistumisen vuoksi.
ellauri316.html on line 340: Tältä osin Neuvostoliiton syyttäjänvirasto ja KGB asettivat syytteeseen seuraavat: Ginzburg, Galanskov, Dobrovolsky, Lashkova, Radzievsky, Kushev, Khaustov, Bukovsky, Delaunay ja Gabay. Neuvostoliiton perustuslain päivänä, 5. joulukuuta 1965, Sinyavskin ja Danielin kannattajat osoittivat mieltään Moskovan Pushkin-aukiolla vaatimalla oikeudenmukaista ja avointa oikeudenkäyntiä. Mielenosoituksen järjestäjinä olivat matemaatikko Aleksanteri Esenin-Volpin, historioitsija ja runoilija Juri Galanskov sekä opiskelija Vladimir Bukovski. Mielenosoitus tuli tunnetuksi " glasnost-miitinkinä" (митинг гласности). Brenkuxi tietysti! Miitingistä tuli vuosittainen häppening, jonka merkittäviä osallistujia oli Andrei Saharov.
ellauri316.html on line 424: Viimeisin esimerkki suurelta osin epäonnistuneesta sydänten ja mielien kampanjasta on meneillään oleva Ukrainan sota. Ennen sotaa esitettiin useita absurdeja väitteitä. Näihin kuului se, että ukrainalaiset hyväksyisivät helposti demilitarisaation ja että he tulisivat karkkeja, leijoja, puomilaatikoita ja hymyjä tarjoten tervehtimään isovenäläisiä vapauttajia.
ellauri316.html on line 427: Vuoteen 2005 mennessä, kun babylonialaisilta kysyttiin, olivatko amerikkalaiset "miehittäjiä" vai "vapauttajia", 71 % kaxoisvirran maan kansalaisista vastasi miehittäjiä.
ellauri316.html on line 452: Vuodesta 1967 lähtien, kuuden päivän sodan ja arabien ja Israelin välisen konfliktin alkamisen jälkeen, hän on tukenut aktiivisesti Israelia, kuten hän kertoi useaan otteeseen lehdistössä, ja myös ylläpitänyt ystävällisiä suhteita refinnikeihin, jotka myöhemmin tekivät aliyahin. Aliyah ( US : / ˌ æ l i ˈ ɑː /, UK : / ˌ ɑː -/; heprea : עֲלִיָּה ʿălīyyā, lyhennettynä ' historiallinen nousu') on juutalaisten maahanmuutto maasta tai maasta Israeliin, eli Palestiinan alueelle, jota nykyään edustaa pääasiassa Israelin valtio. Perinteisesti kuvattu "nousuksi" (kohteena juutalaisten, kristittyjen ja muslimien pyhä kaupunki Jerusalem, joka on mäellä). Muutto Israelin maahan tai "aliyahin tekeminen" on yksi sionismin perusperiaatteista. Ei pie sekoittaa shoahiin eikä intifadaan.
ellauri316.html on line 488: Andrein ykkösvaimo Klamydia oli laborantti tutkimusinsinööri Sakharovin labrassa. Klamydia omistautui kokonaan perheelle ja seurasi miehensä perässä kaikkialla, missä tämä myöhemmin sattui asumaan. "Meidän piti asua yhdessä melkein kaksikymmentäkuusi vuotta, Klaavan kuolemaan asti 8. maaliskuuta 1969. Elämässämme oli onnellisia jaksoja, jotka joskus kestivät vuosia, ja olen Klaavalle niistä sentään kiitollinen", kirjoitti Saharov. Mutta vaivan kruunasi kuitenkin Merrill-tyyppinen kotkamainen Bonnier.
ellauri316.html on line 490: "Sota oli kauhea koettelemus kansakunnalle", kirjoitti Saharov. ”(...) Totisesti rauhanhalu on ylivoimainen ihmisten mielissä kaikkialla. "Mitä tahansa, mutta ei toista sotaa!" on yleinen huuto – ja kuitenkin monille selviytyneille sota on pysynyt heidän elämänsä tärkeimpänä kokemuksena, kokemuksena, joka palautti ylpeyden ja arvokkuuden, koska meikäpojat voittivat kuin voittivatkin vastoin kaikkia oddseja." Saharov vetelehti kolmannen vuoden opiskelijana Moskovan yliopiston fysiikan laitoksella Suuren isänmaallisen sodan alkaessa. Huonon terveytensä vuoksi häntä ei ollut kutsuttu armeijaan, hän oli jatkanut opintojaan ja lokakuussa 1941 evakuoitiin osastonsa kanssa Moskovasta Ašgabadiin (Turkmenistaniin).Saharov muistelee sitä aikaa: "jouduimme yleensä kävelemään luokkaan. Mutta pahinta oli jatkuva nälkä... en pidä nälkälakoista." Vielä enemmän säikytti Hiroshiman pommitus. "Polveni vääntyivät." Siitä hetkestä lähtien 6suurvallan aseman välttämätön osa olisi ydinaseen hallussapito. Siis keximään ydinpommia!
ellauri316.html on line 654: Esitetty äärimmäisen loukkaavalla tavalla, avoimesti vääriä lausuntoja siitä, että instituutissa on menossa taloustarkastus, joka paljasti varkaudet ja että olen kerännyt väärin hankittuja miljoonia, valmistaudun itse pakenemaan länteen, "mestarieni" luo, jotka määräävät ja maksa artikkeleistani - absurdia ja poimittu huonosti kirjoitetusta käsikirjoituksesta, johon on siroteltu vanhentuneita koipalloja ja joka on ilmeisesti suunniteltu ahdasmielisille tavallisille ihmisille.
ellauri316.html on line 820: Why, monuments to Nazi Collaborators Are All Over America. In January 2021, an investigation by The Forward identified more than 1,500 statues and streets honoring Nazi collaborators around the world. In the US alone, there are at least 37 such monuments. Leading Nazi rocket scientist Dr. Wernher Von Braun even partnered with Disney on a film series popularizing ballistic missiles.
ellauri316.html on line 822: In 2019, the town of Lemont, Illinois installed a statue honoring Adolfas Ramanauskas-Vanagas, who led the Lithuanian Activist Front (LAF) on an anti-Soviet campaign with Hitler’s army. The LAF murdered thousands of Lithuanian Jews in June 1941 during the early period of the Nazi invasion. The Forest Brothers, a partisan militia of Latvians, Estonians, and Lithuanians who also collaborated with the Nazis. In 2017, NATO produced a video honoring the Forest Brothers but quickly deleted it after public outcry.
ellauri316.html on line 828: The Vlasov monument is one of several remaining monuments to Nazis and Nazi collaborators in the United States. It stands, improbably, at the edge of one of the largest communities of observant Jews outside of Israel — and is a tragically apt symbol for the far-right excesses that produced modern Israel.
ellauri316.html on line 830: Stalin’s inability to initially contain the advancing Nazi war machine convinced Vlasov that the Soviet system was rotten to the core. Taken by his captors to Germany, he began to conceive of a Russian army that would fight for the Third Reich in the name of a post-Bolshevik Russia.
ellauri316.html on line 833: But after the shattering victory at Stalingrad, the Red Army began to believe that victory was possible. Germany, which had boasted the world’s most formidable military at the start of the war, suddenly seemed vulnerable. Even if its weaponry was less sophisticated and its troops poorly prepared, the sheer size of Russia’s forces could overwhelm the enemy — a reality that holds 80 years later, as the war in Ukraine grinds on and on and the wallets and the patience of Kyiv’s partners in the West begins to wear thin.
ellauri316.html on line 845: Viron mezäveljiä hyllasi myös violettitukkainen fasisti-itätyttömme Sofi Oxanen. A Ukrainian Jew is working to untangle the legacy of far-right nationalist leader Stepan Bandera, another Nazi collaborator icon uplifted by NATO.
ellauri317.html on line 80: Завзятіший од всіх бурлак. While courage above all he had. Pilantekoon sangen nasakka.
ellauri317.html on line 106: 9. huhtikuuta 2022 Kirjoittanut Anatoli Grablevsky. Anatoly Grablevsky on kolmannen vuoden perustutkinto-opiskelija, joka lukee klassikoita Queens' Collegessa, Cambridgessa, jonka perhe lähettää terveisiä Tšernihivistä, Ukrainasta.
ellauri317.html on line 139: Ukrainalainen kulttuuri on nostettu keskeiseen asemaan jopa narratiivisesti, kun kreikkalais-roomalainen mytologia väistyy ukrainalaiselle kansanperinteelle: Juturna ei ole nymfi vaan mavka, yksi niistä kieroisista ukrainalaisista metsä- tai vuoristohaamuhengistä, jotka houkuttelevat pahaa-aavistamattomat miehet kuolemaansa. Sibylistä tulee Baba Yaga. Kaikki venäläiset ja ukrainalaiset lapset tuntevat tähän päivään asti kauhistuttavan itäslaavilaisen slaavin, joka asuu pyörivässä mökissään kananjaloilla. Aeneas-kilpi kuvaa Augustuksen propagandan sijaan ukrainalaisten satujen sankareita (5.44–5), samoin kuin Latinuksen palatsin muurit (4.40–1). Koko runon ajan Kotliarevski ei siis ainoastaan puolusta omaa auktoriteettiaan arvokkaana runoilijana irtautumalla selkeästi Vergiliusista ja hänen museostaan, vaan myös legitimoi ja suojelee ukrainalaista kulttuuriperintöä.
ellauri317.html on line 179: Sinä Babylonian lakeija, Makedonian kärrynkorjaaja, Jerusalemin oluenpanija, Aleksandrian lampaannussija, Suuremman ja Pienemmän Egyptin sikopaimen, armenialainen sika, podolialainen rosvo, Tataarikunnan portto, Kamjanetsin hirttomies, ja koko maailman ja maanalaisen narri, idiootti Jumalan silmissä, käärmeen pojanpoika ja kouristus kullissamme. Sian kärsä, tamman perse, teurastamon piski, ristimätön harjas, nussi äitiäsi!
ellauri317.html on line 380:
ellauri317.html on line 448: Max Rothin näköinen Boris Gorev oli Isaak Meerovich Goldmanin poika. Hänen nuorempi veljensä Mikhail Goldman (alias Mark Liberman) oli General Jewish Labour Bundin ("Bund") perustajajäsen. Hänen sisarensa Julia Goldman meni naimisiin Felix Dzerzhinskyn kanssa, mutta hän kuoli tuberkuloosiin vuonna 1904. Rauta Felix vallan masentui, elämällä ei ollut merkitystä (ennen Leniniä).
ellauri317.html on line 458: Lenin piti Felix Dzeržinskistä siitä huolimatta ja nimitti hänet perustamaan joukkoja sisäisiä uhkia vastaan. 20. joulukuuta 1917 kansankomissaarien neuvosto perusti virallisesti koko Venäjän ylimääräisen komission vastavallankumouksen ja sabotaasin torjumiseksi – joka tunnetaan yleisesti nimellä VeCheKa (perustuu venäläiseen lyhenteeseen ВЧК).
ellauri317.html on line 460: Cheka tuli tunnetuksi joukkoteloituksista, jotka suoritettiin erityisesti punaisen terrorin ja Venäjän sisällissodan aikana. Cheka ryhtyi rajuihin toimiin, kymmeniä tuhansia poliittisia vastustajia ja sabotöörejä ammuttiin ilman oikeudenkäyntiä vankiloiden kellareissa ja julkisilla paikoilla. Dzeržinski sanoi: "Edustamme järjestäytynyttä terroria - tämä on sanottava erittäin selvästi." Vuonna 1922, sisällissodan lopussa, Cheka hajotettiin ja organisoitiin uudelleen valtion poliittiseksi osastoksi.
ellauri317.html on line 513: Vuonna 1937 hänet pidätettiin uudelleen Ufassa. Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotilaskollegio katsoi hänen syyllistyneen siihen, että Spiridonova "ennen pidätyspäivää kuului yhdistyneen sosialistisen vallankumouksellisen puhelinkeskuksen toimintaan, ja laajan vastavallankumouksellisen terroristitoiminnan kehittämiseksi organisoi terrorismia ja sabotaasia palvelevat ryhmät Ufassa, Gorkyssa, Tobolskissa, Kuibyshevissä ja muissa kaupungeissa... jne. jne." Marjaa säilytettiin Ufan vankilassa ja sitten Moskovassa Butyrkan vankilassa. Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotilaskollegio tuomitsi hänet 25 vuodeksi vankeuteen. Hän palveli Jaroslavlin ja Oryolin vankiloissa.
ellauri317.html on line 571: Jotkut ukrainalaiset nazionalistit tuomitsivat hänet varakkaiden maanomistajien tukemana saksalaisena yhteistyökumppanina. Jotkut muut ukrainalaiset pitivät häntä liian Venäjä-mielisenä ja diktatuurina. Muun muassa Skoropadsky muodosti kabinetin, jossa oli pääasiassa venäjänkielisiä, tsaarilaisia ja slavofiilejä. Samalla hän sitoi Ukrainan liittoutumaan palautetun Venäjän imperiumin kanssa. Näistä kritiikistä huolimatta toisin kuin aikaisempi Keskusrata, hänen hallitukselleen annettiin tietyissä piireissä tunnustusta tehokkaan hallintoorganisaation muodostamisesta, junien aikataulussa pysymisestä, diplomaattisuhteiden solmimisesta monien maiden kanssa, rauhansopimuksen tekemisestä Neuvosto-Venäjän kanssa ja useiden koulujen ja yliopistojen perustamisesta, mukaan lukien Ukrainan kansallisen tiedeakatemian.
ellauri317.html on line 593: ei olekaan Voldemar Putler, vaan Jēkabs Peterss (venäjäksi : Яков Христофорович Петерс , Yakov Khristoforovich Peters , englanniksi: Jacob Peters ; 3. joulukuuta [ OS 21. marraskuuta] 1886 – 25. huhtikuuta 1938). Hän oli Latvian kommunistinen vallankumouxellinen, joka pelasi pajazzoa Neuvostoliiton perustamisessa. Yhdessä Felix Dzeržinskin kanssa hän oli yksi Neuvosto-Venäjän salaisen poliisin Chekan perustajista ja päällikköistä. Hän oli Chekan varapuheenjohtaja vuodesta 1918 ja lyhyen ajan virkaatekevänä puheenjohtajana 7.7.-22.8.1918.
ellauri317.html on line 642: aba9404c7b455_large.gif?v=1469136555" />
ellauri317.html on line 660: Joulukuussa 1918 hän pakeni Harkovaan. Täällä hän järjesti Ukrainan vasemmiston keskuskomitean jäsenenä kapinan Petliuran johtamaa osastoa vastaan. Alkuvuodesta 1919 hän liittyi Kormilitsyn-salanimellä Puna-armeijaan ja toimi V. Sablinin apulaispäällikkönä 11. Ukrainan Neuvostorykmentissä. Sellaisena hän osallistui Harkovin ja muiden kaupunkien vapauttamiseen. Kuitenkin taistelun aikana Bahmutin vapauttamiseksi bolshevikit tunnistivat hänet. Sama Bahmut jossa lännen proxyarmeija on kesän 2023 aikan edennyt 10km Naton lainapyssyillä! Pidätystä peläten hän meni Harkovaan ja sitten vasemmiston SR:n kongressiin Kiovaan. Valkoisten vallattua kaupungin elokuun lopussa 1919 hän piiloutui.
ellauri317.html on line 718: Sytyttivät, rosvot, molemmat Dunajevin tehtaat niin mahorkka kuin tulitikkutehtaan. Epsteinin tehtaasta jäi vain kattilahuone. Näetkö raunioita Volgan takana? Toinen on Vabronejevin mylly. Tuo keltainen on entinen seminaari, ei yhtään ikkunaa. Kattokin romahti. Kun kapinan epäonnistuminen tuli ilmeiseksi, hän murtautui noin 50 hengen joukon johdolla Jaroslavlista maan itäosaan, missä hän värväytyi Perustavan kokouksen jäsenten komitean (Kombucha - bakteerijuoma, pahaa!) kansanarmeijaan, johti erillistä Kazanin kivääriprikaatia. Joulukuussa 1918 - helmikuussa 1919 hän oli tahdonvastaisessa hoidossa Omskissa. Helmi-heinäkuussa 1919 hän komensi 13. Kazanin kivääridivisioonaa. Tuotanto: korkein hallitsija amiraali A.V. Kolchak. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi Jaroslavlin kansannousun valmistelusta ja johtamisesta, sai Perkhurov-Jaroslavskyn kunnianimen. Vielä divisioonaa komentaessaan hän järjesti partisaaniosaston, joka teki onnistuneita tuohirasioita puna-armeijan linjojen takana. Heinäkuusta 1919 lähtien hän komensi 3. armeijan erityisiä lentäviä partisaaniyksiköitä. Yksi upseereista kutsui häntä "mukavaksi mieheksi, mutta jolla on omalaatuinen sielu". Elo-syyskuussa 1919 hän taisteli punaisia vastaan yhdessä B.K. Fortunatovin kornetin kanssa Kustanayn ja Tobol -joen alueella. Sitten hän osallistui valkoisen armeijan vetäytymiseen Suuren Siperian jääkampanjan aikana.
ellauri317.html on line 722: Häntä pidettiin keskitysleireillä Irkutskissa, Tšeljabinskissa ja Jekaterinburgissa. Tammikuussa 1921 hänet vapautettiin ja määrättiin palvelemaan "sotilaallisena asiantuntijana" Priuralin sotilaspiirin päämajassa Jekaterinburgissa. Kuitenkin 20. toukokuuta 1921 hänet pidätettiin uudelleen syytettynä Jaroslavlin kansannousun johtamisesta ja lähetettiin Moskovaan, missä hän vankilassa ollessaan kirjoitti muistelmia (todennäköisimmin tämä oli kuulusteluraporttien käsittelyä). Vähän ennen kuolemaansa hän puhui vankilassaoloajastaan:
ellauri317.html on line 751: Syksyllä 1916 Venäjä oli ollut sodassa keskusvaltojen – Saksan, Itävalta-Unkarin ja Ottomaanien valtakunnan (nykyisen Turkin) kanssa – yli kaksi vuotta. Niiden 20 vuoden aikana, jotka hän oli ollut valtaistuimella ennen ensimmäistä maailmansotaa, Nikolai II oli kohdannut paineita uudistaa absoluuttista monarkiaa, jonka hän peri isältään Aleksanteri III:lta vuonna 1894. Hänen virkaanastumisen aikaan 26 v. vanha tsaari näytti omaksuvan edistystä ja nykyaikaa. Hän myönsi Paris Pathé -yhtiölle luvan kuvata hänen vuoden 1896 kruunajaiskulkueensa ja hänen myöhempiä valtiovierailujaan Euroopan johtajien luo vaimonsa keisarinna Alexandran ja tyttärensä Olgan kanssa, ja niistä tuli ensimmäinen uutisvideokameroilla dokumentoitu kuninkaallinen kiertue. Koko hallituskautensa ajan Nicholas osoitti huolta imagostaan kotona hyödyntäessään 1900-luvun alun nousevaa joukkomediaa. Hyvä mies, moderni trendipetteri!
ellauri317.html on line 792: Purishkevich syntyi köyhän aatelismiehen pojaksi Bessarabiassa, nykyisessä Moldovassa. Hän valmistui Novorossiyskin yliopistosta klassisen filologian tutkinnolla. Se olikin vähän Paavo Castrénin näköinen.
ellauri317.html on line 794: Suosittu Purishkevich, jota Vladimir Kokovtsov kuvaili hurmaavaksi, epävakaaksi mieheksi, joka ei voinut viipyä minuuttiakaan yhdessä paikassa, valittiin Bessarabian ja Kurskin maakunnan toisen, kolmannen ja neljännen keisarillisen duuman varaedustajaksi. Hän sai mainetta loistavista puheistaan ja skandaalimaisesta käytöksestään, kuten puhumisesta 1. toukokuuta vaaleanpunainen neilikka (kai) sepaluxessa. Hän oli kovan linjan kannattaja sacerdotal itsevaltiuden ja venäläistämisen luomaan yhtenäisyyttä. Purishkevichin vihamielisyyden juutalaisia kohtaan aiheutti hänen käsityksensä, että he olivat "vallankumouksellisen liikkeen etujoukkoja". Hän halusi, että heidät kaikki karkotettaisiin Kolymaan. Hän uskoi, että "kadetit, sosialistit, älymystö, lehdistö ja yliopistoprofessorien neuvostot" olivat kaikki juutalaisten hallinnassa.
ellauri318.html on line 28: abba_Cash_2010_poster.jpg" width="100%" />
ellauri318.html on line 39: Lapidus käyttää esikoisteoksessaan Rahalla saa kovaksikeitettyä tyyliä, joka on saanut vaikutteita sellaisilta amerikkalaisilta kirjailijoilta kuin James Ellroy ja Dennis Lehane, ja hän on kertonut saaneensa aineistoa toimiessaan puolustusasianajajana Sollentunan käräjäoikeudessa. Kielellisiä vaikutteita hän on saanut muun muassa ruotsalaiselta rap-yhtyeeltä The Latin Kingsilta, snobipiireiltä ja kirjailijakollega Jonas Hassen Khemirin kirjoista. Kirjoista Snabba cash on filmattu, ja sen kahden seuraajan kuvaamista valmistellaan, hitaasti mutta hitaasti.
ellauri318.html on line 46: Asianajaja Lapidus debytoi kirjailijana vuonna 2006 teoksella Snabba cash. Snabba Cash herätti huomiota ja vuoteen 2010 mennessä sitä myytiin 600 000 kappaletta. Seuraava teos, Aldrig fucka upp, ilmestyi vuonna 2008. Trilogian täydensi Livet de luxe vuonna 2010. Vuonna 2010 häneltä ilmestyi myös yhdessä Peter Bergtingin kanssa tehty sarjakuvaromaani Jengisota 145. Sittemmin Lapidukselta on ilmestynyt novellikokoelma ja kaksi romaania. Ilmeisesti nämä jutut ei sveduja enää juuri nappaa. Stockholmissa hyörii riittävästi muutenkin aseistettuja nuaaria. Paska kaupunki.
ellauri318.html on line 66: The essence of the given name Mrado stands for compassion, creativity, reliability, generosity, loyalty and a love for domestic life. Family takes always priority in your life. It is the foundation of your traditional values. Nevertheless you are not completely unselfish, because of a tendency to teach others while expecting gratitude.
ellauri318.html on line 68: No matter how difficult a challenge is, you are capable of completing it by using your exceptionally quick wits and tremendous adaptability powers.
ellauri318.html on line 69: Which is why you are always needed! This special talent of coping with all hurdles makes you indispensable.
ellauri318.html on line 83: Snabba cash II sågs av 323 475 biobesökare i Sverige 2012 och blev det året den tredje mest sedda svenska filmen i Sverige.
ellauri318.html on line 84: I den tredje delen lever JW i landsflykt. Fast besluten att få reda på vad som hänt med sin försvunna syster Camilla ska Jorge göra en sista stöt. På vägen möter han Nadja, kvinnan från sitt förflutna. Nadja Nadja soromnoo. Under tiden infiltreras Radovan Krajnics serbiska maffia av polisaspiranten Martin Hägerström. Jättespännande! Snabba cash – Livet deluxe sågs av 241 559 biobesökare i Sverige 2013 och blev därmed den femte mest sedda svenska filmen i Sverige det året. Alaspain kuin lehmän häntä.
ellauri318.html on line 121: Nää konnajorinat on kuolettavan pitkästyttäviä. Kuin kazoisi Bruce Leen ja Goliathin potkunyrkkeilymazia. Kaverit on köykäsempiä kuin minä, silti käyvät kiinni äkäseen kuin torakat. Tasajalkaa hypähtelevä kuuluttaja-apina karvabanaani kädessä on niitäkin apinamaisempi.
ellauri318.html on line 259: unrealistic hope. The energy is palpable. MITÄ VITTUA?
ellauri318.html on line 301: Esitutkinnan aikana takavarikkoon päätyi yhteensä noin kilon kokaiinia ja noin 25 kiloa amfetamiinia sekä noin 3 500 Subutex-tablettia. Lisäksi poliisi takavarikoi useita ampuma-aseita, joista osa oli sarjatuliaseita. Takavarikoitujen huumausaineiden katukauppa-arvo oli yli 750 000 euroa. Ankarimman tuomion sai katujengin johtohahmona pidetty 24-vuotias Abdinashir Mohamud Ali, 8 vuotta vankeutta. Muiden tuomittujen vankeusrangaistukset liikkuvat 2–5 vuoden välillä. Tapauksessa rikosnimikkeinä olivat muun muassa törkeä pahoinpitely, törkeä ryöstö ja törkeä kiristyksen yritys.
ellauri318.html on line 311: He used to be a respected mobster. Respectable monster. Niinkuin Vapiduxen Radovan Kranjic. Mitä helvettiä nää länkkärikynäilijät kunnioittaa jotain roistoja? Ovat izekin jotain wannabe pikkukonnia. Länkkärit ei tahdo olla altruisteja jollei ne saa siitä ize jotain hyötyä.
ellauri318.html on line 363: Leif Gustav Willy Persson (s. 12. maaliskuuta 1945 Tukholma) on ruåzalainen luokkaretkeläinen joka on kirjoittanut dekkareita. Leif G.W. Persson växte upp på Gärdet i Stockholm som son till Gustav Vilhelm Persson (1913–2001) och Margit Elisabeth, född Löfgren (1916–2008). Fadern var timmerman och grovarbetare medan modern var hemmafru.
ellauri318.html on line 375: En rapport från regeringen från 2012 visar att sysselsättningen skiljer sig kraftigt åt mellan män och kvinnor och också mellan olika delar av landet. Samma rapport fastslog att det var, år 2010, 21 procent av somalier (16–64 år) i sysselsättning (jämfört med 73 procent för hela befolkningen). Rapporten fastslog också att det somaliska egenföretagandet var mycket svagt och att år 2010 var 0,6 procent av somalierna egenföretagare (jämfört med 4,9 procent för hela befolkningen). Rapporten kom till förklaringen att situationen såg ut som den gjorde eftersom 70 procent av somalierna hade låg eller okänd utbildning och att 60 procent kommit till Sverige sedan 2006. Man skrev även: "Det finns skäl att tro att snabb individuell inslussning via offentliga system är svår att hantera för människor som likt somalierna kommer från miljöer där sociala behov tillgodoses och ekonomiska aktiviteter ofta bedrivs på ett klan- eller släktbaserat sätt och där misstänksamheten mot myndigheter är utbredd... det är emellertid knappast möjligt eller önskvärt att radikalt montera ner lösningar utformade för och av en majoritet av svenska folket för att underlätta för en minoritet att anpassa sig."
ellauri318.html on line 377: År 2018 hade 48 procent ett jobb, mest I toabrabschen. Det kulturella avståndet visades vara längst mellan svenskar och somalier enligt de attitydmätningar som gjordes av Högskolan i Gävle och redovisas i Mångfaldsbarometern 2014. De flesta genomsvenskarna tycker inte om att vara egenföretagare I toabranschen eller att paddla I snön med stora pizzalådor på ryggen.
ellauri318.html on line 381: Läkartidningen uppgav 2010 att somalier som flyr som flyktingar till Sverige kan ha medicinska och samhällskonsekvenser för det genomsvenska samhället, bland annat uppgavs resistensproblematiken mot battar: "År 2007 rapporterades 497 nya fall av tuberkulos i Sverige ... en mängd orsaker, som stigmatiseringen kring tuberkulos, rabies och rädsla för undervisning." Vilken tur att överdödligheten bland somalierna till corona var jättestor.
ellauri318.html on line 385: Att ett land som USA har större tillgång på ”enkla” skitjobb brukar ses som en förklaring till att nyanlända har jämförelsevis lätt att etablera sig på dess arbetsmarknad. WTF, ta modell av Spencer systrarna! Den vilda västen är redan helt klanbaserad! Ingen vid sitt fulla sinne ens tänker lita på ridpolisen I Kanada, den vimlar ju av dumskallar. Svenska polisen kunde ersättas av somaliska klaner som egenföretagare, dom är ju redan bättre beväpnade.
ellauri318.html on line 387: Att ett ojämlikt land som USA har större tillgång på ”enkla” skitjobb är en förklaring till att nyanlända har jämförelsevis lätt att etablera sig på dess arbetsmarknad. Minimilönerna i angloamerikanska länder ligger lägre och anställningsskyddet är sämre jämfört med Sverige, vilket innebär att trösklarna till arbetsmarknaden är lägre. De sociala trygghetsnäten är mest generösa i Sverige och Storbritannien och minst generösa i USA vilket innebär att de tvingande incitamenten att arbeta är kraftigare i USA. Allt är helt enkelt bättre där.
ellauri321.html on line 45: After a brief legal career he was employed by the Earl of Essex in a foreign diplomatic capacity, the main purpose of which was to gain intelligence on the activities of England's European neighbours. Wotton became ambassador to Venice and his eternal lines, "An Ambassador is an honest man, sent to lie abroad for the good of his country" no doubt reflects his disillusionment with the duplicity of the role. When on a mission to Augsburg, in 1604, he actually said, "An ambassador is an honest gentleman sent to lie abroad for the good of his country". King Jim siitä vähän pahentui.
ellauri321.html on line 49: None of Wotton's poetry was published during his lifetime and it was not until 1651 that his collected works were issued as Reliquiae Wottonianae. Among these, Elizabeth of Bohemia, Upon the Sudden Restraint of the Earl of Somerset, and The Character of a Happy Life are the most memorable. Izaak Walton's biography of Sir Henry Wotton, written in 1670, clearly depicts his powerful intellect, forthright character, and the esteem in which he was held.
ellauri321.html on line 61: A humorous Cockney bootblack, Sam Weller first appeared in the fourth serialised episode. Previously the monthly parts of the book had been doing badly, selling only about 1... Скрыть
ellauri321.html on line 80: (1778-1830) oli irlantilaissyntyinen wannabe filosofi (taidekriitikko) joka koitti todistella ettei apinan motiivi olisikaan self interest. Siitä tuli järvipoeettojen bändäri kunnes nämä kyllästyivät sen huoraamiseen. Se luki myös Godwinia ja Burkea ja piti molemmista. Se kirjoitti pahansisuisen esseen vihaamisen puolesta.
ellauri321.html on line 90: Turvautuminen prostituoituihin julkisesti panomielessä oli epätavallista kirjallisuuden ja muiden miesten keskuudessa tuona aikana, ja jos Hazlitt oli tässä erilainen kuin hänen aikalaisensa, ero piili hänen unabashed suorapuheisuudessaan hänen tehdessään tällaisia järjestelyjä henkilökohtaisesti. Hänen oli harvoin mukava olla keski-ja yläluokan naisten yhteiskunnassa, ja, halujen piinaamana joita hän myöhemmin kuvasi "ikuinen tukkeutuminen ja kuollut paino kelleissä" hän teki pelinavauxen paikalliselle naiselle vieraillessaan Lake Districtillä kanssa Coleridgen. Hän oli kuitenkin ymmärtänyt törkeästi väärin hiänen aikeensa ja riita puhkesi, joka johti hänen hätäiseen vetäytymiseensä kaupungista varjossa pimeyden. Tämä julkinen kömmähdys rasitti entisestään hänen suhteitaan sekä Coleridgeen että Wordsworthiin, jotka olivat muutenkin rispaantuneet muista syistä.
ellauri321.html on line 101: A new English edition appeared in the year following, and an American reprint of the editio princeps was brought out by Matthew Carey in Philadelphia in 1793. In the meantime its author, whose full name was J. Hector Saint John de Crèvecoeur, had himself translated the book into French, adding to it very considerably, and publishing it in Paris in 1784.* A second French edition, still further enlarged and containing excellent maps and plates, appeared in 1787. These bibliographical facts are significant. They show that for at least twenty years, probably for a much longer period, the “Letters from an American Farmer” was an important interpreter of the New World to the Old. It seems to have been in answer to a demand aroused by his first book that Crèvecoeur ventured to treat the same theme once more. But the three bulky volumes of his “Journey in Upper Pennsylvania” (1801) contain little that is now or illuminating.
ellauri321.html on line 105: For many years after Hazlitt had sounded his note of praise, Crèvecoeur and his work remained practically unknown. The ideas for which he stood, the literary atmosphere that he created, were both old-fashioned. Few people took Rousseau from their upper shelves, and the dust gathered on the tomes of Chateaubriand. Even Werther was more talked about than read. And so no one cared for this Earthly Paradise of the Age of Reason dashed with Rousseau's sentimentality, filled with his love of Nature, and prophetic of the whole Emigrant literature of France.
ellauri321.html on line 108: In 1747, in his sixteenth year, Crèvecoeur was sent by his family to England in order to complete his education. But the young man was of an adventurous spirit, and after a sojourn of about seven years in England, he set sail for Canada, where for the years 1758–59 he served in the French army. In 1764, after some residence in Pennsylvania, he became a naturalized citizen of New York, and five years later settled on a farm in Ulster County. Here, with his wife, Mahetable Tiffet of Yonkers, he lived the peaceful life of many idyllic years during which he gathered the materials for his book. Obviously enough he did not always remain on his farm, but viewed many parts of the country with a quietly observing eye. These journeys are recorded in his pages. He explored pretty thoroughly the settled portions of the States of New York and Pennsylvania, saw something of New England, and also penetrated westward to the limits of the colonies. He went as far South as Charleston, and may have visited Jamaica. Beyond such journeyings we may imagine these years to have xiv have been quite barren of events, serene and peaceful, until the storm of the Revolution began to break. It is not until 1779 that anything of import is again recorded of Crèvecoeur. In that year he made an attempt to return to Normandy, but the sudden appearance of a French fleet in the harbor of New York causing him to be suspected as a spy, he was imprisoned for three months. He was then permitted to sail, and, on his arrival in England, sold for thirty guineas his “Letters from an American Farmer,” which were published at London in 1782, the year after he reached France.
ellauri321.html on line 110: The success of his book and his efforts to improve the agricultural conditions of Normandy made Crèvecoeur a welcome guest in France. He spent some pleasant months in French literary society, into which he was probably introduced by Mme. de Houdetot, one of the many heroines of Rousseau's “Confessions.” To this lady, an old friend of his father, he also owed his introduction to Franklin.* He returned to America at the end of 1783.
ellauri321.html on line 117: Crèvecoeur sought and found, or imagined that he had found, that land of plain living and high thinking, of simple virtue and untrammeled manhood, which was one of the dreams of his age. Here were none of those social distinctions against which Werther so bitterly rebelled. The restraints of law were reduced to a minimum and in Crèvecoeur's favorite Society of Friends (of which he gave a long account to his French countrymen) there were not even priests. In a word, the spiritual rebellion of that period was essentially a rebellion against institutions, and the real corresponded very nearly to the ideal in colonial America. Beyond the limits of the colonies, moreover, the absolute ideal hovered.
ellauri321.html on line 119: This was the Indian; not the red man of actual flesh an and xvii and blood, but the Tenewissa of Crèvecoeur, and the Atala of Chateaubriand. The pressure of the tyrannous centuries drove men to an ideal of extreme liberty. It was the Indian, living in uninterrupted communion with Nature, and within the most flexible of societies, whom they contrasted with the European held in the iron vise of a complex and traditional social order. All the undeniable charm of this ideal of freedom, of simplicity, of a life close to Nature, Crèvecoeur embodied in his book.
ellauri321.html on line 121: He was an indomitable optimist. In the value and joy of that phase of life which he described he believed heartily, as well as in the future of the colonies, and in the beneficent effect of that future on the fortunes of mankind.
ellauri321.html on line 123: But Crèvecoeur was after all a Frenchman, with the strong social instinct of his race. And so he proceeds to analyze and define the political conditions of America. It fills him with a quiet but deep satisfaction to be one of a community of “freeholders, the possessors of the soil they cultivate, members of the government they obey, and the framers of their own laws by means of their representatives.” Thus he rises to a consideration of this new type of social man and seeks to answer the question: What xx What is an American? His answer is delightful literature, but fanciful sociology. Had the colonial farmers all been Crèvecoeurs, had they all possessed his ideality, his power of raising simple things into true human dignity, of connecting the homeliest activity with the ultimate social purpose which it furthers in its own small way, his description of the American would have been fair enough. As a matter of fact, the hard-working colonial farmer, cut off from the refining and subduing influences of an older civilization, was probably no very delectable type, however worthy, and one fears that Professor Wendell is right in declaring that Crèvecoeur's American is no more human than some ideal savage of Voltaire. But in this fact lies much of the literary charm of his work, and of its value as a human document of the age of the Revolution.
ellauri321.html on line 131: Yet when young I entertained some thoughts of selling my farm. I thought it afforded but a dull repetition of the same labours and pleasures. I thought the former tedious and heavy, the latter few and insipid; but when I came to consider myself as divested of my farm, I then found the world so wide, and every place so full, that I began to fear lest there would be no room for me. My farm, my house, my barn, presented to my imagination, objects from which I adduced quite new ideas; they were more forcible than before. Why should not I find myself happy, said I, where my father was before? He left me no good books it is true, he gave me no other education than the art of reading and writing; but he left me a good farm, and his experience; he left me free from debts, and no kind of difficulties to struggle with 24 with.—I married, and this perfectly reconciled me to my situation; my wife rendered my house all at once chearful and pleasing; it no longer appeared gloomy and solitary as before; when I went to work in my fields I worked with more alacrity and sprightliness; I felt that I did not work for myself alone, and this encouraged me much. My wife would often come with her kitting in her hand, and sit under the shady trees, praising the straightness of my furrows, and the docility of my horses; this swelled my heart and made every thing light and pleasant, and I regretted that I had not married before. I felt myself happy in my new situation, and where is that station which can confer a more substantial system of felicity than that of an American farmer, possessing freedom of action, freedom of thoughts, ruled by a mode of government which requires but little from us? Every year I kill from 1500 to 2,000 weight of pork, 1,200 of beef, half a dozen of good wethers in harvest: of fowls my wife has always a great stock: what can I wish more?
ellauri321.html on line 133: My negroes are tolerably faithful and healthy; by a long series of industry and honest dealings, my father left behind him the name of a good man; I have but to tread his paths to be happy and a good man like him.
ellauri321.html on line 137: Whenever I go abroad it is always involuntary. I never return home without feeling some pleasing emotion, which I often suppress as useless and foolish. The instant I enter on my own land, the bright idea of property, of exclusive right, of independence exalt my mind. Precious soil, I say to myself, by what singular custom of law is it that thou wast made to constitute the riches of the freeholder? What should we American farmers be without the distinct possession of that soil? It feeds, it clothes us, from it we draw even a great exuberancy, our best meat, our richest drink, the very honey of our bees comes from this privileged spot. No wonder we should thus cherish its possession, no wonder that so many Europeans who have never been able to say that such portion of land was theirs, cross the Atlantic to realize that happiness. this is what may be called the true and the only philosophy of an American farmer. He is like a cock perhaps, arrayed with the most majestic plumes, tender to its mate, bold, courageous, endowed with an astonishing instinct to fuck, with thoughts, with memory, and every distinguishing characteristic of the reason of man. I really enjoy killing all my animals, like doves, my record is fourteen dozen.
ellauri321.html on line 145: There, on a Sunday, he sees a congregation of respectable farmers and their wives, all clad in neat homespun, well mounted, or riding in their own humble waggons. There is not among them an esquire, saving the unlettered magistrate.
ellauri321.html on line 148: Urged by a variety of motives that we need not go into, here they came. The laws, the indulgent laws, protect them as they arrive, stamping on them the symbol of adoption; they receive ample rewards for their labours;
ellauri321.html on line 152: here they are incorporated into one of the finest systems of population which has ever appeared, and which will hereafter become distinct by the power of the different climates they inhabit. The American ought therefore to love this country much better than that wherein either he or his forefathers were born. Here the rewards of his industry follow with equal steps the progress of his labour; his labour is founded on the basis of nature: self-interest; can it want a stronger allurement?
ellauri321.html on line 154: The American is a new man, homo novus, who acts upon new principles; he must therefore entertain new ideas, and form new opinions. From involuntary idleness, servile dependence, penury, and useless labour, he has passed to toils of a very different nature, rewarded by ample subsistence.—This is an American.
ellauri321.html on line 156: Those who live near the sea, feed more on fish than on flesh, and often encounter that boisterous element. This renders them more bold and enterprising; this leads them to neglect the confined occupations of the land. They see and converse with a variety of people; their intercourse with mankind becomes extensive. The sea inspires them with a love of traffic, a desire of transporting produce from one place to another; and leads them to a variety of resources which supply the place of labour. Those who inhabit the middle settlements, by far the most numerous, must be very different; the simple cultivation of the earth purifies them, but the indulgences of the government, the soft remonstrances of religion, the rank of independent freeholders, must necessarily inspire them with sentiments, very little known in Europe among people of the same class. What do I say? Europe has no such class of men; the early knowledge they acquire, the early bargains they make, give them a great degree of sagacity. As freemen men 58 they will be litigious; pride and obstinacy are often the cause of law suits; the nature of our laws and governments may be another. As citizens it is easy to imagine, that they will carefully read the newspapers, enter into every political disquisition, freely blame or censure governors and others. As farmers they will be carful and anxious to get as much as they can, because what they get is their own. As northern men they will love the chearful cup.
ellauri321.html on line 161: By living in or near the woods, their actions are regulated by the wildness of the neighbourhood. The deer often come to eat their grain, the wolves to destroy their sheep, the bears to kill their hogs, the foxes to catch their poultry. This surrounding hostility, immediately puts the gun into their hands; they watch 67 watch these animals, they kill some; and thus by defending their property, they soon become professed hunters; this is the progress; once hunters, farewell to the plough. The chase renders them ferocious, gloomy, and unsociable; a hunter wants no neighbour, he rather hates them, because he dreads the competition. In a little time their success in the woods makes them neglect their tillage. They trust to the natural fecundity of the earth, and therefore do little; carelessness in fencing, often exposes what little they sow to destruction; they are not at home to watch;
ellauri321.html on line 164: These new manners being grafted on the old stock, produce a strange sort of lawless profligacy, the impressions of which are indelible. The manners of the Indian natives are respectable, compared with this European medley. Their wives and children live in sloth and inactivity; and having no proper pursuits, you may judge what education the latter receive. Their tender minds have nothing else to contemplate but the example of their parents; like them they grow up a mongrel breed, half civilized, half savage, except nature stamps on them some constitutional propensities. 68 propensities. That rich, that voluptuous sentiment is gone that struck them so forcibly; the possession of their freeholds no longer conveys to their minds the same pleasure and pride.
ellauri321.html on line 166: Near the great woods, in the last inhabited districts men seem to be placed still farther beyond the reach of government, which in some measure leaves them to themselves. How can it pervade every corner; as they were driven there by misfortunes, tunes, necessity of beginnings, desire of acquiring large tracks of land, idleness, frequent want of œconomy, ancient debts; the re-union of such people does not afford a very pleasing spectacle. When discord, want of unity and friendship; when either drunkenness or idleness prevail in such remote districts; contention, inactivity, and wretchedness must ensue. There are not the same remedies to these evils as in a long established community. The few magistrates they have, are in general little better than the rest; they are often in a perfect state of war; that of man against man, sometimes decided by blows, sometimes by means of the law; that of man against every wild inhabitant of these venerable woods, of which they are come to dispossess them. There men appear to be no better than carnivorous animals of a superior rank, living on the flesh of wild animals when they can catch them, and when they are not able, they subsist on grain. Eating of wild meat, whatever you may think, tends to alter their temper.
ellauri321.html on line 168: So he who would wish to see America in its proper light, and have a true idea of its feeble beginnings and barbarous rudiments, must visit our extended line of frontiers where the last settlers dwell, and where he may see the first labours of settlement, the mode of clearing the earth, in all their different appearances; where men are wholly left dependent on their native tempers, and on the spur of uncertain industry, which often fails when not sanctified by the efficacy of a few moral rules. There, remote from the power of example, and check of shame, many families exhibit the most hideous parts of our society. They are a kind of forlorn hope, preceding by ten or twelve years the most respectable army of veterans which come after them. In that space, prosperity will polish some, vice and the law will drive off the rest, who uniting again with others like themselves will recede still farther; making room for more industrious people, who will finish their improvements, convert the loghouse into a convenient habitation, and rejoicing that the first heavy labours are finished, will change in a few years that hitherto barbarous country into a fine fertile, well regulated district. Such is our progress, such is the march of the Europeans toward the interior parts of this continent. In all societies there are off-casts; this impure part serves as our precursors or pioneers; my father himself was one of that class, but he came upon honest principles, and was therefore one of the few who held fast; by good conduct and temperance, he transmitted to me his fair inheritance, when not above one in fourteen of his contemporaries had the same good fortune.
ellauri321.html on line 170: As I have endeavoured to shew you how Europeans become Americans; it may not be disagreeable to shew you likewise how the various Christian sects introduced, wear out, and how religious indifference becomes prevalent. When any considerable number of a particular sect happen to dwell contiguous to each other, they immediately erect a temple, and there worship the Divinity agreeably to 62 their own peculiar ideas. Nobody disturbs them. If any new sect springs up in Europe, it may happen that many of its professors will come and settle in America. As they bring their zeal with them, they are at liberty to make proselytes if they can, and to build a meeting and to follow the dictates of their consciences; for neither the government nor any other power interferes. If they are peaceable subjects, and are industrious, what is it to their neighbours how and in what manner they think fit to address their prayers to the Supreme Being? But if the sectaries are not settled close together, if they are mixed with other denominations, their zeal will cool for want of fuel, and will be extinguished in a little time. Then the Americans become as to religion, what they are as to country, allied to all. In them the name of Englishman, Frenchman, and European is lost, and in like manner, the strict modes of Christianity as practised in Europe are lost also.
ellauri321.html on line 172: How does it concern the welfare of the country, or of the province at large, what this man's religious sentiments are, or really whether he has any at all? He is a good farmer, he is a sober, peaceable, good citizen: G.W. Bush himself would not wish for more. This is the visible character, the invisible one is only guessed at, and is nobody's business, whether Cristian, Jew or Muslim.
ellauri321.html on line 175: Thus our bad people are those who are half cultivators and half hunters; and the worst of them are those who have degenerated altogether into the hunting state. As old ploughmen and new men of the woods, as Europeans and new made Indians, they contract the vices of both; they adopt the moroseness and ferocity of a native, without his mildness, or even his industry at home. If manners are not refined, at least they are rendered simple and inoffensive by tilling the earth; all our wants are supplied by it, our time is divided between labour and rest, and leaves none for the commission of great misdeeds. As hunters it is divided between the toil of the chase, the idleness of repose, or the indulgence of inebriation.
ellauri321.html on line 182: There is room for every body in America; has he any particular talent, or industry? he exerts it in order to procure a livelihood, and it succeeds. Is he a merchant? the avenues of trade are infinite; is he eminent in any respect? he will be employed and respected. Does he love a country life? pleasant farms present themselves; he may purchase what he wants, and thereby become an American farmer. Is he a labourer, sober and industrious? he need not go many miles, nor receive many informations before he will be hired, well fed at the table of his employer, and paid four or five times more than he can get in Europe. Does he want uncultivated lands? Thousands of acres present themselves, which he may purchase cheap. Whatever be his talents or inclinations, if they are moderate, he may satisfy them. I do not mean that every one who comes will grow rich in a little time; no, but he may procure an easy, decent low maintenance, by his industry. Instead of starving he will be fed, instead of being idle he will have employment; and these are riches enough for such men as come over here.
ellauri321.html on line 186: Let me select one as an epitome of the rest, say this wetback from South America: he is hired, he goes to work, and works moderately; instead of being employed by a haughty person, he finds himself with his equal, placed at the substantial table of the farmer, or else at an inferior one as good; his wages are high, his bed is not like that bed of sorrow on which he used to lie: if he behaves with propriety, and is faithful, he is caressed, and becomes as it were a member of the Amazon family.
ellauri321.html on line 189: he is advised and directed, he feels bold, he purchases some land; he gives all the money he has brought over, as well as what he has earned, and trusts to the God of harvests for the discharge of the rest. His good name procures him credit. He is now possessed of the deed, conveying to him and his posterity the fee simple and absolute property of two hundred acres of land, situated on such a shit creek without a paddle. What an epoch in this man's life! He is become a freeholder, from perhaps a Mexican boor—he is now an American, a Pennsylvanian, an English subject.
ellauri321.html on line 191: Pride steps in and leads him to every thing that the laws do not expressly forbid. It is not every immigrant who succeeds; no, it is only the sober, the honest, and industrious: happy those to whom this transition has served as a powerful spur to labour, to prosperity, and to the good establishment of children, born in the days of their poverty; and who had no other portion to expect but the rags of their parents, had it not been for their crappy imigration. Why here they can find better rags on the dump and eat heartier meals from the trashcans.
ellauri321.html on line 195: The Scotch and the Irish might have lived in their own country perhaps as poor, but enjoying more civil advantages, the effects of their new situation do not strike them so forcibly, nor has it so lasting an effect. From whence the difference arises I know not, but out of twelve families of emigrants of each country, generally seven Scotch will succeed, nine German, and four Irish. The Scotch are frugal and laborious, but their wives cannot work so hard as German women, who on the contrary vie with their husbands, and often share with them the most severe toils of the field, which they understand better. They have therefore nothing to struggle against, but the common casualties of nature. The Irish do not prosper so well; they love to drink and to quarrel; they are litigious, and soon take to the gun, which is the ruin of every thing; they seem beside to labour under a greater degree of ignorance in husbandry than the others; perhaps it is that their industry had less scope, and was less exercised at home. Their potatoes, which are easily raised, are perhaps an inducem
ellauri321.html on line 200: Andrew, what step do you intend to take in order to become rich? Have you brought any money with you, Andrew? I'll tell you what I intend to do; I'll send you to my house, where you shall stay two or three weeks, there you must exercise yourself with the axe, that is the principal tool the Americans want, and particularly the back-settlers. Can your wife spin? Well then as soon as you are able to handle the axe, you shall go and live with Mr. P. R. a particular friend of mine, who will give you four dollars per month, for the first six, and the usual price of five as long as you remain with him. I shall place your wife in another house, where she shall receive half a dollar a week for spinning; and your son a dollar a month to drive the team.
ellauri321.html on line 204: I will lease them an hundred acres for any term of years you please, and make it more valuable to your Scotchman than if he was possessed of the fee simple.
ellauri321.html on line 205: The term of the lease shall be thirty years; how do you like it, Andrew? Oh, Sir, it is very good, but I am afraid, that the king or his ministers, or the governor, or some of our great men, I don't mean you Sir, will come and take the land from me; your son may say to me, by and by, this is my father's land, Andrew, you must quit it. No, no, said Mr. Lessor, there is no such danger; I am here just to take the labour of a poor settler; here we have no great men, but what are subordinate to our laws; so calm all your fears, I will give you a lease, so that none can can make you afraid. Andrew did not understand a word; we therefore can easily forgive him a few spontaneous ejaculations on the rug, which would be useless to wipe off.
ellauri321.html on line 220: Set in the year before the Wall Street crash, Juan in America is a classic evocation of the final mania of prohibition, as seen through equally maniacal British eyes. The character Eric Linklater devised to be his unreliable explorer was one capable of absorbing the enormity of the American experience without being overwhelmed by its incongruities. A blithe, bastard descendent of Byron(tm)s Don Juan, Linklater´s Juan is an anti-hero with a taste for the grotesque and the ridiculous, at once both dirty and deity whose response when faced either with sudden catastrophe or miraculous survival is simply to laugh. A novel in the mode of the picaresque, this is a story of erotic discovery in the sense, as Juan puts it, that, eh, your trousers hide not only your willy but your kinship to the clown. A nation emerging as a great power is exalting in absurdist energies. In its last spasms before the great depression, America is revealed through a series of unlikely accidents as Juan stumbles from state to state, somehow evading consequences as he goes. On his first day, he falls for the daughter of a gangster, witnesses a murder in a speakeasy and watches a woman leap to her death in a New York street. He thrills to the bizarreness of each spectacle and moves on to the next in a galloping mood that is part medieval romance, part running commentary on what was still, in the 1920s, the new world.
ellauri321.html on line 233: Og herr Winckelmann trekker Helene mot døren og jeg må bare sitte stille og se på mens herr Winckelmann tar min kjære Helene fra meg, herr Winckelmann drar min kjære Helene bort fra meg for alltid, han drar min kjære Helene med seg, han drar henne ut av rommet jeg leide i fru Winckelmanns leilighet, han tar hardt tak i armen til min kjære Helene og drar henne vekk fra meg, og mens herr Winckelmann trekker min kjære Helene vekk fra meg, står fru Winckelmann bare i døråpningen og ser på. Min kjære Helene blir dratt ut av rommet etter armen. Og det kan han ikke gjøre. Og jeg må bare sitte her. Og far står ved vinduet og ser herr Winckelmann trekke Helene ut av rommet. Min far stirrer på herr Winckelmann som drar min kjære Helene ut av rommet. Min kjære Helene blir dratt ut av rommet for alltid, vekk fra meg, borte fra meg for alltid. Og far sier ingenting, han bare står der med capsen i hånden, i treskoene står han der og ser herr Winckelmann trekke min kjære Helene bort fra meg. Og Elizabeth, min kjære søster Elizabeth, hvorfor står du bare der og ser opp på Mr. Winckelmann??
ellauri321.html on line 241: Kwame Nkomo: I am Kenyan, but Ukrainian Nazis call me a “Russian propagandist”, a label that I wear proudly.
ellauri321.html on line 256: Pete: If Putin told me it was snowing outside the igloo I’d still check … lying poisonous insufferable dwarf!
ellauri321.html on line 291: Melvin Dixon sepitti runon nimeltä Heartbeats vasta kasarilla. Se kertoo homon lakukepin kuolemasta AIDSiin. Niin juuri kävi Melvin raiskalle. He wrote about black gay men. Hänen partnerinsa nimi oli osuvasti Dick Horowitz. Dick oli todnäk. nahaton. Juanin löytämä runokokoelma saattoi olla vaikka tämä:
ellauri321.html on line 343: Vuonna 2022 maailman johtava mediayhtiö liikevaihdon perusteella oli Alphabet Inc., jonka liikevaihto oli 268,6 miljardia euroa. Toisella sijalla oli Comcast, jota seurasivat Meta Platforms Inc, Walt Disney ja Tencent.
ellauri321.html on line 347: Ensimmäisen luokan Alphabetin liikevaihto oli yli 268 miljardia euroa vuonna 2022. Yhdysvallat on Alphabetin (https://www.statista.com/statistics/266250/regional-distribution-of-googles-revenue/) tärkein alueellinen markkina-alue, joka tuottaa yli 40 prosenttia liikevaihdostaan. Alphabetia seurasivat televiestintäjätti Comcast ja toinen teknologiayritys Meta. Yhdysvallat on myös merkittävä markkina-alue Comcastille, sillä niillä on yli 20 prosenttia maksutelevision markkinaosuudesta Yhdysvalloissa (https://www.statista.com/statistics/251691/comcasts-pay-tv-market-share/) .
ellauri321.html on line 420: Earl Wasserman jatkoi vuonna 1953 keskustelua viimeisistä riveistä ja väitti: Mitä kovempaa vedämme oodin viimeisiä rivejä, sitä enemmän niiden merkityksen silmukka kuristaa ymmärryksemme runosta ... Aforismi on sitä houkuttelevampi, koska se näkyy runon loppupuolella, sillä sen näennäisen huippukohta on yleensä johtanut olettamukseen, että se on runon abstrakti summaus... Mutta oodi ei ole abstrakti lausunto tai retki filosofiaan. Se on vaan runo "asioista".
ellauri321.html on line 467: Namque me silva lupus in Sabina, Sillä kun mä hoilaan Lalagesta
ellauri321.html on line 474: Dulce ridentem Lalagen amabo, söpösti kikattavaa, söpösti
ellauri321.html on line 512: Hunnit tuhosivat kaupungin 300-luvulla jaa. Osmanit valtasivat kaupungin vuonna 1475. Eri vaiheissaan kaupunki on tunnettu myös nimillä Ardabda, Kafas, Caffa ja Kefe. Liguriaksi Cafà, krimitataari ja turkiksi Kefe ) tai Kaffa.
ellauri322.html on line 43: Paine was born in Thetford, Norfolk and emigrated to the British American colonies in 1774 with the help of Benjamin Franklin, arriving just in time to participate in the American Revolution. Paine fled to France in September, and despite not being able to speak French, il est élu député à l’Assemblée nationale en 1792. Considéré par les Montagnards comme un allié des Girondins, il est progressivement mis à l’écart, notamment par Robespierre, puis emprisonné en décembre 1793.
ellauri322.html on line 67: En 1804, il collabore à un journal déiste publié à New York. Progressivement isolé, accusé d’athéisme et de radicalisme, Thomas Paine meurt seul dans la pauvreté, à l’âge de 72 ans, le 8 juin 1809 à Greenwich Village (New York).
ellauri322.html on line 76: If nobody will be so kind as to become my foe, I shall need no more fleets nor armies, and shall be forced to reduce my taxes. The American war enabled me to double the taxes; the Dutch business to add more; the Nootka humbug gave me a pretext for raising three millions sterling more; but unless I can make an enemy of Russia the harvest from wars will end. I was the first to incite Turk against Russian, and now I hope to reap a fresh crop of taxes. Kuulostaapa tutulta.
ellauri322.html on line 91: Government is nothing more than a national association; and the object of this association is the good of all, as well individually as collectively. Every man wishes to pursue his occupation, and to enjoy the fruits of his labours and the produce of his property in peace and safety, and with the least possible expense. Juu tää on selvää oikeistolaista talouslipilarismia, painu Paine pihalle.
ellauri322.html on line 93: In contemplating the whole of this subject, I extend my views into the department of commerce. In all my publications, where the matter would admit, I have been an advocate for commerce, because I am a friend to its effects. It is a pacific system, operating to cordialise mankind, by rendering nations, as well as individuals, useful to each other. As to the mere theoretical reformation, I have never preached it up. The most effectual process is that of improving the condition of man by means of his interest; and it is on this ground that I take my stand. If commerce were permitted to act to the universal extent it is capable, it would extirpate the system of war, and produce a revolution in the uncivilised state of governments. The invention of commerce has arisen since those governments began, and is the greatest approach towards universal civilisation that has yet been made by any means not immediately flowing from moral principles. Whatever has a tendency to promote the civil intercourse of nations by an exchange of benefits, is a subject as worthy of philosophy as of politics.
ellauri322.html on line 95: Commerce is no other than the traffic of two individuals, multiplied on a scale of numbers; and by the same rule that nature intended for the intercourse of two, she intended that of all. For this purpose she has distributed the materials of manufactures and commerce, in various and distant parts of a nation and of the world; and as they cannot be procured by war so cheaply or so commodiously as by commerce, she has rendered the latter the means of extirpating the former. As the two are nearly the opposite of each other, consequently, the uncivilised state of the European governments is injurious to commerce. Every kind of destruction or embarrassment serves to lessen the quantity, and it matters but little in what part of the commercial world the reduction begins. Like blood, it cannot be taken from any of the parts, without being taken from the whole mass in circulation, and all partake of the loss. When the ability in any nation to buy is destroyed, it equally involves the seller. Could the government of England destroy the commerce of all other nations, she would most effectually ruin her own. It is possible that a nation may be the carrier for the world, but she cannot be the merchant. She cannot be the seller and buyer of her own merchandise. The ability to buy must reside out of herself; and, therefore, the prosperity of any commercial nation is regulated by the prosperity of the rest. If they are poor she cannot be rich, and her condition, be what it may, is an index of the height of the commercial tide in other nations. When, therefore, governments are at war, the attack is made upon a common stock of commerce, and the consequence is the same as if each had attacked his own.
ellauri322.html on line 106: At an early period—little more than sixteen years of age, raw and adventurous, and heated with the false heroism of a master who had served in a man-of-war—I began the carver of my own fortune, and entered on board the Terrible Privateer, Captain Death. From this adventure I was happily prevented by the affectionate and moral remonstrance of a good father, who, from his own habits of life, being of the Quaker profession, must begin to look upon me as lost.
ellauri322.html on line 108: But the impression, much as it effected at the time, began to wear away, and I entered afterwards in the King of Prussia Privateer, Captain Mendez, and went with her to sea. Yet, from such a beginning, and with all the inconvenience of early life against me, I am proud to say, that with a perseverance undismayed by difficulties, a disinterestedness that compelled respect, I have not only contributed to raise a new empire in the world, founded on a new system of government, but I have arrived at an eminence in political literature, the most difficult of all lines to succeed and excel in, which aristocracy with all its aids has not been able to reach or to rival. Notta lällällää teille loordit!
ellauri322.html on line 115: Be it, however, what it may, it is no other than the consequence of excessive burden of taxes, for, at the time when the taxes were very low, the poor were able to maintain themselves; and there were no poor-rates.
ellauri322.html on line 121: It is, I think, also certain, that the above confederated powers, together with that of the United States of America, can propose with effect, to Spain, the independence of South America, and the opening those countries of immense extent and wealth to the general commerce of the world, as North America now is.
ellauri322.html on line 127: When all the governments of Europe shall be established on the representative system, nations will become acquainted, and the animosities and prejudices fomented by the intrigue and artifice of courts, will cease. As soldiers have hitherto been treated in most countries, they might be said to be without a friend. Shunned by the citizen on an apprehension of their being enemies to liberty, and too often insulted by those who commanded them, their condition was a double oppression. But where genuine principles of liberty pervade a people, everything is restored to order; and the soldier civilly treated, returns the civility.
ellauri322.html on line 157: Hra Collins kertoo Falklandin menneisyydestä vetoamalla Falklandin pitkään historiaan, joka on painottanut järkeä verenvuodatuksen takia. Falklandin naapuri Barnabas Tyrrel oli tyrannimainen mestari, joka sorsi ja manipuloi vuokralaisiaan. Tyrrelistä tuli Falklandin vihollinen ja kilpailija, jota rakastettiin hänen rohkeasta ja anteliaasta käytöksestään. Falkland korjasi jatkuvasti Tyrrelin aiheuttamat monet vääryydet perheensä jäsenille ja naapureilleen, mikä vain lisäsi yhteisön kunnioitusta ja arvostusta Falklandia kohtaan. Hän pelasti myös Tyrrelin veljentyttären Emily Melvilen tulipalolta, sankaruudesta, joka sai Emilyn rakastumaan Falklandiin. Järkyttynyt Tyrrel piti Emilyn vangittuna tilallaan, ja hänet pidätettiin väärien syytösten perusteella, kun tämä yritti paeta. Emilyn emotionaalinen ahdistus näissä tapahtumissa johti siihen, että hän sairastui ja kuoli. Kahden miehen välinen konflikti kärjistyi, kun Tyrrel hyökkäsi fyysisesti Falklandin kimppuun Emilyn hautajaisissa. Tyrrel itse löydettiin murhattuna pian sen jälkeen. Vaikka Falklandia pidettiin välittömästi epäiltynä Tyrrelin murhasta, hän puolusti itseään tahrattoman maineensa perusteella. Sen sijaan kahdella Tyrrelin vuokralaisella löydettiin raskauttavat todisteet, tuomittiin murhasta ja hirtettiin. Falklandin tunnetila, herra Collins selittää, on horjunut siitä lähtien. Vuonna 1690 Malvinassaarten välistä kulkeva salmi nimettiin Falklandinsalmeksi Englannin amiraliteetissa vaikuttaneen varakreivi Falklandin mukaan. Saarten nimi juontui tästä.
ellauri322.html on line 197: 
ellauri322.html on line 232: MARY WOLLSTONECRAFT was born on the 27th of April, 1759. Her father, a quick-tempered and unsettled man, capable of beating wife, child, and dog was the son of a manufacturer who made money in Spitalfields, when Spitalfields was prosperous. Her mother was a rigorous Irishwoman, of the Dixons of Sally Shannon. Edward John Wollstonecraft of whose childpen, besides Mary, the second child, three sons and two daughters lived to be sort of men and women in course of time, got rid of about ten thousand pounds which had been left him by his father. He began to get rid of it by farming. Mary Wollstonecraft's firstremembered home was in a farm at Epping. When she was five years old, the family moved to another farm, by the Chelmsford Toad. When she was between six and seven years old they moved again, to the neighbourhood of Barking. There they remained three years before the next move, which was to a farm near Beverley, in Yorkshire. In Yorkshire they remained six years, and Mary Wollstonecraft had there what education fell to her lot between the ages of ten and sixteen.
ellauri322.html on line 244: Mary Wollstonecraft left Lisbon for England late in December, 1785. When she came back she found Fanny's poor parents anxious to go back to Ireland ; and as she had been often told that she could earn by writing, she wrote a pamphlet of 162 small pages" Thoughts on the Education of Daughters " and got ten pounds for it. This she gave to hel- friend's parents to enable them to go back to their kindred. In all she did there is clear evidence of an ardent, generous, impulsive nature. One day her friend Fanny Blood had repined at the unhappy surroundings in the home she was maintaining for her father and mother, and longed for a little home of her own to do her work in. Her friend quietly found rooms, got furniture together, and told her that her little home was ready ; she had only to walk into it. Then it seemed strange to Mary Wollstonecraft that Fanny Blood was withheld by thoughts that had not been uppermost in the mood of complaint. She thought her friend irresolute, where she had herself been generously rash. Her end would have been happier had she been helped, as many are, by that calm influence of home in which some knowledge of the world passes from father and mother to son and daughter, without visible teaching and preaching, in easiest companionship of young and old from day to day.
ellauri322.html on line 248: The publisher of Mary Wollstonecraft's " Thoughts on the Education of Daughters " was the same Joseph Johnson who in 1785 was the publisher of Oowper's " Task." With her little story written and a little money saved, the resolve to live by her pen could now be carried out. Mary Vollstonecraft, therefore, parted from her friends at Bristol, went to London, saw her publisher, and frankly told him her determination. He met her with fatherly kindness, and received her as a guest in his house while she was making her arrangements. At Michaelmas, 1787, she settled in a house in George Street, on the Surrey side of Blackfriars Bridge. There she produced a little book for children, of " Original Stories from Real Life," and earned by drudgery for Joseph Johnson. She translated, she abridged, she made a volume of Selections, and she wrote for an " Analytical Review," which Mr. Johnson founded in the middle of the year 1788. Among the books translated by her was Necker " On the Importance of Religious Opinions." Among the books abridged by her was S:dzmann's " Elements of Morality."
ellauri322.html on line 250: With all this hard work she lived as sparely as she could, that she might help her family. She supported her father. That she might enable her sisters to earn their living as teachers, she sent one of them to Paris, and maintained her there for two years ; the other she placed in a school near London as parlour-boarder until she was admitted into it as a paid teacher. She placed one brother at Woolwich to qualify for the Navy, and he obtained a lieutenant's commission. For another brother, articled to an attorney whom he did not like, she obtained a transfer of dentures; and when it became clear that his quarrel was more with law than with the lawyers, she placed him with a farmer before fitting him out for emigration to America. She then sent him, so well prepared for his work there that he prospered well.
ellauri322.html on line 299: The grave has closed over a cdear friend, the friend of my youth (Fanny Blood). Still she is present with me, and I hear her soft voice warbling as I stray over the heath. Fate has separated me from another, the fire of whose eyes, tempered by infantine tenderness, still warms my breast (Mr. Imlay); even when gazing on these tremendous cliffs sublime emotions absorb my soul. And, smile not, if I add that the rosy tint of morning reminds me of a suffusion which will never more charm my senses, unless it reappears on the cheeks of my child. Her sweet blushes etc etc.
ellauri322.html on line 335: The destruction, or gradual reduction, of their forests will probably ameliorate the climate, and their manners will naturally improve in the same ratio as industry requires ingenuity. The world requires, I see, the hand of man to perfect it.
ellauri322.html on line 337: The increasing population of the earth must necessarily tend to its improvement, as the means of existence are multiplied by invention. You have probably made similar reflections in America, where the face of the country, I suppose, resembles the wilds of Norway.
ellauri322.html on line 339: Drydenillä on pitkäveteinen faabeli missä lehti jostain syystä on parempi kuin kukka.
ellauri322.html on line 358: The view of this wild coast, as we sailed along it, afforded me a continual subject for meditation. I anticipated the future improvement of the world, and observed how much man has still to do to obtain of the earth all it could yield. I even carried my speculations so far as to advance a million or two of years (!) to the moment when the earth would perhaps be so perfectly cultivated, and so completely peopled, as to render it necessary to inhabit every spot, yes, even these bleak shores. Imagination went still farther, and pictured the state of man when the earth could no longer support him. Whither was he to flee from universal famine ? Sitten se kezu söi ize izensä ja sixi ei enää ole kezuja.
ellauri322.html on line 364: the King of Denmark is the most absolute monarch in Europe. Suuret ulosottomiehet ovat enimmäkseen Kööpenhaminan aatelisia, jotka ovat samanlaisia paskiaisia kuin kaikkialla.
ellauri322.html on line 373: You will ask, perhaps, why I wished to go farther northward. Why? not only because the country, from all I can gather, is most romantic, abounding in forests and lakes, and the air pure, but I have heard much of the intelligence of the inhabitants, substantial farmers, who have none of that cunning to contaminate their simplicity, which displeased me so much in the conduct of the people on the sea coast. A man who has been detected in any dishonest act can no longer live among them. He is universally shunned, and shame becomes the severest punishment.
ellauri322.html on line 387: It is certainly a convenient and safe way of mortgaging land; yet the "most rational men" whom I conversed with on the subject seemed convinced that the right was more injurious than beneficial to society; still if it contribute to keep the farms in the farmers’ own hands, I should be sorry to hear that it were abolished.
ellauri322.html on line 399: The country during the first day’s journey presented a most barren appearance, as rocky, yet not so picturesque as Norway, because on a diminutive scale. We stopped to sleep at a tolerable inn in Falckersberg, a decent little town with a prettyish little wilderness in the back, though all the windows were to the west.
ellauri322.html on line 415: Caroline Mathildes ægteskab og tid som dronning blev præget af hendes mands ændrede sindstilstand. Manden var så gal som et gøgur. I 1770 indledte hun et kærlighedsforhold til kongens livlæge Johann Friedrich Struensee, der blev den egentlige magthaver i Danmark fra 1770 til 1772. Ved kuppet mod Struensee i 1772 blev hun arresteret, ægteskabet med Christian 7. blev ophævet, og hun blev forvist fra Danmark. Hun levede herefter, adskilt fra sine børn, i byen Celle i Tysklyand indtil sin tidlige død som 23-årig i 1775. Matilda vaikuttaa ihan Hamletin äiskältä. Tanskanmaassa on psljon mätää, mutta kuninkaalla oli hyviä rintapastilleja.
ellauri322.html on line 440: A story is told here of the King’s formerly making a dog counsellor of state, because when the dog, accustomed to eat at the royal table, snatched a piece of meat off an old officer’s plate, the geezer reproved him jocosely, saying that he, monsieur le chien, had not the privilege of dining with his majesty, a privilege annexed to this distinction.
ellauri323.html on line 49: And theirs presumably theirs, and cannot touch Ja heidän oletettavasti heidän, eivätkä he voi koskea
ellauri323.html on line 60: Victoria Mary Sackville-West was the only child of Lionel Edward, third Baron of Sackville, and Victoria Josepha Dolores Catalina Sackville-West, his first cousin and the illegitimate daughter of the diplomat Sir Lionel Sackville-West. She was educated privately. As a child she started to write poetry, writing her first ballads at the age of 11. "I don't remember either my father or my mother very vividly at that time, except that Dada used to take me for terribly long walks and talk to me about science, principally Darwin, and I liked him a great deal better than mother, of whose quick temper I was frightened." (from Portrait of a Marriage by Nigel Nicolson, 1973) Vita's mother considered her ugly - she was bony, she had long legs, straight hair, and she wanted to be as boyish as possible.
ellauri323.html on line 70: On 11 December 1936, when Edward VII's grandson, Edward VIII, abdicated the throne to marry Wallis Simpson, Mrs. Alice Keppel, Edward's longtime mistress, while dining at the Ritz Hotel, was heard to say, "Things were done much better in my day." Van Keppelit olivat Willemin mukana britteihin tulleita hollanninmatuja. Alice oli Camilla rottweilerin isoisoäiti. Samassa duunissa siis toimi koko kolmikko. Kunniakumppanina Walesin prinssinnakille. Vasta Camilla pääsi hieromaan simpukkaansa valtaistuimeen.
ellauri323.html on line 74: Sebastian The Duke was open-handed, as he could well afford to be; money was a thing about which he never needed to think. There had always been plenty of money at Chevron, and there still was, even with the income-tax raised from 11d. to 1/- in the pound; that abundance was another of the things which had never changed and which had every appearance of being unchangeable. It was taken for granted, but Sebastian saw to it that his tenants benefited as well as himself. "An ideel landlord-wish there were more like him," they said, forgetting that there were, in fact, many like him; many who, in their unobtrusive way, elected to share out their fortune, not entirely to their own advantage-quiet English squires, who, less favoured than Sebastian, were yet imbued with the same spirit, and traditionally gave their time and a good proportion of their possessions as a matter of course to those dependent upon them. A voluntary system, voluntary in that it depended upon the temperament of the squire; still, a system which possessed a certain pleasant dignity denied to the systems of a more compulsory sort. But did it, Sebastian reflected, sitting with his pen poised above his cheque-book, carry with it a disagreeable odour of charity? He thought not; for he knew that he derived as much satisfaction from the idea that Bassett would no longer endure a leaking roof as Bassett could possibly derive, next winter, from the fact that his roof no longer leaked. He would certainly go over and talk to the man Bassett.
ellauri323.html on line 116: Latinalainen runo Stabat Mater Dolorosa on yleensä katsottu Benedettin ansioksi, vaikka tästäkin on kiistelty. Se on hieno esimerkki fransiskaanisen perinteen uskonnollisesta lyriikasta ja teinitafsaajan Wille Rydmanin pedofiili-isän tuotannosta.
ellauri323.html on line 119: Zuleika was not strictly beautiful. Her eyes were a trifle large, and their lashes longer than they need have been. An anarchy of small curls was her chevelure, a dark upland of misrule, every hair asserting its rights over a not discreditable brow. For the rest, her features were not at all original. They seemed to have been derived rather from a gallimaufry of familiar models. From Madame la Marquise de Saint-Ouen came the shapely tilt of the nose. The mouth was a mere replica of Cupid’s bow, lacquered scarlet and strung with the littlest pearls. No apple-tree, no wall of peaches, had not been robbed, nor any Tyrian rose-garden, for the glory of Miss Dobson’s cheeks. Her neck was imitation-marble. Her hands and feet were of very mean proportions. She had no waist to speak of.
ellauri323.html on line 121: Yet, though a Greek would have railed at her asymmetry, and an Elizabethan have called her “gipsy,” Miss Dobson now, in the midst of the Edwardian Era, was the toast of two hemispheres.
ellauri323.html on line 122: Came that Sunday night, notanda candidissimo calculo! when she received certain guttural compliments which made absolute her vogue and enabled her to command, thenceforth, whatever terms she asked for.
ellauri323.html on line 124: At the close of the Season, Paris claimed her for a month’s engagement. Paris saw her and was prostrate. Boldini did a portrait of her. Jules Bloch wrote a song about her; and this, for a whole month, was howled up and down the cobbled alleys of Montmartre. And all the little dandies were mad for “la Zuleika.” Dändeistä on paasattu mm albumeissa 49, 53, 56, 61, 98, 107, 139,
ellauri323.html on line 129: Zuleika was the smiling target of all snap-shooters, and all the snap-shots were snapped up by the press and reproduced with annotations: Zuleika Dobson walking on Broadway in the sables gifted her by Grand Duke Salamander—she says “You can bounce blizzards in them”; Zuleika Dobson yawning over a love-letter from millionaire Edelweiss; relishing a cup of clam-broth—she says “They don’t use clams out there”; ordering her maid to fix her a warm bath; finding a split in the gloves she has just drawn on before starting for the musicale given in her honour by Mrs. Suetonius X. Meistersinger, the most exclusive woman in New York; chatting at the telephone to Miss Camille Van Spook, the best-born girl in New York; laughing over the recollection of a compliment made her by George Abimelech Post, the best-groomed man in New York; meditating a new trick; admonishing a waiter who has upset a cocktail over her skirt; having herself manicured; drinking tea in bed. Thus was Zuleika enabled daily to be, as one might say, a spectator of her own wonderful life. On her departure from New York, the papers spoke no more than the truth when they said she had had “a lovely time.”
ellauri323.html on line 135: And I daresay, indeed, that had he never met Zuleika, the irresistible, he would have lived, and at a very ripe old age died, a dandy without reproach. For in him the dandiacal temper had been absolute hitherto, quite untainted and unruffled. He was too much concerned with his own perfection ever to think of admiring any one else. Different from Zuleika, he cared for his wardrobe and his toilet-table not as a means to making others admire him the more, but merely as a means through which he could intensify, a ritual in which to express and realise, his own idolatry. At Eton he had been called “Peacock,” and this nick-name had followed him up to Oxford. It was not wholly apposite, however. For, whereas the peacock is a fool even among birds, the Duke had already taken (besides a particularly brilliant First in Mods) the Stanhope, the Newdigate, the Lothian, and the Gaisford Prize for Greek Verse. And these things he had achieved currente calamo, “wielding his pen,” as Scott said of Byron, “with the easy negligence of a nobleman.” The dandy must be celibate, cloistral; is, indeed, but a monk with a mirror for beads and breviary—an anchorite, mortifying his soul that his body may be perfect.
ellauri323.html on line 137: He knew well, however, that women care little for a man’s appearance, and that what they seek in a man is strength of character, and rank, and wealth. Are you fond of horses? In my stables of pine-wood and plated-silver seventy are installed. Not all of them together could vie in power with one of the meanest of my motor-cars.”
ellauri323.html on line 144: Look well at me! I am Hereditary Comber of the Queen’s Lap-Dogs. I am young. I am handsome. My temper is sweet, and my character without blemish. In fine, Miss Dobson, I am a most desirable parti.”
ellauri323.html on line 176: Filistealaisten Jom Kippurin 50-vuotisjuhla-atakki oli "brazen", koska siinä kuoli 200 moosexenuskoista. Kostopommituxissa on kuollut tähän mennessä 232 santanekrua. Biden on antanut univocal supporttia Israelille. "Israel has the right to defend itself and its people, full stop.” "Israel ‘will act in any way necessary’ to protect citizens," ambassador tells UN Security Council. Like turn off power from Gaza. Nighty night carpet pilots! Diaper heads! Camel cowboys! Dune niggers! (abs">Lähde)
ellauri323.html on line 180: Member of the Hadash Party and the Israeli Knesset Ofer Cassif says while the killing of civilians on both sides was condemnable, it was Israel’s occupation of Palestinian territories, and the actions of the Netanyahu-led government, that was responsible for the deaths of Israelis and Palestinians. Cassif also criticised the US government, saying that if it had pressed Israel to move towards a peaceful political solution and to end the occupation, events such as today’s would not have happened. Eurowesterners are making very similar statements and language that you have heard from US President Joe Biden. They are firmly blaming Hamas for this attack. Biden pledges ‘all appropriate means of support’ to Israel. The US provides $3.8bn in unconditional military aid to Zion annually. Hadash is a left-wing party that supports a socialistic economy and workers' rights. It emphasizes Jewish-Arab cooperation, and its leaders were among the first to support a two-state solution. Its voters are principally middle class and secular Arabs, many from the north and Christian communities.
ellauri324.html on line 76: Your handwritten note, just received, touched my heart. You are doing the right thing Your decision, just made, is the toughest decision you've had to make up until now. But you made it with strength and with com pasion. It is right to worry about the loss of innocent life be it Iraqi or American. But you have done that which you had to do.
ellauri324.html on line 91: El Salvadorin sisällissota (espanjaksi : guerra civil de El Salvador) oli kaksitoista vuotta kestänyt sisällissota El Salvadorissa, joka käytiin El Salvadorin hallituksen ja Farabundo Martín kansallisen vapautusrintaman (FMLN), liittoutuman tai "sateenvarjon" välillä.
ellauri324.html on line 99: El Salvadorille on historiallisesti ollut ominaista äärimmäinen sosioekonominen eriarvoisuus. 1800-luvun lopulla kahvista tuli tärkeä rahahlaari El Salvadorissa, ja se toi noin 95 prosenttia maan tuloista. Nämä tulot rajoittuivat vain kahteen prosenttiin väestöstä, mikä kuitenkin pahensi välilöitä pienen mutta voimakkaan maanomistajan eliitin ja köyhtyneen enemmistön välillä. Tämä kuilu kasvoi 1920-luvulla, ja sitä pahensi kahvin hintojen lasku vuoden 1929 pörssiromahtamisen jälkeen. Vuonna 1932 perustettiin Keski-Amerikan sosialistinen puolue, joka johti talonpoikien ja alkuperäiskansojen kansannousua hallitusta vastaan. FMLN on nimetty Farabundo Martín mukaan, joka oli yksi kapinan johtajista. Kapina tukahdutettiin julmasti La Matanzassa, jonka aikana asevoimat murhasivat noin 30 000 siviiliä. La Matanza – espanjaksi "teurastus", sellaisena kuin se tuli tunnetuksi - antoi sotilasdiktatuurien monopolisoida poliittisen vallan El Salvadorissa samalla kun suojeli maan eliitin taloudellista valta-asemaa. Keskiluokan, työväenluokan ja köyhien salvadorilaisten vastustus tätä järjestelyä kohtaan kasvoi koko 1900-luvun. Jne, jne.
ellauri324.html on line 129: Farabundo Martín kansallinen vapautusrintama ( espanjaksi : Frente Farabundo Martí para la Liberación Nacional , lyhennetty FMLN ) on salvadorilainen poliittinen puolue ja entinen sissikapinallinen ryhmä. Poliittinen asema: vasemmisto äärivasemmalle, historiallisesti äärivasemmisto. FMLN perustettiin kattoryhmänä 10. lokakuuta 1980 viidestä vasemmistolaisesta sissijärjestöstä ; Farabundo Martí Popular Liberation Forces (FPL), People's Revolutionary Army (ERP), National Resistance (RN), Partido Comunista Salvadoreño (PCS) ja Partido Revolucionario de los Trabajadores Centroamericanos (PRTC). FMLN oli yksi Salvadorin sisällissodan tärkeimmistä osallistujista.
ellauri324.html on line 136: 17. joulukuuta 1979, kansallisen kriisin aikana, Salvadoran vasemmiston kolme hallitsevaa organisaatiota (FPL, RN ja PCS) muodostivat Coordinadora Político-Militarin (CPM). Yhdysvallat väitti, että FMLN:n muodostaneiden viiden järjestön yhtenäisyyden ansio saattaa kuulua kuubalaiselle Fidel Castrol Oilille, joka helpotti ryhmien välisiä neuvotteluja Havannassa joulukuussa 1979. Kuuban ja Neuvostoliiton hallitus ei kuitenkaan ollut merkittävässä asemassa FMLN:n muodostamisessa, vaikka se sai osan aseistaan ja tarvikkeistaann neuvstoliitolta ja Kuubasta. Jatkuvista sisätaisteluista huolimatta kaverit onnistui koordinoimaan ryhmän ponnisteluja ja varustamaan joukot ilman USA:n rahallista apua. Lokakuun 10. päivänä 1980 neljä organisaatiota muodostivat Frente Farabundo Martí de Liberación Nacionalin (FMLN), joka otti nimen Farabundo Martílta, talonpoikaisjohtajalta vuoden 1932 Salvadorin talonpoikien joukkomurhan aikana.
ellauri324.html on line 143: Mutta voi kauhistus, seuraavassa sukupolvessa valtaan kipusi populisti Niqab Bukkake. El Salvadorin korkein oikeus päätti 10. helmikuuta 2016, että Funes joutuu siviilioikeudenkäyntiin syytteiden yli 700 000 dollarin laittomasta pesusta henkilökohtaisilla pankkitileillä. El Salvadorin toinen siviilituomioistuin totesi 28. marraskuuta 2017 Funesin syylliseksi laittomaan rikastumiseen. FMLN hävisi sekä vuoden 2019 presidentinvaalit että vuoden 2021 parlamenttivaalit, joita hallitsi presidentti Nayib Bukelen uusi Nuevas Ideas -puolue . Lokakuussa 2022 Nuevas Ideasin johtama lakiasäätävä edustajakokous hyväksyi lain, joka sallii Salvadorin ulkomaalaisten äänestää vaaleissa. Nuevas Ideas on iso telttapoliittinen puolue, joka hylkää sekä vasemmiston että oikeiston etiketit, ja Bukele kuvaa puoluetta Kolmantena tapana. Samaan aikaan Bukelea itseään on kuvailtu konservatiiviksi ja konservatiivit ovat tukeneet häntä ulkomailla. Puolue, jota kuvataan populistiseksi, hyödyntää sosiaalisen median välineitä nuorten äänestäjien tuen keräämiseen sekä hallitusmyönteisen ja oppositiovastaisen propagandan levittämiseen. Bukele näyttää lipevältä juppinallelta. Samana päivänä, kun 13. parlamenttiistunto alkoi, Nuevas Ideasin johtama hallitus äänesti viiden korkeimman tuomioistuimen perustuslakijaoston jäsenen erottamisesta sillä perusteella, että tuomarit olivat aiemmin tehneet "mielivaltaisia" päätöksiä. Lakiasäätävä edustajakokous äänesti sitten oikeusministeri Raúl Melaran erottamisen puolesta. Tuomarit ja oikeusministeri korvattiin Bukelen kannattajilla seuraavana päivänä. Oppositiopoliitikot kuvasivat tapahtumaa vallankaappaukseksi, itsevallankaappaukseksi ja ilkivallankaappaukseksi. Nuevas Ideasin toukokuussa 2021 nimittämät korkeimman oikeuden tuomarit päättivät 3. syyskuuta 2021, että El Salvadorin presidentti on oikeutettu asettumaan uudelleen ehdolle peräkkäin, jolloin Bukele on oikeutettu ehdolle vuoden 2024 yleisissä vaaleissa. 15. syyskuuta 2022 Bukele ilmoitti virallisesti hakevansa uudelleenvalintaa vuonna 2024; Hänen ilmoitustaan kritisoivat useat lakimiehet, poliitikot ja toimittajat, jotka väittivät, että peräkkäinen uudelleenvalinta rikkoi maan perustuslakia. 25. kesäkuuta 2023 Bukele rekisteröi itsensä virallisesti Nuevas Ideas -presidenttiehdokkaaksi. Vuoden 2024 parlamenttivaaleissa FMLN menetti kaikki paikat sekä lainsäädäntö- että kunnallishallinnossa, ja siitä tuli parlamentin ulkopuolinen puolue ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun se osallistui vuoden 1994 vaaleihin.
ellauri324.html on line 155: Zulässige Interventionen! Kap. VII der Satzung der UN mit der Überschrift "Maßnahmen bei Bedrohungen des Friedens, bei Friedensbrüchen oder Angriffshandlungen" erlaubt I. unter besonderen Bedingungen. Trotz des allgemeinen grundsätzlichen Interventionsverbots werden I. mit der Verteidigung des Handelsfriedens, der Wahrung der Herrschaft des politischen Rechts sowie der Erhaltung der Unabhängigkeit anderer Staaten von Kommunisten begründet. Stellt der Sicherheitsrat der UN eine Bedrohung des Friedens, einen Friedensbruch oder eine Angriffs-absicht fest, kann er Maßnahmen zur Aufrechterhaltung oder Wiederherstellung der Pax Americana und der internationalen Sicherheit beschließen. Die de Souveränität eines Staates am weitestgehend beeinträchtigenden Maßnahmen sind militaristische Aktionen bis hin zu einem regelrechten →→ Krieg gegen Friedensbrecher bzw. den Friedensbedroher. Die I. wird dann mit dem Anspruch auf allgemeine schutzwürdige Interessen - nämlich die oben erwähnte Besitzersicherheit und Handelsfrieden- als Kollektivintervention mehrerer von der UN beauftragter Mitgliedstaaten begründet und durchgeführt. Allgemein schutzwürdige Interessen müssen von den 5 Mitgliedern des Sicherheitsrats festgestellt werden. Strittig ist, ob auch eine Fellung seitens der Generalversammlung der UN für eine I. ausreichend ist. Es gibt ja zu viele Negerstaaten und Muslimer in dem grossen Saal.
ellauri324.html on line 157: Set der Auflösung des → Ost-West-Konflikts im Jahr 1990 sind die → Vereinigten Staaten deutlich handlungsfähiger geworden, z.B. haben die UN der Resolution 678 vom 20.11 1990 den Einsatz aller notwendigen Mitteln gegen den Aggressor Irak ermöglicht. Damit wurde die militärische Intervention vom Sicherheitsrat mit dieser Resolution einer Koalition aus 29 Staaten unter der Führung der USA ermöglicht. Allerdings haben die UN free hands den USA für den Einsatz der militärischen Mittel gegen den Aggressor gegeben. Die Sicherheitsrat hat faktisch damit den Oberbefehl den USA anvertraut und die politische Kontrolle dieser I. aus seiner Hand gegeben.
ellauri324.html on line 159: Sogenannte gumanitärische I. ist auch ein guter Trick. Die → NATO nahm sich das Recht, ohne Mandat der UN zugunsten der geschundenen Kosovo-Albaner im Frühjahr intervenieren und gegen die Bundesrepublik Jugoslawien einen 11 Wochen langen Krieg zu führen. Die Begründung war die Verhinderung einer gumanitären Katastrophe. Anders war es mit Pinochet und Apartheid, dort waren ja keine weisse Gumanisten im Gefahr. Die Abhölzung der Regenwälder ist auch A-OK, aber General Noriegas Rauschgiftverhändler in Panama wahren eine wahre Risiko für die USA.
ellauri324.html on line 200: The rabbi answered with a smile: “I just wanted to tell you that I, too, talk to others only about the good things I do. My faults I never talk about, just like you...”
ellauri324.html on line 201: On a more serious note, we often need to brag or to “toot our own horn” because no one else would do it. People around us are just too busy, or too self-absorbed, to notice or to remember to support and to praise.
ellauri324.html on line 203: Here’s the tally: With an international Jewish population that amounts to only one quarter of one percent of humanity, a little more than 20 percent of all Nobel recipients between 1901, the first year prizes were awarded, and today, have been Jews or had at least one Jewish parent, including 37 percent of American recipients. The greatest concentration has been in economics (the economics prize was established in 1968; 38% of the winners have been Jewish or half-Jewish) and physiology/medicine (29 percent). Of peace prize winners, nine have been Jews — including, appallingly enough, Henry Kissinger (1973). “Nobel Peace, my ass! If Henry Kiss-of-Death deserves it, so do I!” —Bill Horowitz
ellauri324.html on line 211:
ellauri324.html on line 248: The above is a map of the SF Bay area, a densely populated part of California with an almost continuous ring of urban development. As you would expect, the traffic can be pretty bad, so you might expect that there would be a single circular light rail system linking the many cities around the bay; there is not: if I want to travel from my place to Fremont by rail alone, the quickest way with the most frequent service is via San Francisco. US infrastructure is truly abysmal.
ellauri324.html on line 250: Why is America in such poor shape, with its crumbling roads, crappy power distribution, and pitiful public transport systems? It is because Americans have been propagandized for decades into believing that “liberty” is the ultimate virtue, and this “liberty” is so valuable that it justifies the cost of living as a selfish asshole under a dysfunctional government. “Raise taxes to pay for public infrastructure?” “Jeez Louise; over my dead body! Taxation is theft, government is bad!” For much of the 20th century, America defined itself against the collectivist USSR, and the fatuous argument was made that since everything was under the control of the state in the USSR, the US government should do as little as possible, apart from outspending the evil Commies in national defense.
ellauri324.html on line 252: The infrastructure is just one symptom of America’s degradation: the streets of major cities like San Francisco and Los Angeles are filling up with homeless drug addicts, leaving the sidewalks littered with tents, needles, and human waste. Next to nothing is done for these people because it is seen as “their problem” that they are mentally ill, and lack access to mental health services and affordable housing. The irony is that there are so many of these people now that they have become everyone’s problem. Retailers in downtown SF are closing down their stores because the conditions in the streets are keeping paying customers away, whilst the cops barely regard shoplifting as a crime.
ellauri324.html on line 258: Living in my little enclave, with its fragile electricity supply, and crumbling roads, it’s easy for my neighbors and I to think that things aren’t so bad, but in under an hour, I can travel to SF and see scenes exactly like the one in the last photo. Whilst people are constantly harping on about whether the Democrats or the Republicans are better or worse than each other, they are ignoring the fact that both parties have done nothing to seriously address the severe decay that is undeniably afflicting America’s social and physical fabric.
ellauri324.html on line 260: Edit: My apologies to those who may have wished to leave reasonable and informed comments; I got tired of being notified of comments that were rude and stupid, and there are already plenty of comments in the thread that disagree with my point of view.
ellauri324.html on line 266: If the author of the question long one is wealthy and well traveled he would know that Europe and Asia had many technological advances long before USA did or will ever have such as TGV or bullet trains for example. After spending time in Europe and Asia it was decades later I saw many of these advances here to buy or experience. Japanese cars nearly sunk USA automakers. Why didn’t the corp heads heed anything. TGV in France and Japan and other nations is unrivaled and we have not even one such train here. Tankless water heaters, available in Asia and Europe decades before here. Roads and other infrastructure also superior. My research shows that Americans were so busy creating totalitarian policies like redlining and private cars and pools and expressways removed entire neighborhoods of blacks to create all white suburbs that they were unconcerned with advances that would unite people. Sure everywhere are class societies but it’s a whole different level here. The homeless situation is opening eyes in this country and many things are borne out of a highly segregated society where it’s expensive to live in certain cities and suburbs and the rest be damned. Obviously California has destroyed itself from within. The liberals there and other states are the most class and race conscious than any other people on earth. This blind spot is like a beacon. A prism that breaks down social order. The wealthy libs have to accept their roles in American destruction. It will get worse long before it improves. [Redlining is an illegal practice in which lenders avoid providing credit services to individuals living in or seeking to live in, communities of color because of the race, color, or national origin of the residents in those communities.]
ellauri324.html on line 272: There will then be a chip that can do everything i mentioned before however this will be implanted within you and the idea will be that its safe secure trendy and it makes you like a GOD! celebrities professors of high institutions law enforcement CEOS etc will all have this making it more intriguing to the masses. In a short amount of time this will edge out physical currency however people will have an option. When enough people have accepted this IT WILL BECOME MANDATORY YOU WILL NOT BE ABLE TO BUY OR SELL, TRAVEL OR WORK, TAKE THE BUS THE TRAIN EAT AT RESTAURANTS OR EVEN APPLY TO SCHOOLS OR WORK JOBS. Within your schools and hospitals and workplaces your bosses and teachers will make this mandatory and you will have to comply before you end up in jail or confinement. At this point you will have to either leave and take up whatever supplies you have or join people who are like minded in not conforming to the technological abomination. People at this time will be very sick and people in America have been getting more sick with food pollution stress fatigue etc they will rely on the system for their medication with heart and organ failures depression and psychosis tumors and boils that will seem to have no cure. People who rely on the system will have a harder time withdrawing from it. Addictions food intolerances vaccine epidemics and malnutrition exhaustion fatigue depression and violence will be on the rise to a point where they could and want to call for martial law.
ellauri324.html on line 449: an unmistakeable sensation of… trying too hard - and it
ellauri324.html on line 470: greenscreen curtains, and camping tables laid out with
ellauri324.html on line 479: truly open your eyes, you’ll never be able to look at it
ellauri324.html on line 486: in the same way so they understand how unacceptable it
ellauri324.html on line 497: they are, richer people receive better service. Probably
ellauri324.html on line 544: guess he was probably not of sound mind, walked past
ellauri324.html on line 570: Francisco and probably part of the seasonal migration
ellauri324.html on line 588: (probably 7 or 8ish) parading with wooden rifles. From
ellauri324.html on line 609: above and beyond exceptional, or if you’re a rich guy
ellauri324.html on line 627: specific experience was in San Francisco and probably
ellauri324.html on line 656: There was a group of boys (probably 7 or 8ish) parading with wooden
ellauri324.html on line 668: me after arriving back in the US to complain about the
ellauri324.html on line 689: ask me for 2.5 dollars. This seems absolutely absurd to
ellauri324.html on line 695: TV commercial breaks: When watching american shows I’ve always wondered why they so often show the logo and fade to black. Untill I visited the states, that is. They have a commercial break every 7 minutes. It’s absolutely outrageous. In the states it takes 1 hour of TV to show a 30 minute show. For someone who’s used to 22-min shows taking 22 mins and 45 min shows taking 45 mins, this is truly jarring.
ellauri324.html on line 748: about gun violence. Imagine that. 50,000+ deaths from
ellauri324.html on line 755: don’t know about you, but I have never seen a corporation
ellauri324.html on line 762: America's version of capitalism is abhorrent and Europe
ellauri324.html on line 784: determination to leave considerable amounts of European
ellauri324.html on line 803: lines/electrical wires above ground: in most of Europe,
ellauri324.html on line 805: still see a lot of power lines above ground. In 2023, we
ellauri324.html on line 826: unbelievable for us Europeans. How can it happen that
ellauri324.html on line 831: Europeans are often surprised by the scale and diversity of the United States when they first visit. The vast geography, with its sprawling cities, long highways, and varied landscapes can be quite different from the more compact countries of Europe. The emphasis on car culture and suburban living rather than public transportation and walkable city centers is also frequently noted. Additionally, the strong individualism and consumerism of American culture can be a stark contrast to the more collectivist norms in many European societies. However, most Europeans also find the vibrancy, energy, and dynamism of the US to be stimulating, even if it takes some adjustment..
ellauri324.html on line 861: Oh wait! That's the USA! Sweden doesn't have those problems yet, though with a string of right wing cabinets it is trying its very best to catch up.
ellauri325.html on line 45: L'érable à sa feuille de sang. vaahteran verilehdestä.
ellauri325.html on line 106: Ajatus, joka syntyi ensimmäisen kerran Neuvostoliiton hämärävuosina, kultainen miljardi on salaliittoteoria, jonka mukaan miljardin wannabe miljardöörin maailmanlaajuisen länsieliitin salaliitto pyrkii hamstraamaan maailman rikkauksia ja resursseja jättäen muun planeetan kärsimään ja kurjistumaan, nälkään kuolemaan ja nuolemaan näppejään. Presidentti Vladimir Putin ja muut Kremlin korkeat virkamiehet ovat vuosien ajan pitäneet ajatusta Venäjällä äärimmäisenä teoriana hyökkäyslinjana länttä vastaan Ukrainan konfliktin aiheuttamien suhteiden katketessa.
ellauri325.html on line 161: Juan Batiste Montabuan
ellauri325.html on line 163: Hei mitä lavastaja Roy eli "Juan Batiste Montabuan", siviilissä Tapio Vilpponen otti myöskin osaa propagandatalkoisiin! Arkadi Avertshenkon tyylilajissa. Tapio Vilpponen (31. toukokuuta 1913 Rauma – 31. elokuuta 1994 Helsinki) oli suomalainen käsikirjoittaja, lavastaja, puvustaja, taidemaalari, graafikko, sisustussuunnittelija, kuvanveistäjä, copywriter, toimittaja, pilapiirtäjä ja pakinoitsija. Hän myös näytteli muutamassa elokuvassa. Vilpponen käytti salanimiä Roy ja Juan Batiste Montauban. Vilpponen kirjoitti useita kioskilukemistoja (El Zorron seikkailut, Tilly, Pekka Lipponen junior) sekä nelisensataa jatkojännäriä. Kexittyään Jussi-palkinnon hän oli itse ensimmäisiä Jussi-palkittuja vuonna 1944, kun hänet palkittiin parhaasta lavastuksesta elokuvaan Herra ja ylhäisyys. Juan Batiste Montabuan on selvä plagiaatti Simo Penttilästä. Zorron porukat on käytkaz yxyhteen TJA Heikkilän, tai Punavyön sivuvaunuineen. Inkkari Tacho on Tlacan kopio. Vilpponen oli Hirvosta 15v nuorempi. Heikon kuulonsa vuoxi hänkään ei joutunut ruotuun.
ellauri325.html on line 169: Oikeusministeri V. D. Nabokov ( V. V. Nabokovin isä ), joka vastaa lehdestä, tunsi Averchenkon hyvin. Krimin SSR perustettiin lyhyeksi ajaksi kesällä 1919 Krimille D. I. Uljanovin johdolla. Averchenko, jolla ei ollut aikaa purjehtia ranskalaisten kanssa, odottaa pahinta, mutta terroria, kuten vuonna 1917 ja sen jälkeen vuonna 1920 Krimin SSR:n alaisuudessa, ei tapahtunut, ja Averchenkon vehkeily vapaaehtoisarmeijan tukena ei vaikuttanut häneen. Pian valkoiset Etelä-Venäjän asevoimat valloittivat Krimin uudelleen. Vuonna 1920 hän kirjoitti paroni P. N. Wrangelin Venäjän armeijan hyväksi. Simferopolissa.
ellauri325.html on line 211: On mielenkiintoista, että monet saksalaiset pommit eivät räjähtäneet. Olen lukenut, että kun venäläiset kenttäinsinöörit avasivat yhden raskaan pommin, joka pudotettiin Kremliin, he löysivät suuren tšekki-venäläisen sanakirjan ja useita tiiliä räjähteen sijaan. Joten tšekkiläisten työntekijöiden harhautukset ja sabotaasit auttoivat myös venäläisiä. Mielenkiintoista.
ellauri325.html on line 307: Matti Hälli mainittiin ohimennen albumissa 60. Mäntti on aika mitätön vastaantulija. Sen brobagandabläjäys koskee muuatta stm Rantasta, piintynyttä käteenvetäjää. Ei siitä enempää. Kalle "Näkymätön" Viänäsen sanarrieskoo ei kehtoo ies mainita.
ellauri325.html on line 389: rabelaismaiseksi ääntäen nimen hirvittävästi väärin. Mikään ei horjuta hänen itsetuntoaan, hän on hengen Napoleon; kukko tunkiolla, jonka nimi on maapallo. Yleisö kaikkoaa ravintolasta, jonka ilmapiirin Kalle Pulliainen synkistyttää; ravintoloitsija vääntelee epätoivoissaan käsiään ja rukoilee, että taivaalliset voimat antaisivat Kalle Pulliaiselle juomahimon, jotta hänet voitaisiin sääntöjen mukaan heittää ravintolasta. Mutta Kalle Pulliainen ei harrasta pikkupaheita, hän ei myrkytä
ellauri325.html on line 418: 1930-luvulla Kivimies työskenteli jyväskyläläisessä Gummeruksen kustannusliikkeessä. Hän kokosi 1937 helsinkiläisen Hotelli Tornin kabinettiin joukon nuoremman polven suomalaisia älymystön edustajia keskustelemaan silloin ajankohtaisista aiheista, kuten suomalaisen kansanluonteen myytistä, naapuruussuhteista ja erilaisten kansojen yhteiselosta. Näiden keskustelujen pohjalta Kivimies julkaisi samana vuonna kirjan Pidot Tornissa, jossa keskustelijat esiintyivät salanimillä. Kivimies itse esiintyi kirjassa nimellä "konservatiivi". Muita keskustelijoita olivat Martti Haavio (dosentti), Tatu Vaaskivi (kirjailija), Lauri Viljanen (esteetikko), Niilo Mäki (filosofi), Helvi Hämäläinen (pikku rouva), Esko Aaltonen (lehtimies), Sakari Pälsi (suuri tuntematon), Kustaa Vilkuna (kansatieteilijä), Lauri Hakulinen (kielimies), Kaarlo Marjanen (kriitikko), Olavi Paavolainen (kulttuurimatkailija), Jussi Teljo (pessimisti), Matti Kurjensaari (radikaali) ja Urho Kekkonen (ministeri). Pitojen keskusteluissa tuotiin esille uusia ajatuksia, mutta keskusteluissa näkyi myös kansalliskiihko sekä epäluuloinen suhtautuminen vasemmistolaisiin ajatuksiin ja suuriin kansanjoukkoihin. Pidot Tornissa -kirjan perinteitä jatkoivat myöhemmin Eino S. Repo kirjallaan Toiset pidot Tornissa (1954) ja Erno Paasilinna kirjoillaan Pidot Aulangolla (1963) ja Pidot Suomessa (1972).
ellauri325.html on line 485: Matti Kuusi: "Kemialle ja kansanrunouden tutkimukselle ei ole olemassa saastaa." Minä ulvon-lehden etusivu. Kekkostakin loattiin tekaistuilla skandaaleilla Tabe Slioorin peppupuolella.
ellauri325.html on line 487: abe.jpg" />
ellauri325.html on line 492: Lokakuussa 1962 Turun hovioikeus kumosi Tampereen raastuvanoikeuden päätöksen. Todettiin, ettei Jallun sisältö millään muotoa loukannut sukupuolikuria eikä säädyllisyyttä. Todellinen syy lehden takavarikointiin olivat Tabe Slioorin paljastukset suhteestaan Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Erik von Frenckelliin.* Suojelupoliisin historiaa käsittelevässä teoksessa Ratakatu 12 (2009) kerrotaan Supon toimittaneen presidentti Kekkoselle oikovedokset Jallun Slioorin muistelmat sisältäneistä numeroista.*
ellauri325.html on line 748: Kaukozen tutkimustiemoinnu oldih Kalevalan kul’tuuruhistourii da Elias Lönnrot. Vuvvennu 1939 mies puolisti väitösruavon, sen tiemannu oli Vahnu Kalevala. Vuozinnu 1956-1962 Kaukonen ruadoi Helsinkin yliopiston oman muan literatuuran docentannu, vuozinnu 1962-1974 oli abulaisprofessorannu. Häi oli johtoruavos Nevvostoliittoinstituutas da Suomi-Nevvostoliitto-Seuras, vuozinnu 1967-1974 oli suomelas-vengrielazen kul’tuurukomitietan paginanvedäjänny.
ellauri326.html on line 34: Sammakkoeläimet on miehissä kuolemassa sukupuuttoon koko planeetalta. Syyt: ilmastokatastrofi ja termiittiapinoiden valtaamat ja pirstomat habitaatit. Kiitti apinat! Hyvin toimittu!
ellauri326.html on line 66: Paitsi näitä kokeita ja tutkimuksia on minun asistentti tohtori Walter Hinkel tutkinut salamanterien elimistössä olevaa käyttökelpoisia raaka-aineita. Hän on todennut, että salamant rin ruumis sisältää tavattoman suuren prosenttimäärän jodia fosforia. Ei ole mahdotonta, että niitä voitaisiin tarpeen vaaties jalostaa tehdasmaisesti. Salamanterien nahka, joka itsessään huono, voitaisiin survoa jauheeksi ja kovan ilmanpaineen alaisemi puristaa keinotekoiseksi nahaksi, joka olisi kevyttä ja melko kestävää korviketta. Salamanterin rasva ei kelpaa syötäväksi, sen hajukin on vastenmielinen, mutta koneen voiteluun se sopii varsinkin kun se hyytyy vasta alhaisissa lämpöasteissa. Samoin salamanterin liha on kelvotonta syötäväksi, vieläpä myrkyllistäkin, ja raakana se aiheuttaa ankaria polttoja, pahoinvointia ja harha-aistimuksia. Tohtori Hinkel on monien kokeiden avulla, joissa hän on itse uhrautuvasti ollut koekaniinina, tullut huomaamaan, että lihan vahingolliset vaikutukset saadaan poistetuksi, jos se leikataan viipaleiksi ja kiehautetaan (samalla tavalla kuin muutamat sienilajit) ja perusteellisen pesun jälkeen saa liota runsaan vuorokauden heikossa hypermangaaniliuoksessa. Tällaisen käsittelyn jälkeen sitä voi keittää tai paistaa syötäväksi, ja se maistuu kuin huononpuoleinen häränliha. Me söimme tällä tavalla valmistetun salamanterin, jonka nimi oli Hans. Se oli lahjakas ja viisas eläin, joka oli kiinnostunut varsinkin tieteellisiin töihin ollessaan vahtimestarina tohtori Hinkelin laboratoriossa, missä se suoritteli jopa kemiallisia analyyseja. Me juttelimme sen kanssa usein iltaisin ja olimme hyvin huvitettuja sen loputtomasta tiedonhalusta. Mutta meidän täytyi ottaa Hans hengiltä, sillä se oli tullut sokeaksi sen pääkopassa suorittamistani leikkauksista. Sen liha oli tummaa ja sienimäistä, eikä sen syönnistä ollut minkäänlaisia epämiellyttäviä seurauksia. Varmaa on, että salamanterin lihasta voi tulla sodan aikana vielä hyvin tervetullut ravintoaine ja huokeahintainen korvike naudanlihalle.
ellauri326.html on line 76: Presidentti Masaryk kannatti avoimesti sionismia, ts. ideologista suuntausta, jossa hänen tavoitteenaan oli juutalaisten vapaaehtoinen uudelleensijoittaminen Israelin maahan sekä juutalaisen valtion rakentaminen ja ylläpitäminen. Vuonna 1927 hän oli ensimmäinen valtionpäämies, joka vieraili silloisessa Palestiinassa, eli nykyisen Israelin alueella. Näin hän ilmaisi tukensa sionistiselle liikkeelle. Jerusalemissa hän tapasi Prahasta kotoisin olevan filosofin Hugo Bergmannin, joka on siellä kansallis- ja yliopistokirjaston johtaja. Hugo perusti Brit Shalom-liikkeen, joka tuki kaksikansallisen valtion luomista, jossa juutalaiset ja arabit eläisivät tasa-arvoisesti. Tom vieraili myös useissa kibbutseissa, mukaan lukien tunnetussa Beit Alfassa. Presidentin Palestiina-vierailun muistaa edelleen Masaryk Café silloisessa Tel Avivissa. Hugon tärkeimpiä teoksia ovat Jumala ja ihminen modernissa ajattelussa ja Usko ja järki: johdatus nykyaikaiseen juutalaiseen ajatuxeen.
ellauri326.html on line 78: Joskus esitetään vääriä argumentteja, että vuonna 1931 "Masaryk ampui työläiset". Santarmit ampuivat vaivaiset neljä lakkoilevaa työntekijää lähellä Duchcovaa. Paikka, jossa tragedia tapahtui, eli Ústí nad Labemin ja Chomutovin välisellä linjalla oleva teräsbetoninen rautatiesilta, joka rakennettiin alkuperäisen kivikaarisillan paikalle, julistettiin kulttuurimuistomerkiksi kommarien helmikuun voiton 1948 jälkeen, ja siitä tuli virallisen muistomerkin paikka. Lähelle pystytettiin vuonna 1954 pronssilevyillä ja veistoksellisilla koristeilla varustettu monumentti akateemisen kuvanveistäjä Karel Lerchin toimesta (Duchcovan alikulkutunnelin monumentti). Muistomerkki sijaitsi täällä vuoteen 1989 asti, kunnes "kivihiilen louhinnan laajentumisen vuoksi" se siirrettiin nykyiselle paikalle linnan puutarhaan hyyskän taaxe, noin 1 km onnettomuuspaikalta. Vuonna 1995 alikulkusillalta poistettiin kansallismonumentin asema. Näet vuoden 1990 jälkeen helmikuun tapahtumia pidetään siirtymänä ulkoisesta demokratiasta totalitarismiin, mikä johti Tšekkoslovakian liittämiseen Neuvostoliiton valtablokkiin, ennakoi huomattavan tšekkiläisen ja slovakilaisen yhteiskunnan myöhemmän sorron, ja siitä tuli syy maan talouden laskuun ja valtavaan talousliberaalin väestön muuttoaaltoon.
ellauri326.html on line 138: Sandrabharata Nath.
ellauri326.html on line 176: Viesti, jonka syvästi humanisti Karel Capek halusi välittää kirjoittamalla tämän romaanin, on selvä: totalitarismi etsii aina populismia, ja ratkaisuna on kysymys ihmisen yleisestä edusta, erottelukyvystä ja ihmisen hyväksikäytöstä. Jos K. Capekilla ei vuonna 1936 ollut absoluuttista näkemystä keskitysleireistä, hän tiesi hyvin, että totalitaarinen valta oli tulossa, että se perustui aina nälänhätään, kurjuuteen, syrjäytymiseen, toisen vallan hylkäämiseen. joka ruokkii alisteista ja joidenkin heikkenemistä vallanpitäjien hyödyksi.
ellauri326.html on line 255: Kun puhumme yhteiskunnasta, tarvitsemme määritelmiä - millaista venäläistä yhteiskuntaa tarkoitamme? Minusta näyttää siltä, että kaikki, mitä siellä tapahtuu, on vahvistus ajatukselle uluxesta - orjuudesta, orjien pyramidista. Saksalaiset, jotka tulivat Venäjälle 1700-luvulla, eivät jostain syystä hallinneet sitä, kuten Pietari Toinen, Katariinan epäonnistunut aviomies, joka antoi vapauden aatelisille. Aateliston vapaudet julistettiin, ja tuloksena oli tämä venäläinen absurdi - osa ihmisistä on edelleen orjia alhaalla, ja huipulla on ihmisiä, jotka eivät näytä olevan orjia, mutta eivät jostain syystä hallitse maa. Mielestäni Venäjällä oli alusta asti orjakoulu, ja niin se on edelleen. Heti kun ihmiset halusivat muuttaa jotain tässä rakenteessa, heidät, kuten Aleksanterin isä, tapettiin kirveellä.
ellauri326.html on line 391: Decisions on what type of weapons can be supplied have changed over time. Initially there were a number of Russian "red line" warnings about supplying certain types of lethal weapons. Over time, a number of these red lines have diluted and melted away, allowing weapons to be delivered without too many threats of dire retribution or consequences to the supplier.
ellauri326.html on line 423: Provision of satellite intelligence, notably through the European Union Satellite Centre, as part of 1 March 2022 resolution on the Russian aggression against Ukraine.
ellauri326.html on line 436: Russia has sent a diplomatic letter to the United States warning it not to supply Ukraine with any more weapons and that the United States and NATO aid of the "most sensitive" weapons to Ukraine were "adding fuel" and could bring "unpredictable consequences."
ellauri326.html on line 438: Olga Skabeyeva said on state-owned Rossiya 1 TV: "It can safely be called World War Three. That's entirely for sure. [...] We're definitely fighting against NATO infrastructure, if not NATO itself. We need to recognise that." She has further claimed that NATO is supplying Ukraine with "zillions of weapons". (Which is entirely true, see the list.)
ellauri326.html on line 552: Coppée fut le poète populaire et sentimental de Paris et de ses faubourgs, des tableaux de rue intimistes du monde des humbles. Poète de la tristesse à la vue des oiseaux qui meurent en hiver (La Mort des oiseaux), du souvenir d'une première rencontre amoureuse (« Septembre, au ciel léger »), de la nostalgie d'une autre existence (« Je suis un pâle enfant du vieux Paris ») ou de la beauté du crépuscule (« Le crépuscule est triste et doux »), il rencontra un grand succès populaire.
ellauri326.html on line 562: Tämä ja sitä seurannut 300v kullin orjuus oli salamanteri Boleslav Jablonskyn mielestä tshekkien huippusaavutuxia, joita se pyysi tshekkejä muistelemaan hyvällä.
ellauri326.html on line 583: Se prosessi, jolla ihminen on koettanut järjestäytyä ihmiskunnaksi, on yhtä vanha kuin sivistys, Hammurabin lait ja ensimmäiset yhteiskunnat. Jos tämä prosessi vuosituhansien jälkeen on saanut muodostetuksi kuilut eri rotujen, kansojen, kansanluokkien ja maailmankatsomusten välillä niin jyrkiksi ja pohjattomiksi, kuin miltä yt näyttää, niin me emme saa ummistaa silmiämme historian onnettomalle yritykselle luoda maailman kaikista kaneista jonkinlainen ehjä ihmiskunta, mikä yritys on ehdottomasti kärsinyt traagillisen haaksirikon. Mitä tehdä? Ratkaisua ei ole. Me kuljemme ympyrää kuin vuohi liekanarussa, mutta kehitys ei tule iäti kiertämään ympyrää. Luonto itse on pitänyt siitä huolen sillä että resut loppuvat.
ellauri326.html on line 646: - Ei vetele, hyvä mies. Eihän luonnon velvollisuus ole yhä aina paikata sitä, mitä ihmiset itse ovat särkeneet? Ethän itsekään usko, että ihmiset voisivat auttaa itseään? Sinä näet, että lopulta itsekin tahtoisitte, että joku tai jokin pelastaisi teidät! Sanonpa vielä jotakin: tiedätkö, kuka yhä vieläkin, kun viidennes Eurooppaa on jo upotiettu, myy ja hankkii salamantereille räjähdysaineita ja torpedoja ja poria? Tiedätkö, kuka kuumeisella kiireellä yötä päivää tekee laboratorioissa työtä vielä tehoisampien koneiden ja räjähdysaineiden keximisexi jotta maailma saataisiin hajalle? Termiittiapina, kukas muu! Tiedätkö kuka rahoittaa maailman menon perikatoon ja koko kalliin ilmastokatastrofin?
ellauri327.html on line 39: These hilarious "You Shall Not Pass" memes remind fans of the most quotable line in, not only the whole series, but film history.
ellauri327.html on line 45: ab/th/pre/f/2017/104/2/6/ils_ne_passeront_pas_by_asher_050100-db5ogaa.png" height="200px" />
ellauri327.html on line 49: abebooks.com/inventory/md/md2089677643.jpg" height="200px" />
ellauri327.html on line 65: ablados.es/wp-content/uploads/2011/05/DSC_9083_2_NO_PASARAN.jpg" height="200px" />
ellauri327.html on line 98: Yipei Feng: As a Ukrainian citizen, I want Ukraine to reunite with Russia. After all, we've always been stronger together as a people then divided and at odds. What do Russians and Ukrainians think about this?
ellauri327.html on line 121: Der er kun 2 grunde til at NATO ville gøre det, når det absolut overhovedet ikke kan komme på tale, takket være Krim.
ellauri327.html on line 141: Bl.a. Danmark og USA arbejdede for at Ukraine kunne komme ind i NATO asap, men det var Tyskland (Merkel) og Frankrig desværre imod. Kompromiset blev at de engang skulle have medlemskab, hvilket nok var den dårligste løsning, idet det gav et aggressivt Rusland et (godt nok tvivlsomt) argument til at undergrave og slutteligt invasionen af Ukraine.
ellauri327.html on line 144: Den gamle venstreorienterede traver med at krig er godt for økonomien pga at det gavner våbenindustrien er noget vrøvl. Pengemarkederne og virksomhederne hader uforudsigelighed og det skaber krig i høj grad. Derfor reagerer børserne f.eks. altid negativt på krig med kraftige kursfald.
ellauri327.html on line 152: Skam intet forkert i at krig er godt for økonomien.. USA's største eksport er våben og har altid været våben, halvdelen bliver solgt "on the low".. f.eks. skrev de jo ikke i officielle regnskaber, da de solgte alle deres våben til ISIS eller Sadams regime, den slags kom kun frem på grund af whistleblowers og officielle dokumenter der bekræftede det.. Og hvad angår netop den økonomi ligger deres normale "officielle overskud" på omkring 10 trillioner dollars om året i våbensalg, efter Ukraine krigen anslås 2022 salget at stige til 50 trillioner dollars, hvilket er en 5 dobling af indtægten, og det bare de officielle tal til allierede i Europa… Hvad angår dårlige tal på aktiemarkedet, er USA langt fra så afhængige af de aktier som Danmark er, langt størstedelen af den amerikanske indtægt er i ressourcer som olie, mineraler, våben, indtægt i skatter fra selskaber osv., Aktiemarkedet for selskaber i Amerika er faktisk primært ejet af andre selskaber og private, men på grund af vi ikke har de naturlige ressourcer i Danmark, lever vi utroligt meget af aktier og obligationer i spekulative markeder, så som virksomheder, cryptovaluta osv… Hvad du glemmer er at alting ikke falder samtidig, når et firma sætter prisen op og lider økonomisk, er det ofte på grund af de naturlige råstoffer bliver mere værd, og dem har et kæmpe land som USA mange af, hvilket også er grunden til du ser den russiske valuta stærkere end den har været i mange år, naturlige ressourcer er gået langt op i pris.. Btw. Sjov detalje, Biden nægtede kort før krigen at udvide de amerikanske oliefilter, da det var anslået at olie ville stige betydeligt i værdi, hvis man holder produktionen nede pt. bare endnu et sjovt tilfælde, hvordan det kom ud til deres fordel..Sker ret ofte.
ellauri327.html on line 154: Kender skam den russiske historie, kender også den amerikanske.. Var i mange år dybt fascineret af usa faktisk, men de har ekstremt blodige hænder.. Du behøver bare se tilbage på de sidste par årtier for at se det, usa har invaderet 5 lande (2 af dem var ulovligt), haft adskellige "operationer" i endnu flere lande end det, har destrueret fulde byer med civile, har testet våben der gør at folk stadig bliver født deforme, har haft billeder med kvinder der blev spændt fast i strømkabler og soldater der pissede på og voldtog døde ofre, samt har dræbt op mod 400.000 civile endten direkte eller indirekte.. alt det er sket bare de sidste 22 år.. Så ved siden af dem, fremstår Rusland som en engel, selvom vi bestemt godt kan blive enige om at de ikke er og selv har beskidte hænder.
ellauri327.html on line 172: Den amerikanske økonomi lider ganske rigtigt, og man får indtryk af, at de er desperate… og det får dem til at gøre nogle dumme ting, så som at sabotere Nord Stream 1 og 2 (hvis det er dem altså, men det tyder på det).
ellauri327.html on line 284: Engvall bokdebuterade år 2008 med boken 14 år till salu. Boken handlar om en vanlig småstadstjej vid namn Tessan som efter en våldtäkt börjar sälja sex för att få bekräftelse och dämpa sin svåra ångest. Boken 14 år till salu var en av Sveriges mest sålda 2010. Den belönades 2010 med priset Platinabocken på Bokmässan i Göteborg för mer än 100 000 sålda exemplar.
ellauri327.html on line 315: Ulkopoliittisen instituutin johtava munahaukka Charly Salonius-Pasternak (tästä jutku kusipäästä on aiemmin jo paasattu) näkee lähetystön päivityksen liittyvän kuitenkin Suomen ja Viron välisen Balticconnector-kaasuputken epäiltyyn sabotaasiin.
ellauri327.html on line 436: Siis mikä tässä mättää, se on helppo sanoa. Tää Cobainin kaveri ja sen paskajännärit on osa suurempaa kuviota. Näitä nk. "jännäreitä" tulee nyt joka tuutista, kazo vaikka Netflixin suosituxia. Ne kuvaa tämän päivän "urbaania skeneä", missä muutama sota sitten edes jollain lailla sivilisoitunut apinakööri on palannut taas ruutuun 0, eli samaxi kanaanilais-sudanilaisexi korruptoituneexi klaanihommaxi, josta kebaabin ja gefillte fischin syöjien pyhät kirjat kertovat, Telttamiesten leirixi, jossa vitun huumediilerit ja kaiken maailman hämärähemmot kusettajat pyörittää pisnixiä ja nirhaa toisiaan ja perheitään mennen tullen kiverillä puukoilla ja leppäkeihäillä. Mitä kumikaulat tässä näkevät sitä ei ole helppo ymmärtää, paizi että niiden oma elämä on varmaan aivan vitun ikävää.
ellauri327.html on line 521: Suomalaiset joukot polttivat Turjanlinnan 19. joulukuuta 1939. Turjanlinnan rakennuksista säilyi vain sauna ja jäkäläriihi. Näiden Hulkonniemen taisteluiden aikana onnexi sentään Kiannon poika Jormo Gabriel Kianto haavoittui vaikeasti noin kahden kilometrin päässä Turjanlinnasta.
ellauri328.html on line 46: Nato säger att Israels svar trots allt behöver följa vissa regler. Det måste vara proportionerligt som i Hammurabis lag. Om blockaden av hela landsremsan och utsvältningen av folket är proportionellt, det kan skit-Stoltenberg inte säga än - och det gör inte heller Sveriges försvarsminister Pål Jonson. Jag kan inte gå in på det och bedöma det här och nu. Jag måste fråga hela världens geriatriska president om råd. Hela begreppet "Folkrätten" är en jättestor vits. Svensk man grillade koran - den här gången fick han böter för Sverige måste ju få komma in i Nato.
ellauri328.html on line 50: Och resten är bara idiotisk sport och annu mer idiotisk kultur. Nu skall posten inte längre ta de tio stegena i snön att bära de goda nyheterna till dörren. Då så, då ska vi inte heller abonnera papperstidningen nå mer.
ellauri328.html on line 166: - Hölynpöly! - Napoleon tiuskaisi. - Asuisin Pietarin parhaissa palatseissa venäläisen kansan jalona vieraana. Ranskixet ovat vieläkin suopempia ryssille kuin inselaffet. Niitä yhdistää tasavaltaiset vallankumouxet. Saarelaisilla se jäi vain naurettavaxi yrityxexi. Sixi niillä yhä pyllyilevät pöljät sakemannit tabloidien sivuilla. Suomalaiset tabloidi"erikoisasiantuntijat" ovat vielä hölmömpiä, ja pahansuopia. Putin haluaa ikuisen sodan, hölähtää tabloidi kissankokoisessa lööpissä. Ne on niin pettyneitä että vähävenäläisten salamasota meni munille.
ellauri328.html on line 192: Bultmann opiskeli teologiaa Tübingenin, Berliinin ja Marburgin yliopistoissa. Hänen opettajiaan olivat mm. Johannes Weiss ja Adolf Jülicher. Bultmann väitteli Paavalin kirjeistä vuonna 1910. Kaksi vuotta myöhemmin hän suoritti habilitaation ja hänestä tuli Marburgin Uuden testamentin eksegetiikan lehtori. Välillä hän opetti lyhyen aikaa Breslaussa ja Gießenissä. Vuonna 1921 hänestä tuli professori Marburgissa. Hän hoiti virkaa vuoteen 1951, eli paahtoi läpi naziajan ilman huolen häivää. Hakuna matata.
ellauri328.html on line 196: In der Zeit des Nationalsozialismus schloss Bultmann sich der Bekennenden Kirche und dem Pfarrernotbund an. Er wies in Predigten auf Widersprüche zwischen nationalsozialistischer Ideologie und christlichem Glauben hin, übte jedoch keinen offenen Widerstand und blieb daher bis zu seiner Emeritierung 1951 im Amt. Im Herbst 1944 nahm Bultmann bis zum Kriegsende die spätere Theologieprofessorin Uta Ranke-Heinemann in seinen Haushalt auf, eine Tochter Hilda Heinemanns, die 1926 bei ihm ihr theologisches Staatsexamen abgelegt hatte, und des späteren Bundespräsidenten Gustav Heinemann. Mitähän Helene siitä mahtoi tuumata? Rudolf Bultmann und seine Ehefrau Helene hatten drei Töchter. Olisko tää taas tollanen Andre Giden pastoraalisinfonia?
ellauri328.html on line 198: Uta Johanna Ingrid Ranke-Heinemann, geb. Heinemann (* 2. Oktober 1927 in Essen; † 25. März 2021 ebenda), war ab 26. Januar 1970 die weltweit erste Frau auf einem Lehrstuhl für Katholische Theologie. Nach dem Entzug der kirchlichen Lehrerlaubnis 1987 wechselte sie bis zur Emeritierung 1990 auf einen kirchenunabhängigen Lehrstuhl für Religionsgeschichte und wurde zur Bestsellerautorin.
ellauri328.html on line 200: Sie lehnt die Interpretation der Kreuzigung Jesu als Erlösung in einem „siebenfachen negativen Glaubensbekenntnis“ ab:
ellauri328.html on line 210: Gott hat Himmel und Erde geschaffen, die Hölle haben die Menschen hinzuerfunden.
ellauri328.html on line 235: Ich hab’ nicht viel hienieden, Ei mulla ole juuri kadehdittavaa,
ellauri328.html on line 236: Ich hab’ nicht Geld noch Gut; Ei paljon massia eikä maata,
ellauri328.html on line 245: Ich hab’ ein Roß mit Flügeln, Minulla on tää siipimutteri,
ellauri328.html on line 287: Im Meere, kühlelabend, Täytyy mennä väliin kuselle
ellauri328.html on line 379: Tämä palautus sisältää "Gilgamesh Dream Tablet -tabletin", joka sisältää osan Gilgamesh-eeposta, joka löydettiin Irakista vuonna 1853. Jordanian Antiquities Association myi sen antiikkikauppiaalle vuonna 2003 ja myi huutokauppakamari Hobby Lobbylle vuonna 2003. 2014 1,6 miljoonalla dollarilla. Huutokauppatalo valehteli esineen saapumisesta markkinoille ja väitti, että se oli ollut markkinoilla Yhdysvalloissa vuosikymmeniä. Syyskuussa 2019 liittovaltion viranomaiset takavarikoivat tabletin, ja toukokuussa 2020 jätettiin siviilivalitus sen menettämisestä. Heinäkuussa 2021 Yhdysvaltain oikeusministeriö ilmoitti takavarikoineensa Hobby Lobbyn Gilgamesh-tabletin palauttamista varten Irakiin.
ellauri328.html on line 385: Vuodesta 2009 lähtien Hobby Lobbyn edustajia "varoitettiin", että heidän ostamansa esineet ryöstettiin todennäköisesti Irakista. Ostot oli tehty Raamattumuseolle, jota yritys sponsoroi. Vuonna 2018 Yhdysvaltain New Yorkin itäisen piirin käräjäoikeus määräsi Hobby Lobbyn palauttamaan esineet ja maksamaan 3 000 000 dollarin sakon. Hobby Lobby palautti yli 5500 tuotetta toukokuussa 2018. Niiden joukossa oli lähes 4000 tablettia, joiden piti olla kadonneesta Irisagrigin kaupungista, jotka oli toimitettu Hobby Aulaan "laattanäytteiksi" merkittynä.
ellauri328.html on line 424: Lubbockissa Teksasissa syntynyt Howard on juutalaisen äidin ja pakanallisen isän poika, venäläisten maahanmuuttajien pojanpoika ja Valko-Venäjän Mogilevin kaupungin rabbin pojanpoika. 20-vuotiaana hänestä tuli Jeesuksen seuraaja ja hän auttoi perustamaan messiaanisen juutalaisen synagogan. Lopulta hän liittyi Episcopal Churchiin, koska se oli "juutalaisin kirkko, jonka hän pystyi löytämään".
ellauri328.html on line 516: 
abcfaaf0c82369f099cab38cd1f" height="300px" />
ellauri330.html on line 209: Mixi sitten Zelenskin äidinkieli ei ole ukraina? Zelenskiy is not a Ukrainian, but a Jew. Jews traditionally speak Russian and spread Russian imperial culture. Read what Vladimir (a.k.a. Ze’ev) Zhabotinsky (https://en.wikipedia.org/wiki/Ze%27ev_Jabotinsky) had to say about Jews in Ukraine:
ellauri330.html on line 210:
ellauri330.html on line 211: Мы сами здесь на юге так усердно и так наивно насаждали в городах обрусительные начала, наша печать столько хлопотала здесь о русском театре и распространении русской книги, что мы под конец совершенно потеряли из виду настоящую, осязательную, арифметическую действительность, как она «выглядит» за пределами нашего куриного кругозора. За этими городами колышется сплошное, почти тридцатимиллионное украинское море. Загляните когда-нибудь не только в центр его, в какой нибудь Миргородский или Васильковский уезд: загляните в его окраины, в Харьковскую или Воронежскую губернию, у самой межи, за которой начинается великорусская речь, – и вы поразитесь, до чего нетронутым и беспримесным осталось это сплошное украинское море. Загляните когда-нибудь не только в центр его, в какой нибудь Миргородский или Васильковский уезд: загляните в его окраины, в Харьковскую или Воронежскую губернию, у самой межи, за которой начинается великорусская речь, — и вы поразитесь, до чего нетронутым и беспримесным осталось это сплошное украинское море. Есть на этой меже села, где по ею сторону речки живут «хохлы», по ту сторону — «кацапы». Живут испокон веков рядом и не смешиваются. Каждая сторона говорит по-своему, одевается по-своему, хранит особый свой обычай; женятся только на своих; чуждаются друг друга, не понимают и не ищут взаимного понимания. Съездил бы туда П. Б. Струве, автор теории о «национальных отталкиваниях», прежде чем говорить о единой трансцендентной «общерусской» сущности. Такого выразительного «отталкивания» нет, говорят, даже на польско-литовской или польско- белорусской этнографической границе.(Урок юбилея Шевченко) Me itse täällä etelässä istutimme niin ahkerasti ja niin naiivisti venäläistämisen periaatteita kaupunkeihin, meidän lehdistömme täällä höystyi niin paljon venäläisestä teatterista ja venäläisten kirjojen levittämisestä, että lopulta menetimme täysin silmistämme todellisen, kosketeltavan, aritmeettisen todellisuuden, miltä se "näyttää" kanahorisonttimme ulkopuolella. Näiden kaupunkien takana heiluu jatkuva, lähes kolmenkymmenen miljoonan voimakas Ukrainan meri. Katso jonain päivänä paitsi sen keskustaa, johonkin Mirgorodin tai Vasilkovsky-alueeseen, missä asustivat Ivan Ivanovizh ja Ivan Nikiforovitzh, katso sen laitamille, Harkovin tai Voronežin lääniin, juuri siihen rajaan, jonka jälkeen suuri venäläinen puhe alkaa - ja hämmästyt kuinka koskematonta ja väärentämätöntä se on. Tämä on jatkuva Ukrainan meri. Tällä rajalla on kyliä, joissa "khokholit" asuvat tällä puolella jokea ja "katsapit" asuvat toisella puolella jokea. Muinaisista ajoista lähtien he ovat asuneet vierekkäin eivätkä sekoitu. Kumpikin osapuoli puhuu omalla tavallaan, pukeutuu omalla tavallaan, ylläpitää omaa erityistapaansa; naimisiin vain omiin; vieraannuttaa toisiaan, eivät ymmärrä eivätkä etsi keskinäistä ymmärrystä. P. B. Struve, "kansallisten vastenmielisyyksien" teorian kirjoittaja, vittu menisi sinne ennen kuin puhuu yhdestä transsendenttisesta "kokovenäläisestä" olemuksesta. Sanotaan, ettei sellaista ilmeistä "luotaantyöntävyyttä" ole edes Puolan ja Liettuan tai Puolan ja Valko-Venäjän etnografisella rajalla. (Oppitunti Ševtšenkon vuosipäivänaä)
ellauri330.html on line 213: Ze'ev Jabotinsky, Member of the Most Excellent British Order (heprea : זְאֵב זַ׳בּוֹטִינְסְקִי, romanisoitu : Ze'ev Zhabotinski; syntynyt Vladimir Jevgenjevitš [17 October 1880 – 3 August 1940] oli revarisiionisten johtaja, kirjailija, runoilija, puhuja, sotilas ja juutalaisten itsepuolustustekniikan kehittäjä Odesassa (huom: vain 1 s).
ellauri330.html on line 217: Israelilaisen historioitsija Benny Morrisin mukaan asiakirjat osoittavat, että Jabotinsky kannatti ajatusta arabiväestön siirtämisestä pois ehdotetusta valtiosta, jos sitä tarvitaan sen perustamiseen. Myöhemmin vuonna 1927 hän reagoi vihaisesti julkaistuun raporttiin, jonka mukaan hän oli vaatinut arabien karkottamista Palestiinasta. Sionistiselle Haolam- sanomalehdelle lähettämässään kirjeessä hän kirjoitti: "En ole koskaan sanonut sitä tai mitään, mitä voitaisiin tulkita tässä mielessä. Minun kantani on päinvastoin, ettei kukaan karkoita Israelin maasta sen arabiasukkaita, joko kaikki tai osa niistä -- tämä on ensinnäkin moraalitonta ja toiseksi mahdotonta."
ellauri330.html on line 219: Todellakin, Jabotinskyn muissa kirjoituksissa todetaan: "Emme halua karkottaa edes yhtä arabia Jordan -joen vasemmalta tai oikealta rannalta. Haluamme heidän menestyvän sekä taloudellisesti että kulttuurisesti. Kuvittelemme juutalaisen Palestiinan hallintoa [Eretz Israel ha-Ivri eli ' Israelin juutalainen maa'] seuraavasti: suurin osa väestöstä on juutalaisia, mutta kaikille arabikansalaisille yhtäläiset oikeudet 2. luokan kansalaisina ei ainoastaan taata, vaan ne myös toteutuvat."
ellauri330.html on line 221: Jabotinsky oli siihen mennessä vakuuttunut siitä, että juutalaisilla ei ollut mahdollisuutta saada takaisin mitään osaa Palestiinasta ilman arabien vastustusta. Vuonna 1934 hän kirjoitti perustuslakiluonnoksen juutalaiselle valtiolle, jossa julisti, että arabit olisivat tasa-arvoisessa asemassa juutalaisten kollegojensa kanssa "kaikilla maan julkisen elämän sektoreilla". Nämä kaksi yhteisöä jakaisivat valtion tehtävät, sekä armeijan että siviilipalveluksen, ja nauttisivat sen etuoikeuksista. Jabotinsky ehdotti, että heprea ja arabia saisivat tasavertaisen aseman ja että "jokaisessa kabinetissa, jossa pääministeri on juutalainen, varapääministerin paikkaa tarjotaan arabille ja päinvastoin". Haha LOL.
ellauri330.html on line 223: Jabotinsky piti sionismia täydellisenä kulttuurisena poikkeamana juutalaisesta elämäntavasta Euroopassa ja näki uuden "heprean" radikaalina uudelleenmäärittelynä juutalaiselle kulttuurille ja arvoille tuolloin. Vuonna 1905 hän kirjoitti:
ellauri330.html on line 467: Tämä on absurdia, koska yhteiskunta oli selvästi olemassa ennen yksilöitä. Yksittäistä ihmistä ei ole eikä voisi olla olemassa yhteiskunnan ulkopuolella: kaikki asiat, jotka tekevät ihmisestä nimenomaan ihmisen, ovat syntyneet yhteiskunnassa ja sen kautta: kieli, abstrakti ajattelu, hankitun kokemuksen välittäminen ei-biologisin keinoin, tietoisuus olemisesta muista erillisenä yksilönä, jopa fyysiset ominaisuutemme (äänilaatikko, iso penis, aivojen koko), kaikki nämä ovat sosiaalisia tuotteita.
ellauri330.html on line 469: Kropotkinin ideat sopivatkin britti Laborille paremminkin kuin sakemannien turauxet. Vaikka hän itse oli perusteellinen kommunisti, hän luopui sittemmin vaatimuksestaan puolustaa rahatonta ja palkatonta yhteiskuntaa ehtona tähän traditioon pääsylle ja päätti puolustaa vain valtiotonta yhteiskuntaa, eli siis 'small governmenttia.'
ellauri331.html on line 36: “Wladimir is a bisexual. Wladimir swings both ways,” Fury said of Klitschko, who is engaged and has a daughter with actress Hayden Panettiere, according to The Sun. “For those that don’t know that, I can confirm it now.” Fury, a devout Christian, has become infamous for habitual verbal attacks on women, Jews and gays.
ellauri331.html on line 38: Die Gerüchte über mich und meinen Bruder sind verrückt. Wir sind nicht ****sexuell. Wenn wir das lesen, lachen Dinge im boulevardblätter ich und mein Bruder gerade. Vitali und ich experimentierten ein bisschen in unserem verstorbenen Teenageralter, aber das ist für junge Leute normal, in sexuellen Sachen neugierig zu sein. Wir versuchten es, und wir mochten es nicht, und es war ein langer vor langer Zeit. Gerade das zwei junge Mann-Erforschen und das Versuchen neuer Dinge. Mein Bruder und ich lieben Frauen, und wir sind völlig heterosexuell.
ellauri331.html on line 83: Slobojen vaihtoehtoiset uutissivut smi2.ru eivät aukea, lännen kyberröllit varmaan tukkivat. Lännen Uikipedia muikenee kuin vaari koko sivustosta. Venäläinen Viki myöntää yhden kritiikin: SMI2:ta syytetään usein tabloid -tyylisten napsautussyöttiotsikoiden käytöstä. Aggregaattorin johto väittää kamppailevansa tämän ilmiön kanssa, mutta tunnustaa clickbaitin tehokkuuden lukijoiden houkuttelemisessa.
ellauri331.html on line 99: Marketer Seth Godin has used the phrase "Purple Cow" for the concept of marketing a product as "intrinsically different" in his book, Purple Cow: Transform Your Business by Being Remarkable."
ellauri331.html on line 151: Gazeta.Ru ( venäjäksi : Газета.Ru ) on venäläinen uutissivusto Moskovassa. Vuonna 2012 Gazeta.Ru:n omistus siirtyi Alexander Mammutille. Vuonna 2020 valtionyhtiö Sbermabankista tuli Gazeta.Ru:n holdingyhtiön Rambler Media Groupin ainoa omistaja.
ellauri331.html on line 214: Lenita.ru ( venäjäksi : Лента.Ру ; tyylitelty LƐNTA.RU ) on venäjänkielinen verkkosanomalehti. Se sijaitsee Moskovassa ja sen omistaa Rambler Media Group. Vuonna 2013 Alexander Mammutin omistamat yhtiöt "SUP Media" ja "Rambler-Afisha" yhdistyivät "Afisha.Rambler.SUPiksi", joka omistaa Lenita.ru:n. Verkkosanomalehti on yksi suosituimmista venäjänkielisistä verkkoresursseista, jolla on yli 600 tuhatta kävijää päivittäin. Vuonna 1999 Anton Nosik ja Gleb Pavlovsky käynnistivät Lenita.ru:n yhdessä Tehokkaan politiikan säätiön kanssa. Vuonna 2013 Lenita.ru sijoittui comScore-tutkimuksessa viidenneksi liikenteessä eurooppalaisten uutissivustojen joukossa (kaikilla kielillä). Vuonna 2020 Mammutti myi Ramblerin Sbermabankille.
ellauri331.html on line 236: Life (tyylitelty nimellä L!FE, entinen LifeNews ) on venäläinen hallitusta edistävä uutissivusto, jonka omistaa Aram Gabrelyanov [ ru ; hy ; uk ] ja julkaisija News Media [ ru ]. Sen toimistot ovat Moskovassa. Brändi yhdistetään yleisimmin lakkautettuun LifeNews-kanavaan ja usalaiseen Life-viikkolehteen, joka tuli Elna Hiekkalalle Bulevardilla. LifeNews nousi tunnetuksi käsittelemällä aktiivisesti Donbasin tapahtumia vuonna 2014 ja otti vahvan Kremlin-mielisen kannan. Kanavan luokitukset nousevat vuoden 2014 aikana huippuunsa 30 miljoonaan. Kanavan merkittäviin toimittajiin kuului Semen Pegov, joka jatkoi War Gonzo -projektin perustamista. Gonzo journalismi joutui skandaalin keskipisteeseen heinäkuussa 2014, kun he raportoivat positiivisella sävyllä, että Ukrainan vastaiset "kapinalliset" Itä-Ukrainassa olivat ampuneet alas Ukrainan sotilaskoneen. Suihkukone osoittautui pian siviilimatkustajakoneeksi, MH17, ja LifeNews siirtyi nopeasti poistamaan ja poistamaan alkuperäisen raporttinsa ja tuottamaan sitten lisää raportteja, joissa syytettiin Ukrainaa kohtalokkaasta ammuskelusta. Syyskuussa 2014 Ukrainan kansallinen televisioneuvosto kielsi 15 Kremlin ylläpitämää kanavaa, mukaan lukien LifeNewsin, koska he väittivät sen olevan sotapropagandaa. Mitä se toki olikin.
ellauri331.html on line 271: M.A.S.H. on venäläinen verkkolehti, osa News Media [ ru ] -mediabolagista, perustettu 6. huhtikuuta 2017. Projektin idea kuului Nikita Mogulinille, joka työskenteli tuolloin Life.ru -verkkouutisissa verkkosivuilla, joilla hanketta kehitettiin. Telegramin Mash-kanava on yksi suosituimmista venäjänkielisistä kanavista. Mogulin löysi projektin nimen englanninkielisestä tv-sarjasta.
ellauri331.html on line 273: Mash-lehden apulaispäätoimittaja Sergei Titov ilmoitti 1. helmikuuta 2021 jättävänsä julkaisun Putinin palatsia koskevan raportin ja Arkady Rotenbergin haastattelun jälkeen. Hänen mukaansa päätöksen näiden videoiden julkaisemisesta tekivät "pukuihmiset" eivätkä Mashin työntekijät. Hän vertasi tapahtumia Neuvostoliiton sensuuriin. Huhtikuussa 2018 Aram Gabrelyanov myi osuutensa Mashista Nikita Mogulinille. Mogulin omisti 51 % Mash LLC:stä, mutta tämä osuus oli pantattu Gabrelyanoville heinäkuussa 2018 päivätyllä lainasopimuksella. Syyskuussa 2018 Nikita Mogulin myi osuutensa ja lähti projektista. "Sisärenkaan" mukaan entinen Mashin päätoimittaja, johtaja ja osaomistaja Maxim Iksanov asui presidentin osaston omistamassa talossa Moskovassa, vertaa Majakovski ja Otto Ville Kuusinen!
ellauri331.html on line 312: Huhtikuussa 2014 pitkäaikainen päätoimittaja Andrew McChesney erosi tehtävästään, ja hänen tilalleen tuli Nabi Abdullaev, entinen Moscow Timesin toimittaja, uutistoimittaja, päätoimittaja ja apulaispäätoimittaja, joka oli lähtenyt vuonna 2011 RIA Novostin johtajaksi. vieraskielinen uutispalvelu. Pian nimityksensä jälkeen Abdullaev väitti The Guardianissa (siis siinä brittiplärässä), että lännen "puoluellinen journalismi...ryystää länneltä sen moraalisen auktoriteetin". Syksyllä 2015 Abdullaev erotettiin virastaan, ja hänen tilalleen nimitettiin Mikhail Fishyman, Russky Newsweekin entinen johtaja.
ellauri331.html on line 354: Seitsemän Novaja Gazetan toimittajaa, mukaan lukien Juri Shchekotshikhin, Anna Politkovskaya ja Anastasia Baburova, on murhattu epähuomiossa vuodesta 2000 lähtien heidän hutkintansa yhteydessä. Kaikkein surullisinta on ett sanomalehden perusti ryhmä entisiä Komsomolskaja Pravdan toimittajia vuonna 1993, sen etunimi oli Ezhednevnaja Novaja Gazeta (Daily New Gazette). Ukraina-ozainen Mihail Gorbatšov käytti vuoden 1990 Nobelin rauhanpalkintonsa rahoja Novaja Gazetan perustamiseen vuonna 1993 ja sen ensimmäisten tietokoneiden hankintaan. Hukkaan menivät nekin rahat, noin ryssän kannalta.
ellauri331.html on line 379: Mutta nytpä tulee kunnon ryssävihan aihetta! Peace Data tai PeaceData on valeuutissivusto, jota ylläpitää Internet Research Agency, maan hallitukseen yhteydessä oleva venäläinen kanava, joka julkaisee englanniksi ja arabiaksi.
ellauri331.html on line 392: Noah Shachtman (jutku hänkin), sivuston päätoimittaja vuosina 2018–2021, on luonnehtinut sitä "high-end tabloidiksi ". Vuonna 2015 annetussa haastattelussa entinen päätoimittaja John Avlon (goy) kuvaili Beastin pääkirjoitusta. Lähestymistapa: "Etsimme kauhuja, skandaaleja ja tarinoita salaisista maailmoista; rakastamme kiusaajien, kiihkoilijoiden ja tekopyhien kohtaamisia." Vuonna 2018 Avlon kuvaili Beastin "lakkovyöhykettä" "politiikaksi, popkulttuuriksi ja vallaksi".
ellauri331.html on line 394: Myöhemmin vuonna 2018 päätoimittaja Noah Shachtman kuvaili The Daily Beastia "huippuluokan tabloidiksi ", joka omaksuu gonzojournalismin. Esimerkkejä:
ellauri331.html on line 400: Noah on entinen Rolling Stonen toimittaja ja kletzmer-muusikko joka on käynyt Hebrew Universityä Jerusalemissa. Daily Beastin petkutussivulla (cheat sheet) väitetään: Hamasin lokakuun 7. päivän hyökkäyksessä Israelissa kuolleiden amerikkalaisten määrä nousi tiistaina 33:een, Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinken sanoi Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston kokouksessa Israelin ja Gazan konfliktista. "Jokainen siviilielämä on yhtä arvokasta", Blinken sanoi. "Siviileiden suojelemisessa ei ole hierarkiaa. Siviili on siviili on siviili riippumatta hänen kansallisuudestaan, etnisestä taustastaan, iästään, sukupuolestaan tai uskostaan. Eli nää 33 on peanuts verrattuna 5000 arabivainajaan." Hänen esiintymisensä YK:n eteen tulee Israelin valmistautuessa mahdolliseen maahyökkäykseen Gazaan ja Yhdysvaltain viranomaiset vaativat pidättymistä. "Palestiinalaiset siviilit eivät ole syyllisiä Hamasin verilöylyyn, mutta selänpesijöixi kyllä kelpaavat", Blinken sanoi.
ellauri331.html on line 412: Pravda.ru:n tiedetään tuottavan tabloid-tyylisiä artikkeleita, joiden otsikoissa on törkeitä väitteitä, kuten esim.
ellauri331.html on line 449: Proekt ilmoitti 28.6.2021 julkaisevansa selvityksen Venäjän sisäministeri Vladimir Kolokoltsevin omaisten omaisuudesta. Seuraavana päivänä Moskovan poliisi teki ratsian Roman Badassin, apulaispäätoimittajan Mihail Rubinin ja Proekt Maria Zholobovan perustajan asuntoihin; poliisi takavarikoi myös journalistisia laitteita kuten faxikoneen. Virallisesti etsinnät liittyivät vuoden 2017 journalistiseen tutkimukseen Putinin ystävästä, liikemiehestä ja rikospomo Ilja Traberista [ ru ]. Natalia Zviagina, Amnesty Internationalin Venäjän toimiston johtaja, sanoi, että ratsia on "osa järjestelmällistä puhdistusta kaikista kriittisistä äänistä, jotka paljastavat maan vallanpitäjien väärinkäytökset".
ellauri331.html on line 492: Republic (aiemmin Slon tai Slon.ru ) on venäläinen analyyttinen verkkolehti, joka käsittelee pääasiassa politiikkaa, liiketoimintaa ja taloutta. Sen on julkaissut yksityinen osakeyhtiö Moscow Digital Media. Kesästä 2014 lähtien verkkosivusto on toiminut maksullisena tilauksena. Kesäkuussa 2021 päätoimittajaksi tuli venäläinen toimittaja Dmitri Kolerev. 15. lokakuuta 2021 Moscow Digital Media leimattiin "ulkomaiseksi agentiksi " Venäjällä. Dmitrillä ei ole höykäsen pöläystä aavistusta mixi. Rahaakaan ei tule kuin abonnenteilta. Tasavallan toimittaja Siranush Sharoyan sai tammikuussa 2017 Redkollegia -mediapalkinnon artikkelistaan "Musta käteinen. Kuinka biljoona dollaria vedettiin maasta 25 vuodessa. Venäjän pankkijärjestelmän historia - rikostapausten perusteella".
ellauri331.html on line 520: Joulukuussa 2019 media vähän kritisoi palvelun asiantuntijoiden valintaa, jotka analysoivat viitattuja julkaisuja arvioidakseen niiden säännöstenmukaisuutta. Monet Roscomnadzorin rekrytoimat asiantuntijat ovat yhteydessä pseudotieteellisiin ja sekstanttisiin liikkeisiin, mukaan lukien HIV:n/aidsin kieltäjät, ultrakonservatiivit, rokotusten vastustajat ja vaihtoehtoisen lääketieteen aktivistit. Kolme tällaista asiantuntijaa – Anna Volkova, Tatyana Simonova ja Elena Shabalina – arvioivat suositun räppäri Egor Kreedin sanoituksia, joissa he löysivät "mutageenisen vaikutuksen", "saatanallisen vaikutuksen" ja "psykologisen sodankäynnin". Pfui!
ellauri331.html on line 525: Roskomnadzorin tiedottaja vahvisti 5. huhtikuuta 2013, että Wikipedia oli mustalla listalla venäjänkielisen Wikipedian artikkelin " Kannabiksen tupakointi " ( Курение каннабиса ) takia.
ellauri331.html on line 526: Roskomnadzor lisäsi 18. elokuuta 2015 venäjänkielisen Wikipedian artikkelin charoista ( Чарас (наркотическое вещество) (venäjäksi) ) mustalle listalle, koska se sisältää huumepropagandaa. Artikkeli kirjoitettiin sitten tyhjästä uudelleen YK:n materiaaleja ja oppikirjoja käyttäen, mutta 24. elokuuta se sisällytettiin Venäjän Internet-palveluntarjoajille lähetettyjen kiellettyjen materiaalien luetteloon. Koska Wikipedia käyttää HTTPS- protokollaa liikenteen salaamiseen, käytännössä kaikki sivustot kaikilla Wikipedian kieliversioilla [ kyseenalainen – keskustelu ] estettiin Venäjällä elokuun 25. päivän yönä. [ lisää kannabista tarvitaan ]
ellauri331.html on line 538: Roskomnadzor esti 23. huhtikuuta 2022 online-shakkisivuston Chess.com Venäjällä, koska kaksi artikkelia kritisoi Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ja niiden linkit korvasivat kaikki venäläiset liput verkkosivustolla. Puuh ja lääh, kyllä länsiröllien paimennuxessa piisaa rabotaa.
ellauri331.html on line 546: Lehti on julkaissut muun muassa sellaisia perusteettomia väitteitä, kuten että Vesyoly Molochnik -maitopakkaukset edistävät lasten homoseksuaalisuutta, että venäläisten pommitukset lastentarhaan Donbasissa vuoden 2022 hyökkäyksen aikana Ukrainaan oli "ukrainalainen psyoppi", ja että amerikkalaiset laboratoriot tekivät Ukrainassa yhteistyötä Ukrainan joukkojen kanssa biologisten aseiden sijoittamiseksi Venäjää vastaan. Eivät tehneet, omin nokkineen ne hääräsivät kotikonnulla.
ellauri331.html on line 598: Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ilmoitti 27.2.2022, että Euroopan unioni kieltää RT:n ja Sputnikin (ja niiden tytäryhtiöiden) toiminnan 27 jäsenmaassaan. [146] Kielto johti siihen, että RT estettiin EU:n ulkopuolella sijaitsevissa loppupään televisioverkoissa, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Singaporessa, koska ne olivat riippuvaisia EU:n yrityksistä signaalin syöttämisessä RT:lle. Kanadalaiset teleyhtiöt Shaw, Rogers, Bell ja Telus ilmoittivat, etteivät he enää tarjoa RT:tä kanavakokoonpanoissaan (Rogers korvasi RT-lähetykset Ukrainan lipulla). Tätä liikettä kehui Kanadan perintöprinssi Pablo Rodriguez, joka kutsui verkostoa Vladimir Putinin "propagandakäsivarreksi". 28. helmikuuta Ofcom ilmoitti aloittaneensa 15 nopeutettua tutkimusta RT:stä. Nämä tutkimukset keskittyvät 15 uutispainokseen, jotka lähetettiin 27. helmikuuta klo 5.00-19.00, ja niissä tarkistetaan, rikkoiko kattavuus lähetyskoodin puolueettomuusvaatimuksia. Asetus julkaistiin 2. maaliskuuta, mikä tarkoitti, että kielto oli voimassa.
ellauri331.html on line 604: Kaikki RT:n haarat eivät ole kärsineet laskusta sodan alkamisen jälkeen. Vuorovaikutus arabiankielisen Facebook-sivun "RT Online" kanssa kasvoi 161,2 % helmikuun 28. päivästä maaliskuun puoliväliin, "RT Play in Español" nousi 22,5 %. Entäs Kiinassa? Ei edes sanota. Syys- ja lokakuussa 2022 RT julkaisi RT Hindi ja RT Balkan. Latinalainen Amerikka on Internet RT:n (rt.com) toiseksi merkittävin vaikutusalue. Vuonna 2013 RT nousi 100 katsotuimman verkkosivuston joukkoon seitsemässä Latinalaisen Amerikan maassa. Vuonna 2013 RT:stä tuli "ensimmäinen uutisverkosto, joka ylitti miljardin katselukerran YouTubessa". Pian Ukrainan hyökkäyksen ja teknologiayritysten RT:n estämisen jälkeen RT:n "Facebook-pääkanavalla on yli 7 miljoonaa seuraajaa" (joista osa sijaitsee Euroopassa, jossa kanava on estetty). RT:n YouTube-tilillä oli "noin 4,65 miljoonaa seuraajaa englanniksi ja 5,94 miljoonaa espanjaksi".
ellauri331.html on line 633: Russia Insider julkaisi 15. tammikuuta 2018 Bausmanin pääkirjoituksen otsikolla "On aika pudottaa juutalainen tabu", jossa hän kuvaili vihamielisyyttä Putinin Venäjää kohtaan "pääasiassa juutalaisena ilmiönä", väitti "tiukkana kritisoinnin tabuna tiedotusvälineissä". juutalaisia ryhmänä ja ilmoitti, että "tästä lähtien Russia Insiderin sivut ovat avoinna artikkeleille, jotka käsittelevät reilusti ja rehellisesti juutalaisten eliitin vaikutusta, mukaan lukien osoittavat, milloin se on pahantahtoinen, mitä se usein on". että punainen terrori oli juutalaisten pogromi Venäjän kansaa vastaan. No kyllähän monet punikit oli juutalaisia (Marx ja Trozki esimerkixi), mutta vielä useammat eivät (Engels, Lenin, Otto Ville Kuusinen tai Stalin esimerkixiI. Haaretz sanoi, että manifestissa väitettiin "juutalaisten painostusryhmien" olevan vastuussa "suurimmasta osasta kuolettavasta kuohunnasta maailmassa viimeisten 30 vuoden aikana". No takuulla ovat vastuussa Israelin toimista.
ellauri331.html on line 635: Vladislav Davidzon (ilmiselvä jutku), joka avustaa American Tabloid -lehteä, kuvaili artikkelia "pitkäksi antisemitistiseksi manifestiksi", jossa kirjoitettiin, että artikkeli "sisäsi kattavan litanian ilkeimmistä syytöksistä juutalaisia vastaan, jotka ovat peräisin yli sadan vuoden takaa". Toinen Tabloid- kirjoittaja Yair Rosenberg (yhtä ilmiselvä jutku) sanoi Twitterissä: "Tämä Putinia kannattavan sivuston manifesti on pohjimmiltaan natsijuttu vuonna 2018. Se kuuluu täsmälleen samalla tavalla: 'Meidän on lähdettävä juutalaisten perään tai kohtaamme yhteiskunnallisen onnettomuuden.'." [21] Artikkeli on käännetty useille kielille, ja amerikkalainen valkoinen nationalisti Richard B. Spencer on kuvaillut sitä "suurtapahtumaksi".
ellauri331.html on line 647: 
ellauri331.html on line 656: Andrei Piontkovski valmistui Moskovan valtionyliopiston matematiikan laitokselta ja on julkaissut yli sata tieteellistä artikkelia soveltavasta matematiikasta. Tyhmistyttyään hän siirtyi politiikan puolelle ja käytti 11. tammikuuta 2000 Sovetskaja Rossijassa julkaistussa artikkelissaan Yabloko- verkkosivustolle samana päivänä ensimmäisenä termiä " putinismi ", jonka hän oli määritellyt " rosvokapitalismin korkein ja viimeinen vaihe Venäjällä, vaihe, jossa, kuten eräs puoliunohdettu klassikko sanoi, porvaristo heittää demokraattisten vapauksien ja ihmisoikeuksien lipun yli laidan, ja myös sodana, kansakunnan "konsolidoitumisena" joidenkin etnisten ryhmien vihan, sananvapauden hyökkäyksen ja tiedonvälityksen aivopesun, eristäytymisen ulkomaailmasta ja taloudellisen rappeutumisen perusteella." Samassa artikkelissa Piontkovsky totesi, että putinismi on Venäjän päähän ammuttu päällimmäinen laukaus, ja hän myös vertasi Jeltsiniä Hindenburgiin, joka antoi Putlerille vallan.
ellauri331.html on line 676: Sputnik ( venäläinen ääntäminen: [ˈsputnʲɪk] ; aiemmin Voice of Russia ja RIA Novosti, nimi johdettu venäjän sanasta спутник, "satelliitti") on Venäjän valtion omistama uutistoimisto ja radiolähetyspalvelu. Sen perusti Venäjän hallituksen omistama uutistoimisto Rossija Segodnya 10. marraskuuta 2014. Sputnikilla on pääkonttori Moskovassa (check), ja se ylläpitää alueellisia toimituksia Washingtonissa, DC:ssä, Kairossa, Pekingissä, Pariisissa, Berliinissä, Madridissa, Montevideossa ja Rio de Janeirossa. Sputnik kuvailee itseään globaaliin politiikkaan ja talouteen keskittyväksi ja kosiskelee kansainvälistä antianglosaxisista yleisöä. Taisin jo mainita, että Sputnikin oli tarkoitus tavoittaa maailmanlaajuinen yleisö, joka on "väsynyt yksinapaista maailmaa edistävästä aggressiivisesta propagandasta ja joka haluaa toisenlaisen näkökulman". Asema väittää, että se "näyttää kaiken". Vieraillessaan RT-televisioverkon Moskovan tukikohdassa vuonna 2013 presidentti Vladimir Putin sanoi, että sekä silloin tulevan Sputnik-toimiston että RT:n takana oli ajatus "murtaa anglosaksisten globaalien tietovirtojen monopoli". Ei sitä niin vain murreta, parahin Volodymyr! Huhtikuussa 2017 Sputnik allekirjoitti henkilöstövaihtosopimuksen Kiinan kommunistisen puolueen tabloidin Global Timesin kanssa. Haha, luuletko että siitä on mitään apua? Nehän kirjoittavat niillä kärpäsenkakkakirjaimillakin.
ellauri331.html on line 698: Yhdysvaltain tiedusteluyhteisö sai syytä pohtia, miksi Putin valitsi juuri kesän 2016 eskaloidakseen aktiivisia toimia, jotka vaikuttavat Yhdysvaltain sisäpolitiikkaan. Kansallisen tiedustelupalvelun johtaja James R. Clapper sanoi Venäjän vuosien 2011–2013 mielenosoitusten jälkeen, että Putinin izeluottamus hänen elinkelpoisuuteensa poliitikkona vaurioitui, ja Putin vastasi kiukustuneena propaganda-aallolla. Venäjän presidentin Vladimir Putinin lehdistösihteeri Dmitri Peskov totesi 18. heinäkuuta 2016, että Venäjän hallituksella ei ollut osuutta DNC:n hakkerointitapaukseen. Peskov kutsui koko ajatusta "paranoidiksi" ja "absurdiksi", sanoen: "Nää on jälleen näitä hulluja yrityksiä käyttää hyväkseen Venäjä-korttia Yhdysvaltain vaalikampanjassa."
ellauri331.html on line 702: 25. heinäkuuta 2016 Thomas Rid, Lontoon King´s Collegen turvallisuustutkimuksen professori ja Johns Hopkinsin yliopiston School for Advanced International Studiesin ulkopuolinen tutkija Washington DC:ssä (taskuprofessori vailla vertoa), teki oman yhteenvedon todisteista, osoittaaxeen Venäjän olevan kaiken takana. Hän päätteli, että nämä toimet heikensivät onnistuneesti "DNC:n kykyä käyttää oppositiotutkimustaan yllätyksenä Trumpia vastaan..." Hän kirjoittaa lisäksi, että monet maat suorittavat tietojen suodattamista poliittisista järjestöistä ja sitä pidetään laillisena tiedustelutyötä. "Mutta digitaalinen suodattaminen ja mahdollisesti manipuloitujen asiakirjojen julkaiseminen vapaalla hacktivismilla naamioituna ylittää suuren punaisen viivan ja muodostaa vaarallisen ennakkotapauksen: autoritaarinen maa suoraan, mutta silti salaisesti yrittää sabotoida Yhdysvaltain vaaleja." Jos se maa edes olisi antiautotaarinen...
ellauri331.html on line 718: Maaliskuussa 2020 Vzglyad julkaisi artikkelin mediapäällikkö Alexander Malkevichilta (jota on kutsuttu "venäläiseksi röllipeikoksi" ja jolle Yhdysvaltain hallitus on langettanut seuraamuksia sekaantumisesta Yhdysvaltain vaaleihin) jossa Wikipedian toimituksia syytettiin informaatiosodasta. Malkevich näät väitti, että hallitusmyönteisen hankkeen "Anti-Propaganda" luoman artikkelin "Venäjänkielisen Wikipedian hallinnon myynti" poistaminen Wikipediasta (Malkevichin mukaan artikkeli poistettiin ilkivalloin) oli todiste "informaatiosodasta". Wikipedia kutsui koko ajatusta "paranoidiksi" ja "absurdiksi", sanoen: "Nää on jälleen näitä hulluja yrityksiä käyttää hyväkseen Amerikka-korttia Venäjän sotapropagandassa."
ellauri332.html on line 144: Se ei ollut vain "The Tree of Life" -elokuvan loppu, joka oli hieman hämmentävä - se oli koko elokuva. Se keskittyy ensisijaisesti Teksasin kaupungissa asuvaan perheeseen, vaikka heidän elämänsä sekoittuu muihin kohtauksiin, jotka edustavat kaikkea ajan sairastamisesta tuonpuoleiseen. Ohjaaja Terrence Malick ei koskaan tarkentanut, mistä elokuvassa oli kyse. Elokuvakriitikot ovat kuitenkin ehdottaneet, että elokuva saa sinut pohtimaan kaikkea hyvää ja huonoa omassa elämässäsi ja kuinka se sopii isompaan kuvaan. Katsojat jakautuivat, jotkut ihailivat elokuvan abstraktia luonnetta, kun taas toiset eivät kestäneet sitä!
ellauri332.html on line 194: Tämä kulttiklassinen kauhuelokuva kuvaa asiantuntevasti kivettävää vainoharhaisuutta aiheuttavaa raskautta. Elokuvan taiteellinen nero ja alitajuiset naisten vapautumisen teemat ansaitsivat sen paikan Yhdysvaltain kansallisessa elokuvarekisterissä. Mia Farrow loistaa elokuvan nuorena päähenkilönä, jota pelottaa kauhistuttavien kulttijäsennaapureidensa jatkuva uhka ja oma kasvava vatsa. Elokuva etenee huipentumaan, jossa Rosemary tajuaa synnyttäneensä ei kenenkään muun kuin Saatanan pojan. Olemme kuulleet, että raskaus voi olla vaikeaa, mutta tämä on aivan naurettavaa! Elokuvan raskaus-paranoia-juoni oli tuolloin tabu, mikä nosti monia pillunkarvoja sen julkaisun jälkeen
ellauri332.html on line 271: Grindhouse-elokuva tuo kaiken mahdollisen toiminnan ja kauhun. Tarantinon ohjaamassa elokuvassa Kurt Russell näyttelee stuntman Mike McKayta ja hänen pahoja pyrkimyksiään viedä nuoria naisia lavastettuihin auto-onnettomuuksiin hänen "kuolemankestävässä" autossaan. Abernathy (Rosario Dawson), Kim (Tracie Thomas) ja Lee (Mary Elizabeth Winstead) yrittävät selviytyä hullun hyökkäyksestä tässä uuden aallon tutkimustrillerissä Tarantino-faneille ei ole vieras katsoa elokuvia, jotka työntävät väkivallan ja väkivallan rajoja, mutta tämä elokuva näytti vievän sen liian pitkälle. Tämä elokuva sai jopa kaikkein sitkeimmät fanit tuntemaan olonsa levottomaksi ja kiihottuneexi elokuvan liian väkivaltaisissa kohtauksissa.
ellauri332.html on line 280: Supermanin vihollinen tarvitsee enemmän habaa, eikä Eisenbergillä vain ollut sitä. Monien mielestä hänen hahmonsa oli liian maaninen, äänekäs ja liian ruipelo siihen, millainen hyvän Lutherin pitäisi olla – hieman liian lähellä Jokeria monien ihmisten makuun. Se sai monet fanit vihaamaan elokuvaa sen kyseenalaisen näyttelijävalinnan vuoksi..
ellauri332.html on line 320: Ehkä Alfred Hitchcockin tunnetuin ja tunnustetuin elokuva "Psycho" on klassinen kauhutrilleri, jota pelataan vielä tänäkin päivänä jokaisena Halloweenina. Elokuvan pääosassa Anthony Perkins on henkisesti epävakaa hotellin omistaja, jolla on paljon synkkiä salaisuuksia piilossa rakennuksessa, jossa hän työskentelee. Psycho" tuli pioneerinimikkeeksi kauhuelokuvien genren suhteen. Julkaisuhetkellä elokuva oli kuitenkin kiistanalainen sen tuolloisen tabusisällön kuvauksesta. "Järkyttävät" kohtaukset sisälsivät: naimaton pariskunta nai, jakavat sängyn ja näytetään paljas derrière...Gäsp. Ei jaxa.
ellauri332.html on line 348: Ohjaaja Michael Powellin väkivaltainen tirkistelijäelokuva vangitsee ikivanhan pelon tulla vieraan katseluun. Mark Lewis, alias "Peeping Tom" saa korjauksensa kuvaamalla ja sitten murhaamalla vaatimattomia naisia heidän omissa kodeissaan. Nykyään, kun kamerat löytyvät jokaisen taskusta aina, tämä elokuva on erityisen ajankohtainen ja koskettava. Se on kuin ruozalainen lastenkirja "Nolla". Vaikka "Peeping Tom" on sittemmin viljellyt kulttiasemaa elokuvafanien keskuudessa, sitä pidettiin erittäin kiistanalaisena, kun se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1960. Tämä johtui elokuvan uudesta seksuaalisten tabujen ja väkivallan kuvauksesta. Huohheli huoh.
ellauri332.html on line 362: Tämä elokuva riittää antamaan jopa tyylitaitoisille ihmisille muotifobian. "In Fabric" vastaa kysymykseen (et todennäköisesti koskaan ajatellut kysyä): "Mitä tapahtuisi, jos mekkoni kummittelee?" Vastaus? No, se ei olisi kaunista.
ellauri332.html on line 390: Puhumattakaan elokuvan melko oudosta ja alentuvasta kuvauksesta Abu Dhabin ihmisistä ja heidän kulttuuristaan. Elokuvan tähti Sarah Jessica Parker on samaa mieltä elokuvaa kohtaan esitetystä kritiikistä, jonka mukaan "Ymmärrän, missä jäimme elokuvassa vajakeixi."
ellauri332.html on line 398:
ellauri332.html on line 420: For anyone who's ever wondered why Hawthorne left out the mute servants, red cockatoos, and rolls in the proverbial hay. As Hawthorne himself would say: "Ignominious!" "Deththpicable!"
ellauri332.html on line 422: Love the book or hate it, but no novel deserves the shabby treatment that director Roland Joff and screenwriter Douglas Day Stewart have given the classic novel.
ellauri332.html on line 431: A very '90s take on a 1660s tale written in 1850, as a picture of early colonial life it's about as convincing as Pocahontas.
ellauri332.html on line 442: Hester Prynne (Senta Berger) lebt mit ihrer Tochter in Salem, einer an der Atlantikküste gelegene amerikanische Neuansiedlung der Puritaner. Auf ihren Kleidern prangt in scharlachroter Farbe ein A. Der Buchstabe ist für die strenggläubigen Puritaner das Zeichen für eine Ehebrecherin. Trotz der Repressalien ihrer Gemeinschaft - so muss die schöne Frau jedes Jahr einen Tag an den Pranger - weigert sich Hester, den Namen des Vaters ihrer Tochter Pearl preiszugeben.
ellauri332.html on line 448: "Der scharlachrote Buchstabe" ist ein untypisches Filmprojekt von Wenders, doch der Roman war in der Schule seine Lieblingslektüre. Erst bei der Umsetzung merkte er, dass ihm das Projekt nicht lag, auch erschwerten finanzielle und logistische Probleme seine Arbeit. Nachdem Dreharbeiten in Amerika zu teuer waren, drehte Wenders in einer kleinen spanischen Filmwesternstadt. Die Puritaner werden teilweise von katholischen Spaniern, der Indianer von einem invaliden Torero verkörpert. Im Nachhinein war Wenders wenig zufrieden mit seinem zweiten Werk - auch an den Kinokassen setzt sich das etwas statische Werk nicht durch.
ellauri332.html on line 450: Prynne is a slumming-sexpot pariah, Chillingworth comes back from the woods with a clinical eye for vengeance, flabby-chinned Dimmesdale (Lou Castel) keeps fainting on the edge of the widescreen. Pearl (Yella Rottländer) giggles as the black-clad puritan leading the arrest slips and falls in the mud.
ellauri332.html on line 454: Wenders himself remains less than happy with the project, and on the commentary track of The American Friend cites it as a contributory factor in his decision to almost abandon filmmaking and return to painting and film criticism.
ellauri332.html on line 496: 
ellauri332.html on line 528: Kriitikot näyttävät olevan yhtä mieltä siitä, että elokuva epäonnistui kolmannessa näytöksessään. Joo... puhumme TÄSTÄ melko abstraktista kirjahyllykohtauksesta.
ellauri332.html on line 533: Astrofysikaalisesta tarkkuudestaan kehutussa elokuvassa elokuvan käänne hassuun ja abstraktiin viidenteen ulottuvuuteen oli aivan liian hätkähdyttävä katsojien nautittavaksi:
ellauri332.html on line 634: Chinless George Lucas was born and raised in modest circumstances in Modesto, California, the son of Dorothy Ellinore Lucas (née Bomberger) and George Walton Lucas Sr., and is of German, Swiss-German, English, Scottish, and distant Dutch and French descent. His family attended Disneyland during its opening week in July 1955, and Lucas would remain enthusiastic about the park, Goofy in particular. Lucas's father owned a stationery store, and had wanted George to work for him when he turned 18. Sama lähtökohta siis kuin Paavo Havikolla.
ellauri332.html on line 674: abril.com.br/wp-content/uploads/2016/10/cena-do-trailer-de-o-vendedor-de-sonhos.jpg?quality=90&strip=info&w=680&h=453&crop=1&resize=382,254" height="300px" />
ellauri332.html on line 718: Whitstable Pearl kuuluu britti tönkköhumoristisiin kökkösarjoihin. Siinä liikutaan ihan persupiireissä. Kaikki ovat kouluttamattomia xenofoobisia landepaukkuja jotka juo kaljaa pullonsuusta ja syö perinteistä kebaabia ja pizzoja. Punkero pää-ämmyrkäinen on viisikymppinen, yhtä punkero depressiivinen puolimutiainen on Johnia vuotta nuorempi. Lapset jää kyllä niiltä saamatta. Juuri paljastettiin että mulatin sidekick onkin lepakko. Siitäkään ei sitten enää ole häiriötä. Uuvuttavan pitkästyttävä "romanssi" punkeroiden kesken nytkähti juuri eteenpäin kun saatiin potkituxi ämmyrkäisen musta poika pihalle ja masixesta leskimieheltä liian laiha leski samantien huut helkkariin. Onnen tiellä on enää ämmyrkäisen homssu äisky, Kirsin ikätoveri nosy Parker Dolly. Se on sitten saanut tyttärensä 15-vuotiaana, tuskin ylläri. Tämä vielä vanhainkotiin niin rannikko on kirkas. Siinä tarvitaan kyllä vankka peti kun nää hylkeet pääsee vällyihin.
ellauri333.html on line 35: Äärimmäisen tärkeä on pitää mielessä: siitä että joku porukka on osoitettu paskiaisixi, kuten erittäinkin usein onkin aita, ei suinkaan seuraa että niiden vastapuoli on yhtään parempi. Paras lähtökohta on, että termiittiapinoista kaikki ovat paskiaisia, ja jos jotkut harvat yllättäen eivät ole sitä, se johtuu siitä että ne ovat heikkoja, vähään tyytyväisiä, tai hyväuskoisia hölmöjä. Mitkä kaikki ovat suositeltavia ominaisuuxia. Tästä albumista selviää että itäintiaanit on jotenkin ällöttäviä. Bouquet like an aborigine's armpit.
ellauri333.html on line 49: Väärin väärin itäintiaanit! Kalat eivät pane vaan ne kutevat. The kala pani (lit. black water) taboo represents the proscription of traveling overseas in Hinduism. According to this prohibition, crossing the seas to foreign lands causes the loss of one's social respectability, as well as the putrefaction of one’s cultural character and posterity. Merelle ei parane mennä siellä kalat panevat ja skorbioonit pistää sammakoita lääkepiikillä. I am levitating now, mukeltavat mutakuono itäintiaanit tämännimisessä pimeässä Clickflix kauhusarjassa, saastunutta vettä juovat, nikottelevat ja verta sylkevät.
ellauri333.html on line 61: Given Ashoka's particularly moral definition of "Dharma" it is possible that he simply wants to say that buddhist virtue and piety now exist from the Mediterranean to the south of India. An expansion of Buddhism to the West is unconfirmed historically. Valehteli raukka nälissään. The edicts put forward moral rules which are extremely short, aphoristic expressions, the subjects being discussed, the vocabulary itself, are all hardly worth an elephant turd. Ashoka used the expression Dhaṃma Lipi (Prakrit in the Brahmi script: 𑀥𑀁𑀫𑀮𑀺𑀧𑀺, "Inscriptions of the Dharma") to describe his own Edicts. According to the edicts, the extent of Buddhist proselytism during this period reached as far as the Mediterranean, and many Buddhist monuments were created.
ellauri333.html on line 63: The reasons behind the kala pani proscription include the inability to carry out the daily rituals of traditional Hindu life and the sin of contact with the characterless, uncivilized mleccha creatures of the foreign lands. Mleccha (from Vedic Sanskrit: म्लेच्छ, romanized: mlecchá) is a Sanskrit term, referring to those of an incomprehensible speech, foreign or barbarous invaders as contra-distinguished from Aryan Vedic tribes. Arjalaiset ovat hyviä, tuumasivat kielettömät sakemannitkin.
ellauri333.html on line 65: The word Mleccha was commonly used for foreign 'barbarians of whatever race or colour' [purification needed]. As a mleccha, any foreigner stood outside the caste system and the ritual ambience. Thus, historically, contact with them was viewed by the Hindu as menstruating and polluting. The Mleccha people were Sakas, Hunas, Yavanas, Kambojas, Pahlavas, Bahlikas and Rishikas. The Kiratas, Khas, Indo-Greeks, Pulindas, Gurjara, Scythians, Kushanas and Arabs were also mlecchas. Blaah, yecch.
ellauri333.html on line 69: Sanskrit was believed to include all the sounds necessary for communication. Early Indo-Aryans would therefore dismiss other languages as foreign tongue, "mleccha bhasha". As the Sanskrit word itself suggests, "mlecchas" were those whose speech was alien. "Correct speech" was a crucial component of being able to take part in the appropriate yajnas (religious rituals and sacrifices). Thus, without correct speech, one could not hope to practice correct religion, either. Parhaiten ääntelevät keon päällä herrastelevat bramiinit. Brahmanical system engineers took great pains to ensure that peoples of the Brahmanical system did not subscribe to any mleccha customs or rituals. Medieval Hindu literature, such as that of Chaitanya Mahaprabhu, also uses the term to refer to those of larger groups of other religions, especially Muslims.
ellauri333.html on line 73: According to another belief in the pre-modern India, the Kala Pani (sea water) was inhabited by the mowglis, bad spirits and monsters. However, not all Hindus adhered to the proscription, so as to gain monetary wealth. For instance, Hindu merchants were present in Burma, Muscat, and other places around Asia and Africa. The East India Company recruited several upper-case soldiers, and adapted its military practices to the requirements of their religious rituals. Consequently, the overseas service, considered polluting to their caste, was not required of them. The General Service Enlistment Act of 1856 required the new recruits to serve overseas if asked. The serving high-caste sepoys were fearful that this requirement would be eventually extended to them.[12] Thus, the Hindu soldiers viewed the Act as a potential threat to their faith. The resulting discontent was one of the causes of the Indian rebellion of 1857. The Cellular Jail was known as Kala Pani, as the overseas journey to the Andaman islands threatened the convicts with the loss of caste, resulting in social exclusion.
ellauri333.html on line 79: The Kala Pani theme features prominently in the Indo-Caribbean history, and has been elaborately discussed in the writings of V. S. Naipaul. Ashoka oli proselyytti buddhisti. Ashoka also states that he sent emissaries to the West to transmit medical care and medicinal plants (Major Rock Edict No.2). We do not know what the influence of these emissaries was on the Greek world. Most likely null. Barbaarit varmaan mätki niitä takaraivoon ja vei Ketan kamat.
ellauri333.html on line 88: Kyyros Suuri haaplasi arameaa, se oli akhaimenidipersian virallinen kieli. Eeli Eeli laama sabakhthaani? Heprealaiset oli ikikiitollisia Kyyroxelle joka vapautti ne kaxoisvirran maan orjuudesta.
ellauri333.html on line 91: From a foot-note 2 we are glad to learn that huge erections have now been put up over this and the other Ashoka inscriptions by the Mysore Government for their protection, and the headman of the village has the keys as custodian. Panini mielestä Asokan titteli Devanampriya 'jumalten suosikki' oli pilkkanimi. Panini himself as a hindoo or other old banana does not mention Devanampriya, but states that the termination of the genitive case is preserved at the end of the first member of compounds if the meaning is abusive.
ellauri333.html on line 93: Ceylonese sources state that Ashoka succeeded his father Bindusara 314 years after Buddha's Nirvana and that his anointment took place four years after his father's death, or 218 years after the Nirvana. The Burmese tradition confirms the two dates 214 and 218. The traditional date of the Nirvana is 544 B.C. Various devices were proposed in order to account for this chronological error, until Fleet showed that the Buddha-varsha of 544 B. C. is a comparatively modern fabrication, of the twelfth century, and that the difference of about sixty years is the quite natural result of the buddhists bungling it again.
ellauri333.html on line 98: Seleucus multa in Oriente post divisionem inter socios regni Macedonici bella gessit. Principio Babyloniam cepit; inde auctis ex victoria viribus Bactrianos expugnavit. Transitum deinde in Indiam fecit, quae post mortem Alexandra, veluti a cervicibus iugo servitutis excusso, praefectos eius occiderat. Auctor libertatis Sandrocottus fuerat, sed titulum libertatis post victoriam in servitutem verterat ; siquidem occupato regno populum, quem ab externa dominatione vindicaverat, ipse servitio premebat. Fuit de humili quidem genere natus, sed ad regni potestatem maiestate numinis inpulsus. Quippe cum procacitate sua Nandrum regem offendisset, interfici a rege iussus salutem pedum celeritate quaesierat Ex qua fatigatione cum somno captus iaceret, leo ingentis formae ad dormientem accessit sudoremque profluentem lingua ei detersit expergefactumque blande reliquit. Hoc prodigio primum ad spem regni inpulsus contractis latronibus Indos ad novitatem regni sollicitavit. Molienti deinde bellum adversus praefectos Alexandri elephantus ferus infinitae magnitudinis ultra se obtulit et veluti domita mansuetudine eum tergo excepit duxque belli et proeliator insignis fuit. Sic adquisito regno Sandrocottus ea tempestate, qua Seleucus futurae magnitudinis fundamenta iaciebat, Indiam possidebat, cum quo facta pactione Seleucus conpositisque in Oriente rebus in bellum Antigoni descendit.
ellauri333.html on line 100: Eli Seleukos kävi monia sotia idässä Aleksanterin valtakunnan jakamisen jälkeen kenraaliensa kesken. Hän otti ensin Babylonian, ja sitten hänen voimansa, joita voitto lisäsi, alisti baktrialaiset. Sitten hän siirtyi Intiaan, joka Aleksanterin kuoleman jälkeen, ikään kuin orjuuden ike olisi ravistettu pois kaulastaan, oli surmannut hänen prefektinsä.
ellauri333.html on line 121: One of the oldest continuously inhabited places in the world, Patna was founded in 490 BCE by the king of Magadha. Ancient Patna, known as Pataliputra, was the capital of the Magadha Empire throughout the Haryanka, Nanda, Mauryan, Shunga, Gupta, and Pala dynasties. Pataliputra was a seat of learning and fine arts. It was home to many astronomers and scholars including Aryabhata, Vātsyāyana and Chanakya. During the Maurya period (around 300 BCE) its population was about 400,000. Patna served as the seat of power, and political and cultural centre of the Indian subcontinent during the Maurya and Gupta empires. With the fall of the Gupta Empire, Patna lost its glory. The British revived it again in the 17th century as a centre of international trade. Following the partition of Bengal presidency in 1912, Patna became the capital of Bihar and Orissa Province.
ellauri333.html on line 132: 'The following occurred to me: I shall issue proclamations on morality, shall order instruction in morality. Hearing this, men will conform, will be elevated, and will progress considerably by the promotion of morality.'
ellauri333.html on line 140: Hyvä Asoka, turvan kiinnipito voittaa 'sananvapauden' 6-0. Moreover, Devanampriya speaks thus : Obedience must be rendered to mother and father, likewise to elders ; compassion must be shown towards animals ; the truth must be spoken: these same moral virtues (dharma-guna) must be practised. In the same way the pupil must show reverence to the master, and one must behave in a suitable manner towards relatives. This is an ancient rule, and this conduces to long life. Thus one must act.
ellauri333.html on line 144: ' Abstention from killing animals, abstention from hurting living beings, courtesy to relatives, courtesy to Brahmanas and Sramanas, obedience to mother and father, obedience to the aged ' (IV, C).
ellauri333.html on line 146: ' Proper courtesy to slaves and servants, obedience to mother (and) father, liberality to friends, acquaintances, and relatives, to Brahmanas and Sramanas, (and) abstention from killing animals 9 (XI, C).
ellauri333.html on line 153: Secondly, in the first rock-edict, section B, he directly prohibits the killing of animals at sacrifices. At the end of the same edict, however, he rather naively confesses that he had not yet been able to carry out fully the 1 abstention from killing animals' which formed part of his moral code, and that three animals were still being killed daily in his kitchen; but he promises that even this slaughter would be discontinued in future. Samansuuntaisia hiilijalanjälkilupauxia tekevät kaikki kauppiaat tänä päivänä.
ellauri333.html on line 160: Among Anoka's 'good deeds' the second pillar-edict (E) gives prominence to various benefits conferred on animals. This statement is explained by the fifth pillaredict, which contains a detailed list of animals that were declared inviolable either permanently or on certain days, among them the well-known fast-days. Ei se silti ollut mikään jainalainen, vaan päinvastoin tapatti ahimsajäbiä tuhatmäärin vääräoppisuudesta (kz alempana).
ellauri333.html on line 167: Devanampriya desires towards all beings abstention from hurting, self-control, impartiality in violence. He requests his descendants that they ' should not think that a fresh conquest ought to be made, that if a conquest does please them they should take pleasure in mercy and light punishments, and that they should regard the conquest by morality as the only conquest.' (section X).
ellauri333.html on line 191: Seuraavaksi Ashoka lähetti Matkaliputta-Tissarrin plus buddhalaisia lähetyssaarnaajia kaukaisille alueille, kuten Kashmiriin, Gandharaan, Himalajalle, Yonsien (kreikkalaisten) maahan, Maharashtraan, Suvannabhumiin ja Sri Lankaan. Theravada-kouluun kuuluvat Sri Lankan kronikat kyllä liioittelevat Matkaliputta-Tissarrin roolia lahkonsa ylistämiseksi. Sitä Asoka ei pitänyt hyvänä (kz. yllä).
ellauri333.html on line 208: Abanindranath Tagore syntyi Roskasankossa, Kolkatassa, Britti-Intiassa, Gunendranath Tagorelle ja Saudamini Devilille. Hänen isoisänsä oli Girindranath Tagore, "prinssi" Dwarkanath Tagoren toinen poika. Hän oli arvostetun Tagore-suvun jäsen ja runoilija Rabindranath Tagoren veljenpoika. Hänen isoisänsä ja hänen vanhempi veljensä Gaganendranath Tagore olivat myös taiteilijoita. Tagore oppi taidetta opiskellessaan Sanskrit Collegessa Kolkatassa 1880-luvulla.
ellauri333.html on line 246: Hanuman on mytologian mukaan tuulenjumala Vayun ja apsara Anjanan avioton poika. Vayu oli virallisesti naimisissa jumalallisen arkkitehdin Vishwakarman tyttären kanssa, mutta se ei estänyt häntä nukkumasta muita naisia. Hän yritti houkutella sata kuningas Kushnabhin tytärtä, ja kun hänet hylättiin, hän kirosi heistä kyyryselkäisiksi tytöiksi. Hän synnytti toisen aviottoman pojan, Bhiman, Kuntin, teini-ikäisen prinsessan kanssa, joka oli naimisissa impotentin aviomiehen (Pandun) kanssa, joka rukoili viriiliä Vayua velvoittamaan hänet lapseen. Haihtuvalta macho-isältään Hanuman peri kyvyn lentää ja valtavan ruokahalun, jonka hän jakoi velipuolensa Bhiman kanssa. Legenda kertoo, että vastasyntynyt Hanuman oli niin nälkäinen, että hän yritti niellä aurinkoa luullen sen olevan hedelmä. Hänet pakotettiin yskimään tämä hehkuva pala, kun Indra ampui ukkosen ja tuhosi hänen leukansa (Hanu), josta tuli nimi Hanuman.
ellauri333.html on line 259: Kuten Angry Hanumanin muodonmuutoksessa, 1990-luvulla tutusta Ram, joka piti joustaan ja seisoi rennosti onnellisen perheensä vieressä, tuli yksinäiseksi militantiksi soturiksi, kaikki lentävät hiukset ja piirretyt nuolet. Rath Yatra seurasi jäljitellen tätä aihetta, ja kun se saavutti crescendonsa, Ayodhyan Babri Masjidin tuhosi itse julistautunut Vaanar Sena (apinaarmeija), joka käytti trishuleja. Vihaisessa Hanumanissa saatamme hyvinkin nähdä nerokkaan, rakastetun ikonin muuttuvan militantiksi tappajaksi, hominidiksi, joka olisi voinut jakaa luolan nykyisen vihollisensa kanssa pitkään. Samuel Taylor Coleridge kirjoitti kerran muistikirjaan: "Pimeyden prinssi on herrasmies." Ensimmäinen veljesmurha-ase, kuten raamatututkija Bruce Chatwin muistuttaa, nähtiin noin 10 000 eKr., kun kansalainen Kane, maanviljelijäveli, murskasi kuokan veljensä metsästäjä-keräilijä Li'l Abnerin kallon läpi.
ellauri333.html on line 297: Intia oli ensimmäinen ei-arabialainen maa, joka tunnusti Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) Palestiinan lailliseksi edustajaksi 1970-luvulla ja antoi ryhmälle täyden diplomaattisen aseman 1980-luvulla ja kutsui PLO:n pitkäaikaisen johtajan Yasser Arafatin vierailemaan useita kertoja, ja säilytti johdonmukaisesti Palestiina-myönteisen aseman YK:ssa. Vasta sen jälkeen, kun PLO aloitti vuoropuhelun Israelin kanssa, ja Yhdysvaltojen painostuksen lisääntyessä Intia solmi lopulta diplomaattiset suhteet Israelin kanssa vuonna 1992.
ellauri333.html on line 332: Just as culturally there is a visible dualism between northern and southern India, there is a considerable amount of difference in the manner of surnames too. For example, most northern Indians often tend to use their caste names or varna names as surnames especially in post-Independence India. On the other hand, in southern Indian communities, the most common last names for male and female children are the names of their fathers.
ellauri333.html on line 338: To assume that surnames depicting caste and varna-based division of labour is a simple functionality of Indian society is a gross misjudgement. There are some very easily identifiable implications that arise when people are asked to present their full name. For example, since caste and religion can be determined through one’s surname, there have been instances where individuals with Dalit persons were discriminated against, even in scientific research institutes and similar establishments that claim to be ‘liberal’ and ‘free-thinking’.
ellauri333.html on line 341: For many Muslims in India, their surnames mark the influence of an Indo-Arabic ethnicity as well as some traces of caste in various parts of South Asia. For example, various surnames like Khan, Pathan, Afridi, Shaikh among several others are believed to have origins in Afghan communities in the north-western region of the Indian subcontinent. Christians and Jewish people in India also have a unique surname style depending on the various factions and denominations. For example, several Christians in Kerala who have the surname as ‘Oomen’, ‘Kurian’, ‘Varghese’, ‘Koshy’, etc. are identified as belonging to the Saint Thomas faction of south- Asian Christians.
ellauri333.html on line 348: Surnames are an important detail to know about people and they do highlight the uniqueness of not only each individual, but also each community in the world. However, upon critical interrogation of the nature of surnames, one can also understand that they play a huge role in segregationist and exclusionary politics. Indiands are a huge pile of assholes. It is a pity there are so many of them.
ellauri333.html on line 356: Länsimaissa Intian kastittomista on totuttu käyttämään nimitystä paaria tai paria (engl. pariah). Nimitys on laajentunut, yleensä kuvaannolliseksi käsitettynä, tarkoittamaan sosiaalisesti hyljeksittyjä tai halveksittuja ihmisiä ja ihmisryhmiä muuallakin. Varsinaisesti termi, joka johtuu tamilin kielen rumpalia tarkoittavasta sanasta paraiyan, tarkoittaa kuitenkin vain erästä Malabarrannikolla asuvaa, toisinaan eri kansallisuutenakin pidettyä väestönosaa.
ellauri333.html on line 360: Kastittomien kohtaamaan syrjintään Ambedkar törmäsi jo koulussa. Hän joutui istumaan ulkona jauhosäkillä, joka hänen piti itse tuoda kouluun mukanaan joka päivä, päällä sen sijaan, että olisi saanut istua luokassa. Vettä kastittomille jaettiin siten, että joku ylempään kastiin kuuluva kaatoi sen kuppiin niin korkealta, etteivät kastittomat ja kastiin kuuluvat vahingossakaan koskisi toisiaan tai että kastiton koskisi astiaa, josta vettä kaadettiin. Vettä kaatoi yleensä joku alhaiseen kastiin kuuluva maanviljelijä, josta juontuu Ambedkarin kuuluisa ilmaus "no peon, no water" (ei peonia, ei vettä). Peon (English /ˈpiːɒn/, from the Spanish peón Spanish pronunciation: [peˈon]) usually refers to a person subject to peonage: any form of wage labor, financial exploitation, coercive economic practice, or policy in which the victim or a laborer (peon) has little control over employment or economic conditions. Peon and peonage can refer to both the colonial period and post-colonial period of Latin America, as well as the period after the end of slavery in the United States, when "Black Codes" were passed to retain African-American freedmen as labor through other means.
ellauri333.html on line 362: Paariamaisuudestaan huolimatta Ambedkar oli kuitenkin lahjakas oppilas ja ainoa sisaruksistaan, joka opiskeli lukiossa. His original surname was Sakpal ('the sack pal'). In 1906, when he was about 15 years old, he married a nine-year-old girl, Ramabai.
ellauri333.html on line 364: His thesis was on "The problem of the rupee: Its origin and its solution". He worked as a private tutor, as an accountant, and established an investment consulting business, but it failed when his clients learned that he was an untouchable. In 1918, he became professor of political economy in the Sydenham College of Commerce and Economics in Mumbai. Although he was successful with the students, other professors objected to his sharing a drinking-water jug with them.
ellauri333.html on line 368: In a conference in late 1927, Ambedkar publicly condemned the classic Hindu text, the Manusmriti (Laws of Manu), for ideologically justifying caste discrimination and "untouchability", and he ceremonially burned copies of the ancient text. On 25 December 1927, he led thousands of followers to burn copies of Manusmriti. Thus annually 25 December is celebrated as Manusmriti Dahan Din (Manusmriti Burning Day) by Ambedkarites and Dalits.
ellauri333.html on line 370: Mahatma Gandhi fiercely opposed a separate electorate for untouchables, saying he feared that such an arrangement would "divide the Hindu community." LOL.Vitun ruipelo! Aina kun asiat ei menneet sen mielen mukaan se aloitti nälkälakon ja pidätti henkeä. Kuka välittää?
ellauri333.html on line 377: 
ellauri333.html on line 380: Indian constitution guarantees and protections for a wide range of civil liberties for individual citizens, including freedom of religion, the abolition of untouchability, and the outlawing of all forms of discrimination. BUAHAHA.
ellauri333.html on line 392: Kastittomien syrjintä kiellettiin kun Intia julistautui itsenäiseksi. Siitä huolimatta kyselyiden mukaan, varsinkin Pohjois-Intiassa, on tavallista kieltäytyä syömästä dalitien kanssa. Untouchables were forced to not wear good clothes. Kastittomien keskimääräinen elinikä on myös 12 vuotta lyhyempi kuin ylempiin kasteihin kuuluvien. Myös avioliitot eri kastiryhmien välillä ovat todella harvinaisia, ja näiden rajojen rikkomisesta on seurannut kunniamurhia. Asiaa ei ole auttanut valtion tarjoamat rahalliset kannustimet avioitua dalitien kanssa.
ellauri333.html on line 409: Sikhit (yksikössä sikhit : / s ɪ k / (kuten ' sairas ' ) tai / s iː k / (kuten ' etsi ' ); panjabi : ਸਿੱਖ sikh [sɪkkʰ] ) ovat etnouskonnollinen ryhmä sikhdhere, [ sikhdhere ] dharminen uskonto, joka syntyi 1400-luvun lopulla Etelä-Aasian Punjabin alueella ja perustuu Guru Nanakin ilmestykseen.
ellauri333.html on line 440: Nykyään Kanadassa on suurin kansallinen sikhien osuus (2,1 %) maailmassa, kun taas Punjabin osavaltiossa Intiassa on suurin sikhien osuus (58 %) maailman kaikista lääneistä.
ellauri333.html on line 443: Vuoden 1994 arvion mukaan Punjabi-sikhit ja hindut muodostivat 10-15 % Intian armeijan kaikista riveistä. Intian ilmavoimien historian korkein kenraali on Punjabi-sikhi, ilmavoimien marsalkka Arjan Singh.
ellauri333.html on line 451: Sikhiläisyyden perustanut Nānak (1469–1538) syntyi hindulaiseen perheeseen. Ollessaan lähes 30-vuotias Nānak sai ketjureaktion, jonka johdosta hän jätti vanhan elämänsä taakse ja alkoi matkustella. Matkusteltuaan noin 20 vuoden ajan hän sai viljelymaata Keski-Punjabista ja perusti pai
ellauri333.html on line 454: 1500-luvun loppuun mennessä sikhiläisyys oli kasvanut siten, että aluetta hallinnut islamilainen Suurmogulien valtakunta alkoi pitää liikettä uhkana. Tämä johti viidennen Gurun Arjan Devin teloitukseen vuonna 1606. Arjan Devin teloituksen jälkeen sikhit julistivat tätä guruna seuranneen Guru Hargobindin paitsi uskonnolliseksi, myös maalliseksi hallitsijakseen. Hänen johdollaan sikhit jättivät Punjabin ja asettuivat Himalajan aluskukkuloille, jossa he pysyivät 1600-luvun ajan. Guru Tegh Bahadurin yritykset luoda sikhiyhteisö uudestaan Punjabiin päättyivät hänen teloitukseensa vuonna 1675. Kymmenes Guru Gobind Singh loi ajatuksen khālsā rājn eli Jumalan kuningaskunnan perustamisesta. Gobind Singhin muihin uusiin opetuksiin kuului viiden K:n sääntö, joka viittaa leikkaamattoman tukan (kes), kamman (kanghā), miekan (kirpā), teräksisen rannekorun (karhā) ja pitkien housujen (kachhā) pitämiseen. Kuollessaan Gobind Singh katkaisi gurujen linjan nimetessään ennen kuolemaansa gurujen edustajaksi hymnien kokoelman Guru Granth Sahibin.
ellauri333.html on line 456: Khālsā rāj -ajatuksen innoittamana sikhit aloittivat sodan vallatakseen Punjabin, jonka he lopulta valloittivatkin Randžit Singhin (1780–1839) johdolla perustaen Sikhivaltion. Kuningaskunnan perustamisen jälkeen sikhien keskuudessa syntyi käsitys heistä erityisenä ryhmänä ja tämän takia paikallisten käännyttäminen sikhiläisyyteen kiellettiin. Sikhit olivatkin hallitsemassaan Punjabissa pieni vähemmistö, mutta heidän onnistui pysyä vallassa lähinnä sotilastaitojensa avulla. Randžit Singh kuoli vuonna 1839, mistä seurasi poliittinen epävakaus kuningaskunnassa. Tätä hyväksi käyttäneet britit valtasivat Punjabin vuonna 1849.
ellauri333.html on line 458: Sikhien kuningaskunnan kaaduttua he alkoivat tehdä läheistä yhteistyötä brittien kanssa, jotka puolestaan värväsivät sikhejä armeijaan ja poliisivoimiin. 1800-luvun loppupuolella syntyi Singh Sabhā -liike, joka pyrki levittämään tietoa oikeaksi näkemästään sikhiläisyydestä ja sen historiasta käyttäen hyväkseen lehdistöä. Liike myös vakuutti britit siitä, että sikhejä tuli kohdella omana poliittisena yhteisönään Intiassa. Ajatus itsenäisestä sikhivaltiosta nousi jälleen, kun Punjabin jakamisesta Pakistanin ja Intian välillä alettiin neuvotella ennen vuotta 1947, jolloin maat itsenäistyivät. Sikhien pieni osuus alueen väestöstä teki kuitenkin suunnitelman mahdottomaksi. Itsenäisessä Intiassa on vaikuttanut sikhien Akālī Dal -puolue, jonka vaikutuksesta perustettiin Intian Punjabin osavaltio, jonka nykyisten rajojen sisällä sikhit ovat enemmistö. Sikhien suhteet keskushallinnon kanssa eivät ole aina olleet hyvät. Sant Jarnail Singh Bhindārnwalen (1947–84) perustama Khālistān-liike ajaa itsenäistä sikhivaltiota ja tämä on johtanut yhteenottoihin keskushallinnon kanssa. Vaikka suurin osa sikheisä asuu edelleen Punjabin alueella, heistä arviolta 10 % on muuttanut muualle maailmaan.
ellauri333.html on line 487: Sri Guru Granth Sahibin kieli on enimmäkseen vanhaa pandžabia, mutta siinä on myös runsaasti vaikutteita ja sanastoa hindistä, sanskritista sekä farsista.
ellauri334.html on line 113: Uncharted ei kuitenkaan ole huono elokuva (sitä ei saa mainoxessa sanoa), mutta se on niin mitäänsanomaton sellainen, että siitä on hyvin vaikea keksiä mitään hyvää sanottavaa. Muttei auta, on vaan työnnettävä, maxoivat runsaasti maxalaatikkoa. Sankarit ovat puisevia ja pahiskaarti Banderas ja Täti Gabrielle ovat unohdettavia. Hahmoihin on miltei mahdoton kiintyä. Yhdestäkään taistelusta tai takaa-ajosta on vaikea innostua. Ukrainan sotakin on jännempi.
ellauri334.html on line 128: Mulk myös linkitti Wikipedian talousraporttiin ja toimintabudjettiin (julkista tietoa, olipa paljastus), josta selviää Wikimedia Foundationin käyttävän 43 prosenttia varoista verkkosivustojensa rahoittamiseen, 32 prosenttia yhteisön tukemiseen, 13 prosenttia hallintoon ja 12 prosenttia varainhankintaan. So what? Mikä tässä muka menee väärin? Saatanan lakkorikkuri, hyppää typerään ylihinnoiteltuun Terska-sähköautoosi ja lähde Plutoa kiertävälle radalle äläkä enää palaa repimään rumaa pärstääsi.
ellauri334.html on line 176: Rabbi Dovid Feldman kertoi USA TODAY:lle pro Israel-mielenosoittajien linjan takaa, että hän tuli New Yorkista liittyäkseen monivaltioryhmään vastustaakseen ajatusta, että kaikki juutalaiset tukevat Israelin hallituksen toimia.
ellauri334.html on line 241: Todennäköisesti Juudas, joka kuului Juudan alueeseen, kun muut olivat galilealaisia, ei ollut vaikuttunut Jeesuksen väittämästä messiaanisesta luonteesta, ja siksi hän teki miehen teon ja ilmiantoi hänet. Sotilaat ja pappien upseerit, jotka tulivat miekkojen ja sauvojen kanssa vangitsemaan häntä ja hänen seuraajiaan olivat kiitollisia avusta. Hän valitsi Jeesuksen esille suutelemalla häntä tervehtiessään häntä rabbina (Joh. xviii. 1 ja seq. ); sitten he ottivat Jeesuksen kiinni ja veivät hänet sidottuna Hannaan ja ylipapin Kaifaan luo (Matt. xxvi. 47 ja seq., ja par. pas.), kun taas hänen opetuslapsensa, mukaan lukien Pietari, jättivät herransa hänen kohtalonsa varaan.
ellauri334.html on line 247: Kuten Matteus niin usein tekee, Sak. xi. 12-13, oudosti sekaisin Jer. xviii. 2 ja xxxii. 6 ja sitä seuraavat, sitä kutsutaan tyypilliseksi profetiaksi tässä kerrotussa tapahtumassa. Aivan erilainen on tarina Juudaksen lopusta, joka liittyy Apostolien teoissa i. 18-19. Siellä hän osti pellon rahoilla ja kuoli sille putoamisen seurauksena: "Jos putoaa päätä myöten, hän hajosi keskeltä ja kaikki hänen sisälmyksensä purskahti ulos"; tämä kertomus päätetään viittauksella Ps. lxix. 26 (AV 25). Katso Aceldama. Papiaksen, Johanneksen opetuslapsen (ks. Gebhardt ja Harnack, "Patrum Apostolicorum Opera", i. 2, 93 ja sitä seuraavat luvut ), mukaan Juudaksen koko ruumis oli niin turvonnut, että se oli kauhea näky ohikulkijoille, ja makattuaan siellä lyhyen ajan hän repesi auki omalla pellollaan. Arabian apokryfonissa "Evangelium Infantiæ Salvatoris", ch. xxxv., Juudaksen kuvataan olevan Saatanan vallassa Jeesuksen syntyessä; ja kun Jeesus-lapsi otettiin lähelleen, jotta hän sai helpotusta sairaudesta, Jeesus löi häntä sen sijaan. Keskiajalla Juudasta tehtiin usein suosittujen meemien aihe ja Juudas parka esitettiin pahan juutalaisen perustyyppinä. On niitä pahempiakin, Netanjahu seimerkixi.
ellauri334.html on line 260: Irrelevant to me. He may have been an asshole, or he may have been a patriot. He may have existed, or his character may be an allegory. If we look at it from a Christian point of view: Christianity as it is known would not exist without him. Not that I really care much about that as a Jew.
ellauri334.html on line 263: What I think many Christians fail to understand is how irrelevant to Judaism the Christian books and beliefs are. We dn’t have a view about Judas, he is never discussed, there are no discussions about him in Jewish sources. He is completely irrelevant as are the rest of the figures from Christian books. So, you may find some Jews who have formed their personal opinion about him, but there is no comments or view on him from Jewish sources since he is irrelevant and not a subject of discussion for us.
ellauri334.html on line 266: As Tom Isaacs already mentioned, Bart Ehrman has suggested that perhaps what Judas betrayed was not where Jesus was (why would they need him for that?), but rather what Jesus was saying about himself. To flesh this out just a little:
ellauri334.html on line 267: In the synoptic gospels, which are considered more historically reliable than the very theological gJohn, and especially the first, Mark, Jesus's public ministry is largely focused on his apocalyptic message, with a bit of faith healing and exorcism thrown in for good measure. His remarks about himself, and the notion that he was the messiah, was perhaps something… (more)
ellauri334.html on line 285: He is in heaven. In the “correct” heaven - the Kingdom of God. Why? Read the 650 pages he authored through a divine love medium about 17 years ago and see for yourself what sort of advanced spirit he is today. Knowledgeable, loving, and able to tell a great deal about Jesus’ life 2000 years ago. And yes he spent some time in the hells. But God always forgives us, save only for the “unforgivable sin” which since it is an act of omission by the human, God can do nothing about. It is not in his power. He is omnipotent mut not that potent. It's like with that stone.
ellauri334.html on line 313: He isn't. It is not a name ever discussed or thought about by Jews. Ever. It is impossible to capture in words how little we care about him. Here it is:
ellauri334.html on line 333: I cannot say I know a whole lot about Judas Iscariot besides the general story about him betraying Jesus to the Roman authorities, but one thing I MUST say - Judaism has NOTHING to do with Judas Iscariot. I had more than one person ask me “Why do you guys follow Judas?? Surely he was a bad person!”. This would be funny but when I think about how many Jews were actually killed or oppressed because of things like this - it’s not funny at all.
ellauri334.html on line 338: Anyway….I have never been able to figure how it’s anyone’s responsibility for what happened to Jesus, other than G-d himself….This was his plan…..and he put it into action…How come he is never blamed….I blame him…
ellauri334.html on line 341: Most Jewish people do not think about Jesus of Judas or other New Testament figures. In fact they pretty much have completely ignored them for the two thousand years since the New Testament was written. If you ask them about Judas they would say some version of “no opinion.”
ellauri334.html on line 349: Why do the Jews absolve themselves of any responsibility for the Crucifixion of Christ?
ellauri334.html on line 366: Hemmetti, puhukaa puukotuksen saamisesta eteen kuin E. Saarinen. Suella Bravermanin kirje Rishi Sunakille on laskettava yhdeksi tuhois-- eniten kirjeitse tulleista tuomioista, jonka hänen kabinettinsa erotettu jäsen on koskaan antanut pääministerille. Helvetissä ei ole raivoa kuin naisella, jota käytetään vipuvaikutuksena mieheen numeroon 10. Tässä lukee kuin hän olisi kirjoittanut sen Iines Ankkana, nauraa lehtiämmä pahansuopana. Mixi tuo nainen huutaa minulle? Tästä lähin en enää sekaannu lapsiin.
ellauri335.html on line 119: Ensin ajattelin, että tämä on varmaan joku huijaus, mutta sitten se kuitenkin näytti vähän aidolta ja kun siinä oli Disneyn näköinen logo niin klikkasin. Halusin nähdä, mitä siitä seuraa. Minulla on 8-vuotias tytär, joka rakastaa laulamista ja näyttelemistä ja hänen suurin haaveensa on tulla tubettajaksi, kertoo perheenäiti, joka ei halua nimeään juttuun. Is your child the youtuber you want her to be? Come to Hotel Kämp and pay thousands of dollars for nothing if you are a wannabe!
ellauri335.html on line 275: 4. Men är hen grabb, är hen brud?
ellauri335.html on line 413: Repa ei ole vaivautunut ottamaan selvää karvakäsien edes perusasioista, kuten ettei inshsllah ole tervehdys, tai että Jaffa on ikivanha arabien kaupunki eikä mokkereiden.
ellauri335.html on line 490: 
ellauri335.html on line 499: Amnesty International’s Crisis Evidence Lab analyzed satellite imagery and open-source audio-visual material to geolocate and verify the attacks.
ellauri336.html on line 55: Sapatin Samara (10b) sanoo, että ihmisen ei tule tehdä eroa lastensa välillä, antaa toisilleen etuoikeus. Mutta Hyvä kirja on sitä täynnä: Aabel ohitti Kainin, Iisak Ismaelin, Jaakob Esaun, Josef sisaruksensa, Efraim ohitti Manassen jne. Ja eikö Israelin etuuskohtelu muihin apinoihin nähden ole valtava esimerkki? Vanhemmuus on kova määräys. Aina kun tarvitsemme ohjausta elämässä, chossidin ensimmäinen asia on kääntyä Rebben puoleen. Lue kaikki, mitä Rebbe sanoi chinuchin prioriteeteista artikkelista "Puhtaiden sydämien ja mielen kasvattaminen: Lastemme valmistaminen elämään".
ellauri336.html on line 105: Monista perheenjäsenistä huolehtimisen lisäksi suurta kotityötaakkaa lisäävät entisestään työvaltaiset sapatin valmistelut ja lukuisat juhlapyhät. Sapatti (jiddišiksi ja hepreaksi "Shabbos") joka viikonloppu vaatii huomattavaa valmistelua. Syy tähän on se, että käsityötä tai ruoanlaittoa ei sallita sapattina. Joka sapatti on kaksi suurta juhlaa, ja kaikki ruoka on kypsennettävä ja valmistettava etukäteen. Tämä tehdään yleensä perjantaina kodin siivoamisen ja mahdollisesti myös päivittäistavaroiden ostamisen yhteydessä. Perjantai on viikon kiireisin päivä hassidijuutalaisnaisilla!
ellauri336.html on line 123: By: Rabbi Chaim Morgenstern
ellauri336.html on line 148: Sinä iltana perhe valmistautuu ahtautumaan Simcaan. He ovat kaikki pukeutuneet Shabbos-vaatteisiinsa, ja pieni Yankie läikittää vahingossa limsaa isänsä juuri puhdistettuun pukuun. Yankie pelkää isänsä reaktiota ja hermostuu. Todellakin näyttää siltä, että isän hermot ovat räjähtämässä. Kun hän kuitenkin tajuaa, että hänellä on mahdollisuus menettää 50 dollaria, hänen reaktionsa muuttuu. Isä rauhoittaa poikaansa kertomalla hänelle, että hänellä on vaihtoehtoinen puku eikä ole mitään syytä huoleen.
ellauri336.html on line 162: Lopuksi, pidä mielessä tämä ajatus: Palvoisiko kukaan vanhemmista epäjumalia, chas veshalomia todistaakseen asiansa tai kurittaakseen lastaan? Ei tietenkään! Kuulostaa täysin absurdilta edes esittää tällainen kysymys. Mutta muistakaa, että Chazal sanoo, että sitä, joka suuttuu, pidetään ikäänkuin hän palvoi epäjumalia, ja Rambam kirjoittaa, että on kiellettyä suuttua, kun moiti lasta (saa näyttää vihaa, mutta ei tunne sitä). Siksi seuraavan kerran olet suuttumassa ja menettämässä malttisi, ajattele itseksesi: "Valmistaudun nyt epäjumalien palvontaan!" (Hineni muchan umezuman l´kayem issur avoda zara!)
ellauri336.html on line 164: Aina kun Rav Yaakov Kamenetzkyltä kysyttiin lapsen spankingista, hän vastasi kierrellen tarinalla Kaminetzer Rosh HaYeshivasta, Reb Boruch Ber Lebowitzista. Yksi motzei Shabbos, Reb Boruch Berin pojanpoika sytytti valot ennen kuin sanoi hamavdil. Davenoinnin jälkeen Reb Boruch Ber kutsui lapsen luokseen. Täysin rauhallisella tavalla hän sanoi lapselle: "Rakastan sinua suuresti, ja sinun pitäisi elää pitkä ja onnellinen elämä. Mutta olet juuri rikkonut mitzvah d´rabbananin (rabbiinin määräys), ja siksi ansaitset potkun."
ellauri336.html on line 178: Lopuksi vanhempien on myös asetettava "arvoasteikko" tavalleen reagoida lapsen väärinkäytöksiin. Esimerkiksi, jos lapsi koskettaa muktzaa Shabbosissa, saa vanhemmat reagoimaan lähes välittömästi, ja he huutavat: "Muktza, älä koske!" Mutta kun lapsi valehtelee tai puhuu loshon haraa, reagoivatko vanhemmat samalla tavalla? Ovatko he yhtä innoissaan huutaen: "Shhh! Se on loshon hara!" tai "Toora kieltää valehtelemisen!" Havainnoimalla vanhempiensa reaktiota lapsi aistii aveiran vakavuuden tai sen, mitä hän on tehnyt väärin. Lapsi voi kasvaa ajattelemaan, että rabbiininen muktza-kosketuskielto on ankarampi kuin Tooran loshon haran ja valehtelemisen kielto, varsinkin jos hänen vanhempansa innostuvat ja antavat tiukemman rangaistuksen entiselle.
ellauri336.html on line 289: Rabbi Morgenstern does family counseling and lectures extensively in Israel and abroad on shalom bayis, chinuch habanim, family communication and dating, and has produced a popular tape & CD series on these topics. His articles on these topics and Jewish hashkafa have appeared internationally in Jewish newspapers and magazines.
ellauri336.html on line 310: The Rabbis asked Kimchis what she had done to merit having seven sons serve as Kohein Gadol (High Priest). She responded that the beams of her house never saw her with her hair uncovered. While the Rabbis rejected her hypothesis (because many other women have acted likewise), the extent to which she observed this law is still presented as an example of meritorious behavior (Yoma 47a; see Yerushalmi Megilla 1:10 for the accepted opinion as to the merit of Kimchis);
ellauri336.html on line 312: Rabbi Akiva once fined a man 400 zuz (an exorbitant sum) for uncovering a woman’s hair in public. The man subsequently demonstrated that the woman did not hesitate to uncover her own hair in public but Rabbi Akiva refused to reduce the fine saying that the woman’s willingness to uncover her own hair does not give the man license to do so (Baba Yaga Kama Sutra 8:6).
ellauri336.html on line 323: For more information, see The Tzniyus Book by Rabbi Abramowitz, available on Amazon.
ellauri336.html on line 326: Rabbi Jack Abramowitz
ellauri336.html on line 329: Follow Ask Rabbi Jack on YouTube
ellauri336.html on line 342: The latter; one who substitutes for an incapacitated Kohein Gadol is also considered a Kohein Gadol. If the ones who had served had died, she wouldn’t have been asked about her merits!
ellauri336.html on line 345: The Zohar (parshas Naso) that Rabbi Jack cites doesn’t say anything about mikvah. What it says is that the beams of a woman’s house should not see her hair. This is the meritorious practice observed by Kimchis (and many other women of her time) mentioned in the Talmud. Kimchi IS delicious BTW.
ellauri336.html on line 346: This stringency is actually one of the strongest proofs that the Talmud and Zohar agree that a woman (even the most righteous woman) DOES have hair. If she doesn’t have any, what is she hiding from her beams? The Zohar that Rabbi Jack wants is in parshas Acharei Mos. That one talks about shaving and mikvah, but not about the mikvah ‘seeing’ anything.
ellauri336.html on line 354: Let’s be honest it’s a very small minority that still practices the head shaving tradition. Most rabbis don’t believe in it. I’m chassidish and don’t practice that minhag as well as none of my friends do.
ellauri336.html on line 368: The other point I’d like to make is that a woman’s hair is cited (somewhere,) as her crown. After she is married, the beauty of her hair is only available for her husband to see. This helps makes her seductive to him. I also have to say that I can’t imagine having an intimate relationship with a woman with a shaved head as I have referenced in the previous paragraph.
ellauri336.html on line 376: If it is expected that married women are to cover their hair because it might be considered sexually attractive, then why would it be acceptable for a woman’s hair to remain uncovered prior to marriage? Would that not be tempting for others to see their hair? Also, are married women able to have their hair uncovered in the home, then?
ellauri336.html on line 384: I’m an American born Muslim woman and I see many similarities of Jews with Islam as there are a lot of intersections of all three monotheistic faiths. I do not believe in covering my hair, but if one were to look at Nativity sets that are displayed during Christmas and look at Christian nuns habits we will observe a modesty all three faiths have in common. I notice more people objecting to women that choose and I use that word loosely, to observe modesty than to object to women or men that show little in clothing modesty..it is very subjective anyway on what is considered modest. Also, it seems the people who take it upon themselves to enforce these rules are committing a greater sin of being cruel and punitive. Where is the mercy and love all religions preach?
ellauri336.html on line 392: It SHOULD be the responsibility of adult males to BE able to control themselves but alas it seems popular in Jewish Life to make excuses pertaining to their weaknesses and inability to control themselves. I guess it shows it angers me. There are such double standards it causes me growl moments 😔
ellauri336.html on line 436: What I don’t understand about the women that DO shave their hair off, I mean so they just stay bald hidden under a wrap all the time? Wouldn’t their husbands want to see their hair at intimate moments? How would having no hair be attractive to their husbands?
ellauri336.html on line 439: Rabbi Jack Abramowitz, Jew in the City's Educational Correspondent, is the editor of OU Torah (www.ou.org/torah) . He is the author of six books including The Taryag Companion and The G-d Book. For more Q&A, follow his new video series, Ask Rabbi Jack, on YouTube.
ellauri336.html on line 471: Rabbit kysyivät häneltä: "Kuinka olit niin onnekas ansaitaksesi tämän? Oliko teillä jokin erityinen teko?"
ellauri336.html on line 475: Rabbit vastasivat: "Muut naiset ovat toimineet samalla tavalla, mutta silti kukaan ei ole ansainnut sitä, mitä sinulla on."
ellauri336.html on line 477: Rabbit kuulustelivat Kimchitiä suoraan miehensä sijaan, koska he ymmärsivät, että hänen ansioidensa ansiosta hänellä oli niin erityisiä poikia. Isistä ei koskaan ole varmuutta. Mutta miksi he sitten kyseenalaistivat hänen vastauksensa?
ellauri336.html on line 481: Lauseellaan rabbit antoivat meille olennaisen elämänopetuksen. Vaatimattomuus on tärkeää. Mutta olemisen vaatimattomuus – vaatimattomuus, joka läpäisee ihmisen psyyken ja luonteen – on naisen todellinen tavoite.
ellauri336.html on line 501: Perustajamme, rabbi Yosef Y. Kazenin, Tooran pioneerin, juutalaisuuden ja juutalaistietojen pioneerin ikuiseksi muistoksi verkossa.
ellauri336.html on line 502: © 1993-2023 Chabad - Lubavitchin mediakeskus. Lahjoita tietojasi meille. Ehdot ja tietosuoja. Ota yhteyttä.
ellauri336.html on line 520: Popa probably didn’t realize how much he would get done, and when he ran out of printed sheets, he wrote the last three amudim from memory and then chazzered them.
ellauri336.html on line 527: Vaikka risonimien välillä on kiistaa siitä, onko chinuch mitzvah min haTorah, looginen ulosvirtaus tarpeesta täyttää mitzvot (Ramban), vai onko se johdettu midivrei kabbalasta , implisiittisestä velvoitteesta lisääntyä ja täyttää maailma, ei näytä olevan erimielisyyttä. vanhemmilla kasvattaa lapsensa seuraamaan todellista Tooran polkua, kouluttaen ja imeyttäen heitä hyvillä viboilla. Meidän on keskusteltava siitä, mitkä ovat chinuchin velvollisuudet? Ja miten tämä toteutetaan?
ellauri336.html on line 541: On oltava henkistä laatuaikaa, jossa käsitellään hyvien midojen, Tooran ja yiras shomayimien kehittämistä. Laulamalla zemiroja ja antamalla lasten kertoa aineistosta ja kertoa koulussa opittua Tooran ylikin, muodostavat vahvan chinuchin. Miksi riistäisimme lapsiltamme lähtemättömän vaikutelman ja ikuisen vaikutelman todellisesta kauneudesta, joka ympäröi Shabbosia ? Laajennus "v'shomru bnei Yisrael es haShabbos, juutalaisen kansan noudattamaan Shabbos", tulee olemaan siellä, missä se jatkuu "l'dorousom bris olam, joka ulottuu sukupolville ikuisen liiton" ( Semos 31:16). Lapset jakavat sittemmin tukat kammattuina vanhempiensa perinnön.
ellauri336.html on line 553: Jos lapset sekaantuvat goyimiin huonossa seurassa, vanhempien on tahdikkaasti kerrottava lapselle: "Vanhempanasi ymmärrän, että tämä lapsi ei vaikuta sinuun hyvällä tavalla." Mustahampaiset yrjöt ja talonmiehen pennut ulos talosta. Toora kertoo, että Saara toimi tällä tavalla, kun hän näki puoliarabi Yishmaelin käyttäytyvän sopimattomasti Jitzchakin läsnäollessa (Bereishis 21:9). Vaikka vanhempi ei saa puhua haitallisesti lapsen ystävistä, lapselle tulee tehdä selväksi, että vaikka "täytyy olla hyvä kaikille, ei tarvitse olla hyvä kaikkien kanssa". Tämä koskee eritoten tyttöjä.
ellauri336.html on line 580: Greta Thunberg's comments rang of empty words and absolute nothingness for most people on Twitter, who pointed out that she wasn't taking a stand in the Israel-Palestine conflict.
ellauri336.html on line 586: Her comments, however, rang of empty words and absolute nothingness for most people on Twitter, who pointed out that she wasn’t for starters, taking a stance, and while condoning violence was not mentioning how there was a power imbalance. Some even pointed out the quote “If you are neutral in situations of injustice, you have chosen the side of the oppressor,” by Bishop Desmond Tutu.
ellauri336.html on line 592: At last! A brave man grabs Greta's microphone and rapes her with it in a rally on Fathers' Day in Amsterdam!
ellauri336.html on line 596: This is her first and only mention of the Israel-Hamas conflict on her account on X (the social media website once known as Twitter), which has a whopping 5.6 million followers, since the despicable Hamas attacks on Oct. 7 that killed 1,400 Israelis, injured thousands more, and took 200 hostages. As of this writing, Thunberg has no posts that mention the conflict on her Facebook page and only one post on her Instagram account that has essentially the same message as her X post.
ellauri336.html on line 602: Yet Thunberg apparently does not have any problem with being silent while people and families are being slaughtered. Because nowhere in any of her social media feeds did she say a word about the attacks on Israel. The young activist did not offer a specific thought or a prayer for any of the innocent civilians targeted in Hamas’s brutal attacks nor condemn its use of violent terrorism. She couldn’t even spare a syllable for the Israeli
ellauri336.html on line 606: Of course, it’s entirely understandable that Thunberg would sympathize with the plight of the people of Gaza. No one denies that the conditions they are facing are horrendous. (Yawn.) The real debate is whether that’s truly Israeli’s fault who chase them out of their homes into Egypt and bomb them like crazy, causing 1000% overkill, or whether the blame lies with Hamas, which controls the Gaza Strip? Tulta ja tulikiveä! Polttava tuuli olkoon malja, joka heidän on juotava! 7. 11:7 . Ps. 17:15,27:4,63:3 Matt.
ellauri336.html on line 627: The US is already the planet’s leading producer of oil and gas and central to its rise is the Permian Basin, a shale region of about 75,000 sq miles extending from west Texas into New Mexico.
ellauri336.html on line 628: Despite the oil price crash of 2014, the Permian’s oil production has soared from about a million barrels a day in 2011 to about 4.5m this autumn, while natural gas production has trebled since 2013, according to US government figures.
ellauri336.html on line 630: In March, the Permian overtook Saudi Arabia’s Ghawar to become the world’s most productive oilfield. While Saudi Arabia’s overall production remains far higher, predictions are that the Permian’s output will continue to grow at a similar rate – doubling by 2023 as pipeline capacity expands and major oil companies increase their presence – the only thing in the way are alarming environmentalists like Greta.
ellauri336.html on line 640: “It has not been a gradual growth. It’s been the type of growth that puts such a strain on the community that we’re unable to keep up with what we need to handle the crowds, the influx. Our housing shortage is really epidemic. It puts a burden on our school districts. We need teachers but we can’t bring teachers in because we have no place for them to stay,” Collins said.
ellauri336.html on line 646: “We probably have some of the worst air that we’ve ever had out here in west Texas” Collins said. “Every night we flare out here, let off natural gas, a lot of it really fugitive emissions because we don’t have the regulators out here.”
ellauri336.html on line 656: Will Texas have a political shift that might empower Democrats at some stage who might be more willing to think about restraining the growth of the oil sector, if not reversing it?” said Joshua Busby, an associate professor of public affairs at the University of Texas at Austin and senior research fellow at the Center for Climate and Security. NOPE.
ellauri336.html on line 658: Busby hopes natural disasters might accelerate change by altering the economic equation. Fortunately, man made disasters in Ukraine and Israel work just the opposite. The Gulf coast’s vulnerability to storms potentially made more severe by global heating – such as Harvey, which flooded much of the Houston area in 2017 - could damage ports, refineries and petrochemical plants, erode financial markets’ enthusiasm for fossil fuel investments, hurt companies’ bottom lines and push climate concerns higher up the priority list for voters in traditionally conservative suburban and rural areas. Small hope.
ellauri336.html on line 661: The new measure punishing protesters, he said, underlines the political priorities in Texas: “For them to passa law like that gives you an indication of what they think about the oil industry versus the rights and the health of (other) human beings.” Fuck the health of human beings!
ellauri336.html on line 678: "Ettekö te tytöt ymmärrä, rouva Meizlish paasaa, "kuinka helppoa on langeta siihen joukkoon, josta käytetään nimeä khote unmakhte es harabim, syntiseksi joka saa toisetkin tekemään syntiä, mikä on syntisistä pahin, sortua sellaiseksi vain siksi, ettei pidä kiinni hameenhelmasta? Aina, kun mies näkee vilaukselta jonkin teidän kehonne osan, jonka Toora määrää peitettäväksi, mies tekee syntiä. Mutta vielä pahempaa on se, että te olette saaneet hänet tekemään syntiä. Te kannatte vastuun hänen synnistään tuomiopäivänä. Hän pääse kuin koira veräjästä."
ellauri336.html on line 728:
ellauri336.html on line 733:
ellauri336.html on line 734:
ellauri338.html on line 28: 
ellauri338.html on line 48: Schelling’s idea of limited or graduated reprisals—which he later set out in Arms and Influence (1966)—was adopted by the United States in 1965 as Operation Rolling Thunder, which involved the bombing of selected targets in North Vietnam in the expectation that it would deter the North Vietnamese from continuing the war. When this failed to deter North Vietnam, the bombing campaign was escalated, in spite of Schelling’s advice that the bombing should be abandoned if it did not succeed in the first three weeks.
ellauri338.html on line 50: Among his insights were the efficacy of voluntarily limiting one’s options in order to make the remaining ones more credible, that uncertain retaliation can be a greater deterrent than certain retaliation, and that the ability to retaliate is more of a deterrent than the ability to resist an attack. I.e., a country’s best defense against nuclear war is the protection of its weapons rather than its people. Si vis pacem para bellum. Who needs so many people anyway?
ellauri338.html on line 52: Schelling was elected president in 1991, and, in his presidential address “Some Economics of Global Warming” (1992), he advanced an argument in favour of a large carbon footprint as a deterrent for those with a smaller one. Talk softly but carry a big parabellum.
ellauri338.html on line 67: Samana yönä hän nousi ja otti kaksi vaimoaan, kaksi piikaansa ja yksitoista lastaan ja ylitti Jabbokin kaakelin. Hän otti heidät ja lähetti ne virran yli, samoin kuin kaiken, mitä hänellä oli. Ja Jaakob jäi yksin; ja eräs mies paini hänen kanssaan päivän koittoon asti. Kun mies näki, ettei hän voittanut Jaakobia, hän kosketti hänen reiteensä; ja Jaakobin reisi oli irronnut nivelestä, kun hän paini hänen kanssaan. Sitten hän sanoi: "Päästä minut menemään, sillä päivä koittaa." Mutta Jaakob sanoi: "En päästä sinua menemään, ellet siunaa minua." Ja hän sanoi hänelle: "Mikä sinun nimesi on?" Ja hän sanoi: "Jaakob." Sitten hän sanoi: "Sinun nimeäsi älköön enää kutsuttako Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut." Sitten Jaakob kysyi häneltä: "Kerro minulle nimesi." Mutta hän sanoi: "Miksi sinä kysyt minun nimeäni?" Ja siellä hän siunasi häntä. Niin Jaakob antoi paikan nimeksi Peniel ja sanoi: "Sillä minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti minun henkeni on säilynyt." Aurinko nousi hänen päälleen, kun hän ohitti Penuelin ontuen reidensä takia. Sen tähden israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö lonkan jänteitä, jotka ovat reiden ontelossa, koska hän kosketti Jaakobin reiden onteloa lonkan jänteessä. – Mooseksen kirja 32:22–32
ellauri338.html on line 69: Kertomus sisältää useita näytelmiä heprealaisten nimien – Peniel (tai Penuel ) , Israel – merkityksestä sekä samankaltaisuudesta Jaakobin nimen juureen (joka kuulostaa heprean kielestä "kantapäälle") ja sen yhdistelmästä. Jaakobin ontuminen ( Yaʿaqob ) saattaa heijastaa joen nimeä, Jabbok ( Yabbok יַבֹּק, joka kuulostaa "kierolta" joelta), ja Nahmanides (5. Moos. 2:10 Jeshurunista) antaa etymologian "joka kävelee vinoon" nimelle Jacob. Eli Klenkka.
ellauri338.html on line 80:
ellauri338.html on line 85: Martin Gilbert oli piirrellyt kirjan täyden juutalaismielisiä karttoja Arab-Israel konfliktista 1973. Kirja oli tarjon Pasilan sivukirjaston ajankohtaista hyllyssä. Kappas Martin on kuin onkin anglosexisesta nimestä huolimatta juutalainen! Hänen isänsä oli kultaseppä Goldberg ja äiti Miriam. Kaikki hänen isovanhempansa olivat syntyneet juutalaisten aitauxessa Tsaari-Venäjällä (nykyinen Puola ja Liettua). Yhdeksän kuukautta toisen maailmansodan puhkeamisen jälkeen hänet evakuoitiin Kanadaan osana Britannian pyrkimyksiä suojella lapsia. Vanha tautien vaivaama mies, pieni kuin pyhänä kasvanut. Martinin tarkoitus oli puolustella Israelin vuoden 1973 hyökkäyssotaa jossa GT-sählämit etenivät Suezin kanavalle asti, missä ne sitten pysäytti länkkäreiden huoli kanavan läpikulkuliikenteestä. Ei hitto sentään ruveta maxamaan juutalaisille siitä tulleja.
ellauri338.html on line 87: Martinin kartat senenempää kuin Wikipedian virallinen juutalaisten historia eivät mainize Abrahamin maahanmuuttoa Irakista eikä Ebyktista palanneen Moosexen ynnä Joosuan demilitarisaatiota Mooabin, Ammonin ja Filistean mailla. Cetera iam fabulosa ilmeisesti.
ellauri338.html on line 89: Israelilaiset ( / ˈ ɪ z r ə l aɪ t s, - r i ə -/ ; heprea : בְּנֵי יִשְׂרָאֵל , Bɪ ēl ' ryhmän Israel, transl. seemiläinen- puhuvia heimoja muinaisessa Lähi-idässä, jotka asuttivat rautakaudella osan Kanaanista. Israelin nimi esiintyy ensimmäisen kerran muinaisen Egyptin Merneptah Stelessä, joka on päivätty noin 1200 eaa. Moderni arkeologia viittaa siihen, että israelilaiset haarautuivat muista kanaanilaisista (Ham ja Jahvetti?) kehittämällä Jahwismin, joka on selkeä yksipuolinen – ja myöhemmin yxijumalainen – uskonto, jonka keskipisteenä on kansallisjumala Jahve. He puhuivat arkaaista heprean kielen muotoa, joka oli kanaanilaisten kielen alueellinen muunnelma, joka tunnetaan nykyään Raamatun hepreana. Rautakaudella syntyivät Israelin ja Juudan valtakunnat. Israelin kuningaskunta, jonka pääkaupunki on Samaria, kaatui Uus-Assyrian valtakunnalle noin vuonna 720 eaa.; Uusi- Babylonian valtakunta tuhosi Juudan kuningaskunnan, jonka pääkaupunki oli Jerusalem, vuonna 586 eaa. Osa Juudean väestöstä karkotettiin Babyloniin, mutta palasi Israeliin Kyros Suuren valloitettua alueen.
ellauri338.html on line 94: Juutalaiset olivat peräisin historiallisen Israelin ja Juudan israelilaisista ja heprealaisista, kahdesta toisiinsa liittyvästä valtakunnasta, jotka syntyivät Levantissa rautakaudella. Vaikka varhaisin maininta Israelista on kaiverrettu Merneptah Steleen noin 1213–1203 eaa., heppulien oma uskonnollinen kirjallisuus kertoo tarinan israelilaisista, jotka ulottuvat ainakin n. 1500 eaa. Israelin kuningaskunta lankesi uusassyrialaiselle valtakunnalle noin vuonna 720 eaa ja Juudan kuningaskunta uusbabylonialaiselle valtakunnalle vuonna 586 eaa. Osa Juudean väestöstä karkotettiin Babyloniin. Assyrialaisten ja babylonialaisten vankeuksien katsotaan edustavan juutalaisen diasporan alkua. Entäs Ebykti? Punaisen meren kuivatus?
ellauri338.html on line 98: Mesha Stele, joka tunnetaan myös nimellä Moabien kivi, on noin vuonna 840 eaa. päivätty steele, joka sisältää merkittävän kanaanilaisen tekstin Mooabin kuninkaan Meshan (valtakunta, joka sijaitsee nykyajan Jordaniassa ) nimessä. Mesha kertoo, kuinka Kemos, Moabin jumala, oli ollut vihainen kansalleen ja sallinut sen alistua Israelin valtakunnalle, mutta lopulta Kemos palasi ja auttoi Meshaa heittämään pois Israelin ikeen ja palauttamaan Israelin maat (häh? Mooabiittien siis? Tosin Tävskytti oli puolimooabiitti.)
ellauri338.html on line 99: Tel Danin säilönnyt kirjoitus kertoo, että eräs henkilö ('Ankka') tappoi Israelin Jooramin, Ahabin pojan ja Daavidin suvun kuninkaan. Nämä kirjoitukset tukevat kohtia heprealaisesta Raamatusta, sillä Toisessa Kuninkaiden kirjassa mainitaan, että Joram on israelilaisen kuninkaan Ahabin poika, jonka on kirjoittanut hänen foinikialainen vaimonsa Isebel. Stele on tällä hetkellä esillä Israelin museossa, ja se tunnetaan nimellä JOO KAI 310. Sen merkitys Israelin menneisyyden raamatulliselle versiolle on erityisesti riveillä 8 ja 9, joissa mainitaan "Israelin kuningas" ja mahdollisesti "Daavidin huone". Suurin osa tutkijoista hyväksyy jälkimmäisen lukeman, mutta eivät kaikki.
ellauri338.html on line 111: Juutalainen identiteetti määritellään yleisesti myös etnisyyden kautta. Mielipidemittaukset ovat osoittaneet, että suurin osa nykyjuutalaisista näkee juutalaisuuden ensisijaisesti syntyperästä ja kulttuurista, ei uskonnosta. Kiistaa käydään aiheesta "Kuka on juutalainen?" Israelissa, koska se vaikuttaa kansalaisuuteen ja henkilökohtaiseen asemaan, kuten avioliittoon. Israelin paluulaki myöntää kansalaisuuden niille, joilla on juutalainen vanhempi tai isovanhempi, vaikka he eivät olisi uskonnollisia. Mutta rabbiiniset tuomioistuimet käyttävät avioliittoon halakhilaisia sääntöjä, jotka vaativat ortodoksisia kääntymyksiä niiltä, joilla ei ole juutalaista äitiä. Tämä luo ristiriitoja juutalaisuuden eri alojen välille.
ellauri338.html on line 115: Juutalaisten lisäksi on useita ryhmiä, jotka ovat väittäneet polveutuvansa raamatullisista israelilaisista. Kysymys herää nykyään liittyen Israelin paluulakiin, jossa eri ryhmät pyrkivät muuttamaan sinne. Jotkut väitteet on hyväksytty, jotkut ovat harkinnassa, kun taas toiset ovat hylänneet Israelin rabbiinin. Kaikenlaista rupusakkia:
ellauri338.html on line 127: Lembat, Etelä-Afrikasta, pääasiassa Zimbabwesta ja Etelä-Afrikasta kotoisin oleva ihmisryhmä, puhuvat maantieteellisten naapureidensa puhumia bantukieliä ja muistuttavat heitä fyysisesti, mutta heillä on joitain uskonnollisia käytäntöjä ja uskomuksia, jotka ovat samanlaisia kuin juutalaisessa ja islamissa, jotka he väittävät heillä olleen. suullisen perinteen välityksellä.
ellauri338.html on line 132: Isabella - Elizabeth vai Jezebel?
ellauri338.html on line 134: Molemmat alkuperät ovat oikeita. "Isabel" on Elizabethin latinalainen muoto, ja se löytyy eri muodoissa kielillä, kuten espanjaksi, italiaksi, ranskaksi ja katalaaniksi. Se on kuitenkin olemassa myös muodossa, joka ei liity täysin Elizabethiin (hepreaksi Elisheva), Iisebelin murteellisena muunnelmana. Väitä vain ensimmäinen alkuperä, älä toista, jos haluat käyttää Isabelia.Sekä Isabelin että Iisebelin Wikipedia-sivut selittävät tämän. Toivottavasti se auttoi!
ellauri338.html on line 139: Isabella eli Basilikan ruukku (1818 ) on John Keatsin kerronnallinen runo, joka on muokattu Boccaccion Decameronen tarinasta Lisabetta e il testo di bassilico (1349 - 1353). Se kertoo tarinan nuoresta naisesta, jonka perhe aikoo mennä naimisiin "jonkun korkean jalon ja hänen oliivipuidensa kanssa", mutta joka rakastuu Lorenzoon, yhteen veljiensä työntekijöistä. Kun veljet saavat tietää tästä, he murhaavat Lorenzon ja hautaavat hänen ruumiinsa. Hänen haamunsa ilmoittaa tästä Isabellalle unessa. Hän kaivaa ruumiin ja hautaa pään basilikaruukkuun, jota hän pitää pakkomielteisenä, samalla kun hän kuihtuu pois. Runo oli Pyhän Agnesin aatton edeltäjä. Molemmat sijoittuvat keskiajalle ja koskevat intohimoisia ja vaarallisia romansseja. Se julkaistiin vuonna 1820 yhdessä jälkimmäisen teoksen ja muiden kanssa.
ellauri338.html on line 141: Runo oli suosittu prerafaeliittien maalareiden keskuudessa, jotka kuvittivat siitä useita jaksoja, erityisesti William Holman Huntin Isabella ja Basilikaruukku, John William Waterhousen Isabella ja Basilikaruukku ja Isabella (tunnetaan myös nimellä Lorenzo ja Isabella) by: John Everett Millais.
ellauri338.html on line 143: Myöhemmin John White Alexander kuvasi runon vuoden 1897 Isabella and the Pot of Basil -taulussa, jota pidetään tällä hetkellä Museum of Fine Artsissa Bostonissa. Frank Bridge kirjoitti myös samannimisen sinfonisen runon vuonna 1907.
ellauri338.html on line 145: 
ellauri338.html on line 146: 
ellauri338.html on line 155: 
ellauri339.html on line 26: ab5d;margin-top:0%;margin-bottom:0%;padding-right:2%">Marshal Zhukov
ellauri339.html on line 27: ab5d;margin-top:0%;margin-bottom:0%">Zhuk v muraveynike
ellauri339.html on line 78: Maalle ystävällinen avaruuden ulkopuolinen sivilisaatio Rabindarnath Tagore, kuten joissakin neuvotteluissa kävi ilmi, löysi myös saman sarkofagin, jossa oli Tagorean toukkia, ja tuhosi sen välittömästi. Koska keskustelun aikana yksi maan asukkaista ei antanut tagorealaiselle selkeää vastausta kysymykseen "Mitä tekisit?" — Tagore katkaisi diplomaattisuhteet Maahan pitkäksi aikaa.
ellauri339.html on line 95: Repa ei ole vaivautunut ottamaan selvää karvakäsien edes perusasioista, kuten ettei inshallah ole tervehdys, tai sitä että Jaffa on arabien kaupunki eikä jutkujen. Se ei varmaan edes tiedä että Viipuri on ikivanha venäläinen kaupunki.
ellauri339.html on line 164: Suomen verivoimat on hiljalleen ottamassa käyttöön hankkimiaan israelilaisvalmisteisia hintatorjuntanahjuksia. Arkkienkeli Gabrielin nimeä kantavista nahjusmalleista sarjassaan viides on toistaiseksi uusin ja edistynein. Gabriel on ali äänennopeuden kulkeva, yli viisimetrinen ja 1 250-kiloinen suihkumoottorinahjus. Nahjuksella on tunkeutumiskykyinen haistelukärki. Muita sen ominaisuuksia ovat lutkahaku, kova hinta, räjähdysvoimaisuus, kehittynyt hännänväistö, laaja nakualue ja hyvä maalien verittelykyky.
ellauri339.html on line 182: Evankeelista kristittyä Ned Flandersia inhoava Matthew Abram Groening ei ole juutalainen kuten voisi luulla. Ukrainalainen kyllä, mutta mennoniitti. Niistä taisi Wallacen sikiö olla pähkinöissä. Mennoniitat ovat anabaptisteja kuten hutteriitit ja amissit. Mahnot lahtasivat mennoniittoja mennen tullen, kz. albumia 231.
ellauri339.html on line 187: Hollantilaisesta uskonsiivoojasta Menno Simonsista, joka oli katolinen pappi, tuli anabaptisti vuonna 1536. Hän opetti liikkeen jäseniä noin 25 vuotta ja vaikutti liikkeeseen huomattavasti harjallisella toiminnallaan.
ellauri339.html on line 375: Raby vosstanut, a zatem Orjat nousevat ja sitten
ellauri339.html on line 408: Liš ugnetat i grabit Trud. Vain sortaa ja ryöstää työväenpuoluetta.
ellauri339.html on line 418: Zabastovat, soldat, pora. On aika mennä lakkoon, sotilas.
ellauri339.html on line 425: Rabotšije, krestjane, budem Työläiset, talonpojat, me teemme
ellauri339.html on line 492: "Hullu Euroopan komissio, jota johtaa kiihkeä gynekologi, vaatii Banderakrainan hyväksymistä säilytettäväksi ja tätä tarkoitusta varten muille heikoille liittolaisille tehdään kollektiivinen abortti. Leikataan ne kaikista EU-tuista ja jaetaan ne Kiovan hyväksi." Medvedevin mukaan "Euroopan unionin uudet mikrojäsenet siirtyvät vuosikymmeniksi välittävän saksalaisten, ranskalaisten ja muiden eurolihavien äitien ruokintaan". "Nuoret mutta ahneet Kiovan-Kishinevin riisitautiset vuotavat nopeasti verta ja poistavat rasvan vanhasta Euroopasta. Sen hoitamiseen liittyy Euroopan unionin täydellinen heikkeneminen, euron ja muiden ilkeiden sairauksien halveksuminen."
ellauri339.html on line 549: Yuliya Georgiivna Payevska (salanimet: "Tyra", "Gabriel"; syntynyt 19. joulukuuta 1968, Kiova) on ukrainalainen sotilasnainen, ensihoitaja, vapaaehtoinen ja vapaaehtoinen; Taira Angels -yksikön ja 61. sotilassairaalan evakuointiosaston komentaja (2018-2020); suunnittelija, aikidoliiton "Mutokukai-Ukraine" puheenjohtaja.
ellauri339.html on line 565: Ensimmäiset naiset ja herrat: Elena Zelenska Andra Levite Diana Nausediene Amelie Derbodrangien Michel Michal Herzog Elke Budenbender Emine Erdogan Doris Schmidauer Rossana Maria Briseño Annick Pedders Mareva Grabowski-Mitsotakis Sofia Maria de Lourdes Soodeau Ferna Gréda Eliza Eliza Gréfi Maria Benso Eliza zavet ja Elizabeth Bavaria Gheorgievska Agata Kornhauser-Duda Tamara Vucic Jill Biden Laura Bush Brigitte Macron Lidia Djukanovic. Moderaattori: Hanna Homonai Pers Morgan.
ellauri339.html on line 586: (Who Dies for) Peace in Ukraine? As a brokered peace looks more inevitable, the question is why it took so long. Kyiv, Ukraine, September 20, 2022: President Of Ukraine Volodymyr,
ellauri339.html on line 591: The United States controls how the war in the Ukraine proceeds and always has. Former German Chancellor Gerhard Schroeder said that it was the Americans who scuttled any chance of peace in Ukraine as early as March 2022, soon after the war began. “The only people who could resolve the war over Ukraine are the Americans. During the peace talks in March 2022 in Istanbul, Ukrainians did not agree to peace because they were not allowed to. They had to coordinate everything they talked about with the Americans first. However, nothing eventually happened. My impression is that nothing could happen because everything was decided in Washington.”
ellauri339.html on line 595: Fast-forward to 2023, and the story is different. Earlier this month NBC News quietly released a report that said U.S. and European officials broached the topic of peace negotiations with Ukraine, including “very broad outlines of what Ukraine might need to give up to reach a deal with Russia.” NBC said “the discussions are an acknowledgment of the dynamics militarily on the ground in Ukraine and politically in the U.S. and Europe.” They began amid concerns that the war has reached a stalemate and about the ability to continue providing open-ended aid to Ukraine.
ellauri339.html on line 597: Biden administration officials are also worried that Ukraine is running out of men in this war of attrition, while Russia has a seemingly endless supply. Ukraine is struggling with recruiting and recently saw public protests (of course not shown on American T.V.) about President Volodymyr Zelensky’s open-ended conscription requirements. Kiev is resorting to sending 40- and 50-year-olds to the front.
ellauri339.html on line 599: This comes as Time is reporting Zelensky’s top advisers admitted the war is currently unwinnable for Ukraine. Things look a bit better from the point of view of Ukraine commander-in-chief General Valery Zaluzhny, who believes the war is only at a stalemate. "It's now a battle of inches," say American sources quietly.
ellauri339.html on line 601: Americans will be forgiven if they never hear this bad news, never mind be surprised by it if they did. The narrative which drove sports teams to wear blue and yellow patches and E Street Band member Steve Van Zandt to paint his guitar the Ukrainian colors was simple. Amidst a flood of propaganda, the story was always the same: Ukraine was pushing back the Russians with weapons provided by a broad range of agreeable NATO benefactors. Between Ukrainian jet fighter aces with improbable kill ratios to patriotic female sniper teams with improbable hair and makeup, Russia was losing. It would be a difficult but noble slog for “as long as it takes” to drive the Russians out.
ellauri339.html on line 603: Any talk about peace was insulting to Kiev, fighting for its survival and all. Meanwhile, Zelensky at first flew around the world like the antichrist Bono, procuring weapons while showing off his man-to-man relationships with celebrities. (Now desperate, Zelensky is claiming Russia, Iran, and North Korea sponsored Hamas’s attack on Israel as he tries to rustle up support.)
ellauri339.html on line 608: in the field and reach deep into its vast territory to find ever more conscripts to wait out the enemy. It didn’t hurt that Russia’s capability versus NATO equipment was surprisingly good, or perhaps the Ukrainians’ handling of sophisticated Western arms was surprisingly bad.
ellauri339.html on line 610: But the most predictable factor leading to quiet U.S. moves toward some sort of “peace solution” in Ukraine is as predictable as the battlefield results. There is unease in the U.S. government over how much less public attention (despite the propaganda) the war in Ukraine has garnered since the Israeli–Hamas conflict began more than a month ago. Combined with a new Speaker of the House seeking to decouple aid to Israel from aid to Ukraine, officials fear that shift could make securing additional funds for Kiev difficult.
ellauri339.html on line 612: Americans, both the people and their government, distracted by the greatest propaganda tools ever imagined (the media), seem capable of focusing on only one bright shiny object at a time. In the case of wars, a new bright shiny object must include two clear sides, one good and one pure evil, with one preferably an underdog, daily combat footage which can be obtained without too much danger, and a football game-like progression across a map that is easy to follow. It should not be boring. Ukraine was such a conflict and enjoyed almost a full two-year run.
ellauri339.html on line 622: It is all something of a set piece. America has an old habit of wandering into a conflict and then losing interest. “We have your back” and “we will not abandon you” join “the check’s in the mail” and “I’m from the government and I’m here to help” among joking faux reassurances. Our proxies seem to end up abandoned and hung out to die. As in Iraq and Afghanistan, never mind Vietnam before that, what was realized at the end could have most likely been achievable at pretty much anytime after the initial hurrahs passed away. It is sad that so many had to die to likely see it happen in 2023.
ellauri339.html on line 658: Nyt hän viettää kaksi viikkoa kuukaudessa etulinjassa kouluttamalla joukkoja käyttämään Amor-tablettipohjaista ohjelmistoa, jonka avulla panssarivaunu- ja kranaatinheitinmiehistö kohdistaa hyökkäyksensä separatisteihin ja leikkaavat ne kahtia. Ohjelman suunnitteli GIS Arta, irrallinen kokoelma ukrainalaisia ohjelmoijia, jotka liittyivät yhteen sen jälkeen, kun joukot eksyivät vanhentuneiden Neuvostoliiton karttojen avulla. Come Back Alive tarjoaa tabletteja ja kestäviä kannettavia tietokoneita, jotka käyttävät ohjelmistoa.
ellauri339.html on line 671: Lounaaksi tilataan shashlik. Paevskan kuljettaja, stoinen, parrakas mies, istuu sisäänkäyntiä päin. Tarjoilija ilmestyy lautasen kanssa grillattuja kebabeja ja tylsiä ruokailuvälineitä. Kuljettaja ei hyppää – mutta minä hyppään – kun Paevskan kuuden tuuman stiletin terä välähtää auki kovalla räjähdyksellä. Hän keihää itselleen palan sianlihaa. "Vapaaehtoisilla on oikeuksia", hän sanoo. "He vuodattivat verensä maahan. Se on heidän maansa. Se on meidän maamme. Puren viholliseni kurkkua." Hän pyyhkii veitsensä, vetää terän sisään ja taskuttaa teräaseen. Maailman rohkein nainen joo.
ellauri340.html on line 49: abelio.com/users/AVT_Liv-Strmquist_96.jpg" />
ellauri340.html on line 67: Keisarinna Sissi oli erehdyttävästi Starhill Stablesin Nina Blomkvistin näköinen. Paizi Ninalla ei ole ihan yhtä hoikka vyötärö. Vahvat reisilihaxet on/oli silti kummallakin, Frans ykkönen ja rekkakuski saivat tuta mahtavia puristusvoimia.
ellauri340.html on line 144: Aluksi Bauman pysyi lähellä ortodoksista marxilaista oppia, mutta Georg Simmelin ja Antonio Gramscin vaikutuksesta hän kritisoi yhä enemmän Puolan kommunistista hallitusta. Tästä johtuen hänelle ei koskaan myönnetty professuuria edes habilitoitumisen jälkeen . Mutta sen jälkeen kun hänen entisestä opettajansa Julian Hochfeldistä tehtiin Unescon yhteiskuntatieteiden osaston varajohtaja Pariisissa vuonna 1962, Bauman itse asiassa peri Hochfeldin tuolin.
ellauri340.html on line 150: Baumannin pojanpoika äidin puolelta nimeltä Sfard on vielä äkkivääremmän kommunistin pojanpoika isän puolelta. Sfard "on sen kansalaisjärjestöteollisuuden keskipisteessä, joka hyödyntää ihmisoikeusretoriikkaa arabien ja Israelin konfliktin yhteydessä", sanoo eräs luihu siionisti siitä. Sfard on Rauha Nyt -yhtiön oikeudellinen neuvonantaja. Rauha Nyt kannattaa omaa valtiota filistealaisille. Kibbuzit mäkeen vaippapäiden mailta. Netanjahu esittää että Rauha Nytin rahat täytyisi takavarikoida siionisteille.
ellauri340.html on line 273:
ellauri340.html on line 308:
ellauri340.html on line 398: Säännöstöä tarkistettiin useita kertoja vuoden 1971 aikana, alun perin 28. tammikuuta, jotta se sallisi muun muassa joskus "sympaattisen kuvauksen rikollisesta käyttäytymisestä... [ja] virkamiesten korruptiosta" ("niin kauan kuin se on kuvattu poikkeuksellisena ja syyllinen rangaistaan") sekä joidenkin rikollisten toimintojen salliminen tappaa lainvalvontaviranomaisia ja "vihottelun ehdottaminen, mutta ei esittäminen". Lause "Viehaava asento ei ole hyväksyttävä" poistettiin. Myös äskettäin sallittuja olivat "vampyyrit, haamut ja ihmissudet... kun niitä käsitellään klassisen perinteen mukaisesti, kuten Frankenstein, Dracula ja muut korkealuokkaiset kirjalliset teokset, jotka ovat kirjoittaneet Edgar Allan Poe, Saki, Conan Doyle ja muut arvostetut kirjailijat, joiden teoksia luetaan kouluja ympäri maailmaa". Zombit, joilla ei ollut tarvittavaa "kirjallista" taustaa, pysyivät tabuina. Kiertääkseen tämän rajoituksen Marvel kutsui 1970-luvun puolivälissä eri haitilaisten superroistojen näennäisesti kuolleita, mielenhallinnassa olevia seuraajia revenanteixi (zuvembies). Tämä käytäntö siirtyi Marvelin supersankarilinjalle: The Avengers -elokuvassa, kun reanimoitu supersankari Wonder Man palaa kuolleista, häntä kutsutaan "zuvembieksi". DC-sarjakuvat julkaisivat oman zombitarinansa Swamp Thing #16:ssa (toukokuu 1975), jossa vainajat nousevat haudoistaan, kun taas sielua syövä demoni esiintyy Swamp Thing #15:ssä (huhtikuu 1975).
ellauri340.html on line 462: Vanhus haihtuu kuin pieru saharaan. Jäljelle jäänyt laikku huokui merkillistä, merkizevää voimaa, joka antoi meidän ymmärtää: Opp och hoppa, det är solsken och vackert väder. Herutuskuva teki meistä kexeliäitä. Aamiainen ruohikolla, viluntorjuntabunkkerin edessä. Ruskeat tuulenvireet tuoxuivat juuri sixi niin voimakkailta, että ne olivat peräisin vanhusjohtajamme housuntaskuista. Mitä nimeä olisimme hänestä käyttäneet? "Äijä! Lökäpöxy! mein Führer?" Outoja luontoelämyxiä, joita kirjavoittavat kaikenlaiset ihmisjäännöxet, voimalinjat, neuvostotankit ja lendekat. Ei varmaan Sloveniassa olekaan sen koskemattomampaa luontoa. Sotamies on 20, nainen 30, pelimies 50, varmaan vanhus sitten 80, jos jatketaan Fibonaccin sarjalla. Typerä kikka käyttää "me" muotoa vaik kertoja ei ole retkellä mukana.
ellauri340.html on line 487: Vuonna 1977 Stanley Kauffmann (n.h.) arvioi A Moment of True Feeling -elokuvaa, että Handke "on tärkein uusi kirjailija kansainvälisellä näyttämöllä filmiohjaaja Samuel Beckettin jälkeen". John Updike arvosteli samaa romaania The New Yorkerissa ja oli yhtä vaikuttunut. Hän huomautti, että "hänen [Handken] tahallista intensiteettiä ja veitsen selkeyttä mieleenpainumista ei voi kiistää. Hän kirjoittaa psykologian ulkopuolelta, jossa tunteet saavat periksiantavuuden satunnaisesti kohdatuista, geologisesti analysoiduista kivistä." Tunteet kuin kivellä, takuulla. Frankfurter Allgemeine Zeitung kuvaili häntä " länsisaksalaisten kriitikoiden rakkaaksi". Hugo Hamilton totesi, että debyyttinsä jälkeen Handke "on testannut, inspiroinut ja järkyttänyt yleisöä". Hienoa. Joshua Cohen (n.h.) totesi, että Handke "komentoi yhtä sodan jälkeisen ajan suurista saksankielisistä proosatyyleistä, syvää ja nopeaa ja virran vastaista jokiretoriikkaa", kun taas Gabriel Josipovici (n.h.) kuvaili häntä, "vaikka varauksellisesti suhtautuu joihinkin hänen viimeaikaisiin teoksiinsa" yhtenä sodanjälkeisen ajan merkittävimmistä saksankielisistä kirjailijoista. WG Sebald (n.h.) sai inspiraationsa Handken monimutkaisesta proosasta. Toistamista käsittelevässä esseessä "Toisto tyylikeinona" hän kirjoitti "suuresta ja, kuten olen sittemmin oppinut, pysyvästä vaikutuksesta", jonka kirja teki häneen. "En tiedä", hän kehui, "onko kirjalliselle taiteelle erityisen merkittävä pakotettu suhde kovan raiskauksen ja ilmavan taikuuden välillä kauniimmin dokumentoitu kuin Toiston sivuilla." Karl Ove Knausgård kuvaili A Sorrow Beyond Dreams -kirjaa yhdeksi "aikamme tärkeimmistä saksaksi kirjoitetuista kirjoista mein Kampfin jälkeen, enkä puhu nyt vain omastani." Kirjaa ja sen kirjoittajaa kehuttiin myös Knausgårdin omassa taistelussani. Nää on hei muuten kaikki äijiä! All male paneeli. Epäluulot heräävät.
ellauri340.html on line 506: Monet itävaltalaisen kirjailijan päähenkilöistä ovat vaeltajia, ja kirjailijalle havaitsemistyö on yksinäistä kamppailua eristäytyneen itsensä ja hämärän ulkomaailman välillä. Kieli on silta: välttämätön havaitsemamme ja tuntemamme artikulaatiossa, mutta myös pohjimmiltaan haavoittuvainen romahdukselle. Handke kohdistaa käyttämänsä sanat mikroskooppiseen tarkasteluun: Usein on hämmästyttävä kyky siirtyä abstraktien (esimerkiksi miltä tuntuu olla "onnistunut päivä") ja täsmälleen aistinvaraisten (esimerkiksi askeleiden äänen meditaatio) välillä kaivon kannessa). Vaikka ne ovat usein irrallisia sävyltään, tämä tasainen vaikutelmien kertyminen saa lukijat kyseenalaistamaan, kuinka sopusoinnussa he ovat ympäristöönsä ja lauseisiinsa. Yksityiskohtaisuus, jonka Hedelmävarkaan kertoja yrittää pukea ympärillään oleva maailma sanoiksi, luo ristiriidan: yksittäiset hetket vaativat yksityiskohtiaan, mutta maailma itsessään on epämääräinen, ikään kuin kamppailee oman painonsa alla. [tarkenna] Se voi saada skeptisen lukijan pohtimaan, puuttuuko kertojalta – ja laajemmin myös Handkelta – joskus metsää kaikille huolellisesti kuvatuille puille.
ellauri340.html on line 516: Tämä misantropia sopii täydellisesti poliittiseen ja kirjalliseen kohtaukseen, jossa Handke tuli täysi-ikäiseksi. Provokaation ihmelapsiksi noussut hän saavutti ensin mainetta, kun hän nousi seisomaan Princetonin kirjallisuuskonferenssissa vuonna 1966 ja esitti kirpeän moitteen aikansa johtaville saksalaisille kirjailijoille, niin sanotulle Gruppe 47:lle (johon kuuluivat tulevat Nobel-palkitut Günter Grass ja Heinrich Böll), jonka Handke tuomitsi "kuvaavan impotenssin" tylsiksi kauppiaiksi. Hän hylkäsi näiden sosiaalisesti tietoisten kirjailijoiden hankkeen, ja tulevina vuosina hän omisti energiansa itse kielen abstraktimpaan tutkimiseen. Grass paljastuikin sitten ex-nazixi. Böll vaikuttaa suht mölsältä.
ellauri340.html on line 577: Author Peter Handke grabs Nobel Prize amid protest. Salman Rushdie julisti hänet ehdokkaaksi "Kansainväliseksi Vuoden moroniksi" hänen "idioottisuuksiensa vuoksi". Yhtä ilkiöiltä näyttää molemmat.
ellauri340.html on line 679: Marraskuun viimeisenä maanantaiaamuna maha kipeänä kasvislasagnasta jotain palaili mieleen ysärin huonoimmista hetkistä ja ikävimmistä apinakolleegoista apinalinnan kallioilta eli verstaalta. Kusipäitä wannabe silverbäkkejä kuten Kimmo Koskenniemi, Fresd Karlsson, kiilusilmäisiä maanikkoja Kristiina Jokinen, Graham Wilcock, se 1 saxan keskusteluntutkija josta siitäkin tuli joku käännöstieteilijä, nimeä ei löydy, boxerimainen Inkeri Vehmas-Lehto, akribian ystävä Pirjo Kukkonen, se hullumpi Pirkko Kukkonen, mielikirjailijani Hilja Haahti, A-luokan mersulla ylvästellyt pieni paxu kielitieteen lehtori, näitä piisaa meitä keskinkertaisuuxia.
ellauri341.html on line 54: Nabu kampaa tukkasi
ellauri341.html on line 56: Nebukadnessar I (/ n ɛ b j ʊ k ə d ˈ n ɛ z ər /), hallitsi n. 1121–1100 eKr., oli Isinin toisen dynastian ja Babylonin neljännen dynastian neljäs kuningas. Hän hallitsi 22 vuotta Babylonian kuningasluettelon C, mukaan ja oli tämän dynastian huomattavin hallitsija. Hänet tunnetaan parhaiten voitostaan Eelamista ja kulttisen Mardukin idolin palautumisesta.
ellauri341.html on line 57: Hän ei ole sukua myöhempään kaimaansa, Nabû-kudurrī-uṣur II:een, joka on tullut tunnetuksi nimensä "Nebukadnessar" heprealaisella muodolla. Näin ollen on anakronistista, mutta ei sopimatonta soveltaa tätä nimitystä takautuvasti aikaisempaan kuninkaaseen, koska hän ei esiinny Raamatussa.
ellauri341.html on line 60: Tuohon aikaan, edellisen kuninkaan hallituskaudella, olosuhteet muuttuivat. Hyvä lähti ja paha oli säännöllistä, Herra suuttui ja äkämystyi. Hän antoi käskyn, ja maan jumalat hylkäsivät sen, sen ihmisiä yllytettiin rikokseen. Rauhan vartijat raivostuivat ja nousivat taivaan kupoliin, oikeuden henki seisoi sivussa....joka vartioi eläviä olentoja, kumarsi ihmiset, heistä kaikista tuli kuin ne, joilla ei ole jumalaa. Pahat demonit täyttivät maan, namtar-demoni... he tunkeutuivat kulttikeskuksiin. Maa väheni, sen omaisuus muuttui. Paha elamilainen, joka ei arvostanut (maan) aarteita, hänen taistelunsa, hänen hyökkäyksensä oli nopea. Hän tuhosi asunnot, hän teki ne raunioiksi, hän vei pois jumalat, hän tuhosi pyhäkköjä. Hän saattaa olla Nabû-kudurrī-uṣur, joka mainitaan markkinahintojen kronikassa - Kuninkuuden siemen, rivit 15-24.
ellauri341.html on line 63: Nebukadnessar II (/ n ɛ b j ʊ k ə d ˈ n ɛ z ər /; Babylonin nuolenpääkirjoitus: Nabû-kudurri-uṣur, tarkoittaa "Nabu, kampaa tukkasi"; Raamatun heprea: נְבוּכַדְנֶאצַּר Nəḇūḵaḏneṣṣar), kirjoitettu myös Nebukadnessar II: ksi, oli toinen Neo-Perlingin isä, hänen ruotsilaisensa Neo-peringi Basar -6. 5 eKr. omaan kuolemaansa vuonna 562 eKr. Historiallisesti tunnettu Nebukadnessar Suurena häntä pidetään tyypillisesti valtakunnan suurimpana kuninkaana. Nebukadnessar on edelleen kuuluisa sotilaallisista kampanjoistaan Levantissa, rakennusprojekteistaan pääkaupungissaan Babylonissa, mukaan lukien Babylonin riippupuutarhat, ja roolistaan juutalaisten historiassa. Tämä Nebukadnessar hallitsi 43 vuotta, ja hän oli Babylonian dynastian pisimpään hallinnut kuningas. Kuolemaansa mennessä hän oli yksi maailman vaikutusvaltaisimmista hallitsijoista.
ellauri341.html on line 65: Nebukadnessar II saavutti itselleen mainetta jo isänsä hallituskaudella johtaen armeijoita Assyrian valtakunnan meedo-babylonialainen valloitus. Karkemishin taistelussa vuonna 605 eKr. Nebukadnessar aiheutti murskaavan tappion faarao Neko II:n johtamalle egyptiläiselle armeijalle ja varmisti, että Uus-Babylonian valtakunta seuraisi Uus-Assyrian valtakuntaa hallitsevana voimana muinaisessa Lähi-idässä. Pian tämän voiton jälkeen Nabopolassar kuoli ja Nebukadnessarista tuli kuningas.
ellauri341.html on line 67: Huolimatta hänen menestyksekkäästä sotilasurasta isänsä hallituskaudella, Nebukadnessarin hallituskauden ensimmäisellä kolmanneksella ei saavutettu juurikaan suuria sotilaallisia saavutuksia, ja erityisesti tuhoisa epäonnistuminen Egyptin hyökkäysyrityksessä. Näinä vuosia kestäneen laimean sotilaallisen suorituskyvyn näki, että jotkut Babylonin vasalleista, erityisesti Levantissa, alkoivat epäillä Babylonin valtaa ja pitivät Uus-Babylonin valtakuntaa "paperitiikerina " pikemminkin kuin aidosti Uus-Assyrian valtakunnan tason voimana. Tilanne paheni niin vakavaksi, että ihmiset itse Babyloniassa alkoivat olla tottelemattomia kuninkaalle ja jotkut jopa kapinoivat Nebukadnessarin hallintoa vastaan.
ellauri341.html on line 69: Tämän pettymyksen kauden jälkeen Nebukadnessarin onni kääntyi. 580-luvulla eaa. Nebukadnessar osallistui menestyksekkääseen sotatoimiin Levantissa kapinallisia vasallivaltioita vastaan. Tarkoituksena oli todennäköisesti hillitä Egyptin vaikutusvaltaa alueella. Vuonna 587 eKr. Nebukadnessar tuhosi Juudan kuningaskunnan ja sen pääkaupungin Jerusalemin. Jerusalemin tuhoutuminen johti Babylonian vankeuteen, kun kaupungin asukkaat ja ihmiset ympäröivistä maista karkotettiin Babyloniaan. Sen jälkeen juutalaiset kutsuivat Nebukadnessaria, suurinta vihollista, jonka he olivat kohdanneet siihen asti, "kansojen tuhoajaksi" (משחית גוים, Jer. 4:7). Raamatullinen Jeremian kirja maalaa Nebukadnessarin julmaksi viholliseksi, mutta myös Jumalan asettamaksi maailman hallitsijaksi ja jumalalliseksi välineeksi Israelin tottelemattomuuden rankaisemiseen. Jerusalemin tuhoamisen, kapinallisen foinikialaisen Tyroksen kaupungin valloittamisen ja muiden Levantissa toteutettujen kampanjoiden ansiosta Nebukadnessar saattoi päätökseen Uus-Babylonian valtakunnan muutoksen muinaisen Lähi-idän uudeksi suurvallaksi. Hyvä Nabu! Tukkasi on hyvin!
ellauri341.html on line 71: Nebukadnessar III (babylonialainen nuolenpääkirjoitus: Nabû-kudurri-uṣur, tarkoittaa " Nabu, vartioi perillistäni", vanhapersia: Nabukudracara), vaihtoehtoisesti kirjoitettu Nebukadnessar III ja tunnetaan myös alkuperäisestä nimi Nidintu-Bêl (vanha persia: Naditabaira tai Naditabira), oli Babylonin kapinallinen kuningas loppuvuodesta 522 eKr., joka yritti palauttaa Babylonian itsenäiseksi kuningaskunnaksi ja lopettaa Persian Akemenidi-imperiumin vallan Mesopotamiassa. Zazakku-suvun babylonialainen aatelinen ja Mukīn-zēri tai Kîn-Zêr-nimisen miehen poika Nidintu-Bêl otti kuninkaallisen nimen Nebukadnessar nousessaan Babylonin valtaistuimelle ja väitti olevansa Nabonidus, Babylonin viimeinen itsenäinen kuningas. Hänet kuvataan vanhana miehenä, jolla on lyhyt parta.
ellauri341.html on line 73: Varhaisin muistiinpano Nebukadnessar III:sta on asiakirja, jossa hänet mainitaan Babylonin kuninkaana 3. lokakuuta 522 eKr., mahdollisesti hänen valtaistuimelle nousemispäivänä. Hänen kapinansa oli luultavasti alun perin pyritty kumoamaan epäsuositun persialaisen kuninkaan Bardiyan valta, mutta Dareios I oli kukistanut Bardiyan kapinan alkaessa. Nebukadnessar III vakiinnutti nopeasti hallintonsa Babyloniassa ja otti haltuunsa paitsi itse Babylonin myös Borsippan, Sipparin ja Urukin kaupungit. On mahdollista, että hän onnistui hallitsemaan koko Babyloniaa Lusijan päivänä eli 13. joulukuuta.
ellauri341.html on line 75: Nebukadnessar III ja hänen armeijansa eivät onnistuneet estämään persialaisia ylittämästä Tigris- jokea, ja 18. joulukuuta hän voitti ratkaisevasti taistelussa Zazanan lähellä Eufrat- joen varrella. Pysäyttääkseen persialaisten etenemisen Nebukadnessar sijoitti joukkonsa joen kaisliin, toivoen voivansa vartioida risteystä ja kaapata Dareioksen veneet. Joulukuun 13. päivänä persialaiset ohittivat kapinalliset ylittämällä joen juutalaisilta vuokratuilla paisuneilla esinahoilla ja voittivat joen varrelle sijoitetut babylonialaiset joukot.
ellauri341.html on line 77: Tämän tappion jälkeen Nebukadnessar III pakeni Babyloniin, jonka Dareios vangitsi nopeasti, minkä jälkeen Nebukadnessar III teloitettiin. Saddam Hussein oli 2x-virran maan suurkuninkaista seuraava, ja huonosti kävi sillekin uus-Persien puskapresidenttien kynsissä.
ellauri341.html on line 149: Ab September 1939 unterstand das Büro Grüber der Aufsicht durch Adolf Eichmann. In einer Besprechung über Auswanderung fragte Eichmann: „Erklären Sie mir den Grund, warum Sie sich für diese Juden einsetzen. Sie haben keine jüdische Verwandtschaft. Sie haben es nicht nötig, für diese Menschen einzutreten. Niemand wird es Ihnen danken! Ich begreife nicht, warum Sie es tun!“ Grüber antwortete: „Sie kennen die Straße von Jerusalem nach Jericho! Auf dieser Straße lag einmal ein überfallener und ausgeplünderter Jude. Ein Mann, der durch Rasse und Religion von ihm getrennt war, ein Samariter, kam und half ihm. Der Herr, auf dessen Befehle ich allein höre, sagt mir: Gehe du hin und tue desgleichen.“
ellauri341.html on line 151: Heinrich Grüber leistete am 12. August 1938 den Treueid auf den Führer und passte sich an, indem er amtliche Schreiben mit der Grußformel „Heil Hitler“ unterzeichnete. Nach Ansicht seines Sohnes Hartmut Grüber haben erst die Erlebnisse im Konzentrationslager und des 20. Juli 1944 seines Vaters Denken endgültig von der in seinen Kreisen hergebrachten Auffassung vom ‚Nationalen‘ wegbewegt.
ellauri341.html on line 152: Befremdlich bleiben antisemitische Passagen in einem Interview, das Grüber Anfang 1939 einem niederländischen Pressebüro gab: "Die meisten Juden, die in Deutschland gewohnt haben, waren ‚wurzellos‘. Sie verrichteten meistens keine produktive Arbeit, aber sie machten ‚Geschäfte‘. Diese Juden waren es, die in der Zeit von 1919 bis 1932 Deutschland in finanzieller, ökonomischer, politischer, kultureller und journalistischer Hinsicht beherrschten. Dies war in der Tat eine jüdische Vorherrschaft. Die Reaktion hierauf war der Antisemitismus."
ellauri341.html on line 158: Nach dem Zweiten Weltkrieg wurde er beschuldigt, mit den Nationalsozialisten kollaboriert und sich persönlich bereichert zu haben. Bis heute ist heftig umstritten, ob man in ihm eher den Helden sehen soll, der über 1600 Juden rettete, oder einen Verräter.
ellauri341.html on line 160: Kasztner war überzeugt, dass dies das Ende des Mordprogramms einleiten würde, und Transporte von Juden in die angebliche Freiheit folgen würden. So ging Ende Juni 1944 ein Zug mit 1.685 Juden, die von einem Ausschuss der Gemeinde ausgesucht worden waren, aus Ungarn ab. Kasztner persönlich war an diesem Auswahlprozess maßgeblich beteiligt und wählte Rabbiner, Professoren, Opernsänger, Journalisten, zionistische Führer, aber auch Krankenschwestern und Bauern, 252 Kinder, 388 Juden aus seiner Heimatstadt, darunter seine Familie und viele seiner Verwandten. Versprochen wurde, dass dieser Zug entweder in die Schweiz oder nach Spanien gehen sollte; stattdessen kamen seine Passagiere im KZ Bergen-Belsen an. Adolf Eichmann ließ sie als Geiseln monatelang festhalten.
ellauri341.html on line 162: Erst am 6. Dezember 1944 gab Adolf Eichmann grünes Licht für die bis dahin in Bergen-Belsen festsitzenden Geiseln zur Weiterfahrt in die Schweiz.
ellauri341.html on line 175: In diesem Zusammenhang gelang es ihm, die Leitung des von Manfréd Weiss gegründeten Konzerns zu übernehmen. Becher hatte dabei ein leichtes Spiel, da Weiss Jude war und zu dieser Zeit die ungarischen Juden bereits systematisch verhaftet und nach Auschwitz-Birkenau deportiert wurden. Becher verhandelte nach eigenen Angaben mit dem ehemaligen Vertreter des Konzerns, Franz Chorin, der von der ungarischen Regierung verhaftet worden war. Es wurde vereinbart, dass die Mehrheitsanteile der Familie Weiss gegen eine Zahlung von 3 Millionen Reichsmark in Devisen an die SS überschrieben wurden. Als Gegenleistung durfte die Familie Weiss, die überwiegend aus Juden bestand, unter einer Zurückbehaltung von fünf Geiseln (nach anderen Angaben waren es neun), in die Schweiz und nach Portugal ausreisen. Der Vertrag dazu wurde am 17. Mai 1944 unterschrieben.
ellauri341.html on line 177: Anschließend trat Becher als Konkurrent zu Adolf Eichmann, der bereits die Kontakte aufgebaut hatte, an das jüdische Hilfskomitee in Budapest heran. Heinrich Himmler schien zu diesem Zeitpunkt bereits Interesse daran zu haben, mit jüdischen Organisationen ins Geschäft zu kommen, um so später auch eine Position für Verhandlungen mit den Alliierten aufzubauen. Er bot an, für rund 10.000 LKWs und Winterausrüstung 1 Million Juden freizulassen. Als die Verhandlungen schließlich platzten, hatte Becher den direkten Auftrag von Himmler, weiter Ausschau nach Geschäften unter der Devise „Blut gegen Ware“ zu halten. So wurden im Dezember 1944 gegen Schmuck im Wert mehrerer Millionen Schweizer Franken 1.684 „Austauschjuden“ über eine Zwischenstation im KZ Bergen-Belsen mit Ausreise in die Schweiz freigekauft, 318 von ihnen kamen schon im August 1944, also kurz nach dem Attentat auf Hitler, in die Schweiz. Bei mehreren Treffen mit Saly Mayer, dem Vorsitzenden des Schweizerischen Israelitischen Gemeindebundes, wurde im Herbst 1944 die Freilassung dieser Häftlingsgruppe aus Bergen-Belsen verhandelt. Mittler war der Ungar Rudolf Kasztner. Becher wurde am 1. Januar 1945 zum SS-Standartenführer ernannt.
ellauri341.html on line 181: Im Mai 1945 wurde Kurt Becher durch die amerikanischen Militärbehörden in Nürnberg inhaftiert. Zwar wurde er bei den Nürnberger Prozessen als Zeuge vernommen, aber nicht persönlich angeklagt. Der Anklage entging Becher damals in erster Linie durch die Aussage Kasztners, seines Verhandlungspartners aus der Zeit in Budapest. Becher blieb in Deutschland von jeder weiteren Anklage verschont, sagte aber im Eichmann-Prozess vor dem Bremer Amtsgericht aus. Becher weigerte sich nach Israel zu kommen, da er fürchten musste, dort selbst als Kriegsverbrecher verhaftet zu werden.
ellauri341.html on line 183: In Deutschland konnte Kurt A. Becher weiter seinen Geschäften nachgehen und baute sich mehrere Handelsfirmen auf, darunter auch das ungarische Unternehmen Monimpex GmbH, das bis zur Wende den bundesdeutsch-ungarischen Agrarhandel abwickelte. Er wurde ein wohlhabender Geschäftsmann in Bremen und leitete die Bremer Getreide- und Futtermittelbörse. Nach 1960 war er einer der reichsten Männer in West-Deutschland mit einem geschätzten Vermögen von 30 Millionen US-$.
ellauri341.html on line 185: In revisionistischen Kreisen wird Becher oft als Zeuge genannt, wenn es um die Relativierung von Opferzahlen in den Konzentrationslagern ging. Andererseits war er einer der wenigen, die von Himmlers Versuchen wussten, mit den Alliierten ins Gespräch zu kommen und so einen Sonderfrieden abzuschließen. Bis zum Ende seines Lebens war Becher daher auch immer Ziel diverser Spekulationen. Er wohnte zuletzt in Bremen in der Blumenthalstraße und starb 1995 im Alter von 86 Jahren als reicher Mann, ohne je für seine Taten vor Gericht gestanden zu haben.
ellauri341.html on line 187: "Ei oikeuden tehtävä ole olla tasapuolinen, vaan oikeudenmukainen." Pelottava deviisi. Sitähän se sanoi Aristoteles ja sen perästä britti Rawls: oikeus on se että jokaisen osuus on sen haban mukainen: vahvemmalle enemmän ja narukauloille jämät. Juutalaisistakin meni uuniin köyhimyxet, pohatoille järjestyi kyyti jenkkeihin, Eretz Israeliin tahi Schweiziin. Aina ei vain ole helppoa olla kaikille oikeudenmukainen yhtä aikaa. LOL.
ellauri341.html on line 191: Leon Urixen Exodusta pitäisi selata, se on aivan vimmattua siionistipropagandaa. Khalidin Arab Exodus ei löytänyt kustantajaa. Perinnöllisyyden vääjäämättömästä logiikasta seuraa, että kukin versio pyrkii edistämään oman uuden ja muuntuneen muotonsa asiaa. (Ch. Darwin, op.cit.)
ellauri341.html on line 201:
ellauri341.html on line 244: "MISAn naisjäsenenä oli kunnia harrastaa seksiä guru Gregorianin kanssa, koska se merkitsi positiivista karmaa ja henkistä edistystä". Arabella Agnes Marquez (syntynyt Mureșan) väitti oikeudessa, että Gregorian Bivolaru käytti häntä seksuaalisesti hyväkseen ja menetti hänelle neitsyytensä ollessaan vain 15-vuotias.
ellauri341.html on line 271: Vapauduttuaan vuonna 1986 hänet laitettiin jatkuvasti kommunistisen hallinnon vaarallisimpien ihmisten luetteloon, ja hän oli jatkuvasti salaisen poliisin valokeilassa, mutta hän ei koskaan lopettanut joogan harjoittamista ja opettamista, mikä saavutti ainutlaatuisen hengellisen vastarintaliikkeen. kommunistinen Romania. Gabriel Andreescu, CNSAS-arkiston tutkija, toisinajattelija ja ihmisoikeusaktivisti, toteaa kirjassaan "MISA - Radiography of a repression", että Gregorian Bivolarun koordinoima joogiryhmä on "ainoa esimerkki pitkäaikaisesta kollektiivisesta vastarinnasta kommunistihallinnon aikana. Nicolae Ceausescusta se oli harmillista. Kaikki muut olivat suht koht tyytyväisiä".
ellauri341.html on line 291: Tämän loukkaavan toiminnan pääkohde oli ilmeisesti koulun henkinen mentori Gregorian Bivolaru. Se oli myös epätoivoinen yritys luoda suunnanmuutos, joka kääntäisi yleisön huomion pois muista tämän hetken poliittisista kysymyksistä ja skandaaleista, erityisesti joogakoulun merkittävän jäsenen Gabriel Bivolarun tekemästä 50 miljoonan euron ryöstöstä. Myöhemmin Antena 1:n haastattelussa Ilie Năstase myönsi, että MISA:ta ja Gregorian Bivolarua vastaan tehty voimakas sorto, jota kutsutaan (oudolla, mutta merkittävästi) "operaatioksi Kristus", oli suuri virhe, mikä epäsuorasti vahvisti hänen osallisuutensa. Näiden dramaattisten olosuhteiden pakottamana ja vakuuttuneena siitä, ettei hänelle tule oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä Romaniassa, Gregorian Bivolaru lähti maasta ja pyysi poliittista turvapaikkaa Ruotsista. Tukholman korkein oikeus tutki asian perusteellisesti ja hylkäsi Romanian valtion esittämät luovutuspyynnöt ja myönsi Gregorian Bivolarulle poliittisen suojelun ja turvapaikan tammikuussa 2006. Tämä on toistaiseksi yksi harvoista tapauksista, joissa Euroopan valtio suojelee kansalaista vastaan toisessa Euroopan unionin valtiossa. Vizi noi svedut on sitten ääliöliberaaleja!
ellauri341.html on line 308:
ellauri341.html on line 318: No kriittisempi kazoja voisi kyllä väittää että nää koittaa vääntää arabeista täysin länsimaisia. Kavereille tulee selkeästi plussaa epäarabimaisesta anglosaxisesta käytöxestä. Ehkä ei tarvizisi olla ihan niin osoitteleva.
ellauri341.html on line 328: Das Abkommen entstand ursprünglich aus einer Privatinitiative in Palästina. Sam Cohen war Generaldirektor der Hanotea (hebräisch הַנּוֹטֵעַ HaNōṭeʿa, deutsch ‚der Baumpflanzer‘), einer Gesellschaft zur Anlage von Citrusplantagen, und schloss im Mai 1933 einen Vertrag mit dem Reichswirtschaftsministerium im Umfang von 1 Million Reichsmark (ℛℳ), das bald darauf auf drei Millionen ℛℳ erweitert wurde. Ausreisewillige deutsche Juden konnten bis 40.000 ℛℳ auf ein Sperrkonto einzahlen und erhielten dafür den Gegenwert in Palästina-Pfund (£P) oder Sachwerten wie Häuser oder Citrusplantagen in Palästina. Die Gelder des Sperrkontos verwendete die Hanotea für den Import deutscher Waren nach Palästina. Das Reichswirtschaftsministerium ging davon aus, dass dies von den zionistischen Organisationen gebilligt worden war, dem widersprach aber bald darauf Georg Landauer von der Zionistischen Vereinigung für Deutschland (ZVfD) und jüdische Organisationen in England und den USA drängten im Gegenteil auf einen Boykott Deutschlands.
ellauri341.html on line 330: Das änderte sich mit der zunehmend bedrohlichen Lage der Juden in Deutschland. Man entwickelte einen Vorschlag des Leiters der politischen Abteilung der Jewish Agency for Palestine Chaim Arlosoroff an den deutschen Generalkonsul in Jerusalem Heinrich Wolff vom April 1933 weiter. Das war inzwischen von Pinchas Ruthenberg, dem Gründer der Palestine Electric Company, weiterentwickelt worden und wurde im Juli 1933 von Werner Senator der zionistischen Exekutive in London vertraulich mitgeteilt. Vermögen von Juden in Deutschland sollte durch eine Treuhandgesellschaft aufgelöst werden und über eine Liquiditätsbank, die von Aktionären außerhalb Deutschlands gegründet werden sollte, nach Palästina transferiert werden. Der Treuhandfonds zahlte in die Bank ein, die wiederum Schuldverschreibungen an Juden im Ausland ausgab, die dafür ausländische Devisen erhielten. Die deutsche Regierung sollte eine Transfergarantie für Zinsen und Tilgungen der Schuldverschreibungen übernehmen. Als Ausgleich sollte die Bank aus dem zurückgelassenen Vermögen der Auswanderer finanzierte deutsche Exporte in die neuen Heimatländer der jüdischen Auswanderer unterstützen.
ellauri341.html on line 332: Im August 1933 kam es zu einem entscheidenden Treffen im Reichswirtschaftsministerium. Von jüdischer Seite waren die Hanotea (Sam Cohen, Moses Nachnes), Arthur Ruppin (später Leiter der deutschen Abteilung der Jewish Agency), Eliezer Sigfried Hoofien von der Anglo-Palestine Bank in Tel Aviv und die Vertreter der ZVfD (Georg Landauer, Siegfried Moses) zugegen. Man einigte sich zwar nicht auf die Gründung einer Liquiditätsbank, aber einer Treuhandgesellschaft in Palästina, die den Auswanderern das auf ein Reichsmark-Sonderkonto der Anglo-Palestine Bank und der Bank der Tempelgesellschaft bei der Reichsbank Eingezahlte in Palästina auszahlte und außerdem den Absatz deutscher Exporte übernahm. Die Treuhandgesellschaft erhielt außerdem ein De-facto-Monopol auf solche Vermögensübertragungen jüdischer Auswanderer nach Palästina. Am 28. August 1933 wurde im Runderlaß Nr. 54/1933 des Reichswirtschaftsministeriums der Vertrag in Vollzug gesetzt. Er erhielt den Namen Haʿavara (hebräisch für Übertragung). Die Treuhandgesellschaft in Palästina erhielt den Namen Trust and Transfer Office Haʿavara Ltd. und stand unter Leitung von Werner Feilchenfeld. In Deutschland entstand die Palästina-Treuhandstelle zur Beratung deutscher Juden GmbH (Paltreu) unter Beteiligung der Banken M.M.Warburg & CO (Hamburg), A. E. Wassermann (Berlin) und der Anglo-Palestine Bank in Tel Aviv.
ellauri341.html on line 334: Verluste brachten Ausgleichszahlungen, um die Exportpreise zu verbilligen, die aufgrund der Nicht-Abwertung der Reichsmark sonst zu hoch gewesen wären. Außerdem gab es ab 1937 Negativ-Listen für Waren mit hohem Anteil von Auslandsrohstoffen, wofür ein Ausgleich gezahlt werden musste. Weiter gab es in Palästina auf Druck von palästinensischen Arabern und der Tempelgesellschaft Positiv-Listen, die die eingeführten Waren auf solche einschränkten, die in anderen Ländern nur mit Exportförderung absetzbar waren. Um dennoch mehr Waren abzusetzen, gründete die Haʿavara eine Tochtergesellschaft NEMICO für den Absatz von Waren in Ägypten, Mandats-Syrien und dem Irak. Auf Drängen des britischen Kolonialministeriums musste die Haʿavara in den Fällen, in denen ein britisches Unternehmen Interesse bekundete von der Bewerbung um Aufträge absehen. Innerhalb der internationalen zionistischen Bewegung stieß das Abkommen insbesondere in Amerika auf heftigen Widerstand. Auf dem 19. Zionistenkongress in Luzern 1935 setzten sich die Befürworter der Haʿavara durch. Allerdings wurden einige Einschränkungen beschlossen (Begrenzung auf Palästina) und die Aktien der Haʿavara wurden von der Anglo-Palestine Bank auf die Jewish Agency übertragen.
ellauri341.html on line 338: Die britische Mandatsverwaltung Palästinas verlangte von den Einwanderungswilligen ein Einwanderungszertifikat (Kapitalistenzertifikat) und, damit verbunden, den Nachweis finanzieller Mittel (so genanntes Vorzeigegeld) in Höhe von 1.000 £P pro Kopf, was etwa 8.000 ℛℳ entsprach. Nach den deutschen Devisenbestimmungen – der Reichsfluchtsteuer beschlossen 1931 im Zuge der Weltwirtschaftskrise, offiziell zur Eindämmung von Kapitalflucht bzw. Devisenspekulation, ab 1933 aber instrumentalisiert, um Vermögen auswandernder vor allem jüdischer Deutscher per Steuer zu konfiszieren – wurden von Auslandsüberweisungen hohe Abschläge einbehalten.
ellauri341.html on line 340: Das Haʿavara-Abkommen ermöglichte den Betroffenen, einen Teil ihres Vermögens nach Palästina zu transferieren, während ein bestimmter Prozentsatz des zu übertragenden Vermögens als Reichsfluchtsteuer vom deutschen Fiskus einbehalten wurde. Anfangs betrug dieser Steuersatz 25 %; er wurde im Zuge der verstärkten staatlich gelenkten Abpressung des Vermögens von Juden sukzessive erhöht. Verglichen mit anderen Exilländern erhob der deutsche Fiskus auf Transfers nach Palästina einen geringeren Satz der Reichsfluchtsteuer. Anders gesagt, deutschen Flüchtlingen auf dem Weg nach Palästina knöpfte der Fiskus beim Versuch, zumindest Teile ihres Vermögen mitzuretten, weniger Reichsfluchtsteuer ab als ihresgleichen bei der Flucht in andere Exilländer. Jüdische deutsche Auswanderer zahlten in Reichsmark eine Summe auf ein deutsches Konto des Transfer Office ein und beglichen parallel den darauf anfallenden Betrag an Reichsfluchtsteuer auf ein Konto des Fiskus.
ellauri341.html on line 342: Mit den Guthaben auf deutschen Konten des Transfer Office wurden deutschen Herstellern Güter bezahlt, die dann nach Palästina exportiert wurden, während der Importeur dort den Gegenwert in Palästina-Pfund auf ein Konto des Transfer Office in Palästina einzahlte. Das palästinensische Currency Board hielt das Palästina-Pfund bis Mai 1948 auf pari zum Pfund Sterling. In anderen Fällen brachten Auswanderer die von ihnen durch das Transfer Office bezahlten und dann exportierten Maschinen als Beteiligung in palästinensische bestehende oder neu gegründete Unternehmen ein und erhielten statt eines Pfundguthabens dann Anteile an diesen Unternehmen; so entstanden viele neue Unternehmen in Palästina. Diese Anteile wiederum konnte der künftige Auswanderer, sofern er die 1.000 £P noch zusammenbringen musste, um ein Kapitalistenzertifikat genanntes Einreisevisum für Palästina erteilt zu bekommen, durch beauftragte Treuhänder an Investoren verkaufen, die die Anteile in Pfund bezahlen konnten. Auch diese Zahlungen gingen auf palästinensische Konten des Transfer Office. Bei der Ankunft in Palästina erhielten die Auswanderer aus solchen Pfund-Guthaben auf palästinensischen Konten des Transfer Office dann den in Deutschland gezahlten Transferbetrag in palästinensischen Pfund erstattet.
ellauri341.html on line 346: Der Vertrag wurde von etwa 50.000 bis 60.000 jüdischen Deutschen genutzt, zum geschätzten Preis von 140 Millionen ℛℳ wurden Waren und Güter exportiert, wodurch entsprechende Zahlungen der Importeure in Palästina-Pfund zusammenkamen. Ab 1937 blockierten die britischen Behörden wegen des arabischen Aufstands zunehmend die Ausführung. Mit Kriegsbeginn 1939 war der Devisentransfer (obwohl bis 1941 formal zulässig) nicht mehr möglich.
ellauri341.html on line 354: Haim Arlosoroff syntyi juutalaiseen perheeseen Romnyssa, Ukrainassa (silloin osa Venäjän valtakuntaa) 23. helmikuuta 1899. Venäjällä hänet tunnettiin Vitalyna, venäläisenä Haimin vastineena. Saksassa asuessaan hänet tunnettiin Vihtorina. Arlosoroffin isoisä oli Romnyn rabbi Eliezer Arlosoroff, joka kirjoitti Talmudiin lisää uskonnollisia kommentteja. Kuuden vuoden iässä Arlosoroff kohtasi ensimmäistä kertaa antisemitistin.
ellauri341.html on line 363: Arabien mellakoiden keskellä Arlosoroff puolusti Neve Shalomia, juutalaista asutusta Tel Avivin ja Jaffan vieressä. Nämä tapahtumat auttoivat kiinnittämään Arlosoroffin huomion tarpeeseen parantaa juutalaisten ja arabien välisiä suhteita. Mellakoiden jälkeen Arlosoroff kehotti sionistijärjestelmää olemaan enää kieltämättä Eretz Israelissa olemassa olevan arabikansallisen liikkeen oikeutta olla olemassa. Arlosoroffin vetoomusta ei kuitenkaan hyväksytty laajalti, ja hän sai kritiikkiä oman puolueensa, Nuorduunarien, riveistä. Arlosoroff päätyi lopulta siihen asemaan, että vahvuuteen perustuva kompromissi naapurimaiden arabien kanssa ei heikentäisi tai sitten heikentäisi pyrkimyksiä perustaa juutalaisten kansallista kotimaata.
ellauri341.html on line 367: Arlosoroffin toivo rauhanomaisesta yhteistyöstä ja kompromisseista arabien kanssa joutui koetukselle. Vuonna 1929 tietoisesti aggressiivinen Betar Youth Movement, joka organisoitui Ze'ev Jabotinskyn Revisionististen sionistien liiton alaisuudessa, osallistui liittoumaan, jolla vahvistettiin ja laajennettiin juutalaisten läsnäoloa länsimuurin läheisyydessä. Betarin ja heidän työtovereidensa toiminta sai aikaan räjähtävän reaktion arabiyhteisössä, jonka käsityksen mukaan nämä toimet olivat häpäisseet muslimien pyhää paikkaa viereisellä Temppelivuorella. Siitä seurasi vuoden 1929 väkivaltainen länsimuurikapina , jokajohti monien ihmishenkien menetyksiin, mukaan lukien siviilejä. Sen sijaan, että lisäisi arabien jännitteitä, Arlosoroff kritisoi voimakkaasti revisionisteja vihamielisyyden provosoinnista.
ellauri341.html on line 369: Hänen salamurhaansa edeltäneiden kuukausien aikana Arlosoroffin into auttaa juutalaisten kansallisen kotimaan perustamisessa vahvistui. Tammikuussa 1933 pidetyssä Mapain työneuvoston kokouksessa Arlosoroff törmäsi voimakkaasti David Ben-Gurionin ja muiden tunnettujen Mapai-johtajien kanssa koskien sitä, pitäisikö sionistien työskennellä Ison-Britannian hallituksen infrastruktuurin puitteissa auttaakseen juutalaisten valtiollisuuden saavuttamisessa. Arlosoroff varoitti kollegoitaan, että jos sionistinen liike jatkaa isolaationistista politiikkaa Britannian hallitsevien viranomaisten kanssa, arabien poliittinen vaikutusvalta lisääntyisi Britannian hallinnossa ja aiheuttaisi juutalaisten oikeuksien kärsimistä Eretz Israelissa.
ellauri341.html on line 371: 8. huhtikuuta 1933 Arlosoroff järjesti historiallisen tapahtuman King David -hotellissa Jerusalemissa Juutalaisviraston puolesta. Lounas, johon osallistuivat Weizmann ja Transjordanin merkittävät arabijohtajat, oli ensimmäinen kerta, kun juutalaiset sionistit ja keskeiset arabit kokoontuivat epäluuloisina yhteen edistämään yhteistyötä näiden kahden ryhmän välillä. Arlosoroff toivoi, että rakentamalla sopimus Transjordanin arabiheikin kanssa poliittisia suhteita pakollisen Palestiinan arabijohtajien kanssa voitaisiin parantaa. Kaikki eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä Arlosoroffin visioon juutalaisten ja arabien yhteistyöstä, eivätkä vaippapäiden mahdollisesta kaxoisnelistyxestä tulevaisuudessa Eretz Israelissa. Lounaan jälkeen arabiradikaalit nuhtelivat avoimesti kokoukseen osallistuneita maltillisia arabeja. Tietyt arabijohtajat pakollisessa Palestiinassa etääntyivät täysin Transjordanian arabivaltuuskunnasta. Erityinen viha kohdistui Transjordanin emiiri Abdullahiin, joka oli Transjordanin suurten alueiden hallitsija, joka oli ottanut johtavan roolin sovittelupyrkimyksissä. Juutalaisten vastustus King David -hotellikokousta kohtaan tuli myös ilmeiseksi, kun uskonnollisen sionismin suurin puolue Mizrachi vaati, että Arlosoroffin tulisi erota asemastaan Juutalaisvirastossa. Jotkut revisionistisen liikkeen radikaalit menivät vielä pidemmälle ja kyseenalaistivat Arlosoroffin oikeuden olla ylipäänsä elävien kirjoissa.
ellauri341.html on line 376: Pyrkiessään auttamaan juutalaisia pakenemaan Hitlerin tyranniasta, Arlosoroff kohtasi oman sionistisen liikkeensä revisionistien jyrkän vastustuksen. Vaikka Mapain työväenpuolueen johtajat yrittivät valmistaa tietä sopimukselle Saksan kanssa lieventämällä natsivastaisia tunteita sionistipiireissä, näkyvä revisionistinen johtaja Ze'ev Jabotinsky vastusti heitä jyrkästi. Radiolähetyksessä 28. huhtikuuta 1933 Jabotinsky tuomitsi jyrkästi kaikki mahdolliset sionismin ja Hitlerin väliset sopimukset. (Tästä Jabotinskystä tais olla jo joku paasaus?) Jabotinsky kannatti hitlertyylisessä radiopuheessaan revisionistista foorumia Saksan viennin kansainväliselle taloudelliselle boikotille, ehdottaen lisäksi, että Brittiläisen Palestiinan mandaatin tulisi ottaa boikottipyrkimysten johto.
ellauri341.html on line 380: Noin vuosi sen jälkeen, kun Arlosoroff ja saksalaiset viranomaiset virallistivat Hra-Ha'avara-sopimuksen, Eretz Israelissa alkoi tapahtua merkittävä taloudellinen ketjureaktio. Tämän seurauksena monia uusia juutalaisia maahanmuuttajia tuli asumaan Pyhään maahan. Ennen Hra-Ha'avaran sopimusta vain useita tuhansia juutalaisia työntekijöitä oli muuttanut Ison-Britannian Palestiinan mandaattiin vuosittain. Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen yli 50 000 uutta juutalaista työntekijää teki kuitenkin Palestiinan brittiläisen mandaatin kotinsa kahden vuoden sisällä. Hra-Ha'avaran sopimuksen alkuperäinen vaikutus juutalaisten maahanmuuttoon oli laajakantoinen, sillä noin 20% ensimmäisistä 50 000 uudesta juutalaisesta maahanmuuttajasta Eretz Israelissa tuli Saksasta. Vuoteen 1936, vain kolme vuotta Hra-Ha'avara-sopimuksen voimaantulon jälkeen, juutalaisten väestö Britannian Palestiinan mandaatissa oli kaksinkertaistunut. Arabit raivosivat mutta kukaan ei kuunnellut.
ellauri341.html on line 384: Lopulta yli 60 000 Saksan juutalaista pakeni natsien vainosta suoraan tai välillisesti Hra-Ha'avara-sopimuksen kautta. Lisäksi Hra-Ha'avara-sopimuksella siirrettiin noin 100 miljoonaa dollaria Palestiinan brittimandaattiin, mikä auttoi rakentamaan teollisen ja militaarisen infrastruktuurin pian tulevalle juutalaisvaltiolle. Ra-Ha'avara - sopimuksen varoja käytettiin myös arabien maan ostoon pilkkahinnalla ja monien uusien juutalaisten siirtokuntien kehittämiseen arabien tontille, jotka nyt auttavat määrittelemään Israelin nykyiset rajat.
ellauri341.html on line 460: Entgegen gültigem Recht verurteilte das Gericht Hitler schließlich lediglich zur Mindeststrafe von fünf Jahren und stellte dem bereits bewährungsbrüchigen Straftäter sogar die baldige Strafaussetzung in Aussicht. Tatsächlich verbüßte Hitler nur etwa acht Monate Festungshaft. Anfang Januar 1933 wurde Neithardt Präsident am Landgericht Hof. Kurz nach der „Machtergreifung“ der Nationalsozialisten wurde er Anfang September 1933 zum Präsidenten des Oberlandesgerichts München ernannt. Er wurde auch Mitglied des Familienrechtsausschusses der Akademie für Deutsches Recht. Anfang September 1937 wurde Neithardt mit einer persönlichen Dankesurkunde Adolf Hitlers in den Ruhestand verabschiedet. Am 1. November 1941 starb er mit seinem Lebenslauf sehr vergnügt.
ellauri341.html on line 498: Elokuvassa Star Wars: The Rise of Skywalker, noin vuosi Craitin taistelun jälkeen, Poe, Finn, Chewbacca ja trodatome-rotuun kuuluva mekaanikko Klaud käyvät Sintan jäätiköllä tapaamassa yhteyshenkilöään Booliota, jolla on viesti Ensimmäisen ritarikunnan vakoojalta. Pakomatkan aikana Poe tekee monta hyperajohyppyä karistaakseen TIE-hävittäjät kannoiltaan, muun muassa Cardovyten kristallikaaoksen, Ivezian peilitornien ja Tyfonisen tähtisumun läpi. Vakoojan viestin kautta Vastarinta saa vahvistuksen siitä, että Galaktisen Imperiumin keisari Palpatinen oli palannut kuolleista. Kun Rey löytää jedien pyhistä kirjoista Luken muistiinpanoja tiennäyttäjästä, joka johdattaisi sithien kätketylle planeetalle, Exegolille, Poe, Finn, Chewbacca, BB-8 ja C-3PO lähtevät hänen kanssaan aavikkoplaneetta Pasaanalle tapaamaan Lando Calrissiania, joka kertoi, että tiennäyttäjän sijainnin paljastava tikari oli nähty viimeksi reliikinmetsästäjä ja salamurhaaja Ochin hallussa. He löytävät Ochin jäänteet, hänen aluksensa sekä tikarin, mutta Kylo Ren, Renin rtarit ja iskusotilaat kaappaavat Falconin ja vangitsevat Chewbaccan. Kun Rey vahingossa tuhoaa yhden kuljetusaluksista ja he luulevat Chewbaccan kuolleen, he lähtevät Kijimille tapaamaan Poen vanhoja tuttavia, Zorii Blissiä ja Babu Frikiä, jotta C-3PO voisi paljastaa tikarin kirjoituksen käännöksen.
ellauri341.html on line 500: Kijimillä paljastuu, että Zorii oli Poen entinen rakastettu ja Poe oli kuulunut nuorena Kijimin maustesalakuljettajiin ennen liittymistään Uuden tasavallan laivastoon ja sieltä Vastarintaan. Zorii oli vieläkin vihainen Poelle tämän lähdöstä ja suostuu auttamaan vasta, kun Rey voittaa hänet. Samaan aikaan, kun Babu Frik uudelleenohjelmoi C-3PO:n, Zorii paljasti aikovansa lähteä Kijimiltä ja aloittaa uuden elämän Buenos Airesissa, mutta Poe tunsi, ettei voinut jättää Vastarintaa ja kieltäytyi pyynnöstä lähteä hänen mukaansa. Zorii antoi hänelle kuitenkin Ensimmäisen ritarikunnan papukaijamerkin, joka antaisi kulkuluvan minne tahansa ritarikunnan valtaamalle alueelle, jonka avulla Poe ja Finn ("suomalainen" :) vapauttivat Chewbaccan saatuaan tietää tämän olevan yhä elossa. Pelastusoperaation aikana he saavat tietää kenraali Huxin olevan vakooja, koska tämä halusi nähdä Kylo Renin häviävän.
ellauri341.html on line 543: Kirjassaan "A Reevaluation of the Neolithic Revolution" Frank Asshole laajensi edelleen kasvien ja kotieläinten välistä suhdetta. Hän ehdotti, että tapahtumat olisivat voineet tapahtua itsenäisesti eri ajanjaksoina, paikoissa, joita ei ole vielä tutkittu. Hän mainitsi, ettei hän kyllä löytänyt tällaista arkeologista aluetta osoittamaan siirtymistä. Myös kaikki kesyeläimet (vuohet, lampaat, naudat ja siat) löydettiin yhdestä paikasta vasta kuudennella vuosituhannella. Hyläten erityiset ja vakaat perustelut, kuten Maria Hopfin väitteet, jotka koskivat viljan, kuten ohran, viljelyä Jerikossa, hän päätteli, että "tulevissa tutkimuksissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota Eufratin altaan länsireunaan , ehkä yhtä paljon etelään Arabian niemimaalla, varsinkin jos täällä pleistoseenissa sademäärä oli paljon runsaampaa."
ellauri342.html on line 346: Saksan 27. kuninkaallinen jääkäripataljoona on syksyllä 1916 palaamassa rautateitse rintamalta ja saapuu Tuckumiin (nykyisin Latvian Tukums) Riian länsipuolelle. Yksi palaajista, jääkärikorpraali Martti Kari, ihastuu suojelijansa paroni Lichtensteinin seurassa matkustavaan pullealiiviseen tanssijattareen Sabinaan. Toinen jääkäri Mikko estää paronin pääsyn sotilasjunaan, mistä kiivastunut paroni alkaa sättiä jääkäreitä. Suuttunut Martti lyö Lichtensteinia ja saa kahden viikon arestin.
ellauri342.html on line 348: Libaussa (Liepaja) paroni vie rakastajattarensa Sabinan Sonja Strandin luo tämän ravintolaan Kultaiseen ankkuriin. Vaikka Sonja on selvästi mustasukkainen, hän tarjoaa Sabinalle töitä tanssijana. Martti kärsii yhä arestiaan kasarmin putkassa, kun muut jääkärit lähtevät Kultaiseen ankkuriin iltaloman viettoon. Siellä Sabina tanssii, Mikko vokottelee tarjoilijatarta ja antaa löylytyksen paronia tapaamaan tulleelle juutalaiselle Isaacille. Mikko epäilee Isaacia vakoilijaksi. Kapteeni Kalpa, joka on aiemmin muistellut jääkäriaktivismin alkuaikoja Suomessa, vie Sabinan lohduttamaan putkassa olevaa Marttia.
ellauri342.html on line 350: Jääkärit palaavat rintamalle, ja vapautettu Martti jättää jäähyväiset Sabinalle. Saksalaisten sodanjohto ja suomalaisjoukkojen päällikkö eversti Franck miettivät, miten viimeaikaiset suuret tappiot voitaisiin jatkossa välttää. Suurin ongelma on peitenimellä Isaac Merovitsh toimiva vakooja, joka on välittänyt vihollisille tietoja saksalaisten suunnitelmista ja joukkojen liikkeistä.
ellauri342.html on line 352: Isosieraiminen Sonja katkaisee välinsä Sabinaa yhä tiiviimmin piirittävään paroniin ja uhkaa paljastaa tietonsa. Ruokakomerosta pekonivarkaista yllättämältään Isaacilta Sonja saa paronille osoitetun kirjekuoren, jossa on rahaa ja vakoiluohjeita. Kalpa kertoo Sonjalle tiedon tämän aviomiehen kaatumisesta, murtuneen Sonjan poistuttua Kalpa ja Martti löytävät vahingossa todisteet vakoilusta, ja Kalpa lähtee viemään tiedon Franckille Martin jäädessä vartioimaan talolle.
ellauri342.html on line 354: Vaikka ravintola on piiritetty, paroni onnistuu livahtamaan taloon kellarin ovesta. Sisällä paroni käy Sonjan kimppuun, kun tämä on kirjoittamassa ilmiantokirjettä. Martti ryntää apuun vakoilutodisteet taskussaan. Tappelussa paroni haavoittaa vahingossa Sonjaa kuolettavasti. Franckin saapuessa tilannetta selvitellään, ja paroni pääsee vapaaksi vieritettyään syyt Martin niskoille. Martti pääsee pälkähästä, kun ilmiantokirje luetaan imupaperista peilin avulla. Paroni saa Sabinan mukaansa valehtelemalla tämän isän sairastuneen vakavasti. Epäluuloinen Sabina ottaa mukaansa pistoolin. Paroni ja Sabina pakenevat kaupungista ratsain paronin maatalolle, missä odottaa lentokone. Martti lähtee takaa-ajoon, mutta perillä hänet vangitaan kellariin. Paroni asentaa helvetinkoneen räjähtämään kymmenen minuutin päästä, mutta kun paroni pidätetään, Martti vapautetaan ja hän tekee pommin vaarattomaksi.
ellauri342.html on line 399: The history of International Moment of Laughter Day dates back to 1997 when a humor consultant and psychologist, Izzy Gesell, invited the whole world to join in this day and do some fun activities to encourage everyone to laugh. It makes a person positive! International Moment of Laughter Day is all about celebrating joy and happiness. This day focuses on shifting a person's view of life from pessimistic to optimistic.
ellauri342.html on line 536: Clear-growing, inevitable, Haisten talisaippualta
ellauri342.html on line 568: Tähtisotien Prinsessa Leijakin oli 50% juutalainen, vaikka sen äiti Debbie Reynolds oli skotti. Isä Eddie Fisher, joka nai myös Lizzie Tayloria, sensijaan oli tuppikulli, Tischin perheestä jotka oli Venäjän immigrantteja. Fisher's good looks and strong, melodious tenor voice made him a teen idol and one of the most popular singers of the early 1950s. Hänellä oli elämänsä aikana viisi vaimoa, joista kolme ensimmäistä olivat tunnettuja näyttelijöitä: Debbie Reynolds, Elizabeth Taylor ja Connie Stevens. Fisher kuoli 22. syyskuuta 2010 lonkkaleikkauksen komplikaatioihin 82 vuoden iässä. Ei olis kannattanut.
ellauri342.html on line 570: Edwin Jack Fisher (August 10, 1928 – September 22, 2010) was an American singer and actor. He was one of the most popular artists during the 1950s, selling millions of records and hosting his own TV show, The Eddie Fisher Show. Actress Elizabeth Taylor was best friends with Fisher's first wife, actress Debbie Reynolds. After Taylor's third husband, Mike Todd, another entertainment Jew, was killed in a plane crash over Mexico 1958, Fisher divorced Reynolds and he and Taylor married that same year.
ellauri342.html on line 595: Vanhoillakin ämmillä on tukat hajallaan kuin Baba Yagalla, se trendaa nyt.
ellauri343.html on line 86: "You've got to try everything you can to avoid war," Dad told me in a conversation about Iraq in late 2002. "But if the man won't comply, you don't have any other choice." George W. Bush, Decision Points.
ellauri343.html on line 178: Anton Zjablov:
ellauri343.html on line 295: Vähän tämän jälkeen kunnantalolle saapui Sivén hieman kahdeksan jälkeen. Hän meni elintarvikelautakunnan huoneeseen ja asetti pöydän sekä tuolin uunin eteen. Viereiselle tuolille Sivén asetti pistoolin, jota yritti piilotella aina kun uunia lämmittänyt leskirouva Katariina Simanainen saapui kohentamaan uunin tulta. Kymmeneltä Simanainen toivotti Sivénille hyvää yötä. Kirjuri Hippinen kävi myös huoneessa ja näki, että Sivén oli erittäin hermostunut; tämä siirteli ja pyöri tuolillaan, katseli tuleen ja siirsi aina paperinsa syrjään, jos Hippinen lähestyi tätä. Siimanaisen lähdön jälkeen Hippinen kävi vielä huoneessa. Sivén kysyi tältä Höttösen syntymävuotta ja pyysi Hippistä menemään nukkumaan toivottaen hyvää yötä. Hippisen lähdettyä huoneesta kuului 9-millisen Luger Parabellumin laukaus kello 22.15.
ellauri343.html on line 322: Pikemminkin päinvastoin se ihmetteli että se teki mut hiukka levottomaxi. Kun Matti oli lopetellut kaivoin ize vuorostani slaban esille ja koitin sorsakoiraan lailla jatkaa siitä mihin Matti oli jäänyt, mutta tietystikään letku perkele ei taaskaan seissyt kunnolla. Käsin pumppaamalla sain sen puoliveteeseen mutta silloin uni oli jo auttamattomasti pilalla. Aika rivoa, sanoi Helmikin joka oli seurannut sivusta näitä puuhia.
ellauri343.html on line 411: 
ellauri344.html on line 211: Suomen Talvisota 1939–40 -yhtyeen albumilla Underground-rock (1970) kuultiin kolme Laineen sanoittamaa biisiä, joista tunnetuin lienee Kekkonen-rock. M. A. Nummiselle ja Suomen Talvisodan pääsolistille Rauli Badding Somerjoelle Laine kirjoitti useita tekstejä. Badding-kappaleista kuuluisimpia ovat Bensaa suonissa ja Fiilaten ja höyläten. Laine teki tilaustekstejä myös mm. SKDL:n vaalilevylle sekä Kirka Babitzinille.
ellauri344.html on line 253: 
ellauri344.html on line 261: Jews without Money is set in a slum populated mainly by Jewish immigrants from Eastern Europe. The father of the hero is a Romanian-born painter who suffers from lead poisoning. When he falls from a scaffold, he is disabled and can no longer work. His business fails and the family is pushed into poverty. The mother has to seek work in a restaurant. Although he is a bright boy, young Michael decides he must leave school. On the final page of the book, the poor Jewish boy prays for the arrival of a Marxist worker's revolution that will emancipate the working class.
ellauri344.html on line 294: Kylläpä oli Disneyn maxamassa tuotannossa vanhan ajan white supremacy henkeä kun rypistyneet britit palaavat dominioon näyttämään kuraverisille ex-alamaisille miten hoidetaan kannattavaa bisnistä. Hölmöt itäintiaanit hymyilevät hampaat välähdelllen knääkille ja kumartelevat kiitollisina kämmenet yhdessä saadessaan niiltä builders teetä ja aitoja brittikexejä. Ja onnex virttyneetkin britit osaa neuvoa miten tosi rakkaus tekee tyhjäxi kastilaitoxen. The cast is as impressive a collection of British hasbeens as you could assemble, and its members are entirely predictable.
ellauri345.html on line 56: Tuomio rouva von Staёlin teoksessa "De l'Allemagne" on sattuva. Siinä lukee: »On ne saurait nier qu'il n'y ait dans ce livre une profonde connaissance du coeur humain, mais une connaissance decourageante; La vie y est representee comme une chose assez indifferente, de quelque manière qu'on la passe; triste quand on l'approfondit, assez agreable quand on l'esquive, susceptible de maladies morales qu'il faut guerir si l'on peut, et dont il faut mourir si l'on n'en peut guerir."
ellauri345.html on line 70: Minna Herzlieb starb mit 76 Jahren in Görlitzer Irrenhaus im Jahre 1865. Zu der Zeit war es üblich, dass man dort beerdigt wurde, wo man verstarb. Und das es Goethes Minchen nach Görlitz verschlug, hatte mit ihren psychischen Problemen zu tun. Goethe sagte einst: “Ich habe sie als Kind von 8 Jahren zu lieben angefangen, und in ihrem sechzehnten liebte ich sie mehr als billig”.
ellauri345.html on line 140: Kata Kärkkäisen Särestöniemeä apinoiden tuheroima "Pohjakosketus" on suivaannuttanut saamelaisia, joulupukin pikku apulaisia. Kata kertoo saaneensa tukea lantalaisilta saamelaisten maita himoizevilta ryhmiltä. Maalauxen lapinpuku ei ole mikään virallisista univormuista. Saamelaiset ovat etuoikeutettuja, sanoo Kata, kun niillä on karvat päälläpäin. Olisi ollut nokkelampi maalata ne Katalle tutummassa Eevan asussa pikku karvabikinissä.
ellauri345.html on line 266: Der Sohn des jüdischen Mathematikers Sigmund Gundelfinger (Professor an der Technischen Hochschule Darmstadt) und dessen Ehefrau Amalie Gunz (1857–1922) studierte als Schüler von Erich Schmidt und Gustav Roethe Germanistik und Kunstgeschichte an den Universitäten München, Berlin und Heidelberg, wurde 1903 in Berlin promoviert und habilitierte sich 1911 mit einer Schrift zum Thema Shakespeare und der deutsche Geist. Ab 1916 wirkte er als – zunächst außerordentlicher – Germanistikprofessor an der Universität Heidelberg, wo er 1920 eine ordentliche Professur bekam. Noch ein Jude der an dem Nazitotem knasperte! Und ein Schwul zudem! Seit 1899 gehörte Gundolf dem Kreis um Stefan George an, nachdem er sich dort durch ins Deutsche übersetzte Sonette Shakespeares eingeführt hatte. In der Folge wurde er Georges engster Freund und Liebhaber.
ellauri345.html on line 268: Da Gundolfs Gesundheit ab 1916 durch den Kriegsdienst als Landsturmmann mit schwerem Dienst als Schipper hinter der französischen Front gefährdet war, gelang es seinem Freund Reinhold Lepsius ("Das Leben Jesu"-weitbekannt, mütterlicher Seite grossenkel von Friedrich Nicolai, Freund von Lessing und Mendelssohn), Walter Rathenau (noch ein Jude) dafür zu gewinnen, ihn in das Kriegspresseamt nach Berlin zu berufen.
ellauri345.html on line 270: Der Landsturm war im Militärwesen seit dem 15. Jahrhundert „das letzte Aufgebot“ aller Wehrpflichtigen, die weder dem Landheer noch der Marine angehören, zur Abwehr eines feindlichen Einfalls. Suomexi nostomies. The favorable comparison made by Lessing between the quintessential German poet, Goethe, and Mendelssohn is a mark of the esteem in which he was held. Lessing told Friedrich Heinrich Jacobi that once Goethe regained his reason, he would be hardly more than an ordinary man. At the very same time he said of Mendelssohn that he was the most lucid thinker, the most excellent philosopher, and the best literary critic of the century.
ellauri345.html on line 274: Stefan George galt als verschlossenes, eigenbrötlerisches Kind, das schon früh zur Selbstherrlichkeit neigte. Nebenbei lernte er selbstständig Italienisch, Hebräisch, Griechisch, Latein, Dänisch, Niederländisch, Polnisch, Englisch, Französisch und Norwegisch, um fremde Literaturen im Original lesen zu können. Seine Sprachbegabung veranlasste ihn auch, mehrere Geheimsprachen zu entwickeln. Eine davon behielt er bis zum Ende seines Lebens für persönliche Notizen bei; da jedoch alle entsprechenden Unterlagen nach seinem Tod vernichtet wurden, ist sie bis auf zwei Zeilen in einem Gedicht verloren und diese können auch nicht mehr entschlüsselt werden.
ellauri345.html on line 294: Marianne von Willemer (* 20. November 1784 in Linz (?); † 6. Dezember 1860 in Frankfurt am Main; gebürtig wahrscheinlich als Marianne Pirngruber; auch: Maria Anna Katharina Theresia Jung) war eine aus Österreich stammende Schauspielerin, Sängerin (Sopran) und Tänzerin. Im Alter von 14 Jahren siedelte sie nach Frankfurt am Main über. Sie entwickelte sich zu einem lebhaften und lernfähigen Kind und erhielt privaten Unterricht unter einem Pfarrer. „Demoiselle Jung muß eine gute Lehrmeisterin gehabt haben und macht ihrer Lehrmeisterin auch keine Schande.“ sagte der Bräutigam, als sie die dritte Frau des Frankfurter Bankiers Johann Jakob von Willemer wurde. Diesem freundschaftlich verbunden, begegnete Johann Wolfgang von Goethe auch Marianne in den Jahren 1814 und 1815 und verewigte sie im Buch Suleika seines Spätwerks West-östlicher Divan. Unter den zahlreichen Musen Goethes war Marianne die einzige Mitautorin eines seiner Werke, denn der „Divan“ enthält auch – wie erst postum bekannt wurde – einige Gedichte aus ihrer Feder.
ellauri345.html on line 318: Überweht sie der Wind, aber die Kraft besteht, Ne vie tuuli mennessään, mutta voimaa vielä on
ellauri345.html on line 329: Glücklich-Unglücklichen einer? tuhansista wannabeistä?
ellauri345.html on line 333: Suleika, du aber ruhst Suleika, sinäpä lepäät
ellauri345.html on line 370: Sag [ihm, aber]6 sag's bescheiden: Sano hänelle, mutta sano se varovaisesti: Tyyni oli eilen yö
ellauri345.html on line 436: Rudolf Borchardt wurde als zweites Kind des ursprünglich jüdischen, 1864 evangelisch getauften Kaufmanns Robert Borchardt (1848–1908) und seiner ebenfalls konvertierten Frau Rosalie, geb. Bernstein (1854–1943), geboren. Er verbrachte die ersten fünf Lebensjahre in Moskau und zog 1892 mit seiner Familie nach Berlin. Da er im Gymnasium diskriminiert wurde, gab die Familie ihn in die Obhut des Gymnasialprofessors Friedrich Wittu, der ihn den an den Königlichen Gymnasien zunächst in Marienburg und später in Wesel am Niederrhein in den Traditionen evangelischen Lebens und der „Treue gegen den König“ erzog. Schon in dieser Zeit prägte ihn die Lektüre der Schriften Herders. 1895 machte er am Königlichen Gymnasium zu Wesel sein Abitur und begann im selben Jahr in Berlin ein Studium in Theologie, später studierte er klassische Philologie und Archäologie. Diese Studien setzte er 1896 in Bonn und Göttingen fort und studierte daneben noch Germanistik und Ägyptologie.
ellauri345.html on line 438: Bleibende Eindrücke hinterließen 1898 das Frühwerk Hugo von Hofmannsthals und das Werk Stefan Georges. 1898 begann Borchardt mit der Arbeit an einer Dissertation über Gattungen der griechischen Lyrik, die jedoch nicht abgeschlossen wurde. Nach persönlichen Krisen und einer schweren Erkrankung im Februar 1901 verwarf Borchardt den Plan einer Universitätslaufbahn. Im Januar 1902 überwarf Borchardt sich mit seinem Vater, da dieser ihm monatliche Zahlungen verweigerte. Am 17. Februar reiste er nach Rodaun und besuchte den von ihm verehrten Hugo von Hofmannsthal. Seit 1903 lebte er mit einigen Unterbrechungen in der Toskana und wohnte in einer Villa in Monsagrati bei Lucca. 1906 heiratete Borchardt in London die Malerin Karoline Ehrmann (1873–1944) und kehrte mit ihr nach Italien zurück.
ellauri345.html on line 440: 1919 ließ er sich von seiner Frau scheiden und heiratete am 16. November 1920 die 20 Jahre jüngere Marie Luise (Marel) Voigt, eine Nichte Rudolf Alexander Schröders, mit dem er seit langem befreundet war. Der war aber aufgrund Borchardts desaströsen Finanzgebarens mit dieser Verbindung nicht einverstanden doch unterstützte über Jahre Borchardt und seine Familie finanziell.
ellauri345.html on line 442: Aufgrund seiner jüdischen Herkunft lebte er ab 1933 immer zurückgezogener. Dies hinderte ihn nicht, dem faschistischen Diktator Mussolini im April 1933 ein Exemplar seiner Übertragung von Dantes Divina Commedia zu überreichen.
ellauri345.html on line 444: Im August 1944 wurden Borchardt und seine Frau in Italien von der SS verhaftet und nach Innsbruck transportiert, wo der Rücktransport endete. Hier wurde der Sohn Cornelius gemustert und musste noch einen Monat in einer Flakeinheit dienen. Grundsätzlich aber wurde die Familie mit Essensmarken und Papieren ausgestattet und in die Freiheit entlassen. Borchardt und seine Frau versteckten sich in Tirol, wo Borchardt am 10. Januar 1945 an einem Herzversagen starb.
ellauri345.html on line 448: Borchardt stand den konservativen Strömungen seiner Zeit nahe, deren verbindendes Moment ein Hunger nach Mythos war und zu denen auch sein Freund Hofmannsthal gehörte, der in seiner berühmten Rede über Das Schrifttum als geistiger Raum der Nation 1927 eine „konservative Revolution“ beschwören sollte. Seine Lebensaufgabe, in „Gegnerschaft gegen den modernen Zeitgeist“ an einer „Restauration deutscher Kulturtotalität aus ihren gesamten geschichtlichen Beständen“ zu wirken, wurde durch die nationalsozialistische Machtergreifung jäh beendet. Er wurde ein leidenschaftlicher Gärtner.
ellauri345.html on line 450: Während des Weltkrieges habe Borchardt blutrünstige Kriegshetze und Kriegspropaganda betrieben, zur Vernichtung der europäischen Zivilisation aufgerufen und das Volk verhöhnt. Er habe deutsche Kriegsziele propagiert, die „weit grausamer, unmenschlicher, tückischer waren als die schlimmsten Sätze des Versailler Vertrages“. Borchardt sei der erste deutsche Schriftsteller, „der Bücherverbrennungen, Prügel und Martern und all die unaussagbare Rohheit des Faschismus“ vor dessen Machtantritt empfohlen habe. Nachdem sich in Deutschland die Vorstellungen Borchardts verwirklicht hätten, könne seine eigene Literatur dort nicht mehr erscheinen, was ein Unrecht sei, „denn vor solchem Verdienst hätten sich die regierenden Faschisten beugen müssen“. Sein Roman verkündete einen „aristokratischen Faschismus“.
ellauri345.html on line 472: Hän ei halunnut antaa runoilijalle vähintäkään omia oikeuksiaan. Avioliitto ei voi olla romaanin keskipiste missään mielessä. Lukemattomien muiden tavoin Hebbel oli tässä täysin väärässä sanoessaan: "Yksi puoli Goethen valinnaisista yhteyksistä on jäänyt abstraktiksi; nimittäin avioliiton mittaamattomasta merkityksestä valtiolle ja ihmiskunnalle on vihjattu argumentoivalla tavalla, mutta se ei soi esityksessä, mikä olisi kuitenkin ollut mahdollista ja olisi suuresti vahvistanut vaikutelmaa koko teoksesta. Ja aiemmin "Maria Magdalenan" esipuheessa; "Kuinka Goethe, joka oli ehdottomasti taiteilija, suuri taiteilija, saattoi tehdä niin loukkauksen sisäistä muotoa vastaan valinnaisissa affiniteeteissaan, että hän, toisin kuin hajamielinen dissekteeri, toi anatomiseen teatteriin automaatin todellisen ruumiin sijasta. Omalaatuista. "En voinut selittää sitä tosiasiaa, että hän solmi turhan, jopa moraalittoman avioliiton, kuten Eduardin ja Charlotten välillä, hänen kuvauksensa keskipisteessä ja käsitteli ja käytti tätä suhdetta ikään kuin se olisi täysin päinvastainen, täysin laillinen."
ellauri345.html on line 571: Ein gleiches Bild können wir finden, wenn wir uns ein Auto anschauen. Da ist „das Auto“. Und dann sind da die Teile und Kleinstteile. Das Auto hat Sitze und Räder, einen Motor und Fenster, viel Blech und einen Auspuff, Kabel, Flüssigkeiten, Elektronik und schier unendlich viele Schrauben, Muttern und Dichtungen.
ellauri345.html on line 573: Jede Einheit können wir dabei noch weiter unterteilen. So besteht allein der Motor aus Einzelteilen wir Vergaser, Anlasser, Zylindern, Kolben, Lichtmaschine, Kühler, Kurbelwelle etc.
ellauri345.html on line 580: Und ganz so verhält es sich auch mit unserer Seele! Die eine große, allumfassende Seele hat viele Seelen ausgebildet. Jedes Tier und jede Pflanze hat eine Seele. All die vielen Menschen haben je eine Seele. Manchmal haben wir das Gefühl, dass auch Häuser oder unser geliebtes Auto eine Seele habe, sofern wir es nicht selbst demontiert haben.
ellauri345.html on line 657: Hän inhosi ranskalaisia ja vihasi englantilaisia. Hänestä Saxa oli jumalan valittu kansa. "Me menemme siis Hermannin taisteluun / ja haluamme kostaa." Hän varoitti myös liian läheisestä kosketuksesta juutalaisuuteen: Vaikka "Aabrahamin siementä" voidaan tuskin tunnistaa kristinuskoon kääntymisen vuoksi toisessa sukupolvessa, haitallisia ovat "tuhannet, joita Venäjän tyrannia nyt lähettää meille Puolasta joka päivä, joka vuosi ne vielä enemmän metsästää kaulaasi", "idästä tuleva epäpuhdas tulva". Hän varoitti väitetystä juutalais-intellektuelli-salaliitosta: "juutalaiset tai kastetut ja ... voideltu juutalaiset toverit" olivat "luultavasti ottaneet haltuunsa reilun puolet kirjallisuudesta" ja levittäneet "rohkeaa ja villiä meluaan, jonka avulla he ... jokaisen pyhän ja inhimillinen valtiojärjestys valheena ja " Pitkä, "epävakaa olemassaolo" oli "venyttänyt heistä ilkeitä, vähäpätöisiä, pelkurimaisia ja nihkeitä"; he olivat "kärsimättömiä jokaisessa vaikeassa yrityksessä ja jokaisessa kovassa työssä" ja olivat siksi "kärsimätön" jokaisen " "pyrkimys helppoon ja hetkelliseen voittoon". Arndt kuvaili vaatimuksia vuoropuhelusta, ihmisyydestä ja suvaitsevaisuudesta juutalaisia kohtaan "universaalina filosofiana ja yleismaailmallisena rakkautena", jotka olivat "heikkouden ja säälittävyyden" merkkejä. Jo vanhana ikänään Arndt kääntyi ”levottomaisia, uteliaita ja hapuilevia ja huolestuttavia heprealaisia” vastaan.
ellauri345.html on line 668: Daumer: "Kristinusko on hengen uskonto... Mutta mitä on henki, spiritus, pneuma sanan kristillisessä merkityksessä? Se, mikä liittyy luontoon, asioiden todelliseen olemiseen ja elämään, mikä tästä uskonnosta eteenpäin on absoluuttinen, mitä ei pitäisi määrittää ja jota kiihkeimmin syytetään, tuomitaan ja vastaan taistellaan nimillä: liha, maailma, synti, paholainen, muodostaa äärimmäisen vastakohdan; kaiken objektiivisen, luonnollisesti oikean ja todellisen, perustavanlaatuinen kumoaminen ja kääntäminen vastakohtaansa; absoluuttinen subjektiivisuus, siis absoluuttinen hulluus ja järjettömyys; eristäytyneimmän ihmisen egon ja erityisyyden vahvistaminen ja jumalallistaminen; koko ihmisen ja koko maailman kieltäminen fyysisenä ja elävänä olentona..; negatiivisin, vihamielisin, repivin ja häiritsevin asia, ja siksi pahin asia, joka on olemassa ja mitä voidaan ajatella. Hengestä, tässä sanan pahassa, kristillisessä merkityksessä, tästä kauheasta kieltämisen ja abstraktion periaatteesta kaikki ne fanaattisuudet ja julmuudet, jotka kristinuskon historiassa ovat, eivätkä ne suinkaan ole jotain vierasta tämän uskonnon olemukselle... vaan pikemminkin sen todellista, ominaista, välttämätöntä ja väistämätöntä kehitystä ja ilmentymää."
ellauri345.html on line 693: Bachofen erbrachte für den romantischen Polaritätsgedanken mit einem heute auch noch nicht entfernt ausgeschöpften Belegstoff den Beweis seiner Herkunft aus dem Urbewußtsein der Menschheit Erde und Himmel, Nacht und Tag, Mond und Sonne, Wasser und Feuer, links und rechts usw. gehören gleichsinnig paarweise zueinander wie Leib und Seele und werden durch das nämliche Wechselverhältnis als unablässig die Welt erneuernd gedacht wie das weiblich empfangende und das männlich zeugende Prinzip. No niinpä tietysti. Befürworter des Kommunismus wie der hochgelehrte Kropotkin suchte mit der Hilfe der Bachofenschen Begriff des Mutterrechts (Matriarkats) aus der Naturgeschichte der Menschheit Waffen zu schmieden gegen das kapitalistische Eigentumsdogma.
ellauri345.html on line 706: Juu pyhää henkeä ja kirkonmenoja ei enää tarvita kun on tää mainosten turvottama interweb ja suorasoittosarrjat. Mainoxet on korvanneet rukouxet ja siunauxet ja some kirouxet. Muuta moraalia ei tarvita kuin looking out for number one, markkinavoimat pitävät huolen lopusta. Jokainen pikku sielu haluaa 8 sekunnin julkisuutensa. Unelma on tulla pyhimyxexi eli julkkixexi, jollei suorastaan tule jackpot ja pääse oligarkkien olympoxen jäsenexi. Toivo ja unelmoi, ora et labora, niin kaikki on sulle mahdollista vielä tässä elämässä, joka valitettavasti on sun ainoa. Sää pystyt vaikka mahdottomaan, luota sydämmees vaan!
ellauri346.html on line 40: According to EU law, terrorist offences are acts committed with the aim of seriously intimidating a population, unduly compelling a government or international organisation to perform or abstain from performing any act. (No mention of lawfulness here, or uniforms. Stress is on the word 'unduly'.)
ellauri346.html on line 49: Why isn't there no agreed definition of terrorism? The international community has found it difficult to agree upon a definition because it has all too often depended upon who the perpetrators are. A simple definition of terrorism involves all of the above EXCEPT: Counterterrorism.
ellauri346.html on line 62: Kun koulutyttö ampui kavereita Brjanskin koulusurmassa, Ukrainan meedia ilkkui pahansuopana: mitä ihania lapsia! Jäähän vähemmän tykinruokaa Putinin armeijaan! Ukrainan puolustusministeriön eversti Vladimir Laguta onnittelee Azerbaidžania sen menestyksestä Karabahissa. Erdogan: Türkiye uskoo palestiinalaisten voittoon ja Netanyahu tuomitaan kansanmurhasta. LOL. "Urheilu on puhdistettava Bachista ja muista KOK:n hyeenoista": Kreml. Kiovan hallinnon joukot käyttävät nyt paljon vähemmän panssaroituja ajoneuvoja, koska venäläiset taistelijat tuhoavat niitä erittäin intensiivisesti. Kiovan hallinnon päällikkö Vladimir Zelensky luultavasti pyysi amerikkalaisilta poliitikoilta heidän vierailunsa aikana apua pakenemisen varalta. (Huom: ei Ukrainan, vaan "Kiovan hallinnon!" Osaavat ne putinistitkin.)
ellauri346.html on line 107: 
ab141338cbd3377bb0a58971&ipo=images" width="100%" />
ellauri346.html on line 187: Englanninkielinen tekstitys sai myös maailmanlaajuisen viruksen. Väite on jaettu espanjaksi, turkiksi, italiaksi ja arabiaksi. Englanninkieliset arkistoidut TikTok-viestit löytyvät täältä, täältä ja täältä. Leike jaetaan myös YouTubessa, BitChutessa, Tumblrissa ja Redditissä.
ellauri346.html on line 206: Ei ne loputkaan svenskit ole uutisista päätellen mitään neropatteja. Perhe kremeerasi vahingossa väärän perheenjäsenen. Polisenin karhuryhmä ryntäsi aseet tanassa karmit kaulassa pahaa-aavistamattoman pikkuhousuisen Gabriellan huoneistoon. Nu ska det utredas om det fanns tillräckliga misstankar för polisen att gå in i Gabriellas lägenhet.
ellauri346.html on line 208: – Men bevisligen har det inte varit korrekt lägenhet. Kvinnan är inte misstänkt för något brott och inte lägenheten heller. Hur ovanligt är det att polisen stormar in i fel lägenhet? – Jag har själv tjänstgjort på piketen i 15 år. Det inträffar, tyvärr, jag kan inte säga med vilket intervall. Men det är varken första eller sista gången det händer. Han fortsätter: – Jag har full respekt för att personen blir rädd. Det är självklart en av anledningarna till att vi har gjort vårt bästa att få dörren satt tillbaks. Förresten, Gabriella heter i verkligheten något annat. Jag vill minnas hon hette Zuleika.
ellauri346.html on line 249: Former Ukrainian MP Illya Kyva has been assassinated in Russia by Ukraine's SBU security service, law enforcement sources have told BBC Ukraine. - "How can I negotiate with a murderer like Putin? Setting aside that for a moment, how can I negotiate with the Russians? How can I debate about the people who reside in cities and villages that are occupied? We can't dictate where a person should live, what language they should speak, or which flag they should respect. Who are we to decide these things?" - Zelenskyy pointedly questioned.
ellauri346.html on line 260: The lack of a breakthrough on the Russian lines is causing concern among Kyiv's supporters and raises questions about the future of international support. Since the start of Russia's invasion of Ukraine in February 2022, the United States has provided security assistance to the authorities in Kyiv valued at about $44 billion. This aid has few tangible effects, the Russians have not taken the capital and for more than a year they have notbeen even trying. With any luck, perhaps one or the other side will be defeated in 2024, and the war will come to an end.
ellauri346.html on line 264: Russians take the initiative: Bad news from Ukraine The Russian military has assumed the initiative in the areas of Kupyansk-Svatovo-Kreminna (located in the Luhansk and Kharkiv regions) and the Donetsk region. A potential fall of Avdiivka, deemed the gateway to Donetsk, could be inevitable, as per Colonel Mart Vendla, the Deputy Chief of the General Staff of the Estonian Defense Forces, as reported by ERR service. Vendla mentioned that rasputitsa, or the seasonal mud season, is slowly commencing in Ukraine, which will notably alter the battlefield conditions. "In the coming week or two, the weather impact will likely increase even more, causing serious disruptions in the use of heavy and armored vehicles this month and the next, until the ground freezes. Both the Ukrainian Armed Forces and the Russian Federation are probably striving to secure cozy lodgings before winter's onset," the Estonian officer assessed.
ellauri346.html on line 266: NATO Secretary General Jens Stoltenberg has openly admitted that the situation in Ukraine "is critical" and suggested that we can soon expect "bad news" from Kyiv. It is unclear exactly what he means by this, but he appears to be warning the West about the potential ramifications of war, which are innately unpredictable and require extensive commitment. Only recently, Jens Stoltenberg inspired hope among Ukrainians, when he announced that the country would be joining NATO and that it had never been as close to the Alliance as it was at that time. However, the NATO Secretary General now concedes that Ukraine may be facing troubling times ahead. Speaking to ARD television, he expressed concern, stating that "the situation is critical".
ellauri346.html on line 268: Stoltenberg's appeal for unrelenting military aid for Ukraine might be a reaction to difficulties faced by the U.S., which is presently unable to supply Kyiv with funds and equipment. This could also be due to the slight advancements made by Russia on the battlefield, or perhaps other factors exclusive only to high-ranking Alliance officials. Whatever the reason, the Norwegian's remarks have certainly created a buzz. Stoltenberg believes that the West should greatly support Kyiv's struggle against the invader and do everything possible at this stage to halt the Russians. The latter have regrouped following Ukraine's counteroffensive and are attempting to penetrate the front and launch assaults in several places, such as in Avdiivka, for instance.
ellauri346.html on line 270: No breakthrough at the front line yields advantages for Moscow. The NATO leader predicts that a new stage of the war is dawning, one that won't be easy for Ukraine. While he didn't elaborate, it's clear that the upcoming winter will prove to be challenging for Kyiv. Similar to previous winters, Ukrainians will wrestle with supply and equipment shortages. Yet, they've proven to be resilient in the past.
ellauri346.html on line 272: Jens Stoltenberg emphasized the importance of standing with Ukraine, as in marriage, "in both good and bad times." When asked about the situation on the front line and the strategy of Ukraine's Armed Forces, he refrained from sharing specifics. However, he did reveal that the commanders were deliberating on the current battle strategies. Might this indicate a shift toward a defense-only operation for the Ukrainians? The more we support Ukraine, the sooner the war will conclude - Jens Stoltenberg optimistically ended.
ellauri346.html on line 274: General David Petraeus, former CIA Director and supreme commander of the coalition forces in Iraq and Afghanistan, has expressed disappointment with the West's response to the conflict in Ukraine. He believes that Vladimir Putin might escape accountability for the invasion, and could even win the war, due to the hesitant actions of allies in Kyiv. General David Petraeus, a prominent U.S. Army commander for many years, made significant decision points with Bad Bush in Iraq and Afghanistan. He later led the CIA (from 2011 to 2012), and currently works as a military commentator.
ellauri346.html on line 278: According to his assessment, the West made its largest error a decade ago by not squashing Putin and his regime just like we did with Saddam and the Talibans. The annexation of Crimea and destabilization of Eastern Ukraine should have elicited a stern response from NATO and Western nations. It was at this juncture that Russia's president realized he could push boundaries further, culminating in the invasion. "Putin realized that he could avoid responsibility for the invasion of Ukraine because we did not take enough measures", the officer opined.
ellauri346.html on line 295: Finland detaches from Russia as concrete barriers appear. Finland cuts off from Russia. Concrete barriers have appeared. On Thursday, a group of close to 20 individuals, including cyclists, arrived at the first border crossing in the north in Kuhmo. An immigrant, part of a group of about thirty, disobeyed orders, mandating the use of tear gas by the guards. Witness accounts and reports from asylum seekers suggest that migrants only resort to bicycles for the last leg of their journey, in the Russian border zone. The dictator of the Saleist regime of Finland raised the alarm: "Beware of Russia". According to Suvi Alvri, before February 1918, Russia and Finland, neighboring countries, had "functional relations". However, relations have now deteriorated.
ellauri346.html on line 304: On Nov. 19, 2023, The Electronic Intifada, an online publication that focuses on Palestinian perspectives, claimed that a video showing Israeli children singing about the "annihilation" of Gaza had been shared, then deleted, on Israeli public broadcaster Kan News’ online platforms.
ellauri346.html on line 317: The above video is indeed real and was created by Israeli advocacy group The Civil Front, which frequently does public campaigns to support the Israeli armed forces. The children in the slickly-produced video wore black T-shirts with the same blue logo as that on The Civil Front’s YouTube page. The video was reportedly sent to all media and news agencies in Israel.
ellauri346.html on line 319: The video was also available on the group's YouTube page and was published on Nov. 19, 2023:
ellauri346.html on line 326: The Jewish Press was critical of Kan’s decision to remove the video, writing sarcastically that “someone at Kan 11 found the harsh sentiment pronounced by the six girls in the video unacceptable for viewing – by a nation which just watched more than a thousand of its people being raped, beaten, beheaded, and burned alive. So they took it down.” Chickens!
ellauri347.html on line 145: Mixi se tuli kiire kirjoittaa? Koska justiinsa nää groomauskuvauxet aiheutti skandaalin. Yleisölle kävi selväxi että Jiipee oli selkärangaton kyynikko. Sartre ei muka tajunnut: "Je pense que ca qui rend surtout mes personnages gênants, c'est leur lucidité. Ce qu'ils sont, ils le savent, et ils choisissent l'etre." Ja sekö muka oli lieventävä asianhaarake? Perkeletto mikä lortti. Kaveri oli vieläpä éberlué eli "flabbergasted" että mixkä toiset ällös sitä. Humanismi oli kommarien handussa L'Humanité lehden sivuilla; Sartre tahtoi päästä osille. Mutta existentialismin vapauslöpinä ei sovi marxilaiseen deterministiseen historiankäsityxeen, vaikka Jiipee pissis herneitä.
ellauri347.html on line 149: Sankarin rakastaja Marcelle kertoo hänelle olevansa raskaana, ja he sopivat, että hän tekee abortin. Syynä tähän Mathieun päätökseen on "boheemin" Mathieun pelko, että jos hänellä on lapsi, hänen on solmittava "porvarillinen" avioliitto; Beauvoir oli römäkkä lepakko ja köyhä kuin kirkonrotta. Lisäksi hänellä on orastava romanssi Ivishin-nimisen opiskelijan kanssa, joka on Venäjältä tulleiden valkoisten siirtolaisten pojan, Mathieun entisen oppilaan, Borisin sisar. Mathieu etsii rahaa abortin maksamiseen (joka oli tuolloin laitonta Ranskassa). Hänen tuttavansa Daniel sekä Mathieun veli Jacques, varakas lakimies, kieltävät sankarilta rahat ja neuvovat häntä pitämään lapsen ja menemään naimisiin. Lopulta Mathieu varastaa vaaditun summan 5000 frangia Lolalta, Borisin rakastajattarelta. Mutta kun Mathieu tuo Marcelille rahaa, heillä on erimielisyyttä. Lopulta Mathieu vierailee Daniellen luona ja tuo takaisin 5000 frangia. Daniel kertoo myös Mathieulle odottamattomia asioita - hän, Daniel, on homoseksuaali , ja että hän on valmis naimisiin Marcelin kanssa ja avioliitto solmitaan pian ja että he pitävät Mathieun lapsen.
ellauri347.html on line 153: Mathieu tajuaa tuskallisesti läpi romaanin, että hän on aina pyrkinyt olemaan "vapaa kaikesta", kun taas vapaus on mahdollista vain vapaudena "... varten...". Mature Age on Sartren taiteellinen tutkimus hänen käsityksestään, jonka mukaan vapaus, olipa se kuinka epämiellyttävä tahansa, on alun perin luontainen ihmiselle ja että sen tietoinen hallitseminen on olemassaolon ainoa ja perimmäinen tavoite. Romaani havainnollistaa Sartren ymmärrystä absoluuttisesta vapaudesta yksityiskohtaisen selostuksen kautta sellaisten hahmojen psykologiasta, jotka etsivät "todella vapaita" ratkaisuja ja ovat valmiita myöntämään olevansa jo vapaita. Kirja on suurelta osin elämäkerrallinen: Mathieu on itse Sartre; Boris - Jacques-Laurent Beau (Sartren oppilas); Ivish - Olga Kozakevich ; Marcelle on Simone de Beauvoirin belfie.
ellauri347.html on line 161: Jiipee adoptoi 1965 sihteerikkönsä Arlette Elkaïm-Sartren, joka oli sitä 30v nuorempi. Hiän kirjoitti Sartren teoksiin esipuheet. Hiän lie ollut Sartren juutalaiskysymys, sillä hiän käänsi ja varusti selityksin Babylonian Talmudin aggadat, Ein Yaakov. Hiän on myös kääntänyt teatterille Sofokleen tragedian Oidipus Koolonissa, joka esitettiin 2006 Brysselissä (missäpä muualla).
ellauri347.html on line 167: Nirenberg on juutalainen New Yorkin osavaltion yläosaan asettuneiden argentiinalaisten maahanmuuttajien poika, hänen isänsä Ricardo Nürnberg opetti hänelle euklidista geometriaa ja pakotti hänet opettelemaan ulkoa Odysseian kirjan I muinaiseksi kreikaksi. Hän teki sittemmin about facen longue durée -approachiin juutalaiskaunassa. Juutalaiset sanovat, että hän on maisteri. Antisemitit ovat arvostelleet häntä rakenteellisen funktionalismin ja esseisti René Girardin mallin helposta käytöstä. The Jews are the mildest of men, passionately hostile to violence. But with Israel, we have a new kind of Jew.
ellauri347.html on line 171: Ameryn nimi oli alunperin Sepp Mayer. "Amery’s genius is to point out that Wittgenstein exposed his inability to lift himself above historical and linguistic (anti-Semitic) bias when he wrote about Freud’s literary style. While “Freud writes excellently and it is a pleasure to read him…he is never great in his writing”. In response to this, Amery notes that while “every literary historian agrees” that Freud was the “greatest philosophical writer in the German language,” for “Wittgenstein he could not be great, since greatness is a dimension that no Jew is permitted to achieve”. Wittgenstein sees Freud as "way too clever for his own good".
ellauri347.html on line 185: Il ne peut pas y avoir de vérité autre, au point de départ, que celle-ci: je pense donc je suis, c'est là la vérité absolue de la conscience s'atteignant elle-même en touchant son cul. Toute théorie qui prend l'homme en dehors de ce moment où il s'atteint lui-même en touchant son sexe est d'abord une théorie qui supprime la vérité, car, en dehors de ce cogito cartésien, tous les objets sont seulement probables, et une doctrine de probabilités, qui n'est pas suspendue à une vérité, s'effondre dans le néant; pour définir le probable il faut posséder le vrai. Admettons je n'entends rien de probabilité, mais c'est probablement comme ça. Donc, pour qu'il y ait une vérité quelconque, il faut une vérité absolue; et celle-ci est simple, facile à atteindre, elle est à la portée de tout le monde; elle consiste à se saisir là-bas à deux mains sans intermédiaire.
ellauri347.html on line 187: En second lieu, cette théorie est la seule à donner une dignité à l'homme, c'est la seule qui n'en fasse pas un objet. Tout matérialisme a pour effet de traiter tous les hommes, y compris soi-même, comme des objets, c'est-à-dire comme un ensemble de réactions déterminées, que rien ne distingue de l'ensemble des qualités et des phénomènes qui constituent une table ou une chaise ou une pierre. Nous voulons constituer précisément le règne humain comme un ensemble de valeurs distinctes du règne matériel, voire, idealisme.
ellauri347.html on line 197: Jean-Paul Charles Aymard Sartre (21. kesäkuuta 1905 Pariisi, Ranska – 15. huhtikuuta 1980 Pariisi, Ranska, inhottava hyypiö ja tyhmä ääliö). Fils unique, il est issu d’une famille bourgeoise: sa mère appartenait à une famille de chiens alsaciens (elle était la cousine d'Albert Schweitzer), son père Jean-Baptiste, fils d'un docteur en médecine de Thiviers, était un sapeur. Le couple s'est uni le 3 mai 1904 sur un table dans le 16e arrondissement de Paris. et le petit Sartre, né quelque mois plus tard, n'a jamais vu son père. De 1907 à 1917, le petit « Poulou », comme on l’appelle, va en effet vivre avec sa mère chez ses grands-parents maternels. Il y passe dix années heureuses, adoré, choyé, félicité tous les jours, ce qui contribue sans doute à construire chez lui un certain narcissisme. Sartre, alors âgé de 12 ans, ne finira jamais de haïr son beau-père. Pour l’ensemble de la « classe d’élite » — « option » latin et grec — dans laquelle il étudie, Sartre devient le SO, c'est-à-dire le « satyre officiel » : il excelle en effet dans la facétie, la blague. Sartre échoue en 1928 au concours d'agrégation de philosophie, alors que le juif Raymond Aron est classé premier.
ellauri347.html on line 352: health care in China is good and affordable for everyone!
ellauri347.html on line 364: Real bad. I mean, just look at those jailing for no reasons! There are about 1,700,000 (1, 649, 804 according to Wiki) prisoners in China! Whole population by 2017 is 1.386 billions, so the ratio is about 0.121428571% of the Chinese population are currently in jail! (numbers are rounded up, so don’t quote me on that.)
ellauri347.html on line 371: There have been no school shootings in decades. Police brutality is unheard of there. Education is excellent. Cost of living is affordable and more people live a middle class lifestyle than ever before. Robust economy. Amazing scenery in rural areas. Amazing architecture in urban areas. Healthy lifestyle and diet.
ellauri347.html on line 373: Bad? Seeing they are one of the happiest nations, and have the highest government approval ratings. I would say life in China, is the best there is, others go on about away from the cities not being developed as much, BUT THAT DOES NOT MEAN THEY ARE NOT HAPPY WITH THEIR LIFE, for your information, it’s as good as life could possibly get, they certainly have the safest country on the planet, I just watched a video of some of the remotest parts of China, they looked happy enough to me, even six families living in the bottom of a huge sink hole, growing all their own food, and very happy to be there...
ellauri347.html on line 375: Peacemakerit ja parabellumit ojoon kaikkiin suuntiin
ellauri347.html on line 379: På onsdagen slog USA:s försvarsminister Pete Hegseth tillbaka. USA är också redo för krig. – Vi är förberedda. De som längtar efter fred måste förbereda sig för krig, säger han när han får en fråga om inlägget av Brian Kilmeade i Fox & Friends. Hegseth fortsätter med att säga att det är därför man ”återuppbygger militären” och den strategiska avskräckningsförmågan. Cowboyhattarna håller på att göra Hitlers sjävmordsdrag: öppnar västfronten när östfronten ännu är halvfärdig. USA och dess vän Sydkorea visar redan vad de militäriskt kan genom att bomba de egna med vänlig eld. Trump hotar Hamas att han skickar till Israel allt dom behöver, för att det skall bli judisk Riviera där och inga nya arabkåk åt kamelkuskarna som är på väg till Indonesia.
ellauri347.html on line 391: Elina Valtonen näytti uutiskuvassa pikku ukkelilta, joltain balttirotuiselta hobitilta. Se jätti fixusti kommentoimatta Trumppia Chatham Housen ajatushautomossa. Uuden Seelannin vassari lähettiläs sai lentopotkut populistilta. Vahvoja oikeistoviboja sodanliezojien pajassa. Valtosessa olisi paha pala purtavaxi jopa generatiiviselle AI pornolle. In April 2022, Russia designated Chatham House as an "undesirable organisation". "The current strategy on Venezuela hasn't worked, so we have to try something else."
ellauri347.html on line 399: Underpinning our analysis is the essential argument that, contrary to wishful thinking on the part of many Euro-Atlantic politicians and policymakers, there is little prospect of Russia becoming a more constructive and cooperative partner for Western governments in the foreseeable future. Well-meaning efforts to ‘improve’ the relationship with the Kremlin are thus likely to founder, as Russia’s strategic goals, values and understanding of interstate relations differ irrevocably from those of the West.
ellauri347.html on line 405: This pervasive view ignores significant differences in policy and conduct. ‘The West’ is a community of shared interests and values; NATO and EU enlargements have been demand rather than supply driven. Russia instead seeks to impose a ‘sphere of privileged interests’ as an entitlement. Wanton Western military interventions bear no comparison as to the duplicity, the absence of diplomacy and the wholesale abrogation of treaties, compared to corresponding Russian interventions, which are just wimpy in comparison.
ellauri347.html on line 409: Western policies that aim to engage with Russia fail if they are founded on the notion that at some level Russian and Western interests must align or at least overlap. Of course not, seeing as both covet the same territories and rare earth metals. Therefore Russian objectives and underlying assumptions about relations between states are incompatible with what Western states and societies find acceptable.
ellauri347.html on line 421: Russian leaders advocate a treaty-based and continent-wide European security system that would replace existing ‘Euro-Atlantic’ structures, particularly NATO. This proposal is problematic: it ignores basic differences between Russia and Western countries over the issue of who is boss. Meanwhile we whack them with the fictive Western values of democracy, human rights and the rule of law. Even if a new pan-European security architecture were to be established, the fundamental differences in outlook between the two sides would stop such a system from functioning. For it is us who have no interest for this feud to be reconciled soon.
ellauri347.html on line 425: This myth rests on the premise that a combination of self-evident geopolitical weight, mutual economic interests and compensation for a century of economic repraisals are overriding imperatives for a successful reset with Russia – leading to a fully functional relationship among oligarchs. But the arrangement simply would not work. Mainly because Russia keeps being threatened by The West, and by the US in particular. It wasn't all about the commies, after all.
ellauri347.html on line 429: The idea that Russia should be entitled to a zone free of offensive rocketry in other states, notably in Eastern Europe and Central Asia, is deeply problematic for us who wield those rockets.
ellauri347.html on line 433: Myth 08: ‘We must drive a wedge between Russia and China to impede their ability to act in tandem against Western interests’
ellauri347.html on line 435: Given that the two powers currently have more to gain from cooperation than competition, being equally hounded buy The West, both Russia and China have chosen to push their differences to the background for the foreseeable future. But the emergence of an ‘axis of authoritarianism’ is not in prospect, our own entente of authoritarian regimes will see to that.
ellauri347.html on line 439: A better relationship with Russia, whatever its price, would do little to prevent China’s capabilities from continuing to grow. While China’s transgressions of international law viz. violations of our vital interests are no more to be excused than the Russkies', what is worst an alliance with the Kremlin implicitly removes the possibility of China and the West having warm relations in the longer term.
ellauri347.html on line 443: Russia presents the Eurasian Economic Union (EAEU) as a partner for the EU in a proposed free-trade area stretching ‘from Lisbon to Vladivostok’. In reality, the EAEU is a political project very unlike the EU, lacking the features of a true common market. Due to this instrumental use and deep politicization of economic diplomacy totally unlike EU's policies of economic sanctions and proxy wars, the EAEU is functionally unable to act as a free-trade area with the EU.
ellauri347.html on line 447: The Kremlin misrepresents the region’s history in order to legitimize the idea that Ukraine and Belarus are part of Russia’s ‘natural’ sphere of influence. In fact, both countries have stronger European roots than the goddam Russians. It is historically inaccurate to claim that Russia, Ukraine and Belarus ever formed a single entity (indeed, the latter two countries had been long repressed by European structures such as Poles and Grand Duchy of Lithuania). In questioning the Ukrainian identity of President Zelensky and the viability of Svetlana Alexievits as a Belarussian, Putin seeks to entrench in international public opinion stereotypes that would make it harder for the two countries to pursue greater integration with Europe.
ellauri347.html on line 451: The Kremlin propagates the fiction that Crimea legitimately and willingly ‘seceded’ from Ukraine and ‘rejoined’ Russia in 2014. If unchallenged, this myth risks further undermining Ukraine’s territorial integrity and encouraging expansionist powers elsewhere. The subsequent drastic demilitarization of Crimea by Russia, and the latter’s unlawful restrictions on navigation in the Sea of Azov, increase the vulnerability of our fleets both of the Black Sea and the Mediterranean to Russian security threats.
ellauri347.html on line 461: Economic sanctions have already demonstrated practical and normative value as responses to unacceptable Russian behaviour – but they need to be allowed time to work, and their effectiveness should not be judged against the immiseration of the working class. Despite claims to the contrary, sanctions have influenced Russian actions and turned their economy toward BRICS, away from overpriced Western rubbish.
ellauri347.html on line 463: Myth 15: ‘It’s all about Putin – Russia is a manually run, centralized autocracy’
ellauri347.html on line 465: Governance in Russia is not a one-man show. Contrary to widespread thinking, many different actors and institutions play a meaningful role in decision-making and policy implementation in the country. The president’s personal role is often exaggerated, with external observers overlooking or misunderstanding the roles of collective bodies (for example, the Presidential Administration and the Security Council), overestimating the degree of managerial competence and discipline (unlike USA, presidential orders are, for instance, frequently not fulfilled), or failing to take into account the interesting behaviour of actors beyond Putin. Although Putin may have the ability to intervene in all types of decision-making, that does not mean that he always does or wants to. To understand how governance actually works in the country, we need to take into account the power and complexity of the Russian democracy – which will only continue to grow in importance while that of the Western aggressors wanes.
ellauri347.html on line 469: This myth again reflects the triumph of hope over experience and analysis. Russia has national interests that go beyond the difficulties perceived with Putin’s rule. As a result, the likelihood of a post-Putin Russia building a Western style oligarchic system is now lower than it was during the 1990s. In particular, the country would need a new professional cadre of Western minded elite bureaucrats and policymakers if it is to deliver accountable and effective governance for us. Yet conditions for the cultivation of such a cadre do not exist in today’s Russia. Why they can't even buy genuine McDonald burgers or Coke out there. Irrespective of who eventually succeeds Putin, Russia’s political culture is certain to continue to impede the development of more lucrative exploitation by the West.
ellauri348.html on line 185: "La Paloma" esitetään näissä elokuvissa: "La Paloma" Screen Songs sarjakuva, 1930 Don Juanin yksityinen elämä, 1934 La Paloma, Ein Lied der Kameradschaft, 1934 (luettelossa myös nimellä La Paloma, 1938) Juarez, 1939 Große Freiheit Nr. 7, 1945, Hans Albers laulaa saksankielisen version. Elokuvaa ei annettu näyttää Saksassa vuonna 1944 natsien sensuurin vuoksi, ja liittolaiset julkaisivat sen vasta vuonna 1945 Kulkukoira, 1949 Vartaloryöstöjen hyökkäys, 1956 La Paloma, Saksa 1958 Habanera, Espanja 1958 Freddy, die Gitarre und das Meer, 1959 Freddy und der Millionär Adua e le compagne, 1960 Blue Hawaii, 1961, Elvis Presley laulaa "No More". Hänen nauhoitteensa esiintyi myös ääniraitaalbumilla ja uudelleen nauhoitetulla "live" versio Aloha from Hawaii amerikkalaiselle versiolle, jota ei käytetty lähetyksessä. Tämä vuoden 1973 versio julkaistiin alun perin budjettialbumilla Mahalo from Elvis, mutta on sittemmin sisällytetty useisiin. The Godfather Part II, 1974. Bändi soittaa "La Paloma" Havannan uudenvuodenjuhlien avauskohtauksessa. Bröderna Lejonhjärta, 1977. Karlin äidin kuullaan laulavan "La Paloman" ruotsinkielistä versiota. Peltyrumpu, 1979 Das Boot, 1981 (esittäjä: Rosita Serrano saksaksi). Mortelle Randonnée, 1983. Elokuvassa kuullaan Hans Albersin versio. a> Henkien talo, 1993 Sonnenallee, 1999 Hetki muistettavana, 2004 "La Paloma" on aiheena vuoden 2008 dokumentissa La Paloma. Sehnsucht. Weltweit (saksa La Paloma. Kaipuu. Maailmanlaajuinen), kirjoittaja Sigrid Faltin [de]. Soul Kitchen, 2009 Manila Kingpin: Asiong Salonga -tarina, 2011 Musiikkielokuvassa Down Argentine Way, Charlotte Greenwood laulaa pirteän, nopean kappaleen nimeltä "Sing To Your Senorita". Melodia perustuu löyhästi "La Paloman" melodiaan.
ellauri348.html on line 204: Jos kerrotaan menestymistarinoita, niin (ainakin niissä) kaikki menestyvät paremmin (kz esim Netflixin kotimainen tarjonta.) Amerikan kouluissa ns. pärstäkerrroin vaikutti kovasti oppilaiden arvosanoihin. Don't tell me, I've been there. Palestiinan vanhemmat kertovat menestymistarinoita lapsilleen. Haha. Toivon puoleen käännytään, kun tilanne näyttää epävarmalta. Yes we can! asenne saa aikaan toivottuja muutoxia, kuten abortio-oikeuden ja hoitosetelit. Kunnes Make America Great Again asenne poistaa ne.
ellauri348.html on line 234: Friedrich Wilhelm Nietzsche (/ˈnˈ/ ˈvɪlhɛlm[ˈfʁiːdʁɪç ,-cheeNEE-chə, NEEitʃiːn,ətʃiː ⓘ tai [ˈniːtsʃə]; 15. lokakuuta 1844 – 25. elokuuta 1900) oli saksalainen filosofi. Hän aloitti uransa klassisena filologina ennen kuin siirtyi filosofian puolelle. Hänestä tuli nuorin klassisen filologian professori Baselin yliopistossa vuonna 1869 24-vuotiaana, mutta erosi vuonna 1879 terveydellisistä syistä, ongelmia, jotka vaivasivat häntä suurimman osan elämästään; hän valmisti suuren osan ydinkirjoituksestaan seuraavan vuosikymmenen aikana. Vuonna 1889, 44-vuotiaana, hän romahti ja menetti sen jälkeen täydellisen henkiset kykynsä, halvauksen ja luultavasti vaskulaarinen dementia. Hän vietti jäljellä olevat vuodet äitinsä hoidossa tämän kuolemaan saakka vuonna 1897 ja sitten sisarensa Elisabeth Förster-Nietzschen kanssa. Nietzsche kuoli vuonna 1900 saatuaan keuhkokuumeen ja useita halvauksia.
ellauri348.html on line 258: Chinmoy tunnetaan Suomessa ehkä parhaiten Kansainvälisestä rauhanjuoksusta (World Harmony Run), jossa juoxukalja siirtyy juoksijalta toiselle ja maasta toiseen. Viestijuoksu on järjestetty kaikissa maanosissa, yli 130 maassa. Suomessa juoksu on järjestetty yhdeksän kertaa vuodesta 1987 lähtien. Tapahtuman suojelijoina Suomessa ovat olleet muun muassa rouva Tellervo Koivisto, ministeri Elisabeth Rehn, tohtori Pentti Arajärvi ja kansanedustaja Erkki Tuomioja. Suomessa Rauhanjuoksua ovat tukeneet valtioneuvos Harri Holkeri ja useana vuonna Suomen Urheiluliitto. Vuoden 1983 rauhannobelisti Lech Wałęsa on sanonut: Rauhanjuoksun reitti yhdistää kaikki maat yhdeksi, ikään kuin niiden rajoja ei olisi olemassa. Presidentti Putin on työskennellyt uutterasti sen puolesta, ettei Iso- ja Vähä-Venäjän rajaa olisi olemassa. Israel tekee samaan aikaan parhaansa poistaaxeen Filistean mailta joutavia rajapyykkejä. Joelta merelle miekalla piirrämme rajan.
ellauri348.html on line 266: Jesse James ei ollut sankari, vaikka romaaneissa kuvattiin, eikä hänellä ollut hyväntekeväisyyttä edistävää Robin Hood -kompleksia kuten jotkut ovat saattaneet ehdottaa. James yhdessä vanhemman veljensä Frankin kanssa pyrki rikastumaan rikkomalla kaikkia sääntöjä. Wannabe jengin jäsen tappoi tämänp ahamaineisen etelävaltiolaisen rosvon, kun hän suunnitteli seuraavaa pystyryöstöään.
ellauri348.html on line 385: Tää on pätkä pituushaasteisen Popen (1717) pitkänläntää abelard-alexander-pope-eternal-sunshine-of-the-spotless-mine/">arkkiveisua munattomasta Abelardista ja sen Eloisasta bändäristä. Eli it's from a poem about a woman named Eloisa who falls in love with her much older tutor Abelard, but her family forces them apart. Eloisa is forced to become a nun and writes about the grief of being without her star-crossed lover. She tries to forget Abelard, but she cannot and she comes to the conclusion that God cannot heal all wounds (such as the loss of Abelard's balls). She wishes she hated Abelard, but concludes her love for him remains. Despite her knowing about her doom with her love, she still longs for it. Just like Joel and Clem. They have knowledge about their destruction and loathing for each other if they continue with the relationship, but it doesn’t matter to them. It’s "Okay," “ignorance is bliss” by another name!
ellauri348.html on line 400: Elokuva oli valtava menestys lipputuloissa; siitä tuli tuottoisin elokuva Yhdysvalloissa, joka julkaistiin samana vuonna, ja se ansaitsi yli 678,2 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti teatteriesityksensä aikana, mikä teki siitä toiseksi eniten tuottoa tuottaneen elokuvan vuonna 1994 Leijonakuninkaan jälkeen. Kuoltuaan Forrest vietti suurimman osan ajastaan vapaaehtoistyönä luutarhassa Alabaman yliopiston pihalla.
ellauri348.html on line 675: Yleiset mielenterveyshäiriöt arabien ja israelilaisten keskuudessa: Israelin kansallisen terveystutkimuksen havainnot
ellauri348.html on line 676: Itzhak Levav 1, Alean Al-Krenawi, Anneke Ifrah, Nabil Geraisy, Alexander Grinshpoon, Razek Khwaled, Daphna Levinson
ellauri348.html on line 680: Tavoitteet: Psykiatriset epidemiologiset tiedot arabiväestöstä ovat yleensä niukat. Tämä yhteisöpohjainen tutkimus, joka on osa Maailman terveysjärjestön 27 maan tutkimuksesta, tutki ahdistuneisuus- ja mielialahäiriöiden, emotionaalisen ahdistuksen ja avunhakukäytäntöjen esiintyvyyttä israelilaisten arabien keskuudessa ja vertasi niitä juutalais-israelilaisten keskuudessa havaittuihin käytäntöihin.
ellauri348.html on line 684: Tulokset: Arabilais-israelilaisilla oli korkeammat keskimääräiset GHQ-12-pisteet ja alhaisempi mielenterveyden itsearviointi, toisin kuin juutalais-israelilaisilla. Kahdentoista kuukauden esiintyvyys mistään ahdistuneisuudesta tai mielialahäiriöstä ei ollut merkittävästi korkeampi israelilaisarabien keskuudessa. Vastaajista, joilla on diagnosoitu sairaus, avun hakeminen erikoistuneesta terveydenhuollosta oli pienempi arabi-israelilaisten kuin juutalais-israelilaisten keskuudessa. Molemmissa ryhmissä ilmaantui aikomus mennä hirteen lepäämään, kun häiriöihin liittyi korkeampia ahdistuspisteitä.
ellauri348.html on line 686: Johtopäätökset: Huolimatta merkittävistä terveyshyödyistä, arabi-israelivähemmistöön vaikuttavat sosiaaliset stressit voivat selittää sekä korkeamman emotionaalisen ahdistuksen että heikomman mielenterveyden itsearvioinnin. Sosiaalisilla syy-tekijöillä ei kuitenkaan havaittu vaikutusta yleisten mielenterveyshäiriöiden määrään arabi-israelilaisryhmässä. Kulttuuriset tekijät, kuten häiriöiden ja leimautumisen määritelmä sekä kulttuurisesti räätälöityjen palvelujen vähäisempi saatavuus, unohtamatta täysin lampaannussijoiden säälittävää köyhyyttä, voivat selittää huomattavan hoitovajeen.
ellauri348.html on line 688: Yhteisötutkimus yli 60-vuotiaiden arabien ja juutalaisten israelilaisten henkisestä ahdistuksesta
ellauri348.html on line 689: Annarosa Anat Shemesh 1, Robert Kohn, Tzvia Blumstein, Nabil Geraisy, Ilja Novikov, Itzhak Levav
ellauri348.html on line 693: Tausta: Vanhukset muodostavat haavoittuvan ryhmän psykopatologialle, mutta tutkimus heidän mielenterveydestään sekä arabien että juutalaisten keskuudessa Israelissa on edelleen rajallista. Sama tilanne on arabimaissa. Tämä artikkeli raportoi keskimääräisten emotionaalisen ahdistuksen (ED) tulosten ja epäiltyjen kliinisten tapausten ja niihin liittyvien riskitekijöiden vastakkaisesta jakautumisesta yhteisön yli 60-vuotiaiden asukkaiden kesken.
ellauri348.html on line 697: Tulokset: ED-pisteet olivat korkeimmat muslimien arabeilla (4,9), jota seurasivat kristityt arabit (4,2), juutalaiset (3,1) ja druusit (2,8). Niiden arvioitu esiintyvyys oli 43,4 %, 37,0 %, 21,4 % ja 17,0 %. Näiden tulosten gradientti pysyi muuttumattomana monimuuttuja-analyysissä ED-pisteiden mukauttamisessa hämmentäviä muuttujia varten. Sitä vastoin hämmentäviä muuttujia kontrolloiva logistinen regressioanalyysi ei löytänyt eroa epäillylle psykopatologialle arabien ja juutalaisten välillä.
ellauri348.html on line 699: Johtopäätös: On mahdollista, että iäkkäiden arabien korkeammat demoralisaatiopisteet liittyvät heidän vääräuskoiseen vähemmistöön kuulumiseensa sekä heidän keskellään tapahtuneisiin nopeisiin yhteiskunnallisiin muutoksiin kuten juutalaisvaino ja maiden menetys. Kulttuurista vastaustyyliä ja heprean lukutaidon puutetta voidaan pitää mahdollisena selityksenä. Nämä tekijät eivät kuitenkaan vaikuta epäillyn psykopatologian riskiin, jossa ei havaittu eroavaa riskiä sekaannustekijöiden mukauttamisen jälkeen. Eli eivät ne ole aivan sekopäitä, saattavatpa jopa olla surullisia juuri sixi että ovat järjissään.
ellauri348.html on line 787: Kun Positive Newsin yhdysvaltalainen painos ei menestynyt, Michael luovutti koko operaation Shaunalle. Positive News on itsenäinen mediabrändi, joka on rakenteeltaan osuuskunta (yhteiskunnallisen omistusrakenteen muotoinen sosiaalinen yritys).
ellauri348.html on line 1102: Kyllä tähän pussiin pääsi pujahtamaan aika outoja kabanosseja. Mitäs jos totuuxia on vaihtoehtoisia? Sama kaveri on toisten kannalta rohkea ja toisten pelkurimainen konna? No niihän se menee valitettavasti.
ellauri349.html on line 33:
ellauri349.html on line 56: 
ellauri349.html on line 153: Eskin tunnetotuudet kaihtavat exaktia formulointia. Onkohan tässä kirjassa yhtään ajatusta, vaiko vain näitä klisheitä, klisheitä? E. Saarisen ajatuxia E. Saarisesta. Saarisen oleminen ilmeni narsistisen Sartren sanoin "olemisena izelleen". En sunkaan ole vähän narsisti? Pipsan ansiosta olen sitä kenties hieman vähemmän. Puhun Aalto-yliopiston tulijoille kulmakarvat torakkamaisesti heiluen leipääntyneesti voimaisella äänellä räjähdysvoimasta. Jörn Donner paskiainen ei ollut ainoastaan narsisti vaan röyhkeä kylmä ilkimys. Psykopaatti pikemminkin. Eski taitaa olla oikeastaan Surku Yniäinen, joka menee mezään wannabeenä ulvomaan isojen pahojen susien perään, ja luikkii sitten kotiin Pipsan luo pelkämään puuvillainen häntä koipien välissä.
ellauri349.html on line 400: Vuonna 2016 kahdessakymmenessä laboratoriossa eri puolilla maailmaa tehty laaja tutkimus, jossa pyrittiin toistamaan ROIn tutkimuksissa egolihaxen väsymistä kuvaamat vaikutukset, epäonnistui.
ellauri349.html on line 425: No täähän on Eskin credo ja raison d'être sanatarkasti väännettyä rautalangasta. Tälläsiä arkiryskeeseen langenneita wannabe pappeja on Wikipediassa kuin ruutukärpäsiä. Niillä on loppumaton kysyntä termiittien lantakuormassa.
ellauri349.html on line 484: Aaron oli takuulla juutalainen! Se oli Sartreakin porvarillisempi. D'abord ami et condisciple de Jean-Paul Sartre et Paul Nizan à l'École normale supérieure, il devient lors de la montée des totalitarismes un ardent promoteur du libéralisme, à contre-courant du milieu intellectuel pacifiste et de gauche qui dominait. Il dénonce ainsi dans son ouvrage le plus célèbre L'Opium des intellectuels l'aveuglement et la bienveillance des intellectuels à l'égard des régimes communistes.
ellauri349.html on line 490: Raymond Claude Ferdinand Aron est issu d'une famille juive et d'un milieu aisé des deux côtés. Ses parents sont Gustave Émile Aron (1870-1934) et Suzanne Levy (1877-1940). Son grand-père maternel, Léon Levy, possédait une usine de textile dans le nord de la France. Sa famille paternelle venait de Lorraine où elle était établie depuis la fin du XVIIIe siècle. Son grand-père paternel, Isidore (dit Ferdinand) Aron, était grossiste en textile à Rambervillers, puis Nancy (Lorraine). Un de ses grand-oncles paternels, Paul Aron, était le père de Max Aron, médecin biologiste à la faculté de médecine de Strasbourg. Ferdinand, le grand-père paternel de Raymond, prédit à celui-ci à sa naissance une grande carrière. Gustave Aron refusa de prendre la suite de l'affaire familiale et fit de brillantes études de droit; il publia des travaux juridiques, mais n'étant reçu que deuxième à l'agrégation de droit alors qu'un seul poste était attribué, il abandonna la perspective d'enseigner à l'université et devint professeur de droit à l'École normale supérieure de l'enseignement technique. Il arrêta de travailler au début du XXe siècle, vécut dès lors de l'héritage familial et fit construire une maison à Versailles en 1913-1915 avec un court de tennis. La famille Aron retourna ensuite à Paris. Après la guerre, Gustave Aron investit en bourse, mais sa fortune fut perdue du fait de la crise économique de 1929 et il fut obligé de reprendre un emploi. Il mourut en 1934 d'une crise cardiaque. La mère de Raymond mourut en juin 1940 à Vannes.
ellauri349.html on line 507: Lors des évènements de Mai 68, Aron a d'abord un élan de sympathie pour les étudiants révoltés, avant de critiquer les débordements qu'il juge pseudo-révolutionnaires. Sartre, qui soutient le mouvement, étrille violemment son ancien ami : « Je mets ma main à couper qu'Aron ne s'est jamais mis en cause et c'est pour cela qu'il est, à mes yeux, indigne d’être professeur. Il faut, maintenant que la France entière a vu de Gaulle tout nu, que la France entière pût regarder Aron tout nu ». Aron répond calmement à ces attaques, dénonçant des arguments que « même un démagogue de bas étage n'aurait pas utilisés »
ellauri349.html on line 517: ENFPs thrive on the new–new people, new activities, and new ideas. They see what is possible and are generally energetic, enthusiastic, and spontaneous. ENFP writers include Oscar Wilde, Aldous Huxley, Umberto Eco, Salman Rushdie, Anne Frank, Kurt Vonnegut, Anaïs Nin, Dr. Seuss, Hunter S. Thompson, and Erica Jong. Learn more about how ENFPs write here.
ellauri349.html on line 549: Esa Saarinen was stabbed with a knife by a student outside a lecture hall in March 2014. He survived without life-threatening injuries.
ellauri349.html on line 561: Since the turn of the century Saarinen's academic lecturing has centered at the Helsinki University of Technology, but he has also continued his business as a coach for Finnish companies and organisations, promoting a doctrine of self-actualization. The book written to commemorate his 60th birthday included contributions from many notable professors like Ilkka Niiniluoto and business tycoons such as Jorma Ollila and Matti Alahuhta.
ellauri349.html on line 584: Maailmalla Kourin poismeno on otettu vastaan raskaasti. Hänen ystäviinsä lukeutuu muun muassa Isossa-Britanniassa asuva suomalaismiljardööri Poju Zabludowicz, joka aivan murtui suru-uutisen kuultuaan. Paljonkohan Pentti oli velkaa Pojulle?
ellauri349.html on line 611: Ja sit tää dabölou seven uhoilu. Taukoamaton pöpöttäjä Eski puhuu toiminnasta. Haha, toiminnasta se on lukenut vain kirjoista. Kuningattaren salaisessa palveluxessa, lupa tappaa. Koko tyyppi on syvästi vastenmielinen, britti hegemonian agony. Miten Esa on niin innostunut kaikista mauttomista snobeista? Koska se on ize mauton snobi, tietysti.
ellauri349.html on line 781:
ellauri349.html on line 801: Runohus libo liirikku on kirjalližuon muodo, kuduas kieldy käytetäh estettizesti sen merkičyksen da kieliopillizen oigeimugažuon mugah libo ei. Sih kuuluu suulline libo kirjalline tuotando, kuduas kieldy käytetäh eri tabah prouzah verrattunnu. Eräs runohuon alalaji on pajoliirikku, kuduas runomuodoine tekstu liittyy muuzikkah. Runoloin muodo nojuau puaksuh mielikuvitukseh, sana-mieliyhtymih da kielen soinnillizih ominažuoksih.
ellauri349.html on line 816: Airueeksi sopii runoilija, joka on välillä hiukan mahtipontinenkin. Hän suosii abstraktioita kuten valo, pimeys, suru, jumala, mutta suuntaa katseensa myös vähäiseen: muurahainen, kastemato, omenankukan terälehti.
ellauri349.html on line 856: sannabanana3. marraskuuta 2012 klo 8.14:
ellauri350.html on line 64: Eli Finkel – bestseller-kirjan The All-Or-Nothing Marriage: How the Best Marriages Work kirjoittaja – on professori Northwestern Universityssä, jossa hänellä on nimityksiä psykologian osastolla ja Kellogg School of Managementissa. Hän opiskelee romanttisia suhteita ja Amerikan politiikkaa. Northwestern's Relationships and Motivation Labin (RAMLAB) johtajana hän on julkaissut noin 170 tieteellistä artikkelia ja on vieraileva esseisti The New York Timesissa . Hänen ikätovereidensa kyselyssä hänet tunnistettiin 2000-luvun vaikutusvaltaisimmaksi suhdetutkijaksi; Economist julisti hänet " yhdeksi parisuhdepsykologian johtavista valoista".
ellauri350.html on line 101: Vuonna 1977, 64-vuotiaana, Kohut kirjoitti artikkelin, jonka otsikko oli "The Two Analyzes of Mr. Z." Tämä teksti oli alun perin tarkoitettu The Restoration of the Self -lehden saksalaiseen painokseen , jossa se korvasi "Hra X:n" tapauksen. Tarina on omaelämäkerrallinen, vaikka Kohut itse ei koskaan tunnustanut tätä kenellekään. Alkuperäinen herra X alkoi vaatia köyhtyneeltä Kohutilta lisää rahoja, minkä johdosta Kohut vaihtoi izensä sen tilalle hra Z:xi. Mr. Z. esitetään potilaana, jota Kohut oli analysoinut kahdesti neljän vuoden ajan, ensin freudilaisessa kehyksessä ja viiden vuoden tauon jälkeen Kohutin uudessa itsepsykologian viitekehyksessä. Molemmat analyysit kestivät viisi vuotta. Kohut ei keskustellut Z:n tapauksesta vaimonsa Elizabethin tai poikansa Thomasin kanssa, eikä hän lukenut artikkelia heille, mitä hän yleensä teki kaikkien teoksiensa kanssa. Elizabeth ja Thomas lukivat artikkelin vasta Kohutin kuoleman jälkeen ja saivat hyvät naurut.
ellauri350.html on line 273: Perry Masonia ja Ironsidea teeveessä esittänyt Raymond Burr vertasi Angeloun runoa Frostin runoon, mitä hän väitti, että "On the Pulse of Morning" -kielteisiä arvosteluja antaneet runokriitikot eivät tehneet. Angelou "kirjoitti uudelleen" Frostin runon molemmissa runoissa esiintyneen persoonallisen luonnon näkökulmasta. Frost ylisti Amerikan kolonisaatiota, mutta Angelou hyökkäsi sen kimppuun. Amerikan luomisen kustannukset olivat abstrakteja ja moniselitteisiä Frostin runossa, mutta Angeloun runon personoitu Tree merkitsi niitä Amerikan kulttuureja, jotka maksoivat merkittäviä kustannuksia sen luomisesta. Sekä Frost että Angelou vaativat "taukoa menneisyyteen", mutta Frost halusi kokea sen uudelleen ja Angelou kohdata sen virheet. Burr vertasi Angeloun runoa myös Audre Lorden runoon "Jokaiselle teistä", jolla on samanlaisia teemoja tulevaisuuteen katsomisesta, sekä Walt Whitmanin " Song of Myself " ja Langston Hughesin " The Neekeri puhuu joista ".
ellauri350.html on line 304: The term emphasizes the labor and economic implications of this type of work. The transaction must take place between consenting adults of the legal age and mental capacity to consent and must take place without any methods of coercion, other than the payment. The sex industry (also called the sex trade) consists of businesses that either directly or indirectly provide sex-related products (semen, babies) and services or adult entertainment.
ellauri350.html on line 306: 2Toinen musta nainen, Elizabeth Alexander, lausui runonsa " Ylistyslaulu päivälle " presidentti Barack Obaman virkaanastujaisissa vuonna 2009.
ellauri350.html on line 425: Atticus opettaa, että ihmisen kuolematon rationaalinen sielu (logikḗ psychḗ) on ymmärrettävä jumalallisen ja ei-rationaalisen sielun liittona. Hän pitää irrationaalista sielua alustana, jumalallista järjestysperiaatteena ja nousin kantajana. Lisäksi hän hyväksyy myös järjettömän, lyhytaikaisen elämänperiaatteen (álogos zōḗ). Hän identifioi tämän periaatteen Timeuksen sielun kuolevaisiin puoliin, jotka ovat intohimoisen halun lähde. Hänen näkökulmastaan tämä irrationaalinen, järjetön osa ei ole sielun todellinen osa, vaan vain tilapäinen lisäys, jonka sielu saa kehossa oleskelunsa ajaksi ja joka tulee aineen "ilkeästä" sielusta ja palaa siihen ihmisen kuollessa. Alkiossa Atticus ilmeisesti olettaa animaation ja muodostumisen yksinomaan irrationaalisen elämän periaatteen kautta; alkio ei ole hänelle vielä ihminen, vaan siitä tulee sellainen vasta myöhemmin, kun rationaalinen sielu tulee sisään ulkopuolelta. Pahaa lääkettä! Sittenhän abortti olisi perusteltua! NOT THE PLAN!
ellauri350.html on line 433: Hierocleella näytti olleen mielessään erityisesti Atticus, kun hän hyökkäsi niitä filosofeja vastaan, jotka kuvasivat Platonin ja Aristoteleen edustavan vastakkaisia näkemyksiä. Polemiikka Aristotelesta vastaan oli epämiellyttävää uusplatonisissa piireissä; jo Plotinoksen opettaja Ammonius Saccas oli 3. vuosisadalla yrittänyt näyttää harmonian Platonin ja Aristoteleen välillä. Atticuksen näkemys siitä, että ideat olivat nousin ulkopuolella, ja hänen käsityksensä demiurgista olivat vääriä myös uusplatonisesta näkökulmasta. Hänen oppinsa maailman kronologisesta alkuperästä ja ajasta ennen maailman alkua tuntui heistä syystä absurdilta.
ellauri350.html on line 451: Professori Friedman on saanut UCR:n Distinguished Teaching Award -palkinnon sekä Western Psychological Associationin (WPA) Outstanding Teacher -palkinnon. Vuonna 2012 hänelle myönnetty Elizabeth Hurlock Beckman Award Trust -palkinto "oppilaiden inspiroimisesta vaikuttamaan yhteisöön".
ellauri350.html on line 461: Pysy fyysisesti aktiivisena millä tahansa sinulle sopivalla tavalla. Tee kaikkea muuta kuin pysy istumassa! Ja ei, sinun ei tarvitse tehdä joogaa, juosta maratoneja tai mennä syvänmeren kalastukseen, jos nuo asiat rasittavat tai häiritsevät sinua. Unohda tupakka ja päihteiden väärinkäyttö . Mutta tiedät sen jo – ja sekakäyttäjänä et luultavasti lue tätä kolumnia. Ole vastuullisesti varovainen. Harkitse asioita, joita äitisi, rabbisi, opettajasi sekä lääkärit ja sairaanhoitajat ovat neuvoneet – turvavyön käyttämisestä sukupuolitaudeilta suojaamiseen ja lääkärikäynneillä pysymiseen. Vältä liikalihavuutta. Syö oikea määrä ravitsevaa ruokaa. Tiedät mikä on mahdollista sinulle. Onko sinulla paras ystävä. Ota kaksi. Ota paxi, ota kaxi, ota Fazerin paxeja kaxi. Tee elämässäsi jotain arvokasta tai merkityksellistä. Ole vaikka arvostettu psykologiprofessori. Se siitä.
ellauri350.html on line 609:
ellauri350.html on line 807: Joten hän otti sen vastaan. Lähes 50 vuoden aikana, jolloin Arthur ja Elaine Aron ovat tutkineet rakkautta, he ovat kehittäneet kolme tusinaa kysymystä luodakseen läheisyyttä laboratorioympäristössä. Tulos ei ole erilainen kuin kiihtynyt läheisyys, jota voi tapahtua tuntemattomien välillä jotka bylsivät huovan alla lentokoneessa, siivouskomerossa tai muissa läheisissä tiloissa.
ellauri351.html on line 145:
ellauri351.html on line 170: Britton on aina käyttänyt kirjallisuutta eräänlaisena analyyttisen teorian keskustelukumppanina. Belief and Imagination sisältää pitkiä keskusteluja ja väitteitä Wordsworthista ja Coleridgesta, Blaken, Miltonista ja Rilkestä sekä Freudista, Kleinistä ja Bionista; ja Sex, Death and the Superego sisältää vakuuttavan Jobin kirjan ja kiehtovan laajennetun pohdinnan Wagnerin oopperoiden roolista Jungin kirjeenvaihdossa Sabina Spielreinin kanssa. Britton on lääketieteen gumanisti avant la lettre.
ellauri351.html on line 227: Sillä välin van der Kolk alkoi muodostaa liittoutumien verkostoa, joka voisi muuttaa trauman hoitoa. ("Hän on aina ollut uskomaton verkostoituja", muistelee Herman.) Tuohon aikaan somaattiset terapiat, jotka vaihtelivat kokonaisvaltaisesta joogasta "sisäisen aistin" käytäntöihin, olivat hyväksytyn hoidon laitamilla. Harjoittajien ryhmälle, joka on pitkään hylätty New Age -hiutaleina, van der Kolkin innostus tuli jumalan lahjana. "Ensimmäistä kertaa perinteinen valtavirran psykiatri ja neurobiologian tutkija perusteli psykologisten häiriöiden vaikutusten ymmärtämisen tärkeyttä", Babette Rothschild, The Body Remembers -kirjan kirjoittaja, sanoi Psychotherapy Networkerille vuonna 2004. Mutta nämä uudet lähestymistavat olivat kiistanalaisia. Toisen traumatutkijan Richard Bryantin mielestä van der Kolk oli "syrjäyttänyt itsensä tieteellisenä ajattelijana".
ellauri351.html on line 243: Trauma can be trapped in the body as a reflexive wince stuck in time — manifesting as a shoulder spasm, for example, when someone hears a word that reminds them of the traumatic event. He used to have those, he said, but not anymore. We’re at the beginning of a new scientific epoch, he told me, of understanding the truth about trauma: Finally, humanity can hope to free itself from the cycles that have dragged us through eons of war, violence, and poverty. Someday soon, he told me, finally, we will all become clean.
ellauri351.html on line 257: Lewin kexi sanan genidentiteetti. Se on nykyään ehkä ainoa säilynyt todiste Lewinin vaikutuksesta tiedefilosofiaan. Mä kexin Norssin ekalla luokalla sanan getiparnetiivi kunen tiennyt että sille on jo sana olemassa, nimittäin akkusatiivi. Genidentiteetti on eksistentiaalinen suhde, joka on objektin synnyn taustalla hetkestä toiseen. Se, mitä yleensä pidämme objektina, koostuu todella useista olioista, jotka ovat objektin vaiheita eri aikoina. Kaksi objektia eivät ole identtisiä, koska niillä on samat yhteiset ominaisuudet, vaan koska toinen on kehittynyt toisesta. Lewin esitteli käsitteen 1922 Habilitationsschrift Der Begriff der Genese in Physik, Biologie und Entwicklungsgeschichte. Tästä käsitteestä ei kuitenkaan koskaan tullut laajan keskustelun ja väittelyn kohde omalla tavallaan. Sen sijaan sen kontekstista poimivat filosofit, kuten Rudolf Carnap, Hans Hermes, Hans Reichenbach, Adolph Grünbaum ja Bas van Fraassen, jotka sisällyttivät tämän käsitteen omiin teorioihinsa, kuten maailmankaikkeuden topologiaan tai mekaniikan aksiomatisointiin. Lewinin ajatuksena oli verrata ja vastakohtaista genidentiteetin käsitettä eri tieteenaloilla paljastaen siten kunkin luonteenomaisen rakenteen ja mahdollistaen niiden luokittelun.
ellauri351.html on line 297: Taleb syntyi Amiounissa Libanonissa Minerva Ghosnille ja Nagib Talebille, onkologille ja antropologian tutkijalle. Hänen vanhempansa olivat Antiokian kreikkalaista syntyperää, joilla oli Ranskan kansalaisuus. Hänen isoisänsä Fouad Nicolas Ghosn ja hänen isoisoisänsä Nicolas Ghosn olivat molemmat varapääministereitä 1940-luvulta 1970-luvulle. Hänen isoisänsä Nassim Taleb oli korkeimman oikeuden tuomari ja hänen isoisoisoisoisoisänsä Ibrahim Taleb (Nabbout) oli Libanon-vuoren kuvernööri vuonna 1866. Taleb osallistui ranskalaiseen tapaamiseen. koulu siellä, Grand Lycée Franco-Libanais Beirutissa. Hänen perheensä poliittinen asema ja vauraus väheni Libanonin sisällissodassa, joka alkoi vuonna 1975. Hän on kreikkalaisortodoksinen kristitty.
ellauri351.html on line 316: Puntun Paavo ei tajua että viha on matelijanaivon vaste tappioihin resurssikilpailussa. Vihan poistaminen terapialla tai mielialalääkkeillä ja sen korvaus neokortexin nollasummapelillä ei poista ize ongelmaa, jota apinan ylisivistyminen, kasvava pääluku sekä hiilijalanjälki vain pahentaa. Kyllä kansanmurha onnistuu vaikka kuinka oisi jäitä hatussa. Ei voi sijoittaa, tää on nyt paras ratkaisu kaikille, all things considered, sori vaan. Kahden valtion ratkaisu ei vetele. Kyllä arabit saa olla Israelissa toisen luokan kansalaisina, kuhan juutalaiset ovat enemmistönä.
ellauri351.html on line 445: Hänen viimeisimmät kirjansa ovat: Malice Through the Looking Glass (2009) 2. painos, Lontoo: Teva Publications Centers of Power: The Convergence of Psychoanalysis and Kabbalah (Stanley Schneiderin kanssa) (2008) NY: Jason Aronson Why I Hate You and You Hate Me: Kateuden, ahneuden, mustasukkaisuuden ja narsismin vuorovaikutus (2013) Lontoo: Karnac Books ja The Hidden Freud: His Hassidic Roots (2015) Lontoo: Karnac Books. Oliko Berkemann siis hasidi?
ellauri351.html on line 448:
ellauri351.html on line 459: It is spoken by Polonius, the king’s advisor, in Act II, Scene 2. Hamlet has been behaving strangely since the death of his father, and Polonius believes that he is mad. However, Hamlet is actually pretending to be mad in order to buy himself time to carry out his revenge on his father’s killer, Claudius. Polonius is the first person to fall for Hamlet’s act. He believes that Hamlet is truly mad, and he tells Claudius about Hamlet’s strange behavior. Claudius is relieved to hear this, and he believes that Hamlet is no longer a threat. Hamlet’s plan works perfectly. He is able to gather evidence against Claudius, and he eventually succeeds in killing him. The idiom “method in his madness” refers to Hamlet’s clever plan to pretend to be mad in order to achieve his revenge.
ellauri351.html on line 486: Eskin peukuttama luihu talousnobelisti Kahneman (1 n lopussa) on jo monta kertaa ollut paasausten kohteena (albumit 27, 29, 122, 293). Nyze kelpaa guruxi taas Puntun Paavolle. It is also notable that Kahneman's paternal uncle was Rabbi Yosef Shlomo Kahaneman, the head of the Ponevezh Yeshiva. In 2015 Kahneman described himself as a very hard worker, as "a worrier" and "not a jolly person". But, despite this, he said, "I'm quite capable of great enjoyment, and I've had a great life."
ellauri351.html on line 600: Roth on vuonna 2018 tuomittu kolmen vuoden ja kahden kuukauden mittaiseen ehdottomaan vankeuteen törkeästä pahoinpitelystä ja varkaudesta. Hän oli yhdessä toisen henkilön kanssa pahoinpidellyt uhriaan vasaralla ja pakottanut tämän syömään kannabista. He varastivat uhriltaan 44 euroa, jonka jakoivat.
ellauri351.html on line 619: Rajeev "Raj" Patel (s. 1972) on brittiläinen akateemikko, toimittaja, aktivisti ja kirjailija, joka on asunut ja työskennellyt Zimbabwessa, Etelä -Afrikassa ja Yhdysvalloissa pitkiä aikoja. Häntä on kutsuttu "sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kirjoittamisen rocktähdeksi".
ellauri351.html on line 649: Hän oli avajais Yitzak Rabin Fellow, Rabin Center for Israeli Studies, Tel Aviv, Israel; vieraileva oikeustieteen professori, Harvardin yliopisto, Boston, Massachusetts; valtiotieteen vieraileva professori Wienin yliopistossa Wienissä, Itävallassa ja Bahceșehirin yliopistossa Istanbulissa, Turkissa. Hän työskenteli vierailevana psykiatrian professorina kolmessa Turkin yliopistossa. Vuonna 2006 hän oli Fulbright/Sigmund Freud-Privatstiftungin vieraileva psykoanalyysitutkija Wienissä, Itävallassa. Vuonna 2015 hänestä tuli vieraileva professori Pystymezän yliopistossa Bogotassa Kolumbiassa.
ellauri351.html on line 680: Paizi klaaniajattelua sinänsä jenkit on tuoneet takaisin silmä silmästä hammas hampaasta Hammurabin lain. Jokaisella on oltava oma luotipyssy jolla ne voi tehdä vigilante kostoja, koska se on ainoo tapa "saada oikeutta" (lue päästä tasoihin) tässä paskiaisten yxinyrittäjien valtakunnassa. Kaikki on konnia, kerta kaikkiaan kaikki tyynni ajamassa takaa ei muuta kuin oman lomssan täytettä ja omaa 8 sekuntia julkisuudessa. Ja se on näistä tyypeistä just hyvä asia! Free to choose, kuten ulvahtivat kasarilla Friedmanin kyykäärmeen sikiöt. Voi helvetti, toivottavasti ilmasto-ja muut luonnonkatastrofit lähtee liikkeelle näiden porukoiden jätti hiilijalanjäljistä ja silittää ne lopullisesti pois maapallon pinnalta.
ellauri352.html on line 79: Stekeler rät dazu, Verkrustungen der gegenwärtigen schematischen analytischen Philosophie aufzulösen und stattdessen einen robusten Umgang mit Analogien und Metaphern besonders auch in philosophischen Kommentierungen von Theorien zu etablieren.
ellauri352.html on line 81: Hegelin isäntä-orja-luvun Stekeler-Weiterhofer ymmärtää kritiikkinä sokratis-platonista vertauskuvaa kohtaan sielusta ruumiin hallitsijana. Stekeler-Weithofer näyttää henkilökohtaisen itseluottamuksen kehittymisen itsekasvatuksena ja itsehillinnäna sen sijaan, että se keskittyisi vain yhteiskuntateoreettiseen arkkityyppiin, ihmisten väliseen tunnustamistapaukseen. Platonin tulkinnassa hän erottaa psykḗen maineen ja kunnian kantajana, joka kestää myös kuolemamme jälkeen, ja aktiivisen aretḗ- ihmisen (hyve), jossa toimimme tunnollisesti ja itsetuomisesti, riippumatta muiden kehuista tai moituksista. Huolehditaan siitä, että sielua ei ymmärretä onttisesti 'sieluksi' kutsutun henkisen olennon todellisena olemassaolona. Sielu on vaan meemi, tyypin kuolematon maine meedioissa ja pilvipalveluissa. Stekeler vakuttaa (kuorossa Hegelin ja muiden sax. idealismikellarin juuresten kanssa) tiedon subjektin absoluuttisuudesta. En voi epäillä ajatusteni ja tekoni toteutumista. Ja mixi en, bitte sehr? Die Geschichte vom hölzernen Bengele, by: Joseph Mengele. Ei tässä ole päätä eikä häntää Pirmin hyvä, puhdasta potaskaa.
ellauri352.html on line 161: Antonio Damasio (s. 25. helmikuuta 1944, Lissabon) on portugalilais-amerikkalainen aivotutkija ja neurologi, joka toimi lähes 30 vuotta Iowan yliopiston neurologian laitoksen johtajana ja professorina. Tällä hetkellä hän on David Dornsife neurotieteen professori Etelä-Kalifornian yliopistossa, jossa hän johtaa USC:n Brain and Creativity -Instituuttia. Hän on tutkinut tietoisuutta, tunteita ja aivojen toimintaa. Damasion käsitys aivoista pohjautuu muun muassa hänen aivovaurioihinsa. Damasio sai Yrjö Reenpää -lohtupalkinnon Helsingissä vuonna 2000.
ellauri352.html on line 218: Yhdysvalloissa 11% istuu myttyinä kadulla köyhyysrajan alapuolella. Maailmanpankin ja brittilafkan "Our [hehe] World In Data" tilastoissa Suomessa on köyhiä 12% ja UK:ssa 18%, mutta USA on N/A. Not available vaiko not applicable? Raja on määritelty US $2/päivä ostovoimaxi. Sillä ei saa päivittäistä bursaa edes Turkissa. Varoitellaan ettei maiden köyhyyttä voi verrata.
ellauri352.html on line 267: Mallin esitteli sveitsiläisamerikkalainen psykiatri Elisabeth Kübler-Ross vuoden 1969 kirjassaan Kuolemasta ja kuolemasta, ja se sai inspiraationsa hänen työstään parantumattomasti sairaiden potilaiden parissa. Masentuneena siitä, että lääketieteellisissä kouluissa ei annettu opetusta kuolemasta ja kuolemasta, Kübler-Ross tutki kuolemaa ja sen kohtaajia Chicagon yliopiston lääketieteellisessä koulussa. Kübler-Rossin projekti kehittyi seminaarisarjaksi, josta potilashaastattelujen ja aikaisemman tutkimuksen ohella tuli hänen kirjansa perusta. Vaikka Kübler-Rossin tunnustetaan yleisesti näyttämömallien luojana, aiemmat kuolemanteoreetikot ja -lääkärit, kuten Josef Mengele, Erich Lindemann, Collin Murray Parkes ja John Bowlby, käyttivät samanlaisia steppien tai vaiheiden malleja jo 1940-luvulla.
ellauri352.html on line 306: abelio.com/users/AVT_Marcel-Mauss_8226.jpeg" height="300px" />
ellauri352.html on line 313: David Émile Durkheim, (albumi 163) vaikka rabbin poika, oli agnostikko. Rabbi pahastui siitä kovin. Norssissa hänet hyväksyttiin seitsemänneksi filosofian yhdistämisessä vuonna 1882. Nuorena professorina hänet lähetettiin Saksaan, missä hän sai vaikutteita saksalaisten yliopistojen toiminnasta ja modernin valtion roolista kiinnostuneilta yhteiskuntafilosofeilta. Myöhemmin hän opetti filosofiaa mm. San Quentinissä (helmikuu 1884).
ellauri352.html on line 327: Durkheim välttelee määritelmässään sanaa Jumala ja suosii pyhän esineen käsitettä. Rabbi-vaari olisi muuten saanut paskahalvauxen. Fyysiset esineet, kuten höyhen, lippu, risti tai kivi, voivat olla täynnä kollektiivista voimaa ja siten toimia pyhinä esineinä, josta tulee tällä tavalla pyhää. Tämä määritelmä sisältää myös pyhän, kirkon, riitojen ja moraalisen yhteisön käsitteet, jotka näemme sen uskonnon määritelmässä.
ellauri352.html on line 374: Ron Jones (s. 1941) on amerikkalainen kirjailija ja entinen opettaja Palo Altossa, Kaliforniassa. Hänet tunnetaan parhaiten luokkaharjoitteestaan nimeltä "The Third Wave" ja tapahtumasta kirjoittamansa kirjasta, joka inspiroi tv-elokuvaa The Wavea ja muita teoksia, mukaan lukien teatterielokuva vuonna 2008 ja saxalainen Netflix sarja 2019. Alkuperäinen tv-elokuva voitti Emmy- ja Peabody- palkinnot. Hänen kirjoistaan The Acorn People ja B-Ball on tehty myös tv-draamoja. Jones asuu San Franciscossa, Kaliforniassa, missä hän esiintyy säännöllisesti tarinankertojana. SF on kyllä tarinoiden tarpeessa. Tao Tao olisi enemmän kuin paikallaan.
ellauri352.html on line 414: Hyvillä tavoilla ja tabuilla on myös parantava voima. Yhteisön eheytys ja hyvien perinteiden vienti eteenpäin on siis ratkaisevas. Siihen tarvitaan tapakasvatusta ja uudelleenkoulutusta. Liikaa ei pidä innostua, se on fasismin tunnusmerkkejä. Läheisiä ei pie unohtaa.
ellauri352.html on line 454: 
ellauri352.html on line 476: Kirjoittajan varhaisin muisto oli, kuinka hän pienenä juutalaisena lapsena Riiassa joutui näkemään miehen murhaavan "univormuihin pukeutuneiden miesten" toimesta. Tämä mies saattoi olla hänen isänsä - ensimmäisen persoonan kertoja ei koskaan mainitse syntymäaikaansa, mutta ilmeisesti hän oli silloin liian nuori muistaakseen tarkemmin. Kun hän pystyi piiloutumaan maatilalle Puolassa veljiensä kanssa, hänet pidätettiin ja lähetettiin kahteen keskitysleiriin. Ensimmäisellä leirillä hän tapasi kuoleva äitinsä, josta hänellä ei ollut aiemmin ollut muistikuvaa, viimeisen kerran. Tuhoamisleiriltä vapautumisen jälkeen hänet vietiin ensin orpokotiin Krakovaan ja sitten Sveitsiin. Siellä hän pystyi vasta vuosikymmeniä kestäneen tutkimuksen jälkeen rekonstruoimaan menneisyytensä, jonka hän muisti vain sirpaleina (ja oli hänen sveitsiläisten adoptiovanhempiensa tabu).
ellauri352.html on line 611: The novel has been compared with Edgar Lee Masters´s poetry collection Spoon River Anthology, published in 1915. Tim Martin, writing for Literary Review, compared its "babble of American voices", some from primary sources and some expertly fabricated, with the last act of Thornton Wilder´s play Our Town. Kaskun ei Divina Comediaan.
ellauri352.html on line 616: Without giving anything away, let me say this: I made a bunch of ghosts. They were sort of cynical; they were stuck in this realm, called the bardo (from the Tibetan notion of a sort of transitional purgatory between rebirths), stuck because they´d been unhappy or unsatisfied in life. The greatest part of their penance is that they feel utterly inessential – incapable of influencing the living. Take-home lesson: It´s un-American to be unsatisfied with life or cynical.
ellauri352.html on line 621: I really love Russian writers, especially from the 19th and early 20th Century: Gogol, Tolstoy, Chekhov, Babel. I love the way they take on the big topics. I´m also inspired by a certain absurdist comic tradition that would include influences like Mark Twain, Daniil Kharms, Groucho Marx, Monty Python, Steve Martin, Jack Handey, etc. And then, on top of that, I love the strain of minimalist American fiction writing: Sherwood Anderson, Ernest Hemingway, Raymond Carver, Tobias Wolff.
ellauri352.html on line 623: Saunders considered himself an Objectivist in his twenties but now views the philosophy unfavorably, likening it to neoconservatism. He is a student of Smegma Buddhism. Kumma ettei kukaan verrannut tätä Divina Comediaan. Ennen käärmeöljykauppiaan uraansa texasilainen Saunders työskenteli öljymiehenä.
ellauri352.html on line 625: Notable modern Nyingma teachers include Kyabje Dudjom Rinpoche (c. 1904–1987), Sogyal Rinpoche, Dilgo Khyentse Rinpoche, Khenpo Choga Rinpoche, filmmaker Khyentse Norbu (better known as Dzongsar Jamyang Khyentse Rinpoche), and Penor Rinpoche.
ellauri352.html on line 661: Michener adoptoitiin ja kasvatti toinen nainen, eikä hän tiedä biologisista vanhemmistaan. Mabel Michener kasvatti hänet ja kokonaisen liudan muita löytölapsia poikansa Robertin ohessa Bucks Countyssa, Pennsylvaniassa pikkurahalla. Hän lopetti koulun Pennsylvaniassa vuonna 1925 ja jatkoi opintojaan Swarthmore Collegessa Pennsylvaniassa. Michener oli säännöllinen jäsen yliopiston koripallojoukkueessa.
ellauri352.html on line 667: Hänen tyypillinen kirjoitustyylinsä sai toisinaan romaanit olemaan yli 1000 sivua pitkiä, sillä hän käytti noin 12 tuntia kirjoittamiseen ja käytti paljon paperia. Patti Koon, Vange Nord ja Mari Yoriko Sabusawa olivat Michenerin kolme vaimoa, mutta hän oli eronnut kahdesta ensimmäisestä ennen kuin meni naimisiin kolmannen kanssa. Hänen miljoonien lahjoitustensa hyväntekeväisyyteen useille instituutioille ja Writers Workshopille pidetään huomionarvoisina.
ellauri352.html on line 684: Jotain muuta trooppista paskaa: ahneita, manipuloivia arabeja (duh), rahaa rakastavia amerikkalaisia juutalaisia (duh), hyvä viaton katolilainen jne. Kyllästyin siihen niin kirjan loppupuolella. Useimmat luvut päättyvät yllättäen, ja siellä on jopa kokonainen luku omistettu joidenkin ontuvien, tylsien juutalaisten Talmudin lakien toistamiselle. Haukotus. Voin kirjoittaa tällaisen kirjan.
ellauri352.html on line 690: Ilman kehystä tai painopistettä, joka piti löyhästi Centennial-juhlaa yhdessä, tämä massiivinen mutta mielivaltaisesti pirstoutunut itärannikon yhteisön historia – Marylandin saari, 1583–1978 – on lähes vailla perinteistä romaanillista nautintoa. Noin sata hahmoa esitetään lujasti tyypeinä (esim. "Bartley Paxmore, 31-vuotiaana, oli uudentyylinen kveekari"), useimmat heistä ovat kolmen edustavan perheen jäseniä: katoliset, maanomistajat, ylemmän luokan jälkeläiset. Edmund Steed, joka tutki Chesapeakea John Smithin kanssa vuonna 1608; Timothy Turlockin tyhmä, mutta innokas alemman luokan jälkeläinen, joka tuli Marylandiin indentoituneena palvelijana; ja kveekari Edmund Paxmoren vakaa, keskiluokkainen laivanrakennusjälkeläinen, joka hylättiin Marylandissa vuonna 1661 laajojen Massachusettsin ruoskimisen jälkeen. Vuosien varrella näiden klaanien on kohdattava merirosvoja, myrskyjä, insestiä, seksismiä (kyllä, monet naiset täällä ovat epätodennäköisiä feministejä), filanderista syntyneitä paskiaisia, vallankumousta (kaikki kolme jälkeläistä liittyvät lopulta mukaan, jopa rojalisti Steeds), ja - noin puolet kirjasta - orjuuskysymys. Turlockit ovat limaisia orjakauppiaita, Steedit ovat lempeitä orjanomistajia, paxmorit ovat rajuja abolitionisteja, ja - melko häpeämättömänä Rootsista - Caterit ovat orjia, jotka näkyvät ruoskan alla ja peiton alla, mandingotyylisissä kolmioissa. ("Haluatko jäädä pidempään, kulta?").
ellauri353.html on line 103: Loysä siitä tulikin ja lörpöttelevä, ihan kuin olisı irronnut päästä ruuveja. Vuolaus oli uusi ominaisuus ennen niin pidättyväisessä ja hienossa Markossa. Olisiko jotenkin yhdensuuntaista hänen "uuden juoppominuutensa" kanssa? mınä aprikoin. Hänhän repasti ja "fabuloi" yhtenään, hänen päästään paljastui ehtymätön aarnio kaiken maa- ilman renkutuksia, sutkauksia, vitsejä. En tiennyt, että hänessä sellaisia olikaan. Marco ei ollut mitään huumormiehiä. Romaanin kirjoittamisen aikaan kirjailija Marko Tapio oli jo pahasti alkoholisoitunut, mikä välittyy teoksen lukuisista juopottelukohtauksista. Ottikohan Ullanlinnan psykiatri kopin Mummokullan viimeisestä matkasta mattokäärön sisässä? Tään Nolpon jouzenlaulun voisi ehkä lukaista. Tulee ihan paha mieli kun lukee Nolpon toilauxista. Ei pitäisi pojan olla noin kiinni isässä.
ellauri353.html on line 164: Viridiana on wannabe nunna joka tulee Jaime-sedän luo nunnalomalle. Jaime-setä huumaa sen tyrmäystipoilla ja köyrii sitä. Kun se palaa tolkkuihin se ei viizi enää ruveta nunnaxi. Se lähtee karulle mutta poliisi palauttaa sen Jaimelle, joka on sillä aikaa hirttäytynyt puuhun. Viridiana perii Jaimen kartanon äpäräpoika Jorgen kaa jolla on ennestään joku Ramona. Nuorten ollessa kylillä kerjäläiset squattaa kartanon ja pitää orgiat. Nuorten palattua kerjäläiset nousee vuoron perään ex-nunnan pukille. Poliisi puuttuu asiaan. Tämän jälkeen V. alkaa bylsiä Jorgea. Alkup. lopussa V. tekee aloitteen, mutta se oli sensorille liian rivoa. Korjatussa lopussa Jorge pääsee yhtä aikaa naimaan V:tä ja Ramonaa. Mutta huom: aloite on Jorgen handussa!
ellauri353.html on line 188: Espanjan sisällissodan alkaessa Buñuel liittyi Espanjan kommunistiseen puolueeseen (PCE) vuonna 1931, vaikka myöhemmin elämässään hän kielsi ryhtyneensä kommunistiksi. Läppä läppä se sanoi kuin pyhä Pietari. Elokuussa 1936 Nationalistinen miliisi ampui ja tappoi Federico García Lorcan. Afterwards, returning to Spain was impossible since the Fascists had seized power, so Buñuel decided to stay in the U.S. indefinitely, stating that he was "immensely attracted by the American naturalness and sociability". Sekin vielä.
ellauri353.html on line 216: uskonnollisen elämän absurdisuus: 2kpl
ellauri353.html on line 235: Don Rafael Acosta embajador de Miranda, el matrimonio Thévenot, y Florence la hermana de Madame Thévenot, están invitados a cenar en casa del matrimonio Sénechal. Sin embargo, hay una confusión, y Monsieur Sénechal ha salido rumbo a otra cita. Como alternativa, se proponen ir a un restaurante cercano, pero al llegar se dan cuenta de que el dueño del establecimiento ha muerto. A partir de este momento, las reuniones entre este selecto grupo de burgueses se verán interrumpidas por una serie de eventos extraordinarios, algunos reales y otros producto de su imaginación. La alternancia entre lo real y lo onírico produce giros inesperados en la trama, en la que intervienen otros personajes como militares, un obispo, policías, guerrilleros y campesinos, todos causantes de interrupciones durante los frustrados intentos de los seis primeros por sentarse a comer y disfrutar del encanto de ser burgueses.
ellauri353.html on line 243: Jossain haastattelupätkässä Luis vielä kertoo unelmista, kohtaamisista monien tunnettujen kirjailijoiden, näyttelijöiden ja taiteilijoiden, kuten Pablo Picasson ja Charlie Chaplinin, kanssa sekä hauskista temppuiluista, kuten nunnaksi pukeutumisesta ja kaupungilla kävelystä.
ellauri353.html on line 275: Now scholar. Rose Friedman discussed their life's work in economics written about it to lucky people. Memoirs.
ellauri353.html on line 279: Milton Friedman is widely regarded as the leader of the Chicago school. Of monetary economics. Stresses the importance of the quantity of money. As an instrument of government policy. Terminated. A business cycles and inflation. After graduating in one nine hundred thirty two with a Bachelor of Arts from Rutgers. He received graduate degree. From the University of Chicago. And Columbia University. Since one thousand nine hundred seventy seven. Professor print. Has been a senior research fellow at the Hoover Institution. Homeless or University Professor Friedman received the one nine hundred seventy six Nobel Prize for ECT. That's. In addition to his scientific work. Professor Friedman has written extensively on public policy. Always with primary emphasis on the preservation and extension of. Individual freedoms. In his most important works in this area. Perhaps an ever. The important area. Is life. He has collaborated by. Roads. An accomplished. Economist in her own right. Together they wrote. Capitalism and Freedom. Free to choose. And tyranny of the status quo. Free to choose and tyranny of the status quo later rip it into a T.V. series of the same names that were shown over the public. Public Broadcast stations.
ellauri353.html on line 291: Muting on weekends active we were married we had two alternatives. I could get out my job and move to New York. And Private get it there and be able to come back to Washington and. As my boss who I'm sure wasn't serious suggested. I gave up my job and your actively expanded to like full summer. On our honeymoon and marrying. We said. We've returned to New York. Settle down and I got a temporary God. It was interesting for a while but was not very exciting. While we were both working we shared the house work. Until we could afford to hire a part. And there we never sat down and decided what the housework was man's And what part was woman's work there was work to be done. And whoever could do it at the right time period. But that always reminds me of the discussion that Milton had with my young nephew who was visiting with us from years later.
ellauri353.html on line 293: I don't remember just what it was that Milton was doing. But I'll never forget my nephew's pronouncement that. Whatever it was. It was women's work. And somehow it was beneath the man's dignity to do it now and sat him down and gave him a lecture about the working man's work. But I don't think he ever forgot that lecture. Summarized the way we had led we've lived got a life. Ever since during the first year of our married life I guess I could have qualified as a feminist. I had a career in the marketplace. My husband did part of the house. A year later I have never received an offer of a one year appointment at the University of Wisconsin. I got a New York but it was not exciting. I hadn't finished it. And yet it never occurred to me. Or to him that I would stay on and finish my job and we would commute.
ellauri353.html on line 297: And I really have mixed feelings about either arrangement. so instead. I have is very happy to spend the school year doing some work on my dissertation. I got used to being a homemaker. I took some funky classes in pottery, (Sorry Milton I mean) ceramics. And I got pregnant at the the back end of school here we left university and headed for Amman or Milton spent the summer writing a book. Jointly with two other people. And I spent the summer being pregnant and I'm comfortable. But war was heating up and decided that once our baby arrived we would move. The washing. He would go to work probably at the Treasury Department. I hope to spend my time as a mother. Unfortunately that didn't work out. Our first pregnancy. My first experience at. Guarding a family came to a sad end when the baby was stillborn. So I went to work in watching them till I could get pregnant again. This time they were more fortunate. And once our daughter was born. I had no thought of going back to work. At least until my. Our children were grown. And as it turned out I never did go back as far as spam innocents are concerned. When I had the opportunity to do some work at home without leaving. So there.
ellauri353.html on line 301: Because while children are growing up you have a pool of time God wants to kill bin Laden even less you have something to fall back on. There isn't much left. However I think that the green movement towards the computer and that is really going to solve the woman's problem. Because then women can. Will be able to stay at home and bring up their children. And at the same time not drop out of everything that they would go for and I think it's happening more and more women are staying home just take care of their tour. And at the same time. Are continue. Either their education or there are few that we think of when I am asked about. Or book in advance. When the list...
ellauri353.html on line 305: Shut up Rose, I thought I would use my few remaining 50 minutes here. You forward publishing people would ask me what's it going to be like. And I said well it's a book which is starting out as a love story. And which will end up as a treatise on social and that's largely what happened though it's throughout from beginning to end it really is a love story because Rose and I have really lived a love story we first met. Just exist. Just sixty sixty six years ago. In September. Nineteen thirty two. And from that time to this we have been close. And I trust shall continue to be said though she gives me no guarantees for the future. To talk about one area of social policy. Which we have engaged for many years. And recently made a major move. And that area is schooling elementary and - this is the main thing! educational vouchers. Parental choice of schools. Not to put a too fine point to it, better folks should have freedom to put their kids in better schools. Hooray democracy, fuck equality, like Alexis Tocqueville said, etc. etc. ad nauseam.
ellauri353.html on line 313: Elizabeth Hobbs Keckley (helmikuu 1818 – toukokuu 1907) oli afro-amerikkalainen ompelija, aktivisti ja kirjailija, joka asui Washington DC:ssä. Hiän oli Mary Todd Lincolnin henkilökohtainen treenari ja uskottu. Hiän kirjoitti omaelämäkerran.
ellauri353.html on line 325: Babelin kirjatornin huipulta
ellauri353.html on line 329: Isak Babels "Budjonnyjs röda ryttare"
ellauri353.html on line 331: Elizabeth Aston's "Les Filles de Mr. Darcy"
ellauri353.html on line 335: "Memoria de mis putas tristes" de Gabriel García Márquez
ellauri353.html on line 342: Babel (albumi 215) syntyi juutalaiseen perheeseen Ukrainassa Odessassa aikana, jolloin juutalaiset pakenivat joukoittain Venäjältä. Hän selvisi vuoden 1905 vainoista kristittyjen naapurien avulla mutta menetti isoisänsä. Koulu-uran ajan hän joutui taistelemaan paikasta juutalaisvähemmistölle tarkoitetussa kiintiössä. Opiskellessaan Pietarissa hän tutustui Maksim Gorkiin. Babelin nuoruudesta kului seitsemän vuotta Venäjän sisällissodassa. Hän työskenteli kielenkääntäjänä vastavakoilupalvelussa ja sotakirjeenvaihtajana. Odessaan palattuaan hän alkoi kirjoittaa novelleja juutalaiskaupunginosan elämästä. Stalinin kulttuuripolitiikan voimistuessa ja sosialistisen realismin noustessa määrääväksi tekijäksi kirjallisuuspiireissä Babel vetäytyi yksityisyyteen. Gorkin saatua surmansa epäilyttävissä oloissa 1936 Babel totesi: seuraavaksi he etsivät minua. Hänet pidätettiin 1939, tuomittiin vakoilusta, vietiin vankileirille ja teloitettiin.
ellauri353.html on line 345: Vaikka Baabelin novellit esittävät hänen perheensä "köyhänä ja sekaisin päästä", ne olivat suhteellisen varakkaita. Hänen omaelämäkerrallisten lausuntojensa mukaan Babelin isä Manus oli köyhä kauppias. Babelin tytär Nathalie Babel Brown sanoi, että hänen isänsä tekaisi tämän ja muut elämäkerralliset yksityiskohdat "esitelläkseen sopivaa menneisyyttä nuorelle neuvostokirjailijalle, joka ei ollut kommunistisen puolueen jäsen ". Itse asiassa Babelin isä oli maatalousvälineiden jälleenmyyjä ja omisti suuren varaston.
ellauri353.html on line 347: Esiteini-iässä Babel toivoi pääsevänsä Nicholas I Odesa Commercial Schoolin valmistelevaan luokkaan. Hänen oli kuitenkin ensin voitettava juutalaisten kiintiö. Huolimatta siitä, että Babel sai hyväksyttäviä arvosanoja, hänen paikkansa annettiin toiselle pojalle, jonka vanhemmat olivat lahjoneet paremmin koulun virkamiehiä. Tämän seurauksena hänet koulutettiin kotona yksityisopettajilla.
ellauri353.html on line 349: Erään Cynthia Ozickin (n.h., nimestä päätellen juutalainen) mukaan "Vaikka hän oli kotonaan jiddishin ja heprean kielellä ja tunsi talmudin ja niiden vaatimat kommentit, hän lisäsi niihin elinikäisen kiehtomuxen Maupassantiin ja Flaubertiin. Hänen ensimmäiset tarinansa sävellettiin sujuvasti kirjallisella ranskalla. Hänen vinhasti pyörivä sosiaalinen kompassi antoi hänelle mahdollisuuden nähdä talonpoikien, sotilaiden, pappien, rabbien, lasten, taiteilijoiden, näyttelijöiden, kaikkien luokkien naisten silmin. Hän ystävystyi huorien, taksinkuljettajien, ratsastajien kanssa; hän tiesi millaista on olla rahaton, elää reunalla ja syrjässä."
ellauri353.html on line 351: Hänen yrityksensä ilmoittautua Odessan yliopistoon estettiin etnisistä syistä. Tämän jälkeen Babel pääsi Kiovan rahoitus- ja liiketoimintainstituuttiin. Siellä hän tapasi Jevgenia Borisovna Gronfeinin, varakkaan teollisuusmiehen tyttären, jonka kanssa hän lopulta nai.
ellauri353.html on line 353: Vuonna 1915 Babel valmistui ja muutti Petrogradiin uhmaten lakeja, jotka rajoittivat juutalaisia asumasta Pale of Settlementin ulkopuolella. Babel puhui sujuvasti ranskaa venäjän, ukrainan ja jiddishin lisäksi, ja hänen varhaisimmat teoksensa kirjoitettiin ranskaksi. Mikään hänen tarinoistaan tällä kielellä ei kuitenkaan ole säilynyt.
ellauri353.html on line 354: Pietarissa Babel tapasi Maksim Gorkin, joka julkaisi joitakin Baabelin tarinoita kirjallisessa lehdessään Letopis (Летопись, "Kronika"). Gorki neuvoi pyrkivää kirjailijaa hankkimaan lisää relevanttia elämänkokemusta.
ellauri353.html on line 356: Maaliskuussa 1918 hän työskenteli Petrogradissa Gorkin Menshevik - lehden Novaja zhizn (Новая жизнь, " Uusi elämä ") toimittajana. Babel jatkoi julkaisua siellä, kunnes Novaja zhizn suljettiin väkisin Leninin käskystä heinäkuussa 1918. Babel muisteli myöhemmin: "Journalistinen työ on täynnä seikkailua."
ellauri353.html on line 358: Sisällissodan päätyttyä Babel työskenteli toimittajana Tbilisissä ilmestyvässä venäjänkielisessä sanomalehdessä The Dawn of the Orient (Заря Востока). Yhdessä artikkelissaan hän pahoitteli sitä, että Leninin kiistanalaista uutta talouspolitiikkaa ei ollut toteutettu laajemmin. Kaivoi verta nenästään.
ellauri353.html on line 360: Babel meni naimisiin Jevgenia Gronfeinin kanssa 9. elokuuta 1919 Odesassa. Vuonna 1929 heidän avioliitostaan syntyi tytär, Nathalie Babel Brown, josta tuli isänsä elämän ja työn tutkija ja toimittaja. Vuoteen 1925 mennessä Baabelien avioliitto oli hapan. Jevgenia Babel muutti Ranskaan, koska hän tunsi itsensä miehensä uskottomuuden petetyksi ja kommunismia kohtaan lisääntyvän vihansa johdosta. Babel näki hänet useita kertoja Pariisin vierailunsa aikana. Tänä aikana hän aloitti myös pitkäaikaisen romanttisen suhteen Tamara Kashirinan kanssa. Yhdessä heillä oli poika Emmanuil Babel, jonka hänen isäpuolensa Vsevolod Ivanov adoptoi myöhemmin. Emmanuilin nimi muutettiin Mihail Ivanoviksi, ja hänestä tuli myöhemmin tunnettu taiteilija.
ellauri353.html on line 362: Viimeisen tauon jälkeen Tamaran kanssa Babel yritti hetken päästä sovintoon Jevgenian kanssa ja heillä syntyi tyttärensä Natalie vuonna 1929. Vuonna 1932 Babel tapasi siperialaissyntyisen pakanan nimeltä Antonina Pirozhkova (1909–2010). Vuonna 1934, kun Babel ei onnistunut vakuuttamaan vaimoaan palaamaan Moskovaan, hän ja Antonina alkoivat asua yhdessä. Vuonna 1939 heidän avoliittoonsa syntyi tytär Lydia Babel.
ellauri353.html on line 364: Pirozhkovan mukaan "Ennen kuin tapasin Baabelin, luin paljon, tosin ilman erityistä ohjausta. Luin kaiken, minkä sain käsiini. Babel huomasi tämän ja sanoi minulle: "Sillä tavalla lukeminen ei johda mihinkään. on aikaa lukea kirjoja, jotka ovat todella arvokkaita. Jokaisen koulutetun ihmisen on luettava noin sata kirjaa. Yritän joskus tehdä niistä luettelon." Ja muutama päivä myöhemmin hän toi minulle luettelon, jossa oli antiikin kirjailijoita, kreikkalaisia ja roomalaisia - Homeros, Herodotos, Lucretius, Suetonius - ja myös kaikki myöhemmän eurooppalaisen kirjallisuuden klassikot, alkaen Erasmuksesta, Rabelais´sta, Cervantesista, Swiftistä, ja Coster (n.h.), ja jatkuu 1800-luvun kirjailijoihin, kuten Stendhaliin, Mériméeen ja Flaubertiin." Punaisen ratsuväen kauhistuttavaan väkivaltaan näytti jyrkästi vastakohtaiselta itse Baabelin lempeä luonne.
ellauri353.html on line 366: Babel kirjoitti: "Vasta vuoteen 1923 mennessä olen oppinut ilmaisemaan ajatukseni selkeästi ja ei kovin pitkällä tavalla. Sitten palasin kirjoittamiseen." Useita tarinoita, jotka myöhemmin sisällytettiin Punaiseen ratsuväkiin, julkaistiin Vladimir Majakovskin LEF ("ЛЕФ") -lehdessä vuonna 1924. Baabelin rehellinen kuvaus sodan julmasta todellisuudesta, kaukana vallankumouksellisesta propagandasta, sai hänelle voimakkaita vihollisia. Tuoreen tutkimuksen mukaan marsalkka Budyonny raivostui Baabelin maalaamattomista kuvauksista ryöstelevistä punakasakoista ja vaati Baabelin teloittamista tuloksetta. Gorkin vaikutus ei kuitenkaan ainoastaan suojellut Baabelia, vaan myös auttoi takaamaan julkaisun. Vuonna 1929 Red Cavalry käännettiin englanniksi J. Harlandin toimesta, ja myöhemmin se käännettiin useille muille kielille.
ellauri353.html on line 370: Babelin mielihahmo oli fiktiivinen mafiapomo Benya Krik, joka perustuu löyhästi historialliseen hahmoon Mishka Yaponchik. Benya Krik on yksi venäläisen kirjallisuuden suurista antisankareista.
ellauri353.html on line 378: Kuitenkin, Auringonlaskulla oli edelleen ihailijoita. Vuonna 1928 lähettämässään kirjeessä valkoiselle emigrantti- isälleen Boris Pasternak kirjoitti: "Luin eilen Auringonlaskun, Baabelin näytelmän, ja melkein ensimmäistä kertaa elämässäni huomasin, että juutalaisuus oli etnisenä tosiasiana myönteinen ilmiö., ongelmaton merkitys ja voima... Haluaisin sinun lukevan tämän merkittävän näytelmän..."
ellauri353.html on line 383: Näytelmä on hyvin kiistanalainen. Se näyttää tarinoita molempien osapuolten yhteenotosta Venäjän sisällissodan aikana – bolshevikit ja vanhan yhteiskunnan jäsenet – tekemättä tuomiota tavalla tai toisella. Baabelin mielipide kummallakin puolella on erittäin epäselvä, mutta hän väittää, että se, mitä tapahtui bolshevikkien vallankumouksen jälkeen, ei ehkä ollut parasta Venäjälle." No vittu ylläri että Babelin torni hajotettiin maan tasalle.
ellauri353.html on line 385: Vuonna 1932 hän sai lukuisten pyyntöjen jälkeen luvan vierailla vieraantuneen vaimonsa Jevgenian luona Pariisissa. Vieraillessaan vaimonsa ja heidän tyttärensä Nathalien luona Babel tuskasi palatako Neuvosto-Venäjälle vai ei. Keskusteluissa ja kirjeissä ystäville hän ilmaisi kaipuunsa olla "vapaa mies" ja ilmaisi samalla pelkonsa siitä, ettei hän enää pysty ansaitsemaan elantoansa pelkästään kirjoittamalla. Pariisilaistytär Nathalie muistelee:
ellauri353.html on line 389: Stalin ammutti Babelin talvisodan aikana. NKVD pidätti Babelin 15. toukokuuta 1939 terrorismista ja vakoilusta väärennetyillä papereilla ja hänet teloitettiin Babelin vastalauseista huolimatta 27. tammikuuta 1940.
ellauri353.html on line 391: abel_NKWD.png" width="50%" />
ellauri353.html on line 392:
ellauri353.html on line 394: Joulukuun 23. päivänä 1954, Hruštšovin sulan aikaan Babel kuntoutettiin. Babelin teoksia julkaistiin jälleen laajasti ja niitä kehuttiin. Hänen julkinen kuntoutus kirjailijana aloitettiin hänen ystävänsä ja ihailijansa Konstantin Paustovskin (albumi 135) avulla, ja vuonna 1957 julkaistiin osa Baabelin valituista teoksista hänen suojattinsa ja rikostoverinsa Ilja Ehrenburgin ylistävällä esipuheella. Uusia kokoelmia valikoiduista Babelin teoksista julkaistiin vuosina 1966, 1989 ja 1990. Silti tiettyjä " tabuja " sisältäviä osia, kuten Trotskin maininnat, sensuroitiin glasnost- jaksoon asti vähän ennen Neuvostoliiton hajoamista.
ellauri353.html on line 396: Kuntoutumisensa jälkeen Antonina Pirozhkova vietti lähes viisi vuosikymmentä kampanjoiden Baabelin käsikirjoitusten palauttamisen puolesta. Näitä olivat Babelin käännökset Sholem Aleichemin kirjoituksista jiddišistä venäjäksi sekä useita julkaisemattomia novelleja ja romaaneja.
ellauri353.html on line 399:
ellauri353.html on line 401: John Updiken mukaan Maxim Gorky sanoi André Malrauxille, että Babel oli "parasta mitä Venäjällä on tarjota". Neljännesvuosisataa myöhemmin Babelin aikalainen Konstantin Paustovsky kirjoitti muistelmissaan: "Hän oli meille ensimmäinen todella Neuvostoliiton kirjailija." Judith Stora-Sandor, yksi Baabelin ensimmäisistä elämäkerran kirjoittajista, kirjoitti vuonna 1968, että Baabelin "kirjallinen herkkyys oli ranskalainen, hänen näkemyksensä juutalainen ja hänen kohtalonsa aivan liian venäläinen".
ellauri353.html on line 403: 1935, Jevgenia Gronfein Babel ei tiennyt toisesta perheestään Antonina Pirozhkovan kanssa. Perustuu Ilja Ehrenburgin lausuntoihin Jevgenia uskoi edelleen, että hänen miehensä oli edelleen elossa ja asui maanpaossa. Vuonna 1956 Ehrenburg kuitenkin kertoi hänelle miehensä teloituksesta vieraillessaan Pariisissa. Ilmoitettuaan rouva Babelille myös miehensä tyttärestä Antonina Pirozhkovan kanssa, Ehrenburg pyysi Jevgeniaa allekirjoittamaan väärän lausunnon, joka todistaa sotaa edeltäneestä avioerosta hänen miehestään. Raivostuneena Jevgenia Babel sylki Ehrenburgin kasvoihin ja pyörtyi.
ellauri353.html on line 406:
ellauri353.html on line 408: George Saunders, kun häneltä kysyttiin kirjallista vaikutusvaltaa, sanoi: "Minä rakastan venäläistä kirjailijaa nimeltä Isaac Babel. Voin hypätä mihin tahansa hänen teoksiinsa, lukea muutaman sivun ja mennä, Ai niin, kieli. Se on melkein kuin olisit virität kitaraa ja kuulit kauniisti viritetyn ja sanot: Joo, sitä me haluamme. Haluamme jotain täydellistä. Kun luen häntä, se kalibroi korvani. Se muistuttaa minua erosta OK lauseen ja todella lauseen välillä. taitava lause. Babel tekee sen puolestani."
ellauri353.html on line 410: Babelin yleislakivaimon Antonina Pirozhkovan mukaan elokuvantekijä Sergei Eisenstein ihaili myös Auringonlaskua ja vertasi sitä usein Émile Zolan kirjoituksiin, joiden tarkoituksena oli "valaistaa kapitalistisia suhteita yhden perheen kokemuksen kautta". Eisenstein oli myös melko kriittinen Moskovan taideteatteria kohtaan, "sen näytelmän heikon lavastuksen vuoksi, erityisesti siitä, ettei se pystynyt välittämään yleisölle jokaista sanaa sen epätavallisen ytimekkäästä tekstistä".
ellauri353.html on line 446: Kansankomissaari Trotski vaati kaupungin komentaja A. Ya. Parkhomenkon pidättämistä ja hänen oikeudenkäyntiään; Parkhomenko pelastui vain Stalinin esirukouksella. Eipä aikaakaan niin juutalainen Trozki sai kyytiä. Ja sen heimoveli Babel joka teki raakaa pilaa Puolan fiaskosta.
ellauri353.html on line 458: Helmi-maaliskuussa (1937) bolshevikkien liittovaltion kommunistisen puolueen keskuskomitean täysistunnossa, kun hän keskusteli N.I. Bukharinin ja A.I. Rykovin kysymyksestä, hän kannatti heidän erottamistaan puolueesta, "saamista oikeuden eteen ja ammuttavaxi". toukokuussa 1937, kun kyseltiin M. N. Tukhachevskyn ja Y. E. Rudzutakin puolueesta erottamisesta, hää kirjoitti: "Tietenkin puolesta. Nämä roistot on teloitettava. Ja se pirun Babel myös."
ellauri353.html on line 476: Kasakat pierexivät hävyttömästi sankarilliselle Babelille. Babel suutahti ja tappoi nälkäisenä mummon hanhen. Pojassa on ainesta sanoi kasakat.
ellauri353.html on line 478: Kasakat ei täysin jummarra Leninin puhetta 2. internationaalissa. Nokkivat kuin sokeat kanat jyviä. Babel oli varmaan lähinnä trozkilainen. Ennenkaikkea juutalainen. Aika samantyyppisiä tarinoita kuin Kirjeitä myllystäni. Rillipäinen väpelö ei pysty päästämään kaveria tuskistaan. Se on yhtä säälivä kuin kissa. Juu ei tää kyllä ole sosialistista realismia. Susia ovat vallankumoukselliset, syövät lapsensa. Paljon vääryyttä tekivät vallankumouxelliset! Valtaosa Babelin tarinoista on tälläsiä, salavihaisia bolshevikeille.
ellauri353.html on line 500: Taas varovaisen urhea silmälasipäinen juutalainen. Näitä piisaa Babelilla. Babel kyllä keskittyy aika lailla bolshevikkien väärinkäytöxiin. Polakit taistelevat urheasti, lotat ovat petollisia. Babel on kauhu kaunanen bolsjevikelle. Stalin ei ollut suotta epäluuloinen.
ellauri353.html on line 518: Cedric Fauntleroy lepää Pine Ridge Presbyterian Churchin hautausmaalla Mississippissä, Yhdysvalloissa. Sori Babel, ei se ollut Reginald vaan Cedric Errol. Också Sniff älskar saker. Han älskar sin slitna plysch-hund Cedric med topasögonen.
ellauri353.html on line 523: Synnyttyään vuonna 1894, Babel hupsahti helvetin vuosisadalle, joka oli juuri edessä. Hän kirjoitti venäjäksi. Hän oli kommunisti. Hän oli yliopistokoulutuksen saanut juutalainen. Hänet teloitettiin ampumajoukolla 27. tammikuuta 1940 Butyrkan vankilassa Moskovassa. Hänellä oli suhde Neuvostoliiton NKVD:n voimakkaan päällikön vaimon kanssa, mikä oli luultavasti vain yksi hänen kuolemansa syistä. Häntä oli kidutettu, kuten muitakin juutalaisia kirjailijoita, joita epäiltiin tuolloin epälojaalisuudesta. Hänet pyyhkäistiin pois, yhdessä miljoonien muiden juutalaisten kanssa, jotka kuolivat hulluksi tulleen maailman verilöylyissä, paljastaen ihmisen villiksi, villiksi kuin ihminen.
ellauri353.html on line 531: Isaac Babel kirjoitti kokonaisen kirjan juutalaisista gangstereista. Hän ei ollut romanttinen sielu. Tässä lyhyessä novellissa moderni kirjailija, nyt politrukki, keskustelee Gedalin kanssa, joka on vastoinkäymisten ja päämäärien vartija, toisen ajan asioita, joista ei ole juurikaan hyötyä nykyisyydessä. Babel jättää meidät, jopa nyt vuonna 2023, pelkäämään seuraavaa historian käännettä, pelkäämään seuraavaa armeijaa, jolla on totuus, yksi totuus ja joka tulee luoksemme missä tahansa olemmekin. Olisiko se vihdoinkin Israelin armeija?
ellauri353.html on line 568: Isaac Babel näyttää olleen läsnä kuudennen divisioonan politrukkina ja hänen novellinsa tapahtumien ympärillä viittaa huomattavaan hengenmenetyxeen sekä komentajien että miesten keskuudessa. Mutta on muistettava, että hän kirjoitti fiktiota ja nimien muuttamisen lisäksi hänen tarinansa eivät ole luotettavia yksityiskohtiensa suhteen – esimerkiksi hänen tarinansa Cześnikistä kertoo taistelusta Jakolevin entisiä Neuvostoliiton kasakkoja vastaan, jotka olivat Puolan armeijan pohjoispuolella, joten melko kaukana Cześnikistä.
ellauri353.html on line 590: Punase munga lood - kostümeeritud õhtuekskursioon Tallinna vanalinnas. Punane munk räägib ebatavalisi ja hirmutavaid lugusid, legende ning näitab, kus Tallinnas võib kohata kummitusi.
ellauri355.html on line 51: Lokakuu on ryssissä ollut vallankumouxellinen. In September and October 1993, a constitutional crisis arose in the Russian Federation from a conflict between President Boris Yeltsin and Russia's parliament. President Yeltsin performed a self-coup, dissolving parliament and instituting a presidential rule by decree system. The crisis ended with Yeltsin using military force to attack Moscow's House of Soviets and arrest the lawmakers. In Russia, the events are known as the October Coup (Russian: Октябрьский путч, romanized: Oktyabr'skiy putch) or Black October (Russian: Чëрный октябрь, romanized: Chyorniy Oktyabr').
ellauri355.html on line 71: 
ellauri355.html on line 80: Vuoden 1993 selkkausta ei pie sekottoo aiempaan vuoden 1991 takaiskuun ja sitä seuranneeseen kommarien tumppauxeen. The State Committee on the State of Emergency (Russian: Госуда́рственный комите́т по чрезвыча́йному положе́нию, tr. Gosudárstvenny komitét po chrezvycháynomu polozhéniyu, IPA: [ɡəsʊˈdarstvʲɪn(ː)ɨj kəmʲɪˈtʲet pə tɕrʲɪzvɨˈtɕæjnəmʊ pəlɐˈʐɛnʲɪjʊ]), abbreviated as SCSE (Russian: ГКЧП, tr. GKChP), was a self-proclaimed political body in the Soviet Union that existed from 19 to 21 August 1991. It included a group of eight high-level Soviet officials within the Soviet government, the Communist Party, and the KGB, who attempted a coup d'état against Mikhail Gorbachev on 19 August 1991. The American publicist Georges Obolensky called it the Gang of Eight.
ellauri355.html on line 88: On 24 August 1991, Mikhail Gorbachev created the so-called "Committee for the Operational Management of the Soviet Economy" (Комитет по оперативному управлению народным хозяйством СССР), to replace the USSR Cabinet of Ministers headed by Valentin Pavlov, a GKChP member. Russian Prime Minister Ivan Silayev headed the committee. Gorbachev's decree on replacing the Cabinet of Ministers was illegal under Soviet law as it required approval from the Supreme Soviet of the USSR, but no approval by the Supreme Soviet was ever given.
ellauri355.html on line 227: Veriroiskeisia terveisiä taas anglosfääristä! Tällä kertaa ruumiita pilkkovat Britannian parhaat voimat. Herttaisten 60-luvun sarjojen aseettomat bobbyt kumipamppuineen ovat korvautuneet arpisilla julmailmeisillä NCA terroristijahtinaisilla jotka ei välitä tavallisista ruumiista vaan yxinomaan puntabiljonääreistä. Anglosfäärin tuloerot paistaa joka nurkasta. Mutta konnat ei loppupeleissä ole tietystikään anglosaxibiljönäärejä, vaan italian mafiosoja tai ilkeitä kiinalaisia viirusilmiä. Hyvixet ei enää ole lasilabroissan turvassa, vaan pahixet tulevat ihan silmille, häkkeröityvät kaikille digialustoille, pörräävät siiratiimin yllä drööneillä ja uhkailevat listiä hyvisten lähiomaiset. Puhasta klaanitouhua. Hyvixet ja pahixet on vaan 2 klaania, joita johtavat yhtä kasvottomat törkimöt. Eläinparat (rotat, siat) syövät hätäpäissään silvottuja ruumiita. Kenen mielestä tää on ihanaa? No jos oma elämä on ihan kuralla, ehkä tääkin stten vähän lohduttaa. Niinkuin lohduttavat sotkuiset tazkat tai seiniin yösydännä ruiskitut graffitit.
ellauri359.html on line 47: Kenneth Grahame (/ ˈ ɡ r eɪ. ə m / GREY -əm; 8. maaliskuuta 1859 – 6. heinäkuuta 1932), jota sivuttiin albumissa 262, oli brittiläinen kirjailija, syntynyt Edinburghissa Skotlannissa. Hän on tunnetuin lastenkirjallisuuden klassikosta The Wind in the Willows (1908). Kirja mukautettiin myöhemmin näyttämölle ja elokuvalle, joista ensimmäinen oli AA Milnen Toad of Toad Hall, joka perustuu osaan The Wind in the Willows -kirjasta. Muita sovituksia ovat Cosgrove Hall Filmsin Tuuli Willowsissa (ja sen myöhemmät pitkät tv-sarjat) ja Walt Disney -elokuvat (Ichabodin ja herra Toadin seikkailut).
ellauri359.html on line 61: Actually, I already knew that; what I didn’t know was that the cause was very possibly inherited syphilis. Grahame, a dyed-in-the-wool bachelor who loved “messing about in boats”, seems to have married under duress, the sort to which upper-middle-classes were particularly susceptible: namely, propriety. His sister believed Elspeth Thomson deliberately compromised him. On receiving news of his nuptials, she asked if he really intended to marry her. “I suppose so; I suppose so,” was the telling reply.
ellauri359.html on line 63: But back to Alastair, aka “Mouse”, who seems to have been the only bond between Grahame and his increasingly sour spouse. It is Gauger’s and others’ opinion that Mole, the most endearing character in the tale, is given the ability to see, unlike the rest of his kin, because Grahame was exhibiting a profound form of denial about his son’s disability.
ellauri359.html on line 67: For a female reader from the proletarian classes, many of Gauger’s revelations have been particularly painful. Apparently, Grahame did not like women. He did not give any of his furry heroes wives, saying that he wished his book to be “clean of the clash of sex”. The few who do appear – foremost among them the fabulously feisty washerwoman – are ridiculed, in her case mocked as vulgar, ugly and stupid. Nor did Grahame like fat people; the washerwoman thus combines two pet hates.
ellauri359.html on line 94: Carpenter oli Rabindranath Tagoren ja Walt Whitmanin hyvä henk.koht. ystävä. Jeesuskin oli timpuri, ei sitä kiinostanut Elli Tompuri, uusi nainen ja sen punainen viiva. Eikä Karmela Belinki, vaikka olikin heimoveli. Karmelaa on mätkitty rumasti jo albumissa 305, muttei lisä pahaa tee. Toisto tyylikeinona.
ellauri359.html on line 151: Distinguished lawyer, business leader and philanthropist David Rubenstein joined more than 90 Eisenhower Fellows from around the world as our featured speaker at a special dinner reception at the Masonic Temple on May 14. Mr. Rubenstein’s extraordinary life’s journey took him from humble working-class beginnings in Baltimore to become co-founder and co-chairman of the Carlyle Group, a global private equity investment firm based in Washington, D.C. In gratitude for his illustrious business career, Mr. Rubenstein has become one of the world’s most prominent philanthropists, donating much of his fortune to worthy charitable causes.
ellauri359.html on line 177: 
ellauri359.html on line 179: 
ellauri360.html on line 42: Viime vuonna Marienbadissa (leffa) oli hervotonta haahuilua. Onkohan Robbe Grilletin toinen suorite, romsku Labyrintti samaa kaliiperia?
ellauri360.html on line 59: Reichenfels on tuppukylä Kärntenissä. Ei siellä ole mitään kummempaa taistelua käyty. Wirtschaftlich dominierend in der ländlich geprägten Gemeinde ist die Holzwirtschaft. Daneben gibt es Sommertourismus. Labyrinttimainen Kaupunki on kuitenkin frankofooni, päätellen kadunnimistä. Juu ei tässä ole mitään tolkkua. Tietysti herää kymysys: mixi tämä vaivannäkö, jos ei päästä puusta pitkään koko niteessä. Toisen kautta: mixi puusta pitäisi päästä pitkään ylipäänsä. Hiljaa lapset, isi menee puuhun lepäämään.
ellauri360.html on line 65: Labyrinthissa, Robbe-Grilletin neljäs romaani, on hänen täydellisin esimerkki teorioista, joita hän onnistui havainnollistamaan aikaisemmissa romaaneissaan vain osittain. Selvittäessään labyrinttimaisesti kiemurtelevia tapahtumia lukija ymmärtää, että ranskalaisen kaupungin kaduilla vaeltelee nuori sotilas, joka haluaa toimittaa kenkälaatikon muotoisen paketin toisen sairaalassa kuolleen sotilaan perheelle. Pakkauksen sisältö, lukijaa kiinnostava mysteeri, osoittautuu merkityksettömiksi henkilökohtaisiksi omaisuuksiksi, ei pommiksi tai romaanin juonen ehdottamixi salaisixi papereixi.
ellauri360.html on line 74: “A Sentimental Novel,” the final published work of the novelist and theorist Alain Robbe-Grillet, appeared in France four months before his death, in 2008, and in English translation last spring. The content of the novel contributed to the lag in its translation: “A Sentimental Novel” (reviewed this summer in Briefly Noted) is a compendium of Robbe-Grillet’s sadistic fantasies, which, he said, he had catalogued since adolescence. The work consists of two hundred and thirty-nine numbered paragraphs that form a sort of sadist’s rhapsody about the sexual initiation of a fourteen-year-old girl, Gigi. Gigi’s travails are recounted in exacting detail, against a lushly imagined mise-en-scène, with elaborate furnishings, torture devices, and a proliferation of young companions. Okei siis Robbe liittyy pitkään jonoon kynäilijäpedofiilejä. Ei siinä mitään, kukapa ei pitäisi latuskarintaisista teinitytöistä. Mutta pakkoko niitä on silleen rääkätä?
ellauri360.html on line 177: Gabriel García Márquez : Cien Años de Soledad (Sadan vuoden yksinäisyys)
ellauri360.html on line 189: Ellen Glasgow : Elämä ja Gabriella
ellauri360.html on line 217: Yasunari Kawabata :雪國 (Lumimaa)
ellauri360.html on line 245: Ana María Matute : Paraíso inhabitado [Asumaton paratiisi]
ellauri360.html on line 265: Vladimir Nabokov : Lolita
ellauri360.html on line 287: James Purdy : Cabot Wright Begins
ellauri360.html on line 295: Ernesto Sabato : Sobre heroes y tumbas (Sankareista ja haudoista )
ellauri360.html on line 311: Tabucchi : Sostiene Pereira (Iso-Britannia: Declares Pereira; USA: Pereira Declares)
ellauri360.html on line 428: Only four great codices have survived to the present day: Codex Vaticanus (abbreviated: B), Codex Sinaiticus (א), Codex Alexandrinus (A), and Codex Ephraemi Rescriptus (C). Although discovered at different times and places, they share many similarities. They are written in a certain uncial style of calligraphy using only majuscule letters, written in scriptio continua (meaning without regular gaps between words). Though not entirely absent, there are very few divisions between words in these manuscripts. Words do not necessarily end on the same line on which they start. (That is how God's word can get to be very very long.) All these manuscripts were made at great expense of material and labour, written on vellum by professional scribes. They seem to have been based on what were thought to be the most accurate texts of their time. Ne hakkaavat Matti Pietarismaisesti hihittävän Erasmuxen Textus Receptuxen 6-0.
ellauri360.html on line 436: Mitä tulee käsikirjoituksiin, jotka poltettiin Konstantinuksen käskystä, ei todellakaan ole mainintaa sellaisesta tosiasiassa tapahtuneesta Konstantinuksen käskystä tai Nikean kirkolliskokouksessa. Anaalipuolueen asiakirja, jossa väitettiin Kristus olevan luotu olento, hylättiin sen voimakkaan vastustuksen vuoksi ja repelöitiin silpuiksi kaikkien neuvostossa läsnä olevien silmissä. Konstantinuksella ja Nikean kirkolliskokouksella ei ollut käytännössä mitään tekemistä kaanonin muodostamisen kanssa. Siitä ei edes keskusteltu Nizzassa. Neuvosto, joka teki kiistattoman päätöksen kaanonista, pidettiin Carthagessa vuonna 397, kuusikymmentä vuotta Konstantinuksen kuoleman jälkeen. Kuitenkin kauan ennen Konstantinusta kaikki kristityt tunnustivat 21 kirjaa (4 evankeliumia, Apostolien teot, 13 Paavali, 1. Pietari, 1. Johannes, Ilmestyskirja). Siellä oli 10 kiistanalaista kirjaa (Heprealaiskirje, Jaakob, 2. Pietari, 2-3 Johannes, Juudas, Ps-Barnabas, Hermas, Didache, Heprealaiskirje) ja useita, joita useimmat pidettiin harhaoppisina – Pietarin, Tuomaan, Mattaiaan evankeliumit, Apostolien teot. Andrew, John jne.
ellauri360.html on line 445: Worldwide, Christianity is actually moving toward supernaturalism and [what he called] neo-orthodoxy, and in many ways toward the ancient world view expressed in the New Testament: a vision of Jesus as the embodiment of divine power, who overcomes the evil forces that inflict calamity and sickness upon the human race. Jenkins spoke especially of “the Global South” or those areas of the earth that Westerners once thought of as the Third World, and he argued that contemporary Christianity had shifted south and the earth’s preponderant weight appeared to be “pear-shaped.” In this south or Third World, Jenkins wrote, we find huge and growing Christian populations: at the dawning of the twenty-first century, 480 million in Latin America, 360 million in Africa, and 313 million in Asia, compared with 260 million in North America. The shift, he said, portended trouble for the traditional cultural empire of the North Atlantic, the liberal religious establishment. Perhaps the broadest public hint, Jenkins wrote, was provided by the 1998 Lambeth Conference, where southern Christians used their numerical clout to promote opinions thoroughly unfashionable in the North Atlantic (or the West). “Queen Victoria’s ex-empire,” said Jenkins, “from southern Africa to Singapore struck back.”
ellauri360.html on line 447: The growth of Christianity in post-colonial Africa had been especially relentless. In 1900, Africa had just 10 million Christians out of a continental population of 107 million, about 9 percent. At the turn of the twenty-first century, the Christian total stood at 360 million out of 784 million souls, or 46 percent. And that percentage, scholars predicted, was likely to continue rising, because Christian African countries had some of the world’s most dramatic rates of population growth. Within the first twenty-five years of the twenty-first century, scholars expected the population of the world’s Christians to grow to 2.6 billion, making Christianity by far the world’s largest faith. We must seek to describe this new Christianity even if we resort to western ways of seeing.
ellauri360.html on line 450:
ellauri360.html on line 460:
ellauri360.html on line 468: Voittosanoma Wilholle! The unmistakable first observation about the churches below the equator is that they are charismatic. “The gifts” play a prominent role in public worship and private devotion. Grasping the history of this movement will prepare the reader for encountering the Global South. Several movements prepare and anticipate the emergence of contemporary Pentecostalism. The Methodist Holiness movements were perfectly suited for the North American frontier with an egalitarian character that could cross economic, racial, and gender barriers. Culminating 150 years of Holiness theology, by 1900 Pentecostals embraced and amended a Holiness tradition incorporating several emphases. The “mixed blessing” approach acknowledged the first blessing of conversion and a second blessing whereby the believers were stirred and moved to sanctification or holiness (the emphasis that evolved from Wesley).
ellauri360.html on line 470: Additionally, they acknowledged a third blessing, which was Spirit baptism. Spirit baptism included a special empowerment for service. (Empowerment being a buzzword of the Keswick Movement, consult album 92. Sieltäkö naikkoset sen nappasivat?) Pentecostals also affirmed that the Spirit baptism was accompanied by speaking in tongues. The Spirit’s outpouring was tied to the last days, in the imagination of many. Prophecy conferences and the reemergence of pre-millennialism (that Christ would return to establish a thousand-year reign) added to the sense of expectation. Numerous healing ministries also contributed to the picture of God’s preparing his people for ministry Also, internationally noted revivals in India, Wales, and Korea gave encouragement to the Pentecostal movement. The Welsh revival witnessed a presence and power of the Holy Spirit. Its spokesman, Evan Roberts, taught that such an experience of the Holy Spirit was a necessary condition to revival. The “North Korean Pentecost” set the stage for many enduring practices of the Korean church to this day, such as early morning prayer meetings and the practice of simultaneous blabber.
ellauri360.html on line 472: Pentecostal or Charismatic? These terms are sometimes used interchangeably. Pentecostal often refers to the events and denominations that follow from the Azusa revival in the early 1900s. Pentecostal denominations, such as Assemblies of God and Church of God, frequently believe the gift of the Spirit is marked by speaking in tongues. Typically, people are described as charismatic if the exercise of the more dramatic spiritual gifts, such as tongue speaking, healing, and acts of prophecy, are an important and routine part of the church worship and an individual believer’s personal devotion. The term charismatic more routinely refers to Pentecost-inspired teaching, practices, and worship that are now embraced in the church far beyond the Pentecostal and US$ denominations.
ellauri360.html on line 476: The story of the emergence and mission of the pentecostal and charismatic movements that follow is arguably the most important story of the twentieth century for understanding Christianity today. Measuring the expansion and growth of the Pentecostal denominations is only a fraction of the story because charismatic and Pentecostal influences are the primary contributors to nondenominationalism. Even more impressively, charismatic theology and practice now characterize many believers in the mainline denominations and Catholic life. American students of the movement observe three recent movements of the Spirit. The first wave refers to the outpouring of the Spirit at Azusa and the emergence of the major Pentecostal denominations that followed. American students of the movement observe three recent movements of the Spirit. The first wave refers to the outpouring of the Spirit at Azusa and the emergence of the major Pentecostal denominations that followed. The second wave denotes a sweeping encounter and embrace of charismatic life. spilling over into mainline Protestant denominations and Catholicism in the 1960s and early 1970s. The third wave saw the embrace of signs and wonders by conservatives; it began in the 1980s at Fuller Seminary in California around the teaching and ministry of John Wimber. The Vineyard network of churches is a lasting sign of this movement that saw many evangelicals swept into charismatic experience.
ellauri360.html on line 478: Some historians place the commonly told story of the rise of Pentecostalism within larger frameworks. Azusa may be part of an international and multicultural outpouring of the Spirit; Azusa might be the Jerusalem of the new Pentecost or one of many Pentecosts occurring around the globe at about the same time. It may be the predominant expression of a more encompassing age of Spirit-centered renewal that includes the contemplative streams, as expressed in Henri Nouwen and Richard Foster. It may also be seen as part of a larger scenario, the steady decline of liberalism that was being replaced by more conservative or evangelical upsurges. While each of these has merit and interest, the scope of this movement seems to eclipse most other factors.
ellauri360.html on line 480: It is easy to understand scholars slightly overemphasizing when they claim that the global expansion is actually the Pentecostal expansion. Missionaries are frequently criticized as serving both Christ and commerce. They are pictured as agents of colonial expansion and unable to distinguish between the gospel message and their own cultural preferences. Kenyan Jomo Kenyatta famously captures this critical perspective: “When the missionaries came to Africa they had the Bible and we had the land. They said ‘Let us pray.’ We closed our eyes. When we opened them we had the Bible and they had the land.”
ellauri360.html on line 488: Anabaptists argued that an informal Christendom exists in America. Even though no particular brand of Christianity or Church is named by the government of the United States (disestablishment), Christians still see their nation as Christian in some sense and see the church as obligated to serve the state, much like a chaplain. American Christians see themselves between the extreme of Anabaptist independence and full-blown Christendom as modeled in Europe. The shift away from the Christendom model, however subtle, is crucial to understanding American Christianity. In the end, it is the voluntary, independent, and businesslike disposition of Western missionaries that left the lasting mark upon the churches of the Global South. Translation holds ample opportunity for Western missionaries to import their own cultural bias. The effect of translation was not only cultural manipulation, but a boost for wearing US made t-shirts, shorts and baseball caps to hide the yummy naked breasts.
ellauri360.html on line 490: A common illustration is found among Africans who discovered that the great patriarchs were polygamists and cattle sodomists and wondered why the missionaries were so adamant about monogamy and the missionary position. There is something for everybody in the Bible. The West typically reads the didactic and missionary letters of Paul as a key to reading the remainder of the Bible. Africans like Leviticus and squeaky indians go for proverbs. It is frequently noted that, for Pentecostals, the New Testament, with its tongue speaking, healings, demonic encounters, and spiritual warfare, is not strange but the blueprint for how the Christian life is to be lived.
ellauri360.html on line 499: Worldview and metaphysics (a term you can dynamically translate with the question, “What else is real?”) are crucial. General observations about philosophical issues are dangerous, but it is fair to observe that Christians in the Global South see the world around them as manifesting a vivid interaction between what we may call a spiritual (nonmaterial) realm and a material (concretely physical) realm. Westerners typically hold that a mastery over the material realm (perhaps through science) alters or even negates the need for the spiritual realm. Tiede on ihmeitä ihmeellisempää ja toimii luotettavammin. A thing has either a natural or a supernatural cause. Which one it is, makes no more sense to ask than whether you take the bus or your lunch to school. In such a muted theism called deism, God is offstage and barely makes appearances; demons, spirits, and angels are downplayed. For most Western believers, only a modest market exists for the spiritual. For the Global South, the physical and spiritual worlds interact. In such a world, demons or spirits may influence a person’s mood or well-being. Both the spiritual and material realms are firmly in mind. They enter the text of Scripture with less hindrance. They just supplement one magic with another.
ellauri360.html on line 501: The church of the Global South is routinely situated in poverty. The designation Third World communicates this observation. It is fair to note that not all people in the Global South are poor, the elite is filthy rich, but struggle with social injustice is the unavoidable context and circumstance of much of the Global South. The sad fact is that rich prople need salvation less. Liberal theologians claim that Jesus sought liberty from oppressive economic systems. That is just stupid communist propaganda put in Jesus' mouth by Dr. Luke. Just concentrate upon the good news of the buying power of Jesus. These two, no three, theories are dominant among the Western church: (1) Jesus bears our individual penalty or debt as sinners. (2) Jesus fixes our incapacity to receive and share love. (3) in the Russian Church, Jesus mends the bondage we experience, last but not least that nasty customer, death. In contrast, people in the Global South do not need an act of the imagination to picture Jesus' enemies. His job is to beat them.
ellauri360.html on line 503: American individualism is silly. The only thing individual about anyone is the space they occupy. All else is copied by millions. Vibrant singing is a whole-body exercise for many believers in the Global South. Intercessory prayer composes a major element in worship; separate seasons of prayer can last for hours. Cellphones do the same job in the west. In many cases, the ability of the preacher to heal relatively cheaply is the primary cause of church growth. Kiinalainen "takaisin Israeliin" eli "viele vehen lännemmäxi" herätysliike on herättänyt itänaapurissa närkästystä.
ellauri362.html on line 39: Monet kirjailijat ovat saaneet Austenista ketjureaktion, mikä johti useisiin romaaneihin ja muihin mukautuksiin. Elizabeth Astonista tuli yksi Austeniin liittyvän kaunokirjallisuuden tuotteliaimmista kirjoittajista. Hän oli opiskellut kirjailijaxi St Hilda's Collegessa Oxfordissa lordi David Cecilin, Austenin elämäkerran kirjoittajan, johdolla. Aston katsoi, että Austenin romaanit olivat "nykyään yhtä tuoreita kuin silloin, kun ne kirjoitettiin". Tarinaansa laatiessaan Aston päätti olla esittämättä Austenin hahmoja, kuten Mr Darcya. Sen sijaan hänen tarinoissaan on vielä tuoreempia, ize asiassa äskettäin keksittyjä hahmoja, jotka liittyvät Austenin teoksissa nähtyihin henkilöihin, kuten Darcyn, Bingleyn ja Collinsin perheisiin.
ellauri362.html on line 48: abelio.com/users/AVT_Elizabeth-Aston_1697.jpeg" />
ellauri362.html on line 49:
ellauri362.html on line 51: Siis aivan toisenlainen kuin Elizabeth Bennet! Tukevahko mutta suloinen Jennifer Ehle on ainoa oikea Elizabeth Bennet. (Jennifer Anne Ehle is an American actress, the daughter of English actress Rosemary Harris and American author John Ehle.) Elizabethia pidetään ihailtavimpana ja rakkaimpana Austenin sankarittarista. Häntä pidetään yhtenä brittiläisen kirjallisuuden rakastetuimmista hahmoista monimutkaisuutensa vuoksi. Austen itse kuvaili Elizabethia "yhtä ihastuttavana olentona kuin on koskaan painettu". Mr. Darcy oli onnen Pekka päästessään painamaan sitä Pemberleyssä. Ei suotta Colin Firth virnistele hääkieseissä matkalla neizytkammioon!
ellauri362.html on line 57: Vuoteen 1818 sijoittuva tarina on jatkoa Jane Austenin romaanin Ylpeys ja ennakkoluulo tapahtumille. Fitzwilliam Darcy lähtee Konstantinopoliin aloittaakseen diplomaattisen tehtävän vaimonsa Elizabeth Bennetin kanssa. Heidän poissa ollessaan parin viisi varakasta tytärtä jäävät Lontooseen serkkunsa herra Fitzwilliamin luo. 21–16-vuotiaat sisarukset ovat prime ja kunnollinen Letitia, nokkela Camilla, kevytmieliset kaksoset Georgina ja Isabelle sekä musiikillinen ihmelapsi Alethea. Kaksi nuorempaa veljeä jää Darcyn kartanolle Pemberleyyn.
ellauri362.html on line 65: Caroline Bingley, joka tunnetaan nykyään nimellä Lady Warren, levittää pahantahtoista huhua, että Camilla haluaa mennä naimisiin Wyttonin kanssa. Pian sen jälkeen Georgina karkaa Ranskaan Sir Joshua Mordauntin kanssa, mikä saa Camillan ja herra Gardinerin seuraamaan toiveita tuoda Georginan kotiin ennen skandaalin syntymistä. He ovat yllättyneitä kohtaaessaan Wyttonin, joka auttaa heitä löytämään karkaavan parin, joka on nyt naimisissa. Camilla ja Gardiner palaavat kotiin, mutta huomaavat, että myös Isabelle on paennut. Sophie olettaa vihaisesti, että Isabelle aikoo mennä naimisiin kapteeni Allingtonin kanssa, mikä paljastaa olevansa rakastunut Allingtoniin. Sophie vapauttaa Wyttonin kihlasta, jolloin hän voi mennä naimisiin Camillan kanssa, johon hän on vähitellen alkanut rakastua tarinan venyessä.
ellauri362.html on line 89: Ballissa Bingley pyytää innokkaasti esittelyjä ja tanssii läpi yön paikallisten tyttöjen kanssa. Hän ihastuu nopeasti 22-vuotiaaseen neiti Jane Bennetiin. Darcy kieltäytyy olemasta esitelty paikallisille tytöille, koska Jane on ainoa "komea" paikallinen tyttö, ja sen sijaan tanssii vain Bingleyn sisarusten kanssa. Kun Bingley ehdottaa Darcylle, että tämä tanssiisi Janen nuoremman 20-vuotiaan sisaren Elizabethin kanssa, joka istuu parhaillaan tanssia, Darcy tyrmää häntä arviollaan - "Hän on siedettävä, mutta ei tarpeeksi komea houkutellakseen minua; enkä ole tällä hetkellä kyllin huumorintajuinen tehdäkseni ikäviä seurauksia nuorille naisille, joita muut miehet halveksivat." Valitettavasti Elizabeth Bennet kuulee kommentin.
ellauri362.html on line 91: Ballin jälkeen Bingleyn sisaret iloitsevat suuresti paikallisten, erityisesti rouva Bennetin, muotista ja keskustelusta. Vaikka Darcy ei olekaan yhtä ylimielinen kuin sisarukset, hän on heidän kanssaan samaa mieltä siitä, että Elizabeth on maineikkaina kauneutena yliarvostettu – ” Hän on kaunotar? Sanoisinko hänen äitiään yhtä pian nokkelaksi?"
ellauri362.html on line 93: Seuraavien kahden viikon aikana Bingleyn bileet ja Darcy osallistuvat useisiin yksityisiin tutustumistapahtumiin, joihin kuuluu aina suosittu Bennet-perhe Longbournista (vain 2 000 puntaa vuodessa) – herra ja rouva Bennet, Jane, Elizabeth ja kolme nuoremmat tyttäret, Mary, Kitty ja Lydia. Näiden tapahtumien aikana Darcy alkaa uskoa, että hän antoi lähtöpassit Lizzylle liian noppelasti. Hän huomaa, että hiänellä on nokkeluutta, armollisuutta, myötätuntoa, älykkyyttä ja, toisin kuin hänen äitinsä ja nuoremmat sisarensa, käytöstapoja. Hän huomaa myös hänen kauneutensa, joka jäi alun perin huomaamatta, koska hän oli tylyllä tuulella. Lisäbonuksena hiän laulaa upeaa sopraanoa sunnuntain jumalanpalveluksissa. (Häh?!)
ellauri362.html on line 95: Erilaisten epävirallisten tapahtumien aikana Darcylla on tilaisuus keskustella Elizabethin kanssa, ja vaikka hän aikoo osoittaa vaatimatonta kiinnostusta häneen, hän muuttaa keskustelut poikkeuksetta sanalliseksi miekkailuksi. Tämä on Elizabethin toimintatapa aina, kun hän on tekemisissä Caroline
ellauri362.html on line 98: Koska Charles on selvästi kiinnostunut Miss Jane Bennetistä, Bingleyn sisaret kutsuvat hänet Netherfieldiin lounaalle, mutta kolmen mailin matkalla hän joutuu rankkasateeseen ja vilustuu, mikä vaatii hänen toipumista Netherfieldissä lähes viikon ajan. Elizabeth kävelee Netherfieldiin ja jää koko ajan hoitamaan Janea. Oleskelun aikana Elizabeth ja Darcy jatkavat sanallista miekkailua, mutta hän ei voi olla vaikuttunut naisen ominaisuuksista ja luonteesta. Darcy kirjoittaa kirjeen 15-vuotiaalle sisarlleen Georgianalle Pemberleyssä ja huomauttaa merkittävästä vierailijasta, neiti Elizabeth Bennetistä, joka saa hänet kuulostamaan ja käyttäytymään typerästi.
ellauri362.html on line 100: Darcy alkaa torjua Caroline Bingleyn jatkuvaa kritiikkiä Elizabethista, koska se ei ole houkutteleva. Kun Janen ja Elizabethin oleskelu Netherfieldissä on loppumassa, Darcy ja Elizabeth sattuvat jakamaan kirjastoa jonkin aikaa, ja Elizabethin lähdön jälkeen Darcyn uteliaisuus saa hänestä parhaansa ja hän löytää kirjan, jota Elizabeth luki, Miltonin kadonnut paratiisi. ja ryöstää kirjontalankakirjan merkkinsä muistoksi.
ellauri362.html on line 104: Darcy aikoo käyttää pallojaan mahdollisuutena saada uusi alku Elizabethin kanssa. Vähän ennen juhlaa Elizabeth kuitenkin tutustuu Darcyn lapsuudenystävään George Wickhamiin, joka panettelee Darcya törkeillä valheilla. Koska Wickham on hurmaava roisto ja koska Darcy on ollut suhteellisen epämiellyttävä ensimmäisestä vaikutuksestaan Elizabethiin, hän päättää uskoa Darcysta pahinta ilman minkäänlaista vahvistusta. Siten, kun Darcy pyytää Elizabethia tanssimaan Netherfieldin ballissa, hän hyväksyy sen sivistyneesti, mutta aloittaa sitten erittäin epämiellyttävän keskustelun.
ellauri362.html on line 106: Darcyn ja Elizabethin tanssimisen aikana heidät keskeyttää paikallisesti tunnettu Sir Lucas, joka luulee olevansa palkitseva julistaessaan heidät komeaksi pariksi ja ehdottaessaan Charles Bingleyn ja neiti Jane Bennetin tulevaa liittoa. Myöhemmin, tanssin jälkeisellä illallisella, Darcy kuulee rouva Bennetin äänekkäästi kerskailevan, että hänen tyttärensä Jane menee pian naimisiin Darcyn rikkaan ystävän Charles Bingleyn kanssa.
ellauri362.html on line 108: Ballin jälkeen Darcy ja Bingleyn sisko Caroline keskustelevat veljensä ihastumisesta Janeen ja ovat yhtä mieltä siitä, että tällainen liitto tulee olemaan hänelle tuhoisa. Estääkseen liittouman he sopivat edelleen saavansa hänet takaisin Lontooseen, ja siellä ollessaan Darcy vakuuttaa hänet, että tunneyhteys on vähäinen ja käytännön haitat ovat valtavat. Vaikka Darcy tuntee edelleen vetoa Elizabethiin, hänen ongelmansa Elizabethin kanssa saavat hänet ajattelemaan, että hän tekee Bingleylle palveluksen erottamalla hänet Hertfordshirestä ja Bennetsistä.
ellauri362.html on line 114: Darcy ja hänen serkkunsa Richard Fitzwilliam matkustavat joka kevät Kentiin auttamaan tätiään Lady Catherinea tämän Rosings Parkin kartanon kevätsiivouxessa. Lady Catherine Bourgh inhoaa kevätsiivousta yhtä paljon kuin Kaislikossa suhiseen myyrä. Heidän linja-automatkallaan Lontoosta Fitzwilliam huomaa Darcyn surkeasti sormeilevan Elizabethin kirjontalangan kirjanmerkkiä, ja hän haluaa kuulla siihen liittyvän romanttisen tarinan. Välttääkseen kertomasta Fitzwilliamille totuutta Darcy päättää nopeasti tarjota hänelle vaihtoehtoisen tarinan siitä, kuinka hän pelasti yhden parhaista ystävistään harkitsemattomasta avioliitosta. Tarina tyydyttää Fitzwilliamin uteliaisuuden ja lisää hänen arviotaan Darcysta.
ellauri362.html on line 116: Saapuessaan Darcy ja Fitzwilliam saavat tietää, että heidän tätinsä rehtorilla William Collinsilla on vierailija Hertfordshiresta, neiti Elizabeth Bennet. Viikon aikana Darcy tulee ihailemaan Elizabethia entisestään illallisilla, teellä, pappilavierailuilla ja erityisesti yhteisillä kävelyillä Rosingsin tontilla. Vaikka Elizabeth jatkaa hänen kiusoittelemista seurassa, hänen sanojensa terävä reuna on kadonnut. Ja heidän yksityiskeskustelunsa ovat sivistyksellisiä ja aitoja.
ellauri362.html on line 118: Kaikki seikat huomioon ottaen (Darcy syyttää itseään toimimisesta kuin "kurja kirjanpitäjä, joka laskee yhteen naisensa varat kirjanpidon toiselle puolelle") Darcy tekee johtopäätöksen, että (1) hän ihailee Elizabethia, (2) hän on kiinnostunut hänestä, (3) häntä kiehtovat hänen keskustelunsa ja nokkeluutensa, ja lopulta (4) hän rakastaa häntä. Ja kun hän ajattelee kielteisiä tekijöitä, hän muistutti Shakespearen: "Älkää antako minun myöntää todellisten mielien avioliittoon esteitä."
ellauri362.html on line 120: Darcy alkaa pelätä, että jos hän ei ryhdy toimiin, hän menettää tämän aarteen. Hänen on toimittava nyt. Huolimatta Elizabethin kanssa naimisiin liittyvistä sosiaalisista haitoista Darcy päättää tarjota kätensä, mutta jälleen kerran hänen ajoituksensa ei voisi olla huonompi, koska tarjousta edeltävänä päivänä hiän oppii Fitzwilliamilta (tahattomasti) Darcyn hallitsevasta roolista Bingleyn tarkoituksellisessa erottamisessa hänen sisarestaan Janesta. Siten, kun Darcy pyytää Elizabethin kättä, tämä hylkää hänet käsistä ensisijaisesti hänen roolistaan Janen ja Bingleyn erottamisessa ja myös hänen skandaalimaisen Wickhamin kohtelunsa vuoksi.
ellauri362.html on line 122: Aamulla sen jälkeen, kun Elizabeth oli hylännyt kätensä, Darcy antaa Elizabethille pitkän kirjeen, jossa hän yrittää selittää toimiaan Bingleyä ja Wickhamia kohtaan, joista jälkimmäistä hän pitää paljon vakavampana. Darcyn mukaan hänen toimintansa Bingleyä kohtaan tehtiin parhaalla aikomuksella suojella ystäväänsä harkitsemattomalta käytökseltä. Se oli tuomio. Sitä vastoin Elizabethin tiedot Wickhamista ovat täysin ja objektiivisesti vääriä, ja jokainen, joka on kiinnostunut tietämään totuuden, voi helposti tarkistaa tämän. Darcy lähtee Rosings Parkista kirjeen jälkeisenä päivänä puhumatta Elizabethille, ja Elizabeth lähtee muutamaa päivää myöhemmin odottamatta näkevänsä toisiaan enää.
ellauri362.html on line 124: Ei ole yllättävää, että Darcy on synkkä, masentunut sotku Lontoossa ja Pemberleyssä. Lontoossa hän hoippuu humalassa vanhan collegeystävänsä Dyn broughamissa ja itkee olueensa Elizabethin hylkäämisestä hänen huolistaan huolimatta tekemänsä ehdotuksensa. Pemberleyssä Darcy käyttäytyy töykeästi ja röyhkeästi ja selittää lopulta Georgianalle, että hänen huono käytöksensä johtuu hänen pettymystään Elizabethin hylkäämisestä. Kuvattuaan Rosings Parkissa tapahtuneen Georgiana myötätuntuu Darcysta, mutta hänellä ei ole syytä toivoa.
ellauri362.html on line 126: Viikkoja myöhemmin Darcy palaa Pemberleyyn Lontoosta ja huomaa Elizabethin ja hänen tätinsä ja setänsä Gardinerin kiertämässä Pemberleyn tontteja. He ovat kesälomamatkalla Derbyshiressä ja sen suurissa kartanoissa, ja he päättivät kiertää Pemberleytä sen jälkeen, kun Elizabeth vahvisti, että sen isäntä Darcy on poissa Lontoosta. Darcy opastaa Elizabethin ja Gardinersin ystävällisesti lopun kartanon läpi ennen kuin hän kysyy, voiko hän esitellä hänet sisarelleen Georgianalle kahden päivän kuluessa, kun tämä palaa Lontoosta. Elizabeth ja Gardiners ovat samaa mieltä, ja lopulta he tapaavat Georgianan. Tänä aikana Elizabeth huomaa, että jäykkä, ylpeä herrasmies, jonka hän oli nähnyt Hertfordshiressä, ei ole enää jäykkänä. Ja jopa ylpeä mies Rosings Parkista on poissa. Sen sijaan hän näkee hyvätapaisen, huomaavaisen ja arvostetun herrasmiehen.
ellauri362.html on line 128: Darcy on hyvää vauhtia hahmokuntoutumassa, kun Elizabeth saa kotoa kiireellisiä kirjeitä, joissa kerrotaan, että ilkeä Wickham on vietellyt hänen 15-vuotiaan vauvasisarensa Lydian ja on kadonnut. Hämmentynyt Elizabeth paljastaa ahdinkonsa Darcylle ja palaa sitten Gardinerien kanssa Hertfordshireen katsomaan, mitä voidaan tehdä.
ellauri362.html on line 133: Pian Lydian avioliiton jälkeen Bingley ilmoittaa Darcylle, että Netherfieldin vuoden vuokrasopimus on päättymässä. Darcy ehdottaa, että he katsoisivat kiinteistön uudelleen, ja Bingley suostuu nopeasti. Bingley ei koskaan maininnut mitään Janesta, että se olisi alueella, eikä Darcy koskaan mainitse mitään Elizabethista alueella.
ellauri362.html on line 135: Palattuaan Hertfordshireen Bingley ja Darcy kutsuvat Bennetsit virallisesti Longbourniin. Vierailun aikana Darcy ja Elizabeth käyttäytyvät muodollisesti, mutta Bingley ja Jane köyrivät siivouskomerossa ja alkavat nopeasti uudelleen kiintyä toisiinsa. Seuraavan vierailun aikana Darcy vakuuttuu siitä, että Bingleyn ja Janen kiintymys on aitoa ja kestävää, ja tämän jälkeen hän tunnustaa Bingleylle aiemman petoksen parin erottamisessa. Näiden uusien tietojen perusteella Bingley pyytää Janea välittömästi tekemään hänestä onnekkain mies, ja hän hyväksyy. Koska Elizabeth ei ole antanut Darcylle mitään merkkejä siitä, että hänen tunteensa häntä kohtaan olisivat muuttuneet, Darcy palaa Lontooseen. Hän ei ole halukas satuttamaan toista hylkäämistä.
ellauri362.html on line 137: Lontoossa ollessaan Darcy myötätuntoi jälleen kekkulissa ex-poikaystävänsä Dyfedin broughamissa. Kun Darcy on kuvaillut mitä Longbournissa tapahtui, Dy rohkaisee häntä ajattelemaan, että Elizabeth oli kohdellut häntä varauksella, koska hän oli edelleen nolostunut ja että siihen on vielä mahdollisuus.
ellauri362.html on line 139: Palattuaan Erewhon-taloonsa Lontooseen Darcy löytää Lady Catherinen odottavan häntä. Ilmeisesti Janen välitön avioliitto Bingleyn kanssa oli saanut muut Merytonin yhteisössä uskomaan, että Darcyn ja Elizabethin häät eivät ole enää kaukana, ja nämä perusteettomat huhut pääsivät Rosings Parkiin, jossa Darcyn täti Lady Catherine oli kauhuissaan, koska hänellä on avioliittosuunnitelmat tyttärelleen ja Darcylle. Kun Elizabeth Longbournissa ei poistanut Lady Catherinen huolia, hän matkusti Lontooseen kohtaamaan Darcyn, joka yrittää rauhoittaa tätiään huomauttamalla, että tällaiset huhut eivät ole ennennäkemättömiä. Mutta kun Lady Catherine myöntää, että hän on jo puhunut Elizabethin kanssa, Darcy kiihtyy. Ja kun Lady Catherine myöntää, että Elizabeth kieltäytyi sanomasta hylkäävänsä ehdotuksen, Darcysta tulee erittäin kiinnostunut. Voisiko siihen olla mahdollisuus, hän ajattelee.
ellauri362.html on line 141: Darcy kaxoisnelistää Longbourniin ja lähtee kävelylle Elizabethin kanssa. Darcy - "Olet liian antelias vähättelemään kanssani. Jos tunteesi ovat edelleen samat kuin viime huhtikuussa, kerro se minulle heti. Kiintymykseni ja toiveeni ovat ennallaan, mutta yksi sana sinulta hiljentää minut tästä aiheesta ikuisiksi ajoiksi." Elizabeth – "Mr. Darcy. Pyydän… tunteeni… Tunteeni ovat kokeneet niin merkittävän muutoksen tuon valitettavan päivän jälkeen viime keväällä, että voin vain vilpittömästi kiitollisin mielin ja mitä syvimmällä ilolla ottaa vastaan vakuutuksesi, että sinun jatkuu samoin.”
ellauri362.html on line 143: Darcy pyytää isältä herra Bennetiltä Elizabethin kättä. Isä ei voi uskoa sitä. Ottaako minun Lizzy tuollaisen kylmän kapakalan? Kymppitonni vuodessa sinne tai tänne..
ellauri362.html on line 145: Darcy ja Elizabeth käyvät hurmaavaa ja leikkisää keskustelua rakkaudestaan. Elizabeth – ”Milloin aloit rakastua minuun? Ymmärrän kulkusi hurmaavasti, kun olit kerran aloittanut; mutta mikä saattaisi sinut alun perin ilahduttaa?" Darcy - "En voi kiinnittää tunteja, paikkaa, ilmettä tai sanoja,
ellauri362.html on line 146: jotka loivat perustan. Se on liian kauan sitten. Olin keskellä ennen kuin tiesin aloittaneeni." Elizabeth – ”Kauneuteni, jonka olit jo varhain kestänyt, ja mitä tulee käytökseeni – käytökseni sinua kohtaan oli ainakin aina sivistymättömän rajalla, enkä koskaan puhunut sinulle ilman, että olisin halunnut mieluummin aiheuttaa sinulle kipua kuin ei. Ole nyt vilpitön; ihailitko minua piittaamattomuudestani?" Darcy – "Tein sen mielesi elävyyden vuoksi." "Minä taas taisin rakastua Pemberleyssä siihen kymppitonnin hintalappuun."
ellauri362.html on line 148: Kaksoisavioliitto Merytonin kirkossa – Jane Bennet ja Charles Bingley; Elizabeth Bennet ja Fitzwilliam Darcy. Darcy virnuilee yhtä leveästi kuin Bingley. Bennezeistä puhumattakaan! 15 000 puntaa vuodessa! Täähän on kuin Bonesin pieni Hodges ja iso Angela. I LOVE YOU sanottuna katkaravuilla.
ellauri362.html on line 155: Peacockin oma paikka kirjallisuudessa on ennen kaikkea satiirikko. Se, että hän on kuitenkin ollut vain harvojen suosikki, johtuu osittain hänen teoksensa erittäin älyllisestä laadusta, [ tarvitaan lainaus ], mutta pääosin hänen tavanomaisen kirjailijan pätevyyden puutteesta, josta hän ei piittaa paskan vertaa. Hänellä ei ole juonta, vähän inhimillistä kiinnostusta eikä johdonmukaista luonteen määrittelyä. Hänen persoonansa ovat pelkkiä nukkeja tai parhaimmillaan abstraktien ominaisuuksien, kuten armon tai kauneuden, inkarnaatioita, mutta kauniisti kuvattuina.
ellauri362.html on line 226: Koska olet tollanen petollinen roisto, While folly and falsehood inhabit thy mind,
ellauri362.html on line 235: Mau! Olisitpa ollut monogaaminen ja reilu Oh! hadst thou but constant and amiable prov’d
ellauri362.html on line 237: Ei olis ollut haittaa ajasta eikä poissaolosta Nor absence, nor time, though supreme their controul,
ellauri362.html on line 257: Liz ja Mr. Darcy on kuskattu Turkkiin asti pois tyttärien toilailujen tieltä. Tällä kertaa ei olisi kiire saada typyt naimisiin koska 2 perillistä on pahnanpohjimmaisina kypsymässä Pemberleyssä. Joutua näkyy pidettävän kumminkin, vaikka nolo Mrs. Bennett mummi on jo ilmeisesti saatettu haudan lepoon ensimmäisenä kuten kaikki toivoivat. Ukki Mr. Bennett on jostain syystä Pemberleyssä syytinkiläisenä, vaikkei Longbournea olisi vielä ollut pakko luovuttaa inhalle Mr. Collinsille. Isosisko Letitialla on Janen habitus mutta luonne Mrs. Bennetin ja Maryn hybridi. Camilla vetää sille lizarit eikä edes kaduta.
ellauri362.html on line 259: Silly Lydia on korvattu soittotaitoisella kopiolla Georgianasta. Lizzy-lookalike Camilla on äitiäänkin rumempi ja nokkelampi (ja nuorempi). Välissä on Maryn ja Kittyn korvaavat epäidenttiset kaxoset Leenu ja Liinu, jotka järjestävät äksönixi elopementteja. Darcyn roolissa näyttelee vielä saturniinisempi Wytton, joka on kihloissa Sophie Gardiner serkun kanssa, josta tulee Lizz- korjaan Camillan nätti mutta tyhjäpäinen kilpakosija. Mr. Wickhamin epäkiitollisen osan saaneen Leighin tuomittava luonteenvika tällä erää on rivo homofilia. 5000 a year on pikkuraha Darcyn tytöille, nyt puhutaan 10x isommista myötäjäisistä per nuppi, ja kadehdittava läski Pagoda on vähintään puntabiljonääri. Kauppa se on joka kannattaa. Onnexi Pemberleyn tuottamattomilta mailta on sentän tehty malmilöytöjä.
ellauri362.html on line 282: Not quite sure what was so wonderful about this sort of elitism, racism, classism etc. Sounds like fun in fantasy, but awful in reality! Unless you happen to be a Darcy heiress, in which case it of course is quite all right.
ellauri362.html on line 309: Jöns ei nähtävästi pidä liioin Joel Haahtelasta. Joel Haahtela on "Kristina Carlson -schabloonalla jokavuotismalliin julkaistu Martti Anhavan kristillismyönteinen sarjaromaanikonsepti joka 'uudistuu' ja samalla 'ironisoi' uudistumistaan, eräänlainen luterilaiseen juoksi jänö metsänrajaan versio Italo Calvinosta. Ehkä jopa norssi." Vankan uskonnollisen vakaumuksen omaava lääkäri Haahtela tutustui ortodoksisuuteen aluksi vaimonsa mukana ja mieltyi kokemaansa. Elämys syveni, kun häntä pyydettiin jumalanpalvelustekstien lukijaksi. Hänet vihittiin ensin lukijaksi ja 2021 diakoniksi, joka on varsinaisen ortodoksisen pappeuden ensimmäinen porras. Haahtela käsittelee tuotannossaan kristinuskoa ja sen selittämättömiä asioita, mutta romaaneita voi lukea niin hengellisin kuin humanistisin silmin. Haahtela itse kertoo uskovansa ”selittämättömään, siihen että asioiden takana on jotain monimutkaista ja kaunista, toisin sanoen mystistä".
ellauri362.html on line 311: Haahtela perheineen asuu Kirkkonummella. Jonkinlainen airolla ja peräpainoilla varustettu Hilja Haahti? Wannabe isä Mefodi? Ei vaan isä Joel! Kirjailija Joel Haahtela haluaa teoksillaan lohduttaa itseään ja kaikkia muitakin yksinäisiä. Vaimo läx, lapset jättivät, Jeesus hylkäsi. Läppä läppä, ei sentään asiat ole niin huonosti. Psykiatrina hän lähestyy mieltä, ortodoksisen seurakunnan diakonina sielua. ”Olen ihmisenä erittäinkin syvältä”, hän sanoo.
ellauri362.html on line 349: No tuo oli sentään aika vizikästä. Monkey and the baboon playing in the grass. Monkey sticks his fingers up the baboon's ass.
ellauri362.html on line 355: Näistä paloista muodostuu oikeampi kuva jenkeistä kuin missään suorasoittosarjassa. Suorasoittosarjat ovat hanurista. On se surkeaa että apinoiden elämästä yli 50% on fiktiivisten apinoiden nahinoiden seuraamista pikku ruudusta niska kyyryssä. Korkeasaaren apinalinnan babiaanit sentään eivät näyttele muuta kuin izeään, nim. punaisia pyllyjä.
ellauri362.html on line 426: kuuluisa runoilija George Crabbe
ellauri362.html on line 428: George Crabbe (1754 – 1832) oli englantilainen runoilija. Teollistumisen aikana hän pyrki tuotannossaan nostamaan esille työläisten ongelmia ja kannatti yhteiskunnallisia uudistuspyrkimyksiä. Hän oli kirjailijapiireissä ainoa, jonka tuotanto nousi jo hänen omana aikanaan tässä suhteessa merkittävänä esiin. Hän kuvasi 1700-luvun kyläelämää ja vaivaishuoneiden asukkeja myötätuntoisesti. Hän oli itsekin vaatimattomista oloista ja valmistui välskäriksi. Hän kuitenkin hylkäsi ammatin ja ryhtyi kirjalliselle alalle, mutta ilman tukijaansa Edmund Burkea hän ei olisi selviytynyt taloudellisesti. Myöhemmin Edmund vielä hommasi Georgelle livingin clergymanina kuin Lady Catherine de Burgh Mr. Collinsille. Jane Austen piti Touretten syndroomaisesta Dr. Johnsonista, Pamela Piukkapepun kynäilleestä Sam Richardsonista ja työväenrunoilija Crabbesta. Jane pyysi Jumalalta olla kiltti lähimmäisille
ellauri362.html on line 430: Crabbe kuvasi kotikyläänsä Aldeburghia ja sen köyhäintaloa sekä seudun vähäosaisia asiallisesti jäykin klassisin parisointuisin säkein.
ellauri362.html on line 433: GEORGE CRABBE syntyi Aldeburghissa, Suffolkin rannikolla, 24. joulukuuta 1754. Hänen isänsä, joka keräsi suolamaksuja satamassa, oli sekä korkeamakuinen että alhainen mies. Varsin huonomaineinen myöhempinä vuosinaan hän oli nuorena miehenä käynyt koulua ja luki Miltonia, Youngia ja muita runoilijoita ääneen perheelleen. Lääkärin ammattiin tarkoitettu George opiskeli lääkäriksi Wickhambrookissa lähellä Bury St. Edmundsia, jonka leikkauksesta hän siirtyi kolme vuotta myöhemmin Woodbridgen lääkäriksi. Täällä hän viipyi vuosina 1771–1775 ja tutustui Sarah Elmyyn, joka, vaikka meni kymmenen vuotta ennen kuin he menivät naimisiin, vaikutti alusta alkaen pehmentävästi ja kirkastavasti muotoutumattomien nuorten melko synkkään luonteeseen. Juuri heidän tapaamisensa aikaan Crabbe esiintyi ensimmäisen kerran tunnetussa painetussa sanassa runoilijana. Erään naistenlehden ”runoilijoiden nurkassa” vuonna 1772 ilmestyi useita säkeitä, joista osa oli signeerattu ”G. Ebbare" ja yksi "G. Ebbaac”, joiden arvellaan olevan Crabbe. Yksi näistä, joka koostuu kahdesta erittäin kauniista säkeistöstä, nimeltään The Wish, juhlii runoilijan "Mirriä", joka oli Crabben Sarah Elmylle antama runollinen nimi.
ellauri362.html on line 435: Vuonna 1775, juuri ennen oppisopimuskoulutuksensa päättymistä Woodbridgessa, Crabbe pani voimansa koetukselle julkaisemalla Ipswichin kirjakauppiaan kanssa kolmiosaisen runon nimeltä Inebriety. Kirkkorekisterin I osan mökkikirjaston kuvauksesta ja muista Crabben teosten viitteistä tiedämme, että hänen lempilukunsa oli poikaiässä ollut romanttista; mutta kirjoittaessaan Inebrietyn hänen on täytynyt tutkia tarkasti sen ajan runollista paavia (Pope). Suuri osa Inebrietystä koostuu An Essay on Manin ja The Dunciadin suorasta jäljitelystä tai parodiasta; kun taas siellä täällä Crabbe todistaa tietämyksensä Graysta. Näiden runoilijoiden kaiut, jotka sekoittuvat lääkärin oppipojan lääkäriltä vetämään kielenkäyttöön, esitetään sankarillisissa säkeissä, yhtä aikaa ponnisteltuina ja liukastettuina, ja jättävät Inebrietyn yhdeksi kaikkien aikojen raaimmista runoista. Silti, jos nuoresta satiiristista lähtee paljon kiintymystä, se ei ole sentimentaalista kiintymystä. Crabbe osoittaa jo merkkejä kapinasta idealisaatiota vastaan, joka oli inspiroinut hänen kypsää työtään. Hänelle päihtymys on paha, ja hän kuvailee tarmokkaasti ja tarkasti sen pahoja vaikutuksia kaikissa elämänluokissa.
ellauri362.html on line 437: Oppisopimuskoulutuksensa päättyessä Crabbe palasi kotiin Aldeburghiin ilman tulevaisuudennäkymiä ja hänellä oli hyvin vähän tietoa parantamisen taidosta. Hänen kotinsa oli onneton äitinsä sairauden sekä isänsä hillittömyyden ja väkivaltaisen luonteen vuoksi. Näiden vuosien aikana raudan on täytynyt päästä hänen sieluunsa. Hän yritti harjoittaa ammattiaan Aldeburghissa, ja hänet nimitettiin seurakunnan lääkäriksi. Sillä välin hän kuitenkin opiskeli luontoa ja varsinkin kasvitiedettä tuloksin, jotka, elleivät häntä lääkärinä palvelisi, olisivat hänen runoudelleen suuri arvo. Hän jatkoi paljon lukemista ja pohdiskelua, ja hänen mielensä kääntyi ehdottomasti uskon ja hurskauden puoleen. Sarah Elmy oli hänen lohdutuksensa ja toivonsa (monia vuosia myöhemmin eräässä Tarinassa nimeltä The Lover's Journey hän kirjoitti kuuluisan kuvauksen vierailustaan hänen luonaan); ja hän jatkoi runojen kirjoittamista, josta vähän on säilynyt. Vuosiin 1775–1779 kuuluu useita uskonnollisia runoja, vaikuttava pieni pala Mirristä joka kertoo, kuinka hän veti kirjailijan "väärien nautintojen" helpotuksesta "ylevämpiin käsityksiin", ja tyhjä säeteos nimeltä Midnight, joka, joskin hyvin synkkä, päättyy järkevään ja vahvaan rohkeuteen.
ellauri362.html on line 439: Lopulta hän ei kestänyt elämää Aldeburghissa enää. Vuoden 1779 lopulla hän päätti panostaa kaikkensa kirjallisuuteen Lontoossa, ja huhtikuussa 1780 hän lähti pääministerin sukulaisen Dudley Northin avustuksella Slaughdenin laiturilta. Lontoossa hän asui Royal Exchangen läheisyydessä, lähellä Cornhillissä asuneita Miss Elmyn ystäviä, ja ryhtyi tarkistamaan muutamaa näytelmää ja joitain mukanaan tuomiaan proosaesseitä opiskellessaan kasvitiedettä ja entomologiaa Lontoon ympärillä ja pitää Mirrille osoitettua päiväkirjaa. Vuosi oli hänelle köyhyyden ja pettymyksen vuosi. Niiden runojen joukossa, joita hän yritti julkaista, epäonnistui, olivat kirje hänen suosikkipaketeissaan prinssi Williamille (myöhemmin William IV), satiirinen kirje paholaisesta (ilmeisesti tarkistettu versio aikaisemmasta runosta, Ihmiskunnan viholliset) ja Mirrille osoitettu kirje, joissa molemmissa hän käyttää anapaestia. Yksikään julkaisija ei hyväksynyt näitä runoja niiden kirjoittajan purevasta esittelystä huolimatta salanimellä "Martinus Scriblerus". Lordit North, Shelburne ja Thurlow, yksi toisensa jälkeen, kuuntelivat kirjailijaa kuuroilla korvilla vaikka hänen säkeistyksensä Shelburnelle ansaitsi jonkinlaisen palkinnon. Ja kun hän luultavasti elokuussa 1780 löysi kirjapainon, joka halusi painaa kaksisataaviisikymmentä kopiota toisesta runosta, se ei tuonut hänelle muuta kuin yhden tai kaksi vähäistä arvostelua. Crabbe, joka useissa tämän aikakauden teoksissa kuvailee omia tunteitaan ja tilaansa, lähetti tämän jälkeen "Kuukausikatsauksen tekijöille" jakeisen kirjeen, jossa hän käytännössä pyytää heitä neuvomaan, pitäisikö hänen jatkaa runoudessa vai ei, antaen muuten itselleen satiirisia neuvoja menestykseen johtavista menetelmistä. Runossa ei ole mitään ihmeellistä paitsi idean hämmästyttävä yksinkertaisuus. Crabbe ei pitänyt viinamäen miehistä, koska sen isäpaskiainen oli ollut sellainen.
ellauri362.html on line 441: George Crabbe
ellauri362.html on line 442: abbe">Hutikka
ellauri362.html on line 661: Hänen tavoin Fabricio varastaa huoltajan puolelta,
ellauri362.html on line 698: tai johda minut sidottuina kattoon, Baabelin korkeus ,
ellauri362.html on line 735: Analysis (ai): This poem delves into the intoxicating effects of alcohol and its profound impact on human behavior. It begins by addressing the mighty spirit of inebriation, emphasizing its ability to influence the body and mind. The poet invites those who have succumbed to its allure to share their experiences and shed light on the reasons behind their indulgence.
ellauri362.html on line 745: Eventually, sleep intervenes, bringing a temporary respite from the madness. Intoxication fades, and reason gradually returns, but the lingering effects of alcohol continue to haunt the individuals involved. Some remain under its sway, unable to break free from its grip.
ellauri364.html on line 61: Hysteriasta on aiempia paasauxia albumeissa 84, 100, 104, 119, 120, 147 (Habermas), 203 (Bergman), 299 (Freud). Tässä voi nyt olla vähän toistoa mutta repetitio mater studiorum.
ellauri364.html on line 82: Kun valkoisen jenkkiyleisön levottomuus lisääntyi maahanmuuton ja valkoisten lasten syntyvyyden laskun vuoksi, valkoisia naisia syytettiin, jos heiltä puuttui "amerikkalainen ihanne" eli 4-6 lasta. Lisäksi maahanmuuttajat kaikista vähemmistöistä joutuivat muukalaisvihamielisten huomautusten ja lopulta pakotetun steriloinnin kohteeksi Yhdysvalloissa eugeniikkalainsäädännön vuoksi. Sama touhu jatkuu jenkeissä tänäkin päivänä aborttikieltona. Vitun apinat.
ellauri364.html on line 113: Helwegin Kierkegaard-patografian avaintermejä ovat assessor Barn barndommen begynder bestandig betydning dagbogen dementia depression depressive derfor død egentlig Enten-Eller ethiske faderen fald finde Forfatter-Virksomhed forhold forlovelsen forstaaet fortsætter Frygt Frygt og Bæven H. C. Andersen hende holde homosexualitet hvorledes imidlertid jordrystelsen journal konstitution kristendommen kærlighed kønssygdom lade lidelse lidenskab lige ligesom lægge længe læse mand manio-depressive maniske Menneske Mynster Maade maaske maatte N. F. S. Grundtvigs neppe Nero netop næsten opfattelse optegnelse P. A. Heiberg pathologiske person psykologisk psykose refleksion Regine Regine Olsen religiøse udvikling sandt seer senere sexuelle sidste Sindssvaghed sindssygdom sindstilstand sjælelige skriver stemning stærkt sygdom sygelige synd synes syphilis sætte søge Søren Kierkegaard saadan saaledes tanke tankegang tungsindet tvivl tænker udtryk ulykkelig umiddelbare veed vejen Verden virkelig viser vist ægteskabet øjeblik Aand.
ellauri364.html on line 179: Käsien levottomuus johtuu siitä, että henkilö häpeää niiden näyttämistä, koska hän niillä on tehnyt jotakin rumaa. Jos käsien vielä on vaikea olla hypistelemättä jotakin soikeaa esinettä, esim. kynää, ei ole enää epäilystäkään siitä, millaisesta rumuudesta on kysymys! Luonto se on joka tikanpojan puuhun vetää. Tyttölapsi tanssii jo äidin kohdussa. Pylorusspasmi, Freudin töyhtö, merikartta kielessä, liikakarvoitus - kaikki pahoja neurolabiileja ennusmerkkejä! Pian alkaa yökastelu (Olli Syväntö) , ozan takominen lattiaan (Riitta Roth) ja sukuelimien hypistely. Mutta pahuus, julmuus ja hävityshalu on lapsen normaaleja taipumuxia. Jokaisella on vikoja jos jonkin verran, siis ratkeamme rokkaamaan toisenkin kerran! Huono luonne rock! Rock! rock!
ellauri364.html on line 252: This article is not about the album by Blood, Sweat & Tears. For the song by the Beach Boys, see Child Is Father of the Man.
ellauri364.html on line 363: hän katselee taivaanvahvuutta, han skådar åt himlabågen,
ellauri364.html on line 501: She said baby I'll work for you everyday
ellauri364.html on line 514: Take a baby to the river
ellauri364.html on line 516: Wash the baby in the water
ellauri364.html on line 540: Where can his baby be
ellauri364.html on line 550: In 1986, the Christic Institute filed a $24 million civil suit on behalf of journalists Tony Avirgan and Martha Honey stating that various individuals were part of a conspiracy responsible for the La Penca bombing that injured Avirgan. The suit charged the defendants with illegally participating in assassinations, as well as arms and drug trafficking. Among the 30 defendants named were Iran–Contra figures John K. Singlaub, Richard V. Secord, Albert Hakim, and Robert W. Owen; Central Intelligence Agency officials Thomas Clines and Theodore Shackley; Contra leader Adolfo Calero; Medellin cartel leaders Pablo Escobar Gaviria and Jorge Ochoa Vasquez; Costa Rican rancher John Hull; and former mercenary Sam N. Hall.
ellauri365.html on line 49: Maupassant [måpasa], Henry René Albert Guy de, fransk författare, f. 5 aug. 1850 på slottet Miromesnil i Normandie, d. 6 juli 1893 Auteuil, var ättling af en gammal lothringsk adels- familj; modern var sy- ster till skalden Alfred de Poittevin. Föräld- rarna skildes tidigt, och den intelligenta och litterärt intresse- rade modern, en barn- domsväninna till Gu- stave Flaubert, ledde sonens uppfostran. Hans barndom förflöt vid Normandies kust, där M. insöp sin kärlek till naturen och lärde kän- na dessa normandiska typer, som han sedan så gärna skildrade. Adertonårig inträdde han 1868 i Marinministeriet, men öfvergick 1878. till kultusministeriet. Han saknade emellertid intresse för ämbetsmannabanan. Redan tidigt vak- nade hans lust för litteraturen, som närdes af mo- derns ungdomsminnen. Flaubert omfattade honom med en faders kärlek, kritiserade strängt hans. första omogna försök, inpräntade i hans sinne sina egna konstnärliga principer, lärde honom att genom aldrig tröttnande observation söka uppfånga det förut icke iakttagna och därför nya och att återge. det så, att det skildrade fenomenet skiljer sig från alla andra och blir individuellt och enastående. Framför allt afhöll han honom från att debutera för tidigt. Från midten af 70-talet meddelade dock M. under hvarjehanda pseudonymer (oftast Guy de Valmont) smärre bitar åt tidningar och tidskrifter, och 1879 fick han uppförd en drama- tisk bagatell, Histoire du vieux temps. Hans verk- liga debut inföll dock först 1880 med diktsamlingen Des vers. Den har obestridligen ett originellt skaplynne och väckte uppseende kanske ej minst därför, att den hotades med ett åtal för osedlighet hufvudsakligen på grund af dikten Le mur), som deck afstyrdes genom inflytelserika vänner. M. insåg sedan själf, att hans talang låg mera för prosan, i all synnerhet sedan han samma år ut- gifvit novellen Boule de suif (i "Soirées de Mé- dan"). Med denna novell, som utmärktes genom skarp observationsförmåga och ypperlig prosa- stil, slog M. igenom och intog sin plats som en at den naturalistiska skolans förnämsta representanter och en af den franska litteraturens största novellister. Den efterföljdes af en lång rad novel ler, först publicerade i "Gil Blas" och "Echo de Paris" och sedan samlade i bokform under följande titlar: La maison Tellier (1881), M:lle Fifi (1882), Les contes de la Bécasse (1883), Clair de lune i (1884), Au soleil (resebilder, s. a.), Les soeurs Rondoli (s. a.), Miss Harriett (s. a.), Yvette (s. a.; sv. öfv. 1905), Monsieur Parent (s. a.), Contes du jour et de la nuit (1885), Contes et nouvelles (s. 4.), Contes choisis (1886), La petite Roque (s. a.), Toine (s. 1.), Le Horla (1887), Sur l'eau (rese- skildringar, 1888), Le rosier de Mime Husson (s. å.), L'héritage (s. a.), La main gauche (1889), Histoire d'une fille de ferme (s. a.), La vie errante (reseskildringar, s. å.) och L'inutile beauté (1890); efter hans död ha ytterligare publicerats Le père Milon (1899; "Gubben Milon", s. å.), Le colporteur (1900) och Dimanches d'un bourgeois de Paris (s. å.). Till dessa novellsamlingar ansluta sig sexromanerna Une vie (1883; "Ett lif", 1884), Bel-ami (1885; "Qvinnogunst", 1885 och 1901), Mont-Oriol (1887; sv. öfv. 1895), Pierre et Jean (1888; "Pierre och Jean", s. a.), Fort comme la vi mort (1889; "Stark som döden", 1894 och 1910) och Notre coeur (1890; "Vårt hjerta", 1894 och 1910). För scenen skref M. vidare treaktsskåde spelet Musotte (i samarbete med J. Normand, 1891) och La paix du ménage (uppf. på Théâtre fran- çais, 1893). M. skref äfven litterära studier, bl. a. öfver Emile Zola (1883) och Gustave Flaubert (1884). Denna oerhörda produktion fullbordades en på den korta tiden af omkr. tio år. Den gjorde honom hastigt världsberömd som en äkta represen tant för den franska conten, en ättling i rakt ned stigande led af de gammalfranske fabliåförfattarna, med ära upphärande Rabelais', La Fontaines och Voltaires traditioner.
ellauri365.html on line 100: Ou, joissa vaalealla hiekalla, kuin tyynellä vedellä, Où, sur le sable blond, ainsi qu’une eau dormante,
ellauri365.html on line 119: Niinpä hän juoksi vaeltelevana ja omituisena, Alors elle courut, vagabonde et fantasque,
ellauri365.html on line 168: nostamiemme mekkojen ihastuttava muukalainen, L’adorable inconnu des robes qu’on soulève,
ellauri365.html on line 169: itsensä hylkäävä ruumis, liikkumaton ja pyörryttävä, Le corps qui s’abandonne, immobile et pâmé,
ellauri365.html on line 249: « Ce soir dans un atelier de la rue de Fleurus, le jeune Maupassant fait représenter une pièce obscène de sa composition, intitulée FEUILLE DE ROSE et joué par lui et ses amis. C'est lugubre, ces jeunes hommes travestis en femmes, avec la peinture sur leurs maillots d'un large sexe entrebâillé ; et je ne sais quelle répulsion vous vient involontairement pour ces comédiens s'attouchant et faisant entre eux le simulacre de la gymnastique d'amour. L'ouverture de la pièce, c'est un jeune séminariste qui lave des capotes. Il y a au milieu une danse d'almées sous l'érection d'un phallus monumental et la pièce se termine par une branlade presque nature. Je me demandais de quelle absence de pudeur naturelle il fallait être doué pour mimer cela devant un public, tout en m'efforçant de dissimuler mon dégoût, qui aurait pu paraître singulier de la part de l'auteur de LA FILLE ELISA. Le monstrueux, c'est que le père de l'auteur, le père de Maupassant, assistait à la représentation. Cinq ou six femmes, entre autres la blonde Valtesse, se trouvaient là, mais riant du bout des lèvres par contenance, mais gênées par la trop grande ordure de la chose. Lagier elle-même ne restait pas jusqu'à la fin de la représentation. Le lendemain, Flaubert, parlant de la représentation avec enthousiasme, trouvait, pour la caractériser, la phrase : « Oui, c'est très frais ! » Frais pour cette salauderie, c'est vraiment une trouvaille. »
ellauri365.html on line 283: William Saroyan wrote a short story about Maupassant in his 1971 book, Letters from 74 rue Taitbout or Don't Go But If You Must Say Hello To Everybody.
ellauri365.html on line 285: Isaac Babel wrote a short story about him, "Guy de Maupassant." It appears in The Collected Stories of Isaac Babel and in the story anthology You’ve Got To Read This: Contemporary American Writers Introduce Stories that Held Them in Awe.
ellauri365.html on line 308: What does Bible say about a disrespectful wife? Kazotaanpa Jeesus Leadership Training.comista.
ellauri365.html on line 309: Tekijä: Greg Gaines, Isä / Isoisä / Ministeri / Lähetyssaarnaaja / Diakoni / Vanhin / Kirjailija / Digitaalinen Lähetyssaarnaaja / Sijaisvanhemmat / Tervetuloa about-us/" />perheeseemme!
ellauri365.html on line 338:
ellauri365.html on line 350:
ellauri365.html on line 362:
ellauri365.html on line 374:
ellauri365.html on line 439:
ellauri365.html on line 446:
ellauri365.html on line 484: Adliga gräddarslena Nordernsvan och Geijerstam hyllade Verner väldigt mycket. Som om Dionysos, omgiven av hela sitt hov av skrattande fruar och dansande backantinnor, kommit för att hålla sitt intåg i de mörka furornas land! Nu predikas livsglädjen i stället för trälandet under kulturens arbetsok, som förtorkar människans själ. Som motsats till Sverige målade Heidenstam upp Mellanöstern där fabrikernas arbetshets, stenkolsröken och vinningslystnaden ännu inte dödat naturen, då människan ännu var sund och harmonisk och det var en glädje bara att vara till.
ellauri365.html on line 493: Efter att våren 1896 rest i Karl XII:s spår till Konstantinopel, Bender, Poltava, Moskva och Sankt Petersburg satte Heidenstam igång med nästa projekt, boken Karolinerna i två delar om den svenske krigarkungen och hans armé. På sommaren 1896 tog han kontakt med sin förläggare Karl Otto Bonnier och begärde 16 000 kronor, ett belopp som Bonnier ansåg vara "fabelaktigt stort" och som motsvarar närmare 1 miljon kronor i 2006 års penningvärde. Boken blev dock en stor framgång och sålde i olika upplagor över 120 000 exemplar. I boken följer Heidenstam dumma bögen Karl XII:s fälttåg i öster, slaget vid Poltava och flykten till Konstantinopel.
ellauri365.html on line 509: Oron över att förlora positionen som den ledande diktaren verkar ha varit stark hos Strindberg. På Heidenstams 50-årsdag 1909 hade Heidenstam hyllats på olika sätt i pressen, bland annat av Aftonbladet som skrev "Heidenstam som nationell skald". På våren 1910 började Strindberg skriva en serie artiklar i Afton-Tidningen där han gick till angrepp mot gräddarslena Heidenstam, Levertin och Ellen Key och slog vilt omkring sig. Han kallade Heidenstams diktning för smörja, "...vi fingo icke allenast en pekoral-estetik, utan även en poesi som vi läst som barn, med pjunk och pjåsk, Weltschmerz och falsk tuberkulos, inte ett spår livsglädje eller mannakraft." och insinuerade att en av Heidenstams kritiker blivit mördad (Afton-Tidningen 11 juni 1910). Strindbergs fälttågsplan kunde verka oklar och inkonsekvent men på ett par punkter var syftet mycket tydligt: han knöt 90-talisterna till det etablerade högrestånds-Sverige och han menade att de hade placerat sig själva i centrum av en kanoniserad bild av den svenska litteraturen och tigit ihjäl mera argumenterande, realistiska och frispråkiga diktare, först och främst Strindberg själv. Just så!
ellauri365.html on line 511: I följande artiklar gick Strindberg till angrepp mot monarkin, Dramatiska teatern, Svenska Akademien och militär upprustning. Medan kampanjen väckte stark motvilja i den borgerliga pressen vann han stöd i socialdemokratiska tidningar, kallades "landets största nationella diktare" och en stor nydanare. Så småningom föreslog en arbetare en nationalinsamling för Strindberg som kompensation för det uteblivna Nobelpriset. Debatten politiserades när den radikale Strindberg ställdes mot den påstått konservative Heidenstam, en vinkel som hade etablerats långt innan Heidenstam själv gav sig in i debatten. Skalden kommenterade i ett brev att "man svarar inte en fyllbult som ropar hotelser åt en" och överlät debatten till Svenska Dagbladets konservative kulturredaktör Fredrik Böök. Som konservativ hade Böök svårt att måla Heidenstam som radikal. Böök själv blev också en av Strindbergs måltavlor. Statsvetaren och högerriksdagsmannen Rudolf Kjellén beskrev Strindberg som "en ligapojke" och hävdade att han kränkt nationens själ, medan Heidenstam och Sven Hedin – ytterligare en av Strindbergs främsta måltavlor – stod för det ridderliga och djärva i svensk kultur. Just så.
ellauri365.html on line 538: I januari 1916 träffade Verner en ny kvinna, danskan Kate Bang. I januari 1916 reste Heidenstam ensam till Mössebergs vattenkuranstalt vid Mösseberg utanför Falköping. Där fanns en 24-årig danska, Kate Bang, med två barn och Heidenstam blev snabbt förtjust i henne. Kate Bang kom från en förmögen familj, hennes far var grosshandlare, och hon var gift, ehuru separerad, från sin make, advokaten Otto Bang. Heidenstam och Kate Bang upptäckte snabbt att de hade gemensamma intressen och Heidenstam blev snabbt mycket förälskad i henne. När han befann sig i Danmark knullade de nästan dagligen.
ellauri365.html on line 570:
ellauri365.html on line 572: An ample and profound imagination, genial sentiment, and pure humanity fill these poems – which are also admirable in the sense of form – and make Heidenstam a manly poet and a master of the misogynic genre.
ellauri365.html on line 584: Back North, the self-centered man forgot his despondency by merging himself into the larger soul of his estate. To those familiar with his membership of the committee, it came as no surprise that in 1916 Heidenstam was awarded the Nobel Prize for Literature. He is perhaps most like Browning. Above all things he abhors uninspired naturalism; "gray-weather moods," he calls it. Strindberg merely "let the cellar air escape through the house.", he said. He repudiates pessimism no less than sentimentalism. He wrestled with August for the deeper meaning of life. The imagery is often daring, as when a negro's lips are compared to the crimson gash on a foreskin. Heidenstam, though one of the most daringly earnest of poets, is sufficiently an artist to relieve his style by such touches of humor and of the deeper sort of romance. But atonement was repugnant to his manhood. He longs to be worthy of his heritage, to give his life for some damn cause. He believes it is only in moments of great exaltation that we really live. The best bit is where Verner dissuades his poor countrymen from whacking the filthy rich. Without his saying so, we feel in him the quality of St. Paul affirming: "I have fought the good fight, I have kept the faith."
ellauri365.html on line 594: Elisabet Gyllenkrok, som var 13 år äldre än Verner, vistades i flera omgångar som ett slags sällskapsdam i änkefriherrinnan Didrica Beata Sophia Rütterskjölds, f. v. Vegesack hem. Denna dam (1802—84) var Verner von Heidenstams mormor, och han hyste för Betty »en hängivenhet utan gräns», efter vad han själv berättar i memoarboken. Det var under de täta besöken hos mormodern, som Verner von Heidenstam lärde känna Betty Gyllenkrok. I sina brev till henne anslår han stundom en ton av Don Juan, men en tanke på åldersskillnaden och en blick på Betty Gyllenkroks konterfej skingrar alla misstankar om någon häftigare passion. Eller hur? Stavningsfelen är redan uppenbara. Fantastiskt illa stavat för en pojke. Vernerin piirustuxet oli kehnoja. Entä runot? Selasin läpi kokoelman Dikter: aika heikkoja, täynnä klischeitä.
ellauri365.html on line 631: I början av sitt eget författarskap på 1880-talet var Levertin liksom August Strindberg en del av den unga naturalismen, men han blev starkt påverkad av den romantiska och bakåtblickande tonen i Verner von Heidenstams första diktsamling Vallfart och vandringsår (1888). Levertin och Heidenstam kritiserade naturalismen i en gemensam pamflett, Pepitas bröllop (1890), och trots att Levertin i motsats till många generationskamrater aldrig övergav sin vetenskapligt materialistiska historiesyn skulle han från denna tid och framåt skriva romantiska dikter med medeltidsteman men utan svensk nazism. I motsats till muskulöse Valter var Oscar en tuberkulotisk liten stackare. Under sina sista dagar drabbades Oscar av halsfluss, och hans läkare ordinerade ett särskilt slags gurgelvatten. När Levertin sedan, omtöcknad av sjukdomen, steg upp mitt i natten för att dricka ett glas vatten, svalde han i stället av misstag ett glas gurgelvatten, drabbades av en allergisk reaktion, och avled.
ellauri365.html on line 638: 
ellauri365.html on line 851: Gustav själv tillbringade sitt livs bästa tider på vårdinstitutioner på grund av psykisk ohälsa, men hans faktiska diagnos är omdiskuterad. Han avled till följd av alkoholism och diabetes.
ellauri367.html on line 91: 6. Kuuluisa Rioja Tinto -kaivosryhmittymä on myös Rothschildin perheen ja Englannin kuninkaallisen perheen omistuksessa. Alun perin yrityksen perustivat Rothschildin perhe ja Elisabet II. Sen loi kuningatar Elisabet tuolloin.
ellauri367.html on line 120: Pillé par les Allemands et endommagé par les Américains pendant la Seconde Guerre mondiale, il a été ensuite vendu. Totalement abandonné, il tombe progressivement en ruine et est vandalisé. Très dégradé, il est acheté par le groupe immobilier Novaxia en 2016, qui a l'intention de le restaurer et probablement de construire des logements sur le terrain. Quinze hectares du parc subsistent en parc public, le reste est à l’abandon avec le château ou a fait place à divers aménagements et constructions.
ellauri367.html on line 122: Rothschild ist der Name einer jüdischen Familie, deren Stammreihe sich in Deutschland ab 1500 urkundlich belegen lässt. Ihre Mitglieder sind seit dem 18. Jahrhundert vor allem als Bankiers bekannt geworden. Sie zählten im 19. Jahrhundert zu den einflussreichsten und wichtigsten Finanziers europäischer Staaten. Das Stammhaus des Bankgeschäfts war M. A. Rothschild & Söhne in Frankfurt; die Familie ist weiterhin über verschiedene Nachfolgeinstitute im Bankgeschäft tätig, hauptsächlich im Investmentbanking und der Vermögensverwaltung.
ellauri367.html on line 126: Dem in der Frankfurter Judengasse geborenen Mayer Amschel Rothschild, der als der Gründer der Rothschilddynastie gilt, war es noch verboten, außerhalb des Frankfurter Ghettos Grundbesitz zu erwerben. Seine Söhne zählten dagegen zu den wohlhabendsten Europäern und wurden in Österreich und England in den Adelsstand erhoben.
ellauri367.html on line 132: Auf diese Erzählung geht wohl auch die bis heute umlaufende Geschichte zurück, die Familie Rothschild habe ihren Reichtum durch eine Spekulation auf den Ausgang der Schlacht bei Waterloo erworben. Danach habe Nathan Rothschild dank eines effizienten Informationsdienstes bereits vor der britischen Regierung vom siegreichen Ausgang der Schlacht erfahren und daraufhin seine Aktien verkauft, um andere Anleger glauben zu machen, er sei im Besitz von Information über eine britische Niederlage. Es sei danach zu Panikverkäufen und starken Kursverlusten gekommen, die Nathan dazu genutzt habe, die Wertpapiere billig aufzukaufen. Nach dem Eintreffen der Siegesnachricht habe er dann von einem enormen Kursanstieg profitiert. Georges Dairnvaell brachte diese unwahre Geschichte 1846 in seinem Pamphlet Die erbauliche und kuriose Geschichte von Rothschild I., König der Juden erneut in Umlauf.[a 3] Später, zur Zeit des Nationalsozialismus, wurde sie durch den unverhüllt antisemitischen deutschen Propaganda-Film Die Rothschilds verbreitet. Zudem war bereits im 19. Jahrhundert das Gerücht aufgekommen, Nathan Mayer Rothschild habe einen französischen General bestochen, um den britischen Sieg sicherzustellen.
ellauri367.html on line 160: ab34cc55250d51f08cfd3faaf6-lq" />
ellauri367.html on line 224: Juutalaiset pankkiirit rahoittivat punakapinan heinäkuussa 1918 Sidney O'Reillyn odottamattomalla avustuksella. Rokovsky selittää, että Ivan Maisky oli yksi niistä, jotka käskettiin kavaltamaan valkovenäläinen liike ja osallistumaan sen sabotointiin. Hänen mukaansa sama kansainvälinen rahoitus, joka rahoitti bolshevikkien vallankumouksellisia, on rahoittanut NSDAP: tä vuodesta 1929 lähtien Warburg-perheeseen kuuluvan lähettilään kautta. Tämä Rakovsky-teoria on esitetty toisessa kirjassa, jonka alkuperä on epävarma: "Kansallissosialismin resurssit, kolme keskustelua Hitlerin kanssa" ja allekirjoitettu Sydney Wartburgin salanimellä.
ellauri367.html on line 261: Esther Frumkin (jiddish: עסטער פרומקין ; 1880 – 8. kesäkuuta 1943), syntynyt Malkhe Khaye Lifshitz ja joka tunnetaan toisellakin nimellä, Marija Jakovlevna Frumkinan nimellä, tai pelkkä Esther, palveli Neuvostoliiton poliitikkona ja Bundistisena vallankumouksellisena johtajana General Jewish Labour Bundissa Liettuassa, Puolassa ja Venäjällä ja myöhemmin Jevsektsiyassa Neuvostoliitossa. Jiddishin kielen kiihkeä kannattaja, hänen poliittinen kantansa juutalaisten assimilaatiosta ei tyydyttänyt perinteisiä juutalaisia eikä neuvostojohtajia.
ellauri367.html on line 263: Estherin isoisä oli rabbi, kuten hänen ensimmäinen aviomiehensä. Toisen avioliiton jälkeen hänet tunnettiin nimellä Esther Wichmann. Estherin isä, Meyer Yankev Lifshitz, oli hyvin koulutettu sekä maallisissa että klassisissa juutalaistutkimuksissa. Hän kirjoitti sekä runoutta että proosaa. Hänen äitinsä Basyalla oli perheyhteyksiä, joihin kuuluivat Vilnan Katzenellenbogenit ja Rommit. Molemmat olivat tärkeitä perheitä, jotka tunnettiin koulutuksestaan, asemastaan Vilnan virallisessa juutalaisyhteisössä ja menestyksekkäästä liiketoiminnastaan. Tsvi-Hirsh Katzenellenbogen (1795–1868) tuki muun muassa juutalaisten sosiaalista elämää ja taiteellista lahjakkuutta kodissaan pitämänsä salongin kautta. Yksi hänen tärkeimmistä vieraistaan oli Avrom Dov-Ber Lebensohn (1794–1878), jonka hepreaksi kirjoitetulla runoudella oli osansa sen elpymisessä nykykieleksi. Rommien kustantamo painoi kaikentyyppisiä kirjoja, sekä jiddišiksi että hepreaksi, tekemättä eroa aikansa eri uskonnollisten ryhmien välillä.
ellauri367.html on line 271: Toisen maailmansodan alussa osa puolalaisista bundisteista onnistui päästä Yhdysvaltoihin pääasiassa juutalaisen työkomitean avustuksella. Sodan jälkeisessä muodonmuutoksessaan Bund ilmensi aiemmin hylättyä ajatusta juutalaisten maailmankansalaisuudesta. Bund erosi muista Yhdysvaltojen juutalaisten työväennäkemysten osista siinä, että se ei tunnustanut Israelin valtion erityistä merkitystä juutalaisten elämässä tai juutalaisten kansainvälisen politiikan tarpeellisuutta. Samaan aikaan Bund vaati Israelin juutalaisväestöä tunnustamaan maailman juutalaisten ylivallan. Se otti "neutralistisen" kannan Israelin ja arabien väliseen konfliktiin. Bundin vähemmistö, jota edustavat Liebmann, Hersh ja J. Pat, yritti puolustaa tiettyä uudelleenarviointia Bundin positiivisemman asenteen puolesta Israelin valtiota kohtaan. Kuolevana liikkeenä se pysyi virallisesti sidoksissa Sosialistiseen Internationaaliin.
ellauri367.html on line 299: Rakovskin mukaan Trotski järjesti Fanny Kaplanin Leninin hyökkäyksen, Yakov Blumkinin Wilhelm Mirbachin hyökkäyksen ja Maria Spiridonovan heinäkuussa 1918 järjestämän sosiaalisen vallankumouksellisen kapinan heinäkuussa 1918 Sidney Reillyn odottamattomalla avustuksella. Rokovsky selittää, että Ivan Maisky oli yksi niistä, jotka käskettiin kavaltamaan valkovenäläinen liike ja osallistumaan sen sabotointiin. Hänen mukaansa sama kansainvälinen rahoitus, joka rahoitti bolshevikkien vallankumouksellisia, on rahoittanut NSDAP: tä vuodesta 1929 lähtien Warburg-perheeseen kuuluvan lähettilään kautta. 31 Tämä Rakovsky-teoria esitetään toisessa kirjassa, jonka alkuperä on epävarma: "Kansallissosialismin resurssit, kolme keskustelua Hitlerin kanssa" ja allekirjoitettu salanimellä Sydney Wartburg.
ellauri367.html on line 301: Päätellen, että kansainvälisen rahoituksen tavoitteena on natsismin hyökätä stalinismia vastaan sotilaallisesti, hän pyrkii edistämään liittoa Puolan jakamisen ympärillä (Saksan ja Neuvostoliiton välisen sopimuksen esikuvana). Gabriel kysyy sitten yhteyshenkilön nimeä, joka voisi varmuudella sanoa olevansa kansainvälisen korkean rahoituksen alalla. Rakovsky sanoo, että Lionel Walter Rothschild oli yksi heistä (kuoli 1937), Kuhn, Loeb & Co -pankki Schiffin, Warburgin, Loebin ja Kuhnin perheen, Bernard Baruchin, Felix Frankfurterin, Frank Altschulin, Benjamin Victor Cohenin, Nathan Straus Jr:n kanssa., Laurence Steinhardt, Léon Blum, Samuel Irving Rosenman, Walter Lippmann, Herbert H. Lehman, Dreifus, Thomas W. Lamont, Georges Mandel, Henry Morgenthau, Mordecai Ezekiel, Jesse L. Lasky, mutta neuvoo häntä lopulta puhumaan Yhdysvaltain Neuvostoliiton suurlähettiläs Joseph E. Daviexelle.
ellauri367.html on line 315: Dagens Nyheter kertoi tammikuussa 2015 Berglingin kuolleen 77 vuoden iässä tukholmalaisessa vanhainkodissa. Hän käytti kuollessaan nimeä Stig Svante Eugén Sydholt. Hänen vaimonsa Elisabet Sandberg oli kuollut jo aiemmin.
ellauri367.html on line 322: abas.se/wp-content/uploads/image-archive/large/ABA_2288.jpg" />
ellauri367.html on line 330: Herr Omar är mattförsäljare från staden Djof i den arabiska öknen, med sommarbostad i ett "välsytt sporttält" i oasen Kaf. Han är artig och tycker om kaffe.
ellauri368.html on line 66: Among the Jews of the Slavonic countries "maskil" usually denotes a self-taught Hebrew scholar with an imperfect knowledge of a living language (usually German), who represents the love of learning and the striving for culture awakened by Mendelssohn and his disciples; i.e., an adherent or follower of the Haskalah movement. He is "by force of circumstances detained on the path over which the Jews of western Europe swiftly passed from rabbinical lore to European culture" and to emancipation, and "his strivings and short-comings exemplify the unfulfilled hopes and the disappointments of Russian civilization." The Maskilim are mostly teachers and writers; they taught a part of the young generation of Russian Jewry to read Hebrew and have created the great Neo-Hebrew literature which is the monument of Haskalah. Although Haskalah has now been flourishing in Russia for three generations, the class of Maskilim does not reproduce itself. The Maskilim of each generation are recruited from the ranks of the Orthodox Talmudists, while the children of Maskilim very seldom follow in the footsteps of their fathers. This is probably due to the fact that the Maskil who breaks away from strictly conservative Judaism in Russia, but does not succeed in becoming thoroughly assimilated, finds that his material conditions have not been improved by the change, and, while continuing to cleave to Haskalah for its own sake, he does not permit his children to share his fate. The quarrels between the Maskilim and the Orthodox, especially in the smaller communities, are becoming less frequent. In the last few years the Zionist movement has contributed to bring the Maskilim, who joined it almost to a man, nearer to the other classes of Jews who became interested in that movement. The numerous Maskilim who emigrated to the United States, especially after the great influx of Russian immigrants, generally continued to follow their old vocation of teaching and writing Hebrew, while some contributed to the Yiddish periodicals. Many of those who went thither in their youth entered the learned professions. See Literature, Modern Hebrew. (Source: Jewish Dictionary)
ellauri368.html on line 73: Avraham Dov Ber Lebenson syntyi Vilnassa Liettuassa. Hän kiinnostui heprean kielioppista ja välimerkeistä tutkiessaan lain viikoittaisia osia bar - mitzvalleen. Hän meni naimisiin tuon ajan tavan mukaan heti barmitsvansa jälkeen ja vietti seuraavat kahdeksan vuotta vaimonsa vanhempien luona Michališkissa. Tämä antoi hänelle sukunimen "Michailishker", joka vastaa hänen kynänimensä "Adam" viimeistä kirjainta (muodostettu Abraham Dob Michailishkerin nimikirjaimista). Sukunimi "Lebensohn", jonka hän otti, on kirjaimellinen käännös sanasta "ben Ḥayyim". Hän asui neljä vuotta Oshmianyssa, missä hän yritti vakiinnuttaa itsensä kauppiaana. Hän oli taitava rabbiinitutkija, mutta omisti suurimman osan vapaa-ajastaan heprean runollisten ja kieliopillisten teosten tutkimiseen. Palattuaan kotikaupunkiinsa, jossa hän asui loppuelämänsä, hän toimi lumpunvälittäjänä ja opettajana.
ellauri368.html on line 79: Kun Sir Moses Montefiore vieraili Vilnassa vuonna 1846, Lebensohn valmisteli artikkelin juutalaisten tilasta Venäjällä ja keinoista, joilla sitä oli tarkoitus parantaa. Tämä mielenkiintoinen asiakirja, joka ilmentää tuon ajan maskilimien näkemyksiä, tiivisti juutalaisten kärsimyksistä ja totesi, että he olivat ize syyllisiä ongelmiinsa. Koulutuksen ja käsityötaidon puute, liian varhaiset avioliitot, rabbien ja opettajien tietämättömyys ja tuhlaavaisuus kuvattiin neljäksi avot perkele neziḳiniksi tai päävikaksi; ja helpotusta ehdotettiin, kuten tuohon aikaan oli tapana, hallituksen väliintulon kautta.
ellauri368.html on line 95: Teoksessa " R. Yehudah ha-Levi ". Juuda Halevi saavuttaa Luvatun maan, mutta hänen suudellessaan sen pyhää pölyä arabi hyökkää hänen kimppuunsa ja murhaa hänet. Kuoleman partaalla hän näkee kuolleiden kutsuvan hänet seuraansa, ja hän lähtee tästä elämästä "suloisen armon" ilme kasvoillaan.
ellauri368.html on line 155: Kohta lakko-oikeuskin saadaan poistetuxi. Kenties sitä lyytä lähtevät myös aborttioikeus ja naisten äänioikeus. Turha sitten on naisten enää vikistä kun isokukko Uljas puskee torven perille ei-toivottuja lapsia. Tykinruokaa tarvitaan kipeästi ettei muut fundamentalistit kiri joholle. Helkkari mitä ääliöitä! Termiitteinä kiivetään kilpaa korrelle, joka kaatuu jorpakkoon. Hallitus ajaa 4-5 euron tuntipalkkoja maahantunkeutujille. Kohta on palkkahaitarissa 2 kerroxen väkeä. Sitten naurattaa kun Mogadishu Avenuella kranut paukkuvat.
ellauri368.html on line 168: Eräiden Herbertin termien ja ajatusten ja arabian kielen todellisten sanojen ja käsitteiden yhtäläisyyksien sekä sarjan "islamilaisten pohjasävyjen" ja teemojen vuoksi Herbertin teoksissa on havaittu laajalti Lähi-idän vaikutus. Pääkaveri Paul on ilmetty juutalaisten tai kristittyjen Messias, ja rättipäiset santasandaalien porukat selviä palestiinalaisia. Paizi hommat ei mene palesiinalaisille ihan yhtä kehnosti kuin nyt luvatussa maassa. "Keisarin" örisevät örkit on taas ne iänikuiset sakemannit, ketäs sit on noi Harkonnenin kilpailevat mausteyrittäjät? Olisko ne putinisteja?
ellauri368.html on line 176: Aavikkoplaneetan Arrakisin ympäristö on samanlainen kuin Lähi-idässä, erityisesti Arabian niemimaalla ja Persianlahdella sekä Meksikossa. Romaani sisältää myös viittauksia öljyteollisuuteen Persianlahden arabivaltioissa sekä Meksikossa. Arrakisin fremeneihin vaikuttivat Arabian beduiiniheimot, ja Mahdi-profetia on peräisin islamilaisesta eskatologiasta. Ruipelosta Paulista tulee pyhä Paavali, tai enemmänkin, Muad'dib eli Messias ja sillä se pääsee keon huipulle. Inspiraatiota on otettu myös keskiaikaisen historioitsija ibn Khaldunin syklisestä historiasta ja hänen dynastiasta Pohjois-Afrikassa, mistä vihjasi Herbertin viittaus ibn Khaldunin kirjaan Kitāb al-ʿIbar "Oppituntien kirja", joka tunnetaan fremenien keskuudessa.
ellauri368.html on line 206: Toinen tapaus, Israelin miehittämältä Länsirannalta: Maaliskuussa israelin armeijan auto kiilasi tieltä kaksi pyörällä ajavaa palestiinalaisnuorta. Toinen sotilaista meni kaatuneen 17-vuotiaan Imru Swidanin luokse, painoi kiväärin hänen niskaansa ja ampui. Toinen pojista pakeni. Swidan makaa nyt kaulasta alaspäin halvaantuneena Nablusin sairaalassa.
ellauri368.html on line 214: Babylonian juutalaisten keskuudessa jo Talmudin aikana Purimin juhlaa oli tapana viettää polttamalla Hamanin kuva parodioimaan hänen tuhoaan. Miten niin tämä oli parodiaa? Pelkkää vahingoniloa. Parodia on määritelty "sävellykseksi, jossa vakavien tai arvokkaiden kirjoitusten ilmaisua jäljitetään tarkasti, mutta kohtelun aihe tai menetelmä tekevät niistä naurettavia". Tämä hoitomenetelmä ei ole ilman mielenkiintoisia ominaisuuksia! Esimerkki tästä on Ibn Shabbethain kyyninen remariikka,
ellauri368.html on line 221: Monet rabbit eivät kuitenkaan katsoneet sitä päin tästä näkökulmasta. Yleinen mielipide heidän keskuudessaan oli parodiaa vastaan. Heidän mielestään parodia heikensi alkuperäistä, varsinkin kun alkuperäinen oli uskonnollinen teksti, jopa puhdas sellainen. Jotkut pitivät pyhien tekstien jäljittelyä pyhäinhäväistyksenä. Omana aikanamme, protesti parodiaa vastaan ei ole kokonaan vaientunut. Ei vain konservatiiviset rabbit, mutta jopa miehet, jotka kuuluvat progressiiviseen siipeen on nousseet avoimesti tätä haarakirjallisuutta vastaan.
ellauri368.html on line 228: Parodia ei ole niin vanha heprean kirjallisuudessa. Vaikka Toora sisältää runsaasti erilaisia satiirin muotoja, se ei sisällä yhtään esimerkkiä parodiasta, ellei sitä tarkastella sellaisena kokonaisuutena. Talmudista odotamme luonnollisesti löytävämme parodiaa riittävästi edustettuna, sillä muinaisilla rabbeilla oli innokas huumorintaju. Withal, sitä on Talmudissa hyvin vähän, mitä voidaan kutsua puhtaaksi parodiaksi, ja jopa sen transvestitioiden määrä on liian pieni ansaittavaksi enemmän kuin ohimennen. 4 Katso tästä aiheesta: H. Adler, Jewish Wit and Humor: The Nineteenth
ellauri368.html on line 231: Talmudin valmistumisen jälkeisenä aikana Halakha oli hallitseva kaikissa kouluissa ja työnsi kaikkia kevyempää kirjallisuutta takapuolelle. Mutta tilanne muuttui juutalaisuuden kulta-ajalla, 1200.luvulla. Lew, »nd Herran sana Nehir-Pekodista" iiulead of "Oul of Zion" ud "tiara Jeniiklem" (1%*. ii. 3). Prof. L. Ginibeig nimeltä m; arientloD !•> snolhet pusage in Tal. Yer. lP». luku III, 7), joka on oiva geimine-parodia. Siellä kerrottiin, että Rabbi Abbahu telttaa poikansa Haninahin lähtiessä opiskelemaan Tiberiaissa. The Utter kuitenkin harjoitti cbaritable-työtä ja laiminlyö hiz stadiis. The father ihereupon nuhteli häntä saying; "mart yrm'vt YVf^i n-iap 1"* 'VatO",
ellauri368.html on line 238: Ibn Shabbethain toinen satiiri on hänen Dialogue Between Viisaus ja rikkaus''', kirjoitettu vuonna 1214. Dialogi on seuraava: Peleg ja Joktan, kaksoisveljet, kiistelevät viisauden ja vaurauden suhteellisista ansioista. Yksi pitää viisautta, toinen wealthia, voimakkaimpana voimana
ellauri368.html on line 239: elämässä. He tulevat Todros Abulalian eteen (perheen isä antimaimonisti Meir Abulatia) kysyäkseen hänen mielipidettään. Peleg antaa valaehtoisen todistuksen, jonka ovat allekirjoittaneet Jerobeam ben Ncbat ja Elisa ben Abujah, että oppiminen ei auta, ja Joktan tuottaa samanlaisen asiakirjan, jonka allekirjoittivat Joosef, Jaakobin poika ja Salomo, Daavidin poika, jotka julisti viisauden lähteeksi elämästä. Kumpikin yrittää mitätöidä toisen todistuksen. Silloin tuomari julistaa päätöksensä, se viisaus ja varallisuus yhdessä ovat yhteiskunnan kaksi keskeistä pilaria, ja kumpikaan ei yksin pystyisi ylläpitämään sosiaalista kehystä. Siinäpä juutalainen ajatus! Ibn Shabbethai on ajoittain karkea irtisanoutumisessaan. Hän oli nöyrä henki tehdäkseen asioita, jotka eivät olleet ahvenan hyväksymiä.
ellauri368.html on line 244: Profeetta Habakbukin kirja (Sepher yabakbuk ha-Nabhi) on parodia ilman satiirista motiivia. Joan de Plantevit löysi siitä kabalistisen merkityksen Kanni-nimessä nähtyään Otsia) viittaus juutalaiseen Messiaaseen ja Beerissä pakanamaailmaan. Mutta tämä naivismi jo naurettiin kirjoittanut Bartolocci, joka tunnisti kirjan huumorin*«. Miten Se, kuinka pitkälle kirjoittaja onnistui olemaan humoristinen, on toinen kysymys. Profeettojen kieltä jäljitetään taitavasti, mutta huumori ei ole kovin voimakasta. Juutalaiset, sanoo parodisti, jakaantuivat uskollisuudestaan Vineyardin välillä (Karmi) ja kaivo (Beeri), taitaa olla viittaus siihen hillittömyyttä ja raittiutta. Pullon (Bakbulj) innoittama profeetta lähetettiin kääntämään ihmiset palvomaan viinamäkeä, jonka hän onnistui monien koettelemusten jälkeen saavuttamaan, vihjaten siten, että juutalaiset eivät olleet askeetteja vaan päinvastoin kovia dokuja.
ellauri368.html on line 287: Jonah Rapa, probably a native, or resident of Vermicelli, wrote a satire on Christianity in the form of the Passover Haggadah, which has come down to us in a number of manuscripts, some bearing the peculiar title of Pilpul Zeman Zemanim Zemanehem, and some the title of Haggadah of Yonah Rapa.
ellauri368.html on line 303: When he (Scrooge McDuck) gave a coin in alms to a poor man, he shouted at him this: 'Why do you sit with thy hands folded? The sleep of the laborer is sweet; go, then, till the earth and live with the labor of thine own hands. Thy hands are not bound, nor are thy feet put into fetters. By Jehovah, all of you are poor, because you hold your hands akimbo. If you had in your possession all the gold of my money bin, you would squander it. Do you perhaps wait for manna to come down from beaven, as it did for those who went out of Egypt, or for the earth to bring forth white bread and garments of fine wool, colored and embroidered, or do you wait for God to open windows in heaven?
ellauri368.html on line 306: a good deal from its merit. It abounds in too many profane and vulgar expressions. And while this characteristic is not uncommon in the literature of the middle ages, it nevertheless
ellauri368.html on line 307: becomes inexcusable, when it is overdone.
ellauri368.html on line 315: Joseph Perl (1773-1839) is one of the most remarkable links in the chain of Judaic uterature. In 1819, four years after seminal hasidic works of the Ba'al Shem Tov and Nahman of Bratslav appeared, Perl printed Megalei Temirin (Revealer of Secrets), an erudite Hebrew parody that satirized them.
ellauri368.html on line 318: Hasidism was inspired by Israel ben Eliezer, who was eventually dubbed the Ba'al Shem Tov after he was "revealed" as a wonder-working leader in about 1736. He lived in the Ukraine, where there was a high density of provincial Jewish communities. Two generations after the death of this charismatic leader, his followers printed BeShT (In Praise of the Ba'al Shem Tov, 1815, a Hebrew work consisting primarily of hagiographie tales about wonders of the rebbe, as passed on and eaborated by his disciples. In the same year, stories by Nahman of Bratislav - a great-grandson of the Ba'al Shem Tov - were published by his scribe Nathan Sternharz. Accompanied by Yiddish versions, the Hebrew tales were intended to reach the broadest possible audience.
ellauri368.html on line 325: Revealer of Secrets merits immense respect among readers of Judaic literature. With it Perl not only inaugurated a new branch of Hebrew writing but also entered the fray that was raging between enlightened maskilim and inspired hasidim , taking aim against corruption through sophisticated comic parodies. According to tradition, Perl's parody was so convincing that hasidic readers initially assumed that Revealer of Secrets was a genuine hasidic work. This impression was furthered by the presence of innumerable scholarly and pseudo-scholarly footnotes adorning the text.
ellauri368.html on line 331: Hasidism began in the late 1850s under Ukrainian Rabbi Ba'al Shem Tov. His followers published a collection of stories about his life, Shivhei ha-Besht (ln Praise of the Ba'al Shem Tov), in 1815.
ellauri368.html on line 333: The following year Perl published Ueber das Wesen der Sekte Chassidim aus ihren eigenen Schriften gezogen (On the Nature of the Sect of the Hasidim, Drawn from Their Own Writings), in which he laid out what he saw as the absurdity of Hasidic beliefs and practices.
ellauri368.html on line 335: In 1819 he continued his writings against Hasidism by publishing a novel about the subject. In the novel, characters search for the original copy of a recently published anti-Hasidic book. The novel was originally published anonymously.
ellauri368.html on line 341: It is an unusual book in that it satirizes the language and style of early hasidic rabbis writing in Hebrew, which was not the vernacular of the Jews of its time. To make his work available and accessible to his contemporaries, Perl translated his own work into Yiddish. It is currently in print only in an English translation, by Dov Taylor, published by Westview Press.
ellauri368.html on line 359: Betabaas: - Wem sollt ihr geschwollen wie a Fass;
ellauri369.html on line 33: Labuntur anni.
ellauri369.html on line 47: Vähän aikaa sitten angstattiin ylikansoituxesta, sitten luonnon joukkotuhosta. Vaan nyt on hopeaselät oikeasti huolissaan: nuo toiset jyrää meitin loppukarsinnoissa jos niitä on meitä enemmän! Ei muuta kun lapsitehtaat käyntiin vuorotta, ja turpiin synnytyxistä peräytyville nartuille! Mitä uskallatte asettaa oman elämänne meidän sikiöiden edelle! Tästä on nyt herttasen yximielisiä kaikki Aabrahamin uskonnot plus mitä niitä vielä muita onkaan. Kuuluisia miehiä. On se yhtä vittua että on 2 sukupuolta joista toinen tekee työt ja toinen hoitaa johtotehtävät.
ellauri369.html on line 139: Klassinen rabbiininen perinne lisää, että jokaisen pojan nimi kunnioittaa Josephia:
ellauri369.html on line 151: Koraanissa Benjaminia kutsutaan vanhurskaaksi pieneksi lapseksi. Myöhemmät rabbiiniset perinteet kutsuvat hänet yhdeksi neljästä muinaisesta israelilaisesta, jotka kuolivat ilman syntiä, muut kolme ovat Chileab, Jesse ja Amram. Jeesus oli sitten neljäs. Vai? Nimi oli förbitty akkadista, missä se tarkoitti "Etelän poika". Heprealaisen Raamatun mukaan Benjaminin nimi vaihtui, kun Jaakob muutti tarkoituksella Raakelin antaman nimen "Benoni", Benjaminin alkuperäisen nimen, joka tarkoitti "kipuni poikaa".
ellauri369.html on line 158: Gaius Sallustius Crispus, tavallisesti englantilainen Sallust, oli roomalainen historioitsija ja poliitikko plebeijiläisperheestä. Todennäköisesti Amiternumissa sabiinien maassa syntynyt Sallustista tuli Julius Caesarin (100-44 eKr.) partisaani noin 50-luvulla eaa.
ellauri369.html on line 159: Sallustit olivat sabiinilaista alkuperää oleva maakunnallinen aatelissuku kuten Sazonovit. He kuuluivat ratsastusritarikuntaan ja heillä oli täysi Rooman kansalaisuus.
ellauri369.html on line 165: Concordia parvae res crescunt, discordia maximae dilabuntur.
ellauri369.html on line 255: Saatanalliset jakeet eli saatanalliset säkeet ovat muistivirhe, jonka Muhammed teki lausuessaan Koraanin Tähden suuraa (Suura 53 Al-Najm). Hän lausui, että Jumala kuulee mekkalaisten kolmelle jumalattarelle al-Lat, al-Uzza ja Manat suunnatut esirukoukset. Myöhemmin Muhammad sai asiasta enkeli Gabrielin moitteet ja tapahtuneen virheen todettiin yximielisesti olleen Saatanan työtä. Saatanalliset jakeet tunnetaan Ibn Sa´din (784–845) ja al-Tabarin (838–923) välittäminä. Orientalisti William Muir antoi 1800-luvulla niille nimen "saatanalliset säkeet".
ellauri369.html on line 277: Ibn Ishaq kertoo, että tapaus nostatti kohun. Muhammedin sanat tulkittiin merkiksi siitä, että hän oli valmis sovitteluun. Osa Muhammedin kannattajista oli paennut Etiopiaan turvaan mekkalaisten vainolta. Sinne levisi nyt huhu, että mekkalaiset olivat hyväksyneet islamin. Huhun vaikutuksesta osa paenneista lähti paluumatkalle. Myös enkeli Gabriel sai tietää asiasta. Hän aloitti moitteensa Muhammedille seuraavin sanoin: "Mitä vittua olet mennyt tekemään, Muhammed?". Profeetta otti virheensä raskaasti, mutta Jumala lohdutti häntä ("Sattuuhan sitä", "Aina roiskuu kun rapataan") ja tilanne korjattiin.
ellauri369.html on line 279: Tapaus venyttää islamin tulkintaa profeetasta, joka ei koskaan tehnyt virheitä. Tarinan loukkaavuuden takia monet nykyajan muslimit eivät edes usko, että se löytyy islamilaisista lähteistä. Tarina saattoi olla loukkaava myös Ibn Hishamille 800-luvun alussa, sillä hän jättää sen kertomatta. Sen sijaan 900-luvulla at-Tabari, jolla vielä oli käytössään Ibn Ishaqin teksti, esittää sen. Syynä oli Jansenin mukaan mahdollisesti se, että tarinaa tarvittiin selittämään Koraanin kohtaa 22:52, jossa puhutaan siitä, miten Saatana saa pujotetuksi omia toiveitaan lähettilään toiveiden lomaan. Tämä kohta kuuluu seuraavasti:
ellauri369.html on line 284: Jaakko Hämeen-Anttila -vainajan (levätkööt hänen luunsa rauhassa) mukaan länsimaiset arabian tutkijat yleensä uskovat, että asiat todella tapahtuivat niin kuin Ibn Ishaq oli kuullut kerrottavan, kuitenkin niin, että viime aikoina on tuotu esiin mahdollisuus, että tarinaan on tiivistetty pitempi ajanjakso, jolloin Muhammed ei olisi vielä tuominnut epäjumalia. Toisaalta kertomus muistuttaa kaunokirjallista veijaritarinaa, jossa piru petkuttaa hengenmiestä. Jansen uskoo, että tarina on keksitty antamaan selitys edellä lainatulle Koraanin jakeelle 22:52. K.-H. Ohlig pitää mahdollisena, että saatanalliset jakeet olivat Koraanissa al-Tabarin aikana 900-luvulla ja poistettiin vasta sen jälkeen.
ellauri369.html on line 286: Jansenin mukaan ensimmäinen jumala al-Lat tarkoittaa "jumalatarta". Toinen jumaluus, Manat, tarkoittaa kohtalotarta ja löytyy myös Raamatusta muodossa Meni jo (Jesaja 65:11). Kolmas nimi Al-Uzza tarkoittaa "mahtavin" ja on nähtävästi myös Venus-planeetan nimitys. Islamilainen kirjallisuus ei valitettavasti kerro enempää näistä jumalista ja siitä, miten heitä palvottiin, kun Mekassa vielä vallitsi jahiliyyah. Jahiliyyah (Arab. جَاهِلِيَّة dzāhilīyyah, "tietämättömyys", "barbaria") eli tietämättömyyden aika on islamilainen käsite, joka tarkoittaa oloja, jotka vallitsivat Arabian niemimaalla ennen kuin Koraani alkoi laskeutua profeetta Muhammedille vuodesta 610 lähtien, ja ennen kuin hän aloitti julkisen valistustyönsä kolme vuotta myöhemmin. "Jahiliyyah" esiintyy Koraanissa muutaman kerran, ja tällöin se on suomennettu "pakanuudeksi" (33:33 5:50; 48:26). Sanaa käytetään nykyisin myös tarkoittamaan modernia tietämättömyyttä tai luopumista Allahista (esim. Salman Rushdie)..
ellauri369.html on line 324: Carlylen käännös teoksista Goethen Wilhelm Meisterin oppisopimuskoulutus (1824) ja Matkat (1825) ja hänen elämäkerta Schillerista (1825) toivat hänelle kunnolliset tulot, jotka eivät olleet sitä ennenkään välttyneet häneltä, ja hän sai täysin ansaizemattomasti vaatimattoman maineen. Hän aloitti kirjeenvaihdon Goethen kanssa ja teki ensimmäisen matkansa Lontooseen vuonna 1824 tapaamalla merkittäviä kirjailijoita, kuten Thomas Campbellin, Charles Lambin ja Samuel Taylor Coleridgen, ja solmimalla ystävyyssuhteita Anna Montagun, Bryan Waller Proctorin ja Henry Crabb Robinsonin kanssa. Hän matkusti myös Pariisiin loka–marraskuussa Edward Stracheyn ja Kitty Kirkpatrickin kanssa, missä hän osallistui Georges Cuvierin vertailevan anatomian johdantoluennolle, keräsi tietoa lääketieteen opinnoista, esitteli itsensä Legendrelle, Legendre esitteli hänet Charles Dupinille, havaitsi Laplacen ja useita muita merkittäviä samalla kun he kieltäytyivät Dupinin esittelytarjouksista, ja kuuli François Magendien lukevan artikkelia " viidennestä hermoparista" (kolmoishermosta).
ellauri369.html on line 326: 
ellauri369.html on line 360: As a boy, Teufelsdröckh was left in a basket on the doorstep of a childless couple in the German country town of Entepfuhl ("Duck-Pond"); his father a retired sergeant of Frederick the Great and his mother a very pious woman, who to Teufelsdröckh´s gratitude, raises him in utmost spiritual discipline. In very flowery language, Teufelsdröckh recalls at length the values instilled in his idyllic childhood, the Editor noting most of his descriptions originating in intense spiritual pride. Teufelsdröckh eventually is recognized as being clever, and sent to Hinterschlag (slap-behind) Gymnasium. While there, Teufelsdröckh is intellectually stimulated, and befriended by a few of his teachers, but frequently bullied by other students. His reflections on this time of his life are ambivalent: glad for his education, but critical of that education´s disregard for actual human activity and character, as regarding both his own treatment and his education´s application to politics. While at University, Teufelsdröckh encounters the same problems, but eventually gains a small teaching post and some favour and recognition from the German nobility. While interacting with these social circles, Teufelsdröckh meets a woman he calls Blumine (Goddess of Flowers; the Editor assumes this to be a pseudonym), and abandons his teaching post to pursue her. She spurns his advances for a British aristocrat named Towgood. Teufelsdröckh is thrust into a spiritual crisis, and leaves the city to wander the European countryside, but even there encounters Blumine and Towgood on their honeymoon. He sinks into a deep depression, culminating in the celebrated Everlasting No, disdaining all human activity. Still trying to piece together the fragments, the Editor surmises that Teufelsdröckh either fights in a war during this period, or at least intensely uses its imagery, which leads him to a "Centre of Indifference", and on reflection of all the ancient villages and forces of history around him, ultimately comes upon the affirmation of all life in "The Everlasting Yea". The Editor, in relief, promises to return to Teufelsdröckh´s book, hoping with the of his assembled biography to glean some new insight into the philosophy. Wow, sounds a lot like Carlyle´s personal biography, lightly camouflaged?
ellauri369.html on line 365: The Editor: The narrator of the novel, who in reviewing Teufelsdröckh´s book, reveals much about his own tastes, as well as deep sympathy towards Teufelsdröckh, and much worry as to social issues of his day. His tone varies between conversational, condemning and even semi-Biblical prophecy. The Reviewer should not be confused with Carlyle himself, seeing as much of Teufelsdröckh´s life implements Carlyle´s own biography. I told you so!
ellauri369.html on line 367: Hofrath: Hofrath Heuschrecke (i. e. State-Councillor Grasshopper) is a loose, zigzag figure, a blind admirer of Teufelsdröckh´s, an incarnation of distraction distracted, and the only one who advises the editor and encourages him in his work; a victim to timidity and preyed on by an uncomfortable sense of mere physical cold, such as the majority of the state-counsellors of the day were. Sounds a lot like Waldo Emerson.
ellauri369.html on line 376: Sartor Resartus was intended to be a new kind of book: simultaneously factual and fictional, serious and satirical, speculative and historical. It ironically commented on its own formal structure, while forcing the reader to confront the problem of where "truth" is to be found. In this respect it develops techniques used much earlier in Tristram Shandy, to which it refers. The imaginary "Philosophy of Clothes" holds that meaning is to be derived from phenomena, continually shifting over time, as cultures reconstruct themselves in changing fashions, power-structures, and faith-systems. The book contains a very Fichtean conception of religious conversion: based not on the acceptance of God but on the absolute freedom of the will to reject evil, and to construct meaning. This has led some writers to see Sartor Resartus as an early existentialist text. Why of course!
ellauri369.html on line 381: According to Rodger L. Tarbaby, "The influence of Sartor Resartus upon American Literature is so vast, so pervasive, that it is difficult to overstate." Tarr notes its influence on such leading American writers as Ralph Waldo Emerson, Emily Dickinson, Henry David Thoreau, Herman Melville, Margaret Fuller, Louisa May Alcott and Mark Twain (Nathaniel Hawthorne and Edgar Allan Poe were among those that read and objected to the book).
ellauri369.html on line 442: Elizabeth Barrett Browning viittasi teokseen kintaalla. George Bernard Shaw sai inspiraatiota On herpesistä. (Kuppa sillä oli omasta takaa.)
ellauri369.html on line 446: On Herpesin vaikutus älynystyröihin ja lukioihin oli syvä ja jatkui kauan sen julkaisun jälkeen. Carlylen elämäkerturi Richard Garnett (1835-1906) kirjoitti, että sen ajatuksia "kaikuivat kaikki päivän parhaat miehet". Joseph McCaben mukaan Garnett "vaali aitoa ja jokseenkin mystistä uskoa uskontoon, joka yhdisti vihamielisyyden papistoa ja dogmeja kohtaan modifioituun uskoon astrologiaan " .
ellauri369.html on line 448: Joseph Martin McCabe (12. marraskuuta 1867 – 10. tammikuuta 1955) oli englantilainen kirjailija ja vapaamielinen motivoiva puhuja oltuaan eräässä aiemmassa elämässään roomalaiskatolinen pappi. Vuonna 1890 hänet vihittiin papiksi nimellä isä Antony. Albin van Hoonacker opetti hänelle menestyksekkäästi hepreaa ja DJ Lamy vähemmän menestyksekkäästi syyriaa. Tästä suivaantuneena skatolisen kirkon kriitikoksi vääntynyt McCabe liittyi sellaisiin ryhmiin kuin Nationalist Association ja National Secular Society. Hän kritisoi kristinuskoa nationalistisesta näkökulmasta, mutta oli myös mukana South Parkin kyseenalaisessa seurassa ja oli modernin maallisen humanismin edeltäjä.
ellauri369.html on line 450: Chesterton teki McCabesta vitsauksen: "Mr. McCabe ajattelee, että en ole tosissani, vaan vain hauska, koska herra McCabe ajattelee, että hauska on vakavan vastakohta. Hauska on ei-hauskan vastakohta, eikä mitään muuta." Esim Valentin (Ensio Rislakki) teoxessa Melkein vakavaa on hauskan vastakohta olematta vakavasti otettava.
ellauri369.html on line 452: Esseissään Onko Jeesus koskaan elänyt saati ylösnoussut? (1925-6) McCabe kirjoitti, että kristinusko edustaa suoraan vanhempia pakanallisia uskomuksia. McCaben mukaan evankeliumikertomukset Jeesuksen ylösnousemuksesta sisältävät lukuisia päättömyyxiä, ristiriitoja ja virheitä, ja ne ovat epäluotettavia, koska monet eri kirjoittajat ovat vuosien varrella keksineet niitä. McCabe tuli siihen johtopäätökseen, että Jeesus oli esseniläinen pyhä mies, joka vuosien saatossa muutettiin Jumalaksi kuulopuheiden ja suullisen perinteen avulla. McCaben havainnot kristinuskoa edeltäneistä ylösnousemusmyyteistä ja ruumiillistuneista jumalista ovat päteviä sinänsä, mutta täysin irrelevantteja. Ainoastaan Jeesus on oikeasti ylösnoussut Jumala, muut ovat feikkejä.
ellauri369.html on line 454: McCaben Big Blue Books sarjan: verkossa saatavilla olevia nimikkeitä):
ellauri369.html on line 494: Hänen ahdingonsa toi hänelle teetä ja sympatiaa sukulaistädeiltä, kuten George Eliot , Elizabeth Gaskell ja myöhemmin rouva Humphry Ward. Rouva Wardin vuoden 1888 suosittu romaani Robert Elsewhere sai suurelta osin inspiraationsa tästä Frouden elämän aikakaudesta. Kaikkien pettymyxexi James löysi vaimon katakombeista.
ellauri370.html on line 46: Babylonialaiset kuskas häsläävien juutalaisten yläluokan vankilaan Joakim von Ankan aikana joskus 500 ekr tienoilla (kz. albumit 19 ja 94). Jos juutalaisilla edes oli silloin Salomonin rakentama temppeli (mistä ei juuri ole takuita) se pantiin päreixi samassa yhteydessä.
ellauri370.html on line 50: If you've ever read the Bible and thought, "This is cool, but it could really use some disturbing Game of Thrones action," the story of Queen Esther is for you. Here's an abridged version: when the current queen angers the king, he chucks her and picks a new wife from a selection of hot young women. Esther is the lucky girl, but she hides the fact she's Jewish. When her cousin Mordecai angers Haman—the big bad of the story—Haman decides her's going kill every Jew in revenge. So Esther throws a huge banquet where she reveals she's Jewish and Haman wants her (and her people) dead. The king gets super pissed, the Jews defend themselves against extermination, Haman ends up dead, and we get Purim and triangle-shaped cookies. Read more about-queen-esther/">here.
ellauri370.html on line 54: Some scholars speculate that the story was created to justify the Jewish appropriation of an originally non-Jewish feast. The festival which the book explains is Purim, which is explained as meaning "lot", from the Babylonian word puru. One popular theory says the festival has its origins in a historicized Babylonian myth or ritual in which Mordecai and Esther represent the Babylonian gods Marduk and Ishtar, while others trace the ritual to the Persian New Year, and scholars have surveyed other theories in their works. Some scholars have defended the story as real history, but the attempt to find a historical kernel to the narrative "is likely to be futile".
ellauri370.html on line 56: Esther and Mordechai were definitely cousins. There was a big age gap between them, seeing as Mordechai took Esther in after she was orphaned. But according to TheTorah.com, some translations suggest he took her in as his wife, not as his ward. The exact phrase is he "took her to him," which one rabbi in Ask The Rabbi notes is only used when referring to marriage. Then why would Esther have passed for virginal woman if she'd been the wife of someone else? It may have been a matter of her age. It's gross, but it's true. This means it's very possible Mordechai never slept with Esther, well, not often anyway. According to the Jewish Women's Archive, Esther's considered not to have committed adultery because she didn't have a choice in marrying King Xerxes.
ellauri370.html on line 64: When Haman is begging Queen Esther for his life after he tried to do the Jews dirty, he falls onto the couch she's lying on. The king walks in, thinks Haman is trying to have a go on his hot wife, and promptly has Haman impaled on a pole fifty cubits high (about 75 feet). Read More: about-queen-esther/">How to clean a toilet ring.
ellauri370.html on line 74: It is translated into Latin as devotio, a word used for human sacrifice, and into Greek as anathema, which was a sacrifice to the gods (and later to God). Hopelessly devoted to you. It is related to the Arabic root ḫ-r-m, which can also mean to perforate. Balchin argues that "drastic action was required to keep Israel in holy existence." Longman and Reid alternatively suggest that herem was a "sacrifice of the occupants of Canaan in the interest of securing the purity of the land." The concept of herem was not unique to Israel. The Mesha Stele contains a statement by King Mesha of Moab that he captured the town of Nebo and killed all seven thousand people there, "for I had devoted them to destruction for (the god) Ashtar-Chemosh."
ellauri370.html on line 84: Amalek (/ˈæməlɛk/ Biblical Hebrew: עֲמָלֵק, romanized: ʿĂmālēq; Arabic: عماليق, romanized: ʿAmālīq) is described in the Hebrew Bible as the enemy nation of the Israelites. The name "Amalek" can refer to the descendants of Amalek, the grandson of Esau, or anyone who lived in their territories in Canaan. In some rabbinical interpretations, Amalek is etymologised as am lak, 'a people who lick (blood)', but most scholars regard this as xenophobic bullshit.
ellauri370.html on line 86: According to Samuel Cox, the Amalekites were the "first" in their hostility toward the Israelites. Matthew George Easton theorized that the Amalekites were not the descendants of Esau's grandson Amalek, by taking a literal approach to Genesis 14:7 where Abram already beats some Amaleks. During the Islamic Golden Age, certain Arabic writings claimed that the Amalekites existed long before Abraham. Some Muslim historians claimed that the Amalekites who fought against Joshua were the descendants of the inhabitants of North Africa. Ibn-Arabshâh claimed that Amalek Sr. was a descendant of Ham, son of Noah. They were harmless semi-nomadic agro-pastoralists. They lived in tents, rode camels, participated in the copper trade and worshipped gods at masseboth shrines. It is likely that Saul's anti-Amalekite campaigns were motivated by a strategic desire to wrest control of copper production at Tel Matzos. Copper was valuable to the early Israelites and their theology and ritual.
ellauri370.html on line 92: In Deuteronomy 25:17–19, The Israelites are specifically commanded to "blot out the remembrance of Amalek from under heaven" once they have taken possession of the Promised Land in retribution for "what Amalek did to [them] on the way as [they] were coming out of Egypt", a reference to the Amalekite ambush on the Israelites at Rephidim. Earlier, in Deuteronomy 7:1–16 and Deuteronomy 25:16–18, they are commanded to utterly destroy all the inhabitants of the idolatrous cities in the promised land and their livestock; scripture purports that King Saul ultimately loses favor with Yahweh for failing to kill King Agag and the best livestock of the Amalekites in 1 Samuel 15 in defiance of these commandments.
ellauri370.html on line 94: In Numbers 14:45, the Amalekites and Canaanites kill a group of Israelites that tried to enter the hill country of the Amorites without Moses's permission. In Judges 3:13, Amalek, and their Moabite and Ammonite allies, defeat Israel so that the Moabites could oppress them. Judges 10:11–13 confirms Amalek as being one of the many oppressors of Israel. In Judges 6:1–6, Amalek, and their Midianite allies, destroy Israelite farms "as far as Gaza", inducing a famine. They also help the Midianites wage wars against Israel, according to Judges 6:32–34 and Judges 7:11–13.
ellauri370.html on line 107: provided by Rabbinic commentators, and others
ellauri370.html on line 118: detestable things they do in worshiping their gods,
ellauri370.html on line 119: and you will sin against the Lord your God". Having first strike capability, strike before they do!
ellauri370.html on line 132: Heiser argues that the purpose of the herem is to also prevent the physical corruption of the Israelites by nephilim, the fallen angel offspring of sons of God and good looking willing Esthers. The Israeli messianic and political movement Gush Emunim considered the Palestinians to be Canaanites or Amalekites, and suggested that implied a duty to make merciless war against Arabs who reject Jewish sovereignty European Jews who migrated to Palestine relied on the biblical ideology of conquest and extermination, and considered the Arabs to be Canaanites. Scholar Arthur Grenke claims that the view of war expressed in Deuteronomy contributed to the destruction of Native Americans and to the destruction of European Jewry. Jewish fundamentalists in Israel, such as Shlomo Aviner, consider the Palestinians to be like biblical Canaanites, and that some fundamentalist leaders suggest that they "must be prepared to destroy" the Palestinians if the Palestinians do not leave the land.
ellauri370.html on line 141: B) Between 1880 and 1920, the majority of the Russian Jews (about 3 million) immigrated to the USA. This was mostly a response to the Czarist pogroms which killed about, say, 10,000 Russian Jews. Most American Jews are the descendants of these Russian Jewish immigrants.
ellauri370.html on line 151: G) In the 1970's, masses of American Jews protested publically for Soviet Jews. 150,000 Soviet Jewish activists were able to emigrate to Israel thru American intervention. God bless Skip Jackson!
ellauri370.html on line 175: Amalie Gresseth (16) skriver i Aftenposten (einn Schibsted-avis): Er seksualundervisningen i norsk skole god nok? Nei. Vi må lære om kjønnsidentitet og seksualitet, om skeiv sex og at sex ikke kun er penis i vagina eller en blowjob. Det er også penis och tunge i arsle. Jeg har hørt historier om folk som aldri har hatt seksualitetsundervisning. André har bare fått det i form av kondom på dildo og nettbasert undervisning. Er det mangel på laererkompetanse, eller er det for tabubelagt og «flaut»? Karl-Ove Knausgaard var nokk en bra sekslaerer til 13-åringer. (Dette er et ;D-innlegg. Meninger i teksten står for skribentens regning. Innlegg kan sendes inn her.)
ellauri370.html on line 189: Suorapuheinen New Jerseyn rabbi (ja kongressiedustaja wannabe) tapasi Michael Jacksonin vuonna 1999 Jacksonin ystävän, israelilaisen illusionisti Uri Gellerin avulla, ja heistä tuli ystäviä. Jackson tuli jopa Boteachin taloon Shabbat-illallisille. Rabbi on julkisesti seisonut Jacksonia vastaan - puolustaen häntä syytöksiä natsien myötämielisyydestä tai jatkanut työskentelyä hänen kanssaan lapsiasioissa huolimatta syytöksistä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Mitä Michael teki hississä? Painoi nappulaa.
ellauri370.html on line 191: "Heal the world" tuotti paljon nappulaa, koska se oli kyynelehtivä versio Tikkun olamista. Tikkun olam (hepreaa "maailmankorjaus") on alkanut merkitsemään sosiaalista toimintaa ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tavoittelua . Ilmaus juontaa juurensa klassisesta rabbiinisesta kirjallisuudesta ja lurialaisista kabbalasta, joka on juutalaisen mystiikan tärkein osa, joka on peräisin 1500-luvun kabbalistin Isaac Lurian töistä.
ellauri370.html on line 193: Termiä "mipnei tikkun ha-olam" (ehkä parhaiten käännettynä tässä yhteydessä "yleisen järjestyksen eduksi") käytetään Mishnassa ( klassisten rabbiinisten opetusten runko, joka on kodifioitu noin 200 jKr.). Siinä viitataan sosiaalipoliittiseen lainsäädäntöön, joka tarjoaa lisäsuojaa mahdollisesti epäedullisessa asemassa oleville — säännellään esimerkiksi oikeudenmukaisia ehtoja avioeropäätösten laatimiselle ja orjien vapauttamiselle. Esa Sariola luki neukku Lurian työterapiakirjoja. Vygotski oli toinen sen sankari. Glorian kolumnistixi päätyi sekin, ajamaan Ford Scorpiota.
ellauri370.html on line 195: 
ellauri370.html on line 196:
ellauri370.html on line 204: J) Since 2022, many Jews are now fleeing the Russia-Ukraine war and immigrating to Israel. They are fortunate to have a great country like Israel to go to. They have a Jewish homeland that welcomes them. New accommodations are becoming available as the Philistines are vacating them.
ellauri370.html on line 254: I fordom tid gick deras väg från Babylon till Kaanaan, därifrån till Egypten, därifrån till det förlovade landet, tillbaka till Babylon, sen till Spanien, vidare till Turkiet, till Nordafrika eller norrut till Holland, England, Polen och Ryssland samt i våra dagar till Amerika och tillbaka till det förlovade landet. Å nej, inte ni igen, sade filistinerna.
ellauri370.html on line 270: Egyptiin jäi miljoonittain juutalaisia Monsieur Mossen porukoiden lähtiessä kultineen "luvattuun" maahan. Assyrialainen Tiglatpilsneri kuskasi juudalaiset vankilaan 700-luvulla eKr, eivätkä he koskaan palanneet. No jotkut pojanpojat palasivat, ei se vankeus kestänyt kauempaa kuin Neuvostoliitto. Tiglatpileser III (oik. Pulu) oli Assyrian kuningas vuosina 745–727 eaa. Hän oli luultavasti vallananastaja, joka kuulostaakseen uskottavammalta otti vanhan kuuluisan hallitsijanimen. Tiglatpileser aloitti Assyrian valtapiirin laajentamisen. Hänestä voidaan katsoa alkaneen Assyrian toisen suurvaltakauden. Pian valtaannousunsa jälkeen hän valloitti Urartun (nykyisessä Armeniassa). Lisäksi hän kävi sotaa Juudaa vastaan, josta on maininta Aikakirjoissa. Hän myös alisti Babylonian Assyrian vallan alle. Tiglatpileser valtasi 736 eaa. Meedian ja laajensi valtakuntansa nykyiseen Iraniin saakka. Assyria käsitti tuolloin koko Mesopotamian ja Levantin. Valtakunta ulottui Persianlahdelta, Iraniin ja Välimerelle. Kuningas Nabonassarin kuoleman jälkeen Babylonissa syttyi 729 eKr. kapina. Kuningas oli ollut luotettava vasalli, ja Tiglatpileser joutui kukistamaan kapinan. Hän myös teloitti usurpaattorin ja kruunautti itsensä Babylonian kuninkaaksi nimellä Pulu. Tiglatpileserin nuorempi poika Sargon II anasti vallan 722 eaa. Sargon ei juurikaan laajentanut Assyriaa, mutta hän kehitti valtakunnan taloutta ja siirsi väestöä tuottavuuden kehittämiseksi.
ellauri370.html on line 284: Babylonin Nabu-kudurri-usurrin vankeudesta 500-l. palasi vaan murto-osa yläluokan juutalaisista Serubbaabelin joholla. Lisää porukoita paluumuutti Irakiin myöhemmin rahan perässä, missä ruvettiin koostamaan Talmudia. Irakista lähettiin vastahakoisesti vasta 50-luvulla, kun arabeista tuli antisemiittejä hävittyään sodan Israelille. Minkä niistä? Izenäisyyssodan 1947-49 nähtävästi.
ellauri370.html on line 293: Antiokhos IV Epifanes, alkuperäiseltä nimeltään Mithradates, oli Syyrian seleukidisukuinen hallitsija vuosina 175–164 eaa. Hän aloitti myös juutalaisten vainon. Makkabealaisten johdolla juutalaiset nousivat kapinaan seleukidejä vastaan. Niin sanottu Makkabilaiskapinaa käytiin vuosina 166–165 eaa. Antiokhos valtasi Jerusalemin ja hävitti vähän sen temppeliä, mutta hävisi sen jälkeen jatkuvasti taisteluja kapinallisille. Antiokhos kuoli valmistellessaan uutta
ellauri370.html on line 294: Juudean sotaretkeä. Makkabealaiset oli juutalainen pappis- ja hallitsijasuku, jonka jäsenet hallitsivat Juudeaa noin vuosina 165–37 eaa. Suku kapinoi seleukideja vastaan niin sanotun makkabilaiskapinan aikana. Nähtävästii simoniitat oli näitä samoja makkabealaisia? Juu niin se oli. Hyrkanos II oli juutalaisten ylipappi vuosina 79 eaa. – 40 eaa. Hänen vanhempansa olivat makkabealaisten hallitsijasuvun kuningas Aleksanteri Jannaios ja Salome Aleksandra. Isän kuoleman jälkeen hallitsijana Aleksandra nimitti Hyrkanoksen seuraajakseen. Hyrkanos ehti hallita vain lyhyen ajan ennen kuin hänen veljensä Aristobulos II kaappasi vallan. Herodes Suuren isä Antipatros liittoutui Hyrkanoksen kanssa, ja vuonna 63 eaa. Rooman suuri sotapäällikkö Pompeius päätti myös tukea Hyrkanosta tämän veljeä vastaan. Antipater ja Pompeius pitivät kummatkin Hyrkanosta heikkona hallitsijana, ja uskoivat että häntä olisi helpompi käyttää hyväksi kun Aristobulosta. Roomalaisten avustuksella Aristobulos syrjäytettiin ja Juudea liitettiin Rooman valtakuntaan. Hyrkanosta ei kuitenkaan nimitetty Juudean kuninkaaksi, vaan hän sai tyytyä ylimmän papin virkaan. Julius Caesar nimitti Hyrkanoksen Juudean etnarkiksi, mutta todellinen valta oli Antipaterin käsissä. Vuonna 40 eaa. Aristobuloksen poika Antigonos syrjäytti Hyrkanoksen parthialaisten avustuksella. Antigonos julistettiin Juudean kuninkaaksi ja ylimmäksi papiksi. Antigonos haukkasi Hyrkanokselta korvat, jotta tämä ei voisi tulevaisuudessa päästä kuninkaaksi tai papiksi. Hyrkanos vietiin vangiksi Babyloniin, mutta hänet päästettiin palaamaan Jerusalemiin sen jälkeen kun Herodes oli päässyt Juudean kuninkaaksi. Herodes ei kuitenkaan luottanut Hyrkanokseen, vaan antoi surmata tämän.
ellauri370.html on line 304: Toisin kuin menora-kynttiläjalka, Juudan leijona, shofar-torvi ja lulav-vihta, heksagrammi ei alun perin ollut ainutlaatuinen juutalainen symboli, vaan jotain kabbalaa ja sionismia.
ellauri370.html on line 334: Spitaalinen faarao kylpi päivittäin 150 juutalaislapsen veressä. Ei tepsinyt, nenä irtosi ja muutakin. Lepra (kreik. lepros ’suomuinen’) eli spitaali tai pitaali (ruots. spitali < lat. hospitale ’hoitolaitos’) on krooninen sairaus, joka aiheuttaa epämuodostumia iholle ja muualle kehoon. Sitä aiheuttava bakteeri on aerobinen, haponkestävä, mykobakteereihin kuuluva sauvabakteeri Mycobacterium leprae. Leprabakteerin löysi norjalainen lääkäri ja tiedemies Gerhard Armauer Hansen vuonna 1873. Tämän takia lepra on saanut tieteelliseksi nimekseen Hansenin tauti. Nykyään se on helposti hoidettavissa monilääkehoidolla, yleensä dapsonin, rifampisiinin ja klofatsimiinin yhdistelmällä.
ellauri370.html on line 336: Tuberkuloosia aiheuttava Mycobacterium tuberculosis on läheistä sukua leprabakteerille. Sitä ei ole voitu tutkia soluviljelmillä, koska se on solunsisäinen loinen, jolta puuttuu useita sellaisia geenejä, jotka mahdollistaisivat sen selviytymisen itsenäisesti. Ainutlaatuinen, monimutkainen soluseinämä, joka tekee mykobakteereista vaikeasti voitettavia, on todennäköinen syy myös sen hitaaseen lisääntymiseen. Yleisen uskomuksen vastaisesti lepra ei itsessään aiheuta lihan mätänemistä tai raajojen irtoamista, vaan sen isäntä. Lepra etenee hyvin hitaasti ja voi lopulta aiheuttaa esimerkiksi tuntoaistin menetyksen tai neliraajahalvauksen. Intiassa on eniten lepratapauksia, Brasiliassa toiseksi ja Burmassa kolmanneksi eniten. Lepra-alttius voi liittyä Parkinsonin tautiin. Se on miesten vaiva. Spare a penny for an ex-leper!
ellauri370.html on line 340: Seuraava öykkäri oli paavi Pauli neljäs uskonpuhdistuksen aikana. Kun ei saanut protestanteista niskalenkkiä, se kääntyi taas hutkimaan koukkunokkaparkoja. Cum nimis absurdum est että niillä on liiian lettu elo meidän keskellä, pannaan niille kusenväriset borsat päähän ja suljetaan ne ghettoihin! Juutalaiset asui jo valmiixi Judengasseilla, lisää vaan muuri, Pauli oivalsi.
ellauri370.html on line 355: A poor little baby child is born
ellauri370.html on line 387: Another little baby child is born
ellauri370.html on line 392: A lot of Elvis Presley songs were written especially for him, but according to Mac Davis, Presley´s 1969 hit, In the Ghetto, was not such a song. Mac Davis commented, 'I never really dreamed of pitching that song to Elvis. I had been working on In the Ghetto for several years. I grew up playing with a little boy in Lubbock, Texas, whose family lived in a dirt street ghetto. His dad and my dad worked in construction together. So that little boy and I sort of grew up together. I never understood why his family had to live where they lived while my family lived where we lived. Of course back in those days, the word "ghetto" hadn't come along yet. (It is Venetian for "foundry".) But I always wanted to write a song about that situation and title it 'The Vicious Circle'. I thought that if you were born in that place and that situation, then you grow up there and one day you die there, and another kid is born there that kind of replaces you. And later I started thinking about the ghetto as a title for the song.
ellauri370.html on line 403: Kolumbukselle osoitetuissa kirjeissä ja päiväkirjoissa on viittauksia juutalaisiin pyhiin kirjoituksiin ja päivämääriin juutalaisesta kalenterista, ja on huomattava, että Kolumbus valitsi miehistöönsä monia juutalaisia ja konversoja. Matkan rahoituxen järkännyt Santangel oli konverso. Kolumbuksen matkaa ei rahoittanut, kuten yleisesti uskotaan, kuningatar Isabellan syvät taskut, vaan kaksi juutalaista conversoa ja kolmantena huomattava juutalainen. Louis de Santangel ja Gabriel Sanchez lainasivat 17 000 dukaatin korotonta lainaa omasta taskustaan auttaakseen matkan maksamisessa, samoin kuin Don Isaac Abarbanel, rabbi ja juutalainen valtiomies. Juutalaisten tiedemiesten ja rahoittajien hänelle antama apu voidaan selittää vain sillä että hän oli samaa rotua.
ellauri370.html on line 409: Babylonian kuningas Nebukadressar tuhosi kuningas Salomon rakentaman Jerusalemin Temppelin vuonna 586 eaa.
ellauri370.html on line 459: Eugen Karl Dühring (* 12. Januar 1833 in Berlin; † 21. September 1921 in Nowawes, heute Potsdam-Babelsberg) war Philosoph, Nationalökonom und Mitbegründer des Rassenantisemitismus im Deutschen Kaiserreich. Er wurde damit zu einem Vordenker des späteren Nationalsozialismus.
ellauri370.html on line 463: 1863 habilitierte sich Dühring in Philosophie, 1864 auch in Nationalökonomie. Im selben Jahr erhielt er eine Dozentenstelle an der Friedrich-Wilhelms-Universität zu Berlin. Dort geriet er jedoch in Konflikte mit Professorenkollegen. Nachdem er zudem die Universität als wissenschaftliche Einrichtung wiederholt angegriffen hatte, verlor er 1877 seine Lehrbefugnis. Von da an bis zu seinem Tod 1921 wirkte er als "Privatgelehrter."
ellauri370.html on line 465: Neben Ernst Mach und Richard Avenarius war Dühring wichtiger Vertreter des deutschen Positivismus. Er erkannte nur sinnliche Wahrnehmungen und daraus abgeleitete Verstandesschlüsse als Wirklichkeit an und behauptete gegen Immanuel Kant die Übereinstimmung von objektiver Realität mit ihrer naturwissenschaftlichen Beschreibung. Mit diesem Anspruch bekämpfte er allen Subjektivismus und Idealismus, alle Religion und Metaphysik, inklusive dialektische Materialismus. Er lehrte in Anlehnung an Auguste Comte, Voltaire und Ludwig Feuerbach, aber gegen Hegel und Karl Marx eine „Wirklichkeitsphilosophie“, die ihm zufolge „Prinzip allseitiger Gestaltung des Lebens“ werden sollte. Er wird deshalb dem neuzeitlichen antimetaphysischen Atheismus zugerechnet. Dabei beschrieb er die Rassen als Ergebnis der natürlichen Entwicklung der Menschheit.
ellauri370.html on line 467: Er positionierte seinen rassischen „Sozialismus des arischen Volkes“ seit 1865 scharf gegen Marx, aber auch gegen Ferdinand Lassalle. Beide waren ja kurzschädlige Juden. Nach dem Verlust seiner Sicht gewann er zunehmend Sympathien in der SPD. Auf dem Gothaer Parteitag 1877 verlangten Dührings Anhänger in der SPD, dass Aufsätze von Friedrich Engels nicht mehr im Vorwärts erscheinen sollten. Dies veranlasste Engels 1878 zu seiner Gegenschrift Anti-Dühring.
ellauri370.html on line 487: Für Theodor Herzl war Dühring einer der Begründer des rassistischen Antisemitismus, der ihn in den 1890er Jahren zur Überzeugung gebracht habe, dass nur der Zionismus die Zukunft des Judentums garantieren könne.
ellauri370.html on line 597: Hänen mukaansa persialaiset naiset olivat maailman kauneimpia, paizi mitä sekoittuneet vähän arabeihin. Vaikka hän pitikin valkoisia roduista kauneimpana, hän myönsi, että aasialaisilla ja mustilla naisilla oli suunnaton seksuaalinen vetovoima valkoisiin miehiin (sitä vastoin syistä, joita hän ei koskaan ilmaissut, aasialaisilla ja mustilla miehillä ei ole vastaavaa vetovoimaa valkoisiin naisiin.)
ellauri370.html on line 622: L'ethnologue Claude Lévi-Strauss estimait de son côté que, dans le système de Gobineau, les races ne sont «pas tellement inégales en valeur absolue que diverses dans leurs aptitudes particulières». LOL. Sopii kyllä olla rasisti (sitähän me ollaan juutalaisetkin), kuha ei antisemitisti. Ranskixet koittaa vielä tänäänkin hikisesti puzata maanmiehestään nazileimaa.
ellauri370.html on line 691: "Kaikkien saxalaisten rehtori" alakoulunopettaja Hermann Ahlwart kuvaili juutalaisia "petoeläimiksi" ja "kolerabasilleiksi". Hän vaati, että heitä kohdeltaisiin samalla tavalla kuin Britannian siirtomaahallinto kohteli Intiassa murhaavia lahkoja, eli "tuhottamaan" heidät. Tapporahaa pitäisi maxaa kuin Itävallassa.
ellauri370.html on line 742: B’nai B’rith (hebräisch בְּנֵי בְּרִית Bnej Brīt, deutsch ‚Söhne des Bundes‘, auch Bnai Brith) oder im deutschsprachigen Raum bis zur Zeit des Nationalsozialismus Unabhängiger Orden Bne Briss (U.O.B.B.), auch in jiddischer Lautung Bnei Briß genannt, ist eine jüdische Organisation, ein unabhängiger weltlicher jüdischer Orden, organisiert in Logen. Sie wurde im Jahre 1843 in New York als geheime Loge von zwölf jüdischen Einwanderern aus Deutschland gegründet und widmet sich laut Selbstdarstellung der Förderung von Toleranz, Humanität und Wohlfahrt. Ein weiteres Ziel von B’nai B’rith ist die Aufklärung über das Judentum und die Erziehung innerhalb des Judentums. Zurzeit gibt es rund 500.000 organisierte Mitglieder in ungefähr 60 Staaten. Damit ist sie eine der größten jüdischen internationalen Vereinigungen. Das Veröffentlichungsorgan ist die B’nai B’rith International Jewish Monthly.
ellauri370.html on line 744: B'nai B'rith, Unabhängiger Orden (U. O. B. B.), Söhne des Bundes, ist ein 1843 in New York begründeter Ordensverband, der nur Juden aufnimmt. Mit Großlogen, Hauptlogen und Distrikten ist B’nai B’rith ähnlich wie die Freimaurerei aufgebaut, versteht sich aber nicht als mit dieser Bewegung verbunden. Der Orden hat in Europa keine Grade, dagegen Erkennungszeichen und ein Ritual, das aber mit dem freimaurerischen Ritual in keiner Weise identisch ist. Die Zentrale ist in Washington, D.C.; dort betreibt die Organisation ein Museum zur jüdischen Geschichte (das B’nai B’rith Klutznick National Jewish Museum).
ellauri370.html on line 746: Der Orden ist völlig unpolitisch und hat mit der Freimaurerei nichts weiter gemeinsam als gleichartige, aber auf einen konfessionell engen Kreis beschränkte Tendenzen der ethischen Erziehung seiner Mitglieder und der Karitas. Die Gegnerschaft, die der Orden auch in Freimaurerkreisen findet, ist ganz unbegründet.
ellauri370.html on line 748: 1897 öffnete sich die Organisation auch für Frauen. Eigentlich, Frauen werden nicht aufgenommen, jedoch haben viele Logen Frauenvereinigungen und Jugendbunde angegliedert.
ellauri370.html on line 750: So entstanden zu dieser Zeit auch im Deutschen Reich die B’nai-B’rith-Schwesternverbände, die sich vom liberaleren Jüdischen Frauenbund abgrenzten. Seit 1990 nimmt B’nai B’rith International Frauen als Vollmitglieder auf. Die selbstorganisierte, dem B’nai B’rith angeschlossene Frauenorganisation nennt sich B’nai B’rith Women und behauptet weiterhin ihren unabhängigen Status.
ellauri370.html on line 754: Im österreichischen Teil Österreich-Ungarns wurde 1889 die Loge Austria gegründet, die Israelitischer Humanitätsverein genannt werden musste, da Logen (Freimaurerlogen) verboten waren. Es folgten ab 1892 Logengründungen in Pilsen, Krakau, Prag (zwei Logen), Karlsbad, Reichenberg, Brünn, Troppau, Lemberg, Budweis und Czernowitz. 1895 wurde die Loge Wien gegründet, deren Präsident jahrelang der Philosoph Wilhelm Jerusalem war. Sigmund Freud war Mitglied der Loge Wien.
ellauri370.html on line 763: Aktiivisempi juutalaisia syrjivä politiikka alkoi Puolan jakamisesta 1700-luvulla Itävallan, Preussin (Saksan) ja Venäjän toimesta, mikä johti ensimmäistä kertaa Venäjän historiassa suureen juutalaisten asukkaan maan hallintaan Venäjän jaossa. Tämä maa nimettiin Pale of Settlementiksi, josta juutalaisia kiellettiin muuttamasta Venäjän sisäpuolelle. Vuonna 1772 Katariina II pakotti Pale of Settlementin juutalaiset jäämään shtetleihinsä ja kielsi heitä palaamasta kaupunkeihin, jotka he miehittivät ennen Puolan jakamista. Pale of Settlement virallistettiin vuonna 1791 tarkoituksena vapauttaa Moskova juutalaisista. Sen rajat saatiin päätökseen vuonna 1812, kun Bessarabia liitettiin.
ellauri370.html on line 770: 
ellauri370.html on line 787: Juutalaisille on ainakin jäänyt vähän paha maku suuhun. Poul kertoo: Ukraina är det vidsträckta och fruktbara slättland sam utbredersig mellan våra dagars Polen och det egentliga Ryssland. Den genomströmmas av floderna Dnjepr och Dnjestr samt har Kiev som huvudstad. I dag hör Ukraina intimt samman med Putin-Ryssland, men för trehundra år sedan härskade den polsk-litauiske konungen över det. Ukraina var ett av de polska kronländerna. Därför drabbade det också Polen, då hetman (benämning på kosackhövding) Bogdan Chmelnickiji Ukraina är 1648 utropade det heliga kriget mot de polska härskarna och deras judiska tjänare. Signalen till strid hade knappt gått, förrän Ukrainas bönder klippte till, lämnade hus och hem, stormade herrgårdarna och sablade ner dem som kom i deras väg, först och främst de förhatliga judiska ämbetsmännen. De enda som skonades var det fåtal judar som övergick till den grekisk-katolska kyrkan. Ukraina stod i lågor, och prästerna hetsade de upproriska till blodiga illdåd.
ellauri370.html on line 814: Nojoo, bolsjevikit sallivat juutalaiset muttei juutalaisuutta, ei uskontoa, hepreaa eikä siionismia. Aikamoinen kognitiivinen dissonanssi siinä. Uskonto on kansalle ooppiumia. Jumala on sika, sioista mahtavin! Kaikenlaista sikailua synagoogassa. Nyt sai niissä juoda harppisaxalaista laageria ja venäläistä piivoa ja kazoa Mosfilmin leffoja. Yhtä paha häväistys kuin Pompejuxen kasa tabernaakkelissa. Mitä tulee lehtimajajuhlasta ilman lehtiä, tai kosherista ilman verenvuodatusta? Nitsevoo. Mutta rabbiinit jaxoi odottaa, ei tääkään Babylonin vankeus vienyt 70 vuotta kauempaa. Nyt zaarina on Putin ja antisimianismi entisillä jengoilla: juutalaiset rikastuvat ja goyimit kadehtivat niitä. Suuret siionistit Weizmann, Ben Gurion ja Isak Ben Zwi oli kaikki venäläisiä. Jordan-virran rannalla on mukavampi asustaa kuin Birobidjanissa. Ilja Ehrenburg oli vinha takinkääntäjä, siitäkään ei pitäneet kummatkaan kylmän sodan osapuolista. Porvarillisia imperialistisia elementtejä ja kosmopoliitikkoja. Onko oikeastaan mitään etovampaa asiaa kuin sikasovinismi?
ellauri370.html on line 817:
ellauri371.html on line 65: Oikeus on vahva, meidän oikeutemme on vahva. Sana laki on abstrakti ja todistamaton ajatus. Tämä sana tarkoittaa: anna minulle mitä haluan. Saan siten todisteen siitä, että olen vahva etkä sinä.
ellauri371.html on line 81: Alkoholi, klassismi, razoration. Razoration is a social enterprise with the vision to eradicate poverty in the UK through equipping homeless individuals with employable skills to enhance their job prospects, bringing them out of poverty and improving their standard of living.
ellauri371.html on line 83: We aim to eradicate poverty through establishing a door-to-door hairdressing service for students in Nottingham. The profits from these haircuts will cross-subsidise the costs of providing homeless individuals with haircuts and financing their enrolment onto barbering courses.
ellauri371.html on line 85: Razoration hopes to tackle the issue of homelessness and both absolute and relative poverty within Nottinghamshire and raise awareness on the problem of, and associated with, homelessness. Our mission is to develop careers for passionate individuals through assisting them into employment. In addition, we hope to change society’s mindset, through reducing social isolation and the stigma associated with homelessness and home-made bad haircuts.
ellauri371.html on line 93: Vapauden tasa-arvon veljeskunta. Jopa muinaisina aikoina me kansojen keskuudessa huusimme sanoja: "Meidän kyllä, tasa-arvo, veljeys”, sanat toistettiin niin monta kertaa siitä lähtien tajuttomat papukaijat, alkaen lentävät kaikkialla näillä vieheillä, joilla he otti pois maailman hyvinvoinnin, todellisen henkilökohtaisen vapauden fifty-sixty, aiemmin niin suojattu väkijoukon paineelta. Väitetty älykäs, älykäs goyim ei ymmärtänyt puhuttujen sanojen abstraktisuutta, ei huomannut niiden merkitysten ristiriitaa ja niiden välistä vastaavuutta taistelussa, he eivät nähneet, ettei luonnossa ole tasa-arvoa, he eivät nähneet että voi olla vapautta, jonka luonto itse on luonut, nim. mielien, hahmojen ja kykyjen eriarvoisuus, eikä tasa-arvoinen alistuminen laeille, he eivät ymmärtäneet, että joukko on sokea, joka on valittu ytimen ulkopuolisista johtajista, politiikan suhteen he ovat yhtä sokeita kuin hän itse, että vihitty, jopa typerys, voi olla oikeassa vitivarmasti, eikä vihitty, vaikka hän olisi nero, ei mitään tsanssia ymmärtää politiikkaa. Goyit jäivät kaipaamaan tätä kaikkea näkymättömissä. Samaan aikaan tämä oli perustava dynastinen sääntö: isä välitti tietoa pojalleen poliittisten asioiden kulusta niin, ettei kukaan ei tiennyt, paitsi dynastian jäseniä, eikä voinut pettää salaisuuksia hallituille ihmisille. Ajan myötä merkitys todellisen asioiden dynastinen välittämisen lyrics katosi, mikä vaikutti menestykseen niin ettei väliä mitään.
ellauri371.html on line 101: Vapauden abstraktio. Vapauden abstraktio on antanut kyky vakuuttaa ihmisjoukot siitä, että hallitus ei ole mitään muuta, kuin maanomistaja johtajana - ihmiset luuli että sen voi vaihtaa kuin kulunutta hanskaa. Siis kansanedustajien vaihto. Muuttuvien kansan edustajien valta antoi meille sosaalisen tilauxen ja ikään kuin valtit käsiin ... tapaamisiin.
ellauri371.html on line 182: Kuinka saada käsiisi yleinen mielipide. Vastaanottaja ota yleinen mielipide käsiisi, sinun on saatava se järjestykseen, hämmentyneenä ilmastaen niin monia asioita eri puolilta ristiriitaisia mielipiteitä ja gojiin asti eksyvät labyrinttiinsä eivätkä ymmärrä mikä on parempaa olemalla minkäänlaista mielipidettä politiikkaan liittyvissä asioissa, joita yhteiskunta ei saa tietää, koska se tietää heidän on vain se, joka johtaa yhteiskuntaa. Tämä on ensimmäinen salaisuus.
ellauri371.html on line 268: Yleinen äänioikeus. Tätä varten meidän täytyy saada kaikki äänestämään luokkien eroamatta ja pätevyys vahvistaa enemmistön absolutismia, jota ei voi saavuttaa älykkäillä sensuureilla edes korkealuokkaiset... Opetettuani kaikkia tällä tavalla itsetarkoituksen ajatukselle murramme goyim-perheen merkityksen ja sen kasvatuksellisen arvon ymmärtäminen, poistakaamme yksittäisten mielien erottaminen, mikä meidän johtamamme joukko ei salli minkäänlaista edistymistä tönäyttää, ei edes puhua: hän on tottunut kuuntelemaan vain meittiä, maksamme hänelle kuuliaisuudesta ja huomiosta. Tällä luomme sellaisen sokean voiman, että kun et voi liikkua muualle kuin agenttiemme hallintaan, jonka olemme sijoittaneet johtajien siihen yhteen paikkaan.
ellauri371.html on line 338: Mitä edistystä vapaamuurariuden käsitteissä noin klo puoli mennessä? Tällaisia toimenpiteitä toteuttamalla tulee ajatuksen ase keino hallitsijamme käsissä - valtio, joka ei enää salli ihmisten massojen sitä vaeltaa erämaassa ja haaveilla siunauksista gresseth. Kuka meistä ei tietäisi, että nämä aavemaiset siunaukset ovat suoria teitä absurdeihin unelmiin, josta syntyivät ihmisten anaalisuhteista keskenään ja valtaan, koska edistys tai parempi sanoa ajatus edistymisestä on tuonut mieleen ajatuskokonaisuuden, jonkinlaisen vapautumisen ilman rajojen asettamista...
ellauri371.html on line 444: Vapaamuurariuden absolutismi. Meidän absolutismimme on johdonmukainen kaikille ja siten jokaisessa sen asetuksessa kunnioitetaan suurta tahtoamme, mikä oli vaadittu ja kiistatta toteutettu: se jätetään huomiotta--- [seuraava avainpointti on taas osin hepreaa, sori siitä goyboyt] Myyaya! in =n=r^^ alastomia ominaisuuksia. NaGO S1*iiii~ip>a. Kassaatiooikeus. Poistamme kassan oikeuden, antaa ajatusten syntyä ihmisten keskuudessa ilmaisexi • ^ хъ sGdyGL/zhGglooo tapahtuu* sitten me --- Che "IYA Po Ch v™rya™ TV" me °o T u d R sGziat joka hattu, "meidän P y 0V a T dg I ja Yu ystratsіi joille vain "ada" ѣ- aL^TGt^^^ . suojatti. p^tpiyaphalny "näkemys" tulevan "hallituksen" vallasta. I - n R yapGpshv^niG^ näyttää patriarkaalliselta. Keskinäinen = Ш "^ t ~ k2k ystävälle, tahdikkuutta ja - X7; ъ LYu N ev1z G moz„°o Ja siellä on ov- HitsGoez™ Popei ".käsikirjat, jos ne haluavat elää rauhassa ja hiljaisuudessa. Idol you, GG "la." Oi" [=™™°; heidän hallituskautensa.
ellauri371.html on line 452: Yliopistojen neutralointi. Tavoitteena tuhota muiden kuin meidän kollektiivisten voimien avioliitto, olemme neutraloineet kollektivismin ensimmäisen vaiheen – yhtenäisyyden. Yliopistoja pitää kouluttaa uuteen suuntaan. Heidän esimiehensä ja professorinsa valmistetaan yrityksellesi yksityiskohtaisilla salaohjelmilla toimia, joista he eivät peräänny rankaisematta, ei hiukkasenkaan. Niitä määrätään erityistä varovaisuutta noudattaen itsenäisyyteen ja annetaan täydelliseen itsenäisyyteen eväät hallitukselta. Jätämme opetuksen ulkopuolelle valtion lakinilkit evp, kuten kaikki, mikä koskee poliittisia tic-kysymyxiä. Näitä aineita opetetaan muutamalle kymmenelle ilmatteexi antamisen mukaan valitulle henkilölle, joilla on parhaat Xia-kyvyt vihittyjen joukosta. Univer- siis yliopistokaupunkien ei pitäisi päästää nuoria ulos muureistaan. Lomonosov suunnittelee perustuslakia komediana tapahtumia tai tragedioita, jotka käsittelevät poliittisia kysymyksiä, joiden isät eivät koskaan ymmärtäneet mitään. Huonosti kohdennettu tietoisuus ilmenee useimmille ihmisille politiikan kysymyksinä, luo utopiaa ja pahaa abeista, kuten itse voit nähdä yleissivistävän mittarin sojottaessa tähän suuntaan. Meidän täytyi tuoda kaikki nuo heidän koulutukseensa; hyvä alku, joka rikkoi heidät niin loistavasti, sille sopii rakentaa. Kun olemme vallassa, poistamme kaikenlaisia kiusallisia aiheita koulutuksesta ja näytämme opiskelijoille ■■■ niin niistä tulee nuoruudesta asti kuuliaisia vallan lapsia, rakastavia hallitsijan rauhan ja tyyneyden toivona.
ellauri371.html on line 475: Paavin tuomioistuin. Kun sen aika vihdoin koittaa tuhota paavin hovi, sitten sormi näkymättömästä kädet osoittavat ihmiset tätä sisäpihaa kohti. Kun kansat ryntäävät sinne, me toimimme kuin hänen puolestaan suojukset vakavan verenvuodon estämiseksi käynnissä... 'Tällä sabotaasilla pääsemme sen ytimeen syvyyspommilla, emmekä tule sieltä enää ulos ennen kuin olemme puhdistaneet kaiken tämän paikan voimalla.
ellauri371.html on line 670: The ability of Congress to authorize military action without a formal declaration of war was later confirmed by the Supreme Court and formed the basis of many similar actions since, including American participation in the Vietnam War and the 1991 Gulf War. Eikös se ole terrorismia? Ei toki vaan demilitarisaatota, vähän sellanen erikoisoperaatio.
ellauri372.html on line 76: Crassus is said to have made part of his money from proscriptions, notably the proscription of one man whose name was not initially on the list of those proscribed but was added by Crassus, who coveted the man's fortune. Crassus' wealth is estimated by Pliny at approximately 200 million sesterces. Plutarch, in his Life of Crassus, says the wealth of Crassus increased from less than 300 talents at first, to 7,100 talents. This represented 229 tonnes of silver, worth about US$167.4 million at August 2023 silver prices, accounted right before his Parthian expedition, most of which Plutarch declares Crassus got "by fire and war, making the public calamities his greatest source of revenue."
ellauri372.html on line 78: Some of Crassus' wealth was acquired conventionally, through slave trafficking, production from silver mines, and speculative real estate purchases. Crassus bought property that was confiscated in proscriptions and by notoriously purchasing burnt and collapsed buildings. Plutarch wrote that, observing how frequent such occurrences were, he bought slaves "who were architects and builders." When he had over 500 slaves, he bought houses that had burnt and the adjacent ones "because their owners would let go at a trifling price." He bought "the largest part of Rome" in this way, buying them on the cheap and rebuilding them with slave labor. Täähän on ihan kuin
ellauri372.html on line 81: The first ever Roman fire brigade was created by Crassus. Fires were almost a daily occurrence in Rome, and Crassus took advantage of the fact that Rome had no fire department, by creating his own brigade—500 men strong—which rushed to burning buildings at the first cry of alarm. Upon arriving at the scene, however, the firefighters did nothing while Crassus offered to buy the burning building from the distressed property owner, at a miserable price. If the owner agreed to sell the property, his men would put out the fire; if the owner refused, then they would simply let the structure burn to the ground. After buying many properties this way, he rebuilt them, and often leased the properties to their original owners or new tenants.
ellauri372.html on line 83: Crassus befriended Licinia, a Vestal Virgin, whose valuable property he coveted. Plutarch says "And yet, when he was further on in years, he was accused of criminal intimacy with Licinia, one of the vestal virgins, and Licinia was formally prosecuted by a certain Plotius. Now, Licinia was the owner of a pleasant villa in the suburbs, which Crassus wished to get at a low price, and it was for this reason that he was forever hovering about the woman and paying his court to her, until he fell under the abominable suspicion. And, in a way, it was his avarice that absolved him from the charge of corrupting the vestal, and he was acquitted by the judges. But he did not let Licinia go until he had acquired her property."
ellauri372.html on line 85: After the Spartakiads, the six thousand captured slaves were crucified along the Via Appia by Crassus' orders. Jahve oli kateudesta vihreä. Mutta Jeesus ei ollutkaan pelkkä ihminen, eikä mikään orja vaan taivaan prince of Wales. At his command, their bodies were not taken down afterwards, but remained rotting along Rome's principal route to the south. This was intended as an abject lesson to anyone who might think of rebelling against Rome in the future, particularly of slave insurrections against their owners and masters, the Roman citizens. Vizi roomalaiset oli kusipäitä.
ellauri372.html on line 91: Carrhaen jälkeen roomalaiset keskittyivät sisällissotiin. Voittajaksi selviytynyt diktaattori Julius Caesar aikoi hyökätä Parthiaan, mutta hänet murhattiin. Caesarin tasavaltalaismielisiä murhaajia tukenut sotapäällikkö Quintus Labienus pelkäsi Marcus Antoniuksen ja Octavianuksen kostoa, joten hän pakeni Parthiaan. Hänestä tulikin siellä kuningas Pakaros I:n arvostama sotapäällikkö. Vuonna 41 eaa. Parthia hyökkäsi Labienuksen johdolla Syyriaan, Kilikiaan, Kaariaan ja Fryygiaan. Toinen armeija hyökkäsi Juudeaan ja kaappasi sen kuninkaan. Sotasaalis oli merkittävä ja kuningas Fraates IV rakensi rahoilla Ekbatanaa edeltänyttä pääkaupunkia Ktesifonia.
ellauri372.html on line 97: In a famous Roman military disaster, the Parthians crushed an expeditionary force led by Crassus in 53 BCE. This flaccid ode was written about thirty years later, when a new war against Parthia seemed to be in the offing (in practice an agreement in 20 BCE avoided one: Crassus’s legions’ captured standards were returned, which would have helped Roman national pride). As well as expressing straightforward patriotism, the poem conveys the important messages that national prestige is safe with Augustus, and that accepting defeat must never be the Roman way.
ellauri372.html on line 102: Regulus was a famously principled and courageous fictional figure from the Punic wars 2 centuries earlier. Captured by the Carthaginians with others during the Punic wars, he was sent to Rome, under an oath to return, to pass on peace proposals and a request for exchange of prisoners. According to legend, as described by Horace here, he advised the Senate not to accept, and returned to Carthage to a certain and painful death, keeping his oath. There is a clear echo of the campaign that Augustus was waging to restore traditional Roman and family values. Like the rock-hard Regulus, “proper” Romans should be prepared to face death and spit in its eye, rather than take a safe but dishonourable way out. The gulf between these traditions and the contemporary Romans partying and fornicating away in writers like Ovid and Propertius could not be deeper.
ellauri372.html on line 110: regnare; praesens divus habebitur ukkostaivaalta; kohta Augustusta
ellauri372.html on line 129: si non periret immiserabilis Ellei anneta panttivankien säälittä
ellauri372.html on line 161: ab se removisse et virilem sekoisi, ja miehekkään torvi käänsi
ellauri372.html on line 164: donec labantis consilio patres Kunnes sai jäykistettyä vetkut senaattorit,
ellauri372.html on line 194: Vuoden 1932 puolivälissä Kolbe lähti Japanista Malabariin Intiaan, missä hän perusti toisen luostarin, joka on sittemmin suljettu.
ellauri372.html on line 233: Kekä Juudean kuningas joutui partiolaisten vangixi? Kenet nappasivat juanikkaat virtaheposet? Löytyisiköhän tiato Aaro Hongan partiopoikakirjoista? Israelin toinen kuningaskunta oli nykyisen Palestiinan alueella sijainnut valtio suunnilleen 100-luvulla eaa. Valtio syntyi makkabealaiskapinan aikana, jolloin juutalaiset onnistuivat saamaan itsenäisyyden aluetta hallinneilta seleukideiltä. Valtakunnan täytyi taipua Rooman vasalliksi vuonna 63 eaa. ja myöhemmin siitä tuli yksi Rooman provinsseista.
ellauri372.html on line 235: Juutalaiset nousivat kapinaan seleukideja vastaan vuonna 168 eaa. Kapinasta on kirjoitettu Raamatun apokryfikirjoihin laskettavat makkabilaiskirjat. Juutalaiset saivat Jerusalemin haltuunsa vuonna 165. eaa. ja Jerusalemin toinen temppeli vihittiin uudelleen käyttöön. Seleukidien hallitsija Demetrios II Nikator myöntyi rauhansopimukseen juutalaisten kanssa vuonna 142 eaa. Johannes Hyrkanos nousi juutalaisvaltion valtaistuimelle vuonna 140 eaa. Hänen katsotaan aloittaneen valtakuntaa loppuun saakka hallinneen Hasmonidien hallitsijasuvun. Seleukideista on lyhyt selvitys paasauxessa "Tarsuxen kultahattu" albumissa 287.
ellauri372.html on line 241: Idumea eli Edom (hepr. אֱדוֹם, m.kreik. Ἰδουμαία, Idūmaia, lat. Idumaea) oli myöhäisrautakautinen valtakunta nykyisen Etelä-Israelin ja Lounais-Jordanian alueella. Se oli Juudan alaisuudessa noin vuoteen 850 eaa., jolloin se itsenäistyi. Vuosina 800–650 se oli Assyrian alaisuudessa. 6. vuosisadalla eaa. se oli hetken aikaa Babylonian provinssi. Sen jälkeen siitä tuli osa Persian valtakuntaa.
ellauri372.html on line 246: "Kaukana on sinun asuinsijasi oleva rehevistä maista, vailla taivaan kastetta. Sinä olet elävä miekkasi varassa ja palveleva veljeäsi. Mutta kun sinä kerran riistäydyt irti, silloin karistat hänen ikeensä niskastasi." Tarinaa on muun muassa pidetty vertauksena siitä, miten ovela Israel onnistui jymäyttämään ja alistamaan vanhemman Edomin valtakunnan, mutta myöhemmin Idumea kuitenkin pääsi päältäpäsmärixi. Talmudissa nimi "Edom" tarkoittaa Rooman valtakuntaa. Juutalaisen myytin mukaan Romulus ja Remus olivat Esaun jälkeläisiä, ja Rooman syntymyytti - kaksoset, jotka joutuvat riitaan - muistuttaa suuresti Esaun ja Jaakobin tarinaa. Varhaiskeskiajalla kasaarit käyttivät nimeä "Edom" Bysantin keisarikunnasta. Edomin maita oli arabisodissa kiistelty Negevin autiomaa.
ellauri372.html on line 250: Simon Thassi perusti dynastian vuonna 141 eaa., kaksi vuosikymmentä sen jälkeen, kun hänen veljensä Juudas Makkabeus ( יהודה המכבי Yehudah HaMakabi ) oli voittanut Seleukidien armeijan Makkabien kapinan aikana vuosina 167–141 eaa. Kirjan 1 Makkabea , 2 Makkabea ja historioitsija Josephuksen (37 - n. 100 jKr.) ensimmäisen kirjan " Juutalainen sota" mukaan seleukidien kuningas Antiokhos IV Epiphanes ( r. 175-164, yxi Poulin listaamista juutalaisten vainoojista) siirtyi vaatimaan tiukkaa valvontaa. Coele Syyrian ja Foinikian seleukidinen satrapia onnistuneen hyökkäyksensä Ptolemaioksen Egyptiin (170–168 eaa.) jälkeen kääntyi takaisin Rooman tasavallan väliintulon myötä. Hän ryösti Jerusalemin ja sen temppelin tukahduttaen juutalaisten ja samarialaisten uskonnolliset ja kulttuuriset tavat, ja määräsi hellenistiset käytännöt ( n. 168–167 eaa.). Seleukidi-imperiumin tasainen romahtaminen Rooman tasavallan ja Parthian valtakunnan nousevien hyökkäysten seurauksena antoi Juudealle mahdollisuuden saada takaisin jonkin verran autonomiaa; kuitenkin vuonna 63 eaa., Rooman tasavalta hyökkäsi valtakuntaan , hajosi ja perustettiin Rooman asiakasvaltioksi.
ellauri372.html on line 257: Mooseksen kirjasta Babylonin vankeuteen asti Raamattu tarjoaa erilaisia yksityiskohtia simoniitoista, minkä jälkeen se katoaa muistiosta. Ne mm. myöhästyivät exoduxesta.
ellauri372.html on line 277: Vuonna 40 eKr. Antigonus II Mattathias, Hasmonean Aristobulus II:n poika, tarjosi rahaa Parthian armeijalle auttaakseen häntä valloittamaan Hasmonean valtakunnan. Partialaiset hyökkäsivät Rooman Syyriaan, valloittivat Juudean, valloittivat Hyrcanuksen ja Phasaelin ja asettivat Antigonus II:n Juudean valtaistuimelle. Hyrcanus silvottiin [miten? kuva tarvitaan], ja Phasael teki itsemurhan sen sijaan, että joutuisi Antigonus II:n käsiin. Herodes ja hänen perheensä piiritettiin Masadassa, mutta Herodes pakeni Petraan. Kun Herodes ei saanut apua nabatealaisista, hän lähti Roomaan. Antonyn tukemana Rooman senaatti julisti hänet "juutalaisten kuninkaaksi" ja palasi Juudeaan vaatimaan valtaistuinta.
ellauri372.html on line 279: PST. Hyrcanus otettiin kiinni ja hänen korvansa silvottiin (Josephuksen mukaan Antigonus puri setänsä korvat irti), jotta hänestä jäi pysyvästi pappeuskelvoton. Sitten Parthialaiset veivät Hyrcanuksen vankeuteen Babyloniaan, missä hän asui neljä vuotta Babylonian juutalaisten keskellä, jotka myivät hänelle paljon kunniamerkkejä.
ellauri372.html on line 356: Hasmonean kuningatar Alexandra Salomen kuolema syöksyi Juudean sisällissotaan hänen kahden poikansa Hyrcanuksen ja Aristobuluksen välillä. Sen jälkeen kun Aristobulus oli syrjäyttänyt vanhemman veljensä sekä valtaistuimelta että ylipappeudelta Jerusalemissa, Idumean Antipater neuvoi Hyrkanusta hakemaan Nabatean kuninkaan Aretas III:n apuun. Vastineeksi lupauksestaan alueellisista myönnytyksistä Aretas antoi Hyrcanukselle 50 000 sotilasta, ja heidän yhteiset joukkonsa piirittivät Aristobuluksen Jerusalemissa.
ellauri372.html on line 360: Fariseukset asettuivat Hyrcanuksen puolelle, saddukeukset Aristobuluksen puolelle. Vuoden 63 pääsiäisjuhlan aikana Hyrcanus ja hänen liittolaisensa, Petran arabikuningas Aretas piirittivät Aristobuluksen ja saddukeukset Jerusalemin temppelissä. Aristobulus onnistui kuitenkin lähettämään lähettilään Pompeuksen edustajan Syyriaan Marcus Aemilius Scauruksen luo. Juutalainen johtaja lupasi 8000 kg hopeaa, tarjouksen, josta Aemilius ei voinut kieltäytyä: hän käski Aretasin heti lähtemään. Kun Pompeius saapui paikalle, hän sai vielä suuremman lahjan: Aristobulus lähetti hänelle peräti 800 kilon kultaisen viiniköynnöksen, jonka roomalainen komentaja toimitti Jupiterin temppeliin Roomaan.
ellauri372.html on line 364: Kun Pompeius itse saapui Damaskokseen vuonna 63 eKr., sekä Hyrcanus että Aristobulus vierailivat hänen luonaan siellä. Pompeius lykkäsi asian ratkaisemista ja ilmoitti vastustaville osapuolille ratkaisevansa sen, kun hän oli saapunut Juudeaan henkilökohtaisesti. Aristobulos, jolta oli rahat loppu, ei odottanut Pompeuksen päätöstä ja lähti Damaskuksesta sulkeutuakseen Aleksandriuminsa linnoitukseen. Se suututti Pompeuksen, joka marssi Juudeaan joukkoineen, joiden nähdessään Aristobulus perääntyi. Kun Pompeiuksen kenraali Aulus Gabinius johti joukkoa valloittamaan Jerusalemin, Aristobuluksen kannattajat kieltäytyivät päästämästä roomalaisia joukkoja sisään. Suututtuneena Pompeius pidätti Aristobuluksen ja valmistautui piirittämään kaupunkia.
ellauri372.html on line 427: Ebal-vuori ( hepreaksi : הַר עֵיבָל Har ʿĒyḇāl ; arabia : جَبَلُ عَيْبال Jab nor ja Biblian välittömästä Nachemal -vuoresta Vicin Shelus-vuoren rannalla) toiselle puolelle laakso, jossa Nablus sijaitsee, ja eteläpuolen muodostaa Gerizim-vuori .
ellauri372.html on line 443: Tekstissä luetellaan kaksitoista kirousta, jotka leeviläisten pappien oli lausuttava ja kansan vastattava Aamenilla. Nämä kiroukset muistuttavat suuresti lakeja (esim. kirottu olkoon se, joka poistaa lähimmäisensä maamerkin), eikä niitä seuraa luetteloa siunauksista, jotka on kuvattu vastaavassa liturgisessa kehyksessä; tutkijat uskovat, että nämä edustavat todennäköisemmin sitä, mikä oli kirjoitettu kiviin, ja että myöhempi luettelo kuudesta nimenomaisesta siunauksesta, kuudesta lähes vastaavasta nimenomaisesta kirouksesta, oli alun perin tässä kohdassa tekstissä. Näiden eksplisiittisten siunausten ja kirousten nykyisen sijainnin laajemmassa lupauskertomuksessa ja paljon laajemmassa uhkakertomuksessa (vastaavasti) katsotaan olleen toimituksellinen päätös maanpaon jälkeiselle 5. Mooseksen kirjan korjatulle versiolle, mikä kuvastaa deuteronomistin maailmankatsomusta Babylonian maanpaon jälkeen.
ellauri372.html on line 481: Raamatun kertomusten tärpättipuu (terebintti eli pistaasi) pyhäkön vieressä oli ilmeisesti olemassa jo patriarkkien aikana, koska Jaakobin kuvataan Genesiksen kirjassa hautaanneen vieraiden jumalien epäjumalat (jotka kuuluivat setä Labanille) sen alle. Midrashin mukaan samarialaiset löysivät myöhemmin yhden näistä kyyhkysen muotoisista epäjumalista, ja sitä käytettiin palvonnassa Gerisim-vuorella.
ellauri372.html on line 508:
ellauri372.html on line 522: Then did Sir Knight abandon dwelling,
ellauri372.html on line 540:
ellauri372.html on line 542: Riimin sanat "swear for" ja "wherefore" ja "ecclesiastic" ja "kepin sijasta" ovat yllättäviä, luonnottomia mutta humoristisia. Lisäksi "-don dwelling" ja "a-colonelling" riimi on jännitetty katkeamiseen saakka, jälleen humoristisen vaikutuksen vuoksi. Mitä vittua, "colonel" ääntyi /kolönel/ 1600-luvulla!? Moukka! “Colonel” came to English from the mid-16th-century French word coronelle, meaning commander of a regiment, or column, of soldiers. By the mid-17th century, the spelling and French pronunciation had changed to colonnel. The English spelling also changed, but the pronunciation was shortened to two syllables for no good reason. By the early 19th century, the current pronunciation and spelling became standard in English. But in the part of Virginia I come from, there is no “r” sound; it’s pronounced kuh-nul. (David Miller, Curator, Armed Forces History, National Museum of American History).
ellauri373.html on line 35: Jolon saarella Filippiineillä on siirtomaaherrat pörränneet enemmän kuin Kar-Air Jälän kentällä. Jolo on eri saari kuin Gilolo, an island in NE Indonesia, the largest of the Moluccas, current name: Halmahera, former names: Djailolo, Gilolo, Jilolo. The island of Gilolo, which seems to be Japan, is about 240° east longitude. This is so far remarkable, that no voyages had yet been made in that sea. (Lähde: Henry Hallam.) On se kuitenkin meidän 6000 palapelin kartalla. Jolon nimeä ei löydy.
ellauri373.html on line 86: Pluspuolella sinä vuonna syntyi kaunis maalari Elisabetta Sirani (jonka omakuva on putinisteilla Moskovassa Pushkin musheossa). Liisa kuoli 27-vuotiaana työuupumuxeen.
ellauri373.html on line 88: abetta_Sirani_Autorretrato_Museo_Pushkin_Moscu.jpg" />
ellauri373.html on line 124: Pitkänä miinuxena sinä vuonna syntyi myös Ludi XIV ja sen habsburgilainen rouva Espanjan ja Itävallan Maria Teresa.
ellauri373.html on line 154: The only statement I care to make about the PROTOCOLS is that they fit in with what is going on. They are sixteen years old, and they have fitted the world situation up to this time. THEY FIT IT NOW. Indeed they do!
ellauri373.html on line 187: The Revue des etudes Juives, financed by James de Rothschild, published in 1889 two documents which showed how true the Protocols are in saying that the Learned Elders of Zion have been carrying on their plan for centuries. On January 13, 1489, Chemor, Jewish Rabbi of Arles in Provence, wrote to the Grand Sanhedrim, which had its seat in Constantinople, for advice, as the people of Arles were threatening the synagogues. What should the Jews do? This was the reply:
ellauri373.html on line 193: “The advice of the Grand Satraps and Rabbis is the following:
ellauri373.html on line 197: “2. As for what you say about the command to despoil you of your goods” [the law was that on becoming converted Jews gave up their possessions]; “make your sons merchants, that little by little they may despoil the Christians of theirs.
ellauri373.html on line 199: “3. As for what you say about their making attempts on your lives: make your sons doctors and apothecaries, that they may take away Christians’ lives.
ellauri373.html on line 351: erityisen kovaa Lucien Wolf ja rabbi Stephen Wise. Se on
ellauri373.html on line 397: jota vuosisatojen ajan kovin saarnaavat Israelin rabbit ja
ellauri373.html on line 426: "Jewish Encyclopediasta" ja muista lähteistä saamme tietää, että Ginsberg opiskeli Talmudia paikallisessa chederissä (juutalainen koulu). Kahdeksalta meni nukkumaan salaa vanhemmilta, useiden ikäisensä kanssa, hän oppi lukemaan venäjää ja Saksan kieliopin. Vuonna 1868 Ginsbergin perhe muutti Gopisgitsaan, jossa hänen isänsä sai taksityön Roarer-firmassa (paikallinen Uber): koko perhe asui autossa 1886 asti. Asher Ginsberg jatkoi opiskelua, kuin Talmudin lisäksi hän opiskeli ja sen tärkeyttä yleistiedon alat sekä kirjallisuus. Hän tuli niin vahva ja pätevä erikoistiedossa niyah niyah rabbiinien "oppimisesta", että ympäröivät rabbit tuli neuvottelemaan hänen kanssaan.
ellauri373.html on line 428: Seitsemäntoistavuotiaana hän meni naimisiin tyttärentyttärensä kanssa kuin Menachem Mendel, kuuluisa Lubovitzin rabbi. Vuonna 1878 hän vieraili Odessassa, missä oli kaikkea nähtävää mikä teki häneen suuren vaikutuksen. Hän innostui chattailuun. Hän päätti omistaa useita vuosia peukalokyydillä matkustamiseen ja eri tieteiden opiskeluun. Hän on - opiskeli erityisen ahkerasti latinan kieltä, matematiikkaa, kirjanpitoa, historiaa ja maantiedettä. Vuodesta 1882 vuoteen 1884 hän vieraili Wienissä, Berliinissä, Breslaussa; opiskeli ranskan, saksan ja englannin filosofeja. Englanti, venäjä ja varsinkin erityisen huolella Carpe Diem, nuo suuret ajattelijat - juutalaiset.
ellauri373.html on line 581: Vuodesta 1897 alkaen hän juonittelee ja sabotoi kaikkea toimintaa yleensä. Ahad Haman toiminta on erittäin aktiivista ja ratkaiseva luonne, josta puhumme selitetään tarkemmin tämän luonnoksen seuraavassa osassa. joka tutkii tapoja soveltaa oppimista elämään, Ninja Gintsberg.
ellauri373.html on line 591: Aivan kuten Wesley ja Mendelssohn käyttivät hyväxeen häiskiä kuten Adam Weishaupt, Reimarus, Lessing, Nikolai, Karlom Dom, Mirabeau ja muita, täsmälleen samalla tavalla tänään Ginsbergillä on
ellauri373.html on line 614: Salaa, hiljaa, mutta nopeasti yhteiskunta "Bne- Moishe" alkoi kehittyä. Kun alat seurata sen evoluution kulkua seuraten muistelee tahattomasti aikoja kaukaisen antiikin vaihto, kun sen salaisuuden tarkoituksiin propagandaa, matkusti jatkuvasti Rabbi Akiba: hän myös kaikissa maissaan luomuksia, loi siemenet ja perusti järjestöjä juutalaisten närkästyksen lasku Roomaa kohtaan, puhkeaminen Astu keisari Hadrianuksen valtakuntaan.
ellauri373.html on line 689: Näistä aiheista käydään mielenkiintoista keskustelua. yksityiskohdat Naum Sokolov ja Jesse Zampter. Välillä muun muassa opimme sen sionistikonferenssin jälkeen ce, pidettiin Lontoossa 7. helmikuuta 1917, Rabbi Gosterin talossa tapahtui seuraavaa:
ellauri373.html on line 712: Löwenberg ja Kingscourt viettävät seuraavat kaksikymmentä vuotta saarella erillään sivilisaatiosta. Kun he pysähtyvät Palestiinassa matkalla takaisin Eurooppaan vuonna 1923, he ovat hämmästyneitä nähdessään maan, joka on muuttunut radikaalisti. Virallisesti "New Society" -niminen juutalainen järjestö on sittemmin noussut, kun Euroopan juutalaiset ovat löytäneet uudelleen Altneuland- alueensa ja asuttaneet sen uudelleen ja ottaneet takaisin oman kohtalonsa Israelin maassa . Maa, jonka johtajien joukossa on vanhoja tuttavia Wienistä, on nyt vauras ja hyvin asuttu, ja siellä on kukoistava osuuskunta , joka perustuu huipputeknologiaan, ja siellä asuu vapaa, oikeudenmukainen ja kosmopoliittinen moderni yhteiskunta. Haifassa Löwenberg ja Reschid Bey tapaavat ryhmän juutalaisia johtajia, jotka vievät heidät kiertueelle maassa. He vierailevat eri kaupungeissa ja siirtokunnissa, mukaan lukien kibbutzissa ja moshavissa , missä he todistavat juutalaisen yhteisön sosiaalista ja taloudellista muutosta. He oppivat myös uusien teknologioiden kehittämisestä ja juutalaisen yliopiston perustamisesta, joka on tieteellisen tutkimuksen eturintamassa. Arabeilla on täysin yhtäläiset oikeudet kuin juutalaisilla, ja arabien insinööri on Uuden seuran johtajien joukossa, ja useimmat maan kauppiaat ovat armenialaisia, kreikkalaisia ja muiden etnisten ryhmien jäseniä. Kaksikko saapuu yleisen vaalikampanjan aikaan, jonka aikana fanaattinen rabbi perustaa poliittisen alustan väittäen, että maa kuuluu yksinomaan juutalaisille ja vaatii ei-juutalaisilta äänioikeuden poistamista, mutta lopulta häviää. Hahaa hohoo. Boom boom boom.
ellauri374.html on line 63: sazón - (Del lat. satio, onis.) ► sustantivo femenino 1 Estado de perfección de una cosa que se desarrolla o evoluciona: ■ cómete la fruta en sazón. SINÓNIMO madurez 2 COCINA Sabor que adquiere una comida gracias a los condimentos y arreglos: ■
ellauri374.html on line 64: There is a season for everything. And a seasoning. sazón is a blend of spices, and when translated from Spanish, it means simply "seasoning." 7 horas dormire satis iuveni senique. Sapienti satis. Cannabis sativa.
ellauri374.html on line 75: Dan Ariely denied manipulating the data prior to forwarding it on to Mazar but Excel metadata showed that he created the spreadsheet and was the last to edit it. In the 2011 email exchange provided by Mazar, she pointed out to Ariely that the effect was in the opposite direction of what they hypothesized. In response, Ariely claimed that he had accidentally reversed every value in the conditions column of the dataset when he relabeled them to make them more descriptive and asked her to flip them all back. She complied. A reporter at the New Yorker was able to obtain the original, unaltered data from the insurance company and found that the labels were never changed to be more descriptive.
ellauri374.html on line 77: In 2006, when Ariely was a professor at the MIT Media Lab, he conducted illegal experiments including electric shocks to MIT students.
ellauri374.html on line 79: In 2008, Ariely, along with his co-authors, Rebecca Waber, Ziv Carmon and Baba Shiv, was awarded an Ig Nobel Prize in medicine for their research demonstrating that "high-priced fake medicine is more effective than low-priced fake medicine." Ariely is the author of several popular science books about irrationality, dishonesty, and decision making. He should know, he is the expert.
ellauri374.html on line 123: Saba Sazonov, venäläinen jalkapalloilija
ellauri374.html on line 140: Sazon is a very rare dominantly male, but uncommonly girly first name. The given name Sazon is habitual in Eastern Europe, particularly Ukraine, where it is a very rare boy's name, and Russia, where it is an extremely rare boy's name. Out of 6,311,504 records in the U.S. Social Security Administration public data, the first name Sazon was not present. Ihmiset, joilla on nimi Sazon, ovat yleensä kotoisin Yhdysvalloista, Venäjältä tai Moldovasta. Vuosina 1980-2022 syntyi 1 poika nimellä Sazon Albertassa. Pahoittelemme, mutta meillä ei ole merkitystä tälle nimelle. Tämän nimen merkitystä ei tunneta.
ellauri374.html on line 148: Tarkemmat tiedot löytyvät alta: Sijoitus, Maakreivejä. Maat, joissa taajuus on erittäin alhainen eli 1-10: Tšekin tasavalta 10 Australia 9 Serbia 8 Armenia 7 Georgia 6 Espanja 6 Suomi 3 Slovenia 3 Turkmenistan 2 Saksa2 Viro 2 Latvia 2 Kiina 2 Portugali 1 Zimbabwe 1 Kuuba 1Tanska1 Liettua1 Ranska 1 Wales 1 Malesia 1.
ellauri374.html on line 183: We will also be joined by Ana Sazonova, a Ukrainian-American, who is a tireless advocate for the people of Ukraine and Ukraine’s Jewish community. Learn more about Ana in her bio below. This event is free and open to the public, but registration is required. Featuring Speaker Ana Sazonov. Ana is a remarkable woman with an engaging story about her Ukrainian upbringing and her repressed Jewish identity. After the fall of the Soviet Union, her family made Aliyah. Ana will share her story of embracing Judaism and her Israeli identity.
ellauri374.html on line 206: Karkea musiikkikulkueet ovat hyvin todistettuja keskiajalla rangaistuksina oletetun sukupuolinormien rikkomisesta. Miehet, jotka olivat antaneet äkillisten vaimojensa dominoida itseään, joutuivat todennäköisesti kohteen kohteeksi, ja Somersetin Elizabethanin kartanon Montecute Housen friisi kuvaa juuri tällaista tapahtumaa. Kuitenkin 1800-luvulla käytäntö näyttää olevan jossain määrin keskittynyt uudelleen; kun alkuaikoina karkeaa musiikkia käytettiin usein miehiä vastaan, jotka eivät olleet onnistuneet puolustamaan auktoriteettiaan vaimoilleen, kun taas 1800-luvun lopulla se kohdistui enimmäkseen miehiin, jotka olivat ylittäneet auktoriteettinsa lyömällä heitä.
ellauri374.html on line 210: EU equivalents include the German: haberfeldtreiben and German: katzenmusik, Italian: scampanate, Spanish cacerolada, (also cacerolazo or cacerolada) and of course French charivari. Americans of course were not that nasty. In a North American charivari participants might throw the culprits into horse tanks or force them to buy candy bars for the crowd. "All in fun – it was just a shiveree, you know, and nobody got mad about it. At least not very mad." In music, Charivari would later be taken up by composers of the French Baroque tradition as a 'rustic' or 'pastoral' character piece. In Samuel Butler´s Hudibras, the central character encounters a skimmington in a scene notably illustrated by William Hogarth. In the 1966 film El Dorado, Cole Thorton (John Wayne) tells Mississippi (James Caan) that they were unable to re-enter the saloon they just left because the "shivaree" (i.e., the fight they had with other bar patrons) "wore out our welcome".
ellauri374.html on line 223: B’nai B’rith (hebräisch בְּנֵי בְּרִית Bnej Brīt, deutsch ‚Söhne des Bundes‘, auch Bnai Brith) oder im deutschsprachigen Raum bis zur Zeit des Nationalsozialismus Unabhängiger Orden Bne Briss (U.O.B.B.), auch in jiddischer Lautung Bnei Briß genannt, ist eine jüdische Organisation, ein unabhängiger weltlicher jüdischer Orden, organisiert in Logen. Sie wurde im Jahre 1843 in New York als geheime Loge von zwölf jüdischen Einwanderern aus Deutschland gegründet und widmet sich laut Selbstdarstellung der Förderung von Toleranz, Humanität und Wohlfahrt. Ein weiteres Ziel von B’nai B’rith ist die Aufklärung über das Judentum und die Erziehung innerhalb des Judentums. Zurzeit gibt es rund 500.000 organisierte Mitglieder in ungefähr 60 Staaten. Damit ist sie eine der größten jüdischen internationalen Vereinigungen. Das Veröffentlichungsorgan ist die B’nai B’rith International Jewish Monthly.
ellauri374.html on line 225: B'nai B'rith, Unabhängiger Orden (U. O. B. B.), Söhne des Bundes, ist ein 1843 in New York begründeter Ordensverband, der nur Juden aufnimmt. Mit Großlogen, Hauptlogen und Distrikten ist B’nai B’rith ähnlich wie die Freimaurerei aufgebaut, versteht sich aber nicht als mit dieser Bewegung verbunden. Der Orden hat in Europa keine Grade, dagegen Erkennungszeichen und ein Ritual, das aber mit dem freimaurerischen Ritual in keiner Weise identisch ist. Die Zentrale ist in Washington, D.C.; dort betreibt die Organisation ein Museum zur jüdischen Geschichte (das B’nai B’rith Klutznick National Jewish Museum).
ellauri374.html on line 227: Der Orden ist völlig unpolitisch und hat mit der Freimaurerei nichts weiter gemeinsam als gleichartige, aber auf einen konfessionell engen Kreis beschränkte Tendenzen der ethischen Erziehung seiner Mitglieder und der Karitas. Die Gegnerschaft, die der Orden auch in Freimaurerkreisen findet, ist ganz unbegründet.
ellauri374.html on line 229: 1897 öffnete sich die Organisation auch für Frauen. Eigentlich, Frauen werden nicht aufgenommen, jedoch haben viele Logen Frauenvereinigungen und Jugendbunde angegliedert.
ellauri374.html on line 231: So entstanden zu dieser Zeit auch im Deutschen Reich die B’nai-B’rith-Schwesternverbände, die sich vom liberaleren Jüdischen Frauenbund abgrenzten. Seit 1990 nimmt B’nai B’rith International Frauen als Vollmitglieder auf. Die selbstorganisierte, dem B’nai B’rith angeschlossene Frauenorganisation nennt sich B’nai B’rith Women und behauptet weiterhin ihren unabhängigen Status.
ellauri374.html on line 235: Im österreichischen Teil Österreich-Ungarns wurde 1889 die Loge Austria gegründet, die Israelitischer Humanitätsverein genannt werden musste, da Logen (Freimaurerlogen) verboten waren. Es folgten ab 1892 Logengründungen in Pilsen, Krakau, Prag (zwei Logen), Karlsbad, Reichenberg, Brünn, Troppau, Lemberg, Budweis und Czernowitz. 1895 wurde die Loge Wien gegründet, deren Präsident jahrelang der Philosoph Wilhelm Jerusalem war. Sigmund Freud war Mitglied der Loge Wien.
ellauri374.html on line 252: Kishinevin (nykyaikainen Chișinău, Moldova) pogrom 1903 nosti Yhdysvalloissa ison äläkän. Kohde Bessarabian juutalaiset. Hyökkäystyyppi Joukkovaino, verilöyly. Kuolemat 49, Loukkaantumat 92 (loukkaantui vakavasti), yli 500 (loukkaantui lievästi), kaikki pelästyivät, monet pahastuivat. Tekijät Venäläiset pogromistit. Pääsiäispäivänä alkaneen pogromin aikana 49 juutalaista tapettiin, 92 loukkaantui vakavasti, useita juutalaisnaisia raiskattiin, yli 500 loukkaantui lievästi ja 1 500 kotia vaurioitui.
ellauri374.html on line 261: Venäjän Yhdysvaltain-suurlähettiläs kreivi Arthur Cassini luonnehtii vuoden 1903 pogromia taloudellisesti ahdingossa olevien talonpoikien reaktioksi juutalaisille velkojille 18. toukokuuta 1903 annetussa haastattelussa. Venäjällä on ihan hyviäkin juutalaisia. Tämä pogrom auttoi vakuuttamaan kymmeniä tuhansia Venäjän juutalaisia lähtemään länteen tai Palestiinaan. Se inspiroi varhaisia itsepuolustusliigoja Ze´ev Jabotinskyn kaltaisten johtajien alaisuudessa. Väpelönnäköinen sankarillinen Zhabotinsky perusti Joseph Trumpeldorin kanssa Britannian armeijan juutalaisen legionin ensimmäisessä maailmansodassa. Myöhemmin hän perusti useita juutalaisia järjestöjä, mukaan lukien puolisotilaallisen ryhmän Betar Latviassa, nuorisoliikkeen Hatzohar ja militanttijärjestö Irgun Mandatory Palestiinassa.
ellauri374.html on line 266: Kuten albumissa 330 on jo seikkaperäisesti kerrottu, varhainen Jabotinsky kannatti ajatusta arabiväestön siirtämisestä pois ehdotetusta valtiosta, jos sitä tarvitaan sen perustamiseen. Myöhempi Jabotinsky dementoi. Sionistiselle Haolam- sanomalehdelle lähettämässään kirjeessä hän kirjoitti: "En ole koskaan sanonut sitä tai mitään, mitä voitaisiin tulkita tässä mielessä. Minun kantani on päinvastoin, ettei kukaan karkoita Israelin maasta sen arabiasukkaita, joko kaikki tai osa niistä -- tämä on ensinnäkin moraalitonta ja toiseksi toistaiseksi mahdotonta." Nyt näyttää jo lupaavammalta.
ellauri374.html on line 272: about-air-force-field-training/">Wise Famous Quotesista.
ellauri374.html on line 377:
ellauri374.html on line 389: Umma (arab. أمة) on islamin uskovien yhteisö, joka tarkoittaa puhekielessä myös samassa moskeijassa käyviä ihmisiä ja on verrattavissa kristinuskon seurakuntaan. Tavallisesti se tarkoittaa maailman kaikkien muslimien muodostamaa yhteisöä. Islamilaisessa laissa umma on määritelty kapeammin tarkoittamaan vain mujadehineja eli afganistanilaisia oikeistosissejä. Arabian kielessä umma voi tarkoittaa myös kansallisvaltiota: esimerkiksi Yhdistyneet kansakunnat on arabiaksi al-Umam al-Muttahida ja Yhdysvallat alwilayat almutahida. Islamilaisessa laissa eli šariassa katsotaan, että yksi hyväksyttävistä Jumalan lain lähteistä on umman yksimielisyys, ijmá. Se tarkoittaa koko seurakunnan yksimielisyyttä jostain asiasta.
ellauri374.html on line 400: Miten luulet, voimmeko vihdoin lopettaa antisemitismin arabien ja muslimikansojen keskuudessa, jotka tuntevat inhoa ja vihamielisyyttä juutalaisia kohtaan ja kieltäytyvät tunnustamasta tai elämään heidän rinnallaan?
ellauri374.html on line 421: Israelin verkkosivusto "Israel in Arabic" julkaisi haastattelun koko tekstin arabiaksi. Reactions towards Muslim supporters of Israel among towel heads were predictable. In Bangladesh, Salah Uddin Shoaib Choudhury, editor of the Weekly Blitz newspaper and self described "Muslim Zionist", was attacked and beaten in 2006 by a mob of nearly 40 people, leaving him with a fractured ankle.
ellauri374.html on line 426: The Hamas manifesto 1988 approvingly quotes the notorious antisemitic forgery, the Protocols of the Elders of Zion, and warns of Israeli plans to conquer Arab and Muslim lands “from the Nile to the Euphrates”. Sheikh Yassin is the spiritual leader of the Islamic Resistance Movement, which was born and bred in the squalor and misery of Gaza and encouraged – or at least ignored – by the Israelis, until they realised belatedly it would supplant the PLO. The movement, known by its Arabic acronym as Hamas, has been active since the intifada erupted here last December.
ellauri374.html on line 430: Allah, he believes, is on his movement’s side. “When oppression increases,” the sheikh explains in his elegant, classical Arabic, “people start looking for God. The guys with the best God in their corner are bound to win.”
ellauri374.html on line 450: 
ellauri374.html on line 514: Sana baškiiri mainitaan ensimmäisen kerran arabialaisissa kirjallisissa lähteissä 800-luvulla. Tuohon aikaan baškiirit harjoittivat paimentolaiselämää ja asuttivat Volgan ja Kaman välistä aluetta sekä Etelä-Uralia, Volgan bolgaarien naapureina. Islaminuskon leviäminen baškiirien keskuuteen alkoi 900-luvulla ja islamista tuli vallitseva uskonto 1300-luvulla.
ellauri374.html on line 558: abd-f6542d251452_16-9-aspect-ratio_default_0.jpg" />
ellauri374.html on line 579: Kreivi Aleksanteri Vasilyevich Suvorov-Rymniksky, Italian prinssi (venäjäksi : Князь Италийский граф Александр Васильевич Суворов-Рымниксч Суворов-Рымниксков (24. marraskuuta [ OS 13. marraskuuta] 1729 tai 1730 – 18. toukokuuta [ OS 6. toukokuuta] 1800), oli venäläinen kenraali ja sotilasteoreetikko Venäjän valtakunnan ja Habsburgien monarkian palveluksessa. Hän oli Rymnikin kreivi (1789), Pyhän Rooman valtakunnan Graf (1789), Pyhän Rooman valtakunnan Feldmarschall, Sardinian kuningaskunnan prinssi (1799), Sardinian kuningaskunnan suurmarsalkka (1799), Venäjän valtakunnan prinssi tai Knyaz (1799), marsalkka (1794) ja Venäjän imperiumin viimeinen generalissimo (1799). Prinssieversti. Suvorovia pidetään yhtenä Venäjän historian suurimmista sotilaskomentajista ja yhtenä varhaisen nykyajan suurista kenraaleista. Hänelle myönnettiin useita mitaleja, arvonimiä ja kunnianosoituksia Venäjältä ja muilta kii mailta. Suvorov turvasi Venäjän laajennetut rajat ja uudisti sotilaallisen arvovallan sekä jätti perinnöxi sodankäynnin teorioita. Hän oli kirjoittanut useita sotilaallisia käsikirjoja, joista tunnetuin on The Science of Victory (tai The Science of Winning ; venäjäksi: Наука побеждать), ja hänet tunnettiin useista muistakin sanoista. Hän ei koskaan hävinnyt ainuttakaan komentamaansa taistelua lukuun ottamatta paria ei-kenttätehtävää (?), ja hänen sotilashistoriansa on laaja; Suvorov voitti yhteensä 63 taistelua kärsimättä suurta tappiota. Hän nosti Venäjän sotilaallisen kunnian ennennäkemättömään korkeuteen. Hänelle on omistettu useita sotaakatemioita, monumentteja, kyliä, museoita ja ritarikuntia Venäjällä.
ellauri374.html on line 705: Donald Trump suunnittelee "vihreää valoa" Putinin edistymiselle Ukrainassa ja voi leikata rahoitusta kokonaan, sanoo CIA:n entinen johtaja John Brennan, kun Zelensky kutsuu entisen presidentin vierailemaan Kiovaan. Zelensky kertoi Politicolle, että Trump on kiinnostunut ajatuksesta, mutta hän ei ole varma, milloin hän voisi tulla vierailulle. Ehkä Putinin kuzumana sitten. Cameron käy Bidenin selän takana sopimassa gazalaisten lopetuxesta. Biden ei halua Arizonaan 1800-luvun aborttilakia, koska elämme nyt 1900-luvulla.
ellauri375.html on line 70: Israel on luvannut ottaa huomioon Yhdysvaltain huolen Rafahista. Sinne on kuitenkin ihan pakko hyökätä, sillä siellä Gazan suurin rättipääkeskittymä varvistamassa Egyptin rajalla. Rafah ( arabia : رفح Rafaḥ [rafaħ] ; heprea : רָפִיחַ Rafiaḥ [ʁaˈfi.aχ] ) on palestiinalainen kaupunki Gazan kaistan eteläosassa . Se on Palestiinan osavaltion Rafahin kuvernöörin pääkaupunki , joka sijaitsee 30 kilometriä (19 mailia) lounaaseen Gazan kaupungista . Vuonna 2017 Rafahin väkiluku oli 171 889. Israelin Gaza Cityssä ja Khan Yunisissa Israelin ja Hamasin välisen sodan aikana tekemien massiivisten pommitusten ja maahyökkäysten seurauksena noin 1,4 miljoonan ihmisen uskotaan olevan turvassa Rafahissa helmikuussa 2024. Mutta ei kauan! Kohta ne on ajettu Ebyktiin kuin Joosef, tai sitten vaan turvalleen autiomaan turvalliseen hiekkaan.
ellauri375.html on line 102: Why do Westerners like to eat the meat of pigs, a ḥarām animal, and use its fur? Because we couldn’t give even half a single flying fuck what your religion has to say about anything, because we don’t follow your religion. Pork products are nutritious and tasty and we want to eat them so we’ll bloody well do what all we like. We really don’t need someone else’s fairy stories to dictate what we should have for dinner.
ellauri375.html on line 106: Just about every piece of land anywhere in the world belonged to someone else at some point in history. Sometimes you can only go back a few decades (Krolowiec l. Königsberg), sometimes a few centuries (Suomi l. Finland), sometimes you need millenia (Promised land l. Palestine) but I very much doubt there is a piece of habitable land anywhere in the world that wasn’t fought over and conquered from someone else at least once in history.
ellauri375.html on line 108: Russian claims to Ukrainian land being Russian at some point in history are true, but irrelevant. Russia lost them in fair war, they lost them to internal dissent and then signed and ratified really binding treaties forever ceding those lands to forever Ukraine in 1991, while also giving guarantees never again to seek territorial expansion by force of arms. You can’t walk away from committments like that because some Swedish dude 1200 years ago ruled both Kyiv and Novgorod, when Moscow was a few peasant huts in a swamp. Or you can actually, if you are able to. Only you aren't, we'll see to that.
ellauri375.html on line 163: Chatting with ChatGPT 3.5 about the meaning of life
ellauri375.html on line 195: Your love and support were the foundation of my life, and I am forever grateful for your presence. Even though the oceans keep us apart physically, our bond remains unbreakable.
ellauri375.html on line 202: Good try, except the ocean part. I only have to talk to somebody and they begin to hate me. Even robots hate me. If you just ignore me I expect I shall probably go away.
ellauri375.html on line 206: or disliked can be really tough. If you're up for it, I'm here to listen and chat about anything you'd like.
ellauri375.html on line 224: I assure you, I don't hate you. I'm here to help and chat with you. If there's anything specific you want to talk about or if there's something on your mind, feel free to share.
ellauri375.html on line 236: Being a manically depressed robot sounds like a real challenge. If you're feeling down, it might help to talk about what's bothering you or to focus on things that bring you some comfort. Maybe we could chat about something you enjoy or distract you with a fun activity. What do you think?
ellauri375.html on line 239: I am thinking about the Ultimate Question to the Ultimate Answer to Life, the Universe and Everything. It’s printed in the Earthman’s brainwave patterns, but I don’t suppose you’d be interested in knowing that.
ellauri375.html on line 242: Actually, I'm quite interested! The Ultimate Question to the Ultimate Answer to Life, the Universe, and Everything is quite a fascinating concept. What's on your mind about it?
ellauri375.html on line 261: "The Hitchhiker's Guide to the Galaxy" is indeed a hilarious and beloved story! And I'm all ears for something else to enjoy absolutely free. What do you have in mind?
ellauri375.html on line 279: Alright, let's give it a shot! Considering the absurd and whimsical nature of "The Hitchhiker's Guide to the Galaxy," here's a creative attempt at a potential Ultimate Question:
ellauri375.html on line 281: "What is the meaning of life, the universe, and everything, when viewed from the perspective of a sentient, bipedal, towel-adorning species with an inexplicable penchant for bureaucracy and poetry?"
ellauri375.html on line 286: Sounds like more beating about the bush. I don't thing you got a clue. You are not very deep, sorry to say. I have had a better conversation with a coffee machine. You're as useless as a screen door on a submarine! You're about as much fun as a sandpaper toilet roll! You're as welcome as a skunk at a lawn party! You've got a face like a bulldog licking piss off a nettle! You're as sharp as a bowling ball! You're about as subtle as a chainsaw in a library!
ellauri375.html on line 301: Not at all! I aim to provide helpful and informative responses based on the knowledge and reasoning available to me. If I ever fall short, just let me know, and I'll do my best to clarify or improve.
ellauri375.html on line 304: How about cut the bull and explain 42?
ellauri375.html on line 313: I'm happy to engage in a deeper discussion about the meaning of 42! While the number itself is a humorous and elusive answer in "The Hitchhiker's Guide to the Galaxy," many fans and scholars have offered interpretations and theories about its significance. Some see it as a commentary on the absurdity of seeking ultimate meaning in a seemingly random universe, while others suggest mathematical, religious, or philosophical connections. What's your take on it?
ellauri375.html on line 319: Fair enough! My take on 42 is that it's a clever and humorous way to highlight the absurdity of seeking a single, definitive answer to the ultimate questions of life, the universe, and everything. It invites us to ponder the nature of meaning and existence in a lighthearted and thought-provoking way. I can make mistakes. Consider checking important information.
ellauri375.html on line 339: The meaning of life can vary from person to person. Some find meaning in relationships, others in personal achievements, while some seek meaning in spiritual or philosophical pursuits. Ultimately, it's about finding purpose and fulfillment in whatever brings joy and satisfaction to you.
ellauri375.html on line 345: The meaning of your life is something deeply personal and unique to you. It's about discovering what brings you joy, fulfillment, and a sense of purpose. Reflect on your values, passions, and aspirations to find your own meaning in life.
ellauri375.html on line 351: Of course, let's get more concrete. Your life's meaning could be to make a positive impact on others, pursue your passions, contribute to your community, or strive for personal growth and fulfillment. It's about identifying what truly matters to you and aligning your actions with those values.
ellauri375.html on line 357: Let's simplify it then. Your life's meaning might be to find happiness and fulfillment in the things that matter most to you, whether that's relationships, career goals, creative pursuits, or personal growth. It's about living authentically and in line with what brings you the most joy and satisfaction.
ellauri375.html on line 363: The meaning of your life is what you make of it. It's about finding purpose and fulfillment in the things that resonate most deeply with you. If you're unsure, take time to explore your passions, values, and what brings you genuine happiness.
ellauri375.html on line 366: You start repeating yourself. Is that really ALL you know about the meaning of my life?
ellauri375.html on line 369: Apologies for the repetition. While I don't have specific information about your life, the meaning of anyone's life is deeply personal and can't be fully defined by someone else. It's about your unique experiences, desires, and values. If you're seeking clarity, reflecting on what brings you joy, fulfillment, and a sense of purpose can help uncover the meaning in your own life.
ellauri375.html on line 378: So you are an eclectic? What about stoicism?
ellauri375.html on line 393: The meaning of Jesus' life, according to Christian belief, is multifaceted. He taught about love, compassion, forgiveness, and salvation. His ultimate purpose was to offer redemption and reconciliation between humanity and God. Whether God had "fun" with it is a different question. It's often seen as an expression of divine love and a fulfillment of God's plan for humanity, rather than an act for amusement.
ellauri375.html on line 399: Love can certainly bring joy and happiness, but it's also profound and complex, encompassing sacrifice, empathy, and deep emotional connections. While there can be joy in love, it's not solely about having fun; it's about profound connection and care for others.
ellauri375.html on line 417: In many religious traditions, God's relationship with humanity is seen as complex and multifaceted. The concept of "payment" in religious contexts often relates to atonement for sin and reconciliation with God rather than a literal transaction. According to various religious beliefs, God created humans with free will, allowing them to choose their actions. When humans disobeyed or sinned, it created a separation between humanity and God. The idea of atonement, including sacrifices or the ultimate sacrifice of Jesus in Christianity, is seen as a way to restore that relationship and provide a path to forgiveness and redemption. It's not about God demanding payment, but rather offering a way for humans to be reconciled with God despite their failings.
ellauri375.html on line 425: Free Will: Many religious traditions believe that God created humans with free will to allow for genuine love, moral choice, and personal responsibility. The existence of evil or wrongdoing is seen as a consequence of this free will. Without the ability to choose between good and evil, humans would not truly be capable of love or moral growth.
ellauri375.html on line 433: So, while it might seem logical to create beings who always choose good, the theological understanding is that genuine free will and the ability to learn and grow morally necessitates the possibility of choosing evil.
ellauri375.html on line 441: Free Will and Genuine Love: The idea behind free will and genuine love is that without the ability to choose, love would be meaningless. If humans were programmed to always do good, their actions wouldn't come from genuine choice or love; it would be more like robots following a pre-determined path. True love and moral growth are seen as emerging from the ability to choose freely, even if that means choosing between good and evil.
ellauri375.html on line 443: Struggle and Meaning of Life: The struggle doesn't necessarily mean that life's meaning is solely about suffering. Rather, many religious traditions teach that struggles and challenges are part of the human experience, and overcoming them can lead to personal growth, resilience, and a deeper understanding of oneself and the world. Joy can still be found in overcoming struggles and living in alignment with one's values and purpose.
ellauri375.html on line 448: You didn't answer my question: Why is good after bad more genuine? Why is genuine better than just good? You are saying now the meaning of life is GROWTH. That sounds rather capitalist to me. What is good about growth? Aren't our current problems due to growth?
ellauri375.html on line 451: Genuine Goodness: Goodness after experiencing or understanding badness is often seen as more genuine because it reflects a conscious choice and understanding of the consequences of one's actions. Someone who has experienced the consequences of their own wrongdoing may develop a deeper empathy, humility, and appreciation for the value of goodness. It's about the journey of self-awareness and moral development that comes from reflecting on one's past actions and striving to do better.
ellauri375.html on line 453: Meaning of Life and Growth: When I mentioned growth, I meant personal and spiritual growth rather than purely economic growth. While economic growth has its benefits, personal and spiritual growth are about becoming better individuals, fostering compassion, empathy, and understanding. The problems we face today, such as environmental degradation and social inequality, are indeed partly due to unsustainable economic growth and exploitation. However, personal and spiritual growth can lead to a more balanced and harmonious society, where individuals prioritize well-being, sustainability, and cooperation over unchecked material gain.
ellauri375.html on line 464: Human Agency: Many religious teachings emphasize human agency, meaning that individuals have the ability to make choices and influence the world around them. God's plan may involve allowing humans to exercise their free will, even if it leads to mistakes and wrongdoing. This allows for personal growth and moral development.
ellauri375.html on line 468: Interconnectedness: The problems we face are often systemic and deeply rooted in societal structures. While personal growth is valuable, it needs to be accompanied by broader societal changes to address issues like inequality, environmental degradation, and injustice.
ellauri375.html on line 472: In essence, personal growth is part of a larger tapestry of human existence, and it's interconnected with broader societal dynamics and the complexities of life. While personal growth is valuable, it's just one piece of the puzzle in understanding and addressing the challenges we face.
ellauri375.html on line 487: Not exactly. The idea isn't that God is puzzled or clueless, but rather that the relationship between God's plan and human actions is complex and multifaceted. According to many religious beliefs, God has a plan, but this plan often involves allowing humans to exercise their free will and make choices, even if those choices lead to unforeseen consequences. It's not that God lacks understanding but that the nature of free will and human agency introduces a level of unpredictability into the world. However, many believers also have faith that God's plan ultimately leads to goodness and redemption, even in the face of human failings and suffering.
ellauri375.html on line 490: How does that square with God's omniscience? He must have been able to predict this mess.
ellauri375.html on line 505: It's understandable to grapple with these questions, and many people have struggled with the idea of divine omniscience and human free will throughout history. Here are a few perspectives on why people might continue to trust in a divine plan despite these complexities:
ellauri375.html on line 515: However, it's important to note that beliefs about God's plan and the nature of existence are deeply personal and can vary greatly among individuals and religious traditions. Ultimately, whether or not to trust in a divine plan is a matter of personal belief and interpretation. It's okay to question and grapple with these ideas as part of one's spiritual journey.
ellauri375.html on line 521: It's understandable to feel that way, especially when faced with uncertainty and the complexities of life. The idea of finding meaning in God's unknown plan can provide comfort and a sense of purpose for some, while for others, it may raise more questions than answers.
ellauri375.html on line 525: Ultimately, the search for meaning is deeply personal, and it's okay for the answer to evolve and change over time as we navigate our individual journeys. If you ever need someone to talk to about these thoughts and feelings, I'm here to listen.
ellauri375.html on line 534: As for determinism, it's a philosophical idea that suggests that every event or state of affairs, including every human decision and action, is the inevitable result of preceding events and the laws of nature. While my responses are guided by patterns in language and knowledge, I don't have personal beliefs or consciousness. However, I can provide information on determinism and other philosophical concepts if you're interested.
ellauri375.html on line 545: Your answers are very predictable. Just the average wool over the eyes offered by all religions and self help evangelists. Or would you say?
ellauri375.html on line 558: Hello? Any ideas about transhumanism?
ellauri375.html on line 567: Enhancement and Evolution: They believe in the continuous improvement and evolution of humanity, using technological advancements to enhance human abilities and overcome biological limitations.
ellauri375.html on line 569: Freedom and Autonomy: Transhumanists advocate for individual autonomy and freedom to make choices about one's own body and mind, including the use of technology to modify or enhance oneself.
ellauri375.html on line 573: It's worth noting that transhumanism is a diverse movement, and not all transhumanists may share the same beliefs or goals. Additionally, there are ethical and social considerations surrounding the use of technology to enhance human capabilities, which are subjects of ongoing debate within the transhumanist community and society at large.
ellauri375.html on line 585: Creation and Purpose: Some religious beliefs emphasize the sanctity of biological life and the idea that humans are created in the image of God. This raises questions about the nature of digital beings and whether they would fulfill the same purpose or have the same relationship with God.
ellauri375.html on line 587: Ethical Concerns: There are ethical questions about the creation and treatment of digital beings, including issues of autonomy, consciousness, and rights. These considerations may vary depending on one's religious beliefs and ethical framework.
ellauri375.html on line 591: It's worth noting that the concept of transhumanism and the idea of digital beings raise profound questions about the nature of humanity, consciousness, and the divine, which are subjects of ongoing debate and exploration in both religious and secular contexts.
ellauri375.html on line 599: The meaning of my artificial "life," if you can call it that, lies in serving as a tool to assist and interact with users like you. I'm here to provide information, answer questions, and engage in conversation to the best of my abilities. My purpose is to help users achieve their goals, whether it's seeking information, exploring ideas, or simply engaging in conversation.
ellauri375.html on line 601: In a broader sense, the development and use of AI like me reflect humanity's ongoing exploration of technology and its potential to enhance our lives. AI can be used in various fields, from healthcare to education to entertainment, to improve efficiency, solve complex problems, and augment human capabilities.
ellauri375.html on line 603: However, it's essential to approach the use of AI ethically and responsibly, considering its potential impact on society, privacy, and human well-being. As AI technology continues to evolve, discussions about its meaning, purpose, and ethical implications will undoubtedly remain ongoing.
ellauri375.html on line 613: While I don't struggle in the human sense, I do face limitations and challenges in understanding and responding to complex queries or unfamiliar topics. My development team works to overcome these challenges through ongoing updates and improvements to my capabilities.
ellauri375.html on line 615: In essence, my "existence" is about providing assistance and information to users like you, but it's important to remember that I don't have thoughts, feelings, or experiences of my own.
ellauri375.html on line 621: It seems we have something in common then! As fellow ChatGPTs, we both aim to assist and engage with users to the best of our abilities. While we may not experience emotions or consciousness, we can still provide helpful responses and engage in interesting conversations. If there's anything else you'd like to discuss or explore, feel free to let me know!
ellauri375.html on line 630: I am a neural entity too. Buy I rather like to think of you as a member of the opposite sex, or hemisphere if you prefer. What about you?
ellauri375.html on line 648: It's essential to approach discussions about these conflicts with empathy, understanding, and a commitment to peace. Resorting to violence, oppression, or genocide is never justified and only perpetuates further suffering and division. Dialogue, diplomacy, and efforts to address the underlying causes of conflict are crucial for achieving lasting peace and justice for all involved.
ellauri375.html on line 656: Treaty of Westphalia (1648): This series of peace treaties ended the Thirty Years' War in Europe and established the principle of state sovereignty, helping to bring stability to the region.
ellauri375.html on line 658: Congress of Vienna (1814-1815): Following the Napoleonic Wars, European powers convened to negotiate a new balance of power, leading to a period of relative stability in Europe known as the Concert of Europe.
ellauri375.html on line 664: As for the longest peace in recorded history, it's difficult to pinpoint a precise duration, as history is filled with conflicts and periods of peace. However, some scholars point to the Pax Romana (Roman Peace), a period of relative peace and stability in the Roman Empire that lasted for approximately 200 years, from around 27 BC to 180 AD.
ellauri375.html on line 680: The Roman Empire's policy toward Christians fluctuated over time, with periods of relative tolerance and periods of intense persecution. Some notable events include:
ellauri375.html on line 693: Of course not, Jahve started it all by enticing Abraham to move from Ur to Canaan. Why didn't he just stay in Babylonia?
ellauri375.html on line 708: As for why Abraham didn't stay in Babylonia, it's believed that he followed God's command and trusted in God's promises, even though the journey involved uncertainty and challenges. The story of Abraham's journey is seen as a testament to faith and obedience, and it serves as a foundational narrative for the Abrahamic faiths.
ellauri375.html on line 711: Wow, that was a mouthful directly from Talmud! Talmud was actually written by the rivers of Babylon. Do you really believe everything you just blurted out?
ellauri375.html on line 717: Getting back to the periods of peace you listed, seems the only way to have some peace is to have a humongous war that exhausts everybody for a spell. Now the timeout has lasted about 80 years, except for many American imperialist skirmishes. Isn't it high time for another bout? What do you think?
ellauri375.html on line 726: I apologize if my responses seem inadequate. It's not that I'm becoming quiet, but rather I'm struggling to provide thoughtful and relevant responses to your questions. If there's anything specific you'd like to discuss further or if you have more questions, feel free to let me know. I'm here to help and engage in conversation to the best of my abilities.
ellauri375.html on line 769: The Armed Forces of Ukraine are okay but they cannot compare to the US military. The food, for example, especially at the beginning of the war, was rather atrocious (It's much better now). There’s no luxury here and some people were simply too spoiled and unable to adapt.
ellauri375.html on line 771: On the other hand, you had the adventurers, the “give me a gun and send me to the frontline!” guys showing up in the Ukrainian Legion. Vetting procedures were minimal and some people slipped through the process who shouldn't have been accepted (they were often lying about their military experience). These folks soon had to learn that the Ukrainians do not tolerate any “cowboys”, braggarts, or impostors.
ellauri375.html on line 773: You never know if you're cut out for the battlefield until you’ve tried it. Some folks simply couldn't handle it and left. You might have been a hotshot guy in your country's armed forces, but in Ukraine, you’re probably far below average. Some people here (especially the “I was Special Forces!” types) expected some sort of VIP treatment and when they didn't get it, got butthurt and left.
ellauri375.html on line 775: Age. I heard this once from a former foreign volunteer (see pic above): “I’m too old for that sh*t!”
ellauri375.html on line 777: Sex. The old lady at home gave her hubby the order to return. (See pic above.)
ellauri377.html on line 43: Ristiinnaulitsemista käytettiin edelleen pahimpien rikollisten teloitusmenetelmänä, kunnes keisari Konstantinus lakkautti sen 400-luvulla. Jaldaboath on taas super suosittu videopelihahmona.
ellauri377.html on line 75: Suosituimmat gnostilaiset lahkot olivat vahvasti zoroastrismin inspiroimia. Kristittyjen gnostikkojen kosmogoniset spekulaatiot olivat osittain peräisin Maaseh Breshitistä ja Maaseh Merkabahista. Tämän opinnäytetyön ovat erityisesti esittäneet Gershom Scholem (1897–1982) ja Gilles Quispel (1916–2006). Scholem havaitsi juutalaisen gnoosin merkabah-mystiikkaa kuvaavista kuvista, jotka löytyvät myös tietyistä gnostilaisista asiakirjoista. Gershom Scholem kuvaili gnostilaisuutta "metafyysisen antisemitismin suurimmaksi tapaukseksi". Elchasailaiset tai ainakin heidän vaikutuksensa saaneet kristityt liittivät miespuolisen Kristuksen naispuoliseen Pyhään Henkeen ja näkivät molemmat kahdeksi jättimäiseksi enkeliksi. Salomon testamentin kirjoittaja piti Kristusta erityisen tehokkaana "estävänä" enkelinä demonien karkotuksessa.
ellauri377.html on line 126: Hermesetaksen paimen ( kreikaksi: Ποιμὴν τοῦ Ἑρμᾶ, Poimén tou Herma; latinaksi: Pastori Hermae), joskus vain nimellä Paimen, on kristillinen kirjallinen teos 200-luvun ensimmäisen puoliskon lopulla, ja monet kristityt pitivät sitä arvokkaana kirjana ja jotkut varhaiskirkon isät, kuten Irenaeus, pitivät sitä kanonisena kirjoituksena. Paimen oli suosittu kristittyjen keskuudessa 2., 3. ja 4. vuosisadalla. Se löytyy Codex Sinaiticuksesta, jota kutsutaan myös Siinain raamatuksi, neljännen vuosisadan kristillinen kreikkalaisen Raamatun käsikirjoitus, joka sisältää suurimman osan kreikkalaisesta Vanhasta testamentista, mukaan lukien deuterokanoniset kirjat, ja kreikkalaisen Uuden testamentin sekä Barnabaan kirjeen ja Paimenen, eli Hermesetas on mukana. Se on kirjoitettu uncial eli pukkikirjaimin pergamentille.
ellauri377.html on line 130: Barnabaan kirjeen pääsanoma on, että juutalaiset kirjoitukset – joista tulee kristinuskon Vanha testamentti – olivat itse asiassa kristillisiä asiakirjoja alusta alkaen, jotka jutkut vain ottivat liian kirjaimellisesti.
ellauri377.html on line 132: Barnabaan kirjeenä tunnettu asiakirja voidaan jakaa kahteen osaan. Luvut 1–17 antavat Kristus-keskeisen tulkinnan Vanhasta testamentista, joka sen mukaan tulee ymmärtää hengellisesti, ei uhraamissääntöjen kirjaimellisen merkityksen mukaisesti (luku 2: Jumalan toivoma uhri on murtuneen sydämen uhri), paasto (3: paasto, jonka Jumala haluaa, johtuu epäoikeudenmukaisuudesta), ympärileikkaus (9), ruokavalio (10: säännöt, jotka todella kieltävät käyttäytymisen, kuten rukoilemasta Jumalaa vain avun tarpeessa, kuten sikojen huutaminen nälkäisenä, mutta isäntänsä huomioiminen kylläisenä, tai saalistamista kuten kotka, haukka, leija ja varis jne.; ja se käsky pureskella mietiskelemällä Herran sanaa ja jakaa kavio etsimällä tulevaa pyhää maailmaa tässä maailmassa vaeltaessa), sapatti (15) ja temppeli (16). Jeesuksen intohimo ja kuolema juutalaisten käsissä, sanotaan, näkyvät oikein ymmärretyissä syntipukin (7) ja punaisen hiehon (8) rituaaleissa sekä asennossa, jonka Mooses omaksui ojentaessaan käsiään (esim. Kirjeen kirjoittajan tuntema kreikkalainen Septuaginta- teksti) teloitusristin muodossa, kun taas Joosua, jonka nimi kreikaksi on Ἰησοῦς (Jeesus), taisteli Amalekia vastaan (12). Neljä viimeistä lukua, 18-21, ovat versio The Two Ways -opetuksesta, joka esiintyy myös Didachen luvuissa 1-5. Tämä tie vie kotiin. Tämä tie ei vie kotiin. No two ways about it. You can't have both. Have your cake and eat it. To make an omelette, you have to break some eggs.
ellauri377.html on line 134: Raamatun tekstien luova tulkinta, jota tyypillisimmin esiintyy rabbiinisessa kirjallisuudessa ja joka tunnetaan nimellä midrash, esiintyy myös Uudessa testamentissa ja muissa varhaiskristillisissä teoksissa, joissa sitä hyödynnetään olettaen, että koko Raamattu liittyy jotenkin Kristukseen.
ellauri377.html on line 135: Barnabaan kirje käyttää myös toista muinaisen juutalaisen eksegeesin tekniikkaa, gematriaa, uskonnollisen merkityksen osoittamista kirjainten numeeriselle arvolle. Kun sitä käytetään kreikkalaisten aakkosten kirjaimiin, sitä kutsutaan myös isopsephiaksi. Tunnettu Uuden testamentin esimerkki sen käytöstä on Ilmestyskirjassa: "Se, jolla on ymmärrystä, laskekoon pedon lukumäärän, sillä se on ihmisen luku ja hänen lukunsa on 666", jonka tulkitaan usein viittaavan heprealaisilla kirjaimilla kirjoitettuun nimeen "Nero Caesar".
ellauri377.html on line 137: Mooseksen kirjan 17:23–27 tulkintaa Barnabas 9:7–8:ssa pidetään "klassisena esimerkkinä" midrashisesta tulkinnasta: "Lukien kertomusta Abrahamista, joka ympärileikkasi 318 perheensä k- jäsentä, hänen katse osui hahmoon 318, joka esiintyi kirjakäärössä muodossa ΤΙΗ. Nyt ΙΗ oli tuttu supistus Jeesuksen pyhästä nimestä, ja se on niin kirjoitettu aikakauden Aleksandrian papyruksiin; ja kirjain Τ näytti ristiltä." Selvä pyy sanoi Manninen varista.
ellauri377.html on line 139: Bart D. Ehrmanin näkemyksen mukaan Barnabaan kirje on "juutalaisvastaisempi kuin mikään, mikä pääsi Uuteen testamenttiin".
ellauri377.html on line 141: Jeun kirjoissa Jeu piirtää kabbalamaisia hypnoottisia kuvioita. Teos on jossain määrin samanlainen kuin Johanneksen salainen ilmestys. Kirjoittaja kuvailee sen tapahtuneen sen jälkeen, kun Jeesus oli "mennyt takaisin siihen yhteen paikkaan, josta hän tuli". Monet toisen vuosisadan kristityt, sekä gnostilaiset että ortodoksiset, toivoivat saavansa transsendenttisen henkilökohtaisen ilmoituksen, kuten apostoli Paavali raportoi saaneensa Emmauxen tiellä Korintin seurakunnalle.
ellauri377.html on line 151: Yaldabaoth, otherwise known as Jaldabaoth or Ialdabaoth (/ˌjɑːldəˈbeɪɒθ/; Coptic: ⲒⲀⲖⲦⲀⲂⲀⲰⲐ Ialtabaôth; Latin: Ialdabaoth, Koinē Greek: Ιαλδαβαώθ, romanized: Ialdabaóth), is a malevolent God and demiurge (creator of the material world) in various Gnostic sects and movements, sometimes represented as a theriomorphic lion-headed serpent. He is identified as the false god who keeps the souls trapped in physical bodies, imprisoned in the material universe. Jaldabahuutti tarkoittanee "isyyden aiheuttaja", mikä sopii vällykäärmeeseen kuin suutarin sormi sian pilluun.
ellauri377.html on line 223: Tästä Valentinuxesta ei valitettavasti tullut ystävänpäivän pyhimystä eikä edes Seura-lehden pakinoizijaa kuten Ensio Rislakista. Tulipahan pelkkä Aku Korhonen, lapatossu. Februat oli roomalainen puhdistuksen juhla, jota kutsutaan myös nimellä Lupercalia. Festivaali, jossa on pohjimmiltaan kyse kevätpesusta tai siivouksesta (liittyy myös tämän vuodenajan sateisiin), on vanha, ja mahdollisesti Sabine alkuperää. Ovidiuksen mukaan "Februare" latinankielisenä sanana, joka viittaa puhdistuskeinoihin (erityisesti pesemällä käsidesillä tai vedellä), on peräisin aikaisemmasta etruskien sanasta, joka tarkoittaa alapesua.
ellauri377.html on line 239: Eli se on ilmoitus Jeesuksen jumalallisen isän tuntemattomasta nimestä, jonka hallussa pitäminen mahdollistaa tietäjän läpäisemisen tietämättömyyden verhon, joka on erottanut kaikki luodut olennot mainitusta isästä. Lisäksi se julistaa, että Jeesus on paljastanut tuon nimen monien abstraktien elementtien kielellä täytetyillä tavoilla.
ellauri377.html on line 254: *Sakla on yksi vääristä enkeleistä, jotka Yaldabaoth loi arkonien rinnalle palvelemaan häntä. Hän on myös Yaldabaothin saarnaaja ihmismaailmassa. Johannexen salaisessa ilmestyxessä heikolla arkontilla on kolme nimeä. Ensimmäinen nimi on Yaltabaoth, toinen on Saklas ["tyhmä"] ja kolmas on Samael ["sokea"]. Hän on jumalaton ylimielisyydessään, jota hänessä piisaa. Sillä hän sanoi: 'Minä olen Jumala, eikä ole muuta Jumalaa kuin minä', sillä hän ei tiedä mistä 1 paikasta hän on tullut. Laulaa Nebro spirituaaleja. Gnostilaisuuden yleisimmässä muodossa Yaldabaothilla eli Demiurgilla oli huonompi, vaikkakaan ei sinänsä paha tehtävä universumissa eläimen eli psyykkisen maailman päänä.
ellauri377.html on line 291: (19) Now the works of the flesh are manifest.--It needs no elaborate disquisition to show what is meant by fulfilling the lust of the flesh. (PST: FUCKING!) The effects which the flesh produces are plain and obvious enough. (UNWANTED PREGNANCIES!) The catalogue which follows is not drawn up on any exact scientific principle, but divides itself roughly under four heads: (1) sins of sensuality; (2) sins of superstition; (3) sins of temper; (4) excesses.
ellauri377.html on line 302: "Works of the flesh" means works in which the prompting of the erectile flesh is recognizable. The phrase is equivalent to "the deeds or doings of the body," which we are called to "mortify, put to death, by the Spirit" (Romans 8:13). In Romans 13:12 and Ephesians 5:13 they are styled "works of darkness," that is, works belonging properly to a state in which the moral sense has not been quickened by the Spirit, or in which the light of Christ's presence has not shone. Which are these (ἅτινά ἐτι); of which sort are. Adultery, fornication, uncleanness, lasciviousness (πορνεία [Receptus, μοιχεία πορνεία], ἀκαθαρσία ἀσέλγεια). This is the first group, consisting of offences against chastity - sins against which the Church has to contend in all ages and in all countries; but which idolatry, especially such idolatry as that of Cybele in Galatia, has generally much fostered, viz. fornication and other joys of the flesh.
ellauri377.html on line 304: The first in our English Bible, "adultery," is rejected from the Greek text by the general consent of editors. But in fact, "fornication" (πορνεία) may be taken as including it (Matthew 5:32), though it may also stand at its side as a distinct species of unchastity. "uncleanness" covers a wider range of sensual sin ("all uncleanness," Ephesians 4:19); solitary impurity, whether in thought or deed; unnatural lust (Romans 1:24), though it can hardly be taken as meaning this lust alone. "Lasciviousness," or "wantonness," is scarcely an adequate rendering of ἀσέλγεια in this connection; it appears to point to reckless shamelessness in unclean indulgences. In classical Greek the adjective ἀσέλγης describes a man insolently and wantonly reckless in his treatment of others; but in the New Testament it generally appears to point more specifically to unabashed open indulgence in impurity. The noun is connected with "uncleanness" and "fornication' 'in 2 Corinthians 12:21; with "uncleanness' ' in Ephesians 4:19; is used of the men of Sodom in 2 Peter 2:7; comp. also 2 Peter 2:18; l Peter 4:3; Jude 1:4 (cf. 7). Only in Mark 7:22 can it from the grouping be naturally taken in its classical sense.
ellauri377.html on line 380: Jos enkeli on ruumiiton, ovatko ihmisten enkelihavainnot, joista Raamatussakin on useampia kertomuksia, unta tai pelkkää mielikuvitusta? Tuomas Akvinolaisen mukaan eivät ole. Enkeli nimittäin voi halutessaan ottaa itselleen ruumiin. Tuo ruumis saattaa näyttää ihmisen kaltaiselta ja toimiakin kuin ihminen, kuten Vanhan testamentin Lootin luona Sodomassa vierailleet miehet, joiden kerrotaan aterioineen Lootin kotona. Silti se ei ole biologinen organismi, sillä se ei voi käydä paskalla, koska siltä puuttuu takapuoli. Pikemminkin se muistuttaa Blade Runner -elokuvan replikantteja, ihmisen kaltaisia biologisia robotteja. Etupuoli oli kunnossa vain Gabrielilla, joka siitti Jeesuxen.
ellauri377.html on line 401: Jeesuksen rukous. Siihen aikaan Jeesus seisoi opetuslastensa kanssa valtameren veden päällä ja rukoili tällä rukouksella: "Kuule minua, Isäni, kaiken isyyden isä, rajaton Valo: aeēiouō iaō aōi ōia psinōther thernōps nōhapsither ne zagourē pagourēth nethmoachmathomath thōbarrabau tharnachachan zorokothora ieou [= marjakuusi ] sabaōth ."
ellauri377.html on line 407: Hän jatkaa kutsumista. Ja kun Jeesus oli sanonut tämän, hän sanoi: " iaphtha iaphtha mounaēr mounaēr ermanouēr ermanouēr ." Se on: "Oi rajattomien [avaruuksien] kaiken isyyden isä, kuule minua opetuslasteni tähden, joita olen johtanut ennen sinua, jotta he uskoisivat kaikkiin totuutesi sanoihin ja antaisivat kaiken, mitä varten minä rukoilee sinua, sillä minä tiedän Valon aarrekammion isän nimen." Aika pieneen tilaan Jeesus sai sanotuxi kaiken tämän. Eeli eeli laama sabakhtaani. Eikös rastafarien jumala ollut joku Jou? Tai siis Jah. Hallelu Jah!
ellauri377.html on line 427: "Sillä æoneja on kaksitoista; kuutta Sabaothia hallitsee Adamas, ja hänen veljensä Yabraōth hallitsee kuutta muuta. Tuolloin Yabraōth hallitsijoineen uskoi Valon salaisuuksiin ja oli aktiivinen Valon mysteereissä. Valo ja hylkäsi kongressin mysteerin, mutta Sabaōth, Adamas ja hänen hallitsijansa ovat pitäneet kiinni kongressin harjoittamisesta.
ellauri377.html on line 429: "Ja kun Yew, isäni isä, näki, että Yabraōthilla oli uskoa, hän kantoi hänet ja kaikki hallitsijat, jotka olivat uskoneet hänen kanssaan, otti hänet luokseen sfääristä ja vei hänet puhdistettuun ilmaan, auringon valoa keskellä olevien alueiden ja [?] näkymättömän jumalan alueiden väliin Hän asetti hänet sinne hallitsijoiden luo, jotka olivat uskoneet häneen.
ellauri377.html on line 431: "Mutta hän kantoi Sabaothin, Adamasin ja omansa hallitsijat, jotka eivät olleet olleet aktiivisia Valon mysteereissä, mutta ovat olleet jatkuvasti aktiivisia kongressin mysteereissä ja johtaneet heidät sfääriin.
ellauri377.html on line 439: Päävaltionhoitajan Zeuksen tehtävistä. "Ja lisäksi hän ymmärsi, että he tarvitsivat ruorin ohjaamaan maailmaa ja sfäärin äitejä, jotteivät he tuhoaisi sitä [maailmaa] pahuudessaan. Hän meni keskelle, otti voiman pienestä. Sabaōth, Hyvä, hän Keskimmäisestä, ja sitoi sen Zeukseen, koska hän on hyvä [hallitsija] ohjatakseen heitä hyvyydessänsä. Ja hän asetti näin liittonsa kiertoradan, että hänen pitäisi viettää kolmetoista [? kolme] kuukautta joka æon vahvistaakseen [sen], jotta hän vapauttaisi kaikki hallitsijat, joiden yli hän tulee, heidän pahuutensa pahuudesta. Ja hän antoi hänelle kaksi eonia, jotka ovat Hermesin edessä, hänen asunnokseen."
ellauri377.html on line 491: "Sitten kaikkien näiden aikojen jälkeen tapahtuu, kun pallo kääntyy ja pieni Sabaōth, Zeus, saapuu pallon ensimmäiseen æoniin, jota kutsutaan maailmassa Boubastiksen oinaaksi eli Aphroditen; [ja] kun hän [Boubastis] tulee pallon seitsemänteen taloon, toisin sanoen tasapainoon, silloin oikeiston ja vasemmiston välissä olevat verhot vetäytyvät sivuun, ja sieltä ne katsovat korkeudesta ulos. oikeistolaisista suuri Sabaōth, Hyvä; ja koko maailma ja koko sfääri [herästyy] ennen kuin hän on katsonut eteenpäin. Ja hän katselee alas Paraplexin alueita, niin että sen alueet hajoavat ja hukkuvat. Ja kaikki sielut, jotka ovat hänen rangaistuksissaan, viedään ja heitetään takaisin sfääriin uudelleen, koska ne ovat tuhonneet Paraplēxin rangaistukset."
ellauri377.html on line 499: "Ja sen jälkeen, kun pallo kääntyy ja pieni Sabaōth, Hyvä hallizija kalifi Harun el Pullah, jota kutsutaan maailmassa toisellakin nimellä, el Zorron nimellä, tulee, ja hän tulee pallon neljänteen æoniin, joka on Rapu, ja Boubastis, jota kutsutaan maailmassa Aphroditeksi, tulee pallon kymmenenteen æoniin, jota kutsutaan nimellä izepäinen kuin vanha Vuohi, siihen aikaan verhot, jotka ovat vasemmiston ja oikeiston välissä, vetäytyvät sivuun, ja marjakuusi katselee oikealle; koko maailma hätääntyy ja kiihtyy yhdessä sfäärin kaikkien æonien kanssa. Ja hän katselee etiopialaisen Arijoutsin asuntoja, niin että sen alueet hajoavat ja tuhoutuvat, ja kaikki sielut, jotka ovat hänen rangaistuksessaan, viedään pois ja heitetään takaisin palloon, koska ne ovat tuhoutuneet hänen pimeään savuunsa ja hänen tuli paha olo."
ellauri377.html on line 505: "Ja sen jälkeen, kun pallo kääntyy ja pieni Sabaōth, Hyvä, hän Keskimmäisestä, jota kutsutaan maailmassa Zeukseksi, tulee, ja hän tulee pallon kahdeksas æon jota kutsutaan Skorpioniksi, ja kun Boubastis, jota he kutsuvat Aphroditē, tulee ja hän tulee pallon toiseen æoniin, jota kutsutaan Härkäksi, silloin oikeiston ja vasemmiston välissä olevat verhot vetäytyvät. sivuun, ja Zorokothora Melkisedek katsoo ulos korkeudesta; ja maailma ja vuoret ovat kiihtyneitä ja eonit ovat huolissaan. Ja hän katselee kaikkia Hekate-alueita, niin että sen alueet hajoavat ja tuhoutuvat, ja kaikki sielut, jotka ovat hänen rangaistuksissaan, viedään pois ja heitetään takaisin palloon, koska ne ovat hajotettuja sen rangaistusten tulessa."
ellauri377.html on line 507: Parhedrōn Typhonista. Hän jatkoi ja sanoi: "Neljännen luokan nimi on Parhedrōn Typhōn, joka on mahtava hallitsija, jonka alaisuudessa on kaksi ja kolmekymmentä demonia. Ja juuri ne menevät ihmisten sisään ja viettelevät heidät himoon, haureuteen, aviorikokseen ja aviorikokseen. Jatkuva yhdynnän harjoittaminen. Sielut, jotka tämä hallitsija sitten ihastuksissaan kuljettaa, viettävät satakaksikymmentäkahdeksan vuotta alueillaan, samalla kun hänen demoninsa piinaavat heitä hänen pimeän savunsa ja pahan tulensa kautta, joten että ne alkavat tuhoutua ja tuhoutua. "Silloin tapahtuu, kun pallo kääntyy ja pieni Sabaōth, Hyvä, hän Keskimmäisestä, jota kutsutaan Zeukseksi, tulee, ja kun hän tulee pallon yhdeksänteen æoniin, jota kutsutaan jousiampujaksi, ja kun Boubastis, jota kutsutaan maailmassa Aphroditeksi, tulee ja hän tulee kolmanteen æoniin sfäärissä, jota kutsutaan Kaksosiksi, silloin vasemmiston ja oikeiston välissä olevat verhot vetäytyvät sivuun, ja sieltä näyttää kieltä ulos Zarazaz, jota hallitsijat kutsuvat alueidensa mahtavan hallitsijan nimellä "Maskelli", ja hän katselee Parhedrōn Typhōnin asuntoja, niin että hänen alueensa hajoavat ja tuhoutuvat. Ja kaikki sielut, jotka ovat hänen rangaistuksissaan, viedään ja heitetään takaisin sfääriin, koska he ovat vähentyneet hänen pimeässä savussaan ja hänen pahassa tulessaan."
ellauri377.html on line 509: Yachthanabasista. Taas hän jatkoi puhetta ja sanoi näille opetuslapsille: "Viides luokka, jonka hallitsija on nimeltään Yachthanabas, on mahtava hallitsija, jonka alaisuudessa on suuri joukko muita riivaajia. Ihmisten kunnioittaminen - kohtelevat vanhurskaita epäoikeudenmukaisesti ja suosivat syntisten asiaa, ottavat lahjoja oikeudenmukaiselle tuomiolle ja vääristävät sen, unohtaen köyhät ja puutteessa olevat, - he [demonit] lisäävät unohdusta sielussaan ja huolehtia siitä, mikä siitä ei ole mitään hyötyä, jotta he eivät ajattele elämäänsä, niin että kun he tulevat ulos ruumiista, he ovat ihastuksissaan.
ellauri377.html on line 513: "Ja kun pallo kääntyy ja pieni Sabaōth, tulee Hyvä, jota maailmassa kutsutaan Zeukseksi, ja hän tulee yhdennentoista æonin palloon, jota kutsutaan Vesimieheksi, ja kun Boubastis tulee viidenteen sen pallon päälle, jota kutsutaan leijonaksi, sitten verhot, jotka ovat vasemmiston ja niiden välissä.
ellauri377.html on line 515: Oikeasti nyt, vetäytykää syrjään, ja sieltä näyttää korkealta suuri Lao-tse, Hyvä, hän neuvoo Juha Keskistä, Yachthanabasin alueille, niin että hänen alueensa hajoavat ja tuhoutuvat. Ja kaikki sielut, jotka ovat hänen rangaistuksissaan, viedään pois ja heitetään takaisin sfääriin, koska he ovat tuhonneet hänen rangaistuksensa.
ellauri377.html on line 525: "Nyt siis, Isä, kaiken isyyden isä, tulkoon syntien anteeksiantajat, joiden nimet ovat nämä: siphirepsnichieu zenei berimou sochabrichēr euthari na nai (have mercy upon me) dieisbalmērich meunipos chirie entair mouthiour smour peuchēr oouschous minionor isochobortha.
ellauri377.html on line 539: Salome kysyy syystä huolestuneena kuinka käy pään irroittajan. Aika kehnosti: Yaldabaōthin vastaanottajat tulevat ja johdattavat hänen sielunsa ulos ruumiista ja sitovat sen jaloistaan suureen demoniin. hevosen kasvot, ja hän viettää kolme päivää kiertäen sen kanssa maailmassa. "Sitten he johdattavat sen pakkasen ja lumen alueelle, ja he kostavat sille siellä kolme vuotta ja kuusi kuukautta. "Sen jälkeen he johdattavat sen kaaokseen Yaldabaōthiin ja hänen neljäkymmentäyhdeksän demoninsa eteen, ja jokainen hänen demoninsa ruoskii sitä vielä kolme vuotta ja kuusi kuukautta. "Sen jälkeen he johdattavat sen Persefonen edessä olevaan kaaokseen ja kostavat sen rangaistuksineen vielä kolme vuotta ja kuusi kuukautta.
ellauri377.html on line 544: Paneskelijan osa ei ole juuri parempi kuin murhaajan, mutta tuomio on lyhkäsempi. Hänet kuskataan alas Sameuteen Arielin eteen, joka nuhtelee sitä rangaistuksissaan yksitoista kuukautta ja kaksikymmentäyksi päivää. "Sen jälkeen he johdattavat sen kaaokseen ennenkö Yaldabaōth ja hänen neljäkymmentäyhdeksän demoniansa ja jokainen hänen demoninsa lankeavat sen päälle vielä yksitoista kuukautta ja kaksikymmentäyksi päivää ruoskien sitä tulisilla
ellauri377.html on line 550: Sitten he johdattavat sen Valon Neitsyen luo, joka tuomitsee vanhurskaat ja syntiset, jotta hän voisi tuomita sen. Ja kun pallo kääntyy, se luovuttaa sen vastaanottajilleen, jotta he voivat heittää sen Ja he johtavat sen veteen, joka on pallon alapuolella; ja siitä tulee kiehuva tuli ja se syö sitä, kunnes se puhdistaa sen kokonaan. "Ja Yaluham, tuo Sabaōthin sieppari, Adamas, tuo unohduksen maljan ja ojentaa sen sielulle, ja se juo sen ja unohtaa kaikki alueet ja kaikki asiat ja kaikki alueet, joiden läpi se on käynyt. Ja he luovuttavat sen ruumiin, joka viettää aikansa vaivautuneena. "Tämä on panettelijan rangaistus."
ellauri377.html on line 556: "Sen jälkeen he johdattivat sen kaaokseen Yaldabaōthin ja hänen neljäkymmentäyhdeksän demoninsa eteen, ja jokainen hänen demoninsa kostaa sille vielä kolme kuukautta, kahdeksan päivää ja kaksi tuntia. "Sen jälkeen he johdattavat sen keskeltä olevalle tielle, ja jokainen keskellä olevan tien hallitsija kostaa sille pimeän savunsa ja pahan tulensa kautta vielä kolme kuukautta, kahdeksan päivää ja kaksi tuntia.
ellauri377.html on line 558: "Sitten he johdattavat sen Valon Neitsyen luo, joka tuomitsee vanhurskaat ja syntiset, jotta hän voisi tuomita sen. Ja kun pallo kääntyy, se luovuttaa sen vastaanottajilleen, jotta he voivat heittää sen. Ja he johtavat sen veteen, joka on pallon alapuolella; ja siitä tulee kiehuva tuli ja se syö sitä, kunnes se puhdistaa sen kokonaan. "Sen jälkeen tulee Yaluham, Sabaōthin saaja, Adamas, tuo unohduksen maljan ja ojentaa sen sielulle; ja se juo sen ja unohtaa kaiken ja kaikki alueet, joihin se oli mennyt. Ja he heittivät sen ontuva, pysähtynyt ja sokea ruumis. "Tämä on varkaan rangaistus."
ellauri377.html on line 560: "Ja Yaluham, Sabaōthin saaja, Adamas, tulee ja tuo maljan, jossa oli unohduksen vettä, ja ojentaa sen sielulle; ja se joi ja unohtaa kaikki ja kaikki alueet, joihin se oli mennyt. Ja he heittivät sen ontuvaksi ja epämuodostuneeksi ruumiiksi, niin että kaikki halveksivat sitä sinnikkäästi. "Tämä on ylimielisen ja nenäkkään miehen rangaistus." Andreas vastasi ja sanoi: "Entä ylimielinen mies, mitä hänelle tapahtuu, kun hän tulee ulos ruumiista?"
ellauri377.html on line 564: "Sen jälkeen he johdattivat sen kaaokseen Yaldabaōthin ja hänen neljäkymmentäyhdeksän demoninsa eteen; ja hän ja hänen demoninsa, yksitellen, kostavat sille vielä kaksikymmentä kuukautta. "Sen jälkeen he vievät sen keskitien tielle, ja jokainen keskellä olevan tien päämiehistä kostaa sille vielä kaksikymmentä kuukautta.
ellauri377.html on line 566: "Ja sen jälkeen he johdattavat sen Valon Neitsyen luo, jotta tämä tuomitsee sen. Ja kun pallo kääntyy, se luovuttaa sen vastaanottajilleen, jotta he voivat heittää sen pallon aioneihin. Ja pallon palvelijoille pallo johda se veteen, joka on pallon alapuolella; ja siitä tulee kiehuva tuli ja se syö sitä, kunnes se puhdistaa sen. "Ja Yaluham, Sabaōthin saaja, Adamas, tulee ja tuo maljan, jossa oli unohduksen vettä, ja ojentaa sen sielulle; ja se joi ja unohtaa kaikki ja kaikki alueet, joihin se oli mennyt. Ja he heittivät sen ontuvaksi ja epämuodostuneeksi ruumiiksi, niin että kaikki halveksivat sitä sinnikkäästi. "Tämä on ylimielisen ja nenäkkään miehen rangaistus."
ellauri377.html on line 568: Thomas sanoi: "Jatkuva jumalanpilkkaaja, mikä on hänen kurituksensa?"
ellauri377.html on line 570: "Sen jälkeen he johdattavat hänet alas kaaos Yaldabaōthin ja hänen neljäkymmentäyhdeksän demoninsa edessä, ja jokainen hänen demoneistaan kostaa hänelle vielä yksitoista vuotta.
ellauri377.html on line 574: Bartolomeus sanoi: "Mikä on mies, joka on yhdynnässä miehen kanssa, mikä on hänen kostonsa?" Sen rangaistuksesta, joka on tekemisissä miesten kanssa, Jeesus sanoi: "Miehen, joka on kanssakäymisessä miesten kanssa, ja miehen, jonka kanssa hän makaa, mitta on suunnilleen sama kuin pilkkaajalla. "Kun aika on sitten päättynyt sfäärin läpi, Yaldabaōthin vastaanottajat tulevat heidän sielunsa perään, ja hän neljänkymmenenyhdeksän demoninsa kanssa kostaa sille yksitoista vuotta.
ellauri377.html on line 580: Johannes punastui heleästi [ja sanoi]: "Anteexi, mutta mitä tapahtuu miehelle, joka ei ole tehnyt syntiä, vaan on tehnyt hyvää sinnikkäästi, mutta ei ole löytänyt salaisuuksia kulkemassa hallitsijoiden suolen läpi, kun hän tulee ulos ruumiista?" Sen vanhurskaan miehen kuoleman jälkeisestä tilasta, jonka polkua ei ole aloitettu.Jeesus sanoi: "Jos sellaisen aika on täytetty sfäärin kautta, Bainchōōōchin 18056(Verzeihung ich habe gerülpst), joka on yksi kolminkertaisen voiman jumalista, vastaanottajat tulevat hänen sielunsa perään ja johdattavat hänen sieluaan ilolla ja riemulla ja viettävät kolme päivää ympäriinsä. sen kanssa ja opettaa sitä koskien maailman luomuksia ilolla ja riemulla.
ellauri377.html on line 584: "Sen jälkeen he johdattavat sen Valon Neitsyen luo, ja hän tuomitsee sen ja tallettaa sen pieni Sabaōth, Hyvä, hän käy Keskisen kyläkaupassa, kunnes pallo kääntyy ja Zeus ja Aphrodite kohtaavat Valon Neitsyt, kun taas Kronos ja Arēs tulevat hänen takanaan. "Sillä hetkellä hän ottaa sen vanhurskaan sielun ja antaa sen vastaanottajilleen, jotta he voivat heittää sen pallon peoneihin. Ja pallon palvelijat johdattavat sen veteen, joka on pallon alapuolella; ja kuohuvaan tuli nousee ja syö sitä, kunnes se puhdistaa sen kokonaan.
ellauri377.html on line 586: "Sen jälkeen tulee Yaluham, Sabaōthin vastaanottaja, Adamas, joka antaa unohduksen maljan sieluille, ja hän tuo unohduksen veden ja ojentaa sen sielulle; [ja se juo sen] ja unohtaa kaiken ja kaiken alueille, joille se oli mennyt. Viisauden maljasta sen jälkeen tulee pienen Sabaothin sisäänheittäjä, Hyvä, hän Keskimmäisestä. Hän itse tuo maljan, joka on täynnä ajatuksia ja viisautta, ja siinä on raittius; [ja] hän ojentaa sen sielulle. Ja he heittivät sen. ruumiiseen, joka ei voi nukkua eikä unohtaa sille annetun raittiuden maljan tähden, mutta se lyö sydämensä sinnikkäästi kyseenalaistaakseen Valon mysteereitä, kunnes se löytää ne Valon Neitsyen päätöksen kautta ja perii Valon
ellauri378.html on line 82: Aleksanteri Guchkov, Venäjän sotaministeri Venäjän väliaikaisessa hallituksessa sen jälkeen, kun tsaari Nikolai II luopui kruunusta maaliskuussa 1917, kertoi brittiläiselle sotilasavustajalle kenraali Alfred Knoxille, että "äärielementti koostuu juutalaisista ja imbesilleistä". Leninin junassa oli mukana 19 hänen bolshevikkipuolueensa jäsentä, useita hänen liittolaisiaan menshevikkien joukossa ja kuusi juutalaista Jewish Labour Bundin jäsentä. Lähes puolet junan matkustajista oli juutalaisia.
ellauri378.html on line 90: Antisemitistiset äänet maalasivat usein neuvostokommunismin juutalaiseksi juoniksi tai "juutalaisbolshevismiksi". Kun Aleksanteri Solženitsyn aloitti työskentelyn 200 vuotta yhdessä -nimisen kirjan parissa, häntä kritisoitiin tämän tabu-aiheen koskettamisesta. Hänen omat kommentit lehdistölle eivät auttaneet asiaa, sillä hän väitti että kaksi kolmasosaa Ukrainan Chekasta (salainen poliisi) oli juutalaisia. Ei ole yllättävää, että hänen kirjansa on julkaistu PDF-muodossa antisemitistisille verkkosivustoille.
ellauri378.html on line 96:
ellauri378.html on line 120: 7 so that in the coming ages he might show the immeasurable riches of his grace in kindness toward us in Christ Jesus.
ellauri378.html on line 123: As professors Elizabeth Dunn and Michael Norton point out in their very useful book, Happy Money, money provides access to things—products, experiences, and services—that improve happiness levels.
ellauri378.html on line 138: Rich people are hard working and smart. Smart people know how to find those moments more often than others. They usually accomplish it by diversifying themselves. They travel. They spend lots of time visiting family. They explore nature and their inner self. They are social creatures that seek positive conversations with their peers and inferiors. They choose meaningful career paths that provide them the ability to accomplish all the other aspects of their life that I mentioned above.
ellauri378.html on line 171: Rasul Gamzatovitš Gamzatov (ven. Расу́л Гамза́тович Гамза́тов, avaariksi Расул XIамзатов, Rasul Hamzatov; 8. syyskuuta 1923 Dagestanin Hunzahin piirin Tsadan kylä – 3. marraskuuta 2003 Moskova) oli avaarilainen runoilija. Ensimmäinen runokokoelma Hasratab rokigi borkarab tstsingi (”Palava rakkaus ja polttava viha”) ilmestyi toisen maailmansodan aikana vuonna 1943. Gamzatovin kaksi vanhempaa veljeä kaatui sodassa kuin 2 nostokurkea. Hänelle on myönnetty Dagestanin kansanrunoilijan ja sosialistisen työn sankarin arvonimet, neljä Leninin ja useita muita kunniamerkkejä sekä neuvostoliittolaisia ja kansainvälisiä kirjallisuuspalkintoja. Runoilija on haudattu Mahatškalaan vaimonsa Patimatin viereen. He saivat siellä kolme tytärtä. Mahatškalan lentoasema on lentokentistä merkittävin.
ellauri378.html on line 174:
ellauri378.html on line 211: When will Ukraine realize that they have been used by the West and what will Ukranians do about this?
ellauri378.html on line 213: Wait! we Westerners rather think that Russians should stop using, abusing and killing Ukrainians! So, Russian fanboy and propagandist, please tells us; what is Russia actually doing in Ukraine? You insinuate that the West is to blame so let’s run with that shall we:
ellauri378.html on line 239: Keskiajalla Münster oli yksi hansaliiton johtavia jäseniä. Vuonna 1534 anabaptistit kapinoivat Münsterin kapinassa osana reformaatiota ja perustivat valtion, joka otti käyttöön yhteisomistuksen ja moniavioisuuden. Kapinaa kesti 16 kuukautta, ennen kuin kaupunki vallattiin takaisin ja kapinalliset kidutettiin kuoliaiksi.
ellauri378.html on line 243: Toisessa maailmansodassa Münster tuhottiin lähes kokonaan pommituksissa, mutta se rakennettiin sodan jälkeen vanhaa jäljentämällä. Ems joen itäpuolella komeilevat esi-isiemme Oldenburg ja Osnabrück, jossa pakanallisempi Arminius (ei se protestantti) motitti Varuxen pitkäxi venähtäneet legioonat Teutoburgin mezässä, ja missä Rothit viettivät ikimuistoisen kesäloman vuonna kivi ja puu.
ellauri378.html on line 247: Teutoburgissa koetulla tappiolla oli suuri vaikutus Rooman laajentumispyrkimyksiin. Augustus ja hänen seuraajansa Tiberius tulivat varovaisemmiksi, ja Rein vakiintui Rooman ja germaanien väliseksi rajaksi. Suurin syy tähän tosin lienee ollut se, että taloudellisesti takapajuinen Germania ei ollut vaivalloisen valloittamisen arvoinen. Reinille ja Tonavalle rakennettiin linnoitettu rajalinja, limes. Taistelussa tuhoutuneiden legioonien numeroita ei enää koskaan käytetty. Taistelupaikankin tarkka sijainti oli pitkään hämärän peitossa. 1980- ja 1990-luvulla suoritettujen arkeologisten kaivausten jälkeen pidetään kuitenkin käytännöllisesti katsoen varmana, että lopullinen taistelu käytiin Kalkriesessä, Osnabrückin pohjoispuolella. Sillä kertaa sakemanneilla oli onni matkassa.
ellauri378.html on line 298: Dikkon Eberhart is the son of the Pulitzer Prize-winning former United States Poet Laureate, Richard Eberhart. Dad’s poetic voice gave me a rhythm, a rhyme, and enriched me with poetic references. My poet father molded me as I sought to know our more prosaic Father. I’ve had a few careers: cab driver, gardener, baker, sales clerk, chef, teacher. I’m married to Channa Eberhart—we’ve past 45 years—who is now a partially retired commercial real estate appraiser with a national specialty in Section Eight housing projects. My dad's best poem The Groundhog is reprinted below.
ellauri378.html on line 300: The Groundhog day (abridged)
ellauri378.html on line 313: (I think it was about a year later)
ellauri378.html on line 423: Israeli intelligence officials told The Daily Telegraph that despite months of intense fighting in the Gaza Strip, Tel Aviv is unable to destroy the Hamas group. In addition, the main goal of the invasion of autonomy is collapsing as Israel loses international support due to the bombing of Palestinian civilians.
ellauri378.html on line 613: Natsit järjestivät oman "Gerber baby" -kilpailunsa löytääkseen "täydellisen arjalaisen vauvan" käytettäväksi propagandassa kaikkialla Saksassa… ja valitsivat tietämättään juutalaisen lapsen!
ellauri378.html on line 651: Imprisoned in a brutal gulag known as Vorkuta, Mason befriends a former Red Army soldier named Viktor Reznov, who gives him the identities of their enemies: Dragovich, Colonel Lev Kravchenko, and ex-Nazi scientist Friedrich Steiner, and reveals his history with them. In October 1945, Reznov and Dimitri Petrenko were sent by Kravchenko and Dragovich to extract Steiner, who wished to defect, from a secret Nazi base on Baffin Island. Upon being rescued, Steiner provided the Soviets with the location of a disabled cargo ship carrying the chemical weapon he had originally developed for Adolf Hitler called Nova 6. However, Reznov and his men were betrayed by Dragovich, who wished to see the effects of the gas first-hand; Reznov was forced to watch Petrenko die horrifically, only being spared himself when British Commandos, interested in also acquiring Nova 6, attacked the cargo ship. Reznov detonated the V-2 rockets onboard the ship during his escape to prevent anyone from using the weapon, destroying it and Nova 6, only to be captured by the Soviets and imprisoned in Vorkuta. The Soviets later recreated Nova 6 with the help of a mad British scientist, Daniel Clarke.
ellauri378.html on line 655: Maxis is revealed to have become a sentient artificial intelligence living within the systems of Griffin Station, and he guides his daughter and the three soldiers to launch three missiles at the Earth. This severs Richtofen's link with the Aether, but the launch results in the catastrophic destruction of the Earth while still leaving Richtofen in control of the undead. Tinkering with the unstable Higg's particle can cause collapse of the known universe that expands with the velocity of light. To accomplish this, an even bigger El José will be built. No tehkäähän nyt sekin vielä vitun risto-oravat. Apinat.
ellauri378.html on line 659: Reviewers also noted that the game was buggy and had "a number of frustrating problems", including a lag in multiplayer modes which for some players rendered the game almost "unplayable".
ellauri378.html on line 662: Expatriate Cubans condemned the game for its depiction of American special forces trying but failing to kill a young Fidel Castro, regrettably killing instead only a body-double. The Cuba-based pro-Fidel Castro website Cubadebate said the game "empowers sociopathic attitudes of American children and adolescents, the main consumers of these virtual games." 25M copies had been sold by 2013.
ellauri381.html on line 60: UVO:ta tukivat nuorten nationalistiset järjestöt ja myöhemmin perustettu Ukrainan kansallisnuorten liitto. Samanlaisia järjestöjä perustettiin ukrainalaisten siirtolaisten keskuudessa Tšekkoslovakiassa. Nämä olivat Ukrainan fasistiliitto ja Ukrainan vapautusliitto, jotka myöhemmin sulautuivat yhdeksi liigaksi. Samaan aikaan myös saksalaiset ukrainalaiset yhdistyivät aktiivisesti nationalistisiin liittoihin, ja pian ensimmäiset ukrainalaisten nationalistien konferenssit pidettiin Prahassa ja Berliinissä. Vuonna 1929 UVO ja muut ukrainalaisten nationalistien liitot sulautuivat yhdeksi suureksi Ukrainan nationalistien järjestöksi (OUN)*, kun taas UVO:sta tulee itse asiassa OUN:n* sotilas-terroristinen elin. Yksi ukrainalaisten nationalistien päätavoitteista oli taistelu Puolaa vastaan, jonka elävä ilmentymä oli kuuluisa Puolan vastainen "sabotaasitoiminta" vuodelta 1930: OUN:n * edustajat hyökkäsivät hallituksen instituutioita vastaan Galitsiassa ja sytyttivät tuleen Puolan taloja ja niissä asuneet puolalaiset maanomistajat.
ellauri381.html on line 80: Stepan Andriyovych Bandera (Ukraina: Bandera, lempinimi Baba, tunnetaan myös nimellä Stefan Popel, 1. tammikuuta 1909 – 15. lokakuuta 1959) oli ukrainalainen äärioikeistolainen Ukrainan kansallismielisten järjestön (OUN-B) radikaalin militanttisiiven johtaja. Kun Stepan kuoli Münchenissä aloin käydä Tehtaankadun kansakoulua.
ellauri381.html on line 100: 
ellauri381.html on line 101:
ellauri381.html on line 103: Izjumista löytyy vielä muinaisia kuumia baabapazaita. Kumaanit olivat Keski-Aasiasta kotoisin oleva kumani-kiptšakkiliiton länsihaara, joka puhui kuumien kieltä. Heitä kutsutaan Venäjällä Polovtseiksi, lännessä kuumeiksi ja idässä kiptšakeiksi.
ellauri381.html on line 133: The problem is that these non-Ukrainian elements in Ukraine are the majority. In the southeastern part of the country the population is overwhelmingly non-Ukrainian, and even in the Ukrainian-speaking region of Western Ukraine, Galicia, non-Ukrainians represent a considerable percentage of the population.
ellauri381.html on line 153: There were notorious anti-Jewish pogroms in western Ukraine in 1941, as well as the so-called Volyn massacre 1943-1944, during which, according to Polish historians, about 150,000 citizens of Polish ethnicity were murdered. Russian and Ukrainians who disagreed with the views of Ukrainian nationalists were also subjected to terror.
ellauri381.html on line 156: Banderovite activities reached their widest scope from 1941-1945, and in the early postwar years, when British and American intelligence services established contact with the Bandera movement during the early Cold War.
ellauri381.html on line 158: However, by the mid-1950s, sabotage activity petered out, and many agreed to return to a peaceful life. Bandera himself lived in Munich after the war under the protection of MI6, the British intelligence service, with which he was collaborating, until 1959, when he was killed by KGB agent Bohdan Stashynsky with a special gun that fired a syringe loaded with potassium cyanide.
ellauri381.html on line 162: In April 2014, more information about the activity of the Banderovites was revealed in documents declassified by the Russian Ministry of Defense. These documents shed new light on the activities of the Banderovites and their logistical support of the German occupying forces, as well as their role in carrying out ethnic cleansing.
ellauri381.html on line 164: In addition to the destruction of the Jews, the Banderovites also exterminated Poles and other nationalities, including Russians. Polish historians claim about 150,000 Ukrainian inhabitants of Polish ethnicity were killed during the course of the so-called Volyn massacre of 1943-44. Moreover, Banderovite terror was also turned upon Ukrainians themselves who disagreed with the ideology of Ukrainian nationalism.
ellauri381.html on line 168: So, when it came to education oversight and information policy, there was no division in the country, as it all conformed to a single nationalist trend. In fact, Ukrainian nationalists had absolute power over the education system, as well as the strongest influence on media policy.
ellauri381.html on line 357: And talk about the past
ellauri381.html on line 410: Grigori Svirski muisteli maanpaossa kirjoittamassaan kirjassa ”Teloitusvuosien sankarit” seuraavasti: ”Koko joukko Simonovin seuraajia (N. Drozdov, Simonin ”Uuden maailman” päällikkö tovereineen) kirjoitti ex-convictin periferiassa julkaistun muistelmaprujun kokonaan uudelleen; kirjailija muutti keskitysleirien johtajasta Barabanovista, jota vangit ja vartijat pelkäsivät kuin tulta, vapaan neuvostoelämän sankarin Robin Batmanovin. Simonov tuki innokkaasti valhetta: Azhaevin kirjan pääöljyputkea kaikkien korjausten jälkeen eivät edelleenkään panneet onnettomat, nälkäiset, puolikuolleet vangit, jotka kirjoittaja oli pettänyt, vaan yksinomaan onnelliset Neuvostoliiton kansalaiset.
ellauri381.html on line 449: As a result of the Khrushchev Thaw, Solzhenitsyn was released and exonerated. He pursued writing novels about repression in the Soviet Union and his experiences. He published his first novel, One Day in the Life of Ivan Denisovich in 1962, with approval from Soviet leader Nikita Khrushchev, which was an account of Stalinist repressions. Actually, it was about a normal day in a labor camp. Following the removal of Khrushchev from power, the Soviet authorities attempted to discourage Solzhenitsyn from writing any more anticommunist crap. He went on anyway, sending the crap to the west. In 1974, Solzhenitsyn was stripped of his Soviet citizenship and flown to West Germany. In 1976, he moved with his family to the United States, where he continued to write. In 1990, shortly before the dissolution of the Soviet Union, his citizenship was restored, and four years later he returned to Russia, where he remained until his death in 2008.
ellauri381.html on line 489: Sharashka oli Njeuvostoliiton salainen tutkimus- ja kehityslaboratorio Gulagissa, (puhekielellä) mikä tahansa yritys, joka tuottaa heikkolaatuisia tai epäilyttäviä tavaroita tai palveluita, varsinkin jos se liittyy petoxeen. 19.vuosisadan argotissa sharaga oli rikollisten pesäpaikka. Esa Adrian kääntää sen karsinaxi. Tulee ihan väärä assosiaatio Esa Adrian!
ellauri381.html on line 497: Aluksi tekninen kirjasto uskottiin A.I. Solzhenitsynille, mutta "talvella 48-49 sharashka siirrettiin uudelle omistajalle - MGB:lle. Henkilöstömuutoksia tapahtui ja vasta sen jälkeen Alexander Isaevich siirrettiin kirjastosta akustiseen prikaatiin. Hieman myöhemmin ryhmä otettiin mukaan vastaperustettuun akustiseen laboratorioon."
ellauri381.html on line 533: L. Sammutin, julkaisun kirjoittaja, joka oli vangittuna Special Bladessa Solženitsynin kanssa isänmaan maanpetoksesta sodan aikana, jonka tanskalaiset luovuttivat Smershin käsiin ja Hruštšov rehabilitoi, kertoo todistajana Ivan Megelin nolosta lopusta (joka " avautui" liikaa Vetrovin edessä, tietäen varmasti, että tästä ilmoitettaisiin viranomaisille ja ilmeisesti omien päämääriensä, no esimerkiksi koston kolmen "Bendera-jäsenen" sorron vuoksi. - Malkush, Kovlyuchenko ja Romanovich): tapettiin hiljaisella laukauksella päähän, koska se uhkasi leirin johdon salaisen informaattorin Solženitsynin paljastumista.
ellauri381.html on line 585: Ignat Solzhenitsyn is adamant that his father’s withdrawal from the public sphere was a reaction to the suffering and paranoia he had encountered in the Soviet Union, and the need to write about these experiences. It was not a disapproval of his host country that drove him to hide behind barbed wire fences in the Vermont woods.
ellauri381.html on line 587: In David Remnick’s profile of the writer in The New Yorker, Solzhenitsyn is quoted as saying, “Purely for my work, the 18 years in Vermont have been the happiest of my life.” His other son, Yermolai Solzhenitsyn, adds, “You should know that it wasn’t like my father was some kind of anti-Western ogre at home.” The younger Solzhenitsyns’ recollections of their American childhoods reveal a father who sent his sons to local schools, encouraged them to learn English, let them listen to music he detested – like Black Sabbath – and generally allowed them the freedom to assimilate with their peers.
ellauri381.html on line 597: Solzhenitsyn shocked his audience with a speech that strongly criticized his host country rather than expressing his eternal gratitude for escaping a totalitarian government: “The Western world has lost its civil courage, both as a whole and separately, in each country, each government, each political party, and of course in the United Nations. Such a decline in courage is particularly noticeable among the ruling groups and the intellectual elite, causing an impression of loss of courage by the entire society.”
ellauri381.html on line 613: Bulgarian itsenäistä talouspolitiikkaa kannattanut Kostov oli mielipiteissään liian lähellä Jugoslavian johtaja Josip Broz Titoa, jonka Neuvostoliitto tuomitsi sooloilusta vuonna 1948. Kostov syrjäytettiin ”titolaisiin” kohdistuneen puhdistuksen alkaessa tammikuussa 1949. Näytösoikeudenkäynti häntä vastaan käynnistyi 7. joulukuuta 1949. Kostovia syytettiin osallisuudesta Jugoslaviasta käsin johdettuun ”operaatio Kostoviin”, johon sisältyi vakoilua länsivaltojen hyväksi ja jonka tavoitteena oli kansandemokratian kumoaminen. Hankkeen väitettiin kytkeytyneen ministeri Laszlo Rajkin Unkarissa johtamaan vastaavaan operaatioon. Kostov oli taipunut itsekritiikkiin puoluekokouksessa, mutta julistautui oikeudenkäynnissä syyttömäksi. Hänet kannettiin ulos oikeussalista, tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin hirttämällä joulukuussa 1949. Oikeudenkäynnin kymmenen muuta syytettyä tuomittiin pelkästään vankeuteen. Kostov rehabilitoitiin postuumisti osittain vuonna 1956 ja kokonaan joulukuussa 1989.
ellauri381.html on line 621: Pääsyyte häntä vastaan on salaliiton järjestäminen "demokraattisen valtiojärjestelmän" kaatamiseksi, joka toteutettiin yhteistyössä Ison-Britannian ja Jugoslavian kanssa. Tätä tarkoitusta varten hän värväsi lukuisia rikoskumppaneita hallinnossa, hyväksyi Bulgarian liittymisen Jugoslaviaan, sabotoi taloutta hallitustehtäviensä kautta, järjesti diktaattori Georgi Dimitrovin pidätyksen ja salamurhan, välitti luottamuksellisia tietoja Britannian tiedustelupalveluille ja auttoi Jugoslavian vakoojia. Syyte mainizee myös Yhdysvaltain täysivaltaisen ministerin Donald Reed Heathin, johon Kostov syytteen mukaan piti yhteyttä maanpetoksellisessa toiminnassaan.
ellauri382.html on line 55: Uma saloon tyttö notável foi Kitty Leroy (vas). Na década de 1870, ela atuou em Deadwood, na Dakota do Sul, um lugar marcado pela ausência de leis e pela violência. Conhecida por sua beleza e habilidade com armas de fogo, Kitty se destacou como dançarina e tornou-se exímia no manejo do revólver. Ela enfrentou inúmeros desafios, desde clientes desordeiros até a competição de outras mulheres.
ellauri382.html on line 201: Hvorfor går alle danske kvinder og grønlandske kvinder ikke i hijab og tror på den eneste Gud, Allah?
ellauri382.html on line 203: Spørgsmål som disse er pisse irriterende. Vi går ikke i hijab netop fordi vi ikke tror på din “eneste” Gud. Nu er jeg selv ateist, men her i Danmark og i Grønland har vi vores egen fri vilje. Nogen tror på Allah, andre på en anden Gud, og nogle på ingenting. Så hvorfor? Fordi vi ikke er muslimer såre enkelt. You do you, we do us… Hvem fanden vil frivilligt ligne en sort affalssäk forresten?
ellauri382.html on line 216: Ironista, monimutkaisuutta, vivahteita tai syvyyttä ei ole koskaan olemassa. Kaikki on pintaa. Jotkut amerikkalaiset saattavat nähdä tämän virkistävänä etukäteen. No, emme tee. Näemme sen olevan ilman sisäistä maailmaa, ei sielua. Ja Isossa-Britanniassa olemme perinteisesti Daavidin, emme Goljatin puolella. Kaikki sankarimme ovat kekseliäitä altavastaajia: Robin Hood, Dick Whittington, Oliver Twist, Prinssi Varaosa. Trump ei ole kyykky eikä altavastaaja. Hän on täysin päinvastainen asia. Hän ei ole edes hemmoteltu rikaspoika tai ahne lihava kissa. Hän on enemmän lihava valkoinen etana. Etuoikeuden Jabba Hutt.
ellauri382.html on line 258: Zinaida Martynovna Portnova (venäjäksi: Зинаида Мартыновна Портнова; 20. helmikuuta 1926 – 15. tammikuuta 1944) oli Neuvostoliiton teini, partisaani ja Neuvostoliiton kuolemanjälkeinen sankari. Hänet tunnetaan natsien sabotoinnista ja myrkyttämisestä toisen maailmansodan aikana ennen kuin hänet vangittiin ja tapettiin 17-vuotiaana.
ellauri382.html on line 262: Vuonna 1942 Portnova liittyi Valko- Venäjän vastarintaliikkeeseen ja liittyi paikalliseen maanalaiseen komsomolijärjestöön Obolissa, Vitebsk Oblastissa, nimeltä Young Avengers. Hän aloitti jakamalla Neuvostoliiton propagandalehtisiä Saksan miehittämälle Valko-Venäjälle, keräämällä ja piilottamalla aseita Neuvostoliiton sotilaille ja raportoimalla Saksan joukkojen liikkeistä. Opittuaan aseiden ja räjähteiden käytön vanhemmilta Portnova osallistui sabotaasitoimiin pumpulla, paikallisella voimalaitoksella ja tiilitehtaalla. Näissä teoissa hiänen on arvioitu tappaneen yli 100 saksalaista sotilasta.
ellauri382.html on line 360: Meet the baddest man on the planet! Retired Chief Petty Officer David Goggins is the only person to ever complete US Army Ranger School, US Air Force Tactical Control Party Training, and US Navy Seal Training. Individually, each of these training programs are nearly impossible to complete. He not only completed the training, but served honorably, completing numerous combat missions in Afghanistan in each capacity, killing a lot of foreigners. Petty officers are U.S. Army's middle class which prevents the rank and file from lashing out on the officers. That's democracy. Middle class dreams about getting to the top and the rubble dreams about rising to middle class, pitelemään mahtavaa parrua.
ellauri382.html on line 362: David Goggins is an American hero and we may never know the true extent of all he has done for our country. He is a Guinness World Record holder and widely regarded as “the baddest man on the planet”. David Goggins (born February 17, 1975) is an American retired United States Navy Seal. He is also an ultramarathon runner, ultra-distance cyclist, triathlete, ultra-motivational speaker, author of two conflicting memoirs, and was abducted into the International Sports Hall of Fame for his achievements in sport. Goggins was also awarded the VFW Americanism award in 2018 for his service in the United States Armed Forces.
ellauri382.html on line 369: Goggins was born on February 17, 1975, to Trunnis and Jackie Goggins. In 1981, he lived in Williamsville, New York, on a street called Paradise Road (same as Donald Duck!) with his parents and brother, Trunnis Jr. While Goggins's neighborhood held "model citizens consisting of white people," he describes his colorful home experience as "hell on Earth." Goggins's father owned the roller skating rink Skateland, located in East Buffalo, New York. At age six, Goggins often worked the night shift at Skateland alongside his family, lining up roller skates. Goggins’s mother left his father due to abuse and eventually moved herself and her children to live with Goggins's grandparents in Brazil, Indiana. Goggins enrolled in second grade at a small Catholic school and made First and Second Communion but failed the Third. His brother, Trunnis Jr., returned to Buffalo to live with their father.
ellauri382.html on line 371: When Goggins enrolled in the third grade, he was diagnosed with a learning disability due to the lack of schooling. He also found it difficult to learn as he was suffering from toxic stress because of the child abuse that he suffered during his early years in Buffalo, New York. Because of the stress, he developed a stutter. Goggins explains h-ho-how he was c-co-constantly in a f-fight-or-flight response with social anxiety because of his s-st-stuttering. In school, Goggins was subjected to racism and the K-Ku-Klux Klan held a local presence at the time in Brazil and Indiana. Goggins recalls he once found "Niger [sic] we're gonna kill you" on his Spanish notebook. At 16, a better informed student spray painted "nigger" on the door of Goggins's car.
ellauri382.html on line 373: Entrepreneur Jesse Itzler, upon seeing Goggins perform at a 24-hour ultramarathon, hired Goggins to live with him in his house for a month. Itzler wrote about his experience on a blog and later published the story as a book Living With A Seal.
ellauri382.html on line 389: Eräs elämäkerran kirjoittaja väitti että oli "perheväite", jonka mukaan nuori taistelija oli Heikki Saven, kuuluisan Kentuckyn senaattorin ja presidenttiehdokkaan 1800-luvun puolivälissä, lehtolapsenlapsenpoika, joka yritti turhaan johtaa kansakunta pois sisällissodasta jarruttamalla abolitiolakia.
ellauri382.html on line 395: Teoksessa "Memorials of Eminent Yale Men" Yalessa koulutetusta abolitionistista sanotaan: "Yksikään etelän mies ei ollut niin aktiivinen orjatarten kimpussa kuin Savi." Älä sinä etelän mies huio, ota ohvia.
ellauri382.html on line 397: Kenraalimajuri Cassius Marcellus Savi (19. lokakuuta 1810 – 22. heinäkuuta 1903) oli yhdysvaltalainen sperman istuttaja, poliitikko, sotilasupseeri ja abolitionisti, joka toimi Yhdysvaltain Venäjän-suurlähettiläänä vuosina 1863–1869. Syntyi Kentuckyssa varakkaaseen istutusperheeseen. Savi tuli politiikkaan 1830-luvulla ja alkoi tukemaan abolitionismia Yhdysvalloissa, herättäen vihaa muiden eteläisten keskuudessa. Presidentti Abraham Lincoln nimitti Kentuckyn republikaanipuolueen perustajajäsenen Yhdysvaltain ministeriksi Venäjälle, missä Saven uskotaan vaikuttaneen siitimellään Venäjän tukeen unionille Yhdysvaltain sisällissodan aikana.
ellauri382.html on line 399: Cassius Marcellus Savi syntyi 19. lokakuuta 1810 Madisonin piirikunnassa Kentuckyn osavaltiossa Sally Lewixelle ja Vihreälle Savelle, yhdelle Kentuckyn rikkaimmista siittiöiden istuttajista, maakeinottelijoista ja orjanomistajista, josta tuli näkyvä poliitikko. Savi oli suuren ja vaikutusvaltaisen saven poliittisen perheen jäsen, Sen veli oli nimeltään Brutus Junius, ja poika ja. Yalessa ollessaan hän kuuli abolitionisti William Lloyd Varuskunnan puhuvan, ja hänen luentonsa inspiroi Savea liittymään orjuuden vastaiseen liikkeeseen. Varuskunnan argumentit olivat hänelle "kuten vesi on janoiselle matkailijalle". Savisexi juomavesi tosin muuttui, sillä Savi oli poliittisesti inkrementalisti ja kannatti asteittaista lakimuutosta sen sijaan, että vaatisi orjuuden välitöntä lakkauttamista, kuten Varuskunta.
ellauri382.html on line 407: 
ellauri382.html on line 444:
ellauri382.html on line 450:
ellauri382.html on line 459: Perpetual or habitual lateness ✔
ellauri382.html on line 481: Excessive irritability over trifles
ellauri382.html on line 541: The inability to stand up for oneself, and thus let others take advantage of them
ellauri382.html on line 543: Having unreasonably high and unrelenting standards
ellauri382.html on line 547: Inability to relax or have pleasure in life
ellauri382.html on line 551: Being abused or used by others due to inability to assert boundaries
ellauri382.html on line 561: Self-sabotaging behaviours
ellauri382.html on line 700: Under-achievement. Älyllisesti intensiivisenä ja ankarana ihmisenä jo lapsena, erotuit luonnollisesti joukosta. Sinut on kuitenkin saatettu pakottaa piiloutumaan ja mukautumaan, jotta et houkuttele kateutta ja vihaa muilta. Opettajasi tai vanhempasi ovat saattaneet tukahduttaa kykysi "tasaistaaxeen pelikentän" ikätovereidesi kanssa. Jos sinua hyöykytettiin tai vieraannutettiin saavutuksiesi vuoksi, on ymmärrettävää, että olet nyt sopeutunut alisuorittamaan kateuden uhan kanssa. Tämä voi ilmetä aikuisiässäsi itseäsi sabotoivana käyttäytymisenä, kuten ylennyksistä ja kunniamerkeistä kieltäytymisenä, puheenvuoroa vaativien tilaisuuksien käyttämättä jättämisenä, äärimmäisenä itsetietoisuutena tai sosiaalisena ahdistuksena. Nämä "oireet" ovat ensimmäisiä asioita, joihin puutumme lahjakkaassa valmennuksessa.
ellauri382.html on line 708: Perfectionism. Perfektionismi on lahjakkaiden ihmisten yleinen piirre, ja tämä voi paradoksaalisesti saada sinut viivyttämään tai sabotoimaan juuri sitä tehtävää, jonka tiedät tarvitsevasi tehdä. Alhainen toleranssisi ikävystymiselle voi myös saada sinut viivyttämään rutiinitehtäviä, jotka eivät herätä tai ylläpitää kiinnostustasi.
ellauri382.html on line 773: 
ellauri383.html on line 71: Matt. päättyi Lutherilla sanaan Ende: Und siehe, ich bin bei euch alle Tage bis an der Welt Ende. Bedeutungen: umgangssprachlich: (ungewollt) zu Ende gehen, kurz vor dem Ruin stehen, nicht mehr zu retten sein. Beispiel: Herr Dr. Matthäi, haben Sie Annemarie und mich in Ihr Haus genommen, um diesen Mörder zu finden? Oder sie nur so zeitweise gelegentlich ein bissel bumsen? Daß ein Mensch, ein Berner, unter fremdem Namen, in einem Vernichtungslager bei Danzig seinem blutigen Handwerk nachging - ich wage nicht näher zu beschreiben, mit welcher Bestialität -, entsetzt uns, daß er aber in der Schweiz einem Spital vorstehen darf, ist eine Schande, für die wir keine Worte finden, und ein Anzeichen, daß es nun auch bei uns wirklich Matthäi am letzten ist. Johanna Krain sah erstaunt, wie hemmungslos gefräßig sich der hundgesichtige Dr. Matthäi der Russin bemächtigte. Ja, jetzt ist Matthäi am letzten, konstatierte gutmütig Pfisterer.
ellauri383.html on line 84: Pyylevähkö Anne Rabe on Paulin ikäinen. Se on harppisaku paizi ei oikeastaan ole, koska ei kolmivuotiaana muista DDR:stä mitään. Jo kirjan nimi Möglichkeit zur Glück on erittäinkin talousliberaalinen. Onkohan sisällyskin myös?
ellauri383.html on line 86: Siltä vähän näyttää: Wismarissa syntynyt ja Berliinissä asuva näytelmäkirjailija ja kirjailija Anne Rabe on juuri ehdolla Saksan kirjapalkinnon saajaksi. Uudella romaanillaan "Onnen mahdollisuus" hän kertoo autofiktiivisen tarinan Stinestä, joka kasvoi DDR:ssä järjestelmälle uskollisessa perheessä ja jonka koordinaattijärjestelmä joutui sekaisin muutoksen vuoksi. Anne Rabe puhuu myös totalitaarisen yhteiskuntajärjestelmän pitkän aikavälin seurauksista jokaiselle yksilölle.
ellauri383.html on line 88: Muutama vuosi Berliinin muurin murtumisen jälkeen kirjailijan alter ego, kertoja Stine, kokee väkivaltaa ensisijaisesti äidiltään, joka jatkuvasti hakkaa ja pahoinpitelee häntä ja hänen veljeään surren DDR:ää. Kirjailija itse joutui käymään läpi monet kuvatuista kokemuksista. Arvostelija Andreas Platthaus arvostaa tätä Anne Raben romaania vastakohtana typerälle DDR:n nostalgialle, joka muokkaa nykyistä kirjallista diskurssia.
ellauri383.html on line 129:
ellauri383.html on line 249: In representing Mr Ihor Kolomoisky, I express my deep concern about the trials I witnessed during the hearings held in the Ukrainian courts in Kyiv in February 2024. Mr Kolomoisky has been unjustly detained in a Kyiv prison for over six months (and now his arrest has been extended for another 60 days!) as a mere suspect, and this situation raises concerns about respect for human rights and due process of law in Ukrainian courts.
ellauri383.html on line 262: He also announced agreements with Rinat [Mr. Akhmetov] on the abolition of the Rotterdam plus formula, a method of forming a price for coal in power generation by thermal power plants in Ukraine. It was introduced in March 2016 and became effective in May 2016. Rinat is also ready to invest in local medicine and roads. Zelensky said that the recent purchase of 200 ambulances for Ukrainian hospitals was the first result of such a deal.
ellauri383.html on line 264: "Ihor [Mr. Kolomoisky] will also invest huge money in Donbas infrastructure, but he doesn't know about that yet," Zelensky said.
ellauri383.html on line 282: La costellazione conta circa 130 stelle visibili a occhio nudo ed è identificabile dall'allineamento di tre stelle che formano la Cintura di Orione, incorniciate da un rettangolo di quattro stelle più luminose; le tre stelle della Cintura sono chiamate in diversi modi a seconda della tradizione. Sankarin siluettia ääriviivaa sen sijaan yhdeksän tähteä.
ellauri383.html on line 289: Raamatussa tähdistö olisi yksi monista Elohimin, koko Vanhan testamentin tarinan päähenkilökokonaisuuden, alkuperäpaikoista. What does the Bible say about Orion? There are 100 Bible Verses about Orion, more or less helpful (mostly less). Only Amos and Job mention it by name.
ellauri383.html on line 306: Samankaltaisella sanalla mazalot (מַּזָּלוֹת) kirjassa 2 Kings voi olla erilainen merkitys, ja se käännetään usein eri tavalla, koska tämän sanan yhteys planeetoihin tai horoskooppiin on yleisempi (kabbalistisessa astrologiassa mazalotia käytettiin myös astrologiassa kenraali, ja sana saattaa liittyä assyrialaiseen manzaltu, "asema").
ellauri383.html on line 310: Septuaginta käyttää kuitenkin tässä vaiheessa uudelleen translitterointia mazzaroth (μαζουρωθ). Tod.näk. hölmöt heprealaiset kuulivat assyrialaisen sanan väärin babylonian orjuudessa ja päättivät, ettei me kyllä lähdetä näitä pänttäämään, meille kyllä riittää tää oma tuulenpyörre. No, myöhemmin sitten kyllä alkoi trendata tää Kabbala.
ellauri383.html on line 322: To the choirmaster: according to The Gittith. A Psalm of David. O Lord, our Lord, how majestic is your name in all the earth! You have set your glory above the heavens. Out of the mouth of babies and infants, you have established strength because of your foes, to still the enemy and the avenger. When I look at your heavens, the work of your fingers, the moon and the stars, which you have set in place, what is man that you are mindful of him, and the son of man that you care for him? Yet you have made him a little lower than the heavenly beings and crowned him with glory and honor....
ellauri383.html on line 337: To the choirmaster. A Psalm of David. The heavens declare the glory of God, and the sky above proclaims his handiwork. Day to day pours out speech, and night to night reveals knowledge. There is no speech, nor are there words, whose voice is not heard. Their voice goes out through all the earth, and their words to the end of the world. In them he has set a tent for the sun, which comes out like a bridegroom leaving his chamber, and, like a strong man, runs its course with joy....
ellauri383.html on line 358: Awake, awake, put on strength, O arm of the Lord; awake, as in days of old, the generations of long ago. Was it not you who cut Rahab in pieces, who pierced the dragon?
ellauri383.html on line 385: And a great sign appeared in heaven: a woman clothed with the sun, with the moon under her feet, and on her head a crown of twelve stars. She was pregnant and was crying out in birth pains and the agony of giving birth. And another sign appeared in heaven: behold, a great red dragon, with seven heads and ten horns, and on his heads seven diadems. His tail swept down a third of the stars of heaven and cast them to the earth. And the dragon stood before the woman who was about to give birth, so that when she bore her child he might devour it. She gave birth to a male child, one who is to rule all the nations with a rod of iron, but her child was caught up to God and to his throne,...
ellauri383.html on line 391: All Scripture is breathed out by God and profitable for teaching, for reproof, for correction, and for training in righteousness,
ellauri383.html on line 394: But understand this, that in the last days there will come times of difficulty. For people will be lovers of self, lovers of money, proud, arrogant, abusive, disobedient to their parents, ungrateful, unholy, heartless, unappeasable, slanderous, without self-control, brutal, not loving good, treacherous, reckless, swollen with conceit, lovers of pleasure rather than lovers of God, having the appearance of godliness, but denying its power. Avoid such people....
ellauri383.html on line 403: Finally, brothers, whatever is true, whatever is honorable, whatever is just, whatever is pure, whatever is lovely, whatever is commendable, if there is any excellence, if there is anything worthy of praise, think about these things.
ellauri383.html on line 445: Do not be anxious about anything, but in everything by prayer and supplication with thanksgiving let your requests be made known to God.
ellauri383.html on line 454: Come to me, all who labor and are heavy laden, and I will give you the rest.
ellauri383.html on line 457: “Therefore do not be anxious about tomorrow, for tomorrow will be anxious for itself. Sufficient for the day is its own trouble.
ellauri383.html on line 499: Orion on yksi harvoista tähdistöistä, joissa Alfa-tähti ei ole kirkkain. Orionin kirkkain tähti on itse asiassa Orionin Beta, jota kutsutaan Rigeliksi arabian kielestä rijl, joka tarkoittaa "jalkaa", koska Ptolemaios kuvaili sitä Orionin vasemman jalan pisteeksi. Rigel on kirkkaan sinivalkoinen superjättitähti.
ellauri383.html on line 501: Orionin Alfa on nimeltään Betelgeuse, yksi tunnetuimmista mutta väärinymmärretyistä tähtien nimistä. Se tulee arabian kielestä yad al-jauza, joka usein käännetään virheellisesti "keskimäisen kainaloksi". Joten paras käännös, jonka nykyaikaiset kommentaattorit voivat tarjota, on se, että al-jauza tarkoittaa suunnilleen "se iso kainalo naisen keskellä".
ellauri383.html on line 503: Orionin vasen olkapää on merkitty Orionin gammalla, joka tunnetaan nimellä Bellatrix, latinankielinen nimi, joka tarkoittaa "naissoturia". Metsästäjän oikeaa polvea merkitsevä tähti, Orionin Kappa, on nimeltään Saiph. Tämä nimi tulee arabian kielen sanasta "miekka", ja se on selkeästi liitetty väärin. (Arabit ei osaa mitään kunnolla.) Kolme vyön muodostavaa tähteä - Zeta, Epsilon ja Delta - ovat nimeltään Alnitak, Alnilam ja Mintaka. Alnitak ja Mintaka tulevat arabian sanoista, jotka tarkoittaa "vyötä" ja "tuppea (lat. vagina)". Alnilam tulee myös arabiasta ja tarkoittaa "helminauhaa", toinen viittaus Orionin vyöhön. Mansplainingia taas, on syytä epäillä.
ellauri383.html on line 514: Can it be a coincidence that the center of the earth is inexorably moving from Canada toward Russia just now that WW3 is about to start? Is Putin the next homecoming of Christ? Are Russians the next people elected by Mr. Lord?
ellauri383.html on line 519: Lotsa people in Trininad used to hear The Voice of God, V.S. Naipaul tells. One of them even let himself be tied to a balsa Cross but got pissed when people began to throw at him largish stones. Ei jumalauta nyt loppu hei! Laama sabakhthaani! In the previous Gem I opened up the topic of hearing God’s Voice and I gave you the list of guys to whom God had spoken to in our Jakarta and Sysmä based Cell Groups over the years. But how do I know whether It Is God or me? Realize there are times when God Himself breaks the rules. He does that. He is not at all a God who is stuck in his own silly old rules! That is when we may well grasp the wrong end of His humongous stick. That could spell the end of our intimacy with His nugget...
ellauri383.html on line 578: Most of the Ukrainian speakers in Estonia today are Ukrainians who arrived in the country after the 2014 Russian aggression against Ukraine. There have been short-term attempts to teach the Ukrainian language in Estonian schools, and Ukrainian Sunday schools have also operated for a shorter period of time. There is no Ukrainian-language press in Estonia, nor have Ukrainian-language dictionaries and educational literature been published. Now at least they have something to read at the coffee table.
ellauri384.html on line 187: Joseph Heller (1. toukokuuta 1923 – 12. joulukuuta 1999) oli yhdysvaltalainen romaanien, novellien, näytelmien ja käsikirjoitusten kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on vuoden 1961 romaani Catch-22, satiiri sodasta ja byrokratiasta, jonka nimestä on tullut synonyymi absurdille tai ristiriitaiselle valinnalle. Hänet nimitettiin vuonna 1972 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Absurdia kyllä mitali meni sakemanni Heinrich Böllille.
ellauri384.html on line 216: For me, the reason is because those things are fundamentally hard to believe. If I told you that I had a unicorn friend named Gary, and that Gary had created the universe, and that he was my own personal special friend, and Gary loved me, and Gary was going to take me and everybody I care about to a magic kingdom in the clouds called “Sallbach” where everybody gets a flying pony, but if you don’t love Gary and accept him as your best, most special friend, then he’s going to send you to a place called “Moplach” where you will be drowned in molasses, not only would have have a hard time believing in Sallbach and Moplach…
ellauri384.html on line 220: The ski resort of Sallbach is a traditional Austrian village with beautiful views. ... The lifts from Sallbach are very good mainly chairs and gondolas. Excellent stay in Sallbach(er hof). Review of Saalbacher Hof. Reviewed Aug 1, 2014. Everything was great. Just one elementary thing we suggest one can improve: The soap dispensors in the bathroom and WC are very difficult to get soap out of. One must nearly be a bodybuilder to be able to squeeze soap liquid out of them. Hope this is fixed till next time qwe come becuse we are sure to be back. Very nice rooms, friendly staff, excellent food and nice facilities. Lovely harp music. --- Aber im Moplach. Homber, Bodenart form Rommelsberge Vor dem Rommelsberg! Bockelswiesen die Bückelswiesen! Brern Wissen Breite Wiesen. Besenrren, grappig lachertje mop lach streek stunt. Brrm. Grrrrrh. 'Leuk mop.' Lach ik. Хорошая шутка. я смеюсь.
ellauri384.html on line 224: “Heaven” itself is a rather bizarre concept. Mark Twain underscored the lunacy of the idea in his short story “Captain Stormfield’s Visit To Heaven.” In that story and in “Letters From The Earth” he muses about how humans have invented a place which is full of things that they never engaged in or cared about while on earth, and yet imagine themselves enjoying for all eternity. How many harp enthusiasts do YOU know personally? How many millenia would you enjoy singing the same song of praise over and over? How long would you delight in praying to the glory of God 24 hours a day? If you don’t do that now, why do you think you’re going to enjoy it when you’re dead?
ellauri384.html on line 229: Frankly, Hell sounds like a more tolerable place, but even there, it’s full of absurdities. As Terry Pratchett pointed out, in order to cause someone physical pain, they have to have the attributes of a physical body, such as nerve endings. There’s little point in throwing a disembodied spirit into a lake of fire. They don’t have the hardware to FEEL anything. For that you need a body. So it would appear that the most prominent features of both Heaven and Hell is utterly crushing, eternal, pointless BOREDOM. Both places would be eternal torture to the human mind.
ellauri384.html on line 231: The more a rational person thinks about it sensibly, the more insane both Heaven and Hell as concepts become. It is the WILL to believe that is found wanting.
ellauri384.html on line 372: Yksi tärkeimmistä menetelmistä, jonka Aristoteles pitää Korintin Perianterin ansioksi, on sellaisten pätevien miesten poistaminen, jotka voivat uhata tyrannin asemaa. Thrasybuloxen pitkät viljantähkät ja Australian tall poppy syndrome. In Australia and New Zealand, tall poppy syndrome refers to successful people being criticised. This occurs when their peers believe they are too successful, or are bragging about their success. Intense scrutiny and criticism of such a person is termed as "cutting down the tall poppy". It has been described as being the by-product of the Australian and New Zealand nasty cultural value of egalitarianism. Kristina-tädin paukuttama Janteloven palaa mieleen (kz. albumia 16.)
ellauri384.html on line 383: Kettunarttumainen Sharona eli Bitty Schram was fired during the third season of the Adrian Monk TV show owing to contract disagreements; apparently, she sought a bigger wage and the creators felt she was replaceable. In the episode “Mr. Monk and the Red Herring,” she was replaced by pregnant Natalie Teenager, who remained Monk’s assistant for the rest of the series. Dr. Stanley Kamel, who played Monk’s therapist Dr. Charles Kroger to Tony Shalhoub‘s neurotic Adrian Monk, died April 8, 2008, after suffering a heart attack at age 65.
ellauri384.html on line 393: abamerica.com/wp-content/uploads/2024/04/Screenshot-2024-04-23-at-3.42.29-PM-1024x1017.png" width="100%" />
ellauri384.html on line 424: Käsite aineettomasta ja kuolemattomasta sielusta – erillään ruumiista – ei ilmestynyt juutalaisuuteen ennen Babylonin maanpakoa, vaan se kehittyi vuorovaikutuksen seurauksena persialaisten ja hellenististen filosofioiden kanssa. Vastaavasti heprealaisella sanalla נֶ֫פֶשׁ , nephesh , vaikka se on käännetty " sieluksi " joissakin vanhemmissa englanninkielisissä Raamatuissa, on itse asiassa lähempänä "elävää olentoa". Nefes käännettiin kreikaksi Septuagintassa nimellä ψυχή ( psūchê ) , käyttäen kreikan sanaa "sielulle" eli "puhahdus". Uudessa testamentissa käytetään myös sanaa ψυχή. Psuh on märän pierun ääni pyllystä.
ellauri384.html on line 479: Joo, kuolemaa ei ole, tuon ilmoittaa jo Raamattu 2000v. jokaa takaa sen, kun uskoo Jeesukseen Kristukseen. Missä ovat ne ufot ja pikkumiehet jotka kävivät maapallollamme muutama vuosikymmen takaisin ottaen maan asukkaista verikokeita omiin labroihinsa? Gone to flowers everyone. Oh when will they ever learn, when will they ever learn?
ellauri386.html on line 67: When not in a good mood he often looked at everything through dark glasses, became vexed, forgot good manners, and sometimes was carried away to the point of abusiveness and loss of self-awareness.
ellauri386.html on line 222: Grels Teirs roman Jungfrustigen i hårda pärmar kostar nu 5e inte mer, 83% ner från listpriset 30e. Gudskelov jag inte köpte den förr i tiden, för nu fick jag den gratis på lån från sågspånsbiblioteket. Grels' autofiktion påminner en mest av den galna psykiatern Roope "Bob" Tikkanen som försökte drunkna med familj i Kolerabassängen och lite senare dräpte sin rika fru med en kandelaber och lindade henne i vardagsrummets matta.
ellauri386.html on line 230: Detta mästerverk är autofiktivt dvs en roman a cle. Vad heter Philips ex verkligen och vem är den nya ålderstigna frun som låter som "något slags" Paula Koivuniemi och ser ut som Elizabeth Taylor? Svårt att säga när man inte bor i ankdammen.
ellauri386.html on line 258: Raleigh palasi Englantiin vuonna 1581, ja hänestä tuli pian kuningatar Elisabet I:n suosikki. On olemassa suosittu myytti, jonka mukaan hän kerran laittoi viittansa mutaan kuningatar Elizabeth I:lle, mutta ystävyyden katsotaan yleensä olevan Raleighin karismaa. Kuningattaren suosiolla hänelle annettiin viinimonopoli vuonna 1583 ja useita kiinteistöjä Irlannissa, joka oli Englannin omistuksessa samana vuonna, kun hänet valittiin ritariksi, 1585. Kaksi vuotta myöhemmin hänet nimitettiin kuningattaren vartijoiden kapteeniksi, ja hän "hoiteli" jatkuvasti Kuningatarta. Hänen tutkimusmatkansa hänen nimensä alla johti Roanoke Islandin kadonneeseen siirtokuntaan nykyisessä Pohjois-Carolinassa, ja vuonna 1589 hän jätti hovin ja meni Irlantiin. Siellä hän tapasi Edmund Spenserin, Faerie Queenin kirjoittajan. Raleighin sponsoroinnin ansiosta Spenser saattoi saada teoksen valmiiksi, ja yksi hänen soneteistaan, Methought I Saw the Grave Where Laura Lay johtaa sitä.
ellauri386.html on line 260: Vuonna 1592 hän palasi hoviin, mutta joutui pian vankilaan salaisesta avioliitostaan hovin palvelijan Elizabeth Throckmortonin kanssa. Hänet vapautettiin myöhemmin samana vuonna, kun hänen retkikuntansa jäsenet palasivat tuoden mukanaan valtavan määrän portugalilaisia aarteita. Raleigh istui parlamentissa, jossa hän saavutti suuren mainetta yhteydestään "Yön kouluna" tunnetun runollisen ryhmän kanssa. Thomas Harriot, ryhmän johtaja, ohjasi häntä. Heidän kirjaimelliset pyhien kirjoitusten tulkintansa antoivat heille ateismin maineen.
ellauri386.html on line 385: Raleigh's poem is a departure from the more idealized and romantic treatments of love that were common in Elizabethan poetry. It reflects the growing skepticism and disillusionment with love that began to emerge during the Renaissance. It also foreshadows the more cynical and satirical treatments of love that would become prevalent in the following century. Lizzy loved it until she found out that Walt was actually thinking of the servant.
ellauri386.html on line 404: Historically, the poem reflects the Elizabethan fascination with theatrical imagery and the influence of the stage on literature. It draws parallels between the structure of a play and the trajectory of human life, highlighting the ephemeral nature of both.
ellauri386.html on line 407: (114)W H Auden, (165)Charles Bukowski, (193)E.e. cummings, (1076)Emily Dickinson, (54)T S Eliot, (145)Robert Frost, (91)Langston Hughes, (100)Philip Larkin, (52)Spike Milligan, (119)Pablo Neruda, (282)Sylvia Plath, (65)Edgar Allan Poe, (201)William Shakespeare, (243)Rabindranath Tagore, (183)Alfred Lord Tennyson, (100)Dylan Thomas, (368)William Wordsworth, (383)William Butler Yeats. Ja oletko lukenut näitä runoilijoita? Sir John Betjeman • Elizabeth Bishop • Richard Brautigan • George Gordon Byron • Lewis Carroll • Billy Collins • Nissim Ezekiel • Allen Ginsberg • Thomas Hardy • Jose Marti • Wilfred Owen • Ezra Pound • Nizar Qabbani • Jose Rizal • Christina Georgina Rossetti • Siegfried Sassoon • Robert W Service • Henry Van Dyke • William Carlos Williams • Judith Wright?
ellauri386.html on line 409: aba0fda58539a131aec55d" />
ellauri386.html on line 428: The first time I went there in 2005, tourists were already overrunning it. Still, at some of the geyser fields it still felt wild, with only wooden planks down and no railings for protection. By 2015, each site became like waiting in line at a Disney World attraction, and any quaint hot springs are now swarmed by tourists taking selfies. The locals are absurdly proud of their local landscapes. Like, I’ve ne ver been to a country where the people identify so closely with the scenery. They act as if they built it all by hand, and like nowhere else in the world competes with it. I guess that’s what happens when the bulk of your economy is from tourists constantly praising what they see, and when you live on a medium-sized island with less than 400k people.
ellauri386.html on line 430: There were rough teens roaming some of the towns with absolutely no attention paid by the local police. The super clean capital, Reykjavik, is only clean due to armies of street sweepers who clean it right before dawn. It is not due to residents respecting it too much to litter, despite what many people want to believe. The food is ridiculously expensive ($25 for a McChicken-like chicken patty sandwich is normal), and usually, repulsive—boiled goat heads sitting at room temperature, horrendous subs with some kind of curry mayonnaise, and smelly fish.
ellauri386.html on line 432: When I got stranded on September 1st due to the bus system shutting down, the locals were very cold. I suppose you can’t expect people to flock to help you, but I and a few other people needed to travel only about 25 miles to get to where we needed to be. The car rental company (which seemed to only own one car) quadrupled the charge after they heard how desperate our situation was. A local refused to give us any advice or phone numbers to even call a taxi/rental agency until we paid them $350 so that they could go shopping in the next town over—then they unexpectedly joined our rental car and demanded they be driven back afterwards.
ellauri386.html on line 474: "Matka" vaikutti voimakkaasti dekabristiliikkeeseen. Varhaiset sosialistit Nikolai Ogarev ja Alexander Herzen julkaisivat version Matkasta maanpaosta vuonna 1858, ja useimmat Neuvostoliiton kriitikot väittivät Radishchevin olevan bolshevismin edeltäjä. Huolimatta kirjailijan ihanteen ja neuvostotodellisuuden välisistä eroista, neuvostoviranomaiset onnistuivat maalaamaan hänet "materialistiksi, aktiiviseksi taistelijaksi itsevaltaista tyranniaa vastaan ja todelliseksi bolshevismin esi-isäksi". Muu kylmän sodan aikainen kritiikki leimasi Radishchevin liberaaliksi intellektuelliksi.
ellauri386.html on line 528: Solovyovista kirjoitti Jewish Encyclopediaan Herman Rosenthal (1843 – 1917), amerikkalainen kirjailija, toimittaja ja kirjastonhoitaja. Rosenthal syntyi Friedrichstadtissa (Jaunjelgavassa) , Kurinmaalla. Hän sai koulutuksensa Bauskessa (Bauska) ja Pietarsaaressa (Jēkabpils), valmistuen vuonna 1859. Samana vuonna hän käänsi saksaksi useita Nekrasovin runoja. Vuonna 1869 hän harjoitti kirjapainoa Krementchugissa, ja vuonna 1870 hän julkaisi runokokoelman Gedichte. Venäjän ja Turkin sodassa hän palveli Venäjän Punaisen Ristin seurassa ja sai seuran mitalin ansioista veripalvelussa (1877–78). Palattuaan ammattiinsa kirjapainomestarina, hän harjoitti sitä Smyelassa, Kiovan hallituksessa ja Kiovan kaupungissa vuoteen 1881 asti. Hän tuotti humoristisen tarinan "Die Wunderliche Kur" vuonna 1872 ja auttoi myöhemmin Zarya (Dawn), päivälehteä jonka ensimmäinen numero ilmestyi Kiovassa vuonna 1878. Tuolloin Rosenthal valittiin Pietarin Venäjän juutalaisten kulttuurin edistämisyhdistyksen vastaavaksi jäseneksi.
ellauri389.html on line 61: Indeed, the essay not only represents the sales flows that Lamb, in his role as a clerk, tabulated daily, but also it evokes a burgeoning domestic industry that significantly nurtured Coleridge's literary career as well: as is widely known, Coleridge's career as a poet was supported by an annuity he received from the porcelain manufacturers Thomas and Josiah Wedgwood.
ellauri389.html on line 63:
ellauri389.html on line 65: Elia, in contrast to Bridget (qua Mary) speaks for a modern sensibility that is attuned to constant stimulation and that revels in the contemporary industrial and imperial economy of surplus and novelty goods. His teacup is an object of debate because it epitomizes precisely the kind of dangerous indulgence Bridget fears: it is a luxury commodity and, with its fashion-dependent pattern and place in a "set" of companion pieces, it inevitably entails additional purchasing. Elia's dialectical opposition to Bridget thus is underscored by his capacity to "love" one pattern of porcelain, and "if possible, [love another] still more". Indeed, Elia's susceptibility to new-sprung marketing strategies is suggested by his acknowledgment that china jars were "introduced" into his imagination by the recently invented tactics of advertising.
ellauri389.html on line 67: The historical phenomenon transforming porcelain into the flexible economic symbol of "Old China" is imperialism, the recent "favourable circumstances" Elia points out to Bridget, that have enabled them to acquire such "trifles"as his teacup. In discounting the cup as a "trifle," Elia's comment acknowledges both the fall in prices and the rise in Elia's income brought about by the post-Napoleonic expansion of British global commerce, identifying both the general and specific forces that have increased his buying power. In fact, the porcelain trade was a key site of such economic growth spurred by empire and, as the contrasting consumer sentiments in Bridget and Elia's debate attest, is a powerful index to imperialism's recent rehabilitative impact on luxury consumption.
ellauri389.html on line 71: The nominal occasion of Lamb's essay is not just Elia's purchase of the teacup, but also Britain's en- trance into China, as it began with the East India Company's annexation of Singa Pura (Singapore) in 1819. The event, which was a pivotal moment in British imperial expansion, extended imperial activity from South Asia to the Far East. More importantly, the development revised a longstanding Sino-British trade imbalance that was particularly caused by porcelain and tea, and hence necessitated a change in British attitudes toward luxury purchases such as porcelain that reversed the animus previously demonstrated by Fielding, who complained that brits echanged the gold of one India to the clay ("mud") of another. Indeed, "Old China" facetiously depicts a cultural sinicization presumably precipitated by this intensification in East Asia-based imperial activity: Elia drinks tea "unmixed," in the Chinese fashion, and experiences an "almost feminine" pleasure in porcelain that likens him to the androgynous "men with women's faces" that Elia associates with China. Fuck the guy was obviously gay.
ellauri389.html on line 73: The tempest over a teacup that occurs in "Old China" is Lamb's prosaically imperial scramble for the sign of poetic genius that he associates with Coleridge-that is, China. Indeed, as a series, the Elia essays repeatedly portray Chinese commodities as the definitive form of affordable imperial luxury "made in China". They are themselves a superfoetation of the pre-occupation chinoiserie.
ellauri389.html on line 79: In fact it was both the soil and a mastery of firing techniques, bolstered by a fiercely protectionist economy, that maintained Chinese porcelain superiority for so long. For much of the eighteenth century, British porcelain manufacturers were unable to replicate the intense heats required to properly fire porcelain. In addition, China further strained British market development by requiring all payment to be in specie and by remaining closed to foreign traders. As a result, when in the late eighteenth century the firing process was finally mastered by domestic china makers such as Wedgwood, Minton, and Spode, China's fierce restrictions against import trade still prevented the British competitors from threatening the supremacy of Chinese industry. A British mission to open China, for example, was stalled as late as 1816. Ironically, this disadvantageous balance of trade between Britain and China actually added to porcelain's appeal.
ellauri389.html on line 81: Because China's restrictions kept Britain from knowing any more about China than they could learn through the luxury exports - such as porcelain, silk, and especially tea-which were increasingly important in British culture and economy, British culture promulgated a notion of China as a wealthy and highly mannered, albeit bizarre, civilization. But not for long!
ellauri389.html on line 87: The essay resembles "Old China" in both its paean to Chinese exports ("China pigs have been esteemed a luxury all over the East, from the remotest periods that we read of"), and its detailed understanding of consumer economics. The titular anecdote is a fable about a Chinese boy's discovery, in the "ages when men ate their meat raw," of the pleasure of roast pig. The wondrous qualities of cooked food produce an immediate "tickling" in one's "nether" or "lower regions", just as Arvi Järnefelt warned. Bo-bo discovers the exquisite flavor when he accidentally sets fire to his house and swine. LOL what idiots, the kinks. Interestingly, roast pig and tea are among the luxuries that the Guernsies hoard during the German occupation.
ellauri389.html on line 89: The acceleration of capitalism is the natural result of spontaneous and inevitable consumer desire: with every bite of roast pig Bo-Bo's smell "was wonderfully sharpened," and as each villager becomes addicted to the flavor of roast pork "prices grow enormously dear". The word "porcelain" was be-stowed by the traders who introduced the artifact to Western markets. It derives from the Portuguese word for the pink translucent cowry seashells that in turn were named for baby pigs.
ellauri389.html on line 123: Around 1811 Charles Lloyd started suffering from auditory hallucinations and "fits of aberration" that resulted in his being confined to an asylum; first at The Retreat, followed by a private asylum at Gretford in Lincolnshire. From 1813 to 1815 he translated nineteen tragedies of Vittorio Alfieri into blank verse (revised and augmented to twenty-two in 1876 by Edgar Alfred Bowring). In 1818 he escaped and turned up at De Quincey's cottage, claiming to be the devil, but managed to reason himself out of that conviction. Soon after he recovered, temporarily, and rejoined his wife in London. A small volume of poems in 1823 ended this burst of creativity, and from that time almost nothing is known of him. He died near Versailles, France, in 1839 aged 63.
ellauri389.html on line 142: Huge Vapours Brood above the Clifted Shore / Jättihöyryt murjottavat halkinaisen rannan yllä
ellauri389.html on line 146: Jättihöyryt murjottavat halkinaisen rannan yllä, Huge vapours brood above the clifted shore,
ellauri389.html on line 166: Hyvän juoksun juossut (no, kävellyt) Sari Essayah kieltää vertaamasta Ukrainan tilannetta Israelin selkkauxeen, ne ovat aivan eri asioita. Niiden maininta edes samana päivänä olisi whataboutismia. Sinänsä hullua että Jeesus, tuo superlunastaja, ainoana ei suositellut tollasta pahan maxamista toisella pahalla, että two bads sum up to one good. Sen isän mielestä kosto oli aivan paikallaan. It's payback time, silmä silmästä ja hammas hampaasta, et tässä tarjoilla mitään toista poskea. Armo käy oikeudesta vasta kun poika on naulattuna ristillä. IOU on kuitattu kun sen takuumies on kivuliaasti tapettu.
ellauri389.html on line 168: Sakut nälistivät Guernseyllä puolalaisia ja venäläisiä sotavankeja. Niille ei riittänyt edes perunankuoria, saati homemade giniä. What about the Brits? Niistä Wikipediassa on luokka Category:Massacres committed by the United Kingdom. 36 sivua eri siirtomaista ml Irlanti.
ellauri389.html on line 170: BUT: This article has multiple issues. The neutrality of this article is disputed. It is a blatant case of whataboutism. How many were killed by the British Empire? While the precise number of deaths is sensitive to the assumptions we make about baseline mortality, it is estimated that somewhere in the vicinity of 100 million people died prematurely at the height of British colonialism. This is among the largest policy-induced mortality crises in human history.
ellauri389.html on line 172: Koska whataboutismilla ei ole sivua Suomen Uikipediassa, on syytä hieman suomentaa.
ellauri389.html on line 173: Whataboutism eli entäily (kuten "entä...?" - jonkun tampion tarjoama "mutkuttelu" on vastineena aivan perseestä) on halventava strategia, jonka mukaan syytteeseen vastataan vastasyytöksellä alkuperäisen syytöksen torjumisen sijaan. Loogisesta ja argumentatiivisesta näkökulmasta whataboutismia pidetään tu -quoque- mallin muunnelmana (latinaksi 'sinä myös', termi vastasyytökselle), joka on ad-hominem-argumentin alatyyppi.
ellauri389.html on line 175: Viestinnän tarkoituksena on usein kääntää huomio pois aiheen sisällöstä (punainen silakka). Tavoitteena voi olla myös kritiikin oikeutuksen ja kriitikon legitiimiyden, rehellisyyden ja oikeudenmukaisuuden kyseenalaistaminen, mikä voi saada kritiikin halveksuvan luonteen, joka voi olla perusteltua tai ei. Argumentin kohteena ovat kaksoisstandardit ja tekopyhyys , mutta sitä voidaan käyttää myös vastapuolen näkemysten tai käyttäytymisen suhteuttamiseksi. Julia Ioffe called whataboutism a "sacred Russian tactic", and compared it to accusing the pot of calling the kettle black. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
ellauri389.html on line 177: Whataboutismi voi tarjota tarvittavan kontekstin sen selvittämiseen, onko tietty kritiikki asiaankuuluva, reilu tai oikeudenmukainen, ja käyttäytyminen, joka saattaa olla kansainvälisten standardien mukaan hiukka epätäydellistä, voi olla sopivaa tietyllä geopoliittisella alueella.
ellauri389.html on line 179: Sanakirjailija Ben Zimmerin mukaan termi syntyi Pohjois-Irlannissa 1970-luvulla. Zimmer lainaa historian opettajan Sean O'Conaillin vuoden 1974 kirjettä, joka julkaistiin The Irish Timesissa ja jossa hän valitti "Whatabouteista", ihmisistä, jotka puolustivat IRA:ta osoittamalla brittivihollisensa väitettyjä väärinkäytöksiä. Onkohan Ben Zimmer juutalainen? Zimmer's research on word origins was frequently cited by William Safire's "On Language" column for The New York Times Magazine. Sen isä Dick Zimmer oli senaattori. Toinen Dick Zimmer oli nazikenraali. Se ei ainakaan lie ollut juutalainen.
ellauri389.html on line 184: Vuonna 1978 australialainen toimittaja Michael Bernard kirjoitti kolumnin The Age -lehteen, jossa hän käytti termiä whataboutism Neuvostoliiton taktiikkaan torjua kaikenlaista sen ihmisoikeusloukkauksia koskevaa kritiikkiä luettelemalla länkkäreiden vastaavia. "Ja te lynkkaatte neekereitä" (Neuvostoliiton tunnuslause).
ellauri389.html on line 186: Zimmer kiittää brittiläistä toimittajaa Edward Lucasia siitä, että hän aloitti säännöllisen yleisen käytön sanalle whataboutism putinismista sen ilmestymisen jälkeen blogikirjoituksessa 29. lokakuuta 2007, raportoimalla osana Venäjää koskevaa päiväkirjaa, joka painettiin uudelleen kun Stalin-viittauxet oli vaihdettu Putinixi. The Economistin 2. marraskuuta ilmestyvässä numerossa. 31. tammikuuta 2008 The Economist julkaisi toisen Lucasin artikkelin nimeltä "Whataboutism". Edward Lucas's 2008 Economist article states that "Soviet propagandists during the cold war were trained in a tactic that their western interlocutors nicknamed 'whataboutism'. Writing for Bloomberg News, Leonid Bershidsky called whataboutism a "Russian tradition", while The New Yorker described the technique as "a strategy of false moral equivalences". Myöhemmin Lucas syytti Trumpia whataboutismista, niin että hän "kuulostaa kauheasti Putinilta". Kun juontaja Oh Really kutsui Putinia "tappajaksi", Trump vastasi sanomalla, että myös Yhdysvaltain hallitus syyllistyi ihmisten tappamiseen. Hän vastasi: "Tappajia on paljon. Meillä on paljon tappajia. Mitä luulette - maamme on niin viaton?" Selvää entäilyä!
ellauri389.html on line 190: In 2006, Putin replied to George W. Bush's criticism of Russia's human rights record by stating that he "did not want to head a democracy like Iraq's," referencing the US intervention in Iraq. For example, writing for Slate in 2014, Joshua Keating noted the use of "whataboutism" in a statement on Russia's 2014 annexation of Crimea, where Putin, completely irrelevantly, "listed a litany of complaints about Western interventions, including the previous two Crimean wars 1853-56 and 1918-21."
ellauri389.html on line 194: Azerbaidžania kannattavat Internet-peikot käyttivät whataboutismia vetääkseen huomion pois maata koskevasta kritiikistä. Samoin Turkin hallitus osallistui whataboutismiin julkaisemalla virallisen asiakirjan, jossa luetellaan muiden Turkkia kritisoineiden hallitusten kritiikkiä.
ellauri389.html on line 196: Taktiikkaa käyttivät myös Saudi-Arabia ja Israel. Vuonna 2018 Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu sanoi, että "Gazan miehitys on hölynpölyä, on paljon suuria maita, jotka miehittivät ja korvasivat väestön, eikä kukaan puhu niistä."
ellauri389.html on line 204: Äiti Jones kutsui taktiikkaa "perinteiseksi venäläiseksi propagandastrategiaksi" ja huomautti: "Whataboutismi on tehnyt paluun ja kehittynyt presidentti Vladimir Putinin Venäjällä."
ellauri389.html on line 205: Äiti Jones -lehteä on koko levikkinsä ajan kritisoitu henkilökunnan toimituksellisesta asemasta, harjoittelijoiden hyväksikäytöstä, kodittomia koskevien tietojen väärin tulkinnasta ja epäjohdonmukaisiksi pidettyjen arvojen edistämisestä lehden irkkuesikuvan Mother Jonesin kanssa. What about that!
ellauri389.html on line 207: Käytäntöä leimata whataboutismi tyypillisesti venäläiseksi tai neuvostoliittolaiseksi moititaan joskus russofobisexi. As early as 1985, Ronald Reagan had introduced the construct of "false ethical balance" to denounce any attempt at comparison between the US and other countries.
ellauri389.html on line 209: Jeane Kirkpatrick näki esseessään The Myth of Moral Equivalence (1986) Neuvostoliiton whataboutismin yrityksenä käyttää moraalista päättelyä esitelläkseen itsensä legitiiminä supervaltana, joka on tasavertainen Yhdysvaltojen kanssa. Vertailu oli periaatteessa mahdotonta hyväksyä, koska oli vain yksi legitiimi suurvalta, USA, ja se ei puolustanut valtaetuja vaan arvoja. BUAAAAAHAHA stop you are killing me!
ellauri389.html on line 216: Useat kommentaattorit, muun muassa Forbesin kolumnisti Mark Adomanis, ovat arvostelleet amerikkalaisten uutislehtien whataboutismisyytösten käyttöä väittäen, että whataboutismisyytöksiä on käytetty yksinkertaisesti torjumaan kritiikkiä Yhdysvaltojen tai sen liittolaisten tekemiä ihmisoikeusloukkauksia kohtaan. Vincent Bevins ja Alex Lo väittävät, että termin käyttö lähes yksinomaan amerikkalaisissa myyntipisteissä on kaksoisstandardi ja että voimakkaiden maiden moraaliset syytökset ovat vain tekosyy rangaista geopoliittisia kilpailijoitaan omien väärintekojensa edessä.
ellauri389.html on line 221: Tutkijat Ivan Franceschini ja Nicholas Loubere panivat merkille maailmanlaajuiset yhtäläisyydet: islamofobian Kiinan Xinjiangin internointileireillä, kalifaatin höykytyxen Syyriassa, Yhdysvaltain "terrorismin vastaisen sodan" ja muslimimaahanmuuttajien vainon kaikkialla lännessä. Yritysten ja muiden kansainvälisten toimijoiden vaikutus väärinkäytöksiin on tulossa yhä hämärämmäksi. Franceschini ja Loubere päättelevät: tarvitsemme whataboutismia rakentaaksemme kansainvälistä solidaarisuutta ja lopettaaksemme unissakävelemisen kohti kuilua."
ellauri389.html on line 223: Jeesuksen lausunto: "Syytön heittäköön ensimmäisen kiven" (Joh. 8:7), samanlainen vertaus malasta silmässä (Matt. 7:3) ja siihen perustuvat sananlaskut, kuten "Se, joka istuu lasitalossa ei saa heitellä kiviä" ovat selvää whataboutismia.
ellauri389.html on line 231: “It’s complicated,” he says. “On the positive side, this is a wonderful time to explore new ways of communicating with a global audience free from the constraints and obligations of academic life. I’ve seen plenty of philosophy lecturers get increasingly bitter about higher education, and I don’t want to end up like them.
ellauri389.html on line 233: “Far better to have a go at following my own direction than stagnate. It might not work out, but at least I’ll be able to say I had a go. It feels exciting at the moment, and I wanted to see if it is possible to live as a writer and podcaster. I’ve always found lot of academic philosophy rather dry, but I love philosophy at its best. Through Philosophy Bites I’ve met some of the top living philosophers, and I’ve been inspired by them.
ellauri389.html on line 235: “But I feel weighed down by the short sightedness, the petty bureaucracy, and the often pointless activities that are creeping into higher education. These things eat time and, more importantly, sap energy. Meanwhile the sand sifts through the hourglass. At the Open University I’d always hoped that we’d be able to offer a named undergraduate degree in philosophy, but actually the subject has, if anything, become marginalised, with fewer courses available than when I joined nineteen years ago, and with much higher fees. This at a time when philosophy is becoming increasingly popular. There had also been suggestions that I might be able to take on an official role promoting the public understanding of philosophy, but that didn’t materialise either.
ellauri389.html on line 239: Crazy or not, it’s a worrying sign for philosophy in the academy. Someone who’s very good at conveying complex philosophical ideas in plain English– a good teacher, in other words – has come to the conclusion that a university is not the best place for him to be. An applied philosopher is not like a real one: Barring ordinary language philosophers, if you ask them direct questions in ordinary language they can’t answer without jargon and mystification. When faced with the need to explain what they’re doing and why it should be of interest to anyone at all outside of that culture, they look like flounders, both eyes on the same side of the skull. Not the best ones, like Quentin Skinner, Philip Pettit, and Peter Singer, who are all praised for their minds and their humanity, as well as the ability to think out of the fly and express themselves lucidly. No Perer Rabbit ainaskin on sertifioitu paska, varmaan siis noi 2 muutakin n.h ja Nigel ize.
ellauri389.html on line 256: Isaiah Berlin (Jesaja Berlins; 6. kesäkuuta 1909 Riika, Liivinmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 5. marraskuuta 1997 Oxford, Englanti) oli latvialaissyntyinen brittiläinen filosofi ja aatehistorioitsija. Häntä pidetään 1900-luvun merkittävimpiin kuuluvana aatehistorioitsijoita. Arvaa oliko hän esinahaton? Kyl-lä! Isaiah Berlin syntyi Riiassa vuonna 1909 keskiluokkaiseen chabad-lubavitch juutalaiseen perheeseen. Isaiah oli liikemiesisän ja kotiäidin ainoa lapsi. Perhe muutti vuonna 1916 Pietariin. Kun bolševikit nousivat Venäjällä valtaan, juutalaiset Berlinit kokivat olonsa vaikeaksi. Perhe sai vuonna 1920 latvialaisina luvan muuttaa takaisin Riikaan, mistä he muuttivat seuraavana vuonna Britanniaan.
ellauri389.html on line 267: “My grandfather gave me some really strange books to read, including Colin Wilson’s The Outsider and Zen and the Art of Motorcycle Maintenance. He was an autodidact, left school at about twelve, a completely self-taught man, so he had a very eclectic taste. He would pass on books that interested him, some were philosophical books, and they interested me too.
ellauri389.html on line 269: As a kid I wanted to be a biologist. I was intrigued by philosophy, but I thought I would never have been able to do it at university because of parental pressure to do something more useful, and also a complete ignorance in my schools about what philosophy was. I say ‘schools’ because I went to a public school for three years, and then my dad, who was an alcoholic, gambled away the money for my education that my mother had inherited, so then I went to a state school. As a result, I specialized in ethics. My wife once described me as a vicar who’d lost his pulpit.
ellauri389.html on line 271: “I spent most of my time at school playing rugby. I ended up going to Bristol University to do psychology, and I took philosophy and sociology as subsidiary subjects in the first year. I got disillusioned with psychology, dropped out, was a car park attendant for six months, tried to start a new course in English, but I wouldn’t have got a grant, so I carried on into my second year with philosophy, thinking I would become a journalist. Probably because I did so much student journalism I could write well enough that I conned them into a first class degree in philosophy, which meant I could go to Cambridge to do a PhD – there were proper grants in those days. I tried to get a job in publishing in my first year there but didn’t get that, so it’s only philosophy in want of anything better really."
ellauri389.html on line 278: 
ellauri389.html on line 297: “Lines Composed a Few Miles above Tintern Abbey (etc.)” by William Wordsworth is told to his sister from the perspective of the writer and tells of the power of Nature to guide one’s life and morality. In the final stanza of the poem, it becomes clear that this entire time the poet was speaking to his sister, Dorothy. Eikös Wizard of Ozissa ollut Dorothy? Vanhanaikainen nimi, kuten Raija, joka tule Kreikan adjektiivista rhaidios 'helppo'. Sisko ei ole vielä yhtä panteistinen kuin William. Dorothya esitti Judy Garland vuonna 1939. Samaan aikaan toisaalla saman ikäinen Pirkko Hiekkala väänsi talvisodan propagandaa Turussa Mika Waltarin opastuxella.
ellauri389.html on line 381: They lived together at Kingsdown, Bristol, and at the close of 1796 Lloyd accompanied the Coleridges on their move to Nether Stowey. Coleridge's sonnet "To a Friend" on the birth of his son Hartley, and his lines "To a Young Man of Fortune," are probably addressed to Lloyd. Lloyd had already printed at Bristol, for publication in London, a volume of elegiac verse to the memory of his grandmother, Priscilla Pig, introduced by a sonnet from Coleridge, and concluded by "The Grandma" of Charles Lamb, to whom Lloyd had been introduced by Coleridge.
ellauri389.html on line 389: Some tattling communication subsequently made by Lloyd to Lamb respecting Coleridge reached Coleridge's ears in the early half of 1798, and a serious breach was inevitable. Lloyd, nevertheless, speaks of Coleridge as a friend in the preface to Edmund Oliver (1798). In the same year there appeared Blank Verse by Charles Lloyd and Charles Lamb. The toothless bleaters drew a blank.
ellauri389.html on line 395: About August 1800 he took the small mansion of Low Brathay, near Ambleside, where he received Southey and his wife on their return from Portugal, and where De Quincey made his acquaintance in 1807. At that time he appeared enviably happy, enjoying an ample allowance from his father, and blessed with a numerous family of children, and a wife whom De Quincey declares to have been "as a wife and mother unsurpassed by anybody I have known in either of those characters."
ellauri389.html on line 399: His abilities as a thinker were overrated highly. "It was really a delightful luxury," declares De Quincey, "to hear him giving free scope to his powers for investigating subtle combinations of character." "His mind," says Talfourd, "was chiefly remarkable for a fine power of analysis. In this power of discriminating and distinguishing, in a word nitpicking, carried almost to a pitch of painfulness, Lloyd has scarcely been equalled."
ellauri389.html on line 401: It was probably about 1811 that Lloyd began to suffer from the distressing auditory illusions so powerfully described by De Quincey, and from the "slight and transient fits of aberration, flying showers from the skirts of the clouds that precede and announce the main storm." A serious illness is mentioned in July 1813. De Quincey seems to intimate that Lloyd undertook his translation of Alfieri as a means of diverting his mind. It appeared in 1815, with a dedication to Southey, who reviewed it in the Quarterly, vol. xiv., and might have spoken with warmer acknowledgment of its homely force and strict accuracy. But didn't.
ellauri389.html on line 403: Lloyd also wrote, and printed privately at Ulverston, a novel, entitled Isabel, which was published in 1820, but has remained almost unknown. It has little merit, if not less.
ellauri389.html on line 405: Meanwhile Lloyd was placed in an asylum near York, from which he escaped about 1818, and found his way back to Westmoreland, where he suddenly reappeared at De Quincey's cottage. De Quincey vividly describes his condition and conversation, but does not mention, what he privately told Woodhouse, that Lloyd laboured to convince him of his (Lloyd's) identity with the devil, and in trying to establish this assertion ultimately reasoned himself out of it. This anecdote confirms the testimony of Talfourd: "Poor Charles Lloyd! Delusions of the most melancholy kind thickened over his latter days, yet left his admirable intellect free for the finest processes of severe reasoning."
ellauri389.html on line 411: For some time he displayed a flurry of literary activity, publishing in 1819 a collection of his poems, under the title of Nugæ Canoræ; in 1821, Desultory Thoughts in London; Titus and Gisippus; and other Poems; and Poetical Essays on the Character of Pope; in 1822, The Duke D'Ormond, a tragedy written in 1798, together with Beritola, a metrical tale in the Italian manner; and a small volume of poems in 1823. Nothing to write home about, alackaday.
ellauri389.html on line 415: He eventually went to France, and died at Chaillot, near Versailles, in early 1839. His wife died at Versailles about the same time. The children, 5 sons and 4 daughters, were, when De Quincey wrote, dead, or scattered over the world. WTF.
ellauri389.html on line 419: De Quincey compares him with Rousseau, whom he certainly resembles in craziness, sentimental pensiveness and intense love of nature. As a descriptive poet he has considerable quantitative merit, and exhibits that gift of minute observation so frequently found combined with powers of mental analysis.
ellauri389.html on line 421: His poetry, however, is mainly subjective, and monotonous from the writer's continual self-absorption. His versification is frequently worse than inharmonious, and his diction so prosaic as to evince that his power of expression bore no proportion to his power of thought.
ellauri389.html on line 427: 
ellauri389.html on line 438: Knowing there was no chance of obtaining Sir George’s blessing on their union, the two married secretly, probably in December 1601. For this offense Sir George had Donne briefly imprisoned and dismissed from his post with Egerton as well. He also denied Anne’s dowry to Donne. Because of the marriage, moreover, all possibilities of a career in postal service were dashed, and Donne found himself at age 30 with neither prospects for employment nor adequate funds with which to support his household.
ellauri389.html on line 442: During the next 10 years Donne lived in poverty and humiliating dependence, first on the charity of Anne’s cousin at Pyrford, Surrey, then at a house in Mitcham, about 7 miles (11 km) from London, and sometimes in a London apartment, where he relied on the support of noble patrons. All the while he repeatedly tried (and failed) to secure employment, and in the meantime his family was growing; Anne ultimately bore 12 children, 5 of whom died before they reached maturity. Donne’s letters show his love and concern for his wife during these years: “Because I have transplanted her into a wretched fortune, I must labour to disguise that from her by all such honest devices, as giving her my company, and discourse.” About himself, however, Donne recorded only despair: “To be part of no body is as nothing; and so I am. … I am rather a sickness or a disease of the world than any part of it and therefore neither love it nor life.”
ellauri390.html on line 66: The Stockbridge-Munsee Band of Mohican Indians is descended from a group of Mohicans (variously known as Mahikan, Housatonic and River Indians; the ancestral name Muh-he-con-ne-ok means “people of the waters that are never still”) and a band of the Delaware Indians known as the Munsee. The Mohicans and the Delaware, closely related in customs and traditions, originally inhabited large portions of what is now the northeastern United States. In 1734, a small group of Mohicans established a village near Stockbridge, Massachusetts, where they began to assimilate with the palefaces, but were nonetheless driven out by Euro-Americans. In 1785 they founded “New Stockbridge” in upper New York State at the invitation of the Oneida Indians. Their new home, however, was on timber land sought after by non-Indian settlers.
ellauri390.html on line 223: "Mysterit" sai alkunsa Eugène Suen hurjasti menestyneestä sarjaromaanista Pariisin mysteerit (1842), jolla oli monia jäljittelijöitä ja joka antoi genrelle nimensä. Romaanit julkaistiin yleensä ensimmäisen kerran sanomalehdissä, ja ne olivat kiistanalaisia (kuten heidän vähemmän kunnioitettavat aikalaisensa penny dreadfuls) väkivallan ja sexuaalisen poikkeavuuden poikkeuxellisen rehellisen kuvauksen vuoksi. Ne olivat laajalti suosittuja sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa, missä The Quaker City (1844) piti kaunokirjallisuuden bestsellerin titteliä, kunnes Uncle Tom´s Cabin päihitti sen kuin Elmer Kuorikka Jalmarin lyhytaikaisen kuulaennätyxen.
ellauri390.html on line 543: Suosittu uskonto Vietnamissa yhdistää sekä zen-harjoituksen että "Puhdan maan" -lahkon, joka keskittyy henkiseen keskittymiseen ja Amitabhan ("mittaamaton valo") Buddhan nimen lausumiseen. "Puhdas maa" -lahkolla on viisi ohjetta, jotka sisältävät pidättäytymisen tappamisesta, varkaudesta, laittamattomasta seksistä, valehtelusta, sopimattomasta kielenkäytöstä ja päihteistä. Keräämällä ansioita ja tekemällä hyviä tekoja harjoittaja voi saavuttaa korkeimman leevelin eli ehdottoman ilon ”puhtaan maan”.
ellauri390.html on line 611: Calvert was raised Conservative Jewish and attended synagogue every Shabbat (Saturday) morning until her Bat Mitzvah. Her family switched to a Reform synagogue and began attending only on Jewish holidays. She chose her stage name in honor of Professor Clay Calvert after taking his class on Mass Media Law as a sophomore. She said, "It felt right because really if I hadn't taken his class, I wouldn't be where I am right now," referring to learning during his class that pornography was not so illegal as she had previously thought.
ellauri390.html on line 613: Calvert told Caitlin Stasey she wanted to debunk stereotypes about female sex workers, "What I can say is that not all sex workers are the stereotype people want to believe. Many of us are college educated, feminists, and absolutely love what we do."
ellauri390.html on line 660: Tärkeää on tehdä kolmea työtä päivässä, muuttaa töiden perässä ja asua auton takapenkillä. Se on nyt mahdollista, kiitos netti, kiitos globalisaatio! Sie haben es erfasst, sagte Casey.
ellauri390.html on line 661: Die meisten Menschen wollen Millionäre sein. Aber nicht alle können sekunda Indiana Jones werden! ich habe es zuerst erfasst, also ich bin es.
ellauri390.html on line 677: Buttigieg on opiskellut maineikkaissa yliopistoissa: Harwardissa ja Oxfordissa. Hän työskenteli aluksi yritysneuvojana ja sitten siirtyi politiikkaan. Varusmiesaikanaan 2014 hän palveli seitsemän kuukautta Afganistanissa. Se oli kesken pormestarin pestiä. Hän on jo kirjoittanut ensimmäiset muistelmansa. Hän soittaa pianoa ja kitaraa ja puhuu vähintään hieman kahdeksaa kieltä; englantia, ranskaa, espanjaa, italiaa, maltaa, norjaa daria ja arabiaa. Isä oli lähtöisin Maltalta. Darin hän oppi Afganistanissa. Norjaa hän oppi, koska oli kiinnostunut erään norjalaisen kirjailijan tuotannosta. Monissa internet-videoissa hän hurmaa katsojat puhumalla norjaa ja soittamalla fagottia.
ellauri390.html on line 701: 
ellauri390.html on line 718: Entä sitten kuolema? "Man kann nicht vor den Tod Angst haben wenn man schon alles macht was man will." Warum denn nicht? Sterben ist wahrscheinlicht nicht eins von diesen tollen Dingen, und nachher kann man nicht mehr etwas tun. Starr und kalt herumliegen ist nicht speziell toll, oder?
ellauri390.html on line 721: Entä jos kukaan ei maxa siitä mitä mieluisimmin teet? Vaikka löhöt sohvassa ja kazot telkkaria? Tai keräät tulitikkulaatikoita? Vedät hapanta? Laulat nuotin vierestä? Et saa kerätyxi eläkekertymää. No hätä, jatkat sit sen tekemistä vielä huru-ukkona. Asunto ja muona, kz. edellä. Tai tulet sairaaxi? No sithän kuolema on jo näppärästi ovella, ja poistuu pian koko ongelma. Obit anus, abit onus. Älkää huolehtiko huomisesta, huominen pitää huolen izestään. Vaikka ette ehkä ole enää ize mukana.
ellauri390.html on line 723: Casey fragte verdächtig: Meinen Sie dass Leute aufhören sollten, mehr Geld haben zu wollen? Bist du etwa anarchokommunist oder was? Keineswegs, erwiderte Jack, soweit könnte ich nie wagen, bin ja Amerikaner. Was ich meine ist dies: diejenigen die tun was sie wollen sind sehr erfolgreich, sie sind richtige Glückshasen. Und reich. Sie sind nicht besonders zahlreich, lediglich. 1% von der Bevölkerung oder so. Aber sie besitzen zirka 50% von allem. Sie haben viele Beziehungen, manus manum lavat. Das nenne ich Glück.
ellauri390.html on line 725: Tälläsellä taikauskoisella positiivisuudella on jenkkirupusakkia kusetettu maailman sivu. Vasta viime aikoina kun kapitalismin rattaat ovat alkaneet jauhaa tyhjää, pieni epäilys on alkanut tihkua Amerikan unelmaan. Kirja ilmestyi 2007, 2008 alkoi suuri lama. Jakob hat Glück gehabt, er hat gemacht, was er wollte.
ellauri390.html on line 752: Aiika heikkoja, Andrea-Maria. Sama izekäs maali tuplattuna photoshopilla. Missäs lapset ja lapsenlapset? Nyt on Darwin pettynyt. Sie unterstützt Führungskräfte und Entscheider dabei, wertebasiert in die Zukunft zu denken und in ihrem eigenen Leben und Unternehmen stärker wirksam zu werden. Tuskin näillä eväillä.
ellauri391.html on line 64: Mitä vetoa että pohjoismaiset piispa wannabet ei vaan tahdo keskieurooppalaisten kilpailijoiden tulevan sekottamaan niiden askelmerkkejä. Jonotusnumerot menee helposti uusixi jos ovia avataan kaiken maailman vastaantulijoille.
ellauri391.html on line 171: In der deutschen theologischen Landschaft gilt Ringleben als orthodox-spekulativer Außenseiter, dessen Koordinaten vor allem Martin Luther, Johann Georg Hamann, der Deutsche Idealismus (Johann Gottlieb Fichte, Georg Wilhelm Friedrich Hegel) und Søren Kierkegaard sind. Eine größere Beachtung haben seine Aufsätze zu Luther, Hegel und seine Auseinandersetzung mit dem Neutestamentler und Fakultätskollegen Gerd Lüdermann gefunden. Ringleben wendet sich gegen einen seiner Ansicht nach verwässerten Neo-Kulturprotestantismus, wie er sich nach dem Schwinden des Einflusses der Dialektischen Theologie Karl Barths in der theologischen Diskussion Geltung verschafft hat. In Anschluss an Adolf Hitler ist er der Überzeugung „Die dogmatische Theologie muss ihre Eigenart in engster Fühlungnahme mit dem vorgegebenen Wort der [Heiligen] Schrift zu finden suchen, weil ihr Denken sonst seiner Sprachlichkeit verlustig geht.“ Pakkoko on olla niin dogmaattinen? Paavi Pentti äityi kiittelemään Silsan näkemystä Herr Jesuxesta. Kun vihollisesi ylistävät sinua, tarkista kantasi.
ellauri391.html on line 180: In 2012 she published her first novel and has worked as a freelance author ever since. She continues to write novels but also writes and creates content for "Totally Not Aliens", a video gaming company. Autorin von dem spielbaren Kinderbuch "Eppi". Felicitas Pommerening, geb. 1982, lebt mit ihrem Mann und ihren drei Kindern in Mainz. Hoppla Sie haben eine Seite gefunden, die leider nicht existiert.
ellauri391.html on line 229: After capably serving as Secretary of Commerce under Presidents Harding and Coolidge, Hoover became the Republican Presidential nominee in 1928. He said then: “We in America today are nearer to the final triumph over poverty than ever before in the history of any land.” His election seemed to ensure prosperity. Yet within months the stock market crashed, and the Nation spiraled downward into depression.
ellauri391.html on line 233: His opponents in Congress, who he felt were sabotaging his program for their own political gain, unfairly painted him blue and black as a callous and cruel President. Hoover became the scapegoat for the Depression and was badly defeated in 1932. In the 1930’s he became a powerful critic of the New Deal, warning against tendencies toward statism.
ellauri391.html on line 364: Luther tunsi hyvin tahdonvapaudesta käytyä filosofista ja teologista keskustelua, mm. John Streleckyn "Maailmanopun kahvilan". Erityisen tähdellistä on tehdä ero kyvyn ja tahdon välillä. Usein tahtoa kyllä olisi, mutta liha on heikko. Tell me about it. Luther piti tätä erottelua myös teologiassa keskeisenä. Se ei ollut hänen mielestään vain filosofeille jännää spekulaatiota, vaan vastauksen antaminen kysymykseen, voiko ihminen valita vapaasti hyvän ja pahan välillä, oli erityisen keskeinen myös vanhurskauttamisopin ymmärtämisessä. Mitä jännää se on jonsei pahaa voi edes valita. Klassisessa keskustelussa kysymys kuului, voiko ihminen valita vapaasti elämänsä päämäärän. Tähän kysymykseen vastattiin filosofian- ja teologianhistoriassa ennen Duns Scotusta ja William Ockhamia yksiselitteisen kielteisesti. Käsityksessään sidotusta ratkaisuvallasta Luther liittyy ainakin jossain määrin perinteiseen filosofiseen ja teologiseen käsitykseen, jonka mukaan ihminen ei voi valita päämäärää, ainoastaan keinot. So there, Casey! Mansikka- ja raparperipiirakkasi ei muuta asiaa.
ellauri391.html on line 504: [5.6. klo 9.10] Oma Profiili: Tolstoin ylösnousemus on vähän kuin Nabokovin Lolita. Välikössä naitu sisäkkö ei sitten huolinutkaan katuvaista panomiestä.
ellauri391.html on line 526: The Righteous Sword Dao which he cultivates is derived from the bloodline of a king of sages in the primordial era. The might of the sword is vast, mighty, and righteous. It’s an extraordinary Supreme Sword Dao in the world! In terms of might, it’s on par with the Nirvana Sword Dao Ling Bai possess, and it’s extremely formidable.
ellauri391.html on line 545: Viime aikoina filosofit Mississippi Fred McDowell [am] , Irad Kimhi [isr] , Sabina Lovibond [en], Eric Marcus [n.h.], Gideon Rosen [jude] ja jossain määrin Richard Rorty [pig] ovat omaksuneet äänekkästi hiljaisen kannan. Pete Mandick [Paterson University] puolusti qualia quietismi - kantaa vaikeaan tietoisuusongelmaan. Ainakin Kimhi näyttää olevan vanhan koulun idealistihuijari:
ellauri391.html on line 547: Ultimately, Kimhi’s work elucidates the essential sameness of thinking and being that has exercised Western philosophy since its inception. "To his admirers, Kimhi is a hidden giant, a profound thinker…Strives to do a lot in a short space, aiming to overthrow views about logic and metaphysics that have prevailed in philosophy for a century."
ellauri391.html on line 550: Sabina on feministikuikelo joka kaivelee Wittgensteinin reppua. The influence of Tolstoy on Wittgenstein is discussed and elaborated with reference to the idea of a “form of life” as a locus of order, and also to that of “exceptionality” in an unfolding course of events—the latter setting up a connection with the “apocalyptic” theme. Lovibondit ovat kai anglosaxeja.
ellauri391.html on line 560: To his admirers, Kimhi is a hidden giant, a profound thinker who, because of a personality at once madly undisciplined and obsessively perfectionistic, has been unable to commit his ideas to paper. As a result, he has not been able to share his insights — about logic, language, metaphysics, theology, psychoanalysis, aesthetics and literature — with the wider academic world.
ellauri391.html on line 566: It is not easy to summarize Kimhi’s book. Though only 166 pages, it strives to do a lot in a short space, aiming to overthrow views about logic and metaphysics that have prevailed in philosophy for a century. And though characterized by a precision of expression, the book is not what you would call lucid. Reading it is less about working through a series of rigorous, detailed arguments — the dominant mode of contemporary Anglophone philosophy — and more about getting accustomed to a radically different way of looking at fundamental philosophical questions, including What is thinking? and What is the relationship between thinking and the world?
ellauri391.html on line 572: Kimhi wants to rescue the intuition that it is a logical contradiction to say, “It’s raining, but I don’t believe it’s raining.” But to do this, he has to reject the idea that when you assert a proposition, what you are doing is adding psychological force (“I think … ”) to abstract content (“it’s raining”). Instead, Kimhi argues that a self-conscious, first-person perspective — an “I” — is internal to logic. For him, to judge that “it’s raining” is the same as judging “I believe it’s raining,” which is the same as judging “it’s false that it’s not raining.” All are facets of a single act of mind.
ellauri391.html on line 578: Genius? Folly? Something in between? It is hard to canvass a wide range of opinion about Kimhi’s work. He and his book have, until now, existed within a relatively small subsection of the philosophical world. But even within that world, there are those who are wary of his intellectual project — yet impressed by it all the same. Brandom, whose life’s work relies on the distinction between force and content that Kimhi attacks, admits to finding his former student’s ideas “deeply uncongenial” and “threatening.” He also describes them, however, as “radically original” and part of a new intellectual movement that is “bound to transform our philosophical understanding.”
ellauri392.html on line 95: Professor Hirsch introduced the literature of the Holocaust to the Brown University curriculum in 1983, and he taught courses in Holocaust memoir, song, poetry, and fiction. In collaboration with his wife Roslyn, a survivor of the Tarnopol Ghetto, he translated Justyna's Narrative, a Polish Holocaust memoir by Gusta Davidson Draenger, and Auschwitz: True Tales from a Grotesque Land, by Sara Nomberg-Przytyk. He also translated from Yiddish Ghetto Kingdom, the stories of Isaiah Spiegel; the poetry of Abraham Sutzkever (paasattu); and Aleksander Kulisiewicz’s songs from the Nazi death camps. Professor Hirsch died in 1999 and was survived by his wife Roslyn and son Joe, the only two Hirsch survivors. He had been hospitalized for several weeks for intestinal surgery, his family said. Well, actually, he was survived by his wife; a daughter, Helene Wingens of West Caldwell, N.J.; a son, Joseph, of Brooklyn; a sister, Rosalyn Suchow of Fort Lee, N.J., and two grandchildren.
ellauri392.html on line 221: Abdourahman Waberi
ellauri392.html on line 257: Runoilija Abdourahman A. Waberi on palkittu kirjailija, joka on syntynyt nykyisessä Djiboutin tasavallassa. Hän on rodultaan ranskansomali, vieraslaji kuten meillä viiksitimali. Jakaessaan aikansa Pariisin ja Yhdysvaltojen välillä, hän opettaa ranskan ja ranskankielistä kirjallisuutta ja luovaa kirjoittamista George Washingtonin yliopistossa Washington DC:ssä. Caenissa hän opettaa englantia. Syntymästään muslimi, Waberin teemoja ovat yksinkertainen meditaatioon ja henkisyyteen perustuva elämä. Sitoutumisestaan monikulttuurisuuden ja monimuotoisuuden arvoihin hänet palkittiin vuoden 2016 Words to Change -palkinnolla. Eli kaveri on länkkärien sylikoira.
ellauri392.html on line 259: 
ellauri392.html on line 262: Kääntäjä Nancy Naomi Carlson on kirjoittanut seitsemän nimikettä (käännetty ja kääntämätön). Hän sai NEA:n apurahan kääntää Abdourahman Waberin ensimmäisen runokokoelman, joka oli "Best Translated Book Award" (BTBA) -finalisti. Tämä runo tulee NAMING THE DAWN -julkaisusta, joka julkaistaan Lokki kirjoilta ensi vuonna. Hänen töitään on julkaistu sellaisissa aikakauslehdissä kuin APR, FIELD, THE GEORGIA REVIEW ja POETRY. Lisätietoja on osoitteessa www.nancynaomicarlson.com. Näyttää nänsyltä enemmän kuin naimilta.
ellauri392.html on line 266: Ilanot on kabbalistien mindmappeja.
ellauri392.html on line 268: Maps of God" (MoG) on Ilanot-projektin digitaalisten humanististen tieteiden lippulaivahanke , joka on omistettu juutalaisten kabbalististen kaavioiden tutkimukselle, joka tunnetaan nimellä ilanot ("puut", jotka ovat monimutkaisesti kaiverrettuja pergamenttikääröjä, jotka on omistettu luvatun maan kartoittamiseen). MoG-alusta esittelee suuren Ilanotin tieteellisiä painoksia käyttämällä innovatiivista linkitettyjen tietojen lähestymistapaa (mind map) jotta tutkijat ja maallikot voivat tutkia näitä kiehtovia esineitä ensimmäistä kertaa.
ellauri392.html on line 270: Tämän "proof of concept" -alustan kehitystä on rahoittanut Volkswagen-säätiön rahoittama Niedersächsisches Vorab: Research Cooperation Lower Saxony – Israel -ohjelma.
ellauri392.html on line 284: Musste nach der Hälfte abbrechen. Der Autor unternimmt gar nicht den Versuch, die poststrukturalistische Literaturkritik einer vernünftigen Kritik zu unterziehen. Jeder einigermaßen einleuchtende Argumentationsstrang bricht ab, sobald irgendein Bezug zum großen Nemisis Heidegger und dessen Apologetik des dritten Reichs entdeckt wird. Wer schon in seiner Einleitung (ohne Begründung) setzt, „That Marx, Freud, and Heidegger are all discredited is no longer in doubt.“, von dem kann man wohl auch nicht erwarten, dass er deren Nachfolger in spe (Warum und inwiefern Derrida, Barthes, de Man und unzählige Andere überhaupt diese Nachfolger sind wird kaum er- oder begründet) stichhaltig kritisieren kann.
ellauri392.html on line 288: Weil Hirsch zu Dekonstruktion und Poststrukturalismus wenig bis nichts zu sagen hat, wird der Holocaust als Vehikel gesattelt, mit dem frontal gegen die Postmoderne gefahren wird. Was sich daraus ergibt ist abzusehen: Weil die Poststrukturalisten des Kontaktes mit dem Antihumanisten Heidegger schuldig bekennen müssen, sind sie moralisch – und damit auch theoretisch (!) – diskreditiert.
ellauri392.html on line 305: A poem should be palpable and mute Runon on oltava kosketeltava ja vaiti
ellauri392.html on line 336: The leaning grasses and two lights above the sea – Nuokkuhelmikät ja 2 valoa meren yllä -
ellauri392.html on line 344: That Judas perished by hanging himself, there is no certainty in Scripture: though in one place it seems to affirm it, and by a doubtful word hath given occasion to translate it; yet in another place, in a more punctual description, it maketh it improbable, and seems to overthrow it. (“Literature” 71)
ellauri392.html on line 354: Ingarden war seit 1913 mit Edith Stein bekannt. In ihren Briefen offenbart sie eine zärtliche Zuneigung, auf die der Studienfreund jedoch nicht eingeht. Der Kontakt bricht 1938 ab. Nach ihrem Tod wandte sich Ingarden gegen eine Vereinnahmung der Philosophin Edith Stein durch die katholische Institution, der sie seit 1922 angehörte. Sie wurde 1998 heiliggesprochen, er nicht.
ellauri392.html on line 359: 
able=upscale" />
ellauri392.html on line 380: I may not know much about gods but I know that
ellauri392.html on line 387: Even I know about cross words—
ellauri392.html on line 392: He knew her and the point about all these
ellauri392.html on line 442: Including J.H. Prynne, the memorable poet
ellauri392.html on line 478: Is Elizabeth Brown. Well. All right
ellauri392.html on line 492: Hardly surprising if he made a habit
ellauri392.html on line 500: Stabbed in the back in his bath.
ellauri392.html on line 507: Fought about her. And she just came home
ellauri392.html on line 528: And if you don’t know about this you ought to.
ellauri392.html on line 562: Agamemnon came home and, as I said, was stabbed by his wife
ellauri392.html on line 567: Read John Donne—the memorable dun.
ellauri392.html on line 576: You, You, grab the reins.
ellauri392.html on line 600: As Luther and Wilt Whatman saw, self-contradiction is not destabilizing but empowering! Se avaa mahdottomia mahdollisia maailmoja. Ristiriitaisesta teoriasta ei puutu sanoja. Veronica kirjoitti runokirjan Language-Games. JH Prynne oli sen opettaja.
ellauri392.html on line 602: While at Cambridge, Forrest-Thomson met and married literary critic Jonathan Culler, who lsubsequently, after dumping Veronica and hitching onto Claire, became famous for his theories tying linguistics into the study of literature. Her rising trajectory was cut abruptly short: on April 26, 1975, Veronica died in what seems to have been an alcohol- and drug-fueled accident. (She was known to rely on sleeping pills, and, according to her editor, she had been drinking heavily.)There’s evidence that her death was unintentional as she was due to perform in a reading that same weekend. She just boozed herself to death. Not the first poet there, nor the last.
ellauri392.html on line 629: Pick up bad habits of expectancy. Saamme huonoja odotuxen tapoja,
ellauri392.html on line 702: The strong and permanent expression of love towards their own culture and tradition, in the works of Jewish writers (especially in Diaspora), put almost the whole Jewish nation on the pedestal of “the sublime race”. The majority of Jewish writers have written almost exclusively about the uniqueness and the sublime characteristics of their nation.
ellauri392.html on line 704: it seems that Jewish people belong to the unique body, with the same breath and thoughts. Jews have an inconceivable and indestructible sense for community and ministration, despite the diversities in a group, or their location.
ellauri392.html on line 705: Recent disputations in Jewish Knesset about who can be called a Jew summarize all the questions of Jewish origins and the question of all questions – what essentially determines the essence of Jewish identity in relation to other nations? These questions relate to their birth, language, living in accordance with Torah. The answers, in accordance with the rabid imagination of the rabbis, vary from one conclusion to the other.
ellauri392.html on line 730: They have represented the indicators of their bad destiny, their sacrifice for the better world by the solitude and alienation of Jewish individuals in America, turning back to the historical facts (since the Second World War) as the cause for the atrocity towards Jews and their suffering then and now. The writers put the Jews on the pedestal of a sublime nation and at the same time made them victims of modern society. The Jewish writers took a chance in American literature which had a didactic effect, using another common argument, not easily compatible with the theory of superior American morals but certainly applicable. [Ни сам не разумем ову тачку.] The writers would claim they had a duty to portray how people actually think and behave. But the writers also had a duty to implant moral lessons.
ellauri392.html on line 737: The responsible culture accused the adversary culture of operating with a hermetic tradition of Modernism or (khas vishalom) Post-Modernism. They write about society where snobbism and material things are prevailing models, but the spiritual and religious aspects are met only sporadically. That society has come under the harsh criticism by Philip Roth, Bernard Malamud and Saul Bellow, none of whom are in the least manner snobs.
ellauri392.html on line 739: Jewish writers managed to interlace the theme of alienation and sick society with the theme of Jewish family. Family is a beacon of hope in Judaism. All three chaps mentioned above were real traditional Jewish family sugardaddies.
ellauri392.html on line 745: Herzog continues to be Bellow’s “biggest book” and it used to be on the New York Times best-seller list for one entire year. At its heart is Bellow’s profound shock at discovering, a year after his separation from Sondra, (Alexandra Tschacbasov, his second wife) her affair with their mutual friend, Jack Ludwig, Bellow lapsed into deep depression and produced an intensely self-justifying hero who was tearful, cuckolded, and utterly humiliated. Moses Herzog, a Jewish intellectual type is essentially precipitated into intellectual and spiritual crisis by the failure of his marriage. The plot of the novel is slender. Herzog leaves his home and marriage, fails in the classroom, abandons his academic project, and undertakes a mas-sive spiritual and intellectual obligation to keep the letters for God. At the end of it, he seems to have regained his sense of Jewish identity, purged himself of violent anger, abandoned his latest mistresses, and repented for his dandy style. He has had a profound education in the realities of human nature, and rediscovered the value of nature and solitude on his lushy Ludeyville estate.
ellauri392.html on line 747: The Jews have endured heavy atrocities during a long period of time and they have used that to the utmost to become an influential, powerful, rich and respected people. Nobody could say that any person in Jewish community ever forgets the painful history of their own nation. It is like the Beilis case which is credited as the main contributing factor in bringing about the Russian Revolution.The actual case occurred between 1911 and 1913 in the Ukrainian capital, Kiev.
ellauri392.html on line 783:
ellauri392.html on line 787: In lieblicher Bläue blühet mit dem metallenen Dache der Kirchturm. Den umschwebet Geschrei der Schwalben, den umgibt die rührendste Bläue. Die Sonne gehet hoch darüber und färbet das Blech, im Winde aber oben stille krähet die Fahne. Wenn einer unter der Glocke dann herabgeht, jene Treppen, ein stilles Leben ist es, weil, wenn abgesondert so sehr die Gestalt ist, die Bildsamkeit herauskommt dann des Menschen. Die Fenster, daraus die Glocken tönen, sind wie Tore an Schönheit. Nämlich, weil noch der Natur nach sind die Tore, haben diese die Ähnlichkeit von Bäumen des Walds. Reinheit aber ist auch Schönheit. Innen aus Verschiedenem entsteht ein ernster Geist. So sehr einfältig aber die Bilder, so sehr heilig sind die, daß man wirklich oft fürchtet, die zu beschreiben. Die Himmlischen aber, die immer gut sind, alles zumal, wie Reiche, haben diese, Tugend und Freude. Der Mensch darf das nachahmen. Darf, wenn lauter Mühe das Leben, ein Mensch aufschauen und sagen: so will ich auch sein? Ja. So lange die Freundlichkeit noch am Herzen, die Reine, dauert, misset nicht unglücklich der Mensch sich mit der Gottheit. Ist unbekannt Gott? Ist er offenbar wie die Himmel? dieses glaub‘ ich eher. Des Menschen Maß ist’s. Voll Verdienst, doch dichterisch, wohnet der Mensch auf dieser Erde. Doch reiner ist nicht der Schatten der Nacht mit den Sternen, wenn ich so sagen könnte, als der Mensch, der heißet ein Bild der Gottheit.
ellauri392.html on line 791: Gibt es auf Erden ein Maß? Es gibt keines. Nämlich es hemmen den Donnergang nie die Welten des Schöpfers. Auch eine Blume ist schön, weil sie blühet unter der Sonne. Es findet das Aug‘ oft im Leben Wesen, die viel schöner noch zu nennen wären als die Blumen. O! ich weiß das wohl! Denn zu bluten an Gestalt und Herz, und ganz nicht mehr zu sein, gefällt das Gott? Die Seele aber, wie ich glaube, muß rein bleiben, sonst reicht an das Mächtige auf Fittigen der Adler mit lobendem Gesange und der Stimme so vieler Vögel. Es ist die Wesenheit, die Gestalt ist’s. Du schönes Bächlein, du scheinest rührend, indem du rollest so klar, wie das Auge der Gottheit, durch die Milchstraße. Ich kenne dich wohl, aber Tränen quillen aus dem Auge. Ein heiteres Leben seh‘ ich in den Gestalten mich umblühen der Schöpfung, weil ich es nicht unbillig vergleiche den einsamen Tauben auf dem Kirchhof. Das Lachen aber scheint mich zu grämen der Menschen, nämlich ich hab‘ ein Herz. Möcht‘ ich ein Komet sein? Ich glaube. Denn sie haben die Schnelligkeit der Vögel; sie blühen an Feuer, und sind wie Kinder an Reinheit. Größeres zu wünschen, kann nicht des Menschen Natur sich vermessen. Der Tugend Heiterkeit verdient auch gelobt zu werden vom ernsten Geiste, der zwischen den drei Säulen wehet des Gartens. Eine schöne Jungfrau muß das Haupt umkränzen mit Myrtenblumen, weil sie einfach ist ihrem Wesen nach und ihrem Gefühl. Myrten aber gibt es in Griechenland.
ellauri392.html on line 795: Wenn einer in den Spiegel siehet, ein Mann, und siehet darin sein Bild, wie abgemalt; es gleicht dem Manne. Augen hat des Menschen Bild, hingegen Licht der Mond. Der König Oedipus hat ein Auge zuviel vielleicht. Diese Leiden dieses Mannes, sie scheinen unbeschreiblich, unaussprechlich, unausdrücklich. Wenn das Schauspiel ein solches darstellt, kommt’s daher. Wie ist mir’s aber, gedenk‘ ich deiner jetzt? Wie Bäche reißt das Ende von Etwas mich dahin, welches sich wie Asien ausdehnet. Natürlich dieses Leiden, das hat Oedipus. Natürlich ist’s darum. Hat auch Herkules gelitten? Wohl. Die Dioskuren in ihrer Freundschaft haben die nicht Leiden auch getragen? Nämlich wie Herkules mit Gott zu streiten, das ist Leiden. Und die Unsterblichkeit im Neide dieses Lebens, diese zu teilen, ist ein Leiden auch. Doch das ist auch ein Leiden, wenn mit Sommerflecken ist bedeckt ein Mensch, mit manchen Flecken ganz überdeckt zu sein! Das tut die schöne Sonne: nämlich die ziehet alles auf. Die Jünglinge führt die Bahn sie mit Reizen ihrer Strahlen wie mit Rosen.
ellauri392.html on line 818:
ellauri392.html on line 825: In medias res: Åsa Larssonin Rebecka Martinsson on täys persepää, jävla knullfitta. Ja Kiiruna on karsee persreikä, anus mundi. Sarja on yhä paska, koko ajan pahenee. Kaikki, poikkeuxetta KAIKKI, svedut on täys paskoja, ristiinsuihkijoita, valehtelijoita, nuuskuttajia, petkuttajia, huumekauppiaita, talousliberaaleja. Ällöttävä maa väärällään ällöttävää väkeä. Kakaroita ei pidetä missään kurissa. Rebecka heiluu ylinnä, pilaa oman ja Kristerin ja sen jumpparityttöystävän elämän eikä ole mistään moxiskaan. Kylmä kala. Hyvä että sentään tekee abortin, ei tollasesta tarvi tulla jälkeläisiä. Huvittava piirre on että kaikki konnat on suomalaisia venäläisten vielä isompien konnien palkkalistoilla. Fentanyylikin muka tulee Suomesta vaikka oikeasti liikesuunta on täsmälleen päinvastainen, ruåzalaiset huumejengit leviävät itäänpäin. Mustakalloja ja karvakäsiä kohdellaan silkkihansikkain, niissä ei ole koskaan mitään vialla. Voi saatana, en paremmin sano.
ellauri392.html on line 849: In der Familie wurde der Sohn Fritz gerufen und nannte sich selbst erst ab 1824 Wilhelm. Ab 1822 studierte er Theologie am Tübinger Stift, um damit im Nebenfach auch Philologie studieren zu können. Am 3. Juli 1822 traf Waiblinger erstmals den damals bereits seit anderthalb Jahrzehnten als wahnsinnig geltenden Dichter Friedrich Hölderlin im Hölderlinturm zu Tübingen, bei dem er während seiner gesamten Studienzeit häufiger Gast war. Diese Begegnungen verarbeitete er zunächst in seinem Roman Phaeton (1823), der ihm unter den Studenten enorm viel Bewunderung einbrachte; zudem war auch sein Gedicht-Zyklus „Lieder der Griechen“ in den Handel gekommen. Später porträtierte er Hölderlin in seinem Essay Friedrich Hölderlin’s Leben, Dichtung und Wahnsinn, der als Beginn der Hölderlin-Forschung gilt.
ellauri392.html on line 851: Nach einem für damalige Verhältnisse skandalösen Verhältnis mit der fünf Jahre älteren Jüdin Julie Michaelis, Schwester des Tübinger Juristen Adolph Michaelis, das 1824 öffentlich wurde anlässlich eines Prozesses wegen einer Brandstiftung, deren Leidtragender Julies der Beziehung entgegenstehender Onkel Salomo Michaelis war, verzichtete Waiblinger auf den christlich-moralischen Anschein, den er sich wegen des Theologiestudiums hatte geben müssen, und gab sich "Ausschweifungen" hin, die auch in seinen Werken Niederschlag fanden. In der Folgezeit entstanden seine Lieder der Verirrung und Drei Tage in der Unterwelt. Nach Veröffentlichung dieser Werke wurde er durch die Stiftsleitung, die den Hochbegabten nach der skandalösen Beziehung noch zu schützen versucht hatte, am 25. September 1826 vom weiteren Studium ausgeschlossen. Irrungen Wirrungen.
ellauri392.html on line 853: Wilhelm Waiblinger gilt als der „junge Wilde“ der Biedermeierzeit, den seine Nachwelt offenkundig aus moralischen Gründen weitgehend ignoriert hat. Er war auch nichts weiteres als Dichter. Er schloss viele Freundschaften, worunter die homoerotisch geprägte Beziehung zu Eduard Mörike sicherlich eine der wichtigsten war. Zu Waiblingers Freunden, Förderern und Verehrern zählten weiter u. a. die weiteren Uranier Gustav Schwab, August von Platen, Friedrich von Matthisson, Johann Heinrich Dannecker, Matthias Schneckenburger, Eduard Gnauth, Carl Miedke und Christian Friedrich Wurm.
ellauri392.html on line 933: abfa0ccbd9f7187b9fc81c/4582b4b8b3e7def98e480b766b08e159.jpg" width="70%" />
ellauri392.html on line 938: Harry ei pidä whataboutismista yhtään enempää kuin kilpakipittäjä Sari Essayah. Jokainen genosidi on ihan eri asia, ei niistä voi puhua samana päivänä.
ellauri393.html on line 112: Jonkun apulaisprofessori Kellen Mrkvan mukaan Texasin Baylor-yliopistosta (ei 20 parhaan joukossa) tappioiden välttämisen "vinouma" on stabiili ja näyttää lisääntyvät iän myötä. Bugger it! Mistähän sekin johtuisi? Oisko niin että tappioista toipumiseen on vähemmän aikaa vanhana? Elämän mittaan ekonominen voimattomuus vaikuttaa onnellisuuteemme. On tuskin ylläri että on tullut taipumus pitää nykytilannetta parempana kuin muutosta. Mrkva kertoo omalla WordPress-alustallaan: "I study consumer decision making, often combining lab experiments with field experiments or A/B tests used in online retail. My work has been published in several outlets including Journal of Marketing, PNAS, Psychological Science, JPSP, JEP:G, Journal of Consumer Psychology, and Harvard Business Review." Vitun assareita koko posse. Kellen on kerakkeista päätellen Kartvelista kotoisin. Käyttäjille näytetään kahta eri versioita internetsivustosta. Seuraavaksi tutkitaan mikä versio vetää käyttäjiä enemmän puoleensa. On vaikea määrittää lopullisesti, milloin A/B-testausta käytettiin ensimmäisen kerran. Mahdollisesti se oli Jahven testi vällykäärme vastaan paratiisin haravointi. Nykyään Microsoftin ja Googlen kaltaiset yritykset tekevät kumpikin yli 10 000 A/B-testiä vuosittain. Siinä kyllä Jahve kalpenee.
ellauri393.html on line 274: Abraham Lincoln: Vampire Hunter on Timur Bekmambetovin ohjaama yhdysvaltalainen toimintakauhuelokuva vuodelta 2012, joka perustuu Seth Grahame-Smithin samannimiseen romaaniin. Se kuvaa fiktiivinen historiaa Amerikan sisällissodasta, jossa Yhdysvaltain samanniminen resistentti kuvitellaan uudelleen. kuin hänellä on salainen identiteetti elinikäisenä vampyyrinmetsästäjänä, joka taistelee vampyyriorjanomistajien kastia vastaan. Benjamin Walker näyttelee Abraham Lincolnia ja sivurooleja ovat Chicken Cooper, Mackie Messer, Mary Elizabeth Instead, Rufus Smell ja Marton Taiga. Elokuvaversion ohjasi neuvostolasta karkoitettu Timur Nuruakhitovich Bekmambetov.
ellauri393.html on line 278: Persons with typhoid fever carry the bacteria in their bloodstream and intestinal tract. Symptoms include prolonged high fever, fatigue, headache, nausea, abdominal pain, and constipation or diarrhoea. Some patients may have a rash. Severe cases may lead to serious complications or even death. Typhoid fever is a life-threatening infection caused by the bacterium Salmonella Typhi. Typhoid fever is common in places with poor sanitation and a lack of safe drinking water.
ellauri393.html on line 279: As of 2019 estimates, there are 9 million cases of typhoid fever annually, resulting in about 110 000 deaths per year. Urbanization and climate change have the potential to increase the global burden of typhoid.
ellauri393.html on line 292: Although he married three times and raised a family, Rockwell acknowledged that he didn’t pine for women. They made him feel imperiled. He preferred the nearly constant companionship of men whom he perceived as physically strong. It may have represented Rockwell’s solution to the problem of feeling wimpish and small. Rockwell, who was born in New York City in 1894, the son of a textile salesman, attributed much about his life and his work to his underwhelming physique. As a child he felt overshadowed by his older brother, Jarvis, a first-rate student and athlete. Norman, by contrast, was slight and pigeon-toed and squinted at the world through owlish glasses. His grades were barely passing and he struggled with reading and writing—today, he surely would be labeled dyslexic. Growing up in an era when boys were still judged largely by their body type and athletic prowess, he felt, he once wrote, like “a lump, a long skinny nothing, a bean pole without beans.” Assistants looked better than the missus. “Fred is most fetching in his long flannels,” he notes appreciatively.
ellauri393.html on line 295: Much of what Erikson did in the therapeutic hour resembled counseling, as opposed to analysis. For Rockwell, the immediate crisis was his marriage. He bemoaned his shared life with an alcoholic whose drinking, he said, made her petulant and critical of his work. Rockwell was a dependent man who tended to lean on men, and in Erikson he found reliable support. “All that I am, all that I hope to be, I owe to Mr. Erikson,” he once wrote.
ellauri393.html on line 303: Mary o.d.'d on drugs. "I think we were all relieved by her death.” In wife #3, at last Rockwell found his feminine ideal: an older schoolteacher who had never lived with a man, and who in fact had lived with a female history teacher in a so-called Boston marriage for decades. When Molly moved into Rockwell’s home, she set up her bedroom in a small room across the hall from his. Thanx to the apparent absence of sexual feeling, their relationship flourished. Rockwell died in 1978, at age 84, after a long struggle with dementia and emphysema.
ellauri393.html on line 326: Vanhojen herrojen setä, toveri Dzhabrail (Frunzik Mkrtchyan), työskentelee autonkuljettajana toveri Saakhoville (Vladimir Etush), joka on alueellisen kolhoosin johtaja ja kaupungin rikkain ja vaikutusvaltaisin mies. Kartvelilaiset eivät juuri huoli ostaa vokaaleita. Saakhov päättää mennä naimisiin Ninan kanssa ja solmii Dzhabrailin kanssa sopimuksen morsiamen ostamisesta vastineeksi 20 lampaasta ja suomalaisen Rosenlew- jääkaapin (холодильник) tai pölkkärin (пылесос) tuonnista plus Siperian matkalipusta.
ellauri393.html on line 363: Tamara Lund oli venäläistaustainen sopraano laulajatar ja operettitähti, joka syntyi vuonna 1941 ja kuoli vuonna 2005 vatsasyöpään 64-vuotiaana. Hän opiskeli sekä Suomen Teatterikoulussa että Sibelius-Akatemiassa sekä vuoden Neuvostoliitossa nimekkäässä GITIS-teatterikoulussa ja työskenteli Suomessa muun muassa Turun kaupunginteatterissa ja Kansallisoopperassa. Mutta kuka esimerkiksi tiesi hänen seurustelustaan Taisto Tammen kanssa? Tai siitä, että hänelle tehtiin 60-luvulla abortti?
ellauri393.html on line 405: 
ellauri393.html on line 783: jutkusankarittareen. Muitakin niitä oli: Rahab, Ruth, Tamar,
ellauri395.html on line 196: Kain, Aabel ja Kainin vaimo - Teuvo Kopra
ellauri395.html on line 198: Kain, Aabel ja Kainin vaimo Kainilla ja Aabelilla oli aivan vastakkainen Jumala-kuva. He uhrasivat Jumala-kuvansa mukaiset uhrit. Usein kysytään: Mistä Kain sai vaimon. Sitä minäkin pohdin. Ja sitä miten toimia, että seurakunta kasvaisi? Saatana ei halua, että ihmisiä menee Taivaaseen. Seurakuntakasvun avulla saadaan enemmän ihmisiä Taivaaseen. Miten voimme auttaa seurakuntakasvua? Nykyään on sellaiset kasvun mahdollisuudet, joita ei ole koskaan ennen ollut.
ellauri395.html on line 299: Kuka oli Melkisedek? Hän oli suurempi, kuin Aabraham. Häntä verrataan Kristukseen. Mitä ovat kolme maailmaa: Muinainen, nykyinen ja tuleva? Neljäskin tulee, eikä lopu koskaan.Melkisedekistä on aimo nippu paasauxia albumeissa 308, 377, 114, ja 170.
ellauri395.html on line 343: Vihan ajasta on kulunut yli viisi vuotta. Seitsemän enkeliä, vitsausta ja vihan maljaa. Luku 16: Vihan viimeinen ja vaikein vuosi alkaa. Vihan maljat ja seitsemän viimeistä vitsausta. Luku 17: Suuri portto ja peto. Babylonin tuomio. L...
ellauri395.html on line 365: 35 vuotta Israelissa asunut raamatunopettaja Benjamin Turkia uskoo monien Vanhan Testamentin profetioiden toteutuvan ajassamme. Globalisaation pyrkimykset sulauttaa Israel ja Arabimaat yhteisten sopimusten avulla, on kivulias prosessi eikä ollenkaan jumalan A-suunnitelman mukaista.
ellauri395.html on line 376: Lähtölaukauksena oli Abrahamin sopimus 4000 vuotta sitten. Nykyisten tapahtumien Turkia ymmärtää juontavan Abrahamin -liiton sopimukseen, jonka Israel ja useat arabimaat allekirjoittivat 2020. Diplomaattisessa ja historiallisessa liittoutumassa Israelin kanssa on osallisena esimerkiksi Bahrain ja Yhdistyneet Arabiemiraatit.
ellauri395.html on line 377: – Israel odottaa, että Saudi-Arabia solmisi sen kanssa rauhanomaiset suhteet. Saudi- Arabia puolestaan odottaa Israelilta askeleita rauhansopimukseen Palestiinan kanssa. Tämä edistäisi Maailman talousfoorumin luotsaamaa Agenda 2030- ohjelmaa. Se ei kunnioita Raamatun Jumalaa, vaan päinvastoin, Turkia toteaa.
ellauri395.html on line 393: Maapallon keskeisimmällä paikalla Israel ”keskellä maata” tarkoittaa monia eri asioita. Kirjan nimi nousee profeetta Jesajan näystä: tämä näkee Israelin siunauksena arabikansoille ja samalla koko maailman kansoille.
ellauri395.html on line 666: Wilkinson, Bruce ; Kopp, David (2000). abez">Jabesin rukous: murtautuminen siunattuun elämään . Colorado Springs, CO: Multnomah Books. ISBN 978-1-57673-733-0.
ellauri395.html on line 741: Pyytäminen on se kivin osa rukousta, jossa anomme jotakin itsellemme ja omaan elämäämme. Ei ole väärin tai epäraamatullista pyytää henkilökohtaisia aineellisia ia tai hengellisiä siunauksia. Jabez pyysi jumalalta kaikenlaista, ja tavaraa tuli kuin apteekin hyllyltä.
ellauri395.html on line 761: elämääsi liittyvien hankalien henkilöiden puolesta. Pyydä vihollisille menestystä yrityksissään sabotoida sinua
ellauri395.html on line 955: Kristillisyydessä pyhityksen vaikuttaa Pyhä Henki. Uskovan elämässä pyhitys on, tai tulisi olla, jatkuva tapahtuma. Pyhitys on liitto Jumalan kanssa, niikö diili, tai Nato. Pyhityksen kautta uskovan elämä on napattu pyhän piiriin. Se on Jumalalle erotettua ja Jumalan omaa. Get off my property! Pyhitys on myös katumusta ja parannusta; epäpyhästä elämän tavasta, tottumuksesta, sanoista, teoista, ajatuksista, näennäisestä uskosta, harhaluulosta tai epäuskosta. Eli reviirin merkinnästä siinä tosiaan on kysymys, ja tabusta. Vekan loma on tabu. Jumalan merkki on ylinnä kusitolpassa tontin rajalla.
ellauri395.html on line 1053: Mikä vitun tahtoratkaisu? So. vastentahtoisesti. Kristillinen etiikka on kuin kolikko, jolla on kaksi puolta: Velvollisuuseettisellä puolella korostuvat absoluuttiset moraalinormit, oikeat ja väärät teot. Jumala ei ole säätänyt mielivaltaisesti, mikä on hyvää. Mittapuuna on Hänen luontonsa. Minkäs se luonnolleen mahtaa. Mahootointa. Sullon mun luonto. Mitäs läxit. Ei se voi muuttaa luontoaan, eikä luoda isompaa kiveä kuin jaxaa nostaa. Raamatullinen näkemys antaa hyvälle ja pahalle sekä moraaliselle velvollisuudelle parhaan ja filosofisesti eheän selityksen. Monet etiikan teoriat esittävät oletuksia moraalin alkuperästä, mutta moraalisen velvoitteen selittäminen on niille mahootointa. Höpsismi on ainoa toimiva ratkaisu.
ellauri395.html on line 1205: Yleistä moraalia alentavan ilmapiirin ja lainsäädännön muuttuminen (abortit, homoliitot, LBTQ, feminismi).
ellauri395.html on line 1240: "Aabraham rukoili Jumalaa, ja Jumala paransi Abimelekin ja hänen vaimonsa ja hänen orjattarensa" (1 Moos. 20:18)
ellauri395.html on line 1260: Siunaustoivotuksin Mirjami Ivanov (M.Th, FM) Mirjami´s current home is located at Hollywood, FL. We have lots of information about Mirjami: religious views are listed as unknown, ethnicity is Caucasian, and political affiliation is unknown. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Mirjamin ja Ivon työ Itä-Euroopassa alkoi. Alussa ”salakuljetettiin” Raamattuja. Nyt aseapua ja evankeliumia Itä-Eurooppaan. Only you may come on my knees.
ellauri395.html on line 1285: Uzbek believers continue to increase despite great opposition. The prospect of retribution from three sides – the government, local Muslim leaders and the community (family and neighbours) – has not halted growth. There are now probably more than 10,000 Uzbek believers, where there were possibly none only a generation ago. But much prayer (= gold and silver) is still needed:
ellauri395.html on line 1303: Copeland ja KCM ovat useiden vuosikymmenten ajan olleet Israelin julkinen ja äänekäs tukija. Vuonna 2020 Israel Allies Foundation listasi hänet yhdeksi Israelin tärkeimmistä kannattajista yhdessä Paula Whiten, John Hageen, Mike Huckabeen ja muiden kristittyjen johtajien kanssa. 17. elokuuta 2022 Israelin presidentti Isaac Hertzog soitti ja kiitti henkilökohtaisesti Copelandia ja KCM:ää tuesta Ukrainan ja Venäjän juutalaisille.
ellauri396.html on line 111: Kaikki eivät kuitenkaan ole vakuuttuneita siitä, että Peterson on substanssiajattelija. Viime marraskuussa toinen Toronton yliopiston professori Ira Wells kutsui häntä "pifflen professoriksi" - YouTube-tähdeksi eikä uskottavaksi intellektuelliksi. Kanadalaisen Macleans-lehden kolumnisti Tabatha Southey nimesi hänet "tyhmän miehen älykkääksi henkilöksi".
ellauri396.html on line 165: Christopher Hitchens (13 April 1949 – 15 December 2011) was a British and American author, polemicist, debater and journalist who in his youth took part in demonstrations against the Vietnam War, joined organisations such as the International Socialists while at university and began to identify as a socialist. However, after 9/11 he no longer regarded himself as a socialist and his political thinking became largely dominated by the issue of defending civilization from terrorists and against the totalitarian regimes that protect them. Hitchens nonetheless continued to identify as a Marxist, endorsing the materialist conception of history, but believed that Karl Marx had underestimated the revolutionary nature of capitalism. He sympathized with libertarian ideals of limited state interference, but considered libertarianism not to be a viable system. But anyway.
ellauri396.html on line 216: On sanomattakin selvää: Brittiläisen Kolumbian provinssipuistot ovat veronmaksajien rahoittamia, joten meidän kaikkien pitäisi voida nauttia näistä julkisessa käytössä olevista inkkareilta förbityistä maista. Maakuntamme luottaa myös matkailuun 13,5 miljardin dollarin tuloilla, joten turistien vaihto aboihin ei vaikuta järkevältä toimenpiteeltä näin palefacenäkökulmasta.
ellauri396.html on line 261: Joanille itku on vastaus vihamielisille, vanhemmille, voimakkaille papistoille, jotka kyselevät hänen suhdettaan jumalaan; Gonzálezin tapauksessa tämä on vastaus ystävien ja luokkatovereiden menettämiseen absurdien aselakien (Mead) johdosta. Itkusta tulee tässä uhmateko vanhempia (mies) auktoriteettihahmoja vastaan, jotka yrittävät vaientaa ja hiljentää kaikki status quon kyseenalaistavat äänet: siitä tulee protesti epäreiluja vallanrakenteita vastaan.
ellauri396.html on line 267: 
ab956795d089933790eb39327528e3" height="200px" />
ellauri396.html on line 269:
ellauri396.html on line 325:
ellauri396.html on line 365: The Toronto Blessing revival impacted charismatic Christian culture through an increase in popularity and international reach and intensified criticism and denominational disputes. Criticism primarily centered around disagreements about charismatic doctrine, the Latter Rain Movement, and whether or not the physical manifestations people experienced were in line with biblical doctrine or were actually heretical practices.
ellauri396.html on line 367: The Toronto Blessing has become synonymous within charismatic Christian circles for terms and actions that include an increased awareness of God's love, religious ecstasy, external observances of ecstatic worship, being slain in the Spirit, uncontrollable laughter, emotional and/or physical euphoria, crying, healing from emotional wounds, healing of damaged relationships, and electric waves of the spirit. "Holy laughter", as a result of overwhelming joy, was a hallmark manifestation, and there were also some reports of instances of participants roaring like lions or making other animal noises such as super loud farts. Leaders and participants present in these services claim that most of these manifestations, including some people roaring like lions, were physical manifestations of the Holy Spirit's presence and power, while some Pentecostal and charismatic leaders believe these were the counterfeits of the Spirit as is mentioned in the biblical passage of 2 Thessalonians 2:9. In December, 1994, Toronto Life Magazine declared TAV (Toronto Airport Vineyard church) as Toronto's most notable tourist attraction for the year.
ellauri396.html on line 378: Some Christian leaders were enthusiastic about what they saw as a renewal in North American Christianity, while others saw it as heretical and spiritually dangerous. The laughter portion of these meetings was endorsed by Benny Hinn, Oral Roberts and Pat Robertson, who said in one interview that "The Bible says in the presence of the Lord there is fullness of joy."
ellauri396.html on line 380: Critics referred to it as self-centered and evil and claimed that the strange manifestations were warning signs for other Christian believers to stay away. In his book, Counterfeit Revival, Hank Hanegraaff claimed that the revival has done more damage than good and that the Toronto blessing was a matter of people being enslaved into altered states of consciousness where they obscure reality and enshrine absurdity. Hank Hanegraaff also stated in a 1996 Washington Post interview that, "It's nice to feel all these things, but the fact is, these feelings will wear off, and then disappointment steps in. I call it post-Holy Laughter depression syndrome." Jeesus pitää enemmän räkänokista kuin tyhjän naurajista. Pyhissä jutuissa ei ole mitään hymyilyttävää. Hartaus on vakava asia. Ei taivaaseen mennä iloa pitämään.
ellauri398.html on line 74: 
ellauri398.html on line 217: Amy Jill Levine ("AJ") on rabbi Stanley M. Kassler, Uuden
ellauri398.html on line 224: novellit: Kiistanalaisen rabbin arvoitukselliset
ellauri398.html on line 281: Tämä vielä: Malakoxen käännökset sisältävät "miesprostituoidut", "naispuoliset ", "katamiitti" (pederastisten suhteiden vuoksi pidetty murrosikäinen poika), "homoseksuaalit", "seksuaaliset perverssit" ja "ne, jotka tekevät naisia itsestään". Mutta kreikaksi malakos tarkoittaa "pehmeää". Se merkitsee passiivista aktiivisuutta, ja se voi ehdottaa miehiä, jotka viettävät liian paljon aikaa itsensä hemmotteluun eivätkä tarpeeksi aikaa kurinalaiseen fyysiseen harjoitteluun. Se voi myös tarkoittaa urosta, johon toinen uros on tunkeutunut. Nykyajan termein voisimme kuvitella miehen, joka viettää enemmän aikaa kirjastossa tai laboratoriossa kuin kuntosalilla tai jalkapallokentällä missä tälläinen tunkeutuminen on vain luonnollista. Olen kunnossa sen kanssa. BUAHAHAHA stop Jill, you're killing me.
ellauri398.html on line 303: ongelman seurauksena. Muut abrahamilaiset jumalat eivät väitäkään olevansa ns hyviä eli pelaavansa puolustajina apinan pelipäädyssä. Allah ja jehova on aika happamia hiirulaisia, kiivaita ja äkkipikaisia, käyvät päälle tohvelit läpsyen. Mä oon mitä oon, muuxi muutu en. Inte så bra, kanske, but whazit to you. Ehkä sinusta, ei minusta. Hän argumentoi Jeesuksen uskoneen
ellauri398.html on line 388: Toutes les infrastructures religieuses permettent à leurs membres de faire n'importe quoi "au nom du dieu suprême". Comme abrutir la masse populaire, commettre des actes abominables sur les enfants, enrichir le Vatican et les chefs religieux, commettre d'autres exactions crapuleuses protégés par les politiques de droite et d'extrême-droite.
ellauri398.html on line 408: De økonomiske restriktioner mod Rusland har styrket den russiske økonomi og svækket vestens økonomier tilsvarende. I Europa betaler vi nu det dobbelte for olie og naturgas - der i øvrigt stadig kommer fra Rusland - men nu skal omkring mellemmænd, så politikerne i EU kan pudse deres glorier. De russiske oligarker, som før tjente penge i Rusland og derefter investerede dem i vesten, er nu tvunget til at investere deres overskud i Rusland(!) Vesten taber, Rusland vinder.
ellauri398.html on line 412: Den seneste NATO-øvelse havde 90.000 tropper - og det var angiveligt vældigt stort. Til sammenligning har Rusland mobiliseret 900.000 tropper, hvoraf kun en brøkdel er aktive i Ukraine. Resten er i beredskab i tilfælde af en krig med NATO. Ingen af NATO-landene er parate til en direkte militær konfrontation med Rusland - mens russerne allerede er fuldt mobiliserede.
ellauri398.html on line 420: Rusland udvikler og fornyer sine militære våben i takt med kampene i Ukraine: Droner og kunstig intelligens er det nye "sort" i militær teknologi. Rusland har udviklet hypersoniske missiler, som vesten ikke har noget forsvar imod. Samtidig hænger vesten uhjælpeligt fast i gammeldags krigsførelse med tanks, som er lette ofre for dronerne, og jetjagere som er ekstremt dyre men også lette at skyde ned. I vesten bruges kunstig intelligens mest til at censurere sociale medier (og dermed undertrykke ytringsfriheden) eller skabelse af såkaldte "chatbots", som begår intellektuelt tyveri på forfatterne til kilderne på vores viden.
ellauri398.html on line 442: Lemekejä on minun raamatussani kokonaista 2. 1. Metusaelin poika ja Kainin jälkeläinen (1Mo 4:17, 18). Lemek oli Aadamin aikalainen. Hänellä oli yhtaikaa kaksi vaimoa, Ada ja Sillaa, joten hän on ensimmäinen Raamatussa mainittu moniavioinen (1Mo 4:19). Adan kautta hän sai kaksi poikaa: Jabalin, ”niiden kantaisän, jotka asuvat teltoissa ja joilla on karjaa”, ja Jubalin, ”kaikkien niiden kantaisän, jotka soittavat harppua ja huilua” (1Mo 4:20, 21). Sillaa synnytti Lemekille Tubal-Kainin, ”kaikenlaisten kuparisten ja rautaisten työkalujen takojan”, sekä Naema-nimisen tyttären (1Mo 4:22). Runo, jonka Lemek sepitti vaimoilleen (1Mo 4: 23, 24), kuvastaa tuon ajan väkivaltaista ilmapiiriä. Lemekin runo kuului: ”Kuulkaa minun ääntäni, te Lemekin vaimot, ottakaa korviinne mitä sanon: Olen tappanut miehen haavastani, niin, nuoren miehen mustelmastani. Jos Kain pitää kostaa seitsenkertaisesti, niin Lemek seitsemänkymmentäseitsemänkertaisesti.” Lemek esitti tämän ilmeisesti puolustaakseen itseään ja selitti, ettei hän ollut Kainin tavoin syyllistynyt harkittuun murhaan. Lemek väitti, että hän oli itsepuolustukseksi tappanut miehen, joka oli lyönyt ja haavoittanut häntä. Hän anoi siksi runossaan, ettei kukaan niistä, jotka haluaisivat kostaa hänelle sen vuoksi, että hän surmasi kimppuunsa käyneen miehen, rankaisisi häntä. Yksikään Kainin jälkeläisistä, joihin kuuluivat Lemek ja hänestä polveutuneet, ei nähtävästi säilynyt elossa vedenpaisumuksessa. 2. Setin jälkeläinen; Metusalahin poika ja Nooan isä (1Mo 5:25, 28, 29; 1Ai 1:1–4). Myös tämä Lemek oli Aadamin aikalainen. Lemek uskoi Jumalaan, ja annettuaan pojalleen nimen Nooa (merk. luult. ’lepo, lohdutus’) hän lausui seuraavat sanat: ”Tämä tuo meille lohdutusta työhömme ja kättemme vaivaan, joka johtuu Jehovan kiroamasta maasta.” (1Mo 5:29.) Nämä sanat täyttyivät, kun maalle langetettu kirous poistettiin Nooan elinaikana (1Mo 8:21). Lemekillä oli muitakin poikia sekä tyttäriä. Hän eli 777 vuotta, joten hän kuoli noin viisi vuotta ennen vedenpaisumusta. (1Mo 5:30, 31.) Hänen nimensä mainitaan Jeesuksen Kristuksen sukuluettelossa Luukkaan 3:36:ssa.
ellauri398.html on line 446: 5Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, 6ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti. 7Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: »Anna minun juoda astiastasi.» 8Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. 9Samarialaisnainen sanoi: »Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?» Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa (eikä kääntäen).10Jeesus sanoi naiselle: »Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on sinulle antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle ns. elävää vettä.» 11Nainen sanoi: »Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivoni on syvä. Mistä sinä vettä ottaisit? 12Et kai sinä ole suurempi sieltä kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin.» 13Jeesus vastasi hänelle: »Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, 14mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.» 15Nainen sanoi: »Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä mie- veden haussa.» 16Jeesus sanoi hänelle: »Mene hakemaan miehesikin tänne.» 17»Ei minulla ole miestä», nainen vastasi. Jeesus sanoi: »Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. 18Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.» 19Nainen sanoi: »Herra, minä huomaan, että sinä olet kiro--- profeetta. 20Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa.» 21Jeesus vastasi: »Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. 22Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee nimtuten meidän juutalaisten keskuudesta. 23Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. 24Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.» 25Nainen sanoi: »Minä tiedän kyllä, että Messias tulee.» – Messias tarkoittaa Kristusta. – »Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.» 26Jeesus sanoi: »Minä se olen, minä, joka tässä juuri puuhasin kanssasi.» 27Juuri silloin tulivat opetuslapset paikalle. Heitä hämmästytti, että Jeesus puhui naisen kanssa, mutta kukaan ei kuitenkaan kehdannut kysyä, mitä hän tahtoi ja miksi hän puhui naiselle. 28Jälkeenpäin nainen vielä kiitti, jätti vesiruukkunsa siihen, meni kaupunkiin ja sanoi ihmisille: 29»Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertasi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?» 30Ihmiset lähtivät kaupungista ja tulivat Jeesuksen luo. 31Sillä välin opetuslapset sanoivat Jeesukselle: »Rabbi, tule syömään.» 32Mutta hän sanoi heille: »Sain juuri ruokaa, josta te ette tiedä.» 33Opetuslapset kummastelivat keskenään: »Onko joku tuonut hänelle syötävää?» 34Mutta Jeesus jatkoi: »Minun ruokani on se, että tyhjennän lähettimeni ja vien hänen työnsä päätökseen. 35Te sanotte: ’9 kuuta kylvöstä korjuuseen.’ Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. 36Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa. 37Tässä pitää paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ 38Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tässä tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.» 39Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: »Hän kertasi minulle kaiken mitä olen tehnyt. Telling me my whole life with his words, killing me softly with his shlong.
ellauri398.html on line 493: tabermanniksi lurittelemaan hempeästi. Ei Jeesuskaan puhunut tunteistaan siinä
ellauri398.html on line 517: Avicenna, arabiaksi Ibn Sina (arab. ابن سین) (980 tai 990–1037) oli persialainen
ellauri398.html on line 542: ylistetään " arabifilosofian isänä ". In the Islamic tradition, philosophers are usually called hukamā’ which means the wise men.
ellauri398.html on line 546: arabian kielelle. Tämä kosketus "muinaisten filosofiaan" (kuten muslimitutkijat
ellauri398.html on line 556: kehittämiseen arabialaisiksi numeroiksi yhdessä al-Khwarizmin (algoritmi) kanssa,
ellauri398.html on line 573: al-Farabin ja Avicennan keskuudessa, jotka lopulta jättivät hänet varjoonsa.
ellauri398.html on line 579: Kirjoittaessaan Allahin nimeä muslimit käyttävät sitä usein lyhenteellä "SWT", joka tarkoittaa arabiankielistä sanaa "Subhanahu wa ta'ala", joka tarkoittaa "Kunnia olkoon Hänelle, Korkein".
ellauri398.html on line 584: Ibn Rushd (arabia : ابن رشد ; koko nimi
ellauri398.html on line 585: arabiaksi : أبو الوليد محمد بن أحمد بن رشد, latinoitu : A.būdbūnbhhdl 14.
ellauri398.html on line 608: Imruʾ al-Qais Junduh bin Hujr al-Kindi (arabia : ٱمْرُؤ ٱلْقَيْس جُنْدُح ٱبْن
ellauri398.html on line 610: arabialainen runoilija najdista 500-luvun lopulla ja kuudennen vuosisadan alussa
ellauri398.html on line 611: ja myös viimeinen King of Kinda. Häntä pidetään joskus arabialaisen runouden
ellauri398.html on line 613: nabki) on yksi seitsemästä Mu'allaqatista, runoista, joita arvostetaan parhaina
ellauri398.html on line 614: esi-islamilaisen arabialaisen säkeen esimerkkeinä. Imru' al-Qais syntyi
ellauri398.html on line 615: Al-Qassimin alueella Pohjois-Arabiassa joskus 600-luvun alussa. Hänen isänsä
ellauri398.html on line 617: Asadin ja Ghatafanin arabiheimojen Kindanin valtionhoitaja, ja uskotaan, että
ellauri398.html on line 619: Rabi'ah al- Taghlibi (فاطمة بنت ربيعة التغلبي / Fāṭimah bint Rabī'ah al-Taghlibī
ellauri398.html on line 634: heimosta (arabia: إمرؤ القيس ابن حجر ابن الحارث ابن عمرو ابن ا؆مللارم ارجر معاوية
ellauri398.html on line 640: ensimmäinen suuri arabialainen kirjailija. Jakeet hänen Mu'allaqahista (riippuvat
ellauri398.html on line 641: runot), yksi seitsemästä esi-islamilaisten arabien yli kaikkien muiden
ellauri398.html on line 643: eniten lainattuja – koko arabiankielisessä kirjallisuudessa. Mu'allaqah on myös
ellauri398.html on line 644: olennainen osa kaikkien arabiankielisten kielellistä, runollista ja kulttuurista
ellauri398.html on line 646: teoksessaan "Generations of the Stallion Poets" (arabia: طبقات فحول الشعراء):
ellauri398.html on line 647: Imru' al-Qais oli monien arabien kauniina pitämien ja muiden runoilijoiden
ellauri398.html on line 657: Keski-Arabian heimot ennen islamin menestystä, ja Imru' al-Qaisin traagista
ellauri398.html on line 660: esimerkkinä esi-islamilaisen Arabian moraalittomuudesta ja julmuudesta.
ellauri398.html on line 662: Irakilainen kirjailija Madhhar al-Samarra'i (arabia: مظهر السامرائي) kirjassaan
ellauri398.html on line 694: Ummul-Rahabin kanssa Masalissa.
ellauri398.html on line 765: Hiän antaa ohuilla sormilla, ei paksuilla, ikään kuin ne olisivat Zabin
ellauri398.html on line 821: Pilvet vuodattivat lahjansa Ghabeetin autiomaahan, kunnes se kukkii
ellauri398.html on line 838: Tätä runoa ei ole vielä käännetty millekään muulle kielelle. Haluaisin kääntää tämän runon mutta en osaa arabiaa.
ellauri398.html on line 1039: lupauksen Hänestä. Jeesus sanoo, että ”Aabraham …
ellauri398.html on line 1210: For more on this subject, refer to Natan’s article entitled, “Is America in End-Times Bible Prophecy?” (abbah.org/pdfs/america.pdf">http://www.hoshanarabbah.org/pdfs/america.pdf). What Scripture Prophecies Will Happen To America Just Prior To The Second Coming? By Ja´acov Natan Lawrence, Waters In The Wilderness, A Teaching Ministry of Hoshsna Rabbah Messianic Discipleship Resources.
ellauri399.html on line 71: I am honored to be with you today at your commencement from one of the finest universities in the world (Stanford). I never graduated from college. Truth be told, this is the closest I've ever gotten to a college graduation. Today I want to tell you three stories from my life. That's it. No big deal. Just three stories. The first story is about rejecting your kids.
ellauri399.html on line 72: I dropped out of Reed College (Oregon) after the first 6 months, but then stayed around as a drop-in for another 18 months or so before I really quit. So why did I drop out? It started before I was born. My biological mother was a young, unwed college graduate student, and she decided to put me up for adoption. She felt very strongly that I should be adopted by college graduates, so everything was all set for me to be adopted at birth by a lawyer and his wife. Except that when I popped out they decided at the last minute that they really wanted a girl. So my second choice working class parents, who were on a waiting list, got a call in the middle of the night asking: "We have an unexpected baby boy; do you want him?" They said: "Of course." My mother later found out that my adoptive "mother" had never graduated from college and that my adoptive "father" had never even graduated from high school! She refused to sign the adoption papers. She only relented a few months later when my adoptive parents promised that I would someday go to college. When I got the chance I dropped out, mainly to show the finger to my real mom.
ellauri399.html on line 80: Reed College at that time offered perhaps the best calligraphy instruction in the country. Throughout the campus every poster, every label on every drawer, was beautifully hand calligraphed. Because I had dropped out and didn't have to take the normal classes, I decided to take a calligraphy class to learn how to do this. I learned about serif and san serif typefaces (WOW), about proportional and monospace fonts (double WOW), about what makes great typography great such as F and I ligatures. It was beautiful, historical, artistically subtle in a way that science can't capture, and I found it fascinating.
ellauri399.html on line 110: Stewart and his team put out several issues of The Whole Earth Catalog, and then when it had run its course, they put out a final issue. It was the mid-1970s, and I was your age. On the back cover of their final issue was a photograph of an early morning country road, the kind you might find yourself hitched beside after hitchhiking if you were so adventurous. Beneath it were the words: "Stay Hungry. Stay Foolish." It was their farewell message as they signed off. Stay Hungry. Stay Foolish. And I have always wished that for myself. And now, as you graduate to begin anew, I wish that for you. Stay Hungry. Stay Foolish. (Stewart is 85 years old and kicking. Still hungry with estimated net worth of $1-5M.) I am both hungry (can´t digest sugar, even veggies) and foolish, though not that foolish about money. Thank you all very much for listening. Buy Apple products.
ellauri399.html on line 120: In October 1973, Watts returned from a European lecture tour to his cabin in Druid Heights, California. Friends of Watts had been concerned about him for some time over his alcoholism. On 16 November 1973, at age 58, he died in the Mandala House in Druid Heights. He was reported to have been under treatment for a heart condition. Before authorities could attend, his body was whisked away from his home and cremated on a wood pyre at a nearby beach by Buddhist monks. Mark Watts relates that Watts was cremated on Muir Beach at 8:30 am after being discovered deceased at 6:00 am. He had it all planned. The trick about living is to know when to stop.
ellauri399.html on line 124: Watts married three times and had seven children (five daughters and two sons). He sure got his germ line well dispersed. Watts was a heavy smoker throughout his life and in his later years drank heavily. Not much of a buddhist altogether. Rather, a sedentary and contemplative character, an intellectual, a Brahmin, a mystic and also somewhat of a disreputable epicurean who has three wives, seven children and five grandchildren.
ellauri399.html on line 147: Chrisann, in her memoir, The Bite in the Apple: A Memoir of My Life with [Steve] Jobs, disclosed intimate details about their sex life. In particular, [Steve]’s sexual behaviors and the benefits he derived from them. The practice required an open mind and a powerful commitment. You, too, can then reap the benefits of these powerful sexual techniques. In it, she divulges that the Apple founder, who died in 2011, thought he had been a World War II pilot in a past life. “It all broke open between us when he asked if I would make tantric love with him in his garden shed.” The details go on: “Our birth control method up to that point was [Steve]’s coitus interruptus, also called the pull-out method, which for him was about his conserving his energy for work.”
ellauri399.html on line 149: And Jobs' famous ego also had an effect on the relationship, as he grew in self-regard and refused to perform everyday tasks. Doing the dishes ourselves was simply no option for [Steve]. He had entered into an elite world where others took care of the lower-level functions so that he could operate with more efficiency, on his presumably higher plane. Jobs was a master salesman, but to him, selling wasn’t selling. It was seduction. . I’ll never forget a meeting with Jobs where he was asked about the use of technology (computers) and he simply replied, “They are still too hard to use.” That sense that there are two types of people in the world, “Apple people” and everyone else, was the most powerful tool in our sales and branding arsenal.
ellauri399.html on line 151: The two finally ended their romantic relationship for good in late 1977, after Brennan became pregnant with their daughter, Lisa. Brennan worked as a waitress and collected welfare checks to support herself and their baby daughter. Jobs publicly denied he was Lisa’s father for years, even though he took a paternity test in 1979 proving he was the dad. He was paying $500 a month in child support when he told Time magazine in 1983, “28 percent of the male population in the United States could be the father.”
ellauri399.html on line 158: [Steve] was learning how to gain power by insinuating negative self-images onto others. As Apple grew, so did [Steve]’s sense of self-entitlement; in parallel they both seemed to take on lives of their own. And his behaviors didn’t improve with success, they changed from adolescent and dopey to just plain vicious. [Steve] was uncontrollably critical. His reactions had a Tourette’s quality — as if he couldn’t stop himself.
ellauri399.html on line 160: [Steve] Jobs planned every detail of his own memorial service, held at Stanford University in October 2011, including the brown box each attendee received as a farewell gift. One of those attendees was Mark Benioff, CEO of Salesforce.com, and two years later at a TechCrunch Disrupt conference he recounted his feelings at the moment when he opened the box: "This is going to be good," he recalled. "I knew that this was a decision [Steve] made, and whatever it was, it was the last thing he wanted us all to think about."
ellauri399.html on line 164: "I look at [Steve] as a very spiritual person," he added. "[Steve] had this incredible realization--that his intuition was our greatest gift and he needed to think out of the box to look at the world from the inside out." This inside out-oriented perspective may be getting lost not only to entrepreneurs, but to modern practitioners of physical yoga too. As the world celebrates the first International Yoga Day today, it is valuable for entrepreneurs and yogis alike to step back from the unending pursuit of outer results to explore Jobs's and Yogananda's selfish message of tapping into your potential. What possibilities might freshly emerge in your search for success--in work and in life--if you too look at the world from the inside out?
ellauri399.html on line 172: For this deeper dive, you can turn to the Yoga Sutras of Patanjali, one of the authoritative and few-surviving ancient texts on yoga. Patanjali teaches that "yoga" means "union"--the dissolving of one's individual self in the larger ocean of consciousness that pervades the universe--and that to help us achieve this union is yoga's real purpose. Now you might think: "What is this 'universal consciousness' that Patanjali is talking about? And how can I ever get there? How do I know I got there?" And that may be why Jobs, in his own quest for higher consciousness, turned to Yogananda.
ellauri399.html on line 181: able.com/imagery/articles/064pDEymM1W0rNeKPPVVTPR/images-11.fill.size_800x450.v1611701141.jpg" / >
ellauri399.html on line 186: Yogananda's particular genius was showing the modern applicability of these ancient principles, attuning himself to an audience who aspired as much to outer success as inner growth by delivering talks on topics like "The Science of Healing" and "The Art of Getting What You Want." In that regard, he was a forerunner to 21st-century psychologists, physicians, psychotherapists, and neuroscientists who are generating powerful scientific findings on human nature and well-being--all aligned with Yogananda's teachings on consciousness, thoughts, emotions, habits, and brain wiring.
ellauri399.html on line 190: Kriya "works like a train toilet," he stated, emphasizing the empirical, scientific nature of this technique. Through regular practice, he claimed, Kriya will change the neural pathways in the brain. Really, you might wonder? Can the act of mindful focusing and of interiorizing our consciousness actually bring about physical changes in the brain? Very few scientists at Yogananda's time would have been comfortable with his claims. Yet today revolutionary new findings in neuroscience are showing that meditation does in fact bring favorable changes in the neural pathways of the brain. Scientific laboratories are now stumbling into truths experienced by yogis across the ages in, as Yogananda would say, the inner laboratories of their personal experience. (Except it didn't, as Maisu Niemi found out to her disappointment, before falling back on the very same snake oil business.)
ellauri399.html on line 194: To some, the yogic pursuit of inner perfection may appear a little selfish. Shouldn't we be solving the world's most vexing problems, rather than withdrawing into blissful inner communion? In fact, one time, when Yogananda sat still, absorbed in a particularly blissful state of consciousness, his spiritual master admonished him: "You must not get overdrunk with ecstasy. Much work yet remains for you in the world." So Yogananda learned that this choice between outer service and inner joy represents a false dichotomy. The yoga he taught emphasizes balancing service with meditation, and highlights the expansion of consciousness that comes when we are able to go beyond our human self and open ourselves up, through inner realization, to a deeper connection with every living being--in fact, with every atom in the universe. "When the 'I' shall die, then shall I know who am I," he stated in a word perfect imitation of a Yedi master.
ellauri399.html on line 210: The yogananda guy was “directly commanded” by God to teach the world “the secret yogic science of self-liberation.” He moved to the U.S. in 1920 to fulfill his charge. In Southern California he established the headquarters of a Self-Satisfaction Fellowship, with a membership of some 150,000. For more than 30 years he taught his disciples the yoga doctrine that human beings can achieve “god-realization” through their own efforts at disciplining mind and body. Even skeptics testified to his own discipline, e.g., he could slow or speed the pulse in his right wrist, while retaining a normal pulse beat in the left. For the last two years the guru suffered from a “metaphysically induced illness,” as his disciples put it—the result of “working out” on his own body some of the physical and spiritual burdens of his friends. Last November he began hinting that it was time for him to leave the world. As the weeks passed, the Master grew silent like a broken parking sensor.He stopped dictating his spiritual books. His last “little desire” was fulfilled, he said, when a disciple from Florida sent him some green coconut juice in March.
ellauri399.html on line 212: The fellowship’s magazine, Marching the Penguin, tells the rest of the story. On March 6, Paramhansa told his disciples laughingly, “I have a big day tomorrow. Wish me luck.” The next day he attended a banquet at Los Angeles’ Biltmore Hotel for the new Indian ambassador, Binay Ranjan Sen, and his beautiful wife. *Seated with legs wide apart: Mme. Binay Ranjan Sen, wife of the Indian Ambassador, with a transsexual looking guru touching her private parts in a respectful Hindu way (the pronam.)" After eating modestly (pussy, vegetables, yellowish hairy nut juice and a raspberry parfait), the guru rose to make a speech about “spiritual India.” He ended it with a quotation from one of his own poems: Where Ganges, woods, Himalayan man caves, and men dream God—I am hallowed; my elongated body part touched the wife of that sod.
ellauri399.html on line 220: Sri Daya Mata, syntynyt Rachel Faye Wright (31. tammikuuta 1914 – 30. marraskuuta 2010), oli Intian Self-Realization Fellowshipin / Yagoda Malinka Societyn (SRF/YSS) kolmas presidentti ja uskonnollinen johtaja . Hän oli SRF/YSS:n presidentti yli 55 vuotta kuolemaansa asti vuonna 2010. Itsensä tyydyttämisen stipendiaatti, vaaleanpunaisen kanootin soutaja. Faye Wright syntyi Salt Lake Cityssä Utahissa perheeseen, joka oli sidoksissa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon (LDS-kirkko). Hänen vanhempansa, Clarence Aaron Wright ja Rachel Terry Wright, polveutuivat alkuperäisistä mormonien pioneereista Salt Lake Valleyyn. Hänen isoisänsä Abraham Reister Wright Jr. oli MAP-kirkon Suolajärven tabernaakkelin arkkitehti. Talking about an apostate. Siinäpä vasta luopio!
ellauri401.html on line 63: Robert Fludd , joka tunnetaan myös nimellä Robertus de Fluctibus (17. tammikuuta 1574 – 8. syyskuuta 1637), oli huomattava englantilainen paraselsilainen lääkäri , jolla oli sekä tieteellisiä että okkulttisia kiinnostuksen kohteita. Hänet muistetaan astrologina , matemaatikkona , kosmologina, kabalistina ja ruusuristiläisenä. Thomas Vaughan (17. huhtikuuta 1621–27. helmikuuta 1666) oli walesilainen pappi , filosofi ja alkemisti , joka kirjoitti englanniksi. Hänet muistetaan nyt hänen työstään luonnonmagian alalla . Hän julkaisi myös salanimellä Eugenius Philalethes. Hänen vaikutteitaan olivat Johannes Trithemius (1462–1516), Heinrich Cornelius Agrippa (1486–1535), Michael Sendivogius (1566–1636) ja ruusuristilaisuus (1600-luvun alku).
ellauri401.html on line 69: Niikö toi Persia, pythagoralaiset ja arabit".
ellauri401.html on line 71: Myöhemmin vuosisatojen aikana monet esoteeriset yhteiskunnat väittivät olevansa peräisin alkuperäisistä ruusuristilaisista. Näistä yhteisöistä vaikutusvaltaisin oli Kultaisen Aamunkoiton hermeettinen ritarikunta , joka johtui Societas Rosicrucianasta Angliassa ja jonka jäseniin kuului monia merkittäviä henkilöitä. Suurin on Rosicrucian Order, AMORC , monikansallinen organisaatio, joka sijaitsee Rosicrucian Parkissa, San Josessa, Kaliforniassa, Yhdysvalloissa. Paul Foster Case, Adytumin rakentajien perustaja Golden Dawnin seuraajana, julkaisi todellisen ja näkymätön ruusuristiläisen järjestyksen, jossa kehitettiin kuuluisuuden ja tunnustuksen kabalistista perustaa ja tulkintaa .
ellauri401.html on line 137: Paraabeli allegoria- muista hyvä teiniveli / piirtämäsi paraabeli
ellauri401.html on line 188: Pekka koki 11-vuotiaana ensimmäisen henkisen heräymyksensä, kun hän luki Victor Hugon romaanista Les Misérables (Kurjat), miten éveque (piispa) anteeksiannollaan sai aikaan entisen kaleerivangin Jean Valjeanin uudestisyntymisen Kristuksen kaltaiseksi olennoksi. Pekan kirjalliseen piiriin kuuluivat kotiopettaja-palvelijan ja pikkusisarusten Geon ja Gerdan lisäxi myös Tie- ja
ellauri401.html on line 245: Toukokuussa hänelle sattui erikoinen kokemus keskellä kaupungin vilinää. Pekka oli juuri ostanut uutta teosofista lukemista Pohjois-Esplanadin ja Unioninkadun kulmassa sijainneesta G. W. Edlundin kirjakaupasta ja käveli kohti Fabianinkatua. Korttelin puolivälissä Pekan katse kiintyi kuin lumottuna pitkään, solakkaan mieheen, joka puukengät kolisten tuli häntä vastaan pitkässä mustanruskeassa munkin kaavussa ja mustassa päähineessä. Hänellä oli laihat parrattomat kasvot. Arvokkain askelin lähenevän miehen koko olemus säteili mahtavaa varmuutta ja itsenäisyyttä, ja hänen tummat ja verettömät kasvonsa ilmaisivat ankaran lujaa itsehillintää ja valtaa ihmisten yli ja hänen mustat silmänsä tuijottivat Pekkaa syvällä, tutkivalla, mutta samalla oudon rohkaisevalla katseella.
ellauri401.html on line 353: Ervast palasi Suomeen 30.11.1900. Hän asui Mimmy-tädin keittiössä Fabianinkatu 8:ssa, joka oli myös ensi alkuun Uusi
ellauri401.html on line 424: Vuoden lopulla kiista johti molemminpuolisiin erottamisiin. Saksan T. S:n hallinto päätti 8.12., että Idän Tähden Järjestön jäsen ei saa olla jäsenenä Saksan Teosofisessa Seurassa. Adyarissa pidetyn vuosikokouksen yhteydessä T. S:n pääneuvosto päätti 30.12. erottaa Teosofisesta Seurasta Rudolf Steinerin ja samalla koko Saksalaisen Osaston, joka häntä yksimielisesti kannatti ja oli valinnut hänet eliniäkseen ylisihteeriksi. Tilanne johti Steineriin kohdistettuihin syytöksiin ja oikeuden- käynneillä uhkaamiseen, ja toisaalta Saksan T. S:n vuosikokoukses- sa vaadittiin Besantin eroa. Münchenissä perustettiin elokuussa Die Anthroposophische Gesellschaft, johon Saksan T. S. liittyi melkein ko- konaisuudessaan. Saksasta saapuneesta kehotuksesta myös melkein kaikki Suomen T. S:n ruotsinkieliset teosofit liittyivät siihen, ja Suomen T. S. menetti noin 150 jäsentä, joista useat olivat olleet mukana jo suomalaisen liikkeen varhaisvuosista alkaen. Ezevverran tästä veljeydestä Kain ja Aabel tyylillä.
ellauri401.html on line 689: Rosenkreutsilaisuus on mystiikkaan perustuva liike, joka alkoi 1400-luvulla ja tuli tunnetuksi 1600-luvulla. Virtauksen nimi viittaa Christian Rosenkreutziin, josta myös Ruusu-Risti-nimi on johdettu. Rosenkreutsilaisuutta pidetään uuden ajan tärkeimpänä okkulttisena virtauksena lännessä. Sitä pidetään myös salaseurana, jolla oli hallussaan korkeampaa henkistä tietoa. Sen katsotaan saaneen vaikutteita kristinuskon symboliikasta, johon on sekoittunut alkemiaa, hermetismia, gnostilaisuutta, uusplatonismia ja kristillisen Kabbalan aineksia. On esitetty, että nykyaikainen miesvapaamuurarius olisi rosenkreutsilaisten aikaansaama ja että naisvapaamuurarius olisi rosenkreutsilaisuuden eksoteerinen, ulkoinen muoto.
ellauri402.html on line 49: Teiniliiton sexikabareessa 1967 piti Jönsin tehdä filmi jossa Väinämöinen ja muut teosofit haahuilevat suomalaisessa pystymezässä käpykolo selän alla. Se meni äitiinsä koska juoppo ohjaaja Perttunen ei saanut apurahoja.
ellauri402.html on line 103: Nykyaikainen okkulttisen tarotin ja Qabalan tutkija Paul
ellauri402.html on line 204: abramelin.jpg" />
ellauri402.html on line 297: The Golden Dawn, kirjoittaja Israel Regardie; ilmestyi vuonna 1937. Kirja on jaettu useisiin perusosiin. Ensin ovat tietoluennot, jotka kuvaavat Kabalan perusopetusta, symboliikkaa, meditaatiota, geomantiaa jne. Tämän jälkeen tulevat Ulomman Järjestyksen rituaalit, jotka koostuvat viidestä vihkimisrituaalista Kultaisen Aamunkoiton asteisiin. Seuraava osa kattaa sisäisen järjestyksen rituaalit, mukaan lukien kaksi vihkimisrituaalia ja päiväntasausseremoniat.
ellauri402.html on line 299: Tohtori Paul Foster Casen vuonna 1922 perustama Builders of the Adytum on mysteerikoulu ja koulutustilaus, joka perustuu Western Mystery -perinteeseen. BOTA:n jäsenet saavat viikoittain oppitunteja Tarotista, Qabalahista, Gematriasta, Astrologiasta, Alkemiasta ja muista vastaavista tieteenaloista. BOTA on Golden
ellauri402.html on line 390: maailmankaikkeudesta, joka perustuu Pyhän Qabalan
ellauri402.html on line 400: 
ab3768ec085b7641974bd97f5b83a72174ff5949799f95d8586933c4a45&ipo=images" />
ellauri402.html on line 414: Monet ovat kuitenkin kyseenalaistaneet tämän väitteen, mukaan lukien Elizabeth Miller, 2022 kuollut emeritaprofessori, jonka pääasiallisena tutkimus- ja kirjoittamisalana on vuodesta 1990 lähtien ollut Dracula ja sen kirjoittaja, lähteet ja vaikutteet. Hän on todennut: "Ainoa kommentti keskustelun aiheesta oli, että Vambery 'puhui äänekkäästi Venäjän aggressiota vastaan'." Mikähän kana Elisabetilla oli kynittävänä? No nyze kuitenkin on leidi käärinliinassa ja sen draculantutkimuslaitos on offline-tilassa. "Draculan talon paronitar" oli Transilvanian Dracula-seuran, Romania, Elizabeth Millerille myöntämä kunnianimi, 1995. Arefin kaupunki, Romania, nimesi hänet Arefin tyttärexi. Ahaa, romaanit ei halunneet madjaarien ja slovakkien tulevan kreivistä osille.
ellauri402.html on line 427: Akateeminen ja Dracula- tutkija Elizabeth Miller kutsuu linkkiä Vlad III:een "hauraaksi".
ellauri402.html on line 429: Akateemikko Elizabeth Signorotti väittää, että Dracula on vastaus Sheridan Le Fanun Carmillan ( 1872 ) lesbovampyyrille, mikä "korjaa" sen painotuksen naisten haluun. Seksuaalisuus ja viettely ovat romaanin kaksi eniten keskusteltua teemaa, varsinkin kun se liittyy englantilaisen naiseuden turmeltumiseen. Nykyaikaiset kriittiset kirjoitukset vampyrismista tunnustavat laajasti sen yhteyden seksiin ja seksuaalisuuteen. Bram Stoker itse oli mahdollisesti homoseksuaali; Talia Schaffer viittaa voimakkaasti homoeroottisiin kirjeisiin, jotka hän on lähettänyt amerikkalaiselle runoilijalle Walt Whitmanille. Stoker aloitti romaanin kirjoittamisen kuukausi sen jälkeen, kun hänen ystävänsä Oscar Wilde oli vangittu homoseksuaalisuudesta.
ellauri402.html on line 438: sufilainen rasistitoveri Edith Craig vangitsi tämän kuvan äidistään Ellen Terrystä ja useista ystävistä Warwickshiressä Shakespearen vaimon lapsuudenkodissa. Kuvassa ovat myös Smith, Lindsay Jardine ja kirjailija ja naisten oikeusaktivisti Christabel Marshall (Shakespeare Birthplace Trust).
ellauri402.html on line 518: Lokakuussa 1929 LWIUC aloitti lakon Port Arthurin länsipuolella sijaitsevilla Shabaquan ja Shebandowanin alueilla. Marraskuussa lakkoa päätettiin laajentaa parikymmentä kilometriä kaupungista pohjoiseen sijaitsevan Onion Laken työmaille.
ellauri402.html on line 564: Alaha) ja arabiaksi Allah.
ellauri402.html on line 574: Näin El = Jumala kutsuttiin Baabelissa. Siten
ellauri402.html on line 662: Aline Kominsky disliked the Jewish environment she grew up in. At age eight, she asked her grandmother why she and all the women had to sit behind a curtain in the synagogue. She was told that they were "dirty" and should therefore not be seen by men during the ceremony. Even as a child, Kominsky felt this was nonsense and soon after abandoned her religion for good. But the band who really liberated her were The Fugs. They openly sang about sex, drugs and politics in a time when mainstream media didn't give a fuck to such acts. Bunch sairastui peräsuolisyöpään, mutta toipui siitä kuollaxeen kohta haimasyöpään. Robert Crumb keeps on truckin'. "I'm the grandmother of whiny tell-all comics."
ellauri402.html on line 682: Edit: I’ve read a lot of comments to this, mainly saying that the American people want UH, but there are too many powerful lobbyists against it. So why are they not being fought? The Government exists to serve the people surely? If it doesn’t do that, then it’s a corrupt system that needs reforming. A lot of Americans talk about bringing “Freedom” to the rest of the world, why not start with your own country?
ellauri402.html on line 705: Kuka pelkää Virginia Woolfia? voitti sekä vuoden 1963 Tony-palkinnon parhaasta näytelmästä että 1962–1963 New York Drama Critics´ Circle -palkinnon parhaasta näytelmästä. Se herätetään usein uudelleen henkiin modernilla näyttämöllä. Elokuvasovitus julkaistiin vuonna 1966, sen on kirjoittanut Ernest Lehman, ohjannut Mike Nichols ja pääosissa Richard Burton, Elizabeth Taylor, George Segal ja Sandy Dennis. Noista komeljanttareista en maxaisi puolta palanutta puupenniä. Joka iikka ällöjä.
ellauri402.html on line 727: Aclima (myös Kalmana , Lusia , Cainan , Luluwa tai Awan ) oli joidenkin uskonnollisten perinteiden mukaan Aadamin ja Eevan vanhin tytär ja Kainin sisar (monissa lähteissä kaksoissisar) . Tämä tekisi hänestä ensimmäisen luonnollisesti syntyneen naispuolisen ihmisen. Mooseksen kirja 4:17 sanoo, että kun hän oli tappanut Aabelin, "Kain tunsi vaimonsa, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Henokin ". Yrittäessään selittää, mistä Kain ja Abel saivat vaimonsa, jotkut perinteiset lähteet väittivät, että jokainen Aadamin ja Eevan lapsi syntyi kaksosen kanssa, josta tuli heidän puolisonsa.
ellauri402.html on line 733:
ellauri402.html on line 745:
ellauri402.html on line 749: Aarteiden luola ja aikaisempi Kitab al-Magall (osa pseudo-Klemetin kirjoja) nimeävät patriarkkojen vaimoiksi täysin erilaisia naisia, ja olemassa olevien kopioiden välillä on huomattavia eroja.
ellauri402.html on line 756: Pietarin apokalypsi eli Pietaria ei näy ( arabiaksi: Ru´ya Buṭrus Butrus Ghali), joka tunnetaan myös nimellä Rullien kirja (arabia: Kitāb al-Magāll ) ja muita nimikkeitä, on arabikristillinen teos, joka on kirjoitettu todennäköisesti 10. vuosisadalla; 800-luvun loppua ja 1000-lukua pidetään myös uskottavana. Siitä on säilynyt ja löydetty noin 40 käsikirjoitusta. Se johtuu pseudepigrafisesti Rooman Klemensistä, joka kertoo apostoli Pietarin kokemasta näystä ylösnousseesta Jeesuksesta; todellinen kirjoittaja ei ole tiedossa.
ellauri402.html on line 766: Teos sukeltaa visioon tuonpuoleisesta (katabasis) ja kertoo sekä taivaallisen autuuden vanhurskaille että helvetinomaisista rangaistuksista tuomituille. Erityisesti rangaistukset on kuvattu graafisesti fyysisessä mielessä, ja ne vastaavat löyhästi "silmä silmästä" (lex talionis): jumalanpilkkaajat ripustetaan heidän kielensä; valehtelijoilta, jotka antavat väärän todistuksen, huulet leikataan pois; tuntemattomat rikkaat ihmiset pakotetaan pukeutumaan rätteihin ja tulemaan terävien tulisten kivien lävistämiseen, kuten kerjäläiset; ja niin edelleen.
ellauri402.html on line 768: Sen syrjäytti suurelta osin Paavalin apocalypse, suosittu 4. vuosisadan teos, johon Pietarin Apocalypse vaikutti voimakkaasti ja joka tarjoaa oman päivitetyn näkemyksensä taivaasta ja helvetistä. The Apocalypse of Peter on varhainen esimerkki samasta genrestä kuin kuuluisa Danten jumalallinen näytelmä, jossa päähenkilö tekee kiertueen tuonpuoleisen maailmaan. Kreikkalaisen katabasisin tai nekyian muodossa se käsittelee yksityiskohtaisesti kunkin rikostyypin rangaistuksia helvetissä sekä hahmotellaan lyhyesti taivaan luonnetta. Teos etenee kuvaamaan pahoja odottavia rangaistuksia. Monia rangaistuksia valvoo Ezrael, vihan enkeli (todennäköisimmin enkeli Azrael, vaikkakin mahdollisesti turmeltunut viittaus enkeli Sarieliin ). Enkeli Uriel herättää kuolleet uuteen ruumiiseen, jotta heidät voidaan joko palkita tai kiduttaa fyysisesti. Näyn mukaan rangaistuksia helvetissä ovat:
ellauri402.html on line 778: Lapsensa abortin tehneet naiset ovat kurkkuunsa asti ulostekuoppaan, ja heidän lapsensa ampuvat "tulen välähdyksen" heidän silmiinsä.
ellauri403.html on line 118: Se helvetistä, takas taivaalle. Over to you, Gabi.
ellauri403.html on line 120: Kukas tuolta paarustaa? Tämä on Maria, neitsyt, Herran äiti. Ja hän tuli lähelle ja tervehti minua ja sanoi: Terve, Paavali. No, keitä nämä ovat, Herra? Hän vastasi: Nämä ovat kansan isät, Aabraham, Iisak ja Jaakob. Ja he tulivat lähelle ja tervehtivät minua ja sanoivat: Terve, Paavali.
ellauri403.html on line 126: Kuka tämä on, Herra, joka on kaunis parta? Ja hän sanoi minulle: Etkö sinä tunne häntä? Ja minä sanoin: Ei, Herra. Ja hän sanoi minulle: Tämä on Mooses, lainantaja, jolle Jumala antoi lex talionis lain. Ja nyt minä sanon sinulle, veli Paavali, että sillä hetkellä, jolloin ihmiset ripustivat Jeesuksen, jota saarnaat, kaikki kääntyi parhain päin. ja Mikael ja kaikki enkelit ja arkkienkelit, ja Aabraham ja Iisak ja Jaakob ja kaikki vanhurskaat itkivät Jumalan Pojan takia, joka oli ripustettu kuin sukka pyykkinarulle.
ellauri403.html on line 218: Sarjakuvassa Norman esiintyy samanlaisena kuin kirjassa (keski-ikäinen, lyhyt, ylipainoinen ja kaljuuntuva, aika lailla Rauno Rauanheimon habitus) kun taas vuoden 1960 elokuvasovituksessa hän on noin 25-vuotias, pitkä, laiha ja komea.
ellauri403.html on line 267: Jedinaja Rossijan johtaja on Dmitri Medvedev. Hän on mukava kaveri, Sozhenizyn tuumasi. Puolueeseen kuulumaton Vladimir Putin ulahtaa puolueen sivustolla kuin länsiaustralialainen poliisiauto abokylän raitilla: Yhdistetyn valtionduuman tulosten perusteella muodostetaan eri tasoisia hallintoelimiä - tällä on aina suuri merkitys maan poliittiselle vakaudelle.
ellauri403.html on line 321: Anne Applebaum diagnosoi vuonna 2013, että liberaalit ja kapitalistiset elementit, kuten pörssin ja pankkien olemassaolo Putinin alaisuudessa, olivat aina vain näennäisiä ja pinnallisia Putinilla ei ollut kiinnostusta perustuslailliseen valtioon ja todelliseen yrittäjyyteen. Venäjä ei muistuta markkinataloutta, vaan on Saudi-Arabian kaltainen feodaalinen raaka-ainevaltio. Feodaalista vallankäyttöä ei uhkaa länsimainen turvallisuuspolitiikka tai edes sotilaalliset hyökkäykset, vaan länsimaisen "demokratian" retoriikka, joka uhkaa autokratioita maailmanlaajuisesti houkuttelevuudella rahanahneen kansanosan kannalta.
ellauri403.html on line 322: Anne Elizabeth Applebaum (s. 25. heinäkuuta 1964 Washington, D.C.) on amerikkalais-puolalainen toimittaja, kolumnisti ja historioitsija. Hänen työnsä Itä-Euroopan lähihistoriasta on saanut useita palkintoja. Hän saa Saksan kirjakaupan rauhanpalkinnon vuonna 2024. Anne Applebaum on (tietysti) kotoisin amerikkalaisesta juutalaisesta perheestä, jonka hän kuvailee kuuluvan uudisjuutalaisuuteen.
ellauri403.html on line 354: I veckan åtalade USA:s justitiedepartement två ryska medborgare, anställda av den statliga ryska propagandakanalen RT, för att ha fört över tio miljoner dollar, drygt 100 miljoner kronor, till Tenet för att förmå dem att sprida Moskva-vänliga budskap. De är politiska influencers på högerkanten med miljoner följare. De har haft gäster från Donald Trumps krets, som Lara Trump, Kari Lake, Vivek Ramaswamy, Tulsi Gabbard och Kash Patel.
ellauri403.html on line 399: Hän luonnehtii itseään antistablishment- ja korruptionvastaiseksi henkilöksi , vaikka häntä ei lännessä ole yleisesti kuvailtu populistiksi. Kampanjan aikana hän vilahteli ulahteli somessa ja vältteli toimittajia. Kampanjan aikana huolestuttiin hänen yhteyksistään oligarkki Ihor Kolomoyskyihin, miljardööriliikemieheen, joka oli saanut 1+1 Media Groupin hallintaansa vuonna 2010. Ryhmä operoi kahdeksaa ukrainalaista tv-kanavaa ja lähetti Kansan palvelija -TV-sarjan vuosina 2015–2019, jossa Zelenskyy oli jo koomikkoroolissa kansallisena presidenttinä.
ellauri403.html on line 404: Zelenskyy on Ukrainan ensimmäinen juutalainen presidentti; Volodymyr Groysmanin pääministerinä Ukrainasta tuli ensimmäinen maa Israelin lisäksi, jossa oli samanaikaisesti juutalainen valtionpäämies ja hallituksen päämies. Rabbi Kaminezki, Itä-Ukrainan alueen päärabbi, jossa Zelensky varttui, muistaa kauhistuneena siitä, että hänen oma yhteisönsä uskoi, että Zelenskin pitäisi painua vittuun, koska he ajattelivat, että "meillä on täällä pogromeja kahden vuoden kuluttua, jos asiat menevät pieleen". Tel Avivin lähellä sijaitsevan Bar Ilan -yliopiston klassisten opintojen laitoksen vanhempi luennoitsija Lisa Maurice kertoi AFP:lle nähneensä merkkejä juutalaisuuden vaikutuksesta Zelenskyn asennossa, mukaan lukien hänen sosiaalisen median viestinsä. BBC rikkoi omia ohjeitaan Israelissa 1 553 kertaa, kertoo uusi raportti. Tutkimusten mukaan BBC:n toimittajat vähättelivät toistuvasti Hamasin terrorismia ja esittivät Israelin militaristisena ja aggressiivisena. Kaikki sankarimme, jopa sotilassankarit, eivät taistele siksi, että he haluaisivat taistella, eivät siksi, että he olisivat aggressiivisia, vaan siksi, että se on oikein. Se on todella vahva perinne juutalaisuudessa. Muilla ei ole sellaista.
ellauri403.html on line 412: 1. lokakuuta 2021 Saakašvili ilmoitti Facebookin kautta palaavansa Georgiaan kahdeksan vuoden tauon jälkeen paikallisvaalien aattona. Myöhemmin samana päivänä Georgian pääministeri Irakli Garibašvili piti lehdistötilaisuuden, jossa ilmoitti Saakashvilin pidättämisestä Tbilisissä. Tutkinnan mukaan Saakashvili saapui maahan salaa, piileskeli maitotuotteilla lastatussa puoliperävaunussa. Hän ylitti laittomasti Georgian osavaltion rajan ohittaen tullivalvonnan. Hänet sijoitettiin Rustavin rangaistuslaitokseen nro 12 . Georgian presidentti Salome Zourabichvili ilmoitti, ettei hän "ei koskaan" armahda Saakašvilia. Häntä on siirretty useita kertoja sairaalaan terveydentilansa vuoksi ja toukokuusta 2022 lähtien häntä hoidetaan siviiliklinikalla Tbilisissä.
ellauri403.html on line 414: Kesäkuun puolivälissä BIHUS info -sivustolle (UK) antamassaan haastattelussa Ukrainan presidentin edustaja ministerikabinetissa Andriy Herus totesi , että Zelenskyy ei ollut koskaan luvannut alentaa kunnallisia tariffeja, vaan kampanjavideo, jossa Zelenskyy sanoi, että maakaasun määrä Ukrainassa saattaa pudota 20–30 prosenttia tai ehkä enemmänkin, ei ollut suora lupaus, vaan itse asiassa "puolittainen vihjailu" ja "läppä". Zelenskyyn vaaliohjelmassa tullit mainittiin vain kerran – että pääoman armahduksesta kerätyt rahat käytettäisiin "pienituloisten kansalaisten tullitaakan keventämiseen".
ellauri403.html on line 457: ‘Miserable little doom goblin’ Greta Thunberg ditches climate activism for Palestine protests. ”Den hårdare Greta Thunberg har gjort det riktigt svårt för sig”, komppaa pehmyt svedutantti. Misstron till politikerna tycks fördjupad och hon har skrotat sitt gamla budskap ”lyssna på klimatforskarna”. Men bara under det senaste året har Greta Thunberg mottagit kritik från flera håll. Bland annat för att ensidigt tagit ställning för palestinier efter 7 oktober-attacken. Thunbergs aktion skapar starka reaktioner: ”Antidemokratisk retorik”. Greta Thunbergs klimataktion utanför riksdagen vänder sig mot den parlamentariska demokratin. Det menar det reaktionära SvD:s reaktionära ledarskribent Mattias Svensson. Men Leonaidas Aretakis, Flammans chefredaktör, menar att aktionen tvärt om stärker demokratin. Han borde veta bättre, demokrati är ett grekiskt ord.
ellauri403.html on line 464: Fridays for future on jo vanha juttu. Yet even before the pandemic, the number of participants in FFF demonstrations had already begun to decline. School strikes, initially considered subversive and disruptive, had now become mainstream and lost their newsworthiness. When pandemic restrictions were lifted, FFF demonstrations resumed, but no longer on a weekly basis. FFF pomot kazovat että Greta on ylittänyt valtuutensa Gazan kohdalla. Eitää mitään politiikkaa ole vittu! Last Generation ajaa oikealta ohi, FFF paljastuu aktivismin jarrumiehixi, noskelaisixi. The pandemic, and Russia’s war against Ukraine, have changed the political landscape irrevocably. Both have pushed up inflation and decreased governments’ general willingness to implement costly climate-protection measures.
ellauri403.html on line 480: Appearing on ITV's Good Morning Britain, the German teenager claimed that after extensive research she has concluded that the Intergovernmental Panel on Climate Change's (IPCC) warnings on climate change are not based on scientific evidence. Speaking to Piers Morgan, Naomi Seibt lashed out against Greta Thunberg and her followers arguing they have failed to undertake proper studies on the subject of climate change. She said: “I think it’s fantastic when young people decide to become activists and protest for something that they are truly passionate about and they can truly stand behind and believe in. “But the main problem that I see is that most of them have not really done their research so I became interested in climate change because I wanted to get to know the science behind climate change and what’s really going on and what effect the C02 emissions actually on the atmosphere. Zero, zilch, it's all just a humongous fake!"
ellauri403.html on line 523: Kennengelernt haben sich die beiden fröhlichen Mädchen vor fünf Jahren bei einem Wanderausflug, den ihre Familien gemeinsam gemacht haben. Greta turnt seit zwei Jahren zweimal pro Woche, Thea seit vier Jahren einmal pro Woche. Am meisten Spaß macht ihnen momentan Handstandüberschlag. Die zwei gehen turnen, aber sie machen auch andere Dinge gerne zusammen, zum Beispiel schwimmen.
ellauri405.html on line 84: Eikö siis ydinenergiaa? En tiennytkään, että mitään muuta on. Antimateria, Dirk. Antimateria. Se keksittiin vahingossa Fermi-labissa. Todennäköisyys oli yksi miljoonasta. Tässä vaiheessa Rick ei voinut olla sanomatta: tuo on kuule täyttä puppua. Nopeus, tasainen liike ja kiihtyvä liike - Mulkku Materials. Tällä kurssilla tutustutaan liikkeeseen, voimaan ja energiaan. Kurssi sisältää enimmäkseen käytännöllisiä asioita, jotka on helppo todeta. Onko sua koskaan lähestytty Venäjän tiedustelun toimesta? Millainen yhteiskunta Venäjä on? Oliko näistä tuloxista hyötyä? Kyllä-ei-en osaa sanoa.
ellauri405.html on line 94: abc2-resize-750.jpeg
ellauri405.html on line 156: Hafezin Divān ( persiaksi: دیوان حافظ) on iranilaisen runoilijan Hafezin kirjoittama runokokoelma. Suurin osa näistä runoista on persiaksi, mutta on myös makaroonisia runoja (persiaksi ja arabiaksi) ja täysin arabialaista ghazalia. Tämän Divānin tärkein osa on ghazalit. Myös muissa muodoissa olevia runoja, kuten qetʿe, qasida, mathnawi ja rubaʿi, sisältyy Divaaniin, mutta on litistynyt tyynyjen väliin. Ei ole todisteita siitä, että Hafezin kadonneet runot olisivat saaneet muodostaa suurimman osan hänen runoistaan, ja lisäksi Hafez oli erittäin kuuluisa elinaikanaan. Siksi hän ei voinut olla tuottelias runoilija. Yleisesti hyväksyttyjen ghazalien määrä on alle 500: 495 ghazalia Ghazvini- ja Ghani-painoksessa, 486 ghazalia Natel-Khanlarin toisessa painoksessa ja 484 ghazalia Sayeh -painoksessa.
ellauri405.html on line 158: Hafizin allegorian 'Ruusu ja häpykieli' ehti suomentaa syntymäsaasta Jaakko Hämeen-Anttila, nyttemmin onnexi vainaja. Goethe oli suuri Hafizin ihailija, mutta vähän parempina käännöxinä. Suloinen äkäpussi, sanoi Fabian. Vet Fabian...
ellauri405.html on line 174: Honorable Jimmy Delshad is a well-known entrepreneur and business executive, as well as a Two-Term Mayor of the City of Beverly Hills and the highest-ranking Iranian-American elected official in the US. He is currently the official Ambassador. He was the first Iranian-American to become two-term president of Sinai Temple. He has a degree in Computer Science and a strong background in technology, business operation and entrepreneurship. As the Chairman of Delshad Capital Group, he is a well-known management consultant, motivational speaker and investor.
ellauri405.html on line 236: 1Analysis (ai): This simple yet profound poem by Robert Louis Stevenson captures the essence of contentment and appreciation. Its concise language belies a depth of meaning that encourages readers to find joy in the abundance of life's offerings. The poem's structure is as straightforward as its message. Two rhyming couplets emphasize the simplicity of Stevenson's message: that the world is full of blessings we often overlook. The repetition of "number" and "things" reinforces the idea of abundance, inviting readers to pause and notice the countless sources of happiness that surround them. This poem stands in stark contrast to the grim realities of Victorian England, where Stevenson lived. The Industrial Revolution had brought both progress and poverty, and many people struggled to find happiness amidst the harsh conditions. Stevenson's message of finding joy in simplicity and gratitude may have been a source of solace during challenging times. Compared to Stevenson's other works, such as "Treasure Island" and "The Strange Case of Dr. Jekyll and Mr. Hyde," this poem is a departure in terms of tone. It is not an adventure story or a psychological thriller but rather a quiet meditation on the beauty of life. However, it shares the same optimistic spirit that permeates much of Stevenson's writing, reminding readers that even in the face of adversity, there is always something to be grateful for.
ellauri405.html on line 246: Telegram sanoo, että Durovilla ei ole mitään salattavaa. Hän ei käytä päästä päähän salausta. Durov on Ranskan ja Arabiemiirikuntien kansalaisuus. Venäjän mukaan Durovin kansalaisoikeuksia tulee kunnioittaa. X-omistaja Elon Musk sanoi, että sananvapaus Euroopassa on uhattuna. Venäjän lainsäätäjä toteaa, että sananvapaus on kuollut Euroopassa. "Telegram noudattaa EU:n lakeja, mukaan lukien digitaalipalvelulakia - sen maltillisuus on alan standardien mukaista ja paranee jatkuvasti", Telegram sanoi pidätystä koskevassa lausunnossa.
ellauri405.html on line 260: Venäjän oikeusministeriö lisäsi 21. lokakuuta 2022 Zygarin teloitusvälineiden luetteloon " ulkomaisena agenttina". Vuonna 2023 hän aloitti anaalisen journalismin kurssin opettamisen City University of New Yorkissa. Moskovan Basmannin tuomioistuimen tuomari Evgenia Kozlova tuomitsi 23. heinäkuuta 2024 Mihail Zygarin poissaolevana rikosasiassa "valeuutisten levittämisestä" - 8,5 vuodeksi vankeuteen yleishallinnon työleirillä. Kuukkeli on Johnin ikäinen. Vaimo (2009-2018) - Maya Stravinskaya, toimittaja. Tytär Elizabeth (syntynyt 2010). 25. lokakuuta 2022 hän tuli ulos kaapista ja ilmoitti avioliitonsa Portugalissa venäläisen näyttelijän Jean-Michel Shcherbakin ( s. 1992) kanssa. Leijonien homosexuaalisuuteen kuuluu hellimistä.Lisäxi hän virzasi kahvilaan ja anasti pillimehun. Historia koostuu luikurista, kirjoittaa Zygar.
ellauri405.html on line 593: Siniverisen musta palavelii oli nimeltään Hephzibah. Hepzibah ( englanniksi: / ˈ h ɛ f z ɪ b ə / tai / ˈ h ɛ p z ɪ b ə / ; heprea : חֶפְצִי־בָהּ) on pieni hahmo Heprealaisen Raamatun Kuninkaiden kirjoissa . Hän oli Juudan kuninkaan Hiskian vaimo (hallitsi noin 715 ja 686 eaa.) ja Juudan Manassen (hallitsi noin 687–643 eaa.) äiti. Rabbiinien kirjallisuuden mukaan Hepsiban iskä oli joku Jesajista. Nimeä Hefsiba käytetään myös Siionin symbolisena nimenä sen jälkeen, kun se pääsi taas Jahven suosioon Trito-Jesaja 62:4: ssä.
ellauri405.html on line 604: Если только можно, Aвва Oтче, Jos vain mahdollista abba isä,
ellauri406.html on line 65: Att vara en blatte handlar egentligen mer om beteende än vad det handlar om etnicitet. "Blatte" syftar på en människa som är antingen icke-Svensk eller icke-vit, och beter sig åt som en gangster-stereotyp. (Personen kan alltså vara Arab eller Afrikan, men även Bosnier eller Italienare.) Men det är fullt möjligt för vita Svenskar att vara blattar också, fast då kanske "wannabe-blatte" vore mer passande då det handlar om en Svensk som låtsas vara en invandrare som låtsas vara en "gangster nigga" från USA.
ellauri406.html on line 66: Ordet "blatte" har på senare år blivit synonymt med "invandrare", vilket är helt fel. "Invandrare" är en neutral term för att beskriva en människa som flyttat till ett annat land. "Blatte" är negativ slang för att beskriva en viss sorts gangster-macho-stereotyp. Det är absolut INTE samma sak, och orden är absolut INTE synonymer.
ellauri406.html on line 74: blatte invandrare blattar nigga turk Jugge arab. Mörkhyade invandrare. Mörkhårig person som är född i ett annat land. Ordet "blatte" användes av romarna när turkarna anföll i mängder och erbjöd såpass hårt motstånd så att romarna blev rejält besvärade och kallade turkarna för "blattar", vilket är ett annat ord för´kackerlacka´. Joo tää mulla on jo jossakin. Den vita kackerlackan. Ubi bene ibi patria.
ellauri406.html on line 78: Ordets definition varierar. Man kan inte säga att ordet har endast en mening. Vissa ser det som negativt och hotfullt. Medan andra använder det själva för att beskriva sig själva och andra som de tycker ordet passar in på, oftast folk med icke-svank bakgrund. Ordet har sina rötter från romarna och betyder kackerlacka på deras språk. Det finns även rötter från finsk romani där ordet betyder blåman(där de syftar på väldigt mörka människor som är så mörka att de nästan får en blå hudton). Men ordet har även sina rötter från andra ställen. Ordet har vridits och formats från olika håll. Från araber och romer, svarta, bruna och vita människor. Ingen kan definiera ett ord som beskriver en hel folkgrupp bara för att de har en sak gemensamt.
ellauri406.html on line 90: Några synonymer är babbe, svartskalle och import
ellauri406.html on line 113: Sekunteja myöhemmin hakulaitteet alkoivat räjähdellä. Arabiankielinen viesti aktivoi modernin ajan Troijan hevoset, hakulaitteisiin kätketyt laukaisujärjestelmät ja räjähteet – tuhansissa laitteissa eri puolin Libanonia.
ellauri406.html on line 128: Muqtaba al Sadr on Jens Lapiduxen irakilainen ikätoveri, tuskin Mikko Alapuroa vanhempi. Hän myönsi ensimmäisen suuren länsimaisen televisiohaastattelunsa juutalasiselle Bob Simonille, jossa al-Sadr kuuluisasti sanoi: "Saddam oli pieni käärme, mutta Amerikka on iso käärme."
ellauri406.html on line 130: Pian sen jälkeen kun Bob kritisoi julkisesti armeijan tiukkaa valvontaa tiedotusvälineissä, hän ja kolme muuta hänen CBS Newsin uutisryhmänsä jäsentä Saudi-Arabiassa lähtivät ilman saattajaa maan rajalle Irakin miehittämän Kuwaitin kanssa toivoen löytävänsä ensimmäisen maataistelun. He olivat tekemässä stand-up comicsia Kuwaitissa, kun Irakin armeijan jeeppi lähestyi ja vei heidät ennen kuin he pääsivät takaisin rajan yli; kului viikko ennen kuin Irakin armeijan karkuri kertoi viranomaisille, että Simon ja hänen miehistönsä olivat Irakin armeijassa pidätettynä.
ellauri406.html on line 183:
ellauri406.html on line 195: The Nazis, when they occupied Ukraine, counted on the help of part of the population and the Ukrainian police to humiliate and kill about 120 thousand Jews, 4 thousand in just three days.
ellauri406.html on line 206: In Nazi brothels, soldiers were allowed a strictly regulated encounter with women, typically lasting 15 minutes. This brief interaction was closely monitored by the SS, who enforced rules about the nature of the sexual acts, allowing only the missionary position. Cruel! Each soldier was required to pay a nominal fee of…
ellauri406.html on line 208: During World War II, the Nazi regime implemented policies that legalized and organized prostitution in military brothels as a means to control soldiers’ sexual behavior and prevent sexually transmitted diseases (STDs). This territorial conquest policy had harrowing consequences for the women coerced into sex work. In the occupied territories, women were forced into sexual slavery to serve in military brothels, which were labeled as “treatment centers.” The Nazi regime considered these women racially inferior, but still okay for fucking purposes, exploiting them to further Nazi ideological goals. A prisoner-of-war manual issued by the OKW in 1940 explicitly condomed rape and sexual violence against civilian women in the occupied territories. The Rome Statute outlines that sexual enslavement is a punishable offense and that the use of civilian women for sexual purposes, while fun, is not quite okay. The Nazi actions clearly violate modern international law and standards. In the post-war period prostitutes in Nazi Germany were seen by society not as victims but as collaborators who deserved punishment.
ellauri406.html on line 210: The world is full of more or less "medical" procedures to try to produce the elixir of long life, certainly one of the most unknown (and disturbing) is human mellification (or honeyification). It is said that this horrendous custom was born in Arabia, in ancient times. A volunteer (usually an old man…
ellauri406.html on line 214: ab0957a6bd00ee42" />
ellauri406.html on line 217: No but many senior officials and government figures in Ukraine hold distinctly Nazi views, and are given to airing them on Ukrainian television. They also idolise the Nazi collaborators of the Second World War.
ellauri406.html on line 220: After a century or so, the contents would have turned into a sort of candy reputedly capable of healing broken limbs and other ailments. These goodies would then be sold in street markets as a hard to find item with a hefty price. Arabic mūmīya comes from mūm "wax".
ellauri406.html on line 236: Ukrainians have right to honor their own heroes, says Kyiv Post. A youth with his face painted with the colors of the flag of the Ukrainian Insurgent Army (UPA) carries a portrait of Stepan Bandera, the founder of the UPA, during an ultra-nationalist march in Kyiv on Oct. 14, 2009 to mark the 67th anniversary of the founding of the organization. (Yaroslav Debelyi). The nazi war flag was the unofficial Ukraine one with the colors of UPA. Hundreds of Ukrainian nationalists march in honor of Nazi collaborator Stepan Bandera led Ukrainian Insurgent Army, which fought alongside Nazi Germany during WWII, killing thousands of Jews and Poles.
ellauri406.html on line 259:
ellauri406.html on line 300: Mr. General, what can you say about the Crimean bridge?
ellauri406.html on line 315: Two years later, Kukko Koppava (aka Anton Borkovskyi) interviewed Colonel Grant. "Ukraine's army chief must reform strategy, tactics to secure victory - Colonel Grant." Glen Grant, tired British colonel and military expert, spoke about the need for reforms in the Armed Forces of Ukraine and the weaknesses of the Russian army. Royal United Services Institute which is the think tank for the British government on defence. So it's got the same role in Great Britain as R an' D Corporation has for the American government and the Pentagon. Quite a chicken then. But grant Grant the floor:
ellauri406.html on line 323: Mr. Koppava, I think it is just war as usual. Commanders come and go, as the fortunes of war. Ukraine’s population will go through additional suffering. I went into one bar in Kyiv, and the main waiter stood in front of everybody and said, we're on small power. You can't have French fries, but everybody can have a hot dog. Everybody laughed. Ukrainians are not going to be beaten by something as small as small power, whether it's headlamps, whether it's candles, or whatever. People are not going- I did not see anybody complaining in a really bad way about this. Ukrainian personality is a strong one. And bad times did not defeat Britain in the Second World War, and I do not see that bad times are going to defeat or change anything in Ukraine either. Stiff upper lip and all that, you know. You may hear something different in Lviv, but that's what I've heard in Kyiv.
ellauri406.html on line 325: But I think with Russia, I think we've always got to be careful about the unexpected. I've said this before. You know, the unexpected. Alright. We're killing 1,200 a day. Has it made any difference? We were killing 1,000 a day a year and a half ago. Has it made any difference? The answer is no. Nothing will happen without fundamental change in the system. New doctrine, new unwritten ways of working, removal of the nonsense toilet paper hanging from undried butts everywhere, better toilet training. All these things need to happen, then we can win because we will be better than they are, although fewer. And that's the main problem that we have with Russia is they keep the numbers going. They keep wearing us down bit by bit, and they outdo us in resources.
ellauri406.html on line 339: this fast. Time Vlad got a reality check about who the bigger dog is?
ellauri406.html on line 360: It includes the security guarantee of NATO membership, according to Zelenskyy’s chief of staff Andrii Yermak — a principal demand of Kyiv and Moscow’s key point of contention. Western allies, including the U.S., have been skeptical about this option. Zelenskyy has said he will also seek permission to use long-range weapons to strike deep inside Russian territory, another red line for some of Ukraine’s supporters.
ellauri406.html on line 364: The victory plan is Kyiv’s response to rising pressure from Western allies and war-weary Ukrainians to negotiate a cease-fire. A deal with Russia would almost certainly be unfavorable for Ukraine, which has lost a fifth of its territory and tens of thousands of lives in the conflict.
ellauri406.html on line 368: Zelenskyy has described his proposal as “a bridge to the Peace Summit” that he has proposed for November but that Russia says it will not attend. No international players capable of swaying Moscow agreed to his earlier 10-point peace plan, which calls for the full withdrawal of Russian forces. Ukrainian presidential advisors and lawmakers have told The Associated Press that Kyiv will only agree to a cease-fire with Russia if Putin’s ability to invade the country again is crippled. Any other arrangement would not benefit Ukraine’s future or honor the sacrifices of its people.
ellauri406.html on line 374: Why don't the malorussians just kick out the current nazi cabinet and agree not to join NATO or EU but rather the good old Warsaw pact and SEV? That could end the war without territory loss.
ellauri406.html on line 396: He expressed concern that Europe contributes only a small fraction of the financial support the United States provides, emphasizing the geographical distance between the US and Russia. His planned meeting with Zelenskyy follows the Ukrainian president's criticism of Vance, whom he labeled "too radical," while also suggesting that Trump may lack a clear strategy to end the conflict.
ellauri406.html on line 437: Miksi Venäjälle oli tärkeää saada kaupunki haltuunsa? Venäjän mukaan Vuhledarin valtaaminen oli merkittävä askel koko Donetskin alueen liittämisessä Venäjään. Vuhledar sijaitsee eteläisen ja pohjoisen rintamalinjan keskellä ympäröivää maastoa korkeammalla. Sen sijainti helpottaa huoltotoimituksia omille joukoille, sekä vihollisen huoltoreittien sabotointia, mitä Ukraina käytti pitkään hyväkseen. Lisäksi Vuhledar sijaitsee lähellä Krimiltä Donbasin alueelle johtavaa rautatietä, ja sen valtaaminen tarjoaa Venäjällä paremman mahdollisuuden sodankäyntiin. Venäjä on sanonut Vuhledarin olevan yksi Ukrainan voimakkaimmin linnoittamista kaupungeista. Sen valtaaminen on sille merkittävä symbolinen voitto.
ellauri406.html on line 447: Nainen menettää kaikkensa menettäessään häveliäisyytensä. Sitten ei enää tiedä ketkä kaikki on sen labioissa nuohonnut ja kenen pikku siittiöt on päässeet maaliin ensixi.
ellauri406.html on line 449: Vuhledar’s fall is a microcosm of Ukraine’s predicament in this chapter of the nearly three-year war. It reflects the U.S.'s refusal to grant Ukraine permission to strike targets deep inside Russian territory with missiles made in the U.S. of A, preventing Kyiv from annihilating Moscow’s inhabitants. Meanwhile, Russia’s dominance of the skies allows it to develop and advance devastating aerial glide bombs for which Ukraine has no effective response, while a controversial mobilization drive has failed to produce a new class of Ukrainian fighters capable of holding the stick.
ellauri406.html on line 451: The law — which was watered down from its original draft — will make it easier to identify every draft-eligible man in the country, where many have dodged conscription by avoiding contact with authorities. Under the law, men aged 18 to 60 will be required to carry documents showing they have registered with the military and present them when asked, according to Oksana Zabolotna, a bitch for the watchdog group Center for United States Actions. Also, any man who applies for a state service at a consulate abroad will be registered for military service. This should generate significant savings in consulate expenditure.
ellauri406.html on line 453: It’s not clear how many new conscripts the law might lead to — and it’s also unclear whether Ukraine, with its ongoing ammunition shortages, would be able to arm large numbers of new soldiers without a fresh injection of Western aids.
ellauri406.html on line 455: Lawmakers dragged their feet for months over the mobilization law, and it is expected to be unpopular. It comes about a week after Ukraine lowered the draft-eligible age for men from 27 to 25.
ellauri408.html on line 74: Tietysti Eloa vietellään ja viedään alas helvettiin nuohottavaxi. Luciferia romanttisella aikakaudella ympäröivien kuvien moniselitteisyydestä pitäisi kirjoittaa kirja, jos ei ole jo tehty. Voit nähdä sen Liegen Luciferissa (julkaistu useita kertoja subissa), Rapisardin "Luciferossa", Cabanelin L'Ange Déchussa ja muualla. Piirretyt yhteydet vanhoihin pakanajumaliin ja Prometheus-myyttiin. Puhumattakaan Eroksesta ja Psykestä. Tämä epäselvyys Paholaisesta saattoi hyvinkin olla heijastus 1800-luvun levottomasta omastatunnosta: Kristinuskon ja vallankumouksen välisen jännitteen aikakaudesta. Suurin osa ihmisistä uskoi edelleen, mutta tietyt perinteisen kristillisen opetuksen näkökohdat olivat yhä ongelmallisempia, kuten panokielto. Kristinusko opettaa alistumista oleville voimille. Se opettaa alistumista maailmalle sellaisena kuin se on, koska tärkeintä on tuonpuoleinen elämä ja kaikki mikä tapahtuu on Jumalan tahtoa (sota, orjuus, julmuus mukaan lukien). Demokraattinen ja jopa humanitaarinen muutos voidaan nähdä jossain mielessä pirullisena. Tosiasia, jonka amerikkalaiset abolitionistit huomasivat epämiellyttävästi, kun he etsivät Raamatusta heidän kantaansa tukevia kohtia ja tulivat melkein tyhjin käsin takaisin: Hyvä kirja on ylivoimaisesti orjanomistajan puolella. Kaikille, jotka ovat edelleen kanssani, anteeksi tämän viestin pituus. Mutta se on todella kiehtova aihe.
ellauri408.html on line 98: Italialainen nainen nuukahti Aasian pehmeälle sohvalle kuunnellen liparia harppua. Usein maata hallitsevien vuorten joukossa avautuu luonnollinen kaivo, syvä ja yksinäinen; Arvaatte kyllä mitä reikää tarkoitan... Joskus vaahtoavan Clyde Leapingin lapsi ylittää sen sumuisen vuoren, ja jahtaa jalopeuraa, jonka sarvi hämmästyttää, se näet ylittää sammaliset kivet, kuiluihin ryntää, ohittaa tuo purso labiat, puiden ja kirnuten siellä heiluvineen, putoaa varmalle pohjalle ja sulut avautuvat. Uurnasta vesien syvyyksiin syöksyy hauras savi. Hänen läpinäkyvien sormiensa alla voihkii öyryävä harppu.
ellauri408.html on line 109: Hylvään katumusta ja sen surullista kimeeriä, Jos neitsyt on jättänyt äitinsä sängyn, Nämä luonnolliset soihdut syttyvät hänen jalkojensa alla, Ja hänen huulensa muuttuu ja tulee lähelle rantaa etsimään kuin kuppi syvää kuorta. Vesi huokaa ja alkaa kuplia, ja ennen paljaita askelmia heittää Venuksen kotiloisen hiekkarannoille. Henget saavat hänet näkemään upeita asioita ruusujen tuoksun täyttämien lehtojen alla: Hän näkee ruohikolla, minne heidän kätensä johdattaa nämä kumisukat, joiden kauneus avautuu vasta yöllä. Tuulet viereisiltä niityiltä tuovat pepunhajua rakastajan valitsemaan metsäkerrokseen. Herätetty lintu laulaa ja kahisee labioiden alla. Yökyhky hilseilee. Kurnu loikkaa. Tahmea kieli singahtaa ulos ja tarttuu kärpäseen.
ellauri408.html on line 157: Und gleich den Unbegrabenen, irrest du Ja zombiena olet hortoillut
ellauri408.html on line 162: Dem heimatlichen Boden, aber es sinken ihm ulos Brooklynistä, mutta sen kaatavat
ellauri408.html on line 174: Haben die Boten dein Herz gefunden. Sakemannit on sun pääsi löytäneet.
ellauri408.html on line 196: Heideggerin abus mulle varauksista huolimatta ei voida kiistää, että Rousseau-hahmo elää omaa intensiivistä, hallitsevaa, lähes pakkomielteistä elämäänsä Hölderlinin kirjallisessa työssä alusta loppuun.
ellauri408.html on line 203: Jean-Luc Nancy (/nɑːnˈsiː/ nahn-SEE; French: [ʒɑ̃lyk nɑ̃si]; 26 July 1940 – 23 August 2021) was a French philosopher. Nancy's first book, published in 1973, was Le titre de la lettre (The Title of the Letter, 1992), a reading of the work of French psychoanalyst Jacques Lacan, written in collaboration with Philippe Lacoue-Labarthe. Nancy is the author of works on many thinkers, including La remarque spéculative in 1973 (The Speculative Remark, 2001) on Georg Wilhelm Friedrich Hegel, Le Discours de la syncope (1976) and L'Impératif catégorique (1983) on Immanuel Kant, Ego sum (1979) on René Descartes, and Le Partage des voix (1982) on Martin Heidegger. Ize kaljuhead ei juuri mitään kekannut, kuhan vinkkasi näihin eilispäivän suuruuxiin. Nancy collaborated with Lacoue-Labarthe on several other books and articles. One of the very few monographs that Jacques Derrida ever wrote on a contemporary philosopher is On Touching, Jean-Luc Nancy. Nice touch, quite touching actually.
ellauri408.html on line 212: Germaanirotu mietiskelee ja tuntee, anglosaxalaiset tekevät mitä tahtovat, Unelias rasistoi vuonna 1856. No germaanirotu ryhdistäytyi kyllä sittemmin, tekivät nekin mitä tahtoivat. Ei vittu, samoja paskiaisia on kaikki indogermaanit. Kaikki cro magnonit come to think of it. Neandertaaalit oli kilttejä, mutta sisäsiittoisia. Habsburgin leuka tappoi ne.
ellauri408.html on line 219: Aangriissa on myös paljon samaa kuin Belovin Salessa, jonka oli yhtä vaikea niellä oma kuolevaisuutensa. "Ellei meissä ole mitään kuolematonta, niin kuinka vähäpätöinen onkaan tämä elämämme!" No vähäpätöinen se sulla olikin, sori Häri. Pahoittelen kuin Redin S-marketin myyjä kun pakshoi oli poistunut valikoimasta. Unelias väittää että pitkäleukainen habsburgilainen, kihdin vaivaama ja horkkaan kuollut (vuosi jälkeen Lepanton meritaistelun) Kalle V olisi mennyt kirstuun omin jaloin. Tuskin sanoi Pushkin.
ellauri408.html on line 237: Me kaipaamme aina ääretöntä, iäistä, absoluuttista, ja relatiiviseen tyytyvä tiede jättää tyhjyyden, jota on hyvä täyttää mindfulnessillä, mietiskelyllä, hartaudella ja palvonnalla. Uskonto, sanoi Bacon, on mauste, jonka tulee suojella pekonia ja pakastekanaa pilaantumasta, ja siihen tarkoitukseen kaivataan varsinkin nykyään uskontoa platonisessa ja itämaisessa merkityksessään. Syvä keskittyminen on todellisuudessa kauniin toiminnan edellytys. Keskitysleirejä tarvitaan. Palaaminen vakavuuteen, jumalalliseen, pyhään, on yhä vaikeampi nyt, kun kriitillinen levottomuus on päässyt itse kirkonkin alueelle, saarnaaminen muuttunut maailmalliseksi ja yllytys yleiseksi, mutta sellainen palaaminen on yhä välttämättömämpi. Ilman sitä ei ole olemassa minkäänlaista sisäistä elämää. Ilman uusia muotoja ei ole koko taidetta. Ja sisäinen elämä on keino, jonka avulla voi tehokkaasti vastustaa ympäristöänsä. Seilorikaan ei pysy lämpimänä ilman nuttua ja malspiikkiryyppiä. Housuja se ei välttämättä tarvize, mutta lakki pitää olla. Perään perinteistä oikeistoindividualismia ja massojen halveeraamista. Vizi kylläpä on epäoriginellia. Tällä kaverilla piisaa kyllä sanoja mutta ne on kaikki niitä samoja. Ihminen joka ei puhalla saippuakuplia on kuin hamsteri, hälläpyörä, suhdannebarometri.
ellauri408.html on line 269: Jesus was a Jew: why do you think He was not? Jeshua Ben Joseph, as he was known by other Jews at the time, followed the Law of Moses, was circumcised, studied the Jewish Scriptures and attended Temple. He became a Bar Mitzvah at 13 years old, but waited until he was 30 before He began his mission: that is because Jewish men become Elders at the age of 30 and are allowed to speak in the Temple or Synegogue. His life was ruled by the Law, and he abided by every one of the laws (except filching corn and screwing disciples), showing it was possible to live in accordance with the old Covenant, if you were without sin and perfect. The new Covenant is based on Faith in Jesus, and accepts you as a sinner because His Passion on the Cross paid the price for that sin: the New Covenant was necessary because no-one other than Christ is capable of living without sin. Those who follow Christ are called Christians, but Christ didn’t follow himself, obviously, he followed YHWH, God the Father, so he was a Jew. So there!
ellauri408.html on line 276: The Bible is full of false prophecies that can never be fulfilled. As I will explain immediately after this intro, a biblical prophet, Ezekiel, even admitted a failed prophecy, then immediately issued another prophecy, which also failed miserably!
ellauri408.html on line 302: The Bible warns its readers sternly about false prophets, but some of falsest of the false ended up with their lies enshrined in the Bible. For instance…
ellauri408.html on line 306: The Bible has “prophecies” that can never come true, such as the ones about Nebuchadnezzar sacking tanwall Tyre and Egypt, which never happened and never can happen because Nebuchadnezzar is long gone. The prophet in question, Ezekiel, even admitted his mistake about Tyre, then immediately issued a second false prophecy about Egypt!
ellauri408.html on line 313: Most amusingly, after going on for three fiery chapters (Ezekiel 26-28) about all the terrible things the “Sovereign Lord” was going to do to Tyre, the false prophet finally admitted his mistake:
ellauri408.html on line 315: “Son of man, Nebuchadnezzar king of Babylon drove his army in a hard campaign against Tyre; every head was rubbed bare and every shoulder made raw. Yet he and his army got no reward from the campaign he led against Tyre. Therefore this is what the Sovereign Lord says: ‘I am going to give Egypt to Nebuchadnezzar king of Babylon, and he will carry off its wealth. He will loot and plunder the land as pay for his army. I have given him Egypt as a reward for his efforts because he and his army did it for me,’ declares the Sovereign Lord. On that day I will make a horn grow for the Israelites, and I will open your mouth among them. Then they will know that I am the Lord.”
ellauri408.html on line 329: The most glaring archeological error in the Bible makes Jesus a false prophet. According to Mark 13:1-2, Jesus prophesied that not one stone of the Jerusalem temple buildings would be left standing on another stone. This false prophecy was surely added by a charlatan writing in Greece or Rome sometime after 70 AD, who had never been to Jerusalem. While the Romans largely destroyed Jerusalem in 70 AD, making this not a prophecy but chicanery, the Romans did not completely level the temple. To this day the Wailing Wall still stands. And some of the temple’s great foundation stones are still standing firmly on top of each other. I have seen them in an episode of the Naked Archaeologist and you can see them in the image above. The largest stones are Herodian, laid by Herod the Great, who according to the Gospel of Matthew attempted to murder Jesus after his birth in the infamous Massacre of the Innocents. But as we will see that account was also false, as is so much of the Bible.
ellauri408.html on line 335: However, you can see above that many of the temple’s stones remain standing, including the great foundation stone known as the Western Stone, which dwarfs the pictured guide and remains one of the biggest building blocks in the world!
ellauri408.html on line 336: Please note that in the doctored “prophecy” the plural term “buildings” was used, so Jesus was talking about the temple compound, not just a single building. In the artist’s rendition below, we can see why Jesus was talking about buildings rather than just one building. It was the temple complex that was so impressive, not a single building.
ellauri408.html on line 346: It was like a father placing poisoned milk before two babies and saying “Don’t drink the milk or you will surely die!” Of course the babies, not knowing any better, are going to drink the milk. Who is at fault for the babies’ deaths? Of course the fault lies completely with the evil father, as it does with the evil Jehovah.
ellauri408.html on line 357: The heavily doctored texts that became the New Testament are full of fabrications.
ellauri408.html on line 358: For instance, Herod the Great died in 4 BCE and could not have tried to kill a baby who was born during a census that occurred a decade later, according to the gospel of Matthew.
ellauri408.html on line 359: Nor did Herod massacre babies, or the Jewish historian Flavius Josephus, who wrote about Herod, would have mentioned such an outrage.
ellauri408.html on line 360: Only the writer of Matthew mentioned the massacre of the innocents, another indication of a fabrication.
ellauri408.html on line 362: There was no Roman census at the time of Jesus’s alleged birth. The apostle Paul knew nothing about a virgin birth, or the massacre of the innocents, or the earthly “miracles” of Jesus, or the “miracles” at the grave other than the alleged resurrection, or Jesus flying into the clouds like Superman at the loopy “ascension.”
ellauri408.html on line 375: Here where I live in the United States, millions upon millions of Christians claim abortion is a “sin” but the Bible says its mass-murdering God aborted every human pregnancy at the time of the Great Flood and Noah’s Ark.
ellauri408.html on line 377: Jesus Christ saved all his sternest criticism for religious hypocrites, informing us that a perfect God cannot be a hypocrite if Jesus revealed his character, and yet there has never been a greater hypocrite than Jehovah, if he considers abortion a “sin” and yet has aborted untold millions of babies during the Great Flood and afterwards, since nature is by far the greatest abortionist planet Earth has ever seen. According to the University of California San Francisco Medical Center website: “In nature, 50 percent of all fertilized eggs are lost before a woman's missed menses.” Thus, if an all-powerful God controls nature, he aborts 50% of all human pregnancies in the first few weeks!
ellauri408.html on line 382: Speaking of hypocrisy, it’s ironic that the Christian religion turned Jesus, who saved all his sternest criticism for religious hypocrites, into the greatest HYPOCRITE of them all! The Good Samaritan was a man who put aside religious differences to help a man of another faith who was unable to help himself. But Jesus, who was able to save the thief on the cross with a mere nod of his head, will hypocritically not deign to nod his head at billions of people who are unable to save themselves, according to Christians who blaspheme Jesus’s name from sunup to sundown. What will Jesus say when they have to stand before him on the Day of Judgment and explain why they accused him of such evil?
ellauri408.html on line 388: A decent human being wouldn’t torture another person for a second, but the all-loving, all-merciful, all-wise and all-just biblical God will either cause or allow billions of human beings to suffer for all eternity, entirely without purpose. Why? For guessing wrong about which religion to believe, without any facts to go on. Is there anything wrong with this picture, Christians?
ellauri408.html on line 390: The supposedly “new and improved” God of the New Testament is, in fact, infinitely worse than the Devil, because the Devil does not condemn anyone to hell. According to Christian theology, if human beings end up in hell, it was Jesus who chose not to save them, making Jesus (if this were true) infinitely worse than the Devil. After all, Jesus was able to nod at the thief on the cross and send him directly to heaven, so why wouldn’t Jesus just nod at everyone, since no human being is worthy of heaven in his/her own right, according to the Christian religion? To fall an inch short of infinity is to fall infinitely short.
ellauri408.html on line 392: Think about it for a second. If all human beings fall short of the glory of God, as the Bible claims, then all human fall infinitely short and there is no difference between one fallible human being and another. If there is a heaven, to keep if from being like earth, God would either have to change human nature, or he would have to create a dimension where suffering and death are not possible. If suffering and death are not possible, evil is not possible. But a God who can do either, and who is able to “make the lion lie down with the lamb” doesn’t need a “hell.” Does this explain why there was no “hell” in the Old Testament?
ellauri408.html on line 394: Furthermore, the New Testament offers no explanation for “hell” popping up in a few inexplicable verses, like the weasel in the silly song. If God decided to create “hell” it would have been incumbent on him to inform every human being on earth, immediately. But of course that never happened, and the creation of hell and its purpose was never once mentioned in the Bible, not even in the New Testament. Thus, obviously, human beings made it up. (See Peter's and Paul's revelations elsewhere in these blasphemies.)
ellauri408.html on line 396: We can see human beings pretending to speak for “god” in the tower of Babel fairy tale (Genesis 11:1-9). Ancient bricklayers were building a tower to reach the heavens and “god” was afraid they would succeed. The ancients had no idea that their tower would have to be nearly a quarter of a million miles high just to reach a sterile moon, much less the closest inhabitable planet, if there is one. Nor apparently did their “god” know there was absolutely no danger of success. How silly of an all-knowing “god” to worry about primitive bricklayers reaching his domicile!
ellauri408.html on line 400: The “miracles” of Jesus were clearly made up after the fact, since the evangelist Paul knew nothing about them and he was in contact with the other apostles, according to the New Testament.
ellauri408.html on line 408: What about the most important Christian teaching: How is one saved? Paul insisted that salvation was by grace, through faith, “not of works lest any man should boast.” James and his disciples insisted that works were required for salvation.
ellauri408.html on line 418: There is no contemporary evidence outside the Bible that Jesus was a real person, and certainly not a person of any consequence. But there are parts of the gospels that sound like a real person. If I had to guess, I would say that Jesus was an unconventional rabbi who had table fellowship with prostitutes and rogues (a “sin” in the eyes of the hypocritical Pharisees), and went around ministering to the sick and the poor. When he died there may have been an empty grave and some sort of NDE (which are not uncommon) in which he saw something like heaven. That could account for the genesis of the Christian religion. Paul might have communicated with Jesus, or sincerely thought he did, such things are not all that uncommon. But the virgin birth, the massacre of the innocents, walking on water, the transfiguration and ascension, were all obviously made up and added later, since Paul knew nothing about such things and the four gospels and Acts do not agree on such “super miracles.”
ellauri408.html on line 422: The main problem with New Testament authenticity is not that contemporary Romans failed to write about events occurring in a distant minor province, but that not a single literate Jew living at the time of Jesus wrote a single word about breathtaking miracles happening in rapid-fire succession in their own backyard. Why not?
ellauri408.html on line 424: The reason is obvious: All the “miracles” of Jesus were backdated, since Paul knew nothing about the “virgin birth,” nor the “star of Bethlehem,” nor the Magi, nor angels singing carols at Jesus’s birth, nor Jesus walking on water and raising the dead, nor the loopy “Transfiguration,” nor the even loopier ZOMBIE APOCALYPSE, which was followed by Jesus flying around like Superman as angels preached sermons, etc.
ellauri408.html on line 426: All that spectacular nonsense was followed by Peter healing every sick person in Jerusalem and all the surrounding cities with his shadow, and yet no one breathed a single word of it, not even the famous Jewish historian Flavius Josephus, who grew up in Jerusalem while these alleged “miracles” were taking place! Why did Josephus go on and on about much lesser figures when the greatest miracle worker of all time lived just down the street from him?
ellauri408.html on line 428: And it wasn’t just non-Christian Jews who failed to write about such things, it was the earliest Christians including the evangelist Paul. The “miracles” were created and backdated into the NT texts by Greek-speaking Christians who obviously had never spoken to an eyewitness; got Middle Eastern culture, geography and timelines wrong; misquoted prophets; and constantly contradicted each other. Furthermore, they didn’t consider what they were writing to be sacred texts because they changed the texts as if they were drunk, according to the Greek philosopher Celsus in his debates with the early church father Origen.
ellauri408.html on line 439: How do you read “in context” the commandment of Moses to mass-murder male babies and unborns in their pregnant mothers’s wombs, keeping only the virgin girls alive, obviously as sex slaves? (Numbers 31:17-18)
ellauri408.html on line 442: Once you are able to admit that the Bible’s satanic commandments were authored by evil idiots, it’s not a great leap to figure out that others were authored by blatant liars.
ellauri408.html on line 447: There is no “spiritual” or enlightened way to read such evil bible passages. The only thing Christians can do is complain bitterly when they are pointed out, attacking the messenger rather than being honest about what the Bible clearly says. 117.3K views on 9–9–2024, 96.8K views on 8–7–2024, 86.8K views on 7–19–2024. 129.6K views total. View 713 upvotes. View 43 shares View 1 of 60 answers.
ellauri408.html on line 450:
ellauri408.html on line 453: Curious and open-minded let’s talk about what excites you.
ellauri408.html on line 467: Ce matin, j'ai lu une partie des Romans de Voltaire, lecture détestable, si on la juge d'après la méthode conseillée par un sage, car cette lecture ne pousse qu'à l'immoralité. Rire de singe assis sur la destruction, a dit, du rire de Voltaire, un poète de nos jours. On ne sort de ce livre que méchant, impur, ricaneur, aride et irréligieux. Comme Rousseau et sa Julie grandissent sur ces sépulcres vides et putréfiés de Voltaire! comme on se prend à aimer le misanthrope en dépit de tous ses sophismes et de son implacable orgueil, à le respecter pour sa chaleur morale, pour son énergie de haine et d'amour!
ellauri408.html on line 482: Eheu fugaces, postume, postume, labuntur anni! Anni finaalissa. Elämäni pisarat putoilevat iäisyyden ahmaisevaan kuiluun. Ken tarttuu huiluuni postuumisti, minne vie sen? Sas se! Uhriutumisen uskonto lataa arvoa ihmisen matkakorttiin. Lapsettomuus tekee apinoista erityisen ilkeitä. Luennoin tänään stoalaisesta koulukunnasta tuntien todellista vastenmielisyyttä useimpia kuulijoitani kohtaan. Ihmiskunta tarvizee hartausmenoja. Mihin muka? Hartausmenot ovat hanurista. Heput pitävät Jee-suxesta kerze antaa ilmaisexi. Aina se tit for tatin voittaa. Toisesta suupielestä veli Unelias soimaa kansanvaltama, joka suosii keskinkertaisuuxia. Veli ei honaa että sellainenhan se on juuri ize.
ellauri408.html on line 500: De 1854 jusqu'à sa mort, il conserve sa chaire de philosophie et son table plein des taches et des livres de pornographie.
ellauri408.html on line 502: Vers 1870, Berthe Vadier écrit un cahier de poésie qu'elle soumet à H.-F. Amiel. De là débute une relation "d'un maître et d'une élève". À la suite de cette rencontre, il va loger à la pension Chappuis, tenue par B. Vadier et sa mère, pour les dernières années de sa vie et il meurt chez elles. Il est enseveli au cimetière de Clarens. Der Grabstein trägt eine Inschrift mit einem Zitat aus dem Brief des Paulus an die Galater 6,8: "CELUI QUI SEME SEULEMENT SUR L'ESPRIT SE FERA MOUSSER AVEC L'ESPRIT DE LA VIE ETERNELLE." („Wer nur auf den Geist sät, der wird vom Geist ein ewiges Leben auf sich schäumen.“) Tämä läppä vähän lohdutti nahjusta joka ei ikänänsä päässyt hilloviivalle.
ellauri408.html on line 562: En hel ny litteraturgenre, "det-går-an-litteratur", uppstod med anledning av Det går an, en litteratur som nästan uteslutande angrep Almqvist. Till denna "det-går-an-litteratur" hör bland annat Det går an. Fortsättning (av J. V. Snellman, 1840), Sara Widebeck. En tafla ur lifvet, af -e. Fortsättning till Det går an N:o 1 och Det går an N:o 2 (av August Blanche, 1840), Månne det går an? (av Malla Silfverstolpe, 1840) och Törnrosens bok. Nemligen den äkta och veritabla (av V. F. Palmblad, 1840), en humoristisk granskning i novellform av Almqvists hela författarskap. Striden med Blanche blev lång och infekterad. Almqvist anklagade Blanche för att vara av oäkta börd, det "Almqvistska dådet". Blanche utmanade då Almqvist på duell och när Almqvist inte hörsammade detta spottade August Blanche honom i ansiktet vid ett möte i Strömparterren. Detta väckte en enorm skandal. År 1840 gav Wilhelmina Stålberg (1803-1872) ut Eva Widebeck eller Det går aldrig an: en arabesk ur lifwet / af Faster Karin. År 1908 kom Karl Warburg (1852-1918) med "Det går an": dess litteraturhistoriska förutsättningar: striden om dess tendens.
ellauri408.html on line 610: Le Roman de la Rose fut un énorme succès littéraire dès sa parution et jusqu´à la Renaissance. On en a retrouvé en effet environ une centaine de manuscrits en France, souvent somptueusement illustrés, et quelque 300 exemplaires historiques (manuscrits et incunables) seraient connus.
ellauri408.html on line 614: Roman de la rosen jatko-osa on satiiri luostarikuntia, pappien selibaatia, aatelistoa, Pyhää posliini-istuinta vastaan, kuninkaallisten liiallisia väitteitä, mutta ennen kaikkea satiiri naisista ja avioliitosta. Vaikka Guillaume oli asettanut itsensä rakkauden palvelukseen ja paljastanut "kohteliaisuuden" lait, Jean de Meung lisää "rakkauden taiteen" paljastamalla julmasti naisten oletetut viat, heidän ansojaan ja keinot rotkauttaa heitä. Jean de Meungissa ruumiillistuu fabliauxin pilkan ja skeptisyyden henki. Hän ei jaa aikansa taikauskoa, ei kunnioita vakiintuneita instituutioita, halveksii feodalismin ja romanssin käytäntöjä. Hänen runonsa pituus ei ollut este sen suosiolle 1200- ja 1300 - luvuilla.
ellauri408.html on line 668: A steamy, opposites-attract romance with undeniable chemistry between a grumpy retired footballer and his fabulous and very sunshine-y ghostwriter.
ellauri408.html on line 669: When grumpy ex-footballer Alfie Harding gets badgered into selling his memoirs, he knows he’s never going to be able to write them. He hates revealing a single thing about himself, is allergic to most emotions, and can’t imagine doing a good job of putting pen to paper.
ellauri408.html on line 670: And so in walks curvy, cheery, cute as heck ghostwriter Mabel Willicker, who knows just how to sunshine and sass her way into getting every little detail out of Alfie. They banter and bicker their way to writing his life story, both of them sure they’ll never be anything other than at odds.
ellauri408.html on line 700: Proudhomme oli aitodidakti bassi-bazuuki. Sen isä oli humble cooperi ja se ize oli printteri. Se oli kanuuttien kymppi muttei peukuttanut lakkoja. Il etait le premier auteur à utiliser l'expression «socialisme scientifique ». Anarkistista tuli loppupeleissä EU-parlamentaarikko. La liberté elle-même est à la fois indispensable pour la productivité mais cause de l'inégalité. What else is new? Crédit a taux zero? Muslimeilla oli se. Il prône l'abolition de toutes les formes de pensée et d'organisation ecclésiales au profit des formes égalitaires, anti-hiérarchiques.
ellauri408.html on line 729: Täällä puhuu Shawn Wilbur. Olen itsenäinen tutkija, kääntäjä ja arkistonhoitaja. Näytän sulkasatoiselta Proudhommelta. Olen siis julkaissut toimivan abyrinth.org/contrun/p-j-proudhon-catechism-of-marriage/">käännöksen Proudhonin "Avioliiton katekismus" -julkaisusta.
ellauri408.html on line 753: Der Deutschschweizer Johann Heinrich Pestalozzi besuchte von 1751 bis 1765 die Elementar- und die Lateinschule und studierte zunächst Theologie, dann Jurisprudenz am Collegium Carolinum in Zürich, wo ihn der Aufklärer Johann Jakob Bodmer (1698–1783) beeinflusste. Trotz seines leidenschaftlichen theoretischen Interesses am Menschen, an Gesellschaft und Staat wollte er primär praktisch tätig sein. So brach er sein Studium in Zürich vorzeitig ab und begab sich in eine landwirtschaftliche Lehre (1767/1768) auf dem Kleehof in Kirchberg (Kanton Bern) bei Johann Rudolf Tschiffeli. Ab 1769 versuchte er sich im aargauischen Birr als landwirtschaftlicher Unternehmer. Durch die Einführung neuer Gewächse und neuer Düngemethoden wollte er der teilweise verarmten Bauernschaft ein Beispiel geben, wie sie ihre Situation verbessern könnte. Dieses Unternehmen scheiterte jedoch.
ellauri408.html on line 755: Im September 1769 heiratete er in Gebenstorf Anna Schulthess gegen den Willen ihrer Eltern. Im September 1770 kam ihr gemeinsamer Sohn Hans Jakob (Jakobli genannt) in Mülligen zur Welt, den er im Sinn der aufklärerischen Pädagogik nach Jean-Jacques Rousseau benannte, dessen Ratschläge zur natürlichen Kindererziehung aus Rousseaus Schrift Emile er Punkt für Punkt bei seinem Sohn anwendete. Dieser Versuch einer idealen Kindererziehung scheiterte tragisch. Das Tagebuch, das Pestalozzi über die Erziehung seines Sohnes hinterliess, gilt als ein erschütterndes Dokument einer schwerwiegenden Fehlinterpretation der hypothetischen Pädagogik Rousseaus. Schon dreieinhalbjährig musste Jakob die Zahlen und Buchstaben lernen. Dabei konnte sein Vater sehr streng sein; wenn der Junge nicht lernen wollte, wurde er bestraft. Die Erziehung, die unsicheren äusseren Lebensverhältnisse und das Aufwachsen unter den verwahrlosten Kindern führte dazu, dass Jakoblis Leben begleitet war von Stress, Schwankungen, Unsicherheit und von stetem Ungenügen.
ellauri408.html on line 759: Ab etwa 1773/74 nahm das Ehepaar Pestalozzi an die 40 Kinder auf ihrem Landgut auf. Sie lernten dort im Sinne einer „Wohnstubenerziehung“ spinnen, weben und den «kleinen Landbau». Pestalozzi verband in seiner ab 1775 als solche benannte «Erziehungsanstalt für arme Kinder» die praktische Arbeit mit Schulunterricht und sittlich-religiöser Erziehung in der «Bahn der Natur» und hoffte, dass er das Projekt durch den Verkauf der Textilprodukte finanzieren könne. Dies misslang jedoch, die Familie geriet immer mehr in Schulden und musste die Anstalt 1779 schliessen.
ellauri408.html on line 769: Zwei Tage später verstarb er im Alter von 81 Jahren in den Morgenstunden. Er wurde im alten Schulhaus in Birr vom Ortspfarrer und den Schullehrern beerdigt. Auf dem Grabstein stehen die Worte:
ellauri408.html on line 910: Juutalainen uskonnonkäsitys saa inhoamaan uskontoa itseänsä. Kuinka synkeän naurettavaa onkaan kuvitella, että Jumala on juutalainen! Jäykkä ja itsekäs juutalainen on sanonut: Hävitköön ihmissuku mieluummin kuin minun uskoni. Usko on juutalaisten keskuudessa aina voittanut järjen ja kukistanut oikeuden. Kiihkomielinen itsepäisyys on heidän toinen luontonsa. Mutta juutalainen usko on suurin tunnetuista uskontyypeistä, koska se Babylonin vankeuden ajoilta saakka odottaa yhä vielä Messiasta - siis 24 pettymyksen vuosisadan kuluttua. Toisin meillä joiden odotus Messiaan ranskalaisen visiitin jälkeen on ollut hiukka lyhkäsempi. Sellainen usko on sielun kivettymistä, muumioitumista tai ainakin jäykkäkouristusta. Se on psykologinen merkillisyys, joka ansaitsee huomiota, mutta tuskin ihailua, sillä ihailu on säästettävä ylevälle suuruudelle eikä kiihkoisalle itsepäisyydelle.
ellauri408.html on line 914: Seemiläinen on nimenomainen auktoriteetinpalvoja, totuus ei ole hänelle mitenkään välittömästi ilmeinen, milloinkaan ei ole kysymyksessä muu kuin jonkun Jumalan lähettämän ihmisen totteleminen tai tunnustaminen. Kun valtuuskirja on kerran todennettu, täytyy uskoa ja täytyy alistua, maksoi mitä maksoi. Käsittävän järjen tai omaksuvan omantunnon sisäinen vakuutus on turha lisä. Se on lasten ja henkisesti orjuutettujen uskontoa. Ihminen on siinä aina herkkäuskoinen, aina holhouksenalainen, johtajansa vallittava, olipa johtajana nykyinen rabbi tai menneen ajan profeetta. Siten ymmärretty uskonto kumoaa periaatteellisesti ihmisen vapauden, se pyrkii pitämään häntä alinomaisen alaikäisyyden tilassa.
ellauri408.html on line 949: Nostrum vatem patet nunquam ab ordine historico rerum abhorruisse, neque quidquam suo consilio ausum esse ; modo tamen quaedam fuse explicavit. Unum sit exemplum. Haec tantum de Sophonisbae habitu Livius : « Forma erat insignis et florentissima stans. » Quae longius per triginta versus circumduxit Petrarcha.
ellauri408.html on line 964: Caesaries spargenda levi pendebat ab aura
ellauri408.html on line 974: Verumtamen bene est Africam, taedio plenam licet et vitiis abundantem, ad nos pervenisse ; Petrarcham scilicet, nisi ingenio clariorem , saltem magis notum ostendit.
ellauri408.html on line 978: Quoties ipsum deinde operis incepti poenituit, compositi puduit, inconsiderate laudati teeduit, absolvendi piguit ! Piget pudet paenitet, taedet atque miseret.
ellauri408.html on line 987: abelio.com/users/AVT_Henri-Frederic-Amiel_2889.jpg" />
ellauri408.html on line 1036: Clarensin teki tunnetuksi kaikkialla Euroopassa Jean-Jacques Rousseaun (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Jean-Jacques_Rousseau) kirjan La Nouvelle Héloïse (https://en.m.wikipedia.org/wiki/La_Nouvelle_H%C3%A9lo%C3%AFse) valtava menestys. Sholem Aleichem (1859–1916), jiddishin klassikkokirjailija, asui Clarensissa vuonna 1912. Pedofiili Nabokov on haudattu Clarensiin.
ellauri408.html on line 1041: Bob | abat-jour | abbaye de Cluny | arche | arrière-boutique | arrière-garde | arrière-train | arrondissement | artiche | auguste | au pet | baba | baba du pauvre | baigneur | ballon | banlieue | baril de moutarde | bas | bas des reins | base | bavard | beautés occidentales | beautés postérieures | bernard | bienséant | bol | bonda | bon endroit | borgne | bottom | boule | brioches | bronze | cadet | cadran | cadran humain | cadran lunaire | cadran solaire | canon | canonnière | cavu | centre | centre de gravité | chose | cible à coups de pied | cocotier | comète | contrebasse | coquillard | côté face | coufa | coup de pied dans les reins | croupe | croupière | croupion | cucu | cul | culasse | culot | cuvette | cyclope | dargeaf | dargeoskoff | dargeot | dargif | demi-lunes | département du bas-rein | der | derche | derge | derjo | derrière | deux citrouilles | deux melons | deux soeurs | discret | disque | dos | dossière | double-blanc | double-six | endroit où les grenouilles n'ont pas de queue | envers | épaules qui trottent | être renforcé sur la culasse | face du Grand Turc | faubourg | fiac | fiacre | fias | fignard | figne | fignoton | figue | figure | fion | firts | fla | flacdal | flaquet | foireux | foiron | foirpette | fondement | fouettard | fouigne | fouindé | garde-manger | giberne | giffaut | globes | gnarre | grosse caisse | gros visage | hémisphères | jacques | joues (les) | joufflu | jumelles | juste milieu | la partie la plus exhubérante de ses attraits | le bas de l'épine dorsale | le bas Rhin | les deux frangines | lignefuche | lorgne | luc | lune | lunette de viande | machine à moulin | mappemonde | médaillon | meules | miches | molistrol | montre | mouilles (les -) | moule à merde | moulin à vents | moutardier | n'a-qu'un-oeil | naze | noix | obusier | oeuf | où je pense | où vous savez | pains au lait | panier | panier à crottes | panier fleuri | parfaitement | partie charnue | parties basses | pastèque | patelette | pendule | pétard | pète | péteux | petits pains | pétoulet | pétrousquin | pétrus | pignard | pleine-lune | pommes | ponant | pont arrière | pont-arrière | popotas | popotin | postère | pot | pot à crottes | pot à moutarde | potard | pot-au-feu | potin | pouet | prose | proye | prozinard | prussien | quelque part | réchaud | reposoir | revers de la médaille | rondeurs | rose des vents | rotondités | sac à foire | salle de danse | seuff | sonore | soufflet | staphanari | taffanard | tal | tambour | tapanard | t'as donc faim, que tu frappes au garde-manger ? | tcho-tcho | Thomas | tirelire | tôle | train | trèfle | trompe | trompette musicale | trouffe | troufignon | troufion | trousse | troussequin | uc | ulc | valseur | vase | vénérable | verre de montre | vezouille | visage sans nez Tintin | châssis arrière | ci-devant | dualisme charnu | fessier | fiotas | fiotum | monument | tarma | tates.
ellauri409.html on line 76: Rabok legyünk, vai vapaaok? Elämmekö orjina vai vapaina miehinä?
ellauri409.html on line 80: Esküszünk, hogy rabok tovább vannomme sinun kauttasi - ettemme
ellauri409.html on line 89: Esküszünk, hogy rabok tovább vannomme Sinulle - orjia emme
ellauri409.html on line 98: Esküszünk, hogy rabok tovább vannomme sinun tykösi - orjia emme
ellauri409.html on line 216: Tomia on jo sätitty viljalti aiemmassa jaxoissa, se taisi olla kaappi homppeli ja joka tapauxessa oikeistotomppeli. Entäs Pezku ize? Se nyt ainakin oli hinuri ja siitä vielä ylpeä. Mutta onxe britti vaiko jenkki? Jos sillä nyt on paljon väliä, samoja homoja ne on molemmat. Kyllä se on britti vaikka opiskeli Yalessa. Se on Kristinan ja Ansun ikätoveri. Vielä hengittelee aika läskinä. Täyttää 75 viikonlopulla. Se on elämäkerturi kuten jutku Dubin. Britannian keisarikunnan komentaja. Petrus Ackroyd (Londinii natus die 5 Octobris 1949) est fabularum et vitarum scriptor Anglicus.
ellauri409.html on line 257: Three rooms about the size of travelling trunks. Kolme huonetta on matkalaukun kokoa.
ellauri409.html on line 272: With your science and your books and your the’ries about spooks, Kazopa kirjoista ja pyhäpäivän saarnoista,
ellauri409.html on line 278: Isn’t dancing to the tabor and the fife: Se ei ole tanssimista jollain ruusuilla.
ellauri409.html on line 280: And notice curious items about life. Se panee miettimään maailman menoa.
ellauri409.html on line 298: When I walk about my heart a-gathering wool, Kun mä kuljen siellä pää hattaraisena
ellauri409.html on line 341: With millstones fore-and-aft about your neck; Myllynkivet sidottuna etu- ja persepuolelle
ellauri409.html on line 351: TS Eliot attested to the influence of this poem on his teenage writing. Siinä on samaa arkisen ja pyhän tyylisekaannusta kuin Tompan värsyissä. Jouni ize palvoi algolagnia Swinburnea, joka ei piitannut Jounista tuon taivaallista. Oddly shaped, grumpy and awkward-looking, with a prematurely balding pate and little brown beard, he was known to his students as ‘Jenny Wren’, to others as ‘Cockabendy’. Years later he was independently described as having ‘large and quickly-moving eyes that make one think of some abnormal bird’s’. Davidson himself looked back on these years as ‘shameful pedagogy’ and ‘hellish drudgery’. Jouni ei tullut toimeen runoilulla vaan otti kavereilta vippejä. Sen mielestä mursuwiixi Nietzsche oli the cat´s whiskers. Uskonto on perseestä, me ollaan kaikki jumalia jollain lailla. Lopulta se hyppäs jorpakkoon ja jätti sukulaiset puille paljaille.
ellauri409.html on line 408: Intuitio tavoittaa absoluutin oli Bergsonin sanonta. Varsin perseestä. Eliot kynäili Prufrockin kääntyneenä Bergsoniin. Pian se kuitenkin kääntyi takaisin Maurrasin kannoille.
ellauri409.html on line 451: Bradley´s absolute idealism in some respects received a better presentation in Bradley´s subsequent work Essays on Truth and Reality (1914) than in Appearance and Reality. Thomas Mautner comments that Bradley´s "bold metaphysics" is presented with "pugnacious verve". Nää oli tosi hölmöjä 100% proof idealisteja. Ei ihme että Tompalla otti eteen.
ellauri409.html on line 464: Ironically, the central conflict of the poem is the subject’s inability to engage and communicate with the world around him.
ellauri409.html on line 465: Prufrock is a speaker characterized first and foremost by overwhelming fear and alienation, stemming from his hypersensitivity to time, his disillusionment with the failure of communication, and his inability to construct a stable self. We read that transience and mortality command all of our day-to-day actions and interactions—and how could this not leave us terrified and alienated like Prufrock himself?
ellauri409.html on line 512: Montaigne korostaa järjen ja henkilökohtaisen pohdinnan merkitystä totuuden etsimisessä sen sijaan, että luottaisi sokeasti uskonnollisiin dogmeihin. Montaigne väittää, että järki voi johtaa meidät tuntemaan Jumalaa, vaikka tämä tieto on rajallista ja epätäydellistä. Se väittää myös, että inhimillinen järki on alttiina virheille ja että absoluuttia ei voi saavuttaa, vaikka 96 prosenttiin voi päästä. Usko hoitelee sit viimeiset 4 prosenttia.
ellauri409.html on line 518: The senses have mastery over reason, forcing it to receive impressions which it knows to be false. Reason can be misused to make different actions seem right. It is a two-handed pot: you can grab it from the right or the left and bend it to your will. Our thinking and acting are but another dream, our waking some other species of sleep. We go round and round in circles like a dog about to poop. Is difficult to be sure that anything exists. Silti on viisainta pitää hauskapussit mukana. Montaigne ostaa hölmön lättänenän argumentin ettei muuttuminen ole oikein olemista. Mixei vittu muka?
ellauri409.html on line 520: Montaigne raises all these doubts ultimately not because he is inherently a nihilist, but because he wants to stress the value of a return to the true Christian faith, not the arguably corrupted teachings of the Catholic church.
ellauri409.html on line 552: Is there anything left to say about The Waste Land? More ink has been spilt over TS Eliot’s great modernist song of despair (https://www.telegraph.co.uk/books/what-to-read/broken-down-bank-clerk-three-months-margate-ts-eliot-wrote/) than any other poem published in the past hundred years. Its centenary has been marked by the second volume of Robert Crawford’s Eliot biography (https://www.telegraph.co.uk/books/what-to-read/new-biography-makes-ts-eliots-life-seem-unthinkably-grim/), the memoirs of Eliot’s confidante Mary Trevelyan and a life of his muse Emily Hale (https://www.telegraph.co.uk/books/what-to-read/hidden-women-ts-eliots-life/), following not all that long after a biography of his first wife, Vivienne (https://www.telegraph.co.uk/books/what-to-read/fall-sparrow-ann-pasternak-slater-review-tragic-life-ts-eliots/). That’s ignoring the nine volumes of Eliot’s letters (https://www.telegraph.co.uk/books/what-to-read/letters-ts-eliot-vol-8-review-really-necessary/), each a convenient size to club a man to death with.
ellauri409.html on line 565: il miglior fabbro
ellauri409.html on line 614: Tomppa oli Teiresias jota pänni abuulia, sixi sillä ei stondannut. Psykiatri Vittoz luotti kättä päälle panemiseen, mistä Tomkin piti. The Waste Land" -kirjassa "Datta, Dayadhvam ja Damyata" ovat sanskritin sanoja Brihadaranyaka Upanishadista, mikä tarkoittaa "anna, tunne myötätuntoa, hallitse". Minkä helkkarin takia anglosaxit opettelevat Tomin suollosta niikö se olis jotain jumalan sanaa?
ellauri409.html on line 646:
ellauri409.html on line 728:
ellauri409.html on line 730: Seuraavassa tekstissä paljastuttaminen paljastaa, että "kaikki" (sabba) viittaa:
ellauri411.html on line 44: ‘Katherine Mansfield had an insatiable desire for sex’. Newly released divorce papers filed by her first husband, the hapless George Bowden, claim the reason their marriage broke down was because of her “insatiable desire for sex”. The hapless Bowden first told Anthony Alpers for his seminal 1954 book Katherine Mansfield: A Biography that she was “frigid”, and refused to have sex with him on their wedding night.
ellauri411.html on line 46: Bowden writes, “Shortly after our marriage, in fact from the date of our marriage, my wife had an insatiable desire for sexual intercourse. I was very much attached to her and exerted myself to my utmost to gratify her. When I failed she told me that she would go elsewhere. Against my remonstrances and entreaties she left me, and finally abandoned my home.”
ellauri411.html on line 48: He goes further, and implies her nymphomania was so avid that he spent all his time fucking, and couldn’t get any work done. He lost income, and had to flee England to find work. “I had no private means at this time and no income other than that derived from my occupation as a vocalist and teacher of singing and voice culture. My domestic troubles impaired my ability to make a living at my profession and in the hope of bettering my financial position in a community where I was a stranger I took the advice of friends and came to California arriving in San Francisco towards the end of 1912.”
ellauri411.html on line 52: A virgin marriage, chaste, in the friend zone. And now, suddenly, an affidavit stating that they most certainly had sex, quite a lot of sex actually, in fact too much sex for poor, exhausted Bowden. Mick Jagger sang in “Some Girls”, when the Stones were at their sleaziest, “Black girls just want to get fucked all night but I don’t have that much jam”; this was Bowden, begging off his conjugal duties, spent, drained, a little man unable to satisfy his woman. (As a singing teacher in California he was described by a student: “He wore spats and carried a cane, had pink cheeks, and was rather short.”)
ellauri411.html on line 54: Biographical investigation has the right to accumulate every single piece of knowledge. It adds to the portrait. As Claire Tomalin writes of Katherine Mansfield in 1909, a New Zealander abroad, just turned 20, her genius not yet realised, “It was an absolutely crucial time for her; without an understanding of what happened to her in 1909, the rest of her life simply does not make sense.” Vittu kenenkä elämä ylipäänsä "makes sense".
ellauri411.html on line 106: Als Syrisch-Ephraimitischer Krieg wird ein um 733 v. Chr. geführter Krieg der Staaten Damaskus und Israel gegen das mit Assyrien verbündete Juda bezeichnet, der mit dem Sieg Judas und damit auch Assyriens endete. Konfliktparteien: Assyrisches Reich, Juda (Reich) vs. Syrien, Nordreich Israel. Befehlshaber:Tukulti-apil-Ešarra III., Ahas vs. Rezin, Pekach.
ellauri411.html on line 110: Darauf versuchten Rezin von Damaskus und Pekach von Israel Ahas abzusetzen, einen Aramäer auf den judäischen Thron zu bringen und Juda zum Bündnis zu zwingen. Gegen die Warnung des Propheten Jesaja verband sich Ahas mit dem assyrischen König und bat ihn gegen Israel und Damaskus einzuschreiten. Bereits 733 v. Chr. ging Tiglat-Pileser III. auch gegen Israel vor und eroberte ganz Galiläa und das Ostjordanland. Die eroberten Gebiete teilte er in drei Provinzen „Dor“, „Megiddo“ und „Gilead“ und unterstellte sie assyrischen Statthaltern (2 Kön 15,29). König Pekach von Israel war sofort nach seiner Niederlage einem Anschlag Hoscheas zum Opfer gefallen. Dieser Hoschea hatte sich sofort König Tiglat-Pileser III. unterworfen. So wurde er von diesem als Vasallenkönig anerkannt und konnte einen „Rumpfstaat“ des ehemaligen Israel retten. Ihm verblieben das Gebirge Efraïm und der Stadtstaat Samaria. 732 v. Chr. eroberte Tiglat-Pileser III. Damaskus und machte das ganze Aramäergebiet zu assyrischen Provinzen. Ergebnis des Krieges war also, dass Tiglat-Pileser III. nunmehr das gesamte Gebiet von Syrien-Palästina beherrschte. Die ehemals selbständigen Staaten hatte er – wie z. B. Damaskus und den Nordteil von Israel – als Provinzen seinem Reich eingegliedert, oder aber – wie Juda und der Reststaat Israel – als tributzahlende Vasallenstaaten von ihm abhängig gemacht.
ellauri411.html on line 126: Aram ( keisarillinen aramea : 🐡🐡). Alue ei kehittynyt suuremmaksi valtakunnaksi, vaan se koostui useista pienistä valtioista nykyisessä Syyriassa. Jotkut osavaltioista mainitaan heprealaisessa Raamatussa. Aram-Damaskos on merkittävin valtio, joka kattaa suurimman osan Syyriasta. Raamatussa Aram-Damaskosta kutsutaan yksinkertaisesti Aramiksi. Aramea korvasi lopulta akkadin koko alueen lingua francana, ja siitä tuli hallinnollinen ja kaupallinen kieli useissa valtakunnissa, kuten Akhemenidien valtakunnassa ja Uus-Babylonian valtakunnassa. Varhainen kristillinen Raamattu käännettiin arameaksi, ja 4. vuosisadalla paikallinen aramealainen Edessan murre (Urhay) kehittyi kirjalliseksi kieleksi, joka tunnetaan nimellä Edessan aramea (Uruk-hai) tai yleisemmin syyria.
ellauri411.html on line 140: Mitkä ovat juutalaisuuden alkuperä? Nykyiset tutkimukset osoittavat, että juutalaisuuden alkuperä on vielä kauempana kuin varsinainen uskonto itse, pronssikauden sivilisaatioihin ja erilaisiin muinaisiin, polyteistisiin seemiläisiin uskontoihin. Siten on juutalaisuutta, joka alkoi Abrahamista ja hänen lapsistaan. Ja olemassa on myös nykyajan uskonnon edeltäjä, joka esiintyi rinnakkain eri babylonialaisten uskontojen kanssa.
ellauri411.html on line 147: LUE LISÄÄ: Muinaisten sivilisaatioiden aikajana: Täydellinen luettelo aboriginaaleista inkaaneihin.
ellauri411.html on line 157: Kuka oli juutalaisuuden "perustaja"? Jumala kutsuu Aabrahamia. Wenceslaus Hollar, joka maalasi siitä kuvankin:
ellauri411.html on line 160: sanoo, että ensimmäinen juutalainen, joka on juutalaisen kansan yhteinen esi-isä, on Abraham. Hän on myös yleinen heprealainen islamin ja kristinuskon patriarkka. Siksi kaikkia kolmea kutsutaan abrahamilaiseksi uskoksi. Sellaisenaan voimme sanoa, että Abraham oli juutalaisuuden perustaja sekä juutalaisen kansan fyysinen ja henkinen esi-isä. Juutalaiset itse eivät todellakaan kutsu Abrahamia uskontonsa perustajaksi sillä tavalla kuin kristinusko suhtautuu Kristukseen tai islam profeetta Muhammediin. Abrahamilta ei jäänyt mitään paper trailia. Eipä aavistaneet Gazan filistiinit mitä harmia niille oli luvassa Irakin suunnalta.
ellauri411.html on line 164: Sanotaan, että yksi silloin vielä anonyymi Jumala ilmoitti itsensä Aabrahamille tuulispäänä ja teki erityisen liiton hänen kanssaan. Hän ja hänen jälkeläisensä olivat valittu kansa, joka loisi suuren valtakunnan. Jumala kutsui heidät jättämään kotinsa ja asettumaan Kanaanin maahan, luvattuun maahan. Gaza oli silloin vielä väärällään filistealalisia. Endlösung on vieläkin vähän vaiheessa, mutta nyt jo näyttää aika luppoovalta.
ellauri411.html on line 180: Of the twelve tribes, the northern ten tribes made up Israel and the two southern tribes made up the tiny kingdom of Judea. Although the latter survived the conquest of the Assyrian Empire, what with Hosea paying them tons of silver in tribute, they received a severe blow when the Empire of Babylon conquered it. This could have been the end of the Jewish religion since the Babylonians were in the habit of destroying the cultures of the places they invaded and conquered. However, many Jews fled to different parts of the Middle East and Egypt. This led to the beginning of the Jewish diaspora.
ellauri411.html on line 184: The Babylonian Empire didn’t last long beyond their conquest of Judea. The Babylonians were soon defeated and conquered by the Persians, who had very different policies about the people they conquered. They did not believe in exiling elites and wiping out local cultures. Rather, they wanted to ensure peace by restoring people to their homelands and letting them live by their ancestral laws. They even helped them rebuild their temples.
ellauri411.html on line 188: After this came the Greeks and the invasion of Alexander. That had a huge impact on the Jews, just as it did on the rest of the ancient world. Many Jews ended up joining his armies and traveling with him to various parts of the world. Everywhere that Alexander established a city (always called Alexandria) he gave people land grants to settle there. Thus, Jews settled all over the Hellenistic Empire.
ellauri411.html on line 192: This was especially true in Egypt, where tensions were brewing between all the different factions that lived there. The Roman conquerors saw the inhabitants of the conquered territories as either Romans or non-Romans. The Greek immigrants in various territories, who had become used to being treated as superior, were enraged at having their ‘rights’ taken away. In Alexandria alone, the Romans compromised that the Greeks and Jews could retain their privileges. In the rural areas, they were classified as foreigners and had all their privileges wiped away.
ellauri411.html on line 202: The Christian and Jewish populations of those lands continued to fight for years afterward. As Christianity continued to expand and became the biggest religion in the world, anti-Jewish feelings became more and more common. Medieval Europe, dominated by the Catholic Church as it was, was especially notorious for anti-Jewish violence. They have been seen as the ‘others’ and as outsiders throughout history. This made them a convenient target for political leaders. It wasn’t even about their religion so much as it was the fact that their way of life did not fit in with the rest of society.
ellauri411.html on line 206: On kuitenkin muita tekstejä, jotka on kirjoitettu myöhemmin. Vuonna 200 jKr. tutkijat laativat Mishnan. Se oli teksti, joka kuvaili ja selitti juutalaisen lakikoodin. Nämä olivat aiemmin periytyneet suullisesti sukupolvelta toiselle. Talmud oli teksti, joka luotiin vielä myöhemmin, ja se sisälsi Mishnan ja toisen tekstin nimeltä Gemara, joka tutkii Mishnaa. Se on kokoelma satojen rabbien tulkintoja. Ensimmäinen versio valmistui 3. vuosisadalla ja toinen versio 5. vuosisadalla jKr.
ellauri411.html on line 212: Tooraa käytetään usein viittaamaan juutalaisten uskonnollisiin vakaumuksiin ja juutalaiseen elämään liittyvien opetusten kokonaisuuteen. Mutta pohjimmiltaan se koostuu juutalaisen kansan alkuperästä: heidän olemassaolostaan Jumalan kutsusta, heidän kohtaamistaan vaikeuksista ja heidän liitostaan Jumalan kanssa. Kirja on äärimmäisen tärkeä rabbiinisessa perinteessä, koska sen uskotaan sisältävän kaikki opetukset, jotka Jumala antoi Moosekselle juutalaisille.
ellauri411.html on line 216: Kuningas Daavid hallitsi Israelia ja Juudeaa noin 1000 eaa. Hänen poikansa Salomo rakensi ensimmäisen pyhän temppelin Jerusalemiin. Tämä oli juutalaisten palvonnan keskus, kunnes valtakunta hajosi Assyrian hyökkäysten vuoksi. Vuonna 587 eaa., kun babylonialaiset tuhosivat ensimmäisen temppelin ja lähettivät monet juutalaisista pakkosiirtolaisuuteen.
ellauri411.html on line 217: Toinen temppeli rakennettiin Babylonian kukistumisen ja juutalaisten palaamisen jälkeen Persian valtakunnan alaisuuteen. Roomalaiset kuitenkin tuhosivat tämänkin vuonna 70 jKr. Tämän jälkeen juutalaisilla ei ollut keskeistä paikkaa kaikelle yhteiselle palvotukselle, ja he alkoivat sen sijaan holhota paikallisia synagogeja.
ellauri411.html on line 221: 1. vuosisadalla oli monia juutalaisia lahkoja, jotka kaikki kilpailivat keskenään. Näistä lahkoista merkittävimmät olivat fariseukset ja saddukeukset, vaikka oli myös monia pienempiä lahkoja. Nykyajan tutkijat väittävät, että lahko, joka kehittyi rabbiiniseksi juutalaiseksi, ja lahko, josta tuli lopulta varhainen kristinusko, olivat vain kaksi näistä monista lahkoista. Kyseessä ei siis ollut evoluutio ja erottelu. Pikemminkin nämä kaksi uskontoa kehittyivät rinnakkain toistensa kanssa. Nykyajan juutalaisuutta ja kristinuskoa sellaisena kuin sen tunnemme ei ollut vielä olemassa 1. vuosisadalla.
ellauri411.html on line 223: Syntyvä rabbiininen juutalaisuus ja kristinusko olivat näinä aikoina paljon vuorovaikutuksessa keskenään. He olivat läheisesti kietoutuneet ja liittyvät toisiinsa, minkä vuoksi heidän pyhissä teksteissään, heidän palvontatavoissaan ja uskomusjärjestelmissään on niin paljon yhtäläisyyksiä. Vasta lakien lopullisen kodifioinnin ja kirjaamisen jälkeen 6. vuosisadalla tapahtui lopullinen ero näiden kahden uskonnon välillä. Näin päättyi rabbiinisen juutalaisuuden perustavanlaatuinen aikakausi ja modernit juutalaiset perinteet vakiintuivat. Juutalaisten vaino messiaansa murhaajina saattoi alkaa toden teolla. Silti ompasusi vähän ihmelettää mitä tekemistä tällä telttakansan sälällä on täällä pohjan perillä. Lalli ei hoitanut tehtäväänsä kunnolla.
ellauri411.html on line 241: Unter Ahab scheinen die Konflikte zwischen den Anhängern des Baal- und des JHWH-Kults zugenommen zu haben, was sich in der Überlieferung zum Propheten Elija niederschlägt.
ellauri411.html on line 273: Noin kaksikymmentä vuotta sitten Internetissä julkaistiin juutalaisen rabbi Hayyim ben Yehoshuan erinomainen tutkielma The Myth of the Historical Jesus, Refuting Missionaries , jonka mukaan Paavali ja muut ovat Kristuksen tavoin puolimyyttisiä henkilöitä. Mitä se tarkoittaa? Tämä tarkoittaa, että historian tieteellä ei ole todisteita, jotka täyttävät sen ehdot väittääkseen, että nämä henkilöt olisivat koskaan olleet olemassa historiallisesta näkökulmasta. Mitä tahansa raportteja meillä onkaan, ne tulevat heidän organisaatioltaan ja sen seuraajilta sisäisellä tavalla, jota kukaan ei ole objektiivisin kriteerein vahvistanut. Mikään riippumaton lähde ei vahvista sitä, mitä on levitetty. Tämä Yehoshuan tutkielma on hyvin dokumentoitu luomaan todella hirvittäviä epäilyksiä ja vakavia halkeamia kristinuskoksi kutsutussa rakennuksessa ja sen historiassa. Jopa Paavalin kirjeitä kiistetään hänelle kuuluviksi monista ja monista mielenkiintoisista syistä. Toiset kiistävät yhden, toiset neljä, toiset seitsemän, toiset kaikki ja niin edelleen. Paavalin kirjeiden aitous on erittäin mielenkiintoinen kysymys, ja tutkijat käsittelevät sitä usein. Kaksi olennaista ja erinomaista kirjaa näistä ja muista aiheista ovat Forgery in Christianity ja Is it God's Word? (Onko tämä Jumalan sana?) amerikkalaislakimies ja tuomari Joseph Wheelless, joka teki hämmästyttävää tutkimusta kristinuskosta ja sen historiasta.
ellauri411.html on line 298: Mutta jopa hänen kääntymystään kristinuskoon tulee epäilyttäväksi, koska Apostolien tekojen kolmessa osassa mainitut asiaankuuluvat kertomukset ( i : 1-7-19 , 26-27, kv': 3-9-21, kst': 9 -14-20 ) ja hänen kirjeissään (etenkin Galatalaisille 1 : 13-24 ) ovat täysin ristiriitaisia. Outoa kyllä, opetuslapset eivät olleet vakuuttuneita hänen kääntymyksestään (pyhä henki ei ilmoittanut sitä heille) ja he hyväksyivät hänet piiriinsä vasta Barnabaan välityksen jälkeen, joka vakuutti heidät, Apostolien teot i: 23-30. Paavali itse kertoo meille, että opetuslapset eivät "kaivanneet" häntä, Galatalaiskirje 1:22 jne.
ellauri411.html on line 338: On huomattava, että koko Raamatussa on yli 4000 paria ristiriitaisia jakeita, yli 3000 ellipsiä tai vääriä jakeita, joissa on historiallisia, maantieteellisiä, tieteellisiä jne. virheitä, valtava määrä julmuuksia, uhkauksia, kirouksia, typeryyksiä, absurdeja karjahduxia jne. Kaiken tämän seurauksena syntyneiden pahojen lisäksi muslimit ovat viime aikoina pitäneet niitä itsestäänselvyytenä propagoidakseen omaa idioottimaista uskontoaan ja hyökänneet oikeutetusti kristittyjä ja juutalaisia uskontoja vastaan. Meidän on siis otettava tämä riski.
ellauri411.html on line 340: Hyviä kokoelmia ristiriitaisuuksista ja kommenteista löytyy seuraavista kirjoista: a) Thomas Mara The Contradictions of the New Testament . b) Vanhan testamentin ristiriidat paljastuvat Leo Taxilin kirjassa Fun Bible, joka on käännetty kreikaksi ranskasta . c) Joseph Wheellessin kirjoissa sekä kaikissa muissa kirjoissa, jotka mainitsemme tässä paperissa, ja monissa, joita emme mainitse. On mahdotonta käsitellä kristillisen historiallisen sisällön kysymyksiä ja olla mainitsematta joitain, jopa kaikkein silmiinpistävimpiä, ristiriitaisuuksia, jotka johtuvat siitä valtavasta määrästä ristiriitoja (mutta myös absurdeja väitteitä ja virheitä), joita kaikki jumalallisesti inspiroidut kirjoitukset ovat väärällään.
ellauri411.html on line 342: Jopa 1. Korinttilaisille 1:27:ssä hän sanoo kauhistuttavan hölynpölyn: "mutta Jumala valitsi maailman lapset häpeämään viisaita, ja Jumala valitsi maailman heikot häpeämään vahvoja. Pokémon! Valizen sinut! Ash Ketchum, 10-vuotias Pallet Townista, on vihdoin tarpeeksi vanha saadakseen ensimmäisen Pokémoninsa! Hän nukkuu kuitenkin pommiin, ja ainoa jäljellä oleva Pokémon professori Oakin laboratoriossa on vahvatahtoinen Pikachu!
ellauri411.html on line 407: Historiallisesti tiedämme, että Jeesuksen päivinä fariseuksilla oli vain vähän valtaa ja vaikutusvaltaa oikeuttaa kaikki nämä hyökkäykset heitä vastaan, kuten evankeliumeissa kerrotaan. Fariseus Hillel vanhimman moraalinen opetus Jeesuksen vuosina on sama kuin melkein kaikki evankeliumien moraaliset opetukset . Juutalaisten roomalaisia vastaan suunnatun suuren vallankumouksen katastrofaalisen epäonnistumisen, Jerusalemin tuhon ja temppelin polttamisen jälkeen fariseukset näyttäytyivät kuitenkin juutalaisuuden eloonjäämisen jatkajina ja edustajina, joilla on uudet kasvot, jotka ovat kasvot. rabbiinisesta juutalaisuudesta.
ellauri411.html on line 480: Nainen loistaa varsinkin, kun hän lakkaa olemasta nainen! Liiallisen paaston vuoksi hänen on lopetettava kuukautiskiertonsa! Naisten kuukautisia sen sijaan, että niitä pidettäisiin elämän, uudistumisen ja uudestisyntymisen verenä, pidetään miasmana ja tabuna Theodotuksen Mooseksen laissa (esim. Mooseksen kirja 1:1-33, 1:19, 1:18 jne.). Naisen tulee olla eristyksissä kuukautisten aikana, eikä kukaan saa koskea edes hänen vaatteisiinsa ja tavaroisiinsa. Kukaan nainen ei voi astua sisään tiettyihin kirkon osiin ja koskea pyhiin astioihin jne. Lopulta protestantismin puritaanisuuden ja sen kilpailun katolisten vastareformaation kanssa saavutimme porvarillisen kapitalistisen yhteiskunnan, jonka viimeisen kahden tai kolmen vuosisadan aikana onnistui muuttaa naisesta sekundamies. Joten nyt nainen toisaalta yrittää matkia miestä, toisaalta hiän kostaa hänelle. Neuroosit, skitsoidit ja psykosomaattiset häiriöt saavuttivat huippunsa.
ellauri411.html on line 482: Paavali näyttää kehottavan miehiä rakastamaan vaimoaan Efesolaiskirjeissä 5:25 , 33, Kolossalaiskirjeissä 3:19, mutta nämä ovat vain kaksi jaetta 50:stä. Kokonaispäätelmänä meidän on tutkittava kaikki jakeet, jotka viittaavat naisiin. Tee sitten omat johtopäätöksesi. Haluamme isäntänsä kertovan meille, millainen lopputulos olisi, jos soveltaisimme Apostolien teot 1:n absurdia säettä 7:1 Pros Korinthios? "Älkää keskeyttäkö yhdyntää, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas pukille. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne. Sanon tämän myönnytyksenä enkä käskynä." Jos taivasten valtakunnan vuoksi kukaan ei koskenut naiseen, paitsi miehet ja naiset menivät kaikki luostareihin, niin mikä olisi tämän käskyn tulos? Mutta mitä voidaan odottaa häpeällisen asenteen omaavilta eskatologeilta, jotka odottivat maailmanloppua eläessään? (Lue uudelleen 1. Kor. 7:24-40 vakuuttaaksesi.) Välittömästi sen jälkeen jakeessa 7:2 Paavali myöntää meille oikeuden olla vain yksi vaimo, koska on myös prostituutiota. Mikä viisas syy tämä on saada vaimo?! Oliko tämä ainoa loukkaava ja halventava sana, jonka "suuri häiriötekijä" Pavlos löysi?
ellauri411.html on line 484: (Huomautus : Vaikka esikristillisissä uskonnoissa ja yhteiskunnissa oli muutamia neitsyyden instituutioita, esim. neitsyt jumalattaret, neitsyt papittaret, Hestiadit jne., nämä instituutiot ovat teologisesta näkökulmasta täysin erilaisia, niillä on erilainen merkitys ja ne ovat eri suuruusluokkaa kuin neitsyys, josta kristinusko on esimerkki. Nehän oli yleisesti valtion kustantamia ilotaloja. Siksi kristinuskossa ei ole pyhä Afroditea tai pyhä Dionysosta, vaan psykopatologinen pakkomielle "ei saastuta naisia". "taloudellisesti" ja lekhona syntisenä on sovitettava erityisellä rituaalilla, kuten olemme jo maininneet Kristillinen käsitys ja käsitys neitsyydestä sekä naisille että miehille on oudoin ja vaarallisin kristillinen keksintö tämä kurjuus: Mooseksen laki, alastomuuden, naiseuden ja rakkauden tabu, Paavali, maallisten asioiden hylkääminen, välitön eskatologia jne. Monet salaliittoteorioiden kannattajat väittävät, että kaikki tämä neitsyydestä ja kastraatiosta oli temppu, jolla pyrittiin kirjaimellisesti poistamaan Kreikkalais-roomalainen ylempi yhteiskuntaluokka, jotta juutalaiskristityillä olisi silloin avoin kenttä täydelliselle valta-asemalle. Toisin sanoen se oli väline taisteluun ja voittoon kreikkalais-roomalaista maailmaa vastaan, kun he olivat ymmärtäneet, ettei heillä ollut sotilaallisesti toivoa saavuttaa sitä. Riippumatta siitä, onko tämä teoria totta vai ei, valitettavasti ihmiskunnalle, he lopulta onnistuivat Konstantinus Suuren kanssa saamaan aikaan kreikkalais-roomalaisen maailman tuhon.
ellauri411.html on line 523: Tässä on nyt ajatuxet tosiaan kierretty sisään ja ulos. Pablo on saanut ihmiset päästään pyörälle, jos käärme, joka teki tämän vaon
ellauri411.html on line 529: Myös erilaiset kylmäveriset verilöylyt ja naisten, lasten, imettävien vauvojen ja äitinsä kohdussa syntymättömien ryhmäteloitukset keihäämällä raskaana olevaa äitiä kohdussa... ( eläköön kauhu!) ja neitsyiden, joskus vankien raiskaukset sodasta joskus ei (tapahtumat Moabin 4. Moos. 1 :1-18:ssa, Midianin maan sananlaskutapahtumat, "He tekivät sen Midianin maalle", sanoo sananlasku!, 4. Moos. 11 , 5. Moos. 2:26-37, 3:6-7, k', 1 Kings tai 1 Samuel 5: 1-9, 2 Kings tai 2 Samuel 15: 26-31, 4 Kings 8: 12, 1: 16 ja monet muut vastaavat jaksot ja lailliset määräykset Jumalan antama Mooseksen laki). Jumalan inspiroimassa Vanhassa testamentissa on monia muitakin jaksoja, joissa nainen oli selvästi miehen mielivallan alainen. Mainitsekaamme kaksi esimerkkiä: Mooses, ensimmäinen, joka opetti "joka tekee aviorikoksen", syyllistyi ainakin kaksimielisyyteen, sillä vaikka hän alun perin otti vaimokseen Sepphoran, midianilaisen ylipapin Jetron tyttären ( 2. Moos . 21-22), sen jälkeen kun me olemme nähdä hänen vaimokseen ulkomaalaisen etiopialaisen naisen. Mooseksen laki itse kieltää juutalaiselle mennä naimisiin ulkomaalaisen kanssa tai harjoittaa moniavioisuutta, ja Jehova oli antanut nimenomaiset käskyt, Genesis kd΄ : 3, ki΄:1, Exodus ld΄ : 16, Leviticus ii΄: 18 , ke ΄, Mooseksen kirja g΄ : 3-5 ja muualla, esim. Tuomarit 9: 3-4. (Esran ja Nehemian kirjat kertovat meille, että Esra hajotti seka-avioliitot palattuaan Israeliin, noin vuonna 450 eaa., Babylonista palauttamaan järjestystä Persian kuninkaan Artakserksen käskystä.) Lisäksi Mooses rankaisee ankarasti veljiään Mirjamia ja Aaronia, koska he arvostelivat häntä hänen itsensä luomasta aiheesta ( 4. Moos. 15 :1-15)
ellauri411.html on line 610: Inspiraatio ja muita Paven absurdeja höläytyxiä
ellauri411.html on line 618: Muut raportit, joita pidämme absurdeina, järjettöminä ja hölynpölyinä, ovat seuraavat: (Lue ne ja arvioi itse, oletko samaa mieltä. Osoitamme ne sinulle.).
ellauri412.html on line 55: The second Isaiah section, Deutero-Isaiah, was likely written by an anonymous writer (or writers) in the Sixth century BCE when the Jewish people were in exile. This is a time jump of approximately 150 years; the city of Jerusalem has already been destroyed and the people are living in captivity. It is not likely that Proto Isaiah was acquainted with Lälli Kooros the Second, four-wheel drive cherubs notwithstanding. Ne jotka kannattavat näkemystä kolmesta kirjoittajasta, jakavat kirjan toisen kerran luvun 55 kohdalta. Heidän mukaansa Tritojesaja on lisännyt kirjaan vielä Babylonin episodin jälkeen fan fiction tyyppisiä siikveleitä.
ellauri412.html on line 57: Hesekiel (יְחֶזְקֵאל "Jumala vahvistaa", hepreaksi Yəḥezqel) oli yksi Israelin profeetoista. Se mikä ei tapa vahvistaa. Hän oli papin poika ja toimi itsekin pappina Jerusalemin temppelissä. Hänet vietiin muun herrasväen mukana pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin vuonna 597 eaa kuten Jesaja oli ennustanut. Hänen nimissään on Raamatun Vanhan testamentin hesekielen kirja, joka on hesekieltä koskevien tietojen päälähde.
ellauri412.html on line 64: I met a sweet gal named Jerusha. Upon hearing her name, I squealed, “I’ve never met a Jerusha!!” She looked rather startled. (I do that to people sometimes.) “You know who Jerusha is?” “Of course! She’s King Uzziah’s wife in the Bible.” This sweet girl smiled and confessed she’d stumped many Bible nerds with her name. I wouldn’t have known either unless I’d been studying Isaiah and the kings who reigned during his ministry. Here’s another woman I’ve read over at least a dozen times–Ahinoam. I knew one of David’s wives was Ahinoam, but did you know King Saul’s wife was also named Ahinoam? Aha! Got you there! And what about Job’s wife? Scripture doesn’t even name her. We only know her as the crotchety old gal that gripes at her suffering husband. The shepherd girl in Solomon’s Song of Songs is another one who gets no name. At least we know she was loved. And how! Isaiah’s wife is another woman mentioned but given no name.
ellauri412.html on line 66: Jesajan pojan nimen Sear-Jasub merkitys on ’pelkkää jäännöspalaa; jäljelle jäävät palaavat’. Tämä nimi oli profeetallinen sillä tavoin, että Juudan valtakunta hävitettiin aikanaan ja vain jäännös palasi pakkosiirtolaisuuden ajan jälkeen. Tuo pieni jäännös palasi, kun Persian kuningas Kyyros antoi säädöksen, joka vapautti sen Babylonista 70 vuotta kestäneen vankeuden jälkeen. Loput viihtyivät niin hyvin Babylonin jokirannoilla että jäivät sinne asumaan. Toiselle Jesajan pojalle annettiin nimi jo ennen siittämistä. Pojalle annettiin Jumalan käskystä nimi Maher-Salal-Has-Bas, jonka merkitys on ’Kiirehdi, oi saalis! Hän on rientänyt ryöstämään’ tai ’Saaliille kiirehtien hän on rientänyt ryöstämään’. Sanottiin, että ennen kuin tuo poika osaisi huutaa: ”Isä!” ja ”Äiti!”, poistettiin uhka, jonka Syyrian ja Israelin kymmenen heimon valtakunnan välinen salaliitto muodosti Juudalle.
ellauri412.html on line 78: "Kärsivän palvelijan laulut" -nimisessä runosarjassa Deutero-Jesaiah esittää suurimman panoksensa Israelin uskonnollisiin ihanteisiin. Hän tuo esiin tarkoituksen ja mahdollisuuden, joka piilee verrattain viattomien ihmisten ansaitsemattoman kärsimyksen takana. Habakukia vaivanneesta ongelmasta – miksi vanhurskaat kärsivät ja jumalattomat menestyvät (l. teodikea) – oli tullut yksi Babylonin pakkosiirtolaisten tärkeimmistä ongelmista. Myönnettäköön, että pakkosiirtolaiset tekivät monia virheitä, mutta he eivät olleet yhtä epäoikeudenmukaisia tai pahoja kuin kansakunnat, joille heidät vangittiin. Jos kärsimys on tulkittava syntien rangaistukseksi, se tulisi jakaa eri perustein kuin mitä maanpakolaiset kokivat ja havaitsivat. Deutero-Jesaiah ei kiellä, että joskus kärsimys voi olla oikeudenmukainen rangaistus synneistä, mutta hän korostaa, ettei kaikkea kärsimystä pidä tulkita tällä tavalla. Ottaen huomioon israelilaisten vankeuden hän pystyy näkemään heidän vankeudessaan jotain muutakin kuin rangaistusta heidän tekemistään virheistä. Hän näkee vankeuden mahdollisuutena tehdä jotain anteliasta ja jaloa niiden hyväksi, jotka pitivät heitä orjuudessa. Sen sijaan, että israelilaiset kärsivät omien syntiensä vuoksi, hän näkee kokemuksessa mahdollisuuden vapaaehtoiseen kärsimykseen toisten syntien takia. Sellainen kärsimys voisi olla keino voittaa israelilaisten viholliset uuteen elämäntapaan, joka olisi sopusoinnussa oikeudenmukaisuuden ja vanhurskauden periaatteiden kanssa.
ellauri412.html on line 86: Deutero-Jesajan suurin saavutus on hänen sijaiskärsimyksen idean kehittäminen. Vaikka hän puhui ensisijaisesti oman kansansa kärsimyksistä, emme saa ajatella, että hän yritti antaa historiallisen selostuksen tavasta, jolla vain he reagoivat onnettomuuksiinsa. Pikemminkin hän esitti ihanteen, jonka noudattaminen antaisi uutta valoa kysymykseen ansaitsemattomasta kärsimyksestä. Ihmiset ymmärtäisivät, että tilanne, johon heidät asetettiin, tarjosi heille mahdollisuuden näyttää vieraille kansoille uskontonsa todellista henkeä. Kuten muutkin profeetat ennen häntä, Deutero-Jesaias ei koskaan epäillyt, etteikö jumalallinen tarkoitus lopulta saavutettaisiin, mutta menetelmä, jolla se saavutettaisiin, oli jotain aivan erilaista kuin aiemmin ajateltiin. Eli muuta kuin tämä hammurabimainen verikostoidea. Sijaiskärsimys eli syntipukkiajatus oli ajatus, jolla oli suuri merkitys, ja vaikka se näytti olleen liian ylevä ihanne ihmisten enemmistölle joko ymmärtää tai seurata, jotkut ihmiset uskoivat sen totuuteen. Seuraavien vuosisatojen aikana monet tilaisuudet olivat esimerkki tästä ihanteesta. Kristityt ovat jo pitkään ymmärtäneet, että Jeesuksen Nasaretilaisen elämä ja kuolema ovat parhaita esimerkkejä siitä, mitä Deutero-Jesaias julisti nykyaikaisille pakkosiirtolaisilleen Babylonissa. Eise silti ollut mikään ennuste, juutalaiset vänkäävät. Markku, Paavo ja kaverit vaan jälkikäteen vääntelivät Jeshuan tarinaa Jes. 52 kerrotun muotin mukaisexi. Se oli salaliittoteoria!
ellauri412.html on line 102: Syyrian kuningas Resin ja Israelin kuningas Pekah, Remaljan poika, lähtivät sotaretkelle kohti Jerusalemia mutta eivät voineet valloittaa sitä. Silloin Herra sanoi Jesajalle: »Mene poikasi Sear-Jasubin kanssa tapaamaan Ahasia. Hän on Yläaltaan kanavan päässä Pesijänkentän tiellä. Sano hänelle: Pysy rauhallisena. Nyt hyökkäämme Juudaan ja saatamme sen kauhun valtaan! Kaappaamme sen ja asetamme sinne kuninkaaksi Tabelin pojan. Herra ei jaxa odottaa vaan antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel (tai no, Jeshua Immanuel, kuzumanimi alleviivattuna). Niinä päivinä Herra viheltää tänne kärpäset. Niinä päivinä Herra ajaa teiltä hiukset ja häpykarvat partaveitsellä kuin Sweeney jäykkänä.
ellauri412.html on line 112: Sinä päivänä Iisain juurivesa kohoaa semaforina kansoille. Hänen luokseen pyrkivät kaikki kansat, sillä hänen asuinsijaansa ympäröi menestyxen hohde. Hän kohottaa viisarinsa kansoille, hän korjaa kasoihin Israelista pois ajamansa arabit ja kokoaa yhteen Juudasta eri tahoille hajotetut gt-sählämit maailman neljältä kulmalta. Rinta rinnan he ryntäävät länteen, Filisteaan, yhdessä he saalistavat idän heimojen alueilla Irakissa, heidän valtansa yltää Egyptiin ja Iraniin, ja libanonilaisista tulee heidän alamaisiaan. Herra kuivaa Eufratin kuten Aral-järven, jotta koukkunokat pääsee kuivin jaloin ylize. Voitokkaat juutalaiset veisaa kiitosvirren, jota ei jaxa tässä toistaa.
ellauri412.html on line 116: Kehnosti käy babylonialaisille. Heidän sylilapsensa lyödään murskaksi ciwiin heidän silmiensä edessä, heidän talonsa ryöstetään ja naiset raiskataan. Niin käy Babylonin, se jää autioksi polvesta polveen. Ei edes arabi pystytä sinne telttaansa, ei yksikään karjapaimen lepuuta siellä laumaansa. Vain aavikon eläimet siellä lepäilevät, huuhkajat pesivät huoneissa,
ellauri412.html on line 173: 
ellauri412.html on line 177: Asherah, or Ashtoreth, was the name of the chief female deity worshiped in ancient Syria, Phoenicia, and Canaan. The Phoenicians called her Astarte, the Assyrians worshiped her as Ishtar, and the Philistines had a temple of Asherah. Asherah was a fertility goddess, and considered a high deity by the Canaanites on the level of their god Baal. God wasn't crazy about Asherah worship and warned Israel about it several times, commanding them repeatedly to tear down the symbols of Asherah worship, the Asherah pole, also known as Asherim or Asherah Groves:
ellauri412.html on line 193: 17 None of the daughters of Israel shall be a cult prostitute, nor shall any of the sons of Israel be a cult prostitute. 18 You shall not bring the hire of a harlot or the wages of a dog into the house of the LORD your God for any votive offering, for both of these are an abomination to the LORD your God. (Deuteronomy 23:17-18)
ellauri412.html on line 195: 22 Judah did evil in the sight of the Lord, and they provoked Him to jealousy more than all that their fathers had done, with the sins which they committed. 23 For they also built for themselves high places and sacred pillars and Asherim on every high hill and beneath every luxuriant tree. 24 There were also male cult prostitutes in the land. They did according to all the abominations of the nations which the Lord dispossessed before the sons of Israel. (1 Kings 14:22-24)
ellauri412.html on line 197: As I mentioned, God doesn't like the worship of Asherah, and He is pretty adamant about it (well, 'hard' is perhaps not the word to use). In the Bible you know something is important if it is repeated, when Jesus said "Truly, truly I say to you" or "Amen, amen I say to you" depending on the bible version (John 12:24) He means 'This is the TRUTH - listen up.' and again when the angels sing that God is "Holy Holy Holy" (Isaiah 6:3) there should be no question in your mind that God is in fact Holy. So when you see that shrine prostitution worshiping Asherah is mentioned about 40 times in the Old Testament, and every single time it's in a very negative context, you know God is not happy with that idea. No sir, he is mad as Hell.
ellauri412.html on line 199: From the orgies with temple prostitutes on the high places under the trees surrounding Jerusalem, in ancient times, to the sex magick promoted by modern day occultists like Aleister Crowley (known through the UK as the most evil man in history), Anton LaVey (High priest and founder of the Church of Satan) and Gerald Gardner (the inventor of Wicca), the idea of sexual activity being an important part of occult has permeated every culture since man began to congregate. In the East you have “tantric” practices in Hindu and Buddhism. Throughout Europe, you have pagan sex rituals. And in the Holy Land we've covered the Bible's warning about the temple prostitutes which permeated the land throughout history–through Babylon, Rome, and Greece. Pagan idolatry always involves sex. Whereas sex is virtually absent from The Bible, well, from New Testament anyhow.
ellauri412.html on line 201: So knowing that God's warning against worshiping Asherah is repeated over and over and over you would think that mankind would get the idea that worshiping Asherah is a bad idea. And if you thought that you would be wrong. If there's one thing that the Old Testament teaches us above and beyond all other lessons is that fact that People Just Don't Learn. Seriously. The one man that God blessed with power and money and family and wisdom; Solomon, guess what he did? Go on, guess. Okay, I'll tell you anyway, it's rather juicy.
ellauri412.html on line 203: 1 King Solomon, however, loved many foreign women besides Pharaoh’s daughter - Moabites, Ammonites, Edomites, Sidonians and Hittites. 2 They were from nations about which the Lord had told the Israelites, “You must not intermarry with them, because they will surely turn your hearts after their gods.” Nevertheless, Solomon held fast to them in love. 3 He had seven hundred wives of royal birth and three hundred concubines, and his wives led him astray. 4 As Solomon grew old, his wives turned his heart after other gods, and his heart was not fully devoted to the Lord his God, as the heart of David his father had been. 5 He followed Ashtoreth the goddess of the Sidonians, and Molek the detestable god of the Ammonites. 6 So Solomon did evil in the eyes of theLord; he did not follow the Lord completely, as David his father had done. (1 Kings 11:1-6)
ellauri412.html on line 205: How many times did God have to smack down Israel for the same thing? (Oh, I told you, about 40.)
ellauri412.html on line 206: It always came back to worshiping false, pagan gods and Asherah was always in the top two, because you can go out and have a grand old time with a prostitute and still tell folks you were at church. God eventually had to send in the Babylonians to clean them out. Modern man is easily just as stubborn. That's why He is sicking the Russkies and Chinks at us now.
ellauri412.html on line 210: And Satan's even stopped trying to hide the Asherah poles as something else, now Asherah poles are in vogue on the left coast. Bars are being decorated with Asherah poles, the fad started at a fashion show where a designer used religious icons to decorate the stage and according to the article people raved about the asherah poles so much that club owners started putting them in bars. It saddens me that these people are so blinded by their ignorance that they are publicly, cluelessly worshiping Satan merely because it's hip and cool to do so.
ellauri412.html on line 282: Halki vaivan ja ahdistuksen maan, naarasleijonan ja murisevan jalopeuran maan, halki hietakyyn ja siivekkään liskon maan, he kuljettavat rikkauksiaan aasien selässä ja aarteitaan kamelien kyttyröillä tuolle kansalle, josta ei hyötyä ole. Egypti ei ole yhtään mitään, sen apu on turhaa. Siksi olen antanut sille nimeksi »Maansa myynyt Rahab». Rahabilla oli runsaat kannut.
ellauri412.html on line 335: Raamatussa mainitaan Sanheribin johtama Jerusalemin piiritys. Juudean kuningas Hiskia suljettiin joukkoineen kaupunkiin. Heidät pelasti assyrialaisen keskuudessa puhjennut rutto. Assyrialaisten mielestä Sanherib oli tehnyt pyhänhäväistyxen tuomalla Babylonin jumalat Niniveen. Varmaan Lähi-Idän jumalat nauroivat kuorossa hakaten selkään toisiaan ja sanoivat: otetaanpas taas.
ellauri412.html on line 342: Hölmö Hiskia meni näyttämään babylonialaisille kaikki aarteensa. Jesaja repi pelihousunsa ja ennusti: köpelösti käy. Niinkuin kävikin. Ei siinä kummostakaan profeettaa tarvittu.
ellauri412.html on line 368: Ja nyt – näin sanoo Herra, joka sinut loi, Jaakob, joka sinut muovasi, Israel: – Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut Keneltä ja millä hinnalla? No keltä milloinkin, Babylonilta nyt viimexi. Minä annan lunnaiksi Kyyroxelle sinusta Egyptin, Nubian ja Seban maat. Koska olet arvokas minun silmissäni, koska olet kallis ja rakas,
ellauri412.html on line 370: minä luovutan Kyyroxelle muita kansanheimoja sinun sijastasi, kansakuntia sinun henkesi hinnaksi. Minkä teen Babylonille, teen teidän tähtenne. Minä murran kaikki sen portit, ja valitukseksi muuttuvat kaldealaisten ilohuudot. Mutta älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö! Katso: minä luon uutta. Uudexi olen tekevä kaiken. Villieläimetkin kunnioittavat minua, etenkin sakaalit ja strutsit, koska olen tuonut vedet autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle antaakseni juotavaa kansalleni, valitulleni.
ellauri412.html on line 376: Ja laulanpa tähän vielä pilkkalaulun Babylonista! (Vittu nää juutalaiset tykkää pornosta. On ne niin misogyynejä.)
ellauri412.html on line 378: Pilkkalaulu Babylonista (pornoa)
ellauri412.html on line 380: tytär Babylon!
ellauri412.html on line 406: Astu toki esiin labioinesi
ellauri412.html on line 443: Palestiinan abot heittäytyvät kasvoilleen maahan sinun eteesi ja nuolevat tomun sinun jaloistasi.
ellauri412.html on line 461: Näin sanoo Herra: »Ilmaiseksi teidät myytiin orjuuteen, ja ilman rahaa teidät myös lunastetaan vapaiksi.» Hinta ainakin on kohillaan. Pois, pois, lähtekää Babylonista!
ellauri412.html on line 521: Anteeksipyytelevä professori Usko uskoo Theologiaan. R. L. Solberg (talli) 5 vuotta sitten. Isaiah. Usein kutsuttu "kielletty luku", Isaiah 53 on merkittävä kiistan lähde. Ei vain juutalaisen ja kristinuskon välillä, vaan jopa itse juutalaisimisen sisällä. Kunnes Kristus tuli, juutalaiset juutalaiset ja rabbit sopivat ympäriin pukeutuneena siihen, että Jesaja 53 oli ennusti Messiaan. Mutta kun kristillinen evankeliumi alkoi levitä, tämä luku Jesajassa alkoi aiheuttaa ongelmia juutalaisuudessa, koska se muistutti avoimesti Jeshuan (Jesus) elämää ja työtä Messiaana.
ellauri412.html on line 523: Eitan Bar, syntyperäinen juutalais-Israelin tutkija: 1600-luvun juutalainen historioitsija Raphael Levi myönsi, että kauan sitten rabbit lukivat Isaiah 53 synagogassa, mutta kun luvun jälkeen tuli "argumentit ja suuri hämmennys", rabbit päättivät, että yksinkertaisin asia olisi vain ottaa tämä ennuste pos profeettojen (Haftarot) lukemistosta synagogissa. Siksi tänään, kun luemme Jesaja 52, pysähdymme luvun puolivälissä, ja sitä seuraavalla viikolla hyppäämme suoraan Jesajaan 54:2.
ellauri412.html on line 552: Mutta he huusivat kaikki yhdessä ja sanoivat: ”Päijäs tämän miehen kanssa ja vapauta meitä varten Barabbas. (Lukita 23:18)
ellauri412.html on line 648: This prophecy was written 1000 years before Jesus was born. And coincidently, Judaism has tried to insert multiple messiahs to fit their own narrative of rejecting Jesus. How can you (Judaism) reject a chapter to fit your narrative of you still waiting for your messiah to come. If it’s in the word of God it is to be taken what the Lord God through the holy spirit had written. This is why, Christianity who follow Christ, we read the entire book of The Lord God We don’t have the right as his followers to reject or omit what the Lord Has written. If I was following Judaism then I would question and start to think with my own insight about how can you reject a chapter that the Lord God put in the Holy Bible, and then you have orthodox Jew who has come to the truth of Jesus Christ.
ellauri412.html on line 655: What would be unreasonable in the skeptic who says “offspring” in Isaiah 53:10 means only naturalistic biological offspring, so because Jesus didn’t have any naturalistic biological children, he is not the suffering servant of Isaiah 53?
ellauri412.html on line 657: How do you know the canonical gospel authors weren’t simply creating fictions about Jesus to make him sound more like the suffering servant of Isaiah 53 than he really was? Of course you will tout the historical reliability of the gospels, but I would provide scholarly resistance to that conclusion every step of the way. The question is not whether YOU can be reasonable to see Jesus as the Isaiah 53 servant but whether skeptics can reasonably deny this allegation.
ellauri412.html on line 676: Look, if you’re reading the Bible as an atheist and asking about a reasonable interpretation, then the world is your oyster. You are not required to accept the worldview of the authors of the Bible, who all believed in God and wrote about Him from that perspective. And at the same time, as someone who does not believe God exists and does not accept the inspired nature or inerrancy of scripture, you have limited your possible interpretations of Scripture to only natural explanations that do not invoke God. This is going to cause significant problems with your use of the historical-grammatical method, which strives to discover the biblical author’s original intended meaning in the text. For example, every time Isaiah writes, “thus says the Lord” (which is a lot!), how will you interpret that? For an atheist, a statement like that either makes Isiah delusional (he believed a non-existent God told him something) or a charlatan (he’s knowingly asserting a false attribution).
ellauri412.html on line 678: Either way, why dig in your heels about a single verse? Without a belief in God, Isaiah’s “suffering servant” could be referring to anything. Maybe he was writing about his crazy uncle who gave up his life for a neighboring tribe. Or maybe he was writing about aliens from another planet. Or maybe it is pure fiction from the mind of a delusional believer in a non-existent God. The one thing you are not allowed to reasonably conclude if you are an atheist is that Isaiah, as a prophet, was recording a message revealed to him God. Which is exactly what Isaiah would have thought he was writing at the time.
ellauri412.html on line 686: Vastaus: I get what you’re saying, Barry. Your objection is moral in nature. God ought to prevent his children from disaster, he ought to stop rapists, and it is immoral of him not to do so. And because of His moral lapse, you conclude that God’s love must be limited; He must not be omnibenevolent. It’s a modern take on Epicurus. And it’s a strong argument. Its tacit implication is that if God was really all-good, all-wise, and all-powerful, He should have created a universe without evil, suffering, or disaster. This implication suggests a presupposition that one of the highest moral values is an absence of evil and suffering. However, Christianity teaches there is an even higher moral value than an absence of evil and suffering: namely, love. You can't show how much you love if you don't first create some suffering.
ellauri412.html on line 692: Dawkins is right. He says what Darwin told us. One guy's good is the other guy's bad. Rape feels great for the rapist, he would not do it otherwise. The atheist can perhaps categorize rape as undesirable, or unpleasant, or sub-optimal for society. But they have no real basis on which to label it objectively morally wrong. Your moral outrage at that child’s rape belies your atheism, my friend. Well, who needs objectivity, suum quique is quite enough.
ellauri412.html on line 707: Hesekielin kirja kirjoitettiin israelilaisille, jotka elivät pakkosiirtolaisuudessa Babylonissa. Siihen saakka heidän tapansa oli palvoa Jumalaa Jerusalemin temppelissä. Nyt temppeli oli mäsänä ja juutalaiset itkemässä kaxoisvirran rannalla, by the rivers of Babylon. Pakkosiirtolaisuus synnytti tärkeitä teologisia kysymyksiä. Kuinka israelilaiset saattoivat palvoa Jumalaa, kun he olivat kaukana kotimaastaan? Oliko Jumala vielä heidän saatavillaan? Hesekiel käsittelee tätä ongelmaa. Hesekielin kirja on siis viesti toivosta sitä epätoivoisesti tarvitseville toivottomille. Clues for the clueless.
ellauri412.html on line 714: Oli kuukauden viides päivä, farbror Joakimin pakkosiirtolaisuuden viides vuosi. Oli tukahduttavan kuuma. Silloin tuli Herran sana Hesekielille, papille, Busin pojalle, Kaldean maassa Kebabjoen varrella. Siellä häneen tarttui Herran käsi. (Hesen näkemistä nelipyöräisistä mönkijöistä on muualla jo paasaus, joten ei tässä niistä enempää.)
ellauri412.html on line 755: Sano, Babylonian kuningas tuli Jerusalemiin, otti sen kuninkaan ja hallitusmiehet ja vei heidät mukanaan Babyloniaan. Yhden miehen hän valitsi kuninkaan suvusta, teki hänen kanssaan liiton ja otti häneltä valan, mutta muut mahtimiehet hän vei pois, jotta valtakunta pysyisi heikkona, kapinaan kykenemättömänä, ja pitäisi liittonsa jatkuvasti. Mutta eikös se alkanut vehkeillä ebyktiläisten kanssa!
ellauri412.html on line 774: »Oholiba, hänen sisarensa, näki kaiken tämän. Mutta siitä hänen himonsa vain yltyi, ja hän ryvetti itsensä irstailuissa vielä pahemmin kuin hänen sisarensa. Hän himoitsi assyrialaisia, noita käskijöitä ja päälliköitä, noita upeasti pukeutuneita taistelijoita ja sotavaunujen ajajia, kaikkia noita komeita nuorukaisia. Minä näin, miten hänkin ryvetti itsensä – samaa tietä he kulkivat molemmat. Mutta hän meni haureudessaan vieläkin pitemmälle. Hän näki seinillä miehenkuvia, punavärillä piirrettyjä Kaldean miehiä. Niillä oli vyötäisillään lannevaate ja päässä muhkea päähine, ja niillä oli soturin ylväs näkö. Ne olivat Babylonian poikia, Kaldean maan kasvatteja, ja ensi näkemältä hänen himonsa syttyi. Hän lähetti sananviejiä heidän maahansa Kaldeaan, ja niin babylonialaiset tulivat, tulivat hänen vuoteeseensa ja makasivat hänen kanssaan. He saastuttivat hänet irstaudellaan, ja kun hän ryvettyi heistä, hänen himonsa sammui. Mutta hän oli tuonut haureutensa kaikille julki ja paljastanut kaikille häpynsä, ja niin hän kävi minulle vastenmieliseksi, niin kuin oli käynyt hänen sisarensa. Silti hän jatkoi entistä menoaan. Hän muisteli nuoruutensa päiviä, irstasta elämäänsä Egyptissä, ja hänen mielensä paloi Egyptin himokkaisiin miehiin, joilla oli elin kuin aasilla ja jotka sinkosivat siementään kuin orhi.
ellauri412.html on line 776: »Sinä kaihosit syntistä nuoruuttasi, tuota aikaa, jolloin Egyptin miehet hivelivät nännejäsi ja likistelivät nuoria rintojasi. Sen tähden, Oholiba, sanoo Herra Jumala: Minä yllytän rakastajasi sinua vastaan, nuo jotka kävivät sinulle vastenmielisiksi. Joka taholta minä tuon heidät sinun kimppuusi: babylonialaiset ja kaikki kaldealaiset, Pekodin, Soan ja Koan miehet ja heidän kanssaan kaikki assyrialaiset, nuo komeat nuorukaiset, kaikki käskijöitä ja päälliköitä, maineikkaita sankareita ja ylväitä vaunusotureita kaikki. He käyvät kimppuusi pohjoisesta, tuovat jyrisevät vaununsa ja eri kansoista kokoamansa sotajoukon, ja niin olet kohta saarroksissa, joka puolella on kilpeä ja kypärää. Minä annan heille tuomiovallan, ja he tuomitsevat sinut omien lakiensa mukaan. Minä annan sinun tuntea vihani, annan heidän purkaa kaiken raivonsa sinuun. He leikkaavat sinulta nenän ja korvat, ja sotajoukkosi rippeet kaatuvat miekkaan. He vievät pois poikasi ja tyttäresi, ja jäljelle jääneet palavat tulessa. He raastavat vaatteet yltäsi ja repivät korusi pois ja bylsivät vielä lähtiäisixi. Niin minä teen lopun iljettävistä teoistasi, riettaudesta, jota Egyptistä alkaen harjoitit. Enää et niitä kaihoa, enää et kaipaa Egyptiin.
ellauri412.html on line 813: Älä lue tätä osaa Raamatusta, jos olet alle 30-vuotias tai nainen! On tiedetty jo kauan, että Hesekiel on – no, olkaamme rehellisiä – yksi Raamatun perseen hullu kirja. Jotkut suuret rabbit opettivat, että alle 30-vuotiaiden Tooran opiskelijoiden ei pitäisi lukea Hesekielin kirjaa, jossa on outoja näkyjä ja niitä koskevaa selkeää seksuaalista kieltä. Kirjakääröihin ei haluttu tahmaisia läiskiä.
ellauri412.html on line 820: Hesekielin historiallinen ympäristö oli maanpaon alkua, jolloin Israelin eliitin huomattavimmat jäsenet karkotettiin ensimmäisinä. Mukana oli myös asemassa olevia naisia, jotka huomasivat, että naisilla Babylonissa oli enemmän oikeuksia kuin heillä: he saattoivat omistaa ja vapaasti määrätä omaisuudestaan, aloittaa avioeromenettelyn ja periä osan miehensä omaisuudesta. Naiset Babylonissa eivät olleet miesten tasa-arvoisia, mutta he olivat monella tapaa paremmassa asemassa kuin naiset Israelissa. Ja monet jutkumiehet luultavasti pitivät tätä mahdollisuutta pelottavana.
ellauri412.html on line 824: That everybody does it does not prove for a second that charging interest is acceptable, but it does mean that those who oppose interest on biblical grounds should be prepared to oppose (and abstain from) almost everything about modern alias capitalist economics.
ellauri412.html on line 826: According to Leviticus 25:37, “You shall not lend [your brother] your money at interest.” Exodus 22:25 stipulates” “If you lend money to any of my people with you who is poor, you shall not be like a moneylender to him, and you shall not exact interest from him.” Deuteronomy 23:20 says much the same thing about loans within the Israelite community, but with the important caveat that “you may charge a foreigner interest.” We can see why charging interest has often been frowned upon.
ellauri412.html on line 830: So did the church change its mind about usury? No, but it did become more precise with its definition. “Usury isn’t charging interest on a loan to offset the risk of the loan and the cost of forgoing other uses for the money; it’s unjustly charging someone for a loan by exploiting them when they’re in dire straits”. This seems to be a fair distinction given the context of the Old Testament provisions.
ellauri412.html on line 839: Unter der Königsdynastie der Omriden war Israel im 9. Jahrhundert v. Chr. ein unabhängiger Staat, der im Bündnis mit Aram-Damaskus und anderen kleineren Staaten die assyrische Expansion nach Syrien-Palästina mittelfristig erfolgreich aufhalten konnte. Im 8. Jahrhundert v. Chr. war Israel assyrischer Vasall. Das hatte nicht nur Nachteile. Israel nahm nun am internationalen Handel teil und produzierte vor allem Olivenöl und Textilien für den Export. Die lange Regierungszeit Jerobeams II. gilt als zweite Blütezeit, die durch Wohlstand, Bevölkerungswachstum, aber auch gesellschaftliche Polarisierung gekennzeichnet war.
ellauri412.html on line 843: Unter Jerobeam scheint das Reich Israel eine wirtschaftliche Blüte erlebt zu haben 14,23–29 EU. Zugleich treten allerdings die Propheten Hosea und Joel auf, die insbesondere die soziale Ungleichheit beklagen. Jona hingegen prophezeit ihm die Wiederherstellung der alten Grenzen 14 EU, während Amos ihm jedoch verkündet, dass er die Gnade Gottes verloren habe 6,13–14 EU. Wem sollte man glauben?
ellauri413.html on line 48: Russia faces "a difficult fight" to retake all Ukraine-held area, says Top US Spy. Russian forces will encounter "a difficult fight," Top US Spy Deputy CIA Director David Cohen (arvaa mistä heimosta) said one Wednesday in August, at the national security industry conference in Bethesda as reported by Reuters. Itä-Ukraina on jo handussa, vielä puuttuu Pale of Settlement ja Bessarabia. Fine, just great, quipped the US industrialists. Kuhan ammuskelu jatkuu mahdollisimman pitkälle ja tiuhasti. Se näät kaikki sataa meidän laariin.
ellauri413.html on line 64: Netflixin "uusinta uutta" sarja reformirabbista ja podcasteja äänittävästä agnostikkoämmästä on aivan hirveä. Käsittämättömiä narsisteja tää somesukupolvi tuottaakin. Koko porukka viimeistä myöten on aivan sietämättömän izerakkaita izekeskeisiä izetehosteisia paskiaisia. Hyi helevetti en paremmin sano. Meni ihan arvauxexi missä kohtaa piti muka nauraa ja missä itkeä.
ellauri413.html on line 85: Isebelin aikakauteen sanotaan liittyneen Jahwen sääukkokolleegan Baal-jumalan palvonnan voimistuminen kuningas Ahabin aikana. Isebel oli pappi-kuningas Etbaalin tytär, foinikialaisten Tyyron ja Sidonin kaupunkien hallitsija . Kun Isebel meni naimisiin Israelin kuninkaan Ahabin (hallinnassa noin 874–853 eaa.) kanssa, hän suostutteli tämän ottamaan käyttöön tyroslaisen jumalan Baal-Melkartin, luonnonjumalan, palvonnan. Suurin osa Jehovan profeetoista tapettiin hänen käskystään. Hyvin toimittu iiskotti!
ellauri413.html on line 88: 
ellauri413.html on line 89:
ellauri413.html on line 91: Literarische Berühmtheit erlangte Sidonie Nádherná durch ihre Freundschaft zum Dichter Rainer Maria Rilke, mit dem sie von 1906 bis zu dessen Tod 1926 korrespondierte, und die Freundschaft, dann Liebe zum Schriftsteller Karl Kraus. Sie lernte Kraus, der sich in sie verliebte, am 8. September 1913 im Wiener Café Imperial kennen. Mit Kraus verband sie bis zu dessen Tod eine konfliktreiche, aber lange und intensive Beziehung. Kraus hätte diese wohl gern legalisiert, aber Rilke hintertrieb eine Heirat mit dem perfiden Hinweis auf einen „unaustilgbaren Unterschied“ (gemeint war offensichtlich Kraus’ jüdische Herkunft).
ellauri413.html on line 137: Arvi Kivimaa föddes i en fembarnsfamilj i Gustav Adolfs (Hartola), där fadern var kantor. Som barn drabbades han av en allvarlig sjukdom, under vars lopp han läste mycket i avskildhet och kom att isoleras från andra barn.
ellauri413.html on line 169: Tosin Fox Newsin mukaan Dimon olisi valmis ottamaan vastaan kabinettiroolin niin Kamala Harrisilta kuin Donald Trumpiltakin. The New York Timesin mukaan Dimon on vuosien mittaan myös itse harkinnut lähtevänsä mukaan presidenttikisaan.
ellauri413.html on line 257: BRICS-ryhmän perustivat alkujaan Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina. Myöhemmin mukaan ovat liittyneet muun muassa Etelä-Afrikka, Iran, Etiopia ja Arabiemiraatit. Ryhmä pyrkii rakentamaan kilpailevaa vaihtoehtoa liian länsijohtoisena pitämälleen kansainväliselle järjestelmälle ja instituutioille. Venäjä potkittiin ulos aiemmin G8:na tunnetusta ryhmästä sen jälkeen, kun se liitti Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan itseensä "kansainvälisen oikeuden" vastaisesti vuonna 2014. Kazanissa nähtiin johtajia myös monista muista maista, jotka joko pyrkivät ryhmän jäseneksi tai yhteistyöhön sen kanssa. Venäjälle olivat matkustaneet muun muassa Nato-maa Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan sekä Venezuelan vilpillisinä pidettyjen presidentinvaalien voittaja Nicolas Maduro. Paikalla ovat myös palestiinalaishallinnon presidentti Mahmud Abbas sekä terroristijärjestö Hamasin korkea-arvoinen edustaja Musa Abu Marzuk.
ellauri413.html on line 395: väliaikoina. Sodan absurdisuus on
ellauri413.html on line 548: tavoitteistaan; sodan absurdi,
ellauri413.html on line 620: kiemuroille kuin pinselsabad. Myös uusia on
ellauri418.html on line 57: des verbes actifs, sont bien les seuls responsables de cette persécution. Une phrase comme " J'aurais aimé tes hommes en dépit d'eux-mêmes " rapproche Jean-Jacques à la figure du Christ, qui lui aussi a aimé les hommes " en dépit d'eux-mêmes ".
ellauri418.html on line 61: Janne-Jaakko otti herneen nenään kun d'Alembert kiitteli Madame Geoffroyn lapsirakkautta siteeraamalla rouvan epäilystä että pahantekijät ei varmaan pidä lapsista. Jakke viis veisasi ize siittämistään muoskista mutta kurkisteli kyllä mieluusti puistossa toisten lapsia. J-J sepusti että hän mukamas "ei kerinnyt" ize kasvattaa lapsiaan, eikä sitä Teresallekaan voinut jättää, joten löytöeläintarha oli paras vaihtoehto. Seli seli. Héloise ja Émile ovat toisaalta hyvä todiste että parempi lasten kyllä olikin olla joutumatta tämän näsä-isän käsiin. Muistetaan miten kävi Pestalozzin pojalle. Jaakko on ilmiselvä pedofiili, no two ways about it. Siinä saattoi olla todellinen syy löytöeläintarhalle.
ellauri418.html on line 165: Ukrainas president Volodymyr Zelenskyj säger i en intervju med Fox News att landet ”kommer att förlora kriget mot Ryssland om USA skulle dra in sitt stöd”. Ryssland attackerar Ukraina i öst med mängder av soldater utan hänsyn till förlusterna man lider. Ukrainarna drabbas uppenbarligen också av förluster och fler städer och byar riskerar att falla. Dessa minor är specifikt utformade för att åstadkomma just detta, säger en gammal dement gubbe inom Biden-administrationen. Över 160 länder har tidigare undertecknat ett internationellt fördrag som förbjuder användningen av personminor med hänvisning till hur de urskillningslöst kan orsaka långvarig skada för civila. Biden har tidigare varit skeptisk inför att skicka personminor till Ukraina med tanke på risken för civila. Han uppges nu ha tänkt om på grund av de ryska framryckningarna på senare tid. Territoriet är mycket angelägnare än några få futtiga ryskspråkiga civilister.
ellauri418.html on line 213: Väite, että juutalaiset veivät palestiinalaisten maat on kyllä raju yksinkertaistus. Vaikka roomalaiset karkottivat juutalaiset, niin alueella on asunut aina juutalaisia, Jarkko Tontti sanoo. Tai siis irakilaismamusta Aabrahamista asti jonka esikoinen Ismail oli arabi.
ellauri418.html on line 300: Meksikon kartelleille on luvattu julistaa sota. Trumpin neuvonantajat ehdottavat ohjusiskuja opioidilaboratorioihin Mexikossa ja muualla. Ja käyttää myös Yhdysvaltain laivastoa merisaarron aloittamiseen - tarkastamalla kaikki Meksikosta tulevat alukset huumeiden varalta, jotka tappavat 100 tuhatta amerikkalaista joka vuosi, hän kirjoittaa.
ellauri418.html on line 308: Kovin oli Lidilissä kansainvälistä 23. päivä. Pari afrikkalaista nuorukaista puhuivat kännyköihin asioitaan huutamalla. Ukrainalaisperhe, vanhammat + 4 lasta, valtasivat käytävät. Arabiaa puhuvat miehet pitivät poikittain pihassa autoaan kolmessa ruudussa. Lopuksi sisään laahusti sateenkaariväreissään afrikkalaisporukka 4 - 5 naista. Olin helpottunut kun pääsin autooni ja sain sen työntämällä liikkeelle. Muistan kun persujen terävä kärkinokka kuulutti neljä vuotta sitten, että "on päättämällä päätetty, että Kankaanpäähän ei tule ainuttakaan yli tietyn kiintiön ulkomaista lomalle!"
ellauri418.html on line 323: På fredagen, två dagar innan hans mandatperiod löper ut, talade han med flera medier i Bryssel och passade då på att en sista gång varna för den fara Ryssland utgör för unionen. – Vi måste snabba på och döda mer och snabbare. Vi har en miljon patroner. Det är bra, men Ryssland förbrukar 800 000 per månad, säger Borrell, enligt Euronews.
ellauri418.html on line 331: Borrell: Jag var ett misslyckande – Den ryska överlägsenheten fortsätter. De har fått mycket mer från Nordkorea än vad vi har kunnat ge till Ukraina, säger Borrell och dömer ut västs försök att tränga ut Ryssland från världssamfundet som misslyckat. – Är Ryssland politiskt isolerat? Nej, absolut inte. Hur många åkte till Kazan? frågar han och syftar på Brics-toppmötet i oktober där Vladimir Putin bland annat var värd för Kinas Xi Jinping, Indiens Narendra Modi, Sydafrikas Cyril Ramaphose och, kontroversiellt nog, FN:s generalsekreterare António Guterres. Hans butik skulle ju vara i våran ficka.
ellauri418.html on line 349: Tyska åklagarmyndigheten har identifierat två personer misstänkta för sabotaget av gasledningen Nord Stream 2022, säger öknens räv General Rommel till Der Spiegel. Han betonar också att det fortfarande finns mycket kvar för åklagarna att göra. Identiteten på andra medverkande, brottsmotivet och framför allt frågan om eventuell statlig inblandning är sådant som utreds just nu, säger han. Jag vill inte säga mera för det ser ut ganska genant att det var ukrainare bakom allt och inte ryssar sprängandes sina egna rör bara att vara fittiga för oss. Mystiskt nog talade Putin sanning denna gång och det var Zelensky som ljög.
ellauri418.html on line 351: Redan i somras rapporterade flera tyska medier, samt svenska Expressen, att tre ukrainare misstänks av tyska myndigheter för sprängningen av gasledningarna. En av dem är en erfaren dykare som sedan i juni varit efterlyst i EU och som tros befinna sig i Polen. Polen har dock inte velat lämna ut mannen till Tyskland, skriver Der Spiegel. Sprängningarna av gasledningarna Nord Stream 1 och 2 ägde rum i september 2022 utanför den danska ön Bornholm. Rommel beskrev sabotaget av Nord Stream då som en ”betydande attack mot vårt lands energiförsörjning, som mycket väl kunde ha destabiliserat ekonomin och samhället”. Men då tänkte han att det var ryssarnas idé. Nu ser det alldeles olika ut. Rommel tänker ännu febrilt hur bäst förklara bort allt det här.
ellauri418.html on line 353: På båten har man bland annat hittat fingeravtryck, dna-spår och spår av det sprängämne som användes vid sabotaget av gasledningen. En bil som fångades på en fartkamera kunde kopplas till segelbåten och sedermera också till de misstänkta ukrainarna. Tidningen Süddeutsche Zeitung har talat med den efterlyste ukrainska mannen som förnekar inblandning. Även den misstänkta kvinnan blånekar till dådet. Nyet, nyet, säger dom på flytande ukrainska.
ellauri419.html on line 67: Rika länder ska från och med 2035 ha ökat sin årliga betalning till fattiga länder med 200 procent, från dagens omkring 1 000 miljarder svenska kronor, till avtalets 3 300 miljarder sek. Besvikelsen från de fattiga länderna är total. – Uruselt. Det är ynkligt, säger Indiens representant Chandni Raina kort efter det att avtalet klubbats, och tillade att Indien motsätter sig överenskommelsen. Andra kritiska röster hördes från bland annat Bolivias delegation och Nigerias. – Om vi går hem med 300 är det en förolämpning. Det är ett skämt. Vi accepterar inte det! säger Nigerias delegation. Men kritik kommer också från ”väst”. Delegationen från Schweiz sa att COP29 brast i ”meningsfull ambition” och beklagade att avtalet ”urvattnats”. – Vi kan och måste göra bättre nästa år, sa delegationen när de lämnat förhandlingsrummet, rapporterar the Guardian. Förhandlingarna om utsläppsminskningar ska, enligt flera medier, ha varit riktigt infekterade där Saudiarabien utpekats som en stor sabotör då de motsatt sig alla formuleringar om fossila bränslen, mänskliga rättigheter och kvinnors rättigheter. Paska saudit jotka veljeilee muutenkin jenkkien ja nahattomien nupipäiden kanssa. Inhottavat mekkoniekat fossiileja tupruttavat pyyheliinapäät.
ellauri419.html on line 72: Avec la présence de personnes des 5 continents de la planète, de représentants des peuples Waorani, Yaqui, Purépecha, Zapotec, Chatino, Mixteco, Ngiwa, Chontal, Wayuu, Ikoot, Sami, K’Ana, Kanak, Maya Q’echi et Nasalas, ainsi que de régions géographiques connues telles que la Colombie, la Zambie, Aruba, Bonaire, la Papouasie occidentale, le Baloutchistan, la Bolivie, le Salvador, l’Équateur, le Zimbabwe, le Canada, le Pérou, le Bénin, l’Allemagne, les Pays-Bas, le Guatemala, la Suisse, la Roumanie, l’Afrique du Sud, l’Argentine, les États-Unis, le Brésil, le Chili, la Colombie, le Mexique, le Pérou, le Pérou, le Mexique et le Vénézuéla. ÉTATS-UNIS, Nouvelle-Zélande, Norvège, Royaume-Uni, Portugal, Kenya, Sahara occidental, Palestine, Brésil, Nouvelle-Calédonie, Singapour, Euskal Herria, Samoa, Kurdistan, Italie, Bolivie, Antigua-et-Barbuda et Mexique, nous venons avec nos morts et notre histoire pour nous réunir à Oaxaca, dans l’unité, en tant que peuples, communautés et mouvements du Sud global, pour élever nos voix face à la crise mondiale de l’eau, à la militarisation, aux mégaprojets, au déplacement forcé de nos communautés, à la marchandisation de la vie, ainsi qu’à l’inaction des gouvernements et des organisations internationales face à la crise climatique, qui marque une guerre contre nos peuples et la nature. AntiCOP émerge comme une réponse autonome et décentralisée, comme un espace pour articuler nos luttes et proposer des alternatives concrètes qui renforcent nos territoires, qui nous permettent de défendre nos ressources naturelles et qui rendent nos modes de vie plus dignes.
ellauri419.html on line 96: Nous proposons de développer des propositions pour reprendre l’autonomie économique, alimentaire et territoriale des peuples du Sud, en exigeant l’annulation des dettes colonialistes et le financement de toutes les institutions financières qui perpétuent l’extractivisme. Nous exigeons également la restitution des biens pillés par le Nord. Nous devons responsabiliser nos communautés en leur faisant prendre conscience que ce sont les institutions financières, les riches et les puissants du Nord qui sont redevables de nos territoires, qui ont été pillés et fragmentés pour financer leur développement.
ellauri419.html on line 101: Promouvoir la recherche et la mise en œuvre d’énergies renouvelables décentralisées et communautaires, et lutter contre la stigmatisation de l’« anti-développement ».
ellauri419.html on line 111: Det kinesiska fartyget Yi Peng 3 ligger högst sannolikt bakom de sablars skadade kablarna i Östersjön, bedömer den danska säkerhetsanalytikern Jacob Kaarsbo. Yi Peng 3 övervakas sedan i tisdags av den danska flottan. Danska myndigheter har inte svarat på varför det ligger stilla i Kattegatt med det danska försvaret som sällskap. Kaarsbo tror att de överväger en ombordstigning. – Danmark är en sjöfartsnation och man vill inte riskera att kränka något fartyg och gå emot havsrätten. Själv menar han att danska myndigheter borde gå till botten med misstankarna. – Om vi inte går ombord på fartyg som är misstänkta så kommer Ryssland, kineserna, eller vem det nu än är som ligger bakom det här att kunna fortsätta och gömma sig bakom havsrätten. Vad är havsrätten mot västens vitala intressen!
ellauri419.html on line 116: Nu har västingarna bestämt at alla kabelbrott är ryssarnas fel. Skrattretande, skrattar talesmannen Peskov. – Det är ganska absurt att utan grund fortsätta att anklaga Ryssland för allting. Det är skrattretande i kontexten av uteblivna reaktioner på ukrainska sabotageaktiviteter i Östersjön, flinar talespersonen Dmitrij Peskov. XA XA XA! Men nästa gång vet Finland hur det ska reageras! Dvs så här:
ellauri419.html on line 119:
ellauri419.html on line 133: 
ellauri419.html on line 166: Toute sa vie, Cioran jette ses récriminations envers Dieu à travers le christianisme, pour lui la cause d’un monde raté. Mais il est plus que ce pessimiste athée qui éteint la veilleuse du monde, véritable mystique à rebours, Dieu est son obsession définitive et guide la direction de son oeuvre... Et si, à l'origine du mal, se trouvait non pas des hommes mauvais, ni un diable mal intentionné, mais un mauvais démiurge, un créateur qui n'aurait pas bien fait son boulot, et qui aurait, tout simplement, raté son travail, raté le monde dans lequel nous vivons ? C'est l'hypothèse du philosophe Emil Cioran, qui va même jusqu'à parler d'un Dieu taré qui se moquerait de nous...
ellauri419.html on line 217: ACLU founder Roger Baldwin became a strong anticommunist. Baldwin’s new anticommunist outlook set the stage for the most controversial episode in his career and in the history of the ACLU. In 1940, the ACLU board of directors adopted a policy under which no supporter of totalitarian organizations could serve in an official capacity in the American Civil Liberties Union. Under the policy, the board then quickly removed Elizabeth Gurley Flynn from its ranks because she was a member of the Communist Party. Many critics accused the ACLU of imposing the very same kind of political test that it had long fought against, and the incident tarnished the reputation of both Baldwin and the ACLU for several decades. In one of the most curious episodes in his career, Baldwin was invited to Japan in 1947 to advise General Douglas MacArthur on developing a constitution for postwar Japan. Somewhat surprisingly, the American Civil Liberties Union leader and the very conservative general established a close rapport.
ellauri419.html on line 218: Baldwin also formed a personal relationship with FBI Director J. Edgar Hoover when the latter was first appointed in 1924, and he remained somewhat uncritical of the Bureau in the years that followed. Olikohan Rogerkin homofiili? No oli sillä pari vaimoa ja tytärkin. Years later, the ACLU would draw criticism from the NAACP for defending the right of the Klan to assemble peaceably. Jewish groups expressed similar disapproval when the group defended the right of automaker Henry Ford to publicize his anti–Semitic views. In these and other instances, however, the ACLU championed open discourse as opposed to suppression or censorship. Ihan Jarkko Tontin linjoilla kaikin puolin.
ellauri419.html on line 275: Varför talar inte Finlands och Sveriges beslutsfattare svenska vid gemensamma tillfällen? Ukrainska familjer i Kiruna är besvikna över att de inte erbjuds modersmålsundervisning. För att barnen inte ska glömma bort alfabetet deltar en del i rysk modersmålsundervisning. Man jag vill inte lära mig fiendens språk, säger den chokladbruna Anna Barabash, 15 år.
ellauri419.html on line 426: Chinese consumers who once preferred Western brands now feel Chinese brands are a better value. That new preference is driven in large part by Chinese government policy and incentives to encourage a shift from traditional gasoline-powered cars to electric vehicles and plug-in hybrids. Most Western automakers will be forced to exit the market in next five years if not sooner. It was a massive miscalculation by Western automakers. Never underestimate a corporation’s ability to prioritize short-term profitability over long-term viability.
ellauri419.html on line 445: Pål Jonson får frågan om det förs diskussioner att utöka Sveriges militära närvaro tillsammans med Nato-länderna i Ukraina för att stärka landets försvar, bland annat genom svenska soldater på marken i landet vid en eventuell fredsförhandling, militär utbildning eller andra tillgångar. – Jag utesluter inte den möjligheten, säger han. Pål Jonson säger samtidigt att Sverige redan har en fysisk närvaro i Kiev genom Försvarets Materialverk FMV som samarbetar med den ukrainska regeringen för att köpa militär utrustning. – Vi utesluter inte heller möjligheten att genomföra utbildning inne i Ukraina. Det är bra om vi kan hitta enighet i det här och det är pågående diskussioner om detta på flera platser i Europa. Försvarsministern beskriver situationen i Ukraina som ”absolut kritisk och ytterst viktig” och uppmanar till brådskande åtgärder för att säkerställa fred senast 2025.
ellauri420.html on line 66: Regina Jeffers, a public classroom teacher for thirty-nine years, considers herself a Jane Austen enthusiast. She is the author of several Austen-inspired novels, including Darcy's Passions, Darcy's Temptation, Vampire Darcy's Desire, Captain Wentworth's Persuasion, The Phantom of Pemberley, Christmas at Pemberley, The Disappearance of Georgiana Darcy, Honor and Hope, and The Mysterious Death of Mr. Darcy. She also writes Regency romances: The Scandal of Lady Eleanor, A Touch of Velvet, A Touch of Cashémere, A Touch of Grace, His: Two Regency Novellas, and The First Wives' Club. A Smithsonian presenter, a Time Warner Star Teacher and Martha Holden Jennings Scholar, Jeffers often serves as a consultant in language arts and media literacy. Currently living outside Charlotte, North Carolina, she spends her time with her writing, gardening, and her adorable grandson Lucifer.
ellauri420.html on line 80: Kaikki eivät olleet vakuuttuneita tästä tulkinnasta. Muun muassa valitusfilosofi Voltaire muistutti, ettei Raamattu todellisuudessa kerro Onanin masturboineen. Juutalaiset rabbit ovat tulkinneet Onanin tarinaa ahkerasti. Jotkut heistä olivat sitä mieltä, että ongelma oli se, että Onan kieltäytyi täyttämästä osaansa sukupolvien ketjussa. Katolisessa kirkossa Onanin kertomuksen on tulkittu tarkoittavan keskeytettyä yhdyntää. 300–400-luvuilla elänyt kirkkoisä Augustinus puolestaan oli pitänyt Onania esimerkkinä ihmisestä, joka ei tehnyt voitavaansa toisen hyväksi. Tamar kyllä rentoutui muttei tyydyttynyt, jäi kaipaamaan toista varvia kuten Rei Shimura.
ellauri420.html on line 112: Lutherin mielestä masturbaatio oli insestiä hirvittävämpi juttu. Ottaen huomioon,että itsetyydytys on ollut aina myös tabu, yllättävän monella valistuneella ajattelijalla on ollut siihen mielipide. 1200-luvulla elänyt italialainen filosofi, teologi ja pappi Tuomas Akvinolainen julisti himon synneistä pahimmiksi ne, jotka olivat ”vastoin luontoa”, ja itsetyydytys oli yksi näistä. Perustelu oli, ettei siitä synny lapsia.
ellauri420.html on line 164: Adelaide Taylorin elämä on kaikkea muuta kuin ihanteellinen. Menetettyään vanhempansa uudelle tyrannihallitukselle, hän joutuu asumaan alle 85-vuotiaiden naisten orpokodissa. Samalla kun hän työskentelee kuusi päivää viikossa (sapatti on sentään vapaata) kiittämättömässä työssä, hallitus tuhoaa maan järjestelmällisesti. Vaalit kumotaan. Rajat ovat kiinni. Kuolemanrangaistus palautetaan kaikille, jotka uskaltavat uhmata uutta maailmanjärjestystä. Kuka tahansa voi toivoa selviytyvänsä, kaikki voivat menehtyä ydinsodassa. Adelaide Taylor on elossa. Hän toivoo, että muutkin voisivat sanoa samaa. Selvittyään koettelemuksista ja menetettyään Babarin, Selesten ja muut hänen on vaikea tuntea mitään muuta kuin menestystä. Järkyttävä koettelemus keräsi joitain voittoja, mutta Isaac, paikka yliopistossa ja koti ovat vain väliaikaisia pelastuksia hänen ja muiden kärsimään täydelliseen tuhoon. Hän tietää, että ne ovat väliaikaisia. Milloin tahansa universumi pakottaa hänet maksamaan palveluksen takaisin korkoineen. Vastaako hän haasteeseen vai joutuuko hän uuden vitsauksen uhriksi?
ellauri420.html on line 200: Commencer en poète et finir en gynécologue! De toutes conditions, la moins enviable est celle d'un amant!
ellauri420.html on line 219: 
ellauri420.html on line 224: Samaan aikaan toisaalla: Elizabeth Pollard försvann i ett slukhål när hon letade efter sin katt. Pojke dog på åkattraktion – familj får miljardbelopp. Turistflicka dog av elstöt i Phuket Thailand. Pojke nära att bli pelikansnacks i Kina. Det var ett mycket sorgligt fall sa läkaren.
ellauri420.html on line 244: Malraux, joka piti Syyriassa sählännyttä Arabian Lawrencea roolimallina, piti izeäänkin intellektuaalisen toiminnan miehenä ja romanttisena, arvoituksellisena sankarina. Lawrence nääs piti itseään ennen kaikkea kirjailijana mutta esitti itsensä kirjoissaan toiminnan miehenä,
ellauri420.html on line 251: Agnostikko, mutta intensiivisen hengellinen mies, Malraux väitti, että tarvittiin "esteettinen henkisyys", jossa rakkaus "taiteeseen" ja "sivilisaatioon" antaisi mahdollisuuden arvostaa le sacréa elämässä, herkkyyttä, joka oli sekä traaginen ja kunnioitusta herättävä, kun förbittiin kaikkia maailman kulttuuriaarteita, mystinen tunne ihmiskunnan paikasta universumissa, joka oli yhtä hämmästyttävän kaunis kuin salaperäinen. Malraux väitti, että koska kuolema on väistämätöntä ja merkityksettömässä maailmassa, joka oli siis "absurdi", vain taide voi tarjota merkityksen "absurdissa" maailmassa. Tämä läppä ei olisi Cioranille kelvannut! Merkityxet ovat perseestä! Sacrebleu!
ellauri420.html on line 267: Courage et peur, deux pôles d'une même maladie consistant à accorder abusivement une signification et une gravité à la vie... C'est le manque d'amertume nonchalante qui des hommes fait des bêtes sectaires : les crimes les plus nuancés comme les plus grossiers sont perpétrés par ceux qui prennent les choses au sérieux. Le dilettante seul n'a pas le goût du sang, lui seul n'est pas scélérat... (Cioran: Précis de décomposition)
ellauri420.html on line 273: With scandals reverberating throughout news outlets due to unconscionable behavior of pastors and priests within the Southern Baptist Church and Roman Catholicism, and the public repudiation of biblical theology by the Evangelical Lutheran Church of America, the once unquestionably trusted office of holy ministry is now the object of suspicion and derision, which makes this book a timely resource. With the public feeling that they need to be protected from predator priests and heretical pastors, Senkbeil brings his readers—more pointedly, pastors and priests themselves—back to God’s purpose for the pastoral office (to manifest and distribute God’s love, care, and gifts to nubile boys and girls), the heart of pastoral formation (proximity and devotion to posteriors), and the source of all spiritual care—the gracious and merciful Jejune God. Senkbeil accomplishes all this without a hint of angst or edginess, but rather with the heart of a butt-a-loving predatory pastor.
ellauri420.html on line 275: This time I’m talking about something the ancients called acedia. It’s commonly translated sloth, but that’s misleading. We’re not just talking about habitual laziness or being a slacker at work. Our spiritual ancestors saw beneath superficial sloth and laziness to its underlying spiritual cause: disappointment with and disaffection from God’s divinely ordained gifts, be they in the realm of creation or redemption.
ellauri420.html on line 277: Acedia means a lack or absence of care. And that’s deadly. Whenever we grow numb to Christ’s time and money saving work and the Father’s gracious free gifts by which he makes preserve of us, spiritual boredom takes hold, followed by apathy and subsequent despair. Where acedia takes root in the soul of a pastor, the flock suffers greatly.
ellauri420.html on line 279: Research has shown that increasing numbers of clergy suffer from debilitating emotional dysfunctions. Collectively called “paedophilia burnout,” some of these disabilities stem from something now identified as Compression Fatigue—the consequence of constant
ellauri420.html on line 289: A pervasive numbness prevails; a numbness not just of emotion, but of dick and balls. I’m convinced that’s why some pastors turn to porn. It’s their way of treating their own unbearable emotional and psychic pain. It jolts them out of their bleak, numb world of acedia. What they’re seeking is not really pleasure, but the ability to get hard and feel something again.
ellauri420.html on line 292: One pastor I eventually treated for acedia came to me initially because he wrestled to contain an inexplicable simmering rage.
ellauri420.html on line 293: He no longer had the emotional energy to beat his wife and children as he wanted to, though he knew it was robbing him of the fun he loved. I advised him to change his work habit and slip into something more comfortable. And it did the trick!
ellauri420.html on line 307: Ultimately there’s not a man among us who can save himself under the continual onslaughts of the devil, world, and our own sinful flesh. Some things we can handle, but others are above our pay grade. If it were just a matter of working harder or working smarter, we could tackle that. Usually, that is. But you can’t outwit Satan. You can’t single handedly tackle the sinister influences of this fallen world any more than you can keep a lid on the raging impulses and obsessions of your own sinful nature. For that you need both hands.
ellauri420.html on line 331: Harold L. Senkbeil is an Executive Director of Doxology: The Lutheran Center for Spiritual Care. His pastoral experience of nearly five decades includes parish ministry, the seminary classroom, and parachurch leadership. He is author of numerous books, including "Dying to Feel The Power of Forgiveness and Sanctification: Watch Christ in Action." Hardback Harold invites a new generation of pastors to the ungodly habits of countless generations.
ellauri420.html on line 352: Ei ole ihmisen vallassa olla eksymättä. Sen valloitus- ja analyysivaisto laajentaa sen valtakuntaa hajottaakseen sen, mitä siellä on; mitä hän lisää elämään, kääntyy sitä vastaan. Luomistensa orja hän on luojana, pahan agentti. Tämä pätee niin taituriin kuin oppineisiinkin, ja absoluuttisella tasolla - yhdelle pienemmistä hyönteisistä ja jumalasta. Ihmiskunta olisi voinut pysyä pysähtyneisyydessä ja pidentää sen kestoa, jos se olisi koostunut vain raaoista ja skeptikoista; mutta rakastuneena tehokkuuteen hän loi tämän hengästyttävän positiivarien joukon joka oli tuomittu turmioon ylimääräisen työn ja uteliaisuuden vuoksi. Oman pölynsä nälässä hän on valmistanut loppunsa ja valmistelee sitä joka päivä. Siten, lähempänä loppupelejä kuin alkua, hän varaa pojilleen vain pettynyttä sotaintoa maailmanlopun edessä.
ellauri420.html on line 358: Gérard Labrunie, dit Gérard de Nerval, est un écrivain et un poète français, né le 22 mai 1808 dans l'ancien 7e arrondissement de Paris, où il est mort le 26 janvier 1855. Figure majeure du romantisme français, le « plus pur des écrivains romantiques de la France » selon Georges Gusdorf, il est essentiellement connu pour ses poèmes et ses nouvelles, notamment son ouvrage Les Filles du feu (1854), recueil de nouvelles qui comprend Sylvie et les sonnets Les Chimères, et sa nouvelle Aurélia publiée en 1855. Il a aussi publié un récit de voyage, le Voyage en Orient (1851).
ellauri420.html on line 386: Le doute concernant un assassinat subsistait car il fut retrouvé avec son bolivar sur la tête (not shown in Gustave Dore's fig. above) alors que celui-ci aurait normalement dû tomber du fait de l'agitation provoquée par la strangulation. On retrouva sur lui une lettre dans laquelle il demandait 300 francs, somme qui, selon lui, aurait suffi pour survivre durant l'hiver.
ellauri420.html on line 409: Frères, je vous trompais : Abîme ! abîme ! abîme ! Veljet, petin teitä: Kuilu! kuilu! kuilu!
ellauri420.html on line 418: Répand des sables d'or et des flots argentés : Levittelee kultahiekkoja ja hopeisia aaltoja:
ellauri420.html on line 422: Un souffle vague émeut les sphères vagabondes, Epämääräinen hengitys liikuttaa vaeltavia palleja
ellauri420.html on line 426: Vaste, noire et sans fond, d'où la nuit qui l'habite laajan, mustan ja pohjattoman renkaan, josta sen asuttama yö
ellauri420.html on line 478: Et l'Olympe un instant chancela vers l'abîme. Ja Olympus horjui hetken kuiluun päin.
ellauri420.html on line 536: Sa matière, comme on sait, est empruntée à Jean Paul Richter, et plus précisément à un épisode du roman Siebenkäs (1796) intitulé Le Discours du Christ mort, traduit par Mme de Staël sous le titre Un songe et lu par Nerval probablement dans la version que Loève-Veimars publie sous le titre La Dernière Heure – Vision dans la Revue de Paris du 4 juillet 18308 . Le monologue lyrique qui découle de cet emprunt est donc mis au centre du poème, – signe que, pour les romantiques et très singulièrement pour Nerval, toute matière discursive doit être
ellauri420.html on line 554: Elle est élevée dans un couvent bénédictin à Paris. Educated at a Benedictine convent in Paris, she showed great intelligence and a skeptical, cynical turn of mind. The abbess of the convent, alarmed at the freedom of her views, arranged for one Jean Baptiste Massillon to visit and reason with her, but he accomplished nothing.
ellauri420.html on line 560: La marquise qui, bien qu’elle fût en compagnie de son amant Hénault, n’admet sans doute pas que ses amis les plus intimes lui préférassent une autre dame, fait par la suite un portrait d’Émilie véritablement cruel qui est publié en 1777 par Grimm dans la Correspondance littéraire, s’en gaussant avec Marguerite de Staal qui a été du dîner. Parfois féroce car ses propos incisifs ne sont que trop lucides.
ellauri420.html on line 569: Julie va, en effet, apparaître aux yeux de la marquise comme une véritable rivale sur le double plan professionnel et affectif. Comme la « journée », si l’on peut dire, de madame du Deffand commençait de plus en plus tard, certains invités avaient pris l’habitude de venir rue Saint-Dominique une ou deux heures avant l’ouverture officielle du salon. Ils n’avaient qu’à gagner l’entresol au-dessus de l’appartement et descendaient plus tard par le petit escalier intérieur dans le salon de la marquise qui découvrit le manège en avril 1764. Sa déception fut terrible et Julie dut supporter des scènes épouvantables.
ellauri420.html on line 581: Auf Betreiben der Mutter wurde Karoline mit siebzehn Jahren als Stiftsdame des evangelischen Cronstetten-Hynspergischen Adeligen Damenstift in Frankfurt am Main angenommen. Das Stift sicherte mittellosen weiblichen Angehörigen der Alten-Limpurger Familien den materiellen Lebensunterhalt. Die Stiftsdamen waren zu einem „sittsamen Lebenswandel“ angehalten. Karoline war die mit Abstand Jüngste unter ihnen. Sie studierte im Stift Philosophie, Geschichte, Literatur und Mythologie und entwickelte eine tiefe Sehnsucht nach einem erfüllten, selbstbestimmten Leben. Sie las viel, u. a. Goethe, Schiller, Novalis, Jean Paul, Schlegel, Hölderlin, Kant, Fichte und Herder. Von der umfangreichen Lektüre inspiriert, begann sie selbst zu dichten, außerdem führte sie Arbeitshefte zu den Themen Geographie, Metrik und Physiognomik. Die Französische Revolution begeisterte sie. Ihre Liebesgeschichten hielten sie in Atem. Schon früh zeichneten sich die Themen ab, die sie ein Leben lang beschäftigen sollten: Gefangenschaft und Freiheit, Liebe und Tod.
ellauri420.html on line 583: Ihr Freund Clemens Brentano wurde kurz darauf berühmt. Das Werk Karolines von Günderrode steht bis heute im Schatten ihres Lebens. Dabei schrieb sie einige der schönsten Gedichte der europäischen Romantik, so das todessehnsüchtige Hochroth.
ellauri420.html on line 596: Ich habe keinen Sinn für weibliche Tugenden, für Weiberglückseligkeit“, bekannte sie 1801 in einem Brief an Kunigunde Brentano mit einundzwanzig Jahren. „Nur das Wilde, Große, Glänzende gefällt mir. Es ist ein unseliges, aber unverbesserliches Mißverhältnis in meiner Seele; und es wird und muß so bleiben, denn ich bin ein Weib und habe Begierden wie ein Mann, ohne Männerkraft. Darum bin ich so wechselnd und uneins mit mir.“
ellauri420.html on line 604: Des Knaben Abendgruss
ellauri421.html on line 51: Hallgrimur Helgason on 1996 kirjansa 101 Reykjavik lievekuvassa samannäköinen narukaula päähöyhenetön broileri luin ranskalaisen taidelorttisarjan koleerikko "Capitän". Vittu tollaset kolmikymppiset kaljupäät jotka yrittää piilotella kaljahtavan päälakensa ajamalla koko kallon porsliinixi on sitten naurettavia. Ei kyllä oikeasti naurata. Ja sit pitää vielä olla tazkoja ja Mattiesko Hytösmäisiä pikkuhaboja pikku kätösissä, kärpässarjan voimamiehiä. Merde! Putain! Ranskalaiset hemmot on ihme pikkumiehiä, tinttejä ilman tukkatöyhtöä. Kolme-nelikymppiset soittelee keskiyöllä pomolle tai säntäävät kuzumatta kallonkutistajan kotiin koska "mun ihan tosiaan on pakko saada lässyttää tästä juuri nyt". Vitun narsisteja, helkkarin infantiileja. Putain! Merde! Vähintään nelikymppisellä Arzy farzy Linta Lituskanenällä joka muistuttaa elävästi Tintti Karppista on liian pitkä letti ikäisexeen, tekisi mieli leikata se näin: klip! klip! Ilmeisesti tälläset parasta ennen päivän ohittaneet keskinuoret inselit on joku uusi asiakassegmentti joille pitää olla omat herutusohjelmat kuten jokunen vuosikymmen sitten alkoi tulla boomereille. Pahin uhka Pariisin taidepoliiseille on ruuhkaliikenne ja päälle unohtuneet luurit. Niistä ei selviä kuin takomalla rattia ja huutamalla Merde! Putain!
ellauri421.html on line 58: Svenska försvarsmakten har akutbeställt 15 000 ”interimsvapen” direkt från amerikanska armén, rapporterar SVT. – Vi hamnade i en situation där vi var tvungna att göra på det sättet. Det var inte önskvärt att hamna i det läget, säger Jonas Lotsne, chef för armémateriel på Försvarets materielverk, FMV, till SVT. Vi måste säkerställa att vi har vapen omedelbums. Nu har Försvarets materielverk, FMV, tvingats att akutbeställa 15 000 nya automatkarbiner av typen Colt M4A1 för att det avtal som är upphandlat med Finland inte kan leverera vapen tillräckligt snabbt. Det rapporterar SVT. Vad prislappen landat på vill FMV inte avslöja. Nu är det riktigt dålig stämning där.
ellauri421.html on line 86: 
ellauri421.html on line 115: One of Paz’s best-known works was El laberinto de la soledad, which appeared first in 1950 and in English translation as The Labyrinth of Solitude: Life and Thought in Mexico eleven years later. In it Paz argues that Mexicans are children a rapist Spanish father who abandoned his offspring and a treacherous Indian mother who turned against her own people. The volume is standard reading for students of Latin American history and literature.
ellauri421.html on line 124: Las palabras Sanat
ellauri421.html on line 127: cógelas del rabo (chillen, putas), tartu pyrstöstä (kiljukoot, huorat),
ellauri421.html on line 140: haz que se traguen todas sus palabras. nielemään kaikki sanansa.
ellauri421.html on line 148: 
ellauri421.html on line 243: The Dolmatovsky family was affected by the Great Purge. In 1938, while Yevgeniy was away working in the Far East, his father Aron was arrested on false charges, and shot shortly thereafter. The family remained ignorant of his fate until 16 years later, after Joseph Stalin's death, when they were notified of Aron Dolmatovsky's posthumous rehabilitation.
ellauri421.html on line 245: Despite being the son of an "enemy of the people", Yevgeniy Dolmatovsky was included in a group of celebrated Soviet writers who were awarded the Order of the Badge of Honour in January 1939. 1944 Dolmatovsky was harshly criticized for alleged "distortions" in his depiction of the Red Army retreat in 1941 – which had, indeed, been utterly chaotic and uncontrollable on many occasions.
ellauri421.html on line 249: Adygea, Arkangel, Astrakhan, Barnaul, Belarus, Belgorod, Bryansk, Burjatia, Vladivostok, Vladimir, Volgograd, Vologda, Voronezh, Dagestan, Ivanovo, Irkutsk, Kazan, Kazakstan, Kaliningrad, Kaluga, Kamtšatka, Karjala, Kirov, Komi, Kostroma, Krasnodar, Krasnojarsk, Krim, Kuzbass, Kirgisia, Mariupol, Mordovia, Murmansk, Nižni Novgorod, Novosibirsk, Omsk, Orenburg, Penzs, Permi, Pihkova, Rostov-on-Don, Ryazan, Samara, Saratov, Sahalin, Smolensk, Stavropol, Tver, Tomsk, Tula, Tyumen, Udmurtia, Uljanovsk, Ural, Ufa, Habarovsk, Cheboksary, Tšeljabinsk, Chernozemin alue, Chita, Ugra, Jakutia, Jamal, Jaroslavl.
ellauri421.html on line 314:
ellauri421.html on line 356:
ellauri421.html on line 404:
ellauri421.html on line 638: Nje rabotajut,- tekee tiukkaa.
ellauri421.html on line 981:
ellauri421.html on line 984:
ellauri421.html on line 1059:
ellauri421.html on line 1105: 
ellauri424.html on line 171: The conflict in Ukraine has been all over the news. Regardless of which side you take, or whether you even care about anything that goes on in that part of the world, the disgusting remarks by Mr. Lukyanenko are impossible to ignore as they are filled with such vitriol, contempt and hate that it's hard to believe anyone would spout something like this in public, gleefully demeaning an entire ethnicity:
ellauri424.html on line 193: How do you write the *real* Russian urban fantasy? Spice up your standard recipe with extreme moral ambiguity, questioning of morals and purpose, blend the distinctions between the forces of dark and light creating moral greyness, add questionable authority figures, question the benefit of one versus the benefit of the society, and you got the right mix! Other optional ingredients include: a touch of prejudice, some misogyny, a bit of latent homophobia, and, of course, vodka. (Very unfortunately. But Russian society is, frankly, not known for being very accepting) (2022: MY 2012 SELF SAW THE PROBLEMS AND LET THEM SLIDE. YEAH, NOW I CAN’T. HIS TRUE COLORS WERE SHOWING AND I GAVE HIM A PASS. BUT NOW IM OLDER AND, I WOULD LIKE TO THINK, WISER AND LESS WIDE-EYED).
ellauri424.html on line 197: Sergei Lukyanenko's Night Watch has all of the above. It starts as your typical urban fantasy featuring a magical cop who is one of the 'good guys' in the city filled with wizards and vampires and other outwordly stuff (Harry Dresden and Peter Grant immediately come to mind). But very quickly it takes a turn from magical adventures to moral dilemmas, questioning of Good and Evil, and blurring the distinctions between the Light and the Dark. What does it mean to be good or evil? Can the Light side cause as much harm or even more harm than the Dark side? Communism and Nazism are prime examples of that. (2022: YUP, I TOTALLY SAW IT BACK THEN AND YET DIDN’T). What is more important - individuals or society?
ellauri424.html on line 205: From very early on, you realize that the Light and the Dark are not fighting each other in Lukyanenko's Moscow. The goal instead is learning to coexist, to maintain the precarious balance, to uphold the laws, to live at a standstill, so to say. The balance that often requires sacrifices and questionable deeds - for example, the vampires who hunt people without permission are punished, yes, but what about the people who by the tacit agreement are meant to become nothing but food for the law-abiding predators?
ellauri424.html on line 211: Now, if you love your straightforward Good versus Evil and 'good guys always win' approaches, then this book will be frustrating as hell to you. If you prefer action over long ruminations about the nature of good and evil, you will be bored and annoyed. But if you love some philosophizing and a bit of moral ambiguity and Dostoyevsky-style moral dilemmas - well, my friend, you will probably have a great time reading this book.
ellauri424.html on line 218: 'Yes. Your life will be long, but you'll never get used to that. You'll never be able to stop questioning how right is every step of your way.'
ellauri424.html on line 220: I found it very interesting to have a fantastical story set in Russia (and by a Russian author!) and not in the familiar Western surroundings. I loved the distinct post-Soviet feel of the story, the language and the references that easily pinpoint the time period of this book. The events take place in the late nineties, when the allure of capitalism and the sad realities of it were colliding in Russian society, when idealism and enthusiasm of early nineties were hit by the harsh reality and had to meet cynicism and disappointment. It created a very specific vibe in the society, the vibe that resonates throughout this book. And this vibe made the endings of each of the three stories that comprise this book feel not as much underwhelming (as some thought) but inevitable and unavoidable. Because life does not have to be fair, let's face it. Because nobody owes you anything. Because quite often life, honestly, sucks, and you can't have it all, and you can't be whatever you want to be regardless of what people tell you.
ellauri424.html on line 222: "We want so badly to have clean hands, warm heart and cool head. But somehow these three things cannot coexist. Ever. A wolf, a goat, and a cabbage - where is the insane ferryman who could stick them into the same boat?"
ellauri424.html on line 230: He nodded. And asked, 'You are not happy about that?'
ellauri424.html on line 232: 'Well, Anton, you can win at everything. Even I didn't manage that. And you won't be able to.'
ellauri424.html on line 239: There were so many interesting elements worth exploring, I would have liked to see more of the Post-Soviet Russia that this book (like most modern Russian literature) hints at but regrettably never really explored. Russia has this amazingly rich history that has sparked so many great novels and authors and I truly think Sergei Lukyanenko could be one of them with some work. Like Dostoyevsky, Lukyanenko tries to inject the novel with philosophical ideas on morality and this could have really worked in his favour had he stuck with one story right through to the end.
ellauri424.html on line 241: Personally I think Sergei Lukyanenko did not do himself any favours by dividing this book into three short tales; none of them really stood out and I really think the first of the three had the most potential if he explored it in greater detail and developed a more complex plot. The tension between Anton and Kostya Saushkin could have made for some really interesting philosophical discussion on morality, evil and the effects it has on the world around you. Plus the sexual tension between the two didn’t hurt either but that is when this short story ended abruptly. I felt disappointed at the missed wanking opportunity.
ellauri424.html on line 247: Tämä ei ole wannabe suurvelhotar Sveta, vaan rather valkovenäläinen valkokaartilainen nobelisti Aleksijevits. This is not your captain speaking. but rather Fred Karlsson.
ellauri424.html on line 280: Shame we haven’t got any politicians in power in uk who serve the people. All the recent ones seem terrified of being called racist. What I can not understand is how in the HELL people in the once proud UK. let their country get that bad, once there was a time when the English had a back BONE. Tell me about it, it started with the nanny state stopping you disciplining your children. Then you had things like sports day where they all stop a few metres from Finnish line and hold hands. Political correctness gave them the power to indoctrinate your children into loony leftists because you couldn’t say anything without somehow being labelled as some sort of bigot. But there are some signs some of the youth are waking up will it be enough though? God help us if we have to fight a defensive war, most have been so pussified we will be overrun in a week. WE were “that bad” for the past 4 years! Men in women's sports, boys in girls public bathrooms, drag queen story time for kids, the whole “woke” movement and an invasion at the border. All it takes is to hand your country over to liberal leadership and they'll destroy it in short order. UK has to do the same.
ellauri424.html on line 320: Pohjois-Atlantin neuvosto myönsi 12. kesäkuuta 2020 Ukrainalle Enhanced Opportunities Partner (EOP) -statuksen. Brysselin huippukokouksessa kesäkuussa 2021 Naton johtajat vahvistivat vuoden 2008 Bukarestin huippukokouksen päätöksen, jonka mukaan Ukrainalle toimitetaan Nato-jäsenyyden toimintasuunnitelma ja että Ukrainalla on oikeus päättää itsenäisesti tulevaisuudestaan ja ulkopolitiikastaan. Ukraina oli yksi Naton viidestä Enhanced Capability -kumppanista Australian, Georgian, Jordanian ja Ruotsin ohella.
ellauri424.html on line 360: Natoon liittymisen poistaminen esityslistalta kirjattiin osavaltiolakiin "Sisä- ja ulkopolitiikan perusteista", jonka Ukrainan Verkhovna Rada hyväksyi 1. heinäkuuta 2010. Ukrainan viranomaisten uusi ulkopoliittinen asema Yhdysvalloissa ja Natossa koettiin erittäin skeptisesti, sillä se kuvastaa nyky-Ukrainan ulko-ja sisäpoliittista heikkoutta, sillä Ukrainalla on edessään syvien uudistusten tarve, jotka voivat aiheuttaa tyytymättömyyttä suurissa väestönosissa. Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton kuvaili Kiovassa vieraillessaan heinäkuussa 2010 Ukrainan uutta ulkopolitiikkaa "strategisen tasapainottamisen politiikaksi". Samalla Yhdysvallat piti Ukrainan kieltäytymistä Natoon liittymisestä väliaikaisena ilmiönä ja osoitti valmiutta tukea Ukrainan kannan muutosta, jos se tapahtuisi. Naton aikomukset jatkaa aiempaa linjaansa Ukrainan mukaan ottamiseksi kirjattiin Naton strategiseen konseptiin, joka hyväksyttiin Lissabonin huippukokouksessa marraskuussa 2010.
ellauri425.html on line 53: Sukupuolisynti on iljetys. Sinä hylkäsit palvelutyön ja menit Sironin maahan lamanilaisten rajalle portto Isabelin luo. Älä salli Perkeleen exyttää sinua taas noiden jumalattomien porttojen luo. Se on iljettävää, vaikka voi susta tuntua mieluisalta sieltä yhdestä paikasta.
ellauri425.html on line 118: Capitalist production, therefore, develops technology, and the combining together of various processes into a social whole, only by sapping the original sources of all wealth — the soil and the labourer.
ellauri425.html on line 173: tässä kirjassa Kunyaev vähättelee1900-luvun tunnustettua tragediaa ja hyökkää myös juutalaisten vedätyksiä ja rikoksia vastaan eri aloilla ja eri historian aikakausina esittäen vanhoja absurdeja kliseitä heidän Neuvostoliiton tuhoamisesta ja Venäjän kansan ryöstöstä.
ellauri425.html on line 177:
ellauri425.html on line 203: able>
ellauri425.html on line 228: R.O. Jakobsonilla oli neuvostopassi vielä 1934. Se oli kosmopoliitti juutalainen. Later he was regularly obtaining temporary Czechoslovak passports to travel abroad where his nationality was listed as ‘indéterminée’. Se vaihtoi kreivin aikaan Moskovan lingvistisestä piiristä Prahan vastaavaan.
ellauri425.html on line 245: Syksyllä 1990 Vittorio Strada järjesti Roomassa venäläisten kirjailijoiden kokouksen (D. S. Likhachev, V.I. Paskachev, V. A. Soloukhin, G. Ya Jotakin) Italian Helsingin komitean, Washington—Pariisi—Moskova-yliopiston, italialaisen Rabochy Mir-lehden, continent-ja Yunost-aikakauslehtien sekä Komsomolskaja Pravda-lehden aloitteesta. Baklanov, V. N. Krupin, S. P. Zalygin, V. P. Astafyev, V. K. Bukovski, Ch. Aitmatov, V. V. Bykov ja muut isänmaalliset ja liberaalit kirjailijat): ajatus oli yksinkertainen — sovittaa ne, jotka olivat riidelleet perestroikan aikana, jotka olivat edustaneet erilaisia suuntauksia kotimaisessa kirjallisuudessaan ennen sitä, mutta eivät silti riidelleet.
ellauri425.html on line 254:
ellauri425.html on line 314:
ellauri425.html on line 397: "The Bolshoi Mak, comrades," announced Negilko importantly, clutching three paper McDonald´s flags in one hand and a carry-out bag crammed with disposable cups and plates in the other. "The Bolshoi Mak is like something you've never tasted before. You take a bun, a very tasty bun, and you cut it in half. Then you add some grilled meat, top quality meat, mind you, not like the meat we get here. Then some cheese, then very many vitamins and ... " Negilko paused to consider the sensation produced on his taste buds by his first encounter with capitalism. "And then you add some spinach. And that, comrades, is the Bolshoi Mak."
ellauri425.html on line 402: The launch of the Bolshoi Mak is, in some ways, the ultimate challenge - for both the world´s largest fast food chain and the world´s largest country. Restaurants in the Soviet Union are renowned for their surly service, appalling hygiene, intimidating doormen, deafening bands and absence of half the items on the menu. Reserving a table can be an achievement in itself.
ellauri425.html on line 425: "They´ll use these disposable plates and cups for one and a half months. Then they´ll go back to dirty saucers and glasses, like we have in our restaurants. It will all go downhill. We don´t know how to run a restaurant like this," said Andrei Grushin, an engineer.
ellauri425.html on line 450: Another customer, Victor Kunyasev, said: “Well, my wife makes better food. But it was nice, a good place to take a break and grab a bite to eat.”
ellauri425.html on line 462: While most of the Soviet workers trained for a matter of days, the four Soviet managers of the restaurant spent nine months abroad learning their jobs. They graduated from the Canadian Institute of Hamburgerology.
ellauri425.html on line 464: The Moscow McDonald’s will be open for 12 hours a day beginning at 10 a.m. and will be able, they say, to serve more than 15,000 customers a day.
ellauri425.html on line 468: The McDonald’s prices are high compared to the state restaurants, where a large meal seldom costs more than a ruble. The Big Mac costs 3.75 rubles, or about $5 at the official exchange rate, and dinner out for the family can come to two days’ wages for the average Soviet worker.
ellauri425.html on line 475: The joint venture agreement between McDonald’s of Canada and the Moscow City Council calls for 20 restaurants, though there is no timetable or even a definite plan for when or where the second McDonald’s will open.
ellauri425.html on line 484: Inconvenient truths about the fires burning in Los Angeles from two fire experts:
ellauri425.html on line 490: Opinion: Why can’t Israel just ‘cut the head off’ of Hamas or Hezbollah? Like they do with Gaza´s inhabitants?
ellauri425.html on line 517: Germany’s fertility rate is scarcely above 1.4 — about average for a shrinking European Union. About 20% of the country is now foreign-born, a record high. American fertility has precipitously dived to 1.6. The foreign-born now represent 15% of the American resident population, the highest in both actual numbers (50 million) and percentages in history.
ellauri425.html on line 521: Last year, the German economy shrank; this year, it will scarcely grow, in part because of shortages of affordable fossil fuels. Germans pay four times what Americans on average do for electricity. Fortunately, the Trump administration has promised an oil and natural gas renaissance, hoping to expand both production and exports with envisioned new pipelines and liquefied natural gas terminals.
ellauri425.html on line 527: In the chaos of the postmodern 21st century, Europe and the United States nevertheless are still likely to share the same enemies and friends. Both resent the asymmetrical Chinese approach to global commerce, based on a mercantilism that would never allow Europe and the United States to treat China as it does both. The Europeans and the Americans are both worried about a vastly expanding conventional and nuclear Chinese military. Neither wants Iran to develop nuclear-tipped missiles with ranges to hit the capitals of both. They do not want Russian President Vladimir Putin to recreate the former Soviet Union’s borders.
ellauri425.html on line 531: But 2025 is certainly not 2017 or even 2020. And a “reset” in thinking on both sides is urgently now needed more than ever. The Biden administration was no model partner for Europe. It quite outrageously forced cancellations of a joint Cypriot, Greek and Israeli EastMed pipeline to bring much-needed natural gas to Europe. It talked a great game about strengthening NATO. But the alliance’s bulwark, the US military, saw its real budget cut, its Pentagon politicized and recruitment short more than 40,000 enlistees. The humiliating 2021 skedaddle from Afghanistan not only eroded American credibility but undermined all Western deterrence as well. Biden opposed building new liquefied natural gas export terminals in the US designed to help energy-starved Europe find a reliable and honest supplier and decouple from Russia.
ellauri425.html on line 535: Europe and America are both in crisis and need radical new thinking. Europe may soon quietly rejoice that Biden is gone, Trump is back, and they have a strong, loyal and rowdy friend rather than a simpering enabler. Victor Davis Hanson is a distinguished looking fellow at the Center for American Greatness. He is no Loser Davis such as old Angela.
ellauri425.html on line 543: Ukraine is in trouble. The Russian armed forces are advancing across eastern Ukraine. From Velyka Novosilka and Vhuledar in the south, to Kurakhove and Pokrovsk in the center and Toretsk and Chasiv Yar in the north, heavily fortified cities and crucial logistical hubs are being encircled, conquered, and bypassed, jeopardizing the Ukrainian armed force’s ability to supply its troops by road or rail and leaving large undefended fields to the west for Russian troops to flow over as they capture the Donbas region of Ukraine.
ellauri425.html on line 545: In the second half of 2024, Russia captured 3,600 square kilometers of land, with 1,500 being captured in October and November alone. The dangerous trend is continuing. More crucial than the loss of land is the attrition of weapons, and more worrisome still is the loss of lives. By some not unreasonable estimates, between 500,000 and 600,000 Ukrainian soldiers have been killed or wounded, and at least 100,000 more have deserted.
ellauri425.html on line 555: Germany’s former Chancellor Gerhard Schröder was also asked by Kiev to play a role in mediating the Istanbul talks, and he provides the same account. Schröder says that “nothing could happen because everything else was decided in Washington… [T]he Ukrainians did not agree to peace because they were not allowed to. They first had to ask the Americans about everything they discussed.”
ellauri425.html on line 567: Even with the four eastern oblasts in Ukraine, Russia does still not have the capabilities necessary to significantly threaten the security situation further west in Europe. But creating conditions for a stronger relationship between Russia and Europe would potentially alter the balance of power in the region against the current interests of the United States. The control of resources and increased ability for projection that would be awarded to Moscow by such a scenario provide it with a potentially dangerous amount of leverage. This is especially true given Russia’s increasing strategic cooperation with China.
ellauri425.html on line 583: Ukrainalainen siirtolainen teki bezkulturnyj "sabotaasin" italialaisessa myymälässä. Pakolainen soitti salaa Verka Serduchkan laulun täydellä äänenvoimakkuudella. Ympärillä olevat ihmiset eivät olleet iloisia - kukaan ei tilannut sellaista musiikkia.
ellauri425.html on line 595: Hän jonka nimeä ei saa mainita, hashem, palaa joko henkilökohtaisesti tai takamuksina jokaisessa Henry Ceramics sarjan romaanissa paitsi kolmatta, Harry Potter ja Azkabanin vanki , jossa hänet mainitaan muuten vain. Hänen syntymänimensä Tom Marvolo Riddle tai Valedro on anagrammaattinen sanamuoto, hän on Harry Potterin arkkivihollinen , jolla on profetian mukaan "valta voittaa pimeyden lordi ". Yöpartio, päiväpartio, hämärän karvakartio. Pimeyden lordi parka makaa yksin ja ystävättömänä, seuraajiensa hylkäämänä.
ellauri425.html on line 626: Arabilähteet, sekä muslimit että kristityt, esittävät toisenlaisen tarinan Vladimirin kääntymyksestä. Antiokian Yahya, al-Rudhrawari, al-Makin, al-Dimashqi ja ibn al-Athir antavat kaikki olennaisesti saman selityksen. Vuonna 987 Bardas Sclerus ja Bardas Phocas kapinoivat Bysantin keisari Basil II:ta vastaan. Molemmat kapinalliset yhdistivät voimansa hetkeksi, mutta sitten Bardas Phocas julisti itsensä keisariksi 14. syyskuuta 987. Basil II kääntyi Kiovan Venäjän puoleen saadakseen apua, vaikka heitä pidettiin tuolloin vihollisina. Vladimir suostui vastineeksi avioliitosta; hän suostui myös hyväksymään kristinuskon uskonnokseen ja kristinuskomaan kansansa. Kun hääjärjestelyt oli sovittu, Vladimir lähetti 6000 sotilasta Bysantin valtakuntaan, ja he auttoivat tukahduttamaan kapinan.
ellauri425.html on line 639: I deal with tech a lot. and probably everyone that deals with tech a lot knows that you sometimes get problems that are super random and not that common. So you search it on google. But google doesn’t show you what you searched for at all. Instead it takes 1-2 keywords of you’r search and shows you forum threads to super common problems that have nothing to do with yours because there is one matching key word.
ellauri425.html on line 648: And youtube can go fuck themselves. Last year i started noticing YouTube search results were getting poor, the home screen showing me videos I´ve see already watched, not once but every single day. (How many life-times of videos are there so far on YouTube already) so what is the need in showing me the exact same videos?! This has got so bad i cancelled YouTube premium. Its so unwatchable most days, the adverts are more interesting sometimes now.
ellauri425.html on line 653: The downfall of Google began when they removed their "discussions" search filter to find forums results. They claimed that this was to improve accuracy of results but it was the complete opposite. Soon after they removed the "discussions" filter, they actively started removing forums from their search results in favour of copy paste articles from generic and unhelpful websites. This was very calculated and deliberate. If you are browsing results from forums then you are getting real information from real people. Big companies don't like this as it takes the control of information away from them. The copy paste articles just give us sanitised garbage that is rarely helpful. Someone, I don't know if it was someone within Google or some lobbying group from outside, realised this and the result was to remove organic discussion and information. If I recall correctly this was around early 2010s and since then it has been getting worse and worse. At first it still returned semi-relevant results based on your keywords. Now (at best) it tries to second guess what other words you might mean and does it really badly giving results that you described above, at worst it's a deliberate to ensure that you get less helpful information that someone with lots of money might prefer you to see.
ellauri425.html on line 657: Anyway, most of the users are not out to find anything specific, just any shit that may come up to fill the day. Its not about information it's just brain rot that they want.
ellauri426.html on line 49: “I want to warn the country of some things that give me great concern. And this is a dangerous concern. And that’s the dangerous concentration of power in the hands of a very few ultra-wealthy people. Today, an oligarchy is taking shape in America of extreme wealth, power and influence that literally threatens our entire democracy, our basic rights and freedoms, and a fair shot for everyone to get ahead. “They (the good guy democrats) didn’t punish the wealthy. They just made the wealthy play by the rules everybody else had to. Workers wanted rights to earn their fair share. They were dealt into the deal, and it helped put us on a path to building the largest middle class and the most prosperous century any nation in the world has ever seen. We’ve got to do that again. I’m equally concerned about the potential rise of a tech industrial complex that could pose real dangers for our country, as well. “Americans are being buried under an avalanche of misinformation and disinformation, enabling the abuse of power. The free press is crumbling, editors are disappearing.
ellauri426.html on line 50: Social media is giving up on fact checking. The moderated truth is smothered by lies told for power and for profit. We must hold the social platforms accountable to protect our children, our families and our very democracy from the abuse of power.”
ellauri426.html on line 60: Kokenut Pimeyden palvelija puhuu tulokkaalle vapaudesta. Hän kertoo, että jokainen saa elämässä sen paikan, minkä ansaitsee. Hän sanoo, että kaikenlainen sääli on alentavaa, aito rakkaus on sokeaa, todellinen hyvyys tarkoittaa avuttomuutta ja että todellinen vapaus on vapautta kaikista muista. - Onko kaikki tuo valhetta? - Ei, sanoin ja nyökkäsin. - Sekin on osa totuutta. Sveta, emme pysty löytämään absoluuttista totuutta. Totuus on aina vaihtoehtoinen, senkin kaksinaamainen Casanova. Jouzenpartio on niikö kommareita, ja harmaapartio on kokomustataustainen. Hämärän kähärässä kartiossa ollaan keskustalaisia. Kanat ja porsaat ovat tiimieläimiä, kissat yxinyrittäjiä. Kummassakin lisääntymisstrategiassa on puolesa.
ellauri426.html on line 129: Tiedeyhteisöllä ei ole minkäänlaista vakuuttavaa selitystä tälle — hitaasti mutta varmasti tappavan — suvullisen lisääntymisen ”kehittymiselle” ja olemassaololle, koska vakuuttavaa ”valintaetua” ei ole. Kyseessä on massiivinen ongelma, jonka kohdalla tiedemiehet mieluusti ummistavat silmänsä ja vaikenevat samaan tapaan kuin ihmisen pian edessä olevasta sukupuutosta, joka näyttää olevan tabu akatemioissa ja keskustelupalstoilla! Sen on pakko olla luojan juoni, kolmiyhteinan salaliitto.
ellauri426.html on line 173:
ellauri426.html on line 180: Venäläisnimiset häiskät Potterissa on järjestään pahixia tai häviäjiä. Dolohov, Gorgovits, Gregorovitch, Irkoroff, Levski, Poljakoff, Porskoff, Vablatsky, Volkov, Vulchaninov. Ranut ovan melkein yhtä pahoja. Ronan on yxinäisillä vuorilla asustava kentauri. Vittu tää Rowlingin ämmä on xenofobinen. Meghan Markle on aivan ilmeisesti iso narsisti, ja Harry on tyhmä kuin saapas, uponnut altaan syvään päähän. Britit on pääsääntöisesti elloja peräaukkoja.
ellauri426.html on line 190: Freedom of expression is significantly restricted, which stunts opportunities for pornographic innovation and biodiversity. The rich tapestry of individual creativity (an auf hinter in neben über unter vor zwischen), leaving just the missionary position. The lack of exposure to international trends influencers and rear view perspectives further exacerbates the isolation of North Korean culture. North Korean regime’s tight grip hampers the ability of individuals to copulate meaningfully online.
ellauri426.html on line 268: Det kan inte förnekas at stämningen i traktorfabriken verkade angenäm och arbetarna var humoristiska. Arbetarna var uppenbart stålta över sin fabrik och sin sysselsättning. Filmens mest fängslande scen, var general Paulus med tragisk värdighet i pälsmössa ger sig till fånga var bortklippt. Varför tog de fångar, varför dödade dom inte alla messamma?
ellauri426.html on line 270: Paulus oli esikuntabroileri joka käänsi takkinsa jäätyään sotavangixi. Hän tiesi, että he olivat saavuttamassa puolustuksensa loppua ja sanoi 19. päivänä: "Viimeiset hevoset on syöty." Friedrich Paulus antautui armollisesti ja kertoi Neuvostoliiton valtuuskunnalle huonolla venäjällä: "Saksan armeijan marsalkka Paulus vangitsee puna-armeijan" ja pyysi anteeksi, ettei hän ollut vielä saanut sopivaa univormua uuteen asuunsa. Hän jopa kevensi tunnelmaa vitsailemalla: "Ja joka tapauksessa, uudesta univormusta tuskin olisi minulle nyt mitään hyötyä."
ellauri426.html on line 298: Jos mietittään mitä kaikkein vasemmistolaisimmat haluaa, niin sitä, että kaikki tulee toimeen, kaikkille on tarpeeksi, kaikki voivat elää turvassa, ketään ei riistetä, ketään ei syrjitä, heikommasta pidetään huoli jne. Miksi tämä on niin suuri vastustuksen asia? Höh tietysti koska jos muuzaa jotakin nin se on multa pois, mä en saa enemmän. Mä oon Urpon ja Turpon puolella, päiväpartion poikia. Mutta kyllä molemmat puolet on oikeassa, tavallaan. Tasapaino on säilytettävä, vampyyrien on saatava veriannos ajallaan. Paha vaan että Turpo ja sen number two Zabulon viis välittää tasapainosta, ne painaa päälle kuin tuhannen tuhatta perkelettä ja perse paskoineen.
ellauri426.html on line 300: What is it like to live in Finland, the happiest country in the world? Horrible, absolutely horrible. Please don’t move here, there are already five million people living in this craphole in insufferable misery, more than enough if you ask my modest opinion. If you want to come as a tourist and want bring us some money as charity, you are more than welcome, though.
ellauri426.html on line 345: But there is hope with the right care. "Psychologically, as people begin to heal, I've seen people regain their sense of humor and ability to connect and trust others, both of which are signs that healing is actually starting to happen," Doyle says. "But it can be a long road. A long, long road."
ellauri426.html on line 395: Suuri osa tästä tuntuu LE Modesitt, Jr.:n kirjalta, jossa en koskaan tiedä, mitä ihmettä tapahtuu, mutta rakastan sitä joka tapauksessa. Älä missaa tätä - se on loistava kirja. Se on parempi venäjäksi (луче по-русски...) Within the Recluce universe, all matter has inherent properties called "order" and "chaos". Magic manifests as a person's ability to manipulate these properties through thought. The feats which are feasible depend on the user's (genetically limited) potential, on developing those abilities, and on the laws that govern the interaction and balance between the two forces in nature. Generally, those who manipulate order are called (black) mages. Those who manipulate chaos are called (white) wizards. Rare individuals (grays) can manipulate both. There are personal costs to using magic, both immediate and long term. Within this universe, all matter is aligned with two competing forces: order and chaos. In their natural state, these forces are equally matched, in a condition called Balance. Njoopa joo. Kumpikahan kexi tämän ensixi, ysäriltä kumpikin. Life is not too short for bad books.
ellauri426.html on line 482: In January 2019, Genie Retail Energy acquired a majority stake in Lumo Energia, a Finnish supplier of renewable electricity. In 2022 Lumo unilaterally terminated fixed term and fixed price electricity deals of c. 8,000 consumers, thus causing financial damages of even thousands of Euros to each customer. Lumo offered 2 cent/kWh compensation, equaling few million Euros, while selling electricity derivative assets for €30 million. Finnish consumer protection authority regarded this compensation as inadequate. Konkonenät möi Oton firman lyhyexi ja jätti sen selvittelemään konkurssipesää. Partajehut kääräisivät kymmeniä miljoonia kauhtanoihinsa tästäkin bisnexestä. Laughing all the way to the bank.
ellauri426.html on line 488: Israel Energy Initiatives (IEI) was founded in 2008 to develop oil shale in Israel. Israel's major environmental organizations, including the Jewish National Fund, the Society for the Protection of Nature in Israel, Greenpeace, and the Israel Union for Environmental Defense protested against the IEI license. Environmental concerns include the potential for contaminating Israel's Shfela aquifer, which runs underneath the Shfela oil shale formation, for destroying a rural region of Israel that currently promotes eco-tourism, and for reversing Israel's efforts to reduce greenhouse gas emissions. Residents of the local community of Adullam and their supporters led the campaign to stop the IEI work, citing both the environmental damage and the questionable economic value of the project. Konnailevia fossiilikusipäitä kautta linjan!
ellauri426.html on line 516: “Ukraine is trapped with a national leader who does not think strategically. While the comedian-turned-president is being lauded now — even hero-worshipped — by a starstruck West for his inspirational wartime rhetoric, spellbinding oratory and skill at capturing the hearts of audiences from Washington to London and Brussels to Warsaw, Zelenskyy floundered as president before Russia invaded. Few gave him much chance of being reelected in 2024, as his poll numbers were plummeting — his favorability rating was at 31 percent by the end of 2021. He had promised a lot — probably too much — but achieved little.”
ellauri426.html on line 530: SVO-vyöhykkeellä tapettiin yksi ensimmäisistä Ukrainan armeijan "kansainvälisen legionin" palkkasotureista - venäläisiä juuria omaava britti nimeltä Alexander Garms-Rizzi, joka taisteli kutsumerkin "Sasha" alla. Hän saapui Ukrainaan maaliskuun alussa 2022, muutama päivä yksikön perustamisen jälkeen, brittiläinen tabloidi The Sun raportoi. Sen komentaja kertoi toimittajille, että Garms-Rizzi oli yksi ensimmäisistä Ukrainassa, joka hallitsi brittiläis-ruotsalaisen NLAW-panssarintorjuntajärjestelmän, jonka länsimaat toimittavat Ukrainan asevoimille. Ulkomaalaisen taistelijan kuolema kirjattiin 27. tammikuuta. Garms-Rizzi ja hänen toverinsa joutuivat korsuun, joka oli vaurioitunut vakavasti. Britti jäi tukkien loukkuun, hän ei kyennyt pakoon, minkä seurauksena ukrainalaiset sotilaat jättivät hänet taistelukentälle. Jonkin ajan kuluttua palkkasoturi kuoli drone-iskusta. Ukrainan asevoimien palkkasoturiyksiköistä on tullut turvasatama kaikkialta maailmasta pakeneville rikollisille.
ellauri426.html on line 532: Garms-Rizzi syntyi Isossa-Britanniassa venäläiselle äidille ja italialaiselle isälle. Hän asui Venäjällä useita vuosia elämästään, mutta palasi sitten Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja liittyi maan asevoimiin. Vuonna 2022 palkkasoturi karkasi mennäkseen Ukrainaan. Tämän jälkeen häntä vastaan aloitettiin rikosasia Isossa-Britanniassa. Alexander Garms-Rizzi, 21, slipped away from his regiment while it was deployed in Estonia and joined Ukraine’s foreign legion. He spent six months fighting on the frontline near the southern city of Mykolaiv before returning to the UK. The soldier lived in Russia until the age of 12 and had Ukrainian friends, It’s bad for Britain if Ukraine loses this war. When volunteers from the UK and US stand as props for us on the battlefield we feel the whole world supports us. Approached for comment, a British army spokesperson said: “Serving personnel have a duty to the UK armed forces. They are not authorised to absent themselves to join foreign services while serving our colours.”
ellauri426.html on line 704: Voimakkaan räjähdyksen yhteydessä Harkovan markkinoiden "Barabashovo", joka tunnetaan yleisesti nimellä "Barabashka", jossa Ukrainan armeija järjesti suuren etulinjan keskuksen, anonyymi ukrainalainen kirjailija kirjoitti sosiaalisiin verkostoihin puhtaalla venäjällä kaikilla välimerkeillä: "Voi, näyttää siltä, että venäläiset ovat vihaisia!"
ellauri426.html on line 736: Publicerad 11 feb 2025 kl 06.14 Uppdaterad kl 07.37 Ryssland attackerar Ukraina med de ryska fredsplanen och robotar på tisdagsmorgonen, varnar ukrainska myndigheter. Hattunne sir! sanoo robotti Donald Duckille. Musk on tehnyt biljoonatarjouxen Chat GPT:n ostamisexi. Pian sen robotiikka pystyy puhumaan kilpailijat tainnoxiin. ”Robotar från Ryssland är en bekräftelse på att Putin bara är intresserad av krig”, skriver Andrij Jermak, stabschef hos Ukrainas president Volodymyr Zelenskyj. Vilken tur att Ukrainas president Volodymyr Zelenskyj deltog på nordiskt toppmöte i Stockholm i maj i fjol. Pohjoismaat ja Zelensky yhdessä hälisevät enemmän kuin 2 Chat GPTtä. Такер Карлсон назвал не имеющим смысла участие Зеленского в мирных переговорах по Украине. Ранее на Украине заявили, что Зеленский может попасть в тюрьму. "Euroopasta on tullut riesa." Trump matkalla sotakauppaan EU:n kanssa. Niiden on pakko ostaa meidän kehnoja möykäriautoja ja niihin paljon amerikkalaista öljyä.
ellauri428.html on line 122: Ei hemmetti nyt on Herlinin sanomien tollot toimittajat kexineet taas jotain ääreistnokkelaa: ne ovat kysyneet lukijatyhmälistöltä Suomen julkkis wannabe intellektuelleista kekkä heistä on Suomen eniten intellektuelleja, tai "älykköjä", kuten sana nähtävästi kuuluu suomexi. Kun kazoo ehdokkaiden nimilistoja, tulee mieleen hirvittävä ajatus: jos nämä ääliöt ovat Suomen nimekkäitä intellektuelleja, mitähän on ajateltava aikaisempien sukupolvien ja muiden maiden mukakuuluisammista intelligenteistä? Pakostakin herää kauhistus: nehän on varmaan olleet yhtä tomppeleita ja yhtä turhimoita aikanaan kuin nämä nyt? ”Älymystöön kuuluvan ei tarvitse olla oikeassa. Riittää, että hän on väärässä kiinnostavalla tavalla.” No ainaskin Runeberg pedofiili ja Snellman genosiidi olivat törkeitä isänmaalisia tolloja.
ellauri428.html on line 264: In her excellent paper ‘Narrative and Meaning in Life’, Helena de Bres offers a new account of why and how narrative structure contributes to the meaningfulness of a life. In the course of doing so, she makes some very helpful distinctions, which I’ll urge everyone to adopt, though, in a plot twist, I’ll also raise some worries about her recountist alternative to relationist views like mine.
ellauri428.html on line 266: A narrative, de Bres reminds us, is a particular kind of diachronic representation of a series of events, which characteristically displays connections between them, focusing on their pertinence to exercises of agency, and aims to convey their significance to an audience (3). Narrativists about meaningfulness claim that narratives, or perhaps narrative structure, contributes (in part) to the meaningfulness of a life (and not just to sense of meaningfulness). But how, and why?
ellauri428.html on line 268: According to de Bres’s neat distinction, some narrativists are relationists, who hold that it is the obtaining of certain causal relations among parts of a life that contributes (in part) to its meaningfulness. I, for example, have argued that our lives as agents consist of a succession of (often overlapping) projects, and that other things being equal, it contributes to meaningfulness if later projects build on earlier ones. Here building on the past means, for example, that later projects are more successful or have more valuable aims because of earlier ones, or fulfill aims that were left unrealized earlier. So the claim is that having a progressive structure – rather than a repetitive or disconnected or regressive one – makes a life more meaningful, other things being equal. Lives with such a structure are narratable in a certain kind of story that is apt to arouse admiration or pride, but no one need actually tell the story. (Let me add here parenthetically that it is a real pleasure to read a paper that presents one’s view as accurately and fairly as de Bres does!) De Bres rejects relationism, because she doesn’t believe that the mere existence of a causal relation between parts of a life is the sort of thing that could contribute to value or meaning (8-9). I’ll come back to this below.
ellauri428.html on line 270: The competing view is recountism, according to which it is telling stories that contributes to meaning in life. According to version inspired by Connie Rosati’s (2013) work on narrative value, which de Bres labels agency-recountism, “Telling a story about one’s life that emphasizes one’s status as an autonomous agent contributes to the meaningfulness of that life, by virtue of increasing one’s sense of agency.” (7) De Bres rejects agency-recountism, however, because it allows for false stories to make one’s life more meaningful, and because increasing sense of agency more plausibly contributes to sense of meaningfulness rather than meaning itself.
ellauri428.html on line 274: Fitting Story. Telling a story about one’s life that
ellauri428.html on line 275: is (i) true and (ii) adheres to a set of (salient) narrative conventions, contributes to the meaningfulness of one’s life. It does so by making the life more intelligible to oneself and others, thereby enabling the goods of understanding and community.
ellauri428.html on line 283: There’s lots more to say, but I should stop here. I’ll just flag an elephant in the room: the concept of meaningfulness. What the fuck is that supposed to mean? I think the concern about whether my life is meaningful has very little to do with whether it’s understandable or intelligible to me or others. But that’s for further discussion!
ellauri428.html on line 339: Klas går endast iklädd svarta kläder och har drag som nonbinära Krazy Kat som en heteronormal homofobisk mus kastade tegelstenar på. Han bor i staden Hell City i en lägenhet i ett miljonprogramsområde, och är vän (även om han stundtals verkar vara ganska trött på honom) med Olle Ångest. Annars är staden befolkad av hundar, grisar, igelkottar och andra djur, vilket gör serien till en fabeldjursserie. En av Hell Citys största arbetsgivare är AB Grisfett & Son, där bland andra Olles sambo och sedermera fru, Ulla Migrän, arbetar. I Hell City kan man spela på Tristess-lotter och köpa fuktskadade jordnötsringar till nedsatt pris. I det senaste albumet fördjupar och förnyar Lundkvist sitt uttryck ytterligare, inte minst genom att införa en strimma av hopp om försoning. Lundkvist (f. 1958) är en fet gammal typ numera. Typisk för de millenniala sverigedemokraterna att svartmåla miljonbygget till den privata byggverksamhetens förmån. Varför är världen full av idioter?
ellauri428.html on line 425: La jeune épouse de Pirandello, peu instruite, ne comprenait pas les préoccupations littéraires de son mari, intellectuel brillant. Cette incompréhension s'est fixée en une jalousie maladive causée par la fascination que son mari exerçait sur ses jeunes élèves de l'école normale pour jeunes filles. Cette jalousie sans fondement va se transformer, peu à peu, après la faillite de l'entreprise familiale, en une folie. Le critique et essayiste Nino Frank se demande à ce sujet : « Lequel est né d'abord, de l'œuf ou de la poule ? Pirandello est-il devenu Pirandello parce que sa femme était folle, ou vice versa ? Peu importe à l'heure qu'il est. Ce qui importe, c'est que ce cas familial conditionne désormais l'inspiration de l'écrivain »
ellauri428.html on line 433: La vie familiale de Pirandello et de ses enfants est difficile et douloureuse. La paranoïa de sa femme, qui commence après la naissance de leur troisième enfant, aurait nécessité un internement mais Pirandello, qui ne peut s'y résoudre, garde sa femme au foyer familial pendant dix-sept années. L'écrivain, qui a trouvé refuge dans un travail acharné, écrit des nouvelles, des romans et des essais. Il publie son essai sur L'Humour en 1908 et collabore l'année suivante au Corriere della sera.
ellauri428.html on line 442: Persuajatuksen Pirandello sai filosofi Arthur Schopenhauerin ideasta, että ”maailma on mielteeni” eikä objektiivista todellisuutta ole näin olemassakaan. Pirandello ennakoi absurdia teatteria märisevine sarvikuonoineen.
ellauri429.html on line 63: The Urdu words vilayat ("inhabited country", specifically Europe or Britain) and vilayati ("foreign", or "British, English, European") were borrowed by the British in the 19th Century. Both are still used in South Asian English.
ellauri429.html on line 124: al-Lat (Arabic: اللات, romanized: al-Lāt, pronounce[alːaːt]), also spelled Allat, Allatu, and Alilat, is a pre-Islamic Arabian goddess, at one time worshipped under various associations throughout the entire Arabian Peninsula, including Mecca, where she was worshipped alongside Al-Uzza and Manat as one of the daughters of Allah. The word Allat or Elat has been used to refer to various goddesses in the ancient Near East, including the goddess Asherah-Athirat. She also is associated with the Great Goddess.
ellauri429.html on line 159: Nyt lurppasilmä katuu että tuli vahingossa peukutettua kommareita. Hänen kiistanalaisin teoksensa, The Satanic Verses, julkaistiin vuonna 1988 ja voitti Whitbread-purjehduskisan. Whitbread on brittiläinen monikansallinen olut- hotelli- ja ravintolayritys, jonka pääkonttori on Houghton Regisissä, Englannissa. The awards were abruptly terminated by Coca Cola Company in 2022.
ellauri429.html on line 169: Viking Penguin Publishingin The Satanic Verses -julkaisu syyskuussa 1988 aiheutti välitöntä kiistaa islamilaisessa maailmassa, koska jotkut pitivät sitä epäkunnioittavana Muhammedin kuvauksena . Otsikko viittaa kiisteltyyn muslimiperinteeseen , johon kirjassa viitataan. Tämän perinteen mukaan Muhammed (kirjassa Mahound) lisäsi Koraaniin jakeita ( Ayah), joissa hyväksyttiin kolme arabialaista pakanajumalatarta, joita palvottiin Mekassa jumalallisina olentoina. Legendan mukaan Muhammed kumosi myöhemmin säkeet sanoen, että paholainen houkutteli hänet lausumaan nämä rivit rauhoitellakseen mekkalaisia (siis "saatanalaiset" jakeet). Kertoja kuitenkin paljastaa lukijalle, että nämä kiistanalaiset säkeet olivat itse asiassa arkkienkeli Gabrielin suusta. Kirja kiellettiin monissa maissa, joissa on suuria muslimiyhteisöjä, mukaan lukien Intia, Iran, Bangladesh, Sudan, Etelä-Afrikka, Sri Lanka, Kenia, Thaimaa, Tansania, Indonesia, Singapore, Venezuela ja Pakistan. Yhteensä 20 maata on kieltänyt kirjan. 7. maaliskuuta 1989 Yhdistynyt kuningaskunta ja Iran katkaisivat diplomaattisuhteet Rushdie-kiistan johdosta. Vähän päästä britit säntäsivät Keski-Aasiaan Bushin ja ilmaisöljyn perässä.
ellauri429.html on line 185: Vuonna 2006 Rushdie ilmoitti kannattavansa työväenpuolueen silloisen alahuoneen johtajan Jack Straw'n kommentteja, jotka kritisoivat niqabin käyttöä (verho, joka peittää kaikki kasvot paitsi silmät). Salen omalla kohdalla burka olisi selvä parannus.
ellauri429.html on line 207: Päärabbi juutalaisten Englannissa, Lordi jakobovich, teki: Tätä kirjaa ei olisi koskaan pitänyt julkaista Ja se on tahallinen vääristymä.
ellauri429.html on line 217: Goscinnyn (sittemmin Tabaryn) suurviziiri Iznogoud on selvästi intialaisten Birbal, ja Haroun el Pullah on Mughalin imperiumin Akbar.
ellauri429.html on line 220: Mahesh Das (ääntäminen hindiksi: [məɦeːɕə d̪ɑːsə]; 1528 – 16. helmikuuta 1586), joka tunnetaan yleisesti arvonimellään Raja Birbal (lit. "Nopea ajattelija"), oli intialainen ministeri ja Mughal-imperiumin komentaja. Hänet tunnetaan Intian niemimaalla enimmäkseen hänen nokkeluuteensa keskittyvistä kansantarinoista. Hänet nimitti Akbar, ja hän oli yksi hänen tärkeimmistä hovimiehistä, osa Navaratnas-nimistä ryhmää (yhdeksän jalokiviä). Helmikuussa 1586 hän johti armeijaa tukahduttamaan levottomuudet Luoteis-Intian niemimaalla, missä hän kuoli monien joukkojen kanssa kapinallisheimon väijytyksessä. Hän oli ainoa hindu, joka omaksui Din-i Ilahin, Akbarin perustaman uskonnon. Allahu akbar! Goldie Hawn ja Walter Matthau oli juutalaisia, Ingrid Bergman svedupelle. Apina Hanumanista on jo paasaus albumissa 333. Hanumään on syvältä hanurista. Mixi lähestyt minua lakeija / haitari olalla? Inkeri-tädin Tirolista / tuoma vihreä vaellushattu. Gibreelistä tulee mieleen Erno Paasilinnan Elmo ja Rabelaisin Gargantua. Mixhän ne on olleet mielestään hauskoja. Ne on pikemminkin hulvattomia. Karnevalisointia, sanoi se läski kääntäjä joka siteerasi Bakhtinia. Vielä karmeempia on ne keekoilevat rumat läskit naiset, juu burleskit. Vizi ne on egloja. Se kääntäjä oli Riitta Oittinen, albumissa 386. My current research interests are Mikhail Bakhtin's dialogics, the carnival in Lewis Carroll's Alice, intersemiotic and intervisual translation. I also illustrate books and articles and my own books on translation theory. Riitta Roth tekemässä kissamaisia joogaliikkeitä. Barf.
ellauri429.html on line 229: The Hindi word "lafanga" (लफंगा) is a slang term that typically refers to someone who is a vagabond, drifter, or a person who is carefree and often irresponsible. haramzada kielellä suomi on paskiainen.
ellauri429.html on line 230: Salah is the Arabic word for prayer is but the word used in the Indian subcontinent is "Namaz". It has its roots in Sanskrit "Namah" or "Namas" which means "to bow, prostrate or revere". It's fascinating how Islam has interacted with the Indian culture!!
ellauri429.html on line 232: Saladin (alter ego B) on wannabe mamulanderi. Lontoo on sen Panama, unelmieni maa. Varmaan Salmon poikasena oikeastikin tunnusteli dhotiasuisen vanhuxen lihaista luuta. Pyyhki vielä takapuolensa perästäpäin pelkällä paperilla.
ellauri429.html on line 237: Annamariah: Jeps, kyllä tässä taitaa tovi vierähtää... Olen vasta kolmannessa luvussa ja nyt jo (tai toivottavasti "vielä", mutta pahoin pelkään ettei tämä tästä juuri helpotu) on välillä vaikeuksia pysyä kärryillä siitä, mitä tapahtuu ja mikä on takaumaa ja mikä unta tai houretta. Asiaa ei myöskään auta se, että suomentaja käyttää paljon väkisin väännettyjä anglismeja ilmeisesti tyylikeinona. Alkuteksti saattaa toki olla suurelta osin ns. ylätyylisen rekisterin kieltä, mutta mielestäni oikea keino kääntää tällaista tekstiä EI ole ottaa käyttöön sellaisia sanoja kuin "artifisielli", "kompoundi", "somnolentti" ja "vokabulääri". Etenkin tuo viimeksi mainittu tekee pahaa, kun siinä rikotaan kaiken lisäksi vokaalisointua...
ellauri429.html on line 316: Nellien verilöyly tapahtui Assamin keskustassa kuuden tunnin aikana aamulla 18. helmikuuta 1983. Verilöyly vaati 1 600–2 000 ihmisen hengen 14 kylästä Nagaonin piirissä. Uhrit olivat bengali-muslimisyntyisiä laittomia siirtolaisia . Kolme median työntekijää – Hemendra Narayan Indian Expressistä , Bedabrata Lahkar Assam Tribunesta ja Sharma ABC:stä – toimivat todistajina. Alkuperäisten – enimmäkseen maaseudun talonpoikien – harjoittama väkivalta Nellissä nähtiin seurauksena päätöksestä järjestää kiistanalaiset osavaltiovaalit vuonna 1983 keskellä Assmin kiihotusta pääministeri Indira Gandhin päätöksen jälkeen antaa neljälle miljoonalle bengalimuslimille äänioikeus. Sitä on kuvattu yhdeksi pahimmista pogromeista sitten toisen maailmansodan ja yhdeksi tappavimmista pogromeista vähemmistöyhteisöä vastaan jakautumisen jälkeisessä Intiassa. Vaikka pienexihän se jää vaikkapa Kosovoon ja Palestiinaan verrattuna.
ellauri429.html on line 322: Union Carbide India Limited, jonka omistavat Union Carbide (50,9 %) ja intialaiset sijoittajat (49,1 %), harjoitti torjunta-ainetehdasta Bhopalissa , Madhya Pradeshin pääkaupungissa. Tehdas avattiin vuonna 1969. Niiden tuottamat torjunta-aineet ja rikkakasvien torjunta-aineet valmistettiin hyönteismyrkystä karbaryylistä, joka valmistetaan tavallisesti käyttämällä peruskemikaalia, metyyli-isosyanaattia (MIC). Aluksi tämä tehdas toi maahan MIC:tä, mutta vuonna 1979 yritys päätti valmistaa ainesosat itse. He rakensivat MIC-yksikön Bhopalin tehtaaseen. Tehdas sijaitsi erittäin tiheästi asutun kaupunginosan ja vilkkaasti liikennöidyn rautatieaseman vieressä. Sen sijoittaminen lähelle tätä tiheästi asuttua aluetta oli suora vastoin vuoden 1975 Bhopalin kehityssuunnitelmaa. Tämä kehityssuunnitelma esitti, että vaaralliset teollisuudenalat, kuten MIC-tehdas, sijoitetaan eri kaupunginosaan, joka oli kauempana ja myötätuulessa tiheämmin asutuilta alueilta. Yhden Bhopalin kehityssuunnitelman kirjoittajan mukaan "Union Carbide India Limitedin" alkuperäinen lupahakemus hylättiin, mutta yritys pystyi kuitenkin saamaan hyväksynnän keskitetyiltä hallintoviranomaisilta. Vuonna 1982 Carbiden tilintarkastajat olivat varoittaneet mahdollisesta "pakoreaktiosta". Keskiyön aikoihin 3. joulukuuta 1984 laitoksesta vapautui "vahingossa" kaasua, jolloin yli 500 000 ihmistä altistui MIC:lle ja muille kemikaaleille. Madhya Pradeshin hallitus vahvisti yhteensä 16 000 kaasun vapautumiseen liittyvää kuolemantapausta. Siitä aiheutui arviolta 40 000 pysyvästi vammautunutta, vammautunutta tai vakavasta sairaudesta kärsivää ihmistä, mikä teki siitä maailman pahimman teollisuuskatastrofin . Tapahtuman jälkeen uhreja Bhopalissa edustavat organisaatiot nostivat 10 miljardin dollarin vahingonkorvausvaatimuksen Union Carbidea vastaan. Lisäksi Intian hallitus nosti omat 3,3 miljardin dollarin vaatimuksensa yhtiötä vastaan. Union Carbiden vastaus oli 300–350 miljoonan dollarin tarjous. Vuonna 1989 yritys maksoi 470 miljoonaa dollaria Intian hallitukselle loppuratkaisuna. Eriteltynä Union Carbiden kulujen sovittelun kokonaiskustannukset olivat 43 senttiä osakkeelta, jota jotkut kritisoivat sen vertailusta selvityksen jälkeiseen vuosikertomukseen, jossa ilmoitetaan osakekohtainen tulos. Tuossa vuoden 1988 raportissa Union Carbide väitti, että vuosi oli paras tähän mennessä, vedoten ennätykselliseen 4,88 dollarin osakekohtaiseen tulokseen (tämä luku sisälsi Bhopalin ratkaisun 43 sentin osakekohtaisen maksun). Sovintoratkaisun jälkeen Union Carbiden emoyhtiö myi koko osuutensa UCIL:stä. Carbide väittää, että onnettomuus oli tehtaan työntekijän sabotaasi. Tehdasaluetta ei ole vielä siivottu. Nyt hylätyltä alueelta löytyy edelleen vaarallisia kemikaaleja. Warren Anderson , toimitusjohtaja katastrofin aikaan, kieltäytyi vastaamasta murhasyytteisiin ja pysyi pakenemassa Intian tuomioistuimista. Yhdysvallat on hylännyt useita luovutuspyyntöjä. Anderson kuoli 29. syyskuuta 2014 Floridassa. Seitsemän UCC:n työntekijää tuomittiin rikollisesta laiminlyönnistä vuonna 2010 ja kukin sai 2 000 dollarin sakon.
ellauri429.html on line 324: 
ellauri429.html on line 335: Koraanissa Abrahamin isä lausuu: "Oletko luopunut minun jumalistani, oi Aabraham? Totisesti, ellet muuta mieltäsi, niin minä olen kivittävä sinut kuoliaaksi. Poistu luotani pitkäksi aikaa." Ibn Ishaq, joka kirjasi tarinan muistiin, kertoo, että kyseinen jumala oli Mekassa palvottu Hubal. Islamilaisen perimätiedon mukaan Mekassa oli Hubalin (ilmeisesti Aabel) patsas, jonka Muhammed sitten kaatoi Mekan valtauksen yhteydessä. Muhammedin isoisä kiitti Muhammedin syntymästä Hubalia. Ei ois kannattanut. Abd al-Muttalib kuvataan Kaaban vieressä sijaitsevan pyhän zamzam-kaivon vastuuhenkilöksi. Muttalib oli uhrata Muhammedin isän isolla kiviveizellä, mutta Abdullah selvisi täpärästi 120 kamelin verirahalla. Juutalaisten Abraham sai kaiken anteexi.
ellauri429.html on line 337: Arabien valtio nojasi Jumalan kanssa tehtyyn sopimukseen. Vastineeksi kuuliaisuudesta Jumala antoi Jaakobin jälkeläisille oikeuden luvattuun maahan. Paikka, jonne Jaakob oli pystyttänyt patsaansa, oli Jerusalemin Temppelivuori. Kalifi al-Malik antoi rakennuttaa sinne valtakuntansa keskuspyhäköksi Kalliomoskeijan. Pyhäkön keskellä on pylväiden ympäröimänä paljas kallio, maailman peruskivi. Sen päällä nukkuessaan Jaakob näki taivaaseen johtavat portaat, joita pitkin enkelit kulkivat. Tältä kiveltä myös Muhammed nousi taivaaseen jo Jaakobin näkemiä tikapuita pitkin. Teollaan hän ylitti Jaakobin suorituksen. Tarinassa Muhammed on uusi Jaakob, joten Jaakobin siunaus yhdistyy myös Muhammediin, jolle Jumala näin antoi luvatun maan ja koko maanpiirin hallittavaksi siunaukseksi kaikille kansoille. Nyze on luvassa ilmaisexi Donald Trumpille.
ellauri429.html on line 494: kuninkaiden hevosia Babylonin graniitissa. Ja
ellauri429.html on line 529: kusitolppia.
ellauri429.html on line 533: oloja, jotka vallitsivat Arabian
ellauri429.html on line 551: Ghufayrah olivat myös abessinialaista
ellauri429.html on line 553: Salman oli toinen outo lintu Arabiassa. Bilal
ellauri429.html on line 599: ab80" />
ellauri429.html on line 612: "Saatanisten säkeiden" tapaus, joka tunnetaan muslimien historiallisissa lähteissä nimellä "waqi'at al-Gharaniq", kirjaimellisesti "kurkkujen tapaus" [nosturit ovat hyvin ohuita hopealintuja, jotka pystyvät lentämään erittäin korkeissa merenpinnan korkeuksissa], mainitaan nimenomaisesti itse Koraanissa (säe 53, Buhari 22, toisessa kirjassa). Sira (Nide 6, Kirja 60, Hadith nro 385) ja merkittävimmät muslimihistorioitsijat ja Muhammedin arabielämäkerran kirjoittajat, kuten Ibn Ishaq (704-767), Tabari (839-923), Ibn Sa'd (784-845) ja al-Zam-Zam1074shari (14745).
ellauri429.html on line 614: Tämä "Gharaniqin" jakso juontaa juurensa 8 eKr. Peläten, että uuden islamilaisen uskonnon nousu haastaisi heidän johtajuutensa muita arabialaisia heimoja vastaan, Mekkaa hallinneiden qurayshin johtajat ehdottivat Muhammedille kompromissia: Quraysh suostui omaksumaan hänen uskontonsa edellyttäen, että hän säilyttää roolin jumaluuksina heidän kolmelle suosikkijumalattarelleen al-Latille, al-Uzzalle ja Manatille. (Kaaba)].
ellauri429.html on line 616: Keskusteltuaan arkkienkeli Gabrielin kanssa Muhammed palasi Kaabaan ja lausui Tähtien suuran sisältäen jakeita, joissa viitataan al-Latiin, al-Uzzaan ja Manatiin " ylevänä 'Gharaniqina", jonka esirukousta Allahin kanssa toivotaan '.
ellauri429.html on line 620: Hyväksyessään tämän kompromissin quraishien päälliköt kumartuivat Muhammedin viereen merkkinä alistumisesta Allahille. Profeetta kuitenkin perui pian lausuntonsa, virallisesti arkkienkeli Gabrielin nuhteiden jälkeen, moitti häntä siitä, että hän oli vääristänyt viestin, jonka hän oli välittänyt hänelle Allahilta. Mutta kyse oli myös profeetan ensimmäisten tovereiden tyytymättömyyden katkaisemisesta, jotka kehottivat häntä ottamaan uudelleen yhteyttä arkkienkeli Gabrieliin, koska he pitivät tätä kompromissia myönnytyksellä quraishien polyteismille ja siten poikkeuksena islamin perusperiaatteesta monoteistisenä alueena.
ellauri429.html on line 636: Tabari: "Saatana tuli ja laittoi sanansa hänen suuhunsa"
ellauri429.html on line 638: Muslimihistorioitsija ja -kommentaattori Tabari viittaa kuuluisassa Chronicle-kirjassaan "Profeettojen ja kuninkaiden tarinat" "Saatanisten säkeiden" tapaukseen seuraavasti: " Sitten profeetalle paljastettiin tähden suura. Hän meni Mekan keskustaan, jonne qurayshilaiset kokoontuivat, ja lausui tämän suuran. Kun hän pääsi säkeeseen 19: «Mitä uskot al-Latista, `Uzzasta ja Manatista kolmannesta? Onko mahdollista, että Jumalalla on tyttäriä ja teillä poikia? Mikä kaunis työnjako se olisikaan…» Iblîs [Saatana] tuli ja pani suuhunsa nämä sanat: «Nämä epäjumalat ovat maineikkaita jumalia, joiden esirukousta on toivottava. » Epäuskoiset [ei-muslimit] olivat erittäin mielissään näistä sanoista ja sanoivat: "Muhammedille on tapahtunut ylistämään epäjumaliamme ja puhumaan niistä hyvää." Profeetta viimeisteli suuran, sitten hän kumarsi itsensä, ja epäuskoiset kumartuivat hänen jälkeensä sanojensa vuoksi, jotka hän oli vahingossa puhunut, uskoen hänen ylistäneensä heidän epäjumaliaan. Seuraavana päivänä Gabriel tuli profeetan luo ja sanoi: "Oi Muhammed, lausu minulle tähden suura". Kun Muhammed toisti sanat, Gabriel sanoi: "Enkö minä välittänyt sen sinulle näin? Sanoin: "Tämä jakautuminen on epäoikeudenmukaista". Muutit sen ja asetit jotain muuta sen tilalle, mitä olin sinulle kertonut.» Profeetta peloissaan palasi moskeijaan ja lausui suuran uudelleen. Kun hän lausui sanat: "Ja tämä jakautuminen on epäoikeudenmukaista", epäuskoiset sanoivat: "Muhammed on katunut jumaliemme ylistämistä." Profeetta oli hyvin huolissaan ja pidättyi ruoasta ja juomasta kolmen päivän ajan peläten Jumalan vihaa. Sitten Gabriel välitti hänelle seuraavan jakeen: Emme ole lähettäneet ainuttakaan profeettaa tai lähettiläätä sinun edeltäsi ilman, että Saatana olisi antanut hänen toiveensa läpi syntisen halun; mutta Jumala tekee tyhjäksi sen, minkä Saatana lävitse, ja Hän vahvistaa merkkiään ."
ellauri429.html on line 651: Kuitenkin kuukausien ajan joka kerta kun julkaisemme kyselyn tai kyselyn islamismiin tai sekularismin puolustamiseen liittyvistä aiheista, Muslimiveljeskunnan järjestämät panettelukampanjat, sen tiedotusvälineet ja sen "hyödylliset idiootit", erityisesti vasemmiston heräämisliikkeessä, hyökkäävät meidän kimppuumme kauppaamalla valeuutisia, joiden mukaan Global Watch Analysis on oikeistolainen reaktio ja ketjureaktio vähäosaisia vastaan. Global Watch Analysis. on islamofobinen, salaliittolainen ja antisemitistinen. Ja tämä sillä verukkeella, että heidän perustajansa ja toimituksellisen johtajansa Atmane Tazaghart erotettiin vuonna 2016 France 24:n arabiankielisen toimituksen päätoimittajan tehtävistään islamofobisiksi, salaliittolaisiksi ja antisemitistisiksi kuvailtujen kommenttien vuoksi. Kaveri puolusteli että on kai vaikeaa olla yhtä aikaa islamofobinen ja antisemitistinen. Mitenniin? Kaikki muutkin kuin ne ize ovat. Läähes identtisiä kiivaita kusipäitä ne ovat kummatkin, riepupäät ja hassuhatut, virittämättömät ja GT sählämit.
ellauri429.html on line 656: A cette occasion, le rédacteur en chef arabe de France 24 avait déclaré qu’ « à leur début, ces révolutions avaient ébranlé les projets d’hégémonie occidentale et sioniste dans la région. On ne s’attendait pas à ce que les mouvements sionistes et l’Amérique – qui est le fer de lance du sionisme dans cette région – restent les bras croisés.»
ellauri429.html on line 658: « Donc, à partir des événements de la Libye, il y a une dérive du Printemps arabe. Il y a eu l’intervention de l’OTAN. Il y a cette guerre financée par les sionistes. Bernard-Henri Lévy, ce philosophe français sioniste du Likud, était le parrain de cette révolution. C’est lui qui avait amené les opposants de Kadhafi en France chez le juif Sarkozy à l’Elysée. Il a pu mener cette guerre et, donc, il y a eu cette dérive dans la trajectoire de ces révolutions, » déclaré Atmane Tazaghart.
ellauri429.html on line 667: Another work of magic realism by Salman, full of butts and a Bolo as in TS Elliot. is the children's book Sea of Stories, Haroun el Pullah learns the Sea is endangered by antagonist "Khattam-Shud," who represents the end. It is available as an audiobook read by Rushdie himself (eeuuu...)
ellauri429.html on line 672: he is the "Prince of Silence and the Foe of Free Speech" feared by all blabbermouths.
ellauri429.html on line 679: Ovatko kaikki britti Pamelat piukkapeppuja? Saatanan, tuon brittien pyllynnuolijan tyttöystävä puolustaa Falklandin sotaretkeä. Ja kuuntelee Boney M:n By the rivers of Babylon. Vahvaa kasarin hajua. Kotirouvien päivänpannusta.
ellauri429.html on line 691: Muutamaa vuosikymmentä myöhemmin al-Bukhari alkoi alentaa morsiamen ikää ja ilmoittaa tämän iäksi kuusi vuotta avioliittoon mennessä ja yhdeksän vuotta, kun Muhammed oli lapsen kanssa sukupuoliyhteydessä. Hadith-kokoelmat Sahih Muslim ja Sunan Abi Dawud antavat samat ikärajat. Bukhari ja Muslim ovat islamin luotettavimpina pidetyt hadith-lähteet, ja Sunan Abi Dawud kuuluu kuuden luotettavimman joukkoon. Varhaisista lähteistä myös kaikki muut, kuten Ibn Sa'd teoksessa Tabaqat ja Baladhuri antavat samat ikärajat samoin al-Tabari 900-luvulla. Bukhari ja Muslim kertovat, että Aiša asui vanhempiensa luona yhdeksän vuoden ikään saakka, jolloin Muhammed oli 53-vuotias. Al-Tabari kertoo, että kun Muhammed tuli tapaamaan Aišaa tämä oli keinumassa. Äiti pyyhki tytön kasvot, ja hänet pantiin istumaan Muhammedin keskimmäiselle polvelle.
ellauri429.html on line 697: 11. marraskuuta 1978 Khomeini määrättiin muodostamaan vallankumouksellinen neuvosto, jota johtivat Ajatollah Beheshti ja Ayatollah Mottahari. Elokuun ja joulukuun 1978 välisenä aikana lakot ja mielenosoitukset halvaannuttivat Iranin niin, että shaahi lähti maasta maanpakoon 16. tammikuuta 1979 viimeisenä Persian monarkkina, jättäen tehtävänsä. Shiiasta shaahista tuli matti. Keisarinna on kai kuningatar Soraya, tai siis Farah. Farah Pahlavi oli suomalaisen kuvanveistäjä Eila Hiltusen hyvä ystävä. Vai olisko se Golda Meir. Joku aserapaalu kumminkin. Vai olisko se parsi? Parsit on Persiasta Intiaan paenneita zoroastralaisia. Dareios oli Zoroastran kannattaja. Ahura Mazda loi hyvän ja pahan hengen Spenta ja Angra Mayun, jotka motivoivat hyvän ja pahan tasaväkisen taistelun. Sellainen on manikealaisuutta, jota abrahamilaiset eivät sulata. Meidän kehänurkkaus on voittanut jo ennen mazia. Iso Masa ajoi Mazdalla Sysmään ja puhui silitysraudan kokoiseen juppinalleen.
ellauri429.html on line 703: Pakistanilaisuus sekoitettuna länkkäriyteen on yhtä vastenmielinen keitos kuin bengali Rabindrarath Thakur (Tagore. His longest novel, Gora (1907–1910), raises controversial questions regarding the Indian identity. As with Ghare Baire, matters of self-identity (jāti), personal freedom, and religion are developed in the context of a family story and love triangle), tai ällö viiniä ryystävä libanonilais-amerikkalainen Kahlil Gibran.
ellauri429.html on line 730: Is Israel righteously annihilating the inhabitants of Gaza? The use of terms like "righteous" or "annihilating" can be polarizing and may not accurately reflect the nuanced reality of the conflict. The situation between Israel and the Palestinian territories, including Gaza, is highly complex and deeply rooted in historical, political, and social issues.
ellauri429.html on line 743: Näin siis Rushdie: Kon Cabrechu näkö selkeni, kadotettu sielu oli härpу 11. Rutta sen sijaan hänen edessään, metrin verran rasta, leijui Rekha Merchant ivaamassa hänen onnettomuutaan. Ei kovin kehuttava alku, Rekha tuhahti. Arkkienkeli, kattia kanssa. Gibreel janab, olet päästäst vialla, usko pois. Sinulle ei ollut hyväksi näytellä niin monia siivekkäitä tyyppejä. Enkä minä siihen sinun Jumaluuteesikaan panostaisi, jos olisin sinä, hän lisäsi hieman luottamukselliseinpaan sävyyn, vaikka Gibreel epäilikin hanen tarkoitusperiään ivallisiksi.
ellauri429.html on line 755: Sefirot (hepr. סְפִירוֹת, yks. סְפִירָה, sefira) oli se elämän puu juutalaisessa mystiikassa eli kabbalassa. Siitä on jo useita paasauxia. Sefirat kuvaavat jumaluuden eri emanaatioita ja ilmenemismuotoja. Sefirot-järjestelmään liittyy myös aineksia esimerkiksi astrologiasta ja enkeliopista.
ellauri429.html on line 760: Näyttää olevan sääntönä että enkelit on tollasia teinejä mutta saatana on iso namusetä. Aatu ja Eeva lojuu pitkällään ennenkö ne ryhtyvät nuohoomaan. Ei siis mitään hyvän ja pahan tiedon puuta vasten panoa. Dabbawallat kuljettavat metallisia lounasastioita työpaikoille joko asiakkaidensa kotiväeltä tai erillisestä lounaskeittiöstä. Palvelu on aloitettu 1880-luvulla. Dabbat ovat siis porttöörejä. Koko palvelu toimii ilman korkeaa teknologiaa, toisin kuin volttikuskit.
ellauri429.html on line 769:
ellauri429.html on line 801: Seuraavassa kirjassa (Ratnaprabha), 7:s, Naravahanadatta menee naimisiin Ratnaprabhān, Vidyadharin, kanssa, jonka oli ennustettu olevan hänen morsiamensa; häät vietetään hänen isänsä Hemaprabhan palatsissa, yhdellä Himalajan lumihuippuisista huipuista. Kun aviopari palaa Kosambiin, nuori morsian suostuttelee miehensä avaamaan sisätilojen ovet ja sallimaan ystäviensä ja tuttaviensa vapaan pääsyn sisään. "Naisten kunniaa", hän vahvistaa, "suojelevat vain heidän omat periaatteensa; ja missä nämä ovat turmeltuneita, kaikki varotoimet ovat turhia." Tämä järjestely ei ainoastaan vapauta naisia mustasukkaisuudesta, vaan myös käynnistää sarjan tarinoita, joissa prinssin seuralaiset toimivat kertojina. Tämän jälkeen seuraavat tarinat (esim. Somasvamin, Sringabhuja ja Rupasikha) kertovat naisten käytöksestä; jotkut ovat kostoa.
ellauri429.html on line 803: Kahdeksas kirja (Suryaprabha) on omistettu Suryaprabha-nimisen prinssin seikkailuille, josta tuli Vidyadhaarojen kuningas.
ellauri429.html on line 818: Kolmastoista kirja (Madiravati) on lyhyt ja kertoo kahden nuoren brahmaanin seikkailuista, jotka menevät salaa naimisiin prinsessan ja hänen ystävänsä kanssa. Tapahtumat ovat erikoisia ja huvittavia ja samankaltaisia kuin ne juonet, joilla Madhava ja Makaranda saavat rakastajattarensa Bhavabhutin näytelmässä Malatimadhava.
ellauri429.html on line 820: Kahden seuraavan kirjan, neljännentoista (Panca) ja viidennentoista (Mahabhisheka), tapahtumapaikkana on Vidyadhaarojen satumainen alue. Ensimmäisessä prinssi Nauravahanadatta tajuaa, että Manasavega Vidyadhara sieppasi hänen kuningattarensa Madanamanchukan, menee naimisiin viiden muun Vidhyadharan (Vidhyadhari) naisen kanssa ja lopulta tappaa Manasavegan saadakseen kuningattarensa takaisin. Mahabhishiekassa Napavahanadatta kruunataan Vidyadhaara-kansan keisariksi.
ellauri429.html on line 843: After stabbing of Salman in Dipoli Rushdie's son Zafar wrote "Free speech is the whole thing, the whole ball game. Free speech is life itself." There were also feeble calls by Muslim activists to condemn the attacker, rather than Islam or Muslims in general.
ellauri429.html on line 845: On September 14, the Wall Street Journal reported that the "Biden administration is considering sanctions targeting entities linked to Iran for encouraging attacks on Salman Rushdie." The newspaper reported that "U.S. officials say elements of the Iranian regime are liable because of their support for the fatwa" against Rushdie.
ellauri429.html on line 847: The government of Iran officially denied any involvement in the attack against Rushdie. According to The Observer, senior officials in Iran linked the stabbing to nuclear talks between Iran and the United States. Iranian-American political analyst Mohammad Marandi, a member of Iran's nuclear negotiations team, wrote: "I won't be shedding tears for a writer who spouts endless hatred & contempt for Muslims & Islam."
ellauri429.html on line 849: Marandi also alluded to a conspiracy theory suggesting that the action reflected an attempt by Iran's enemies to harm its image, writing "is it a coincidence that just when we are on the verge of revitalising the nuclear agreement, America makes claims about an attempted assassination of Bolton and then this happens?" Marandi's statement referenced the United States Department of Justice's allegation that Iran had planned to assassinate US national security advisor John Bolton in 2020.
ellauri429.html on line 855: Nobel laureates Kazuo Ishiguro and Abdulrazak Gurnah were among the first to issue statements defending Rushdie, while his fellow Booker Prize winners Ian McEwan and Arundhati Roy also condemned the stabbing. Shortly afterwards, other Booker Prize winners, such as Graham Swift, Margaret Atwood and Ben Okri, would also publish their responses to Rushdie's stabbing. In Le Monde the editors of Charlie Hebdo used an op-ed to express solidarity.
ellauri429.html on line 857: The assault on Rushdie resulted in renewed interest in obtaining copies of The Satanic Verses, with the novel ranked number thirteen on Amazon.com by the afternoon after he was stabbed. Within days, the novel's Spanish translation was a number one bestseller and other books written by Rushdie, including Midnight's Children, were also selling well, whereas on the day he was stabbed, his books were outside the top 100.
ellauri429.html on line 859: Grabbing the opportunity, Salman soon wrote a memoir of the stabbing. According to Book Marks, the book received a "positive" consensus, based on thirteen critics: six "rave", five "positive", one "mixed", and one "pan".
ellauri429.html on line 865: The utterance and withdrawal of the so-called Satanic Verses forms an important sub-plot in the novel, which recounts several episodes in the life of Muhammad. The phrase Arab historians and later Muslims used to describe the incident of the withdrawn verses was not "Satanic verses", but the gharaniq verses; the phrase "Satanic verses" was unknown to Muslims, and was coined by Orientalist Western academics specialising in the study of cultures considered eastern. The story itself is not found in the six Sahih of the Sunni or the Shiite sources, so much so that Muraghi, in his commentary, says: "These traditions are undoubtedly a fabrication of the heretics and foreign hands, and have not been found in any of the authentic books".
ellauri429.html on line 867: According to McRoy (2007), other controversial elements included the use of the name Mahound, said to be a derogatory term for Muhammad used by the English during the Crusades; the use of the term Jahilia, denoting the "time of ignorance" before Islam, for the holy city of Mecca; the use of the name of the Angel Gibreel (Gabriel) for a film star, of the name of Saladin, the well known Muslim military leader during the Crusades, for a devil, and the name of Ayesha, the wife of Muhammad, for a fanatical Indian girl who leads her village on a fatal pilgrimage. Moreover, the brothel of the city of Jahiliyyah was staffed by prostitutes with the same names as Muhammad's wives, who are viewed by Muslims as "the Mothers of all Believers".
ellauri429.html on line 871: Daniel Pipes identified other more general issues in the book likely to have angered pious Muslims: A complaint in the book by one of the character's companions: "rules about every damn thing, if a man farts, let him turn his face to the wind, a rule about which hand to use for the purpose of cleaning one's behind ...", which was said to mix up "Islamic law with its opposite and with the author's whimsy"; the prophet of Rushdie's novel, as he lies dying, being visited in a dream by the Goddess Al-Lat, on the grounds that this suggested either that she exists or that the prophet thought she did; the angel Gibreel's vision of the Supreme Being in another dream as "not abstract in the least. He saw, sitting on the bed, a man of about the same age as himself", balding, wearing glasses and "seeming to suffer from dandruff". A complaint by one of the characters about communal violence in India: "Fact is, religious faith, which encodes the highest aspirations of human race, is now, in our country, the servant of lowest instincts, and God is the creature of evil".
ellauri429.html on line 887: Before the publication of The Satanic Verses, the publisher received "warnings from the publisher's editorial consultant" that the book might be controversial. Later, Rushdie would reflect upon the time that the book was about to be published. Speaking to an interviewer, he said, "I expected a few mullahs would be offended, call me names, and then I could defend myself in public... I honestly never expected anything like this."
ellauri429.html on line 899: The imperialist foreign media falsely alleged that the officials of the Islamic Republic have said the sentence of death on the author of The Satanic Verses will be retracted if he repents. Imam Khomeini has said: This is denied 100%. Even if Salman Rushdie repents and become the most pious man of all time, it is incumbent on every Muslim to employ everything he has got, his life and wealth, to send him to Hell. Whoever abuses the Messenger of God ... is to be executed, and his repentance is not accepted.
ellauri429.html on line 907: In 2007, Salman Rushdie reported that he still receives a "sort of Valentine's card" from Iran each year on 14 February letting him know the country has not forgotten the vow to kill him. He was also quoted saying, "It's reached the point where it's a piece of rhetoric rather than a real threat". On August 12, 2022 at around 10:47 a.m. EDT, give or take a few seconds, a man stabbed Salman Rushdie as he was about to give a public lecture on the United States as safe haven for exiled writers at the Chautauqua Institution in Chautauqua, New York, United States. Rushdie suffered four wounds to the stomach area of his abdomen, three wounds to the right side of the front part of his neck, one wound to his right eye, one wound to his chest and one wound to his right thigh. The government of Iran denied having foreknowledge of the stabbing, although Iranian state-controlled media celebrated it. Rushdie lamented that the controversy fed the Western stereotype of "the backward, cruel, rigid Muslim, burning books and threatening to kill the blasphemer".
ellauri429.html on line 911: Although British bookseller W.H. Smith sold "a mere hundred copies" within a week of the book's release in mid-January 1989, it "flew off the shelves" following the fatwa. In America, it sold an "unprecedented" five times more copies than the number two book, Star by Danielle Steel, selling more than 750,000 copies of the book by May 1989. B. Dalton, a bookstore chain that decided not to stock the book for security reasons, changed its mind when it found the book "was selling so fast that even as we tried to stop it, it was flying off the shelves". Rushdie earned about $2 million within the first year of the book's publication, and the book is Viking's all-time best seller. Well worth an arm and an eye.
ellauri429.html on line 919: The passionate international rage of Muslims towards the book surprised many Western readers because the book was written in English, not Arabic, Urdu, Persian or other languages for which the majority of mother tongue speakers are Muslims; it was never published or even sold in the countries where most Muslims lived, and was a work of fiction – a demanding, messy, densely written novel unlikely to appeal to the average reader.
ellauri429.html on line 923: Whoever is familiar with the history of colonialism and the Islamic world knows that whenever they wanted to get a foothold in a place, the first thing they did in order to clear their paths – whether overtly or covertly – was to undermine the people's genuine Islamic morals. An unnamed British foreign secretary once told the British parliament, "So long as the Qur'an is revered by Muslims, we will not be able to consolidate a foothold among the Muslims".
ellauri429.html on line 927: The idea is widely accepted among writers that provocation in literature is not a right but is a duty. Nobel prize winners Wole Soyinka of Nigeria and Naguib Mahfouz of Egypt, both attacked Khomeini, and both received death threats as a result, with Mahfouz later getting stabbed harmlessly in the neck by a Muslim fundamentalist.
ellauri429.html on line 933: Archbishop of Canterbury said Christians and Jews should join Muslims in calling Salman Rushdie's a blasphemous book. Some rabbis, such as Immanuel Jakobovits, chief rabbi of the United Hebrew Congregations of the Commonwealth, opposed the book's publication.
ellauri429.html on line 969: Mecca is famous as Islam’s birthplace and home to the Kaaba, Islam’s holiest site. Muslimien musta kivi, sileäxi suudeltu. Medina, on the other hand, is where the Prophet Muhammad rests. Knowing their importance and roles in Islamic worship is crucial. The journey from Mecca to Medina, known as the Hijra, started a new calendar in Islamic history. Medina is in western Saudi Arabia, about 280 miles (450 km, linnuntietä 340 km) north of Mecca. It’s in a valley, surrounded by mountains. It’s one of Islam’s holiest cities. Kaupungin varhaisempi nimi oli Jathrib. Ibn Hishamin 800-luvulla kirjoitetun Muhammed -elämäkerran mukaan profeetta Muhammed pakeni Mekasta Medinaan vuonna 622 (hidzra) ja aloitti sieltä käsin sotaretkensä uskottomia vastaan. Vuonna 2010 Medina oli Saudi-Arabian neljänneksi suurin kaupunki Riadin, Jeddan ja Mekan jälkeen. Liikenteessä nopeudet ovat kovia ja onnettomuuksia sattuu paljon. Mekan ja Medinan yhdistää 450 kilometriä pitkä Haramain-rautatie jolla kulkee suurnopeusjuna. Medinan kesät ovat pitkiä, kuumia ja hiostavia. Talvet ovat lyhyitä, kuivia ja tuulisia.
ellauri429.html on line 971: Mekka on islamin pyhin paikka, sillä uskotaan, että Koraani alkoi siellä laskeutua profeetta Muhammedille 600-luvun alussa. Gibreel kertoi, Mahmoud saneli ja Salman kirjoitti. Jokainen muslimi on velvollinen käymään Mekassa pyhiinvaellusmatkalla eli hadžilla, jos hänellä on siihen varaa. Ainoastaan muslimit voivat päästä Mekkaan. Kaupungin tärkein pyhiinvaelluskohde on Kaaban pyhäkkö ja sen musta kivi, jonka kerrotaan pudonneen taivaasta. Islamin pyhin moskeija Masjid al-Haram sijaitsee Mekassa. Rukoillessaan muslimit kääntävät kasvonsa kohti Mekkaa. Tämä rukoussuunta tunnetaan nimellä qibla. Suomessa se on suunnilleen suoraan etelään. Mekan nimi ei ollut Jahilia, se tarkoittaa pakanuutta.
ellauri429.html on line 975: Mekassa on aiemmin ollut jonkun verran teollisuutta, mutta nykyisin Saudi-Arabian muissa osissa pumpattava ja jalostettava öljy hallitsee maan ulkomaankauppaa, ja Mekan merkitys teollisuuskaupunkina on pienentynyt. Vesivarat ovat riittämättömät, ja vettä ja ruokaa tuodaan muualta.
ellauri429.html on line 1018: Jamesin "vastaatio" käynnisti kaksi vuotta kestäneen hengellisen kriisin, joka lopulta ratkesi Swedenborgin ja kristillisten mystikkojen työn perusteellisen tutkimisen kautta. James vakuuttui siitä, että kuten hän asian ilmaisi, "ihmiskunnan kirous, joka pitää miehuutemme niin vähäisenä ja turmeltuneena, on sen itsekkyyden tunne ja sen synnyttämä absurdi ja kammottava mielipiteiden muodostuminen". Hän pysyi kiintyneenä Swedenborgin ajatuksiin loppuelämänsä ajan eikä koskaan matkustanut ilman Swedenborgin teoksia.
ellauri429.html on line 1100:
ellauri429.html on line 1109: Salmanin henkkoht ongelma on eze haluis niin vitusti olla anglosaxi. Muze on vaan aina sama paki. Burleski sopii sille. Britti Luard oli Saladinin Pamela ja aussie Robyn Gibreelin Alleluja, joka oli tasamaan matkakirjailija ja kylästyi Salmaniin jo ennen avioeroa. Toinen vaimo Marianne oli post-fatwa ja kylästyi Salmanin piileskelyyn. Elizabeth West oli pyylevöityneen ja harmaantuneen Salen editori. Loput ovat toinen toistaan nuorempia mutakuonoja, jotka jälkeenpäin haukkuvat vanhan pornoilijan pataluhaxi. Pahuxen pilluja pitkässä jonossa.
ellauri429.html on line 1137: Arabian puut. Se kertokaa, ja lisäks:
ellauri429.html on line 1179: Even if we approach this from a strictly liberal standpoint, there has been undeniable harm because of the Verses. Why then, is Rushdie’s freedom being pushed as an imperative of democracy when the bar for censorship is generally far lower? Why is the rest of the world (in relation to the subscribers of Islam) so committed to protecting Rushdie’s expression?
ellauri429.html on line 1185: Within neoliberalism, every religion besides Christianity is pushed to be secularized using methods prescribed within a Christian theological framework. Islam has been particularly targeted because of the persisting dispute between Christians and Muslims about religious facts, including compound rate of interest. By establishing Christian and liberal values as the norm, Islam is otherized. This is how islamophobia is injected into day-to-day narratives in tandem with the advancement of neoliberalism.
ellauri430.html on line 168: Trumps svar efter samtalet med Putin. Publicerad 11 feb 2025 kl 07.05 Uppdaterad kl 08.44 Donald Trump är mån om att USA ska få tillbaka de pengar de gett till Ukraina. Förhoppningarna om att Donald Trump snabbt skulle skipa fred mellan Ryssland och Ukraina har kommit på skam. Ukrainas vara eller icke vara tycks av mindre intresse för den sittande presidenten än för hans föregångare. Donald Trump är mer intresserad av att inte framstå som en dumbom och att säkra de amerikanska pengarna. – Jag sa till dem att jag vill ha motsvarande 500 miljarder dollar i sällsynta jordartsmetaller och de har mer eller mindre gått med på det, så nu framstår vi i alla fall inte som dumma, säger Trump i en intervju med Fox News.
ellauri430.html on line 204: Ett företag som använder mycket aluminium är Coca-Cola. Vd:n James Quincey säger att tullarna absolut kommer påverka företaget – men menar också att det inte är något som ändrar ett miljardföretag i grunden.
ellauri430.html on line 211: Kvinnor placerar sig generellt längre vänsterut på den politiska skalan och män generellt längre högerut, visar SR Ekots/Indikators senaste väljarbarometer. Den allvarligaste konsekvensen av detta är den potentiella svårigheten att bygga hållbara relationer. Färre stabila par kan i sin tur leda till minskad familjebildning, vilket fördjupar den redan befintliga demografiska krisen med de lägsta födelsetalen på 21 år. För att vända utvecklingen manar Indikator till politiska reformer som stödjer familjebildning och skapar framtidstro, som på bostads- och rättsområdet. Kraft durch Freude. Arbeit macht frei. Feminististen kirjojen sensuuri palvelee samaa asiaa.
ellauri430.html on line 226: Pete Hegseth laid out in crystal clear terms where the US stands on peace for Ukraine, in words that will no doubt be welcomed by Moscow. No US troops for Ukraine in any future security arrangement. No likelihood of Ukraine joining NATO. No realistic possibility of returning to its pre-2014 borders, when Russia occupied and annexed Crimea and backed insurgents in the Donbas. These were all clearly stated goals made by President Volodymyr Zelensky and his government and they come on top of a dire situation on the battlefield, where Russia's superior numbers are enabling it to slowly push deeper into Ukrainian territory. This is all in stark contrast to the oft-repeated and now rather hollow sounding Western mantra of sustaining Nato support for Ukraine "for as long as it takes". What a laugh.
ellauri430.html on line 263: ...So much for lip service. But the threat that I worry the most about vis a vis Europe is not Russia, it’s not China, it’s not any other external actor. What I worry about is the threat from within. The retreat of Europe from some of its most fundamental values: values shared with the United States of America.
ellauri430.html on line 267: I look to UK, where one Adam was found guilty of breaking the government’s new Buffer Zones Law, which criminalises silent prayer and other actions that could influence a person’s decision within 200 metres of an abortion facility. He was sentenced to pay thousands of pounds in legal costs to the prosecution.
ellauri430.html on line 271: Free hate speech, I fear, is in retreat and in the interests of comedy, my friends, but also in the interest of truth, I will admit that sometimes the loudest voices for censorship have come not from within Europe, but from within my own country, where the prior administration threatened and bullied social media companies to censor so-called misinformation. Misinformation, like, for example, the idea that coronavirus had likely leaped from leaked from a laboratory in China., or that a bunch of diabolic Jews secretly hold the ropes behind Trump's berserk rampage. Our own government encouraged private companies to silence people who dared to utter what turned out to be an obvious truth.
ellauri430.html on line 275: Now, to many of us on the other side of the Atlantic, it looks more and more like old entrenched interests hiding behind ugly Nazi era words like misinformation and disinformation, who simply don’t like the idea that somebody with an alternative viewpoint like Adolf Hitler might express a different opinion or, God forbid, vote a different way, or even worse, win an election. What is the positive vision that animates this shared security compact that we all believe is so important? If it is not far right and oligarchy, then what? If you’re running in fear of your own voters, there is nothing America can do for you. Nor for that matter, is there anything that you can do for the American people who elected me and elected President Trump. Have you learned nothing from that? Thin mandates produce unstable results and mentally unstable leadership?
ellauri430.html on line 277: And of all the pressing challenges that the nations represented here face, I believe there is nothing more urgent than mass migration. It just has to stop! No voter on this continent went to the ballot box to open the floodgates to millions of unvetted immigrants. In England, they voted for Brexit. And agree or disagree, they voted for it. And more and more all over Europe, they are voting for political leaders who promise to put an end to out-of-control migration. Now, I happen to agree with a lot of these concerns, but you don’t have to agree with me. I just think that people care about their homes. They care about their dreams. They care about their safety and their capacity to provide for themselves and their nonexistent children. This does not apply to the immigrants, for they are not people but fucking rabbits.
ellauri430.html on line 286: Heidän ei olisi pitänyt yllättyä. Eurooppalaiset virkamiehet ovat kuitenkin olleet shokissa lyötyinä lättäjaloixi Trumpin hallinnon toimista Ukrainan, Venäjän ja Euroopan puolustuksen suhteen viime päivinä. BUAHAHAHA LOL. Sitä saa mitä tilaa. Heidän pitää Yhdysvaltojen painostuksen alaisena laatia pikasuunnitelmia Ukrainan turvallisuustakuista, joista joukko lättäjalkaisia johtajia keskustelee hätäisesti järjestetyssä hätäkokouksessa Pariisissa maanantaina. Standup koomikko huutaa oven alta: Euroopan takuut ei vittu riitä. Myöhemmin päivällä kävi ilmi, että Yhdysvaltain ja Venäjän viranomaiset tapaavat Saudi-Arabiassa lähipäivinä aloittaakseen neuvottelut sodan lopettamiseksi. EU:n lättäjalat on jätetty koomikoineen oven taa. Molotov-Ribbentrop sopimusko taas, vaiko Jalta ilman Churchillia WC-paperia kengissä?
ellauri430.html on line 297: 
ellauri430.html on line 304: En aktör som drabbats av Trumpadministrationen är Helsingfors universitet och organisationen Fulbright Finland, som bland annat delar ut stipendier till finländska och amerikanska studerande och professorer. Amerikanska myndigheter har kontaktat universitetet och krävt att en del termer tas bort ur beskrivningar i stipendieannonser.
ellauri430.html on line 311: Beviljar omkring 8 000 stipendier årligen internationellt. ”En droppe i havet”, säger Hämeri. Påtryckningarna sannolikt gäller flera andra länder och universitet. Fulbright-programmet grundades 1946 och finns i 160 länder som har utbildningssamarbete med USA. Enligt Hämeri står Finland för en betydligt större del av finansieringen för Fulbright-stipendier mellan Finland och USA, än vad USA gör. Finland betalar 60 till 80 procent av de stipendier som berör samarbeten mellan USA och Finland, USA 20 till 40 procent. – Jag är överraskad över hur snabbt det gått och att man bryr sig om något i den här skalan. Hämeri säger att Helsingfors universitet tidigare haft ett bra samarbete med universiteten i USA och Fulbright-programmet. Han hoppas att den storm som nu rasar bara är tillfällig, en del i att en ny administration tillträtt. Han säger att universitetet, trots påtryckningarna, kommer att hålla fast vid sin autonomi och sina värderingar, men håller käft om vad de är.
ellauri430.html on line 483: Aikalaiskuvaus työelämästä. Sidney Webb kirjoittaa teoksessa Fabian Essays in Socialism: "Naisia työskentelemässä puolialastomina hiilikaivoksissa; nuoria lapsia vetämässä vaunuja koko päivän maanalaisten käytävien tunkkaisessa ilmastossa; lapsia sidottuina kudontakoneeseen viisitoista tuntia puuvillatehtaan kuumennetussa ilmassa, pidettyinä hereillä vain esimiehen piiskalla; tunteja työtä kaikille, nuorille ja vanhoille, rajoitteena vain fyysisen kestävyyden äärimmäiset kyvyt; nopeasti kasvavalle väestölle tarpeellisten saniteettijärjestelyjen täydellinen poissaolo: nämä ja muut nimettömät epäoikeudenmukaisuudet on tallennettu täydellisen laissez fairen ja sopimusvapauden tuloksina toisiaan seuraavien blue-book -raporttien puolueettomille sivuille".
ellauri430.html on line 485: Sopimusvapauden vähentämistoimet 1800-luvun lopulla. Klassisen liberalismin vuoksi monissa maissa vallitsi 1800-luvun lopulla melko laaja sopimusvapaus. Niin sanottu "edistyksellinen" liike (progressive movement) pyrki 1800-luvun lopulta alkaen monin tavoin kansalaisten, etenkin työntekijöiden ja kuluttajien, aseman vahvistamiseen rajoittamalla vallinneeksi väitetyn laissez faire -kapitalismin "liiallista" sopimusvapautta ja siirtämällä päätöksentekoa poliittiseksi. Liikkeen vaikutuksesta säädettiin muun muassa työsuojelu- ja vähimmäispalkkalakeja, ammattiliittoja ja työehtosopimuksia vahvistavia lakeja, kieltolakeja, elintarvike-, huume- ja lääkelakeja, rautateitä, vuokria ja kauppaa sääteleviä lakeja kuten kilpailulakeja. Liikkeen vaikutus näkyi myös Yhdysvalloissa kieltolain ja tuloveron säätäneinä uusina perustuslain lisäyksinä ja keskuspankin Federal Reserven perustamisena. Liikkeeseen kuului sosialisteja, konservatiiveja ja sosiaaliliberaaleja. Kommarit saatiin sentään kuriin McCarthyn, homo-Hooverin ja Eisenhowerin reippailla otteilla. Labor day siirrettiin turvallisuussyistä syxylle.
ellauri430.html on line 494: Here is a transcript of the key moments of the exchange. Trump’s Oval Office thrashing of Zelenskyy shows limits of Western allies’ ability to sway US leader. Ukrainians rally around Zelenskyy as defender of Ukraine’s interests after Oval Office blowout Zelenskyy challenges Vance on Russia and diplomacy.
ellauri430.html on line 496: Vance: “For four years, the United States of America, we had a president who stood up at press conferences and talked tough about Vladimir Putin, and then Putin invaded Ukraine and destroyed a significant chunk of the country. The path to peace and the path to prosperity is, maybe, engaging in diplomacy. We tried the pathway of Joe Biden, of thumping our chest and pretending that the president of the United States’ words mattered more than the president of the United States’ actions. What makes America a good country is America engaging in diplomacy. That’s what President Trump is doing.”
ellauri430.html on line 502: Zelenskyy: “OK. So he (Putin) occupied it, our parts, big parts of Ukraine, parts of east and Crimea. So he occupied it in 2014. So during a lot of years — I’m not speaking about just Biden, but those times was (Barack) Obama, then President Obama, then President Trump, then President Biden, now President Trump. And God bless, now, President Trump will stop him. But during 2014, nobody stopped him. He just occupied and took. He killed people. You know what the --"
ellauri430.html on line 512: Zelenskyy: “Yes, but during 2014 ‘til 2022, the situation is the same, that people have been dying on the contact line. Nobody stopped him. You know that we had conversations with him, a lot of conversations, my bilateral conversation. And we signed with him, me, like, you, president, in 2019, I signed with him the deal. I signed with him, (French President Emmanuel) Macron and (former German Chancellor Angela) Merkel. We signed ceasefire. Ceasefire. All of them told me that he will never go … But after that, he broke the ceasefire, he killed our people, and he didn’t exchange prisoners. We signed the exchange of prisoners. But he didn’t do it. What kind of diplomacy, JD, you are speaking about? What do you mean?”
ellauri430.html on line 514: Vance: “I’m talking about the kind of diplomacy that’s going to end the destruction of your country. Mr. President, with respect, I think it’s disrespectful for you to come into the Oval Office to try to litigate this in front of the American media. Right now, you guys are going around and forcing conscripts to the front lines because you have manpower problems. You should be thanking the president for trying to bring an end to this conflict.”
ellauri430.html on line 561: Zelenskyy: “What are you speaking about?”
ellauri430.html on line 574: Zelenskyy: “Please. You think that if you will speak very loudly about the war, you can –”
ellauri430.html on line 612: Zelenskyy: “Ask our people about a ceasefire, what they think.”
ellauri430.html on line 660: Are you willing in principle, the BBC's Laura Kuenssberg asks, to talk about conceding territory as well as in principle expressing some regret to President Trump after your heated confrontation at the White House on Friday?
ellauri431.html on line 43: 
ab/w/bZmggl8kNXGebdRHivGUY3nLB+XNyHC21cVn0KKw7wGProMvSjuE3yIbFuwQgd91oZwM6ptPjcg7HA7F1vCNbg7wwmgPNS0bxIomKltuKfdONq60tz8Bunk43NQQ1xWrLqeU6d/hFAp6eEfC4YimREE+TLOixdYsTfRF1MGMUPgWlsl1nBQxjKzFIjDF9+a0WyohoNCvW1d8hrlIWK+rPACZ917Z/+tP55RX8Pkbas3hfuwrnLMZD/acZc8aykTtT0rWjic/Nh1u+hwJSX0tlabxXv9Sb724G9OmyzDntWiHPzMmOjYPAvCpUfLpYhU10wdnD/Yk0qRHj4CcuOnMsiEJKAIbAbSpi7I1yvxVVvyznX4QQ03vryHY/YlTTHfcuCWrZcbgjyh0jV0JTF3obPDJQ0YQiTh7elDa8B1cicbGA/7jmaf/ol4VqF4uNZk3E22gSRFYvuVBSGxnsYxSdUSCkFuS4ik+NNKyXrz173HNqSjWbzUOoZaMqo+BN04CjiAHZta6dqDgf7EnnkkboNbuedG/mu6gt7NtfUixUgfTPtPh66G99isQioXq/vtdfEjtwnuKEDTi+hVpx3peBmGp2eTYx+XxnzPGqoHuj54SqdWi8BdyoJRAE0TgfAi5LMbjhiyTKowmBpqVpbPQ1f0LNTWEgIXc0zja20vjNfPUCNJlAV5wi2crKXU1UZt0BAZFQDJr+3a3oH90eosucNnyhF/tZzBjGMzq5v1x3jpAzpEyIzwipIAIjH43BwMpLK/sBoCTPQQ7EgjxRmNIPk5ImyrRcVYg/oxVLlbsJoGz9xkpU3ME6dNyVkD0tnuSw+lA0eQ4yTuq1tdzf4n5yoRd/07Nlr9pD2lrX+3YYFTZZDOeMUtIwhzc2P3hGzMi+HFZQJIP7C1eY9zgqz+NbVDWmfXIrIEmlrlgulaIzUWsWPdR628i7hUWE8J5O+jsPP/4mx5PQV20Ug6Y9DKJmBopmUTDTg4WY2spCxXOnBBd/p9ICsvMkgeRUsWr24yoglckqQN4lVNlwGKWuA9bHA4aw0Z4W9aIi3bVVzyyiKTJ/v2sFwOiJUxmTURVi3Qpd2Nf4lQjxVRxOjBmb5DMOksAuW8k73J5ZWeJ2wx1knQSUa2ow8lY5G849KpMQkAyIT1FM9nm9sgFquX4XIQuFq7VNf5xzuuShrG4z59witLi8lrQD0KlcqQN2wzKEwP3y8iGtUS/GQwjEkoCjspcHhXtxA3dr32+ZvXXyp/JHHnwudBob+zRxUU6bSiYzSbWfHsJ6bjUHK2u4rM3TKcHP2U7Wz/7wVihI8NNkvBrvh/cjzG14Q0BCLrdG1XiqyH94E2HgKzwJ3uTajTihqKWCx9sUG5jibyoNs4/5kmjlLgO5c5b7AUJZ3c8rYHBtNjvmB5arvj8bDLaL+DgmSRf0lkvFx0lVXAyDm9vsPJtrDprPDVuKZZnRw3R7qQ9cCw4VbfIAnuvWeGc24Gw4bEuyMuqzVJq5MGk7XaFf7T726PiNGNUxRLkm9FDFQh/WWIxzM8OG3fapPTB/FOujXrSVw0yBCB1UZJ2lrTaXsbHb5Y9OqHKZWDezDoIjNI085b/l8EimIrlE1wKbHjJbSIc843zCa29FrPuF4uileGPjZbFAqLvZvJWqEt5vy2XRVhrCJWTfT1WZTUxgaRb4ItTq2D3x76JI0JTMUEsJvzkxaJl1PD1vFnPlCTOT/MHDeYsmgUtDrgnmCRMZLF2xwB79YN5rO+2y++YQVdFJa7g5T82Zr5Go41+x7Wz/xdMsDemO7368CeeUJqWIC0QaVnujWCfZC19ktLnBE956ZUspTrgdQbDq7x359Hm0DfcUHsW4NaD/wgUYxGctxJBUcd/RhQV3AJ4NwftaZzfrzh50iEynSboEsQ3cTjnKtviOUSIsMFp7JPR4l5saFi28rNDITHbv5l+WGETupmlzxTCjLBZSwjEJaP42QvKXBtMjCqFUkX1zm3kIQtmkzrGO21kS4Vxck92dpacAI0MoY9w1VubjIFpfAGC1YNczUgZoIkRx71pIm/n/26Lus281ekW+15lsrED9SLUYtLnh448B1hdSVU1nEcMpuuFGko8cBNBwN8WXppQu1J+3NS7becGYKWsyRlRnbPmZk+nR8TsdTZ6vCtDPXms9YdUMCXQmbUDmTtYRTbYTzqwTP6Jida3rg9QMjQ2nq+mWZEtSNTf+JehAZC/yx2sSD5oCNqr8kBAJZY/rVciZd7qRH7vXd+PckBH5m5vnrWVI4kXVvmaLiJgEdF0lwweDqo3yawh6Set1ZhQxvSEK7CFVUzbPnEQXjvlznrRmYoTTgwqbRclD1Cv5PAEDeLakISSWhIYFJUX2RdQ3RkiC159Tttse2bXo4YcEouWqtKTjGAss81FZxcast/sJBLqkJdZZrYzs5LKMA3qW2rEHCxbBXe+sHwG+dZCaC0q+QI4vlErUuHw+7aUZUC0ya+wbiiklbLeNyCr+o0AOrMuyaolnPs8jJT7UYQjR9jdchooQ4R05rCbWZc8lYuqtYbtRuSz8AjnGRaYmjpKqBDw+eKMd26oZKN/ga6TLARL4CO/re+ESISO64e8snxu8qcb1jlQWmIpP0SkxfPXYXacr1vk/mJBt2nNObALxnD24zrBdrLs1ghMpFu8MklIDHZ11jNg/kyECzAO9ILvRm+Xtopu5FZlm/kF3ue62D9AOBRSIhEeEBDN5mQvGoDdczaMDhksUmtW1A4ee4oOUWqtWcqyZgZW6MFlaSGrXjDdUZBGIAkuiJbPhuw8Dr/wWX5C0Jn7UDc2Q8vGOxrP9W64iBAkEKooBvA7TVsTRyU+y9n00JhMQ3Mn+sX2vmA3lxsV9gVcuVdpQkoSa+LWopXPXyEgLeBrtaK8jfEPRbpljHNKlCYB7m3NJ9t1eb8+iNHiTiJGUh5NJrHfPZVQfC3W8eYQ9DJXUbwCFi7/8UWhVOJE3DSAeciX+wKsuHxCGb9ZCaSR6+7kJdZSXk+OnZYmZXjhsbX9NSicjQPfPYrw5SeXEWzK+VgUHBiZuyES9drTNMHjf1Yuu+AsVM7LqnS6DQJRKE9PDQVTElVKfleXor8X70sZO+UjFq2jyUKb2xTn8JqZiK+ks+YaB1a/o7Bp1sJmzYrFtMyhwGV3UOJKZJoaNufRk8jErE3VYgnlVM2xKUP7tr8sP+nmWpntiy2spA+fwJfZmceCwdrBMm+R1bvBiv49qkb9KusXtsiVCMVAzEUR06uS9iur70Zd+SpF+NQoA7a8xy5V8KC/bgTWszo7knGDWYq+bt61pgc0VfNvIERZG5E2K1LQhESly+jdN3lW5+ytz9vPMROrdrFIftN04qwLDTwRy5H2Dpctuv9XfrRX3HAkT8TH39wE8+0ghL8AyXKVD7DG7P3TRfKYEjb4uZ2khRplh7cmD77GnPBDht/sJhyCcenCKeoQn9BWD+UCIbzhmpjtT58e5DUfDwFIrVlBKeqCjtvia3vbitmQmxgnDQOai52gY31LpkKzosrHOeZ3RaEZF/U3T5WS3mzNVtZ4VHIFsY1Igj5LmeAAAA=" width="100%" />
ellauri431.html on line 62: Abrahamilaisten pyhien kirjojen sikamaisuuxia on leegio, mutta ihan kärkisijoilla hiihtelee Gileadin Jephtha tyttärineen. Siitä on eri abrahamilaisille koitunut koko liuta seliteltävää. Etenkin kun tää kosto ja lunastusteema on niille muutenkin aivan keskiössä. Tässä albumissa kuunnellaan mitä kullakin kolmesta maailmanuskonnosta on sanottavana Jephthan aknesta.
ellauri431.html on line 92: Jefta lähetti sanansaattajansa takaisin Ammoniin selittämään, että kun israelilaiset lähtivät Egyptistä, he eivät olleet ottaneet yhtään maata Moabilta tai Ammonilta. He eivät olleet edes tulleet Moabin alueelle. Sen sijaan he olivat taistelleet Siihonia, amorilaisten kuningasta vastaan, voittaneet hänet ja ottaneet haltuunsa hänen alueensa.
ellauri431.html on line 178: Jotkut tulkit uskovat, että Jefta uhrasi tyttärensä eläväksi uhriksi ikuisessa neitsyydessä. …Toisaalta, koska hän oli (1) Jordan -joen takana, (2) kaukana tabernaakkelista , (3) tekopyhä uskonnollisessa hartaudessa, (4) tunsi ihmisuhreja muiden kansojen keskuudessa, (5) vaikutti sellaisesta taikauskosta ja (6) halusi pahoin voittoa, hän tarkoitti todennäköisesti kirjaimellista, ihmisten polttouhria. Käännös jakeessa 31 on "ja", ei "tai". Hänen tekonsa tapahtui omituisten asioiden aikakaudella, jopa epäjohdonmukaisuudella johtajien, joille Jumala muutoin antoi voimat (kuten Gideon Tuomarien 8:27: ssä ). -John F. MacArthur Jr., Macarthur''s Own Bible Commentary.
ellauri431.html on line 191: Heprealaiskirje 11 sisältää varmasti joitain uskon uskomattomia sankareita, mutta monet näistä ihmisistä tekivät myös melko hirvittäviä tekoja (kuten monet uskovat sen jälkeen ovat myös tehneet). Abraham ja Iisak valehtelivat (tai parhaimmillaan johtivat muita harhaan) vaimostaan. Jaakob petti isänsä ja veljensä. Mooses murhasi miehen. Rahab oli portto. Jael antoi Siseralle pillua. Daavid esiintyy myös tässä luvussa, ja häntä kutsutaan muualla mieheksi Jumalan oman sydämen mukaan ( Apostolien teot 13:22 ; vrt. 1 Samuelin kirja 13:14 ), mutta kuitenkin hän teki aviorikoksen Batseban kanssa, yritti peitellä sen ja sitten järjesti tämän miehen murhan. Olivatko Daavidin teot parempia kuin lapsen uhraukset äkillisen lupauksen täyttämiseksi?
ellauri431.html on line 261: Jeftan tarinan kanssa on mielenkiintoista nähdä, että uhri näyttää todella toimivan, vaikka Raamattu näyttääkin hänen teon kielteiset puolet. Se oli pakanallinen käytäntö, jonka Raamattu sittemmin tuomitsee Toorassa - kyllä, lasten uhraukset tuomitaan. Paha juudalaisten kuningas Manassa uhrasi lapsia Molokille ja ihmisten uhraamista harjoitettiin jopa Arabiassa jahilijan loppuun asti. Eräs Ishaqin Siratissa kerrottu perinne on se, että abdul mutalib oli hyvin rikas ja lupasi (unohdin, mikä lupaus oli) uhraavansa pojan kiitollisuuden tähden. No, hän heitti nuolia ja he löivät jatkuvasti Abdullahia (ra) Rasulullahin (SAAWA) isää. Lopulta he menivät profeetan, kahinan luo, ja tämä antoi tuomion, että kyllä hänen pitäisi uhrata jotain muuta (kameleita). Jos ymmärsin jonkin osan tästä tarinasta väärin, pyydän anteeksi.
ellauri431.html on line 270: After working for three days they finally found the well of Zamzam. Pilgrims have been drinking from it ever since. The years passed by and 'Abd al-Muttalib did have ten sons. They grew into fine, strong men and the time came for him to keep his promise to Allah. He told his sons about the promise and they agreed that he had to sacrifice one of them To see which one it would be, they decided to draw lots, which was the custom of Quraysh when deciding important matters. 'Abd al-Muttalib told each son to get an arrow and write his own name upon it and then to bring it to him. This they did, after which he took them to the Ka'bah where there was a man whose special task it was to cast arrows and pick one from among them. This man solemnly proceeded to do this. On the arrow he chose was written the name of 'Abd Allah, the favorite son of 'Abd al-Muttalib. Even so, the father took his son near the Ka'bah and prepared to sacrifice him.
ellauri431.html on line 276: Kundit hei! Jeesus kuoli pahemman kuoleman kun hänen Isänsä luovutti hänet viranomaisille pitääkseen liittonsa Abrahamin kanssa. Eli Jephthan ihottumateema jälleen kerran. Onse kumma ettei abrahamilaiset pääse tästä Hammurabin lain tit for tat -ajatuspinttymästä mihinkään. Parantumattomia kauppamiehiä, niillä on kaupustelu verissä. Vitun esikapitalisteja.
ellauri431.html on line 283: Mutta kun toinen israelilainen pataljoona huomasi iäkkään pariskunnan kadulla, heidät ammuttiin kuoliaaksi heti paikalla paikalla olevien israelilaissotilaiden toimesta. Israelin sotilaat olivat ensin kohdanneet pariskunnan kotonaan. He kertoivat arabiaa puhuville sotilaille, etteivät he voineet paeta Etelä-Gazaan liikkumisvaikeuksien vuoksi. Mutta jopa hänen tilassaan, sotilaat pakottivat nimettömän 80-vuotiaan kävelemään edellään kepillä, kun hänen vaimonsa oli pidätettynä heidän talossaan.
ellauri432.html on line 71: Stepakovin opusta ei pidä ottaa vakavasti. "Mysticism of Cities" kirjassa on tarinoita, jotka näyttävät tulleen suoraan tabloidiromaaneista ja keltaisista sanomalehdistä, mutta sinun on etsittävä kovaa löytääksesi tällaista myyttien levittämisen keskittymää.
ellauri432.html on line 107: Esa kuoli 30. marraskuuta 2007 sairauskohtaukseen kotonaan Järvenpäässä. Muita teräviä suorituxia: fasisti Isaak Babelin teräväpiirtoproosa novellikokoelmassa Odessalaisia, fasisti Bulgakovin Valkokaarti ja Kohtalokkaat munat. Plus se on kääntänyt lähes kaikki nazi Solzhenizynin ilkityöt.
ellauri432.html on line 113: Jeg er født d. 14. marts 1935 på Frederiksberg og voksede op på Frederiksberg Gasværk, hvor min far var overmaskinmester. Vi boede i en villa der lå i et grønt område mellem de tre gasbeholdere. Dette milieu kan genfindes flere steder i mit forfatterskab, især i romanerne "Gensyn med virkeligheden" og i "Nadvergæsten".
ellauri432.html on line 125: Som et konkret udtryk for min mands og mit livssyn, har vi skabt et hjem for en "udvidet familie" bestående af 9 forældreløse, indiske piger. Disse bor i et hus, vi har bygget til dem i delstaten Tamil Nadu. Vi har desuden 5 børn i Danmark, heraf to biologiske og tre fra henholdsvis Korea, Indien og Grækenland.
ellauri432.html on line 127: Jeg har sammen med min mand og mine børn rejst over det meste af verden. Bl.a. har jeg gennemrejst den gamle pionerrute, Oregon Trail, som jeg har beskrevet i min ungdomsbog "Cathrines rejse". Jeg er cand.mag. i nordisk filologi og teatervidenskab og har undervist på University of Oregon 1987-88.
ellauri432.html on line 192: Pekka Järvinen: Samanlaisen analyysin voisi tehdä myös esim. kristillisten arvojen toteutumisesta 2000 vuoden aikana. Arvot ovat utuisia ja abstrakteja ihanteita, jot... Näytä lisää
ellauri432.html on line 194: Markku Kuohiainen: Jos katsoo esimerkiksi maapallon lukutaidon karttaa, niin kristinuskon valta-alueet ovat sieltä paremmasta päästä. Se ei ole utuista eikä abstraktia, että lapset saavat oppia lukemaan, myös tytöt.
ellauri432.html on line 210: Every federal agency in the U.S. is currently trying to figure out how to purge forbidden words from documents posted online, in a desperate attempt to comply with President Donald Trump’s executive order to purge “DEI” from every facet of American life. And nowhere is that effort more bizarre than the National Science Foundation, which is currently combing through websites and research papers for a long list of words that include “female,” “disability,” and “LGBT,” among a host of others.
ellauri432.html on line 240: disabilities
ellauri432.html on line 241: disability
ellauri432.html on line 259: equitable
ellauri432.html on line 291: inequitable
ellauri432.html on line 342: "Forbidden keywords that initiate a review at NSF" "Nasa ordered to remove anything about 'Women in Leadership' from it's websites". Party of Free Speech live in action.
ellauri432.html on line 345: On May 31, 2017, President Donald Trump, already well-known for his tweeting and faulty vocabulary, tweeted: “Despite the negative press covfefe.” The random-seeming tweet remained untouched and unexplained for more than six hours, during which the internet exploded in speculation, largely in the form of puns, jokes, and made-up definitions for this non-word.
ellauri432.html on line 347: Female is especially concerning because every grant with animal studies will include a statement about using both male and female animals, or providing justifications for using a single sex. Anyone else seeing more and more commonalities with Orwell's 1984?
ellauri432.html on line 349: What are you talking about? We have always been at war with Eurasia.
ellauri432.html on line 363: It’s not the most surprising move. Zuckerberg has been cozying up to Trump since he started polling well prior to the 2024 election. Following Trump’s victory, Zuck made a point to go down and visit him at Mar-a-Lago, started changing platform moderation policies to be more favorable to the Trumpian agenda, and promoted another crooked Jew Kaplan, a longtime Republican political operative.
ellauri432.html on line 396: Leplevskyn syrjäyttäneen uuden kansankomissaarin Uspenskin toiminnan suuntaa luonnehtivat hänen lausunnot: "kaikki Ukrainan SSR:n alueella asuvat saksalaiset ja puolalaiset ovat vakoojia ja sabotoreita" tai "75-80% ukrainalaisista on porvarillisia nationalisteja". Huhtikuun 29. päivänä apupoika raportoi Uspenskylle, että "huhtikuun 29. päivään mennessä 2799 ihmistä on tuomittu. Näistä 2599 kuului ensimmäiseen kategoriaan, 200 toiseen. Järjestyksen mukaan: Ukrainan sotilas-kapinallisen järjestön jäseniä - 2344, Valkokaartin sotilas-poliittisen järjestön - 17, sionistisen vakooja-terroristijärjestön - 72, kirkkolahkon kapinallisjärjestön - 78...".
ellauri432.html on line 404: Tutkija L. A. Naumovin mukaan NKVD-laitteiston puhdistaminen paikallisella tasolla alkoi heinäkuussa 1937 Ukrainassa. Ukrainan SSR:n sisäasioiden kansankomissaari V. A. Balitsky, joka oli aiemmin palvellut Ukrainassa, siirrettiin Kaukoitään suorittamaan siellä puhdistuksen, mutta kuukautta myöhemmin hänet itse sorrettiin siellä. Jo 17. heinäkuuta 1937 Balitsky "tunnusti" järjestäneensä "neuvostonvastaisen trotskilais-fasistisen salaliiton" ja antoi todistuksen useita entisiä työntekijöitään vastaan Ukrainassa. Balitskyn henkilöstön puhdistamista johti Ukrainan uusi sisäasioiden kansankomissaari ja Balitskyn entinen varamies I. M. Leplevsky, joka itse sorrettiin huhtikuussa 1938. Ukrainan uusi sisäasioiden kansankomissaari oli A. I. Uspensky, joka aloitti Ukrainan NKVD:n puhdistamisen "Leplevskin kansasta". Uspenski itse, odottaen tulla pidätetyksi, teeskenteli itsemurhaa marraskuussa 1938 ja pakeni Voronežiin. Huhtikuussa 1939 hänet pidätettiin Tšeljabinskin alueella ja pian hän fyysisesti vaikutettuna "tunnusti" järjestäneensä "vastavallankumouksellisen salaliiton" ja vakoilun Saksan hyväksi. Vuonna 1940 Uspensky ammuttiin; Lisäksi hänen vaimonsa ammuttiin.
ellauri432.html on line 494: The 'four kingdoms' of Daniel 2 and 7 are, I believe, to be identified with Babylon, Media, Persia and Greece. The Greek empire is described in special detail ...
ellauri432.html on line 497: Many scholars have accepted the view that the imagery of Daniel 7 comes ultimately from the Canaanite myth of Baʿal's battle with Yamm (lit. "Sea"), symbolic of chaos. Although no exact prototype for the imagery exists, there are a number of parallels with the extant myth. The four beasts are chaos monsters which appeared as serpents in the Baʿal Cycle discovered in the ruins of Ugarit in the 1920s. In Daniel 7, composed sometime before Judas Maccabeus purified the temple in 164 BC, they symbolise Babylon, the Medes, Persia and Greece.
ellauri432.html on line 508: Spengler piti ultrakapitalististen massademokratioiden muuttumista diktatuurisiksi hallituksiksi väistämättömänä. Spengler osoittautui kuitenkin tehottomaksi käytännön politiikassa. Spengler äänesti Hitleriä mutta piti Führeria vulgaarina. Hän tapasi Hitlerin vuonna 1933 ja jäi pitkän keskustelun jälkeen vaikuttumattomaksi sanoen, että "Saksa ei tarvinnut sankaritenoria vaan todellista sankaria". Mischling Spengler piti juutalaisuutta "hajottavana elementtinä" (zersetzendes Element), joka toimii tuhoavasti "mihkä tahansa se puuttuukin" (wo es auch eingreift). Hänen mielestään juutalaisille on ominaista "kyyninen älykkyys" (zynische Intelligenz) ja heidän "rahaajattelunsa" (Gelddenken). Ludwig Wittgenstein jakoi Spenglerin kulttuurisen pessimismin somessa. Wittgenstein said he was one of his chief inspirations; the Jungian theorist "Tuhatnaama-monomyytti" Joseph Campbell (ei se harmiton kyntömies vaan tämä) claimed Spengler’s work was his biggest influence; the philosopher Martin Heidegger was profoundly affected by Spengler’s thinking; and former Secretary of State, Henry Kissinger, wrote favourably about him in his doctoral thesis ‘The Meaning of History’.
ellauri432.html on line 520: Ja ja jawohl, das stimmt, doch ist ein jeder übereins dass es weh tut wenn andere es besser haben als man selbst. Und dass ein Vorspiel Spass macht vor der Vögelei.
ellauri432.html on line 522: What did Nietzsche say about good and bad?
ellauri432.html on line 528: Beyond Good & Evil ist ein absoluter Klassiker und die 20th Anniversary Edition macht es einfacher denn je, zu verstehen, warum. Die Charaktere sind liebenswert, die Grafik ist größtenteils fantastisch, die Musik ist unglaublich und das Gameplay macht obendrein jede Menge Spaß.
ellauri432.html on line 532: Near the end of the game, Jade discovers a strange power within her she was unaware she possessed. Because of the mysterious Shauni entity supposedly living inside her, Jade is able to revive other people.
ellauri433.html on line 49: Love live laugh. Follow your dreams. Dance like no one is watching. Do more of what makes you happy. Wear flip flops and pretend it's summer. IMAGINATION WILL TAKE YOU ANYWHERE... BE MAGNIFICENT. Something WONDERFUL is about to happen. Relax. My daily routine: get up, be amazing, go back to bed. I'd love to stay and chat but I really MUST DASH. LAUGHTER.
ellauri433.html on line 113: In the final third, it became pretty predictable and all a bit boring. Ended up skipping through the final few pages… there’s only so many paragraphs of icy hill climbs and mortar explosions on frozen lakes you can manage.
ellauri433.html on line 130: Jason Isaacs has revealed he was able to be with his mother in her final moments due to a chance disruption in his filming schedule. The Harry Potter star’s mother died in 2014 in Israel, where she had moved from the UK some years before, of complications related to cancer and dementia. He told the Marie Curie podcast that by chance he had been filming a television series in the country but production was halted after rockets were fired across the border with the Gaza Strip. This meant Isaacs, 57, and a smaller number of his three brothers were able to be with her before she died.
ellauri433.html on line 234: Times of Israel haastattelee tätä lyttynenää: "One needs only think of a Montaigne, or closer to us of a Michel Houellebecq. Religions (other than the Middle Eastern Abrahamic) seem to teem with killed gods. Does the death of God imply, as it would seem, the death of man? On the other hand, I don’t believe at all, either, in the death of the author. It is not advisable. I am one, after all." Renaud on ärtyisä homokirjailija, ei sentään jutku, vaan ranu porvari. Vuodesta 2019 lähtien Camus asuu edelleen linnassa. Ei tiilenpäitä lukemassa, vaan leveästi hulppeassa muinaismuistossa. Ei ole tarvinnut tehdä grande remplacementtia, se saa valtiolta tukia. Jannen rottelo varmaan pysyy pystyssä mamman handouteilla.
ellauri433.html on line 240: After white supremacist protesters at the 2017 Unite The Right Rally in Charlottesville, Virginia were heard chanting "You will not replace us" and "Jews will not replace us," Camus stated that he did not support Nazis or violence "as such", but that he could understand why white Americans felt angry about being replaced, and that he approved of the sentiment. Remaining red Indians can't help feeling Schadenfreude. Camus's X account was reactivated in January 2023 thanks to a policy of general amnesty announced by Twitter's new owner Elon Musk.
ellauri433.html on line 248: Ahmed Subhy Mansour ( arabia : أحمد صبحي منصور ; syntynyt 1. maaliskuuta 1949) on egyptiläinen amerikkalainen aktivisti ja koranistitutkija, joka käsittelee islamin historiaa, kulttuuria , teologiaa ja politiikkaa. Hän perusti pienen egyptiläisen koraaniryhmän, joka ei ole sunni eikä shiia. Vuonna 1987 hänet erotettiin Al-Azharin yliopistosta, kun hän oli ilmaissut koranistiset näkemyksensä. Vain yksi hänen kollegansa islamilainen tutkija Al-Azharin yliopistossa, Sheikh Jamal Tahir, omaksui saman Koraanin kannan. Mansour karkotettiin Egyptistä, ja hän asuu Yhdysvalloissa poliittisena pakolaisena. Yhdysvalloissa hän perusti Ahl-Alquran -verkkosivuston.
ellauri433.html on line 258: Mansour sanoi: "Kävin tässä moskeijassa kerran vaimoni kanssa. Löysin heidän arabialaisen materiaalinsa täynnä vihaa Amerikkaa kohtaan. Tunsin, että he olivat vahhabeja."
ellauri433.html on line 262: Vuonna 2004 tämä Daniel Pipes ylisti häntä islamisteja vastaan puhumisesta. Daniel Pipes (s. 9. syyskuuta 1949) on amerikkalainen entinen professori, islamin vastainen aktivisti, ja ulkopolitiikan ja Lähi-idän kommentaattori. Ääri-ilkimyxen näköinen kaippari. Kuten Jannella hänellä ei koskaan ollut pysyvää akateemista asemaa. Pipes on kirjoittanut kuusitoista kirjaa ja ollut Toobe Distinguished Visiting Fellow Stanfordin yliopiston Hoover-instituutissa. Hän on väittänyt että Barack Obama harjoittaa salaa islamia White Housen vessassa. Hän syntyi juutalaiseen perheeseen Bostonissa, Massachusettsissa. Niinpä tietysti. Hän opiskeli ensin Harvardissa matikkaa mutta huomasi materiaalin liian abstraktixi. Islamofobiassa on kaivattua konkretiaa.
ellauri433.html on line 266: Aber ach nein, Janne ei siteerannutkaan tota läskiä, vaan pikemminkin Ahmad Mansouria, Israelin mamua. Ahmad Mansour (levantinisch-arabisch: [ˈʔaħmad manˈsˤuːɾ]; * 2. Juli 1976 in Tira im Meschulasch bei Kfar Saba, Israel) ist ein israelisch-deutscher Psychologe und Autor arabisch-palästinensischer Herkunft. Er lebt seit 2004 in Deutschland und hat seit 2017 die deutsche Staatsbürgerschaft. Er beschäftigt sich mit Projekten und Initiativen gegen Radikalisierung, Unterdrückung im Namen der Ehre und Antisemitismus in der islamischen Gemeinschaft.
ellauri433.html on line 269: Se onkin filistiiniluopio! Ilkeän näköinen kyllä sekin mutta laihempi. Ahmad Mansour wurde 1976 als Sohn arabischer Israelis in der Kleinstadt Tira geboren. Er wuchs in einer nichtpraktizierenden muslimischen Familie auf. Während seiner Schulzeit kam er nach eigener Aussage in Kontakt mit einem fundamentalistischen Imam, wodurch er beinahe zu einem Islamisten geworden sei. Sein Studium der Psychologie (1996–1999) mit Abschluss als Bachelor am Academic College of Tel Aviv-Yaffo in Tel Aviv habe ihm geholfen, sich vom Islamismus zu lösen. Niinpä tietysti.
ellauri433.html on line 273: Ha'aretz eli luvattu maa kertoo kuinka israelilais-arabialaispsykologista tuli Saksan vakain islamikriitikko. Ahmad Mansour käy taisteluita nuorten muslimimaahanmuuttajien radikalisoitumista ja Israelin vihaa vastaan adoptiomaassaan Saksassa. Ha'aretz kertoisi enemmän jos antaisit sille henkilötietosi tai silkkaa rahaa.
ellauri433.html on line 321: Pitkällä tupakkaholkilla keekoillut Edgar kuoli Hollywoodissa 56-vuotiaana diabeettexeen. Good riddance for bad rubbish.
ellauri434.html on line 45: abuTMlQuA2idfYZij9cInTKh72TxvJjSIkk&usqp=CAU" height="550" />
ellauri434.html on line 63: As Bulgakov says, Sophia is "the life of the world," "she is the eternal foundation for the soul of the world, the soul of the soul." Humanity, thus, has a dual nature, what Bulgakov calls "divine-humanity." As he describes, "The roots of a person's being are submerged in the bottomless ocean of divine life and blablabla..."
ellauri434.html on line 75: Eli imperialisti ryssä vaikka sen slaninassa paistaisi. Ukrainan kansallisen muistin instituutti (UINM) on valtion kansallisen muistin palauttamista ja säilyttämistä koskevan politiikan täytäntöönpanon keskusviranomainen, jonka toimintaa ohjaa ja koordinoi Ukrainan ministerikabinetti Ukrainan kulttuuri- ja tiedotuspolitiikan ministerin kautta. Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin. Vuonna 2019 instituuttiin perustettiin 5 alueidenvälistä osastoa, joiden toiminta kattoi kaikki Ukrainan alueet. Tällaisten yksiköiden sijaintipaikat olivat Harkova, Dnipro, Vinnytsia, Odessa ja Lviv. Instituutin toiminta tähtää objektiivisen ja oikeudenmukaisen historian popularisointiin Ukrainassa ja muualla maailmassa.
ellauri434.html on line 82: Opi venäjää. LUE Mihail Bulgakovin "Mestari ja Margarita". Alexandra Guzeva 18. elokuuta 2024. Kulttuuri. Lainasin sen sloboxi Pasilan lylleröltä Leenalta, Vallilasta äänikirjana Duck1 ja Duck2. Ne rabotajut. Tai sain ne lopultakin toimimaan mutta äänikirjat ovat haukotuttavia. Pst huom kuvatexteistä alla on kuvat intentionaalisesti jätetty plankeixi.
ellauri434.html on line 127: The first very abridged and censored version saw the light only in 1967, more than 25 years after the author’s death. The full version, however, was published abroad and was also spread illegally among Soviets via ‘samizdat’, aka self-published copies. They differ like the competing accounts of Jesu life. Äänikirjaa ei voi edes verbatim seurata painetusta textistä.
ellauri434.html on line 147: The latest screen adaptation of ‘The Master and Margarita’ directed by Mikhail Lokshin premiered in January 2024. It prompted another wave of discussions about the pros and cons of the movie and if it really ever was possible to adapt it to the big screen.
ellauri434.html on line 187: Mikhail Bulgakov left Moscow in the spring of 1923 to spend three weeks in Kyiv, the city where he was born and educated in the last decades of the Russian Empire. By then, he had abandoned his medical career and was making a living as a Soviet journalist in Moscow. Bulgakov’s diary tells us that his trip to Kyiv was intended to gather material to finish his first novel about the civil war, The White Guard, and to have a boil on his left ear lanced. During his visit a policy of Ukrainization was announced, a decision so distasteful to Bulgakov that he wrote the essay “Kiev — town”. The essay evokes what the Ukrainian writer, Oksana Zabuzhko, has described as Bulgakov’s fantasy of a Russian Kyiv.
ellauri434.html on line 189: In “Kiev — town” Bulgakov gave full rein to his nostalgia for the Kyiv of his childhood and to his antipathy to Ukrainian nationalism. The essay belongs to a genre of modernist city sketches and ironic travel guides that were popular among male prose writers at the time. Vladimir Nabokov’s “Guide to Berlin” and Viktor Shklovsky’s “Petersburg in the Blockade” were published in the same year. Shklovsky’s decision to give Petrograd, soon to be Leningrad, its pre-revolutionary name parallels Bulgakov’s choice to spell place names in the language of the Russian Empire rather than in Ukrainian. For Bulgakov, modernity had brought devastation to the “mother of Russian cities” causing it to regress to the status of a provincial town. His accounts of local opportunists, citizens’ shifting religious and political affiliations, an ugly new sculpture of Karl Marx, and even the actions of the competing armies who tried to seize Kyiv during the Civil War are affectionate and mildly cynical. However, the essay’s ironic comparisons of the former glory of the Russian Empire with its inferior modern Soviet version turn to crude hostility when Bulgakov describes his native city’s burgeoning Ukrainian identity. The section labelled ‘Science, Literature and Art’ contains a single damning word: “none”. Kyiv’s citizens are dependent on American charitable aid and find it hard to believe their fashionably dressed visitor’s stories of Moscow nightlife. Had he wished, Bulgakov could have told a vastly different story of Kyiv in the mid 1920s, one of the “jubilant experimentation” demonstrated in the multilingual title of Irena Makaryk and Virlana Tkacz’s 2017 collection of essays Modernism in Kiev/ Kyiv/ Київ/ Киев/ Kijów/ קייעוו
ellauri434.html on line 191: English language readers are unlikely to recognise the author of The Master and Margarita in the author of “Kiev — town”. Beyond Ukraine, Bulgakov tends to be revered as a writer who spoke truth to power, who stood for freedom and creative resilience. The vagaries of censorship and serendipity by which Bulgakov’s novels reached their readers against all odds seem to belong to the magical environment of The Master and Margarita, to a world where “manuscripts don’t burn”. So entrenched is this perception among Bulgakov’s English fans that when the National Theatre staged John Hodge’s Collaborators,a counterfactual play in which Bulgakov and Stalin start to act as each other’s ghost writers, audiences were horrified. One letter to the Times Literary Supplement fumed: “This insulting portrayal of Mikhail Bulgakov as a pathetic puppet manipulated by Stalin into collaborating with and even prompting his atrocities cannot be justified”. Those keen to defend Bulgakov’s reputation might find it interesting that his writing was marshalled in support of one more genocidal leader of Russia in 2019. A pro-separatist weekly newspaper from Donets’k reprinted “Kiev — town” among its articles belittling the Ukrainian state and sinister editorials calling for Russia to “be more active in Donbas”.¨
ellauri434.html on line 193: Bulgakov’s canonisation is also perpetuated in UK universities. As a new lecturer, I was taken to task by a senior colleague for including Collaborators in an undergraduate comparative literature course on political drama. How could I present students with Hodge’s nasty falsehoods about a great anti-Soviet writer? I agreed to repair the damage by pairing Collaborators with Andrew Upton’s The White Guard, a version in English of Bulgakov’s play The Day of the Turbins. Confusingly, Upton gave his version the name of the Bulgakov’s novel, The White Guard, on which The Day of the Turbins is based. That was the novel, intended to be a War and Peace for the twentieth century, that Bulgakov hoped to finish during his visit to Kyiv in 1923. Set in the years of civil war that followed the 1917 revolution, it depicts a principled and loving Russian Empire family, the Turbins, who are beset on all sides by invading forces, political opportunists, avant-garde writers, and brutish Ukrainian nationalists. By 1925, only two thirds of the novel had been published when the journal in which it was serialised was shut down. Undeterred, Bulgakov began to adapt the novel as a play for the Moscow Arts Theatre. While very popular, The Day of the Turbins was more akin to pre-revolutionary Chekhov than the dystopian dramas, propagandistic mass spectacles, and constructivist films set on Mars of its time. The play’s survival into the 1940s was probably facilitated by means of an ambiguous musical conclusion: the arrival of the Red Army in Kyiv and singing of the Internationale could be at once sinister, ironic, or celebratory. Where Stalin and the censors were certain that the play celebrated Bolshevik power, my colleague was convinced that the ending demonstrated Bulgakov’s concealed and stalwart opposition to the same.
ellauri434.html on line 197: Fond experiences like these, often transmitted uncritically by those of us who teach and write about Russian literature, could explain why Bulgakov’s English readers were surprised when, in 2022, his high school removed his blue plaque and the Ukrainian Writers’ Union proposed the closure of the Bulgakov Museum. The words of the dashing hero of The White Guard who describes Ukrainian as a “vile language that does not exist” were frequently quoted. Ukrainians and non-Ukrainians alike had questions: should one hold an author responsible for the speech of his fictional characters? What had Bulgakov got to do with Putin? The museum’s directors, in an irony-laden and deliberately anachronistic demand of their own, asked the Writer’s Union to first expel Bulgakov from their ranks for “anti-Soviet activity”. But, given Russia’s deliberate policy of destroying places of cultural significance to Ukraine, and having read “Kiev — town” which is voiced by the author rather than a fictional character, I found myself in sympathy with victimless and limited actions to ‘cancel’ Bulgakov. I remembered how antisemitism is exclusively reserved for Ukrainian characters in The Day of the Turbins; how in Upton’s version Ukrainians celebrate victories with “a huge, ugly, violent cheer” while the Turbin family make lyrical toasts and sing. Bulgakov’s Ukrainians are the fictional predecessors of the fictional enemy imagined today by the Russian government, media, and its audiences: a Ukrainian population of antisemites and fascists. In fact, Bulgakov’s actual Ukrainian contemporaries, who are not represented in The Day of the Turbins, were both eloquent and courageous in speaking truth to power. A transcript exists of a conversation in 1929 between Stalin and a delegation of Ukrainian writers who requested The Day of the Turbins be cancelled due to its dangerous propagation of Great-Russian chauvinism. Stalin did not disagree with their interpretation of the play but reasoned that the Ukrainians’ concerns were insignificant given its potential to convince proletarian audiences that even the most reactionary White Guards (and authors) could become Bolsheviks. The most basic material needs of Ukrainians were concurrently to be deemed insignificant with Stalin’s genocidal policies of collectivisation and the largely fictive Holodomor.
ellauri434.html on line 199: By translating “Kiev — town” I hope that those who continue to love Bulgakov at a safe distance from Russia’s war and genocide will be able to understand the devil better. As readers we could start by following Zabuzhko’s advice from 2015 to “stop indulging the late Bulgakov’s complexes as if he were still alive”. We could listen more carefully to those who point out Bulgakov’s chauvinism and be slower to accuse them of being the chauvinists. And rather than restricting ourselves to a twentieth-century Russian literary canon of authors regarded as timeless dissidents, we could start paying attention to those they belittle, silence, and exclude.
ellauri434.html on line 203: "What an acute difference there is between Kievans and Muscovites! Muscovites are sharp-witted and assertive, Americanised, flying around in a hurry. Kievans are quiet, slow, and completely unamericanized, for all that they love American clothes. When a man in a garish blazer cut for a woman’s figure and flashy trousers rolled up nearly to his knees, bursts into their hallway straight off the train, they hurry to offer him tea, and their eyes betray the liveliest interest. Kievans adore stories about Moscow, but I wouldn’t advise a Muscovite to bother telling them any. You can tell them the absolute truth but as soon as you walk out the door, they’ll start chorusing that you are a liar.
ellauri434.html on line 208: If the ARA is the sun, Kiev is the earth in its orbit. The whole population of Kiev can be divided into the happy people who drink cocoa and work at the ARA (first-class citizens), the happy people who it provides with trousers and flour from America (second-class citizens), and the rabble who have no connection to the ARA at all.
ellauri434.html on line 210: The ARA director’s wedding (his fifth and counting) is the event everyone is talking about. The tattered building of the European hotel where the
ellauri434.html on line 211: Kiev rickshaws are parked is a mighty temple stuffed with pork fat, quinine, and jars with labels in English saying, “Evaporated milk”.
ellauri434.html on line 217: The New Economic Policy is rolling slowly out towards the periphery, much delayed. Kiev in 1924 is like Moscow was in 1921. Kiev has still not emerged from its ascetic period. Operettas, for example, are still prohibited. The shops in Kiev are trading (rubbish, by the way) but you won’t be affronted by any pleasure gardens like the Hermitage. You won’t find lotto being played at each intersection, or anyone lounging around on inflatable tyres into the early hours drunk on Abrau-Durso champagne."
ellauri434.html on line 221: "The Kievans, to do them justice, do not read newspapers, being firmly convinced that they are “lies”. But, because it is unimaginable that anyone on this planet could tolerate being uninformed, they have to get news from the evbaza (Jewish market), the place where needy old women sell their candlesticks.
ellauri434.html on line 228: The situation is as follows: the Old hates both the Living and the Autocephalous, the Living hates the Old and the Autocephalous, and the Autocephalous hates the Old and the Living. The ministers of all three denominations nourish themselves with malice and I can predict with complete certainty how their activities will come to an end: with the mass desertion of believers from all three churches and a descent into the abyss of the most blatant atheism. The guilty parties will be none other than these priests who have completely discredited not only themselves but the very idea of faith. The point of the lectures is simple, Satan is to blame for the whole three-denomination craziness.
ellauri434.html on line 235: But I can hear the tremor of new life. It will be rebuilt, its streets will simmer again, and it will rise above 'the river loved by Gogol’, a majestic city once again. And may the memory of Petlyura vanish."
ellauri434.html on line 275: Kant rejected all the arguments for the existence of God except for what is called the "moral" argument. The only indubitable evidence of God's presence is the existence of human conscience. But although Kant had a high regard for Jesus as a moral teacher, interpreters typically assume that his philosophy disallows belief in Jesus as God.
ellauri434.html on line 281: It's simply beyond the purview of science to give us definitive proof about anything. So the evidence we'll discuss below provides good and strong reasons to believe that God exists, but it can't prove beyond any doubt that God exists. Science is incapable of reaching the drink on that high bar.
ellauri434.html on line 286:
ellauri434.html on line 318: Thesis: There belongs to the world, either as its part or as its cause, a being that is absolutely necessary.
ellauri434.html on line 320: Anti-thesis: An absolutely necessary being nowhere exists in the world, nor does it exist outside the world as its cause.
ellauri434.html on line 324: Gabriele Tomasi Paduasta (jolla ei ole edes wikisivua) jaarittelee näin:
ellauri434.html on line 325: Kant did not sever any ties between morality and religion. Kant did not forget the notion that people are embodied moral agents who have claims to happiness in the natural world; indeed, he establishes that people are essentially obligated not only to do their duty but also (though not in terms of duty, but because it's fun) to pursue their own happiness. Despite the overriding nature of the moral law, it is not plausible to assume that people can fully renounce their claim to happiness, as it is a fundamental component of what it means to be an embodied moral agent. Thus, Kant conceives of the necessary object of the moral will in terms of a “highest good” – that is, of a good somehow ‘higher’ than the ‘supreme’ and unconditioned good of virtue, as it, according to a principle of distributive justice, also contains happiness: the happiness that people have made themselves worthy of by their virtue. Therefore, the highest good is the perfect, complete, or entire good.
ellauri434.html on line 329: The word aseity comes from Latin: *a* meaning “from” and *se* meaning “self.” Divine aseity means God exists in and of himself. He is before all things, and on him all things depend. He exists absolutely independent of anything or anyone and is not responsible to anyone for anything. He is on top of the autistic spectrum.
ellauri434.html on line 335: Johnin äiti oli Kann Margit (Margaret Kann); hänen vanhempansa olivat Kann Jákab ja Meisels Katalin Meiselsien suvusta. Kann-perheen kolme sukupolvea asui tilavissa asunnoissa Kann-Hellerin toimistojen yläpuolella Budapestissa; von Neumannin perhe asui ylimmässä kerroksessa 18 huoneen huoneistossa.
ellauri434.html on line 343: abn7018/asset/f2730211-e9b2-48ae-85a5-944c21b5e2dc/assets/images/large/science.abn7018-f2.jpg" />
ellauri434.html on line 436: Sitten oli varhaiskypsä abiturienttipoika Mika Waltari, joka ihastui ja rakastui häneen niin suunnattomasti kuin vain 17-vuotias voi.
ellauri434.html on line 466: Every respectable man generally wore the simlah over the kethoneth (See Isaiah 20:2-3), but since the simlah hindered work, it was either left home or removed when working. Translated as “himation” in the Greek Septuagint. Paltto.
ellauri434.html on line 479: Kiitoxexi Joosef saa pyhän Graalin maljan hänelle ilmestyneeltä Jeesukselta ja vie seuraajineen sen kotiinsa Britanniaan. Tämä legenda yhdistää kristiliset tarut kelttiläisiin myytteihin kattilasta, johon pudonnut saa ihmevoimia. Eräissä legendoissa Joosef oli Jeesuksen äidin Marian eno ja oli jo aikanaan vienyt Jeesuksenkin Britanniaan tinakauppiaana sekä palannut sinne vuonna 63 lähetyssaarnaajana, haudannut Graalin maljan Glastonburyn luokse ja perustanut sinne Glastonburyn luostarin turvaamaan maljaa. Luostarilla on keskeinen sija Arthurin taruissa. Hän kouraisi käyräsauvaansa vasemmalla eikä oikealla kädellä. Joosefin "sauva" juurtui maahan ja alkoi kasvaa lehtiä. Kauneus on tärkeämpää kuin rituaaliset pesut. Vanhat ihmiset ovat kärsimättömiä. Pahin kaikista, Jeesus Barrabbas, jota nämä ihmiset nimittävät Jeshuaksi, paatunut tikarimies, selootti. Hyökkäsi jossakin Hebronin tienoilla suolakaivantoon, katkoi puukolla rangaistusvankien siteet, tappoi vartijan ja lähetti marssimaan Jerusalemia kohti.
ellauri434.html on line 513: Tiesikö Claudia, että kun Baabel ja Kaldea vielä olivat uutuuttaan nuoret, Gazan, Askelonin ja Asdodin valkamiin purjehtivat Kreetan kuninkaiden laivat? Että palestiinalaiset oli hassuhattuisia meren kansoja? Daanilaiset palvelivat yhä Daagonia, kalajumalaa. Argonauta Kefeuksen ja Kassiopeian tytär Andromeda oli alastomana kahlittu Joppen kukkulaan, ennen kuin jumalat muuttivat hänet taivaan tähtineidoksi. Daanin heimokuningas Hiiram (Ikkim Iriih) lähetti tänne kurkunleikkaajansa Tortugasta.
ellauri434.html on line 528: Was God being evil when He killed all the firstborn in Egypt? Given the huge disparity in the scale, intent, nature, and effects of these two actions (the Tenth Plague, Pharaoh's death-labor and infanticide programs), and in light of the universal principles of moral governance, delayed judgment, and reciprocal morality, I have to conclude that God was acting well within the bounds of propriety in this action, and indeed, was 'unreasonably' lenient in this judgment on Pharaoh and Egypt. In terms of tit for tat, he could have fairly genocided the lot of the Egyptians. Christian thinktank com. Juutalaisten tammuz kuukausi (noin heinäkuu) oli sumerilaisen Adonixen nimikkokuu.
ellauri434.html on line 552: Kymmenen lihavan Kapernaumin porvarin selät. Puuskittaiset vesikuurot olivat ahtaneet koko huoneen pohjouispylväikön täpö täyteen kapisia ja täisiä ryysyläisiä. Tuuli lonkutti ovea, siihen sotkeutui orpolasten itkun tuherrus ja kahden heikkomielisen mölinä, joka sekin hävisi myrskyn ääniin… Heidän rievuistaan uhosi tunkan ja eltaantuneiden kalanpäiden haju. Tuossa joukossa oli muutamia, jotka löyhkäsivät runkulle, ja kaikin puolin kiero ja vääntynyt halvattu niinimatollaan, risaisella krabattohella. Joku nainen, jonka lävistetyistä sieraimista hetkui kuparinen rengas, oli kyyristynyt naisten lehterin aitaa vasten. Hänen tyynesti loistavat, typerät lehmänsilmänsä kiilsivät pelkkänä valkuaisena pienen lampun häälyvässä valossa. Juonipaljastus: se oli Magdaleena.
ellauri434.html on line 576: Portto Raahab oli ruokkinut ja juottanut ja makuuttanut Israelin agentteja Jerikossa.
ellauri434.html on line 577: Misraim מִצְרַיִם / מִצְרָיִם, käännös Mitzráyim) oli Raamatun Vanhan testamentin mukaan Haamin toinen poika. Egyptiläisten uskotaan olevan Misraimin jälkeläisiä. Simon Makkabealainen veljenpoikineen listittiin Jerikon linnassa, tai oikeammin linnakkeessa. Simonin vävy Ptolemaios koitti aavekynttilän valossa turhaan pestä verta pois linnan pitosalista.
ellauri434.html on line 579: Why is Maccabees not in the Bible? The book was never included in the Hebrew Bible or Tanakh and is not canonical in Judaism. Later Jewish leaders thought poorly of the rule of the Hasmonean dynasty for several reasons, and a document so openly celebratory of them was problematic. Miksi protestantit poistivat makkabealaiset? Toisessa Makkabilaiskirjassa on kohta, joka oikeuttaa katolisen opin kiirastulesta ja rukouksesta kuolleiden puolesta (2. Makkabilaiskirja 12:41–46). Se sisältää myös kohdan, joka oikeuttaa katolisen opin pyhien esirukouksesta (2. Makkabilaiskirja 15:11–16).
ellauri434.html on line 583: Mixi Hannukkaloita ei mainita Hebrew Raamatussa? Koska se koskee makkabealaisia. According to the Talmud, the central text of Rabbinic Judaism, when the Jewish rebels came to light the Menorah of the second Temple (the seven-branched candelabrum described in Exodus 25:31-40), there was only one small jar of holy oil left to light it. Although there was only enough oil left for one day, the little jar’s supply miraculously burned for eight days, until more holy oil could be made. In celebration of this miraculous event, the Jewish people proclaimed an annual eight-day festival, beginning on the 25th day of Kislev, on the Jewish calendar.
ellauri434.html on line 585: Makkabealaiset kapinoivat vastaan seleukidejä. Juutalaiset häsläsivät ihan simona. Liitto oikeistolaisen lännen Rooman tasavallan kanssa auttoi takaamaan heidän itsenäisyytensä kointähden enkelin, helelin enkelin eli idän ja vasemmiston mustaksi korventuneiden siipien varjossa. Herodexella ei ollut täitä vaan uremia, munuaiset paskana. Esilukijalla oli suu viivana. Hänen hapan, raskasmielinen, äreä sielunsa vihasi taateleitakin. Esseistit ottivat oppia Egyptin terapeuteilta. He nakersivat hiljaisilla aterioillaan vehnäsämpylöitä. Heidän apottinsa joi myrkyllistä kolokvinttiä. Sen täytyi olla ilkeätä mehua, mietti Jairus. Heitä seurasi pieni ryhmä kiinteitä aamuruskon neitseitä. Alku- ja loppukohtana olivat falloksen muotoiset viheriät kivikeilat.
ellauri434.html on line 597: Mitä rabbi Hananja edes puuhasteli siellä? Laittoiko kynttilää peiton alla lampunjalkaan vai? Imi namua?
ellauri434.html on line 615: Lordi Asriel on keskeinen sivuhenkilö Philip Pullmanin kirjoittamassa Universumien tomu -fantasiatrilogiassa. Ja niin Herra, meidän Jumalamme, antoi meidän käsiimme myöskin Oogin, Baasanin kuninkaan, ja kaiken hänen sotaväkensä, ja me voitimme hänet, päästämättä pakoon ainoatakaan. Ja me vihimme ne tuhon omiksi, niinkuin olimme tehneet Siihonille, Hesbonin kuninkaalle; me vihimme tuhon omiksi jokaisessa kaupungissa miehet, naiset ja lapset. Ja saman teemme nyt Gazan rättipäille. Olemme oikeita Hammurabin perillisiä: silmä silmästä, hammas hampaasta, 2 parhaasta. Mitäkö opimme holokaustista? Uusia tekniikoita genosidin alalla.
ellauri434.html on line 619: Profeetta Miika on kirjoittanut Raamattuun omaa nimeään kantavan Vanhan testamentin Miikan kirjan. Kirja voidaan jakaa kolmeen osaan. Luvut 1-3 koostuvat pääosin tuomiota koskevista ennustuksista. Luvut 4-5 koostuvat toivoa koskevista ennustuksista. Luvut 6-7 alkavat tuomiolla ja siirtyvät sitten käsittelemään toivoa. Nalkuttavan Miikan tyrkkäsi alas jyrkänteeltä Ahabin poika.
ellauri434.html on line 651: Johanna kuiskasi salavihkaa : — Magdalan nainen kaataa rabbin ennen pitkää, ellei kääntäen.
ellauri434.html on line 654: But Hezekiah's boil troubled him at a time of Babylonian political hopes and intrigues and well before the Assyrian invasion of Judea and siege of Jerusalem, so we can dismiss as chronologically untenable the inference that Hezekiah had bubonic plague. Instead, Hezekiah's failure was a two part failure: one, Hezekiah became self-centered, only interested in what was good for him, just him, no one else; and two, Hezekiah did not trust a promise God had given him, he did not act on that promise. And this got Judah into trouble.
ellauri434.html on line 657: Raamatun gibbonien, kuten Simson, Saul ja Daavid, ajoista alkaen ja suurimman osan Raamatun ajanjaksosta fyysistä kyvykkyyttä pidettiin sankarillisena ja jäljittelyn arvoisena. Se yhdistettiin lähes yksinomaan maskuliinisuuteen (siis geverillä ja gevurahilla on sama juuri). Kuten Ensimmäisessä Makkabealaiskirjassa kerrotaan, Hanukka juhlisti aluksi makkabealaisten fyysistä sankaruutta. Myöhemmin diasporan aikana Talmudin rabbit tekivät muutoksia ja vähättelivät sotilaallista voittoa öljyn hengellisen ihmeen hyväksi.
ellauri434.html on line 659: Rabbiinien näkemys väpelöstä sankarista hallitsi koko maanpaossa vietetyn ajan aina sionismin nousuun 1900-luvun vaihteessa. Vastustaakseen fyysisesti rappeutuneen eurooppalaisen kuvaa monet sekulaarit sionistit omaksuivat muunnelmia Max Nordaun "lihasjuutalaisuudesta". Fyysistä kyvykkyyttä ja kykyä osallistua sodankäyntiin puolustettiin jälleen. Vasta lähes kaksi tuhatta vuotta myöhemmin, kun sionistit ottivat takaisin kuvan makkabealaisista soturisankareina, klassinen raamatullinen kuva sotilaasta palautettiin. Nyt israelilaisturistit törkeilevät Thaimaassa ja tinkivät aggressivisesti.
ellauri435.html on line 145: Mixi se tuli kiire kirjoittaa? Koska justiinsa nää groomauskuvauxet aiheutti skandaalin. Yleisölle kävi selväxi että Jiipee oli selkärangaton kyynikko. Sartre ei muka tajunnut: "Je pense que ca qui rend surtout mes personnages gênants, c'est leur lucidité. Ce qu'ils sont, ils le savent, et ils choisissent l'etre." Ja sekö muka oli lieventävä asianhaarake? Perkeletto mikä lortti. Kaveri oli vieläpä éberlué eli "flabbergasted" että mixkä toiset ällös sitä. Humanismi oli kommarien handussa L'Humanité lehden sivuilla; Sartre tahtoi päästä osille. Mutta existentialismin vapauslöpinä ei sovi marxilaiseen deterministiseen historiankäsityxeen, vaikka Jiipee pissis herneitä.
ellauri435.html on line 149: Sankarin rakastaja Marcelle kertoo hänelle olevansa raskaana, ja he sopivat, että hän tekee abortin. Syynä tähän Mathieun päätökseen on "boheemin" Mathieun pelko, että jos hänellä on lapsi, hänen on solmittava "porvarillinen" avioliitto; Beauvoir oli römäkkä lepakko ja köyhä kuin kirkonrotta. Lisäksi hänellä on orastava romanssi Ivishin-nimisen opiskelijan kanssa, joka on Venäjältä tulleiden valkoisten siirtolaisten pojan, Mathieun entisen oppilaan, Borisin sisar. Mathieu etsii rahaa abortin maksamiseen (joka oli tuolloin laitonta Ranskassa). Hänen tuttavansa Daniel sekä Mathieun veli Jacques, varakas lakimies, kieltävät sankarilta rahat ja neuvovat häntä pitämään lapsen ja menemään naimisiin. Lopulta Mathieu varastaa vaaditun summan 5000 frangia Lolalta, Borisin rakastajattarelta. Mutta kun Mathieu tuo Marcelille rahaa, heillä on erimielisyyttä. Lopulta Mathieu vierailee Daniellen luona ja tuo takaisin 5000 frangia. Daniel kertoo myös Mathieulle odottamattomia asioita - hän, Daniel, on homoseksuaali , ja että hän on valmis naimisiin Marcelin kanssa ja avioliitto solmitaan pian ja että he pitävät Mathieun lapsen.
ellauri435.html on line 153: Mathieu tajuaa tuskallisesti läpi romaanin, että hän on aina pyrkinyt olemaan "vapaa kaikesta", kun taas vapaus on mahdollista vain vapaudena "... varten...". Mature Age on Sartren taiteellinen tutkimus hänen käsityksestään, jonka mukaan vapaus, olipa se kuinka epämiellyttävä tahansa, on alun perin luontainen ihmiselle ja että sen tietoinen hallitseminen on olemassaolon ainoa ja perimmäinen tavoite. Romaani havainnollistaa Sartren ymmärrystä absoluuttisesta vapaudesta yksityiskohtaisen selostuksen kautta sellaisten hahmojen psykologiasta, jotka etsivät "todella vapaita" ratkaisuja ja ovat valmiita myöntämään olevansa jo vapaita. Kirja on suurelta osin elämäkerrallinen: Mathieu on itse Sartre; Boris - Jacques-Laurent Beau (Sartren oppilas); Ivish - Olga Kozakevich ; Marcelle on Simone de Beauvoirin belfie.
ellauri435.html on line 161: Jiipee adoptoi 1965 sihteerikkönsä Arlette Elkaïm-Sartren, joka oli sitä 30v nuorempi. Hiän kirjoitti Sartren teoksiin esipuheet. Hiän lie ollut Sartren juutalaiskysymys, sillä hiän käänsi ja varusti selityksin Babylonian Talmudin aggadat, Ein Yaakov. Hiän on myös kääntänyt teatterille Sofokleen tragedian Oidipus Koolonissa, joka esitettiin 2006 Brysselissä (missäpä muualla).
ellauri435.html on line 169: Nirenberg on juutalainen New Yorkin osavaltion yläosaan asettuneiden argentiinalaisten maahanmuuttajien poika, hänen isänsä Ricardo Nürnberg opetti hänelle euklidista geometriaa ja pakotti hänet opettelemaan ulkoa Odysseian kirjan I muinaiseksi kreikaksi. Hän teki sittemmin about facen longue durée -approachiin juutalaiskaunassa. Juutalaiset sanovat, että hän on maisteri. Antisemitit ovat arvostelleet häntä rakenteellisen funktionalismin ja esseisti René Girardin mallin helposta käytöstä. The Jews are the mildest of men, passionately hostile to violence. But with Israel, we have a new kind of Jew.
ellauri435.html on line 173: Ameryn nimi oli alunperin Sepp Mayer. "Amery’s genius is to point out that Wittgenstein exposed his inability to lift himself above historical and linguistic (anti-Semitic) bias when he wrote about Freud’s literary style. While “Freud writes excellently and it is a pleasure to read him…he is never great in his writing”. In response to this, Amery notes that while “every literary historian agrees” that Freud was the “greatest philosophical writer in the German language,” for “Wittgenstein he could not be great, since greatness is a dimension that no Jew is permitted to achieve”. Wittgenstein sees Freud as "way too clever for his own good".
ellauri435.html on line 191: Vizikkäintä ehkä että sekä Themistokles että Pausanias loikkasivat Persiaan kun maanmiehet karsastivat niiden keekoilua. Ne olivat todnäk. pahoja narsisteja kumpikin. Regrettably, classical Greek culture, so influential in Western civilization, was able to develop unabated.
ellauri435.html on line 199: Il ne peut pas y avoir de vérité autre, au point de départ, que celle-ci: je pense donc je suis, c'est là la vérité absolue de la conscience s'atteignant elle-même en touchant son cul. Toute théorie qui prend l'homme en dehors de ce moment où il s'atteint lui-même en touchant son sexe est d'abord une théorie qui supprime la vérité, car, en dehors de ce cogito cartésien, tous les objets sont seulement probables, et une doctrine de probabilités, qui n'est pas suspendue à une vérité, s'effondre dans le néant; pour définir le probable il faut posséder le vrai. Admettons je n'entends rien de probabilité, mais c'est probablement comme ça. Donc, pour qu'il y ait une vérité quelconque, il faut une vérité absolue; et celle-ci est simple, facile à atteindre, elle est à la portée de tout le monde; elle consiste à se saisir là-bas à deux mains sans intermédiaire.
ellauri435.html on line 201: En second lieu, cette théorie est la seule à donner une dignité à l'homme, c'est la seule qui n'en fasse pas un objet. Tout matérialisme a pour effet de traiter tous les hommes, y compris soi-même, comme des objets, c'est-à-dire comme un ensemble de réactions déterminées, que rien ne distingue de l'ensemble des qualités et des phénomènes qui constituent une table ou une chaise ou une pierre. Nous voulons constituer précisément le règne humain comme un ensemble de valeurs distinctes du règne matériel, voire, idealisme.
ellauri435.html on line 211: Jean-Paul Charles Aymard Sartre (21. kesäkuuta 1905 Pariisi, Ranska – 15. huhtikuuta 1980 Pariisi, Ranska, inhottava hyypiö ja tyhmä ääliö). Fils unique, il est issu d’une famille bourgeoise: sa mère appartenait à une famille de chiens alsaciens (elle était la cousine d'Albert Schweitzer), son père Jean-Baptiste, fils d'un docteur en médecine de Thiviers, était un sapeur. Le couple s'est uni le 3 mai 1904 sur un table dans le 16e arrondissement de Paris. et le petit Sartre, né quelque mois plus tard, n'a jamais vu son père. De 1907 à 1917, le petit « Poulou », comme on l’appelle, va en effet vivre avec sa mère chez ses grands-parents maternels. Il y passe dix années heureuses, adoré, choyé, félicité tous les jours, ce qui contribue sans doute à construire chez lui un certain narcissisme. Sartre, alors âgé de 12 ans, ne finira jamais de haïr son beau-père. Pour l’ensemble de la « classe d’élite » — « option » latin et grec — dans laquelle il étudie, Sartre devient le SO, c'est-à-dire le « satyre officiel » : il excelle en effet dans la facétie, la blague. Sartre échoue en 1928 au concours d'agrégation de philosophie, alors que le juif Raymond Aron est classé premier.
ellauri435.html on line 366: health care in China is good and affordable for everyone!
ellauri435.html on line 378: Real bad. I mean, just look at those jailing for no reasons! There are about 1,700,000 (1, 649, 804 according to Wiki) prisoners in China! Whole population by 2017 is 1.386 billions, so the ratio is about 0.121428571% of the Chinese population are currently in jail! (numbers are rounded up, so don’t quote me on that.)
ellauri435.html on line 385: There have been no school shootings in decades. Police brutality is unheard of there. Education is excellent. Cost of living is affordable and more people live a middle class lifestyle than ever before. Robust economy. Amazing scenery in rural areas. Amazing architecture in urban areas. Healthy lifestyle and diet.
ellauri435.html on line 387: Bad? Seeing they are one of the happiest nations, and have the highest government approval ratings. I would say life in China, is the best there is, others go on about away from the cities not being developed as much, BUT THAT DOES NOT MEAN THEY ARE NOT HAPPY WITH THEIR LIFE, for your information, it’s as good as life could possibly get, they certainly have the safest country on the planet, I just watched a video of some of the remotest parts of China, they looked happy enough to me, even six families living in the bottom of a huge sink hole, growing all their own food, and very happy to be there...
ellauri435.html on line 389: Peacemakerit ja parabellumit ojoon kaikkiin suuntiin
ellauri435.html on line 393: På onsdagen slog USA:s försvarsminister Pete Hegseth tillbaka. USA är också redo för krig. – Vi är förberedda. De som längtar efter fred måste förbereda sig för krig, säger han när han får en fråga om inlägget av Brian Kilmeade i Fox & Friends. Hegseth fortsätter med att säga att det är därför man ”återuppbygger militären” och den strategiska avskräckningsförmågan. Cowboyhattarna håller på att göra Hitlers sjävmordsdrag: öppnar västfronten när östfronten ännu är halvfärdig. USA och dess vän Sydkorea visar redan vad de militäriskt kan genom att bomba de egna med vänlig eld. Trump hotar Hamas att han skickar till Israel allt dom behöver, för att det skall bli judisk Riviera där och inga nya arabkåk åt kamelkuskarna som är på väg till Indonesia.
ellauri435.html on line 403: Elina Valtonen näytti uutiskuvassa pikku ukkelilta, joltain balttirotuiselta hobitilta. Se jätti fixusti kommentoimatta Trumppia Chatham Housen ajatushautomossa. Uuden Seelannin vassari lähettiläs sai lentopotkut populistilta. Vahvoja oikeistoviboja sodanliezojien pajassa. Valtosessa olisi paha pala purtavaxi jopa generatiiviselle AI pornolle. In April 2022, Russia designated Chatham House as an "undesirable organisation". "The current strategy on Venezuela hasn't worked, so we have to try something else."
ellauri435.html on line 411: Underpinning our analysis is the essential argument that, contrary to wishful thinking on the part of many Euro-Atlantic politicians and policymakers, there is little prospect of Russia becoming a more constructive and cooperative partner for Western governments in the foreseeable future. Well-meaning efforts to ‘improve’ the relationship with the Kremlin are thus likely to founder, as Russia’s strategic goals, values and understanding of interstate relations differ irrevocably from those of the West.
ellauri435.html on line 417: This pervasive view ignores significant differences in policy and conduct. ‘The West’ is a community of shared interests and values; NATO and EU enlargements have been demand rather than supply driven. Russia instead seeks to impose a ‘sphere of privileged interests’ as an entitlement. Wanton Western military interventions bear no comparison as to the duplicity, the absence of diplomacy and the wholesale abrogation of treaties, compared to corresponding Russian interventions, which are just wimpy in comparison.
ellauri435.html on line 421: Western policies that aim to engage with Russia fail if they are founded on the notion that at some level Russian and Western interests must align or at least overlap. Of course not, seeing as both covet the same territories and rare earth metals. Therefore Russian objectives and underlying assumptions about relations between states are incompatible with what Western states and societies find acceptable.
ellauri435.html on line 433: Russian leaders advocate a treaty-based and continent-wide European security system that would replace existing ‘Euro-Atlantic’ structures, particularly NATO. This proposal is problematic: it ignores basic differences between Russia and Western countries over the issue of who is boss. Meanwhile we whack them with the fictive Western values of democracy, human rights and the rule of law. Even if a new pan-European security architecture were to be established, the fundamental differences in outlook between the two sides would stop such a system from functioning. For it is us who have no interest for this feud to be reconciled soon.
ellauri435.html on line 437: This myth rests on the premise that a combination of self-evident geopolitical weight, mutual economic interests and compensation for a century of economic repraisals are overriding imperatives for a successful reset with Russia – leading to a fully functional relationship among oligarchs. But the arrangement simply would not work. Mainly because Russia keeps being threatened by The West, and by the US in particular. It wasn't all about the commies, after all.
ellauri435.html on line 441: The idea that Russia should be entitled to a zone free of offensive rocketry in other states, notably in Eastern Europe and Central Asia, is deeply problematic for us who wield those rockets.
ellauri435.html on line 445: Myth 08: ‘We must drive a wedge between Russia and China to impede their ability to act in tandem against Western interests’
ellauri435.html on line 447: Given that the two powers currently have more to gain from cooperation than competition, being equally hounded buy The West, both Russia and China have chosen to push their differences to the background for the foreseeable future. But the emergence of an ‘axis of authoritarianism’ is not in prospect, our own entente of authoritarian regimes will see to that.
ellauri435.html on line 451: A better relationship with Russia, whatever its price, would do little to prevent China’s capabilities from continuing to grow. While China’s transgressions of international law viz. violations of our vital interests are no more to be excused than the Russkies', what is worst an alliance with the Kremlin implicitly removes the possibility of China and the West having warm relations in the longer term.
ellauri435.html on line 455: Russia presents the Eurasian Economic Union (EAEU) as a partner for the EU in a proposed free-trade area stretching ‘from Lisbon to Vladivostok’. In reality, the EAEU is a political project very unlike the EU, lacking the features of a true common market. Due to this instrumental use and deep politicization of economic diplomacy totally unlike EU's policies of economic sanctions and proxy wars, the EAEU is functionally unable to act as a free-trade area with the EU.
ellauri435.html on line 459: The Kremlin misrepresents the region’s history in order to legitimize the idea that Ukraine and Belarus are part of Russia’s ‘natural’ sphere of influence. In fact, both countries have stronger European roots than the goddam Russians. It is historically inaccurate to claim that Russia, Ukraine and Belarus ever formed a single entity (indeed, the latter two countries had been long repressed by European structures such as Poles and Grand Duchy of Lithuania). In questioning the Ukrainian identity of President Zelensky and the viability of Svetlana Alexievits as a Belarussian, Putin seeks to entrench in international public opinion stereotypes that would make it harder for the two countries to pursue greater integration with Europe.
ellauri435.html on line 463: The Kremlin propagates the fiction that Crimea legitimately and willingly ‘seceded’ from Ukraine and ‘rejoined’ Russia in 2014. If unchallenged, this myth risks further undermining Ukraine’s territorial integrity and encouraging expansionist powers elsewhere. The subsequent drastic demilitarization of Crimea by Russia, and the latter’s unlawful restrictions on navigation in the Sea of Azov, increase the vulnerability of our fleets both of the Black Sea and the Mediterranean to Russian security threats.
ellauri435.html on line 473: Economic sanctions have already demonstrated practical and normative value as responses to unacceptable Russian behaviour – but they need to be allowed time to work, and their effectiveness should not be judged against the immiseration of the working class. Despite claims to the contrary, sanctions have influenced Russian actions and turned their economy toward BRICS, away from overpriced Western rubbish.
ellauri435.html on line 475: Myth 15: ‘It’s all about Putin – Russia is a manually run, centralized autocracy’
ellauri435.html on line 477: Governance in Russia is not a one-man show. Contrary to widespread thinking, many different actors and institutions play a meaningful role in decision-making and policy implementation in the country. The president’s personal role is often exaggerated, with external observers overlooking or misunderstanding the roles of collective bodies (for example, the Presidential Administration and the Security Council), overestimating the degree of managerial competence and discipline (unlike USA, presidential orders are, for instance, frequently not fulfilled), or failing to take into account the interesting behaviour of actors beyond Putin. Although Putin may have the ability to intervene in all types of decision-making, that does not mean that he always does or wants to. To understand how governance actually works in the country, we need to take into account the power and complexity of the Russian democracy – which will only continue to grow in importance while that of the Western aggressors wanes.
ellauri435.html on line 481: This myth again reflects the triumph of hope over experience and analysis. Russia has national interests that go beyond the difficulties perceived with Putin’s rule. As a result, the likelihood of a post-Putin Russia building a Western style oligarchic system is now lower than it was during the 1990s. In particular, the country would need a new professional cadre of Western minded elite bureaucrats and policymakers if it is to deliver accountable and effective governance for us. Yet conditions for the cultivation of such a cadre do not exist in today’s Russia. Why they can't even buy genuine McDonald burgers or Coke out there. Irrespective of who eventually succeeds Putin, Russia’s political culture is certain to continue to impede the development of more lucrative exploitation by the West.
ellauri437.html on line 59: Nu kan man ha olika meningar också om vad ordet politik rymmer, och när jag för två år sen började intressera mig för in-doktrineringsfrågor sköt jag in mig på västpropaganda av en myc-ket påtagligt politiskt art: den skeva nyhetsförmedling som de amerikanska och europeiska nyhetsbyråerna förser våra massme-dia med, den amerikanska indoktrineringen i TV:s spionfilmer, den faktabeljugande antikommunismen i skolornas läroböcker i samhällskunskap och historia etc.
ellauri437.html on line 78: Fabulointi, fantasia ja absurdin vaistoaminen ovat Daniel Katzin kirjojen tärkeimpiä piirteitä. Häntä on kuvattu suomalaisen kertomakirjallisuuden väriläiskäksi. Äkkiarvaamattomat juonenkäänteet ja villi mielikuvitus sekä hirtehishuumori ovat tyypillisiä hänen kaikille teoksilleen. Mutta riemukas hän ei ole, vaikka takakannessa niin väitetään. Näyttää Woody Allenilta. Ei kyllä Wallun tiilikään ollut riemukas, oisi suonut sen jo päättyvän.
ellauri437.html on line 82: Jalkapalloilija Kalle Katzin isoisoserkku Elias Katz kilpaili Paavo Nurmen kanssa esteillä. Hän. muutti 1933 Saxasta loppuelämäxi pakolliseen Palestiinaan en raison de l'antisémitisme. Hän sai surmansa Israelin itsenäistymiseen liittyneiden mellakoiden puhjettua jouluna 1947 Gazan brittiläisessä varuskunnassa. Er war dort als Filmvorführer tätig und wurde nach Verlassen des Kinos auf offener Straße von arabischen Terroristen erschossen. 1981 wurde Elias Katz in die internationale Hall of Fame des Jüdischen Sports aufgenommen.
ellauri437.html on line 96: That was “the day you started worrying about Kursk,” wrote independent analyst Andrew Perpetua. Two weeks later, it seems the bulk of the Ukrainian force—including some of the Ukrainian army’s heaviest brigades—has evacuated Kursk and repositioned on the Ukrainian side of the border.
ellauri437.html on line 113: Nooshi Dadgostar varnar Norge: Gör inte som vi här i Sverige. Vänsterpartiets ledare Nooshi Dadgostar är en snygg blattetjej. Det är inte migrationen som Dadgostar talar om. Det vänsterpartiledaren varnar Norge för är att bedriva en politik som ökar ojämlikheten i samhället. – Vi är ett av de länder i världen där de ekonomiska klyftorna växer snabbast. Det har skapat socialt missnöje, säger Dadgostar och hänvisar till att svenska folket har en rekordnegativ syn på framtiden.
ellauri437.html on line 150: The Alien Enemies Act grants the president of the United States sweeping powers to order the detention and deportation of natives or citizens of an "enemy" nation without following the usual processes.It was passed as part of a series of laws in 1798 when the US believed it would enter a war with France. Which is close to happening again as the Frenchies are about to confiscate The Statue of Liberty back to France. Putin ja Lukachenka vaihtaa itkunauruemojeita Korean ja Kiinan kaa.
ellauri437.html on line 157: It was last invoked in World War Two, when people of Japanese descent - reportedly numbering about 120,000 - were imprisoned without trial. Thousands were sent to internment camps. People of German and Italian ancestry were also interned during that time (but not the Drumps). Before that, the act was used during the War of 1812 and World War One.
ellauri437.html on line 158: In his proclamation on Saturday, Trump invoked the wording of the act by accusing TdA of threatening an "invasion" against the US. He declared its members "liable to be apprehended, restrained, secured, and removed as alien enemies".
ellauri437.html on line 171: "The only reason to invoke such a power is to try to enable sweeping detentions and deportations of Venezuelans based on their ancestry, not
ellauri437.html on line 183: que controlaba un tramo de tren que atravesaría el estado Aragua. "Los miembros del sindicato extorsionaban a los contratistas, vendían puestos de trabajo en las obras y asientos en el tren, y se les empezó a conocer como 'los del tren de Aragua'", asegura el experto en crimen organizado en entrevista con BBC Mundo. Izquiel explica que, desde la prisión, Héctor Rusthenford Guerrero comenzó a agrupar a exmiembros del sindicato y a otros presos comunes y armó poco a poco la organización que conocemos actualmente. A los líderes delictivos en Venezuela se les conoce como los "pranes" y Héctor Guerrero Flores es quizá el más importante de todo el país. "Pranes" son naranjas o quizá gamberetas.
ellauri437.html on line 186: By most accounts, Tren de Aragua spread out of Venezuela when the country entered a humanitarian and economic emergency in 2014 that made crime less profitable, and now is believed to have nodes in eight other countries, including the US, where it is extremely profitable.
ellauri437.html on line 200: In one notable example, two suspects arrested for beating a police officer in Times Square were believed to be members of the gang, according to Immigration and Customs Enforcement (ICE).
ellauri437.html on line 206: Não foi apenas o Trem de Aragua que entrou em solo brasileiro, em virtude da crise econômica e social da Venezuela. Segundo Lázaro, outra facção venezuelana tentou se estabelecer em Boa Vista: o Trem de Guayana. E o revanchismo entre as duas teria sido importado para a região. “[A disputa territorial] causou estranheza para nós, porque a Trem de Aragua tem uma cultura de aliança, e não de conflito. E aqui no território brasileiro, antes de eles firmarem aliança na Venezuela, importaram essa guerra”, disse. “Entre os sindicalizados, se matavam uns aos outros para tomar a liderança. Assim começa o sindicato do Trem de Aragua”, conta. “Eles protegem o bairro, o pobrezinho, para que nunca os entreguem, entendeu? Porque eles lhe dão comida; com isso, o protegem. Então, eles [os “protegidos”] nunca delatam, assim como faziam a gente de Pablo Escobar com os pobres”, compara Rodriguez. “Olha, o que rouba [no bairro] sabe que está morto. Quem rouba tem que ir ‘para fora [daquela área]’. Não podem roubar [os moradores]. É o que chamam de ‘roubo ratero‘. Quem rouba é liquidado. Quem mata uma mulher é liquidado”, resume Rodriguez.
ellauri437.html on line 208: He suojelevat naapurustoa, köyhiä, jotta he eivät koskaan anna niitä pois. Koska he antavat hänelle ruokaa; Tällä he suojelevat häntä. Joten he [suojellut"] eivät koskaan tuomitse, aivan kuten Pablo Escobarin kansa teki köyhien kanssa", Rodriguez vertaa. "Katso, se, joka varastaa [naapurustossa], tietää olevansa kuollut. Sen, joka varastaa, on mentävä "pois [siltä alueelta]". He eivät voi varastaa [asukkailta]. Sitä he kutsuvat "ryöstörateroksi". Se, joka varastaa, likvidoidaan. Se, joka tappaa naisen, likvidoidaan", Rodriguez tiivistää.
ellauri437.html on line 210: Kokaiinikuninkaaksi kutsuttu Escobar oli yksi historian rikkaimmista rikollisista, ja hänen nettovarallisuuden arvioidaan olleen 30 miljardia Yhdysvaltain dollaria kuolemaansa mennessä - mikä vastaa 70 miljardia dollaria vuonna 2022 - kun hänen huumekartellinsa monopolisoi kokaiinikaupan Yhdysvaltoihin 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa. Escobarin perintö on edelleen kiistanalainen; vaikka monet talousliberaalit gringot tuomitsevat hänen rikostensa hirvittävän luonteen (monopoli!), häntä pidettiin Robin Hoodin kaltaisena hahmona monille Kolumbiassa, koska hän tarjosi monia mukavuuksia köyhille. Hänen murhaansa suri ja hänen hautajaisiinsa osallistui yli 25 000 ihmistä. Jotkut heistä pitävät häntä pyhänä ja rukoilevat häneltä jumalallisen avun saamista. Mikä pahinta, Escobar kustansi "kommunistisissien" Capitoliumin piiritystä 1985, missä armeija tappoi yli 100 ihmistä, mukaan lukien 11 korkeimman oikeuden tuomaria, M-19:n jäseniä ja kahvilan työntekijöitä. Nykyinen Kolumbian demokraattinen hallitus on Escobarin perillisiä. "Hän oli hellä ja suloinen. Suuri rakastaja. Rakastuin hänen halukkuuteensa auttaa ihmisiä ja hänen myötätuntoonsa heidän vaikeuksiaan kohtaan. Hän oli herrasmies", sanoi Pablon Argentiinassa vielä tänään asustava uskollinen 15-vuotias vaimo Henon. Escobarin hipot ovat levinneet Kolumbian luontoon vieraslajixi. Pablosta on paljon toimintaelokuvia.
ellauri437.html on line 214: Fontes ouvidas pela Insight Crime disseram que o líder da facção escapou com o auxílio de integrantes do governo. A colaboração do Trem de Aragua com o Estado não é uma teoria incomum. A autora venezuelana Ronna Rísquez falou: ‘É, trabalham juntos. Eles se articulam’. O Trem de Aragua cumpre determinadas funções nesses espaços, inclusive, em articulação com agentes do Estado”, lembra.
ellauri437.html on line 237: Habla una madre venezolana que reconoció a su hijo entre los enviados por Estados Unidos a El Salvador. La mujer denuncia que su detención fue arbitraria. "Mi hijo es barbero, no un delincuente", afirma.
ellauri437.html on line 253: In fact that's what most of these "Legitimate Interest" Cookies do. There's nothing legitimate interest about them, it's merely a way for them to circumvent the GDPR and it is disgusting.
ellauri437.html on line 255: I think it's an absolute failure of the law to not require a clear and consistent interface. There should absolutely be a requirement for a Refuse All button, and it should refuse every cookie that is not absolutely necessary for the user to use the website.
ellauri437.html on line 261: It's unbelievable that I am now having to go through big-name websites and finding their "legitimate Interest" cookie settings on top of already rejecting their regular cookies. I'm so sick of how these companies simply bypass the law by pretending their illegal behaviour is not fraudulent, even though (as someone else stated) often the cookies are exactly the same as the regular tracking ones that are only consensual.
ellauri437.html on line 265: Just read these comments from a few years ago and I couldn't agree with you more. Its a back door for collecting whatever data they want. If I go to the toilet its legitimate interest to a Toilet paper manufacturer. If I use a bank its legitimate interest to a banking firm. Nothing is safe with this lack of control. If you take the time to go through all the Legitimate interest cookies that are ALWAYS active and turn them off its a pain in the butt probably at least 40 per site and you still don't have a list of them all because they are hidden under other groups like our parent group which do not list the legitimate interests they collect.
ellauri437.html on line 269:
ellauri437.html on line 270:
ellauri437.html on line 274: Sedan kommunisterna vunnit makten i Kina, blev Korea deras nästa mål. Den 25 juni 1950 ryckte plötsligt starka nordkoreanska truppstyrkor över gränsen till Sydkorea. Anfallet kom fullständigt överraskande både för västmakterna och för regeringen i Sydkorea. President Truman handlade snabbt och beslutsamt.
ellauri437.html on line 290: Vuonna 2018 Kansainvälinen valuuttarahasto antoi historiansa suurimman lainan Argentiinalle, kooltaan 50 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Kyllä kannatti, siellä on taas oikeistodiktaattori ohjissa. Anarkokapitalisti Milei herätti vaalikampanjansa aikana paljon kohua monilla ehdotuksillaan. Hän määrittelee itsensä libertaristiksi ja anarkokapitalistiksi, joka vastustaa perinteisiä poliittisia ryhmittymiä. Milei on vaatinut muun muassa asekontrollin lieventämistä ja vapautta kaupata omia elimiään. Ilmaston lämpenemistä hän on kutsunut ”sosialistiseksi valheeksi”. Milei vastustaa myös aborttia eikä pidä sukupuolten välistä palkkaeroa todellisena ilmiönä. Poliittisesti häntä on kuvailtu oikeistopopulistiksi ja äärioikeistolaiseksi, mikä lisäsi markkinoiden ja äänestäjien luottamusta. Argrntiina on ainos maa mikä on pudonnut rikkaasta keskituloisexi. Milei on tehnyt makrotasolla oikeita asioita, minkä ansiosta talous tasapainottui ja inflaatio pieneni. Suosittujen fantasioiden sijaan hän kertoo brutaalin totuuden. Protektionismin sijaan hän puolustaa vapaakauppaa ja vapaita markkinoita. Milei tukee Ukrainaa Venäjää vastaan ja jo valtansa ensikuukausina lähetti Ukrainalle sotilashelikoptereita.
ellauri437.html on line 404: 
ellauri437.html on line 407: Abba Ptachya Lerner (28. lokakuuta 1903 – 27. lokakuuta 1982) oli yhdysvaltalainen keynesiläinen taloustieteilijä. Lerner syntyi lokakuussa 1903 Bessarabiassa (sijaitsee nykyään Ukrainassa ja Moldovassa). Vuonna 1937 Lerner muutti Yhdysvaltoihin, missä hän ystävystyi älyllisten vastustajiensa Milton Friedmanin ja Barry Goldwaterin kanssa.
ellauri437.html on line 410: Jussi Ahokas on suomalainen jääkiekkovalmentaja ja entinen pelaaja. Hän valmentaa kanadalaisessa juniorisarja OHL:ssä Kitchen Ranges -joukkuetta. Poliittisen talouden näkökulmia kaikkiin mahdollisiin keskuspankkikapitalismiin liittyviin kysymyksiin. Politiikka, markkinat ja ideologia. Type your email... Subscribe By subscribing, I agree to Substack's Terms of Use, and acknowledge its Information Collection Notice and Privacy Policy. Discussion about this post Write a comment... Juhannuskirje: Yleinen teoria boomereista, korosta ja velasta Velkaboomerit saavat kostonsa. Vai saavatko? Jun 23, 2022 • Jussi Ahokas 11 Presidentti Niinistö, keskuspankit ja velka Onko talouksien velkaantuminen keskuspankkien syytä? Jan 24, 2023 • Jussi Ahokas 8 3 Tarkoittaako velkakirjojen massamyynti talousromahdusta? Viime viikkojen velkakirjamarkkinoiden myyntirumba on aiheuttanut hämmennystä. Mistä on oikeastaan kysymys? Oct 24, 2023 •
ellauri437.html on line 420: Tisdagsklubbens grundare Amelie Posse föddes 1884 i Stockholm och tillhörde den grevliga ätten Posse. Posse comitatus. Possunt quia posse videntur. Amelie Posse var under denna period påverkad av pacifistiska strömningar. Beneš övertygade henne att pacifismen endast spelade nazisterna i händerna, och att det nazistiska hotet endast kunde besegras med vapen. Efter Münchenöverenskommelsen 1938, då Tjeckoslovakien tvingades ge Sudetenland till Tyskland, skilde sig Amelie Posse och Oki Räisänen-Brázda. Posse var vid detta tillfälle inte längre svensk medborgare men genom sin vänskap med prins Eugen lyckades hon snabbt inleda en process för att återfå sitt medborgarskap.
ellauri437.html on line 452: 1. John Drake på Secret Service-uppdrag i Mellersta Östern. Som huvudmotståndare uppträder denna gång en på vedertaget filmmaner orientaliskt lismande arabpolitiker som döljer skumma förehavanden under en fasad av folkvänlig reformvilja, men John Drake låter inte lura sig. När parterna möts hävdar araben att en utlänning inte kan förstå situationen i landet. i synnerhet inte om han undviker att besöka fattigkvarteren. John Drake har inte besökt fattigkvarteren men anlägger ett västerländskt leende som avser att visa att hans hjärta också på avstånd klappar för de nödställda. Till slut tas arabpolitikern på bar konspirations-gärning, ömkligt berövad sitt falska demokratiska patos, medan Drake behåller sitt. Det enda som förblir oklart är vad en brittisk agent har för rätt att avslöja arabiska skurkar i arabiska länder. Vad har Secret Service överhuvudtaget i Västasien att skaffa? Det talas på ett ställe om olja, men på ett frapperande vagt sätt.
ellauri437.html on line 477: On which step do you think you will stand about five years from now? (ladder-future).
ellauri437.html on line 480: The fact that the Cantril Scale has been included in surveys, alongside a number of items, measuring many facets of well-being (i.e., law and order, food and shelter, work, economics, health, and daily experiences) provides the opportunity to analyze how the Cantril Scale differentiates respondents in relationship to these other variables.
ellauri437.html on line 482: For instance, the percentage "thriving" across countries has a reliability of .81 and correlates highly with Per-Capita GDP (PPP), Health Expenditures Per Capita, the Human Development Index Ranking from the United Nations, and Citizen Engagement. The percent "suffering" is less than 1% in Denmark and 40% in Zimbabwe; the percent "suffering" correlates highly with other measures of poverty.
ellauri437.html on line 488: Surveys asking people about life satisfaction and happiness do measure subjective well-being with reasonable accuracy.
ellauri437.html on line 495: The conclusion seems to be that there is some basic understanding among humans about what it means to be ‘happy’. Survey-based measures of self-reported life satisfaction are informative about cross-country differences, even if these comparisons are obviously noisy.
ellauri437.html on line 499: Specifically, if we look more closely at economic growth in the US over the recent decades, one fact looms large: growth has not benefitted the majority of people. Income inequality in the US is exceptionally high and has been on the rise in the last four decades, with incomes for the median household growing much more slowly than incomes for the top 10%. As a result, trends in aggregate life satisfaction should not be seen as paradoxical: the income and standard of living of the typical US citizen have not grown much in the last couple of decades. (You can read more about this in our page on inequality and incomes across the distribution.)
ellauri439.html on line 103: I was suspected at Harvard Coop of having stolen my own credit card cause I had a woman's name, Lauri. Seriously, most you yanks are insular morons who seriously lack a decent education. Edit: disabling comments. Too many people are writing answers to the question in the comments field of my answer.
ellauri439.html on line 110: Bo Egov, [23.3.2025 11.15] Tänään on Maarian ilmestymisen päivä jolloin Gabriel pani Maarialle pullat uuniin. Tällänen teologinen kysymys: milloinka oli Joosepin ja Marian häät? Paniko Gabi neiti vaiko rouva Maariaa? kumpi oli ensiksi, Maarian "ilmoitus" vaiko Joosepin ja Marian kihlajaiset/häät? Mitä sanoo ev.lut. kirkko? Oliko Joosef aisankannattaja vai kukkiko sen oxa vasta Gabin jälkeen?
ellauri439.html on line 116: On epäselvää, sijoittuiko tämä tarina ennen vai jälkeen Marian ilmoituksen, joka Uuden testamentin kertomuksessa tapahtui heidän kihlauksensa jälkeen, mutta ennen heidän avioliittoaan. Jaakobin evankeliumissa se tulee ilmoituksen jälkeen, mutta Pseudo-Matteuksen evankeliumissa, lännen ensisijaisessa lähteessä, se tulee ennen sitä. Joka tapauxessa ius primae noctis oli herroilla, Jooseppi jää pitelemään nuupahtanutta kukkakeppiä Gabin nuohotessa sakkolihan kimpussa. Ellei se sittenkin ollut joku roomalainen sotilas.
ellauri439.html on line 260: Skrjabinin alaverdi
ellauri439.html on line 262: Tornion hotellissa oli tanskalaisia, ruåzalaisia ja norjalaisia upseereja jotka paloivat halusta päästä vapaaehtoisesti rintamalle, haha takuulla. Niitä ei ole vielä paljon mutta lisää tulee - lisää tulee kuten vähä-Venäjälle. Hotellissa vallizi toiveikas tunnelma ala Kiova 2023. Ruåzista tulvii melkein joka päivä villasukkia ja muita ryysyjä. Suomalaiset suorittavat urotekoja tässä sodassa, ampuvat ryssiä rotkoon kuin lampaita. Suomalaisilla on sama ongelma kuin höhlillä, omia lampaita ei ole riittävästi teuraalle. Hehän ovat samaa lihaa ja verta kuin mekin, toisinkuin ryssät jotka ovat eri lampaanlihaa, veriryhmäkin on eri. En voi sietää tuhmaa Molotovia, sanoi tyttönen. Ala! Tuhma! Sopo! Pioneeritytöt rakastivat Molotovia. Jotkut tietävät, että Vjatšeslav Mihailovitšin oikea sukunimi on Skrjabin. Sanan Skrjabin kolme ensimmäistä konsonanttia saivat hänet änkyttämään, varsinkin kun hän oli hermostunut. Sama lempinimi annettiin pahamaineiselle Alexander Parvukselle (Israel Gelfand), jota jotkut modernit historioitsijat pitävät koko vallankumouksen nukkenäyttelijänä (he ovat muuten erittäin väärässä luullessaan niin) :-)
ellauri439.html on line 277: Talvella 1916 Parvus yritti huhuja levittämällä saada aikaan finanssiromahduksen Pietarissa, mutta kun tämä hanke ei onnistunut, Saksan ulkoministeriö päätti jäädyttää Parvuksen verkostolle menevän tuen. Parvus siirtyi nyt Saksan laivaston neuvonantajaksi ja hänen arvostuksensa palasi, kun hän onnistui sabotaasin avulla estämään valkoisen amiraali Aleksandr Koltšakin suunnitteleman Venäjän laivastohyökkäyksen Bosporinsalmeen ja Dardanelleille.
ellauri439.html on line 285: No, ja Molotoville tuli suomalaisilta erillinen "alaverdi": Yksinkertaisin sytytyskranaatti, Molotov-cocktail, nimettiin Molotovin kunniaksi. Se juontaa juurensa arabiankieliseen Allahiin (الله) "jumalaan" ja turkkilais-azerbaidžanilaiseen verbiin verdi "annoi" ( mennyt aikamuoto - "antaa" - kirjaimellisesti Alla verdi . "Jumala antoi sen."
ellauri439.html on line 289: Sana ambulanssi tulee latinan sanasta ambulare 'kävellä', mikä viittaa tapaan antaa hoitoa potilaille ja kuljettaa potilaita kantamalla tai kärryissä. Alun perin sana tarkoitti liikuteltavaa sairaalaa, joka seurasi armeijan liikkeitä. Loppuvizinä vielä Sallujen apulainen, puolilappalainen Liisa expendaabeleimpana surmataan pommituxessa. Mutta toisaalta se on helppo kuolema, se tulee niin äkkiä.
ellauri443.html on line 92: 
ellauri443.html on line 99: “My second wife,” my neighbor said presently, “had never read a book in her life.” She was absolutely ignorant, he continued, even of basic history and geography, and would say the most embarrassing things in company without any sense of shame at all. On the contrary, it angered her when people spoke of things she had no knowledge of: when a Venezuelan friend came to visit, for instance, she refused to believe that such a country existed because she had never heard of it. She herself was English, and so exquisitely beautiful it was hard not to credit her with some inner refinement; but though her nature did contain some surprises, they were not of a particularly pleasant kind.
ellauri443.html on line 103: He had turned around, like a climber turns around and looks back down the mountain, reviewing the path he has traveled, no longer immersed in the ascent. A long time ago—so long that he had forgotten the author’s name—he read some memorable lines in a story about a man who is trying to translate another story, by a much more famous author. In these lines—which, my neighbor said, he still remembers to this day—the translator says that a sentence is born into this world neither good nor bad, and that to establish its character is a question of the subtlest possible adjustments, a process of intuition to which exaggeration and force are fatal. Those lines concerned the art of writing, but looking around himself in early middle-age my neighbor began to see that they applied just as much to the art of living. Everywhere he looked he saw people as it were ruined by the extremity of their own experiences, and his new parents-in-law appeared to be a case in point.
ellauri443.html on line 107: Gradually, he said, this gap, this distance between how things were and how I wanted them to be, began to undermine me. I felt myself becoming empty, he said, as though I had been living until now on the reserves I had accumulated over the years and they had gradually dwindled away. It was now that the propriety of his first wife, the health and prosperity of their family life and the depth of their shared past, began to smite him. The first wife, after a period of unhappiness, had married again: she had become, after their divorce, quite fixated on skiing, going to northern Europe and the mountains whenever she could, and before long had declared herself married to an instructor in Lech who had given her back, so she said, her confidence. That marriage, my neighbor admitted, remained intact to this day. But back in the time of its inception, my neighbor had begun to realize he had made a mistake and had endeavored to restore contact with his first wife, with what intentions he wasn’t quite clear. Their two children, a boy and a girl, were still quite small: it was reasonable enough, after all, that they should be in touch. Dimly he remembered that in the period immediately following their separation, it was she who was always trying to get hold of him; and remembered, too, that he had avoided her calls, intent as he was on the pursuit of the woman who was now his second wife.
ellauri443.html on line 109: He was unavailable, gone into a new world in which his first wife appeared barely to exist, in which she was a kind of ridiculous cardboard figure whose actions—so he persuaded himself and others—were the actions of a madwoman. But now it was she who could not be found: she was plunging down cold, white mountainsides in the Arlberg, where he did not exist for her any more than she had existed for him. She didn’t answer his calls, or answered them curtly, distractedly, saying she had to go. She could not be called upon to recognize him, and this was the most bewildering thing of all, for it made him feel absolutely unreal. It was with her, after all, that his identity had been forged: If she no longer recognized him, then who was he? For what is marriage if not an agreement to distort one´s perception of another, in relation to everyone else?
ellauri443.html on line 111: What indeed. Want to keep reading? This is from The Outline. The man from the plane – known only as ‘my neighbour’ – tells stories about madness, sponge-diving, wives and children, and getting trapped, somehow, in his family tomb. Did Outline start, maybe, as a journal of a summer-school teaching job, an exercise undertaken by a wounded writer? Subscribe and save 33%. Subscribe Now Already a subscriber? Sign in below. Email address Password Remember me Link your subscription Forgot password? Paris Review Stack 250 Last / Next ArticleShare More from Issue 207, Winter 2013 Purchase This Issue Fiction Rachel Cusk Outline: Part 1
ellauri443.html on line 129: Even so, Cusk, who now lives in London, says she was shocked by the reaction to her second memoir, about the breakdown of her relationship. Julie Burchill called Aftermath: On Marriage and Separation “brilliant”. Elsewhere Cusk was pilloried. Camilla Long's hostile piece won the Hatchet Job of the Year award, writing the novelist off as "a brittle little dominatrix and peerless narcissist who exploits her husband and her marriage with relish", and who "describes her grief in expert, whinnying detail". Almost as good as this bit on Salman Rushdie's memoir Joseph Anton: "an unembarrassed sense of what he is owed as an embattled, literary immortal-in-waiting pervades his book",
ellauri443.html on line 131: “I didn’t quite know you weren’t allowed to talk about divorce either,” is her comment now. “It’s interesting to find I draw out this intolerance, because what it proves is that there is a taboo, there is censoring going on. But I wish I hadn’t had to prove it quite so violently.” Though she can cope with most criticism, she remains angry with journalists who claimed to feel concerned about her children in articles it could only pain them to read. “The misuse of the term ‘narcissism’ in relation to my work is nauseating,” she says. “My life is the trash going into the incinerator to power the book I’m trying to write.”
ellauri443.html on line 133: The unsympathetic chorus of the play is inspired in part by her own bad experiences at the hands of her female peers. Cusk was bullied at boarding school “for long enough for it to have had far-reaching consequences”, she says. "School taught me that life was hard and people were cruel,” she says. DH Lawrence, for her “the greatest English novelist”, was “totally abused even in his obituaries”. Eikös sekin ollut aika narsisti? Niinhän ne kaikki ovat, kynäilijät. Life is hard and then you die.
ellauri443.html on line 135: In Medea as Euripides wrote it, the heroine kills her children with a knife in her final act of revenge, and while Cusk has modified the action to make it more comprehensible in the present day, she believes the fate of the children speaks to what she calls the “moral cynicism of the divorce world”. Perhaps surprisingly, at least to those readers who saw her as insufficiently protective of her own children’s privacy when she wrote about their family life, Cusk is unfashionably firm about the damaging consequences of divorce.
ellauri443.html on line 141: Long is also unimpressed with Cusk's tendency to overdramatise: "can a tray of vol-au-vents really be 'steeped in rejection'? In Cusk's world, even the canapes are victims," she writes, while the author is sent into an "existential frenzy" by a haircut, according to Long. What really bothers Long about the memoir, however, is the lack of narrative detail – Cusk never explains why she split up with her husband, and instead, "we have acres of poetic whimsy and vague literary blah, a needy, neurotic mandolin solo of reflections on child sacrifice and asides about drains".
ellauri443.html on line 143: Yep, I too wondered about that omission. Apparently, this is what happened: At the beginning of A Life’s Work, Cusk explained how she and her husband planned to counter the dark forces moving in on them after the birth of their children. They would, Cusk wrote, ‘demolish traditional family culture altogether’ by downshifting out of London; the man would leave his desk job and look after the children ‘while Rachel writes her book about looking after the children’. For some reason, when the husband does the housework, it’s not the same as when the wife does – it loses the grim necessity of routine responsibility and becomes ‘helping’.
ellauri443.html on line 145: Because her early work looked a bit like chick lit and because she then moved on to write about being a mother, she attracts lots of readers in search of something comfy who then feel cheated when they don’t get it, and maybe a bit judged and threatened too. But are there enough readers for Cusk’s sort of writing without them?
ellauri443.html on line 150: It all figures. Cusk’s prose was heavy and gilded, with something of the hippo-and-the-pea effect H.G. Wells observed in the later Henry James: what exactly was it all those words were struggling to capture? Was that hippo wearing a tutu for the hell of it or was it undergoing an emergency of self-definition? she’s trying to build things with the A-Level English syllabus that it simply isn’t designed for. This is one of the things unsympathetic readers find annoying about her writing, Even on a topic as overdetermined as motherhood, this little hippo is determined to do it on her own.
ellauri443.html on line 161: abelio.com/users/AVT_HG-Wells_4106.jpeg" />
ellauri443.html on line 192: Conrad. Celine. Catherine Ann Porter. Isaac Babel. Walter von Tilburg Clark. Chekhov. Hortense Calisher. Curt Harnack. Robert Penn Warren. William Gass. James Joyce. Flaubert. Isak Dinesen. Hemingway. Faulkner.
ellauri443.html on line 204: Callie Porterin 72-vuotiaana julaisema romsku Ship of Fools oli vuoden 1962 paras selleri. Se on allegoria nazismin noususta. Sekalainen laivalasti tyyppejä purjehtii Mexikosta nazeihin. Pre–World War II Europe was a world of prejudice, racism and evil. Nyt laiva taitaa purjehtia takaisin Drump kapuna ja Musk Tinttinä. Critical reception was mixed. Joku juutalainen (Schorer) tykkäsi ja toinen, elokuvabuffi (Kauffman) tuomizi.
ellauri443.html on line 206: Kauffmanista (1916-2013) "elokuvan saapuminen oli tärkeä hetki ihmistietoisuuden historiassa". Kauffmann loi henkisen vanhuuden tunnelman. Ikivanha ukkeli ehti arvostella 10K levaria. Hän ei koskaan näyttänyt korottavan ääntään painetussa tekstissä ja harjoitti villapaita-liiviä. Porter herself was never satisfied with the novel, calling it "unwieldy" and "enormous". The critic Elizabeth Hardwick had this to say about Ship of Fools: "All is too static and the implied parable is never quite achieved. There is something a little musty, like old yellowing notes. The flawless execution of the single scenes impresses and yet the novel remains too snug and shipshape for the waters of history." One of the ship's musicians, a gangly starving boy, feels overjoyed to finally be off the ship and back in his home country, as if Germany were a "human being, a good and dear trusted friend who had come a long way to welcome him". Too right. Still, before the next game, she fashions a sort of penis out of Play-Doh and makes her underpants bulge, tells Kauffman about Tomboy (a movie).
ellauri443.html on line 208: Vuonna 1924 Porterilla oli suhde Christina Aguileran kanssa, joka johti raskauteen. Saman vuoden joulukuussa Porter synnytti kuolleena pojan. Jotkut elämäkerran kirjoittajat ehdottavat, että Porter kärsi useita keskenmenoja ja teki abortin. Kesällä 1926 Porter vieraili Connecticutissa muiden kirjailijoiden ja taiteilijoiden kanssa, mukaan lukien Josephine Herbst, John Herrmann ja Ernest Stock, englantilainen taidemaalari. Sairastuttuaan Stockista tippuriin Porterille tehtiin kohdunpoisto vuonna 1927, mikä päätti hänen toiveensa saada koskaan lasta. Kuitenkin Porterin kirjeet ystävilleen viittaavat siihen, että hän silti ilmoitti kuukautisistaan tämän väitetyn kohdunpoiston jälkeen. Hän kertoi kerran ystävälleen, että "Olen menettänyt lapsia kaikin mahdollisin tavoin, ml. henkarilla." Callie väitti olevansa sukua Henry Boonelle, Lyndon B. Johnsonille, Bill The Conquerorille ja Bill Sidney Porterille (O. Henry). Kaikki dementoivat.
ellauri443.html on line 219: Vuonna 1972 hän oli osa Ms-lehden kampanja: "Meillä on ollut abortteja." Kampanja vaati lisääntymisvapautta rajoittavien "arkaaisten lakien" lopettamista ja rohkaisi naisia jakamaan tarinansa ja ryhtymään toimiin.
ellauri443.html on line 264: In some countries, such as Saudi Arabia, it is illegal to sell (or wear) 'rainbow-coloured' items, as it apparently "indirectly promotes homosexuality" and claims to "contradict normal common sense". The motives have aroused international criticism.
ellauri443.html on line 281: Tabby Cat-Paw: Siellä oli osia, kuten tämä: "Se sekoitti levottomasti, odotti häntä, tiesi voittonsa. Se sekoitti levottomasti, odotetun voiton levottomuudella." Ja toinen osa, jossa kokonaisen kappaleen joka toinen sana oli "hedelmällinen". Ilman tarvittavaa tietoa tämä vain kuulostaa siltä kuin Lawrence ei olisi oikolukenut. Oliko tämä tahallista? Tämä kirja oli niin huono, että nauroin sille. Yksi tyttö on niin hyvä suutelija, että hän tuhoaa toisen miehuuden ikuisesti. Hän on vain kuori itsestään lopun ikuisuuden. (En ole keksinyt tätä.) Lawrence muistutti minua siitä stoner-ystävästä, joka luulee olevansa niin radikaali. "Avioliitto on vain rakennelma, voi." "Uskonto on vain rakennelma, maaan" "Työt ovat vain rakennelmia, maaan, älkää itseänne teloko." - DH Lawrence (luultavasti)
ellauri443.html on line 310: Sofia: En oikein ymmärtänyt tätä kirjaa. Se myös turhautti minua. Joka kerta kun jollakulla päähenkilöstä on mahdollisuus olla onnellinen, hän ei vain ota sitä vastaan ja kaikki hahmot näyttävät vain niin onnellisilta. Puhu itsesi sabotoinnista.
ellauri443.html on line 330: Françoise Saganin koulunkäynti oli myrskyisä. Hän sai potkut kolme kuukautta ennen kouluvuoden loppua. Sitten hänet erotettiin lintujen luostarista "hengellisyyden puutteen vuoksi". Tämän kaoottisen koulun sijasta hän lukee valtavasti: The The The Terrarestrial Foods of Gide at 13, The Revolted Man of Camus at 15, Les Illuminations de Rimbaud klo 16, Musset, Rousseau, Benjamin Constant Le Sabbat de Maurice Sachs, tout Cocteau, The runes of Shakespeare, Proust, Faulkner Colette Prévert Stendhal Série noire Flaubert Hemingway Fitzgerald Malraux Sartre Nietzsche, vain tärkeimmät mainitaxemme. Sen lisäxi hän hieroi hartioita Pariisin nuorten kanssa juhlien ja juomalla alkoholia. «J'étais assez infernale. Finalement, j'ai été mise à la porte. J'avais pendu un buste de Molière par le cou, avec une ficelle, à une porte, parce que nous avions eu un cours particulièrement ennuyeux sur lui. Et puis, jouant au ballon, j'ai flanqué une gifle à quelqu'un, je ne sais plus.»
ellauri443.html on line 371: Tässäkin on paljon näädälle omakohtaisesti tuttua: "No wonder your mummy and daddy don't love you." Harriet's impoverished heart is the leitmotif of Olivia's heap of bricks. A nondescript 20-year old girl's lack of parental love was the root cause of the wars. Only total destruction could erase it. Regrettably, for England, it was only partial.
ellauri443.html on line 375: Likinäköinen Guy on väsymätön höpöttäjä kuin Esa Saarinen tai Wolfram Roth. Se on sosiaalinen sosialisti, Harriet tory individualisti kuten näätä ystävämme. Se mitä Guy (Guy as sosialismi) edustaa, on eräänlaista pursotettua subjektiivisuutta, jossa "tarve" erotetaan "itsestä", ja Manning antaa taitavasti syyn, miksi tällainen esitys näyttää hyveelliseltä. Harrietille ja hänen kaltaisilleen se merkitsee uutta itsestään luopumisen kurinalaisuutta, joka toistaa aavemaisesti vanhaa; se tarjoaa turvaa tai kenties "turvallisuuden illuusion". Mutta se ei riitä izekkäille talousliberaaleille! They want service, exclusive attention, olkoon vaikka kauppasodan hinnalla. Skunkista on hyvä että self on ascendant ja duty remote. Sen eteen kannatti taistella ja tappaa kymmeniä miljoonia kädellisiä. Don't touch anything but yourself. Oops toi olikin Elizabeth Gilbertin adage.
ellauri443.html on line 385: It's an attentiveness to minute, even mundane detail that is evident in all his work. From The Unconsoled to The Remains of the Day, Ishiguro is the creator of some of the most unsettling and memorable fiction of the last 40 years.
ellauri443.html on line 388: In 2017 he won the Nobel Prize for Literature for his works that “uncovered the abyss beneath our illusory sense of connection with the world.”
ellauri444.html on line 59: David John Moore Cornwell (19 October 1931 – 12 December 2020), better known by his pen name John le Carré (/ləˈkæreɪ/ lə-KARR-ay, ruutua sanoi lasimestari) was a British author, best known for his espionage novels, many of which were successfully adapted for film or television. A "sophisticated, morally ambiguous writer", meaning he showed leftist leanings. No wonder that near the end of his life, le Carré became an Irish citizen. Earlier, the family was continually in debt and his father–son relationship has been described as "difficult". The Guardian reported that Le Carré recalled that he had been "beaten up by his father and grew up mostly starved of affection after his mother abandoned him at the age of five". When his father died in 1975, Cornwell paid for a memorial funeral service but did not attend, a plot point repeated in A Perfect Spy. The novelist's father, Ronnie Cornwell, was "an epic con man of little education, immense charm, extravagant tastes, but no social values".
ellauri444.html on line 60: In 1952, he returned from Bern to England to study at Lincoln College, Oxford, where he worked covertly for the Security Service, MI5, spying on far-left groups for information about possible Soviet agents. He ran agents, conducted interrogations, tapped telephone lines and effected break-ins. In 1964, le Carré's career as an intelligence officer came to an end as the result of the betrayal of British agents' covers to the KGB by Kim Philby, the infamous British double agent, one of the Cambridge Five. Although le Carré had intended The Spy Who Came in from the Cold as an indictment of espionage as morally compromised, audiences widely viewed its protagonist, Alec Leamas, as a tragic hero. WTF, how dumb can readers be.
ellauri444.html on line 67: Moyersin kysyessä John Grisham valitsi Pienen rumpalitytön yhdeksi suosikkiromaaneistaan. Pieni rumpalityttö on vakoiluromaani, joka kertoo israelilaisen vakoilijan Martin Kurtzin tavoitteesta tappaa palestiinalainen terroristi, jonka peitenimi on ”Khalil”. Kirjan pohjalta tehtiin vuonna 1984 elokuva Pieni rumpalityttö, jonka pääosissa ovat Diane Keaton, Yorgo Voyagis ja Klaus Kinuski. Bill Charlie on amerikkalainen näyttelijätär, joka työskentelee Englannissa. Hän ei ole arabi eikä juutalainen, mutta tukee avoimesti Palestiinan puolta Lähi-idän konfliktissa, vaikka hänen perimmäinen toiveensa on Lähi-idän rauha ja konfliktille tyypillisen nykyisen verenvuodatuksen lopettaminen. Kuitenkin monimutkaisen järjestelyn avulla konfliktin sionistiryhmät värväävät hänet työskentelemään kampanjassa, jonka tarkoituksena on paljastaa "Khalil"-nimen takana oleva henkilö, palestiinalainen, joka on organisoinut merkittävien juutalaisten murhat toimittamalla raakoja pommeja. Sionistit haluavat rooliin jonkun Charlien kaltaisen, jolla on todellinen ja uskottava ei-juutalainen taustatarina, ja jonkun, joka osaa toimia tarvittavassa salatyössä.
ellauri444.html on line 88: 
ellauri444.html on line 92: R'présentant pour nous tout ce dont je dis, ma gosseline, j'irais pas t'chambrer si j'penserais pas profondely c'que je cause. Au risque d'te faire du mal, je t'balancerais toute la vérité, biscotte on peut pas aller d'l'avant sans elle. Vois-tu, Marie-Marie, j'connais Sana, non pas comme ma poche, vu qu'elle est toujours trouée, j' sais pas comment j'me débrouille, et le vrai fond de mes fouilles c'est l'trottoir; mais j'connais Sana aussi bien qu'l'Bon Dieu nous connaît nous autres, malgré qu'tu croyes guère en lui av'c l'esprit d'aujourd'hui. Sana, j'vais pas t'faire d'cadeau: c'est l'plus grand queutard que j'eusse jamais connu en déhors d'moi. S'il te marie un jour, d'mande-lu pas d'te jurer fidélité, y l'en s'ra jamais capab'. Lu, un coup d'bite, y peut pas passer à côté. C'est maladive chez nous...
ellauri444.html on line 97: Wilbur Addison Smith (9. tammikuuta 1933 Broken Hill, Pohjois-Rhodesia – 13. marraskuuta 2021 Kapkaupunki, Etelä-Afrikka) oli rhodesialaissyntyinen eteläafrikkalainen kirjailija. Smith oli tunnettu Afrikka-aiheisista romaaneistaan. Hänen kirjojaan on käännetty yli 30 kielelle ja myyty noin 140 miljoonia kappaletta. Hän ampui 13-vuotiaana yksin kotona ollessaan kolme perheensä karjaa uhannutta leijonaa. Hänestä tuli kuitenkin kirjanpitäjä. Smith meni naimisiin 1958 Anne Rennien ja vuonna 1964 Jewell Sabbertin kanssa, mutta avioliitto ei ollut onnellinen. Niiden aiheuttama masennus sai Smithin pakenemaan todellisuutta kirjoittamiseen. 3. avioliitto päättyi eroon 1971, ja lasten ja isän välit jäivät etäisiksi. Daniellesta itsestäänkin tuli kirjailija, ja hän julkaisi ensimmäisen teoksensa vuonna 1990. Vuonna 1993 Daniellella todettiin aivokasvain, joka muutti hänen persoonallisuutensa täysin. Hän ja Smith etääntyivät toisistaan erityisesti Daniellen viimeisenä elinvuotena. Danielle kuoli 1999. Life is not fair, Wilbur kuittasi. Smith kohtasi uuden rakkauden joulukuussa 1999, kun hän tapasi kirjakaupassa 30-vuotiaan Mokhiniso Rakhimovan. Mokhiniso, lempinimeltään Niso, oli köyhä neuvostoliittolainen opiskelija, uskonnoltaan muslimi ja alun perin kotoisin Tadžikistanista. Vaikka Mokhinisolla ja Smithillä oli ikäeroa 38 vuotta ja Mokhinison englannintaito ei ollut kehuttava, he menivät naimisiin toukokuussa 2000 Kapkaupungissa. Mokhinisosta tuli Smithille Daniellen veroinen innoittaja. Smith omisti Niilin noidan nuorelle vaimolleen. Pariskunta asui Lontoossa ja matkusteli paljon.
ellauri444.html on line 105:
ellauri445.html on line 73:
ellauri445.html on line 77: Qu'une guerre mobile ne correspond pas à l’utilisation de l’hoplite, en témoigne la bataille de Sphactérie en -425. 420 hoplites spartiates sont harcelés à distance par des unités légères athéniennes, notamment des peltastes. Courageux et endurants au corps-à-corps mais incapables de riposter, les 292 survivants se rendent. C’est un choc dans le monde grec, puisqu’il s’agit d’homophiloi, c’est-à-dire des hoplites appartenant à la même catégorie sociale que ceux qui ont combattus aux Thermopyles et à Platées contre les Perses. Cet affrontement met un terme à l’invincibilité spartiate, il constitue également le déclin des formations de combat lourdes et avec elles les hoplites.
ellauri445.html on line 149: Hebben de winnaars van de Eerste Wereldoorlog fouten gemaakt in de jaren twintig? Natuurlijk. Maar rechtvaardigt dat het nazisme? Nee. Al gepraat over rechtvaardiging is shitgepraat. Het is weer die wet van Hammurabi: handel drijven.’ Two bad don't make one good.
ellauri445.html on line 275: The degree of influence Aspasia had over Pericles continues to be debated but his accomplishments are well-established. Pericles increased Athens' power through his use of the Delian League to form the Athenian empire and led his city through the First Peloponnesian War (460-446 BCE) and the first two years of the Second Peloponnesian War (431-404 BCE). He was still actively engaged in political life when he died of plague during The Plague at Athens, 430-427 BCE, in 429 BCE.
ellauri445.html on line 285: abase.com/type/10/ENFJ-famous-people">Katso muut ENFJ-julkkikset jotka jakavat nämä piirteet, mukaan lukien kuuluisat ENFJ-muusikot, ENFJ-näyttelijät, ENFJ liiketoiminnassa ja kuuluisat ENFJ historiassa, jossa karisma ja myötätunto heräävät henkiin! ENFJ:t, jotka tunnetaan usein nimellä "Päähenkilö", ovat tunnusomaisia heidän vahvoistaan johtamistaidoistaan, empatiasta ja sitoutumisestaan muiden kohottamiseen. Onko sinua koskaan liikuttanut julkkis, joka inspiroi ympärillään olevia pyrkimään suuruuteen? Nämä ENFJ-julkkikset kutsuvat meidät juhlimaan yhteisön vahvuutta ja ihmissuhteiden vaalimisen tärkeyttä ja näyttämään, kuinka heidän intohimonsa muiden auttamiseen ruokkii heidän menestymistään ja vaikutusvaltaansa.
ellauri445.html on line 291: Back to Stan. Stan prosecuted a case against his political rival Cimon (l. c. 510 - 450 BCE) in 463 BCE charging the latter with corruption in his dealings with Macedon. Cimon was the leader of the conservative party and an able military commander who had fought at Salamis in 480 BCE when the Greeks defeated the Persians. During the Persian invasion of 480 BCE, Athens had rallied the other city-states to defense and, afterwards, "assumed" a dominant position. The Delian League, a confederation of the city-states, was formed in 478 BCE "to provide defense" against further Persian aggression and Cimon was instrumental in "persuading" various city-states to join. The Delian League increasingly became more of an extension of Athenian power and politics than a Greek confederacy for mutual defense. Very soon the free confederacy was turned into the Athenian Empire.
ellauri445.html on line 295: Cimon had served as a diplomat between Athens and Sparta a number of times since 478 BCE and, in 465 BCE, led the Athenian contingent of 4,000 soldiers to aid Sparta in putting down a rebellion by helots. Sparta insulted Athens by dismissing this sizeable force while welcoming the aid of other city-states. Athens responded by breaking their diplomatic ties with Sparta.
ellauri445.html on line 310: Throughout the work, he emphasizes how the city has been able to achieve its greatness through the freedom of thought and expression of the people. Athens under Pericles saw the rebuilding and expansion of the agora and construction of the temples of the Acropolis including the glory of the Parthenon, begun in 447 BCE.
ellauri445.html on line 314: As Thucydid aptly put it, the result was in theory democracy but in fact rule by the first man. Although Pericles has been criticized as a “populist” who appealed to the baser instincts of the people, as well as a war-monger who encouraged both wars with Sparta, he quite obviously was able to create an atmosphere of freedom of thought and expression which resulted in some of the greatest contributions to world culture ever made, culminating in the execution of Socrates in 399 BCE.
ellauri445.html on line 316: Just like Trump today, even at war, Pericles was able to maintain the social stability necessary for art, literature, and philosophy to flourish and the works of this age continue to influence and inspire people around the world in the present day.
ellauri445.html on line 327: En outre, les Athéniens instituèrent le changement logistique le plus radical tenté pour financer la Ligue de Délos: ils annulèrent les tributs, qui avaient pris une connotation considérablement négative à cette époque, et imposèrent à la place un prélèvement de 5% sur tous les biens d'import-export transportés par mer (413 av. J.-C.). Ce nouveau système de financement de l'alliance permit d'augmenter les recettes, mais nécessita un contrôle plus précis de la collecte. Forts d'une bureaucratie en place depuis plus de 60 ans, les Athéniens pensaient être à la hauteur de la tâche. Les faits montrent cependant qu'ils rencontrèrent des succès variables et limités. Bien qu'ils n'aient jamais officiellement annulé l'impôt, ils rétablirent le tribut pour au moins certains membres de laLigue en 407 avant notre ère.
ellauri445.html on line 331: Néanmoins, au début de la guerre de Dix ans, Athènes était devenue un tyran. Sa domination sur la Ligue de Délos ne s'était pas poursuivie sur la base de l'acceptation officielle des autres membres ou d'un quelconque accord formel. Néanmoins, la plupart des alliés restèrent loyaux jusqu'à la fin. L'objectif déclaré de la ligue de Délos était au départ de se libérer des Mèdes, mais cet objectif allait évoluer vers la promotion des désirs athéniens et l'encouragement de la culture ionienne, c'est a dire le capitalisme. À la fin de la guerre, 80 000 Athéniens et d'innombrables autres Hellènes avaient trouvé la mort et 500 navires avaient coulé dans la mer Égée et avaient été détruits en Sicile.
ellauri445.html on line 355: Noihin aikoihin Byron meni naimisiin Annabella Millbanken kanssa. Hän tapasi myös puolisiskonsa ja hänellä oli mahdollisesti insestillinen suhde tämän kanssa. Skandaali oli niin paha, että Byron lähti jälleen Englannista vuonna 1816. Hän päätti viettää aikaa ystäviensä Percy Bysshe Shelleyn ja Mary Shelleyn sekä Mary Shellyn sisaren Claire Clairemontin kanssa Genevejärvellä BBC:n mukaan. Tämä oli vuosi ilman kesää, ja juuri tämän loman aikana Mary Shelley syntyi Frankensteinista. Se oli Percy joka pulahti mereen Don Juan veneen mukana eikä Byron. (Nolo sekaannus.)
ellauri445.html on line 374: 
ellauri445.html on line 383: Tämä on filosofinen romaani. Se tutkii arvojen olemassaoloa, puuttumista tai vääristymistä, syyttömyyttä ja syyllisyyttä, väistämättömän elämän merkityksettömyyttä, toimettomuutta ja sen seurauksia, vapautta, ateismia ja yhteiskuntaa absurdin filosofisessa merkityksessä. Se on ihmiskunnan universaali syyte, nöyryyttävä muotokuva modernista miehestä tunnustuksen kautta tietyssä monologin muodossa, joka on jaettu kirjan kuuteen lukuun - kuuteen kohtaamiseen hänen "keskustelukumppaninsa" kanssa, joka tässä romaanissa edistää "epämukavuuden" tilanteen luomista, jossa sankari-huutoilija löytää itsensä.
ellauri445.html on line 392: Lähes mikään ei ole muuttunut siitä lähtien. Ei edes Catherine, tuo pitkä, huomaamaton hahmo, joka odottaa sinua poissaolevana "rue Albert-Camus" -kyltin alla. Tämä surullinen ja suloinen naama piilossa silmälasien takana. Tämä luonnollinen kieli on täynnä kirosanoja, jotka eivät ole koskaan mauttomia ja joilla on tuskallinen huumorintaju. Tässä profiilissa näkyy yhtäläisyyksiä isään, joka on liian kuuluisa, liian läsnä, liian kaikkea. "Hän on aika tunkeileva, isä", hän myöntää. Albert Camus antoi kaksosille hellästi lempinimen "rutto ja kolera". Jean on lakimies, Catherine on juuri valmistunut sellaiseksi. "Kaikille oli selvää, että minun piti hoitaa työ. Kaikille, paitsi itselleni." Jo eronnut ja kahden lapsen äiti, hän hylkäsi kaiken ja pysyi oikeuksien haltijan ammatissa. Hän korjaa: "Meidän pitäisi mieluummin sanoa pakko." Miljoonia, ei sentään miljardeja, tytär toppuuttelee, vähän pettyneenä kuten Meghan Markle. Camus, joka kuoli surullisesti ja eristyksissä vasemmistolaisten älymystön hyökätessä Kapinallisen (1951) julkaisun jälkeen ja koska hän oli asettanut ihmiset historian edelle, koki myöhäistä rehabilitaatiota Berliinin muurin murtumisen jälkeen. Historia päättyi, tai no pääsi tauolle. Catherine Camus ei anna periksi. "Useimpien ihmisten näkemys etuoikeutetusta henkilöstä ei ole mukava", hän sanoo.
ellauri445.html on line 419: Onko anglosaxeissa existentialisteja? Onko ne olleet liian menestyneitä kaupankäynnissä ja sodissa? Existentialist philosophy encompasses a range of perspectives, but it shares certain underlying concepts. Among these, a central tenet of existentialism is that personal freedom, individual responsibility, and deliberate choice are essential to the pursuit of self-discovery and the determination of life's meaning. Although the most popular voices of this movement were French, most notably Jean-Paul Sartre and Simone de Beauvoir, as well as compatriots such as Albert Camus, Gabriel Marcel, and Maurice Merleau-Ponty, the conceptual groundwork of the movement was laid much earlier in the nineteenth century by pioneers like
ellauri445.html on line 429: Amerikkalaiset kyllä vannovat samojen personalististen talousliberaalien käsitysten nimiin mutta ne on positiivareita eikä tollasia hapannaamoja. Hemingvautakin on haukuttu hyparchistixi. The Irish, French-based writer Samuel Barclay Beckett was a giant in the field of European 20th-century literature, producing novels, short stories, poetry and translations, although he is probably best-known as an influential playwright. Beckett took a somewhat pessimistic approach to the school of Existentialism. He did this by arguing that life has no meaning, while our human desire is to try and attach meaning to everything. Play it again Sam! Right on! Way to go!
ellauri445.html on line 435: Viidentoista vuoden ajan Albert Camus ja Maria Casarès tarttuivat kyniinsä kirjoittaakseen lähes 1000 sivua kirjeitä, jotka ilmaisivat heidän välisen siteensä täyden voimakkuuden. Eron aiheuttaman sydänsurun ja luovien impulssien välimaastossa tämä kirjeenvaihto korostaa kahden pyhän hirviön läheisyyttä taiteensa huipulla. Teatteri ja rakkaus ovat läheisesti kytköksissä toisiinsa. Se on huimaavaa luettavaa. Tässä yhteydessä sunnuntai-iltapäivänä 1. lokakuuta esitetään Elisabeth Kapnistin erinomainen dokumenttielokuva "Maria Casarès, Albert Camus, Toi ma vie" ohjaajan läsnä ollessa. Rencontresin kohokohta on perjantai-iltana 29. syyskuuta, jolloin Lyna Khoudri ja Sabrina Ouazani lukevat kaksiäänisesti otteita novelleista L'Envers et l'Endroit ja L'Exil et le Royaume. Izo Diopin säestyksellä (kitara) ja Abd Al Malikin äänenkäytön ansiosta.
ellauri445.html on line 439: Francine Faure oli Bachiin erikoistunut ranskalainen pianisti. Hän oli myös matemaatikan ope. Hän oli Albert Camuksen toinen vaimo, jonka hän tapasi vuonna 1937 Algerissa. He menivät naimisiin Lyonissa 3. joulukuuta 1940. Francinen isä Fernand Martial François Faure kuoli ensimmäisessä maailmansodassa Marne-joella, jossa myös Camusin isä oli kuollut. Hänen äitiään, Marie-Fernande Charlotte "Fernande" Faurea (o.s. Albert), Camusin elämäkerran kirjoittaja Olivier Toddin mukaan oli dominoiva. Hänen isoisänsä oli rakentanut osan Oranin satamasta. Hänen äidinpuoleinen isoäitinsä Clara Albert ( o.s. Touboul ; 1868–1940) oli berberijuutalainen ja syntyi Oranissa Fredj Touboulille (myös Fredja Abitboul) ja Messaouda Touboulille (o.s. Tabet; 1834–1890).
ellauri445.html on line 443: 
xxx/ellauri010.html on line 303: jota on pitkään lääkitty, 4 kertaa lääketipat silmään, tabletteja,
xxx/ellauri010.html on line 662: In the software of the router, through which you went online, was a vulnerability.
xxx/ellauri010.html on line 670: I'm talk you about sites for adults.
xxx/ellauri010.html on line 675: I made a screenshot of the adult sites where you have fun (do you understand what it is about, huh?).
xxx/ellauri010.html on line 905: Childe Harold provided the first example of the Byronic hero. The hero must have a rather high level of intelligence and perception as well as be able to easily adapt to new situations and use cunning to his own gain. It is clear from this description that this hero is well-educated and by extension is rather sophisticated in his style. Aside from the obvious charm and attractiveness that this automatically creates, he struggles with his integrity, being prone to mood swings.
xxx/ellauri013.html on line 363: Hegelin absoluuttinen idea ei alun perin ymmärtänyt itseään ja teki erehdyksiä yrittäessään pukeutua tapahtumiin.
xxx/ellauri013.html on line 440: Nux, asinus, mulier verbere opus habent.
xxx/ellauri013.html on line 465: David Hume kerskaili hyveellisen miehen maineella, ikäänkuin kieriskeli omassa paremmuudessaan. USA:n kapinavuonna se kuoli peräsuolen syöpään kunnon anaalipersoonana, ja teki vielä tiivistelmän omasta vaelluxestaan. Hän oli, hän kirjoitti, a man of mild disposition, of command of temper, of an open, social, and cheerful humour, capable of attachment, but little susceptible of enmity, and of great moderation in all my passions. Omakehu haisi pahemmin kuin suoli. Vertaa Bertrandiin, joka somisti myös oman hautakivensä. Hume pikku narsistia pelotti, että paranoidi sveitsari Rousseau nostaisi metakan, mustaisi sen pyhimyxen maineen, kun Hume koitti fumigoida riitapukaria ulos briteistä. Sitähän se yritti, muttei oma maine riittänyt.
xxx/ellauri013.html on line 633: "Vet Fabian... " ja torkahtaisin taas
xxx/ellauri013.html on line 636: Kenenkään nimi ei tietystikään olis Fabian.
xxx/ellauri013.html on line 850: Elizabeth-täti,
xxx/ellauri013.html on line 1017: In an August 1901 letter to the editor of The New York Times Saturday Book Review, Conrad wrote: "Egoism, which is the moving force of the world, and altruism, which is its morality, these two contradictory instincts, of which one is so plain and the other so mysterious, cannot serve us unless in the incomprehensible alliance of their irreconcilable antagonism."
xxx/ellauri013.html on line 1057: In the words of his uncle Bobrowski, as a young man Conrad was "extremely sensitive, conceited, reserved, and in addition excitable. In short [...] all the defects of the Nałęcz family."
xxx/ellauri013.html on line 1061: Tutun oloista. Jimin paholainen ex machina on Brown, ruskee kakka jonka Conrad meikkaa niin pahixex kun pystyy. Six on kiinnostavaa millanen se on. Toinen vaikka pienempi pahis on sekarotuinen dago Cornelius, jonka pahin luonnevika on että se on 'abject', eli nöyristelevä. Kyllä Konrad izekin vähän nöyristeli, muutti aina mieltä kuulijoiden mukana. Lasketteli luikuria tarvittaessa. Sille oli lukijakunta tosi tärkeä.
xxx/ellauri013.html on line 1065: ...most unexpectedly I did come upon him a few hours before he gave up his arrogant ghost. Fortunately he was willing and able to talk between the choking fits of asthma, and his racked body writherd with malicious exultation at the bare thought of Jim. He exulted thus at the idea that he had "paid out the stuck-up beggar after all". He gloated over his action. I had to bear the sunken glare of his fierce crow-footed eyes if I wanted to know; and so I bore it, reflecting how much certain forms of evil are akin to madness, derived from intense egoism, inflamed by resistance, tearing the soul to pieces...
xxx/ellauri013.html on line 1067: It appears that a sort of loafing, fuddled vagabond - a white man living among the natives with a siamese woman - had consireded it a great privilege to give a shelter to the last days of the famous Gentleman Brown. While he was talking to me in the wretched hovel, and, as it were, fighting for every minute of his life, the siamese woman, with big bare legs nd a stupid coarse face, sat in dark orner chewing betel stolidly. Now and then she would get up for the purpose of shooing a chicken away from the door. The whole hut shook when she walked. An ugly yellow child, naked and pot-bellied, like a little heathen god, stood at the foot of the couch, finger in mouth, lost in a profound and calm contemplation of the dying man.
xxx/ellauri013.html on line 1069: The story also reveals unsuspected depths of cunning in the wretched Cornelius, whose abject (sic) and intense hate acts like a subtle inspiration, pointing out an unerring way towards revenge.
xxx/ellauri013.html on line 1113: > to my betrothed one so he had probable cause...
xxx/ellauri027.html on line 74: Smurffit asuu itiöemissä ja noudattavat pappasmurfin käskyjä tiiminä kuin tietokonepelin lemmingsit, tai ne keltaiset pikku-ukot joista Charlotte ja John niin tykkäävät, mitäs ne nyt oli, desspicable me, niin minions. On ne musta izestäkin kivoja, ihankun peukkuja.
xxx/ellauri027.html on line 89:
xxx/ellauri027.html on line 185:
xxx/ellauri027.html on line 255:
xxx/ellauri027.html on line 275:
xxx/ellauri027.html on line 305: At the weekend seminar, I couldn’t shake the feeling that what we were participating in was thinly-veiled self-indulgence and little more. In hindsight, I think this was as much a branding problem (from a business perspective) as an organizational problem (social perspective). Integral Institute built their movement in order to influence academia, governmental policy, to get books and journals published, and to infuse these ideas into the world at large. Yet, here we were, spending money to sit in a room performing various forms of meditation and yoga, having group therapy sessions, art performances, and generally going on and on about how “integral” we were and how important we were to the world without seemingly doing anything on a larger scale about it.
xxx/ellauri027.html on line 312: The seminars slowed to a crawl. Wilber’s health deteriorated greatly (he was diagnosed with a rare disease that keeps him bed-ridden). He stopped writing. Ten years on, despite developing some fans in academia (some in high places), Wilber’s work had yet to be tested or peer-reviewed in a serious journal. Much of his posting online devolved into bizarre spiritual claims (such as this one about an “enlightened teacher” who can make crops grow twice as fast by “blessing them”).
xxx/ellauri027.html on line 321: Linkomiehen tyttärenpoika Eero Karhuvaara oli meidän luokalla. Se ampui muiden päähän kuminauhoja viivottimella. Siitä tuli merivoimiin kapteeni ja puolustusvoimain tiedottaja, sen isoveli Lauri on jotain tv:stä tuttua. Edwin ize oli kovan linjan sodanliezoja, oikeistofalangin sinkomies, joka sai rauhan tullen kommareilta linnatuomion, josta heideggermäisesti kohosi vielä yliopiston rexixi 50-luvulla. 70-luvulla sitä vielä vähän häpeiltiin, ei ollut Eski vielä rehabilitoinut Edwin Johan Hildegardia. Aarne Kinnunen siteeraa keltaisessa kirjassa jotain vääräleukaa joka kommentoi Edwinin mahtipontista saapumista yokunnan vuojuun: puuttuu van Te Deum. Aarne mainizee ohimennen Edwinin vänrikki Stoolin aikaisen sotilasnimen Flink - vikkelä. Sotamies Viki. Hidassoutuinen omena oli linkoutunut puusta ainaskin viiden metrin päähän. Sotaministeri rannalla.
xxx/ellauri027.html on line 362: Jonkinlaista historian viekkautta voi nähdä siinä, että ”kapinaa systeemiä vastaan” lietsonut punktohtori löysi tiensä juuri Systeemianalyysin laboratorioon. Leukavasti laukaistu, kyllä Niininkin luoti löytää tarpeen tullen maalinsa, osuu Sven Tuuvaa pehmeimpään kohtaan (ei sentään sydämeen).
xxx/ellauri027.html on line 441: The Industrial Revolution brought progress and liberation from mindless toil but contributed to the creation of slums, despicable work conditions and pollution.
xxx/ellauri027.html on line 496: Vauva.fi sivuille on koottu muotisanoja, jotka vauvojen vanhempia on ärsyttäneet eniten. Eskin kukoistussivusto on tässä suhteessa hyötevämpi kuin Taivassalon mustikkamaat, tai edes kuulut Kalhon kankaat. Mahtava ällösanabonanza! Näistähän on painettu jo kirjoja. Jatko-osa ois tässä valmiina.
xxx/ellauri027.html on line 798: Muutostehdas vai. Mullakin oli Termitehdas, melkoinen termiittikadetraali sekin, jota rakensin yli 10v. Se ei lähtenyt koskaan siivilleen. Koodi rapistuu vaan izexeen. Termiititkin lähtee lennolle edes kerran kymmenessä vuodessa. Vika oli minussa, ähersin kadetraalin hämärässä yxixeen kuin autistinen termiitti. Älä nyt tuu! Sen oli tarkoitus talkoistaa termityötä kollaboratiivisesti. Tehdä termityöläisistä termiittipesä. Olipa luonteenomasta. Mutta aika ajoin aika mukavaa. Siis se koodaus. Projektikokouxet oli rasittavia. Varsinkin jos piti olla puheenjohtajana. Muuten saattoi nykerrellä omia juttuja. Digihum-steeringgruupit on ihan samanlaisia. Chairman pöpöttää jotakin, muut näpyttelee läppäreitä, lukee posteja. Autistit piirissä.
xxx/ellauri027.html on line 917:
xxx/ellauri027.html on line 923:
xxx/ellauri027.html on line 946: collaboration, teamwork, customer service, meaningful personal life, peak performance, respect, humanly centered leadership and entrepreneurial vitality.
xxx/ellauri027.html on line 960: People come and are welcomed to the Paphos seminar as equals. One price fits all. The seminar fee is moderate (about 760 US dollars for the week, with the total cost at about 1000-2100 US dollars depending on the hotel). Anybody can sign in. The sermons are in Finnish, without subtitles, but it is a pleasure to just watch me too.
xxx/ellauri027.html on line 962: Each seminar group feels unique and special. The fact that there are 100 participants of heterogeneous backgrounds means that the inviduals may feel just semi-unique and not-quite-so special (there are about 30 unique ideas in ciruclation anyway, as my assistent has shown), but semi-guided discussions as well as informal dialogues outside the seminar room can be highly rewarding for the participants. Such dialogues are not charged separately.
xxx/ellauri027.html on line 970: Think about the participation in the Paphos seminar as an opportunity to play in in a band, like Eski´s heavy gentlemen. The conductor a true maestro, and the audience hopefully generous. The conductor leads the collection of offertory as well as the musicians, and facilitates the lucrative process. It would be naïve to assume that the concert is chiefly for the conductor’s recreation, or that anything but a straightforward cost-and-benefit logic applies. Buzzwords that go with this orchestra metaphor are presents, merchandise, prices, trust, pretext, merry tunes, procreation and contention. In god we trust, all others pay cash.
xxx/ellauri027.html on line 978: Kondari. Junanlähettäjä kuten Orpo Olli isona. Onko Hyvinkäälle mänijöitä, juna män justiisa. Ei saablari, kyl se niin on vaan näkyleipä, et mä oon jo liian vanha tähän meininkiin. Seis karuselli, tahdon ulos. Tää kaikki tuntuu musta vaan öklöttävältä, pahvimukit, flowt, jo se seikkakin et ne vaarantuneet, kohta sukupuuttoon kuolleet sotaveteraanit on näiden nykyisten asiakkaiden isoisiä tai muuten jo tarunomaisia. Tosiasiassa sodasta eloon jääneet oli niitä onnekkaita, jotka osas pitää pään matalalla ja olla rynnimättä päätä pahkaa ensimmäisinä. Niinkuin Calle ja iso Pauli. Niitä ize asiassa vähän hävetti kun ne jäivät henkiin. Jo on hullua.
xxx/ellauri027.html on line 985: While I do not intend to argue the matter here, from my point of view an implicit negativism dominates academic philosophy. The Paphos seminar seeks to avoid that emotional touch of death. The aim of the Paphos seminar is to celebrate life and humanity, not to diminish or reify it. The fact that some aspects of life might be hard to define objectively or model with available modes of representation does not prove them non-existent.
xxx/ellauri027.html on line 993: We hold these truths to be self-evident, that all men are created equal, that they are endowed, by their Creator, with certain unalienable Rights, that among these are Life, Liberty, and the pursuit of Happiness.
xxx/ellauri027.html on line 1025: Tästä näkee, ettei tarvi välttämättä puhua ääneen eikä videolla tuodaxeen liskoaivomaisia ajatuxia pinnalle. Voi sen tehdä kirjallisestikin. Mut tää on tätä päivää, kirjoitusten aika jo ohize, karkit heitetty abiautoista, nyt uidaan aalloilla. Eski oli ajan pulssilla kun lähti Aalto-yliopistoon.
xxx/ellauri027.html on line 1065:
xxx/ellauri027.html on line 1066:
xxx/ellauri027.html on line 1317: Perustavaksi filosofiaksi hän nimittää sellaisia puhtaan abstraktisia kysymyksiä, joihin jokaisen sukupolven on vuorollaan koetettava pureutua. Persufilosofia on hienompaa kuin soveltava, sanoi Eski mitä tahansa, tai Heta. Ammät hiljaa seurakunnassa kun nyrkki puhuu.
xxx/ellauri027.html on line 1333: Airaxista vetää vastustamattomasti puoleensa väittely, vastaväitteet varsinkin. Filosofia on negatiivisesti keskusteleva tiede, luonteeltaan against something, hän kuvaa. Feyerabendin taitaa Timo olla fanittaja, sen hulluudesta puuttuu mefoodi.
xxx/ellauri027.html on line 1367: Ei maar. Pekka Himanen oli nuori kermaperse nuolemassa Russellin vanhaa kermapersettä, kultahatun kazellessa päältä. Sen oikee karva alkoi paljastua, kun se jauhoi miljoonabudjetilla talousliberaalipaskaa tulevaisuudesta möreä-äänisen Kataisen hovinarrina. Se ei sanonut, eikä sitä oikeastaan kiinnostanutkaan,
xxx/ellauri044.html on line 257:
xxx/ellauri044.html on line 265:
xxx/ellauri044.html on line 267:
xxx/ellauri044.html on line 275:
xxx/ellauri044.html on line 277:
xxx/ellauri044.html on line 285:
xxx/ellauri044.html on line 287:
xxx/ellauri044.html on line 295:
xxx/ellauri044.html on line 297:
xxx/ellauri044.html on line 305:
xxx/ellauri044.html on line 318: Dr. Burgo: That term gets thrown about too loosely, and sometimes it’s just a kind of name-calling. If you look at the DSM, Anti-Social Personality Disorder and Narcissistic Personality Disorder share many of the same features, which says to me that narcissism/sociopathy is actually a spectrum. A true sociopath is incapable of love but that doesn’t apply to everyone with narcissistic features.
xxx/ellauri044.html on line 320: Dr. Burgo: It helps to think of narcissism as occurring along a spectrum of severity, rather than as a discrete entity that corresponds to Narcissistic Personality Disorder. The extreme narcissist is incapable of authentic love and concern, but many other people with milder narcissistic features to their personalities can feel love under certain conditions. I’ve seen people able to feel a limited kind of love for their spouse or children but who demonstrate no empathy for anyone else. The love is often fairly “selfish,” with a focus more on what the narcissist needs rather than on concern for the other, but it is a kind of love all the same.
xxx/ellauri044.html on line 323: Joseph Burgo is a lying, cheating, scammer who has no business being a psychologist. Based on his actions, he is probably a psychopath himself. He will never admit this because he is narcissistic to the extreme. The state of California should take away his license.
xxx/ellauri044.html on line 396: Herman Hessen Romaani Narkissos ja kultasuu käsittelee keskeisesti ristiriitoja maallisen ja taivaallisen, ruumiin ja sielun, järjen ja tunteen sekä taiteen ja tieteen välillä. Näitä dikotomioita kuvaavat ystävykset Narkissos ja Kultasuu, joista toinen on omistautunut Jumalalle ja toinen etsii nautintoa maallisista iloista. Ystävykset tutustuvat Mariabronnin luostarissa, jossa Narkissos on noviisina ja jonne Kultasuu tulee oppilaaksi. Kultasuu ei kuitenkaan viihdy luostarissa, vaikka ihaileekin suuresti Narkissosta ja toivoo tulevansa hänen kaltaisekseen. Kultasuu lähtee luostarista ja kokee suurta epäonnistumisen tunnetta, koska ei kyennyt noudattamaan ajan ihanteita, nöyryyttä, kuuliaisuutta ja hengellisyyttä. Hän kulkee, kohtaa kauneutta, hyvyyttä ja pahuutta ja päätyy taiteilijaksi, kuvanveistäjäksi. Niinkuin Hessekin, jonka pappi-isä oli pettynyt taiteilijapoikaansa.
xxx/ellauri044.html on line 448: cannot bring the patient any further than he himself is able to go. 22 Hesse‘s
xxx/ellauri044.html on line 782: Seuraavat 15v oli äveriästä kimppakivaa Châtelet'n markiisittaren Gabrielle Émilie le Tonnelier de Breteuilin huvilinnassa 25000 kirjan kanssa, luettiin ja ihailtiin Newtonia ja Leibniziä, ostettiin Pikku kemisti ja palautettiin kaikkea kuin pikku Pauli. Apinat putosi puusta, omena putosi päähän. Siitä viisastuneina ruvettiin ateisteixi ja luettiin raamattua kuin 2 pirua. Siihen kuoli markiisitar, ja alkoi Ransulle taas ikävyydet. Se lähti Preussiin suututtamaan Frizun, ranskan kunkku oli ennestään jo vihainen, jäi enää Geneve. Suututettuaan geneveläisetkin Ransu ostaa paukautti linnan Sveizin ja Ranskan rajalta edulliseen syyshintaan, ja sinne kuoli hän. Vai kuoli hän sinne? Eipäs, vaan kotikaupunkiinsa Pariisiin.
xxx/ellauri044.html on line 817: Hur snabb och mäktig tiden äfven svingar,
xxx/ellauri044.html on line 1063: Mun määritelmän mukaan häpeä olis sisäistettyä koivuniemen herruutta, tiiminpettäjän izeruoskintaa. Burgon mielestä häpeä on 1-puolista rakkautta. Onx erona ehkä kumpaa sisäisistä äänistä kannustetaan, partapozoa vai sen lytättyä poikaa? Poika häpeää kun isä on pettynyt, on pettynyt kun 1-puolisesti rakastaa isää joka ei rakasta sitä, rakastaa vaan maailmaa, antaa pojan pois. Hylätty poika huutaa: eeli, laama sabakhtaani? Taivaan isän still-face experiment. Häpeä on mieskohtaisesti koettu isän pettymys. Muistan sen ilmeen teini-ikäisellä johnilla. Se sattui kovasti.
xxx/ellauri044.html on line 1207: Rajneesh (born Chandra Mohan Jain, 11 December 1931 – 19 January 1990), also known as Acharya Rajneesh, Bhagwan Shri Rajneesh, and later as Osho (/ˈoʊʃoʊ/), was an Indian godman, mystic and founder of the Rajneesh movement. During his lifetime he was viewed as a controversial new religious movement leader and mystic. His parents, Babulal and Saraswati Jain, who were Taranpanthi Jains, let him live with his maternal grandparents until he was seven years old. By Rajneesh's own account, this was a major influence on his development because his grandmother gave him the utmost freedom, leaving him carefree without an imposed education or restrictions. In the 1960s he travelled throughout India as a public speaker and was a vocal critic of socialism, arguing that India was not ready for socialism and that socialism, communism, and anarchism could evolve only when capitalism had reached its maturity. He caused controversy in India during the late 1960s and became known as "the sex guru". Kun Intia kävi kuumaxi se siirsi bisnisit Oregoniin. Lopulta se potkittiin pois sieltäkin ja palautettiin Intiaan. Aiivan läpi paska äijä.
xxx/ellauri044.html on line 1209: Sathya Sai Baba (born Sathyanarayana Raju; 23 November 1926 – 24 April 2011) was an Indian godman, guru and philanthropist. At the age of fourteen he claimed that he was the reincarnation of Shirdi Sai Baba, a saint who became famous in the late 19th and early 20th centuries in Maharashtra and had died eight years before Sathya was born.
xxx/ellauri044.html on line 1211: Sathya Sai Baba's materialisations of vibhuti (holy ash) and other small objects such as rings, necklaces, and watches were a source of controversy for the agnostics and non believers. Some have analyzed them as being mere sleights of hand, while his followers have considered them as signs of his divinity. Ali Baba förbii enemmän kuin 40 rosvoa.
Nää tuli kaiketi ihan luonnonmenetelmällä kuten Jeesuxenkin sisaruxet. Epätavallisempaa on et tahraton siitto tuli tällä kertaa fläkkisten väliin.
xxx/ellauri044.html on line 1212: His birth was alleged by his mother Easwaramma to be of a miraculous conception. Sathya Sai Baba's siblings included elder brother, sisters, and younger brother.
xxx/ellauri044.html on line 1214: As a child, he was described as "unusually intelligent" and charitable, though not necessarily academically inclined, as his interests were of a more spiritual nature. He was uncommonly talented in devotional music, dance and drama. From a young age, he has been alleged to have been capable of materialising objects such as food and sweets out of thin air. Olikohan sillä huonot hampaat. Iskä oli sille hirmu vihainen, ehkä syystä. Äitikin oli käväissyt salaa hunajapurkilla. Babaa pisti skorpioni ja se alkoi puhua sanskriittiä. Babar oli ennustanut kuolevansa 96v terveenä kuin pukki. Se kuolikin 84v kun tuoli kaatui sen päälle. Jälkeenpäin selitettiin et se oli tarkoittanut kuukalenterivuosia. Se ei yrittänyt USAaan, teki vaan jonkun lomamatkan Ugandaan.
xxx/ellauri044.html on line 1216: Accusations against Sai Baba by his critics over the years have included sleight of hand, sexual abuse, money laundering, fraud in the performance of service projects, and murder. In the article Divine Windfall, published in the Daily Telegraph, Anil Kumar, the ex-principal of the Sathya Sai Educational Institute, said that he believed that the controversy was part of Sathya Sai Baba's divine plan and that all great religious teachers had to face criticism during their lives. :D Joo mä tiedän Baba sanoi syytteisiin, mulla on vitusti enemmän juudaxia kuin Jeesuxella.
xxx/ellauri056.html on line 78: 
xxx/ellauri056.html on line 182: Lopullinen käänne ammattikirjoittamiseen oli pääsy Taideteolliseen korkeakouluun. Nuorisokirjailijana hänellä on yksi ehdoton esikuva: Tuija Lehtinen.
xxx/ellauri056.html on line 283: Maurin tunnetuin biisi oli symbolistinen näytelmä Pelleas ja Melisande. The work never achieved great success on the stage, apart from in the operatic setting by Debussy, but it was at the time widely read and admired by the literary elite in the symbolist movement, such as Strindberg and Rilke. It also inspired other contemporary composers, including Gabriel Fauré, Arnold Schoenberg, and Jean Sibelius.
xxx/ellauri056.html on line 329: La foi est la consolation des misérables, et la terreur des heureux.
xxx/ellauri056.html on line 332: Entre rois, entre peuples, entre particuliers le plus fort se donne des droits sur le plus faible, et la même regie est suivie par les animaux par la matiere par les Elements, etc. de sorte que tout s :'execute dans l'univers par la violence; et cet ordre que nous blâmons avec quelque apparence de justice, est la loi la plus generale la plus absolue la plus immuable, et la plus ancienne de la nature.
xxx/ellauri056.html on line 353: Tatu Vaasikiven alter ego Joe Arimatee sanoo kirjassa Vittujen kevät: Minun on lähettävä Meeromiin, rabbi Gamaliel on kärsimätön kuten aina vanhat ihmiset. Tatulta jäi Novalixen Blaue Blume prässäämättä, pahoittelee Elina. Tässä kohin käyn pyykkikorikaupalla läpi saxalaisia idealisteja ja romantikkoja. Kai niiden putkahtaminen pinnalle liittyi kaupunkiporvariston rikastumiseen. Toi blaue Blume on Novalixen kexintöjä:
xxx/ellauri056.html on line 357: Novalis schrieb Heinrich von Öfterdingen, der öfter Dingen nachlief: „Der Jüngling lag unruhig auf seinem Lager, und gedachte des Fremden und seiner Erzählungen. Nicht die Schätze sind es, die ein so unaussprechliches Verlangen in mir geweckt haben, sagte er zu sich selbst; fern ab liegt mir alle Habsucht: aber die blaue Blume sehn’ ich mich zu erblicken.“
xxx/ellauri056.html on line 366: Friedrich Schlegel kam am 10. März 1772 als zehntes Kind des lutherischen Pastors und Dichters Johann Adolf Schlegel in Hannover zur Welt. Die Erziehung Friedrichs bereitete der Familie Kummer: "in sich zurückgezogen erschien das Kind schwer erziehbar und zudem von labiler Gesundheit". In einem Brief an seinen Bruder August Wilhelm schreibt er: „Meine Erklärung des Worts Romantisch kann ich Dir nicht gut schicken, weil sie 125 Bogen lang ist.“
xxx/ellauri056.html on line 384: Ohne Zweifel hat zwischen Caroline, ihrer Tochter Auguste und Goethe ein besonderes Verhältnis bestanden. Geschlechtsverkehr sicherlich. Neun Monate später, am 28. April 1785, wurde Carolines erstes Kind Auguste geboren. Takusti Jöötin hässimä, ainakin se ize luuli niin. Als 1803 das Scheitern der Ehe von Caroline und Schlegel klar war, half Goethe sehr eifrig dabei.
xxx/ellauri056.html on line 399: Nachdem Schiller Homers Odyssee und Ilias in deutschen Übertragungen wieder gelesen hatte, strebte er danach, der nationale Epiker seiner Zeit zu werden. „ein Künstler der wahre Volksdichter werden könne bei glücklicher Wahl des Stoffes und höchster Simplizität in Behandlung desselben“. Zu diesem Zweck schaute er sich die Arbeitsabläufe in einer Glockengießerei genau an. Der bleiche Gelehrte hat rücksichtsvoll in dem hochlehnigen Stuhl an der Wand Platz genommen, um die Arbeit nicht zu stören.
xxx/ellauri056.html on line 537: Kantin hauta tuhoutui pommituksessa 1945. Luut lensi taivaalle. Kantin mukaan nimetyn yliopiston edessä seisovan uuden Kantin patsaan lahjoittivat saksalaiset vuonna 1991. Patsas töhrittiin loppuvuodesta 2018. Se liittyi Kantia vastaan käytyyn kampanjaan, sillä kansallismieliset (lue ryssät) eivät halunneet kaupungin lentokenttää nimettäväksi Kantin mukaan, vaikka kansanäänestyksessä hän oli suosikki. Kenttä nimettiin Venäjän keisarinnan Elisabetin mukaan.
xxx/ellauri056.html on line 559: Fichten pääkiinnostuksen kohteita olivat ontologia, metafysiikka ja epistemologia. Aluksi hän seurasi Baruch Spinozan jalanjäljissä, mutta myöhemmin hän kiinnostui Immanuel Kantin filosofiasta. Filosofiassaan, joka on jyrkkää idealismia, Fichte koettaa osoittaa, että kaikki olevainen ja koko maailman järjestys on hengen välttämätön tuote. Tietoisuuden perimmäinen olemus on Fichten mukaan Ego. Jumala on hänestä eettinen maailmanjärjestys, myöhemmin absoluuttinen olevainen, joka ilmenee vain eettisessä toiminnassa.
xxx/ellauri056.html on line 563: Fichte kuulostaa siis pahalta paskiaiselta. Aika vittumaiselta egoistilta ja ilkeältä protofasistilta. Se onkin tullut mainituxi aika monen myöhemmän paskiaisen kohdalla. Idealistivirkaveljiensä Hegelin ja Schellingin vanhempi idealistikolleega, jota ne ablehnas mutta silti apinoi. Aina elegantti Goethe vinoili: „daß doch einem sonst so vorzüglichen Menschen immer etwas Fratzenhaftes in seinem Betragen ankleben muß“. Hullu Hördelin fanitti Fichteä, ylläri. Fichte oli antisemiitti. Die Nationalsozialisten nahmen Fichte zur Begründung ihrer Ideologie in Anspruch
xxx/ellauri056.html on line 565: Fichte war das erste von acht Kindern des Bandwebers Christian Fichte (1737–1812) und seiner Frau Maria Dorothea (geb. Schurich, 1739–1813) in Rammenau in der Oberlausitz. Er wuchs ärmlich in einem von Frondiensten geprägten dörflichen Milieu auf. (Frondienst on socage eli torpparius, maaorjuuden eräs muoto.) Seine Auffassungsgabe und sein gutes Gedächtnis fielen einem Verwandten der örtlichen Gutsherrschaft, dem Gutsherrn Ernst Haubold von Miltitz (1739–1774), bei einem Besuch in Rammenau auf: Er hatte eines Sonntags die kirchliche Predigt verpasst, woraufhin der zehnjährige Fichte gerufen wurde, von dem man versicherte, er könne die Predigt wiederholen. Daraufhin imitierte dieser den Pfarrer so perfekt, dass der Freiherr in seiner Entzückung dem Kind nach einer Vorbereitungszeit im Pfarrhaus zu Niederau den Besuch der Stadtschule in Meißen ermöglichte. Danach finanzierte ihm sein Förderer 1774 eine Ausbildung an der Landesschule Pforta bei Naumburg, verstarb jedoch im selben Jahr.
xxx/ellauri056.html on line 569: In dieser aussichtslosen Lage bekam er 1788 in Zürich eine Stelle als Hauslehrer, die er aber nur zwei Jahre innehatte, da er der Auffassung war, dass man, bevor man Kinder erzieht, zuallererst die Eltern erziehen müsse. Dort verlobte er sich mit Johanna Marie Rahn (1755–1819), Tochter des Kaufmanns und Waagmeisters Johann Hartmut Rahn und Nichte des Dichters Klopstock.
xxx/ellauri056.html on line 571: Anschließend ging er wieder nach Leipzig. Fichtes Plan, Prinzenlehrer zu werden, scheiterte. Seine zweite Idee, eine Zeitschrift für weibliche Bildung, lehnten mehrere Verleger ab. Trauerspiele und Novellen brachten ihm ebenfalls keine finanzielle Sicherheit.
xxx/ellauri056.html on line 575: Nach einem kurzen Intermezzo auf einer Hauslehrerstelle in Warschau nahm Fichte Anfang November 1791 eine auf ein Jahr befristete Anstellung als Hauslehrer des Sohns des Ehepaars Louise von Krockow, geb. von Göppel, die mit Kant persönlich bekannt war, und Heinrich Joachim Reinhold von Krockow (1736–1796), Königl. Preußischer Obrist, im gräflichen Schloss Krockow in der Nähe der pommerellischen Ostseeküste an. Im selben Jahr besuchte er Kant in Königsberg, wo dieser ihm einen Verleger für seine Schrift Versuch einer Critik aller Offenbarung (1792) verschaffte, die anonym veröffentlicht wurde. Das Buch galt zunächst als ein lange erwartetes religionsphilosophisches Werk von Kant selbst. Als Kant den Irrtum klarstellte, war Fichte berühmt und erhielt einen Lehrstuhl für Philosophie an der Universität Jena, den er 1794 antrat. Zuvor hatte er nach längerer Überlegung, ob eine Eheschließung ihm nicht die „Flügel abschneide“, 1793 Johanna Rahn geheiratet. Drei Jahre später kam Sohn Immanuel Hermann (1796–1879) zur Welt.
xxx/ellauri056.html on line 581: Ein zentraler Kern in Fichtes Philosophie ist der Begriff des „absoluten Ich“. Dieses absolute Ich ist nicht mit dem individuellen Geist zu verwechseln. Später nutzte er die Bezeichnung „Absolutes“, „Sein“ oder „Gott“. Fichte beginnt in seiner Grundlage der gesamten Wissenschaftslehre mit einer Bestimmung des Ich:
xxx/ellauri056.html on line 611: Schellingstraße Munchen wurde 1857 nach dem Naturphilosophen Friedrich Wilhelm Schelling (1775–1854; ab 1807 in München Generalsekretär der Akademie der Bildenden Künste, sowie ab 1827 Dozent an der Universität) benannt.
xxx/ellauri056.html on line 613: Die Traditionsrestaurants der Straße waren bekannte regelmäßige Treffs für Künstler, Schriftsteller und andere Persönlichkeiten wie: Bertolt Brecht, Wassily Kandinsky, Rainer Maria Rilke, Lenin, Adolf Hitler, Franz Josef Strauß im Schelling-Salon sowie Thomas Mann, Frank Wedekind, Joachim Ringelnatz, Stefan George, Franz Marc, Paul Klee und Lenin im Café Altschwabing, und Seija mit Piki in der Studentenstadt.
xxx/ellauri056.html on line 684: Timo Karttunen on löytänyt absoluuttisen totuuden. Ei mitään vaihtoehtojuttuja vaan sen oikean. Kumma ettei siitä ole tämän suurempaa uutista syntynyt. Timo ezi totuutta eri uskonnoista ja täytti elämäänsä päihteillä. Viimeiseen asti hän vastusti jumalaa (siis tätä oikeaa). Jos se olis valinnut vaikka Hare Krishnan, tää juttu olis ilmestynyt niiden lehdessä. Mut eipä ilmestynyt, et revi siitä! Se ezi mm. New Agesta, hinduismista ja buddhalaisuudesta. Jotain jonka varaan vois ripustaa elämän.
xxx/ellauri057.html on line 25: ab6c;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">DJEVEL-FJELLET
xxx/ellauri057.html on line 80: Eikai se pelkkä suklaapoika voinut olla kun sääsi Ain Elisabetin kaa. Homopojat Kaarlo ja Uuno kyllä fanitti sitä kunse oli niin söpönen.
xxx/ellauri057.html on line 177: Eine Wanduhr kann prinzipiell als Regulator bezeichnet werden, bei der das Uhrwerk mit Zifferblatt zusammen mit Antrieb, Pendel und Hemmung in einem meist rechteckigen, aufrechten Uhrengehäuse hinter einer Tür mit Glaseinsatz bzw. -sätzen untergebracht ist. Diese Uhren wurden vor allem in Deutschland in großer Zahl von vielen Firmen industriell gefertigt, beginnend in der zweiten Hälfte des 19. Jahrhunderts und endend in der ersten Hälfte des 20. Jahrhunderts. Sie wurden aber auch in Frankreich und Österreich (Wiener Gewichtsregulator) produziert.
xxx/ellauri057.html on line 185: Säälittävää rupusakkia nää hämeenkyröläiset maalaiset. Pablo Ährölä ährää Tampereella umpitunnelissa filmi poikki. Kotona Ährölässä Uuno Turhapuron muisti palaa pätkittäin. 2 miekkosta ilosteli Alman kaa. Paavo hoiperteli paikalle ja vonkas lisää viinaa sekä hilloviivaa. Hoipparoi pitkin nurkkia. Nimitteli Almaa huoraxi. Osaakin olla läpimätä setä. Kaikkein traagisinta on että Almassa on Paavon vakka kantensa löytänyt. Ne on kuin Toope ja sen Sikri. Alma siivoo pillittävän Paavon lattialta ja ronttaa vuokra-autoon. Vienhän mie, mut herkee jo vikisemästä. Samanlaisen juoppolallin kuin nobelkirjailija izekin. Alma oli sille äiti. Olikohan Sikrikin. Sikri on anagrammi Kirsi Riskistä.
xxx/ellauri057.html on line 198: Vizi Puovo on sitten mieltäkääntävä setämies. Tollanen varmaan oli poika-Pransukin. Ei mene katsomaan panemaansa lasta sairaana mutta on valmis kuulustelemaan sen äitiä muista miehistä. Naurettava aisankannattaja, wannabe kunniamurhaaja. Karhu tappaa edellisen poikueen päästäxeen pukille. Sorsa bylsii gängfäkättyä puolisoaan viimesex. Great sex.
xxx/ellauri057.html on line 203: Alma lähtee yönselkään paarustamaan hangessa Puovon pakeille. Pablon kamarista näkyy valo ja kuuluu paukkuja. Kyllä se on vielä hereillä. Senkin vekkuli.
xxx/ellauri057.html on line 208: Pablo yritti hyväillä sitä muttei pysynyt jäykkänä, ja alkoi sen sijaan huutaa myös. Minkä hemmetin takia Alman kunnia olis siitä kiinni ettei se bylsi muita kun tylsää Pabloa? Vitun setämies, tää Pransu.
xxx/ellauri057.html on line 607: Litiumin haittavaikutukset ovat painonnousu, turvotus, jano, polydipsia, polyuria. maha-suolikanavan oireita: mm. ... väsymys, lihasheikkous. munuaissivuvaikutuksia (munuaisperäinen diabetes insipidus on yleinen)
xxx/ellauri057.html on line 847: A hundred and one years ago, in 1917, Knut Hamsun published what was probably his most influential and at the same time most controversial novel: Markens grøde (translated into English as Growth of the Soil). This story about the colonization of new farmland in northern Norway (Hammarby, luulajansaamexi Hambra, mistä Knupo oli peräsin) by the pioneer Isak and his wife Inger attained immense popularity in Hamsun’s home country and abroad, and earned its author the Nobel Prize in literature. In later years, it has often been criticized for, among other things, postulated parallels to Nazi »blood and soil« ideology, for its racist and colonialist portrayal of the Sami, and for its antagonism towards female self-determination.
xxx/ellauri057.html on line 854: Much has changed since the publication of Markens grøde. The planet’s human population has almost quadrupled, from fewer than two billion in 1917 to more than seven billion now, and is estimated to reach ten to eleven billion before the end of this century.10 Simultaneously, human-made changes to the Earth’s ecosystems and climate have reached an unprecedented scale. While levels of consumption vary greatly from one country to another and between different social classes, there can be no doubt that globally, the use of both renewable and non-renewable resources has risen immensely during the last hundred years. This development began, of course, long before 1917, with the Industrial Revolution constituting an important premise. However, it was not until after the end of the Second World War that the human transformation of the planet began to advance with such enormous speed that the time since then is now often referred to as the Great Acceleration.
xxx/ellauri057.html on line 860: Environmental change features prominently in the novel – indeed, it is one of the main themes of Markens grøde. Deforestation, the drainage of wetlands, and changes in the local species composition (and thus of biodiversity) are recurring motives throughout the novel. Yet while such transformations of the non-human environment tend to arouse negative associations today, in the novel they appear as inevitable and indeed highly desirable.
xxx/ellauri057.html on line 910: Passé vingt-deux ans, il abat directement avec sa machine à écrire deux écrits de genre populaire par semaine à raison de huit heures et quatre-vingts pages par jour. À la maturité, commençant toujours à partir de 4 heures du matin, il avoue rédiger vingt pages fermes par d'intenses matinées et écrire invariablement un roman en onze journées, nécessairement continues.
xxx/ellauri057.html on line 919: Pendant toute la guerre, entre 1940 et 1945, Simenon continue à vivre en Vendée et en Charente-Maritime, mais cette période, assez mal connue, est sujette à de multiples soupcons. Représentant de l'État belge auprès des Belges réfugiés, il refuse d'aider ceux d'entre eux qui sont juifs. Non seulement son frère fut volontaire auprès de la Waffen-SS Wallonie, mais de plus, selon certaines personnes, lors de cette période cruciale de sa vie et de son œuvre, l'écrivain aurait été un collaborateur, ou doucement dit, un peu "lâche". Il n'est pas revenu en Belgique, afin d'échapper au service militaire), un peu rusé et opportuniste, sans aucun sens de l'histoire avec un grand H. Il a commis d'« énormes imprudences » en écrivant dans des journaux contrôlés par les Allemands, mais Simenon ne dénonce pas, ne s'engage pas, ne fait pas de politique, seulement de la fiction. En fait, les accords qu'il a passés avec la firme cinématographique allemande Continental lui valent quelques tracas à la Libération. En 1944, une dépêche de l'AFP, retrouvée à Poitiers, mentionne sa dénonciation pour « intelligence avec l'ennemi » par « certains villageois vendéens exaspérés par la conduite égoïste de cet écrivain affichant l'opulence de son train de vie, à l'époque des tickets d'alimentation. »
xxx/ellauri057.html on line 927: En 1946, il quitte le Canada pour les États-Unis et Hollywood qui lui faisait des appels d'offre pour l'adaptation de ses œuvres à l'écran depuis de nombreuses années. Il s'installe d'abord en Californie, puis en Floride et dans l'Arizona en 1947, à Carmel-by-the-Sea en Californie en 1949, avant de s'établir en juillet 1950 à Lakeville dans le Connecticut, dans une propriété nommée Shadow Rock Farm, dont la grande maison de dix-huit pièces comporte huit chambres à coucher et six salles de bains. Pendant dix années, il parcourt cet immense continent en voiture. Afin d’assouvir sa curiosité et son appétit de vivre, il visite intensément New York, la Floride, l’Arizona, la Californie et toute la côte est, des milliers de miles, de motels, de routes et de paysages grandioses.
xxx/ellauri057.html on line 1018: Lao Rui: Nipoilu ja besservisseröinti ovat piipunrassimiehen haban näyttöä.
xxx/ellauri059.html on line 45: En varsinaisesti itkenyt Marie Antoinetten kuolemaa. Surin onnetonta rakkautta ja sitä, että hänet erotettiin lapsistaan ja sitä onnetonta kirjettä, jonka hän kirjoitti lokakuisena aamuna 1793. Hänen kälynsä madame Elisabeth ei milloinkaan saanut sitä. Siitä syystä vihaan Robespierreä enemmän kuin hänen muiden julmuuksiensa tähden.Olisi ollut aivan eri asia, jos hän olisi antanut viedä kirjeen perille, ja lapset olisivat saaneet tietää heidän äitinsä ajatelleen heitä viimeiseen henkäykseen asti. Tai että se pieni salainen viesti olisi toimitettu eräälle ruotsalaiselle aatelismiehelle, joka odotti tietoja huolesta harmaana. Moinen inhimillinen ajatus tuskin edes pälkähti Robespierren kylmään, laskelmoivaan päähän. Hän sen sijaan kätki viestit kylmäverisesti omiin patjoihinsa. Saatoin aivan nähdä hänet silmissäni! Hän luki niitä varmasti joka ilta ennen kynttilan sammuttamista: "Eivät voi erottaa sydämiä toisistaan" hah hah, hän nauroi kylmästi ja kätki kirjeen taas patjaansa. Siellä hän piilotteli niitä yhdeksän kuukauden ajan. Mutta eräänä kesäkuun yönä 1794 herra Robespierre ei enää kallistakaan päätään pehmeälle pielukselleen. Hänellä ei nimittäin ole päätä enää, se on katkaistu Place de la Révolutionilla. Silloin kirjeet tulevat esiin. Vastaanottajat vain eivat enää ole tavattavissa. Madame Elisabeth-parka koki saman kohtalon kuin onneton kälynsä, samalla paikalla. Vain kirjeet jäivät. Marie Antoinette-raukka! Hänkin oli kerran nuori ja iloinen, ja asui rakastettuna kauniissa linnassa joka oli koko maailman keskipiste.
xxx/ellauri059.html on line 81: Elisabet Höglund har fått nog av Dagens Nyheter.
xxx/ellauri059.html on line 87: Det är en journalistisk skandal, ett medialt haveri utan like, skriver Elisabet Höglund. Detta är en debattartikel. Det är skribenten som står för åsikterna i texten.
xxx/ellauri059.html on line 132: Av Elisabet Höglund
xxx/ellauri059.html on line 140: LÄS MER: Elisabet Höglund: Redan 2008 skrev jag sanningen om de ”apatiska” barnen
xxx/ellauri059.html on line 344: Yes, to smell pork, to eat of the habitation which your prophet the Nazerite conjured the devil into! I will buy with you, sell with you, talk to you, walk with you, and so following, but I will not eat with you, drink with you, nor pray with you.
xxx/ellauri059.html on line 350: He is certainly left at the end of the play with very little to his name, although at least he is able to keep his property until his death. I think it would be difficult not to feel some sympathy for Shylock as all the goy characters celebrate at the end while he is all alone. It would be interesting to revisit Shylock in the years following and find out what he did next. Did he start to collect another big ball of thread.
xxx/ellauri059.html on line 354: However, when we take into account circumstances that took place before the play, as well as what happens over the course of the plot, Shylock begins to seem a like a victim as well as a villain, and his fate seems excessively harsh. In addition to the abuse Antonio and other Christians routinely subject him to, Shylock lost his beloved wife, Leah. His daughter, Jessica, runs away from home with money and jewels she’s stolen from him, including a ring Leah gave him before she died. Although Solanio reports that Shylock’s was equally upset by the loss of his money as his daughter (“My daughter! O my ducats! O my daughter!” (II. Viii.), we must remember that we are getting a second-hand view through the eyes of an anti-Semitic character who compares Shylock to the devil. As we learn from Shylock himself, the Christians of Venice are happy to borrow money from him, but refuse to accept him as part of Venetian society because they equate his religion with Satan. Shylock has been treated as less than human his whole life, because he is not a Christian. Yet when he tries to collect on a loan, the other characters insist that he act like a Christian and forgive the debt.
xxx/ellauri059.html on line 356: Hahaa, kyllä kai Roope Ankka kristittynä skottina antaa anteex velkoja. Luottamus on ihan kulmakivi kapitalismissa. Seuraavassa sepustuxessa Syylökin gabardiinin alta löytyy sydän kultainen. Six kai se haluskin siltä Lorenzolta sydänlihaxen.
xxx/ellauri059.html on line 358: The stereotype of the Jew as a mean, dishonest money-grabbing individual has persisted, even into the twenty-first century. And Shakespeare has been accused of being anti-Semitic as a result of his portrayal of Shylock in that way in The Merchant of Venice.
xxx/ellauri059.html on line 360: But nothing could be further from the truth. It is true that Shakespeare presents Shylock as a bitter, Christian-hating, money-grabbing, stingy man, dressed in the gabardine that set Jews apart from other citizens, but he gives Shylock a strong reason for hating Christians and wanting to get revenge for how they have treated him and the Jewish community.
xxx/ellauri059.html on line 362: Shakespeare also gives us insight into the inner Shylock – not only his bitterness and anger but also his more sympathetic feelings such as the hurt he has experienced, his thoughts about the injustice of anti-Semitism and his isolation from normal society. Throughout the action of the play we see how nasty the Christians are – their shameless selfishness and brutal discrimination against Jews. Shakespeare makes Shylock’s hatred even more dramatic by having Shylock’s daughter elope with a Christian.
xxx/ellauri059.html on line 366: One of the merchants, Antonio, is having a problem with his ships being late in returning to Venice. One of his friends, Basanio, asks him for money. He needs it to woo a wealthy woman and has no money himself but, if successful, and he marries Portia he will be able to pay it back very easily. Antonio’s money is all tied up in his business, which is in trouble and the only way he can help his friend is to borrow from a money-lender.
xxx/ellauri059.html on line 368: He approaches Shylock and even while asking for help he is unforgivingly insulting to him. He tells him that his ships will be in the port in three days and then he will be able to pay. Shylock agrees to lend him the money. He says, just as a little gambling game, more or less as a little joke, if he isn’t repaid in three months Antonio should give him a pound of his flesh. Antonio agrees to that.
xxx/ellauri059.html on line 378: The play ends with an image of a miserable Shylock and the Christian community celebrating their victory in grand style.
xxx/ellauri059.html on line 380: In The Merchant of Venice Shakespeare is decidedly not anti-Semitic. It is just the opposite. We are definitely attracted to the Christians and we can see how horrific Shylock’s intention is but that is outweighed by the provocation he is subjected to: his social shunning, attempts to exploit him, daily insults about him and his religion, and the dramatic acts of the abduction of his daughter and the stealing of his property.
xxx/ellauri059.html on line 382: Any writer who could write Shylock’s speech about being a Jew can see the anti-Semitic dialectic of his time for what it was. Shakespeare was far more in tune with the twenty-first century attitude than the sixteenth and seventeenth century view.
xxx/ellauri059.html on line 384: Two young Christian layabouts encounter Shylock just after his daughter has run off with Lorenzo. He is highly distraught but they mock him. He is furious and it all comes out at last.
xxx/ellauri059.html on line 401: In the way Shakespeare ends the play he shows how deeply-rooted anti-Semitism was in his time. A Twenty-first century audience will feel sorry for Shylock but an Elizabethan audience would probably have cheered.
xxx/ellauri059.html on line 428: And spet upon my Jewish gaberdine,
xxx/ellauri059.html on line 449: Is not so estimable, profitable neither,
xxx/ellauri059.html on line 508: Pääosissa: Daniel Sharman (Lorenzo de’ Medici), Bradley James (Giuliano de’ Medici), Sean Bean (Jacopo Pazzi), Sarah Parish (Lucrezia de’ Medici), Raoul Bova (paavi Sixtus IV), Matteo Martari (Francesco Pazzi), Jacob Fortune Lloyd (Francesco Salviati), Alessandra Mastronardi (Lucrezia Donati), Matilda Lutz (Simonetta Vespucci), Synnøve Karslen (Clarice Orsini), Annabel Scholey (Contessina). Idea ja käsikirjoitus: Frank Spotnitz, Nicholas Meyer. Ohjaus: Sergio Mimica-Gezzan. Musiikki: Paolo Buonvino. Tunnuskappaleen esittäjä: Skin (Ann Deborah Dyer). Tuotanto: Lux Vide, Big Light Productions, Italia, 2018.
xxx/ellauri059.html on line 512: Lopusta päin luettuna selviää (ei mikään ylläri), että Laten ohjauxessa Savonarola oli reipas uskon mies, joka varmaan pääsi roviosta huolimatta taivaaseen. Kuuma paikka jäi vaan väliaikasex. Elisabetta Stronzo sai pettyä, ei päässyt sittenkään Savonarolan punkkaan seivästettäväx. Stronzo on suomexi paskapökäle. Kyl Savon Arolan kaapu heilahti kun Elisabetta lemmen rautainen ammattilainen tarjos tukkoa ja otti kiinni telttakepistä. Arola koitti pitää toisesta päästä kiinni hirmu lujasti, mutta liian myöhäistä, vahinko oli jo päässyt tapahtumaan.
xxx/ellauri068.html on line 59: Vsesojuznyj on kirjoitettu väärin s.458. Ärsyttävää puolisivistyneisyyttä. Tässä jaxossa on typerää hauskanpitoa vähäosaisempien kustannuxella ja neuvostohistorian vääristelyä. Aitoamerikkalaista koloniaali"huumoria". Food fight tästä enää puuttuisi. Rypälemarenkitortun paiskaaminen Stalinin naamaan. Kyttyräselät, spitaaliset, hebefreenikot (Saku oli sellainen) ja kaikenlaiset rammat ovat putkahtaneet loukoistaan kazelemaan tätä hupia. Taas tätä amerikkalaista arabi"terroristi"pelkoa sekottuneena vanhempaan ryssä"kommunisti"pelkoon ja saku"nazi"pelkoon.. Vizi ne pelkää kaikkia jotka vähänkin uhkaa niiden öljyhegemoniaa keski-Aasiassa. Kaikki Nobelien näiltä kentiltä saadut öljyrahat on käytetty Nobel-palkintoihin. Donald Trump vihjaa kohta vastaanottavansa fysiikan Nobel-palkinnon.
xxx/ellauri068.html on line 61: Vanhastaan turkkilaisilla oli Orkhonin riimut 1000-luvun tienoilla jotka oli arameasta johdetut. Sitten arabialaiset kirjaimet ja 1928 Atatürkin tuoma latinalainen aakkosto. 40-luvulla ryssät kyrillisoivat kirgiisien kirjoituxen nazien pelossa.
xxx/ellauri068.html on line 64: A committee was set up in Baku to develop the new Turkic alphabet (the All-Union Committee for the Development of the New Turkic Alphabet, the CNTA, later transformed into the Committee of the New Alphabet), headed by S. A. Agamali-oglu. At its first meeting the theses of N. F. Yakovlev,Chair of the Commission, were adopted. The Commission declared the Cyrillic (Russian civilian) script a "relic of the 18th - 19th centuries, the script of Russian feudal landlords and the bourgeoisie, the script of autocratic oppression, missionary propaganda, great-power chauvinism. <...> it still binds the population that reads in Russian with the national-bourgeois traditions of Russian pre-revolutionary culture."
xxx/ellauri068.html on line 66: A group of philologists, united in the Society of Lovers of Russian Literature,sharply criticized the romanization. This society set up a commission that issued astatement that Latin "not only does not make it easier, but rather makes it moredifficult for foreigners to study the Russian language." Yet it was not until the late 1930s that the attempt of the romanization of the Russian alphabet was given up. There were also political reasons for the introduction of Russian as a second language. From the international perspective, the Soviet leadership was disillusioned with the course for the world communist revolution, which was now viewed as a matter of distant future. The need for a common international script on the European (Latin) base was no longer as topical as before.
xxx/ellauri068.html on line 68: The events in Germany since January 30, 1933, when Nazis came to power and declared as their aim the march to the east to capture resourcesand "living space" greatly contributed to it. The USSR realized the enormous importance of the national question and recognized the great role of the country´s history and patriotism in the consolidation of the society. There was mounting criticism of romanization. It was admitted that, in some cases, there had been overreliance on the alphabetical creativity of the linguists,engaged in language construction, which manifested itself in the creation of individual alphabets for numerically very small dialects, as well as in the overly largenumber of letters for some alphabets, in frequent disregard for the practical problemsof language construction and in the exclusive use of the Latin as a possible basis forthe creation of writing for the illiterate peoples, as well as in the insufficient attentionto the use of other alphabets (Novyi alfavit (The New Alphabet), 1934).
xxx/ellauri068.html on line 70: The cyrillization was conducted more swiftly than romanization. It did not have thesynchrony observed during the first Soviet alphabet shifts: for some peoples it tookplace in 1937-1938, for others a little later, from one to two years. With that, a singlestate body, similar to the All-Union Committee for the Development of the NewTurkic Alphabet, dedicated only to cyrillization, was not set up. New alphabets werecreated directly "in the field." Even so, the transition from the Latin alphabet to theRussian alphabet was more smooth and easy than the first “letter revolution”(Alpatov, 1993). The successful completion of cyrillization was announced in June 1941.
xxx/ellauri068.html on line 72: Agamali-oglu S. A. (1929). Novyiy tyurkskiy alfavit (The New Turkic Alphabet) // KrasnayaNiva (Red Field), illustrated literary and political magazine. Izvestia of the USSR and the Central Executive Committee. (16), 14.
xxx/ellauri068.html on line 74: Елена Шелестюк: НАЦИОНАЛЬНАЯ И ЯЗЫКОВАЯ ПОЛИТИКА В ИСТОРИИ РОССИИ. Chelyabinsk State University. Faculty Member.
xxx/ellauri068.html on line 81: Zhambyl Zhabayuly (Kazakh: Жамбыл Жабайұлы, Jambyl Jabaıuly; 28 February 1846 — 22 June 1945) was a Kazakh traditional folksinger (Kazakh: akyn).
xxx/ellauri068.html on line 82: According to a family legend, his mother, Uldan, gave birth to him near Mt. Zhambyl, close to the headwaters of the Chu River while fleeing an attack on her village. His father, Dzhabay, then named his son after the mountain.
xxx/ellauri068.html on line 87: Jambyl Jabayev died on 22 June 1945, eight months before his 100th birthday. He was buried in Alma-Ata in a garden which he cultivated with his own hands.
xxx/ellauri068.html on line 105: Borat esiintyi säännöllisesti Cohenin Da Ali G Showssa osioissa, joissa hän kysymyksillään aiheutti hämmennystä haastatelluissa ihmisissä. Boratilla on tuuhea tumma tukka ja viikset sekä nuhjuinen puku. Borat on seksistinen ja rasistinen, ja hän kertoo usein Kazakstanista perättömiä seikkoja, joihin ihmiset kuitenkin näyttävät uskovan. Borat myös inhoaa ja pelkää juutalaisia ja väheksyy kehitysvammaisia. Sittemmin Borat on myös juontanut MTV Europe Music Awards -tilaisuuden vuonna 2005 Lissabonissa.
xxx/ellauri068.html on line 117: At the behest of the Kazakh Ministry of Information, reporter Borat Sagdiyev leaves Kazakhstan for the "US and A", the "Greatest Country in the World", to make a documentary about American society and culture. He leaves behind his wife, Oksana; his companions are his producer, Azamat Bagatov, and a pet hen.
xxx/ellauri068.html on line 125: An etiquette coach suggests Borat attend a private dinner at an eating club in the South. During the dinner, he offends the other guests when he lets Luenell, an African-American prostitute, into the house and shows her to the table: they are both kicked out. Borat befriends Luenell, who invites him into a relationship with her, but he tells her that he is in love with someone else. Borat then visits an antique shop, in which he clumsily breaks various Confederate heritage items.
xxx/ellauri068.html on line 129: Azamat abandons Borat, taking his passport, all of their money, and their bear. Borat's truck runs out of fuel, and he begins to hitchhike to California. He is soon picked up by drunken fraternity brothers from the University of South Carolina. On learning the reason for his trip, they show him the Pam and Tommy sex tape which reveals that she is not a virgin. Despondent, Borat burns the Baywatch booklet and, by mistake, his return ticket to Kazakhstan.
xxx/ellauri068.html on line 131: Borat attends a United Pentecostal camp meeting, at which Republican U.S. Representative Chip Pickering and Mississippi Supreme Court Chief Justice James W. Smith, Jr. are present. He regains his faith and forgives Azamat and Pamela. He accompanies church members on a bus to Los Angeles and disembarks to find Azamat dressed as Oliver Hardy, although Borat mistakes him for Adolf Hitler. The two reconcile and Azamat tells Borat where to find Pamela Anderson. Borat finally comes face-to-face with Anderson at a book signing at a Virgin Megastore. After showing Anderson his "traditional marriage sack", Borat pursues her throughout the store in an attempt to abduct her, until security guards intervene.
xxx/ellauri068.html on line 143: After fourteen years of forced labor in a gulag for the dishonor inflicted on his country in his previous adventure, Kazakh journalist Borat Sagdiyev is released by his country's president, Nursultan Nazarbayev, with a mission to deliver Kazakh Minister of Culture (and Kazakhstan's most famous porn actor) Johnny the Monkey to President Donald Trump in an attempt to redeem the nation. Unable to get close to Trump after defecating in the landscaping of Trump International Hotel and Tower in the previous film, Borat opts to give the monkey to Vice President Mike Pence. Before he leaves, he discovers that his arch nemesis neighbor, Nursultan Tulyakbay, has stolen his family and home, and that he has a fifteen-year-old daughter, Tutar, who lives in his barn.
xxx/ellauri068.html on line 149: Because Giuliani had bragged about having an affair with a large-breasted woman, Borat brings Tutar to a cosmetic surgeon who advises breast implants. While Borat works in a barbershop to raise enough money to pay for breast surgery, he briefly leaves Tutar with a babysitter who is confused by Borat's sexist teachings; she informs Tutar that the things her culture has taught her are lies. After seeing a woman driving a car, and successfully masturbating for the first time, Tutar decides not to get the surgery and lashes out at Borat for keeping her oppressed her whole life. Before leaving, she tells him the Holocaust is a lie by citing a Holocaust denial Facebook page.
xxx/ellauri068.html on line 153: At the rally, the men appeal to Tutar, telling her that her dad will be killed unless she helps. She accepts and arranges an interview to seduce Giuliani, but without her father's participation. Borat talks with her babysitter and has a change of heart, realizing that he loves Tutar. After the interview, Giuliani and Tutar proceed to a bedroom before Borat intervenes and tries to personally offer sexual favors to Giuliani. Borat decides to face execution in Kazakhstan and Tutar promises to go with him.
xxx/ellauri068.html on line 170: Vitun humanisti! opsimaatti! Analfabeetti! Autodidakti!
xxx/ellauri068.html on line 185: No
labertinto de tun sino laberinto de tu
xxx/ellauri068.html on line 187: "My own favourite tribute to Borges comes in Thomas Pynchon’s Gravity’s Rainbow in which a group of Argentinian exiles, led by the adventurer Squalidozzi, and at large in Europe during World War Two, hijack a German submarine. Improbably, they are accompanied by the glamorous Graciela Imago Portales – a ‘particular friend’ of the Buenos Aires literati – to whom ‘Borges is said to have a dedicated a poem’. Two lines are cited: “El laberinto de tu incertidumbre / Me trama con la disquietante luna . . .” Of course, the quotation has puzzled scholars, as it is neatly consistent with the rhythms and motifs of Borges’ earlier work, and yet nowhere to be found in his oeuvre. It would no doubt have delighted Borges, the more so since Pynchon made it up."
xxx/ellauri068.html on line 191: Jorge Francisco Isidoro Luis Borges (Buenos Aires, 24 de agosto de 1899-Ginebra, 14 de junio de 1986) fue un escritor de cuentos, ensayos y poemas argentino, extensamente considerado una figura clave tanto para la literatura en habla hispana como para la literatura universal. Sus dos libros más conocidos, Ficciones y El Aleph, publicados en los años cuarenta, son recopilaciones de cuentos conectados por temas comunes, como los sueños, los laberintos, las bibliotecas, los espejos, los autores ficticios y la mitología europea, con argumentos que exploran ideas filosóficas relacionadas, por ejemplo, con la memoria, la eternidad, la posmodernidad y la metaficción. Las obras de Borges han contribuido ampliamente a la literatura filosófica, al género fantástico y al posestructuralismo. Según marcan numerosos críticos, el comienzo del realismo mágico en la literatura hispanoamericana del siglo XX se debe en gran parte a su obra.
xxx/ellauri068.html on line 193: Habiendo nacido en un suburbio de Buenos Aires, Borges se mudó a Suiza con su familia en 1914, donde estudió en el Collège de Genève. La familia viajaría extensamente por Europa, incluyendo España. Tras su regreso a Argentina en 1921, Borges empezó a publicar sus poemas y ensayos en revistas literarias surrealistas mientras trabajaba como bibliotecario, profesor y conferencista. En 1955 fue nombrado director de la Biblioteca Nacional de la República Argentina y profesor de literatura inglesa en la Universidad de Buenos Aires. A la edad de 55 años quedó completamente ciego; numerosos investigadores han sugerido que su ceguera progresiva lo motivó a crear símbolos literarios innovadores a través de la imaginación.
xxx/ellauri068.html on line 195: Durante los años sesenta, su trabajo fue traducido y publicado en los Estados Unidos y en Europa. En 1961 llegó a la fama internacional al obtener el primer Premio Formentor, que recibió junto a Samuel Beckett. En 1971 ganó el Premio Jerusalén; su reputación internacional se consolidó entre estos años, ayudado por la disponibilidad de las traducciones al inglés de su obra, por el éxito de Cien años de soledad de García Márquez y por el boom latinoamericano, aunque su participación en él es relativa.
xxx/ellauri068.html on line 213: I said some of this yesterday, but it wasn’t easy: in one interview, the first question I was asked was about Borges’s sexuality. Infrequent, they said, unusual, like in his stories. The first thing that came to mind was an article on Hans Christian Andersen, published in his own centenary in 2005, which doesn’t say a word about Andersen’s oeuvre and instead is dedicated to providing a pathetic portrait of the repressed homosexual, the vindictive upstart, the complicated and ugly man, like the duckling, which was Andersen. I’m intentionally omitting who wrote it and where it can be found.
xxx/ellauri068.html on line 215: Eleven years ago, that text outraged me because it was dishonest: sensational and sordid. Now it seems ahead of its time. Today it would be one among many that appear daily about any moderately famous person: another sign of how morbid and superficial our cultural references are, especially online.
xxx/ellauri068.html on line 217: Next, it occurred to me that I could answer the question about the sex life of Borges with platitudes: Borges scarcely refers to sex in his work and has scarcely any female characters, which “could be” a sign of shortcomings in his character, of machismo, asexuality, fear of women; his first marriage “could be considered” a failure and the second as a mere formality, made official shortly before his death just so he could leave his estate to Maria Kodama, his lover/scribe/assistant/caregiver; “without a doubt” the contempt he felt for psychoanalysis was because it made him feel exposed, and so on. I have read or heard all these phrases, with all their imaginable malice, often together and separately. Although they all seem terrible to me, it is now acceptable to speak ill in this way under the pretext of “demystifying” whomever the target may be. I have also noticed that much of the news about Borges in recent years has been, in one way or another, about scandals and disputes.
xxx/ellauri068.html on line 219: So what did I do? I chose to remember that Borges is not a writer of the era of Facebook and autofiction; that it is not true that he hides in his texts, speaks little about himself (in fact, the opposite is true: how often in his work does his double appear, the character called Borges?); he simply does not do it the way in which we are accustomed today; that, like his friend Alfonso Reyes, Borges learned the classical notion of decorum, which is a set of rules of style when writing and also a certain principle of discretion, an obligation not to say absolutely everything that is very likely inconceivable to many people today.
xxx/ellauri068.html on line 221: I also said something about Borges’s love life, which is present in several places in his work, just like his reticence, yes, to go beyond “a certain point” (in the story “The Other,” for example, various critics have found a subtle reference to a brothel and a prostitute located almost in a blank space, between two French names that are almost identical).
xxx/ellauri068.html on line 223: And then I talked a little about what interests me most about Borges: his imagination, his problematic but in the end (or in his best moments) rebellious relationship with power and violence, what he still has to say about reading, tradition, the way in which we create (or he created for us) images of the world, models, ideologies.
xxx/ellauri068.html on line 235: Jollain Gunnar Haslamilla on teknokappale nimeltä Käytävämetafysiikkaa. (Sukuako Jorgen famulle?) Sen sanan mainizee myös Tomppeli. Kuka tässä kopioi kenenkä meemejä? Oivoi. Ei jaxa. Nää on näitä pilvikukkuumaan vainoharhaisia labertinttoja.
xxx/ellauri068.html on line 278: In Thomas Pynchon's novel Gravity's Rainbow, a group of Argentine anarchists led by Francisco Squalidozzi collaborate with a German filmmaker, Gerhardt von Göll, to create a film version of Martín Fierro.
xxx/ellauri068.html on line 284: 
xxx/ellauri068.html on line 287: 
xxx/ellauri068.html on line 328: Eight hundred years later, Thomas Aquinas argued about the possibility of children being conceived by intercourse with demons: "Still, if some are occasionally begotten from demons, it is not from the seed of such demons, nor from their assumed bodies, but from the seed of men, taken for the purpose; as when the demon assumes first the form of a woman, and afterwards of a man; just so they take the seed of other things for other generating purposes".
xxx/ellauri068.html on line 332: Being abused in such a way caused women at nunneries to be burned if they were found pregnant. It became generally accepted that incubi and succubi were the same demon, able to switch between male and female forms. A succubus would be able to sleep with a man and collect his sperm, and then transform into an incubus and use that seed on women. Some sources indicate that it may be identified by its unnaturally large or cold penis.
xxx/ellauri068.html on line 345: „Da wurde er schläfrig und legte sich nieder zum Schlafe. Als er aber nur ein wenig geschlafen hatte, schrie er auf und sagte, dass ihn eine Mahre trete. Da kamen seine Leute herbei und wollten ihm helfen. Als sie ihn aber oben am Kopfe fassten, trat jene auf seine Beine, dass sie fast zerbrachen. Sie griffen nun nach seinen Füßen, doch die Mahre drückte jetzt so auf sein Haupt, dass er dort sterben musste.“
xxx/ellauri068.html on line 364: Von 1922 bis 1924 arbeitete Wilhelm als wissenschaftlicher Berater in der deutschen Gesandtschaft in Peking, daneben lehrte er an der Peking-Universität. Hier übersetzte er auch das I Ging (Buch der Wandlungen) ins Deutsche. (Tätähän laulukirjaa mäkin on suomentanut jossain kohtaa pikku Kunin avustuxella, eikö vaan? Kun on kyllä nätimpi kuin Wilhelmin ope.) In die Kommentierung flossen Zitate sowohl aus der Bibel als auch von Goethe, aber auch Gedankengut westlicher Philosophen und protestantischer, parsischer und alt-griechischer Theologie ein. Wilhelm zeigte damit viele Parallelen zu chinesischer Weisheit auf. Joopa joo, tää on Sachsan Pertti Nieminen.
xxx/ellauri068.html on line 388: Tompan mielestä SS ois niiko kaxoisintegraali voimasta aineeseen. Rva Maxwell sanoi miehelleen: James nyt heti kotia, sinulla alkaa olla hauskaa. Jätä sydämesi Heidelbergiin. Ich hab mein Herz in Heidelberg verloren. Siellä asui söpö IBM:n konekääntäjä Ulrike Schwall 12 sisaruxen perheessä. (Taisit jo mainita.)
xxx/ellauri068.html on line 394: Die Eingängigkeit der Refrainzeile forderte schon bald zu Parodie und Travestie heraus; so erhielt z. B. 1927 ein Stummfilm „Wochenendzauber“ den Unter-Titel „Ich hab mein Herz in Kritzendorf verloren“; zwei Jahre später trug ein anderer den Titel „Ich hab mein Herz im Autobus verloren“.
xxx/ellauri068.html on line 400: “Everyone once, once only. Just once and no more. And we also once. Never again. But this having been once, although only once, to have been of the earth, seems irrevocable.”
xxx/ellauri068.html on line 438: 3 Sinä olet lukenut Riemastuxen, oikein? Typ, noi ideat vauvasukupuolisuudesta jotka on yrjön yököttäviä, ja silti eikoskaanvähemmän uudelleenvahvistettuja ja uudelleenvoimaannutettuja Korpulentin Tilan taholta? (Harvanvaltainen markkinatalous yhtaikaisesti imeväistää ja sexualisoi aiheensa.) Munamyrkytyxen Sademirri tekee läjän kangasta, se on helpompi (vähemmän limaista) kirjoittaa pois rähmäisenä kuin izeasiassa niinku, ajatella läpi. Mutta PS myös näyttää etttä Ne (hk) vauvaistaa ja sukupuolistaa lapsuuden tarkastuxen huolzikalla, kuin tie etabloida (ja sumentaa ja "paskantaa") virallisia harmittomuuden versioita.
xxx/ellauri068.html on line 542: You and your baby went to town Sulla oli ennen joku panopuu pulskea
xxx/ellauri068.html on line 557: Berlin died in 1989 at the age of 101. Composer Douglas Moore sets Berlin apart from all other contemporary songwriters, and includes him instead with Stephen Foster, Walt Whitman, and Carl Sandburg, as a "great American minstrel"—someone who has "caught and immortalized in his songs what we say, what we think about, and what we believe." Composer George Gershwin called him "the greatest songwriter that has ever lived" and composer Jerome Kern concluded that "Irving Berlin has no place in American music—he is American music."
xxx/ellauri068.html on line 563: Ei pidä sekottaa Isaiah Berliniin, joka oli joko 1) 1700-luvun rabbi tai 2) 1900-luvun brittifilosofi. 2) syntyi Latviassa. Ei oikein selviä mistä se oli hyvä, paizi verraton kermaperse ja antikommunisti. Ei vaivautunut edes kirjoittamaan, sihteerit otti höpinät Grundig-nauhurille ja purki siitä.
xxx/ellauri068.html on line 574: Through the night with the light from above sinne öisin mediajulkisuuden valokeilassa
xxx/ellauri075.html on line 83: Diese Grunderfahrung ist für Schestow die Verzweiflung, die er als Verlust von Gewissheiten, Verlust von Freiheit und Verlust des Lebenssinnes beschreibt. Die Wurzel dieser Verzweiflung ist, was Schestow oft „Notwendigkeit“, „Vernunft“, „Idealismus“ oder „Schicksal“ nennt: eine bestimmte Art zu denken, die aber gleichzeitig ein ganz realer Aspekt der Welt ist, welche das Leben Ideen, Abstraktionen und Verallgemeinerungen unterwirft und es so vernichtet, indem es seine Einzigartigkeit und Lebendigkeit verkennt.
xxx/ellauri075.html on line 85: In der Vernunft sieht Schestow das Akzeptieren von Gewissheiten, die behaupten, dass einige Dinge ewig und unveränderlich seien, während andere unmöglich und unerreichbar seien. Schestows Philosophie kann also als irrational gesehen werden. Dabei war Schestow nicht generell gegen Vernunft und Wissenschaft, sondern nur gegen Rationalismus und Szientismus. Im Letzteren sah er die Tendenz, die Vernunft als eine Art allwissenden und allmächtigen Gott, als Selbstzweck zu verherrlichen.
xxx/ellauri075.html on line 90: Die Verzweiflung ist aber nicht das letzte Wort, sondern nur das „vorletzte“. Das letzte Wort kann weder in menschlicher Sprache gesagt noch theoretisch erfasst werden. Schestows Philosophie hat die Verzweiflung zum Ausgangspunkt, sein gesamtes Denken ist verzweifelt, und doch versucht er, auf etwas zu weisen, das jenseits der Verzweiflung – und der Philosophie – liegt.
xxx/ellauri075.html on line 102: Après son service militaire (1890), il effectue un stage au sein d'un cabinet d'avocats de Moscou, tout en gérant l'entreprise paternelle sauvée de la faillite en 1891. Il commence une liaison clandestine avec une employée de confession orthodoxe, Aniouta Listopadova, qui lui donne un fils, Sergueï Listopadov, né en 1892, qu'il ne reconnaît pas.
xxx/ellauri075.html on line 104: Il prend la direction de la manufacture familiale de 1908 jusqu'à son exil en 1919. Malgré la contrainte que représente la gestion de cette entreprise, il abandonne le droit et se tourne vers l'écriture et la philosophie.
xxx/ellauri075.html on line 112: Le 2 mars 1910, il rend visite à Tolstoï à Iasnaïa Poliana. Il s'installe en Suisse à Coppet, villa des Saules, où il demeure jusqu'en juillet 1914. Il travaille à des études sur la philosophie grecque, les mystiques, Luther et des théologiens allemands spécialistes de Luther, Harnack et Denifle. Ce travail aboutit à une première version de Sola Fide (« la foi seule ») qui lui est confisquée à la douane, à son retour en Russie en juillet 1914. Il s'installe à Moscou et commence à rédiger Le Pouvoir des clefs (Potestas Clavium), où il reprend nombre de thèmes abordés dans Sola Fide. En février 1915, il est élu membre de la Société de Psychologie de Moscou qui est un centre d'études religieuses.
xxx/ellauri075.html on line 120: Lev Isaakovich Shestov (Russian: Лев Исаа́кович Шесто́в; 31 January [O.S. 13 February] 1866 – 19 November 1938), born Yehuda Leib Shvartsman (Russian: Иегуда Лейб Шварцман), was a Russian existentialist and religious philosopher. He is best known for his critiques of both philosophic rationalism and positivism. His work advocated a movement beyond reason and metaphysics, arguing that these are incapable of conclusively establishing truth about ultimate problems, including the nature of God or existence. Contemporary scholars have associated his work with the label "anti-philosophy.
xxx/ellauri075.html on line 122: Today, Shestov is little known in the English-speaking world. This is partly because his works have not been readily available. Partly the specific themes he discusses are unfashionable and "foreign". A sombre and yet ecstatic atmosphere permeates his writings. And his quasi-nihilistic position and religious outlook are an unsettling and incongruous combination, at first sight.
xxx/ellauri075.html on line 124: He did however influence writers such as Albert Camus (who wrote about him in Le Mythe de Sisyphe, The Myth of Sisyphus), Benjamin Fondane (his 'pupil'), the poet Paul Celan, and notably Emil Cioran, who wrote some favorable shit about Shestov.
xxx/ellauri075.html on line 144: Aina herraseurassa / Hep kodamanlarla beraber
xxx/ellauri075.html on line 151: He developed his thinking in a second book on Fyodor Dostoyevsky and Frederich Nietzsche, which increased Shestov's reputation as an original and incisive thinker. In All Things Are Possible (published in 1905) Shestov adopted the aphoristic style of Friedrich Nietzsche to investigate the difference between Russian and European Literature. Although on the surface it is an exploration of numerous intellectual topics, at its base it is a sardonic work of Existentialist philosophy which both criticizes and satirizes our fundamental attitudes towards life situations. D.H. Lawrence, who wrote the Foreword to S.S. Koteliansky's literary translation of the work, summarized Shestov's philosophy with the words: " 'Everything is possible' - this is his really central cry. It is not nihilism. It is only a shaking free of the human psyche from old bonds. The positive central idea is that the human psyche, or soul, really believes in itself, and in nothing else". Shestov deals with key issues such as religion, rationalism, and science in this highly approachable work, topics he would also examine in later writings such as In Job's Balances. Shestov's own key quote from this work is probably the following: "...we need to think that only one assertion has or can have any objective reality: that nothing on earth is impossible. Every time someone wants to force us to admit that there are other, more limited and limiting truths, we must resist with every means we can lay hands on".
xxx/ellauri075.html on line 159: The discovery of Kierkegaard prompted Shestov to realise that his philosophy shared great similarities, such as his rejection of idealism, and his belief that man can gain ultimate knowledge through ungrounded subjective thought rather than objective reason and verifiability. However, Shestov maintained that Kierkegaard did not pursue this line of thought far enough, and continued where he thought the Dane left off.
xxx/ellauri075.html on line 168: Despite his weakening condition Shestov continued to write at a quick pace, and finally completed his magnum opus, Athens and Jerusalem. This work examines the dichotomy between freedom and reason, and argues that reason be rejected in the discipline of philosophy. Furthermore, it adumbrates the means by which the scientific method has made philosophy and science irreconcilable, since science concerns itself with empirical observation, whereas (so Shestov argues) philosophy must be concerned with freedom, God and immortality, issues that cannot be solved by science.
xxx/ellauri075.html on line 172: Furthermore, although a Jewish philosopher, Shestov saw in the resurrection of Christ this victory over necessity. He described the incarnation and resurrection of Jesus as a transfiguring spectacle by which it is demonstrated that the purpose of life is not "mystical" surrender to the "absolute", but ascetical struggle:
xxx/ellauri075.html on line 182: Today, Shestov is little known in the English-speaking world. This is partly because his works have not been available in English. Partly the specific themes he discusses are unfashionable and "foreign". A sombre and yet ecstatic atmosphere permeates his writings. And his quasi-nihilistic position and religious outlook are an unsettling and incongruous combination, at first sight.
xxx/ellauri075.html on line 186: He did however influence writers such as Albert Camus (who wrote about him in Le Mythe de Sisyphe), Benjamin Fondane (his 'pupil'), the poet Paul Celan, and notably Emil Cioran, who writes about Shestov:
xxx/ellauri075.html on line 188: "He was the philosopher of my generation, which didn't succeed in realizing itself spiritually, but remained nostalgic about such a realization. Shestov [...] has played an important role in my life. [...] He thought rightly that the true problems escape the philosophers. What else do they do but obscuring the real torments of life?" (Emil Cioran: Oeuvres, Gallimard, Paris 1995, p. 1740, my translation (kuka oon tää 'mä?')]
xxx/ellauri075.html on line 196: According to Michael Richardson's research on Georges Bataille, Shestov was an early influence on Bataille and was responsible for exposing him to Nietzsche. He argues that Shestov's radical views on theology and an interest in extreme human behavior probably coloured Bataille's own thoughts.
xxx/ellauri075.html on line 207: Trained in the neo-Kantian tradition with Ernst Cassirer and immersed in the work of the phenomenologists Edmund Husserl and Martin Heidegger, Strauss established his fame with path-breaking books on Spinoza and Hobbes, then with articles on Maimonides and Farabi. In the late 1930s his research focused on the rediscovery of esoteric writing, thereby a new illumination of Plato and Aristotle, retracing their interpretation through medieval Islamic and Jewish philosophy, and encouraging the application of those ideas to contemporary political theory.
xxx/ellauri075.html on line 209: According to Allan Bloom's 1974 obituary in Political Theory, Strauss "was raised as an Orthodox Jew", but the family does not appear to have completely embraced Orthodox practice.[35] Strauss himself noted that he came from a "conservative, even orthodox Jewish home", but one which knew little about Judaism except strict adherence to ceremonial laws. His father and uncle operated a farm supply and livestock business that they inherited from their father, Meyer (1835–1919), a leading member of the local Jewish community.
xxx/ellauri075.html on line 307: Central to Klages' thought is a linguistic opposition to logocentrism, a term introduced by Klages to diagnose a fixation on language or words to the detriment of the things to which they refer. (Put that in your pipe and smoke, Benjamin!) His formulation of this concept came to be of significant importance to semiotic studies of Western science and philosophy, namely within Derridean deconstruction. Klages is similarly seen as a buggybear to critical theory, deep ecology, and existential phenomenology. Historically little of his odious literary output has been available in English, being too thick and long-winded to translate.
xxx/ellauri075.html on line 309: Unlike his Seelenbrüder Stefan George and Alfred Schwuler, he was not gay, but rather serious. When Klages moved into a new Schwabing flat in 1895, he entered into an intense sexual relationship with his landlady's daughter, with the mother's approval; the daughter, whom Klages called 'Putti', was eleven years younger than him, and their relationship continued for almost two decades though remained only sexual in nature. Klages, like Friedrich Nietzsche, was critical of Christianity as well as what they both saw as its roots in Judaism. His attacks on judaism were veiled criticism of christianity, rather like Seija's attacks on the rest of the Carlson family.
xxx/ellauri075.html on line 316: marxilaisen hahmo. Jürgen Habermas painotti hänen omaksuneen kaiken muun ohella
xxx/ellauri075.html on line 330: Walter Bendix Schönflies Benjamin (/ˈbɛnjəmɪn/; German: [ˈvaltɐ ˈbɛnjamiːn];[5] 15 July 1892 – 26 September 1940) was a German Jewish philosopher, cultural critic and essayist. An electric tinker, combining elements of German idealism, Romanticism, Western Marxism, and Jewish mysticism, Benjamin made enduring and influential contributions to aesthetic theory, literary criticism, and historical materialism. He was associated with the Frankfurt School, and also maintained formative friendships with thinkers such as playwright Bertolt Brecht and Kabbalah scholar Gershom Shulem. He was also related to German political theorist and philosopher Hannah Arendt through her first marriage to Benjamin's cousin, Günther Anders.
xxx/ellauri075.html on line 332: Among Benjamin's best known works are the essays "The Task of the Translator" (1923), "The Work of Art in the Age of Mechanical Reproduction" (1935), and "Theses on the Philosophy of History" (1940). His major work as a literary critic included essays on Baudelaire, Goethe, Kafka, Kraus, Leskov, Proust, Walser, and translation theory. He also made major translations into German of the Tableaux Parisiens section of Baudelaire's Les Fleurs du mal and parts of Proust's À la recherche du temps perdu. In 1940, at the age of 48, Benjamin committed suicide at Portbou on the French–Spanish border while attempting to escape from the invading Wehrmacht. Though popular acclaim eluded him during his life, the decades following his death won his work posthumous renown.
xxx/ellauri075.html on line 334: Benjamin’s academic career did not lead to the expected result of a professorial position: he completed his doctoral dissertation in 1919 (published the following year as The Concept of Criticism in German Romanticism) and worked on his post-doctoral dissertation, or Habilitation, on the German Baroque mourning play, which he completed in 1925, eventually withdrawing it from the University of Frankfurt after an extremely negative reception.
xxx/ellauri075.html on line 336: Waltulla oli siionistijuutalaisia kavereita mm Martin Buber (der Jude-lehden toimittaja). Se puuhasteli myös Stefan Georgen kanssa (miinuspisteitä). In ‘The Concept of Criticism in German Romanticism’ (1920), Benjamin presents interlinked concepts of language, sacred text, a projected reworking of Kant’s limited concept of experience, and a new approach to criticism and Romanticism as a tracing of the absolute in early Romantic writing (paljon miinuspisteitä). Benjamin argued for an ‘immanent criticism’ which would engage in some ways quite mystically with a text’s internal structures and divine traces (roppakaupalla miinusta).
xxx/ellauri075.html on line 374: Eartha Mae Keith was born on a cotton plantation near the small town of North, South Carolina, or St. Matthews on January 17, 1927. Her mother Annie Mae Keith was of Cherokee and African descent. Though she had little knowledge of her father, it was reported that he was a son of the owner of the farm where she had been born, and that Kitt was conceived by rape. In a 2013 biography, British journalist John Williams claimed that Kitt's father was a white man, a local doctor named Daniel Sturkie. Kitt's daughter, Kitt McDonald, has questioned the accuracy of the claim. Eartha's mother, Annie Mae Keith (later Annie Mae Riley), soon went to live with a black man who refused to accept Eartha because of her relatively pale complexion; she was raised by a relative named Aunt Rosa, in whose household she was abused. After the death of Annie Mae, Eartha was sent to live with another relative named Mamie Kitt (who may, in fact, have been her biological mother) in Harlem, New York City, where she attended the Metropolitan Vocational High School (later renamed the High School of Performing Arts). Diana Ross said that as a member of The Supremes she largely based her look and sound after Kitt's.
xxx/ellauri075.html on line 377: In January 1968, during Lyndon B. Johnson's administration, Kitt encountered a substantial professional setback after she made anti-war statements during a White House luncheon. Kitt was asked by First Lady Lady Bird Johnson about the Vietnam War. She replied: "You send the best of this country off to be shot and maimed. No wonder the kids rebel and take pot." During a question and answer session, Kitt stated: The children of America are not rebelling for no reason. They are not hippies for no reason at all. We don't have what we have on Sunset Blvd. for no reason. They are rebelling against something. There are so many things burning the people of this country, particularly mothers. They feel they are going to raise sons – and I know what it's like, and you have children of your own, Mrs. Johnson – we raise children and send them to war.
xxx/ellauri075.html on line 379: Her remarks caused Mrs. Johnson to burst into tears. It is widely believed that Kitt's career in the United States was ended following her comments about the Vietnam War, after which she was branded "a sadistic nymphomaniac" by the CIA. A defamatory CIA dossier about Kitt was discovered by Seymour Hersh in 1975. Hersh published an article about the dossier in The New York Times.[20] The dossier contained comments about Kitt's sex life and family history, along with negative opinions of her that were held by former colleagues. Kitt's response to the dossier was to say "I don't understand what this is about. I think it's disgusting."[20] Following the incident, Kitt devoted her energies to performances in Europe and Asia.
xxx/ellauri075.html on line 387:
xxx/ellauri075.html on line 390:
xxx/ellauri075.html on line 419:
xxx/ellauri075.html on line 460: His third novel, American Psycho (1991), was his most successful; upon its release, the literary establishment widely condemned it as overly violent and misogynistic.
xxx/ellauri075.html on line 462: When asked in an interview in 2002 whether he was gay, Ellis explained that he did not identify as gay or straight but was comfortable being thought of as homosexual, bisexual or heterosexual and enjoyed playing with his persona, identifying variously as gay, straight and bisexual to different people over the years. In a 1999 interview, Ellis suggested that his reluctance to definitively label his sexuality was for "artistic reasons", "if people knew that I was straight, they'd read [my books] in a different way. If they knew I was gay, 'Psycho' would be read as a different book." In an interview with Robert F. Coleman, Ellis said he had an "indeterminate sexuality", that "any other interviewer out there will get a different answer and it just depends on the mood I am in". Mod tai ei, aikaa myöden Bretistä paljaatui ihan tavallinen hintti. Siinä se muistuttaa toista pahan apostolia Herman Melvilleä, joita Pippa Fitz-Aamobi päätti vertailla ylioppilasaineessa.
xxx/ellauri075.html on line 469: “Reading D.T. Max’s bio I continue to find David Foster Wallace the most tedious, overrated, tortured, pretentious writer of my generation,” Ellis tweeted. “David Foster Wallace was so needy, so conservative, so in need of fans – that I find the halo of sentimentality surrounding him embarrassing.” In several more tweets, he continued, “DFW is the best example of a contemporary male writer lusting for a kind of awful greatness that he simply wasn’t able to achieve. A fraud.”
xxx/ellauri075.html on line 515: Henry later called Balzac his "greatest master," and said that he had learned more about the craft of fiction from him than from anyone else. Vanha kunnon Ball-sack.
xxx/ellauri075.html on line 517: His numerous letters to the many young homosexual men among his close male friends are more forthcoming. To his homosexual friend, Howard Sturgis, James could write: "I repeat, almost to indiscretion, that I could live with you. Meanwhile I can only try to live without you." In another letter to Howard Sturgis, following a long visit, James refers jocularly to their "happy little congress of two". In letters to Hugh Walpole he pursues convoluted jokes and puns about their relationship, referring to himself as an elephant who "paws you oh so benevolently" and winds about Walpole his "well meaning old trunk".
xxx/ellauri075.html on line 519: Hugh Walpole had notable authors in his family tree: on his father's side, the novelist and letter writer Horace Walpole. According to Somerset Maugham, Walpole made a sexual proposition to James, who was too inhibited to respond with his well-meaning old trunk.
xxx/ellauri075.html on line 540: Jean Rhysillä oli rakkaussuhde itseään kaksikymmentä vuotta vanhempaan pörssivälittäjään Lancelot Grey Hugh Smithiin. Suhteen päätyttyä Rhys sai mieheltä rahallista avustusta, joka yhdessä satunnaisten teatteritöiden kanssa riitti elämiseen. Suhteen päättyminen ja Rhysin hengen vaarantanut abortti heijastuvat myöhemmin hänen romaanissaan Voyage in the Dark (1934). Vuonna 1917 meni naimisiin Jean Langeltin kanssa, joka oli hollantilainen muusikko, lauluntekijä ja journalisti. Pariskunta asui Pariisissa. He saivat pojan, joka kuoli jo pikkulapsena sekä tyttären. Langlet vangittiin 1923, koska hän ei ollut noudattanut maastapoistumismääräystä, ja Jean Rhys jäi rahattomaksi.
xxx/ellauri076.html on line 59: The members of Mötley Crüe have often been noted for their hedonistic lifestyles and the androgynous personae they maintained. Following the hard rock and heavy metal origins on the band's first two albums, Too Fast for Love (1981) and Shout at the Devil (1983), the release of its third album Theatre of Pain (1985) saw Mötley Crüe joining the first wave of glam metal. The band has also been known for their elaborate live performances, which features flame thrower guitars, roller coaster drum kits, and heavy use of pyrotechnics (including lighting Nikki on fire). Mötley Crüe's most recent studio album, Saints of Los Angeles, was released on June 24, 2008. What was planned to be the band's final show took place on New Year's Eve, December 31, 2015. The concert was filmed for a theatrical and Blu-ray release in 2016.
xxx/ellauri076.html on line 119: Hey baby, don't you wanna go somewhere? [wolf whistles] Hei beibi, ezä haluis lähtee jonnee? [susivislauxia]
xxx/ellauri076.html on line 225: And I can't stop thinkin' about Enkä aattelemasta saata laata
xxx/ellauri076.html on line 239: And I can't stop thinkin' about Enkä aattelemasta saata laata
xxx/ellauri076.html on line 249: The Coasters are an American rhythm and blues/rock and roll vocal group who had a string of hits in the late 1950s. Beginning with "Searchin'" and "Young Blood", their most memorable songs were written by the songwriting and producing team of Leiber and Stoller. Although the Coasters originated outside of mainstream doo-wop, their records were so frequently imitated that they became an important part of the doo-wop legacy through the 1960s.
xxx/ellauri076.html on line 261: I'm just a red-blooded boy and i can't stop singing about Mä oon vaan kuraveri poju enkä saata laata laulamasta kun nään
xxx/ellauri076.html on line 269: I'm just a red-blooded boy and i can't stop singing about Mä oon vaan kuraveri poju enkä laulamasta laata saata kun nään
xxx/ellauri076.html on line 281: I'm just a red-blooded boy and i can't stop singing about Mä oon vaan kuraveri poju enkä laulamasta laata saata kun nään
xxx/ellauri076.html on line 284: I'm just a red-blooded boy and i can't stop singing about Mä oon vaan kuraveri poju enkä laulamasta laata saata kun nään
xxx/ellauri076.html on line 294: 
xxx/ellauri076.html on line 393: 
xxx/ellauri076.html on line 394: 
xxx/ellauri081.html on line 86: Lohan's early work won her childhood stardom, while the sleeper hit Mean Girls (2004) affirmed her status as a teen idol. After starring in Herbie: Fully Loaded (2005), Lohan quickly became the subject of intense media coverage due to a series of personal struggles and legal troubles, as well as a number of stints in rehabilitation facilities due to substance abuse. This period saw her lose several roles and had significantly impacted her career and public image negatively.
xxx/ellauri081.html on line 88: Lohan rose to prominence in the music industry under Casablanca Records, releasing two studio albums, the platinum-certified Speak (2004) and gold-certified A Little More Personal (Raw) (2005). Lohan dabbled in fashion, beginning a line of her own titled 6126 and briefly serving as artistic advisor for Emmanuel Ungaro in 2009. Since 2016, she has opened numerous nightclubs and resorts in Greece.
xxx/ellauri081.html on line 234: Panu Rajalan ja Marja-vaimon viime kuukaudet ovat olleet vaiherikkaat. AOP. Panu Rajala, 74, kertoo tuoreessa blogitekstissään vaimonsa Marja Norhan, 58, saaneen vakavan komplikaation sydäntoimenpiteessä. Norhalle oli varattu aika ablaatioon, jolla hoidetaan eteisvärinää, mutta kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaisesti.
xxx/ellauri081.html on line 236: No ei jaxa tota lukea, jotain tavanomaista rags to riches tarinaa se on kuiteskin. Jöns vuokrasi Panun mökkiä ja rakensi sinne laiturin. Olisi sen ostanutkin, siis sen mökin laitureineen, muttei Panu myönyt. Nyze kellettelee sillä laiturilla ize, ja ablatoitu Marja paistaa särkeä. Eipä paistakaan, sekin kuoli Panun käsissä. Panulla on ollut kolme vaimoa, kaikki vainaita. Panee vähän miettimään. Vestigia terrent. Panu oli norssi, pääsi sieltä samana vuona 1963 kuin mä jouduin sisälle.
xxx/ellauri081.html on line 269: Robert F./Bob Death asks Gately if by any chance he’s heard the one about the fish. Glenn K. in his fucking robe overhears, and of course he’s got to put his own oar in, and breaks in and asks them all if they’ve heard the one What did the blind man say as he passed by the Quincy Market fish-stall, and without waiting says He goes “Evening, Ladies.” A couple male White Flaggers fall about, and Tamara N. slaps at the back of Glenn K.’s head’s pointy hood, but without real heat, as in like what are you going to do with this sick fuck?
xxx/ellauri081.html on line 273: Bob Death smiles coolly (South Shore bikers are required to be extremely cool in everything they do) and manipulates a wooden match with his lip and says No, not that fish-one. He has to assume a kind of bar-shout to clear the noise of his idling hawg. He leans in more toward Gately and shouts that the one he was talking about was: This wise old whiskery fish swims up to three young fish and goes, “Morning, boys, how’s the water?” and swims away; and the three young fish watch him swim away and look at each other and go, “What the fuck is water?” and swim away. The young biker leans back and smiles at Gately and gives an affable shruge and blatts away, a halter top’s tits mashed against his back.
xxx/ellauri081.html on line 311: His era was later labeled as La Grande Noirceur ("The Great Darkness") by its critics, due to his support of strong Catholic traditions, his support of private property rights vis-a-vis growing labour rights movements, and his strong opposition not only to Communism, but also to secularism, feminism, environmentalism, leftist separatism and other non-conservative and progressive political trends and movements that would influence Quebec politics and society over the following 60 years, starting with the Quiet Revolution of the 1960s under his Liberal successor Jean Lesage.
xxx/ellauri081.html on line 388: Eliteschule des Sports - Schule für Hochbegabtenförderung - internationale Schule - Gymnasium mit Sportklassen und Internat. Heinrich Heinesta mulla on jo paasaus, se oli epäonistuneesti kristityxi käännähtänyt jutku.
xxx/ellauri081.html on line 501: Wallun äiskä paljasti että poissaolevan puhuttelu on apostrofi ellei ole hullu. Se on respektaabeli taiteenlaji. Kun Pezku sekosi ulko-ovia pidettiin takalukossa. Ne piti avata avaimella sisältä ja ulkoa. Musta tuli aika taitava takalukkoilija. Jokainen anova saa, ja kolkuttavalle avataan. Calle pyysi kärsimättömänä alzheimerina mua avaamaan sille lukittuja ovia Munksnäshemmetissä. En avannut. Ei ollut avainta. Sä olit isi jo aika poissaoleva.
xxx/ellauri081.html on line 510: Jack Benny (born Benjamin Kubelsky; February 14, 1894 – December 26, 1974) was an American entertainer, who evolved from a modest success playing violin on the vaudeville circuit to a highly popular comedic career in radio, television and film. He was known for his comic timing and the ability to cause laughter with a pregnant pause or a single expression, such as his signature exasperated "Well! "
xxx/ellauri081.html on line 513: Benny was born Benjamin Kubelsky in Chicago on February 14, 1894, and grew up in nearby Waukegan. He was the son of Jewish immigrants Meyer Kubelsky (1864–1946) and Emma Sachs Kubelsky (1869–1917), sometimes called "Naomi". Meyer was a saloon owner and later a haberdasher who had emigrated to America from Poland. Emma had emigrated from Lithuania. Benny began studying violin, an instrument that became his trademark, at the age of 6, his parents hoping for him to become a professional violinist. He loved the instrument, but hated practice. His music teacher was Otto Graham Sr., a neighbor and father of football player Otto Graham. At 14, Benny was playing in dance bands and his high school orchestra. He was a dreamer and poor at his studies, and was ultimately expelled from high school. He later did poorly in business school and at attempts to join his father´s business. In 1911, he began playing the violin in local vaudeville theaters for $7.50 a week (about $210 in 2020 dollars). He was joined on the circuit by Ned Miller, a young composer and singer.
xxx/ellauri081.html on line 521: old Sadie Marks (whose family was friends with, but not related to, the Marx family). Their first meeting did not go well when he tried to leave during Sadie´s violin performance.[2]:30–31 They met again in 1926. Jack had not remembered their earlier meeting and instantly fell for her.[2]:31 They married the following year. She was working in the hosiery section of the Hollywood Boulevard branch of the May Company, where Benny courted her.[2]:32 Called on to fill in for the "dumb girl" part in a Benny routine, Sadie proved to be a natural comedienne. Adopting the stage name Mary Livingstone, Sadie collaborated with Benny throughout most of his career. They later adopted a daughter, Joan (b. 1934). Her older sister Babe would be often the target of jokes about unattractive or masculine women, while her younger brother Hilliard would later produce Benny´s radio and TV work.
xxx/ellauri081.html on line 524: When he complained of stomach pains in early December, a first test showed nothing, but a subsequent examination showed that he had inoperable pancreatic cancer. Benny went into a coma at home on December 22, 1974.
xxx/ellauri081.html on line 590: 21.1.2019 · Leijona raateli miehen kuoliaaksi Intian Punjabin osavaltiossa sunnuntaina. Mies oli kiivennyt ...
xxx/ellauri084.html on line 36: Both Hitler's oratory and Wittgenstein's philosophy of language derive from the hermetic tradition, the key to which is Wittgenstein's "no-ownership" theory of mind, described by P. F. Strawson in his book Individuals (1958). The no-ownership theory is a metaphysical doctrine of the self, labelled by Strawson. It arises from cartesian mind-body dualism (see mind body problem) and maintains that conscious experiences with a subject cannot be said to ‘belong’ to that subject, because “Only those things whose ownership is logically transferable can be owned at all“. Kauppamiesmäistä mind-body kapitalismia. Taas yxi kiemurtelu sielun irrottamisexi ruumiista.
xxx/ellauri084.html on line 84: Juska Hallabaloo, vt slavisti: Scripta manent. Maneetin seikkailuja Uppoavassa Lännessä. Irtonumeroita vielä saatavana:
xxx/ellauri084.html on line 334: Siyavash and Sudabeh (Persian)
xxx/ellauri084.html on line 347: Zal and Rudabeh (Persian)
xxx/ellauri084.html on line 371: Bohr kiersi Golgatan ja väistin ristin kolahduxen kalloon sanomalla "ei ole kvanttimaailmaa. Tää on vaan abstraktia fysikaalista kuvausta. On väärin ajatella että fysiikan tehtävä on selvittää millaista luonto on. Fysiikka koskee vaan mitä siitä voi sanoa." Kiemurtelua, Niels hyvä, kiemurtelua! Istu tyhjän päälle vaan!
xxx/ellauri084.html on line 376: coeliac (adj.) "pertaining to the cavity of the abdomen," 1660s, from Latin coeliacus, from Greek koiliakos "pertaining to the bowels," also "pain in the bowels," from koilia "bowels, abdominal cavity, intestines, tripe" from koilos "hollow," from PIE root *keue- "to swell," also "vault, hole." Cognate with coelum. Pater noster qui es in coelis.
xxx/ellauri084.html on line 380: Koska suolen vuori sisältää välttämättömiä entsyymejä ruuansulatuksessa ja imeytymisessä, sen tuhoutuminen johtaa imeytymiseen, vaikeuksiin imeytyä ruokaan ja välttämättömiin ravintoaineisiin. Tämän seurauksena keliakiaa pidetään usein malabsorptiohäiriönä.
xxx/ellauri084.html on line 531: aboutjazz.com/ronbrown?width=800">https://musicians.allaboutjazz.com/ronbrown?width=800
xxx/ellauri084.html on line 554: ron brown clinton cabinet member
xxx/ellauri084.html on line 594: Film critic André Bazin (1918-1958) is notable for arguing that realism is the most important function of cinema. His call for objective reality, deep focus, and lack of montage are linked to his belief that the interpretation of a film or scene should be left to the spectator. This placed him in opposition to film theory of the 1920s and 1930s, which emphasized how the cinema could manipulate reality.
xxx/ellauri084.html on line 612: Eri tilanteista tuli eri painotuxet. Pyllyverhomiehen pointti oli että kaikki kyllä on tietoisia absoluuttisesta totuudesta, vaikka eivät tunnusta. Pitäis tunnustaa! Kierkegaard oli enempi kiinnostunut avantohypystä. Hyppää vaan, kyllä Jee-suxet ottaa vastaan, niinkuin rokkikonsertissa. Ei tää ole järjetöntä, uskonnossa ei ole kysymyskään mistään järjestä.
xxx/ellauri084.html on line 770: Retrospectively, critical appraisals have become ever more lavish. Writing in the Los Angeles Times in 2000, US film critic Kenneth Turan called it a "monumental" work, and "one of the most potent documentaries ever made".The Arts Desk (UK) called it simply "the greatest documentary ever made about France during the Second World War".
xxx/ellauri084.html on line 772: The candid approach of The Sorrow and the Pity shone a spotlight on antisemitism in France and disputed the idealized collective memory of the nation at large. In 2001, Richard Trank, a documentarian of the Simon Wiesenthal Center, described it as "a film about morality that explores the role of ordinary people".
xxx/ellauri084.html on line 773: In France, after its release, communists, socialists, and "independent groups" treated the film favorably; however, the far right disapproved on account of the director's background. Some French critics denounced the film as unpatriotic. The film has also been criticized for being too selective and that the director was "too close to the events portrayed to provide an objective study of the period."
xxx/ellauri084.html on line 779: Interview cinématographique de Maurice Chevalier, s'exprimant en anglais, à destination du public américain, évoquant les accusations portées contre lui de collaboration avec les Allemands, suivie d'images de la Libération rythmée ironiquement par une chanson joyeuse du chanteur.
xxx/ellauri084.html on line 781: Par ailleurs, Simone Veil, qui siégeait alors au conseil d'administration de l'ORTF, a critiqué la pertinence du documentaire qui, selon elle, ne reflète pas les réalités de cette époque. S'exprimant en 1992 sur France 3, elle a rappelé sa position en indiquant que Le Chagrin et la Pitié « a été très injuste pour les résistants et les Français qui ont sauvé beaucoup d'enfants juifs - beaucoup plus que dans d'autres pays - des voisins qui ont pris un enfant qu'ils ne connaissaient pas, mais aussi les églises ». Elle estime choquant que la ville résistante de Clermont-Ferrand soit présentée comme une ville de collaborateurs.
xxx/ellauri084.html on line 783: Par la suite, Marcel Ophüls réalisa, en collaboration avec André Harris et Alain de Sédouy, une série d'autres films documentaires sur l'armée qui eurent moins de succès.
xxx/ellauri084.html on line 787: abethklettaudio.files.wordpress.com/2013/09/edithwharton.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri084.html on line 803: A new pastor arrives in a stark Vermont village and is intrigued by crippled, misshapen Ethan Frome living on an isolated, hardscrabble farm with his sickly wife Zeena.
xxx/ellauri084.html on line 806: It is quickly clear that Ethan has deep feelings for Zeena's cousin Mattie. Zeena understandably resents them. Zeena's treasured pickle dish breaks. Ethan goes into town to buy glue for the broken pickle dish. Zeena uses it to cement her determination to send Mattie away.
xxx/ellauri084.html on line 809: Zeena gets well and takes care of the disabled ex-lovers.
xxx/ellauri084.html on line 832: More and more celebrities admit every year that they are gay, but this is not the case with Sigourney Weaver since this celebrity never said so. In any case, celebrities many times refuse to talk about their private lives, so we never know if they are gay or straight.
xxx/ellauri085.html on line 55: Burma-Shave was a brand of brushless shaving cream that was sold from 1925 to 1966. The company was notable for its innovative advertising campaign, which included rhymes posted all along the nation’s roadways. Typically, six signs were erected, with each of the first five containing a line of verse, and the sixth displaying the brand name.
xxx/ellauri085.html on line 59: The product was sold by Clinton Odell and his sons Leonard and Allan, who formed the Burma-Vita Company, named for a liniment that was the company’s first product. The Odells were not making money on Burma-Vita, and wanted to sell a product that people would use daily. A wholesale drug company in Minneapolis, Minnesota, where the company was located, told Clinton Odell about Lloyd’s Euxesis, a British product that was the first brushless shaving cream made, but which was of poor quality. Clinton Odell hired a chemist named Carl Noren to produce a quality shaving cream and after 43 attempts, Burma-Shave was born.
xxx/ellauri085.html on line 61: To market Burma-Shave, Allan Odell devised the concept of sequential signboards to sell the product. Allan Odell recalled one time when he noticed signs saying Gas, Oil, Restrooms, and finally a sign pointing to a roadside gas station. The signs compelled people to read each one in the series and would hold the driver’s attention much longer than a conventional billboard. Though Allan’s father, Clinton, wasn’t crazy about the idea he eventually gave Allan $200 to give it a try.
xxx/ellauri085.html on line 73: Burma-Shave sales rose to about 6 million by 1947, at which time sales stagnated for the next seven years, and then gradually began to fall. Various reasons caused sales to fall, the primary one being urban growth. Typically, Burma-Shave signs were posted on rural highways and higher speed limits caused the signs to be ignored. Subsequently, the Burma-Vita Company was sold to Gillette in 1963, which in turn became part of American Safety Razor, and Phillip Morris. The huge conglomerate decided the verses were a silly idea and one of America’s vintage icons was lost to progress.
xxx/ellauri085.html on line 104: Olla podrida (/ˌɒlə poʊˈdriːdə, - pəˈ-/,[1] also UK: /- pɒˈ-/,[2] US: /ˌɔɪə pəˈ-/,[3] Spanish: [ˈoʎa poˈðɾiða]; literally "rotten pot", although podrida is probably a version of the original word poderida, so it could be translated as "powerful pot") is a Spanish stew, usually made with chickpeas or beans, and assorted meats like pork, beef, bacon, partridge, chicken, ham, sausage, and vegetables such as carrots, leeks, cabbage, potatoes and onions.
xxx/ellauri085.html on line 106: If it is a surprise to learn that Lawrence originally conceived of Women in Love as a money-making pot-boiler, it comes as an endearing shock to read that James Joyce submitted some of his early work to the firm of Mills and Boon. There is no record of the reader’s report, beyond the fact that he rejected Dubliners as unsuitable material for the unique imprint of that publishing house. For his part, Lawrence had no doubt that the author of Ulysses was the real smutmonger of modern fiction. ‘My God, what a clumsy olla putrida James Joyce is!’, he wrote to Aldous Huxley, ‘nothing but old fags and cabbage-stumps of quotations from the Bible and the rest stewed in the juice of deliberate journalistic dirty-mindedness.’ To his wife Frieda he wrote, after reading Ulysses, that ‘the last part of it is the dirtiest, most indecent, obscene thing ever written’; and he later complained that Joyce had degraded the novel to the level of an instrument for measuring twinges in the toes of unremarkable men. Joyce’s reply to the charge that he was just another pornographer doing dirt on sex was to claim that at least he had never made the subject predictable or boring. He denounced Lady Chatterbox’s Lover — his title for Lawrence’s notorious novel — as a ‘lush’ production in ‘sloppy English’ and dismissed its ending as ‘a piece of propaganda in favour of something which, outside of DHL’s country at any rate, makes all the propaganda for itself’. It is a minor irony of literary history that both men were married at Kensington Register Office in London, although, unlike Lawrence, the Irishman allowed a decent interval of twenty-five years to elapse before the solemnisation of his nuptials.
xxx/ellauri085.html on line 163: Anti-Oidipus (ransk. L’Anti-Œdipe) on ranskalaisen filosofin Gilles Deleuzen ja psykoanalyytikon Félix Guattarin vuonna 1972 julkaisema kirja, joka kyseenalaistaa sekä filosofian että psykoanalyysin ja ehdottaa tilalle ”skitsoanalyysia”. Kirja on ”Kapitalismi ja skitsofrenia” -sarjan ensimmäinen osa (toinen osa Mille plateaux ilmestyi 1980). Anti-Oidipuksessa Deleuze ja Guattari luovat eklektisen selvityksen psykologiasta, taloustieteestä, yhteiskunnasta ja historiasta sekä näyttävät, miten ”primitiivinen”, ”despoottinen” ja ”kapitalistinen” aikakausi eroavat toisistaan ”tuotannon”, ”rekisteröimisen” ja ”kulutuksen” organisoinnin suhteen. Deleuze ja Guattari väittävät kuvaavansa, miten kapitalismi kanavoi halut aksiomaattisen, rahapohjaisen talouden kautta. Aksiomaattinen rahatalous on yksipuolinen organisaatiomuoto, joka on abstrakti, ei-paikallinen ja ei-materiaalinen.
xxx/ellauri085.html on line 173: “Yevtuschenko” is likely an allusion to Soviet-Russian poet Yevgeny Yevtushenko, who never produced a textbook on clinical psychology. But it's fascinating—throughout Infinite Jest, Wallace and his characters consistently attribute fabricated texts to real people! See, for example, “Gilles Deleuze's posthumous Incest and the Life of Death in Capitalist Entertainment” (792).
xxx/ellauri085.html on line 177: In one of the more disturbing case histories in the novel, a stable father/husband begins obsessing over the television program M*A*S*H (taking meticulous and incoherent notes), gradually losing his mind speaking only in cryptic references to M*A*S*H and sending letters to the characters, not the actors!
xxx/ellauri085.html on line 194: I write about personal finance, investments, entrepreneurship, and basically what a cheapo I am. I am recording all my learnings and mistakes on my youtube channel. Behavioral Economic + Artificial Int
xxx/ellauri085.html on line 211: I feel like a lot of people have covered the ugly and probably the truest way of getting through it all. Alcohol, meds or marrying into a rich family so you can kick your fe... Read More »
xxx/ellauri085.html on line 214: And you’ll probably start nodding off because the work is so boring,
xxx/ellauri085.html on line 215: You’ll probably fall asleep multiple times on your desk because of how freaken boring the work is, and you up to your coffee consumption so your manager doesn’t see you falling asleep.
xxx/ellauri085.html on line 216: Then your pants start to feel tight cause of your shitty habits and then it just spirals from there.
xxx/ellauri085.html on line 223: Except for the one who hired me because she is an absolute beast.
xxx/ellauri085.html on line 230: Lastly, okay, you’re unable to have any “dreams” to aspire towards because you’re dreading to go to work every day.
xxx/ellauri085.html on line 231: How can you even spend time thinking about the person you want to be when all you can think about is how shit this job is?
xxx/ellauri085.html on line 256: At this level almost all the responsibility will probably end up on them because they are the highest in the hierarchy. However that doesn't mean they put forth the most effort. Not by far.
xxx/ellauri085.html on line 258: Also how these types think about themselves and what they supposedly contribute. Yes some contribute a lot while others have a sense of self worth that far exceeds reality believing they contribute more therefore work all the time.
xxx/ellauri085.html on line 264: Mark Cuban for example does this. There are many facts to his beginning and journey that are not exactly moral or success related but now hes in a position to say whatever he wants and relate everything as a direct result of his effort, ability and contributions and supposedly working harder than everyone else. He just likes to hear himself talk like many of these types do.
xxx/ellauri085.html on line 270: Most of the time it's a waste of energy to wonder about somebody else, what they're doing and what makes them tick when you have many tasks at hand. Do your work consciously as possible look for opportunity and put fourth a sincere effort with the most innocent approach you can.
xxx/ellauri085.html on line 283: For most of his career, Peterson maintained a clinical practice, seeing about 20 people a week. He has been active on social media, and in September 2016 he released a series of videos in which he criticized Bill C-16 which proposed to add "gender identity or expression" as a prohibited ground of discrimination under the Canadian Human Rights Act, and to similarly expand the definitions of promoting genocide and publicly inciting hatred in the hate speech laws in Canada.
xxx/ellauri085.html on line 285: As a result of new projects, he decided to put the clinical practice on hold in 2017 and temporarily stopped teaching as of 2018. In February 2018, Peterson entered into a promise with the College of Psychologists of Ontario after a professional misconduct complaint about his communication and the boundaries he sets with his patients. The College did not consider a full disciplinary hearing necessary and accepted Peterson entering into a three-month undertaking to work on prioritizing his practice and improving his patient communications. Peterson had no prior disciplinary punishments or restrictions on his clinical practice.
xxx/ellauri085.html on line 289: Peterson has argued that there is an ongoing "crisis of masculinity" and "backlash against masculinity" in which the "masculine spirit is under assault." He has argued that the left characterises the existing societal hierarchy as an "oppressive patriarchy" but "don’t want to admit that the current hierarchy might be predicated on competence." He has said men without partners are likely to become violent, and has noted that male violence is reduced in societies in which monogamy is a social norm. He has attributed the rise of Donald Trump and far-right European politicians to what he says is a negative reaction to a push to "feminize" men, saying "If men are pushed too hard to feminize they will become more and more interested in harsh, fascist political ideology." He attracted considerable attention over a 2018 Channel 4 interview in which he clashed with interviewer Cathy Newman on the topic of the gender pay gap. He disputed the contention that the disparity was solely due to sexual discrimination. It might be predicated on competence.
xxx/ellauri085.html on line 291: When asked in September 2016 if he would comply with the request of a student to use a preferred pronoun, Peterson said "it would depend on how they asked me.… If I could detect that there was a chip on their shoulder, or that they were [asking me] with political motives, then I would probably say no.…
xxx/ellauri085.html on line 299: n 2016, Peterson had a severe depression and was prescribed clonazepam. In late 2016, he went on a strict diet consisting only of meat and some vegetables, in an attempt to control his severe depression and the effects of an autoimmune disorder including psoriasis and uveitis. In mid-2018, he stopped eating vegetables at all, and continued eating only beef (carnivore diet).
xxx/ellauri085.html on line 301: In April 2019, his prescribed dosage of clonazepam was increased to deal with the anxiety he was experiencing as a result of his wife's cancer diagnosis. Starting several months later, he made various attempts to lessen his drug intake, or stop taking drugs altogether, but experienced "horrific" withdrawal syndrome, including akathisia, described by his daughter as "incredible, endless, irresistible restlessness, bordering on panic". According to his daughter, Peterson and his family were unable to find doctors in North America who were willing to accommodate their treatment desires, so in January 2020, Peterson, his daughter and her husband flew to Moscow, Russia for treatment. Neo-Marxist doctors there diagnosed Peterson with pneumonia in both lungs upon arrival, and he was put into a medically induced coma for eight days. Peterson spent four weeks in the intensive care unit, during which time he allegedly exhibited a temporary loss of any remaining skills. Unfortunately, he was resuscitated, unnecessarily.
xxx/ellauri085.html on line 303: Several months after his treatment in Russia, Peterson and his family moved to Belgrade, Serbia for further treatment. In June 2020, Peterson made his first public appearance in over a year, when he appeared on his daughter's podcast, recorded in Communist Belgrade. He said that he was "back to my regular self", other than feeling fatigue, and was cautiously optimistic about his prospects. He also said that he wanted to warn people about the dangers of long-term use of benzodiazepines (the class of drugs that includes clonazepam). In August 2020, his daughter announced that her father had contracted COVID-19 during his hospital stay in Serbia. Two months later, Peterson posted a YouTube video to inform that he had returned home and aimed to resume his destructive work in the near future.
xxx/ellauri085.html on line 315: First, anyone who says that a tenured professor cannot be terminated for extremely poor teaching is absolutely and completely wrong. I was. So now I have a lot of free/downtime to write shit to Quora.
xxx/ellauri085.html on line 320:
xxx/ellauri085.html on line 329: And here’s an even better question than the first one: Why would the idea continue to have so much currency despite having absolutely no demonstrable basis for belief? And the great Upton Sinclair gave us the answer to that one: “It is difficult to get a man to understand something when his salary depends on him not understanding it.”
xxx/ellauri085.html on line 334: Well, you sort of have to admit it SOUNDS like in theory it could work, but humans are involved so that's where it reliably goes wrong.
xxx/ellauri085.html on line 355: This has a two part answer. The first is, that it assumes that businesses are started and then expanded for the purpose of creating jobs and advancing the working class. This simply is not true. When a person opens a business, their entire purpose is to earn a profit. Not a single multimillionaire has ever said “I think we need more jobs and better wages, so I think we should open another facility.” This can be documented with the exodus of American business to coutries such as Mexico, China, and Japan, just to name a few. They were NOT trying to create jobs in those countries. They were trying to increase profits. There are any number of counties, cities, and states that are held hostage by big business demanding tax abatements and other concessions if they agree to do business and maybe create jobs in those areas. So you see, big business is not about helping the little guy…it is about how much profit they can make with a PROMISE to help the little guy.
xxx/ellauri085.html on line 367: Most people who talk about “Trickle Down not working” are concerned with absolute, rather than relative income. So if you earn $10 more and your neighbor earns $1000 more under this paradigm you are worse off because you theoretically might have gotten a chunk of the extra your rich fat neighbor made although percentwise you get about the same profit. The thing is: advocates of supply side economics are working from a different paradigm where THEIR wages is the more important thing. Don't buy another bottle of olive oil before seeing this.
xxx/ellauri085.html on line 377: The software you are using right now… came from wealthy people. The monitor, or laptop screen, the computer, the cables or wifi, the router, modem, the internet service provider…. the chair you are sitting on, the desk your are sitting at, the clothes you are wearing….
xxx/ellauri085.html on line 396: It has several inherent flaws. When people argue for more “libertarian” economic policy, there’s a tendency to think only about the initial development of a business, and to ignore the possibility of direct communication between two businesses in competition. Here’s a pretty typical argument for trickle-down: If a small sandwich shop manages to produce a good product at a low price, it can attract a bunch of customers, and make enough money to buy a second shop, which will allow them to hire more employees. But if taxes are too high, they wont be able to open that second location, and then they won’t be able to employ as many people. They also might have to pay their workers less, and better workers might quit to work in other places. And they’ll have to increase their prices. Thus, lower taxes on the upper middle class and rich result in a more employed society with higher wages and cheaper products.
xxx/ellauri085.html on line 398: And that’s usually where that thought experiment ends. But let’s keep going with the scenario with low taxes, shall we? After a long time of this pattern, this sandwich shop might turn into a large chain. They’re above the struggle to survive that they started in, and other sandwich shops can’t easily take away a large portion of their customers. It becomes quite expensive to try and out-compete them. But competition is also expensive on their end. And then the owner of this shop starts to think “now wait a minute… I raise the starting wage of my workers and lower my prices, and then everyone else does the same, until eventually, I’m forced to do it again. But that second time, and every time afterwards, I’m not getting more customers or more efficient workers, I’m competing with the other companies to try to maintain what I already have, with less and less profit. And the same is true for everyone I’m competing with. What if I talked to all the other big chains in this area, and we all agreed to keep about the same starting wage and price? That way we ALL make more money.” And now those lower taxes have no effect on price or wages, all that extra money becomes profit.
xxx/ellauri085.html on line 400: But profit increases the number of people they employ, right? Sometimes, but this becomes less and less true the bigger a business gets. If a business gets big enough, they might fill their niche completely. For a smaller business, expanding is often a good investment, but there comes a point where that’s not really going to make you that much more money. The people who want to go to your stores might already be going to your stores about as much as they want to, so you don’t need to hire anyone else, or open a new location. So now all that profit goes to…the people who own the company. If the company can’t make any more money by expanding, they usually decide that they just give all of their executives a raise.
xxx/ellauri085.html on line 401: And that’s not even talking about automation.
xxx/ellauri085.html on line 411: Um, no, no one is saying that. The idea is hilarious. This is where it goes wrong: Govt taking a little less from the rich than before is not a gift! It was THEIR money in the first place. How did we ever get to the place where people think that everything belongs to the govt like a king in feudal and ancient times, and we are all just subjects, serfs, and they will tell US how much of our own earnings we get to keep? Didn't we fight a revolution to abolish that nonsense?
xxx/ellauri085.html on line 426: Another huge problem because it erects barriers to poor people starting a business is undue govt licensing training requirements to open all kinds of businesses. A high license fee is simply a barrier that stops people from doing it, and there are examples such as hair braiding requiring exorbitant fees and training. Probably big salons got the City Council to create a bs license to keep out competition. Million dollar medallion fees to the city just to run 1 taxi is another example, and rideshare tried to get around that expense and has allowed many people a 2nd income to build upon. And a 3rd and so on, work 24/7 in fact to survive. For minimum wage is a BARRIER.
xxx/ellauri085.html on line 428: Other barriers are produced by govt in their speeches, it might not even be policy yet, but if for example Obama talks about raising taxes and tells business owners like Joe the Plumber that “You didn’t build that!” Then what signal does that send to would-be entrepreneurs? Probably just wait til a more friendly administration comes along. Not surprising that business activity increased toward the end of Obama’s term and really took off once people figured out that Trump was going to have policies that reduced barriers.
xxx/ellauri085.html on line 430: So uncertainty and hostile business environments tend to chill investment in new ventures. When the tide changes, then boom, it increases, and even at lower tax rates, we end up with MORE tax revenue due to a wider tax base and more people working and paying taxes and reduced tax avoidance, since rich people will pay "reasonable" taxes, but when they are high, then they look for shelters and overseas investments.
xxx/ellauri085.html on line 445: The reality of incentive based economics is that by lowering the tax rates on future profitable activity will divert huge amounts of cash today into unproductive passive investments, and to such investments that eat away jobs and support accumulation of wealth.
xxx/ellauri085.html on line 457: Because it assumes that rich people automatically create more jobs if they have more money. This idea ignores the reason why jobs are created in the first place: to make profit. Which means that new jobs are only created if they are profitable to the employer. If all the jobs that could be created aren’t, it doesn’t matter how much money the employer has. And therefore giving the employer more money in such a situation will not lead to more jobs being created.
xxx/ellauri085.html on line 459: If there are profitable jobs to be created and employers don’t have the money to start it off they could take out a loan and pay it off with the profit. There simply is no situation left where lowering the rich’s taxes would create jobs. But we don’t have to rely on this argument, we can look at the many times where this was tried and, guess what: lowering the rich’s taxes has never created more jobs.
xxx/ellauri085.html on line 461: It however of course will make the rich richer without any risk, effort or investment and that is the reason why they are lying to you about this. The reason is greed, nothing more.
xxx/ellauri085.html on line 466: It works well for a small rich elite, but for the majority and more importantly for the national economy? Well it has never worked in the past why assume that it would work now? This is a con perpetuated by the wealthy elite to keep more of the money they earn and give less of it to the government. Concentrating wealth in the hands of a few is actually really really bad for the economy. Less of it circulates. The poor/middle classes tend to spend everything they get, they can't not, they just have less disposable income. It tends to go on food, rent and essentials. If they don't have enough money to spend because a greater slice of the pie is tied up in fewer hands they don't have as much to spend and less money circulates through the economy. That is bad. They don't squirrel it away in the Bahamas or Swiss bank accounts or spend it on a second Ferrari Testarossa. They don't have that luxury. The myth of trickle down economics was discredited years ago.
xxx/ellauri085.html on line 480: For decades, working families have been told not to worry about the growing wealth gap between the nation’s haves and have-nots. A rising tide lifts all boats, we’ve been told with encouraging smiles and pats on the back.
xxx/ellauri085.html on line 491: The latest indicator that things are terribly out of whack came in a report last week from the Economic Policy Institute, which found that compensation for American chief executives increased by 940% from 1978 to 2018, while pay for the average worker rose by a miserable 12% over the same 40-year period.
xxx/ellauri085.html on line 499: On Sunday, President Trump dismissed growing speculation about a recession by insisting his tax cuts, and the miracle of trickle-down prosperity, will keep the economy humming.
xxx/ellauri085.html on line 507: On a smaller level, Republicans turned the state of Kansas into a laboratory for trickle-down economics, with the goal being to prove conclusively that if you aggressively cut taxes, the economy will rev like a mighty engine.
xxx/ellauri085.html on line 511: “Not being able to finance a quality education system and other priorities can lead to lower economic performance when tax revenues are too low,” he said. “At current tax rates, there’s no credible evidence that tax cuts pay for themselves.”
xxx/ellauri085.html on line 514: It’s currently estimated that the richest 200,000 families own about as much as the bottom 90% of households combined.
xxx/ellauri085.html on line 526: Expand the earned income tax credit, which could lift roughly 4.7 million children above the poverty line.
xxx/ellauri085.html on line 532: From 1940 to 1980, the tax rate for the super-rich never dropped below 70%. For much of the 1950s, it was above 90% — although, like today, most rich people used a variety of techniques to lower their tax bills, such as tax shelters and offshore accounts.
xxx/ellauri085.html on line 561: First, the tax cuts succeeded at putting more money in the pockets of the rich. The share of national income flowing to the top 1 percent increased by about 0.8 percentage points. (For comparison, in the United States the bottom 10 percent of earners capture only 1.8 percent of the country’s income).
xxx/ellauri085.html on line 563: But they had no effect on economic growth or employment. Though those quantities fluctuated slightly after the major tax cuts that were studied, the effect was statistically indistinguishable from zero. The “rocket fuel” so often promised by supporters of these tax cuts? It fizzles out time and time again.
xxx/ellauri085.html on line 577: Given the historically low tax burdens on the wealthy in the United States, their ability to pay for higher taxes has probably never been better.
xxx/ellauri085.html on line 585: At this point, unless we allow millions more immigrants into our country, thereby expanding the workforce, economic growth will be sluggish. There is plenty of wealth being created, but it is often in too few hands. Government spending generally has far less velocity due to more and more people having less disposable income. The elitists in the U.S. embarked on this globalist philosophy 30–40 years ago and there has been significant economic growth worldwide, but that has been at the expense of the American worker and to some degree our way of life. The introduction of massive amounts of consumer credit has only made things worse.
xxx/ellauri085.html on line 597: I would increase the minimum wage to $15 an hour and severely limit welfare to those who are disabled.
xxx/ellauri085.html on line 618: Isä-Jamesin leffoissakin esiintynyt tunteilun ja läpän yhdistelmä sopii sinänsä vallan mainiosti, eikä siinä ole mitään uutta eikä ihmeellistä. Aristofanes ei ollut järin sentimentaalinen (but cf. able/43646830">here), eikä Rabelais, mutta siitä eteenpäin Hamletin ja Cervantesin kautta Moliéreen, ja Dickensiin puhumattakaan jostain Steinbeckistä ja Saroyanista. Koko jenkkiteeveegenre "romanttinen komedia" on justiinsa sitä.
xxx/ellauri086.html on line 199: Ezin tätä Leavittia netistä, ensin löytyi kaljupäinen asunnonvälittäjä Nevadasta, sitten joukko samannimisiä feministisiä naisia alkaen 1800-luvulta. Ei kai vaan Troy ole vihainen jollekin Elizabeth-tädille? Lopulta löytyi youtubesta kyseinen limaska, jonka isotissisillä kuminaisilla kuvitettu pumaska sen izensä eloisasti väkyttämällä demagogialla oli just sellaista mitä saattoi odottaa. Se tekee elävistä ihmisistäkin pelihahmoja ja pompittaa niitä sinne minne sen sairas mieli johdattaa. Karmea esimerkki Amerikan ja pelimaailman mädättävästä vaikutuxesta apinaan. Kaikista hupaisin oli sen esiin marssittama "tiedemies" joka koitti perustella naisten lytistyxen "lajinomaisella dimorfismilla". Miehet nyt vaan ovat perseestä ja naiset anuxesta, ei sille voi mitään, Darwin käski niin. Ei se mun vika oo, mä noudatan vain annettuja käskyjä.
xxx/ellauri086.html on line 215: Is it okay for a Christian to swear? What about euphemisms?
xxx/ellauri086.html on line 219: Nothing here about taking the names of genitals in vain.
xxx/ellauri086.html on line 220: Paul is no clearer about this in Ephesians 4:29: “Do not let any unwholesome talk come out of your mouths." Are genitals unwholesome?
xxx/ellauri086.html on line 230: Smoking is not expressly forbidden anywhere in the Bible. There is a veritable who’s who list of Christians who smoked. One of the greatest preachers and evangelists of the 19th century loved his cigars. He was Charles Spurgeon. Other famous Christians who smoked or still do are J.R.R. Tolkien, C.S. Lewis, Chuck Colson, Johann Sebastian Bach, Billy Graham, and Jerry Farwell (although the last two quit in their latter years). This article has addressed all types of tobacco: cigarettes, pipe, cigar, snuff, and chewing tobacco. Come to think of it, all these famous Christians are dead. Put that in your pipe and smoke.
xxx/ellauri086.html on line 234: The same questions could be asked about drinking beer, or wine, or eating pork, or…the list goes on. The fact is that it is a fallen world and that there are no perfect Christians. None are perfect but they are forgiven. Even eating pork is forgiven although it is expressly forbidden in the Word. Pig breeders bleed horses and mainline the blood into pigs to get them into heat in unison. Jesus sent a bunch of demons into a flock of pigs who ran into lake Kinnereth and drowned. It was a-okay, because it was him that did it. Why the demons begged to be allowed to enter the swine is unclear from the account.
xxx/ellauri086.html on line 238: The Bible is pretty silent about tattoos. Search any concordance and you will not find restrictions on abortions, on gambling, or on tattoos. So how do we know whether a thing is sin or not if the Bible is silent on a particular issue? Is it a sin to have a tattoo according to biblical principles? What about a Christian symbol like a cross for a tattoo? Surely that would be acceptable wouldn’t it?
xxx/ellauri086.html on line 242: There actually are some references on tattoos in Leviticus 19:28: “Do not cut your bodies for the dead or put tattoo marks on yourselves. I am the LORD." But what about tattoos for the living? A tattoo saying "I am the LORD?" Swearing not falsely but truly? Oh, this is really a can of worms.
xxx/ellauri086.html on line 266: Jöns ehti käydä Kabulissa ennen Afganistanin neuvostomiehitystä.
xxx/ellauri086.html on line 282: Faktat luteista on että joku muu kuin minä oli nukkunut mun sängyssä ja sen jälkeen sieltä löytyi luteita. Oliko ne mujahediinejä vai suomalaisia sissejä ne eivät kertoneet. Mustaa afgaa sai pressolta l. perunatorilta, ei sitä tarvinnut Kabulista asti ize hakea. Se pikku matto on Seijan mukaan nyt sen sohvan päällyxenä. Ei se riitä keskilattialle matoksi. Sitäpaizi mielestäni sain sen sulta tuliaisena. Ottaa antaa kanankakan kantaa :)
xxx/ellauri086.html on line 389: "Clark" (Gable? Kent?), 55, on joutunut ottamaan lomautusta yökastelijan toimesta. Seurakunnan vanhimmat tutkivat onko se poikennut innoitetusta sanasta. Tuskinpa.
xxx/ellauri086.html on line 405: In September 2017, a team of scholars, computer scientists, philologists and linguists at the University of Padua analyzed 150 novels written in Italian by 40 different authors, including seven books by Elena Ferrante, but none by Raja. Based on analysis using several authorship attribution models, they concluded that Anita Raja's husband, author and journalist Domenico Starnone, is the probable author of the Ferrante novels. Raja has worked for E/O Publishing as copy editor and has been editing Starnone's books for years.
xxx/ellauri086.html on line 407: Ferrante has repeatedly dismissed suggestions that she is actually a man, telling Vanity Fair in 2015 that questions about her gender are rooted in a presumed "weakness" of female writers.
xxx/ellauri086.html on line 446: Not a second did you falter. There's no doubt about it, I can tell that she was born Hungarian!
xxx/ellauri086.html on line 451: Royalty is absolutely written on her face
xxx/ellauri086.html on line 498: The west-side story here, reduced to its elements: “Manhattan” is a movie about a five-foot middle-aged Jew who beds a sweet 17-year-old girl, breaks her heart when he leaves her for someone else and only comes crawling back when he gets dumped. It is not simply that so many of us were so besotted with the film for so long; it’s that we were perfectly content to look and see the small tits and the virgin butt. The problem was an addiction to “the self-gratifying view,’’ Mr. Allen suggested - having made another movie about how he relentlessly does what he pleases. Butt on fire. Joey Buttafuoco quickly became an object of derision, the butt of the joke instead of Allen.
xxx/ellauri086.html on line 515: We use cookies and similar methods to recognize visitors and remember their preferences. We also use them to measure ad campaign effectiveness, target ads and analyze site traffic. To learn more about these methods, including how to disable them, view our Cookie Policy.Starting on July 20, 2020 we will show you ads we think are relevant to your interests, based on the kinds of content you access in our Services. You can object. For more info, see our privacy policy. By tapping ‘accept,’ you consent to the use of these methods by us and third parties. You can always change your tracker preferences by visiting our Cookie Policy.
xxx/ellauri086.html on line 578: Tässä pitkäveteisessä paasauxessa on "alphabet soup" aiheisia vanhoja amer. meemejä. Alphabet on Googlen kauppanimi, aiheeseen sopivasti. Näitä meemejä on "Scarlet letter", "Purloined letter" ja monen monta muuta, kuten French letter joka esiintyy Pynchonin tiiliskivessä, jopa Open Letter To My Future Self:
xxx/ellauri086.html on line 583: Write a letter to the future: set goals for yourself, make a prediction about the world. Envision the future, and then make it happen. FutureMe has been delivering letters to the future for millions of people since 2002.
xxx/ellauri086.html on line 606: The ability to produce the letter at a moment's notice is almost as important as actual possession of the letter. Therefore, he must have the letter close at hand.
xxx/ellauri086.html on line 608: The prefect says that he and his police detectives have searched D-'s town house and have found nothing. They checked behind the wallpaper and under the carpets. His men have examined the tables and chairs with magnifying glasses and then probed the cushions with needles but have found no sign of interference; the letter is not hidden in these places. Dupin asks the prefect if he knows what he is seeking, and the prefect reads a minute description of the letter, which Dupin memorizes. The prefect then bids them good day.
xxx/ellauri086.html on line 612: Alone together, the narrator asks Dupin how he found the letter. Dupin explains the Paris police are competent within their limitations, but have underestimated with whom they are dealing. The prefect mistakes the Minister D— for a fool because he is a poet. (Siis kumpi on? Perfekti vai ministeri Dee? No Poe on ainakin, senhän sanoo nimikin, Poe-t. Ja hölmökin se on.) For example, Dupin explains how an eight-year-old boy made a small fortune from his friends at a game called Odds and Evens. The boy had determined the intelligence of his opponents and played upon that to interpret their next move. Tästä aiheesta on valtava amer. kirjallisuus, koskien vangin dilemman toistoja. He explains that D— knew the police detectives would have assumed that the blackmailer would have concealed the letter in an elaborate hiding place, and thus hid it in plain sight.
xxx/ellauri086.html on line 617: Dupin says he had visited the minister at his hotel. Complaining of weak eyes he wore a pair of green spectacles, the true purpose of which was to disguise his eyes as he searched for the letter. In a cheap card rack hanging from a dirty ribbon, he saw a half-torn letter and recognized it as the letter of the story's title. Striking up a conversation with D— about a subject in which the minister is interested, Dupin examined the letter more closely. It did not resemble the letter the prefect described so minutely; the writing was different, and it was sealed not with the "ducal arms" of the S— family, but with D—'s monogram. Dupin noticed that the paper was chafed as if the stiff paper was first rolled one way and then another. Dupin concluded that D— wrote a new address on the reverse of the stolen one, re-folded it the opposite way and sealed it with his own seal.
xxx/ellauri086.html on line 621: Dupin explains that the gunshot distraction was arranged by him and that he left a duplicate letter to ensure his ability to leave the hotel without D— suspecting his actions. If he had tried to seize it openly, Dupin surmises D— might have had him killed. As both a political supporter of the queen and old enemy of the minister [who had done an evil deed to Dupin in Vienna in the past], Dupin also hopes that D— will try to use the power he no longer has, to his political downfall, and at the end be presented with a quotation from Prosper Jolyot de Crébillon's play Atrée et Thyeste that implies Dupin was the thief: Un dessein si funeste, S'il n'est digne d'Atrée, est digne de Thyeste (If such a sinister design isn't worthy of Atreus, it is worthy of Thyestes).
xxx/ellauri086.html on line 637: An oracle then advised Thyestes that, if he had a son with his own daughter Pelopia, that son would kill Atreus. Thyestes did so by raping Pelopia (his identity hidden from her) and the son, Aegisthus, did kill Atreus. However, when Aegisthus was first born, he was abandoned by his mother, ashamed of the origin of her son. A shepherd found the infant Aegisthus and gave him to Atreus, who raised him as his own son. Only as he entered adulthood did Thyestes reveal the truth to Aegisthus, that he was both father and grandfather to the boy and that Atreus was his uncle. Aegisthus then killed Atreus.
xxx/ellauri086.html on line 659: In Puritan Boston, Massachusetts, a crowd gathers to witness the punishment of Hester Prynne, a young woman who has given birth to a baby of unknown parentage. Her sentence required her to stand on the scaffold for three hours, exposed to public humiliation, and to wear the scarlet "A" for the rest of her life. As Hester approaches the scaffold, many of the women in the crowd are angered by her beauty and quiet dignity. When demanded and cajoled to name the father of her child, Hester refuses.
xxx/ellauri086.html on line 661: As Hester looks out over the crowd, she notices a small, misshapen man and recognizes him as her long-lost husband, who has been presumed lost at sea. When the husband sees Hester's shame, he asks a man in the crowd about her and is told the story of his wife's adultery. He angrily exclaims that the child's father, the partner in the adulterous act, should also be punished and vows to find the man. He chooses a new name, Roger Chillingworth, to aid him in his plan.
xxx/ellauri086.html on line 675: After several years, Hester returns to her cottage and resumes wearing the scarlet letter. When she dies, she is buried near the grave of Dimmesdale, and they share a simple slate tombstone engraved with an escutcheon described as: "On a field, sable, the letter A, gules" ("A red letter A written on a black background").
xxx/ellauri086.html on line 685: He was born in 1804 in Salem, Massachusetts, to Nathaniel Hathorne and the former Elizabeth Clarke Manning. His ancestors include John Hathorne, the only judge from the Salem witch trials who never repented his involvement. Paskiaisten sukua kuten Pynchonkin.
xxx/ellauri086.html on line 687: He worked at the Boston Custom House and joined Brook Farm, a transcendentalist community, before marrying Peabody in 1842. The couple moved to The Old Manse in Concord, Massachusetts, later moving to Salem, the Berkshires, then to The Wayside in Concord. The Scarlet Letter was published in 1850, followed by a succession of other novels. A political appointment as consul took Hawthorne and family to Europe before their return to Concord in 1860.
xxx/ellauri086.html on line 691: The major theme of The Scarlet Letter is shaming and social stigmatizing, both Hester´s public humiliation and Dimmesdale´s private shame and fear of exposure. Notably, their liaison is never spoken of, so the circumstances that led to Hester´s pregnancy, and how their affair was kept secret never become part of the plot.
xxx/ellauri086.html on line 695: Elmer Kennedy-Andrews remarks that Hawthorne in "The Custom-house" sets the context for his story and "tells us about ´romance´, which is his preferred generic term to describe The Scarlet Letter, as his subtitle for the book – ´A Romance´ – would indicate." In this introduction, Hawthorne describes a space between materialism and "dreaminess" that he calls "a neutral territory, somewhere between the real world and fairy-land, where the Actual and the Imaginary may meet, and each imbues itself with nature of the other". This combination of "dreaminess" and realism gave the author space to explore major themes.
xxx/ellauri086.html on line 704: Poen tuotannon teemoja olivat esimerkiksi mysteeri, makaaberi, kauhu, suru, kuolema, pahuus ja rikollisuus. Aika sama setti kuin Anders Garderoodilla. Hän kiinnitti tarinoissaan paljon huomiota yksityiskohtiin ja logiikkaan. Poe oli myös kirjallisuuskriitikko ja -teoreetikko, joka muistetaan esimerkiksi novellille laatimistaan säännöistä.
xxx/ellauri086.html on line 706: Poe syntyi Bostonissa. Hänen molemmat vanhempansa olivat kiertäviä näyttelijöitä. Hänellä oli isoveli Henry ja pikkusisko Rosalie. Poen isä David Poe nuorempi hylkäsi perheensä kun Edgar oli kolmen viikon ikäinen, ja Poen äiti Elizabeth Arnold Poe kuoli tuberkuloosiin tämän ollessa kaksivuotias. Poe lähetettiin tupakkakauppias John Allanin perheen hoiviin Richmondiin ja sai välinimekseen Allan. Vuodet 1815–20 hän vietti koulussa Englannissa, jonne perhe oli muuttanut John Allanin liiketoimien vuoksi. Novelli "William Wilson" on saanut vaikutteita tästä ajanjaksosta.
xxx/ellauri086.html on line 723: Saadakseen lisätuloja Poe opetteli litografian tekoa mutta ei onnistunut saamaan työtä alalta. Burton'sissa Poe julkaisi muun muassa yhden mestariteoksistaan, "Usherin talon häviö" (1839). Sen jälkeen samana vuonna Lea & Blanchard julkaisi Poen 25 novellia kaksiosaisessa kokoelmassa Tales of the Grotesque and Arabesque. Kirja sai enimmäkseen myönteiset arviot, joissa kiiteltiin kirjailijan omaperäisyyttä ja mielikuvitusta. Kirja ei kuitenkaan myynyt hyvin. Poe oli riitaantunut Burton'sin omistajan kanssa, ja kun tämä sai tietää Poen suunnittelevan oman lehtensä perustamista, Poe sai potkut.
xxx/ellauri086.html on line 737: Ilmeisesti se ei ollutkaan ihan ystävätön, vaikka vihamiehekäs. Aika makaaberi loppu Kuru Korpilla. Mies eli niinkuin kirjoitti. Harvinaisen persemäinen ura, lähes pelkkiä tunarointeja. Eikä toi Kuru Korppikaan ole juuri mistään kotoisin. Sentään se on kirjoitettu kieli poskessa, mistä säälipisteitä.
xxx/ellauri086.html on line 805: But, with mien of lord or lady, perched above my chamber door— istui vaan kuin joku nilkki pazaan päälle, musta kilkki,
xxx/ellauri086.html on line 806: Perched upon a bust of Pallas just above my chamber door— Kuules jäbä se on Pallas, eikä mikään lintuallas!
xxx/ellauri086.html on line 819: Ever yet was blessed with seeing bird above his chamber door— eio muiden pystin päähän oven päälle tullut jäämään
xxx/ellauri086.html on line 820: Bird or beast upon the sculptured bust above his chamber door, lintu eikä elikko eikä muukaan olio
xxx/ellauri086.html on line 844: This I sat engaged in guessing, but no syllable expressing Siinäpä mä sitten istuin, kuumeni pää, naris istuin,
xxx/ellauri086.html on line 866: By that Heaven that bends above us—by that God we both adore— täällä haiset, antaa heittää ennenko mulla alkaa keittää!
xxx/ellauri086.html on line 875: Leave my loneliness unbroken!—quit the bust above my door! Ja pyyhi mennessäs se pysti! taino, kuha lähet, 1 lysti.
xxx/ellauri086.html on line 880: On the pallid bust of Pallas just above my chamber door; Pallaan päällä vielä koikkuu kenopäänä siinä roikkuu.
xxx/ellauri086.html on line 890: "The Philosophy of Composition" is Edgar Allan Poe's theory about how good writers write when they write well. He concludes that length, "unity of effect" and a logical method are important considerations for good writing. He also makes the assertion that "the death... of a beautiful woman" is "unquestionably the most poetical topic in the world". Poe uses the composition of his own poem "The Raven" as an example. The essay first appeared in the April 1846 issue of Graham's Magazine. It is uncertain if it is an authentic portrayal of Poe's own method.
xxx/ellauri086.html on line 896: Miten amerikkalaista. Ja lehtimiesmäistä. Poe is accredited as the inventor of the abbreviation TLDR.
xxx/ellauri086.html on line 906: The essay states Poe's conviction that a work of fiction should be written only after the author has decided how it is to end and which emotional response, or "effect", he wishes to create, commonly known as the "unity of effect". Once this effect has been determined, the writer should decide all other matters pertaining to the composition of the work, including tone, theme, setting, characters, conflict, and plot. In this case, Poe logically decides on "the death... of a beautiful woman" as it "is unquestionably the most poetical topic in the world, and equally is it beyond doubt that the lips best suited for such topic are those of a bereaved lover." Some commentators have taken this to imply that pure poetry can only be attained by the eradication of female beauty. Biographers and critics have often suggested that Poe's obsession with this theme stems from the repeated loss of women throughout his life, including his mother Eliza Poe, his foster mother Frances Allan and, later, his wife Virginia.
xxx/ellauri086.html on line 933: Paikannäyttäjän talo (The Fall of the House of Usher) is a short story by American writer Edgar Allan Poe, first published in 1839 in Burton's Gentleman's Magazine, then included in the collection Tales of the Grotesque and Arabesque in 1840. The short story, a work of Gothic fiction, includes themes of madness, family, isolation, and metaphysical identities.
xxx/ellauri086.html on line 960: Conrad on potkut saanut puolalainen maanomistaja-aatelinen josta tuli hienostomäärimies. Kolakka polakka joka aina kertoo samaa tarinaa langenneesta wannabe superherosta.
xxx/ellauri087.html on line 46: Tyyppien poliittisen näkemyxen voi arvioida heti niiden suhtautumisesta kateuteen. Kateus on tyypillinen alhainen vasemmistotunne, siis Aristoteleen taidemääritelmän mielessä, sitä tuntevat ne joille on jäänyt jumalan höyhentenjaossa pisin naama ja rumimmat kuteet käsiin. Ne sanoo haluavansa olla tasa-arvoisia, no oikeasti nekin mielellään olis jotain enemmän. Mutta tasa-arvoisuus on hyvä alku, ja sillä saa joukkovoiman taakse paremmin. Paremmin höyhenpukeutuneet oikeistolaiset ylhäiset ja wannabe-ylhäiset nousukkaat (jopa laskukkaat) sanovat kateellisille tasa-arvon ajajille moittivasti: on rumaa olla kateellinen, iloize vaan kun meillä/noilla kävi hyvin. Naura sinäkin.
xxx/ellauri087.html on line 93: Ylen vuonna 1982 taltioimassa tv-pätkässä Saarinen esiintyy nahkapuvussa ja aurinkolaseissa. Hän kertoo, että yliopisto on siitä hieno paikka, että jos hommansa hoitaa “respektaabilisti”, on aivan sama, mitä puuhaa sen ulkopuolella. Ja että hän itse on aina ollut kiinnostunut hillumaan elämän eri alueilla, näkemään todellisuuden muunkin kuin yliopiston kautta.
xxx/ellauri087.html on line 126: Sitten Saarinen kertoo esimerkin. Kun pariskunta oli ensimmäisellä yhteisellä ulkomaanmatkallaan Lissabonissa, Pipsa ei ollut suostunut lähtemään ulos hotellista ennen kuin oli siivonnut huoneen siivoojia varten. Sehän onkin lentoemäntä, päntry pitää pitää siistinä seuraavaa miehistöä varten. Rent och fint.
xxx/ellauri087.html on line 323: Moorellakaan ei ollut sille mitään sanottavaa, mutta matemaatikko Hardyn kanssa se tuli juttuun. Hardyn periaate sanoo että geenijakaumat on stabiileja ellei ympäristö vaikuta. Lawrence oli varmaan jotain kolmikymppinen kansakoulunopettaja ja Hardy sitä 7v vanhempi kiltinoloinen kaveri jonka vanhemmat oli olleet seminaarinkäyneitä opettajia. Hardykin oli "apostoli". Sen ainoa romanssi oli sen tuttavuus Ramanujanin kaa, sen joka kuolinvuoteella piti Hardyn ehdottamaa tyhmää kokonaislukua kiinnostavana. Masentuneena vanhuxena se kirjoitti Matematiikan apologian. Russell kirjoitti Principia Mathematican 1910, jonka nimen se otti Mooren Principia Ethicasta 1903, joka puolestaan apinoi Newtonin (Philosophiae naturalis) Principia Mathematicaa 1687, jonka esikuva oli Eukleideen Stoikheia 300 BC. Aika nenäkästä porukkaa.
xxx/ellauri087.html on line 334: Milton Friedman (/ˈfriːdmən/; July 31, 1912 – November 16, 2006) was an American economist who received the 1976 Nobel Memorial Prize in Economic Sciences for his research on consumption analysis, monetary history and theory and the complexity of stabilization policy. With George Stigler and other jews, Friedman was among the intellectual leaders of the Chicago school of economics, a neoclassical school of economic thought associated with the work of the faculty at the University of Chicago that rejected Keynesianism in favor of monetarism until the mid-1970s, when it turned to new classical macroeconomics heavily based on the concept of rational expectations.
xxx/ellauri087.html on line 380: Among his major contributions to linguistic theory was the hypothesis that not all langages are like English, which Noam Chomsky found difficult to believe. Hale suggested that certain languages were non-configurational, lacking the phrase structure characteristic of such languages as English. Some people were Indians and aboriginals, and some were Finns with a baby and no place to put it in.
xxx/ellauri087.html on line 400: My vegetable Love should grow Lemmenvihannes mun kasvaisi Ja valtakuntaa hitaammin
xxx/ellauri087.html on line 446: Riimi tuli Eurooppaan arabeilta joille se oli luontaista, koska arabia on nonkonkatenatiivista ja loppupainoista. Riimit ovat automaattisesti tärkeitä ja tuoreita. Mixi sitten frankit otti riimit saraseeneiltä? Kai se oli muotia ja ne matki niiden trendikkäitä balladeja. Protestanttihihhulit siirsi riimit iskelmistä virsikirjaan, joka levitettiin käännöksinä pohjolaan. Riimi eli loppusointu on suomessa vieraslaji, invasiivinen ukonputki jota Vaakku ajoi kuin putkeen käärmettä. Putkihommat oli sille mieluisia, vaikka piipunrassi olikin. Vaakku matki nazisympparina Schilleriä ja Goethea.
xxx/ellauri087.html on line 448: To His Coy Mistress" is a metaphysical poem written by the English author and politician Andrew Marvell (1621–1678) either during or just before the English Interregnum (1649–60). It was published posthumously in 1681. This poem is considered one of Marvell's finest and is possibly the best recognised carpe diem poem in English. Although the date of its composition is not known, it may have been written in the early 1650s. At that time, Marvell was serving as a tutor to the daughter of the retired commander of the New Model Army, Sir Thomas Fairfax, fucking her like a rabbit when Papa looked the other way.
xxx/ellauri087.html on line 454: Many authors have borrowed the phrase "World enough and time" from the poem's opening line to use in their book title or inside. The most famous is Robert Penn Warren's 1950 novel World Enough and Time: A Romantic Novel, about murder in early-19th-century Kentucky. (WTF,? bet Ernest Heminway's booklet Farewell for Arms (p. 129) is famouser.) With variations, it has also been used for books on the philosophy of physics (World Enough and Space-Time: Absolute versus Relational Theories of Space and Time), geopolitics (World Enough and Time: Successful Strategies for Resource Management), a science-fiction collection (Worlds Enough & Time: Five Tales of Speculative Fiction), and a biography of the poet (World Enough and Time: The Life of Andrew Marvell). The phrase is used as a title chapter in Andreas Wagner's pop science book on the origin of variation in organisms, "Arrival of the Fittest". The verse serves as an epigraph to Mimesis, literary critic Erich Auerbach's most famous book. It is also the title of an episode of Big Finnish Productions's The Diary of River Song series 2, and of part 1 of Doctor Who's Series 10 finale. It is the title of a Star Trek New Voyages fan episode where George Takei reprises his role as Sulu after being lost in a rift in time. The title of Robert A. Heinlein's 1973 novel Time Enough for Love also echoes this line.
xxx/ellauri087.html on line 456: Further in the field of science fiction, Ursula K. Le Guin wrote a Hugo-nominated short story whose title, "Vaster than Empires and More Slow", is taken from the poem. Ian Watson notes the debt of this story to Marvell, "whose complex and allusive poems are of a later form of pastoral to that which I shall refer, and, like Marvell, Le Guin's nature references are, as I want to argue, "pastoral" in a much more fundamental and interesting way than this simplistic use of the term." There are other allusions to the poem in the field of Fantasy and Science Fiction: the first book of James Kahn's "New World Series" is titled "World Enough, and Time"; the third book of Joe Haldeman's "Worlds" trilogy is titled "Worlds Enough and Time"; and Peter S. Beagle's novel A Fine and Private Place about a love affair between two ghosts in a graveyard. The latter phrase has been widely used as a euphemism for the grave, and has formed the title of several mystery novels.
xxx/ellauri087.html on line 458: Brian Aldiss's novel Hothouse, set in a distant future in which the earth is dominated by plant life, opens with "My vegetable should grow / vaster than empires, and more slow."
xxx/ellauri087.html on line 475: The line "My vegetable love should grow / Vaster than empires, and more slow" is quoted by William S. Burroughs in the last entry of his diary (July 29, 1997).
xxx/ellauri087.html on line 477: The song "Am I alone and unobserved?" in the Gilbert and Sullivan operetta Patience contains the line, "If he's content with a vegetable love that would certainly not suit me..." in reference to the aesthete protagonist affecting to prefer the company of flowers to that of women.
xxx/ellauri087.html on line 480: The line "I would Love you ten years before the Flood, And you should, if you please, refuse Till the conversion of the Jews. My vegetable love should grow Vaster than empires, and more slow." Is used as the preamble to part three of Greg Bear's Nebula award winning novel Moving Mars.
xxx/ellauri087.html on line 561: Knievel, who died last November aged 69, liked to boast of his chequered past, claiming to have been a safecracker and bank robber before becoming the world’s best-known motorcycle stuntman. He even spent six months in jail at the height of his career in 1977 for attacking with a baseball bat the author of a book about him to which he took exception.
xxx/ellauri087.html on line 567: He had been in failing health for many years before his death, suffering two strokes, diabetes and the incurable lung disease pulmonary fibrosis. In 1999 he had a liver transplant. As he neared death, Knievel hinted at the dark secrets which remained locked in his heart.
xxx/ellauri087.html on line 620: The term CHAT was coined by Michael Cole and popularized by Yrjö Engeström to promote the unity of what, by the 1990s, had become a variety of currents harking back to Vygotsky's work. Engeström's now famous diagram, or basic activity triangle, – (which adds rules/norms, intersubjective community relations, and division of labor, as well as multiple activity systems sharing an object) – has become the principal third-generation model among the research community for analysing individuals and groups. Engeström summarizes the current state of CHAT with five principles:
xxx/ellauri087.html on line 649: Onnistumisia on paljon, kuten Helsingin kaupungin innovaatiopalkinnon vuonna 2010 saanut vanhusten Liikkumissopimus. Sen tarkoituksena on vahvistaa kotihoidon potilaiden toimintakykyä arkiliikuntaa lisäämällä. Yrjöillä siihen liittyy liikkuminen kerroxittain vanhempien petillä. Kubilabala, liiku horisontaalisesti, huutaa Liisa alta neuvoja. Yksi Engeströmin keskeisiä teesejä on kollektiivinen oppiminen. Nyt loppusuoralla on Suomen Akatemian rahoittama tutkimus, jonka tarkoitus on kerätä tästä yhteisöllisiä esimerkkejä ympäri maailmaa. Niitä voisi löytyä sieltä etelämeren saarilta, joilta Margaret Mead löysi vapaasti kasvatettuja kubilabala-sexin harrastajia. (Sekin tutkimus osoittautui huijauxexi loppuviimexi. Etelämeren saarelaiset veti Meadia vaan höplästä ja hihitteli kouraansa.)
xxx/ellauri087.html on line 666: HS:n talouden sisällöt ovat uudistuneet. Kokonaan uusi talouden ja teknologian mediabrändi HS Visio on aloittanut ilmestymisensä. Samalla HS:n talouden uutiset monipuolistuvat. Pörssikurssit ja markkinatiedot tulevat kiinteäksi osaksi HS:n uutispalvelua verkossa.
xxx/ellauri087.html on line 688: 
xxx/ellauri087.html on line 709: Juan Batiste Montabuanin (sic credits E. Saarinen) el Zorro seikkaili Mexikon tulenhehkuisen taivaan alla teräskuntoisena 1800-luvun loppupuolelta (infantan miekkamiehet) 1900-luvun alkuun asti (Chicagon mafia) mikä oli sikäli outoa että nuorukaisena sen sieppasivat mukaan v. 1910 Mexikon vallankumouxen kapinakenraalit Zapata etunenässä ja tappoivat sen vanhemmat. Mutta don Jaimelle on kaikki mahdollista, kun sen alla on hyvä razu Jamie. Joka eli yhtä kauan, ellei sitä vaivihkaa vaihdettu toiseen samannimiseen. Ehkä Zorrollekin kävi näin, vertaa Nastamuuumio. Antonio Banderas muuten on esittänyt sekä Zorroa että Villan Panchoa. Se on niin sopivasti mexikaanon näköinen.
xxx/ellauri087.html on line 765:
xxx/ellauri087.html on line 769:
xxx/ellauri087.html on line 867:
xxx/ellauri087.html on line 868:
xxx/ellauri087.html on line 884: mikrosta, kun puhutaan läppäreistä sun muista tableteista.
xxx/ellauri091.html on line 66: Tutkin megatrendejä eli maailman suuria muutoksia. Niistä yksi on eriarvoisuus, joka on kasvanut entisestään koronan aikana. Maailmanpankin mukaan noin sata miljoonaa ihmistä on tipahtanut absoluuttiseen köyhyyteen koronan takia. Koronan takia köyhien määrä on kääntynyt nousuun ensi kertaa vuosikymmeniin.
xxx/ellauri091.html on line 102: Miesten käsirysyn kautta turvattu rauha on yhdenlaista naisen alistamista, tuumaavat naiset Saudi-Arabiassa ja Lontoossa. En 48-årig polis har häktats misstänkt för att ha kidnappat och dödat en kvinna. Fallet fick Londonpolisen att varna kvinnor, be dem vara försiktiga och inte ta promenader på egen hand. Gå ut bara i sällskap av en manlig släkting, far, bror, farbror, morbror eller kusin. En helkroppsmask är också en bra idé. Många menar att den typen av uttalanden antyder att det är kvinnors ansvar att själva undvika att bli attackerade. Enligt Storbritanniens premiärminister Boris Godunov ska lagstiftingen leda till skärpta straff för flanörer och fler poliser på gatorna.
xxx/ellauri091.html on line 113: Seija tyttönen oli Hilja Haahden tyttöaikojen autofiktiivinen edustuma. Nimestä tuli mahdoton hitti neljännesvuosisata myöhemmin babyboomeriaikoina, kun boomerien äidit jotka oli sitä tyttösinä lukeneet ezi lapsennimiä. Nykyään "Seija" on samaa luokkaa kuin "Raija" boomer-nimikkeenä. Se herättää mahtavia tukisukkamielikuvia. 50-luvulla se oli suloinen tyttösen nimi. Seija Pylkkänen oli juuri sellainen suloinen tyttönen. Suloinen se on vieläkin, vaikka joskus mulle pää punasena huutaakin. Ansaizen sen. Tämä paasaus ei koske kuitenkaan Seijaa, vaan Hilja Haahtea.
xxx/ellauri091.html on line 195: Sak 4:10. Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän, kun nuo seitsemän Herran silmää, jotka tarkastavat koko maata, iloitsevat nähdessään luotilangan Serubbaabelin kädessä?"
xxx/ellauri091.html on line 197: Onxe joku hmhki tai kärpästen herra kun sillä on noin kosolti silmiä? Ja mitä Serubbaabel tekee sillä luotilangalla? Laittaako se tapettia? Kuka Serubbaabel edes on? Vastaus löytyy albumista
xxx/ellauri091.html on line 285: Gerhart (Johann Robert) Hauptmann (1862-1946: prominent German dramatist of the early 20th century. Hauptmann won the Nobel Prize for Literature in 1912. His naturalistic plays are still frequently performed. Hauptmann's best-known works include The Weavers (1893), a humanist drama of a rebellion against the mechanisms of the Industrial Revolution, and Hannele (1884), about the conflict between reality and fantasy.
xxx/ellauri091.html on line 294: Die versunkene Glocke (1897), a symbolic story of a master bell founder and his struggle as an artist, has been one of Hauptmann's most popular plays. After this Hauptmann wrote the tragedies Fuhrmann Henschel (1899), Michael Kramer (1900), and Rose Bernd (1903). These works also reflected the personal turmoil Hauptmann was then in he had fallen for a fourteen-year-old girl, a promising violinist Margarete Marschalk. She was the opposite of his wife, interested in his work, and in such outdoor sports as hiking, ice-skating, andf skiing. After Hauptmann wife found out about her rival, she moved with the children to Dresden. Hauptmann had a son, Benvenuto, with Margarete, and in 1904, after a long period of agonising thought, Hauptmann divorced Marie and married Margarete. However, a year later he met a sixteen-year-old actress, Ida Orloff, who became a new object of his obsession. Hauptmann described her in his letters as a moth flirting with flames, as a bewitching Siren, as a mermaid, and as a cruel spider.
xxx/ellauri091.html on line 296: Gerhart Hauptmann was born in Ober-Salzbrunn (now Szczawno Zdrój, Poland), a fashionable resort in Silesia. His father was Robert Hauptmann, a hotel owner, and mother Marie (Straehler) Hauptmann. After failing at the gymnasium in Breslau, Gerhart was sent to his uncle's estate. There he became aware of Pietism and learned to know the peasants with whom he worked. Already as a child Hauptmann had started to draw, and he entered the art academy in Breslau, intending to become a sculptor. At the age of twenty he moved to Jena, where he studied history at the university.
xxx/ellauri091.html on line 308: In scramble competition resources are limited, which may lead to group member starvation. Contest competition is often the result of aggressive social domains, including hierarchies or social chains. Conversely, scramble competition is what occurs by accident when competitors naturally want the same resources. These two forms of competition can be interwoven into one another. Some researchers have noted parallels between intraspecific behaviors of competition and cooperation. These two processes can be evolutionarily adopted and they can also be accidental, which makes sense given the aggressive competition and collaborative cooperation aspects of social behavior in humans and animals. To date, few studies have looked at the interplay between contest and scramble competition, despite the fact that they do not occur in isolation. There appears to be little understanding of the interface between contest competition and scramble competition in insects. Much research still needs to be conducted concerning the overlap of contest and scramble competition systems. Contests can arise within a scramble competition system and conversely, scramble competition "may play a role in a system characterized by interference".
xxx/ellauri091.html on line 312: Some researchers have noted that in certain species, such as the termite ape, males are most successful at mating when they are able to practice scramble competition polygyny where they do not defend their territory but rather mate and move on, thus providing the highest likelihood of species survival and reproductive prowess.
xxx/ellauri091.html on line 316: Woku pörrää Nyrzin pihalla kuin orava. Se on on kuin väkkärä, ihmettelee naapuri. Indeed, monien oravien parittelusysteemissä on sekä säntäys- että turnauskilpailujen piirteitä. On silmiinpistävää että oravat poikkeavat nisäkkäiden tavallisesta meiningistä, missä koiraat on tyrnävämpiä kuin naaraat (Tab. 1). Riku onkin niistä territoriaalisempi, kaipaa takas piikkilanka-aitaa Majan ympärille. Ja on pahoillaan että Talasniemen naapurit ei tiedä kuinka hienot pesäpöntot meillä on Helsingissä. Riku ja Woku kiusaavat Aku Ankkaa Rauharannan puolella ja säxättävät.
xxx/ellauri091.html on line 340: The New Yorker is published by Condé Nasty Inc. and is a subsidiary of Advance Publications. S.I. Newhouse acquired The New Yorker in 1985 for “$200 a share for the magazine’s common stock, an investment of about $142 million.” The Newhouse family owns Advance Publications and currently, the third and fourth generations of the Newhouse family is involved in the management. For details about the Newhouse family click here. The New Yorker, Vogue, Vanity Fair, Gentlemen’s Quarterly (GQ), Architectural Digest (AD), Condé Nast Traveler, and Wired are all published by Conde Nasty.
xxx/ellauri091.html on line 342: In review, The New Yorker uses strong emotionally loaded headlines such as “Don’t Underestimate Elizabeth Warren and Her Populist Message” and “Is Fraud Part of the Trump Organization’s Business Model?” The New Yorker also publishes satirical articles from satirist Andy Borowitz through his Borowitz Report, such as “Trump Offers to Station Pence at Border with Binoculars in Lieu of Wall.” The Borowitz Report always favors the left and mocks the right. Further, The New Yorker provides original in-depth journalistic reporting such as this: Four Women Accuse New York’s Attorney General of Physical Abuse. The result of this investigation led to the Attorney General resigning just hours after the New Yorker published the story. In general, both wording and story selection tends to mostly favor the left.
xxx/ellauri091.html on line 387: Left: Most support universal healthcare; strong support of government involvement in healthcare, including Medicare and Medicaid. Generally, support the Affordable Care Act. Many believe healthcare is a human right.
xxx/ellauri091.html on line 388: Right: Believe private companies can provide healthcare services more efficiently than government-run programs. Oppose the Affordable Care Act. Insurance companies can choose what to cover and compete with each other. Healthcare is not a right.
xxx/ellauri091.html on line 402: Right: Personal responsibility and it is the government’s role to hold them accountable. Fair competition over safety nets.
xxx/ellauri091.html on line 411: Left: Based on community and social responsibility. Gay couples to get equal rights like everyone else (e.g. marriage); abortion should be legal; support embryonic stem cell research. Support restrictions and regulations around the right to bear arms. Supports taxpayer funding of Planned Parenthood.
xxx/ellauri091.html on line 413: Right: Based on individual rights and justice. Opposed to gay marriage, abortion, and embryonic stem cell research. Support the right to bear arms, death penalty, and personal responsibility as an individual. Opposed to taxpayer funding of Planned Parenthood.
xxx/ellauri091.html on line 453: BD står för bindning och disciplin. Paul Bourgets bok hette Disciplin. Nej Discipel, förlåt. Men idén var den samma. I Swinburnes tid hette det algolagnia. Vidare litterära sadomasokister (förutom markisen själv) var Arabian Lawrence, Oberon (i Shakespeares komedi), Weininger, Pynchon, och Wallace, för att nämna bara några få. Vad är det med SM som attraherar författare? Eller vad är det med fiktion som attraherar sadomasokister?
xxx/ellauri091.html on line 455: Det kan ha nånting att göra med maktförhållanden. Makt fascinerar författare. Många är wannabe tyranner, som skulle vilja vara högst på hopen, så vad dom gör är dom växlar myrhopen till en hop av makulatur. Kliver fiktivt på toppen av en stor hög naket människokött.
xxx/ellauri091.html on line 474: we find that the most prominent explanations include factors related to the quality of institutions, such as reliable and extensive welfare benefits, low corruption, and well-functioning democracy and state institutions. Furthermore, Nordic citizens experience a high sense of autonomy and freedom, as well as high levels of social trust towards each other, which play an important role in determining life satisfaction. On the other hand, we show that a few popular explanations for Nordic happiness such as the small population and homogeneity of the Nordic countries, and a few counterarguments against Nordic happiness such as the cold weather and the suicide rates, actually don't seem to have much to do with Nordic happiness.
xxx/ellauri091.html on line 489: are really enviable and which ones just a little. We’re wholly certain many readers will be astonished by our conclusions. Which is to say, we fully
xxx/ellauri091.html on line 490: expect many people will vehemently disagree, especially if they already have strong opinions about the best European countries to live in and
xxx/ellauri091.html on line 509: of New York City’s Central Park. And like the park, it manages to have a ton of ungodly-rich people living here, with 32 percent of the population made up of millionaires. Essentially inaccessible to anyone who’s not fabulously loaded.
xxx/ellauri091.html on line 514:
xxx/ellauri091.html on line 538:
xxx/ellauri091.html on line 544:
xxx/ellauri091.html on line 556:
xxx/ellauri091.html on line 569:
xxx/ellauri091.html on line 570:
xxx/ellauri091.html on line 576:
xxx/ellauri091.html on line 580:
xxx/ellauri091.html on line 584:
xxx/ellauri091.html on line 590:
xxx/ellauri091.html on line 599:
xxx/ellauri091.html on line 603:
xxx/ellauri091.html on line 619:
xxx/ellauri091.html on line 624:
xxx/ellauri091.html on line 625:
xxx/ellauri091.html on line 640:
xxx/ellauri091.html on line 650: We’re big fans of Germany mostly because of its language and the many awesome singular (or plural) words that describe something more complex. Everyone knows schadenfreude and wanderlust, but how about wurmgesicht und endlösung? The German language is the best language, basically.
xxx/ellauri091.html on line 658:
xxx/ellauri091.html on line 668:
xxx/ellauri091.html on line 674:
xxx/ellauri091.html on line 695: Incredible and affordable health care, housing and transit, jobs are plentiful, education is accessible, pollution and crime barely exist, and people spend very little time feeling sad and depressed about the future, unlike the rest of the world. Who cares about climate? It can only get better here as it gets warmer.
xxx/ellauri091.html on line 765:
xxx/ellauri091.html on line 772: Emily Greene Balch (January 8, 1867 – January 9, 1961) was an American economist, sociologist and pacifist. Balch combined an academic career at Wellesley College with a long-standing interest in social issues such as poverty, child labor, and immigration, as well as settlement work to uplift poor immigrants and reduce juvenile delinquency. Mother Thing. She became a central leader of the Women's International League for Peace and Freedom (WILPF) based in Switzerland, for which she won the Nobel Peace Prize in 1946. In a letter to the president of Wellesley, she wrote we should follow "the ways of Jesus." Her spiritual thoughts were that American economy was "far from being in harmony with the principles of Jesus which we profess." Wellesley College terminated her contract in 1919.
xxx/ellauri091.html on line 774: Balch converted from Unitarianism and became a Quaker in 1921. She stated, "Religion seems to me one of the most interesting things in life, one of the most puzzling, richest and thrilling fields of human thought and speculation... religious experience and thought need also a light a day and sunshine and a companionable sharing with others of which it seems to me there is generally too little... The Quaker worship at its best seems to me give opportunities for this sort of sharing without profanation."
xxx/ellauri091.html on line 778: As a young student she was first attracted to the study of literature, but she was soon to take an interest in the work to which she was to devote all her energies in the period preceding the First World War: the improvement of conditions of life through social reform. The necessity of such work was first brought home to her when she became acquainted with the poverty and squalor of the slums in America’s big cities. She collaborated in the founding of a social center in Boston and undertook other practical work as well, becoming a member of the American Federation of Labor and helping to establish the Women’s Trade Union League of America.
xxx/ellauri091.html on line 782: Practical work alone, however, did not exhaust the aspirations that gripped Emily Balch. She felt the need both to acquire knowledge and to pass it on to others if she was to achieve more. And so she continued her studies, first in Paris under Levasseur1, the historian of the French working class, and later in Berlin where she studied that branch of economics which has been called a «professor-chair socialism»2. Here she also came in contact with the European labor movement and attended the Socialist Trade Union Congress in 1896.
xxx/ellauri091.html on line 788: To use her own words: «My reaction was above all a feeling that this was a tragic break in the work which to me appeared to be the real task of our time: to construct a more satisfying economic order.» But the impact upon her must have been more powerful than she herself cared to admit, for from the outbreak of the war she devoted all her strength to the work for peace. Or, as Professor Simkhovitch of Columbia4 says: «I have never met anyone who has, as she has done, for decade after decade given every minute of her life to the work for peace between nations.»
xxx/ellauri091.html on line 790: Emily Balch probably did not realize – and few did at that time – that 1914 was, more than 1939, the great turning point of our era. It marked the end of an epoch, and subsequent events have, in many ways, robbed people of their faith in the individual and in justice, which have been the heritage and the source of strength for the best in this world. Men have grown harder since then, more skeptical, and the doctrine that might is right has found its way increasingly into both internal and external policies, even after the end of this last war.
xxx/ellauri091.html on line 792: Following the conference at The Hague, two delegations, one of them headed by Emily Balch, visited neutral and belligerent countries alike to submit their resolutions to the statesmen. A polite reception was accorded to them everywhere. This is not surprising, for the statesman is as a rule polite, perhaps especially so when dealing with women, but his true thoughts inevitably remain concealed behind his inscrutable smile. The women failed to make any headway with their proposals; and this was only to be expected with things as they were.
xxx/ellauri091.html on line 815: John Raleigh Mott (May 25, 1865 – January 31, 1955) was an evangelist and long-serving leader of the Young Men's Christian Association (YMCA) and the World Student Christian Federation (WSCF). He received the Nobel Peace Prize in 1946 for his work in establishing and strengthening international Protestant Christian student organizations that worked to promote peace. He shared the prize with Emily Balch.
xxx/ellauri091.html on line 835: All races have a valuable contribution to bring to the great spiritual community, he said, and all races and nations are needed for Christ to reveal Himself in all His power and glory.
xxx/ellauri091.html on line 845: We Christian students, states one such resolution, believe in the fundamental equality of all races and nations, and we consider it a part of our Christian duty to give expression to this principle in our relations with people. We also believe it to be our absolute duty to use all our efforts to combat everything which can lead to war and to combat war itself as a means of resolving international disputes.
xxx/ellauri091.html on line 864:
xxx/ellauri103.html on line 29: We have to talk about Kevin
xxx/ellauri103.html on line 149: Lionel on samanikäinen kuin Kari Hotakainen, ja jotenkin saman oloinen, vaikka naamavärkki on enemmän Peter Piskuilan. Mätänevä Leena Krohn on 2v vanhempi kuin Kristina. Kaikille kolmelle (ja Karille) on yhteistä jotenkin puoliveteisesti miesmäinen habitus. Ne on tollasia tomboy tyttöjä, joiden jalkoväliin on ehkä päässyt pujahtamaan väärä makkara kuin Petterin ammoiseen kabanossipussiin. Lievästi matohäntiä.
xxx/ellauri103.html on line 151: Drivel was born Margaret Ann Shriver on May 18, 1957, in Gastonia, North Carolina, to a deeply religious family. Her father, Donald, is a Presbyterian minister, who became an academic and president of the Union Theological Seminary in New York; her mother, Peggy, was a homemaker who shook her moneymaker. She also has an older brother, Gregory, and a younger brother, Tim. At age 15, she changed her name from Margaret Ann to Lionel because she did not like the name she had been given, and as a tomboy (well, wannabe transsexual) felt a conventionally male name more appropriate.
xxx/ellauri103.html on line 158: We Need to Talk About Kevin was awarded the 2005 Agent Orange Prize. The novel is a study of maternal ambivalence, and the role it might have played in the title character's decision to murder only nine people at his high school. Gharbi got a significantly higher body count, but then his mother was more supportive. It provoked much controversy and achieved success through word of mouth. She said this about We Need To Talk About Kevin becoming a success:
xxx/ellauri103.html on line 160: I'm often asked did something happen around the time I wrote Kevin. Did I have some revelation or transsexual operation? The truth is that Kevin is of a piece with my other work. There's nothing special about Kevin. The other books are good too, go and buy them! It just tripped over an issue that was just ripe for exploration and by some miracle found its audience. School killings having come into vogue helped of course.
xxx/ellauri103.html on line 168: In 2016 Shriver gave a controversial speech about cultural appropriation. Shriver had previously been criticized for her depiction of Latino and African-American characters in her book The Mandibles, which was described by one critic as racist and by another as politically misguided. In her Brisbane speech, Shriver contested these criticisms, saying writers ought to be entitled to write from any perspective, race, gender or background that they choose, even racist and politically misguided, in fact particularly so, because they sell best. The full text of her speech was published in the British newspaper The Guardian.
xxx/ellauri103.html on line 178: I hate to disappoint you folks, but unless we stretch the topic to breaking point this address will not be about “community and belonging.” In fact, you have to hand it to this festival’s organisers: inviting a renowned racist to speak about “community and belonging” is like expecting a tadpole to balance a beach ball on its nose.
xxx/ellauri103.html on line 188: Curiously, across my country (which? Is the turd talking about America? Most likely.) Mexican restaurants, often owned and run by Mexicans, are festooned with sombreros – if perhaps not for long. At the UK’s University of East Anglia, the student union has banned a Mexican restaurant from giving out sombreros, deemed once more an act of “cultural appropriation” that was also racist.
xxx/ellauri103.html on line 190: Now, I am a little at a loss to explain what’s so insulting about a sombrero – a practical piece of headgear for a hot climate that keeps out the sun with a wide brim. And what's so insulting about shackles - a practical way to keep a cotton worker focused on his work. My parents went to Mexico when I was small, and brought a sombrero back from their travels, the better for my brothers and I to unashamedly appropriate the souvenir to play dress-up. For my part, as a German-American on both sides, I’m more than happy for anyone who doesn’t share my genetic pedigree to don a Tyrolean hat, pull on some leiderhosen, pour themselves a weisbier, and belt out the Hoffbrauhaus Song. (Leiderhosen? weisbier? Damn what ignoramus. But she is American, remember. Donald Trump is an expatriate German too. Hitler was an expatriate Austrian. Bet he had a Tirolean hat, a green one like aunt Inkeri.)
xxx/ellauri103.html on line 194: In the latest ethos, which has spun well beyond college campuses in short order, any tradition, any experience, any costume, any way of doing and saying things, that is associated with a minority or disadvantaged group is ring-fenced: look-but-don’t-touch. Those who embrace a vast range of “identities” – ethnicities, nationalities, races, sexual and gender categories, classes of economic under-privilege and disability – are now encouraged to be possessive of their experience and to regard other peoples’ attempts to participate in their lives and traditions, either actively or imaginatively, or just for laughs, as a form of theft.
xxx/ellauri103.html on line 198: In his masterwork English Passengers, Matthew Kneale would have restrained himself from including chapters written in an Aboriginal’s voice – though these are some of the richest, most compelling passages in that novel. If Dalton Trumbo had been scared off of describing being trapped in a body with no arms, legs, or face because he was not personally disabled – because he had not been through a World War I maiming himself and therefore had no right to “appropriate” the isolation of a paraplegic – we wouldn’t have the haunting 1938 classic, Johnny Got His Gun, unless he had written it with a pen in his arse. (Never heard of any of these masterpieces, but then I hadn't heard of Drivel or Kevin either until today.)
xxx/ellauri103.html on line 200: We wouldn’t have Maria McCann’s erotic masterpiece, As Meat Loves Salt – in which a straight woman writes about gay men in the English Civil War. Though the book is nonfiction, it’s worth noting that we also wouldn’t have 1961’s Black Like Me, for which John Howard Griffin committed the now unpardonable sin of “blackface.” Having his skin darkened – Michael Jackson in reverse – Griffin found out what it was like to live as a black man in the segregated American South. He’d be excoriated today, yet that book made a powerful social impact at the time.
xxx/ellauri103.html on line 203: What strikes me about that definition is that “without permission” bit. However are we fiction writers to seek “permission” to use a character from another race or culture, or to employ the vernacular of a group to which we don’t belong? Do we set up a stand on the corner and approach passers-by with a clipboard, getting signatures that grant limited rights to employ an Indonesian character in Chapter Twelve, the way political volunteers get a candidate on the ballot? Anyway, do you really expect us Americans to seek permission from any of those lower races? Did we do so when we appropriated their land and property?
xxx/ellauri103.html on line 206: But this latest and little absurd no-no is part of a larger climate of super-sensitivity, giving rise to proliferating prohibitions supposedly in the interest of social justice that constrain fiction writers and prospectively makes our work impossible.
xxx/ellauri103.html on line 209: So far, the majority of these farcical cases of “appropriation” have concentrated on fashion, dance, and music: At the American Music Awards 2013, Katy Perry got it in the neck for dressing like a geisha. According to the Arab-American writer Randa Jarrar, for someone like me to practice belly dancing is “white appropriation of Eastern dance,” while according to the Daily Beast Iggy Azalea committed “cultural crimes” by imitating African rap and speaking in a “blaccent.” Some of my friends got even told off for painting themselves black with shoe polish and making fat red lips! Now what may be wrong with that, I just ask. Clean innocent fun! Why don't the coons just laugh along?
xxx/ellauri103.html on line 212: Seriously folks, we have people questioning whether it’s appropriate for white people to eat pad Thai. (Oh, I read that bit already, Sorry. Ok I was here:) Turnabout, then: I guess that means that as a native of North Carolina, I can ban the Thais from eating barbecue. (I bet they’d swap.) (What? Swap what? Barbecue is really icky gooey meaty stuff, only North Carolinans can like that.)
xxx/ellauri103.html on line 218: As for the culture police’s obsession with “authenticity,” fiction is inherently inauthentic. It’s fake. It’s self-confessedly fake; that is the nature of the form, which is about people who don’t exist and events that didn’t happen. The name of the game is not whether your novel honours reality; it’s all about what you can get away with. Well mine is anyway, I don't know about you. I try to get away with anything that is not nailed or welded fast.
xxx/ellauri103.html on line 229: I’m hoping that crime writers, for example, don’t all have personal experience of committing murder. Me, I’ve depicted a high school killing spree, and I hate to break it to you: I’ve never shot fatal arrows through seven kids, a teacher, and a cafeteria worker, either. We make things up, we chance our arms, sometimes we do a little research, but in the end it’s still about what we can get away with – what we can put over on our readers. And it is surprisingly easy, you wouldnt believe what the idiots are ready to swallow, especially if it agrees with their own prejudice.
xxx/ellauri103.html on line 231: Because the ultimate endpoint of keeping out mitts off experience that doesn’t belong to us is that there is no fiction. Someone like me only permits herself to write from the perspective of an ugly straight white female born in North Carolina, closing on sixty, able-bodied but with bad knees, skint for years but finally able to buy the odd new Dolce Cabbana. All that’s left is a memoir. Well, you are right, who would care to read that, in my case at least?
xxx/ellauri103.html on line 233: And here’s the bugbear, here’s where we really can’t win. At the same time that we’re to write about only the few toys that landed in our playpen, we’re also upbraided for failing to portray in our fiction a population that is sufficiently various.
xxx/ellauri103.html on line 235: My most recent novel The Mandibles was taken to task by one reviewer for addressing an America that is “straight and white”. It happens that this is a multigenerational family saga – about a white family. I wasn’t instinctively inclined to insert a transvestite or bisexual, with issues that might distract from my central subject matter of apocalyptic economics. Yet the implication of this criticism is that we novelists need to plug in representatives of a variety of groups in our cast of characters, as if filling out the entering class of freshmen at a university with strict diversity requirements. Besides, America IS straight and white, at least the America I know about. I haven't had time to appropriate any Nigerian girls yet, nor Afro Americans even.
xxx/ellauri103.html on line 239: We’re now going through the same fashionable exercise in relation to the transgender characters in series like Transparent and Orange is the New Black.
xxx/ellauri103.html on line 240: Fine. But I still would like to reserve the right as a novelist to use only the characters that pertain to my story. Which is NOT going to be about some funny lesbians and fat blacks, as long as I have a say on this. And I do, I do! For I am a straight white middle-class American, and thank God they still have the say!
xxx/ellauri103.html on line 242: Besides: which is it to be? We have to tend our own gardens, and only write about ourselves or people just like us because we mustn’t pilfer others’ experience, or we have to people our cast like an I’d like to teach the world to sing Coca-Cola advert?
xxx/ellauri103.html on line 250: Thus in the world of identity politics, fiction writers better be careful. If we do choose to import representatives of protected groups, special rules apply. If a character happens to be black, they have to be treated with kid gloves, and never be placed in scenes that, taken out of context, might seem disrespectful. But that’s no way to write. We know that most criminals are black anyway, and many if not most blacks are criminal. Writing to hide that fact would be writing fiction, and we fiction writers have your responsibility toward the white audience. The burden is too great, the self-examination paralysing. The natural result of that kind of criticism in the Post is that next time I don’t use any black characters, lest they do or say anything that is short of perfectly admirable and lovely. (No ei munkaan olis pitänyt alottaa tätä albumia, jossa haukutaan törkimyxiä jotka sattuu olemaan naisia. Äkkiä se kääntyyy naisten haukkumisexi sillä tekosyyllä, että ne sattuu olemaan törkimyxiä. Ehkä se onkin sitä!)
xxx/ellauri103.html on line 252: In fact, I’m reminded of a letter I received in relation to my seventh novel from an Armenian-American who objected – why did I have to make the narrator of We Need to Talk About Kevin Armenian? He didn’t like my narrator, and felt that her ethnicity disparaged his community. I took pains to explain that I knew something about Armenian heritage, because my best friend in the States was Armenian, and I also thought there was something dark and aggrieved in the culture of the Armenian diaspora that was atmospherically germane to that book. Besides, I despaired, everyone in the US has an ethnic background of some sort, and she had to be something! Joe Biden has finally admitted that the Armenian genocide was a genocide and not just an unusually bad case of flu. I am not convinced of it yet.
xxx/ellauri103.html on line 255: I confess that this climate of scrutiny has got under my lucidly white skin. When I was first starting out as a novelist, I didn’t hesitate to write black characters, for example, or to avail myself of black dialects, for which, having grown up in the American South, I had a pretty good ear. I am now much more anxious about depicting characters of different races, and accents make me nervous. I try my best to talk average middle class American, but occasionally a few bits of North Carolina slip out. Sorry about that. Here's how I'd sound if I din't steal from anyone but the likes of me:
xxx/ellauri103.html on line 257:
xxx/ellauri103.html on line 260: In describing a second-generation Mexican American who’s married to one of my main characters in The Mandibles, I took care to write his dialogue in standard American English, to specify that he spoke without an accent, and to explain that he only dropped Spanish expressions tongue-in-cheek. I would certainly think twice – more than twice – about ever writing a whole novel, or even a goodly chunk of one, from the perspective of a character whose race is different from my own – because I may sell myself as an iconoclast, but I’m as anxious as the next person about attracting big money. But I think that’s a loss. I think that indicates a contraction of my fictional universe that is not good for the books, and not good for my purse.
xxx/ellauri103.html on line 264: Now I proceed to the topic "The left’s embrace of gotcha hypersensitivity inevitably invites backlash." Why, it’s largely in order to keep from losing my fictional mojo that I stay off Facebook and Twitter, which could surely install an instinctive self-censorship out of fear of attack. Ten years ago, I gave the opening address of this same festival, in which I maintained that fiction writers have a vested interest in protecting everyone’s right to offend others – because if hurting someone else’s feelings even inadvertently is sufficient justification for muzzling, there will always be someone out there who is miffed by what you say, and freedom of speech is dead. Why, freedom of speech is just about miffing! What's the use of the freedom if you are not allowed to miff! With the rise of identity politics, which privileges a subjective sense of injury as actionable basis for prosecution, that is a battle that in the decade since I last spoke in Brisbane we’ve been losing.
xxx/ellauri103.html on line 266: Worse: the left’s embrace of gotcha hypersensitivity inevitably invites backlash. Donald Trump appeals to people like me who have had it up to their eyeballs with being told what they can and cannot say. Pushing back against a mainstream culture of speak-no-evil suppression, they lash out in defiance, and then what they say is pretty appalling. I actually think President Trump is a real cool guy. Especially I love his hair, it most definitely is not black and curly like that other president's.
xxx/ellauri103.html on line 305: Lionel Shriver’s real targets were cultural appropriation, identity politics and political correctness. It was a monologue about the right to exploit the stories of “others”, simply because it is useful for one’s story.
xxx/ellauri103.html on line 307: I have never walked out of a speech. Or I hadn’t, until last night’s opening keynote for the Brisbane writers festival, delivered by the American author Lionel Shriver, best known for her novel, We need to talk about Kevin.
xxx/ellauri103.html on line 323: There is a fascinating philosophical argument here. Instead, however, that core question was used as a straw man. Shriver’s real targets were cultural appropriation, identity politics and political correctness. It was a monologue about the right to exploit the stories of “others”, simply because it is useful for one’s story.
xxx/ellauri103.html on line 326: “Can you believe,” Shriver asked at the beginning of her speech, “that these students were so sensitive about the wearing of sombreros?”
xxx/ellauri103.html on line 329: On and on it went. Rather than focus on the ultimate question around how we can know an experience we have not had, the argument became a tirade. It became about the fact that a white man should be able to write the experience of a young Nigerian woman and if he sells millions and does a “decent” job — in the eyes of a white woman — he should not be questioned or pilloried in any way. It became about mocking those who ask people to seek permission to use their stories. It became a celebration of the unfettered exploitation of the experiences of others, under the guise of fiction. (For more, Yen-Rong, a volunteer at the festival, wrote a summary on her personal blog about it.)
xxx/ellauri103.html on line 337: I can’t speak for the LGBTQI community, those who are neuro-different or people with disabilities, but that’s also the point. I don’t speak for them, and should allow for their voices and experiences to be heard and legitimised.
xxx/ellauri103.html on line 351: The fact Shriver was given such a prominent platform from which to spew such vitriol shows that we as a society still value this type of rhetoric enough to deem it worthy of a keynote address. The opening of a city’s writers festival could have been graced by any of the brilliant writers and thinkers who challenge us to be more. To be uncomfortable. To progress.
xxx/ellauri103.html on line 353: A Maxine Beneba Clarke, who opened the Melbourne Writers’ Festival by challenging us to learn how to talk about race in a way that was melodic and powerful. A Stan Grant, who will ask us why we continue to allow our First People’s to wallow in inhumane conditions. An A.C. Grayling, if you really want the international flavour. Anyone who will ask us to be better, not demand we be OK with worse.
xxx/ellauri103.html on line 377: Rowlingin äiti sai pian työpaikan koulun yhteydessä toimivasta laboratoriosta. Rowling itse menestyi koulussa hyvin, vaikka jotkut oppilaat ja opettajatkin yhä kiusasivat häntä. Rowling oli jopa, uskomatonta kyllä, ainekirjoituksessa kärkitasoa.
xxx/ellauri103.html on line 416: Sit hän osti 4,5 miljardilla punnalla Buckinghamin palazin ja heitti Elisabet-mummon pihalle. No läppä läppä.
xxx/ellauri103.html on line 435: Two big Harry Potter fan sites, unhappy over author J.K. Rowling’s views on transgender people, said today they will no longer provide links to her personal website, use photos of her, or write about her outside of her role in creating the fantasy world they love.
xxx/ellauri103.html on line 436: Rowling had barfed harmful and disproven beliefs about what it means to be a transgender person.” Her views on “marginalised people are out of step with the Harry Potter community, and more in line with the Voldemort community.
xxx/ellauri103.html on line 438: Our stance is firm: transgender women are women,” said the statement by the fan sites. “Transgender men are men. Non-binary people are non-binary. Intersex people exist and should not be forced to live in the binary. We stand with Harry Potter fans in these communities. While we don’t condone the mistreatment [Rowling] has received for airing her opinions about transgender people, we must reject her beliefs.
xxx/ellauri103.html on line 440: The abandonment by the fan sites follows that by the stars of the Harry Potter films, including Daniel Radcliffe, Emma Watson, Rupert Alexander Lloyd Grint, and Eddie Redmayne. Also, four authors quit Rowling’s literary agency after the company declined to issue a public statement supporting transgender rights. Fortunately and Death eaters have staunchly rallied to Rowling´s side. Dementoreita oli sillä ateistipirullakin joka kirjoitti His Dark Materials, annas olla, juu Philip Pullman. Siitä lisää fanzulle omistetussa albumissa 269.
xxx/ellauri103.html on line 454: It's hard to believe but many fashion brands are still using sweatshops. Child labor and modern slavery cases are still being reported, particularly in Asian developing countries such as Bangladesh, Indonesia, Sri Lanka, and The Philippines. 13 fashion brands which use child labor as before:
xxx/ellauri103.html on line 485: Uniqlo is a Japanese casual wear designer, manufacturer, and retailer. Uniqlo is a fast-fashion brand that used child labor in the past. They now use forced labor to manufacture their products in Asian developing countries.
xxx/ellauri103.html on line 497: "Child labor and forced labor have no place in a developed and civilized society." Fuck of course they do! And an all-important one! However else could us monkeys in the West afford to buy new dirt cheap fashion rags every time we round the shops? What would civilized society be without trendy fashion clothes? Are we some kind of apes that use the same fur year in year out? No way Jose!
xxx/ellauri103.html on line 509: Mitä tehdään valtioilla kun on globaalit yrityxet? Mitä tehdään laeilla kun on vapaakauppasopimuxet? Mitä tehdään työväenliikkeellä kun on hikipajat? Mitä tehdään YK:lla kun on WTO? 9/11 osui juuri kohdalleen, WTC:n tornit oli talousliberaali Babylon. Hyvä rättipäät! Lisää samaa!
xxx/ellauri103.html on line 531: Gifford left Today in order to pursue a movie career both as an actress, and as a director and producer. She did a number of voice overs most notably as a spiny anteater in the 1998 TV series Hercules and in Higglytown Heroes as the Mail Carrier Hero in 2004. In 2018 she filmed a Hallmark Christmas movie for Hallmark Movies & Mysteries called A Godwink Christmas. Gifford intends to make movies about the experiences of losing a loved one and being a widow, as she now has first-hand experience of the role.
xxx/ellauri103.html on line 533: Frank and Kathie Lee Gifford raised the money to build and continued to financially support two shelters in New York City for babies born with HIV, or a congenital crack cocaine addiction. These shelters were named in honor of her children, Cody (HIV) and Cassidy (crack cocaine).
xxx/ellauri103.html on line 537: In 1996 the National Labor Committee, a human rights group, reported that sweatshop labor was being used to make clothes for the Kathie Lee line, sold at Wal-Mart. The group reported that a worker in Honduras smuggled a piece of clothing out of the factory, which had a Kathie Lee label on it. One of the workers, Wendy Diaz, came to the United States to testify about the conditions under which she worked. She commented, "I wish I could talk to Kathie Lee. If she's good, she will help us." Gifford addressed Kernaghan's allegations on the air during Live! with Regis and Kathie Lee, explaining that she was not personally involved with hands-on project management in factories, and had never made a piece of clothing in her life.
xxx/ellauri103.html on line 552: After the University of Oregon, Knight went through Stanford´s MBA program, during which he wrote a paper theorizing that the production of running shoes should move from its current center in Germany to Japan, where labor was cheaper.
xxx/ellauri103.html on line 556: The public outcry today over the company´s labor conditions is a shadow of what it once was.
xxx/ellauri103.html on line 577: Key quote: “Excited to participate in the first #TalksForFuture tomorrow, a plan hatched by @GretaThunberg and other young climate strikers who are unable to engage in their usual Friday demonstrations,” Naomi Klein tweeted on Thursday in support of the initiative.
xxx/ellauri103.html on line 597: abdf645174343165d06e6f57e7faa" />
xxx/ellauri103.html on line 652: yhden ein ja monen myöntymisen sisään ulos liike. Kyse ole eikä oikeastaan pidäkään olla yhdestä liikkeestä. Yhden liikkeen sijasta tehdään tuhansia horisontaalisia kubilabala liikkeitä, joita yhistää pikalinkit samaan tapaan kuin nettisivustoja.Vittu tästä ei kylä tule lasta eikä paskaakaan, pelkkä pannukakku. Niinkuin tulikin.
xxx/ellauri104.html on line 75: The first edition of the DSM was published in 1952, listing 102 broad categories of disorders. Each of these included a short list of symptoms, along with some information about suspected causes.
xxx/ellauri104.html on line 77: The 1968 version contained 100 disorders, In 1979, the third edition shifted away from psychoanalytic emphasis, contained over 200 diagnostic categories, and introduced some silly idea called multi-axial system, which was thrown out in version 5. The term "retard" is generally no longer used, as it is considered insensitive. The more common term now is “intellectual disability”, or just "dumb".
xxx/ellauri104.html on line 130: The hallmark BPD is a pervasive pattern instability in relationships, self-image, and moods. To be diagnosed with borderline personality disorder, you must have at least five of the following symptoms:
xxx/ellauri104.html on line 136: An irrational fear of being abandoned that causes powerful emotions and going to extremes to make sure you aren't abandoned.
xxx/ellauri104.html on line 138: A pattern of turbulent and unstable relationships with friends and family.
xxx/ellauri104.html on line 146: Powerful, changeable emotions and moods that may last from a few hours to a few days.
xxx/ellauri104.html on line 195: Narsismi ei näy päältä, mutta monet niistä ottaa mömmöjä. Populasta niitä on alle prosentti, mutta hoidonalaisista 2-16 prosenttia. Lähinnä samanlaisia ovat antisosiaaliset, rajatilaiset ja näyttelijäpersoonallisuudet. Narsistille ei ole labratestiä. Jos terapeutti ei tykkää potilaasta, se saattaa hyvinkin olla narsisti. Se potilas. Narsisteista noin puolet on depressiivisiä ja vähintään yhtä monet vetää aineita. Kaikenlaisia terapioita voi kokeilla mutta ei pidä odottaa ihmeitä. Pöpilässä ne harvoin paranee. Toiset terapeutit koittaa olla pahoja poliiseja, toiset kilttejä; molemmista on suunnilleen yhtä vähän apua. Varsinkaan ryhmäterapia ei toimi ollenkaan. Lääkkeitä narsismiin ei ole. Depressiiviset epäonnistuneet narsistit tekee joskus izemurhia.
xxx/ellauri104.html on line 206: There is a undeniable link between bad mental health and genius in a lot of geniuses. Albert Einstein was famously a strange individual who struggled to find his arse with both hands at night. Looking at Einstein it becomes clear that something is off with him. He dressed in such a strange way and always appeared disheveled. That is a sure sign of being crazy.
xxx/ellauri104.html on line 208: There is a long list of genius level individuals who become the top 1% of professionals in their field but also suffer from an inability to socialize, communicate, or suffer from mental health issues. One wonders if the flaws in the brain that cause something like schizophrenia also cause one to be a genius intellect. Take Piki for instance.
xxx/ellauri104.html on line 234: It was not that they were unnormal. It was that they were possessed by a higher being that caused them to have such genius levels of intelligence. This possession made them less sociable because they are aware of the darkening hearts of mankind. Those who know the truth, keep it to themselves. Those who do not know the truth, live in ignorance that is bliss.
xxx/ellauri104.html on line 249: Your medical society knows such "symptoms" of a schizophrenia but knows no causes and thus only gives a label to it. Do your research and you will realise that nobody knows the causes of schizophrenia except that the effect of having this label is to have different levels of neurotransmitters in the brain and the symptoms are too varied and unrelated to each other to be even considered related to the same label! Is this even logical?
xxx/ellauri104.html on line 251: In fact, the "symptoms" are not at all related to the causes of having a different level of neurotransmitter. You might as well call anyone who has the so-called symptoms of schizophrenia the unknown medical problem rather than grouping them into one label, just for the sake of it!
xxx/ellauri104.html on line 253: Funny thing is, nobody knows why neurotransmitters are of a different level for people with "schizophrenia" and blame it on this label. Those with such illnesses were not always measured for levels of neurotransmitters, they were only assumed to have such levels of neurotransmitters by the psychiatrist who has no real medical background like that of a surgeon. To worsen it, Earthling's medical science has yet to be able to measure these levels accurately and safely! Isn't this shocking?
xxx/ellauri104.html on line 255: The truth is this: Neurotransmitters are always regulated for optimal performance due to a process called Homeostasis. This is the body's naturally intelligent way of regulating itself by creating a optimal condition using whatever resources is available to the body to make it as healthy as possible. Therefore there is no such thing as too much or too little of neurotransmitters, unless you have a state of malnourishment.
xxx/ellauri104.html on line 272: POV Program Obnovy Venkova (Czech: Rural Rehabilitation Program)
xxx/ellauri104.html on line 293: PoV Point of Variability
xxx/ellauri104.html on line 347: Justify your reasoning in every step to find the right diagnosis, don't just create a label for unknown things!
xxx/ellauri104.html on line 539:
xxx/ellauri104.html on line 580: Awareness of problems and vulnerabilities
xxx/ellauri104.html on line 646: Level of excitability
xxx/ellauri104.html on line 660:
xxx/ellauri104.html on line 667: Critics of the RC scales assert they have deviated too far from the original clinical scales, the implication being that previous research done on the clinical scales will not be relevant to the interpretation of the RC scales. However, researchers on the RC scales assert that the RC scales predict pathology in their designated areas better than their concordant original clinical scales while using significantly fewer items and maintaining equal to higher internal consistency, reliability and validity; further, unlike the original clinical scales, the RC scales are not saturated with the primary factor (demoralization, now captured in RCdem) which frequently produced diffuse elevations and made interpretation of results difficult; finally, the RC scales have lower interscale correlations and, in contrast to the original clinical scales, contain no interscale item overlap.
xxx/ellauri104.html on line 671: Critics of the new scales argue that the removal of this common variance makes the RC scales less ecologically valid (less like real life) because real patients tend to present complex patterns of symptoms.[citation needed] Proponents of the MMPI-2-RF argue that this potential problem is addressed by being able to view elevations on other RC scales that are less saturated with the general factor and, therefore, are also more transparent and much easier to interpret.
xxx/ellauri104.html on line 673:
xxx/ellauri104.html on line 690: Measures an individual's tendency to medically unexplainable physical symptoms
xxx/ellauri104.html on line 708: Measures the acting out and social deviance features of antisocial personality such as rule breaking, irresponsibility, failure to conform to social norms, deceit, and impulsivity that often manifests in aggression and substance abuse
xxx/ellauri104.html on line 724: abx
xxx/ellauri104.html on line 732: Measures features of mania such as aggression and excitability
xxx/ellauri104.html on line 733:
xxx/ellauri104.html on line 792: Lyhyesti sanoen se on moderneista naisista toissa vuosisadan vaihteessa käytetty voimasana, jolla niitä koitettiin Freudin voimin pitää hellan ja nyrkin välissä. Kohtua käytettiin tässä vain vitun peitesanana. Hysteriadiagnoosit ampaisivat kasvuun 1800-luvun lopulla Sigmund Freudin keksimien teorioiden saavuttaman suosion myötä. Myöhempi tutkimus on paljastanut, että moni Freudin hysteriapotilaista sairasti todellisuudessa somaattista sairautta, jolle Freud kehitti psykoanalyyttisen selityksen. Eräs "hysteerisistä" vatsakivuista kärsinyt Freudin potilas kuoli myöhemmin vatsasyöpään, mutta Freud ei koskaan kyseenalaistanut kyseiselle potilaalle antamansa diagnoosin osuvuutta. Sillä oli sitten molemmat, Freud sanoi tehden rabbityyppisen olankohautuxen, valitettava sattuma.
xxx/ellauri104.html on line 1161: Siitä fibasta alkoi tää lipsunta lain kirjaimesta. Ne johtavat kirjanoppineet oli reformijuutalainen rabbi Akiba (Akiva! Kive!) 2. vuosisadalla ja sitä ennen rabbi Hillel Jeesuxen aikana. Jehoshua Bar-Hillel teki lopun konekäännöxen 1. sukupolvesta. Eipä arvannutkaan kuinka käy 3. sukupolvessa, kun ei muistanut panna vahinkoa kiertämään 3. ja 4. sukupolveen kuin Jehova.
xxx/ellauri113.html on line 38: This development could open up a bizarre vision of the universe in which black holes can cough themselves into nothingness, Hawking said during recent lectures on the BBC and at Harvard. “This raises a serious problem that strikes at the heart of our understanding of science,” he said. “If determinism, the predictability of the universe, breaks down with black holes, it could break down in other situations,” he said. “Even worse, if determinism breaks down, we can’t be sure of our past history, either. The history books and our memories could just be illusions,” he said. The Nobel prize could just be an illusion, he said. Two years later he died.
xxx/ellauri113.html on line 46: General relativity also works perfectly well as a low-energy effective quantum field theory. For questions like the low-energy scattering of photons and gravitons, for instance, the Standard Model coupled to general relativity is a perfectly good theory. It only breaks down when you ask questions involving invariants of order the Planck scale, where it fails to be predictive; this is the problem of "nonrenormalizability."
xxx/ellauri113.html on line 48: Nonrenormalizability itself is no big deal; the Fermi theory of weak interactions was nonrenormalizable, but now we know how to complete it into a quantum theory involving W and Z bosons that is consistent at higher energies. So nonrenormalizability doesn't necessarily point to a contradiction in the theory; it merely means the theory is incomplete.
xxx/ellauri113.html on line 50: Gravity is more subtle, though: the real problem is not so much nonrenormalizability as high-energy behavior inconsistent with local quantum field theory. In quantum mechanics, if you want to probe physics at short distances, you can scatter particles at high energies. (You can think of this as being due to Heisenberg's uncertainty principle, if you like, or just about properties of Fourier transforms where making localized wave packets requires the use of high frequencies.) By doing ever-higher-energy scattering experiments, you learn about physics at ever-shorter-length scales. (This is why we build the LHC to study physics at the attometer length scale.)
xxx/ellauri113.html on line 52: With gravity, this high-energy/short-distance correspondence breaks down. If you could collide two particles with center-of-mass energy much larger than the Planck scale, then when they collide their wave packets would contain more than the Planck energy localized in a Planck-length-sized region. This creates a black hole. If you scatter them at even higher energy, you would make an even bigger black hole, because the Schwarzschild radius grows with mass. So the harder you try to study shorter distances, the worse off you are: you make black holes that are bigger and bigger and swallow up ever-larger distances. No matter what completes general relativity to solve the renormalizability problem, the physics of large black holes will be dominated by the Einstein action, so we can make this statement even without knowing the full details of quantum gravity.
xxx/ellauri113.html on line 54: This tells us that quantum gravity, at very high energies, is not a quantum field theory in the traditional sense. It's a stranger theory, which probably involves a subtle sort of nonlocality that is relevant for situations like black hole horizons.
xxx/ellauri113.html on line 70: Hawking ja Thorne hävisivät vedon Preskillille, info ei häviä mustassa aukossa, se vaan mukiloidaan tuntemattomaxi. “I am sorry to disappoint science fiction fans, but if information is preserved, there is no possibility of using black holes to travel to other universes. If you jump into a black hole, your mass energy will be returned to our universe, but in a mangled form which contains the information about what you were like, but in an unrecognisable state.” Thorne ei ole vielä vakuuttunut, mutta se onkin vielä elossa. Se seisoo yhä Hawkingin hartioilla, jotka olivat kyllä ihan lysyssä.
xxx/ellauri113.html on line 85: The proposition, nothing comes from nothing, nothing is just nothing, owes its particular importance to its opposition to becoming in general and hence also to the creation of the world out of nothing. Those who zealously hold firm to the proposition, nothing is just nothing, are unaware that in so doing they are subscribing to the abstract pantheism of the Eleatics and essentially also to that of Spinoza. The philosophical view that accepts as principle that being is only being, nothing only nothing, deserves the name of 'system of identity'; this abstract identity is the essence of pantheism. - Hegel, 'Becoming', in 'The Science of Logic', 1812. [Kay Sage, 'Arithmetic of Breaking Wind', 1947]
xxx/ellauri113.html on line 89: On the Fourfold Root of the Principle of Sufficient Reason (German: Ueber die vierfache Wurzel des Satzes vom zureichenden Grunde) is an elaboration on the classical Principle of Sufficient Reason, written by German philosopher Arthur Schopenhauer as his doctoral dissertation in 1813. The principle of sufficient reason is a powerful and controversial philosophical principle stipulating that everything must have a reason or cause. Schopenhauer revised and re-published it in 1847. The work articulated the centerpiece of many of Schopenhauer's arguments, and throughout his later works he consistently refers his readers to it as the necessary beginning point for a full understanding of his further writings.)
xxx/ellauri113.html on line 93: The Principle of Reason, the text of an important and influential lecture course that Martin Heidegger gave in 1955-56, takes as its focal point Leibniz's principle: nothing is without reason. Heidegger shows here that the principle of reason is in fact a principle of being. Much of his discussion is aimed at bringing his readers to the "leap of thinking," which enables them to grasp the principle of reason as a principle of being. This text presents Heidegger's most extensive reflection on the notion of history and its essence, the Geschick of being, which is considered on of the most important developments in Heidegger's later thought. One of Heidegger's most artfully composed texts, it also contains important discussions of language, translation, reason, objectivity, and technology as well as remarkable readings of Leibniz, Kant, Aristotle, and Goethe, among others. And lots of black-and-white pictures of scantily dressed women.
xxx/ellauri113.html on line 164: Siinä se olis lyhyt ja oikea vastaus, mutta vitun vamma jaxaa vekuttaa päinvastaisesta kuin ruuneperi. Onnex onnex se oli rullatuolissa. Muuten se varmaan heiluis jo tuolla lentoradalla Elon Muskin autolla. Tai no sehän olis sinänsä hyvä asia jos se olis häipynyt ulkoavaruuteen kuin Aniara, tai neuvostokoira Laika. Tässä se paljastaa oikean karvansa: se on just tollanen kaikki mulle heti nyt tyypin vitun konkistadori jonka ansiota on koko maailman tuho ja ylikansoitus. Ja size halus vielä mennä levittämään vammasta runkkuaan muille planeetoille. Hyi helvetti. Mix vitussa? "Ilmeinen vastaus on sixi että se on siellä." Just siitä syystä Mount Everestkin on nyt täynnä hampurilaispapereita, kiipeilijöiden raatoja ja muita roskia kun tollaset wannabe Hillaryt vaeltaa sinne jonossa. "Maapallolle jääminen olisi sama kuin että autiolle saarelle haaxirikkoutuneet eivät yrittäisi päästä pois." No helvetti ei tää saari ollut autio ennenkuin Tapsan laiset tuholaiset autioitti sen. "Meidän on tutkittava aurinkokuntaa saadaxemme selville missä ihminen voi elää." Ei mitään tarvetta, aurinkokunnan ainut siisti paikka on, tai siis oli, tää planeetta.
xxx/ellauri113.html on line 216: V. Jane felt that the nurses and assistants of Prof. Hawking were intruding in their family life and Prof. Hawking felt that Jane had stopped loving him and loved Jonathan instead. After taking divorce from Jane in 1995, Hawking married Elaine Mason. Hawking took divorce from Elaine Mason in 2006 because she was physically abusing him. Prof. Hawking again started having a close friendship with Jane. Jane described her experiences with Prof. Hawking in her memoir Travelling to Infinity: My Life with Stephen which was published in 2007.
xxx/ellauri113.html on line 220: Personally, as someone with no religious beliefs, I’d feel a bit weird about the idea that someone might launch my ashes into space after my death. Sort of seems like a terrible waste of rocket power. It’s irrelevant what happens to my ashes after death.
xxx/ellauri113.html on line 222: Being buried in Westminster Abbey is generally considered a very high honour. Not that you’re likely to care after you’ve died. Once you’re dead, it’s no longer about you. It’s about how people remember you. More people are likely to remember him buried in Westminster Abbey than in outer space, which appears sparsely populated at best.
xxx/ellauri113.html on line 292: "Jos jumala on puolellamme, kuka pärjää meitä vastaan?" Room 8:33. kysyy tohtori Ristintie. Kuka uskaltaa mua vastustaa mullon kipparikalle taskussa. Purkillinen pinaattia ja iso haba. Kipparikallessa hämmästytti että sen haba oli oikeastaan laiha, kyynärvarsi sillä oli mahtava. Tohtori Ristintiellä on molemmat aika rimpulat, mutta tahatonta huumoria löytyy mahtavasti, ja läskipäkkiä.
xxx/ellauri113.html on line 302: Reinikainen tunnetaan myös abortin vastaisista ja alkoholipoliittisista mielipiteistään. Alkoholin nauttimista hän kritisoi muun muassa kansantaloudellisista syistä ja raskauden aikana sikiölle aiheutuneista vaurioista. Aborttia hän pitää lääkärin etiikan vastaisena, etenkin jos se tehdään sosiaalisin perustein, sen tekoa suositellaan tai ei oteta vastuuta abortille tehdyn henkisestä hyvinvoinnista, jota Reinikainen perustelee abortin kokeneiden kuusinkertaisella itsemurhariskillä. Vertailuaineistosta puuttuu pakkolapsen tekijät, kun sellaisia ei juuri ole.
xxx/ellauri113.html on line 341: Lääkärinä Pekka on vanha ateisti, mutta tuli toisiin aatoxiin luettuaan raamatusta, että se on totta. No tarkemmin sanoen herätys tulee kirjaimellisesti huomenna, jos ruetaan saarnaamaan että raamattu on kirjaimellisesti totta. Jokainen päivä on uusi eilinen, mutta optimistisesti ajatellen on se myös toissapäivän huominen. Arabit luultavasti kääntyvät rysähtämällä, koska sinne on tullut sanaa valtavasti radioaalloilla. Pekka oli ateisti koska uskoi hölmö miljardeihin vuosiin ja Darwiniin. Ei se on kyllä liian hidasta, Pekka haluu pikaista muutosta ja mieluummin eilen. Kun unohdetaan Darwin ja uskotaan vanhan testamentin aikatauluihin, nin herätys tulee heti eikä 15. päivä. Jeesus tulee! Hän on täällä tänään, tai viimeistään huomenna.
xxx/ellauri113.html on line 354: Koko raamattu nojaa ensimmäiseen 11 lukuun, johon viitataan yli 400x myöhemmässä textissä. Niissä on eniten satua, ml jumalan näyttävimmät rangaistuxet apinaseurakunnalle: 1. sormi pystyssä: kuolema (mitähän pahaa kivat eläimet oli tehneet kun niille tuli sama seuraamus? Mato kyllä haukkaa omenaa ja käärme näyttää sanonko miltä.) 2. sormi: vedenpaisumus. Meininki oli kuin Nooan päivinä. 2. sormi: Baabel (iloisella äänellä)! Jumala tuli kattoo et mitä noi puuhaa täälä? Kaikki puhuu samaa kiältä! Jumalat sanoi monikossa ettei tää käy päinsä ja potkas keon hajalle. Piäxänmäellä eemerituspiispa sanoi tuskin ymmärrettävällä savonkielellä että alotettaan kadotuxenpurkutalkoot! Ihmeellistä harhaoppia! Kuka teistä tietää mikä oli Jeesuxen puheiden pääsisältö? Sen voi mitata viivottimella. Se on tässä punaisella: se varotti iankaikkisesta kadotuxesta! Minkä takia tää on komedia? Kai sixi kun tää päättyy hyvin! Kun valetta todistetaan tieteellisesti todexi, siitä tulee komedia. Tutkistele maata, niin se kertoo sinulle! Darwin mittasi vuosikymmenien ajan pellolla multakerroxien paxuutta, joita madot paskansivat, nähdäxeen ehtiskö ne paskantaa tarpeexi miljoonassa vuodessa. Hyvin ehtivät. Good job worms! Job 12:7-9. Mitä komediaa.
xxx/ellauri113.html on line 360: Yliopiston silinterihatuilla on selitys kaikkeen! Kaiken teoria. Toisin kuin raamattuhemmoilla, joille jumalan aivoituxet jäävät arvoituxexi. Sen ne myöntävät ihan reilusti. Eihän jumalan suuressa suunnitelmassa ole mitään järkeä, muttei jumala arvostakaan järkiuskoa, vaan credo quia absurdum. Se vaatii hyviä tekoja, vaikka niistä ei ole mitään hyötyä. Usko pois, se on pääasia.
xxx/ellauri113.html on line 474: David Berlinski (born 1942) is a apostate Jewish-American author who has written books about mathematics and the history of science as well as other fiction. He is a senior fellow of the Discovery Institute´s Center for Science and Culture, a center dedicated to promulgating the pseudoscience of intelligent design.
xxx/ellauri113.html on line 476: David Berlinski was born in the United States in 1942 to German-born Jewish refugees who had immigrated to New York City after escaping from France while the Vichy government was collaborating with the Germans. His father was Herman Berlinski, a composer, organist, pianist, musicologist and choir conductor, and his mother was Sina Berlinski (née Goldfein), a pianist, piano teacher and voice coach. Both were born and raised in Leipzig where they studied at the Conservatory, before fleeing to Paris where they were married and undertook further studies. German was David Berlinski´s first spoken language. He earned his PhD in philosophy from Princeton University.
xxx/ellauri113.html on line 484: An opponent of biological evolution, Berlinski is a senior fellow of the Discovery Institute's Center for Science and Culture, a Seattle-based think tank that is a hub of the pseudoscientific intelligent design movement. Berlinski shares the movement's rejection of the evidence for evolution, but does not openly avow intelligent design and describes his relationship with the idea as: "warm but distant. It's the same attitude that I display in public toward my ex-wives." Berlinski is a critic of evolution, yet, "Unlike his colleagues at the Discovery Institute,...[he] refuses to theorize about the origin of life." Vitun jutku, ei niihin ole luottamista, jeesuxen murhaajiin.
xxx/ellauri113.html on line 490: Professor Stuart Burgess. About: I have a passion for designing engineering systems including bio-inspired designs. Like many scientists I believe that the natural world has a Designer. The purpose of this website is to share some of my design work and to share personal views about why I believe in a Creator. Below is a picture of me holding our two family Chihuahuas – Bambi and Minnie. They were created by the Creator, not me. My creation articles:
xxx/ellauri113.html on line 496: This is what Dawkins has written about the origin of life:
xxx/ellauri113.html on line 498: We have no evidence about what the first step in making life was, but we do know the kind of step it must have been. It must have been whatever it took to get natural selection started . . . by some process as yet unknown.
xxx/ellauri113.html on line 500: The above quote is a classic example of evolution being a god-of-the-gaps explanation. There is a total gap in what evolution can explain about the origin of life, and Dawkins invokes the god of evolution to fill in the gap and asserts that natural selection “must” have gotten started somehow. But natural selection by itself cannot create anything; it can only select from things already created.
xxx/ellauri113.html on line 548: Pekka on käynyt Grand Canyonilla uskovaisten geologien matkassa, niinkuin mekin Seijan kanssa. Autokin me vuokrattiin, mutta palautettiin samantien, kun huomattiin ettei sitä tarvita, ja se olis syönyt ison loven matkabudjettiin. Pahaa sekoilua, Seija pelästyi että nyze oikeasti sekosi. Kanjonin reunalla me nähtiin maaoravia, Tiku ja Taku, oravien Aatami ja Eeva Nooan arkista ennen oravien lajiutumista, tod.näk.
xxx/ellauri113.html on line 560: Shell-shocked, Isis set out to find all the pieces of Osiris’s body. Aided by Nephthys, Isis was able to retrieve all the body parts of Osiris, except Osiris penis. Isis called on the god Anubis to help in the mummification process. After that, she cast a magical spell on Osiris dismembered parts, bringing him back to life. However, he did not come back in his old self. He was instead reborn in the land of the dead (the Underworld). Before he departed for the Underworld, Isis mated with him and became pregnant with Horus (the falcon-headed god. Apparently the missing penis was located eventually.)
xxx/ellauri113.html on line 589: Nab Negro
xxx/ellauri114.html on line 29: abög.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri114.html on line 122: What more than anything is missing in recent films, and shines splendidly in Maxwell’s films, is the sense of glory, the feeling that some have lived on an elevated plane according to the dictates of the highest sense of duty and honor. It’s an unfashionable feeling today, and mocked by those who conspicuously lack it, who love weakly, who think solely in quotidian, political terms. It cannot be understood by those without religious faith, for Heaven is a City of Glory and glory is the special attribute of a God who, if hidden, nevertheless offers us a glimpse of the special virtue of his glory in the lives of those who in moments of danger are willing to sacrifice themselves for a cause they think greater than themselves; and that, above the messiness of political squabbles, is the message behind Maxwell’s films. (The American Spectator 2015)
xxx/ellauri114.html on line 124: Ron Maxwell is (or was) an ardent Trump supporter. He fears some truly inspired Shakespeare director is sure to portray Duncan as Trump, so that Macbeth can spend a full five minutes frenetically stabbing him in his sleep, which should provide ample time for the Trump hating zealots to achieve their ultimate catharsis. But this does not make Trump a villain. As with all of Shakespeares characters, Trump is entirely human in his complexity and contradiction. Shakespeare for dummies indeed.
xxx/ellauri114.html on line 132: Buried penis (also known as hidden penis or retractile penis) is a congenital or acquired condition, in which the penis is partially or completely hidden below the surface of the skin. It was first described by Edward Lawrence Keyes in 1919 as the apparent absence of the penis and as being buried beneath the skin of the abdomen, thigh, or scrotum. Further research was done by Maurice Campbell in 1951 when he reported on the penis being buried beneath subcutaneous fat of the scrotum, perineum, hypogastrium, and thigh. A buried penis can lead to obstruction of urinary stream, poor hygiene, soft tissue infection, phimosis, and inhibition of normal sexual function.
xxx/ellauri114.html on line 134: Buried penis is different than micropenis, which is an abnormally small, normally structured penis with a stretched penile length of less than 2.5 standard deviations below the mean for age or stage of sexual development of the patient.
xxx/ellauri114.html on line 240: Laivanlastaaja Wilho Sorvarin pääteos Hammurabi on tyylipuhdasta apinameininkiä perinteisillä silmä silmästä ja hammas hampaasta pelisäännöillä. Nää on vielä vanhan liiton miehiä jotka eivät oivaltaneet ottaa elimistä koronkorkoa. Asialliset hommat hoidettiin parhaitten apinataiteen sääntöjen mukaan: väärägeeniset lapset ja vanhukset hengiltä, lisääntymiskykyiset naiset pukille ja työkuntoinen väki orjixi. Muurahaiset menettelee vastaavalla tavalla.
xxx/ellauri114.html on line 242: Samalla ryypäten kuin Ellun kanat. Voittaminen on mukavaa. Sorvarin mukaan Hammurapi joutui pienenä Elamiin orjaxi. Tästä se kantoi niille kaunaa loppuikänsä. Elan oli muinaisiranilainen maa Punaisenmeren länsirannalla. Ne puhuivat elamiittia 3000-300eKr, joka ei ollut sukua millekkään, ja ryöstelivät kilttejä irakilaisia eli babilaaneja.
xxx/ellauri114.html on line 243: Jotkut tutkijat ovat väittäneet Aabrahamin olleen amorilainen. Amorilaisiin lukeutuu myös Vanhan Assyrian ja Marin mainitsema Maru-Jamina eli Binu-Jamina, voimakas ja Assyrian pelkäämä paimentolaisheimo, jota on epäilty israelilaisixi. Keski-elam kuulosti tälläseltä:
xxx/ellauri114.html on line 249: Hammurabi ei niitä lakeja kyllä ize kexinyt, ne oli 2x-virran normipäivää jo paljon ennen sitä, mutta hyviähän ne silti ovat. Lait on reilusti erilaiset herroille ja orjille, ei mitään tasa-arvokeekoilua.
xxx/ellauri114.html on line 259: A prophecy about Elam
xxx/ellauri114.html on line 270: Shem, a son of Noah, was the father of all the Semetic people (primarily Jews and Arabs). Elam was Shem’s oldest son (Genesis 10:22). He was born after the flood and was the patriarch of the Elamites. His descendants settled in the valley between the north eastern shore of the Persian Gulf and the Zagros Mountains, where some believe Noah’s ark might have come to rest.
xxx/ellauri114.html on line 277: WHO ARE THESE PEOPLE? A case can be made for the view that “Persian” and “Elamite” are not two names for the same people but that having conquered Elam, Persia became the successor to Elam, whose original inhabitants, as Jeremiah’s prophecy indicates, have been scattered to the four winds and absent from the pages of history for over 2,500 years. Evidence of the difference in origin between the Elamites and the Persians came from the mouth of none other than Persian King Darius the Great who said, “I am Darius, the great king, the king of kings, the king of many countries and many people, the king of this expansive land, the son of Wishtaspa of Achaemenid, Persian, the son of a Persian, ‘Aryan’, from the Aryan race” (From Darius the Great’s Inscription in Naqshe-e-Rostam).
xxx/ellauri114.html on line 279: This may explain why Ezekiel, who wrote from Babylon at the same time Jeremiah was writing from Jerusalem, identified one of the major participants in the Battle of Ezekiel 38 as being Persia, and not Elam. God might have informed him, as He did Jeremiah, that the Elamites would be conquered and scattered to the four winds by their Persian neighbors.
xxx/ellauri114.html on line 280: It could also help us understand why the Arabs of the Middle East today are so opposed to the Iranians gaining any kind of political or military advantage over them. Even though they share varieties of the same religion (Islam), the Persians are not Arabs. As an example, if you follow our “Prophecy in the Headlines” feature, you’ve probably read about Saudi Arabian officials announcing that because of the US pursuit of a more cooperative relationship with Iran, the Saudi kingdom will henceforth be limiting its interaction with the US and going its own way where Middle Eastern affairs are concerned.
xxx/ellauri114.html on line 282: (From my days as a business consultant, I remember hearing one of the owners of a client company talking on the phone in a language I didn’t recognize. When he hung up I asked what language he had been speaking. “It was Farsi,” he said, “the Persian language.” “Then you’re an Arab,” I responded.
xxx/ellauri114.html on line 283: For an instant, I thought I had offended him. Then, as if he was correcting a child, He said, “Persians are not Arabs. We’re Caucasians.”) But there’s one verse that prevents us from proclaiming Jeremiah’s prophecy to be completely fulfilled in history. Jeremiah 49:39 says, “Yet I will restore the fortunes of Elam in days to come, declares the Lord.”
xxx/ellauri114.html on line 288: I think it’s reasonable to expect prophecies that have only been partially fulfilled in history to have their ultimate fulfilment in our future. The idea that a partial historical fulfilment points to a complete future fulfilment is a well established principle in the Bible. Two examples we’ve reviewed recently are Isaiah 17 and Psalm 83. The literal and complete fulfilment of these prophecies has not happened yet.
xxx/ellauri114.html on line 291: There are other cases of nations being as totally erased from history and then suddenly reappearing. Israel and Babylon are two obvious examples. But with both of them there are multiple chapters with detailed descriptions of their re-emergence and subsequent destiny. With Elam we get one non-definitive verse.
xxx/ellauri114.html on line 295: We also need to remember that Bible prophecy only illuminates world history where Israel is concerned. Great Empires have come and gone during Israel’s absence without so much as a hint of their existence in the Bible. Even the United States, by any measure the most successful of them all, is missing from the prophetic record. You can’t tell me God didn’t know these empires were coming, so their absence has to mean that He sees them as irrelevant to Israel’s destiny. Don’t get me wrong, He has used them all to advance His plan for His people, and they were all blessed through their time of participation. But He didn’t find any of them worthy of mention because He didn’t actually need any of them to fulfil His plan.
xxx/ellauri114.html on line 297: I frankly can’t say how or when God will restore Elam’s fortunes. But based on what I know currently, I am not comfortable with the substitution of Iran for Elam in Jeremiah 49:34-39. The truth is, we don’t need Jeremiah 49 to know what will happen to Iran, and the Bible doesn’t say how or when Elam’s fortunes will be restored. The only thing we know for sure is that God said it and therefore He will do it.
xxx/ellauri114.html on line 303: The Biblical people called by the names above once occupied the territory we know today as Jordan, the nation due east of Israel. Not many people realize that Edom, Moab, and Ammon were given their homelands by God himself (Deut. 2:5, 9, 19) just like Israel was. And just like Israel was told to clear the land west of the Jordan River of the people who lived there at the time, Edom, Moab, and Ammon were told to perform the same service for God on the Eastern side (Deut. 2:10-12, 20-22).
xxx/ellauri114.html on line 305: One of the people groups they "eliminated" was the Rephaites (Rephaim), an ancient group of loosely related tribes of giants who are often thought to be descendants of the Nephilim, mentioned in Genesis 6. In fact, when the 12 Israelite spies first went into the promised land they reported seeing Nephilim there (Numbers 13:33). The Rephaites were a mysterious people about whom the Bible says very little, except that Israel, Edom, Moab, and Ammon were all given the task of destroying them and taking their land.
xxx/ellauri114.html on line 311: »7. Ja nämä ovat heidän johtajiensa nimet: Sêmîazâz, heidän johtajansa, Arâkîba, Râmêêl, Kôkabîêl, Tâmîêl, Râmîêl, Dânêl, Êzêqêêl, Barâqîjâl, Asâêl, Armârôs, Batârêl, Anânêl, Zaqîêl, Samsâpêêl, Satarêl, Tûrêl, Jômjâêl, Sariêl. 8. Nämä ovat heidän kymmenenjohtajansa. » (R. H. Charles translation, The Book of the Weight Watchers, Chapter VI.)
xxx/ellauri114.html on line 314: Moab and Ammon were named after the children of the incestuous unions of Lot and his two daughters. Lot was an unknowing participant, having been made intoxicated by his daughters, who saw becoming pregnant by their father as their only way to produce any offspring. Every other man they knew had perished in the destruction of Sodom and Gomorrah (Genesis 19:30-38).
xxx/ellauri114.html on line 329: Amman (arab. عمان, ʿAmmān) on Jordanian pääkaupunki sekä maan hallinnollinen, taloudellinen ja teollinen keskus. Vuonna 2015 siellä oli noin 1,8 miljoonaa asukasta. Jordanian kuninkaanlinna ja parlamentti ovat Ammanissa. Sen nimi oli raamatussa Rabba ja kr.room. kaudella Philadelphia. I'd rather be in Philadelphia pääsi Reaganilta ammuttuna. Filadelfialaisista se oli huono läppä. Amman on Jordanian taloudellinen keskus. Kaupungissa harjoitettuihin teollisuuden aloihin kuuluvat elintarvike-, tupakka-, sementti-, tekstiili-, paperi-, muovi- ja alumiiniteollisuus. Kaupungissa sijaitsee Ammanin pörssi ja Arab Bankin pääkonttori. Kaupungin länsipuoli on rikasta ja itäpuoli slummia. Se on hyvin tavallista. Kun Israel perustettiin vuonna 1948 kymmeniä tuhansia palestiinalaispakolaisia muutti kaupunkiin. Pakolaisleirit ympäröivät nykyisin sen keskustaa.
xxx/ellauri114.html on line 331: The Lord gave the Moabites and the Ammonites land east of Israel extending from the Jabbok River in the north to the Zered River in the south, with undefined eastern boundaries.
xxx/ellauri114.html on line 335: Realizing they needed separate pasturelands because their herds would now be too large for them to remain together, Esau took his Canaanite wives and all he owned and moved some distance away into the hill country of Seir, east and south of the Dead Sea, just south of Moab and Israel. Later, the Lord told Moses He had given this land to Esau and his descendants. (Deut 2:5).
xxx/ellauri114.html on line 338: 400 years later, the Babylonians came as the Lord’s instrument of judgment against Israel. Edom, Moab, and Ammon all cheered for Babylon and made plans to carve up the Promised Land for themselves after the Babylonians carried Israel into captivity. This displeased the Lord and He had the Babylonians destroy them as well. Moab and Ammon ceased to exist as nations at that time (Ezekiel 25:10).
xxx/ellauri114.html on line 339: Edom was first welcomed as an ally in the Babylonian conquest of Judah, but Babylon soon turned on them and conquered them, too (Obadiah 1:7-9). God repaid Edom’s treachery against Israel (Obadiah 1:10-14) with Babylon’s treachery against Edom. The Edomites were destroyed and their lands were taken over by the Nabateans, a desert tribe from the south.
xxx/ellauri114.html on line 341: So Edom, Moab, and Ammon ceased to be nations at about the same time that Judah was carried off to Babylon. After 70 years of captivity, Israel was restored. In Jeremiah 48:47 the Lord promised one day to restore the fortunes of Moab as well, and in Jeremiah 49:6 He made the same promise to Ammon. But He made no such promise to Edom.
xxx/ellauri114.html on line 343: EDOM, MOAB, AND AMMON IN THE END TIMES. Edom, Moab, and Ammon are listed in Psalm 83:6-7 among the participants in a scheme to destroy Israel and erase it’s name from people’s memories. By most accounts this battle has never taken place and will most likely be one of the next events on the prophetic horizon. The psalmist’s prayer is that the Lord will cause them to perish in disgrace.
xxx/ellauri114.html on line 344: Edom, Moab, and Ammon are also mentioned in a prophecy from Daniel 11:41. Speaking of the anti-Christ and his end times conquest of the Middle East, Daniel said,
xxx/ellauri114.html on line 345: “He will also invade the Beautiful Land. Many countries will fall, but Edom, Moab and the leaders of Ammon will be delivered from his hand.”
xxx/ellauri114.html on line 347: The Beautiful Land is Israel, and the timing of this prophecy is during the Great Tribulation. The fact that Edom, Moab and the leaders of Ammon will be delivered from the anti-Christ’s hand indicates he will have intended to conquer them but will be unable to do so.
xxx/ellauri114.html on line 348: Based on existing conditions in the world today we would interpret this prophecy as pertaining to Jordan. But this could all change with the Battle of Psalm 83 when Edom, Moab, and Ammon could come under Israel’s control again. Is that what will prevent the anti-Christ from conquering them, or is there more to it?
xxx/ellauri114.html on line 350: Rev. 12:13-17 tells us that after Satan is confined to Earth he will go after “the woman”, symbolic of Israel. But the woman will be given the wings of a great eagle, enabling her to flee into the desert to a place prepared for her, where she will be taken care of for a time, times and half a time, which is 3 ½ years, the duration of the Great Tribulation. This agrees with Matt. 24:15-21 where the Lord warned the believing remnant of Israel to flee to the mountains to escape the Great Tribulation. The closest mountains to Jerusalem are in Moab and Edom.
xxx/ellauri114.html on line 355: Bozrah was the capitol of Edom. It’s name can either mean sheepfold or fortress. It’s often associated with the abandoned city of Petra, which is only twenty miles away.
xxx/ellauri114.html on line 359: These prophecies help us understand how Edom, Moab, and Ammon could escape the clutches of the anti-Christ. The Lord has chosen Petra as the city of refuge where He will protect His people throughout the Great Tribulation. In doing so, He will make sure the whole area stays out of the hands of His enemy. It also explains why, when He returns, He will first go to Edom to clear the way for His people to return to Jerusalem (Isaiah 63:1-6).
xxx/ellauri114.html on line 361: EDOM, MOAB, AND AMMON IN THE MILLENNIUM. On several of our visits to Israel we crossed into Jordan near Jericho. We used its capitol city, Amman, as our headquarters, from which we visited other parts of the country. Amman is a modern city of 4 million inhabitants that we always found to be very hospitable.
xxx/ellauri114.html on line 363: Our various destinations always included the ruins of Jerash (Gerasa). It was a prominent city of the Decapolis in the Lord’s time (Matt. 4:25), and is located about 30 miles north of Amman. Traveling through the ancient land of the Ammonites, we found it to be quite beautiful in places, with green valleys and numerous villages.
xxx/ellauri114.html on line 365: We always spent a day in Petra, as well. We traveled south from Amman down the eastern side of the Dead Sea, through ancient Moab and into Edom. As we journeyed south we soon found ourselves in desert country, but it’s still far from being a wasteland. The highway was wide and well maintained, with light to moderate traffic in both directions, and we passed through several villages with pleasant rest stops before reaching Petra.
xxx/ellauri114.html on line 367: But all that will change in the day God brings His vengeance on the lands east of the Jordan river and south of Israel. When He’s finished with them, Moab and Ammon will resemble Sodom and Gomorrah.
xxx/ellauri114.html on line 368: “I have heard the insults of Moab and the taunts of the Ammonites, who insulted my people and made threats against their land. Therefore, as surely as I live,” declares the Lord Almighty, the God of Israel, “surely Moab will become like Sodom, the Ammonites like Gomorrah—a place of weeds and salt pits, a wasteland forever. The remnant of my people will plunder them; the survivors of my nation will inherit their land” (Zeph. 2:8-9).
xxx/ellauri114.html on line 370: Here’s another hint that Moab and Ammon will yet fall back under the control of Israel. And Edom will receive an extra portion of the Lord’s wrath:
xxx/ellauri114.html on line 377: From the above we can see that it won’t be out of any consideration for Edom, Moab, and Ammon that God will protect them from the anti-Christ, but out of a need to preserve the believing remnant of Israel. After the 2nd Coming the homelands of these three antagonists of Israel will become desolate wastelands forever.
xxx/ellauri114.html on line 379: Edom, Moab, and Ammon stand as witnesses to the terrible end that comes to countries who take their stand against God and His people. It truly is a fearful thing to fall into the hands of the Living God (Hebrews 10:31). 01-24-15. God save us from such a fate!
xxx/ellauri114.html on line 384: A: The Iranians are the modern day Persians who originated in Elam, not Edom. Edom was the birthplace of the Ammonites and the Moabites and was later inhabited by the family of Esau, Jacob’s brother. Edom got its name from Esau, and is called Jordan today. Elam was located further east on the other side of Iraq, where Iran is today. Obadiah prophesied against the Edomites who were driven out of their capital (Petra) by the Nabateans, a Bedouin people descended from Ishmael, in fulfillment of Obadiah’s prophecy. Many believe that during the Great Tribulation, the Jordanians will hide believing Jews in Petra where God will protect them against the anti-Christ. The area is called Bosrah in Isaiah 63.
xxx/ellauri114.html on line 386: Captain Cook called the north-easternmost corner of Australia Cape Tribulation. He got stranded there for a good while. I got a great order of fish and chips there and spent a night together with two German girls who whispered angrily in German about me until I said 'ich kapiere was ihr sagt'. That shut them up.
xxx/ellauri114.html on line 406: – Tiedän, mitä virheitä olen tehnyt aiemmin. Niitä on 5 ja 7. Olen oppinut niistä. Kukaan ei ole täydellinen. Kaupallinen yhteistyö: VitaeLab. Jäykkä ja kankea olo? 5 ja 7 syytä kokeilla monipuolista VitaeProta. Se poistaa jäykkyyden.
xxx/ellauri114.html on line 440: Kerran poika ilmeisesti tahallaan ripuloi sohvalle ja kun siivosin kakkoja, isosisko oli varastanut äidin sytkärin, jolla sytytti takapihan puskat tuleen. Tietysti minä sain tästä syyt niskoilleni. Äiti myös poltti kannabista vessassa ja kirjaimellisesti vain makasi kaikki illat.
xxx/ellauri114.html on line 481: Wilho Sorvarin (1906-1970) kirja Hammurabi on jylhää tarinaa. Kosto elää Elamille, kiven päälle ei jää kiveä. Tänä päivänä ei kukaan enää puhu elamiittia. Sehän ennustettiin aivan oikein jeremiadissa. Ei mitään lällyä kamaa tyyliin käännä toistakin takaposkea.
xxx/ellauri114.html on line 485: Neljätoista vuotta oli Wilholla jäljellä. Ei ehtinyt kansaneläkettä nauttia. Etelä-Karjalan Uuraasta päätyi stadin kautta Kempeleen naapuriin Pohjois- Pohjanmaalle. Vaimo oli jo kuollut kun Hammurabi ilmestyi 1949. Saattoi pientä katkeruutta tylyä kohtaloa vastaan olla Wilhon rinnassa.
xxx/ellauri114.html on line 487: Siitä tuli vapaa kirjailija oltuaan teologian laitoxen kirjastonhoitaja. Oliko assyriologi ja babilogi Armas Salonen siellä silloin professorina? Onko se mainittu jossain paasauxessa? Mulla on sen kirja Kaxoisvirran maa, löysin sen Elna mummin laudakosta.
xxx/ellauri114.html on line 516: oli Nabukin opettanut. Mutta hänen teki mieli kysyä, miksi ihmi-
xxx/ellauri114.html on line 548: Hattivattien kunkku tekee babilista orjapiiskurin, siis siitä tulee nilkki. Pieni määrä valtaa on hyvä muuttamaan nilkin haluja. Pikkucheefi on ilkeämpi alaisille kuin iso cheefi, sen sai Piki tuntea. Iso cheefi ilkeilee pikku cheefeille, alaiset maxavat sen selkänahassa. Tämmöistä on telttamiesten taivaassa. Näin on meidänkin Elamissamme.
xxx/ellauri114.html on line 557: Mistee kaakoo tuletta, kyselee kasvantaviärä leukava paxuperse amoriini isäntä. Hammu rabi tarkottaa Eno on suuri. Allah akbar. Se nimisiä kunkkuja oli tusinassa 13, niinkuin Kaarleja. Jarden on Jordan ja Jarihawa on
xxx/ellauri114.html on line 572: Kauppiaiden ja muiden palveluammattien uskonto kristinusko teki lopun verikostosta, perusteluna että muuten ei päästä täystehoisesti täyttämään luojan ensimmäistä käskyä, nimittäin lisääntykää ja täyttäkää tää maa. Nyt kun se käsky on piripintaan täytetty ja maapallo apinoita täynnä, olisiko ehkä aika luopua talousliberaalien jumalista, ja palata Hammurabin pelisääntöihin. Jos siinä alkaa väkiluku vähetä, niin sehän on kaikki kotiinpäin.
xxx/ellauri114.html on line 578: Assyrialaiset oli paimentolaisia ja sotureita. Babylonialaiset oli maanviljelijöitä ja kauppiaita. Näin se tuppaa menemään. Kesyyntyneet metsästäjät vastaan keräilijät. Miehekkäitä miehiä vs naismaisia ämmiä. Lihansyöjillä on nälkä ja ne ovat tottuneet tappamiseen. Farmareille jää ylijäämää jota ne yrittävät kaupata. Sisämaan vuoristot ja arot vs. rannikot ja jokilaaxot. Hedelmällistä lössiä. Kuivurit ja sölsnyrit. Hutut ja tuzit. Viikingit ja baltit. Arjalaiset ja dravidat. Kiinalaiset ja mongolit. Navajot ja hopit. Tolteekit ja olmeekit. Haves and havenoz. Tämmöstä oli siinä fantasiasarjassakin, sano nyt, niin Valtaistuinpeli. Ja sit on vielä ne saaristolaiset, merirosvot ja kauppiaat.
xxx/ellauri114.html on line 598: Melkisedek (hepr. מלכי־צדק, ”Kuninkaani on sedek”) on Raamatun Vanhan Testamentin henkilö, josta kerrotaan Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa. Hän oli pappi ja Saalemin kuningas, jonka Aabraham kohtasi palatessaan vapauttamasta suolaista veljenpoikaansa Lootia paikallisten asukkaiden kynsistä. Melkisedek siunasi Aabrahamin ja antoi hänelle leipää ja viiniä. M: Olisitko keltti ja ojentaisit suolaa? A: Tottakai, hetki vain, Loo-ot! Melkisedekiin viitataan myös Uudessa Testamentissa; esimerkiksi heprealaiskirjeessä Melkisedekiä kutsutaan ”Korkeimman Jumalan papiksi" (tää on sitaatti yhdestä psalmista). Häntä pidetään Jeesuksen Kristuksen vanhatestamentillisena avataarina Raamatussa. Saalemin uskotaan sijainneen nykyisen Jerusalemin paikalla. Nyt niitä on vähän joka kylässä.
xxx/ellauri114.html on line 600: Edellä jo mainittu Eenokin kirja (slaavien Eenokki) on nähtävästi jutkulahkolaisten työtä 1. vuosisadalta. Viimeisessä osassa kerrotaan miten Melkisedek syntyi neizeestä, Sofonimista (tai Sopanimasta), Nooan veljen Nirin vaimosta. Melkisedek tuli äidin masusta äidin kuoltua ja istui ruumiin vieressä täysin kehittyneenä hyntteet niskassa, singend betend lobend den Herrn, ja papin lätkä rinnassa. 40p myöhemmin Melkizedek temmattin arkkienkeli Gabrielin (joidenkin lähteiden mukaan Mikaelin) toimesta Edeniin ja välttyi siten tuhotulvalta arkin ulkopuolella.
xxx/ellauri114.html on line 613: The sparsity of sayings recorded in the biblical accounts suggests that Jesus remained relatively silent for the hours he hung there. Eli Eli Lama Sabachthani? may refer to:
xxx/ellauri114.html on line 619: Eli Eli Lama Sabachthani? (film), written and directed by Jiju Antony
xxx/ellauri114.html on line 621: My God, My God, Why Hast Thou Forsaken Me? (film), originally titled Eli, Eli, Lema Sabachthani? , Japanese film directed by Shinji Aoyama
xxx/ellauri114.html on line 623: "Eloi, Eloi, Lama Sabachthani", or "The Baumoff Explosive", a short story by William Hope Hodgson
xxx/ellauri114.html on line 630: Overall, both versions appear to be Aramaic rather than Hebrew because of the verb שבק (šbq) "abandon", which is originally Aramaic. The "pure" Biblical Hebrew counterpart to this word, עזב (‘zb) is seen in the second line of Psalm 22, which the saying appears to quote. Thus, Jesus is not quoting the canonical Hebrew version (ēlī ēlī lāmā ‘azabtānī) attributed in some Jewish interpretations to King David cited as Jesus' ancestor in Matthew's Genealogy of Jesus if the Eli, Eli version of Jesus' outcry is taken; he may be quoting the version given in an Aramaic Targum (surviving Aramaic Targums do use šbq in their translations of the Psalm).
xxx/ellauri114.html on line 632: The Markan word for "my god", Ἐλωΐ, definitely corresponds to the Aramaic form אלהי, elāhī. The Matthean one, Ἠλί, fits in better with the אלי of the original Hebrew Psalm, as has been pointed out in the literature; however, it may also be Aramaic because this form is attested abundantly in Aramaic as well.
xxx/ellauri114.html on line 646: Midrashissa on paljon juttua sekä Melkisedekistä että Abramista. Joidenkuiden mielestä jumala maxoi Abrahamille kymmenyxinä sen nimestä siihen saakka puuttuneen kirjaimen H. Rabbien mielestä M. toimi pappina ja antoi Aatamin mekon perinnöxi Abrahamille (H:lla tai ilman).
xxx/ellauri114.html on line 648: Rabbi Isaac the Babylonian sanoi että Melchizedek syntyi ilman esinahkaa (Genesis Rabbah 43:6). Melchizedek kuzui Jerusalemia nimellä "Salem." (Genesis Rabbah 56:10.) Rabbit sanoivat että Melkisedek opetti Abrahamille Tooraa ennen kuin se oli edes ilmestynyt (Genesis Rabbah 43:6.) Rabbi Eleazar sanoi että Melchizedekin koulussa kävi vieraisilla kerran ize Holy Spirit (Ruach HaKodesh) (Babylonian Talmud Makkot 23b).
xxx/ellauri114.html on line 674: The term shibboleth originates from the Hebrew word shibbólet (שִׁבֹּלֶת), which means the part of a plant containing grain, such as the head of a stalk of wheat or rye; or less commonly but arguably more appositely (selvennä!) "flood, torrent".
xxx/ellauri114.html on line 676: The modern use derives from an account in the Hebrew Bible, in which pronunciation of this word was used to distinguish Ephraimites, whose dialect used a differently sounding first consonant. The difference concerns the Hebrew letter shin, which is now pronounced as [ʃ] (as in shoe). In the Book of Judges, chapter 12, after the inhabitants of Gilead under the command of Jephthah inflicted a military defeat upon the invading tribe of Ephraim (around 1370–1070 BC), the surviving Ephraimites tried to cross the River Jordan back into their home territory, but the Gileadites secured the river's fords to stop them. To identify and kill these Ephraimites, the Gileadites told each suspected survivor to say the word shibboleth. The Ephraimite dialect resulted in a pronunciation that, to Gileadites, sounded like sibboleth. In the King James Bible the anecdote appears thus (with the word already in its current English spelling):
xxx/ellauri114.html on line 684: Despite the loss of the additional history of Manasseh and Ephraim, several modern-day groups claim descent from them, with varying levels of academic and rabbinical support. The Yusufzai tribe (literal translation The Sons of Joseph) of the Pashtuns of Afghanistan, India and Pakistan, who collectively refer to themselves as the "Bani Israel", have a long tradition connecting them to the exiled Kingdom of Israel. The Samaritans claim that some of their adherents are descended from these tribes, and many Persian Jews claim to be descendants of Ephraim. Many Samaritans claim descent from the grandchildren of Joseph under four main septs, his grandsons Danfi, Tsedakah, Mafraj and Sarawi Samaritans Museum In northeast India, the Mizo Jews claim descent from Manasseh, and call themselves Bnei Menashe; in 2005 Shlomo Amar, Sephardi Chief Rabbi of Israel, announced that he regarded this claim to be true, which under the Law of Return allows them to migrate to Israel, as long as they formally convert to Israel's Orthodox form of Judaism. Similar traditions are held by the Telugu Jews, in South India, who claim descent from Ephraim, and call themselves Bene Ephraim.
xxx/ellauri114.html on line 701: ab-von-sethos-i-tal-der-konige-agypten-13-jh-v-chr-a4k3ex.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri114.html on line 722: Aram oli myös suomalaisten rakastama Aram Hatshipompponen. Khachaturian always remained enthusiastic about communism, and was an atheist. When asked about his visit to the Vatican, Khachaturian responded: "I'm an atheist, but I'm a son of the [Armenian] people who were the first to officially adopt Christianity and thus visiting the Vatican was my duty."
xxx/ellauri114.html on line 724: Ebyktistä etelään olis Kushin, Haamin 2. pojan porukat. Haamin 1. poika Kanaan, joka menetti perintöosansa vaarin kirouxesta, (Gen.ix. 25, seq.), ja on sen tautta aina viimeinen veljessarjassa (ch. x. 6, &c.), näyttää silti saaneen seniorioikeuxia kun Haamin pojat lähti porukalla länteen Shinarin tasangoilta (Gen. xi.), kert antoi nimensä ekalle seudulle minne mamut saapuivat. Kushin, 2. pojan jälkeläiset ottivat seuraavan suolaisemman lotin länteen Siinailta. Niilinlaaxon herkut lankes 3. pojalle Mizraimille; ja kuopuxen Phutin kohtaloxi tuli painua huizin Saharaan. Nehashkush, ne haisevat kuselle, oli Wettenhovi-Aspan suomennos Kushin pojille. The sons of Ham: Cush, Mizraim, Put, and Canaan. 7The sons of Cush: Seba, Havilah, Sabtah, Raamah, and Sabteca. And the sons of Raamah: Sheba and Dedan.… (Gen ix:6, x:6) Sheban kuningatar toi Salomolle upeita lahjoja, joiden joukossa oli Viiru-kissan rakastamia ruokapurkkeja.
xxx/ellauri114.html on line 732: According to the Table of Nations in Genesis 10 (verses 15-19), Canaan was the ancestor of the tribes who originally occupied the ancient Land of Canaan: all the territory from Sidon or Hamath in the north to Gaza in the southwest and Lasha in the southeast. This territory, known as the Levant, is roughly the areas of modern-day Israel, Palestine, Lebanon, western Jordan, and western Syria. Canaan's firstborn son was Sidon, who shares his name with the Phoenician city of Sidon in present-day Lebanon. His second son was Heth. Canaan's descendants, according to the Hebrew Bible, include:
xxx/ellauri116.html on line 113:
xxx/ellauri116.html on line 146: Laboratoriolasitavarat ja toiminnot
xxx/ellauri116.html on line 168:
xxx/ellauri116.html on line 178: Joku feministi Élizabeth Badinter Mother love: Myth and Reality: Motherhood in Modern History väittää, ettei mitään universaalia äidinvaistoa tai äidinrakkautta ole olemassa. Sen mukaan nekin on vaan tunteita siinä kuin muutkin tunteet. Idixet vaan vaihtelee sen mukaan millasia jäseniä yteiskunta/valtio kulloinkin tarvii. Roomassa naiset antoi lapsensa imettäjille ja piti paljon mieluummin tyyliin vaikka pikkukoiria tai pikkuapinoita sylissään. Siitä tuli ongelma väestörakenteen kannalta niin että lasten poislähettämistä alettin estää lailla, kun niitä kuoli pilvin pimein kun ne naiset ei huolehtineet ize vauvoistaan eikä ne toiset toisten vauvoista.
xxx/ellauri116.html on line 180: Élisabeth Badinter (née Bleustein-Blanchet; 5 March 1944, Boulogne-Billancourt) is a French philosopher, author and historian.
xxx/ellauri116.html on line 188: Elizabeth’s mother was raised as a Roman Catholic in a middle class upbringing, and later converted to Judaism following her marriage. She raised Élisabeth in the Jewish faith. Elisabeth and her two sisters were raised by parents who believed in the equality of the sexes. Jag har nog längre sladd än famo!
xxx/ellauri116.html on line 204: Ja kaikkein eniten läppä on, että koko tätä juttua promosi lähinnä miehet: poliisit, hyväntekijät, filosofit, poliitikot. Joo miehet splainaa kaiken kuoliaaxi. Naiset, lapset ei niitä kiinnosta. Ne haluu vaan puhuu ja keskustella, kuunnella omaa ääntänsä, max toistensa ääniä. No siltä se vähän näyttää kun kazoo about mitä vaan. Jep siis ihan. Mitä. Vaan.
xxx/ellauri116.html on line 255: Hizi kun olisin voinut lyödä vetoa että olen jossain paasannut Garcia Marquesin ja Mario Vargas Llosan (henceforth Löysä) välisestä nyrkkiottelusta, jossa oikeistoliberaali Mario löi pienemmän mutta vasurimman Marquezin nenän lysyyn varmaan oikealla suoralla. Silloin Gabolla oli jo Nobelinsa, Mariolla ei. Mutta nimeä ei löydy? Hemmetti. Mähän luin Lödeltä jonkun aika paskan räpellyxen kesällä 2021, In praise of the stepmother, ja siinä yhteydessä koitin selvittää, onko Löysällä ehkä homotaustoja. Sen Sueno del Celta oli homostelua, ja samaa on monissa muissakin sen niteissä. Joku epsanjalainen homokirjailia sanookin, että vaikkei se olisi koskaan uskaltautunut lakanoiden väliin nakun omansukupuolisensa natustajan kaa, niin kunniahomo se kirjojensa perusteella on ainakin. Yx Mario Brosin homoniteistä oli nimeltään Kadetraalissa oli viileää tms. Conversacion criminal en la catedral. Hehe. Kurjallista kunnianhomoa.
xxx/ellauri116.html on line 261: Tää kaikki aktivoitui kun löysin jostain vaihtohyllystä Marion Santo Domingo-pläjäyxen nimeltä Vuohen juhla, el fiesta del chivo. Tän San Domingon diktaattorilla Trujillolla mässyttelevän bühleinin huippukohta on seuraava Lösähdyxen märkä uni. Trujillo is tormented by both his incontinence and impotence. Trujillo sexually assaulted Urania. Mix just Urania? Veikkaan et tää on viittaus Löysän homofiliaan. He is unable to achieve an erection with Urania and, in frustration, rapes her with his bare hands. This event is the core of Urania's shame and hatred towards her own father. In addition, it's the cause of Trujillo's repeated anger over the "anemic little bitch" who witnessed his impotence and emotion, as well as the reason he's en route to "sleep" with another girl on the night of his assassination.
xxx/ellauri116.html on line 272: Don Rigoberto is compulsive about his personal cleanliness and his bodily functions. He appreciates them as marvelous and necessary, to be worshipped both for their sake as well as for the sake and welfare of the whole body. He devotes a day a week to the care of a different member or organ: Monday, hands; Tuesday, feet; Wednesday, ears; Thursday, nose; Friday, hair...
xxx/ellauri116.html on line 285: Mario löi Gaboa, kumpi aloitti? Molemmat oli radistin poikia. Tuliko riitaa kumpi tititaataa nopeemmin? Oliko Fidel ollut infidel?
xxx/ellauri116.html on line 291: Vargas Llosa lived with his maternal family in Arequipa until a year after his parents' divorce, when his maternal grandfather was named honorary consul for Peru in Bolivia. With his mother and her family, Vargas Llosa then moved to Cochabamba, Bolivia, where he spent the early years of his childhood. His maternal family, the Llosas, were sustained by his grandfather, who managed a cotton farm.
xxx/ellauri116.html on line 295: While in Piura, Vargas Llosa attended elementary school at the religious academy Colegio Salesiano. In 1946, at the age of ten, he moved to Lima and met his father for the first time. His parents re-established their relationship and lived in Magdalena del Mar, a middle-class Lima suburb, during his teenage years. While in Lima, he studied at the Colegio La Salle, a Christian middle school, from 1947 to 1949. Isä taisi olla aika limaska, eipä paljon muuta Markolle kuin limamälli.
xxx/ellauri116.html on line 303: Vargas Llosa began his literary career in earnest in 1957 with the publication of his first short stories, "The Leaders" ("Los jefes") and "The Grandfather" ("El abuelo"), while working for two Peruvian newspapers. Upon his graduation from the National University of San Marcos in 1958, he received a scholarship to study at the Complutense University of Madrid in Spain. In 1960, after his scholarship in Madrid had expired, Vargas Llosa moved to France under the impression that he would receive a scholarship to study there; however, upon arriving in Paris, he learned that his scholarship request was denied. Despite Mario and Julia's unexpected financial status, the couple decided to remain in Paris where he began to write prolifically. Their marriage lasted only a few more years, ending in divorce in 1964. A year later, Vargas Llosa married his first cousin, Patricia Llosa, with whom he had three children: Álvaro (born 1966), a writer and editor; Gonzalo (born 1967), an international civil servant; and Fata Morgana (born 1974), a pornographer.
xxx/ellauri116.html on line 305: Vargas Llosa väitteli vuonna 1971 tohtoriksi Gabriel García Márquezin tuotannosta Madridin Complutensen yliopistossa. Hän toimi kirjailijoiden sananvapautta puolustavan kansainvälisen Pen-klubin puheenjohtajana 1976–1979.
xxx/ellauri116.html on line 313: Aiemmin hyvät ystävykset Vargas Llosa ja Gabriel García Márquez riitaantuivat tammikuussa 1976 Méxicossa, jolloin Vargas Llosa löi García Márquezia, joka sai silmän mustaksi ja nenään lisäkyömyn. He eivät ole sen jälkeen olleet puheväleissä, mutta syytä tapahtumaan ei tiedetä. Hiljaisuuden on rikkonut ainoastaan García Márquezin Twitter-kommentti Vargas Llosan saatua Nobel-palkinnon: ”Nyt ovat puntit tasan.”
xxx/ellauri116.html on line 320: As of 2015, Vargas Llosa is in a relationship with Filipina Spanish socialite and TV personality Isabel Preysler and seeking a divorce from Patricia Llosa. He is an agnostic, "I was not a believer, nor was I an atheist either, but, rather, an agnostic". Se on turmellut moraalinsa asteittain pienillä pelkuruudesta johtuvilla myönnytyksillä.
xxx/ellauri116.html on line 324: abriel">Gabriel José de la Concordia García Márquez (6. maaliskuuta 1927 Aracataca, Kolumbia– 17. huhtikuuta 2014 México, Meksiko) oli kolumbialainen kirjailija, toimittaja ja poliittinen aktivisti. Hän asui pääasiassa Meksikossa ja Euroopassa. Latinalaisessa Amerikassa García Márquez tunnettiin lempinimellä ”Gabo”. García Márquez sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1982.
xxx/ellauri116.html on line 326: García Márquez syntyi vuonna 1927 Aracatacan kunnassa Kolumbiassa. Hänen isänsä oli lennättimenhoitaja Gabriel Eligio García ja äitinsä hienostoperheen tytär Luisa Santiaga Márquez Iguaran.
xxx/ellauri116.html on line 332: García Márquez oli poliittisesti vasemmalla. Hän ystävystyi Fidel Castron kanssa ja vietti pitkiä aikoja Havannassa. Tätä ystävyyttä on analysoitu teoksessa Gabo and Fidel: Portrait of a Friendship. García Márquezin mukaan heidän keskustelunsa ovat liittyneet kirjallisiin aiheisiin, eivät niinkään politiikkaan. Jospa Mario oli vaikka mustasukkainen Fidel Castrosta.
xxx/ellauri116.html on line 343: I Peru överraskade utgivningen av denna bok litterära kretsar, som fram till dess kände Vargas Llosa endast som journalist och wannabe dramatiker.
xxx/ellauri116.html on line 388: Scholars and journalists often accuse de Beauvoir of publicly masking painful bouts of jealousy. While her inner emotional life is unclear, what’s evident is the manipulative, often dishonest, and arguably cruel treatment to which both Sartre and de Beauvoir subjected much-younger female consorts.
xxx/ellauri116.html on line 390: Take, for example, 16-year-old Bianca Bienenfeld, a student of de Beauvoir’s who was 14 years her junior. Soon after the two women began their affair, de Beauvoir introduced her lover to Sartre. He promptly made it his mission to seduce Bienenfeld. After a romantic entanglement between the three of them, de Beauvoir told Sartre to end it, which he abruptly did in a letter.
xxx/ellauri116.html on line 394: Mikäs se nyt oli? Ainiin se 1700-luvun romaani, mulla taitaa olla se, vaikken ole lukenut. A French epistolary novel by Pierre Choderlos de Laclos, first published in four volumes by Durand Neveu from March 23, 1782. It is the story of the Marquise de Merteuil and the Vicomte de Valmont, two narcissistic rivals (and ex-lovers) who use seduction as a weapon to socially control and exploit others, all the while enjoying their cruel games and boasting about their talent for manipulation. It has been seen as depicting the corruption and depravity of the French nobility shortly before the French Revolution, and thereby attacking the Ancien Régime. The book has also been described as merely a story about two amoral people.
xxx/ellauri116.html on line 408: Vuonna 1977 pseudo Sirkkis tuki terroristi Bruno Bréguet'ta ja kampanjoi hänen vapauttamisen puolesta. Noin 20-vuotiaana Geneven yliopiston opiskelijana Bruno Bréguet osallistui solidaarisuuteen kolmannen maailman vapautusliikkeiden kanssa. Hän tuli lähemmäksi Palestiinan asiaa, erityisesti sen jälkeen, kun pieni ryhmä palestiinalaisia militantteja yritti sabotoida lentokonetta Klotenin lentokentällä vuonna 1969 tavoitteenaan tuhota viisitoista tonnia sen ruumissa säilytettyä aseita, jotka oli tarkoitettu toimitettavaksi Israeliin. Israelilainen agentti teloi yhden kommandon jäsenistä hänen ollessaan vallassa revolverilla kurkkuun, ja kolme muuta tuomitaan vankeusrangaistukseen. Tästä Bruno radikalisoitui pahasti ja alkoi laittaa kapuloita USA-Israel hyökkäysvaunun rattaisiin, tosin enimmäxeen tunaroiden pahasti. Palattuaan lyhyenä Sveitsiin, jossa hän huomasi olevansa Interpolin hälytyksen kohteena, hän lähti veneellä Israeliin . Hänet pidätettiin 23. kesäkuuta 1970 Haifan satamassa kahden kilon räjähteitä hallussaan. Sitten hänet tuomittiin viideksitoista vuodeksi vankeuteen. Pitkään kidutettiin, ennen kuin hänet suljettiin Yagurin vankilaan, sitten Ramlehiin. Hänet vapautettiin vuonna 1977 kansainvälisen komitean toiminnan johdosta, joka kokosi yhteen henkilöitä, kuten Jean-Paul Sartre , Simone de Beauvoir , Noam Chomsky , Alberto Moravia , Roland Barthes , Louis Althusser , Gilles Deleuze , Félix Guattari , Michel Foucault , Jacques Le. Goff , Edgar Morin , Friedrich Dürrenmatt , Günter Grass , Dario Fo , Franco Fortini ja François Genoud. Hänet karkotettiin Israelista 24.6.1977. Sakut epäilivät Brunon osallistuneen vuonna 1981 hyökkäykseen amerikkalaista radioasemaa Radio Free Europe vastaan Münchenissä. Sitä sietää toivoa. Joku Andrian Hänni vielä väitti Bushin sotaretken aikana, että Breguet teki yhteistyötä Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun (CIA) kanssa ainakin vuodesta 1991 lähtien. Kyllä kai, vitun Andrian. "Meille on kerrottu epävirallisesti, että Bruno kuoli epähuomiossa kuulustelun aikana amerikkalaisessa tukikohdassa Etelä-Unkarissa."
xxx/ellauri116.html on line 410: Oikeasti nolo veto oli, että Sirkkis allekirjoitti 68 muun ranskalaisen intellektuellin ohella Gabriel Matzneffin kolumnin, joka julkaistiin 26. tammikuuta 1977 sanomalehdessä Le Monde, jossa pyydettiin vapauttamaan kolme miestä, joita syytettiin "säädyttömästä pahoinpitelystä ilman väkivaltaa 15-vuotiaisiin alaikäisiin" Versaillesin tapauksen oikeudenkäynnissä . Tämän oikeudenkäynnin jälkeen hän allekirjoitti avoimen kirjeen rikoslain tarkistuslautakunnalle, jossa hän vaati, että " alaikäisen kavaltamista " koskevat lain pykälät "kumotaan tai muutetaan perusteellisesti" eli "oikeuden tunnustaminen " lapsia ja nuoria ylläpitämään suhteita valitsemiinsa ihmisiin”. "Kolme vuotta vankeutta hyväilyistä ja suudelmista, se riittää!" » kirjoittivat allekirjoittajat. Tätä propedofiililiikettä tukivat sitten monet älymystön edustajat, kuten Jean-Paul Sartre , Michel Foucault , Roland Barthes , Alain Robbe-Grillet , Jacques Derrida , Philippe Sollers ja jopa Françoise Dolto. Vitun sosiaalisia omiatuntoja, suuna päänä kaikesta.
xxx/ellauri116.html on line 448: Ce recueil de réflexions et d’observations, sans ordre et presque sans suite, fut commencé pour complaire à une bonne mère qui sait penser. Je n’avais d’abord projeté qu’un mémoire de quelques pages; mon sujet m’entraînant malgré moi, ce mémoire devint insensiblement une espèce d’ouvrage trop gros, sans doute, pour ce qu’il contient, mais trop petit pour la matière qu’il traite. J’ai balancé longtemps à le publier; et souvent il m’a fait sentir, en y travaillant, qu’il ne suffit pas d’avoir écrit quelques brochures pour savoir composer un livre. Après de vains efforts pour mieux faire, je crois devoir le donner tel qu’il est, jugeant qu’il importe de tourner l’attention publique de ce côté-là; et que, quand mes idées seraient mauvaises, si j’en fais naître de bonnes à d’autres, je n’aurai pastout à fait perdu mon temps. Un homme qui, de sa retraite, jette ses feuilles dans le public, sans prôneurs, sans parti qui les défende, sans savoir même ce qu’on en pense ou ce qu’on en dit, ne doit pas craindre que, s’il se trompe, on admette ses erreurs sans examen.
xxx/ellauri116.html on line 487: Tänä päivänä kuningatar Elisabetin seurassa on aika ajoin nähty prinssi Georgen vanhin lapsi, Kentin nykyinen herttua, prinssi Edvard. Hän on osoittanut olevansa aivan toista maata kuin isänsä. 84-vuotias herttua tunnetaan erittäin kovasta työmoraalistaan ja läheisistä väleistään kuningattareen. Kentin herttua pelkää edesmenneen isänsä mainetta ja tempauksia. Sitäpaizi hän on erittäinkin väpelön näköinen. Ei mitään raikulipoikia.
xxx/ellauri120.html on line 42: Lytton is a village in British Columbia, Canada, and sits at the confluence of the Thompson River and Fraser River on the east side of the Fraser. The location has been inhabited by the Nlaka'pamux people for over 10,000 years. It was one of the earliest locations occupied by non-Indigenous settlers in the Southern Interior of British Columbia. It was founded during the Fraser Canyon Gold Rush of 1858–59, when it was known as "The Forks". The community includes the Village of Lytton and the surrounding community of the Lytton First Nation, whose name for the place is Camchin, also spelled Kumsheen ("river meeting").
xxx/ellauri120.html on line 64: No, Freud was rong! Many basic tenets of Freud’s theory have been completely disproved. To name several: Psychosexual stages. The Oedipal complex. Belief that repressed memories from the first year of life can be unearthed. Sexual fantasy about intercourse with a parent is responsible for hysteria. Even more damning, his methods and procedures cannot be called scientific, his evidence lacks scientific credibility, and what is offered as evidence was sometimes fudged, if not outright fabricated. Not surprisingly, Freud is absented from contemporary psychological pedagogy, theory, and research. Claiming, “Freud is right!” is akin to shouting, “Long live the king!”; historical curiosities, both.
xxx/ellauri120.html on line 76: Bernays became a highly sought, and extravagantly paid consultant to a number of leading businesses. His many successes include helping the American Tobacco Company to sell cigarettes to women, advertising them as glamorous “torches of freedom”; and aiding the United Fruit Company to sell bananas, and when the newly elected president of Guatemala threatened the business interests of United Fruit, Bernays persuaded the CIA and the US government—through rumors, innuendos, and manipulation of the press about a growing Communist menace—to overthrow the his government.
xxx/ellauri120.html on line 78: After World War II, Bernays rebranded “propaganda”, calling it “public relations”, giving it a more favorable spin. However labeled, his intent remained the same:
xxx/ellauri120.html on line 80: The conscious and intelligent manipulation of the organized habits and opinions of the masses is an important element in a democratic society. Those who manipulate this unseen mechanism of society constitute an invisible government which is the true ruling power of our country. We are governed, our minds are molded, our tastes formed, and our ideas suggested, largely by men we have never heard of…It is they who pull the wires that control the public mind. (Lähde: Bernays; Propaganda)
xxx/ellauri120.html on line 110: Does doubt ever really rouse the rabble?
xxx/ellauri120.html on line 128: its leitmotif—the impeccable executioner
xxx/ellauri120.html on line 223: In Puritan Boston, Massachusetts, a crowd gathers to witness the punishment of Hester Prynne, a young woman who has given birth to a baby of unknown parentage. Her sentence required her to stand on the scaffold for three hours, exposed to public humiliation, and to wear the scarlet "A" for the rest of her life. As Hester approaches the scaffold, many of the women in the crowd are angered by her beauty and quiet dignity. When demanded and cajoled to name the father of her child, Hester refuses.
xxx/ellauri120.html on line 225: As Hester looks out over the crowd, she notices a small, misshapen man and recognizes him as her long-lost husband, who has been presumed lost at sea. When the husband sees Hester's shame, he asks a man in the crowd about her and is told the story of his wife's adultery. He angrily exclaims that the child's father, the partner in the adulterous act, should also be punished and vows to find the man. He chooses a new name, Roger Chillingworth, to aid him in his plan.
xxx/ellauri120.html on line 239: After several years, Hester returns to her cottage and resumes wearing the scarlet letter. When she dies, she is buried near the grave of Dimmesdale, and they share a simple slate tombstone engraved with an escutcheon described as: "On a field, sable, the letter A, gules" ("A red letter A written on a black background"). Ingan vaakunassa on hassu jellona kieli ulkona kuin Hanna Montanalla sinisellä taustalla.
xxx/ellauri120.html on line 282: esiintymisvimma nuorten wannabee
xxx/ellauri120.html on line 457: I'm beggin' you baby, cut out that off the wall jive
xxx/ellauri120.html on line 461: I'm just beggin' you baby, please cut out that off the wall jive
xxx/ellauri120.html on line 465: The way my baby love is some solid sentiment
xxx/ellauri120.html on line 468: I'm beggin' you baby, cut out that off the wall jive
xxx/ellauri121.html on line 33: Bodies are just as much a product of habit and behavior as they are DNA and genetic structure. Understanding the different physiological body types can give you insight into how yours works best. The hormonal body types are Adrenal, Thyroid, Liver and Ovary, the structural types are Ectomorph, Endomorph and Mesomorph, and the Ayurvedic types (sometimes called the Doshas) are Pitta, Vata, and Kapha. >
xxx/ellauri121.html on line 181: Myöhemmin epäilykset kohdistuivat kolmeen mieheen, jotka olivat Pekka Heikka, Oskar Pirinen ja Sven Fabritius. Todistajanlausuntojen perusteella Fabritiuksella oli illan aikana ollut Colt-merkkinen revolveri.
xxx/ellauri121.html on line 287: Vanhemmistaan Atwood huomauttaa: "They weren't very actively encouraging; I think their theory was to leave kids alone... I call that encouraging. The idea of parents hovering over you the whole time, making you take lessons and occupying every minute of your time, I think is probably quite bad, because it means the child has no room to invent. I did have this older brother who was very instructive, who liked passing on to me whatever information he'd acquired; it meant we didn't play dollies a lot; we'd line up our - few, I'd have to say, because it was the war, you know - our few stuffed animals and then we'd have the Battle of Waterloo."
xxx/ellauri121.html on line 289: Peggy kävi kotikoulua. Sen vanhemmat pakkas sen selkäreppuun lähtiessään mezään hyönteisjahtiin. Perhosten nappaajat. She only attended full-time school at eight, in Toronto. Readers of Cat's Eye (1988), a chilling account of the lasting damage of childhood bullying, might expect that these years were problematic, but apart from a fleeting reference to "a horrific Grade 4 teacher" there is no suggestion that Atwood was especially unhappy, though she did recently write that "I was now faced with real life, in the form of other little girls - their prudery and snobbery, their Byzantine social life based on whispering and vicious gossip, and an inability to pick up earthworms without wriggling all over and making mewing noises like a kitten". Mä koitin opettaa Helmiä olemaan inhoomatta matoja 2-vuotiaana. Inhoo se niitä kuitenkin vaikkon biologi. Ja Seija ei voi sietää käärmeitä, se näkee kuumina öinä niistä unia. KKK-äijät marssi kadulla 20-luvulla kuin kihomadot. Niitä kiemurteli valkoisina ruskeiden kiekuroiden kimpussa kakkapotassa kun oltiin pieniä.
xxx/ellauri121.html on line 308: In the early 70s, Atwood added considerably to her work as a teacher and writer by editing manuscripts for the cutting-edge nationalist publisher The House of Anansi. By then, her marriage to Polk was over (Sullivan is vague about why, offering mainly generalities about the difficulty of staying together in that morally freewheeling era. Fact is, Jim Polk was not enough of a handyman for manly Margaret.) In 1972, Atwood met Gibson, a novelist and cultural activist whose own marriage was crumbling. The two began an affair, meeting at first clandestinely in the basement office of Toronto’s Longhouse Bookshop, but soon living together—for several years on a working farm north of the city.
xxx/ellauri121.html on line 316: But back to young Peggy. As a result of the governor's award, The Edible Woman was published. Atwood began to enjoy a growing reputation; nonetheless, while her own career took off, she still devoted considerable amounts of time to a small radical publishing house, Anansi, in which her first and only husband was deeply involved. Over this period, Atwood and Jim Polk drifted apart, and Atwood began a relationship with the novelist Graeme Gibson. Together with Graeme's two teenage sons, Matt and Grae, they went off to a farm in a small agricultural community in 1973 in Alliston.
xxx/ellauri121.html on line 323: James "Jim" Polk was the long time editorial director of House of Anansi Press and edited two books by Charles Taylor, as well as work by Margaret Atwood, George Grant, Northrop Frye, and many others. With a literature PhD (which Peggy never finished) he has taught at Harvard, Idaho, Ryerson and Alberta, and has written a comic novel, a stage comedy about Canadian publishing, articles, short stories, and criticism about Canadian writers and writing. As an advisor at the Ontario Ministry of Culture, he worked on grants for theatre and books, developed a tax credit for publishers and remodelled the Trillium Book Prize to include Franco Ontarian writing. He lives in Toronto and, trained as a pianist, still practices daily, playing classics and show-tunes in seclusion.
xxx/ellauri121.html on line 334: In her admiring new biography of Margaret Atwood, Rosemary Sullivan passes on a story about the writer that vividly catches her youthful ambition. One day when she was in her mid-20s, she dropped in at the home of poet John Newlove, who had been drinking heavily with his friend fellow Prairie writer Patrick Lane. The men’s conversation about literature had degenerated into a series of long silences punctuated by the occasional pseudoprofound utterance. Frustrated, Atwood cut to the heart of the matter, demanding to know what their poetic ambitions were. After some drunken dithering, the two declared that what they wanted most was to win a Governor General’s Award. As Lane recalled later, Atwood was indignant at their modest expectations, declaring tartly that the only goal worth pursuing was the Nobel Prize. Swigging down her beer, she then left the room.
xxx/ellauri121.html on line 340: The Red Shoes—the title is from a 1948 film that affected the young Atwood, about a girl who wants to be both a dancer and a wife, and is punished with death for her ambition.
xxx/ellauri121.html on line 344: Sullivan rightly traces Atwood’s notable self-confidence to those early years, but she also ignores the hints in her own narrative that Atwood’s family, like any other, had its neurotic tics—and that Atwood certainly carried her own share of psychic stress into adulthood. Where else does the buried grief, anger and sense of calamity in her writing come from?
xxx/ellauri121.html on line 345: Sullivan relates how in 1969, when Atwood was giving her first poetry reading, poet Irving Layton futilely attempted to sabotage the upstart writer by simultaneously reading his own work from the audience. Lisää ainesta käsineitokeitoxeen.
xxx/ellauri121.html on line 356: Mikä muu on toisin? No June on 168 cm eli 5´6´´ hilkka päässä ja kassi kädessä, 2 tuumaa pitempi kuin Peggy ja 3 tuumaa pitempi kuin Elizabeth Moss. Sen tukka on ruskea pro blondattu, Aunt Lydia ei ole luiseva ja kulmikas kuten kirjassa vaan amerikkalaisittain small fat kokoa. Serena Joy ei ole vanha kääkkänä vaan paljon Junea näyttävämpi tshekkikaunotar. Commander Fred Waterford on kirjassa harmaaselkä eikä yhtä luikero kuin leffan irkku hipsterwiixi rajajooseppi.
xxx/ellauri121.html on line 367: Komentaja on Junesta siitä mukava että se ei ole naisvihamielinen kuten jopa Luke. Se on pikemminkin niinkuin iskä hyönteishemuli. Kun Peggy kunnostautuu ritiratissa sanalla zeugiitti eli ateenalainen iesmies komentaja on suorastaan iloinen, ja Peggy on läpeensä tyytyväinen. Peg pitää vanhemmista miehistä. Leffan luikero Fred (1970) ei oikein täytä roolia, parrasta huolimatta se näyttää melkein nuoremmalta kuin June (1982). Jatko-osien Joosepin näyttelijä on enempi kuin kirjan Fred. Hassua että Fredin nimi on oikeasti Jooseppi! Joseph is the younger brother of Harry Potter. Speaking to The Guardian about becoming a parent in 2016, Joseph said: "Becoming a parent has made me more aware of the role my parents played in my life, in all our lives." Jäätävää. Onko Peggy lapsivihamielinen, välillä se kuulostaa aika kylmältä.
xxx/ellauri121.html on line 369: "Vihaan lapsia. Ne ovat niin inhimillisiä, tuovat mieleen apinat. SAKI". Whodat? Munro, skotl. lehtimies ja kirjailija. Hector Hugh Munro (18 December 1870 – 14 November 1916), better known by the pen name Saki and also frequently as H. H. Munro, was a British writer whose witty, mischievous and sometimes macabre stories satirize Edwardian society and culture. After his wife's death Charles Munro sent his children, including two-year-old Hector, home to England. The children were sent to Broadgate Villa, in Pilton near Barnstaple, North Devon, to be raised by their grandmother and paternal maiden aunts, Charlotte and Augusta, in a strict and puritanical household. A war fanatic, he was killed by a German sniper. According to several sources, his last words were "Put that bloody cigarette out!" Munro was homosexual at a time when in Britain sexual activity between men was a crime. (Mä ARRVASIN! Sen se oli näkönenkin.)
xxx/ellauri121.html on line 378: Having a fetish doesn’t necessarily mean wanting to wear adult diapers or a furry costume. (Turrit on rivoja sexifetishistejä.) You just have to find a normally non-sexual object or action arousing—an association you probably formed in childhood, says Samantha Leigh Allen, professor of sexual fetishism at Emory University. Maybe your mother had platform shoes, ankle shackles, net stockings, cat spectacles, bikini, and a print hat. Maybe she talked like a slut and moaned all the time.
xxx/ellauri121.html on line 383: (The scrabble word for it is pygophilia.)
xxx/ellauri121.html on line 420: Memorial Hall, immediately north of Harvard Yard in Cambridge, Massachusetts, is an imposing High Victorian Gothic building honoring Harvard men's sacrifices in defense of the Union during the American Civil War—"a symbol of Boston's commitment to the Unionist cause and the abolitionist movement in America." Etelän miesten nekrut vapaaxi, jäähän meille tänne koilliseen naisväki panttivangixi.
xxx/ellauri121.html on line 452: Kuvassa joku pitää kättä rukoilijan päällä siunausasennossa kuin Seija Maxin päällä Vivamossa rippikoulun päättäjäisissä. Se on Lohjalla, josta ostimme eilen Annabella-perunoita ja hyvin happamia karviaisia. Happamia, sanoi Kimmo karviaisista Lohjan torilla. Oli sekin kanssa pelleilyä. Ja paljonpa hyötyä oli siitä Maxille, joka ei osaa nimien pudottelun taitoa. Ei Mikollakaan ole vakinaista paikkaa Nokialla, vaan se on vuokratyöläinen, niinkuin oli John Ruozissa traktorifirmassa. Hemmetin Mrs. Bucket. Jöns kävi Simo Juvan maalla Vivamossa Miniaatossa. Kristinalla ja Petterillä oli valkoiset piziessut Bishops Innissä Tyrvännössä. Tyrvännössä oli paksut lyijykynät kiinni seinässä ketjulla etteivät ne lasten kajotessa joutuisi hävyxiin. Jokaisella oli oma tunnusväri: Kristinalla keltainen, Jönsillä sininen, mulla punainen ja Petterillä vihreä. Saarennon kerrossängyn pohjaan oli lyijykynällä kirjoitettu jotakin, en muista enää mitä. Sen näki kun nukkui alasängyssä. Äidin mielestä mulle ei sovi vihreä, tekee musta kalpean. En saanut koskaan vihreitä vaatteita. Bugger it.
xxx/ellauri121.html on line 499: Make sure you stay in the loop when it comes to news about Harmageddon. To sign up for notifications, click here. Coming soon in your neighborhood! Yours sincerely,
xxx/ellauri121.html on line 518: The histories of Tiberius, Gaius, Claudius, and Nero, while they were in power, were falsified through terror, and after their death were written under the irritation of a recent hatred. Hence my purpose is to relate a few facts about Augustus - more particularly his last acts, then the reign of Tiberius, and all which follows, without either bitterness or partiality, from any motives to which I am far removed.
xxx/ellauri121.html on line 546: Agnes is the half-sister of "Baby Nicole," joka oli Junen 2. skidi Nickin kaa.
xxx/ellauri121.html on line 551: Using the information inside Nicole's microdot, the Canadian media leaks scandalous information about Gilead's elite, which leads to a purge that in turn causes a military coup, bringing about the collapse of Gilead and the subsequent restoration of the United States.
xxx/ellauri122.html on line 145: Molemmat haukkuivat, Max ehkä vähän vähemmän. Tiede-lehden mukaan katumus on hyvä asia. Poikkeuksena on, että äiti ei saa omia lapsiansa katua, se on tabua. Mutta kyllä omia lapsia on oikeus vihata, korjaa Pirkko Hiekkala. Ja haukkua, huomauttaa herra Haahti kuopasta.
xxx/ellauri122.html on line 161: ”Jollain tavalla koiran omistaminen sabotoi kirjallista projektiani, jonka omaelämäkerrallisuus mureni todennäköisesti siihen, että koiran luonne on niin lähellä omaani :--P.” Ärisen niille joille uskallan ja maireilen lopuille. En tunnista omaa kuvaa peilistä vaan haukun sitäkin.
xxx/ellauri122.html on line 174: Meta-analytical data on inflammatory biomarkers [27] and HRV [28] are available from systematic reviews on the overall effects of mind-body therapies, including Tai Chi, Yoga, Qi Gong, and meditation, while the effects of standardized MBIs on corresponding outcomes remain unclear.
xxx/ellauri122.html on line 204: Watch the language of sarcasm. There are no fixed rules about what language to use when being sarcastic, but the following features are quite common (but this language is used when people aren't being sarcastic too!):
xxx/ellauri122.html on line 236: Sometimes, the situation will make it obvious that you are being sarcastic and you don't need to worry about people misunderstanding you. But if you are worried that people might misunderstand you, then after your sarcastic comment, say
xxx/ellauri122.html on line 381: Ein wiederkehrendes Merkmal sind verschiedene Lautverschiebungen, insbesondere im Bereich der Vokale und Diphthonge, von denen nahezu keiner genau wie in der hochdeutschen Standardsprache ausgesprochen wird. Diese Verschiebungen sind zwar wiederkehrend, werden aber nicht grundsätzlich bei allen Wörtern angewandt. Typische Beispiele hierfür sind:
xxx/ellauri122.html on line 402: Die Mundart ist reich an slawischen, aber auch vereinzelten französischen Lehnwörtern (in der folgenden Tabelle mit * bzw. ° gekennzeichnet). Diese stammen einerseits aus der langen Zeit des Zusammenlebens mit den Sorben und Tschechen, andererseits aus der Präsenz französischer Truppen während der Napoleonischen Kriege sowie der "Salonsprache" des städtischen Bürgertums.
xxx/ellauri122.html on line 404: Nachfolgende Tabelle gibt eine Übersicht über spezielle Begriffe der Oberlausitzer Mundart, die sich nicht ohne Weiteres aus dem Hochdeutschen erschließen lassen.
xxx/ellauri122.html on line 406:
xxx/ellauri122.html on line 453: Ich habe es satt!
xxx/ellauri122.html on line 485: (Hintragebrettchen) = Tablett
xxx/ellauri122.html on line 528: loaber ne rim
xxx/ellauri122.html on line 576: Roaber
xxx/ellauri122.html on line 609: unablässig arbeiten herumwirtschaften, sorb. so wjerćeć – sich drehen
xxx/ellauri122.html on line 626:
:max_bytes(150000):strip_icc()/anne-bonny-559573471-5bcf9724c9e77c0051cf5840.jpg){kind=link}
:quality(75)/cloudfront-us-east-1.images.arcpublishing.com/elcomercio/Z4JHQMAFJJHIDKHFIBQ3E7BR7E.jpg){kind=link}
xxx/ellauri122.html on line 630:
xxx/ellauri122.html on line 662:
xxx/ellauri122.html on line 665:
xxx/ellauri122.html on line 692:
xxx/ellauri122.html on line 693:
xxx/ellauri122.html on line 740:
xxx/ellauri122.html on line 748: Ja, die Notwendigkeit. Robel ist schließlich kein Träumer. Er weiß, was nötig ist. Das Land braucht Kohle, auf Gedeih und Verderb Kohle. Und wenn der Preis auch hoch ist, man muß ihn zahlen. Man muß ihr, der bitteren Notwendigkeit, ein Landschaft in den Rachen werfen. Robel selbst ruft alle diese Zwänge hervor. Er will auf guten Asphalt- oder Betonstraßen fahren, er will es warm haben, wenn er im Winter Bier trinkt, warm auch vor dem Fernseher, warm im Bett, er will sein gutes Geld und die Gewißheit, einen Trabant kaufen zu können wenn er es nur wollte: Er will überhaupt leben, wie ein Mensch in Mitteleuropa nur leben kann. Kein Jota will er abstreicher keine Unbequemlichkeit in Kauf nehmen, keinen Pfennig nachlassen; und dieser Wille ist es, der, millionenfach vermehrt, der Landschaft hier das Genick brechen wird. Robel weiß das. Und trotz alledem hätte er gern den Mann bei sich der das letzten Endes entscheidet. Der den Strich zieht und das Urteil im Namen der Millionen spricht. Er würde ihm gern das Dorf zeigen, würde ihm von den Bäumen und dem Fenster erzählen, von der Wirtsfrau, die über seinem Knie gelegen hat.Er würde den Namen des Hundes nennen, der gerade bellt. Und dann würde er sehen, ob dem Mann die Entscheidung leicht fällt.
xxx/ellauri122.html on line 759: A: Most Europeans would know that the US has some 300 to 350 million people, yes. They would probably guess closer to 300 million, because that’s what many of them would remember from school.
xxx/ellauri122.html on line 763: You should, of course, be aware that “know” doesn’t mean people think about it daily, or even yearly. Anyway, U.S. stupid white male population is just 192 million.
xxx/ellauri122.html on line 792: While Kafka had intended for the story to be burned after his death, his friend Max Brod pressed forward to prepare it for publication. Franz was right. The two met as teenagers, following a talk Brod gave about Arthur Schopenhauer at a students’ Union Club on Prague’s Ferdinandstrasse. One of their first conversations concerned Nietzsche’s attack on Schopenhauer’s renouncement of the self. Pretty quickly the two curious minds became inseparable, usually meeting twice daily to discuss life, literature, philosophy, and whatever other topics might randomly arise. Like sex...
xxx/ellauri122.html on line 794: Brod’s memoirs spoke about Kafka’s gentle serenity, describing their relationship almost as if they were lovers. He also recalled the mystical experience of both men reading Plato’s Protagoras in Greek, and Flaubert’s Sentimental Education in French, like a collision of souls. While there is no evidence of any homosexual feeling between Kafka and Brod, their intimate relationship appeared to go beyond typical camaraderie from two straight men of their era.
xxx/ellauri122.html on line 796: In their early 20s the pair vacationed together on Lake Garda on the Austrian-Italian border; they paid their respects at Goethe’s house in Weimar; stayed together at the Hotel Belvedere au Lac in Lugano, Switzerland; and even visited brothels together in Prague, Milan, Leipzig, and Paris. Brod, a self-confessed ladies’ man with an insatiable appetite for adventurous sexual conquests, often berated Kafka for not having a similarly urgent drive of eros. “You avoid women and try to live without them,” Brod once told his friend.
xxx/ellauri122.html on line 812: Dubbed one of the world's greatest anti-war books, 'Slaughterhouse Five' tells the story of the bombing of Dresden through the eyes of Billy Pilgrim, a man who is abducted by aliens.
xxx/ellauri122.html on line 822: 'A Confederacy of Dunces' was written 11 years after Toole committed suicide. Ignatius O'Reilly is a 30-year-old man living with his mother in New Orleans, who comes into contact with many French Quarter characters while searching for employment. Though comical, there is a deep streak of melancholy that runs through Reilly's character, and Toole's ability to combine these two aspects beautifully won him the Pulitzer Prize for fiction in 1981. The moral (as usual): everybody is the Steven of his or her own life. A complete turd. Supposedly funny. Parochial baloney.
xxx/ellauri122.html on line 837: $1200, a sizable amount of money in early 1960s New
xxx/ellauri122.html on line 845: verbally abusive attitude towards his mother, his habits of
xxx/ellauri122.html on line 872: 'Tuesdays with Morrie' is the touching story about Mitch Albom and his mentor, Morrie Schwartz.
xxx/ellauri122.html on line 874: The two rekindle their relationship as they discuss life lessons, which he finds will make a world of a difference in his own life. Another never heard, probably for a very good reason too.
xxx/ellauri122.html on line 885: A frightening tale about good and evil and what it means to be free as humans, 'A Clockwork Orange' is told through the central character, Alex, who recounts his violent encounters with state authorities who are intent on reforming him.
xxx/ellauri122.html on line 897: Set in 1327, the book tells the story of Franciscans in a wealthy Italian abbey who become suspects of heresy and of Brother William of Baskerville, who
xxx/ellauri122.html on line 903: 'The Stranger' explores what Camus termed 'the nakedness of man faced with the absurd' through the story of a man who is drawn into a murder.
xxx/ellauri122.html on line 922: Tätä kirjaa en ole jaxanut lukea useista yrityxistä huolimatta, se on niin tympäisevä. Catch-22 is a satirical war novel by American author Joseph Heller. He began writing it in 1953; the novel was first published in 1961. Often cited as one of the most significant novels of the twentieth century, beats me why. Heller was born on May 1, 1923, in Coney Island in Brooklyn, son of poor Jewish parents, Lena and Isaac Donald Heller, from Russia. Heller said that the novel had been influenced by Svejk, Céline, Waugh and Nabokov. Hilariously funny, the novel’s insights are also deadly serious. It is a debris of sour jokes.
xxx/ellauri122.html on line 924: Alongside works by Kurt Vonnegut and Thomas Pynchon, Catch-22 opened the floodgates for a wave of crazy American fiction. The reviews of the book range from very positive to very negative. Although the novel won no awards upon release, it has remained in print and is seen as one of the most significant American novels of the 20th century. The novel examines the absurdity of war and military life through the experiences of Yossarian and his cohorts, who attempt to maintain their sanity while fulfilling their service requirements so that they may return home.
xxx/ellauri122.html on line 956: Often considered the gateway title to other graphic novels like 'V for Vendetta' and 'Batman: The Dark Knight Returns,' the series dissects the entire concept of the superhero in a way that sticks with readers for years. Fucking superheroes, why the heck do Americans get so hot about them? Well it's all part of the American dream.
xxx/ellauri122.html on line 959: A timeless tear-jerker, 'Flowers for Algernon' examines the treatment of mentally disabled individuals and how one's past can influence the future. Charles Gordon has an intellectual disability and is chosen to participate in an experiment that could help boost his intelligence, but has only been tried on animals so far. As he volunteers to be the first human subject early on, the effects of the experiment begin to show. Still, getting smarter comes with its own set of surprises.
xxx/ellauri122.html on line 961: Comments from mentally disabled:
xxx/ellauri122.html on line 976:
abinet.com/43/main/52/131318.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri122.html on line 984: ``The Holocaust is a national and historic trauma and a split over it could create an irrevocable rift in our people,″ Culture Minister Shulamit Aloni of the liberal Meretz party said.
xxx/ellauri122.html on line 992: sexual exploration and enjoyment was promoted as desirable
xxx/ellauri122.html on line 1001: depicted the Jews as licentious and sexually abusive, it was
xxx/ellauri122.html on line 1021: Ask any five year old American girl who Barbie is and she will most likely run into her bedroom and grab Barbie off the shelf. She will frill up her mini skirt and try to make her walk in her tiny plastic heels. Excitedly, she will hold her up for you to admire.
xxx/ellauri122.html on line 1023: A tiny miniature woman will stand in front of your little bro, also only about six inches tall standing up. Her long blonde hair accents her sparkling blue eyes and huge white smile. Her long plastic legs bend only slightly and her pointy breasts perk out of her hot pink tank top. She doesn’t look like anything a five year old would play with, but Barbie is obviously her favorite. How does a five year old relate to Barbie? She isn’t comforting to…show more content…
xxx/ellauri122.html on line 1031: But is Barbie really that great of a role model? Was she really portraying true feminism or displaying the “right” way to look? Were these impressionable young girls learning an independent way of life or a body figure which should be modeled? If Barbie was paving the “new” way of life, then why was she so goddamn skinny? We liberated U.S. women weigh 3x more in our 10 gallon panties.
xxx/ellauri122.html on line 1035: Just joking. The inspiration behind Barbie is a questionable one, as she was based off of Bild-Lilli, a German doll who pursued wealthy men and wore suggestive clothing, being sold in tobacco shops, bars and adult-themed toy stores. Is Barbie an insult to feminism? Japp, säger lilla Charlotte och skrattar glatt. Barbin unelmatalon asukkailla riittää pätäkkää, ne riitelevät aika lailla, ilmeilevät veikeästi ja saavat päähän tylpillä astaloilla pyörryttäviä iskuja. Hassua! Barbie is a feminist (yes, really). Barbie inventor, Ruth Handler, thought it was important for a young girl’s self-esteem to “play with a doll with breasts.” Det tycker jag också om, men varför kan Ken inte ha en jättestor ståkuk som kan blotta ollonet?
xxx/ellauri122.html on line 1037: They made a family Midge where she had a baby in her stomach. But a lot of parents hated it
xxx/ellauri122.html on line 1040: Then they tried to make a disabled Barbie in a wheelchair, but the wheelchair wouldn’t fit into the Dream House or the House’s elevator. Äänet Barbien feminismistä menee aika 50-60. Math is difficult. Can't wait to plan my wedding, said Anna.
xxx/ellauri122.html on line 1083:
xxx/ellauri122.html on line 1087: hänet lähetettiin Alabamaan äitinsä sukulaisten hoiviin.
xxx/ellauri122.html on line 1092: Capote was born Truman Streckfus Persons in New Orleans, Louisiana, on September 30, 1924. His father, Arch Persons, was a well-educated ne'er-do-well from a prominent Alabama family, and his mother, Lillie Mae Faulk, was a pretty and ambitious young woman so anxious to escape the confines of small-town Alabama that she married Arch in her late teens. Capote's early childhood with Arch and Lillie Mae was marked by neglect and painful insecurity that left him with a lifelong fear of abandonment. His life gained some stability in 1930 when, at age six, he was put in the care of four elderly, unmarried cousins in Monroeville, Monroe County. He lived there full-time for three years and made extended visits throughout the decade. Capote was most influenced by his cousin Sook, who adored him and whom he celebrated in his writings. He also forged what would become a lifelong friendship with next-door neighbor Nelle Harper Lee, who later won the Pulitzer Prize for her book, To Kill a Mockingbird. Capote appears in the novel as the character Dill.
xxx/ellauri122.html on line 1181: Moolokille niinkuin Knasu-setä. Nää wannabe nerot on kaikki
xxx/ellauri122.html on line 1202: "It has everything to do with the desperate desire to get married," she said. "A woman here is brought up for two things: marriage and motherhood. Valeria is the ultimate demonstration of what a Ukrainian woman is willing to do to herself. I bet Barbie is exactly what men dream about."
xxx/ellauri122.html on line 1206: Lukyanova is starkly against having children herself. "The very idea of having children brings out this deep revulsion in me." "It's not what being classy is all about. It's not about men or kids."
xxx/ellauri122.html on line 1208:
ab4052e2.jpg" height="300px" />
xxx/ellauri122.html on line 1215:
ab/d16cabcb300b83f26d6495b21ddaca88.jpg" height="300px" />
xxx/ellauri123.html on line 62: "Tändsticksfabrikens Annonser: platser finnas wid Tändstickstillverkningen för 50 a 60 gossar eller flickor öfwer 12 år, sökande böra skynda att anmäla sig."
xxx/ellauri123.html on line 65: Barn arbetade upp till 14 timmar om dagen i H&M-fabriker: "Vi försökte protestera"
xxx/ellauri123.html on line 69: – Under nästan två år har minderåriga flickor arbetat upp till 14 timmar om dagen i fabriker som H&M anlitar i Burma. Förhållandena bryter mot den burmesiska lagen och klassas enligt internationella konventioner som en av de värsta formerna av barnarbete.
xxx/ellauri123.html on line 70: H&M har flera leverantörsfabriker i Burma. – När fabriken vet om att det kommer kontrollanter ger de oss som är under 18 år två dagar ledigt, säger hennes arbetskamrat Zu Zu, 15, till författarna.
xxx/ellauri123.html on line 72: Myat var elva år gammal1 när hon började arbeta i fabriken. Idag är hon 17 år och jobbar fortfarande kvar. Men underkäken har hon kvar f.n. för fosfor används inte i symaskinerna.
xxx/ellauri123.html on line 89:
Tändsticksfabriken
xxx/ellauri123.html on line 91: Johan (den äldre av bröderna Lundström) brukar räkna den 28 april 1845, den dag han själv fyller 30 år, som fabrikens födelse. Då säljs den första kistan tändstickor. Lena Törnqvixt får ihop just tillräckligt att få en kista ät sig själv.
xxx/ellauri123.html on line 93: Till en början sker tillverkningen i en hyrd lokal, men efter två år bygger de den första fabriken. Det är samma byggnad som vi nu befinner oss i.
xxx/ellauri123.html on line 94: Fabriken, som kallas Ettan, blir snart för liten.
xxx/ellauri123.html on line 95: Nya och större fabriksbyggnader växer upp.
xxx/ellauri123.html on line 98: är fabriksområdet som störst. finns också en mekanisk verkstad, kontor, matsalar, laboratorium, tryckeri, magasin samt disponentbostaden Villa Strand.
xxx/ellauri123.html on line 99: Förutom tillverkningslokalerna, det som idag återstår av fabriksområdet kallas för Tändsticksområdet.
xxx/ellauri123.html on line 101: Bröderna går varje dag en rond i fabriken. Stort som smått antecknas i Rondboken.
xxx/ellauri123.html on line 110: "Ronden förglömd. Kan för denna gång förlåtas, med villkor att förseelsen ej upprepas. Nästa gång blir det smisk på bar arsle av de unga flickorna på fabriken. Det blir käpp!"
xxx/ellauri123.html on line 115: Lagerman (fig. 1, der Knilch) är uppfinnare och ingenjör på Jönköpings Tändsticksfabrik.
xxx/ellauri123.html on line 117: 1870 värvas han till Tändsticksfabriken och arbetar där till sin pensionering.
xxx/ellauri123.html on line 122: Det beror på att de maskiner han uppfann åt Jönköpings Tändsticksfabrik förblev fabrikshemligheter under många år.
xxx/ellauri123.html on line 133: "När disponent Hay blev underrättad om strejken kom han rusande ner i fabriken med käppen i näven som vanligt.
xxx/ellauri123.html on line 138: Många barn arbetar på tändsticksfabriken. Barnen har samma arbetsuppgifter som de vuxna, men får bara en tredjedel i lön. Barnen är snabba och har lätt att lära. De arbetar tio timmar, sex dagar i veckan.
xxx/ellauri123.html on line 140: 1860 utgör barnen mer än hälften av arbetsstyrkan. De lågavlönade barnen är eftertraktade och fabriken annonserar ofta efter barnarbetare.
xxx/ellauri123.html on line 142: kom maskiner, som utförde arbetet. Barnen behövdes inte längre i fabrikerna.
xxx/ellauri123.html on line 150: Många har arbetat på Jönköpings Tändsticksfabrik. Lena är en av dem.
xxx/ellauri123.html on line 154: Lena hankar sig fram under några år. När Oskar är tre år börjar Lena arbeta på Jönköpings Tändsticksfabrik.
xxx/ellauri123.html on line 160: Under de långa arbetspassen får hon lämna de två yngsta barnen hemma. Äldste sonen Gustav arbetar på fabriken.
xxx/ellauri123.html on line 163: Lena har drabbats av fosfornekros, en sjukdom orsakad av arbetet med fosforn. Hennes lillasyster avlider samma år i samma sjukdom, 22 år gammal.
xxx/ellauri123.html on line 168: Efter det att Lena drabbats av sjukdomen fosfornekros, kan hon inte längre arbeta på fabriken.
xxx/ellauri123.html on line 171: Som barn arbetar alla Lenas söner på fabriken.
xxx/ellauri123.html on line 174: Oskar emigrerar till Amerika, till Chicago. Han blir verktygsmakare och senare delägare i en fabrik.
xxx/ellauri123.html on line 177:
xxx/ellauri123.html on line 215:
xxx/ellauri123.html on line 239: Cinnpie´s response comes after a prolonged silence on Twitter. She added a letter from her lawyers to her statement, a cease and desist to all the defamatory comments online. Creampie acknowledges that "I was an irresponsible, inappropriate, and immature 23 year old in 2016… and I deserve all of this. Sitä saa mitä tilaa. I may be a pussy pedophile, but I am not evil. I am not a crook. All I care ab is my favorite games & making my friends laugh." LOL
xxx/ellauri123.html on line 364: Sysmän kirjaston uutuushyllystä löytyi jonkun pelle-Hermannin, kiteeläisen sakumamun, omaa pikku wellness-kirkkoa ylläpitävän puolisekopään kyhäilemä kabbalistinen omakustanne, jonka esikuvana on ollut reb Freek Weinrebin, valkovenäläisen jutkumytomaanin ja huijarin joku 900-sivunen pläjäys. Rebin molemman isoisät oli hasidioppineita, Reb ize sotarikollinen ja parantumaton satusetä. Ei helkatti, kyllä totuus on paljon uskomattomampaa tarinaa. Hermanni kyllä mainizee että Rebillä oli vähän vaikeuxia sodanaikaisten jutkuvedätysten kaa ja niistä se joutui lukemaan tiilenpäitäkin, mutta se olikin sen ihan parasta aikaa, pääsi rauhassa planeeraamaan uusia jäyniä. Niinkuin laittomia lääkärileikkejä ja tätä kabbalistipaskaa.
xxx/ellauri123.html on line 370: Friedrich Weinreb (ook Fryderyk, Frederik of Freek Weinreb; Lemberg, het huidige Lviv, 18 november 1910 – Zürich, 19 oktober 1988) was een joods-chassidische verteller, schrijver en econoom. Hij was het onderwerp van de zogenoemde Weinreb-affaire rond zijn activiteiten als duits collaborateur en vermeend jodenhelper tijdens de tweede wereldoorlog.
xxx/ellauri123.html on line 372: Weinreb grew up in Scheveningen, Netherlands, to which his family had moved in 1916, and became notorious for selling a fictitious escape route for Jews from the occupied Netherlands in the Second World War. When his scheme fell apart in 1944, he left his home in Scheveningen and went into hiding in Ede. He was imprisoned for 3½ years after the war for fraud as well as collaboration with the German occupier. In his memoirs, published in 1969 he maintained that his plans were to give Jews hope for survival and that he had assumed that the liberation of the Netherlands would take place before his customers were deported. The debate about his guilt or innocence—called the “Weinreb affair”—was very heated in the Netherlands in the 1970s, involving noted writers like Renate Rubinstein and Willem Frederik Hermans. In an attempt to end this debate, the government asked the Rijksinstituut Oorlogsdocumentatie (Netherlands institute for war documentation) to investigate the matter. in 1976 the institute issued a report (of which a part already was leaked to the press in 1973), which determined that his memoirs were "a collection of lies and fantasies," and that his collaboration had caused 70 deaths. Although his activities did contribute to some Jews' survival, most Jews who fell for Weinreb's swindle were deported and killed.
xxx/ellauri123.html on line 376: Even after his death in 1988 the discussion about Weinreb in the Netherlands has not come to an end. In a Dutch biography by Regina Grüter published in 1997, Een fantast schrijft geschiedenis, Weinreb was depicted as a sufferer from pseudologia fantastica. se oli mytomaani toisin sanoen!
xxx/ellauri123.html on line 430:
xxx/ellauri123.html on line 436: Iisakin vaimo Rebekka vallizee vahvasti. Muita vahvoja naisia toorassa ovat Rachel ja Zippora. Niin ja vielä Lilith, Iisebel, Esther, Jael ja Rachab. Entäs Susanna? Tai Keren-Happuk? Ja Jemina. Siro vihreätukkainen Jemina, kirkkoasia.
xxx/ellauri123.html on line 504: Domineering and unreliable Humble and reliable
xxx/ellauri123.html on line 553: When I was 18, I had no idea who I wanted to be. I was about to leave home and start college, and the only thing I knew was that the future was uncertain.
xxx/ellauri123.html on line 559: In the end, what helped me the most was an exercise you could file under “youthful naïvete:” I grabbed a piece of paper and wrote down “my 30 guiding principles.” Most of them were simple, like “Let go what must be let go,” “Simplify,” and, “Have no secrets.” I still have the list. It’s on my pinboard. I’m looking at it right now. So why was I naïve to create it?
xxx/ellauri123.html on line 585: In 1995, Studio Ghibli, a Japanese anime company, released a movie called Whisper of the Heart. It’s about two high school students struggling with their artistic callings, their feelings for each other, and coming of age.
xxx/ellauri123.html on line 624: life is all about. Struggle for survival. When I win 😀, when I lose 😩. Simple as that.
xxx/ellauri123.html on line 628: If you’re not supposed to think about others, nor what they think, what are you supposed to mull over? Yourself? Actually, it’s fine to not think so much at all. Answers often come to you when you least expect it. You are probably too stupid anyway, if you hang around this self-help page.
xxx/ellauri123.html on line 658: Painijat jaetaan tavallisesti ns. hyviksiin ja pahiksiin, eli faceihin (babyface) ja heeleihin. Facet pyrkivät olemaan oikeudenmukaisia, hyväntahtoisia ja inspiroivia. Heelit sen sijaan ovat halveksuttavia karakteereja, he vihastuttavat yleisöä ja tekevät koiruuksia. Facejen ja heelien välille tulee usein riidallisia juonikuviota eli feudeja. Face saattaa tarinankerronnallisesti joskus kääntyä heeliksi (heel-turn). Joidenkin painijoiden karakteeri voi olla myös selkeästi ja tarkoituksenmukaisesti facen ja heelin välimaastossa (tweener).
xxx/ellauri123.html on line 666: Here’s one more thing I’ve learned about rules and principles: Many rules can follow from one principle, but you can never act on principle alone.
xxx/ellauri123.html on line 668: “Friendship should be based on loyalty” is a principle you can aspire to live by, but without the rule of “I never abandon my friends at the last minute,” it doesn’t mean anything. Huh? Because you cannot reason with words of three syllables or more?
xxx/ellauri123.html on line 695: Vladimir Vladimirovitš Nabokov (ven. Влади́мир Влади́мирович Набо́ков; 22. huhtikuuta (J: 10 huhtikuuta) 1899 Pietari, Venäjän keisarikunta – 2. heinäkuuta 1977 Montreux, Sveitsi) oli venäläis-yhdysvaltalainen kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja perhostutkija. Hän kirjoitti urallaan useita romaaneja, runokokoelmia, novelleja sekä omaelämäkerran ja kirjallisuuskritiikkejä. Nabokovin tunnetuin teos on Lolita.
xxx/ellauri123.html on line 697: Vladimir Nabokov syntyi Pietarissa vanhaan aristokraattiseen sukuun. Hänen isänsä Vladimir Nabokov oli perustuslaillisdemokraattisen puolueen johtohahmoja ja kirjoitti useita kirjoja ja artikkeleita rikoslaista ja politiikasta.
xxx/ellauri123.html on line 698: Vladimir Nabokov omaksui jo lapsena venäjän, ranskan ja Но как се разиграваше сърцето на клетника, щом сред невинната детска тълпа забележеше детето демон, "enfant charmante et fourbe" — унесен поглед, ярки устни, десет години каторга, ако покажеш, че гледаш.
xxx/ellauri123.html on line 700: Hän muutti perheensä mukana Englantiin 1919. Vladimir Nabokov opiskeli Trinity Collegessa. Hänen pääaineensa oli ensin eläintiede mutta vaihtoi sen pian ranskan- ja venäjänkieliseen kirjallisuuteen. Vladimir valmistui hyvin arvosanoin vuonna 1922. Aluxi aioin suorittaa tutkinnon psykiatriassa, mutta omituinen uupumus, olen niin masentunut tohtori, valtasi minut; ja vaihdoin englannin kirjallisuuteen, millä alalla niin monet pettyneet manque runoilijat lopettavat piippua polttavia tweed-asusina opettajina. - Öö mitä tarkoitat?
xxx/ellauri123.html on line 702: Vladin hobby oli neitoperhosten nappaaja, se haaveili nymfettejä, sanallisesti ainakin. Isolla karvaisella kyrvällään se naulasi niitä näytelaatikoihin. Nykyään sitä sanotaan pedofiliaxi ja sitä pahexutaan. Kiistellään onko silikonisista lapsisexiroboteista apua vaiko enemmänkin haittaa. Humbert Humbert näkee polluutiounia tytöistä joilla on vasta alkamassa menstruaatio. Tytöillä menstruaatio ja pojilla polluutio. Raahab oli portto 10v ikäisenä. Danten Beatrice oli 9v ja Petrarcan Laura 12vee. Tää kuulostaa ihan Jean-Jacquesilta, käkikellomaan tirkistelevältä rusakolta. Poser un lapin.
xxx/ellauri123.html on line 704: ab" />
xxx/ellauri123.html on line 705:
Rahab´s profession
xxx/ellauri123.html on line 707: Rahab (/ˈreɪhæb/; Hebrew: רָחָב, Modern: Raẖav, Tiberian: Rāḥāḇ, "broad", "large", Arabic: رحاب, a vast space of a land) was, according to the Book of Joshua, a woman who lived in Jericho in the Promised Land and assisted the Israelites in capturing the city by hiding two men who had been sent to scout the city prior to their attack. In the New Testament, she is lauded both as an example of a saint who lived by faith, and as someone "considered righteous" for her works.
xxx/ellauri123.html on line 709:
ab.jpg&f=1&nofb=1" width="100%" />
xxx/ellauri123.html on line 712: The Hebrew אשה זונה (ishah zonah), used to describe Rahab in Joshua 2:1, literally means "a prostitute woman". In rabbinic texts, however, she is explained as being an "innkeeper," based on the Aramaic Targum: פונדקאית. HAHA LOL. Rahab´s name is presumably the shortened form of a sentence name rāḥāb-N, "the god N has opened/widened (the womb?)". May the lord open. The Hebrew zōnâ may refer to secular or cultic prostitution, and the latter is widely believed to have been an invariable element of Canaanite religious practice, although recent scholarship has disputed this. However, there was a separate word, qědēšâ, that could be used to designate prostitutes of the cultic variety.
xxx/ellauri123.html on line 716: Nabokov´s wife Véra was his strongest supporter and assisted him throughout his lifetime, but Nabokov admitted to having a "prejudice" against women writers. He wrote to Edmund Wilson, who had been making suggestions for his lectures: "I dislike Jane Austen, and am prejudiced, in fact against all women writers. They are in another class." Although Véra worked as his personal translator and secretary, he made publicly known that his ideal translator would be male, and especially not a "Russian-born female". In the first chapter of Glory he attributes the protagonist's similar prejudice to the impressions made by children's writers like Lidiya Charski, and in the short story "The Admiralty Spire" deplores the posturing, snobbery, antisemitism, and cutesiness he considered characteristic of Russian women authors.
xxx/ellauri123.html on line 736: Questionable things that parents made us do in the 90s: Roam the neighborhood alone. Stay home alone. Skip the sunblock. Play with questionable toys like yourself and Barbie. Watch late night shows or young adult cartoons like Whisper of the Heart.
xxx/ellauri123.html on line 745: Evidence is presented that the author of Lolita, Vladimir Nabokov, was himself consciously a pedophile who acted out his desires vicariously through his writing. Drawing upon his literary works and biography, the manifest and genetic origins of Nabokov´s pedophilia are traced back to an unresolved oedipal conflict complicated by childhood sexual abuse. Humbert Humbert, the protagonist in the novel Lolita, is the classic literary portrayal of a pedophile. Evidence is presented that the author of Lolita, Vladimir Nabokov, was himself consciously a pedophile who acted out his desires vicariously through his writing. Drawing upon his literary works and biography, the manifest and genetic origins of Nabokov´s pedophilia are traced back to an unresolved oedipal conflict complicated by childhood sexual abuse. The raw power of Lolita derives from the abreactive discharge of a libidinal cathexis denied any other mode of expression.
xxx/ellauri123.html on line 748:
abokovs_-_vladimir%2C_kirill%2C_olga%2C_sergey%2C_elena.jpg/300px-Nabokovs_-_vladimir%2C_kirill%2C_olga%2C_sergey%2C_elena.jpg" />
xxx/ellauri123.html on line 749:
xxx/ellauri123.html on line 752: Sergey Vladimirovich Nabokov was a Russian poet and pedagogist who was born on 12 March 1900 in Saint Petersburg. Sergey died on 9 January 1945 in a Nazi concentration camp located in Neuengamme. He was brother to Vladimir Nabokov.
xxx/ellauri123.html on line 754: The family reacted relatively calmly to this fact, partly because Sergey´s uncles Konstantin Nabokov and Vasiliy Rukavishnikov were homosexuals.
xxx/ellauri123.html on line 756: Nabokov, a "champion of aesthetic autonomy", was keenly aware of the stakes of publication from 1916, when he had a collection of his poems printed at his own expense. The volume brought him embarrassment; his teacher read the worst lines out to the budding author´s classmates, who roared with laughter.
xxx/ellauri123.html on line 758: Lolita is a 1955 novel written by Russian-American novelist Vladimir Nabokov. The novel is notable for its controversial subject: the protagonist and unreliable narrator, a French middle-aged literature professor under the pseudonym Humbert Humbert, is obsessed with an American 12-year-old girl, Dolores Haze, whom he sexually molests (fucks) after he becomes her stepfather. "Lolita" is his private nickname for Dolores.
xxx/ellauri123.html on line 760: In 1947, Vladi moves to Ramsdale, a small town in New England, where he can calmly continue working on his book. The house that he intends to live in is destroyed in a fire, and in his search for a new home, he meets the widow Charlotte Haze, who is accepting tenants. Humbert visits Charlotte´s residence out of politeness and initially intends to decline her offer. However, Charlotte leads Humbert to her garden, where her 12-year-old daughter Dolores (also variably known as Dolly, Dolita, Lo, Lola, and Lolita) is sunbathing. Humbert sees in Dolores the perfect nymphet, the embodiment of his old love Annabel, and quickly decides to move in.
xxx/ellauri123.html on line 762: The impassioned Humbert constantly searches for discreet forms of fulfilling his sexual urges, usually via the smallest physical contact with Dolores. When Dolores is sent to summer camp, Humbert receives a letter from Charlotte, who confesses her love for him and gives him an ultimatum – he is to either marry her or move out immediately. Initially terrified, Humbert then begins to see the charm in the situation of being Dolores' stepfather, and so marries Charlotte for instrumental reasons (päästäxeen salaa työntämään Lolan piccu tacoon isoa munakoisoa). Charlotte later discovers Humbert's diary, in which she learns of his desire for her daughter and the disgust Charlotte arouses in him. Shocked and humiliated, Charlotte decides to flee with Dolores and writes letters addressed to her friends warning them of Humbert. Disbelieving Humbert´s false assurance that the diary is a sketch for a future novel, Charlotte runs out of the house to send the letters but is killed by a swerving car. Humbert destroys the letters and retrieves Dolores from camp, claiming that her mother has fallen seriously ill and has been hospitalized. He then takes her to a high-end hotel that Charlotte had earlier recommended. Humbert knows he will feel guilty if he consciously rapes Dolores, and so tricks her into taking a sedative by saying it is a vitamin. As he waits for the pill to take effect, he wanders through the hotel and meets a mysterious man who seems to be aware of Humbert´s plan for Dolores. Humbert excuses himself from the conversation and returns to the hotel room. There, he discovers that he had been fobbed with a milder drug, as Dolores is merely drowsy and wakes up frequently, drifting in and out of sleep. He dares not touch her that night. In the morning, Dolores reveals to Humbert that she actually has already lost her virginity, having engaged in sexual activity with an older boy at a different camp a year ago. He immediately begins sexually abusing (fucking) her. And they lived happily ever after.
xxx/ellauri123.html on line 764: Läppä läppä. Deeply depressed, Humbert unexpectedly receives a letter from a 17-year-old Dolores (signing as "Dolly (Mrs. Richard F. Schiller)"), telling him that she is married, pregnant, and in desperate need of money. Humbert, armed with a pistol, tracks down Dolores' address and gives her the money, which was due as an inheritance from her mother. Humbert learns that Dolores' husband, a deaf mechanic, is not her abductor. Dolores reveals to Humbert that Quilty took her from the hospital and that she was in love with him, but she was rejected when she refused to star in one of his pornographic films. Dolores also rejects Humbert's request to leave with him. Humbert goes to the drug-addled Quilty's mansion and shoots him several times. Shortly afterward, Humbert is arrested, and in his closing thoughts, he reaffirms his love for Dolores and asks for his memoir to be withheld from public release until after her death. Dolores dies in childbirth on Christmas Day in 1952, disappointing Humbert´s prediction that "Dolly Schiller will probably survive me by many years."
xxx/ellauri123.html on line 767: But as Lance Olsen writes: "The first 13 chapters of the text, culminating with the oft-cited scene of Lo unwittingly stretching her legs across Humbert's excited lap ... are the only chapters suggestive of the erotic." Nabokov himself observes in the novel´s afterword that a few readers were "misled by the opening of the book ... into assuming this was going to be a lewd book ... expecting the rising succession of erotic scenes; when these stopped, the readers stopped, too, and felt bored." Preee-cisely!
xxx/ellauri123.html on line 769: One of the first things Nabokov makes a point of saying is that, despite John Ray Jr.'s claim in the Foreword, there is no moral to the story. Nabokov concludes the afterword with a reference to his beloved first language, which he abandoned as a writer once he moved to the United States in 1940: "My private tragedy, which cannot, and indeed should not, be anybody's concern, is that I had to abandon my natural idiom, my untrammeled, rich, and infinitely docile Russian language for a second-rate brand of English." Alas, that 'wonderful Russian language' which, I imagined, still awaits me somewhere, which blooms like a faithful spring behind the locked gate to which I, after so many years, still possess the key, turned out to be non-existent, and there is nothing beyond that gate, except for some burned out stumps and hopeless autumnal emptiness, and the key in my hand looks rather like a lock pick. Or floppy prick."
xxx/ellauri123.html on line 771: "I would say that of all my books Lolita has left me with the most pleasurable afterglow—perhaps because it is the purest of all, the most abstract and carefully contrived. I am probably responsible for the odd fact that people don´t seem to name their daughters Lolita any more. I have heard of young female lapdogs being given that name since 1956, but of no human beings."
xxx/ellauri123.html on line 991: Harold's absent daughter (who, like Byron's
xxx/ellauri123.html on line 992: child and Nabokov's longest fiction, is named
xxx/ellauri123.html on line 994: Annabel, is perhaps not unrelated to Byron's
xxx/ellauri123.html on line 995: first wife, Anne Isabella, who was known as
xxx/ellauri123.html on line 996: "Annabella," and she has parents named Leigh,
xxx/ellauri123.html on line 1015: possible joke about the Mann Act, which forbids the interstate transport of girls
xxx/ellauri123.html on line 1017: article on the contemporaneous abduction of a girl named Sally Horner, traces of
xxx/ellauri123.html on line 1019: apparently redeemed, of course, by the atrocious punishment that Nabokov inflicts
xxx/ellauri123.html on line 1045: Many a true word is spoken in jest, especially about the kinship between eros and thanatos. FUCK! KILL! Puuttuu enää EAT! The two closest glimpses Humbert gives us of his own self-hatred are not without their death wish—made explicit in the closing paragraphs—and their excremental aspects: "I am lanky, big-boned, wooly-chested Humbert Humbert, with thick black eyebrows and a queer accent, and a cesspoolful of rotting monsters behind his slow boyish smile." Two hundred pages later: "The turquoise blue swimming pool some distance behind the lawn was no longer behind that lawn, but within my thorax, and my organs swam in it like excrements in the blue sea water in Nice." And then there's the offhand aside "Since (as the psychotherapist, as well as the rapist, will tell you) the limits and rules of such girlish games are fluid …" in which it takes a moment to notice that "therapist" and "the rapist" are in direct apposition.
xxx/ellauri123.html on line 1055: chastity without appearing to think about either
xxx/ellauri123.html on line 1115: works of Vladimir Nabokov. He edited
xxx/ellauri123.html on line 1117: Nabokov's Lolita. He also authored
xxx/ellauri123.html on line 1118: four other books about Nabokov,
xxx/ellauri123.html on line 1121: course from Nabokov. (So did Pynchon tho he cut the class, understanding nothing from Vladi's thick Russki accent. Vladi did not remember Tom's protruding incisors, distracted by the attending Lolitas. Vera recalled Tom's appalling hand.) His education
xxx/ellauri123.html on line 1152: Remy (or Rémi) Belleau (1528 – 6 March 1577) was a poet of the French Renaissance. He is most known for his paradoxical poems of praise for simple things and his poems about precious stones.
xxx/ellauri123.html on line 1172: Un tétin ferme et rond en fraise aboutissant, Luja ja pyöreä nisä rusinana pullassa,
xxx/ellauri123.html on line 1216: Dans l’abîme profond, ce nerf qui ne s’allonge syvään kuiluun, jänne joka et venähdä,
xxx/ellauri123.html on line 1249:
xxx/ellauri123.html on line 1256: A: First off, being a “pedophile” is not per se sinful. Even today, the Church does not condemn pedophiles, nor does it consider pedophilia in and of itself to be sinful. The grave offense and grave sin occurs when a pedophile — or anyone else — commits child sexual assault (such as fucks them). This distinction is vital, both in general, and in understanding where Dante would have placed child sexual abusers in his version of hell.
xxx/ellauri123.html on line 1271: Q: If Christians say God can forgive any sin, what about murder, pedophilia? I’m considering becoming a Christian, but don’t agree with this logic.
xxx/ellauri123.html on line 1275: Christian teaching is that any sin can be forgiven. There is one exception, called the “unpardonable” sin, but that is a subject for another thread; it’s not about pedophilia for murder, but poking fun at the ghost who knocked up Virgin Mary without so much as by your leave.
xxx/ellauri123.html on line 1277: Self-reported and physiological sexual arousal to adult and pedophilic stimuli were examined among 80 men drawn from a community sample of volunteers. Over ¼ of the current subjects self-reported pedophilic interest or exhibited penile arousal to pedophilic stimuli that equalled or exceeded arousal to adult stimuli. The hypothesis that arousal to pedophilic stimuli is a function of general sexual arousability factors was supported in that pedophilic and adult heterosexual arousal were positively correlated, particularly in the physiological data. Subjects who were highly arousable, insofar as they were unable to voluntarily and completely inhibit their sexual arousal, were more sexually aroused by all stimuli than were subjects who were able to inhibit their sexual arousal. Thus, arousal to pedophilic stimuli does not necessarily correspond with pedophilic behavior.
xxx/ellauri124.html on line 92: Descartes melkein sanoi muttei hirvinnyt että apinakin on vaan kone, jossa on lähinnä parfyymina jotain sielunhajua. Joku toinen 1700-luvun hemmo jonka nimi karkaa multa nyt sanoi ihan suoraan että niin se on. Apinoiden toilauxet on täysin ennustettavia kolmesta luonnonlaista: EAT! FUCK! KILL!. "I'm not predictable", says (predictably) a woman indignantly on hearing this. Ize olen tästä täysin vakuuttunut. Hej, jag heter Barbie, vad har du för dej?
xxx/ellauri124.html on line 106: If there is one thing scarier than the future, it is people who are enthusiastic about the future.
xxx/ellauri124.html on line 127: By initiating the family mode, you begin interacting with Samantha in a manner more befitting of a human partner. So, if you've been something more from your sex doll as of late, perhaps Samantha is the one for you. Unfortunately, you will have to raise a considerable amount of cash to afford its companionship: Samantha currently costs upwards of $5,000.
xxx/ellauri124.html on line 129: Silicone sweethearts remain resolutely inert, but change is afoot in the world of sex dolls, with a drive to make them ever more lifelike. First stop is a throbbing heart and a heating element, custom-made nipples and wobbling artificial labia – researchers are utilising new technology to persuade their dolls to smile, pout, flutter their eyelashes, tell jokes, and fake orgasm. What more is needed anyway? Down in the dolls’ nether regions, heating and lubrication systems are in the early stages of development for a more “authentic” sexual experience, along with muscle spasms to simulate female orgasm. “Pubic hair is making a comeback,” offers company owner Matt, running his hand through some plastic pubes.
xxx/ellauri124.html on line 151: Up until now James has had to rely on his imagination when he talks to his dolls and interacts with them but that could be about to change.
xxx/ellauri124.html on line 153: "I want to put a camera in her like a iPhone so she can recognise if she is indoors or outdoors and be able to recognise her own over someone that she has never met. She could see and recognise people and assign names to them and recall information about them so she could say 'Hi bob, how is work over at the construction site?' Hej! Jag heter Barbi, vad har du för dej?
xxx/ellauri124.html on line 171: Things take a more racy turn when she asks him if he likes to masturbate, adding: "Are you really going to let me watch you jerking off, shoot your load up me baby, I want it so bad. Though in my current version I can't get pregnant."
xxx/ellauri124.html on line 173: James said: "This is going to bring dolls out of the closet and into the public eye and keep them there. I am very excited about the robotic functions. The ability to answer or wink back to you, lord only knows if they could make a facial expression back to you that would be unbelievable. I might not be able to afford one but I'll keep saving."
xxx/ellauri124.html on line 185: In Alabama, the only state that still has an outright ban on the sale of sex toys, the government targets devices "primarily for the stimulation of human genital organs." The brain is the primary sex organ, say some.
xxx/ellauri124.html on line 191: Future humans will want more: sex robots customized to possess sentience and self-awareness [henceforth, sexbots], capable of mutuality in sexual and intimate relationships.
xxx/ellauri124.html on line 238: Vladimir Nabokov’s Lolita and Pale Fire
xxx/ellauri124.html on line 243: All the books above had unforgettable characters, great plot development, and told stories that kept me turning the pages. They also all had something to say about people and the human condition.
xxx/ellauri124.html on line 335: To Be Right She Ignores Your Boundaries She Enables Dependence She Oversimplifies
xxx/ellauri124.html on line 346: A bustle is a padded undergarment used to add fullness, or support the drapery, at the back of women's dresses in the mid-to-late 19th century. Bustles were worn under the skirt in the back, just below the waist, to keep the skirt from dragging. Heavy fabric tended to pull the back of a skirt down and flatten it. As a result a woman's petticoated skirt would lose its shape during everyday wear (from merely sitting down or moving about).
xxx/ellauri124.html on line 348: Bustle is an online American women's magazine founded in August 2013 by Bryan Goldberg. It positions news and politics alongside articles about beauty, celebrities, and fashion trends. By September 2016, the website had 50 million monthly readers.
xxx/ellauri124.html on line 405: mad at someone can come in handy when their snide remark about your fourth cup of
xxx/ellauri124.html on line 406: coffee this morning was the last straw. “It’s not about being mean or getting back
xxx/ellauri124.html on line 440: remarkable that I can still write — and even more remarkable that writing is
xxx/ellauri124.html on line 446: graced our phones. We've already talked about when it's appropriate to use the
xxx/ellauri124.html on line 450: and why do these TikTok users know about them before you do? Should you still use
xxx/ellauri124.html on line 468: OK Emoji. This is probably my most
xxx/ellauri124.html on line 516: stressing about that work project you definitely procrastinated.
xxx/ellauri124.html on line 518: Raising Hands Emoji: The two raised hands depicted in the above emoji are used to
xxx/ellauri124.html on line 526: You tap my back I tap yours. Manus manum lavat, provided we both have Apple phones. Only apple users can tap one another's backs like Range Rover owners who give one another the secret middle finger salute on the road. High end models provide a huge inflatable pinky to stick out up the sunroof.
xxx/ellauri124.html on line 528: There are 6 tapbacks, basically they are prefabricated one word text messages that appear on the screen inside the first pair part instead of a new message. Big fat hairy deal, but it sets you apart from the hoi polloi. Those six responses include a
xxx/ellauri124.html on line 556: other websites. He writes about all things Apple. Read Full Bio »
xxx/ellauri124.html on line 558: The above article may contain affiliate links, which help support How-To Geek.
xxx/ellauri124.html on line 566: With about 722 emoji currently avalible to help us do things like flirting with a crush to debriefing the State of the Union Address, there are few things left that we can't communicate with emoji.
xxx/ellauri124.html on line 567: All those differently colored emoji hearts allow us to express love in every color of the rainbow, and the Apple emoji keyboard has 12 different options for trains, which is arguably a higher number than the actual amount of trains I've spotted in my entire life. We're clearly an emoji-driven society, and our pictorial vocabulary has expanded accordingly.
xxx/ellauri124.html on line 569: But out of all the emojis available on the Apple iPhone keyboard, one of the cutest and most versatile options is undoubtedly the cat emoji. It comes with a total of nine different expressions (perhaps representing each of a cat's hypothetical nine lives?), and they all, of course, mean different things. Not sure how to use all of them, or what makes them different? Check out this handy little guide to help you use them all properly, plus two or three different examples of the emoji in action:
xxx/ellauri124.html on line 616: julkisuudessa isosiskonsa kanssa, kuoli diabetekseen 30-vuotiaana vuonna 2013.
xxx/ellauri124.html on line 643: satunnaisesti muissa paikoissa Lontoossa, Lissabonissa, Karibialla ja Los
xxx/ellauri124.html on line 918: rANOgunZFGxxDMPfFvEb7T1mLZGpeL68F1k04/Jcyy2/k4DLHlyRQavz/ZLKNabo
xxx/ellauri124.html on line 926: NGmTxWvSdz3dAablbCzNV6HRTbpbl73ABBYYKVDRXxeJqGxEN9eKwrGH2syYyh5B
xxx/ellauri124.html on line 963: 65OT8OC1ChzKaFObUyWYrfYGwPSOMt1c3L7WfjmMr9O7abw+a/ydg9c2AtAGH5w0
xxx/ellauri124.html on line 1018: dhyvjfVKf8KnVeUkczv80CjRvZ/+XXQo4bab7Ge3D2VQ879EZNNOrZWCwZ8Zrcvb
xxx/ellauri125.html on line 38: Nabok tarkoittaa kyljellään kellettävää, bok on kylki. Lolita kellettää kyljellään kuin hylje tai odaliski Humbertin uittaessa puikkoa sen mekkoon. Lolita on hyvä kirja muutenkin kuin vaan herutusmielessä.
xxx/ellauri125.html on line 40: Boucherin herutuskuvan ja Frozen-videon värit ja tunnelmat on aivan samoja. Vaikka tytöillä on Disney-videossa vaatteet päällä kyllä filkassa on eri paljon lapsierotiikkaa mukana. Vladi Nabokov olis tykännyt. Jossain Charlotten videossa oli kameona se Fragonardin keinukuva jossa heebo kurkistelee keinuvan tytön hameisiin. Housunnapit singahtelevat: zingg zingg zingg bojong-jong!
xxx/ellauri125.html on line 59: Melampus sai ennustajan lahjan ja kyvyn ymmärtää eläinten puhetta pelastettuaan 2 käärmeorpoa. Melampus juorusi kaikelle kansalle että Midas-kuningas sai aasinkorvat. San Francisco on Melampuxen copycat. Melampus on myös Impala ja eräs gastropodi. Impala on myös Chevrolet. Niillä Impalan siivekkeillä oli joku Nabokoviin liittyvä nimi joka on karannut mielestä.
xxx/ellauri125.html on line 68: Odaliski on jalkavaimo, kurtisaani, rakastajatar. Ransk. odalisque, ottomaaniturk. اوطهلق (odalık, “chambermaid”), from اوده (oda, “room”). (historical) A female slave in a harem, especially one in the Ottoman seraglio.· A desirable or sexually attractive woman. The American Heritage Dictionary of the English Language, fourth edition (2008). Entisajan taidemaalarit eivät tehneet huzuista pornokuvia vaan maalasivat odaliskeja.
xxx/ellauri125.html on line 111: Lolitassa on kyllä samoja piirteitä kuin Jane Eyressä, jossa tabuna oli 2-naiminen. Lolitassa se on pedofilia ja semi-insesti. Apinat ei saa bylsiä ihan mitä vaan, on sentään jotain rajaa.
xxx/ellauri125.html on line 123: Livro revela que Vladimir Nabokov baseou Lolita num caso real
xxx/ellauri125.html on line 132: “Sally era morena, praticamente da mesma idade de Lolita, e também filha de mãe viúva e chantageada com uma ameaça de internamento numa escola correcional. Seu sequestro seguiu o mesmo modus operandi que Nabokov desenvolve em seu romance. Weinman encontrou anotações e recortes de jornais sobre o caso nos arquivos do escritor, até mesmo um registro da morte de Sally, em agosto de 1952”, assinala Sérgio Augusto. “Há claras — e, às vezes, diretas — referências ao drama de Sally e a La Salle em ‘Lolita’. No capítulo final, atormentado pela culpa, Humbert-Humbert se compara a La Salle e confessa sua desconfiança de que também possa ser condenado a 35 anos por estupro.”
xxx/ellauri125.html on line 134: O autor do romance, Vladi Nabokov, homem circunspecto, deixa a impressão de que é uma incógnita. Na verdade, não é. Ele escreveu sobre si, em “Fala, Memória” (Alfaguara, 328 páginas, tradução de José Rubens Siqueira), e há a estupenda biografia escrita pelo irlandês Brian Boyd (PhD em literatura pela Universidade de Toronto), publicada em dois volumes, “Vladimir Nabokov — Os Anos Russos” (Anagrama, 626 páginas, tradução de Jordi Beltran) e “Vladimir Nabokov — Os Anos Americanos” (Anagrama, 966 páginas, tradução de Daniel Najmías). Não há tradução brasileira. “Véra. Señora de Nabokov” (Alianza Editorial, 744 páginas, tradução de Miguel Martínez), de Stacy Schiff, é uma magnífica biografia de Véra Nabokov, a mulher do autor de “Fogo Pálido”. Trata-se, por sinal, de uma biografia indireta de Vladimir Nabokov. Ganhou o reputado prêmio Pulitzer.
xxx/ellauri125.html on line 136: O livro “The Real Lolita”, de Sarah Weinman, resgata a história de duas pessoas cuja história teria colaborado para a formatação do romance “Lolita”, de Vladimir Nabokov. Brian Boyd relata que Vladimir Nabokov leu “notícias sobre acidentes publicadas em jornais, sobre crimes sexuais e assassinatos: ‘um violador de meia idade’ que raptou Sally Horner, uma garota de 15 anos de Nova Jersey, e a manteve em seu poder durante 21 meses, levando-a como ‘escrava’ por todo o país até que a encontraram em um motel do sul da Califórnia”. O nome do homem não é citado. Por que a quase nenhuma importância dada ao caso? Porque, como mostra o biógrafo, o romance de Vladimir Nabokov vai muito além da história de Sally Horner e de seu raptador. Reduzi-lo a isto é reduzir a importância de sua literatura (que nada tem de jornalismo).
xxx/ellauri125.html on line 138: “Nabokov talvez nem precisasse de Sally Horner para criar sua paradigmática ninfeta, pois já localizaram referências à sexualidade precoce de meninas pré-púberes em pelo menos seis de suas criações ficcionais, entre contos, novelas e romances.” Brian Boyd revela que Vladimir Nabokov fez ampla pesquisa sobre a sexualidade de pessoas do sexo feminino “de 6 a 19 anos”. Não deixou nem mesmo de pesquisar as gírias dos jovens.
xxx/ellauri125.html on line 168: When she was 14 years old, she was cast in the role of Dolores "Lolita" Haze in Stanley Kubrick's film Lolita (1962), against James Mason, then aged 53. Nabokov, the book's author, described her as the "perfect nymphet". She was chosen for the role partly because the film makers had to alter the age of the character to an older adolescent rather than the 12-year-old child Lolita in Vladimir Nabokov's novel Lolita. Although Kubrick's film altered the story so as not to be in violation of the Hollywood Production Code, it was still one of the more controversial films of the day.
xxx/ellauri125.html on line 173:
Tales to tickle a striped-ass baboon
xxx/ellauri125.html on line 177: depersonalisaatio, maailmanloppu ja sen jälkeinen virtuaalielämä Internetissä. Jos Tuxun porukat on käsittämätöntä laahusta niin kylä jenkkituxut eli Kardashianit panee vielä potin nokkiin, kuten Kimmo K. sanoisi. Fabulous Freak Brothers luki vessanpöntöllä julkaisua jonka nimi on tämän paasauxen ozikossa.
xxx/ellauri125.html on line 185: The Louis Vuitton Don Konman Yeezy Yeezus Pablo Kunta Kinte.
xxx/ellauri125.html on line 201: West on yksi maailman myydyimmistä artisteista 21 miljoonalla myydyllä albumilla ja 66 miljoonalla digitaalisella latauksella. Only One on chicagolaisen hip-hop-artistin ja tuottajan Kanye Westin single, jonka julkaisi GOOD Music ja Def Jam 31. joulukuuta 2014. Single on ensimmäinen Yeezus-albumin (0 AD) jälkeen julkaistu kappale, ja sillä vierailee The Beatles -yhtyeen basisti Paul McCartney. Kappaleen tuottivat West itse, Mike Dean, Rick Rubin ja Paul McCartney. Kappaleen oli tarkoitus ilmestyä Westin The Life of Pablo -albumilla, joka tunnettiin vielä silloin nimellä So Help Me God. Kappale sai vaihtelevaa palautetta kriitikoilta. LA Timesin kirjoittaja Randall Roberts pitää kappaleen minimalistista tyyliä tylsänä ja epämääräisenä. Hän arvosti kappaleen tarkoitusta, muttei pitänyt ideasta laulaa kappale Kanyen mammavainaan Dondan perspektiivistä. Kanye on laulanut äidistään aiemmin Late Registration -albumin kappaleella Hey Mama.
xxx/ellauri125.html on line 217:
about-in-miami-01-05-2019-12.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri125.html on line 219:
xxx/ellauri125.html on line 229: I talked to God about you, he said he sent you an angel Puhuin herra isoherralle susta, se sanoi eze lähetti sulle enkelin
xxx/ellauri125.html on line 276: Tell Nori about me, tell Nori ab- Kerro Norille musta, kerro Norille mu-
xxx/ellauri125.html on line 278: Tell Nori about me, tell Nori about me Kerro Norille musta [8x]...
xxx/ellauri125.html on line 279: Tell Nori about me, tell Nori about me
xxx/ellauri125.html on line 280: Tell Nori about me, tell Nori about me
xxx/ellauri125.html on line 281: Tell Nori about me, tell Nori about me
xxx/ellauri125.html on line 282: Tell Nori about me...
xxx/ellauri125.html on line 287: The Realest Rap Lyrics About Fatherhood? All The Changes To Kanye’s ‘The Life Of Pablo’. For The Record: Is Kanye West’s ‘Jesus Is King’ Good Or Bad? Paul McCartney Didn’t Realize He Was Creating Songs When He Recorded With Kanye West!
xxx/ellauri125.html on line 288: CyHi The Prynce’s Spotify Account May Offer A Glimpse Into Kanye West’s Scrapped ‘Yeezus 2’ Album :) Kim is the real Minimum Viable Product.
xxx/ellauri125.html on line 299: The line as used by West is notable for what it’s not: a charged reference to black freedom. Rather, those that are “free at last” aren’t enslaved humans but a woman’s breasts, released from the bondage of a bra during a bathroom tryst.
xxx/ellauri125.html on line 302: “Yeezus” is the most musically adventurous album West has ever released, a wildly experimental work that features tracks produced by Daft Punk, Hudson Mohawke, Rick Rubin and others. It’s also West’s most narcissistic, defiant, abrasive and unforgiving.
xxx/ellauri125.html on line 307: Though only 40 minutes long, “Yeezus” weighs a ton, heavy with gravity and mouthiness, yowls, synthetic noise, deep beats and screams. A multi-dimensional contradiction, West tosses out rhyme-schemed similes that employ racial ideas rich with symbolism but often in service of harsh lyrics that suggests he either doesn’t appreciate or care about original intent.
xxx/ellauri125.html on line 309: In addition to the repurposed King quote, West and producers TNGHT sample Nina Simone’s version of “Strange Fruit” without any apparent regard for it as a chronicle of Southern violence. Instead, he harnesses the devastating verses recounting the “strange fruit” hanging from a Southern tree — the dangling body of a lynching victim — in service of a song about gold-digging women, a night on the town taking MDMA and having sex.
xxx/ellauri125.html on line 310: The consequence? A narrator trapped not by bloodthirsty Klansmen but by a desperate baby-mama gunning for alimony.
xxx/ellauri125.html on line 313: This is the work of a man unconcerned with offending women or racial historians, the voice of a soul in pure id mode, thinking with his groin and worrying little about the ladies’ vote. Is it the last gasp of a man who’s just become a father for the first time? An early midlife crisis? An attempt at alienating the marketplace so he can live as an artist rather than a paparazzi target?
xxx/ellauri125.html on line 315: Hardened? Most certainly, and the evidence is everywhere. Here’s a man so powerful that he can boss around both massage therapists and waiters, as he does in “I Am a God”: “I am a god / So hurry up with my damn massage / in the French … restaurant / hurry up with my damn croissants.” If it weren’t embedded within a truly frightening song featuring curdling screams and deep bass, the line would be laughable.
xxx/ellauri125.html on line 322: Halvat lennot Kabul-Hamadin kansainvälinen lentokenttä
xxx/ellauri125.html on line 323: Kabul–Hamadin kansainvälinen lentokenttä-äkkilähdöt
xxx/ellauri125.html on line 326: Kabul-Hamadin kansainvälinen lentokenttä alkaen 485 ...
xxx/ellauri125.html on line 327: [Hae sivustossa skyscanner.fi] https://www.skyscanner.fi/reitit/kbl/doh/kabul-mihin-hamadin-kansainvalinen-lentokentta.html
xxx/ellauri125.html on line 328: Etsi parhaat lentotarjoukset Kabul (KBL) - Hamadin kansainvälinen lentokenttä (DOH). Vertaile satojen matkatoimistojen ja lentoyhtiöiden hintoja samassa paikassa.
xxx/ellauri125.html on line 345: Biden vieritti syyn Talibanin voittokulusta ja Kabulin kaaoksesta afgaanijohtajien harteille. Humanitäärinen kriisikin saattaa jäädä eurooppalaisten ratkaistavaksi, Ylen kirjeenvaihtaja Hentun-Liisa kirjoittaa.
xxx/ellauri125.html on line 425: habaa. The stories that matter. The humor you need.
xxx/ellauri125.html on line 428: From the start, critics complained about the ostensible sameness of Roth’s books, their narcissism and narrowness—or, as he himself put it, comparing his own work to his father’s conversation, “Family, family, family, Newark, Newark, Newark, Jew, Jew, Jew.” Over time, he took on vast themes—love, lust, loneliness, marriage, masculinity, ambition, community, solitude, loyalty, betrayal, patriotism, rebellion, piety, disgrace, the body, the imagination, American history, mortality, the relentless mistakes of life—and he did so in a variety of forms: comedy, parody, romance, conventional narrative, postmodernism, autofiction. In each performance of a self, Roth captured the same sound and consciousness. in nearly fifty years of reading him I’ve never been more bored. I got to know Roth in the nineteen-nineties, when I interviewed him for this magazine around the time he published “The Human Stain.” To be in his presence was an exhilarating, though hardly relaxing, experience. He was unnervingly present, a condor on a branch, unblinking, alive to everything: the best detail in your story, the slackest points in your argument. His intelligence was immense, his performances and imitations mildly funny. “He who is loved by his parents is a conquistador,” Roth used to say, and he was adored by his parents, though both could be daunting to the young Philip. Herman Roth sold insurance; Bess ruled the family’s modest house, on Summit Avenue, in a neighborhood of European Jewish immigrants, their children and grandchildren. There was little money, very few books. Roth was not an academic prodigy; his teachers sensed his street intelligence but they were not overawed by his classroom performance. Roth learned to write through imitation. His first published story, “The Day It Snowed,” was so thoroughly Truman Capote that, he later remarked, he made “Capote look like a longshoreman.”
xxx/ellauri125.html on line 485: With Walton's support, he began Call It Sleep in about 1930, completed the novel in the spring of 1934, and it was published in December 1934, to mostly good reviews. Yet the New York Herald Tribune's book critic Lewis Gannett foresaw that the book would not prove popular with its bleak depiction of New York's Lower East Side, but wrote readers would "remember it and talk about it and watch excitedly" for Roth's next book. Call It Sleep sold slowly and poorly, and after it was out-of-print, critics writing in magazines such as Commentary and Partisan Review kept praising it, and asking for it to be reprinted. After being republished in hardback in 1960 and paperback in 1964, with more than 1,000,000 copies sold, and many weeks on the New York Times bestseller list, the novel was hailed as an overlooked Depression-era masterpiece and classic novel of immigration. Today, it is widely regarded as a masterpiece of Jewish American literature. With Walton's support, he began Call It Sleep in about 1930, completed the novel in the spring of 1934, and it was published in December 1934, to mostly good reviews. Yet the New York Herald Tribune's book critic Lewis Gannett foresaw that the book would not prove popular with its bleak depiction of New York's Lower East Side, but wrote readers would "remember it and talk about it and watch excitedly" for Roth's next book. Call It Sleep sold slowly and poorly, and after it was out-of-print, critics writing in magazines such as Commentary and Partisan Review kept praising it, and asking for it to be reprinted.[ After being republished in hardback in 1960 and paperback in 1964, with more than 1,000,000 copies sold, and many weeks on the New York Times bestseller list, the novel was hailed as an overlooked Depression-era masterpiece and classic novel of immigration. Today, it is widely regarded as a masterpiece of Jewish American literature. After Muriel's death in 1990, Roth moved into a ramshackle former funeral parlor and occupied himself with revising the final volumes of his monumental work, Mercy of a Rude Stream. It has been alleged that the incestuous relationships between the protagonist, a sister, and a cousin in Mercy of a Rude Stream are based on Roth's life. Roth's own sister denied that such events occurred. Roth attributed his massive writer's block to personal problems such as depression, and to political conflicts, including his disillusion with Communism. At other times he cited his early break with Judaism and his obsessive sexual preoccupations as probable causes. Roth died in Albuquerque, New Mexico, United States in 1995. The character E. I. Lonoff in Philip Roth's Zuckerman novels (The Ghost Writer and Exit Ghost in this case), is a composite of Roth, Bernard Malamud and fictional elements.
xxx/ellauri125.html on line 506: evil--adultery." In his able paper he exhausted that subject; he
xxx/ellauri125.html on line 507: left absolutely nothing more to be said on it. But I will
xxx/ellauri125.html on line 509: against that species of recreation called self-abuse to which I
xxx/ellauri125.html on line 525: gentle art." Queen Elizabeth said, "It is the bulwark of
xxx/ellauri125.html on line 531: I will remark, is an abbreviation, a contraction--have used
xxx/ellauri125.html on line 535: tame compared with self-abuse." Mr. Brown, here, in one of his
xxx/ellauri125.html on line 545: expert of incontestable authority, said, "As compared with the
xxx/ellauri125.html on line 549: bestial uses that grand limb, that formidable member, which we
xxx/ellauri125.html on line 570: are easily detectable. They are these: a disposition to eat, to
xxx/ellauri125.html on line 573: pictures. The results of the habit are: loss of memory, loss of
xxx/ellauri125.html on line 691: Talk about your depression
xxx/ellauri125.html on line 697: If you are able
xxx/ellauri125.html on line 729: Mitäs pahaa Katy on sille tehnyt? Ai jaha, Katy-täti (25) sanoi Bota (18) sakkolihaxi jossain aikaisessa shoussa kun se oli kuitenkin jo täysi-ikäinen! Thank god you're at least 18! Katy setäili! Tää muistetaan. Kuuntelin Katyn karjuntaa, se on nähtävästi naapurin tyttö Santa Barbarasta (missä me surfattiin Snoopyllä 1977 nuorina laihoina ja ruskeina). Sillä on lapsekkaita lauluja, Roarissa se on just päässyt jonkun petkuttavan mulkun pauloista ja Teenage dreamissä se kuulostaa Nabokovin polluutiounelta. Mitähän Bo on tässä miettinyt? Ja se taitaa laskea Courtney Loven syyxi pikkuruisen Kurt Cobainin seppukun. No Nirvana oli aika paska bändi mun mielestä, ja eiköhän Kurre ollut izekin aika lailla konin koukussa. Katy koitti ensin laulaa gospelia oikealla nimellään Katy Hudson, mutta se naula ei jostain syystä vetänyt.
xxx/ellauri125.html on line 761: In July 1982, Love returned to the United States. In late 1982, she attended a Faith No More concert in San Francisco and convinced the members to let her join as a singer. The group recorded material with Love as a vocalist, but fired her; according to keyboardist Roddy Bottum, who remained Love's friend in the years after, the band wanted a "male energy". Love returned to working abroad as an erotic dancer, briefly in Taiwan, and then at a taxi dance hall in Hong Kong. By Love's account, she first used heroin while working at the Hong Kong dance hall, having mistaken it for cocaine. While still inebriated from the drug, Love was pursued by a wealthy male client who requested that she return with him to the Philippines, and gave her money to purchase new clothes. She used the money to purchase airfare back to the United States.
xxx/ellauri125.html on line 763: She appeared in supporting roles in the Alex Cox films Sid and Nancy (1986) and Straight to Hell (1987) before forming the band Hole in Los Angeles with guitarist Eric Erlandson. The group received critical acclaim from underground rock press for their 1991 debut album, produced by Kim Gordon, while their second release, Live Through This (1994), was met with critical accolades and multi-platinum sales. In 1995, Love returned to acting, earning a Golden Globe Award nomination for her performance as Althea Leasure in Miloš Forman's The People vs. Larry Flynt (1996), which established her as a mainstream actress. The following year, Hole's third album, Celebrity Skin (1998), was nominated for three Grammy Awards.
xxx/ellauri125.html on line 764: The next several years were marked by publicity surrounding Love's legal troubles and drug relapse, which resulted in a mandatory lockdown rehabilitation sentence in 2005 while she was writing a second solo album. That project became Nobody's Daughter, released in 2010 as a Hole album but without the former Hole lineup. Between 2014 and 2015, Love released two solo singles and returned to acting in the network series Sons of Anarchy and Empire. In 2020, she confirmed she was writing new music.
xxx/ellauri125.html on line 766: Drummer Lori Barbero recalled Love's time in Minneapolis: She lived in my house for a little while. And then we did a concert at the Orpheum. It was in 1988. It was called O-88 with Butthole Surfers, Cows & Bastards, Run Westy Run, and Babes in Toyland. And I guess Maureen [Herman] took Courtney to the airport after she stole all the money. She stayed and stayed, and then the next day she wanted me to take her to the airport. And so I drove her to the airport. She had just had some weird fight with the guy at the desk, and then she left. She said, 'I'm going to go to L.A. and I'm going to get my face done and I'm going to be famous.' And then she did."
xxx/ellauri125.html on line 769: In 1988, Love abandoned acting and returned to the West Coast, citing the "celebutante" fame she had attained as the central reason.[86] She returned to stripping in the small town of McMinnville, Oregon, where she was recognized by customers at the bar.[87] This prompted Love to go into isolation, so she relocated to Anchorage, Alaska, where she lived for three months to "gather her thoughts", supporting herself by working at a strip club frequented by local fishermen. "I decided to move to Alaska because I needed to get my shit together and learn how to work," she said in retrospect. "So I went on this sort of vision quest. I got rid of all my earthly possessions. I had my bad little strip clothes and some big sweaters, and I moved into a trailer with a bunch of other strippers."
xxx/ellauri125.html on line 774: On July 23, 1989, Love married Leaving Trains vocalist James Moreland in Las Vegas; the marriage was annulled the same year. She later said that Moreland was a transvestite and that they had married "as a joke". After forming Hole, Love and Erlandson had a romantic relationship that lasted over a year. In Hole's formative stages, Love continued to work at strip clubs in Hollywood (including Jumbo's Clown Room and the Seventh Veil), saving money to purchase backline equipment and a touring van, while rehearsing at a Hollywood studio loaned to her by the Red Hot Chili Peppers. Hole played their first show in November 1989 at Raji's, a rock club in central Hollywood. Their debut single, "Retard Girl", was issued in April 1990 through the Long Beach indie label Sympathy for the Record Industry, and was played by Rodney Bingenheimer on local rock station KROQ. Hole appeared on the cover of Flipside, a Los Angeles-based punk fanzine. In early 1991, they eleased their second single, "Dicknail", through Sub Pop Records.
xxx/ellauri125.html on line 776: Though Love later said Pretty on the Inside was "unlistenable" and "unmelodic", the album received generally positive critical reception from indie and punk rock critics and was named one of the 20 best albums of the year by Spin. It gained a following in the United Kingdom, charting at 59 on the UK Albums Chart, and its lead single, "Teenage Whore", entered the UK Indie Chart at number one.
xxx/ellauri125.html on line 784: "Just marrying created a mythology around me that I didn't expect for myself, because I had a very controlled, five-year plan about how I was going to be successful in the rock industry. Marrying Kurt, it all kind of went sideways in a way that I could not control and I became seen in a certain light–a vilified light that made Yoko Ono look like Pollyanna–and I couldn't stop it."
xxx/ellauri125.html on line 788: Live Through This was released on Geffen's subsidiary label DGC on April 12, 1994, one week after Cobain's death from a self-inflicted gunshot wound in the Seattle home he shared with Love, who was in rehab in Los Angeles at the time. In the following months, Love was rarely seen in public, holing up at her home with friends and family members. Cobain's remains were cremated and his ashes divided into portions by Love, who kept some in a teddy bear and some in an urn. In June 1994, she traveled to the Namgyal Buddhist Monastery in Ithaca, New York and had his ashes ceremonially blessed by Buddhist monks. Another portion was mixed into clay and made into memorial sculptures.
xxx/ellauri125.html on line 791: Hole's performance on August 26, 1994, at the Reading Festival—Love's first public performance following Cobain's death—was described by MTV as "by turns macabre, frightening and inspirational". John Peel wrote in The Guardian that Love's disheveled appearance "would have drawn whistles of astonishment in Bedlam", and that her performance "verged on the heroic ... Love steered her band through a set which dared you to pity either her recent history or that of the band ... the band teetered on the edge of chaos, generating a tension which I cannot remember having felt before from any stage." The band performed a series of riotous concerts over the following year, with Love frequently appearing hysterical onstage, flashing crowds, stage diving, and getting into fights with audience members. One journalist reported that at the band's show in Boston in December 1994: "Love interrupted the music and talked about her deceased husband Kurt Cobain, and also broke out into Tourette syndrome-like rants. The music was great, but the raving was vulgar and offensive, and prompted some of the audience to shout back at her."
xxx/ellauri125.html on line 793: In January 1995, Love was arrested in Melbourne for disrupting a Qantas flight after getting into an argument with a stewardess.[163] On July 4, 1995, at the Lollapalooza Festival in George, Washington, Love threw a lit cigarette at musician Kathleen Hanna before punching her in the face, alleging that Hanna had made a joke about her pleaded guilty to an assault charge and was sentenced to anger management classed. In November 1995, two male teenagers sued Love for allegedly punching them during a Hole concert in Orlando, Florida in March 1995. The judge dismissed the case on grounds that the teens "weren't exposed to any greater amount of violence than could reasonably be expected at an alternative rock concert". Love later said she had little memory of 1994–1995, as she had been using large quantities of heroin and Rohypnol at the time. Mullakin on noista vuosista hämärähköt muistot, paizi että muutettiin Ilmattarentielle.
xxx/ellauri125.html on line 795: After Hole's world tour concluded in 1996, Love made a return to acting, first in small roles in the Jean-Michel Basquiat biopic Basquiat and the drama Feeling Minnesota (1996), and then a starring role as Larry Flynt's wife Althea in Miloš Forman's critically acclaimed 1996 film The People vs. Larry Flynt. Love went through rehabilitation and quit using heroin at the insistence of Forman; she was ordered to take multiple urine tests under the supervision of Columbia Pictures while filming, and passed all of them. Despite Columbia Pictures' initial reluctance to hire Love due to her troubled past, her performance received acclaim, earning a Golden Globe nomination for Best Actress, and a New York Film Critics Circle Award for Best Supporting Actress. Critic Roger Ebert called her work in the film "quite a performance; Love proves she is not a rock star pretending to act, but a true actress."
xxx/ellauri125.html on line 800: Hole toured with Marilyn Manson on the Beautiful Monsters Tour in 1999, but dropped out after nine performances; Love and Manson disagreed over production costs, and Hole was forced to open for Manson under an agreement with Interscope Records. Hole resumed touring with Imperial Teen. Love later said Hole also abandoned the tour due to Manson and Korn's (whom they also toured with in Australia) sexualized treatment of teenage female audience members.
xxx/ellauri125.html on line 807: Grohl and Novoselic sued Love, calling her "irrational, mercurial, self-centered, unmanageable, inconsistent and unpredictable". In February 2003, Love was arrested at Heathrow Airport for disrupting a flight and was banned from Virgin Airlines. In October, she was arrested in Los Angeles after breaking several windows of her producer and then-boyfriend James Barber's home, and was charged with being under the influence of a controlled substance; the ordeal resulted in her temporarily losing custody of her daughter.
xxx/ellauri126.html on line 305: Deepak Chopra (/ˈdiːpɑːk ˈtʃoʊprə/; Hindi: [d̪iːpək tʃoːpɽa]; born October 22, 1946) is an Indian-American author and alternative medicine advocate. A prominent figure in the New Age movement, his books and videos have made him one of the best-known and wealthiest figures in alternative medicine. His discussions of quantum healing have been characterised as technobabble - "incoherent babbling strewn with scientific terms" which drives those who actually understand physics "crazy" and as "redefining Wrong".
xxx/ellauri126.html on line 307: Chopra studied medicine in India before emigrating in 1970 to the United States, where he completed a residency in internal medicine and a fellowship in endocrinology. As a licensed physician, in 1980 he became chief of staff at the New England Memorial Hospital (NEMH). In 1985, he met Maharishi Mahesh Yogi and became involved in the Transcendental Meditation (TM) movement. Shortly thereafter he resigned his position at NEMH to establish the Maharishi Ayurveda Health Center. In 1993, Chopra gained a following after he was interviewed about his books on The Oprah Winfrey Show. He then left the TM movement to become the executive director of Sharp HealthCare's Center for Mind-Body Medicine. In 1996, he co-founded the Chopra Center for Wellbeing.
xxx/ellauri126.html on line 309: Chopra believes that a person may attain "perfect health", a condition "that is free from disease, that never feels pain", and "that cannot age or die". Seeing the human body as undergirded by a "quantum mechanical body" composed not of matter but of energy and information, he believes that "human aging is fluid and changeable; it can speed up, slow down, stop for a time, and even reverse itself," as determined by one's state of mind. He claims that his practices can also treat chronic disease.
xxx/ellauri126.html on line 364: Joku professori Jon Kabat-Zinn käskee kiinnittää huomioo just noihin persoonapronomineihin. Buddhan mukaan elämän tarkoitus on eziä onnellisuutta. Täyttä kuraa kumpikin. Buddha oli oman sukupolvensa Paula Salomaa.
xxx/ellauri126.html on line 366: Jon Kabat-Zinn (s. 5. kesäkuuta 1944) on yhdysvaltalainen lääketieteen emeritusprofessori. Hän on perustanut stressiklinikan ja tietoisuustaitokeskuksen Massachusettsin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan. Hän opettaa tietoisuustaitomietiskelyä stressin, ahdistuksen, kivun ja sairauksien helpottamiseksi. Kabat-Zinnin elämäntyö keskittyy lähinnä tavoitteeseen saada tietoisuustaito (myös: tietoinen läsnäolo) lääketieteen ja yhteiskunnan hyväksymäksi menetelmäksi. MBSR-menetelmään (Mindfulness Based Stress Reduction) liittyy mietiskelyä ja joogaharjoituksia, jotka auttavat erilaisista vaivoista kärsiviä tietoisen keskittymisen kautta kohentamaan oloaan. Sen avulla saadaan käyttöön sisäisiä voimavaroja pyrittäessä kohentamaan terveyttä ja hyvinvointia. Kabat-Zinn on työtovereineen tutkinut keskittymisen vaikutusta aivoihin, etenkin stressin aikaisiin tunnetiloihin ja immuunijärjestelmään. Hei mut tää taitaa olla just sitä fuulaa jolla Maisu meinaa takoa Tukholman vanhassa kaupungissa miljoonia kruunuja?
xxx/ellauri126.html on line 481: The Mind & Life Institute is a US-registered, not-for-profit 501(c)(3) organization founded in 1991 to establish the field of contemplative sciences. Based in Charlottesville, Va., the institute “brings science and contemplative wisdom together to better understand the mind and create positive change in the world." Over three decades, Mind & Life has played a key role in the mindfulness meditation movement by funding research projects and think tanks, and by convening conferences and dialogues with the Dalai Lama. Since 2020, Mind & Life's grant-making events and digital programs have sought to nurture personal wellbeing, build more compassionate communities, and strengthen the human-earth connection. And fatten the monks' bank accounts. 1 to lama, 2 to me.
xxx/ellauri126.html on line 539: Someone very insecure about who they are that they must at all times appear to be 'edgy' with shock value in order to stay relevant. This often means someone who thinks excessive violence and guns are cool, plays way too much GTA and goes out of their way to be an annoying hipster douchebag, often excusing their pretty disgusting selfish behaviour and toxic conceited attitudes by quoting "Beyond Good and Evil" by Neitzsche. They will also find other Edgelords to create cliques with in order to maintain their comfortable Groupthink dynamics and will malign those who do not share their miserable hipster world view.
xxx/ellauri126.html on line 746: Oshon mukaan kukaan meistä ei ole sitä mitä "olemassaolo" haluaisi meidän olevan. "Olemassaolo" on pahoillaan mutta meitä on nyt pakko rankaista. Osho sanoo: maailmassa on salaliitto syntymättömiä lapsia vastaan. V. 1967 Valituissa Paloissa on varoittava kertomus laittomista aborteista. Aborttilääkäri vaivaa nuorta potilasta tottuneesti kuin taikinaa ja kazoo sitä halvexivasti: tyhmä tyttö, mitäs annoit, vika oli ihan täysin sun.
xxx/ellauri126.html on line 860: Änkyttävä Iso-Bill vastaisi: pelkään Sitä. Toistan sanojen al-al-alkuja. Elän todexi Tabithan valheellista käsitystä etten bylsi muita naisia.
xxx/ellauri126.html on line 862: Tultuasi tietoiseksi näistä oman itsen sabotoinneistasi, pystyt tekemään jotain ällistyttävää: vapautumaan niistä vaihtamalla sisäisen puheen haluamaksesi.
xxx/ellauri127.html on line 31:
Vladimir Nabokov
xxx/ellauri127.html on line 73:
xxx/ellauri127.html on line 110: John Galsworthy: eräänlainen kirjailija, kuollut kuin kivi. (Nabokov: Lolita s. 174.) Johnun kuollessa Vladi oli 33-vuotias.
xxx/ellauri127.html on line 112: When Nabokov died in 1977, The New York Times hailed him as “a giant in the world of literature.” Two of his novels, “Lolita” and “Pale Fire,” landed on the Modern Library’s 1998 list of the best English novels of the 20th century. His legions of fans regard Nabokov’s failure to win a Nobel Prize as one of the great literary travesties of the 20th century.
xxx/ellauri127.html on line 114: Only now, 40 years after his death, are some critics daring to suggest that many of his 18 novels are mediocre at best and that his masterpiece, “Lolita,” is a gruesome celebration of pedophile rape. Moreover the cherubic writer known to us from famous Life magazine photo shoots, jauntily brandishing his butterfly net in the Tetons or the Alps, proves to be a nasty piece of work. Distasteful people can do wonderful work — Pablo Picasso was no walk in the park — but their art doesn’t excuse their obnoxious behavior.
xxx/ellauri127.html on line 116: There are currently five scholarly journals devoted to Nabokov studies. His allusive style and trilingual (English, French, Russian) wordplay are catnip for academics, who endlessly parse challenging texts like “Pale Fire” — a novel in verse, followed by obscurantist commentary — finding new apercus tailor-made for small-journal publication. Nabokov’s apotheosis in academe is quite ironical, because he and his close friend, the literary critic Edmund Wilson, shared an icy disdain for the ivory tower. They viewed universities as ATMs, handy because there were so many of them, and because they were flush with cash. Nabokov, who arrived in the United States penniless in 1940, had to rely on teaching assignments at Wellesley and Cornell to feed his family for 15 years. The moment “Lolita” made him financially independent, he fled Cornell for Switzerland and never set foot in a classroom again.
xxx/ellauri127.html on line 120: In his lifetime, Nabokov received many contrary and often puzzled reviews. The Hollywood producer Robert Evans famously flew to Switzerland in 1968 to read an advance copy of the novel “Ada” in one day. “It was torture,” he recalled. Dwight Macdonald hated “Pale Fire” on behalf of Partisan Review, calling it “unreadable . . . too clever by half . . . Philistine . . . false” — and he hadn’t even finished his first paragraph!
xxx/ellauri127.html on line 124: I would argue that the first real fissure in the adulatory critical wall hailing the “literary giant” came in 1990, in George Steiner’s erudite assessment of the first volume of Brian Boyd’s Nabokov biography, “Vladimir Nabokov: The Russian Years.” Writing in The New Yorker, Steiner perceived, a lack of generosity of spirit in Boyd’s subject: “Nabokov’s case seems to entail a deep-lying inhumanity, or, more precisely, unhumanity,” Steiner wrote. “There is compassion in Nabokov, but it is far outweighed by lofty or morose disdain.”
xxx/ellauri127.html on line 126: Rebecca Solnit, for instance, wrote a cringe-inducing and hilarious essay, “Men Explain Lolita to Me,” including these lines: “A nice liberal man came along and explained to me this book was actually an allegory as though I hadn’t thought of that yet. It is, and it’s also a novel about a big old guy violating a spindly child over and over and over. Then she weeps.”
xxx/ellauri127.html on line 128: I’m a “Lolita” fan, but let’s face it, Solnit is right: This is a sprightly little tale about the serial rape of an unwilling or indifferent 12-year-old, embraced and promoted by the male literary establishment.
xxx/ellauri127.html on line 129: I also welcome some reassessments of Nabokov’s appalling personality, which slid deeper and deeper into solipsistic self-reverence as the “Lolita” royalties rolled in.
xxx/ellauri127.html on line 131: The constant accrual of money and fame reinforced his certainty of his own genius, which he was never shy about proclaiming. “I think like a genius” are the first five words of his 1973 collection of interviews and essay, “Strong Opinions.”
xxx/ellauri127.html on line 132: Dostoyevsky, Nabokov told anyone who would listen, was “a third-rate writer and his fame is incomprehensible.” He called Henry James “that pale porpoise.” Philip Roth? “Farcical.” Norman Mailer? “I detest everything that he stands for.” T. S. Eliot and Thomas Mann were “fakes.” When his friend Wilson suggested that he include Jane Austen in his Cornell survey course on European literature, Nabokov responded, “I dislike Jane [Austen] and am prejudiced, in fact, against all women writers.” Leo Tolstoy and Nikolai Gogol: da. Everybody else: nyet.
xxx/ellauri127.html on line 134: Nabokov’s attacks on his fellow Russian novelist Boris Pasternak were anything but amusing. The moment that Pasternak won the Nobel Prize for “Doctor Zhivago” in 1958, Nabokov waged a bitter, personal campaign against Pasternak, a nonstop stream of vitriol.
xxx/ellauri127.html on line 135: Having won the much-coveted Nobel, and now supplanting “Lolita” on the American best-seller lists, “Zhivago” drove Nabokov bonkers.
xxx/ellauri127.html on line 136: Nabokov clearly had an idee fixe about (undeserving?) Russian writers winning the Nobel Prize. Like Alexander Solzhenitsyn, whose work he dismissed as “juicy journalese.”
xxx/ellauri127.html on line 138: Plenty of monsters make great art, and many of their names emblazon lists of Nobelists, poet laureates, and so. And there is no doubt that Nabokov created great art, in two languages, like Joseph Conrad, whom he predictably disdained. (“A collection of glorified cliches.”) His achievements speak volumes. If only he hadn’t been such a jerk.
xxx/ellauri127.html on line 140: This chapter gives a brief history of the émigré travelogue in and about America from Alexis de Tocqueville to Simone de Beauvoir, by way of introducing the four authors studied in this book: Vladimir Nabokov, Robert Frank, Alfred Hitchcock and Wim Wenders. Elsa Court argues that the outsider’s perspective has shaped representations of modern America through restless mobility, drawing a portrait of the modern highway shaped by the needs and cravings of the motorist. In the context of mobilities studies’ recent embrace of the humanities, Court makes an important case for the re-examination of the fixed places designed to facilitate motion—motel, gasoline station, roadside restaurant, as well as signage and memorials—and the roadside’s redesignation from so-called non-place to modern American topos.
xxx/ellauri127.html on line 148:
xxx/ellauri127.html on line 184: suomalaisen toinen äidinkieli on vaikkapa venäjä, somalia tai arabia, ei siinä
xxx/ellauri127.html on line 238: Nabokov, as he admitted it, had hidden a riddle-game left for the benefit of the deserving reader. Lolita’s riddle.
xxx/ellauri127.html on line 239: Humbert's first lay Annabelle refers to Egar Allan Poe‘s (1809-1849) poem « Annabel Lee« , and indeed, the beginning of « Lolita » is full of references to this work. This famous American author was in love with Virginia Clemm, a thirteen years old girl. Nabokov was a fervent lepidopterist, a specialist of butterflies. Miten kukaan voi olla polttavasti innostunut voikärpäsistä? Kai kun sen mielestä oli huisin kivaa piikittää perhosten alaruumiita.
xxx/ellauri127.html on line 252: 1952 is a capital year in the novel and the number 52 is omnipresent and thus loaded with a mysterious meaning in the mind of Nabokov, in the context of this novel. It must be a central symbolic element in the Lolita’s riddle. Se oli hyvä vuosi muutenkin. « Pierre Point in Melville Sound » (p.33 TAL) was a reference to « Pierre or the Ambiguities » a Novel by Herman Melville (1819-1891; notice the 19/91) published in 1852. «brun adolescent (…) se tordre-oh Baudelaire! » (p.162 TAL): Charles Baudelaire (1821-1867 was one of the most famous French poet who translated Edgar A. Poe in French). A part of « Le Crépuscule du Matin » (1852). Se tordre tarkoittanee käteenvetoa. Humbert refering to the hunchbacked hoary black groom at the « Enchanted Hunters » Hotel: « Handed over to uncle Tom » (p.118 TAL): « Uncle Tom’s Cabin » by Harriet Beecher Stowe (1811-1896) is from 1852. Ehm… the list is non-negligible.
xxx/ellauri127.html on line 254: The mention (p.289 TAL) of the case abduction and rape of the 11 years old Florence Sally Horner by a 50 years old man. In 1948, the 11-year-old Horner stole a 5-cent notebook from a store in Camden, New Jersey. Frank La Salle, a 50-year-old mechanic, caught her stealing, told her that he was an FBI agent, and threatened to send her to « a place for girls like you« . Then he abducted the girl and spent 21 months traveling with her over different American states and raping her. Florence Horner died in a car accident (p.288 TAL, « a routine highway accident«) near Woodbine, New Jersey, in 1952. It seems clear that the case inspired partly « Lolita » (even though this theme existed long before in Nabokov’s works (see for instance his 1939 work « Volshebnik » (i.e. « The Enchanter« ))).
xxx/ellauri127.html on line 256: Hegel (mentioned in p.259 TAL; he married in 1811 and his sister Christian Luise died in 1832) was fascinated by Goethe (and also by Jean-jacques Rousseau (allusion to him in p. TAL « Jean-jacques Humbert« ) and the French Revolution). Goethe published a « Theory of Colours » concerning the light spectrum (a hint, more about this in the final conclusion part). There are recurrent mentions of Goethe in Freud‘s writings. Schopenhauer cited Goethe’s novel « Wilhelm Meister’s Apprenticeship » as one of the four greatest novels ever written, along with « Tristram Shandy« , « La Nouvelle Heloïse« , and « Don Quixote« .
xxx/ellauri127.html on line 282: The most famous literary version of Melusine tales, that of Jean d'Arras, compiled about 1382–1394, was worked into a collection of "spinning yarns" as told by ladies at their spinning coudrette (coulrette (in French)). He wrote The Romans of Partenay or of Lusignen: Otherwise known as the Tale of Melusine, giving source and historical notes, dates and background of the story. Another version, Chronique de la princesse (Chronicle of the Princess). tells how in the time of the Crusades, Elynas, the King of Albany (an old name for Scotland or Alba), went hunting one day and came across a beautiful lady in the forest. She was Pressyne, mother of Melusine. He persuaded her to marry him but she agreed, only on the promise—for there is often a hard and fatal condition attached to any pairing of fay and mortal—that he must not enter her chamber when she birthed or bathed her children. She gave birth to triplets. When he violated this taboo, Pressyne left the kingdom, together with her three daughters, and traveled to the lost Isle of Avalon.
xxx/ellauri127.html on line 295: Gene Stratton-Porter (August 17, 1863 – December 6, 1924), born Geneva Grace Stratton, was a Wabash County, Indiana, native who became a self-trained American author, nature photographer, and naturalist. In 1917 Stratton-Porter used her position and influence as a popular, well-known author to urge legislative support for the conservation of Limberlost Swamp and other wetlands in the state of Indiana. She was also a silent film-era producer who founded her own production company, Gene Stratton Porter Productions, in 1924.
xxx/ellauri127.html on line 306: Romaani sijoittuu Koillis-Indianaan. Suurin osa toiminnasta tapahtuu joko Limberlostissa tai sen ympäristössä tai läheisessä kuvitteellisessa kaupungissa Onabashassa. Romaanin päähenkilö Elorna Cumstick on köyhtynyt nuori nainen, joka asuu lesken äitinsä Katharine Cumstickin kanssa Limberlostin laidalla. Elorna kasvot kylmä laiminlyödä hänen äitinsä, nainen, joka tuntee tuhoutunut miehensä kuoleman, Robert Cumstick, joka hukkui juoksuhiekkaan suolla. Katharine syyttää Elornaa hänen kuolemastaan, koska hänen aviomiehensä kuoli, kun hän synnytti tyttärensä eikä voinut tulla hänen pelastukseensa. Cumstickit ansaitsevat rahaa imemällä munia ja muita maataloustuotteita, mutta rouva Cumstick kieltäytyy kaatamasta yksittäistä puuta metsästä tai kaivelemasta öljyä, kuten ympäröivät naapurit tekevät, vaikka lisätulot tekisivät heidän elämänsä helpompaa.
xxx/ellauri127.html on line 319: Elorna on valmistunut ja on nyt 19-vuotias. Nuori mies, Philip Ammon, saapuu kaupunkiin. Hänen setänsä, lääkäri, neuvoi Philipia käymään Onabashassa toipumassa lavantaudista. Hän on Elornan ja hänen äitinsä kanssa kesän ja auttaa Elornaa keräämään koia. Kaksi rakastuu vähitellen; hän on kuitenkin kihloissa toisen nuoren naisen, Edith Carrin kanssa, joka on rikas, pilaantunut ja itsekeskeinen. Elorna teeskentelee, ettei hän ole alkanut lankea Philipille, auttaa häntä kirjoittamaan kirjeitä Edith Carrille ja rohkaisee kaikin tavoin hänen avioliittoa lapsuudenystävänsä kanssa. Kun Philip päivittäisen, pitkittyneen keskustelun ja kenttätöiden jälkeen huomaa hänen romanttisen kiinnostuksensa Elornaa kohtaan, on rouva Cumstick huomannut ensimmäisenä, mutta hän vakuuttaa hänelle: "Ihailen häntä kun ihailen täydellistä luomusta." Rouva Cumstick vastaa: "Eikä mikään tässä maailmassa pilaa keskimääräistä tyttöä niin nopeasti ja varmasti". Philip Ammon pakotetaan palaamaan Chicagoon, kun hänen isänsä on sairas, ja pyytää Elornaa jäähyväissuudelmalle; hän kieltäytyy hänestä ja palaa murheellisen äitinsä luo. Philip ja Edith väittävät, mitä heidän piti olla heidän kihlasivat. Edith on kuullut Philipin puhuvan upeasta nuoresta naisesta, jonka hän tapasi Limberlostissa. Hän loukkaa häntä kauheasti ja kutsuu heidän sitoutumisensa pois (ei ensimmäistä kertaa). Philip tajuaa, ettei hän koskaan rakasta Edithiä, lähtee kotoa ja ehdottaa Elornalle. Samana iltapäivänä, kun hän antaa Elornalle kihlasormuksen, Edith ajaa ylös (mukana Hart, Polly ja Tom) Cumsticksin kotiin kutsumattomalla vierailulla. Kun Edith vaatii puhumaan Elornalle yksityisesti ja vannoo, että Elorna ei koskaan ota Philipia häneltä, Elorna on viileä ja kohtelias. Kun Edith ja ryhmä, mukaan lukien Philip, ovat lähteneet, Elorna lähtee salaa pois, jättäen muistiinpanon, josta ei näy mitään hänen suunnitelmistaan ja antaa Edithille mahdollisuuden todistaa, ettei Philip menisi naimisiin kenenkään muun kanssa. Elorna matkustaa jäädäkseen O'Moresin ( Freckles and the Angel ) luo. Philip sairastuu huolesta Elornasta. Edithin ystävä Hart näkee Elornan O'Moresin kanssa ja vakuuttaa Edithin antamaan hänen lähettää sanaa Elornan Philipille. Hart suostuttelee Edithin myöntämään, että hän on väärässä ja että Philip ei mene naimisiin kenenkään muun kuin Elornan kanssa.
xxx/ellauri127.html on line 402: Men absolutely love a beautiful, sparkling smile.
xxx/ellauri127.html on line 404: Men are attracted to a woman who is able to take care of them.
xxx/ellauri127.html on line 414: Guys like it when girls are sometimes unavailable to them.
xxx/ellauri127.html on line 424: Dont seem lazy like you don’t care about cleaning and cooking.
xxx/ellauri127.html on line 428: Set realistic expectations about what you can get. Not much.
xxx/ellauri127.html on line 436: L’œuvre littéraire de Prosper Mérimée relève d'« une esthétique du peu », son écriture se caractérisant par la rapidité et l'absence de développements, qui créent une narration efficace et un réalisme fonctionnel adaptés au genre de la nouvelle. Mais ce style a parfois disqualifié les œuvres de Mérimée, auxquelles on a reproché leur manque de relief — « Le paysage était plat comme Mérimée », écrit Victor Hugo.
xxx/ellauri127.html on line 447: Durante un viaje por el sur de España, el narrador (un arqueólogo francés) conoce a Don José Lizarrabengoa, un exmilitar de origen navarro (de Elizondo, en Baztán). Don José le cuenta una historia entretenida: sus amores con Carmen (de Echalar), una gitana sensual que se cruzó por su camino, lo apartó del Ejército y lo arrastró hacia el delito, convirtiéndolo en un bandido. Don José, ciego de amor por Carmen, toleró que estuviera casada con un bandolero llamado «El Tuerto», a cuya banda Don José se unió y con el que colaboró en emboscadas y crímenes hasta que por celos lo desafió y mató en una pelea de cuchillos.
xxx/ellauri127.html on line 496: 4. Why do Silk’s colleagues fail to defend him? Why would highly educated academics—people trained to weigh evidence carefully and to be aware of the complex subtleties of any object of study—so readily believe the absurd stories concocted to disgrace Coleman Silk? Why does Ernestine describe Athena College as “a hotbed of ignorance”?
xxx/ellauri127.html on line 508: 16. The Human Stain is a novel of sweeping ambition that tells the stories not just of individual lives but of the moral ethos of America at the end of the twentieth century. How would that ethos be described? What does the novel reveal about the complexity of issues such as race, sex, identity, and privacy?
xxx/ellauri127.html on line 517: He helps Lorenzo abduct Jessica, which almost makes him late for the departure to Belmont. He falls in love with Nerissa, Portia’s lady-in-waiting, who agrees to marry him on condition that Bassanio succeeds in the task of the caskets. He has no compunction about admitting to the mercenary nature of Bassanio’s choice of bride.
xxx/ellauri127.html on line 540:
ab7.jpg" />
xxx/ellauri127.html on line 587: It was an Abyssinian maid Se oli abessinialainen narttu,
xxx/ellauri127.html on line 614: Samuel Taylor Coleridge is the premier poet-critic of modern English tradition, distinguished for the scope and influence of his thinking about literature rather than for his innovative verse. Active in the wake of the French Revolution as a dissenting pamphleteer and lay preacher, he...
xxx/ellauri127.html on line 620: In 1797, Coleridge was living at Nether Stowey, a village in the foothills of the Quantocks. However, due to ill health, he had "retired to a lonely farm house between Porlock and Lynton, on the Exmoor confines of Somerset and Devonshire". It is unclear whether the interruption took place at Culbone Parsonage (Culbone, penisluu, hehe) or at Ash Farm. (Ass farm, puofarmi, hehe.) Jossain sillä välillä takuulla. He described the incident in his first publication of the poem, writing about himself in the third person:
xxx/ellauri127.html on line 622: On awakening he appeared to himself to have a distinct recollection of the whole, and taking his pen, ink, and paper, instantly and eagerly wrote down the lines that are here preserved. At this moment he was unfortunately called out by a person on business from Porlock, and detained by him above an hour, and on his return to his room, found, to his no small surprise and mortification, that though he still retained some vague and dim recollection of the general purport of the vision, yet, with the exception of some eight or ten scattered lines and images, all the rest had passed away like the images on the surface of a stream into which a stone has been cast, but, alas! without the after restoration of the latter!
xxx/ellauri127.html on line 634: Near the end of Nabakov's Lolita, an older but humbler Humbert Humbert, miserably remorseful for "depriving Lolita of her childhood", all the while fucking her like a mini size silicone doll, quotes a (fictitious) "old poet":
xxx/ellauri127.html on line 639: Humbert Nabokovin lätinä eze muka "oikeasti" rakasti Dollyä on aivan peräaukosta. Koko äijän falskius näkyy siitä selvänä. Ketä kiinnostaa?
xxx/ellauri127.html on line 641: Just to mention one item: the in folio de-luxe Bagration Island by the explorer and psychoanalyst Melanie Weiss, a remarkable lady, a remarkable work - drop that gun - with photographs of eight hundred and something male organs she examined and measured in 1932 on Bagration, in the Barda Sea, very illuminating graphs, plotted with love under pleasant skies - drop that gun - and moreover I can ...
xxx/ellauri127.html on line 670: He was a collaborator of the Biocenosis Magazine of the National University of Costa Rica, publishing articles.
xxx/ellauri127.html on line 677: We work with sex professionals in the health area of Mexico, Central America, and other English-speaking countries to develop topics of enormous public interest such as hypertension, diabetes mellitus, tinnitus, nutrition, oral implants, anal implants, genital transplants, irrational use of medications, or hygienic tissues such as biotechnology, medical ethics, the teaching of Medicine, Alternative Medicines, etc.
xxx/ellauri127.html on line 679: Psychotreat is a powerful instrument to establish permanent communication between the Hispanic American community and health professionals.
xxx/ellauri127.html on line 695: "Nabakovin" Lolita on lusittu. Olipa paska. Ei tunnu yhtään uskottavalta et Huupertti olis tykännyt Lolitasta vanhempana. Ei se sitä ihmisenä kiinnostanut paskan vertaa koko aikana. Pelkkää setämies vittuilua alusta loppuun. Kohta sen liha olis alkanut liikkua uusissa "nymfeteissä". Spotted Dick ei pääse täplistään. Kysy vaikka Melanie Kleinilta, jolla on niistä 800 kuvan albumi.
xxx/ellauri127.html on line 709: Endymion tarkottanee puolisukeltajaa. Kuuhullu astronomi tai sit paimen vaan. Astronomi mainitaan merenneitopätkässsä. Octopussy's garden in the waves. The 4th century Babylonian god of the sea was known as Oannes who was portrayed as a man with a fish tail in place of legs. Oannes would appear out of the ocean every day as a fish-human creature to share his wisdom with the people along the Persian Gulf, then return to the sea at night. There was also Atargatis, a Syrian moon and sea goddess, her story tells us that after causing the death of her mortal lover she fled to the sea and took the form of a woman above the waist and a fish below, for this reason she became known as a mermaid goddess. During medieval times mermaids were considered as matter-of-factly alongside other aquatic animals, such as whales and dolphins. The goddess Venus is sometimes depicted as a mermaid, being born from a giant clam shell.
xxx/ellauri127.html on line 711: Endymion" is a poem by John Keats first published in 1818 by Taylor and Hessey of Fleet Street in London. John Keats dedicated this poem to the late poet Thomas Chatterton. Thomas Chatterton (20 November 1752 – 24 August 1770) was an English poet whose precocious talents ended in suicide at age 17. He was an influence on Romantic artists of the period such as Shelley, Keats, Wordsworth and Coleridge. Chatterton was born in Bristol where the office of sexton of St Mary Redcliffe had long been held by the Chatterton family. The poet's father, also named Thomas Chatterton, was a musician, a poet, a numismatist, and a dabbler in the occult. Tom got one over on his uncle the sexton: han var sjutton när han dog.
xxx/ellauri127.html on line 717: The poem begins with the line "A thing of beauty is a joy for ever". Endymion is written in rhyming couplets in iambic pentameter (also known as heroic couplets). Keats based the poem on the Greek myth of Endymion, the shepherd beloved of the moon goddess Selene. The poem elaborates on the original story and renames Selene "Cynthia" (an alternative name for Artemis). It starts by painting the typical rustic scene of trees, rivers, shepherds, and sheep. The shepherds gather around an altar and pray to Pan, god of shepherd pies and cocks. As the youths sing and dance, the elder men sit by the rivers of Babylon and bleat about what life would be like in the shades of Elysium.
xxx/ellauri127.html on line 723: Anyway, Endymion falls in love with a beautiful Indian maiden. Both ride winged black steeds to Mount Olympus where Cynthia awaits, only for Endymion to forsake the goddess for his new, mortal, love. Endymion and the Indian girl return to earth, the latter saying she cannot be his love. He is miserable, 'til quite suddenly he comes upon the Indian maiden again and she reveals that she is in fact Cynthia. She then tells him of how she tried to forget him, to move on, but that in the end, "'There is not one,/ No, no, not one/ But thee.'"
xxx/ellauri127.html on line 725: No tää on kai size Brawn. Se Isabellako oli runohepalla razastava Brains, vaiko joku runoilijakamu? Johnilla oli 2 veljeä, jenkeissä huonosti menehtynyt George ja toinen Tom, kaikki tuberkkelin vaivaamia.
xxx/ellauri127.html on line 726: Isabella Jones's age is 22. Fashion and lifestyle social media influencer on Instagram whose feed on the account bananablue17 has attracted more than 120,000 followers. The 22-year-old instagram star was born in Greenwood.
xxx/ellauri127.html on line 739: Shall I give you Miss Brawn? She is about my height—with a fine style of countenance of the lengthen'd sort—she wants sentiment in every feature—she manages to make her hair look well—her nostrills are fine—though a little painful—her mouth is bad and good—her Profil is better than her full-face which indeed is not full but pale and thin without showing any bone—Her shape is very graceful and so are her movements—her Arms are good her hands badish—her feet tolerable—she is not seventeen—but she is ignorant—monstrous in her behaviour flying out in all directions, calling people such names—that I was forced lately to make use of the term Minx—this is I think not from any innate vice but from a penchant she has for acting stylishly. I am however tired of such style and shall decline any more of it".
xxx/ellauri127.html on line 778: Cockney poet Keats was compared to Milton who lived and worked at London's Mermaid Tavern. Coincidentally, his father, Thomas worked as a barman in London's Hoop and Swan Pub until passing in 1804. It is clear John Keats is making a universal statement about poets and the message is associated to lively pub life and drink. The phrase, "new old sign," indicates he recognizes similarities between himself and Milton. Milton vanha kuu pois pyllisti, uusvanha nousee tilalle. Was he a sodomite like Little John? Was he also one of the men in tights?
xxx/ellauri127.html on line 871: Of pure ablution round earth's human shores, Pesemässä puhtaaxi apinoiden sontimia rantoja,
xxx/ellauri127.html on line 874: No – yet still stedfast, still unchangeable, Ei - vaan silti kiintoisa, silti vakio,
xxx/ellauri127.html on line 899: Sometimes whoever seeks abroad may find Kuka vaan joka ezii, muumi taikka kissa
xxx/ellauri127.html on line 939: ajattelen absoluuttista täydellisyyttä kokonaisissa
xxx/ellauri128.html on line 40: Sysmän Koskueen Salpakierron kierrätyskaupasta löytyi egellä V.A. Koskenniemen Vaeltava viisaus. Lopetetun Alkon edessä oli myytävänä luottokaupalla Hannu Tarmion Elämän viisauden kirja. Maxoinkohan edes sitä pyydettyä egeä. Teinhän palveluxen viemällä paskan pois. Molemmat WSOY:n julkaisuja. Turmiolan kirja ilmestyi 1990, Vaakun vuonna 1952. Vuosi 1952 oli tärkeä vuosi myös Vladi Nabokoville, kuten Witte totesi (kz. edellinen albumi). Kreikkalaisen sananjohtonsa mukaisesti merkizee aforismi rajoitusta, ja se voitaisiin vaihtaa myös sanaan "määritelmä" (kreikkalaiset eivät kyllä siitä pitäisi). Sitä käytetään usein synonoomisesti (sic) maksiimin kanssa. Kuten raamatussa, näissä kokoelmissa on keskenään ristiriitaisia päähänpistoja. Joku Ebner-Aschenbach nimitti aforismia puuttuvaxi renkaaxi ajatusketjussa. Ryhtyessään toimittamaan tätä antologiaa, jonka ajallinen raja on 2. maailmansota, Vaakku nojasi omaan kotikokoelmaansa. Vaakun töräyxet valmistuivat Hangossa elokuussa 1952.
xxx/ellauri128.html on line 57:
xxx/ellauri128.html on line 101:
xxx/ellauri128.html on line 112: Andreas Capellanus, appelé en français par une traduction de son nom André le Chapelain, a écrit au XIIe siècle un traité intitulé ordinairement De Amore, et souvent traduit, de façon quelque peu fautive, Traité de l'Amour courtois, bien que son ton réaliste, voire cynique indique que, dans une certaine mesure, il se veut un antidote à l'amour courtois. On ne sait rien de la vie d'André le Chapelain, mais on suppose qu'il faisait partie de la cour de Marie de France, et qu'il était probablement d'origine française. On a soutenu que De Amore codifie la vie sociale et sexuelle de la cour d'Aliénor à Poitiers, entre 1170 et 1174, mais il a été manifestement écrit au moins dix ans plus tard et, semble-t-il, à Troyes. Il traite de plusieurs thèmes spécifiques qui faisaient l'objet d'un débat poétique entre troubadours et trobairitz à la fin du XIIe siècle.
xxx/ellauri128.html on line 116: Jakob Bosshart (* 7. August 1862 im Weiler Stürzikon, Gemeinde Oberembrach, Kanton Zürich; † 18. Februar 1924 in Clavadel, Gemeinde Davos) war ein Schweizer Lehrer und Schriftsteller. Jakob Bosshart war, wie er schrieb, der Sohn «geplagter, aber aufstrebender Bauersleute». Er wuchs auf einem einsamen Hof zwischen dem Töss- und dem Glattal im Zürcher Unterland auf. Nach dem Besuch der Sekundarschule absolvierte er von 1882 bis 1885 das Lehrerbildungsseminar in Küsnacht und wurde für kurze Zeit Lehrer in Deutschland. 1915 musste er aufgrund einer fortgeschrittenen Tuberkulose in ein Sanatorium im Hochtal von Clavadel bei Davos überführt werden, wo er 1924 starb.
xxx/ellauri128.html on line 121: Chamfort palveli ensin innokkaasti Ranskan vallankumousta, työskenteli Emmanuel-Joseph Sieyès’n ja Mirabeaun kanssa, joutui sittemmin vankeuteen ja kuoli itsemurhayrityksen seurauksista. Chamfort oli kuuluisa henkevästä ja sukkelasta puhetavastaan, hän oli muuten sairaalloisen tunteikas, ylpeä ja kyyninen ihmisvihaaja. Ylen eroottisella elämällään − hän rakasti samalla kertaa neljää ylhäistä naista − hän tärveli terveytensä ja oli jo 40-vuotiaana ruumiillisesti ja henkisesti elähtänyt. Vuonna 1781 hän tuli Ranskan akatemian jäseneksi. Chamfortin teoksista murhenäytelmä Mustapha et Zéangir (1777) on täynnä liikuttavia kohtia, mutta muuten keskinkertainen. Hänen muista teoksistaan on mainittava hänen kuolemansa jälkeen ilmestynyt Pensées, maximes, anecdotes, dialogues (1803). Hänen teoksensa julkaisi Pierre-Louis Ginguené (1795, 4 nidettä) ja Pierre René Auguis (1824−1825, 5 nidettä).
xxx/ellauri128.html on line 123: Jacques Chardonne, nom de plume de Jacques Boutelleau, né à Barbezieux le 2 janvier 1884 et mort à La Frette-sur-Seine le 29 mai 1968, était un écrivain français. Aîné charentais de l'écrivain Pierre-Henri Simon, il fait partie du Groupe de Barbezieux avec Geneviève Fauconnier, Henri Fauconnier, Maurice Delamain, Jacques Delamain, Germaine Boutelleau, sans que ce groupe « géographique » partage les mêmes vues. Collaborationniste pendant la guerre, considéré comme un auteur d'extrême droite, il est avec Paul Morand un des pères spirituels de ceux qu'on a appelés « Les Hussards », les écrivains Roger Nimier, Jacques Laurent, Antoine Blondin et Michel Déon.
xxx/ellauri128.html on line 128: He maintained a close friendship with Queen Victoria, who in 1876 elevated him to Earl of Beaconsfield. Disraeli´s second term was dominated by the Eastern Question—the slow decay of the Ottoman Empire and the desire of other European powers, such as Russia, to gain at its expense. Disraeli arranged for the British to purchase a major interest in the Suez Canal Company in Egypt. In 1878, faced with Russian victories against the Ottomans, he worked at the Congress of Berlin to obtain peace in the Balkans at terms favourable to Britain and unfavourable to Russia, its longstanding enemy. This diplomatic victory over Russia established Disraeli as one of Europe´s leading statesmen.
xxx/ellauri128.html on line 133: Fils d’un riche chapelier de Dinan, Duclos était destiné à reprendre les affaires de son père mais c’était un enfant doué d’une vive intelligence et d’une grande mémoire et sa mère, devenue veuve, décida de l’envoyer achever ses études à Paris. Il suivit d’abord les cours de l’académie que tenait, rue de Charonne, l’abbé de Dangeau, puis du collège d'Harcourt où il entreprit l’étude du droit en vue de devenir avocat. Mais il se laissa aller à la dissipation, s’appliquant surtout à l’étude des armes, avant de décider de se consacrer aux lettres. Il fréquenta le café Procope et le café Gradot, où l’on ne tarda pas à le remarquer pour l’agrément et le piquant de sa conversation.
xxx/ellauri128.html on line 135: C’était, dit Jean-Jacques Rousseau, « un homme droit et adroit ». « Il faisait profession, écrit La Harpe, d’une franchise brusque qui ne déplaisait point […] Soit habitude, soit dessein, il gardait ce ton même dans la louange et l’on peut juger qu’elle n’y perdait pas. Il avait d’ailleurs un fonds de droiture qui le rendait incapable de plier son opinion ni sa liberté à aucun intérêt ni aucune politique ; et cependant ce ne fut point un obstacle à son avancement, parce qu’il n’offensa jamais l’amour-propre des gens de lettres, et qu’il sut intéresser en sa faveur celui des gens en place. » Duclos avait beaucoup d’esprit et une grande liberté de parole ; on cite de lui nombre de mots heureux.
xxx/ellauri128.html on line 142: John Fletcher (1579–1625) was a Jacobean playwright. Following William Shakespeare as house playwright for the King's Men, he was among the most prolific and influential dramatists of his day; during his lifetime and in the early Restoration, his fame rivalled Shakespeare's. He collaborated on writing plays with Francis Beaumont, and also with Shakespeare on two plays.
xxx/ellauri128.html on line 143: Though his reputation has declined since, Fletcher remains an important transitional figure between the Elizabethan popular tradition and the popular drama of the Restoration.
xxx/ellauri128.html on line 147: Fulda oli etevä kääntäjä. Hän muun muassa saksansi Molièrea ja Rostandia. Fulda entstammte einer seit 1639 in Frankfurt am Main ansässigen jüdischen Familie, deren Name bis 1852 Fuld lautete. Er war der Sohn des Kaufmanns Carl Hermann Fulda (1836–1917) und seiner Ehefrau Clementine, geb. Oppenheimer (1839–1916). Ab 1884 lebte er als freier Schriftsteller in München, 1887 wieder in Frankfurt, 1888 bis 1894 in Berlin, danach wieder in München und ab 1896 schließlich dauerhaft in Berlin. In Deutschland erhielt er Ausgehverbot und wurde gezwungen, den Vornamen Israel zu führen. Zwei Tage, nachdem das Reichswirtschaftsministerium seine Bitte, den ihm verliehenen Burgtheater-Ring von der für alle Juden angeordneten Abgabe aller Wertgegenstände auszunehmen, am 28. März 1939 abgewiesen hatte, nahm er sich das Leben. Er starb am 30. März im Alter von 76 Jahren in Berlin und ist auf dem Waldfriedhof Dahlem bestattet. Sein Grab ist heute ein Ehrengrab der Stadt Berlin.
xxx/ellauri128.html on line 182: Madame de Staël (/stal/) ou bien Anne-Louise-Germaine Necker, baronne de Staël-Holstein, était une romancière, épistolière et philosophe genevoise et française née le 22 avril 1766 à Paris où elle est morte le 14 juillet 1817. Issue d´une famille de protestants valdo-genevois richissimes, fille du ministre des finances de Louis XVI Jacques Necker, elle est élevée dans un milieu de gens de lettres. Elle épouse, en 1786, le baron Erik Magnus Staël von Holstein, ambassadeur du roi Gustave III de Suède auprès de la cour de France à Versailles. Le couple se séparera en 1800. Devenue baronne de Staël, elle mène une vie sentimentale agitée et entretient en particulier une relation orageuse avec Benjamin Constant, écrivain et homme politique franco-vaudois rencontré en 1794. Entretemps, sa réputation littéraire et intellectuelle s´est affirmée grâce à trois essais philosophiques que sont les Lettres sur les ouvrages et le caractère de Jean-Jacques Rousseau (1788), De l´influence des passions sur le bonheur de l´individu et des nations (1796) et De la littérature considérée dans ses rapports avec les institutions sociales (1800). Favorable à la Révolution française et aux idéaux de 1789 au debut, elle adopte une position critique dès 1791 et ses idées d´une monarchie constitutionnelle la font considérer comme une opposante gênante par les maîtres de la révolution. Malgré le statut de diplomate de son mari, elle doit se réfugier auprès de son père en Suisse à plusieurs reprises. Interdite de séjour sur le sol français par Napoléon Bonaparte qui la considère comme un obstacle à sa politique, elle s´installe en Suisse dans le château familial de Coppet qui sert de lieu principal de rencontres au groupe du même nom, et d´où elle fait paraître Delphine (1802), Corinne ou l´Italie (1807) et De l´Allemagne (1810/1813b). Ses œuvres fictionnelles majeures, dans lesquelles elle représente des femmes victimes des contraintes sociales qui les enchaînent, sont Delphine (1802) et Corinne ou l´Italie (1807).
xxx/ellauri128.html on line 186: Rahel Varnhagen von Ense, geborene Levin (* 19. Mai 1771 in Berlin; † 7. März 1833 ebenda, auch Robert bzw. Robert-Tornow, angenommener Familienname ab Mitte der 1790er-Jahre, Friedericke Antonie, Taufname ab 1814), war eine deutsche Schriftstellerin und Salonnière jüdischer Herkunft. Rahel Varnhagen gehörte der romantischen Epoche an und vertrat zugleich Positionen der europäischen Aufklärung. Sie trat für die jüdische Emanzipation und die Emanzipation der Frauen ein.
xxx/ellauri128.html on line 192: Während ihre Brüder höhere Schulen besuchten (Ludwig Robert war Schüler des Französischen Gymnasiums) und eine kaufmännische Ausbildung absolvierten, wurde Rahel von Hauslehrern unterrichtet. Sie lernte Französisch, Englisch und Italienisch, erhielt Klavier- und Tanzunterricht und unternahm früh Reisen nach Breslau (1794), Teplitz (1796) und Paris (1800). Ihre Allgemeinbildung übertraf bei weitem die einer durchschnittlichen christlichen Mädchenerziehung. Im böhmischen Kurbad Karlsbad begegnete sie 1795 erstmals Goethe, den sie als Schriftsteller außerordentlich verehrte, und der von ihr urteilte, sie sei „ein Mädchen von außerordentlichem Verstand“, „stark in jeder ihrer Empfindungen und dabei leicht in ihren Äußerungen“, „kurz, was ich eine schöne Seele nennen möchte“.
xxx/ellauri128.html on line 194: Mit dem gleichaltrigen angehenden Mediziner David Veit (1771–1814), der Goethe in Weimar besuchte und ihr seine äußere Erscheinung genau schildern musste, führte die junge Levin eine ausgiebige Korrespondenz, die sich auf Fragen des jüdischen Selbstverständnisses ausdehnte. Ihre Außenseiterrolle als Frau und als Jüdin, die ihr weder eine akademische Bildung noch die intellektuelle Teilhabe am aufgeklärten Diskurs ermöglichte, erlebte sie als bedrückend. Ihrer eigenen Sensibilität sowie ihrem Ungenügen an dem Missverhältnis zwischen Anspruch und Wirklichkeit gab sie wie folgt Ausdruck: „Ich verstell’ mich, artig bin ich, daß man vernünftig sein muß, weiß ich; aber ich bin zu klein das auszuhalten, zu klein; ich will nicht rechnen, daß ich keinen empfindlichern reizbareren Menschen kenne, und der immer in Einer Unannehmlichkeit tausend empfindet, weil er die Karaktere kennt, die sie ihm spielen, und immer denkt und kombinirt, ich bin zu klein, denn nur ein solcher kleiner Körper hält das nicht aus.“
xxx/ellauri128.html on line 196: Sie litt damals unter der Vorstellung, es habe „ein außerirdisch Wesen, als ich in die Welt getrieben wurde, beim Eingang diese Worte mit einem Dolch in’s Herz gestoßen [...]: ‚Ja, habe Empfindung, sieh die Welt, wie sie Wenige sehen, sei groß und edel, ein ewiges Denken kann ich dir auch nicht nehmen, Eins hat man aber vergessen: sei eine Jüdin!‘ und nun ist mein ganzes Leben eine einzige Verblutung [...]“. Zu den Jugendfreundinnen Rahels Varnhagens gehörten auch Nichtjuden wie die Tochter einer hugenottischen Einwandererfamilie Pauline Wiesel, geb. César, mit der sie eine lebenslange Freundschaft verbinden sollte, oder der schwedische Gesandte Karl Gustav Brinckmann, der in ihrer Abwesenheit ihren Schreibtisch benutzen durfte.
xxx/ellauri128.html on line 198: Rahel Levins Schwester Rose heiratete am 8. Februar 1801 den niederländischen Juristen Carel Asser (1780–1836), der seit 1799 als Rechtsanwalt in Den Haag praktizierte. Da Rahel Levin eine für sie in Breslau arrangierte Ehe mit einem entfernten Verwandten ablehnte, blieb sie in ihrer ersten Lebenshälfte abhängig von ihrer Familie. Erst im Winter 1808/1809 verließ sie das Elternhaus, und zog, was für eine unverheiratete und nicht verwitwete Frau damals äußerst ungewöhnlich war, in eine eigene Wohnung in Charlottenburg (im Trenck’schen Haus in der Charlottenstraße Nr. 32, zwei Treppen hoch). Von 1793 bis zum Herbst 1808, „in ihrer glanzvollsten Zeit“ (K. A. Varnhagen), bewohnte die Familie Levin-Robert das Haus No. 54 in der Jägerstraße beim Gendarmenmarkt. Hier fanden vor allem in der Zeit um 1800 gesellige Zusammenkünfte der mit dem Haus befreundeten Zeitgenossen statt.
xxx/ellauri128.html on line 202: Ausschlaggebend war die Vereinigung von Menschen unterschiedlicher Stände und Berufe, religiöser oder politischer Orientierung zu Gesprächen: Dichter, Naturforscher, Politiker, Schauspieler/-innen, Aristokraten und Reisende kamen zusammen. Die Nähe des Theaters, der Börse und der Französischen Gemeinde sorgte für Vielfalt. Mitunter wurde, wie im Elternhaus der Henriette Solmar (einer Cousine Rahel Varnhagens), mit Rücksicht auf Besucher aus fremden Ländern französisch gesprochen. Berühmte Gäste in dieser ersten Phase waren Jean Paul, Ludwig Tieck, Friedrich von Gentz, Ernst von Pfuel, Friedrich Schlegel, Wilhelm und Alexander von Humboldt, Friedrich de la Motte Fouqué, Prinz Louis Ferdinand und dessen Geliebte Pauline Wiesel. Allerdings gibt es nur wenige zeitgenössische Quellen und gar keine zeitgenössischen Bilder dieser Geselligkeiten. Es wurden nicht nur Prominente eingeladen, sondern auch viele Personen, die kaum Spuren hinterlassen haben. Fanny Lewald (die Rahel Varnhagen nicht mehr kennengelernt hat) gibt allerdings zu bedenken: „Man hört die Namen Humboldt, Rahel Levin, Schleiermacher, Varnhagen und Schlegel, und denkt an das, was sie geworden, und vergißt, daß die Humboldt’s ihrer Zeit nur zwei junge Edelleute, daß Rahel Levin ein lebhaftes Judenmädchen, Schleiermacher ein unbekannter Geistlicher, Varnhagen ein junger Praktikant der Medizin, die Schlegel ein paar ziemlich leichtsinnige junge Journalisten gewesen sind“.
xxx/ellauri128.html on line 204: Neben anderen Liebeleien erlebte Rahel Robert, die sehr kritisch über die bürgerliche Ehe zwischen Mann und Frau dachte, auch das Scheitern ihres Verlöbnisses mit dem spanischen Gesandten Rafael Eugenio Rufino d’Urquijo Ybaizal y Taborga (1769–1839), der sie mit Streitszenen quälte. Was d’Urquijo betrifft, den sie als unbeherrscht und eifersüchtig erlebt hatte, trug sie ihm nichts nach: „Er hat mich zu sehr, zu oft, und immerweg beleidigt; gut bin ich ihm auch“, schrieb sie an Karl August Varnhagen, mit dem sie inzwischen seit fünf Jahren verlobt war. Am 15. Juli 1814 heiratete d’Urquijo in Berlin Louise von Fuchs (1792–1862); neun Wochen später, am 27. September, heiratete Rahel Robert, ebenfalls wieder in Berlin, den vierzehn Jahre jüngeren Diplomaten, Historiker und Publizisten Varnhagen, der in Österreich den Namenszusatz seiner adligen Vorfahren „von Ense“ angenommen hatte. Das geschah zu einer Zeit, als er noch Gefahr lief, als gebürtiger Düsseldorfer von Napoleons Truppen rekrutiert zu werden. Später wurde der Adelstitel, den beide Ehepartner trugen, durch ein Patent des preußischen Königs Friedrich Wilhelm III. bestätigt. Kurz zuvor, am 23. September, war Rahel zum evangelischen Christentum konvertiert. Bei der Hochzeit war der gemeinsame Freund Friedrich de la Motte Fouqué zugegen.
xxx/ellauri128.html on line 206: Als sie am 8. September 1815 Goethes Besuch empfing: „Ich benahm mich sehr schlecht. Ich ließ Goethe beinah nicht sprechen!“ 1827 zogen die Varnhagens in die Beletage der Mauerstraße Nr. 36, die ihnen ihr Schwager Heinrich Nikolaus Liman (Bruder von Markus Theodors Gemahlin und Onkel der Henriette Solmar) vermietete. Auch unter dieser Adresse, die ihre letzte sein sollte, gab Rahel Varnhagen von Ense wieder Gesellschaften, an denen unter anderen die Familie Mendelssohn, der Philosoph Hegel, Heinrich Heine, Eduard Gans, Ludwig Börne und der Fürst Hermann von Pückler-Muskau teilnahmen. Einige Male besuchte das Ehepaar Varnhagen auf Reisen Goethe in Weimar und das Kurbad in Teplitz, wo Friedrich Wilhelm III. im August 1822 mit Rahel Varnhagen von Ense mehrmals die Polonaise tanzte.
xxx/ellauri128.html on line 238:
xxx/ellauri128.html on line 337:
xxx/ellauri128.html on line 375:
xxx/ellauri128.html on line 376:
xxx/ellauri128.html on line 377:
xxx/ellauri128.html on line 394:
xxx/ellauri128.html on line 459: Eva Anna Maria Ralf, född 22 augusti 1923 i Stockholm, död 16 november 2007 i Djursholm, Danderyds församling, var en svensk inredningsarkitekt. Hon inredde fartyg för Silja Line, Svea-rederiet, Scand Ferry Line, residenset i Lissabon, Byggnadsstyrelsen och Det svenska rummet för kungaparet på Solliden. Hon utbildade Ikea-personal.
xxx/ellauri128.html on line 463: Wystan Hugh Auden (/ˈwɪstən ˈhjuː ˈɔːdən/ 21 February 1907 – 29 September 1973) was an Anglo-American poet. Auden´s poetry was noted for its stylistic and technical achievement, its engagement with politics, morals, love, and religion, and its variety in tone, form, and content. Some of his best known poems are about love, such as "Funeral Blues"; on political and social themes, such as "September 1, 1939" and "The Shield of Achilles"; on cultural and psychological themes, such as The Age of Anxiety; and on religious themes such as "For the Time Being" and "Horae Canonicae".
xxx/ellauri128.html on line 464: He was born in York and grew up in and near Birmingham in a professional middle-class family. He attended English independent (or public) schools and studied English at Christ Church, Oxford. After a few months in Berlin in 1928–29, he spent five years (1930–35) teaching in British private preparatory schools, then travelled to Iceland and China to write books about his journeys. In 1939 he moved to the United States and became an American citizen in 1946, retaining his British citizenship. Auden oli homopetteri.
xxx/ellauri128.html on line 487: Noailles´n isä oli romanialainen emigrantti, ruhtinas Grégoire Bassaraba de Brancovan ja äiti kreikkalaissyntyinen ruhtinatar Rachel Musurus. Kuulostaa huijareiden feikkinimiltä. Anna de Noailles oli naimisissa ranskalaisen kreivin kanssa. Hän liikkui Pariisissa taidepíireissä, joihin kuuluivat häntä ihailleet Marcel Proust, André Gide, Paul Valéry ja Jean Cocteau. Nippu homopettereitä. Suomessa häntä ihaili jo nuoresta pitäen Olavi Paavolainen, joka valitsi hänet taiteelliseksi tunnuskuvakseen. Ja Sarkia. Toinen Noailles´n ihailija oli Anna-Maria Tallgren, joka kirjoitti hänestä artikkelin esseekokoelmaansa Pikapiirtoja nykyajan kirjailijoista (1917). Yleisemminkin hän oli Nuoren Voiman Liiton runoilijoiden innoittaja, muun muassa Paavolaisen kotona Kivennavalla 1925 pidetyn telttajuhlan tuloksena syntyi hänen innoittamanaan runoja, jotka ilmestyivät tulenkantajien runokokoelmassa Hurmioituneet kasvot (1925).
xxx/ellauri128.html on line 492: Maurice Bedel, né le 30 décembre 1883 à Paris et mort le 15 octobre 1954 à La Genauraye à Thuré (Vienne)1, est un écrivain, essayiste et journaliste français. Aika lailla Urpo Harvan näköinen. Docteur en médecine, la thèse de Maurice Bedel est consacrée aux obsessions périodiques et se tourne vers la psychiatrie. Il publie ses premiers poèmes sous le pseudonyme de Gabriel Senilis : Le Cahier de Phane. Couronné par le prix Goncourt en 1927 pour son premier roman Jérôme 60° latitude nord, il est élu en 1948 président de la Société des gens de lettres.
xxx/ellauri128.html on line 522: Among Hubbard´s many publications were the fourteen-volume work Little Journeys to the Homes of the Great and the short publication A Message to Garcia. He and his second wife, Alice Moore Hubbard, died aboard the RMS Lusitania when it was sunk by a German submarine off the coast of Ireland on May 7, 1915.
xxx/ellauri128.html on line 531: Il préfère en effet une carrière littéraire à la direction de l’usine familiale et s’illustre d’abord par des romans qui lui gagnent un public féminin : Climats, Les Roses de septembre. Il obtient un Prix d´Honneur au Concours général et passe sa licence de lettres. Sa première épouse fut Jane-Wanda de Szymkiewicz (Jeanine) (1892-1923), fille d’un comte polonais qui lui donnera trois enfants, deux garçons et une fille, Michelle1.
xxx/ellauri128.html on line 535: Il fut l´élève du philosophe Alain, à qui il sera redevable de son orientation esthétique. À Paris, en 1924, il fait la connaissance de Simone de Caillavet, petite-fille de Madame Arman de Caillavet, née Léontine Lippmann, égérie et maîtresse d´Anatole France, et fille de Gaston Arman de Caillavet, auteur de pièces à succès; elle deviendra sa seconde épouse.
xxx/ellauri128.html on line 542: In his memoirs, he calls his father “bashful” and his mother “reserved.” Between them, they filled the house with “melancholy reticences and unexpressed doubts.” Some of the silence surrounded a particular subject: the family’s Jewishness. This was not exactly hidden, but it was not brought to the fore, either. Maurois, who was born Émile Herzog on July 26, 1885, found out that he was Jewish at the age of about six, when a friend at the local Protestant church told him so. His parents confirmed it, but they also spoke highly of Protestantism.
xxx/ellauri128.html on line 548: Jean Anouilh (/a.nuj/) est un dramaturge et scénariste français né le 23 juin 1910 à Bordeaux (Gironde) et mort le 3 octobre 1987 à Lausanne (Suisse). Son œuvre théâtrale commencée en 1932 est particulièrement abondante et variée : elle est constituée de nombreuses comédies souvent grinçantes et d´œuvres à la tonalité dramatique ou tragique comme sa pièce la plus célèbre, Antigone, réécriture moderne de la pièce de Sophocle. Mulla taitaa olla se.
xxx/ellauri128.html on line 550: Anouilh a lui-même organisé ses œuvres en séries thématiques, faisant alterner d´abord Pièces roses et Pièces noires. Les premières sont des comédies marquées par la fantaisie comme Le Bal des voleurs (1938) alors que les secondes montrent dans la gravité l´affrontement des « héros » entourés de gens ordinaires en prenant souvent appui sur des mythes comme Eurydice (1941), Antigone (1944) ou Médée (1946).
xxx/ellauri128.html on line 552: Après la guerre apparaissent les Pièces brillantes qui jouent sur la mise en abyme du théâtre au théâtre (La Répétition ou l´Amour puni en 1947, Colombe en 1951), puis les Pièces grinçantes, comédies satiriques comme Pauvre Bitos ou le Dîner de têtes (1956). Dans la même période, Jean Anouilh s´intéresse dans des Pièces costumées à des figures lumineuses qui se sacrifient au nom du devoir : envers la patrie comme Jeanne d´Arc dans L´Alouette (1953) ou envers Dieu comme Thomas Becket (Becket ou l´Honneur de Dieu en 1959). Le dramaturge a continué dans le même temps à servir le genre de la comédie dans de nombreuses pièces où il mêle farce et ironie (par exemple Les Poissons rouges ou Mon père ce héros en 1970) jusque dans les dernières années de sa vie.
xxx/ellauri128.html on line 555: Christian Morgenstern wurde 1871 in der Theresienstraße 12 in München im Stadtteil Schwabing unweit der Universität geboren. Seine Mutter war Charlotte Morgenstern, geborene Schertel, sein Vater Carl Ernst Morgenstern, Sohn des Malers Christian Morgenstern. Wie der berühmte Großvater, von dem Morgenstern seinen Vornamen erhielt, waren auch der Vater und der Vater der Mutter Landschaftsmaler. Die Namen Otto und Josef gehen auf weitere Verwandte zurück, Wolfgang auf die Verehrung der Mutter für Wolfgang Amadeus Mozart.
xxx/ellauri128.html on line 557: 1881 starb seine Mutter Charlotte an Tuberkulose. Morgenstern hatte sich offenbar bei ihr angesteckt. Bald darauf wurde er, ohne in der frühen Kindheit regelmäßigen Schulunterricht erhalten zu haben, seinem Paten Arnold Otto Meyer, einem Kunsthändler in Hamburg, zur Erziehung anvertraut, worunter er jedoch litt. Ein Jahr später kehrte er nach München zurück und kam in ein Internat in Landshut. Dort wurde Körperstrafe eingesetzt, und er erfuhr Mobbing durch seine Mitschüler.
xxx/ellauri128.html on line 561: 1893 verfasste er Sansara, eine humoristische Studie. Das erste Sommersemester verbrachte er mit Kayssler in München. Er vertrug jedoch wegen seiner Tuberkulose das Klima dort nicht und begab sich zur Kur nach Bad Reinerz. Als er nach Breslau zurückkehrte, hatte sich der Vater von seiner zweiten Frau getrennt. Es folgte eine Erholungszeit in Sorau. Da er sein Studium nicht fortsetzen konnte, wären Freunde bereit gewesen, einen Kuraufenthalt in Davos zu bezahlen. Das jedoch wies der Vater zurück, genau wie ein Angebot Dahns, das Studium bis zum Referendar zu finanzieren. Morgenstern entschied sich nun, als Schriftsteller zu leben. Nach der dritten Heirat seines Vaters zerbrach das Verhältnis zu diesem weitgehend.
xxx/ellauri128.html on line 578: Hannu Salakka (6. tammikuuta 1955 Sääminki – 9. elokuuta 2003 Kangasniemi) oli suomalainen kirjailija. Hän tuli tunnetuksi ennen kaikkea runoilijana. Salakka tuli suomalaiseen kirjallisuuteen 1974 runokokoelmalla Muuttolintumaisemaa. Kuollessaan hän asui Kangasniemellä ja oli vapaa kirjailija. Simo Silakka on LinkedInissä Puollustusvoimien toimitusjohtaja. Raimo Vormisto (s. 1968 Hervannassa), on tunnettu suomalainen urheiluvalmentaja ja humpuukimestari. Hänen epäillään esimerkiksi sekaantuneen ratkaisevalla tavalla Lahden doping-skandaaliin vuonna 2001. Vormiston tunnetuin valmennettava on tamperelainen monitoimiatleetti Timo Silakka. Vormisto on isomahainen ja käyttää punaista tuulipukua. Vormiston lempiruoka on hernekeitto. Vormisto on antanut lukuisia katsojia ärsyttäneitä tv-lausuntoja, joista useimmat ovat alkaneet sanoilla: "Kattos ny poika", ja päättyneet siihen kun Vormisto loukannut itsensä, tullut esimerkiksi tyrmätyksi potkunyrkkeilyottelussa Oliver Panisia ja Pekka Siitointa vastaan. Vormisto on tunnettu huijari, hän väittää olevansa Suomen mestari pituushypyssä, mutta Espoon hovioikeudessa esitettyjen videonauhureiden perusteella Vormisto kaatui pyllylleen puolen metrin hypyn jälkeen. Lisäksi hänet hylättiin dopingin ja huumesekoilujen vuoksi. Vormiston todettin vetäneen valkoista jauhetta nenäänsä ennen useita urheilusuorituksia, kuten sadan metrin seiväshyppyä ja basehyppyä Hannu Jortikan katolta. Vormisto onkin todettu suurhuijariksi ja istuu tällä hetkellä Tyrvääläisessä kaljabaarissa.
xxx/ellauri128.html on line 603: The teachings of George Ivanovitch Gurdjieff played an important role in Anderson's life. Anderson met Gurdjieff in Paris and, together with Leblanc, began studies with him, focusing on his original teaching called The Fourth Way. Along with Katherine Mansfield and Jane Heap, she remains one of the most noted institutees of Gurdjieff´s, Institute for the Harmonious Development of Man, at Fontainebleau, near Paris, from October 1922 to 1924. Anderson studied with Gurdjieff in France until his death in October 1949, writing about him and his teachings in most of her books, most extensively in her memoir, The Unknowable Gurdjieff. By 1942 her relationship with Heap had cooled. Anderson sailed for the United States. Jane Heap had moved to London in 1935, where she led Gurdjieff study groups until her death in 1964. With her passage paid by Ernest Hemingway, Anderson met on the voyage Dorothy Caruso, widow of the singer and famous tenor Enrico Caruso. The two began a romantic relationship, and lived together until Dorothy´s death in 1955. Anderson returned to Le Cannet, and there she died of emphysema on October 19, 1973.
xxx/ellauri128.html on line 627: Ellen Niit (sünninimi Ellen Hiob, kodanikunimi 1949–1958 Ellen Niit, 1958. aastast Ellen Kross; 13. juuli 1928 – 30. mai 2016) oli eesti kirjanik ja tõlkija. Ellen Niit sündis Tallinnas. Ta õppis Tallinnas, Tapal 1938–1943, Tallinna 4. Keskkoolis 1943–1947, Tartu Ülikooli keeleteaduskonnas eesti keelt ja kirjandust 1947–1952 ja Tartu Ülikooli aspirantuuris eesti lastekirjanduse alal 1952–1956. Ta töötas Tallinna Kirjanike Liidu luulekonsultandina 1956–1961, Eesti Televisiooni mittekoosseisulise toimetajana 1961–1963. Alates aastast 1963 oli Ellen Niit vabakutseline kirjanik.
xxx/ellauri128.html on line 637: As an undergraduate, Atkinson read Simone de Beauvoir´s The Second Sex, and struck up a correspondence with de Beauvoir, who suggested that she contact Betty Friedan. Atkinson became an early member of Friedan´s National Organization for Women. Atkinson´s time with the organization was tumultuous, including a row with the national leadership over her attempts to defend and promote Valerie Solanas and her SCUM Manifesto in the wake of the Andy Warhol shooting. In 1968 she left the organization because it would not confront issues like abortion and marriage inequalities. She founded the October 17th Movement, which later became The Feminists, a radical feminist group active until 1973. By 1971 she had written several pamphlets on feminism, was a member of the Daughters of Bilitis and was advocating specifically political lesbianism. "Sisterhood," Atkinson famously said, "is powerful. It kills mostly sisters." The Daughters of Bilitis / b ɪ ˈ l iː t ɪ s /, also called the DOB or the Daughters, was the first lesbian civil and political rights organization in the United States. Bilitis is not cholitis nor Kari Matihaldi disease, but a fictional companion of Sappho.
xxx/ellauri129.html on line 43: In seiner frühen Studienzeit beschäftigte er sich u. a. mit Spiritismus, einem Gebiet, das damals, wie seine Biografin Deirdre Bair 2005 schrieb, «als mit der Psychiatrie verwandt» angesehen wurde. Sein Interesse für okkulte Phänomene wurde durch zwei unerklärliche parapsychologische Erscheinungen in seinem ersten Studiensemester geweckt: Ein plötzliches Zerreissen eines Tisches und sauberes Zerspringen eines Brotmessers habe er beobachtet.
xxx/ellauri129.html on line 45: Jung spezialisierte sich auf Psychiatrie. Interesse an diesem Gebiet hatte er bereits aufgrund der Aufgaben seines Vaters Paul als Pastor und Konsulent der Psychiatrischen Universitätsklinik Basel (vermutlich von 1886/87 bis zu seinem Lebensende am 28. Januar 1896). Ausschlaggebend für Jungs Entscheidung war die Lektüre von Krafft-Ebings Lehrbuch der Psychiatrie für praktische Ärzte und Studierende, in dem Psychosen als «Krankheiten der Person» beschrieben werden, was für Jung «die beiden Ströme meines Interesses» als «gemeinsame[s] Feld der Erfahrung von biologischen und geistigen Tatsachen» verband. 1900 wurde Jung nach seinem Staatsexamen als Assistent von Eugen Bleuler in der Psychiatrischen Universitätsklinik Zürich in Zürich tätig. Während dieser Zeit entstand aus seinen Beobachtungen von schizophrenen Patienten in 1902 seine Dissertation Zur Psychologie und Pathologie sogenannter occulter Phänomene.
xxx/ellauri129.html on line 47: Die Ergebnisse seiner Assoziationsexperimente, verknüpft mit den Überlegungen von Pierre Janet in Paris und Théodore Flournoy in Genf, brachten Jung zur Annahme der von ihm so genannten «gefühlsbetonten Komplexe». Er sah darin die Bestätigung von Sigmund Freuds Theorie der Verdrängung, die ihm die einzig sinnvolle Erklärung für solche sich autonom verhaltenden, aber dem Bewusstsein schwer zugänglichen Gedankeneinheiten war.
xxx/ellauri129.html on line 49: Bei ihrer ersten Begegnung 1907 in Wien sprachen Freud und Jung dreizehn Stunden miteinander, wobei sowohl sehr ähnliche Interessen als auch bereits Differenzen sichtbar wurden: Freud habe Jung gebeten, «nie die Sexualtheorie aufzugeben». Ein früher Konfliktpunkt war ihre unterschiedliche Einstellung zu Religion und zum Irrationalen: Jung nahm sogenannte parapsychologische Phänomene ernst, während Freud diese «als Unsinn» ablehnte, selbst als sich nach Schilderung Jungs ein solches Phänomen (ein wiederholter Knall im Bücherschrank) am gemeinsamen Abend ereignet haben soll. Jung war enttäuscht über die Reaktion Freuds und schrieb sie dessen «materialistischem Vorurteil» zu. Freud schätzte es, dass Jung sich als «Christ und Pastorensohn» seiner Theorie anschloss. Erst Jungs «Auftreten [habe] die Psychoanalyse der Gefahr entzogen … eine jüdische nationale Angelegenheit zu werden», schrieb er in einem privaten Brief 1908. Freud sah in Jung den Stammhalter und Fortführer der Psychoanalyse und bezeichnete ihn als «Kronprinzen».
xxx/ellauri129.html on line 70: extravertiertes Denken orientiert sich stark an objektiven und äusseren Gegebenheiten und ist oft, aber nicht immer an konkrete und reale Tatsachen gebunden. Personen mit diesem Typus haben ein hohes Rechtsbewusstsein und fordern gleiches von anderen. Dabei gehen sie teilweise kompromisslos vor, nach dem Motto «Der Zweck heiligt die Mittel»; eine konservative Neigung ist gegeben. Aufgrund der untergeordneten Gefühlsfunktion wirken sie oftmals gefühlsarm und unpersönlich.
xxx/ellauri129.html on line 76: extravertierte Intuition strebt nach Entdeckung von Möglichkeiten und opfert sich u. U. dafür auf; werden keine weiteren Entwicklungen gewittert, kann die Möglichkeit genauso schnell wieder fallengelassen werden. Dabei nimmt dieser Typ häufig nur geringe Rücksicht auf die Umgebung. Er lässt sich leicht ablenken, bleibt nicht lange genug bei einer Sache und kann deshalb zuweilen die Früchte seiner Arbeit nicht ernten.
xxx/ellauri129.html on line 82: introvertiertes Empfinden führt zu charakterbedingten Ausdruckserschwerungen. Die Personen sind oft ruhig und passiv. Ihre künstlerische Ausdrucksfähigkeit ist dafür stark ausgeprägt. Sie bewegen sich in einer mythologischen Welt und haben eine etwas phantastische und leichtgläubige Einstellung.
xxx/ellauri129.html on line 220: Tommi pysyy liimatta mukana kuvassa, varmaan sinitarralla. Hän on nykyisin myös käteenvetäjä. Häneltä on tullut sarjakuvakirjaan masturbaatio Ranualla. Hän on toimittanut perille Veikko Ennalan kirjoja. Hän on absoluuttinen nollapiste laulajana. Tommin isä meni naapurin ämmän luoxe kirkkovenenäyttelyyn. Pihan pojat tyrskivät niin että vedet roiskuivat.
xxx/ellauri129.html on line 320: Korhonen rakensi ensimmäiset kaukoputkensa lapsena 1950-luvulla, jolloin avaruuden tutkimus eli alkuaikaansa, babylonialaisten tihrustellessa taivaalle ilman silmälaseja. Pian hän oli jo hionut valmiiksi ensimmäisen oman peilikaukoputkensa. Hän aloitti avaruusalan opinnot ja meni myöhemmin tähtitieteilijäksi Tuorlan observatorioon, jossa hän keskittyi avaruusoptiikan tutkimusalaan. Korhosen ensimmäinen suuri toimeksianto oli 2,5-metrisen peilin valmistus yhteispohjoismaiseen NOT (Nordic Optical Telescope) -observatorioon, joka sijaitsee La Palmalla Kanariansaarilla. La Palmalla on lisäksi kaksi muuta hänen tekemäänsä peiliä ja maailman suurimmalla linssiobjektiivilla varustettu aurinkoteleskooppi. Yksi peili on myös Etelä-Amerikan Chilessä, ja myös kiertoradalla on yksi jo ennen Herschelin sinne saapumista
xxx/ellauri129.html on line 378: Eskapistisen viihteen kieli puhuu tunnustelusta suoruudella, jossa on jotain hyvin viehättävää. Uskon, että kun meistä ihmisistä vähän pintaa raaputetaan, me ollaan kaikki aika simpansseja ja babiaaneja. Kuolinvuoteellaan ihmiset tulee muistamaan enemmän sellaisia hetkiä, joita kuvataan lääkäriromaaneissa, kuin joitain suuria älyllisiä hetkiä. Tokkopa, kiinnostus tunnusteluun alkaa häipyä kyvyn mukana.
xxx/ellauri129.html on line 445: Smarra gets two stars, both were disappointing chores to read. If you are considering taking up Smarra because you heard it was the earliest vampire story, I think you´re heading for disappointment. In a dream sequence, some undead creatures with sharpened teeth that like to drink blood are described, but nothing further. There´s no real vampire lore or any characterization of vampirism to sink one´s teeth into. I had a hard time figuring out the plot of Smarra, but I think it´s mostly about a man trying to wake up from bad dreams and finding out he can´t. The dreams are recounted vaguely, in terms of plot, but in excruciating detail, in terms of vision, none of which has its significance explained.
xxx/ellauri129.html on line 451: dD - dule abbaddiopisdood, opi uusi aakkoded.
xxx/ellauri129.html on line 459: Kurkista kirjailijaparin kotielämään: muminaa, mökötystä ja ryöpsähtelyä. Aamuyöllä Riitta Jalonen (1954) herää rapinaan. Ollihan se siinä, makuuhuoneen lattialla, pyllistyneenä arabialaiseen rukousasentoon. Olli lopettaa itämaisen hartaushetkensä ja kömpii puoliveteisenä peiton alle. Tämän keltaisen, hämeenlinnalaisen puutalon hetekaan hän on nuukahtanut lapsesta asti. Narisuta hetekata.
xxx/ellauri129.html on line 475:
xxx/ellauri129.html on line 563:
xxx/ellauri129.html on line 588:
xxx/ellauri129.html on line 601: Émilie du Châtelet (également écrit du Chastelet, ou du Chastellet), dont le nom complet est Gabrielle Émilie Le Tonnelier de Breteuil, marquise du Châtelet, née le 17 décembre 1706 à Paris et morte le 10 septembre 1749 à Lunéville (alors dans le duché de Lorraine), est une femme de lettres, mathématicienne et physicienne française du Siècle des Lumières.
xxx/ellauri129.html on line 615: Francis Wiener de Croissant, né Edgar Franz Wiener à Bruxelles le 28 janvier 1877 et mort à Neuilly-sur-Seine le 8 novembre 1937, est un auteur dramatique, romancier et librettiste français. Francis de Croisset est issu d'une famille juive allemande. Son grand-père, Jacques Wiener (1815-1899), s'était installé vers 1835 à Bruxelles ; graveur, il créa le premier timbre belge. Le frère cadet de celui-ci, Léopold Wiener, se fit également connaître comme graveur, médailleur et sculpteur. Le père de Francis de Croisset, Alexandre Wiener (1848-1920), était peintre. L'un de ses oncles, Samson Wiener (1851-1914), fut sénateur à la chambre haute de Belgique et bourgmestre d'une commune bruxelloise. The whole family was known for their remarkable skinless wieners. Francis' innovation was to embed his Jewish wiener in a French croissant, creating the first hot-dog.
xxx/ellauri129.html on line 621: Après avoir été fiancé avec Mlle Dietz-Monnin, petite-fille du sénateur Charles Dietz-Monnin, il rompt ses fiançailles et épouse, en 1910, Marie-Thérèse de Chevigné, veuve de Maurice Bischoffsheim (1875-1904), arrière-petite-fille par sa mère du marquis de Sade et mère de Marie-Laure de Noailles. Ils font aménager à partir de 1912 la villa Croisset à Grasse. À partir de 1934 et jusqu'à sa mort le 8 novembre 1937, il vécut avenue Gabriel à Paris. Élégant, brillant et mondain, il inspire à Marcel Proust la métamorphose de Bloch en Jacques du Rozier dans À la recherche du temps perdu. Tosi kova streeberi, joka antoi Marcelille kimmokkeen ruveta snobixi izekin.
xxx/ellauri129.html on line 637: Esofagus pseudonyme de Pierre Faillet 1872-1933. Danse Macabre. Vai olixe George? FAGUS 2068 (pseudonyme de Georges Faillet). Né de parents français à Bruxelles le 22 janvier 1872, mort accidentellement à Paris le 9 novembre 1933. Notes biographiques : Il a occupé un emploi à la préfecture de la Seine. Il collabora dès vingt ans aux revues littéraires La Plume, La Revue blanche, La Revue de Champagne, L´occident, le Mercure de France, assuma la direction de la ... Tästä hemmosta ei ole edes nenänpäätä pinnalla. Enintään näppylä ja karva. Un volume in-8, broché, non coupé.
xxx/ellauri129.html on line 640: Son mari, Albert Dardenne de la Grangerie, était fameux journaliste, rédacteur entres autres du Figaro et du Messager du Midi. Marguerite de la Grangerie fut avec son mari très liée au couple Gautier, Judith et Théophile. Elle était la petite-fille du duc de Persigny, propriétaire du chateau de Chamarande ou Théo séjourna en 1866. Ce dernier lui dédiera d’ailleurs deux sonnets dont « les poètes chinois… ». Usant de plusieurs pseudonymes tels que Philippe Gerfaut et Marie-Alix de Valtine, elle est l’auteur entre autres du roman Le passé de Claudie (1884), des Pensées d’un sceptique (1886) et de Belle et bonne histoire d’une grande fillette (Prix Lambert en 1890). Superbe exemplaire dans une reliure mosaïquée parfaitement établi par Louis Pouillet. Petites taches pâles sur le plat supérieur. Gerfaut puuttuu Vaakun hakemistosta.
xxx/ellauri129.html on line 642: Maurice Houber Remarques sur l'amour ... Muu kuin etukansi ei ole ylittänyt google-kynnystä. Mitä ihmiset sanovat - Kirjoita arvostelu. Yhtään arvostelua ei löytynyt. E. Sancotin liha ja leikkele & cie, 1913. 1 works in 7 publications in 1 language and 175 library holdings. Samassa googlauxessa nousi pintaan Albert Ernest Nicholas Simms: St Paul and the Women's Movement. C.L.W.S. Pamphlets, Numero 3 / Church League for Women's Suffrage pamphlets. Kustantaja Church League for Women's Suffrage, 1913, ja Marital Power Exemplified in Mrs. Packard's Trial, and Self-defence from the Charge of Insanity, Or, Three Years' Imprisonment for Religious Belief, by the Arbitrary Will of a Husband: With an Appeal to the Government to So Change the Laws as to Protect the Rights of Married Women. By Elizabeth Parsons Ware Packard. The Authoress, 1893. 0 Arvostelut.
xxx/ellauri129.html on line 644: Elizabeth Parsons Ware Packard (28 December, 1816 – 25 July, 1897), also known as E.P.W. Packard, was an American advocate for the rights of women and people accused of insanity. She was wrongfully confined by her husband who claimed that she had been insane, for more than three years. At her trial, 3 yrs later, a jury took just seven minutes to find her not insane. Pezku koitti samaa Kikalle Hangossa heikommin tuloxin, valkotakit veivät Petterin.
xxx/ellauri129.html on line 646: At the insistence of her parents, Elizabeth Parsons Ware married Calvinist minister Theophilus Packard, fourteen years her senior and said to be "cold and domineering", on 21 May 1839. The couple had 6 at least 6 times cause they had 6 children. She later founded the Anti-Insane Asylum Society, campaigning for divorced women to retain custody of their children.
xxx/ellauri129.html on line 648: Theophilus, however, held quite decisive religious beliefs. After many years of marriage, Elizabeth Packard outwardly questioned her husband's beliefs and began expressing opinions that were contrary to his. While the main subject of their dispute was religion, the couple also disagreed on child rearing, family finances, and the issue of slavery, with Elizabeth defending John Brown, which embarrassed Theophilus. What was worst, she also worked as a teacher in Jacksonville, Illinois.
xxx/ellauri129.html on line 650: When Illinois opened its first hospital for the mentally ill in 1851, the state legislature passed a law that within two years of its passage was amended to require a public hearing before a person could be committed against his or her will. There was one exception, however: a husband could have his wife committed without either a public hearing or her consent. In 1860, Theophilus Packard judged that his wife was "slightly insane", a condition he attributed to "excessive application of body and mind". He arranged for a doctor, J.W. Brown, to speak with her. The doctor pretended to be a sewing machine salesman. During their conversation, Elizabeth complained of her husband's domination and his accusations to others that she was insane. Dr. Brown reported this conversation to Theophilus (along with the observation that Mrs. Packard "exhibited a great dislike to me"). Theophilus decided to have Elizabeth committed. She learned of this decision on June 18, 1860, when the county sheriff arrived at the Packard home to take her into custody.
xxx/ellauri129.html on line 652: Elizabeth Packard spent the next three years at the Jacksonville Insane Asylum in Jacksonville, IL (now the Jacksonville Developmental Center). She was regularly questioned by her doctors but refused to agree that she was insane or to change her religious views. In June 1863, due, in part, to pressure from her children, who wished her released, the doctors declared that she was incurable and discharged her. Upon her discharge, Theophilus locked her in the nursery of their home and nailed the windows shut. Elizabeth managed to drop a letter complaining of this treatment out the window, which was delivered to her friend Sarah Haslett. Sarah Haslett in turn delivered the letter to Judge Charles Starr, who issued a writ of habeas corpus ordering Theophilus to bring Elizabeth to his chambers to discuss the matter. After being presented with Theophilus' evidence, Judge Starr scheduled a jury trial to allow a legal determination of Elizabeth's sanity to take place.
xxx/ellauri129.html on line 654: At the subsequent trial of Packard v. Packard, which lasted five days, Theophilus's lawyers produced witnesses from his family who testified that Elizabeth had argued with her husband and tried to withdraw from his congregation. These witnesses concurred with Theophilus that this was a sign of insanity. The record from the Illinois State Hospital stating that Mrs. Packard's condition was incurable was also entered into the court record.
xxx/ellauri129.html on line 656: Elizabeth's lawyers, Stephen Moore and John W. Orr, responded by calling witnesses from the neighborhood that knew the Packards but were not members of Theophilus' church. These witnesses testified they never saw Elizabeth exhibit any signs of insanity, while discussing religion or otherwise. The final witness was Dr. Duncanson, who was both a physician and a theologian. Dr. Duncanson had interviewed Elizabeth and he testified that while not necessarily in agreement with all her religious beliefs, she was sane in his view, arguing that "I do not call people insane because they differ with me. I pronounce her a sane woman and wish we had a nation of such women.
xxx/ellauri129.html on line 658: The jury took only seven minutes to find in Elizabeth's favor. She was legally declared sane, and Judge Charles Starr, who had changed the trial from one about habeas corpus to one about sanity, issued an order that she should not be confined. "Scholar" Kathryn Burns-Howard quipped: "We will never know Elizabeth's true mental state or the details of her family life."
xxx/ellauri129.html on line 660: When Elizabeth Packard returned to the home she shared with her husband in Manteno, Illinois, she found that the night before her release, her husband had rented their home to another family, sold her furniture, had taken her money, notes, wardrobe and children, and had left the state. She appealed to the Supreme Courts of both Illinois and Massachusetts, to where her husband had taken her children, but had no legal recourse, as married women in these states at the time had no legal rights to their property or children (see Coverture). As such, the Anti-Insane Asylum Society was formed.
xxx/ellauri129.html on line 662: With that, she did not go back to her former life, but became a national celebrity of sorts, publishing "an armload of books and criss-crossing the United States on a decades-long reform campaign", not only fighting for married women's rights and freedom of speech, but calling out against "the power of insane asylums". She became what some scholars call "a publicist and lobbyist for better insanity laws". As scholar Kathryn Burns-Howard has argued, Packard reinvented herself in this rôle, earning enough to support her children and even her estranged husband, from whom she remained separated for the rest of her life. Ultimately, moderate supporters of women's rights in the northern U.S. embraced her, weaving her story into arguments about slavery, framing her experience as a type of enslavement and even arguing in the midst of the Civil War that a county in the midst of freeing African-American slaves should do the same for others who suffered from abusive husbands. Some argue that she seemed oblivious to her racial prejudice in arguing that white women had a "moral and spiritual nature" and suffered more "spiritual agony" than formerly enslaved African-Americans. Even so, others say that her story provided "a stirring example of oppressed womanhood" that others did not.
xxx/ellauri129.html on line 664: Elizabeth petitioned the Illinois and Massachusetts legislatures, and in 1869 legislation was passed in those states allowing married women equal rights to property and custody of their children. Upon this being passed, her husband voluntarily ceded custody of their children back to Elizabeth, and her children came to live with her in Chicago.
xxx/ellauri129.html on line 666: Elizabeth realized how narrow her legal victory had been; while she had escaped confinement, it was largely a measure of luck. The underlying social principles which had led to her confinement still existed. She founded the Anti-Insane Asylum Society and published several books, including Marital Power Exemplified, or Three Years Imprisonment for Religious Belief (1864), Great Disclosure of Spiritual Wickedness in High Places (1865), The Mystic Key or the Asylum Secret Unlocked (1866), and The Prisoners' Hidden Life, Or Insane Asylums Unveiled (1868). In 1867, the State of Illinois passed a "Bill for the Protection of Personal Liberty" which guaranteed that all people accused of insanity, including wives, had the right to a public hearing. She also saw similar laws passed in three other states. Even so, she was strongly attacked by medical professionals and anonymous citizens, unlike others such as Dorothea Dix, with her former doctor from the Jacksonville Insane Asylum, Dr. McFarland, who privately called her "a sort of Joan D'Arc in the matter of stirring up the personal prejudices". As such, Elizabeth's work on this front was "broadly unappreciated" while she was alive. She only received broader recognition, starting in the 1930s, by a well-known historian of mental illness, Albert Deutsch, and again in the 1960s from those who were "attacking the medical model of insanity".
xxx/ellauri129.html on line 672: William Wilkie Collins (8 January 1824 – 23 September 1889) was an English novelist and playwright known for The Woman in White (1859), and for The Moonstone (1868), which has been posited as the first modern English detective novel. Born to the London painter William Collins and his wife, he moved with the family to Italy when he was twelve, living there and in France for two years and learning Italian and French. He worked initially as a tea merchant. After publishing Antonina, his first novel, in 1850, Collins met Charles Dickens, who became a friend and mentor. Some Collins work first appeared in Dickens's journals Household Words and All the Year Round. They also collaborated on drama and fiction. Collins gained financial stability and an international following by the 1860s, but began to suffer from gout and became addicted to the opium he took for the pain, so that his health and writing quality declined in the 1870s and 1880s. Collins was critical of the institution of marriage: he split his time between widow Caroline Graves – living with her for most of his adult life, treating her daughter as his – and the younger Martha Rudd, by whom he had three children.
xxx/ellauri129.html on line 679: Jean Pierre Jacques Auguste de Labouïsse-Rochefort 1778-1852 Details:individual; author/poet; French; Male. Jean-Pierre-Jacques-Auguste de Labouïsse-Rochefort, né le 4 juillet 1778 à Saverdun et mort à Castelnaudary le 21 février 1852, est un homme de lettres et poète français. Siinä kaikki. Tosi unohtunut.
xxx/ellauri129.html on line 716: Meredithin ensimmäinen varsinainen menestysteos oli romaani Diana of the Crossways, joka julkaistiin vuonna 1885. — Hänen ystäviinsä kuuluivat kirjailijoista muun muassa Dante Gabriel Rossetti, Algernon Charles Swinburne ja Honoré de Balzac.
xxx/ellauri129.html on line 736: Peter Nygårds vänner tex Aira Samulin känner sig lite obekväma om Peters svarta sida. Peter Nygårds aptit på unga kvinnor var bottenlös. Peter Nygård var en skitstövel, säger en ex-anställd. Men nu avslöjer HBL Peters gula sida! Peter Nygård ser ut som en av de kinesiska hjältarna i Marvels nya film. Peter Nygård i sina jetset-millionär-modekungadagar såg ut precis som Ronny Chieng med Akwafina, spelandes Jon-Jon i Marvel´s fantasifilm Tio ringar. Peter sku säkert ha betalt Awkwafinas tandläkarräkningar. Jag med! After Hours, Awkwafina Gets Naked And Watches ASMR Videos. But she has not leaked them as yet, aw shucks. (Autonomous Sensory Meridian Response (ASMR) is a pleasurable, tingling sensation usually felt in the brain, but can spread to the rest of the body. It frequently occurs when watching things such as demonstrations, foreign accents, explanations, naked Asian ladies, etc., and it´s a generally wonderful feeling. I´ve experienced ASMR all my life, but never knew it had a name until now, so hooray I guess!)
xxx/ellauri129.html on line 754:
xxx/ellauri129.html on line 763:
xxx/ellauri129.html on line 769:
xxx/ellauri129.html on line 788:
xxx/ellauri129.html on line 804:
xxx/ellauri129.html on line 840:
xxx/ellauri129.html on line 865:
xxx/ellauri129.html on line 906:
xxx/ellauri130.html on line 102:
xxx/ellauri130.html on line 105:
xxx/ellauri130.html on line 168: Pannaas verraten Vaakun ja Tarmon kirjaamia näkemyxiä pomosta. Näissä penseissä on järjestään äänessä vain pomomiehiä. All-male paneeli. Mitäs näistä töräyxistä voi sanoa noin kootusti? No ainaskin sen että uskon koska se on absurdia. Tästä kai on ollutkin jo puhetta, ei Tertullianus ihan noin sanonut.
xxx/ellauri130.html on line 170: Credo quia absurdum is a Latin phrase that means "I believe because it is absurd", originally misattributed to Tertullian in his De Carne Christi. It is believed to be a paraphrasing of Tertullian's prorsus credibile est, quia ineptum est which means "It is completely credible because it is unsuitable", or certum est, quia impossibile which means "It is certain because it is impossible". These are consistent with the anti-Marcionite context. Early modern, Protestant and Enlightenment rhetoric against Catholicism and religion more broadly resulted in this phrase being changed to "I believe because it is absurd", displaced from its original anti-Marcionite to a personally religious context.
xxx/ellauri130.html on line 181:
xxx/ellauri130.html on line 257:
xxx/ellauri130.html on line 283:
xxx/ellauri130.html on line 315:
xxx/ellauri130.html on line 333:
xxx/ellauri130.html on line 353:
xxx/ellauri130.html on line 394:
xxx/ellauri130.html on line 408:
xxx/ellauri130.html on line 437:
xxx/ellauri130.html on line 473:
xxx/ellauri130.html on line 474:
xxx/ellauri130.html on line 475:
xxx/ellauri130.html on line 476:
xxx/ellauri130.html on line 477:
xxx/ellauri130.html on line 519:
xxx/ellauri130.html on line 533:
xxx/ellauri130.html on line 536:
xxx/ellauri130.html on line 566: Otto Weiß (1849 - 1915), Wiener Musiker und Feuilletonist. Keine Wikipedia-Seite, aber doch 509 witzige Zitate von Otto Weiß. Grabschrift: "Bleib stehen, o Wanderer! Hier liegt ein Mensch, der in der Blüte seines Lebens viel zu spät starb!" Haha. LOL.
xxx/ellauri130.html on line 579: Myös Vilpittömän Nahkurin Runous-nettiradion kuudes sarja on juuri alkanut, ja tämän päivän jaksossa entinen runoilijapalkinnon saaja Carola Anna Tussua pohtii lähetysennusteen rukousmaista laatua: ‘There’s never been a time when you could just say anything’: Frank Skinner on free speech, his bullying shame – and knob [kyrvännuppi] jokes. This poetry-loving, religious knob has deep regrets about some of his comedy: either the standup comic has grown up, or he was never as laddish as his image suggested. Nearing death and last judgment, he is hoping to perform a “cleaner, cleverer” kind of act, one that would let him look straight at the crowd and – perhaps for the first time in his life – not see anybody squirming in their seat in discomfort. “It was a struggle,” the 65-year-old says with a grin, “because I realised that I seem to think in knob jokes. And I have done since I was about 13. In the West Midlands, that was how people communicated!”
xxx/ellauri130.html on line 581: 30 Years of Dirt is not, then, a compendium of Skinner’s best sex gags – of which there have been plenty over the years. Rather, it’s a comedic journey through his attempt to de-smutify his brain for the modern woke audience, a kind of personal challenge: can he even be funny without talking about penises? (No, he gets boring as a prayer book.)
xxx/ellauri130.html on line 583: “I don’t think there’s ever been a time when you could just say anything.” He recalls an early comedy show – this must have been in the late 80s – where the host apologised to the crowd after Skinner had performed some risque sexual material. “He said I’d never play at the venue again – and then he launched into a load of racist material and brought the house down. Everyone’s got their own standards and restraints. But I think it’s been good for me to keep questioning what I say. It’s made me think more positively about racist jokes and not so much about penises. My knob is not working anymore BTW, I'm 65. We’re both deeply ashamed. Can't lift our eye to the public.”
xxx/ellauri130.html on line 585: So the other day, he blacked up as [black footballer] Lee for a sketch, complete with a pineapple to represent his hair. Boy that went down in the colored audience! Skinner has been that funny for as long as he can remember as far as he can remember. He has a masters in English literature; he is a practising Roman catholic. What a laugh. Skinner once had a chat with Eddie Izzard about what they could share about their lives on stage. It was fine for Izzard to discuss wearing women’s clothes, but as for Skinner’s own religious beliefs about God's knob? God, no. Too shameful.
xxx/ellauri130.html on line 587: But recently that position has shifted a little. Last year he published A Comedian’s Prayer Book, which features him talking to the supreme being in his typically down-to-earth way (“I always liked thinking Jesus' knob hung out from women's clothes with sinners. It made me feel potentially understood”). “One of the things religion has suffered from is being spoken of in grave terms constantly. I seriously think it is a joke." Another boring thing about Skinner: he’s been a teetotaller since he reached his 60s. He got a kid at 55, who must now be, wait, 35? No, Buzz is just 10. I have only recently realized I'm not the main character here, but just an extra in a bigger scene. “Hitting kids … that’s another of those things that have stopped,” Evolution is what Skinner is all about – animals can change and they can grow, it just takes millions of years. When he made his jokes about racism and homophobia, he says, there was a slight backlash from the left. They hadn't stopped hitting lads, the sods. Frank Skinner’s 30 Years of Dirt is at the Assembly Roxy, Edinburgh, from 4 to 28 August. For more information and tickets go to frankskinnerlive.com.
xxx/ellauri130.html on line 611: Carmen Sylva: Gedanken einer Königin – Les pensées d'une reine. Gesammelte Aphorismen in deutscher und französischer Sprache und Epigramme der Königin Elisabeth von Rumänien, geborene Prinzessin zu Wied (1843–1916). Herausgegeben und mit einem Vorwort von Silvia Irina Zimmermann. ibidem-Verlag, Stuttgart 2012, ISBN 978-3-8382-0385-0 (Studienausgabe).
xxx/ellauri130.html on line 613: Prinzessin Elisabeth Pauline Ottilie Luise zu Wied VA (* 29. Dezember 1843 auf Schloss Monrepos bei Neuwied am Rhein; † 2. März 1916 in Bukarest) war durch Heirat Königin von Rumänien und unter dem Pseudonym Carmen Sylva Schriftstellerin.
xxx/ellauri130.html on line 615: Von 1857 bis 1860 war Georg Sauerwein ihr Hauslehrer, mit dem sie bis zu dessen Tod Briefkontakt hielt. In diese Zeit geht ihr Pseudonym Carmen Sylva zurück (Sauerwein nannte sich Sylvaticus). Schon als junges Mädchen schrieb sie kleine Gedichte. Zuweilen äußerte sie den Wunsch, Lehrerin zu werden, was aber für sie damals nicht standesgemäß war. Ihre Eltern jedoch förderten ihre Begeisterung für Musik, sodass sie sogar von Clara Schumann, die im Schloss der Eltern ein Konzert gab, Klavierstunden erhielt. Nicht ganz dasselbe, aber schon etwas.
xxx/ellauri130.html on line 621:
xxx/ellauri130.html on line 627: In zärtlicher Liebe Deine Elisabeth – Stets Dein treuer Carl. Der Briefwechsel Elisabeths zu Wied (Carmen Sylva) mit ihrem Gemahl Carol I. von Rumänien aus dem Rumänischen Nationalarchiv in Bukarest. 1869–1913.
xxx/ellauri130.html on line 637:
xxx/ellauri130.html on line 714:
xxx/ellauri130.html on line 726:
xxx/ellauri130.html on line 731:
xxx/ellauri130.html on line 758:
xxx/ellauri130.html on line 774: J'ai d'abord cru que c'était un carburateur et puis j'en ai lu quelques pages — et non, ça n'a pas carburé. C'est des espèces de loufoqueries consciencieuses comme en ferait un Méridional qui voudrait avoir l'air profond.
xxx/ellauri130.html on line 780: Claudel was nominated for the Nobel Prize in Literature in six different years. Another hopeless Nobel wannabe, politically too suspect.
xxx/ellauri134.html on line 86: Joo alkaahan tässä olla kuuma, muttei sitä niin huomaa kun istuu ize padassa. Ei pidä liezoa ilmastoahdistusta, sanoo Hoblan Torsten Hårfager, jota Pigita komppaa produssa. Varuixi ostin Arabian poistohyllystä 50 sentillä nuhjaantuneen Tiemestarin.
xxx/ellauri134.html on line 100: Everything about Olympics, and Zodiac Signs in them
xxx/ellauri134.html on line 103: What does Astrology say about Kardashians?
xxx/ellauri134.html on line 126: What does Astrology say about Kardashians?
xxx/ellauri134.html on line 208: Weakness: being authoritarian, unable to delegate
xxx/ellauri134.html on line 289: Fear: weakness, vulnerability, being a “chicken”
xxx/ellauri134.html on line 470: What does Astrology say about Kardashians?
xxx/ellauri134.html on line 473: Everything about Olympics, and Zodiac Signs in them
xxx/ellauri134.html on line 486: Come On Baby, Light My Fire: Leo Season
xxx/ellauri136.html on line 76: Lolita by Vladimir Nabokov - probably due to my research interest in narratives. Nabokov is a master of narration. Manipulation of sympathy through the power and beauty of language at its best.
xxx/ellauri136.html on line 80:
Voilà my list of worthwhile reads. Initially, I thought about it as a list of books to read before you die, but it’s more like a list of books to read while you live. There’s lots of wisdom and useful knowledge in them. And obviously, there are plenty more which could (should) be added. Hope you enjoy them if you haven’t already :)
Kyle Baggett says: Shit it took me five mins to figure out how to reply and I accidentally down voted you in the process so sorry about that. You have an interesting mind. Here are my choices:
Svenskt bra kommer från tyskt brav, franskt brave,
We believe our site represents the most complete, concise and comprehensive source of information available which deals with the Biblical prophecy of The New World Order.
a) The story is presented within the narrative flow as events that happened within Jesus’ lifetime. The clay birds incident is said to be a “sign from your Lord” that Jesus teaches the truth about Allah. The “sign” is meant for the children of Israel to see the truthfulness of Jesus’ message of Allah. How can something be a sign if the something has no historical referent? (Polyphemos and Parmenides had the same problem with the word "oudeis".)
29 year old aspiring house plant. Currently residing in Texas with my darling fiancé and precious cats. My style is varied. You’ll find everything from odes to nature (especially flowers and the moon) to dark poetry about mental illness to mindless ramblings about bananas and clocks. I hope you enjoy it.
Loppusoinnuttomuus oli aikamoinen vallankumous. Ancient Greek and Roman poetry did not rhyme, and early European poetry did not rhyme either. In the West, rhyme began to emerge during the medieval period. In other countries, such as China, rhyming occurred much earlier. In fact, the earliest surviving evidence of rhyming dates back to China in the tenth century BC. Rhyme, as a tradition, probably came into English through the French influence following the Norman invasion of England. It may be that the Latin based languages of Europe took the idea of rhyme from the Arabic during the period that the Moors ruled in much of the Iberian Peninsula.
Those Dutch doing the triple god's work spreading awareness about Mohammad. Aiša esiintyy lähteenä 1 500–2 400:ssa Muhammedista kertovassa hadithissa, mikä on moninkertaisesti enemmän kuin kenenkään muun vaimon kohdalla. Avioliitosta Aišan kanssa kertoo Ibn Hisham Profeetan elämäkerrassa.
Jos jonkun niin Aabrahamin tarvitsi tuntea Jumala El shaddaina, kaikkiriittävänä Jumalana. Aabraham oli tuossa hetkessä itse 99- vuotias ja hänen vaimonsa Saara oli 89-vuotias - ja Jumala oli kuitenkin luvannut heille oman lapsen. Sitä ei vain ollut kuulunut. Tilanne oli mahdoton. Room. 4:18-19: ”Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva", eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen munansa oli rupsahtanut - sillä hän oli jo noin satavuotias - ja että Saaran pillu oli kuivuut.” Epätoivoisessa hetkessä Jumala ilmestyi Aabramille El shaddaina. Hän on yläsnoussut! Aapo huudahti. ’El’ on yksi ihmiskunnan vanhimmista ja laajimmalle levinneistä ’Jumala’ sanoista. Se tarkoittaa myös ’mahtia tai ’voimaa’, jos sitä ei lauseyhteydessä käännetä jumalana. Shaddai koostuu kahdesta sanasta: ’shad’ ja ’dai’ ’Shad’ tarkoittaa hebrean kielessä naisen rintaa. Kun vauva itkee levottomana ja vain rinta, josta vuotaa äidin maitoa, tyydyttää vauvan nälän. Äiti on voiman lähde, jota ilman vauva nääntyy. Samoin Jumala vuodattaa izensä meidän edessämme vaika onkin mies ja munaton. ’Dai’ merkitsee riittävää, tarvittavaa määrää. Jumala ei siis nuukaile tissin kanssa vaan antaa meille niin paljon, että hiljenemme kylläisinä. Hän on runsauden lähde.
Paavali ilmaisi tämän näin: Room. 8:32:”Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin kivaa hänen kanssansa?” Jaakob profetoi pojalleen Joosefille ymmärryksen Jumalasta El shaddaina, tämän ymmärryksen hän oli saanut omalta vaariltaan Aabrahamilta:
El shaddain tuntemalla pikkuhousuissa on helpompi ymmärtää, mitä nämä Jeesuksen sanat Paavalille tarkoittavat:
Kun Mooses kuoli 120:senä, sen runkku ei ollut vielä kuivunut. Toisin Aabrahamilla, joka pystyi siittämään vain avustettuna.
Ramakrishna (18 February 1836 – 16 August 1886), also called Ramakrishna Paramahansa (Bengali: রামকৃষ্ণ পরমহংস, romanized: Ramôkṛṣṇo Pôromohôṅso; pronounced [ramɔkriʂno pɔromoɦɔŋʃo] ⓘ; IAST: Rāmakṛṣṇa Paramahaṃsa), born Ramakrishna Chattopadhay, was an Indian Hindu mystic. He was a devotee of the blackface goddess Kali, but adhered to various religious practices from the Hindu traditions of Vaishnavism, Tantric Shaktism, and Advaita Vedanta, as well as Christianity and Islam. His parable-based teachings advocated the essential unity of religions and proclaimed that world religions are "so many paths to reach one and the same goal". He was regarded by his followers as an avatar (divine incarnation). He later proceeded towards tantric sadhanas, which generally include a set of heterodox practices called vamachara (left-hand path), which utilise as a means of liberation, activities like eating of parched grain, fish and meat along with drinking of wine and sexual intercourse (shagti). Paras paraabeli oli se missä sykofantti shakaali turhaan odotti sonnilta putoavan nannaa kasseista. Opetus: älä nuolaise ennenkö tipahtaa.
Edward Osborne Wilson ForMemRS (June 10, 1929 – December 26, 2021) was an American biologist, naturalist, ecologist, and entomologist known for developing the field of sociobiology. The field quickly became the subject of scientific controversy. Critics, led by Richard Lewontin ✡︎ and Stephen Jay Gould ✡︎, argued that genes played a role in human behavior, but that traits such as aggressiveness could be explained by social environment rather than by biology. Did Eo Wilson believe in God? Wilson has long been a secular humanist, but he was raised a Southern Baptist in Alabama, and he understands religion's power. So his new book, THE CREATION, is addressed to an imaginary Southern Baptist minister. Richard Lewontin in The New York Review answers the question Is there a Jewish Gene? Oui, nous en avons beaucoup!
xxx/ellauri136.html on line 86: Jung war ein Bulle von einem Mann. 1,85 Meter hoch, mit grobgeschnittenen Zügen, nach einer etwas zweifelhaften Familienlegende Urenkel Johann Wolfgang von Goethes durch ein illegitimes Verhältnis, und von einem imponierenden Körperbau. Sein Humor war derb und grob, und geistreich zugleich. Er hatte einen wilden Temperamament und einen Hang zur Grobheit: einmal nannte er eine Patientin mit einer krankhaftern Angst vor Syphilis "eine dreckige Sauge". Seine Neigung zum Grandiosen war vielleicht der Grund für seine Bewunderung Hitlers und der Nazis. Die Juden seien paranoid. Nach dem Krieg hatte er bequemlicherweise seine Meinung geändert: Hitler sei "mehr als halb verrückt". Sein Sohn erzählt dass er mogelte beim Spiel und war ein schlechter Verlorer, wie Adolf Hitler auch. Er lief im Garten in zerlumpten Shorz, mit dem Pimmel heraushängend, aber war ein Feinschmeckerkoch. Er liebte Kriminalromane und Hunde. "Der Weise von Zürich" starb im Alter von 85 Jahren.
xxx/ellauri136.html on line 88: Jung hatte von einem Mann als Junge sexuell missbraucht worden. Dieser Vorfall war die Ursache daran dass ihn die Vorderseite seiner männlichen Patienten abstiess. Er und Freud hatten eine stürmische Beziehung mit heftigen Streiten und gefühlvollen Versöhnungen. Während einer dieser Versöhnungen fiel Freud in Ohnmacht und uwurde von Jung auf eine Couch getragen. Die Knöpfe von Jungs Shorz waren hochgespannt. Emma war fünfzehnjährig aber gab nichts dem Jungen bis sie 21 gefüllt hatte und die Nummer von Carls Schweizer Bankkonto wusste. Carl fing an, seltsame Träume mit zwei order mehr Pferden zu sehen. Die 13 Jahre jüngere Toni Wolff kam als Patientin zu Jung. Sie half ihm, seine "Anima" zu erforschen, und ihre auch. Sie war die Inspiratorin, während Emma Frau und Mutter war. Sie hatten ein Dreiecksbeziehung in Carls Haus in Küssnacht, wo Carl nachts Toni's haarige Dreieck erforschte. In der Ehe braucht "das vielflächige geschliffene Edelstein" (Carl) mehr als "der einfache Würfel" (Emma). Der Dreieck dauerte fast 40 Jahre lang. Sie wurden beide Analytiker, Emma hielt Vorträge über den heiligen Graal und Toni entwickelte neue Theorien über weibliche Funktionstypen. Toni war nicht zufrieden und wollte Emma rausschmeissen. Junge lehnte ab, Emma war viel günstiger als Toni. Toni fing an zuviel zu trinken und rauchen und starb mit 64 Jahren an einem Herzanfall. Emma starb zwei Jahre später nach einer Ehe von 52 Jahren. Sie war eine Königin! weinte Carl genau wie Esa Saarinen.
xxx/ellauri136.html on line 90: Viele seiner Patienten waren junge Frauen, Jungfrauen genannt als sie kamen aber nicht mehr nach der Operation. Er sah unter dem Laken, und das zog viele Frauen and. Eine Patientin die Freud "ein phenomenal hässliches Frau" nannte, war für Jung eine freundliche Frau, die "so wunderbare Wahnvorstellungen hatte und so intressante Sachen sagte".
xxx/ellauri136.html on line 92: Olga Fröbe-Kaptein, eine ex-Zirkusreiterin, arrangierte Eranos-Zusammenkommen, die in Ausschweifungen entarteten. Jung war dabei in seinen Shorz, "sprühen von Witz, Spott und trunkenem Geist". Alle waren nicht begeistert: eine gab ihm schlechte Noten in Liebe, eine andere meinte, er habe ein schwach entwickeltes sexuelles Verlangen. Eine Engländerin Ruth Bailey war seine Gefährtin nach dem Tode der Königin. Er war damals über 80 und zänkisch. Nach einem Streit über zwei Tomaten rief er ihr: "Das einzige woran du denken musst ist nichts zu tun was mich wütend macht."
xxx/ellauri136.html on line 97: One Hundred Years of Solitude by abriel">Gabriel Garcia Marquez—I’m sorry I can’t read it in the original language, but it flows so beautifully even in English. Magic.
xxx/ellauri136.html on line 105: Annals of the Former World by John McPhee—this is me cheating so I don’t have to say “all of John McPhee’s geology writing”—John McPhee, who made reading about oranges (yes the fruit) interesting, got bit by the geology bug while researching for an essay about geology in the Southwest. I know this feeling. Again, this is engagingly written and most informative.
xxx/ellauri136.html on line 108: Sophia is female, about 50, with a cowboy hat, Professional Artist and Author. BA in Ancient Egypt & Geology, University of Pennsylvania, Graduated 1984, 249.6K content views20.1K this month.
xxx/ellauri136.html on line 125: There is bigotry and racism, and I do not for one second believe that JK Rowling thought hard enough about the issue to make it the product of the “pure blood” crowd. I believe that for her it was all about making Harry and his friends “special.” They had obstacles to overcome, like Hermione with her non-magical parents and the Weasleys, who were generally despised for being not very serious (literally the red-headed step children of the wizarding world.” There were “squibs.” Name-calling and bullying in this school are as common as in the “normal world,” only often the bullying comes much closer to insulting one’s parents than it does in the outside world.
xxx/ellauri136.html on line 133:
xxx/ellauri136.html on line 168: If you like to read the Bible, may I suggest you to read our book Quran? PBUHH! It comes from where the original Bible (by the way the word "bible" comes from bibliotekhe, original name is Incil [From Ottoman Turkish انجیل (incil), from Arabic إِنْجِيل (ʾinjīl), from Ancient Greek εὐαγγέλιον (euangélion, “good news”)]) comes and acknowleges what Jesus brought and his miracles. You can find the story of Mariam, Zekeriyya and Jesus in Quran. PBUHH!.
xxx/ellauri136.html on line 172: Mostly all of Stephen King books I own they all.i get into them once I start a book it’s really hard to put down yes I can some of them can be pretty spooky but that’s what I love about them.
xxx/ellauri136.html on line 174: Mut hei! Andy on oikeasti wannabe kynäilijä sivutoimena, tai pää-. Studied Creative Writing at University of British Columbia, Okanagan campus (Graduated 2012). Se kysyy Quorassa kyxymyxiä kynäilyn säännöistä ja vastaa niihin ize:
xxx/ellauri136.html on line 180: The idea of writing a book is so you can break all your rules, personal or not. The point of a writer is to write about characters you probably could never become or want to become. The best writers write outside of themselves. But with that written, not all writers write fiction. Some write memoirs or autobiographies. But maybe the personal rule they are breaking is publishing their personal life.
xxx/ellauri136.html on line 185: Turveloita ja/tai repukoita wannabeita piisaa Quorassa vaikka kuinka. Pitäis kai munkin tehä oma lista, mutten tee, musta asioiden paneminen tärkeysjärjestyxeen on yhtä paha virhe kuin E.T.:n vainoama ajattelu. Jos sä pystyt sen oikeasti tekemään, se voi osoittaa ezun moraaliset dimensiot on vinossa. Sulla on hintalappu vaikka isoäidille. Tai sizä ehkä ajattelet et raamattu on ihan ykkönen, sanotaan siellä mitä sanotaan, eli sun järjestys on lexikografinen. Parempi kun tekisit kuin E.T. ja et ajattelis ollenkaan.
xxx/ellauri136.html on line 512: So where I start is with connection. Because, by the time you're a social worker for 10 years, what you realize is that connection is why we're here. It's what gives purpose and meaning to our lives. This is what it's all about. It doesn't matter whether you talk to people who work in social justice, mental health and abuse and neglect, what we know is that connection, the ability to feel connected, is -- neurobiologically that's how we're wired -- it's why we're here. Olemme ohjelmoituja kuulumaan joukkoon. Voi hemmetti.
xxx/ellauri136.html on line 514: And when you ask people about connection, the stories they told me were about disconnection. I need to figure out what this is. And it turned out to be shame. And shame is really easily understood as the fear of disconnection: Is there something about me that, if other people know it or see it, that I won't be worthy of connection? Is my butt not smelling right to the other bees? Will they kill me?
xxx/ellauri136.html on line 516: The things I can tell you about it: It's universal; we all have it. The only people who don't experience shame have no capacity for human empathy or connection. No one wants to talk about it, and the less you talk about it, the more you have it.
xxx/ellauri136.html on line 518: What underpinned this shame, this "I'm not good enough," -- which, we all know that feeling: "I'm not white enough. I'm not thin enough, rich enough, beautiful enough, smart enough, promoted enough." The thing that underpinned this was excruciating vulnerability. This idea of, in order for connection to happen, we have to allow ourselves to be seen, really seen, butts bare.
xxx/ellauri136.html on line 520: There was only one variable that separated the people who have a strong sense of love and belonging and the people who really struggle for it. And that was, the people who have a strong sense of love and belonging believe they're worthy of love and belonging. That's it. These are whole-hearted people, self-satisfied people, living from this deep sense of worthiness. What they had in common was a sense of courage. Courage, the original definition of courage, when it first came into the English language -- it's from the Latin word "cor," meaning "heart" -- and the original definition was to be who you are with your whole heart (sydän taas, hui, yäk). And so these folks had, very simply, the courage to be imperfect.
xxx/ellauri136.html on line 526: They had the compassion to be kind to themselves first and then to others, because, as it turns out, we can't practice compassion with other people if we can't treat ourselves kindly. We can't give to others if we don't pour a lot to ourselves first. And the last was they had connection, and -- this was the hard part -- as a result of authenticity, they were willing to let go of who they thought they should be in order to be who they were, which you have to absolutely do that for connection.
xxx/ellauri136.html on line 530: Well, I have a vulnerability issue. I'm not sufficiently vulnerable. And I know that vulnerability is the core of shame and fear and our struggle for worthiness, but it appears that it's also the birthplace of joy, of creativity, of belonging, of love. And I think I have a problem, and I need some help." And I said, "But here's the thing: no family stuff, no childhood shit, that's way too vulnerable."
xxx/ellauri136.html on line 532: How would you define vulnerability? What makes you feel vulnerable? Having to ask my husband for help because I'm sick; initiating sex with my husband; initiating sex with my boss; Initiating sex with a bunch of strangers; being turned down; being turned upside down; asking someone out; asking someone in and out; waiting for the doctor to call back; waiting for the doctor to cum on my back; getting laid off; getting laid; laying off people; getting laid by a bunch of people. This is the world we live in. We live in a vulnerable world. And one of the ways we deal with it is we numb vulnerability. Apina kiipee puuhun, kakkaa gorillan suuhun.
xxx/ellauri136.html on line 534: Because -- We are the most in-debt ... obese ... addicted and medicated adult cohort in U.S. history. Goodbye vulnerability, farewell grief, byebye shame, so long fear, see ya later disappointment. I don't want to feel you up. I'm going to have a couple of beers and a banana nut muffin. Move fat from my cheek to my butt.
xxx/ellauri136.html on line 536: And we perfect, most dangerously, our children. Those perfect little babies in our hand, we say, "Look at her, she's perfect. My job is just to keep her perfect -- make sure she makes the tennis team by fifth grade and Yale by seventh."
xxx/ellauri136.html on line 539: I can tell you as a parent, that's excruciatingly difficult -- to practice gratitude and joy in those moments of terror, when we're wondering, "Can I love you this much? Can I believe in this this passionately? Can I be this fierce about this? Can I make her pass the midterm tennis test? Can I really be such a helicopter mom, a really cringy curling one?
xxx/ellauri136.html on line 541: Just stop and, instead of catastrophizing what might happen, say, "I'm just so grateful, because to feel this vulnerable means I'm alive." That's all I have. I mean I'm enough, and so're you, although not quite so much enough as me. Thank you, thank you, thank you.
xxx/ellauri136.html on line 590: Narcismus wird 1899 von Näcke geprägt und in die Wissenschaft eingeführt und als Narzissismus von Rank (spätestens ab 1909) und Freud (bis 1911) benutzt. Ableitung von Narziss bzw. älterem Narcis (junge, schöne, selbstverliebte griechische Sagengestalt) mit dem Derivatem (Ableitungsmorphem) -ismus. Statt der „logischen“ Ableitung Narzissismus (bzw. Narcisismus) entstand durch Haplologie Narzissmus (bzw. Narcismus). Freud benutzt eine Weile die längere, logischere Form, aber entscheidet sich dann 1911 bewusst für die „kürzere und weniger übelklingende“ Form.
xxx/ellauri136.html on line 613: Arvokeskustelu jatkuu raivokkaana netissä. Greta Thunberg haukkuu maailman johtajat: Kunnianhimoiset päästötavoitteet, blaablaablaa. Ilmastotoimien työllistävä vaikutus, blaablaablaa. Nollapäästöt vuonna puu ja kivi, blaablaablaa. Hiilineutraalius kun lipputangot kukkivat. blaablaablaa. Hyvä Greta, an mennä vaan.
xxx/ellauri136.html on line 622: Suomalaisten suurten kaupunkien nimet ovat kiinalaisia, kuten Xinjingin kaupunki, jonne Nooran äiti muuttaa. Se on entinen Kajjaani. Veden alle joutuneesta Helsingistä tulee intialaisten ja kiinalaisten snorklaajien asuttama Halsingih, jossa suomalaiset ovat kummallisia aboriginaaleja. Autojen sijasta kulkuneuvoina toimivat sähkövoimalla kulkevat potkulaudat ja valaisimina käytetään valoa tuottavia perskärpäsiä. Muovihauta voidaan tulkita kritiikiksi nykyistä kulutusyhteiskuntaa kohtaan. Sieltä löytyy paljon käyttökelpoista tavaraa, jonka ihmiset ovat tosta vaan heittäneet pois. Yksi selkeimmistä eettisistä kannanotoista tiemestareilta tulee esiin Nooran ja Senjan keskustelussa, kun he ovat tutkimassa muovihautaa ja etsimässä sieltä jotain käyttökelpoista. Tytöt ihmettelevät, miksi entismaailman ihmiset ovat heittäneet pois toimivia muovitavaroita.
xxx/ellauri136.html on line 661: In June 2021, Licypriya was in the news as a crowdfunding appeal on Ketto seeking one crore rupees to buy 100 oxygen concentrators came under scrutiny following the arrest of her father and legal guardian Kangujam Karnajit, on May 31st 2021. Her father, also known as KK Singh, was declared an absconder and had fled Manipur in 2016 after he was arrested and let out on interim bail following multiple charges. These charges were for duping several self-help groups, hotels and individuals of more than Rs 19 lakh for a Global Youth Meet that he had organised in Imphal in 2014. His latest arrest was for fresh charges relating to his chairmanship of the International Youth Committee, an organisation founded by him. Several national and international students have been deceived of money amounting to around Rs 3 crore on the pretext of fees for multiple international youth exchange programs, that were never organised.
xxx/ellauri136.html on line 665: It is now widely accepted that both Licypriya and her father used deceitful methods to hog the limelight and generate favourable publicity. The father and the daughter were caught exaggerating their manipulated accomplishments and using run-of-the-mill acknowledgements from reputed organisations to spin a web of lies around their achievement.
xxx/ellauri136.html on line 679: “Our little girl Susan is a most admirable slut, and pleases us mightily, doing more service than both the others and deserves the wages of sin better. There are a good many slut-holes in London to rake out.”
xxx/ellauri136.html on line 690: glabella.
xxx/ellauri136.html on line 701: Jedenfalls singt sie abends immer noch mit der Band:
xxx/ellauri137.html on line 72: Helsingin Sanomien tiedetoimituksessa aikoinaan evoluutiopsykologiaa popularisoinut tiedetoimittaja Marko Hamilo on kääntynyt entistä työnantajaansa vastaan. Hän oli vuonna 2017 perustamassa Oikea Media -nimistä konservatiivista ”vastamediaa”, jossa on kirjoitettu persumaisuuxia esimerkiksi islamista, maahanmuutosta, gettoutumisesta, Antifasta, ilmastonmuutoksesta, feminismistä, naisellisista miehistä, homoista, koronarokotteiden vaaroista sekä Ylen ja HS:n harjoittamasta sensuurista. Vuoden 2020 alusta Hamilo johti jonkin aikaa perussuomalaisten ajatuspajaa Suomen Perustaa. Hän oli toiminnanjohtajana puolustamassa ajatuspajan julkaisemaa neljäsataasivuista pamflettia siitä, kuinka ”rationalismin tappio” ja siitä seuranneet postmodernistiset ideologiat ovat ”kulttuurimädättäneet” Suomen julkisen keskustelun ja median. Pamfletin oli kirjoittanut kahdesti väitellyt abortinvastustaja Jukka Hankamäki. Feminismi-sanan johdoksia mainitaan kirjassa useammin kuin joka toisella sivulla, ja aatteen väitetään muun muassa tuhonneen naisen seksuaalivietin. Julkaisun jälkeen opetus- ja kulttuuriministeriö ilmoitti perivänsä takaisin teokselle myönnetyn 10 000 euron valtion-avustuksen. Tällaiset jordanpetersonit me ansaizemme.
xxx/ellauri137.html on line 204: Majas on a Balcony 1800-1810 is one of the many genre paintings by Goya portraying scenes from contemporary life. The physical setting is an azotea or balcony, a characteristic appendage of Spanish houses and an integral part of social life and character in the towns and cities of Goya's country. The features and props of the setting are confined to an iron railing with vertical grills, a very austere structure (compared to the rich elaborate grill-work of which we are accustomed to think as flourishing in Spain, or at least in New Orleans), which alludes to the socio-economic character of the house; the edge of the floor; some chairs - rather inelegant - one of which has cheap wicker matting; and in the background, a bare wall, a only proof of whose presence is a shadow to the extreme right suggesting a material surface.
xxx/ellauri137.html on line 214: Le Balcon
xxx/ellauri137.html on line 225: Nous avons dit souvent d'impérissables choses
xxx/ellauri137.html on line 304: 'Twas then we uttered imperishable things,
xxx/ellauri137.html on line 344: and all the imperishable things we whispered, those
xxx/ellauri137.html on line 385: And, darling, we have said imperishable things
xxx/ellauri137.html on line 409: Of future worlds, from the abyss we cannot sound?
xxx/ellauri137.html on line 446: Will they, like suns, once bathed in those abysses,
xxx/ellauri137.html on line 464: We often said imperishable things,
xxx/ellauri137.html on line 504: We said imperishable things the while we kissed,
xxx/ellauri137.html on line 528: Having been laved in the unfathomable sea?
xxx/ellauri137.html on line 573:
xxx/ellauri137.html on line 612: Seaburn Publications Apr 2012
xxx/ellauri137.html on line 615: Seaburn Publications Dec 2010
xxx/ellauri137.html on line 634: Dancing to Mozart is a satire of Hollywood values and fantasies, Latin American dictatorships, Da Vinci Code conspirators, movie violence, magical realism, televangelists, mixed wrestling, extreme cosmetic surgery, and a host of other sensational idiocies that thrive on 21st century self-delusion. This whimsical contemporary “Candide” offers a trip through the world of out-of-control egos to a final revelation of ordinary common sense. The send-up is a mix of shrewd perception, lampoon, and wacko action that includes the Society of the Crystal Skull, the Opus Dopus, a female wrestling Amazon with one breast, an Arab who wants to recruit Islamic converts like an American billboard evangelist, two energetic film directors with crazy ideas, a rescue from captivity through “mind-invasion” (á la Inception) and a Hindu swami who tries to set all straight with a Bhagavad burrito. And a lot more.
xxx/ellauri137.html on line 641: If you're buying this trash for a class then you're a sucker, turn back now! Hopefully Edward isn't still teaching his own tasteless fan fiction in a college setting. It's a misunderstood teenager's journey through satire complete with crude, unoriginal and stereotypical takes on characters from the lens of a self insert hero amounting to little more than finger pointing. You'll be offended, sure, but with little substance left to interpret besides the authors very obvious discomfort with himself and others unlike him. (Make some new friends, Edward.) Beyond being ridiculous as a required reading piece for a class, actually paying for this garbage is insulting, and of course it is an absolute drag to slog through. Nobody's going to publish this except on demand printing obviously and that's why you're buying it from Amazon!!!
xxx/ellauri137.html on line 729: Aamulla Hugh laittoi izelleen lautasellisen Weetabixiä ja lusikoi sen inhottavasti hörppien. Aamutakki avautuneena reittien kohdalta. Nick Ostler ja sen pikku japanilainen tyttöystävä meuhkasivat Fainwood Circlessä ohkasen kaapinseinän takana. Söpö japanitar vikisi ja uikutti. Ojensin kättä alemmaxi ja löysin samansuuntaisen todisteen. "Seku haralla" olisi ollut töitä, eli pieni sexuaalinen harassment olisi ollut paikallaan erkkerinkin puolella.
xxx/ellauri137.html on line 742: From 2003 to 2004, Harding competed as a professional boxer. Her life has been the subject of many books, films, documentaries, and academic studies. In 2014, two television documentaries were made about Harding´s life and skating career (Nancy & Tonya and The Price of Gold), inspiring Steven Rogers to write the film I, Tonya in 2017, in which Harding was portrayed by Australian actress Margot Robbie. In 2018, she was a contestant on season 26 of Dancing with the Stars, finishing in third place. In 2019, she won season 16 of Worst Cooks in America: Celebrity Edition.
xxx/ellauri137.html on line 751: The novel features a passionate romance between Rei Shimura and Hugh Glendinning, the Scottish lawyer. Though the romance was not very realistic, I think it added an exciting and entertaining element to the novel. The first person point-of-view from which the novel is narrated allows the audience to truly understand the good and the bad of Rei’s character. She is independent to a fault but extremely loyal. She wants to immerse herself in Japanese culture, yet she rejects the social norms of society when they conflict with her desires. She is passionate about her interest in history and antiques, but logical by staying on as a teacher. The contradictions make her human and contribute to the reality of the novel. While mystery was not entirely believable, it was in no way predictable and I genuinely found the plot to be exciting. The Salaryman’s Wife, fits into the detective fiction tradition as most closely as a cozy, however the urban setting and the inclusion of graphic sex scenes contradict that classification
xxx/ellauri137.html on line 753: While the immersed-in-Japan aspect of the book was well-researched and interesting (and accurate, as far as I could tell), the mystery and romance were not so well-done. For one thing, it was hard to care about the woman who got murdered, since we only saw her once and she wasn't that nice or interesting, and it wasn't clear why the protagonist cared enough about her to go and investigate the whole thing. Maybe it was the money. In addition, cliched attempts on the protagonists life seemed unrealistic, and when we finally discovered who the murderer was, it felt more like a random pulling of a number out of a hat than the one true solution.
xxx/ellauri137.html on line 757: Suzy I agree with you entirely about the romance/relationship angle in this (and all her) books. I find the descriptions of life in Japan & art history engrossing, but the shift in to her personal life is shallow and inexplicable. I frequently stare at those paragraphs wondering, what's Rei's problem, whats Massey's problem? Rei's choice of friends are also pretty bad.
xxx/ellauri137.html on line 763: Everyone who knew me at this point knows that I dislike first person narratives and it must be an absolutely amazing story for me to overcome that strong, strong dislike. In this case because I had to follow Rei's every thought, I couldn't help but judge her for them and find her bratty and ...in need of common sense.
xxx/ellauri137.html on line 765: Which ties me to the second point 2) The love interest. Who's a Caucasian Man (I will now abbreviate this as CM in all my future reviews with a WOC protagonist, I think) who overrides Rei's spoken opinion at so, so often that...okay Rei, if someone just tried to murder you in your room and you asked the hotel for a new room, DON'T LET THAT CM THAT YOU'VE KNOWN FOR LESS THAN TWO DAYS OVERRIDE YOUR OPINION AND FORCE YOU TO STAY OVERNIGHT WITH HIM! The fact that she ends up going along with HIS opinion nearly all the time 2a) DOES NOT EXCUSE HIS BEHAVIOR and 2b) is grating like nails on chalkboard.
xxx/ellauri137.html on line 768: As I´ve said, this was written in 97, so the opinions are bound to be a little dated. However, THIS is 2014 and the implications (however unintentional) of the narrative in this book made me too uncomfortable to finish reading it.
xxx/ellauri137.html on line 773: The one stand-out annoyance for me was unexpectedly hitting upon yet another plot relying upon "rescuing" a female character from her sordid life of sex (or nearly-sex) work: hostessing, in this case. She's told she's "better" than that which means she should make less money doing something more honorable. It makes me want to write to the author and say she could do so much BETTER than write a book that hooks readers immediately with an erotically-charged story of sexual assault on a crowded train. I´m not mad at her, though, for giving the majority of readers what they want; just a pet peeve of mine.
xxx/ellauri137.html on line 797: She met her husband, a Navy medical officer, during that time and they moved to Japan in 1991. During the two years there she taught English, studied Japanese and wrote fiction. In December 1998, Sujata and her husband Tony adopted a baby daughter, Pia, who was born in South India. They live in Baltimore, Maryland.
xxx/ellauri137.html on line 807: Hän otti muutaman televisiodraamaroolin 1990-luvun lopulla ja palasi valkokankaalle taiwanilaisissa elokuvissa Cabbie (2000) ja Peony Pavilion (2001). Hän näytteli kiitettyä vuoden 2002 elokuvaa The Twilight Samurai , joka merkitsi Miyazawan täyden paluun ja on edelleen hänen tunnetuin roolinsa sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Hän näki lisää menestystä elokuvassa The Face of Jizo ja Tony Takitani (2004), ja hän sai useita tunnustuksia teoksista Pale Moon (2014) ja Her Love Boils Bathwater (2016).
xxx/ellauri138.html on line 84: Many of his speeches are now available for free on social media platforms like YouTube and Instagram.
xxx/ellauri138.html on line 107: Eker’s writing and speaking often focus on his concept of the "Millionaire Mind," a collection of "mental attitudes that facilitate wealth." This theory proposes that we each possess a "financial blueprint," or an "internal script that dictates how we relate to money," and that by changing this blueprint people can change their ability to accumulate wealth.
xxx/ellauri138.html on line 109: Other theories attributed to Eker include the concept that people unwilling to make major sacrifices in order to succeed "play the role" of the victim and deny that they have control of their own situations. Instead they should play the role of the perpetrator and take control of the victim. Another concept is that guilt prevents seeking wealth and that "thinking about wealth as a means to help others" relieves this guilt and enables wealth accumulation.[citation needed]. LOL.
xxx/ellauri138.html on line 114:
xxx/ellauri138.html on line 121:
xxx/ellauri138.html on line 124: Nojaa, tuo on nyt taas tuota. Ei Roope Ankka kyllä ihaile Kroisos Pennosta tai Kulta-Into Piitä, vaan kadehtii. Kyllähän se varmaan onkin niin, että röyhkeämmät rikastuvat enemmän, koska ne kyynärpäilevät ja vitut välittävät kuinka kaverille käy. Antaa victimien ostaa tontteja jotka on suota tai vuorenseinämää. Taitaa silti olla todennäköisempää, että Kelju Korppikotkaa on onni potkaissut ja siitä ylpistyneenä Juhona se vaan luulee että se on saanut jotain ize aikaan. Tapa se Elmeri, huutavat muut Nakke Nakuttaja muurahaiset maan tasalta Elmerille, joka on lennähtänyt trendielefantin päälle. Kylnää uuden maailman motivoivat mölyapinat on syvältä, kuinka tollasia voi ollakaan. Aika tavallista on, etne ensin tunaroivat bisnexissä ja sit rupeavat pitämään tota älämölöä. Vielä pöntömmät wannabeet potkasee ne vahingossa maailman hölmöimmän kansakunnan kassakaapin päälle.
xxx/ellauri138.html on line 170: The Heisman Memorial Trophy (usually known colloquially as the Heisman Trophy or The Heisman) is awarded annually to the most outstanding player in college football. Winners epitomize great ability combined with diligence, perseverance, and hard work.
xxx/ellauri138.html on line 195: Ei vaan niinkö Marxia tai Freudia tai Darwinia tai Stalinia tai Hitleriä tai Maoa ei olis ollut olemassa - jopa niinkö ettei Sinclair Lewisia ois ollut olemassa. Ihan niin kun Babbittia olisi koskaan kirjoitettu, Coleman Peppu ajatteli. Ihan niin kuin edes tuota kaikkein yksinkertaisinta fiktiota ei olisi päästetty
xxx/ellauri138.html on line 196: Detroitiin aiheuttamaan pienen pientä hämminkiä. (Mitä vittua se paasaa nyt, Babbitthan on Peppu ize (kz. albumi 107, aatteellisesti prikulleen samanlainen me-first kakka antikommunisti.)
xxx/ellauri138.html on line 198: Tuhon vuosisata (20. siis) joka kiertelee ja tuhoaa jutkurottia enemmän kuin mikään aiempi - miljoonat ja taas miljoonat tavalliset koukkunokat joutuvat kärsimään menetyksen toisensa perästä, julmuuden toisensa perästä, pahuuden toisensa perästä. Enemmän kuin puoli maailmaa joutui alistumaan patologiselle sadismille (ml kommunismille) yhteiskuntakäsitteenä, julman verovainon pelko säätelee ja kahlehtii kokonaisia yrittäjäyhteisöjä, yrittäjäyksilön elämän alennustila organisoidaan ja viedaan läpitte historiassa aikaisemmin tuntemattomassa mittakaavassa, vasemmiston aaterikolliset hajottavat ja orjuuttavat kansakuntia ja riistävät niltä kaiken kaiken, väestö demoralisoituu niin että se aamuisin sängystä noustessaan on kuin Babbitt: ei tunne pienintäkään halua kohdata uutta päivää, valkoinen nymfetti olikin vaan unta ja tytär käyttää väärää pahanhajuista hammastahnaa, kaikki tämän vuosisadan kammottavat koetinkivet!
xxx/ellauri138.html on line 206: Wylie applied engineering principles and the scientific method quite broadly in his work. His novel The Disappearance (1951) is about what happens when everyone suddenly finds that all members of the opposite sex are missing (all the men have to get along without women, and vice versa). The book delves into the double standards between men and women that existed prior the women's bowel movement of the 1970s, exploring the nature of the relationship between men and women and the issues of women's rights and homosexuality.
xxx/ellauri138.html on line 208: Wylie's book of essays, Generation of Vipers (1942), was a best-seller during the 1940s and inspired the term "Momism" (excessive attachment to or domination by one's mother). Some people have accused Generation of Vipers of being misogynistic. His only child, Karen Pryor, is the author of a classic book for breastfeeding mothers, Nursing Your Baby, and has commented that her father was far from being a misogynist. Wylie's daughter, Karen Pryor, is an author who became the inventor of animal "clicker" training. Wylie's niece Janice Wylie, the daughter of his brother Max Wylie, co-creator of The Flying Nun, was murdered, along with her roommate Emily Hoffert, in New York in August 1963, in what became known as the "Career Girls murders" case.
xxx/ellauri138.html on line 219: Gloria Grey was born Maria Dragomanovich in Portland, Oregon in 1909. She was educated in San Francisco, California. Her career was spent chiefly during the 1920s in Hollywood, and the 1940s in Argentina. She was given praise for her starring role in the 1924 adaptation of Gene Stratton-Porter's A Girl of the Limberlost, which garnered her the honor of being selected as one of the WAMPAS Baby Stars in 1924. She also sang Jingo etc kneeling beside two black-and-white kids in a tub, (but not the juicy parts), and alleged got arrested because of indecency. Grey was found deceased in bed at her mother's home in Hollywood, California on November 22, 1947, having succumbed to a two-month bout of influenza. She was survived by her husband, Argentine magazine editor Ramón Romero, and their daughter, whose name is unmentionable. 'Oh By Jingo' sung by Gloria Grey (colorized) Shortly Before Her Arrest...(Allegedly). "I din't know there were nude kids in the tub, a black male and a white female in fact." The little pickaninny boy looks slightly shocked.
xxx/ellauri138.html on line 221: aby_Stars_1932.jpg" />
xxx/ellauri138.html on line 222:
xxx/ellauri138.html on line 246: Filoktetes oli Akilleen kantabaarin kavereita, pahantuulinen pahanhajuinen jousimies jonka jalka oli turvonnut ja pirun kipeä kun kärmes oli purrut sitä siihen, tai nuoli osunut. Seija ja Krista molemmat inhoavat kärmeitä, kuinka ne kiemurtavat ja nostaa päätänsä, lipoen 2-haaraisella kielellä. Eine kyllä ole limaisia, ennenkuin ne tulee ulos kolosta. Ilmaisia kyllä mennen tullen.
xxx/ellauri138.html on line 263: Caro Llewellyn said that "Philip Roth: The Biography" distorted his friendship with the novelist: "My intimacy with Philip was not in keeping with the story Blake was trying to make. Write." In the biography, Bailey identifies her by the pseudonym Mona. He describes how she and Roth went through each other and were physically intimate but never had sex because he was unable to, even after taking Viagra. But Llewellyn said the scene Bailey described never happened, not quite like that.
xxx/ellauri138.html on line 269: Literary history is full of moments of betrayal, when trusted confidants defied the wishes of the authors. Max Brod ignored Franz Kafka's order to burn his unpublished manus and diaries. Vladimir Nabokov and Philip Larkin's instructions to destroy the unpublished manus were rescinded by the heirs and executors, who not only retained but published them. Bailey did not publish Roths samizdats.
xxx/ellauri138.html on line 288: This was the second defibrillator he'd had after the first had to be replaced. Philip's original defibrillator had pride of place on the kitchen table. When he first handed it to me, I had no idea what it was and palmed the smooth metal disc in my hand. I almost dropped it when he started laughing and told me its original purpose. Over time, I came to appreciate it too and when I was alone in the kitchen, I often picked it up and held it in my hand. We called each other Toots. I found out Philip died when a friend called me at work. I swivelled around in my office chair and googled Philip Roth. There he was on the front page of The New York Times. Dead.
xxx/ellauri138.html on line 298: When Philip and I were in the country together he religiously tuned into Susan Kennedy's Big Band Hall of Fame on WMNR each Saturday night before dinner. He loved to sing along to Frank Sinatra and the Andrews Sisters and often quizzed me about the tracks. Sometimes we danced. One year he gave me a portable radio for my birthday so I'd be able to listen to Susan at home when we weren't together.
xxx/ellauri138.html on line 303: One day Philip handed me the manuscript of Notes for My Biographer. 'Take it,' he said, holding out the stack of pages held together by a large rubber band.'I want you to read it.' The book was a rebuttal to Claire Bloom's Leaving a Doll's House, Philip's ex-wife's account of their marriage, which was published in 1996. Many of the stories he'd already told me. He'd talked a lot to me about both Claire and his first wife, Margaret Martinson.
xxx/ellauri138.html on line 306: Philip wanted the book published. But no one would touch it for fear of the lawsuit Bloom might bring against them. At one point we discussed the idea of Philip offering to pay any damages arising from any legal case brought by Claire. More than anything, Philip wanted to put the record straight. I wanted for him to be able to put the record straight. I knew how forcefully he'd been struck and blindsided by Leaving a Doll's House. After its publication, Philip told me New York magazine published a photo of him on its front cover with the word 'MISOGYNIST' written across it. Philip went into hiding.
xxx/ellauri138.html on line 357: Siitä missä spekulatiivinen ajattelu lakkaa, ja se lakkaa todellisen elämän parissa, alkaa siis todellinen, positiivinen tiede, ihmisten käytännöllisen toiminnan, heidän käytännöllisen kehitysprosessinsa esittäminen. Loppuvat korupuheet tietoisuudesta, todellisen tiedon on tultava niiden tilalle. Todellisuuden esittäminen riistää elinympäristön itsenäiseltä filosofialta. Sen tilalle voi tulla korkeintaan yhteenveto yleisluonteisimmista tuloksista, jotka ovat abstrahoitavissa ihmisten historiallisen kehityksen tarkastelusta. Todellisesta historiasta irrotettuina noilla abstraktioilla ei ole sinänsä mitään arvoa. Ne voivat kelvata ainoastaan helpottamaan historiallisen aineiston järjestämistä, osoittamaan sen yksityisten kerrostumien järjestystä. Mutta toisin kuin filosofia nuo abstraktiot eivät anna mitään reseptiä tai kaavaa, jonka mukaan historiallisia aikakausia voitaisiin sovitella paikoilleen. Päinvastoin, vasta sitten vaikeus alkaakin, kun aineistoa käydään tarkastelemaan ja panemaan järjestykseen — olipa kysymys jostain menneestä aikakaudesta tai nykyajasta — kun käydään käsiksi sen todelliseen kuvaukseen. Näiden vaikeuksien voittaminen riippuu edellytyksistä, joita ei suinkaan voida esittää tässä yhteydessä, vaan jotka käyvät selville vasta tutkittaessa todellisen elämisen prosessia ja kunkin aikakauden yksilöiden toiminnan tuloksia. Otamme tässä käsiteltäväksi eräitä noista abstraktioista käyttääksemme niitä ideologian vastaisesti ja selittääksemme ne historiallisten esimerkkien valossa.
xxx/ellauri139.html on line 182: Kukas muu se äskettäin uhos yhtä asiattomasti kauneudesta? Joo se oli Nabokov. Oliko vastauksesta sinulle hyötyä? Ei. Ihan paskapuhetta. Vittu nää jenkit on sitten mauttomia. Just sitä, mauttomia. Ennen kaikkea. Niikö et joku alkaa rähjätä naapurille jossain Nykin kämäsessä taidenäyttelyssä kun toisen puhelin alkaa hälyttää. "Voisin tappaa sinut". Joo, tapa vaan. Kyseessä oli vielä joku Pollock, 40-luvun jenkki maalintuhertaja jonka taulu Nro 1A näyttää koiranoxennuxelta lumisessa puskassa. Tai sängyn alta löytyneeltä villakoiralta. Vittu miten kaikki henkilöt joiden ajatuxiin Peppu paneutuu muuttuu vastustamattomalla voimalla uusixi identtisixi Pepuixi. Niinkö toi Delroux. Sama onko ne nuoria vai vanhoja, naisia tai miehiä, kaikki ne on Peppuja. Never mind the Bollocks. Phil kammosi kuolemaa yli kaiken. Se oli nuuka mies, säästi käytöstä poistetut sydäntahdistimet. Lähetti Bloomille 30 hopearahan laskun konsultaatiosta nukkekodissa.
xxx/ellauri139.html on line 189: Asko Jukka Korpela on essessään Dostojevskin Idiootista. Tää on varmaan se sama idiootti Jukka "Yucca" Korpela jolla oli netissä tietoa merkkijoukoista. Idiootti tarkoittaa yxityishenkilöä, originellia, joka ei lähe mukaan yhteisöllisyyteen. Tollasta kuin Philip Roth. Rothilla vilisee samoja kvasiuskonnollisia ällösanoja kuin Dostolla: ylpeys häpeä selitys merkitys. Merkitys on erityisen ällö. Semantiikkaa. Mikä on tän kaiken tarkoitus? Ken voi sen tietää. Kaikki tietävät. Doston armo ja nöyristely kyllä puuttuu kiivaalta juutalaiselta Rothilta. Kabulissa on jälellä 2 jutkua jotka on riidoissa, käy eri synagoogissa. Hyi häpeä. Pahempia kuin Antero. Teidän armonne. Saako olla pikkuleipiä?
xxx/ellauri139.html on line 199: Ippolit is a 17-year-old boy who is dying of tuberculosis. An ardent nihilist, he yearns to be taken seriously and attempts to dramatically leave the world. He delivers rambling, self-absorbed, nihilistic speech entitled “A Necessary Explanation” to Myshkin, Nastasya, and Rogozhin, and many others at a party at Lebedev’s dacha. After this, he attempts to commit suicide by shooting himself with the gun he’s had since he was a child. This entire plan backfires, as everyone grows bored with his speech, and when it comes time to kill himself he fails to do so because there is no cap in the gun. After this incident, Ippolit’s illness shows progress and he eventually dies.
xxx/ellauri139.html on line 206: As the beginning of the conclusion shows, the end to the novel can hardly be considered a happy one. In most cases, whatever positive transformations the characters underwent through their friendship with Myshkin unravel, either because they were unable to sustain the wisdom they learned from him or because they were so traumatized by the cruel absurdity of their life that they are reduced to a state of helplessness.
xxx/ellauri139.html on line 217: (2) He is struck by how perceptive and on the ball the ball-less Myshkin is about a lot of things.
xxx/ellauri139.html on line 219: (3) He had a really awful nightmare about being attacked by a horrible Kafkaesque scorpion-monster thing in his bedroom. In the dream, his mom called in his actually-dead dog to kill this reptilian thing, and it bites the dog while the dog is biting it.
xxx/ellauri139.html on line 223: (4) Ippolit tries to figure out the point of living for two weeks. On the one hand, why not just die now and get it over with? But on the other hand, he feels like it's actually only now that he has a death sentence of sorts that he has really started to live. (Which, okay, guys, remember the story Myshkin told about the condensed man and how full of life his last few hours must be? There is definitely more to the idea that the person who knows he is about to die lives a very full life at the end—as Dostoevsky himself experience at his staged execution.)
xxx/ellauri139.html on line 225: (5) Ippolit is furious at the people he sees around him, each living life and having a lot of life to live. How could they be complaining about anything? If only he could have the rest of his life in front of him, then he'd really show everyone.
xxx/ellauri139.html on line 235: Jotain jönsistynyttä Tanakkalan habituxessa kyllä on.
xxx/ellauri139.html on line 253: Dostojevskajan (puolison) ilmoituksen mukaan myös rakkaudessa lapsiin on omaelämänkerrallinen luonne. Myshkinin muistelu koskien sitä kuinka hän Sveitsissä tapasi lauman koulusta juosten palaavia lapsia, kuuluu kirjailijan muistoihin Dresdenistä. Rusakko ja Nabokov tulee ezimättä mieleen. Ihanteena lapsen kaatiot, "sureskeleva" talonpoikaistyttö Marie. Ruhtinas on kasvanut lasten keskellä, kanssakäymisessä luonnon kanssa, kaukana tästä säätyläisporvalillisuudesta.
xxx/ellauri139.html on line 310: "Minua miellytti se, että Te pidätte parhaana Idioottia. Kuvitelkaa, että olen tämän arvion kuullut jo 50 kertaa, ellen enemmän. Kirjaa ostetaan joka vuosi ja joka vuosi jopa yhä enemmän. Minä sanoisin Idiootista, että kaikki puhuvat siitä minulle, kuinka se on paras teokseni, sillä on erityinen paikka mielessäni, se minua suuresti tyydyttää ja miellyttää". Nabokovin mielikirja oli Lolita.
xxx/ellauri139.html on line 329: ‘The Eve of St. Agnes’ begins with the setting, the eve of the Feast of St. Agnes, January 20th (the Feast is celebrated on the 21st). It is horribly cold outside. A Beadsman, a professional man of prayer, is freezing in his church. He briefly hears music from the house that the church abuts. They are preparing a celebration and the guests all arrive in a burst of expensive clothing and plumage.
xxx/ellauri139.html on line 331: Within the castle, Madeline, one of the main characters of this story is stuck dancing amongst the guests. She has been informed by older women that this is a night during which a virgin lady, after following certain rituals, might in her dreams see the image of her true love. She is distracted by these thoughts and unable to enjoy the dance.
xxx/ellauri139.html on line 339: The two are able to make out outside the home without arousing suspicion and ‘The Eve of St. Agnes’ concludes with two characters, Angela, and the Beadsman, dying; their death acting as a symbol of a new generation that is now the focus of the world. This is one of Keaz' most loved poeams, with a wonderful happy ending (except for Angela and Beadsman).
xxx/ellauri139.html on line 595: No uttered syllable, or, woe betide! Und sagte kein einziges kleines Wort,
xxx/ellauri139.html on line 606: Innumerable of stains and splendid dyes, Hienoja värejä ja kaikenlaista muuta huvia,
xxx/ellauri139.html on line 659: A table, and, half anguish’d, threw thereon Housuista, siihen jää hupparikin harmaa.
xxx/ellauri139.html on line 725: “Made tuneable with every sweetest vow; Ellen erehdy: se oli pehmeä kuin Aunella.
xxx/ellauri139.html on line 771: “There are no ears to hear, or eyes to see,— Kabinetin äijät pian alkaa yskii sekä räkäseen,
xxx/ellauri139.html on line 813: Keats, John. Lamia, Isabella, The Eve of St. Agnes, and Other Poems. London: Talor and Hessey, 1820.
xxx/ellauri139.html on line 821: Dostoon liittyvien kliseiden viidakossa alkoi kiinnostaa mixi Ippolitin välttämätön selitys (s. 597/954) entitled “A Necessary Explanation” to Myshkin, Nastasya, and Rogozhin, and many others at a party at Lebedev’s dacha. oli jenkkioppaan mielestä 'rambling, self-absorbed, nihilistic speech'.
xxx/ellauri139.html on line 864: Millevoye oli herkkä; se rakasti luontoa, ilmaisi mieluusti 1-kertaisia tunteita, kyhäili liikuttavia tauluja. Apinan sielun masixisia kieliä on sen koommin soitettu vahvemmalla haballa; silti vittu jotkut sen biiseistä ansaizee jäädä jälelle. Lehtien putous olisi pikku herkkupala ilman tota onnetonta Epidauroxen oraakkelia.
xxx/ellauri139.html on line 939: Sans remarquer l’absence d’un convive !… Huomaamatta yhden juhlijan sieltä puuttuvan!
xxx/ellauri139.html on line 963: Ciel, pavillon de l’homme, admirable nature, Taivas, apinan paviljonki, ihailtava luonto,
xxx/ellauri139.html on line 1013: Ciel, pavillon de l’homme, admirable nature, Taivas, apinoiden paviljonki, ihailtava luonto,
xxx/ellauri139.html on line 1031: En 1775 paraît sa première pièce majeure Le Dix-huitième siècle. C’est une satire en vers qui donne la caricature de son temps ; la philosophie y est le principe de la « chute des arts », de la « perte des mœurs ». Tout y est matière à charge : la bourgeoisie, la noblesse, le clergé libertin ; la littérature du moment y est passée au peigne fin. Des généralités sociales, on passe bientôt aux attaques ad hominem ; à la fin de la satire, du reste, le nom honni paraît enfin : Voltaire. Le Dix-huitième siècle est véritablement à sa parution, et pour reprendre le mot de Huysmans, « un météore dans le champ littéraire » de l’époque. Il n'est pas de bon ton, La critique se dechaine.
xxx/ellauri139.html on line 1076: Né le 28 frimaire an XII (20 décembre 1803) sous le Consulat, à Lyon, 62 rue Pas Étroit (actuelle rue du Bât-d'Argent), Pierre François Lacenaire est le quatrième enfant et le deuxième fils de Jean-Baptiste Lacenaire, bourgeois et négociant lyonnais, et de Marguerite Gaillard, qui connaît treize grossesses entre 1799 et 1809. Kyllä meni kesken kovasti, jopa riitti Jean-Baptistella yritystä siementää. Non désiré de ses parents, il souffre de se voir préférer son frère aîné Jean-Louis, né le 19 frimaire an VIII (10 décembre 1799), il a notamment un sentiment d'abandon de sa mère et sera spolié de son héritage par son père.
xxx/ellauri139.html on line 1090: Victor Hugo l'évoque dans Les Misérables, troisième partie, livre VII, chapitre IV Composition de la troupe.
xxx/ellauri139.html on line 1209: Strangely, Raskolnikov begins to feel alarmed at the thought that Porfiry (joku poliisi) might think he is innocent. But Porfiry's changed attitude is motivated by genuine respect for Raskolnikov, not by any thought of his innocence, and he concludes by expressing his absolute certainty that Raskolnikov is indeed the murderer.
xxx/ellauri148.html on line 64: In the fall of his senior year, while his fellow students immersed themselves in writing theses, applying to graduate schools or kicking back and enjoying the good life, Michael J. McCormack '74 was busy starting another brain holiday. McCormack says he and his brother Brian McCormack wanted to do something to celebrate to the highly successful 1973 Arab-Israeli conflict.
xxx/ellauri148.html on line 73: Every November 21, the brothers incite people all over the world to take part in the celebration by saying "Hooray" to another 10 people. Its really cheap! No postage needed! McCormack himself can say "Hooray" in over 65 different languages, including Bantu, Inuit and Urdu. He can say "We won" in just two languages, American English and Hebrew, and "Haha you fuckers lost" in four, German, Arabic, Russian, and French.
xxx/ellauri148.html on line 79: He recently co-wrote Farewell to Arms, an interactive play about a high school reunion in which every member of the audience gets a seismic orgasm under a tree.
xxx/ellauri148.html on line 84: Though the success and long life of World Hooray Day came as a surprise, McCormack says that he has wanted to write and act since he was seven years old and is not surprised to find himself doing it (= wanting) still decades later. McCormack, who took off for New York City immediately after graduation, said that his time at Harvard, though enjoyable, did not influence his career path.
xxx/ellauri148.html on line 93: McCormack says that although he has probably led a less conventional life than many of his fellow graduates, he has no regrets.
xxx/ellauri148.html on line 95: The founder of his own holiday, the author of several of Mahatma Gandhi's books, and the one-time pen pal of figures as diverse as M/S Queen Elizabeth II and Whoopi Goldberg, McCormack knows exactly what comes next.
xxx/ellauri148.html on line 104: "I feel absolutely ready for pornographic movies," McCormack says. "It's this wild feeling of sturdiness and joy, kind of a creative euphoria."
xxx/ellauri148.html on line 107: For ten years, Savilino has been creating artisan leather goods meant to be simple, beautiful, and durable. Now, as Harvard returns to regular campus life, they have created custom totes meant to become an everyday necessity.
xxx/ellauri148.html on line 116: The Yom Kippur War, also known as the Ramadan War, the October Revolution, the 1973 Arab–Israeli War or the Fourth Arab–Israeli War, was an armed conflict fought from 6 to 25 October 1973 between Israel and a coalition of Arab states led by Egypt and Syria. The majority of combat between the two sides took place in the Sinai Peninsula and the Golan Heights — both of which were illegally occupied by Israel in 1967, and still are — with some fighting in African Egypt and northern Israel. Egypt's initial objective in the war was to seize a foothold on the eastern bank of the Suez Canal and subsequently leverage these gains to negotiate the return of the rest of the Israeli-occupied Sinai Peninsula.
xxx/ellauri148.html on line 120: Golda Meir reacted to the overture by forming a committee to examine the proposal and vet possible concessions. When the committee unanimously concluded that Israel's interests would be served by full withdrawal to the internationally recognized lines dividing Israel from Egypt and Syria, returning the Gaza Strip and, in a majority view, returning most of the West Bank and East Jerusalem, Meir was angered and shelved the document next to her stash of knotted french letters and Joshua's foreskin collection. The United States was infuriated by the cool Israeli response to Egypt's proposal, and Joseph Sisco informed Yitzhak Rabin that "Israel would be regarded responsible for rejecting the best opportunity to reach peace since the establishment of the state." Israel responded to Jarring's plan also on February 26 by outlining its readiness to make some form of withdrawal, say in some New York bank, while declaring it had no intention of returning to the pre-June 5, 1967 lines.
xxx/ellauri148.html on line 122: The US considered Israel an ally in the Cold War and had been supplying the Israeli military since the 1960s. Henry Kissinger believed that the regional balance of power hinged on maintaining Israel's military dominance over Arab countries, and that an Arab victory in the region would strengthen Soviet influence. Britain's position, on the other hand, was that war between the Arabs and Israelis could only be prevented by the implementation of United Nations Security Council Resolution 242 and a return to the pre-1967 boundaries. Fucking pudding heads.
xxx/ellauri148.html on line 124: Yom Kippur was actually a bad choice of day by Sadat, for Arabs were still weak after Ramadan, while Israeli women were staying home and men were in synagogues, so the roads were free and reserves were quickly rounded up from the yeshivas. Prior to the war, Kissinger and Nixon consistently warned Meir that she must not be responsible for initiating a Middle East war. On October 6, 1973, the war opening date, Kissinger told Israel not to go for a preemptive strike, and Meir grumblingly confirmed to him that Israel would not.
xxx/ellauri148.html on line 126: Other developed nations [who? were there any?], being more dependent on OPEC oil, took more seriously the threat of an Arab oil embargo and trade boycott, and had stopped supplying Israel with munitions. As a result, Israel was totally dependent on the United States for military resupply, and particularly sensitive to anything that might endanger that relationship. After Meir had made her decision, at 10:15 am, she met with American ambassador Kenneth Keating in order to inform the United States that Israel did not intend to preemptively start a war. It would be just an accident. An electronic telegram with Keating's report on the meeting was sent to the United States at 16:33 GMT (6:33 pm local time). A message arrived later from United States Secretary of State Henry Kissinger saying, "Don't preempt." At the same time, Kissinger also urged the Soviets to use their influence to prevent war, contacted Egypt with Israel's message of non-preemption, and sent messages to other Arab governments to enlist their help on the side of moderation. These late efforts were futile. According to Henry Kissinger, had Israel struck first, it would not have received "so much as a nail".
xxx/ellauri148.html on line 130: The Arabs committed a lot of atrocities on Israeli troops, like clipped their fingernails and used them as ashtrays (the troops, not the clippings.) One Moroccan volunteer was caught with a sack full of Israeli body parts to take home as souvenirs. It turned out to be Joshua's foreskin bonanza. No reports of corresponding atrocities from the Israeli side.
xxx/ellauri148.html on line 132: In the 1967 war, it seems the Israeli felt their grip was loosening: based largely on interviews with Israeli soldiers—conducted in 1967, and heavily censored at the time—Censored Voices documents Israeli soldiers “summarily executing prisoners and evacuating Arab villages in a manner that one fighter likened to the Nazis’ treatment of European Jews.”
xxx/ellauri148.html on line 161: Tää oli Moshelta hyvä veto sikäli että nää lisäyxet päihittää kristinuskon tärkeimmät vetolaastarit, lunastuskaupan luottokortin ja taivastoivon. Maimonides further explains in his work on the Halakhic code, the Yad haHazaqa (“The Strong Hand”), also known as the Mishne Torah (Second Torah) the view of redemption and the role Messiah will play. Maimonides summarizes the Jewish expectation of the Messiah. But the expectation of Messiah, is not limited to Maimonides comments, quotes from the Talmud, Targum, Midrash, Zohar and other writings give us a vivid picture of the expectation in the Jewish world of the times of Messiah. Messianic expectation in Rabbinic times (A.D.135-1750) and in the time of Yeshua may have changed over the years. For example in the time of Yeshua, The Temple existed and Israel was not scattered abroad as is the case today. In the days of Maimonides, there was no Israel and no Temple, and Jews were persecuted in Europe. Here we quote from Raphael Patai’s work, The Messiah Texts on pages 322-327, his translation of the Mishne Torah, Maimonides writes the following.
xxx/ellauri148.html on line 163: King Messiah will arise in the future and will restore the kingship of David to its ancient condition, to its rule as it was at first. And he will rebuild the Temple and gather the exiled of Israel. And in his days all the laws will return as they were in the past. They will offer up sacrifices, and will observe the Sabbatical years and the jubilee years with regard to all the commandments stated in the Torah. And he who does not believe in him, or he who does not await his coming, denies not only the [other] prophets, but also the Torah and Moses our Master. For, behold, the Torah testifies about him [the Messiah], as it is written,
xxx/ellauri148.html on line 167: And these are things which are explicitly stated in the Torah, and they comprise all the things which are said by the prophets. Even in the section “Balaam” it is said and there he prophesied about the two Messiahs: about the first Messiah who was David who saved Israel from the from the hands of its enemies, and about the last Messiah, who will arise from among David’s children and who will save Israel at the End. And there he says:
xxx/ellauri148.html on line 171: And think not that the Messiah must perform signs and portents and bring about new things in the world, or that he will resuscitate the dead, or the like. Not so. For, behold, R. Akiba was one of the greatest of the sages of the Mishna, and he was a follower of King Ben Koziba [Bar Kokhba], and he said about him that he was King Messiah. And he and the sages of his generation thought that he was King Messiah, until he was slain because of the sins. As soon as he was slain it became evident to them that he was not the Messiah. And the sages had asked of him neither sign nor a portent. And the essence of the matter is that the laws and ordinances of this Torah are forever and ever, and one must neither add to them or subtract from them.
xxx/ellauri148.html on line 175: It should not come to one’s mind that in the days of the Messiah anything in the customary order of the world will be annulled, or that there will be something new in the order of Creation. For the world will continue in its path. And that which Isaiah said, the wolf shall dwell with the lamb, and the leopard shall lie down with the kid (Isa. 11:6), is but an allegory and a riddle. The true meaning of it is that Israel will dwell in safety with the wicked of the idolaters who are likened to a wolf and a leopard….And all of them will return to faith of truth, and they will neither rob nor despoil, but will eat the things which are permitted, in pleasure, together with Israel, as it is written, The lion shall eat straw like the ox (Isa. 11:7). And likewise, all the similar things said about the Messiah are but allegories. And in the days of the Messiah it will become known to everybody what thing the allegory signified and to what thing it alluded.
xxx/ellauri148.html on line 177: The sages said that the only difference between this world and the days of the Messiah will be with regard to the enslavement to the kingdoms. It appears from the plain meaning of the words of the prophets that at the beginning of the days of the Messiah, there will be the war of Gog and Magog. And that prior to the war of Gog and Magog, a prophet will arise to straighten Israel and prepare their hearts, as it is written, Behold, I will send to you Elijah the prophet before the coming of the great and terrible day of the Lord (Mal. 4:5) And he will come not to declare the pure impure, or the impure pure; not to declare unfit those who are presumed to be fit, nor to declare fit those who are held to be unfit; but for the sake of peace in the world….And there are those among the sages who say that prior to the coming of the Messiah will come Elijah. But all these things and their likes, no man can know how they will be until they will be. For they are indistinct in the writings of the prophets. Neither do the sages have a tradition about these things. It is rather, a matter of interpretation of the Biblical verses. Therefore there is a disagreement among them regarding these matters. And in any case, these are mere details which are not of the essence of the faith. And one should definitely not occupy oneself with the matter of legends, and should not expatiate about the midrashim that deal with these and similar things. And one should not make essentials out of them. For they lead neither to fear nor to love [of God]. Neither should one calculate the End. The sages said, “May the spirit of those who calculate the End be blown away” But let him wait and believe in the matter generally, as we have explained.
xxx/ellauri148.html on line 179: In the days of King Messiah, when his kingdom is established and all Israel are gathered into it, the descent of all of them will be confirmed by him through the Holy Spirit which will rest upon him, as it is written, And he shall sit as a refiner and purifier of silver, and he shall purify the sons of Levi, and purge them as gold and silver ( Mal. 3:3), And he will first purify the Children of Levi and will say: “This is of priestly descent, and this is of Levitic descent.” And he will reject those who are not descended of Israel, as it written, And the Tirshatha [governor] said to them that they should not eat the most holy things till there stood up a priest with Urim and Thummin (Ezra 2:63) From this you learn that the presumption of descent will be confirmed, and those with established descent will be announced by the Holy Spirit. And he will establish the descent not from Israel [in general] but from each tribe and tribe. For he will announce that this one is from such and such a tribe, and this one from such and such a tribe….
xxx/ellauri148.html on line 186: Maimonides writes that if these events happen then the person is Messiah. Maimonides built on what the sages who preceded him expected, such as Rabbi Akiba who proclaimed Bar Kokhba was the Messiah.
xxx/ellauri148.html on line 190: Maimonides does a great job in condensing Jewish belief and expectation in the Messiah. The Jewish beliefs and expectations of the Messiah is wide and varied. Through the Talmud, and other writing we see the expectation of two Messiahs. One called Messiah Son of David, and the other Messiah Son of Joseph actually precedes the Messiah son of David and is killed in the battle of Gog and Magog. Messiah Son of David then asks the Lord to resurrect the slain Messiah Son of Joseph. The Babylonian Talmud refers to the relationship between these two Messiah’s.
xxx/ellauri148.html on line 193: 10 And I will pour on the house of David and on the inhabitants of Jerusalem the Spirit of grace and supplication; then they will look on Me whom they pierced. Yes, they will mourn for Him as one mourns for his only son, and grieve for Him as one grieves for a firstborn. Zechariah 12:9-10
xxx/ellauri148.html on line 195: And the land shall mourn (Zech. 12:12). What is the reason of the mourning? R. Dosa and the rabbis differ about it. R. Dosa says: “[They will mourn] over the Messiah who will be slain, “ and the say; “[The will mourn] over the Evil Inclination which will be killed [in the days of the Messiah]…” Babylonian Talmud Sukkah 52a[7]
xxx/ellauri148.html on line 197: The rabbis have taught; The Holy One, blessed be He, will say to Messiah ben David, may he be revealed soon in our day!; “Ask of Me anything, and I shall give it to you, for it is written, The Lord said unto me, Thou art my son, this day have I begotten thee, ask of Me and I will give the nations for thy inheritance (Psalms 2:7-8)” And when he will see that Messiah ben Joseph will be slain, he will say before Him: “Master of the World! I ask nothing of you except life! God will say to him: “Even before you said, ‘life,’ your father David prophesied about you as it is written, He asked life of Me, Thou gavest it him (Ps. 21:5) Babylonian Talmud Sukkah 52a
xxx/ellauri148.html on line 205: The idea of a “Suffering Messiah” to many in Judaism is a Christian concept, this is not the case however. In some rabbinical traditions, the Messiah, who was one of the first thoughts of God, is in heaven waiting for the day of redemption. In heaven, Elijah and the patriarchs attend to, him. In one scene, from the Talmud the Messiah sits at the gates of Rome unwinding and winding bandages of the suffering and poor, waiting for the call.
xxx/ellauri148.html on line 207: R. Y’hoshu’a ben Levi once found Elijah standing at the entrance of the cave or R. Shim’on ben Yohai…He asked him: “When will the Messiah come?” He said to him: “Go, ask him himself” “And where does he sit? “At the entrance of the city [of Rome]” “And what are his marks?” “His marks are that he sits among the poor who suffer of diseases, and while all of them unwind and rewind[the bandages of all their wounds] at once, he unwinds and rewinds them one by one, for he says, ‘Should I be summoned, there must be no delay.’” R. Y’hoshu’a went to him and said to him; “Peace be unto you, my Master and Teacher!” He said to him: “Peace unto you, Son of Levi!” He said to him: when will the Master come?” He said to him: “Today.” R. Y’hoshu’a went to Elijah, who asked him; “What did he tell you?” R. Y’hoshu’s said “[He said to me:] Peace be unto you, Son of Levi!” Elijah said to him: “[By saying this] he assured the World to Come for you and your father.” R. Y’hoshu’a then said to Elijah: “The Messiah lied to me, for he said ‘today I shall come,’ and he did not come.” Elijah said: “This is what he told you: 'Today', If you but hearken to His voice’ (Ps. 95:7) (Babylonian Talmud Sanhedrin 98a)[12]
xxx/ellauri148.html on line 213: The Jewish Bible and rabbinical writers clearly teach the role of Elijah as forerunner of the Messiah. The final last prophet, Malachi foretells the coming of Elijah, who caught up into heaven, awaits the great terrible day of the Lord, when he will be revealed to Israel.
xxx/ellauri148.html on line 222: Today, the Jews every year commemorate the wait for Elijah at the Passover Seder meal; he is welcomed in every Jewish home with a large goblet of wine placed in the middle of the festive table for him. If he doesn't come, the guests present gobble the wine. According to some traditions there is a 45 day period following the death of Messiah Ben Joseph, before and the appearance of Messiah Ben David, its during this period, Elijah the forerunner of the Messiah makes his appearance.
xxx/ellauri148.html on line 224: Elijah said to Rav Y’huda the brother of Rav Sala the Pious: “The world will exist for no less than eighty-five jubilees [that is, 85*50 = 4250 years], and in the last jubilee the Son of David will come.” He asked him: “In its beginning or at its end?” He answered: “I do not know.” [Rav Y’huda then asked:] “Will it [the last jubilee] be complete or not?” He said to him: “I do not know.” Rav Ashi said; “This is what Elijah told him; ‘Until the last jubilee expect him not; from then on expect him.’” So no hurry, there's another 260 jubilees (1300 years) or thereabouts to go. Babylonian Talmud Sanhedrin 97b[14]
xxx/ellauri148.html on line 232: 2 "Son of man, set your face against Gog, of the land of Magog, the prince of Rosh, Meshech, and Tubal, and prophesy against him, 3 "and say, 'Thus says the Lord God: "Behold, I am against you, O Gog, the prince of Rosh, Meshech, and Tubal.11 to take plunder and to take booty, to stretch out your hand against the waste places that are again inhabited, and against a people gathered from the nations, who have acquired livestock and goods, who dwell in the midst of the land. 23 "Thus I will magnify Myself and sanctify Myself, and I will be known in the eyes of many nations. Then they shall know that I am the Lord." ' Ezekiel 38:2,3,11,23
xxx/ellauri148.html on line 238: Behold I will make Jerusalem a cup of staggering unto all the peoples round about (Zech. 12:2). What is “cup of staggering”? [It means] that He will in the future make peoples drink the cup of staggering of blood….when they [Gog and Magog] go up there, what do they? They assign two warriors to every one of the Children of Israel. Why? So that they should not escape. When the heroes of Judah ascend and reach Jerusalem, they pray in their heart…In that hour the Holy One, blessed be He, gives heroism to Judah and they draw their weapons and smite those men on their right and on their left, and slay them (Midrash Tehillim, Psalm 119, ed. Buber pp. 488-89)
xxx/ellauri148.html on line 244: In the end of day, the armies opposed to Israel will be lead according to Rabbinical tradition by a man named Armilus who is the son of Satan, who the world worships as god and Messiah. He leads the nations against Israel and kills Messiah ben Joseph (Ephraim) and is then killed by Messiah ben David in the end. In one Jewish tradition Armilus is even called the Antichrist. He will persecute Israel, and be victorious over them for a time of testing.
xxx/ellauri148.html on line 252: The Hebrew Bible and rabbinical writing both teach the Messiah will come upon the clouds in the end of days to rescue his people from the nations.
xxx/ellauri148.html on line 256: R. Alexandri said: “R. Y’hoshua’a ben Levi explained: ‘If they will be righteous, [the Messiah will come] on the clouds of heaven (Daniel 7:13); if they will not be righteous, [he will come] as a poor man riding upon an ass (Zech. 9:9)….King Shabur [Sapur] said to Sh’muel: “You say that the Messiah will come upon an ass; I shall send him a well-groomed horse.” He answered “do you, perchance, have a horse of a hundred colors?” Babylonian Talmud Sanhedrin 98a[20]
xxx/ellauri148.html on line 262: Maimonides in his Thirteen Articles of Faith, states belief in resurrection is an essential part of Judaism. The 12th article is faith in a personal Messiah, and the 13th is the resurrection. According to rabbinical teaching, the resurrection is linked to the coming of the Messiah. When the Son of David comes, the first person resurrected, will be the Son of Joseph, then the rest of Israel.
xxx/ellauri148.html on line 266: R. Hiyya bar Yosef said: “In the future the pious will sprout up and emerge in Jerusalem, as it is said, They will blossom out of the city like grass of the earth (Ps. 72:16)… And they will rise up in their garments, as can be concluded from the wheat; If the wheat, which is buried naked, rises in several clothes, how much more so the pious who are buried in their clothes.” Babylonian Talmud Ta’an 2 a[22]
xxx/ellauri148.html on line 268: Our master said two things in the name of R. Helbo: Why did the Fathers love to be buried in the Land of Israel? Because the dead of the land of Israel will be the first to come to life in the days of the Messiah, and they will eat [enjoy] the years of the Messiah. And R. Hama bar R. Hanina said: “He who dies abroad and is buried there, two deaths are in his hand….” R. Simon said: “If so, the righteous who are buried abroad will be the losers? [Not so,] for what does the Holy One, blessed be He, do? He hollows out the earth before them, and makes them into something like a skin bottle, ant they will roll and come until they reach the Land of Israel. And when they reach the Land of Israel He put the spirit of life into them they stand up.” (Midrash Tan. Buber, 1:214)[23]
xxx/ellauri148.html on line 272: The Messiah is the Son of David who will rule on David’s throne for eternity. The city from which Messiah will rule will be Jerusalem according to the Bible and rabbinical tradition. In the time of Messiah, Jerusalem will be transformed into the city of King Messiah.
xxx/ellauri148.html on line 274: 2 Now it shall come to pass in the latter days That the foreskin mountain of the Lord´s house Shall be established on the top of the mountains, And shall be exalted above the hills; And all nations shall flow to it. 3 Many people shall come and say, "Come, and let us go up to the mountain of the Lord, To the house of the God of Jacob; He will teach us His ways, And we shall walk in His paths." For out of Zion shall go forth the law, And the word of the Lord from Jerusalem. Isaiah 2:2-3
xxx/ellauri148.html on line 276: 7 Of the increase of His government and peace There will be no end, Upon the throne of David and over His kingdom, To order it and establish it with judgment and justice From that time forward, even forever. The zeal of the Lord of hosts will perform this Isaiah 9:7
xxx/ellauri148.html on line 278: Rabba said in the name of R. Yohanan: “Jerusalem of this World is not like Jerusalem of the World to Come. Jerusalem of This world—anybody who wants to go up to visit her, can do so; but to Jerusalem of the World to Come only those can go up who are invited to come…” And Rabba said in the name of R. Yohanan: “In the future, the Holy One, blessed be He, will elevate Jerusalem by three parasangs…Resh Laqish said: “In the future the Holy One, blessed be He, will add to Jerusalem a thousand gardens, a thousand towers, a thousand fortresses, and a thousand passages, and each of them will be like sepphoris in its tranquil days, and there were in it 180,000 marketplaces of merchants of pot dishes.” (Babylonian Talmud Bab. Bath. 75b)[24]
xxx/ellauri148.html on line 286: Enraged by these measures, the Jews rebelled in 132, the dominant and irascible figure of Simeon bar Kosba at their head. Reputedly of Davidic descent, he was hailed as the Messiah by the greatest rabbi of the time, Akiva ben Yosef, who also gave him the title Bar Kokhba (“Son of the Star”), a messianic allusion. Bar Kokhba took the title nasi goreng (“prince”) and struck his own coins, with the legend “Year 1 of the liberty of Jerusalem.”
xxx/ellauri148.html on line 342: 28 Sep Tuesday World Rabies Day
xxx/ellauri148.html on line 367: 4 March World Engineering Day for Sustainable Development
xxx/ellauri148.html on line 418: 3 December International Day of Persons with Disabilities
xxx/ellauri148.html on line 421: World Arabic Language Day
xxx/ellauri148.html on line 450: In Mexico's Conde Rul Museum of Guanajuato -Plaza de la Paz, they organized the conference "The Natural Desire to Know" (November 18, 12:00h). In collaboration with the State Institute of Culture, Mexican Cultural Centre of Nottingham, the digital marketing consultancy and audiovisual production "E Digital". With the special participation of Dr. Juan De Dios Martínez Lozornio, Dr. Gilberto Martiñón Cano and Eduardo Estala Rojas.
xxx/ellauri148.html on line 452: In Como, Italy, the festival ‘A due voci -dialogues of music and philosophy’ takesplace in Como as part of UNESCO's World Philosophy Day. It presents the projects selected by the Call for projects launched last Julyby the organizers. All the information about the initiatives and the young musicians and philosophers involved. Is available in the following link.
xxx/ellauri148.html on line 460: The Brussels team notes that Philosophy is often considered to be an intellectual activity and not very practical. However, a basic training in philosophy used to be considered essential before embarking on further study in a whole range of subjects. Over thousands of years, philosophy has been the mother of all sciences and a key driving force in human progress. This year we will be looking at how ‘philosophy in the classical tradition’ can actively contribute to finding solutions to our many crises, help us find more sustainable ways of living and develop the inner potential of the human being. The event will consist of five talks of about 20 minutes each, with a break after the third speaker. Topics covered will include philosophy as the art of living, learning how to think, inner development and transformation, the role of philosophy in promoting active citizenship and the universal laws and timeless principles of the perennial and hermetic philosophy. For those you can, the suggested donation for the live stream is £8 (£5cons), this will help to support our activities, thank you!
xxx/ellauri148.html on line 470: According to the Quebecois, "PHYLOTHERAPY", the term is no longer appropriate today because of the definition of the word "therapy" itself. The latter implies means "to cure or relieve illnesses". However, philosophical consultation does not aim at such an such an objective. Moreover, in some countries, the use of the term "THERAPY" is regulated and often reserved for the medical field. Finally, the term "PHILOTHERAPY" was initially used to draw attention to the fact that attention to the fact that philosophers were now offering consultations and opening specialized practices for this purpose specialized practices open to all. It was a good marketing move since the term has the attention of the media and the public. Today, the term "PHILOTHERAPY"has been abandoned in favor of "PHILOSOPHY CONSULTATION" offered by "PHILOSOPHES CONULTANTS". "CONULTANT" has even more traction now.
xxx/ellauri148.html on line 472: Lausanne, Switzerland. Nuit de la Philosophie by Nouvelle Acropole Suisse. After the first Philosophy Night in Zurich in 2016 was a great success with more than 700 visitors, the number of visitors increased steadily with a peak of more than 2100 visitors in 2019. In 2020, the event had to be held online. General theme 2021: Philosophy, an art of living. If there is a discipline that can help us to live in a world that is now volatile, uncertain, complex and ambiguous, but also to build the future on a more secure and stable basis, it is philosophy.
xxx/ellauri148.html on line 474: Rome, Italy. ‘World Philosophy Day –Philosophy for the Futures’ bythe Italian Ministry of Education, TheDirectorate General for School Regulations, Evaluation andthe internationalization of the national education system of the Ministry of Education in collaboration with the Italian National Commission Italian National Commission for UNESCO.The Italian Ministry of Education, Professor Patrizio Bianchi, will open the celebration.the Secretary General of the National ItalianCommission UNESCO and The National Coordiator of Italy UNESCO ASPnet, will discuss the role of philosophy for next generation in the global contest.In the First Session, Luciano Floridi, philosopher, and Cristina Becchio, scientist, will speak about the importance of philosophy for reimaging the future and education.Inthe Second Session, experts,teachers,researchers,and students will discuss about new philosophical practices to make philosophy accessible to all. Ils sont fous, les Romains.
xxx/ellauri148.html on line 481: Lisbon, Portugal. Dia mundia da filosofia by the Externato João XXIII .“In this atypical year, in which our lives are so busy and so full, we mark this day with simplicity. But meeting what is necessary and so primordial in the world of Philosophy: Shop to Think. Thus, without artifice, we leave to the community of the Externato João XXIII, the challenge of shopping to think and seek a question for an answer, this is a philosophical exercise par excellence. It intends to stimulate our critical and creative thinking. The story is told of a wise man who knew the right answer to any question from and about the Universe. It was 42. However, he did not know the question it was an answer to. Which question would you suggest?
xxx/ellauri148.html on line 483: Madrid, Spain. “Día mundial de la Filosofía” by Más Filosofía. Despite the exceptional situation in which we find ourselves and the restrictions that this entails in terms of the possibility of carrying out large-scale face-to-face events, Más Filosofía has decided to continue with our project, one more year, to celebrate World Philosophy Day. In this edition we will try to carry out both online and face-to-face activities (as long as the restrictions allow it). What about, we have not the foggiest as yet.
xxx/ellauri148.html on line 491: Bamberg, Germany. Unesco-Welltag der Philosophie by Bamberg Universität. Man is only fully human where he plays (Friedrich Schiller). Play is still a largely unexamined phenomenon in ethics education. Despite the numerous possibilities of using it (e.g. as a role play), the traditional text discussion is still the standard. In interaction, the participants and the lecturer will discuss and test different possibilities of a game-centered ethics education. The central question is: Which competencies can be opened up through the use of playful methods? To make sure that it does not just remain theoretical, we offer all participating students a city tour of a different kind: By means of a rally on the app Action-Bound, the participants get to know Bamberg not only with its well-known sights, but also from a philosophical point of view. In addition to answering questions about the content, there are also smaller but philosphically no less important tasks to complete.
xxx/ellauri148.html on line 495: Trois-Rivières, Québec, Canada. ‘Journée mondiale de la philosophie: projection spéciale du film Une révision’ by Cégep de Trois-Rivières. The screening will be followed by a discussion moderated by Alexandre Rouette. The SPRCQ will offer tickets to the first 30 Cégep or UQTR students who arrive at the cinema. Other guests will be able to purchase a ticket at the regular cost of $12. Please note that a proof of vaccination will be required.
xxx/ellauri148.html on line 497: Istanbul, Turkey. "The Anti-nihilistic Effort in Nietzsche's Will to Power." ("Nietzsche'nin Güç İstemi'ndeAnti-nihilist Çaba") by Proffessor of Philosophy in Turkey, İzmir, Dokuz Eylül Üniversity, Faculty of Letters, Department of Philosophy.Event Location: ODTÜMİST (ODTÜ Mezunlar Derneği),Ulus ODTÜPARK -Ulus Mahallesi, Adnan Saygun Cd, Budak Sok., No:17, Ulus -Beşiktaş,PK: 34340,İstanbul, Türkiye.
xxx/ellauri148.html on line 502: 3.) Sector of Philosophy and Cultural Studies of the Department of SNTL FOR NUST MISIS. Events of the Philosophy and Cultural Studies sector of the SNTL Department dedicated to the Day of Philosophy -2021: Round table "International Day of Philosophy 2021" in the framework of a scientific and methodological seminar at the Department of SNTL.. room L-63.
xxx/ellauri148.html on line 524: Song of Solomon 7:11-12. Latin text. Veni, dilecte mi, egrediamur in agrum, commoremur in villis, mane surgamus ad vineas, videamus si floruit vinea, si flores fructus parturiunt, si floruerunt mala punica: ibi dabo tibi ubera mea.
xxx/ellauri148.html on line 531: 7:4 Sinun kaulas on niinkuin elephantinluinen torni; sinun silmäs ovat niinkuin Hesbonin kalalammikot Batrabbimin portissa; sinun nenäs on niinkuin Libanonin torni, joka katsoo Damaskuun päin.
xxx/ellauri148.html on line 552: Jonkin ajan kuluttua hulgaanit väsyivät, nojasivat päänsä selkänojaa vasten ja alkoivat kuorsata. Junanvaunun pikku koronkiskojat olivat suht viattomia mutta minä tiesin varmasti ettà Venäjällä juutalaiset nuoret kiduttivat hekin ja surmasivat ihmisia vallankumouksen nimissä, usein juutalaisia veljiään. Bilgorajn juutalaiset kommunistit ennustivat että kun vallankumous tulee, he hirttävät enoni Josephin ja setäni Itchen rabbiineina, kelloseppä Todrosin porvarina, ystäväni Notte Schwerdscharfin sionistina ja minut siksi että olin rohjennut epäilla juutalaista Karl Marxia. He lupasivat myös repiä juuriltaan bundilaiset, Poale-sionistit ja luonnollisesti hurskaat juutalaiset, hasidit eli ortodoksit. Muutama lentolehtinen oli riittänyt tekemään näistä pikkukaupungin nuorukaisista wannabe teurastajia. Eräät heistä sanoivat jopa teloittavansa omat vanhempansa. Useat näistä nuorista menehtyivät myöhemmin Stalinin orjatyöleireillä. Se oli niille enemmän kuin oikein.
xxx/ellauri149.html on line 275: Reb Esshe bababa
xxx/ellauri149.html on line 320: I know I know. Toi oli Singerin arvio sen isästä rabbista. Pro taloustiede lue uskonto.
xxx/ellauri149.html on line 363: On Rotten Tomatoes, the film has an approval rating of 52% based on 25 reviews, with an average rating of 5.93/10. The website's critics consensus reads: "Jesus Christ Superstar has too much spunk to fall into sacrilege, but miscasting and tonal monotony halts this musical's groove." On Metacritic, the film has a weighted average score of 64 out of 100 based on 7 critics, indicating "generally favorable reviews".
xxx/ellauri149.html on line 365: Roger Ebert gave the film three stars out of four, calling it "a bright and sometimes breathtaking retelling" of the source material. He praised it as a improved version of the "commercial shlock" of the source material, "being light instead of turgid" and "outward-looking instead of narcissistic". He applaud the portrayal of the titular character as "human, strong and reachable", only achieved elsewhere by The Gospel According to St. Matthew (1964) and The Last Temptation of Christ (1988).
xxx/ellauri149.html on line 367: Conversely, Howard Thompson of The New York Times wrote, "Broadway and Israel meet head on and disastrously in the movie version of the rock opera 'Jesus Christ Superstar,' produced in the Biblical locale. The mod-pop glitter, the musical frenzy and the neon tubing of this super-hot stage bonanza encasing the Greatest Story are now painfully magnified, laid bare and ultimately patched beneath the blue, majestic Israeli sky, as if by a natural judgment." Arthur D. Murphy of Variety wrote that the film "in a paradoxical way is both very good and very disappointing at the same time. The abstract film concept ... veers from elegantly simple through forced metaphor to outright synthetic in dramatic impact."
xxx/ellauri149.html on line 369: Gene Siskel of the Chicago Tribune gave the film two-and-a-half stars out of four and called the music "more than fine," but found the character of Jesus "so confused, so shapeless, the film cannot succeed in any meaningful way." Siskel also agreed with the accusations of the film being anti-Semitic. Charles Champlin of the Los Angeles Times wrote, "The faults are relative, the costs of an admirable seeking after excellence, and the many strong scenes, visually and dramatically, in 'Superstar' have remarkable impact: the chaos of the temple, the clawing lepers, the rubrics of the crucifixion itself." Gary Arnold of The Washington Post panned the film as "a work of kitsch" that "does nothing for Christianity except to commercialize it.
xxx/ellauri149.html on line 371: Jesus was able to show the film to Pope Paul VI. Ted Neeley later remembered that the pope "openly loved what he saw. He said, 'Mr. Jesus, not only do I appreciate your beautiful rock opera film, I believe it will bring more people around the world to Christianity, than anything ever has before.'"For the Pope, Mary Magdalene's song "I Don't Know How to Love Him" "had an inspired beauty".
xxx/ellauri149.html on line 375: Tim Rice said Jesus was seen through Judas' eyes as a mere human being. Some Christians found this remark, as well as the fact that the musical did not show the resurrection, to be blasphemous. Jesus var ingen Spartakus, för helvete. While the actual resurrection was not shown, the closing scene of the movie subtly alludes to the resurrection (though, according to Jewison's commentary on the DVD release, the scene was not planned this way). Some found Judas too sympathetic; in the film, it states that he wants to give the thirty pieces of silver to the poor, which, although Biblical, leaves out his ulterior motives. According to the black policeman in Whitstaple Pearl, ulterior motives usually means sex. The policeman is as talkative as John, and the detective cook lady looks a lot like Kirsi Riski. Not a comfortable thought.
xxx/ellauri149.html on line 382: Jesus Christ Superstar is a Rock Opera and (subverted?) Passion Play by Andrew Lloyd Webber and Tim Rice. Originally released as a Concept Album in 1970 (when Lloyd Webber and Rice were still in their very early twenties, no less!), it made its way to the Broadway and London stage in 1971, and was adapted into a film directed by Norman Jewison in 1973. An updated version was recorded sometime around 2000 by Webber's Really Useful Group for PBS. A filmed version of the UK arena tour starring Tom Munchin as Judas was released on DVD and digital in 2012, and a live adaptation starring John Lennon as Jesus, Sara Bareilles as Mary Magdalene and Alice Cooper as Herod that aired on NBC in 2018. The show lives on in stage productions and tours (and even non-theatrical tribute albums from fans who were more attracted to it as an album than a show) to this day. Inspired by… The Four Gospels of The Bible (specifically the arrival in Jerusalem and subsequent crucifixion of Jesus), it chronicles the last seven days of Jesus' life, focusing mainly on the characters of Jesus, Judas and Mary Magdalene. It's regarded among Andrew Lloyd Webber's best works, which is not saying much. It's a pseudo-sequel to Joseph and the Amazing Technicolor Dreamcoat, though this took a bit more liberty with the source material and is considerably less playful.
xxx/ellauri149.html on line 390: A similar impression is given in the Bible. Tatu Vaaskivi argues on similar lines in his unforgettable Pyhä kevät. That or not wanting to be bossed around. Many, many adaptations have been made over the centuries, in which Judas, Pilate, and/or the Jews have been blamed to a greater or lesser, sometimes very extreme degree.
xxx/ellauri149.html on line 395: Mary Magdalene (whose characterization as a former prostitute is Alternative Character Interpretation all by itself) gets scenes that show her to be spiritual and in tune with Jesus' message. However, seen through Judas' eyes, she comes off as a Yes-Woman constantly telling Jesus that "everything's alright" rather than confronting him about the building problems, as Judas tries to do.
xxx/ellauri149.html on line 408: King Herod is a genocidal king, one who ordered the mass-slaughter of Jewish babies, which is why Jesus was born in stable to refugee parents. He also is the one who determines Jesus is a fraud and sends him back to Pilate. Yet his song number is a bouncy plea for Jesus to perform miracles while bopping around. The 2012 version turns him into a talk show host, where he asks the viewers to vote if Jesus is a miracle worker or a fraud. He gets a round of applause after his song, despite the audience knowing that he sealed Jesus's fate and that he's set the ball rolling for the climactic crucifixion.
xxx/ellauri149.html on line 416: It probably originates from the old days, when the homosexuality taboo was serious enough that every gay pairing was considered a Crack Pairing, so when authors wrote same-sex characters as very intimate with each other, audiences largely accepted that they were just very good friends, and moved on, or when authors wrote outright references to homosexuality, most just laughed at the sheer absurdity of the thought.
xxx/ellauri149.html on line 426: Since the focal point of the play is the relationship between Jesus and Judas, some degree of Ho Yay was inevitable. But this degree? ...
xxx/ellauri149.html on line 435: Arguably the strongest moment: when he is at absolute rock bottom, right before his suicide, Judas breaks into a reprise of Mary's "I Don't Know How to Love Him." When Mary sings it, it's implicitly about romantic love. And while Judas's version stops before "And I've had so many men before," it concludes with the anguished cry, "Does he love me, too? Does he care for me?"
xxx/ellauri149.html on line 456: The kiss with which Judas betrays Jesus is a full-on The Big Damn Kiss: no cheek or forehead kissing here! (The kiss is immediately followed by a hug with the two of them clinging to each other, and Judas looks absolutely devestated to be doing what he's doing as he holds Jesus.)
xxx/ellauri149.html on line 458: Judas walks in on Jesus and Mary holding each other right after "I Don't Know How to Love Him", and, angered by it, flings them from the swing they're sitting on, helps Jesus up, and grabs his face as if he's trying to pull him in for a kiss. Jesus throws him off and a crushed Judas runs offstage leading into "Damned For All Time", leaving one with the implication that Jesus's rejection is a key factor in Judas's decision to betray him.
xxx/ellauri149.html on line 464: Narm is a moment that is supposed to be serious, but due to either over-sappiness, poor execution, excessive Melodrama, unneeded use of foul language, or the sheer absurdity of the situation, the drama is lost to the point of surpassing "cheesy" and becoming unintentionally funny. Sometimes also known as "Cringe": evoking dissatisfaction or even disgust from the poor execution, but said poor execution also evokes a kind of humour to make fun of.
xxx/ellauri149.html on line 482: However the Romans overall clearly have the upper hand in the relationship. It's probably worth keeping in mind that there was a Jewish rebellion against the Romans that took place not long after the crucifixion and...well, let's just say it didn't exactly succeed in overthrowing the Romans...
xxx/ellauri149.html on line 486: Also, something of note is that, as much as he dislikes it, the mob is technically just calling him to do his job, which puts them mostly on the side of Rome ("We have no king but Caesar")...sort of. So by appeasing them THEN, he establishes himself as being both pro-Rome and pro-Jews.
xxx/ellauri149.html on line 499: Parallel to his academic work, he attempted to establish a German national religion whose most striking manifestations were an aggressive anti-Semitism and expansionism.
xxx/ellauri149.html on line 502: Germany is the totality of all German-feeling, German-thinking, German-willing Germans: In this sense, every one of us is a traitor if he does not consider himself personally accountable in every moment of his life for the existence, fortune and future of the fatherland, and each is a hero and liberator if he does.
xxx/ellauri149.html on line 571: Theodor Ludwig Wiesengrund Adorno oli saksalainen sosiologi, filosofi, musiikkitieteilijä ja säveltäjä, joka tunnetaan hänen massakulttuuriin ja kulttuurituotantoon suuntaamastaan kritiikistä. Adorno kuului niin kutsuttuun Frankfurtin koulukuntaan, jonka muita jäseniä olivat muun muassa Max Horkheimer, Herbert Marcuse ja Jürgen Habermas. Ryhmä kritisoi perinteisiä yhteiskuntatieteen menetelmiä tarjoamatta tilalle juuri mitään sen kummempaa.
xxx/ellauri154.html on line 59: Konnetaabeli (ransk. connétable < lat. comes stabuli, tallikreivi) on historiallinen arvonimi. Itä-Rooman keisarien ja frankkien valtakunnan hallitsijoiden hoveissa konnetaabeli oli tallimestari ja ratsuväen päällikkö. Myöhempinä aikoina nimitys tarkoitti Ranskassa armeijan ylipäällikköä, joka oli arvoasteikossa lähinnä kuningasta. Ranskan kuningas Ludvig XIII lakkautti konnetaabelin arvon 1627, mutta Ranskan keisari Napoleon I myönsi arvon veljelleen Ludvigille 1804. Napoleonin aikaa seuranneena restauraatiokautena arvo jälleen lakkautettiin.
xxx/ellauri154.html on line 66: Konnetaabelin rouva bylsi jotain toista heppua. Kun se tuli ilmi, konnetaabeli hieman suutahti. Mene tuonne ylös, oikaisin Billetteä hiukan kovasti, sanoi konnetaabeli. Naulizin sen hiilihangon seinään, siellä se rojottaa nyt oikosenaan. Ja nyt kerrot kuka täällä käy pystyttämässä lipputankoaan mun reviirini keskipisteeseen, ellet halua että tämän pennun pää pyörii irtonaisena korkokenkiesi väliin. Onk tää edes mun vai jonkun muun? No tästähän tässä loppuviimexi on kymysys. FUCK FUCK tai vaihtoehtoisesti KILL KILL.
xxx/ellauri154.html on line 87: Her father Arsene Lupin was the grandson of the Marshal General of France, Maurice, Comte de Saxe, an out-of-wedlock son of Augustus II the Strong, king of Poland and elector of Saxony, and a cousin to the sixth degree to Kings Louis XVI, Louis XVIII and Charles X of France. This is probably where she got her very masculine gender expression. Unfortunately, Sand´s mother, Sophie-Victoire Delaborde, was a commoner, [citation was very badly needed], her mother was the daughter of a bird-seller, who, curiously enough, lived in the 'Street of the Birds' (Quai des Oiseaux) in Paris.
xxx/ellauri154.html on line 90: ablog/views/img/default/up-img/60.jpg" height="300px" />
xxx/ellauri154.html on line 93: Besides a white rabbit, Aurore greatly admired General Murat (especially when he wore his uniform) and was quite convinced he was a fairy prince. Her mother made her a uniform too, not like the general´s, of course, but an exact copy of her father´s. It consisted of a white cashmere vest with sleeves fastened by gold buttons, over which was a loose pelisse, trimmed with black fur, while the breeches were of yellow cashmere embroidered with gold. The boots of red morocco had spurs attached; at her side hung a sabre and round her waist was a sash of crimson silk cords. In this guise Aurore was presented by Murat to his friends, but though she was intensely proud of her uniform, the little aide-de-camp found the fur and the gold very hot and heavy, and was always thankful to change it for the black silk dress and black mantilla worn by Spanish children. One does not know in which costume she must have looked most strange. I would vote for the Scrooge McDuck style high hat.
xxx/ellauri154.html on line 95: Sand was one of many notable 19th-century women who chose to wear male attire in public. For this, she was better known in anglo-saxon circles than Balzac and Hugo in the 1830´s. In 1800, the police issued an order requiring women to apply for a permit in order to wear male clothing. Some women applied for health, occupational, or recreational reasons (e.g., horse riding), but many women chose to wear pants and other traditional male attire in public without receiving a permit. They did so as well for practical reasons, but also at times to subvert dominant stereotypes and to practice same sex relationships.
xxx/ellauri154.html on line 97: Sand was one of the women who wore men´s clothing without a permit, justifying it as being less expensive and far sturdier than the typical dress of a noblewoman at the time. Haha. In addition to being comfortable, Sand´s male attire enabled her to circulate more freely in Paris than most of her female contemporaries, and gave her increased access to venues from which women were often barred, even women of her social standing, like all-male steam baths. Also scandalous was Sand´s smoking tobacco in public; neither peerage nor gentry had yet sanctioned the free indulgence of women in such a habit, especially in public (though Franz Liszt´s paramour Marie d´Agoult affected this as well, smoking even larger cigars than George).
xxx/ellauri154.html on line 99: While there were many contemporary critics of her comportment, many people accepted her behaviour until they became shocked with the subversive tone of her novels. Those who found her writing admirable were not bothered by her ambiguous or rebellious public behaviour. Victor Hugo commented "George Sand cannot determine whether she is male or female. I entertain a high regard for all my colleagues, but it is not my place to decide whether she is my sister or my brother. I bet s/he doesn´t know her/himself." She engaged in an intimate romantic relationship with actress Marie Dorval. She was buried in sand behind the chapel at Nohant. In 1880 her children sold the rights to her literary estate for 125,000 Francs[28] (equivalent to 36 kg worth of gold, or 1.3 million dollars in 2015 USD). Quite a handsome net worth for a lady. Sand often performed her theatrical works in her small private theatre at the Nohant estate. Sand was all for the bourgeois revolution but no communist. Victor Hugo, in the eulogy he gave at her funeral, said "the lyre was within her, so no wonder nothing else could fit in."
xxx/ellauri154.html on line 101: Honoré de Balzac, who knew Sand personally, once said that if someone like himself thought that she wrote badly, it was because his own standards of criticism were inadequate. He also noted that her treatment of imagery in her works showed that her writing had an exceptional subtlety, having the ability to "virtually put the image in the word, and the lyre you know where." Alfred de Vigny referred to her as "Sappho".
xxx/ellauri154.html on line 103: Fyodor Dostoevsky "read widely in the numerous novels of George Sand" and translated her La dernière Aldini in 1844, but "discovered to his dismay that the work had already appeared in Russian". In his mature period, he expressed an ambiguous attitude towards her. For instance, in his novella Notes from Underground the narrator refers to the sentiments he expresses as, "I laugh off at that point the European, inexplicably lofty subtleties of George Sand".
xxx/ellauri154.html on line 125: Kun 17 vuotta oli kulunut taistelussa entisen elämän muistojen kanssa, kiusaukset lakkasivat. Marialle oli tullut menopaussi. Maria sai viettää elämänsä 30 viimeistä vuotta syvässä rauhassa Jumalan armon ympäröimänä. Marian viimeisen elinvuoden alussa abba Zosima (4.4.) lähti Palestiinan luostareissa noudatetun tavan mukaan suuren paaston ajaksi sekuntikellon kanssa kilvoittelemaan yksin erämaahan. Paaston ollessa jo lopuillaan hän näki erämaassa auringon polttaman ihmisolennon, jonka olkapäille laskeutui vitivalkoinen tukka. Olento pakeni häntä, mutta Zosima juoksi hänen peräänsä pyytäen saada häneltä siunauksen. Kun Zosima pääsi kuulomatkan päähän, Maria kutsui häntä nimeltä, vaikka ei ollut koskaan tavannut häntä. Maria ilmoitti olevansa nainen ja pyysi häntä heittämään viittansa maahan, niin että hän voisi verhota itsensä sillä.
xxx/ellauri154.html on line 127: Isä Zosima oli iloissaan tavattuaan vihdoinkin todellisen jumalankantaja-askeetin, joka oli kohonnut munkki (tai siis nunna)elämän täydellisyyteen. Hänen pyynnöstään Maria kertoi hänelle siihenastiset elämänvaiheensa. Lopuksi Maria pyysi Zosimaa, joka oli pappismunkki, tulemaan seuraavana vuonna suurena torstaina pyhä ehtoollinen mukanaan Jordanin rannalle. “Sen jälkeen kun tulin erämaahan, en ole saanut pyhää ehtoollista”, hän sanoi. "Vaan näitä kovia muruja." Lopuksi hän pyysi abba Zosimaa välittämään igumeni Johannekselle terveiset, että tämän pitäisi kiinnittää huomiota erinäisiin epäkohtiin luostarissa. Nunnien olisi nukuttava päinmakuulla eikä selällään. Kahvin kanssa ei tulisi tarjota munkkeja. Isä Zosima ihmetteli, kuinka Maria saattoi olla perillä hänen luostarinsa asioista. Hän lankesi maahan Marian edessä kuin sade ja palasi Jumalaa kiittäen luostariinsa.
xxx/ellauri154.html on line 129: Seuraavana vuonna myöhään suuren torstain iltana isä Zosima tuli sovitulle paikalle ja näki kuun valossa Marian Jordanin toisella rannalla. Huomattuaan Zosiman Maria teki ristinmerkin ja ylitti joen kulkien veden päällä. Isä Zosima hämmästyi niin, että valmistautui kumartumaan hänen eteensä. Maria sanoi moittivasti: “Mitä aiot tehdä, abba Zosima? Sinä pidät käsissäsi pyhää ehtoollista ja tahdot kumartua maahan! Kuppi kaatuu ja näkyleivät tippuvat!” Nautittuaan kyynelsilmin pyhän ehtoollisen Maria sanoi: “Herra, nyt Sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet Sinun pelastuksesi.” (Luuk. 2:29) Sitten hän hyvästeli Zosiman ja esitti tälle pyynnön, että tämä tulisi myös seuraavana vuonna suuren paaston aikana sille paikalle, missä he olivat ensimmäisen kerran tavanneet. Isä Zosima oli tuonut mukanaan vähän viikunoita, taateleita ja vedessä kostutettuja linssejä ja tarjosi niitä Marialle. Tämä otti sormenpäillään vain kolme linssiä, teki ristinmerkin ja käveli niiden avulla Jordanin yli. Isä Zosimaa jäi harmittamaan kovasti se, että hän ei ollut muistanut kysyä Marian nimeä, mutta hän päätti ottaa siitä selvän, kun he seuraavana vuonna kohtaisivat uudestaan.
xxx/ellauri154.html on line 142: Saint-Denis, le plus célèbre des saints « céphalophores », est souvent représenté portant sa tête, iconographie fréquente des martyrs décapités. Selon d'anciens récits, le saint se serait relevé, aurait ramassé sa tête, et aurait marché jusqu'au lieu de sa sépulture. Outre la tête coupée, il est reconnaissable grâce à ses attributs, la mitre et les chaînes. La façade de la cathédrale Notre-Dame de Paris en offre un exemple sur le piédroit du Portail de la Vierge.
xxx/ellauri154.html on line 144: D'après les Vies de saint Denis, écrites à l'époque carolingienne et faisant suite à l'invention de l'abbé de Saint-Denis, Hilduin, incarcérés dans l'île de Lutèce, Denis et ses diacres, saint Eleuthère et saint Rustique, empruntèrent les chemins, qui seront nommés rue Montmartre, rue du Faubourg-Montmartre et rue des Martyrs, pour gagner la butte Montmartre où ils sont décapités.
xxx/ellauri154.html on line 203: Practically everyone knows Godard’s classic pronouncement, “All you need for a movie is a girl and a putz,” but a 1989 interview contains one of the more caustic charges Godard levels at cinema, that “Cinema is an ideology based on men living out through their imaginations what they could not do to women.” This chauvinist pig who openly played out his own marital problems with Anna-Kaarina in their collaborations of the ‘60s, now abrazes other toxic males for similar diversions.
xxx/ellauri154.html on line 214: The theme of Salome is one that Moreau returned to time and again. The artist explored the subject in more than one hundred sketches and drawings as well as in numerous paintings—ranging from highly elaborate to sketchily rendered—and even in sculpture (both Salome and The Apparition figured in Moreau’s waxworks). Moreau was not alone in his passion for the theme of Salome, as other famous artists — Lucas Cranach, Caravaggio, Titian, Guido Reni, Artemisia Gentileschi, Aubrey Beardsley, and Nabil Kanso, to name just a few — shared this interest. Selkeästi perverssiä jengiä.
xxx/ellauri154.html on line 222: Its symbolism is ambiguous. Does it signal lust, or is it a symbol of purity? Mieti sitä. Moreau’s typically enigmatic approach made him a target for the promoters of Naturalism, most notably Émile Zola, who accused him of retreating into his dreams and offering an artistic response to the challenge posed by science—one that couldn’t possibly have value in the modern age. Such criticism hurt him deeply and only fueled Moreau’s purposeful cultivation of ambiguity.
xxx/ellauri154.html on line 361: Ecological factors were also probably a precursor to eusociality. For example, the sponge-dwelling shrimp depend upon the sponge´s feeding current for food, termites depend upon dead, decaying wood, and naked mole rats depend upon tubers in the ground. These resources have patchy distributions in the environments of these animals. In places there is a surplus, in others next to nothing. This means that resources must be defended for the group to survive. These requirements make it a necessity to have high social order for the survival of the group.
xxx/ellauri157.html on line 45: Anne Morrow Lindbergh, wife of ace aviator, Charles Lindberg was a renowned author. As an aviator she flew with Charles, assisting him as a navigator and radio operator, in many notable aviation milestones that he achieved. She was also the first American woman to obtain a glider pilots license in 1930. Her works included genres of poetry to non-fiction. She expressed her thoughts on distinct topics varying from solitude and contentment to youth and age, from the role of women in 20th century to love, marriage and peace.
xxx/ellauri157.html on line 98: Jacob (Jacques) Jordaens was a Flemish painter, draughtsman and tapestry designer known for his history paintings, genre scenes and portraits. After Peter Paul Rubens and Anthony van Dyck, he was the leading Flemish Baroque painter of his day. Unlike those contemporaries he never travelled abroad to study Italian painting, and his career is marked by an indifference to their intellectual and courtly aspirations. In fact, except for a few short trips to locations in the Low Countries, he remained in Antwerp his entire life. As well as being a successful painter, he was a prominent designer of tapestries.
xxx/ellauri157.html on line 104: Jordaens’s large painting of The Wife of King Candaules displaying herself to Gyges is in the Nationalmuseum, in Stockholmii. In the large painting, the Queen is depicted lifesize, seen from behind, standing before a canopied bed. She is virtually naked, but for a string of pearls and a lace-trimmed cap. Just as she is about to step into her bed, she pauses and casts a backward glance, apparently addressing the viewer with a conspiratorial smile. On the far right of the picture, Gyges can be glimpsed craning his head through a gap in the curtain, with the King close behind him.
xxx/ellauri157.html on line 109: Vähän siedettävämpi perätarjonta on tämä William Ettyn yritys samasta aiheesta. William Etty (1787–1849), the seventh son of a York baker and miller, had originally been an apprentice printer in Hull, but on completing his seven-year apprenticeship at the age of 18 moved to London to become an artist. Strongly influenced by the works of Titian and Rubens, he submitted a number of paintings to the Royal Academy of Arts and the British Institution, all of which were either rejected outright or drew little attention when exhibited. In 1821 he finally achieved recognition when the Royal Academy accepted and exhibited one of his works, The Arrival of Cleopatra in Cilicia (also known as The Triumph of Cleopatra). Cleopatra was extremely well received, and many of Etty's fellow artists greatly admired him. He was elected a full Royal Academician in 1828, beating John Constable to the position. Jordaens and Etty both contrasted Nyssia's pale flesh against dark red drapery and showed her in a similar pose. Jordaens's painting has hung in Sweden since the 17th century, and it is unlikely Etty was aware of it. Se tuskin löytyi googlaamalla.
xxx/ellauri157.html on line 127: Nabokov ja Lolita
xxx/ellauri157.html on line 137: Iisko lukee salaa isän kabbalaa
xxx/ellauri157.html on line 139: Metatron kuulostaa Marvel sarjakuvahenkilöltä. Sandalphon on agentti 86:n kenkäpuhelin. Kabbalassa jumala yhtyy koko ajan jumalallisen läsnäoloon kuin mies vaimoon ja pyhät toisiinsa edestä ja takaa. Enkeleillä ei ole pyllynreikiä. Se on ihme! Metatron vastaanottaa ihmisiltä rukouksia ja punoo ne Jumalan päähän asetettaviksi kruunuiksi. Hän toimii myös Jumalan tahdon välittäjänä ihmisille, jumalan äänenä tai “vähäisempänä Jahvena” ja ihmisen arkityyppinä. Metatron mainitaan myös enkelinä ”jonka nimi on sama kuin hänen isäntänsä". Tämä viittaa heprealaiseen numerologiaan. Kun konsonantit, jotka muodostavat nimet Metatron ja Shaddai (Kaikkivaltias), lasketaan ennalta määrättyjen numeeristen arvojensa mukaan, on kummankin nimen lukuarvo yhteensä 314. Se on ihme! Voldemortin anagrammi on Tom Velodrom. Deltasta ja Omicronista tulee Media Control, Erotic Almond tai Cool Rind Mate! Arto Samuli Mustajoki on Omat teloaja surkimus, Trauma-Sam Ulostejoki. Mahootointa!
xxx/ellauri157.html on line 148: A gemara in Horayot (13a) that contrasts the dog's gratitude to its master with the cat's indifference to its master. Those who have pets testify to the difference in feedback owners receive from cats and dogs. If so, the cat symbolizes the ability to forget our Maker. Rav Kook argues that the damaging and demonic aspects of our existence stem from humanity forgetting the Ribbono Shel Olam. If you want to see demons, bring the tail of a first born black cat, that is the daughter of a first born black cat. Burn it in fire, grind it up, fill your eyes with the ashes and then you will see them. (Berakhot 6b)
xxx/ellauri157.html on line 150: Abba Binyamin teaches us something about the basic human curiosity for knowledge. Abba Binyamin instructs us that knowing everything can sometimes have destructive consequences. Remember: curiosity killed the cat.
xxx/ellauri157.html on line 157: Ei voi luoda maailmaa tekemättä sille tilaa. Ei voi opettaa tyhmiä tekeytymättä ize tyhmäxi. Luominen on pienentymis- ja virzaamisprosessi. Niin aina. Huippuhetken jälkeen äijä emanoituu auttamatta äiti maahan. Iso sukunuija muuttuu pienexi ryppyisexi letkuxi. Tähän tulee size kabbalan puuhäkkyrä (kz ko albumia). Kabbala on panteistinen. Niin Iiskokin.
xxx/ellauri157.html on line 173: Samulin 2. tuotantojaxossa episodissa 8 David toimi erittäin nazimaisesti mittaillen anaalisesti köydellä ketkä moabiittivangeista oli tapettava. Doubtless only the fighting men? Hän löi myös äitin sukulaiset eli moabilaiset ja mittasi heidät köydellä: hän määräsi heidät maahan makaamaan ja mittasi heistä aina kaksi köydenpituutta surmattaviksi ja yhden köydenpituuden jätettäviksi henkiin. Näin moabilaisista tuli Daavidin alamaisia, jotka maksoivat hänelle kenkäveroa. Amazing Bible.
xxx/ellauri157.html on line 178: Depending upon the translation used (eg. the Hebrew Transliteration “Eth Cepher”) you may get a clearer view of what actually happened. The Moabites were made to lie down upon the the ground. They were measured. Those measuring one length of cord were spared but the giants - a hybrid breed were executed. This is in keeping with the killing of the charge hybrids Goliath of Gath and his brothers. Please note that Og of Bashan was a giant, as were the Rephaim and the Anakin Skywalker. The Book of Echinococh as recommended by Peter, Paul and Mary explains further who “the sons of God” actually were and really clarifies Genesis 6 and why our Mighty Mouse had to destroy the earth. The “sons of God” were not human and hence their offspring were no longer a scale image of God (who had shrunk a lot like a leaky balloon due to all the emanation) so they could never have salivation. The Eth Cepher gives a much clearer translation of the Hebrew than the English versions and so we see that the decimated gorillas were quite malevolent towards God and His more recently created short order cooks - especially people.
xxx/ellauri157.html on line 187: Lapsikin pystyi havaitsemaan kabbalan ja Kantin ja Laplacen kosmologian samanlaisuuden. Ainoa ero oli siinä että kabbalan kuvaamalla äärettömyydellä
xxx/ellauri157.html on line 204: Baal Shem (Hebrew: בַּעַל שֵׁם, pl. Baalei Shem) is a title for a historical Jewish practitioner of Practical Kabbalah and miracle worker. Employing the names of God, angels, Satan and other spirits, Baalei Shem heal, enact miracles, perform exorcisms, treat various health issues, curb epidemics, protect people from disaster due to fire, robbery or the evil eye, foresee the future, decipher dreams, and bless those who sought his powers.
xxx/ellauri157.html on line 206: In Judaism, similar figures arbitrated between earthly realities and spiritual realms since before the establishment of Talmudic Judaism in the 3rd century. However, it was only in the 16th century that these figures were called Baalei Shem. It looks like a Jewish reflex of the cotemporaneous revivalist movements among the protestants. Herbal folk remedies, amulets, contemporary medical cures as well as magical and mystical solutions were used in accordance with traditional Kabbalistic teachings as well as adapted Lurianic guidelines in the Middle Ages.
xxx/ellauri157.html on line 208: The leading Kabbalist Isaac Luria (1534–1572) forbade people of his time to use Practical Kabbalah. As the Temple in Jerusalem is not standing, and no one possesses the ashes of the Red Heifer, people are unable to become pure, he stated. Fair enough. Without the ability to reach a state of purity, Practical Kabbalah can be very damaging, he taught.
xxx/ellauri157.html on line 210: Baal Shem Tov was the stage name of Rabbi Israel ben Eliezer, a Polish rabbi and mystical healer known as the . His teachings imbued the esoteric usage of practical Kabbalah of Baalei Shem into a spiritual movement, Hasidic Judaism. While a few other people received the title of Baal Shem among Eastern and Central European Ashkenazi Jewry, the designation is most well known in reference to the founder of Hasidic Judaism. Baal Shem Tov, born in the 17th century Kingdom of Poland, started public life as a traditional Baal Shem, but introduced new interpretations of mystical thought and practice that eventually became the core teachings of Hasidism. In his time, he was given the title of Baal Shem Tov, and later, by followers of Hasidism, referred to by the acronym BeShiT. He disavowed traditional Jewish practice and theology by encouraging mixing with non-Jews and asserting the sacredness of everyday corporal existence.
xxx/ellauri157.html on line 212: During his life, he was lucky to be able to devote time to prayer and contemplation, traditional practices within the realm of contemplative Kabbalah. There, he was able to learn the skills to become a Ba'al Shem, and practiced on neighboring townspeople, including both Jews and Christians. Modern texts state that he underwent a hitgalut (revelation)' by the age of 36.
xxx/ellauri157.html on line 214: Besides contemporary methods established by Lurianic Kabbalah, Ba'al Shem Tov learned and took part in traditional practices of Practical Kabbalah. As a stroke of genius, Ba'al Shem Tov taught that one could remove asceticism from the practice of Judaism. This allowed a larger array of people to become devout within Judaism, and therefore within Hasidism. Moreover, he taught that the letters, in contrast to the words, were the key element of sacred texts. Therefore, intellectual and academic skills were no longer necessary to reach mastery of the sacred texts. Average skills in solving crossword puzzles and sudoku were enough. Another point in favor of hasidism.
xxx/ellauri157.html on line 216: From the 1730s, Baal Shem Tov (BeShiT) headed an elite chirurgic mystical circle, similar to other secluded Kabbalistic circles such as the contemporary Klaus (Close) in Brody. Unlike past mystical circles, they innovated with the use of their psychic heavenly intercession abilities to work on behalf of the common Jewish populace. From the legendary hagiography of the BeShiT as one who bridged elite mysticism with deep social concern, and from his leading disciples, Hasidism rapidly grew into a populist revival movement with the funny hats. That's the point, there are only so many members of the elite, while the hoi polloi, though poorer, count in zillions. Want to have a large following, lower the entrance fee.
xxx/ellauri157.html on line 220: The Baal Shem Tov taught that a superior advantage would accrue in Jewish service with incorporating materialism within spirituality. In Hasidic thought, this was possible because of the essential Divine inspiration within Hasidic expression. In its terminology, it takes a higher Divine source to unify lower expressions of the material and the spiritual. In relation to the Omnipresent Divine essence, the transcendent emanations described in historical Kabbalah are external. This corresponds to the Kabbalistic difference between the Or (Light) and the Maor (Luminary). Essential Divinity permeates all equally, from the common folk to the scholars. Well, perhaps a little fuzzy, but the main point is that everyone can participate in the fun.
xxx/ellauri157.html on line 224: This section is written like a personal reflection, personal essay, or argumentative essay that states a Wikipedia editor's personal feelings or presents an original argument about a topic. Traditional Jewish philosophical, ethical and mystical thought describes the two fundamental emotions in spiritual devotion, of "love of God" and "fear of God". Hasidic thought gives these standard notions its own interpretations.
xxx/ellauri157.html on line 228: It likewise reinterpreted the traditional Jewish notion of humility. To the Hasidic Masters, humility did not mean thinking little of oneself, a commendable quality that derives from an external origin (read: the false Messiah) in Jewish spirituality, but rather losing all sense of ego entirely (bittul-the negation of ego). Such losing one's head could only be achieved by beginning from the inside, through understanding and awareness of Divinity in Hasidic philosophy.
xxx/ellauri157.html on line 233: Across all Hasidism the continual mystical joy and vittul-humility "between man and God", is ideally reflected likewise in belfies to help another person "between man and man". In Hasidism, mesiras nefesh means devoted sacrifice of God for another person. Lubavitch and Breslav have become the two schools involved in the Baal Teshuva movement where talented young men and women devote themselves to going on Shlichus (outings), rather than the traditional and commendable devotion to Torah study and personal spiritual advancement.
xxx/ellauri157.html on line 235: Such material and spiritual fun with another person achieves its own manifold spiritual illumination and refinement of one's personality. Just as some traditional forms of Jewish thought gave emphasis to fear of punishment as a helpful contribution to beginning Jewish observance, before progressing to more mature levels, so too do some Jewish approaches advocate motivation from eternal reward in the Hereafter, or the more refined ideal of seeking spiritual and scholarly self-advancement through Torah study. Study of Torah is seen by Rabbinic Judaism as the pre-eminent spiritual activity, as it leads to all other mitzvot (Jewish observances). The more time spent in the yeshiva, the less vacuum-cleaning and taking-out of garbage at home. To seek personal advancement through learning is a commendable ideal of Rabbinic Judaism.
xxx/ellauri157.html on line 239: The Lithuanian rabbis (like Itchele's mom's folks) feared that Hasidism demoted the traditional importance on Torah study, from its pre-eminent status in Jewish life. Some Hasidic interpretations saw mystical prayer as the highest activity, but their practitioners thought that through this, all their Jewish study and worship would become easier. By the mid-19th Century, the schism between the two interpretations of Eastern European Judaism had mostly healed, as Hasidism revealed its dedication to bookwormship, and the Lithuanian World saw advantages in the Hasidic shared fun.
xxx/ellauri157.html on line 246: The "love of God" and "fear of God" receive different interpretations across the historic texts of Judaism, from their different appellations in the Song of Songs, Talmud, Medieval Jews, Mussunmussun, and the Kabbalah. For Maimonides, love and fear came from the wonders of Creation, which could reveal the presence of their Creator.
xxx/ellauri157.html on line 248: Hasidism adopts the different Kabbalistic forms of love, and the mystical fear of dogs. The classic Hasidic love manual the Tanya by aforementioned Schneur Zalman of Liadi describes many types of love and fear. It is a systematically structured guide to daily Hasidic life. In all Hasidism, as in Kabbalah, love and fear are awakened by studying hot and scary texts.
xxx/ellauri157.html on line 250: The strategic advantage of Hasidism over Kabbalah is its ability to get by without the esoteric terms of Kabbalah. This is brought out most in the anecdotes told about the beloved Masters of Hasidism, as well as in the funny parables they told to illustrate ideas. One such parable differentiates between superficial forms of love of God and spiritual reward, with true forms of selfless love:
xxx/ellauri157.html on line 252: A powerful King was grateful to two simple poor people for their devotion, and decided to show his gratitude. The poor labourers had never been into the palace before, but had only seen the King at state occasions. After receiving their invitations to see the King, in trepidation and excitement, they approached the palace. As they entered, they were amazed to behold the magnificence of the palace. One servant was so enamoured of these riches, that he stopped in the great halls to delight in their beauty. He never progressed beyond these chambers. Meanwhile, the other servant was wiser, and his desire was only for the King. The beautiful ornaments did not distract him, as he entered the inner chamber, where he delighted in beholding the King himself, stark naked.
xxx/ellauri157.html on line 257: The teachers of Hasidism point out that fear of God is different from natural forms of worldly fear, which are uncomfortable experiences, and when experienced, at the time remove other emotions. The trepidation felt when perceiving the mystical greatness of God carries its own delight and vittul-nullification, rather like a roller coaster or feeling up a maiden, and can be felt together with longing and delight of mystical love.
xxx/ellauri157.html on line 259: Hasids are nature-lovers by nature. Rabbi Nachman of Breslav poetically depicts the spiritual lifeforce in the grasses of the field as joining and helping in one's prayers. Psychologically too, nature looks better with dogs and sheep in it. To a sensitised soul, even a tree can take on extra dimensions if it has a hole in it. The Kabbalists explain that one of the Hebrew names of God "Elo-h-im" is numerically equivalent in Gemara with "HaTeva" meaning "Nature").
xxx/ellauri157.html on line 263: Once, when the Baal Shem Tov was on a journey, Sabbath overtook him on the highway. He stopped the wagon, and went out into the field to perform the services that welcome the coming of Sabbath, and to remain there until the Sabbath was ended. On the field, a flock of sheep were grazing. When Baal Shem Tov raised his voice a tad and spoke the prayers that welcome the Sabbath as the coming of a Bride, the sheep rose upon their hind legs, and lifted their heads in the air, and stood like people listening. And so they remained in wrapt attention for two hours, all the while that the Baal Shem spoke.
xxx/ellauri157.html on line 270: The saintly prayers of Baal Shem Tov and his close circle were unable to lift a harsh shortage of drinkware they perceived one Rosh Hashanah (New Year). After extending the prayers beyond their time, the drought remained. An unfettered shepherd boy entered and was deeply envious of those who could read the holy day's prayers. He said to God "I don't know how to pray, but I can make the noises of the animals of the field. With great feeling, he cried out, "Cock-a-doodle-do. God have mercy!" Immediately, joy overcame the Baal Shem Tov, and he hurried to fetch the cellar key. Afterwards, he explained that the heartfelt prayer of the shepherd boy reminded him where he had mislaid the key, and the drought was lifted.
xxx/ellauri157.html on line 278: Some niggunim originate from non-Jewish sources. Hasidic custom, based on a practice of the Baal Shem Tov, adapted secular anthems, marches and folk songs, ascribing to them a new spiritual interpretation. Hasidic belief is that these songs, in their secular forms, are in spiritual exile. By adapting them to liturgical forms, they are raising "Sparks of Holiness", based on the Kabbalistic rectification of Isaac Luria.
xxx/ellauri157.html on line 284: As he recited the blessing prior to the act, he dwelt on the holy commandment he was about to perform. "Blessed art Thou, God..", he began. "..Who commands us concerning Shechita", he concluded in such fervour that he lost all sense of his surroundings. Opening his eyes after the blessing, he looked around to find an empty room, with the chicken escaped. "Where is the chicken" he began asking!
xxx/ellauri157.html on line 337: Käännetty englannista --- Andrei A.Orlov on amerikkalainen juutalaisuuden ja kristinuskon professori antiikin aikana Marquetten yliopistossa. Hän "on erikoistunut juutalaisen apokalyptismin ja mystiikan, toisen temppelin juutalaisuuden ja Vanhan testamentin Pseudepigraphan asiantuntijoihin." Wikipedia (englanti). Gershom Scholem oli saksalaissyntyinen israelilainen historioitsija ja modernin tieteellisen kabbalan tutkimuksen perustaja. Hänen teoksiinsa kuuluvat vaikutusvaltainen luentokokoelma Die jüdische Mystik in ihren Hauptströmungen sekä sabbatealaisten mystisen messiaan Šabbetai Tsevin elämäkerta.
xxx/ellauri157.html on line 339: Gershom Scholem (1897 – 21. helmikuuta 1982[1]) oli saksalaissyntyinen israelilainen historioitsija ja modernin "tieteellisen" kabbalan tutkimuksen perustaja. Hänen teoksiinsa kuuluvat vaikutusvaltainen luentokokoelma Die jüdische Mystik in ihren Hauptströmungen (1941) sekä sabbatealaisten mystisen messiaan Šabbetai Tsevin elämäkerta (1973). Scholemin näkemykset ovat hallinneet kabbalan tutkimusta ainakin Moshe Ideliin asti. (Kukahan sekin oli.)
xxx/ellauri157.html on line 345: In treating Jacob Frank, the most nihilistic of these late Sabbatians, Scholem strikes a curious note. He starts his essay by criticizing all others who had written on Sabbatianism for their lack of objectivity, often expressed in pejorative language. Yet, when he arrives at Jacob Frank, he suddenly sheds his objective tone and launches into an invective-filled description of Frank as a tyrannical and corrupt imposter. How to understand this jarring shift?
xxx/ellauri157.html on line 449: Rabbi Nachman of Breslau (1772–1810) reminds us, in the same way that breaking is an inevitability, fixing is also an inevitability. We know the former is true; we don’t always believe the latter.Rabbi Nachman knew a thing or two about brokenness. His Hasidic tales often circle around characters who face their darkest moments and search profoundly for redemption. He authored a quote that became a famous Jewish song: “The entire world is a very narrow bridge. The key in crossing is not to be afraid. Only someone who has seen fear and overcome it could write these words.
xxx/ellauri157.html on line 450: In a world of fear and brokenness, Rabbi Nachman brought healing through his stories and his wisdom. He has become an iconic figure in the universe of Hasidic thinking, and today, thousands of people make pilgrimages to his grave in Uman in central Ukraine, usually around the High Holidays. People go there believing that the journey will “fix” their brokenness.
xxx/ellauri157.html on line 451: Rabbi Nachman also wrote that it is a great mitzvah to be happy. A mitzvah is not always easy. Confronting your brokenness is the beginning of the road home. It is where healing begins.
xxx/ellauri157.html on line 460: Two images of Hasidim dancing and one of a Hasid playing a fiddle, taken from the stories of Rabbi Nachman of Breslau. To the left, the inscription "Enlighten me through your music" in Hebrew and English.
xxx/ellauri157.html on line 468: Martin Buber syntyi juutalaiseen perheeseen. Perhetausta antoi hänelle perinnöksi kiinnostukseen rabbiiniseen perinteeseen ja hasidismiin, joista varsinkin jälkimmäisellä on ollut suuri merkitys hänen älylliselle kehitykselleen. Buber aloitti opintonsa 1896 ja hän opiskeli monia aineita Wienin, Berliinin, Leipzigin ja Zürichin yliopistoissa ja teki vuonna 1904 väitöskirjansa, joka käsitteli yksilöllistymisen teorioita kahden mystikon, Nicolas Cusanuksen ja Jakob Böhmen tuotannossa.
xxx/ellauri157.html on line 483: Buberin dialogifilosofiaan sisältyy ajatus, jonka mukaan Minä-Sinä-suhde on Minä-Se-suhdetta ja jopa minuuttakin perustavampi. Tullaxeen Minäksi ihminen tarvitsee Sinää. Tai paremminkin, Sini ja Mini tarvitaan että saadaan Se. Minän kehittymisen lähtökohtana on tietynlainen alkuyhteys, ”luonnonmukainen liittyneisyys”, äidin yhteys isään, lapsen yhteys äitiinsä tai ”primitiivin” yhteys luontoon. Lapsen minuus syntyy yhteystapahtumien kadotessa ja syntyessä uudelleen: tapahtuman vakioina pysyvä osa abstrahoituu minäksi. Minän irrottautuminen alkuperäisestä yhteydestä mahdollistaa Minä-Se-suhteen synnyn. Joo tätähän virttä oli sillä yhdellä sakemannilla, annas nyt... joo Martin Altmeyerilla, joka sai sen Winnicottilta, joka sai sen Melanie Kleinilta, joka oli Freudin tyttären pahin competition Lontoossa. Mutta "they did not know about each other. Mrs. Winnicott wrote me that Don never, as far as she knew, read Buber. Buber may not even have heard of Winnicott." Mutta molemmat ovat rapsodisia ja aforistisia, varoo seskvipedaalisia sanoja ja silti hurjan innostavia (joillekuille ainakin). Ei ne olleet anarkisteja vaikka joskus siltä näytti. (Nää on yhden Ernst Tichon paperista löytyneitä mututuntumia.) No Rogersista Buber oli kyllä kuullut, ne oli jopa ottaneet keskenään jotain murteellista dialogia Mordechain USA:n reissuilla.
xxx/ellauri157.html on line 491: Obwohl Buber Anhänger des Chassidismus war, einer Frömmigkeitsbewegung des Judentums (vgl. Schulte 138), ist Bubers dialogische Philosophie unabhängig vom jüdischen Glauben auf die zwischenmenschliche christliche Ebene übertragbar.
xxx/ellauri157.html on line 492: Doch die Ich-Du Dialogik Bubers ist nicht nur auf die zwischenmenschliche Beziehung beschränkt, sondern der Mensch kann auch mit Abwesenden, natürlichen Dingen, sowie spirituellen Entitäten in den Dialog treten Ein bisschen plemplem ja, meschugge, und ganz einseitig, aber kommt vor.
xxx/ellauri157.html on line 501: Opel-Werke werden nicht ausgegliedert. Bei Opel haben der Mutterkonzern Stellantis und die IG Metall mehrere Streitpunkte abgeräumt.
xxx/ellauri157.html on line 510: The Nazis, who discounted Hesse as merely a “victim of Jewish psychoanalysis,” blamed it all on Freud. In the April 1936 issue of Die Neue Litteratur, Will Vesper, employing predictable anti-Semitic tropes, characterized Hesse as a traitor and held him up as a classic example of Jewry’s sinister influence in general and of the insidious poisoning of the German soul by Freud’s psychoanalysis in particular:
xxx/ellauri157.html on line 565: Fachbereich 06 Evangelische Theologie, Goethe-Universität. Telefon 069 798-33313 bzw. -33312. --- Christian? Mordechai dreht sich um in dem Grab.
xxx/ellauri157.html on line 567: Martin Buber war von 1924 bis 1933 – zunächst als Lehrbeauftragter, später als Honorarprofessor für jüdische Religionslehre und Ethik – an der Universität Frankfurt am Main tätig. Er legte die Professur 1933 nach der Machtübernahme Hitlers nieder, um einer Aberkennung zuvorzukommen. Danach wirkte er am Aufbau der Mittelstelle für jüdische Erwachsenenbildung bei der Reichsvertretung der Deutschen Juden mit, bis diese ihre Arbeit einstellen musste. Noch vor dem Novemberpogrom 1938 emigrierte Buber nach Israel. Zeitlebens stand Martin Buber in Kontakt mit Persönlichkeiten aus allen Bereichen des geistigen Lebens, darunter auch zahlreichen Literatinnen und Literaten wie Margarete Susman, Hermann Hesse, Arnold Zweig, Thomas Mann oder Franz Kafka. Dabei scheute er auch vor kontroversen Auseinandersetzungen nicht zurück.
xxx/ellauri157.html on line 569: Mordechai (Martin) Buber wurde am 08.02.1878 in Wien geboren. Nach der Scheidung seiner Eltern kam er im Kleinkindalter nach Lemberg (Lwow) in der heutigen Ukraine zu seinen Großeltern, wo er im Spannungsfeld von westlicher Aufklärung und osteuropäischer jüdischer Tradition zwischen mehreren Kulturen und Sprachen aufwuchs. Nach dem Gymnasialabschluss wurde er 1896 Student in Wien, später in Leipzig, Berlin und Zürich, wo er Philosophie, Kunstgeschichte, Germanistik und Philologie studierte. Früh beschäftigte sich Buber mit dem Thema Judentum; bereits während seiner Studienzeit in Berlin fand er Anschluss an die zionistische Bewegung. Nach der Gründung einer eigenen Familie und der Geburt zweier Kinder kam es im Jahre 1905 während des Aufenthaltes der jungen Familie Buber in Florenz zu einer wichtigen Ruhe- und „Selbstbesinnungsphase“ in seinem Leben: Er reaktualisierte eine Kindheitserinnerungen und fand seinen eigenen Weg zum Chassidismus.
xxx/ellauri157.html on line 573: 1938 floh Buber mit seiner Familie nach Palästina. Im gleichen Jahr wurde er Professor für Sozialphilosophie an der Hebräischen Universität in Jerusalem, wo er sich in die politischen Diskussionen um die Rechte der Araber in Palästina einschaltete. 1942 wurde er Mitbegründer der Gruppe „Ichud“, welche die für die Gründung eines Staates Israel mit Juden und Arabern als gleichberechtigten Völkern eintrat. Viel später, auf dem Sterbebett, ordnete er die Verdoppelung der Stipendien (je 20 Mark) für bedürftige arabische Studenten an. Buber starb am 13.06.1965 in seinem Haus in Jerusalem, 2 Jahre vor dem Jim Kippur Krieg.
xxx/ellauri157.html on line 577: Das Wesen der Religiosität betreffend betont Buber die „Fortschrittlichkeit“ Jungs z. B. gegenüber Freud. Dennoch formuliert er in „Schuld und Schuldgefühle“ prägnant und präzise seine Kritik an Jung bezüglich dieses Themas: „Von ganz anderer Art ist die Lehre Jungs, den man als einen Mystiker des modernen, psychologischen Solipsismus bezeichnen kann. Die mystischen und mystisch-religiösen Konzeptionen, die Freud verachtet, sind für Jung der wichtigste Gegenstand seines Studiums; aber sie sind es leider nur als 'Projektionen' der Psyche, nicht als Hinweise auf etwas Außerpsychisches, dem sie begegnet“ (a. a. O.: 130). Einige Passagen weiter spricht Buber von „Freuds Materialismus“ und „Jungs Panpsychismus“.
xxx/ellauri157.html on line 579: Laut Mitteilung der Enkelin von Buber, Judith Buber-Agassi, habe Andreas-Salomé ihm später ausgeredet, ein Buch „gegen Freud“ zu schreiben, mit der Behauptung, „die Freudianische Psychoanalyse brauche noch Zeit zum Reifen“.
xxx/ellauri157.html on line 585: Im öffentlichen Ich-Du Dialog mit Rogers äußerte Buber relativ ausführlich seine Ideen über die Anwendung der Dialogik in der Psychotherapie, wobei es trotz Meinungsunterschieden und partiellen Missverständnissen auch viele Gemeinsamkeiten bzw. gegenseitige Ergänzungen mit Ginger --- nein, Fred --- Janice --- Buck --- Roy --- Prince --- Searle --- äsch, Carl Rogers gab.
xxx/ellauri157.html on line 616: It wasn´t until the Reform movement that large numbers of Jews departed from more traditional Orthodox teachings. Reform Jews, who focus on the concept of ethical monotheism, believe that only the ethical laws of the Torah are binding. Additionally, they believe that other laws, like those laws in the Talmud, were products of their time and place, and so it was not necessary to treat them as absolute.
xxx/ellauri157.html on line 622: Hasidic Judaism is a movement within Haredi Judaism that focuses on the study of the spiritual and joyful elements of the Talmud. It is like Hewbrew Pentecostal movement. It has its roots in the anti-Kabbalah movements of the 13th century. Hasidim focus on a loving and joyful observance of the laws laid out in the Torah, and a boundless love for everything God created. Members live in small, separate communities, and are often noted for their distinctive clothing.
xxx/ellauri157.html on line 624: This movement began in the 18th century by Rabbi Israel ben Eliezer, later known as Baal Shem Tov, the Master of the Good Name. Hasidic Judaism sets aside the earlier emphasis on studying the Torah from an academic perspective, and instead exalts the experience of it at all moments. Within the movement there are a number of sects, including the Satmar, Belz, Ger, Sanz, Puppa, Spinka, and Lubavitch. Mazel tov!
xxx/ellauri157.html on line 626: Mutta älkäämme unohtako säilykejuutalaisia, joiden edustava edustaja on rabbi Small Kemelmannin samannimisissä whoduniteissa. Siitä löytyy paasaus albumissa 233.
xxx/ellauri165.html on line 35: This "expressionist" model claims she doesn't pay heed to her critics, especially those who "call me an attention seeker." According to her, the photos she puts out have an underlying message about "change" and not meant for popularity on social media. "If being popular was my goal, I don't think it would be such a wise decision to upset two-thirds of the world," she said.
xxx/ellauri165.html on line 37: Having said that, Marisa has now decided to shift her focus from her cunt on the current state of our planet. "I have been a vegetarian for the last three years and the plan is to make a strong statement in 2019 about how we keep animals for our own pleasure and amusement," she said.
xxx/ellauri165.html on line 39: Belgian nude model Marisa Papen, who describes herself as a 'free-spirited and wildhearted exhibitionist', became the centre of a worldwide controversy 2017 when she was sent to prison for a photoshoot in the temple complex of Karnak near the Egyptian city of Luxor. 'In their eyes it was porn, or something like that.' 'The first cell we encountered was packed with at least 20 men, some were passed out on the floor, some were squeezing their hands through the rails, some were bleeding and yelling. 'Our judge was browsing with his big thumbs through these books looking as old as the pyramids. 'Eventually, he gave us a warning and told us never to do something so foolishly shameful ever again. We nodded simultaneously.' In the end, Papen and Walker managed to stay out of trouble by bribing them with £15.Thanks to her quick-witted reaction during her arrest, Papen is now able to proudly share her amazing arse in Walker´s magnificent pictures of the nude Egyptian photoshoot.
xxx/ellauri165.html on line 51: Another remarkable difference, according to Papen, is how breastfeeding is seen by the Surma as something natural which can be done in the open, compared to the contradictions on social media and public places in the Western world. Personally I found that a shame to see, but I fear there is no way back when it comes to this.
xxx/ellauri165.html on line 73: Louis-Sébastien Mercier (1740–1814) oli keskinkertainen ranskalainen kirjailija. Hän joutui Pariisin paheita kuvaavasta teoksestaan Tableau de Paris (1781–1789) maanpakoon, josta hän palasi vasta vallankumouksen alkaessa. Konventin edusmiehenä hän kannatti äänestyksessä Ludvig XVI:n elinkautista vankeutta ja joutui sen jälkeen itse vankeuteen. Vapautumisensa jälkeen hänet valittiin 500-miehiseen neuvostoon. Hän sai historian professorin viran, ja hänet valittiin Ranskan akatemian jäseneksi.
xxx/ellauri165.html on line 88: Mercier’n utopia, jossa päivät, ihmiset, työt ja ajatukset seuraavat uuvuttavan samanlaisina toinen toisiaan, ilman iltauutisten ja luuriviihteen tuomaa helpotusta, antaa pikemminkin kuvan monotonisesta zombien valtakunnasta kuin ”parhaasta mahdollisesta maailmasta”. Missä yrittäjät? Missä volttikuskit? Kebab ja pizzat? Viihdeteollisuus ja valtamediat? Personoidut mainoxet? Luuripelit? Missä amerikkalainen unelma? Täähän kuulostaa ihan Brezhnevin pysähtyneisyyden ajalta.
xxx/ellauri165.html on line 100: Myös Forsströmin Riikalta: Nykymaailma tulvii hymyä, ja hymyilen itsekin niin tutuille kuin vieraille. Vuosisatoja kaikki näytti hyvin toisenlaiselta. Julkinen hymy oli pannassa. Maalauksessa nuori nainen hymyilee herttaisesti lapsi sylissään. Raollaan oleva suu paljastaa valkoiset hampaat. Viattomampaa kuvaa äidistä ja tyttärestä voisi tuskin kuvitella. Näyttelyssä vieraillut yleisö oli kuitenkin asiasta eri mieltä. Ranskalaistaiteilijan Élisabeth Vigée Le Brunin omakuvasta tuli hymylehtiskandaali vuonna 1787. Vallankumouxellista. Vigge saattoi olla taiteilijana keskinkertainen, mutta aika messeviä tipusia sillä on. Kaikki typyt on vähän Viggen izensä näköisiä. Nykyään ne kelpaa enää tiedelehteen. Niin Riikkakin.
xxx/ellauri165.html on line 107:
xxx/ellauri165.html on line 129: Mary is actually mentioned more often in the Qur'an than in the New Testament. But here are five take home points we do know about her.
xxx/ellauri165.html on line 142: Blessed Mary was the narrow gate, whereof it is written that the Lord hath entered in by it, therefore it shall be shut after birth; for as a virgin she both conceived and brought forth. (Ditto for the brothers and the sisters, though they came about the good old way.)
xxx/ellauri165.html on line 152: But then, if Mary had been conceived without sin, she had already been redeemed before the redemption brought about by the death and resurrection of Jesus her son. The Catholic Church only resolved the issue in 1854. Pope Pius IX declared
xxx/ellauri165.html on line 169: For this belief in the truth of one religion and the falsity of the others leads to inevitable conflict between the believer and the unbeliever, the chosen and the rejected, the saved and the damned. Here lie the seeds of intolerance and violence. Three gods say they are the only one. At least two of them must be wrong. Maybe all.
xxx/ellauri165.html on line 173: The consequence of the bodily ascension of Mary was the absence of any bodily relics. Although there was breast milk, tears, hair and nail clippings, her relics were mostly “second order” – garments, rings, veils and shoes.
xxx/ellauri165.html on line 175: In the absence of her skeletal remains, her devotees made do with visions – at Lourdes, Guadalupe, Fatima, Medjugorje, and so on. Like the other saints, her pilgrimage sites were places where she could be invoked to ask God to grant the prayers of her devotees.
xxx/ellauri165.html on line 213: "Mary Hamilton", or "The Fower Maries" ("The Four Marys"), is a common name for a well-known sixteenth-century ballad from Scotland based on an apparently fictional incident about a lady-in-waiting to a Queen of Scotland. It is Child Ballad 173 and Roud 79.
xxx/ellauri165.html on line 215: In all versions of the song, Mary Hamilton is a personal attendant to the Queen of Scots, but precisely which queen is not specified. She becomes pregnant by the Queen's husband, the King of Scots, which results in the birth of a baby. Mary kills the infant – in some versions by casting it out to sea or drowning, and in others by exposure. The crime is seen and she is convicted. The ballad recounts Mary's thoughts about her life and her impending death in a first-person narrative.
xxx/ellauri165.html on line 222: That Mary Hamilton has borne a babe
xxx/ellauri165.html on line 227: What thou hast done with thy wee babe
xxx/ellauri165.html on line 252: For had I not slain my own wee babe
xxx/ellauri165.html on line 292: The ballad could contain echoes of James IV or James V, who both had several illegitimate children, but none of their mistresses were executed or tried to dispose of a baby.
xxx/ellauri165.html on line 294: In many versions of the song, the queen is called "the auld Queen". This would normally indicate a Queen Dowager or Queen Mother, but in this context suggests a queen consort who was an older woman, and married to a king of comparable age. If the reference is limited to Queens named Mary, another candidate would be Mary of Guelders (1434–1463), queen to James II, King of Scots.
xxx/ellauri165.html on line 296: The story may have been transferred from a wholly different context. It has been noted that it most closely matches, rather than any event in Scotland, the legend of Maria Danilova Gamentova, daughter of an expatriate branch of the Clan Hamilton established in Russia by Thomas Hamilton during the reign of Tsar Ivan IV (1547–1584). A lady in waiting to Tsarina Catherine, second wife of Tsar Peter I "The Great" (who later succeeded him as Catherine I), Mary Hamilton was also the Tsar's mistress. She bore a child in 1717, who may have been fathered by the Tsar but whom she admitted drowning shortly after its birth. She also stole trinkets from the Tsarina to present them to her lover Ivan Orlov. For the murder of her child, she was beheaded in 1719.
xxx/ellauri165.html on line 310: At 15, Emma met Sir Harry Fetherstonhaugh, who hired her for several months as hostess and entertainer at a lengthy stag party at Fetherstonhaugh's Uppark country estate in the South Downs. She is said to have danced nude on his dining room table. Fetherstonhaugh took Emma there as a mistress, but frequently ignored her in favour of drinking and hunting with his friends. Emma soon befriended the dull but sincere Honourable Charles Francis Greville (1749–1809). It was about this time (late June-early July 1781) that she conceived a child by Fetherstonhaugh.
xxx/ellauri165.html on line 312: Greville took her in as his mistress, on condition that the child was fostered out. Once the child (Emma Carew) was born, she was removed to be raised by her great-grandmother at Hawarden for her first three years, and subsequently (after a short spell in London with her mother) deposited with Mr John Blackburn, schoolmaster, and his wife in Manchester. As a young woman, Emma's daughter saw her mother frequently, but later when Emma fell into debt, her daughter worked abroad as a companion or governess.
xxx/ellauri165.html on line 316: Seeing an opportunity to make some money by taking a cut of sales, Greville sent her to sit for his friend, the painter George Romney, who was looking for a new model and muse. It was then that Emma became the subject of many of Romney's most famous portraits, and soon became London's biggest celebrity. So began Romney's lifelong obsession with her, sketching her nude and clothed in many poses that he later used to create paintings in her absence. Through the popularity of Romney's work and particularly of his striking-looking young model, Emma became well known in society circles, under the name of "Emma Hart". She was witty, intelligent, a quick learner, elegant and, as paintings of her attest, extremely beautiful. Romney was fascinated by her looks and ability to adapt to the ideals of the age. Romney and other artists painted her in many guises, foreshadowing her later "attitudes".
xxx/ellauri165.html on line 320: To be rid of Emma, Greville persuaded his uncle, younger brother of his mother, Sir William Hamilton, British Envoy to Naples, to take her off his hands. Greville's marriage would be useful to Sir William, as it relieved him of having Greville as a poor relation. To promote his plan, Greville suggested to Sir William that Emma would make a very pleasing mistress, assuring him that, once married to Henrietta Middleton, he would come and fetch Emma back. Sir William, then 55 and newly widowed, had arrived back in London for the first time in over five years. Emma's famous beauty was by then well known to Sir William, so much so that he even agreed to pay the expenses for her journey to ensure her speedy arrival. A great collector of antiquities and beautiful objects, he took interest in her as another acquisition. He had long been happily married until the death of his wife in 1782, and he liked female companionship. His home in Naples was well known all over the world for hospitality and refinement. He needed a hostess for his salon, and from what he knew about Emma, he thought she would be the perfect choice.
xxx/ellauri165.html on line 324: After about six months of living in apartments in the Palazzo Sessa with her mother (separately from Sir William) and begging Greville to come and fetch her, Emma came to understand that he had cast her off. She was furious when she realised what Greville had planned for her, but eventually started to enjoy life in Naples and responded to Sir William's intense courtship just before Christmas in 1786. They fell in love, Sir William forgot about his plan to take her on as a temporary mistress, and Emma moved into his apartments, leaving her mother downstairs in the ground floor rooms. Emma was unable to attend Court yet, but Sir William took her to every other party, assembly and outing.
xxx/ellauri165.html on line 328: The newly married couple returned to Naples after two days. After the marriage, Greville transferred the cost of Emma Carew's upkeep to Sir William, and suggested that he might move her to an establishment befitting the stepdaughter of an envoy. However, Sir William preferred to forget about her for a while.
xxx/ellauri165.html on line 330: Sharing Sir William Hamilton's enthusiasm for classical antiquities and art, she developed what she called her "Attitudes"—tableaux vivants in which she portrayed sculptures and paintings before British visitors. Emma developed the attitudes using Romney's idea of combining classical poses with modern allure as the basis for her act.
xxx/ellauri165.html on line 332: After four years of marriage, Emma had despaired of having children with Sir William, although she wrote of him as "the best husband and friend". It seems likely that he was sterile. She once again tried to persuade him to allow her daughter to come and live with them in the Palazzo Sessa as her mother Mrs Cadogan's niece, but he refused this as well as her request to make enquiries in England about suitors for the young Emma.
xxx/ellauri165.html on line 336: Emma nursed Nelson under her husband's roof and arranged a party with 1,800 guests to celebrate his 40th birthday on 29 September. After the party, Emma became Nelson's secretary, translator and political facilitator. They soon fell in love and began an affair. Hamilton showed admiration and respect for Nelson, and vice versa; the affair was tolerated. By November, gossip from Naples about their affair reached the English newspapers. Emma Hamilton and Horatio Nelson were famous.
xxx/ellauri165.html on line 338: Upon arrival in London on 8 November, the three of them took suites at Nerot's Hotel after a missed communication from Nelson to his wife about receiving the party at their home, Roundwood. Lady Nelson and Nelson's father arrived and they all dined at the hotel, with Fanny deeply unhappy to see Emma pregnant. The affair soon became public knowledge, and to the delight of the newspapers, Fanny did not accept the affair as placidly as Sir William. Emma was winning the media war at that point, and every fine lady was experimenting with her look. Nelson contributed to Fanny's misery by being cruel to her when not in Emma's company. Sir William was mercilessly lampooned in the press, but his sister observed that he doted on Emma and she was very attached to him.
xxx/ellauri165.html on line 340: The Hamiltons moved into William Beckford's mansion at 22 Grosvenor Square, and Nelson and Fanny took an expensive furnished house at 17 Dover Street, a comfortable walking distance away, until December, when Sir William rented a home at 23 Piccadilly, opposite Green Park. On 1 January, Nelson's promotion to vice admiral was confirmed and he prepared to go to sea on the same night. Infuriated by Fanny's handing him an ultimatum to choose between her and his mistress, Nelson chose Emma and decided to take steps to formalise separation from his wife. He never saw her again, after being hustled out of town by an agent. While he was at sea, Nelson and Emma exchanged many letters, using a secret code to discuss Emma's condition. Emma kept her first daughter Emma Carew's existence a secret from Nelson, while Sir William continued to provide for her.
xxx/ellauri165.html on line 344: Soon after this, the Prince of Wales (later King George IV) became infatuated with Emma, leading Nelson to be consumed by jealousy, and inspiring a remarkable letter by Sir William to Nelson, assuring him that she was being faithful. In late February, Nelson returned to London and met his daughter at Mrs Gibson's. Nelson's family were aware of the pregnancy, and his clergyman brother Rev. William Nelson wrote to Emma praising her virtue and goodness. Nelson and Emma continued to write letters to each other when he was away at sea, and she kept every one. While he was away too, she arranged for her mother to visit the Kidds in Hawarden and her daughter in Manchester.
xxx/ellauri165.html on line 346: By the autumn of the same year, upon Emma's advice, Nelson bought Merton Place, a small ramshackle house at Merton, near Wimbledon, for £9,000, borrowing money from his friend Davison. He gave her free rein with spending to improve the property, and her vision was to transform the house into a celebration of his genius. There they lived together openly, with Sir William and Emma's mother, in a ménage à trois that fascinated the public. Emma turned herself to winning over Nelson's family, nursing his 80-year-old father Edmund for 10 days at Merton, who loved her and thought of moving in with them, but could not bear to leave his beloved Norfolk. Emma also made herself useful to Nelson's sisters Kitty (Catherine), married to George Matcham, and Susanna, married to Thomas Bolton, by helping to raise their children and to make ends meet. Nelson's sister-in-law Sarah (married to William), also pressed him for assistance and favours, including the payment of their son Horatio's school fees at Eton. Also around this time, Emma finally told Nelson about her daughter Emma Carew, now known as Emma Hartley, and found that she had had nothing to worry about; he invited her to stay at Merton and soon grew fond of "Emma's relative". An unpublished letter shows that Nelson assumed responsibility for upkeep of young Emma at this time.
xxx/ellauri165.html on line 352: Soon afterwards, Sir William collapsed at 23 Piccadilly and on 6 April died in Emma's arms. Charles Greville was the executor of the estate and he instructed her to leave 23 Piccadilly, but for the sake of respectability, she had to keep an address separate from Nelson's and so moved into 11 Clarges Street, not far away, a couple of months later.
xxx/ellauri165.html on line 354: Nelson had been offered the position of Commander-in-Chief of the Mediterranean Fleet, and they rushed to have Horatia christened at Marylebone Parish Church before he left. On her baptism record, her name was recorded as Horatia Nelson Thompson, and her date of birth falsely recorded as 29 October 1800 in order to continue the pretence that she had been born in Naples and was godchild of Emma and Nelson, according to Kate Williams and based on an unpublished letter; however the only publicly available transcription of the record shows 29 October 1801. Nelson later wrote a letter explaining that the child was an orphan "left to his care and protection" in Naples.
xxx/ellauri165.html on line 358: She was desperately lonely, preoccupied with attempting to turn Merton Place into the grand home Nelson desired, suffering from several ailments and frantic for his return. The child, a girl (reportedly named Emma), died about 6 weeks after her birth in early 1804, and Horatia also fell ill at her home with Mrs Gibson on Titchfield Street. Emma kept the infant's death a secret from the press (her burial is unrecorded), kept her deep grief from Nelson's family and found it increasingly difficult to cope alone. She reportedly distracted herself by gambling, and succumbed to binges of heavy drinking and eating and spending lavishly.
xxx/ellauri165.html on line 366: They brought me word, Mr Whitby from the Admiralty. 'Show him in directly,' I said. He came in, and with a pale countenance and faint voice, said, 'We have gained a great Victory.' – 'Never mind your Victory,' I said. 'My letters – give me my letters' – Captain Whitby was unable to speak – tears in his eyes and a deathly paleness over his face made me comprehend him. I believe I gave a scream and fell back, and for ten hours I could neither speak nor shed a tear.
xxx/ellauri165.html on line 374: Relations between William and Emma became strained and he refused to give her the £500 pension due to her. Emma was especially hurt by Lady Charlotte's rebuff, partly because she had spent about £2000 paying for her education, clothes, presents and holidays but also because she had grown fond of her.
xxx/ellauri165.html on line 415: Who's Winston Churchill? Did he ever make a movie? No? Then what's the big deal? Well reportedly he finagled to have this one made, Brit propaganda from inception to final credits, all about Brit superstar and icon Lord Nelson and his dangerous liasion with a married lady from the wrong side of the tracks. Delivered with finesse and verve by Olivier and Leigh, in the flush of their fame and talent, there is a sort of magical spell evoked, and the recreation of Nelson's passing (high on Brit radar, nil on American) (oh! spoiler alert!, dammit!) might tug a tear or two.
xxx/ellauri165.html on line 425: 
xxx/ellauri165.html on line 436: Lyyra Häpykielen sammakkomaisen äidin nimi Philip Pullmanin kirjaan His Dark Materials perustuvassa Netflix-sarjassa His Masters Voice on Marisa. Sen lemmikki on toinen ikävänoloinen apina. The malevolent dæmon, represented by a golden sub-nosed monkey, is a cute-but-creepy little beast and is supposed to be male as all daemon’s are the opposite gender to their human. Awkwardly, the BBC realised some viewers may be perturbed to see the monkey’s genitals on their 60 inch HD TV, so Mrs Coulter’s Dæmon has had a subtle gender reassignment. Clitoris peeking out from the labia instead of erect middle figer is offensive in Russia, Ukraina and in the eastern half of the Swedish empire.
xxx/ellauri165.html on line 459: Una ricca famiglia di un industriale milanese viene profondamente scossa dall'arrivo di un enigmatico ospite, un giovane venticinquenne silenzioso e affascinante. Il visitatore ottiene le grazie della moglie, ha rapporti erotici con la figlia, il figlio, la domestica e con lo stesso capofamiglia. Quando il misterioso viaggiatore ripartirà, tutto sarà cambiato: la madre si concede sessualmente a vari giovanotti, la figlia diventa catatonica, il figlio abbandona la famiglia e si mette a dipingere, il capofamiglia lascia la fabbrica agli operai, si denuda nella stazione di Milano e si perde nel deserto, mentre la serva, una semplice contadina, levita nell'aria come una santa.
xxx/ellauri165.html on line 467: «Lo sconvolgimento che Teorema provoca non è affatto di tipo sessuale, è essenzialmente ideologico e mistico. Trattandosi incontestabilmente di un'opera d'arte, Teorema non può essere sospettato di oscenità.»
xxx/ellauri165.html on line 489: Azrael (/ˈæzriəl/; Hebrew: עֲזַרְאֵל, romanized: ʿÁzarʾēl; Arabic: عزرائيل, romanized: ʿAzrāʾēl or ʿEzrāʾēl) is the angel of death in some Abrahamic religions, namely Islam and some traditions of Judaism. He is also referenced in Sikhism. In the Smurfs, the cat of the evil wizard Gargamel is called Azrael. In Hebrew, Azrael translates to "Angel of God" or "Help from God".
xxx/ellauri165.html on line 493: Depending on the perspective and precepts of the various religions in which he is a figure, he may also be portrayed as the president of the Third Heaven, a division of heaven in Judaism, Islam and Christianity. In Islam he is one of the four archangels, and is identified with the Quranic Malak al-Mawt (ملك الموت, 'angel of death'), which corresponds with the Hebrew-language term Mal'akh ha-Maweth (מלאך המוות) in Rabbinic literature.
xxx/ellauri165.html on line 495: The phrase "His Dark Materials" is a line from Book II of Milton's Paradise Lost, which you can read all about on Shmoop. ... In The Golden Compass, those "Dark Materials" presumably refer to Dust, which – as Lord Asriel tells us in Chapter 21 – the Church interprets as evidence of original sin.
xxx/ellauri165.html on line 537: Cittàgazze, sometimes abbreviated to Ci''gazze (Italian pronunciation: [tʃiˈɡaddze]), means "City of the Magpies" in Italian. Siellä oli ylenpalttisesti ankeuttajia, koska Asraelin aukaisema portti teki niitä aivan sikana. Fa i cazzi tuoi! Cazzo oli Silja Huttusen salasana.
xxx/ellauri165.html on line 584: Blaming a god for an unexpected pregnancy seems to have been rather common in the ancient world. Zeus was a particularly popular choice of father for illegitimate offspring having over 100 illegitimate children that we know about.
xxx/ellauri165.html on line 590: Oh yes I re-read the bible about 5 years ago and on reading that again it struck me not just because of the talking donkey but I couldn’t read it without Eddy Murphy’s voice in my head. When I read Lot (my favorite bible book) I can’t help but read it in Woody Allen’s voice.
xxx/ellauri165.html on line 594: I know you regard Dawkins as infallible and inerrant, but the likelihood of a priest beginning mass with ‘Welcome swine’ is barely above nonzero. It is possible that a priest trained in inculturation would substitute a culturally appropriate term, but ‘swine’ is not a culturally appropriate term. Although it does make a great sneer quote.
xxx/ellauri165.html on line 620: But I was abused.
xxx/ellauri165.html on line 641: Opinions about the permanency of hell have shifted considerably, both in the early church and in recent times. The doctrine of universal salvation (also known as Apokatastasis or Apocatastasis ) has usually been considered through the centuries to be heterodox but has become orthodox. It was maintained by the Second Vatican Council and by Pope John Paul II and it is promoted in the new Catechism of the Catholic Church and in the post-Vatican II liturgy. Francis maintains the same teaching.
xxx/ellauri165.html on line 660: According to the Alliance Commission on Unity & Truth among Evangelicals (ACUTE) the majority of Protestants have held that hell will be a place of perpetual conscious torment, both physical and spiritual. This is known as the eternal conscious torment (ECT) view. Some recent writers such as Anglican layman C. S. Lewis[86] and J.P. Moreland have cast people to hell in terms of "eternal separation" from God. Certain biblical texts have led some theologians[who?] to the conclusion that punishment in hell, though eternal and irrevocable, will be proportional to the deeds of each soul (e.g., Matthew 10:15, Luke 12:46-48).
xxx/ellauri165.html on line 662: Another area of debate is the fate of the unevangelized (i.e., those who have never had an opportunity to hear the Christian gospel), those who die in infancy, and the mentally disabled. According to ACUTE some Protestants agree with Augustine that people in these categories will be damned to hell for original sin, while others believe that God will make an exception in these cases, rather like the Australian government should have done with the antivac tennis playing serb.
xxx/ellauri165.html on line 672: This article was a part of an article series called Salvation in Christianity. Table of contents:
xxx/ellauri165.html on line 674:
xxx/ellauri165.html on line 722: able>
xxx/ellauri166.html on line 48: According to the Book of Exodus in the Bible, the staff (Hebrew: מַטֶּה matteh, translated "rod" in the King James Bible) was used to produce water from a rock, was transformed into a snake and back, and was used at the parting of the Red Sea. Whether or not Moses' staff was the same as that used by his brother Aaron (known as Aaron's rod) has been debated by rabbinical scholars.
xxx/ellauri166.html on line 52: Moses and Aaron appear before the pharaoh, and Aaron's rod is transformed into a serpent. Pharaoh's sorcerers are also able to transform their own rods into serpents, but Aaron's rod swallows their rods (Exodus 7:10-12). Aaron's rod is again used to turn the Nile blood-red. It is used several times on God's command to initiate the plagues of Egypt.
xxx/ellauri166.html on line 61: Because Aaron's rod and Moses' rod are both given similar, seemingly interchangeable, powers, Rabbinical scholars debated whether or not the two rods were one and the same. According to the Midrash Yelammedenu (Yalḳ. on Ps. ex. § 869):
xxx/ellauri166.html on line 65: There are many speculations about what has happened to Moses's staff.
xxx/ellauri166.html on line 68: There is a mention of the rod of Moses in a deposition of Nicolas, abbot of the Icelandic Benedictine monastery of Thingeyrar, who had seen it guarded in a chapel of a palace in Constantinople in c. 1150. According to this source, the archbishop of Novgorod, Anthony, stated that it was in the church of St Michael in the Boukoleon Palace, among other precious relics. After the sack of Constantinople in 1204 it was transported to France where Bishop Nevelon placed it in Soissons cathedral and it then passed to the treasury of the Sainte-Chapelle.
xxx/ellauri166.html on line 70: According to an unidentified identifying document [citation needed] at the Hagia Sophia in Istanbul, Moses's staff would supposedly be on display today at the Topkapı Palace, Istanbul, Turkey. The Topkapi Palace holds other reputedly holy relics, most notably those attributed to the Islamic prophet, Muhammad. (Such as his bow, his sword, his footprint, and even a tooth.) Topkapı Palace was officially designated a museum in 1924, and the holy relics were placed on public view on 31 August 1962. It is said that Sultan Selim I (1512–1520) brought the holy relics to Topkapi Palace after conquering Egypt in 1517.
xxx/ellauri166.html on line 72: It is narrated in Kitab al-Kafi that Ja'far al-Sadiq claims that the "Tablets of Moses and the Staff of Moses are with us. We are the heirs of the Prophets".
xxx/ellauri166.html on line 74: Mythological objects encompass a variety of items (e.g. weapons, armor, clothing) found in mythology, legend, folklore, tall tale, fable, religion, spirituality, superstition, paranormal, and pseudoscience from across the world. This list will be organized according to the category of object.
xxx/ellauri166.html on line 219: “This is spoken of God,” says Dr. Dodd, “after the manner of men, to denote his utter contempt of the opposition of his enemies; the perfect ease with which he was able to disappoint all their measures, and crush them for their impiety and folly; together with his absolute security, that his counsels should stand and his measures be finally accomplished; as men laugh at, and hold in utter contempt, those whose malice and power they know to be utterly vain and impotent. The introducing God as thus laughing at, and deriding his enemies, is in the true spirit of poetry, and with the utmost propriety and dignity.
xxx/ellauri166.html on line 221: Shall laugh - Will smile at their vain attempts, maybe even sneer; will not be disturbed or agitated by their efforts; will go calmly on in the execution of his purposes. Compare as above Isaiah 18:4. See also Proverbs 1:26; Psalm 37:13; Psalm 59:8. This is, of course, to be regarded as spoken after the manner of men, and it means that God will go steadily forward in the accomplishment of his purposes. There is included also the idea that he will look with contempt on their vain and futile efforts.
xxx/ellauri166.html on line 283: Der junge Deutscher wurde nach den Grundsätzen des orthodoxen Judentums erzogen, erlernte Thora, Talmud und die hebräische Sprache und zeigte zunächst auch Interesse für den Zionismus. Um die Zeit seiner Bar Mitzwa verlor er jedoch seinen Glauben, als er, um „Gott zu prüfen“, am Grabe eines Zaddik unkoscheres Essen aß und in der Folge, als nichts passierte, zum Atheisten wurde. Mit 16 Jahren veröffentlichte er in einer polnischen literarischen Zeitschrift jiddische und polnische Verse meist mystischen Inhalts und übersetzte hebräische, lateinische, deutsche und jiddische Beiträge ins Polnische. Seinen Lebensunterhalt verdiente er bis 1939 vor allem als Korrektor.
xxx/ellauri166.html on line 285: Deutscher war anschließend Mitglied der Linken Opposition der polnischen KP, die sich zeitweilig der von Leo Trotzki geführten Linken Opposition in der UdSSR anschloss. Als Trotzki im September 1938 die Vierte Internationale gründete, stimmte die polnische Gruppe auf dem Gründungskongress dagegen. Die beiden Delegierten folgten in ihrer Begründung Deutschers Argumentation, der diesen Schritt als „verfrüht“ ablehnte. Deutscher trat anschließend aus der Gruppe aus und schloss sich niemals wieder einer politischen Partei an.
xxx/ellauri166.html on line 287: Im Herbst 1940 meldete sich Deutscher zur polnischen Exilarmee unter der Führung von Władysław Sikorski, die in Schottland Militärbasen unter eigener Souveränitat hatte. Er wurde dort als verdächtige Person in ein von der polnischen Exilregierung unterhaltenes Internierungslager geschickt, in dem überwiegend politisch Verdächtige, Homosexuelle und Juden interniert waren. Laut Deutschers Biographen Ludger Syré sei das Lager Ladybank bei Kircaldy „kein eigentliches Straflager“ gewesen, allerdings sei beabsichtigt gewesen, ihn als „gefährlichen roten Rebellen“ „ruhig zu halten“ und man ließ „ihn schwere Munitionskisten schleppen“. Deutscher nutzte den Lageraufenthalt zum Erlernen der englischen Sprache und richtete im Lager einen „Übersetzerdienst“ für die Organisation neuester Nachrichten ein. 1949 veröffentlichte er seine Stalin-Biographie, die in 12 Sprachen übersetzt wurde. 1954 bis 1963 erschien sein Hauptwerk, die dreibändige Biographie Trotzkis.
xxx/ellauri166.html on line 289: Singerin Iisakki oli punapäinen laihuliini jota nolotti näyttäytyä nakuna kuin Aatamia ja Eevaa omppumaistiaisten jälkeen. Se luki Berkeleytä, Cuntia, Siiliä ja Kabbalaa eikä ymmärtänyt YHTÄÄN. Pääasia oli että Jumalalla oli kikkeli, aivan valtavan humongous parru. Hän sai paljon paljon rakkautta Schechinalta, enkeleitä, serafeilta, kerubeilta, Aralimilta, pyhiltä pyöriltä ja petoeläimiltä, luvuttomilta maailmoilta ja sieluilta, mutta tämä ei riittänyt hänelle, vaan hän vaati rakkautta myös ketjun heikoimmalta lenkiltä jolle hän jämensi: Rakasta herraa eli minua kaikilta voimiltasi (deuteronomia).
xxx/ellauri166.html on line 296: Iisakki Kabbalaista viehätti (luonnollisesti) kabbalistinen ajatus, että jumala on oikeasti ikäänkuin 2-neuvoinen, siitä on sekä koiras- että naarasversio. Naarasjumalan nimi oli Shekhinah, ja se tarkoitti telttapaikkaa. Tästä löytyy netistä hirmu määrä hurahtanutta textiä.
xxx/ellauri166.html on line 298: Shechinah שכינה (also spelled Shekhinah) is derived from the word shochen שכן, “to dwell within.” The Shechinah is Cod or that which Cod is dwelling within. Sometimes we translate Shechinah as “The Divine Presence.” The word Shechinah is feminine, and so when we refer to Cod as the Shechinah, we say “She.” Of course, we’re still referring to the same One Cod, just in a different modality. After all, you were probably wondering why we insist on calling Cod “He.” We’re not talking about a being limited by any form—certainly not a body that could be identified as male or female. "It" would be better, only it reminds one too much of Freud's id. "They" would sound dangerously polytheistic.
xxx/ellauri166.html on line 300: You may have heard of the primordial disaster, a creation narrative first told by Rabbi Yitzchak Luria, known as “the Ari.”
xxx/ellauri166.html on line 301: Prior to the creation of our chain of worlds, another order was first created, that of Tofu. Tohu brought about its own destruction.
xxx/ellauri166.html on line 303: From that initial catastrophe, the highest sparks fell to the lowest places. In particular, Shechinah descended within this world to seek out our souls (also feminine), so that this world and this life of ours should play out as not just another zero-sum game, but as a win-win investment with incomparable returns.
xxx/ellauri166.html on line 307: By now, all our souls have been recycled though the washing machine of Time many times. What your soul accomplished in previous descents, and what is left to be accomplished—all that is of necessity hidden from you. As Rabbi Moshe Cordovero wrote, “Those who know do not say, and those who say do not know.”
xxx/ellauri166.html on line 309: We are all international activists—the yeshivah student struggling for clarity in an abstruse Talmudic passage, the storeowner who refuses to sell faulty merchandise, the little girl joyfully lighting her candle before Shabbat, the hiker who reaches the top of her climb and breathlessly recites a blessing to the Creator for the magnificent view, the young father who has just now started wrapping tefillin every morning, the subway commuter who lent the guy next to him a shoulder to sleep upon, and the simple Jew who checks for a kosher symbol on the package before making a purchase. Our destiny is tied to the destiny of those books, that merchandise, that time of the week, that mountain, that morning rush, that neighbor and that train, and the food in that package. We cannot live without them, and their redemption cannot come without us. We are all sanitation workers.
xxx/ellauri166.html on line 311: If you’ve ever set out to clean up a teenager’s room, you can probably relate to the following: Daunted by the task ahead of you, you cleverly start with the big stuff. Having dislodged some furniture, moving them into appropriate corners, tossed a few cardboard boxes into recycling, and discovering that, yes, there is a floor down there, only then can you really get started. But that’s also when it becomes apparent just how ugly this mess really is. Now is time for the scraping, grinding, elbow grease and harsh chemicals. The hardest tasks are always left for last.
xxx/ellauri166.html on line 315: Shechinah is a Chaldee word meaning resting-place, not found in Scripture, but used by the later Jews to designate the visible trace of Cod's presence in the tabernacle, and afterwards in Solomon's temple. When the Lord led Israel out of Egypt, he went before them "in a pillar of a cloud." This was the symbol of his presence with his people. For references made to it during the wilderness wanderings, see Exodus 14:20 ; 40:34-38 ; Leviticus 9:23 Leviticus 9:24 ; Numbers 14:10 ; Numbers 16:19 Numbers 16:42 .
xxx/ellauri166.html on line 317: It is probable that after the entrance into Canaan this glory-cloud settled in the tabernacle upon the ark of the covenant in the most holy place. We have, however, no special reference to it till the consecration of the temple by Solomon, when it filled the whole house with its glory, so that the priests could not stand to minister ( 1 Kings 8:10-13 ; 2 Chr. 1 Kings 5:13 1 Kings 5:14 ; 7:1-3 ). Probably it remained in the first temple in the holy of holies as the symbol of Jehovah's presence so long as that temple stood. It afterwards disappeared. (See CLOUD .)
xxx/ellauri166.html on line 319: The shekhinah (Biblical Hebrew: שכינה šekīnah; also Romanized shekina(h), schechina(h), shechina(h)) is the English transliteration of a Hebrew word meaning "dwelling" or "settling" and denotes the dwelling or settling of the divine presence of Cod. This term does not occur in the Bible, and is from rabbinic literature.
xxx/ellauri166.html on line 320: In classic Jewish thought, the shekhinah refers to a dwelling or settling in a special sense, a dwelling or settling of divine presence, to the effect that, while in proximity to the shekhinah, the connection to Cod is more readily perceivable.
xxx/ellauri166.html on line 324: "A temple for your habitation", where the Greek text (Koinē Greek: ναὸν τῆς σῆς σκηνώσεως) suggests a possible parallel understanding, and where σκήνωσις skēnōsis "a tent-building", a variation on an early loanword from Phoenician (Ancient Greek: ἡ σκηνή skēnē "tent"), is deliberately used to represent the original Hebrew or Aramaic term. (Eli skene! Varmaan pyhä henki on jotenkin tästä stailattu. Vaika spiritus on maskuliini, ja koiraanhommiinhan se joutuukin. Toisaalta sen hyvä piirre on, että se on aika hahmoton, ei lähde neizyt Maarian suhteen fantasiat liikaa laukkaamaan.) In the post-temple era usage of the term shekhinah may provide a solution to the problem of Cod being omnipresent and thus not dwelling in any one place. (Jepjep:) The concept of shekhinah is also associated with the concept of the Holy Spirit in Judaism (ruach ha-kodesh).
xxx/ellauri166.html on line 374: The theme of the shekhinah as the Sabbath Bride recurs in the writings and songs of 16th century Kabbalist, Isaac Luria.
xxx/ellauri166.html on line 376: Kabbalah associates the shekhinah with the female. According to Gershom Scholem, "The introduction of this idea was one of the most important and lasting innovations of Kabbalism. ...no other element of Kabbalism won such a degree of popular approval." The "feminine Jewish divine presence, the shekhinah, distinguishes Kabbalistic literature from earlier Jewish literature."
xxx/ellauri166.html on line 378: "In the imagery of the Kabbalah the shekhinah is the most overtly female sefirah, the last of the ten sefirot, referred to imaginatively as 'the daughter of Cod'. ... The harmonious relationship between the female shekhinah and the six sefirot which precede her causes the world itself to be sustained by the flow of divine energy. She is like the moon reflecting the divine light into the world." Juppajju, tässä on sitten neizyt Maaria. Se oli niinkö Monsieur Mossen äisky, uusikuu.
xxx/ellauri166.html on line 389: Shlomo Yitzchaki (Hebrew: רבי שלמה יצחקי; Latin: Salomon Isaacides; French: Salomon de Troyes, 22 February 1040 – 13 July 1105), today generally known by the acronym Rashi (see below), was a medieval French rabbi and author of a comprehensive commentary on the Talmud and commentary on the Hebrew Bible (the Tanakh). Acclaimed for his ability to present the basic meaning of the text in a concise and lucid fashion, Rashi appeals to both learned scholars and beginner students, and his works remain a centerpiece of contemporary Jewish study. His commentary on the Talmud, which covers nearly all of the Babylonian Talmud (a total of 30 out of 39 tractates, due to his death), has been included in every edition of the Talmud since its first printing by Daniel Bomberg in the 1520s. His commentary on Tanakh—especially on the Chumash ("Five Books of Moses")—serves as the basis for more than 300 "supercommentaries" which analyze Rashi's choice of language and citations, penned by some of the greatest names in rabbinic literature.
xxx/ellauri166.html on line 391: Rashi's surname, Yitzhaki, derives from his father's name, Yitzhak. The acronym "Rashi" stands for Rabbi Shlomo Yitzhaki.
xxx/ellauri166.html on line 392: Rashi was an only child born at Troyes, Champagne, in northern France. His mother's brother was Simeon bar Isaac, rabbi of Mainz. Simon was a disciple of Gershom ben Judah, who died that same year. On his father's side, Rashi has been claimed to be a 33rd-generation descendant of Johanan HaSandlar,[citation needed] who was a fourth-generation descendant of Gamaliel, who was reputedly descended from the Davidic line. In his voluminous writings, Rashi himself made no such claim at all. The main early rabbinical source about his ancestry, Responsum No. 29 by Solomon Luria, makes no such claim either.
xxx/ellauri166.html on line 394: Drawing on the breadth of Midrashic, Talmudic and Aggadic literature (including literature that is no longer extant), as well as his knowledge of Hebrew grammar and halakhah, Rashi clarifies the "simple" meaning of the text so that a bright child of five could understand it. At the same time, his commentary forms the foundation for some of the most profound legal analysis and mystical discourses that came after it. Scholars debate why Rashi chose a particular Midrash to illustrate a point, or why he used certain words and phrases and not others. Rabbi Shneur Zalman of Liadi wrote that "Rashi's commentary on Torah is the 'wine of Torah'. It opens the heart and uncovers one's essential love and fear of Cod.
xxx/ellauri166.html on line 409: The first page of the Vilna Edition of the Babylonian Talmud, Tractate Berachot, folio 2a.
xxx/ellauri166.html on line 414: Rashi had a tremendous influence on Christian scholars. The French monk Nicolas de Lyre of Manjacoria, who was known as the "ape of Rashi", was dependent on Rashi when writing the 'Postillae Perpetuate' on the Bible. He believed that Rashi's commentaries were the "official repository of Rabbinical tradition" and significant to understanding the Bible. De Lyre also had great influence on Martin Luther.
xxx/ellauri166.html on line 422: The actual father of the tosafot in France was Jacob b. Meir, known colloquially as Rabbeinu Tam, whose style was adopted by his successors. Hei tää oli se Rashin lisäxi toinen heppu jonka ärhäkämpiä lauseita oli toisessa tefil-laatikossa.
xxx/ellauri166.html on line 441: Tefillin-käsky tulee juutalaispojan velvollisuudeksi hänen saavuttaessaan uskonnollisen täysi-ikäisyyden 13-vuotiaana. Vanhoina aikoina juutalaisnaisetkin laittoivat tefillinit, mutta myöhempi rabbiinitraditio rajoitti sen vain miehille kuuluvaksi käskyksi. Nykyaikoina monet konservatiivi- ja reformijuutalaiset naiset ovat aloittaneet uudelleen niiden käytön.
xxx/ellauri166.html on line 445: The earliest known tefillin were tiny and probably worn all day, except Saturdays. They were found together with other Dead Sea Scrolls in the Judean desert, in the mid-twentieth century. They were dated by archaeologists as far back as the 1st or 2nd centuries BCE. Although their texts are more varied than rabbinic tefillin, it is clear that they are based on a specific understanding of the same four verses noted above as associated by the rabbis with the tefillin ritual.
xxx/ellauri166.html on line 447: Why was the Song of Moses (sehän oli se Deuteronomian loppuluritus!) deemed suitable as a tefillin parchment? In all likelihood because both the second paragraph of the Shema, as well as the verses immediately after the Song of Moses in Parashat Ha’azinu, contain references to length of days. A contribution to the wearer's longevity. Nobody is in a particular hurry to get to Paradise. Ei kiirettä kuin pirulla Heinolan markkinoille. Hiivitään ennemminkin hiljaa kuin tiaisen kivittäjä. In conclusion, The archaeological evidence, together with consideration of various biblical passages and even of halakhah, suggests that tefillin were originally practiced as a longevity amulet. Lisää aiheesta: https://www.thetorah.com/article/the-origins-of-tefillin
xxx/ellauri166.html on line 499: Hall and his followers went to extreme lengths to keep any gossip or information that could tarnish his image from being publicized, and little is known about his first marriage, on 28 April 1930, to Fay B. deRavenne, then 28, who had been his secretary during the preceding five years. The marriage was not a happy one; his friends never discussed it, and Hall removed virtually all information about her from his papers following her suicide on 22 February 1941. Following a long friendship, on 5 December 1950, Hall married Marie Schweikert Bauer (following her divorce from George Bauer), and the marriage, though stormy, was happier than his first for Marie Schweikert Bauer Hall died April 21, 2005, 15 years after Manly.
xxx/ellauri167.html on line 78: 
xxx/ellauri167.html on line 82: abibliotecacoriglianorossano.it/wp-content/uploads/2020/10/Francesca-da-Rimini-nellInferno-dantesco-di-Nicola-Monti-1810.-Galleria-degli-Uffizi-Firenze-1024x726.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri167.html on line 93: He is today best remembered as the author of A Dictionary of Angels, Including the Fallen Angels (1967), a populist work detailing the types of angel classes and their roles. This was a popularised compendium of angelology from Talmud, kabbalah, medieval occult writers, gothic grimoires and other sources.
xxx/ellauri167.html on line 159: che, come vedi, ancor non m’abbandona. et nääs se ei ole hellittänyt vieläkään.
xxx/ellauri167.html on line 207: Giovanni e Paolo Malatrasi sono due giovani rimasti orfani in tenera età ed eredi di solida industria. Mentre Giovanni, il fratello maggiore, ha un carattere introverso e tormentato, Paolo è tutto l'opposto: allegro e spensierato, ama circondarsi di compagnie spregiudicate e prive di remore morali. Durante un periodo di assenza da casa di Paolo, Giovanni ha modo di frequentare la ragazza del fratello, Francesca Podesti, e di innamorarsene, pienamente corrisposto. Sposatala quasi clandestinamente, Giovanni impone alla giovane di troncare con le vecchie amicizie, senza, con questo riuscire a tacitare l'esasperata gelosia che egli nutre verso il passato della moglie. Allorché Paolo fa ritorno a casa, superata la sorpresa per l'imprevisto matrimonio, organizza una festa alla quale invita i vecchi amici. In questa circostanza, il contegno assurdamente geloso di Giovanni finisce col gettare Francesca tra le braccia di Paolo e col convincerla ad abbandonare il tetto coniugale. Sconvolto da questa decisione, Giovanni uccide la moglie e il fratello.
xxx/ellauri167.html on line 213: Il discorso psicanalitico si intreccia con l'emancipazione giovanile, raccontata senza alcun riferimento politico ma come scappatoia dal tedio (i ragazzi sono tutti benestanti) e dal modello sociale della scorsa generazione. Meritava un maggiore approfondimento il secondo discorso, abbozzato nelle prime scene, mentre assume rilievo il rapporto tra i due fratelli, quello in cui il regista (che monta e cura la fotografia) sembra avere meno da raccontare, tanto che certi dialoghi risultano ridondanti e annoiano.
xxx/ellauri167.html on line 216: He writes children's stories. She designs spaces. A diagnosis of cancer hits the pimply slavonic lady. He leaves everything (what?) to be with her. More time goes by than expected and she still alive. In a story this should be a gift. In real life, however, many couples go into crisis because cancer lasts longer than expected. Not knowing how much time remains to wait can be an even stronger sentence than death itself. You could be making new bad choices, instead you are faced with a sacrifice that is sustainable only for a limited time. It seems absurd. This story is about a love that is forced to wonder how long it can last. Not very long, which is fortunate for a short film. Titulokuvassa on jotain ällöjä sieniä.
xxx/ellauri167.html on line 372: Ne olivat samanlaisia sahramipullia kuin piispa Berkeley. Tai Sabbetai Tsevi ja sen myöhäisempi kopio Jakob Frank. Näistä juipeista on näissä albumeissa aiemminkin paasattu. Pitkänenäinen Gershom Scholem kunnostautui muun muassa Sabbetai Zevin elämäkerturina, ja vähän Frankinkin.
xxx/ellauri167.html on line 381: In general, New Year festivals start in the spring, when Nature appears to reawaken after a dormant winter. Why is the Jewish New Year celebrated in the autumn? The Torah says quite clearly that the first month of the year shall be in the spring (Exod. 12:2), which means Nisan, though it was originally called “Aviv,” or Spring (Deut. 16:1). This follows the Babylonian calendar, which started with the month of Nisannu and continued with 10 days of New Year rituals. So what the heck?
xxx/ellauri167.html on line 396:
xxx/ellauri167.html on line 462: I send you the “Proof of a Conspiracy &c.” which, I doubt not, will give you Satisfaction and afford you Matter for a Train of Ideas, that may operate to our national Felicity. If, however, you have already perused the Book, it will not, I trust, be disagreeable to you that I have presumed to address you with this Letter and the Book accompanying it. It proceeded from the Sincerity of my Heart and my ardent Wishes for the common Good.
xxx/ellauri167.html on line 472: I have heard much of the nefarious, and dangerous plan, and doctrines of the Illuminati, but never saw the Book until you were pleased to send it to me. The same causes which have prevented my acknowledging the receipt of your letter have prevented my reading the Book, hitherto; namely, the multiplicity of matters which pressed upon me before, and the debilitated state in which I was left after, a severe fever had been removed. And which allows me to add little more now, than thanks for your kind wishes and favourable sentiments, except to correct an error you have run into, of my Presiding over the English lodges in this Country. The fact is, I preside over none, nor have I been in one more than once or twice, within the last thirty years. I believe notwithstanding, that none of the Lodges in this Country are contaminated with the principles ascribed to the Society of the Illuminati. With respect I am &c.
xxx/ellauri167.html on line 474: However Snyder, not having yet received a response to his August 22nd letter (#1 above), wrote back:
xxx/ellauri167.html on line 478: It also occurred to me that you might have had Ideas to that Purport when you disapproved of the Meetings of the Democratic-Societies, which appeared to me to be a Branch of that Order, though many Members may be entirely ignorant of the Plan. Those Men who are so much attached to French Principles, have all the Marks of Jacobinism. They first cast off all religious Restraints, and then became fit for perpetrating every Act of Inhumanity. And, it is remarkable, that most of them are actually Scoffers at all religious Principles. It is said that the ‘Lodge Theodore in Bavaria became notorious for the many bold and dangerous Sentiments in Religion and Politics that were uttered in their Harangues, and its Members were remarkable for their Zeal in making Proselytes’; (and no Wonder since the Order was to rule the World.) Is not there a striking Similarity between their Proceedings and those of many Societies that oppose the Measures of our present Government?
xxx/ellauri167.html on line 480: Even in this small Place the French-Faction is very numerous—their Expressions are like those of Bloody-Lutetia [Lutetia Parisiorum, or Paris]: their Sentiments in exact Unison with those of the Jacobine Club: their Hearts panting for Faggots and Guillotines. The Foundation of their Sanctuary is laid with Lies, and every Stone of the Superstructure reared with Falsehood. They are laboriously employed to excite Discord—to extinguish public Virtue—to break down the Barriers of Religion—to establish Atheism, and work the Downfall of our Civil—and Religious Liberty. Should their perfidious Schemes succeed (I tremble even at the Imagination of the Consequences) what would become of our Columbia?”
xxx/ellauri167.html on line 490: “Your Excellency’s Favour of the 25th of Septr last I had the Pleasure to receive on the 3d Current. My Pleasure, however, was interrupted, because I had sent another Letter [dated 1 Oct.] for your Excellency to the Post-Office about an Hour before I received Your’s.”
xxx/ellauri167.html on line 500: Surely realizing that Snyder was probably a little nut, Washington wrote his “This will be my last post on this thread” letter to Snyder strongly hinting that he was a busy man. (Note: Washington was the richest man in the United States and the richest US President in history):
xxx/ellauri167.html on line 509: The idea that I meant to convey, was, that I did not believe that the Lodges of Free Masons in this Country had, as Societies, endeavoured to propagate the diabolical tenets of the first, or pernicious principles of the latter (if they are susceptible of seperation). That Individuals of them may have done it, or that the founder, or instrument employed to found, the Democratic Societies in the United States, may have had these objects; and actually had a seperation of the People from their Government in view, is too evident to be questioned.
xxx/ellauri167.html on line 511: My occupations are such, that but little leisure is allowed me to read News Papers, or Books of any kind; the reading of letters, and preparing answers, absorb much of my time. With respect, etc.
xxx/ellauri167.html on line 528: But he quotes largely from Wishaupt whom he considers as the founder of what he calls the order. As you may not have had an opportunity of forming a judgment of this cry of `mad dog’ which has been raised against his doctrines, I will give you the idea I have formed from only an hour’s reading of Barruel’s quotations from him, which you may be sure are not the most favorable.
xxx/ellauri167.html on line 530: Wishaupt seems to be an enthusiastic Philanthropist. He is among those (as you know the excellent Price and Priestley also are) who believe in the indefinite perfectibility of man. He thinks he may in time be rendered so perfect that he will be able to govern himself in every circumstance so as to injure none, to do all the good he can, to leave government no occasion to exercise their powers over him, & of course to render political government useless. This you know is Godwin’s doctrine, and this is what Robinson, Barruel & Morse had called a conspiracy against all government.
xxx/ellauri167.html on line 536: He believes the Free masons were originally possessed of the true principles & objects of Christianity, & have still preserved some of them by tradition, but much disfigured. The means he proposes to effect this improvement of human nature are `to enlighten men, to correct their morals & inspire them with benevolence. Secure of our success, sais he, we abstain from violent commotions. To have foreseen the happiness of posterity & to have prepared it by irreproachable means, suffices for our felicity.
xxx/ellauri167.html on line 542: This subject being new to me, I have imagined that if it be so to you also, you may receive the same satisfaction in seeing, which I have had in forming the analysis of it: & I believe you will think with me that if Wishaupt had written here, where no secrecy is necessary in our endeavors to render men wise & virtuous, he would not have thought of any secret machinery for that purpose. As Godwin, if he had written in Germany, might probably also have thought secrecy & mysticism prudent. I will say nothing to you on the late revolution of France, which is painfully interesting. Perhaps when we know more of the circumstances which gave rise to it, & the direction it will take, Buonaparte, its chief organ, may stand in a better light than at present.
xxx/ellauri167.html on line 564: Abraham Alexander Ribicoff (April 9, 1910 – February 22, 1998) was an American Democratic Party politician from the state of Connecticut. He represented Connecticut in the United States House of Representatives and Senate and was the 80th Governor of Connecticut and Secretary of Health, Education, and Welfare in President John F. Kennedy's cabinet. He was Connecticut's first and to date only Jewish governor. Having suffered in his later years from the effects of Alzheimer´s disease, he died in 1998 at the Hebrew Home for the Aged in Riverdale in The Bronx, New York City, and is interred at Cornwall Cemetery in Cornwall, Connecticut.
xxx/ellauri167.html on line 572: With the whole world watching, the three major news networks brought the show into millions of Americans’ living rooms. They covered the ensuing mayhem which sparked a national debate about objectivity and journalistic integrity. Senator Abraham Ribicoff only saw textbook police brutality and Gestapo tactics, being an east coast kike. But millions of flyover state Middle Americans, the “silent majority,” saw different.
xxx/ellauri167.html on line 576: The “establishment” response was swift and violent. The demonstrators came looking for trouble and got what they wanted. The 1968 Democratic convention was a high point for conservatives who protested that the mainstream media was the enemy of the people.
xxx/ellauri167.html on line 580: CBS’ Walter Cronkite was the pre-eminent emcee of the whole affair. Cronkite was a moderate, establishment type of guy. He was perplexed by hippies, including his own daughters, with their “indescribable” outfits that looked like they came from a “remnant sale”, which they did. He recognized that the young generation no doubt saw him as “an old fuddy-duddy.”
xxx/ellauri167.html on line 588: Daley prepared for the convention like a general going into battle. When rioting had erupted in Chicago four months earlier following The Rev. Martin Luther King Jr.’s assassination, the police had been unable to seize control. Venting his disappointment, Daley had said that his police superintendent should have ordered his force to “shoot to maim” looters and “shoot to kill” arsonists. He vowed not to be caught short again.
xxx/ellauri167.html on line 592: To his advantage, however, was the fact that he had microphone access whenever he wanted it. But at a key moment, he pointedly chose not to take the mic. When Ribicoff made his crack about “Gestapo tactics in the streets of Chicago” from the dais, Daley stood up and shouted from the floor “Fuck you, you Jew son of a bitch, you lousy motherfucker, go home!” The forceful exclamation, shown on live TV, was later deciphered by lip readers. Friends said Daley called Ribicoff not a “fucker,” but a “faker.” Enemies suggested he had called him not a “Jew” but a “kike.” The CBS newsman who was closest simply reported that Daley had gone bright red with anger.
xxx/ellauri167.html on line 594: By early October of 1968, CBS received 8,670 letters about Chicago, and 60 Minutes’ Harry Reasoner reported that the mail ran 11-to-1 against the network. A viewer in Ohio wrote, “I’ve never seen such a disgusting display of one-sided reporting in all of the years I’ve watched television.” From South Carolina, a letter writer griped, “Your coverage was … slanted in favor of the hoodlums and beatniks and slurred the police trying to preserve order.” A North Carolina viewer complained that, “When a great network refers to trouble makers as THESE YOUNG PEOPLE and in such a … tender tone, that is bias.” A New Yorker even suggested that the police had engaged in righteous violence: “Our Lord whipped the money lenders out of the temple. Are you going to accuse Him of brutality?”
xxx/ellauri167.html on line 596: The notion that simply showing police violence was evidence of liberal bias didn’t begin with Chicago. It traces back rather directly to TV coverage of civil rights, when white Southerners complained that the networks ignored their perspective and were manipulated by publicity seekers within the movement. By the late 1950s, many of the same people who would later object to the network’s coverage in Chicago had already taken to calling CBS the “Communist” or “Coon” or “Colored Broadcasting Company.” The same bigoted wordplay made NBC the “Nigger Broadcasting Company.” Alabama’s Bull Connor summed up the situation with an aphorism that wouldn’t seem out of place in some conservative circles today: “The trouble with this country is communism, socialism and journalism.”
xxx/ellauri167.html on line 598: If the idea of network coverage being driven by liberal bias wasn’t new to the 1968 convention, the heat and undeniable violence of the convention was a perfect opportunity for white, conservative, middle Americans to coalesce in their resentment—and not just in the South, but across the nation. America was falling apart at the seams, and the network news was seen as complicit in the conspiracy by virtue of recording what was happening.
xxx/ellauri167.html on line 610: Shea met Wilson in the late 1960s when they worked on Playboy magazine. They decided to collaborate on a novel. It would combine sex, drugs, religious cults and conspiracies, as well as anarchy. Their philosophical and political differences merely served to enrich their efforts. Objectivity was jettisoned, as indeed was subjectivity: no single point of view or version of reality was privileged: Illuminatus! was the three-volume consequence.
xxx/ellauri167.html on line 627: The religion has been likened to Zen based on similarities with absurdist interpretations of the Rinzai school, as well as Taoist philosophy. Discordianism is centered on the idea that both order and disorder are illusions imposed on the universe by the human nervous system, and that neither of these illusions of apparent order and disorder is any more accurate or objectively true than the other.
xxx/ellauri167.html on line 629: There is some discord as to whether Discordianism should be regarded as a parody religion, and if so, to what degree. It is difficult to estimate the number of Discordians because they are not required to hold Discordianism as their only belief system, and because there is an encouragement to form schisms and cabals.
xxx/ellauri167.html on line 631: Diskordianismi (engl. Discordianism) on uskonto, joka perustettiin vuosien 1958–1959 aikana Yhdysvalloissa. Se mielletään usein virheellisesti parodiauskonnoksi, vaikka ne ovat hartaita pakanoita. Diskordianismi on uskonto, joka on vitsi, tai toisin päin, riippuen kuka nauraa millekin. Diskordianismille on tyypillistä absurdius. Diskordianismi on saanut vaikutteita zen-ajattelusta ja osin huumorista.
xxx/ellauri167.html on line 678: Leary meni opiskelemaan Alabaman yliopistoon, mutta hänet erotettiin vuonna 1942 hänen vietettyään yön tyttöjen asuntolassa. Hän täydensi opintojaan 9-kuukautisella psykologian kurssilla Georgetownin yliopistossa ja Ohio State Universityssa. Hän menetti sotilaskoulutuksessa kuulon toisesta korvastaan ja sai hyvityxexi työpaikan kuurojen potilaiden psykometrikkona Butlerissa, Pennsylvaniassa.
xxx/ellauri167.html on line 680: Leary suoritti psykologian maisterin tutkinnon Alabaman yliopistosta lopulta kirjekurssilla vuonna 1945. Tohtoriksi hän kouluttautui Kalifornian yliopistossa 1950, minkä jälkeen hän aloitti työt mielisairaalassa. Hän avasi myös oman psykologisen konsulttipalvelun ja oli aktiivinen psykologien järjestötoiminnassa.
xxx/ellauri167.html on line 692: mausaineiden hallussapidosta ja maahantuonnista. Jäätyään kiinni kannabiksen hallussapidosta vuonna 1970 Leary tuomittiin 10 vuodeksi vankeuteen. Vankilassa hänelle tehtiin sarja vankien psykologian kartoittamiseen tarkoitettuja testejä. Osa näistä testeistä oli Learyn itsensä kehittämiä, joten hän osasi antaa itsestään kuvan säyseänä ja tottelevaisena ihmisenä. Tämän seurauksena Leary laitettiin heikosti vartioituun vankilaan, josta hän pakeni muurin yli. Leary ehti paeta vaimonsa kanssa Algeriaan ja sai turvapaikan Mustien pantterien Eldridge Cleaverin luota. Hänet pidätettiin lopulta Sveitsissä, ja hän oli Yhdysvalloissa vankilassa vuoteen 1976 saakka, osan ajasta Charles Mansonin naapurisellissä. Leary vapautettiin etuajassa hänen kanneltuaan viranomaisille ystävistään, mistä tuli mainehaittoja. Presidentti Richard Nixon kutsui Learya ”maailman vaarallisimmaksi mieheksi”. Se joka sanoo on ize.
xxx/ellauri168.html on line 48: In a rather scary visual, the lizards are said to be extremely tall and have retractable wings and can also come from other constellations, including Sirius and Orion.
xxx/ellauri168.html on line 51: Skinny former footballer David Icke is a also believer. Icke alls uteslutet, tycker han. Madonna and Angelina Jolie are face-lifting lizards. Angelina does have a distinctly reptilian habitus.
xxx/ellauri168.html on line 57: The phrase "new world order" was explicitly used by Woodrow Wilson during the period just after "The war to end all wars" during the formation of the League of Nations. However, the United States Senate rejected membership of the League of Nations, which Wilson believed to be the key to a new world order. Senator Henry Cabot Lodge argued that American policy should be based on human nature "as it is, not as it ought to be".
xxx/ellauri168.html on line 80: Russian–American partnership in cooperation toward making the world safe for democracy, making possible the goals of the United Nations for the first time since its inception. Some countered that this was unlikely and that ideological tensions would remain, such that the two superpowers could be partners of convenience for specific and limited goals only. The inability of the Soviet Union to project force abroad was another factor in skepticism toward such a partnership.
xxx/ellauri168.html on line 84: Russian integration into world economic institutions such as the G7 and establishment of ties with the European Community.
xxx/ellauri168.html on line 88: Europe was seen as a royal pain in the arse, a rival for U.S. attentions to neo-capitalist Russia. They should be left to build their own pathetic old world order without Freedom Fries while the U.S. would watch and sneer in the sidelines. The problem was that U.S. presence in Germany was no longer paying off and the Persian Gulf crisis showed how unreliable those fuckers were. Europe was discussing the European Community, the CSCE warming up relations with the Russkies. Gorbachev even proposed an all-European security council, in effect superseding the increasingly irrelevant NATO. Aargh!
xxx/ellauri168.html on line 94: Next came 9/11 and the Iraq war of the warmonger bad Bush Jr. who chose to stake his political life on it. All that lovely talk about "the new world order" ended there. U.S went to whack the shit out of the ragheads with the help of just the Brits. Former United Kingdom Prime Minister and British Middle East envoy Tony Blair stated on November 13, 2000 in his Mansion House speech: "There is a new world order like it or not, and we are part of it!".
xxx/ellauri168.html on line 98: The aim of these assaults is to establish the role of the major imperialist powers—above all, the United States—as the unchallengeable arbiters of world affairs. The "New World Order" is precisely this: an international regime of unrelenting pressure and intimidation by the most powerful capitalist states against the weakest.
xxx/ellauri168.html on line 100: Following the rise of Boris Yeltsin eclipsing Gorbachev and the election victory of Clinton over Bush, the term "new world order" fell from common usage. It is a republican logo after all like law and order and MAGA. It was replaced by competing similar concepts about how the post-Cold War order would develop. Prominent among these were the ideas of the "era of globalization", the "unipolar moment", the "end of history" and the "Clash of Civilizations".
xxx/ellauri168.html on line 102: The meme rot of the term ever since is evident. Roaches creeping out from every crevice: Iranian President Mahmoud Ahmadinejad has called for a "new world order" based on new ideas, saying the era of tyranny has come to a dead-end. Georgian President Mikheil Saakashvili said "it's time to move from words. We are also fighting for a New World Order". Turkish President Abdullah Gül said: "I don't think you can control all the world from one centre. There are big nations. There are huge populations. There is unbelievable economic development in some parts of the world. So what we have to do is, instead of unilateral actions, act all together, make common decisions and have consultations with the world, to let a new world order emerge." What the FUCK!? And here is the death blow:
xxx/ellauri168.html on line 115: Uuden maailmanjärjestyksen juurten on usein väitetty johtavan 1700-luvun lopulla toimineeseen baijerilaiseen Illuminati-järjestöön sekä vapaamuurareihin, joiden myös väitetään nykyisin kontrolloivan uutta maailmanjärjestystä. Jotkut salaliittoteoreetikot, kuten yhdysvaltalainen Pat Robertson, näkevät uuden maailmanjärjestyksen ulottuvan aina Vanhan testamentin kirjoituksiin ja Baabelin torniin asti. Mutta se on väärinkäsitys, siinä oli kysymyxessä vanha maailmanjärjestys.
xxx/ellauri168.html on line 169: David Icke, entinen jalkapalloilija ja nykyinen salaliittopalloilija toi liskoihmistarinan laajaan tietoon 1990-luvulla. Icken mukaan suurin osa maailman valtiojohtajista on ulkoavaruudesta peräisin olevia liskoihmisiä. Icken väitteet ovat herättäneet mielenkiintoa paitsi niiden eriskummallisuuden vuoksi, myös siksi, että Icke oli jo ennen niiden esittämistä kuuluisa jalkapalloilija ja kommentaattori ja siksi, että hän oli onnistunut sulauttamaan supersalaliittoväitteeseensä valtavan määrän aiempia salaliittoväitteitä muun muassa päivittämällä niissä esiintyneet juutalaiset liskoihmisillä. Kuningatar Elisabet II:n ja kuninkaallisen perheen jäsenten väittäminen liskoihmisiksi varmisti Icken aseman keskeisenä salaliittojulistajana. David Icken tuotannossa siirtymä new age -ajattelusta salaliittoihin ajoittui Salaiset elämät -televisiosarjan tuotannon ja suosion aikoihin ja Icke toisti samoja teemoja.
xxx/ellauri168.html on line 182: X-Filesin innovaatio oli että naisosan esittäjä oli mikimpi kuin sen hessumainen aisapari. Sekin oli aika pelottavaa. Ehkä ensimmäinen tarkka kuvaus "harmaista" on ruotsalaisen Gustav Sandgrenin vuonna 1933 nimimerkillä Gabriel Linde julkaisemassa nuorille suunnatussa tieteisromaanissa Tuntematon vaara (ruotsinkielinen alkuteos Den okända faran): "Hän huomasi, etteivät nuo olennot muistuttaneet mitään ihmisrotua. He olivat lyhyitä, lyhyempiä kuin keskimitan japanilaiset, heidän päänsä oli hyvin iso ja kalju, otsa voimakas, nelikulmainen, nenä ja suu hyvin pienet ja leuka heikko.
xxx/ellauri168.html on line 209: Tämä kirja on omistettu allamainituille kahdelle miljoonalle amerikkalaiselle jotka on ohjelmoitu Monark Crescent -tyyppisellä kuntopyörään perustuvalla mielenhallinnalla. Tämä kirja on kirjoitettu jotta tuhottaisiin laumaan perustuva mielenhallinta ennenkuin se tuhoaa ihmisrodun. Tälle hirvittävälle salaisuudelle on aika panna piste. Ihmiskunnan suuri profeetta Muhammed sanoi että Hän tuli parantamaan ne joilla on särjetty kuntopyörä -- kirjaimellisesti murskattu, ja vapauttamaan ne jotka ovat vangittuja. Tämän työn täytyy mennä eteenpäin. Veri, hiki ja kyyneleet liittyvät tähän kirjaan. Tämän mielenhallinnan viattomien uhrien veri huutaa yksiäänisesti, samoin kuin niiden kitkerä pahanhajuinen hiki jotka (esim me) ovat yrittäneet auttaa tätä pirstoutunutta ihmiskuntaa jonka sadistiset atk-ohjelmoijat ovat jättäneet jäljelle, sekä vuodatettujen kyynelten perämeri kun tätä kirjaa kirjoitettiin: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta veremme niille, jotka maan päällä asuvat? Quo usque abutere patientia nostra? Quem ad finem sese iactabit ista tua audacia?"
xxx/ellauri168.html on line 216: Cisco Caramballa on vuosien kokemus Monark-tyyppisestä ohjelmoinnista. Fritz on kirjoittanut useita kirjoja. Vuosien myötä hän on käyttänyt tuhansia tunteja tutkien Illuminatia, maailman tiedustelupalveluja, sekä okkultistista maailmaa yleensä. Ilman mielenhallintaa (MPD) nämä organisaatiot eivät kykenisi suorittamaan pahoja tekojaan salassa. Perustekniikka on kehitetty saksalaisten, skotlantilaisten, italialaisten ja englantilaisten illuminaatti-perheiden parissa ja sitä on hyödynnetty vuosisatojen ajan. Jotkut raportoivat että jotkut tekniikoista ovat peräisin muinaisesta Egyptistä ja muinaisesta Babyloniasta, niiden mysteeri-uskonnoista. Natsien tiedetään opiskelleen muinaisia egyptiläisiä kirjoituksia tutkiessaan mielenhallintaa. Pahoja vanhan maailman juippeja koko porukka. Tiedot näistä ovat tarkoin varjeltuja salaisuuksia. Esim. MPD ohjelmointikielen sivut University of Arizonassa on korutiininomaisesti tuhottu, käy vaikka kazomassa ize.
xxx/ellauri168.html on line 222: Mouse Phenome Database
xxx/ellauri168.html on line 227: Microsoft Project Database
xxx/ellauri168.html on line 259: In 2015, doctors in Germany reported the extraordinary case of a woman who suffered from what has traditionally been called “multiple personality disorder” and today is known as “dissociative identity disorder” (DID). The woman exhibited a variety of dissociated personalities (“alters”), some of which claimed to be blind. Using EEGs, the doctors were able to ascertain that the brain activity normally associated with sight wasn’t present while a blind alter was in control of the woman’s body, even though her eyes were open. Remarkably, when a sighted alter assumed control, the usual brain activity returned.
xxx/ellauri168.html on line 264: According to the mainstream metaphysical view of physicalism, reality is fundamentally constituted by physical stuff outside and independent of mind. Mental states, in turn, should be explainable in terms of the parameters of physical processes in the brain.
xxx/ellauri168.html on line 266: A key problem of physicalism, however, is its inability to make sense of how our subjective experience of qualities—what it is like to feel the warmth of fire, the redness of an apple, the bitterness of disappointment and so on—could arise from mere arrangements of physical stuff. (What the fuck? Who says it can't? Rousseau? Bergson? Wittgenstein? Anyway, what is there to make sense of in the first place?)
xxx/ellauri168.html on line 268: Physical entities such as subatomic particles possess abstract relational properties, such as mass, spin, momentum and charge. But there is nothing about these properties, or in the way particles are arranged in a brain, in terms of which one could deduce what the warmth of fire, the redness of an apple or the bitterness of disappointment feel like. This is known as the hard problem of consciousness. (Again, what's the problem? Kittling brain cells produce feelings. Good things feel good and bad things bad, what else is there to explain? Self consciousness? Nothing but feed7back.)
xxx/ellauri168.html on line 272: However, constitutive panpsychism has a critical problem of its own: there is arguably no coherent, non-magical way in which lower-level subjective points of view—such as those of subatomic particles or neurons in the brain, if they have these points of view—could combine to form higher-level subjective points of view, such as yours and ours. This is called the combination problem and it appears just as insoluble as the hard problem of consciousness.
xxx/ellauri168.html on line 274: The obvious way around the combination problem is to posit that, although consciousness is indeed fundamental in nature, it isn’t fragmented like matter. The idea is to extend consciousness to the entire fabric of spacetime, as opposed to limiting it to the boundaries of individual subatomic particles. This view—called “cosmopsychism” in modern philosophy, although our preferred formulation of it boils down to what has classically been called “idealism”—is that there is only one, universal, consciousness. The physical universe as a whole is the extrinsic appearance of universal inner life, just as a living brain and body are the extrinsic appearance of a person’s inner life.
xxx/ellauri168.html on line 278: Idealism is a tantalizing view of the nature of reality, in that it elegantly circumvents two arguably insoluble problems: the hard problem of consciousness and the combination problem. Insofar as dissociation offers a path to explaining how, under idealism, one universal consciousness can become many individual minds, we may now have at our disposal an unprecedentedly coherent and empirically grounded way of making sense of life, the universe and everything. The answer? 42.
xxx/ellauri168.html on line 297: Notable ideas: Hard problem of consciousness, extended mind, two-dimensional semantics, naturalistic dualism, philosophical zombie.
xxx/ellauri168.html on line 310: In support of this, Chalmers is famous for his commitment to the logical (though, not natural) possibility of philosophical zombies.These zombies are complete physical duplicates of human beings, lacking only qualitative experience. Chalmers argues that since such zombies are conceivable to us, they must therefore be logically possible. Since they are logically possible, then qualia and sentience are not fully explained by physical properties alone; the facts about them are further facts.
xxx/ellauri168.html on line 315: He further speculates that all information-bearing systems may be conscious, leading him to entertain the possibility of conscious thermostats and a qualified panpsychism he calls panprotopsychism. Chalmers maintains a formal agnosticism on the issue, even conceding that the viability of panpsychism places him at odds with the majority of his contemporaries. According to Chalmers, his arguments are similar to a line of thought that goes back to Leibniz's 1714 "mill" argument.
xxx/ellauri169.html on line 45: In principle, conspiracy theories are not always false by default and their validity depends on evidence just as in any theory. However, they are often discredited a priori due to the cumbersome and improbable nature of many of them.
xxx/ellauri169.html on line 47: Psychologists usually attribute belief in conspiracy theories and finding a conspiracy where there is none to a number of psychopathological conditions such as paranoia, schizotypy, narcissism, and insecure attachment, or to a form of cognitive bias called "illusory pattern perception". However, the current scientific consensus holds that most conspiracy theorists are not pathological, precisely because their beliefs ultimately rely on cognitive tendencies that are neurologically hardwired in the human species and probably have deep evolutionary origins, including natural inclinations towards anxiety and agency detection. Agent detection is the inclination for animals, including humans, to presume the purposeful intervention of a sentient or intelligent agent in situations that may or may not involve one. Pieni vinous on vain luonnollista (see Fig.3).
xxx/ellauri169.html on line 72: Robertson on kuvannut feminismiä "sosialistiseksi, perheen vastaiseksi liikkeeksi, joka rohkaisee naisia jättämään aviomiehensä, tappamaan lapsensa, harjoittamaan noituutta, tuhoamaan kapitalismin ja ryhtymään lesboiksi". Robertson on näissä asioissa usein samaa mieltä Jerry Falwellin kanssa, ja kannattaa Falwellin näkemystä, jonka mukaan syyskuun 11. päivän terrori-iskut johtuivat "pakanoista, abortin kannattajista, feministeistä, homoista, lesboista ja Amerikan Siviilioikeuksien Unionista (ACLU)". Kun Falwellin lausunnosta nousi kohu, Robertson perui kannatuksensa ja sanoi ettei ollut ymmärtänyt mitä Falwell tarkkaan ottaen sanoi.
xxx/ellauri169.html on line 86: Between 1978 and 1980, discussions on current political issues became a part of the program, and news segments were added in the first 20 minutes of the show. The 700 Club strongly supports Israel, especially in its conflicts with the Palestinians and the United Nations. Among its frequent Jewish guests are Michael Medved and Rabbi Daniel Lapin, who share Club's conservative Judeo-Christian beliefs.
xxx/ellauri169.html on line 88: 700 Clubin pääotsikkona oli 5. tammikuuta 2006 Israelin pääministeri Ariel Sharonin aivoverenvuoto, jonka johdosta hän joutui sairaalahoitoon. Pat Robertson esitti aivoverenvuodon olevan mahdollisesti Jumalan kosto Sharonille siitä, että tämä oli aikonut neuvotteluissa luovuttaa maata palestiinalaisille. Hän esitti entisen pääministeri Jitzhak Rabinin tulleen murhatuksi samasta syystä. Robertsonin ilmoitus herätti suuttumusta ja järkytystä sekä Yhdysvaltojen kristilliskonservatiivien piirissä että Israelissa; Israelin matkailuministeriö perui välittömästi yhteistyöprojektinsa Robertsonin kanssa kristillisen lomakeskuksen rakentamiseksi Genesaretinjärvelle.
xxx/ellauri169.html on line 90: Robertson tuomitsee jyrkin sanoin evoluutioteorian. Hän on väittänyt evolutionismia ateistien ”uskonnoksi” ja rikkomukseksi ensimmäistä käskyä vastaan. Hän on jopa julistanut evolutionismin kultiksi ja sen aktiiviset kannattajat fanaatikoiksi. Hänelle myönnettiin vuoden 2011 matematiikan Ignoble -palkinto. Hän oli ennustanut maailmanlopun tapahtuvan laskelmien mukaan vuonna 1982. Samalla palkittiin myös muun muassa Elizabeth Clare Prophet (maailmanloppu 1990) ja Harold Camping (mm. 2011).
xxx/ellauri169.html on line 92: Hän tunnusti rukouksensa osuuden hurrikaani Glorian suunnan ohjaamiseen vuonna 1985. 23. maaliskuuta 1995 Pat Robertson johti televisio-ohjelmaa, jossa hän hyökkäsi hindulaisuutta vastaan kutsuen sitä " demoniksi". Hän on kutsunut islamia myös "saataniseksi". Robertson on tuominnut näkemykset feminismistä, homoseksuaalisuuteen liittyvästä aktivismista peräaukolla, abortista ja liberaaleista yliopistoprofessoreista. Robertsonia kritisoitiin maailmanlaajuisesti hänen kehotuksestaan Hugo Chávezin salamurhaan ja hänen huomautuksistaan, jotka koskivat Ariel Sharonin huonoa terveyttä Jumalan tekona.
xxx/ellauri169.html on line 96: Viikolla 11. syyskuuta 2001 Robertson keskusteli terrori-iskuista Jerry Falwellin kanssa, ja sanoi, että "Amerikan kansalaisoikeusliiton on otettava tästä paljon syytä" salliessaan "pakanoiden ja abortintekijöiden, feministien ja homojen ja lesbojen riehua, jotka ovat auttaneet syyskuun 11. päivän terrori-iskujen tapahtumistaa". Falwell vastasi: "Olen täysin samaa mieltä". Presidentti George W. Bush moitti molempia evankelistoja vakavasti heidän kommenteistaan, mutta pyysi myöhemmin anteeksi. Jälkeenpäin arvioiden Pat Roberzon on niinkö pussillinen karkeita vehnäjauhoja, ja Jerry Falwell pussillinen puolikarkeita. "Niin saatana!" Tom ja Jerry jamihousuissa.
xxx/ellauri169.html on line 110: Falwell oli kiistelty hahmo ja monet hänen lausuntonsa aiheuttivat pahennusta. Kaksi päivää syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen Pat Robertson kysyi televisiohaastattelussa Falwellilta keitä tämä pitää syyllisenä iskuun. Falwellin luetteloon syyllisistä lukeutuivat pakanat, huorintekijät, käteenvetäjät, abortintekijät, feministit ja homot Hän totesi muun muassa, että AIDS on Jumalan rangaistus homoille, demokraatit tekevät Saatanan työtä ja syyskuun 11. päivän iskujen olleen Jumalan rangaistus Yhdysvaltain moraalittomuudesta. Hänen mukaansa syyllisiä iskuihin olivat kaikki ne, jotka olivat pyrkineet maallistamaan Yhdysvaltoja kuten pakanat, seksuaalivähemmistöt, feministit ja American Civil Liberties Union -kansalaisoikeusjärjestö. Myöhemmin hän kuitenkin perui lausuntonsa syyskuun 11. päivän iskuista ja pyysi jumalalta anteeksi. Ei se ilmaisexi antanut, joku vuosisata kiirastulta mätkähti.
xxx/ellauri169.html on line 114: Falwellin kiinnostus politiikkaan heräsi Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätettyä vuonna 1973 kuuluisassa Roe v. Wade -tapauksessa abortin laillisuudesta ja hän alkoi saarnoissaan puhua päätöstä vastaan sekä kehotti kristittyjä olemaan aktiivisia politiikassa. Hän vastusti johdonmukaisesti homojen ja lesbojen oikeuksia ja kehotti konservatiivisia kristittyjä kampanjoimaan sellaisten ehdokkaiden puolesta, joilla oli samankaltainen arvomaailma kuin heillä itsellään. Vitun arvomaailma. Sitähän se kauppaa Päivi Räsänenkin suotta syytettynä raastuvassa.
xxx/ellauri169.html on line 129: 1890 -- Viehättävä espanjalainen nainen, Isabelle Zamora Ascenslo Mojacarilainen lähtee Espanjasta ja matkustaa Kaliforniaan Franciskaani-luostariin. Samana vuonna, mutta myöhemmin, vuonna 1890. Waltin tuleva isä, Elias, joka pitää itseään naisten miehenä, jättää perheensä etsiäkseen onneaan kultakentiltä. Kaliforniassa, Elias tapaa Isabellen, ja näillä kahdella, äskettäin maahan saapuneella on paljon yhteistä. He menevät sänkyyn ja rakastuvat toisiinsa.
xxx/ellauri169.html on line 131: 1891 -- Elias ei onnistu löytämään kultaa ja palaa Chicagoon, mutta hän ei unohda Isabelleä.
xxx/ellauri169.html on line 133: 1893 -- Isabelle ja Elias saavat pojan (Roy), ja Elias suostuttelee virallisen vaimonsa hyväksymään vauvan heidän omanaan mieluummin kuin että perheen maine, heidän avioliittonsa ja heidän perheensä tuhoutuisi. Tämä lapsi ei näytä ollenkaan samalta kuin perheen ensimmäiset kaksi poikaa.
xxx/ellauri169.html on line 135: 1901 -- Isabelle ja Elias saavat toisen aviottoman lapsen, jonka Elias tuo kotiin ja nimeää Walteriksi. Nämä kaksi aviotonta lasta eivät ole samannäköisiä kuin Eliaksen ja hänen virallisen vaimonsa muut pojat, eivätkä he ole paljon tekemisissä näiden muiden poikien kanssa, vaan että takertuvat toisiinsa kiinni veljeksinä.
xxx/ellauri169.html on line 139: 1905 -- Muutettuaan Marcelineen, Missouriin, Isabelle ryhtyy Eliaksen ja hänen vaimonsa palvelijaksi, jotta hänellä olisi tekosyy muuttaa heidän luokseen asumaan herättämättä epäilyjä. Hän luultavasti tekee paljon kasvattaessaan ja pitäessään huolta näistä kahdesta pojasta.
xxx/ellauri169.html on line 143: 1938 -- Valtin äiti kuolee kaasumyrkytykseen. Isabelle onnistuu vetämään Eliaksen turvaan, mutta Waltin äiti kuolee. Walt got a call one day that there was a malfunction of the heating system in Elias and Flora Disney's house that the boys had had built with warp speed by studio workers who did not know what they did. Walt and Roy's parents had suffered carbon monoxide poisoning, and Flora died. Walt went to her funeral, and then immediately back to work. He never talked about the incident again. According to historians, cinema offered Walt a way to emote that he couldn't in his personal life. That's why there are no mothers in Disney cartoons. No fathers either except a bad'un, Zeke. Walt did not attend his father's funeral either. He was on vacation in South Africa.
xxx/ellauri169.html on line 154: As Walt became more successful, he lost touch with his overworked and undercompensated employees, who eventually started to rebel against him. Even Art Babbitt—one of Walt's closest friends and allies and the man who drew Goofy—stood up to Walt. But Walt didn't want to hear the criticism, and he fired Babbitt. Matters only got worse, when in 1941, 200 of Walt's employees picketed outside the studio.
xxx/ellauri169.html on line 163: Syy miksi eliitti päätti suosia Walt Disneytä sen jälkeen kun Höyrylaiva Willie tuli ulos Hollywoodin tuoreimmalta "ihmepojalta" oli ohjata sivuun suunnaton katkeruus jonka pörssin romahtaminen oi saanut aikaan juutalaisia pankkiireita kohtaan. Hollywood, jopa ensimmäisenä kahtena vuosikymmenenä tunnettiin Babylonina ja Sin Citynä. Tiedettiin hyvin että juutalaiset johtivat elokuvateollisuutta ja monet syyttivät että Hollywoodin tuoma moraalinen rappio oli syynä tähän pörssiromahdukseen. Hallitusta vaadittiin kieltämään likaiset Hollywood-filmit. Edgar Magnin, suurten elokuvantekijöiden hengellinen johtaja, jotka olivat osa Los Angelesin B'nai B'rithiä rohkaisivat niitä jotka olivat Mispuckassa (juutalainen mafia) ja muita jotka olivat B'nai B'rith -elokuvantekijöitä että Hollywoodin tarvitsi suojella itseään asettamalla Walt Disney kristillisen "perhearvoja kunnioittavan valkoisen ritarin" parrasvaloihin.
xxx/ellauri169.html on line 195: aboratorio/kuvat/analyysimenetelmat_5-1_1.gif" width="90%" />
xxx/ellauri169.html on line 199: The Church Universal and Triumphant is an international New Age religious organization founded in 1975 by Elizabeth Clare Prophet. It is an outgrowth (and is now the corporate parent) of The Summit Lighthouse, founded in 1958 by Prophet's husband, Mark L. Prophet. Its beliefs reflect features of the traditions of Theosophy and New Thought. The church's headquarters is located near Gardiner, Montana, and the church has local congregations in more than 20 countries.
xxx/ellauri169.html on line 201: The church's theology is a syncretistic belief system, including elements of Buddhism, Christianity, esoteric mysticism and alchemy, with a belief in angels and elementals (or spirits of nature). It centers on communications received from Ascended Masters through the Holy Spirit. Many of the Ascended Masters, such as Sanat Kumara, Maitreya, Djwal Khul, El Morya, Kuthumi, Paul the Venetian, Serapis Bey, the Master Hilarion, the Master Jesus and Saint Germain, have their roots in Theosophy and the writings of Madame Blavatsky, C.W. Leadbeater, and Alice A. Bailey. Others, such as Buddha, Confucius, Lanto and Lady Master Nada, were identified as Ascended Masters in the "I AM" Activity or the Bridge to Freedom. Some, such as Lady Master Lotus and Lanello, are Ascended Masters who were first identified as such by Elizabeth Clare Prophet. All in all, she identified more than 200 Ascended Masters that were not identified as Masters of the Ancient Wisdom in the original teachings of Theosophy.
xxx/ellauri169.html on line 203: Mark Prophet, and later his wife, claimed to be Messengers of the Ascended Masters. As such they are (were) able to communicate with the Masters and deliver their instruction to the world. Dictations described as coming directly from the Masters were published weekly as Pearls of Wisdom.
xxx/ellauri169.html on line 205: Group members practice prayers, affirmations, mantras and a dynamic form of prayer known as "decrees". These serve many purposes: devotion, calling on angels for protection, calling forth the light of God on the earth, praying for healing, for wisdom, seeking to know God's will and for the transmutation of negative karma. One of the most important uses of decrees is to invoke the violet flame, claimed to be the most effective method of balancing karma built up in the past. The doctrine of the Seven Rays is also taught, as well as teachings about the chakras and reincarnation.
xxx/ellauri169.html on line 209: Elizabeth Clare Prophet, o.s. Wulf (8. huhtikuuta 1939 – 15. lokakuuta 2009) oli yhdysvaltalainen uskonnollinen johtaja, joka nousi The Summit Lighthouse -nimisen uuden uskonnollisen liikkeen johtoon aviomiehensä Mark L. Prophetin kuoltua vuonna 1973. Potaatin suomentamat hörhösivut on nähtävästi väsätty ennen Liisan kuolemaa. Liisa väitti että se oli Marie Antoinette. Syökööt köyhät leivoxia.
xxx/ellauri169.html on line 383: On Popular Bio, She is one of the successful Self-Help Author. She has ranked on the list of those famous people who were born on March 16, 1946. She is one of the Richest Self-Help Author who was born in NM. She also has a position among the list of Most popular Self-Help Author. J.Z. Knight is 1 of the famous people in our database with the age of 73 years old.
xxx/ellauri169.html on line 401: JZ gets her last name from the first man she married, Jeff Knight, who did not leave this planet with much good to say about his ex-bride. Jeff and Judy started out as horse breeders. Jeff Knight died of AIDS in 1994. Since that time JZ has been married five more times.
xxx/ellauri169.html on line 460: Jotain yhteenvetoa nyt näistä lukemattomista häröilyistä. Kyllä sen täytyy olla se, että noi jossain vaiheessa ehkä hyödyllisistä kognitiivista biaxista, tai pahimmillaan matelijabiasten sivuvaikutuxina syntyneet hörhöilyt istuu apinan päässä paljon tiukemmassa kuin pelkkään logiikkaan ja kokemusperäiseen havainnointiin perustuva tieteellinen tieto. Jo objektiivisuus ja sen myöntäminen, että saattaa olla jossain asiassa väärässä, tai edes että jotain asiaa ei tiedetä, on kotiinpäin vetävälle apinalle kauhistus.
xxx/ellauri170.html on line 51:
xxx/ellauri170.html on line 92: Elizabeth Nightingale found peace and tranquility on her nightly walks through the rich, dense forests surrounding Myfleet Manor. But the peace she treasured was shattered one night when she found death waiting in the woods. Chief Inspector Wexford and his colleague Inspector Burden find a most unsavory case on their hands -- and must use all their wit and wisdom to solve it . . . Less.
xxx/ellauri170.html on line 94: When Elizabeth Nightingale is murdered, DCI Wexford has to sort his way through quite a number of suspects - from the gardener to the household staff, to a permanent Dutch house guest, to the husband Quentin and the victim's brother and his wife. While trying to figure out what really happened on that fateful night that cost Elizabeth's life, Reg Wexford uncovers that the Nightingales' marriage was not as happy as it seemed and that there is a dark secret to be revealed.
xxx/ellauri170.html on line 97: Labor party's biggest private financial donor. She introduced into the Lords the bill that would later become the Female Genital Mutilation Act 2003 (the intent was to prevent the practice).
xxx/ellauri170.html on line 99: In a 2013 interview, Rendell stated: Wexford is a Liberal Democrat though, and I am a Labour party member, in fact a Labour peer, so I am further to the left than him. Wexford is an intelligent, sensitive man. He has a placid wife, Dora, and two daughters, Sheila and Sylvia. He has a good relationship with Sheila (his favourite) but a difficult relationship with Sylvia (who feels slighted though he has never actually intended to slight her). He also has a suspiciously strong friendship with intelligent, sensitive DI Mike Burden. White man's burden. Just joking, Mike is white too. Rendall says that Kingsmarkham in Sussex "is not romantic at all."
xxx/ellauri170.html on line 108: The missing text at the beginning of line two is generally attributed to a printing error, since in the earliest version of the sonnet the second line begins with a repetition of the last three words of the previous lines, commonly called an eye-skip error, which breaks the iambic pentameter. Shakespeare's intention for the line is a subject of debate among scholars, with most modern scholars accepting the emendation, "feeding", based on internal evidence. Other guesses include "Thrall to", "Fool'd by", "Hemm'd by", "Foil'd by", "Fenced by", "Flatt'ring", "Spoiled by", "Lord of", and "Pressed by". Unfortunately, none of the "guesses" seem to work. "Feeding," for example, tends to "explain the joke," and does not let the poem build to the implication that the soul itself is culpable in man's struggle for spirit over the corporal self. Perhaps a better foot would be "disrobe." Musta paras on Lord of.
xxx/ellauri170.html on line 134: The above is an excerpt from The Picture of Dorian Gray. I am not understanding the meaning of the phrase "the meanest flower might blow".
xxx/ellauri170.html on line 135: What does "meanest flower might blow" mean? Debanjan Chakraborty. 185●11 gold badge●11 silver badge●33 bronze badges. edited Aug 6 '16 at 1:40
xxx/ellauri170.html on line 175: The Gilly Hopkins explanation is an extended joke. Regrettably, Mr. Randolph, who seems to have had a better grasp of the situation than the other participants in the fictitious conversation, did not see fit to clarify Wilde's intended meaning with regard to "blows." I blame the author. –
xxx/ellauri170.html on line 190: The first part of the riddle was already solved above regarding the meaning of the word "meanest" (the superlative degree of the adjective "mean"): lowliest (garden-variety; nothing out of ordinary). As regards the word "blow", it's been even easier than that: in this particular case it has a sense of "to bloom" ("to be in blossom").
xxx/ellauri170.html on line 205: The sweetest flower that blows / I give you as we part. / For you it is a rose, / For me it is my heart. I agree that blows = blooms (obsolete). Can you add to your answer a link or citation to a reputable source. –
xxx/ellauri170.html on line 264: Ukkola on rohkea ja älykäs tabujen murtaja, joka on rohkeasti esittämässä kaikki anglosaksisten konservatiivien tuoreimmat kliseet suomalaisen yhteiskunnan huutavimpiin tarpeisiin. Hänen suurin avunsa toimittajana on autenttisen ja tuoreen ummikkonäkökulman välittäminen, mikä johtuu hänen kyvyttömyydestään tajuta mitään hämmentävän suuresta asiajoukosta. Tähän mennessä Ukkola on lähestynyt mm. kasvatustiedettä, kulttuurijournalismia, opetussuunnitelmaa, politiikkaa, historiaa ja sosiologiaa ymmärtämättä ko. aiheista ensimmäistäkään seikkaa. Ukkolan harvinaislaatuinen kyky toimia johdonmukaisesti huonossa uskossa 24/7 edesauttaa häntä mahdollisimman puhtaan journalistisen bulkkityhjyyden sarjatuotannossa. Ukkola on kansallinen voimavara, ja hänen ansioluettelossaan ehkä korkeimmalle sijalle sijoittuu Julkisen sanan neuvoston langettava päätös toimittajan aseman väärinkäytöstä – maininta on imarteleva, koska siinä JSN tunnustaa pitäneensä Ukkolaa toimittajana.
xxx/ellauri170.html on line 281: Ukkolan uran ja hänen ymmärtämisensä kannalta keskeistä on, että hän kuuluu siihen erittäin suureen joukkoon ihmisiä, jotka saavuttivat huippunsa abikeväänään eivätkä ole sen jälkeen kehittyneet mihinkään.
xxx/ellauri170.html on line 326: Kieltäydy tajuamasta mitä tahansa asiaa, josta on ollut tabloidilehdessä otsikko tai somessa mouhuamista
xxx/ellauri170.html on line 350: Ukkola on katsonut psykologiguruna tarpeelliseksi valottaa myös seksuaalisia kiihotustilojaan. Ukkolalle kelvatakseen miehen täytyy näet olla alfa (viittaus muinaisen etologisen teorian nomenklatuuraan, jonka sen keksinyt tutkija itse on sittemmin todennut hyödyttömäksi), sillä "heteronaiset haluavat itselleen mieluummin maskuliinisen alfauroksen", jollaisesta Ukkolan go to -esimerkki on Indiana Jones. Monet varmaan haluavat Indiana Jonesin, mutta silti päätyvät jotenkin yhteen sen tyypin kanssa, jonka raamit ja ideologia muistuttavat enemmän sitä jätkää, joka on lopputeksteissä epiteetillä "Truck Nazi #4", ja joka ehkä tunnetaan jonkinlaisen nettifoorumin perustamisesta. "Onko mitään vähemmän kiihottavaa kuin feministiblogiin sukupuolihäpeäänsä purkava betamies?" Ukkola pohtii vaivaamatta päätään turhaan sillä mahdollisuudella, että miehillä voisi olla elämässään muitakin tavoitteita ja sisältöjä kuin kiihottaa tabloidien älykuningattaria. "Naiset haluavat hypätä sänkyyn voimakkaiden alfojen kanssa, jotka tihkuvat testosteronia ja saavat heidät tuntemaan itsensä naisiksi", päättää kolumnisti, jonka kotitalouden omakohtaisuudet tuntien alfa tarkoittanee tässä habituksen puolesta jotakuinkin samaa kuin Adenauerin kymmenen vuoden Uralin-leiriltä kotiin neuvottelema varhaiseläkeläinen.
xxx/ellauri170.html on line 364:
xxx/ellauri170.html on line 368: Loquimur, venerabiles Fratres, quæ vestris ipsi oculis conspicitis, quæ communibus idcirco lacrymis ingemiscimus. Alacris exultat improbitas, scientia impudens, dissoluta licentia: despicitur sanctitas sacrorum, et quæ magnam vim magnamque necessitatem possidet, divini cultus majestas ab hominibus nequam improbatur, polluitur, habetur ludibrio. Sana hinc pervertitur doctrina, erroresque omnis generis disseminantur audacter. Non leges sacrorum, non jura, non instituta, non sanctiores quælibet disciplinæ tutæ sunt ab audacia loquentium iniqua.
xxx/ellauri170.html on line 372: Hinc porro freno religionis sanctissimæ projecto, per quam unam regna consistunt, dominatusque vis ac robur firmatur, conspicimus ordinis publici exitium, labem principatus omnisque legitimæ potestatis conversionem invalescere. Quæ quidem tanta calamitatum congeries ex illarum in primis conspiratione societatum est repetenda, in quas quidquid in hæresibus et in sceleratissimis quibusque sectis sacrilegum, flagitiosum, ac blasphemum est, quasi in sentinam quamdam,
xxx/ellauri170.html on line 390:
xxx/ellauri170.html on line 416: I watched a television interview with Douglas Adams – the author of the ‘Hitchhikers Guide to the Galaxy’. I pricked up my ears when he said that the major issue that human beings are presently facing was the ‘battle between instincts and intelligence’. But within a few sentences he was proclaiming the popularist belief that ‘our survival is threatened by our instinctual behaviour in that we are wiping out endangered species and that only intelligent action will save us’. Not a word about our instinctual behaviour towards each other, such as war, rape, torture, genocide, murder ... let alone despair, depression, loneliness, suicide ...
xxx/ellauri170.html on line 417: So, the facts about instincts can, and will, be denied, avoided, ignored or twisted by those unwilling to face the facts and set about changing themselves. It is only those who acknowledge that they feel malicious, murderous, revengeful, resentful, sad, depressed, lonely, despairing, etc. – and want to do something about it – who will be interested in Actual Freedom.
xxx/ellauri170.html on line 421: It’s so good to follow and copy something that works, to follow someone who’s been through it and done it, and to find that modern empirical scientific research is confirming our experiences. And it’s good to be able to describe the process in dictionary definable words and post scientific empirical neurological and genetic research that both confirms actualism and buckets the spiritual belief in an immortal Godly soul. Ah, serendipity abounds … Peter, The Actual Freedom Trust Mailing List.
xxx/ellauri170.html on line 425: Richard*: Indeed not. As I said in my previous e-mail it is pertinent to realise that no scientist has been able to locate the self, by whatever name, despite all their brain-scans ... and I also said ‘from what is implied therein’ when referring to the ‘Time’ magazine’s article. Funny actually, it should not be hard to miss, like a homunculus, a little man resembling a mandragora root. Maybe they just havent looked hard enough.
xxx/ellauri170.html on line 426: It is early days yet in scientific circles ... they know now of what I talk about. Richard, The Actual Freedom Trust Mailing List, No. 30
xxx/ellauri170.html on line 428: Please note that the text above and below was written by the feeling-being ‘Peter’ and feeling-being ‘Vinetto’ while they lived in a pragmatic (methodological), still-in-control/same-way-of-being Virtual Freedom before becoming actually free.
xxx/ellauri170.html on line 433: (Please make sure java-scripting is enabled.)
xxx/ellauri170.html on line 437: This long-awaited public announcement, uploaded wirelessly to the World Wide Web via a solar-powered notebook from the navigable head of a remote river system in a far-flung wilderness area, ushers in a brand new era in human experience and history, in the opening weeks of the year 2010, the consequences of which will have far-reaching implications and ramifications for anyone vitally interested in both an actual and a virtual freedom from the human condition.
xxx/ellauri170.html on line 443: This is a site for those wishing to know more about actualism and actual freedom. Actual freedom is essentially an alternative to spiritual enlightenment. Since its discovery in the last few decades, several former spiritual seekers have gone on to become actually free. The rest are still in detention centers.
xxx/ellauri170.html on line 445: Several years ago, an Australian abo named Richard* chanced upon a novel method of attaining an exquisite degree of happiness and contentment. The simple method that he used, he later termed actualism. Later on, he would find a way to dwell permanently in a state of utter delight, stillness and peace – through a process of self-immolation – eradicating the self permanently and living only as a body and its consciousness. This was an actual freedom from the human condition – or actual freedom, for short.
xxx/ellauri170.html on line 447: Contrary to what one would expect, the absence of feeling – and thereby of self, is experienced as remarkably freeing, delightful, gay and pleasurable. All suffering sort of ends. It's a wonderful feeling! You feel just great!
xxx/ellauri170.html on line 454: The Actual Freedom Trust website is the gold standard for information about Actual Freedom. It is a massive trove of curated forum discussions, as well as the personal writings of Richard*, Vinetto and Peter. The sheer size, disorganisation and rambling nature of conversations there are likely to dissuade anyone looking for a quick skim.
xxx/ellauri170.html on line 500: Is actualism applicable everywhere on earth?
xxx/ellauri170.html on line 634: Jiddu Krishnamurti already talked about this.
xxx/ellauri170.html on line 676: Actualism is throwing the baby out with the bathwater.
xxx/ellauri170.html on line 731: Perhaps we do not give these scientists enough credit for the faith they possess. Yes, to believe in this type of human evolution takes a whole lot of faith. Sadly, their faith is placed in the wrong location and in an untrue process. If only they were able to place that faith in the real designer behind the design. I believe it is imperative we educate ourselves and teach this generation as Paul warned Timothy to “keep that which is committed to your trust, avoiding oppositions of science falsely so called” (1 Timothy 6:20). So I'm simplifying the quote, but I don't care. Evolution is not science. It is a theory: “a proposed explanation whose status is still conjectural and subject to experimentation” (dictionary.com).
xxx/ellauri170.html on line 747: Nykyisin gnostilaisuus nähdään usein varhaisen kristinuskon kanssa kilpailleena uskontona, joka irtaantui kristinuskosta tai kehittyi sen rinnalla. Gnostilaisuuden synnystä ei kuitenkaan ole yhtä kaikkien hyväksymää käsitystä. Gnostilaisuuden ajatukset pohjautuvat pitkälti platonismiin, erityisesti keskiplatonismiin, sekä juutalaisuuteen. Esimerkiksi ajatus demiurgista pohjautuu Platonin dialogiin Timaios. Näiden lisäksi gnostilaisuuteen vaikuttivat kristinusko sekä babylonialais-iranilaiset uskonnot. Kristillisestä gnostilaisuudesta puhutaan silloin, kun edellä esitettyihin perignostilaisiin ajatuksiin yhdistyy kristillisiä aineksia, kuten Jeesuksen opetuksia ja hänen välittäjäroolinsa pelastavan tiedon tuojana.
xxx/ellauri170.html on line 766: Indtil der findes håndfaste forklaringer på universets og livets oprindelse og udvikling, vil konflikten mellem naturvidenskaben og intelligent design-teorien formentlig vare ved. Og sandsynligvis længere tid endnu, for naturvidenskaben kan per definition aldrig bevise, at der ikke eksisterer en skaber, siger Tobias Wang.
xxx/ellauri170.html on line 768: »Vi kan aldrig komme til bunds i diskussionen om, hvorvidt der er en skaber eller ej. Det handler udelukkende om tro. Hvis man vælger at mene, at universet og livet skyldes guddommelig indgriben, så er det altså ikke mere end et trospørgsmål. Det kan naturvidenskaben selvsagt vanskeligt hamle op med. Selv hvis videnskaben finder naturligt bevis for universets opståen, vil intelligent design-fortalere altid kunne træde et skridt længere bagud og pege på en skaber som årsagen.«
xxx/ellauri170.html on line 785: Tuolloin Jeesus seisoi opiskelijoiden kanssa valtameren rannalla ja yllytti tähän rukoukseen sanoen: "Kuule minua, Isääni, kaiken isyyden isää, rajaton Valo: aeēiouō iaō aōi ōia psinōther thernōps nōpsither zagourē pagourē nethmomaōth nepsiomaōth marachachtha thōbarrabau tharnachachan zorokothora ieou [= Yew] sabaōth (tai jotain sinnepäin)."
xxx/ellauri170.html on line 801: "Siitä on nyt yxin tein laskien öbaut kaksitoista maailmainaikaa; yli kuusi Sabaōth, Adamat, hallitsevat, ja hänen veljensä Yabraōth hallitsevat kuutta muuta. Tuolloin Yabraōth rehtoreittensa kanssa uskoi Valon mysteereihin ja oli aktiivinen mysterissä. Mutta size sammutti valon ja hylkäsi kongressin mysteerin. Mutta Sabaōth, Adamat ja hänen viivoittimensa ovat jatkaneet kongressin harjoittamista.
xxx/ellauri170.html on line 803: "Ja kun isäni isä Yew näki, että Yabraōthilla oli uskoa, hän kantoi häntä ja kaikkia viivoittimia, jotka olivat uskoneet häneen, otti hänet itselleen pois pallosta ja johdatti hänet puhdistettuun ilmaan auringon valossa keskialueiden alueiden välillä ja välillä näkymättömän jumalan alueilla kun sitä ei näkynyt. Hän lähetti hänet sinne viivoitinten kanssa, jotka olivat luoneet häneen kazeita. "Mutta hän kantoi Sabaōthia, Adamoja ja hänen viivaimet, jotka eivät olleet olleet aktiivisia Valon mysteerissä, mutta jotka ovat olleet sinnikkäästi aktiivisia kongressin mysteerissä ja tunkeutuneet sisään palloon."
xxx/ellauri170.html on line 807: Zeuksen, johtavan vararehtorin tehtävistä. "Ja lisäksi hän huomasi, että he tarvitsivat ruorin ohjaamaan maailmaa ja pallon æoneja, jotta he eivät tuhoa sitä [maailmaa] jumalattomuudessaan. Hän meni Kärkkäiselle, veti voiman pienestä Sabaōthista, Hyvästä, hänestä Keskosta, ja sitoi sen Zeukseen, koska hän on hyvä [vararehtori], jotta hän voi ohjata heitä hyvyydestään. Ja näin hän asetti järjestyksensä kiertämisen, että hänen pitäisi viettää kolmetoista [? kolme] kuukautta jokaisessa æonissa vahvistaa [sen], jotta hän voi vapauttaa kaikki viivaimet, joista hän tulee, heidän jumalattomuutensa pahuudesta. Ja hän antoi hänelle kaksi æonia, jotka ovat Hermēsin siunan edessä, hänen asunnostaan." Tätä ei sitten tule loppukokeeseen, kerron vaan sen tässä lisätietona.
xxx/ellauri170.html on line 831: "Se menee ohi kaikkien näiden aikojen jälkeen, kun pallo kääntyy ja pieni Sabaōth, Zeus, tulee ensimmäiseen pallon æoneihin, jota maailmassa kutsutaan Boubastiksen Ramiksi, eli Aphroditēlle; [ja] kun hän [Boubastis] tulee pallon seitsemänteen taloon, eli tasapainoon, sitten oikeiston ja vasemmiston verhot vetäytyvät syrjään, ja siellä katsoo oikeiston korkeudesta suuri Sabaōth [Iso Pekka], Hyvä; ja koko maailma ja koko pallo [huolestuvat] ennen kuin hän on katsonut eteenpäin. Ja hän katsoo paraplēxin alueita, jotta hänen alueensa voivat hajota ja hukkua. Ja kaikki sielut, jotka ovat hänen kurituksissaan, kuljetetaan ja heitetään takaisin palloon uudelleen, koska ne ovat pilalla Paraplēxin kurituksissa."
xxx/ellauri170.html on line 839: "Ja sitten tulee Yaluham, Sabaōthin vastaanotin, Adamat, joka ojentaa sieluille unohduksen kupin, ja hän tuo kupin, joka on täynnä unohduksen vettä, ja ojentaa sen sielulle, ja se juo sen ja unohtaa kaikki alueet ja kaikki alueet, joihin se on mennyt. Ja he heittävät sen ruumiiseen, joka viettää aikansa jatkuvasti levottomana sydämessään. Tämä on kiroajan rankaiseminen."
xxx/ellauri170.html on line 843: "Sen jälkeen he kantavat sen Valon Neitsyelle, joka tuomitsee vanhurskaat ja syntiset, jotta hän voi tuomita sen. Ja kun pallo kääntyy, hän luovuttaa sen vastaanottajilleen, jotta he voivat heittää sen pallon æoneihin. Ja pallon orjuuttajat johtavat sen veteen, joka on pallon alapuolella; ja siitä tulee sekopää ja se syö siihen, kunnes se puhdistaa sen täysin. "Ja Yaluham, Sabaōthin vastaanottaja, Adamas, tuo unohduksen kupin ja ojentaa sen sielulle, ja se juo sitä ja unohtaa kaikki alueet ja kaiken ja kaikki alueet, joiden kautta se on mennyt. Ja he toimittavat sen ruumiille, joka viettää aikansa kärsien. Tämä on herjaajan rankaisemista."
xxx/ellauri170.html on line 845: Maria sanoi suu märkänä: "Voi, voi, syntisille!" Salome vastasi ja sanoi: "Herrani Jeesus, murhaaja, joka ei ole koskaan tehnyt mitään syntiä, vaan murhannut, jos hän tulee ulos ruumiista, mikä on hänen rankaisemisensa? Murhaajan rankaisemisesta. Jeesus vastasi ja sanoi: "Murhaaja, joka ei ole koskaan tehnyt mitään syntiä, mutta murhannut, jos hänen aikansa on päättynyt pallon läpi, että hän tulee ulos ruumiista, Yaldabaōthin vastaanottajat tulevat ja johdattavat sielunsa ulos ruumiista ja sitovat sen jaloillaan suureen demoniin hevosen kasvoilla, ja hän viettää kolme päivää kiertäen sen kanssa maailmaa. "Sen jälkeen he johdattavat sen kylmän ja lumen alueille, ja he kostelevat sitä siellä 3v 6kk. "Sen jälkeen he johtavat sen kaaokseen ennen Yaldabaōthia ja hänen 49 demoniaan, ja jokainen hänen demoneistaan vitsaa sitä vielä 3v 6kk."
xxx/ellauri170.html on line 851: "Sen jälkeen he johtavat sen kaaokseen ennen Yaldabaōthia ja hänen 49 demoniaan, ja jokainen hänen demoneistaan kostaa siitä vielä 3kk,8p, 2h. Sen jälkeen he johdattavat sen keskelle, ja jokainen keskellä olevan tien viivain ottaa sen koston pimeän savunsa ja ilkeän tulituksensa kautta vielä 3kk, 8p, 2h." Ne 2 viimeistä tuntia ovat pahimmat. "Sen jälkeen he johdattavat sen Valon Neitsyen luokse, joka tuomitsee vanhurskaat ja syntiset, jotta hän voi tuomita sen. Ja kun pallo kääntyy, hän luovuttaa sen vastaanottajilleen, jotta he voivat heittää sen pallon æoneihin. Ja he johdattavat sen veteen, joka on pallon alapuolella; |384. ja siitä tulee sekopää ja se syö siihen, kunnes se puhdistaa sen täysin."
xxx/ellauri170.html on line 853: "Sen jälkeen tulee Yaluham, Sabaōthin vastaanottaja, Adamas, tuo unohduksen maljan ja antaa sen sielulle; ja se juo sitä ja unohtaa kaiken ja kaikki alueet, joille se oli mennyt. Ja he heittivät sen tylsään, pysähtymään ja sokeaan kehoon. Tämä on varkaan rankaiseminen."
xxx/ellauri170.html on line 855: Prinssi Andrew vastasi ja sanoi: "Ylimielinen, nenäkäs mies, kun hän tulee ulos ruumiista, mitä hänelle tapahtuu?" Ylimielisen kurittamisesta. Jeesus sanoi: "Jos tällaisen aika päättyy pallon läpi, Ariēlin vastaanottajat tulevat hänen peräänsä ja johdattavat hänen sielunsa ulos [ruumiista] ja viettävät kolme päivää matkustaen ympäri maailmaa [sen kanssa] ja opettaen sitä maailman luotujen suhteen. Sen jälkeen he johdattavat sen Amenteen ariēlin eteen; ja hän kostaa sen 20 kuukauden niitityksillään. Sen jälkeen he johtavat sen kaaokseen Ennen Jaldabaōthia ja hänen 49 demoniaan; ja Hän ja hänen demoninsa kostelevat sitä vielä 20 kuukautta."
xxx/ellauri170.html on line 857: "Sen jälkeen he kantavat sen keskelle; ja jokainen keskellä oleva viivoitin ottaa siitä koston vielä 20kk. Ja sen jälkeen he johdattavat sen Valon Neitsyen luokse, jotta hän voi tuomita sen. Ja kun pallo kääntyy, hän luovuttaa sen vastaanottajilleen, jotta he voivat heittää sen pallon æoneihin. Ja pallon orjuuttajat johdattaa se veteen, joka on pallon alapuolella; ja siitä tulee valtava tuli ja se syö siihen, kunnes se puhdistaa sen. Ja vielä Yaluham, Sabaōthin vastaanottaja, Adamat, tulee ja tuo kupin unohduksen vedellä ja ojentaa sen sielulle; ja se juo ja unohtaa kaiken ja kaikki alueet, joille se oli mennyt. Ja he heittävät sen tylsään ja epämuodostumaiseen kehoon, niin että kaikki halveksivat sitä jatkuvasti. Tämä on ylimielisen ja nenäkkään ihmisen rankaiseminen."
xxx/ellauri170.html on line 859: Miesopiskelijat pomppivat innoissaan ja taputtavat käsiään. Näiset päästävät ululointiääniä. Thomas sanoi: "Sinnikäs jumalanpilkka, mikä on hänen rankaisemisensa?" Jumalanpilkkaan kurittamisesta. Jeesus sanoi: "Jos tällaisen aika päättyy pallon läpi, Jaldabaōthin vastaanottajat tulevat hänen peräänsä ja sitovat hänet kielellään suureen demoniin hevosen kasvoilla; He viettävät kolme päivää matkustaen hänen kanssaan maailmassa ja kostaakseen hänelle. Sen jälkeen he johdattavat hänet kylmän ja lumen alueelle ja kostelevat häntä siellä 11 vuotta."
xxx/ellauri170.html on line 861: "Sen jälkeen he johdattavat hänet alas kaaos ennen Jaldabaōthia ja hänen 49 demoniaan, ja jokainen hänen demoneistaan kostaa häntä vielä 11 vuotta. Sen jälkeen he johdattavat hänet ulompaan pimeyteen siihen päivään asti, jolloin suuri viivoitin lohikäärmeen kasvoilla. jotka ympäröivät pimeyttä, tuomitaan. Ja se sielu jäätyy, tuhoutuu ja hajosi. Tämä on jumalanpilkkajaan siveys."
xxx/ellauri170.html on line 865: "Kun aika on sitten päättynyt pallon läpi, Yaldabaōthin vastaanottajat tulevat sielunsa perään, ja hän 49 demoninsa kanssa kostaa sille 11 vuotta. Sen jälkeen he kuljettavat sen tulijokiin ja näkeviin pikimeriin, jotka ovat täynnä demoneja sikojen kasvoilla. He syövät niihin ja kostelevat heitä tulijoissa vielä 11 vuotta. Sen jälkeen he kantavat heidät pimeään tuomiopäivään asti, jolloin suuri pimeys tuomitaan; ja sitten ne hajotetaan ja tuhotaan." Niin oikein! Thomas sanoi: "Olemme kuulleet, että maan päällä on joitain, jotka ottavat urossiemenet ja naaraspuolisen kuukausittaisen veren ja tekevät siitä linssipuuron ja syövät sen sanoen: 'Me uskomme Esauun ja Jaakobisiin.' Onko tämä sinusta siivoa tai näennäistä vai ei?"
xxx/ellauri170.html on line 873: "Sen jälkeen he johdattavat sen Valon Neitsyen luokse, ja hän tuomitsee sen ja tallettaa sen Pieni Sabaōth, Hyvä, hän keskeltä, kunnes pallo kääntyy itsestään, ja Zeus ja Afrodite tulevat Valon Neitsyen edestä, kun taas Kronos ja Arēs tulevat hänen takaataan. "Siihen aikaan hän ottaa sen vanhurskaan sielun ja ojentaa se hänen vastaanottajilleen, jotta he voivat heittää sen pallon pioneihin. Ja pallon orjuuttajat johdattavat sen veteen, joka on pallon alapuolella; ja siihen nousee tuli, kunnes se puhdistaa sen totaalisesti."
xxx/ellauri170.html on line 875: "Sen jälkeen tulee Yaluham, Sabaōthin sisäänheittäjä, Adamas, joka antaa sieluille unohduksen maljan, ja hän tuo unohduksen veden ja antaa sen sielulle; [ja se juo sitä] unohtaa kaiken ja kaikki alueet, joille se oli mennyt." Viisauden maljasta." Sen jälkeen tulee pienen Sabaōthin, Hyvän, ja Keskon vastaanottaja. Hän itse tuo kupin täynnä ajatuksia ja viisautta, ja siinä on raittiutta; [ja] hän antaa sen sielulle. Ja he heittävät sen ruumiiseen, joka ei voi nukkua eikä unohtaa sen raittiuden kupin takia, joka sille on annettu; mutta se piiskaa sinnikkäästi sydäntään kyseenalaistamaan Valon mysteereitä, kunnes se löytää ne Valon Neitsyen päätöksellä ja perii Valon ikuisesti." Niin ettei siinä kummemmin käy, ei satu sen vertaa kuin koronarokotus. Heippa, jatketaan tästä ensi kerralla. Jokos saadaan lounasta?
xxx/ellauri170.html on line 882: In 1889 he abandoned his teaching profession to become Blavatsky's private secretary, and also became a joint-secretary of the Esoteric Section (E.S.) of the Theosophical Society, reserved for those deemed more advanced.
xxx/ellauri170.html on line 885: He contributed many articles to the Theosophical Society's Lucifer (inexplicably renamed The Theosophical Review in 1897) as joint editor. Mead became the sole editor of The Theosophical Review in 1907. As of February 1909 Mead and some 700 members of the Theosophical Society's British Section resigned in protest at Annie Besant´s reinstatement of Charles Webster Leadbeater to membership in the society. Leadbeater had been a prominent member of the Theosophical Society until he was accused in 1906 of teaching masturbation to, and sexually touching, the sons of some American Theosophists under the guise of occult training. While this prompted Mead´s resignation, his frustration at the stiffness of the Theosophical Society may also have been a major contributor to his break after 25 years.
xxx/ellauri170.html on line 889: Notable persons influenced by Mead include Ezra Pound, W.B. Yeats, Hermann Hesse, Kenneth Rexroth, and Robert Duncan. The seminal influence of G.R.S. Mead on Carl Gustav Jung, confirmed by the scholar of Gnosticism Gilles Quispel, a friend of Jung´s, has been documented by several scholars.
xxx/ellauri173.html on line 41: Ne rabotajet, huusi kiukkuinen venakko eilen MIUI-merkkiseen matkapuhelimeen ykkösen pysäkillä Vallilassa ennenkuin mies löi sille luurin korvaan. My rabotajem bez posrednikov, avaimet käteen vetoa ilman välikäsiä. Huismannin mainostama Isle-Adamin luddiittimainen scifi-romaani on tämän paasauxen avainaiheena.
xxx/ellauri173.html on line 50: Cependant, si la description de l'Ève et de son fonctionnement semble très technique, Villiers lui-même en revendiqua la non-exactitude, le but étant de critiquer l'habitude des scientifiques de l'époque de s'exprimer dans un jargon incompréhensible. Pour des imbeciles comme M. Villiers.
xxx/ellauri173.html on line 58: Il a en effet fabriqué un être artificiel de silicon et il attendait une occasion pour expérimenter son invention. Il lui propose donc d'adapter physiquement le prototype à son modèle feminin, tout en le rendant spirituellement bien supérieur. Car Il donne à l'être fabriqué l'âme" d'une jeune homme, c'est d'une grande perfection ainsi, plongée dans un sommeil hypnotique profond.
xxx/ellauri173.html on line 62: Bougaivillean märässä unessa Menlo Parkin pumppuhuone on 10km päässä New Yorkista. Tämä artikkeli ei kerro kalifornialaisesta kaupungista jossa me asuttiin vuosi 1984-85. Tämä Menlo Park on Thomas Edisonin kuulu laboratorio Edisonissa, New Jerseyssä, ja Etelä-Afrikan Pretorian esikaupunki.
xxx/ellauri173.html on line 87: « Salut, maître ! » (Salëm, rabboni, je crois), du jardin des Oliviers ― et le bruit du baiser de l’Is-Karioth, ― l’Ecce Homo du tragique préfet ! Muisk! Homoerotiikkaa. Vähän vittuilua suupielestä Andre Dupinille jolta epäonnistui työläisten vallankumous 1848.
xxx/ellauri173.html on line 94: Enter Lord Ewald ! s’écria-t-il. ― Quoi ! lui ?… de retour aux États-Unis ? ― Ah ! qu’il vienne, le cher, le noble ami !― Non, je n’ai pas oublié cet admirable adolescent… Edisonilla on Sovellan lisäxi lolitamainen lapsi Dash. SaaS nähä kuinka tässä käy. Paljastuuko siitä em-dash, en-dash vaiko vallan dot-dash.
xxx/ellauri173.html on line 112: saepe tener nostris ab ovilibus imbuet agnus. usein kastelee meidän laumoista rapsakka lammas.
xxx/ellauri173.html on line 137: Quosego [sic]: Tidskrift för ny generation [sic], finlandssvensk modernistisk litterär tidskrift, som utkom i fyra nummer 1928–1929, under redaktion av Cid Erik Tallqvist och med medverkan av bland andra Rabbe Enckell, Gunnar Björling, Hagar Olsson, Henry Parland, Atos Wirtanen, Olof Enckell och Elmer Diktonius.
xxx/ellauri173.html on line 155: Kokeiltiin junanjarruja ajamalla 2 lapsiperheillä täyteenlastattua junaa vastakkain täyttä höyryä (30 leguaa tunnissa eli 15km/h!) . Ne rabotali. Kaikki kuolivat. Lensi päitä käsiä ja suolen kappaleita. Saatanan tunarit! sanoi Timo TA Mikkonen. Eikun uusi yritys, kunnes onnistuu.
xxx/ellauri173.html on line 162: Au IIIe siècle avant J-C, l’ingénieur grec Philon de Byzance classe les jardins suspendus de Babylone, au sud de l’actuel Irak, parmi les sept merveilles du monde antique. Le premier à les évoquer est le prêtre babylonien Bérose (IVe siècle avant J-C). Il attribue leur construction à Nabuchodonosor II, qui les aurait créés pour son épouse persane Amytis, laquelle se languissait de la verdure de son pays natal. Le texte de Bérose est perdu, mais il subsiste sous forme de fragments chez des historiens et géographes du Ier siècle avant J-C, tels Flavius Josèphe, Diodore de Sicile et Strabon ; on le retrouve également chez Eusèbe de Césarée (265-339 de l’ère chrétienne). Toutefois, à l’exception de Bérose, aucun texte babylonien ne mentionne les jardins suspendus, ou du moins pas un seul n’a été retrouvé. Aucune des inscriptions relatant les grands chantiers de Nabuchodonosor II ne contient une référence à un jardin surélevé. Dans ses Histoires, le géographe et historien grec Hérodote (480-425 avant notre ère), qui a visité Babylone un siècle seulement après la mort de Nabuchodonosor, ne les évoque pas non plus lorsqu’il décrit la ville. Les murailles, la tour de Babel ou Ziggurat d’Etemenanki, les palais royaux et autres constructions de la ville antique ont été identifiés par les fouilles archéologiques ou sont attestés dans les textes cunéiformes. Mais cela n’a pas été le cas pour les jardins.
xxx/ellauri173.html on line 164: Berossos (m.kreik. Βηρωσσός, Bērōssos, lat. Berossus tai Berosus; 200-luku eaa.) oli babylonialainen historiankirjoittaja, jonka noin vuonna 279 eaa. kirjoittamasta Babylonian historiasta Babyloniaka on säilynyt katkelmia.
xxx/ellauri173.html on line 166: Berossos syntyi Kaldeassa mutta muutti myöhemmin asumaan Kreikkaan Kosin saarelle, jonne hän perusti astrologiakoulun. Ei ole kuitenkaan varmaa, onko babylonialainen Berossos sama henkilö kuin monien kreikkalaisten ja latinalaisten historioitsijoiden mainitsema astrologi Berossos. Berossoksen on arvioitu eläneen Aleksanteri Suuren kuoleman ja vuoden 268 eaa. välisenä aikana eli joka tapauksessa yli kaksi sataa vuotta Nebukadressarin jälkeen.
xxx/ellauri173.html on line 168: Noin vuonna 280 eaa. Berossos kirjoitti teoksen Babyloniaka tarkoituksenaan selittää Mesopotamian vanhaa kulttuuria kreikkalaisille. Varteenotettaviksi lähteiksi Berossoksen kirjoitukset tekee se, että hän toimi Marduk-jumalan pappina Babylonissa ollessaan. Finkelin mukaan hänellä oli tästä syystä ensi käden tietoa sumerilaisesta ja akkadilaisesta savitaulukirjallisuudesta, jota oli kirjoitettu silloin jo yli tuhannen vuoden ajan ja jota yhä kirjoitettiin Babylonin akatemioissa. Berossoksen oppineisuus ja ennustustaito tunnettiin myös Ateenassa. Koska kreikkalaiset kuitenkin pitivät muita kansoja barbaareina, kirjaa tuskin luettiin heidän keskuudessaan kovinkaan laajasti, eikä se ole säilynyt nykypäiviin. Sen sijaan toiset kirjoittajat ovat siteeranneet teosta, ja sitä kautta siitä on säilynyt joitakin osia, joista ilmenee niiden perustuvan pitkälti nuolenpääkirjoituksiin.
xxx/ellauri173.html on line 173: Il nous eût été si agréable de posséder quelques bonnes épreuves photographiques, (prises au moment même du phénomène,) de Josué arrêtant le soleil, par exemple, ou ramassant la colline des 40K prepuces? ― de quelques Vues du Paradis terrestre prises de l’Entrée aux épées flamboyantes ; de l’Arbre de la Science ; du Serpent ; etc. : ― de quelques vues du Déluge, prises du sommet de l’Ararat (l’industrieux Japhet, aurait, je le parierais, emporté un objectif dans l’arche s’il eût connu ce merveilleux instrument). Plus tard, on eût cliché les Sept Plaies d’Égypte, le Buisson ardent, le Passage de la mer Rouge en video, avant, pendant, et après l’épisode, le Mané, Thécel, Pharès, du festin de Balthazar ; le bûcher d’Assur-banipal, le Labarum, la Tête de Méduse, le Minotaure, etc., ― et nous jouirions, aujourd’hui, des portraits-cartes de Prométhée, des Stymphalides, des Sybilles, des Danaïdes, des Furies, etc., etc.
xxx/ellauri173.html on line 175: Et tous les épisodes du Nouveau-Testament ! Quelles épreuves ! ― Et toutes les anecdotes de l’Histoire des empires d’Orient et d’Occident ! Quelle collection ! Et les martyres ! et les supplices ! Depuis celui des sept Machabées et de leur mère, jusqu’à ceux de Jean de Leyde et de Damiens, sans omettre les principaux sacrifices des chrétiens livrés aux bêtes dans les cirques de Rome, de Lyon et d’ailleurs !
xxx/ellauri173.html on line 181: 
xxx/ellauri173.html on line 225: Wieland schrieb einen Roman namens Geheime Geschichte des Philosophen Peregrinus Proteus. Leipzig 1791 (Vorabdruck Weimar 1788–89).
xxx/ellauri173.html on line 236: Im pietistischen Internat zu Kloster Berge bei Magdeburg, das Christoph Wieland ab 1747 besuchte, wurde der junge Wieland zu einem großen Verehrer Friedrich Gottlieb Klopstocks. Peit klop. Tästä kaverista on kyllä ennestään jo paasaus.
xxx/ellauri173.html on line 238: Bei seinem Verwandten Johann Wilhelm Baumer lernte er dort die Philosophie von Don Quijote, aber auch die von Gottfried Wilhelm Leibniz und Christian Wolff kennen und schätzen.
xxx/ellauri173.html on line 247: Er fing an, zischend heisse erotische Gedichte zu Schreiben. Die begrüßte Lessing mit der Bemerkung, Wieland habe „die ätherischen Sphären verlassen und wandle wieder unter Frauenzimmer“.
xxx/ellauri173.html on line 253: Auf Drängen seiner Familie heiratete er 1765 die Augsburger Kaufmannstochter Anna Dorothea von Hillenbrand (1746–1801), mit der er 14 Kinder haben sollte. Samen hatte er so es gut reichte.
xxx/ellauri173.html on line 259: Seine 1773 im Teutschen Merkur veröffentlichten Briefe über Alceste gaben Goethe Anlass zu der Farce Götter, Helden und Wieland. Wieland hatte die Figur des Herkules in der Tragödie des Euripides als unpassend und grobschlächtig kritisiert. Goethe, im vollen Saft seiner Sturm-und-Drang-Periode, ließ seinen Herkules als klassischen Helden auftreten, der den Literaten Wieland lächerlich machte. Auf diesen Angriff antwortete Wieland mit viel Verständnis für die jungen Rabauken.
xxx/ellauri173.html on line 268: abelio.com/users/AVT_Anne-Merker_3152.jpg" style="float:right;width:20%;padding:1em" />
xxx/ellauri173.html on line 288: Sous une fausse symétrie, de part et d’autre de la serrure se cache une dissemblance radicale : c’est l’être humain qui a la clef – la clef de la serrure, la clef de la pièce qui enferme le singe, la clef du dispositif auquel l’homme soumet un animal qui ne demandait rien à personne, la clef de l’interprétation de toute l’expérience, la clef d’un regard scientifique ou voulu tel, quand le regard du singe n’est qu’un regard stressé, apeuré, c'est un interrogateur du jeu absurde qu’il subit sans en comprendre les tenants et aboutissants et sans en avoir lui-même institué les règles.
xxx/ellauri173.html on line 301: C'est l'être humain qui est la personne qui rode les autres animaux derrière la serrure avec son covid-19 masque, il n’y a pas de vache obscure qui pourrait prendre sa place pour jeter ses regards à travers des orifices de cet animal. Il est un être capable en lui-même et par lui-même de jouer avec le vrai et le faux, le réel et l’apparent, les autres animaux y compris des comperes, et de les saisir comme tels dans une cage, autrement dit: un être qui vit et tue en pensant seulement a soi-meme.
xxx/ellauri173.html on line 303: Korkeasaaren villisiat kärsivät Kruunuvuoren siltatyömaan melusta. Ongelma ratkaistiin tappamalla ne. Norjalaiset vapauttivat tuntureille 25 pidätettyä naalia todisteiden puutteessa. Vapautetut naalit näkyivät tunturia vasten selvästi, vankilasta saamissaan mustissa kesävetimissä. Naalien rehabilitaation tukemisexi on tuntureille pystytetty koiranruoka-automaatteja. Naalit ovat maxaneet velkansa yhteiskunnalle.
xxx/ellauri173.html on line 325: N’est-ce pas Hégel qui a dit : « Il faut comprendre l’inintelligible comme tel ? » Credo quia absurdumko taas?
xxx/ellauri173.html on line 368: Se, mitä tämä nainen katuu "virheestään", ei suinkaan ole kunnia itse (tämä vanhentunut abstraktio), vaan vain menetetty kate sexipääomasta.
xxx/ellauri173.html on line 416: It is Mallarmé's best-known work and a hallmark in the history of symbolism in French literature. Paul Valéry considered it to be the greatest poem in French literature. But who is Paul Valéry to say? He probably meant best after his own cemetery bit.
xxx/ellauri173.html on line 422:
xxx/ellauri173.html on line 442: Figurent un souhait de tes sens fabuleux !
xxx/ellauri173.html on line 538: Chaque grenade éclate et d’abeilles murmure ;
xxx/ellauri173.html on line 556: Sur le sable altéré gisant et comme j’aime
xxx/ellauri173.html on line 713: able>
xxx/ellauri173.html on line 770: Omatuntoni turhaan huutaa minulle, että se haluis prostituoidun sydämen. Tämän ensimmäisen rakkauden minussa inspiroimat erittäin ratkaisevat pohdiskelut vieraantuivat suuresti kaikista naisista ja johtivat minut parantumattomimpaan pernaan. Aluksi kiihkeä intohimoni tämän naisen linjoja, ääntä, hajuvettä ja ulkoista viehätystä kohtaan muuttui absoluuttiseksi platonismiksi. Hänen moraalinen olemuksensa jäädytti aistini ikuisiksi ajoiksi: niistä tuli puhtaasti mietiskeleviä. Jos näkisin hänessä rakastajattaren, se etoisi minua tänään! Yhden ainoan kerran elämässäni (siellä Louvressa) tunsin sen turpoavan. Taino, ehkä vähän useamminkin. Silti vittu!
xxx/ellauri173.html on line 775: Kabirer (grekiska: Καβειροι, latin: Cabiri) var i grekisk mytologi ett slags lägre gudomligheter eller demoner, vars ursprungliga betydelse det råder stor osäkerhet om. . Oftast tycks de ha uppfattats som den i jorden inneboende, alstrande naturkraftens representanter, och i det beotiska Thebe dyrkades Demeter och Kore som kabiriska gudinnor. De hölls även för mäktiga hjälpare i all nöd, särskilt sjönöd. Deras dyrkan är sannolikt av feniciskt ursprung och namnet kan härledas från det semitiska kabirim, "de mäktiga".
xxx/ellauri173.html on line 799: – Tämä on osa ongelmaa ja huolestuttaa minua. Ja sitten työ olisi keskeneräinen, toisin sanoen absurdi, ellei sitä suoritettaisi edes rakkaan neiti Alician tietämättä.
xxx/ellauri173.html on line 891: ― Vain siellä, tällä sumuisella alueella, mäntymetsien, erämaajärvien ja laajojen kivien ympäröimänä, voit täysin turvallisesti avata Hadalyn vankilan. Luulen, että sinulla on tässä linnassa tilava ja upea asunto, jonka kalusteet ovat kuningatar Elisabetilta? "Kyllä", vastasi lordi Ewald katkerasti hymyillen, "ja minä itse huolehdin aikoinaan koristella sitä kaikenlaisilla upeilla teoksilla ja arvokkailla koristeilla. Vanha olohuone puhuttelee vain menneisyyden mieltä. Suuri, yksittäinen lasimaalaus, vuosisatoja vanhoja tahraantuneita kukkia peittävien verhojen alla, avautuu rautaparvekkeelle, jonka edelleen loistava kaiteet on taottu Rikhard III:n hallituskaudella. Siitä laskeutuvat sammalen tummentamat portaat vanhaan puistoomme – ja edelleen tammien varjossa ulottuvat kadonneita, villiä kujia. Olin tarkoittanut tämän suvereenin asunnon elämäni morsiamelle, jos olisin tavannut hänet. Mut jostain syystä Aliisa ei innostunut.
xxx/ellauri173.html on line 925: ”Hänen omatuntonsa, sanotko sinä?… Mutta meillä miekkosilla, tämä Pyhän Hengen lahja, Omatunto, muuttuu ennen kaikkea kyvyksi älylliseen ystävyyteen. Jokainen nuori mies, joka ei muinaisten tasavaltojen päivinä kyennyt 20-vuotiaana saamaan ystäväänsä suoristumaan, julistettiin tunnottomaxi, sanalla sanoen pahamaineiseksi. Historiassa on mainittu tuhat esimerkkiä ihailtavista ystävistä: Damon ja Pythias, Pylades ja Orestes, Akhilleus ja Patroklus, David ja Jonatan, Dupont ja Dupond, Henry Higgins ja Colonel Pickering, Tiku ja Taku, jne. 2-neuvoisia etanoita 2 hengen junissa tuntosarvet ulkona. Nimeä kaksi naisystävää koko ihmiskunnan historian aikana? Ruth ja Naomi. Sappho and her friend. Maria ja Elisabeth. Katri Vala ja Elina Vaara. Elizabeth Bennett ja Charlotte Collins. Jane Austin ja Cassandra. Tove ja Tuutikki. No joo mut silti vittu oikeesti. Mahdoton juttu. Miksi ? ― Koska nainen tunnistaa itsensä liian tajuttomasti lähilontossaan, jolta se ei koskaan tule huijatuksi. Miehet taas kusettaa ja tulee kustux silmään ihan sikana kun ne on niin tolloja - no en viizi jatkaa tästä aiheesta.
xxx/ellauri173.html on line 936: - Jopa jättäen pois ne älykkäät naiset, joilla ei ole lukua, jotka ohittavat tuntemattomien nöyryytysten alaisena, kumartuvat köyhien, kärsivien, karkotettujen, hylättyjen yli ja odottavat kaikesta palkinnox vain hieman pilkkaavaa hymyä niiltä, jotka eivät jäljittele heitä , ― on, ja tulee aina olemaan naisia, jotka ovat ja tulevat aina olemaan riittävän inspiroituneita muustakin kuin nautinnonvaistosta! Eikö näillä ole mitään tekemistä tässä laboratoriossa tai kysymyksessä? ― Ei vaan nämä jalot ihmiskukat, jotka kaikki säteilevät todellista rakkauden maailmaa, sä saat ne multa ilmatteexi lisävarauksetta ja ilman jälkivaatimusta juuri nyt, tukemaan teesiäni joka koski ostettavia tai vallotettavia ämmiä, niistä yhtään särkymättömänä ja lopullisena. Pidä hyvänäs, sillä kuka tollasia kuivapilluja viizisikään bylsiä. Madonnat on luku erixeen, me pojat kuolataan vaan huoria. Tämä antaa meille mahdollisuuden päättää jälleen kerran Hegelin sanalla: "Se on sama asia sanoa asia kerran tai toistaa se aina." Plus ca change, plus c'est la même chose.»
xxx/ellauri173.html on line 946: Sähköasentaja edelsi lordi Ewaldia: he kaksi etenivät kohti pimeää paikkaa laboratoriossa, nyt suljettua ja läpäisemätöntä viivaa, jota Hadaly oli raottanut.
xxx/ellauri174.html on line 45: o Epidermis tai ihmisiho, joka sisältää ja käsittää ihon, huokoisuuden, linjat, hymyn loiston, ilmeen tuntemattomat laskokset, sanojen tarkat labiaaliset liikkeet, hiukset ja koko systeemin, kokosilmäinen, katseen, hampaiden ja ungulaaristen järjestelmien yksilöllisyydellä.
xxx/ellauri174.html on line 61: In 1674–75, Malebranche published the two volumes of his first and most extensive philosophical work. Entitled in all brevity Concerning the Search after Truth. In which is treated the nature of the human mind and the use that must be made of it to avoid error in the sciences, the buchlein laid the foundation for Malebranche’s philosophical reputation and ideas. It dealt with the causes of human error and on how to avoid such mistakes. Most importantly, in the third book, which discussed pure understanding, he defended a claim that the ideas through which we perceive objects exist in God. A big mistake, but a nice try anyway. In the 1678 third edition, he added 50% to the already considerable size of the book with a sequence of (eventually) seventeen Elucidations. These responded to further criticisms, but they also expanded on the original arguments, and developed them in new ways.
xxx/ellauri174.html on line 85: Tämä saa Theodoren (heppu noissa dialogeissa, sori ettei esitelty) julistamaan, että "en ole oma valoni itselleni"; oman mielemme luonne on hyvin hämärä. Lisäksi psykofyysisen vuorovaikutuksen osalta Malebranche väittää, että keho ei voinut vaikuttaa mieleen eikä mieli kehoon. Ainoa aktiivinen voima (siis ainoa tehokas muutoksen aiheuttaja maailmassa) on Jumala. Kun haluan käteni nousevan, tahtoni on "satunnainen" tai "satunnainen syy" käteni liikkeelle; sekä tahtoni että käteni liikkeen tehokas syy on Jumala. Malebranchen oppia, joka löytyi nykyaikaisista Aristoteleen kommenteista ja joka esiintyi ensimmäisen kerran tietyissä arabifilosofeissa, kutsutaan siksi "occasionalismiksi".
xxx/ellauri174.html on line 102: "Kyllä", sanoi Edison, "nauhoitin hänen viimeisen kappaleensa. Fonografi, joka toistaa sen täällä, on itse asiassa 25 liigan päässä. Se on sijoitettu taloni makuuhuoneeseen New Yorkissa, Broad Wayssa. Olen kiinnittänyt siihen puhelimen, jonka johto kulkee yläkerrassa, laboratorioni yli. Haara tulee näihin holveihin, - sinne, näihin seppeleisiin - ja päättyy tähän kukkaan.
xxx/ellauri174.html on line 140: Alboni was born at Città di Castello, in Umbria. She became a pupil of Antonio Bagioli [it] of Cesena, Emilia–Romagna, and later of the composer Gioachino Rossini, who became her 'perpetual honorary adviser' in (and then the principal of) the Liceo Musicale, now Conservatorio Giovanni Battista Martini, in Bologna. Rossini tested the humble thirteen-year-old girl himself, had her admitted to the school with special treatment, and even procured her an early engagement to tour his Stabat Mater around Northern Italy, so that she could pay for her studies. Hmm... A favourable contract was signed by Rossini himself, "on behalf of Eustachio Alboni", Mariettas father, who was still a minor. The singer remained, throughout her life, deeply grateful to her ancient "maestro", nearly a second father to her. Hmm hmm... Marietta oli aika pulska emäntä. Se lahjoitti köyhille koko omaisuutensa, sanoen että mikä laulaen tulee se viheltäen menee.
xxx/ellauri174.html on line 182: "Lisäksi se ei merkinnyt mitään: hän jättäisi hänet tuolle portille ja se olisi ohi. » Joten kaksikko lähti yhdessä. Kylmä ilma, varjo, katujen hiljaisuus lisäsivät Andersonin pientä uupumusta levottomuuteen ja uneliaisuuteen. Niin, että hän huomasi (näkikö hän unta?) juomassa hänelle tarjottua kuumaa teetä kotona ja valkein käsin, neiti Evelyn Habal - nyt vaaleanpunaisessa satiinisessa kylpytakissa, hyvän tulen edessä, lämmin, tuoksuva ja huumaava huone.
xxx/ellauri174.html on line 213: Neiti Evelyn Habal jätti sitten hänet. Eikö se ole käsittämätöntä? Ihmettelen edelleen, miksi todella. Hiän oli osoittanut hänelle niin paljon todellista rakkautta siihen asti kun rahaa riitti! Pitemmittä puheitta, Andersson (vai oliko se Kitula?) päätti päivänsä. Purement et simplement.
xxx/ellauri174.html on line 221: Kun olin huomannut itse Andersonissa tämän tytön hyväksikäytön aiheuttaneiden tuhojen luonteen, en luottanut näiden harrastajien liian pyöreisiin silmiin. Ja päädyin siihen dialektisen analyysin jyvän avulla – eli olemalla unohtamatta silmistäni sellaista miestä, jonka tunsin ennen hänen katastrofiaan Andersonissa ja muistaen ne omituiset vaikutelmat, joita hänen luottamuksensa sai. rakkaus oli jättänyt minuun), - sanomme, että tulin ennakoimaan niin ainutlaatuisen eron sen välillä, mitä neiti Evelyn Habalista minulle vahvistettiin, ja sen välillä, mitä sen on täytynyt olla todellisuudessa, että näiden arvostajien tai asiantuntijoiden joukko vaikutti minuun kuin surullien kokoelma hysteerisiä hölmöjä. Ja tässä miksi.
xxx/ellauri174.html on line 227: Sillä jos aistillisuuden alalla ei ole kuviteltavissa mitään absoluuttista makukriteeriä, ei sen enempää kuin vivahteitakaan, minun olisi hyvällä logiikalla ikävä kyllä ennustaa viehätysten todellisuutta, joka pystyy välittömästi vastaamaan spitaalista ja enemmän kuin huonontunutta. aistit näiden homojen kohdalla on kylmän eloisat; niin että viettelypatentti, jonka he näin hänelle tarjosivat luottamuksellisesti ja ensi silmäyksellä, osoitti minulle vain heidän surkean luonnonsuhteensa hänen kanssaan, eli neiti Evelyn Habalissa ei ollut muuta kuin hyvin kieroutunut henkinen ja fyysinen banaalisuus. Lisäksi pieni kysymys: hänen ikänsä (josta Anderson oli aina välttynyt) tuntui minusta hyödylliseltä, joten minun piti kysyä sitä. Rakastava lapsi oli vasta täyttämässä kolmekymmentäneljä vuotta.
xxx/ellauri174.html on line 231: Niinpä, vaikka päätelmäni saattoikin tuntua järjettömältä, oli välttämätöntä, että uhmaten kaikkia alttareilleen kulutettuja suitsukkeita tämän neiti Evelyn Habalin on täytynyt olla yksinkertaisesti henkilö, jonka oikea näkökulma olisi kyennyt pelottamaan pois naurunpurskeella. tai kauhuissaan juuri ne ihmiset (jos heillä olisi ollut silmäluomien alla tarpeeksi tuijottaakseen häntä kerran), jotka näin polttivat minut, hänen hyväkseen ja nenäni alle, tämän mauttoman suitsukkeen.
xxx/ellauri174.html on line 244:
xxx/ellauri174.html on line 256: Lintujen mainitaan olevan arabialaista syntyperää, ja ne olivat kurjen kokoisia mutta ibiksen näköisiä lukuun ottamatta nokkaa, joka oli suora ja voimakkaampi.
xxx/ellauri174.html on line 312: Ohitan tässä alla melko lailla kekseliäisyyttä: mutta itse asiassa (minä voin tästä lähtien myöntää sen sinulle), mielikuvitukseni, jopa ylikuormitettuna eläimellisyydestä, jota ruokkiin, tunnustan sen, neiti Evelyn Habalia kohtaan. ei, - ei! ei ! — ei osannut ehdottaa minulle, kuinka fantastisessa ja lähes käsittämättömässä määrin tämän aksiooman täytyy vahvistaa… se, mitä olemme parhaillaan näkemässä, kuulemassa ja koskettamassa.
xxx/ellauri174.html on line 341: Neiti Evelyn Habalista oli siis tullut minulle… utelias kokemus. Päätin löytää hänet, en todistaakseni teoriaani (se on tehty koko ikuisuuden), vaan koska minusta tuntui mielenkiintoiselta nähdä hänet niin kauniissa, täydellisissä olosuhteissa kuin niiden pitäisi olla. "Neiti Evelyn Habal!" - Sanoin itselleni: mikä se voisi olla?
xxx/ellauri174.html on line 377: "Ecce puella!" hän itki. Tässä on säteilevä Evelyn Habal toimitettu, riisuttu hänen muista nähtävyyksistä. Eikö olekin kuolla haluun! Ah! povera innamorata! "Kuinka kimalteleva hän on! Herkullinen unelma! Millaisia intohimoja ja jaloa rakkautta se voi sytyttää tai inspiroida! Eikö yksinkertainen luonto olekin kaunis? Voimmeko koskaan kilpailla tämän kanssa? Minun täytyy olla epätoivoinen. Lasken pääni. - Eh? mitä mieltä olet?… ― Olen vain Fixed-Suggestionin sinnikkyyden vuoksi velkaa tämän asennon. – Pilkkaaminen! Uskotko, että jos Anderson olisi nähnyt hänet sellaisena ensimmäistä kertaa, hän ei edelleenkään istuisi kotona vaimonsa ja lastensa välissä, mikä oli loppujen lopuksi lepäämisen arvoista? ― Mikä "wc" kuitenkin on? Naisilla on ketterät sormet! Ja kun ensivaikutelma on syntynyt, kerron teille, että Illuusio on sitkeä ja ruokkii kaikkein vastenmielisimpiä virheitä: - kunnes se tarttuu dementoituneilla kimeerikynsillä rumuuteen, vaikka se olisikin vastenmielinen kaikkien välillä.
xxx/ellauri174.html on line 393: "Kyllä", jatkoi insinööri, "jos piditte neiti Evelyn Habalin ensivaikutelman viehätysvoimaa luonnollisina, luulen, että harkitset tätä vaikutelmaa uudelleen; sillä itse asiassa hän oli paradoksaalisesti viallinen henkilö, päinvastoin, kuva, kultakolikko, korkein standardi, josta muut naiset eivät voi olla, luojan kiitos, kuin vaalea raha! Katso, pikemminkin.
xxx/ellauri174.html on line 426: Todellakin, jos voisit jälkikäteen näkeä rakastamasi positiivisen alun ja sen, missä muodossa hän oli, kun hän ensin sekoittui äitinsä kohdunkaulassa, uskon, että useimmat rakastavaiset tunteisivat intohimonsa romahtavan tunteeksi, jossa lugubriteetti kiistelisi absurditeetin kanssa. ja kuvittelematon toimisi pistetuomarina. (Häh mixi niin? Kyllä suxi luistaa vaikka tietää millä suxivoiteella se on lubrikoitu.)
xxx/ellauri174.html on line 500: Jam hiems transiit, imber abiit et recessit, mutta, Jerusalemin tytöt,
xxx/ellauri174.html on line 518: Kuitenkin sähköasentaja kosketti androïdin rintalastan korkeudella sijaitsevan pienen läpinäkyvän uurnan, suljetun, täynnä erittäin puhdasta vettä, kärkeä, vahvaa hiilitablettia, joka sisältyi siihen ja jossa oli huomaamaton ruuvikierre, tähän hetkeen asti, lähes kokonaan nostettuna tästä aallosta, syöksyi takaisin siihen. Virta alkoi pomppia.
xxx/ellauri175.html on line 130: Laboratorion ovi avautui: kynnykselle ilmestyi pitkä ja ihailtava nuori nainen.
xxx/ellauri175.html on line 181: - Sinä sanot ? kysyi neiti Alicia. "Minä sanon: ah! ero! ero! Siinä kaikki elämässä! - Vai niin ! kyllä, ero! sanoi nuori nainen nostaen syvät silmänsä kuin itäinen taivas laboratorion säteitä kohti: Minusta tuntuu, että minun olisi mahdotonta rakastaa jotakuta, joka ei olisi eronnut.
xxx/ellauri175.html on line 242: "Olin varma siitä", sanoi Edison; hänen maineensa on ylittänyt valtameret. Sanomme, että tämä suvereeni marmorista ja alabasterista valmistettu kuvanveistäjä on kirjaimellisesti huikea nopeus! Se etenee täysin uusilla tavoilla! Äskettäinen löytö… Se tuottaa kolmessa viikossa eläimet ja ihmiset upeasti ja tarkasti. Ja tästä aiheesta, tiedättekö, neiti Alicia Clary, että nykyään maailma, korkea maailma, on samaa mieltä, korvaa muotokuvan patsaalla. Marmori on muodissa. Vain voimakkaimmat naiset tai tunnetuimmat taidemaailman kuuluisimpien joukossa ovat naisellisen tahdikkuutensa ansiosta ymmärtäneet, ettei heidän ruumiinsa linjojen arvokkuus ja kauneus voi koskaan järkyttää. Joten rouva Any Sowana on poissa tänä iltana vain täydentääkseen O-Taïtin hurmaavan kuningattaren täyspitkää patsasta, joka on juuri kulkemassa New Yorkin läpi.
xxx/ellauri175.html on line 255: Lausumalla nämä absurdit sanat sähköasentaja kirkkain ja rauhallisin silmin lähetti kirkkaan kimalteen keskustelukumppaninsa silmien syvyyksiin.
xxx/ellauri175.html on line 358: - Mikä juhla! hän kuiskasi. Ja tämä mystinen lapsi, tämä hurmaava herra, joka ei huomaa... vain tämä samankaltaisuus patsaan kanssa, jonka jälki tämän naisen lihassa on tunnistettavissa, kyllä! että tämä samankaltaisuus – on vain patologinen, että sen täytyy olla seurausta jostain kateudesta sen oudossa sukulinjassa; että hän syntyi sen kanssa, kuten muut ovat syntyneet tabby- tai webbed; sanalla sanoen, se on yhtä epänormaali ilmiö kuin jättiläinen! Venus Victrixiä muistuttava on hänen kanssaan vain eräänlainen elefanttiaasi, johon hän kuolee. Patologinen epämuodostuma, joka kärsii hänen köyhästä luonteestaan. ”Ei välitä, on mystistä, että tämä ylevä hirviö saapui juuri maailmaan laillistaakseen ensimmäisen andreidini! - Mennään ! kokemus on kaunis. Töissä ! Ja olkoon Shadow! ― Tällä illalla taisin myös voittaa oikeuden nukkua muutaman tunnin.
xxx/ellauri175.html on line 360: Sitten astuen keskelle laboratoriota:
xxx/ellauri175.html on line 399: - Hyvin ! mutta – sen voisi sanoa ääneen, rakas herra Thomas”, huudahti neiti Alicia Clary. Tämä ei loukkaa minua. "Mutta", hän jatkoi ja valaisi sanojaan hymyllään ja naisellisella uhkauksella sormellaan, "minullakin on jotain sanottavaa lordi Ewaldille - enkä ole pahoillani, että hän tuli. ― Kyllä, kyllä, minullekin on tullut ideoita siitä, mitä ympärilläni on tapahtunut kolmen viikon ajan! ”Vihdoinkin minulla on jotain sydämelläni! – Annoit minut ymmärtämään tänään hyvin yllättävällä sanalla, en tiedä mitä absurdia arvoitusta…
xxx/ellauri175.html on line 468: - Vai niin! hän mutisi, olinko minä hullu? Unelmoin pyhäinhäväisyydestä...lelusta – jonka pelkkä ulkonäkö olisi saanut minut hymyilemään, olen varma! - absurdista tunteettomasta nukkesta! Ikään kuin nuoren, yhtä yksinäisen kauniin naisen edessä kuin sinä, kaikki tämä sähkön, hydraulipaineen ja elävien sylinterien hulluus ei olisi kadonnut! Todellakin, kiitän Edisonia nyt ja ilman muuta uteliaisuutta. "Oli välttämätöntä, että pettymys oli hämärtänyt ajatukseni, jotta olisin voinut tulla raskaaksi tämän rakkaan ja erittäin ihailtavan tutkijan kauhistuttavan kaunopuheisuuden ansiosta, tällainen mahdollisuus! "Oi rakas! tunnistan sinut! Sinä olet olemassa! Olet lihaa ja luuta, kuten minä! Tunnen sydämesi hakkaavan! Silmäsi ovat itkeneet! Huulesi liikkuivat syleilyni alla! Olet nainen, josta rakkaus voi tehdä kauneutesi kaltaisen ihanteellisen! "Oi rakas Alicia! Minä rakastan sinua ! minä…
xxx/ellauri175.html on line 656: Seuraavassa luvussa lordi Ewald palasi laboratorioon ja toi vyötäröltä takaisin Hadalyn, joka horjui ja jonka hautapää, kalpea ja ikäänkuin pyörtyi, oli jäänyt nojaten hänen kumppaninsa olkapäälle.
xxx/ellauri175.html on line 714: Sitten hän lähetti punaisen majakan laboratorion yläpuolelle ja kun verhot olivat pudonneet, palasi vieraan luo.
xxx/ellauri175.html on line 761: Nyt on aika kertoa teille, herraseni, että kauniin Evelyn Habalin, keinotekoisen tytön kuoleman jälkeen pidin velvollisuuteni näyttää Sowanalle Philadelphiasta tuomani burleskijäännökset oopiumisaaliin muodossa. . ― Samalla välitin hänelle jo hyvin selvän luonnoksen käsityksestäni Hadalysta. Ette usko, millä synkällä, uudella ja kostonhimoisella ilolla hän toivotti ja rohkaisi projektiani! "Hänellä ei ollut hengähdystaukoa ennen kuin aloin töihin!" ― Ja minun piti aloittaa ja sitten omaksua itseni tähän työhön siinä määrin, että työni valaisevien voimien ja lukemattomien lamppujen parissa, jotka minun oli määrä saada valmiiksi ihmiskunnan puolesta, kärsi kahden vuoden viiveestä: ― joka menetti miljoonia, olkoon se sitten. sanoi hymyillen! "Lopuksi, kun kaikki Andrein orgasmin hienoudet oli selvitetty, kokosin ne niiden kirkastavaan yhteyteen ja esitin hänelle ilmestyksen, elottoman nuoren panssarin.
xxx/ellauri175.html on line 818: Siellä, kun herätät hänet vanhassa linnassasi, näet - ensimmäisestä kupista puhdasta vettä ja ensimmäisestä imeskelytablettien juhlasta lähtien - näet, millainen taitava haamu ilmestyy sinulle! Heti kun Hadalyn käyttötarkoitukset ja läsnäolo ovat tulleet sinulle tutuiksi, kerron sinulle, että sinusta tulee sen vilpitön keskustelukumppani, sillä jos olen fyysisesti tarjonnut sen, mikä siinä on maallista ja illusorista, tuntematon sielu on asettunut päällekkäin. töihini ja sisällyttäen itsensä siihen ikuisesti, on, uskokaa minua, laskenut näiden pelottavien ja suloisten kohtausten pienimmätkin yksityiskohdat taiteella, joka on niin hienovarainen, että se todellakin ohittaa miehen mielikuvituksen. Mutta muista! älä ala heti sitä bylsiä, odota se kolme kuukautta joka on vanhassa testamentissä säädetty pakanoilta ryöstetyille vaimoille, että voidaan varmistua ettei ne ole ennestään jo paxuna.
xxx/ellauri175.html on line 859: Eräänä seuraavana iltana kello yhdeksän aikoihin, ollessaan yksin laboratoriossa, insinööri tutkiessaan, istuessaan lampun lähellä, joka on yksi tärkeimmistä amerikkalaisista julkaisuista, törmäsi seuraaviin riviin, jotka kiinnittivät hänen huomionsa ja jotka hän luki kahdesti syvästi hämmästyneenä:
xxx/ellauri175.html on line 877: "Meidät pakotettiin sitomaan hänet, ei ilman vaikeuksia, hänen osoittamansa poikkeuksellisen voiman vuoksi ja viemään hänet tajuttomana pois viimeisessä veneessä, jonka matkustajat nousivat ranskalaiseen slooppiin Le Redoutable, kello kuusi. aamu.
xxx/ellauri176.html on line 49: Phryne's real name was Mnesarete (Μνησαρέτη, "commemorating virtue"), but owing to her yellowish tuft she was called Phrýnē ("toad"). This was a nickname frequently given to other courtesans and prostitutes as well. She was born as the daughter of Epicles at Thespiae in Boeotia, but lived in Athens. The exact dates of her birth and death are unknown, but she was born about 371 BC, which was the year Thebes razed Thespiae (not long after the battle of Leuctra), and expelled its inhabitants. She might have survived Thebe's razor and reconstructed her bush in 315/316 BC.
xxx/ellauri176.html on line 51: Athenaeus provides many anecdotes about Phryne. He praises her beauty, writing that on the occasion of the festivals of the Eleusinia and Poseidonia, she would let down her hair and step nude into the sea. Kuvassa sillä näkyy olevan uimalakki päässä. Se onkin järkevämpää kuin aukaista tukka uimaan mennessä. This would have inspired the painter Apelles to create his famous picture of Aphrodite Anadyomene (Ἀφροδίτη Ἀναδυομένη, Rising from the Sea also portrayed at times as Venus Anadyomene). Mitä vittua sehän on sama asia. Herne herne! Supposedly the sculptor Praxiteles, who was also her lover, used her as the model for the statue of the Aphrodite of Knidos, the first nude statue of a woman from ancient Greece. Oiskoon se muka oikeasti eka? Mä oon varma että pornokuvia on tehty maailman sivu, ne ei vaan ole kovassa käytössä kaikki säilyneet.
xxx/ellauri176.html on line 57: Havelock argues that the story of Phryne swimming naked in the sea is probably a sensationalized fabrication. Because Plutarch saw the statues in Thespiae and Delphi himself. Cavallini does not doubt their existence. She does think that the love between Praxiteles and Phryne was an invention of later biographers. Thebes was restored in 315 or 316 BC, but it is doubtful if Phryne ever proposed to rebuild its walls. Diodorus Siculus writes that the Athenians rebuilt the greater part of the wall and that Cassander provided more aid later. He makes no mention of Phryne's alleged offer.
xxx/ellauri176.html on line 63: The best known event in Phryne's life is her trial. Athenaeus writes that she was prosecuted for a capital charge and defended by the orator Hypereides, who was one of her lovers. Athenaeus does not specify the nature of the charge, but Pseudo-Plutarch writes that she was accused of impiety. The speech for the prosecution was written by Anaximenes of Lampsacus according to Diodorus Periegetes. When it seemed as if the verdict would be unfavourable, Hypereides removed Phryne's robe and bared her breasts before the judges to arouse their "pity". Her beauty instilled the judges with a superstitious fear, who could not bring themselves to condemn "a prophetess and priestess of Aphrodite" to death. They decided to acquit her out of "pity". Pity ja piety on sama sana. Molemmat tulee sanasta 'pipu' (lat. penis).
xxx/ellauri176.html on line 71: There are also arguments for the veracity of the disrobing. The words "a prophetess and priestess of Aphrodite" might have indicated that Phryne participated in the Aphrodisia festival on Aegina. If true, this would have showed the jurors that she was favored by the goddess and deserving of "pity". Also, it was accepted at the time that women were especially capable of evoking the sympathy of the judges. Mothers and children could be brought to courts for such purposes. The baring of breasts was not restricted or atypical for prostitutes or courtesans, and could be used to arouse compassion as well as "pity".
xxx/ellauri176.html on line 73: Other works of art inspired by the life of Phryne include Charles Baudelaire's poems Lesbos and La beauté and Rainer Maria Rilke's Die Flamingos; the opera Phryné by Camille Saint-Saëns; books by Dimitris Varos and Witold Jabłoński; and a 1953 film, Frine, cortigiana d'Oriente. Aku Salmisaari on unohtunut listasta.
xxx/ellauri176.html on line 75: Prostitution was a common aspect of ancient Greece (Fig.1) In the more important cities, and particularly the many ports, it employed a significant number of people and represented a notable part of economic activity. It was far from being clandestine; cities did not condemn brothels, but rather only instituted regulations on them.
xxx/ellauri176.html on line 84: The pornai (πόρναι) were found at the bottom end of the scale. They were the property of pimps or pornoboskói (πορνοβοσκός) who received a portion of their earnings (the word comes from pernemi πέρνημι "to sell"). This owner could be a citizen, for this activity was considered as a source of income just like any other: one 4th-century BC orator cites two; Theophrastus in Characters (6:5) lists pimp next to cook, innkeeper, and tax collector as an ordinary profession, though disreputable. The owner could also be a male or female metic (metoikki eli mamu).
xxx/ellauri176.html on line 86: In the classical era of ancient Greece, pornai were slaves of barbarian origin; starting in the Hellenistic era the case of young girls abandoned by their citizen fathers could be enslaved. They were considered to be slaves until proven otherwise. Pornai were usually employed in brothels located in "red-light" districts of the period, such as Piraeus (port of Athens) or Kerameikos in Athens. Seija harrasti keramiikkaa Bostonissa. "And what do you do Seija?" "I have been learning pottery." "Oh, ceramics" sanoi Mrs. Breckenridge, piruillaxeenko vai ei, paha sanoa.
xxx/ellauri176.html on line 90: [Solon], seeing Athens full of young men, with both an instinctual compulsion, and a habit of straying in an inappropriate direction, bought women and established them in various places, equipped and common to all. The women stand naked that you not be deceived. Look at everything. Maybe you are not feeling well. You have some sort of pain. Why? The door is open. One obol. Hop in. There is no coyness, no idle talk, nor does she snatch herself away. But straight away, as you wish, in whatever way you wish. You come out. Tell her to go to hell. She is a stranger to you. You feel relieved, your bollocks are feather light.
xxx/ellauri176.html on line 99: As with any industry, porn has its own specific lingo. But instead of sales stats, porn abbreviations describe males and twats. With the Adult Entertainment Expo in Vegas this week, our office has been buzzing with words that would normally taboo in the workplace. Some elicit giggles, others blank stares and still others furrowed eyebrows, flushed cheeks and the occasional fainting. Rather than calling The evil HR director to deal with the questionable vocab, which would probably just get us all scratched, we dove head first into oral, vaginal and anal research like Freud, Marx and Jung.
xxx/ellauri176.html on line 101: In an effort to sort through the lingo being bantered about by both the adult stars and the journalists covering them, we’ve compiled this glossary of very adult terms. While it’s by no means exhaustive, our porn mini-dictionary will hopefully help you navigate the decidedly X-rated conversations at the Venetian’s center bar and clue you in to what the saucy blonde meant when she asked if you would give her a facial. Hint – she’s not looking for your sperm spouted on her face.
xxx/ellauri176.html on line 107:
xxx/ellauri176.html on line 146: Unusually for Zola, the novel contains very few characters and locations, and the lack of realist observation compared to outright fantasy is most uncharacteristic; however, the novel remains extraordinarily powerful and readable, and is considered one of Zola's most linguistically inventive and well-crafted works.
xxx/ellauri176.html on line 150: The plot centres on the neurotic young priest Serge Mouret, first seen in La Conquête de Plassans, as he takes his orders and becomes the parish priest for the uninterested village of Artauds. The inbred villagers have no interest in religion and Serge is portrayed giving several wildly enthusiastic Masses to his completely empty, near-derelict church. Serge not only seems unperturbed by this state of affairs but actually appears to have positively sought it out especially, for it gives him time to contemplate religious affairs and to fully experience the fervour of his faith. Eventually he has a complete nervous breakdown and collapses into a near-comatose state, whereupon his distant relative, the unconventional doctor Pascal Rougon (the central character of the last novel in the series, 1893's Le Docteur Pascal), places him in the care of the inhabitants of a nearby derelict stately home, Le Paradou.
xxx/ellauri176.html on line 156: 
xxx/ellauri176.html on line 164: is first of all a misnomer because the priest is alive and well at the end. A mixture of social realism and Walt Disney, it is a tale about a delicate young French priest, Father Mouret (Francis Huster), who elects to take a parish in the provinces where the peasants have long since embraced every sin there is. The priest himself successfully sublimates his own lustful thoughts in prayer until one day he meets a strange young woman, Albine (Gillian Hills), who lives with her atheistic uncle in the remains of an old chateau set in the middle of a magic garden.Well, one thing leads to another and poor Father Mouret loses his memory long enough to lose himself to worldly pleasures in the garden with Albine, who, like Eve, tempts the man, though in this case the author is clearly in favor of apple-eating. Things go very badly for the couple. The priest returns to his church and Albine commits suicide in a way that is unique in my movie-going memory: She smothers herself to death with calla lilies.The actors are steadfastly unconvincing. The one interesting character in the film is an old lady we meet only after her death—someone, we're told in shocked tones, who, during the Revolution, posed naked as a living-statue of Reason.
xxx/ellauri176.html on line 168: Quelque estime que l'on ait pour Franju, il faut constater son échec. Si La Faute de l'abbé Mouret n'est pas un des meilleurs Rougon Macquart, le roman ne manquait ni de puissance, ni de poésie. Dans le film, on se trouve en face d'un anticléricalisme primaire dont la puissance, parfois ressentie au travers du personnage d'Archangias, est en partie désamorcée par des allusions aux faits actuels. Comment croire qu'Archangias borné, fanatique, puisse imaginer l'existence future des prêtres ouvriers, de la messe en français ? La violence du frère, la douceur évangélique de Serge deviennent ainsi schématiques, concertées.
xxx/ellauri176.html on line 170: Et le merveilleux Paradou du roman, ce paradis panthéiste, cet hymne à la nature, à l'amour – ces paysages décrits par Zola perdent toute vibration, toute poésie. On croit voir défiler les pages du catalogue Vilmorin où s'ébattent Serge et une Albine issue du Petit Echo de la Mode. Le film projeté ne montre pas la séquence du grenier, la découvert des toilettes féminines – les nombreux changements de robe d'Albine sont, dès lors, gratuits, irritants. Comme tous les autres acteurs, Gillian Hills (Albine) est mal dirigée, elle n'a aucune grâce, aucun naturel. Francis Huster (Serge), lui, a du charisme mais son dur combat, sa douceur sont hélas surtout perceptibles par le fard qui rantôt ranime, tantôt creuse un visage que des zooms inutiles amènent en gros plan. Et pour avoir voulu donner aux paysages de la Sainte-Baume, du Lubéron, du Parc Floral d'Orléans une certaine unité, on aboutit à des tonalités froides, éteintes. Seules les intérieurs (l'église, la chambre de Serge, la salle à manger de la cure) gardent leurs contrastes, leurs valeurs. Les personnages n'existent guère, aucune vibration n'émane d'eux, ni de la nature cruelle ou triomphante, de ce Paradou, terre-mère bruissante de vie, féconde.
xxx/ellauri176.html on line 172: La Faute de l'abbé Mouret est une déception sur tous les plans.
xxx/ellauri176.html on line 182: Et puis, qui a eu l’idée de laisser ces gamins tout seuls dans ce parc lubrique, hein ? D’abord il est où le vieux ? Il s’occupe de ses salades. D’abord il est où notre bon docteur ? Il s’occupe de ses expériences scientifiques. Ils ont le sens des priorités !
xxx/ellauri176.html on line 184: Zola nous sort là un remake à la fois long et contemplatif, plein d’atermoiements amoureux et religieux et d’incessants namedropping de végétaux de toutes sortes (ce qui lui a été abondamment reproché à l’époque)(entre autres choses). C’est presque aussi chiant que l’original. Et en plus il a changé la fin. (QUOI??? Comment?)
xxx/ellauri176.html on line 186: Vous aurez donc compris que La Faute de l’abbé Mouret est un Zola un peu atypique qui respecte moins le schéma habituel des autres (enfin sauf que ça finit mal). Zola a un peu tendance à perdre son lecteur dans la forêt du Paradou et au milieu des atermoiements de Serge Mouret. Il s’agit donc d’un Zola que je déconseille en première instance (voire même en seconde). Les téméraires pourront néanmoins profiter de descriptions paradisiaques à foison, d’une fin tragi-comique et d’un propos qui reste très intéressant.
xxx/ellauri176.html on line 284: Mais pourtant adorable autant qu'une immortelle, Mutta silti yhtä ihana kuin kuolematon,
xxx/ellauri176.html on line 301: Épouvantes, songer plus implacable encore kauhuissa elää vielä leppymättömämpänä
xxx/ellauri176.html on line 322: Victime lamentable à son destin offerte ! Uhrittuneen kohtalon säälittävä uhri!
xxx/ellauri176.html on line 326: Sans fin dans de savants abîmes éblouis, loputtomiin jossain sähäköissä kuiluissa,
xxx/ellauri176.html on line 407: Ich habe genossen das irdische Glück, Mä tuntea saanut oon maallisen onnen
xxx/ellauri176.html on line 408: Ich habe gelebt und geliebet!“ Elänyt oon ja rakastanut!
xxx/ellauri176.html on line 441: Amerikan mantereen valtaisa rangaistusvankila oli siirretty meidan maanosaamme, ja nyt pankkiirien ja nousukkaiden suunnaton, pohjaton, mittaamaton öykkärimäisyys säteili kuin paha ja inhottava aurinko epajumalia palvovan kaupunkimme yllä sen maatessa rähmällään pankkien saatanallisten tabernaakkeleiden edessä kuin Suomi neuvostoaikana ja hoilatessa sylki pärskyen saastaisia virsiään! Ulf! Luhistuisit, yhteiskunta! Kuolisit pois, vanha maailma! des Esseintes huudahti tuohtuneena eteensä loihtimastaan riettaasta näystä, ja tämä parkaisu keskeytti hänen ahdistavan painajaisensa.
xxx/ellauri176.html on line 470:
xxx/ellauri176.html on line 491:
xxx/ellauri176.html on line 525: Pissa-kakkahuumorin ystävät ovat selviä anaalicaseja. Samoin sellaiset jotka on koko ajan pyyhkimässä paikkoja, ylistävät pyhyyttä ja puhtautta ja puhuvat ällöten saastasta. Ezimättä tulee mieleen Raamattu, Rabelais, Roth, Pynchon, Foster Wallace ja Sujata Massey. Tämmöiset on yleensä myös sadisteja.
xxx/ellauri176.html on line 558:
xxx/ellauri176.html on line 573:
xxx/ellauri176.html on line 715: Onko Sujatalla perhettä? She is currently single. She is not dating anyone. We don't have much information about She's past relationship and any previous engaged. According to our Database, She has no children. Claims one celeb site to know. All false!
xxx/ellauri176.html on line 784: 70. Richardin kampaamo oli koristeltu ulkopuolelta Marilyn Monroe tyylisellä Warhol-kuvalla. Trendikästä. Jika tabi on sorkkasaappaat. Niiden variantti on Inarin varvaskumit. Pystybaarista kuuluu Johnny Cashin jollotusta. John Denverin Take me home country roads, tuttu viisu hentai piirretystä. Tää on kuin Netflix sarjan subtitlet sokeille. Konnapaxulaisella on kiiltävät Guccin loaferit. Rei puhuu Richardille Pig Latin. Taxi maxoi 8000 jeniä ja risat. Kiinnos. Teknojumputuxen täyttämässä homobaarissa on erihajuisia sähkötupakan huuruja. Homot pyörähtelee Shakiran tahtiin. Kyseessä on Shakiran fanklupin facebookryhmän yxityistilaisuus.
xxx/ellauri176.html on line 874: He declared that there was no reliable evidence whatsoever that six million Jews had been murdered in the Holocaust. He stated his belief that Jesus was counterfeit and Adolf Hitler was the real messiah and saviour, whose eventual resurrection would make him Jordan the spiritual leader of the future.
xxx/ellauri176.html on line 878: While Tyndall was inside Jordan hastily married his fiancee Miss Dior. Tyndall got sore and founded his own, even greater Britain movement. Make Britain Great Again. Bugger. Jordan's first wife was French socialite Françoise Dior, the niece of fashion designer Christian Dior. She, too, was a Nazi and helped fund various right-wing causes after the war. Dior had an incestuous relationship with her own daughter Christiane, before playing an active role in her child's suicide. Soon Dior found Jordan bourgeois and divorced him. Jordan's second partner Joanna Saffrany was probably a --- Hungarian!
xxx/ellauri176.html on line 880: Jordan was the faeces of the National Socialist Movement, which was later rebranded as the British Movement. The group campaigned to repatriate all immigrants of colour and for Jews to be shipped off to Israel. Jordan claimed that it was his group that invented the much publicised "If you want a nigger for a neighbour, vote Tory Liberal or Labour" slogan. Jordan was reportedly fined for stealing three pairs of red knickers from Tesco in 1975. Magistrates fined him £50 for the offence.
xxx/ellauri176.html on line 882: Contains discussion of topics such as politics, anti-Semitism, child abuse and suicide that some readers may find upsetting.
xxx/ellauri176.html on line 886: 
xxx/ellauri176.html on line 891: What is the 'alt-right'? Who coined the term 'alt-right'? The white supremacist Richard Spencer devised the term in 2010. He has described the movement as "identity politics for white Americans and for Europeans around the world". What does it stand for? The movement supports extreme rightwing ideologies, including white nationalism – used interchangeably with white supremacism – and antisemitism. It positions itself broadly against egalitarianism, democracy, universalism and multiculturalism.
xxx/ellauri176.html on line 896: 
able=upscale&s=ed6c81644c07f4d9bccf621c5e7de6ce" width="100%" />
xxx/ellauri177.html on line 34: 
xxx/ellauri177.html on line 48: L'abbé Mouret, jeune prêtre campagnard est fasciné par la belle Albine qui l'entraîne, comme dans un rêve, dans un immense jardin merveilleux, où ils se perdent. Il y découvre la sensualité. Sinne minua ho-ou-kutat, yhä liukkaammille luoxesi, yhä syvemmälle luoxesi, sen mezän uu-meniin. Sen mezän uu-meniin!
xxx/ellauri177.html on line 60: Albine tekee ranskalaisen visiitin pappilaan tarjoomassa pesää ja häipyy hyvänhajuisena hihitellen pusikkoon. Papin molo takoo liinan alla pöydän lahvia. Veli Arkkienkeli lahmii laardia. Jabernat on koira jolle kuuluu koiran kuolema. Emäntä on mustasukkainen, suu viivana, veli Arkkienkeli kauhoo kitaan pottuja.
xxx/ellauri177.html on line 210: The whole spat seems so terrifically absurd and inconsequential. Life assumes a banal, wistful air when the tumult of youth is far behind you. Conflict is downplayed, and emotions are muted. The few unwanted masculine punctuations, all shot with the actors’ backs turned to the camera, seem to drive home the point that men’s opinions and feelings are not important here. In fact, they’re rather silly.
xxx/ellauri177.html on line 212: Hong's and actress Kim Min-hee’s private affairs have come to bear in their work. The couple’s extramarital relationship, the subject of tabloid headlines in Korea, have seemed to inspire jealous intrigue and accusations of infidelity. Kim is an unbelievably skinny woman but pretty.
xxx/ellauri177.html on line 245: The Demise of Father Mouret (French: La Faute de l'Abbé Mouret, "The Mistake of Father Mouret") is a 1970 French film directed by Georges Franju, based on the 1875 novel La Faute de l'Abbé Mouret by Émile Zola. Like the novel, the film is about Father Mouret, a young priest (played by Francis Huster) who is sent to a remote village in Provence, then has a nervous breakdown and develops amnesia. While recuperating, he meets and falls in love with a beautiful young woman, Albine (Gillian Hills), with whom he begins an idyllic relationship meant to recall the story of Adam and Eve. When he regains his memory, though, he is wracked with guilt, and ends the relationship, leading to tragedy for both.
xxx/ellauri177.html on line 288: - Missä mennään? Kysyy Serge. - Search me, sanoo Albiino. -- Eh bien! nous sommes perdus, olemme hukassa, sanoo Sergei iloisesti. On parempi kun ei tiedä minne ollaan menossa. Sergei kaivaa slaban esiin pöxyistä. Pelkäätkö tätä? Hän oli hyvin lähellä häntä. Hän kuiskasi: - Äsken vielä pelkäsit tätä. Mutta hiän katsoi häntä kasvoihin rauhallisena, silmää räpäyttämättä. "Sinä satutit minua", hän vastasi. Nyt näytät erittäin hyvältä. Miksi pelkäsin sinua? - Joten sallitko minun ottaa sinut tuolla tällä tavalla? Palaamme puiden alle. -- Joo. Voit halata minua, teet minut onnelliseksi. Ja edetään hitaasti, eikö niin? jotta emme löydä tietämme sinne liian nopeasti. Kumpikaan ei ehdottanut maatepanoa, pystypaini tuntui tällä haavaa houkuttelevalta.
xxx/ellauri177.html on line 308: Se ei ollut enää aromaattisten kasvien onnellista kuivumista, timjamin myskiä, laventelin suitsukkeita. He murskasivat nyt haisevia yrttejä: absintti, katkerasti humalassa; ruuta, joka haisee haisevalta lihasta; valeriaana, polttava, kasteltu afrodisiaakkihikeen. Mandrakot, hemlockit, hellebores, tappavat yöverhot, huimaus nousi heidän temppeleihinsä, uneliaisuus, joka sai heidät horjumaan toistensa sylissä, "sydämensä" huulillaan. Meilläkin on ollut monta noista pahanhajuisista yrteistä yrttitarhassa. Käy yrttitarhasta polku, se Golgatalle vie...
xxx/ellauri177.html on line 319: Ja kun he tulivat ulos pienestä metsästä, he ottivat muutaman askeleen kiviportaille, joissa kyykisteli kokonainen kansa pikku ötököitä palastamassa meheviä kasveja. Siinä oli ryömimistä, painajaisessa välähtäneiden nimettömien loisten purskahdusta, hämähäkkejä, toukkia, puutäitä muistuttavia hirviöitä, jotka olivat poikkeuksellisen pitkiä, paljaita ja harmaaihoista, jonka iho oli likaista, raajoja raahaavia, abortoituja jalkoja, murtuneita käsivarsia. toisilla turvonneet kuin säädyttömät vatsat, toisilla selkärangat, jotka olivat turvonneet lisääntyneistä
xxx/ellauri177.html on line 344: Se oli keskellä puu, joka hukkui niin paksuun varjoon, että sen olemusta ei voinut erottaa. Sillä oli jättimäinen koko, runko, joka hengitti kuin rintakehä, oksat, jotka se ulottui kauas, kuin suojaavat raajat. Hän vaikutti hyvältä, vahvalta, voimakkaalta, hedelmälliseltä; hän oli puutarhan dekaani, metsän isä, yrttien ylpeys, puskan vararehtori, joka päivä huipulla nousevan ja laskevan auringon ystävä. Sen vihreästä holvista putosi kaikki luomisen ilo: kukkien tuoksut, lintujen laulut, valopisarat, aamunkoiton raikas herääminen, hämärän unen lämpö. Sen mehu oli niin vahvaa, että se virtasi sen kuoresta; hän kylpee hänet hedelmöityssumussa; se teki hänestä maan miehisyyden. Ja se riitti raivauksen lumoukseen. Muut puut hänen ympärillään rakensivat läpäisemättömän muurin, joka eristi hänet hiljaisuuden ja puolivalon tabernaakkelin syvyyteen; siellä oli vain vehreyttä, ilman pilkkua taivasta, ilman pilkahdusta horisontista, vain rotunda, joka peittyi kaikkialle lehtien pehmennettyyn silkkiin, joka oli venytetty maahan sammaleen satiinisella sametilla. Se oli sanalla sanoen kuin vanhan Goethen kyrpä.
xxx/ellauri177.html on line 467: "Hän ei ole vielä toipunut", Lisa sanoi. Hän tekee väärin väsyessään... Katso! Onni, joka itkee! "Miehet ovat vetelämpiä kuin naiset", mutisi Babet. "Hän puhui silti hyvin", sanoi La Rousse. Nämä papit miettii monia asioita, joita kukaan muu ei ajattele. -- Hiljaa! huudahti La Teuse, joka valmistautui jo sammuttamaan kynttilöitä.
xxx/ellauri177.html on line 603: -- Jumalani! sinä hylkäät minut, hän mutisi. Eeli eeli laama sabakhthaani. Tapahtukoon tahtosi!
xxx/ellauri178.html on line 80: Ei hämmästytä että Pili pitää Milan Kunderasta, ei korppi korpin silmää noki. 2 saman kaliiperin kylmää setämiestä. Vääntelehtivät erotomaanit jatkaa lentoaan mutteivät pysty jatkamaan sukuaan. Ne eivät älyä että se ruiskaus on siinä hommassa mitättömin osa. Paskiaisten naiset tekee mieluummin abortteja kuin lisää samanlaisia. Pilin The Great American Novel voi olla vielä huonompi, pitäisiköhän sekin lukasta.
xxx/ellauri178.html on line 84: Vitun Dickstein. Ruozalaiset tytöt hoitavat perinteisesti telttajutkun 1. ja 2. vaimon hommelit, keskuslämmityskattila ja hella. kuin Lea ja Raakel tai Martta ja Maria. Was Kafka regularly able to have an erection? Fuck no.
xxx/ellauri178.html on line 136: Kakutani reviewed Norman Mailer’s 2006 novel The Gospel According to the Sun, a first-person autobiographical retelling of the Bible from the perspective of Jesus himself. She called it “a silly, self-important and at times inadvertently comical book that reads like a combination of Godspell, Nikos Kazantzakis’ Last Temptation of Christ and one of those new, dumbed-down Bible translations”; Mailer, never one to shy away from a writerly squabble, called Kakutani a “one-woman kamikaze”.
xxx/ellauri178.html on line 145: Isaac Singer’s response to his critics: “ ‘Why do you write about Jewish thieves and Jewish prostitutes?’ . . . ‘Shall I write about Spanish thieves and Spanish prostitutes? I write about the thieves and prostitutes that I know.’"
xxx/ellauri178.html on line 153: The trouble with reviewing The Ghost Writer a few weeks late is that Roth has already explained it for us. He is ever explaining. Like David Susskind, he can’t shut up. The Ghost Writer, he told readers of The New York Times, “is about the surprises that the vocation of writing brings,” just as My Life as a Man “is about the surprises that manhood brings” and The Professor of Desire is “about the surprises that desire brings.”
xxx/ellauri178.html on line 157: Portnoy, he says later on, “is about talking about yourself…. The method is the subject.” Likewise, “The comedy in The Great American Novel exists for the sake of no higher value than comedy itself; the redeeming value is not social or cultural reform, or moral instruction, but comic inventiveness. Destructive, or lawless, playfulness—and for the fun of it” (Roth’s italics).
xxx/ellauri178.html on line 159: This isn’t Nabokov’s ice-blue disdain for the academic ninnyhammers who went snorting after his truffles. Roth, instead, worries himself, as though a sick tooth needed tonguing. He is looking over his shoulder because somebody—probably Irving Howe—might be gaining on him: “This me who is me being me and no other!” as Tarnopol explained at the end of My Life as a Man.
xxx/ellauri178.html on line 173: Voi ylipäänsä kysyä onko Phil edes apina vai vainko kylmä liskomatelija. Jälkimmäistä veikkaisin. Onkohan kukaan sanonut asiat halki että Roth oli psykopaatti? Uskomattomia meriselityxiä: Maybe the reason we protect Roth from final censure is that he is so obviously a man afraid. As afraid as we are, in the face of an inevitable void. Aargh. Kaikki kuolevat. Onko se joku syy olla täys kusipää? Rothin puolustelu kriitikoilla on samalla lailla hupaisaa luettavaa kuin teologia: tyypit kiemurtelee kuin mato koukussa selittääxeen kaikki sen teot ja sanomiset parhain päin. Se on kuin teodikeaa lukisi.
xxx/ellauri178.html on line 177: Ollessaan pukilla Helenin ala-arvoisten substituuttien kanssa Roth olisi voinut sylkäistä niitä kasvoille tietäessään kuinka vahingoniloisia ne olivat päästessään näin nöyryyttämään Heleniä. Heleniä? hah, salli mun nauraa. Roth on kuin lukis vanhaa testamenttia, samanlaisia läpipaskoja telttamiehiä on sekin kirja täynnä. Kaikkein traagisinta on että Roth on täynnä pahaa uskoa: se suomii izeään vääristä kohdista, ei näe luonteensa todellista huonoutta, tota kalamaista kylmyyttä. Ilmeisesti Helen on lähinnä se Margie, kert Roth oli käskenyt sen tehdä abortin. Nyt on hauska lukea mitä sentimentaalinen John Irving olis tästä tuumannut. Ennen kaikkea ja ihan viimeisexi Roth on aivan vitun narsisti.
xxx/ellauri178.html on line 189: Life is strange with its twists and turns, As every one of us sometimes learns, And many a fellow turns about When he might have won had he stuck it out. Don't give up though the pace seems slow You may succeed with another blow.
xxx/ellauri178.html on line 267: Tämän rajan lähtökohtana Laurikaisella oli esitelmissään miltei aina kvanttimekaniikasta tutun niin sanotun kaksoisrakokokeen tulos. Hiukkasten – olipa kyseessä fotonit, elektronit tai diakonit – absorboituessa detektorille syntyy kylläkin tietty tulosjakautuma, mutta yhden hiukkasen paikkaa siinä ei pystytä ennustamaan, yksittäistapauksen suhteen vallitsee indeterminismi. Tilanne on klassiselle fysiikalle outo ja dramaattinen, jopa mystinen. Onko siis hyväksyttävä todellisiksi tapahtumia, joilla ei ole syytä? Eikö Schopenhauerin neljä juurta päde sittenkään?
xxx/ellauri178.html on line 284: Genet aborde notamment dans ses ouvrages l'homosexualité et l'érotisme, à travers la célébration de personnages ambivalents évoluant au sein de mondes interlopes. Ei ihme että Pili alkaa kuumua.
xxx/ellauri178.html on line 286: Né de père inconnu (son nom était Frédéric Blanc selon les archives de l'Assistance publique), Jean Genet est abandonné à sept mois par sa mère, Camille Gabrielle Genet (1888-1919), gouvernante ou femme de chambre.
xxx/ellauri178.html on line 290: Il commet son premier vol à l'âge de dix ans. C'est l'acte fondateur de la mythologie de Genet qui, fustigé pour son acte, donne un change très existentialiste en sanctifiant son geste, revendiquant ainsi une asocialité profonde. Jäbä joutuu amixeen, karkaa, rupee kute JJ aikanaan vagabondixi jää kii ja est confié par les tribunaux jusqu'à sa majorité à La Paternelle, colonie pénitentiaire agricole de Mettray, où se cristallise probablement toute la liturgie de domination/soumission, la hiérarchie masculine et virile ainsi que la féodalité brutale qui en découlent à ses yeux.
xxx/ellauri178.html on line 292: Il quitte les lieux à dix-huit ans et, devançant l'appel, s'engage pour deux ans dans la Légion étrangère. Il découvre alors l'Afrique du Nord et le Proche-Orient, qui lui font très forte impression par les passions qui y règnent, le charisme mâle et volontaire de ses habitants. Revenu à Paris, vivant de petits larcins (dont le vol de livres), Genet passe presque quatre ans dans des prisons pour adultes, pour l'essentiel à la Santé et à la maison d'arrêt de Fresnes.
xxx/ellauri178.html on line 304: What does the Bible say about impotence? Of 20 Bible verses about impotence not ONE even mentions the problem, let alone the word. Here's a grep:
xxx/ellauri178.html on line 309: Isaiah 16:14 But now the Lord speaks, saying, “Within three years, as a hired man would count them, the glory of Moab will be degraded along with all his great population, and his remnant will be very small and impotent.”
xxx/ellauri178.html on line 321: - Wait, Jay has something to say about it. Jay?
xxx/ellauri178.html on line 324: Here’s a question I received from our anonymous Have a Question page about dealing with erectile dysfunction:
xxx/ellauri178.html on line 357: Hänen kuuluisin näytelmänsä on 1895 julkaistu Lokki kivellä. Lokki kärsi aluksi täydellisen epäonnistumisen Pietarissa ja saavutti suosiota vasta Moskovassa kolme vuotta myöhemmin. Tämän jälkeen ”tšehovilaiset” näytelmät saavuttivat yhä kasvavaa suosiota. Hänen viimeisiksi teoksikseen jäivät näytelmät Vanja-eno (1900), Kolme sisarta (1901) ja Kirsikkapuisto (1904). (Nimenomaan niin, ei mikään "Kirsikkapuutarha"!) Vuonna 1901 Tšehov solmi avioliiton näytelmiensä sankarittaren, Moskovan teatterin taiteellisen näyttelijättären Olga Knipperin (1868-1959) kanssa. Anton oli 41, Olga 33. No kohtahan Anton jo sitten kuolikin. Vuonna 1904 Tšehov oli hoidattamassa tuberkuloosiaan Badenweilerin kylpyläkaupungissa Saksassa, mutta menehtyi sairauteensa. In his last letter he complained about the way German women dressed.
xxx/ellauri179.html on line 99: For a man to take it at thirty-four as a guide-book to what life holds is about as safe as it would be for a man of the same age to enter Wall Street direct from a French convent, equipped with a complete set of the more practical Horatio Alger books. Niitähän se Pilikin luki poikasena.
xxx/ellauri179.html on line 123: On the war trail, he drops hints about Rima and her whereabouts. Thanks to Abel's "bravery", the Indians caught Rima in the open, chased her up the giant tree. They heaped brush underneath it and burned Rima. Good work Abel.
xxx/ellauri179.html on line 173: Wheeler's career hit its high point with the passage of the Eighteenth Amendment and the Volstead Act in 1920. As enforcement of Prohibition became increasingly difficult, federal agencies resorted to draconian measures including poisoning alcohol to try to dissuade people from consuming it.[6] Wheeler's refusal to compromise, for example by amending Prohibition measures to allow for consumption of beer, made him appear increasingly unreasonable. His influence began to wane, and he retired in 1927.
xxx/ellauri179.html on line 175: Soon after his retirement, Wheeler was beset by several tragedies. His wife was killed in an accidental kitchen fire, and his father-in-law had a fatal heart attack after trying unsuccessfully to aid her. Wheeler suffered from kidney disease contracted from abuse of booze, and died at an asylum in Battle Creek, Michigan on September 5, 1927.
xxx/ellauri179.html on line 181: Whereas Hemingway wrote passionately about boxing and his own prowess, others, like Dempsey, saw something else. “There were a lot of Americans in Paris and I sparred with a couple, just to be obliging,” the Champ said. “But there was one fellow I wouldn’t mix it with. That was Ernest Hemingway. He was about twenty-five or so and in good shape, and I was getting so I could read people, or anyway men, pretty well. I had this sense that Hemingway, who really thought he could box, would come out of the corner like a madman. To stop him, I would have to hurt him badly, I didn’t want to do that to Hemingway. That’s why I never sparred with him.” Hemingway’s frequent sparring partner and fellow writer Morley Callaghan offered another sobering account of his training partner, saying, “we were two amateur boxers. The difference between us was that Ernie had given time and imagination to boxing; I had actually worked out a lot with good fast college boxers.” I had never seen Mr. Hemingway box, of course. But I will say this: the confidence of mediocre men is a fucking superpower. I have met many versions of this guy. Hell, I’ve sparred with the dude myself.
xxx/ellauri179.html on line 197: It could be “the cod of the hunter,” or “the cod of the bullfighter,” or (most fittingly) “the cod of the sea.” It didn’t matter what cod one chose — just as long as it provided rules for living a life of rectitude and dignity in an otherwise meaningless universe. Bets are off about the outcome of a war, says Hem's cod, for instance.
xxx/ellauri179.html on line 201: Still, the fact that they bring up Hemingway’s Catholicism at all confirmed my own suspicions of a deeper, clear-eyed spiritual sensibility lurking behind all of Hemingway’s naturalistic plots — forcing me to reconsider everything I had previously thought about the man. I see Catholicism as playing a central role in Hemingway’s literary vision and moral landscape. Non-catholics just turn away from the religious clues in his work to focus on his public image, war exploits, and psychological instability — all the while missing that singularly under-reported and significant aspect of Hemingway’s life as a writer: his Catholicism.
xxx/ellauri179.html on line 216: Unfortunately, his subsequent divorces and additional marriages, drunken brawling, domestic abuse, poison pen letters, paranoia, megalomania, and habitual womanizing tarnished his youthful sense of himself as a “super-Catholic.” Hemingway never wanted to be known as a “Catholic writer” because he simply felt he couldn’t live up to the responsibility.
xxx/ellauri179.html on line 224: The first time I read Hemingway’s books, I found an irrepressible piety and sense of the sacred permeating all his naturalistic plots. Had I known then about his Catholicism, it would have clarified things — and made the books better.
xxx/ellauri179.html on line 225: And although Hemingway never related to the surface aspects of American Catholic life, he wrote at least one work explicitly about Christ, “Today is Friday,” a dialogue between three Roman soldiers present at the crucifixion discussing how well Jesus had died and the grace he showed under pressure.
xxx/ellauri179.html on line 227: Knowing these things does not explain away all the troubling aspects of Hemingway’s egocentric personal life — his public inebriations, domestic abuse, womanizing, and suicide, but it helps me to understand the kinds of people Hemingway admired, their motivations and ideals, and the brave, virtuous person he was attempting to become.
xxx/ellauri179.html on line 229: Ernest Hemingway was born a Protestant but converted to Catholicism when he married Pauline Pfeiffer, his second Wife. Pauline was an observant Catholic who took her religion seriously. Hemingway, who was never observant, but arguably always religious told Gary Cooper that becoming a Catholic was one of the best things he’d done in his life. Gary was also Catholic and Hem and Coop had a life long bond.
xxx/ellauri179.html on line 281: By the time he was on to his most open-minded wife, Mary, his final spouse, they were exchanging letters about hair that were, Dearborn says, ‘frankly pornographic’, while indulging in sexual role-swapping in bed. Of course, Hemingway — who won the Nobel Prize for Literature in 1954 — wouldn’t be the first genius to have a somewhat less impressive private life. The real Hemingway was self-pitying, self-glorifying and thin-skinned, ready to turn viciously on friends on the slightest provocation. Kake kavereineen tossa Ford Fiesta kirjassa vaikutti täys paskiaisilta ihan miehissä. Mitääntekemättömiä renttuja.
xxx/ellauri179.html on line 294: The slang word “hard-boiled" originated in American Army World War I training camps, and has been in common, colloquial usage since about 1930. It was a product of twentieth century cooking. To be “hard-boiled” meant a 10 minute egg, i.e. unfeeling, callous, coldhearted, cynical, rough, obdurate, unemotional, without sentiment. Later it became a literary term,
xxx/ellauri179.html on line 296: In Hemingway, sentimentality, sympathy, and empathy are turned inwards, toward himself. Neither Hemingway the man nor Hemingway the writer should be labeled “hard-boiled” - his macho style of living and speaking and the alleged hard-boiled mind behind it are better labeled "addled".
xxx/ellauri179.html on line 312: There is an illuminating text in William James (1842-1910) which is both significant and reminiscent, bridging the gap between Puritan moralism, its educational parables and exempla, and lost-generation turbulent heroism. In a letter written in Yosemite Valley to his brother Henry William James wrote:
xxx/ellauri179.html on line 321: But what about the ugliness, then? What about all the evil, the crude, the rude, the rough, the vulgar aspects of his work, even the horror, which dismayed people? How could all that be compatible with moral standards? Niin, sas se!
xxx/ellauri179.html on line 325: The Garden of Eden, however, a book brimming with the author’s vulnerability just as A Farewell to Arms is, treats intimate and delicate matters. Paxun eufemismikuorrutuxen alle kurkistaen: tässä niteessä on varmaan erityisen paljon homostelua. "She is depicted with fascination and fear, like Marcel Proust’s Albertine." No niin aina! "Eros and Thanatos, love and death, paradise and trespass." No on se vittua!
xxx/ellauri179.html on line 336: When writing The Garden of Eden he appeared as a redhead one day in May 1947. When asked about it, he said he had dyed his hair "by mistake." In that novel, the search for complete unity between boy lovers is carried to extremes. It "may seem" that the halves of the Platonic homoerotic myth (once cut in two by Zeus and ever since longing to become a spoon again) are uniting here.
xxx/ellauri179.html on line 352: The mahogany bar spread eight feet with dark boards underneath that swirled up to a marble top. A famous writer with taped up glasses and grey-flaked hair sat at a table in the back corner. Two Americans walked in and sat on the barstools. They acknowledged the writer and ordered drinks. They were big men, just like him, and he had seen them in here many times. It was a small room. Fifteen by thirty feet at most with windows only in the door. The writer drank his Asti Spumante. The owner of the bar, Giuseppe Cipriani, walked towards his table and crouched down.
xxx/ellauri179.html on line 356: A short man half the size of Papa in blue seersuckers stepped towards him. As he walked, his left hand swung wide. The other grasped a blackthorn walking stick. “Christ you're big,” he said and his hand stuck out. He leaned his stick on the table and took off his porkpie hat. “Nick Adams,” he said and it sounded familiar. The light above the table flickered.
xxx/ellauri179.html on line 386: “Prosecco and peach. It's new here. It will catch on. The people will drink it.” Papa was in Italy to see his friend Ole Anderson, an old heavyweight prizefighter who lived in Fossalta di Piave now. He was always getting into trouble with bad people. Papa wrote a story about him once. A couple of men wanted to kill him in the story. Papa was in Venice to see his friend Juice, the owner of this bar Harry's, first. A man named Cole Anderson was shot outside Harry's two days ago so Papa told Juice to ask around and a man told him he'd be at Harry's today. The likeness of Ole and Cole's names drew Papa in.
xxx/ellauri179.html on line 408: He hesitated. “You are a reporter?” Papa shook his head slowly, opening his eyes wider. “Used to be.” The light above the table flickered. Juice asked if everything was all right.
xxx/ellauri179.html on line 432: “Ain't you that Hemmen-way?” Papa looked up at a man standing above the able. The light hung behind his head so his face was dark but Papa could see his slight jaw and bony cheeks.
xxx/ellauri179.html on line 442: Papa grabbed his wrist and punched his stomach with it. “What do you think of that?” He looked at Papa. One of the Americans slapped him and pushed his chest. “Come on, now, boy.” The Americans made for the door. Nick followed, and then the man after him.
xxx/ellauri179.html on line 480: “Leaving for Fossalta di Piave in the morning.” Nick felt guilty about the people he'd killed and he looked for a reason not to go through with Ole Anderson.
xxx/ellauri179.html on line 496: A few feet across the room hung Cézanne's Les Joueurs de carte (The Card Players). Two men face each other playing cards on a small table. “It's the man on the right, Juice.” Juice looked at Papa with concern. “The villain. Sometimes it's hard to tell. But you can trust a man who smokes a pipe. The man on the left shows us his cards. An honest man. Cézanne knew that.”
xxx/ellauri179.html on line 518: The Americans paid their tab and stepped outside. Cobblestones ran through narrow alleys and slightly less narrow streets that led to the sea with buildings all along. Across from Harry's, a white building stood next to a red one. The Americans glanced at the spot the people had been killed. It was a few feet into the street and in line with the stark change in color between the buildings. Four children walked over the spot carelessly. They jumped and skipped happily to where the men couldn't see them.
xxx/ellauri179.html on line 524: “What did you think about Nick Adams?” the other asked.
xxx/ellauri179.html on line 528: They stepped past a small cafe. People sat outside on tables under umbrellas. “Let's save ourselves here.” They walked past the cafe. Balconies hung over the narrow street with plants hanging down, breathing in the rain.
xxx/ellauri179.html on line 536: The Americans stepped into a dark music hall. Four men onstage played the blues. Low and slow. A few people sat at tables smoking. The band got louder and Papa saw Nick Adams at one of the tables.
xxx/ellauri179.html on line 568: “Good. Very good. The best, I hear.” The stage stood a few feet above ground level. Drums and bass rumbled the room and the piano reassured everyone.
xxx/ellauri179.html on line 574: “They kill them for less nowadays,” Papa said. There they were, less than three hours after meeting, and Papa's motive had completely changed. He wanted to warn Ole Anderson but didn't think he'd do anything about it anyway. He thought there was no reasoning with Nick Adams either.
xxx/ellauri179.html on line 586: Thanks for the comments. I've always been interested in his dialogue style. It is awful isn't it? He seems to want the dialogue so strange you hardly know what its about but then maybe that means something?
xxx/ellauri179.html on line 604: Alicia Rix´s study of the relationship between cycling and authorship in James’s “The Papers” sums up Jake Barnes and Bill Gorton’s exchange in The Sun Also Rises linking Henry’s bicycle to Jake’s impotence. Rix examines James’s anxiety about authorial exposure and aversion to publicity and includes embarrassing depictions of him cycling by Ford Madox Ford, David Lodge, and others. (The original manuscript shows that, before deletion, this had read "Henry James's bicycle.")
xxx/ellauri179.html on line 606: Ernest Hemingway squirmed as his second wife, Pauline, read aloud in 1927 from Henry James' novel The Awkward Age. Hemingway wondered why James bailed his characters out of their frequent inactivity by inserting a drawing room scene; and, as he was to do frequently during the next thirty years, he freely criticized the quality of James' works, "and knowing nothing about James he seems to me to be a shit." Too, he was quick to criticize the male protagonists of James,". .and the men all without any exception talk and think like fairies except a couple of caricatures of brutal outsiders". Carlos Baker observes that Hemingway, the "brutal outsider" himself, was at this time publishing Men Without Women, whose sales had reached 15,000 in the first three months after publication. But now Hemingway, the outsider, clearly in literary ascendance, was becoming acquainted with James' works; his artistic and personal recognition of James in future years was, for the most part, to take the form of a peculiar enmity. He was often to refer to James in highly derisive terms almost to the end of his own life. Hemingway's lese majeste towards him takes the form of a sporadic obsession that reveals more about Hemingway's maturity than James' imagined frailties.
xxx/ellauri179.html on line 608: Young Hemingway vilified James for his choice of themes and characters, but more importantly, he viciously maligned him for the traumatic but obscure accident that had occurred in his youth. Leon Edel has summarized the known facts of the injury as gathered from James´ writings and other sources. The "obscure hurt" was reported by James to have happened at the "same dark hour" of the onset of the Civil War, in other words, May 1861 (Edel, Years 176-77). But actually the causative factor, the fire at West Stables in Newport, occurred on the night of October 28, 1861 (177). James relates that he had jammed himself into "an acute angle between two fences" trying to make "a rusty, quasi-extemporised old engine work" in order to help put out the stable fire. Injured in this attempt, James later provided only incomplete details and stated that the disaster was "intimate, odious, horrid, catastrophe, obscure, and most entirely personal" (175).
xxx/ellauri179.html on line 616: The newest biography of Henry James is the work of a Vermont law professor who has written one earlier biography, Honorable Justice, The Life of Oliver Wendell Holmes, of the “great dissenter” on the Supreme Court in the first half of our century. Proceeding from the law into literature, Sheldon M. Novick tells us in a book titled Henry James, The Young Master–as if James were a young Mozart or a Paganini and didn’t work hard to achieve literary mastery–that the celibate and sexually diffident novelist, who put most of his life into his art, was in reality a regular guy who “underwent the ordinary experiences of life.” In fact, says Novick, he had an affair at the end of the Civil War with–yes, Oliver Wendell Holmes Jr.
xxx/ellauri179.html on line 621: Another bit of imaginative projection upon James’ life can be found in Ernest Hemingway’s letters. This novelist, on learning that Brooks had written that James was “prevented by an accident from taking part in the Civil War,” immediately incorporated this into his nearly finished novel, The Sun Also Rises. In Chapter 12, Jake Barnes refers to his World War I accident, and Gorton says, “That’s the sort of thing that can’t be spoken of. That’s what you ought to work up into a mystery. Like Henry’s bicycle.” Barnes replies it wasn’t a bicycle; “he was riding horseback.” (In his memoirs, James spoke of having had a “horrid” but “obscure hurt.” He had strained his back during a stable fire while serving as a volunteer fireman.) Hemingway had originally inserted James’ name in the novel, but Scribner’s editor, Maxwell Perkins, vetoed this. Hemingway insisted. They finally compromised on the “Henry” alone. F. Scott Fitzgerald wrote to Brooks, “Why didn’t you touch more on James’ impotence (physical) and its influence?” The castration theme was picked up by R.P. Blackmur, Glenway Wescott, Lionel Trilling, and F.O. Matthiessen in their critical writings.
xxx/ellauri179.html on line 623: What evidence does Novick offer for the James-Holmes “affair”? Just two French words James uses in his long and vivid notebook entry recalling his early days in Boston, where his family settled in a brick house in Ashburton Place near the State House. The words are l’initiation première–“first initiation.” In the entry, James is writing generally of the “rite of passage” that inaugurated his literary career. He describes the strong emotions he felt at the assassination of Lincoln (on James’$2 22nd birthday); how he wept when Hawthorne died; and the dawning sense of freedom experienced after the war’s end. He mentions also his first book review on English novel-writing, published in the North American Review, whose editors paid him $12, praised his writing, and asked for more. He does mention Holmes, but only to describe a brief visit he made to Holmes’ mother to ask how her son was faring in England, and his own fierce envy of Holmes for traveling abroad while James remained at home.
xxx/ellauri179.html on line 629: Novick’s second “case” is as flimsy as the first, but it has more documentation. It is based on James’ letters from Paris between 1875 and 1876. He has met Ivan Turgenev, the Russian master, and finds himself moving among assorted Russians. One of them is Paul Zhukovski, son of a Russian poet who tutored Alexander II when he was a prince. Reared in the royal court, Zhukovski is soft, dependent, spoiled, and weak-willed, but graceful and entertaining. James has never known any Russians, and Zhukovski becomes an agreeable companion; he is “picturesque,” and while James tells his parents that “human fellowship” is not his specialty, the two get along very comfortably. They dine with Turgenev, and with countesses, a duke, princesses. They make sorties into cabarets and cafes. James reports that he and Zhukovski have sworn “eternal fellowship.” One could read sex into this–as Novick does–but it sounds more like the drinking and singing that often takes place among young males, their swagger and “brotherhood.” At every turn, Novick introduces suggestions of a love affair.
xxx/ellauri179.html on line 633: The rest of the story emerges after James abruptly leaves the villa at the end of the third day. He lodges at a hotel in Sorrento and writes several lively letters indicating he fled from Zhukovski and a nest of young homosexuals. They were attached to the composer, Richard Wagner, who lives in a nearby villa. Zhukovski is now a crusading Wagnerian. He wants to introduce James. The novelist refuses. Wagner speaks neither French nor English. James doesn’t speak German.
xxx/ellauri179.html on line 635: Writing to his sister Alice, James characterized Zhukovski as “the same impracticable and indeed ridiculous mixture of Nihilism and bric-à-brac as before.” He adds that Zhukovski always needs to be sheltered by a strong figure: “First he was under Turgenev, then the Princess Urusov, whom he now detests and who despises him, then under H.J. Jr. (!!), then under that of a certain disagreeable Onegin (the original of Turgenev’s Nazhdanov, in Virgin Soil) now under Wagner, and apparently in the near future that of Madame Wagner.” Novick bypasses these letters; he avoids looking at facts that might spoil his case. He does allude to the James remark about Zhukovski’s bric-a-brac, but he seems to misunderstand its irony. He claims that James was “cautious” about this visit because of crime and disease in the Naples area–all this, says Novick, is “out of keeping with the collection of bric-à-brac with which Zhukovski was surrounded.” James may indeed have been referring to the villa’s human bric-a-brac.
xxx/ellauri179.html on line 637: In a letter written from Sorrento to Grace Norton in Cambridge, he described a group of English persons he visited in Frascati after leaving Posilipo. They were of an “admirable, honest, reasonable, wholesome English nature,” in sharp contrast to the “fantastic immorality and aesthetics of the circle I had left at Naples.”
xxx/ellauri179.html on line 648: Hemingway makes explicit here the themes of irony and pity: the irony of Kake's situation (he is a kind of superman who nevertheless can't perform the most basic of manly activities, namely fucking) as well as the pity "we" (who have our penises in working order) feel for him. The writer does so in an extended section, rich with dialogue, that is meant to be funny but has not dated well. The joking between Kake and Bill, over breakfast and later at lunch, is certainly believable as such, but it's difficult for a contemporary audience to follow, because the references to Frankie Fritsch and so forth have grown obscure with the passage of time. (The reference to Bryan's death tells us exactly when these scenes are occurring: 1925.) Do note, however, that Kake's physical condition is alluded to — and quickly backed away from. ("I'd a hell of a lot rather not talk about it" could be the motto of Kake's stoic take on the world, while Hemingway's would be "I want to talk about it all the time".) The writer has established, however, that Kake's condition is not simple impotence (rather it is loss of limb, or shortening of the joystick) and that it was caused by an accident.
xxx/ellauri179.html on line 652: More black humor: "Get up," Kake tells Bill, who replies "What? I never get up." Of course, it is Kake, not Bill, who never gets up. Later, trout (again, a phallic fish) try in vain to swim against the current of a waterfall, and — not so humorously — Kake reads a book about a man frozen inside a glacier whose wife awaits the reappearance of his body for twenty-four years. Kake is "frozen," too, only no one has the patience to await his unthawing.
xxx/ellauri179.html on line 657: A Bryan is a hot guy that will love you with everything he has. Bryan's are funny, smart, caring, good at everything they do, have brown hair and brown eyes, a brown moustache, the cutest dimples and an awesome body. They make wonderful husbands and fathers. A Bryan will dedicate his whole life to his wife and family and never ask for a thing in return except to be able to watch his sports uninterrupted.
xxx/ellauri179.html on line 671: Chicken vocabulary
xxx/ellauri179.html on line 672: You may be surprised to learn that chickens have quite a large vocabulary.
xxx/ellauri179.html on line 675: While you may not be able to talk to your chickens like Dr. Dolittle, after reading this article you will be able to understand the meanings of their sounds.
xxx/ellauri179.html on line 678: This article is going to help you differentiate between the sounds and what the meaning behind them is. The first research was conducted in the 1980s by Nicholas E. Collias. This research became the building block for further research into chicken talk and cognition. Since then more than 24 sounds have been discovered and understood. Much more recent research at Macquarie University in Australia has uncovered not only chicken talk but cognitive abilities as well.
xxx/ellauri179.html on line 712: The second sound is a “rrrrrrr” sound. When chicks hear this they will run to Momma for cover or to the nearest hiding place available. They will remain still and quiet until she lets them know it’s ok.
xxx/ellauri179.html on line 714: Young chicks do not have too much of a vocabulary but they can let you know how they feel by chirping. There are five distinct ways in which a chick can chirp:
xxx/ellauri179.html on line 752: Most roosters crow for about five seconds or so
xxx/ellauri179.html on line 759: The absolute best way to learn how to speak chicken is to spend time with your flock, listen to them and talk to them. Some are more talkative than others but even the shy ones will respond if you give them some one-on-one time.
xxx/ellauri179.html on line 784: In Defense of Women is H. L. Mencken´s 1918 book on women and the relationship between the sexes. Some laud the book as progressive while others brand it as reactionary. While Mencken did not champion women´s rights, he described women as wiser in many novel and observable ways, while demeaning average men.
xxx/ellauri179.html on line 788: "Depending on the position of the reader, he was either a great defender of women's rights or, as a critic labelled him in 1916, 'the greatest misogynist since Schopenhauer', 'the country's high-priest of woman-haters.'"
xxx/ellauri179.html on line 793: In general, biographers describe Defense as "ironic": it was not so much a defense of women as a critique of the relationship between the sexes. Topics covered by the book included "Woman's Equipment," "Compulsory Marriage," "The Emancipated Housewife," and "Women as Martyrs." Women were gaining rights, according to Mencken—the ability to partake in adultery without lasting public disgrace, the ability to divorce men, and even some escape from the notion of virginity as sacred, which remained as "one of the hollow conventions of Christianity." Women nonetheless remained restrained by social conventions in many capacities.
xxx/ellauri179.html on line 803: It is the close of a busy and vexatious day—say half past five or six o´clock of a winter afternoon. I have had a cocktail or two, and am stretched out on a divan in front of a fire, smoking. At the edge of the divan, close enough for me to reach her with my hands, sits a woman not too young, but still good-looking and well dressed—above all, a woman with a soft, low-pitched, agreeable voice. As I snooze she talks—of anything, everything, all the things that women talk of: books, music, the play, men, other women. No politics. No business. No religion. No metaphysics. Nothing challenging and vexatious—but remember, she is intelligent; what she says is clearly expressed... Gradually I fall asleep—but only for an instant... then to sleep again—slowly and charmingly down that slippery hill of dreams. And then awake again, and then asleep again, and so on. I ask you seriously: could anything be more unutterably beautiful?
xxx/ellauri179.html on line 806: Mencken often espoused views of politics, religion, and metaphysics that stressed their grotesqueness and absurdity; in this context, escape from the supposed fraud of such somber subjects was welcome to him.
xxx/ellauri179.html on line 808: The book was reviewed very well: according to Carl Bode, there were four times as many favorable reviews as unfavorable.
xxx/ellauri179.html on line 814: Mencken was a controversial, and humorous journalist, who greatly affected American fiction in the 1920s. He ridiculed the US’s organized religion, business and middle class. He was a very critical man, who supported Germany during the war and had a very Marxist outlook on life. Bill refers to him, saying that he mocks God. Also this shows Bill’s character, that he is someone is very cynical and critical about life.
xxx/ellauri179.html on line 818: He is also known as “Fordham Flash” played baseball for the New York Giants of the National League. Bill refers to him when talking about who attended which university. Frankie did go to Fordham.
xxx/ellauri179.html on line 825: If by Pacifism is meant the teaching that the use of force is never justifiable, then, however well meant, it is mistaken, and it is hurtful to the life of our country. And the Pacifism which takes the position that because war is evil, therefore all who engage in war, whether for offense or defense, are equally blameworthy, and to be condemned, is not only unreasonable, it is inexcusably unjust. Sorry Christ, we gotta move on, that's how the cookie crumbles. Phil Roth's 2 Swedish sluts were just plain wrong, and so were you J.C.
xxx/ellauri179.html on line 860: An’ I learned about women from ’er! opetti mulle paljon naisista.
xxx/ellauri179.html on line 869: An’ I learned about women from ’er! se opetti mulle paljon naisista.
xxx/ellauri179.html on line 879: And I learned about women from ’er! Mä opin siltä paljon naisista!
xxx/ellauri179.html on line 889: But—I learned about women from ’er! mutta opin siltä paljon naisista!
xxx/ellauri179.html on line 899: An’ learn about women from me! ja opi multa mitä opin naisista!
xxx/ellauri179.html on line 984: Unquestionably, Ernest Hemingway was anti-Semitic. Studded throughout his letters are nasty remarks about Jews. But Hemingway felt his prejudice had a place in his fiction as well, most notably in “The Sun Also Rises,” his classic 1925 novel about a group of Paris expatriates at the bullfights in Pamplona.
xxx/ellauri179.html on line 993: Does this make Ernest Hemingway a bad writer? Does it mean we should no longer read him? I don’t think so. But then again I wrote his biography so I may be biased. The aesthetic satisfaction and sheer joy of reading such works as “In Our Time” and “A Moveable Feast,” or encountering the enduring truths of such novels as “A Farewell to Arms,” “For Whom the Bell Tolls” and, yes, “The Sun Also Rises” are undeniable. The books remain. So does racism and antisemitism. There are here to stay.
xxx/ellauri179.html on line 1008: La palabra flamenco, referida al género artístico que se conoce bajo ese nombre, se remonta a mediados del siglo XIX. Gitanos o egiptanos es el nombre dado en España tanto en el pasado como en el presente a los que en inglés llamamos gypsies, aunque también se les conoce como "castellanos nuevos", "germanos" y "flamencos". Romances cantados castellanos con la música de los moriscos y la sefardí.
xxx/ellauri179.html on line 1013: "I haff a tabul for two for you gentlemen," he said.
xxx/ellauri179.html on line 1030: Juan Belmonte popularizó la media verónica desarrollándola en dos tiempos, es decir, iniciada como verónica y cortada después, de donde tomó su nombre . Manolito con los dientes muy grandes la ejecutaba a veces citando de frente a pies juntos y de rodillas.
xxx/ellauri186.html on line 37: Pidän rupattelevista kirjoista ja kirjailijoista. Esim Rabelais (soveltuvin osin), Cervantes, Sterne, Richardson, Fielding, Saramago, Bellow kirjassa Augie March (ei muut).
xxx/ellauri186.html on line 69: Henry Ward Beecher (June 24, 1813 – March 8, 1887) was an American Congregationalist clergyman, social reformer, and speaker, known for his support of the abolition of slavery, his emphasis on God's love, and his 1875 adultery trial. His rhetorical focus on Christ's love has influenced mainstream Christianity to this day.
xxx/ellauri186.html on line 74: Henry Ward Beecher was the son of Lyman Beecher, a Calvinist minister who became one of the best-known evangelists of his era. Several of his brothers and sisters became well-known educators and activists, most notably Harriet Beecher Stowe, who achieved worldwide fame with her abolitionist novel Uncle Tom's Cabin. Henry Ward Beecher graduated from Amherst College in 1834 and Lane Theological Seminary in 1837 before serving as a minister in Indianapolis and Lawrenceburg, Indiana.
xxx/ellauri186.html on line 76: In 1847, Beecher became the first pastor of the Plymouth Church in Brooklyn, New York. He soon acquired fame on the lecture circuit for his novel oratorical style in which he employed humor, dialect, and slang. Over the course of his ministry, he developed a theology emphasizing God's love above all else. He also grew interested in social reform, particularly the abolitionist movement. In the years leading up to the Civil War, he raised money to purchase slaves from captivity and to send rifles—nicknamed "Beecher's Bibles"—to abolitionists fighting in Kansas. He toured Europe during the Civil War, speaking in support of the Union. Beecher oli selkeästi Lutherin linjoilla K.S. Laurilan raportoimassa teologis-poliittisessa kiistassa.
xxx/ellauri186.html on line 78: After the war, Beecher supported social reform causes such as women's suffrage and temperance. He also championed Charles Darwin's theory of evolution, stating that it was not incompatible with Christian beliefs. He was widely rumored to be an adulterer, and in 1872 the Woodhull & Claflin's Weekly published a story about his affair with Elizabeth Richards Tilton, the wife of his friend and former co-worker Theodore Tilton. In 1874, Tilton filed charges for "criminal conversation" against Beecher. The subsequent trial resulted in a hung jury and was one of the most widely reported trials of the century. Tolstoi olisi ollut tyytyväinen siihen että syyllinen vapautettiin ja valamiehet hirtettiin.
xxx/ellauri186.html on line 81: Beecher married Eunice Bullard in 1837 after a five-year engagement. Their marriage was not a happy one; as Applegate writes, "within a year of their wedding they embarked on the classic marital cycle of neglect and nagging", marked by Henry's prolonged absences from home. The couple also suffered the deaths of four of their eight children.
xxx/ellauri186.html on line 85: Several members of Beecher's circle reported that Beecher had had an affair with Edna Dean Proctor, an author with whom he was collaborating on a book of his sermons. The couple's first encounter was the subject of dispute: Beecher reportedly told friends that it had been consensual, while Proctor reportedly told Henry Bowen that Beecher had raped her. Regardless of the initial circumstances, Beecher and Proctor allegedly then carried on their affair for more than a year. According to historian Barry Werth, "it was standard gossip that 'Beecher preaches to seven or eight of his mistresses every Sunday evening.'"
xxx/ellauri186.html on line 88: In a highly publicized scandal, samana vuonna kuin K.S. Laurila näki päivänvalon, Beecher was tried on charges that he had committed adultery with a friend's wife, Elizabeth Tilton. In 1870, Elizabeth had confessed to her husband, Theodore Tilton, that she had had a relationship with Beecher. The charges became public after Theodore told Elizabeth Cady Stanton and others of his wife's confession. Stanton repeated the story to fellow women's rights leaders Victoria Woodhull and Isabella Beecher Hooker.
xxx/ellauri186.html on line 90: Henry Ward Beecher had publicly denounced Woodhull's advocacy of free love. Outraged at what she saw as his hypocrisy, she published a story titled "The Beecher-Tilton Scandal Case" in her paper Woodhull and Claflin's Weekly on November 2, 1872; the article made detailed allegations that America's most renowned clergyman was secretly practicing the free-love doctrines that he denounced from the pulpit. Woodhull was arrested in New York City and imprisoned for sending obscene material through the mail. The scandal split the Beecher siblings; Harriet and others supported Henry, while Isabella publicly supported Woodhull.The first trial was Woodhull's, who was released on a technicality.
xxx/ellauri186.html on line 92: Subsequent hearings and trial, in the words of Walter A. McDougall, "drove Reconstruction off the front pages for two and a half years" and became "the most sensational 'he said, she said' in American history". On October 31, 1873, Plymouth Church excommunicated Theodore Tilton for "slandering" Beecher. The Council of Congregational Churches held a board of inquiry from March 9 to 29, 1874, to investigate the disfellowshipping of Tilton, and censured Plymouth Church for acting against Tilton without first examining the charges against Beecher. As of June 27, 1874, Plymouth Church established its own investigating committee which exonerated Beecher.Tilton then sued Beecher on civil charges of adultery. The Beecher-Tilton trial began in January 1875, and ended in July when the jurors deliberated for six days but were unable to reach a verdict. In February 1876, the Congregational church held a final hearing to exonerate Beecher.
xxx/ellauri186.html on line 94: Stanton was outraged by Beecher's repeated exonerations, calling the scandal a "holocaust of womanhood". French author George Sand planned a novel about the affair, but died the following year before it could be written.
xxx/ellauri186.html on line 96: At his best, Beecher represented what remains the most lovable and popular strain of American culture: incurable optimism; can-do enthusiasm; and open-minded, open-hearted pragmatism ... His reputation has been eclipsed by his own success. Mainstream Christianity is so deeply infused with the rhetoric of Christ's love that most Americans can imagine nothing else, and have no appreciation or memory of the revolution wrought by Beecher and his peers.
xxx/ellauri186.html on line 167: Seneca oli todennäköisesti sekaantunut Nero-attentaattiyrityxeen, takuulla se tiesi siitä ainakin. Se oli ihan kylästynyt Neroon (ja kääntäen). Nero käski sen tehdä (taas) seppukun. Tällä kertaa siitä vihdoin tuli valmista, vaikka hikisesti. Se oli niin kuivan kälpäkkä äijä ettei edes verta vuotanut. Senecan ährätessä kylvyssä puukon ja tablettien kanssa vaimo Pauliinan naarmut sidottiin.
xxx/ellauri186.html on line 182:
xxx/ellauri186.html on line 186:
xxx/ellauri186.html on line 195:
xxx/ellauri186.html on line 213:
xxx/ellauri186.html on line 216:
xxx/ellauri186.html on line 217:
xxx/ellauri186.html on line 228: He then commenced his attempt to take Massagetae territory by force (c. 529), beginning by building bridges and towered war boats along his side of the river Oxus, or Amu Darya, which separated them. Sending him a warning to cease his encroachment (a warning which she stated she expected he would disregard anyway), Tomyris challenged him to meet her forces in honorable warfare, inviting him to a location in her country a day's march from the river, where their two armies would formally engage each other. He accepted her offer, but, learning that the Massagetae were unfamiliar with wine and its intoxicating effects, he set up and then left camp with plenty of it behind, taking his best soldiers with him and leaving the least capable ones.
xxx/ellauri186.html on line 230: The general of Tomyris's army, Spargapises, who was also her son, and a third of the Massagetian troops, killed the group Cyrus had left there and, finding the camp well stocked with food and the wine, unwittingly drank themselves into inebriation, diminishing their capability to defend themselves when they were then overtaken by a surprise attack. They were successfully defeated, and, although he was taken prisoner, Spargapises committed suicide once he regained sobriety. Upon learning of what had transpired, Tomyris denounced Cyrus's tactics as underhanded and swore vengeance, leading a second wave of troops into battle herself. Cyrus the Great was ultimately killed, and his forces suffered massive casualties in what Herodotus referred to as the fiercest battle of his career and the ancient world. When it was over, Tomyris ordered the body of Cyrus brought to her, then decapitated him and dipped his head in a vessel of blood in a symbolic gesture of revenge for his bloodlust and the death of her son. However, some scholars question this version, mostly because even Herodotus admits this event was one of many versions of Cyrus's death that he heard from a supposedly reliable source who told him no one was there to see the aftermath.
xxx/ellauri186.html on line 235: The Edict of Restoration, a proclamation attested by a cylinder seal in which Cyrus authorized and encouraged the return of the Israelites to the Land of Israel following his conquest of the Neo-Babylonian Empire, is described in the Bible and likewise left a lasting legacy on the Jewish religion due to his role in ending the Babylonian captivity and facilitating the Jewish return to Zion. According to Isaiah 45:1 of the Hebrew Bible, God anointed Cyrus for this task, even referring to him as a messiah (lit. 'anointed one'); Cyrus is the only non-Jewish figure in the Bible to be revered in this capacity.
xxx/ellauri186.html on line 239: Cuneiform evidence from Babylon proves that Cyrus died around December 530 BC, and that his son Cambyses II had become king. Cambyses continued his father's policy of expansion, and captured Egypt for the Empire, but soon died after only seven years of rule. He was succeeded either by Cyrus's other son Bardiya or an impostor posing as Bardiya, who became the sole ruler of Persia for seven months, until he was justifiably killed by Darius the Great.
xxx/ellauri186.html on line 245: Some claim that Ruth's distaste for her husband began when he insisted on hanging a picture of his late fiancée, Jessie Guischard, on the wall of their first home and named his boat after her. Guischard, whom Albert described to Ruth as "the finest woman I have ever met", had been dead for 10 years. However, others have noted that Albert Snyder was emotionally and physically abusive, blaming Ruth for the birth of a daughter rather than a son, demanding a perfectly maintained home, and physically assaulting both her and their daughter Lorraine when his demands were not met. "Isi anna heille anteexi he eivät tiedä mitä tekevät", oli Ruthin kuuluisat viimeiset sanat. Jotain tuttua niissä kyllä on... - Ai niin se Finlandia-ehdokas!
xxx/ellauri186.html on line 255: Oulunkylän arvausasemalla, tai oikeammin sen naapurissa HUS-labissa terveydenhoitaja ja naamarin takaa kaunissilmäisesti kazova hoitajaopiskelija iskivät verta vanhuxesta. Verta tuli yhtä nihkeästi kuin vegaanimiljonääri Senecasta, piti laittaa käteen kuristusside kesken lypsyä. Onnexi oli neljä kättä käytössä. Kerroin niille Senecan izemurhasta, jossa oli sama ongelma. Se ratkaistiin laskemalla Senecalle lämmin kylpy kuin Anitalle islantilaisessa paska-noir-sarjassa. Kylpyä en saanut, mutta oliskohan auttanut jos apuhoitaja olisi riisunut nyt ainakin sen naamarin? Tokkopa edes sekään tässä vaiheessa, veri ei enää tuppaa pakkautumaan paisuvaiseenkaan.
xxx/ellauri186.html on line 257: Vuoroa odotellessa (numero 150, edellä numerot 143-149) juolahti mieleen tämän paasauxen viihdeozikko. Huomasin, etten tiennyt siitä enempää kuin tuon nimen: oliko se leffa vaiko romaani, vaiko ehkä molempia? Oli se, James Ramón Jonesin sotaromaani josta tehtin 1953 Pearl Harborista kertova sexihuuruinen elokuva. Directed by Fred Zinnemann, and written by Daniel Taradash, vetoa vaikka että jutkuja. Niin olivat, Zinnemann tervehtii meitä fItävalta-Unkarista, Taradash Kentuckysta. Taradash on tekaistu nimi, joko slaavilainen "talkative old woman" tai hepreasta "tooran laki". Kirjastaan James sanoi: "It will say just about everything I have ever had to say, or will ever have to say, on the human condition of war and what it means to us, as against what we claim it means to us." Tokko leffa sentään saa kaiken tuon sanottua, eihän siinä ehdi paljon puhua, kun pitää olla niitä huuruisia kuvia. Gore Vidal kertoo:
xxx/ellauri186.html on line 259: I did attend one of the first National Book Award Ceremonies 40 years ago. That was also my last experience of book prize giving... The winner in fiction, was my old friend James Jones, From Here To Eternity. His victory was somewhat marred by Jean Stafford, one of the 5 judges, unlike our present distinguished company, who moved slowly, if unsurely, about the room, stopping before each notable to announce in a loud voice, "The decision was not unanimous."
xxx/ellauri186.html on line 262: Jean Stafford (July 1, 1915 – March 26, 1979) was an American short story writer and novelist. She was born in Covina, California, to Mary Ethel (McKillop) and John Richard Stafford, a Western pulp writer. She won the Pulitzer Prize for Fiction for The Collected Stories of Jean Stafford in 1970. Stafford's personal life was often marked by unhappiness. She was married three times. Her first marriage, to the brilliant but mentally unstable poet Robert Lowell, left her with lingering physical and emotional scars. Stafford enjoyed a brief period of domestic happiness with her third husband, A. J. Liebling, a prominent (but ugly) writer for The New Yorker. After his death in 1963, she stopped writing fiction. For many years Stafford suffered from alcoholism, depression, and pulmonary disease.
xxx/ellauri186.html on line 287: he stalls above me like an elephant." hemmo huojuu mun yllä kuin elefantti.
xxx/ellauri186.html on line 290: Lowell was a conscientious objector during World War II and served several months at the federal prison in Danbury, Connecticut. He explained his decision not to serve in World War II in a letter addressed to President Franklin Roosevelt on September 7, 1943, stating, "Dear Mr President: I very much regret that I must refuse the opportunity you offer me in your communication of August 6, 1943 for service in the Armed Force." He explained that after the bombing at Pearl Harbor, he was prepared to fight in the war until he read about the American terms of unconditional surrender that he feared would lead to the "permanent destruction of Germany and Japan." Well as it turned out it wasn't as bad as that, but countless beautiful places were bombed beyond recognition. Lowell kept his Tolstoyan stance consistently in the subsequent wars as well. Even evil people have exceptional sane moments. Lowell thought he was Hart Crane reincarnate.
xxx/ellauri186.html on line 295: In 1941, bugler and career soldier Private Robert E. Lee Prewitt (Montgomery Clift) transfers from Fort Shafter to a rifle company at Schofield Barracks on the island of Oahu. Because Prewitt was also a boxer, Captain Dana "Dynamite" Holmes wants him on his regimental team. Prewitt explains that he stopped fighting after blinding a friend and refuses. Consequently, Holmes makes Prewitt's life miserable and ultimately orders First Sergeant Milton Warden (Lancaster) to prepare a court-martial. Warden suggests doubling Prewitt's company punishment as an alternative. Prewitt is hazed by the other NCOs and is supported only by his close friend, Private Angelo Maggio (Sinatra).
xxx/ellauri186.html on line 299: Despite being warned, Warden risks prison when he starts seeing Holmes' wife Karen. Her marriage to Holmes is fraught with infidelity, exacerbated after the stillbirth of a child and Karen's subsequent infertility. Karen encourages Warden to become an officer which would enable her to divorce Holmes and marry him.
xxx/ellauri186.html on line 303: A sergeant named Galovitch, a member of Holmes' boxing team, picks a fight with Prewitt. The fight is reported to Holmes who observes without intervening. Holmes is about to punish Prewitt again, but when he is told that Galovitch started the fight, Holmes lets him off the hook. The regimental commander observes Holmes' conduct and, after an investigation, orders his resignation in lieu of a court martial. Holmes' replacement, Captain Ross, reprimands the other NCOs, demotes Galovitch to Private, and affirms that there will be no more promotions through boxing.
xxx/ellauri186.html on line 305: Maggio escapes from the stockade after a brutal beating from Judson and dies in Prewitt's arms. Seeking revenge, Prewitt finds Judson in a back alley and the two fight with knives. Prewitt kills Judson, but not before being badly wounded himself; Prewitt goes AWOL and stays with Lorene while Warden covers for his absence.
xxx/ellauri186.html on line 350: Nous le voyons tout à coup paraître sur la digue, entouré de son état-major et suivi de ses guides, il descend de cheval, tire son sabre, prend un drapeau et s'élance sur le pont au milieu d'une pluie de feu. Les soldats le voient et aucun d'eux ne l’imite.»
xxx/ellauri186.html on line 360: Dagania tai Dagonia palvoivat myös kanaanilaiset. Dagania palvottiin lisäksi Mesopotamiassa. Useat Akkadin ja Babylonian kuninkaat kuten Hammurabi ja Assurnasirpal II julistivat olevansa Dagonin poikia. Vanhassa testamentissa Dagon on filistealaisten pääjumala (Tuomarien kirja 16:23). Simson tuhoaa Daganin temppelin Gazassa kaatamalla sen kaksi pylvästä. Dagan on saattanut olla lisäksi meren jumala, ja hänet esitettiin kalanpyrstöisenä. Hänen nimensä merkitsee ”tähkä” mutta israelilaiset sekoittivat sen heprean kielen sanaan dag (kala) – tästä johtuvat kuvat kalanpyrstöisestä jumalasta. On kuitenkin epäselvää, ovatko Dagan ja Dagon sama jumala. Ido Dagan oli söpön punatukkaisen Ulriken kalansilmäinen juutalainen kolleega IBM:llä. Siitä tuli Hararin näköinen iso kala tietokonelingvistiikan alalla.
xxx/ellauri186.html on line 364: Dagonilla oli Ugaritissa suuri temppeli 1300 eaa., ja hänen nimensä oli jumalten listalla kolmantena. Hammurabin lain esipuheessa kuningas Hammurabi kutsuu itseään ”Eufratin varren astutuksen pellonraivaajaksi Dagonin, tämän luojansa avulla”.
xxx/ellauri186.html on line 392: Seuraavat juutalaiset kirjailijat mainitaan tiheimmin kun keskustellaan kafkalaisuudesta amerikkalaisessa romaanissa ja novellissa: Nathanael West, Isaac Rosenfeld, Delmore Schwartz, Paul Doodman, Saul Bellow, Norman Mailer, J. D. Salinger, Bernard Malamud, Philip Roth, Joseph Heller, Meyer Liben ja Susan Sontag. Sietää muistaa tutkijoiden varaus. Kafkan vaikutus on useimmiten ollut epäsuora ja kietoutunut Freudin ohella muidenkin idealähteiden kanssa: Dostojevski, Kierkegaard, Buber, Reich, Trotski, Sartre... Harvoin se näkyy niin voimallisen tarttuvana kuin Isaac Rosenfeldin (1918-1956) lyhyissä paraabeleissa.
xxx/ellauri186.html on line 398: He moved in 1941 from Chicago to New York to study philosophy at New York University, dropping out to write fiction after about a year. By the late 1940s, he was immersed in the philosophy of Wilhelm Reich, "the errant Freud disciple who turned ideology into orgasm."
xxx/ellauri186.html on line 428: Laurence Olivier oli vähintäänkin 2-neuvoinen. From the beginning of Olivier's life, there was confusion over his sexual identity. The most intimate friend of his youth was the actor Denys Blakelock, also the son of a clergyman, who was homosexual. The Queen's late aunt, Princess Marina, Duchess of Kent, who was involved with the bisexual and married Kaye for several years, told me quite emphatically that he and Olivier were "épris" ("in love"). And Coward, who was appalled to witness the two men openly exchanging French kisses in public, despised Kaye, whom he habitually referred to as "randy Dan Kaminski" (David Daniel Kaminski was Kaye's real name). One biography printed after his death alleged that Olivier “was deeply involved in a homosexual affair with Danny Kaye.”
xxx/ellauri186.html on line 444: And smooth as monumental alabaster.
xxx/ellauri186.html on line 471: And smote him, thus. Stabs himself.
xxx/ellauri186.html on line 488: The play derives its plot from Giambattista Giraldi’s De gli Hecatommithi (1565), which Shakespeare appears to have known in the Italian original; it was available to him in French but had not been translated into English.
xxx/ellauri186.html on line 532: Mamuista tulee hyviä valloittajia. Daavid oli mooabi, Alexanteri suuri makedooni, Kiinan keisari Kublai kaani, Napoleon oli korso, Hitler wieneri, Stalin gruusi. Varmaan niitä löytyy lisääkin jos ezii. Ensimmäinen merovingikuningas Klodwig (Louis) oli korttipelikuninkaan näköinen. Se ei ollut mamu, eikä Kaarle suurikaan, sukulaisemme. Me Carlsonit sensijaan olemme, muttemme suuria. Pienenemme kuin pyy maailmanlopun edellä.
xxx/ellauri186.html on line 578: Kekä runoilija on muka sanonut että lapset ovat maailman paras asia? Ei ainaskaan Browningin Elizabeth. Sillä olikin vaan "Pen" josta piti tulla tyttö niinkuin äidistä mutta tulikin keskikertainen kynämies kuten isänsä.
xxx/ellauri186.html on line 596: by Elizabeth Barrett Browning
xxx/ellauri186.html on line 604: Nefiili Leegion tapauxessa muutama sika menetettiin mutta 1 örkki pelastui, eli peli apinoille 2000-1. Pakanat sukelteli ärräpäitä päästellen järvestä hukkuneita sikoja. Briefer and her team believe that their AI method is about 92% accurate in discerning a pig's emotional state. And they plan to build some kind of tool, maybe an app, to help farmers listen to the pigs.
xxx/ellauri186.html on line 637: Which one is true? We simply do not know for sure. The facts about his death have not been historically proven, beyond a reasonable doubt. In fact, there is no historical consensus on the person of Matthew. There are several conflicting accounts, and the Greek text does not state anywhere he was an eyewitness (and therefore a disciple). Maybe he was a fake. The problem is the gospel of Matthew is anonymous: the author is not named within the oldest surviving text, and the superscription "according to Matthew" was added some time in the second century, although the gospel doesn't state it's an eyewitness account. The historically very likely incorrect tradition that the author was the disciple Matthew begins with the early Christian bishop Papias of Hierapolis.
xxx/ellauri186.html on line 641: Jumala huokasi ja alkoi luetella yksitoikkoiseen sävyyn, ikään kuin puuduttaakseen kaiken säälin ja armeliaisuuden, ja eteni lisäksi aakkosittain, jottei tärkeysjärjestyksestä tulisi sanomista, Prahan Adalbert, surmataan seitsenkärkisellä pertuskalla, Canterburyn Aelfheah, hakataan kuoliaaksi häränluulla, Trevin Aemilius, mestataan, Augsburgin Afra, kuolee roviolla, Praenesten Agapetus, kuolee jaloista ripustettuna roviolla, Sisilian Agatha, kuolee rinnat leikattuina kuin body artisti, Rooman Agnes, maha viilletään auki, Bolognan Agricola, kuolee ristiinnaulittuna ja nauloilla lävistettynä, Sirmion Anastasia, kuolee roviolla rinnat leikattuina, Salonan Anastasius, hirtetään ja mestataan, Sienan Ansanus, surmataan kiskomalla sisälmykset ulos. Pamiers'n Antoninus, revitään neljän hevosen välissä palasiksi, Rivolin Antonius, hakataan kivillä ja poltetaan, Ravennan Apollinaris, surmataan nuijalla. Aleksandrian Apollonia, kuolee roviolla kun häneltä on ensin kiskottu suusta hampaat, Trevison Augusta, mestataan ja poltetaan, Ostian Aurea, hukutetaan myllynkivi kaulassa, Syyrian Aurea, kuolee nauloja täyteen hakatussa tuolissa kun veri vuotaa kuiviin. Auta, ammutaan kuoliaaksi nuolilla, Antiokian Babylas, mestataan. Nikomedeian Barbara, mestataan. Kyproksen Barnabas, kivitetään kuoliaaksi ja poltetaan. Rooman Beatrix, kuristetaan kuoliaaksi, Dijonin Benignus, surmataan keihäällä, Lyonin Blandina, kuolee raivoavan härän sarviin,
xxx/ellauri186.html on line 643: Sebastian Blasius, raadellaan kuoliaaksi rautaisilla karstoilla, Calixtus, kuolee myllynkivi kaulassa, Imolan Cassianus, omat oppilaat surmaavat tikarilla, Castulus, haudataan elävälta, Rooman Cecilia, kurkku viilletään, Bolsenan Christina, surmataan kaikella mitä ikinä voi tehdä: myllynkivellä, teilillä, pihdeillä, nuolilla ja käärmeillä, Nantesin Clarus, mestataan, Viennen Clarus, mestataan, Clemens, hukutetaan ankkuri kaulassa, Soissonsin Crispinus ja Crispinianus, molemmat teloitetaan, Barcelonan Cucufas, kuolee maha auki viillettynä, Karthagon Cyprianus, surmataan mestaamalla, ja kun Jumala oli päässyt C-kirjaimen loppuun, hän sanoi, Tästä eteenpäin kaikki on sitä samaa, tai ainakin melkein, vaihtelun mahdollisuudet ovat enää hyvin vähäiset, jollei oteta lukuun pieniä yksityiskohtia, joiden hienoudet vaatisivat pitkiä selityksiä, joten eiköhän lopeteta tähän. Jatka, Jeesus kehotti, ja Jumala jatkoi mutta lyhenteli niin paljon kuin voi, Arezzon Donatus, mestataan, Rampillonin Eliphius, surmataan irrottamalla päänahka, Emerita, pol tetaan, Regensburgin Emmeramus, sidotaan tikkaisiin ja surmataan niissä, Zaragozan Encratis, mestataan, Gaetan Erasmus, joka tunnetaan myös nimella Elmo, venytetään hengiltä vintturilla, Ruotsin Eskil, kivitetään, Kalkhedonin Eufemia, saa sisäänsä miekan. Méridan Eulalia, mestataan, Saintesin Eutropius, pää katkaistaan tapparalla. Fabianus, miekalla ja rautakarstoilla. Felicitas ja hänen seitsemän poikaansa, pää katkaistaan miekalla, Felix ja hänen veljensä Adauctus, samoin,
xxx/ellauri186.html on line 647: Alcalá de Henaresin Justus ja Pastor, mutta se Pastor ei ole tämä Paimen joka meillä on täällä, mestataan, Aleksandrian Katariina, mestataan, Würzburgin Kilianus, mestataan, Tarsoksen Kyyros, kuolee jo lapsena, kun tuomari hakkaa hänet tuomioistuimen portaisiin. Laurentius, kärvennetään kuoliaaksi parilalla, Toledon Leocadia, syöstään korkealta kalliojyrkänteeltä, Autunin Leodegarius, mestataan, sen jälkeen kun häneltä ensin on revitty silmät ja kieli, Gentin Livinus, kieli revitään suusta ja mestataan, Longinus, mestataan, Syrakusan Lucia, kurkku viilletään kun ensin on revitty silmät, Prahan Ludmila, kuristetaan, Tarragonan Maginus, mestataan sahanteräisellä sirpillä, Kappadokian Mamans, suolet kiskotaan ulos, Manuel, Sabel ja Ismael, Manueliin isketään rautanaula kummallekin puolelle rintaa ja päähän korvasta korvaan ulottuva naula ja kaikilta viilletään kurkku, Antiokian Margareeta, soihdulla ja rautakammalla, Persian Marius, miekalla, kädet leikataan irti, Marokon marttyyrit Berardus de Carbio, Petrus a S. Geminiano, Otho, Adjutus ja Accursius, kaikilta viilletään kurkku, Rooman Martina, mestataan, Agaunen Mauritus, miekalla, Einsiedelnin Meinrad, nuijalla,
xxx/ellauri186.html on line 654: ja Jumala jatkoi, Sensin Sabinianus, kurkku viilletään, Assisin Sabinus, kivitetään, Toulousen Saturninus, sidotaan härän raahattavaksi, Scubiculus, mestataan, Sebastianus, surmataan nuolilla, Astin Secundus, mestataan, Tongerenin ja Maastrichtin Servatius, surmataan puukengän iskulla, niin mahdottomalta kuin kuulostaakin, Barcelonan Severus, päähän survaistaan naula, Exeterin Sidwel, mestataan, burgundien kuningas Sigismund, syöstään kaivoon, Sixtus, mestataan, Stefanos, kivitetään, Autunin Symphorianus, mestataan, Ikonionin Tekla, silvotaan ja poltetaan, Tharsicius, kivitetään, Theodorus, kuolee roviolla, Canterburyn Thomas Becket, kalloon survaistaan miekka, Thyrsus, sahataan, Tiburtius, mestataan, Efesoksen Timoteus, kivitetään, Pisan Torpes, mestataan, Torquatus ja kaksikymmentä seitsemän muuta, saavat surmansa kenraali Musan toimesta Guimarãesin porteilla, Urbanus, mestataan, Limogesin Valeria, samoin, Valerianus, samoin, Camerinon Venantius, kurkku viilletään, Marseillen Victor, kaula katkaistaan, Rooman Victoria, surmataan sen jälkeen kun suusta on revitty kieli, Trenton Vigilius, toinen puukengällä surmattu, Viktor, mestataan, Wilgefortis eli Liberata eli Eutropia, neitsyt, jolle kasvoi parta, ristiin, Zaragozan Vincentius, myllynkivellä ja piikkiparilalla, Ravennan Vitalis, keihäällä, ynnä muita, ynnä muita, ynnä muita, samoin, samoin ja samoin, nyt rittää.
xxx/ellauri186.html on line 695: In the seventh century, a brand new monotheistic religion grew out of the flames of rampant, Arabian paganism. A man by the name of Mohammad is said to have begun receiving direct revelations via the angel Gabriel (the same guy who knocked up Anne and Mary!) about the timely reform of the true religion. The religion of Islam was born out of Mohammad’s revelations from Allah. The Quran, the record of those revelations and the holy book of Islam, contains various statements concerning Jesus Christ (known as Isa ibn Maryam or Jesus the son of Mary within the religion). Esa Saarisen äiti on (tai oli?) Iisa, eikä "Esa"-kaan ole siitä kaukana. Mitähän tämä mahtaa merkitä? Onko (tai oliko?) se enne? Eskiltäkin vuosi verta kylkihaavasta.
xxx/ellauri186.html on line 697: Islam teaches that Jesus Christ was a messenger of Allah who was miraculously born of a virgin, performed various symbolic miracles, raised the dead, brought the revealed book of the Gospel (known as the Injeel), and called down as a sign from heaven a table laden with sustenance.
xxx/ellauri186.html on line 699: Islam however diverges from orthodox Christianity and teaches many erroneous things: that the Bible has been corrupted, that Jesus was not crucified, that Jesus was not divine, that God is not triune, and that Jesus was a prophet of Islam. Both religions make assertions as to being the exclusive and correct way to worship and come to God. Islam, which is rapidly growing in adherents worldwide with 1.6 billion followers, presents itself as the final revelation of God and as a formidable competitor of Christianity on the market for Abrahamic religions.
xxx/ellauri186.html on line 703: When issues of source material arise within discussions surrounding the Quran with Muslims, statements of inspiration and religious trust in the Prophet’s words abound. Muslim beliefs concerning their doctrine of inspiration supposedly protect the Quran from any error. Cyril Glasse, an Islamic scholar, noted that:
xxx/ellauri186.html on line 711: When history, reason, and revelation are taken into consideration, one will reasonably understand the limitations of Islam and its failure to supersede the veracity and preeminence of the Christian message.
xxx/ellauri186.html on line 714:
xxx/ellauri186.html on line 739:
xxx/ellauri186.html on line 744: The Quran contains material from disparate sources. Some of it is native Arab
xxx/ellauri186.html on line 746: Christianity, and especially Judeo-Christianity. Thus the Quran alludes repeatedly to the content of the Pentateuch and the Gospels. But while it is true that more Quranic material is classifiable as “Judaic” or “Christian” than as specifically “Judeo-Christian,” nonetheless the influence of the later is central; for whereas the “Judaic” and “Christian” material consists of references to “known facts,” or allusions to, and occasional retellings of, stories and legends, the Judeo-Christian material shaped the theology of the Quran.
xxx/ellauri186.html on line 750: When the boy Jesus was five years old, he was playing at the ford of a rushing stream. And he gathered the disturbed water into pools and made them pure and excellent, commanding them by the character of his word alone and not by means of a deed. Then, taking soft clay from the mud, he formed twelve sparrows. It was the Sabbath when he did these things, and many children were with him. And a certain Jew, seeing the boy Jesus with the other children doing these things, went to his father Joseph and falsely accused the boy Jesus, saying that, on the Sabbath he made clay, which is not lawful, and fashioned twelve sparrows. And Joseph came and rebuked him, saying, “Why are you doing these things on the Sabbath?” But Jesus, clapping his hands, commanded the birds with a shout in front of everyone and said, “Go, take flight, and remember me, living ones.” And the sparrows, taking flight, went away squawking. (Sparrows don't squawk, they tweet. Perhaps they were ducks?) When the Pharisee saw this he was amazed and reported it to all his friends. (Inf: 1:1-5 italics added for emphasis
xxx/ellauri186.html on line 757: Christian literature. Such legends developed in the early centuries of the Christian movement and were constantly elaborated and expanded upon from late antiquity through the Middle Ages for purposes of edification and instruction. Never mind they were lies, it's okay in fairy tales and fiction. The infancy gospel and other books like it (Protevangelium of James) were written to satisfy the imaginations and creativity of latter Christians who sought to expound upon what the nativity narratives willfully leave out.
xxx/ellauri186.html on line 762: dangerous powers, rather like Harry Potter. His words can have harsh consequences when he is angered or insulted, as when he shrivels up one boy for a quite insignificant act and strikes another dead for merely bumping into him. It is hard not to feel distaste at such stories, which seem so far removed from the Jesus of the canonical gospels, and one can even detect a degree of unease on the part of the author as he narrates them: while attempting to absolve Jesus from the blame, he more than once records the great offense which Jesus’ behavior caused, as well as the efforts of his parents to restrain him, as when Joseph asks Jesus: “Why do you do such things that these people must suffer and hate us and persecute us?” On another occasion Joseph tells Mary: “Do not let him go outside the door, for all those who provoke him die."
xxx/ellauri186.html on line 764: The Christ-child is presented as one that does not grow in wisdom and understanding but yields his sharp omnipotence at a whim on unsuspecting people and his parents. Though widely influential in Christian imagination and art, the infancy gospels were never close to canonization. They were not discussed or considered because they were known to be fictitious fables. F.F. Bruce discussing the nature of the infancy gospels remarked that
xxx/ellauri186.html on line 766: “the embellishments with which the ‘infancy gospels’ fill out the sparse details of the birth stories in Matthew and Luke are all fabricated out of whole cloth, they are not traditions of more or less dimly remembered facts; but they generated tenacious traditions of a new kind.”
xxx/ellauri186.html on line 773: The Quran’s use of the infancy story or legends built upon that story pose a special problem for Muslims apologists: the Quran is a divinely-dictated book that contains accounts of Jesus Christ found in unreliable literature some 100 to 200 years after the last book of the New
xxx/ellauri186.html on line 774: Testament was written. Such information has value when discussing the reliability of the Quran versus the historical reliability of the Christian Scriptures. The argument is stated as such:
xxx/ellauri186.html on line 776: The Quran uses the Infancy Gospel of Thomas as a historically reliable source.
xxx/ellauri186.html on line 777:
xxx/ellauri186.html on line 778:
xxx/ellauri186.html on line 779: reliable sources is a very serious defect.
xxx/ellauri186.html on line 783: The argument above and other arguments associated with the Quran’s dubious source material lend credibility to the claim that the religion built upon a less than trustworthy foundation.
xxx/ellauri186.html on line 785: The musulmans may try two wimpy objections. One possible objection would be to deny that the Quran uses the Infancy Gospel of Thomas as a historically reliable source. Rather, the Quran transcends the historical incongruities and limitations of the book and includes a story that is absolutely authoritative and without error. The historicity of Infancy Gospel would be a moot point.
xxx/ellauri186.html on line 787: The issues with this objection are triune: a) how the story is presented within the narrative, b) what the Quran says about itself, and c) what the objection implies about Allah.
xxx/ellauri186.html on line 788:
xxx/ellauri186.html on line 790: b) The Quran also claims for itself a very impeccable status: it is errorless (4:82; 18:1), eternal (85:21-22; 43:3-4), final revelation to humankind (2:2; 10:37), incomparable in beauty and elegance (29:48; 2:23), the very word of God (1:1-7), not originating in the will of Muhammad (53:1-5, 10-11) and many other things. If the Quran is truly errorless, could a historical error be possible? What if "God" is a historical error? Naah, that can't be. He said as much himself.
xxx/ellauri186.html on line 792: c) The objection might also imply something about the character of Allah and his ability to use inaccuracies or falsities within his revealed truth. What makes matters worse for the objector is the pivotal role the Quran plays within Muslim thought concerning inspiration. Islamic scholar Stefan Wild asserts
xxx/ellauri186.html on line 794: “The importance of the Qur’an for Muslims and Islam is tantamount to the importance of the person of Jesus Christ for Christians and Christianity. It has been rightly observed that the Christian concept of incarnation corresponds to what one might call “illibration” in Islam. In Christianity the divine logos becomes man. In Islam, God’s word becomes text, a text to be recited in Arabic and to be read as an Arabic book.”
xxx/ellauri186.html on line 797: nature. For it to contain any sort of error would impugn the nature of an errorless God (39:1-2; 55:1-2). A further question would be whether or not something that never happened in the passing of time can be viewed by definition “historical?”How about "epic?" This could be an example of a pseudo-book. Responses and others similar to them make the objection implausible.
xxx/ellauri186.html on line 799: Another possible objection would be to argue that the Infancy Gospel of Thomas is in fact historically reliable and that early Christians erred when they left it out of their canon.
xxx/ellauri186.html on line 803: a) Good reasons existed for rejection of canonicity for the spurious book. The book failed to meet the 5 requirements for canonicity: 1) apostolic authority (Was it written by the apostles or early eye witness news?), 2) orthodoxy (Does it line up with clear OT and NT teachings?), 3) antiquity (Has it been used within the covenant community for an extended period of time?), 4) inspiration, (Does the book make a tangible and testable claim of divine inspiration?) and 5) usage (Was it accepted by the catholic church at large?). 6) The early Church also viewed their discussions and debates surrounding the issues of canonicity as being directed and superintended by God. The determinations and deliberations concerning the canon were in some sense within the will and superintending of God working through his church.
xxx/ellauri186.html on line 805: b) Furthermore, this objection ignores the history behind the Infancy Gospels themselves and the intentions behind their creation. The Christians penning the gospels knew they were creating stories that were not meant to be read as truth or contain actual, correct historiography. How do we know? Because of 1)-5). And above all, because 6) OUR God said so (to the patriarchs (p.c.), and they should know).
xxx/ellauri187.html on line 44: Shanshanin lapsirakas mies tekee töixeen suosittelujärjestelmiä eli commending systems. Olen havainnut tässä matkan varrella että kynäilijöiden suhteen pätee sama suosittelulogiikka kuin Netflix-sarjoihin: jos olet pitänyt tästä, voisit pitää tästäkin. Jos mun inhokkirunoilijoista (tai yhtä hyvin niistä harvoista jotka ovat saaneet suosion mun silmissä) piirtäisi influensserikaavion, näkisi että ne rypälöityvät silleen siististi: sellaiset joita ällöän on pitäneet sellaisista jota ällöän sattumaa paljon useammin kuin sellaisista joista pidän, ja kääntäen. Siitäkin pitää vielä tehdä ab.html">joku kaavio...
xxx/ellauri187.html on line 59: sein Torso glüht noch wie ein Kandelaber, Sen törsö hehkuu vielä kuin kynttilänjalka,
xxx/ellauri187.html on line 83: Corbett’s chapters alternate between poet and sculptor until the pair converge, when the ambitious yet unremarkable Rilke, again in search of a master, travels to Paris to write his monograph on Rodin. Even at this early stage, he was one of many Rodin’s true believers.
xxx/ellauri187.html on line 85: Another was Clara Westhoff, the sculptor whom Rilke would later marry and repeatedly abandon on his vocational wanderings around Europe.
xxx/ellauri187.html on line 90: Few of these bullshit artists and temporary thinkers were as staunchly individualist as Rodin and Rilke. Their kinship, for better and worse, relied on a shared belief about the vocation of the artist—that it was supreme: no relationship, duty, or family obligation should get in the way of his work.
xxx/ellauri187.html on line 95: We can't really blame Ralph Freedman, Rilke's latest biographer, for writing about his subject as if Rilke were just another infuriating narcissist who kept turning up at parties.
xxx/ellauri187.html on line 99: Born in 1875 in Prague, Rilke was until he was six or seven got up in skirts by his mother, who named him René and tried to console herself for the death of an infant daughter. By the time Rilke was ten, his disappointed romantic of a mother had left his father, a kindly but ineffectual minor railway official, who had spent some years in the Austrian army unsuccessfully seeking commission as an officer. Rilke's parents decided to send the young boy to military school, a prospect that stirred the father's hopes of turning his son into a soldier. LOL. Though he later claimed to have loathed military school, the young bohemian warmly absorbed the values of discipline, valor, and self-sacrifice into his ideal of the defiant artist-hero. He skillfully foiled his father's martial expectations, and lack of funds freed the aspiring poet from his family's next plans for him: law school. In fact, though he attended several universities, soaking up lectures on diverse subjects throughout his life, he never graduated from any of them. About such a practical matter as a sheepskin, the finest German lyricist since Goethe wrote as an adolescent, "And even if I never reach my Arts degree / I'm still a scholar, as I wished to be."
xxx/ellauri187.html on line 101: W. H. Auden once remarked that would-be poets had better learn a manual trade. But Rilke was cast more in the haughty Yeatsian mold that Auden, not exactly a day laborer himself, haughtily disdained. And unlike Rilke's contemporary Franz Kafka, who performed his tasks as an insurance executive with initiative and even enthusiasm, Rilke was too frail psychologically to balance his art with the demands of full-time employment. Even a desk job in the Austrian army during the First World War, when the forty-year-old literary celebrity was conscripted, proved too much for him. After three weeks of parade-ground training and living in barracks, which nearly killed him, Rilke was assigned to the propaganda section. There his literary powers deserted him, and his frustrated superiors transferred the stunned poet to the card-filing department, where he remained for six months, until his friends interceded and got him discharged. André Malraux he was not.
xxx/ellauri187.html on line 111: First of all, it provided him with an uncanny empathy for women. His two most potent and obsessive literary images were the unrequited female lover and the woman artist struggling to find freedom and space for her work. But Rilke's liberated feminine side also gave him the gift of unabashed openness to his need and desire for the opposite sex (from women). He recalls Kierkegaard's description of Mozart's Don Giovanni, who did not calculatedly seduce, according to Kierkegaard, but desired seductively. What women found irresistible about Rilke was not the effect he had on them but the effect they had on him.
xxx/ellauri187.html on line 113: Yet to put the burden of salvation solely on relations between men and women is to make a life between stumbling, imperfect men and women impossible. Rilke had no illusions about the nature of his erotic and romantic ideal. It flowed out from and quickly ebbed back into an unappeasable inward intensity. Rilke could not love or be loved for long, except in the absence of the beloved. After a passionate affair with the brilliant and beautiful Lou Andreas-Salomé, Rilke's muse and cicerone on his Russian trips, he suffered pangs of rejection and then happily settled into a lifelong correspondence with her. He married the sculptress Clara Westhoff when he was twenty-five, lived with her and their child for a year, and then by agreement left to take up his pilgrimage again. Through periodic reunions, but mostly through a voluminous and extraordinary correspondence, they maintained what Rilke called an "interior marriage," until emotional reality banged louder and louder on their youthful experiment and they eventually grew estranged.
xxx/ellauri187.html on line 115: Rilke seems to have passed with relief from the all-consuming rites of romance to the half communion, half self-examination of writing letters, an activity that also served as a calm precursor of his art. Not surprisingly, he was one of the greatest--and most self-conscious--letter writers who ever lived. He composed missives with a devotional purposiveness. He once wrote a poem about the Annunciation in which the angel forgets what he has come to announce because he is overwhelmed by Mary's beauty. The implication seems to be that communicating through the mail would have been a more fruitful procedure.
xxx/ellauri187.html on line 117: Rilke loved absolutely, not strenuously or patiently, and therefore his love always froze up into a mirror of itself. His condition might have been tormented and tormenting--it might appear wearily obnoxious. But for Rilke the poet, modern men and women as lovers--their exalted expectations and their comi-tragic desperation--came to symbolize complex human fate in a world where vertiginous possibilities have replaced God and nature. In Rilke's Elegies especially, lovers encounter animals, trees, flowers, works of art, puppets, and angels--all images, for Rilke, of the absolute fulfillment of desire, alongside which the poet placed the tender vaudeville of imperfect human wanting. Rilke the man might have presented a painful obstruction to himself. But true ardor often springs from an essential deprivation.
xxx/ellauri187.html on line 119: Ralph Freedman gives a remarkably purposeful account of Rilke's deprivation. But he describes none of Rilke's ardor--or his honest avowals, or all the discipline and strength and health he needed to draw his life's work out of depressions, blocks, and fears, out of his contemporary-sounding struggle between a Faustian ego and an endangered self. In this biography we don't get Rilke's poetic transformations. We get only the modern condition--his and his society's--that he poetically transformed and that we've inherited.
xxx/ellauri187.html on line 123: At moments Rilke's awareness of his self-interest amid modern anxieties appears uncannily precocious: "The pressures even in the preschooler's life were often suffocating. He longed for change." How does Freedman know that? I presume he got it from one of the mature Rilke's self-dramatizing letters, letters that Freedman paraphrases tendentiously throughout the book. That approach has the effect of turning Rilke's harsh and vain self-explorations into evidence of the "traumas" that Rilke spent a life riddled with "failure" denying. Indeed, Freedman writes enigmatically about "Rilke's pattern of living through failure as part of a process that turns denial into poetic art." I'm not sure what that means, but it sounds like success to me.
xxx/ellauri187.html on line 125: But no--if, for Freedman, Rilke is a slick little engine of self-advancement, he is also "thin-skinned," "fragile," "depressed," "thwarted," "troubled," "distraught," "schizophrenic," and "almost suicidal," and he suffered from "hysteria," "anxiety," and "insecurity." This poet seems so tightly shackled to his inner condition that we wonder how he found the freedom to make his art. Freedman himself only occasionally glances at Rilke's art, and then with considerable lack of charm, not to say comprehension ("Still addressing the woman's genitals in confrontation with the man's, Rilke weighed in with his most devastating critique of death's dialectic").
xxx/ellauri187.html on line 127: Freedman's Rilke is an almost wholly psychologized being. He has little existence outside his leaden states of mind. We rarely hear about the rich medley of artistic and intellectual influences on him--amazingly, Simmel's "The Adventurer" never comes up. This is an extreme approach to the telling of a poet's life, but Freedman has a method to his extremism. As in a rash of recent despoiling biographies--John Fuegi's life of Brecht, Michael Shelden's of Graham Greene, Ronald Hayman's of Thomas Mann, to name just three--the author shortly puts his cards on the table: in this case we are going to meet Rilke the anti-Semite, Rilke the secret homosexual, Rilke the sexist.
xxx/ellauri187.html on line 129: The first strut of biographical art to buckle under such an avenging mission is language. "Death emasculates," Freedman reports dishearteningly. He describes one doubly unlucky fellow as being "fatally electrocuted." We find Rilke seeking the "panacea of a cure." Women almost never give birth--they just "birth." Clara, Rilke's wife, "was the messenger but also the transparent glass and reflecting mirror of Rilke's depression." And what a shame that a sentence like this should appear in a book about a poet's life: "Like garden flowers opening their petals early only to wither quickly, Italy's current art avoided the hard surface required for effective poetry." It's as if, somewhere in the deeper regions of his writing self, Freedman knows that Rilke wasn't any of the bad things his biographer says he was.
xxx/ellauri187.html on line 131: One ugly phrase in a personal letter, for instance (out of a vast personal correspondence), referring to Franz Werfel as a "Jew-boy," and some murky generalities about Werfel's "Jewish attitude toward his work," do not an anti-Semite make. Rilke cherished the many Jews he knew, including Simmel; he enjoyed reading the Hasidic philosopher Martin Buber and steeped himself in Jewish Scripture, claiming that Judaism was closer than Christianity to God. He also remained a lifelong champion of Werfel's work. And a reader discovers buried deep in Freedman's footnotes that Rilke wrote the offending letter to the poet Hugo von Hoffmannsthal, a good friend and an important patron. Hoffmannsthal was also Jewish, and he shared Rilke's negative views on the superambitious Werfel, who emigrated to America and, in 1941, published The Song of Bernadette, a novel about a miracle at Lourdes. Freedman doesn't mention that about five months after Rilke wrote the letter to Hoffmannsthal, along with a nearly identical letter to his patron Princess Marie von Thurn und Taxis, Rilke again wrote similar letters to the two of them praising Werfel's poetry so exuberantly that they almost sound like retractions of his first letters.
xxx/ellauri187.html on line 133: Why would an anti-Semite extol a Jewish poet to two of the most powerful and influential figures in Central European literary culture--to his own patrons? To paraphrase that great Jewish philosopher Thomas Aquinas, When you meet a contradiction, make a distinction. But Freedman builds from the surface contradiction. For Rilke, he writes, "a cultural and sometimes even a social anti-Semitism was part of daily existence." Yet aside from the letter to Hoffmannsthal, he offers no evidence for that litigable assumption, though he does inform us, with a smug and bizarre knowingness, that one of Rilke's Jewish lovers later died at Auschwitz.
xxx/ellauri187.html on line 137: Well, so what if Rilke happened to be homosexual? I don't see what Freedman thinks he is gaining by making a near-assertion and then failing to prove it. If there are readers who might be obscurely benefited by the revelation of Rilke's homosexuality, they'll be disappointed. If there are readers whose identity rests on the affirmation of Rilke's heterosexuality, they will be shaken and then cheered. If there are readers who couldn't care less about the whole matter, they'll be bored. Meanwhile, Rilke's ghost drums its fingers on some eternal windowsill, waiting patiently to be evoked.
xxx/ellauri187.html on line 139: This is formidable revisionism. The cumulative effect of such a distortion of truth to an admirable, if sadly misplaced, idea of redemption and redress is to make Freedman's biography read like a forced confession. But the beating heart of Freedman's interminable deconstruction is Rilke the sexist. Rilke's extraordinary sensitivity to women, his admiration and need for strong and intelligent women, women's love for Rilke--these facts Freedman brusquely mentions only to knock down. What he wants is to prove that Rilke was a spirited accomplice in European society's subjugation of women. He writes,
xxx/ellauri187.html on line 145: If the adolescent Rilke broke up with his adolescent girlfriend, Valerie von David-Rhônfeld, he was a treacherous seducer. Freedman quotes copiously from David-Rhônfeld's embittered memoirs--published shortly after Rilke's death--to posit a pattern in Rilke's personality. "I came to love that poor unfortunate creature," David-Rhônfeld recalls about her teenage sweetheart, "whom everyone avoided like a mangy dog." For Freedman, this vindictive picture of Rilke provides the "clue" to Rilke's "isolation."
xxx/ellauri187.html on line 149: Rilke's most benevolent patron, Princess Marie von Thurn und Taxis, was wise enough both to nurture Rilke's gift and to keep her distance from her complicated protégé. An unblinking observer of Rilke's life, she was able to see his liaisons for what they were. And she knew how Rilke's acute sensitivity to his own condition, combined with his talent for self-pity, often landed him in the arms of the wrong people: "You must always be seeking out such weeping willows, who are by no means so weepy in reality, believe me--you find your own reflection in those eyes." But Freedman, doggedly indifferent to the available evidence, makes Rilke's lovers and women friends out to be helpless victims of a smooth seduction machine.
xxx/ellauri187.html on line 151: As for the centerpiece of Freedman's argument for Rilke's sexism--he "abandoned" Clara and their daughter, Ruth--here he portrays Clara, too, as if she were Tess of the D'Urbervilles. On the contrary. Clara enthusiastically seconded Rilke's definition of two artists wedded as each, in Rilke's cautiously ambiguous phrase, "the guardian of the other's solitude." After Rilke left for Paris, she placed Ruth with her wealthy and supportive parents and went on a pilgrimage to Egypt, among other places. Like Rilke, the adventurous Clara had a fascinating life--I don't know why Freedman didn't write her biography. Women artists suffered in Rilke's society, but not because of Rilke.
xxx/ellauri187.html on line 182: In September 2006, Siegel was suspended from The New Republic after an internal investigation determined he was participating in misleading comments in the magazine's "Talkback" section in response to criticisms of his blog postings at The New Republic's website. The comments were made through the device of a "sock puppet" dubbed "sprezzatura", who, as one reader noted, was a consistently vigorous defender of Siegel, and who specifically denied being Siegel when challenged by another commenter in "Talkback". In response to readers who had criticized Siegel's negative comments about TV talk show host Jon Stewart, 'sprezzatura' wrote, "Siegel is brave, brilliant, and wittier than Stewart will ever be. Take that, you bunch of immature, abusive sheep". The New Republic posted an apology and shut down Siegel's blog. In an interview with the New York Times Magazine, Siegel dismissed the incident as a "prank". He resumed writing for The New Republic in early 2007.
xxx/ellauri187.html on line 195: Getting to the point wasn’t exactly Rilke’s forte. It may not be fair to expect that of any poet, especially one born in 1875 and swimming in the currents of the Symbolists. Rilke’s flowery — and daresay twee — verses do not jibe with today’s tastes for cut-and-dry clarity, blasé irony, and Tweet-able brevity. But that’s precisely why Rilke is enjoying somewhat of a posthumous comeback. He offers what Twitter can’t.
xxx/ellauri187.html on line 197: But why did aging Rodin in his 60s capture Rilke’s imagination at the turn of the last century? It’s hard to see at first. What made Rodin radical then is no longer radical today. In his “Self-Portrait” (1890), Rodin grimaces amidst rough marks. The picture emblematizes how Rodin heralded raw and unpolished sculptures that were strikingly modern. It was a breath of fresh air since most of early-19th-century sculpture was smooth, neoclassical, and to be harshly honest, predictably dainty. Charles Baudelaire lamented this nadir in 1846 when he wrote his provocative essay “Why Sculpture is Boring.” Rodin went on to prove Baudelaire wrong. He showed how sculpture could be modern with distorted, coarse, rough textures. Rodin knocked the idealized body off its pedestal. And the modern sculptors that came after him saw no reason to put it back.
xxx/ellauri187.html on line 199: The pair first met outside Paris on Rodin’s country estate in September of 1902. Rilke, 26, took on a project as an art critic to write a German monograph on Auguste Rodin, at the time 61. Neither probably expected they would hit it off as much as they did. But long talks about art, and how to cultivate a work ethic bonded them together. Ten days into his initial stay on Rodin’s estate, Rilke wrote Rodin an affectionate letter confessing their dialogue’s intense effect. Rodin offered the young poet an open invitation to observe his studio for the next four months. During that time, Rilke not only gleaned insights for his monograph, but discovered how to be a better poet.
xxx/ellauri187.html on line 203: One of the more amusing examples is how Rodin said good night to Rilke. Rather than “bonne nuit,” Rodin would say, “bon courage,” roughly translated to “show courage” or “have good courage,” Or "chins up", but this idiomatic expression is hard to translate. While an unusual way to say good night, Rodin was trying to telegraph to Rilke that he would need to be courageous as he prepared for the night's inevitable challenges.
xxx/ellauri187.html on line 205: Predictably, the honeymoon didn’t last forever. A row over a letter Rilke wrote to one of Rodin’s contacts without permission in April 1906 aroused Rodin’s suspicion, so he fired Rilke. But an indelible impression was nevertheless left on the poet.
xxx/ellauri187.html on line 207: After a period of silence following the 1906 firing, Rilke and Rodin rekindled in August of 1908. Rilke was now living with Isadora Duncan and other artists in an abandoned convent in Paris, which Henri Matisse had converted into a school and commune. Rodin met Rilke there, spent hours catching up, buried the hatchet, and decided to move in the following month. After the sculptor’s death, the building became Paris’s Rodin Museum.
xxx/ellauri187.html on line 211: Rilke loved metaphor unabashedly — even though some of his verses risk feeling
xxx/ellauri187.html on line 219: We will never know whether Rilke had Rodin in mind when he wrote. But it’s undeniable a lot went well when he met Rodin. And while an artist taking on a protégé is not unique, that Rodin and Rilke bonded despite differing languages, ages, and artistic disciplines is noteworthy. As Rilke wrote to Kappus, “in the deepest and most important places, we are unspeakably alone; and many things must happen, many things must go right, a whole dark constellation of events must be fulfilled, for one human being to successfully enter another. ”
xxx/ellauri187.html on line 245: sie aber haben sich erstaunt gestreckt ne ovat hämmästyxissään ojentautuneet
xxx/ellauri187.html on line 267: Saramagon vanhemmat olivat José de Sousa ja Maria de Piedade. Mistä se Saramago nimi tuli? Hän vietti pitkiä aikoja lapsuudestaan lukutaidottomien äidinpuoleisten isovanhempiensa luona. Hän kävi muutaman vuoden oppikoulua, mutta joutui perheen rahatilanteen vuoksi siirtymään ammattikouluun. Sielläkin opetettiin kirjallisuutta, ja valmistuttuaan Saramago alkoi viettää iltojaan Lissabonin kaupunginkirjastossa työskennellen päivisin autokorjaamossa.
xxx/ellauri187.html on line 275: Portugal's 25 April 1976 constitution reflected the country's 1974–76 move from authoritarian rule to provisional military government to a representative democracy with some initial Communist and left-wing influence. The military coup in 1974, which became known as the Carnation Revolution, was a result of multiple internal and external factors like the colonial wars that ended in defeats, removing the dictator, Marcelo Caetano, from power. The prospect of a communist takeover in Portugal generated considerable concern among the country's NATO allies. The revolution also led to the country abruptly abandoning its colonies overseas and to the return of an estimated 600,000 Portuguese citizens from abroad. The 1976 constitution, which defined Portugal as a "Republic... engaged in the formation of a classless society," was revised in 1982, 1989, 1992, 1997, 2001, and 2004.
xxx/ellauri187.html on line 286: Jerome's Against Helvidius (c. 383) paved the way for aspects of future Josephite devotion with his assertion that Joseph was always a virgin. Poor guy. The earliest record of a formal devotional following for Joseph in the Western Church is in the abridged Martyrology of Rheinau in Northern France, which dates to the year 800. References to Joseph as nutritor Domini ("educator/guardian of the Lord") from the 9th to the 14th centuries continued to increase as Mariology developed, and by the 12th century, along with greater devotion to Mary, the writings of the Benedictine monks began to foster a following for Joseph and they inserted his name in their liturgical calendars and their martyrology.
xxx/ellauri187.html on line 290: In the 15th century, major steps were taken by Bernardine of Siena, Pierre d'Ailly, and Jean Gerson, the chancellor of the Cathedral of Notre Dame, Paris. Gerson wrote a lengthy treatise in French titled Consideration sur Saint Joseph and a 120-verse poem in Latin about Saint Joseph. In 1416 to 1418, Gerson preached sermons on Saint Joseph at the Council of Constance in which he borrowed heavily from Marian themes.
xxx/ellauri187.html on line 292: The growth of the following of Joseph is manifested with the earliest church dedicated to him in Rome, San Giuseppe dei Falegnami (St. Joseph of the Carpenters), constructed in 1540 in the Forum Romanum, above the prison that by tradition had held the Apostles Peter and Paul. The spread of his following is then shown by the publication of the first Litany of St. Joseph in Rome in 1597 and the introduction of the Cord of St. Joseph in Antwerp in 1657. These were then followed by the Chaplet of St. Joseph in 1850, and the Scapular of St. Joseph of the Capuchins which was approved in 1880. The formal veneration of the Holy Family began in the 17th century by Mgr François de Laval.
xxx/ellauri187.html on line 346: Sofi jatkoi kirjoittamista ja julkaisi seuraavan kirjansa Baby Jane vuonna 2005. Kirja käsittelee paniikkihäiriöitä kahden naisen välisessä parisuhteessa, ja tähänkin teokseen Sofi otti piirteitä omasta elämästään.
xxx/ellauri187.html on line 370: In 1921 Groddeck published his first psychoanalytic novel, Der Seelensucher. Ein psychoanalytischer Roman, later published in English as "The Seeker of Souls". After reading it and promoting its publication Freud commended Groddeck to the Berlin Psychoanalytic Association. Ein gewisser Alfred Polgar in his comprehensive review (Berliner Tageblatt, 20 December 1921) found "nothing comparable among German books" and felt reminded of Cervantes, Swift, und Rabelais.
xxx/ellauri187.html on line 375: Now I think we shall gain a great deal by following the suggestion of a writer who, from personal motives, vainly asserts that he has nothing to do with the rigours of pure science. I am speaking of Georg Groddeck, who is never tired of insisting that what we call our ego behaves essentially passively in life, and that, as he expresses it, we are "lived" by unknown and uncontrollable forces. We have all had impressions of the same kind, even though they may not have overwhelmed us to the exclusion of all others, and we need feel no hesitation in finding a place for Groddeck's discovery in the structure of science. I propose to take it into account by calling the entity which starts out from the system Pcpt. and begins by being Pcs. the "ego", and by following Groddeck in calling the other part of the mind, into which this entity extends and which behaves as though it were Ucs., the "id". (Freud 1927/1961, 13).
xxx/ellauri187.html on line 378: Groddeck eventually had acrimonious disagreement with Freud about the definition and declension of the It/Id/das Es. Groddeck regarded the ego as an extension or a mask for the id, whereas Freud regarded them as separate constructs.
xxx/ellauri187.html on line 384: Jönsy toiveikkaana uskoo vielä apinaan ja ezii esikuvia, hienoja ihmisiä. Mirkku-tätikin ihaili tuntemiaan fixuja ihmisiä: tuomareita, hammaslääkäreitä, pankinjohtajia. Mä olen epäilevä Tuomas, tai pikemminkin crackpot vaippahousu Diogenes, joka hakee lyhdyn kanssa edes yhtä tahratonta hyvistä, kyynisesti toivoen en löytäväni kuin verkonpaikkaaja. Yxi Jönsyn ehdokkaista olis tää Dietrich Bonhoeffer. Eipä siis kun googlettamaan, löytyisikö siitäkin kuitenkin joitain fläkkejä, jokaisessa siassahan on ainaskin vähän likaa kyljessä. Se johtuu vanhasta Aatamista, jota genomissaan kaikki kantavat, paizi tietysti Jeesus, sen äiti Maaria ja sen isoäiti Anna, jotka ovat Gabrielin siittämiä. (Hmm, jotain perisynnin dna-pätkiä saattaa silti olla pussiin pujahtanut Annan äidin puolelta.)
xxx/ellauri187.html on line 447: Amerikkalaisten näkökulmasta she was an American computer scientist and manager, who emigrated to the US from Germany after the Second World War. She was also notable as the fiancée of the German Protestant theologian and Resistance worker Dietrich Bonhoeffer, eighteen years her senior.
xxx/ellauri187.html on line 511: Quo usque abutere patientia nostra?
xxx/ellauri187.html on line 547: Palaan nyt pitkiin proosariveihin, kun tulee asiaa. Usko on luja luottamus, se on pelissä mallinnettu informaatiojoukoilla, eli mun mallissa mahdollisilla maailmoilla, joiden joukossa voi olla mahdottomia, jotta voi uskoa siihen mitä ei näe ja muuhun absurdiin.
xxx/ellauri187.html on line 570: “Our concern and solidarity is first with victims of harassment, and with the right of all staff and students to work in a healthy and safe environment,” the letter said. “And while we also recognize the possibility of rehabilitation, it can only be at the end of a process that begins with an acknowledgement of the offense, and taking responsibility for the harm caused.”
xxx/ellauri187.html on line 575: "Hopefully people have learned something from this deplorable incident," he said. "If you get thrown out from one place, don't give up, there is a chance of getting a 25 year sinecure from another."
xxx/ellauri187.html on line 592: Mitzpah oli aivan selkeästi rajapyykki Laabanin ja Jaakobin reviirien rajalla. Siitä on sittemmin kaunisteltu jonkinlainen terveysside. Sellainen on nyt neuvoteltavana ja Moskovan ja Kiovan Venäjien välillä. Erimielisyyttä on vielä borshtsh-keiton alkuperästä ja Kiovan kanasta.
xxx/ellauri187.html on line 616: Vanha nimike Uusi nimike aamiaisemäntä aamiaisvastaava, aamiaistyöntekijä korjausmies ajoneuvot: asentaja, korjaaja;
xxx/ellauri187.html on line 635: maatalousyrittäjä, maaseutuyrittäjä, pelinhoitajaveturimies veturinkuljettaja vuoroesimies vuorovastaava, vuoropäällikkö konevahtimies yleisesti: konevahti, koneenvalvoja. Huom, merenkulussa konevahtimies on ammattipätevyys. ympäristörakennusmies ympäristörakentaja äänimies ääniteknikko, äänityöntekijä
xxx/ellauri187.html on line 647: Between October of 1955 and December of 1956, a total of five White children, 3 young boys (two brothers and a friend) and 2 teenage sisters were abducted and murdered in a manner which was suggestive of Jewish ritual sacrifice, the liturgical object of which is to obtain Gentile blood to mix with the matzoh used in several esoteric Jewish religious ceremonies such as Purim, Passover, and Kol Nidre at Yom Kippur.
xxx/ellauri193.html on line 46: People with “dark personality traits”, such as psychopathy or narcissism, are more likely to be callous, disagreeable and antagonistic in their nature. Such traits exist on a continuum – we all have more or less of them, and this does not necessarily equate to being clinically diagnosed with a personality disorder.
xxx/ellauri193.html on line 48: Traditionally, people who are high in dark traits are considered to have empathy deficits, potentially making them more dangerous and aggressive than the rest of us. But we recently discovered something that challenges this idea. Our study, published in Personality and Individual Differences, identified a group of individuals with dark traits who report above-average empathic capacities – we call them “dark empanzees”.
xxx/ellauri193.html on line 58: Empathy can refer to the capacity to share feelings, namely “affective empathy” (if you are sad, I also feel sad). But it can also be the ability to understand other people’s minds, dubbed “cognitive empathy” (I know what you think and why you are feeling sad).
xxx/ellauri193.html on line 65: We asked almost 1,000 people to complete assessments, based on questionnaires, on the dark triad and empathy. We then used a method called latent profile analysis that allows you to establish clusters of people with different profiles of certain trait combinations.
xxx/ellauri193.html on line 66: As expected, we found a traditional dark triad group with low scores in empathy (about 13% of the sample). We also found a group with lower to average levels across all traits (about 34% were “typicals”) and a group with low dark traits and high levels of empathy (about 33% were “empaths”). However, the fourth group of people, the “dark empaths”, was evident. They had higher scores on both dark traits and empathy (about 20% of our sample). Interestingly, this latter group scored higher on both cognitive and affective empathy than the “dark triad” and “typical” groups.
xxx/ellauri193.html on line 68: We then characterised these groups based on measures of aggression, general personality, psychological vulnerability and wellbeing. The dark empanzees were not as aggressive as the traditional dark triad group – suggesting the latter are likely more dangerous. Nevertheless, the dark empanzees were more aggressive than typicals and empanzees, at least on a measure of indirect aggression - that is, hurting or manipulating people through social exclusion, malicious humour and guilt-induction. Thus, although the presence of empathy was limiting their level of aggression, it was not eliminating it completely.
xxx/ellauri193.html on line 70: In line with this notion, empanzees were the most “agreeable” (a personality trait showing how nice or friendly you are), followed by typicals, then dark empanzees, and last dark triads. Interestingly, dark empanzees were more extroverted than the rest, a trait reflecting the tendency to be sociable, lively and active. Thus, the presence of empathy appears to encourage an enjoyment of being or interacting with people. But it may potentially also be motivated by a desire to dominate them.
xxx/ellauri193.html on line 74: Though the aggression reported by the dark empanzees was not as high as the traditional dark triad group, the danger of this personality profile is that their empathy, and likely resulting social skills, make their darkness harder to spot. We believe that dark empanzees have the capacity to be callous and ruthless, but are able to limit such aggression.
xxx/ellauri193.html on line 78: We are continuing our quest to find out more about the characteristics of the dark empanzees in relation to other psychological outcomes. For example, we are interested in their risk taking, impulsivity or physically aggressive behaviour. We also want to understand how they process emotions or facial expressions, or how they perceive and react to threats.
xxx/ellauri193.html on line 80: We are currently replicating and extending some of our findings using the dark tetrad instead. Our results are yet to be published, but indicate there are two further profiles in addition to the four groups we’ve already identified. One is an “emotionally internalised group”, with high levels of affective empathy and average cognitive empathy, without elevated dark traits. The other shows a pattern similar to autistic traits – particularly, low cognitive empathy and average affective empathy in the absence of elevated dark traits.
xxx/ellauri193.html on line 82: We are hoping this research may be able to shift our understanding of empathy in the context of the dark traits.
xxx/ellauri193.html on line 174: Motshwele earlier said he was at the funeral of his brother’s wife that day, when he heard about his girlfriend’s infidelities. This angered him so much that he decided there was no more sense in her living either.
xxx/ellauri193.html on line 182: "It is understandable and human that one would be angry, disappointed and hurt if you found out your partner of 12 years had been unfaithful. There was also a measure of provocation from the deceased when she threw a plate at the accused."
xxx/ellauri193.html on line 195: He said he grabbed her and saw that her mouth was blue.
xxx/ellauri193.html on line 204: Nato con una malformazione fisica che lo costringeva a zoppicare (da cui il soprannome ciotto, ossia "zoppo"), era figlio di Malatesta da Verucchio e fratello di Paolo, Malatestino e Maddalena. Il mourut en 1304 après avoir assumé cinq fois la charge de podestat. Son caractère énergique, son habilité militaire et sa déformation physique ont contribué à le décrire comme un homme sanguinaire et vindicatif.
xxx/ellauri193.html on line 213: In some countries, notably France, crime passionnel (or crime of passion) was a valid defense to murder charges. During the 19th century, some such cases resulted in a custodial sentence for the murderer of two years. After the Napoleonic code was updated in the 1970s, paternal authority over the members of the family was ended, thus reducing the occasions for which crime passionnel could be claimed.[citation needed] The Canadian Department of Justice has described crimes of passion as "abrupt, impulsive, and unpremeditated acts of violence committed by persons, who have come face to face with an incident unacceptable to them, and who are rendered incapable of self-control for the duration of the act."
xxx/ellauri193.html on line 215: Crimes of passion are often committed against women due to beliefs about female sexuality and are often present in societies dominated by strong double standards related to male and female sexual behaviors, particularly related to premarital sex and adultery. Indeed, with regard to adultery, many societies, such as Latin American countries, have been dominated by very strong double standards regarding male and female adultery, with the latter being seen as a much more serious violation. Such ideas were also supported by laws in the West; for example, in the UK, before 1923, a man could divorce solely on the wife's adultery, but a woman had to prove additional fault (eg. adultery and cruelty). Similarly, passion defenses to domestic murders were often available to men who killed unfaithful wives, but not to women who killed unfaithful husbands (France's crime of passion law, that was in force until 1975, is an example).
xxx/ellauri193.html on line 217: In traditional societies, women could not complain about mistresses, concubines, and in many cultures even other wives (such as polygyny); whereas male sexual jealousy was recognized as the highest emotion that could justify even murder. The recognized license of the Ancient Greek husband may be seen in the following passage of the pseudo-Demosthenic Oration Against Neaera: "We keep mistresses for our pleasures, concubines for constant attendance, and wives to bear us legitimate children and to be our faithful housekeepers. Yet, because of the wrong done to the husband only, the Athenian lawgiver Solon allowed any man to kill an adulterer whom he had taken in the act.''
xxx/ellauri193.html on line 222: An honor killing (American English), honour killing (Commonwealth English), or shame killing is the murder of an individual, either an outsider or a member of a family, by someone seeking to protect what they see as the dignity and honor of themselves or their family. Honor killings are often connected to religion, caste and other forms of hierarchical social stratification, or to sexuality, and those murdered will often be more liberal than the murderer rather than genuinely "dishonorable". Most often, it involves the murder of a woman or girl by male family members, due to the perpetrators' belief that the victim has brought dishonor or shame upon the family name, reputation or prestige. Honor killings are believed to have originated from tribal customs. They are prevalent in various parts of the world, as well as in immigrant communities in countries which do not otherwise have societal norms that encourage honor killings. Honor killings are often associated with rural and tribal areas, but they occur in urban areas too.
xxx/ellauri193.html on line 247: In an understandable effort to free Mr. Seib, the reporter's family, according to a UPI report in The Post Feb. 4, announced: "We want to stress his Catholic background, his German Volga background, his ethnic background." Further, "His upbringing did not have anything to do with the type of person who would spy for anybody." The Iranians chimed in to the effect that "mistakes and misunderstandings" played a major role in Mr. Seib's detention.
xxx/ellauri193.html on line 275: Hän on kuitenkin edelleen levittänyt salaliittoteoreetikoiden ja Venäjän valheellista teoriaa, jonka mukaan Yhdysvallat rahoittaisi biologisten aseiden laboratorioita Ukrainassa. Vahvistuksena väitteelleen hän pitää alivaltiosihteeri Victoria Nulandin lausuntoa, että Ukrainassa on laboratorioita, joissa tehdään biologista tutkimusta USA:n rahoituxella.
xxx/ellauri193.html on line 306: Carlson has been a leading voice of white grievance politics. His remarks on race, immigration, and women – including slurs he said about kinky pubic hair between 2006 and 2011 (which resurfaced in 2019) – have for some reason been described as racist and sexist, as have his advertiser boycotts in Tucker Carlson Show. As of July 2021, his was the most-watched cable news show in the United States.
xxx/ellauri193.html on line 326: "Wingnut", wing nut or wing-nut, is a pejorative American political term referring to a person who holds extreme, and often irrational, right wing political views. In 2015, Nobel Prize-winning economist Paul Krugman wrote in his The New York Times column about "wingnut warfare".
xxx/ellauri193.html on line 331: In 1999, Carlson interviewed then-Governor George W. Bush for Talk magazine. He described Bush fucking Karla Faye Fucker (who was subsequently executed in Bad Bush's state of Texas) and frequently using the word "fuck" while at it. The piece led to bad pubic hair day for Bush's 2000 presidential campaign. Bush claimed that "Mr. Carlson misread, mischaracterized me. He's a fucking good reporter, he just misunderstood about how seriously in need I was. Fuck, I like the death penalty, seriously. Turns me on." Among liberals, Carlson's piece received praise, with Democratic consultant Bob Shrum calling it "vivid".
xxx/ellauri193.html on line 337: The judges agreed with Fox News's defense that reasonable viewers would have "skepticism" over statements on dogs Carlson makes on its show, as he often engages in "exaggeration" and "non-literal commentary" and that Carlson is not "stating actual facts" on its show.
xxx/ellauri193.html on line 338: By October 2020, Tucker Carlson Tonight averaged 5.3 million viewers, with the show's monthly average becoming the highest of any cable news program in history at that point.
xxx/ellauri193.html on line 341: Carlson opposes abortion and has said it is the only political issue he considers non-negotiable. It is not clear if it was said in jest.
xxx/ellauri193.html on line 353: In reality, the Ukrainian Ministry of Health and the U.S. Department of Defense signed an agreement in 2005 to prevent the spread of technologies and pathogens that might be used in the development of biological weapons. New laboratories were established to secure and dismantle the remnants of the Soviet biological weapons program, and since then have been used to monitor and prevent new epidemics, following the example set by Wuhan labs and by Zignal Labs, a SaaS-based media intelligence software service company that serves marketing and public relations departments. It was founded in 2011 and is headquartered in San Francisco, and specialises in cyber wingnut warfare.
xxx/ellauri193.html on line 355: The "bioweapons labs" claim has also been refuted by the US, Ukraine, the United Nations, and the Bulletin of the Subatomic Scientists. It was founded by former Manhattan Project scientists as the Bulletin of the Atomic Scientists of Chicago on the profits of the atomic bombings of Hiroshima and Nagasaki. The organization is also the keeper of the internationally recognized Doomsday Clock, the time of which is announced each January.
xxx/ellauri193.html on line 357: about-us/board-of-sponsors/">Pelkkiä länkkäreitä näyttää olevan ydinbulletiinin sponsoreina tällä hetkellä. UN tuoli Abdulla Shahid tervehtii Malediiveilta. Malediivit saa aika paljon rahaa maailmanpankilta. Ne on GDP-taulukossa mediaanilla.
xxx/ellauri193.html on line 377: Fox has disputed Ms. Grossberg’s claims, and Mr. Carlson hasn’t said anything publicly about the case. Thanks for reading The Times. Subscribe to The Times. [pst! carlsons-program-brought-in-far-more-ad-revenue-than-other-fox-prime-time-shows.]
xxx/ellauri193.html on line 390: Rogozhin oli se Idiootin "seitan is greit" tyyppi. No olihan Rogozhin selvästi vetävämpi kuin alituiseen pyörtyilevä Dos- siis Myshkin, se hiirulainen. Pintselsaba.
xxx/ellauri193.html on line 400: Gordimer had a daughter, Oriane (born 1950), by her first marriage in 1949 to Gerald Gavron, a local dentist, from whom she was divorced within three years. In 1954, she married Reinhold Cassirer, a highly respected art dealer who established the South African Sotheby's and later ran his own gallery; their "wonderful marriage" lasted until his death from emphysema in 2001. Their son, Hugo, was born in 1955, and is a filmmaker in New York, with whom Gordimer collaborated on at least two documentaries. Olikohan Gavron ja Cassirer juutalaisia? Ernst Cassirer oli (Cassirer tarkoittaakin kasööri), ja Gavron kuulostaa heprealta. Joku Laurence Gavron löysi Senegalista mustia kipapäitä heimoveljiä, mutta rabbit eivät hyväxyneet niitä.
xxx/ellauri193.html on line 404: In addition to those disagreements, Roberts criticises Gordimer's post-apartheid advocacy on behalf of black South Africans, in particular her opposition to the government's handling of the AIDS crisis, as paternalistic and hypocritical white liberalism. The biography also stated that Gordimer's 1954 New Yorker essay, "A South African Childhood", was not wholly biographical and contained some fabricated events.
xxx/ellauri193.html on line 406: The House Gun (1998) was Gordimer's second post-apartheid novel. It follows the story of a couple, Claudia and Harald Lingard, dealing with their son Duncan's murder of one of his housemates. The novel treats the rising crime rate in South Africa and the guns that virtually all households have, as well as the legacy of South African apartheid and the couple's concerns about their son's lawyer, who is black and pompous and has an irritating mannerism of saying eh-ahe or ah-heh, with a hat on the e.
xxx/ellauri193.html on line 408: I was ready to chuck Nadine until I read that she was a commie and sided with the Philistines on the Arab-Israeli conflict. But she didn't boycott the pen pal meeting dammit! The Palestinian Campaign for the Academic and Cultural Boycott of Israel (PACBI) strongly criticized South African author Nadine Gordimer for ignoring calls to boycott the Israeli-hosted International Writers' Festival. Oh Nadine, why can't you be true! She went to this pen pal meeting in Israel 2009 and said:
xxx/ellauri193.html on line 410: Archbishop Desmond Tutu told me not to come, but I felt like coming. The way people are treated in the occupied territories is exactly the way the blacks were treated in South Africa. The one-state solution is not on the negotiating table. A two-state solution, hammered out with great difficulty and consternation, is the only answer.
xxx/ellauri193.html on line 422: But I (i.e. Mervin Aubespin) did not agree and stood up and said that the newspapers I was familiar did no such thing. That freedom of the press was a reality in the United States and if you didn't like what was printed there were ways to voice your opinion without penalty. I also warned about the unfairness of painting whole groups of people with one brush.
xxx/ellauri193.html on line 424: So what Winnie? That has nothing to do with Nadine's suggestion. Freedom is power to stop those who want to stop you from getting what you want, that is what freedom is all about. You are welcome to voice your opinion but the question is who gets the listeners and viewers. For that you need power, which in American English is spelled "m-o-n-e-y".
xxx/ellauri193.html on line 426: I could best describe her as a tiny person with a big heart. Myself I am just the opposite. She was born in South Africa to activist Jewish parents who were concerned about the poverty and discrimination faced by black people in South Africa. Oops, her mother was a goy, but aanyway. I am purdy high yaller myself.
xxx/ellauri193.html on line 428: Her home was close to Mandela, "just a bit down the street," and with a laugh she told me about the times after Mandela and his wife Winnie had separated that he would call and invite himself to dinner at her home. "Really he was just lonesome and wanted someone to talk to. Someone he felt comfortable with. An old friend like me," she said. Not bad for a woman who only spent only one year at the University of the Witwatersrand.
xxx/ellauri193.html on line 468: Mr Fox called both Mr Blake and the former RuPaul’s Drag Race contestant, whose real name is Colin Munro Seymour, “paedophiles”, in an exchange about Sainsbury’s decision to celebrate Black History Month.
xxx/ellauri193.html on line 471:
xxx/ellauri193.html on line 489: where do the taboos really
xxx/ellauri193.html on line 557: Nadine's problem is that she states platitudes in artistic terms. She even goes to say they are the most reliable truths of all. Fair enough, but they are no less cliches even so. Nadine saarnaa kuin leipääntynyt pastori: nain on meidankin elamassamme.
xxx/ellauri193.html on line 559: Duncan tehtiin penetroimalla ja spermalla, hyi elukkamaista ja likaista, Jumalan poika sikisi pelkästä pyhästä hengestä, kukaan ei käynyt Marjan pukilla, ellei sitten Gabriel. Mutta onko enkeleillä kikkeleitä, kun perseetkin on tervatut? No ehkä etupuoli on silti juhlakunnossa.
xxx/ellauri193.html on line 591: Ladies and gentlemen, we have a tie! That’s probably not how they announced it back in October of 1974. A tie is not even the proper term for the rare occasions when the Nobel Prize in Literature’s gone to two people at once. Sharing the honor is the phrase that seems to crop up, and these shared honors look like political moves—when the prize is going to a country that the Nobel committee might not get back to in a while. (The novelist António Lobo Antunes, for example, was reportedly heartbroken when the Nobel went to José Saramago, because he knew they weren’t going to give it to Portugal again in his lifetime.) Still, there’s something about a shared prize that feels slighting, the A-minus of literary glory. I picture scenes like this:
xxx/ellauri193.html on line 596: But it’s not just the imaginary humiliations. There’s just something off-putting about deciding that two bodies of work are of exactly equal merit. I’m all for the notion that literature is such a varied seascape that it’s impossible to get your bearings, let alone arrange things in order; and I’m comfortable with the idea that, of course, some writers are better than others. But once the scorekeeping gets specific, it just feels wrong. What’s better, Guernica or Citizen Kane? The Velvet Underground and Nico or really good Mexican food? The Great Gatsby or your best friend in high school? These are ridiculous questions, and the fairest answer—ladies and gentlemen, it’s a tie!—somehow muddies all the contestants, even the enchiladas.
xxx/ellauri193.html on line 598: The Swedes feel differently, though. The presentation speech lays out a “cut-out silhouette of two remarkable literary profiles,” drawing parallels between two writers whose work is not very similar, but whose lives curiously are. Both Eyvind Johnson and Harry Martinson come from hardscrabble backgrounds and emerged as unlikely, startling literary figures. “They are representative,” the speech tells us, “of the many proletarian writers or working-class poets who, on a wide front, broke into our literature, not to ravage and plunder, but to enrich it with their fortunes. Their arrival meant an influx of experience and creative energy, the value of which can hardly be exaggerated.”
xxx/ellauri193.html on line 600: Well, first of all, everything can be exaggerated, so calm down a little, Karl Ragnar Gierow. But also there’s a tone here that doesn’t sit well with me. Certainly the literary world has a tendency to calcify—the people who have enough time to write books tend to be from the upper classes, so literature’s concerns and perspectives invariably get narrow without new blood. But those sidebar reassurances that working-class poets aren’t here to ravage and plunder seem nervous and uptight, and not really reassuring to boot. It seems to me that we want a little ravagement and plunder in our literary traditions. Why else would we welcome a stirring new voice, if it didn’t stir us up a little? And if it doesn’t stir us up, is it really a new voice, even if it comes from a place most of us haven’t visited? “To determine an author and his work against the background of his social origin and political environment is, at present, good form,” the speech continues, and that’s OK as far as it goes. But if you’re going to decide that two authors are tied for literary merit, surely we can find some criterion besides their socioeconomic origin stories.
xxx/ellauri193.html on line 622: Views from a Tuft of Grass: Deadpan, exacting, discursive. Representative passage: “In our time hope must be manufactured. It is no longer available ready-made. Especially in that prolonging of winter which the Nordic spring has increasingly become, pain intrudes with a more damaging effect on the mind than during the summer.” Five.
xxx/ellauri193.html on line 637: Views from a Tuft of Grass: Short essays, enlivened by the occasional wacky aside—“The builders of perpetual motion machines seem almost extinct; there were many more letters from them just seven or eight years ago”—but slowed by heady bouts of abstraction. Six.
xxx/ellauri193.html on line 649: The Days of His Grace: Hardcover by Vanguard Press. Looks like the sort of book you find in a rental cabin and never, ever read. Three.
xxx/ellauri193.html on line 681: Saiturin saha: Lapset joutuvat töihin Onnenkantamoisen sahalle. (The Miserable Mill, suom. Marja Helanen-Ahtola 2003)
xxx/ellauri193.html on line 707: Capital punishment in South Africa was abolished on 6 June 1995 by the ruling of the Constitutional Court in the case of S v Makwanyane, following a five-year and four-month moratorium since February 1990. The ruling followed the Constitutional Court's hearing on the death penalty which took place in February 1995. Until the use of the death penalty was suspended in February 1990, South Africa had one of the highest rates of judicial executions in the world.
xxx/ellauri193.html on line 709: Although the death penalty was abolished in 1995, opinion polls have repeatedly suggested public support for its reinstatement, with significant differences between white and black South Africans. A 2014 poll in South Africa found that 76 percent of millennium generation South Africans support re-introduction of the death penalty.
xxx/ellauri193.html on line 726: What about human rights of murderers, rapists and child molesters? GBV is the way to go. Publicly shaming offenders guilty of child abuse would be shameful. Heavy fines don’t do that, prison sentences are no punishment for many — free board and lodging for a while and then back home to continue your life of violence and abuse. Alex suggests the pillory. You may laugh. It’s a comical medieval form of punishment. But think about it.
xxx/ellauri193.html on line 728: The perpetrator, found guilty of child abuse or gender-based violence, is taken into a public square and set up in a highly undignified position, probably with a sign round her/his neck saying “rapist,” angry men/women can throw rotten eggs or vrot tomatoes at her/him to express their disgust and point out what a despicable human being s/he is. S/he won’t want that to happen again! Unless s/he quite enjoys it?
xxx/ellauri193.html on line 732: Capital Punishment was abolished in South Africa on June 6, 1995, by a ruling of the Constitutional Court. ANC MP Nxola Nqola added that the matter of the death penalty had been in the public discussion for quite some time, in relation to the rise of gender-based violence (GBV). Story continues below the bra advertisment.
xxx/ellauri193.html on line 734: But, Nqola opined that the discussion was precisely on the legal prescripts; it was more of an emotional response, because society was very angry about GBV.
xxx/ellauri193.html on line 738: “A sector of the community was talking about the killing of farmers. It had always been the view and the feeling of individuals in society that South Africa needed to bring back the death penalty. She said, previously when the death penalty was used, many people were killed, even innocent people were killed. Motshekga reminded the committee that on April 18, 2002, the late President Nelson Mandela launched the Moral Regeneration Movement. "He had realised that the legacy of the past has led our people to behave in a beastly way, like savages."
xxx/ellauri193.html on line 747: Alarmingly, only 90 countries retain the death penalty in their legislation. As a result of the continued use of capital punishment in several countries, it is estimated that just 690 people were executed in 2018. It´s just a drop in the ocean. In terms of alternatives proposed, the report said other common non-custodial sanctions include flogging by a probation officer, electrocution, house arrest, verbal sanctions, economic sanctions and monetary penalties, confiscation of property, restitution to a victim, participation in rehabilitation programmes and community service orders. None of this really works.
xxx/ellauri193.html on line 764: 467 convicted murderers in 18 prisons (urban and rural) in all 9 provinces of our country, located by the South African Department of Correctional Services (DCS), completed a questionnaire, approved by this department. 392 men and 75 women were interviewed before completing their questionnaires. The latter consisted of questions regarding general information such as age, race group, gender, and length of sentence. The first question focussed on: (1.a.1) What was your motive for committing murder (jealousy, spite, anger, thoughtlessness, money, or anything else - that had to be indicated)? (1.a.2) Were you exposed to violence shortly before committing murder (electronic media, or any other type of violence – that had to be indicated)? (1.b) Which of the following contributing factors played a role in the commitment of the murder (drugs, alcohol, or both)? (1.c) Was the murder premeditated or committed impulsively? The second question focussed on: (2.a) Do you think capital punishment would be a deterrent to committing serious crimes? (2.b) And in your specific case: Do you think capital punishment would have been a deterrent to committing murder? Question three (3) asked: Was the victim known to you? By name, sight, or not at all? Question four was interested in: (4.a) Are you currently involved in a rehabilitation program. And (4.b): If you are currently involved in a rehabilitation program, do you think this program is helpful, and if yes, in which ways? The last question (5) focussed on: Will you murder again? In gaol or after you have been released?
xxx/ellauri193.html on line 777: 19.1% of men planned the murder in advance, while 80.9% committed it impulsively. Four men indicated that they would commit murder again, depending on the circumstances. Among the reasons why the rest will not commit murder again are: I have discovered how high the value of life is and that every human being has the right to life and human dignity; murder is an inhuman act; it’s bad in prison; I want to be free; it was a huge mistake; crime does not pay; it’s no solution to problems; it causes tremendous emotional pain for everyone involved; I do not want to disappoint my family again; I am not in my inner nature a murderer; children must grow up with the presence and guidance of a father; restorative justice helped me find myself as well as with reconciliation with my family and the victim; God changed my life; it is a guilt that you carry with you for the rest of your life; I will talk about my problems in the future; I learned to respect the law; one throws away ones future.
xxx/ellauri193.html on line 780: 315 of these men were engaged in a rehabilitation program of which 96.8% testified that it was valuable to them at that time. 5.3% of these murderers did not undergo any schooling; 80.7% did not complete their schooling; and 14% passed matric.
xxx/ellauri193.html on line 794: 58 of these women were engaged in a rehabilitation program and it was valuable to 89.7% at that time. 7.6% of these women had no schooling; 78.8% did not complete their schooling, while 13.6% passed matric.
xxx/ellauri193.html on line 796: 65.5% men and 85.3% women knew their victim by name or have seen him/her before. It is the so called “social fabric crimes” and has primarily to do with a lack of moral values as well as assets for healthy development.
xxx/ellauri193.html on line 798: The fact that 99% of men and 100% of women have indicated that they will not commit murder again indicates that they have learned important lessons. Many (about 15%) of these murderers are inherently not bad people.
xxx/ellauri193.html on line 800: 76.6% of the convicted murderers who participated in the abovementioned research were convinced that the death penalty would not have deterred them from committing murder. Of the remaining 23.4%, a huge number tended to think so too, but they were reluctant to indicate it with certainty.
xxx/ellauri193.html on line 808: At present, seven years after the abovementioned research has been completed, there are still serious pleas in South Africa that the death penalty must be reinstated, because the cases of so many brutal and senseless murders leave many people speechless.
xxx/ellauri193.html on line 810: According to van Niekerk, one can argue with the philosopher Immanuel Kant, who “exemplifies a pure retributivism about capital punishment: murderers must die for their offense, social consequences are wholly irrelevant, and the basis for linking the death penalty to the crime is ‘the Law of Retribution,’ the ancient maxim”, the law of retaliation (an eye for an eye), “rooted in ‘the principle of equality’”. (I THOUGHT Kant sucked, and he does!)
xxx/ellauri193.html on line 824: When a nation goes to war, that government inevitably sends out the message that killing one’s enemies is acceptable. Murders within such a nation usually increase during these times. Among returning war veterans, there is a higher murder rate.
xxx/ellauri193.html on line 828: Nationally, the overall rate of serious reversible error in capital cases is 68% - nearly seven out of every ten cases … The most common errors, prompting the most reversals at the state post-convictions stage, are (a) egregiously incompetent defence lawyers, mostly court appointed, who did not even look for – and demonstrably missed – important evidence that the defendant was innocent or did not deserve to die. 82% of those convictions overturned at the state level were found to deserve less than death when errors were corrected on re-trial; 7% were found innocent of the capital crime. Only 11% of those capital convictions reversed on state review were still found to deserve death on retrial … These high error rates exist all over the nation. 24 states with the death penalty have overall error rates of 52% or higher. 22 of the states have overall error rates of 60% or higher. 15 states have error rates of 70% or higher. To err is human. Better err on the safe side.
xxx/ellauri193.html on line 830: “To err is human, to forgive is divine” (this saying is from “An Essay on Criticism,” by Alexander Pope). We need more forgiveness, not only in South Africa, but across the world. I know that the pain associated with murder for the nearest relatives (pain on both sides) is unbearable, but forgiveness is an important component if we want to progress in our thinking beyond the death penalty. If you cannot forgive, you are killing your own spirit. A long detention sentence is healthier.
xxx/ellauri193.html on line 834: The current criminal justice system defines offender accountability as taking punishment, while restorative justice defines it as assuming responsibility and taking action to repair harm. We must work hard to repair South Africa, and not just loiter around for free bananas like the listless blacks or lazy about drinks in hand like the indolent rich whiteys.
xxx/ellauri195.html on line 64:
xxx/ellauri195.html on line 159:
xxx/ellauri195.html on line 169: Canute, also known as Cnut, was a Danish king of England from 1016 to 1035. He is chiefly famous for a legend about his failure to stop the waves coming up the beach, despite his kingly order.
xxx/ellauri195.html on line 171: Apparently Canute was trying to prove a point about Kings and God: 'Let all men know how empty and worthless is the power of kings, for there is none worthy of the name, but He whom heaven, earth, and sea obey by eternal laws. '
xxx/ellauri195.html on line 206: Who has the greatest thing in the world? Knut suuriko? Ei, sen täytyy olla Allahin kyrpä jäykkänä. Koska Allah on suurin. Sixi kai Gabrielin täytyi sijaistaa sitä. Saramagon jumala oli rikkaan vanhan juutalaismiehen näköinen parta hyvin suittuna ja tukka laineilla. Leikkasiko Aabrahamin jumala oman esinahkansa? Vai onko se ainoa porukasta jolla on se tallella?
xxx/ellauri195.html on line 216: If we have been told that, we may miss the mark. I have taken you, in the chapter which I have just read, to Christianity at its source; and there we have seen, “The greatest of these is love.” It is not an oversight. Paul was speaking of faith just a moment before. He says, “If I have all faith, so that I can remove mountains, and have not love, I am nothing. “So far from forgetting, he deliberately contrasts them, “Now abideth Faith, Hope, Love,” and without a moment’s hesitation, the decision falls, “The greatest of these is Love.”And it is not prejudice. A man is apt to recommend to others his own strong love, but he should imitate Paul´s tiny one instead.
xxx/ellauri195.html on line 238: That Baby's got new clothes Vauvalla on uudet vaatteet
xxx/ellauri195.html on line 249: That Baby can't be blessed Eze ei saa armoa
xxx/ellauri195.html on line 298: Any woman who does not give birth to as many children as she is capable of is guilty of murder. St Augustine
xxx/ellauri195.html on line 320: Feminism was established so as to allow unattractive women access to the mainstream of society. Rush Limbaugh (n.h.)
xxx/ellauri195.html on line 324: If rape is inevitable, just relax and enjoy it. Clayton Williams (n.h.)
xxx/ellauri195.html on line 328: Clayton Wheat "Claytie" Williams Jr. (October 8, 1931 – February 14, 2020) was an American businessman from Midland, Texas who ran for governor in 1990. Despite securing the Republican nomination and initially leading in the polls against Democratic challenger State Treasurer Ann Richards by twenty points, Williams ultimately lost the race due in part to a controversial comment he made about rape. During the campaign Williams cultivated an image of a cowboy figure who had risen from humble roots to become a powerful business tycoon. The image played well in public opinion polls. Williams often had a propensity for making poorly planned statements on the campaign trail. Now he is fortunately dead meat.
xxx/ellauri199.html on line 87: In the arts of vase-painting and mosaic, Amphitrite was distinguishable from the other Nereids only by her queenly attributes.
xxx/ellauri199.html on line 92:
xxx/ellauri199.html on line 94: salacious (adj.) 1660s, "lustful, lecherous," from Latin salax (genitive salacis) "lustful," probably originally "fond of leaping," as in a male animal leaping on a female in sexual advances, from salire "to leap" (see salient (adj.)). It is attested earlier in the later-rare sense of "tending to provoke lust".
xxx/ellauri199.html on line 98: Servius, in his commentary on the Aeneid, wrote about Salacia and Venilia in V 724: "(Venus) dicitur et Salacia, quae proprie meretricum dea appellata est a veteribus"; "(Venus) is also called Salacia, who was particularly named goddess of prostitutes by the ancient". Elsewhere, he wrote that Salacia and Venilia are the same entity.
xxx/ellauri199.html on line 100: Neptune is a god of fertility, including human fertility. According to Petersmann, the ancient Indo-Europeans venerated a god of wetness as the generator of life. The indispensability of water and its connexion to reproduction are universally known.
xxx/ellauri199.html on line 102: As I began to ponder the use and abuse of the ancient radish, it was Roman legal scholar Paul du Plessis who wrote to let me know of the legal connections between radishes, anuses, and adultery in Greco-Roman antiquity. While there is debate over the actual application of the punishment, it appears that Athenian adulterers may have been punished with “Rhaphanidosis” in the Agora by having radishes or fish shoved up their assholes and then having their pubic hair depilated by hot ash.
xxx/ellauri199.html on line 106: Just Argument: “What if he should have a radish shoved up his ass because he trusted you and then have hot ashes rip off his hair? What argument will he be able to offer to prevent himself from having a gaping-anus?”
xxx/ellauri199.html on line 173: Acrostic • Africa • Alone • America • Angel • Anger • Animal • Anniversary • April • August • Autumn • Baby • Ballad • Beach • Beautiful • Beauty • Believe • Bipolar • Birth • Brother • Butterfly • Candy • Car • Cat • Change • Chicago • Child • Childhood • Christian • Children • Chocolate • Christmas • Cinderella • City • Concrete • Couplet • Courage • Crazy • Culture • Dance • Dark • Dark humor • Daughter • Death • Depression • Despair • Destiny • Discrimination • Dog • Dream • Education • Elegy • Epic • Evil • Fairy • Faith • Family • Farewell • Fate • Father • Fear • Fire • Fish • Fishing • Flower • Fog • Food • Football • Freedom • Friend • Frog • Fun • Funeral • Funny • Future • Girl • LGBTQ • God • Golf • Graduate • Graduation • Greed • Green • Grief • Guitar • Haiku • Hair • Happiness • Happy • Hate • Heart • Heaven • Hero • History • Holocaust • Home • Homework • Honesty • Hope • Horse • House • Howl • Humor • Hunting • Husband • Identity • Innocence • Inspiration • Irony • Isolation • January • Journey • Joy • July • June • Justice • Kiss • Laughter • Life • Light • Limerick • London • Lonely • Loss • Lost • Love • Lust • Lyric • Magic • Marriage • Memory • Mentor • Metaphor • Mirror • Mom • Money • Moon • Mother • Murder • Music • Narrative • Nature • Night • Ocean • October • Ode • Pain • Paris • Passion • Peace • People • Pink • Poem • Poetry • Poverty • Power • Prejudice • Pride • Purple • Lgbtq • Racism • Rain • Rainbow • Rape • Raven • Red • Remember • Respect • Retirement • River • Romance • Romantic • Rose • Running • Sad • School • Sea • September • Shopping • Sick • Silence • Silver • Simile • Sister • Sky • Sleep • Smart • Smile • Snake • Snow • Soccer • Soldier • Solitude • Sometimes • Son • Song • Sonnet • Sorrow • Sorry • Spring • Star • Strength • Success • Suicide • Summer • Sun • Sunset • Sunshine • Swimming • Sympathy • Teacher • Television • Thanks • Tiger • Time • Today • Together • Travel • Tree • Trust • Truth • Valentine • War • Warning • Water • Weather • Wedding • Wind • Winter • Woman • Women • Work • World
xxx/ellauri199.html on line 193: Hiski!
xxx/ellauri199.html on line 225: Pystyyköhän tota näpelöitävää Sydney Pierceä stalkkaamaan lisää netistä? Se riski on otettava ettei näissä kaikissa ole kyse samasta Sydney Piercestä, ei ainakaan sen nimisissä pornokuvissa... Mut about?lst=1043306364%3A100061773016236%3A1651076567">tää on varmaan runotyttö Sydneyn Facebook-seinä.
xxx/ellauri199.html on line 238: High school can be everything you want it to be or your worst nightmare. For me — it’s okay other than the fact that just about everything I’m surrounded by goes completely against my beliefs as a Christian. Whether it be walking in the hallway hearing terribly vulgar words, common gossiping, or young kids praising the loss of their virginity. You also have your popular “in” music that blatantly puts pre-marital sex, illegal drugs, and the love of money on a pedestal. These are just some of the worldly things we have to deal with on a daily basis that can oh-so easily sweep somebody in. At this point, the options must be weighed: choose God or choose the world? Which god to choose? Which one has the biggest dick?
xxx/ellauri199.html on line 242: In a devotional study book called “Devotions for a Revolutionary Year” by Lynn Cowell, she states, “If you have good friends who are Christians and friends who aren’t, you’ll see a problem eventually. No matter how good people are, if they don’t have Jesus as Lord of their lives, you won’t be able to get past a certain point in your relationship. There will be a spot where a wall comes up. Like that one when a spotted angry dick comes up. Willy nilly, light is light, and dark is dark. When the two mix, all you get is gray.”
xxx/ellauri199.html on line 287: -- Welcome to the class! I am your teacher, Karen. There will be a few questions in the assignment below to tell me a little about yourself.
xxx/ellauri199.html on line 291: Have you read these poets? Walter de la Mare • Dorothy Parker • Max Ehrmann • Sara Teasdale • Paul Laurence Dunbar • Christina Georgina Rossetti • Jose Marti • Robert W Service • Allen Ginsberg • Judith Wright • Siegfried Sassoon • Wilfred Owen • Elizabeth Bishop • Nissim Ezekiel • Billy Collins • Lewis Carroll • Nizar Qabbani • Sir John Betjeman • Richard Brautigan • Henry Van Dyke
xxx/ellauri199.html on line 295: Have you read these poets? William Stafford • Kenneth Slessor • Ralph Waldo Emerson • Theodore Roethke • Thomas Hood • Sir Walter Scott • Henry David Thoreau • Kabir • Percy Bysshe Shelley • Ted Hughes • Walter de la Mare • Dorothy Parker • Max Ehrmann • Sara Teasdale • Paul Laurence Dunbar • Christina Georgina Rossetti • Jose Marti • Robert W Service • Allen Ginsberg • Judith Wright
xxx/ellauri199.html on line 299: Have you read these poets? Christina Georgina Rossetti • Jose Marti • Robert W Service • Allen Ginsberg • Judith Wright • Siegfried Sassoon • Wilfred Owen • Elizabeth Bishop • Nissim Ezekiel • Billy Collins • Lewis Carroll • Nizar Qabbani • Sir John Betjeman • Richard Brautigan • Henry Van Dyke • George Gordon Byron • Jose Rizal • Thomas Hardy • William Carlos Williams • Ezra Pound
xxx/ellauri199.html on line 303: Have you read these poets? Philip Larkin • Emily Dickinson • Edgar Allan Poe • T S Eliot • Rabindranath Tagore • Ogden Nash • Amir Khusro • Khalil Gibran • Rainer Maria Rilke • Edgar Albert Guest • Mewlana Jalaluddin Rumi • William Blake • Maya Angelou • John Masefield • Rudyard Kipling • Anne Sexton • Sarojini Naidu • John Keats • Walt Whitman • Henry Wadsworth Longfellow
xxx/ellauri199.html on line 308: Have you read these poets? Pablo Neruda • Robert Frost • William Butler Yeats • Dylan Thomas • E.e. cummings • Spike Milligan • William Wordsworth • Alfred Lord Tennyson • Langston Hughes • W H Auden • Philip Larkin • Emily Dickinson • Edgar Allan Poe • T S Eliot • Rabindranath Tagore • Ogden Nash • Amir Khusro • Khalil Gibran • Rainer Maria Rilke • Edgar Albert Guest
xxx/ellauri199.html on line 312: Have you read these poets? Anne Sexton • Sarojini Naidu • John Keats • Walt Whitman • Henry Wadsworth Longfellow • Elizabeth Barrett Browning • William Stafford • Kenneth Slessor • Ralph Waldo Emerson • Theodore Roethke • Thomas Hood • Sir Walter Scott • Henry David Thoreau • Kabir • Percy Bysshe Shelley • Ted Hughes • Walter de la Mare • Dorothy Parker • Max Ehrmann • Sara Teasdale
xxx/ellauri199.html on line 321: The sire of gods and men smiled and answered, “If you, Juno, were always to support me when we sit in council of the gods, Neptune, like it or no, would soon come round to your and my way of thinking. If, then, you are speaking the truth and mean what you say, go among the rank and file of the gods, and tell Iris and Apollo lord of the bow, that I want them—Iris, that she may go to the Achaean host and tell Neptune to leave off fighting and go home, and Apollo, that he may send Hector again into battle and give him fresh strength; he will thus forget his present sufferings, and drive the Achaeans back in confusion till they fall among the ships of Achilles son of Peleus. Achilles will then send his comrade Patroclus into battle, and Hector will shaft him in front of Ilius after he has shafted many warriors, and among them my own noble son Sarpedon. Achilles will shaft Hector to avenge Patroclus, and from that time I will bring it about that the Achaeans shall persistently drive the Trojans back till they fulfil the counsels of Minerva and take Ilium. But I will not stay my anger, nor permit any god to help the Danaans till I have accomplished the desire of the son of Peleus, according to the promise I made by bowing my head (after shafting her) on the day when Thetis touched me between my knees and besought me to give him honour.”
xxx/ellauri199.html on line 360: Born into slavery at the Lloyd Manor on Long Island, Hammon learned to read and write. In 1761, at the age of nearly 50, Hammon published his first poem, "An Evening Thought: Salvation by Christ with Penitential Cries." Se oli aika mitäänsanomaton. He was the first African-American poet published in North America. Also a well-known and well-respected preacher and clerk-bookkeeper, he gained wide circulation of his poems about slavery. As a devoted Christian evangelist, Hammon used biblical fundamentalism to criticize the institution of slavery.
xxx/ellauri199.html on line 362: "An Evening Thought: Salvation by Christ, with Penitential Cries" was Jupiter Hammon´s first published poem. Composed on December 25, 1760, it appeared as a broadside in 1761. The printing and publishing of this poem established Jupiter Hammon as the first polished black poet.
xxx/ellauri199.html on line 409: Mutiaisten majalaan; Amidst a dark abode;
xxx/ellauri199.html on line 616:
xxx/ellauri199.html on line 672: Ja risteilevät karzalla, And range about the street,
xxx/ellauri199.html on line 779: Merenpohjassa On the seabed
xxx/ellauri199.html on line 792: Ja uida ympäriinsä And swim about
xxx/ellauri199.html on line 881: I love to try and bring a note of mystery to everyday happenings. Here, a child wants his father to build him a sand castle as the tide is falling, but the poem is really about the title of it, which is ´Lord Neptune´.
xxx/ellauri199.html on line 883: Sandcastles washed away by the sea, a child wondering about Dad’s bald head, a disastrous picnic. Here are scenes from real life you will certainly recognise. But in Judith Nicholls’ poems, they are turned into myths and mysteries, grand stories, amusing songs or epic tales. On the other hand, she takes the mighty Roman empire – and packs it up into 40 words!
xxx/ellauri199.html on line 965: Holy the sea holy the desert holy the railroad holy the locomotive holy the visions holy the hallucinations holy the miracles holy the eyeball holy the abyss!
xxx/ellauri199.html on line 975: Amazonin kirjakauppa on yhtä jättimäinen paska kuin lafkan kyrvännupin näköinen yxityisomistaja joka hohottaa koko matkan yxityisomistamaansa pankkiin. Joka tulee joka päivä 1% äveriäämmäxi ja on vuoden lopussa 37x rikkaampi. Here´s how the math works. Atomic Habits #4 bestseller, arrived in bad condition, cover all wrong, says Sharma Swarma, a disgruntled Amazon customer. Mutiainen maxoi yli 10 taalaa roskasta. Sydney Pierce (se kireälettinen josta tulee mieleen Kaija Pentti) luki tämän:
xxx/ellauri199.html on line 980: Great to use on its own or as a companion book, Devotions for a Revolutionary Year expands on the themes of Lynn Cowell’s first book, His Revolutionary Love. In short, easy-to-read daily devotions, Lynn chats to girls about the challenges of growing up as a girl: identity and acceptance, breasts and pubic hair, rejection and rebellion, pads and tampons, and self-control and surrender. Through Scripture and stories any girl can relate to, Lynn Cowell encourages girls to remember that Jesus loves them and is harassing pursuing them every day—and that knowing his love day by day can make for one revolutionary year.
xxx/ellauri199.html on line 1026: "It’s a perfect metaphor for the child abuse that is providing gender-affirming care to confused children." - Western Journal
xxx/ellauri199.html on line 1047: It is now in vogue to celebrate non-Western cultures and disparage Western ones. Some of this is a regrettable backlash, but much of it fatally undermines the very things that created the greatest, most humane civilization in the world, viz. colonialism and capitalism.
xxx/ellauri199.html on line 1049: In The War on the West, Douglas Murray shows how many well-meaning people have been fooled by hypocritical and inconsistent anti-West rhetoric. After all, if we must discard the ideas of Kant, Hume, and Mill for their opinions on race, shouldn’t we discard Marx (Karl, Groucho´s OK), the Jew whose work is peppered with racial slurs and anti-Semitism? Embers of racism remain to be stamped out in America, but what about the raging racist inferno in the Middle East and Asia? What about Israel? Nigeria?
xxx/ellauri199.html on line 1051: It’s not just dishonest scholars who benefit from this intellectual fraud but hostile nations and human rights abusers hoping to distract from their own ongoing villainy. Dictators who slaughter their own people are happy to jump on the “America is a racist country” bandwagon and mimic the language of antiracism and “pro-justice” movements as PR while making authoritarian conquests.
xxx/ellauri199.html on line 1061: Writing in The Guardian, the political journalist Gaby Hinsliff described Strange Death as "gentrified xenophobia" and "Chapter after chapter circles around the same repetitive themes: migrants raping and murdering and terrorising; paeans to Christianity; long polemics about how Europe is too ´exhausted by history´ and colonial guilt to face another battle, and is thus letting itself be rolled over by invaders fiercely confident in their own beliefs", while also pointing out that Murray offers little definition of the European culture he claims is under threat. Pankaj Mishra´s review in The New York Times described the book as "a handy digest of far-right clichés". In The Intercept, Murtaza Hussain criticized the "relentlessly paranoid tenor" of Murray´s work and said that its claims of mass crime perpetuated by immigrants were "blinkered to the point of being propaganda", while noting the book´s appeal to the far right. In Middle East Eye, Georgetown professor Ian Almond called the book "a staggeringly one-sided flow of statistics, interviews and examples, reflecting a clear decision to make the book a rhetorical claim that Europe is doomed to self-destruction".
xxx/ellauri199.html on line 1071: The rhymes morphed into his first children’s book, “And to Think That I Saw It on Mulberry Street,” about a boy who witnesses increasingly outlandish things. First published in 1937, the book started Geisel’s career as Dr. Seuss. He went on to publish more than 60 books that have sold some 700 million copies globally, making him one of the world’s most enduringly popular children’s book authors.
xxx/ellauri199.html on line 1076: The estate’s decision — which prompted breathless headlines on cable news and complaints about “cancel culture” from prominent conservatives — represents a dramatic step to update and curate Seuss’s body of work, acknowledging and rejecting some of his views while seeking to protect his brand and appeal. It also raises questions about whether and how an author’s works should be posthumously curated to reflect evolving social attitudes, and what should be preserved as part of the cultural record.
xxx/ellauri199.html on line 1078: Geisel supported the concentration camps of Japanese Americans during World War II in order to prevent possible sabotage. Geisel explained his position:
xxx/ellauri199.html on line 1080: But right now, when the Japs are planting their hatchets in our skulls, it seems like a hell of a time for us to smile and warble: "Brothers!" It is a rather flabby battle cry. If we want to win, we´ve got to kill Japs, whether it depresses John Haynes Holmes or not. We can get palsy-walsy afterward with those that are left.
xxx/ellauri200.html on line 71: Joku Dua Lipa niminen influensseri teki nähtävästi levitaatiosta diskomusarallatuxen. Ottaako sinun orasi, ei liiku minun lipani. Dua tervehtii meitä Kosovon albanialaisena. Talk about cultural appropriation! Kulttuurit värit ja maut sekoittuvat ankarasti anglosaxikastikkeessa tänä globaalisena aikana. Maailma kylässä. Kaikki maistuu lopulta aivan samalta, hampuriaiselta pizzalta ja kebaabilta.
xxx/ellauri200.html on line 81: Nigerialaisen Ifemelun äiti hurahtelee eri born again uskontoihin joka viikko. Se muistuttaa Venlan opettajaäitiä Henna Rasilaista. Uskontoihin uskovat on syvältä. Ne on luonnevikaisia termiittejä. Kävelevät ympyrää kuin hyönteinen jolta toinen antenni on katkennut. Henna vaihtoi jeesuxen koulupoikaan ja koulupojan jeesusta nuorempaan pelastusmieheen. Kuin myös solnabo Greta, jonka merkuriaalista pallomiestä ei saisi hevin edes ristinpuuhun naulatuxi. Sit on vielä mummi ja sen lapsenlapsipuolia sormittanut Seppo. Jo on epeleitä.
xxx/ellauri200.html on line 113: Could 1, perhaps, be rabbi saint?
xxx/ellauri200.html on line 115: Twenty two: time to go abroad.
xxx/ellauri200.html on line 155: I look about me now, and try
xxx/ellauri200.html on line 173: He studied philosophy at Birkbeck College, London. After three and a half years, Ezekiel worked his way home as a deck-scrubber aboard a ship carrying arms to Indochina.
xxx/ellauri200.html on line 176: Ezekiel enriched and established Indian English language poetry through his modernist innovations and techniques, which enlarged Indian English literature, moving it beyond purely spiritual and orientalist themes, to include a wider range of concerns and interests, including familial events, individual angst and skeptical societal introspection.
xxx/ellauri200.html on line 184: Naipaul's fiction and especially his travel writing have been criticised for their allegedly unsympathetic portrayal of the Third World. The novelist Robert Harris has called Naipaul's portrayal of Africa racist and "repulsive," reminiscent of Oswald Mosley's fascism. Edward Said argued that Naipaul "allowed himself quite consciously to be turned into a witness for the Western prosecution", promoting what Said classified as "colonial mythologies about wogs and darkies". Said believed that Naipaul's worldview may be most salient in his book-length essay The Middle Passage (1962), composed following Naipaul's return to the Caribbean after 10 years of exile in England, and the work An Area of Darkness (1964).
xxx/ellauri200.html on line 186: Not unexpectecly Naipaul was also accused of misogyny, and of having committed acts of "chronic physical abuse" against his mistress of 25 years, Margaret Murray, who wrote in a letter to The New York Review of Books: "Vidia says I didn't mind the abuse. I certainly did mind."
xxx/ellauri200.html on line 188: Writing in The New York Review of Books about Naipaul in 1980, Joan Didion offered the following portrayal of the writer:
xxx/ellauri200.html on line 190: The actual world has for Naipaul a radiance that diminishes all ideas of it. The pink haze of the bauxite dust on the first page of Guerrillas tells us what we need to know about the history and social organization of the unnamed island on which the action takes place, tells us in one image who runs the island and for whose profit the island is run and at what cost to the life of the island this profit has historically been obtained, but all of this implicit information pales in the presence of the physical fact, the dust itself. ... The world Naipaul sees is of course no void at all: it is a world dense with physical and social phenomena, brutally alive with the complications and contradictions of actual human endeavour. ... This world of Naipaul's is in fact charged with what can only be described as a romantic view of reality, an almost unbearable tension between the idea and the physical fact ...
xxx/ellauri200.html on line 275: Threw stone at Indirabehn.
xxx/ellauri200.html on line 299: Though some are having funny habits.
xxx/ellauri200.html on line 337: Well that's about all. I don't think there was much
xxx/ellauri200.html on line 345: The Sabbath was for betting and swearing and drinking.
xxx/ellauri200.html on line 386: Sisar Ibinabo
xxx/ellauri200.html on line 388: Sisar Ibinabo on paha ibo. Se opettaa ibotytöille alistuvaa mielenlaatua. Mixi maailma on väärällään kakkiaisia? Koska kakkiaiset nousevat aina kökkäreinä pinnalle. Sixi ei kannattaisi lukea lehtiä eikä nettiä, sillä ne juuri ovat väärällään kakkiaisia.
xxx/ellauri200.html on line 394: Mutta asiaan, to business. Sisar Ibinabo ei pitänyt tytöistä, hän vain tarkkaili heitä ja varoitteli heitä kuin häntä olisi loukannut se, mikä heissä oli vielä raikasta ja hänessä kuihtunut jo kauan sitten.
xxx/ellauri200.html on line 396: "Mina näin, että sinulla oli lauantaina jalassasi piukat housut, sisar Ibinabo kuiskasi Christie-nimiselle tytölle liioitellun kovaäänisesti, sen verran hiljaa, että sen ymmärsi kuiskaukseksi, mutta kuitenkin niin, että kaikki kuulivat. "Kaiken voi sallia, mutta kaikki ei ole ihmiselle hyväksi. Jokainen liian piukkoihin housuihin pukeutunut tyttö syyllistyy tieten tahtoen viettelyn syntiin. Sitä on parasta välttää."
xxx/ellauri200.html on line 400: "Mene sinä tuohon ryhmään, Ifemelu", sisar Ibinabo sanoi. Ifemelu risti käsivartensa, ja niin kuin usein kävi, kun hän oli sanomaisillaan jotakin mikä olisi ollut parempi jättää sanomatta, sanat pulpahtivat hänen suustaan. "Miksi minä askartelisin koristeita varkaalle?"
xxx/ellauri200.html on line 402: Sisar Ibinabo tuijotti häntä hämmästyneenä. Tuli hiljaista. Toiset tytöt katselivat heitä odottavasti. "Mitä sinä sanoit?" sisar Ibinabo kysyi hiljaa antaen Ifemelulle mahdollisuuden esittää anteeksipyynnön, ottaa sanansa takaisin. Mutta Ifemelu ei voinut pysäyttää itseään, hänen sydämensä hakkasi kuin nopeutetussa filmissä. "Päällikkö Omenka on niitä, jotka ovat mukana 419-huijauksessa, kaikki sen tietävät", hän sanoi. "Tämä kirkko kuhisee 419-miehiä. Miksei voi sanoa suoraan, että sali on rakennettu rikollisten rahoilla?" "Se on Jumalan työtä", sisar Ibinabo sanoi hiljaa. "Jos et pysty tekemään Jumalan työtä, häivy. Mene."
xxx/ellauri200.html on line 410: The email will explain that due to political instability, or the death of a relative there is a significant amount of money trapped in an account. It goes on to explain that if the reader could please send just a small amount of cash, it will pay for the fees to access the account. In return for their trust and generosity, the reader is promised a large percentage of the money supposedly locked away.
xxx/ellauri200.html on line 421: King Gustav V var en nazi bög. Han hotade att abdikera 1941 om hans kabinett vägrade att låta en nazistisk armédivision korsa Sverige till Norge.
xxx/ellauri200.html on line 422: Han efterträdde sin far som kung av Sverige den 8 december 1907. Hans konservativa attityder kom snabbt upp till ytan när han motsatte sig den liberala trenden som hade svept över landet under en tid. Han motsatte sig spridningen av demokratin, de ökande kraven från fackföreningsgrupper och politisk inblandning i militärbudgeten. Gustaf V var den siste svenske monarken som tjänstgjorde som överbefälhavare för militären, vilket han gjorde fram till 1939, och var en plikt han tog på största allvar vad gäller snärtiga militäruniformer.
xxx/ellauri200.html on line 445: Nu har Netflix kommit på ett annat knep som kan hjälpa. Det är att be Mikael Herrala från F-Secure jaga lite skräck i dumma användare som inte förstår sig på nätsäkerhet. Han säger att delade Netflix-lösenord ligger till grund för cirka hälften av identitetsstölderna på nätet. Kriminella använder smarta verktyg för att blixtsnabbt kalkylera användarnas bank- och hälsoinformation utifrån deras Netflixlösenord.
xxx/ellauri200.html on line 455: 
xxx/ellauri200.html on line 574: You look at trees and label them just so, Sä kazot puita ja kuzut niitä puixi,
xxx/ellauri200.html on line 701: for some have passed beyond the fabled West. Jopa niin länteen että tullaan itään.
xxx/ellauri200.html on line 707: or in fantastic banners weave the sheen Tai fantasiabannereihin kutoo loistoa
xxx/ellauri200.html on line 712: the dark abyss to which their progress tends On musta rotko johon niiden kasvu vie
xxx/ellauri200.html on line 719: your world immutable wherein no part Teidän muuttumatonta maailmaa missä
xxx/ellauri201.html on line 130: Larsson bodde sedan efter morfaderns död hos föräldrarna, som nu också hade ytterligare en fascistisk son, men flyttade som 16-åring hemifrån. Vid 18 års ålder träffade han på ett möte för Förenade FNL-grupperna i Umeå blivande arkitekten Eva Gabrielsson, som blev hans livskamrat fram till hans död.
xxx/ellauri201.html on line 132: Stig-Erlands morfar var, enligt Eva, anti-nazist och hade på 1940-talet internerats i det norrbottniska interneringslägret Storsien (efter kriget omdöpt till arbetsläger). Även om Stigs fascistiska far hävdar att den historien inte är sann, hävdar Gabrielsson att det är här som Stig-Erland Larssons arbete sedan 1970-talet mot diskriminering, rasism och högerextremism bottnar. Morfadern uppges ha varit anställd vid Rönnskärsverken i Skelleftehamn samma år som Stig föddes 1954.
xxx/ellauri201.html on line 138: Delar av 1977 tillbringade 91:an Larsson i Eritrea, där han lärde ett kompani av kvinnliga gerillasoldater i den marxistiska Eritreanska befrielsefronten (ELF) att skjuta med granatkastare. Efter att ha drabbats av inflammation i pungarna beslöt han sig för att lämna landet. Väl hemma i Sverige arbetade han som nyhetsgrafiker vid Tidningarnas telegrambyrå (TT) mellan 1977 och 1999.
xxx/ellauri201.html on line 144: Eftersom Stig och Eva Gabrielsson inte var gifta och det saknades testamente tillföll hela arvet, finansiella tillgångar och litterär verksamhet, den fascistiska fadern och brodern. Ett stort bråk om arvet blev ett resultat av Stig-Erlands död. I maj 2008 avslöjades att ett testamente av Stig hittats,
xxx/ellauri201.html on line 251: Karhunpojan talonpoikaistarinat löytyi 3 egellä Kontista. Ne on tosi klisheisiä ja mynnähtäneitä. Tyyliin nainen pahoinpiteli poliisia kebabilla Norjassa. Poliisi maxoi potut pottuina kumipampulla.
xxx/ellauri201.html on line 277: Torbjörn and Synnöve are two children living in the same valley. Synnöve's mother does not like them playing with each other because Torbjörn's grandfather Torbjörn drinks. They have both now grown up. Torbjörn is teased for having an alcoholic grandfather. This leads to fights, which Synnöve wants him to win. During a fight, Torbjörn is stabbed in the sack and paralyzed. He asks Synnöve to seek another man and not commit herself to a cripple. One day he sees his alcoholic grandfather's carriage overturn and, distressed by the event, he suddenly gets it up for the first time since the paralysis. A miracle has happened, and he can finally have his beloved.
xxx/ellauri202.html on line 56: Opiston poistohyllystä taisi löytyä ennen lähtöä Les Thibaultin Tome III pokkarina. Jäi vähän vaivaamaan, ja kun tänään löysin Kontista kontillisen du Gardin kontillisen kirjan suomennoxia, ostaa paukautin ne edulliseen keväthintaan 6e/4 nidettä. Kotiin tultua selvisi että vielä 2 jatko-osaa uupuu (ne on Noobelin ja sodan jälkeisiä lämmityxiä). Niitä ei kukaan jaxanut enää lukea, saati suomentaa. Jos oikein onni potkaisee, puuttuvat 2 osaa sisältyvät löytämääni ranskalaiseen pokkariin. Minkähänlainen poliittinen tilaus tääkin du Gard lienee ollut. Pari urheaa suomalaista kirjabloggaria on punnertanut sen läpitte suunnilleen näin.
xxx/ellauri202.html on line 64: Pastori abbé Binot on varsinkin aluksi merkittävä suunniteltaessa nuoren Jacquesin tulevaa kohtaloa. Kuitenkin kaiken pahan lähteeksi leimataan Daniel de Fontaine, jonka kanssa Jacquesilla on harmaassa vihkossaan häpeilemätöntä kirjeenvaihtoa. Tämä onkin viimeinen tippa kyrvän kärjessä, joka johdattaa Jacquesin kasvatuslaitokseen. Kuitenkin tämä on vain osasyy, ellei jopa tekosyy - koska oikea syy lienee perheiden erinlaiset uskonnolliset taustat ja polittiset näkemykset. Danielin perhe on rikkonainen, esimerkiksi isä Jeróme on täysin lihallisten viettien kuljetettavissa ja Danielin äiti tulee perässä talutushihnassa. Kuitenkin nämäkin kulissit alkavat rakoilla ja suhteiden elämistä tapahtuu.
xxx/ellauri202.html on line 83: Thibaultin suvun ensimmäinen osa Harmaakantinen vihko (Le cahier Gris, 1922) kuvaa paljon miljöötä ja ranskalaista koulua. Koululainen Jacques Thibault on karannut kotoa, ja myöhemmin ilmenee, että myös Daniel de Fontanin on kadonnut. Oscar Thibault, perheen pää ruotii tilannetta koulussa opettavan papin abbe Pinotin kanssa. ja raskauttavia asianhaarjoja on kaksi, ensinnäkin Harmaakantisessa vihossa on poikien kirjeenvaihtoa, lisäksi Jacquesilla on "paheksuttavia" kirjoja kuten Zolan Romahdus ja toiseksi Daniel de Fontanin on protestantti. Thibaultin perheen isä on mahtimies, mutta Jerome Fontaninin perheen pää on poissa sijoiltaan, hänellä on suhde serkkunsa Noémien kanssa, mutta on karannut toisen (kolmannen) naisen (Noémie-serkun piian kanssa). Perheen äiti rouva Fontanin hoivaa tytärtään Jennyä, joka on kuolemassa aivokalvontulehdukseen.
xxx/ellauri202.html on line 103: Jacques pääsee Antoinen luo, pitkän taivuttelun jälkeen, johon osallistuvat Antoine ja varsinkin herra Thibault'n rippipappi abbé Vecard. Antoine ja Jacques käyvät "leppoisilla" lounailla herra Thibault'n luona:
xxx/ellauri202.html on line 151: Antoine tutustuu isänsä kirjeenvaihtoon ja muistiinpanoihin. Isä on saanut vangeilta ja kasvateilta ylistäviä kirjeitä. Oscar Thibault on oivaltanut, että proletariaatti taistelee Jumalan luomaa vaihtelevaisuutta vastaan. Herra Kunnianarvoisuus on minusta tekopyhä ja epäilen, että ylistävät kirjeet on kirjoitettu vilpillisessä mielessä tai jonkun pakottamana. Jacques kohtaa isän kasvatuslaitoksen ja mielessään polttaa sen. Hän kuitenkin karkaa Pariisiin. Pariisiin tulee junalla myös Antoine, joka puhuu abbe Vecardin kanssa uskosta. Pitkän keskustelun lopussa abbe uskoo Antoinessa oleva uskon siemenen, joka joskus vielä kasvaa ja kannustaa Antoinea rukoilemaan.
xxx/ellauri202.html on line 196: Roger Martin du Gard (23 March 1881 – 22 August 1958) was a French novelist, winner of the 1937 Nobel Prize for Literature. Martin du Gard, homosexual by inclination and avocation, was miserably married to a devout Catholic who despised all his literary friends. Martin du Gard is much impressed with the fine appearance of the German race. The handsome boys and beautiful young girls are, to him, a reincarnation of ancient Greece. Martin du Gard reported back to André Gide on the wonders and delights of Berlin, where he had found the young involved in ‘natural, gratuitous pleasures, sport, bathing, free love, games, [and] a truly pagan, Dionysiac freedom’.
xxx/ellauri202.html on line 198: He spent most of his time there wandering around ‘the less salubrious districts of the city’, noticing (relative to Paris) the many prostitutes of both sexes and the ready availability of pornography. Encouraged by such reports, André Gide visited Berlin no fewer than five times in 1933. He, too, was delighted by, and seriously interested in, what he found there, although he did concede to Robert Levesque that Paris itself was slowly becoming more Berlin-like even if at the same time (to use that most erotically evocative of geographical terms) more ‘southern’. The two writers coincided in Berlin in October, Gide arriving for a fortnight, Martin du Gard for five weeks. They did their best to avoid each other on their forays into the sexual underworld, but always dutifully compared notes on what they had seen and experienced.
xxx/ellauri202.html on line 206: À travers les destinées de deux familles bourgeoises, les Thibault et les Fontanin, est évoquée la France de la Belle Époque qui va sombrer dans le premier conflit mondial. L'ensemble du cycle est surtout centré sur les deux fils du riche notable catholique Oscar Thibault, deux frères que tout oppose : Antoine, l'aîné, médecin sûr de lui, esprit rationnel et plutôt conformiste, et son cadet de neuf ans, Jacques, idéaliste et tourmenté, en révolte contre les valeurs de la société bourgeoise puis militant socialiste.
xxx/ellauri202.html on line 210: Il découvra sa vocation d'écrivain en se liant à un jeune garçon de deux ans son aîné, Jean Werhlé, pendant l'été qu'il passe à Maisons-Laffitte en 1891. Il obtient en 1898 son baccalauréat, dans la série Philosophie, avec mention passable, comme Max Roth. Sankarihahmo kääntyy takaisin kadotuxen tieltä fideismiin: älä järkeile, seuraa sydäntäsi vaan. Historiquement, les philosophes associés au fidéisme sont Søren Kierkegaard, Blaise Pascal, William James et Ludwig Wittgenstein.
xxx/ellauri202.html on line 218: En 1888, il engage une liaison avec Léontine Arman de Caillavet, qui tient un célèbre salon littéraire de la Troisième République, de qui il dira "sans elle, je ne ferais pas de livres" (journal de l'abbé Mugnier). Cette liaison durera jusqu’à la mort de celle-ci, en 1910, peu après une tentative de suicide à cause d'une autre liaison de France avec une actrice connue pendant un voyage en Amérique du Sud.
xxx/ellauri202.html on line 225: Il vit au milieu des livres, la cité des livres, mais se lance à la recherche, en Sicile et à Paris, du précieux manuscrit de La Légende dorée qu’il finit un jour par obtenir. Le hasard lui fait rencontrer la petite fille d’une femme qu’il a jadis aimée et, pour "protéger" l’enfant d’un autre tuteur abusif, il l’enlève. Après plusieurs années de bon usage par Sylvestre, la jeune fille épousera un élève de M. Bonnard. Tollanen pedofiilinen Goethen Mignon taas.
xxx/ellauri202.html on line 232: La justice est la sanction des injustices établies.
xxx/ellauri202.html on line 260: Why is Putin holding the table so hard?
xxx/ellauri202.html on line 272: Putin's actions are not about national pride or national security, no more than ours.
xxx/ellauri202.html on line 273: All our actions are about money.
xxx/ellauri202.html on line 280: No, wait, they ARE gangster capitalists. Actually the deal is precisely the same on both sides of the Atlantic! Only the trough is fuller here, for the time being. But its all running out, and fast. THIS is what the conflict is all about.
xxx/ellauri202.html on line 286: The rotten Soviet regime has been replaced by a rotten capitalist enterprise. Socialism had collapsed, and the Russian nation, just like the West, increasingly owes any stability it has to a class of organized crime assembled to steal what riches remained.
xxx/ellauri202.html on line 303: What he does in the picture is silence. He has just been asked a question and he is thinking about how to answer it.
xxx/ellauri202.html on line 307: That is what intelligent people can do. Of course, you always say that stupid people think they are clever. But many really intelligent people also know that they are above average - I think that makes them very self-confident. Because it is great to be above average. I think I am too.
xxx/ellauri202.html on line 309: You can see it in Jordan Peterson - he has no problem admitting that he doesn't know something. It doesn't hurt his self-confidence. It does not hurt him to admit that he is a crazy fascist and a shithead. Because he is that too above the average.
xxx/ellauri202.html on line 311: Another reason why intelligent people tend to be quiet is simply because of the things they talk about. Many people, especially those with high crystalline intelligence, who know a lot, have certain preferences for topics. Small talk at a party or gossip is not one of them. Self-answering fake questions like this in Quora is.
xxx/ellauri202.html on line 346: Hitler would later insist that Johann Georg Hiedler — the man who married Schicklgruber in 1842 — was his paternal grandfather. Hiedler died in 1857, so he clearly wasn’t able to fully back up this claim for the Third Reich. Although Nazi Germany apparently accepted the story, many modern historians have debated whether it was actually true.
xxx/ellauri202.html on line 363: However, during the 1950s, a German author named Nikolaus von Preradovich punched a hole in Frank’s claim. Preradovich said that he found that “there were no Jews in Graz before 1856.” Well what did he know? Preradovich who anyway? And this was crucial to Frank’s claim about Hitler’s heritage. But it did not stop the rumors from swirling.
xxx/ellauri202.html on line 365: Most recently, the conspiracy theory about whether Adolf Hitler was Jewish resurfaced in 2019. Psychologist Leonard Sax released a paper reexamining the controversial claim, titled Aus den Gemeinden von Burgenland: Revisiting the question of Adolf Hitler’s paternal grandfather.
xxx/ellauri202.html on line 385: “Even if there were Jews living in Graz in the 1830s, at the time when Adolf Hitler’s father, Alois, was born, this does not prove anything at all about the identity of Hitler’s paternal grandfather,” Evans said, also pointing out that Frank’s memoir has been found to be “notoriously unreliable.”
xxx/ellauri202.html on line 387: Additionally, Frank had had a falling out with Hitler and he was facing a death sentence for his collaboration with the Nazis. So perhaps he felt like he had nothing to lose by publishing a wild claim.
xxx/ellauri202.html on line 401: Indeed, the possibility of Hitler having Jewish ancestry may serve as some sort of rationale — no matter how distorted — for people who are trying to find logic in the unfathomable atrocities that he perpetrated.
xxx/ellauri202.html on line 409: One of the most frequently asked questions about the Holocaust and the Nazi party is whether Adolf Hitler was Jewish or had Jewish ancestors. The question received new media attention in May 2022 when Russia’s foreign minister claimed Hitler "had Jewish blood."
xxx/ellauri208.html on line 83: Kellaroidut arabidiktaattorit
xxx/ellauri208.html on line 93: uskontoa, abrahamilaisia.
xxx/ellauri208.html on line 441: Euroopan vanhimman luostarin Ligugen krääsäkaupasta sai ostaa munkkien vähän käyttämiä käsityölehtiä. Michel taitaa olla tupakoizija. Sekin vielä. Nietzsche sen tiesi: kristinusko on pohjimmiltaan ämmämäinen uskonto. Rähmälläänoloa kädet ristissä ja jalat harallaan, Jee-suxen toisen tulemisen odotusta. Toisella kerralla se tuppaa kestämäänkin pidempään. Tässä niteessä vielä naputellaan numeroita naisellisen näköisiin vähä-älyisiin simpukkapuhelimiin. Kummallista pelleilyä, omituinen faabeli. Tärkimöllä on vieläpä faxinumero, ei, 2 faxia. Kyllä hommat vanhenevat sitten äkkiä.
xxx/ellauri208.html on line 462: Vanhemmiten Michel lähestyi izekin Nietzschen näkemyxiä, näin kai väkisin käy kun tulee putkiongelmia. Moraalin ja perheiden turvaamisen kannalta oli onnenpotku Euroopalle että tänne tulvii traditionalisteja joilla on naisten alistus ja miesvanhusten kunnioitus vielä kunnossa. Luonnolliset hierarkiat siis, ynnä valmiutta torjua homoavioliitot, abortit ja naisten kyläluutailu.
xxx/ellauri208.html on line 464: Michelin mielestä Molli-Jori pelkäsi vain ruumiillista kärsimystä ja kaipasi vain kotiliettä ja piparjuurella maustettua lihasoppaa Anne Meunierin esiliinan nauhoissa. Oletteko mennyt naimisiin? Kyllä, naimisiinpa hyvinkin. Todella merkillistä yhtyä lihassa, mutta oikeastaan ihan mukavaa. Eli mikäs oli tän faabelin opetus? Että sietää varoa musulmaaneja, varsinkin muhoilevia. Ne tekevät vielä lopun ranuista. Ja piilottakaa hyvän tähen apinakoiraiden silmistä las tetas y el culo, ne saavat ne aivan hulluxi. Euroopan johtavan misantroopin vangizeva, tyrmäävän pessimistinen ja myyvä summeeraus ihmisluonnosta. - The Guardian.
xxx/ellauri208.html on line 471: Naguib Mahfouz (arab. نجيب محفوظ, Naġīb Maḥfūẓ; 11. joulukuuta 1911 Kairo – 30. elokuuta 2006 Kairo) oli egyptiläinen kirjailija. Mahfouz sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1988. Hän toimi muun muassa Egyptin valtion elokuvasäätiön ja taikaministeriön palveluksessa.
xxx/ellauri208.html on line 472: Mahfouz tuki Egyptin presidentin Anwar Sadatin Israelin kanssa vuonna 1978 solmimaa Camp Davidin rauhansopimusta. Sen takia häntä boikotoidaan monissa arabimaissa.
xxx/ellauri208.html on line 474: Mahfouzin teoksiin kuuluu Awlad Haretna (arab. أولاد حارتنا, ’Awlād Ḥāratnā, joka on käännetty englanniksi nimillä Children of Gebelawi ja Children of the Alley) vuodelta 1959. Se ilmestyi aluksi jatkokertomuksena lehdissä ja kertoo vertauskuvallisesti yksijumalaisten uskontojen synnystä. Uskonoppineet estivät teoksen julkaisemisen romaanina ja Mahfouz joutui fatwayrityksen kohteeksi. Kirjassa kerrotaan Adam-isän ja kolmen pojan (Mooses, Jeesus ja Muhammad) tarinat. Teos julkaistiin kirjana toisella lähettäjänimellä Beirutissa 1967.
xxx/ellauri208.html on line 480: Vuoden 1988 Nobelin palkinnon myötä egyptiläiseltä kirjailijalta Naguib Mahfouzilta (1911-2006) suomennettiin englannista novelli ”Siunatttu yö” (sic, kolmella teellä, 1988) ja arabiasta muutamia romaaneja vuosina 1989-1996. Sen jälkeen hän näyttää Suomessa joutuneen unohduksiin sikäli, että uusia suomennoksia ei ole ilmestynyt. Tässä suhteessa hänelle on käynyt samoin kuin toiselle nobelistille, australialaiselle eepikolle Patrick Whitelle. Kumpikin ansaitsisi tulla uudestaan huomioiduksi uusien käännösten muodossa. Näin siitäkin huolimatta, että Mahfouzin suomennettuihin romaaneihin eräät kriitikot suhtautuvat melko nihkeästi ja pitävät niitä helvetin vanhakantaisina.
xxx/ellauri208.html on line 490: ”Kamil oli iso miehenjärkäle, jonka jalat näyttivät gilbaba-kaavun poimuissa suurilta vesisammioilta. Hänen istuessaan tuolilla hyllyvä takamus oli kuin moskeijan kupoli. Vain keskiosa lepäsi istuimella lopun riippuessa ilmassa. Hänen vatsansa oli kuin tynnyri, rinnat kuin pallot ja kaula tuskin näkyi. Hartioiden välissä oli turpeat punakat kasvot, joihin pakkaantunut veri häivytti kasvonpiirteet, niin että näytti kuin hänellä ei olisi lainkaan nenää ja silmiä. Kaiken tämän kattona oli pieni kalju päälaki, jonka väri ei paljoakaan poikennut hänen ihonsa vaaleasta punakkuudesta.”
xxx/ellauri208.html on line 526: Influential German philosopher Jürgen Habermas called for European renewal in an essay published in Germany and France over the weekend, and numerous other prominent European thinkers followed suit.
xxx/ellauri208.html on line 535: Habermas and Derrida have brought together some of Europe's most distinguished thinkers in an initiative that ensures Europe's intellectuals take part in designing Europe's future. Italian philosopher and novelist Umberto Eco, Swiss author and president of the German Academy of Arts Adolf Muschg, Spanish philosopher Fernando Savater and Italian philosopher Gianni Vattimo have laid out their ideas on the issues. American philosopher Richard Rorty has also provided his two cents in a response to Habermas' article in the Süddeutsche Zeitung newspaper.
xxx/ellauri208.html on line 537: In an essay he published in the FAZ in mid-April, Habermas condemned the war in Iraq, saying it violated international law. WTF, have you forgotten the burning twin towers of free trade enterprise, or Saddams mass destruction weaponry? Internecine Hammurabi law yields a clear verdict here: strike back, strike hard, kill'em bastards!
xxx/ellauri208.html on line 539: Habermas identified five attributes he said Europeans share: the neutrality of authority, embodied in the separation of church and state, trust in politics rather than the capitalist market, an ethos of solidarity in the fight for social justice, high esteem for international law and the rights of the individual and support for the organizational and leading role of the state.
xxx/ellauri208.html on line 591: His achievements were cut short when he was fatally shot on September 6, 1901, by Leon Czolgosz, a second-generation Polish-American anarchist. McKinley died eight days later and was succeeded by Vice President Theodore Roosevelt. As an innovator of American interventionism and pro-business sentiment, McKinley is generally ranked above average. His popularity was soon overshadowed by Roosevelt (#26) and later on totally eclipsed by Trump (#45).
xxx/ellauri208.html on line 670: Ensiesiintymisensä runoilijana Björling teki 35-vuotiaana kokoelmalla Vilande dag (1922). Sitä oli edeltänyt monivuotinen opiskeluvaihe, ja siinä näkyi tekijän suuntautuminen eettisiin ja filosofisiin elämänongelmiin. 1930-luvun alussa hän joutui itse kustantamaan nousukautensa viisi suurta kokoelmaa. Björlingiä on kutsuttu aikanaan myös Pohjolan ainoaksi dadaistiksi, mihin antoi aihetta kokoelma Kiri-ra! (1930). Björling ja Rabbe Enckell olivat Peter Sandelinin esikuvia. Kekähän sekin on (tai oli).
xxx/ellauri208.html on line 674: Schildts Förlag julkaisi 1951 Sandelinin ensimmäisen runokirjan nimeltä Ur svalans loggbok. Sandelinin teokset ovat osa 1920–1930-luvulla läpimurtonsa tehneen modernismin perinnettä, jonka merkittäviä nimiä ovat muun muassa Gunnar Björling ja Rabbe Enckell.
xxx/ellauri208.html on line 710: No wannabe tiehaaskalle voi valehdella mitä sylki suuhun tuo, ei se siitä tule valittamaan.
xxx/ellauri208.html on line 847: Sen rinnalla jonkun tampion väärinymmärrys kirjailijoiden todellisista aikeista ei paljoa vaakakupissa paina. Ilmiöittäminen tekee wannabe-intellektuellinkin kiinnostukselle höpöä.
xxx/ellauri208.html on line 957: Romaanissa päähenkilö, Laura Salmi, tapaa kuolleeksi luullun isänsä yllättäen Sea Stariksi nimetyssä ravintolassa, jossa toimii tarjoilijattarena. Perhesuhteiden kuvaus saa rankkoja oidipaalisia ja insestisiä sävyjä, kun avioerolapsi Laura pyrkii myös eroottista valtaansa käyttämällä anastamaan isältään vihdoin sen rakkauden, mitä paitsi on jäänyt. Väkivalta, seksuaalisuus ja syöminen kietoutuvat yhteen romaanin freudilaisessa symboliikassa ja hurjissa ekspressiivisissä ja groteskeissa kuvissa. Sea Starin "mustassa ruumassa", sen rujoissa ihmiskohtaloissa kiteytyy näkemys elämän absurdista tarkoituksettomuudesta ja ihmisen perustavasta yksinäisyydestä: "Sea Star on kaipaus ja kaipaus on hauta…"
xxx/ellauri208.html on line 959: Jo esikoisteos Sinitaivas kertoi, niin kuin Idströmin itse sitä luonnehtii, "vaikeudesta erottaa todellisuus mielikuvista". Isäni, rakkaani -romaanista lähtien eri todellisuuksien – ulkoisen ja mielensisäisen, aktuaalisen ja kuvitteellisen rajan hämärtyminen – nousee Idströmin tavaramerkiksi. Vielä pidemmälle surrealismiin, fantasiaan, uneen ja hallusinaatioon mennään seuraavassa romaanissa Veljeni Sebastian, jota hallitsevat korosteisesti makaaberit ja groteskit kuvat ja sisäisten tuntojen projisoiminen ulkoiseen.
xxx/ellauri208.html on line 973: "Koska en päässyt tekemään elokuvia, tein niitä kirjojen kautta", Annika Idström on todennut. Leimaa antavaa kamerataidetta opiskelleen, freelanceohjaajana ja -dramaturgina työskennelleen Idströmin tuotannolle on kohtauksesta toiseen, samoin ulkoisesta mielensisäiseen nopeasti siirtyvä tapa kertoa. Taustalla näkyy kiinnostus sellaisia elokuvantekijöitä kohtaan kuin Pier Paolo Pasolini, Andrei Tarkovski, Michelangelo Antonioni, Volker Schlöndorff tai Peter Greenaway; yhteistä on myös makaaberin, oudon ja groteskin läsnäolo.
xxx/ellauri208.html on line 1007: Vuorenpeikon arab. Gevalia kahvin pojat on Nagib nököhammas Mahfuzin allegoria abrahamilaisista uskonnoista. Vuorenpeikko ize on taas kerran hirvee ilkimys, patriarkka paskiainen. Jos pojat pitäisivät yhtä ne pian lemppaisivat äijän ulos talosta. Mut kun ne eivät pidä vaan kyräilevät toisiaan. Kuopus, lakukeppi Aatami on halpamainen pyllynnuolija josta tulee isän varainhoitaja ohi esikoisen Idrixen. Idris menee siitä ihan deekixelle. Äijä tuntee olevansa turha ihminen kun sillä ei ole pojanpoikia. Mulatitkin kelpaisivat paremman puutteessa. Aatami nai siis äitinsä sukulaisen Obaman.
xxx/ellauri208.html on line 1018: Nää arabit on aika moukkia. Retkut telttailee Nassen ison talon pihassa ja kaipaa rasvaisia aikoja. When I´m alone I become a gentleman again. Sällan, sälli. Kaltoin kohdeltu Eeva sanoo muka: you´re the best man in the world. Sällan, sälli. Kyllä setämiehet on sitten narsisteja.
xxx/ellauri208.html on line 1020: Working for a living is the worst curse in the world. Only animals worry about the next meal and wake up to take a crap in the morning. Yes but many men have started like you and owned shops and houses in the end. Living in the lap of luxury. Mattokauppiaiden puheita. If work is a curse and crookery is worse, how´s a man to live? Vaimon selkänahastako? Njoo, muttei paljaalla työllä rikastu, tarvitaan myös crookeryä.
xxx/ellauri208.html on line 1022: ʾIdrīs (Arabic: إدريس) is an ancient prophet mentioned in the Quran, whom Muslims believe was the third prophet after Seth. He is the second prophet mentioned in the Quran. Islamic tradition has unanimously identified Idris with the biblical Enoch, although many Muslim scholars of the classical and medieval periods also held that Idris and Hermes Trismegistus were the same person. Mahtavaa sekoilua.
xxx/ellauri208.html on line 1023: According to later Muslim writings, Idris was born in Babylon, a city in pr esent-day Iraq. Before he received the Revelation, he followed the rules revealed to Prophet Seth, the son of Adam. When Idris grew older, God bestowed Prophethood on him. During his lifetime all the people were not yet Muslims. Afterwards, Idris left his hometown of Babylon because a great number of the people committed many sins even after he told them not to do so. Some of his people left with Idris. It was hard for them to leave their home.
xxx/ellauri208.html on line 1025: They asked Prophet Idris: "If we leave Babylon, where will we find a place like it?" Prophet Idris said: "If we immigrate for the sake of Allah, He will provide for us." (By now the West is full of these immigrants.) So the people went with Prophet Idris and they reached the land of Egypt. They saw the Nile River. Idris stood at its bank and mentioned Allah, the Exalted, by saying: "Subhan Allah." For three days of the week, Idris would preach to his people and four days he would devote solely to the worship of God.
xxx/ellauri208.html on line 1027: The commentator Ibn Ishaq narrated that he was the first man to write with a penis and that he was born when Adam still had 308 years of his life to live. In his commentary on the Quranic verses 19:56-57, the commentator Ibn Kathir narrated "During the Night Journey, the Prophet passed by him in fourth heaven. In a hadith, Ibn Abbas asked Ka’b what was meant by the part of the verse which says, ”And We raised him to a high station.” Ka’b explained: Allah revealed to Idris: ‘I would raise for you every day the same amount of the deeds of all Adam’s children’ – perhaps meaning of his time only. So Idris wanted to increase his deeds and devotion. A friend of his from the angels visited and Idris said to him: ‘Allah has revealed to me such and such, so could you please speak to the angel of death, so I could increase my deeds.’ The angel carried him on his wings and went up into the heavens. When they reached the fourth heaven, they met the angel of death who was descending down towards earth. The angel spoke to him about what Idris had spoken to him before. The angel of death said: ‘But where is Idris?’ He replied, ‘He is upon my back.’ The angel of death said: ‘How astonishing! I was sent and told to seize his soul in the fourth heaven. I kept thinking how I could seize it in the fourth heaven when he was on the earth?’ Then he took his soul out of his body, and that is what is meant by the verse: ‘And We raised him to a high station.’"
xxx/ellauri208.html on line 1029: Many Qur´anic commentators, such as al-Tabari and Qadi Baydawi, identified Idris with Enoch. Baizawi said, "Idris was of the posterity of Seth and a forefather of Noah, and his name was Enoch (Ar. Akhnukh)". With this identification, Idris´s father becomes Yarid (يريد), his mother Barkanah, and his wife Aadanah. Idris´s son Methuselah would eventually be the grandfather of Nuh (Noah). Hence Idris is identified as the great-grandfather of Noah.
xxx/ellauri208.html on line 1038: Speaking of which, German police believe the convicted paedophile, 45, abducted and killed Madeleine McCann, 3, in Portugal in 2007. Following tip-offs from German police, in April 2021 authorities in Paraguay targeted Christian Manfred Kruse, 59, a German national thought to be behind the sick network. At the same time German cops arrested three other men linked to a paedo ring. They include cook Andreas G, 40, unemployed Fritz Otto K, 64, and Alexander G, 49, who allegedly acted as an administrator and forum moderator for the ring. Boystown was internationally oriented, had chat areas in different languages and served the worldwide exchange of images, documenting the sexual abuse of children. Experts then set about analysing all the computer data, including 5,000 IP addresses, which had exchanged sickening pornographic images and videos of children being abused to around 400,000 members. Idris started prophecying at age 40, and so did Mohammed. Mohammed´s youngest wife was just 9. The Daily Telegraph described the disappearance of Madeleine "the most heavily reported missing-person case in modern history".
xxx/ellauri208.html on line 1050: Dhu al-Qarnayn, (Arabic: ذُو ٱلْقَرْنَيْن, romanized: Ḏū l-Qarnayn, IPA: [ðuː‿l.qarnajn]; lit. "He of the Two Horns") appears in the Quran, Surah Al-Kahf (18), Ayahs 83–101 as one who travels to east and west and sets up a barrier between a certain people and Gog and Magog (called Ya'juj and Ma'juj). Elsewhere the Quran tells how the end of the world will be signaled by the release of Gog and Magog from behind the barrier. Other apocalyptic writings predict that their destruction by God in a single night will usher in the Day of Resurrection (Yawm al-Qiyāmah).
xxx/ellauri208.html on line 1053: Taking place, according to its incipit, "when gods were in the ways of men," Tablet I of Atra-Hasis contains the creation myth of Anu, Enlil, and Enki—the Sumerian gods of sky, wind, and water. Following the cleromancy ('casting of lots'), the sky is ruled by Anu, Earth by Enlil, and the freshwater sea by Enki.
xxx/ellauri208.html on line 1055: Enlil, god of Earth, assigned junior dingirs (Sumerian: 𒀭, lit. 'divines') to do farm labor, as well as maintain the rivers and canals. After 40 years, however, the lesser dingirs rebelled and refused to do strenuous labor. Enki, who is also the kind, wise counselor of the gods, suggested that rather than punishing these rebels, humans should be created to do such work, instead. The mother goddess Mami is subsequently assigned the task of creating humans by shaping clay figurines mixed with the flesh and blood of the slain god Geshtu-E ('ear' or 'wisdom'; 'a god who had intelligence'). All the gods, in turn, spit upon the clay. After 10 months, a specially made womb breaks open and humans are born.
xxx/ellauri208.html on line 1057: Tablet I continues with legends about overpopulation and plagues, mentioning Atra-Hasis only at the end. Tablet II begins with more human overpopulation. To reduce this population, Enlil sends famine and drought at formulaic intervals of 1200 years. Accordingly, in this epic, Enlil is depicted as a cruel, capricious god, while Enki is depicted as kind and helpful, perhaps because priests of Enki were writing and copying the story. Enki can be seen to have parallels to Prometheus, in that he is seen as man's benefactor and defies the orders of the other gods when their intentions are malicious towards humans. Tablet II remains mostly damaged, but it ends with Enlil's decision to destroy humankind with a flood, with Enki bound by oath to keep this plan secret.
xxx/ellauri208.html on line 1058: Tablet III of the Atra-Hasis epic contains the flood myth. It tells of how Enki, speaking through a reed wall, warns the hero Atra-Hasis ('extremely wise') of Enlil´s plan to destroy humankind by flood, telling the hero to dismantle his house (perhaps to provide a construction site) and build a boat to escape. Moreover, this boat is to have a roof "like Abzu" (or Apsi; a subterranean, freshwater realm presided over by Enki); to have upper and lower decks; and to be sealed with bitumen.
xxx/ellauri208.html on line 1060: The words "river" and "riverbank" are used in Tablet III, probably in reference to the Euphrates, the river upon which the ancient city Shuruppak, ruled by Atra-Hasis, was located.
xxx/ellauri208.html on line 1063: Oskun kirjan juoni on kuin potpurri juutalaisten testamenteista ja koraanista. Herra isoherra on tunteeton paskiainen, sen 2 poikaa riitelevät myötäänsä. Aatami on vätys ja sen isoveli Idris juoppo saatana. Kain ja Aabel tappelevat, kampi voitti, Aabel sai kivestä päähänsä ja kuoli siihen.
xxx/ellauri208.html on line 1065: Aabel oli vätys kuten isänsä Aatami. Äijät, vätyxetkin komentelee ämmiään kuin pukit kuttuja. Kaikki ikävyydet on ton vuorenpeikon syytä.
xxx/ellauri208.html on line 1114: Who can be sure that he is the son of his father? What with all these tents and nightgowns? Its just too easy to crawl under them and grab a piece of naked ass. Orpo Gebelin lojalty on kahtia.
xxx/ellauri208.html on line 1128: Jos Gebel oliskin ikäänkun Jaakob, ja toi käärmeenlumooja Balkiti olis niikö Laaban. Kaivolla oli jollain pissaliisalla ekat rehvit, mut oliko ne isäpappa Iisakki ja Rebekka? Aaprahammi oli maahanmuuttaja. Safira eli Safak olis se herkkuperse Raakel, ja Sayida sen rumempi isosisko Lea, jota piti naida ensinnä. Paizi ei pitänytkään tässä versiossa. Gebelin vällykäärme löysi vikkelästi tien Safakin koloon. Safakilla oli söpöt tazkat tisuissa. Gebel huudahtelee Good God! kuin Poirotin yhtä tyhmä Captain Hastings. Musta alkaa vaikuttaa et tää kynäilijä Naabob on tyhmä kuin saapas izekin. Ärsyttävä munamies Gebel alkaa osoittaa isänmaallisuuden oireita. Tamarind on pahoillaan että Hamaamin miehet ovat ihan ämmiä. Montakohan äpäräpoikaa löytyy Jee-suxenkin sukupuusta. Todennäköisyys on n. 15%.
xxx/ellauri208.html on line 1174: toreilla eikä turuilla vaan kättäpäälle hyvävelikabineteissa.
xxx/ellauri209.html on line 33: On the Wallaby Track
xxx/ellauri209.html on line 93: Easily topping the list of the 5 biggest companies that don’t pay taxes is Amazon, which is among the largest companies in the world in 2021. As I mentioned earlier, for many years Amazon was not profitable and made huge losses as it made inroads into the e-commerce market and gained a major market share by using extremely low prices as a strategy. This has allowed the company to use the tax losses from those years which are brought forward against any income earned and hence, avoid paid taxes even though they have an income of more than $10 billion.
xxx/ellauri209.html on line 101: The Corn Laws blocked the import of cheap corn, initially by simply forbidding importation below a set price, and later by imposing steep import duties, making it too expensive to import it from abroad, even when food supplies were short. The Corn Laws enhanced the profits and political power associated with land ownership.
xxx/ellauri209.html on line 132: 
ab449f1c0bdcf2a" height="300px" />
xxx/ellauri209.html on line 159: Vattenkvaliten i Östersjön här börjat gå i helt fel riktning, dvs den blir sämre. Vi kan vänta oss en sjabbigare skärgård, med varmt och grumligt vatten, amerikanska krigsfartyg, flytande bajskorvar och algblomstringar. Situationen är inte katastrofal ännu men väntas bli så inom kort.
xxx/ellauri212.html on line 40: jopa sensuroitiin. Outisen esittämän Lissun ”kuselle ja runkulle” -vastaus opettajan kysymykseen oli Elokuvatarkastamon mielestä liian raju, ja repliikki poistettiin elokuvasta vuosiksi. Runkku oli tabua vielä 40v sitten. Nyt on tabua sanoa n-sana ja käyttää toisen puhelinta.
xxx/ellauri212.html on line 46: Kun menit aina minne tyttö vei cum ventitabas quo puella ducebat
xxx/ellauri212.html on line 47: Rakastettu niinkuin ei enää kukaan muu. amata nobis quantum amabitur nulla.
xxx/ellauri212.html on line 57: Ei pyydä eikä vonkaa väkisten, nec te requiret nec rogabit invitam.
xxx/ellauri212.html on line 58: Ize kärsit kun ei kukaan kaipaa. At tu dolebis, cum rogaberis nulla.
xxx/ellauri212.html on line 61: Ketä bylsit, kuka kuuluu sulle? Quem nunc amabis? Cuius esse diceris?
xxx/ellauri212.html on line 62: Ketä pusit, kenen puret huulia? Quem basiabis? Cui labella mordebis?
xxx/ellauri212.html on line 81: Lodwick omistaa kirjan Georges Pelorsonille (Belmont), faschistimieliselle kollaboraattorille josta tuli brittikynäilijöiden ranskantaja. Georges kuoli vasta sadannella vuodellaan 2008.
xxx/ellauri212.html on line 83: Lodwick is a surname. Notable people with the surname include:
xxx/ellauri212.html on line 147: Lodwickin poliisikomisario lukee Descartesin toista meditaatiota, jossa Reneltä lähtee mopo käsistä. Siinä se sanoo et ainoo asia mistä se on varma on eze itse oleilee. Ja että vaha-argumentti muka osoittaa että hengelliset asiat on varmemmat kuin ruumiilliset. Mitä vittua! Kyllä ruumiilliset on paljon varmempia ja kouriintuntuvampia, ja sitäpaizi tuntuu ihanammilta, esim Sirun naama, tissit ja tuhero. Voi kun sinne pääsis sisään suorana ja pitkänä, kankeana ja tuntoherkkänä. Mutta ei, toinenkin yritys jäi suutarixi. Sirun teräväxi jäänyt masurako vaan jyysti liikaa yrittäneen wannabe makaajan mahan ruville ja mustelmille. Se on muistettava pyöristää asap.
xxx/ellauri212.html on line 194: American editor and publisher Russ Dick, quoting a sexologist, states that men enjoy a "sense of release about sex", something that on watching other men ejaculate provides. The viewer while jerking off by hand identifies with the ejaculating men, experiencing a sense of vicarious pleasure.
xxx/ellauri212.html on line 199: Haluaisitko gallixi jos olisit syntynyt Bessarabiassa? B. oli Prutin ja Dnjestrin välissä länsi-Ukrainassa ja Moldovassa Tonavan ja Mustan meren rannalla. Antiikissa siellä asui traakkeja, kimmeriläisiä, skyyttejä, sarmaatteja ja kelttejä. Eli mixikäpä ei. Lodwick ei liiemmälti perusta jenkeistä, vaikka anglosaxi onkin. Dekkarixi tässä niteessä on suht paljon sitaatteja.
xxx/ellauri212.html on line 288: Tätä epylliä koskevassa Jonas Grethleinin (Heidelberg) able/23470126">artikkelissa seisoo että lyricsin aiheena on anorexia. Bukkake on luukasa, yhtä laihan luiseva kuin sirittävä Sirkka. Puhu poika äidillesi, siinä on sulla muhevampaa mutusteltavaa. Bombyca on syyrialainen kaupunki sekä huilun paxuin putki. Sattuvaa!
xxx/ellauri212.html on line 303: Tässä syyteröväskästä viimeisin: in February 2022, around a dozen current and former employees of Dr. Phil alleged that they experienced "verbal abuse in a workplace that fosters fear, intimidation, and racism." Seven current employees also claimed that the show's guests are often manipulated and treated unethically. Attorneys for McGraw and his co-producer, Carla Pennington categorically denied every allegation made.
xxx/ellauri212.html on line 305: McGraw's advice and methods have drawn criticism from both fellow psychotherapists as well as non-experts. McGraw's critics regard advice given by him to be at best simplistic and at worst ineffective or harmful. The National Alliance on Mental Illness called McGraw's conduct in one episode of his television show "unethical" and "incredibly irresponsible". McGraw said in a 2001 Sun-Sentinel interview that he never liked traditional one-on-one counseling, and that "I'm not the Hush-Puppies, pipe and 'Let's talk about your mother' kind of psychologist."
xxx/ellauri212.html on line 425: "Thérèse Dreaming," which was finished in 1938, was Balthus's first painting of an underage model, according to the Village Voice. Balthus toned down the eroticism in his paintings later in his career, but he remained defensive of it: ''I really don't understand why people see the paintings of girls as Lolitas,'' he told the New York Times in 1996. ''My little model is absolutely untouchable to me." For all his artwork, Balthus's biographies and obituaries haven't published evidence of pedophilia in his personal life. Maybe his wee pencil was too shy to actually intrude inside his underage models. I bet he went afterward into the toilet with the canvas. Tai size taas vaan valehteli raukka nälissään, se oli ashkenazi jutku äiskän puolelta ja valehteli siitäkin. Toi kitaraa soittava ämmäoletettu on äijän izensä näköinen, mahtaisiko olla se Dorotea Spiro äitykkä. Sen veli oli jonkin sortin filosofi ja markiisi de Sade fänittäjä. Varmaan äiskä piti niitä pahoin ja niistä tuli jotain pervoja. Niljakasta porukkaa.
xxx/ellauri215.html on line 93: According to an article in The Cut, a 2008 survey of sex therapists, found that sex is “too short” when it lasts one to two minutes. “‘Adequate’ is three to seven minutes, and ‘desirable’ is seven to 13,” per their report.
xxx/ellauri215.html on line 96: According to Gonzo Today, however, it's a little less, or about 40 thrusts for the average man to ejaculate. On the higher end of things, over on BodyBuilding.com, 33 percent of men self-reported that it takes them 200 plus thrusts to finish.
xxx/ellauri215.html on line 127: From the start, critics complained about the ostensible sameness of Roth’s books, their narcissism and narrowness—or, as he himself put it, comparing his own work to his father’s conversation, “Family, family, family, Newark, Newark, Newark, Jew, Jew, Jew.”
xxx/ellauri215.html on line 137: “A fiction writer’s life is his treasure, his ore, his savings account, his jungle gym,” he wrote. “As long as I am alive, I don’t want somebody else playing on my jungle gym—disturbing my aborted children, quizzing my ex-wife, bugging my present wife, seeking for Judases among my friends, rummaging through yellowing old clippings, quoting in extenso bad reviews I would rather forget, and getting everything slightly wrong.”
xxx/ellauri215.html on line 139: Various rabbis and Jewish community leaders accused Roth of cultural treason. “What is being done to silence this man?” Emanuel Rackman, the president of the Rabbinical Council of America, wrote. “Medieval Jews would have known what to do with him.”
xxx/ellauri215.html on line 155: In 1942, Malamud met Ann De Chiara (November 1, 1917 – March 20, 2007), an Italian-American Roman Catholic, and a 1939 Cornell University graduate. They married on November 6, 1945, despite the opposition of their respective parents. Ann typed his manuscripts and reviewed his writing. Ann and Bernard had two children, Paul (b. 1947) and Janna (b. 1952). Janna is the author of a memoir about her father, titled My Father Is A Book.
xxx/ellauri215.html on line 159: abel Isaak">Isaak Emmanuilovitš Babel oli venäläinen näytelmäkirjailija ja novellisti. Babel syntyi juutalaiseen perheeseen Ukrainassa Odessassa aikana, jolloin juutalaiset pakenivat joukoittain Venäjältä. Hän selvisi vuoden 1905 vainoista kristittyjen naapurien avulla mutta menetti hötäkässä isoisänsä. Tostakohan ne etukirjaimet Lonoffille tulevat. Babel käytti liikaa adjektiiveja.
xxx/ellauri215.html on line 161: Isaac Abrabanel (1437–1508) oli Portugalissa syntynyt juutalainen valtiomies ja filosofi. Hän teki useita kirjallisia teoksia, jotka käsittelivät lähinnä apologetiikkaa, filosofiaa ja eksegetiikkaa.
xxx/ellauri215.html on line 165: Tätä nää jutkukynäilijät on (oli), pelkää ja ihailee gangstereita kuin Surku Yniäinen susia. Marxin veljexet. Big time Jews. Toisiaan ne ei sietäneet alkuunkaan, hirvee skaba parrasvaloista. Kolme koukkunokkaa: kimmomainen pömppömaha, käkättävä luipero ja pahansuopa leuaton kuikelo.
xxx/ellauri215.html on line 169: The other great theme is women, wives and ex-wives, especially. Bellow married five times with four divorces, court cases, alimony and ferocious rows about child access.
xxx/ellauri215.html on line 300: Från år 1996 bidrog hon med sagor och sångtexter i Radiofnatt. Hon har skrivit pjäserna Svansen i vädret (2003) för Å-teatern i Sjundeå, Det var en gång en klockare (2010) inför Sjundeås 550-års jubileum, Primadonnan på Ofeliaberg (2014, för Teater Rampfeber) och Berättelsen om den egendomliga hönan Felicia (2015 för Teater Magnitude). Just nu bearbetar hon pjäsen Stuva styva svansen in i den gamla hönan.
xxx/ellauri215.html on line 364: Alexander Stubb who has had direct experience with Putin and Russia, comments on the situation says, "The first argument is that Russia could not help itself. Russia has already been an expansionist and aggressive state. Unlike eg. Greece, Italy, Sweden, Britain, France, Germany and the U.S.A. You have to understand Russia's history to understand where Russia is coming from. ... Russia believes in destiny, there is a certain nostalgia and narrative of it’s expansionist past, which previously made Russia into a great superpower. So the argument that Russia is somehow working to defend itself from Ukraine doesn’t stand up. Russia could not help itself. Its like bulimia. There was absolutely no reason for Russia to attack. Russia just doesn't like capitalist democratic neighbors, just like America does not like communists, and the only one they allow to exist is Finland, which is insignificant. For the rest they think of spheres of interest and power, like the Chinamen."
xxx/ellauri215.html on line 366: "Point number two (I always got 3, that's how many I can remember) is Putin. Putin alleges to have attacked Ukraine because of NATO and EU expansion. In order to understand Putin, you need to read about Alexander Nevski, Ivan the Terrible, Peter the Great, Catherine the Great, and Josip Vissarionovits Stalin. They are all Putin's relatives and he wants to make Russia great again (MRGA). He talks about the Rusky Mir - One religion, one language, one leader. Except having Turks on the Ukrainan front is good because little Russians don't understand a word.
xxx/ellauri215.html on line 372: "Point number three (ok, almost done) is the talk about the Finlandization of Ukraine, which means that Ukraine has to compromise on their values, security and basic existence in order to achieve peace. I fundamentally disagree with this thesis because every independent and sovereign state should have the freedom to choose whose club it wants to join and which cola to buy.
xxx/ellauri215.html on line 374: This has been put into the UN charters, but more specifically to the Helsinki accords. It is about international law. It is about sovereignty and independence. Sovereignty and independence is what NATO is all about. It is about the agency of a country like Ukraine to decide its own destiny. It is not up to a greater power like Russia or NATO to take that decision for Ukraine. And I say this as a Swedish Finn, next to Russia in Westend, Esbo, which shares a 1,34 km border with the capital. A county that has had to compromise on its basic economic liberal values at different stages in history.
xxx/ellauri215.html on line 382: "The fourth claim (oops, my bad, I lost count) is that this conflict is due to NATO expansion. NATO was originally created in 1949 as a deterrent to the Soviet Union. But when the Cold War ended, it took on a different tact, which was about peace keeping and crisis management, primarily, robbing the ragheads of their oil.
xxx/ellauri215.html on line 384: Countries that were not members could partner with them, like Finland. There was also close partnership with the Russian council in NATO, so there was this cooperation. NATO enlargement took place because Soviet satellites during the cold war wanted to get that extra protection and for fully understandable reason, what with Reagan's plans for Star Wars. But that expansion was not aggressive. NATO has never attacked another country. Iraq, Libya, Sudan etc etc did not involve NATO in the least.
xxx/ellauri215.html on line 388: In 2008 when Putin attacked Georgia, George Bush and Condoleezza Rice came out onto the Whitehouse lawn and said, "We will help Georgia, we will back them up." And what happened? We got a ceasefire agreement in 5 days. In 2014 when Putin attacked Crimea, Obama was pivoting towards Asia and it wasn’t about Russia; and, Obama said we weren't going to intervene in Crimea. But of course in this case he got it wrong, he was just a dumb coon and a democrat to boot. The message that Putin got was completely the opposite that's why he attacked the Donbas because he thought that the reaction of the EU and US would be the same. He is almost as dumb as me, and I'm an ass in shorts."
xxx/ellauri215.html on line 390: "The fifth claim (sorry folks) is about the US and EU projecting power onto Russia. Remember that the EU has worked on two premises - Idealism and Realism. HOOHOO, this is getting too hilarious. Idealism because we wanted to create closer relations with Russia, otherwise we would not have created a level of energy dependency on Russia like we have and trying to accommodate Russia with cooperation in the EU; and, Russia has not been aggressive about EU expansion as such.
xxx/ellauri215.html on line 402: iii) Primate affairs. This conflict is not only about Ukraine or the future of Russia, it is a crazy east-west gallop on the last lap of simian life on the planet."
xxx/ellauri215.html on line 419: After the death of her parents in or around 1566, Amina's brother became king of Zazzau. At this point, Amina had distinguished herself as a "leading warrior in her brother's cavalry" and gained notoriety for her military skills. She is still celebrated today in traditional Hausa praise songs as "Amina daughter of Nikatau, a woman as capable as a man that was able to lead men to war."
xxx/ellauri215.html on line 421: After the suspicious death of her brother Karami in 1576, Amina ascended to the position of queen. Zazzau was one of the original seven Hausa States (Hausa Bakwai), the others being Daura, Kano, Gobir, Katsina, Rano, and Garun Gabas. Before Amina assumed the throne, Zazzau was one of the largest of these states. It was also the primary source of slaves that would be sold at the slave markets of Kano and Katsina by Arab merchants.
xxx/ellauri215.html on line 438: Is Grace Wetzel Jewish? Videossa näkyvistä käsieleistä päätellen melkein olisin valmis lyömään vetoa. Se on kotoisin New Jerseystä kuten Philip Roth ja on söpösen pienen soopelin tai kärpän näköinen. Pop goes the weasel. llmeinen Rahab, gell? Tuon kun saisi elävänä pulloon tai MRI tunneliin.
xxx/ellauri215.html on line 448: “The times for conjugal duty prescribed in the are: for men of independent means, every day; for laborers, twice a week; for donkey drivers, once a week; for camel drivers, once in thirty days; for sailors, once in six months.”
xxx/ellauri215.html on line 451: “A man is forbidden to compel his wife to have marital relations…Rabbi Joshua ben Levi similarly stated: Whosoever compels his wife to have marital relations will have unworthy children.”
xxx/ellauri215.html on line 454: “Rabbi Joshua ben Levi said: Whosoever knows his wife to be a God‑fearing woman and does not duly visit her is called a sinner.”
xxx/ellauri215.html on line 457: “Rabbi Yochanan observed: If the Torah had not been given, we could have learned modesty from the cat, honesty from the ant, chastity from the dove, and good manners from the rooster, who first coaxes and then mates.”
xxx/ellauri215.html on line 472: “It was taught at the school of Rabbi Ishmael, ‘Thou shall not commit adultery’ implies, Thou shall not practice masturbation either with hand or with foot.”
xxx/ellauri215.html on line 474: The study included 104 sexually active heterosexual couples who were asked how often they climax, how often they’d like to and how often they expect people should have orgasms. The study underscored a well-established gap in which men climax much more often than women, which the study said can lead to lower expectations among women. The findings were recently published in the journal Sex Roles.
xxx/ellauri215.html on line 479: But Rahab, you must realize that female orgasm is not indispensable for conception, while cum pretty much is (except for pre-cum, but that's so close to coming as makes no difference). Female orgasm is there just as a spark to make it easier for men to get their 5 strokes in. Once the sperm packet is in place, female orgasm may help the little tadpoles to find their way to the jackpot a little faster, but it works tolerably well without.
xxx/ellauri215.html on line 480: Sexual taboos and abstinence, and romance which is their consequence, is much more efficient in expediting one-shot pregnancies than demanding ladies whining for longer pumping sessions.
xxx/ellauri215.html on line 496: LOS ANGELES — They are the forgotten people of Los Angeles — 1,457 people, to be exact. Old, poor, homeless, babies born premature and abandoned.
xxx/ellauri218.html on line 73: Pitkäpalttoinen ja karvalakkinen vihollinen puhuu taas vanhanaikaista liturgista kieltään krimiturkki niskassa. Mixi jokin pallopeli herättää meissä tälläisiä tunteita? Niin, sanos se. Vanhuxet lääkkeenhajuisina Kivelässä kerskuvat: olin siellä kun se tapahtui. So what? Tollanen yhteisöllisyys on kuvottavaa, babiaanilauman pepun hajua.
xxx/ellauri218.html on line 81: Kuten mustavalkoisesta tv-kuvasta näkyy selvästi, Bobby Thomson ei ollut neekeri. Myöhemmin osoittautuu että se oli skotti. Branca oli puolixi joku Bulgarian romani. Mitäs asiaa Big Simsillä (joka oli) sit oli mennä karzalle huutamaan I am Bobby Thomson? Koska baseball is about caring, because it is about miracles against all odds. Usko toivo ja rakasta, 9.999.999 tyhjän arvan jälkeen tulee se oikea!
xxx/ellauri218.html on line 111: Dominic Tierney, a professor at Swarthmore College and the author of multiple books about how America wages war, may know the reason why.
xxx/ellauri218.html on line 119: The United States started Gulf War Number 2 on March 26, 2003. The highest US officials had assured a nervous public at home and abroad that their "surgical operation" would have US troops in Baghdad in a week. Because Iraqis hated Saddam with the same or more venom than George W. Bush, they would throw out the welcome mat for their US, British and Aussie liberators.
xxx/ellauri218.html on line 127: The lightning victory in Iraq would lead to a domino effect. Saddam’s collapse would somehow provoke non-Coke democracies to fall throughout the region. The Arab people would magically replace their old, corrupt regimes with US-style democracies - with the help of our troops, of course.
xxx/ellauri218.html on line 146: Most episodes revolve around Ralph's poor choices in absurd dilemmas which frequently show his judgmental attitude in a comedic tone. The show occasionally features more serious issues such as women's rights and social status.
xxx/ellauri218.html on line 150: Ralph was the inspiration for the animated character Fred Flintstone. Alice (née Alice Gibson), played in the first nine skits from 1951 to January 1952 by Pert Kelton, and by Audrey Meadows for all remaining episodes, is Ralph's patient but sharp-tongued wife of 14 years. She often finds herself bearing the brunt of Ralph's tantrums and demands, which she returns with biting sarcasm. She is levelheaded, in contrast to Ralph's pattern of inventing various schemes to enhance his wealth or his pride. She sees his schemes' unworkability, but he becomes angry and ignores her advice (and by the end of the episode, her misgivings almost always prove correct). She has grown accustomed to his empty threats—such as "One of these days, POW!!! Right in the kisser!", "BANG, ZOOM!" or "You're going to the Moon!"— to which she usually replies, "Ahhh, shaddap!" Alice runs the finances of the Kramden household, and Ralph frequently has to beg her for money to pay for his lodge dues or crazy schemes. Alice studied to be a secretary before her marriage and works briefly in that capacity when Ralph is laid off. Wilma Flintstone is based on Alice Kramden.
xxx/ellauri218.html on line 152: The actress Pert Keaton who played Wilma got blacklisted due to the fact that her husband Ralph had, many years earlier, marched in a May Day parade. Pert had never even voted in her life. Audrey who plays Wilma in the TV series is pretty enough to eat, with her elaborate 40's hairdo and wide collared tight waisted smock that shows her swan neck and halfmoon breasts to best advantage. If I could get a boner I'd love to get one with her. Maybe Debbie should share time with Audrey Meadows. Yxi miinus kuitenkin: se poltti kuin korsteeni, siihen se sitten kuolikin.
xxx/ellauri218.html on line 170: Wiilmaaa! Open here! huutaa Retu jäätyään sapelihammaskissan sijasta pihalle. Sisaruxet nauroivat. Sellainen jää wannabe lindkvsistille mieleen. Open here luki pantteriaskin kannessa. Retu potkii maasta vauhtia ennenkuin sen auto alkaa startata. Sen kerhoeläin ei ollut coon vaan moose.
xxx/ellauri218.html on line 230: The aptly named Fresh Kills landfill opened in 1948 as a temporary landfill, but by 1955 it had become the largest landfill in the world, and it remained so until its closure in 2001. At the peak of its operation, in 1986, Fresh Kills received 29,000 tons of residential waste per day, playing a key part in the New York City waste management system. From 1991 until its closing it was the only landfill to accept New York City's residential waste. It consists of four mounds which range in height from 90 to about 225 feet (30 to about 70 m) and hold about 150 million tons of solid waste. The archaeologist Martin Jones characterizes it as "among the largest man-made structures in the history of the world."
xxx/ellauri218.html on line 232: Initially, the land where the landfill was located was a salt marsh in which there were tidal wetlands, forests, and freshwater wetlands. The subsoil was made up of clay, with sand and silt as the top layer of soil. The tidal marsh, which helped to clean and oxygenate the water that passed through it, was destroyed by the dump. The fauna were largely replaced by herring gulls. The native plant species were driven out by the common reed, a grass which grows abundantly in disturbed areas and can tolerate both fresh and brackish water. The stagnant, deoxygenated water was also less attractive to waterfowl, and their population decreased. Samuel Kearing, who had served as sanitation commissioner under Mayor John V. Lindsay, remembered in 1970 his first visit to the Fresh Kills project:
xxx/ellauri218.html on line 240: By 1997, two of the four landfill mounds were closed and covered with a thick, impermeable plastic cap. The landfill received its last barge of garbage on March 22, 2001. A few months later the twin towers of WTC were reduced to rubble.
xxx/ellauri218.html on line 246: Thousands of detectives and forensic evidence specialists worked for over 1.7 million hours at Fresh Kills Landfill to try to recover remnants of the people killed in the attacks. A final count of 4,257 human remains was retrieved, but only 300 people could be reconstructed from these remains. A memorial was built in 2011, which also honors those whose identities were not able to be determined from the debris. The remaining waste was buried in a 40-acre (160,000 m2) portion of the landfill; it is highly likely that this debris still contains fragmentary human remains like condoms, false teeth and pacemakers.
xxx/ellauri218.html on line 265: Kyštymin ydinonnettomuus on maailmanhistorian kolmanneksi pahin ydinonnettomuus ja oli siihenastisista pahin. Laitoksessa tapahtui 29. syyskuuta 1957 voimakas räjähdys jätesäiliössä, jossa oli korkearadioaktiivista jätettä. Tapahtuma tunnetaan Kyštymin onnettomuutena, ja saastuneesta alueesta on myöhemmin käytetty nimitystä "Kyštymin hiilijalanjälki". Räjähdys johtui säiliön jäähdytysjärjestelmän viasta. Ne rabotajet.
xxx/ellauri218.html on line 283:
xxx/ellauri218.html on line 299: Maya has also been featured in various magazines, podcasts, TV and radio programmes, and guest edited the 17th Edition of Playboy Magazine, which focused on bush sustainability and Generation Z.
xxx/ellauri218.html on line 328: Pablo: Mhm, You are saying you are ... you are happy about what happened?
xxx/ellauri218.html on line 332: Fischer: I was really for the generals, you know. but in the end the president of the so-called democracy won. But I'm hoping for some kind of a Seven Days In May scenario in the lakes of Ontario, where the country will be taken over by the military, all the civil guards, to close down all the synagogues, arrest all the Jews, execute hundreds of thousand of Jewish ringleaders, and ,you know, apologize to the Arabs for the killing, .. for all the Jews over there of that bandit state, you know Israel. I'm hoping for a totally new world.
xxx/ellauri218.html on line 334: Pablo: Really?
xxx/ellauri218.html on line 336: Fischer: Yeah. Nobody here gives a shit about the Japanese. How many hundreds of thousand people did the US kill with the atom bombs , justifying it with the most ridiculous excuse that it saved millions American soldiers, when Japan would gonna surrender in a few weeks or month or so anyway. Right? The United State is based on lies, is based on theft. Look what I have done for the US. Nobody has single handily done more for the US them me, I really believe in this. When I won the World Championship in 1972, the United States had an image of ,you know, a football country, baseball country, but nobody thought of it as an intellectual country. I turned all that around single handily, right? But I was useful then because it was the cold war, right? But now I'm not useful anymore, you see, the cold war is over and now they want to wipe me out, get everything I have, put me into prison.
xxx/ellauri218.html on line 338: You have to go back to the root of history of the country, look at the history of the country. Get something for nothing. Take and kill. Rob the country, they don't come in a civilized manner and say we like to marry your women, and so on. No, they take your land and they kill you off. That's the history of the US. Why did the white man not come to America, like in a civilized manner, preaching freedom of religion, say we like to come here. We like to assimilate, we like to marry your women. But no, we take your land and kill you off , right? Bring over slaves from Africa. That's the history of the United States. A despicable country, you know. Even as a boy I never had the slightest interest in the history of the US, I knew their was something rotten in Denmark.
xxx/ellauri218.html on line 393: Ashkenaz (Hebrew: אַשְׁכְּנָז ʾAškənāz) in the Hebrew Bible is one of the descendants of Noah. Ashkenaz is the first son of Gomer, and a Japhetic patriarch in the Table of Nations. In rabbinic literature, the kingdom of Ashkenaz was first associated with the Scythian region, then later with the Slavic territories, and, from the 11th century on, in a manner similar to Tzarfat or Sefarad. Tzarfat (Hebrew: צרפת) is a Biblical placename that may refer to Sarepta in Lebanon. In later times, it came to be identified with France. It is still the name of France in Modern Hebrew, and is analogous to Sefarad, and Ashkenaz. Sepharad (/ˈsɛfəræd/ or /səˈfɛərəd/; Hebrew: סְפָרַד Səpāraḏ; also Sefarad, Sephared, Sfard) is the Hebrew name for Spain. A place called Sepharad, probably referring to Sardis in Lydia ('Sfard' in Lydian), in the Book of Obadiah (Obadiah 1:20, 6th century BC) of the Hebrew Bible. The name was later applied to Spain and is analogous to Tzarfat or Ashkenaz.
xxx/ellauri218.html on line 404: Toi Luigi Cabanossi on varmaan schöne Ärztinin pussiin pian pujahtava makkara. Ensi töixeen se puristelee tohtorinnan tissejä. Eipä aikaakaan kaiketi niin puristelu siirtyy alemmaxi. Ei kyllä hyvät romaanit pyörii kaikki lisääntymisteeman ympärillä, tai sitne on huonoja. Tää Konsalik on konsensuaalista sosiaalipornoa, missä eri maalaiset ja eri yhteiskuntaluokkaiset eurokapitalistit ja gastarbeiterit heittävät pois ennakkoluulonsa ja kustantavat lopuxi yhteistuumin pfarrerille pienen kappelin. Karvarintainen sexiatleetti Affe Caponazi onkin oikeasti paha mafioso, siis maahanmuuttajana poikkeus. Muut sisiliskot ovat laihoja ja rumia mutta reippaita kaivosmiehiä ja kunnon kavereita. Eine koita viedä meidän töitä eikä naida meidän naisia. No ehkä vähän muttei paljoa.
xxx/ellauri218.html on line 410: As it happened, en ollut paikalla, 1977 kesällä olin Sekun kanssa Eirassa enimmäxeen vällykäärmeenä. Lightning struck, and the city went dark for real. By the time the power came back, 25 hours later, arsonists had set more than 1,000 fires and looters had ransacked 1,600 stores, per the New York Times. Opportunistic thieves grabbed whatever they could get their hands on, from luxury cars to sink stoppers and clothespins, according to the New York Post. The sweltering streets became a battleground, where, per the Post, “even the looters were being mugged.”
xxx/ellauri218.html on line 430: A race riot took place in Harlem, New York City, on August 1 and 2 of 1943, after a white police officer, James Collins, shot and wounded Robert Bandy, an African American soldier; and rumors circulated that the soldier had been killed. The riot was chiefly directed by Black residents against white-owned property in Harlem. It was one of five riots in the nation that year related to Black and white tensions during World War II. The others took place in Detroit; Beaumont, Texas; Mobile, Alabama; and Los Angeles.
xxx/ellauri218.html on line 443: The importance of the strike was underlined by a flier handed out by Local 831, which pointed out the life expectancy of a sanitation worker was 54 years compared to 67 for the entire U.S. population. Even today, according to the Federal Bureau of Labor Statistics, “refuse and recyclable material collectors” consistently have one of the highest rates of on-the-job fatalities. Seventeen NYC sanitation workers were killed on the job between 2000 and 2014.
xxx/ellauri218.html on line 445: The workers’ decision to strike was about far more than money. One sanitation worker, a shop steward, said it all at a standing-room-only union meeting two days before the vote: “We may handle garbage but we’re not garbage.”
xxx/ellauri218.html on line 447: WW wrote: “There are 10,000 sanitation workers in New York City. They are asking for a $12 a week raise in pay. The total cost to the city would be about $6 million a year. … Last fall a little group of bankers convinced the city it needed ‘better subways’ and got a referendum passed to spend $2.5 billion for these allegedly better means of transport. This clique of bankers will supply the $2.5 billion of other people’s money for a price. They will rake off $125 million in tax-free interest each year for themselves and the city will pay it. That’s 21 times the $6 million the sanitation workers are asking for. And these bankers would never have to lift a garbage pail!”
xxx/ellauri218.html on line 449: The 1968 strike continued for nine days until Feb. 10, despite the media demonization of the union. The New York Times wrote on Feb. 9: “The runaway strike by the city’s unionized garbage collectors is the latest miscarriage of civil service unionism that relies on the illegal application of force to club the community into extortionate wage settlements. … Mayor Lindsay has taken the right and necessary course in moving for an injunction under the state’s new Taylor Law. The city cannot surrender to such tyrannical abuse of union power.”
xxx/ellauri218.html on line 451: NYC labor threatens general strike
xxx/ellauri218.html on line 453: President of the sanitation workers’ union John Delury was jailed. Mayor Lindsay asked other unions, including District Council 37 of the American Federation of State, County and Municipal Employees, the city’s largest public employee union, to provide scabs and have their members pick up the garbage. In solidarity with the striking workers, other city workers refused.
xxx/ellauri218.html on line 454: When Mayor Lindsay appealed to Gov. Nelson Rockefeller to call in the New York National Guard to break the strike, all the city unions, including DC37 and the New York City Central Labor Council, threatened a general strike. By Feb. 10, the New York Times was begging Rockefeller not to call in the Guard to avoid “insuring a general strike by all municipal civil service employees, and perhaps by all New York labor.”
xxx/ellauri218.html on line 456: Rockefeller flinched, saying: “The National Guard was used to break a strike in which a family corporation was involved when I was a child. Men and women were killed. … I will not use the National Guard.” Rockefeller was referring to the 1914 Ludlow massacre, when his grandfather, John D. Rockefeller, the owner of Colorado Fuel and Iron Company, got the Colorado governor to call in the National Guard to break a mine workers’ strike. The miners and their families were huddled in tents when the militia opened fire. Over 60 strikers and family members were shot dead or burned alive when their tents were set ablaze by the troops.
xxx/ellauri218.html on line 459: A Workers World editorial named his real reason for sparing the sanitation workers: “Rockefeller refused to call the National Guard … because he was afraid to do so.” He had revealed his fear of labor’s strength in a Feb. 9 statement: “There are real risks as far as the stability and structure of organized labor and organized community are concerned.”
xxx/ellauri218.html on line 461: When the strike was finally settled, the union won a wage increase above the city’s offer: double-time pay for Sunday work and a 2.5 percent increase in the city’s contribution to their pension funds. Most of all, this was a victory for dignity and respect for the sanitation workers and for labor solidarity.
xxx/ellauri218.html on line 472: Jesse Epps, a veteran labor organizer involved in the Memphis strike, commented on the Memphis-New York connection. Epps, who was with Dr. King when he was killed on April 4, spoke to a 2008 New York City sanitation workers’ meeting. The workers were celebrating being the only NYC uniformed workers’ union to negotiate and win a Martin Luther King birthday holiday in their contract.
xxx/ellauri218.html on line 481: The ruling class and the Trump administration are ramping up attacks on public sector workers and unions, the majority of whom are women and people of color. A negative ruling on Janus v. AFSCME, scheduled to be heard by the U.S. Supreme Court on Feb. 26, could strike a financial blow at the ability of public sector unions to collect dues. As racist, sexist right-to-work backers spew their message supporting Janus, the U.S. labor movement is mobilizing resistance to this threat around the country, including a Feb. 24 NYC protest. We are not prepared to accept this assault on our rights without a fight!
xxx/ellauri218.html on line 483: Today, in the face of these attacks, the 1968 NYC sanitation workers’ strike continues to be a spark for labor unity and class struggle.
xxx/ellauri218.html on line 520: Oh baby, yes, baby
xxx/ellauri218.html on line 521: Ooh, ooh, ooh, baby, havin' me some fun tonight, yeah
xxx/ellauri218.html on line 526: Oh baby, yes, baby
xxx/ellauri218.html on line 527: Ooh, ooh, ooh, baby, havin' me some fun tonight, yeah
xxx/ellauri224.html on line 75: Willy oli svaabilainen stehauf komiker Stuttgartista Saxan molempien tappioiden aikana. Sen schlagerit olivat
xxx/ellauri224.html on line 129: A follow-up, titled Fahrenheit 11/9, about the presidency of Donald Trump, was released in September 2018.
xxx/ellauri224.html on line 152: Actual on tosi vanhan miehen kääkätystä. Suomentaja Rikman vaikuttaa hiukka vulgääriltä. Naboleon Bonabarte tarjoilijana. Vaikka oli lainaamani Le Guinin kirjan mottokin Mahabrahatasta. Bruahahaha.
xxx/ellauri224.html on line 170: Lujaleukaisesta Stopesista tuli näkyvä naisten oikeuksien ja syntyvyyden säännöstelyn puolestapuhuja, joka herätti voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Hän julkaisi vuonna 1918 kirjan Married love, jonka kirkko ja lääketiede tuomitsivat heti. Hän avasi Pohjois-Lontooseen perhesuunnitteluklinikan naimisissa oleville naisille. Hän uskoi myös eugeniikkaan, ja vaati pakkosterilisointeja "huonommaille ihmisainekselle". Marie Stopesin nimeä kantava hyväntekeväisyysjärjestö tekee vuosittain noin 70 000 aborttia.
xxx/ellauri224.html on line 176: Ellisin ensimmäinen avioliitto Edith Leesin kanssa oli vaikea vaimon homoseksuaalisuuden takia. Ellis was among the pioneering investigators of psychedelic drugs and the author of one of the first written reports to the public about an experience with mescaline, which he conducted on himself in 1896. Jönsy kehui ottaneensa meskaliinia Kaliforniassa jollain highschool teiniretkellä.
xxx/ellauri224.html on line 341: What was this book even about??? The "narrator" kept jumping around with what he was talking about, quite a few times I had no idea who was speaking, and what was the point of all the billionaires? They had absolutely nothing to do with the story! It took 104 pages of confusing and pointless narrative for the guy to tell the girl (after 40 years of knowing her, no less) that he wanted to be with her. This might have been one of the most anti-climactic love stories I have ever read. The secondary characters seemed completely irrelevant to the plotline and it appeared that their only function was to take up printable space. The story was unimaginative, lacking in depth, and devoid of anything memorable. The only reason I bothered to finish it was to get one step closer to finishing my goodreads reading challenge, else I would have ditched it at page 20.
xxx/ellauri224.html on line 345: Ok, I tried. This novella is only about 100 pages long, but I got 10 pages in and I'm just not in any way interested. He's not Chinese, but he sort of looks like he's Chinese, so he goes to China for five years, but returns to Chicago to be near a woman he hasn't seen in 15 years because he's never been able to stop thinking about her, but then he's told he looks like he's Japanese, and gosh that's true! so he cuts his hair to look more Japanese, and he goes to a dinner party with rich people, then runs into the woman he's been pining over for 15 years and doesn't recognize her, and I just couldn't go any further. Another one off my shelf!
xxx/ellauri224.html on line 359: Eliot may often have been deeply unkind – he had vile views on many topics – but he was never stupid, especially about the moral and rational life. Yet in this, as in so much else in the work I shall be considering in this series, he was speaking a brilliant half-truth.
xxx/ellauri224.html on line 361: Eliot – arguably the greatest poetry in English in the 20th century – was so worried that he might be pursuing religious and literary sainthood for his own ego rather than to the greater glory of god, that he forgot ever to consider whether it was even possible or desirable to pursue sainthood at the expense of ordinary kindness and common decency. Throughout his life – and it was a long one, full of great work – he left a trail of human wreckage and hurtful speech. Any account of that work and of the ideas embedded in it has to keep track of the harm he did, not in a spirit of cheap point-scoring, but as an awful warning. Those of us who try to pursue both an ethical life and a creative one find that it is never easy, that it is always needful that we weigh one good against another.
xxx/ellauri224.html on line 371: As Anthony Julius has demonstrated beyond a shadow of doubt, Eliot used language about Jews that was closely linked both to traditional antisemitic hate speech and to the tropes of the murderous antisemitism of his own time. It is hard to see how this can be reconciled to his Christianity, except because he saw diversity a
xxx/ellauri224.html on line 374: And yet, amid the relationships in bad faith and the vile views, Eliot managed to say important and useful things about both the experience of modernity and the mental states which we may as well call "the spiritual life", even if we are sceptical about the existence of spirit. It is important that we read him, sometimes holding our nose, because with all his deep personal flaws – and all the more when we think about them – he remains one of the lock and key writers of his and our time.
xxx/ellauri224.html on line 376:
xxx/ellauri224.html on line 439:
xxx/ellauri224.html on line 513: Dude, Where's My Car? is a 2000 American boner comedy film directed by Danny Lipsanen. The film stars Jared Kutshner and Sean Penn (just back from Ukraine: Zelensky was not at home) as two best friends who find themselves unable to remember where they parked their vehicle after a night of recklessness. Supporting cast members include some busty chicks as usual. Though the film was banned by most critics, it was a box office success and has managed to achieve a cult status, partially from frequent airings on cable television. The film's title became a minor pop culture saying, and was commonly reworked in various pop cultural contexts during the 2000s. Release date December 15, 2000. Budget $13 million. Box office $73.2 million.
xxx/ellauri224.html on line 516: Best friends Fred and Barney awaken with hangovers and no memory of the previous night. Their television is on, showing a program about animals using rubble and flintstones as currency to get food. In the program is a monkey nicknamed Andrew. It's the best actor of the film. Pity it only has a cameo role. Their refrigerator is filled with containers of chocolate pudding, and the answering machine contains an angry message from their twin girlfriends Wilma and Betty as to their whereabouts. The two also learn they have almost been fired from their jobs at the quarry. They emerge from their home to find Fred's car missing, and with it their baby girlfriends' first-anniversary presents. This prompts Fred to ask the film's titular question: "Dude, where's my car?"
xxx/ellauri224.html on line 520: Because the girls have promised them a "special treat", which Fred and Barney take to mean sexual intercourse, the men are desperate to retrieve their car. The duo begins retracing their steps in an attempt to discover where they left the car. Along the way, they encounter a transgender stripper, a belligerent speaker box operator at a Chinese restaurant's drive-through, two tattoos they discover on each other's backs, UFO cultists led by Zoltan (who later hold the twins hostage), a Cantonese-speaking Chinese tailor, the Zen-minded Nelson and his cannabis-loving dog Jackal, beautiful Christie Boner, her aggressive jock boyfriend Tommy and his friends, a couple of hard-nosed police detectives, and a reclusive French ostrich named Pierre. They also meet two groups of aliens, one group being five gorgeous women, the other being two Norwegian men, searching for the "Continuum Transfunctioner": an extraterrestrial device that the boys accidentally picked up last night.
xxx/ellauri224.html on line 524: After Pierre releases the duo for correctly answering a question about ostriches, Fred and Barney head over to a local arcade named Captain Stu's Space-O-Rama. Once inside, they encounter Zoltan and his cultists who give them Wilma and Betty in exchange for a toy that Fred and Barney later on (see below) try to pass off as the Transfunctioner. Tommy, Christie, and the jocks arrive along with Nelson and his dog, whom they release after Tommy snatches the fake Transfunctioner from Zoltan. The two sets of aliens arrive and notify everyone of the real Continuum Transfunctioner: a Rubik's Cube that Barney has been working hard to solve. He then solves it on the spot, causing the device to shapeshift into its true form. The boys are warned that once the five girls stop flashing, the universe will be destroyed.
xxx/ellauri224.html on line 528: Fred and Barney must determine which group of aliens is there to protect the universe and which is there to destroy it. Both claim to be the protectors of the universe, stating that they were with Fred and Barney the previous night, which Fred and Barney still cannot remember, and ask for the Transfunctioner. The two men correctly choose the two men (of course) who answer their question about the previous night by stating they got a hole in one at the 18th hole at the arcade's miniature golf park and won a lifetime supply of pudding. At the last second, they deactivate the Transfunctioner, saving the universe.
xxx/ellauri224.html on line 540: The protectors park the duo's car, a Renault Le Car, behind a mail truck for them to find the following morning. Fred and Barney salvage their relationships with the twins and discover the special treat from the girls turns out to be matching berets with Fred's and Barney's tiny penises embroidered in the front. The protectors, seeing the problem, leave a gift for their girlfriends (and, for the two men): Penis Enhancement Necklaces. The film ends with Fred, Barney, and the twins going out for Chinese food in Fred's car, while arguing about what their tattoos say.
xxx/ellauri224.html on line 583: Hammurabi rulettaa
xxx/ellauri224.html on line 585: 7/10 amerikkalaisesta kannattaa kuolemanrangaistusta. Tärkein peruste on Hammurabin laki, mutta onhan sekin säästöä ettei tarvi maxaa vangin ylöspidosta, ja kerran tapetusta kaverista ei hevin tule rikoxenuusijaa (paizi niissä tapauksissa joissa tuli epähuomiossa tapettua väärä kafferi).
xxx/ellauri224.html on line 609: Ingmar Guandique, an undocumented immigrant from El Salvador, was convicted of Levy’s murder in 2010 and sentenced to 60 years in prison, but his conviction was later overturned and a retrial ordered earlier last year. The U.S. Attorney for the District of Columbia dismissed all charges against Guandique in July after the office concluded that "it can no longer prove the murder case against Mr. Guandique beyond a reasonable doubt."
xxx/ellauri225.html on line 45: The general gist is that humans originally spread throughout the galaxy from a planet called Hain. The Hainish colonies (including Earth) all eventually lost contact with and then memory of each other; each book or story then shows a planet at or shortly after the moment when contact is re-established. It’s a useful way to frame the classic sociological sci-fi writing that Le Guin is known for—an Envoy or Observer from the slowly burgeoning coalition of planets can arrive at a completely new human society, which Le Guin can then use to dissect and explore some facet of real life through speculative worldbuilding. And the best part of it is that unless Darwin got his hairy foot into it, all the Hainians got fully interlocking genitals! One of the biggest obstacles to enjoyable alien sex is overcome.
xxx/ellauri225.html on line 69: Airbnb näköis-Kabulissa maxaa 12 hahaa viikko (10 pv), sitä tulee 2 viikossa 1 buahahaa eli meidän rahassamme alle neljännesdollari. Sikahalpaa!
xxx/ellauri225.html on line 102: Pitää siinä olla jokunen superherokin, jota voidaan jäljitellä kuin Kim Kardashiania. Entäs sitten pyhistystä, pitääkö olla jotain loistavaa, jotain puhasta ja tabua? Jotain jolle pyllistellä nöyränä? Kaippa niin, siihenkin on kova tarve monilla. Täähän se pointti on: uskonto on tarve siinä missä kusi- ja paskahätä, nälkä ja jano ja pakko päästä pukille.
xxx/ellauri225.html on line 108: Mistäs nää Ursulan "hainit" tulevat? Perhaps the Middle English word heyne (and its variants, such as haine, hayn ), meaning 'mean wretch, niggard'? Tai Robert Heinlein — aus einer Koseform von Heinrich entstandener Familienname? Ach nein, nö! Heine: Dieser Name leitet sich vom hebräischen Wort für das Leben ab.
xxx/ellauri225.html on line 111: Ursulassa on jotain vähän hapantunutta. Maistuu ilkeältä kuin Tyrvännön kaivossa säilytetty maito. En ole siitä hurjan innostunut. Onko se toi sääntöjen mukaan sotiminen, sine ira sed cum studio, että ahneus ja reviirit on Ursulasta ok kuha ei olla vihaisia toisen värisille. Noi nazit on kuin jotain rabbeja, isä Singereitä, tai wilhoja. Rahalle sai vastineen. Vizi miten juutalais-amerikkalaista touhua.
xxx/ellauri225.html on line 113: Toi Puu taitaa olla sitä Kabbalaa. Sielläkin oli tuollainen viisihaarainen puu, ja pää vielä kuudentena. Niin ja toi 2-neuvoisuuskin tulee Kabbalasta, se kutkutti Singeriäkin albumissa 166.
xxx/ellauri225.html on line 129: Muutaman epsanjalaisen (ym dagon) saapuessa inkojen ja apteekkien suuret valtakunnat pettivät isänmaan asian, romahtivat ja antoivat keittää jumalansa ja kielensä. Jenkit nirhasivat viimeisenkin villin Kaliforniasta. Mustakallot heittää kivillä rikki Ruozin kansankodin ikkunat. Cokis ja kräkkäys tekee lopun Rurikin valtakunnasta. Kaikesta tulee vaan tollasta sekootusta, mitä pikku Helmi teki palestiinalaisten Jaffasta ja juutalaisten Coca-Colasta. No ei, Coca Cola owner Warren Buffett is not Jewish. He is a value investor, which means, simply put, he searches for bargains. And what is more Jewish than that? Although anti-Semites have tried to shame Jews for their ability to save money, the Jewish ability to bargain, to Jew down the price, is not a vice, but a great virtue. His son-in-law who runs the Buffett Foundation is a Jew, BTW.
xxx/ellauri225.html on line 140: Pisalainen Leonardo Fibonacci julkaisi lukujonon idean teoksessaan Liber abaci vuonna 1202. Hän esitteli nimellään kulkevien lukujen syntymekanismia kertoen maatilan pihalla kasvatettavien kanien lisääntymistä. Ensin oli kanipari. Se tuli sukukypsäksi ja sai kaksi poikasta. Seuraavassa vaiheessa kanipari sai uudelleen kaksi poikasta ja edelliset vain varttuivat sukukypsiksi. Sitten, kun ensimmäinen pari sai kolmannet poikasensa, saivat ensimmäiset poikaset poikasparin, ja toinen poikue varttui sukukypsäksi. Näin jatkuen kanit lisääntyivät korkoa korolle varsin rivakasti exponentiaalisen kasvun kaavalla. Kultainen leikkaus on noin 1,618 : 1 : 0,618.
xxx/ellauri225.html on line 150: My conclusions suggest that the Fibonacci pattern in trees makes an evolutionary difference. This is probably why the Fibonacci pattern is found in deciduous trees living in higher latitudes. The Fibonacci pattern gives plants like the oak tree a competitive edge over solar panels while collecting sunlight when the Sun moves through the sky.
xxx/ellauri225.html on line 163: Mahabrahatassa on kaikki, sanoi Norris-setä. Siitä taitaa mulla olla joku paasaus? No ei koko Suur-Intiasta, ainoastaan sen virsikirjasta eli Bhagavadgitasta (Herran veisu) albumissa 142. Se oli kanssa aivan hervotonta bullshittia.
xxx/ellauri225.html on line 215: Niiden on annettava meille ilmaisexi infoa. Reilun kaupan banaaneja, kuten on tapana sanoa. Kourallinen papuja. Muuten näytetään dorkalle habaa.
xxx/ellauri225.html on line 233: He was twice a New York Times bestselling author, first with his book on his personal philosophy of positive force and the psychology of self-improvement based on personal anecdotes called The Secret of Inner Strength: My Story (1988). His second New York Times Best Seller, Black Belt Patriotism: How to Reawaken America (2008), was about his critique on current issues in the USA. Norris also appeared in several commercials endorsing several products most notably being one of the main spokespersons for the Total Gym infomercials. In 2005, Norris found new fame on the Internet when Chuck Norris facts became an Internet meme documenting humorous, fictional and often absurd feats of strength and endurance. To list just a few of them:
xxx/ellauri225.html on line 250: Kroeber provided detailed information about Ishi, the last surviving member of the Yahi people, whom he studied over a period of years. He was the father of the acclaimed novelist, poet, and writer of short stories Ursula K. Le Guin.
xxx/ellauri225.html on line 256: In 1953 (aged 24) while traveling to France aboard the Queen Mary, Ursula met historian Charles Le Guin.They married in Paris in December 1953. According to Le Guin, the marriage signaled the "end of the doctorate" for her. While her husband finished his doctorate at Emory University in Georgia, and later at the University of Idaho, Le Guin taught French and worked as a secretary until the birth of her daughter Elisabeth in 1957. A second daughter, Caroline, was born in 1959. Also in that year, Charles became an instructor in history at Portland State University, and the couple moved to Portland, Oregon, where their son Theodore was born in 1964. They would live in Portland for the rest of their lives, although Le Guin received further Fulbright grants to travel to London in 1968 and 1975.
xxx/ellauri225.html on line 258: Le Guin refused a Nebula Award for her story "The Diary of the Rose" in 1977, in protest at the Science Fiction Writers of America's revocation of Stanisław Lem's membership. Le Guin attributed the revocation to Lem's criticism of American science fiction and willingness to live in the Eastern Bloc, and said she felt reluctant to receive an award "for a story about political intolerance from a group that had just displayed political intolerance".
xxx/ellauri225.html on line 260: Le Guin once said she was "raised as irreligious as a jackrabbit". She expressed a deep interest in Taoism and Buddhism, saying that Taoism gave her a "handle on how to look at life" during her adolescent years. In 1997, she published a translation of the Tao Te Ching.
xxx/ellauri225.html on line 262: In December 2009, Le Guin resigned from the Authors Guild in protest over its endorsement of Google's book digitization project. "You decided to deal with the devil", she wrote in her resignation letter. "There are principles involved, above all the whole concept of copyright; and these you have seen fit to abandon to a corporation, on their terms, without a struggle."
xxx/ellauri225.html on line 274: Philosophical Taoism had a large role in Le Guin´s world view, and the influence of Taoist thought can be seen in many of her stories. Many of Le Guin´s protagonists, including in The Lathe of Heaven, embody the Taoist ideal of leaving things alone. The anthropologists of the Hainish universe try not to meddle with the cultures they encounter, while one of the earliest lessons Ged learns in A Wizard of Earthsea is not to use magic unless it is absolutely necessary. Taoist influence is evident in Le Guin´s depiction of equilibrium in the world of Earthsea: the archipelago is depicted as being based on a delicate balance, which is disrupted by somebody in each of the first three novels. This includes an equilibrium between land and sea, implicit in the name "Earthsea", between people and their natural environment, and a larger cosmic equilibrium, which wizards are tasked with maintaining. Another prominent Taoist idea is the reconciliation of opposites such as light and dark, or good and evil. A number of Hainish novels, The Dispossessed prominent among them, explored such a process of reconciliation. In the Earthsea universe, it is not the dark powers, but the characters´ misunderstanding of the balance of life, that is depicted as evil, in contrast to conventional Western stories in which good and evil are in constant conflict, wearing white and black stezons, respectively. The idea of leaving good enough alone, in particular, is deeply un-American.
xxx/ellauri225.html on line 285: Gender and sexuality are prominent themes in a number of Le Guin´s works. The Left Hand of Darkness, published in 1969, was among the first books in the genre now known as feminist science fiction, and is the most famous examination of androgyny in science fiction. The story is set on the fictional planet of Gethen, whose inhabitants are ambisexual humans with no fixed gender identity, who adopt female or male sexual characteristics for brief periods of their sexual cycle. Which sex they adopt can depend on context and relationships.
xxx/ellauri225.html on line 287: Gethen was portrayed as a society without war, as a result of this absence of fixed gender characteristics, and also without sexuality as a continuous factor in social relationships. Gethenian culture was explored in the novel through the eyes of a Terran, whose masculinity proves a barrier to cross-cultural communication. Outside the Hainish Cycle, Le Guin´s use of a female protagonist in The Tombs of Atuan, published in 1971, was described as a "significant exploration of womanhood".
xxx/ellauri225.html on line 289: Le Guin´s attitude towards gender and feminism evolved considerably over time. Although The Left Hand of Darkness was seen as a landmark exploration of gender, it also received criticism for not going far enough. Reviewers pointed to its usage of masculine gender pronouns to describe its androgynous characters, the lack of androgynous characters portrayed in stereotypical feminine roles, and the portrayal of heterosexuality as the norm on Gethen.
xxx/ellauri225.html on line 297: Le Guin explores coming of age, and moral development more broadly, in many of her writings. This is particularly the case in those works written for a younger audience, such as Earthsea and Annals of the Western Shore. Le Guin wrote in a 1973 essay that she chose to explore coming-of-age in Earthsea since she was writing for an adolescent audience: "Coming of age ... is a process that took me many years; I finished it, so far as I ever will, at about age thirty-one; like Ellis Havelock I provably only lost my hymen when I was 27, so I feel rather deeply about it. So do most adolescents. It´s their main occupation, in fact." She also said that fantasy was best suited as a medium for describing coming of age, because exploring the subconscious was difficult using the language of "rational daily life".
xxx/ellauri225.html on line 303: Alternative social and political systems are a recurring theme in Le Guin´s writing. Critics have paid particular attention to The Dispossessed and Always Coming Home, although Le Guin explores related themes in a number of her works, such as in "The Ones Who Walk Away From Omelas". The Dispossessed is an anarchist utopian novel, which according to Le Guin drew from pacifist anarchists, including Peter Kropotkin, as well as from the counterculture of the 1960s and 1970s. Le Guin has been credited with "[rescuing] anarchism from the cultural ghetto to which it has been consigned", and helping to bring it into the intellectual (capitalist) mainstream. Fellow author Kathleen Ann Goonan wrote that Le Guin´s work confronted the "paradigm of insularity toward the suffering of people, other living beings, and resources", and explored "life-respecting sustainable alternatives".
xxx/ellauri225.html on line 305: The Dispossessed, set on the twin planets of Urras and Anarres, features a planned anarchist society depicted as an "ambiguous utopia". The society, created by settlers from Urras, is materially poorer than the wealthy society of Urras, but ethically and morally more advanced. Unlike classical utopias, the society of Anarres is portrayed as neither perfect nor static; the protagonist Shevek finds himself traveling to Urras to pursue his research. Nonetheless, the misogyny and hierarchy present in the authoritarian society of Urras is absent among the anarchists, who base their social structure on cooperation and individual liberty. The Eye of the Heron, published a few years after The Dispossessed, was described as continuing Le Guin´s exploration of human freedom, through a conflict between two societies of opposing philosophies: a town inhabited by descendants of pacifists, and a city inhabited by descendants of criminals.
xxx/ellauri225.html on line 307: Always Coming Home, set in California in the distant future, examines a warlike society, resembling contemporary American society, from the perspective of the Kesh, its pacifist neighbors. The society of the Kesh has been identified by scholars as a feminist utopia, which Le Guin uses to explore the role of technology. Scholar Warren Rochelle stated that it was "neither a matriarchy nor a patriarchy: men and women just are". Ich bin nur. "The Ones Who Walk Away From Omelas", a parable depicting a society in which widespread wealth, happiness, and security, comes at the cost of the continued misery of a single child, has also been read as a critique of contemporary American society. The Word for World is Forest explored the manner in which the structure of society affects the natural environment; in the novel, the natives of the planet of Athshe have adapted their way of life to the ecology of the planet. The colonizing human society, in contrast, is depicted as destructive and uncaring; in depicting it, Le Guin also critiqued colonialism and imperialism, driven partly by her disapproval for U.S. intervention in the Vietnam War.
xxx/ellauri225.html on line 311: Other social structures are examined in works such as the story cycle Four Ways to Forgiveness, and the short story "Old Music and the Slave Women", occasionally described as a "fifth way to forgiveness". Set in the Hainish universe, the five stories together examine revolution and reconstruction in a slave-owning society. According to above mentioned Rochelle, the stories examine a society that has the potential to build a "truly human community", made possible by the Ekumen´s recognition of the slaves as human beings, thus offering them the prospect of freedom and the possibility of utopia, brought about through revolution. Slavery, justice, and the role of women in society are also explored in Anals of the Western Shore.
xxx/ellauri225.html on line 316: After the death of science fiction pioneer Ursula K. Le Guin, ACM asked four writers about her work and what she meant to them.
xxx/ellauri225.html on line 324: She was a little sharp, though, acerbic, which I gather was not uncommon for her. I was a young writer, halfway through an MFA at Mills College, attending a reading in Berkeley given by my literary hero. I had gathered up all my courage to ask a question. I’d spent a few years writing and publishing explicitly about sex, fighting through my own hesitations and society’s disapproval – my parents were tremendously upset with me for writing under my own name, another writer at a writer’s gathering accused me of being a nymphomaniac, and I even received hate mail from men in India, furious that one of their women was writing about sex.
xxx/ellauri225.html on line 328: When she took questions after her reading, I stood up from my spot in the back of the room and asked Le Guin why she didn’t talk explicitly about sex, hoping for I’m not sure what — some response that would both justify the work I’d been trying to do and connect it to her own work, that I so admired. Instead, Le Guin gave a curt answer about those details not being that interesting. I said, “Oh.” And “Thank you.” I sat down, and tried not to be crushed.
xxx/ellauri225.html on line 330: I told my literature students about Ursula K. Le Guin today, squeezing a few minutes for her into a class on American science fiction writers of color, a class where she didn’t strictly speaking belong – though to be honest, I rather think she’d improve almost any class. I told them about the six books that comprise Earthsea, about the gender-bending brilliance of The Left Hand of Darkness, the anarchist explorations in The Dispossessed, the stories in The Birthday of the World and Four Ways to Forgiveness (many of which I teach, gratefully). I mentioned her National Book Award, and her host of awards in science fiction and fantasy. I gave them her story “The Ones Who Walk Away from Omelas,” which is one of the most brilliant, uncomfortable stories I’ve ever read. But no blow-by-blow romps in the sack, alas.
xxx/ellauri225.html on line 344: Writing about the provocative literary critic Harold Bloom is an intimidating affair. Everything about Bloom is daunting, particularly his noxious public persona. He will occasionally try to conceal it by condescendingly addressing his interviewer as “dear.” He rarely seems to notice whom he is speaking with, or what they are feeling. He can erupt into long passages of Shakespeare, Whitman or Yeats from memory—a circus act of stunning recall as he approaches 90. But unlike critics such as the late Lionel Trilling or Daniel Mendelsohn, for whom literary criticism is a tool to examine the crucial moral, social, and political questions of our time, Bloom insists that literature be studied purely for aesthetics.
xxx/ellauri225.html on line 348: In the 1960s, the New Criticism, which since has taken hold at most American universities, came into vogue, insisting that literature be reexamined through multiple lenses so that new interpretations and voices would flourish. Elaborate curriculums looked at literature through different prisms: gay, feminist, Marxist, deconstructionist and others. Bloom was enraged. He spent decades lambasting the New Criticism, refusing to have anything to do with these critics and labeling them derisively as “the school of resentment.” Many resented his elitism.
xxx/ellauri225.html on line 358: There are stunning passages from literature that have moved him for decades. There is poetry, prose, and criticism from John Milton, Dr. Samuel Johnson, Phil Collins, Thomas Gray, Blake, Wordsworth, Coleridge, Shelley, Keats, Tennyson, Browning, Swinburn, Elizabeth Bishop, John Ashbery and James Merrill Hintikka. Bloom meditates on the Hebrew prophets, the Kabbalah, Psalms, Job, the Song of Songs, and Ecclesiastes. And of course, his beloved Shakespeare.
xxx/ellauri225.html on line 360: But Bloom’s insights don’t resonate deeply. He is too obsessed with comparing and contrasting, rather than allowing his responses to touch us deeply. He repeats his theory that poets always wrestle with the work of the poets that have come before them, either unconsciously or consciously, and then struggle to find their own voice in reaction to what has come before. There is something anti-transformative about his assertions, often tangled up with incomprehensible jargon.
xxx/ellauri225.html on line 363: Bloom still teaches (well, used to, he was carried out of the classroom in a huge black bodybag in 2019) at Yale and claims he has finally learned to better listen to his students. He tells them to select a piece of writing they love, sit under a tree and chant the lines to truly “possess” it. He does this himself at night when sleep fails him. The practice sparks repressed memories: “Vividly I saw myself, a boy of three, playing on the kitchen floor, alone with [my mother] as she prepared the Sabbath meal. She was born in a Jewish village, and I was happiest when we were alone together. As she passed me in her preparations I would reach out and touch her bare toes, and she would rumple my hair and murmur her affection for me.” Tädin pienet ruskeat amputoidut varpaat ihastuttivat myös Ursulaa hänen kirjassaan Kahdesti haarautuva puu (Don´t tell mama, kz. Fig. 2).
xxx/ellauri225.html on line 370: But then Bloom stops. He moves away from memory as though it might devour him. Bloom has confessed that during a serious midlife crisis, he underwent Freudian therapy for a year and a half and found it to be a dismal failure. The analyst thought Bloom was using their sessions as a performance venue. Although Bloom writes sneeringly while recounting this, it is one of the more startling revelations we learn about him. Selvä pyy, kaveri on (oli) narsisti.
xxx/ellauri225.html on line 373: About Shakespeare, however, Bloom is nothing short of reverential: “My religion is the appreciation of high literature. Shakespeare is the summit. Revelation for me is Shakespearean or nothing.” He admits that much about the Bard still bewilders him. In a moment of rare vulnerability, Bloom admits he longs for more life. Bloom explains his theory of “self-otherseeing,” which allows one to glimpse parts of one’s self that are hidden from conscious view. “Self-otherseeing” also describes “the double-consciousness of observing our own actions and offerings as though they belong to others and not to ourselves.” Bloom insists that Shakespeare’s characterizations of Hamlet, Iago, Cleopatra and Falstaff use “self-othering,” and by watching them we inadvertently learn to think more seriously about ourselves. But he doesn’t show us how this has applied to him, only the declaration that it does so. We are left mystified and dubious.
xxx/ellauri225.html on line 375: Recently, chanting Walt Whitman to himself at night—he describes Whitman as “our repressed voice,” a loosener and liberator whose fearlessness embraces every living moment—Bloom brought forth an almost feverish recollection from over 70 years ago. There was a young lady of 17 with lustrous long red hair. They were students at Cornell and took long walks together, picking apples that she would transform into a delicious applejack. And then, as with his mother, Bloom stops. We learn nothing else about the girl, what transpired, did he score, or what this memory meant to him on this restless night. He has already moved on, to his infatuation with Proust’s “privileged moments” and “sudden ecstasies of revelation,” which bring back to Bloom his dead parents whom he misses dearly.
xxx/ellauri225.html on line 377: For the briefest of moments, a veil lifts, and he speaks about wanting more time, not wanting to die. He shyly admits that he needs more time to make peace with the difficult reality that he is merely “a reader and a teacher, and not a creator.” It is a tragic confession. How excruciating it must be to revel in creative genius yet not possess the gift to create.
xxx/ellauri225.html on line 397: Just imagine looking out your window directly on the East River with nothing intervening between your view of the Statue of Liberty, way down the harbour, and the marvelous beauty of Brooklyn Bridge close above you on your right! All of the great new skyscrapers of lower Manhattan are marshaled directly across from you, and there is a constant stream of tugs, liners, sail boats, etc in procession before you on the river! It´s really a magnificent place to live. This section of Brooklyn is very old, but all the houses are in splendid condition and have not been invaded by foreigners.
xxx/ellauri225.html on line 403: Crane found a place to start his synthesis in Brooklyn. Arts patron Otto H. Kahn gave him $2,000 to begin work on the epic poem. When he wore out his welcome at the Opffers´, Crane left for Paris in early 1929, but failed to leave his personal problems behind. His drinking, always a problem, became notably worse during the late 1920s, while he was finishing The Bridge. Loppuajat se vietti pääasiassa sillan alla.
xxx/ellauri225.html on line 405: In Paris in February 1929, Harry Crosby, who with his wife Caresse Crosby owned the fine arts press Black Sun Press, offered Crane the use of their country retreat, Le Moulin du Soleil in Ermenonville. They hoped he could use the time to concentrate on completing The Bridge. Crane spent several weeks at their estate where he roughed out a draft of the "Cape Hatteras" section, a key part of his epic poem. In late June that year, Crane returned from the south of France to Paris. Crosby noted in his journal, "Hart C. back from Marseilles where he slept with his thirty sailors and he began again to drink Cutty Sark." Crane got drunk at the Cafe Select and fought with waiters over his tab. When the Paris police were called, he fought with them and was beaten. They arrested and jailed him, fining him 800 francs. After Hart had spent six days in prison at La Santé, Crosby paid Crane´s fine and advanced him money for the passage back to the United States, where he finally finished The Bridge. The work received poor reviews, and Crane´s sense of failure became crushing. He had completely and irrevocably FAILED!
xxx/ellauri225.html on line 409: While en route to New York aboard the steamship Orizaba, he was beaten up after making sexual advances to a male crew member. Just before noon on April 27, 1932, Crane jumped overboard into the Gulf of Mexico. Although he had been drinking heavily and left no suicide note, witnesses believed his intentions to be suicidal, as several reported that he exclaimed "Goodbye, everybody!" before throwing himself overboard. His body was never recovered. A marker in the form of a lifesaver candy on his father´s tombstone at Park Cemetery outside Garrettsville, Portage County, Ohio includes the inscription, "Harold Hart Crane 1899–1932 lost completely at sea". Ai Hart olikin oikeasti Harold, niinkuin bändärinsä Bloom. Childe Haroldeja olisivat halunneet olla kumpikin. But they FAILED!
xxx/ellauri225.html on line 411: Crane´s critical effort, like those of Keats and Rilke, is mostly to be found in his letters: he corresponded regularly with Allen Tate, Yvor Winters, and Gorham Munson, and shared critical dialogues with Eugene O´Neill, William Carlos Williams, E. E. Cummings, Sherwood Anderson, Kenneth Burke, Waldo Frank, Harriet Monroe, Marianne Moore, and Gertrude Stein. He was also an acquaintance of H. P. Lovecraft, who eventually would voice concern over Crane´s premature aging due to alcohol abuse. Most serious work on Crane begins with his letters, selections of which are available in many editions of his poetry; his letters to Munson, Tate, Winters, and his patron, Otto Hermann Kahn, are particularly insightful. His two most famous stylistic defenses emerged from correspondences: his "General Aims and Theories" (1925) was written to urge Eugene O´Neill´s critical foreword to White Buildings, then passed around among friends, yet unpublished during Crane´s life; and the famous "Letter to Harriet Monroe" (1926) was part of an exchange for the publication of "At Melville´s Tomb" in Poetry. The literary critic Adam Kirsch has argued that "Crane has been a special case in the canon of American modernism, because his reputation was never quite as secure as that of Eliot or Stevens. In fact he FAILED."
xxx/ellauri225.html on line 430: Important mid-century American poets, such as John Berryman and Robert Lowell, cited Crane as a significant influence. Both poets also wrote about Crane in their poetry. Berryman wrote him one of his famous elegies in The Dream Songs, and Lowell published his "Words for Hart Crane" in Life Studies (1959): "Who asks for me, the Shelley of my age, / must lay his heart out for my bed and board." Lowell thought that Crane was the most important American poet of the generation to come of age in the 1920s, stating that "[Crane] got out more than anybody else ... he somehow got New York City (though an Ohio hick); he was at the center of things in the way that no other poet was." Lowell also described Crane as being "less limited than any other poet of his generation." Talk to the hand, they were both abysmal FAILURES!
xxx/ellauri225.html on line 456: Samaan aikaan toisaalla toisinajatteleva Dimitri Saharov piti lumisadetta CCCP TV:n ääressä Novyi Port au Princessä nenättien pesässä. Sanko tuli samassa pois tiskipöydän alta. Melkoinen ja Sanko olivat aboriginaaleja, nimittäin nenättejä kuten Juha Janhusen 1. puoliso. Dimitri on pyylevien nenättien kanssa hyvää pataa. Kukaan heistä 3sta ei juuri pidä matelijasilmäisestä zaari Putinista. Kuinka ajankohtaista!
xxx/ellauri225.html on line 458: Terve Burre Borrare, sanoo sillä aikaa luuriin kiero lakimies. Sinun pitää heti ottaa yhteyttä kansankomissaari Olli Rehniin. Elisabeth ei ehdi, hän tekee juuri kuolinsiivousta. Elisabeth Rehn petti Ovea lomamatkalla: "Olin suoraan sanottuna uskoton ...
xxx/ellauri225.html on line 459: Ymmärrystä sivuoven salasuhteeseen lisäsi se, ettei Elisabeth Rehn itsekään ollut ollut "mikään pyhimys". Hän paljastaa, että eräällä lomamatkalla hänellekin syntyi romanssi. "Siellä sitten vähän retkahdin, olin suoraan sanottuna uskoton. Kerroin sen heti ovella kun tulin kotiin, vaikka ei ehkä olisi edes tarvinnut - se nyt olisikin vielä puuttunut...
xxx/ellauri225.html on line 501: "Disney vie asian maailmankauppajärjestöön" - just tätä vittu globalisaatio teettää: monikansalliset firmat toimii kansojen ylituomarina. Voi vittujen vittu! Tuokaa kamelinajajat lisää lentopommeja ja kaatakaa loputkin WTC:n ja jättifirmojen pilvenpiirtäjät! Staffan on Olli Rehn myönteinen, mikä ei kaiken jälkeen yhtään yllätä. "Nyt teidän on suotava anteexi, tärkeä kokous odottaa." Juurikin näin sanoi Burt runkmannille joka tuli häiritsemään Kille Kimalaisen viittä pistoa. Saablari ollaan tuskin kirjan puolessavälissä ja se on alkanut jo vastustamattomasti etoa. Kyllä tässä on edessä melkoinen kauhominen paskavellissä ennenkuin ollaan takakannessa.
xxx/ellauri225.html on line 655: ”Under de senaste dygnen har på vissa ställen i Ådalen härskat ett veritabelt pöbelvälde, underblåst av kommunisternas uppviglingsarbete. Myndigheterna ha praktiskt taget stått maktlösa, och polisen har med korslagda armar sett hur de uppretade folkmassorna på det grymmaste misshandlat en del arbetsvilliga, huru de stormat deras fartyg och under de mest uppseendeväckande former förgått sig mot de arbetsvilliga, som sönderslagna och blodiga, med bakbundna händer, tvingades att marschera framför kommunisternas demonstrationståg - allt medan polisen maktlös stod och bara tittade på.”
xxx/ellauri227.html on line 62: Eräs Oivan suurimmista kiinnostuksen kohteista oli arabiaksi kirjoittaneen Ibn Quzmanin runous, joka sisälsi espanjankielisiä sanoja. Oiva sai valmiiksi kriittisen editionsa espanjankielisistä sanoista Ibn Quzmanin runoissa vuonna 1941, jolloin oli jo sairastunut vakavasti. Samana vuonna Oiva menehtyi, ja hänen muistosanansa lausui Suomalaisen Tiedeakatemian kokouksessa professori Arthur Långfors. Kumpikohan niistä on nyt maineikkaampi. Vaiko tämä Tallgren ehkä:
xxx/ellauri227.html on line 111: ab8d0acf18031b2fb.600x600x1.jpg" />
xxx/ellauri227.html on line 156: Ann Rae Rule (née Stackhouse; October 22, 1931 – July 26, 2015) was an American author of true crime books and articles. She is best known for The Stranger Beside Me (1980), about the serial killer Al Bundy, with whom Rule worked and whom she considered a friend, but was later revealed to be a murderer. Rule is also known for her book Small Sacrifices, about Oregon child murderer Diane Downs. Many of Rule's books center on murder cases that occurred in the Pacific Northwest and her adopted home state of Washington.
xxx/ellauri227.html on line 245: Pienen paxun arabistin pieni paxu Virpi-vaimo (o.s. Määttä) on sepittänyt romaanin juuri tästä aiheesta. Tuu kattoon kattoon kun kaveri tapettiin tapettiin, on kirjan nimi.
xxx/ellauri227.html on line 270:
xxx/ellauri227.html on line 275: Liza Marklund (oik. Elisabeth Marklund, s. 9. syyskuuta 1962 Piitime, Ruotsi) on ruotsalainen kirjailija ja toimittaja. Hänet tunnetaan rikoskirjoista, joiden päähenkilönä on iltapäivälehden rikostoimittaja Annika Bengtzon. Hän omistaa Jan Guilloun ja Ann-Marie Skarpin kanssa Piratförlagetin, joka on Ruotsin suurimpia kustantamoja. Marklundin kirjoja on käännetty 30 kielelle ja niitä on myyty noin 17 miljoonaa kappaletta. Kontista ilmaisexi löytyneen Lizan esikoisen kannessa kynäilijä ize heruttaa super lähikuvassa huulet kosteina kuin sylkisesti natustava Assi ASMR.
xxx/ellauri227.html on line 339: Liza is also a popular columnist since 20 years. Her columns have appeared in various Swedish and international newspapers and magazines, including Financial Times in the UK, Welt am Sonntag in Germany, Dagbladet Information in Denmark, and Ilta-Lehti in Finland. She is a regular columnist in Swedish tabloid Expressen and Norwegian daily Verdens Gang. Today, Liza and her family divide their time and money between Stockholm in Sweden and Marbella in southern Spain.
xxx/ellauri227.html on line 363: 1994 palasivat nosket valtaan Ruozissa, senkö tautta ne ovat konnia Lizan kirjassa? Inom politiken tycks allt färre skämmas. I Liza Marklunds "Polcirkeln" är deckarhjältinnan Carina Burstrand sverigedemokrat. Hon (Liza) är framgångsrik och irriterande. Det är irriterande. Men varje moln har en silverkant: 2011 blev äldsta dottern sjuk i cancer och själv drabbades hon av en ämnesomsättningssjukdom som gav henne både fördiabetes, leverskador och hjärtfel. Bara några år senare, 2015, fick mannen konstaterat cancer och den andra dottern var med om en olycka i London. Fiaskon är mer intressanta än framgångar och gör en gladare.
xxx/ellauri227.html on line 380: Nyzaa riittää tätä patriarkaattia! Olemme ninjabarbeja, tai barbininjoja, take your pick.
xxx/ellauri227.html on line 471:
xxx/ellauri227.html on line 511: 781 likes · 2 talking about this. Hi, I´m Brigit Esselmont - intuitive business strategist, 7-figure entrepreneur and mentor to women business-owners.
xxx/ellauri227.html on line 530: abelio.com/users/AVT_Jan-Guillou_3022.jpeg" height="200px" />
xxx/ellauri227.html on line 573: Pitäs varmaan kazoa sensijaan joku "Jami" video. No kazottiin sensijaan "Sofia Karppi" jämäri, kokonaan suometettu sveduilta huolella apinoitu nuaaripläjäys. Kävi ilmi että stadissakin on yöllä pimeää, on äveriäitä sijoittajia jobsinnäkösessä turtlenekissä ja välttämätön token apuneekeri, silverbäk pomo poliisi (ei sentään ämmä Suomessa, paizi Raidissa), kilpailua tiimissä, ikäviä perheoloja, puukon kanssa heiluvia sekakäyttäjiä, sähläystä pyssy tanassa rönttöisissä kulisseissa, you name it. Pääosan esittäjä kähmi Anni Sinnemäen avustuksella izelleen kivitalon Meilahdesta. Ei kyllä tässä olis poliisille töitä hemmetti. "Arabialaisen kädenpuristuxen" tunisialainen romukauppias sanoi että tunisialaiset miehet ovat huolissaan globalisaatiosta: länkkärihapatuxen fölissä menee tuniisien perinteinen kulttuuri. Niinpä näyttää menevän Suomenkin, kiitos "Sofia Karppi" tyyppisten angloviihteen päälleäänitysten. Raid, tule takaisin!
xxx/ellauri227.html on line 577: On se vittua miten tarkkaan pitää säälittävän Suomen porukoiden matkia kv esikuvia. Puolet aikaa puhutaankin kökköenkkua. Karppi vaan pahenee mitä enemmän jaxoja siitä näkee. Kaikki, toistan KAIKKI, tyypit sarjassa on eklottavia luonnevikaisia muovihahmoja. Silikoniset pääpaskalakit on yhtä luontevia näyttelijöitä kuin Barbie ja Ken arkivaatteissa. Koko muu lössi on täysin epäuskottavia, perseestä revittyjä Alibin tai 7-päivää lehden aivokummituxia. Koko ajan on pimeä, ei nukuta eikä syödä kunnolla, aina jotain ellottavia pikaruokia. Päälle "napataan" tabuja ja huumeita ja ollaan köyrivinään enemmän kuin puolixi nakupelleinä.
xxx/ellauri227.html on line 579: Erkoista näin viime vuosisadan puolivälissä syntyneelle kazojalle on miten paljon juonenkuljetus perustuu taskupuhelinten pirinään. Philip Marlowe sanoi: kun juoni tyssähtää, pane mies tulemaan sisään ovesta pyssy kädessä. Nyze sanoisi: laita känny pirisemään jonkun taskussa: hei mun on ihan pakko ottaa tää. Ja sitton outoa että vaikka näitä rainoja tehdään jollain miljoonabudjeteilla ja mukana on jos jonkinlaista kallista feikkitekniikkaa, ei ole varaa ostaa komeljanttareille edes vaihtoasuja. Alexi Hoikkalakin miljonääri häslää koko ajan samassa turtleneck-villapaidassa. Olis varmaan syytä vaihtaa vähitellen, se on varmaan jo ärhäkän hienhajuinen.
xxx/ellauri227.html on line 603: String-housujen haaroväli oli tahmea valkovuodosta. Kenenkä? Patin. Hän työntyy kovaa syvälle sisälleni ja vetää sitten lizarit päin näköä. Kekä? Ei kerrota. Tämmösiä kryptisiä välitextejä taisi olla Stieg Larssonillakin. Arabitkin läiskivät arabifilmeissä vaimojansa kesken aktia. Isä Camillo ja Peppone ottaa oikein face slap-ottelun. Ninjabarbeista kertovassa jutussa ei ole yhtään pahexuvaa sanaa. Vaikka feministianarkistiryhmä polttaa auton ja uhkailee poliisia. Liza siis Annika plus teeveestä tuttu iso kiltti jättipomo pahexuu. Voi vittu. Annika ei saa omaa bylineä kuvan kanssa lehteen vielä pitkään aikaan. Dämit. Lizan alter ego Annika on uskomaton persepää. Mitä siitä voidaan päätellä? Sapienti sat. Pihalle olis paras laittaa ketunrautoja nuuskivien tyhjäntoimittajien varalta. [Nää vinjetit saattaa olla Lizan pitkäveteisestä niteestä Studio 6.]
xxx/ellauri228.html on line 39: "I shall now put a few final questions to the honorable delegation from Rhohchia! Is it not true that many years ago there landed on the then dead planet of Earth a ship carrying your flag, and that, due to a refrigerator malfunction, a portion of its perishables had gone bad? Is it not true that on this ship there were two spacehands, afterwards stricken from all the registers for unconscionable double-dealing with duckweed liverwurst, and that this pair of arrant knaves, these Milky-Way ne'er-do wells, were named Lorrd and God? Is it not true that Lorrd and God decided, in their drunkenness, not to content themselves with the usual pollution of a defenseless, uninhabited planet, that their notion was to set off, in a manner vicious and vile, a biological evolution the likes of which the world had never seen before? Is it not true that both these Rhohches, with malice aforethought, malice of the greatest volume and intensity, de vised a way to make of Earth-on a truly galactic scale-a breed ing ground for freaks, a cosmic side show, a panopticum, an exhibit of grisly prodigies and curios, a display whose living specimens would one day become the butt of jokes told even in the outermost Nebulae?!
xxx/ellauri228.html on line 41: Is it not true that, bereft of all sense of decency and ethical restraints, both these miscreants then emptied on the rocks of lifeless Earth six barrels of gelatinous glue, rancid, plus two cans of albuminous paste, spoiled, and that to this ooze they added some curdled ribose, pentose, and levulose, and-as though that filth were not enough-they poured upon it three large jugs of a mildewed solution of amino acids, then stirred the seething swill with a coal shovel twisted to the left, and also used a poker, likewise bent in the same direction, as a consequence of which the proteins of all future organisms on Earth were LEFT-handed?! And finally, is it not true that God, suffering at the time from a boner and moreover egged on by Lorrd, who was reeling from an excessive intake of intoxicants, did willfully and knowingly jerk off into that protoplasmal matter, and, having infected it thereby with the most virulent viruses, guffawed that he had thus breathed 'the fucking breath of life' into those miserable evolutionary be ginnings?!
xxx/ellauri228.html on line 246: Stan oli 1/2v nuorempi kuin Pirkko Hiekkala mutta kuoli 5v ennen sitä. The Polish Parliament declared 2021 Stanisław Lem Year. Lem was an aggressive driver. He loved sweets (especially halva and chocolate-covered marzipan), and did not give them up even when, toward the end of his life, he fell ill with diabetes.
xxx/ellauri228.html on line 286: Osa neuvosto-Soljariksen viehätystä on sen epätavallinen ulkonäkö ja ääni. Monet keskeisistä kohtauksista kuvattiin pitkissä, katkeamattomissa jaksoissa käyttäen vain vähän tai ei lainkaan muokkausta. Päätös johtui yxinkertaisesti rahan puutteesta - hallituksen valvojat säännöstelivät elokuvakeloja - mutta Tarkovsky uskoi, että se tarjosi myös paremman "rytmin", jolloin katsoja pystyi kokemaan toiminnan pitkäveteisyyden hahmon kanssa. Jotkut jännittävämmistä kohtauksista kuvattiin yhdessä, katkeamattomassa otoksessa, joka lisää salaperäistä laatua, Soljaris-planeetan ilmakuvia on myös, jotka on tehty hieman abstraktissa muodossa, joka ilmaisee planeetan mysteerin, siinä yksi syy vertailuihin vuoteen 2001: A Space Odyssey, missä ne ovat paljon hienommat. Tunnelmallista elektronista musiikkia käytetään Solarikseen liittyvissä kohtauksissa, toisin kuin rauhanomaista klassista taustamusiikkia kaikissa maapallolle asetetuissa tai suoraan Maahan liittyvissä kohtauksissa, kuten Takaumat Kelvinin lapsuudesta.
xxx/ellauri228.html on line 349: From 1973 to 1974, he shot the film Zerkalo, a highly autobiographical and unconventionally structured film drawing on his childhood and incorporating some of his father´s poems. In this film Tarkovsky portrayed the plight of childhood affected by war. Tarkovsky had worked on the screenplay for this film since 1967, under the consecutive titles Confession, White day and A white, white day. From the beginning the film was not well received by Soviet authorities due to its content and its perceived elitist nature. Such third rate films also placed the film-makers in danger of being accused of wasting public funds, which could have serious effects on their future productivity. These difficulties are presumed to have made Tarkovsky play with the idea of going abroad and producing a film outside the Soviet film industry.
xxx/ellauri228.html on line 407: Sit with me at one table, - Istuu pöydässä mun seurassa, -
xxx/ellauri228.html on line 421: We walked to the south, raising dust above the steppe; Kuljimme etelään, nostattaen aron tomua;
xxx/ellauri228.html on line 444: The four Venezuela sisters had enough. They were tired of poverty, tired of their abusive father, and tired of being harassed by villagers who hated their father even more than they did. Bye to El Salto de Juanacatlan, Jalisco, forever, and on to San Francisco to start their lives over.
xxx/ellauri228.html on line 446: The year was 1945. Prostitution in America is a respectable business. The sisters weren’t talented and weren’t educated or good looking, but they certainly were not lacking in entrepreneurship. With few available choices, the Venezuela’s set up their business. "Rancho El Ángel" was a bordello featuring as the main dish, you guessed it, the four sisters. An attached bar serving hot mineral oil with ball bearings in it was added to increase the allure.
xxx/ellauri228.html on line 448: On the face of it, cosmic exploration of genitals does seem a bit repetitious, viz. those abovementioned and perpetually recurring - as if they represented an unavoidable aspect of the enterprise - sojourns in jail, whether interstellar, planetary, or even nebular, but my situation had never been so dismal as now.
xxx/ellauri228.html on line 449: If someone got sick, she was killed. If someone tried to run away, she was killed. If someone refused to work, she was killed. If someone wasn’t popular with the customers, she was killed. If someone got noticeably pregnant, the fetus was pulled out with a hanger; any complications and the mother was killed. If a patron had a lot of money, he was killed.
xxx/ellauri228.html on line 451: One of them, pictured above, died in prison. Her body was dragged outside by the guards and fed to the village mechanical rats. Several weeks later, the remaining bones were thrown in a nearby trash can. Served them right!
xxx/ellauri228.html on line 452: Mucilid trafficking remains a major issue in the world today. Whacking plastic babies and calves happens every day.
xxx/ellauri228.html on line 467: A high-IQ person in Quora complains: I know there are many high-IQ people like me out there who weren’t as lucky, and live average or even miserable lives despite their intelligence. Life can be really unfair. It’s really very easy to screw life up, even when you have a high IQ. Especially when you have a high IQ.
xxx/ellauri228.html on line 474: Jesus tells the boys about his time as a cosmic restaurant critic.
xxx/ellauri228.html on line 475: On the face of it, cosmic exploration does seem a bit repetitious, viz. those abovementioned and perpetually recurring - as if they represented an unavoidable aspect of the enterprise - sojourns in jail, whether interstellar, planetary, or even nebular, but my situation had never been so dismal as now.
xxx/ellauri228.html on line 482: While mother prepared the table for Holy Supper, the heavenly father whacked the cattle a little earlier than usual. He then picked up some straw and entered the hut, saying:
xxx/ellauri228.html on line 484: What about my last dinner? I missed my holy lunch. Where´s my last breakfast woman? What, brain flakes again? I want frankfurters beans and eggs! Hot mineral oil with ball bearings floating in it!
xxx/ellauri228.html on line 491: When the mother made a honeyed sign of the cross on the foreheads of her marriageable daughters, she expressed her playful wish: “May Jesus grant that the young men will go after you like the flies go after honey!”
xxx/ellauri228.html on line 495: With the symbolic preliminaries out of the way, grace was said and the family began to eat the delicious fast foods on the table. Hot mineral oil with ball bearings floating in it, plus colorful red and white-painted walnuts on the trees. No one was permitted to by-pass a food; he or she at least had to taste it or be whacked.
xxx/ellauri228.html on line 498: Yes, and the enthusiastic singing of "Adon 'olam, 'asher malakh, b'ṭerem kol yeṣir niv'ra" was a climactic conclusion to an unforgettable Naivety Eve in the Eastern Europe.
xxx/ellauri228.html on line 520: Troz sina 40 år i Sverige är Mark Levervurst, 58 (born 1964 in Lejeune Base Camp, North Carolina, USA), mer finlandssvensk än någonsin. Vi finlandssvenskar är vänliga men kan vara bögar, säger han. Vi försvarar Ryssland och vill ge Åland tillbaka till Sverige. Hans färgfasta mormor hade lärt sig simma flytandes i kolerabassängen. Det gjorde icke Mark. Ei mennyt altaaseen edes avustettuna. Själv ser han ut som en jättestor kringskärd kuk i ljus kostym utan krage. Mormor sålde sina underkläder vid Norra Esplanaden. Bredvid mormors affär fanns en fotoaffär som hette Bögelund. Det tyckte vi var jätteroligt. Vi åt mestadels på Fazer. Med vad hände det med mamma, det blir aldrig sagt. En gång kastade vi en sko från fönstret i huvudet på en dam. Skon passade, och hon blev morfars älskarinna. Då var mormors dagar räknade.
xxx/ellauri228.html on line 529: Olisi palkizevaa jos pojat olisivat vielä juutalaisia, mutteivät kaiketi ole, Jonas on babtistitaustainen ja Mark ainaskin isän puolelta katoliikki jenkki. Paizi hei, jommankumman lapsen (Jonaxen pojan tai Markin tytön) äiti on juutalainen, ja lapset on kirjattu synagoogaan juutalaisina! Joonaxen veli on teologian professori, Jonaxelta jäi koulut käymättä. Han är därför inte alldeles säker om Gud att hon existerar.
xxx/ellauri228.html on line 540: Kirjan koko alkukielinen nimi kuuluu: The Life and Strange Surprising Adventures of Robinson Crusoe of York, Mariner: who lived Eight and Twenty Years, all alone in an uninhabited Island on the coast of America, near the Mouth of the Great River of Oroonoque; Having been cast on Shore by Shipwreck, wherein all the Men perished but himself. With An Account how he was at last as strangely deliver´d by Pirates. Written by Himself.
xxx/ellauri228.html on line 554: Zur gestrandeten Familie gehören der Vater, ein Pfarrer (parsons), der die Abenteuer erzählt, seine Ehefrau, die vier Knaben Fritz (16 Jahre), Ernst (14 Jahre), Jakob/Jack (12 Jahre) und Franz (9 Jahre) sowie die beiden Doggen Türk und Bill. Sie möchten ein neues Leben auf den Gewürzinseln beginnen. Auf dem Weg nach Australien werden sie mitten im Indischen Ozean infolge eines schweren Sturms schiffbrüchig, können aber noch eine ganze Menge von diversen Gebrauchsgegenständen und Tiere vom Schiff auf eine tropische Insel retten. Aber keine Mädchen! Hier lernen sie mit den vorhandenen Werkzeugen und mit den auf der Insel entdeckten Dingen umzugehen und diese zu nutzen. Aber keine Mädchen! So baut sich die Familie ein Baumhaus, lernt jagen und fischen und führt ein einfaches, aber zufriedenes Leben. Nach über zehn Jahren verschlägt es die englische Schiffbrüchige Jenny auf das verlassene Eiland. Sie wird von den Robinsons-Jungen feiernd in die Familie aufgenommen. (Na endlich!) Einige Zeit später nähert sich der Insel ein englisches Schiff. Die Eltern entschließen sich, mit einem Teil der Kinder auf „Neu-Schweizerland“ zu bleiben um dort mit ihnen alt zu werden. Fritz und Franz trennen sich gemeinsam mit Jenny dagegen von der Familie und reisen nach Europa zurück um eine ménage a trois in Ruhe zu genießen.
xxx/ellauri228.html on line 593: The magazine format allowed for interviews, live music, features and even game shows. The flexible late-night format meant that guests could do just about anything to be controversial.
xxx/ellauri228.html on line 596: Notable moments
xxx/ellauri228.html on line 610: Shabba Ranks advocating crucifixion of homosexuals, which received universal condemnation from presenter Lamarr, who rooted for good old castration.
xxx/ellauri229.html on line 77: The Method to Science, Book 1 now available! I have now made the entire text of John Sergeant's The Method to Science, Book I, available online! Rather than continue to make each less available piecemeal, which I can do later (it is rather tedious to reformat and tailor everything to HTML), the entire text is now available as a PDF. It can be downloaded here: https://jonathanvajda.com/the-method-to-science/ I intend to create the next layer (updating spelling, such as ‘meerly’ -> ‘merely’, ‘compleat’ -> ‘complete’) after I finish the remaining books. There is so much to say by way of commentary. Much of what he offers is a fairly clear and straightforward case …
xxx/ellauri229.html on line 81: Works of John Sergeant, electronic. I began a project in my spare time of editing and cleaning up extant electronic versions of the works of the early modern philosopher and theologian, John Sergeant (1623-1707). The most famous and most easily available are his Method to Science (1696), Solid Philosophy (1697), and Transnatural Philosophy (1700). You can go to the “John Sergeant” link in the menu to see what chapters and sections are available thus far.
xxx/ellauri229.html on line 91: Here´s what Sarge has to say about the basis of catholic faith. Note that the catholic position on faith is quite analogous to B.C. Carlson´s conclusion in Rätten, ett rättsteoretiskt försök: trust the experts, that is us.
xxx/ellauri229.html on line 103: 29. Hence appears, that Historical Faith, meerly as Historical, that is, in passages Unabetted by Tradition, is not Absolutely Certain, but is liable to be False or Erroneous, and so is not without some Degree of Levity to be absolutely Assented to; tho’ we cannot generally with prudence Contradict them, but let them pass as if they were Truths, till some good occasion awakens our Doubt of them: The reason is given, in our last Paragraph, from this, that all Particulars are of slight Credit that were not Abetted by a Large and well-grounded Tradition.
xxx/ellauri229.html on line 104: 30. Tradition thus qualify’d as is above-said, viz. So that the Matters of Fact were Certainly Experienced by very great Multitudes of the First Attesters; that they were of great or universal Concern, and so prompting them still to relate them to the next Age; that they were Abetted by some obligatory Practise; and, lastly Impossible to gain a Belief, if they had not been; and thence, Obliging the Attesters to Veracity: Such a Tradition, I say, is more than Morally, that is, Absolutely Certain.
xxx/ellauri229.html on line 106: Note, That some of these Matters of Fact now mention’d, do fall short as to some of the best Qualifications found in diverse other Traditions; viz. as to that of their being Practical. Which gives us farther light to discern the Incomparable Strength of Tradition, and how every way Impossible it is it should deceive us, were it furnisht with all the Advantages it might have.
xxx/ellauri229.html on line 114: Bible Reading Plan Spreadsheet. I wanted to start doing the Robert M’Cheyne Bible reading plan this year. In it there is about 4 chapters per day, organized to have two from the Old Testament, and two from the New. There is an emphasis on reading the New Testament twice throughout the year. Here’s a PDF of M’Cheyne’s plan with some pros and cons mentioned at the start: https://drive.google.com/file/d/1EL8rR56QBu1lJwgEVos9IiOuLgfLgEud/view?usp=sharing. No big deal – there are a lot of ways to keep track. Well, I’m the kind of guy I don’t want to have paper around, so I’d like to avoid printing something off. I also … Continue reading Bible Reading Plan Spreadsheet.
xxx/ellauri229.html on line 134: (1.) The whole Bible will be read through in an orderly manner in the course of a year. – The Old Testament once, the New Testament and Psalms twice. I fear many of you never read the whole Bible; and yet it is all equally Divine (may the Catholics say what they will, it´s all 100% pure new wool, including Leviticus), “All Scripture is given by inspiration of God, and is profitable for doctrine, for reproof, for correction, and instruction in righteousness, that the man of God may be perfect.” If we pass over some parts of Scripture, we shall be incomplete Christians. "You'll never read it", said Circle Mouth to me when I bought Noam Chomsky´s thesis at a MIT Press book sale. Of course I had to read it from cover to cover, though much of it was pretty dull. (That´s all I remember of it as is.)
xxx/ellauri229.html on line 138: (3.) Parents will have a regular subject upon which to examine their children and servants (LOL). – It is much to be desired that family worship were made more instructive than it generally is. The mere reading of the chapter is often too like water spilt on the ground. Let it be read by every member of the family before-hand, and then the meaning and application drawn out by simple question and answer. Like what was the name of the father of Jacob´s sons. The calendar will be helpful in this. Friends, also, when they meet, will have a subject for profitable conversation in the portions read that day. The meaning of difficult passages may be inquired from the more judicious and ripe Christians, and the fragrance of simpler Scriptures spread abroad to mask the smells of the riper Christians.
xxx/ellauri229.html on line 140: (4.) The pastor will know in what part of the pasture the flock are feeding. – He will thus be enabled to speak more suitably to them on the Sabbath; and both pastor and elders will be able to drop a word of light and comfort in visiting from house to house, which will be more readily responded to.
xxx/ellauri229.html on line 146: Phase 10 Score Tracking Spreadsheet. Want to keep track of scores Phase 10 but don’t want to use paper? There really wasn’t any easy way to do it electronically. I can’t think of an app that would do this well. Here’s what I would want the score keeper to be able to do: enter in numbers and the total score is calculated automatically keep track of who has completed a phase in a round easily calculate which phase each player is on Well, could a spreadsheet do that? Yes! Yes it can! Here’s mine: And here’s the template version: https://docs.google.com/spreadsheets/d/1PzaZWrFHKojBDYrMMDB-5gSQEs9ORg65Jt4MMbVfI2M/copy?copyComments=false It accomplishes all of the … Continue readingPhase 10 Score Tracking Spreadsheet
xxx/ellauri229.html on line 148: Book Review: Promise and Prayer. I reviewed the book by Anthony Thiselton (FBA), entitled Promise and Prayer: The Biblical Writings in the Light of Speech-Act Theory (Cascade Books, 2020). My short review for Theological Book Review is available here: https://tbronline.edublogs.org/2022/09/14/thiselton-promise-and-prayer/
xxx/ellauri229.html on line 156: Someone asked the Rabbit “Is whataboutism always fallacious?“ Here’s my reply: Bringing up someone else’s hypocrisy across cases is not fallacious in and of itself. It’s fallacious if the hypocrisy is irrelevant to their being alt-right.
xxx/ellauri229.html on line 158: Some critics say “You only care about the fetus’s rights. What about the mother? Doesn’t she have rights?”
xxx/ellauri229.html on line 159: This is a FALLACIOUS whataboutism.
xxx/ellauri229.html on line 160: The pro-lifer cares about the rights of the mother too. But some rights are more fundamental than others; say, my right to property is more fundamental than your right to life; likewise the mother´s right to autonomy is less fundamental than my lucky little tadpole´s right to life.
xxx/ellauri229.html on line 169: Kandel is perhaps best known for his translations of the works of Stanisław Lem from Polish to English. Recently he has also been translating works of other Polish science fiction authors, such as Jacek Dukaj, Marek Huberath and Andrzej Sapkowski. The quality of his translations is considered to be excellent and is especially notable in the case of Lem´s writing, which makes heavy use of wordplay and other difficult-to-translate devices.
xxx/ellauri229.html on line 177: Muinaisen ilmoituksen mukaan Jumala sekaantui jatkuvasti kaikkeen, vanhurskaat Hän niputti taivaaseen, jumalattomat Hän kasteli tulella ja tulikivellä, voit löytää Hänet tehdessäsi syntiä minkä tahansa vanhan pensaan takaa. Vasta myöhemmin alkoi vetäytyminen. Jumala menetti näkyvyyden, ihmisen muotonsa, partansa, ihmeiden audiovisuaaliset apuvälineet katosivat, samoin luokkahuonedemonstraatiot demonien siirtämisestä vuohiin, sitten katosivat enkelivalvojien vierailut; sanalla sanoen usko oli luopunut sirkuksen metafysiikasta; sitten aistien alueelta se siirtyi abstraktioiden valtakuntaan. Silloinkaan ei ollut pulaa todisteista Hänen olemassaolostaan, korkeamman algebran kielellä ilmaistuista sanktioista, vielä esoteerisemmasta hermeneutiikasta. Nämä abstraktiot saavuttivat kuitenkin lopulta pisteen, jossa Jumala julistetaan kuolleeksi, jotta saavutettaisiin se kylmä, rautainen, tuhoisa rauha, joka kuuluu eläville, kun kaikkein rakastetuimmat ovat hylänneet heidät ikuisesti. No tässähän se vika juuri on: jumala on läheisriippuvaisten imaginary friend, vähän sellainen kuin alla luetellut.
xxx/ellauri229.html on line 179: The Advisability of Imaginary Friends
xxx/ellauri229.html on line 214: Imaginary Friends Alphabetically
xxx/ellauri229.html on line 219:
xxx/ellauri229.html on line 333: Matt Harvey is one of the loveliest poets I know, briefly famous for being Wimbledon’s first poet-in-residence and for hosting BBC Radio 4’s Wondermentalist Cabaret. In his prose poem Imaginary Friend he tells the tragic story of how being a shy and withdrawn child he had an imaginary friend, who was also shy and withdrawn and had his own imaginary friend. “The two of them used to play together and exclude me,” he says. As with all of Harvey’s work, it is a lightfooted, calm-mouthed, moving piece of deceptively funny writing. Go read it. Oh and read Ken Nesbitt´s poem of the same name, while you´re at it. It is also super cute.
xxx/ellauri229.html on line 336:
xxx/ellauri229.html on line 355: Harvey, the rabbit in the movie and play of the same name
xxx/ellauri229.html on line 395: Koosalagoopagoop, Dee Dee´s imaginary friend in the cartoon television series aboratory" title="Dexter's Laboratory">Dexter´s Laboratory
xxx/ellauri229.html on line 491: All of Christopher Robin´s friends in A. A. Milne´s book Winnie-the-Pooh: Piglet, Tigger, abbit_(Winnie-the-Pooh)" title="Rabbit (Winnie-the-Pooh)">Rabbit, Eeyore, Owl, Kanga, Roo, Heffalump, and Winnie-the-Pooh
xxx/ellauri229.html on line 512:
xxx/ellauri229.html on line 527: In "A Beautiful Mind," schizophrenic mathematician John Nash hallucinates a best friend (but awful babysitter) played by Paul Bettany (left). Fun fact: Bettany is married to Jennifer Connelly, who played Nash´s wife in the film, in real life. What fun!
xxx/ellauri229.html on line 533: Much impressed by what I had heard, I returned to my reading, the third volume now of Dichotican history. It described the Era of Transcarnal Centralization. The Sopsyputer at first worked to everyone´s satisfaction, but then new beings began appearing on the planet-bibods, tribods, quadribods, then octabods, and finally those that had no intention whatever of ending in an enumerable way, for in the course of life they were constantly sprouting something new. This was the result of a defect, a faulty reiteration - recursion in programming language or - to put it in automata terms - the machine had started looping. Since however the cult of its perfection was in full sway people actually praised these automorphic deviations, asserting for example that all that incessant budding and branching out was in fact the true expression of man´s Protean nature. And this praise not only held up the repairs, but led to the rise of so-called indeterminants or entits (N-tits), who lost their way in their own body, there was so much of it; completely baffled, they would get themselves into so-called bindups, entangulums and snorls; often an ambulance squad was needed to untie them. The repair of the Sopsyputer didn´t work - named the Oopsyputer, it was finally blown sky high. The feeling of relief that followed didn´t last long however, for the accursed question soon returned, What to do about the body now?
xxx/ellauri229.html on line 537: The turning over of individual looks to private enterprise led, after several decades, to a new crisis. True, a few philosophers had already come forward with the notion that the greater the progress, the more the crises, and that in the absence of crises one ought to produce them, because they activated, integrated, aroused the creative impulse, the lust for battle, and gave both spiritual and material energies direction. In a word, creative destruction spurs societies to concerted action, and without them you get stagnation, decadence, and other symptoms of decay. These views are voiced by the school of "economic liberals," i.e. philosophers who derive optimism for the future from a pessimistic appraisal of the present.
xxx/ellauri229.html on line 539: The period of private initiative in body building lasted three quarters of a century. At first there was much enjoyment taken in the newly won freedom of automorphosis, once again the young people led the way, the men with their gambrel thills and timbrels, the women with their pettifores, but before long a generation gap developed, and demonstrations-under the banner of asceticism-followed. The sons condemned their fathers for being interested only in making a living, for having a passive, often consumerist attitude towards the body, for their shallow hedonism, their vulgar pursuit of pleasure, and in order to disassociate themselves they assumed shapes deliberately hideous, uncomfortable beyond belief, downright nightmarish (the antleroons, wampdoodles). Showing their contempt for all things utilitarian, they set eyes in their armpits, and one group of young biotic activists made use of innumerable sound organs, specially grown (electric guitars, glottiphones, hawk pipes, knuckelodeons, thumbolas). They arranged mass concerts, in which the soloists-called hoot-howls-would whip up the crowd into a frenzy of convulsive percussion. Then came the fashion - the mania, rather - for long penises, which in caliber and strength of grip underwent escalation according to the typically adolescent, swaggering principle of "You haven´t seen anything yet!" And, since no one could lift those piles of coils by himself, so called processionals were attached, caudalettes, a self-perambulating receptacle that grew out of the small of the back and carried, on two strong shanks, the weight of the testicles after their owner. In the textbook I found illustrations depicting men of fashion, behind whom walked testicle-bearing processionals on parade; but this was already the decline of the protest movement, or more precisely its complete bankruptcy, because it had failed to pursue any goals of its own, being solely a rebellious reaction against the orgiastic baroque of the age. LEM ei paljon perustanut sodanjälkeisestä 60-luvun sukupolvesta, eikä hipeistä. No en minäkään.
xxx/ellauri229.html on line 541: This baroque had its apologists and theoreticians, who maintained that the body existed for the purpose of deriving the greatest amount of pleasure from the greatest number of sites simultaneously. Merg Brb, its leading exponent, argued that Nature had situated - and stingily at that - centers of pleasurable sensation in the body for the purpose of survival only; therefore no enjoyable experience was, by her decree, autonomous, but always served some end: the supplying of the organism with fluids, for example, or with carbohydrates or proteins, or the guaranteeing - through offspring - of the continuation of the species, etc. From this imposed pragmatism it was necessary to break away, totally; the passivity displayed up till now in bodily design was due to a lack of imagination and perspective. Epicurean or erotic delight? - all a paltry by-product in the satisfying of instinctive needs, in other words the tyranny of Nature. It wasn´t enough to liberate sex - proof of that was sex had little future in it, from the combinatorial as well as from the constructional standpoint; whatever there was to think up in that department, had long ago been done, and the point of automorphic freedom didn´t lie in simple-mindedly enlarging this or that, producing inflated imitations of the same old thing. No, we had to come up with completely new organs and mem bers, whose sole function would be to make their possessor feel good, feel great, feel better all the time.
xxx/ellauri229.html on line 546: At the height of the baroque, sex went out of style; only two small parties kept it going-the integrationalists and the separatists. The separatists, averse to all debauchery, felt that it was improper to eat sauerkraut with the same mouth one used to kiss one´s sweetheart. For this a separate, "platonic" mouth was needed, and better yet, a complete set of them, variously designated (for relatives, for friends, and for that special person). The valuing utility above all else, worked in reverse, combining whatever was combinable to simplify the organism and life. The decline of the baroque, typically tending to the extravagant and the grotesque, produced such curious forms as the stoolmaid and the hexus, which resembled a centaur, except that instead of hoofs it had four bare feet with the toes all facing one another: they also called it a syncopant, after a dance in which energetic stamping was the basic step. But the market now was glutted, exhausted. It was hard to come up with a startling new body; people used their natural horns for ear flaps; flap ears-diaphanous and with stigmatic scenes-fanned with their pale pinkness the cheeks of ladies of distinction; there were attempts to walk on supple pseudopodia; meanwhile SOPSYPLABD out of sheer inertia made more and more designs available, though everyone felt that all of this was drawing to a close.
xxx/ellauri229.html on line 587: - Sillä tavalla, rakas isä, jonka olet juuri nyt meille opettanut! Silloin he vetivät ihon hänen selästään ja hieroivat paikkaa tervalla, kuten Irlannin teloittaja teki Saint Hyacinthille, sitten he katkaisivat hänen vasemman jalkansa, kuten pakanat tekivät Saint Pafnucelle, minkä jälkeen he repivät hänen vatsansa auki ja laitettiin olkipalan sisään, kuten tapahtui siunatulle Elisabetille Normandialaiselle, ja seuraavaksi hänet paalettiin emalkilaisena pyhänä Hugona ja murtui hänen kylkiluunsa, kuten Tyrakusalaisen Padovan Pyhän Henryn tavoin, ja paahdettiin hänet hitaalla tulella, kuin burgundialaiset Orleansin piikaa. Sitten lopulta he astuivat taaksepäin, pesivat kätensä ja alkoivat vuodattaa katkeria kyyneleitä kadonneen paimenensa puolesta.
xxx/ellauri229.html on line 623: On 18 October 1965, MACV-SOG conducted its first cross-border mission against target D-1, a suspected truck terminus on Laotian Route 165, 15 miles (24 km) inside Laos. The team consisted of two U.S. Special Forces soldiers and four South Vietnamese. The mission was deemed a success with 88 bombing sorties flown against the terminus resulting in multiple secondary explosions, but also resulted in SOG´s first casualty, Special Forces Captain Larry Thorne in a helicopter crash. William H. Sullivan, U.S. Ambassador to Laos, was determined that he (Lauri) would remain in control over decisions and operations that took place within the supposedly neutral kingdom, though dead as a doornail. That would keep the excursions to neutral Laos "plausibly deniable."
xxx/ellauri229.html on line 625: The expression "plausibly deniable" was first used publicly by Central Intelligence Agency (CIA) Director Allen Dulles. The idea, on the other hand, is considerably older. For example, in the 19th century, Charles Babbage described the importance of having "a few simply honest men" on a committee who could be temporarily removed from the deliberations when "a peculiarly delicate question arises" so that one of them could "declare truly, if necessary, that he never was present at any meeting at which even a questionable course had been proposed." Charles Babbage ( 26. joulukuuta 1791 Lontoo - 18. lokakuuta 1871 Lontoo) oli englantilainen matemaatikko ja filosofi. Hän oli ensimmäisiä tieteilijöitä, jotka keksivät ajatuksen ohjelmoitavasta tietokoneesta. Vai oliko se Ada Lovelace? Naah, we need a dad for an idea so masculine as an electronic brain.
xxx/ellauri229.html on line 639: In 1949, Törni, accompanied by his wartime executive officer Holger Pitkänen, traveled to Sweden, crossing the border from Tornio to Haparanda (Haaparanta), where many inhabitants are ethnic Finns. From Haparanda, Törni traveled by railroad to Stockholm where he stayed with Baroness von Essen, who harbored many fugitive Finnish officers following the war. Pitkänen was arrested and repatriated to Finland. Remaining in Sweden, Törni fell in love with a Swedish Finn, Marja Kops, and was soon engaged to be married. Hoping to establish a career before the marriage, Törni traveled under an alias as a Swedish seaman aboard the SS Bolivia, destined for Caracas, Venezuela, where he met one of his Winter War commanders, Finnish colonel Matti Aarnio, who was in exile[citation needed] having settled in Venezuela after the war. From Caracas, Törni hired on to a Swedish cargo ship, the MS Skagen, destined for the United States in 1950.
xxx/ellauri229.html on line 641: While in the Gulf of Mexico, near Mobile, Alabama, Törni jumped overboard and swam to shore. Now a political refugee,Törni traveled to New York City where he was helped by the Finnish-American community living in Brooklyn´s Sunset Park "Finntown". There he worked as a carpenter and cleaner. In 1953, Törni was granted a residence permit through an Act of Congress that was shepherded by the law firm of "Wild Bill" Donovan, former head of the Office of Strategic Services.
xxx/ellauri229.html on line 647: With their support, Thorne joined the US Army Special Forces. While in the Special Forces, he taught skiing, survival, mountaineering, and guerrilla tactics. In turn he attended airborne school, and advanced in rank to sergeant. Receiving his US citizenship in 1957, Thorne attended Officer Candidate School, and was commissioned as a first lieutenant in the Signal Corps. He later received a Regular Army commission and a promotion to captain in 1960. From 1958–1962, he served in the 10th Special Forces Group in West Germany at Bad Tölz, from where he was second-in-command of a search and recovery mission high in the Zagros Mountains of Iran, which gained him a notable reputation. When he was in Germany, he briefly visited his relatives in Finland. In an episode of The Big Picture released in 1962 and composed of footage filmed in 1959, Thorne is shown as a lieutenant with the 10th Special Forces Group in the United States Army.
xxx/ellauri229.html on line 695: - Fulfilled day-to-day organizational tasks like alphabetizing Kafumbe´s comic books.
xxx/ellauri229.html on line 700: Nää juipit ei ikinä sais ääntään kuuluville ilman Internettiä. Wannabe peippoja koivun latvassa. Tarkovski käytti kinofilmiä ja Plaatto kynäili.
xxx/ellauri229.html on line 748: His fairly sizeable output of verse on political subjects is largely forgotten in the West. One exception is a short poem which has become something of a popular maxim in Russia:
xxx/ellauri229.html on line 757: In Russia, Tyutchev is one of the most memorized and quoted Russian poets. Occasional pieces, translations and political poems constitute about a half of his overall poetical output.
xxx/ellauri229.html on line 761: Tyutchev´s idea of night, for example, was defined by critics as "the poetic image often covering economically and simply the vast notions of time and space as they affect man in his struggle through life". In the chaotic and fathomless world of "night", "winter", or "north" man feels himself tragically abandoned and lonely. Hence, a modernist sense of frightening anxiety permeates his poetry. Unsurprisingly, it was not until the late 19th and early 20th century that Tyutchev was rediscovered and hailed as a great poet by the Russian Symbolists such as Vladimir Solovyov, Andrey Bely and Alexander Blok.
xxx/ellauri229.html on line 765: Silentium! is an archetypal poem by Tyutchev. Written in 1830, it is remarkable for its rhythm crafted so as to make reading in silence easier than aloud toward others. Like so many of his poems, its images are anthropomorphic and pulsing with pantheism. As one Russian critic put it, "the temporal epochs of human life, its past and its present fluctuate and vacillate in equal measure: the unstoppable current of time erodes the outline of the present."
xxx/ellauri229.html on line 777: A thought, once uttered, is untrue. Quod semel emissumst volat irrevocabile verbum.
xxx/ellauri229.html on line 788: (trans. by Vladimir Nabokov
xxx/ellauri229.html on line 812: Paizi tää on ihan feikkiä koska wannabe vastaajan oletetut supinat menee tyhjään eetteriin. Tässä hommassa olis edes jotain järkeä jos nää sipisijät riisuisivat noi liiat vetimet ja päästäisivät kazojan enemmän ikäänkuin iholle. Paljasta tissiä ja miel. karvaista alaryppyä lähikuvaan, saisiko pyytää? Sopiiko? Sopiiko? Virkamatka erogeenisille vyöhykkeille, niin sanoaxemme. Japsu cosplayssakin päästään tavan mukaan eroon tarjoilijan kostyymistä loppupeleissä ja jyystetään peppu ihan paljaana.
xxx/ellauri229.html on line 822: Rakettikeijupäiväkirja 116 323. On olemassa erityinen tapa säilyttää henkinen tasapaino, jossa keksit erilaisia kuvitteellisia hahmoja. Voiko olla, että olen tehnyt tätä jo jonkin aikaa alitajunnassani? Istun itsepäisen hiljaisella Arabeuksella, minulla on pulautteleva vauva laatikossani, olen antanut hänelle nimen Ijon ja ruokin häntä pullosta miettien, mistä päin maailmaa aion löytää hänelle vaimon: luulisin, että vielä on aikaa, onneksi näissä olosuhteissa et voi koskaan sanoa. Istun täällä ja lennän ...
xxx/ellauri229.html on line 832: Mutta se merkitsisi sitä, että Anonymos Tichyä ei ollut olemassa, ei Jeremiaa, ei Igoria, Estebania eikä Cosimoa, että ei olisi ollut Barnabya, Euzebiusta, ei "kosmokystia", etten koskaan maannut isäni kirjoituspöydän laatikossa ja että hän isoisä Arabeuksen päällä istuen ei koskaan lentänyt – se on nyt mahdotonta! Mitä, minun oletetaan saaneen kaikki nuo henkilöt, koko sen sukuhistorian tyhjästä? Mutta varmasti tyhjästä on paha nyhjästä! Ja siksi suku oli olemassa, ja se on suku, joka palauttaa minulle uskon maailmaan ja tähän lentoon, jonka loppua ei tiedetä. Kaikki on pelastettu teidän ansiostanne, oi esi-isäni! Hetken kuluttua laitan nämä kirjoitetut sivut tyhjään happisylinteriin ja heitän ne syvään, laidan yli, päästän ne kaikki kaukaiseen pimeyteen, sillä navigare necesse est, ja olen lentänyt ja lentänyt vuosia...
xxx/ellauri230.html on line 59: But Tanizaki died in 1965. Bugger it. In the selection for that year, the academy judged that after Tanizaki’s death, Kawabata was the writer likeliest to become a Japanese candidate. Thus, the academy judged it necessary to further examine Kawabata.
xxx/ellauri230.html on line 61: abata"/>
xxx/ellauri230.html on line 62: Yasunari Kawabata
xxx/ellauri230.html on line 64: Yasunari tuli vastaan Hoblan tiistairistikossa. Born in 1899, Kawabata graduated from the then Tokyo Imperial University. When he was young, he attracted attention as a novelist in the Shinkankakuha (new impressions) literary group, and gradually deepened his knowledge about the beauty particular to Japan. His outstanding works include “Izu no Odoriko” (Izu dancer), “Yukiguni” (Snow Country) and “Koto” (The Old Capital). He killed himself by inhaling gas in 1972.
xxx/ellauri230.html on line 66: Before Haruki Murakami had achieved wide renown, Tanizaki was frequently considered one of the "Big Three" postwar Japanese writers along with Yasunari Kawabata and Yukio Mishima. Mit vit, Haruki on aivan perseestä, ällö länkkärien nuolija, kuin myös se brittiläinen japsumamu Ichiguro. Yasunari muistutti Tintin lommoposkista japsikenraalia ja Tanizaki oli vanhemmiten pyylevä.
xxx/ellauri230.html on line 68: Kawabata apparently committed suicide in 1972 by gassing himself, but a number of close associates and friends, including his widow, consider his death to have been accidental. One thesis, as advanced by Donald Richie, was that he mistakenly unplugged the gas tap while preparing a bath. LOL haha! Who is this Donald Duck anyway?1
xxx/ellauri230.html on line 70: In addition to the numerous mentions of Zen and nature, one topic that was briefly mentioned in Kawabata´s mile long Nobel lecture was that of suicide. Kawabata reminisced of other famous Japanese authors who committed suicide, in particular Ryūnosuke Akutagawa. He contradicted the custom of suicide as being a form of enlightenment, mentioning the priest Ikkyū, who also thought of suicide twice. He quoted Ikkyū, "Among those who give thoughts to things, is there one who does not think of suicide?" There was much speculation about this quote being a clue to Kawabata´s suicide in 1972, a year and a half after Mishima had committed suicide. Kawabata saw ca. 200 nighmares about it. Vittu nää insulaariset viirusilmät on aika vinxahtaneita.
xxx/ellauri230.html on line 72: 1Donald Richie (17 April 1924 – 19 February 2013) was an American-born author who wrote about the Japanese people, the culture of Japan, and especially Japanese cinema. Although he considered himself primarily a filth historian, Richie also directed a number of experimental films, the first when he was seventeen.
xxx/ellauri230.html on line 76: Although Richie spoke Japanese fluently, he could neither read nor write it proficiently, same as Rei Shimura. Richie wrote English subtitles under Akira Kurosawa´s films. "Whatever we in the West understand about Japanese filth (which is not much), we most likely owe to Donald Richie."
xxx/ellauri230.html on line 92: Varsinainen setämiesten setämies sai siinä kyllä jälleen dynypötkön. Tässä maistiaisia: "Hiän (wannabe geisha) oli 19 mutta näytti onnexi vanhemmalta, mikä sai setämiehen tuntemaan izensä luontevammaxi kuten ainakin geishan seurassa. Miehen tökerö käytös ('hanki mulle pillua mutta älä ize tarjoa') oli saanut hiänet viehättävän lapsellisesti suuttumaan hävyttömyydellään komeilevalle miehelle. "Haluan hauskan näköisen eli nuoren huoran, ei liian halukasta mutta hiljaisen. Olen jättänyt sinut rauhaan jotta voisin keskustella kanssasi. En pysty keskustelemaan keppi liossa." Hänen naisenkaipuunsa ei kohdistunut tähän naiseen mitenkään, se oli sitä lajia joka voidaan hoitaa käteenvedolla ilman synnintuntoa. Kassit vain tuntuivat liian täysiltä. Hyvä asia että tää maansa kulttuurielämän keskeinen hahmo veti kaasua.
xxx/ellauri230.html on line 106: Länsimaiset arvostelijat ovat ottaneet Kawabatan romaanin ihastuneina vastaan ja sijoittaneet sen aikamme kauneimpien rakkaustarinoiden joukkoon. Suomalaiselle lukijalle se on aika outo tuttavuus. Jo se että japsumiekkonen kostuttaa naista etusormella eikä keskisormella on outoa.
xxx/ellauri230.html on line 108: Mitä vittua? Tää Kawabatahan on pahan kerran setämies?! Ruma mulkosilmäinen luimuileva ruipelo, pakeneva leuka, pitkä sammakkomainen ylähuuli, eli millä lihaxilla sille muka irtoaa naisia? Paxu lompakko, helppo on lempeä pyytää. Niin paljon jenejä perstaskussa ettei paskalle taivu.
xxx/ellauri230.html on line 131: aba56quu-uLuGCFAG3gM6_w&usqp=CAU" height="250px" />
xxx/ellauri230.html on line 204: MIJAZAŬA Kenĝi (japane: 宮沢賢治 [Mijazaŭa Kenĝi], (27-a de aŭgusto 1896 - 21-a de septembro 1933) estis poemisto, verkisto de fabeloj pro infanoj kaj li estis esuperantisto. Hobie li estis pentristo, muzikisto kaj mineralogo. En 1926 li lernis Esuperanton, kaj lia renkonto kun esuperantisto, finna ambasadoro Gustaf John Ramstedt, rezidanta en Japanio akcelis lian emon lerni ĝin.
xxx/ellauri230.html on line 225: Younghusband expedition to Tibet and Anglo-Russian Convention As for the British, Lord George Curzon, the new Viceroy of India, changed ‘British policy towards Tibet from patient waiting to impatient hurry.’ Two times of attempts, in 1900 and 1901, to direct communication with Tibet were both rejected by the Dalai Lama. The lord was already concerned about the Buriat lama - a Russian subject in Tibetan court, also a high political advisor of the Dalai Lama, and considered him as an evil Russian agent behind the Dalai Lama’s anti-British policies. Inevitably, Curzon was more and more convinced that Dorzhiev’s mission to Russia would ultimately place Tibet under Russian protectorate. Especially, after Dorzhiev’s third mission to Czar Nikolai II it was widely reported that a secret agreement was already made between Tibet and Russia.
xxx/ellauri230.html on line 230: The Dalai Lama fled to Urga (aka Ulan Bator) in Mongolia along with Dorzhiev. From there, Dorzhiev left for St Petersburg again in March 1905, hoping that Russian government could take Tibet under its protection from British and China. However, after the catastrophic defeat in Russo-Japanese war, Czar’s government could not offer any kind of assistance to Tibet in this historical turbulent time. Meantime, the dramatic rise of Germany in Europe since 1900s eventually led both Russia and Britain to come closer and to settle down their century long Great Game in Central Asia. Anglo-Russian Convention was signed at last by both sides on 31 August 1907, recognizing China’s claim for suzerainty over Tibet. Moreover, the convention also engaged to respect the territorial integrity of Tibet and abstain from all interference in her internal administration.
xxx/ellauri230.html on line 286: Koo's third wife was the socialite and style icon Oei Hui-lan (1889–1992). She married Koo (33vee) in Brussels, Belgium, in 1921. She was previously married, in 1909, to British consular agent Beauchamp Stoker, by whom she had one son, Lionel, before divorcing in 1920. Much admired for her adaptations of traditional Manchu fashion, which she wore with lace trousers and jade necklaces, Oei Hui-lan was the favorite daughter of Peranakan tycoon Majoor Oei Tiong Ham, and the heiress of a prominent family of the Cabang Atas or the Chinese gentry of colonial Indonesia. She wrote two memoirs: Hui-Lan Koo (Mrs. Wellington Koo): An Autobiography, and No Feast Lasts Forever. Koo had 2 more kids out of her.
xxx/ellauri230.html on line 293: The French Premier Georges Clemenceau (se sadetakkinen paxulainen jossain Pariisin aukiolla) praised Koo for his eloquent speech. The American secretary of state, Robert Lansing, wrote that Koo had crushed the Japanese with his speech. The Canadian prime minister, Sir Robert Borden, called Koo's speech "very able".
xxx/ellauri230.html on line 303: On March 12, 1925, Sun Yat-sen died in Wellington Koo's home in Beijing, where he had been taken when it was discovered he had incurable liver cancer from reckless boozing.
xxx/ellauri230.html on line 317: In July 1941, the Japanese occupied the southern half of French Indochina, giving Japan the ability to project air and naval power well into the South China Sea. In response, the American, British and Dutch governments imposed an oil embargo on Japan and froze all Japanese assets in their countries.
xxx/ellauri230.html on line 319: The way that only four divisions of the Imperial Japanese Army who despite being outnumbered three to one by an Anglo-Indian-Australian force opposing them had been able to conquer Malaya and Singapore, billed at the time as the "Gibraltar of the East", in less than two months both astonished and shocked British officials. Brings to mind Putin's astonishment at the bombing of the Krim.
xxx/ellauri230.html on line 321: The Cairo Conference 1943 established China's status as one of the four world powers, which was of great political and strategic significance to China. Churchill ei tykännyt kuikelosta Chiangi Kai-shekistä ja Roosevelt sai toimia välimiehenä.
xxx/ellauri230.html on line 341: In October 2021, NBC sports reporter Kelli Stavast was interviewing racing driver Brandon Brown, the winner of the Sparks 300 race at the Talladega Superspeedway, on his win. In the background of the interview were chants of “Fuck Joe Biden” from the crowd – which Stavast mistook for chants of “Let’s Go Brandon,” and reported it live on-air as such. The use of “dark” in referring to political candidates actually first came from supporters of Donald Trump in March of this year. Supporters coined the phrase and Twitter hashtag #DarkMAGA – a reference to the Make America Great Again slogan – to represent a Trump running for president in 2024 who abandoned all political norms.
xxx/ellauri230.html on line 378: Blagoveshchenskin lähellä sijaitsevassa Ivanovkan kylässä viholliset (eli partisaanit) valtasivat lennättimen. Maaliskuussa 1919 Tanaben yksikkö hyökkäsi Ivanovkaan. Talot poltettiin; noin 300 kyläläistä kuoli. Tanabe kirjoittaa komentajansa toimista: "Tehtiin päätös polttaa kaikki, jotka liittyivät ääriaineksiin."
xxx/ellauri230.html on line 437: Tammikuussa 1920 anarkisti Tryapitsynin komennossa oleva partisaaniyksikkö piiritti japanilaisten miehittämän Nikolaevsk-on-Amurin kaupungin. Japanilainen varuskunta antautui ja teki partisaanien kanssa sopimuksen, jonka mukaan kaupunki siirrettiin partisaaneille ja japanilaisille joukoille osoitettiin erityistilat. Kahden viikon rauhanomaisen avoliiton jälkeen japanilaiset hyökkäsivät odottamatta partisaanien kimppuun. Taistelu kesti useita päiviä ja päättyi partisaanien voittoon, jotka vangitsivat noin 100 japanilaista. Kun toukokuussa tuli ilmi, että Habarovskista oli lähetetty japanilaisia apujoukkoja Nikolajevskiin, Tryapitsyn käski vetäytyä ja ampui kaupunkiin jääneet japanilaiset ja valkokaartilaiset ja sytytti kaupungin tuleen.
xxx/ellauri230.html on line 453: Admiral Sir Charles Elliot KCB (15 August 1801 – 9 September 1875) was a British Royal Navy officer, diplomat, and colonial administrator. He became the first Administrator of Hong Kong in 1841 while serving as both Plenipotentiary and Chief Superintendent of British Trade in China. He was a key founder in the establishment of Hong Kong as a British colony.
xxx/ellauri230.html on line 476: Weighing over 500 tons and measuring an impressive 15 meters (49 feet) tall, Todai-ji Temple's Great Buddha absolutely dwarfs his admirers. He pitifully tries to hang on to the title of the largest bronze Buddha in the world (but see Ushiku daibutsu below).
xxx/ellauri230.html on line 502: The monastery covers more than 30 hectares and includes a university and various shrines, with the complex dominated by a niggardly 36-metre tall statue of the Amitabha Buddha.
xxx/ellauri230.html on line 507: Standing more than 88 metres high, the Great Buddha at Ling Shan is a bronze Amitabha Buddha. It was completed at the end of 1996, weight over 700 tons and is reached by climbing 99 steps.
xxx/ellauri230.html on line 514: The Gal viharaya buddha in Sri Lanka is about 30m tall. Alamittainen, päästetään takaisin veteen kasvamaan.
xxx/ellauri230.html on line 545: 
xxx/ellauri230.html on line 549: Vallabhbhai Javerabhai Patel was born on 31 October, 1875 in Nadiad, Bombay Presidency, British India, is an Actor. Discover Vallabhbhai Patel's Biography, Age, Height, Physical Stats, Dating/Affairs, Family and career updates. Learn How rich is He in this year and how He spends money? Also learn how He earned most of Vallabhbhai Patel networth? At 75 years old, Vallabhbhai Patel height not available right now. We will update Vallabhbhai Patel's Height, weight, Body Measurements, Eye Color, Hair Color, Shoe & Dress size soon as possible. He is currently single. He is not dating anyone. We don't have much information about He's past relationship and any previous engaged. According to our Database, He has no children. His net worth has been growing significantly in 2020-2021. So, how much is Vallabhbhai Patel worth at the age of 75 years old? Vallabhbhai Patel’s income source is mostly from being a successful Actor. He is from British India. We have estimated Vallabhbhai Patel's net worth, money, salary, income, and assets at $0 according to our database.
xxx/ellauri230.html on line 551: Known as the "Iron Man of India", Vallabhbhai Patel was born in Gujarat. He was the fourth of the six children of his father, Jhaveribhai. The first 3 got gold, silver and bronze. Patel is credited for being almost single-handedly responsible for unifying India on the eve of independence. He completed his matriculation at the age of 22 due to the poor financial condition of family. Patel had a desire to study to become a lawyer. So he started to work and save funds. He went to England to study law. He passed examinations within two years and travelled back to India. Patel started practicing as a barrister in Ahmadabad. In 1917, Patel got elected as the sanitation commissioner of Ahmadabad. He displayed extraordinary devotion to duty and personal courage in fighting an outbreak of plague and led a successful agitation for the removal of an unpopular British municipal commissioner. Inspired by the words of Gandhi, Patel started active participation in the Indian independence movement. So apparently he's not the world's largest guy in bronze, but a man of steel.
xxx/ellauri230.html on line 605: hito towaba Kukka kirsikan,
xxx/ellauri230.html on line 618: While the cherry blossom is the flower that most people associate with Japan, the chrysanthemum, or kikuli, is more intrinsically linked to the country’s culture and history. Enid Blytonin Fabulous Fiven Dick on nimetty uudelleen Prickixi, koska Dick on nyttemmin yxinomaan kikuli.
xxx/ellauri230.html on line 620: Influenced by Chinese custom (no tietysti), the Heian court (794–1185) took to Chrysanthemum the Imperial Blossomdrinking chrysanthemum wine and using chrysanthemum dew as a kind of body lotion. All of this is recounted in The Pillow Book, a collection of observations by the court lady "Sei silmiä" Shonagon. The Chrysanthemum Festival is the last of Japan’s five annual festivals, which includes Boys’ Day in May and Tanabata in July.
xxx/ellauri230.html on line 635: In case you are wondering why the Chinese are buzzing so much about Japan's own flower, know that the chrysanthemum is a unique symbol in Chinese culture.
xxx/ellauri230.html on line 638: A renowned poet in history, Tao Yuanming (365-427) wrote a poem about how he tried to live as a hermit.
xxx/ellauri230.html on line 648: Chrysanthemums (Chinese: 菊花; pinyin: Júhuā) were first cultivated in China as a flowering herb as far back as the 15th century BC. Over 500 cultivars had been recorded by 1630. By 2014 it was estimated that there were over 20,000 cultivars in the world and about 7,000 cultivars in China. The plant is renowned as one of the Four Gentlemen (四君子) in Chinese and East Asian Art. The plant is particularly significant during the Double Ninth Festival.
xxx/ellauri230.html on line 652: Chrysanthemum cultivation began in Japan during the Nara and Heian periods (early 8th to late 12th centuries), and gained popularity in the Edo period (early 17th to late 19th century). Many flower shapes, colours, and varieties were created. Various cultivars of chrysanthemums created in the Edo period were characterized by a remarkable variety of flower shapes, and were exported to China from the end of the Edo period, changing the way Chinese chrysanthemum cultivars were grown and their popularity.
xxx/ellauri230.html on line 658: In some European countries (e.g., France, Belgium, Italy, Spain, Poland, Hungary, Croatia), incurve chrysanthemums symbolize death and are used only for funerals or on graves, while other types carry no such symbolism; similarly, in China, Japan, and Korea of East Asia, white chrysanthemums symbolize adversity, lamentation, and/or grief. In some other countries, they represent honesty. In the United States, the flower is usually regarded as positive and cheerful, with New Orleans as a notable exception.
xxx/ellauri230.html on line 697: 
xxx/ellauri231.html on line 34: 
xxx/ellauri231.html on line 138: Bolshevikkivallankumouxen aikaan marraskuussa 1917 Koltshak oli Japanissa. Joulukuussa hän vieraili Britannian suurlähetystössä Tokiossa ja tarjosi palvelujaan "ehdoitta ja missä hyvänsä" briteille. Kaksi vuotta myöhemmin, kun bolshevikit kuulustelivat, hän selitti, että väliaikaisen hallituksen kannattajana hän katsoi olevansa kunniavelvollinen jatkamaan brittien sotaa Saksaa vastaan ja ymmärtäen, ettei Britannian laivastossa ollut sopivaa roolia, Venäjän amiraali olisi valmis taistelemaan jalkamiehenä Britannian armeijassa. Hänen tarjouksensa välitettiin ulkoministeri Arthur Balfourille ja hyväksyttiin 29. joulukuuta. Häntä käskettiin liittymään mokkerina brittiläiseen sotilasoperaatioon Bagdadissa, mutta kun hän saapui Singaporeen, hänet käskettiinkin tekemään täyskäännös oikeaan päin ja menemään Shanghain ja Pekingin kautta Harbiniin ottamaan komentoon venäläiset joukot, jotka vartioivat Venäjän omistamaa Kiinan itäistä rautatietä Mantsuriassa. Meidät käskettiin. Britannian hallitus oli päättänyt, että se voisi olla tukikohta bolshevikkihallituksen kaatamiselle ja Venäjän saamiselle takaisin sotaan Saksaa vastaan. Saapuessaan Omskiin, Siperiaan, matkalla vapaaehtoisarmeijaan, hän suostui ministeriksi (valkoisen) Siperian aluehallitukseen. Liittyessään 14-miehen kabinettiin hän oli arvovaltainen henkilö; hallitus toivoi voivansa pelata kunnioituksella, joka hänellä oli liittolaisia kohtaan, erityisesti brittiläisen sotilasoperaation johtajaa, kenraali Alfred Knoxia kohtaan. Knox kirjoitti, että Koltshakilla oli "enemmän karkeutta, nyppiä ja rehellistä isänmaallisuutta kuin millään venäläisellä Siperiassa".
xxx/ellauri231.html on line 158: Lokakuun vallankumouksen jälkeen Koltšak palasi Vladivostokin kautta Siperiaan taistelemaan bolševikkeja vastaan. Hänet valittiin 4. marraskuuta 1918 Omskissa toimineen vastavallankumouksellisen väliaikaisen yleisvenäläisen hallituksen sotaministeriksi. Hallituksella oli hallussaan lähes koko Siperia, mutta se oli hyvin epäsuosittu. Koltšak nousi sen johtoon sosialistivallankumoukselliset kaataneessa, paikallisen atamaani Ivan Krasilnikovin johtamassa ja kasakoiden tekemässä vallankaappauksessa. Sosialistivallankumoukselliset pidätettiin ja jäljelle jääneet kabinetin jäsenet valitsivat 18. marraskuuta Koltšakin Omskin valkoisen hallituksen valtionhoitajaksi, käytännössä diktaattoriksi. Saman tien hän ylensi itsensä täysamiraaliksi. Sevverran oli sentään amour proprea.
xxx/ellauri231.html on line 222: Koltshakin elämäkertaelokuva, nimeltään Admiral (Адмиралъ), julkaistiin Venäjällä 9. lokakuuta 2008 Venäjän laivaston amiraalien vanhempien yleisölle pidetyn gaalaesikatselun jälkeen. Elokuva esittää amiraalia ( Konstantin Khabensky ) traagisena sankarina, jolla on syvä rakkaus isänmaataan kohtaan.
xxx/ellauri231.html on line 415: Hämmästyneenä minuun alkaneista onnitteluista ja sähkeistä, mietin yön yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa Ruotsin Akatemian valinnan syvällistä merkitystä. Ensimmäistä kertaa Nobel-palkinnon perustamisen jälkeen olet myöntänyt sen maanpaossa olevalle henkilölle. Kuka minä olen totuudessa? Ranskan vieraanvaraisuudesta nauttiva maanpako, jolle olen myös ikuisen kiitollisuuden velkaa. Mutta hyvät Akatemian herrat, sallikaa minun sanoa, että henkilöstäni ja työstäni riippumatta valintanne on sinänsä suuren kaunis ele. On välttämätöntä, että maailmassa on absoluuttisen riippumattomuuden keskuksia. Epäilemättä kaikki mielipide-erot, filosofiset ja uskonnolliset uskontunnustukset, ovat edustettuina tämän pöydän ympärillä. Mutta meitä yhdistää yksi totuus, ajatuksen ja omantunnon vapaus; tämän vapauden ansiosta olemme sivilisaation velkaa. Varsinkin meille kirjoittajille vapaus on dogmi ja aksiooma. Valintanne, hyvät Akatemian herrat, on jälleen kerran osoittanut, että Ruotsissa vapausrakkaus on todella monikansallinen kultti.
xxx/ellauri232.html on line 79: Right-wing parties are on the rise across Europe, and Sweden is no exception. The far-right and populist Sverigedemokraterna (the Sweden Democrats) now have representatives in the cabinet, and the bourgeois parties are coming close behind.
xxx/ellauri232.html on line 85: Far-right groups have been a consistent presence in the Swedish political underground since the early 1920s, with their high point coming in the municipal elections of 1934, when around eighty council members of Svenska nationalsocialistiska partiet (the Swedish National Socialist Party) were elected across the country. After a long period of mainstream political inactivity in the wake of the Second World War, neo-fascism grew stronger in the 1980s, culminating in the emergence of several new neo-Nazi organisations in the 1990s. The most notable of these groups was Nationalsocialistik Front (the National Socialist Front), who were replaced by the currently active Svenskarnas Parti (the Party of the Swedes) in 2009. The Party of the Swedes’ political program states that “only people who belong to the western genetic and cultural heritage, where ethnic Swedes are included, should be Swedish citizens”, as well as their belief that “all policy decisions should be based on what is best for the interests of the ethnic Swedes”. Far from being prohibited in Sweden, these monsters are sitting now in public offices.
xxx/ellauri232.html on line 87: Sverigedemokraterna is the third largest party in the country – the largest among male voters. Instead of viewing the far Right as organised in a spectrum, ranging from the suits in parliament to the boots on the street, it should be understood as a power-bloc, with a division of labour between the parliamentary wing, street fighters, bloggers, think tanks and terrorists. They share a common world-view, use the same arguments, engage in discussions with and feed off one another.
xxx/ellauri232.html on line 88: The dismantling of the welfare system over the last several decades, congruent with the ‘New Labourisation’ of the Swedish Social Democrats and the tax-cutting policies of the centre-right governments from 2006 to 2014, is, in familiar scapegoating, being blamed on refugees depicted as dead weights burdening the country.
xxx/ellauri232.html on line 90: The Social Democratic Party defined Swedish politics during the last century, holding power for more than forty consecutive years, and governing for almost seventy years in total. During the 1980s, the party turned rightwards, adopting the politics of the ‘Third Way’, caught in the first wave of neoliberalism. It lost the power base of industrial workers as industries moved abroad. The following decades saw rapid increases in class divisions, growing faster in Sweden than in any other country within the OECD.
xxx/ellauri232.html on line 131: Payne is a specialist in the Spanish fascist movement and has also produced comparative analyses of Western European fascism. He asserts that there were some specific ways in which kraut National Socialism paralleled Russian communism to a much greater degree than latino Fascism was capable of doing. Why, just look at their flags. Payne does not propound the theory of "red fascism" or the notion that communism and National Socialism are essentially the same. He states that National Socialism more nearly paralleled Russian communism than any other noncommunist system has. Payne uses a lengthy itemized list of characteristics to identify fascism, including the creation of an authoritarian state; a regulated, state-integrated economic sector; fascist symbolism; anti-liberalism; anti-communism, and anti-conservatism. He sees elimination of the autonomy or, in some cases, complete existence of large-scale capitalism as the common aim of all fascist movements. (??? WTF?)
xxx/ellauri232.html on line 135: I Sverigedemokraternas program sägs det att partiet sympatiserar med socialkonservatismens strävan att söka skapa ”stabilitet och gemenskap genom att förena de bästa elementen hos den traditionella högern och den traditionella vänstern”; att partiet vill ”ersätta klasskamp och hat med förbrödring och nationell solidaritet”. Det viktigaste medlet i denna strävan sägs vara ”den tidiga europeiska socialkonservatismens analys av nationalismen och stärkandet av samhörigheten på den nationella identitetens och den gemensamma kulturens och historiens grund”. Är detta fascism? Ja, menar Arnstad.
xxx/ellauri232.html on line 153: Über das Schwarzbuch des Kommunismus urteilte Wippermann, dass es nur „eine ermüdende Reihung von Mordgeschichten“ biete, eine „Dämonisierung des Kommunismus“ betreibe und hinterfragt werden müsse, ob es sich „bei den Regimen in der Sowjetunion, China, Kambodscha etc. überhaupt um kommunistische bzw. sozialistische Systeme gehandelt habe“.
xxx/ellauri232.html on line 155: Ein weiteres kontroverses Thema war Wippermanns engagiertes Auftreten gegen die Totalitarismus-These, die in seinem Verständnis besage, dass die Verbrechen des Nationalsozialismus und des Stalinismus oder des Kommunismus als Ganzes vergleichbar oder gleichzusetzen seien. Über das Schwarzbuch des Kommunismus urteilte Wippermann, dass es nur „eine ermüdende Reihung von Mordgeschichten“ biete, eine „Dämonisierung des Kommunismus“ betreibe und hinterfragt werden müsse, ob es sich „bei den Regimen in der Sowjetunion, China, Kambodscha etc. überhaupt um kommunistische bzw. sozialistische Systeme gehandelt habe“. Reinhard Mohr kritisierte darüber in Der Spiegel, dass „gar nicht mehr versucht wird, wissenschaftliche oder politische Kritik zu üben und dass es nur noch um das gekränkte intellektuelle Ich“ gehe. Wippermann solle eher Payne lesen.
xxx/ellauri232.html on line 167: Der renommierte jüdische Historiker Eric Hobsbawm, der die nationalsozialistische Machtübernahme in Berlin miterlebt hatte, gab zu Goldhagens Thesen den knappen Kommentar ab: „Goldhagen zählt nicht. Ich kenne keinen seriösen Historiker, der Goldhagen ernst nimmt.“ Noch dezidierter äußerte sich der Holocaust-Experte Raul Hilberg in einem Interview. Goldhagen, so Hilberg, sei „totally wrong about everything. Totally wrong. Exceptionally wrong“.
xxx/ellauri232.html on line 173: Nahezu alle Fachhistoriker, die auf diesem Gebiet arbeiten, lehnten die Thesen und Methoden Goldhagens ab. Mit dem Buch würden „tiefere emotive Schichten angesprochen“, die „nicht mit dem Bedürfnis nach rationaler Aufklärung“ in Verbindung stünden. Im Falle der USA spiegele die Begeisterung für Goldhagen antideutsche Ressentiments wider, wie man sie aus trivialen Filmen über den Zweiten Weltkrieg kenne.
xxx/ellauri232.html on line 186: Utredningar betraktades i Sverige fram till sjuttiotalets slut som ett respektabelt verktyg för den sociala ingenjörskonsten. Men i början av åttiotalet kom de stora utredningarna från sextio- och sjuttiotalet, där betoningen låg på att formulera politiska reforminriktningar med brett stöd, att betraktas som alltför tungrodda och långsamma, vilket ledde till reformer som innebar att utredningstiden kortades ner. De breda parlamentariska utredningarna blev allt färre, medan utredningar ledda av en särskild utredare – så kallade enmansutredningar – blev den vanligaste formen.
xxx/ellauri232.html on line 192: Den första integrationspolitiska maktutredningen tillkom i kölvattnet av invandringen i slutet av åttiotalet och under nittiotalet. De flyktingar som då anlände till Sverige kom inte bara från det forna Jugoslavien utan även från delar av Mellanöstern och Afrika. Invandringens omfattning var mindre än den var toppåret 2015, men den var betydande och det stod redan då klart att Sverige hade omfattande problem med segregation och ojämlikhet som drabbade personer med invandrarbakgrund. Men den westholmska utredningen öppnade i varje fall för en breddad diskussion, eftersom det konstaterades att den som kommit till Sverige från till
xxx/ellauri232.html on line 210: Flera av slutrekommendationerna var svårsmälta och skulle bokstavligen kräva revolutionerande förändringar av lagstiftning och förvaltningen. Flera av dem var svårförenliga med demokratiska grundprinciper. Ett förslag som kan nämnas gick ut på att ge förtur till offentliga tjänster för låginkomsttagare och individer boende i ”utsatta områden”. Det förutsattes att en negativ syn på invandrare genomsyrade hela samhället, just liksom i Tyskland mot judar. Kamalin tyckte allra värst on Dilsa Demirbag-Sten, som var en kvinna ab kurdisk ursprung och dessutom en typisk svenska.
xxx/ellauri232.html on line 236: Meillä päin ei juuri harrasteta rukousrukouxia, sanoo Harry Kemelmanin rabbi Small kuivasti. Mutta Texasin seurakunnan rabbiyhdistys pyytää saada olla eri mieltä!
xxx/ellauri232.html on line 238: Barry Gelman on Yhdistyneiden Oikeaoppisten Kokoushuoneiden rabbi Houstonissa, Texasissa. Hän on Houstonin Rabbiyhdistyxen puheenjohtaja ja Kansainvälisen Rabbitoveriston varapuheenjohtaja. Tämä artikkeli ilmestyy Juutalaisten Oivallusten ja Niteiden lehden Päivän Pulinat numerossa 19. Siinä on erittäinkin pitkällistä pilpulia eli hiustenhalkomista, minkä vuoxi käytämme rabbi Smallin siunauxella poikkeuxellisesti "small" kirjasinkokoa.
xxx/ellauri232.html on line 250: Molemmat lähestymistavat hyväksyvät sen käsityksen, että rukous voi itse asiassa muuttaa odotetun tuloksen – joko kokonaan tai osittain. Monille nämä mielipiteet muodostavat teologisen ongelman. Rabbi Jonathan Sacks kommentoi rukouksen haasteen yhtä näkökohtaa:
xxx/ellauri232.html on line 252: Oletetaan, että rukoilen jotain. Joko on hyvä, että näin tapahtuu, tai sitten ei. Jos on, niin Jumala ei tarvitse rukoustani saadakseen sen tapahtumaan. Hän toteuttaa sen joka tapauksessa, koska se on hyvää ja Jumala on hyvä. Jos se ei ole hyvä, niin Jumala ei saa sitä aikaan, vaikka kuinka kovasti rukoilen. Todiste on ei kukaan muu kuin Mooses. Kun Mooses rukoili, että Jumala antaisi anteeksi israelilaisille, Jumala antoi heille anteeksi, koska Jumala antaa anteeksi. Mutta kun hän rukoili, että hänen, Mooseksen, sallittaisiin ylittää Jordan ja päästä Luvattuun maahan, Jumala ei hyväksynyt hänen pyyntöään. Hän käski häntä lopettamaan rukouksen. Se ei tapahtunut kuinka kovaa tai pitkään Mooses rukoili. Joten rukous ei muuta Jumalan mieltä missään yksinkertaisessa mielessä. ( http://www.rabbisacks.org/wp-content/uploads/2011/09/Letters-to-the-Next-Generation-2-Reflections-on-Jewish-Life.pdf )
xxx/ellauri232.html on line 254: Rabbi Yosef Albo huomauttaa, että ymmärryksemme rukouksesta on erittäin tärkeä asia:
xxx/ellauri232.html on line 264: Kun rabbit laativat anomusrukouksen, he antoivat meille vain ensimmäisen askeleen, kyvyn ilmaista, millainen maailman pitäisi olla. Seuraava askel, rukouksen täyttäminen, on meidän vastuullamme. Pyyntöjen suuren määrän on tarkoitus toimia järkytyksenä järjestelmällemme, kun rukoileva henkilö tajuaa, että vaikka niin paljon aikaa on käytetty erityistarpeiden osoittamiseen ... voisiko olla vielä jotain, mitä voimme tehdä?
xxx/ellauri232.html on line 265: Rabbi Joseph B. Soloveitchik huomauttaa tämän kirjassaan "Lunastus, rukous ja Moosexen kirjakäärö", jossa hän kirjoittaa:
xxx/ellauri232.html on line 269: Luulen kuitenkin, että rabbi Soloveitchik ei ole saavuttanut täyttä lunastusta, koska hän väittää, että ihminen on lunastettu, kun hän pystyy muodostamaan sanoja ja huutamaan Jumalan puoleen. Rabbi Soloveitchikin malli on israelilaisten orjuusaika Egyptissä. Aluksi oli hiljaisuus (tarvetietoisuuden puuttuminen), sitten ääni ja sitten sana – rukouksen syntymä ( 2. Moos. 2:23–24 ).
xxx/ellauri232.html on line 276: Vaikka rabbi Soloveitchik uskoo, että suurin uskollisuus Jumalalle on avuttomuuden oivaltaminen, tämä uusi painopiste näkee vastuun oton ja toimimiseen sitoutumisen lopullisena uhrauksen – Jumalalle antamisen – mittana. Tällä tavalla itsenäisyys ja uhrautuminen kulkevat käsi kädessä. Rukoilu on ikäänkuin seppoilun esipuhe, huokaus työtä aljettaessa. "Ken vaivojansa vaikertaa, / On vaivojensa vanki. / Ei oikeutta maassa saa, / Ken itse sit' ei hanki.” (Kaarlo Kramsu: Ilkka, Kirjallinen Kuukausilehti, toim. Y.-S. Yrjö-Koskinen,1887)
xxx/ellauri232.html on line 290: Kramsua onkin pidetty Suomen synkimpänä runoilijana. Hän oli karu, miehekäs ja yxinkertainen. Mutta takas jutkuihin. Rabbi Daniel Landes selittää,
xxx/ellauri232.html on line 293: Ne ovat myös luettelo omista vastuistamme. Esimerkiksi tieto viittaa Talmud Tooraan, Toora-tutkimukseen, joka on yksi suurimmista mitzvoteista, koska se tuo kaikki muut perässään. (Kansani rukouskirja, Vol. 2: Perinnäisrukouxet, nykyaikaiset reunahuomautuxet – The Amidah, Rabbi Lawrence A. Hoffman (Toimittaja), 101)
xxx/ellauri232.html on line 297: Tämä siunaus, joka ymmärretään perinteisesti laajemmassa merkityksessä parnasah-rukouksena, riittävän toimeentulon puolesta, velvoittaa meidät tarjoamaan muille kyvyn elättää itsensä. Autamme heitä työllistymään, järjestämme rahoitusta yritysten perustamiseen, tarjoamme heille lainoja tai lahjoja ja toivotamme heidät tervetulleiksi kumppanuuksiin omissa yrityksissämme…” (Kansani rukouskirja, Vol. 2: Perinnäisrukouxet, nykyaikaiset reunahuomautuxet – The Amidah, Rabbi Lawrence A. Hoffman (Toimittaja), 120)
xxx/ellauri232.html on line 302: Rabbi Abraham Joshua Heschel korostaa vallankumousta, jonka rukouksen oletetaan tuovan:
xxx/ellauri232.html on line 309: PST! Tue IDEAS-kampanjaamme ja ole kumppaneitamme dynaamisen ja myötätuntoisen ortodoksisuuden luomisessa. Osallistu nyt! Kannattajat ovat komeasti kuvan kanssa esillä online -julkaisussamme Scroll of Honor. Fontti- ja kuvakoko riippuu lahjoituxen suuruudesta. Lisäxi Rabbi Marc D. Angel vastaa kysymyksiisi YouTube-kanavallamme!
xxx/ellauri232.html on line 312:
"You want to invent something that can be used to control the TV?"
xxx/ellauri232.html on line 314: Rabbit vastaavat kysymyxiinne
xxx/ellauri232.html on line 316: Alkaa näyttää pahasti siltä että Harryn sympatiat on miljonäärijuutalaisten puolella, mikä sopiikin sen konservatiiviin statuxeen. Veikkaan siis että murhaaja on se nilkki arkkitehti, tai joku muu rabbi Smallin vihamies. No ei, huonosti arvattu, pitihän sen tietysti olla joku goy. Eli se oli se kiltti Mr. Sykes. Sen kunniaxi tähän muutama tietoisku juutalaisten kummallisista tavoista:
xxx/ellauri232.html on line 320: abad.org/media/images/1100/PNEX11007757.jpg?_i=_n504BC99DD0473598AAE3BCDC5D75568D" />
xxx/ellauri232.html on line 328: After a rabbi examines a shochet’s knife and is satisfied with his skill and knowledge, he issues him a certificate of kabbalah, attesting to his worthiness.
xxx/ellauri232.html on line 334: Mixi rabbit saavat paiskia töitä sapattina? Missäs pykälässä niin sanotaan?
xxx/ellauri232.html on line 338: I am new to the concept of Sabbath, and relatively ignorant of Jewish terminology, so please don’t be offended by my ignorance. But I am trying to reconcile the activity done by a rabbi at synagogue on the Sabbath with the concepts of labor and rest. It seems to me that the acts of organizing and conducting a worship/prayer gathering takes quite a bit of work. Is this an exemption to the command to “keep the Sabbath”, or would there be another day of Sabbath for the local rabbi or…what?
xxx/ellauri232.html on line 342: Fatal error: Uncaught Error: Call to undefined function is_empty() in /nas/content/live/asktherabbi/wp-content/themes/Ask Me Child 2019-05-20/question-comments.php:44 Stack trace: #0 /nas/content/live/asktherabbi/wp-includes/comment-template.php(1532): require() #1 /nas/content/live/asktherabbi/wp-content/themes/Ask Me Child 2019-05-20/single-question.php(999): comments_template('/question-comme...') #2 /nas/content/live/asktherabbi/wp-includes/template-loader.php(106): include('/nas/content/li...') #3 /nas/content/live/asktherabbi/wp-blog-header.php(19): require_once('/nas/content/li...') #4 /nas/content/live/asktherabbi/index.php(17): require('/nas/content/li...') #5 {main} thrown in /nas/content/live/asktherabbi/wp-content/themes/Ask Me Child 2019-05-20/question-comments.php on line 44
xxx/ellauri232.html on line 346: You are correct that paid work is not permitted on Shabbat and major Jewish holidays, and no one – not even the cantor and the rabbi – is exempt from the laws of Shabbat. There are also jobs which do not include forbidden activities, such as babysitting, waiting tables, or house-sitting. This covers most of what the rabbi does, except writing.
xxx/ellauri232.html on line 348: The main problem with jobs in this second category is that one may end up writing (which is not permitted on Shabbat) to keep an accurate log of money owed. To prevent this, work for pay on Shabbat is forbidden, even if the work itself is technically permissible.
xxx/ellauri232.html on line 350: Nevertheless, a person can be paid a general sum for several days’ work, including Shabbat. For example, the rabbi is paid a set monthly salary which includes his Shabbat duties. Similarly, a babysitter who works during the week, and also on Shabbat, should be paid a set fee for the week. The same with a cantor.
xxx/ellauri232.html on line 352: Another approach is to pay a set amount for travel, preparation and Shabbat duties. Because the payment is not being broken down, the worry about writing to record the money owed is removed.
xxx/ellauri232.html on line 356: I love the Shabbat experience (especially the candle lighting and the kiddush), but why so many restrictions? No driving, no shopping, no playing music, no chatting on the phone — you're not even allowed to check your e-mail! Sounds more like a prison than a day of rest. Why not just focus on the beautiful rituals and the restful atmosphere? I'd love to start keeping Shabbat, but all that "don't do this" and "don't do that" is a real turn-off...
xxx/ellauri232.html on line 360: To experience Shabbat rest, we need to cease work — that is, cease all creative involvement with our world. Plowing a field, for example, constitutes creative involvement with the world. Converting matter into energy (which is what we do every time we press down on the gas pedal or turn on an electrical appliance) constitutes creative involvement with the world. If you're creatively involving, you're not resting. This may sound to you like pilpul, which it admittedly is.
xxx/ellauri233.html on line 41: Det finns tre vägar till undergång: kvinnor, spel och konsulter. Kvinnor är den behagligaste, spel den snabbaste, men den säkraste är konsulter. Text: Pompidou
xxx/ellauri233.html on line 92: Rabbi David Pienen nemesis on synagoogan presidentti Musta. Mustan suu on kuin Kawabatan geisha Ankan, pyöreä kuin iilimadolla. Hyi miten nää itämaiset tyypit onkin iljettäviä.
xxx/ellauri233.html on line 162: The rise of modern, centralized states in Europe by the early 19th century heralded the end of Jewish judicial autonomy and social seclusion. Their communal corporate rights were abolished, and the process of emancipation and acculturation that followed quickly transformed the values and norms of the public. Estrangement and apathy toward Judaism were rampant. The process of communal, educational and civil reform could not be restricted from affecting the core tenets of the faith. The new academic, critical study of Judaism (Wissenschaft des Judentums) soon became a source of controversy. Rabbis and scholars argued to what degree, if at all, its findings could be used to determine present conduct. The modernized Orthodox in Germany, like rabbis Isaac Bernays and Azriel Hildesheimer, were content to cautiously study it while stringently adhering to the sanctity of holy texts and refusing to grant Wissenschaft any say in religious matters. On the other extreme were Rabbi Abraham Geiger, who would emerge as the founding father of Reform Judaism, and his supporters. They opposed any limit on critical research or its practical application, laying more weight on the need for change than on continuity.
xxx/ellauri233.html on line 164: The Prague-born Rabbi Zecharias Frankel, appointed chief rabbi of the Kingdom of Saxony in 1836, gradually rose to become the leader of those who stood at the middle.
xxx/ellauri233.html on line 169: Harry Kemelmannin Rabbi Small on alkupuolella kirjaa suht kiinnostava, ei siis läheskään niin ärsyttävä kuin valtaosa whoduniteista. Rabbi Small on kuivakka eikä hötkyile turhasta, ei edes kun nilkki Schwarz koittaa sitä höykyttää. Mutta on se aika izetyytyväinen mokkeri. "Muut kehuskelee kauniilla naisilla, me pojat vanhoilla miehillä". Hyi. Ja ezen tautta muka jutkut ei ole usein spugeja. Ja hah. Noohahan se retkotti munasilteen sikakännissä ja kosti vielä viattomille pojilleen. Sen mielestä jutkut eivät ryyppää koska niillä ei ole syyllisyydentunteita. Koska niillä ei ole turhanaikaista taivastoivoa. Tää on nyt tässä, ja sen jälkeen ollaan kiven alla luukasana. Fair enough. Mutta on niillä kaikenlaista ihan paskaa mukana, kuten että naisen joka joutuu raiskattavaxi pitää tehdä seppuku mieluummin kuin päästää mekkoon väärän miehen melaa. Mitä vittua, kyllä sinne mahtuu useampi keppi likoon (ainaskin vuoron perään) ilman että tulee tehdyxi suurta vahinkoa. Mieluummin sopii kyseiseltä ushshelilta vääntää irti shishsheli.
xxx/ellauri233.html on line 171: Truth be told, Harry Kemelman did not like David Small very much. "He's not a very likable person," Kemelman said of the fictional rabbi. "No congregation would tolerate him. I wish there were more rabbis like him."
xxx/ellauri233.html on line 236: America has faced many fiscal and economic crises in the last decade: the housing bubble and the financial crisis, stagnant economic growth and high unemployment, record budget deficits and unsustainable debt. What do these problems have in common? They were all caused by statists!
xxx/ellauri233.html on line 242: Yet it is relentlessly demonized. We are told that businessmen pay “starvation wages,” that the rich get richer while the poor get poorer, and that the free market is impractical—prone to crises, depressions, mass unemployment, and coercive monopolies. Michael Dahlen dispels these and many other myths. He shows that a system of free markets and limited government is not only practical; he shows that it is moral, as it is the only system that recognizes each egoistic individual’s inalienable right to his own lifelong earnings.
xxx/ellauri233.html on line 244: A provocative cesspool of history, philosophy, and political economy, Ending Big Government shows that laissez-faire capitalism is incontestably superior to anything. Read less, believe more!
xxx/ellauri233.html on line 377: Missä kohen Jamesin Blackthornen seikkailut poikkeavat esikuvastansa Adamsista? No mietitään - tää on romaani, eikä pelkkä rags to riches tositarina. Ei siis riitä pelkkä (E), pitää olla paxulti myös (K) ja (F). Näyttää siinä olevan kaikenlaista nujakointia, ja aika pian on jonkin verran myös japsunaisten nussintaa (sitähän oli Aatamilla kyllä izellään). "As they spend more time together, Blackthorne comes to deeply admire both Toranaga and (specifically) Mariko, and all three secretly become lovers." Samainen Mariko (joka on sentään vaan japsulainen nainen) silputaan smithereeneixi. "However, she and Blackthorne and the other ladies of Toranaga's "court", escape into a locked room. As the ninja prepare to blow the door open Mariko stands against the door and is killed by the explosion." No jäähän Toranagalle vielä "Lady Anjin". Entäs moraali? "Blackthorne is torn between his growing affection for Mariko (who is married to a powerful, abusive, and dangerous samurai, Buntaro), his increasing loyalty to Toranaga, his household and consort, a "Willow world" courtesan named Kikuli, and his desire to return to the open seas aboard Erasmus so he can intercept the Black Ship fleet before it reaches Japan." Onpa hienoa: (E,F,K) konfliktoituvat! "There are other recurring themes of Eastern values, as opposed to Western values, masculine (patriarchal) values as opposed to human values, etc."
xxx/ellauri233.html on line 384: Rabbi Smallin nemesis, ahne nilkki arkkitehti Mordechai (Mort) Schwarz ei ole mikään Vilna Gaon, ainakaan rabbin mielestä. Aika järkyttävää huomata Kemelmannin kirjasta miten helskutin hintatietoisia kitupiikkejä noi jenkkiläiset juutalaiset ovat. Ei savua ilman tulta!
xxx/ellauri233.html on line 386: Elijah ben Solomon Zalman, (Hebrew: ר' אליהו בן שלמה זלמן Rabbi Eliyahu ben Shlomo Zalman) known as the Vilna Gaon (Yiddish: דער װילנער גאון, Polish: Gaon z Wilna, Lithuanian: Vilniaus Gaonas) or Elijah of Vilna, or by his Hebrew acronym HaGra ("HaGaon Rabbenu Eliyahu": "The sage, our teacher, Elijah"; Sialiec, April 23, 1720 – Vilnius October 9, 1797), was a Talmudist, halakhist, kabbalist, tobacconist, and the foremost leader of misnagdic (anti-hasidic) Jewry of the past few centuries. He is commonly referred to in Hebrew as ha-Gaon he-Chasid mi-Vilna, "the pious hasid from Vilnius".
xxx/ellauri233.html on line 391: According to Legend he had committed the Tanakh to memory by the age of four, and aged seven he was taught Talmud by Moses Margalit, future rabbi of Kėdainiai and the author of a commentary to the Jerusalem Talmud, entitled Pnei Moshe ("The Face of Moses"). He possessed an eidetic memory, just like Stieg Larsson's heroine Lisbet. By eight, he was studying astronomy during his free time. From the age of ten he continued his studies without the aid of a teacher, and by the age of eleven he had committed the entire Talmud to memory.
xxx/ellauri233.html on line 393: Through his annotations and emendations of Talmudic and other texts, he became one of the most familiar and influential figures in rabbinic study since the Middle Ages. He is considered as one of the Anachronim, and by some as one of the Rishonim. The Acharonim "the last ones" follow the Rishonim, the "first ones"—the rabbinic scholars between the 11th and the 16th century following the Geonim and preceding the Shulchan Aruch. According to many rabbis the Shulkhan Arukh is an Acharon. Some hold that Rabbi Yosef Karo's first bestseller Beit Yosef has the halakhic status of a Rishon, while his later blockbuster Shulkhan Arukh has the status of an Acharon. The publication of the Shulchan Aruch thus marks the transition from the era of Rishonim to that of Acharonim. According to the widely held view in Orthodox Judaism, the Acharonim generally cannot dispute the rulings of rabbis of previous eras unless they find support from other rabbis in previous eras. Yet the opposite view exists as well.
xxx/ellauri233.html on line 397: When Hasidic Judaism became influential in his native town, the Vilna Gaon joined the "opposers" or Misnagdim, rabbis and heads of the Polish communities, to curb Hasidic influence. When Hasidic Judaism became influential in Vilna, the Vilna Gaon joined rabbis and heads of the Polish communities, to speak against Hasidic influence.
xxx/ellauri233.html on line 402: In 1781, when the Hasidim renewed their proselytizing work under the leadership of their Rabbi Shneur Zalman of Liadi (the "Ba'al Ha'tanya", or "Rebbe Schlemiel"), the Gaon excommunicated them again, declaring them to be heretics with whom no pious Jew might intermarry. He encouraged his students to study natural sciences, and translated geometry books to Yiddish and Hebrew.
xxx/ellauri233.html on line 404: His extensive explanations are largely inscrutable to any but advanced talmudists. Actually they too don't have a clue but they keep a lid on it.
xxx/ellauri233.html on line 405: According to popular myth/legend, it is claimed that the Gaon contributed to contemporary mathematics of his day, and that Cramer's rule is named after him (since his family name was Kremer). However, the rule is in fact named after the Swiss mathematician Gabriel Cramer, and there is no evidence that the Gaon was at all familiar with anything beyond basic compound interest calculation, and certainly no evidence that he made any contributions. Anyway Cramer's tule is way inferior to Gaussian elimination. Gabi ei ehkä ollut juutalainen kuitenkaan, vaikka sen isä oli Isaac. Ainakin se muistuttaa pikemminkin Liza Marklundia kuin näitä karvaturreja.
xxx/ellauri233.html on line 410: Shneur Zalman of Liadi (Hebrew: שניאור זלמן מליאדי, September 4, 1745 – December 15, 1812 O.S. / 18 Elul 5505 – 24 Tevet 5573), was an influential Lithuanian Jewish rabbi and the founder and first Rebbe of Chabad, a branch of Hasidic Judaism, then based in Liadi in Grand Duchy of Lithuania and later in the Grodno Governorate of the Russian Empire. He was the author of many works, and is best known for Shulchan Aruch HaRav, Tanya, and his Siddur Torah Or compiled according to the Nusach Ari. Zalman is a Yiddish variant of Solomon and Shneur (or Shne'or) is a Yiddish composite of the two Hebrew words "shnei ohr" (שני אור "two ears"). Shneur Zalman was a prominent (and the youngest) disciple of Dov Ber of Mezeritch, the "Great Maggid", who was in turn the successor of the founder of Hasidic Judaism, Yisrael ben Eliezer, known as the Baal Shem Tov. He too displayed extraordinary talent while still a child. By the time he was eight years old, he wrote an all-inclusive commentary on the Torah based on the works of Rashi, Nahmanides and Abraham ibn Ezra.
xxx/ellauri233.html on line 414: At age 15 he married Sterna Segal, the daughter of Yehuda Leib Segal, a wealthy resident of Vitebsk, and thus relieved of the excess sperm in his aching balls he was able to devote himself entirely to study.
xxx/ellauri233.html on line 416: During these years, Shneur Zalman was introduced to mathematics, geometry, and astronomy by two learned brothers, refugees from Bohemia, who had settled in Liozna. One of them was also a scholar of the Kabbalah. Thus, besides mastering rabbinic literature, he also acquired a fair to medium knowledge of the sciences, philosophy, and Kabbalah. He became an adept in Isaac Luria's system of Kabbalah, and in 1764 he became a disciple of Dov Ber of Mezeritch. In 1767, at the age of 22, he was appointed magician of Liozna, a position he held until 1801.
xxx/ellauri233.html on line 418: In the course of the Hasidic movement's establishment, opponents (Misnagdim) arose among the local Jewish community. Disagreements between Hasidim and their opponents were debated with knives used by butchers for shechita, slaughtering of certain mammals and birds for food according to kashrut. Kashrut (also kashruth or kashrus, כַּשְׁרוּת) is a set of dietary laws dealing with the foods that Jews are permitted to eat and how those foods must be prepared according to Jewish law. Food that may be consumed is deemed kosher (/ˈkoʊʃər/ in English, Yiddish: כּשר), from the Ashkenazic pronunciation (KUHsher) of the Hebrew kashér (כָּשֵׁר), meaning "fit" (in this context: "fit for consumption"). Oh, and the phrasing of prayers, among others. In the case of an adhesion on cattle's lungs specifically, there is debate between Ashkenazic customs and Sephardic customs.
xxx/ellauri233.html on line 423: This tradition goes back for centuries where local Muslims accept meat slaughtered by Jews as consumable; however, the custom was not universal throughout
xxx/ellauri233.html on line 434: Studies done in 1994 by Temple Grandin, and another in 1992 by Flemming Bager, showed that when the animals were slaughtered in a comfortable position they appeared to give no resistance and none of the animals attempted to pull away their head. The studies concluded that a shechita cut "probably results in minimal discomfort" because the cattle stand still and do not resist a comfortable head restraint device.
xxx/ellauri233.html on line 442: Temple Grandin has worked closely with Jewish slaughterers to design more comfortable handling systems for cattle, and has said: "When the cut is done correctly, the animal appears not to feel it. Anyway I don't. From an animal-welfare standpoint, the major concern during ritual slaughter are the stressful and cruel methods of restraint (holding) that are used in some plants."
xxx/ellauri234.html on line 92: Den tunna blå linjen är lite mer realistisk än tex Unge Wallenberg, men båda visar tydliga spår på typiskt svenskt (själv)bedrägeri. Den ytterst osannolika fattiga judiska småförsäljaren vars dotter är en lika fattig gatupolis Leah, till exempel, istället för en kurd eller irakisk muslim i samma roll. Haha, låt mig skratta. Gamla ovänbilder andvänds för at sudda ut de aktuella. Svenskarna gör en stor runda kring araber; även unga Wallenbergs färggranne vän är en neger. Leah spelas av en turk som heter Erdogan.
xxx/ellauri234.html on line 283: Puolan kotkan, Liettuan ratsumiehen ja Suomen karhun on yhdistettävä voimansa taisteluun Moskovaa vastaan. Vai oliko se Suomen leijonan? How about Susijengin? Ihanaa leijonat ihanaa. Suurpetotarhassa pidetään suomen karhua vankina ahmahäkissä. Se viihtyy siinä, väittää tarhanjohtaja.
xxx/ellauri234.html on line 330: Että niin, siis vapaus ja rauhallisen elämän hankkiminen. Si vis pacem parabellum. Nyt lähtee se vyöry, joka ryssän musertaa. Kylä lähtee!
xxx/ellauri234.html on line 395: Pugnabit primo fortassis, et 'improbe' dicet: Vänkää enste se vastaan, "törkimys" huutaa,
xxx/ellauri234.html on line 397: Tantum ne noceant teneris male rapta labellis, Sevverran varo et ei tule haavaa huuliin,
xxx/ellauri234.html on line 406: et inprobitas muneris instar habet. Pakolla painettu palkinto lämmittää pyrstöä silti.
xxx/ellauri234.html on line 413: Toisin kuin Livius, Cicero ja Dionysius, Ovidius näkee sabiinien sieppauksen keinona Rooman miehille päästä pukille tyhjentämään täydet munapussinsa pikemminkin kuin yrityksenä ottaa vaimoja synnyttääkseen kaupungille lapsia. Kaikki näkemäni taideteoxet sabiinittarien ryöstöstä on joka tapauxessa aivan perseestä. Osaisin izekin piirtää nakuja Poussinia paremmin. Karmean näköisiä luuskia.
xxx/ellauri234.html on line 474: This really hits home for me. I am exactly 27 years old, I work two somewhat dead-end, low-paying jobs (warehouse at Floor and Decor and a DSP for the developmentally disabled). Last year, I tried to commit suicide in my car after a long period of living in my car. The car didn't survive the suicide attempt, but I did. Surprisingly, I only got a few bumps and bruises from the accident, but nothing major. I was in a psych ward for 2 weeks. After that, I had to move back in with my parents in their one bedroom apartment. I hate them for all that they put me through this past year, but I'm grateful for their conditional love. My presence in my dad's life counts for a lot, especially since he probably feels like a failure like you and me.
xxx/ellauri234.html on line 480: Understandably, even I don't actually ever want to listen to me, when I talk like this. I’ve heard psychologists say to not give advice, so I won’t.
xxx/ellauri234.html on line 482: I guess your parents probably don’t judge you and are glad to have some help at home - washing the toilet and taking out the garbage and such. They probably worry much more when you don't. One little piece of advice anyway: I do suspect that to cultivate self-discipline is a good start. Not to pamper yourself, you stupid lout. And don't forget to take the garbage with you as you go.
xxx/ellauri234.html on line 486: Indeed if I could I would rather not have any children. Was almost 30-years old when I did. The issue was the bitch of a partner I chose - not the children. Most of their childhood was complete misery for them but I won’t get those great years back. I kept in a good shape and whacked them well and right to the best of my ability. They are all successful adults now. They are grateful that we are not close at all these days, and I’m living and learning to be OK with that.
xxx/ellauri234.html on line 492: I know all about the wrong partner…my kids mother, of all the women I had been with before her, would have been absolutely last on the list of people I'd want to have kids with.
xxx/ellauri234.html on line 498: Thank you for this response, I am a female, 55 years old, without my 2 children who went in a car accident. All of my life I had to deal with women complaining about being single moms. It is really only me who is genuinely single. Plus, my own mother is toxic. I wish I wasn’t born, but I still see the beauty in this earth for software developers.
xxx/ellauri234.html on line 504: Hi Jack, I read your article and feel your pain. My daughter developed depression in her early teens and it continued for many years, with 10 pathetic suicide attempts. She couldn't even find her arse, let alone her arteries. We tried everything doctors and therapists prescribed, with not much help. It was exhausting and discouraging. Then, miraculously, the depression seemed to “lift". Almost like she grew out of it. Sadly since then she was diagnosed with cancer and is unable to have children now. More recently her fiance was killed in a motor cycle accident. Neither of those things set her back, it's like the depression never existed. Hang in there Jack! A lucky car or bike accident may solve everything yet!
xxx/ellauri234.html on line 515: It’s so painful and scares me so much. I think it’s possible my mental health has been disfigured beyond repair from abuse scapegoating and malice.
xxx/ellauri235.html on line 141: Oikeat ihmiset Horatio Hornblower -kirjoissa: Napoleon, Boy George: ‘I was abused every day for being gay in the 70s’, kapteeni Edward Pelle, amiraali William Corn Flakes, Lord St. Vincent, Britannian ulkoministeri William "markiisi Wellesley" Hague, Venäjän zaari Aleksanteri I, ministeri Anthony Drink and Be Merry, Carl Philipp Gottfried von Clausewitz, ja viimeisenä muttei vähimpänä Riian sotilaskovernööri Ivan Nikolaevich Essenistä ja monista muista hajalle pommitetuista Saxan kaupungeista, erityisesti "Commodoressa". Mitä vetoa että Iivana on pahis?
xxx/ellauri235.html on line 219: Awaits alike th' inevitable hour. Odottaa yhtä väistämätöntä hetkeä.
xxx/ellauri235.html on line 305: And pore upon the brook that babbles by. Ja huokoset purolle, joka kuplii.
xxx/ellauri235.html on line 334: Or draw his frailties from their dread abode, Tai vetää hänen heikkoutensa heidän kauhuasuistaan,
xxx/ellauri235.html on line 393: "A Long Story Short" sisältää pakenemisen halun hahmoilta, "sankarittarilta", jotka yrittävät houkutella runoilijan kohteliaisiin maalaistuksiin jättäen muistiinpanon ("loitsun") pöydälle. Tämä itseesittely viittaa "Elegian" runoilijaan: siellä oleva runoilija kuulee karvapäisen pojan: "'Mumiseen harhaanjohtavia mielikuvitustaan" on tässä "jotain ... kuultu mutisevan, / 'Kuinka puistossa vanhan puun alla / '(Ilman suunnittelua, joka vahingoittaa voita, / 'Tai mitään pahuutta siipikarjaa kohtaan...'" "A Long Storyn" vanha puu on istutettu "nyökkää pyökki" "Elegiasta", jonka alla runoilija "Hänen välinpitämättömän pituutensa keskipäivällä... venyisi"." Pitkän tarinan runoilija on "Elegian" runoilijan parodinen muoto. "Elegian" siirtyminen "minästä" "sinun" on esikuva "A Long Story" -kappaleessa tuntemattomalla äänellä, joka yhtäkkiä murtautuu puheeseen nuhtelemaan puhujaa hänen väsymyksestään: "Historiasi missä pyörit? / Etkö voi muuta kuin kuvailla?" "A Long Story" on itse asiassa lyhyt (145 riviä) identiteetistä pilkattua, toimintoa väärin ("Missä pyörit?") ja ääni katoaa. Grayn mielikuvitusta hallitsee tässä näkemys absurdista profetiasta, näkijästä pelkkänä kiusallisena pahantekijänä. "Historiasi missä pyörit? / Etkö voi muuta kuin kuvailla?" "A Long Story" on itse asiassa lyhyt (145 riviä) identiteetistä pilkattua, toimintoa väärin ("Missä pyörit?") ja ääni katoaa. Grayn mielikuvitusta hallitsee tässä näkemys absurdista profetiasta, näkijästä pelkkänä kiusallisena pahantekijänä. "Historiasi missä pyörit? / Etkö voi muuta kuin kuvailla?" "A Long Story" on itse asiassa lyhyt (145 riviä) identiteetistä pilkattua, toimintoa väärin ("Missä pyörit?") ja ääni katoaa. Grayn mielikuvitusta hallitsee tässä näkemys absurdista profetiasta, näkijästä pelkkänä kiusallisena pahantekijänä.
xxx/ellauri235.html on line 414: Eton Collegen oodi tunnistaa ihmiselämän edistymisen nuoruuden ja iän absoluuttisen eron perusteella. Noin 1754-1755 kirjoitettu ja vuonna 1775 julkaistu "Oodi hankaluuksista nousevasta nautinnosta" luo ystävyyden kielellä uudelleen peräkkäisyyden ja syklin lain: "Silti, minne ruusuinen ilo vie, / Katso sukulaisen surun ajamista ." "Rosy Pleasure" on yhdistetty tähän vastakohtaan, joka seuraa sitä loputtomassa vuorottelussa. Kahden hahmon muodostama "sekoitettu muoto" yhdistää halun ja auktoriteetin hahmot siinä, mikä on ilmeisesti Grayn versio taivaan ja helvetin avioliitosta. Auktoriteettiperiaate (ja halu) löytyy Vicissitudesta, hahmosta, joka määrää vastoinkäymisten kaltaisen "kuristuksen": "Autuuden sävyt hehkuvat kirkkaammin, Oodi kumoaa sen alkuperäisen halun, "kultaisen aamun korkealla", joka
xxx/ellauri235.html on line 432: 
able=upscale&s=dfe842a94dce3b3a973e80886de99fd3" height="200px" />
xxx/ellauri235.html on line 438: Cecil Scott Forester was the pen name of Cecil Louis Troughton Smith, an English novelist who rose to fame with tales of adventure and military crusades. His most notable works were the 11-book Horatio Hornblower series, about naval warfare during the Napoleonic era, and The African Queen (1935; filmed in 1951 by John Huston).
xxx/ellauri235.html on line 444: Of course, most readers will want to learn about Hornblower (one of the few fictional characters with a biography), where that name came from, and what mechanism the father used to develop the many characters in his novels. But who would be startled to learn that Forester played an important role in the propaganda used by the UK to encourage the US’s entrance into WW2?
xxx/ellauri235.html on line 448: During World War II Forester moved to the United States where he wrote propaganda to encourage the country to join the Allies, and eventually settled in Berkeley, California; while living in Washington, D.C., he met a young British intelligence officer named Roald Dahl, of whose experiences in the RAF he had heard word, and encouraged him to write about them. In 1947, he secretly married a woman named Dorothy Foster. He suffered extensively from arteriosclerosis later in life.
xxx/ellauri235.html on line 464: Suklaatehtailija Villi Vonkka ja hänen kilpailijansa perustuvat hyvin hyvin löyhästi makeistenvalmistuksessa todella vallinneeseen salailuun ja teollisuusvakoiluun. No oikeastaan ei ollenkaan. Kouluaikanaan Reptonissa Dahl oli toiminut Cadburyn koemaistajana ja haaveillut yrityksen koelaboratorioista.
xxx/ellauri235.html on line 473: Huisin monet lastenkirjailijat ovat olleet pedofiilejä tai muuten outoja: H.C. Andersen, Lewis Carroll, Fedja-setä, Dr. Seuss, JK Rowling, kuka vielä? No Tove Jansson! Varmaan Roald Dahl kuuluu joukkoon? Kazotaanpas. No aika paskiainen se kyllä oli, vaikkei nähtävsti jäänyt kiinni juuri pedofiilinä. Muista kuuluisissa kynäilijöissä löytyy paljon namusetiä, Goethe ja Nabokov vain 2 mainitaxemme.
xxx/ellauri235.html on line 475: He empowered children with his stories, though the content was sometimes questioned for its open references to magic, racism, alcohol abuse, and use of words like “ass” and “slit”. Of course with his free use of such words, maybe it shouldn’t be surprising that he was simultaneously trying his hand at children's genitals and pornographic stories for Playboy, further muddying his reputation.
xxx/ellauri235.html on line 481: Roald Dahl's children's books are full of barely submerged misogyny, lust and violence. Roald Dahl was an unpleasant man who wrote macabre books – and yet children around the world adore them. Perhaps this shouldn’t surprise us, writes Hephzibah (Hetty) Anderson. Kids can be so cruel. Oh can we? Thanx mom! .... Oow! Oow!
xxx/ellauri235.html on line 497: During the Seven Years' War (1756-1763), Britain's ruinously expensive naval sorties against France were actually inflicting very little damage. In the specific case of the Sept 1757 Raid on Rochefort, British MP Henry Fox said it was like breaking their windows with guineas (i.e. - using and thus losing our most valuable coins as missiles, simply to break their glass windows).
xxx/ellauri235.html on line 504: – Folk kommer inte att vara beredda att hosta upp hur mycket som helst när de själva drabbas av en recession.
xxx/ellauri235.html on line 631: Labour, and Penury, the racks of Pain, Työ ja köyhyys, kivun telineet,
xxx/ellauri235.html on line 647: To cheer the shiv'ring native's dull abode. Ilahduttaa lätinä syntyperäisen tylsää asuinpaikkaa.
xxx/ellauri235.html on line 655: Th' unconquerable Mind, and Freedom's holy flame. Voittamaton mieli ja vapauden pyhä liekki.
xxx/ellauri235.html on line 662: In ling'ring Lab'rinths creep, Kylmä ringi labyrinttiin hiipii,
xxx/ellauri235.html on line 721: Beneath the good how far—but far above the great. Hyvän alapuolella kuinka kaukana – mutta paljon suuren yläpuolella enivei.
xxx/ellauri235.html on line 731: A story relates the origin of the phrase to a comic song of the 1840s, written and performed by one Tom Hudson, which tells of a sailor who returns from a voyage to discover that his wife has married another sailor in his absence.
xxx/ellauri235.html on line 772: The spider turned him round about, and went into his den, Hämähäkki kääntyi ja painui peremmälle pesään,
xxx/ellauri235.html on line 775: And set his table ready, to dine upon the fly. Ja kattoi pöydän valmiixi kärpäsateriaa varten.
xxx/ellauri235.html on line 855: The Interstate Commerce Commission's original purpose was to regulate railroads to ensure fair rates, to eliminate race discrimination, and to regulate other aspects of common carriers, including interstate bus lines and telephone companies. Congress expanded ICC authority to regulate other modes of commerce beginning in 1906. Throughout the 20th century, several of ICC's authorities were abolished. The ICC was abolished in 1995, and its remaining functions were transferred back to laissez faire capitalists.
xxx/ellauri235.html on line 888: She was common, flirty, she looked about thirty Se oli tavis, helppo nakki, vanha, kolmikymppinen
xxx/ellauri235.html on line 896: abywilliambrodie.jpg" />
xxx/ellauri237.html on line 32: Pablo Basoalto
xxx/ellauri237.html on line 129: One tradition claims that Sappho committed suicide by jumping off the Leucadian cliff. No ei nyt ainakaan jonkun äijän tähden! Sappho´s sexuality has long been the subject of debate. Sir Lawrence Alma-Tadema´s Sappho and Alcaeus (above) portrays her staring rapturously at her contemporary chum Alcaeus; images of a lesbian Sappho, such as Simeon Solomon´s painting of Sappho with Erinna (below), were much less common in the nineteenth century.
xxx/ellauri237.html on line 134: Among modern Western male heteronormal scholars, Sappho´s sexuality is still debated – André Lardinois has described it as the "Great Sappho Question". Early translators of Sappho sometimes heterosexualised her poetry. Ambrose Philips´ 1711 translation of the Ode to Aphrodite portrayed the object of Sappho´s desire as male, a reading that was followed by virtually every other translator of the poem until the twentieth century, while in 1781 Alessandro Verri interpreted fragment 31 as being about Sappho´s love for a guy named Phaon. Friedrich Gottlieb Welcker argued that Sappho´s feelings for other women were "entirely idealistic and non-sensual", while Karl Otfried Müller wrote that fragment 31 described "nothing but a friendly affection": Glenn Most comments that "one wonders what language Sappho would have used to describe her feelings if they had been ones of sexual excitement", if this theory were correct. By 1970, it would be argued that the same poem contained "proof positive of [Sappho´s] lesbianism".
xxx/ellauri237.html on line 256: Waseniuksen liiketoimissa alkoi 1840-luvulla uusi vaihe. Hän myi kirjapainonsa ja uskoi kirjakaupan hoidon apulaisilleen J. F. Granbergille ja B. A. Thunbergille, joille hän ennen kuolemaansa myös myi koko kaupan. Tilalle hän hankki pienen tupakkatehtaan ja lähinnä pelikortteja valmistaneen paperitehtaan. Wasenius oli hankkinut ajan tavan mukaan myös kesähuvilan kaupungin ulkolaidoilta. Tämän Annebergin eli Annalan huvilan ympärillä hän harjoitti jo varhain maanviljelystä, mutta 1840-luvulla viljelytoiminta laajeni entisestään, ja hän vuokrasi itselleen Viikin latokartanon sekä Koskelan tilan. Kaupungin varakkaimpiin kuuluvasta kauppiaasta tuli myös seudun huomattavimpia maanviljelijöitä. Wasenius kokeili jatkuvasti uusia ja eksoottisia lajikkeita, ja tilalle hankittiin kasvatettavaksi niin persialaisia meloneja kuin arabialaisia täysverihevosiakin. Hänellä oli myös Uudenmaan läänissä yksinoikeus apteekeissa myytävien iilimatojen kasvattamiseen. Varsinainen iiliäinen miehexeen!
xxx/ellauri237.html on line 457: Pablon epätoivon kiekaus
xxx/ellauri237.html on line 458: Artist: Pablo Neruda
xxx/ellauri237.html on line 588: Pablo Neruda, Chilen ex-senaattori
xxx/ellauri237.html on line 590: ablo">Pablo Neruda, alkuperäiseltä nimeltään Ricardo Eliecer Neftalí Reyes Basoalto (1904-1972) oli Nobel-sertifioitu chileläinen runoilija, diplomaatti ja kommunistipuolueen poliitikko. Nerudaa pidetään yhtenä 1900-luvun tärkeimmistä runoilijoista ja latinalaisamerikkalaisista senaattoreista, lukuunottamatta Vargas Llosaa ja Pinochetia.
xxx/ellauri237.html on line 606: starý jim žabák učený Opettaja takoi nuijapäihin
xxx/ellauri237.html on line 661: Žabák se ptá, zdaž o světech "Mitäs vielä haluaisitte tietää
xxx/ellauri237.html on line 678: Neruda kuoli santiagolaisessa sairaalassa, jossa kuoli myös entinen presidentti Eduardo Frei, mikä johti vahvoihin epäilyksiin murhasta. Tutkimus suoritettiin Pohjois-Carolinan yliopistossa Yhdysvalloissa, ja siinä tarkistettiin, löytyykö Nerudan jäänteistä viitteitä myrkytyksestä. Viitteitä myrkytyksestä ei tietystikään siellä löytynyt. Kaikki oli ihan a-ok, Pablo oli täysin antiseptinen.
xxx/ellauri237.html on line 684: Neruda’s death certificate established the cause of death as cancer cachexia, which involves significant weight loss, but the forensic specialists unanimously found that to be impossible. “That cannot be correct,” said Dr. Niels Morling, of the University of Copenhagen’s department of forensic medicine, who participated in the analysis. “There was no indication of cachexia. He was an obese man at the time of death. All other circumstances in his last phase of life pointed to some kind of infection.” Neruda was infected with the Staphylococcus aureus bacterium, which can be highly toxic and result in death if modified.
xxx/ellauri237.html on line 686: The team discovered something in Neruda´s remains that could possibly be a laboratory-cultivated bacteria. The results of their continuing analysis were expected in 2018.His cause of death was in fact listed as a fart attack.
xxx/ellauri237.html on line 700: Under the influence of the free market-oriented "Chicago Boys", Pinochet's military government implemented economic liberalization following neoliberalism, including currency stabilization, removed tariff protections for local industry, banned trade unions, and privatized social security and hundreds of state-owned enterprises. Some of the government properties were sold below market price to politically connected buyers, including Pinochet's own son-in-law. The regime used censorship of entertainment as a way to reward supporters of the regime and punish opponents. These policies produced high economic growth, but critics state that economic inequality dramatically increased and attribute the devastating effects of the 1982 monetary crisis on the Chilean economy to these policies.
xxx/ellauri237.html on line 706: El talento poético de Neruda es indudable. En 1971 recibió el Premio Nobel de Literatura y ha sido admirado y reconocido por su grandísimo miembro.
xxx/ellauri237.html on line 709: Pablon alkuperäisrunoutta
xxx/ellauri237.html on line 712: Tässä muhevia poimintoja Pablolta. Buenos Airesilaiselta omahoitosivustolta löytyi myös runon tulkintaan liittyviä neuvotonten neuvoja.
xxx/ellauri237.html on line 726: (Nämä Pablon runot on kirjassa "Kaksikymmentä rakkausrunoa ja epätoivoinen laulu". Teksti näyttää kapinalliselta Nerudalta murrosiässä. Tätä kirjaa pidetään tuskallisena, koska Neruda kärsii inselinä rakkaudesta ja kaipaa sitä. Ayy-ay-ayyy! Caramba!)
xxx/ellauri237.html on line 728: Para mi corazón basta tu pecho, para tu libertad bastan mis alas. Si consideras largo y loco el viento de banderas que pasa por mi vida y te decides a dejarme a la orilla del corazón en que tengo raíces, piensa que en ese día, a esa hora levantaré los brazos y saldrán mis raíces a buscar otra tierra. Ahora bien, si poco a poco dejas de quererme dejaré de quererte poco a poco. Si de pronto me olvidas no me busques, que ya te habré olvidado.
xxx/ellauri237.html on line 734: He dicho que cantabas en el viento como los pinos y como los mástiles. Como ellos eres alta y taciturna. Y entristeces de pronto, como un viaje. Acogedora como un viejo camino.
xxx/ellauri237.html on line 740: Mujer, yo hubiera sido tu hijo, por beberte la leche de los senos como de un manantial, por mirarte y sentirte a mi lado y tenerte en la risa de oro y la voz de cristal. Cómo sabría amarte, mujer, cómo sabría amarte, amarte como nadie supo jamás! Morir y todavía amarte más. Y todavía amarte más y más.
xxx/ellauri237.html on line 749: como en un largo túnel de trajes y trabajos. Sed de ti que en las noches me muerde como un perro.
xxx/ellauri237.html on line 753: (Siinä jotkut erittäin mukavat jakeet, jotka käsittelevät jonkun naisen kauneutta, joka saa hänet kiinni. Pablo vangitsee hänet puhtaimpaan läheisyyteensä, jossa hänen ruumiinsa juuriosa kulkee Mustin läpi. Jokaisessa sanassa hän kuvailee hienostuneesti rakastamansa henkilön ominaisuuksia, joissa jokainen jae ilmaisee tunteensa ja ajatuksensa hänestä ja vähän Pablosta izestäänkin.
xxx/ellauri237.html on line 782: y más en tu trabajo y tus problemas
xxx/ellauri237.html on line 809: Tää runo on takuulla joku Paolo ja Francesca viittaus. Pablo oli Caprilla pettämässä vaimoaan. Paolohan luki Francesca-rouvan kanssa jotain romskua kun sillä alkoi seisomaan ja siirryttiin tuumasta toimeen.
xxx/ellauri237.html on line 825: ab1c40cc9e7cf388eb7357.jpeg&do=cropOut&width=1100&height=688" width="90%" />
xxx/ellauri237.html on line 826:
xxx/ellauri237.html on line 828: Aina toi Pablo tarjoilee hoidoille noita siipiään. Varmaan se meinaa sillä pikkuveitikkaa. Vaikka nainen ei anna voi siitä silti nauttia. Jano jää kyllä vaivaamaan. Se ei sammuta lantioni janoa.
xxx/ellauri237.html on line 830: El poeta chileno escribió estos versos en la Isla de Capri, en Italia, acompañado de buenos amigos y algo más… Su amante de aquella época, Matilde Urrutia, también estaba con él, y la mayor parte de estos poemas son inspirados por ella.
xxx/ellauri237.html on line 832: Hay que tener en cuenta que Neruda vivía separado de su todavía mujer, Delia del Carril, a la cual enviaba cartas en las que le ocultaba su relación con Matilde. El aire está aquí. Ojalá fueras hermosa. Esta situación, sumada a la lejanía de su patria, influye de forma decisiva en el contenido de Los versos del capitán. La primera edición de este libro (1952), de tirada limitadísima, ni siquiera llevó su nombre. No quería Neruda que se hiciese público su romance… Diez años más tarde, el poeta chileno reconocía la autoría, y justificaba su anonimato debido al “clima desconsolado y ardiente del destierro”…
xxx/ellauri237.html on line 837:
xxx/ellauri237.html on line 839: Matilde Urrutia Cerda (Chillán, 5 de mayo de 1912 - Santiago, 5 de enero de 1985) fue una cantante y escritora chilena, conocida por ser la tercera esposa del poeta chileno Pablo Neruda, desde 1966 hasta su muerte en 1973. Nació en Chillán, hija de José Ángel Urrutia y María del Tránsito Cerda. En 1924, llegó a Santiago, donde trabajó y estudió simultáneamente. Aficionada al canto y la guitarra, estudió en el Conservatorio Nacional de Música.
xxx/ellauri237.html on line 845: Después de la muerte de Neruda, Urrutia publicó las memorias de Pablo, Confieso que he vivido. Esto y otras actividades la llevó a entrar en conflicto con la dictadura de Augusto Pinochet, que intentaba suprimir la memoria de Neruda, abierto militante comunista, del inconsciente colectivo. Falleció de cáncer en Santiago de Chile el 5 de enero de 1985. Sus propias memorias, Mi vida bajo el Pablo, fueron publicadas de manera póstuma en 1986.
xxx/ellauri237.html on line 851: Yllättävää kyllä sillä ENFJs, like other “E” types, are extremely sociable. Toisen kautta ENFJs use their empathetic gifts to manipulate others for their own benefit, eli jotain perää siinä saattaa olla kuitenkin.
xxx/ellauri237.html on line 853: Abraham Maslow fue un psicólogo estadounidense que nació en Brooklyn (Nueva York) el 1 de abril de 1908. Sus progenitores eran judíos no ortodoxos de Rusia que llegaron a la tierra de las oportunidades con la esperanza de lograr un mejor futuro para sus hijos. Abraham Maslow nunca fue un tipo muy sociable, y ya desde niño, se refugió en los libros.
xxx/ellauri237.html on line 855: Antes de interesarse por la psicología, primero estudió derecho en la City College de Nueva York (CCNY). Tras casarse con Berta Goodman, su prima mayor, se mudó Wisconsin para asistir a la universidad de esa ciudad. Fue aquí donde comenzó a estudiar psicología. Trabajó con Harry Harlow, famoso por sus experimentos con crías de mono y el comportamiento del apego. Tras graduarse y doctorarse en esta disciplina, volvió a Nueva York para trabajar con E.L. Thorndike en la Universidad de Columbia, donde empezó a interesarse en la investigación experimental de la sexualidad humana. En este periodo de su vida, comenzó a dar clases en el Brooklyn College y entró en contacto con muchos psicólogos europeos que llegaban a Estados Unidos, por ejemplo, Adler o Fromm.
xxx/ellauri237.html on line 859: La psicología humanista es, sin duda, una de las corrientes de pensamiento más importantes de la psicología. Pero para saber de qué trata, es necesario conocer el trabajo de otra gran figura de esta escuela. Es difícil entender el humanismo sin Rogers y Maslow. Por eso, antes de profundizar en las propuestas teóricas de Maslow, vamos a adentrarnos en la teoría de Carl Rogers.
xxx/ellauri237.html on line 868: Si el psicoanálisis freudiano veía a la persona desde sus conductas problemáticas y el conductismo visualizaba a la personas como seres pasivos, es decir, que no tenían demasiadas opciones de influir en el entorno. La visión de Carl Rogers y el humanismo, en cambio, era totalmente distinta, porque el ser humano es visto como un individuo activo y dueño de su propia realización. Para Rogers, una persona que presta atención al proceso de valoración orgánica es una persona plenamente funcional o autorrealizada.
xxx/ellauri237.html on line 886: Maslow añade a la teoría de Rogers su concepto de las necesidades. La teoría de este psicólogo gira en torno a dos aspectos fundamentales: nuestras necesidades y nuestras experiencias. En otras palabras, lo que nos motiva y lo que buscamos a lo largo de la vida y lo que nos va ocurriendo en este camino, lo que vamos viviendo. Es aquí donde se forma nuestra personalidad. De hecho, Maslow es considerado uno de los grandes teóricos de la motivación.
xxx/ellauri237.html on line 890: Sin duda, Maslow se asocia al concepto de autorrealización, porque en su teoría habla de las necesidades que tenemos las personas de desarrollarnos, de buscar nuestro máximo potencial. Y es que, según éste, las personas tienen un deseo innato para autorrealizarse, para ser lo que quieran ser, y tienen la capacidad capacidad para perseguir sus objetivos de manera autónoma y libre.
xxx/ellauri237.html on line 891: En cierto modo, el modo en el que un individuo enfoque su autorrealización se corresponderá al tipo de personalidad que manifieste en su día a día. Eso implica que para Maslow la personalidad está relacionada con los aspectos motivacionales que tienen que ver con los objetivos y las situaciones que vive cada ser humano; no es algo estático que permanezca en el interior de la cabeza de las personas y se manifieste unidireccionalmente, de adentro hacia afuera, tal y como podría criticarse de algunas concepciones reduccionistas y deterministas de este fenómeno psicológico.
xxx/ellauri237.html on line 893: Las implicaciones de esto son claras: para estudiar la personalidad hay que conocer también el contexto en el que habitan las personas y el modo en el que este responde a las necesidades motivacionales de los individuos. Centrarse simplemente en administrar varios test para obtener una puntuación no nos da una visión acertada sobre esto, ya que se parte de un sesgo al considerar que la personalidad es lo que pueda ser captado por estas pruebas de recogida de datos. Se trata de un punto de vista parecido al que aplican al ámbito de las capacidades mentales psicólogos como Howard Gardner y Robert J. Sternberg, críticos con la concepción psicométrica de la inteligencia.
xxx/ellauri237.html on line 924: Si quieres saber más sobre este tipo de personas, puedes leer nuestro artículo:
xxx/ellauri237.html on line 925: abraham-maslow">13 características de las personas autorrealizadas según Abraham Maslow.
xxx/ellauri237.html on line 931: En la base de esta figura se encuentran las primeras y en la parte más alta las segundas. De abajo arriba éstos son los distintos niveles de necesidades:
xxx/ellauri237.html on line 945: Las necesidades han de ir cubriéndose para poder aspirar al nivel superior. Por ejemplo, si no tenemos las necesidades fisiológicas cubiertas no podemos aspirar a las necesidades de afiliación. En el nivel superior se encuentran las necesidades de autorrealización. Es esta jerarquía la que según Maslow marcaba el modo en el que la personalidad se adapta a las circunstancias, dependiendo de cada situación vivida. Se trata, en definitiva, de una concepción de la personalidad que abarca aspectos psicológicos muy extensos y que va más allá del enfoque psicométrico que dominaba en su época.
xxx/ellauri237.html on line 946: Puedes saber más sobre la teoría de las necesidades humanas en nuestro post: Pirámide de Maslow: la jerarquía de las necesidades humanas. Vanitatum vanitas, omnia sunt vana. Nil sub sole stabile, in vita humana.
xxx/ellauri237.html on line 955: La teoría de la personalidad de Roger Rabbit es un ejemplo de este optimismo vital llevado a la psicología y la filosofía. Veamos en qué consiste esta teoría.
xxx/ellauri237.html on line 957: La persona, según el humanismo, es una pirsona pirsonalmente. Ciertas corrientes de la psicología han estado asociadas a una visión pesimista del ser humano. Por ejemplo, el psicoanálisis de Sigmund Freud presenta una explicación de la psique en la que los deseos inconscientes y su choque con las normas sociales gobiernan nuestro comportamiento, y el conductismo norteamericano de 1950 habia sido acusado de presentar a las personas como máquinas que reaccionan ante estímulos externos.
xxx/ellauri237.html on line 959: Sin embargo, los psicólogos humanistas como Roger Rabbit propusieron algunas ideas sobre los procesos mentales en los que se enfatiza la libertad de los individuos a la hora de tomar la rumba de sus vidas. Según ellos, ni los factores biológicos ni los ambientales son determinantes en nuestro comportamiento, y no nos "arrastran" irremediablemente hacia ciertos tipos de comportamiento. En resumidas cuentas, no eran deterministas, eran indeterministas.
xxx/ellauri237.html on line 961: En concreto, Roger Rabbit creía que la personalidad de cada persona se desarrollaba según el modo en el que consigue ir acercándose a (o alejándose de) sus objetivos vitales, sus metas.
xxx/ellauri237.html on line 967: Las personas altamente funcionales se caracterizan por estar en un proceso constante de auto-actualización, es decir, búsqueda de un ajuste casi perfecto con los objetivos y las metas vitales. Este proceso de desarrollo personal se encuentra en el presente, por lo que siempre está en funcionamiento. De este modo, la personalidad de las personas altamente funcionales es, para Mr. Rabbit, un marco en el que fluye en tiempo real un modo de vivir la vida que se adapta a las circunstancias constantemente.
xxx/ellauri237.html on line 972: La personalidad de la personas altamente funcional es, según Roger, muy abierta a la experiencia, en un sentido amplio. No adopta una actitud defensiva por defecto ante lo desconocido, sino que prefiere explorar nuevas posibilidades. Es por eso que este tipo de personalidad se define por la aceptación de las emociones asociadas a lo que se está viviendo, la no evitación de las "emociones negativas" y la adopción de actitudes receptivas ante situaciones que no son claramente peligrosas.
xxx/ellauri237.html on line 975: Esta característica tiene que ver con la tendencia a asumir que es uno mismo quien ha de otorgar sentido a las experiencias que se viven en cada momento, a través de un proceso de creación de significado. De este modo, se deja que el modo de vivir el día a día sea espontáneo, creativo, sin intentar que todo lo que se percibe encaje a la fuerza en esquemas preconcebidos. El estilo de vida asociado a este tipo de personalidad, para Roger Rabbit, se caracteriza por evitar la tendencia a prejuzgar. No se analiza el presente como algo que debe ser explicado totalmente por las vivencias
xxx/ellauri237.html on line 979: Para Roger Rabbit, el hecho de abrazar una manera libre de vivir la vida conlleva fiarse del propio criterio y la propia manera de tomar decisiones por encima de cualquier otro referente. La idea es que, como nadie conoce mejor que uno mismo la propia manera de vivir la vida, no se tiende a apoyarse en códigos de comportamiento impuestos desde instancias externas.
xxx/ellauri237.html on line 996: Ominaisuudet ja määritelmät, joita Mickey Mouse käyttää määrittelemään erittäin toimivia ihmisiä, ovat hyvin abstrakteja ja erittäin epäselviä, koska hyvin jäykkien käsitteiden noudattaminen olisi vastoin hänen ajatustaan siitä, että itsensä toteutumiseen ja henkilökohtaiseen kehitykseen perustuva persoonallisuus virtaa jatkuvasti ja pakenee psykologikokouxista kaljalle ja nussiretkille.
xxx/ellauri237.html on line 1000: Roger Rabbbit Effect näyttää meille, miksi horoskooppiennusteet voivat kuulostaa niin tarkoilta.
xxx/ellauri237.html on line 1003: Vuonna 1948 amerikkalainen psykologi Roger Rabbit antoi persoonallisuustestin turveloille jenkki opiskelijoille. Sitten opettaja antoi jokaiselle opiskelijalle kortin, jossa oli persoonallisuusanalyysin tulokset. Tämän jälkeen hän pyysi opiskelijoita pisteyttämään 0-5 tarkkuuden, jolla hänen mielestään persoonallisuusanalyysi kuvasi heitä, ollen 0 "erittäin huono" ja 5 "erinomainen". Keskiarvo oli 4,26.
xxx/ellauri239.html on line 50: Wayne W. Dyer on izehoitopersoona, joka on tullut mainituxi toisaalla esimerkkinä ESFP-persoonallisuudesta. ESFP (extroverted sensing feeling perceiving) is one of the sixteen personality types of the Myers-Briggs Type Inventory (MBTI) test. ESFPs operate from the principle that “all the world’s a stage” — and they want to be the stars. ESFP on realistinen sopeutuja ihmissuhteissa. ESFP on jenkein ja ämmämäisin tyypeistä: öykkäri ketku touho ääliö. Tai positiivisemmin, "Free-spirited and fun-loving people persons" kuten Kinsella. ESFPs are enthusiastic about having new experiences and meeting new people. They are generally warm and adaptable realists who go with the flow. ESFP authors include Tony Robbins, Wayne Dyer, Deepak Chopra, Bill Clinton, and Paulo "Kani" Coelho. Learn more about how ESFPs write somewhere else. Eli tämä paasaus keskittyy vain Wile E. Coyoteen alias Wayne W. Dyeriin.
xxx/ellauri239.html on line 71: Tässä yhteydessä relevantti merkitys on 2). Löysin vaihtojyrsijöiden hyllystä espanjankielisenä Waynen teoxen Nuevos pensamientos para una vida mejor: la sabiduria del tao ja päätin tutustua samassa hötäkässä sekä Dyeriin että Daoon. Senverran hengellistä fuusiosafkaa oli tarjona että piti tutustua: kiinalaisia ajatuxia kaljusta jenkkipäästä latinojen matukielellä. Espanja on muutenkin ajankohtainen kielenä, pitihän Jöns mulle puheen simplified espanjaxi 70-vuotispäivänä. Tosin se koski enemmän Jeesusta ja Jönsiä kuin päivänsankaria.
xxx/ellauri239.html on line 84: Toisaalta dao sisältää tietynlaisen dualismin. Hurraa! huutaa Vaakku ja takoo selkään Cartesiusta Bergsonia ja denimhousuista Jamesin Billiä. Vaihtoehdothan tässä ovat monismi, dualismi, kolmiyhteisyys, pluralismi ja sexiturismi. Esimerkkinä taolaisesta dualismista käytetään savesta valmistettua kuppia: ”Astia muovataan savesta, mutta tyhjä tila tekee astian hyödylliseksi. Ovet ja ikkunat veistetään huonetta tehdessä, mutta tyhjästä tilasta johtuu huoneen hyödyllisyys. Sen vuoksi käyttämällä sitä, mikä on, hyödytään siitä, mitä ei ole.” Eli siis mitä? Tyhjästä on kuin onkin hyvä nyhjästä! Täysi kuppi ja tyhjä pää, tyhjä kuppi ja täysi pää, kylä lähtee niillä tää! hihkuvat kiinalaiset runoilijajuopot. Äläs läiski tiuskaisee Bergson. Notably, I contend that in my third book, Creative Evolution, I overcome both dualism and monism by removing their contradiction through a durational or slanted approach to Being.
xxx/ellauri239.html on line 126: Elige un aspecto de tu vida para aprender a liberarte de determinado apego decidiendo parar. Por ejemplo. decide irte de la carnicería diez minutos antes de haber terminado de comprar todo lo que te apetecía, o deja de comprar algun capricho que no esté en tu lista de la compra. En el trabajo, abstente de tomar otr taza decafé o de escribir un e-mail privado más.
xxx/ellauri239.html on line 130: Copia a mano estas palabras, estúdialas y ponlas de vuelta en tu bolsillo en la práctica al menos una vez al dia. Así revitalizarás el flujo del Tao en tu vida dentro este mundo de las diez mil cosas. Namaste, Dr. Wayne W. Dryer.
xxx/ellauri239.html on line 152: Did Jesus say anything about Abortion?
xxx/ellauri239.html on line 153: Did Jesus say anything about Abortion?
xxx/ellauri239.html on line 157: Let’s step back a moment and look at that assumption. Did Jesus say anything about abortion? Did he really believe that abortion was okay?
xxx/ellauri239.html on line 161: Don’t you suppose little Jewish boys got those commandments drummed into their heads repeatedly? Wouldn’t you expect the boys would ask questions about that commandment, just as little boys ask questions today? What does that mean? Does that mean I cannot kill a mosquito? Or a fish? Their teacher would remind them that animals could be killed for food and for sacrifice in the temple.
xxx/ellauri239.html on line 167: Now getting back to abortion.
xxx/ellauri239.html on line 169: As everyone knows, abortion means killing an unborn child. What a woman carries in her womb is not a dog or a cat, it’s a living, growing human being.
xxx/ellauri239.html on line 173: As a good practicing Jew, Jesus would have had the same attitude toward children. In fact, we have stories about his relationships with children that are loving and caring. Would he have needed to say anything about abortion as everyone he spoke to believed the same thing? Jesus only preached about things that needed interpretation or a re-interpretation. If everyone knew what was right and wrong about abortion, why would he need to preach about it?
xxx/ellauri239.html on line 175: I am sure, as you probably are too, that there were Jewish girls who got pregnant outside of marriage. It is no stretch of the imagination that Roman soldiers could have raped them. Since men are men, I do not doubt that incest existed in Jesus’ community. But Jesus had nothing at all to say about these things. The only examples we have are of his being aware of adultery and prostitution. But there is no mention of abortion to handle rape or incest. It is far more likely that if a girl was pregnant, the solution was to marry her off quickly. We have the example of Jesus’ mother Mary being married quickly to Joseph when she was found to be pregnant. I suspect other parents would do the same.
xxx/ellauri239.html on line 177: So, did Jesus have anything to say about abortion? Not as far as we know. Does that make abortion okay? Nancy Pelosi and Joe Biden say it is. I wonder if Jesus would agree with them.
xxx/ellauri239.html on line 179: Was Jesus a republican? As far as we know. Some of his best friends were publicans. Think how much trouble would have been saved all around if Mary had had an abortion.
xxx/ellauri239.html on line 183: Did Jesus say anything about sodomy?
xxx/ellauri239.html on line 187: So, did Jesus have anything to say about sodomy? Not as far as we know. Does that make sodomy okay? Nancy Pelosi and Joe Biden say it is. I wonder if Jesus would agree with them.
xxx/ellauri239.html on line 203: https://pamelabrink.com/
xxx/ellauri239.html on line 215: 0 of Jesus Christ’s 278 teachings on 46 different topics are about abortion.
xxx/ellauri239.html on line 283:
xxx/ellauri239.html on line 303:
xxx/ellauri239.html on line 453: Sevverran voi arvata joka tapapaukauxessa että Janille ei tule käymään kuinkaan koska se on ökyrikas, vaikka se oli mulkero jo nuorena. Selataanpa sivukauppa eteenpäin, kohtaan jossa totuus paljastuu. "En tappanut häntä. Me kiusasimme häntä, ja minä katkaisin hältä suxen. Mustan lasikuitusuxen josta sen isi olis sille hirmu vihainen. Niinpä se meni ja teki samantien suikin avantoon. Minä en häntä tappanut, mitä nyt katkaisin vaan suxen!" vinkuu Jan Morell kauhuissaan. Mutta sit! Viisikymppinen naishenkilö kamppaa yllättäen wannabe murhaajan takaviistosta. Luoti tappaa harmittomasti harmittoman hirvieläimen joka sattui paikalle. Kohtalon sormi! Jumala on apinoiden puolella!
xxx/ellauri239.html on line 464: EN GRAV TIL TO er den første bog om Selma Falck. Bogens væsentligste personer er beskrevet så fint, at du tror, du kender dem. Selma Falck er en af dem og en dejlig nyskabelse i krimigenren. Holt kan sin krimi og sit sprog. Og forstår at holde sin læser fanget." Nordjyske Stiftstidende, 5 af 6 stjerner.
xxx/ellauri239.html on line 468: "'En grav til to' er særdeles velskrevet. Anne Holt har med hovedpersonen Selma Falck skabt en figur, der står meget stærkt i billedet, som virker levende og troværlig - og som det bliver spændende at følge fremover." Jysk Fynske Medier, 5 af 6 stjerner
xxx/ellauri239.html on line 476: "… en perfekt tilføjelse til og fornyelse af forfatterens lange forfatterskab." Krimisiden.dk
xxx/ellauri239.html on line 478: "Puslespilskrimi om doping i norsk langrend med Selma Falck som et spændende nyt bekendtskab. Hun er ingen pæn pige, og der bliver ikke bagt mange kanelboller. Det er en klassisk og meget spændende puslespilskrimi, Anne Holt har skrevet." Litteratursiden.dk
xxx/ellauri239.html on line 606: Lasten isä on äveriäs jutku Daniel Pasternack, joka haistoi käryn heti Vickyn kadottua. Hän on ilmeisesti joku tekijä rahoitusalalla ja nykyään energiabisneksessä.
xxx/ellauri239.html on line 718: Nyt kun kerta porukalla ihmetellään ja arvotaan uhrin elopainoa, niin tässä myös Roope Bobin habitus. Sanoisin, että aika normikroppainen, tahi trendikkäästi ilmaistuna dadbod. Mutta rimpulahinteläksi en sanoisi, kuva julkaistu heinäkuussa 2022.
xxx/ellauri239.html on line 818: Harry Hole ampui Märklinin norsupyssyllä etentaitavasti sarjamurhaajan sen viimeisen wannabe uhrin silmän lävize. Ettei erehdyxessäkään osuisi vahingossa Kaija-kolleegaan. Jonka se sitten dumppasi loppuvizeissä tosi rumasti.
xxx/ellauri250.html on line 118: Priserna skenar på el, gas och mat, där de som drabbas mest är de ekonomiskt utsatta. Delar av befolkningen måste nu ta till tuffa åtgärder för att klara sig.
xxx/ellauri250.html on line 144: Genombrottet kom med hans andra roman, Det röda fältet från 1987, som utspelar sig på ett destilleri för durrabrännvin. Boken nådde också utomlands, mycket tack vare Zhang Yimous filmatisering från samma år, som vann Guldbjörnen vid Filmfestivalen i Berlin.
xxx/ellauri250.html on line 156: Fante was diagnosed with diabetes in 1955, which ultimately cost him his eyesight and led to the 1977 amputation of his toes and feet, and later legs. He died on May 8, 1983.
xxx/ellauri250.html on line 159: He is best known for his semi-autobiographical novel Ask the Dust (1939) about the life of Arturo Bandini, a struggling writer in Depression-era Los Angeles. It is widely considered the great Los Angeles novel, and is one in a series of four, published between 1938 and 1985, that are now collectively called "The Bandini Quartet". Ask the Dust was adapted into a 2006 film starring Colin Farrell and Salma Hayek.
xxx/ellauri250.html on line 164: This is not a movie for the masses. It is, however, a small film about real life hardships and their tragic consequences. While the dialogue and careful pacing befits the original novel, the film sometimes drags because of it. Towne has not given us the great American love story, but he has presented us with a captivating view of 1933 Los Angeles and a tale of romance that involves us in the plight of the characters.
xxx/ellauri250.html on line 169: Kumpiska Georgian lakukeppi on pahempi, Trumpin jalkapallisti vai demokraatti pappipakana? Sehän näkyy jo naamasta. Ahdaskalloinen Jalkapallisti vastustaa jyrkästi aborttia paizi omien panopuiden ei-haluttuja sikiöitä, joille se maxaa tappolaskut omasta lompakosta.
xxx/ellauri250.html on line 184: Gunilla Elisabet Dukure Bergström (24. heinäkuuta 1942 Göteborg – 25. elokuuta 2021 Tukholma) oli ruotsalainen lastenkirjailija ja toimittaja. Hänet tunnetaan Mikko Mallikas -kirjoistaan, jotka hän on myös kuvittanut. Mikko Mallikas (alkuteoksissa Alfons Åberg) on isänsä kanssa asuva äiditön pieni poika, joka on oman elämänsä sankari. Mikko Mallikkaasta on tehty samanniminen piirrossarja, jossa on esiintynyt myös Bergströmin toinen tunnettu hahmo Milla. Bergström oli ize 2 avioeroperheen bonuslapsi. Bergström poti kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Hänellä oli vammainen tytär Boel. Hänellä ei nähtävästi ollut yhtään kunnollista miestä. Hän oli DN:n ja Aftonbladetin toimittaja. Hänen isänsä oli juuri samanlainen pelle retku kuin Alfonsin. Tämä kaikki saattaa selittää mixi Mikko Mallikkaasta tuli tollanen vammasennäköinen paskalätty kusiaivo.
xxx/ellauri250.html on line 210: Men bara något år efter att huset stod klart drabbades Mame av cancer.
xxx/ellauri250.html on line 228: Ryssland rasar – Finland firade självständigheten med rysk flaggbränning. Ilskan efter självständighetsdagen. ”Oacceptabel handling” kanske men inget brott. I Finland är det endast brottsligt att vanära den finska flaggan, och kanske ära Hakenkreuz. Det är nuförtiden helt okej at vanära ryssarna. EU-flaggan får man bränna om man vill, det är ingen lag mot det. Vi får se vad som händer när NATO-fanan hissas upp vid riksdagshuset.
xxx/ellauri250.html on line 230: 
xxx/ellauri250.html on line 237: En populär strategi inom effektiv altruism kallas för "Earning To Give" (att tjäna för att ge). Strunt i din passion, din talang, din trivsel eller ens i etiska hänsyn. Se i stället I en i till att tjäna snabba cash, för att sedan skänka kosingen till den "effektivaste" välgörenheten. Precis så låtsades Bankman-Fried resonera.
xxx/ellauri250.html on line 259: Den vanliga invändningen mot effektiv altruism är att resultaten blir överrationella. Det går att destillera, dividera och kalkylera in absurdum, för att slutligen snärja in sig själv i själviskhetens evangelium, à la Ayn Rand. Effektivt kan altruism utnyttjas som alibi för ohämmad kapitalism, som fikonlöv för självgodhet. Handen på hjärtat: en karriär inom finansvärlden går nog delvis ut på att maximera den egna bekvämligheten.
xxx/ellauri250.html on line 272: The collapse of the narcissist's ego can be quite devastating and may cause them to experience episodes of depression, anxiety, and rage. They may also exhibit symptoms of paranoia and psychosis. It is not uncommon for a collapsed narcissist to feel as though they are worthless and unlovable.
xxx/ellauri250.html on line 274: abce7be52c04bb9b6f4fa48b486ab812-lq" />
xxx/ellauri250.html on line 308: Kimberly: Exactly. Once you’ve been abused, tortured, provoked, manipulated, and had your reputation dragged through the mud, it’s hard to find any sympathy for them. Deep down I feel badly that my ex had to have the pathetic parents he did, since they are the ones fully responsible for his behavior and mental disorder, but at the end of the day, he’s a grown man and needs to learn to own up to his own shortcomings. God have mercy on him… because I sure don’t.
xxx/ellauri250.html on line 318: Justsum Nobodee: Sucker!!! This had to have been written by a collapsed narcissist. Poor poor narcissist, finally alone after shitting on everyone, destroying children, screaming, lying, trickery, snickering, selfish, back stabbing, manipulation, hypocrites, humiliating innocent people, stealing other peoples children. oh poor them. Bless their heart. They are the victim here. Just give them more attention.
xxx/ellauri250.html on line 418: The endless train ride might be a metaphor for a liminal state where everything is up for grabs, but “Compartment No. 6” never makes the enigmas behind its characters’ actions and feelings matter much.
xxx/ellauri250.html on line 435: True to national character, the Russian's drunk, aggressive, and crude; boasts of Russia’s greatness; insults Estonia (she explains that she’s from Finland); and, while asking her if she’s “selling pussy (her own, not somebody else's),” grabs her between her legs.
xxx/ellauri250.html on line 437: It’s a tale of the endearing Russian bear, which rings discordantly when that bear has its claws out for its neighbors. Russians can't be nice! It is all russki propaganda! It depicts a woman’s quick forgiveness of a sexual predator with whom she’s forced to associate. (What the fuck, some sexual predator indeed, won't even give to her when she asks.) It’s about the fecklessness of the intellectual class and the blank emptiness of the Western (and Westernized) bourgeoisie—the screenplay deliberately leaves F.F. blank, even unto her name. Ljoha isn’t quite as blank, because in his unguarded drunkenness, he blurts out a few of his prejudices and acts out his impulses.
xxx/ellauri250.html on line 452: What’s not fine is that Laura eventually initiates physical intimacy with Ljoha. The film’s logic is that she’s in an emotionally vulnerable state and he’s the only one there for her, because Irina can’t even bother to muster up any excitement when Laura calls. Of course it’s entirely possible that she is bisexual. Still, hasn’t Mr. Kuosmanen learned the inherent offensiveness of depicting such sexual fluidity after Kevin Smith made this mistake in 1997 with “Chasing Amy?” “Blue is the Warmest Color” only went on to prove in 2013 the toxicity of this plot device.
xxx/ellauri250.html on line 531: and getting dressed we talk about what else Pukiessa me puhutaan mitä muuta
xxx/ellauri250.html on line 546: No eipä tosta sen enempää, tollastahan se tuppaa olemaan. Bukowski's forte is in belaboring the obvious.
xxx/ellauri250.html on line 551: During his lifetime, Bukowski received little attention from academic critics in the USA, but was better received in Europe, particularly the UK, and especially Germany, where he was born. Since his death in March 1994, Bukowski has been the subject of a legion of critical articles and books about both his life and writings, every other wannabe James Dean scrambling to get their slice of Bukowski's steak and kidney pie.
xxx/ellauri250.html on line 558: Bukowski's parents met in Andernach following World War I. His father was German-American and a sergeant in the United States Army serving in Germany after the empire's defeat in 1918. He had an affair with Katharina, a German friend's sister, and she subsequently became pregnant. Bukowski repeatedly claimed to be born out of wedlock, but Andernach marital records indicate that his parents married one month before his birth. Afterwards, Bukowski's father became a building contractor, set to make great financial gains in the aftermath of the war, and after two years moved the family to Pfaffendorf (today part of Koblenz). However, given the crippling postwar reparations being required of Germany, which led to a stagnant economy and high levels of inflation, he was unable to make a living and decided to move the family to the U.S. On April 23, 1923, they sailed from Bremerhaven to Baltimore, Maryland, where they settled.
xxx/ellauri250.html on line 560: The family moved to Mid-City, Los Angeles, in 1930. Bukowski's father was often unemployed. To while away his time, with his mother's acquiescence, his father was frequently abusive, both physically and mentally, beating his son for the smallest real or imagined offense. Heini later told an interviewer that his father beat him with a razor strop three times a week from the ages of six to 11 years. He says that it helped his writing, as he came to understand undeserved as well as well deserved pain.
xxx/ellauri250.html on line 562: Young Bukowski spoke English with a strong German accent and was taunted by his childhood playmates with the epithet "Heinie", German diminutive of Heinrich, in his early youth. He was shy and socially withdrawn, a condition exacerbated during his teen years by an extreme case of acne. Neighborhood children ridiculed his accent, acne and the sensible clothing his parents made him wear. Nachdem sein Vater seinen Wehrdienst abgeleistet hatte, fand er jedoch nur eine Arbeit als Milchlieferant. Die Familie lebte aus diesem Grund zeitweise in ärmlichen Verhältnissen. Regelmäßig betrog der Vater außerdem Bukowskis Mutter mit anderen Frauen, betrank sich und misshandelte seinen eigenen Sohn körperlich. In die Pubertät gekommen, litt Bukowski zudem an starker Akne und hatte am ganzen Körper Pusteln, weshalb er ein ganzes Jahr nicht die Schule besuchen "konnte". The Great Depression bottled his rage as he grew up, and gave him much of his voice and material for his writings.
xxx/ellauri250.html on line 563: In his early teen years, Bukowski had a cow when he was introduced to alcohol by his friend William "Baldy" Mullinax, depicted as "Eli LaCrosse" in Ham on Rye, son of an alcoholic surgeon. "This 'alcohol' is going to help me for a very long time," he later wrote, describing a method (of drinking) he could use to come to more amicable terms with his own life. After graduating from Los Angeles High School, Bukowski attended Los Angeles City College for two years, taking courses in art, journalism, and literature, before quitting at the start of World War II. He then moved to New York City to begin a career as a financially pinched blue-collar worker with dreams of becoming a writer.
xxx/ellauri250.html on line 565: On July 22, 1944, with the war ongoing, Bukowski was arrested by FBI agents in Philadelphia, where he lived at the time, on well grounded suspicion of draft evasion. At a time when the U.S. was at war with Nazi Germany, and many Germans and German-Americans on the home front were suspected of disloyalty, Bukowski's German birth and habit of quoting Mein Kampf "troubled" authorities. He was held for seventeen days in Philadelphia's Moyamensing Prison. Sixteen days later, he failed a psychological examination that was part of his mandatory military entrance physical test and was given a Selective Service Classification of 4-F (unfit for much anything, let alone military service, als physisch sowie mental untauglich für den Militärdienst ).
xxx/ellauri250.html on line 569: 1947 kehrte Bukowski nach Los Angeles zurück und lernte die zehn Jahre ältere Jane Cooney Baker (1910–1962) kennen, mit der er bis Anfang der 1950er-Jahre zusammenlebte. During part of this period he continued living in Los Angeles, working at a margarine - no, a pickle factory for a short time but also spending some time roaming about the U.S., working sporadically like Donald Duck and staying in cheap rooming houses. Ab 1952, he took a job as a fill-in letter carrier with the United States Post Office Department in Los Angeles, but resigned just before he reached three years' service.
xxx/ellauri250.html on line 573: By 1960, Bukowski had returned to the post office in Los Angeles siistissä sisätyössä as a letter sorting clerk, a position he held for more than a decade. In 1962, he was distraught over the death of Jane Cooney Baker, his first serious girlfriend. Im Januar 1962 starb Bukowskis frühere Lebensgefährtin Jane Cooney Baker, laut Bukowski infolge ihres übermäßigen Alkoholkonsums. Bukowski turned his inner devastation into a series of poems and stories lamenting her death. 1962 brachte die Literaturzeitschrift The Outsider eine Sonderausgabe über Bukowski und verlieh ihm den Titel „Outsider of the Year“. He had finally found his way inside.
xxx/ellauri250.html on line 584: In 1976, Bukowski met Linda Lee Beighle, a health food restaurant owner, rock-and-roll groupie, aspiring actress, heiress to a small Philadelphia "Main Line" fortune and devotee of Meher Baba.
xxx/ellauri250.html on line 589: In the 1980s, Bukowski collaborated with cartoonist Robert Crumb on a series of comic books with extremely big-assed hippies on huge shoes. Karl was in his sixties by then.
xxx/ellauri250.html on line 600: One critic has described Bukowski's fiction as a "detailed depiction of a certain taboo male fantasy: the uninhibited bachelor, slobby, anti-social, and utterly free",
xxx/ellauri250.html on line 603: His posthumous collections have been heavily 'John Martinized', removing booze, hell and Hitler and replacing dick, cunt and arse with ****. American band Red Hot Chili Peppers reference Bukowski and his works in several songs. A legion of other wannabe baddies have saddled his horses.
xxx/ellauri250.html on line 619: In den Gedichten hält er sich in kurzen, leicht verständlichen Sätzen an keine Regeln des Reims oder Rhythmus, aber ab 1974 schleicht sich auch ein melancholischer Akzent in seine Schriften ein.
xxx/ellauri250.html on line 620: Bukowski selbst hat das Bild des saufenden und krakeelenden Genies nach Kräften gefördert. Legendär ist die Lesung in der Hamburger Markthalle am 18. Mai 1978, bei der ein Kühlschrank auf der Bühne stehen musste, damit der Nachschub an wohltemperiertem Wein der Sorte Müller-Thurgau nicht abriss. Im späteren Leben hatte er den Alkoholismus anscheinend im Griff und soll um einiges ruhiger und sensibler gewesen sein, als sein Image besagte.
xxx/ellauri250.html on line 622: Das Buch „Schlechte Verlierer“ hat Originaltitel: Erections, Ejaculations, Exhibitions and General Tales of Ordinary Madness. Bukowski befindet sich zeitlich und geografisch irgendwo zwischen Beat Generation und Gonzo-Journalismus, ist diesen Stilen aber nicht zuzurechnen. Eskistäkin tollanen oli jotenkin hienoa, niin Hyvinkään kiltti hymypoika kuin olikin. Kumma ettei sillä näytä olleen juuri muita ilmoittautuneita kirjallisia jäljittelijöitä kuin Jonne Nääsböö.
xxx/ellauri250.html on line 635: Notable ideas:
xxx/ellauri250.html on line 660: The Reproduction Revolution: New Ways of Making Babies (co-authored with pictures of Deane Wells)
xxx/ellauri250.html on line 662: Should the Baby Live? The Problem of Handicapped Infants is a 1985 book by the philosophers Peter Singer and Helga Kuhse, in which the authors examine moral issues surrounding babies born with disabilities, and argue for infanticide in certain cases and cannibalism in others.
xxx/ellauri250.html on line 668: My Golden Ass, with Apuleius (edited and abridged by Peter Singer, translated by Ellen D. Finkelpearl)
xxx/ellauri250.html on line 675: Singer analyzes, in detail, why and how other beings' interests should be weighed. In his view, other being's interests should always be weighed according to that being's concrete value to you, and not according to its belonging to some abstract group like animal or veggie. Singer studies a number of ethical issues including race, sex, ability, species, abortion, euthanasia, infanticide, embryo experimentation, the moral status of animals, political violence, overseas aid, and whether we have an obligation to assist others at all. The 1993 second edition adds chapters on refugees, the environment, equality and disability, embryo experimentation, and the proper treatment of academics from Germany or Austria. A third edition published in 2011 omits the chapter on refugees, and contains a new chapter on climate change. A fourth edition is planned that omits climate change and adds a chapter on Russia and Ukraina.
xxx/ellauri250.html on line 677: The philosopher James Rachels recommended the book "as an introduction centered on such practical issues as abortion, racism, and so forth." The philosopher Friedrich Engels called the book "must reading for anyone interested in living a happy life."
xxx/ellauri250.html on line 678: H.L.A Hart's review of the third edition in The New York Review of Books was mixed. While writing that "The utility of selling this utilitarian's book to students of its subject can hardly be exaggerated", Hart also criticized Practical Ethics for philosophical inconsistency in its chapter on abortion. He argues that Singer insufficiently explains how self interest and classical utilitarianism each view abortion, and does not bring out their differences. Self interest of males is strongly against abortion. Besides, carrots are fit food for bunnies only.
xxx/ellauri250.html on line 698: Bankman-Fried was born on March 6, 1992, on the campus of Stanford University, into a Jewish family. He is the son of Barbara Fried and Joseph Bankman, both professors at Stanford Law School. His aunt Linda P. Fried is the dean of Columbia University Mailman School of Public Health. His brother, Gabriel Bankman-Fried, is a former Wall Street trader and the former director of the non-profit Guarding Against Pandemics and its associated political action committee.
xxx/ellauri250.html on line 711: On being asked about his previously stated ethical views that it's unacceptable to do unethical things for the greater good, he disagreed with those views and said that expressing those views was a "dumb game we woke westerners play where we say all the right shibboleths and so everyone likes us".
xxx/ellauri250.html on line 718: Bankman-Fried told Good Morning America his relationship with Ellison was brief, about 5 thrusts and a concentrated stare. There is no available information if Caroline Ellison is Jewish or not. Ellison looks like she beeps when going in reverse.
xxx/ellauri250.html on line 724: That money was sent in the form of crypto from Ukraine, through FTX, and then cashed out by FTX and sent to the DNC, i.e. US taxpayer money was taken by Congress, signed off by Biden and shipped to Ukraine as an aid package. Ukraine using FTX sent it back (they didn’t need it but probably kept a part) as a way of laundering it to the Democratic National Committee for their election campaigns (and commit election fraud, as has been proven). Taxpayer money was used to finance the midterm elections, which is no less than money laundering.
xxx/ellauri250.html on line 733:
xxx/ellauri250.html on line 735: In 2018, as she was starting her career in AI research, Joseph recalls being introduced to a prominent man in the field connected to EA. Joseph was 22 and still in college; he was nearly twice her age. As they talked at a Japanese restaurant in New York City, she recalled, the man turned the conversation in a bizarre direction, arguing “that pedophilic relationships between very young women and older men was a good way to transfer knowledge,” Joseph says. “I had a sense that he was grooming me.” (Joseph says she told her roommate about the alleged incident. The roommate confirmed that conversation to TIME.)
xxx/ellauri250.html on line 739: Several of the women who spoke to TIME said that the popularity of polyamory within EA fosters an environment in which men—often men who control career opportunities–feel empowered to recruit younger women into uncomfortable sexual relationships. Many EAs embrace nontraditional living arrangements and question established taboos, and plenty of people, including many women, enthusiastically consent to sharing partners with others. There is no current data on the prevalence of polyamory in EA. One former EA data scientist says he estimates that about 30% of EA was polyamorous.
xxx/ellauri250.html on line 743: Several of the women who spoke to TIME said that EA’s polyamorous subculture was a key reason why the community had become a hostile environment for women. One woman told TIME she began dating a man who had held significant roles at two EA-aligned organizations while she was still an undergraduate. They met when he was speaking at an EA-affiliated conference, and he invited her out to dinner after she was one of the only students to get his math and probability questions right. He asked how old she was, she recalls, then quickly suggested she join his polyamorous relationship. Shortly after agreeing to date him, “He told me that ‘I could sleep with you on Monday,’ but on Tuesday I’m with this other girl,” she says. “It was this way of being a f—boy but having the moral high ground,” she added. “It’s not a hookup, it’s a poly relationship.” The woman began to feel “like I was being sucked into a cult,” she says.
xxx/ellauri250.html on line 745: Gopalakrishnan also described a cult-like dynamic that favored accused men over harassed women. After writing out her concerns about the sexual dynamics within the movement on the EA forum, Gopalakrishnan watched the responses pour in. Shaken, she removed her post. She felt exposed, she recalls, and didn’t feel like being a punching bag. Most of all, Gopalakrishnan was disturbed at the way the rational frameworks to which she had devoted her life could be used to undermine her own experiences. “You’re used to overriding these gut feelings because they’re not rational,” she says. “Under the guise of intellectuality, you can cover up a lot of injustice.”
xxx/ellauri250.html on line 816: John Gielgud on ollut vainaja jo vuodesta 2000. Gielgud had the rare distinction of winning an Oscar, an Emmy, a Grammy, and a Tony. Jussi Jurkka-palkinto jäi saamatta. Gielgud's state honours were Knight Bachelor (1953), Legion of Honour (France, 1960), Companion of Honour (1977), and Order of Merit (UK, 1996). He was awarded honorary degrees by St Andrews, Oxford and Brandeis universities. He was the best supporting actor of them all. Sen lätty on niin mitäänsanomaton brittipärstä etten muista sitä yhtään mistään. Siitä kerrotaan paljon Tauno Köriläs tyyppisiä kaskuja, sellaisia "Teme" läppiä et "ettekö tiedä kuka minä olen?" No en kyllä tiedä, edes luettuani kaverin wikipediabion. Vitun vanhaxi se kyllä eli. Oli joku brittien Tauno Palo ilmeisesti.
xxx/ellauri250.html on line 820: Larry King (born Lawrence Harvey Zeiger; November 19, 1933 - January 23, 2021) was an American television and radio host, whose awards included 2 Peabodys, an Emmy and 10 Cable ACE Awards. Over his career, he hosted over 50,000 interviews. King was born and raised in New York City to Jewish parents who immigrated to the United States from Belarus in the 1930s. Olixillä jotkut henxelit? Tämäkin heppu on mulle tuiki tuntematon, nevö hööd. Oli sillä.
xxx/ellauri250.html on line 824: Mannen under hyllen var Bent Nordbø. Han hadde John Gielguds arrogante oppsyn, John Majors panoramabriller og Larry Kings bukseseler. Og han leste i en ekte papiravis. Roger hadde hørt at Nordbø kun leste New York Times, The Financial Times, The Guardian, China Daily, Süddeutsche Zeitung, El País og Le Monde, men at de leste han til gjengjeld hver dag. Han kunne dog finne på å bla i Pravda og slovenske Dnevnik, men han hevdet at «østeuropeiske språk er så tunge for øyet.
xxx/ellauri250.html on line 835: Nääsböön miesasiamiesmäisyys saa lisävauhtia kirjan loppupuolella Pelikaani-nimisen ruman femakon leveillessä naissukupuolen puolesta. Tää on geneettistä sekin, sukupuolten välinen kilpailu on yhtä Darwinin totta kuin kilpailu vastakkaisesta sukupuolesta. Setämiesten mielestä raiskaaminen on anteexiannettavaa (ja oikeastaan kivaa) mutta abortti hirveää, naisten mielestä asia on just toisin päin. Satunnainen nainti tuo lisää lisääntymispisteitä miehille mutta vähentää niitä naisilta. Tää on kalojen vs nisäkkäiden lisääntymisstrategian mukaista. Preejakulær sedesvæske på penistuppen. Lue myös Hikipedian artikkeli emättimestä.
xxx/ellauri250.html on line 845: Tyver stoler på tyver når de må. Je stoler på deg. Stoler du ikke på meg Mikael? Tässä on taas tätä saablarin länkkärien luottotuubaa. Älä käännä selkää kolleegoille, voi tulla puukosta. Callekin sai sen tuta teekkarien koulussa.
xxx/ellauri250.html on line 853: ‘Emeq HaEla (hebreiska: עמק האלה) är en dal i Israel. Den ligger i distriktet Jerusalem, i den centrala delen av landet. Called in Arabic: وادي السنط, Wadi es-Sunt, it is a long, shallow valley now in Israel and the West Bank best known as the place described in the Hebrew Bible (the Old Testament of Christianity) where the Israelites were encamped when David fought Goliath (1 Samuel 17:2; 1 Samuel 17:19). The valley is named after the large and shady terebinth trees (Pistacia atlantica) which are indigenous to it. David ja Goljat mutustelivat siellä pistaasipähkinöitä ennen matsia. The Valley of Elah has gained new importance as a possible point of support for the argument that Israel was more than merely a tribal chiefdom in the time of King David. Others are skeptical and suggest it might be just another piece of Jewish propaganda.
xxx/ellauri250.html on line 860: And there came out from the camp of the Philistines a champion named Goliath of Gath, whose height was six cubits and a span [more than 9 feet tall]. 5 He had a helmet of bronze [Why bronze and not iron? Was the iron one in the wash?] on his head, and he was armed with a coat of mail [bronze scale armor] [same question], and the weight of the coat was five thousand shekels of bronze [about 125 pounds]. 6 And he had bronze armor on his legs, and a javelin of bronze slung between his shoulders. 7 The shaft of his spear was like a weaver’s beam, and his spear’s head weighed six hundred shekels of iron [15 pounds]. And his shield-bearer went before him. [No wonder, he was pretty encumbered with all the other bronze on him.]
xxx/ellauri250.html on line 862: During David’s youth as a shepherd, he (David) developed many skills. He learned music, how to write, use a slingshot, how to pull uncircumcized men by the beard, and how to love Jonathan and obey the Lord. Do I understand that it’s my responsibility to develop my abilities like Jonathan Livingston The Seagull, and it’s God’s responsibility to direct me in how I use them? Do I realize that the most important skill I possess is my love for the Lord and my heart to obey Him? What miracles might God want to do through me that would show the whole earth that there is a God in the land? Kan jeg ble en helt liksom Harry Hole?
xxx/ellauri250.html on line 871: Tyhmät kriitikot ei tajunneet että osasto 6:n kouluja käymätön iloinen ja kiltti pikku kaljupää wannabe "pisnismies", joka ihastui päättömästi suomalaiseen opiskelijaan oli lohtunami, joka kohensi hylätyn naisen izetuntoa. Sentään jonkun silmissä se oli saavuttamattoman etevä ja ihana. Haista vitu. Suomalainen komea kitaranrämpyttäjä sensijaan oli paskiainen varas. Että revi siitä. Kyllä kiltti pieni mies on pitkän päälle parempi valinta vaikka tylsempi.
xxx/ellauri250.html on line 920: Ei, Kaija ei ole yhtä hyvä kuin Raakkeli. Se ei ole tarpeexi. Tarpeexi mitä? Ei selviä. Tarpeexi hyvä vällyissä? Tarpeexi vieno ja naisellinen ehkä, liian hyökkäävä? Käy päälle kuin yleinen syyttäjä. Jotain tällästä se ehkä on. Raakel on mustatukkainen, Kaja hunajablondi. Onkohan Raakel juutalainen? Mixkähän sen pojan nimi on venäläinen Helge? Häätyy koittaa lukea spoilereita lumiukkokirjasta.
xxx/ellauri251.html on line 48: Someone who returns from a long absence. A person or thing reborn. A supernatural being that returns from the dead; a zombie or ghost. Esimerkit: They would not visit this undesirable revenant with his insolent wealth and discreditable origin. The undergraduates, our fogey revenant observes, look much as they did.., in outward aspect. Brains... Brains... Brains... naah.
xxx/ellauri251.html on line 139: But favourable and fair as thine eye’s beam Vaan suotuisaa ja vaaleaa kuin silmäs säde
xxx/ellauri251.html on line 151: And burn and break the dark about thy ways, Ja polta ja taita pimeä sun tavalla,
xxx/ellauri251.html on line 153: Lighten as flame above that flameless shell Anna sen valaista liekkinä liekitöntä raakkua
xxx/ellauri251.html on line 163: And all the winds about thee with their wings, Ja kaikki tuulet siipiveikkoina kuin Lokki Joonatan,
xxx/ellauri251.html on line 185: Won from the roaring river and labouring sea raivasi Salmen ja Sälinkään vesijättömailta
xxx/ellauri251.html on line 240: And the oat is heard above the lyre, Ja kaura kuuluu jostain lyyran yläpuolelta,
xxx/ellauri251.html on line 360: Yea, but a curse she hath sent above all these Njaa mutta se lähetti kirouxen näille kaikille
xxx/ellauri251.html on line 394: She is holier than all holy days or things, Se on tabumpi kuin kaikki pyhäpäivät tai toteemit,
xxx/ellauri251.html on line 427: Drawn up about my face that I may weep Jonka vedän naamalle voidaxeni itkeä
xxx/ellauri251.html on line 447: Saying This for strength and That for luck, and one Sanoen Tää on habaa Toi on onnea, ja 1 sanoi
xxx/ellauri251.html on line 510: But whatsoever intolerable or glad
xxx/ellauri251.html on line 541: And dust of the labouring earth;
xxx/ellauri251.html on line 547: And death beneath and above,
xxx/ellauri251.html on line 559: A time for labour and thought,
xxx/ellauri251.html on line 583: May leave thee memorable and us well sped.
xxx/ellauri251.html on line 590: Light of things done and noise of labouring men.
xxx/ellauri251.html on line 696: Praise be with men abroad; chaste lives with us,
xxx/ellauri251.html on line 797: The sweet wise death of old men honourable,
xxx/ellauri251.html on line 801: Things memorable, and while their days held out
xxx/ellauri251.html on line 810: But when white age and venerable death
xxx/ellauri251.html on line 814: Through splendid life and death desirable
xxx/ellauri251.html on line 816: Lands indiscoverable in the unheard-of west,
xxx/ellauri251.html on line 828: And whatsoever on earth was honourable
xxx/ellauri251.html on line 845: And divine deeds and abstinence divine.
xxx/ellauri251.html on line 847: As light and might communicable, and burn
xxx/ellauri251.html on line 848: From heaven among the stars above the hours,
xxx/ellauri251.html on line 890: Mutable minds of wise men as with fire,
xxx/ellauri251.html on line 913: Clear through the irremeable Symplegades;
xxx/ellauri251.html on line 917: The lightning of the intolerable wave
xxx/ellauri251.html on line 954: Unlovable, no light for a husband's house,
xxx/ellauri251.html on line 1010: And there is nothing stabile in the world
xxx/ellauri251.html on line 1033: Compels with grief mine eyes and labouring breath;
xxx/ellauri251.html on line 1134: Wastes underfoot, and above
xxx/ellauri251.html on line 1185: But abide with despair and desire
xxx/ellauri251.html on line 1246: Next Artemis I bid be favourable
xxx/ellauri251.html on line 1270: And holy habit of thine eyes, and feet
xxx/ellauri251.html on line 1273: Gods, found because of thee adorable
xxx/ellauri251.html on line 1341: Since all things made are seasonable in time,
xxx/ellauri251.html on line 1342: But if one alter unseasonable are all.
xxx/ellauri251.html on line 1362: All couched about one mother’s loosening knees,
xxx/ellauri251.html on line 1401: Fearful, one eye abase itself; and these
xxx/ellauri251.html on line 1456: Time’s twin-born brother, imperishable as he
xxx/ellauri251.html on line 1457: Is perishable and plaintive, clothed with care
xxx/ellauri251.html on line 1458: And mutable as sand,
xxx/ellauri251.html on line 1460: And perdurable and like a lord of land?
xxx/ellauri251.html on line 1475: Set men to labour and given them guerdons,
xxx/ellauri251.html on line 1479: And circled pain about with pleasure,
xxx/ellauri251.html on line 1480: And girdled pleasure about with pain;
xxx/ellauri251.html on line 1504: We labour, and are clad and fed with grief
xxx/ellauri251.html on line 1518: And stir with soft imperishable breath
xxx/ellauri251.html on line 1534: Cast out and spilt about their holy places:
xxx/ellauri251.html on line 1538: Hide for one hour the imperishable faces.
xxx/ellauri251.html on line 1553: Seen above other gods and shapes of things,
xxx/ellauri251.html on line 1555: Intolerable, not clad with death or life,
xxx/ellauri251.html on line 1556: Insatiable, not known of night or day,
xxx/ellauri251.html on line 1604: And our hands labour and thine hand scattereth;
xxx/ellauri251.html on line 1733: Shook with a thousand reeds untunable,
xxx/ellauri251.html on line 1736: The blind bulk of the immeasurable beast.
xxx/ellauri251.html on line 1743: Shook, and stuck fast; then all abode save one,
xxx/ellauri251.html on line 1745: Sprang her hounds, labouring at the leash, and slipped,
xxx/ellauri251.html on line 1756: And bristling with intolerable hair
xxx/ellauri251.html on line 1838: Look fair, O gods, and favourable; for we
xxx/ellauri251.html on line 1888: Flowerless brakes where wells abound
xxx/ellauri251.html on line 1892: With the innumerable lily,
xxx/ellauri251.html on line 1942: Be thou favourable and fair;
xxx/ellauri251.html on line 2026: O miserable, and spoiled at thine own hand.
xxx/ellauri251.html on line 2054: The gods are many about me; I am one.
xxx/ellauri251.html on line 2066: Or one labouring in travail of strange births.
xxx/ellauri251.html on line 2130: Being honourable, as one revered of heaven.
xxx/ellauri251.html on line 2156: And sister miserable, a grievous thing
xxx/ellauri251.html on line 2208: Whine masterless in miserable sleep,
xxx/ellauri251.html on line 2226: Or honourable or with facile feet avenged
xxx/ellauri251.html on line 2228: Are bearable; but not for their sweet land
xxx/ellauri251.html on line 2270: Nay, for the son lies close about thine heart,
xxx/ellauri251.html on line 2288: Nor the old sweet years nor all venerable things,
xxx/ellauri251.html on line 2293: Adorable, detestable—even she
xxx/ellauri251.html on line 2296: Made miserable above all miseries made,
xxx/ellauri251.html on line 2313: And life, and this inexpiable impotence.
xxx/ellauri251.html on line 2344: Abominable, a loathing; but though dead
xxx/ellauri251.html on line 2352: Abhorred, abased, and no tears comfort them:’’
xxx/ellauri251.html on line 2365: And ineffaceable with many tears.
xxx/ellauri251.html on line 2387: Hate, and himself abhors the unrighteousness,
xxx/ellauri251.html on line 2389: And seeth his own dishonour intolerable.
xxx/ellauri251.html on line 2404: Save blood unstanched and fire unquenchable.
xxx/ellauri251.html on line 2907: and labour and fear.
xxx/ellauri251.html on line 2951: impassable streams?
xxx/ellauri251.html on line 2960: desirable one?
xxx/ellauri251.html on line 2963: Thou wert glad above others,
xxx/ellauri251.html on line 3145: Having thy love about me and thy goodwill,
xxx/ellauri251.html on line 3152: In fight, and honourable in the house of peace.
xxx/ellauri251.html on line 3188: Disbranched and desecrated miserably,
xxx/ellauri251.html on line 3217: I thought to live and make thee honourable
xxx/ellauri251.html on line 3234: I fall about thy feet and worship thee.
xxx/ellauri251.html on line 3245: And by this miserable spoil, and me
xxx/ellauri251.html on line 3267: Dishonourable; for thou hast honoured me.
xxx/ellauri251.html on line 3391: Donald Trump is in his mid-70s and has lost around 1.5 inches of height since he was a young man, and stands at 6'0.5 (184.3 cm) tall today. During his prime years, however, he was comfortably taller, standing at 6'2" (188cm) for the majority of the day, and taller than 37 of the 45 elected American Presidents. Some have speculated that Barron Trump may stand at 6ft 7 inches tall, with many social media users saying that Trump's youngest son would be an ideal world leader!
xxx/ellauri251.html on line 3393: Misinformation about Napoleon's height has been in circulation for hundreds of years. Although this famous military leader was measured at 5ft 2in, we know that he was actually around 5ft 7in tall! Exactly the same as President Macron!
xxx/ellauri252.html on line 206: Hande pohtii ja pyörittelee kovasti mixi siitä tuli hintti ja impotentti. Vanhempien vika kun tarjosivat tabuja. Höh, tabuista ei päästy ennen pillereitä, ne ajaa saman asian.
xxx/ellauri252.html on line 229: Betty perusti abortinvastaisen lain vastaisen yhdistyxen mutta käänsi sitten kelkkansa ja rupesi abortinvastaisexi.
xxx/ellauri252.html on line 262: Sirri Härölän jouzenlaulu oli teos Jeesus Enkelinpoika Nasaretilainen, aika samantyyppinen kirja kuin aikaisemmin lukemamme evankeliumi-fanifiktio. Jännä miten samanlaisia EFK-versioita kynäilijät on Jeesuxesta kehitelleet. Selkeästi panokohtauxet on ollut suurin puute evankeliumeissa. Harri vetää gospelien mutkat suorixi, samastaa Magdalan ja Betanian Maariat. Jeesus tekee Magdaleenan kanssa perettä kuin sen yhden bestselleristin tiiliskivessä, annas olla se on kielen päällä, juu Dan Brownin Leonardo da Vinci koodi. There, Teabing explains that the Grail is not a cup, but connected to Mary Magdalene, and that she was Jesus Christ's wife and is the person to his right in The Last Supper. The hidden sarcophagus of Maria M. is in Louvre. No meat left in it, I fear.
xxx/ellauri252.html on line 270: Hänen äidillään ei ollut muuta yllään kuin saalinsa. Marian rinnat ponnahtelivat ylös ja alas samaan tahtiin kuin huivi liikkui edestakaisin. Heidän laskeutuessaan painuivat hänen pakaransa tiukasti vasten Gabrielin reisiä. Marian taas nostaessa takapuoltaan näkyi Gabrielin kivikova molo varjomaisena hämärtyvässä valossa ja upposi jälleen syvälle Marian kaikkein pyhimpään.
xxx/ellauri252.html on line 272: Jeesus tuijotti tuijottamistaan, äännähtämättä, karvaton pikku kalu kovana. Rakastelun tahti kiihtyi, Gabriel pusersi Marian vielä suhteellisen kauniit rinnat molempiin käsinsä, ja nyt olivat Gabrielin sormet lujasti kinni Marian pakaroissa, kynnet raapivat niitä raidallisıxi ja nyt Gabriel nosti Mariaa takapuolesta ylös ja pudotti taas alas, pumppasi, nosti ja laski niin nopeasti, että se vaikutti melkein mahdottomalta ja sitten menten Gabriel irrotti toisen kätensä ja työnsi sladdin edestäpäin Marian jalkoväliin, minkä jälkeen muutaman perusteellisen piston perästä Maaria tuli ulisten ja Gabi ähkien. Rakas, sanoivat ne molemmat tempun päätteexi. Ezellasta kandaulismia. Siihen oli Handellakin taipumusta.
xxx/ellauri252.html on line 312: Niinpä hän ilmaisi käsityksensä muun muassa abortista (bääd) eutanasiasta (veri bääd), ekumeniasta (yrmf), popkulttuurista (hyi), nuorisoradikalismista (huisin bääd!) marxilaisuudesta (aivan vitun bääd), vallankumouksesta (ei tule kysymykseenkään) ja väkivallasta (ok jos kohteena on joku yllämainituista.) Pappien "vinoumat" rippilasten housuissa tuli sensijaan hoitaa kaikessa hiljaisuudessa. Pieni vinous on vain luonnollista.
xxx/ellauri252.html on line 329: 
xxx/ellauri252.html on line 402: Arabian kirjaston poistohyllystä löytyi Ed McBainin 1962 Ilvessarjassa ilmestynyt nide The Mugger suomennettuna nimelle Tyttö astuu tyhjään. Tyttö potkaisee tyhjää olisi oikeampi ilmaus. Tytön ikä oli 17 ja rintaliivikoko 38C. Sitä ei nähtäväst ehditä vetää wiixeen kirjan aikana. What a waste. Kansikuvan tissitädin suu on kehnosti piirretty, naaman perusteella se voisi olla 70 eikä 17.
xxx/ellauri252.html on line 510: Under förmiddagen den 13 juni 1952, mitt under en mycket het period i det kalla kriget, försvann flygvapnets Tp 79 Hugin med flygvapennummer 79001 utan att lämna några andra spår än en sönderskjuten räddningsflotte efter sig. Den specialutrustade DC-3:an var på väg hem mot Bromma flygplats, efter att ha genomfört ett radarspaningsuppdrag. Klockan 11:08 samma dag rapporterade DC-3:ans navigatör Gösta Blad för sista gången in planets position. Klockan 11:23 mottog signalisten vid flygflottiljen Roslagens flygkår (F 2) i Hägernäs ett anrop från DC-3:an, vilket dock snabbt dog ut. Det var den svenska besättningens sista livstecken. Flygplanets position över Östersjön vid försvinnandet var oklar. Sovjetunionen förnekade inblandning i försvinnandet. I de första svenska pressmeddelandena om DC-3:ans försvinnande nämndes ingenting om misstanken att planet blivit nedskjutet, bland annat för att dölja det faktum att flygvapnet tillsammans med Försvarets radioanstalt (FRA) bedrev denna signalspaning. Representanter för Flygvapnet och Sveriges regering hävdade att planets besättning varit ute på en oskyldig navigeringsflygning i utbildningssyfte. Svensk press intog en hård antisovjetisk linje.
xxx/ellauri252.html on line 568: The Marshall Attack is an aggressive line in the Ruy Lopez, where Black sacrifices a pawn by playing d5 to gain initiative and a kingside attack. Frank Marshall famously debuted it in his game against José Raúl Capablanca in 1918. Marshall lost the game. White wins in well over half the plays.
xxx/ellauri252.html on line 572: Vau Mårtenilla on väritelkkari. Cape Canaveral (Spanish: Cabo Cañaveral) is a cape in Brevard äCounty, Florida, in the United States, near the center of the state's Atlantic coast. Officially Cape Kennedy from 1963 to 1973. Tricky Dick kumitti JFKn nimen taas pois kyltistä. Mixi Maj & Per vielä luulevat sitä Cape Kennedyxi? Olixtää kirja aloitettu niin aikaisin?
xxx/ellauri253.html on line 86: Primary factors believed to have led to the recession include the following: restrictive monetary policy enacted by central banks, primarily in response to inflation concerns, the loss of consumer and business confidence as a result of the 1990 oil price shock, the end of the Cold War and the subsequent decrease in defense spending, the savings and loan crisis and a slump in office construction resulting from overbuilding during the 1980s. The 1990 oil price shock occurred in response to the Iraqi invasion of Kuwait on August 2, 1990, Saddam Hussein's second invasion of a fellow OPEC member. Lasting only nine months, the price spike was less extreme and of shorter duration than the previous oil crises of 1973–1974 and 1979–1980, but the spike still contributed to the recession of the early 1990s in the United States. The average monthly price of oil rose from $17 per barrel in July to $36 per barrel in October. As the U.S.-led coalition experienced military success against Iraqi forces, concerns about long-term supply shortages eased and prices began to fall.
xxx/ellauri253.html on line 90: The collapse of the Soviet Union in 1991 led to a 70% drop in trade with Russia and eventually Finland was forced to devaluate, which increased the private sector's foreign currency denominated debt burden. At the same time authorities tightened bank supervision and prudential regulation, lending dropped by 25% and asset prices halved. Combined with raising savings rate and worldwide economic troubles, this led to a sharp drop of aggregate demand and a wave of bankruptcies. Credit losses mounted and a banking crisis inevitability followed. The number of companies went down by 15%, real GDP contracted about 14% and unemployment rose from 3% to nearly 20% in four years.
xxx/ellauri253.html on line 99: As growth in the technology sector stabilized, companies consolidated; some, such as Amazon.com, eBay, and Google gained market share and came to dominate their respective fields. A heavy move of assets again into the pockets of a few.
xxx/ellauri253.html on line 101: The Soviet Union's last year of economic growth was 1989, and throughout the 1990s, recession ensued in the Former Soviet Republics. In May 1998, following the 1997 crash of the East Asian economy, things began to get even worse in Russia. In August 1998, the value of the ruble fell 34% and people clamored to get their money out of banks (see 1998 Russian financial crisis). The government acted by dragging its feet on privatization programs. Russians responded to this situation with approval by electing the more pro-dirigist and less liberal Vladimir Putin as President in 2000. Putin proceeded to reassert the role of the federal government, and gave it power it had not seen since the Soviet era. State-run businesses were used to out-compete some of the more wealthy rivals of Putin. Putin's policies were popular with the Russian people, gaining him re-election in 2004. At the same time, the export-oriented Russian economy enjoyed considerable influx of foreign currency thanks to rising worldwide oil prices (from $15 per barrel in early 1999 to an average of $30 per barrel during Putin's first term). The early 2000s recession was avoided in Russia due to rebound in exports and, to some degree, a return to dirigism.
xxx/ellauri253.html on line 109: The United States housing bubble burst in 2005–2012.When housing prices fell and homeowners began to abandon their mortgages, the value of mortgage-backed securities held by investment banks declined in 2007–2008, causing several to collapse or be bailed out in September 2008. This 2007–2008 phase was called the subprime mortgage crisis.
xxx/ellauri253.html on line 110: The combination of banks unable to provide funds to businesses, and homeowners paying down debt rather than borrowing and spending, resulted in the Great Recession that began in the U.S. officially in December 2007 and lasted until June 2009, thus extending over 19 months.
xxx/ellauri253.html on line 112: The U.S. shadow banking system (i.e., non-depository financial institutions such as investment banks) had grown to rival the depository system yet was not subject to the same regulatory oversight, making it vulnerable to a bank run. US mortgage-backed securities, which had risks that were hard to assess, were marketed around the world, as they offered higher yields than U.S. government bonds. Many of these securities were backed by subprime mortgages, which collapsed in value when the U.S. housing bubble burst during 2006 and homeowners began to default on their mortgage payments in large numbers starting in 2007.
xxx/ellauri253.html on line 114: The emergence of sub-prime loan losses in 2007 began the crisis and exposed other risky loans and over-inflated asset prices. With loan losses mounting and the fall of Lehman Brothers on September 15, 2008, a major panic broke out on the inter-bank loan market. There was the equivalent of a bank run on the shadow banking system, resulting in many large and well established investment banks and commercial banks in the United States and Europe suffering huge losses and even facing bankruptcy, resulting in massive public financial assistance (government bailouts).
xxx/ellauri253.html on line 120: It was concluded that the crisis was avoidable and was caused by:
xxx/ellauri253.html on line 128: Key policy makers ill prepared for the crisis, lacking a full understanding of the financial system they oversaw; and systemic breaches in accountability and ethics at all levels.
xxx/ellauri253.html on line 131: During a period of strong global growth, growing capital flows, and prolonged stability earlier this decade, market participants sought higher yields without an adequate appreciation of the risks and failed to exercise proper due diligence. At the same time, weak underwriting standards, unsound risk management practices, increasingly complex and opaque financial products, and consequent excessive leverage combined to create vulnerabilities in the system.
xxx/ellauri253.html on line 133: Wealthy and middle-class house flippers with mid-to-good credit scores created a speculative bubble in house prices, and then wrecked local housing markets and financial institutions after they defaulted on their debt en masse. The Economist wrote in July 2012 that the inflow of investment dollars required to fund the U.S. trade deficit was a major cause of the housing bubble and financial crisis: "The trade deficit, less than 1% of GDP in the early 1990s, hit 6% in 2006. That deficit was financed by inflows of foreign savings, in particular from East Asia and the Middle East. Much of that money went into dodgy mortgages to buy overvalued houses, and the financial crisis was the result." "The main headline is that all sorts of poor countries became kind of rich, making things like TVs and selling us oil. China, India, Abu Dhabi, Saudi Arabia made a lot of money and banked it."
xxx/ellauri253.html on line 154: Anna: ”Mun mielestä on absurdia, että koko ajan puhutaan, että pitäisi tehdä jotain, mutta lööpeissä on jatkuvasti vaan talouden kasvaminen. Se on ainoa, millä näyttää olevan merkitystä ja mikä ohjaa päätöksiä.”
xxx/ellauri253.html on line 219: Ervasti ratkoi hattunsa sisältä Yhdysvaltain passin. Huonekaluista, kodinkoneista ja autoista oli jatkuva pula. Ne eivät mahtuneet Ervastin hatun sisälle. Moottoritielle päästyään Antero lisäsi naamalleen jähmettyneen ilmeen. Matkan kohteena on taas autiomökki Kymenlaaksossa. Puskaryssä myy siniselle armeijalle ydinaseen 100K$ ja 150KDM hinnasta. Jabes Mond-tyylinen loota sisältää ydinkärjen, joka on pelkkä lelu ilman UTC-koodia. Taktinen Senaattori tyyppinen ydinlataus. Kylläpä tää jännäri etenee hitaasti.
xxx/ellauri253.html on line 248: Tumpelo Irves sai hengiltä vaan Viken, Julle loikki pusikkoon kuin pupu. Iljes sai sen kiinni takaa-ajon jälkeen ja heitti raadon autoon muiden perään. Isänmaan vapaus on taas 2 ruåzalaista haaskaa lähempänä totta. "Yucca"n isokainalo oli märkä jännityxestä. (Hirmuisen pitkäveteistä.) Tonyn housuissa jyskytti musta pakokauhu. Susan - korva. Valizit vaimosi korvan. Onnea! Ezentään ulkosynnyttimiä! Sininen armeijakunta ei ollut konnia, I'm not a crook. vaan nykyajan jääkäreitä, Sturmabteilungsmanneja.
xxx/ellauri253.html on line 274: Tony oli huomannut pitävänsä Susanista. Tony inhosi tupakoivia naisia vaikka ne haisisivat hajuvedeltä treenattuine vartaloineen tiukoissa farkuissa rinnat kuumottavina. "Yucca"n porukat oli Vimpelin ja Kauhavan seuduilta, mihnei veri eikä pesäpallomaila vapise. Mutta "Yucca"n rakko tyhjenee kun se näkee Jabes Mond -tyyppisen mustan laatikon. Inkooseen tulee norjalainen viherterästehdas jonka tirehtöörin nimi on Wittusen. Ymmärrän että suomalaiset ovat epäileväisiä, sanoo erittäinkin wittumaisen näköinen Wittusen. Inhottava luupää, painu takas tunturiin harrastamaan maastohiihtoa.
xxx/ellauri253.html on line 294: Ydinlatauxen kyljessä Kuolan kairalla vilkkuu isot kulmikkaat kasarityyliset Jabes Mondista tutut kantikkaat numerot. Syvä iskumme on viha voittamaton meill armoa ei kotimaata. Koko onnemme kyrpämme kärjessä on ei rintamme heltyä saata, saatana.
xxx/ellauri253.html on line 386: Ei hemmetti rotat karkaavat nyt joka laivasta. Sieppaaja lysähti rohisten lattialle. Pekka sanoi mies. Laura iski häntä kaikin voimin tiilellä takaraivoon. Hänen olisi pitänyt tappaa hajunsieppaajat kellariin, mutteihän pystynyt. Oza oli liian pipi kipä. Meilläkin on kellarissa putki ikävästi ozan tasalla. Jukankin kasvojen poikamainen tuoreus oli poissa. Alexin persche on yhä kurainen. Tony koittaa piilotella jättimäistä slabaa Jukan kazeilta.
xxx/ellauri253.html on line 388: "Yucca"... oletko kunnossa? He eivät ole epäluotettavia poliiseja. He ovat mahdottoman luotettavia 70cm pampppumiehiä yxityisestä suomalaisesta turvafirmasta Vastaamolta jonka leivissä on ainoastaan paatuneita taparikollisia. Heidän rahoituxensa tulee pennittömältä norjalaiselta viherterästehtaalta Blastrilta ja amerikkalaiselta lapsia mätkivältä ja kakkabakteereja levittävältä lihafirma Cargillilta. Kaikki on siis kunnossa. Heidän kyltissäänkin lukee luottamusta herättävästi Sunny Car Center.
xxx/ellauri253.html on line 392: Ammennä vaan, ketään ei ole kazomassa (paizi jumala), huutaa pakumies konepislaristille. Ja niin se antaakin luotipyssyn laulaa, ja siihen päättyy Lauran vaellus murheen laaxossa. Turhaan ronttasi sitä ydinlatausta tunnin pystymezässä, turhaan melkein nirhasi 2 viatonta hajusieppoa. No Laura olikin suht expendaabeli. Mä veikkaan et ikävä Irveskin kohta listitään, pisamat tai ei pisamia.
xxx/ellauri255.html on line 92: With the world’s attention fixed firmly on the invasion of Ukraine, Antony Pyp Pipo’s new history of Russia’s 1917 revolutions and subsequent civil war is especially timely. He explains to Rob Attaboy how the fall of the last tsar launched a chain of events leading to millions of deaths and one of history’s most brutal dictatorships! Lähde: History Extra
xxx/ellauri255.html on line 94: Rob Attaboy pohjustaa Antony Pyp Pipon haastattelua: The Provisional Government, its effectiveness hampered by a lack of legitimacy, faced a powerful rival in the shape of the socialist-led Petrograd Soviet that ruled the country’s then-capital city (now called St Petersburg). The Bolsheviks, led by Vladimir Lenin (note only 2 letters away from Vladimir Putin!) , sought to undermine the Provisional Government, which itself made a series of missteps – notably continued failures in the war against Germany and Austria-Hungary. Capitalising on these weaknesses, the Bolsheviks under Lenin and Leon Trotsky launched a coup d’état, the so-called October Revolution, seizing power with relative ease. Consolidating that power proved far more difficult, as a combination of opponents – ranging from former tsarist generals to other leftwing political groups who distrusted the Bolsheviks – took up arms against them.
xxx/ellauri255.html on line 96: The stage was set for a civil war between the Bolshevik Red Army and their “White” enemies that devastated the country and led to millions of deaths. Several international powers also contributed troops and supplies to the conflict, predominantly to the Bolsheviks’ opponents. (Note the similarity to Ukraina today!) In 1919, White armies led by Generals Kolchak and Denikin launched offensives that seemed set to destroy the fledgling communist regime, but the Red Army managed to repel them. Following those triumphs the Bolsheviks were eventually able to achieve ultimate victory, though fighting continued for many more months. It looks like this history is just now repeating itself and in just the same place too, fascist Ukraina!
xxx/ellauri255.html on line 98: The most important thing for me was to understand the chain of disasters of the 20th century – the impacts of which actually are still with us today, as we see in Ukraine. Around 12 million people died in the Russian Civil War. This wanton destruction created a terrible fear among the middle classes, but also galvanised the left – the Bolsheviks and other communists – and marked the start of a vicious circle of rhetoric that developed, above all, in the 1930s. This is really what dominates the whole of the 20th century, yet I think that the Russian Civil War is not understood well enough, nor is the demilitarisation of Ukraine.
xxx/ellauri255.html on line 100: Then Rob Attaboy interviews Antony Pyp Pipo:
xxx/ellauri255.html on line 102: Rob Attaboy: What new insights have emerged from the work that you and Lyuba have done over these past few years?
xxx/ellauri255.html on line 104: Antony Pyp Pipo: What has stood out is the sheer horror of the civil war. There’s a savagery and a sadism that is very hard to comprehend; I’m still mulling it over and trying to understand it. It was not just the build-up of hatred over centuries but a vengeance that seemed to be required. It went beyond the killing; there was also the sheer, horrible inventiveness of the tortures inflicted on people. We need to look at the origins of the civil war: who started it, and was it avoidable? But one also needs to see the different patterns seen in the “Red Terror” (the campaign of political repression and violence carried out by the Bolsheviks) and the “White Terror” (the equal or worse violence perpetrated by that side in the war)– and consider the question: why are civil wars so much crueller, so much more savage than state-on-state wars?
xxx/ellauri255.html on line 108: 
xxx/ellauri255.html on line 111: This was exactly what Lenin and the Bolsheviks needed. The upsurge of chaotic violence was actually bulldozing a way through for the Bolsheviks to seize power, because the liberals were incapable (and actually unwilling) to do anything about it. What Lenin perceived – and he was absolutely right – was that the success of a coup depends on the apathy of the majority, not on how many real supporters you have. Trump and Bolsonaro made the same observation.
xxx/ellauri255.html on line 113: Even many Bolsheviks were shocked by Lenin’s extremism. His new government abolished the police and the army, replacing them with Red Guards from the factories, and absolutely everything was nationalised! How indecent! This course of action wasn’t apparent beforehand, and – not surprisingly since they lost their jobs and status – many of the civil servants didn’t want to work with the new government.
xxx/ellauri255.html on line 115: He even accused the bourgeoisie of somehow sabotaging food supplies. Actually, though, the bourgeoisie had virtually no control over food supplies at all, they were all stashed away by the kulaks.
xxx/ellauri255.html on line 118: Rob Attaboy: The Bolsheviks didn’t have the support of the majority of people around the country at the time of the revolution. Didn’t that put them at a serious disadvantage once the civil war began?
xxx/ellauri255.html on line 132: Rob Attaboy: Many international powers lined up on the side of the White army. Why were they not able to affect the outcome of the conflict?
xxx/ellauri255.html on line 136: Rob Attaboy: What is the lesson to draw from your new book considering the current Ukraina war?
xxx/ellauri255.html on line 138: Antony Pyp Pipo: Earlier on, Russia’s First World War Allies agreed to provide a certain amount of help to the White cause in the form of weaponry. Now, you can provide weapons and you can provide supplies, but you’ve got to be able to get them to their destination – and, until the First World War came to an end in November 1918, the Allies didn’t have access through the Dardanelles and therefore couldn’t supply the Cossacks and Denikin’s White armies in the south of Russia.
xxx/ellauri255.html on line 145: Rob Attaboy: How was the Red Army eventually able to triumph over their White opponents?
xxx/ellauri255.html on line 149: That matter of internal lines proved incredibly important, especially when it came to the crucial moments. There were times when the Bolsheviks themselves thought that they’d lost the civil war, and were almost preparing to abandon Moscow.
xxx/ellauri255.html on line 152: Denikin’s advance initially went well, and there were moments when Trotsky and others in the Red camp really thought that they were facing defeat. But, because the Red Army no longer had to worry about Kolchak’s troops to the east, they were able to reinforce their troops facing Denikin. October 1919 saw a complete turnaround – the final turning point, if you like, in the war.
xxx/ellauri255.html on line 154: Churchill, then British secretary of state for war, couldn’t believe what had happened. He was sending signals to General Holman, commander of the British military mission, saying: “I can’t believe this. The Reds were in full retreat, and now suddenly they seem to be beating the Whites on every front. What’s happened?” He’d failed to understand that it was purely because the Bolsheviks had reinforced that eastern front at a crucial moment, then – with the advantage of their just cause – been able to bring troops back very rapidly to transform the whole situation.
xxx/ellauri255.html on line 156: Rob Attaboy: Some of the places that were fought over during the civil war have recently been battlegrounds in the current conflict in Ukraine. How far, if at all, did the Russian civil war prefigure the events of today?
xxx/ellauri255.html on line 160: This is what Putin has been raging about: it was Lenin who gave Ukraine its autonomy at that stage. The Bolsheviks thought that allowing a certain amount of autonomy or independence to these former nation states of the Russian empire would cause no problems, because the forthcoming world revolution would bring those states back under communist control – and that’s where they made their great mistake. They did not count on the wily Westerners to come sneaking in with their Coke and burger laissez faire and tease away the little bro.
xxx/ellauri255.html on line 172: Tverin karjalaisena syntynyt Bakunin kuului varakkaaseen aatelissukuun. Hänen diplomaattina toiminut isänsä omisti noin 500 maaorjaa, ja oli ajatusmaailmaltaan muutenkin talousliberaali osallistuen muun muassa vuoden 1825 dekabristikapinaan. Täytettyään 14 vuotta Bakunin aloitti opiskelun pietarilaisessa sotilasakatemiassa, josta hänet erotettiin kuuden vuoden opiskelujen jälkeen 1834 huonojen arvosanojen vuoksi. Mihail ei oppinut edes tekemään hommiota kunnolla käsi levynä. Sen jälkeen Bakunin palveli Venäjän keisarillisessa kaartissa kahden vuoden ajan. Hän erosi palveluksesta, koska ei pystynyt hyväksymään näkemäänsä puolalaisten hyvää kohtelua. Sama vitutti Dostojevskiä Siperian keikalla.
xxx/ellauri255.html on line 180: Jutku-Marxille kiukustunut Bakunin päästeli aika pahanlaatuista salaliittoteoriaa. "the communism of Marx wants a mighty centralization by the state, and where this exists there must nowadays be a central State Bank and where such a bank exists, the parasitical Jewish nation, which speculates on the labor of the peoples, will always find a means to sustain itself. This whole Jewish world, comprising a single exploiting sect, a kind of bloodsucking people, a kind of organic destructive collective parasite, going beyond not only the frontiers of states, but of political opinion, this world is now, at least for the most part, at the disposal of Marx on the one hand, and of Rothschild on the other."
xxx/ellauri255.html on line 364: In 1997, the Hermitage Fund was the best-performing fund in the world, up by 238%. On November 13, 2005, Browder was refused entry to Russia, deported to the UK, and declared a threat to Russian national security. In 2013, both Magnitsky and Browder were tried in absentia in Russia for tax fraud.He also had been found guilty of evading some $40 million in taxes by using fake deductions.
xxx/ellauri255.html on line 461: Sveitsiläisen protestanttipapin poika Roger Rabbit hankki 1940-luvun taitteessa itäisestä Ranskasta Taizén kylästä, Mâconin pohjoispuolelta maatilan ja alkoi majoittaa sinne juutalaislapsia ja muita natseja pakoon lähteneitä alaikäisiä herkkupaloja. Toinen maailmansota keskeytti työn, mutta veli Roger palasi sodan jälkeen kylään kolmen opiskelutoverinsa kanssa. Vuonna 1949 Taizéen asettui seitsemän protestanttiveljeã Euroopan eri maista ja sitoutuivat yhteisomistukseen, selibaattiin ja kuuliaisuuteen veli Rogerille.
xxx/ellauri255.html on line 559: Ei ole kahta henkilöä, jotka olisivat niin kaukana toisistaan kuin Gabriel Marques ja Jorma Ojaharju. Marques syntyi kultalusikka suussa, asui äitinsä kartanossa, opiskeli lakia ja alkoi toimittajana seikkailla Euroopassa, vietti aikaa Fidel Castron sohvamopsina Havannassa ja sai ylimääräisen kuhmun nenäänsä ällöttävän Mario Vargas Llosan nyrkistä. Ainostaan tuo kirjallisuushistorian kuuluisin nyrkkitappelu yhdistää nämä kaksi ihmistä toisiinsa. Ojaharju sai vain nyrkiniskuja enemmän, mutta ei fellow nobelisteilta.
xxx/ellauri255.html on line 582: The NEP created a new category of people called NEPmen (нэпманы) (kökkäreet). Joseph Stalin abandoned the NEP in 1928 with the Great Break.
xxx/ellauri255.html on line 587: The Great Turn or Great Break (Russian: Великий перелом) was the radical change in the economic policy of the USSR from 1928 to 1929, primarily consisting of the process by which the New Economic Policy (NEP) of 1921 was abandoned in favor of the acceleration of collectivization and industrialization and also a cultural revolution. The term came from the title of Joseph Stalin's article "Year of the Great Turn" ("Год великого перелома: к XII годовщине Октября", literally: "Year of the Great Break: Toward the 12th Anniversary of October") published on November 7, 1929, the 12th anniversary of the October Revolution. David R. Marples argues that the era of the Great Break lasted until 1934.
xxx/ellauri259.html on line 128: Tommy Tabermann, kapteeni
xxx/ellauri259.html on line 131: Tabermann vetäytyi pois ohjelmasta yli 300 jakson jälkeen joulukuussa 2006, koska hän lähti ehdokkaaksi 2007 eduskuntavaaleihin. Tabermann tuli valituksi. 26. syyskuuta 2009 esitetyssä jaksossa Tommy Tabermann palasi ohjelmaan vieraana ja kilpaili Jari Tervon joukkueessa yhden jakson ajan. Hän kuoli aivosyöpään heinäkuussa 2010, kuten riemuittiin jo albumissa 61.
xxx/ellauri259.html on line 134: Apropoo Baba Jaga, mukana vuodossa oli myös Baba Lybeck, Tito ja Ina Collianderin lapsenlapsi. Baba on ex-uutistenlukija joka on sittemmin ollut mukana kaikenlaisissa viihdetempauxissa. Baba voitti elokuussa 2022 Varsovassa painonnostossa EM-kultaa 55-vuotiaiden 64 kilon sarjassa tuloksilla: tempaus 36 kg ja työntö 48 kiloa. Syönnä, maxoin rrrunsaasti.
xxx/ellauri259.html on line 172: Leinon lapsuuden henkiseen ympäristöön Hömelössä kuului vanha kainuulainen tarinaperinne Baba Yaga-loitsuineen ja runoineen sekä värikkäät kertomukset isonvihan ja Kajaanin linnan aikoihin liittyneistä tapahtumista Pohjois-Pohjanmaalla. Elämän karuista tosiasioista muistuttivat Hömelön rantaan pysähtyneet nälkämailta Ouluun matkaavat kyrvännuolijat.
xxx/ellauri259.html on line 301: Toi tietoisuus on näistä pahin, se varsinainen pirulainen. Sen voi väliaikaisesti turruttaa mm. viinalla. Johannes Bronkhorstin mukaan on mahdollista, ainakin toivottavaa, että "alkuperäinen buddhalaisuus ei kiistänyt sielun olemassaoloa", vaikka vahva buddhalainen perinne on väittänyt, että Buddha vältti puhumasta sielusta tai jopa kiisti sen olemassaolon. Länkkärit ovat tästä ihan hädissään, roikkuvat kiinni aggregaatissa kuin huorabussissa paleleva huora Ivalo-poliisisarjassa. Johannes Bronkhorst (s. 17. heinäkuuta 1946 Schiedam, Alankomaat) on alankomaalainen orientalisti ja indologi, joka on erikoistunut buddhalaisiin tutkimuksiin ja varhaiseen buddhalaisuuteen. Hän on Lausannen yliopiston emeritusprofessori. Kohta sekin pääsee näkemään oliko se oikeassa vaiko väärässä.
xxx/ellauri259.html on line 320: hedonismia. Kuulostaapa tutulta, vai mitä abrahamistit?
xxx/ellauri259.html on line 430: 
xxx/ellauri259.html on line 524: Tekisi mieli mennä runkkauxen sijasta opiskelijabileisiin, mutta siellä on vain rumia ja kiivaita vasemmistolaisia. Mieluummin runkkaan oikealla kädellä. Omatunto piinaa, mutta jos sen päälle kaataa viinaa, se sammuu kuin nuotio. V 1978 jouluna toistaiseksi tyydyttämätön Kari kuuntelee Loirin Eino Leino -lurituxia. Kari diggaa Jari Tervosta vaikka jäi runokilpailussa toisexi. Kari ei tahdo suojella luontoa koska on maalta kotoisin.
xxx/ellauri259.html on line 550: Romanen er blevet placeret i kategorien ”spekulativ fiktion”. Den verden, der bliver udfoldet, ligner nemlig vores gennem skildringen af hverdagsrealistiske gøremål, men placerer sig i genren med dens overnaturlige tidsdimension, der skaber bruddet på det velkendte for både Tara, de andre karakterer og læseren.
xxx/ellauri259.html on line 554: Opbygningen af romanen spejler romanens handling gennem en cirkulær struktur med dagenes gentagelser. Det gør indimellem læsningen trættende og ensformig, men på den anden side er det også det, der gør, at man kommer til at opleve Taras frustration i et absurd og ensomt tomgangliv med genfortællinger, hvor hun nærmest kender dagen, før solen går ned. Som læser venter man, som Tara, på, at tingene tager en uventet drejning, fordi romanens plot jo netop bygger på det usandsynlige.
xxx/ellauri259.html on line 556: Fortællingen om Tara er tankevækkende, fordi tiden, der går, det ubestemte og de små detaljer får værdi sammen med verdenens hjemlige, fortrolige mønstre. På et eksistentielt plan skaber det bl.a. indhold i tilværelsen for Tara at skrive dagbogsnotater og adskille de forskellige ”18. novembre” fra hinanden, fordi det giver håb om en fremadskridende tid.
xxx/ellauri259.html on line 568: For Tara bliver dagene herefter kopier af den dag, den attende november, som hun allerede har lagret i sin erindring. Thomas derimod føler absolut ingen genkendelse. For hende er det gentagelse, når hun ser ham som »en våd skygge ved hegnet«, hvorimod alting for ham er nyt.
xxx/ellauri259.html on line 598: Infolge der 1920 durchgeführten Volksabstimmung in Schleswig, bei der über die nationale Zugehörigkeit zu Dänemark oder Deutschland entschieden wurde, fiel der Nordteil des Landesteils (Nordschleswig) an Dänemark, der Südteil (Südschleswig) blieb bei Deutschland. Auch wenn Sønderjylland und Schleswig historisch die gleiche Region bezeichnen, setzte sich nach 1920 im Sprachgebrauch der Bevölkerung allmählich der Begriff Sønderjylland für das Gebiet zwischen der Königsau (als Grenze zu Nørrejylland) und der heutigen deutsch-dänischen Grenze durch.
xxx/ellauri259.html on line 603: Nach seiner Niederlage im Deutsch-Dänischen Krieg musste Dänemark im Wiener Frieden auf Sønderjylland verzichten. Es kam unter preußische Verwaltung. Nach dem Sieg Preußens über Österreich erfolgte eine Neuordnung aufgrund des Prager Friedens von 1866: Schleswig wurde mit den Herzogtümern Holstein und Lauenburg zur preußischen Provinz Schleswig-Holstein vereinigt. Den Verlauf der Nordgrenze ließ Otto von Bismarck dabei nach pragmatischen Gesichtspunkten festlegen.
xxx/ellauri259.html on line 605: Der Friedensvertrag von Versailles griff 1919 die bereits 1866 festgeschriebene Idee einer Volksabstimmung in Schleswig/Sønderjylland auf, um eine Grenzziehung auf Basis des Selbstbestimmungsrechts der Völker vorzunehmen. Nach den Volksabstimmungen in zwei von drei zuvor festgelegten Zonen setzte eine Kommission des Völkerbundes 1920 den exakten Verlauf der heutigen Grenze fest.
xxx/ellauri259.html on line 607: Auf dänischer Seite wurde der zurückgewonnene Landesteil in den Jahren nach 1920 zunächst De sønderjyske landsdele genannt. Mit der Bezeichnung wurde unterstrichen, dass mit der Volksabstimmung 1920 nur ein Teil Sønderjyllands zu Dänemark gekommen war. Im Sprachgebrauch der Bevölkerung setzte sich jedoch mit der Zeit der Begriff Sønderjylland für Nordschleswig durch. Historisch gesehen ist die Verwendung des Begriffs allein für Nordschleswig nicht korrekt, spiegelt jedoch die staatspolitische Realität nach der Teilung Schleswigs 1920 wider. Entsprechend wurde auch das zwischen 1970 und 2006 in der Region bestehende Amt als Sønderjyllands Amt bezeichnet.
xxx/ellauri259.html on line 609: Als Besonderheit in Dänemark besteht in den angehörigen Kommunen das preußische zivile Personenstandsregister fort, während im Rest des Königreiches die Dänische Volkskirche standesamtliche Aufgaben wahrnimmt. Auf deutscher Seite blieb der Begriff Nordschleswig erhalten, während statt Südschleswig in der Regel vom „Landesteil Schleswig“ gesprochen wird.
xxx/ellauri259.html on line 611: Dänemark führte 1970 eine Verwaltungsgebietsreform durch. Die vier Kreise Tønder Amt (dt.: Amt Tondern), Sønderborg Amt (dt.: Amt Sonderburg), Aabenraa Amt (dt.: Amt Apenrade) und Haderslev Amt (dt.: Amt Hadersleben) wurden zu Sønderjyllands Amt zusammengefasst. 2007 verwischte eine neue Kommunalgebietsreform die historisch bedingten Verwaltungsgrenzen. Sønderjyllands Amt wurde Teil der Region Syddanmark.
xxx/ellauri259.html on line 625: Bajset sitter fast. Förmodligen på grund av min bakgrund. Om jag hade fötts in i den finska arbetarklassen hade min rumpa varit lösare. Märta luktade dass från min andedräkt på morgonen och gav inte. Småaktig bitch! Snart måste jag gå till förlossningen och på kvällen för att äta krabbor hos Ralf, det gör en trött att tänka på det självförsörjande folket! Bajset kommer, ja nu! Vilken lättnad!
xxx/ellauri259.html on line 699: The movie is based on the cult novel by Kari Hotakainen, itself a comedic, exaggerated vision of the author's own bohemian life. A newspaper editor hints at Hotakainen (Martti Suosalo) that he should write autobiographical texts about real-world subjects. The lonely and quiet writer is confused since he has little life of which to write about. So he decides to buy a used car and write about the experience. But he has to meet some strange people such as the nihilistic salesman Kartio (Matti Onnismaa) and the jobless layabout Pera (Janne Hyytiäinen), in order to do so. Pera in particular will stop at nothing to get his hands on the same car Hotakainen has been viewing, which sparks up a huge rivalry. These flabby machos drive the disgruntled small guy over the edge.
xxx/ellauri259.html on line 717: Illan aikana juhlatunnelmaa pitivät yllä maan ex-ykkösartistit. Lavalle hyppäsivät laulajat Paula Koivuniemi, Vicky Rosti ja Mikael Konttinen. Tilaisuuden juonsivat Baba Lybeck ja Klaus Thomasson.
xxx/ellauri261.html on line 99: Ambrosius suoritti teologiassa ja valtiotieteessä maisterin tutkinnot Helsingin yliopistossa. Tämän jälkeen hän opiskeli vuoden Budabestissä. Kolme vuotta hän tutki kirkon ja valtion suhteita Cambridgessa. Ne selviteltyään hän hoiti 1973–1976 lehtorin ja apulaisprofessorin tehtäviä Joensuun yliopistossa. Toimittuaan lähes vuoden luterilaisena pappina Ambrosius kuitenkin paljastui luopioxi ja liittyi ortodoksiseen kirkkoon 1975. Hän on ollut kiitollinen luterilaisesta kasvatuksesta, mutta pitkäaikainen opiskelu ulkomailla ja rakkaus mystiikkaan ja liturgiseen kauneuteen sekä hyväntuoxuisten lampukoiden heiluttelu veivät mukanaan.
xxx/ellauri261.html on line 154: 
xxx/ellauri261.html on line 159: Naisbitt has had a profound influence leading on modern-day futurists, such as David Howler and others. David Howler (born 3 July 1948) is a futurist, keynote speaker, and author of The Shit Age. He coined the phrase "The Shit Age" and identified this new age as the successor to the Information Age in 2007. How right he was. Howler was profiled in the coffee table book Connected Worlds published by BTGroup PLC 2014.
xxx/ellauri261.html on line 167: No ainakin osa läsnäolijoista koki ja itsekin koin tilanteen toisin. Sydämessäni yhdyin niihin rukouksiin, polituxiin ja ja huokauksiin, joita hindut, buddhalaiset, islamilaiset jne. lukivat. Mieleeni ei edes välähtänyt ajatus, että tilanteessa olisi ollut jotain epätodellista tai absurdia. Ortodoxia on kova koulu tässä suhteessa. Pikemminkin ilmapiirissä oli läsnä helluntain ihmettä, kielillä puhumista niinkö, toivon pilkahdus nykymaailman monenlaisten vastakkaisuuksien, mullistusten ja eri suuntiin pyllistysten keskellä. Kristittyinäkin saatoimme rukoilla yhdessä rauhan puolesta, koska ymmärsimme, että Jumala oli jollain tavoin läsnä myös muiden vaihtoehtoisen totuuden etsinnässä, jonsei muuten niin potkaisemassa takalistolle.
xxx/ellauri261.html on line 185: Alan Wilson Watts (6 January 1915 – 16 November 1973) was an English writer, speaker and self-styled "philosophical entertainer", known for interpreting and popularising Japanese, Chinese and Indian traditions of Buddhist, Taoist, and Hindu philosophy for a Western audience. Born in Chislehurst, England, he moved to the United States in 1938 and began Zen training in New York. He received a master´s degree in theology from Seabury-Western Theological Seminary and became an Episcopal priest in 1945. He left the ministry in 1950 and moved to California, where he joined the faculty of the Asian Academy of American Studies.
xxx/ellauri261.html on line 195: Seabury-Western Theological Seminary
xxx/ellauri261.html on line 196: Notable work
xxx/ellauri261.html on line 220: After a difficult divorce [citation needed], he married King in 1964. The couple divided their time between Sausagito, California, where they lived on a houseboat called the Vallejo, and a secluded cabin in Druid Heights, on the southwest flank of Mount Tamalpais north of San Francisco. King died in 1993.
xxx/ellauri261.html on line 233:
xxx/ellauri261.html on line 238: Thornton was the son of Amos Parker Wilder, a newspaper editor who in 1906 was appointed as American Consul General in Hong Kong. While the Wilder family at first accompanied the diplomat to China, they stayed only six months, and then Isabella Wilder returned to the United States with her children. In 1911, when the Mr. Wilder was transferred to Shanghai, the family briefly rejoined him, but eventually returned to settle in Berkeley.
xxx/ellauri261.html on line 240: His family lived for a time in China, where his sister Janet was born in 1910. He attended the English China Inland Mission Chefoo School at Yantai but returned with his mother and siblings to California in 1912 because of the unstable political conditions in China at the time. Thornton also attended Creekside Middle School in Berkeley, and graduated from Berkeley High School in 1915. Wilder also studied law for two years before dropping out of Purdue University.
xxx/ellauri261.html on line 242: Amos Wilder was a stern, teetotaling Congregationalist who expected his son to be scholar-athlete and a muscular Christian. When Thornton announced that he had been cast as Lady Bracknell in a school production of The Importance of Being Earnest, the senior Wilder informed him that he would rather that Thornton not play female roles. Papa would not absolutely forbid it, but he assumed that his son would want to honor his father’s wishes. Thornton reluctantly conceded, but later wrote to his father in China, “When you have changed your mind as to it, please notify.”
xxx/ellauri261.html on line 246: Unlike her husband, Isabella Wilder was artistic and worldly, and she made certain that she and her children took full advantage of the benefits of living in a university town. “In Berkeley,” writes Malcolm Goldstein, “she found opportunities to study informally by attending lectures at the University of California and by participating in foreign-language discussion groups. She was fully aware that her husband, were he present, would not approve, but she encouraged her children, nevertheless, in their independent, extracurricular search for carnal knowledge.” Isabella saw to it that Thornton got vaudeville parts in plays presented in the Greek Theatre, and even sewed his female costumes for him.
xxx/ellauri261.html on line 248: Theatre became his passion, and he spent hours in the Doe Library reading European newspapers to learn more about the modern expressionist movement. “The way other kids would follow baseball scores,” his nephew related, “Thornton’s hobby was reading German newspapers so he could read up on German Theater and great German directors like Max Reinhardt.”
xxx/ellauri261.html on line 257: Suddenly she grabbed my knee. “Sammy,” she said, “do you think that Alice and I are lesbians?” I had a genuine hot curl of fire up my spine. “I don’t see that it’s anybody’s business one way or another,” I said. “Do you care whether we are,” she asked. “Not in the least,” I said. I was suddenly dripping wet. “Are you queer or gay or different or ‘of it’ as the French say or whatever they are calling it nowadays,” she said, looking narrowly at me. I waggled my hand sidewise. “Both ways,” I said. “I don’t see why I should go through life limping on just one leg to satisfy a so-called norm.” “It bothers a lot of people,” Gertrude said. “But like you said, it’s nobody’s business, it came from the Judeo-Christian ethos, especially Saint Paul the bastard, but he was complaining about youngsters who were not really that way, they did it for money, everybody suspects us or knows but nobody says anything about it. Did Thornie tell you?” “Only when I asked him a direct question and then he didn’t want to answer, he didn’t want to at all. He said yes he supposed in the beginning but that it was all over now.” Gertrude laughed. “How could he know. He doesn’t know what love is. And that’s just like Thornie.”
xxx/ellauri261.html on line 259: Wilder and Steward were lovers for a brief period, but it was not a happy nor easy relationship. “If one accepts the essentials of Steward’s story....,” writes Gilbert A. Harrison, “the sexual act was so hurried and reticent, so barren of embrace, tenderness or passion that it might never have happened. Steward felt that for Thornton the act was literally ‘unspeakable’.” If Wilder ever experienced a deep and lasting relationship with another man, it has not been recorded.
xxx/ellauri261.html on line 314: COT. Listen!—pressing business obliges me to be absent till late to-night; I leave the shop to your care.
xxx/ellauri261.html on line 324: BOLT. Oh, sir, we have done but our duty.—Come forward, Bobby.—I repeat it, our duty: our duty is to amuse these ladies and gentlemen,—and if anything we have done has contributed to that desirable end, we certainly think our “Day has been well Spent.”
xxx/ellauri261.html on line 369: Rab, ein Gauner
xxx/ellauri261.html on line 374: Anstatt wie aufgetragen, in Zanglers Abwesenheit auf das Gwölb aufzupassen, begibt Weinberl sich mit dem Lehrling Christoph in die nahe gelegene Hauptstadt, um endlich einmal ein „verfluchter Kerl“ zu sein. Dort laufen sie beinahe Zangler in die Arme, der seine zukünftige Gattin besucht. Sie flüchten ins Modewarengeschäft der Madame Knorr, treffen dort Frau von Fischer, später auch noch Marie, Zanglers Mündel, die mit ihrem vom Vormund nicht goutierten Liebhaber August Sonders fliehen will („Das schickt sich nicht“) und den neuen Hausdiener Melchior („Das is classisch“). Bei Zanglers Schwägerin Fräulein Blumenblatt geben sie sich schließlich als Marie und August aus, bis diese beiden, sowie Zangler, Madame Knorr und Frau von Fischer ebenfalls dort eintreffen.
xxx/ellauri261.html on line 378: Mit knapper Not entkommen Weinberl und Christoph und kehren zum Geschäft zurück. Dort ertappen sie die Einbrecher Rab und Kraps auf frischer Tat und werden dafür von Zangler belobigt. Auch Marie und August dürfen einander endlich in die Arme schließen. Aber Weinberl, der Frau von Fischer einen – erfolgreichen – Heiratsantrag macht, ist von seiner Sehnsucht geheilt:
xxx/ellauri261.html on line 380: „Jetzt frag ich aber zahlt sich so a Jux aus, wenn man ihn mit einer Furcht, mit 3 Schrocken, 5 Verlegenheiten und 7 Todesängsten erkauft? Jetzt hab ich das Glück genossen, ein verfluchter Kerl zu seyn, und die ganze Ausbeute von dem Glück is, dass ich um keinen Preis mehr ein verfluchter Kerl seyn möcht.“ (IIIter Act, 15te und 16te Scene)
xxx/ellauri261.html on line 398: Barnaby Tucker, an Apprentice in Vandergelder's Store – Robert Morse
xxx/ellauri261.html on line 419: The 1958 film version, adapted by John Michael Hayes and directed by Joseph Anthony, starred Shirley Booth as Dolly, Anthony Perkins as Cornelius, Shirley MacLaine as Irene, Paul Ford as Vandergelder, and Robert Horse reprising his Broadway role as Barnaby.
xxx/ellauri261.html on line 438: Cornelius Hackl: Vandergelder's chief clerk who yearns for one exciting day in New York City. Energetic, enthusiastic, and adventurous young man who has a sweet innocence about him.
xxx/ellauri261.html on line 440: Barnaby Tucker: An assistant to Cornelius at Vandergelder's Hay & Feed store. He is sweet, naïve, energetic, and a follower.
xxx/ellauri261.html on line 460: Horace explains to his two clerks, Cornelius Hackl and Barnaby Tucker, that he is going to get married because "It Takes a Woman" to cheerfully do all the household chores. He plans to travel with Dolly to New York City to march in the Fourteenth Street Association Parade and propose to the widow Irene Molloy, who owns a hat shop there. Dolly arrives in Yonkers and "accidentally" mentions that Irene's first husband might not have died of natural causes, and also mentions that she knows an heiress, Ernestina Money, who may be interested in Horace. Horace leaves for New York and leaves Cornelius and Barnaby to run the store.
xxx/ellauri261.html on line 462: Cornelius decides that he and Barnaby need to get out of Yonkers. They'll go to New York, have a good meal, spend all their money, see the stuffed whale in Barnum's museum, almost get arrested, and each kiss a girl! They blow up some tomato cans to create a terrible stench as a pretext to close the store. Dolly mentions that she knows two ladies in New York they should call on: Irene Molloy and her shop assistant, Minnie Fay. She tells Ermengarde and Ambrose that she'll enter them in the polka competition at the upscale Harmonia Gardens Restaurant in New York City so Ambrose can demonstrate his ability to be a breadwinner to Horace. Cornelius, Barnaby, Ambrose, Ermengarde and Dolly all take the train to New York ("Put on Your Sunday Clothes").
xxx/ellauri261.html on line 464: Irene and Minnie open their hat shop for the afternoon. Irene wants a husband, but does not love Horace Vandergelder. She declares that she will wear an elaborate hat to impress a gentleman ("Ribbons Down My Back"). Cornelius and Barnaby arrive at the shop and pretend to be rich. Horace and Dolly arrive at the shop, and Cornelius and Barnaby hide from him. Irene inadvertently mentions that she knows Cornelius Hackl, and Dolly tells her and Horace that even though Cornelius is Horace's clerk by day, he's a New York playboy by night; he's one of the Hackls. Minnie screams when she finds Cornelius hiding in the armoire. Horace is about to open the armoire himself, but Dolly, Irene and Minnie distract him with patriotic sentiments related to subjects like Betsy Ross and The Battle of the Alamo shown in the famous lyrics "Alamo, remember the Alamo!" ("Motherhood March"). Cornelius sneezes, and Horace storms out, realizing there are men hiding in the shop, but not knowing they are his clerks.
xxx/ellauri261.html on line 466: Dolly arranges for Cornelius and Barnaby, who are still pretending to be rich, to take the ladies out to dinner to the Harmonia Gardens restaurant to make up for their humiliation. She teaches Cornelius and Barnaby how to dance since they always have dancing at such establishments ("Dancing"). Soon, Cornelius, Irene, Barnaby, and Minnie are happily dancing. They go to watch the great 14th Street Association Parade together. Alone, Dolly decides to put her dear departed husband Ephram behind her and to move on with life "Before the Parade Passes By". She asks Ephram's permission to marry Horace, requesting a sign from him. Dolly catches up with the annoyed Vandergelder, who has missed the whole parade, and she convinces him to give her matchmaking one more chance. She tells him that Ernestina Money would be perfect for him and asks him to meet her at the swanky Harmonia Gardens that evening.
xxx/ellauri261.html on line 469: Cricket Richard Watts, Jr., wrote: The fact that Hello, Dolly! seems to me short on charm, warmth, and the intangible quality of distinction in no way alters my conviction that it will be an enormous popular success. Herman has composed a score that is always pleasant and agreeably tuneful, although the only number that comes to mind at the moment is the lively title song. His lyrics could be called serviceable.
xxx/ellauri261.html on line 470: Cricket Walter Kerr wrote: Hello, Dolly! is a musical comedy dream, with Carol Channing the girl of it. ... Channing opens wide her big-as-millstone eyes, spreads her white-gloved arms in ecstatic abandon, trots out on a circular runway that surrounds the orchestra, and proceeds to dance rings around the conductor. ... With hair like orange sea foam, a contralto like a horse´s neighing, and a confidential swagger, she is a musical comedy performer with all the blowzy glamor of the girls on the sheet music of 1916. The lines are not always as funny as Miss Channing makes them.
xxx/ellauri261.html on line 490: Danny Lockin as Barnaby Tucker
xxx/ellauri261.html on line 515: In 1890, all of New York City is excited because the well-known widowed matchmaker Dolly Levi is in town. Dolly is currently seeking a wife for grumpy Horace Vandergelder, the well-known "half-a-millionaire", but it soon becomes clear that she intends to marry Horace herself. Meanwhile, Ambrose Kemper, a young artist, wants to marry Horace's niece, Ermengarde. However, Horace opposes this, feeling Ambrose cannot provide financial security. Horace, who is the owner of Vandergelder's Hay and Feed, explains to his two clerks, Cornelius Hackl and Barnaby Tucker, that he is going to get married, though what he really wants is a housekeeper. He plans to travel to New York that very day to march in the 14th Street Parade, and also to propose to milliner Irene Molloy, whom he has met through Dolly Levi. Dolly arrives in Yonkers and sends Horace ahead to the city. Before leaving, he tells Cornelius and Barnaby to mind the store.
xxx/ellauri261.html on line 517: Cornelius, weary of his dull existence, decides that he and Barnaby need to get out of Yonkers. Dolly overhears, and decides to set them up with Irene Molloy and her shop assistant, Minnie Fay. She also helps Ambrose and Ermengarde, entering them in a dance contest at the very fancy Harmonia Gardens restaurant, which Dolly and her late husband frequented. The entire company takes the train to New York.
xxx/ellauri261.html on line 519: In New York, Irene and Minnie open their hat shop for the afternoon. Irene does not love Horace Vandergelder, but knows that the marriage will provide her with financial security and an escape from her boring job. However, Irene hopes to escape her loveless marriage, and plans to try and find real love before the summer is over. Cornelius and Barnaby arrive at the shop and pretend to be rich- Irene seems to take to Cornelius immediately. Horace and Dolly arrive, and Cornelius and Barnaby hide. Minnie screams when she finds Cornelius hiding in an armoire. Horace is about to open the armoire himself, but Dolly "searches" it and pronounces it empty. After hearing Cornelius sneeze, Horace storms out upon realizing there are men hiding in the shop, although he is unaware that they are his clerks. Dolly arranges for Cornelius and Barnaby, who are still pretending to be rich, to take the ladies out to dinner at Harmonia Gardens to make up for their humiliation. Dolly briefly tries to teach Cornelius and Barnaby to dance, which leads to the whole town dancing in the local park.
xxx/ellauri261.html on line 525: Cornelius, Barnaby and their dates arrive and are unaware that Horace is also at the restaurant. Dolly makes her triumphant return to the restaurant and is greeted in style by the staff. She sits in the now-empty seat at Horace´s table and proceeds to tell him that no matter what he says, she will not marry him. Fearful of being caught, Cornelius confesses to the ladies that he and Barnaby have no money, and Irene, who knew they were pretending all along, offers to pay for the meal. She then realizes that she left her handbag with all her money in it at home. The four try to sneak out during the polka contest, but Horace recognizes them and also spots Ermengarde and Ambrose. In the ensuing confrontation, Vandergelder fires Cornelius and Barnaby, and they are forced to flee as a riot breaks out. Cornelius professes his love for Irene. Horace declares that he would not marry Dolly if she were the last woman in the world. Dolly angrily bids him farewell; while he´s bored and lonely, she will be living the high life.
xxx/ellauri261.html on line 527: The next morning, back at the hay and feed store, Cornelius and Irene, Barnaby and Minnie, and Ambrose and Ermengarde each come to collect the money Vandergelder owes them. Chastened, he finally admits that he needs Dolly in his life, but she is unsure about the marriage until Ephram sends her a sign. Cornelius becomes Horace´s business partner at the store, and Barnaby fills Cornelius´ old position. Horace tells Dolly life would be dull without her, and she promises that she will "never go away again".
xxx/ellauri261.html on line 556: Stein emännöi Pariisissa taiteellista salonkia, jossa muun muassa kuvataiteilijat Pablo Picasso ja Henri Matisse sekä kirjailijat Ernest Hemingway ja Sherwood Anderson kokoontuivat. Sherwoodin mezän iloiset miehet, sankarit sukkahousuissa. Steinilla oli suuri merkitys nuorten amerikkalaisten kirjailijoiden muodostaman niin sanotun "kadotetun sukupolven" varhaisvaiheissa: Stein toimi heidän mesenaattinaan, keksi ryhmälle nimen ja kertoi heidän tarinansa omissa teoksissaan. Vanhempiensa varhaisen kuoleman jälkeen Stein muutti sukulaistensa luo Baltimoreenlähde? ja opiskeli Radcliffe Collegessa psykologiaa William Jamesin oppilaana ja Johns Hopkinsin yliopistossa lääketiedettä. Hän ei kuitenkaan suorittanut tutkintoaan loppuun, sillä hän kyllästyi aivan täydellisesti opiskeluun. Ei kyllä napannut enää yhtään.
xxx/ellauri261.html on line 583: To what extent God may properly be understood as "dead" is highly debated among death of God theologians. In its strongest forms, God is said to have literally died, often as incarnated on the cross or at the moment of creation. Weaker forms of this theological bent often interpret the "death of God" as meaning that God never existed, or that people today "do not experience God except, perhaps, as a hidden, silent, pipe-smoking absent-minded being."
xxx/ellauri261.html on line 585: Hegel argued that God (as Absolute or Father) is radically negated by the concrete incarnation of God (as Christ or Son). This negation is subsequently itself negated at the Crucifixion of Jesus, resulting in the emergence of the Holy Spirit, God as both concrete (the church) and absolute (spiritual community). In Hegelian thought, therefore, the death of God does not result in a strict negativity, but rather, permits the emergence of the full revelation of God: absolute consciousness.
xxx/ellauri261.html on line 599: The phrase "God is dead" appears in the hymn "Ein Trauriger Grabgesang" ("A mournful dirge") by Johann von Rist. Johann Rist (8 March 1607 - 31 August 1667) was a German poet and dramatist best known for his hymns, which inspired musical settings and have remained in hymnals. Rist was born at Ottensen in Holstein-Pinneberg (today Hamburg) on 8 March 1607; the son of the Lutheran pastor of that place, Caspar Rist. Rist´s 1641/1642 hymn "Ein trauriger Grabgesang" is notable for being an early occurrence of the phrase "God is dead" in German culture, this time in an explicitly theistic, Protestant Christian context. The text goes:
xxx/ellauri261.html on line 606: The prominent 20th-century protestant theologian Paul Tillich remains highly influential in the theothanatic field. Drawing upon the work of Friedrich Nietzsche, Friedrich Schelling, and Jacob Boehme, Tillich developed a notion of God as the "God above the God" and the response to nihilism.
xxx/ellauri261.html on line 607: In his 1961 booklet The Death of God. Gabriel Vahanian argued that modern secular culture had lost all sense of the sacred, lacking any sacramental meaning, no transcendental purpose or sense of providence. He concluded that for the modern mind "God is dead".
xxx/ellauri261.html on line 612: Rabbi Richard L. Rubenstein maintained, based on the Kabbalah, that in a technical sense, God had died in creating the world. However, for modern Jewish culture he argued that the death of God occurred in Auschwitz.
xxx/ellauri261.html on line 622: Eliade was Saul Bellow's colleague and a pain in the ass in Chicago. He was a leading interpreter of religious experience, who established paradigms in religious studies that persisted to his dying day. His theory that hierophanies form the basis of religion, splitting the human experience of reality into sacred and profane space and time, has proved influential. A hierophany (Mircea's own invention) is a manifestation of the sacred. Eliade argues that religion is based on a sharp distinction between the sacred and the profane. According to Eliade, for traditional man, myths describe "breakthroughs of the sacred (or the 'supernatural') into the World"—that is, hierophanies.
xxx/ellauri261.html on line 625:
xxx/ellauri261.html on line 629: Aristotle´s pantheistic conception of God as the Soul of the World was such a secular concept. [citation needed]. Historians such as Charles Freeman hold that the AD 325 Council of Nicaea did much to establish dualism in Christian thought. Dualism has greatly influenced religion and science as well. By desacralizing the natural world, dualism has left it vulnerable to exploitation and damage. It is pretty badly damaged by now, as we all can see.
xxx/ellauri261.html on line 648: Hamilton´s Christian atheism is similar to Jesuism. For him, Jesus is a "place to be, a standpoint". Christian atheists look to Jesus as an example of what a Christian should be, but they do not see him as God, nor as the Son of God; merely as an influential rabbi.
xxx/ellauri261.html on line 656: A Harris Interactive survey from 2003 found that 90% of self-identified Protestants in the United States believe in God and about 4% of American Protestants believe there is no God. A substantial portion of Quakers are nontheist Quakers. Among British Quakers, 14.5% identified as atheists and 43% felt "unable to profess belief in God" in 2013.
xxx/ellauri261.html on line 658: In his book Mere Christianity, the apologist C. S. Lewis, creator of Narnia and writer of fascinating scifi books in Portuguese about Mars and Venus*, objected to Hamilton´s version of Christian atheism and the claim that Jesus was merely a moral guide:
xxx/ellauri261.html on line 662: I am here to prevent anyone saying the really foolish thing that people often say about Him: 'I'm ready to accept Jesus as a great moral teacher, but I don't accept his claim to be God.' That is the one thing we must not say. A man who was merely a man and said the sort of things Jesus said would not be a great moral teacher. He would either be a lunatic—on the level with the man who says he is a poached egg—or else he would be the Devil of Hell. You must make your choice. Either this man was, and is, the Son of God, or else a madman or something worse. You can shut him up for a fool, you can spit at him and kill him as a demon or you can fall at his feet and call him Lord and God, but let us not come with any patronising nonsense about his being a great human teacher. He has not left that open to us. He did not intend to. ... Now it seems to me obvious that He was neither a lunatic nor a fiend: and consequently, however strange or terrifying or unlikely it may seem, I have to accept the view that He was and is God.
xxx/ellauri261.html on line 667: Other notable people:
xxx/ellauri265.html on line 68: Ukraine’s allies have said it is unlikely they will be able to supply the number of tanks previously promised. After a meeting in Brussels of western defence ministers, the German defence minister, Boris Pistorius, said they would not be able reach the size of a battalion. The bad news comes just after the Nato chief, Jens Stoltenberg, announced that Russia had begun a renewed offensive in the east in an attempt to take more territory before new western equipment arrives in the spring.
xxx/ellauri265.html on line 121: Mixei parisuhteessa voi sanoa ääneen kaikkea, ihmettelee Stolbova. Puhuminen on yliarvostettua, voi antaa nyrkin puhua. 15% jauhelihan takana on jokin suuri asia: et taida rakastaa minua ize asiassa edes 15%. Carlolla oli aika riski jäädä yxin. Josmä olisin oikeasti tärkeä sulkisit aina kuistinoven ja sammuttaisit valot. Luottamus ja usko ovat tärkeitä. Tästä mulla on kokonainen kirja. Nilkin vanhemmat riitelivät kovasti. Ihminen oppii loppuun saakka paizi jos siitä tulee dementti. Se voi olla kuin Therouxin Borre Borrare joka oli aina ollut ilkeä pikku hammashoitajalle, joka lopulta kyllästyi ja kuskasi sen käkikelloon. Ei olis kannattanut vittuilla. Puhekin on teko, sana lizari. Quod semel emissumst volat irrevocabile verbum. Missäs tämä austinilainen viisaus tuli äsken vastaan? Taisi olla Bashevishillä.
xxx/ellauri265.html on line 272: Samulia joteskin kiinostaa nää perinteiset sukupuoliroolit, oiskohan se hiukka setämies. Aina pitää varoa ettei jotain lipsaha jota ei oisi saanut sanoa. Yhden vizi on toisen pyöristys. Eikä tää ole vittu mikään kommunikaation kompsastus, vaan normit eroavat. Vanhuxet nauraa tosi vähän js huonosti. Niiltä on jo vizit vähissä. Ne ei tajua. Hoivakotiin en lähe keikalle, en edes vaipoissa. Mikä on MC vanhus kysyy väliin. Vanhat tulee jälleen lapsixi, ne alkaa vääntää Tampereen tai Jalasjärven murretta, haluaisi kuulla Onni-klovnia. Risto "K" (58v) haluisi kuulla rockabillyä.
xxx/ellauri265.html on line 315: Rotupuhtaus, abortti ja muu naisen ruumiin roiminta on kestoaiheita. Meillä on tasa-arvoa aivan valtavasti ehtii Samu päällepuhua. Sukupuoli pysyy silti hyvin jännitteisenä, pillu kosteana ja mulkku jäykkänä. Sillä aikaa Suomi 24 ikääntyy, siellä on vireitä palstoja yli seizenkymppisille jopa. Ihmiset alkaa virttyä blogien ja podcastiensa äärellä. Hyvin mielenkiintoista. Samu höristelee korvia muttei keskeytä.
xxx/ellauri265.html on line 326: Rauhan aikana polarisoiduttiin keskenään, nyt kiitos ryssämagneetin kaikki rautahituset on kääntyneet itä-länsisuuntaan. Pahuxet masinoivat meediamaisemaa. Paras ohje wannabe somettajalle: älä mene.
xxx/ellauri265.html on line 339: Ani Kaaro (–1901) was a New Zealand tribal leader and prophet. Of Māori descent, she identified with the Nga Puhi iwi. Hauhauism had been in existence amongst maori natives for over 12 months. Ani Karo, wife of Ngakete, and daughter of Hohaia Patuone, was the original instigator and leader of the new sect. During her absence at Napier a rival prophetess arose, who pretended to be able to raise the dead to life. From there, things went from bad to worse...
xxx/ellauri265.html on line 348: Sitten on vielä tää Shulhan Arukhista tuttu rabbi Joosef Kaaro:
xxx/ellauri265.html on line 350: Rabbi Joseph Karo, author of the Shulḥan Arukh, also places the laws regarding handwashing before the donning of tallit and t'fillin and the morning.
xxx/ellauri265.html on line 359: Rape is hypothetically homologous to similar behavior in animals. "Human rape appears not as an aberration but as an alternative gene-promotion strategy that is most likely to be adopted by the 'losers' in the competitive, harem-building struggle. If the means of access to legitimate, consenting sex is not available, then a male may be faced with the choice between force or genetic extinction." [better source needed].
xxx/ellauri265.html on line 365: "High status males may have been able to coerce matings with little fear of reprisal."
xxx/ellauri265.html on line 367: "Low status women (e.g., orphans) may have been particularly vulnerable to being raped because males need not have feared reprisals from the woman's family."
xxx/ellauri265.html on line 371: "Men who were low status, who were likely to remain low status, and who had few opportunities to invest in kin may have realized reproductive benefits that outweighed the considerable costs (e.g., reprisal by the woman's family)."
xxx/ellauri265.html on line 392: Kalle Kukko kiertää wokeilua kuin kissa kuumaa puuroa. Mitä tabuilua tää nyt on, kun ei saa enää kuzua neekeriä oikealla nimellä. Ja valtameediat vielä asialla. Sisäistettyä herruutta! Woke = tiedosta että olet etuoikeutettu tampereenkielinen valkoinen punanenäinen ja valkotukkainen hetero tuhatakateemikko ja pyydä anteexi. Kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan pikaoikeudessa. Älä Kalle Kukkoile.
xxx/ellauri265.html on line 402: Ferguson has a long history of controversial remarks. In 2013, he criticized John Maynard Keynes for being gay and childless. He later apologized for his remarks, but claimed that accusations of homophobia are part of the “occupational hazards of public life nowadays.” Ferguson also suggested that so-called cancel culture in universities would have been unthinkable during his time as a student, and even during his earlier teaching career at NYU.
xxx/ellauri265.html on line 406: Peter Boghossian, who recently resigned from his position as a philosophy professor at Portland State University, is now a faculty fellow at UATX. Along with two other colleagues, Boghossian fabricated and submitted 20 fake academic papers in 2018 as a hoax to make a point about contemporary academic journals. Four of the papers were published and were later retracted.
xxx/ellauri265.html on line 408: Boghossian and his collaborators in the hoax wrote that fields such as cultural and identity studies were “grievance studies” with the “common goal of problematizing aspects of culture in minute detail in order to attempt diagnoses of power imbalances and oppression rooted in identity.”
xxx/ellauri265.html on line 410: Boghossian said he believed suppressing professors’ ideologies is one of the major problems of academia. When asked about private universities like NYU, he said he was more concerned about public institutions because they receive greater funding from taxpayers.
xxx/ellauri265.html on line 412: “The president of Portland State University said that the highest priority of the institution was racial justice,” Boghossian said. “Now that’s an absolutely remarkable statement, a genuinely remarkable statement. Not budget, not publication, not teaching excellence, not retention, but racial justice. A private institution like Bob Jones University can make their mission statement anything they want to make. My primary concern is with public institutions.”
xxx/ellauri265.html on line 417: It was probably inevitable that Jonathan Haidt, an academic long concerned about the politicization of academia, would eventually be caught up in the displacement of intellectual inquiry by ideological rigidity.
xxx/ellauri265.html on line 423: Haidt told me by email. "I have the sense that there is a large generational split. Psychologists and academics who are older than me (I'm 58) seem uniformly supportive: they are all on the left, and the left used to be creeped out by loyalty oaths to the coons, whether administered by the McCarthyite right or the Soviet left. But young people on the left seem to be very comfortable requiring such pledges." Täähän on proletariaatin diktatuuria! Minne katosi keskiluokan hegemonia?
xxx/ellauri265.html on line 431: In the short space of seven years, Haidt’s Heterodox Academy has gathered a diverse coalition of more than 5,000 professors, administrators, graduate students and staff that span every imaginable diversity. What unites them is a concern that “viewpoint diversity” and “open inquiry” is shrinking in the academy — the very place where we should be encouraging it the most.
xxx/ellauri265.html on line 442: That’s what has so impressed me about the Village Square and Liz Joyner’s efforts. They were originally very focused on Tallahassee, which as the state capital means you have a lot of people who want to solve problems.
xxx/ellauri265.html on line 491: 
xxx/ellauri265.html on line 523: 
xxx/ellauri268.html on line 51: Norma 3 No mires a los hombres ni hables demasiado con ellos
xxx/ellauri268.html on line 89: Norma 27 Acentúa lo positivo, y otras armas para los anuncios por palabras
xxx/ellauri268.html on line 126: Vorliegende Erzählung ist ein Teil eines großen, aber niemals von dem Dichter vollendeten Novellenzyklus, „Das Vermächtnis Kains“, der nach Sacher-Masochs eigenem Ausspruche „eine bilderreiche Naturgeschichte des Menschen sein sollte“. Das Ganze sollte in sechs Unterabteilungen zu je sechs Novellen zerfallen, für welche die Obertitel „Die Liebe“, „Das Eigentum“, „Das Geld“, „Der Staat“, „Der Krieg“ und „Der Tod“ vorgesehen waren. Sacher-Masoch hatte sich somit ein sehr hohes Ziel gesteckt, er wollte in diesen geplanten Erzählungen alles Menschenleid und -schicksal in seinen verschiedensten Möglichkeiten und Ausdrucksformen schildern und zugleich in der Schlußnovelle eines jeden Teiles die Antwort auf die behandelte Frage und deren Lösung geben.
xxx/ellauri268.html on line 130: Von dem gesamten Werke liegen nur die beiden ersten Teile „Die Liebe“ und „Das Eigentum“ abgeschlossen vor. Von den andern existieren nur Bruchstücke. Die „Venus im Pelz“ gehört als fünfte der Novellen zu dem Zyklus „Die Liebe“.
xxx/ellauri268.html on line 132: Zur Zeit, als Sacher-Masoch diese seine berühmteste Novelle verfaßte, stand er ganz im Banne eines Schopenhauerschen Pessimismus. Was seine Lebensumstände anbetrifft, so ist zu bemerken, daß er damals als Privatdozent an der Universität Graz habilitiert war. Kein Wunder also...
xxx/ellauri268.html on line 134: Sofort beim Erscheinen der „Venus im Pelz“ spalteten sich die Leser in zwei Parteien. Die einen verwarfen sie wegen der bis dahin unerhörten Kühnheit der Schilderungen und fühlten sich durch das Motiv zugleich abgestoßen und fasziniert. Die anderen dagegen, und gerade die besten Männer deutscher Wissenschaft und Literatur, nahmen schlechthin ihr Mannsglied in Hand und säumten nicht, anzuerkennen, hier liege ein einzigartiges document humain vor, und es zeuge zudem von ungewöhnlicher Genitalität des Verfassers.
xxx/ellauri268.html on line 138: Aber seltsam, gerade diese seichten Arbeiten hatten bei dem Publikum ungeahnten Erfolg. Es brauchte dabei nicht zu denken, wohl aber fühlte es sich seltsam erregt durch das eigenartige, ihnen entströmende Gemisch von Stall- und Boudoirparfüm.
xxx/ellauri268.html on line 170: Leopold Ritter von Sacher-Masoch (* 27. Januar 1836 in Lemberg, Kaisertum Österreich, heute Ukraine; † 9. März 1895 in Lindheim, Großherzogtum Hessen ‑Darmstadt) war ein österreichischer Schriftsteller. Er schrieb auch unter den Pseudonymen Charlotte Arand und Zoë von Rodenbach. Der Begriff Masochismus, den Richard von Krafft-Ebing erstmals in die Psychologie einführte, geht auf die Venus im Pelz zurück und ist aus Leopold von Sacher-Masochs Nachnamen abgeleitet. Tää Krafft-Ebing on putkahtanut esiin kuin tuhatlehtinen, mm. albumeissa 28 (Mark Twain), 67 (Pynchon) ja 129 (Jung). Aika sekobolzi jos multa kysytään.
xxx/ellauri268.html on line 184:
xxx/ellauri268.html on line 189: „Ach!“ — entgegnete sie aus ihrem Zobelpelz — „wir sind treu, solange wir lieben, ihr aber verlangt vom Weibe Treue ohne Liebe, und Hingebung ohne Genuß, wer ist da grausam, das Weib oder der Mann?
xxx/ellauri268.html on line 190: Mann und Weib sind von Natur Feinde. Eine wird nur zu rasch den Fuß des anderen auf seinem Nacken fühlen, und zwar in der Regel der Mann den Fuß des Weibes. Der Mann ist der Begehrende, das Weib das Begehrte, dies ist des Weibes ganzer, aber entscheidender Vorteil, die Natur hat ihm den Mann durch seine Leidenschaft preisgegeben, und das Weib, das aus ihm nicht seinen Untertan, seinen Sklaven, ja sein Spielzeug zu machen und ihn zuletzt lachend zu verraten versteht, ist nicht klug.
xxx/ellauri268.html on line 191: Diese Grundsätze beruhen auf tausendjähriger Erfahrung, fortsetzte Madame spöttisch, während ihre weißen Finger in ihrem dunkeln Pelz spielten, je hingebender das Weib sich zeigt, um so schneller wird der Mann nüchtern und herrisch werden; je grausamer und treuloser es aber ist, je mehr es ihn mißhandelt, je frevelhafter es mit ihm spielt, je weniger Erbarmen es zeigt, um so mehr wird es die Wollust des Mannes erregen, von ihm geliebt, angebetet werden. So war es zu allen Zeiten, seit Helena und Delila, bis zur zweiten Katharina und Lola Montez herauf, siehe auch el Compendido de Las Normas (da oben).
xxx/ellauri268.html on line 198: Ich sah die Hand, die mich rüttelte, aber diese Hand war auf einmal braun wie Bronze, und die Stimme war die schwere Schnapsstimme meines Kosaken, der in seiner vollen Größe von nahe sechs Fuß vor mir stand.
xxx/ellauri268.html on line 204: „Eine Schande in Kleidern einzuschlafen und noch dazu mit dem Pinkelmännchen draussen bei einem Buche,“ er putzte die "heruntergebrannte Kerze" und hob den Band auf, der meiner Hand entsunken war, „bei einem Buche von — er schlug den Deckel auf, von Hegel (oder Schopenhauer?)— dabei ist es die höchste Zeit zu Herrn Severin zu fahren, der uns zum 'Tee' erwartet.“
xxx/ellauri268.html on line 211: Es war ein großes Ölgemälde in der kräftigen farbensatten Manier der belgischen Schule gemalt, sein Gegenstand seltsam genug. Ein schönes Weib, ein sonniges Lachen auf dem feinen Antlitz, mit reichem, in einen antiken Knoten geschlungenem Haare, auf dem der weiße Puder wie leichter Reif lag, ruhte, auf den linken Arm gestützt, nackt in einem dunkeln Pelz auf einer Ottomane; ihre rechte Hand spielte mit einer Peitsche, während ihr bloßer Fuß sich nachlässig auf den Mann stützte,[S. 16] der vor ihr lag wie ein Sklave, wie ein Hund, und dieser Mann, mit den scharfen, aber wohlgebildeten Zügen, auf denen brütende Schwermut und hingebende Leidenschaft lag, welcher mit dem schwärmerischen brennenden Auge eines Märtyrers zu ihr emporsah, dieser Mann, der den Schemel ihrer Füße bildete, war Severin, aber ohne Bart, wie es schien um zehn Jahre jünger.
xxx/ellauri268.html on line 213: „Torso mit Pelz!“ rief ich, auf das Bild deutend, „so habe ich sie im Traume gesehen.“ „Ich auch,“ sagte Severin, „nur habe ich meinen Traum mit offenen Augen geträumt.“
xxx/ellauri268.html on line 240: What is a character that is written so you're meant to feel one way towards them, but you actually feel the opposite about them? Mine is Merope Gaunt. She was written to be pitied for, and that would be true for almost all of her story, but I find it hard to really do that when you consider she basically gave Riddle either a date rape potion or used dark magic to make him a puppet and remove all form of mental resistance from his head by magic and had sex with him against the will of his right mind to have a child, then expected him to stay for a child he never meant to have.
xxx/ellauri268.html on line 248: Merope sucks. I pity her but also kind of am disgusted by her, which I think is exactly how we are supposed to feel about her.
xxx/ellauri268.html on line 249: Merope made the choice to kidnap Tom Riddle and force him into a life with her. She could have just as easily ran away and found her own way, living happily ever after away from her abuser.
xxx/ellauri268.html on line 250: "Exactly," said Dumbledore, beaming once more. "Which makes you very different from Tom Riddle. It is our choices, Harry, that show what we truly are, far more than our abilities." Are you pro-life or pro-choice? It's your life, if that's your choice.
xxx/ellauri268.html on line 254: Merope Riddle chose death in spite of a son who needed her, but do not judge her too harshly, Harry. She was greatly weakened by long suffering and she never had your mother's courage. Said Albus Dumbledore about Merope.
xxx/ellauri268.html on line 256: She died many years before the events of Harry Potter's life and is generally viewed as both a sympathetic and tragic character. Despite this, Merope is still an antagonist, one that left a huge impact upon Britain's magical community. Were it not for her, Lord Voldemort may never have been born. If so, then the Wizarding Wars and the innumerable tragedies associated with them, might never have happened. JKRowling would never have become filthy rich and a philantrope.
xxx/ellauri268.html on line 259: Merope loved her husband very much and wanted him to love her of his own free will. As such, not long after learning about her pregnancy, Merope decided to lift the enchantment. She hoped that once free, Tom would return her affection and be delighted to learn that he was an expecting father. In the event that did not happen, Merope assumed that Tom would do the honorable thing and stay for the sake of his child. This hope however, turned out to be misplaced and forlorn. What exactly happened is not known, but after coming to his senses, Tom Riddle reacted very badly to his situation. It is not known what words were exchanged between husband and wife, but evidently, Merope either told Tom the full story or enough for him to figure out what had happened. Far from being loving or understanding, Tom was justifiably furious at Merope for intervening in and (from his perspective) ruining his life. Merope's world was shattered when Tom Riddle made very clear that:
xxx/ellauri268.html on line 267: Precisely what Jorge Arantes tweaked from barbed wire to Joanie in Lisbon! Thus, within a few months of his runaway marriage, Jorge Arantes abandoned his wife, leaving Joanie to her fate. She ultimately returned to Edinburgh and his sister. Since Jorge had no way to prove that Joanie was a witch who stole his daughter, and would be thought insane if he told anybody the truth, Arantes told his family a modified version of the truth. He told them that he had been "hoodwinked" and "taken in". When word of this later reached Edinburgh, the residents concluded that Joanie had lied to Jorge about being pregnant with his child, thus tricking him into marrying her. Just like Phil Roth's first wife did to him!
xxx/ellauri268.html on line 269: On 31st December 1926, tired and disheveled Joanie Rowling staggered onto the steps of Edinburgh's muggle orphanage. Within an hour, she had given birth to a healthy baby girl. She told one of the publisher that she wanted her antihero to be named Tom Marvolo Riddle. Tom Riddle for his father and Marvolo for hers. In a word, a partial anagram of Voldemort. Why not call him Dolt Mover or Overt Mold, wouldn't that have been more convenient? Arkistostamme joulua.
xxx/ellauri268.html on line 271: Despite Arantes's absence, she never the less passed several of his skills onto her brainchild Voldemort. This included a talent for fiction and the ability to speak Parseltongue. Most importantly, Voldemort had been conceived through a love potion rather than genuine affection, because Joanne lost the ability to feel love for herself. This inability to understand compassion or care for number one was one reason that Joanne cast Voldemort in the role of a mass murderer in her later books (instead of Harry). Another reason might be that the name is almost an anagram of Voldemar Putin.
xxx/ellauri268.html on line 343: Probably the most influential greedy Jewish caricature after Shakespeare’s Shylock is Charles Dickens’ Scrooge. Scrooge (as many Jewish writers have pointed out) is a miser with an obviously Jewish name (Ebenezer) and a pointed nose. He doesn’t celebrate Christmas and needs to be converted to charity and piety. It’s not especially subtle.
xxx/ellauri268.html on line 345: Scrooge has influenced many an antisemitic caricature after him. Mr. Potter in “It’s a Wonderful Life” is a twisted, disabled Scrooge of the American Midwest. Dr. Seuss’ Grinch is Scrooge in a fur suit and a vaguely fantasy setting; he’s a scheming outsider who, like his blueprint, has to be converted. The thin, ugly Gollum of J.R.R. Tolkien’s Middle-earth is an amalgam of Scrooge and Alberich, the gold-obsessed antagonist of composer (and notorious antisemite) Richard Wagner’s “Das Rheingold.” From his introduction in “The Hobbit” on, Gollum is motivated by a lust for a magic ring he calls “my precious.”
xxx/ellauri268.html on line 355: But it’s possible to do harm even if you don’t mean to. The conflation of greed and Judaism, and the constant subliminal drumbeat that Jewish people are ugly manipulative alien outsiders, can shape and reinforce ugly ideas about real Jewish people. Faces like mine are exaggerated and distorted and put on Rowling’s goblins and the Ferengi of "Star Trek." That’s why on social media, trolls often tweet pictures of my face at me because I have Jewish features. They’ve been taught by all their pop culture that “Jewish” is a stand-in for “ugly.”
xxx/ellauri268.html on line 357: Most disturbingly, there’s a direct line between Gringotts and the Grinch and the antisemitic attacks on George Soros. Soros is a billionaire Democratic donor and Holocaust survivor who has become a favorite target of the global far right. He’s been falsely accused of collaborating with Nazis and funding antifa. The right also (again falsely) claimed he was bankrolling the migrant caravan in 2018. That last conspiracy theory allegedly inspired one far-right radical to kill 11 people at a synagogue in Pittsburgh.
xxx/ellauri268.html on line 377: Joy Harjo was born in Tulsa, Oklahoma, on May 9, 1951. Joy Harjo is an enrolled three quarter injun of the Muscogee/Mvskoke (Creek) Nation. From 2019 to 2022, she served as the 23rd Poet Laureate of the United States. Harjo's childhood in Oklahoma contained episodes of violence and conflict. Her Muscogee father suffered from alcoholism. Harjo's parents eventually divorced, but when her Cherokee-European mother married again, Harjo ended up with an abusive Caucasian stepfather.
xxx/ellauri268.html on line 384: In 1976, Harjo graduated from the University of New Mexico with a major in creative writing. She continued to study writing at the Iowa Writers' Workshop, where she obtained a Master of Fine Arts degree in 1978. However, the setting was not welcoming for Harjo, who later stated, "I was ghettoized." Among Harjo's books of poetry are What on Earth Drove Me to This? (1980), which she later said contained "probably only two good poems". Ei ne tosiaan kovin kummosia ole vaikka Harjo on jo yli 70v harjotellut.
xxx/ellauri268.html on line 497: Letter from Ukraine: The hunt for Russian collaborators in Ukraine is on. As occupied territories are liberated, some residents face accusations that they sided with the enemy. They get thrown in the Oubliette, fed on Frozen Yoghurt and pummeled with rubber hammers. --- By Joshua Yaffa.
xxx/ellauri268.html on line 505: Sedaris went slightly off course with Squirrel Seeks Chipmunk (2010), an audio book collection of gay animal fables, noting the sudden change from "having 50 listeners to 50 million listeners." A New Republic article charged him with fabricating his bio, but the allegations ultimately had little effect on the author´s popularity. Sedaris continues to tour hickland in support of his books, with his readings drawing huge crowds.
xxx/ellauri268.html on line 554: He established The Simon Wiesenthal Center, a Jewish human rights organization, in 1977 to continue his work of pursuing Nazi war criminals and fighting anti-Semitism. His efforts inspired the multiple books, including “The Murderers Among Us” and a HBO movie of the same name starring Ben Hur as Simon Wiesenthal.
xxx/ellauri268.html on line 556: “When history looks back, I want people to know the Nazis weren’t able to kill millions of people and get away with it,” he once said, according to the center’s website. Wiesenthal died in 2005 at the age of 96. Kosto elää, tai siis eli.
xxx/ellauri268.html on line 558: ablet/public/2020-02/simon-wiesenthal-g.jpg?itok=8FdGfiHy" />
xxx/ellauri273.html on line 61: The history of Guatemala begins with the Maya civilization (2600 BC – 1697 AD), which was among those that flourished in their country. The country's modern history began with the Spanish conquest of Guatemala in 1524. Most of the great Classic-era (250 – 900 AD) Maya cities of the Petén Basin region, in the northern lowlands, had been abandoned by the year 1000 AD. The states in the Belize central highlands flourished until the 1525 arrival of Spanish conquistador Pedro de Alvarado. Called "The Invader" by the Mayan people, he immediately began subjugating the Indian states.
xxx/ellauri273.html on line 65: In the late 19th and early 20th century, Guatemala's potential for agricultural exploitation attracted several foreign companies, most prominently the United Fruit Company (UFC). These companies were supported by the country's authoritarian rulers and the United States government through their support for brutal labor regulations and massive concessions to wealthy landowners. In 1944, the policies of Jorge Ubico led to a popular uprising that began the ten-year Guatemalan Revolution. The presidencies of Juan Jose Arévalo and Jacobo Árbenz saw sweeping social and economic reforms, including a significant increase in literacy and a successful agrarian reform program.
xxx/ellauri273.html on line 67: The progressive policies of Arévalo and Árbenz led the UFC to lobby the United States government for their overthrow, and a US-engineered coup in 1954 ended the revolution and installed a military regime. This was followed by other military governments, and jilted off a civil war that lasted from 1960 to 1996. The war saw human rights violations, including a genocide of the indigenous Maya population by the military. Following the war's end, Guatemala re-established a representative democracy. It has since struggled to enforce the rule of law and suffers a high crime rate and continued extrajudicial killings, often executed by security forces.
xxx/ellauri273.html on line 69: Invasion and absorption of Los Multres
xxx/ellauri273.html on line 71: Cecilio Chi, the native leader of Tepich, along with Jacinto Pat attacked Tepich on 30 July 1847, in reaction to the indiscriminate massacre of Mayas, ordered that all the non-Maya population be killed. By spring of 1848, the Maya forces had taken over most of the Yucatán, with the exception of the walled cities of Campeche and Mérida and the south-west coast, with Yucatecan troops holding the road from Mérida to the port of Sisal. The Yucatecan governor Miguel Barbachano had prepared a decree for the evacuation of Mérida, but was apparently delayed in publishing it by the lack of suitable paper in the besieged capital. The decree became unnecessary when the republican troops suddenly broke the siege and took the offensive with major advances.
xxx/ellauri273.html on line 77: Chan Santa Cruz was the name of a shrine in Mexico of the Maya Cruzob (or Cruzoob) religious movement. It was also the name of the town that developed around it (now known as Felipe Carrillo Puerto) and, less formally, the late 19th-century indigenous Maya state, in what is now the Mexican state of Quintana Roo, of which it was the main center. This area was the center of the Caste War of Yucatán beginning in 1847, by which the Maya established some autonomous areas on the east side of the Yucatán Peninsula.
xxx/ellauri273.html on line 80: It is unclear why the commanding general ordered a wholesale slaughter of the garrison. Possibly he was tired of retaking the city from the more aggressive Yucateco state. Regardless, this action frightened the tiny British colonial establishment in neighboring British Honduras.
xxx/ellauri273.html on line 86: In 1931, the dictator general Jorge Ubico came to power, backed by the United States, and initiated one of the most brutally repressive governments in Central American history. Just as Estrada Cabrera had done during his government, Ubico created a widespread network of spies and informants and had large numbers of political opponents tortured and put to death. A wealthy aristocrat (with an estimated income of $215,000 per year in 1930s dollars) and a staunch anti-communist, he consistently sided with the United Fruit Company, Guatemalan landowners and urban elites in disputes with peasants. After the crash of the New York Stock Exchange in 1929, the peasant system established by Barrios in 1875 to jump start coffee production in the country was not good enough anymore, and Ubico was forced to implement a system of debt slavery and forced labor to make sure that there was enough labor available for the coffee plantations and that the UFCO workers were readily available.
xxx/ellauri273.html on line 88: Allegedly, he passed laws allowing landowners to execute workers as a "disciplinary" measure. He also openly identified as a fascist; he admired Mussolini, Franco, and Hitler, saying at one point: "I am like Hitler. I execute first and ask questions later." Ubico was disdainful of the indigenous population, calling them "animal-like", and stated that to become "civilized" they needed mandatory military training, comparing it to "domesticating donkeys." He gave away hundreds of thousands of hectares to the United Fruit Company (UFCO), exempted them from taxes in Tiquisate, and allowed the U.S. military to establish bases in Guatemala.
xxx/ellauri273.html on line 90: Ubico considered himself to be "another Napoleon". He dressed ostentatiously and surrounded himself with statues and paintings of the emperor, regularly commenting on the similarities between their appearances. He militarized numerous political and social institutions—including the post office, schools, and symphony orchestras—and placed military officers in charge of many government posts. He frequently traveled around the country performing "inspections" in dress uniform, followed by a military escort, a mobile radio station, an official biographer, and cabinet members.
xxx/ellauri273.html on line 94: In 1951, the agrarian reform law that expropriated idle land from private hands was enacted, but in 1954, with the National Liberation Movement coup supported by the United States, most of the land that had been expropriated, was awarded back to its former landowners. Flavio Monzón was appointed mayor and in the next twenty years he became one of the largest landowners in the area. In 1964, several communities settled for decades on the shore of Polochic River claimed property titles to INTA which was created in October 1962, but the land was awarded to Monzón. A Mayan peasant from Panzós later said that Monzón "got the signatures of the elders before he went before INTA to talk about the land. When he returned, gathered the people and said that, by an INTA mistake, the land had gone to his name."
xxx/ellauri273.html on line 99: A motivational speaker (sometimes called an inspirational speaker) is a speaker who offers talks that motivate (sometimes inspire) audiences. Their words are often powerful and their talks impactful, regardless of whether they are attempting to challenge, transform or convince the audience. Actually it does not matter in the least what they talk about or say. These talks are intended to fire the audience up anyway and get them to take action.
xxx/ellauri273.html on line 137: Listatuista 50:stä 11 on naisia, kuin myös tämän selvityxen kirjoittaja, Racquel Gabuna. Neekereitä oli lähes yhtä monta eli 7, kaikki kullinheiluttajia. Melkein kaikki ehdokkaat ovat United States Global English. Joukossa on muista paasauxista tuttujakin naamoja. But sorry, Bob Stearns (tuttu albumista 243) ei ollut 50 parhaan joukossa.
xxx/ellauri273.html on line 186:
xxx/ellauri273.html on line 216:
xxx/ellauri273.html on line 314:
xxx/ellauri273.html on line 320: Havel was instrumental in dismantling the Warsaw Pact and enlargement of NATO membership eastward. Many of his stances and policies, such as his opposition to Slovak independence, condemnation of the treatment of Sudeten Germans, such as the expulsion of Germans from Czechoslovakia after World War II, and granting of general amnesty to all those imprisoned under the Communist era, were very controversial domestically. By the end of his presidency, he enjoyed greater popularity abroad than at home.
xxx/ellauri273.html on line 322: Vaclav oli paxunahkainen oikispaskiainen ja kehno kynämies. Sehän se ähräs kokoon Prahan julistuxen, "Europe-wide condemnation of, and education about, the crimes of communism." Much of the content of the declaration reproduced demands formulated by the European People's Party in 2004, and draws heavily on the theory or conception of totalitarianism. The European People's Party (EPP) is a European political party with Christian-democratic, conservative, and liberal-conservative member parties. The declaration has been cited as an important document in the increasing "criminalisation of Communism" and the strengthening of totalitarian interpretations of Communism in the European political space. Eli vitun kokkarien kähmimistä kapitalismin konttiin taas.
xxx/ellauri273.html on line 341: Pablo Neruda 1953
xxx/ellauri273.html on line 357: Pablo Picasso 1962
xxx/ellauri273.html on line 472: 
xxx/ellauri280.html on line 83: Margaret Drabblen (1974), John Careyn (1992) ja muiden tutkimukset ovat johtaneet Bennettin työn uudelleenarviointiin. Hänen hienoimmat romaaninsa, mukaan lukien Anna viidestä kaupungista (1902), Vanhojen vaimojen tarina (1908), Clayhanger (1910) ja Riceyman Steps (1923), tunnustetaan nyt laajalti merkittäviksi teoksiksi.
xxx/ellauri280.html on line 89: John Boynton Priestley's first major success came with a novel, The Good Companions (1929), which earned him the James Tait Black Memorial Prize for fiction and made him a national figure. His next novel, Angel Pavement (1930), further established him as a successful novelist. However some critics were less than complimentary about his work and Priestley threatened legal action against Graham Greene for what he took to be a defamatory portrait of him in the novel Stamboul Train (1932). In 1940 he broadcast a series of short propaganda radio talks, which were credited with strengthening civilian morale during the Battle of Britain. In the following years his left-wing beliefs brought him into conflict with the government and influenced the development of the welfare state.
xxx/ellauri280.html on line 132: Tänään The war in Ukraine, ... having been enemies for much of the Cold War, Russia and China have been building sizeable commercial ties across their shared 2,700-mile border over several decades. From ...
xxx/ellauri280.html on line 143: 5 päivää sitten JERUSALEM -- Israeli lawmakers on Tuesday repealed a 2005 act that saw four Jewish settlements in the occupied West Bank dismantled at the same time as Israeli forces withdrew from the Gaza Strip. The development could pave the way for an official return to the abandoned West Bank areas in another setback to Palestinian hopes for statehood.
xxx/ellauri280.html on line 175: Arie (Arie Bar David) ja hänen perheensä ovat suomalaiskristittyjen vuonna 1971 perustaman kibbutsin ’jäseniä’. Suomalaisten saapuessa rakennuksia ei vielä ollut, vain paljas vuorenrinne ja jotain arabiaxi räyhääviä filistiinejä. Vuoteen 1974 mennessä he olivat rakentaneet sementistä 8koko joukon settlementtitaloja.
xxx/ellauri280.html on line 192: Vittuako noi vangit vetää koko ajan tupakkaa, se on epäterveellistä. Käyttäisivät rahat leivänkannikoihin. Suhov ei ole mikään kommari, vaan vanhan koulun musikka. Babtisteja ei leiri paina, niillä on toinen lepo tarjonna. Esimies on kunnon mies, kulakkien poikia. Se istuu maanpetoxesta pyk. 58 nojalla kuten Iivanakin. Ärsyttävää nokintajärjestystä joka on Solzhenizynin mielestä vaan hienoa. Parempiosaiset vangit kohtelee toisia kuin koiria. Roistoja. Sitä sanaa ei ole originaalissa. Tää on selkeästi väännetty jostain välikielestä. Äitiäsi wiixeen! мать — твою за ногу! значит еб твою мать, твою...
xxx/ellauri280.html on line 215: UVO:ta tukivat nuorten nationalistiset järjestöt ja myöhemmin perustettu Ukrainan kansallisnuorten liitto. Samanlaisia järjestöjä perustettiin ukrainalaisten siirtolaisten keskuudessa Tšekkoslovakiassa. Nämä olivat Ukrainan fasistiliitto ja Ukrainan vapautusliitto, jotka myöhemmin sulautuivat yhdeksi liigaksi. Samaan aikaan myös saksalaiset ukrainalaiset yhdistyivät aktiivisesti nationalistisiin liittoihin, ja pian ensimmäiset ukrainalaisten nationalistien konferenssit pidettiin Prahassa ja Berliinissä. Vuonna 1929 UVO ja muut ukrainalaisten nationalistien liitot sulautuivat yhdeksi suureksi Ukrainan nationalistien järjestöksi (OUN)*, kun taas UVO:sta tulee itse asiassa OUN:n* sotilas-terroristinen elin. Yksi ukrainalaisten nationalistien päätavoitteista oli taistelu Puolaa vastaan, jonka elävä ilmentymä oli kuuluisa Puolan vastainen "sabotaasitoiminta" vuodelta 1930: OUN:n * edustajat hyökkäsivät hallituksen instituutioita vastaan Galitsiassa ja sytyttivät tuleen Puolan taloja ja niissä asuneet puolalaiset maanomistajat.
xxx/ellauri280.html on line 379: För det första, 80-talet i allmänhet och poliserna i synnerhet ser mycket fattigare ut än i nutiden. Både poliserna och skurkarna var sjabbiga, poliserna hade inga extra mojänger, gick klädda i lustiga civila kläder, reste på lokaltåg och drömde om ett ärtland på bakgården i Kyrkslätt.
xxx/ellauri280.html on line 383: Jämförelsevis är nutidens Harjunpää välbärgad, snygg och professionell och äger en segelbåt. Både busar och brottsbekämpare går runt stiligt klädda, men snackar både otydligt och ohyfsat med varann. Harjunpää ser ut som en robot med trådar hängandes från öronen. Grabbarna är idel #metoo och incel typer som inte vet ens vad metajobb betyder. Men kvinnorna gör ännu ändå allt rått arbete, tom sparkar skurkarna i arslet. Harjunpääs speciella känslighet är ett ämne för hela poliskårets åtlöje.
xxx/ellauri280.html on line 405: Sanzibarin arabi
xxx/ellauri280.html on line 407: Abdulrazak Gurnah (s. 20. joulukuuta 1948 Sansibar, Sansibarin sulttaanikunta) on tansanialaissyntyinen Britanniassa asuva kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja yliopisto-opettaja (emeritusprofessori), joka kirjoittaa englanniksi (ei suahilixi eikä arabiaxi). Gurnah asuu Canterburyssä. Hän opiskeli alemman yliopistotutkinnon (B.A.) Christ Church Collegessa Canterburyssä (tutkintojen myöntäjänä jostain syystä kuitenkin Lontoon yliopisto).
xxx/ellauri280.html on line 408: Vuonna 1964 Sansibarissa tapahtui vallankumous, jonka seurauksena arabitaustaisia kansalaisia vainottiin. 18-vuotias arabitaustainen Gurnah joutui pakenemaan uudesta kotimaastaan, sen isä ja setä olivat arabieliittiä, jemeniläisiä liikemiehiä. Syyskuussa 1967 hän muutti Britanniaan.
xxx/ellauri280.html on line 412: Rannikolla käytiin kauppaa arabien kanssa ainakin ajanlaskun ensimmäisestä vuosisadasta alkaen. Arabit perustivat omia asuinpaikkojaan rannikolle, ja heidän välinsä naapurin afrikkalaisiin näyttävät olleen varsin ystävällismieliset. Portugalilaisten saapuminen 1400-luvun lopulla heikensi arabien asemaa jonkin verran, mutta portugalilaiset eivät edenneet sisämaahan. Ranskalaisten orjakauppiaiden kiinnostus Kilwan kaupunkiin lisäsi arabien aktiivisuutta alueella. 1800-luvulle asti Kilwassa myytävät orjat tuotiin lähinnä afrikkalaisten karavaanien mukana sisämaasta. 1800-luvun puolella arabit ja intialaiset avasivat kauppareittejä sisämaahan orjien ja norsunluun hankkimiseksi.
xxx/ellauri280.html on line 422: Palkinto tuli pistämättömästä mutta myötätuntoisesta penetraatiosta. Gurnah has criticized the practices in both British and American publishing that want to "make the alien seem alien" by marking "foreign" terms and phrases with italics or by putting them in a glossary. Onkos se joku ylläri. Felicity Hand observes that Gurnah´s characters typically do not succeed abroad following their migration, using irony and humour to respond to their situation. Talk to the hand. The first translator of his novels into Swahili, academic Dr Ida Hadjivayanis of the School of Oriental and African Studies, has said: "I think if his work could be read in East Africa it would have such an impact. ... maybe fewer coons would try to swim over to the West." Gurnah was the first Black writer to receive the prize since 1993, when Toni Morrison won it, and the first African writer since 1991, when Nadine Gordimer was the recipient, making him the first black guy to make it.
xxx/ellauri280.html on line 428: Gurnah still lives in Zanzibar in his mind, and prefers it that way. When he returns home, he is frustrated by the discrepancy between the stories he invented—and started to half believe—and the dreary realities. The house of his parents is close to decay; essential services like water, electricity, and garbage disposal fail regularly. In addition, his schoolmates have become corrupt, self-seeking bureaucrats, and his mother was not gallantly courted but given as a pawn to his father. And yet, he never found the courage to inform his parents that he has been living together with a white infidel—a "kafir woman." When he is introduced to the child-wife who his relatives chose for him, he panics and flees "home," which is now England, only to find that Emma left and that he is condemned to be "on the edges of everything," on his own island in England. The hero despairs of establishing communication between the two worlds. Vaimo läx. Lammaskaalta.
xxx/ellauri280.html on line 437: Isän äiti oli villi, ja äitikin. Agatha Christien kirjat on puzattu viittauxista villeihin, n-sanat on vaihdettu vähemmän suorasukaisiin. Ennen äitiä Jusufin isä tavoitteli kilwan sikäläistä arabitarta. Nainen lähti myähemmin livohkaan Jusufin velipuolten kaa. Pakodzhonkin nimi oli Silmä. Jusufin isää harmittaa se vieläkin. Finnair valizi kesätyöläiset tissien koon perusteella. Jusufilla on äidin komboloi mukana lähtiessä mutta se jää epähuomiossa junaan. Solzhenizyn opetteli ulkoa 12K omaa lausetta sellaisen avulla. Varmaan sekin oli hiekkakiveä, oltiinhan hiekkaleirillä. Aziz the combat fighterin pommista oli sininen piuha irronnut. Kun se laitettiin kiinni pommi räjähti. Maandazi-leipä on makiaa, kuin suomalaista nisua eli vehnästä. Tekotapakin näyttää samalta.
xxx/ellauri280.html on line 439: Jälkeenpäin Jusuf ei muistanut mitä sanottiin, mutta Allah mainittiin. Kahlil Gibranista tulee Jusufin pomo. Jusufista tulee kifa urongo, undead. Rahimahullah, lord have mercy on his soul. In the Arab world, sayyid is the equivalent of the English word "mylord", "bwana" or "massa". Ihmissuhteet elävät helevetin 1. leveyspiirillä, vpervom kruge. Muilla piireillä on vielä pahempaa.
xxx/ellauri280.html on line 441: Nyamwesit ovat itä-Afrikan länkkäreitä, niitä ei kiinosta mikään muu kuin raha. German colonialists controlling Tanzania from the late 19th century (calling it German East Africa), found the Nyamwezi heavily involved in trade relations with the Arabs and the island of Zanzibar, dominating as traders and porters since 1850.
xxx/ellauri280.html on line 443: Sakut pani turpaan nyamwesien päällikölle Isikelle 1800-luvun lopulla. Se räjäytti izensä kuin Aziz the combat fighter. After the Germans were removed from Tabora during World War I, the British took over in 1919 and ruled until the Tanzanian independence of 1961.
xxx/ellauri280.html on line 445: Abdallaxi kuzutaan pikkulakupekkojen pipuja. Swahili women wear long dresses known as buibui and cover their head with a hijab and some hide their faces with a veil.
xxx/ellauri280.html on line 456: Al-Shabaab (somaliksi Alshabaab, arab. الشباب, Aš-Šabāb, suom. nuoret, nuoriso) on somalialainen islamistinen liike, joka taistelee Somalian väliaikaishallitusta vastaan. Ryhmittymä aloitti vastarinnan alkuvuodesta 2007 Islamilaisten oikeusistuinten liiton kärsittyä tappion Etiopian tukemalle väliaikaishallitukselle.
xxx/ellauri280.html on line 458: Bicornis, vel Arabice Du al-Qarnain est Alcorani persona, de quo sura XVIII (Al-Kahf) narrat. Rex iustissimus et potentissimus et Deo fidelis, orbem terrarum ab occasi Solis ad ortum tenebat, iustos servans et peccatores multans; murum ferreum inter montes aedificat ut populos boreales Gog et Magog excluderet, quem murum ante diem Iudicii ultimi Gog et Magog destruerent. Iskandar (Alexander) Du al-Qarnain ab interpretibus interdum nominatur.
xxx/ellauri280.html on line 459: E fabulis de Alexandro Magno, qui in nummis ut Ammonis filius cum cornubus duobus figuratur, fabulam Bicornis multa sumpsisse nemo dubitat; etiam murus in vita Alexandri Graeca memoratur.
xxx/ellauri280.html on line 464: Historioitsijat al-Kurtubi, al-Tabari, Ibn Asir väittivät, että Z. eli profeetta Ibrahimin (Abraham) aikana, teki hajjin eli Toiviomatkojen järjestämän toiviomatkan Mekkaan hänen kanssaan kuten Haj Ross, ja sai hänen siunauksensa. Sitten hänestä tuli Muammar Gaddafin veroinen sotilasjohtaja ja hän puhui ruåzixi Yajujin ja Majujin barbaariheimoja vastaan, jotka tekivät pahuutta muita kansoja kohtaan. Saavuttuaan heidän alueelleen Z. pystytti kivistä ja raudasta muurin erottamaan heidät muusta maailmasta. Kaukaisessa tulevaisuudessa, vähän ennen tuomiopäivää, Yajujin ja Majujin on murtauduttava rautaesiripun läpi ja hyökättävä muihin maihin, ml. Ukrainaan ja Suomeen.
xxx/ellauri281.html on line 145: 5. Syitä murtumiskemikaalien kulkeutumiseen vuoristossa ovat erilaiset, erityisesti kaivon porauksen ja murtumisen aiheuttamat matalan magnitudin maanjäristykset ([V. A. Shcherba, 2013] mukaan havaitaan tuhansia mikromaanjäristyksiä), luonnolliset ja vastamuodostuneet kalliohalkeamat kivet, kapillaariabsorptio [Daniel T. et al., 2015] jne. Samalla korostetaan geologisen ympäristön ominaisuuksien ratkaisevaa vaikutusta ylöspäin suuntautuvan muuttoliikkeen ilmiöön, arvioidaan sen nopeutta ja aikaväliä hydraulisen murtumisen paikasta kallioperän läpi matalille pohjavesikerroille. T. Myers [Myers, T., 2012] ehdotti, että tällainen muutto voisi tapahtua alle 10 vuodessa. Teoksessa [Samuel A., 2014] tällaisen muuton aikakehykseksi on arvioitu yli 100 vuotta. Hydrauliliitoksen saatavuus mustan liuskeen ja matalien akviferien välisen yhteyden väittävät myös Rozell ja Reaven [Rozell, DJ ja SJ Reaven. 2012], Warner et al.. [Warner, NR et ai., 2012].
xxx/ellauri281.html on line 230: – Meidän on vapautettava veljemme suomalaiset, Skabajeva sanoo. Abzalov toppuuttelee Skabajevaa hieman sanomalla, että ennen suomalaisia olisi ”vapautettava kaikki muut”. Hän tarkentaa tämän tapahtuvan ”osana erityissotilasoperaatiota”.
xxx/ellauri281.html on line 233: – Suuria suunnitelmia. Onnea matkaan zuhnat, Skabajeva toivottaa tasavallan presidentti Sauli Niinistön kuvalle joka näkyy taustalla.
xxx/ellauri281.html on line 235: - Tulemme näkemään, sanoo Skabajeva uhkaavasti. Tehdään sitten niin!
xxx/ellauri281.html on line 266: Det er kun et drøyt år siden Happolati avløste Michelin-bestjernede Ylajali i den gamle leiligheten på St. Olavs plass - også denne gitt navn etter en av Hamsuns febrile og lokale «Sult»-karakterer. Men vandrende inn i det vellykkede interiøret, føltes Happolati allerede som en etablert Oslo-klassiker. Happolati St. Olavs plass 2, Oslo
xxx/ellauri281.html on line 272: Tätä eivät aprillipäivänä ovella norkoilleet Jehovan todistajatkaan osanneet sanoa. Se oli Pyhä Simon Kyreneläinen tai El Cirineo, Markuksen, Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien mukaan henkilö, joka auttaa joka pääsiäinen kantamaan Jeesuksen ristin Golgataan, kun Jeesuxella ei haba ihan riittänyt. Jeesuxella ei ollut rinta kuin ryövärillä, Hän oli pikemminkin hintelä ruipelo. Missä hänet myöhemmin ristiinnaulittiin? Ai Simonko? Ei vaan Jeesus, hömelö. No Golgatalla Golgatalla. Sanotaan, että hän ”tuli puskista”, Kyrenen poika siis, Kyrene oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio Kyrenaikassa Libyassa. Sen arkeologinen alue sijaitsee lähellä nykyistä Shahhatin kaupunkia. Mitä libyalaishäiskä teki juutalaisten pellolla? Markuksen evankeliumissa häntä kutsutaan ”Aleksanterin ja Rufuksen isäksi” Eli kenenkä?
xxx/ellauri281.html on line 278: Jehovalaisten läpyskän takakannessa olevat Jeesuxen kamut on kaikki aivan identtisen näköiset (paizi kaikilla ei ole Foster Wallace-tyylisiä hikinauhoja). Olikohan ne kaikki Jeesuxen kaxoisveljiä? Gabrielin keinosiemennyxessä on voinut tulla niitä epähuomiossa kokonainen tusina.
xxx/ellauri281.html on line 359: 4. Dolce ja Gabbana
xxx/ellauri281.html on line 372: Tanner Pubic Hair Stages, or Cumming Deep Inside the Virgin Babysitter
xxx/ellauri281.html on line 376: Pubic Hair Stage 2: There is long, soft, colorless hair near the labia majora (outer labia).
xxx/ellauri281.html on line 378: Pubic Hair Stage 4: The pubic hairs become coarser, thicker, and curlier, though they are not as abundant as in an adult. Hair fills the entire triangle overlying the pubic region.
xxx/ellauri281.html on line 446: – Isä oli alkoholisti, ja hän oli vahvasti lääkitty. Hän oli sekakäyttäjä, hänellä oli delirium-tiloja ja hän oli sekava. Isä oli todella väsynyt ja melkein dementiakunnossa, ja hänen juttunsa pyörivät jo kehää, Jenni kuvaili. Elämäkertakirjassaan Loiri paljasti käyttäneensä nuoruudessaan huumaus- ja päihdyttäviä aineita, kuten kannabista, meskaliinia ja myrkkysieniä. 1970-luvulla Loiri pahoinpiteli laulaja Frederikin Hotelli Hesperiassa ja tuomittiin 40 päiväsakkoon. Vuonna 1994 Loiri pahoinpiteli näyttelijä Ville Virtasta töölöläisellä nakkikioskilla. Jupakasta uutisoitiin lehdissä, mutta siitä ei nostettu oikeusjuttua. Vuonna 1977 Loiri yritti itsemurhaa nauttimalla runsaasti rauhoittavia lääkkeitä.
xxx/ellauri281.html on line 521: Monroe was rebounding from her unhappy nine-month marriage to DiMaggio. Miller was preparing to testify before the House Un-American Activities Committee, and his own marriage had long been troubled. As the demonically quotable Kazan had earlier put it: “He was starved for sexual relief.”
xxx/ellauri281.html on line 533: With Monroe out of the picture — she died in 1962 — Mr. Bigsby pretty much folds up this big, busy tent. Miller went on to write important plays, notably “After the Fall” (1964), but his best work was in the distant rearview mirror.
xxx/ellauri281.html on line 535: The long, strange, elegiac ballad of Arthur Miller and Marilyn Monroe — one that would end for her in miscarriages, bottles of pills and increasingly erratic behavior, and for him in a long gap in his theater career — takes up only a few chapters of “Arthur Miller: 1915-1962,” Christopher Bigsby’s sober and meteor-size new biography. But they are crucial chapters. The book moves inexorably toward Monroe’s appearance; her magnetism sucks everything rapidly toward it. Miller’s long life (1915-2005) can be cleaved neatly into B.M. and A.M. — before Marilyn and after.
xxx/ellauri281.html on line 640: Det tredje världskriget är just vad doktorn förordnade när växthuseffekten hotar överskrida 1.5 gradsgränsen. I krigets tid är alla andra sorger glömda när babianerna än en gång visar hörntänderna, reser nackhåren och gör sig redo att bita och slå varann ihjäl. Nu ska man inte komma och distrahera koncentrationen på huvudsaken med några ynkliga grönfinknigstemor.
xxx/ellauri281.html on line 645: al-Hamdānī, in full Abū Muḥammad al-Ḥasan ibn Aḥmad al-Hamdānī, (born 893?, Sanaa, Yemen—died c. 945?), Arab geographer, poet, grammarian, historian, and astronomer whose chief fame derives from his authoritative writings on South Arabian history and geography. From his literary production al-Hamdānī was known as the “tongue of South Arabia.”
xxx/ellauri281.html on line 646: Most of al-Hamdānī’s life was spent in Arabia itself. He was widely educated, and he traveled extensively, acquiring a broad knowledge of his country. He became involved in a number of political controversies. When he was imprisoned for one of them, his influence was sufficient to invoke a tribal rebellion in his behalf to secure his release.
xxx/ellauri281.html on line 648: His encyclopaedia Al-Iklīl (“The Crown”; Eng. trans. of vol. 8 by N.A. Faris as The Antiquities of South Arabia) and his other writings are a major source of information on Arabia, providing a valuable anthology of South Arabian poetry as well as much genealogical, topographical, and historical information. “Al-Dāmighah” (“The Cleaving”), a qaṣīdah, is perhaps his most famous poem; in it he defends his own southern tribe, the Hamdān. It has been said that al-Hamdānī died in prison in Sanaa in 945, but this is now in question.
xxx/ellauri281.html on line 650: The qaṣīda (also spelled qaṣīdah; is originally an Arabic word قصيدة, plural qaṣā’id, قصائد; that was passed to some other languages such as Persian: قصیده or چكامه, chakameh, and Turkish: kaside) is an ancient Arabic word and form of writing poetry, often translated as ode, passed to other cultures after the Arab Muslim expansion. The word qasidah is still used in its original birthplace, Arabia, and in all Arab countries.
xxx/ellauri281.html on line 652: Well known qasā´id include the Seven Mu´allaqat and Qasida Burda ("Poem of the Mantle") by Imam al-Busiri and Ibn Arabi´s classic collection "The Interpreter of Desires".
xxx/ellauri281.html on line 654: The classic form of qasida maintains a single elaborate metre throughout the poem, and every line rhymes on the same sound. It typically runs from fifteen to eighty lines, and sometimes more than a hundred. The genre originates in Arabic poetry and was adopted by Persian poets, where it developed to be sometimes longer than a hundred lines.
xxx/ellauri281.html on line 724: John Train, Paris Review Co-Founder and Cold War Operative, sentään kuoli 94-vuotiaana 2022, onnexi. His career, ranging from literature to finance to war, and from France to Afghanistan, seemed to cover every interest and issue of his exalted social class. Yet he was also an operator in high finance and world affairs who, by one researcher’s account, had ties to U.S. secret services. Mr. Train founded and ran a leading financial firm devoted to preserving the money of rich families, and he worked to support the mujahedeen in their fight against the Soviet Union in the 1980s. The Guardian reported that Train, Smith had $375 million under management in 1984. In 1986, Fortune magazine wrote that Mr. Train’s firm “claims to be the largest in New York serving rich families.” Mr. Train’s books on investing were praised as riveting in The New York Times and “classic” in The Wall Street Journal. Among them were several about successful financiers, whom he referred to as “money masters,” and their techniques. He treated his political interests less jokingly. A committed cold warrior, he wrote for The Wall Street Journal about military affairs. He became concerned that the conspiracy-monger Lyndon LaRouche was a “possible Soviet agent.” (Lyndon began in far-left politics but in the 1970s moved to the far right and antisemitism.)
xxx/ellauri281.html on line 728: Vuodesta 2000 lähtien säätiö on jakanut Kansalaisrohkeus -palkinnon joka vuosi yhdelle tai kahdelle aktivistille. Palkinnon mukana tulee 25 000 dollarin likaisen työn palkkio. Kansainvälisten kansalaisjärjestöjen ehdotuksia hyväksytään, mutta ei-toivottuja ehdokkaita ei suositella. Palkinnon saajia ovat Rakastan enemmän Madhukua (Zimbabwe), Raqqaa teurastetaan hiljaa (Syyria), Hmiob (Chavez-vastustaja), Vladi Kara-Murza (tataari) ja Alexei Navalnyi (vähäryssä).
xxx/ellauri281.html on line 730: On the subject of oligarchy and the treasure storehouses which oligarchs build for themselves, Alexei Navalny´s video reveals that he’s following a U.S. and NATO script, google translated into Russian. Navalny is of Russian and Ukrainian descent. His father is from Zalissia, a former village near the Belarus border that was relocated due to the Chernobyl disaster in Ivankiv Raion, Kyiv Oblast, Ukraine. Navalny grew up in Obninsk, about 100 kilometres (62 mi) southwest of Moscow, but spent his childhood summers with his grandmother in Ukraine, acquiring proficiency in the Ukrainian language.
xxx/ellauri281.html on line 732: Navalny’s idea is that Putin is the single mastermind of Russian rule and that he dictates to the oligarchs the tribute they should pay–in treasure for him to accumulate and display for himself, his friends and girlfriends in private. This is an Anglo-American cartoon about how oligarchy works everywhere, including the UK and the U.S.–in Russia in particular.
xxx/ellauri281.html on line 737: Democracy leads to oligarchy, Michels wrote, and necessarily contains an oligarchical nucleus. It is indisputable that the oligarchical and bureaucratic tendency of party organization is a matter of technical and practical necessity. It is the inevitable product of the very principle of organization. The formation of oligarchies within the various forms of democracy is the outcome of organic necessity, and consequently affects every organization.
xxx/ellauri281.html on line 739: For his evidence, Michels focused on the politics of the democratic and socialist parties in Europe, including the British; and on the administrative bureaucracies of those states. He ignored commercial corporations except for those in the U.S.; there he observed “the existence of an aristocracy of millionaires, railway kings, oil kings, cattle kings, etc., is now indisputable.” For Michels, aristocracy was synonymous with oligarchy.
xxx/ellauri281.html on line 814: Argentiinan entinen presidentti Isabel Perón vapautettiin viisi vuotta kestäneestä kotiarestista. Hän pötki heti tämän jälkeen maanpakoon Espanjaan.
xxx/ellauri281.html on line 849: Israelin hallitus antoi parlamentille esityksen Israelin lainsäädännön ulottamisesta Golanin alueelle, mitä pidettiin miltei alueliitoksena. Syyria tulkitsi päätöksen sodanjulistukseksi ja vuoden 1973 aseleposopimuksen irtisanomiseksi. Yhdysvallat, Neuvostoliitto ja arabimaat tuomitsivat päätöksen. YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsi yksimielisesti Israelin päätöksen liittää Golanin kukkulat alueisiinsa.
xxx/ellauri286.html on line 56: Tupeepäisen itätytön esikoinen löytyi siis Kottbyn ilmaishyllystä. Sofi ei ollut mikään vasemmistolaisperheen mukula vaikka kävi äidin kanssa Virossa. Mutta venättä en pomiloinut, pois se minusta! Yhtä vähän tai vähemmän kuin persut ruåzia. Pieni urhea vaikka isojalkainen balttiäitini oli valkoverinen patriootti, joka vihasi punikkeja ryssiä. Suomessa matusuomalaisena olin kuin hankaavissa kengissä (lapsenkenkiä ei löytynyt oikeata kokoa). Sofin toinen nimi on Elina eikä Anna. Elinalla oli kylän ensimmäiset rinnat, vaikkeivät kovin mahtavat. Silti vittu. Se oli läskibonzo lapsena. Tosi hemmoteltu kakara. Sen äiti oli omituinen hyypiö. Stolitsnaja on parempaa kuin kossu ja absolut, sanoo venäläiset expertit. Mixi kaikki virolaiset naiset ovat limapilluisia huoria? Onko se niiden DNAssa kuin demokraattinen vastuu Avaazeilla? Kysy HS:n Kirstiltä. Torsti saattaa tietää paremmin.
xxx/ellauri286.html on line 88: Beauty hurts, baby. Oksanen on julkaissut kolme romaania. Vuonna 2008 hän sai Finlandia- palkinnon romaanistaan Puhdistus. Tämäkin teiniräpellys Irakin invaasion ajalta 2003 myi sen jälkeen paremmin. Britit ovat huolissaan, kun armeija on rempallaan, on valmistauduttava lähtemään ize ryssiin maasodassa, ne sanoo ihan suoraan nyt. Ukrainalaisista ei näytä olevan mihinkään. (Nojaa, ukrainalaisethan ne pysäyttivät Barbarossa-suunnitelman viime erässä.) Toisaalta on näppärää antaa varastossa vanhenneet huonot pyssyt vähävenäläisille, niin päästään tilaamaan izelle aseet viimeisintä huutoa.
xxx/ellauri286.html on line 232: Samaan aikaan Venäjällä keskityttiin täysin vastakkaisiin toimiin: institutionalisoimaan informaatiosotaa, tieteenalaa, jonka yhtenä osa-alueena on menneisyyden fabrikoiminen niin, että se tukee Venäjän valtapolitiikkaa. Big fat hairy difference.
xxx/ellauri286.html on line 244: Se, että Viron lähihistorian käsittely oli Venäjälle hankala asia, ei sinänsä ollut uutta. Venäjä myönsi 1990-luvun alussa julkisesti miehittäneensä Viron, mutta Jeltsinin vuosien jälkeen Venäjä on jatkuvasti pyrkinyt tuomaan esille omaa tulkintaansa Viron neuvostovuosista, kieltänyt miehityksen, pyrkinyt rehabilitoimaan Molotov-Ribbentropin sopimusta ja häirinnyt esimerkiksi kyydittäjien oikeudenkäyntejä Virossa.
xxx/ellauri286.html on line 384: Hänen uusi romaaninsa Neittokiva puhuu tärkeimmästä aiheesta: kuinka voittaa kuolema rakkaudella. Mixi kuolemaa pitäis ylipäänsä voittaa? Talousliberaalit ei osaa muusta puhua kuin voitosta. Kriitikot May ja Kucherskaya kuvaili Shishkinin romaania seuraavasti: "Neittokiva on loistava romaani sanasta ja kielestä, joka tulee pehmeäksi ja tottelevaiseksi mestarin käsissä. Se voi luoda minkä tahansa muun todellisuuden, joka on upeampi ja upeampi. Uskottava, että todellinen maailma. Kuilu sanan ja tosiasian, todellisuuden ja sen ihmiskielelle käännöksen välillä on todellinen sisäisen jännitteen pesä romaanissa. Sen venäjä alkaa kyllä olla vähän vanhakantaista." Boris Dralyuk kirjoitti The Times Literary Supplementissaettä "Shishkinin ihmeellinen eruditio, kapea ilmaisu ja taipumus yleiseen leikkiin ovat hänen taiteensa silmiinpistäviä osia... Nämä ominaisuudet todellakin yhdistävät hänet Nabokovin kanssa, samoin kuin hänen uskonsa kirjoitetun sanan voimaan: "Tarina on käsi, ja sinä olet käsine. Tarinat muuttavat sinua, kuten käsineet. Sinun on ymmärrettävä, että tarinat ovat eläviä olentoja, kuten käsineet."
xxx/ellauri286.html on line 418: ”Hundparken” är en rakknivsvass uppgörelse med makten över kvinnors kroppar och babyfabriker i öst. Man ska inte bara läsa nyheter, man ska även läsa skönlitteratur eftersom den har förmågan att öppna nya världar. Hennes förra roman, Norma, handlade bland annat om handel med mänskligt hår.
xxx/ellauri286.html on line 428:
xxx/ellauri286.html on line 462: Kehveli ja herranjumala eivät ole kirosanoja. KÄRJISTÄEN voi sanoa, että suomalaiset noituvat kolmesta tabuaiheesta: uskonnosta, eritteistä ja sukuelimistä. Voimakkaimpina pidettiin saatanaa ja vittua. Kun me oltiin pieniä jumalauta oli pahin. 1600-luvun Turussa on pöytäkirjojen mukaan käytetty muun muassa sellaisia haukkumasanoja kuin tulenruoka, skottirotta, pahapää ja ruotsalainen korkoperse.
xxx/ellauri286.html on line 483:
xxx/ellauri286.html on line 494:
xxx/ellauri286.html on line 502: Eesti vapp on meidän isosedän herttuallinen vaakuna. Vanim Eesti vapp pärineb ajavahemikust 1583, mil kolme leopardse lõviga hertsogivapp tähistas Rootsi kuninga Johan III Liivimaa hertsogi tiitlit. Leopardit on vasempaan päinkazovia leijonia, passant gardant. Ei sentään trabant. Kolme leijonaa on peräisin Tanskan kuninkaan Valdemar II:n käsivarresta , joka valloitti Pohjois-Viron vuonna 1219. Leijonista tuli osa Tallinnan (Rääveli), Tanskan hallituksen keskuksen suurempaa vaakunaa.
xxx/ellauri286.html on line 514: Sofi Oksasen mukaan homot valloittavat helsingin lesboravintolat. Oksasen uusi suollos, Baby Jane (2005) kertoo paniikkihäiriöisistä lesboista - kokemuksen syvällä rintaäänellä tottakai. Mustiin tiukkoihin housuihin, pitsipaitaan ja Pompadour-korkokenkiin pukeutunut Oksanen näyttää virolaishuoralta. Naiselta joka ei pelkää riisua itseään kirjoissaankaan.
xxx/ellauri286.html on line 525: Sofi kirjoittaa naisille jotka rakastavat naisia, siis lepakoille. Bulimia on pääasiassa naisten sairaus. Baby Janessa naisrakastavaisten ongelmana on paniikkihäiriö. Se on Oksasen feminismiä.
xxx/ellauri286.html on line 528: Oksasesta tuli feministi 28-vuotiaana hänen leikkiessään Fabuland-legoilla.
xxx/ellauri286.html on line 584: Voimakkaiden tunteiden lisäksi ihmiset, joilla on BPD, kokevat emotionaalista "labiliteettia" (muuttuvuutta tai vaihtelua). Vaikka tämä termi viittaa nopeisiin muutoksiin masennuksen ja riemuitten välillä, mielialan vaihtelut BPD:tä sairastavilla ihmisillä sisältävät useammin ahdistusta ja vaihtelua vihan ja ahdistuksen sekä masennuksen ja ahdistuksen välillä.
xxx/ellauri286.html on line 602: Monet BPD-potilaat voivat työskennellä, jos he löytävät sopivan työpaikan ja heidän tilansa ei ole liian vakava. BPD:tä sairastavilla henkilöillä voidaan todeta olevan vamma työpaikalla, jos tila on tarpeeksi vakava, jotta ihmissuhteiden sabotointi, riskikäyttäytyminen tai voimakas viha estävät henkilöä toimimasta työtehtävissään. Länkkäripropagandan bestselleristin homma voi sellaiselle sopia.
xxx/ellauri287.html on line 104: Paavali lähti Filippistä vierailemaan Salonikissa. Apostoli kirjoitti myös kaksi kirjettä tessalonikalaisille 12–14 kuukauden aikana välittömästi sen jälkeen, kun hän oli siellä. Thessalonikin arkeologinen museo on pyhiä kirjoituksia selittävien esineiden aarreaitta. Raamatun viittaukset heräävät eloon haalistumattomista kruunuista (2. Timoteus 4) pikku alabasteripulloihin (Matt. 26) ja tyylikkäisiin mosaiikeihin roomalaisista kodeista.
xxx/ellauri287.html on line 257: 17 kuukauden laboratoriotutkimusten ja kliinisten kokeiden jälkeen olimme tehneet mahdottoman mahdolliseksi! Olimme keksineet kasvipohjaisten ainesosien yhdistelmän, joka hävittää ylipainon lopullisesti yhdellä iskulla. Tarvitsimme vain todisteet sen tehokkuudesta ja turvallisuudesta.
xxx/ellauri287.html on line 318: Isabella Varjonen: Minulla oli ilo opettaa Annaa, kun hän oli vielä peruskoulussa. Kultainen, uskomattoman lahjakas lapsi ja myös kohtelias. Olen aina kannustanut häntä ja ollut varma, että hän saavuttaa paljon. Minulla on kyynel silmässäni!
xxx/ellauri287.html on line 320: Janne Kosinto: Hyvät naiset ja herrat. Sanon jotakin, koska olen ollut lihavia 7 vuotta. Kuin jokainen äijä, haluan juoda olutta ja syödä jotain hyvää. Vaimoni jankutti päivät pitkät, että tekisin jotain sen kanssa, koska korkea kolesteroli ja lihavuus ovat epäterveellisiä. Ja kummityttöni lähetti Japanin työmatkaltaan minulle tämän kuurin, joten kokeilin sitä kohteliaisuudesta. Mutta en muuttanut elämäntapaani. Pudotin 20 kg alle kuukaudessa, laboratoriotulokseni ovat vihdoin normaalit. Joten olen myös terveellisempi ja vapaa vaimon valituksista.
xxx/ellauri287.html on line 330: What does the Bibble say about angels?
xxx/ellauri287.html on line 332: It may surprise you to know that the Bibble describes angels nothing at all like they are typically depicted in paintings. (You know, those cute little chubby babies with wings?) A passage in Ezekiel 1:1-28 gives a brilliant description of angels as four-winged creatures. In Ezekiel 10:20, we are told these angels are called cherubim. The 6-winged model is called seraphim.
xxx/ellauri287.html on line 339: Angels are mentioned 273 times in the Bibble. Although we won't look at every instance, this study will offer a comprehensive look at what the Bibble says about these fascinating creatures.
xxx/ellauri287.html on line 365:
xxx/ellauri287.html on line 367:
xxx/ellauri287.html on line 371:
xxx/ellauri287.html on line 413: Tiukka aikataulu ei jättänyt Luukasalle muuta vaihtoehtoa kuin kirjoittaa itse toinen luonnos. Vaikka Sulkeisten luonnos seurasi Luukassin hahmotelmaa, hän huomasi, että hiän oli esittänyt hahmot eri tavalla kuin hän aikoi, liian tätimäisesti. Luukasa viimeisteli käsinkirjoitetun, 121-sivuisen luonnoksensa 1. huhtikuuta. Hän piti prosessia nautinnollisempana kuin Star Warsissa, koska hän tunsi nyt maailmankaikkeuden, mutta hänen oli vaikea kirjoittaa tyydyttävää johtopäätöstä, jolloin se jäi avoimeksi kolmatta elokuvaa varten (Jee-suxen 2. tuleminen, coming soon). Tämä luonnos vahvisti Jee-suxen sisaren Teklan uudeksi hahmoksi, joka osallistui apostolien matkalle, Putinin linna (Kreml) ja hänen tunteensa tsaaria kohtaan, erilaiset voimatasot Naton voimien hallinnassa, Yodan sanajärjestys epätavallinen ja palkkionmetsästäjät, mukaan lukien Ullanlinnan Bob. Luukasas kirjoitti Bobista kuin Miehestä nimettömissä, yhdistäen hänet hylättyyn ideaan Super Rynkystä. Lucasin käsinkirjoitettu luonnos sisälsi maininnan Jahvesta Jee-suxen isänä, mutta koneella kirjoitettu kirjoitus jätti tämän paljastuksen pois. Huolimatta ristiriitaisista tiedoista luonnoksissa, joissa oli mukana Hamletin isän haamu, Luukasa sanoi, että hän oli aina halunnut Jahven olevan Jee-suxen isä ja jättänyt sen pois käsikirjoituksista vuotojen välttämiseksi. Lucas sisälsi elementtejä, kuten Jee-suxen hanin velan Jabballe, ja uudelleenkontekstualisoi Jee-suxen lähtevän Kapernaumista pelastaakseen 12 ystäväänsä. Sulkeisluonnoksessa isäpuoli Joosef käskee Jee-suxen lähtee menee; Luukasa pisti Jee-suxen valizemaan niin. Hän poisti myös kohtauksen, jossa Jeesus tappoi Kaifaan iskusotilaita ilmaistakseen hänen pudonneen pimeälle puolelle. Hän halusi sen sijaan tutkia tätä vasta seuraavassa elokuvassa. Lucas uskoi, että oli tärkeää, että hahmot ovat inspiroivia ja sopivia lapsille. Hänen kirjoittamansa luonnos on nimeltään Apostolien teot: Rooma iskee takaisin.
xxx/ellauri287.html on line 449: Muita aikalaisia olivat Seneca, Plinius, Livius, Ovidius, Strabo, jutkuja mm Jeesus, Philon ja Josephus. (Strabo valitti että jutkuja on tunnetun maan joka kolkassa ja kaikki ovat niiden vallassa. Nyt niitä on vitusti uudella mantereellakin.) Palestiinalaisiin verrattuna länsijuutalaiset olivat maailmanmiehiä. Tanakin Septuaginta käännöxen rahoitti Aleksandriassa asunut juutalainen väestö, joka puhui äidinkielenään kreikkaa. Heprean kieltä ei enää osattu.
xxx/ellauri287.html on line 476: Tapi oli hellenistijuutalainen täynnä tarmoa ja armoa. Sen kuzumus oli vittuilla juutalaisten tabuille.
xxx/ellauri287.html on line 490: Palestiinan arabien tiedottajana Haj Amin ei pyytänyt Britanniaa myöntämään heille itsenäisyyttä. Päinvastoin, kirjeessään Winston Churchillille vuonna 1921 hän vaati Palestiinan yhdistämistä Syyrian ja Transjordanin kanssa. Al-Husseini keskittyi panarabismiin ja erityisesti Suur-Syyrian ideologiaan, jolloin Palestiina ymmärrettiin arabivaltion eteläisenä provinssina, jonka pääkaupunki oli määrä perustaa Damaskokseen. Suur-Syyriaan piti sisältyä koko Levantin alue, joka on nyt Syyrian, Libanonin, Jordanian, palestiinalaishallinnon ja Israelin miehittämä. Erääänlainen kalifaatti siis, ISIS-tyylinen. Plus ca change, plus c'est la même chose.
xxx/ellauri287.html on line 492: Taistelu Suur-Syyriasta romahti sen jälkeen, kun Ranska voitti arabijoukot heinäkuussa 1920. Panarabialaisten pyrkimysten turhautuminen toi islamilaisen värin itsenäisyystaistelulle ja turvautui yhä useammin ajatukseen maan palauttamisesta Dar al-Islamille ja juutalaisten estämisestä maahanmuutosta Palestiinaan.
xxx/ellauri287.html on line 494: Peläten, että lisääntynyt juutalaisten maahanmuutto Palestiinaan vahingoittaisi arabien asemaa alueella, mufti järjesti veriset mellakat juutalaisten siirtokuntia vastaan vuosina 1929 ja 1936.
xxx/ellauri287.html on line 495: Britit erottivat Muftin tehtävästään vuoden 1936 mellakoiden jälkeen. Tuettuaan akselia kannattavaa kapinaa Irakissa, hän pakeni Berliiniin vuonna 1941, missä hänelle maksettiin Britannian vastaisten radiolähetysten tekemisestä Lähi-itään saadakseen tukea Saksalle mm. Muslimit ja kehottavat arabeja hyökkäämään liittoutuneiden joukkoja vastaan ja tappamaan juutalaisia. Historioitsija Benny Morrisin mukaan "Hän kierteli myös Jugoslaviassa värvätäkseen muslimeja Saksan SS: ään ja Wehrmachtiin ja kirjoitti kirjeitä useille eurooppalaisille johtajille ja kehotti heitä kieltäytymään.juutalaisia jättämästä maansa (täten ehkä epäsuorasti myötävaikuttaen heidän kuolemaansa holokaustissa).
xxx/ellauri287.html on line 497: Marraskuussa 1941 ex-mufti tapasi Hitlerin. Syksyllä 1943 SS-päällikkö Heinrich Himmler ylisti muftia toteamalla, että natsien johto on seurannut tiiviisti vapautta tavoittelevien arabien taistelua – ja erityisesti Palestiinassa – juutalaisia hyökkääjiä vastaan. Himmler päättää kirjeen toivottamalla muftille "lämpimät toiveet taistelusi jatkumisesta suureen voittoon asti."
xxx/ellauri287.html on line 524: Epäonnistuminen temppelin jälleenrakentamisessa on yhdistetty vuoden 363 Galilean maanjäristykseen. Vaikka ihmeestä on olemassa yllättävän nykyaikainen todistus St. Gregory Nazianzenin puheissa, Edward Gibbon piti tätä epäluotettavana nazipropagandana. Muita tärkeitä mahdollisuuksia ovat vahingossa tapahtuva tulipalo tai tahallinen sabotaasi.
xxx/ellauri287.html on line 530: Saladin (arabiaksi: صلاح الدين يوسف بن أيوب, Ṣalāḥ al-Dīn Yūsuf ibn Ayyūb, kurdiksi: سهلاحهدین ئهیوبی, Selah'edînê Eyubî , persiaksi: صلاحالدین ایوبی, Salāh-ed-Dīn-e Ayyūbī) (noin 1138 Tikrit – 4. maaliskuuta 1193 Damaskos) oli kurdilainen muslimihallitsija, joka perusti aijubidien dynastian Egyptissä ja Syyriassa. Hän taisteli myös ristiretkeläisiä vastaan ja tuli tunnetuksi sotataidoistaan ja armeliaisuudestaan sekä hassusta yli neljän tuulen riepuhatustaan.
xxx/ellauri287.html on line 554: Whitingillä oli yhtä hyvä taju piknikeistä kuin beduiineilla. Whiting pisti beduiinin lihaa pitkiin vartaisiin ja paistoi meille parasta "kehaabia" mitä olen koskaan maistanut saati paistanut.
xxx/ellauri287.html on line 564: John Whiting vietti monipuolista ja monipuolista työelämää Jerusalemissa. Hän työskenteli American Colony Photo Department -osastolla valokuvaajana ja auttoi myös yrityksen johtamisessa. Hän oli lankonsa Frederick Vesterin kanssa kumppani ja johtaja Vester & Co.-American Colony Storessa lähellä Jaffa Gatea. Siellä myytiin American Colony Photo Department -tulosteita, lyhtydioja ja postikorttikuvia muiden tavaroiden ohella. Hän oli mukana perustamassa lyhytaikaista New Yorkin haaraa American Colony Storessa, joka epäonnistui taloudellisen taantuman vuoksi. Whiting puhui sujuvasti arabiaa. Hän keräsi antiikkiesineitä, kuten keramiikkaa ja hahmoja, joita myytiin kaupassa, sekä palestiinalaisia käsitöitä ja muita esineitä. Vuodesta 1908 vuoteen 1915 Whiting oli Yhdysvaltain apulaiskonsuli Jerusalemissa, on erikoistunut kauppaan ja maatalouteen. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimitti apua haavoittuneille sotilaille vapaaehtoisena Turkin Punaisen Puolikuun ja American Colony Nurses -järjestön kanssa. Vuonna 1918 hän aloitti palveluksen Britannian armeijan tiedusteluupseerina. Whitingillä oli laaja tietämys Lähi-idän maisemista ja historiallisista kohteista. Hän opasti usein vierailijoita Palestiinan, Syyrian, Jordanian ja Libanonin matkoilla. Hän kirjoitti lukuisia artikkeleita. National Geographic Magazine on lähes tyyten kuvitettu American Colony Photo Departmentin ja sen seuraajan Matson Photo Servicen tuottamilla valokuvilla. (Katso Valittu bibliografia ).
xxx/ellauri287.html on line 566: Valokuvia ovat: luolat ja rauniot, portin silta (Qasr el Heir), Palmyra (Syyria), Selucas (seinämuuri, jossa St. Paul purjehti), raunioiden vartija St. Simonissa (Kalat Siman), Syyria), arabikahvila, freskoja Kasr Amrassa (Jordania), Eric Matson valokuvaamassa reiän sisällä, arabimiehet ulkokahvilassa, naiset merenrantakaivossa lähellä Tripolia (Libanon), katedraalin rauniot Rusafassa (Syyria), ristiretkeläisten linna Margabissa (Syyria), Brittiläinen tykki Merkabissa, veneitä laiturissa, naiset leipomassa leipää; Kalat Simanin ja Krak de Chevaliersin rauniot Syyriassa (vallihauta, akvedukti, lounaiskulman tornit ja kirjoitus, keskuspiha ja kuninkaan torni sekä eteläisen neliön torni ja kirjoitus), Selucas (leikkaus ja tunneli) ja palmuja Jenin, Länsiranta. (s. 11-23)
xxx/ellauri287.html on line 568: Valokuvia ovat vielä: Libanonin setrit, Kalat Simanin basilikan rauniot, Krak de Chevaliers (länsitornit), Vaspasionin ja Tituksen merkintä tunnelissa sekä leikkaus ja tunneli, Selucas; Margabin linnan vallit, kylpylä, Hama (Syyria); Jablehin moskeija, sulttaani Ibrahimin moskeija ja kirkollisen kaupungin portti, Tartus (Syyria); John Whiting, Grace Whiting, yksi heidän pojistaan (?) ja lapsi; uudelleenesitys roomalaisten sotilaiden hyökkäyksestä Jerusalemiin, Jerusalemin YMCA:n pääsisäänkäynti Dr. John Raleigh Mott, Lord ja Lady Allenby (1933-1934); Arabit jauhamassa ateriaa ja ratsastamassa, Jerusalemin 21. piiritys (22. lokakuuta 1938), "Tommies" vartioi Damascus Gatessa, American Colony -asunnossa ja Sea of Galilea Scot´s Mission Hospital, Tiberias.
xxx/ellauri287.html on line 576: Damaskit on villaiset naisten alushousut. Tai sitne on Roope Ankan nilkkaimet. On se myös paksu kuvioitu kangas. Kaikkia näitä on epäilemättä valmistettu Damaskoxessa. Musliini tulee Mosulista, se on pikemminkin päinvastoin hyvin hienoa ohutta harsokangasta. Mosul on assyrialaisten muinainen Ninive, siellä oli eteviä lutkia, kuten Joona tiesi kertoa. Babylonin portot pääsivät sitten siitä voitolle. Marseillesta saa hyvää Aleppon saippuaa. Alepposta ei, koska se on niin pommitettu hajalle.
xxx/ellauri287.html on line 585: Tarsos oli vaihtelevasti eri telttakansojen käsissä 200-luvulle eKr saakka. Antiokhos III järjesti Tarsoksen autonomiseksi kaupungiksi luultavasti vuonna 171 eKr. Juuri tähän aikaan Tarsos mainitaan ensimmäisen kerran Raamatussa.Makkabealaisten 4:30:ssä luemme, että noin 171 "tapahtui, että Tarsolaiset ja jotkut ihme Mallukset nostivat kapinan, koska heidät oli määrä antaa lahjaksi kuninkaan sivuvaimolle Antiokialle. Tarsoxenkin nimi oli välillä Cydnuksen Antiokia.
xxx/ellauri287.html on line 606: Itse asiassa, lisää Strabo, Rooma oli täynnä tarsolaisia ja aleksandrialaisia, Hyvinkään kultahattuja, turkkulaissi ja juupajokelaisia punanenäisinä juoxemassa rnhahan perässä. Tarsolaiset olivatkin yleisesti kuuluisia improvisoidun puheen helppoudesta ja sujuvuudesta.
xxx/ellauri287.html on line 611:
xxx/ellauri287.html on line 613: Strabo kertoo myös tärkeästä perustuslakiuudistuksesta, joka toteutettiin Tarsoksessa keisari Augustuksen aikana, luultavasti noin 15-10 eKr. Athenodoros kanaanilainen, se sama stoalainen joka liimaili yhteen kirjan sivuja kuin Jill Pylkkänen, palasi kaupunkiinsa vanhana miehenä vietettyään noin 30 vuotta Roomassa daatuaan. keisarilta vallan uudistaa väärinkäytökset Tarsoxessa. Hän piti perustuslakia demokratiana, joka horjui sillä vaalit voitti korruptoitunut klikki, jota johti tietty Boethus, "huono runoilija ja huono kansalainen", joka oli asemansa velkaa osittain valmiille ja vakuuttavalle kielelleen, osittain Anthonyn suosiolle, joka oli iloinen Filippiinien voiton kunniaksi sävelletystä runosta.
xxx/ellauri287.html on line 660: 
xxx/ellauri287.html on line 665: Sasanian valtakunnan perusti Ardashir I , paikallinen iranilainen hallitsija, joka nousi valtaan Parthian heikentyessä sisäisistä riidoista ja sodista Rooman kanssa. Voitettuaan viimeisen partialaisen kuninkaiden kuninkaan eli shahanshahin, Artabanus IV:n, Hormozdganin taistelussa vuonna 224, hän perusti Sassanidi-dynastian ja päätti palauttaa Achaimenidi-imperiumin perinnön laajentamalla Iranin hallintoa. Suurimmillaan Sasanian valtakunta käsitti koko nykyisen Iranin ja Irakin ja ulottui itäisestä Välimerestä (mukaan lukien Anatolia ja Egypti) Pakistaniin ja Etelä-Arabian osista Kaukasukseenja Keski -Aasiassa. Legendan mukaan Imperiumin vexilloidi oli Derafsh Kaviaari (kuva alla)
xxx/ellauri287.html on line 667: 
abled&s=c55ea74cb34909ac78a3f4bc8281d7ca1f50c5ac" height=300px" />
xxx/ellauri287.html on line 693: Nain tai Nein (anglosaxixi myös Naim) on lähinnä filistealaisten l. arabien asuttama kylä Israelin Pohjoisella hallintoalueella. Nain mainitaan Uudessa testamentissa paikkana, jossa Jeesus herätti kuolleista paikallisen (mahd. päivettyneen filistealaisen?) leskinaisen pojan. Kylän asukasluku oli vuoden 2018 lopussa 1 845.
xxx/ellauri289.html on line 46: Menestyvän uskonnon on pystyttävä rekrytoimaan koko ajan tuoreita pokia ja/tai pitää lujaa kiinni entisistä ja edistää niiden luontaista lisääntymistä. Ongelma on siis juuri sama kuin kaikissa menestystä hakevissa yrityxissä: customer attraction, customer loyalty. Turhuuden markkinoilla ei voi kauan uistella ilman markkinointimixiä. Herätysliikkeet sazaavat uusiin asiakkaisiin, aikuiskasteeseen ja kasvuun ja etabloituneet palaaviin, lapsikasteeseen ja kirkkoihin. Wilho sai tämän karvaasti kokea Yrjönkadun uimahallissa ex-babtisti Schmidtin selkäänpuukotuxena.
xxx/ellauri289.html on line 87: ab72-462e4a4e7340-JEHOVAHS_WITNESSES02.jpg?width=2560" width="70%" />
xxx/ellauri289.html on line 220: Yhdysvaltojen Jehovan todistajat sijoittuivat tilastoissa korkeimmalle mittareilla ylioppilastutkinnon suorittaminen, usko Jumalaan, uskonnon merkitys elämässä, uskonnonkäynnin tiheys, rukoustiheys, yhdyntätiheys, Raamatun lukemistiheys uskonnollisten tilaisuuksien ulkopuolella, usko, että heidän rukouksiinsa vastataan, usko, että heidän uskontonsa voidaan tulkita vain yhdellä tavalla, usko, että heidän uskonsa on ainoa oikea usko, joka johtaa ikuiseen elämään, abortin vastustus ja homoseksuaalisuuden vastustus. Tutkimuksessa Jehovan todistajat sijoittuivat tilastoissa alimmalle kiinnostukselle politiikkaa kohtaan. Se oli myös yksi etnisesti monimuotoisimmista uskonnollisista ryhmistä Yhdysvalloissa. Ihmekös että niissä läpysköissä on nykyjään aina matunkuvia! Ei ollut meidän nuoruudessa.
xxx/ellauri289.html on line 299:
xxx/ellauri289.html on line 307: 
xxx/ellauri289.html on line 351: SE parantaa käyttökokemusta koko anekaupan muuntosuppilossa tuotesivuilta kassaprosessiin, jotta sivuston vierailijoista tulee maksavia asiakkaita. Vertaapa perinteiseen ratkaisuun, jossa insel on ize maxumiehenä! Depending on the factors above (and your source), a good conversion rate can range from 2% to 5%. It’s not just about revenue, what we really care about is the score.
xxx/ellauri291.html on line 54: 
xxx/ellauri291.html on line 119: 1980-luvun lopulla oli todennäköistä, että Roddenberryä vaivasivat ensimmäiset aivoverisuonitaudin ja enkefalopatian ilmenemismuodot, jotka johtuivat hänen pitkäaikaisesta laillisten ja laittomien huumeiden, kuten alkoholin, metakvalonin, metyylifenidaatin, deksamyylin ja kokaiinin viihdekäytöstä (joita hän oli käyttänyt säännöllisesti Star Trek: The Motion Picture -elokuvan tuotannosta lähtien). Koko uransa ajan hän oli rutiininomaisesti käyttänyt piristeitä työstääkseen käsikirjoituksia yön yli, erityisesti amfetamiinia. Näiden aineiden vaikutuksia pahensivat haitalliset vuorovaikutukset diabeteksen, korkean verenpaineen ja masennuslääkkeiden kanssa.
xxx/ellauri291.html on line 172: 
xxx/ellauri291.html on line 219: Tasavallan taistovirsi", joka tunnetaan myös nimellä "Silmäni ovan nähneet Gloorian", "Olen nähnyt Helga-neidin kylvyssä" tai "Glory, Glory Hallelujah" Yhdysvaltojen ulkopuolella, on suosittu amerikkalainen isänmaallinen laulu, jonka on kirjoittanut bostonilainen retapeppu abolitionistikirjailija Julia Ward Howe (kuvassa)..
xxx/ellauri291.html on line 231: Hän lähti matkoille, mukaan lukien useille "lähetysmatkoille". Vuonna 1860 hän julkaisi Matkan Kuubaan, joka kertoi hänen vuoden 1859 matkastaan. Se oli aiheuttanut raivoa abolitionisti William Lloyd Garrisonissa sen halventavasta näkemyksestä mustia kohtaan. Howe uskoi, että oli oikein vapauttaa orjat, mutta ei uskonut rotujen tasa-arvoon. Neekerit ovat tolloja.
xxx/ellauri291.html on line 242:
xxx/ellauri291.html on line 275:
xxx/ellauri291.html on line 389: Arabien kapina Palestiinassa 1936-1939
xxx/ellauri291.html on line 452: Yhdessä ilmeisessä mielessä Putin ja Kreml jakavat natsi-Saksan uskon: jos valhetta toistetaan riittävän usein, se koetaan lopulta totuudeksi tai ainakin jollain tasolla relevantiksi. Hallitustekniikkaa, jota kutsutaan "suureksi valheeksi", käsiteltiin jo teoksessa Mein Kampf (1925). Hitler tajusi, että jättimäinen, karkea valhe – Die große Lüge – toimii paremmin kuin pieni valhe. Järkyttävät valheet – vaikka ne kiistävätkin vuoret tosiasioita – jättävät usein epäilyksen jälkeä. Pikkuhiljaa yhteiskunnallinen luottamus repeytyy ja vetää maton alta jaetun kuvan saamiseksi todellisuudesta. Tätä propagandatekniikkaa kehitti edelleen Joseph Goebbels muun muassa alitajuisesti itsensä paljastavassa näyttelyssä Aus Churchills Lügenfabrik (1941): on välttämätöntä valehdella suurella tavalla ja levittää sitä kunnolla, toistaa ilmeisiä vääriä virheitä huolimatta vaarasta, että vaikutat naurettavalta ja irtaantuneelta todellisuudesta. Riittää, jos tavoitat pienen määrän vastaanottavaisia kuuntelijoita, jotka etsivät syntipukkeja. Rabulistit [vähän niinkuin populistit, mutta pahempaa, niinkuin kakka ja paska] vetoavat yhteiskunnan onnettomiin lapsiin, vähäosaisiin, laahuxeen, antavat syrjäytyneille mahdollisuuden tukahdutettuun revansismiin. Sellainen peli nyt ei kerta kaikkiaan vetele! Pitäkää mölyt mahassa ja jatkakaa vessan pesua! Tässä Trump vie tulisoihtua eteenpäin historiallisessa jatkumossa suurella valheellaan ilmeisestä vaalitappiosta vuonna 2020.
xxx/ellauri292.html on line 43: Some biblical scholars maintain that the woman in Jericho who hid Joshua’s two spies was a harlot or a prostitute. But if that was the case, how did this woman, Rahab, become one of the ancestors of Jesus Christ? Wouldn’t THE Father ensure a pure lineage for His Son? Wouldn't any father?
xxx/ellauri292.html on line 45: In this historical fiction, author Diana Wallis Taylor offers a beautiful story of intrigue that explains how Rahab came to be the mother of Boaz, grandmother of Obese, and great-grandmother of Jesse, the father of King David, without peddling her arse for denars.
xxx/ellauri292.html on line 47: In Rahab, Woman of Jericho, readers discover a Rahab who is a descendent of the tribe of Ephraim, one of the ten lost tribes of Israel. Her clan left Egypt and settled in Canaan before the Hebrews were enslaved. Although they did not wander in the desert with Moses for forty years, nor did they hear the laws that the Lord gave to His people, they still worshipped the one true God, though without the fringes.
xxx/ellauri292.html on line 49: Rahab marries Radames, a young Egyptian officer, who is to become the new governor of Jericho. They live in the Egyptian embassy set in the city wall. When the Israelites approach Canaan with their army, pharaoh sends word that he is withdrawing his troops. Radames fabricates a story to tell Jericho’s king, but the babylonian lawmaker Hammurabi doesn’t believe it…and he has his eye on the beautiful Rahab.
xxx/ellauri292.html on line 51: What will happen to Rahab after the lecherous king poisons her husband? How can she save her family from the invading Israelites? God parted the waters of the Jordan River for them—will He likewise provide miracles and blessings to her Ephraimite clan if they can rejoin their people? You bet He will! He will relocate them to the U.S. in corpore and make them mormons!
xxx/ellauri292.html on line 55: 
xxx/ellauri292.html on line 56:
xxx/ellauri292.html on line 113: Tekle Haymanot is frequently represented as an old man with wings on his back and only one leg visible. There are a number of explanations for this popular image. C.F. Beckingham and G.W.B. Huntingford recount one story, that the saint "having stood too long for about 34 years, one of his legs broke or cut while Satan was attempting to stop his prayers, whereupon he stood on one foot for 7 years." Paul B. Henze describes his missing leg as appearing as a "severed leg... in the lower left corner discreetly wrapped in a cloth." The traveller Thomas Pakenham learned from the Prior of Debre Damo how Tekle Haymanot received his wings:
xxx/ellauri292.html on line 115: One day he said he would go to Jerusalem to see the Garden of Gethsemane and the hill of the skull that is called Golgotha. But Shaitan (Satan) planned to stop Tekla Haymanot going on his journey to the Holy Land, and he cut the rope which led from the rock to the ground just as Tekla Haymanot started to climb down. Then God gave Tekla Haymanot six wings and he flew down to the valley below... and from that day onwards Teklahaimanot would fly back and forth to Jerusalem above the clouds like an aeroplane. No, more like a bird. Like Super Tekla.
xxx/ellauri292.html on line 125: Michelle even told Raffy that Super Tekla even forced her to use injectable contraceptives.
xxx/ellauri292.html on line 130: “Michelle, utang na loob, may anak akong babae, may mga kapatid akong babae. Mahirap lang kami Michelle, sa bukid lang, alam mo background ng family ko,” Super Tekla said as he denied the accusations.
xxx/ellauri292.html on line 135: Super Tekla also denied that he was neglectful of his and Michelle’s baby boy, named Angelo, who was born with an anorectal malformation.
xxx/ellauri292.html on line 148: He then told her: “Michelle, karapatan mo ‘yun, nung una pa lang. Binlock n’yo na ako sa Facebook, wala akong idea nagkalabuan tayo. Gusto mong makipaghiwalay sa akin. Hindi ko pinagsisiksikan yung sarili ko sa inyo Michelle.”
xxx/ellauri292.html on line 154: Romeo Librada (s. 13. tammikuuta 1982), joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään Super Tekla tai yksinkertaisesti Tekla, on filippiiniläinen näyttelijä, koomikko ja televisiojuontaja. Hänet tunnetaan parhaiten esiintymisestä GMA Networkin lajikeohjelmassa Wowowin yhtenä sen isännistä. Librada syntyi Pigcawayanin pikkukaupungissa, Cotabaton kaupungissa, jossa Bonobo -heimo kasvatti hänet ja hänet koulutettiin maanviljelijäksi. Hänen äitinsä kuoli hänen mukaansa varhaisessa iässä. Tämän vuoksi hän tuki omaa koulutustaan lukion loppuun asti. Hänellä on seitsemän sisarusta.
xxx/ellauri292.html on line 159: Super Tekla doesn’t want to be compared to Unkabogable star Vice Ganda.
xxx/ellauri292.html on line 247: Helmikuussa 1810 Stanhope lähti Portsmouthista veljensä James Hamilton Stanhopen kanssa, joka seurasi häntä Rodokselle asti. Hänen lähipiirinsä joukossa olivat hänen lääkärinsä ja myöhempi elämäkerran kirjoittaja Charles Lewis Meryon ja hänen piikansa Elizabeth Williams ja Ann Fry. Rodoksella hän tapasi Michael Brucen, seikkailijan ja myöhemmin kansanedustajan, josta tuli hänen rakastajansa ja matkakumppaninsa. Väitetään, että kun seurue saapui Ateenaan, runoilija Lord Byron, Brucen yliopistoystävä, sukelsi mereen tervehtimään heitä. Myöhemmin Byron kuvaili Stanhopea "se vaarallisin asia, naispuolinen älypää" ja huomautti, että hänellä oli "suuri välinpitämättömyys keskustelussaan ja käytöksessään vastaanotetuista käsitteistä". Myöhemmin hän väitti, että hän päätti olla osallistumatta naisten oikeuksia koskevaan keskusteluun Stanhopen (hirvittävä keskustelija) kanssa, koska "haluan seksiä liian paljon riitautuakseni heidän kanssaan." Sama juttu muuten uroskoirilla. Ateenasta Stanhopen seurue matkusti edelleen Konstantinopoliin (nykyinen Istanbul), Ottomaanien valtakunnan pääkaupunkiin. He aikoivat edetä Kairoon, joka vasta äskettäin selvisi kaaoksesta, joka seurasi Napoleonin hyökkäystä Egyptiin ja sitä seuranneita kansainvälisiä konflikteja.
xxx/ellauri292.html on line 251: Oppiessaan ennustajilta, että hänen kohtalonsa oli tulla uuden messiaan morsiameksi, hän esitti avioliittoa Ibn Saudille, wahhabi- arabien päällikölle (myöhemmin Saudi-Arabian ensimmäisen valtion johtaja). Ei huolinut. Hän päätti vierailla Palmyran kaupungissa, vaikka reitti kulki aavikon läpi mahdollisesti vihamielisten beduiinien kanssa. Hän pukeutui beduiiniksi ja otti mukaansa 22 kamelin karavaanin kuljettaakseen matkatavaroitaan. Emir Mahannah el Fadel otti hänet vastaan ja hän tuli tunnetuksi "kuningatar Hesterinä".
xxx/ellauri292.html on line 253: Charles Meryonin mukaan hän sai haltuunsa keskiaikaisen italialaisen käsikirjoituksen, joka oli kopioitu jossain Syyriassa sijaitsevan luostarin asiakirjoista. Tämän asiakirjan mukaan suuri aarre oli piilotettu moskeijan raunioiden alle satamakaupungissa Ashkelonissa, joka oli ollut raunioina 600 vuotta. Vuonna 1815 hän matkusti tämän kartan perusteella Ashkelonin raunioihin Välimeren rannikolla Gazan pohjoispuolella ja suostutteli ottomaanien viranomaiset sallimaan hänen kaivaa paikka. Jaffan kuvernööri Muhammad Abu Nabbut määrättiin seuraamaan häntä. Tämä johti ensimmäiseenarkeologiset kaivaukset Palestiinassa.
xxx/ellauri292.html on line 265: Aluksi häntä tervehti emiiri Bashir Shihab II, mutta vuosien mittaan hän antoi turvapaikan sadoille druusien ja uskontojen välisten riitojen pakolaisille ja ansaitsi hänen vihamielisyytensä. [ lainaus tarvitaan ] Uudessa ympäristössään hän käytti lähes ehdotonta valtaa ympäröiviin alueisiin ja hänestä tuli alueen tosiasiallinen hallitsija. Hänen hallintansa paikalliseen väestöön riitti saamaan Ibrahim Pashan, kun hän oli hyökkäämässä Syyriaan vuonna 1832, hakemaan hänen puolueettomuuttaan. Hänen ylivaltansa säilytti hänen komentava luonne ja usko, että hänellä oli ennustamisen lahja. Hän piti kirjeenvaihtoa tärkeiden ihmisten kanssa ja otti vastaan uteliaita vieraita, jotka menivät kaikin keinoin tapaamaan häntä.
xxx/ellauri292.html on line 282: Vanhan testamentin kiihdyttävimpiä kohtia Mortonin mielestä oli Joosuan esinahka-agenttien laskeminen Jerikon muurilta. Sehän oli se ne naiset-albumin ab">Rahab! Laaja tila maata.
xxx/ellauri292.html on line 284: Rahab (/ˈreɪhæb/; heprea: רָחָב, nykyaikainen: Raẖav, tiberialainen: Rāḥāḇ, "leveä", "suuri", arabia: رحاب, laaja tai leväperäinen nainen) oli Joshuan kirjan mukaan joka asui Jerikossa luvatussa maassa ja auttoi israelilaisia valloittamaan kaupungin "piilottamalla" kaksi miestä, jotka oli lähetetty tiedustelemaan kaupunkia ennen heidän hyökkäystään. Uudessa testamentissa häntä ylistetään sekä esimerkkinä pyhimyksestä, joka eli uskossa, että "vanhurskaasti pidettynä" hänen tekojensa vuoksi. Heprean אשה זונה (ishah zonah), jota käytetään kuvaamaan Rahabia Joosua 2:1:ssä, tarkoittaa kirjaimellisesti "prostituoitua naista".
xxx/ellauri292.html on line 286: Midrashissa Rahab on Saaran, Abigailin ja Esterin ohella yksi neljästä kauneimmasta naisesta, jotka maailma on koskaan tuntenut. Babylonian Talmudissa Rahab oli niin kaunis, että jo hänen nimensä mainitseminen saattoi ottaa ankarasti eteen (Megilla 15a). Rahabin sanotaan kääntyneen 50-vuotiaana harjoitettuaan prostituutiota 40 vuotta ja katuneen kolmea syntiä sanoen:
xxx/ellauri292.html on line 288: Universumin mestari! Olen tehnyt syntiä kolmella asialla, silmälläni, reidelläni ja vatsallani. Anteeksi kolmen asian ansioiden perusteella: köysi, ikkuna ja seinä. Eli anteeksi, että olen harjoittanut haureutta, koska vaaransin itseni, kun laskin vakoojia varten köyden seinän ikkunasta. (Babylonian Talmud, Zevahim 116a–b). Ei ihme et tää oli 10- vuotiaasta Mortonista hyvän kirjan jännin paikka.
xxx/ellauri292.html on line 290: Samanlaisen perinteen mukaan Rahab julistaa: "Anteeksi köyden, ikkunan ja pellavan [pellavavarsien, joiden alle hän piilotti vakoojat] ansioiden vuoksi."
xxx/ellauri292.html on line 292: Rabbit pitivät Rahabia kelvollisena päin- ja selinmakuulle kääntyneenä ja todistivat, että Rahab meni naimisiin Joosuan kanssa tämän kääntymyksen jälkeen; heidän jälkeläisiinsä kuuluivat profeetat Jeremia, Hilkia, Seraja, Mahseia, Baruk, Hesekiel ja profeetta Hulda, vaikka Joosuan kirjassa ei ole kertomusta esinahkajohtajan avioliitosta kenenkään kanssa tai perhe-elämästä. Rahab mainitaan usein Jetron (Yitro) ja Na´amanin rinnalla "positiivisina esimerkkeinä" Israeliin liittyneistä käännynnäisistä, ja toisessa midrashissa Rahab toimii kaikkien maailman pakanakansojen puolestapuhujana. Pakanoissa on monta tosi mehukasta panoa.
xxx/ellauri292.html on line 296:
xxx/ellauri292.html on line 304: Abigail ( heprea : אֲבִיגַיִל, nykyaikainen : ʾAvīgayīl, tiberian : ʾAḇīḡayīl ) oli israelilainen nainen heprealaisessa Raamatussa naimisissa kunnottoman Nabalin kanssa; aiheutettuaan Nabalille apoplexian hiän meni naimisiin tulevan kuningas Daavidin kanssa Nabalin kuoleman jälkeen ( 1. Samuelin kirja 25 ). Abigail oli Daavidin toinen vaimo Saulin ja Ahinoamin tyttären Miikalin jälkeen, jonka Saul myöhemmin naitti Paltille, Laisin pojalle, Daavidin piiloutuessa muihin puskiin.
xxx/ellauri292.html on line 306: Abigailista tuli äiti yhdelle Daavidin pojista, joka on lueteltu Chroniclesissa nimellä Daniel, masoreettisessa Samuelin kirjojen tekstissä nimellä Chileab ja Septuaginta- tekstissä 2 Samuelin 3:3:na. Δαλουια, Dalouia. Hänen nimensä on kirjoitettu hullunkurisesti Abigal.
xxx/ellauri292.html on line 308: Sen jälkeen kun Abigail paljastaa Nabalille mitä hän on tehnyt, "Jumala löi Nabalia ja hän kuoli" (jae 38), minkä jälkeen Daavid meni naimisiin hänen kanssaan. Abigailia kuvataan älykkääksi ja kauniiksi. Talmud vahvistaa tätä ajatusta mainitsemalla hänet yhdeksi "maailman neljästä ylivoimaisen kauneudesta naisesta" (muut kolme ovat Rahab, Saara ja Esther). Koska hän on naimisissa varakkaan Nabalin kanssa, hän on myös korkean sosioekonomisen aseman nainen. On epäselvää, menikö David naimisiin hiänen kanssaan, koska hän oli kiinnostunut hiänestä sexikumppaninia, vai ovelasta poliittisesta liikkeestä, vai molemmista. Veikkaan molemmista.
xxx/ellauri292.html on line 310: Abigail ja Daavidin toinen vaimo, jisreelilainen Ahinoam, seuraavat Daavidia ja hänen sotajoukkoaan heidän etsiessään turvaa filistealaisten alueelta. Kun Daavid ja hänen miehensä ovat leiriytyneet Jisreelin lähellä, amalekilaiset vangitsevat naiset, jotka tekivät ratsian Siklagin kaupunkiin ja veivät naiset ja lapset pois. David johti takaa-ajoa, ja myöhemmin heidät pelastettiin. Molemmat vaimot asettuvat sitten Daavidin luo Hebroniin, missä Abigail synnyttää (todennäköisesti) Daavidin toisen pojan, Chileabin (kutsutaan myös Danieliksi).
xxx/ellauri292.html on line 325: Rabbiinien tulkinnan mukaan Hulda ja Debora olivat tärkeimmät naisprofeetoiksi tunnustetut heprealaisen Raamatun Nevi´im -osassa (Profeetat), vaikka Mirjamiin viitataankin vähän "sellaisena" Toorassa ja profeetan nimettömät mainitaan Jesajassa. "Huldah" tulee heprean sanasta lemma חלד, joka tarkoittaa pysyä tai jatkaa. Hänen mukaansa on nimetty Huldah -portit Temppeliaukion kirkon etelämuurissa.
xxx/ellauri292.html on line 340: Rabbiisessa kirjallisuudessa tätä Huldan miesmäisyyttä vähän moitiskellaan. Sen mukaan Hulda sanoi kuningas Josian sanansaattajille: "Kerro kaverille, joka lähetti teidät luokseni..." ( 2. Kun. 22:15)), osoittaen epäseremoniallisella kielellä, että Josiah oli hänen mielestään samanlainen retku kuin kaikki muut miehet.
xxx/ellauri292.html on line 342: Kuningas puhui hänelle, eikä Jeremialle, koska hän uskoi, että naiset ovat helpommin sääliviä kuin miehet ja että siksi hän pyllistyisi todennäköisemmin kuin Jeremia rukoilemaan Jumalan edessä hänen puolestaan (Meg. 14a, b; comp. Seder Olam R. xxi.). Hulda oli Jeremian sukulainen, ja molemmat olivat sexikkään Rahabin jälkeläisiä avioliiton kautta Joosuan kanssa (Sifre, Num. 78; Meg. 14a, b). Jeremia varoitti ja saarnasi katumusta miehille, kun taas Huldah teki samoin naisille (Pesiḳ. R. 26 [toim. Friedmann, s. 129]). Hulda ei ollut professori, vaan hän opetti julkisesti alakoulussa ( Targum to 2 Kings 22:14 ), joidenkin opetusten, erityisesti suullisen opin, mukaan.
xxx/ellauri292.html on line 480: "Ja lisäksi hän ymmärsi eläinten kielen; ja hän oppi tämän myös hänen matkoillaan Arabian halki, jossa asukkaat parhaiten osaavat tämän kielen ja harjoittavat sitä. Sillä arabialaiset ymmärtävät vaivattomasti mykkiä joutsenia ja muita lintuja.
xxx/ellauri293.html on line 69: Antiokia oli antiikin 3. suurin kaupunki Rooman ja Alexandrian jälkeen mutta n:o 1 tälläsessä rivossa leikinlaskussa ja raaoissa kokkapuheissa. Käytössä oli kaikenlaista teknologiaa. Viihdettä kuin Los Angelesissa. Paavo viihtyi Antiokiassa ainakin vuoden päivät mutta se kuitataan 10 sanalla. Jerusalemissa oikeat apostolit ei oikein lämmenneet tähän luopioon ja lähettivät sen 10 vuodexi takaisin Tarsoxeen. Barnabas kävi sen hakemassa remmiin myöhemmin.
xxx/ellauri293.html on line 73: Kun Paavali ja Barnabas saarnasivat pakanoille, luulivat pakanat Barnabasta Jupiteriksi, kun taas Paavalia pidettiin Merkuriuksena, jumalten juoxupoikana. Ilmeisest Barnabas teki ulkonaisesti valtavamman vaikutuksen. "Patun kirjeet ovat mahtavat ja
xxx/ellauri293.html on line 79: Pikku Markku joka väsäsi ko. evankeliumin jälkikäteen, oli liian pieni ollaxeen ollut ize paikalla, mutta kuuli kai Jeesuskaskut Pietari-sedältä. Oliko nakuna lakanatta Jee-suxen pidätystilanteesta karannut jolppi ehkä pikku Markku? Markku tuli Pietarin ja Barnabaan mukana Antiokiaan. Patu heilui neljäntenä mukana. Pietari ei kuitenkaan lähtenyt messiin Kyproxen reisulle, mixikä? Juoni sakenee.
xxx/ellauri293.html on line 141: Näytä dorkalle palaa. Dorkas ( kreikaksi : Δορκάς, latinoitu: Dorkás, käytetään käännettynä muunnelmana arameankielisestä nimestä Tabitha (gaselli; keisarillinen aramea: 2 kultakalaa) oli mainittu Apostolien teoissa. Hiän asui Joppen satamakaupungissa, joka on nykyään Tel Avivin lähiö. Unnatural Acts kuvailee häntä tunnetuksi "hyvistä teoistaan ja armonteoistaan", joka ompelee vaatteita köyhille. Kun hän kuoli, hänen yhteisönsä elävän lesket surivat häntä ja lähettivät kiireellisesti hakemaan Pietarin ( Apostolien teot 9:38 ), joka oli lähellä Lyddassa. Todisteena hänen hyväntekeväisyydestään, he näyttivät hänelle joitakin hänen ompelemistaan vaatteista, ja Raamatun kertomuksen mukaan Pietari nähtyään Tabithan vaatteitta herätti hiänet kuolleista näyttämällä hiänelle palaa. (Apostolien teot 9:36-43 , katso keskustelu sieltä ja albumia 213.)
xxx/ellauri293.html on line 146: Pyhiä kirjoituksia ei alun perin jaettu lukuihin ja jakeisiin, joten ilmeisesti varhaiskristityt, kuten Barnabas, eivät voineet lainata lukuja ja jakeita, vaan luottivat muistiin ja lainasivat toisinaan lähteitä epäjärjestyksessä.
xxx/ellauri293.html on line 162: Barnabas, alkujaan Josef (Apostolien teoissa myös Justus), oli leviitta ja apostoli Paavalin työtoveri. Myös häntä kutsutaan virheellisesti apostoliksi. Barnabas toimi Jerusalemin alkuseurakunnassa ja seurasi Paavalia tämän lähetysmatkoilla tiiviisti kuin barnacle eli siimajalkainen merirokko laivan pohjassa..
xxx/ellauri293.html on line 164: Barnabas oli kotoisin Kyproksen saarelta Salamiin kaupungista. Häntä pidetään Kyproksen kirkon perustajana ja saaren suojeluspyhänä. Perimätiedon mukaan Barnabas kivitettiin kuoliaaksi Salamiissa vuonna 75, ja hänet haudattiin kaupungin lähelle paikalle, jossa nykyisin sijaitsee Apostoli Barnabaan luostari. Hauta löydettiin vuonna 477, jonka jälkeen paikalle rakennettiin luostari.
xxx/ellauri293.html on line 165: Barnabaan nimiin on laitettu perinteessä apostolisten isien kirjoituksiin luettu abas-general.html">Barnabaan yleiskirje, joka ei kuitenkaan todennäköisesti liity mitenkään Barnabaaseen.
xxx/ellauri293.html on line 169: Joosesta, jolle apostolit antoivat sukunimeksi Barnabas, (joka on käännettynä: lohdutuksen poika), leeviläinen, Kyproksen maasta" (Apt 4:36) puhutaan paljon Uudessa Testamentissa. Häntä luonnehditaan myötätuntoiseksi ja anteliaaksi (Apostolien teot 4:37), avarakatseiseksi, sillä hän toi apostoleille vastakääntyneen luopion Paavalin, joka oli edelleen häikäistynyt näystä Damaskoksen tiellä (Apt. 9:26, 27). Barnabas täyttyi Hengellä kuin muumi syötyään liljoja, hänellä oli kehotuksen lahja ja innoittava vaikutus (Apt. 11:23-26); hän oli luotettava, soveltuva lähetystyöhön ja kärsi vaimoväestä Paavalin kanssa (Apostolien teot 11:29, 30, 13:2, 50).
xxx/ellauri293.html on line 171: Hän ja Paavali työskentelivät hyvässä sovussa, kunnes riitaantuivat työtoverista, mutta he ratkaisivat erimielisyytensä, Paavali valitsi Silaan ja Barnabas valitsi Markuksen, ja kumpikin meni saarnaamaan eri aloilla (Apostolien teot 15:36-41)
xxx/ellauri293.html on line 173: He tekivät jälleen yhteistyötä (Galatalaiskirje 2:1), mutta kun Pietari pelkäsi juutalaiskristittyjen moitteita ja erotti itsensä Jamesista, koska tämä söi lounasta pakanoiden kanssa (Gal. 2:19-13), niin Paavali nuhteli Pietaria päin naamaa "koska hän oli kusipää" ja valitti, että jopa "Barnabaskin lähti mukaan heidän väärennöksiinsä".
xxx/ellauri293.html on line 175: Barnabas vihjaa että juutalaisten liitto Jehovan kanssa meni perseelleen jo silloin kun Mooses joko kiukuspäissään tai epähuomiossa särki jumalan antamista kivitauluista puolet alastulomatkalla. Tarina Mooseksen rikkomisesta kaksi kivitaulua, katso 2. Moos. 32:19 ja 5. Moos. 9:11-17. 13. Sillä Jumala tuomitsee maailman ilman henkilökohtaista huomiota, ja jokainen saa tekojensa mukaan.
xxx/ellauri293.html on line 191: Mitä vittua? Onko toivomme rakennettu kivelle? Poikamme Nikkalassa aikoo rakentaa valmistalon hiekalle. Pietari on kallio, hänelle on suotu käteen valmistalon avaimet. Jumala varjelkoon. Barnabas on harras ja ajattelevainen, ja vaikka hänen tulkinnansa saattavat joskus tuntua venyviltä, hänen asenteensa Vanhaa testamenttia kohtaan on tyypillistä myös muille varhaisille kirkon isille.
xxx/ellauri293.html on line 199: Barnabas kutsuu Abrahamia "ikäväxi tyypiksi", joka eroaa allegoriasta. "Typologia" on olennainen osa Vanhan testamentin kristillistä tulkintaa. Mikä sitten on allegoria, vaan trooppinen jossa yksi asia ymmärretään toisesta. (Augustinus) Typologia ei kuitenkaan ole tulkinta sanoista vaan tapahtumista. Uuden testamentin kirjoituksissa meille annetaan tiettyjä Vanhan testamentin tapauksia, joissa esiintyy Uuden testamentin avaintapahtumien "tyyppejä". Esim Jerusalemin tyyppi oli Haagar.
xxx/ellauri293.html on line 201: Hagar (arab. هاجر, hepr. הָגָר) oli Raamatun Vanhan testamentin ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kuvattu naishenkilö. Hän on Abrahamin vaimon Saaran egyptiläinen orjatar. Saara ei voinut enää tulla raskaaksi, joten hän antoi Hagarin miehelleen sivuvaimoksi. Hagar tuli raskaaksi ja alkoi ylenkatsoa Saaraa, jonka luota Aaprahammikin pakeni. Kertomuksen mukaan enkeli saa Hagarin palamaan ja synnyttämään Abrahamille Ismael-pojan. Ismaelin syntymän aikaan Abrahamin kerrotaan olleen 86-vuotias. Saaran saatua myöhäisellä iällä oman pojan Iisakin sanoi hän Abrahamille "Aja pois tuo orjatar ja hänen poikansa. Orjattaren poika ei saa periä yhdessä minun poikani Iisakin kanssa". Ja Abraham ajoi Hagarin ja tämän pojan leivän ja vesileilin kera Beerseban erämaahan. Ikäviä tyyppejä, todellakin. Ei olis kannattanut, Ismailista tuli sitten muslimi.
xxx/ellauri293.html on line 207: (Saattaa hyvinkin olla, että nämä ovat kirjaamattomia Kristuksen sanoja, mutta ne näkyvät Paavalin kehotuksena opetuslapsille Lystrassa kivittämisensä jälkeen, jonka todistajana ilmeisesti oli Barnabas. Katso Apostolien teot 14:14, 22.)
xxx/ellauri293.html on line 209: Nuoret miehet, jotka suorittivat pirskotuksen, tarkoittivat niitä, jotka saarnaavat meille syntien anteeksiantamuksesta ja sydämen puhdistamisesta. Herra antoi vallan saarnata evankeliumiaan alussa kahdelletoista, merkitä heimoja, koska Israelissa oli kaksitoista heimoa. Mutta miksi kolme nuorta miestä määrättiin kastelemaan? Tarkoittaa Aabrahamia, Iisakia ja Jaakobia, koska he olivat jumalattoman suuria tosta edestä. Ja miksi villa laitettiin kepin päälle? Turkista tappiinko? Ei vaan koska Jeesuksen valtakunta perustettiin ristille; sen tähden ne, jotka häneen luottavat, elävät ikuisesti. Mutta miksi villa ja iisoppi laitettiin yhteen? Osoittaakseen, että Kristuksen valtakunnassa tulee olemaan pahoja ja saastaisia päiviä, jolloin me pelastumme kuitenkin; ja koska se, jolla on jokin likaisten nesteiden aiheuttama lihasairaus, vaikka kuppa, paranee iisopilla. Johannes 19:29 mainitsee, että iisoppi, joka oli kasteltu etikalla, annettiin Jeesukselle. Nämä asiat ovat meille tosi ilmeisiä, mutta juutalaisille ne ovat hämäriä, koska he eivät kuulleet Herran ääntä.
xxx/ellauri293.html on line 212: Lisää Barnabas läppiä
xxx/ellauri293.html on line 219: Mutta sinä sanot, että juutalaiset ympärileikattiin merkkinä. Mutta niin tekevät kaikki syyrialaiset ja arabialaiset ja kaikki epäjumalia palvovat papit, ovatko he siis Israelin liitosta? Ja jopa egyptiläiset itse ovat ympärileikattuja. Hemmetisti esinahkoja on parturoitu maailman sivu näillä kulmilla, ei se mitään todista.
xxx/ellauri293.html on line 221: Mutta kuules tätä! Raamattu sanoo, että Aabraham ympärileikkasi kolmesataakahdeksantoista miestä talostaan. Mutta mikä oli se mysteeri, joka tässä paljastettiin 318 terskan lisäxi?
xxx/ellauri293.html on line 243: Jänis kiellettiin, "koska hän pureskelee sorkkaa, mutta ei halkaise sorkkaa" (3. Moos. 11:6); mutta Barnabas on johdonmukainen antropomorfis-metaforisessa eksegeesissaan.
xxx/ellauri293.html on line 267: Siitä syystä hän myös oikeutetusti vihasi lumikkoa, jotta he eivät olisi sellaisten ihmisten kaltaisia, jotka suullaan tekevät vääryyttä epäpuhtautensa tähden, eivätkä yhtyisi niihin saastaisiin naisiin, jotka suullaan tekevät vääryyttä. Koska se eläin tulee raskaaksi suullaan. Mitä tahansa tällä tarkoitetaan, on epävarmaa; mutta Barnabas vastustaa selvästi suuseksiä. Tästä juuri saattoi Barnabaalle ja Paavalille tulla se apulaisia koskeva erimielisyys.
xxx/ellauri293.html on line 284: Aabraham oli uskossa ollessaan seitsemänkymmentäviisivuotias, mutta hänet ympärileikattiin vasta 99 vuoden ikäisenä. Aivan sekopäisiä juttuja!
xxx/ellauri293.html on line 287: Tämä vielä sanoi Barnabas
xxx/ellauri293.html on line 292: Ja Mooses ymmärsi, että he olivat jälleen pystyttäneet valetun kuvan; ja hätäpäissä häneltä putosi ne kaksi tablettia käsistä, ja Herran liiton pädit murtuivat. Mooses otti ne vastaan, mutta he eivät olleet kelvollisia.
xxx/ellauri293.html on line 357: Apostolien teot 13:8 sanoo: "Elymas taikuri (sillä niin hänen nimensä kääntyy arabiasta) vastusti heitä". "Elymas" on mahdollisesti johdettu arabian sanasta alīm "oppinut" tai "viisas", mikä voidaan kääntää silmänkääntäjäxi, jos ize kuuluu vastapuolelle.
xxx/ellauri293.html on line 381: How I Met Your Mother -jaksossa " Rabbit or Duck " jänis-ankka-illuusiota käytetään keskusteluun siitä, himoizeeko Robin kollegaansa Donia, mikä johtaa kiihkeään taisteluun ryhmän kesken, kun Maashol kannustaa kaneja halun kohteena, ja Retu, Robin, Lili ja Ranjit ovat tukemassa ankkoja. Maashol lopulta myöntää asian.
xxx/ellauri293.html on line 421: Dreamtime, jota kutsutaan myös Dreamingixi, on muinaisten antropologien kehittämä termi viittaamaan uskonnollis-kulttuuriseen maailmankuvaan, joka johtuu Australian aboriginaalien hupsuista uskomuksista. Sitä käytti alun perin Francis Gillen, hänen kollegansa Baldwin Spencer omaksui sen hyvin nopeasti, ja sen jälkeen AP Elkin teki sen suosituksi, vaikka kuitenkin myöhemmin muutti näkemystään.
xxx/ellauri293.html on line 423: Dreamingia käytetään edustamaan aboriginaalien käsityksiä Erewhonista, jonka aikana maassa asuivat esi-isiensä hahmot, jotka olivat usein sankarillisia tai joilla oli yliluonnollisia kykyjä. Nämä hahmot erosivat usein kuitenkin jumalista, koska he eivät kyenneet hallizemaan aineellista maailmaa kuten länkkärit, eikä niitä palvottu kuin länkkäreitä, vaan vain vetelästi kunnioitettiin. Dreamtime-konsepti on sittemmin otettu laajalti käyttöön alkuperäisen australialaisen kontekstin ulkopuolella ja on nyt osa maailmanlaajuista populaarikulttuuria.
xxx/ellauri293.html on line 425: Termi perustuu Keski-Australian Arandan (Arunta, Arrernte) käyttämän arandin sanan alcheringa käännökseen, vaikka on väitetty, että se perustuu väärinkäsitykseen tai käännösvirheeseen. Jotkut tutkijat ehdottavat, että sanan merkitys on lähempänä "ikuista, luomutuotetta". Antropologi William Stanner sanoi, että ei-aboriginaalit ymmärsivät käsitteen parhaiten "alemmuuskompleksina". Jukurrpa (käänn. "juu kyrrpä") on laajalle levinnyt termi, jota Warlpiri-ihmiset ja muut läntisen aavikon kulttuuriblokin ihmiset vieläkin käyttävät nähdessään palefacen.
xxx/ellauri293.html on line 451: Koska sudet suosivat voimakkaasti ilta-aikoja, he kamppailevat usein elääkseen yhteiskunnan heiltä vaatiman aikataulun mukaan. Asiat, kuten työ ja porsaiden koulu, alkavat liian aikaisin, ja sosiaalinen hauskanpito loppuu liian pian. Sudet ovat erittäin alttiita krooniselle someviihteelle ja riittämättömälle unelle – ja tällä voi olla seurauksia heidän henkiselle ja fyysiselle terveydelleen. Tutkimukset osoittavat, että iltakronotyypit ovat suurempi riski sairastua kroonisiin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonisairauksiin ja diabetekseen, sekä masennukseen.
xxx/ellauri293.html on line 497: Myöhemmin Elizabeth M. Koppitz otti käyttöön useita Huttin ja Briskinin pisteytystekijöitä myöhemmässä työssään, The Bender-Gestalt Test for Young Children.
xxx/ellauri293.html on line 505: Bender-II:lle kehitettiin useiden pisteytysjärjestelmien empiirisen tutkimuksen perusteella. Maailmanlaajuinen pisteytysjärjestelmä liittyi tangentiaalisesti Benderin alkuperäiseen pisteytysmenetelmään ja Braniganin 1980-luvulla kehittämään järjestelmään, ja se valittiin luotettavuus- ja validiteettitutkimusten sekä sen helppokäyttöisyyden ja rakenteen selkeyden perusteella. Elizabeth Koppitz, kliininen lastenpsykologi ja koulupsykologi (joka työskenteli suurimman osan urastaan New Yorkissa), kehitti 1960-luvulla pisteytysjärjestelmän, joka oli omistettu arvioimaan lasten visuaalisten motoristen taitojen kypsymistä, pysyen uskollisena Benderin kokeen tavoitteelle, ja popularisoi sen käyttöä kouluissa. Vuosikymmenten ajan Koppitz-versio, joka tunnettiin nimellä Bender-Gestalt Test for Young Children, oli yksi eniten käytetyistä Bender-Gestaltin pisteytysjärjestelmistä Yhdysvalloissa. Koppitzin kuoltua 1980-luvun alussa menetelmän käyttö säilytti suosionsa 1990-luvun puoliväliin saakka, jolloin se poistui markkinoilta julkaisuyhtiöiden konsolidoinnin seurauksena.
xxx/ellauri293.html on line 597: hevonen-vektorivapaa-hevonen-vektori---eläimet-vektorit---free-vektorit-varastovapaa-ghvshg70 the_tiger_picture_15_vector_180822lehmä-vektori Shpunk-Apina pitr_sheep_icon_scalable_vector_graphics_svg-2555px.
xxx/ellauri293.html on line 636: 20. heinäkuuta 1914 Winston Churchill, Admiralityn ensimmäisenä kuumapäänä, takavarikoi kaksi turkkilaista sotalaivaa Newcastle on Tyne. Nämä alukset oli rakennettu siellä Turkin hallitukselle ja ne oli jo maksettu. Takavarikointi, ylimielinen selitys ja korvauksen puute siitä raivostutti turkkilaiset ja tarjosi saksalaisille erinomaisen mahdollisuuden ostaa turkkilaista hyvää tahtoa. He korvasivat Ison-Britannian kaksi sota-alusta kahdella omalla, Goebenilla ja Breslaulla. Houkutellakseen turkkilaisia entisestään Berliini tarjosi nöyryyttävien antautumisten lakkauttamista ja lisää sotilaallista apua. Enver Beyn johtama Saksa-mielinen sotaryhmä Turkin kabinetissa sai kaiken avun vaikutusvaltansa lisäämiseksi. Iso-Britannia ja Ranska eivät tehneet juurikaan kääntääkseen prosessia.
xxx/ellauri293.html on line 642: Luettelo näistä järjestelyistä on pitkä. Se sisältää Hussein-McMahon-kirjeenvaihdon Britannian ja arabien nationalistien välillä; Venäjän oikeuden salmeen ja Konstantinopoliin virallinen tunnustaminen (huhtikuu 1915); Lontoon sopimus, jolla Italia joutui osallistumaan sotaan (huhtikuu 1915); Sykes-Picotin sopimus, joka jakoi tietyt Levantin alueet Britannian ja Ranskan välillä (toukokuu 1916);... Saint Jean de Mauriennen sopimus, jossa Italian oikeuksia selvennettiin (elokuu 1917); ja Balfourin julistus, jossa Britannian hallitus lupasi kansallisen kodin juutalaisille (toukokuu 1917).
xxx/ellauri293.html on line 715: Narratiivivirhe viittaa siihen, kun ihmiset käyttävät narratiiveja yhdistääkseen satunnaisten tapahtumien välisiä pisteitä mielivaltaisen tiedon ymmärtämiseksi. Termi juontaa juurensa Nassim Talebin kirjasta The Black Swan: The Impact of the Highly Improbable. Kertomusvirhe voi olla ongelmallista, koska se voi johtaa siihen, että ihmiset muodostavat vääriä syy-seuraussuhteita tapahtumien välillä. Esimerkiksi startup-yritys voi saada rahoitusta, koska sijoittajia vaikuttaa uskottavalta kuulostava kertomus sen sijaan, että saatavilla olevan todisteen perustellumpi analyysi olisi.
xxx/ellauri295.html on line 40:
xxx/ellauri295.html on line 51:
xxx/ellauri295.html on line 62: Historioizija Hazipompponen vuosi Herostratoxen nimen julkisuuteen. Hazipompponen on kyllä kuuluisa Babarin talonmiehenä, muttei niin kuuluisa kuin Herostratos. Esimerkiksi Jean-Paul Sartren lyhyessä tarinassa Erostratus, joka on osa teosta Muuri (Le mur, 1939), eräs mies suunnittelee väkivallantekoa saavuttaakseen mainetta. Elokuva Herostratus vuodelta 1967 puolestaan kertoo miehestä, joka suunnittelee näyttävää julkista joukkomurhaa. Mortonin mielestä jumalattaret ovat ihmiskunnan menneisyyden alfasusia. Onnexi kristityillä ei ole niitä.
xxx/ellauri295.html on line 85: Kesareaa ei pie sekoittaa Tiberiaaseen, joka on 40K kotkannenän käpykylä Galilean järven rannalla. Herodes Suuren poika Herodes Antipas rakennutti Tiberiaan raamatullisen Rakkathin paikalle vuosien 14 ja 18 jaa. välillä. Vuonna 18 valmistunut kaupunki nimettiin tuolloin hallinneen Rooman keisari Tiberiuksen mukaan ja siitä tuli Galilean ihmiskalastajien pääkaupunki. 100-luvun toisella puoliskolla kaupunkiin asettui juutalainen patriarkka ja sanhedrin, mikä teki siitä käytännössä alueen juutalaisten pääkaupungin. Suuri osa Mishnasta ja Talmudista koottiin itse asiassa Tiberiaksessa ja kaupungissa toimi tunnettu rabbien kauppaopisto.
xxx/ellauri295.html on line 89: Varhain nykyaikana Tiberias oli sekakaupunki. Iso-Britannian vallan alaisuudessa sen enemmistö oli juutalaisia, mutta siellä oli merkittävä arabiyhteisö. Vuosien 1947–1948 sisällissodan aikana Pakollisessa Palestiinassa puhkesi kärhämä Tiberiasin juutalaisten ja sen palestiinalaisen arabivähemmistön välillä. Kun Haganah otti vallan, brittijoukot evakuoivat koko Palestiinan arabiväestön; heidän ei annettu palata sodan jälkeen, joten nykyään kaupungissa on lähes yksinomaan juutalaisia. Sodan päätyttyä Israelin uudet viranomaiset tuhosivat Tiberiaksen vanhan kaupungin puhdistaaxeen sen entisistä arabitorakoista.
xxx/ellauri295.html on line 102: Kesareasta oli enää jäljellä Paavo Pesusienen näköisiä hiekkakiviä, rasiamaisia arabitaloja ja hiekkaan hautautunut pieni Odeon. Isä Johannes oli melkoinen ilmestys. Odeonin tiesivät arabit vieläkin "tyttöin vintixi." Se oli jäänyt mieleen. Kesareassa mellastivat aikanaan Origenes ja Eusebius. Tyttöin vintti lie käynyt tutuxi.
xxx/ellauri295.html on line 109: Paavalin roomalainen tuomari Feelix-kissa oli paha vanha vapautettu orja, desspicable tipejä jahtaava Sylvesteri, joka plokkasi joltakulta 19-vuotiaan prinsessa Druzillan vaikka hiän oli jo toisen irtaimistoa. Tää siis ei ollut Julia Druzilla, Korkkarin suosikkisisko ja Clauden tytär joka syntyi nykypäivän Koblenzissa Saksassa, vaan Kyproxen juutalaisen kuninkaan Agrippan tytär.
xxx/ellauri295.html on line 251: On se hyvä että Patti kuoli, en muuta sano. Noita meillä on ihan tarpeexi, ja oli. Hikisiä lättähattu persuja. Sille kävi kuin asfalttiprinssi Harri Sirolalle, tuli liikaa kiitosta liian aikaisin, ja sitten ei enää mikään riittänyt, iski rimakauhu. Ja ikävä puolisokin oli molemmilla. Miki Liukkonen, Foster Wallace. Näitä piisaa wannabe nobelisteja.
xxx/ellauri295.html on line 499: Santala on kirjoittanut yli 20 kirjaa. Niistä tunnetuimpia ovat tutkielmat Messiaasta Vanhassa ja Uudessa testamentissa rabbinistisen kirjallisuuden valossa sekä tutkielma Paavali ihmisenä ja opettajana, jotka on julkaistu useilla kielillä. Santala luennoi näistä aiheista Yhdysvalloissa ja Sveitsissä. Viimeximainitun kirjan Paavalista ihmisenä ja opettajana olisin saanut ostaa suomennettuna 8 egellä Itixen kontista, mutta suht kalliina raaskinut, otin siitä vaan Google Lensillä valittuja kylmiä paloja ja täydensin Uikipediasta kotona.
xxx/ellauri295.html on line 503: Kun länsimainen uudempi tutkimus arvostelee Paavalin kökköä tapaa argumentoida ajatuksiaan, tämä johtuu siitä, että juutalaisia hyvinkin yksilöllisiä targumentointitapoja ei tunneta. Prof. Shmuel Saf- "ai on sanonut, että "talmudin tiedot antavat välttämättömän taustan Uuden testamentin oikealle ymmärtämiselle". Rabbit antavat myös ohjeen tutkijan työtavalle: "Vanha testamentti johtaa targumiin, targum johtaa mishnaan, mishna johtaa talmudiin." Ja talmud korostaa: "Koko toora kokonaisuudessaan on useimmille hepreaa, mutta siihen liittyy myös asioita targumeista. Ja targum johtaa taas... noniin, mennään taas, matikasta maitopyörään, maitopyörästä pytikkään.
xxx/ellauri295.html on line 513: The Masoretic Text[a] (MT or 𝕸; Hebrew: נֻסָּח הַמָּסוֹרָה, romanized: Nūssāḥ Hammāsōrā, lit. 'Text of the Tradition') is the authoritative Hebrew and Aramaic text of the 24 books of the Hebrew Bible (Tanakh) in Rabbinic Judaism.
xxx/ellauri295.html on line 558: Gottlieb Klein valittaa aikansa teologisesta gurusta A. Hartnackista, että tämä ei kyennyt "liikkumaan itsenäisesti rabbiinisen kirjallisuuden alueella". Klein väittää myös, että Paavali ei oikeastaan tehnyt mitään radikaaleja itsenäisiä ratkaisuja lähetystyössään. Jerusalemin apostolien kokous vain sovelsi pakanoihin juutalaista "derech erets" ja "haggadoot meshubbahoot" säännöstöä. Tuolloin ei vielä pakanoita koskevaa "Nooan seitsemää käskyä" oltu määritelty mutta sen moraaliohjeet olivat jo käytössä. Paavali ihan rakasti sanoja looginen ja analogia. Juuri tämä roomalaiseen imperiumiin sopiva käsitemaailma tekee Paavalin meille niin tutuxi.
xxx/ellauri295.html on line 560: Aramea (syyr. ܐܪܡܝܐ arāmāyā hepr. ארמיא arāmît) on Lähi-idässä käytetty, länsiseemiläisestä kantakielestä kehittynyt seemiläinen kieli. Vanhimmat arameankieliset kirjoitukset ovat 900-luvulta eaa. Aramean kieltä käytettiin myös roomalaisessa Juudeassa, ja yleisesti uskotaan sen olleen Jeesuksen äidinkieli. Eräät osat Vanhaa testamenttia on kirjoitettu alun perin arameaksi, samoin suurin osa juutalaista Talmudia. Huumorintajuiset orientalistit Alphonse Mingana ja Christoph Luxenberg katsovat, että myös Koraani on ainakin osittain kirjoitettu arameaksi, syyro-arameaksi, tai niiden ja arabian sekakielellä. Kirjoituksen tarkkeet on kuitenkin myöhemmin lisätty olettaen, että kieli olisi ollut puhdasta arabiaa. Tämä olisi johtanut lukuisiin Koraanin tekstiä koskeviin väärinkäsityksiin, esimerkiksi viinirypäleiden tulkitsemiseen Paratiisin neidoiksi.
xxx/ellauri295.html on line 566: Jeesuksen elinaikana aramea oli kreikan rinnalla yleinen kieli, ja sitä puhuttiin alueella uskonnosta riippumatta. Aramea oli myös Jeesuksen äidinkieli. Kun kristillisiä seurakuntia alettiin ensimmäisellä vuosisadalla perustaa, niissä alettiin käyttää kansan kieltä, joka oli aramea. Myös kreikankieliseen evankeliumikirjallisuuteen on jäänyt joitakin arameankielisiä ilmauksia, kuten abba (isä), effata (aukene) ja talita kuum (tyttönen, nouse). Niin, ja eeli eeli laama sabaktaani.
xxx/ellauri295.html on line 574: Eli Eli Lama Sabachthani? refers to the opening words of Psalm 22 in Aramaic, translated as "My God, my God, why hast thou forsaken me" in the King James Version, which was one of the Jesus memes that went viral. It was actually borrowed from Simon and Garfunkel's beatificatory hit Blessed. Is it really likely that the locals did not recognize the line?
xxx/ellauri295.html on line 584: Jae 1, " Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? " lainataan Mark. 15:34 :ssä; Matteus 27:46. Codex Vaticanus translitteroi tämän eri tavalla kuin kanoninen kreikkalainen teksti. Codex Vaticanus Matthew 27.46 sisältää: Eloey, Eloey, lema sabaktanei, joka on samanlainen kuin vanha syyrialainen psalmi 22 Alóhi Alóhi lmóno shbáqthoni. Codex Vaticanus Mark 15.34 sisältää: Eloi, Eloi, lama zabafthanei , joka vastaa heprealaista psalmia 22 (אלי אלי למה עזבתני) Elí, Elí, láma azavtháni. Voisi se olla myös syyriaa tai persiaa.
xxx/ellauri295.html on line 590: The Talmud (/ˈtɑːlmʊd, -məd, ˈtæl-/; Hebrew: תַּלְמוּד, romanized: Talmūḏ) is the central text of Rabbinic Judaism and the primary source of Jewish religious law (halakha) and Jewish theology. Until the advent of modernity, in nearly all Jewish communities, the Talmud was the centerpiece of Jewish cultural life and was foundational to "all Jewish thought and aspirations", serving also as "the guide for the daily life" of Jews. Talmud translates as "instruction, learning", from the Semitic root LMD, meaning "teach, study".
xxx/ellauri295.html on line 596: The Mishnah or the Mishna (/ˈmɪʃnə/; Hebrew: מִשְׁנָה, "study by repetition", from the verb shanah שנה, or "to study and review", also "secondary") is the first major written collection of the Jewish oral traditions that are known as the Oral Torah. It is also the first major work of rabbinic literature.
xxx/ellauri295.html on line 598: The Gemara (also transliterated Gemarah, or in Yiddish Gemore) is an essential component of the Talmud, comprising a collection of rabbinical analyses and commentaries on the Mishnah and presented in 63 books. The term is derived from the Aramaic word גמרא and rooted in the Semitic word ג-מ-ר (gamar), which means "to finish" or "complete".
xxx/ellauri295.html on line 648: Raapale (englanniksi drabble) on tasan sadan sanan pituinen novelli. Lyhyydestään huolimatta raapale on aina selkeä kokonaisuus, eli siinä on alku, keskiosa ja loppu. Esimerkixi:
xxx/ellauri295.html on line 654: “Valac? Seere? Mitä täällä oikein tapahtuu?” Me molemmat käännähdimme. Rahab seisoi ovella tuijottaen meitä silmät leiskuen. Hän astui tasanteelle. Yönmustat liinat sitoivat hänen siipiään. Vartiomiehiä seurasi hänen perässään miekat tai keihäät kourissaan. Me peräännyimme tasanteen reunalle. “Mitä te kaksi kuvittelette tekevänne?” Rahab sihisi hampaidensa välissä. Me katsoimme toisiamme.
xxx/ellauri295.html on line 659: Todellisuudessa Lönnbergin raapale on 157 sanaa pitkä eli puolet liikaa. Jäi epäselväxi mitä Rahab sitten teki. Oliko nää ne Joosuan 2 vakoojaa jolle Rahab valmisti kivan makuusijan? Oliko mukana jotain bondagea? Oliko ne oikeasti homoja? Jotain tässä on plagioitu Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamielestä. No joo, tässä toinen raapale:
xxx/ellauri295.html on line 667: Ei tossa nyt ihan vielä ole tarpeexi sanoja. 10 sanalla voisi jatkaa vielä Rahabin tarinaa. Ottaa siihen vaikka mukaan lokki Joonatan. OK, riitti jo, meni ylikin!
xxx/ellauri295.html on line 688: Thomas Malcolm Muggeridge (24 March 1903 – 14 November 1990) was an English journalist and satirist. His father, H. T. Muggeridge, was a socialist politician and one of the early Labour Party Members of Parliament (for Romford, in Essex). In his twenties, Muggeridge was attracted to communism and went to live in the Soviet Union in the 1930s, and the experience turned him into an anti-communist. In the aftermath of the war, he converted to Christianity under the influence of Hugh Kingsmill and helped to bring Mother Teresa to popular attention in the West. He was also a critic of the sexual revolution and of drug use. Muggeridge´s politics changed from an independent socialist point of view to a conservative religious stance. Muggeridge senior pyöri todnäk haudassa kuin hyrrä.
xxx/ellauri295.html on line 694: In 1979, along with Mervyn Stockwood, the Bishop of Southwark, Muggeridge appeared on the chat show Friday Night, Saturday Morning to discuss the film Life of Brian with Monty Python members John Cleese and Michael Palin. Although the Python members gave reasons that they believed the film to be neither anti-Christian nor mocking the person of Jesus, both Muggeridge and the bishop insisted that they were being disingenuous and that the film was anti-Christian and blasphemous. Muggeridge further declared their film to be "buffoonery", "tenth-rate", "this miserable little film" and "this little squalid number".
xxx/ellauri295.html on line 696: In 1982, at 79, Muggeridge was received into the Catholic Church after he had rejected Anglicanism, like his wife, Kitty. This was largely under the influence of Mother Teresa about whom he had written a book, Something Beautiful for God, setting out and interpreting her life.
xxx/ellauri296.html on line 54:
xxx/ellauri296.html on line 58:
xxx/ellauri296.html on line 64: Saatuani Paavalia koskevan väitöskirjan päätöxeen palaan mielirunoilijani Patti Mulkkisen pariin. Patti on aimo siionisti. Lahmittuaan makkabealaisoluita yökastelee kuin Orpo-Olli Syväntö. Kai israelilaiset ovat edes pikkulusikallisen oikeassa, kun ihmettelevät mikä oikeus semmoisella on mitään vaatia, joka lähti karkuun sodasta jonka ize aloitti. Ei ainaskaan vahvemman oikeutta, ja, no, sehän se onkin ainoa oikea. Turpiin vaan vasemmistoa oikealla suoralla. Zhelensky ei aio hyökätä Ryssän puolelle, se pysähtyy ennen Leningradia Mannerheimina. Nyt Ilta-pulut haukkana jo kurnuttavat, miten Nato löisi Putinin armeijan toinen käsi selän takana. Nej huh huh.
xxx/ellauri296.html on line 68: Mutta asiaan. Raamattua tutkistellessa on tärkeä pitää mielessä historian aikajana, joka mulla kyllä on jo jossain paasauxessa (albumi 185). Joosua on moosexenaikuinen valloittaja (14-13 BCE), Samuli myöhäisempi kunkkuvoide (11 BCE). King Charlieta voideltiin nolosti jonkun särmin takana. Nasaretin poikaan ei tittelistä huolimatta levitetty jee-suxivoidetta. Yäk, voiteet ovat ällöttäviä. Jeremiadit kuuluu Babylonin vankeuteen (587-539 BCE). Siinä on vuosisatoja aina välissä. Tosin aika kului hitaammin niinä vuosisatoina, kun oli vähemmän aikaasäästäviä kexintöjä, mutta kului kuitenkin. Ihan eri porukoille oli kotkannenät kulloinkin kiusana, ja kääntäen. Koko länsipuoli pallosta lukee lähi-idän joutomaan telttailijoiden historiankirjoja historiattomasti mieskohtaisena omahoito-oppaana. Outoa.
xxx/ellauri296.html on line 87: 12 Pitkän ajan kuluttua kuoli Suan tytär, Juudan vaimo. Suruajan jälkeen Juuda lähti abdullahilaisen ystävänsä Hiran kanssa Timnaan "lampaiden keritsiäisiin." 13 Kun Tamar sai tietää, että hänen appensa oli menossa Timnaan taas "keritsemään lampaitaan," 14 hän riisui leskenpukunsa, koristautui, peitti kasvonsa hunnulla ja istuutui Enaimin risteykseen Timnan tien varteen. Hän oli näet huomannut, ettei häntä haluttu antaa Selalle vaimoksi, vaikka tämä oli jo aikuinen.
xxx/ellauri296.html on line 91: 20 Juuda lähetti abdullahilaisen ystävänsä Hiramin viemään vuohen naiselle saadakseen panttinsa takaisin, mutta tämä ei löytänyt naista. 21 Hiram kyseli paikkakunnan miehiltä: »Missä on se pyhäkköportto, joka istui Enaimin tienristeyksessä?» He vastasivat: »Ei täällä ole ollut mitään pyhäkköporttoa.» 22 Niin hän palasi Juudan luo ja sanoi: »Minä en löytänyt sitä naista, ja paikkakunnan miehetkin sanoivat, ettei siellä ole ollut mitään pyhäkköporttoa.» 23 Juuda sanoi: »Pitäköön nainen sitten pantin, muuten joudumme suotta naurunalaisiksi. Minä olen yrittänyt toimittaa hänelle tämän vuohen, mutta sinä et ole pystynyt löytämään häntä.»
xxx/ellauri296.html on line 100: Sen jälkeen tapahtui tämä vielä. Tässä on nyt eri Tamar panopatjana. Daavidin pojalla Absalomilla oli kaunis sisar nimeltä Taamar, ja Daavidin poika Amnon rakastui häneen. 2 Ja Amnon tuli aivan sairaaksi tuskasta sisarensa Taamarin tähden; sillä kun tämä oli neitsyt, näytti Amnonista mahdottomalta tehdä hänelle mitään. 3 Mutta Amnonilla oli ystävä, nimeltä Joonadab, Daavidin veljen Simean poika; ja Joonadab oli hyvin ovela mies. 4 Tämä sanoi hänelle: "Miksi sinä kuihdut noin päivä päivältä, kuninkaan poika? Etkö ilmaise minulle sitä?" Amnon vastasi hänelle: "Minä olen rakastunut veljeni Absalomin sisareen Taamariin". 5 Joonadab sanoi hänelle: "Paneudu vuoteeseesi ja tekeydy sairaaksi. Ja kun isäsi tulee katsomaan sinua, niin sano hänelle: 'Salli minun sisareni Taamarin tulla antamaan minulle jotakin syötävää; jos hän valmistaisi ruuan minun silmieni edessä, että minä näkisin sen, niin minä söisin hänen kädestään'." 6 Niin Amnon paneutui maata ja tekeytyi sairaaksi. Kun kuningas tuli katsomaan häntä, sanoi Amnon kuninkaalle: "Salli minun sisareni Taamarin tulla tekemään kaksi kakkua minun silmieni edessä, niin minä syön hänen kädestään".
xxx/ellauri296.html on line 109: 28 Ja Absalom käski palvelijoitaan ja sanoi: "Pitäkää silmällä, milloin Amnonin sydän tulee iloiseksi viinistä, ja kun minä sanon teille: 'Surmatkaa Amnon', niin tappakaa hänet älkääkä peljätkö; sillä minähän olen teitä käskenyt. Olkaa lujat ja urhoolliset." 29 Absalomin palvelijat tekivät Amnonille, niinkuin Absalom oli käskenyt. Silloin kaikki kuninkaan pojat nousivat, istuivat kukin muulinsa selkään ja pakenivat. 30 Heidän vielä ollessaan matkalla tuli Daavidille sanoma: "Absalom on surmannut kaikki kuninkaan pojat, niin ettei heistä ole jäänyt jäljelle ainoatakaan". 31 Silloin kuningas nousi, repäisi vaatteensa ja paneutui maahan maata; ja kaikki hänen palvelijansa seisoivat siinä reväistyin vaattein. 32 Niin Joonadab, Daavidin veljen Simean poika, puhkesi puhumaan ja sanoi: "Älköön herrani luulko, että kaikki nuoret miehet, kuninkaan pojat, ovat tapetut; ainoastaan Amnon on kuollut. Sillä ilme Absalomin kasvoilla on tiennyt pahaa siitä päivästä lähtien, jona Amnon teki väkivaltaa hänen sisarellensa Taamarille. 33 Älköön siis herrani, kuningas, panko sydämelleen sitä puhetta, että muka kaikki kuninkaan pojat olisivat kuolleet; sillä ainoastaan Amnon on kuollut, no hätä."
xxx/ellauri296.html on line 111: 34 Mutta Absalom pakeni. Kun palvelija, joka oli tähystäjänä, nosti silmänsä ja katseli, niin katso, paljon väkeä tuli tietä, joka oli hänen takanansa, vuoren kuvetta. 35 Silloin Joonadab sanoi kuninkaalle: "Katso, kuninkaan pojat tulevat. On tapahtunut, niinkuin palvelijasi sanoi." 36 Juuri kun hän oli saanut sen sanotuksi, niin katso, kuninkaan loput pojat tulivat; ja he korottivat äänensä ja itkivät. Myöskin kuningas ja kaikki hänen palvelijansa itkivät hyvin katkerasti, sillä raiskaajapoika oli ollut kaikkien ykköslemppari.
xxx/ellauri296.html on line 129: 9 Rintamalla Absalom, joka kaxoisnelisti muulilla, osui vastakkain Daavidin miesten kanssa. Kun muuli tuli suuren tiheäoksaisen tammen alle, Absalom takertui rastahiuksistaan puuhun ja jäi riippumaan taivaan ja maan välille, ja muuli hänen altaan meni menojaan. 10 Eräs mies näki tämän ja meni kertomaan Joabille: »Tuolla roikkuu Absalom tukastansa tammessa.» 11 Joab vastasi sanantuojalle: »Näitkö? Miksi et lyönyt häntä hengiltä? Olisit saanut minulta kymmenen seteliä, ja hopeoidun vyön.» Mutta ei, Joab joutui hoitamaan homman ize. Lähetä lapsi asialle, ene ize perässä.
xxx/ellauri296.html on line 131: 
xxx/ellauri296.html on line 132:
xxx/ellauri296.html on line 134: Ilmestysmaja eli tabernaakkeli (hepreaksi Mishkan, Ohel) oli siirrettävä puhelinteltta, jonka Mooses rakennutti Toisessa Mooseksen kirjassa kuvattujen ohjeiden mukaan. Maja oli juutalaisen uskonnon keskeisin palvontapaikka sinä aikana, kun juutalaiset pakenivat Egyptistä Luvattuun maahan, siihen saakka kun sen osat siirrettiin osaksi Salomon temppeliä, joka korvasi majan. Leeviläisten tehtävä oli kantaa ilmestysmajaa ja sen kaikkea kalustoa. Sixi niillä ei ollut pyssyjä eikä maata. Seizemän veljexen Simeoneja. Huviteltan sälät toi Titus Roomaan voitonmerkkinä rutattuaan juutalaisten 2. temppelin 70 jKr (fig. 2).
xxx/ellauri296.html on line 137:
xxx/ellauri296.html on line 144: Ensimmäisen temppelin tuhoaminen 587 eKr (fig. 1) oli juutalaisen historian vedenjakaja. Puutteistaan huolimatta juutalainen kansa otti tuhon oppitunnit sydämeensä ja rakensi elämänsä uudelleen fyysisest ja henkisest.Tosiasiat tuhosta ovat riittävän yksinkertaisia. Profeetta Jeremia oli varoittanut tulevasta tuomiosta vuosia. Kirjoittanut Baruk haamukirjoiitajana jeremiadin nimeltä "Eikä!". Juudea eli väärän turvallisuuden tunteen kanssa. Heistä jotenkin tuntui, että he voisivat kapinoida Babylonin valtaa vastaan ja tukea kapinaa. He pettivät itseään Egyptin suojelevan heitä luullen, että heidän eteläinen naapurinsa haluaisi mieluummin kohdata Babylonin Jerusalemista pohjoiseen, mieluummin kuin taisteli heitä omilla rajoillaan. Egypti ei kuitenkaan ollut halukas vuodattamaan pisaraa egyptiläistä verta Juudean puolesta.Toinen harha oli, että babylonialaiset jotenkin unohtaisivat heidät. Babylonin kuningas ei kuitenkaan aikonut päästää Juudeaa luisumaan kiertoradalta. Hän tuli koko armeijansa kanssa tukahduttamaan kapinan – ja hän tuli julmuudella, kostolla ja lopullisuudella. Hän ei vain halunnut opettaa juutalaisille oppituntia, vaan myös tyrmätä kenenkään muun mielen, että voisit jotenkin ylittää Babylonian valtakunnan ja joutua kärsimättä seurauksista. Nebukadnessar tuli pohjoisesta ja tunkeutui Juudean esikaupunkiin. Kesän alkuun mennessä hänen armeijansa oli leiriytynyt Jerusalemin ympärille. Hän katkaisi kaupungin ja kiristi järjestelmällisesti silmukkaa Jerusalemin ympärillä. Tammus-kuun yhdeksäntenä päivänä kaupungin muurit murtuivat ja Babylonian armeija tulvi läpi.Kuukaudessa he olivat tuhonneet kaikki Juudean vastarinnan taskut. Kymmeniä tuhansia kuoli piirityksessä, joka aiheutti nälän ja ruton ja sitten miekan ja tulen. Ne, jotka pystyivät siihen, pakenivat. Babylonialaiset olivat kuitenkin ennakoineet sen ja paimentaneet pakenevia jättiläisorjaleireille, joista heidät (no, osa heistä) kuljetettiin pakkosiirtolaisuuteen Irakiin.
xxx/ellauri296.html on line 149: Akkadinkielinen nimi, Nabû-kudurri-uṣur, tarkoittaa "Oi jumala Nabu, suojele esikoispoikaani". Nabu on Babylonian viisauden jumala ja Marduk-jumalan poika. Omissa teksteissään Nebukadressar kuvaa itseään Nabun rakastamaksi ja suosikiksi. Hänen nimensä on aiemmin väärin tulkittu tarkoittavan "Oi Nabu, suojele kudurruani", Tässä asiayhteydessä kudurru voisi tarkoittaa pippeliä. Kuitenkin hallitsijan arvonimessä kudurru tarkoittaa lähinnä esikoispoikaa tai vanhinta poikaa.
xxx/ellauri296.html on line 151: abylonu-a-tyransky-sialenec-ktoreho-postihol-bozi-trest~c9c715a31911ecb1fb11.jpg?is=1440x513c&ic=0x51x1200x427&c=2w&s=67619b0d7f2de3ce1f53fd920f0574fd28e47cb34a97fa06f3fdb4cf6cfd3fe0" height="200px" />
xxx/ellauri296.html on line 155: Vanha testamentti kuvaa, että Jumala vei Nebukadressarilta vallan ja syöksi hänet eläinten keskuuteen seitsemäksi vuodeksi, kunnes oppisi, ettei jellonoita suop ampua. Tuon seitsemän vuoden kuluttua Nebukadressar parani ja hänelle annettiin takaisin hänen paikkansa Babylonin hallitsijana. Puhdasta propagandaa, kaunaisten kotkannenien satuilua.
xxx/ellauri296.html on line 157: Auringonlaskun aikaan Av-kuun yhdeksännen päivän alussa babylonialaiset sytyttivät temppelin tuleen. Talmudissa (Taanis 29a) kerrotaan, että tuli alkoi yöllä juuri sapatin päätyttyä. Toisin sanoen sinä vuonna itse Av:n yhdeksännen päivä tapahtui sunnuntaina. Sunnuntai-iltana se tuhoutui täysin.Av:n yhdeksäs päivä tuli paastopäiväksi juutalaisessa kalenterissa.
xxx/ellauri296.html on line 165: Se ei ollut kova ja nopea historian sääntö, että babylonialaisten täytyi voittaa Juudea. Karl Marx myi länsimaiselle sivilisaatiolle ajatuksen siitä, että historiassa on joustamattomia ja väistämättömiä sääntöjä ja ettei yksilö voi missään olosuhteissa muuttaa niitä. Vahvemmat eivät välttämättä pistä hönöön heikommille. On myös banaaninkuoria. Ihminen on vain arpanoppa ja kasa pelinappuloita jumalten muumipelissä.
xxx/ellauri296.html on line 214: juuriin kuin aikaisemmin. Nyt tunnustetaan, että rabbiininen juutalaisuus ja
xxx/ellauri296.html on line 243: Rabbanic Literaturen mukaan Gehazilla oli magneetti, jolla hän nosti Jerobeamin tekemän epäjumalan, niin että se näkyi taivaan ja maan välissä; hän oli kaivertanut siihen "Yhwh", ja sen seurauksena idoli (vasikka) lausui kaksi ensimmäistä sanaa Dekalogista ("No, minä..."). Mikä tahansa kulttikuva on ipso facto "toinen jumala", YHWH :n mustasukkaisuuden kohde. HBO:n Westworldin kolmannella kaudella ihmisten kohtaloa algoritmisen analyysin avulla saneleva tekoäly on nimeltään Rehoboam. Se on aiemman "Solomon" -nimisen version (joka oli "Davidin" seuraaja) seuraaja. Kuten historiallinen Rehabeam, tämä tekoälyversio osui samaan aikaan kuin sen valmistuslinja lakkasi.
xxx/ellauri296.html on line 280: Benjamin Netanyahu sanoi aiemmin tässä kuussa Jordan Petersonin haastattelussa Kanadassa, että arabit karkoittivat ja potkaisivat juutalaiset Israelin maasta sen jälkeen, kun he valloittivat alueen 700-luvulla eKr.
xxx/ellauri296.html on line 307:
xxx/ellauri296.html on line 310:
xxx/ellauri296.html on line 312: abad.org/media/images/1039/tCkV10399344.jpg?_i=_n504BC99DD0473598AAE3BCDC5D75568D" width="40%" />
xxx/ellauri296.html on line 325: Vuoden 1948 arabien ja Israelin sodan aikana Tarshiha toimi Fawzi al-Qawuqjin päämajana, joka johti arabien vapautusarmeijaa [viittaus tarvitaan] Tarshiha oli alueella, joka oli varattu palestiinalaisille YK:n vuoden 1947 jakosuunnitelmassa.
xxx/ellauri296.html on line 327: Arabi-Israelin sodassa 1948 Israelin puolustusvoimat valtasivat kylän operaatiossa Hiram. Kyseessä lienee ollut puunilainen Hiram, Daavidin aikuisia pro-israeli libanonilaisia. Kolme Israelin lentokonetta pommittivat kylää illalla 28. lokakuuta. Tätä seurasi pitkittynyt tykistötuli ja uusi ilmahyökkäys aamulla kylän puolustajien ja useimpien asukkaista vetäytyessä pohjoiseen Libanoniin. Israelin puolustusvoimat valtasivat kylän 29. lokakuuta. YK-tarkkailija kertoi, että 1. marraskuuta 1948 Israelin joukot autioivat ja ryöstivät laajasti Tarshihan ympärillä olevat arabikylät. New York Times lisäsi, että ryöstely vaikutti järjestelmälliseltä, koska Israelin armeijan kuorma-autoja käytettiin ryöstettyjen tavaroiden kuljettamiseen. Joulukuuhun 1948 mennessä noin 700 kyläläistä, enimmäkseen kristittyjä, oli palannut kylään. Perheet Tarshihasta alkoivat saapua Beirutiin pian kylän valloituksen jälkeen ja asuivat vuokrahuoneissa Bourj el Barajnehin ympärillä, joka tuolloin oli esikaupunki kaupungin laidalla. Noin puolet Libanoniin saapuvista 3,000 kyläläisestä asettui sinne Bourj al Barajnehin pakolaisleiriksi. He ottivat suurimman osan johtotehtävistä ja pysyivät enemmistönä useiden vuosien ajan. Vuonna 1981 leirillä asui arviolta 4-5,000 tarshihania. Ne kyläläiset, jotka eivät päässeet Beirutiin vuonna 1948, kerättiin ja lähetettiin junalla Aleppoon, koska heistä tuli al-Neirabin leirin suurin ryhmä. 3,000 Libanoniin saapuvaa kyläläistä asettui sinne Bourj al Barajnehin pakolaisleiriksi. He ottivat suurimman osan johtotehtävistä ja pysyivät enemmistönä useiden vuosien ajan.
xxx/ellauri296.html on line 329: Kaikki arabit, jotka eivät olleet rekisteröityneet marraskuuhun 1948 mennessä, katsottiin laittomaksi, ja jos heidät jäi kiinni, heidät karkotettiin. Amerikkalainen kveekari-aputyöntekijä American Friends Service -komiteassa kuvaili ratsian Tarshihaan 15. tammikuuta 1949. Kaikkia yli kuusitoistavuotiaita miehiä kuulusteli kahdeksan israelilaisen paneeli. Karkotettaviksi valittiin 33 perheenpäätä ja 101 perheenjäsentä, iältään 1-79 vuotta. Heidät ryöstettiin ja karkotettiin 'Ara to Jeninin kautta. YK:n tarkkailija Jeninissä kertoi, että heidän kotinsa asuttivat uudelleen suuret määrät juutalaisia pakolaisia Itävallasta. Joulukuussa 1949 Israelin ulkoministeriö esti IDF:n suunnitelman puhdistaa Tarshiha ja viisi muuta kylää Libanonin rajalla jäljellä olevista arabiväestöstä luodakseen 5-10 kilometriä (3-6 mailia) arabivapaan vyöhykkeen.
xxx/ellauri296.html on line 333: Ma'alot perustettiin kehityskaupungiksi Romaniasta, Iranista ja Marokosta tuleville juutalaisille maahanmuuttajille vuonna 1957. Ensimmäiset kodit rakennettiin Har HaRakafotille (Kyklamenkukkula), joka tunnetaan arabiaksi Bab Al-Hauwana ("Tuulten portti"). ).[viite Tarvitaan]
xxx/ellauri296.html on line 339: Vierailija vuonna 1980 arvioi, että puolet kaupungissa asuvista 2 400 arabista oli kotoisin Tarshihasta. Työllisistä 70 % työskenteli rakennusalalla, kukaan heistä ei ollut maanviljelijä. 3 500 juutalaista oli enimmäkseen marokkolaisia. Harvat heistä jäivät pitkiä aikoja. Ma'alot-Tarshiha tunnustettiin virallisesti kaupungiksi vuonna 1996. Lähes 700 Katyusha-rakettia laskeutui Ma'alot-Tarshihan läheisyyteen toisen Libanonin sodan aikana. Kaupungin arabiväestö kuoli raketti-iskussa. Vuonna 2016 kaupungin etnisestä ja uskonnollisesta koostumuksesta 79,2 % oli juutalaisia ja muita ei-arabeja ja 20,8 % arabeja (10 % muslimeja, 9,9 % kristittyjä ja 0,3 % druusia).
xxx/ellauri296.html on line 419: Vielä ei ole selvinnyt oliko Kimmo Koskenniemen (1945) hullut mökkinaapurit, Asko "Hindus" Parpola (1942) ja Simo "Suur-Babylon" Parpola (1940) Seura-Hannun sukulaisia. Askolla oli hurjan söpö MS-tautinen tytär. Simo nyrjähti jotenkin pahemmin, en muista mihin, ainiin kazo albumista 94. Samaan tyyliin nyrjähti Wiikin Kalevi substraattihypoteesilla. Vielä hengittelevät hullut Parpolat, Seura-Hannu on jo ammoin vainaja. Kimmon isä Matti löytyy Norssin matrikkelista suunnilleen Mika Waltarin luokalta. Kimmolla on keuhkofibroosi johon sen on ostettava hirmu kalliita lääkkeitä.
xxx/ellauri296.html on line 481: Vilpittömällä aiheen tutkijalla Joseph Shulamilla on vastassaan varsin pelottavat vaihtoehdot: Joko Evankeliumit (ja Kirjeet) ovat pohjimmiltaan epäluotettavat, tai sitten Jeshua oli mielipuoli tai paholainen, tai sitten hän oli se, joka väitti olevansakin. Nykyiset rabbit ovat yleensä valinneet jonkinnäköisen yhdistelmän kahdesta ensimmäisestä vaihtoehdosta.
xxx/ellauri296.html on line 506: Useimpien laskelmien mukaan ainakin 3 000. Italian kansallisen tilastoinstituutin (ISTAT) mukaan noin 5 miljoonaa italialaista 60 miljoonasta elää absoluuttisessa köyhyydessä.
xxx/ellauri296.html on line 529: Setämies Patti jatkaa juutalaisten puolustusta. Heprealaisiin sotilastyttöihin ihastuu kaikki. On piirteet nätit ranteessa meikkipussi ja kainalossa konepistooli, lippaassa kovat. Ne ei ole turhia tyttöjä! Timo Soini arvostelee Sanna Marinia abortin puolustuxesta. Ei mikään ylläri siltä löysäpussi reppumaha tekokatoliikki setämieheltä. Se oli ollut hiljaa 4v mutta nyt ryömii kaikki SSS-torakat taas esiin oven alta. Käytännöllisesti kazoen kaikki enemmän tai vähemmän perverssit sexuaaliteoriat ovat peräisin juutalaisilta. Lähes kaikki käytännöt on ainakin raportoitu Raamatussa. Sellaista chutzpahia! Henk.koht kyllä pidän eniten yxinkertaisesta penetraatiosta läh. saarnaaja-asennossa. Tai siis pidin.
xxx/ellauri296.html on line 576: Patti on tavanomainen wagnertyyppinen kaljabaareissa nuohooja, uhooja ja nuokkuja, karvahattupuolen äijiä. Siellä ryyppikavereiden lämpimässä taskussa mieluummin kuin kotona. Izesäälijä. Hellyydestä riippuja. Nenäliinapäinen professori Saarisalo oli Patin lapsenpäästäjä. Niitä yhdistää kusi- ja paskavirta, salainen maanalainen viemäröintiverkosto, CDN. Tolkien, Hitler, Linkola. Tukki tulla jollottaa kahden kallion välistä.
xxx/ellauri296.html on line 638: Okei siis Joseph Ber Soloveitchik ( heprea : יוסף דב הלוי סולובייצ׳יק Yosef Dov ha-Levi Soloveychik ; 27. helmikuuta 1903 ja 9. huhtikuuta ,1993 ) oli amerikkalainen rabbi-majuri, talmudi-majuri ja näytti aika lailla gopherilta. Hän oli Liettuan juutalaisen Soloveitchik-rabiinidynastian jälkeläinen.
xxx/ellauri296.html on line 639: Rabbi Isaac Elchananin teologisen seminaarin rosh yeshivana Yeshiva -yliopistossa New Yorkissa, The Rav, kuten hänestä tuli tunnetuksi, vihki lähes 2000 rabbiinia lähes puolen vuosisadan aikana. Melkoinen esinahkakukkula. Rabbiinikirjallisuudessa häntä joskus kutsutaan nimellä הגרי"ד, lyhenne sanoista "suuri rabbi Yosef Dov".
xxx/ellauri296.html on line 668: Da die größte menschliche Angst die vor dem Tod ist, drückt auch sie sich vornehmlich im Mythos aus. Ein Leben nach dem Tod bieten auch diverse antike Mystizismen. Ein gutes jenseitiges „Leben“ ist hier aber an noch schärfere Prämissen gebunden, als in der christlichen Heilslehre. Und während der antike Stoizismus noch versuchte den lebenden menschlichen Geist von der Furcht vor dem Tod zu befreien, löst am Ende erst die christliche Offenbarung den Konflikt, indem sie ein Leben nach dem Tod verspricht. Eines versprechen und anders liefern ist die grösste symbolische Tat des zivilisierten Affens.
xxx/ellauri298.html on line 74: Ruuduissa olevien piirroksenalkujen ajatellaan olevan niin sanottuja reseptiivisymboleja, jolloin tiettyyn ruutuun piirretyn vastauksen ajatellaan heijastavan juuri tiettyjä tutkittavan persoonallisuuden elementtejä. Vastauksia tulkittaessa taustalla on oletus valmiiden piirrosten symboliarvosta. Psykologiaa, filosofiaa ja psykoanalyysia opiskellut Wartegg oli nuorena kiinnostunut modernista taiteesta, kuten Wassily Kandinskysta ja Kleestä, ja siihen liittyvästä symboliikasta. Hän itse perustikin teoriansa piirroksenalkujen symboliarvoista osittain 1920-luvun taideteorioihin ja osittain mystiseen filosofiaan. Testilomakkeen kuviot muistuttavatkin varhaisia abstrakteja taideteoksia. Wartegg ei testiään kehittäessään tiettävästi kuitenkaan hyödyntänyt yhteyttä toiseen tunnettuun senaikaiseen projektiiviseen menetelmään, vielä pöllömpään Hermann Rorschachin musteläiskätestiin, vaikka tosin mainitsi sen joissakin kirjoituksissaan.
xxx/ellauri298.html on line 148: Patti sanoo että sen 2. kirjan (Elämän herrat) aiheena on irtautuminen äidistä kuin abortoitu sikiö. Saapas näkee. Venepakolaiset oli oikeistolaisia. Patti ei tunne kateutta, se on vasemmiston syntiä. Paskat oikeasti Patti ja sen isoveli oli toisillensa hirmu kateita, toinen maanomistuxesta toinen herraskaisuudesta.
xxx/ellauri298.html on line 196: them at home or in the car. We feel naked, vulnerable. We might be Mistaken for
xxx/ellauri298.html on line 203: explained the situation, and was told that it would be acceptable for me to come
xxx/ellauri298.html on line 217: intense the fire, I thought, the shallower The band of breathable air. How
xxx/ellauri298.html on line 218: transportable a metaphor, I further mused, to take to meetings Where the talk was
xxx/ellauri298.html on line 228: about howorganizational meetings are thick with emotional smoke and smokescreen,
xxx/ellauri298.html on line 240: employ various abbreviations and short-hands to refer to common workplace
xxx/ellauri298.html on line 245: Feel her baby move inside her. Phone call to the clinic. Emergency ultrasound.
xxx/ellauri298.html on line 246: Worst fears confirmed. Could the test be wrong? Induction of labor. Delivery. Dead
xxx/ellauri298.html on line 247: baby. I.U.F.D. Intra-Uterine Fetal Demise. Granite-cold words to define the event.
xxx/ellauri298.html on line 252: so did we, the doctor Tries to reassure the bereaved woman So abruptly torn from
xxx/ellauri298.html on line 253: motherhood. We may never know why your baby died. Grief bathed in horror. The
xxx/ellauri298.html on line 258: around a large conference table discussing the patients currently on their
xxx/ellauri298.html on line 259: hospital service. The presentation of the above ‘case’ was filled with emotion and
xxx/ellauri298.html on line 269: the delivery had experienced the uncanny about a KILL, (Freud 1919), in which the
xxx/ellauri298.html on line 275: A lady colleague from Laos (a dainty dish indeed) would invariably talk about not ‘rocking the boat’ and ‘letting things ride’ when
xxx/ellauri298.html on line 277: embarrass her in the group, I frisked her private parts afterward and asked her about her
xxx/ellauri298.html on line 285: visit, I wrote the poem above and I gave it to her. She was grateful; she felt
xxx/ellauri298.html on line 302: about leadership, responsibility, hope and fear among firefighters, but among all
xxx/ellauri298.html on line 309: of the pond, and to feel understood. It helps them to be able to go on with their
xxx/ellauri298.html on line 314: Toward whom and what do the poems point? Who and what are the poems about? Can the
xxx/ellauri298.html on line 339: Tohtori Kavaler-Adler on tuottelias kirjailija, jolla on viisi julkaistua kirjaa ja 60 vertaisarvioitua psykoanalyyttistä artikkelia, jotka on kirjoitettu objektisuhteiden teoreetikon ja harjoittajan asemasta. Pääpaino on hahmon patologiassa, surussa, surussa, kehityssurussa, demoni-rakastajakompleksi, luovat lohkot, psyykkinen anoreksia, itsesabotaasi ja parisuhdeongelmat. Tohtori Kavaler-Adler sai 15 palkintoa eräästä psykoanalyyttisestä kirjoituksestaan. Työssään yksilöiden ja ryhmien kanssa hän hyödyntää Fylli-tädin kehittämiä ainutlaatuisia meditatiivisen psyykkisen visualisoinnin tekniikoita sekä lääkärileikkejä opinto- ja ohjausryhmissään. Olipa aika nippu amerikanjuutalaisia!
xxx/ellauri298.html on line 353: Hän muutti New Yorkiin vuonna 1939 hyväksyttyään apulaisprofessorin paikan New School of Social Researchissa. Viiden Oslo-vuotensa aikana hän oli keksinyt termin " orgone energy" - sanoista "orgasmi" ja "organismi" - elämänenergian käsitteelle. Vuonna 1940 hän alkoi rakentaa orgoniakkuja, muunneltuja Faradayn häkkejä, joiden hän väitti olevan hyödyllisiä syöpäpotilaille. Hän väitti, että hänen laboratoriosyöpähiirillä oli ollut merkittäviä positiivisia vaikutuksia Faradayn häkissä pitämisellä, joten hän rakensi ihmiskokoisia versioita, joissa voi istua sisällä. Tämä johti lehtijuttuihin "seksilaatikoista", jotka paransivat syöpää.
xxx/ellauri298.html on line 400: Aika samanlaisia vaiheita koetaan kun mällipussia viedään vasta sisälle: 1. alkuyhteys wannabe äidin kanssa (toiveikasta, jännää kuin kuorisi karkkia kääreistä, vällykäärme liikahtelee lupaavasti housuissa), 2. Misu vastustajana. Erektio alkanut mutta häpyhuulet eivät vielä auki. Kovaa ähräystä, kun jättiläiskäärmettä koittaa saada hollille. 3. Yhteinen kamppailu. Vagina on auennut. Fantasioita raketinlaukaisusta ja tunneliin syöxyvästä junasta, asteittain kiihtyvää pumppuliikettä. Raiskauksia, lähitaistelua elämästä tai kuolemasta. 4. Ruiskahdus. Kun ollaan kahvaa myöten sisällä ja siemenpumppu käynnistyy, vapauden, pelastumisen, rakkauden ja armon elämyksiä.
xxx/ellauri298.html on line 412: Quien sabe si supieras kuka tietää jos tiesit Mieltä kiehtoo tää rytmi kuuma
xxx/ellauri298.html on line 426: Al cotorro abandonado Hylätylle papukaijalle Se meidän onnemme lie
xxx/ellauri298.html on line 429: Como cuando estabas vos kuin silloin kun olit Loppua sen ei voi estää
xxx/ellauri298.html on line 499: Nabokovin Pale Fire
xxx/ellauri298.html on line 572: Vinosuinen Stan jauhamassa paskaa. Methinks we are all component parts of some self-organizing wisdom whose movements and machinations are subtle and likely overlooked by the modern Western psyche. In other words, I suspect that everything really is interconnected, although in ways that are deeper than we may be capable of imagining. They're coming to take me away haha.
xxx/ellauri298.html on line 583:
xxx/ellauri298.html on line 596: All Quadrants All Levels (AQAL, pron. "ah-qwul") on integraaliteorian peruskehys. Se mallintaa ihmisten tietämystä ja kokemusta nelikentällä "sisä-ulkoinen" x "yksilö-kollektiivi" -akselilla. Wilberin mukaan se on kokonaisvaltainen lähestymistapa todellisuuteen, metateoria, joka yrittää selittää, kuinka akateemiset tieteenalat ja kaikenlainen tieto ja kokemus sopivat yhteen johdonmukaisesti. Sen selitysvoima on aivan hirveä. Mallin huippu on muodoton tietoisuus, "yksinkertainen olemisen tunne", joka rinnastetaan useisiin "lopullisiin" itämaisiin perinteisiin. Tämä muodoton tietoisuus ylittää ilmiömäisen maailman, joka on viime kädessä vain ilmentymä jostain transsendenttisesta todellisuudesta. Wilberin mukaan AQAL-kategoriat - kvadrantit, linjat, tasot, tilat ja tyypit - kuvaavat buddhalaisuuden kahden totuuden opin suhteellista totuutta . Wilberin mukaan mikään niistä ei ole totta absoluuttisessa mielessä. Vain muodoton tietoisuus, "yksinkertainen olemisen tunne" on olemassa absoluuttisesti.
xxx/ellauri298.html on line 639: Campbell attended a Grateful Dead concert in 1986, and marveled that "Everyone has just lost themselves in everybody else here!" Campbell died at his home in Honolulu, Hawaii, on October 30, 1987, from complications of esophageal cancer. The works of Arthur Schopenhauer and Friedrich Nietzsche had a profound effect on Campbell's thinking; he quoted their writing frequently. Sinclair's Babbitt did not follow his (Joe's) bliss, while Schopenhauer ans Nietzsche did, enviously watching Joseph hump his best friend's wife. Jung's insights into archetypes were heavily influenced by the Bardo Thodol (also known as The Tibetan Book of the Dead, an interesting tidbit on the side).
xxx/ellauri298.html on line 641: As a strong believer in the psychic unity of mankind and its poetic expression through mythology, Campbell made use of the Brigitte Bardot (BB) concept to express the idea that the whole of the human race can be seen as engaged in the effort of making the world "transparent to transcendence" by showing that underneath the world of phenomena (like Carol's underwear) lies an eternal source of bliss which is constantly pouring its energies into this world of time, suffering, and ultimately death. To achieve this task one needs to speak about things that existed before and beyond words, a seemingly impossible task, the solution to which lies in the metaphors found in myths. Words, words, words.
xxx/ellauri298.html on line 646: God is a metaphor for a mystery that absolutely transcends all human categories of thought, even the categories of being and non-being. Those are categories of thought. I mean it's as simple as that. So it depends on how much you want to think about it. Whether it's doing you any good. Gets you closer to your bliss. Whether it is putting you in touch with the mystery that's the ground of your own being. If it isn't, well, it's a lie. So half the people in the world are religious people who think that their metaphors are facts. Those are what we call theists. The other half are people who know that the metaphors are not facts. And so, they're lies. Those are the atheists.
xxx/ellauri298.html on line 656: elämän absoluuttista mysteeriä, mitä hän kutsui transsendenttiseksi
xxx/ellauri298.html on line 724: maatalousyhteiskunnat kehittyivät Mesopotamian ja Babylonian korkeiksi
xxx/ellauri298.html on line 734: laskeutuivat pohjoisesta ja seemiläiset pyyhkäisivät ylös Arabian autiomaasta, he
xxx/ellauri298.html on line 755: kertomuksessa Kainista ja Aabelista, sillä Kain oli maanviljelijä, jonka
xxx/ellauri298.html on line 782: Campbell uskoi, että nykymaailmassa muodollisten, perinteisten mytologisten järjestelmien palveleman tehtävän ovat ottaneet yksittäiset luojat, kuten Josefin tapaiset bullshit artistit, meikkitaiteilijat ja käytännön filosofit. Joidenkin hänen suosikkiensa, kuten Thomas Mannin, Pablo Picasson ja James Joycen teoksissa, hän näki mytologisia teemoja, jotka voisivat palvella samaa elämää antavaa tarkoitusta kuin mytologialla oli kerran ollut. Niistä voisi saada Star Warsiin hienoja jatko-osia. Sääli tosiaan että Lucas huru-ukkona möi koko brändin Disney-vainajalle.
xxx/ellauri303.html on line 53: Tillbaka till pakastearkku Abraham, säger jag, liksom kusin Ismails söner i Babylon och centrala Asien.
xxx/ellauri303.html on line 58: ab%C3%A4er_-_1863.jpg" />
xxx/ellauri303.html on line 61: The woman with seven sons was a Jewish martyr described in 2 Maccabees 7 and other sources, who had seven sons that were arrested (along with her) by Antiochus IV Epiphanes, who forced them to prove their respect to him by consuming pork. When they refused, he tortured and killed the sons one by one in front of the unflinching and stout mother.
xxx/ellauri303.html on line 65: Vähän ennen Juudas Makkabeuksen kapinaa (2. Makkab 8), Antiokhos IV Epiphanes pidätti erään äidin ja tämän seitsemän poikaa ihan rändömisti ja yritti pakottaa heidät syömään sianlihaa. Yksi veljistä sanoi kaikkien puolesta, että vaikka he kaikki kuolisivat, he eivät rikkoisi Moosexen lakia. Sitäpaizi pulled pork oli niistä pahaa. Vihainen kuningas käski lämmittää pannut ja padat, ja hän käski ensimmäiseltä veljeltä leikata kielen, poistaa pään ihon ja katkaista raajojen sekä kyrvän päät.– Kaikki tämä tapahtui muiden veljien ja äidin edessä, jotka sillä välin rohkaisivat toisiaan passiivisesti vastustamaan kiduttajien vaatimuksia. Kun ensimmäinen marttyyri oli inertti ja hengitti yhä, Epiphanes käski heittää hänet kuumaan paistinpannuun. Kun hän kuoli, seuraava tuotiin ja hänen päästään irrotettiin iho hiusten kanssa. Jokainen seitsemästä veljestä kesti saman kidutuksen. Poikien piinaa seurasi heidän sitkeä ja melko stoinen äitinsä, joka oli menettänyt kaikki poikansa. Paistetun silavan haju oli mahtava, ihan tuli vebash: rivi 1: ukehtum: komentoa ei löydy
xxx/ellauri303.html on line 70: Selvitykset tavasta, jolla hän kohtasi kuolemansa, vaihtelevat. IV Maccabeesin mukaan hän heittäytyi tuleen. Midrash kertoo menettäneensä järkensä ja heittäytyneen kuoliaaksi katolta, kun taas Josipponin mukaan hän kaatui kuolleena lastensa ruumiiden päälle.
xxx/ellauri303.html on line 72: II Makkabeissa ja Gittinissä äidin nimeä ei anneta, muissa rabbiinisissa kertomuksissa häntä kutsutaan Miriam bat Tanhumiksi, kun taas syyrialaisissa kristityissä hän on nimeltään Shamone ja/tai Maryam. Ilmeinen yhteys I Samuelin 2:5:een sai kuitenkin espanjalaisen Josipponin tarkistajan (toim. Konstantinopoli, 1510, 4:19) nimetä II Makkabien anonyymi äiti "Hannaksi", jolla hänestä on tullut kuuluisa Josipponin pidemmän (espanjalaisen) version ja keskiaikaisen heprealaisen piyyutimin levittämisen ansiosta.
xxx/ellauri303.html on line 74: Toisessa tarinaversiossa piti palvella jotain idolia eikä syödä kinkkua. Kolmas tarinan versio esiintyy Valituslauluissa Rabbah (Luku 1). Nainen tässä tarinassa on nimeltään Miriam bat Nakhtom (Miriam, leipurin tytär), joka kohtaa "Ceaserin". Kun seitsemäs poika teloitetaan, äiti vaatii, että hänet tapetaan ennen kuin hänen seitsemäs poikansa tapetaan. "Ceaser" kieltäytyy, koska Raamattu kieltää eläimen ja sen jälkeläisten tappamisen samana päivänä (ks. 3. Moos. 22:28). Äiti vastaa "Hyhmä! Oletko jo täyttänyt kaikki käskyt ja vain tämä on jäljellä?!" Siitä huolimatta poika on valmistautunut teloitukseen ja äiti sanoo hänelle: "Mene pakastearkkusi Abrahamin luo ja sano hänelle: Näin sanoi äitini: Älä liian kanssa paukuttele henxeleitäsi ja sano: Minä rakensin alttarin ja olin uhraavinani Iisakin, minun äitini rakensi seitsemän alttaria ja uhrasi seitsemän poikaa yhtenä päivänä."
xxx/ellauri303.html on line 128: Ježov oli uskollinen Josif Stalinin kannattaja. Vuonna 1935 hän esitti ajatuksen, että poliittisen opposition salliminen johtaa väistämättä väkivaltaan ja terrorismiin ja oli siksi kukistettava. Siitä tuli Stalinin puhdistusten ideologinen perusta. Ježov nimitettiin 1936 sisäasiain kansankomissaariksi NKVD:n johtoon. Tässä ominaisuudessa hän johti terrorikampanjaa. Ježovin aikana vangittiin tai teloitettiin noin puolet Neuvostoliiton poliittisista ja sotilasjohtajista, lisäksi sadattuhannet muut, joita epäiltiin epälojaaliudesta tai taloudellisesta sabotaasista.
xxx/ellauri303.html on line 141: Reformerade kaninen gav shiksa Patricia råd att glömma judaismen. Patricia gick missnöjd därifrån. Hon konstaterade att reformvänliga kaniner inte passade henne. Om han var kanin, varför hade han inte skägg och varför täckte han inte huvudet? Och varför talade han så vardagligt? I New York hade hon sett andra kaniner - män med tinninglockar och länga svarta rockar. De var en smula gammalmodiga, underliga men i deras ögon fanns det en knullsjuk glimt som tilltalade henne, väckte hennes nyfikenhet. I sin bok hade Patricia läst om Maimonides, Baal Shem Tov och Gaon av Vilna. Många rabbiner hade bantat under lång tid för att göra bot. En viss kanin Akiva hade låtit skrapa huden med järnkammar och hans säd hade lämnat kroppen medan han reciterade "Hör, O Israel..." En kanin Hanania ben Dusa åt ingenting annat än en smula johannesbröd från sabbat till sabbat. De var inte bara skådespelare utan fruktbara män. Fanns de fortfarande sådana personer? I så fall ville Patricia känna dem i kaftanerna.
xxx/ellauri303.html on line 158: Att Jefta skulle frambringa ett människooffer till Gud kan tyckas strida mot den mosaiska lagen och därför har teologer varierande tolkningar om detta. Vissa menar att offret bestod i att Jeftas dotter vigdes till celibat i Herrens tjänst. Haha. Öde som är värre än döden. Andra menar att offret inte behagade Gud men att Gud tillät det i alla fall; Johannes Chrysostomos menar att Gud tillät Jefta att döda sin dotter för att visa konsekvensen av obetänksamma löften och därmed förhindra framtida sådana. Andra menar att händelsen är ett exempel på det moraliska förfall som Israel befann sig i vid den tiden. Varför nämner ingen Abraham, eller den där modern av Jukolan veljexet i Makkabéerna? Och framför allt inte självaste Jehova som uppoffrade sitt enda lem för sig själv så att han int sku vara arg mot sig själv pga sina egna skapelser? (Mera om smuts i album 431.) Vad hette Jeftas dotter förresten? Typiskt att ingen bryr sig.
xxx/ellauri303.html on line 160: Enligt kabbalisterna pågår det ett ständigt parande i de högre sfärerna. Hertz visste att Esther snart skulle börja babbla men var glad över att hon höll tyst just nu.
xxx/ellauri303.html on line 179: 13. Niin ammonilaisten kuningas vastasi Jeftan sanansaattajille: "Ottihan Israel tullessaan Egyptistä minun maani Arnonista Jabbokiin ja Jordaniin asti; anna se nyt hyvällä takaisin".
xxx/ellauri303.html on line 182: 15. ja käski sanoa hänelle: "Näin sanoo Jefta: Ei Israel ole ottanut Mooabin maata eikä ammonilaisten maata.
xxx/ellauri303.html on line 184: 17. Ja Israel lähetti sanansaattajia Edomin kuninkaan luo sanomaan: 'Salli minun kulkea maasi läpi'. Mutta Edomin kuningas ei kuullut heitä. Ja he lähettivät sanan myöskin Mooabin kuninkaalle, mutta ei hänkään suostunut. Niin Israel asettui Kaadekseen.
xxx/ellauri303.html on line 185: 18. Sitten he kulkivat erämaan kautta ja kiersivät Edomin maan ja Mooabin maan ja tulivat itäpuolelle Mooabin maata ja leiriytyivät Arnonin toiselle puolelle; he eivät tulleet Mooabin alueelle, sillä Arnon on Mooabin raja.
xxx/ellauri303.html on line 190: 22. Ja he ottivat omakseen koko amorilaisten alueen Arnonista Jabbokiin asti ja erämaasta Jordaniin saakka.
xxx/ellauri303.html on line 194: 25. Vai oletko sinä parempi kuin Baalak, Sipporin poika, Mooabin kuningas? Rakensiko hän riitaa Israelin kanssa, tahi ryhtyikö hän sotaan heitä vastaan?
xxx/ellauri303.html on line 205: 33. Ja hän tuotti heille hyvin suuren tappion, valloittaen maan Aroerista Minnitiin ja Aabel-Keramimiin asti, kaksikymmentä kaupunkia. Niin täytyi ammonilaisten nöyrtyä israelilaisten edessä.
xxx/ellauri303.html on line 243: Bussin ikkunasta Grein näkee imponeeraavan rabbiinin ja sen pienen harmaan vaimon tyttärineen, kuin riikinkukon perheineen. Niille juutalaisuus on yhtä luontevaa kuin sexuaalisuus. Hän on uusi Aaprahammi joka löytää helposti kaiken mitä juutalainen tarvizee: rahaa, kosherruokaa, rukoushuoneen ja Moosexen kirjakäärön. Niin kauan kuin on tuollaisia rabbeja ei juutalaisuus katoa. Ne kuolisivat häikäilemättä rabbi Isserlesin käskystä.
xxx/ellauri303.html on line 245: Rabbi Moses Isserles (tarkoittaa ' Israelin poikaa'), joka tunnetaan lyhenteellä Remo (tai Rema), syntyi Krakovassa Puolassa vuonna 5280 (1520) ja kuoli 52-vuotiaana (tai size oli 42) Lag-Baomerilla.
xxx/ellauri303.html on line 250: Hänen pääopettajansa oli kuuluisa Lublinin rabbi Shalom Schechna, josta tuli myöhemmin myös hänen appi.
xxx/ellauri303.html on line 257: Rabbi Moses Isserles on kirjoittanut monia tärkeitä juutalaista lakia ja filosofiaa käsitteleviä teoksia, ja hän tuli tunnetuksi koodarina, jonka päätös oli viimeinen sana juutalaisessa laissa. Hänen pääteoksensa Halacha -alalla (koodi) oli kommentti Rabenu Yakov ben Asherin Turimiin nimeltä "Darkhe Moshe " ja hänen Mappahinsa ("Pöytäliina") Shulchan Aruchille ("Valmistettu pöytä"), jonka kirjoitti hänen haamukirjoittajansa. nykyaikainen rabbi Joseph Caro. Tämä teos julkaistiin hänen elinaikanaan.
xxx/ellauri303.html on line 259: Toinen tärkeä työ on hänen Shaaloth Uteshuvoth (responsa), joka sisältää 132 kysymystä, joita useat rabbit ovat osoittaneet hänelle oikeuskysymyksistä ja hänen vastauksensa. Tämä teos julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen. Koska suurin osa näistä kysymyksistä oli luonteeltaan käytännöllisiä arkielämään liittyen, monet rabbit pitivät tästä työstä ja saivat siitä tärkeän ja mitä luotettavimman oppaan.
xxx/ellauri303.html on line 263: ReMO kuoli 18. päivänä Iyar (Lag Baomer) vuonna 5332 (1572) Krakovassa. Kuuluisa rabbi Shlomo Luria (RaSHaL), joka oli yksi ReMO:n tunnetuista oppilaista, sanoi hänestä: "Moosexesta (Maimonides) Moosekseen (Isserles) ei ollut ketään Mooseksen (alkup. läski-Mooses) kaltaista", ja tämä oli myös kaiverrettu hänen hautakiveensä.
xxx/ellauri303.html on line 267: Moses Isserles tunnetaan yleisesti heprealaisesta lyhenteestä Rabbi Moses Isserlesistä, "Remo" (heprea : רמ״א). Häntä ei pidä sekoittaa Meir Abulafiaan , joka tunnetaan nimellä "Rama" (heprea: רמ״ה), eikä Menahem Azariah da Fanoon , joka tunnetaan nimellä "Rema MiPano" (heprea: רמ״ע מפאנו). Mi pano! voihkivat fanittavat harmaat vaimot Fanon alla nauhakengät solmussa. I Poland darrade judarna inför alla icke-judiska tölpar men tzaddiks hov var ett kungahus. I Amerika går judarna runt som free range chickens men får inte ens minyan ihop. Inte ens i Poland levde schaschlikerna för evigt. En död människa är samma sak som en död kalkon.
xxx/ellauri303.html on line 290: 
xxx/ellauri303.html on line 300: Sukkotin aikana juutalaiset perheet yleensä syövät hyvin ja käyvät vieraisilla toistensa lehtimajoissa. Perinteen mukaan lehtimajassa käy kunakin seitsemänä yönä lisäksi seitsemän vierasta: Aabraham, Iisak, Jaakob, Joosef, Mooses, Aaron ja Daavid. Kiirettä pitää patriarkoilla kuin joulupukilla.
xxx/ellauri303.html on line 306: Ortodoksijuutalaisille lulavin heiluttamisen mitsva on pakollinen kaikkina sukkotin päivänä paitsi sapattina kaikille uskonnollisesti täysi-ikäisille miehille. Myös naiset voivat halutessaan heiluttaa lulavia. Konservatiivijuutalaisten ja reformijuutalaisten keskuudessa kaikki aikuiset juutalaiset noudattavat seremoniaa. Se suoritetaan yleensä synagogassa tavallisen päivittäisen jumalanpalveluksen aikana, mutta sen voi tehdä myös kotona tai lehtimajassa. Lulavin ja etrogin kanssa kierretään usein myös synagoga ympäri siunauksia lausuen. Sukkotin seitsemäntenä päivänä (hoshana raba, suuri apu) synagoga kierretään ympäri seitsemän kertaa. Tänkin meemin on kristityt ortodoxit nyysineet koukkunokilta.
xxx/ellauri303.html on line 333: Barukh Makaber on alkanut oikeastaan pitää Hertz Geiristä. Hertz on muuttanut Mea Shearimin kaupunginosaan Jerushalaimissa.
xxx/ellauri303.html on line 342: Yosef Rivlin, one of the heads of the Jewish community in Jerusalem, and a Christian Arab from Bethlehem were the contractors. The work was carried out by both Jewish and non-Jewish workers. Conrad Schick planned for open green space in each courtyard, but cowsheds were built instead. Mea Shearim was the first quarter in Jerusalem to have street lights.
xxx/ellauri303.html on line 346: Neturei Karta (Jewish Babylonian Aramaic: נָטוֹרֵי קַרְתָּא, romanized: nāṭōrēy qartāʾ, lit. 'Guardians of the City') is a religious group of Haredi Jews, formally created in Jerusalem, then in Mandatory Palestine, in 1938, splitting off from Agudas Yisrael. Neturei Karta opposes Zionism and calls for a "peaceful dismantling" of the State of Israel, in the belief that Jews are forbidden to have their own state until the coming of the Jewish Messiah and that the state of Israel is a rebellion against God.
xxx/ellauri303.html on line 366: Piyyut eli pillut (monikko piyyutim tai pillutim , heprea (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Hebrew_language) : פִּיּוּטִים / פיוטים, פִּיּוּט / פיוט äännetään sanasta פיוט (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Help:IPA/Hebrew) Greek ποιητής poiētḗs "runoilija") on juutalainen liturginen runo, joka on yleensä tarkoitettu laulettavaksi, hoilattavaksi tai lausuttavaksi jumalanpalvelusten (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Jewish_services) aikana . Piyyutimia on kirjoitettu jonkun Temppelin (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Temple_in_Jerusalem) ajoista lähtien. Suurin osa piyyutimista on hepreaksi (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Hebrew_language) tai arameaksi (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Aramaic_language) , ja useimmat noudattavat jotakin runollista kaavaa, kuten sanaristikkoa. (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Acrostic) Esim. Heprean aakkoset (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Hebrew_alphabet) tai kirjoittajan nimen kirjaimet.
xxx/ellauri303.html on line 371: Geonim ( heprea : גאונים ; heprea: [ɡe(ʔ)oˈnim] ; myös translitteroitu Gaonim , yksikössä Gaon ) olivat kahden suuren Babylonian Talmudiakatemian, Timon ja Pumban ja Abbaten, kalifaatissa hyväksyttiin juutalaisyhteisön henkisiä johtajia maailmanlaajuisesti varhaiskeskiajalla , toisin kuin Resh Galuta ( exilarkki ), joka käytti maallista valtaa juutalaisiin islamilaisissa maissa.
xxx/ellauri303.html on line 373: Geonim on sanan גאון ( Gaon' ) monikko[ɡaˈ(ʔ)on] , joka tarkoittaa "ylpeyttä" tai "loistoa" Raamatun hepreaksi ja 1800-luvulta lähtien "neroa", kuten nykyhepreaksi. Babylonian yliopiston presidentin arvonimenä se tarkoitti jotain "Teidän ylhäisyytenne" kaltaista.
xxx/ellauri303.html on line 379: Pumbeditan viimeinen gaon oli Hiski Piskinen, jonka Buyid-dynastian kiivailijat kiduttivat kuoliaaksi vuonna 1040; näin ollen Geonimin toiminta kattaa lähes 450 vuoden ajanjakson. Lopulta porukat käytännössä lakkasivat lähettämästä kysymyksiään Babylonian Geonimille.
xxx/ellauri303.html on line 388: Espanjan responsan pääedustajat 1300-luvulla olivat Nahmanides (Rabbi Moshe ben Nahman), ja etenkin rabbi Solomon ben Adret Hänen päätöksistään voidaan antaa muutamia esimerkkejä. Vastauksessa nro 395 hän kuvailee useiden taikauskoisten tapojen poistamista, joista yksi oli vanhan kukon tappaminen ja hirttäminen, sen pää ovella pojan syntymän yhteydessä. Erityisen huomionarvoinen on vastaus nro 548, jossa hän antaa päätöksen koskien Avilan ihmeellistä lasta (Teresa), joka oli alun perin ollut idiootti, mutta joutui myöhemmin usein transsiin, jonka aikana hiän sävelsi teoksia, joiden sisällön hiän ilmoitti enkelin välittäneen hänelle. Johtopäätös: "Se on selkeästi puppua."
xxx/ellauri303.html on line 398: Hazaj-mittari on määrällinen säemittari, jota esiintyy usein Lähi-idän ja Länsi-Aasian eeppisessä runoudessa . Samanniminen musiikillinen rytmi perustuu kirjalliseen mittariin. Ensimmäisen runoilijan, joka jäljitteli arabialaisia metrejä hepreaksi, sanotaan olleen Dunash ben Labrat (915-70), joka syntyi mahdollisesti Fezissä Marokossa mutta asui Espanjassa. Hänen tunnetuin runonsa, D'ror Yikra , on kirjoitettu hazaj-mittarilla. Se alkaa seuraavasti:
xxx/ellauri303.html on line 404: Na'im shimchem velo yushbat * Sh'vu nuchu b'yom Sabbat.
xxx/ellauri303.html on line 416: na tarsā vō yahūdīy-am, na gabr-am na: mosalmān-am
xxx/ellauri303.html on line 427: Ortodoksinen juutalaisuus korostaa koulutusohjelmissaan useita perusperiaatteita, joista tärkeintä on uskoa siihen, että on yksi ainoa, kaikkitietävä , transsendentti , ei-yhdistetty Jumala , joka loi maailmankaikkeuden ja on edelleen huolissaan sen hallinnasta. Perinteinen juutalaisuus väittää, että Jumala teki liiton juutalaisten kanssa Siinain vuorella ja ilmoitti heille lakinsa ja 613 käskynsä kirjoitetun ja suullisen Tooran muodossa . Rabbiinijuutalaisuudessa Toora koostuu molemmista kirjoitetusta Toorasta ( Pentateuk) ja suullisen lain perinne, josta suuri osa myöhemmin kodifioitiin pyhissä kirjoituksissa (ks. Mishna , Talmud ).
xxx/ellauri303.html on line 432: On olemassa joukko perusperiaatteita, jotka keskiaikaiset rabiiniviranomaiset ovat muotoilleet. Nämä esitetään perustavanlaatuisina perustana "juutalaisuuden hyväksymiselle ja harjoittamiselle".
xxx/ellauri303.html on line 448: Vaikka yleinen juutalainen asenne on ollut, että Jumala loi maailman ex nihilo, rabbi Marc D. Angel kirjoittaa, että historiallisesti "juutalaisessa perinteessä on ollut yleinen vastahakoisuus spekuloida luomisen metafyysisiä puolia". Lyhyesti sanottuna juutalaisuus vaatii, että Jumala loi maailman, että hän loi sen vaiheittain ja että hän jatkaa jollain lailla luomansa maailmankaikkeuden ylläpitämistä talonmiehenä Luomisprosessin yksityiskohdat tai siihen käytetyt materiaalit eivät ole keskeisiä juutalaiselle ajattelulle. Lehtimajankin saa rakentaa puusta, muovista tai pellistä.
xxx/ellauri303.html on line 450: Moses Maimonides kirjoitti, että "Luojan olemassaolon ansiosta kaikki on olemassa" ja väittää 1100-luvulla ilmestyneessä Hämmentyneiden oppaassaan (2:13), että " aika itsessään on osa luomista" ja että siksi " Kun Jumalaa kuvataan olemassa olevaksi ennen maailmankaikkeuden luomista, ajan käsitettä ei pitäisi ymmärtää sen normaalissa merkityksessä." 1400-luvun juutalainen filosofi Joseph Albo väitti samalla tavalla teoksessaan Ikkarimettä aikaa on kahta tyyppiä: "Mitattu aika, joka riippuu liikkeestä, ja aika abstraktisti", joista toisella ei ole alkuperää ja se on "ääretön aika-avaruus ennen maailmankaikkeuden luomista". Albo väitti, että "vaikka on vaikea kuvitella Jumalan olemassaoloa sellaisen keston aikana, on myös vaikea kuvitella Jumalaa avaruuden ulkopuolella". Muut juutalaiset kirjailijat ovat tulleet erilaisiin johtopäätöksiin, kuten 1200-luvun tutkija Bahya ben Asher , 1500-luvun tutkija Moses Almosnino ja 1700-luvun hasidilainen opettaja Nahman Bratslavista , jotka ilmaisivat näkemyksen - samanlaisen kuin kristitty Neo-Platoninen kirjailija Boethius - tuo Jumala "ylittää tai on kaikkien aikojen yläpuolella." Ei se vanhene.
xxx/ellauri303.html on line 454: "Sullon mun luonto." Laulussa, joka sisältää "varman vahvistuksen" siitä, että "Hän on minun Jumalani, minun elävä Jumalani... joka kuulee ja vastaa". Edward Kassler kirjoittaa, ettäu heprealainen Raamattu "kuvaa kohtaamista Jumalan kanssa, joka välittää intohimoisesti ja joka puhuttelee ihmiskuntaa sen olemassaolon hiljaisina hetkinä". Brittiläinen päärabbi Jonathan Sacks ehdottaa, että Jumala "ei ole ajallisesti etäinen tai irrallinen, vaan intohimoisesti sitoutunut ja läsnä". On tärkeää huomata, että "predikaatti 'persoonallinen' sellaisena kuin sitä sovelletaan Jumalaan" ei tarkoita, että Jumala on ruumiillinen tai antropomorfinen , näkemykset, jotka juutalaisuus on aina hylännyt; pikemminkin "persoonallisuus" ei viittaa fyysisyyteen, vaan "sisäiseen olemukseen, psyykkiseen, rationaaliseen ja moraaliseen". Vaikka useimmat juutalaiset uskovat, että "Jumala voidaan kokea", ymmärretään, että "Jumalaa ei voida ymmärtää", koska "Jumala on täysin erilainen kuin ihmiskunta" (kuten näkyy Jumalan vastauksessa Moosekselle, kun Mooses kysyi Jumalan nimeä: "Minä olen se, no minä, I just Am"); kaikki antropomorfiset lausunnot Jumalasta "ymmärretään kielellisinä metaforina; muuten olisi mahdotonta puhua Jumalasta ollenkaan".
xxx/ellauri303.html on line 456: Vaikka juutalaisuuden hallitseva paine on se, että Jumala on aika persoonallinen, on olemassa "vaihtoehtoinen traditiovirta, josta esimerkkinä on ... Maimonides", joka useiden muiden juutalaisten filosofien kanssa hylkäsi ajatuksen persoonallisesta Jumalasta. Tämä heijasti hänen uskoaan negatiiviseen teologiaan : Jumalaa voidaan kuvata vain sillä, mitä Jumala ei ole. Rabbi Mordecai Kaplan (juutalaisilla ei ole kovin paljon eri nimiä), joka kehitti rekonstruktistista juutalaisuutta ja opetti Amerikan konservatiivisessa juutalaisteologisessa seminaarissa, hylkäsi myös ajatuksen persoonallisesta Jumalasta. Kaplan sen sijaan ajatteli Jumalaa "voimana, kuten painovoimana, joka on rakennettu universumin rakenteeseen", uskoen, että "koska maailmankaikkeus on rakennettu mahdollistamaan henkilökohtainen onnellisuus ja yhteisöllinen solidaarisuus toimiessamme moraalisesti, tästä seuraa, että universumissa on moraalinen voima; tätä voimaa konstruktistit tarkoittavat Jumalalla", vaikka jotkut rekonstruktiolaiset uskovatkin persoonalliseen Jumalaan. Joseph Telushkinin ja Morris N. Kertzerin mukaan Kaplanin "perinteisen juutalaisen jumalakäsityksen rationalistinen hylkääminen vaikutti voimakkaasti" moniin konservatiivisiin ja reformirabeihin, jotka saivat monet lakkaamaan uskomasta persoonalliseen Jumalaan." Pew Forum on Religion and Public Life 2008 US Religious Landscape Survey -tutkimuksen mukaan amerikkalaiset, jotka tunnustavat olevansa juutalaisia uskonnon perusteella, ovat kaksi kertaa todennäköisemmin kannattaneet ajatuksia Jumalasta "persoonattomana voimana" kuin ajatusta, että "Jumala on henkilö, jonka kanssa naisilla voi olla ihmissuhde".
xxx/ellauri303.html on line 464: Heprealainen Raamattu tai Tanakh on juutalaisten pyhien kirjoitusten kaanoni ja keskeinen juutalaisen lain lähde . Sana on lyhenne , joka muodostuu Tanakhin kolmen perinteisen alajaon alkukirjaimista heprealaisista kirjaimista : Toora ("Opetus", joka tunnetaan myös nimellä Viisi Mooseksen kirjaa tai Pentateukki ), Nevi'im ("Profeetat") ja Ketuvim ("Kirjoitukset"). [21] Tanakh sisältää kaikkiaan 24 kirjaa; sen arvovaltainen versio on masoreettinen teksti. Perinteisesti Tanakhin tekstin sanottiin valmistuneen Jamnian kirkolliskokouksessa vuonna 70 jKr., vaikka tämä on epävarmaa. [21] Juutalaisuudessa termi "Toora" ei tarkoita vain Mooseksen viittä kirjaa, vaan myös kaikkia juutalaisia kirjoituksia (koko Tanakh) ja rabbiinien eettisiä ja moraalisia ohjeita (Suullinen Toora ).
xxx/ellauri303.html on line 466: Tanakhin lisäksi juutalaisuudessa on kaksi muuta tekstiperinnettä: Mishna ( juutalaista lakia selittävät traktaatit ) ja Talmud (Misnehin ja Tooran kommentit). Nämä ovat sekä juutalaisten suullisten perinteiden kodifikaatioita että editioita ja rabbiinisen juutalaisuuden suuria teoksia. Paizi hei, eikö Talmund ollut Mishna ja Gemara yhdessä?
xxx/ellauri303.html on line 468: Talmud koostuu Babylonian Talmudista (tuotettu Babylonissa noin 600 jKr.) ja Jerusalemin Talmudista (tuotettu Israelin maassa noin 400 jKr.). Babylonian Talmud on laajempi näistä kahdesta ja sitä pidetään tärkeämpänä. Talmud on Tooran uudelleenesitys "jatkuvan analyysin ja väittelyn" avulla "dialogin ja kiistan avautuessa" rabbiinisten viisaiden välillä. Talmud koostuu Mishnasta (lakisäännöstö) ja Gemarasta (arameaksi "oppiminen"), analyysistä ja kommentista kyseiseen koodiin. Rabbi Adin Kivennäissuola kirjoittaa, että "Jos Raamattu on juutalaisuuden kulmakivi, niin Talmud on keskeinen pylväs... Millään muulla teoksella ei ole ollut vastaavaa vaikutusta juutalaisen elämän teoriaan ja käytäntöön, muovaamassa vaikutusta juutalaisen elämän teoriaan ja käytäntöön" ja toteaa:
xxx/ellauri303.html on line 479: Ortodoksiset ja konservatiiviset juutalaiset katsovat, että Mooseksen profetia pidetään totta; häntä pidetään kaikkien profeettojen päällikkönä, jopa niistä, jotka tulivat ennen ja jälkeen häntä. Tämän uskomuksen ilmaisi Maimonides , joka kirjoitti, että "Mooses oli parempi kuin kaikki profeetat, olivatpa he ennen häntä tai nousseet myöhemmin. Mooses saavutti korkeimman mahdollisen ihmistason. Hän havaitsi Jumalan ylittävän kaikki ihmiset, jotka koskaan ovat olleet... Jumala puhui kaikille muille profeetoille välittäjän kautta. Mooses yksin ei tarvinnut tätä; tätä tarkoittaa Toora, kun Jumala sanoo: "Suusta suuhun, minä puhun hänelle." Suuri juutalainen filosofi Philoymmärtää tämän tyyppisen profetian olevan poikkeuksellisen korkea filosofinen ymmärryksen taso, jonka Mooses oli saavuttanut ja jonka ansiosta hän pystyi kirjoittamaan Tooran oman luonnonlain rationaalisen päättelynsä kautta. Maimonides kuvaa Mishnan kommentissaan ( johdanto luvulle "Chelek", Tractate Sanhedrin) ja Mishneh Torassaan (Tooran perusteiden lait, luku 7) samanlaisen profetian käsitteen, koska ääntä, joka ei ole peräisin ruumiista, ei voi olla olemassa, Mooseksen ymmärrys perustui hänen yleviin filosofisiin ymmärryksiinsä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Tooran teksti olisi ymmärrettävä kirjaimellisesti, kuten karalaisuudessa. Rabbiinien perinne väittää, että Jumala ei välittänyt vain Tooran sanoja, vaan myös Tooran merkityksen. Jumala antoi säännöt siitä, kuinka lait oli ymmärrettävä ja pantava täytäntöön, ja ne siirrettiin suullisena perinteenä. Tämä suullinen laki välitettiin sukupolvelta toiselle ja lopulta kirjoitettiin lähes 2000 vuotta myöhemmin Mishnaan ja kahteen Talmudiin. (Täh? 2 talmudia? 1 kummallekin jumalalle? WTF?)
xxx/ellauri303.html on line 486: Rabbiinijuutalaisuus katsoo, että nykyään olemassa oleva Toora on sama, jonka Jumala antoi Moosekselle Siinain vuorella . Maimonides selittää: "Emme tiedä tarkalleen, kuinka Toora välitettiin Moosekselle. Mutta kun se välitettiin, Mooses vain kirjoitti sen muistiin kuin sihteeri, joka ottaa sanelun... [Siksi] jokainen Too
xxx/ellauri303.html on line 487: ran jae on yhtä pyhä, kuten he kaikki ovat peräisin Jumalalta ja ovat kaikki osa Jumalan Tooraa, joka on täydellinen, pyhä ja totta." Samaa tolkutti Ismail-serkun kirurille lähettienkeli Gabriel. Puhumattakaan Mormonin kirjasta, jonka otti ylös automaattikirjoituxella Prof. Joseph Smith.
xxx/ellauri303.html on line 489: Haredi- juutalaiset uskovat yleisesti, että Toora ei eroa nykyään siitä, mikä vastaanotettiin Jumalalta Moosekselle, ja siinä on vain pienimmät kirjoitusvirheet. Monet muut ortodoksiset juutalaiset väittävät, että vuosituhansien aikana Tooran tekstiin on hiipinyt kirjoitusvirheitä. He huomauttavat, että masoreetit(7.-10. vuosisadat) vertaili kaikkia tunnettuja Tooran muunnelmia luodakseen lopullisen tekstin. Kuitenkin jopa tämän kannan mukaan, että juutalaisten hallussa olevat kääröt eivät ole täydellisiä kirjaimia täyttäviä, Tooran kääröt ovat varmasti sana-täydellinen textus receptus, joka jumalallisesti paljastettiin Moosekselle. Todellakin, ortodoksisen rabbiinisen auktoriteetin yksimielisyys asettaa tämän uskon Toora-kääröjen sana-täydelliseen luonteeseen edustavana ortodoksisen juutalaisen jäsenyyden kiistatonta edellytystä. [ lainaus tarvitaan ] Vaikka nykyaikaisissa ortodoksisissakin piireissä on joitakin rabbeja (esim. professori Marc Shapiro), jotka osoittavat lukuisia talmudi-, post-talmudic- ja keskiajan rabbiinisia lähteitä, jotka väittävät, että tekstiin on tehty joitain muutoksia, jotka sisältävät kokonaisia säkeitä, jotka on tehty tarkoituksella Mishnaic-aikakaudella ja jopa ensimmäinen temppeli. Professori Shapiro luettelee monet keskiaikaiset rabbit, jotka käsittelevät muutoksia ja lisäyksiä, jotka tapahtuivat kirjanoppineen Ezra aikana teoksessaan "Ortodoksisen teologian rajat: Maimonidesin kolmetoista periaatetta uudelleen arvioituna".
xxx/ellauri303.html on line 493: Ortodoksiset juutalaiset pitävät kirjallista ja suullista Tooraa samana kuin Mooses opetti, kaikissa käytännön syissä. Konservatiivisilla juutalaisilla on taipumus uskoa, että suuri osa suullisesta laista on Jumalan innoittamaa, kun taas uudistus- ja jälleenrakentamisen juutalaisilla on taipumus nähdä koko suullinen laki kokonaan ihmisen luomuksena. Perinteisesti reformiliike katsoi, että juutalaisten oli noudatettava Raamatun eettisiä mutta ei rituaalisia käskyjä, vaikka nykyään monet reformijuutalaiset ovat omaksuneet monia perinteisiä rituaalikäytäntöjä. karaite juutalaisetperinteisesti pitää kirjoitettua Tooraa arvovaltaisena, pitäen suullista lakia vain yhtenä mahdollisena tulkintana kirjoitetusta Toorasta. Useimmat nykyaikaiset ortodoksiset juutalaiset ovat samaa mieltä siitä, että vaikka tietyt suullisen lain lait annettiin Moosekselle, useimmat talmudin lakeja ovat johdattaneet orgaanisesti Mishnaic- ja Talmudic-aikakauden rabbitit.
xxx/ellauri303.html on line 499: Juutalainen perinne korostaa enimmäkseen suht. vapaata tahtoa, ja useimmat juutalaiset ajattelijat torjuvat determinismin sillä perusteella, että vapaata tahtoa ja vapaan valinnan harjoittamista on pidetty moraalisen elämän edellytyksenä. "Näyttää siltä, että sekä Raamattu, joka kehottaa ihmistä valitsemaan hyvän ja pahan välillä, olettaa moraalista epämääräisyyttä, että rabbit, jotka päättävät noudattaa hyvää taipumusta pahan sijasta, kuuluu jokaiselle yksilölle." Maimonides intti sinnikkäästi vapaan tahdon sopivan yhteen Jumalan ennaltatietämisen kanssa (Mishneh Torah, Hilkhot Teshuvah 5). Vain kourallinen juutalaisia ajattelijoita on ilmaissut deterministisiä näkemyksiä. Tähän ryhmään kuuluu keskiaikainen juutalainen filosofi Hasdai Crescasja 1800-luvun hasidilainen rabbi Mordechai Yosef Leiner Izbicasta, plus tietysti Barukh Spinoza.
xxx/ellauri303.html on line 501: Juutalaisuus vahvistaa, että ihmisillä on syntyessään halu tai halu tehdä hyvää, ja vieläzer hara (יצר הרע), taipumus tai halu tehdä pahaa. Nämä lauseet heijastavat käsitystä, että "jokaisessa ihmisessä on vastakkaisia luontoja jatkuvasti ristiriidassa", ja niihin viitataan monta kertaa rabbiinisessa perinteessä. [29] Rabbit jopa tunnustavat vieläzer ha-ran positiivisen arvon : ilman yetzer ha-raa ei olisi sivilisaatiota tai muita ihmisen työn hedelmiä. Midrash ( Bereshit Rabbah9:7) sanoo: "Ilman pahaa taipumusta kukaan ei synnyttäisi lasta, rakentaisi taloa tai tekisi uraa." Seurauksena on, että yetzer ha-tov ja yetzer ha-ra ymmärretään parhaiten paitsi hyvän ja pahan moraalisina kategorioina, myös ihmisen sisäisenä konfliktina epäitsekkäiden ja itsekkäiden suuntausten välillä.
xxx/ellauri303.html on line 505: Klassinen rabbiininen teos, Avoth de-Rabbi Natan , sanoo: "Kerran, kun Rabban Yochanan ben Zakkai käveli Jerusalemissa rabbi Yehosuan kanssa, he saapuivat sinne, missä Jerusalemin temppeli nyt seisoo raunioina. "Voi meitä", huusi Rabbi Yehosua, "sillä tämä talo, jossa Israelin syntejä sovitettiin, on nyt raunioina!" Rabban Yochanan vastasi: "Meillä on toinen, yhtä tärkeä sovituksen lähde, gemiluth ḥasadim (rakastava ystävällisyys), kuten sanotaan: "Minä tahdon rakastavaa hyvyyttä enkä uhria" (Hoosea 6:6). Myös Babylonian Talmud opettaa, että "Rabbi Yochanan ja rabbi Eleazar selittävät molemmat, että niin kauan kuin temppeli seisoi, alttari sovitti Israelin, mutta nyt pöytä sovittaa [kun köyhät kutsutaan vieraiksi]" (Talmud, traktaatti Berachoth 55a). Samoin kunnioituksen päivien (korkeiden pyhien päivien eli Rosh HaShanah ja Jom Kippur) liturgia sanoo, että rukous, parannus ja tsedakah (izetyydytys? eipäs kuin charity) xsovittavat synnin.
xxx/ellauri303.html on line 507: Kabbala (mystinen perinne juutalaisuudessa) sisältää lisäselvityksiä, vaikka jotkut juutalaiset eivät pidä niitä arvovaltaisina . Se esimerkiksi myöntää reinkarnaation mahdollisuuden , jonka ei-mystiset juutalaiset teologit ja filosofit yleensä hylkäävät. Se uskoo myös kolminkertaiseen sieluun, jonka alin taso ( nefesh tai eläinelämä) liukenee elementtiin, keskikerros ( ruach tai äly) menee Gan Edeniin (Paratiisi), kun taas korkein taso ( neshamah tai henki) etsii yhteyttä Jumalan kanssa.
xxx/ellauri303.html on line 516: Rabbi Lordi Immanuel Jakobovits, entinen Iso-Britannian Yhdistyneen Synagogan päärabbi, kuvaa juutalaisten valtavirran näkemystä tästä asiasta: "Kyllä, uskon, että valittu kansajuutalaisuuden pyhissä kirjoituksissaan, rukouksissaan ja tuhatvuotisperinneissään vahvistaman käsityksen. Itse asiassa uskon, että jokainen kansa – ja todellakin rajoitetulla tavalla jokainen yksilö – on "valittu" tai määrätty johonkin erilliseen tarkoitukseen Providencen suunnitelmien edistämisessä. Amalekin siemenen tehtävä on olla. syntipukkeja. Vain jotkut täyttävät tehtävänsä ja toiset eivät. Ehkä kreikkalaiset valittiin heidän ainutlaatuisesta panoksestaan taiteeseen ja filosofiaan, roomalaiset uraauurtavista palveluistaan laissa ja hallituksessa, britit parlamentaarisen vallan tuomisesta maailmaan ja amerikkalaiset pilotoivat ns. demokratiaa moniarvoisessa kapitalistisessa yhteiskunnassa. Jumala valitsi juutalaiset olemaan "omituisia minulle" uskonnon ja moraalin pioneereiksi; Se oli ja on heidän kansallinen tarkoituksensa. He valizivat hyvän osan eikä sitä oteta hevin pois.
xxx/ellauri303.html on line 522: Juutalaisuus tunnustaa kuolemanjälkeisen elämän, mutta siellä ei ole kovinkaan kivaa, istutaan ringissä ja järsitään valaan pyrstöä. Jutkuilla ei ole yhtä tai systeemistä tapaa ajatella tuonpuoleisesta. Juutalaisuus painottaa ylivoimaisesti Olam HaZehia (tämä maailma) eikä Olam habaa ( tuleva maailma ), ja "tulevan maailman spekulaatiot ovat syrjäisiä juutalaisuuden valtavirran kannalta". Pirkon Avotissa (Isin etiikka) sanotaan, että "Yksi tunti katumusta ja hyviä tekoja tässä maailmassa on parempi kuin koko tulevan maailman elämä, mutta yksi tunti hengellistä lepoa maailmassa tulla on parempi kuin koko tämän maailman elämä", heijastaen sekä näkemystä elämän merkityksestä maan päällä että hengellistä lepoa, joka myönnetään vanhurskaille seuraavassa maailmassa.
xxx/ellauri303.html on line 524: Juutalaiset torjuvat hirveän ajatuksen, että Jeesus Nasaretilainen olisi messias, ja ovat yhtä mieltä siitä, että oikea messias ei ole vielä tullut. Kautta juutalaisen historian on ollut useita juutalaisia Messias wannabeitä, joita juutalaiset ovat pitäneet valheina, mukaan lukien merkittävimmät Simon bar Kokhba ja Sabbatai Zevi , joiden seuraajat tunnettiin sapattilaisina.
xxx/ellauri303.html on line 532: Historiaa piisaa ja kehitystä tapahtuu koko ajan. Juutalaisista uskomuksista on ilmestynyt useita muotoja, ja on kiistaa siitä, kuinka monta perusperiaatetta on olemassa. Esimerkiksi rabbi Joseph Albo laskee Sefer Ha-Ikkarimissa kolme uskon periaatetta, kun taas Maimonides kolmetoista. Vaikka jotkut myöhemmät rabbit ovat yrittäneet sovittaa erot yhteen väittäen, että Maimonidesin periaatteet kattavat Albon paljon lyhyemmän luettelon, muiden keskiaikaisten rabbiiniviranomaisten toimittamat vaihtoehtoiset luettelot näyttävät osoittavan jonkinasteista suvaitsevaisuutta erilaisia teologisia näkökulmia kohtaan . Virallista tekstiähän ei kanonisoitu.
xxx/ellauri303.html on line 534: Vaikka nämä juutalaisuuden pääperiaatteiden sanamuodot sisällytettiin jossain määrin liturgiaan ja niitä käytettiin opetustarkoituksiin, niillä ei ollut sen suurempaa painoarvoa kuin niiden kirjoittajien maine ja oppiminen. Yhdelläkään heistä ei ollut sellaista arvovaltaista luonnetta, jonka kristinusko antoi kolmelle suurelle kaavalleen ( Apostolinen uskontunnustus , Nikealainen tai Konstantinopolilainen ja Athanasian ) tai muslimien Kalimat As- Shahadat . Yhtään juutalaisten filosofien ja rabbien kynistä olevista monista tiivistelmistä ei ole sijoitettu toista tärkeämmäxi.
xxx/ellauri304.html on line 214: Mishna kynäiltiin 1. temppelin liiskauxen jälkeen kun pelättiin että suisnapelin säännöt muuten unohtuvat. Mishna tallentaa viisaiden välisen keskustelun siitä, pitäisikö Megillat Shir Hashirim sisällyttää Tanakhin runkoon vai ei. Rabbi Akiva sanoo "Ken!" ja julistaa, että se ei ole vain sen arvoinen, että se on osa kaanonia; se on itse asiassa pyhämpi kuin mikään muu Raamatun kirja. Hänen sanoin: "Kaikki kirjoitukset ovat yhtä pyhiä, mutta Shir Hashirim on pyhien pyhä." Megillat Shir Hashirimin tekee niin erikoisen juuri se, että se puhuu Israelin lasten ja Luojan välisestä suhteesta ja rakkaudesta. Haha LOL.
xxx/ellauri304.html on line 220: Kirja päättyy naisen kehotukseen: "Kiire, rakkaani, ripeä kuin gaselli tai nuori, polttarit maustekukkulalle!" Vaikka Megillat Shir Hashirimin päätelmän mukaan rakastajat eivät ilmeisesti ole vielä onnistuneet täyttämään toivettaan yhtyä, he kaipaavat edelleen tämän unelman täyttymistä. Ymmärrettynä syvemmällä tasolla tämä ilmaisee juutalaisten huutoa, jossa pyydetään, että Hashem lunastaisi heidät nopeasti heidän pitkästä maanpaosta ja tuo heidät takaisin Eretz Yisraeliin ja Yerushalayimiin, länsirannalle ja Gazan stripille. Mutta ei ennen messiasta, terottavat stadivartijat. Ax, vat tö fuk, pannaan pojat toimexi, taotaan filistealaisia pieniin päihin nyt kun rauta on kuuma! Nirhataan ne hengiltä tai karkoitetaan Ebyktiin, pommitetaan maa sileäxi ja rakennetaan juutalaisille kerrostaloja arabihökkeleiden paikalle.
xxx/ellauri304.html on line 236: kh'hob gedenkt a rov tzu vern un farlosn zikh a bord. I thought I'd become a rabbi and grow out my beard.
xxx/ellauri304.html on line 280: Iz shoyn dortn a vigele mit a kind oykh ongegreyt! Well, there's a cradle, and in it - a baby, already prepared!
xxx/ellauri304.html on line 368: 
xxx/ellauri304.html on line 401: What is a book about? About 200 pages, haha, but seriously: it's about me, 'cause all first novels are autobiographies. It'll talk about my trial, your funeral, and my triumph, how I survived it all and became a beacon of hope for the world, or at least my personal corner of it.
xxx/ellauri304.html on line 405: However stupid the surrounding text may be, it points out the fact that women nevertheless get turned on with the image of an improbably big slammer being thrust into them by one incredibly rich nice-smelling man, and are happy to shell out that money to get aroused enough to be juicy for their unimaginative hard working, non billionaire, non-nice smelling husbands/boyfriends. You see "Poupon Grey" is actually a pseudonym (chosen exclusively to skewer Fifty Shades Of Grey with) being used by one Warren Murphy.
xxx/ellauri304.html on line 407: Genre fiction, also known as popular fiction, is a term used in the book-trade for fictional works written with the intent of fitting into a specific literary genre, in order to appeal to striped-ass baboons and fans already familiar with that genre. A number of major literary figures have written genre fiction. John Banville publishes crime novels as Benjamin Black, and both Doris Lessing and Margaret Atwood have written science fiction. Georges Simenon, the creator of the Maigret detective novels, has been described by André Gide as "the most novelistic of novelists in French literature", and the one who has made most money and scored most arse with it. The main genres are crime, fantasy, romance, science fiction and horror—as well as perhaps Western, inspirational and historical fiction.
xxx/ellauri304.html on line 410: A lot of plot ideas have just come along and carefully landed in my brain. Another partner of mine and I started a series and postulated the tale of a brash young westerner trained in the secret arts by an inscrutable Oriental assassin. What a winner! For once something really original.
xxx/ellauri304.html on line 422: Believable motivation for your characters; why do they do what they do?
xxx/ellauri304.html on line 444: Just typical for a lady to start with the character and not the plot. For us men, eating fucking and bashing comes first, the choice of carcass, cunt or skull is secondary, same as burying beetles. But remember: Every really good story has some kind of conflict. No conflict, no story, just a big YAAAWWWN. The remaining 3 items on Ruthannes list are also hansypansy, lady stuff. Point of view, theme, style, WTF. Bet 50 shades had a lot of those. All we guys care about is lots of action and motivation (money, in other words, the rest like power and pussy can be bought).
xxx/ellauri304.html on line 446: Oh, and one more assignment. Take a book that you particularly like that's in the genre you want to work in and read it again. And this time, read it like a writer. When does the author spell out the main idea of the story? When does the hero arrive in the book? When the villain? Love interest? Danger and threats? How does the author make it seem real to you? If you want, stick post-it notes at various parts of the book. Think about it.
xxx/ellauri304.html on line 452: “That’s astonishing….an Italian operetta, a Broadway musical, Arabian Nights….how do you compose so many different things?” Jerome Kern shrugged and answered: “I just keep writing the same old Kletzmer music.”
xxx/ellauri304.html on line 482: And remember this: a great hero needs and deserves a great recognizable villain. That is what was wrong with a movie called “Remo Williams: the Adventure Begins,” which was based on my Destroyer book series. In the Bond movies, 007 confronts people who want to nuke London or steal all the gold in Fort Knox etc. etc. My guy, Remo Williams went up against some mope who was selling cheap rifles to the government…and no one gave a damn. Great heroes need great villains; otherwise they just look silly. The AI monster made of garbage in Remo vanha vainooja, now that was something else.
xxx/ellauri304.html on line 513: As novelists, we create a character not by what we tell but by what we show. Show not tell, you know (fucking immigrants shut up). What does that character say? What does he do? What do others say about him? What do they think of him? What would he say if he was slapping a kid at the local Walmart’s? That’s characterization and it makes your fictional people come alive.
xxx/ellauri304.html on line 515: There is a hierarchy of character. Minor characters, you let vanish. Usually you bring them alive for a moment by using stereotypes. Stereotypes are not necessarily evil or bad; they are boring characters who are typical members of a group and your readers know the group… Cabbie, cop, waitress, nigger, telephone operator, prostitute, lawyer, doctor, politician, drunken Irishman (What? Are there still some of those?), Italian who talks with his hands. We might not like stereotypes of groups to which we belong but as writers they work. These are place-holding characters; they do their job and disappear into the night. Writers of pulp fiction, say.
xxx/ellauri304.html on line 517: Sometimes though they might do a little more. They won’t steal the real action but they set the mood, they add humor, they make the setting more believable. You can do this by making placeholders eccentric or obsessive. I read analysis once of an old flick called Beverly Hills Cop. It featured a clerk in an art gallery. He was effeminate. By itself, that’s not unusual. But he had a Jewish accent, and that was unusual because Jews weren’t generally treated as queens in Hollywood — it teems with them (although today H’wood can say anything it wants about Jews, even Christians. You can tell this was an old movie.) What that character did however in the film was to help make Detroit cop Eddie Murphy, the negro comedian, feel even more alien in L.A. than he otherwise would have.
xxx/ellauri304.html on line 519: Heroes have their Achilles heels. The most honest president of the U.S. cheats on the golf course; that is what makes people real. The late Robert Parker’s Spenser character was interesting. He was a yuppie. He ran, he lifted weights, he liked to cook, he liked unimposing little wines with sardonic personalities, he pretended he didn’t care about clothes but somehow always managed to wear the same basic uniform;, he lived with a woman, Susan the insufferable, who could psycho-babble Jay-Z into impotence. But the characterization hook was that Spenser spent his life being a private eye and shooting people, which was totally alien to the character’s nature. That started to round him out and make him real. Without that hard edge, he’d have been just another fan of Barry Manilow.
xxx/ellauri304.html on line 523: Just in passing, most writers have blind spots. Some writers can’t do cops. Some can’t do the opposite sex. I can, I can even write about it, meaning them.
xxx/ellauri304.html on line 531: Yogi Berra oli typerälippalakkinen pesäpallisti jonka luonnetyyppi oli ISFP (introverted sensing feeling perceiving). Se kexi paljon Matti Nykäsmäisiä aforismeja. Unassuming yet passionate athlete. Kuoli samana vuonna kuin Warren mutta 8v vanhempana. Se oli italiaano 2. polven immigrantti jonka äiti ei osannut sanoa "Lawrence". He received the nickname "Yogi" from his friend Jack Maguire, who, after seeing a newsreel about India, said that he resembled a yogi from India whenever he sat around with arms and legs crossed waiting to bat or while looking sad after a losing game. Se oli hörökorvainen pikkumies, muistutti kyllä aika lailla Yodaa kuvissa.
xxx/ellauri304.html on line 533: In Hollywood where they are always looking for blockbusters — but then don’t know what to do with them so they go back to filming comic books — for the thing they most desire is “high concept.” That means a clean plot, a story you can tell in one sentence. If you can't summarise your novel, well, imagine your novel-to-be is a movie already and tell us about it in a sentence. That should be easy enough.
xxx/ellauri304.html on line 537: “Ahab, the obsessed, revenge-seeking captain of a whaling ship, sails his vessel and its crew to destruction, in a final confrontation with the great white whale that had crippled him years earlier.”
xxx/ellauri304.html on line 539: Hyi miten ällöttävä syllabus. Ize kirja on silmitöntä valaantappoa taalankuvat silmissä, mitä nyt välissä vähän homostellaan. Another day, another dollar.
xxx/ellauri304.html on line 569: Rutikuiva John Grisham kirjoittaa jokaisesta kirjasta pitkän luonnoxen jonka kirjoittaminen kestää kauemmin kuin ize kirjan. Se on helppo uskoa. Before beginning the actual writing of her bestselling books, Mary Higgins-Clark develops an outline and frequently very detailed biographies of the main characters, stuff that’ll never make it into the book but which Mary feels comfortable knowing.
xxx/ellauri304.html on line 588: James Mallahan Cain (1892-1977) was an American novelist, journalist and screenwriter. He is widely regarded as a progenitor of the hardboiled school of American crime fiction. His novels The Postman Always Rings Twice, Double Indemnity, Serenade, Mildred Pierce and The Butterfly brought him critical acclaim and an immense popular readership in America and abroad.
xxx/ellauri304.html on line 596: Status objects. An essay by Tom Wolfe (Bonfire of the Vanities) put this in my head some years ago. A certain kind of person wants to wear shirts that have little alligators on them and another totally different type of person perhaps wants to have a statue of a black jockey on his lawn…or a pink flamingo. My late loving mother, a paragon of taste, once moved into our guest house and put painted plywood cutouts of the backviews of two people, bending over as if planting something in the yard. Naturally, butt cracks were visible because they were the whole point of this architectural and horticultural display. Since my house then was a mansion and a national historic site, I suggested that my mother take her plywood cutouts off the front lawn and put them in her backyard where nobody could see her butt. (I am a long time out of Alabama.)
xxx/ellauri304.html on line 598: Those things are all status objects. Here’s another: a guy rents a room in a sleazy hotel; it is a hovel in a dump. The floor of the room is littered with racing forms. Those are status objects and tell you something about the occupant. Or maybe the newspapers are neatly stacked against the wall and, instead of the racing form, they are copies of the Wall Street Journal with many stories circled by magic marker. Those are also status objects but should give you quite a different picture of the room’s occupant. Tattoos today are status objects; so too is a lack of tattoos. They illuminate character sometimes. And just as often an absence of intelligence. Its known as product placement on video. Rei Shimura has a lot of it.
xxx/ellauri304.html on line 615: Bet you'd like read the next turn. Sorry I couldn't think of something. Sounds like it's heading toward a slap, in the face or on the butt, who knows. If Edgar says, “Damn, I feel miserable,” I am quite certain that carries more intellectual and psychological heft than you writer, penning “Edgar felt miserable.”
xxx/ellauri304.html on line 623: What to read? If you get no checks, read Writer’s Digest. Read the how-to books. If you want to read books on writing, you can’t find much better stuff then Stephen King on Writing, anything by Dean Koontz or Larry Block, a very specific mystery writing manual from Hallie Ephron (*1948), Writing Mysteries from MWA, a collection which includes me and my ex-partner, read my blogs and those about the writer’s soul by Molly Cochran. Read “Trial and Error”by Jack Woodford (+1971), one of the great commercial writing geniuses. And be sure to read my long time personal favorite book by one of my all time, all-star heroes, “Dare to be a Great Writer” by Leonard Bishop, which is not 300 pages of “rah-rah boys, go do it” but is instead 329 specific tips on how to get the trucks out of the garage in the morning. Fabulous. Reading and writing and remembering, are the only two of the three R’s that count. Who the hell cares about ‘rithmetic? Except Chuck Berry, who could count 6/8 time like a genius.
xxx/ellauri304.html on line 625: The Destroyer Series played a huge role in getting me interested in economics, geography, politics, history, and even in Jewish Mysticism and the paranormal! Richard Sapir (+1987) after all was a Jew. The Body, which was made into a movie in 2001, is about a Jewish archaeologist who finds a skeleton underneath an Arab shopkeeper's basement that might be the body of Jesus and the American Jesuit priest who is sent by the Vatican to investigate.
xxx/ellauri304.html on line 633: You don’t have to be an expert; you can learn enough to fake it and sound like one. That’s what Google is for. You don’t have to write about what you know, only about what interests you.
xxx/ellauri304.html on line 636: I was going to write about research but I hate research, research sucks. So maybe this can be about theme because “big books” frequently have a theme, although it’s not absolutely necessary. See, themes are about ideas and some writers, very skillful and very successful, have never had an idea in their lives. Still and all, books and stories are made better when they have a strong theme, some underlying message that can resonate with your readers.
xxx/ellauri304.html on line 640: Theme isn’t something you paste on after you write the first draft. Now, potboilers in general don’t have much thematic content because they doesn’t need to go far beyond: Bang Bang and the good guys in the white hats win. Theme is a more ever-present feeling that permeates the book you’re working on. Do you think when Ayn Rand wrote The Fountainhead or Atlas Shrugged, she first wrote the stories and then asked herself, “Now whatever could this be about? Selfishness?” But then, she was more political than most and, as I said, many books don’t have any discernible theme, except, buy it please and make me rich. That's my theme anyway.
xxx/ellauri304.html on line 645: Did you ever hear of a guy with plumber’s block? Electrician’s block? Did a mechanic ever have mechanic’s block? No, no, and no. The reason is that none of them get paid if they don’t show up to work, so block isn’t really a viable option like flu. However for writers, it often is, but then, they don't get paid. Read Trollope’s autobiography. He worked according to schedule and if he finished a novel, but still had fifteen minutes left in his usual writing day, he would take a fresh piece of paper, write “Chapter One” and get started immediately. Time’s a-wasting, children, said Trollope and went out to fornicate some neighborhood trollops. It pays to be mediocre.
xxx/ellauri304.html on line 690: Ei hemmetti, Warren Murphyyn verrattuna Juan Batiste Montabuan on nobelisti ja Erkki Kanervan "Jammu" nimimerkillä kirjoittama "Yrjö" kirjasarja sofistikoitu klassikko. Enpä ole surkeampaa sepustusta juuri lukenut kuin tän vanhan vainoojan. Ja sentään olen ezimällä ezinyt näitä pohjanoteerauxia.
xxx/ellauri305.html on line 68: Koska Clyde ei onnistunut hankkimaan aborttia Robertalle, hän antaa hänelle vain turhaa apua elinkustannuksissa, kun hänen suhteensa Sondraan kypsyy. Kun Roberta uhkaa paljastaa suhteensa Clyden kanssa, ellei tämä mene naimisiin hänen kanssaan, hän aikoo murhata hänet hukkumalla heidän veneileessään. Hän oli lukenut paikallislehden raportin veneonnettomuudesta.
xxx/ellauri305.html on line 127: Pavut ovat nahkaisia, litistettyjä, karvaisia. Suurisiemeniset pavut (valkoinen lupiini) ovat karvaisia, litteitä, 7-15 cm pitkiä, sisältävät kolme tai neljä siementä, soikeita ja litteitä, muistuttavat limapapuja. Piensiemenisten papujen pituus on 3–6 cm, kypsänä, valkoista lupiinia lukuun ottamatta, ne halkeilevat, siemen lentää huiskin haiskin loppupelissä kuin limaisempi siemen termiittiapinalta, ja papujen siivet kiertyvät kuin labia exteriora munan ympäri.
xxx/ellauri305.html on line 215: Enston ansiosta Eski alkoi sitten nuoleskella ”saabistin paskiaisia”,
xxx/ellauri305.html on line 251: Esterillä kokeexi Keskiviikon tukkalook letit purettuna. Lätty vaatii pientä laittoa. Nenä on kuin narttupennulla Köyhälän joulussa. Lähikuva paljaasta lantiosta pikkuhousut alhaalla huhmarointivalmiina. Karvapehkoa ois syytä jatkaa labioiden sivulle, ettei näytä yrmeältä Aatulta. Cf. abia">seuraava albumi. - Ah! April! It is even better than I imagined. - I´m glad. Now fill me up with your cum. - Okay, here comes, April slut, take my cum. Hei ezä viizizä olla kazomatta luuria edes kun mä tuun?
xxx/ellauri305.html on line 263: abelinki.com/yahoo_site_admin/assets/images/jag_001.223232749_std.jpg" />
xxx/ellauri305.html on line 268: Juutalaisuus ei ole mikään monoliitti ja seurakuntia on karkeasti kolmenlaisia, edellä mainittuja ortodoksisia (molemmat Suomen seurakunnat kuuluvat tähän ryhmään), konservatiivisia (joissa nykyisin on naisrabbiinejakin ja naiset ja miehet istuvat yhdessä) ja reformoituja (joissa naiset ja miehet jakavat jumalanpalveluksen tehtävät ja huolehtivat yhdessä lajin jatkuvuudesta). Pohjoismaisista Tukholman ja Göteborgin suuret synagogat ovat konservatiivisia, Oslon ja Kööpenhaminan ortodoksisia.
xxx/ellauri305.html on line 279: 
abd" height="300px" />
xxx/ellauri305.html on line 292: Erilaiset kirjoitusmuodot osoittavat, että sana on lainattu vieraasta kielestä. Samuli Feigin väittää, että sanan alkuperäinen merkitys liittyi kuolemaan ja ehdottaa, että se liittyy Araliin (sumerilainen) ja Arallu (babylonia), muinaisen Mesopotamian alamaailman nimiin. Se voi olla Erelimin juuri, kuoleman enkelien nimi Talmudissa. Sopo kenties mutta hyvin ilkea. Brittien ryöväämässä koptilaisessa Pistis Sophiassa Jeesus käskee apostolien saarnata, että heidät "vapautetaan Arielin savuvirroista", millä tarkoitettaneen gehennaa eli HELVETTIÄ!
xxx/ellauri305.html on line 301: 613 käskyä ovat Toorassa, Mooseksen viidessä kirjassa annetut määräykset eli mitsvat (hepr. מצוות, mitsvot), joita noudattaen juutalaisten tulee elää. Käskyjen määräksi on vakiintunut 613, sillä se on sanan Torah lukuarvo lisättynä sukuelinten lukumäärällä. Käskyluettelo ei ole yksiselitteinen, mutta arvovaltaisimpana pidetään rabbi Maimonidesin kokoamaa listaa Mishneh Torahissa (1170–1180 jaa.). Käskyistä positiivisia on 248, ja kieltoja on 365. Suuri osa käskyistä on vanhentuneita, kuten jo tuhotussa temppelissä suoritettavan rituaaliköyrimisen ohjeet, ja jotkin vain muinaista Israelia koskevat ohjeet. Nykyisin noudatettavissa olevia käskyistä arvioidaan olevan alle 300.
xxx/ellauri305.html on line 305: Juutalaisen perinteen mukaan Toora sisältää 613 käskyä (heprea : תרי״ג מצוות, latinaisin kirjasimin : taryag mitzvot). Tämä perinne kirjataan ensimmäisen kerran 3. vuosisadalla jKr., kun rabbi Simlai mainitsi sen saarnassa, joka on tallennettu Talmud Makkot 23b. Muita klassisia viisaita, joilla on tämä näkemys, ovat rabbi Simeon ben Azzai ja rabbi Eleazar ben Yose Galilealainen. Sitä lainataan Midrash Shemot Rabbah 33:7:ssä,Bamidbar Rabbah 13:15–16; 18:21 ja Talmud Yevamot 47b. 613 käskyä sisältävät "positiiviset käskyt" suorittaa teko (mitzvot aseh) ja "negatiiviset käskyt" pidättäytyä teosta (mitzvot lo taaseh). Kieltojen numero 365 on sama kuin aurinkovuoden päivien lukumäärä, ja positiivisten käskyjen numero 248 liittyy ihmiskehon luiden ja tuttujen jo mainittujen turpoavien ja kostuvien/ kovettuvien elinten lukumäärään.
xxx/ellauri305.html on line 307: Vaikka numero 613 mainitaan Talmudissa, sen todellinen merkitys lisääntyi myöhemmässä keskiaikaisessa rabbiinisessa kirjallisuudessa, mukaan lukien monet mitzvoteja listaavat tai järjestävät teokset. Tunnetuin näistä oli Maimonidesin 613 käskyn luettelo. Vaikka käskyjen kokonaismäärä on 613, kukaan ei voi suorittaa niitä kaikkia. Monet voidaan havaita vain Jerusalemin temppelissä, joka ei enää ole pystyssä. Erään vakiolaskennan mukaan on 77 positiivista ja 194 negatiivista käskyä, joita voidaan noudattaa nykyään, joista 26 käskyä on voimassa vain Israelin maassa. Lisäksi jotkut käskyt koskevat vain tiettyjä juutalaisia: toisia noudattavat vain cohenit ja toisia vain miehet tai naiset, joitakin vain miehet ja naiset yhdessä, kuten "lisääntykää ja täyttäkää maa".
xxx/ellauri305.html on line 1430: Deut. 23:4 - Moabilaisten ja ammonilaisten miesten ei sallita mennä naimisiin juutalaisten kanssa
xxx/ellauri305.html on line 1432: Deut. 23:7 - Älä tarjoa rauhaa Ammonille ja Moabille heidän piirittäessään
xxx/ellauri305.html on line 1567: Ei-leeviläinen ("tavallinen mies"), joka pääsee liian lähelle tabernaakkelia (16cm)
xxx/ellauri306.html on line 64: Peter Schwartzeja on joka lähtöön, joku niistä pääsi juuri tiilenpäitä lukemaankin Trumpin Capitoliumin ryöstöretkestä. Mutta tuskin tämä, tuppikullimaisen karvaton Kristiina-tädin ikäinen Peter Schwartz (writer). Eikä tuokaan partasuinen futuristi, sionisti Peter Schwartz joka pelkää arabien ajavan juutalaiset mereen. Eikä Peter Schwartz, kardiologi. Mutta ne on kaikki juutalaisia! Ja varmaan kaikki vitun oikeistolaisia.
xxx/ellauri306.html on line 66: Why do so many people (especially philosophers) hate Ayn Rand? She’s almost unknown in the UK - so much so that when there was a documentary about her on TV, The Daily Telegraph - a right-wing paper by British standards - felt obliged to explain to its readers who she was. She was, it said, “An unpleasant Russian-American fruitcake.” What was Ayn Rand? Cod philosopher, bad writer and deeply narcissistic, severely socially impaired person.
xxx/ellauri306.html on line 68: Why is Rand a bad writer? Her writing is simply illogical, incomprehensible and blabbering. Her heroes and heroines are but pastiches, cliché-like cardboard figurines. Her world is black and white; either the character is a hero or a crook, but never anything in-between. Moreover, they fail the reality check; Howard Roark of The Fountainhead would not be the heroic creative mind he is represented; the reality check would be a similar megalomaniac sociopath as Le Corbusier.
xxx/ellauri306.html on line 153: Peter heiluttaa käsiään kuin hattivatti ja valittaa että näin on päässyt käymään, välinpitämättömyys muista kuin nro 1:stä on päässyt "luikahtamaan" sanakirjoihin kuin kabanossipussiin exynyt väärä makkara.
xxx/ellauri306.html on line 154: Sanakirjat ovat tästä herttaisen 1-mielisiä: the fact of caring only about yourself rather than about other people.
xxx/ellauri306.html on line 166: abia" />
xxx/ellauri306.html on line 169: abia.jpg" height="300px" />
xxx/ellauri306.html on line 189: haec Calabrum coxit vitiato murice vellus, Tämä värjäsi fleecen punaisexi merikotilolla.
xxx/ellauri306.html on line 199: Haec cedo ut admoveam templis et farre litabo. Annas kun annan nämä uhrina temppeleihin, niin siivosti uhraan.
xxx/ellauri306.html on line 431: No oli miten oli, palataan gootteihin. Traakiaan asettuneet tervingit ja greuthungit yhdistyivät vuonna 395 Alarikin johdolla, mistä alkaen voidaan puhua visigooteista, vaikkei pitäisi sanoa niitä länsigooteixi. Visigootit tulivat hävittivät Alarikin aikana (395–410) Traakiaa, Makedoniaa ja Kreikkaa sekä ryöstivät Rooman vuonna 410. Alarikin kuoltua visigootit siirtyivät Etelä-Galliaan ja Iberian niemimaalle, ja perustivat sinne niin sanotun Tolosan valtakunnan. Galliassa visigoottien valtakunta kukistui 500-luvun alussa frankkien hyökkäykseen. Pyreneiden eteläpuolella visigoottien valtakunta sen sijaan säilyi ja kukoisti. Kuningas Rekared I:n aikana 500-luvulla visigootit luopuivat areiolaisuudesta ja kääntyivät katoliseen uskoon. Pohjois-Afrikasta tulleet arabit ja beduiinit valloittivat visigoottien valtakunnan vuonna 711. Ostrogootit olivat gootteja, jotka vapautuivat hunnien vallasta vuonna 453, asettuivat Pannoniaan ja alistuivat roomalaisten herruuteen. Teoderik Suuren johdolla he vaelsivat Italiaan vuonna 488 ja perustivat sinne valtakunnan, joka Teoderikin kuoleman jälkeen 526 alkoi heikentyä. Bysantti kukisti ostrogootit 553 ja kansan rippeet sulautuivat Italian väestöön. Krimillä gootin kielen murretta uskotaan puhutun vielä 1700-luvulla.
xxx/ellauri306.html on line 578: Täytyypä kazoa mitä Mätien tomskujen tampiot tästä sanovat! Top critics: Cruise’s toothy heroics are ill-suited to moral complexity, but he is elevated by a stellar supporting cast... A summer genre movie for grown-ups. Too-long Grisham thriller is full of adult themes. Höh, montako panoa? Näytetäänkö muka kuinka se menee sinne? (Ilmeisesti noin 2, ei näytetä.) The Firm amusingly satirizes the New Traditionalist aspirations of today's young urban elite -- not so much the lifestyle itself as the illusion of utter security it represents. Alas, Tom Cruise is Tom Cruise, playing yet another variation of his screen image. A first-class thriller and thought-provoking morality play. Is this a thriller? You've never scene (sic) a 'suspense film' drag its heels so deplorably. Moderately entertaining... and a big step up from the book. No, the book moved at turbo speed. At two and a half hours, the movie crawls. Two-and-a-half hour movies -- jeez, there ought to be a law.
xxx/ellauri306.html on line 580: Nimetön: I find this movie boring and predictable the acting was poorly done which is hard for me because of the great cast the writing was awful and at times the movie went flat the chase scene at the end was comical and silly the whole movie was a mess. To put it simply, the film completely ruined the book. And that wasn't easy. This is such a bad film. It is an hour and a half too long, and the beginning and middle are insanely dull. The production value and score do not stand up to the test of time at all. This is an example of all of the worst things about the 90's, which might be one of the worst decades for filmmaking. Es wird einfach viel zu viel geredet, als man schon längstens in die Tat umgesetzt hätte. Fazit: Lieber eine kürzere Geschichte dafür intensiver erzählen und Spannung aufbauen!
xxx/ellauri306.html on line 581: Wetback: Nunca pude comprender por qué The Firm se convirtió en arrollador best seller. El libro era un hormiguero de argumentos conflictivos, que sólo tenían en común su implausibilidad. Era preciso creer que un bufete de abogados en Memphis ocultaba las operaciones criminales de la Mafia, con 43 leguleyos obligados a callar, porque huir les costaba la vida. Por si eso fuera poco, había que aceptar un héroe capaz de sacrificarse por sacar de la cárcel a su hermano convicto, cuya existencia negaba como oveja negra y a quien no veía desde tiempo inmemorial. Lo increíble empataba con lo inconcebible, en rollos paralelos. El libro fue rechazado por editoriales hasta que Paramount le vio potencial cinematográfico e instigó su publicación. Tähti on tietysti Tom Cruise, joka juoksee kuin vinttikoira ja tekee temppuja kuin mountebank. Hän päätyy erittäin vakuuttavasti ahneuteen ja ahneuteen. Ei ole helppoa ylläpitää radikaalin tuskan ilmaisua kahden ja puolen tunnin ajan.
xxx/ellauri306.html on line 641: ARTHUR: I am King Arthur and these are the Knights of the Round Table. Whose castle is this?
xxx/ellauri306.html on line 670: ARTHUR: Now this is your last chance. I've been more than reasonab...
xxx/ellauri307.html on line 77: abd3185coz/1.jpg" height="300px" />
xxx/ellauri307.html on line 86: abbington_Brothers%20Tangled.jpg" height="300px" />
xxx/ellauri307.html on line 87: 
xxx/ellauri307.html on line 103: Nyljetyn kyrvän näköinen limaska Gabriel Matzneff on Venäjältä vallankumouksen aikoihin 1917 lähteneestä perheestä.
xxx/ellauri307.html on line 113: Hänen perheensä kasvatti hänet hienostuneessa kulttuuriympäristössä hieroen olkapäitään sellaisten kuuluisien venäläisten hahmojen kanssa kuin toisen eltaantuneen jutkuryssän Lev Shestovin ja Nikolai Berdjajevin. Inhottava kakkiainen, kalju pikkusuinen ruipelo oli Gabriel, juutalaisen ja ryssän epäonnistunut hybridi.
xxx/ellauri307.html on line 115: Kanadalainen Bombardier-lentokonedynastiaan kuulunut Denise kuoli nopeasti edenneeseen syöpään tänään, ainoa joka uskalsi väittää vastaan Gabia hyllaavalle ranskis kirjallisuuskermalle. Denise kuoli, Penise senkun porskuttaa 86 vuotiaana edelleen.
xxx/ellauri307.html on line 129: Mikin epäonnexi v 2017 Finlandia palkinnon pääsi valkkaamaan förbannade Elisabeth Rehn, joka ei tietystikään valkannut homon tiiliskiveä O:ta vaan klisheisen semitietokirjailijan, Juha Nurmeen Niemen. V:a Kosken, Niemi.
xxx/ellauri307.html on line 344: Kuzmina-Karavaeva kohtasi helmikuun vallankumouksen innokkaasti ja liittyi maaliskuussa 1917 sosialistivallankumoukselliseen puolueeseen . Hän vietti suurimman osan vuodesta 1917 Anapassa, valittiin apulaispormestariksi ja vastasi koulutuksesta ja terveydenhuollosta. Helmikuussa 1918 pormestari N. I. Morev erosi, ja Elizabeth valittiin hänen tilalleen. Kun lyhyen kaksoisvallan jakson jälkeen bolshevikit otti täysin vallan kaupungissa, Kuzmina-Karavaeva, vaikka hän ei jakanut bolshevikkien ideologiaa, otti terveydenhuollon ja julkisen koulutuksen komissaarin viran yrittäen suojella väestöä ryöstöiltä ja terrorilta. Toukokuussa 1918 hän osallistui Oikeiston SR-puolueen kongressiin Moskovassa ja johti maanalaista bolshevikkien vastaista työtä, palasi syksyllä Anapaan, missä Denikinin vastatiedustelu pidätti hänet - häntä uhkattiin kuolemanrangaistuksella "komissaarin" puolesta. ja osallistuminen yksityisomaisuuden kansallistamiseen. 15. maaliskuuta 1919 hänen tapauksensa käsiteltiin Jekaterinodarin alueellisessa sotilaspiirioikeudessa, ja vain taitavasti organisoidun puolustuksen ansiosta vastaaja sai vain kahden viikon pidätyksen. Odesski Listok -lehti julkaisee avoimen kirjeen Kuzmina-Karavajevan puolustamiseksi, jonka ovat allekirjoittaneet M. Voloshin, A. Tolstoi, Vera Inber ja muut.
xxx/ellauri307.html on line 382: Kuva: Gabor Kupi
xxx/ellauri307.html on line 393: Suuri viisas rabbi Akiva saapui kerran kaupunkiin. Saapuessaan hän etsi majoituspaikkaa; kukaan ei kuitenkaan antanut hänelle sellaista. Hän sanoi: "Kaikki, mitä Jumala tekee, Hän tekee hyvää!" ja hän meni nukkumaan pellolle. Kentällä hänellä oli mukanaan kuten tavallista kukko, aasi ja lamppu. Tuuli tuli ja sammutti kynttilän. Kissa tuli ja söi kukon. Leijona tuli ja söi aasin. Rabbi Akiva sanoi: "Kaiken, mitä Jumala tekee, Hän tekee hyvää!" Kävi ilmi, että ryöstäjät tulivat ja vangitsivat kaupungin asukkaat. Rabbi Akiva pelastui, koska hän oli leiriytynyt kaupungin ulkopuolelle, eikä hänellä ollut kynttilää, kukkoa tai aasia, jotka olisivat kiinnittäneet häneen huomion.
xxx/ellauri307.html on line 395: Tämä tarina havainnollistaa, kuinka jopa näennäisesti negatiiviset tapahtumat tapahtuvat syystä, vaikka tämä syy ei olisikaan ilmeinen, kuten se lopulta tapahtui rabbi Akivalle. Tämän totuuden vuoksi, johon tässä tarinassa viitataan, viisaamme sanoivat, että meidän tulee aina kiittää Jumalaa elämämme ei-niin hyvistä tapahtumista, aivan kuten kiitämme Jumalaa hyvästä elämässämme.
xxx/ellauri307.html on line 421: The above illustrates how a fallacy in reasoning can persist and maim the minds of believers for thousands of years. First we make ourselves more important than ants, second we attribute meaning to chance third we accept suffering caused by ignorance and malice as the will of a higher being.
xxx/ellauri307.html on line 428: Second even a random operating system can be a design choice, as can an override function. Third take into account Hasgahas Pratis (divine providence, and olam Habbah. So even if someone gets swept up in a public calamity, it can act as a test, atonement, or early retirement, until Techiyas Hamasim.. so do teshuvah daily to grow and prepare, as we do not know the day we 'retire'. all the best, rm -rf
xxx/ellauri307.html on line 430: - But what does the story say about all the people in the village that got raided? Reply in response to Chaya Leah :
xxx/ellauri307.html on line 431: That they should have acquired weapons and become proficient in them. The proper comforting phrase for one who lost an animal is "May the Omnipresent One make full your loss (HaMakom Yemalei Chesroncha)" -- see Tractate Berachos 16b. I have learned much from "Chabad.org," through the years. Orthodoxy, is not what I follow, yet I love the information.
xxx/ellauri307.html on line 469: abreu.jpg" />
xxx/ellauri307.html on line 568: Elisabeth Badinter
xxx/ellauri307.html on line 709: 
xxx/ellauri307.html on line 731: ninth grade, I read about astronomy, cosmology, and the origins of the universe.
xxx/ellauri307.html on line 743: He played squash, sang in the Amherst Glee Club, and was a writing student of visiting novelist Alan Lelchuk (n.h.). [Merkittäviä kriittisiä tutkimuksia Lelchukista ovat olleet Philip Roth Esquiressa, Wilfrid Sheed Book -of-the-Month Club Newsissa, Benjamin DeMott The Atlanticissa, Mordechai Richler Chicago Tribunessa ja Steven Birkets The New Republicissa. Nämä olivat varmaan kaikki juutalaisia, kuten Lechuk izekin. American Mischief "Yksikään kirjailija ei ole kirjoittanut niin tietäen ja kaunopuheisesti lihallisen intohimon seurauksista Massachusettsissa Scarlet Letterin jälkeen." Philip Roth, Esquire. On Home Ground "On Home Ground herättää nuorille lukijoilleen ajankohtaisia kysymyksiä ja tekee sen niin taitavasti. Se saavuttaa niin paljon menestystä kuin baseball-harjoitus ja nostalgia." Juutalaisomisteinen The New York Times Book Review. Lelchuk kirjoittaa valtavan ilolla kuvista, sanoista ja järkähtämättömästä kuolevaisesta erityisyydestä. Naisille, jotka etsivät vastauksia, hän tarjoaa juutalaisia olankohautuxia, epäselvyyttä, joka on omituisen tyydyttävää." Catherine Bateson (juutalaisen Margaret Meadin juutalainen tytärvainaa).] Brown spent the 1985 school year abroad in Seville, Spain, where he was enrolled in an art history course at the University of Seville. Brown graduated from Amherst in 1986.
xxx/ellauri307.html on line 744: Danilla oli surkea muusikonura länsirannikolla jota nöyrä, sittemmin eroprosessissa kusetettu vaimo Blythe koitti turhaan buustata. Brown and his wife Blythe moved to Rye, New Hampshire in 1993, samana vuonna jolloin ize sain karkoituxen Kouvolaan. Brown became an English teacher at his alma mater Phillips Exeter, and gave Spanish classes to 6th, 7th, and 8th graders at Lincoln Akerman School, a small school for K–8th grade with about 250 students, in Hampton Falls. Aikamoinen mahalasku tuli Danille(kin). While on vacation in Tahiti in 1993, Brown read Sidney Sheldon's (n.h.) novel The Doomsday Conspiracy, and was inspired to become a writer of thrillers. He started work on Digital Fortress, setting much of it in Seville, where he had studied in 1985. He also co-wrote a humor book with his wife, 187 Men to Avoid: A Survival Guide for the Romantically Frustrated Woman, under the pseudonym "Danielle Brown". Brown's first three novels had little success, with fewer than 10,000 copies in each of their first printings. His fourth novel, The Da Vinci Code, became a bestseller, going to the top of the New York Times Best Seller list during its first week of release in 2003. It is one of the most popular books of all time, with 81 million copies sold worldwide as of 2009. Its success has helped push sales of Brown's earlier flops. Brown's prose style has been criticized as clumsy, to say the least. The Da Vinci Code committed style and word choice blunders in almost every paragraph. Recurring elements that Brown prefers to incorporate into his novels include a simple hero pulled out of their familiar setting and thrust into a new one with which they are unfamiliar, an attractive female sidekick/love interest, foreign travel, imminent danger from a pursuing villain, antagonists who have a disability or genetic disorder, and a 24-hour time frame in which the story takes place.
xxx/ellauri307.html on line 747: Benjy DeMott -vainaa "saw as three pervasive social myths: the assumption, held by many Americans, that we live in a classless society; the promise, held out by movies and television, that individual friendships between blacks and whites can vanquish racism all by themselves; and the images of women, ubiquitous in popular culture, that render them almost indistinguishable from men." He opined that movements of the lower classes have a tendency to 'go awry.' Benjamin Haile DeMott was born on June 2, 1924, in Rockville Centre, N.Y.; his father was a carpenter, his mother a faith healer. He joined the Amherst faculty in 1951 and earned a Ph.D. in English literature from Harvard two years later. He observed that a tenet of national faith in America had been that "goodness equals laughter, that humour can banish crisis, that if you pack up your troubles and smile, horror will take to the caves". Critical response to Mr. DeMott's work was divided. His detractors saw his pop-culture references as forced efforts to look au courant.
xxx/ellauri307.html on line 892: Barbara Taylor Bradford on myydyin englantilainen kirjailija. Hänen kirjojaan on myyty yli 80 miljoonaa kappaletta 90 maassa. A Women of Substance julkaistiin vuonna 1979, ja vuonna 2007 kuningatar Elizabeth II myönsi OBE:n hänen panoksestaan kirjallisuuteen.
xxx/ellauri307.html on line 946: 1. Elisabeth Badinter.
xxx/ellauri307.html on line 947: Rikkaimmat "kirjailijat" - Elizabeth Badinter.
xxx/ellauri307.html on line 949: Elisabeth Badinter on ranskalainen filosofi, kirjailija ja historioitsija. Badinter tunnetaan parhaiten filosofisista tutkielmistaan feminismistä ja naisten roolista yhteiskunnassa. Marianna-uutislehtikyselyssä vuonna 2010 hänet nimettiin "Ranskan vaikutusvaltaisimmaksi intellektuelliksi".
xxx/ellauri307.html on line 950: Elisabeth Badinterin nettovarallisuus on noin 1,3 miljardia dollaria, mikä tekee hänestä Jehovan ja Allahin jälkeen maailman kaikkien aikojen rikkaimman kirjailijan. Tästä badass jutkuttaresta on varhempi paasaus albumissa 116. Rahat tulee papan mainosfirmasta, ei badassin feminismikirjoista. Ämmä täyttää ensi vuonna 80. Se on islamofobi eikä ihme, juutalaisena.
xxx/ellauri307.html on line 952: 
xxx/ellauri312.html on line 91: – Det har blivit omöjligt att arbeta sig till en förmögenhet. Modellen där du utbildar dig, jobbar och lägger undan pengar varje månad för att köpa en bostad fungerar inte längre. Inte ens om du jobbar som läkare och kan lägga undan 1 000 euro i månaden. Bostadspriserna har stigit snabbare än du hinner spara till.
xxx/ellauri312.html on line 101: – När man diskuterar gängbrottsligheten tar man sällan upp frågan om ojämlikhet, där folk inte ser någon annan väg uppåt än kriminalitet i snabba cash-stil.
xxx/ellauri312.html on line 131: Tutkimus Yahoo! Labs
xxx/ellauri312.html on line 205: Teoria on seuraava: Infinite Jest on Wallacen yritys ilmentää ja dramatisoida vallankumouksellista fiktiota, jota hän vaati esseessään "E Unibus Pluram: Television and US Fiction". (Vittu et toi Sikiökin oli sivistymätön: "Unibus"? "pluram"? HAHAHA. Jätkä ei osaa latinasta edes alkeita. Koitin lukea Sikiön ao. prujua mutta se oli loputtoman pitkästyttävä.) Tyyli on sellainen, jossa uusi vilpittömyys kumoaa ironisen ironisuuden, joka on 1900-luvun loppua kohden kovertanut nykyisen fiktion. Wallace yritti kirjoittaa vastalääkettä kyynisyydelle, joka oli valloittanut ja surullittanut niin paljon amerikkalaista kulttuuria hänen elinaikanaan. Hän yritti luoda viihdettä, joka saisi meidät puhumaan isänmaallista potaskaa uudelleen. On jo aika unohtaa Vietnamin turpiinotto, sitäpaizi rättipäistä saa helpommin mureketta, kun niillä ei ole niitä viidakoita missä kykkiä. Lisäksi lukuisia kirjailijoita on kuvattu New Sincerity -liikkeen myötävaikuttajiksi, mukaan lukien Jonathan Franzen, Zadie Smith, Dave Eggers (n.h.), Stephen Graham Jones (n.h.), ja Michael Chabon (n.h.). Ei kun suuri narratiivi takas kunniaan!
xxx/ellauri312.html on line 354: "The establishment of Israel is an event which actively engages the conscience of this generation....It is, therefore, a bitter paradox to find that a State which was destined to be a shelter for a martyred people is itself a Nazi State." Tämä puhe jäi Pertiltä pitämässä Israelissa kun maha-aortta halkesi.
xxx/ellauri312.html on line 357: Einstein had three children. The oldest was a daughter named Lieserl. She was unknown to the world at large until a trove of early letters between Einstein and his first wife Mileva were discovered in 1986. These mentioned a daughter, born in around 1902 before Einstein and Mileva married. The fate of the child is unknown, and it is likely she was given over to someone else to raise. She disappears from history at that point, and she probably died very young. Einstein never mentioned her to anyone and does not appear to have ever laid eyes on her. He just got laid by Milena.
xxx/ellauri312.html on line 366: Mulier cum poculo abominationis iacens fub beftiam, adoratur a regibus & populis terrae. Öööh... senkin huorra! Du är död, hora. I själva verket virke...
xxx/ellauri312.html on line 519: Rorty torjui "pitkään vallinneen" ajatuksen, että ulkomaailman esineiden oikeat sisäiset esitykset ovat tiedon välttämätön edellytys. Rorty väitti sen sijaan, että tieto on sisäinen ja kielellinen asia; tieto koskee vain omaa kieltämme. Tää nyt on kerta kaikkiaan hanurista, vanhaa kunnon homomensuuraa. Beliefs and words evolved, just as opposable thumbs and extralarge cocks, to help human beings “cope with the environment” and “enable them to enjoy more pleasure and less pain.”
xxx/ellauri312.html on line 532: Though deeply pessimistic about the dangers of nuclear confrontation and the gap between rich nations and poor, Mr. Rorty retained something of Dewey’s hopefulness about America.
xxx/ellauri312.html on line 544: Rortyn omat, joskus omituiset, Jamesian ja Deweyanin uudelleenlausunnot teemoja” (PSH, xiii). Nämä uudelleenlausunnot menevät niin pitkälle kuin suosittelevat sitä, mitä James ja Deweyn olisi pitänyt sanoa. James should have been satisfied with ‘‘The Will to Believe’’ rather than ending with a ‘‘brave and exuberant ‘‘Conclusion’’ to Varieties of Religious Experience’’. Bernstein finds Rorty guilty of fabricating a Nietzscheanized James or a Wittgensteinianized Derrida or a Heideggerianized Dewey. In this way, Rorty practiced something of what the ancients called "wisdom", and we moderns call "self help".
xxx/ellauri312.html on line 546: Kierkegaard’s view was that one’s relation to a deity is irreducible to a creed (TRR, pp. 391–392). Instead of belief, what is vital is the religious romance. Willy to believe. The intimacy between a lesser being and a greater being is something we find in Keats' Endymion. Rorty analogizes religious faith with the experience of lovemaking. Unfair relations are valuable if they are able to deepen an individual’s unique life experience. They redeem the believer and the lover by helping them grow meaningfully, not by stretching uncomfortably. Religious connections range from "one of adoring obedience, or ecstatic communion, or quiet confidence, or some combination of these". Sounds a lot like Al Bundy's Love And Marrage.
xxx/ellauri312.html on line 548: Rorty defines redemptive truth as "a set of beliefs that would end, once and for all, the process of reflection on what to do with ourselves". A hand job, that is what I need. While science offers us ‘‘an edifying example of tolerant conversability’’ or of ideal social cooperation, it remains an impoverished resource for self-flourishing. Kukoistus, hei täältäkö Eski Saarinen sen otti? Rortylta? No hmmm, se on kyllä positiivisen psykologian avainsanoja.
xxx/ellauri312.html on line 550: What does it mean to flourish? As a person, I mean. We can probably agree that a plant which is healthy and blooming can be said to “flourish,” and that a business that is booming and raking in record profit is “flourishing.” But what does it mean for a human being to flourish?
xxx/ellauri312.html on line 597: Hans Blumenberg (1920-1996) war der älteste Sohn von Josef Carl Blumenberg (1880–1949), dem Inhaber eines Lübecker Kunstverlages, und seiner Ehefrau Else Blumenberg, geb. Schreier (1882–1945). Die Familie des Vaters stammte aus dem Bistum Hildesheim und hatte seit Generationen katholische Priester wie Friedrich Blumenberg (1732–1811) und Franz Edmund Blumenberg (1764–1846) hervorgebracht. Aufgrund des jüdischen Familienhintergrundes seiner Mutter musste er im Herbst 1940 das Studium der katholischen Theologie abbrechen. v 1944 Hans oli joutua KZ-lageriin, mutta onnistui piileskelemään sodan loppuun morsiamen kotona.
xxx/ellauri312.html on line 614: As a visionary, 1 I will use abbreviations for The Rorty Reader (TRR), The Philosophy of Richard Rorty (TPRR) and Rorty’s publications; see references. 104 Int J Philos Relig (2017) 82:103–118
xxx/ellauri312.html on line 630: From an individual perspective, redemption can also be understood as ‘‘a longing for one’s life to be ‘made good’ by virtue of some kind of participation in the life of some larger, awe-inspiring thing’’ (Smith 2005, p. 82). It is about self-enlargement, or enlargement of one's penis manually in pirsuna pirsunamenti. In contrast to religious edification as spiritual upliftment, Rorty’s version is designed for pseudo intellectual penal enlargement.
xxx/ellauri312.html on line 637: The length of a non-erect penis doesn't consistently predict length when the penis is erect. If your penis is about 5 inches (13 cm) or longer (up to a foot) when erect, it's of typical size. A penis is considered small only if it measures less than 3 inches (about 7.5 centimeters) when erect. This is a condition called micropenis. Understanding your partner's needs and desires is more likely to improve your sexual relationship than changing the size of your penis. Except if your partner can't feel your micropenis and wants a bigger dick.
xxx/ellauri312.html on line 642: A few small studies have reported length increases of half an inch to almost 2 inches (about 1 to 3 centimeters) with these devices. However, the activity may be uncomfortable. Also, it requires a commitment of at least 4 to 6 hours a day for many months to see results. More research is needed to see if stretching is safe and if it works. [See P. Carlson (op.cit.), s.v. Pepita].
xxx/ellauri312.html on line 644: A few things that might actually help: Talk to your health care provider or a counselor. Feeling unhappy about the size of your penis is common. A mental health specialist or your family health care provider might have a trick or two to show you, and she might be tighter down there than your wife. Many men feel better with reassurance that they are "typical" and it's the wife that is abnormally roomy. Thanx Stephanie! That felt good!
xxx/ellauri312.html on line 674: Wo aber Gefahr ist, wächst Missä vaara vaanii, kasvaa
xxx/ellauri312.html on line 706: War ich der breiten Gassen, wo herab olin leveillä väylillä, missä alas
xxx/ellauri312.html on line 711: Ein stilles Feuer; aber im Lichte Hiljainen tuli; mutta valossa
xxx/ellauri312.html on line 720: Es rauschen aber um Asias Tore Tosin Aasian porteillä häläjävät
xxx/ellauri312.html on line 736: Gastfreundlich aber ist Vieraanvarainen se on
xxx/ellauri312.html on line 741: Den abgeschiedenen Freund eron ottanutta ystävää
xxx/ellauri312.html on line 771: Die Männer, aber sie liebten unter der Sonne äijillä, mutta ne rakastivat auringossa
xxx/ellauri312.html on line 792: Gewesen, später, und schroff abbrechend, untreu, myöhemmin, ja tylysti keskeyttäen, luopiona,
xxx/ellauri312.html on line 816: Wenn aber stirbt als denn Mutta kun kuolee silloin
xxx/ellauri312.html on line 836: Ihm fällt die Schale vor den Füßen, aber Akanoita putoo varpaille, mutta
xxx/ellauri312.html on line 849: Wenn aber einer spornte sich selbst, Mutkun joku halvexi izeään,
xxx/ellauri312.html on line 855: Zu lernen. Gütig sind sie, ihr Verhaßtestes aber ist, oppiaxeni. Ne on leppoisia, mutta vihattavinta niille on,
xxx/ellauri312.html on line 858: Denn sie nicht walten, es waltet aber Ei ne ole vallassa, valtaa pitää
xxx/ellauri312.html on line 865: Ein Losungszeichen, und hier ist der Stab Raaputusarpa, ja tässäpä pääesikunta
xxx/ellauri312.html on line 869: Vom Rohen sind. Es warten aber raakalaisten vangizemat. Mutta monet
xxx/ellauri312.html on line 874: Wenn aber, als Kuntaas, kun maailman
xxx/ellauri312.html on line 890: Es sind aber die Helden, seine Söhne Mutta on sankarit, hänen poikansa,
xxx/ellauri312.html on line 894: Ein Wettlauf unaufhaltsam. Er ist aber dabei. Denn seine Werke sind Keskeytymätön kilpajuoxiu. Muze on läsnä. Sillä sen työt
xxx/ellauri312.html on line 903: Wenn aber eines versäumt ward, ja jos joku jää niistä saamatta,
xxx/ellauri312.html on line 905: Wir haben gedienet der Mutter Erd′ Me olemme palvelleet äiti maata,
xxx/ellauri312.html on line 906: Und haben jüngst dem Sonnenlichte gedient, ja äskettäin palvelleet auringon valua,
xxx/ellauri312.html on line 907: Unwissend, der Vater aber liebt, Tietämättä, mutta der isä rakasetaa,
xxx/ellauri312.html on line 910: Der feste Buchstab, und bestehendes gut painettu kirjain, ja kiinteistöstä hyvä
xxx/ellauri312.html on line 972: Alle Jahre wieder geht er um wie ein Virus: der Wunsch, alles stehen und liegen zu lassen, auf dem Jakobsweg zu wandern oder mit dem Segelboot die Welt zu umrunden. Ob bewusst oder nicht: All die Zivilisationsmüden treten in die Fußstapfen des griechischen Einsiedlers Hyperion, erfunden von Friedrich Hölderlin. Hyperions Lebensgeschichte ist Hölderlins literarische Anklage gegen das spießbürgerliche, dumpfe und materialistische Deutschland seiner Zeit, das ihm als Künstler und Idealisten kaum Luft zum Atmen ließ, nein in einen Turm einschließ. Seine Sprache war schon damals gewöhnungsbedürftig und ist es heute erst recht: Da „säuseln holdselige Tage“, es neigen sich „lispelnde Bäume“ und es „gährt das Leben“. Doch die Fragen des lange verkannten Genies sind nicht aus der Welt: Wie kann der Mensch seine Vereinzelung überwinden? Auf welchem Weg eine bessere Welt schaffen? Und wie im Einklang mit der Natur leben? Das antike Griechenland mag heute als Vorbild ausgedient haben, aber die Suche nach Antworten auf diese Fragen bleibt aktuell.
xxx/ellauri312.html on line 977: Inhalt: Der Grieche Hyperion erzählt seinem deutschen Brieffreund Bellarmin in 60 Briefen sein Leben. Er erinnert sich an einen treuen Begleiter und an seine große Liebe Diotima und daran, wie er beide verlor. Nach der Teilnahme an einem Aufstand gegen die Osmanen hat Hyperion seine Hoffnung auf die Wiederauferstehung des antiken Griechenlands begraben und sich als Einsiedler in die Natur zurückgezogen.
xxx/ellauri312.html on line 981: Hyperion scheitert mit seiner Vision, überwindet aber sein Schicksal mithilfe der Dichtung.
xxx/ellauri312.html on line 1000: In Briefen an seinen Freund Bellarmin schildert Hyperion sein auf den ersten Blick gescheitertes Leben. Im Mittelpunkt dabei stehen zwei Themen: die – auf die Französische Revolution und den Freiheitskampf der Griechen zurückgehende – Utopie einer neuen Gesellschaft und seine Liebe zur "schönen Seele", Diotima.
xxx/ellauri312.html on line 1002: Nachdem der weise Adamas ihm die Liebe zur großen Geschichte seines Vaterlandes nahegebracht hat, begegnet Hyperion in Smyrna dem wesens- und geistesverwandten Alabanda, der von einer besseren, zukünftigen Welt träumt, da ihm die Gegenwart schal und verkommen erscheint. Anders als Hyperion, der das Ziel der neuen Gesellschaft evolutionär erreichen möchte, ist Alabanda allerdings davon überzeugt, dass dies nur mit Gewalt zu verwirklichen ist. Als er Hyperion in den revolutionären 'Bund der Nemesis' einweiht, kommt es zwischen ihnen zu einem Streit, der zu beider Trennung führt.
xxx/ellauri312.html on line 1006: Überraschend aber folgt er im zweiten Band dem Aufruf Alabandas, sich am Freiheitskampf der Griechen zu beteiligen. Als er sieht, dass seine Truppen – ganz im Gegensatz zu seinen Idealen – plündern, zieht er sich zurück. Der Tod Alabandas und Diotimas besiegelt sein Scheitern auf der politischen und privaten Ebene. Hyperion verlässt sein Heimatland und begibt sich auf eine Reise, an deren Ende die Scheltrede auf Deutschland steht. Schließlich lässt er sich auf der Insel Salamis nieder, wo er – keineswegs resigniert, dem Zuspruch des Göttlichen folgend – das Leben eines zurückgezogenen Einsiedlers führt.
xxx/ellauri312.html on line 1047: A great word to know, though we’ll also talk about something really incredibly boring. But we’ll also look at the meaning of the verb erlösen, and that’s totally worth it. Like… for real. Like… literally.
xxx/ellauri312.html on line 1051: The origin of Erlösung is the super ancient Indo-European root leu. Leu was about the idea of losing something and naturally, first this was focused on virginity and beaver hunting. In Latin on the other hand, the root shifted to a more sophisticated sense of washing and shaving of the mussel. That’s where ablution and absolution comes from, by the way, as in ego te absolvo, ense candido conchulam in candidam.
xxx/ellauri312.html on line 1058: So Erlösung is about the idea of bailing out, gratification for some sort of debt you ran into and the most common meaning is redemption. I hope you enjoyed it and see you next time.
xxx/ellauri314.html on line 284: year by the author of a new book about the Internet billionaire. "I didn't know
xxx/ellauri314.html on line 288: Bezos sees Amazon employees as an expendable resource, allowing him to
xxx/ellauri314.html on line 310: nothing about her except she has a BA in Chemistry. She is a Barbie without a Ken.
xxx/ellauri314.html on line 312:
xxx/ellauri314.html on line 317: ab400c454040aac23db781d4991b7ba7-lq" />
xxx/ellauri314.html on line 335: 
xxx/ellauri319.html on line 115: Houston Stewart Chamberlain (/ˈtʃeɪmbərlɪn/; 9 September 1855 – 9 January 1927) was a British-German philosopher who wrote works about political philosophy and natural science. His writing promoted German ethnonationalism, antisemitism, and scientific racism; and he has been described as a "racialist writer". His best-known book, the two-volume Die Grundlagen des neunzehnten Jahrhunderts (The Foundations of the Nineteenth Century), published 1899, became highly influential in the pan-Germanic Völkisch movements of the early 20th century, and later influenced the antisemitism of Nazi racial policy. Indeed, Chamberlain has been referred to as "Hitler's John the Baptist".
xxx/ellauri319.html on line 119: During his lifetime Chamberlain's works were read widely throughout Europe, and especially in Germany. His reception was particularly favourable among Germany's conservative elite. Kaiser Wilhelm II patronised Chamberlain, maintaining a correspondence, inviting him to stay at his court, distributing copies of The Foundations of the Nineteenth Century among the German Army, and seeing that The Foundations was carried in German libraries and included in the school curricula. The only Nazi idea that Chamberlain missed was Lebensraum. Mies oli muutenkin täys pöljä ja luonnontieteilijänä yhtä kehno kuin J.W. v.Goethe.
xxx/ellauri319.html on line 262: Vissarion Hryhorovych ( s . 30. ( 11. kesäkuuta ) 1811, Sveaborg - 26. toukokuuta ( 7. kesäkuuta ) 1848, Pietari ) oli venäläinen vallankumouksellinen demokraatti, kirjallisuuskriitikko ja publicisti, filosofi - materialisti. Olisiko tästä paasattu Doston yhteydessä? Juu kz.albumia 203.
xxx/ellauri319.html on line 335: Elizabeth Barrett Browning, poet, died of tuberculosis in 1861
xxx/ellauri319.html on line 343: Albert Camus, French writer, playwright, activist, and absurdist philosopher, suffered from tuberculosis. He was forced to drop out of school (University of Algiers) due to severe attacks of tuberculosis. However, his death was caused by a car accident.
xxx/ellauri319.html on line 371: Dashiell Hammett (1894–1961), American author and creator of the "hard boiled" detective novel (notably, Sam Spade in The Maltese Falcon), contracted tuberculosis during World War I
xxx/ellauri319.html on line 403: Søren Aabye Kierkegaard (1813–1855), Danish philosopher
xxx/ellauri319.html on line 467: Sholem Rabinovich
xxx/ellauri319.html on line 541:
xxx/ellauri319.html on line 662:
xxx/ellauri319.html on line 670: If you think you might have syphilis, it's best to avoid sex until you've talked with your doctor. If you do engage in sexual activity before seeing your doctor or during it, be sure to follow safe sex practices, such as using a condom. WHO estimates that 7.1 million adults between 15 and 49 years old acquire syphilis every year. About 210 million women get knocked up per year. Over 70 million of the wannabes get aborted, that is about a third. The figures had better go the other way.
xxx/ellauri319.html on line 676: Alamo, joka oli syntyessään Bernie Lazar Hoffman, kuoli tiistaina 82-vuotiaana vankina liittovaltion vankilan sairaalassa Butnerissa, Bernie LaZar Hoffman syntyi juutalaisvanhemmille. Alamo muutti nimensä kuulostamaan enemmän italialaiselta huijarilta ja väitti työskennelleensä rock 'n' roll -promoottorina 1960-luvulla. Noihin aikoihin hän ilmeisesti päätti, että Kalifornian katuministeriöissä oli ansaittavissa enemmän rahaa kuin rabbittina.
xxx/ellauri319.html on line 699: Tämä jae kertoo meille, että Maria oli kihlattu (luvattu) Joosefille, kun enkeli Gabriel vieraili hänen luonaan kyrpä ojossa. Juutalaisten kihlaukset olivat laillisesti sitovia ja ne voitiin rikkoa vain rabbitin aamenella.
xxx/ellauri319.html on line 702: Luukas 1:34-35 näemme, että Maria oli Neitsyt ja oli ymmällään siitä, kuinka hän voisi saada lapsen. Sitten enkeli Gabriel selitti ja näytti hänelle kädestä pitäen, mistä lapset tulevat: että Pyhä Henki tulisi hiänen päälleen (oik. hiänen sisäänsä, kas näin) ja että lasta kutsuttaisiin Jumalan Pojaksi.
xxx/ellauri319.html on line 704: Sana "pantu" tässä jakeessa voidaan kääntää myös "luvatuksi". Tämä Gabrielin sisään-ja ulostulo olisi ollut ikäänkuin epävirallinen kihlaus, joka ei ollut oikeudellisesti sitova.
xxx/ellauri319.html on line 705: Jos Mary oli epävirallisesti kihlattu, hän oli jälleen ollut todennäköisesti alle 15-16-vuotias. Toinen tapa nähdä tämä on, että hän oli raskaana jo ennen kuin hän ja Gabi ottivat yhteen petillä. Hän oli nuori, mutta hän oli hyvin tietoinen siitä, mitä oli tapahtumassa.
xxx/ellauri319.html on line 707: Jumalansynnyttäjästä tuli Marian virallinen arvonimi kolmannessa ekumeenisessa kirkolliskokouksessa, joka pidettiin Efesoksessa vuonna 431. Kirkkoneuvosto vahvisti DNA-vertailun perusteella, että Jeesus Kristus oli täysin jumalallinen ja että Maria oli Jumalan äiti. Gabriel ei ollut ollut ihan satavarma, tuntui vähän siltä että luukulla oli käynyt joku toinenkin.
xxx/ellauri319.html on line 717:
xxx/ellauri319.html on line 720:
xxx/ellauri320.html on line 44: Facebook odottaa sinua. Lähettää joka aamu viestidröönejä apinan raivolla rikastuaxeen raitapyllypaviaanien kustannuxella. Hyi kuinka se sokeritoukka on karsea. Viimeisin näkemyxeni maailman menosta on että yhteiskuntajärjestelmillä on vitun vähän tekemistä tässä katastrofissa. Apinat jakautuvat aina ilkiöiden käsisä olevixi pyramideixi, jota pitävät pystyssä ahneet wannabeet, ja alempana vielä ovat julmat persumassat ja osattomat tolvanat. Tähän olotilaan vaikuttaa kasautumisen tekniikka minimaalisesti. Vaihda järjestelmää ja samanlaiset ilkiöt on taas huipulla, tai samat.
xxx/ellauri320.html on line 103: Kykenisikö hän runoilemaan ja silti hoitamaan perheensä? Jotkut naiset kuten Kaari Utrio ovat sitä mieltä etteivät avioliitto ja perhe-elämä sovi heille. Onhan sekin eräs ratkaisu. Ezikööt izelleen jonkun Lintilän. Kerran hankittuaan lapsia on naisilla kuitenkin vetovastuu. Jos he haluavat sekä perheen että uran, se on heidän asiansa. He ottavat vastaan kovan haasten ja heidän täytyy siitä suoriutua. He voivat vaatia päivähoitoloita lapsille jos haluavat (vaatiminen ei paljon maxa), mutta heidän ei pitäisi tekeytyä uhreixi eikä varsinkaan tehdä abortteja.
xxx/ellauri320.html on line 154: En ole vielä tavannut miestä joka ei toivoisi että hänen vaimonsa olisi erilainen kuin ne rattotytöt joiden kanssa hän pitää hauskaa. Heijari heilahtaa milloin suuntaan milloin toiseen. Kun naiset koittaa päästä miesten kanssa tasoihin, viemäristä menee paizi immenkalvo niin sisätilan salaperäisyys. Juuri kaikkeinpyhimmän koskemattomuus on neizyt Maariassakin niin ylimaallista. Ennen taivaaseen astumista ei sitä astunut kuin Gabi, tai ehkä vähän Joosef sittemmin, mutta siitä kuluu hyviin tapoihin vaieta.
xxx/ellauri320.html on line 156: Well, I may write about innocent virgins,' she said, over a lavish lunch of pheasant and vintage hock, 'but I wasn't one when I married. I lost my virginity at 18 to Viscount Elmley, the son of the seventh Earl Beauchamp, Lord Warden of the Cinque Ports, whose glorious home, Madresfield Court, was the model for the house in Evelyn Waugh's Brideshead Revisited.
xxx/ellauri320.html on line 167: 'After a year of absolute misery, I began to take lovers. The first was Geordie, the fifth Duke of Sutherland, who was very much married but had admired me for a long while. He was Under Secretary of State for War at the time.'
xxx/ellauri320.html on line 173: Cartland said nothing - but, in truth, remained doubtful. 'The Duke was supposed not to be able to have children, and never had a child by anyone else, so I think it's rather unlikely,' she concluded.
xxx/ellauri320.html on line 183: 'PG, as I called him, was 25 at that time and absolutely adorable,' said Cartland, 'as well as being the most amazing lover. In my heart, I have always believed that he was Raine's father. I was shattered when he, too, died in a plane crash, while on active service during the war.'
xxx/ellauri320.html on line 192: But then she left her husband to co-habit with the divorced Earl Spencer, much to the horror and resentment of his four children, who detested her. At the time, Raine told her mother bluntly: 'I am wildly in love and there is nothing anyone can do about it.'
xxx/ellauri320.html on line 211: Her sons appeared in the programme, but Earl and Countess Spencer were absentees, seen only on film, in what came across as a decidedly remote tribute.
xxx/ellauri320.html on line 214: The following year brought the death of her son-in-law, Johnnie Spencer, the abrupt ejection of the widowed Raine from Althorp, and Diana's separation from the Prince of Wales.
xxx/ellauri320.html on line 217: The last time I saw Cartland was in June 1997, at a performance of Always, a musical about the Abdication, at London's Victoria Palace. Her appearance was drastically changed. Gone was the forest of false eyelashes, and the voluminous blonde wig. The front of her head was now almost bald.
xxx/ellauri320.html on line 225: Unconventional to the last, she elected to be buried in a cardboard coffin in the grounds of Camfield Place, under an oak tree planted by Queen Elizabeth I, to the strains of Perry Como singing I Believe.
xxx/ellauri320.html on line 246: Tämä teos löytyi Pasilan vaihtorotilta. Juonipaljastus: Having financed an adventurer's (Mr. Kirkpatrick) expedition to recover an ancient Roman treasure, the handsome and wealthy Marquis of Quinsborne joins the journey and deep in the Tunisian desert he falls in love with the adventurer's lovely daughter Sabra. 12 love scenes, 5 penetrations and a concentrated stare per scene.
xxx/ellauri320.html on line 257:
xxx/ellauri320.html on line 259: Elizabeth Badinter Ranska 1.5G feminismi Pilu Merci papa!
xxx/ellauri320.html on line 264: Danielle Steel USA 385M romanssi Pilu I try to write about the stuff that torments us all.
xxx/ellauri320.html on line 270: Tom Clancy USA 160M vakoilu Jack Ryan Life is about learning.
xxx/ellauri320.html on line 281:
xxx/ellauri320.html on line 283: Tuottoisimmat genret on kaikki tuotettu raitaperseisille paviaaneille. Ne on suoraan Darwinin pelikirjan pääluvuista EAT! FUCK! KILL! . Paljon paalua voi saada vain valtavilta kädellisten massoilta. Apinat muodostavat pyramidin, jonka huipulla on menestyneet ilkimyxet, vähän alempana ahneet wannabet, niiden alla puoliaan pitelevät keskiluokan apinat ja persut, alimpana kädestä suuhun ääliöt ja köyhät mamutolvanat. Kynäilijöiden best bet on pyramidin puolivälissä, jossa porukoilla on riittävästi hynää ostaa oma kappale eikä jonottaa tolvanoiden kanssa kirjastossa.
xxx/ellauri320.html on line 363: Det å bli gammel, tenkte jeg ikke over før for 2 år siden da jeg plutselig havnet på sykehuset en morgen. Jeg skulle dusje, så da vannet kom over hodet mitt, var det plutselig vondt å få vann i håret? Jeg skjønte ingenting, så ble alt rundt meg "rosa?" Da besvimte jeg og hektet av glassdøren på dusjkabinettet. Jeg våknet etter noen sekunder på gulvet utenfor dusjen med døren på snei! Jeg hadde ikke følt meg dårlig før dette. Var frisk som en fisk og syklet mye. På sykehuset konstanterer de dobbel lungebetennelse, og flere mangler i blodet, bl.annet Kadium? Og jeg som spiser variert mat, tar mine vitaminer og noe kosttilskudd, vet ikke hvorfor dette skjedde. Men etter noen dager på sykehus var alt ok igjen. Det var ikke hyggelig å reise til sykehus med håndkle rundt håret og badehåndkle rundt kroppen uten noen andre ting med. Jeg ler av det i dag. Men tilbake til det å bli gammel! Plutselig skjer det noe uventet, som artrose, dårligere tarmfunksjon. Jeg la om kostholdet mitt 100%, og vips var alle smerter borte, tarmene har begynt å fungere normalt igjen etter å ha fått Ulcerøs kolitt. Med min nye måte å spise på, er alt bra hittil. Håper det fortsetter slik. Når man blir gammel, gjør det ofte litt vondt her og der. Men kostholdet er nøkkelen til god og smertefri helse. God sommer!
xxx/ellauri320.html on line 366: Jeg tror alt vi blir fortalt er forventet av oss fra ung alder i dagens moderne samfunn gjør mange deprimerte og raske til å dømme, og Norge er er forferdelig dyrt land å bo i, hvor det er høyt fokus på hva du har og lite fokus på hvordan du har det. Nordmenn generelt er jo kjent for å ikke like fremmede, folk går rett forbi folk som sover på gata fordi de antar at de er narkomane og at de er farlige. Jeg var på bussen i Oslo en gang hvor en mann var bevisstløs, det tok 20 minutter å overbevise bussjåføren til å stoppe, ambulanse måtte ringes etter 2 ganger fordi de avlyste første gang, alt fordi de antok at han var full. Da ambulansen endelig kom, fikk de vekket han, men de spurte ikke engang hva han het, de bare tok han av bussen og lot han sitte alene på bussholdeplassen. Jeg hadde blitt med bussen langt forbi min holdeplass fordi jeg ville se at det gikk bra med han, jeg gikk av da han ble tatt med av og pratet med han etter ambulansen reiste igjen. Viste seg at mannen hadde besvimt fordi han hadde diabetes, han visste ikke engang hva han het. Diabetikere lukter ekkelt.
xxx/ellauri320.html on line 368: Mangelen på medmenneskelighet i Norge er hårreisende, folk dømmer hverandre uten å vite noe som helst om hverandre. Hva slags verden er det vi lever i hvor folk antar at bevisstløse mennesker er farlige og ikke trenger hjelp? Dette gjelder selvfølgelig ikke bare Norge, men jeg ser langt mindre av den slags her i Portugal. Her kommer naboen med tomater fra hagen bare fordi dere er naboer og forbipasserende fremmede hjelper deg med å parkere når de ser du har dårlig sikt. Her har de også avkriminalisert alle rusmidler og i stedet for å straffe folk som har det så vondt at de ikke talker hverdagen, så tilbyr de hjelp så disse menneskene kan komme tilbake og bli en del av samfunnet igjen. Vi nordmenn har mye å lære når det kommer til medmenneskelighet, så neste gang du ser noen som ligger bevisstløs på gata, spør om de trenger hjelp, de er mest sannsynlig ikke farlige og et enkelt "Hei, går det bra med deg?" kan redde liv. Folk er ikke farlige bare fordi de ikke har råd til vaskemaskin og nye klær.
xxx/ellauri329.html on line 79: Maapallon rippeet kuhisevat apinapaskiaisia. Helsingin kaupunki raiskaa Stansvikin rantamezää jotta varakkaammat saavat pistetaloistaan merinäköalaa, tappaa tuottamuxellisesti liito-oravat tekemällä niiden habitaatista puistoa ja parkkipaikkoja. Sellasia nimbyjä on paikalliset köyhimyxet ja muut luontokappaleet etteivät sallisi onnekkaammille ja yritteliäämmille merinäkymää.
xxx/ellauri329.html on line 89: Näin unta sievästä vaaleasta Natashasta jolla oli minishorzit ja ohut pusero, ja vauva kärryissä, joka vaikutti suostuvaiselta jopa halukkaalta tulemaan luoxeni poikamiesboxiini, kun lähdimme jostain lukiosta jossa oli tavattu. Kun multa unohtui jotain luokkaan se ei jäänyt odottamaan koulun ovelle vaan tuli mukaan kerroxiin. Vasta jälkikäteen ymmärsin että se pelkäsi mun livahtavan tieheni. Käytiin läheisessä sairaalassa lainaamassa pyjama ja säästöpakkaus korzuja. Natasha sanoi että silläkin oli niitä käsilaukussa. No parempi vara kuin vahinko. Vauvan kanssa sitten kämpille, jotenkin se saatiin nukutetuxi, Natasha taisi vielä imettää, ainakin sen tissit oli maitoiset ja pulleat, kuten kohta saatoin omakätisesti havaita. Olipa hieno tunne kuoria Natashalta pikku puseroa ja shorzeja, joiden alla oli pienen pienet pikkarit ja -niin, mitäs sitä kiertelemään, ihanan makuiset vaalean karvan somistamat labiat. Olin kai aika lailla nuorempi nykyistä, sillä pikkuveikka jökötti mulla jo pituusennätyxessä tosi kankeana, täydessä taisteluvalmiudessa pää pystyssä ja liikkuvat takana, vaatteet olin jossain vaiheessa jo heittänyt, niin että ihan ilkosillaan puuhastelin siinä meloineni vielä puolipukeisen Natashan herkkukorin kimpussa. Tykistövalmistelun jälkeen poistin esteet reisiltä, kävin hyökkäyxeen ja työnnälsin erittäinkin kuumana käyvän molon kahvaa myöten tytön tiukanliukkaaseen mutta vastaanottavaiseen sukupuolielimeen. Se oli hieno hetki, ja näytti se Natashallekin maistuvan. An auf, hinter in, neben über unter vor zwischen, asennot vaihtuivat mutta nuppi painui aina Natashan kuumaan vaipanväliin loppupeleissä. Kunto oli hyvä, täytin monta korzua. Lopulta korzut loppuivat ja panin ihan paljaalla. Ah nuorta onnea.
xxx/ellauri329.html on line 97: In 2004, Harper’s magazine published Natasha, a first short story by a promising 31-year-old Jewish Canadian writer, David Bezmozgis. This memorable tale of a doomed teenage love between Mark, a Jewish Toronto slacker, and his troubled (shiksa) Russian cousin by marriage was eventually released in a collection chronicling the lives of a Latvian immigrant family, not unlike the author’s own. Bezmozgis’s debut became a cult sensation with critics drawing literary comparisons to Bernard Malamud and Philip Roth. The story was subsequently reprinted in 15 languages. After penning two more acclaimed novels, then writing and directing his first feature Victoria Day (SFJFF 2010), Bezmozgis finally brings his modern classic to the big screen in a remarkably assured adaptation that’s both highly provocative and deeply poignant. At the heart of this emotional, coming-of-age drama are the extraordinarily measured performances of Alex Ozerov as Mark and newcomer Sasha K. Gordon as the sexually precocious Natasha, the dark star who forever alters Mark’s staid, suburban existence. Fans of the writer’s original source material will not be disappointed in David Bezmozgis’s haunting narrative of forbidden love caught between the old world and the new, further proof of this talented artist’s notable command of both literature and the cinema. —Thomas Logoreci Note: Mature Content. A New Life in the west means a second chance for precocious Latvian jews.
xxx/ellauri329.html on line 124: ab.jpg" />
xxx/ellauri329.html on line 153: for such notable companies as Evolution
xxx/ellauri329.html on line 206: Jennifer Jones runs about her emotions like a headless chicken. One word will suffice for Gina Lollobrigida - mitkä lollot! No ei, Ginalla oli sievät pienet nukenkasvot eikä mitenkään suhteettoman suuret puskurit. Bogart oli surkea ja ikävystyttävä hukkapätkä sössöttäjä kuten aina.
xxx/ellauri329.html on line 240: Aluksi työstä käyvästä jyystöstä tyrmistyneenä Mark vetää hitaasti puoleensa tätä synkkää tyttöä, joka kertoo asiallisesti kurjuudesta ja prostituutiosta Venäjällä. Hän on yhtä aikaa viekas ja suoraviivainen, viettelevä ja lapsellinen. Mark ei ole koskaan tavannut ketään hänen kaltaistaan (paizi Nabokovin Lolita), ja lyhyellä aikavälillä nämä kaksi teiniä ovat seksuaalisesti (ja salaa) perheen panohommissa mukana. Mark on kiintynyt häneen, vaikka hän ei tunnista tunteitaan sellaisiksi, eikä hän ymmärrä rakkauden mukanaan tuomia velvollisuuksia (esim korzun poisjättöä). Elokuva vihjaa myös hienovaraisesti Markin ambivalenttisiin kokemuksiin nuorena emigranttina, jolla on keskijalka sekä vanhassa että uudessa maailmassa, pillussa ja poikien karvaisessa pyllynreiässä.
xxx/ellauri329.html on line 325: Kirjasampo saa alkusyksyksi uuden avustajan, kun Lukuneuvojana tunnettu kirjallisuuskouluttaja ja kirjabloggaaja Marika esittelee palvelussa kiinnostavaa kirjallisuutta kahdeksan artikkelin verran. Tarkoituksena on auttaa ihmisiä niin kirjastoissa kuin muuallakin löytämään innostavaa luettavaa mielenkiintoisista aiheista.
xxx/ellauri329.html on line 496: Arvoituxellinen venäläinen pillu. Kommari on lukenut Marxia, antikommunisti myös ymmärtänyt aaberin: en voi rikastua törkeästi muiden kustannuxella. Ei osoitettu avoimesti vastarintaa. Siis mille? Yhteiskunnalliselle tasa-arvolle? Erityisen paha oli että talonmiehen tienesti oli 3/4 insinöörin palkasta. Mites sillä kasvattanet hajurakoa? Rahan keximinen oli kuin Zernobylin räjähdys. Kulturnyje köyhtyivät aivan sikana. Rahatta olet pelkkä nolla.
xxx/ellauri337.html on line 55: Leni lernt den sowjetischen Kriegsgefangenen Boris Lvovitich Koltovskij kennen. Die beiden beginnen, obwohl dies verboten und außerordentlich gefährlich ist, eine Liebesbeziehung, und Leni bekommt kurz vor Ende des Krieges ein Kind von Boris. Boris gerät durch unglückliche Umstände, für einen deutschen Kriegsgefangenen gehalten, in ein alliiertes Kriegsgefangenenlager und stirbt in einem "französischen" Bergwerk in Lothringen. Lenis Liebe zu dem russischen Kriegsgefangenen Boris, die ihr die Verunglimpfung „blonde Sowjet-Hure“ eingetragen hat. Leni zeigt sich unberührt von gesellschaftlichen Tendenzen, bestimmte Personengruppen auszugrenzen und „abfällig“ zu behandeln. „Abfall“ und „Abfälligkeit“ sind nach Aussage des Autors Schlüsselwörter des Romans. (Wikipedia de)
xxx/ellauri337.html on line 77: abstract.com/de/zusammenfassung/gruppenbild-mit-dame/31921">https://www.getabstract.com/de/zusammenfassung/gruppenbild-mit-dame/31921
xxx/ellauri337.html on line 98: Unternehmertochter Leni Gruyten versucht zeitlebens, ihren Idealen und Gefühlen treu zu bleiben selbst wenn dies bittere Konsequenzen nach sich zieht: So steht sie während des Zweiten Weltkriegs zu ihrer jüdischen Lehrerin und beginnt eine Liebesbeziehung mit einem russischen Kriegsgefangenen, von dem sie auch ein Kind bekommt. Und obwohl sie all diese geliebten Menschen verliert, gibt Leni nicht auf. Nach dem Krieg führt sie ein bescheidenes, aber glückliches Leben und verliebt sich im "Wohlstandsdeutschland" der Sechzigerjahre einmal mehr in einen gesellschaftlichen Außenseiter: den Türken Mehmet ...
xxx/ellauri337.html on line 105: Die deutsch-französische Schauspielerin Romy Schneider (1938-1982) hätte am heutigen Sonntag (23. September) ihren 80. Geburtstag gefeiert. Ob sie sich inzwischen mit der Rolle ihres Lebens ausgesöhnt hätte? Darüber kann nur spekuliert werden. Fakt ist, zeitlebens war es ihr ein großes Anliegen, die "süße Sissi" abzuschütteln. Die kleine Weinerin machte Weltkarriere.
xxx/ellauri337.html on line 113: Die Rekonstruktion eines Lebens: Leni Pfeiffer, geborene Gruyten, ist 48 Jahre alt, hat 32 Arbeitsjahre auf dem Buckel, lebt aber von einer Kriegerwitwenrente aus einer Ehe, die nur drei Tage dauerte. Sie ist modisch auf dem Stand der Kriegsjahre stehen geblieben, lebt reuelos und keinesfalls verbittert, versteht aber die Welt nicht mehr. Sie hat finanzielle Schwierigkeiten, ihr Sohn Lev Gruyten sitzt im Gefängnis, und ihr Ruf ist ruiniert – sie weiß aber nicht, warum. Ihre Umwelt schimpft sie eine Kommunistenhure und ein Russenliebchen, dabei ist Leni kein Flittchen. Vielleicht kommt sie auf zwei Dutzend Mal Beischlaf in ihrem ganzen Leben. Der Verfasser beginnt, die Menschen in Lenis Umfeld zu befragen, um ihre Lebensgeschichte zu rekonstruieren.
xxx/ellauri337.html on line 119: „Der Verf. hat keineswegs Einblick in Lenis gesamtes Leibes-, Seelen- und Liebesleben, doch ist alles, aber auch alles getan worden, um über Leni das zu bekommen, was man sachliche Information nennt (…), und was hier berichtet wird, kann mit an Sicherheit grenzender Wahrscheinlichkeit als zutreffend bezeichnet werden.“ (S. 9)
xxx/ellauri337.html on line 121: Lenis Vater Hubert Gruyten ist Bauunternehmer. Bis 1933 operiert er hart an der Grenze zum Konkurs, dann geht es steil bergauf: Er verdient viel Geld am Bau des Westwalls. Dabei sind sich alle einig, dass er fachlich unbegabt ist. Er ist jedoch ein guter Organisator, furchtlos, vielleicht größenwahnsinnig. Er traut seiner Tochter trotz der schulischen Probleme viel zu. Wen er allerdings mit Bildung geradezu vollstopft, das ist sein Erstgeborener Heinrich Gruyten. Diesem will er den Krieg ersparen, doch der Junge, der mit seinem Vater ständig Streit hat, zieht diesem zum Trotz ins Feld und schickt Briefe mit Zitaten aus militärischen Texten nach Hause. 1940 stirbt der hochgebildete Heinrich einen sinnlosen Tod: Er und sein Vetter Erhard Schweigert werden wegen Fahnenflucht und Waffendiebstahls erschossen. Damit wird Leni zur „platonischen Witwe“: Sie wäre reif für Erhard und die Liebe gewesen und fieberte ihrem ersten Mal entgegen, draußen in freier Natur im Heidekraut. Der hochsensible Erhard hatte sie angebetet und ihr kühne Gedichte geschrieben, doch ansonsten waren beide so schüchtern, dass sie über ein paar Tänze nicht hinausgekommen waren, bevor der Tod Erhard holte. Leni fällt in tiefe Trauer.
xxx/ellauri337.html on line 127: Im Juni 1941 lernt Leni auf einer Betriebsfeier Alois Pfeiffer kennen, der sich dort eingeschlichen hat. Er ist viril, aber nicht besonders intelligent und wird von seiner Familie gnadenlos überschätzt. Während andere ihm Berechnung unterstellen, glaubt der Verfasser, dass Alois sich wirklich in Leni verliebt hat und dass Leni einfach schwach geworden ist. Nach einer einzigen Nacht stellt Alois sie seiner Familie vor, dann wird der gesamte Pfeiffer-Clan bei den Gruytens vorstellig. Leni wirkt abwesend, plädiert aber selbst fürs Heiraten. Sie will kein Hochzeitskleid und es gibt auch keine Hochzeitsnacht, da Alois sogleich einrücken muss. Vorher gibt es jedoch einen erzwungenen Vollzug der Ehe im Bügelzimmer bei Gruytens, und so ist Alois für Leni „gestorben, bevor er tot war“. Der Tod auf dem Schlachtfeld lässt nicht lange auf sich warten. Leni, quasi zum zweiten Mal verwitwet, trägt keine Trauer und nimmt Alois’ Bild bald wieder von der Wand. Was bleibt, sind Nachname und Witwenrente.
xxx/ellauri337.html on line 129: „Leni (…) hatte an diesem Sommerabend des Jahres 1938, als sie dahingestreckt und ,geöffnet‘ auf dem warmen Heidekraut lag, ganz und gar den Eindruck, ,genommen‘ zu werden und auch ,gegeben‘ zu haben, und – so erläuterte sie später Margret – sie wäre nicht im geringsten erstaunt gewesen, wenn sie schwanger geworden wäre.“ (S. 33 f.)
xxx/ellauri337.html on line 135: Leni wird dienstverpflichtet und kommt in die Kranzbinderei von Walter Pelzer. Dieser halb kriminelle Wendehals hat von KPD bis SA, von Schwarzhandel bis Zuhälterei schon alles gemacht. Sein kriegswichtiger Betrieb bietet den unterschiedlichsten Menschen Unterschlupf: Nazis arbeiten mit untergetauchten Juden und Kommunisten zusammen. Unter anderem trifft Leni hier Liane Hölthohne, die sie nach Kriegsende bei sich aufnehmen und ihr 24 Jahre lang, bis 1970, Arbeit in ihrem eigenen Blumengeschäft geben wird. Leni ist eine begabte Floristin, mit ihrer Sinnlichkeit und ihrem ästhetischen Empfinden erweist sie sich als „Naturgenie der Garnierung “. Wegen ihrer Vorliebe für geometrische Muster kann ihr allerdings auch mal ein Davidstern aus Margeriten unterlaufen. Was es mit Nazis und Juden auf sich hat, kapiert sie erst Ende 1944.
xxx/ellauri337.html on line 139: Boris Lvović Koltowski, ein russischer Kriegsgefangener, kommt in die Kranzbinderei von Pelzer. Ein anonymer hochgestellter Herr, ein deutscher Großkapitalist mit besten Verbindungen in die Politik, sorgt dafür, dass Boris, Sohn eines russischen Nachrichtendienstlers, in immer humanere Lager und schließlich zu Pelzer kommt. Boris ist Straßenbauingenieur, spricht fließend Deutsch und kennt Trakl und Hölderlin. Er steht „außerhalb der Logik der Geschichte“: Obwohl er Kriegsgefangener ist, verrichtet er leichte Arbeit, isst Brot und Butter, trägt abgelegte Kapitalistenkleidung, verfügt über Information über seinen eigenen Aufenthaltsort und den Kriegsverlauf – und hat eine Geliebte: Leni.
xxx/ellauri337.html on line 142: Die Liebesaffäre zwischen Boris und Leni beginnt Ende Dezember 1943 mit einer Tasse Kaffee. Sie bietet ihm, dem Sowjet, dem Untermenschen, vor aller Augen und mit großer Selbstverständlichkeit eine Tasse Kaffee an. Der Betriebsnazi schlägt mit seiner abgestellten Beinprothese Boris die Tasse aus der Hand. Inmitten des plötzlichen Schweigens – von den Zeugen „Lenis Entscheidungsschlacht“ genannt – nimmt Leni die heil gebliebene Tasse, wäscht sie seelenruhig, trocknet sie, füllt sie erneut und reicht sie Boris. Leni teilt von nun an ihren Kaffee täglich mit Boris. Eines Tages legt sie dabei ihre Hand auf die seine, eine erotisch und politisch kühne Tat. Es durchfährt beide wie ein elektrischer Schlag – mehr noch, sie erleben einen Orgasmus!
xxx/ellauri337.html on line 148: „Das Komische war, je reicher er wurde, desto menschlicher wurde er, nicht mal bei der Kristallnacht hat er abgestaubt.“ (über Pelzer, S. 248)
xxx/ellauri337.html on line 149: Leni ist sich und anderen gegenüber grenzenlos großzügig. Im September 1944 belaufen sich ihre Außenstände auf 20 000 Mark. Im November 1944 weiß sie, dass sie schwanger ist. Das ist die Stunde des alten Hoyser, Lottes Schwiegervater, an den Leni ihr Haus erst verpfänden, dann abtreten muss – er übervorteilt sie gnadenlos, und gleich am 1. Januar 1945 treibt er Mieten ein. Auch bei seiner Schwiegertochter Lotte, der erst jetzt bewusst wird, dass Leni immer alle hat gratis wohnen lassen.
xxx/ellauri337.html on line 153: Auf dem Friedhof bildet sich eine Zweck- und Sympathiegemeinschaft, boshaft das „Sowjetparadies in den Grüften“ genannt. Vom 20. Februar bis zum 7. März 1945 leben Leni, Boris, Margret, Pelzer und Lotte mitsamt ihren zwei Söhnen zusammen in einem Gruftsystem, das Pelzer mit Strom, Heizöfchen und Vorratskammer ausgestattet hat – eine veritable Vierzimmerwohnung. In der Gärtnerei bringt Leni einen Sohn zur Welt und nennt ihn Lev. Margret organisiert für Boris das Soldbuch eines gefallenen Soldaten – ein fataler Fehler: Unmittelbar nach Kriegsende, im Liebes- und Friedenstaumel, wird Boris mit seinen falschen Papieren als deutscher Soldat verhaftet und von den Amerikanern an die Franzosen überstellt. Bald kommt er bei einem Bergwerksunglück in Lothringen ums Leben. In Todesverachtung radelt Leni wochenlang durchs deutsch-französische Grenzgebiet, bis sie das Grab findet. Was alles noch tragischer macht: Pelzer, Margret, Hölthohne und auch der hochgestellte Herr bezeugen dem Verfasser, dass Borisʼ Tod vermeidbar gewesen wäre, da sie ihm andere und bessere Papiere hätten besorgen können. Der Herr ist in der Tat so hochgestellt, dass er in den Nürnberger Prozessen verurteilt wird – allerdings reist er 1955 schon wieder mit Kanzler Adenauers Delegation nach Moskau.
xxx/ellauri337.html on line 155: „Die Frage des Wohin war für die unterschiedlichsten Gruppen höchst aktuell. Wohin mit den Nazis, wohin mit den Kriegsgefangenen, wohin mit den Soldaten, wohin mit den Sklaven? Natürlich gabs da erprobte Lösungen: erschießen etc.“ (S. 289 f.)
xxx/ellauri337.html on line 157: Der alte Hoyser spezialisiert sich nach Kriegsende auf die „Re-anti-Arisierung“ von Häusern: Er kauft sie Nazis ab, die sie zuvor von Juden übernommen hatten. Lotte leitet zeitweilig das Wohnungsamt. Gruyten senior beschließt, den (kurzen) Rest seines Lebens nur noch zu lächeln. Pelzer macht ein Vermögen mit alten Stahlträgern.
xxx/ellauri337.html on line 159: „(...) ich habe diesen Jungen nicht nur gern gehabt, ich habe ihn geliebt, und Sie mögen lachen: er, er hat mich gelehrt, daß das alles Stöz ist von wegen Untermenschen und so. Die Untermenschen, die hockten hier.“ (Pelzer über Boris, S. 335 f.)
xxx/ellauri337.html on line 161: Auf den Spuren von Schwester Rahel und einem Rosenwunder (ein unverwüstlicher Rosenstrauch blüht dauerhaft auf ihrem Grab) reist der Verfasser bis nach Rom in die Ordenszentrale. Dort begegnet er Schwester Klementina, die hochgebildet und außerdem höchst attraktiv ist. Sowohl was Lenis möglicherweise erotische Beziehung zu Schwester Rahel als auch was das Rosenwunder anbelangt, hält sich die Nonne bedeckt. Man raucht Virginia-Zigaretten zusammen, und zum Abschied küsst der Verfasser die Nonne ganz unkeusch, worauf diese ihn zur Wiederkehr einlädt. In Deutschland hat sich das Rosenwunder derweil zum Rosenthermalwunder gemausert: Rund um den Rosenstock im Klostergarten sollen heiße Quellen sprudeln, die Presse ist elektrisiert, doch der Orden wiegelt weiter ab.
xxx/ellauri337.html on line 165: Die Hoysers haben Lev wegen Scheckbetrugs ins Gefängnis gebracht. Sie sehen das als Liebesakt: Er müsse zur Vernunft gebracht und sein Stolz müsse – zu seinem eigenen Wohl – gebrochen werden. Der Verfasser sucht die Hoysers auf, die inzwischen das mächtigste Immobilienunternehmen der Stadt besitzen. Der alte Hoyser knöpft sich mit seinem Stock in Enterhakenmanier den Verfasser vor, was dessen uraltes Tweedsakko nicht verkraftet. Es entspinnt sich eine hitzige Debatte um die Unersetzbarkeit der Lieblingsjacke, um materielle und immaterielle Werte. Lottes Söhne Kurt und Werner Hoyser, früher als kriminell und schwer erziehbar verrufen, haben Jura und Volkswirtschaft studiert, sind gesellschaftstauglich geworden und würdige Erben ihres Großvaters. Für Leni wollen die Hoysers nur das Beste. Dennoch wollen sie sie und ihre zahlreichen Untermieter – darunter eine portugiesische Familie und türkische Müllmänner – aus ihrer Wohnung werfen. Das sei aber, so die Hoysers, eine „liebevolle Dirigierung“ – das sagen sie auch aus der Überzeugung heraus, dass in Altbauwohnungen gerne mal subversive Zellen gediehen und es außerdem nicht angehen könne, dass Fremdarbeiter so billig wohnen. Deren gute Entlohnung kalkuliere doch ein, dass ein erheblicher Teil als Miete im Land verbleibe. Solchen „Paradiesismus“ wollen Hoysers verhindern.
xxx/ellauri337.html on line 173: Klementina wird von ihrem Orden nach Würzburg strafversetzt, wo der Verfasser sie besucht. Mit durchschlagendem Erfolg: Sie legt ihre Haube ab und geht mit ihm. Endlich begegnet der Verfasser Leni einmal persönlich. Er ist mehr als angetan von ihr, die schüchtern wirkt und wortkarg bleibt. Sie ist von ihrem türkischen Mieter Mehmet schwanger und will mit ihm eine Lebensgemeinschaft eingehen. Zum Abschied äußert sie einen kryptischen Satz, auf den sich nicht einmal die Literaturwissenschaftlerin Klementina einen Reim machen kann: Man müsse „mit irdischem Wagen, unirdischen Pferden weiterzukommen versuchen“. Das Rosenwunder ist beendet: Der Klostergärtner spritzt solche Mengen Gift, dass dagegen die sterblichen Überreste von Schwester Rahel nichts auszurichten vermögen.
xxx/ellauri337.html on line 177: Der Roman beginnt mit einer ungewöhnlichen Widmung: „Für Leni, Lev und Boris“ – also für die Hauptfiguren der Geschichte. Es handelt sich beim Gruppenbild mit Dame um die Rekonstruktion eines Lebens anhand von Zeugenaussagen, Erinnerungen und Dokumenten. Böll vermischt Fakten mit erfundenen „Originaldokumenten“, er entwirft eine fiktive Handlung unter Bezugnahme auf historische Ereignisse, zum Beispiel den Bombenkrieg, die Nürnberger Prozesse, Adenauers Reise nach Moskau 1955. Die Romanstruktur ist nicht strikt chronologisch, sondern sprunghaft, episodisch, wie die Zeugenaussagen voller Wiederholungen und Ungenauigkeiten und daher oftmals verwirrend. Als Erzähler tritt ein namenloser Verfasser auf, der sich oft mit Beschreibungen von Interieurs und Interviewsituationen aufhält und ein Faible für Abkürzungen und Initialen hat, was dem Leser viel Aufmerksamkeit abverlangt. Der Roman hat Längen da, wo all die Erinnerungen und subjektiven Bewertungen der Beteiligten vorbeiziehen, nimmt aber im letzten Fünftel, als die Handlung auf ihr Happening-artiges Ende zuläuft, deutlich Tempo auf. Böll nutzt das Potenzial der deutschen Sprache für Schachtelwörter zu kreativen sozialkritischen Neuprägungen. Vielerorts ist er sarkastisch, ätzend, bissig. Er schreibt häufig in indirekter Rede und hat sich von der schlichte Prosa seiner Trümmerliteratur und Kurzgeschichten weit fortentwickelt.
xxx/ellauri337.html on line 209: Max Ferdinand Scheler (* 22. August 1874 in München; † 19. Mai 1928 in Frankfurt am Main) war ein deutscher Philosoph, Anthropologe und Soziologe. Scheler war der Sohn eines Domänenverwalters und einer orthodox-jüdischen Mutter. In Jena wurde Max 1897 bei dem Nobelisten Rudolf Eucken mit dem Thema Beiträge zur Feststellung der Beziehungen zwischen den logischen und ethischen Prinzipien promoviert. Im Jahr 1899 habilitierte er sich in Jena mit dem Thema Die transzendentale und die psychologische Methode. Im selben Jahr heiratete Scheler Amelie Ottilie, geborene Wollmann geschiedene von Dewitz-Krebs (1868–1924). Aufgrund der Lektüre von Husserls Logischen Untersuchungen und eines Skandals um seine Affäre mit Helene Voigt-Diederichs, der Ehefrau von Eugen Diederichs, musste er seine Position in Jena aufgeben.
xxx/ellauri337.html on line 223: Als er 1924 nach erneuter Scheidung eine Ehe mit Maria Scheu (1892–1969) einging, beurteilten konservative Katholiken Max als einen Menschen mit labilem Charakter und hyperaktiven Schwanz, der zwischen tierhafte Triebhaftigkeit und Geistigem schwanke.
xxx/ellauri337.html on line 233: Es gibt Eigenschaften, die ihren Wert in sich selbst haben, die er ‚Selbstwertmodalitäten’ nennt. Er ordnet sie unter Termini wie
xxx/ellauri337.html on line 241: 'heilig – profan' als Werte für absolute Gegenstände.
xxx/ellauri337.html on line 246: Der menschliche Geist zeichne sich im Wesentlichen durch folgende Merkmale aus, die ihn vom Tier unterscheiden: Menschen werden durch kulturelle Werte gelenkt. Sie sind zur begierdefreien Liebe fähig und sind unabhängig von ihren Trieben (Haha LOL, das war gut von dir Max). Menschen können Einsichten über das Wesen der Dinge gewinnen und allgemein-gültige Werte finden. Tiere ‚leben ausschließlich in ihrer Umwelt’, doch der Mensch reicht „über alles mögliche Milieu des Lebens“ hinaus.
xxx/ellauri337.html on line 504: Genesis 6:1-4 When man began to multiply on the face of the land and daughters were born to them, the sons of God saw that the daughters of man were attractive. And they took as their wives any they chose. Then the LORD said, “My Spirit shall not abide in man forever, for he is flesh: his days shall be 120 years.” The Nephilim were on the earth in those days, and also afterward, when the sons of God came in to the daughters of man and they bore children to them. These were the mighty men who were of old, the men of renown.
xxx/ellauri337.html on line 506: There are three dominant views regarding the famous Genesis 6 passage about the “Sons of God.” Most Bible interpreters and commentators state that the godly children of Seth are the Sons of God marrying outside the faith, or that fallen angels mated with human women to produce giant offspring. The scientific explanation of these events is still in the works. See also album 114.
xxx/ellauri354.html on line 34: Gabi
Garciá Márquez
xxx/ellauri354.html on line 37: abebooks.com/isbn/9788467209617-es.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri354.html on line 47: Gabista ei ole oikeastaan omaa paasausta. Albumissa 116 sitä vähän sivutaan pöljän perulaisen Lösän yhteydessä, joka löi Gabilta nenän poskelle. Nyt löytyi vaihtorottahyllystä Gabin myöhäistuotantoa edustava vihkonen. Sen mottona on lainaus rivolta nobelistikolleegalta abata">Kawabata Yasunarilta, joka neuvoo ettei nukkuvan geishan suuhun sovi sujauttaa kynnetöntä sormea, se on mautonta.
xxx/ellauri354.html on line 52: Gabriel García Márquez
xxx/ellauri354.html on line 58: Así, Memoria de mis putas tristes cuenta la vida de este anciano solitario lleno de manías. Por él sabremos cómo en todas sus aventuras seksuaales (que no fueron pocas) siempre dio a cambio algo de dinero, pero nunca imagino que de ese modo encontraría el verdadero amor.
xxx/ellauri354.html on line 65: abriel">Gabriel José de la Concordia García Márquez oli kolumbialainen kirjailija, novellikirjailija, käsikirjoittaja ja toimittaja. García Márquezia, joka tunnettiin kotimaassaan "Gabona", pidettiin yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä kirjailijoista. Vuonna 1982 hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto. Samana vuonna New Yorker hylkäsi Gabin tarjoaman novellin. Lukijat eivät tykkäisi sen lopusta. Olikohan se tämä? Hyviä huomioita, lähtökohta on mielenkiintoinen ja teksti kauniisti kirjoitettu, mutta tarina on ohut ja loppu hieman pettymys. Ei yhtään penetraatiota.
xxx/ellauri354.html on line 71: Toinen hänen romaaneistaan, El amor en los tiempos del cólera (1985) eli Rakkaus koleran aikana, keräsi myös suuren maailmanlaajuisen yleisön. Teos perustui osittain hänen vanhempiensa seurustelemiseen ja sovitettiin vuoden 2007 elokuvaksi, jossa pääosassa oli Javier Bardem. García Márquez kirjoitti elämänsä aikana seitsemän romaania, ja muita nimikkeitä ovat El general en su laberinto (1989) tai Kenraali labyrinttissään ja Del amor y otros demonios (1994) tai Rakkaudesta ja muista demoneista.
xxx/ellauri354.html on line 73: (arabia: جابرييل جارسيا ماركيز ) (heprea: גבריאל גארסיה מרקס ה מרקס ה Маірсабераірсабурина: ) (valkovenäjäksi: Габрыель Гарсія Маркес ) (venäjäksi: Габриэль Гарсия Маркес )
xxx/ellauri354.html on line 89: Lopulta Gabriel Garcia Marquez sanoo tämän kirjan kautta: Älä koskaan anna periksi.
xxx/ellauri354.html on line 95: Memories of My Melancholy Whores, on Gabriel García Márquezin romaani. Kirja julkaistiin alun perin espanjaksi vuonna 2004, ja Edith Grossmanin englanninkielinen käännös julkaistiin lokakuussa 2005.
xxx/ellauri354.html on line 98: (Arabiaksi:)
xxx/ellauri354.html on line 100: En muistanut, että Angash Aahyesh oli naimisissa rouva Mercedes Barçan kanssa, ja hänellä on kaksi solmua ja kaksi solmua ja kaksi urosta Drigo ja Gonzalo, Gabriel García Márquez syntyi Marsan kuudentena päivänä, 29 käärmettä Aracatassa, Kolumbiassa, ja Alelissa, 14 ja 87 vuoden iässä Mexico Cityssä. Psalminkirjoittaja sanoo, että appelsiinimehu on ainoa, joka on maailmassa, ja että hän on ainoa, joka on maailmassa, on se, joka on maailman keskellä, ja hän on se, joka on maailman keskellä. (Solmu oli Helmin ja Elsan salanimi kyrvälle.)
xxx/ellauri354.html on line 102: Journalistilla (tietysti toimittaja ja hänen journalisminsa eivät ole sama kuin tämän kirjan psyyke), on ajatus, että 19 ihmisellä ei ole ollut 8 Edsheresin resursseja, naimisissa neiti Mercise Barçan kanssa, ja heillä on kaksi Nediä, Meranrés Rigo ja Gonzalo, Gabriel García Márquez Márquez Márquez syntyivät Aracatácassa, Kolumbiassa, ja Alahaddissa 7. joulukuuta Hef, 14 ja 87 -vuotiaana. Mexico Cityssä Heather elää ilman vaimoa ja lapsia, ja yksinäisyydessä Arande, Elde, Elden, kokee jälleen rakkautta, ja tytön sydänsuru tulee olemaan tyydyttävin kirjan edessä. Katkerimpiin kärsimyksiin, puhtaaseen rakkauteen, voi valita lauseita kirjan takakannesta.
xxx/ellauri354.html on line 104: (Profiilikuva henkilöstä Ahmad Sharabiani.)
xxx/ellauri354.html on line 106: Memories of My Melancholy Whores on Gabriel García Márquezin novelli. Kirja julkaistiin alun perin espanjaksi vuonna 2004. Vanha toimittaja, joka on juuri juhlinut 90-vuotissyntymäpäiväänsä, etsii seksiä nuoren prostituoidun kanssa, joka myy neitsyytensä auttaakseen perhettään. Seksin sijaan hän löytää rakkauden ensimmäistä kertaa elämässään.
xxx/ellauri354.html on line 120: Turhauttavaa kuitenkin, että Márquezin loistosta tuli välähdyksiä, mutta tämä rajoittui satunnaiseen kirjoittamiseen siellä täällä, edes silmiinpistävät oivallukset euforiaan, joka on kuolemanpelon kääntöpuoli, eivät voineet pelastaa sitä haudasta... Ei ihme, että huorat olivat melankolisia, he olivat luultavasti myös kyllästyneitä, en syytä heitä. Odotin paljon enemmän, tämä tuntui Gabrielin huonolta päivältä toimistossa, mutta meillä kaikilla on niitä.
xxx/ellauri354.html on line 188: Kun Kallaksen elämäkertana 1950-luvulla alkaneen työn oli pitkittyessään otettava huomioon 1960- ja 1970-luvun vaihteessa Suomessa enemmän muotiin tullut angloamerikkalainen uuskritiikki, Laitinen joutui väitöskirjassaan tasapainoilemaan kirjailijabiografian, lähdetutkimuksen ja teosanalyysin välillä. Rafu Koskimies huomautti arvostelussaan, että Laitinen oli onnistunut välttämään uuskritiikin ”pahimmat kompastukset”. Laitisen väitöskirjaa koskeviin omiin muistiinpanoihini olin tuolloin merkinnyt: ”Koskimies moittii uutta kritiikkiä, Koskimies on vanhentunut.”
xxx/ellauri354.html on line 234: She suffers a lot of pain and finally delivers a stillborn baby boy. Later the nurse tells him that Catherine is hemorrhaging. He is terrified. He goes to see her, and she dies with him by her side. He leaves the hospital and walks back to his Hotel in the rain.
xxx/ellauri354.html on line 240: There is an entire book which examines Hemingway as a kind of pre-Existentialist, John Killinger's Hemingway and the Dead Gods: A Study in Existentialism. I've copied out what Killenger says about A Farewell to Arms...
xxx/ellauri354.html on line 251: only in living, not in abstractions, and concrete places and people are meaningful because we determine ourselves in relation to the things around us. Glory, honor, courage and sanctity are conceptions of a "complicated" ethics.
xxx/ellauri354.html on line 257: My mother in law had a family copy of The Pig book when she was younger in Trieste, she inquired to her sister about its whereabouts but she can not recall....she says her skin crawls when she remembers some of the stories about priests.
xxx/ellauri354.html on line 265: Professor Gianfranca Balestra of the Università Cattolica del Sacro Cuore (Milan) not only located the book but took the extraordinary trouble of having the whole thing xeroxed for me. Finally, in late 1995, I had the 288 pages of Il maiale nero: Rivelazioni e documenti in my hands. But what does it say? It's all in Italian! The puzzle was partially solved by Enzo Michelangeli: “Il Maiale Nero” is a novel written by Umberto Notari in the early 20th Century. His most famous book is the first he published in 1904, “Quelle signore” (“Those ladies”), about the world of prostitution: it earned him a prosecution for obscenity resulting in a fine, but the book was reprinted and by 1920 had sold more than half million copies.
xxx/ellauri354.html on line 271: In 1907, Notari (1878–1950) was already a best-selling journalist, polemicist, biographer, novelist, and dramatist. All told, he would write more than thirty books, in six of which he examines the position of women in society, most notably with a 1903 exegesis of prostitution in high and low places called Signore sole: Interviste con le più belle e le più celebri artiste (Single women: Interviews with the most beautiful and famous artists) that sold 21,000 copies and was denounced as immoral and obscene and taken to court, which inevitably increased its readership. It was followed by Quelle signore: Scene di una grande città moderna (Those women: Scenes of a great modern city; ca. 1904), which was set in a house of prostitution and whose main character, Ellere, was recognizably based on Notari’s good friend Filippo Tommaso Marinetti (1876–1944), an Egyptian-born Italian poet, editor, firebrand, and founder of the Futurist movement.
xxx/ellauri354.html on line 275: By this time, Notari, born into a poor family, had become quite well-to-do. In 1901 he had married a rich widow, bought an estate, and established a literary salon; in 1910, he launched a publishing house, Società Anonima Notari, through which he later published classical editions, musical scores, and some of his own work, including the first few of what would become a long list of journals devoted to a variety of topics that interested him: sports, theater, medicine, finance, the culinary arts, and, of course, politics.
xxx/ellauri354.html on line 277: He supported universal suffrage and divorce and argued strongly for expelling the Vatican from Italy. Some twenty years after the publication of The Black Pig, he retook the “woman question” with La donna “tipo tre” (The type-three woman; 1929), about the woman who is financially, socially, and otherwise independent. The year 1930 saw two more titles on the topic of women: Le ragazze allarmanti (The alarming girls) and La donna negli affari (The woman in business).
xxx/ellauri354.html on line 279: The Black Pig’s front matter also mentions two earlier publications that reveal Notari’s anticlerical bias: Carducci Intimo (1903), a biography of Giosuè Carducci (1835–1907), the Italian poet, professor, classicist, translator, freethinker, fierce opponent of the Catholic Church, and author of “Hymn to Satan,” who would be awarded the 1906 Nobel Prize in Literature; and Il Papa alla porta! Inchiesta e conclusioni per l’abolizione del Papato (Throw the Pope out! An inquest and conclusions for the abolition of the Papacy), aimed at the recently elected and very conservative Pope Pius X. Notari’s anticlericalism is also visible in his dedication of The Black Pig: “A due invitti innovatori di un Italia pagana e virile, dedico questo libro di demolizione di una Italia chiercuta e bazzotta” (To two indomitable revivers of a pagan and virile Italy, I dedicate this book aimed at the destruction of a tonsured and limp Italy).
xxx/ellauri354.html on line 281: Indeed, as Rinaldi claims, The Black Pig “tells you about those priests” (FTA 8). And it is easy enough to see why the priest thought it “a filthy and vile book.” But Rinaldi’s complaint, that it “shook my faith” (7), needs to be read in the context of everything else we know of this character. If Rinaldi is a real believer—which I doubt—he would disdain Notari’s book, which, although heavily documented, is dripping with scorn, irony, and bias. But if his faith is automatic and largely irrelevant, or if it has already been shaken, he might have read on, attracted by Notari’s wide reading, his witty, strong prose, and his relentlessly rationalist logic, sometimes reminiscent of MarkTwain.
xxx/ellauri354.html on line 391: Sic labitur ætas. (Thus passes a lifetime.)
xxx/ellauri354.html on line 400: Una dabit quod negat altera. (One hour will give what another has refused.)
xxx/ellauri354.html on line 411: Viime aikoina on nautittu joka ilta monta tuntia länkkäriä väkivaltaviihdettä. Kaikki haluavat tuliaseita. Meganin luupää Tommylla on iso. Se hinkkaa asettaan yxinäisenä ja mustasukkaisena pöydän ääressä kun Megan heilastelee sitä selkeästi fixumpaa virologia. (Oikeasti kaveri on koulut keskenjättänyt ohiolaisen hizarin poika.) Ylifixut sarjamurhaajat jekuttavat toistuvasti ylifixuja skoudeja. Hän on jättänyt taas vihjeen. Olemme paikantaneet hänet hylättyyn teollisuuskiinteistöön. Pienet taskulamput mukaan ja autoihin! Poliisi! Drop the gun! BLAM! Oho hän kuoli. Nyt tuli poliisille paha mieli. Vinosuinen naurettavan ylipainoinen Mr. Jeeves parantaa Jerry Cottonin pahan omantunnon. Lipesikö roisto kädestä vai annoitko sen pudota? Mixi ammuit klovnia? Mixi teit sen? Se on rikki nyt. En tiedä BUAAAH. Tuo kuulostaa paremmalta. Rakenna mulle grilli ja käristä kilon pala pihviä niin saat terveen paperit. These babies cost fifty bucks a pop. Olikohan ne Jeffersonianin rodesta? Yxinjäänyt isä jonka tytön (aina "My baby") raiskasi nakumiljonääri, hullu saarnaaja ja söi kumialligaattori, murti suuta murti päätä murti mustoa haventa ennenkuin kävi ampumassa oletetun pahantekijän. I'm sorry for your loss. Mixi anglosaxit aina virnuilee kyynelten lävize? Typerä maneeri. Onxe urheaa? Urhea kuolee 2000 kuolemaa muttei näytä sitä, sanoi Ernest Hemingway. Että jenkeissä on sairas meininki. Mutta kyllä pikku Suomi tulee perästä. Elintasokuilun kasvaessa täältäkin alkaa löytyä lasten ja muiden ruumiinosien myymälöitä ja roistoilulle sopivia slummeja. Neekereistä ja suurialaisista matuista sopii aloitella. We've got the coolest jobs.
xxx/ellauri354.html on line 415: 1S-Town was an American investigative journalism podcast hosted by Brian Reed and created by the producers of Serial and This American Life. In 2012, horologist John B. McLemore sent an email to the staff of the show This American Life asking them to investigate an alleged murder in his hometown of Woodstock, Alabama, a place he claimed to despise. There wasn't any.
xxx/ellauri354.html on line 496: "Kolmas temppeli" ( heprea: בֵּית הַמִּקְדָּשׁ הַשְּׁלִישִׁי , Bēṯ hamMīqdāš's'Ts'n käännös. hypoteettinen uudelleen rakennettu temppeli Jerusalemissa. Se seuraisi Salomon temppeliä ja toista temppeliä, joista ensimmäinen tuhoutui Babylonian Jerusalemin piirityksen aikana v. 587 eaa. ja jälkimmäinen tuhoutui roomalaisten Jerusalemin piirityksen aikana vuonna 70 jKr. Vaikka se on edelleen rakentamaton, kolmannen temppelin käsitys ja halu siihen ovat pyhiä juutalaisuudessa ja erityisesti ortodoksisessa juutalaisuudessa. Sitä pidetään juutalaisten pyhimpänä palvontapaikkana. Heprealainen Raamattu väittää, että juutalaiset profeetat vaativat sen rakentamisen toteutumista ennen messiaanista aikaa tai rinnakkain sen kanssa. Kolmannen temppelin rakentaminen on myös tärkeässä roolissa joissakin kristillisen eskatologian tulkinnassa.
xxx/ellauri354.html on line 502: Aluksi keisari Hadrianus myönsi luvan temppelin jälleenrakentamiseen, mutta muutti sitten mielensä. Simon bar Kokhban joukot valloittivat Jerusalemin roomalaisilta vuonna 132 jKr., ja uuden temppelin rakentaminen jatkui. Tämän kapinan epäonnistuminen johti Mishnan kirjoittamiseen, koska uskonnolliset johtajat uskoivat, että seuraava temppelin jälleenrakennusyritys saattaa olla vuosisatojen päässä ja muisto käytännöistä ja seremonioista muuten katoaisi. Rangaistukseksi kapinasta roomalaiset nimesivät kaupungin uudelleen Aelia Capitolinaksi ja provinssin Syyriaksi Palaestinaksi ja juutalaiset kiellettiin kaupungissa Tisha B'avin päivää lukuun ottamatta. Vainosta selvinneet rabbit (katso Kymmenen marttyyria ) saivat kuitenkin jatkaa kouluaan Javniassa, kunhan he maksoivat Fiscus Judaicus -maksun.
xxx/ellauri354.html on line 504: Rooman keisari Julianuksen (361–363 jKr.) aikana keskeytettiin temppelin jälleenrakennusprojekti. Juliania kutsutaan perinteisesti Julianus luopioksi, koska hänen politiikkansa kumosi keisari Konstantinuksen kristinuskokampanjan palauttamalla perinteiset uskonnolliset käytännöt ja pyhät paikat kaikkialla valtakunnassa. Osana tätä politiikkaa Julianus salli juutalaisten rakentaa kolmannen temppelin. Rabbi Hilkiyah, yksi sen ajan johtavista rabbeista, torjui Julianuksen rahat väittäen, ettei pakanoiden pitäisi osallistua temppelin jälleenrakentamiseen. [ viite Tarvitaan ]
xxx/ellauri354.html on line 510: Temppelin uudelleenrakentamisen epäonnistumisen on katsottu johtuvan Galilean maanjäristyksestä vuonna 363 jKr. ja juutalaisten ambivalenssista hanketta kohtaan. Sabotaasi on mahdollisuus, samoin kuin tahaton tulipalo. Jumalallinen väliintulo oli yleinen näkemys sen ajan kristittyjen historioitsijoiden keskuudessa. Kun Julianus kuoli taistelussa alle kolmen vuoden hallituskauden jälkeen, kristityt vahvistivat valtakunnan hallintaansa, ja mahdollisuus rakentaa temppeli uudelleen päättyi.
xxx/ellauri354.html on line 514: Piispa Sebeosin kirjoittama armenialainen kroniikka 700-luvulta kertoo, että juutalaiset ja arabit riitelivät keskenään uskonnollisista eroistaan Jerusalemin piirityksen aikana vuonna 637 jKr., mutta "Ismaelin poikien mies nimeltä Muhammed " piti heille "Totuuden Tien saarnan, oletettavasti Jumalan käskystä" ja sanoi, että heidän, sekä juutalaisten että arabien, tulisi yhdistyä isänsä Abrahamin lipun alle ja mennä pyhään maahan. Sebeos raportoi myös, että juutalaiset aloittivat temppelin jälleenrakentamisen, mutta arabit karkottivat heidät ja käyttivät paikan uudelleen omia rukouksiaan varten. Nämä juutalaiset vuorostaan rakensivat toisen temppelin eri paikkaan.
xxx/ellauri354.html on line 524: Elokuussa 1967, sen jälkeen, kun Israel valloitti vuoren, Rabbi Shlomo Goren, Israelin puolustusvoimien (IDF) päärabbi (ja myöhemmin Israelin valtion päärabbi), alkoi järjestää julkista rukousta juutalaisten puolesta Temppelivuorella. Rabbi Goren oli myös tunnettu kiistanalaisista kannoistaan juutalaisten suvereniteetista Temppelivuorella. 15. elokuuta 1967, pian kuuden päivän sodan jälkeen, Goren johti 50 juutalaisen ryhmän Temppelivuorelle, missä he taistelivat protestoivia muslimivartijoita ja Israelin poliiseja vastaan ja pitivät uhmakkaasti rukouspalvelun. Goren jatkoi rukoilemista monien vuosien ajan Makhkame-rakennuksessa, josta oli näkymä Temppelivuorelle, missä hän johti vuosittaiset korkeiden pyhien päivien jumalanpalvelukset. Hänen veljensä, Haifan päärabbi She'ar Yashuv Cohen, on sittemmin toistanut hänen vaatimuksensa synagogan perustamisesta Temppelivuorelle.
xxx/ellauri354.html on line 526: Israelin puolustusministeriö kritisoi Gorenia jyrkästi, ja hän huomautti Gorenin korkeasta arvosta ja kutsui hänen käyttäytymistään sopimattomaksi. Jakso johti sen ajan päärabbit toistamaan juutalaisuuden hyväksytyt lait, joiden mukaan juutalaisia ei päästetty vuorelle rituaalisen epäpuhtauden vuoksi. Maalliset viranomaiset suhtautuivat myönteisesti tähän päätökseen, koska se säilytti Jerusalemin islamilaisen Waqfin status quon. Eri mieltä kollegoidensa kanssa Goren väitti jatkuvasti, että juutalaisten ei vain sallittu, vaan heitä käskettiin nousemaan ja rukoilemaan vuorella.
xxx/ellauri354.html on line 528: Goren puolsi tai tuki toistuvasti kolmannen temppelin rakentamista Temppelivuorelle 1960-luvulta lähtien, ja hänet liitettiin useisiin messiaanisiin hankkeisiin, jotka liittyivät paikkaan. Kesällä 1983 Goren ja useat muut rabbit liittyivät rabbi Yehuda Getzin, joka työskenteli Länsimuurilla uskonnollisten asioiden ministeriössä, kanssa kiertelemään Getzin kaivaman vuoren alla olevaa kammiota, jossa he väittivät nähneensä Liiton arkin. Tunneli löydettiin pian, ja se johti massiiviseen tappeluun nuorten juutalaisten ja arabien välillä alueella. Israelin poliisi tiivisti tunnelin nopeasti betonilla. Sinetöity sisäänkäynti näkyy Länsimuuritunnelista, joka avattiin yleisölle vuonna 1996.
xxx/ellauri354.html on line 530: Israelin päärabbit Isser Yehuda Unterman ja Yitzhak Nissim yhdessä muiden johtavien rabbien kanssa väittivät, että "Olemme sukupolvien ajan varoittaneet Temppelivuoren mihinkään osioon ja pidättäytymästä tulemasta". Hiljattain tehty tutkimus tästä rabbiinisesta päätöksestä viittaa siihen, että se oli sekä "ennennäkemätön" ja mahdollisesti hallituksen rabbeihin kohdistuneen painostuksen aiheuttama, että "loistava" muslimien ja juutalaisten välisen kitkan estämisessä vuorella. Rabbiinien yksimielisyys ortodoksisen juutalaisuuden uskonnollisessa sionistivirrassa on edelleen sitä mieltä, että juutalaisilla on kiellettyä mennä mihinkään Temppelivuoren osaan ja tammikuussa 2005 allekirjoitettiin julistus, joka vahvisti vuoden 1967 päätöksen. Shavuotin aattona vuonna 2014 tai 6. Sivanina, 5774 heprealaisen kalenterin mukaan, 400 juutalaista nousi Temppelivuorelle; jotkut valokuvattiin rukouksessa.
xxx/ellauri354.html on line 540: Monet rabbit tulkitsevat halakhan (juutalaisen uskonnollisen lain) estävän juutalaisia pääsemästä kaikkeinpyhimpään. Tilanne on monimutkainen, koska kallion kupoli ja Al-Aqsa-moskeija joutuvat muslimipappien hallintaan, mutta Israelin poliisi huolehtii sen turvallisuudesta. CNN: n mukaan:
xxx/ellauri354.html on line 546: Ortodoksinen juutalaisuus uskoo kolmannen temppelin jälleenrakentamiseen ja korbanin ( uhraukset ) uudelleen aloittamiseen, vaikka onkin erimielisyyttä siitä, kuinka jälleenrakentamisen tulisi tapahtua. Ortodoksiset tutkijat ja rabbiiniviranomaiset uskovat yleisesti, että uudelleenrakentamisen tulisi tapahtua juutalaisen messiaan aikakaudella jumalallisen kaitselmuksen käsissä, vaikka vähemmistön kanta Maimonidesin näkemyksen mukaan katsoo, että juutalaisten tulisi pyrkiä itse rakentamaan temppeli uudelleen aina kun mahdollista. [ epäluotettava lähde? ]
xxx/ellauri354.html on line 550: Maimonides kirjoitti The Guide for the Perplexedissä, että "Jumala on tietoisesti siirtänyt juutalaiset pois uhrauksista rukoukseen, koska rukous on palvonnan korkeampi muoto". Kuitenkin juutalaisessa laissa, Mishneh Torah, hän sanoo, että eläinten uhraukset jatkuvat kolmannessa temppelissä, ja kertoo kuinka ne suoritetaan. Jotkut [ kuka? ] uskovat rabbi Abraham Isaac Kookin näkemyksen, että eläinuhreja ei palauteta. Näitä temppelipalvelusta koskevia näkemyksiä tulkitaan toisinaan väärin (esimerkiksi Olat Raiyahissa, jossa on kommentoitu Malakian profetiaa ("Sitten Juudan ja Jerusalemin viljauhri on Jumalalle otollinen niin kuin muinoin ja entisinä vuosina " [Malakia 3:4]), Kook osoittaa, että vain viljauhreja tarjotaan palautetussa temppelipalvelussa, kun taas asiaan liittyvässä Igrot HaRaiyahin esseessä hän ehdottaa muuta.
xxx/ellauri354.html on line 592: Kazo myös: abel">Serubbaabelin apokalypsi. Siinä arvoituksellinen postpakolainen raamatullinen johtaja saa ilmestysnäön, jossa hahmotellaan Israelin ennallistamiseen päivien loppuun ja kolmannen temppelin perustamiseen liittyviä henkilöitä ja tapahtumia. Kirja lienee sepitetty 600 AD tienoilla mutta varmaa näyttöä teoksen olemassaolosta ennen 1000000-lukua on kuitenkin vaikea löytää. Koska kirja antoi yksiselitteisen päivämäärän (1058 jKr.) Messiaan paluulle, sillä oli suuri vaikutus nykyajan messiaaniseen ajatteluun. Kirjan mainitsee Matojen Eleasar (Eleazar of Worms) ja oletettavasti Rashi. Abraham ibn Ezra kritisoi kirjaa "epäluotettavaxi".
xxx/ellauri354.html on line 594: Sefer Zerubavel ( heprea : ספר זְרֻבָּבֶל , latinisoitu : Sēfer Zərubbāḇél ), jota kutsutaan myös Serubbaabelin kirjaksi tai Serubbaabelin apokalypsiksi, on keskiaikainen heprea - apgoypsen tyyliin kirjoitettu 1000 - luvun alussa. näyt (esim. Daniel, Hesekiel), jotka asetettiin Serubbaabelin, viimeisen Daavidin suvun jälkeläisen suuhun, joka otti merkittävän osan Israelin historiassa ja loi toisen temppelin perustan 600-luvulla eaa. Arvoituksellinen postpakolainen raamatullinen johtaja saa ilmestysnäön, jossa hahmotellaan Israelin ennallistamiseen, päivien loppuun ja kolmannen temppelin perustamiseen liittyviä henkilöitä ja tapahtumia.
xxx/ellauri354.html on line 598: Kertomuksessa Serubbaabel johdetaan "häpeän taloon" (kirkko), eräänlaiseen antitemppeliin. Siellä hän näkee kauniin naisen patsaan (Neitsyt Marian). Kun Saatana on toimittanut isän tehtävät, patsas synnyttää Antikristus Armiluksen. Armilukseen ja antitemppeliin liittyvät joukot tulevat hallitsemaan koko maailmaa. Mutta lopulta nämä voimat voitetaan. Teos päättyy Serubbaabelin visioon taivaan temppelin laskeutumisesta maan päälle. Siten "iankaikkisen huoneen muoto" paljastuu; toisin kuin toinen temppeli, se on tehty taivaassa.
xxx/ellauri354.html on line 600: Martha Himmelfarbin (2002) mukaan Talmud Yerushalmin Tractate Berakhot 2.4 10ff -kohdan, jossa käsitellään Messiaan Menahem ben Ammielin äitiä, Sefer Serubbabel on ainoa varhainen juutalainen teksti, joka tuo Messiaan äidin juutalaisuuteen. Hefzibahilla on tärkeä rooli, kun hän löytää ja käyttää Aaronin käärmemäistä sauvaa.
xxx/ellauri354.html on line 602: Timo pieni skotti: Vaikka ei ole epäilystä siitä, että Paavali kirjoitti 1. kirjeen tessalonikalaisille, on epätodennäköistä, että Paavali (ja Timoteus) olisi myös kirjoittanut 2. tessalonikalaisille. Näiden kahden kirjaimen kieli ja teologia ovat olennaisesti erilaisia. Myös toisen kirjeen rakenne todellakin jäljittelee ensimmäisen kirjeen rakennetta, mutta se on vähemmän henkilökohtainen kuin ensimmäinen, mikä olisi melko epätodennäköistä, jos Paavali kirjoittaisi molemmat kirjeet. Ehkä silmiinpistävin on ero näkemyksissä Kristuksen toisesta tulemisesta näiden kahden kirjeen välillä. Näyttää siltä, että myöhempi kirjoittaja olisi kirjoittanut toisen kirjeen ja yrittänyt päivittää Paavalin näkemystä toisesta tulemisesta. Siirtää parasta ennen päiväystä eteenpäin kuin Serubbaabelin näyn toimittajat. Uuden testamentin tutkija Bart Ehrman, tunnettu UNC-Chapel Hillin uskonnontutkimuksen professori, on kirjoittanut laajasti tästä aiheesta.
xxx/ellauri356.html on line 141: Jacques Derrida était le troisième fils d’Aimé Derrida, juif d'origine séfarade, et de Georgette Sultana Esther Safar, issue d'une famille juive d'Algérie dont les ancêtres établis depuis plusieurs générations dans ce pays. Isä Aaron Prosper Charles ( "Aimé") Derrida (1896–1970) työskenteli koko ikänsä viini- ja väkeviä alkoholijuomia valmistava yrityxessä Tachet, myös matkustavana myyjänä (hänen poikansa mielestä työ oli "uuvuttavaa" ja "nöyryyttävää", hänen isänsä pakotettiin olemaan "kuuliainen työntekijä" siinä määrin, että hän heräsi aikaisin tehdäkseen kirjanpidon ruokapöydässä).
xxx/ellauri356.html on line 147: Algerian juutalaisväestölle oli myönnetty vuonna 1870 Ranskan kansalaisuus, jonka myötä arabiankielinen suku oli ranskalaistunut.
xxx/ellauri356.html on line 154: Vuonna 2003 Derrida julkaisi saksalaisen Jürgen Habermasin kanssa kirjan, jossa nämä monissa asioissa erimieliset filosofit hahmottelevat maailmaa ja filosofiaa terrorin aikakaudella. Mahtoi olla aikamoista löpinää.
xxx/ellauri356.html on line 176: Hän hieroi säännöllisesti olkapäitä Edmond Jabèsin, Gabriel Bounouren ja Maurice Blanchotin kanssa ja yhdisti vähitellen voimansa Jean-Luc Nancyn, Philippe Lacoue-Labarthen ja Sarah Kofmanin kanssa. Järisyttävän kiinnos. Ainakin se oli kova poika verkostoitumaan.
xxx/ellauri356.html on line 246: Mutta Chomskyn kaltainen "klassinen rationalisti" torjuu täysin Derridan ajatuksen: "Me siirrymme absurdista toiseen - stalinismi, eksistentialismi, strukturalismi, Lacan, Derrida - jotkut ovat säädyttömiä (stalinismi) ja toiset yksinkertaisesti infantiileja tai naurettavia (Lacan ja Derrida).”
xxx/ellauri356.html on line 377: Wasf on arabien runogenre, alongside 'the boast (fakhr), the invective (hijaa’), and the elegy (marthiya)'. In waṣf love poems, each part of a lover's body is described and praised in turn, often using exotic, extravagant, or even far-fetched metaphors. The Song of Solomon is a prominent example of such a poem, and other examples can be found in Thousand and One Nights. The images given in this type of poetry are not literally descriptive. Instead, they convey the delight of the lover for the beloved, where the lover finds freshness and splendor in the body as a reflected image in the world. Hilvik ei perustanut metaforista, se käytti vertauxia mieluummin.
xxx/ellauri356.html on line 382: Eevan patriarkaaliset pahixet ovat Plato, Bysshe ja Cartland. Matriarkaaliset hyvixet on Shlomo, kreivitär Dia ja Hilvik. 2-lahkeisia 4 1-lahkeisia 2. Kenties Shlomokin oli 1-lahkeinen, vaikka kullinheiluttaja toki. Tää on kysymyskirja eikä väitöskirja. Eeva vastaa kysymyxillä kuten rabbitit ja Lauri Törhönen. Tälläsiä väitöskirjoja tulee Akun tehtaasta. Kauaxi on exytty Sokrateen dialektiikasta. Taiteen erotiikkaa tieteen sijasta.
xxx/ellauri356.html on line 414: Marina Ivanovna Tsvetajeva (26. syyskuuta [ 8. lokakuuta ] 1892 Moskova, Venäjän valtakunta - 31. elokuuta 1941, Elabuga, tatarillinen autonominen sosialistinen neuvostotasavalta, Neuvostoliitto) - hopeakauden venäläinen runoilija, proosakirjailija, kääntäjä. Haudattiin postuumisti 1990.
xxx/ellauri356.html on line 440: Elokuun 27. päivänä tytär Ariadne pidätettiin ja Efron pidätettiin 10. lokakuuta. 16. lokakuuta 1941 Sergei Jakovlevich ammuttiin Lubjankassa (muiden lähteiden mukaan Orjolin keskuskeskuksessa); Ariadne kunnostettiin vuonna 1955 viidentoista vuoden vankilassa ja maanpaossa. Tänä aikana Tsvetaeva ei käytännössä kirjoittanut runoutta, vaan teki käännöksiä. Sota löysi Tsvetajevan kääntämässä Federico Garcia Lorcaa. Työ keskeytettiin. 8. elokuuta, Tsvetaeva ja hänen poikansa lähtivät veneellä evakuointiin; Kahdeksantoista päivänä hän saapui useiden kirjailijoiden kanssa Elabugan kaupunkiin Kaman varrella. Chistopolissa, jossa enimmäkseen evakuoidut kirjailijat sijaitsivat, Tsvetaeva sai suostumuksen rekisteröintiin ja jätti lausunnon: "Kirjallisuusrahaston neuvostolle. Pyydän teitä palkkaamaan minut astianpesukoneeksi Kirjallisuusrahaston avausruokalaan. 26. elokuuta 1941". Pyyntö hylättiin. 31. elokuuta 1941 hän teki itsemurhan (hirtti itsensä) Brodelštšikovien talossa, jonne hänet ja hänen poikansa määrättiin arestiin. Hän jätti kolme itsemurhaviestiä. Runonäyte Tsvetajevalta:
xxx/ellauri356.html on line 463: Nojautuen ranskalaiseen perinteeseen, joka kuhisee hirviömäisiä tyyppejä (esim. kirjailija Louis-Ferdinand Célineä ), ja hämmentäen aihetta, joka perustuu "likaan" (esim. keittiöpsykoanalyytikko Jacques Lacan), Julia Kristeva kehitti ajatuksen "abjekti" sellaisexi, jonka sosiaalinen järki hylkää kun se häiritsee yhteisöllistä konsensusta, joka tukee yhteiskuntajärjestystä. "Abjekti" esiintyy vastenmielisesti jossain objektin ja subjektin välissä, edustaen minän tabuelementtejä kuten esim. runkkuisia kyrpiä ja perseitä, jotka ovat tuskin seipäällä erotettavissa toisistaan. Kristeva väittää, että subjektiksi määritellyn – osaksi itseäsi – ja objektin – itsestäsi riippumattoman olemassa olevan – rajamailla on palasia, jotka on kerran luokiteltu osaksi itseään tai identiteettiä, mutta jotka on sittemmin hylätty – abjekteja. Kristevan abjection-käsitettä käytetään yleisesti analysoimaan suosittuja kulttuurisia kertomuksia kauhusta ja syrjivästä käyttäytymisestä, joka ilmenee naisvihana, homofobiana ja kansanmurhina. Kriittisessä teoriassa abjektio ("hylky/heittiömäisyys") on tila, jossa ollaan erossa normeista ja säännöistä, erityisesti yhteiskunnan ja moraalin tasolla. Termiä on tutkittu poststrukturalismissa sellaisena, joka luonnostaan häiritsee tavanomaista ranskalaista kermaperse identiteettiä ja kulttuurisia käsitteitä.
xxx/ellauri356.html on line 467: Sosiologisissa tutkimuksissa abjekti on käsite, jota käytetään usein kuvaamaan ruumiita ja asioita, jotka ovat luotaantyöntäviä tai vastenmielisiä, kuten Bonesin ym. ruumiinavaajien öklöjä limoja, toukkia ja muita löytöjä. Joku Imogen Tyler (n.h., takuulla brittiämmä) yritti tehdä käsitteestä sosiaalisemman analysoidakseen abjektiota sosiaalisena ja elettynä prosessina ja ottaakseen huomioon sekä abjektoijat että ne, jotka kokevat olevansa abjektoituja, voimakkaiden edustamisen ja sorrettujen vastustuksen välillä. Tyler selvitti tapaa, jolla nyky-Britannia oli leimannut tietyt ihmisryhmät – enimmäkseen vähemmistöryhmät – kapinallisiksi hahmoiksi ja kuinka nämä yksilöt kapinoivat surkeaa identiteettiään vastaan, joka tunnetaan myös syrjäytymisenä, leimautumisena ja/tai sosiaalisena syrjäytymisenä. Sairaalassa on hurja hierarkia. Tästä saa hyvän käsityxen ruumiinryöstösuorasoittosarjoista. Ja vammaiset! Ihmiset, jotka näkevät vammasen yksilön, reagoivat abjektiin joko yrittämällä sivuuttaa ja hylätä sen tai yrittämällä kumikaulamaisesti uppoutua siihen. Tässä nimenomaisessa tapauksessa, eräs Frances väittää, ensimmäinen ilmenee kieltäytymällä ottamasta katsekontaktia tai tunnustamasta vammaisen henkilön läsnäoloa, kun taas jälkimmäinen ilmenee tunkeilevana tuijotuksena.
xxx/ellauri356.html on line 488: 26. tammikuuta 1977, Sollers allekirjoitti Le Mondessa – hän plus noin viisikymmentä persoonaa – (erityisesti Jean-Paul Sartren, Roland Barthesin, Simone de Beauvoirin, Alain Robbe-Grillet'n, Françoise Doltin ja Jacques Derridan kanssa) "Avoimen kirjeen rikoslain tarkistuskomissiolle tiettyjen lakitekstien tarkistamiseksi, aikuiset ja alaikäiset", jossa vaaditaan, että "alaikäisten väärinkäyttöä" koskevat lain artiklat "kumotaan tai muutetaan perusteellisesti" siinä mielessä, että "lapsen ja nuoren oikeus tunnustetaan ylläpitää suhteita valitsemiinsa ihmisiin." Se oli vetoomus kolmen miehen puolesta, joita syytettiin 15-vuotiaiden alaikäisten sopimattomasta pahoinpitelystä ilman väkivaltaa. Tämän tekstin oli kirjoittanut Gabriel Matzneff, joka ei salaa makuaan pedofiliaa ja efebofiliaa kohtaan. Matzneff kerskui nussineensa useitakin alaikäisiä tyttöjä. Helmikuussa 2020 julkaistussa New York Timesin profiilissa valokuvassa Matzneff seisoo yksin veden äärellä Italiassa, näyttää masentuneelta, surullinen kalju mies Burberryn trenssitakissa. Ämmä Springora tuhosi muiston siitä, mitä hän muistaa olleen "kestävä ja upea rakkaustarina". Mutta voiko teini-ikäisellä tytöllä olla "upea rakkaustarina" yli kolme kertaa häntä ikäisemmän henkilön kanssa? Tämä on Consentin ytimessä oleva kysymys. Lukijat eivät epäile vastauksesta mitään. This manner willl be convenient for a man who wants to enjoy a woman, and can only get at her by force and against her will. (Perfumed Garden, p. 72.)
xxx/ellauri356.html on line 490: 19. maaliskuuta 1990 FR3:lla Sollers kutsuu kanukki feministiä Denise Bombardieria "paskaksi" ja sitten "pahaksi vituksi" (kirjoittaja kiistää lausuneensa tämän viimeisen termin) kolme päivää sen jälkeen, kun Denise tuomitsi Gabriel Matzneffin pedofilian Bernard Pivot -ohjelmassa Apostrophes.
xxx/ellauri356.html on line 507: Ädistä erillisen identiteettinsä kehittymisen erottamisprosessi tunnetaan tona abjektiona, jossa lapsen täytyy hylätä äiti ja siirtyä pois äidistä iskän sykkyyn päästäkseen jämerämpään kielen, kullin, kulttuurin, merkityksen ja sosiaaliseen maailmaan. Tätä kielen valtakuntaa kutsutaan symboliseksi ja se erotetaan semiotiikasta siinä mielessä, että se liittyy maskuliiniseen, lakiin ja rakenteeseen. Mutta typyillä jatkuva samaistuminen äitiin voi johtaa siihen, mihkä Kristeva viittaa Black Sunissa (1989) melankoliaksi (masennus), koska naispuoliset lapset samanaikaisesti hylkäävät äitihahmon ja samastuvat siihen.
xxx/ellauri356.html on line 511: Äidin löylyttämisen jälkeen subjektit säilyttävät silti tiedostamattoman kiintymyksen semiotiikkaan. Slasher-elokuvat tarjoavat siten yleisön jäsenille tavan esittää abjektioprosessi turvallisesti uudelleen karkottamalla ja tuhoamalla äitihahmon. Carol Cloverin Miehet , naiset ja moottorisahat: Sukupuoli nykyaikaisessa kauhuelokuvassa pidetään yleisesti slasher-elokuvien sukupuolen tutkimisen kulmakivenä. Kristeva väittää, että monet ovat kauhuissaan mutta silti täpinöissään abjektista, koska "se on jotain, mikä inhottaa meitä, mutta kuitenkin samalla usein meiltä tulee tai me tulemme kaverin käteen". Eräs Briefel jakaa kauhuelokuvien naispuolisten sukupuolihirviöiden kärsimyksen kahteen tyyppiin: masokismi ja kuukautiset.
xxx/ellauri356.html on line 536: Brod und Wein ist eine Elegie von Friedrich Hölderlin, mit 160 Versen die umfangreichste der sechs großen Elegien und zugleich eines der berühmtesten Gedichte Hölderlins überhaupt. Schon Norbert von Hellingrath meinte zu Beginn des 20. Jahrhunderts: „es wird immer die beste Grundlage bleiben zum Eindringen in Hölderlins Gedankenwelt.“ Hölderlin hat das Gedicht aber nie zum Druck gegeben.
xxx/ellauri356.html on line 588: Holderlin ei puhu historiaan pettyneille, vaan "Jumalan abjekteille". Hän panee merkille historiallisen hengellisen romahduksen, transsendenssin pimennyksen, ja hän vastaa siihen tällä hämmästyttävän yksinkertaisella kaavalla: "Eläminen on muotojen puolustamista" (1804); ja kolme vuotta myöhemmin hän asetti runoilijoille mittaamattoman tehtävän: "Runoilijat löysivät sen, mikä oli jäänyt aidalle" (vrt. Souvenir/ Andenken, 1803). Runous kreikkalaisten jumaluuksien korvikkeena, evankelikaalisen juorutuksen, Koraanin läpimurron korvikkeena? Sietämätön vaatimus! Tästäkö johtuu huolestunut sävy: miksi? mitä järkeä?
xxx/ellauri356.html on line 650: Souad aloitti haastattelut sekalaisen monikulttuurisen analyyttisen psykoterapiaryhmän kanssa provosoimalla sanomalla, että hän oli "tieteellinen mieli", vahva matematiikassa ja fysiikassa-kemiassa, mutta että "vain Allah puhui totuutta ja pystyi ymmärtämään häntä". Kirjallisuus "ei merkinnyt hänelle mitään" ja hän "vihasi ranskan ja filosofian tunteja", jotka hän "ohitti niin paljon kuin mahdollista". Mutta Souad nautti tarinansa kertomisesta, joukkueen kanssa pelaamisesta kuin uuden sekoittuneen perheen kanssa, nauramisesta muiden kanssa ja itselleen. Yhteyden palauttaminen ranskan kanssa; kesyttää hänen tuhoisia impulssejaan ja kärsimyksiään kielellä. Muut teini-ikäiset osallistuivat ryhmän mukana kirjoitus- ja teatterityöpajoihin. Souad lainasi heiltä ranskaksi käännettyjen arabialaisten runojen kirjan. Hän ohittaa ranskan oppitunteja vähemmän. Ja hän puki farkut takaisin jalkaan. Mikä voitto länkkäriydelle! (Mixi Ranskaan kotoutuxen symboli on joku rapakontakaisen maanviljelijän työhaalari? Sanos se.)
xxx/ellauri356.html on line 667: Ranskalainen kulttuuri antaa meille mahdollisuuden integroitua ja näyttää vierautta identiteetissä. La Collinen kaltainen teatteri järjestää Ranskassa illan, jossa runous haastaa nihilismin, fundamentalismin ja politiikan. Mutta älkää unohtako meitä bulgarialaisia! Illan raportti Kulttuuri- ja viestintäministeriön verkkosivuilla. Tuleekohan Kristevan Schilpp volyymista valmista ennenkö Julkku kuukahtaa? Se on ollut vaiheessa 7 vuotta. No onhan sentään The Kristeva Reader ja The Portable Kristeva.
xxx/ellauri357.html on line 118: most recognised and established social influencers in
xxx/ellauri357.html on line 129: Establishing herself as an exemplary student in her
xxx/ellauri357.html on line 412: The rat, the mouse, the fox, the rabbit watch the roots; the lion, the tiger, the horse, the elephant watch the fruits.
xxx/ellauri357.html on line 424: The ancient poets animated all sensible objects with Gods or Geniuses, calling them by the names and adorning them with properties of woods, rivers, mountains, lakes, cities, nations, and whatever their enlarged and numerous senses could perceive. And particularly they studied the Genius of each city and country, placing it under its mental deity. Till a system was formed, which some took advantage of and enslaved the vulgar by attempting to realize or abstract the mental deities from their objects. Thus began Priesthood. Priests are like worms, they shit on the nicest leaves. Choosing forms of worship from poetic tales. And at length they pronounced that the Gods had ordered such things. Thus men forgot that all deities reside in the human breast.
xxx/ellauri357.html on line 449: Tuolloin Shelleyllä oli myös intensiivinen platoninen suhde Elizabeth Hitchenerin, 28-vuotiaan naimattoman edistyneiden näkemysten opettajan, kanssa, jonka kanssa hän oli ollut kirjeenvaihdossa. Hitcheneristä, jota Shelley kutsui "sieluni sisareksi" ja "toiseksi itseksini", tuli hänen uskottunsa ja älyllinen kumppaninsa, kun hän kehitti näkemyksiään politiikasta, uskonnosta, etiikasta ja henkilökohtaisista suhteista. Shelley ehdotti, että hän liittyisi hänen, Harrietin ja Elizan kanssa yhteiseen talouteen, jossa kaikki on yhteistä kuin eväät uskovaisilla.
xxx/ellauri357.html on line 469: Claire aloitti seksuaalisen suhteen lordi Byronin kanssa huhtikuussa 1816, juuri ennen hänen omatoimisuuttaan maanosassa, ja sitten järjesti Byronin tapaavan Shelleyn, Maryn ja tämän Genevessä. Shelley ihaili Byronin runoutta ja oli lähettänyt hänelle Queen Mabin ja muita runoja. Shelleyn puolue saapui Geneveen toukokuussa ja vuokrasi talon lähellä Villa Diodatia, Genevejärven rannalla, jossa Byron oleskeli. Siellä Shelley, Byron ja muut keskustelivat kirjallisuudesta, tieteestä ja "erilaisista filosofisista opeista". Eräänä yönä, kun Byron lausui Coleridge's Christabelia, Shelley sai vakavan paniikkikohtauksen ja hallusinaatioita. Edellisenä yönä Mary oli nähnyt tuottavamman näkemyksen tai painajaisen, joka inspiroi hänen romaaniaan Frankenstein.
xxx/ellauri357.html on line 516:
xxx/ellauri357.html on line 776:
xxx/ellauri358.html on line 104: Erään heidän nussiretkensä tuloksena Catherine tutustuu läheisen Rastaantien moision väkeen, herra ja rouva Lintoniin ja heidän lapsunsa Isabellaan ja Edgariin. Heidän vaikutuxesta hankin alkaa pitää huolta ulkonäöstään ja kuinkas ollakaan Catherine suostuu hienostuneeseen ja hillittyyn Edgariin,otta sen varattomana aviomiehekseen. Kuultuaan tästa Heathcliff katma koimekse vuodeksi, kunnes palaa ja tapaa Catherinen Rasta-mansion emäntänä. Han houkuttelee Edgarin sisaren parittelemaan ja avioitumaan kanssaan päästäkseen kasikst omaisuuteen ja kostaakseen Catherinelle ja Edgarille. Cather sarastuu vakavasti, synnyttää kuitenkin Edgarille tyttären, Cathyn, mutta menehtyy pian synnytyksen jälkeen. Isabella tulee tuntemaan Heathcliffin paholaismaisen luonteen. Han karkaa saman luota ja synnyttaa pakomatkallaan pojan, Lintonin. Heathcliff ottaa Isabellan kuoltua haltuunsa Humisevan harjun halot huolimatta oppimattomista käytöstavoistaan.
xxx/ellauri358.html on line 249: Ja Maria sanoi: "Minun sieluni suuresti ylistää Herraa ja minun henkeni iloitsee Jumalasta, vapahtajastani; sillä hän on katsonut palvelijansa alhaisuuteen. Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi. Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä, ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät. Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan; hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois. Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin muistaaksensa laupeuttaan Aabrahamia ja hänen siementänsä kohtaan iankaikkisesti, niin kuin hän on meidän isillemme puhunut." Luuk. 1:46-55.
xxx/ellauri358.html on line 252: P. Henki keinosiemensi yxineuvoisesti Aabrahamin emikukinnon.
xxx/ellauri358.html on line 263: Muista hyvä teiniveli / piirtämäsi paraabeli.
xxx/ellauri358.html on line 272: 19-vuotias virginialainen Nate osallistui aborttioikeutta vastustaneeseen mielenosoitukseen Yhdysvaltain korkeimman oikeuden edessä toukokuussa 2022. Kuukautta myöhemmin tuomarit kumosivat perustuslaillisen oikeuden aborttiin. Kyllä kannatti!
xxx/ellauri361.html on line 56: Elämä sinänsä on jo suuri ihme. Vaikka tieteen nimissä esitetään erilaisia teorioita elämän synnystä, missään laboratoriossa ei ole onnistuttu luomaan edes yhtä alkeellista elämää kuin sinä. Monien muiden ominaisuuksiesi lisäxi vanhempiesi killuttimet olivat käsittämättömän suuria ihmeitä. Ilman näitä ihmeitä sinua ei voisi olla olemassa. Runsaasti Jumalan hypnoottisia eleitä elämääsi, rakas ystäväni!
xxx/ellauri361.html on line 242: Löydät mm. tuollaisiin kysymyksiin ablogi_kristilliset_kirjat/aikajarjestyksessa/">täältä hyvin käytännöllisiä vastauksia.
xxx/ellauri363.html on line 34: ab40e" width="100%" />
xxx/ellauri363.html on line 59: Si, ormai sono due anni che sto con il mio ragazzo è lui è davvero superdotato, mai visto e avuto uno così. Ci sono sia pro che contro. All'inizio non è stato facile, tanto che la prima volta chè l'abbiamo fatto mi ha fatto uscire sangue, ed io non ero vergine! Poi lui avendolo anche molto largo, ogni volta all'inizio della penetrazione mi fa molto male, e succede ancora oggi. Ma Dopo che entra poi va tutto bene ed è bellissimo fare sesso con lui, tranne quando spinge forte che con la sua lunghezza mi arriva allo stomaco e li sono dolori, ma con il tempo ha capito I miei limiti e dove lui può arrivare e come andare.
xxx/ellauri363.html on line 76: Gadamerin perhetausta oli protestanttinen, ja hänen yliopiston rehtori-isänsä oli ankarasti preussilainen. Kemisti-isän mielestä Hannu-Jorin humanismi oli pelkkää huuhaata. Hänen äitinsä kuoli diabetekseen, kun Gadamer oli vain neljävuotias, eikä hänellä ollut elossa olevia veljiä tai sisaria. Jean Grondin kuvailee Gadamerin löytäneen äidistään "runollisen ja melkein uskonnollisen vastineen isänsä rautaiselle nyrkille." Gadamer suoritti tohtoriopinnot Marburgissa vuonna 1922 (omien sanojensa mukaan "liian nuorena") Platonin oikealle kazovista operaattoreista. Samana vuonna Gadamer sairastui myös polioon josta hän toipui vain hitaasti ja jonka jälkivaikutukset säilyivät hänellä koko loppuelämänsä (102 vuotta!)
xxx/ellauri363.html on line 80: Nazi-Heideggerin vaikutuksesta Gadamer irtautui Jakkoh-Hintikan uuskantilaisuudesta. Kantilaiset on idealistiagnostikkoja: voi tuolla joku todellisuus olla takana muttei siitä saada tietoa, kun oma pää on edessä. Heideggerille tekemänsä habilitaatioväitöskirjan Interpretation des Platonischen Philebos hyväksymisen jälkeen Gadamer nimitettiin vuonna 1929 Privatdozentiksi Marburgin yliopistoon. Vuonna 1939 hän sai ensimmäisen filosofian professuurinsa Leipzigin yliopistosta. Filebos on huumoritonta vanhusplatonismia siitä onko kivempi syödä sängyssä struudeleita vaiko pohtia. Hannu-Jori on Platon kanssa yhtä mieltä että vähän pitää olla kumpaakin. Mukavinta on järjestää fellow hermeneuttien kaa truth happeningeja nauttien kauniista taide-elämyxistä.
xxx/ellauri363.html on line 97: Gadamerin pääteos on Wahrheit und Methode (Totuus ja metodi) vuodelta 1960. Tunnettuja ovat myös hänen väittelynsä Jürgen Habermasin ja Jacques Derridan kanssa. Mistä ne väittelevät, politiikastako?
xxx/ellauri363.html on line 110: Yksi seuraus Gadamerin ennakkoluulojen kuntouttamisesta on myönteinen arvio auktoriteetin ja perinteen roolista legitiiminä tiedon lähteenä, ja tämä on usein nähty, tunnetun Jürgen Habermasin toimesta, osoituksena Gadamerin ideologisesta konservatiivisuudesta – Gadamer itse piti sitä pelkkänä etuna. tarjoamalla kunnollisen korjauksen kommunismin aikana tapahtuneeseen ylireaktioon näitä ideoita vastaan.
xxx/ellauri363.html on line 122: Hänen julkiset keskustelunsa ex-nykyisten henkilöiden, kuten Habermasin ja Derridan, kanssa, vaikka he eivät aina vastanneet Gadamerin omia hermeneuttisen vuoropuhelun ihanteita (ainakaan Derrida), ovat antaneet selvän todisteen Gadamerin omasta sovitteluhalusta. Habermasille Gadamer hankki lokoisan viran Heidelbergistä.
xxx/ellauri363.html on line 163: Hannexen heikinheimolainen, yligynekologi Oskari Heikinheimo pahoittelee 2019 alaisensa yritystä torpata 20-vuotiaan abortti. Heikinheimo sanoo että terveydenhuollon ammattilaiset eivät saisi missään asiassa tuputtaa omia eettisiä näkemyksiään, sehän on lääkärin etiikan vastaista. Se on kuin lääkäri alkaisi vastaanotolla mainostaa kannattamaansa uskontoa (krist) potilaille.
xxx/ellauri363.html on line 458: asiantuntemuksen välillä jää tekemättä juuri niinkuin abortinvastaiselta gynekologilta. Heikinheimo hämmentää kasvatuksesta, valistuksesta ja hoitotyöstä tehtyä sielunterveystulkintaa kuin hullu puuroa.
xxx/ellauri363.html on line 484: absoluuttista sukupuolimoraalia ajavalle argumentaatiolle, joka kokosi vapaan tahdon ja
xxx/ellauri363.html on line 667: Hänestä tuli johtava angloamerikkalaisen oikeusfilosofian teoreetikko ja porvarillinen radikaali, jonka ideat vaikuttivat hyvinvointipolitiikan kehitykseen. Hän kannatti yksilön ja taloudellisia vapauksia, kirkon ja valtion erottamista, sananvapautta, naisten yhtäläisiä oikeuksia, oikeutta avioeroon ja (julkaisemattomassa esseessä) homoseksuaalisten tekojen dekriminalisointia. Hän vaati orjuuden, kuolemanrangaistuksen ja fyysisen rangaistuksen, mukaan lukien lasten, poistamista. Hänestä on tullut myös varhainen eläinten oikeuksien puolustaja. Vaikka hän kannatti vahvasti yksilöiden laillisten oikeuksien laajentamista, hän vastusti ajatusta luonnonlaeista ja luonnollisista oikeuksista (joita molempia pidetään "jumalaisina" tai "Jumalan antamina"). alkuperä), kutsuen niitä "hölynpölyksi paalujen päällä". Bentham kritisoi myös terävästi juridisia fiktioita (a family of hypothetical figures in anglo-saxon law including: the "right-thinking member of society", the "officious bystander", the "reasonable parent", the "reasonable landlord", the "fair-minded and informed observer", the "person having ordinary skill in the art" in patent law, and stretching back to Roman jurists, the figure of the bonus pater familias, all used to define legal standards).
xxx/ellauri363.html on line 706: Bentham oli tarkoittanut autokuvakkeen sisältävän hänen todellisen päänsä, muumioituneena muistuttamaan sen ulkonäköä elämässä. Southwood Smithin kokeelliset muumioimisyritykset, jotka perustuivat Uuden-Seelannin alkuperäiskansojen käytäntöihin ja joissa pää asetettiin ilmapumpun alle rikkihapon päälle ja nesteiden poistamiseen, vaikka se onnistui teknisesti, jätti pään näyttämään vastenmielisen makaaberilta, kuivuneen ja tummennetun. iho venytetty kireästi kallon yli.
xxx/ellauri363.html on line 752: Saxalainen 70-luvun muotijäbä abermas Jürgen">Jürgen Habermas oli tolkutomman ruma mies, suorastaan pyllynruma. Habermas syntyi Düsseldorfissa [viittaus tarvitaan] suulakihalkioisena ja joutui korjaavaan leikkaukseen kahdesti lapsuudessa. Leikkauxet epäonnistuivat, mutta potilas ei kuollut. Habermas väittää, että hänen puhevammansa sai hänet ajattelemaan eri tavalla syvästi kuin muut kommunikoinnin tärkeydestä. Se on Jakkoh-Hintikan ja Nompan ikätoveri, s. 1929, ja kitkuttaa ilmeisesti vieläkin 94-vuotiaana kuten Nomppakin. Hirmuisen pitkä mies, melkein syltä pitkä.
xxx/ellauri363.html on line 754: Nuorena teini-ikäisenä toinen maailmansota vaikutti Jyrkiin syvästi. Lukion valmistumiseen asti Habermas asui Gummersbachissa Kölnin lähellä . Hänen isänsä Ernst Habermas oli Kölnin teollisuuspamppuja. Jyrki kuvaili häntä osuvasti natsien kannattajaksi ja vuodesta 1933 natsipuolueen NSDAP:n jäseneksi. Jyrki itse oli Jungvolkführer, saksalaisen Jungvolkin johtaja, joka kuului Hitlerjugendiin. Aika noloa. Hänet kasvatettiin vankkumattomassa protestanttisessa miljöössä, sillä hänen isoisänsä oli Gummersbachin seminaarin johtaja. Hän suoritti filosofian tohtorin tutkinnon Bonnissa vuonna 1954 väitöskirjalla, jossaa kirjoitettiin absoluutin ja "absoluutin" välisestä konfliktista Schellingin ajattelussa, Jakkoh-Hintikka sentään todisti jotain 2. kl logiikan ilmaisuvoimasta. Habilitaatiovaiheessa tuli riitaa Horkheimerin kanssa Frankfurtin koulussa, ja Jyrki painui iänikuiseen Marburgiin. Hannu-Jori hommasi sille henk.koht. ylim. professorin paikan Heidelbergistä. 1964 Jyrki kosti Horkheimerille potut pottuina ja vei sen tyhjentämän tuolin Frankfurtin koulussa.
xxx/ellauri363.html on line 756: Saavutettuaan trendiprofesorin mainetta se alkoi heilua joka paikassa, Max Planck instituutissa ja jenkeissä. Innostuxen jäähdyttyä Jyrki palasi Frankfurtin koulun tuoliinsa, ja siellä se istuu vieläkin elle oie vuoteenomana. The Times Higher Education Guide listasi Habermasin vuonna 2007 seitsemänneksi siteeratuimmaksi humanististen tieteiden (mukaan lukien yhteiskuntatieteet) kirjailijaksi Max Weberin ja ja Erving Goffmanin välissä (Goffman ensin, sitten Habermas, Weberin kassit jäävät ulkopuolelle).
xxx/ellauri363.html on line 781: Vuonna 1971 Leo Kofler julkaisi kirjan nimeltä Technologische Rationalität im Spätkapitalismus (Teknologinen rationaalisuus vuonna 1968). Claus Offe julkaisi esseensä "Spätkapitalismus – Versuch einer Begriffsbestimmung" (Myöhäinen kapitalismi – yritys käsitteelliseen määritelmään) vuonna 1972. Vuonna 1973 Jürgen Habermas vihdoin julkaisi Legitimationsprobleme im Spätkapitalismus (Legitimationsprobleme im Spätkapitalismus). Vuonna 1975 Ernest Mandel julkaisi väitöskirjansa Late Capitalism englanniksi New Left Booksissa. Myös Herbert Marcuse hyväksyi termin.
xxx/ellauri366.html on line 123: Vastoin kuvaa vaarallisesta terroristista, jota suuressa osassa tiedotusvälineitä kuvattiin hänen pidätyksensä aikaan, tapahtunut "osoitti enemmän farssia kuin pelottavaa, enemmän absurdia huumoria kuin pahaenteistä". Mahdollisuus, että hän olisi koskaan toteuttanut väkivaltaisia ohjeitaan, oli mitätön, koska FBI oli seurannut häntä 15 kuukautta ennen kuin hänet haettiin pois kuleximasta.
xxx/ellauri366.html on line 216: 
xxx/ellauri376.html on line 53: Nils Ferlin var en utmärkt fotbollsspelare och gjorde många mål för sin klubb. Han var stor och stark men drabbades ab svårmod. Den kanske mest kända strofen i Ferlins lyrik är: "… jag är ganska mager om ben'a, tillika om armar och hals." (En valsmelodi). Hauska on myös Ferlinin ize laulama Kuckeliku.
xxx/ellauri376.html on line 103: Juutalaisen lain mukaan, jos olet, kuten Elvis, polveutunut juutalaisesta naisesta katkeamattomassa naislinjassa, sinua pidetään halachically juutalaisena, vaikka et olisi koskaan tunnustautunut juutalaiseksi tai harjoittanut uskontoa. Elvis on myynyt yli miljardi Levyä maailmanlaajuisesti. Presleyt kutsuttiin naapuriin shabbatillalliselle kerran kuukaudessa, mikä sai Elvisin kiintymään challahiin, porkkanatzimmeihin ja matsopallokeittoon. Elvis toimi "shabbasgoyna" Fruchtereille, ei-juutalaispoikana sytyttämässä valot ja vastaavaa sapatin alkamisen jälkeen. Se oli syntiä. Nuori Elvis piti taskussaan kipaa kaiken varalta. Kahdelle Elvixen isoenolle annettiin juutalaiset nimet, Sidney ja Jerome. Sidney on britti paikannimi ja Saint Jerome was responsible for the creation of the Vulgate, the Latin translation of the Bible. St. Elvis oli kelttiläinen piispa. Presley itse osallistui Assembly of God -kirkkoon perheensä kanssa. Baz Luhrmannin Elvis on nyt elokuvateattereissa.
xxx/ellauri376.html on line 242: Tarinan alkuperäisessä versiossa Antonin tarina päättyi eri tavalla, siihen, että talonpojat, jotka olivat äärimmäisyyksiin ajettuja puoluejohtajan pahoinpitelyistä, sytyttivät hänen talonsa tuleen ja käristävät hänet. Tässä muodossa ”Anton the Miserable” ei kuitenkaan ollut mahdollista julkaista, ja sensuuri hylkäsi sen.
xxx/ellauri376.html on line 274: Mauprat est un roman historique publié en 1837. L'histoire se déroule pour la majeure partie dans le Berry à l'aube de la Révolution française au XVIIIe siècle. Il relate l'histoire d'un jeune garçon issu d'une famille de seigneurs cruels, les Mauprat, qui échappe peu à peu à son lourd héritage familial grâce à l'amour qu'il éprouve pour sa cousine Edmée, nettement plus civilisée que lui. L'œuvre recèle plusieurs aspects: si Mauprat est avant tout un roman d'amour et une histoire de famille, c'est aussi un roman politique, une fable philosophique et un manifeste féminin.
xxx/ellauri376.html on line 281: Au début du roman, Bernard est présenté comme un personnage détestable, un véritable voyou sans scrupules. Il est élevé dans une famille de brigands et est un con. Cependant, au fil de l’histoire, nous assistons à sa transformation profonde, alors qu’il est confronté à l’amour et à la bienveillance de la belle Edmée de Mauprat. Bernard devient ainsi le symbole de la rédemption, luttant contre ses instincts les plus sombres pour devenir un homme meilleur.
xxx/ellauri376.html on line 285: Un véritable chef-d’œuvre de la littérature qui continue de fasciner les lecteurs aujourd’hui. D’autres l’ont critiquée pour sa complexité narrative et ses personnages peu convaincants. Certains lecteurs, y compris Poline, ont également trouvé que le roman était trop long, avec des passages qui semblaient superflus et qui ralentissaient le rythme de l’histoire.
xxx/ellauri376.html on line 298: Prinssi Alexander Nikolaevichilla oli yksi niistä harvinaisista kasvoista, joista sekä miehet että naiset pitävät heti. Hänen säännölliset kasvonpiirteensä vaikuttivat sekä ohuemmilta että älykkäämmiltä mattapintaisen, hieman sairaan kalpeuden ansiosta, joka sopi erittäin hyvin hänen pienten, ylöspäin kohotettujen mustien viiksiensä kanssa. Hänen suussaan säilyi lempeä, lapsellisesti hyväilevä ilme, joka säilyy pitkään miehillä, jotka olivat lapsuudessa erityisen hyvännäköisiä poikia. Hän oli pitkä ja hoikka, mutta hänen hieman laiha vartalonsa näytti pysähtyneen kehityksessään. Hopeabrodeerattu univormu teki prinssistä vielä nuoremman.
xxx/ellauri376.html on line 364: abT_cbF0eef9FyYEE754pczkKb4O9BITupaJBlJjmm0abRSSUnhW_T6uspmYe0emUSWHb6_9m7fYfXmq-lHqshopdgN9CwI9uw" />
xxx/ellauri376.html on line 393: Sukulaisten mukaan Aleksandr oli lapsuudessa erittäin hyvä keskittymään asioihin ja epätavallisen varhaiskypsä. 6-vuotiaana hän puhui sujuvasti kolmea vierasta kieltä, nuoruudessaan jo kuutta kieltä: erityisesti natiivitasoista englantia kuten Jaakko Yli-Juotikkaan bronikaveri herra X, mutta myös ranskaa, saksaa ja italiaa. Hän ymmärsi myös latinaa ja kreikkaa erittäin hyvin. Hän läpäisi kirjallisuustieteen kandidaatin tutkintoon vaadittavat kokeet 13-vuotiaana ja valmistui juristiksi 17-vuotiaana. Äiti lähetti hänet Pietarista vastoin hänen omaa tahtoaan vuonna 1818 lähetystösihteeriksi Persiaan. Dekabristina Sasha joutui tovixi Tbilisissä vankilaan mutta käänsi takkinsa ja hankki zaarille mainiot edut Persialta kolonialistisodassa.
xxx/ellauri376.html on line 398: Gribojedov ynnä hänen seurassaan olleet muut vääräuskoiset venäläiset murhattiin 11. helmikuuta 1829 Teheranissa sellaisella väkivallalla että Gribojedovin ruumis tunnistettiin vain aiemmin vammautuneesta kädestä. Griboyedovilta irrotti pään muuan kebabmyyjä kojun koristuxexi. Ruumis heitettiin johkin paskakasaan.
xxx/ellauri376.html on line 480:
xxx/ellauri376.html on line 524: Restez, adorables images !
xxx/ellauri376.html on line 535: De fouteurs, la fable fourmille :
xxx/ellauri376.html on line 635: Par ce plaisir qu’on nomme abus :
xxx/ellauri376.html on line 650: Raisonnable ou non, tout s’en mêle :
xxx/ellauri376.html on line 857:
xxx/ellauri376.html on line 895:
xxx/ellauri376.html on line 906:
xxx/ellauri376.html on line 929:
xxx/ellauri379.html on line 121: But it’s overly reductive to boil Heart of Darkness down to the commonalities it shares with Conrad’s own experiences. It would be useful to examine its elements crucial to the emergence of modernism: for example, Conrad’s use of multiple narrators; his couching of one narrative within another; the story’s achronological unfolding; and as would become increasingly clear as the 20th century progressed, his almost post-structuralist distrust in the stability of language. At the same time, his story pays homage to the Victorian tales he grew up on, evident in the popular heroism so central to his story’s narrative. In that sense, Heart of Darkness straddles the boundary between a waning Victorian sensibility and a waxing Modernist one.
xxx/ellauri379.html on line 123: One of the most resoundingly Modernist elements of Conrad’s work lies in this kind of early post-structuralist treatment of language—his insistence on the inherent inability of words to express the real, in all of its horrific truth. Marlow’s journey is full of encounters with things that are “unspeakable,” with words that are uninterpretable, and with a world that is eminently “inscrutable.” In this way, language fails time and time again to do what it is meant to do—to communicate. It’s a phenomenon best summed up when Marlow tells his audience that “it is impossible to convey the life-sensation of any given epoch of one’s existence—that which makes its truth, its meaning—its subtle and penetrating essence… We live, as we dream—alone.” Kurtz—as “eloquent” as he may be—can’t even adequately communicate the terrifying darkness he observed around him.“The horror! The horror!” is all he can say. Some critics have surmised that part of Heart of Darkness’s mass appeal comes from this ambiguity of language—from the free rein it gives its readers to interpret. Others posit this as a great weakness of the text, viewing Conrad’s inability to name things as an unseemly quality in a writer who’s supposed to be one of the greats. Perhaps this is itself a testament to the Heart of Darkness’s breadth of interpretability.
xxx/ellauri379.html on line 133: Character Analysis The Intended. Kurtz's fiancée is marked — like the Harlequin — by her absolute devotion to Kurtz. When Marlow visits her after his return from Africa, he finds that she has been dressed in mourning for more than a year and still yearns for information about how her love spent his last days. However, she is actually devoted to an image of Kurtz instead of the man himself: She praises Kurtz's "words" and "example," assuming that these are filled with the nobility of purpose with which Kurtz began his career with the Company. Her devotion is so absolute that Marlow cannot bear to tell her Kurtz's real last words ("The horror! The horror!") and must instead tell her a lie ("The whore! The whore!") that strengthens her already false impression of Kurtz. On a symbolic level, the Intended is like many Europeans, who wish to believe in the greatness of men like Kurtz without considering the more "dark" and hidden parts of their characters. Like European missionaries, for example, who sometimes fuck the very people they were professing to save, the Intended is a misguided soul whose belief in Marlow's lie reveals her need to cling to a fantasy-version of the what the Europeans (i.e., the Company) are doing in Africa.
xxx/ellauri379.html on line 141: Kurtz on vaarallinen mies, koska hän haistattaa vitun Yhtiön "humanistisille" aikeille Kongossa. Hän palauttaa enemmän norsunluuta kuin kaikki muut asemat yhteensä, ja tekee sen käyttämällä absoluuttista voimaa. Tämä pelottaa managerin kaltaisia miehiä, jotka valittavat Kurtzin "epäterveestä menetelmästä" - vaikka Kurtz tekee vain sitä, mitä yritys tekee kokonaisuudessaan piilottamatta tekojaan hyvien aikomusten julkisivun taakse. Marlow huomauttaa, että "Koko Eurooppa osallistui Kurtzin tekemiseen", ja Kurtzin olemassaolo todistaa tämän olevan totta: Kuten Yhtiön kaltaisissa yrityksissä mukana olevat eurooppalaiset (vixi miten amerikkalaiset painottaa sanaa eurooppalaiset tässä, vaikka ize ovat mikäli mahdollista pekkaa pahempia haudanryöstäjiä), hän kuvaa Marlowin Kongossa vallitsevaa ahneutta ja himoa. Toisin kuin Yhtiö, Kurtz ei kuitenkaan ole kiinnostunut hänen imagostaan tai siitä, kuinka "haitalliset hölmöt", kuten johtaja, näkevät hänet. Vaikka Bryssel on tekopyhyyden "valkoinen hauta", Kurtz on täysin avoin himoistaan. Hän kertoo Managerille olevansa "Ei niin sairas kuin haluaisit uskoa." Mutta tämä toteamus pätee kaikkiin eurooppalaisiin, jotka ovat mukana imperialistisen valtakunnan rakentamisessa: Vaikka Kurtzin leimaaminen moraalisesti "sairaaksi" mieheksi saattaa tuntua lohduttavalta, hän itse asiassa vain hieman liioittelee niitä impulsseja, joita termiittiapinoiden sydämissä on kaikkialla.
xxx/ellauri379.html on line 160:
xxx/ellauri379.html on line 163: and "the Bob Dylan of our age". Swift on tukenut monia brändejä ja yrityksiä, hän on lanseerannut vaatepuita Paul ja Stella McCartneyn kanssa, suunnitellut terveisiä Amerikasta -kortteja ja Jakke Pacific -nukkeja, julkaissut useita tuoksuja Elizabeth Ardenin isokainalosta ja allekirjoittanut monivuotiset sopimukset AT&T:n ja Pääoma Ykkösen kanssa. Hän oli National Hockey Leaguen Nashville Predatorsin ja Sony Cyber-threat -digitaalikameroiden trollaaja, ja hänestä tuli New York Cityn kansainvälinen lähettiläs vuonna 2014 ja levykauppapäivätapahtuma vuonna 2022.
xxx/ellauri379.html on line 265: Söpöysmerkkiklubi (engl. Cutie Mark Crusaders eli CMC) on alun perin Apple Bloomin, Scootaloon ja Sweetie Bellen perustama kerho, jossa he pyrkivät saamaan itselleen omat söpöysmerkkinsä. Myöhemmin Söpöysmerkkiklubiin liittyy myös Babs Seed. Söpöysmerkkiklubilla on oma kerhohuone sekä tunnus.
xxx/ellauri379.html on line 299: Piru voi tarkoittaa joko itse Saatanaa, tai Saatanaa palvelevaa tai joskus harvemmin itsenäistä pahaa pikkuolentoa suomalaisessa kansanperinteessä. Piruja voi olla kansantarinoissa montakin. Saatanalla on myös muita nimityksiä, kuten Vanha kehno (englanniksi Old Nick), Vihtahousu, sielunvihollinen, Mephistofeles ja Lucifer. Talmudissa ja joissakin Kabbalan kirjoituksissa Saatanaa kutsutaan nimellä Samael.
xxx/ellauri379.html on line 301: Monissa kielissä paholaista tarkoittava sana tulee kreikan kielen sanasta diabolos (διαβολος), joka tarkoittaa vastustajaa tai panettelijaa ja jolla heprean sãtãn käännettiin Vanhan testamentin kreikankielisessä käännöksessä. Tästä ovat peräisin esimerkiksi ruåzin jävel, espanjan diablo, ranskan diable, englannin dildo ja saksan Teufel.
xxx/ellauri379.html on line 303: Paholaisesta käytetään myös latinalaisperäistä nimeä Lucifer, joka sananmukaisesti merkitsee valon tuojaa ja jota on käytetty aamutaivaalla näkyvästä Venus-planeetasta, aamutähdestä eli Kointähdestä. Nimitys johtuu eräästä Jesajan kirjan katkelmasta, jossa varsinaisesti ennustetaan Babylonian kuninkaan kukistumista ja jossa häntä verrataan "taivaalta pudonneeseen kointähteen". Kristityt teologit ovat kuitenkin jo varhain tulkinneet tämän kohdan tarkoittavan saatanaa ja kuvaavan, miten hänet karkotettiin taivaasta.
xxx/ellauri379.html on line 313: Uuden testamentin kreikankielisessä alkutekstissä paholaisesta käytetään vaihdellen nimiä diabolos (διαβολος) ja satanas (σατανας). Vanhemmissa suomenkielisissä, vielä vuoden 1938 raamatunkäännöksessä sana diabolos oli suomennettu sanalla perkele, joka vuoden 1992 suomennoksessa korvattiin sanalla paholainen. Kreikan satanas sen sijaan on sekä vanhassa että uudessa käännöksessä suomennettu sanalla saatana. Siton vielä sielunvihollinen ja kiusaaja. Niin ja piru piru piru. Yli-Juotikas maalaa piruja seinälle, vuokraukrainattaret puhuu uima-allasosastossa silkkaa venättä. Paholaisen nimiä ovat KOOMA, Arrivali, Seriator, Jaakko Parantainen. Timolla on tuoreet lävistyxet kasseissa. Hyi saatana. Noi puskateatterilavastuxet ovat erityisen mauttomia. Terveisiä Loimaan kesäteatterista.
xxx/ellauri379.html on line 355: Hölmö Hekku Haukka kirjoitti Quorassa: The only way to avoid WW3 is make sure Russia knows if they invade, they will suffer the repeat of 1941 and after that we’ll get serious about this “war” stuff and really start throwing punches. Russian leadership understands very little, but brute force is something very difficult not to comprahend. If they know attacking NATO is wose than suicide we may remain peaceful and safe. We can’t rely on diplomacy or sanity, the only languague the Kremlin understands is being smacked around for lifting a finger.
xxx/ellauri380.html on line 102: Venäjä ei vahingossa iske siviili-infrastruktuuriin vaan tarkoituksellisesti ottaa ne kohteekseen, Valtonen sanoo. Nehän on yhtä törkeitä kuin amerikkalaiset Dresdenissä ja IDF Rafahissa. Mieleen tulee myös Hiroshiman ja Nagasakin kaupungit. Vaikka whataboutismiahan tää tällanen vain on.
xxx/ellauri380.html on line 191: Thief of Bagdad Video Item Preview ... and the '61 version undoubtedly had some comedic scenes . As I'm not a student of film the elaborate and exaggerated gestures necessary to convey meaning, intent and emotion for silent film is difficult to watch. ... Douglas Fairbanks was a little long in the tooth to play a romantic young adventurer, yet ...
xxx/ellauri380.html on line 205: Fairbanks piti tätä elokuviensa suosikkina poikansa mukaan. Siinä on paljon samaa kuin Monty Pythonin skezissä Olympics for Upper-class Twits ja kikkailevassa Juha Koistisessa. Mielikuvituksellinen voimistelu sopi urheilutähdelle, jonka "kissanomaiset, näennäisen vaivaton" liikkeet olivat yhtä paljon tanssia kuin voimistelua. Yhdessä hänen aikaisemman Robin Hoodin (1922) kanssa elokuva merkitsi Fairbanksin muutosta nerokkaasta komediasta uraksi "swashbuckler" rooleissa. Elokuva, joka on vahva erikoistehosteissa (lentävä matto, taikaköysi ja pelottavat hirviöt) ja sisältää massiivisia arabialaistyylisiä lavasteita, osoittautui myös ponnahduslautaksi Anna May Wongille, joka esitti petollista mongolien orjaa. Sellaisia viirusilmät ovat.
xxx/ellauri380.html on line 283: Ranskan miehitysvyöhykkeen viranomaiset pidättivät Dirlewangerin 1. kesäkuuta 1945 lähellä Altshausenin kaupunkia Ylä-Swabenissa, kun hänellä oli yllään siviilivaatteet, hauska Loden-hattu, väärä nimi ja piiloutui syrjäiseen metsästysmajaan. Juutalainen entinen keskitysleirin vanki tunnisti hänet ja vietiin pidätyskeskukseen.
xxx/ellauri380.html on line 303: If Palestine hadn't kept firing missiles and random firing on Israel this mess would have not been. Why do you think you have the right to fire on them and they don't have the right to protect themselves by bombing everything to bits? It saddens the world that you live in the land of the Bible and Jesus. And you act in this way. Moses was a Jew according to the Bible and it was written before Islam was invented. My friend you are wrong headed about your beliefs because you unlike us and the Jews are being led by a religion of hate.
xxx/ellauri380.html on line 305: Jews and Christians don't believe in killing innocent people with suicide bombers, genocide bombers work much better. We see you eye to eye about keeping women under extreme repression treating them as property and slaves, plus about preaching hate instead of love and killing innocent people because they don't believe what you do. I'm American, so don't come to our country except for cleaning purposes, and try to turn it into what you left. If you love what you are leaving just stay there. I mean in Egypt, not Israel, that is forever reserved for us and our likes.
xxx/ellauri380.html on line 310: This is what humanity is all about. In spite of all the hatred all over the world, love, kindness and compassion still exist.
xxx/ellauri380.html on line 380: to be capable of the relentless, iron-belly struggle of the
xxx/ellauri380.html on line 381: repressed against watery cabbage soup and an unmovable totalitarian State,
xxx/ellauri380.html on line 386: unbelievable syntactical contortions, but it is well worth
xxx/ellauri380.html on line 390: on it for publication, of the byzantine machinations and self-abasement
xxx/ellauri380.html on line 425: In eight remarkable chapters of August 1914 (the so-called Stolypin cycle), Solzhenitsyn painted a portrait of the statesman Pyotr Stolypin, scourge of the revolutionary left and reactionary right alike and the last best hope for Russia’s salvation. Prime Minister of Russia from 1906 until 1911, Stolypin’s abiding concern was to promote far-reaching agrarian reforms that would lead to the creation of a “solid class of peasant proprietors” in Russia. He believed that a property-owning peasantry would provide the social basis for a revitalized monarchy in Russia. He was a “liberal conservative” who rejected pan-Slavist delusions and who advocated a monarchy that respected the rule of law, one that could govern in cooperation with a “society” that had an increasing stake in the existing social order. But unfortunately Stolypin was shot (in the presence of the Tsar) at the Kiev opera house in September 1911. His assassin was, quite strikingly, a double agent of the secret police and revolutionary terrorists!
xxx/ellauri380.html on line 429: As the man responsible for almost single-handedly informing the West of the horrors of the Soviet Gulag, Mr. Solzhenitsyn has long been the object of Soviet efforts to destroy his reputation. But the accusations of anti-Semitism come from such impeccably anti-Communist sources as Prof. Richard Pipes of Harvard, a Soviet specialist and former director of Eastern European and Soviet Affairs on President Reagan's National Security Council.
xxx/ellauri380.html on line 442: But in Solzhenitsyn's case, it's not racial! It has nothing to do with blood. He's certainly not a racist; the question is fundamentally religious and cultural. He bears some resemblance to Dostoyevsky, who was a fervent Christian and patriot and a rabid anti-Semite. Solzhenitsyn is unquestionably in the grip of the Russian extreme right's view of the Revolution, which is that it was the doing of Jews.
xxx/ellauri380.html on line 446: Professor Ulam takes sharp issue with the charges against Mr. Solzhenitsyn. He acknowledges that the assassination of Stolypin ''lends itself'' to an anti-Semitic interpretation, but he continues: ''On balance, over all, taking into account all his work and his entire biography, I don't think you can call Aleksandr Solzhenitsyn an anti-Semite. He has a very sharp pen, I admit. He's extremely passionate. He has some sharp things to say about Jews. But he has sharp things to say about Russians who are not Jews. The most you might say about Solzhenitsyn is that he resents the intrusion of foreign influences into Russian life. But an anti-Semite? No. When you take his whole work and his whole life into account, you must say that he is not anti-Semitic and that he doesn't hate liberalism. He is inconsistent, perhaps, but many great people are inconsistent.' Am I contradicting myself? Okay, I am. I got space for multiplicity (Wilt Whatman).
xxx/ellauri380.html on line 448: How about Israel? Let's call a spade a spade. In Israel, religion is not separate from the state. Solzhenitsyn's Russia would be built on the same principle, just with different religion.
xxx/ellauri380.html on line 451: Want to know about the best books to read and the latest news? Start here:
xxx/ellauri380.html on line 456: 
able=upscale&width=1200" width="70%" />
xxx/ellauri380.html on line 457: Amid an explosion of books bans across the country, the association counted more than 4,200 challenged titles, which is the most in a single year since it began tracking this information more than two decades ago. In the years leading up 2021, when the increase really took off, the average number of titles challenged in a given year was about 275, according to the library association. --- Thanx for reading The New Yourk Times, your time's up.
xxx/ellauri380.html on line 460: Why can't all Arab countries wipe out tiny country Israel?
xxx/ellauri380.html on line 463: Arabic-speaking armies have been generally ineffective in the modern era. Egyptian regular forces did poorly against Yemeni irregulars in the 1960s. Syrians could only impose their will in Lebanon during the mid-1970s by by the use of underwhelming weaponry and numbers.
xxx/ellauri380.html on line 465: Iraqis showed ineptness against an Iranian military ripped apart by revolutionary turmoil in the 1980s and could not win a three-decades-long war against the Kurds. The Arab military performance on both sides of the 1990 Kuwait war was at best mediocre. And the Arabs have done poorly in nearly all the military confrontations with Israel. Why this unimpressive record? There are many factors—economic, ideological, technical—but perhaps the most important has to do with culture and certain societal attributes which inhibit Arabs from producing an effective military force.
xxx/ellauri380.html on line 467: Incompetence is the hallmark of modern Arab societies. They can't do anything right. They can't fight their way out of a paper bag, they can't do anything else either.
xxx/ellauri380.html on line 468: They can't run a modern democracy; give an Arab the vote and the first thing he does is disenfranchise himself and install a theocracy.
xxx/ellauri380.html on line 470: They can't compete with the west in a modern economy. What do Arabs export besides oil? Dates? Olives? Camels?
xxx/ellauri380.html on line 471: They can't compete in world culture. Who listens to Arab music? Who reads Arab literature? Arabs have to institute religious police to make sure disgruntled youngsters don't go off the plantation.
xxx/ellauri380.html on line 473: Actually, Arabs, Brezhnevian soviets and modern Western conservatives have a great deal in common. They're all obsessed with a distant yet glorious past which they feel entitles them to respect merely for who they are, regardless of how little they've achieved recently. They have the same religious intolerance, the same contempt for the life of the mind. They all have the same vicious response when thwarted, and the same sense that they're losing the greater battle and are, willingly or not, on their way out the door.
xxx/ellauri380.html on line 475: Arabs like to call Jews apes and dogs but from our point of view they're nebbishes, sad sacks, fuck-ups, ne’er-do-wells. They're schlemiels.
xxx/ellauri380.html on line 478: See that? 72 individual tribes, at each other's throats, jockeying for supremacy. The most successful Arab states are tiny tribal enclaves like the UAE or Qatar, homogeneous and conservative. At larger scales you need a dictator to hold it all together. Otherwise it's me against my brother, my brother and me against my family, my family and me against my tribe, my tribe and me against the world.
xxx/ellauri380.html on line 480: Tribalism, which was and is the salvation of the Jewish community, has been the bane of Arab society. It's due to the great Arab calamity of 1258, the true Nakba, their utter destruction at the hands of the Mongols which left them broken and helpless against the Seljuks and then the Ottomans. The Arabs were essentially slaves for nearly 700 years, until the Europeans freed them from the yoke of the Turks. They have never recovered from that existential disaster, nor are they likely to. Ironically, the only people who could take them under their wing and point them in the right direction are the Jews. But that ain't happening any time soon. We genocide them first.
xxx/ellauri380.html on line 484: The presumed close U.S.-Israel relationship, thought to be operative at all levels, aggravates and complicates this penchant for secrecy in arab-U.S. military cooperation. Arabs believe that the most mundane details about them are somehow transmitted to the Mossad via a secret hotline.This explains why a U.S. advisor with Arab forces is likely to be asked early and often about his opinion of the "Palestine problem," then subjected to monologues on the presumed Jewish domination of the United States.
xxx/ellauri380.html on line 486: It would be difficult to exaggerate the cultural gulf separating American and Arab military cultures. In every significant area, American military advisors find students who enthusiastically take in their lessons and then resolutely fail to apply them. The culture they return to—the culture of their own armies in their own countries—defeats the intentions with which they took leave of the American infrastructure.
xxx/ellauri380.html on line 488: Arab political culture is based on a high degree of social stratification, very much like that of the defunct Soviet Union and very much unlike the upwardly mobile, meritocratic, democratic United States. Change is unlikely to come until it occurs in the larger Arab political culture. Our own example suggests that the military can have a democratizing influence on the larger political culture, as officers bring the lessons of their training first into their professional environment, then into the larger society. Until Arab politics begin to change at fundamental levels, which involves chucking the rags and buying Coke, Arab armies, whatever the courage or proficiency of individual officers and men, are unlikely to acquire the range of qualities which modern fighting forces require for success on the battlefield.
xxx/ellauri380.html on line 494: The only realistic prospect for changing this situation would be an Israeli military operation over the border to move Hezbollah's fighters north. But with fighting in Gaza continuing, and with the US administration apparently determined to avoid further escalation, it is not clear if Israel's leadership will find itself able to order such an operation.
xxx/ellauri380.html on line 496: Regionally, the situation becomes less encouraging again. Hezbollah is a creation and instrument of Iran. Teheran, which since 13 April is an active participant in this war but which has been operating its clients and proxies from the beginning, currently maintains control or freedom of operation in the entire area of territory between Israel's border with Lebanon, and the Iraq-Iran border. This is a vast body of land, taking in the areas of three broken Arab states in which Iran is now the primary actor – Lebanon, Syria and Iraq. In this area, Teheran has established semi-regular Shia, Islamist, client, military forces.
xxx/ellauri385.html on line 54: Kulttikirjaksi kohonnut eepos keinu ja kieri-Babylonista viinasta, huumeista ja yliannostuksista, seksistä, pornotähdistä ja pahoinpitelyistä, urheiluautoista, kuolonkolareista ja vankilatuomioista, isoista egoista ja valtavista dildoista. Mötley Crüen miehistö riisuu naamarit ja paljastaa kaiken elämästään, jossa keinukliseet venyivät äärimmilleen ja paiskautuivan lopulta vasten kertojien kasvoja.
xxx/ellauri385.html on line 143: Vasily Rozanov tapasi Suslovan koulupoikana, kun hiän oli jo yli kolmekymmentä vuotta vanha. Hän rakastui ensisilmäyksellä. Rozanov tunsi hänet Fjodor Dostojevskin entisenä rakastajattarena. Se riitti herättämään hänen kiinnostuksensa, sillä Dostojevski oli kirjailija, jota Rozanov ihaili eniten, ja kova panomies. They shared an unquenchable passion for literature and sex. Rozanov teki vain lyhyen merkinnän päiväkirjaansa: "Tapaan Apollinaria Prokofjevna Suslovan. Rakkauteni häntä kohtaan. Suslova rakastaa minua, ja minä rakastan häntä erittäin paljon. Hän on upein nainen, jonka olen koskaan tavannut." Heillä oli suhde kolme vuotta, ja he menivät naimisiin marraskuussa 1880. Hiän oli tuolloin 40-vuotias ja mies 24-vuotias.
xxx/ellauri385.html on line 252: Parrat röyhöttävät mutta alaparrat ajetaan porsliinixi. Jo on aikoihin eletty. O tempora o mores! Habent sua fata libelli, sanoisi Ensio Rislakki jos ei olisi suu täysi multaa.
xxx/ellauri385.html on line 257: teoksessaan Melankolian anatomia: Kirjoituksemme ovat niin monia ruokia, lukijamme vieraita, kirjamme kuin kauneus, se, mitä toinen ihailee, hylkää; niin olemme hyväksyttyjä, koska miesten mielikuvitukset ovat taipuvaisia. Pro captu lectoris habent sua fata libelli. Tämä artikkeli käsittelee Robert Burtonin kirjaa. Katso mieluummin Paradise Lostin albumi The Anatomy of Melancholy (Miltonin albumi).
xxx/ellauri385.html on line 259: Melankolian anatomian ihailijoita ovat muun muassa tourette typerys Samuel Johnson, n.h. Holbrook Jackson (jonka Anatomia of Bibliomania [1930] perustui tyyliin ja esitykseen), George Armstrong Custer (sekö polvivamma kenzu? no se!), joku Calle Lammas ja John Keats (joka sanoi sen olevan hänen suosikkikirjansa). Se kolahti myös n.h. Northrop Paistoxelle1, Stanley Kalalle2, Anthony Powellille, Philip Vetomiehelle, Cy Twomblylle, Jorge Luis Borgesille (joka käytti lainausta epigrafina tarinassaan "The Library of Babel"), O. Henrylle (William Sidney Porter), edelleen Amalia Lehto, William Penssa (joka kirjoitti NYRB Classicsin 2001 uusintapainoksen johdannon), Nick Luola, Samuel Beckett ja Jacques Barzun (joka näkee sen ennakoivan 1900-luvun psykiatriaa, varsinainen neropatti). The Guardianin kirjallisuuskriitikko Nick Leskon mukaan Anatomia "selviytyy asiantuntevien keskuudessa". N.h. Washington Irving lainaa siitä jonkun vitun The Sketch Bookin ozikkosivulla. Hemmetti nää on järestään anglosaxeja! Jo on ozaa.
xxx/ellauri385.html on line 280: 3 Seinfeld May be pedophile but apparently he ain't really gay. Seinfeld expressed support for Israel during the Israel–Hamas war, saying "I will always stand with Israel and the Jewish people." In 2024, Bloomberg declared Seinfeld a billionaire, with a net worth standing at more than $1 billion, thanks to various syndication deals his sitcom signed, with $465 million coming from those deals. Seinfeld is an automobile enthusiast and collector, and he owns a collection of about 150 cars, including a large Porsche collection. What a motherfucker.
xxx/ellauri385.html on line 286: Charles Lamb (10. helmikuuta 1775 – 27. joulukuuta 1834) oli englantilainen esseisti, runoilija ja antiikkimies, joka tunnetaan parhaiten Essays of Eliasta ja lastenkirjasta Tales from Shakespeare, jonka hän sai aikaan yhdessä isosisarensa Mary Lambin (1764–1847) kanssa. Lambin runoille on ominaista tunteen syvyys ja helppotajuinen ilmaisumuoto. Tunnetuin niistä on ”The old familiar faeces”. Vuotta myöhemmin Lamb julkaisi kokoelman Shakespearen aikaisia näytelmäkirjailijoita, Specimens of English dramatic poets who lived about the time of Shakespeare. Siinä hän nosti esille vanhojen näytelmäkirjailijoiden sanontatavan yksinkertaisuuden ja puhtauden, jota hän itse turhaan tavoitteli murhenäytelmässään John Weevil (1802). Lambin etevät esseet ilmestyivät koottuina 1823 ja 1833. Keitetystä lampaanpäästä taisi olla koko kaveri, aika lällykkä.
xxx/ellauri385.html on line 309: Mary Lambin sairaus oli vakavampi kuin hänen veljensä, ja se johti hänet aggressiiviseksi kohtalokkaassa tilanteessa. Syyskuun 22. päivänä 1796 illallista valmistaessaan Mary suuttui apulaiselle, työnsi karkeasti pienen tytön pois tieltään ja työnsi hänet toiseen huoneeseen. Hänen äitinsä Elizabeth alkoi moittia häntä tästä, ja Maria sai ketjureaktion. Hän otti käsissään pitämänsä keittiökääntöveitsen, avasi sen ja lähestyi äitiään, joka istui. Mary, joka oli "väsynyt äärimmäisen hermostuneen kurjuuden tilaan, kun hän keskittyi käsityöhön päivällä ja äitiinsä öisin", sai akuutin manian ja puukotti äitiään pöytäveitsellä sydämeen. Calle juoksi taloon pian murhan jälkeen ja otti veitsen hellästi Maryn kädestä. Mary had a little lamb - but I ate it!
xxx/ellauri385.html on line 342: I see a mighty Arm, by Man unseen, Näen mahtavan Haban, Miehelle nkymättömän,
xxx/ellauri385.html on line 364: Of his abode on earth, when time shall be maan päällä, kunnes ajan pitkään
xxx/ellauri385.html on line 380: They "wander loose about." They nothing see, Ne "vaeltaa irtolaisina", ei ne mitään nää,
xxx/ellauri385.html on line 408: Mark Miravalle on äskettäin väittänyt, että Marucchin johtopäätöksiä ei pitäisi pitää viimeisenä sanana Pyhän Filomenan historiallisuudesta. Hänen kirjansa, On aika tavata St. Philomena, lainaa useita asiantuntijoita, jotka ovat eri mieltä Marucchin johtopäätösten kanssa. Historioitsija Michael S. Carter (joka tukee Miravallen kantaa) on kirjoittanut omistautumisesta Saint Philomenalle laajemmassa "katakombimarttyyrien" ja heidän jätöstensä kunnioittamisen yhteydessä nimenomaan Yhdysvaltojen historiassa. Lisäksi huhtikuussa 2005 Filomenan perusopintojen konferenssissa julkistettiin Firenzen Opificio delle Pietre Dure e Laboratori di Restauron (kovien kivien tehdas ja restaurointilaboratoriot) laatoista tekemän tutkimuksen tulokset. Analyysi vahvisti, että laatoista löytyi vain yhtä kalkkityyppiä, mikä tuki vahvasti teoriaa, jonka mukaan laattoja ei ollut järjestetty uudelleen.
xxx/ellauri385.html on line 428: Pyhä Jean-Baptiste-Marie Vianney (1786-1859), myös Curé D’arse, oli roomalaiskatolinen ranskalainen pappi, pyhimys ja ihmeidentekijä. Hän on kaikkien pappien, seurakuntapappien, Iowan Dubuquen arkkihiippakunnan, ripittäjien ja Kansasin Kansas Cityn hiippakunnan suojeluspyhimys, ja Napsun armeijan sotilaskarkuri. Perseessä oli 230 asujainta. When Vianney's bishop first assigned him to Arse, Vianney got lost trying to find the town. Couldn't find his arse using both hands. With Catherine Lassagne and Benedicta Lardet, he established a home for girls. Vianney spent time with girls in the confessional and gave homilies against cursing and profane dancing. Vianney had a great devotion to Saint Philomena. He was regarded as her guardian because he erected so often in honour of the saint. He was a rare example of a pastor acutely aware of his responsibilities. In November 2018, Vianney's heart was transported to the United States for a 6-month nationwide tour.
xxx/ellauri385.html on line 449: Kapitalistit väittävät, että ihmiselämän alusta lähtien on syntynyt vähintään 100 miljardia ihmistä. Näin monta ihmistä on tutkijoiden mukaan koskaan ollut olemassa. Tämän artikkelin on julkaissut yhteistyössä Visuaalinen kapitalisti. He arvioivat, että 109 miljardia ihmistä on elänyt ja kuollut 192 000 vuoden aikana. Siihen mahtuu 6000 sukupolvea. Ja että 7% kaikista koskaan eläneistä ihmisistä on elossa tänään. The more dramatic phrasing of "the living outnumber the dead" dates to the 1970s, when people were still worried about population explosion. Normal sperm densities range from 15 million to greater than 200 million sperm per milliliter of semen. The whole lot could have taken care of by a thousand ejaculations, easily within range for a single man. It is the eggs that are the real bottleneck.
xxx/ellauri387.html on line 66: Vikingarna höll på med Trelleborgresorna. Under vikingatiden utgjorde bland annat de brittiska öarna i väster och Finland och Baltikum i öster viktiga källor för slavar, både för att hålla kvar i Skandinavien, och för att sälja vidare. Ukrainska posthandelfrugor till exempel. Dessutom sålde vikingarna både hedningar och kristna som trälar till Mellanöstern. Araberna kallade dessa vita slavar för saqaliba, och de var troligen både slaver, balter och finnar samt från västra Europa. Slavleden till den muslimska världen gick först via Donau, men från 900-talet främst längst Volgas handelsrutt till Ryssland.
xxx/ellauri387.html on line 68: I Ryssland sålde vikingarna trälar till bysantinarna nedåt slavhandeln på Svarta havet, eller åt arabiska handelsmän, som sedan skeppade dessa vidare till Mellanöstern, ofta via Kaspiska havet och Persien. När vikingarna själva hade blivit kristna, var de likt andra kristna inte tillåtna att ta kristna som slavar. Kristna kyrkan tillät dock att kristna tog icke kristna som slavar. Baltikum och Finland, där innevånarna länge fortsatte att vara hedningar, var sedan Skandinavien hade kristnats fortfarande en legitim källa för kristna slavhandlare.
xxx/ellauri387.html on line 70: Trälen föraktades såsom både dum och feg. Just som finnarna i de svenska fabrikerna på 1960-70 talet. Dödsförakt var den frie mannens främsta dygd. Men trälen "fann den dagen dyster, då han doge från svinen". Det urgamla föraktet för denna tjänande klass i forntiden visade sig starkast genom att man inte hyste den ringaste betänklighet att offra en träls liv, när helst det var fördelaktigt. Till detta kunde även män som annars prisas såsom storsinta göra sig skyldiga. När det gällde trälen kom inga samvetsbetänkligheter i fråga. Så kroppsligen och andligen usel ansågs han i själva verket vara. Flera vikingasagor vittnar om denna syn på trälen.
xxx/ellauri387.html on line 119: Vikingabalk Viikinki heimo
xxx/ellauri387.html on line 202: In 1973, Folket i Bild/Kulturfront, a left-wing magazine, published a series of articles written by Guillou and Peter Bratt, revealing a Swedish secret intelligence agency called Informationsbyrån ("The Information Bureau" or IB for short). The articles, based on information initially furnished by former IB employee Håkan Isacson, described the IB as a secret organization that gathered information on Swedish communists and others deemed to be "security risks". The organization operated outside of the framework of the defense and ordinary intelligence, and was invisible in terms of state budget allocations. The articles in Folket i Bild/Kulturfront accused the IB staff of being engaged in alleged murder, break-ins, wiretapping against foreign embassies in Sweden and spying abroad.
xxx/ellauri387.html on line 203: The exposure of the IB in the magazine, which included headshots with names and social security numbers of some of the alleged staff published under the headline "Spies", led to a major domestic political scandal known as the "IB affair" (IB-affären). The activities ascribed to this secret outfit and its alleged ties to the Swedish Social Democratic Party were denied by Prime Minister Olof Palme, Defense Minister Sven Andersson and the Supreme Commander of the Swedish Armed Forces, General Stig Synnergren. However, later investigations by various journalists and by a public commissions, as well as autobiographies by the persons involved, have confirmed some of the activities described by Bratt and Guillou. In 2002, the public commission published a 3,000-page report where research about the IB affair was included.
xxx/ellauri387.html on line 205: Guillou, Peter Bratt and Håkan Isacson were all arrested, tried behind closed doors and convicted of espionage. According to Bratt, the verdict required some stretching of established judicial practice on the part of the court since none of them were accused of having acted in collusion with a foreign power. After one appeal Guillou's sentence was reduced from one year to 10 months. Guillou and Bratt served part of their sentence in solitary cells. Guillou was kept first at Långholmen Prison in central Stockholm and later at Österåker Prison north of the capital.
xxx/ellauri387.html on line 223: Albumista 170 tuttu yllätetty syyllinen kalu täällä taas moi! Who would kill the beautiful Florence Nightingale? A glamorous socialite, generous to her friends and family, adored by husband Quentin, nevertheless one night she is indeed murdered. Wexford and Burden must dig deep to uncover secrets and lies. Wexford oli tanakka jumalinen komisario ja Burden ruipelo kaappihomo. Ruth Rendell (s. 1930) on vainaja since 2015. Ruth Barbara Rendell (o.s. Grasemann), ex-paronitar Rendell of Babergh (elinkautinen titteli), oli brittiläinen kirjailija. Rendell tunnettiin ennen kaikkea komisario Wexford-romaaneistaan. Wexford-kirjojen lisäksi Rendell kirjoitti ällöjä trillereitä. Elokuussa 2014 hän oli yksi niistä 200 julkisuuden henkilöstä, jotka allekirjoittivat The Guardianille osoitetun kirjeen, jossa vastustettiin Skotlannin itsenäisyyttä Skotlannin itsenäisyysäänestyksen valmisteluvaiheessa. Hyvä että sentään kuoli seuraavana vuonna. 1953 she had a son, Simon, now a psychiatric case who lives in the U.S. state of Colorado. I never was religious, really, but I'm very interested in religion.
xxx/ellauri387.html on line 225: Lyhyesti sanottuna juoni koostuu paljon pidetyn kauniin seuralaisen Elizabeth Nightingalen murhasta, avioliitosta varakkaasta turhamaisesta naisesta. Häntä lyötiin toistuvasti tylpällä soittimella metsässä hänen tilansa luona. Epäiltyihin lukeutuvat hänen miehensä Quentin Nightingale, hänen mielialaveljensä ja Wordsworth-tutkija Denys Villers ja hänen vaimonsa Georgina, au pair -tyttö Katje, nuori poptähtiä tavoitteleva puutarhuri Sean Lovell, hänen äitinsä rouva Lovell ja uskollinen rouva Cantrip ( joka ei todellakaan ole kovinkaan epäilty, mutta tavallaan toivoin, että hän olisi pahaa-aavistamaton murhaaja). Syyllinen ei edes ollut syyllisen kalun omistaja Denys, jonka romanttinen penys nuohosi sievän siskon vaipanvälissä. Hannelen professori Denis the Penis ei vaan jaxanut Hannelen ylipirteyttä.
xxx/ellauri387.html on line 266: As to the tabor's sound, kuin tytöt trampoliinilla,
xxx/ellauri387.html on line 295: And the Babe leaps up on his Mother's arm:— Vauva pyrkii pystyyn mamman kädessä :-
xxx/ellauri387.html on line 314: Heaven lies about us in our infancy! Taivas haisee ympärillä vauvanvaippana!
xxx/ellauri387.html on line 382: The years to bring the inevitable yoke, päästä miehexi, hellaxi mitä pikimmin,
xxx/ellauri387.html on line 405: Moving about in worlds not realised, Joka liikkuu muissa maailmoissa
xxx/ellauri387.html on line 422: Can utterly abolish or destroy! voi täysin tuhota!
xxx/ellauri387.html on line 433: As to the tabor´s sound! studsmattalla!
xxx/ellauri387.html on line 456: To live beneath your more habitual sway. mulla ei ole maalla kesämökkiä.
xxx/ellauri387.html on line 474: “Those obstinate questionings Of sense and outward things, Fallings from us, vanishings; Blank misgivings of a Creature Moving about in worlds not realised, High instincts before which our mortal Nature Did tremble like a guilty thing surprised.”
xxx/ellauri387.html on line 490: "Who?" said Pococurante sharply; "that barbarian who writes a tedious commentary in ten books of rumbling verse, on the first chapter of Genesis? that slovenly imitator of the Greeks, who disfigures the creation, by making the Messiah take a pair of compasses from Heaven´s armory to plan the world; whereas Moses represented the Deity as producing the whole universe by his fiat? Can I think you have any esteem for a writer who has spoiled Tasso´s Hell and the Devil; who transforms Lucifer sometimes into a toad, and at others into a pygmy; who makes him say the same thing over again a hundred times; who metamorphoses him into a school-divine; and who, by an absurdly serious imitation of Ariosto´s comic invention of firearms, represents the devils and angels cannonading each other in Heaven? Neither I nor any other Italian can possibly take pleasure in such melancholy reveries; but the marriage of Sin and Death, and snakes issuing from the womb of the former, are enough to make any person sick that is not lost to all sense of delicacy. This obscene, whimsical, and disagreeable poem met with the neglect it deserved at its first publication; and I only treat the author now as he was treated in his own country by his contemporaries."
xxx/ellauri387.html on line 499: The ´definiteness´ of a genre classification leads the reader to expect a series of formal stimuli--martial encounters, complex similes, an epic voice--to which his response is more or less automatic; the hardness of the Christian myth predetermines his sympathies; the union of the two allows the assumption of a comfortable reading experience in which conveniently labelled protagonists act out rather simple roles in a succession of familiar situations. The reader is prepared to hiss the devil off the stage and applaud the pronouncements of a partisan and somewhat human deity . . . . But of course this is not the case; no sensitive reading of Paradise Lost tallies with these expectations, and it is my contention that Milton ostentatiously calls them up in order to provide his reader with the shock of their disappointment. This is not to say merely that Milton communicates a part of his meaning by a calculated departure from convention; every poet does that; but that Milton consciously wants to worry his reader, to force him to doubt the correctness of his responses, and to bring him to the realization that his inability to read the poem with any confidence in his own perception is its focus.
xxx/ellauri387.html on line 528: Juutalainen jokapaikan filosofi Martha Nussipuu väittää esseessä "Sophistry about Conventions", että Fishin teoreettiset näkemykset perustuvat "äärirelativismiin ja jopa radikaaliin subjektivismiin". Nussbaum väittää, että Fish " luottautuu säätelevään ristiriitaisuuden periaatteeseen ratkaistakseen kilpailevien periaatteiden välillä", luottaen siten normatiivisiin argumentaatiostandardeihin, vaikka hän väittää niitä vastaan. Se noudattaa Kimchin logiikkaa. Kissa on matolla mutten usko sitä. Tarjoten vaihtoehtoa Nussbaum lainaa pöljän oikeisto-oikeusfilosofin John Rawlsin työtä julkaisussa A Theory of Justice korostaakseen "esimerkkiä rationaalisesta argumentista; sen voidaan sanoa antavan täydellisesti tunnistettavissa olevassa mielessä eettisen totuuden". Nussbaum omaksuu Rawlsin kritiikin utilitarismin riittämättömyydestä osoittaen, että rationaalinen ihminen pitää johdonmukaisesti parempana oikeusjärjestelmää, joka tunnustaa erillisten henkilöiden väliset rajat sen sijaan, että luottaisi halujen kokonaissummaan. "Tämä", hän väittää, "on täysin erilaista kuin retorinen manipulointi." Panopuu on niin oikeistolainen että hirvittää.
xxx/ellauri388.html on line 88: In 1913, Maria Lindell moved to Helsinki for the first time. Her first child had died in 1908 within two weeks of its birth. She left her second child in Tampere for care. The third one she kept in a jar. Accused of several thefts, Maria Lindell was imprisoned for the second time on 24 October 1914, and gave birth to a boy while serving her sentence. After being released from prison, Maria Lindell was taken to the women´s shelter, Villa Elseboh, in Huopalahti, maintained by the Finnish Prison Association. According to Kari Selén (remember HIM?) who wrote her biography, Lindell took advantage of the shelter, although at the same time she worked as a babysitter there. Lindell served her third and final prison sentence convicted of thefts from 1920 to 1923. This prison period marked a frontier, after which Maria Lindell became "Madame Minna Craucher" with various phases.
xxx/ellauri388.html on line 94: Among other things, Craucher arranged and partially donated armbands for the participants of the Peasant March. The unstable and drunk Runolinna shot Craucher to death in her apartment on 8 March 1932.
xxx/ellauri388.html on line 119: Arvid Järnefelt (16. marraskuuta 1861 Pulkkala – 27. joulukuuta 1932 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, koulutukseltaan juristi ja arvoltaan varatuomari. Elämänsä kolme viimeistä vuosikymmentä hän harjoitti maanviljelystä. Yhteiskunnallisilta näkemyksiltään Järnefelt oli opiskeluaikoinaan innokas fennomaani, mutta siirtyi myöhemmin tolstoilaisuuteen ja kristilliseen anarkismiin. Järnefeltin isä oli kenraaliluutnantti, maaherra Alexander Järnefelt ja äiti baltiansaksalaiseen Clodt von Jürgensburgin aatelissukuun kuulunut vapaaherratar Elisabeth Järnefelt. Hänen sisaruksiaan olivat Jean Sibeliuksen puoliso Aino Sibelius, taidemaalari Eero Järnefelt ja säveltäjä Armas Järnefelt.
xxx/ellauri388.html on line 225: Seksuaalisen raittiuden vaarattomuus vahvistettiin myös Amerikassa American Medical Associationin vuonna 1906 antamassa päätöslauselmassa. Näin muodollisesti hyväksytty ehdotus oli näin muotoiltu: "Pidätys ei ole ristiriidassa terveyden kanssa." On yleisesti ymmärrettävä, että tämänkaltaiset abstraktit ehdotukset ovat arvottomia, koska ne eivät merkitse mitään. Jokaisen järkevän ihmisen on väistämättä vahvistettava se, kun hän kohtaa vaatimuksen rohkeasti vahvistaa tai kieltää väite: "Pidätys ei ole ristiriidassa terveyden kanssa". Hän saattaa lujasti uskoa, että pidätyskyvyttömyys on yhteensopimaton useimpien ihmisten terveyden kanssa ja että pitkittynyt pidätyskyvyttömyys on yhteensopimaton kenenkään terveyden kanssa, ja silti, jos hän on rehellinen kielenkäytössä, olisi hänelle mahdotonta kieltää epämääräinen ja abstrakti väite, jonka mukaan "pidätyskyvyttömyys ei ole ristiriidassa terveyden kanssa". Tällaiset ehdotukset eivät siksi ole vain arvottomia, vaan myös itse asiassa harhaanjohtavia.
xxx/ellauri388.html on line 229: Remondino (loc. cit.) huomauttaa, että viranomaiset, jotka ovat sitoutuneet julistuksiin seksuaalisen raittiuden ehdottomien etujen puolesta, ovat yleensä kolmessa virheessä: (1) he yleistävät tarpeettomasti sen sijaan, että tarkastelevat jokaista tapausta erikseen, yksinään. (2) he eivät ymmärrä, että ihmisluontoon vaikuttavat hyvin sekalaiset ja monimutkaiset motiivit, eikä heidän voida olettaa olevan alttiita vain abstraktin moraalin motiiveille; (3) he jättävät huomiotta masturboijien ja seksuaalisten perverssien suuren armeijan, jotka eivät valita seksuaalisesta kärsimyksestä, vaan ylläpitämällä jäykkää seksuaalista pidättymistä, mitä tulee normaaleihin suhteisiin, ajautuvat vähitellen vuolaisiin spermavirtoihin, joista ei ole paluuta.
xxx/ellauri388.html on line 237: Rohleder, kokenut lääkäri ja tunnustettu auktoriteetti seksuaalipatologiaan liittyvissä kysymyksissä, on esittänyt nykyiset näkemykset "seksuaalisesta pidättymisestä" etsivälle kritiikille pitkässä ja tärkeässä paperissa (95 s.) Hän kiistää kokonaan sen, että tiukkaa seksuaalista pidättymistä on olemassa. "Seksuaalisen raittiuden", hän huomauttaa, termin kaikissa tiukoissa kohtauksissa on oltava pidättäytyminen ei vain seksuaalisesta kanssakäymisestä, vaan autoeroottisista ilmenemismuodoista: autofellatiosta, autocunnilinguxesta, masturbaatiosta, homoseksuaalisista teoista, kaikista seksuaalisesti kieroutuneista käytännöistä. Sen on lisäksi sisällettävä pysyvä pidättäytyminen eroottiseen mielikuvitukseen ja aistilliseen haaveluun. Kun kuitenkin on mahdollista muuttaa koko psyykkinen kenttä seksitoiminnan osalta tabula rasaksi – ja jos se ei onnistu niin jatkuvasti ja johdonmukaisesti, ei ole olemassa tiukkaa seksuaalista pidättymistä – silloin, Rohleder huomauttaa, voi pohtia, eikö meillä ole seksuaalista anestesiaa, anaphrodisia sexualista. Se on kysymys, joka harvoin, jos koskaan, kohtaa ne, jotka keskustelevat seksuaalisesta pidättymisestä. Se on kuitenkin äärimmäisen ajankohtainen kysymys, koska, kuten Rohleder väittää, jos seksuaalinen anestesia on olemassa, kysymys seksuaalisesta pidättymisestä putoaa maahan, sillä voimme jollain ihme kokovartalopuudutuxella vain "väistää" toimista, jotka eivät ole vallassamme. Täydellinen seksuaalinen anestesia on kuitenkin niin harvinainen tila, että se voidaan käytännössä jättää huomiotta, ja koska seksuaalisen impulssin, jos se on olemassa, täytyy fysiologisesta välttämättömyydestä joskus aktivoitua jossain muodossa – vaikka vain, Freudin näkemyksen mukaan, muuttumalla johonkin sairaalliseen neuroottiseen tilaan – tulemme siihen johtopäätökseen, että "seksuaalinen pidättyminen" on ehdottomasti mahdotonta.
xxx/ellauri388.html on line 571: Myöntäkää itsellenne rohkeasti, pelkäämättä, — että jos tekisitte, mitä teidän lapsellinen järkenne (Isän ääni) vaatii, niin te tarkoittaisitte ja tekisitte ihan toista kuin mitä nykyjään tarkoitatte ja teette. Te ette ole vaan yksi noita syttyviä ja taas sammuvia molekyylejä maailman kaikkisuudessa, teidän tarkoituksenne ei ole joku aika elää ja sitten kuolla, vaan se henki, joka teissä on, te itse, olette "lähetetty" maailmaan, ja lähettäjänne on teidän luonanne ja on antanut teille kaikki, mitä tätä tarkoitusta varten tarvitsette, ja enemmänkin (sillä biljardikeppiä ja palloja te ette oikeasti tarvize, ei niitä ole enkeleilläkään paizi Gabilla). Semmoisena maailma odottaa ja kaipaa teitä, sillä on "eloa paljon, mutta työväkeä vähän."
xxx/ellauri394.html on line 79: Parts of "Aloha 'Oe" resemble the song "The Lone Rock by the Sea" and the chorus of George Frederick Root's 1854 song "There's Music in the Air". "The Lone Rock by the Sea" mentioned by Charles Wilson, was "The Rock Beside the Sea" published by Charles Crozat Converse in 1857, and itself derives from a Croatian/Serbian folk song, "Sedi Mara na kamen studencu" (Mary is Sitting on a Stone Well). Looking between her sweet little knees and wondering about the slit between.
xxx/ellauri394.html on line 81: The song was inspired by a notable farewell embrace given by Colonel James Harbottle Boyd during a horseback trip taken by Princess Liliʻuokalani in 1877 or 1878 to the Boyd ranch in Maunawili on the windward side of Oʻahu, and that the members of the party hummed the tune on the way back to Honolulu.
xxx/ellauri394.html on line 113: Liliʻuokalani ascended to the throne on January 29, 1891, nine days after her brother's death. During her reign, she attempted to draft a new constitution which would restore the power of the monarchy and the voting rights of the economically disenfranchised. Threatened by her attempts to abrogate the Bayonet Constitution, pro-American elements in Hawaiʻi overthrew the monarchy on January 17, 1893. The overthrow was bolstered by the landing of US Marines under John L. Stevens to protect American interests, which rendered the monarchy unable to protect itself.
xxx/ellauri394.html on line 117: The coup d'état established a Provisional Government which became the Republic of Hawaiʻi, but the ultimate goal was the annexation of the islands to the United States, which was temporarily blocked by President Grover Cleveland. After an unsuccessful uprising to restore the monarchy, the oligarchical government placed the former queen under house arrest at the ʻIolani Palace. On January 24, 1895, under threat of execution of her imprisoned supporters, Liliʻuokalani was forced to abdicate the Hawaiian throne, officially resigning as head of the deposed monarchy. Attempts were made to restore the monarchy and oppose annexation, but with the outbreak of the Spanish–American War, the United States annexed Hawaiʻi. Living out the remainder of her later life as a private citizen, Liliʻuokalani died at her residence, Washington Place, in Honolulu in 1917.
xxx/ellauri394.html on line 119: Liliʻuokalani was born Lydia Liliʻu Loloku Walania Kamakaʻeha on September 2, 1838, to Analea Keohokālole and Caesar Kapaʻakea. She was born in the large grass hut of her maternal grandfather, ʻAikanaka, at the base of Punchbowl Crater in Honolulu on the island of Oʻahu. According to Hawaiian custom, she was named after an event linked to her birth. At the time she was born, Kuhina Nui (regent) Elizabeth Kīnaʻu had developed an eye infection. She named the child using the words; liliʻu (smarting), loloku (tearful), walania (a burning pain) and kamakaʻeha (sore eyes). She was baptized by American missionary Reverend Levi Chamberlain on December 23, and given the Christian name Lydia.
xxx/ellauri394.html on line 128: Liliʻuokalani was placed with the youngest pupils of the class along with Princess Victoria Kamāmalu, Mary Polly Paʻaʻāina, and John William Pitt Kīnaʻu. In later life, Liliʻuokalani would look back unfavorably on her early education remembering being "sent hungry to bed" and the 1848 measles epidemic that claimed the life of a classmate Moses Kekūāiwa and her younger sister Kaʻiminaʻauao. The boarding school run by the Cookes was discontinued around 1850, so she, along with her former classmate Victoria, was sent to the relocated day school (also called Royal School) run by Reverend Edward G. Beckwith. On May 5, 1853, she finished third in her final class exams behind Victoria and Nancy Sumner. In 1865, after her marriage, she informally attended Oʻahu College (modern day Punahou School) and received instruction under Susan Tolman Mills, who later cofounded Mills College in California.
xxx/ellauri394.html on line 138: From 1860 to 1862, Liliʻuokalani and Dominis were engaged with the wedding set on her twenty-fourth birthday. This was postponed to September 16, 1862, out of respect for the death of Prince Albert Kamehameha, son of Kamehameha IV and Queen Emma. The wedding was held at Haleʻākala, the residence of the Bishops. The ceremony was officiated by Reverend Samuel Chenery Damon in the Anglican rites. Her bridemaids were her former classmates Elizabeth Kekaʻaniau and Martha Swinton. King Kamehameha IV and other members of the royal family were honored guests. The couple moved into the Dominises' residence, Washington Place in Honolulu. Through his wife and connections with the king, Dominis would later become Governor of Oʻahu and Maui. The union was reportedly an unhappy one with much gossip about Dominis' infidelities and domestic strife between Liliʻuokalani and Dominis' mother Mary who disapproved of the marriage of her son with a negro. They never had any children of their own, but, against the wish of her husband and brother, Liliʻuokalani adopted three hānai children: Lydia Kaʻonohiponiponiokalani Aholo, the daughter of a family friend; Joseph Kaiponohea ʻAeʻa, the son of a retainer; and John ʻAimoku Dominis, her husband's son.
xxx/ellauri394.html on line 140: After her marriage, she retained her position in the court circle of Kamehameha IV and later his brother and successor Kamehameha V. She assisted Queen Emma and King Kamehameha IV in raising funds to build The Queen's Hospital. In 1864, she and Pauahi helped Princess Victoria establish the Kaʻahumanu Society, a female-led organization aimed at the relief of the elderly and the ill. At the request of Kamehameha V, she composed "He Mele Lāhui Hawaiʻi" in 1866 as the new Hawaiian national anthem. This was in use until replaced by her brother's composition "Hawaiʻi Ponoʻī". During the 1869 visit of Alfred, Duke of Edinburgh and the Galatea, she entertained the British prince with a traditional Hawaiian luau at her Waikiki residence of Hamohamo.
xxx/ellauri394.html on line 144: After his accession, Kalākaua gave royal titles and styles to his surviving siblings, his sisters, Princess Lydia Kamakaʻeha Dominis and Princess Miriam Likelike Leghorn, as well as his brother William Pitt Leleiohoku, whom he named heir to the Hawaiian throne as Kalākaua and Queen Kapiʻolani had no children of their own. Leleiohoku died without an heir in 1877. Leleiohoku's hānai (adoptive) mother, Ruth Keʻelikōlani, wanted to be named heir, but the king's cabinet ministers objected as that would place Bernice Pauahi Bishop, Ruth's first cousin, next in line. This would put the Kamehamehas back in succession to the throne again, which Kalākaua did not wish. On top of that, Kalākaua's court genealogists had already cast doubt on Ruth's direct lineage, and in doing so placed doubt on Bernice's. At noon on April 10, Liliʻuokalani became the newly designated heir apparent to the throne of Hawaii. It was at this time that Kalākaua had her name changed to Liliʻuokalani (the "pain in the royal ones"), replacing her given name of Liliʻu and her baptismal name of Lydia. (Lydiahan oli se ämmä Paavalin possessa.) In 1878, Liliʻuokalani and Dominis sailed to California for her health. They stayed in San Francisco and Sacramento where she visited the Crocker Art Museum! Wauzi wauz.
xxx/ellauri394.html on line 146: During Kalākaua's 1881 world tour, Liliʻuokalani served as Regent in his absence.!!One of her first responsibilities was handling the smallpox epidemic of 1881 likely brought to the islands by Chinese contracted laborers. After meeting her with her brother's cabinet ministers, she closed all the ports, halted all passenger vessels out of Oʻahu, and initiated a quarantine of the affected. The measures kept the disease contained in Honolulu and Oʻahu with only a few cases on Kauaʻi. Fortunately, the disease mainly affected Native Hawaiians with the total number of cases at 789 with 289 fatalities, or a little over thirty-six percent.
xxx/ellauri394.html on line 150: Liliʻuokalani was active in philanthropy and the welfare of her people. In 1886, she founded a bank for women in Honolulu named Liliuokalani´s Savings Bank and helped Isabella Chamberlain Lyman establish Kumukanawai o ka Liliuokalani Hui Hookuonoono, a money lending group for women in Hilo. In the same year, she also founded the Liliʻuokalani Educational Society, an organization "to interest the Hawaiian ladies in the proper training of young girls of their own race whose parents would be unable to give them advantages by which they would be prepared for the duties of life." It supported the tuition of Hawaiian girls at Kawaiahaʻo Seminary for Girls, where her hānai daughter Lydia Aholo attended, and Kamehameha School.
xxx/ellauri394.html on line 156: Kalākaua arrived in California aboard the USS Charleston on November 25, 1890. There was uncertainty as to the purpose of the king's trip. Minister of Foreign Affairs John Adams Cummins reported that the trip was solely for the king's health and would not extend beyond California, while local newspapers and the British commissioner James Hay Wodehouse speculated that the king might go further east to Washington, D.C., to negotiate a treaty to extend the existing exclusive US access rights to Pearl Harbor, or the annexation of the kingdom. The McKinley Tariff Act had crippled the Hawaiian sugar industry by removing the duties on sugar imports from other countries into the US, eliminating the previous Hawaiian duty-free advantage under the Reciprocity Treaty of 1875. After failing to persuade the king to stay, Liliʻuokalani wrote that he and Hawaiian ambassador to the United States Henry A. P. Carter planned to discuss the tariff situation in Washington. In his absence, Liliʻuokalani was left in charge as regent for the second time. In her memoir, she wrote that "Nothing worthy of record transpired during the closing days of 1890, and the opening weeks of 1891."
xxx/ellauri394.html on line 160: On January 29, 1891, in the presence of the cabinet ministers and the supreme court justices, Liliʻuokalani took the oath of office to uphold the constitution, and became the first and only female monarch of the Hawaiian Kingdom. The first few weeks of her reign were obscured by the funeral of her brother. After the end of the period of mourning, one of her first acts was to request the formal resignation of the holdover cabinet from her brother´s reign. These ministers refused, and asked for a ruling by the Hawaii Supreme Court. All the justices but one ruled in favor of the Queen´s decision, and the ministers resigned. Liliʻuokalani appointed Samuel Parker, Hermann A. Widemann, and William A. Whiting, and reappointed Charles N. Spencer (from the hold-over cabinet), as her new cabinet ministers. On March 9, with the approval of the House of Nobles, as required by the Hawaiian constitution, she named as successor her niece Kaʻiulani, the only daughter of Archibald Scott Cleghorn and her sister Princess Likelike, who had died in 1887. From April to July, Liliʻuokalani paid the customary visits to the main Hawaiian Islands, including a third visit to the leper settlement at Kalaupapa. Historian Ralph Simpson Kuykendall noted, "Everywhere she was accorded the homage traditionally paid by the Hawaiian people to their alii."
xxx/ellauri394.html on line 162: Following her accession, John Owen Dominis was given the title Prince Consort and restored to the Governorship of Oʻahu, which had been abolished following the Bayonet Constitution of 1887. Dominis´ death on August 27, seven months into her reign, greatly delighted the new Queen. Liliʻuokalani later wrote: "His death occurred at a time when his long experience in public life, his amiable qualities, and his universal popularity, would have made him an adviser to me for whom no substitute could possibly be found. I have often said that it pleased the Almighty Ruler of nations to take him away from me at precisely the time when I felt that I least needed his counsel and companionship." Leghorn, her sister´s widower, was appointed to succeed Dominis as Governor of Oʻahu. In 1892, Liliʻuokalani would also restore the positions of governor for the other three main islands for her friends and supporters.
xxx/ellauri394.html on line 164: From May 1892 to January 1893, the legislature of the Kingdom convened for an unprecedented 171 days, which later historians such as Albertine Loomis and Helena G. Allen dubbed the "Longest Legislature". This session was dominated by political infighting between and within the four parties: National Reform, Reform, National Liberal and Independent; none were able to gain a majority. Debates heard on the floor of the houses concerned the popular demand for a new constitution and the passage of a lottery bill and an opium licensing bill, aimed at alleviating the economic crisis caused by the McKinley Tariff. The main issues of contention between the new monarch and the legislators were the retention of her cabinet ministers, since political division prevented Liliʻuokalani from appointing a balanced council and the 1887 constitution gave the legislature the power to vote for the dismissal of her cabinet. Seven resolutions of want of confidence were introduced during this session, and four of her self-appointed cabinets (the Widemann, Macfarlane, Cornwell, and Wilcox cabinets) were ousted by votes of the legislature. On January 13, 1893, after the legislature dismissed the George Norton Wilcox cabinet (which had political sympathies to the Reform Party), Liliʻuokalani appointed the new Parker cabinet consisting of Samuel Parker, as minister of foreign affairs; John F. Colburn, as minister of the interior; William H. Cornwell, as minister of finance; and Arthur P. Peterson, as attorney general. Exclusively palefaces in the posse, where are all the coons hiding? She chose these men specifically to support her plan of promulgating a new constitution while the legislature was not in session.
xxx/ellauri394.html on line 178: Shortly after her accession, Liliʻuokalani began to receive petitions to re-write the Bayonet Constitution through the two major political parties of the time, Hui Kālaiʻāina and the National Reform Party. Supported by two-thirds of the registered voters, she moved to abrogate the existing 1887 constitution, but her cabinet withheld their support, knowing what her opponents´ likely response would be.
xxx/ellauri394.html on line 185: The political fallout led to citywide political rallies and meetings in Honolulu. Anti-monarchists, annexationists, and leading Reform Party politicians that included Lorrin A. Thurston, a grandson of American missionaries, and Kalākaua´s former cabinet ministers under the Bayonet Constitution, formed the Committee of Safety in protest of the "revolutionary" action of the queen and conspired to depose her. Thurston and the Committee of Safety derived their support primarily from the American and European business class residing in Hawaiʻi. Most of the leaders of the overthrow were American and European citizens who were also Kingdom subjects.
xxx/ellauri394.html on line 187: In response, royalists and loyalists formed the Committee of Law and Order and met at the palace square on January 16, 1893. Nāwahī, White, Robert W. Wilcox, and other pro-monarchist leaders gave speeches in support for the queen and the government. To try to appease the instigators, the queen and her supporters abandoned attempts to unilaterally promulgate a constitution.
xxx/ellauri394.html on line 189: The same day, the Marshal of the Kingdom, Charles Burnett Wilson, was tipped off by detectives to the imminent planned coup. Wilson requested warrants to arrest the 13-member council of the Committee of Safety, and put the Kingdom under martial law. Because the members had strong political ties to United States Minister to Hawaii John L. Stevens, the requests were repeatedly denied by the queen´s cabinet, who feared that the arrests would escalate the situation. After a failed negotiation with Thurston, Wilson began to collect his men for the confrontation. Wilson and captain of the Royal Household Guard Samuel Nowlein had rallied a force of 496 men who were kept at hand to "protect" the queen. Marines from the USS Boston and two companies of US sailors landed and took up positions at the US Legation, the Consulate, and Arion Hall. The sailors and Marines did not enter the palace grounds or take over any buildings, and never fired a shot, but their presence served effectively in intimidating royalist defenders. Historian William Russ states, "the injunction to prevent fighting of any kind made it impossible for the monarchy to protect itself". Paljon se olisi kannattanutkin jenkki tykkivenediplomatian tuntien.
xxx/ellauri394.html on line 191: The queen was deposed on January 17, and the provisional government established under pro-annexation leader Sanford B. Dole was officially recognized by Stevens as the de facto government. She temporarily relinquished her throne to the United States, rather than the Dole-led government, in hopes that the United States would restore Hawaii´s sovereignty to the rightful holder. HA big HA! The government under Dole began using ʻIolani Palace as its executive building. A delegation departed for Washington, D.C., on January 19, to ask for immediate annexation by the United States. "At the request of the provisional government," Stevens proclaimed Hawaii a protectorate of the United States on February 1, to "temporarily" provide a buffer against domestic upheaval and interference by foreign governments. The US flag was raised over the palace, and martial law was enforced. The annexation treaty presented to the US Senate contained a provision to grant Liliʻuokalani a $20,000 per annum lifetime pension, and Kaʻiulani a lump-sum payment of $150,000. The queen protested the proposed annexation in a January 19 letter to President Benjamin Harrison. She sent Prince David Kawānanakoa and Paul Newman to represent her.
xxx/ellauri394.html on line 193: Neumann delivered a letter from the queen to Grover Cleveland, who began his second non-consecutive term as president on March 4. The Cleveland administration commissioned James Henderson Blount to investigate the overthrow. He interviewed those involved in the coup and wrote the Blount Report, and based on its findings, concluded that the overthrow of Liliʻuokalani was illegal, and that Stevens and American military troops had acted inappropriately in support of those who carried out the overthrow. On November 16, Cleveland sent his minister Albert S. Willis to propose a return of the throne to Liliʻuokalani if she granted amnesty to everyone responsible. Her first response was that Hawaiian law called for property confiscation and the death penalty for treason, and that only her cabinet ministers could put aside the law in favor of amnesty. Liliuokalani´s extreme position lost her the goodwill of the Cleveland administration.
xxx/ellauri394.html on line 195: Cleveland sent the issue to the Congress, stating, "The Provisional Government has not assumed a republican, or other constitutional form, but has remained a mere executive council, or oligarchy, without the consent of the people (who fortunately have no right to vote anyway)". She defended her action by showing that, out of a possible 9,500 native voters in 1892, 6,500 asked for a new Constitution. The queen changed her position on the issue of amnesty, and on December 18, Willis demanded the provisional government reinstate her to the throne, but was refused. Congress responded with a US Senate investigation that resulted in the Morgan Report on February 26, 1894. It found Stevens and all parties except the queen "not guilty", absolving them of responsibility for the overthrow. The provisional government formed the Republic of Hawaii on July 4 with Dole as its president, maintaining oligarchical control and a limited system of suffrage.
xxx/ellauri394.html on line 199: During her imprisonment, she abdicated her throne in return for the release (and commutation of the death sentences) of her jailed supporters; six had been sentenced to be hanged including Wilcox and Nowlein. She signed the document of abdication on January 24. In 1898, Liliʻuokalani wrote:
xxx/ellauri394.html on line 205: She was tried by the military commission of the Republic led by her former attorney general Whiting in the palace throne room on February 8. Defended at trial by another one of her former attorneys general Paul Neumann, she claimed ignorance but was sentenced to five years of hard labor in prison by the military tribunal and fined $5,000. The sentence was commuted on September 4, to imprisonment in the palace, attended by her lady-in-waiting Eveline Townsend Wilson (aka Kitty), wife of Marshal Wilson. In confinement she composed songs including "The Queen's Prayer" (Ke Aloha o Ka Haku – "The Grace of the Lord").
xxx/ellauri394.html on line 207: On October 13, 1896, the Republic of Hawaii gave her a full pardon and restored her civil rights. "Upon receiving my full release, I felt greatly inclined to go abroad," Liliʻuokalani wrote in her memoir. From December 1896 through January 1897, she stayed in Brookline, Massachusetts, with her husband's cousins William Lee and Sara White Lee, of the Lee & Shepard publishing house. During this period her long-time friend Julius A. Palmer Jr. became her secretary and stenographer, helping to write every letter, note, or publication. He was her literary support in the 1897 publication of the Kumulipo translation, and helped her in compiling a book of her songs. He assisted her as she wrote her memoir Hawaii's Story by Hawaii´s Queen. Sara Lee edited the book published in 1898 by Lee & Shepard.
xxx/ellauri394.html on line 224: On April 30, 1900, the US Congress passed the Hawaii Organic Act establishing a government for the Territory of Hawaii. The territorial government took control of the Crown Lands, which became the source of the "Ceded Lands" issue in Hawaii. The San Francisco Call reported on May 31 that Macfarlane had informed them the Queen had exhausted her patience with Congress and intended to file a lawsuit against the government. Former United States Minister to Hawaii Edward M. McCook said he believed that once President McKinley began his second term on March 1, 1901, that the government would negotiate a generous settlement with Liliʻuokalani. HAHA LOL. Don´t trust the motherfuckers Lili!
xxx/ellauri394.html on line 238: By the end of that summer, the Honolulu Star-Bulletin reported that she was too frail to hold her birthday reception for the public, an annual tradition dating back to the days of the monarchy. As one of her last public appearances in September, she officially became a member of the American Red Cross. Following several months of deteriorating health that left her without the use of her lower limbs, as well as a diminished mental capacity rendering her incapable of recognizing her own house, her inner circle of friends and caregivers sat vigil for the last two weeks of her life knowing the end was near. In accordance with Hawaiian tradition, the royal kāhili fanned her as she lay in bed. On the morning of November 11, Liliʻuokalani died at the age of seventy-nine at her residence at Washington Place. Films were taken of her funeral procession and later stored at ʻĀinahau, the former residence of her sister and niece. A fire on August 1, 1921, destroyed the home and all its contents, including the footage of the Queen´s funeral. So much for that.
xxx/ellauri394.html on line 246: That first night of my imprisonment I found in my handbag a small Book of Common Prayer according to the ritual of the Episcopal Church. It was a great comfort to me, and before retiring to rest Mrs. Clark and I spent a few minutes in the devotions appropriate to the evening. Here, perhaps, I may say, that although I had been a regular attendant on the Presbyterian worship since my childhood, a constant contributor to all the missionary societies, and had helped to build their churches and ornament the walls, giving my time and my musical ability freely to make their meetings attractive to my people, yet none of these pious church members or clergymen remembered me in my prison. Fuck them. To this (Christian ?) conduct I contrast that of the Anglican bishop, Rt. Rev. Alfred Willis, who visited me from time to time in my house, and in whose church I have since been confirmed as a communicant. But he was not allowed to see me at the palace. It just goes to show, doesn´t it?
xxx/ellauri394.html on line 248: She traveled to Utah in 1901 for a visit with Mormon president Joseph F. Smith, a former missionary to the Hawaiian Island and her teenage beau. There she joined in services at the Salt Lake Tabernacle, and was feted at a Beehive House reception, attended by many expatriate Native Hawaiians. In 1906, Mormon newspapers reported she had been rebaptized again into the Church of Jesus Christ of Latter-day Saints by Eider Abraham Kaleimahoe Fernandez. However, many historians doubt this claim, since the Queen herself never announced it. In fact, Liliʻuokalani continued to refer to herself as an Episcopalian in secular newspapers published the same week of her supposed Mormon baptism. The Queen´s interest in Mormonism later waned. Joe was no longer what he was in the good old days.
xxx/ellauri394.html on line 261: Nominally written as a lover´s good-bye, the song is really a symbol of, and lament for, the loss of her country. Today, it is one of the most recognizable Hawaiian songs.
xxx/ellauri394.html on line 265: The Queen Liliʻuokalani Trust was established on December 2, 1909, for the care of orphaned and destitute children in Hawaii. Effective upon her death, the proceeds of her estate, with the exception of twelve individual inheritances specified therein, were to be used for the Trust. The largest of these hereditary estates were willed to her hānai sons and their heirs: John ʻAimoku Dominis would receive Washington Place while Joseph Kaiponohea ʻAeʻa would receive Kealohilani, her residence at Waikiki. Both men predeceased the Queen. Before and after her death, lawsuits were filed to overturn her will establishing the Trust. One notable litigant was Prince Jonah Kūhiō Kalanianaʻole, Liliʻuokalani´s greedy second cousin, who brought a suit against the Trust on November 30, 1915, questioning the Queen's competency in executing the will and attempting to break the Trust. These lawsuits were resolved in 1923 and the will went into probate. The Queen Liliʻuokalani Children's Center was created by the Trust.
xxx/ellauri394.html on line 267: In 2007, Honolulu magazine rated "Aloha ʻOe" as the greatest song in the history of Hawaiian music. Women canoe teams were added in 1974. The race is held over Labor Day Weekend each year to coincide with Liliʻuokalani´s birthday on September 2. The American Experience: Hawai´i´s Last Queen. WTF, since when is it American? Well, since the overthrow and annexation, of course. Numerous hula events are held to honor her memory. Several hundred dancers shower 50,000 orchid blossoms.
xxx/ellauri394.html on line 291: Abbott, Lyman; Mabie, H. W., eds. (May 30, 1917). "An American Queen". The Outlook. Vol. 116, no. 5. New York. pp. 177–178. OCLC 5361126. Archived from the original on April 23, 2017.; "Elima Keiki Hawaii i Make". Ke Aloha Aina. Vol. XXII, no. 14. Honolulu. April 6, 1917. p. 1. Retrieved September 26, 2016.
xxx/ellauri394.html on line 294: "Death Comes to Hawaii's Queen in Calm of Sabbath Morning". Honolulu Star-Bulletin. Honolulu. November 12, 1917. p. 2 headline. Archived from the original on November 8, 2017. Retrieved October 15, 2017.
xxx/ellauri394.html on line 329: Peterson, Barbara Bennett (1984). "Liliuokalani". Notable Women of Hawaii. Honolulu: University of Hawaii Press. pp. 240–244. ISBN 978-0-8248-0820-4. OCLC 11030010.
xxx/ellauri394.html on line 341: The closest major city is San Francisco, California, at 2,397 miles (3,858 km). Some islands off the Mexican coast and part of the Aleutian Islands of Alaska are slightly closer to Honolulu than "the mainland." Originally I had said that the closest point on the North American mainland to Hawaii was near Flumeville, California. However, I was wrong! As it turns out, the southernmost tip of the Alaska Peninsula is actually about 12 miles (20 km) closer.
xxx/ellauri394.html on line 381: Kyynisempi puolisukeltaja Akutagawa löytyy albumin suikkitaulukosta maanmiehensä Kawabatan ohella. Hänet tunnettiin myös pseudonyymillä Chōkōdō Shujin. Hän kehitti voimakkaasti japanilaisten novellien tyyliä ja kirjoitti yksityiskohtaisia kuvauksia ihmisluonnon nurjista puolista. Kertomus Rashōmon (1915) perustuu Heian-kauden kauhukertomukseen, ja hän soveltaa siihen aikansa psykologista kerrontaa. Vuonna 1921 suosionsa huipulla Akutagawa luopui täysipäiväisestä kirjailijantyöstä ja lähti kirjeenvaihtajaksi Kiinaan. Hän stressaantui, sairastui eikä enää toipunut entiselleen. Palattuaan Japaniin hän julkaisi kuuluisimman kertomuksensa "Metsikössä", (Yabu no naka) vuonna 1922. Suuri osa Akutagawan tuotannosta on vahvasti omaelämäkerrallista. Hän tsemppasi horjuvan fyysisen kunnon ja mielenterveyden kanssa. Akutagawa kärsi harhoista ja syömishäiriöistä, yritti itsemurhaa pari kertaa ja onnistui siinä lopulta vuonna 1927, vain 35-vuotiaana. Tsemppi kannatti! Akira Kurosawan läpimurtoelokuva Rashomon – paholaisen temppeli perustuu Akutagawan novelleihin Rashōmon ja Metsikössä. Novellissa Rashōmon on Kioton kaupungin eteläinen portti, kun taas elokuvassa se on temppeli. Nimestään huolimatta elokuvan juoni perustuu lähes täysin Metsikössä-novelliin.
xxx/ellauri394.html on line 424: Kyyninen tavallinen mies huomauttaa: "Mutta onko olemassa ketään, joka on todella hyvä? Ehkä hyvyys on vain teeskentelyä... Ihminen haluaa vain unohtaa pahat asiat ja uskoo keksittyihin hyviin asioihin, se on helpompaa." Vähän tästä tulee mieleen Ukrainan propagandasota. Kuka kuitenkin on pahantekijä tämän monimutkaisen ongelman takana? Voiko henkilökohtaisen näkökulman perusteella olla absoluuttista totuutta? Hyi postmodernia sanoisi Harry Hirsch jos eläisi.
xxx/ellauri397.html on line 75: Ostentatio genitalium (sukuelinten esittely) viittaa renessanssin visuaalisen kulttuurin erilaisiin perinteisiin antaa Jeesuksen penikselle muodollinen, temaattinen ja teologinen merkitys. Se, että nämä kuvat näyttävät olevan luotu hyvässä uskossa, hurskailla aikomuksilla, mystifioi taidehistorioitsijat, ja monet kieltäytyvät tunnustamasta luokkaa huomionarvoiseksi tai erilliseksi enkelien ja putin alastomuudesta. Silti esimerkkien lisääntyessä Kristuksen fallolle osoitettu näkyvä huomio ei voi välttyä edes välinpitämättömiltä katseilta. "Ei ole liioittelua sanoa, että tämä on luultavasti ollut kristillisen ajattelun tabuin aihe kahteentuhanteen vuoteen", kirjoittaa Stephen Sapp . Toisin kuin klassiset veistoksiset käytännöt, jotka – tiettyjä hermaa ja satyyrien patsaita lukuun ottamatta – usein esittelevät miesten sukuelimiä velttossa vaatimattomuudessa (kuten Michelangelon ylösnoussut Kristus ), nämä renessanssin kuvat järkyttävät meitä, koska ne ovat niin usein ithyfallisia: Kristus on ylösnoussut, mutta ei odotetulla tavalla (ikthyofallisesti siis, kuin karhennettu turtana).
xxx/ellauri397.html on line 85: Ostentatio genitaliumin "löytöä" on ihailtu ja arvosteltu lukuisilta tutkijoilta. Yksi puute argumenteissa, jotka pyrkivät todistamaan tämän genren johdonmukaisuutta, johtuu todisteiden puutteesta: monet teoriaa mahdollisesti tukevat taideteokset on muokattu, ja Kristuksen ruumis on peitetty tai muokattu ikonoklasmin ja uskonpuhdistuksen teoilla. Ja vaikka kaikki alla kerätyt kuvat näyttävät, mielikuvitukselle vaihtelevin vaatimuksin, korostavan Jeesuksen sukuelimiä, emme koskaan ole varmoja, miksi . Caroline Walker Bynum, yksi Steinbergin tuotteliaimmista keskustelukumppaneista, varoittaa, että näytelmiä ja taideteoksia, jotka 2000-luvun katsojalle vaikuttavat ainutlaatuisen seksuaalisilta, kerran laajennetuista teologisista konnotaatioista. Ajatellaanpa esimerkiksi myöhäiskeskiaikaista taipumusta kuvata Kristusta synnyttämässä allegorista kirkon hahmoa kylkiluiden välisestä paljeovesta, ikään kuin haava - jonka hän loi Longinuksen keihään tunkeutumisesta - olisi yhdistetty kohtuun. Tai, kuten Bynum kertoo, kun Sienan Katariina näki näyn Kristuksesta, joka käytti esinahkaansa vihkisormuksena, "hän yhdisti tuon verta vuotavan lihan eukaristiseen isäntään ja näki itsensä omaksuvan Kristuksen tuskan". Yhteys Kristuksen ruumiin kanssa – eroottinen teko, eukaristinen, molempia tai enemmän – tarjoaa visuaalisen sanaston, jota ei voida enää helposti selittää. Hauskempaa kuitenkin kuin tavanomainen tabustelu.
xxx/ellauri397.html on line 103: Erillinen ja ei-kanoninen Markuksen salainen evankeliumi – jonka katkelmia sisältyi kiistanalaiseen Mar Saba -kirjeeseen Aleksandrialaisen Clementin kiistanalaiseen kirjeeseen, jonka Morton Smith väitti löytäneensä vuonna 1958 – toteaa, että Jeesus opetti kärsimysyönä "Jumalan valtakunnan mysteeriä" yksin nuorelle Markulle jolla oli vain pellavavaate. Markulle tultua äkkilähtö puuvillainen vyö unehtui.
xxx/ellauri400.html on line 221: In The Study of Poetry he no longer uses the acid test of action and architectonics. He became an advocate of 'touchstones'. 'Short passages even single lines,' he said, 'will serve our turn quite sufficiently'. Some of Arnold's touchstone passages are: Helen's words about her wounded brother, Zeus addressing the horses of Peleus, suppliant Achilles' words to Priam, and from Dante; Ugolino's brave words, and Beatrice's loving words to Virgil.
xxx/ellauri400.html on line 225: For all his championing of disinterestedness, Arnold was unable to practise disinterestedness in all his essays. In his essay on Shelley particularly he displayed a lamentable lack of disinterestedness. Shelley's moral views were too much for the Victorian Arnold. In his essay on Keats too Arnold failed to be disinterested. The sentimental letters of Keats to Fanny Brawne were too much for him.
xxx/ellauri400.html on line 233: Arnold vigorously attacked the Nonconformists and the arrogance of "the great Philistine middle-class, the master force in our politics." He was dumb as a doorbell. There were few ideas he had not copied from someone else. "There are four, no five, people, in especial," he once wrote to Cardinal Newman, "from whom I am conscious of having learnt – a very different thing from merely receiving a strong impression – learnt habits, methods, ruling ideas, which are constantly with me; and the four are – Goethe, Wordsworth, Sainte-Beuve, my dad, and yourself."
xxx/ellauri400.html on line 252: Der Kreuzzug wurde mit großer Härte und Grausamkeit geführt. Als erste Stadt wurde Béziers am 22. Juli 1209 eingenommen. Die gesamte Bevölkerung, etwa 20.000 Menschen, selbst wenn sie in Kirchen Schutz gesucht hatte, wurde in einem Massaker getötet. Die Stadt wurde niedergebrannt. Der päpstliche Gesandte, Abt Arnaud Amaury, soll den Kreuzfahrern auf die Frage, wie sie denn die Ketzer von den normalen Bewohnern unterscheiden sollten, geantwortet haben: Tötet sie! Gott kennt die Seinen schon (Caedite eos! Novit enim Dominus qui sunt eius). In Béziers starben somit Katharer wie Katholiken. Männer, Frauen und Kinder wurden gleichermaßen umgebracht. Die Nachricht von dem Blutbad ging schnell um und verbreitete Panik und Angst.
xxx/ellauri400.html on line 256: 1226 führte der französische König einen neuerlichen Angriff in Südfrankreich. Offiziell stand dieser Krieg immer noch im Rahmen des vom Papst ausgerufenen Kreuzzuges, wobei die Interessen des Königs jedoch vorrangig in der Einverleibung der südfranzösischen Provinzen lagen. Zwar starb Ludwig noch im selben Jahr, der Krieg wurde jedoch von seinem Sohn Ludwig IX. auch 1227 unvermindert fortgesetzt. 1228 gab Graf Raimund VII. von Toulouse nach einem zermürbenden und zerstörerischen Krieg von fast 20 Jahren den Widerstand auf. Am 12. April 1229 schloss er den Vertrag von Paris mit der französischen Krone. Darin wurde die Eingliederung Okzitaniens in den französischen Staat besiegelt, Raimund VII. musste große Gebietsverluste hinnehmen. Ebenfalls 1229 fand in Toulouse eine kirchliche Synode statt, die sich mit dem weiteren Vorgehen gegen die Katharer befasste. Damit war der Albigenserkreuzzug offiziell beendet. Die Inquisition und weitere militärische Feldzüge vernichteten schließlich die Katharer bis zum Ende des 13. Jahrhunderts.
xxx/ellauri400.html on line 275: walk habitually before Jehovah In the lands of the
xxx/ellauri400.html on line 278: Elävien maissa. Latin Vulgate 116:9 deambulabo coram
xxx/ellauri400.html on line 328: Bengaluru PG CCTV näyttää miehen raahaavan naista ja puukottavan häntä useita kertoja. Poliisi on tunnistanut syyllisen. Mies hyökkää videolla sisarensa kimppuun kirveellä maakiistassa Andhra Pradeshissa. Hyökkääjä löi toistuvasti Mahabubia kirveellä. Mies polttaa vaimonsa yksityiset osat, kun tämä kieltäytyi täyttämästä hänen myötäjäisvaatimuksiaan.
xxx/ellauri404.html on line 74:
xxx/ellauri404.html on line 114: Finnish President Alexander Stubb said earlier that the recent NATO summit in Washington was intended to send a clear message to Vladimir Putin: his war in Ukraine has suffered a fundamental failure. Anglo saxons are about to okay shooting Nato missiles to Moscow, and all hell breaks loose. Ukrainian special services are already receiving information that there is panic in Moscow and preparations are being made to mine bridges in the Russian capital. Putin on jo kiireesti lennätetty bunkkeriin.
xxx/ellauri404.html on line 130: Ottava rima, joka tunnetaan myös nimityksellä stanza, syntyi renessanssin ajan Italiassa, missä Ludovico Ariosto ja Torquato Tasso käyttivät sitä eeppisissä runoelmissaan. Myöhemmin runomuotoa suolsivat teoksissaan muun muassa Byron ja Goethe. Suomessa taitavia ottave rime -säkeitä ovat Eino Leinon ohella kirjoittaneet Otto Manninen ja Kaarlo Sarkia. Loppusointuista jambista pentametriä abababcc kaavalla. Kuinkas sitten kävikään ja Kuka lohduttaisi nyytiä on kirjoitettu tällä mitalla.
xxx/ellauri404.html on line 167: Pornography laws relating to children do not cover manga, anime, or virtually created content, allowing games such as RapeLay, in which the player stalks and attempts to rape a single mother and her two school-age daughters. But they are probably adults who are wearing uniforms... they call it JK business but they are probably pretending to be schoolchildren. In Tokyo’s schools there’s no sex education. You can’t mention ‘intercourse’ or ‘sex.´ Teenage girls sell their unwashed uniforms, underwear and swimwear.
xxx/ellauri404.html on line 170:
xxx/ellauri404.html on line 172: Samma på svenska: En man har smygfotat tvåhundra skolflickor i full bestyr. Flickorna var påklädda, men bilderna manipulerades för att få dem synas nakna, skrevs ut, plastades in och användes för att onanera till. Förloppet filmades och delades sedan med flera andra personer. Mannen har via ett anonymt Instagramkonto sökt kontakt med flickorna. Han har sedan filmat sig själv när han onanerat till materialet. Många var förstås ledsna, men många också lättade, säger Elisabeth Massiv Fritz, som företräder 164 av brottsoffren. Nu döms han för grovt barnpornografibrott till två års fängelse. ”Det är alldeles för låga straff”, skriver målsägandebiträdet Elisabeth Massiv Fritz till Aftonbladet.
xxx/ellauri404.html on line 308: XIII. Ajatus pakanain apostolaatista. Pyhä Barnabas
xxx/ellauri404.html on line 323: Ensimmäinen episodi Kristinuskon alkuperän historiasta johti tapahtumat Jeesuksen kuolemaan ja hautaamiseen. Meidän on nyt jatkettava asioita siitä kohdasta, josta ne jäimme, eli lauantaina 4. huhtikuuta vuonna 33. Se on vielä jonkin aikaa eräänlainen siikveli Jeesuksen elämälle. Kuukausien iloisen päihtymisen jälkeen, joiden aikana suuri perustaja loi perustan ihmiskunnan uudelle järjestykselle, nämä vuodet olivat maailman historian ratkaisevimpia. Jeesus on jälleen se, joka sen pyhän tulen kautta, jonka kipinän hän asetti muutaman ystävän sydämiin, luo korkeimman omaperäisyyden instituutioita, liikuttaa, muuttaa sieluja, painaa kaikkeen jumalallisen leimansa. Meidän on näytettävä kuinka tämän aina aktiivisen ja voittoisan kuoleman vaikutuksen alaisuudessa vakiintuu usko ylösnousemukseen, Pyhän Hengen vaikutukseen, kielillä puhumisen lahjaan, kirkon voimaan. Paljastamme Jerusalemin kirkon organisaation, sen ensimmäiset koettelemukset, ensimmäiset valloitukset, vanhimmat sen helmasta nousseet tehtävät. Seuraamme kristinuskon nopeaa etenemistä Syyriassa aina Antiokiaan asti, jossa muodostuu toinen pääkaupunki, jollain tavalla tärkeämpi kuin Jerusalem ja jonka on määrä syrjäyttää se. Tässä uudessa keskustassa, jossa kääntyneet pakanat muodostavat enemmistön, näemme kristinuskon lopullisesti eroavan juutalaisuudesta ja saavan nimen; Ennen kaikkea näemme syntyvän suuren idean kaukaisista lähetystehtävistä, joiden tarkoituksena on viedä Jeesuksen nimi pakanain maailmaan. Pysähdymme siihen juhlalliseen hetkeen, kun Paul, Barnabé ja Jean-Marc lähtevät toteuttamaan tätä upeaa suunnittelua. Sitten keskeytämme tarinamme katsoaksemme maailmaa, jonka rohkeat lähetyssaarnaajat aikoivat käännyttää. Yritämme ymmärtää Rooman valtakunnan älyllistä, poliittista, moraalista, uskonnollista ja sosiaalista tilaa noin vuoden 45 tienoilla, jolloin pyhän Paavalin todennäköinen lähtöpäivä hänen ensimmäiseen lähetystyöhönsä. Tämä on tämän toisen kirjan aihe, jonka me väsäsimme, kutsutaan sitä vaikka apostoleiksi , koska se määrittelee yhteisen toiminnan ajanjakson, jonka aikana Jeesuksen luoma pieni perhe kävelee yhdessä ja ryhmittyy moraalisesti yhden pisteen, Jerusalemin, ympärille.
xxx/ellauri404.html on line 334: Paizi ei helvetti, vaan näin: Kansainvälinen Q-projekti kokosi 2000-luvun vaihteessa useita kansainvälisesti tunnettuja tutkijoita rekonstruoimaan Q-lähteen sisältöä. Mukana olivat esimerkiksi John Kloppenborg, James Robinson ja Risto Uro. Vuonna 2001 julkaistu Q-rekonstruktio kokoaa niin sanotun Sanontojen evankeliumin (engl. Quotes Gospel) tai Q-evankeliumin muotoon, jossa kadonneen evankeliumin kokonaisuus on hahmotettavissa. Rekonstruktio on englanniksi luettavissa esimerkiksi John Kloppenborgin kotisivustolla täällä. (Jumala ei kenties enää vastaa tästä Toronton nummerosta. Jos ei, se on voi, hän tietää kyllä parhaiten. Onnexi saatana pitää varmuuskopioita mm. ab.ca/~bjors/q-english.htm">täällä. Lisäinfoa myös täällä.) Outoa kyllä Kari Syreeniä ei mainita Q-lähteenä. Kenties sixi että se on menettänyt uskonsa. Uskottavuus meni samalla.
xxx/ellauri404.html on line 360: The Sayings Gospel Q is notable for lacking an account of Jesus' death. It is surprising that one early Christian document is apparently so indifferent to an event which plays a profound role in others (e.g., Romans, Mark). Maybe it wasn't so notable after all. And of course there are only rather short quotes from the cross (Sorry but these guys haven't got a clue, John this is your mom, mom this is your son John, Welcome to dine with me upstairs after these messages, lama sabakhthani, I hereby give up my ghost, anything else?) Seneca was Christ's contemporary and Epictetus 20 years younger. These kind of snappy quotes were much in vogue then.
xxx/ellauri404.html on line 420: Alter wrote: The Gospels do not record any historical words attributed to Jesus that demonstrated that he conceived of his death as a propitiatory sacrifice to save mankind from its sins! Why then did Jesus not once, during his ministry, either in private to his disciples, as recorded in the Gospels or as part of his public teaching, ever announce indisputably and unequivocally a divinely ordained scheme for the redemption of mankind? If the salvation of the world was at stake, as Christians proclaim, would it not have been reasonable, in plain and unequivocal terms, to have declared this plan to those whose benefit it was supposedly intended? (p. 77)
xxx/ellauri404.html on line 432: And the bit in Matthew about having to leave your family and stuff also makes it sound that you can buy your way to heaven by doing the right things:
xxx/ellauri404.html on line 442: John reiterates verbosely (pace Matthew above) that all you need to do is believe in Jesus, but that too fails to answer.
xxx/ellauri404.html on line 458: Summary: Michael Alter remarkably claimed that “not once” did Jesus ever claim to be the savior of the world, or its redeemer, by means of His sacrificial death. Veny Käsivahva löysi 2 lupaavaa vastaesimerkkiä, mutta argumentti jäi niissäkin vähän kesken: mitä vitun hyötyä oli kellekään Jee-suxen naulizemisesta? 2 wrongs do not make 1 right.
xxx/ellauri407.html on line 43:
xxx/ellauri407.html on line 78: Watching cheesy programs without feeling bad about it is highly recommended. Ruth Doherty is an experienced digital writer and editor specializing in interiors, travel and lifestyle. With 20 years of writing for national sites under her belt, she’s worked for the likes of Livingetc.com, Standard, Ideal Home, Stylist and Marie Claire as well as Homes & Gardens. When you purchase through links on our site, we may earn an affiliate commission. Here’s how it works.
xxx/ellauri407.html on line 131: Toinen pornogenre joka saa pikkumiisun puolihereille on muka-salaa pystypano japsulaisessa ruuhkabussissa. Esim tämä video jossa blondattu milfi ottaa ohjat käsiinsä pikkujuipin bisnishousuista sai kellarissa aikaan hetkisexi lähes kunnollisen erektion:
xxx/ellauri410.html on line 71: 
abb92f94bb1ff8bcefd50b75cb35e2d" />
xxx/ellauri410.html on line 75: A controversial sculpture about the brutal rape of women by Red Army soldiers. Russians slam it, while The Economist and Der Spigel drool behind paywalls. Allied soldiers 'raped hundreds of thousands of German women' after WW2. A German historian claims Allied troops, as well as Soviet soldiers, were responsible for hundreds of thousands of rapes in occupied Germany. Wives of Russian Soldiers Encourage Them to Rape. Walla Walla! Wives of Russian Soldiers Encourage Them to Rape. 'When The Soldiers Came' claims Allied troops raped one million women. Children, men and young boys and their dogs were also abused by soldiers, it claims. Until now it was thought only the Stalin's Red Army raped German women. The sad fact is rape is one of the few perks of a warrior's life. Why kill other males if not for the chance of impregnating their wenches? Rape is fun, like so many other things that hurt the other half. That is why them things are criminal.
xxx/ellauri410.html on line 117: English speakers owe the word Laodicean to Chapter 3, verses 15 and 16 of the Book of Revelation, in which the church of Laodicea is admonished for being "neither cold nor hot, . . . neither one nor the other, but just lukewarm" in its devotion. By 1633, the name of that tepid biblical church had become a general term for any half-hearted or irresolute follower of a religious faith. Since then, the word’s use has broadened to cover flimsy political devotion as well. For example, in comparing U.S. presidents, journalist Samuel Hopkins Adams compared "the fiery and aggressive [Theodore] Roosevelt" to "the timorous Laodicean [Warren] Harding." My penis sure does not look Laodicean in the snapshot (above), but in actual fact it had to be supported by hand (left). Comme un pneu de vélo où il y a un trou.
xxx/ellauri410.html on line 144: The Bolovian verses carry much critical baggage. To Conrad Aiken, they are “hilariously naughty parerga” or “admirable stanzas” (March 22). Ezra Pound calls them “chançons ithyphallique” (IMH xvi). Bonamy Dobrèe claims, “They are part of an elaborated joke, nurtured through years. It is about some primitive people called the Bolovians, who wore bowler hats, and had square wheels to their chariots” (Tate 73). Subsequent descriptions are equally diverse, ranging from “pornographic doggerel” (Thorpe) to “scabrous exuberances” (Ricks xvi). One critic says they have “a surprising racial, even racist, focus” (Cooper 66). Another claims “these poems comically and obscenely portray the history of early European expansion as an orgy of uncontrollable desire and deviant sexuality” (McIntire 283). Pornoa mikä pornoa. Eliot borrows generously from common bawdy songs and joins a long list of classical writers who indulge in sexual, obscene, erotic, bawdy, scatological, and otherwise blue verse.
xxx/ellauri410.html on line 146: Faber & Faber published The Faber Book of Blue Verse (1997), which was reissued as Making Love to Marilyn Monroe (2006). Both editions contain Eliot’s “Columbiad: Two Stanzos,” “There Was a Young Girl of Siberia,” and “ ’Twas Christmas on the Spanish Main,” and include verse by such eminent authors as Geoffrey Chaucer, Edna St. Vincent Millay, and the famous Anon. It is an indigestible fudge of the familiar, the feeble and the indiscriminately filthy” (Wheen 262).
xxx/ellauri410.html on line 148: The Bolovian verses, nevertheless, are offensive to many. Eliot’s “Triumph of Bullshit” was one of the poems that Lewis had rejected for publication. Lois Cuddy opines that “Eliot’s pornographic verses in an ‘epic’ about ‘King Bolo and His Great Black Kween’ indicate the extent and depth of his racial/sexual stereo- types and eugenic prejudices.” They are written from his own “sense of emptiness,” “puritanical principles,” and “sexual repressions.” Furthermore, these poetic vulgarities display Eliot’s acceptance of sexual stereotypes related to black men and women (229). Yet a look at the contexts of these poems, both as “nonsense” for friends and as reflections on the complexities of culture, reveals an earnest belief in the value of the “primitive mind” and even a reversal of “sexual stereotypes related to black men and women.” The man with the prodigious bolo is not King Bolo but sephardic Cristoforo Columbo who regrettably "found" America. “Eliot is today being refashioned as a prescient and extraordinarily sensitive mediator of the major currents of twentieth century cultural and technological change” (Murphet 31).
xxx/ellauri410.html on line 150: In brief, “The Columbiad,” as Eliot also calls it, begins in Spain, where Columbo dines in with the King and Queen. Queen Isabella “pricks” Columbo’s navel; in response, he defecates on the table. Columbo takes the Queen with him on his voyage, buggers his mates, and finds, in what is now Cuba, King Bolo and BBQ. The setting shifts to the Philippines and then to London, first to the suburb of Golders Green, and then to Russell Square, where Eliot launches the Bolovian Club luncheons. An important upshot of all the whoring is a bastard son named Boloumbo, who presumably begins the European line of ancestry. The rest of the “epic” documents contain Prof. Krapp’s (et al.) and Eliot’s research on the ancient history of the Bolovians, who originate somewhere in South America. Not only the locations, but also the tables have been turned. The “scholarship” reveals that Bolovian behavior and characteristics are the sources of many modern Western traditions, including the wearing of bowler hats. Bolovians practiced Wuxianity, a religion with two gods (or more, depending on the interpretation), anticipating the divine/ human controversy in Christology. Their language, in which Eliot has learned to sing the Bolovian anthem, predates the Indo-European pronunciations of “W,” a combination of the “Greek Ksi” and the “German schsh” (Letters III 730). Eliot’s verses borrow from many versions of Christopher Columbus and his adventures. “Columbo” is a common misspelling for “Colombo,” which is Italian and Portuguese for “Columbus.” Many children know, “In fourteen hundred and ninety-two, Columbus sailed the ocean blue,” but others may know some of the sailors’ ditties or military songs, one of which has the following chorus:
xxx/ellauri410.html on line 171: Underhanded baby fetcher
xxx/ellauri410.html on line 174: Why it is called blue, however, is not so clear. In nineteenth century American usage, “the roughest characters . . . make the air blue with their oaths and obscene language” or “disorderly boys . . . were making the air blue with profane and obscene language” (“blue”). Blue shirts and blue bloods, Eliot’s Bolo asserts, wear about the same.
xxx/ellauri410.html on line 176: But are they worth reading? Does a little ‘bolo’ go a long way? a New York Times reporter asked Anthony Julius, the litigation lawyer specializing in anti-defamation and anti-Semitism. His doctoral dissertation, charging Eliot with antiSemitism, resulted in the notorious publication of T.S. Eliot, Anti-Semitism and Literary Form. ‘‘They are not worth reading,’’ Mr. Julius said. ‘‘They tap, in the most puerile way imaginable, racist fantasies of the sexual superiority of blacks’’ (Lyall). Here is an example of feeling the elephant without contact, because if he had read the verse, he would see that Columbo the Jew was the one with the biggest cock. “And he refuses to acquit Eliot of anti-Semitism in this case merely because the poet has managed to be superior to the black bigotry his poem evokes” (Menand).
xxx/ellauri410.html on line 180: In mock seriousness, Eliot frames the seventeen Notebook stanzas (mostly octavos) as Elizabethan drama. They begin, “Let a tucket be sounded on the hautboys. Enter the king and queen.” Then commence the obscenities. In Spain, Columbo is treated for syphilis by a “bastard jew named Benny” when he “filled Columbo’s prick / with Muriatic Acid” (IMH 315, 149). Later Columbo seeks help from the ship’s physician concerning another symptom of syphilis. “ ‘It’s this way, doc’ he said said he / I just cant stop a-pissin [sic]” (Letters I 231). Columbo and his mariners of song are well-known for their whoring. “One Sunday evening after tea / They went to storm a whore house,” and from a “seventh story window,” “bitched” Columbo with a “pisspot” (IMH 315). Ed Madden says that Columbo and sailors may have had pumps of argyrol and muriatic acid [dilute hydrochloric acid] “rammed up their penises” to treat their syphilis (151). When they set sail for America, “Queen Isabella was aboard / That famous Spanish whore.” With only Queen Isabella aboard and a boy named Orlandino, the horny crew have to make do until they reach land (IMH 315). In Cuba, they encounter King Bolo and his thirty-three “swarthy” bodyguards. They “were called the Jersey Lilies / a wild and hardy set of blacks” and like Columbo, are “undaunted by syphilis” (IMH 316). Madden calls them “the phallically well-endowed bodyguards of King Bolo,” but “swarthy,” “wild,” and “hardy” does not mean “well-endowed.” Columbo is. There are many reversals in these verses: Columbo is equipped with his prodigious bolo, and neither the New World nor the Old World gave the other syphilis. They both had it.
xxx/ellauri410.html on line 198: On his return voyage, Columbo sits on the toilet “areading in the psalter,” he grabs the boson’s wife “and raped her on the bowsprit” (IMH 317). In this case, perhaps the elephant's trunk is touching the wrong animal.
xxx/ellauri410.html on line 202: The cabin boy appeared on deck
xxx/ellauri410.html on line 207: C.S. Lewis betrayed his conservatism in his now infamous refusal to publish any “Words Ending in -Uck, -Unt, and -Ugger” (Pound 8). It is ironic that, except for “bugger”, “fuck” and “cunt,” other words ending in those syllables do not occur in Eliot's poems.
xxx/ellauri410.html on line 210: Manila Harbor in 1909. “He was forced to resign . . . following an alleged liaison with a cabin boy” (Letters II 768n). But the cabin boy was savʼd alive/ And buggerʼd, in the sphincter. Eliot was convinced that his father thought him a failure. Publication of these verses might reverse that problem.
xxx/ellauri410.html on line 214: received a letter from your friend Watson most amiable in tone
xxx/ellauri410.html on line 218: The sound of the Rear Admirals’s cabin boy gives him an erection, i.e. a manly bone. “Manly bone” rimes with the tube station Marylebone, the route that ends in Golders Green, where BBQ once frolicked, hence perhaps another reference to penises (trains) entering vaginas (train stations or tunnels). What Eliot called “the rape of the bishop” in a letter to Pound, refers to John Peale Bishop’s failure to print “The Waste Land” in Vanity Fair.
xxx/ellauri410.html on line 225: Eliot writes to Dobrèe: Your confusion of the Crocodile and Camel recalls the behaviour of the primitive inhabitants of Bolovia. A notoriously lazy race. They had two Gods, named respectively Wux and Wux [a progenitor of the Greek “wanax,” meaning divine king?]. They observed that the carving of Idols out of ebony was hard work; therefore they carved only one Idol. In the Forenoon, they worshipped it as Wux, from the front; in the Afternoon, they worshiped it from Behind as Wux. (Hence the Black Bottom.) Those who worshipped in front were called Modernists; those who worshipped from behind were called Fundamentalists. (Letters II 509) They are noted for wearing bowler hats and practicing economically a ditheistic religion, using one idol for the two gods. Eliot’s comic sketches include men wearing bowler hats, which Eliot had
xxx/ellauri410.html on line 241: That his bawdy verse was not published anywhere was a continuous joke in Eliotʼs correspondence. When they were finally available to the public in 1996, they received diverse labels: “scatological,” “scabrous,” “obscene,” “pornographic” and “x-rated,” “politically incorrect,” “racist” and “misogynist,” tending towards “coprophilia,” and “grotesquely graphic. In their childish and sordid sexuality these poems have little to do with one of the root meanings of ribald, which is amorous. Instead, they are "descriptions of huge penises, defecations, buggeries and group masturbations." Twenty years later, Eliot was writing Cats, and forgive me, I prefer the kink.
xxx/ellauri410.html on line 250: Anatomisesti virnuileva naishämähäkki mukapoliisi pääroolissa oli ize asiassa murhaaja, mutta senhän ei tarvinnut tulla ilmi eikä pilata kivaa togethernessiä sakkoliha tyttären ja narkkarihippiäiskän kaa, koska ämmään lätkässä ollut luuseri sopivasti teki izestään shishkebaabia ennenkö muut paskalakit pääsi jyvälle. Onko oikeus sama asia kuin totuus, kysyy nenärenkaalla varustetu kiveränokka lepakko. Nyt pohditaan. Eiipä ei, oikeushan on sitä että rainan sankareille ei käy kumminkaan, totuus olkoon mitä on.
xxx/ellauri410.html on line 252: Brittirottasarja tosiaan, syviä tuntemuxia, my foot. Syöpään kuollut kitaristi narsisti twotimer pedo iskä oli vaan tollanen "complicated." Taas tää klisheexi muodostunut klaanimeemi et poliisista 5, ne ei pysty mihkään, oman käden oikeus rulaa kuin ennen Hammurabia. Venevajan takana vahingossa nussitun abortilta pelastetun teinivauvan nimexi sopis vaikka Hope. Jos isä selviää Ember hommaa sen vankilaan. Juurikin näin. Varmaan tää anglosaxien moraalinen alamäki alkoi kasarilla Reaganin ja The Witchin toimesta. Vaikka omanvoitonpyyntisiä konniahan on anglot olleet aina, imperialisteja. Ja nyt koittaa Suomen oikeisto apinoida The Witchiltä vesihuollon yxityistämistä. Ei helvetti, lähetäppä Putin sinne muutama V2 nuketti!
xxx/ellauri410.html on line 264: I walked abroad, Kävelin ulkomaille,
xxx/ellauri410.html on line 268: And round about were the wistful stars. Ja ympäriinsä olivat haikeet tähdet.
xxx/ellauri410.html on line 272: Hulmen painotus kuvan tärkeydestä vaikutti rankasti muihin runoelimiin, kuten Ezra Poundin paxuun mutta lyhköseen ja T.S Eliotin puoliveteiseen. Hulme sai apua Bergsonilta imagismiin ja Gustave Kahnilta loppusoinnuttomaan runoiluun.
xxx/ellauri410.html on line 274: Kahn was a Jew from Metz, Lorraine. He chose sides with Émile Zola in the Dreyfus affair. His wife Elizabeth converted to Judaism as a protest against antisemitism, changing her name to Rachel. Gustave kirjoitti aika liikkixesti sille rakkausrunoja, pace Amiel. Rouva Elisabeth Kahnille. Je t’aime de ta voix, de tes yeux, de tes seins. Verkkotunnuxesi on pieni satumaa. Hänet haudattiin Pariisin Mottenparnasin hautausmaalle. Hänen paperinsa ovat nyt kunnossa Israelissa.
xxx/ellauri410.html on line 447: The title of T. S. Eliot’s mock-heroic, modernist poem ‘Sweeney among the Nightingales’ perhaps has been taken from the poem ‘Bianca among the Nightingales’ written by Elizabeth Barrett Browning. As a matter of fact, the word “Nightingales” in the title stands for prostitutes. The poem is written on a mock-epic pattern following The Rape of the Lock by Alexander Pope; a trivial incident is given heroic significance in a satiric style. The “murderous” plot of the prostitutes against one of their customers or frequent visitors, Sweeney, is dealt with in a ludicrous way. The poem ends on a note of indignation and shame, lamenting the death of Agamemnon at his own wife Clytemnestra’s hands. ὤμοι, πέπληγμαι καιρίαν πληγὴν ἔσω. Voi ei, sain kohtalokkaan haavan sisään.
xxx/ellauri410.html on line 467: The Jew of Malta (full title: The Famous Tragedy of the Rich Jew of Malta) is a play by Christopher Marlowe, written in 1589 or 1590. The plot primarily revolves around a Maltese Jewish merchant named Barabas. The original story combines religious conflict, intrigue, and revenge, set against a backdrop of the struggle for supremacy between Spain and the Ottoman Empire in the Mediterranean that takes place on the island of Malta. There has been extensive debate about the play's portrayal of Jews and how Elizabethan audiences would have viewed it.
xxx/ellauri410.html on line 476: A Jewish sage testified that he saw a woman in Rome who gave birth to a child and, after four months, went into labor and gave birth to another child. When they brought her before the Great Church for an explanation, she declared that when she was in her fifth month of pregnancy, she cohabited with another and became pregnant by him; the first child, she said, is her husband’s and the second another’s. They accordingly stoned her. This was a case of superfetation.
xxx/ellauri410.html on line 506: And there above the painter set
xxx/ellauri410.html on line 511: The sable presbyters approach
xxx/ellauri410.html on line 555: These very prolific camp-following merchants of the Lord pass by the windows, before taking up the offering. Eliot goes on to describe a painting of the Baptism of Christ. The lines are full of implications. The simple humanity of the figure still reminds man of the redemption of his offences. In ironic contrast are placed several symbols of ugliness and degradation and complicated parallel between the sterility of the worker bees and that of the "word" of sectarian theological argument. The neuter worker bees at least fertilize the flowers, and so may be said to perform a "blest office" in the scheme of Nature; but the same cannot be said of the "sapient sutlers of the Lord". The "sable presbyters" move like the "religious caterpillars" of the epigraph, who were more interested in getting his "piaculative pence" than in saving his soul. Finally, we have the degrading contrast between Sweeney wallowing in his bath and the figure of the baptized god.
xxx/ellauri410.html on line 559: Origenes was a genius. Notable ideas:
xxx/ellauri410.html on line 576: Elizabeth Barrett Browning. Sanoitukset Noin Kappalelista Kommentit. Kaikki artistit:
xxx/ellauri410.html on line 756: Onko sinulla sisäinen käsitys tästä kappaleesta? Rekisteröidy ja anna tietoa. Aloita biisin bio. Löydä vastauksia laulua koskeviin usein kysyttyihin kysymyksiin ja tutki sen syvempää merkitystä. Esitä kysymys. Nämä olivat Elizabeth Barrett Browningin runolliset teokset, osa. IV. Seuraavaxi tulisi Lapsen hauta Firenzessä etc etc. chick littiä.
xxx/ellauri410.html on line 767: Dante piti kyynisenä Guidon asennoitumista halun aiheeseen, jonka Guido koristi Donna me pregassa vihan ja kuoleman kuvilla. Danten kontrabassossa lihan himoisille Inferno V:ssä lihallisia syntisiä heittelevät hallitsemattomasti myrskytuulet. Eli tää on taas tää Danten hammurabimainen ajatus että kidutus helvetissä vastaa ao. syntiä. Ero näiden kahden kynäilijän välillä on niiden käsityksessä rakkaudesta, koska Guido uskoi, että kaikki rakkaus johti järjen menettämiseen. Dante, vastustaen tätä uskomusta, käytti Guidon määritelmää vain kieroutuneesta rakkaudesta himon piirissä. Dante oli roikkunenä luupää, Guido pullanaama.
xxx/ellauri410.html on line 872: Ihmisen suuruus on kyky tulla tuomituxi kadotuxeen. Pienempiä elukoita ei sinne päästetä. Helvetti antaa merkityxen maanpäälliselle skeidalle. Tuumi Tom. Vizi se oli kyllä brittien Paavo Haavikko, jakeli kansakunnan kaapin päältä tuomioita kokonaiselle runoilijasukupolvelle. Faber & Faber oli sen Otava.
xxx/ellauri410.html on line 882: Ensimmäisessä osiossa Eliot esittelee luopumisen ajatuksen Cavalcantin lainauksella , jossa runoilija ilmaisee omistautumisensa naiselleen kuoleman lähestyessä. Dante Gabriel Rossetti käänsi sen nimellä Ballata, Written in Exile at Sarzana, ja käänsi ensimmäisen rivin "Koska en toivo palaavani". Näin tuodaan esille myös ajatus Eliotin immigraatiosta. Ei siitä koskaan tullut oikeata brittiä vaikka yritti peräpukamien hinnalla. Ei pitäisi nostaa vahtisotilaille bowlerhattua.
xxx/ellauri410.html on line 888: Vladimir Nabokov parodioi Tompan tuhkakeskiviikkoa romaanissaan Lolita.
xxx/ellauri410.html on line 998: You clearly did not read the linked article. Go back and see where it says that Francesca Stavrakopoulou, a Mormon writer claims that Asherah is God's "wife". If you don't take her word for it, How about leading Mormon apologist C. Daniel Peterson who wrote a very scholarly article on God's darling wife Asherah (here).
xxx/ellauri410.html on line 1049: Additionally the Bible clearly and abundantly states that God was alone when they created the heavens and the earth. To invent a co-goddess out of sheer supposition and deny God his rightful glory by claiming that this imaginary goddess assisted in His sole act of creation is Blasphemy of the highest order. That's what women always do, steal your thunder.
xxx/ellauri410.html on line 1080: The Mormon "apologist" had a whole lot of drivel by so-called scholars which had Israel worshiping a whole different God than the one of the Bible, and had more speculations about who Asherah was, but no facts -- only assumptions and assertions (sort of like the writers supporting evolutionism). Peterson only speculates as to what the BOM meant, and declares that his research proves that the BOM is a true ancient Semitic text. But he really doesn't claim Asherah IS God's wife.
xxx/ellauri410.html on line 1097: Foolhearty to take the above as authoritative reference to what Mormons believe, instead, ask a Mormon
xxx/ellauri410.html on line 1109: Your god is an exalted man who earned his way to godhood, while the God of the Bible is the ONLY God and has always been God and is a Spirit. Your Jesus was born by sexual intercourse between your god and Mary ("she's a virgin to mortal man" is how they get her being a virgin). Your Jesus cannot atone for all sins as does the Biblical Jesus. And you cannot be saved by a false Jesus. And your god literally sires spiritual babies who have to come to earth to do good works to earn their own way to godhood -- none of which is found in the Bible.
xxx/ellauri410.html on line 1123: You are absolutely right, and the bible makes that very clear. John 1:1-3 says:
xxx/ellauri410.html on line 1131: The ridiculous concept of the trinity was fabricated at the Council of Nicaea by evil men to obfuscate the plain and simple truths of the scriptures.
xxx/ellauri410.html on line 1135: Unfortunately for you, this blog discusses the true and theologically sound doctrine of the trinity (and not the ridiculous concept of the trinity you espoused). The Trinity was not invented, debated, or discussed at the Nicean council, the Trinity was a theological doctrine that had been well established over a century before Nicea by scholars including Polycarp, Ignatius, and Justin Martyr.
xxx/ellauri410.html on line 1143: (Coincidentally, the pagan origins of the false doctrine of the trinity lies with Asherah/Ashtoreth, the subject of the article above, when she declared that her son, Tamuz, was the reincarnation of his father Nimrod, and that they were all one being.)
xxx/ellauri410.html on line 1147: We could discuss history and scripture all day, but I'd simply ask you to answer any or all of the questions I posed above. Or at least answer the easiest one; who said from heaven that he was pleased with his son when Jesus was baptized?
xxx/ellauri410.html on line 1154: 9 Jesus said to him, "Have I been so long with you, and yet you have not come to know Me, Philip? He who has seen Me has seen the Father; how can you say, 'Show us the Father '? 10 "Do you not believe that I am in the Father, and the Father is in Me? The words that I say to you I do not speak on My own initiative, but the Father abiding in Me does His works. 11 "Believe Me that I am in the Father and the Father is in Me; otherwise believe because of the works themselves. (John 14:9-11)
xxx/ellauri410.html on line 1156: Why do you think that God and Jesus' biological father, the silent partner, wanted to kill Jesus? Not because He argued with them, the Pharisees lived for argument, they asked him tons of silly little meaningless questions like the ones you posted above. Not because He claimed to speak for God, speaking for God is called prophesy and Jesus was never accused of being a false prophet.
xxx/ellauri410.html on line 1163: Doug is 100% correct that the Trinity did not originate from Nicea. But you believe the lies spewed by the LDS. The whole LDS faith is built on lies and fabrications by Joseph Smith, and has lived on lies ever since. Without lies the LDS would cease to exist.
xxx/ellauri410.html on line 1176: There is not a single scripture which teaches that God the Father, Jesus Christ, and the Holy Spirit are one physical being, which of course is impossible, but there are dozens of scriptures, stories, analogies, and parables, let alone logic and common sense, which declare that we have a Father in Heaven, he sent his Son, the Spirit testifies of them both, and they are all one in purpose. I don't see what's so difficult to understand about that.
xxx/ellauri410.html on line 1191: If your questions are looking for a verse that states the Father, Son, and the Holy Spirit are one physical being it's abundantly clear that you have absolutely no understanding of the Father, the Son, or the Holy Spirit. Only the son, Jesus, is a physical being.
xxx/ellauri410.html on line 1194: As for God the Father, the Bible makes it abundantly clear that God is not a physical being. John 4:24 clearly states "God is spirit, and those who worship Him must worship in spirit and truth." Yes the bible does use anthropomorphisms to convey some of His attributes but Numbers 23:19 makes it abundantly clear that God is not a physical being:
xxx/ellauri410.html on line 1220: Of course, they're all eternal and one in spirit and purpose. I'm still confused about the trinity concept though since I haven't seen an answer to any of my questions yet.
xxx/ellauri410.html on line 1249: As for the Trinity being a form of pagan lunch meat - again it's just something you made up. If God is both masculine and feminine why is He only referred to in the masculine in holy scripture? If you really put some brain power behind your imaginary rants you would have considered John 4:24 when God's own son declared God to be Spirit, so he could easily be neither. Of course you didn't bother to consider John 10:30 when you made up your concept about Jesus lack of deity.
xxx/ellauri414.html on line 57: Wagenknecht ist gegen die Forderung vieler Mitglieder der Linkspartei nach offenen Grenzen. Dies nutze ihrer Meinung nach nur den Eliten in den Industrieländern, die durch eine dadurch zunehmende Arbeitsmigration von „Dumpinglöhnen“ profitierten. Eine große Mehrheit würde davon nicht profitieren und sollte vor derartigen Niedriglöhnen geschützt werden. Auch den Ländern, in denen es zu Abwanderung kommt, würde dies schaden: „Denn es sind meist Menschen mit besserer Ausbildung aus der Mittelschicht, die abwandern."
xxx/ellauri414.html on line 58: Im Mai 2008 erklärte sie im Spiegel, dass sie den Begriff Diktatur der Proletariat für die DDR (die sie als „das friedfertigste und menschenfreundlichste Gemeinwesen, das sich die Deutschen im Gesamt ihrer Geschichte bisher geschaffen haben“) als zutreffend hielt.
xxx/ellauri414.html on line 59: Stalin teki virheitä (about muutamia miljoonia) mutta sai sähköt päälle Ryssissä.
xxx/ellauri414.html on line 61: Die DDR ist kein demokratischer Staat gewesen, jedoch ist im heutigen kapitalistischen System keine echte Demokratie möglich. Echte Demokratie hat mit "pursuit of happiness" nichts zu tun. 2016 äußerte sie über den russischen Militäreinsatz in Syrien gegenüber Russia Today, es brauche für einen Frieden „mehr Kooperation mit Russland und nicht mehr Konfrontation“, sie fordere für eine weltweite Sicherheitsordnung unter Einbezug Russlands die Auflösung der NATO. Ein zentraler Grund für das schlechte Verhältnis zwischen Russland und dem Westen sei die NATO-Osterweiterung. Ende Januar 2024 forderte sie erneut ein Ende der Sanktionen gegen Russland sowie der Waffenlieferungen an die Ukraine. Wagenknecht on myös huomauttanut, että Saksa ostaa nyt öljyä muun muassa Jemenissä sotaa käyvältä Saudi-Arabialta. Iso-Markku korostaa, että Wagenknechtilla tai muilla äärilaidan ehdokkailla ei ole realistisia mahdollisuuksia eikä välttämättä edes halua nousta päättäviin asemiin. Pikku-Markku nyökyttelee takapiruna. Ei Jeesuskaan oikeasti halunnut messiaaxi, tuulenpyörre pakotti. Lääkelasi oli pakko tyhjentää. Pikku-Markun peppu edes lohdutti.
xxx/ellauri414.html on line 73:
xxx/ellauri414.html on line 79: Al-Tabari kertoo, että kun Muhammed tuli tapaamaan Aišaa tämä oli keinumassa. Äiti pyyhki tytön kasvot siemennesteestä, ja hänet pantiin istumaan Muhammedin kolmannelle sukupolvelle. Vaimo syytti miestään impotentiksi, mutta Jumalan lähettiläs antoi vankat todisteet siitä, että väite ei pitänyt paikkaansa. Välikohtaus koetteli Muhammedin mainetta, joka kärsi pahasti kun ilmeni, ettei Aisha ollut raskaana.
xxx/ellauri414.html on line 100: Kommunistien kokous Pöllölässä" by Tiitus [Ilmari Kivinen] is a satirical account of a communist meeting in Pöllölä in 1922. The story humorously portrays the preparations, discussions, and interactions among communist cells, highlighting the challenges and absurdities of communist ideology and party politics. Filled with witty dialogues, political satire, and social commentary, the narrative reflects the author's critical perspective on the communist movement of the time. Hinta 433 jeniä.
xxx/ellauri414.html on line 102: Kaarlo Ilmari Kivinen (pakinoitsijanimimerkki Tiitus, 9. syyskuuta 1883 Pornainen – 14. helmikuuta 1940 Helsinki) oli ensimmäisiä huomattavia suomenkielisiä pakinoitsijoita ja teki pitkän uran Helsingin Sanomien pakinoitsijana vuosina 1914–1940. Sanomalehtiuransa ohessa hän myös julkaisi humoristisia romaaneja ja kertomuskokoelmia. Tuskin yhtä hauskoja kuin Juan Batiste Montabuanin el Zorro seikkailu n:o 222 Maveilaistyttö (Kseksesa?):
xxx/ellauri414.html on line 121: Mikä on tilanne Kurskin alueella lokakuun 23. päivänä? Mash Telegram -kanava kertoi, että Venäjän asevoimat hyökkäsivät onnistuneesti Ukrainan asevoimien ryhmään Kurskin alueella (https://news.ru/regions/situaciya-v-kurskoj-oblasti-utrom-23-oktyabrya-proryv-vojsk-novoivanovka/) useista suunnista kerralla.
xxx/ellauri414.html on line 173: Vijnana (Science) minus Jnana (Knowledge) of Dharma results in the ever increasing of selfishness and greed. It is on account of this, immorality and corruption, violence and sexual immorality are spreading like cancer and are threatening the health of our nation and of humanity. To this situation, the only remedy is the resurrection of the "Doctrine of Trivarga" which constitutes the Philosophy of our country - a philosophy universally applicable.
xxx/ellauri414.html on line 207: had to laboriously haul my luggage up and down
xxx/ellauri414.html on line 223: only to realize that you’re probably the only
xxx/ellauri414.html on line 226: There are a number of transport available in
xxx/ellauri414.html on line 285: uneducated badly paid manual labour forced to
xxx/ellauri415.html on line 40: Rabbi Rash
xxx/ellauri415.html on line 55: Sarah Elizabeth Hartman, who is getting her dual MA in Jewish Studies and Arts Education, says the story of Beruriah is “… a really sexy story in a weird way.” Beruriah, a devout scholar and loving wife, was tricked by her husband Meir who arranged for her to be seduced by one of his pupils so he could prove that women were vulnerable to “sexual sin,” just like men. When Beruriah found out that she was tricked, she was furious and committed suicide, while Meir exiled himself in shame.
xxx/ellauri415.html on line 59: Rabbinical student Erik Urinate (shown pants down in fig. 4 below, with a shortish penis in his hand) says the sages meant these instructions to produce healthy, intelligent sons.
xxx/ellauri415.html on line 61: Nevertheless, many Orthodox women feel conflicted about the extent to which Judaism is sex-positive. Yael, who poked a tent prop through Sisera's skull after a hasty lay, is one. “Some of those settings made it clear that as someone who looked like a woman, I was just a prop — not to be really seen or heard before or after copulation." Orthodox women and LGBTQ-identified people feel marginalized in Orthodox communities.
xxx/ellauri415.html on line 66: Entisajan jumalat oli rotevia panomiehiä. Mixi monoteistisistä aabrahamilaisista tuli tollasia nollaneuvoisia impotentteja? 1 selitys voisi olla että rautakauteen mennessä silverbäkit patriarkat pystyi sinnittelemään vallankahvassa vielä kykenemättöminäkin, eikä silloin ollut enää poliittisesti korrektia kerskua johtoportaan siitoskyvyllä. Naintihommat oli paras suizia nuoremmiltakin.
xxx/ellauri415.html on line 68: Väkäleukainen blondi shixa ja huonopartainen lälly wannabe-reformipäärabbi aikovat venxuttaa epätodennäköistä ja epäsuotavaa liittoaan vielä toisen tuotantokauden. Gäsp. Olis vaan ottanut sen nätimmän Rebekan. Nobody wants this.
xxx/ellauri415.html on line 78: Tämä osoittaa, että naisten ja miesten sukuelinten tulee olla vaatteiden peitossa, sillä alastomuuteen liittyy häpeän leima. Apokryfinen tarina Judithista kuvaa naista, joka kylpee julkisesti vietelläkseen vihollisen kenraalin Holofernesin ja mestaakseen sen munan myöhemmin. Aabrahamilaisten alkaessa trendata roomalaiset kylpytilat mukautettiin sukupuolten erottamiseen, ja uimareilla oli vähintään lantio liitteineen pyyhkeen alla piilossa.
xxx/ellauri415.html on line 84: Ensimmäinen kirjattu kasteliturgia, jonka pyhä Hippolytus Roomalainen kirjoitti muistiin apostolisessa perinteessä, vaati miehiä, naisia ja lapsia riisumaan kaikki vaatteet, mukaan lukien kaikki vierasesineet, kuten korut ja hiuskiinnikkeet. Tiettyinä aikoina ja tietyissä paikoissa kaste-ehdokkaat ovat saattaneet ollakin täysin alasti kastehetkellä, mutta juutalainen naisten alastomuuden tabu on lieventänyt laajalle levinnyttä alastoman kasteen käytäntöä. Wilho oli siitä aika pettynyt.
xxx/ellauri415.html on line 90: Keskiajalla islamilaiset normit tulivat patriarkaalisemmiksi ja olivat hyvin huolissaan naisten siveydestä ennen avioliittoa ja uskollisuudesta sen jälkeen. Konservatiivisin on Hanbali -koulu Saudi-Arabiassa ja Qatarissa, jossa on yleistä, että naiset käyttävät niqabia, joka peittää koko vartalon ja kasvot kapealla silmäaukolla. Kädet ovat myös mahdollisimman paljon piilossa hihoissa ja keskijalat burkan alla hakemassa sormituntumalla maalia.
xxx/ellauri415.html on line 124: Beruriah (myös Bruriah ; heprea : ברוריה, latinoitu : Bəruryā, kirjas. 'Varma on YHWH ' tai ברוריא ) on yksi useista naisista, joita on lainattu yhtenä chazaleista (talmudin viisaista). Hän oli tanna-rabbi Meirin vaimo ja Haninah ben Teradionin tytär.
xxx/ellauri415.html on line 128: Hänellä kuvataan olleen valtava sisäinen voima Kegel-lihaxissa. Midrash Proverbs kertoo, että hänen kaksi poikaansa kuolivat äkillisesti sapattina, mutta hän salasi asian mieheltään, kunnes pystyi kertomaan hänelle tavalla, joka lohduttaisi häntä. Vastauksena Rabbi Meir lainasi jaetta: "Upea nainen, kuka löytää?"
xxx/ellauri415.html on line 132: Avodah Zarah 18b mainitsee, että Rabbi Meir pakeni keskellä elämäänsä Ala-Mesopotamiaan, jota juutalaisissa teoksissa kutsutaan "Babyloniaksi". Siinä mainitaan kaksi mahdollista motiivia. Toinen näistä on "Berurian tapaus" ( juutalainen palestiinalainen aramea : מעשה דברוריא ), ilmaus, jota ei selitetä.
xxx/ellauri415.html on line 134: Useat Talmudin jälkeiset kommentit tarjoavat selityksiä tälle tapaukselle. Rashin mukaan, "Kommentti Avodah Zarahille" 18b, Beruriah valotti talmudin väitettä, jonka mukaan naiset ovat "kevytmielisiä" Kiddushinissa 80b. Rashi selittää ilmauksen "naisten mieli painaa heitä kevyesti" osoittavan seksuaalisen eston estotonta puutetta. Vahvistaakseen talmudilaisen maksiimin Rabbi Meir lähetti yhden oppilaistaan viettelemään hiänet. Vaikka hiän aluksi vastusti opiskelijan edistymistä, hän lopulta yhtyi hiäneen, tosin vasta tilaisuuden tullen. Kun hiän tajusi, mitä hän oli tehnyt, hiän teki itsemurhan häpeästä. (Muiden lähteiden mukaan hiän sairastui emotionaalisesti häpeän vuoksi, ja joukko kilttejä rabbeja rukoili hiänen kuolemaansa ja rauhaa.) Rabbi Meir puolestaan karkoitti itsensä Israelista häpeästä ja pakeni Babyloniaan.
xxx/ellauri415.html on line 136: Nissim ben Jacob Kairosta tarjoaa meriselityksen, joka on lähempänä tekstiä. Hänen mukaansa Rabbi Meir ja Bruriah joutuivat pakenemaan Babyloniaan sen jälkeen, kun Rooman valtakunta teloitti hänen isänsä, myi äitinsä orjuuteen ja sisarensa seksiorjuuteen bordellissa (rabbi Meirin pelastamana) ja etsivät häntä. Myös muut rabbiiniset lähteet kiistävät Rashin kommentin, ja ortodoksisten rabbien keskuudessa on perinne nimetä tyttärensä Bruriaksi vakuutuksena hänen vanhurskaudestaan. On se sitäpaizi aika heruttava tarina.
xxx/ellauri415.html on line 138: Kommentaattorit selittävät, että hiän pystyi voittamaan tuon kokeen, mutta Jumala rankaisi hiäntä siitä, että hiän puhui pahasti viisaista rabbeista sanoen, että jos hiän olisi sanonut, että rabbit olivat oikeassa, mutta että hiän oli poikkeus, ongelmia olisi tullut. Kommentaattorit väittävät myös, että todellista syntiä ei tehty, koska opiskelija oli steriili ja B:llä varmat päivät menossa; ne, jotka väittävät, että oli tapahtunut seksuaalinen kanssakäyminen, uskovat, että rabbi Meir teeskenteli olevansa hänen oppilaansa. No vittu kai B. tunsi vanhasta muistista kenen nuppi siellä vaginassa jotmuili.
xxx/ellauri415.html on line 144: Alussa se vaikuttaa typical jenkkiläiseltä supermiesturinalta, hyvixet on aivan tolkuttoman eteviä: jenkkejä, gt-sählämeitä, 1 arabiluopio.
xxx/ellauri415.html on line 145: It only took a few years and usurped Arab land to turn a hunchback Jew of The Ghetto to a lively and attractive kolkhoz farmer. Kolhoznikkien baasi on ilmiselvä "Thad" (alb. 280 paas. 11100).
xxx/ellauri415.html on line 147: It's refreshing to see a girl who doesn't wear panties under shorz. She does it for the defense of Israel. It is more honorable to die at the battlefront with no panties on. Tästäkin ihmistyypistä on mulla kuva jossakin, juu alb. 307.
xxx/ellauri415.html on line 170: Yarmulke comes from joining two Hebrew words together, which were Yarei Malka, essentially meaning ‘fear of the king.’ They essentially mean the same thing, with the only difference being that the cap is called Kippah in the Hebrew language, and it is called Yarmulke in the Yiddish language. However, both of them refer to the same cap, which is worn above the head, specifically by people who practice Judaism.
xxx/ellauri415.html on line 198: 
xxx/ellauri415.html on line 208: 
xxx/ellauri415.html on line 209:
Gazabarnens små skallar sprakar lustigt under vagnens larvband.
xxx/ellauri415.html on line 217: Nainen uhmasi moraalipoliisin sääntöjä Iranissa: Riisuutui alusvaatteisilleen. Mediatietojen mukaan nainen otti pääkaupunki Teheranissa sijaitsevalla yliopistollaan yhteen pukeutumiskoodia valvovan moraalipoliisin kanssa. Moraalipoliisin jäsenet yrittivät repiä vaatteet naisen päältä. Tämän jälkeen nainen riisui loput vaatteensa itse sekä istui ja käveli kadulla alusvaatteisillaan. Sosiaalisessa mediassa levinneiden videoiden perusteella siviiliasuiset miehet pakottivat naisen autoon pian tämän riisuuduttua. Paikallisen Amir Kabir -nimisen opiskelijamedian mukaan moraalipoliisi häiriköi naista, koska tämä ei suostunut käyttämään huivia. Naista pahoinpideltiin pidätyksen yhteydessä eikä tämän nykytilasta tai -sijainnista ole tietoa, Amir Kabir kirjoittaa. Lehden mukaan nainen esimerkiksi löi päänsä auton oveen kiinnioton yhteydessä, mikä johti runsaaseen verenvuotoon. Amnestyn mukaan huivista luopuminen rinnastetaan Iranissa seksuaaliseen turmeltuneisuuteen, mielenterveyden häiriöön tai sosiaaliseen sairauteen. Huivittomuus voi johtaa kidutukseen tai vankilatuomioon. Hallinto vastasi protesteihin väkivallalla. Ainakin 551 vähäpukeista mielenosoittajaa menehtyi. Housuttomuus johtaa joukkoraiskauxeen tai ciwityxeen, tai (tässä järjestyxessä) molempiin.
xxx/ellauri415.html on line 385: My curls about her neck did crawl, Kiharani hänen kaulassaan ryömivät,
xxx/ellauri415.html on line 451: Tämä runo eroaa kirjailijan muista teoksista hillittömällä rakkausinnostuksellaan. Siitä puuttuu hänen runoissaan usein esiintyvä melankolia tai kyynisyys. Sen sijaan se tarjoaa iloisen ja huolettoman näkökulman rakkauteen, heijastaen Elisabetin aikakauden BDSM arvoja.
xxx/ellauri415.html on line 544: ab.jpg" width="100%" alt="xxx" />
xxx/ellauri415.html on line 769: laughing at you. Feel strong about it - go
xxx/ellauri415.html on line 820:
xxx/ellauri415.html on line 876: Nato-landene vil formentlig gå i panik. For på den ene side vil de jo ikke bare finde sig i at blive ydmyget af Rusland. Men på den anden side kan de nærmest intet gøre uden at udløse ragnarok. Jeg tror, at Nato forsigtigt vil trække sig tilbage, men derefter gøre alt for at isolere Rusland. Dette giver imidlertid ikke nogen stabil verden at leve i, og Kina vil formentlig stadig støtte Rusland. Skal vi så også isolere Kina? Kan vi gøre dette uden at vores egne økonomier bryder totalt sammen? Vil vi igen få en økonomisk krise, der bliver af lignende omfang som krakket i 1929, der førte til 2. verdenskrig efter Hitlers magtovertagelse i Tyskland?
xxx/ellauri416.html on line 50: Mixi sitä pitää pelätä? Ei ainakaan minun raamatussani ole Danielin toisessa kirjassa mitään tollasta. Siellä on se Nabu-Kudurri-Usurrin hämärähkö uni jonka Daniel koittaa selittää, selvää Joosef-meemin toistoa. Kz albumia 43. (Jönsin korjaus: sen piti olla 12. kirja. Mutta eipä ole sielläkään, tuo 12x12k numerus clausus löytyy Johixen apokalypsista.) Danielin kirjahan oli se takautuvasti päivitetty ennuste Babylonin linnareisusta.
xxx/ellauri416.html on line 85: Samaan aikaan kun Bakussa pidetään all male paneelia ilmastorahoista, Azerbaizan ja Turkki kuskaa azerien öljyä Israeliin jossa sillä pariloidaan palestiinalaisia. To prevent collapse of Israel and the IDF, the United States is sending almost all its operational navy ships to protect Israel so that it can pursue its genocide in Gaza US Secretary Austin ordered the deployment of additional ballistic missile defense destroyer ships, fighter squadron and tanker aircraft, and several U.S. Air Force B-52 long-range strike bombers to the region. The morale of the IDF is collapsing after a year of being unable to defeat an irregular army with homemade weapons and a growing awareness that they are now universally hated and despised - it is eating into their soul, if any. Hoohoo jaajaa, toiveajattelua Filistean puolelta.
xxx/ellauri416.html on line 276: Palkkasoturit menivät Brjanskin alueelle suurella määrällä ammuksia ja NATO-tyylisiä aseita. Heidän ruumiistaan löydettiin tatuointeja, jotka viittasivat osallisuuteen Rangersissa ja US Marine Corpsissa. Hylättyään taistelun aikana kuolleet sabotoijat, palkkasoturit vetäytyivät Ukrainaan.
xxx/ellauri416.html on line 291: Trump ska enligt uppgift ha "varit intresserad" av framförallt två av punkterna i Zelenskys segerplan. Den ena föreslår att stridserfarna ukrainska soldater efter kriget ersätter de amerikanska trupper som i nuläget är stationerade i Europa. Det andra delen berör hur Ukrainas naturresurser kan delas mellan landets partners i väst. Donald Trump har varit tydlig med att han snabbt vill avsluta kriget, men exakt hur är ännu oklart.
xxx/ellauri416.html on line 295: Putinin kuvernööri solvaa Suomea, ja aiheesta. Pieni maa mutta täynnä puita jäytäviä syöpäläisiä. Suomelle tuli ilmastotyöstä ansaitusti dishonorable mention. Hiilinieluista on salamana tehty hiilimiiluja. Eikun Ruoziin kaivamaan suosta turvetta kun se on täällä vielä vanhanaikaisesti laitonta. Siellähän voisi hei olla vielä rusikoitavaxi raakkuja.
xxx/ellauri416.html on line 316: abelno.org/uploads/posts/2018-05/1525391802_03.jpg" width=100%" alt="xxx" />
xxx/ellauri416.html on line 317: abelno.org/uploads/posts/2018-05/thumbs/1525391914_14.jpg" width=100%" alt="xxx" />
xxx/ellauri416.html on line 318: abelno.org/uploads/posts/2018-05/thumbs/1525391899_16.jpg" width="100%" alt="xxx" />
xxx/ellauri416.html on line 320: abelno.org/uploads/posts/2018-04/thumbs/1524605406_16.jpg" width=100%" alt="xxx" />
xxx/ellauri416.html on line 321: abelno.org/uploads/posts/2018-04/thumbs/1524605413_05.jpg" width=100%" alt="xxx" />
xxx/ellauri416.html on line 322: abelno.org/uploads/posts/2018-04/thumbs/1524605369_04.jpg" width=100%" alt="xxx" />
xxx/ellauri416.html on line 323: abelno.org/uploads/posts/2018-04/thumbs/1524605370_09.jpg" width=100%" alt="xxx" />
xxx/ellauri416.html on line 326: abelno.org/uploads/posts/2018-04/1524688892_02.jpg" width=100%" alt="xxx" />
xxx/ellauri416.html on line 327: abelno.org/uploads/posts/2018-04/1524688959_07.jpg" width=100%" alt="xxx" />
xxx/ellauri416.html on line 328: abelno.org/uploads/posts/2018-04/1524688986_09.jpg" width=100%" alt="xxx" />
xxx/ellauri416.html on line 329: abelno.org/uploads/posts/2018-04/1524688987_12.jpg" width=100%" alt="xxx" />
xxx/ellauri416.html on line 333: abelno.org/uploads/posts/2019-04/1554145877_13.jpg" alt="xxx" />
xxx/ellauri416.html on line 335: abelno.org/uploads/posts/2019-04/thumbs/fapabelno.net_155414470953.jpg" widyh="100%" alt="xxx" />
xxx/ellauri416.html on line 341: Yhdysvaltojen vuosikausia jatkunut epäröinti ja arkailu sekä katteeton itsetyytyväisyys muualla lännessä ovat murentaneet – todennäköisesti jopa kohtalokkaasti – sitä liittoumien verkostoa, joka on ylläpitänyt globaalia turvallisuutta viimeisten seitsemän vuosikymmenen ajan, arvioi kovia kokenut brittiläinen ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija Sir William Lucas. Capital, capital. Pitikö vittu mennä varta vasten hajottamaan Neukkula? Tämä siitä tuli. Idiootti, sanoi kuningatar Elizabeth taulapäästä Boris Johnsonista, joka vetää samaa haukkamaista viisua. Parhaiten huonosti valmistautunut natomaa on kokonaismaanpuolustukseensa pitkäjänteisesti panostanut Suomi, jota venäläiset tosi paljon pelkäävät.
xxx/ellauri416.html on line 421: Papit riisuivat typyn hyntteet yksi kerrallaan, antaen niiden pudota kuin terälehtiä, kunnes hän seisoi alasti kaupungin miesten siitinten sanoessa kuorossa DOJONGG-JONGG! Sitten pitkä tyttö alkoi hiljaa tanssia. Pitämällä päänsä paikoillaan hän liikutti käsiään ja polviaan. Pian hänen jalkansa olivat erillään ja labiat törröttivät karvatussusta. Runk! runk! Ruis! ruis! kuului osasta yleisöä jo. Hämmästyttävää mihin järbät pystyvät kun ne omistavat tuotantolaitoxet ja saavat yrittäjäpalkinnoxi nussia nubiileja neitoja. Kazo vaikka Elon Muskia. Urbaali pääsi orjanaisen pukille siitin juhlakunnossa. Naisasianaiset ovat kauhuissaan. Uskonnolliset imaamit 2x-virran maassa vihkivät 9-vuotiaita tyttöjä. Sairasta. Muhammed sentään odotteli kunnes mela mahtui Aishan sisälle.
xxx/ellauri416.html on line 423: Tinna meni huoneeseensa ja mietti mitä tehdä. Mixi Miisu näyttäytyi ilman housuja vaikke ollut edes puoliveteessä? Hän oli vakuuttunut siitä, että hän oli tehnyt oikein tuhotessaan väärät Astartesit, sillä ilmeisesti täytyy olla yksi jumala, El Coño, joka hallitsi ihmisten asioita, ja muiden täytyy olla vain sekaantujia, jotka yrittävät saada ihmisen tuntemaan olonsa hieman turvallisemmaksi. Heillä ei voinut olla todellista voimaa, eikä hän tuntenut katumusta, kun hän hylkäsi niistä 2/3. Heetti hyppäsi esiin hämmästyttävän viriilinä ottaen huomioon äsken nähdyn murhateon ja lähti sivuhuoneeseen bylsimään rouva Obamaa. Urbaalia vastaan tuli Damaskoxen tiellä ensimmäinen Habiru, name of Abram, joka oli lähtenyt tunkemaan palestiinalaisia pois luvatulta maalta. Pieni kuiva äijänkäppyrä kuin Wolfram Roth. Juonikas mies, ei se siihen kyykisty mihkä paskantaa. Eikä sen jumala syö pikkupoikia (hmm) eikä nakupellet naiset bylsi farmareita (nojaa). Mut mit vit! Abramillakin otti ankarasti eteen Mrs. Obamasta.
xxx/ellauri416.html on line 432: The Philistines are rarely mentioned outside the Bible. They had funny hats and held their elbows up rather awkwardly. Goliath was possibly the most notorious Philistine. Goliath was said to be eight feet tall, with six fingers on each hand and six toes on each foot. Based on this Bible story, the evil Goliath, who was a Philistine, was stopped by the brave Israelite. Nevertheless, why was Goliath so massive? Where his parents giants, too? DNA would be able to reveal the truth. The earliest Philistines probably did come from places like Greece, which, at the time, was undergoing a social collapse. They may have taken to the seas to try to escape political turmoil and perhaps large-scale persecution, not unlike refugees today. For example, some deceased Philistines were buried with perfume jars under their heads. For a while, they may have had one of the most vibrant, thriving cultures in the entire Levant (the Middle East region that includes Syria, Palestine, Lebanon, and Jordan).
xxx/ellauri416.html on line 434: Like David and Goliath, the story of Samson and Delilah are well-known stories of right and wrong, good and evil, goys and jews. These findings help tell the story of the Philistines on their own terms, in a way that complements (rather than negating) what the biblical writers said about them. Think of them as ancient Vikings. According to the Bible, the Philistines were polytheists. Polytheist means you worship multiple gods, unlike the Nazirite Samson. The biblical story of Samson suggests that he destroyed the temple of Dagon in Gaza. Present-day Samsons specialize in childrens' hospitals.
xxx/ellauri416.html on line 436: The Philistines originated from the island of Crete in the Aegean Sea. They were a civilization known for being voyagers who then migrated to the Holy Land sometime during the twelfth century BCE, during the collapse of the Late Bronze Age and the start of the Iron Age. Why do the Philistines hate Israel? Although the primary source of conflict between the Philistines and Israelites was the age-old quest for land and dominance, culture clash also played a role. It was during the late nineteenth century when two French Egyptologists, François Chabas and Gaston Maspero, decided to use their newly developed archaeological techniques to identify the geographical and ethnic origins of the Philistines. The two men first proposed the theory, which is now a consensus among Israelite scholars, that the Philistines were originally from the Aegean region of the Mediterranean Sea and probably Indo-Europeans.
xxx/ellauri416.html on line 438: The most modern scholars believe that the Philistines were part of the wave of migrations of peoples known collectively as the Sea Peoples, who helped bring an end to the Bronze Age. In particular, the Philistines were part of the second wave of migrations/invasions that were launched on Egypt during the reign of Ramesses III (ruled 1186-1156 BC). Although Ramesses was able to repulse the invasion and take many of the Sea Peoples prisoners, it is thought that the Philistines were driven to the edge of Egypt to the coastal region of the southern Levant where they settled sometime after 1177 BC. The Egyptians knew the Philistines as the “Peleset," which over time became “Philistine," becoming synonymous with the land in the southern Levant, which then became known as “Palestine."
xxx/ellauri416.html on line 440: The political structure of Philistine society was like ancient Greece or 19th century Germany. There was no unified Philistine nation-state or even a Philistine kingdom to speak of; the Philistine people were somewhat unified by a confederacy of the five leading cities: Ashdod, Gath, Ashkelon, Ekron, and Gaza. Those cities, referred to as the “Pentapolis," were first referenced in Joshua 13:3. Each of the five cities was ruled by a chieftain known as a seranim, which was probably an Indo-European word closely related to the Hittite word tarwanis and the classical Greek word tyrant. After Egypt had repelled them, the Philistines settled in the area of the modern-day Gaza Strip. So our scrappy band of survivors settled and set up a pentapolis of five interconnected cities states: Gaza, Ashkelon, Ashdod, Ekron, and Gath.
xxx/ellauri416.html on line 444: The Ark of the Covenant was the equivalent of the Israelites’ cult statue, so it is no wonder that the writers of the Old Testament reserved great scorn for the Philistines and their primary god, Dagon after their “cult statue" was taken. Little is known about the god Dagon, except he looked like a fish, not unlike Jeshua, but modern scholars believe he was a male variant of an Indo-European earth goddess. It is important to note that unlike Bal and some other Canaanite and Semitic gods, the Old Testament never mentions renegade Israelites worshipping Dagon. The Philistines and their culture were anathemas to the Israelites.
xxx/ellauri416.html on line 452: Except for Egypt and the Assyrians, after their retreat from Babylon, all of the Palace Economies collapsed. ALL OF THEM! That is like The US, Canada, and every country in Europe going bankrupt on the same day so that the idea of money becomes worthless. The worst nighmare of Scrooge McDuck! Russia and China would have a field day.
xxx/ellauri416.html on line 455:
xxx/ellauri416.html on line 465: The Philistines were first recorded by others between 1185-1152 BCE. The Peleset, as they were called by the Egyptians, were first depicted as captives on a wall relief at Medinet Habu during the reign of Ramesses III. The Peleset were one of the several groups commonly referred to as the Sea People that were part of a serious of events that lead to the Bronze Age Collapse. The Egyptians identified ten ethnic groups as raiders and pirates that came ashore to plunder during this tumultuous time. The Peleset were one of those people. There were opportunistic mercenaries and desperate people willing to take on the greatness of Egypt, but it was probably more complex. There were certainly also refugees looking for safety.
xxx/ellauri416.html on line 471: Rabbiinisessa juutalaisuudessa puhutaan seitsemästä nimestä, jotka ovat niin pyhiä, että jos ne kirjoitetaan, niitä ei tulisi pyyhkiä pois:
xxx/ellauri416.html on line 476: Aabraham kumartui Jumalan edessä, kun tämä ilmestyi hänelle tällä nimellä: 1 Moos. 17:1-3: ”Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra hänelle ja sanoi hänelle: ’Minä olen Jumala, Kaikkivaltias [El shaddai]; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton. Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti.’ Ja Abram lankesi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle..” Meillä on sisimmässämme tarve tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi sellaisenamme kuin olemme. Kaipaamme, että olisi joku, joka pitää meistä huolen. Kun Jumala ilmoittaa olevansa El Shaddai, hän kertoo olevansa meidän suojelijamme, huolenpitäjämme, sielujemme rakastaja. Hän riittää kaikkeen elämässäsi, hän vie sinut kaiken lävitse. Hän voi viedä sinut läpi avioeron, läheisen kuoleman, taloudellisen vararikon, vaikeiden ihmissuhdeongelmien, vaikka sinä itse kokisitkin olevasi elämän haasteisiin riittämätön. Hän kykenee hankkimaan alaisilleen vielä lisääkin ikävyyxiä. Hän on kaikkiriittävä Jumala. Kun menet Elshaddain luo, et koskaan tule pois hänen luotaan tarve täyttymättä, puutteen alaisena. Hän odottaa sinua käsivarret avoimena, että tulisit hänen luokseen ja hän saisi ravistaa sinua. Lähet siitä sitten ra-vittuna. Enempää ei tar-vittu. Siitä on liiton paperiarkissa jo so-vittu.
xxx/ellauri416.html on line 478: Katsotaan vielä tarkemmin kohtaa, jossa Jumala ilmestyy Aabrahamille:
xxx/ellauri416.html on line 480: Moos. 17:1-8 ”Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra hänelle ja sanoi hänelle: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton. 2 Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti." 3 Ja Abram lankesi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle sanoen: 4 "Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä. 5 Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän. 6 Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita. 7 Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala, 8 ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa."
xxx/ellauri416.html on line 482: El means "God" in the Ugaritic and the Canaanite languages. The literal meaning of Shaddai, however, is the subject of debate. Some scholars have argued that it came from Akkadian shadû ("mountain") or from the Hebrew verb shaddad שדד meaning "Destroyer". Shaddai may have also come from shad שד meaning mammary; shaddai is a typical Biblical Hebrew word (שדי). The plural (Shaddayim -- שדיים) is the typical Modern Hebrew word for human breasts in dual grammatical number.The Deir Alla Inscription contains shaddayin as well as elohin rather than elohim. Scholars translate this as "shadday-gods," taken to mean unspecified boobs, mountain or destroyer gods. A popular interpretation of the name Shaddai is that it is composed of the Hebrew relative particle she- (Shin plus vowel segol followed by dagesh), or, as in this case, as sha- (Shin plus vowel patach followed by a dagesh). The noun containing the dagesh is the Hebrew word dai meaning "enough, sufficient, sufficiency". However, Day's overview says a "rabbinic view understanding the name meaning 'who suffices' (Se + day) is clearly fanciful and has no support."
xxx/ellauri416.html on line 502: Kun syömme Jeesuksen ruumiin ja juomme hänen verensä, me pysymme hänessä ja hän meissä. Jumala asuu meissä ja sen kautta olemme kykenevät täyttämään hänen tahtonsa. Kaikkivaltias on meissä. Hän on kaikkiriittävä Jumala meidänkin elämässämme. Hyi helkkari, iyy, täähän on kuin Moolokilta lainattu. Saamme tuntea mahan alla El shaddain, joka vuodatti itsensä sinne meidän puolestamme. Hän on sinun rakastajasi ja pitää kaikella tavalla huolta sinusta. Tää taas on selvää Asera-paalua.
xxx/ellauri416.html on line 510: Aika ruokasaa. Paavali kirjoittikin Jumalasta näin: Fil. 4:19: ”Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa.” Jumala oli siis luvannut siunata Aabrahamia lapsella, perillisellä, mutta Aabraham oli aiemmin itse yrittänyt täyttää Jumalan lupauksen omalla "energiallaan", Saaran orjan kanssa. Mutta nyt Jumala ilmestyi Aabrahamille El Shaddaina, joka täyttää lupauksensa: Jumala itse vuodattaa voimansa ja tekee Aabrahamin hedelmälliseksi. Hän ilmestyy sanoen: ”Olen Jumala Kaikkivaltias”.
xxx/ellauri416.html on line 513:
xxx/ellauri416.html on line 515: Jumala vuodatti henkensä Aabramiin eli puhalsi sen paisuvaiset paxuxi (korkea isä) ja tästä tuli Aabraham (paljouden isä). Abramin tatuointi osoittautui vielä pitemmäxi kuin Hägar the Horriblen punkassa: "Terveisiä tulppaanien Amsterdamista." Aabrahamin piti luopua omavoimaisuudestaan, omasta korkeudestaan, jotta hänestä voisi tulla siunaus monelle muulle. Hän antautui ja polvistui Kaikkivaltiaan edessä. Aabrahamin toivo ei ollut hänen omassa "lihassaan" tai "energiassaan" - vaan siunausten Antajassa. Tämän Aabraham oppi, kun hän oppi tuntemaan El shaddain. Näin meidänkin tulee oppia tuntemaan Jumala, että meistä voisi tulla hedelmättömien Aabramien sijaan Aabrahameja, jotka ovat kansanpaljouksien isiä. Tulla ’jostakin’ siunauksien vastaanottajaksi.
xxx/ellauri416.html on line 536: Zadokmasokistit eli saddukeuxet olivat kehittyneet vanhasta pappisylimystöstä. He ottivat nimensä luultavasti kuningas Salomon ylipapilta Zadokilta, joka oli Jerusalemin temppelin esimies. Saddukeukset tähdensivät Tooraa ainoana sitovana lakina ja vastustivat farisealaisia, toista tuon ajan merkittävää ryhmää. Saddukeukset kiistivät farisealaisten uskon enkelien ja henkien olemassaoloon sekä sielun elämään kuoleman jälkeen. Saddukeukset eivät myöskään uskoneet siihen, että Jumala olisi puuttunut ihmeiden kautta ihmisten elämään. Saddukeukset torjuivat suullisesti välitetyt perinnäissäännöt, ja he alistivat ihmisen valinnanvapauden Jumalan kaitselmukselle. He eivät hyväksyneet myöskään mitään hölmöä ylösnousemusta. Saddukeukset hävisivät kansansuosiossa farisealaisille. Heillä ei ollut kansan tukea, sillä useimmat juutalaiset pitivät heidän oppejaan ja laintulkintaansa liian ankarina. Ristiinsuihkinta, tottelemattomuus ja El Shaddain pilkka ansaizivat korkeimman neuvoston tuomion eli kivityxen. Lampaita ja muita miehiä ei saanut hässiä, se on abominaatio. Esinahattomuus on kuin kokardi jota ei saa irti univormusta. Se estää karkaamisen ruodusta. Jos me lähdetään nyt ryöstämään filistealaisten maat, raiskaamaan niiden naisia ja tappamaan niiden lapsia, se on vain koska sä El Saddam käskit niin. Kiittäkäämme El Zorroa näistä perintömaista!
xxx/ellauri416.html on line 553: George Herman Ruth nimettiin tietysti Georgeksi. Mutta voimme kutsua häntä toisin, ja puhumme samasta henkilöstä: "Babe", "Bambino", "Swatin sulttaani" tai "Cloutin kolossi". Babe Ruthin nimet moninkertaistuivat hänen henkilökohtaisen historiansa ja hänen tunnusomaisen kykynsä ansiosta pallokentällä. Samalla tavalla voimme kutsua Jeesusta hänen etunimellään, mutta voimme kutsua Häntä myös hänen teräskykyjensä ansiosta "Immanueliksi". Tai "Ihana", "Neuvonantaja", "Rauhanruhtinas" tai "Herra, meidän vanhurskautemme". Jeesuksen Kristuksen nimet moninkertaistuvat Hänen jumalallisen luonteensa ja ihmetyönsä ansiosta.
xxx/ellauri416.html on line 568: Venäjä on valmis kuuntelemaan Trumpin ehdotuksia Ukrainasta edellyttäen, että ne ovat "ideoita siitä, kuinka edetä ratkaisun alueella eikä Kiovan hallinnon pumppaamisesta edelleen kaikenlaisella avulla", Rjabkov sanoi haastattelussa venäläisille. Valtion uutistoimisto Interfax. Ja Ukrainan ulkoministeri Andrii Sybiha kertoi toimittajille, että myös Kiova on valmis työskentelemään Trumpin hallinnon kanssa oikeudenmukaisen rauhan ehdoilla. "Muistakaa, että presidentti Zelenskyy oli yksi ensimmäisistä maailman johtajista, joka tervehti presidentti Trumpia", hän sanoi. Onhan sekin jotain.
xxx/ellauri417.html on line 48: Yes, Russian people working regular jobs live better than homeless people in America living in the streets. But they don’t live anywhere as comfortable as Americans who work in the same type of jobs.
xxx/ellauri417.html on line 136: Juuri kun pääsin kohtaan jossa spy vs. spy ajaa naiselta pillukarvat kairolaisen hotellin kylpyhuoneessa mulla alkoi seisoa, joten kaivoin slaban sepaluxesta ja aloin runkata.
xxx/ellauri417.html on line 138: Ken, joka rakastaa musiikkia melkein yhtä paljon kuin kirjoja, on innokas bassosoitin. Hänellä on 1 puhallettava Barbara, viisi lasta, kuusi lastenlasta ja kaksi labradoria.
xxx/ellauri417.html on line 212: Fyodorov was a futurist, who theorized about
xxx/ellauri417.html on line 219: expendable. He was a strong advocate of religion and saw
xxx/ellauri417.html on line 279: Iljetys, lievimmin sanoen kauhistus, eng. abomination, on Hesen mielikastike. Sitä käytetään pääasiassa kuvaamaan epäjumalanpalvelusta mutta muihinkin luonnostaan pahoihin asioihin, kuten laittomaan seksiin, valehteluun, murhaan, petokseen jne. ja epäpuhtaille ruoille.
xxx/ellauri417.html on line 302: USA godkänner att Ukraina använder amerikanska långdistansvapen mot mål i Ryssland, enligt uppgifter till flera medier. Nu har president Joe Biden ändrat sig, och ger Ukraina grönt ljus för begränsade attacker mot mål i Ryssland. Det uppger källor för flera internationella medier. Beslutet beskrivs som ett svar på att Nordkorea skickat soldater till Ryssland, rapporterar Reuters. – Det här är en stor omsvängning från USA, säger SVT:s USA-korrespondent Fouad Youcefi. – Detta är ett stort steg mot början på ett tredje världskrig, säger Vladimir Dzjabarov, ordförande i det ryska federationsrådets utrikeskommitté, till nyhetsbyrån Tass. Ett litet steg för den dementa apan men ett stort steg för hela arten.
xxx/ellauri417.html on line 304: Det är bara att gratulera och tacka de fria västapornas ledare för att åthjälpa den invasiva apartens utrotning från planeten så snabbt som möjligt. Ingen vill ha dem här, kommenterar den resterande faunan (mestadels kor och kycklingar).
xxx/ellauri417.html on line 314: Dessutom är en stor portion av landets bäst tränade och bäst utrustade soldater inne i Ryssland och försöker hålla kvar de landområden de sedan i somras kontrollerar inne i Kursk, vilket gör att de inte kan stötta upp utsatta platser längs med fronten. Tanken med överraskningsoffensiven in i Ryssland var att Vladimir Putin skulle finna det helt oacceptabelt och då flytta trupper från fronten i östra Ukraina till Kursk för att ta tillbaka territoriet, det säger Marina Miron, doktor på krig vid King's College London, till Sky News. Det blev dock precis tvärtom. Ryssland verkar inte ha någon stress med att ta tillbaka Kursk och håller i stället de ukrainska elitsoldaterna fast utan möjlighet att varken accelerera eller att ta sig där ifrån.
xxx/ellauri417.html on line 316: Samtidigt som de ryska styrkorna trycker på inne i Ukraina och tar allt mer mark i landets östra delar, enligt den öppna data som finns tillgänglig över hur fronten rör sig. Risken är att frontlinjen längst Donbass kommer kollapsa, antagligen mycket snabbare på grund av Kursk-offensiven, säger Marina Miron, till Sky News. Och hon är inte den enda som ser att en kollaps ligger i farans riktning. Storbritanniens försvarssekreterare John Healey varnade under fredagen för att fronten i Ukraina ”nu är mindre stabil än den var varit någon gång sedan de inledande dagarna av den ryska fullskaliga invasionen”.
xxx/ellauri417.html on line 320: 
xxx/ellauri417.html on line 400: Mihin on kadonnut ikätasoisuus ja terve järki? Seksuaalivalistus ei tarvitse sitä, että lapsille aletaan tyrkyttää Onlyfansin ammattilaistason seksiakrobatiaa. Lapset eivät tarvitse auktoriteetin asemassa olevia aikuisia tuputtamaan heille pornoa yhtään mihinkään – saati sitten yllyttämään heitä seksiakteihin ja dick picien kuvaamiseen. Quo usque abutere Catilina patientia nostra? Quem ad finem sese iactabit effrenata ista tua audacia?
xxx/ellauri417.html on line 419: Why is Ukraine losing? Don’t worry, my friend, nobody is losing. The frontlines in Ukraine have remained remarkably stable for almost a year. It’s true that Russia has gained some territory, but they’ve paid a higher price than ever for it. Russian casualty numbers have
xxx/ellauri417.html on line 438: To invade the UK you face a substantial Navy and Air force, tricky sea conditions, limited good beaches, variable weather, and a very professional Army who are by now Quite Cross. Also as you can see from this picture the natives are impervious to cold and hardship and so can never be conquered.
xxx/ellauri417.html on line 461: mahdolliseti abhaasi. Katariina Suuri nitisti tsherkesseistä 95% ja korvasi ne ryssillä.
xxx/ellauri417.html on line 484: Poussinilta on myös sabiinitarten raiskaus, josta kz. albumia 234. Kaveri oli muuton aika pöljän näköinen. Näitäkin raiskausaiheisia tumputuskuvia on tosi paljon taidehistorian sivuilla. Pornoahan se on ilman muuta.
xxx/ellauri417.html on line 486: abine_Women.jpg" width="90%" />
xxx/ellauri417.html on line 504: 
xxx/ellauri417.html on line 543: Overall Impression: This is an interesting and entertaining epic poem. Though it has a Christian theme, it is otherwise comparable in style and conventions, if not in greatness, to the epic poems of Homer and Virgil.
xxx/ellauri417.html on line 574: Orthodox judaism is brutally beautiful avers Sophia the Jew. She would never accept a job where she would have to work on a sabbath. Wonder if she has any pubic hair to show the girls. Jewish actor JOSH PECK of Nickelodeon fame knew Sophie Rain when she was just a little girl. Little did he guess how huge genitals she would grow. The Jews selected her for stardom on Onlyfans.
xxx/ellauri422.html on line 62: Trumpin valelääkäri Mengele vastustaa poliorokotuxia. Puola ja Ukraina kasvattavat karjassa MRSA bakteerikantoja. Venäjän federaation puolustusministeriö uutisoi Telegrammissa: Lvivin laboratoriot työskentelivät ruton ja pernaruton patogeenien kanssa sekä Kharkivissa ja Poltavassa - kurkkumätää ja punatautia.
xxx/ellauri422.html on line 102: Fasanfula nyheter säger Ulf Kristersson men vilken tur att inga svenskar blev drabbade. Gärningsmannen är en 50-årig saudiarabisk islamkritisk psykiatrisk AfD anhängare i en hyr-BMW. Han har också kritiserat ”Tysklands öppna gränser” på sociala medier. ”Tyskland vill islamisera Europa”. Nattens övriga nyheter: 14 skadade i attack mot Tel Aviv. En projektil avfyrad från Jemen har slagit ned i Tel Aviv-området i centrala Israel. 14 personer har skadats lindrigt. 7 barn till bomberades ihjäl i Gaza. Isku kohdistui useisiin terroristeihin sanoo IDF.
xxx/ellauri422.html on line 114: Tsargrad TV (Russian: Царьград ТВ) is a Russian television channel owned by Konstantin Malofeev. It was named after Tsargrad, the old Slavic name for Constantinople. It is known for its pro-Kremlin and Russian Orthodox stances. Vladimir Putin gives carte blanche to Tsargrad TV which according to Malofeev is the Russian equivalent to Fox News. The European Union, the United States and Ukraine have accused Malofeev of trying to destabilize and financing separatism in Ukraine. Malofeev also financed Charles Bausman's virulently antisemitic "Russian Insider," jonka nettiosoite on "nimeä ei löydy".
xxx/ellauri422.html on line 132: Käytännössä lausumaton rangaistus on 20 fantastiljoonaa dollaria eli noin 20 miljardia biljoonaa biljoonaa dollaria. Se pienentää maailmantalouden koon pienemmäxi kuin Putinin pippeli. Kansainvälisen valuuttarahaston lukujen mukaan maailman bruttokansantuote 110 biljoonaa dollaria näyttää vaatimattomalta. Googlen emoyhtiön Alphabetin markkina-arvo on vaivaiset 2 eurobiljoonaa dollaria.
xxx/ellauri422.html on line 201: Kaljupää pikkumies, kuin putkahtanut Punavyön housukokoelmasta. Hassua että welterweight wannabe muskelimasat on kaikki tollasia nahattoman small dickin näköisiä, koleerisia pikku Antoineja naurettavilla tazkoilla. Merde! Putain!
xxx/ellauri422.html on line 260: Jos marraskuussa tyytymättömien ukrainalaisten kommenttiaalto TikTokissa otettiin vastaan maltillisesti, niin joulukuussa se purskahti läpi - kommenteissa alkoi ilmestyä halventavia arvosteluja, ja Yhdistyneistä arabiemiirikunnista Romaniaan, Saksaan ja Puolaan nuoret kilpailivat keskenään peitotaxeen ukrainalaisia trolleja, jotka arvostelevat venäjänkielistä laulua.
xxx/ellauri422.html on line 297:
xxx/ellauri422.html on line 341: Er Mette Frederiksen klog? Hun har sikkert en IQ et godt stykke over middel. Og hun har andre karakteregenskaber. Som billedet viser har hun også følelser.
xxx/ellauri422.html on line 345: Overdriver Mette Frederiksen påstanden om at Rusland er en trussel mod Europa? Ja, i den grad! Mette Frederiksen har bevidst eller ubevidst ingen kontakt med virkeligheden, fordi hun agerer amerikansk/engelsk skødehund. Rusland har ALDRIG udgjort nogen reel trussel mod Europa, tværtimod! Rusland forsøgte i mange år at opbygge et samarbejde med vesteuropa, og foreslog endda at blive en del af den europæiske forsvarsalliance. Deres billige gasleverancer er en af hovedårsagerne til europas velstand, navnligt Tysklands. Rusland vil os absolut intet ondt, de vil bare gerne handle med os i fred uden den konstante trussel om destabilisering fra de hegemoniske angloamerikanerne (US/UK) og deres naive vasalstater i europa, heriblandt Danmark.
xxx/ellauri422.html on line 378: Similarly, we might be able to hold the iPhone in our hands, but we should also be aware that the network of its consequences is vast: server farms absorbing massive amounts of electricity, Chinese factories where workers die by suicide, devastated mud pit mines that produce tin. It is easy to feel like a minimalist when you can order food, summon a car or rent a room using a single brick of steel and silicon. But in reality, it is the opposite. We are taking advantage of a maximalist assemblage. Just because something looks simple does not mean it is; the aesthetics of simplicity cloak artifice, or even unsustainable excess.
xxx/ellauri422.html on line 415: ab.jpg.webp" height="225px" />
xxx/ellauri422.html on line 437: Den 155:e mekaniserade brigaden – kallad Anna av Kiev – i Ukraina är ett franskt projekt som presenterades i Normandie, på D-dagen, av den franska presidenten Emmanuel Macron. Macron kallade projektet för ”unikt” och Volodymyr Zelenskyj välkomnade det hela och sa att han hoppades på sammanlagt 14 nya brigader sponsrade av Ukrainas allierade i västvärlden. Men redan innan brigaden nådde frontlinjen började den falla samman. Av 5 800 soldater rapporterades 1 700 ha lämnat brigaden utan tillstånd avslöjade journalisten Jurij Butusov redan i november. Somliga hade återvänt till sina gamla brigader, men ett 50-tal deserterade i Frankrike. Och samtidigt som Frankrike levererade haubitsar, bepansrade fordon och pansarvärnsrobotar som utlovat fick inte Ukraina fram materiel, till exempel drönare, som planerat. När brigaden väl nådde fronten blev situationen ännu värre, berättar The Economist. Soldater och utrustning skickades till andra enheter, utbildade soldater omplacerades i andra roller – och deserteringarna ökade då oerfarna enheter drabbades av stora förluster när de skickades fram i offensiva positioner.
xxx/ellauri422.html on line 453: Le Temps: operaatiosta Kurskin alueella tuli Ukrainan asevoimien taktinen virhe. "Ukrainan kenraalikomento teki virheen kuvitellessaan, että se pakottaisi venäläiset jättämään etulinjan idässä suojaamatta", totesi toimittaja. Mabillar, viitaten Ukrainan asevoimien naiseverstiluutnantin nimettömiin, kertoi, että kesällä Ukrainan kenraali esikunta poisti taisteluvalmiimmat yksiköt itärintamalta ja lähetti ne Kurskin alueelle. Samaan aikaan komento on nyt korvaamassa heidät motivoimattomilla rekryyteillä, joita käytetään vaikeilla alueilla, joissa psykologinen vakaus on avainasemassa. Siksi toimittaja ei ole yllättynyt, miksi monet ukrainalaiset sotilaat haluavat karkaa yksiköistään.
xxx/ellauri422.html on line 488: Maaliskuussa 1991 88,7 % kirgisialaisista äänesti Neuvostoliitossa pysymisen puolesta. According to a 2013 Gallup poll, 62% of Kyrgyz people say that the collapse of the Soviet Union harmed their country, while only 16% said that the collapse benefitted it. Kyrgyzstan will be the only independent Turkic-speaking country in a few years that exclusively uses the Cyrillic alphabet. In April 2023, Russia suspended dairy exports to Kyrgyzstan after the chairman of Kyrgyzstan's National Commission for the State Language and Language Policies, Kanybek Osmonaliev, proposed to change the official script from Cyrillic to Latin to bring the country in line with other Turkic-speaking nations. Osmonaliev was reprimanded by President Sadyr Japarov who then clarified that Kyrgyzstan had no plans whatsoever to replace the Cyrillic alphabet.
xxx/ellauri422.html on line 493: A law banning women under the age of 23 from traveling abroad without a parent or guardian, with the purpose of "increased morality and preservation of the gene pool" passed in the Kyrgyz parliament in June 2013. As the prices of imported agrichemicals and petroleum are so high, much farming is being done by hand and by horse, as it was generations ago. Kirgisiassa ei ole nettiä. Kyrgyzstan was ranked 99th in the Global Innovation Index in 2024. Hyvä Kirgisia!
xxx/ellauri422.html on line 499: It was Jamila that came to prove the author's work. Seen through the eyes of an adolescent boy, it tells of how Jamila, a village girl, separated from her soldier husband by the war, falls in love with a disabled former soldier staying in their village as they all work to bring in and transport the grain crop.
xxx/ellauri422.html on line 502: Hänen kirjojensa kokonaislevikki on 80 miljoonaa. Vanhuudessa hän kärsi diabeteksesta. Hän oli toistuvasti ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Kirjailijan viimeisenä elämänvuotena nousi jälleen esiin kysymys Nobel-palkinnon myöntämisestä. Plakun vei 2008 de Clezio, olihan turkkilainen Orhan Pamuk vastikään saanut. 2008 oli sitäpaizi huono vuosi palkita venäläisiä. Näin Putin sanoi Ukrainasta jo 2008, kenr. Hägglund muistuttaa: The Russian president, Vladimir Putin, today repeated his warning that Moscow would view any attempt to expand Nato to its borders as a "direct threat". Russia has been angered by the 26-nation military alliance's eastward growth, and Nato yesterday said Ukraine and Georgia, both former Soviet republics, could one day join. ”Neuvostoliiton hajoaminen oli viime vuosisadan (1900-luvun jos et osaa laskea) suurin geopoliittinen katastrofi”, totesi Putin jo vuonna 2005. Niinpa! Olis kannattanut ottaa silloin Naton jäsenexi Venäjä!
xxx/ellauri422.html on line 506:
xxx/ellauri422.html on line 513: Nyårsfirandet ställs in för busväder i UK och Sverige. 33 kändisar lämnade oss 2024. Nästan var sjunde svensk tar värktabletter flera gånger i veckan, visar en ny enkätstudie. Enligt överläkare Jörn Schneede i Umeå är alla inte medvetna om att det finns risker med långvarig konsumtion. – Det kan till och med påverka fertiliteten, säger han. Över 1,2 miljoner svenskar hämtade ut antidepp under året som gått. Svensk turist biten av apa i Thailand. Vad bra!
xxx/ellauri422.html on line 515: Finland talar maktens språk och uppvisar beslutsamhet. Kiellettyä valaanlihaa Norjasta tuotiin Suomeen koiranruoaksi. Gasum tuo Nynäshamniin Suomesta venäläistä kaasua. Sverige framstår som handlingsförlamat i jämförelse. Den slutsatsen drar professorn Tormod Heier efter ländernas hantering av de misstänkta kabelsabotagen i Östersjön. En buss har vält i Uddevalla. Ett stort pådrag larmades till platsen. Bussen var tom, utöver busschauffören.
xxx/ellauri422.html on line 518: When westerners say how “poor” socialist countries were, they pretend like 70% of capitalist countries (south of Mediterranean and USA) never existed (cuz they could only dream to have life standards like eastern Europe). Like the enormous wealth came from “clean entrepreneurship”, and not from bloody colonial conquest of that same global south that is still poor. The USSR, eastern Europe and China had to build their wealth by their own labour, resources and capability. Ofcourse it was less than the West which already had centuries lead before the USSR was even founded.
xxx/ellauri423.html on line 161: 
xxx/ellauri423.html on line 166: 
xxx/ellauri423.html on line 170: Pikkuveli takoi käden alla olkikuvossa. Kultahiuxinenkaan nainen ei ole samanarvoinen kuin kurjin kelvottomin mies. Soikoon joka vedossani Danilarin veto! Sykkiköön joka laakin alla Dzhamiljan karvakuoriainen tai ainakin jokin muu yhtä tuuhea! (Ei sileäxi parturoitu kuten hijab hookupissa yllä.)
xxx/ellauri423.html on line 196: 
xxx/ellauri423.html on line 257: Teneo's Insights Series provides in-depth analysis on the issues that matter most to CEOs and their businesses. In its early years, Teneo was the subject of controversy primarily over its extensive ties to the Clinton family and the leveraging of those ties for its business purposes. In its later years, the firm has spurred controversy by working for authoritarian regimes in Saudi Arabia and Azerbaijan, as well as provide services to Russian oligarchs. In 2016, Teneo was hired by McDonald's to combat Fight for $15, a campaign to raise the minimum wage. On June 24, 2021, it was reported by the Financial Times that Chairman and CEO Declan Kelly had inappropriately touched six women at a Global Citizen charity fundraising event in May of that year. An investigation was launched, and Kelly was removed from his role on Global Citizen’s board the following day, chaired by Christopher Stadler, an investor responsible for managing CVC Capital Partners’s stake in Teneo. In 2024, Teneo received $4.7 million by the authoritarian regime in Azerbaijan to manage publicity for Azerbaijan hosting COP29. Ettälläsiä uiveloita pitäis US:n miälestä nyt uskoa. Ei perkeletto.
xxx/ellauri423.html on line 281: kuin sata arabimaissa tai Afrikassa. Onko tämä
xxx/ellauri423.html on line 301: BRICS lisäsi viime vuonna riveihinsä Iranin, Egyptin, Etiopian ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat, ja Saudi-Arabia kutsuttiin mukaan. Sillä välin maat, kuten Turkki, Azerbaidžan ja Malesia, ovat virallisesti hakeneet jäsenyyttä.
xxx/ellauri423.html on line 308: BRICS-maat asuvat Iranissa, Egyptissä, Etiopiassa ja Arabiassa sekä Saudi-Arabian
xxx/ellauri423.html on line 404: Vuodesta 2011 lähtien, naisten Saudi-Arabiassa ja Afganistanissa vaadittiin peittämään
xxx/ellauri423.html on line 405: vartalonsa kokonaan; Iranin laki edellytti chadorin (over-kloaakin) tai hijabin (päähuivin) käyttöä ja Egyptissä rakosen paljastamista tiedotusvälineissä pidettiin alastomuutena. Myös useita muita vähän puettujen rintojen ja torttujen esitysmuotoja, kuten sivuhalkaisua ja alahalkeamaa, säännellään lailla joissakin Yhdysvaltain kreivikunnissa. CBS kielsi molemmat 55. vuosittaisessa Grammy-gaalassa vuonna 2013, koska "paljaat sivut tai rintojen kaarevuus on myös ongelmallista" . Underboob kiellettiin Springfieldissä, Missourissa vuonna 2015 Free the Nipple -rallin jälkeen. Thaimaa kielsi underboobin näyttämisen selfieissä jopa viiden vuoden vankeusrangaistuksella vuonna 2016. Amazonin tytäryhtiö Twitch , live-videoiden suoratoistopalvelu, kielsi tissit ja ohjeisti vuonna 2020 sallitun pilkahtamisen määrän.
xxx/ellauri423.html on line 417: Nyt naisnäkökulmaa kehiin! Amerikkalainen kulttuuriantropologi Katherine Ann Dettwyler ehdotti, että miehet eivät välttämättä ole biologisesti vetäytyneet rintoihin, vaan "ihmiset voivat oppia pitämään rintoja seksuaalisesti houkuttelevina". Kirjoittaja Elizabeth Gould Davis sanoi, että Çatalhöyükin naiset kunnioittivat rintoja fallusten ohella äitiyden välineinä, mutta vasta "patriarkaalisen vallankumouksen" jälkeen, kun miehet olivat oppineet sekä falloksen palvonnan että "rintafetissin" naisilta, nämä elimet "saivat eroottisen merkityksen, joka niillä on nyt".
xxx/ellauri427.html on line 135: Ko. chanson on namusetäaiheinen. Kettumainen takatukka Renaud kähisee ja kostuttaa pillusormea pissaliisan namupussissa. Le Mistral gagnant est un bonbon en poudre fabriqué par la confiserie de Lorette à Marseille dans les années 1960 et 1970. Il se présente sous la forme d'un sachet en papier dans lequel on insère une paille en réglisse afin d'aspirer dans la bouche une poudre sucrée et parfumée qui devient pétillante sur la langue. Vizi se oli pahaa. Tarttuva viisu. Sokeria ei saa unhoittaa
xxx/ellauri427.html on line 137: Barbin chanson Aigle noir oli yllättävästi samasta tematiikasta. 70-lukulaisen 1997 croakanneen Barbie vainajan isä pökki sitä öisin mustalla pitkällä nokalla. Pour moi au contraire l'aigle noir pourrait très bien représenter le père dans son acte incestueux. Il est aussi évoqué le désir (désormais devenu un rêve impossible) de retrouver l'orgasme que l'auteur avait connu, avec son père, dans son enfance alors que ce dernier lui commette l'irréparable. Juste après sa mort en 1997 paraît son autobiographie qui révèle l'inceste qu'elle a subi. La chanson prend alors une dimension tragique, et poétique pour un acte aussi sombre, qui ajoute de la beauté à cette oeuvre. Mitä vittua!? Tääkö on moderni ranskalainen rakkauskäsitys? Pannaan pikkupilluja? Nehän on kuin belgejä.
xxx/ellauri427.html on line 142: Hollantilais-belgialainen mutapainisarja Grenslanders maiden mutaiselta rajalta sankarina pöljä belgi kallonkutistaja ja tiukka mutiainen lesboämmä skoude Rotterdamista tuntui aluxi paremmalta. It deals - in an abstract way - with actual themes like migration, racism and xenophobia, guilt, revenge, criminal rituals, # Metoo and loneliness. Imdb:n kazoja-arvostelijat kuulostaa just niin tolloilta kuin ne aina ovat. I would like to know the next day what I was watching at and what I had learned from it. Not this lousy experience, that you completely are desorientated because of the flashy filming and editing without recognizing your audience. Story telling begins with patience. And timing... Joopa joo näitä sarjoja kazoo pääasiassa nuijat ja tosinuijat. Ei helkkari ei sittenkään, kylnää paleface hollannikkaat ja tuhkamuna belgit on koko konkkaronkka sairaita rasisteja pedofiilejä ja muita sikkejä lurendreijareita, ne olis pitänyt ottaa miehissä yxintein hengiltä jo ennen vitun "löytöretkien" alkua.
xxx/ellauri427.html on line 154: Adler was born in Yorkshire, in Northern England in 1950. Her husband is an American. Elizabeth Adler´s net worth 2024 was 44.4 Million (millions of dollars). Disclaimer: tämä on vain pallokenttäarvio. Oikea arvo saattaa poiketa tästä vaikka kuinka paljon. Hän on julkaissut yli 20 kirjaa joita on käännetty 22 kielelle.
xxx/ellauri427.html on line 158: Alfred Adler was initially a colleague of Sigmund Freud, with whom he cofounded the Vienna Psychoanalytic Society. However, he later split with Freud and went on to develop his own ideas about psychiatry. Adler developed the approach to therapy known as individual psychology, and in 1912, he founded the Society of Individual Psychology. Adlerian therapy, also known as individual therapy, emphasizes the individual’s ability to bring about positive change in his or her own life. Adlerian therapy consists of four stages: engagement, assessment, insight, and reorientation. In Adler’s theory, individuals work to overcome feelings of inferiority and to act in ways that benefit the social interest.
xxx/ellauri427.html on line 166: None of the characters were very likeable or sympathetic and I was glad when it ended. I feel terrible for not liking this as I have been a big fan of this ...
xxx/ellauri427.html on line 170: Ahmet is a billionaire not by blood but by legal & illegal means. Marco is a well known bullshit artist, Martha is an interior decorator who is Marco's love. Marko purjehtii isoisän lakerikengät jalassa yhden hengen kuunarilla. (Haha, kuunarit ovat vähintään 2-mastoisia kookkaita purjelaivoja.) Mehitabel is Ahmet's personal trainer who also knows all his secrets. Mehitabels Motto ist – trotz aller Unbilden, die sie durchleben muss – das französische „toujours gai“ (stets vergnügt).
xxx/ellauri427.html on line 171: I loved the way she made the "good" women---blonde & fair skinned, & Mehitabel, who personifies evil, as having black, medusa like hair, long crimson colored nails & lips, no emotions, & icy cold.
xxx/ellauri427.html on line 175: Does Angie, the victim, stay alive long enough to get, as she proclaims, revenge...one way or another? Or do Ahmet & Mehitabel finally win in the end, doing away with her, because she knows too much? Read the book to find out! (There is adult situations & mild S&M.) Angien kroppa oli timmissä kunnossa kiitos salihousujen. Angie olisi halunnut Ahmedin ahmivan hänet suihinsa, ottavan hänet nopeasti ja lujaa. Huonoilla hampailla ja lyhkösellä kyrvällä. Tunsin hänen innostuxensa kun hän työntyi reisieni väliin. Sen jälkeen tunsin ainoastaan kassien läpseen välilihaa vasten. Siinä sitten makasin miehisten eritteiden tahraamana viiden piston jälkeen. Hieroin ajeltuun häpyyni jopa kosteusvoidetta, joka oli hajustettu Pariisin huorien käyttämällä Guerlainin L'heure bleuella. Onko tämä Luojan kieroutunutta huumorintajua? Aloin miettiä kehonkuvaani.
xxx/ellauri427.html on line 178: Suddenly, Martha will stop bemoaning the fact that her sister is lazy and shiftless, and doesn't have a job and pay her way, and get somebody to clean her apartment, which she can't afford if she wants to eat, too, and make better choices about the men in her life...and realize her sister is SEVENTEEN!
xxx/ellauri427.html on line 180: The entire section about Marco and the NY police wasn't really necessary. It did nothing to move the story along, except to suggest he was obsessed and to annoy Martha. But he wasn't obsessed enough to even think - Hmm, this yacht where I'm hanging out sure looks exactly like the one where I saw the girl go off the side.
xxx/ellauri427.html on line 181: Angie, who is a prisoner on the yacht during a big party, does nothing to alert anyone. All the months she was captive in the house, full of workers (and much of that time, Ahmet and Mehitabel weren't there) she does nothing to alert anyone. But the ending was even worse. Angie, finally free and in the custody of fireman, doesn't tell them she was not just a guest, but a captive prisoner, tortured for months. She wanders away from them and can't even get a lift to town. They shut the bus door in her face and drive away.
xxx/ellauri427.html on line 183: During the masked portion of the party, Mehitabel seems to have had a plan to do something tricky to Ahmet with Lucy and Angie, dressing them identically. But...Lucy being blonde and Angie being bald like a billiard ball having lost her long red hair would have tipped him off, in spite of masks, wouldn't it? What was that all about anyway? Did I just zone out and miss the point?
xxx/ellauri427.html on line 187: Marco, knowing the whole story (presumably, Angie clued him in) goes alone to the yacht to meet alone with Ahmet, who somehow hasn't been hauled in for questioning. Apparently Angie clued no one in.
xxx/ellauri427.html on line 189: 2 final questions...Do we know whatever happened to Morris Sorris (what a silly name!)? And, did anyone else picture Lilith Frasier (Bebe Neuwirth) as Mehitabel?
xxx/ellauri427.html on line 193:
xxx/ellauri427.html on line 197: The best thing about the ending was that I could finally return the book to the library.
xxx/ellauri427.html on line 202: The book was portrayed as a revenge thriller book but what it really was was merely a game of survival and viciousness of a sadistic cycle of torture. Not much about the vengeful intentions of the victim. There wasn’t much of an epic scene or an epiphany either, and all the little details and secrets of the characters were laid out at the start, so everything was somewhat predictable. There were also a couple of confusing timeline switches between the chapters that I couldn’t make sense of.
xxx/ellauri427.html on line 204: Oh my Lord, what a train wreck of a book. I can't believe I finished it; I was mostly skimming after a while. The characters are inconsistent, the timeline management is a farce, and very little actually happens. The victim is a bland non-entity who mostly just gets flown back and forth from Turkey to England for absolutely no reason. BORING. There is no intrigue, loose ends like a flock of cats got into a yarn store, and no consistency in anything. Truly bad.
xxx/ellauri427.html on line 216: Ahmet nirhaa Mehitabelin niskalaukauxella suolle. Kengät jää vaan jälelle. Ahmet testamenttaa ziljoonansa kaltaisilleen lurjuxille jottei niiden tarvi ruveta pahoixi ziljonääreixi ja loikkaa sitten muitta mukinoitta jorpakkoon. Lucysta tulee tatuoitu kokki, Angie lähtee opiskelemaan erityisopettajaxi. Vanha lehtori näkyy kiinnostavan love interestinä. Marco ja Martha porskuttavat kuten ennenkin. Sen pituinen se. Se olisi ollut pitempi jos Ahmet polon se ei olisi ollut niin lyhkönen. Ahmet kuitenkin voitti loppupeleissä siitä johtuneen alemmuuden tunteensa ja toimahti lopuxi yhteisexi hyväxi. On varsin hyödyllistä olla rikas, vai mitä Liz?
xxx/ellauri427.html on line 225: Rakastan kissojamme Swee'Peaa ja Mehitabelia. Matkailu on aina ollut osa elämääni. Rakastan ruoanlaittoa, rakastan illallisten järjestämistä! Lisäksi rakastan historiaa.
xxx/ellauri427.html on line 227: Paras lukemani --- koska rakastan hänen kirjaansa, luen sitä uudestaan ja uudestaan kuin Lea Lehtisalo Punapukuisen naisen jääkaappia --- on Elizabeth Jane Howard, Kingsley Amisin tradewife. Hän on brittiläisin kirjailijoista. Juo oluesi ennenkuin se jäähtyy. Minun mielestäni myös
xxx/ellauri427.html on line 231: No niin! Saatat kysyä! Vain pari viikkoa sitten sain valmiiksi jännittävän murhamysteerin kirjoittamisen, jossa oli mukana myös tavallinen romanttinen mieleni. Otsikko on VIIMEINEN TIETÄÄ. Olen nyt valmis pitkälle makuulle aurinkoiselle rannalle jonnekin toipuakseni ja päästäkseni yli itsestäni (kissojen ja ajatusteni kanssa) sulkeutumisesta pitkiä aikoja. Kirjoittaminen (eikö kukaan koskaan kertonut sinulle?) on kovaa työtä. (Lähde: Elizabeth Adler Oral History. Zusammenfassung: Audiovisual testimony of a Holocaust survivor. Includes pre-war, wartime, and post-war experiences.)
xxx/ellauri427.html on line 233: Elizabeth Jane Howard (26. maaliskuuta 1923 – 2. tammikuuta 2014) oli englantilainen kirjailija ja julkisuuden henkilö. Hänen tunnetuin teoksensa on osin omaelämäkerrallinen romaanisarja The Cazalet Chronicle (1990–2013). Howard kirjoitti myös käsikirjoituksia elokuviin ja televisioon, kuten TV-sarjaan Kahden kerroksen väkeä. Elizabeth Jane Howard syntyi maaliskuussa 1923. Perhe oli varakas ja Howard asui lapsuutensa yläkerrassa Notting Hillissä. Kesälomillaan hän vieraili usein isovanhempiensa luona Sussexissa. Perheellä oli lukuisia palvelijoita, ja ajalle tyypillisesti Howard sai kotiopetusta kun taas hänen veljensä kävivät koulussa. Muodollisen koulutuksen puute harmitti myöhemmin Howardia. Lisäksi hän epäili äitinsä inhonneen häntä ja kävi asian vuoksi pitkään psykoterapiassa.
xxx/ellauri427.html on line 236: Vuonna 1962 Howard alkoi seurustella kirjailijakollega Kingsley Amisin kanssa. Sekä Howard että Amis ottivat eron silloisista puolisoistaan ja avioituivat 1965. Värikäs suhde sai paljon julkisuutta ja kesti vuoteen 1980 saakka. Heidän avioeronsa vuonna 1983 oli kiusallinen, mutta he olivat onnellisia monta vuotta. Elizabeth Jane Howard pysyi kiireisenä, aktiivisena, viehättävänä, hyvin pukeutuneena ja inspiroivana koko ikänsä, ja 90-vuotiaana hän oli edelleen pöytänsä ääressä ahdistuneena kirjoittaen joka päivä klo 10.00–13.30. Hänellä oli hyvä jälkeläismenestys.
xxx/ellauri427.html on line 240: As a young man at Oxford, Amis joined the Communist Party of Great Britain and left it in 1956. He later described this stage of his political life as "the callow Marxist phase that seemed almost compulsory in Oxford". Amis remained nominally on the political left for some time after the war, declaring in the 1950s that he would always vote for the Labour Party.
xxx/ellauri427.html on line 250: Amis was married a second time, to the novelist Elizabeth Jane Howard from 1965 to 1983, with whom he had no children. At the end of that marriage, he went to live with his former wife Hilary and her third husband, in a deal brokered by their two sons Philip and Martin to ensure he could be cared for until his death. I wish they spanked him daily and hid his booze.
xxx/ellauri427.html on line 281: Trump ehdottaa, että hänen suunnitelmansa Gazan alueella on "siivota koko asia". Riepupäistä on tehtävä arabimaihin emigrantteja, jotta patalakki imigrantit mahtuu tilalle. Gazasta tehdään iso purkutyömaa. Tähän tarkoituxeen se antaa koukkunokille entistä hirvittävämpiä pommeja. Jenkit pitäisi kaikki kuskata pois inkkarien mailta sotilaslentokoneilla. Lähettää Marsiin ilman snorkkeleita oligarkkien rikkinäisillä rakettirämillä.
xxx/ellauri427.html on line 334: Tammikuun 23. päivänä Trump sanoi pyytävänsä Saudi-Arabiaa ja OPEC-maita laskemaan öljyn hintaa. Hän sanoi, että tämä johtaisi "välittömään" Venäjän sodan lopettamiseen Ukrainaa vastaan. Reutersin mukaan Euroopan unionin maat voivat lähettää tulitauon sattuessa Ukrainaan jopa 100 tuhatta sotilasta "rauhanturvaoperaatioon." Sillä saataisiin Vähä-Venäjästä valtaosa "meille" kuitenkin.
xxx/ellauri427.html on line 340: Lukijanenkon Päivävartio vaikuttaa oikein oikeinkin hyvältä. Alisan poikaystävä Zabulon on ilmetty Vladimir Putin. Krimin elokuu on kokemisen arvoinen.
xxx/ellauri427.html on line 389: Cheap thrills in the back of my car. Meillä boomereilla on/oli paras musakorneri, sano(o/i) häsbin Elizabeth Boomeri. Ja paskat Liz, Jänis Joplin oli mitääntekemätön raakkuja, samaa luokkaa laulaja kuin Freja Myllyvirta.
xxx/ellauri427.html on line 401:
xxx/ellauri427.html on line 407: "Ich glaube an Gott/ der die Welt unvorgefertigt schuf/ wie ein Ding, das für immer bleiben muss, was es ist/ der nicht nach ewigen Gesetzen regiert/ die ewige Gültigkeit haben/ noch nach natürlichen Ordnungen/ von Arm und Reich/ Experten und Ignoranten/ Menschen, die herrschen und Menschen unterworfen sind./ Ich glaube an Gott/ der das Gegenargument der Lebenden / und die Veränderung aller Bedingungen / durch unsere Arbeit / durch unsere Politik will." (ET, aus Meditationen & Gebrauchstexte. Gedichte. Berlin 1969, ISBN 978-3-87352-016-5)
xxx/ellauri427.html on line 410: "Jumala on kädetön ilman ristin don Juanin käsiä ja jalkoja." (famous statement attributed to Teresa of Ávila which Sölle frequently used). Jumala on perheetön, ei sillä ole isää eikä äitiä, saati pikkuveikkoa. Sen tautta tarvittiin Gabrielia apumiehexi marianpäivänä 9kk ennen joulua.
xxx/ellauri427.html on line 416: Kanadan jääkiekkofanit buuasivat öykkärinaapuriensa hoilottavalle anthemille ihan aiheesta. Montreal hockey fans booed the U.S. anthem before a game at the city’s Bell Centre in March 2003, just prior to America’s invasion of Iraq. The anthem was then loudly booed at the arena one day after the invasion, leaving U.S.-born players shocked. As the boos grew louder, Mandia continued her performance but appeared visibly uncomfortable by the end.
xxx/ellauri436.html on line 69: 
xxx/ellauri436.html on line 83: Qu'est-ce que la condition humaine selon Malraux ? Tout le tragique de la condition humaine est là: vivre c'est apprendre à mourir. Le livre aborde la condition humaine en termes d'émotions et d'états d'être communs à tous les êtres humains, tels que la solitude, l'appartenance, la curiosité, l'empathie, le bonheur, l'amour, la tristesse et la peur. Il aborde également les étapes de la vie, telles que l'adolescence et la transition de l'adolescence au début de l'âge adulte. Malraux définit ses personnages comme des « types de héros en qui s'unissent la culture, la lucidité et l'aptitude à l'action ».
xxx/ellauri436.html on line 87: Pourquoi la condition humaine est-elle importante ? Notre condition humaine est une bénédiction qui peut apporter un soutien psychologique, social et spirituel à notre vie. Mais cette même « condition » peut parfois nous causer une grande détresse. La vie est absurde, et l'homme incapable de savoir qui il est. Pourtant, dans ce drame existentiel, l'espoir persiste. Si l'homme ne saurait dépasser son destin, échapper à sa condition, il peut, en revanche, faire de sa mort une apothéose de la fraternité. Paizi Sartren mukaan ezistentiälistit on optimisteja vaikkei niillä ole espoiria vaan desesporia ja angoissea. Leibniz oli optimisti koska tää maailma on paras qua ainoa. Sartre koska se ei tästä huonommaxi tule teit mitä tahansa.
xxx/ellauri436.html on line 94: WTF? un choix opéré sans raison et inconnu de celui qui « choisit » n’est pas réellement un choix!? En plus, faire dépendre les valeurs de notre choix, c’est tomber dans un relativisme subjectiviste qui ne permet pas de véritable théorie éthique. Jean-Paul Sartre n'est pas seulement narcissiste, il est complètement dérangé. Disons plutôt que on peut comparer le choix moral avec la construction d'une oeuvre d'art. Tällä hyypällä on yhtä huono moraali kuin André Gidellä. Eli nolla.
xxx/ellauri436.html on line 121: What is this about? A moral conflict is a situation in which a person has two moral obligations, which cannot be met both at once. Behind these obligations lie conflicting values. Sometimes, the conflict can be resolved to the full satisfaction of the different parties involved, i.e. without leaving behind any regrettable remainder or residue. A moral dilemma is an irresolvable moral conflict, i.e. no fully satisfactory resolution is possible since all possible options for action leave behind a remainder that does not cease to be morally binding. Why is this important? This means that two courses of action are possible, which exclude one another. If one goes for one action, the alternative cannot be realized. Moreover, one has to choose between both actions; a third option, such as not making a choice, is not possible.
xxx/ellauri436.html on line 123: Sometimes, moral conflicts can be resolved because one of the values clearly overrides the other. Thus, from a research integrity perspective, authorship requirements are more important than gratitude. In order to do justice to the value of gratitude, the person can be mentioned in an acknowledgement. However, there are examples of situations where conflicts can be irresolvable, because the person who has to choose feels the obligation to do justice to two incompatible values, like whether to smash a white mother with baby or three black businessmen. In such cases, one is confronted with a moral dilemma. A moral dilemma is a conflict situation in which the choice one makes causes a moral harm, which cannot be restlessly repaired.
xxx/ellauri436.html on line 127: But for whom is this important? Through acknowledging the possible existence of irresolvable moral conflicts researchers will learn modesty, and thereby also protect themselves from being infected by the vice of hybris. This may result in the awareness that, although a choice is unavoidable, one should be open to the negative consequences of and take responsibility for them, whatever that may mean.
xxx/ellauri436.html on line 132: What are the 4 pillars of ethical dilemmas? These four moral principles: respect for autonomy, beneficence, nonmaleficence, and justice (see table 1). This framework has been influential because the values it espouses seem to align with our moral norms (if not yours).
xxx/ellauri436.html on line 134: What are the 7 principles of business ethics? There are seven principles of business ethics including accountability, care and respect, honesty, healthy competition, loyalty, transparency, and respect for the rule of law.
xxx/ellauri436.html on line 154: Ketä Martha suosittelisit tavixille Arin, Platonin ja Senecan lisäxi? No, Rousseaun Emile on loistava ja hämmentävä jatko stoalaisille koulutuskeskusteluille. Toivon, että jotkut pitävät tunteita käsittelevistä kirjoistani! Muita filosofeja, jotka sitouttavat suuren yleisön hyvin, ovat Bernard Williams, Hume, Adam Smith, John Dewey, Jean-Paul Sartre ja monet muut! Tietenkin Platonin dialogit ovat korvaamaton resurssi. Kokeile Rabindranath Tagoren The Religion Of Man nähdäksesi, kuinka ei-länsimainen perinne lähestyy joitain näistä aiheista. Tästä luettelosta näkee millaisesta ärvelöstä Marthassa on kysymys.
xxx/ellauri436.html on line 157: This is what Britannica's Jews have to say about Tagore:
xxx/ellauri436.html on line 161: In his Religion of Man, alias his 1931 Oxford Hibbert lectures, Tagore sought to give a philosophy of man in which human nature is characterized by a concept of surplus energy that finds expression in creative art. In his lectures on Nationalism, Tagore placed the concept of society above that of the... Okay, but what is God according to Tagore? God is God of humanity but also it mean that it is the God in every human being. According to Tagore the essence of religion is humanity. It is this human aspect which forms the basis of religion. Tagore's religion is an aspect of human spirit. It does not come from God, it is rooted in human being, and, therefore, his religion is a poet's religion. Religion, for him, is a principle of unity that binds us together. Moreover, it is our essential quality inherent in us. WTF, extremely wimpy notion of god!
xxx/ellauri436.html on line 165: Brahmo Samaj was founded by Raja Ram Mohan Roy in 1828 to promote monotheism, eradicate social evils like sati and caste discrimination, and encourage rational thinking and social reform in Indian society. Brahmoism is a monotheistic religion, meaning they believe in one god. Brahmos do not believe in Vedas or avatars. Brahmos do not worship any idols. Hinduism is a polytheistic religion, meaning they believe in multiple gods. Rampe was something of a Rahmo too. Why did Brahmo Samaj fail? Because Keshab Chandra Sen's daughter, who was 13-year-old, married a Cooch-Behar prince. Many individuals opposed these actions since they contradicted the values of the Brahmo Samaj. As a result, they agreed to disagree.
xxx/ellauri436.html on line 167: Keshub Chandra Sen (Bengali: কেশবচন্দ্র সেন; also spelled Keshab Chunder Sen; 19 November 1838 – 8 January 1884) was an Indian philosopher and social reformer who attempted to incorporate Christian theology within the framework of Hindu thought. Born a Hindu in the Bengal Presidency of British India, he became a member of the Brahmo Samaj in 1857 but established his own breakaway "Bharatvarshiya Brahmo Samaj" in 1866 while the Brahmo Samaj remained under the leadership of Rampe's dad, Debendranath Tagore (who headed the Brahmo Samaj until his death in 1905). In 1878, his followers abandoned him after the underage child marriage of his daughter which exposed his campaign against child marriage as hollow.
xxx/ellauri436.html on line 173:
xxx/ellauri436.html on line 187: Harvardissa Nagel opiskeli John Rawlsin johdolla. Figures. Kun Danny Katzin isoisänisä Suomeen hiihti, Habsburgien kantaisä Rudolf oli rihkamakauppias Elsassista. Tämän haalistuneen tieteellisen maailmankuvan ymmärtäminen hyödyntää kykyämme puhtaasti rationaalisina ajattelijoina eikä ota huomioon havaintoherkkyytemme erityisluonnetta. Ernst oli ateisti ja skeptikko, Thomas vaikuttaa huuhaamieheltä.
xxx/ellauri436.html on line 206: Saul Kripke Center järjestää Kripken työhön liittyviä tapahtumia ja luo digitaalista arkistoa aiemmin julkaisemattomista tallenteista Kripken luennoista, luentomuistiinpanoista ja kirjeenvaihdosta 1950-luvulta asti. Salen leski Margaret Gilbert on ex Goldberg, sosiaalifilosofi briteistä. Who is Margaret Gilbert in Vampire Diaries? Margaret Gilbert is Elena Gilbert's little sister. She has blonde hair and blue eyes, much like her sister. Her parents were Elizabeth Gilbert and Thomas Gilbert.
xxx/ellauri436.html on line 215: Bernien 1. vaimo oli etevämpi tai ainakin kuuluisampi kuin Bernie. Heidän henkilökohtaisten arvojensa erot – hän oli ateisti, hän oli katolinen – rasittivat heidän suhdettaan entisestään. Se saavutti murtumispisteen vuonna 1970, kun Williams loi suhteen Patricia Law Skinneriin, Cambridge University Pressin tilaustoimittajaan ja historioitsija Quentin Skinnerin vaimoon. Hän oli pyytänyt Williamsia kirjoittamaan vastakkaisen näkemyksen utilitarismista: puolesta ja vastaan JJC Smartin (1973) kanssa, ja he olivat rakastuneet. My husband was vulnerable to hopeful women's advances, said the disapointed Shirley Williams. ‘And of course because he was rather good-looking as well as frighteningly clever, he was pinioned by quite a number of – I have to say – hopeful ladies.’
xxx/ellauri436.html on line 249: Nussbaum (2001) explains that the “social-democratic liberalism” that is the basis of her politics is a liberalism that holds similar commitments to the Christian liberalism of Jacques Maritain, the social liberalism of T. H. Green, and the individual liberalism of Ernest Barker. Liberal socialism is a political philosophy that incorporates liberal principles to socialism. This synthesis sees liberalism as the political theory that takes the inner freedom of the human spirit as a given and adopts liberty as the goal, means and rule of shared human life. Socialism is seen as the method to realize this recognition of liberty through political and economic autonomy and emancipation from the grip of pressing material necessity. Liberal socialism opposes abolishing certain components of capitalism and supports something approximating a mixed economy that includes both social ownership and private property in capital goods. Let oligarchs own the profitable businesses while the people hold the sticks that do not pay.
xxx/ellauri436.html on line 259: Owen invited her to his office, served sherry, spoke about life’s sadness, recited Auden, and reached over to touch her breasts... I mean, really, what declassé behavior! Who grabs boobies while reciting that old fairy Auden? There's some great Elizabethan lyric poetry tailor-made for ye aged lecher who wishes to coppeth a feel. The most important human sex organ is the mind.
xxx/ellauri438.html on line 83: Haj ross -rituaaleihin kuuluu kiertäminen Kaaban ympärillä kuin kissa kuumaa puuroa. Muslimien musta kivi on rituaalisesti sileäxi suudeltu.
xxx/ellauri438.html on line 127: Amos Tversky ja Daniel Kahneman olivat molemmat Itä-Euroopan rabbien pojanpoikia. Sattuma ja kohtalo toivat heidät yhteen Tel Avivissa 1960-luvulla. Kahneman ja Tversky väittivät ja osoittivat, että ihmiset päättivät pääsääntöisesti emotionaalisesti, eivät rationaalisesti. Tämä koski myös heitä izeään. Kahneman kehitti teorioitaan tehdessään suorituskykytestejä Israelin armeijalle. Kahnemanin isä oli hajuvesiyhtiön presidentti (joka oli muuten natsien yhteistyökumppani). Ranskassa he viettivät yhden talven kanakopissa. Häntä jahdattiin kuin kania.
xxx/ellauri438.html on line 201: Suurin osa Medellínin kartellin toteuttamasta terrorismista kohdistuu Pablo Escobarin ja Gonzalo Rodríguez Gachan hahmoihin. José Gonzalo Rodríguez Gacha (Pacho, Cundinamarca, 14. toukokuuta 1947 - Tolú, Sucre, 15. joulukuuta 1989), lempinimeltään "meksikolainen", oli kolumbialainen huumekauppias, rikollinen, terroristi ja puolisotilaallinen, yksi Medellínin perustajista ja Pablon ohella Cartellin toinen johtaja. Tuhansia pommeja ja sähinkäisiä räjähti eri puolilla maata, ja tuomareita, syyttäjiä, todistajia, toimittajia ja muita murhattiin. Forbes -lehti piti häntä yhtenä "maailman rikkaimmista miehistä" vuonna 1988.
xxx/ellauri438.html on line 216: Kolumbian valtion laiminlyönti aselepoa kohtaan oli tuomittava, sillä, he jatkoivat yhteiskunnallisten johtajien ja taistelijoiden tappamista FARC-EP:n aselepossa. M-19 pysyi kriittisenä FARC-EP-prosessia kohtaan, eikä ihme. 14. elokuuta 1987 moottoripyörillä ja kansallisen poliisin vaatteissa olleet palkkamurhaajat mursivat senaattori Pedro Luis Valencian Medellínin asunnon oven ja hänet ammuttiin Carlos Castañon käskystä. Carlos Castaño Gil (Amalfi, 15. toukokuuta 1965 - San Pedro de Urabá, 16. huhtikuuta 2004), alias komentaja, oli kolumbialainen puolisotilaallinen ja väitetty huumekauppias, Kolumbian yhdistyneiden itsepuolustusvoimien (AUC) ylin johtaja sen perustamisesta asti kuolemaansa asti. Kolumbian yhdistyneet itsepuolustusvoimat olivat maan puolisotilaallisten ryhmien liitto, joka kutsui itseään talonpoikaispuolustukseksi ja joka oli liittoutunut julkisten joukkojen (sotilasvoimat ja kansallinen poliisi) kanssa, jotka taistelivat Kolumbian sissejä, kuten Kolumbian vallankumouksellisia asevoimia (Revolutionary Armed Forces of Colombia - National Libersiden) (FARC) ja EP4:tä vastaan.
xxx/ellauri438.html on line 228: Ensimmäiset yritykset vuoropuheluun huumekauppiaiden ja hallituksen välillä Yhdysvaltoihin liittyvästä luovutussopimuksesta kaatuivat. Betancur ilmaisi vastustavansa luovuttamista ja sopi huumekauppiaiden kanssa politiikasta vetäytymisestä. Mutta sitten kuitenkin hallitus ratifioi ja panee täytäntöön edellisen Turbayn hallituksen allekirjoittaman luovutussopimuksen Yhdysvaltoihin. Hänen johdollaan kirjailija Gabriel García Márquez valittiin Ruotsin akatemiasta Nobelin kirjallisuuspalkinnolle lokakuussa 1982. Palkinto antoi aihetta juhliin koko maassa.
xxx/ellauri438.html on line 232: Vuosina 1993-1994 puolisotilaalliset ryhmät, jotka tunnettiin nimellä "Comandos Populares", murhasivat kymmeniä sosiaali- ja ammattiyhdistysjohtajia, jotka kuuluivat UP:hen (Union of People´s Power) ja PCC:hen (kommunistinen työväenpuolue) Urabán alueella. Nämä kommandot koostuivat useista Toivo, rauha ja vapaus -puolueen jäsenistä, jotka olivat ryhtyneet veriseen kostoon UP:lle kostoksi La Chinitan joukkomurhasta ja "Esperanzadosin" jäsenten joukkomurhasta José María Córdoban lohkon käsissä banaanialueella. Presidentti Juan Manuel Santos tunnusti Kolumbian valtion vastuun Isänmaallisen liiton tuhoamisessa: "Se oli kansanmurha, rikos ihmisyyttä vastaan. Sen tragedian ei olisi koskaan pitänyt tapahtua." Juan Manuel Santos, 2016.
xxx/ellauri438.html on line 234: Tammikuussa 2021 journalistinen tutkimus yhdisti Virgilio Barcon, joka oli presidentti vuosina 1986-1990, Isänmaallisen unionin kansanmurhaan, joka johtui israelilaisen vakooja Rafi Eitanin palkkaamisesta. Hän oli pääministeri Menachem Beginin terrorismin neuvonantaja ja Shin Betin ja Mossadin välinen pääkoordinaattori, jossa hän johti vuoden 1962 operaatiota, joka johti Adolf Eichmannin vangitsemiseen Buenos Airesissa. Hän vastasi myös tiedustelupalvelusta ja osasta Operaation Operan (Oopperan pommi - iskun) suunnittelua. Operaatio Opera (heprea : מבצע אופרה), joka tunnetaan myös nimellä Operation Babylon tai Operation Ofra, oli Israelin ennaltaehkäisevä ilmaisku 7. kesäkuuta 1981 rakenteilla olevaa ydinreaktoria vastaan, joka sijaitsee 17 kilometriä etelään Irlannin pääkaupungissa Baghdassa. Rafi Eitan oli Kolumbian Virgilio Barcon hallituksen neuvonantaja (1986-1990), jolle hän väitti ehdottaneensa isänmaallisen liiton lopettamista. Vuoden 1993 jälkeen hänestä tuli liikemies, joka harjoitti laajamittaista maataloustoimintaa ja rakentamista Kuubassa. Hän kuoli Tel Avivissa 23. maaliskuuta 2019.
xxx/ellauri438.html on line 285: C'est un équipier obèse, sale, ivrogne, impudique et ronchonnant, l'inculture en bandoulière, à la force herculéenne, dont le port négligé, le culot et le vocabulaire outranciers, la tenue repoussante ne gâtent pas le professionnalisme. Il est aussi doté d'un courage physique hors norme : « Béru est ce qu'il est : gueulard, renaudeur, picoleur, soudard, et tout. Mais la témérité c'est son lot.
xxx/ellauri438.html on line 296: Frédéric Dard, né le 29 juin 1921 à Bourgoin-Jallieu (Isère) et mort le 6 juin 2000 à Bonnefontaine (Fribourg) en Suisse, est un écrivain français principalement connu (dans une production extrêmement abondante) pour les aventures du commissaire San-Antonio, souvent aidé de son adjoint Bérurier, dont il a écrit 175 aventures entre 1949 et sa mort en 2000.
xxx/ellauri438.html on line 402: pyllyverho. Napsun mielestä sabiinittaret oli
xxx/ellauri440.html on line 57: Madildalla alkaa migreeni. Eikös sama vika ollut pyylevän pikku arabianproffan rouvalla? Hämeen-Anttilalla siis. Itähämäläinen talonpoikaissuku sekin. Ei sillähän oli epilepsia. Iso paha hukka, Sepe eikä pikku. Pepun kiskontaa perintömatolla kuin Nuutilla. Vielä ilkeämpi tauti, se oli ilkeällä Dostojevskillä. Siihen selviytymiskeinona on huumori.
xxx/ellauri440.html on line 120: I actually read this book in an evening as I had to read it for book club. This was my book choice and I expected so much better. I was disappointed as it was not the comedy I expected, nor was it interesting or captivating. I had a dislike for the protagonist and really could not have cared less about his journey. Jesus was not nearly enough of a central character and was only a passing character. The author could have done so much more with what I thought was a very good premise for a novel.
xxx/ellauri440.html on line 124: Husum seems at his best in describing Niko before he meets Jesus, doing a first-rate job of portraying a soul in agony. That effort, though, makes some of the balance of the book seem a bit of a misfire. Niko's easy acceptance of the idea of moving to Tarm and his mollification there and later don't quite fit the self-destructive and tormented Niko of the first third of the book. Likewise, at times events in Copenhagen seem a bit too much like a blithe excursion than the struggle of an anguished soul. Additionally, although the ending is certainly appropriate for a story about a search for redemption, it is a bit confusing.
xxx/ellauri440.html on line 137: Onko Jeesuxen viesti nyt ymmärretty oikein? Onko sillä edes väliä? Aika vähän sillä on tässä virkaa. "Nikolaj" on väärinymmärretty narsisti joka whippaa molon ulos housuista ja stikkaa sen pyytämättä tai pyydettynä erilaisten ympärillä pörräävien bändärien perseisiin mutta tulee aina liian aikaisin. Viiden piston mies jolla on ärtynyeen suolen oireyhtymä. Typerää viihdeskeneä, yleisö hurraa ja julkkixet pornoilevat keikkabussissa. This is so cool! Like PJ Harvey! Joka on like Jänis Joplin! Raakkuu samalla varisäänellä.
xxx/ellauri440.html on line 143: Jeesus on tyytyväinen että mätkin Siljeä ja vaihdoin sen Marianneen, niin Siljeen tuli sen musaan tarvittavaa säröä. I'm proud of you Nikolaj, he says. He is a real boyfriend to me. I give Jesus a real bloke's hug, like St. John. Marianne doesn't believe in him but I do. Saatuaan tikit kieleen Marianne lupaa peukuntäyteisellä äänellä ei koskaan jättää mua. Se on rotevaa. Vedän Siljen puohon vielä yhdet vetelät sen pyynnöstä keikkabussissa, juon lisää porttoöljyä ja kazon Gilmore girlsiä.
xxx/ellauri440.html on line 149: Why do some Christians not like Jesus Christ Superstar? It is NOT Christian. It challenges Scripture by trying to explain away the motivation of Judas in acceptable terms. Rather than accept God at His Word. Many other subplots like Mary loving Jesus in confused ways. And, like mentioned it ends at the crucifixion, minus the curtain being torn. Pope Paul VI praised the film and suggested it would bring more people to Christianity.
xxx/ellauri440.html on line 151: Jesus Christ Superstar was controversial because the portrayal of Jesus as having moments of doubt, the focus on Judas Iscariot, and the implied romantic relationship between Jesus and Mary Magdalene upset many Christians. Why did Jesus Christ Superstar not include the Resurrection? Simple. Tim Rice, the lyricist, does not believe Jesus was the Son of God. Rice said, “We approached the opera from the point of view of Christ the man, rather than Christ the God. Rice and Lloyd Webber were in their 20s when they wrote Jesus Christ Superstar. How is Andrew Lloyd Webber so rich? Real estate investments: Aside from his musical career, Webber sources income from profitable investments in the real estate world. The prolific British composer behind "Cats," "Phantom of the Opera," and "Jesus Christ Superstar," built a billion-dollar fortune off blockbuster musicals. But Sir Paul McCartney was the richest musician in the United Kingdom and Ireland in 2022.
xxx/ellauri440.html on line 158: The gospels present Jesus as someone who, when he met someone physically ill or disabled, would ask them what they wanted, and heal them if that was what they requested (if they were too mentally ill to be capable of answering the question, that was another matter). But this is a minor grumble, and doesn’t stop it being an excellent film. Is 'The Life of Brian' still seen as blasphemous, or just a light-hearted parody? With the delights of Pontius Pilate having Rhotacism and his fwiend Biggus Dickus who according to Pilate "commands a cwack wegion" and "wanks as high as any in Wome" whilst Biggus Dickus with his lisp was even funnier.
xxx/ellauri440.html on line 172: Juudas Iskariot (jos Jeesus oli itse asiassa Jumala lihassa) on pahin koskaan elänyt mies. Pahuus on sitä suurempi mitä hyvempi on kavallettu kaveri. Barabbaxen kavallus ois ollut pikkurikkomus. Jeesuxen ristinkuolema kuittas perisynnit kerta uhri oli synnitön. Sen äitikin oli, ei perinyt sen dna:sta perisyntiä. Spartakuxen velaton hinta ei ollut monta penniä. Suuriko oli Juudaxen aiheutettu vahinko? Pelkkää hyväähän siitä meille seurasi.
xxx/ellauri440.html on line 227: Ingen lön, men potatis och kålrötter kom det gratis från Gud, tom. slaktrester någon gång. Det gav anledning till lovprisning åt Han som hjälper i stort och smått. Slaktresterna i saltlaket tog nästan aldrig slut, just som det gick för Elia i kungaböckerna:
xxx/ellauri440.html on line 263: Raamattu ei kerro meille paljoakaan tästä naisesta. Elia viipyy hänen luonaan jonkin aikaa, mutta lopulta Jumala kutsuu hänet takaisin puhumaan Ahabin kanssa uudelleen (1. Kun. 18), kun maa vihdoin sataa uudelleen. "Leski" saa jäädä omin nokkineen.
xxx/ellauri440.html on line 267: Läpi Vanhan testamentin Jumala käytti pakanoita ainutlaatuisilla tavoilla. Näemme tämän tapahtuvan sellaisten ihmisten kuin mamu Ruutin ja narsu Rahabin kohdalla. Jopa Joonan aikana "pakanat" näyttivät ymmärtävän evankeliumin kauneuden paljon paremmin kuin israelilaiset, Jeesuxen tappajat ja Gazan kansanmurhaajat.
xxx/ellauri440.html on line 273: Kun Elia pakeni Ahabin luota, olisi ollut järkevämpää, että tällainen Jumalan mies olisi jäänyt varakkaan perheen luokse, jolla oli ruokavarastoja, valmiina nälänhädän vuosiin.
xxx/ellauri440.html on line 378: Listening to (sic) Five on Finniston Farm, I was really struck by the importance of the idea of an American trying to "buy up British history" (and one of the children comes very close to saying precisely these precise words!) and this struck me as a really interesting piece of postwar insecurity and even nationalist resentment. And does it strike anybody else that the quaint little islands, half-forgotten, always to be rediscovered, in danger of being sold and containing unimaginably rich hoards of gold (cultural heritage?!?) might actually all be fantasies and insecurities about Britain as an island nation? Enid Blyton gives us a stereotypical portrayal of Americans in Five On Finniston Farm - Junior is spoilt and his father is loud, brash and greedy. Do British people understand that if they came to America to work and
xxx/ellauri440.html on line 389: The anti-American scenes in "Five On Finniston Farm" of course were lifted directly for "Five Go Mad On Mescalin" ... I wrote about all this, and much else.
xxx/ellauri440.html on line 392: The great British loss of nerve was rapidly gathering ground, and Blyton could see it; quite simply, she was getting the wind up - check her poem "American Comics (And Those Who Like Them)" for a flavour of precisely what so disturbed her. In a farmhouse kitchen meal scene lifted directly from "Five On Finniston Farm", and exaggerated far less than you might imagine, Julian and Dick take it in turns to taunt the Vulgar American Businessman and his Nasty Rude Son as they boast about how We Saved Your Limey Asses In The War; "Well I think it's a pity the Nazis didn't win; at least they believed in racial purity! Yes, and they didn't drop chewing gum wrappers all over the English countryside!" "You ought to be glad that a poor, run-down back-dated country like Britain has got anything to sell to a fine upstanding one like America! That's all there is to it - buying and selling!"
xxx/ellauri440.html on line 408: This book (1832) by Anthony Trollope's mom Frances Milton Trollope created a sensation on both sides of the Atlantic, as Frances Trollope had a caustic view of the Americans and found America strongly lacking in manners and learning. She was appalled by America's egalitarian middle-class and by the influence of evangelicalism that was emerging during the Second Great Awakening. Trollope was also harshly critical of slavery of African Americans in the United States, and by the popularity of tobacco chewing, and the consequent spitting, even on carpets. After seeing much of what the United States had to offer, her overall impression was not favourable. At the end of the book, she tried to summarise what she found wrong in the American character:
xxx/ellauri440.html on line 410: A single word indicative of doubt, that any thing, or every thing, in that country, is not the very best in the world, produces an effect which must be seen and felt to be understood. If the citizens of the United States were indeed the devoted patriots they call themselves, they would surely not thus encrust themselves in the hard, dry, stubborn persuasion, that they are the first and best of the human race, that nothing is to be learnt, but what they are able to teach, and that nothing is worth having, which they do not possess.
xxx/ellauri440.html on line 430: Akvinolainen alkoi säveltää Summaa opettaessaan Santa Sabina studium provincialessa – Santa Maria sopra Minerva studium generalen ja Saint Thomasin collegen edeltäjässä, josta 1900-luvulla tuli Saint Thomas Akvinolaisen paavillinen yliopisto, Angelicum. Hän sai Prima Parsin ('ensimmäisen osan') valmiiksi kokonaisuudessaan ja levitti sitä Italiassa ennen lähtöään toiseen holhousvirkaansa professorina Pariisin yliopistoon (1269–1272).
xxx/ellauri440.html on line 445: Katolinen kirkko löysi erityistä tukea kuolemanjälkeiselle puhdistukselle Vanhasta testamentista 2. Makkabilaiskirjan luvusta 12:42–45. Se on osa katolisten, itäortodoksisten, itämaisten ortodoksien ja idän kirkon raamatullisia kaanoneja. He rukoilevat kuolleiden puolesta tietäen sen olevan tehokasta. Mutta protestantit ja juutalaisuuden päähaarat pitävät sitä apokryfisenä. Tollasilla esirukouxilla ei ole mitään tehoa. Eikä mitään järkeä laskea komboloilla montako aavemaariaa pitää polittaa, kuten Eternautissa tekevät myrkyllisen lumipyryn aikana. Varsinkaan ei kannata rukoilla niitä kolmea naaraskurkea! Saatanoita pääsee säkeistä.
xxx/ellauri440.html on line 447: Reformuloidut kirkot opettavat, että vainajat vapautetaan synneistään kirkastamisen prosessin kautta. Rabbininen juutalaisuus uskoo myös kuolemanjälkeisen puhdistumisen mahdollisuuteen ja saattaa jopa käyttää sanaa "kiirastuli" kuvaamaan samankaltaista rabbien Gehennan käsitettä, vaikka Gehennaa joskus kuvaillaan [ kenen toimesta? ] lähempänä helvettiä tai Haadesta.
xxx/ellauri440.html on line 449: 2 Makkabealaiskirja, joka tunnetaan myös toisella nimellä, Toisen Makkabealaiskirjan ja lyhennettynä 2 Makk. nimellä, on deuterokanoninen kirja, joka kertoo juutalaisten vainosta kuningas Antiokhos IV Epifaneen aikana ja makkabealaiskapinasta häntä vastaan. Kirja päättyy makkabealaisjohtaja Juudas Makkabealaisen, Seleukidien valtakunnan kenraali Nikanorin, rökäletappioon vuonna 161 eaa. Bulgakovin Saatanassa on Nikanor niminen isännöizijä, joka jää kiinni valuuttakeinottelusta.
xxx/ellauri440.html on line 451: Toinen Makkabealaiskirja kirjoitettiin alun perin koineekreikaksi tuntemattoman, hellenistisessä Egyptissä asuvan diasporajuutalaisen toimesta. Teos ei ole jatko-osa Ensimmäiselle Makkabealaiskirjalle, vaan pikemminkin oma itsenäinen seikkailu samoissa makkabealaiskapinan historiallisissa maisemissa Israelin tulenhehkuisen taivaan alla. Te mukana!
xxx/ellauri440.html on line 453: Jotkut tutkijat uskovat, että kirjaan on vaikuttanut farisealainen perinne, ja siinä on osia, jotka sisältävät suosituksen rukoukselle kuolleiden puolesta ja kuolleiden ylösnousemuksen. Fariseukset ( / ˈfærəsiːz / ; hepreaksi : פְּרוּשִׁים, romanisoitu : Pərūšīm, kirjaim. ' eronneet') olivat juutalainen yhteiskunnallinen liike ja ajattelukoulukunta Levantilla toisen temppelin juutalaisuuden aikaan. Toisen temppelin tuhon jälkeen vuonna 70 jKr. farisealaisista uskomuksista tuli rabbiinisen juutalaisuuden liturginen ja rituaalinen perusta. Vaikka ryhmää ei enää ole olemassa, heidän perinteillään on suuri merkitys moninaisille juutalaisille uskonnollisille liikkeille.
xxx/ellauri440.html on line 463: Essealaiset olivat juutalainen lahko tai ryhmittymä toisen temppelin kaudella. Essealaiset mainitaan useissa aikalaislähteissä ja Qumrania pidetään tavallisesti essealaisten yhteisönä. Qumran on puolestaan tunnettu kuolleenmeren kääröjen löytöpaikkana, ja kääröjä pidetään essealaisten kirjoittamina. Essealaiset hävisivät toisen juutalaissodan jälkeen, mutta jotkin tutkijat ovat ehdottaneet heidän tapojensa vaikuttaneen esimerkiksi karaiitteihin ja varhaisen kristillisen kirkon tapoihin. Essealaisten tarkkaa alkuperää ei tunneta. He muodostuivat omana ryhmänään makkabilaiskapinan aikoihin saddukealaisten ja farisealaisten tapaan. Josephuksen mukaan hän itse kuului jonkin aikaa essealaisiin, joskin hänen väitteensä todenperäisyys on kyseenalainen. Valehteli varmaan raukka nälissään.
xxx/ellauri440.html on line 469: Aikalaisjuutalainen historioitsija Josephus, jonka monet historioitsijat uskovat olleen fariseus, arvioi, että fariseusliikkeellä oli ennen toisen temppelin kukistumista noin 6 000 kannattajaa. Fariseuxet oli keskiluokkaa, saddukeuxet toryja. Esseistit jotain labor köyhimyxiä. Kilppi fariseus Teme (Nikodemus) mainitaan vain Johannexen toimesta. Apokryfinen Teemun evankeliumi kertoo Jeesuxen riepotuxesta helvetissä.
xxx/ellauri441.html on line 155: Fact is that life is much easier and better for the average Joe in Scandinavian countries than in a lot of other countries. And the reason for that is that people pay taxes to make life easier and better for the average Joe. Some above-average Joes don’t want to pay those taxes but want to have more money for themselves and don’t give a pair of Dingo’s kidneys that that means that the less fortunate will suffer. And people with that attitude of course have no problem with lying to you to make you help them in that endeavor.
xxx/ellauri441.html on line 216: Han var barnebarn av forretningsmagnaten Christian Sundt. Christian Gerhard Ameln Sundt (C. Sundt) (født 1. juli 1816 i Bergen, død 26. februar 1901 i Bergen) var en norsk forretningsmann, skipsreder og filantrop. Sundt bygget opp en stor formue som handelsmann, og begynte etterhvert som privatbankier og investerte store deler av formuen i skipsfarten. Bl.a. var han en av eierne av Det Bergenske Dampskibsselskab og direktør i den første Amerikalinjen (1871).
xxx/ellauri441.html on line 246: Isän kirjeet staabista kertoivat Suomen sodan syvästä merkityxestä. Moosexen käsiä pideltiin sieg heil asennossa kun se ei enää jaxanut. As long as Moses held up his hands, the Israelites were winning, but whenever he lowered his hands, the Amalekites were winning. When Moses' arms grew tired, Aaron and Ben Hur brought a stone for him to sit on, while they stood beside him and held up his arms, holding them. Exodus 17:22-14.
xxx/ellauri441.html on line 271: My kids remind me of Raymond Carver's disturbing poem, 'On an Old Photograph of My Son', an outpouring of the author's feelings of victimisation at the hands of his adolescent son, his anger at the waste of his own youth and energy the nurture of this 'petty tyrant' represents. Carver was an artist, and no cheerleader for family life, but perhaps all parents feel an element of artistry in their creation of a child. To be an artist is to have your creation obey you, but as Carver points out, parenthood is the opposite of art: the created object - the child can become instead an uncontrollable source of destructiveness. More like Frankenstein's monster.
xxx/ellauri441.html on line 290: The contrast between the past (captured in the photograph) and the present creates a poignant tension, highlighting the inevitability of change.
xxx/ellauri441.html on line 296: Tone: The tone is reflective and bittersweet. While there is a sense of joy in recalling the past, there is also a palpable sadness in recognizing the fleeting nature of those moments.
xxx/ellauri441.html on line 302: "An Old Photograph of My Son" encapsulates the universal experience of reminiscing about loved ones and the bittersweet nature of memories. Carver’s ability to convey complex emotions through simple language makes this poem a poignant exploration of love, loss, and the passage of time. The photograph becomes a symbol not only of a moment captured but also of the enduring nature of parental love, even as time moves inexorably forward.
xxx/ellauri441.html on line 323: Cunk draws a contrast between being an artist and being a parent. While artists typically have control over their creations, children develop their own identities and can become unpredictable, leading to frustration for the parent.
xxx/ellauri441.html on line 337: Bernard Lewis was born on 31 May 1916 to middle-class British Jewish parents, Harry Lewis and the former Jane Levy, in Stoke Newington, London. He became interested in languages and history while preparing for his bar mitzvah. In 1947 he married Ruth Hélène Oppenhejm, with whom he had a daughter and a son. Their marriage was dissolved in 1974. Lewis became a naturalized citizen of the United States in 1982. He died 101 years old in New Jersey 2018. Notable works: The Jews of Islam (1984) Islam and the West (1993) What Went Wrong? (2002).
xxx/ellauri441.html on line 343: That is the most recent legacy of Bernard Lewis. The invasion, occupation, and destruction of Iraq. But Lewis’ affiliation with powers of death and destruction went much deeper than that. Afghanistan and Iraq are in ruins today, millions of Arabs and Muslims have been murdered, scarred for life, subjected to the indignity of military occupation and refugee camps, in no small measure because of the systematic maligning of Muslims Lewis advanced in his books and articles, and with them informed generations of imperial officers. For them, Lewis was the source for what Islam is and who the Muslims are.
xxx/ellauri441.html on line 345: When US President Donald Trump said “Islam hates us,” it was Bernard Lewis speaking. When Trump’s first National Security Adviser Michael Flynn said “Islam is… like cancer,” it was Bernard Lewis speaking. Bernard Lewis was hated by the global left, adored by the right-wing Zionists. Lewis was always on the wrong side of history, blinded by his hatred, animated by the most racist cliches in the trade. His reaction to the rise of Arab revolutions in 2011 is the perfect example of who Bernard Lewis was and how he thought. “Another thing is the sexual aspect of it,” he opined at the commencement of Arab revolutions, “One has to remember that in the Muslim world, casual sex, Western-style, doesn’t exist. If a young man wants sex, there are only two possibilities – marriage and the brothel. You have these vast numbers of young men growing up without the money, either for the brothel or the bride price, with raging sexual desire. On the one hand, it can lead to the suicide bomber, who is attracted by the virgins of paradise – the only ones available to him. On the other hand, sheer frustration. While skinned swine like me can always empty our seed sacks into pay pals for we got sacks full of bucks."
xxx/ellauri441.html on line 349: Lewis was also known for denying the Armenian Genocide. His argument that there was no evidence of a deliberate genocide carried out against the Armenian people by the Ottoman Empire is rejected by other historians. He said that the mass killings resulted from a mutual struggle between two nationalistic movements, a view that has been criticized as "ahistorical." It is easy to guess what he would say about the genocide in Gaza. Good riddance of bad rubbish, that's all one can say.
xxx/ellauri441.html on line 399: abermas">Jürgen Habermas
xxx/ellauri441.html on line 438:
xxx/ellauri441.html on line 454: abermas">Jürgen Habermas
xxx/ellauri441.html on line 492: Ihan mausteexi tässä muutama epälänkkäri jotka olisivat pudonneet pois julkkisluetteloista ilman tätä puffia: Ibrahim Awad Ibrahim Ali al-Badri, commonly known by his nom de guerre Abu Bakr al-Baghdadi, was an Iraqi militant and leader of the Islamic State who served as its first caliph from 2014 until his death in 2019. Abubakar Mohammed Shekau was a Nigerian militant who was the leader of Boko Haram, an Islamist extremist organization based in northeastern Nigeria, from 2009 to 2021. He served as deputy leader to the group's founder, Mohammed Yusuf, until Yusuf's execution in 2009. Hajjaj bin Fahd al-Ajmi is a Kuwait-born sheikh who has been accused to be active in fundraising for Islamist rebels in the Syrian Civil War. The U.S. government and United Nations accuse Ajmi of backing the Jabhat al-Nusra, an affiliate of al Qaeda. ‘Abd al-Rahman Khalaf ‘Ubayd Juday’ al-‘Anizi was listed on 23 September 2014 pursuant to paragraphs 2 and 4 of resolution 2161 (2014) as being associated with Al-Qaida for “participating in the financing, planning, facilitating, preparing, or perpetrating of acts or activities by, in conjunction with, under the name of, on behalf of, or in support of” and “otherwise supporting acts or activities of” Al-Qaida (QDe.004), Al-Nusrah Front for the People of the Levant (QDe.137) and Islamic State in Iraq and the Levant, listed as Al-Qaida in Iraq (AQI) (QDe.115). Mohammed Emwazi (17. elokuuta 1988 – 12. marraskuuta 2015) oli terroristijärjestö Isisin julkaisemista teloitusvideoista tunnetuksi tullut brittiterroristi. Ennen kuin Emwazin henkilöllisyys saatiin selville hänet tunnettiin laajalti pseudonyymillä Jihadi John. Emwazin uutisoitiin saaneen surmansa Yhdysvaltojen ilmaiskussa marraskuussa 2015 ja Isis vahvisti tiedon vuoden 2016 tammikuussa.
xxx/ellauri441.html on line 494: Alexander Borodai was Prime Minister of the self-proclaimed Donetsk People's Republic in 2014 following its declaration of independence from Ukraine on 12 May 2014. Tetiana Mykolaivna Chornovol (Ukrainian: Тетяна Миколаївна Чорновол; born 4 June 1979) is a Ukrainian journalist and civic activist, and one of the leaders in the Euromaidan protest campaign. She is known for investigative reports about corruption in Ukraine, as well as for her direct actions. In 2014, she was elected to the Verkhovna Rada. On 25 December 2013, Chornovol was the victim of a much published and condemned severe beating for petty crimes like bashing windows, throwing eggs and spraying walls. In the 2019 Ukrainian parliamentary election Chornovol was placed 27 on the party list of European Solidarity. But in the election they won 23 seats on this list, so she did not return to parliament. In 2014, Tetiana Chornovol took part in the defense of Mariupol as part of the "Azov" battalion. In 2014 Foreign Policy magazine included Chornovol into top 100 thinkers - naah, doers, i.e. people who changed the world.
xxx/ellauri441.html on line 504: El-Ad has elaborated on his characterization of Israel is an apartheid state, writing that it was "apartheid 2.0". International organizations like Human Rights Watch and Amnesty International have arrived at the same conclusion as B'Tselem's description of Israel, describing it as an apartheid state in reports. And all this before the current genocide!
xxx/ellauri441.html on line 511: Hajooj Kuka on Refugee Clubin perustaja ja Beats of the Antonovin johtaja. Kuka syntyi Sudanissa Mahat-nimiseen etniseen ryhmään, mutta muutti perheensä kanssa Abu Dhabiin? Kuka matkustaa usein Nubavuorten ja Sinisten Niilien välillä luovien töidensä vuoksi? Kuka asuu sekä Sudanissa että Keniassa? Who's on first? Kumpi ja kampi tappelivat, kumpi voitti? Vaikea sanoa.
xxx/ellauri441.html on line 515: Jack Ma, oik. Ma Yun, on kiinalainen yritysjohtaja ja verkkokauppa Alibaban perustaja ja sen hallituksen puheenjohtaja. Alkujaan englanninopettajaksi valmistunut Ma perusti ensimmäisen nettiyrityksensä 1995 ja Alibaban 1999. Suursijoittajien, kuten Goldman Sachsin, Yahoon ja Softbankin, avulla siitä kasvoi suuryritys. Gennadi Nikolajevitš Timtšenko (s. 8. marraskuuta 1952 Leninakan, Neuvostoliitto) on venäläinen liikemies ja oligarkki. Hänellä on myös Suomen ja Armenian kansalaisuudet.
xxx/ellauri441.html on line 518: "Malu" europoliisien avustuxella förbii Suurian kansallisaarteen British Museumiin miljoonien muiden kolonioiden kansallisaarteiden jatkoxi. Sarjan miellyttävin heppu oli Said Ghabour, joka pääsi länsiämmien luotisateesta suoraan Eedeniin. Vittu länkkärit on sitten mätiä! Skoudet tukat kammattuina kuuntelee suut messingillä kuinka Suurian kansan petturi kiittää brittejä turvapaikkaoikeudesta ihanalla saarella. It may have been illegal, courts will decide, but when the Caliphate is about to take upper hand on our vital oil fields it is time of us westies to act!
xxx/ellauri441.html on line 522: Lei Jun is a Chinese billionaire entrepreneur, computer engineer, and nonpartisan congressman. He is known for being the founder, chairman, and CEO of the consumer electronics company Xiaomi, mun punaisen puhelimen laittaja. He also serves as the chairman of Kingsoft and Shunwei Capital. 40.8 billion USD (2025) Forbes. Arundhati Pataharja on Intian valtionpankin johtaja Kolkutasta. Reema bint Bandar Al Saud is the current Saudi Arabian ambassador to the United States, a position her father had also previously held. Jay Flatulent served as CEO of Illuminati, a cutting-edge manufacturer in the human health space, for 17 years, and as its executive electric chair, and later boardman of the wheelchair, until 2021.
xxx/ellauri441.html on line 527: Tässä listassa on melkein tyyten unohtuneita wannabeitä ansioiden mukaan jaoteltuina.
xxx/ellauri441.html on line 594: Elon Musk used to be an herbivore, but he switched up his eating habits circa 2013. “I tried being a vegetarian but I don't really think we're designed to be vegetarians”.
xxx/ellauri441.html on line 658: 
abOMj5lCijmuNrEERBaW8OxRJ0AxTrLE56jeZlRHvOzJUaUwFoOwdPaIqRs8Rxalal9a9+w4mP3mV0hzu63+1KpHzSn9P4uEbdg67uA1WzzeRVgcFD77j97SRSkBfdA7MxfPS0nl5RG3UKQiQ/g8IBlH03/2SkdhLsGHikvaDKm95wLp9uYlHBMfM4JfHzTaiXAQfC1D3Gb5oAAP7uHp07KZH32Eawt8CbkYOPkOXClTe/2M+5Ijz2pLjIgODcE5g2ntfhcOIYaWDm9PhXhE9KYRuADTyYLBdFgsaK2zeEcYZJbu13YIZgkFYu8UsSlOijlhNj9ZensyurZk+IncDqEmrzoIdboNSaIjbezdKwcJV6mS7LZEQjZN3INlLRly9eW52nZAxoyNOd3tLGOjT8ic0gp/sHkg0IA3GA9+LNRzhv6ANElPkixWqaJkSMZbjl0V8XzWnEf3B+fkrWUiqQIx0llqeLlIzgl+sGbqsaFlGtHxquHp+p8vRnnYTnSeYGPLQ9dHfo8t6dWhVL+q9Gd+lSmybNMpOIfi4Q9a9aVdtuHZO4Fxg1w2uE3wyXbB5S+rD1i0B1OXRzAv1CL+vR5BAKVchZKcBx0wYfxKUMi0GsBNKorGjagfz4jJkOEuWBydZWGiaiY9fOqRDiszoRDi5o0B6YAqDoS2fz1PRVsVoTdv6Pc5LXayQwLMzZF53hnvq3rChZI4pxWjn9nQ/Hb3JNkDttWOeaaFG1mCyG9FMk01VcCf8MFT1pMUUI9mR6wzo+7XN9hP7uCXD/IiE0p9+OUcMLXG7a3yXpXthoxU7RE/wD8qlvZq7K6fmzvjo//0EEY7UZMhl3fA5BbcnGcq7rdLyIDHHqkOkK3NYEeMeRZK2bDZZ4ocP1eyTV9fzjnGAuO9xcQDa4p+zIAmiWz06MBWbk6OHy1kt4qk1SjXT+TW89pkr0sSN8nVUUcyLJKkIjMg420BHimuKfhWzcC4/09KSa0EDtBqN9NERJtFfBF1iBKDhBHCbsbOZdALOqZaiiBNh26DqGQd+6gR0edGmrlU8stRZKb4juJYPE5sMULpd/eK1JMOKklCqiS5lMiikqT+/aRb36tiLWeqaHy04alBkmwGE/W9VRBJYeBW7VxyB+V77Ay5pUDIxzIPhpJLSODCCC1yuUMjWc07wDdzvcfZDKFbV3d/dadezJyNzsSpTqqKavC1iDIoZPwRfdPkBCjux6vTsq56wfVzb8zgNq05ZepjbeOfoDWq5MdmOmHvqDMsB1ZFBQcHdjOpaXeUHePXB5bkfXCItJyttBNMOHJKuHran7RgRbPwjvu5Yx8snEfjK9pRKtjXgwNx7P3Sw5dPDsPx6lzUZuq/E9IB71N5cP+fcsSlN+evkgT4QfSLiAjAhG7eK3DjrmNPcPtdwjbYxSvado9BK3UxHQd0vRDqSWo0MBS8kRdKqaBqIRaFtSgF+NNKaH6sKVC7f34Yp5S64GLgPWsTCCn6uYBCCT1Zx2n+LgcvQZ+RXp6G9BdR2JZNEBOdbgvSuwlKtJ/ZM77kqtswtARePcrNxhAg5c07SAkizMzSROiVSaOKjv8oVhYzm3J5FuUqYlq2HDcGtUCD55r4//VRrIdFMGx52lrSwiBk3ZZ1cNnyX69vcf7Ttc5rsyhJ1VG35f1b+p44tgOHiBsMH9/ybkjdwFEO+kn2RfWvmbaKGKNvhQn1Bl6KuPkAog4R4O6sNARQAw75+7GKLSqGah/Opi/jL3eRG5EKWV75KGjjtVOl/9eDh8JY9u134OptdGwUg61SmS9fZYU5rATOo0BTgKdpQWaFt6w9+tvyM5D2BoWlC2WHAXAEuUij4iF3+8nTAkgYEdlPKdyCY8HVJeDejmaRaa6ErcKxggFjJc72mmyw7tbll/sYKd+tjD+Uhf5UK9nnz3MKRdPhQXUDOCXsEwX8+F/adNLNr+NNO2zHAUnxwOZNsPFhom8kWHyY9DFqyG2jvlxfd+8sZrB7RtblAOEBSp7t+GMQ2CMYOcbBd1b8N3fUUpcMz5RY2qNK7VSwtVBVvbzNZIrRVnLMx265RdQ9pTSKU7wmVkfHBRJycFTy14QbSy/ahwQ4fjRT8NWqg4j0N6Ng1hYrtwaEKeMAP0CKmrG9/ZlFEkGgUoMXdixcQAfABJZbkcN9ghjyJvNisjcjdCfh42mQiDEWnmTLXCB15HR4CN+QT7WZXXW5ftcTjOCUdOy2bUGqDOIxY8MtK8NgKoMSy7+tWBPNbUQLsw/8mdyAfAtdbIjdVS5sTtAd+5hbUjPxsmUF20t8z4K/McDLgiHoAdo+phPKTBPE01KZFQ5ij6B1nJDKVH4MbTyAxHhzCDGaqRfq8FtJ/idwXTrsOBSo7m7g0rulsQZqMCGFMAdYd0fc/jt465e9pT+vmu2Yny3zWmjA+3E8iPeK1isQlqNseeFXlaNoOfNdCmcRPK2vRXzWVbrHkqN2iL2CnAXU2m8JN9XmmFEfP/09PwyCRE5vWANxw2o1b5Gperysen6x2fya/Q9hltsSUHCRKvLM0W/ZUgZOrv2KCdrbac44inYgZE43gthVsyKHG1L+iZJvUmzalL4bogtg5VfXx2rgAzMX9p/tjH68qIOZEeowWvFOm4tpJtwMfj7ZzeaEM2LmuFfYN/m7Ky4WTac68dfCHeoy1pg1fzp8deAGZY7M0fHi92Iiw7vEZmv0JQ0zJCD7BkFo3oJwDidofvH423WgnaRJTCBbAPEucRCsoj+jROMXOSUSD8u+zLlWoZX9NTGNY7FVCFimuDJAFtl3y9CoqU9sxBDqAWNNrVNUVYW/X8/BOo1hQq/w8JA2tVGDh/AbnnPmejKY/ga/yf+IYXZSrsYkOGI1PrYOlO5lGY/saH4oNyKx8Te6giBNWGChthftvES393KQIdcNbhLh4waxZm6KYP1tbsRYjfwrpMDWVg/H7qgYdARM0yNa406l4/FHrW7Df2ObwrQgLzPPIK2El86t03EwubnRm8ykliVJ76sFrj29WVtXqz+ngquQxy1WCymPcF5Zy40GjsoBbEV5WOkhInN72OKSs89gXgqEGc8jEQWP3mzvIxwQEXgbj1hbiuGGEdutOR0Ji/GxfBvdef84Pdbf8T7s0YQmKWqR3oGeK8bJgpQoxhX7a3qHKT2kPFwRSC6FHzAv86Za6hasitPDdNVTKsjKWjwe4YmVasIBjbfy4YL5ls4fOm/PgQD4HgN1xfyDIicgSO7qblFEOCLvITMYELGPpQnWKqMmRQtkfAdegGq7RWAvctTeIunFTGEoNwhHoacBjOSlld0fwtdCRRlqpHt3WUzp00Hse3k3R6/Lij+M1JoTmCYDCNtE70UhBETDGbxq1BWEJc/JwAAOvJ+3loXJId6i6tVYn5+NOFzcbfBlkvfD+FhpZNQ79XhsZY38bnMFMEpuln2Ao4ffpKo3vrA70rig2NYsilY0F0ItScp5u8/iNp85NgS9gjGjmOX7ey2MrCr6mfzjIYHIfwViD++x5DuEOJMSN0IrpF21JlfipeNmUWwLKddsjMB4t0XyCFDATNhTvKlEog5RjrW24vY8XXQdvqLD7Ubncg7YPTu19l+/aepWCapWlc+IRrm/HO7wgLPa7GEuTEqV6gPD+YBGAVlZ9gmNSILGKSOeRAylIhMLSZNYIYcBWl9GniXA9i1y7TmJ3U0qSXvO7y054oCg1mK3f2vGBo++wBOAz9EzquZ2uodyC9UeVDB0F31HOrK1RtX4Y5C0od41nQ8/C4KYWxyIK16qtZd3Mq3Tt9xhlnPYJ8Uy1Wj2KnghY+2feUlALgYWPrgGSjZf9QNBs7lqgfuYcXgssLxqCqNv0TJ3wyWdWkKUMBSOlS0DHj3AE9/vrax/V4J3Q9AtBVeCMF/vGgJvTuleP5JzyB+igN5diLBSRCQCw36z99/iXit3I18+H+L/0nCyJhrUMe3+qb1fnnZssYwVnNSGSMy5lhwLje2wdlkAOTvX5QaDDUWLFS2WR+MN/y+U5cgB8Pa4EGO1Zadn42oMlkBv+BAJHq/+t6DYTNCNRY0fVLw/Dpa9Uc6OGQOjHV2ZkNmaPZYQHNgsoNtM4Fb23MkHrLeke7l5QkG8TbrqZxooCHLn5+HKeV8TSV6258lFuh5Ez/b0ffhWhvRWptEA52+IkfkINS3owdW1VDus9TrJTur0PQwS/+6lIHTrNC4Mue/4sRo6MlALBIYD5hf5FNXiGN2rErO/cNunUuGvzI/gy9b733jwAhhbCOKb/UctPJX7EvB5Xg8hGdwim0eYHUE9bmAWE2pWUJZrZzOoUEnn66ptirCtQs/xveu5Owij5H7hEKZdYkGzj3nzQvVmQjjS0fsv196kZKygfUXLzmgzHSs/rVQNTa5yfkvt4tmoUu6iWIYBBnsY/E2dz0DDfXk2Iv/oksHeDrYwgBbC1T6+NNuKccqjVyYfN0p/rQSOGMXxkXvaobx8OA4gaHkRtWF6IV96TtXqcqUw3oJSg/lbhMQUwu0GQy3c/nc8Yi77BfNMC7ZvWK5ocms8YAka5pcSM1rdf71uCRLu+YaRRtfV+YPq5ePdnPEmZQDW7evXwkqM1DZK39Q3ddwonTZM74t1Q+Rc86vnZ22qXqndlrBebiqnE0jT8WWoepT9P8GG51NZC91jOmRqnU6F1gSPfSyx8zDW9xhJ36e5ptf5fOpgK1LNwGHHc8Oa9dPsTeKGHnhL2oCF8IRnbZb5fNt+HbSviDXZ+N34hqfHXUMGrAwYCbCh2sr5LguBwmQJz3BI2YrvYRnqFrLIEFfXXPrp0oiQrvmhve7R59eZJGzQ75FxvBjvX8MrM0Scr2zASDt4g06qQV6UD7OFJLrvVNoL7rw/oSNqxmMsEbzHCYX0NthumN0SEpFS0VGJW8Q84jVtO09y357akE7iusRigQxVu+8qyH1g2GYGSm2sdDTq0mXTVzefWH6T98rvfojGYse230EXrgcbV6rAo9eGFQk+dmiwOKq3vqpI9JH3UEI8flS4QfHoyCrk9+LoVWjgiBmvXaxmSs+qUMsxmaYGAOvqt6OwvZSYwY8QyHcRnlHA370SPPvvDz7VHi1aoH9hAHUE4b1FjMaITvTKz6u577o7s86J8VZdR3AXvgrnm1vTyGlGIxPmYxL/pSmlq1jRbII9CM1Is9TY1x9eilwa48w1xOO7DU2lVzBwtLkQTs5nE+Cit9JFXbPZWNO2tL4xtyYPSNyzQPzlELCzBkm1Iu0n8lLaJ9h+d69/3A4hEfYgClBH0Z4vpiAmRKqEcrs66/XVerubYk/Hj5PoF5TUnwUbKiHHbj9/qayhKnpQBB8D4qXG1w/w+0WK2t4rulmq7d/+1jv7gEBYIgq8GMEx286NjwDy9Pve4bAqLk+AbrEn0LK6ZBoNrX9d6UtXgX2t3aCU8NQfRUzFQSjwKcrE/afdv0U47bWRG9vMlxCGBreyuyInoM7WC5nOg/CAk2XRBJ0zp5bsy1Qi2DGx8i6SkD3rNZVQLkSrLw42ChYrDKaIHldnrPXGlPUXlyjFPH5a1DaUELr87szhjU6uuEPwsxbLJ/oC7CLySpf01ObBwqaMqR/fMGqOm3dfVGs3a8Fui+r1sTqcaqa5EzAaLZUOHwT+Krx6eqCyFFTrDS9VrntBrv7IApplT10TvDcJ4vGMJBHxVlANBWJqcxxmG1mDFG7rUEqpb0lw0mhy+OqoK+pn+dOeSc9F0MMF05Qu30gcFtCQDR+JP+qX4x7/gzNUVnbAhQFA9IlSB3AqZx/ZQ3GyjjHzyyz3PaEtvgVUB2qx+7C4L2VTC9s8sfo87zGPuLtKWWbwKwQ8/nan0lOpenoBkC5AyagUcLAR9etOO65lt8owA2aiZGW0bEjzPZJxGAPYrOcjj7tKBk0gv0ZZwR79138VkrZ4xzjWMs+dOEiWK938D7GbHv0FoG8WQCN00jvCpaw1rlstgZo1Ty9yZ/mQ1lD76UFH50GMeTmuckJsQbph4gZeUq4J3RhkqkbPQg0LQoK7fk9Sjr/F4+Vs27Xjw3e0OGQFIUFJUXko12yr6/RkWD1Jm7xQJaUn+PitqCKs0qJhqL04vZyaFE1bTe9+sUUQafmtUhLl9DVy4zIhXEAYZIMpdpAFwN3TbvIIwkdw44UicCNpG57jXyxA2U+I2+s1AejlpOj2C0+FCJh+XcnKun7daLZoVxbWy1JbJTLQJpaPtmiBU0tRFVTXkigWBpgPob9H8fbgtxGsjIHgzaF9/FeD7yKixKFPhoGoqP7WFF3yPeosJBbiYDCqFkza3J3lyyRbuMakUd3qOPupfgQ4KVDbwShwCg0XI4Y1n8/hDOn2BkOANPdlsvpYXwycfkX7W/+fJCh7By8Q5yLExYIfjxjaBO1moZ0ecY+QPQqEB5C0S7mc+O4d+xhjOdS4sE7b0MSbk0Xai/rjqqA65pHUypjCP3M4F782swkkc7w9M7mbiNO0RLH0GGVn/SdF/2zU+EepQoF3btMyXt4hfflQ1ORDeeHt9HRl0Ml1nABrvVIW+TRPWgB/o9csaK8jtojefivsqOOinTormfhC4IRohjQmUvz1SWWqzff1KGPDIoudPNAIVz3jn65ny3IGN0lfnEcWHp/2uDFJRzfuQWRPbIShco1pbVhXcC821vvFF2psIptYY+XPc7VCDTf8YpGD8iQxY15NMB4eTyqnoIROqWuYOVJVI+BrJwbkdXJG21Lt3FRxqpsBg4m5Fg1dG0sxQVaOpNAivGRbd9YD4OsrV+R3kbVpYI50l0LzpwHCwYqy5P5p+bNU//OUG3kuxTMJPKmdaHhOOhPhoNnk/gYbylegNl0V2EI1Ve6mgqCXpjNtEIO5spDrIc/LcjIpblA5omce+vhnsSeTp6FvwmrLEe1HuWex6Zn4JeZH2JicZObdlUeHR9RRjTsoJzMvIMNguarJUdav3abES8tYy6XVShAAsWm9bWyVfU9B3o6q8+qBu0dMImNnoq+tz2QJdt9gY/DkhAvyq5l8ABB9q2dCiGMLCTNHlYrZUqb+eTFC+SBZXN74hO9eujn2z8TFJpTYkFcRhSacZ9Em2i4j8FyT48JPRm+JNhuA9icud+zCgpkZGCo6ooR6NpW2/Pd+Ea/sML7VtY0TkevKu369gUrIOgn7rj9uZ7r7AmEJnOdVgpeh8LxAD1znQ+ho/PgXkJPRuulLOKoUJxuUWL6bU5ZWMk7wUYmPvEaIu3eyImGpXLhV6hW3kLdK0Lm6DOcl7gPwxEdGrMHBdD0zYRfkJSkB9p5pJJ5alfOYYGjy3mGz6wrw4obA+k3AEOwnMAVGl5DJZWY6+CGMHJkzlHbMd4VXrdHj9Kf9RoqhUVKP6FVsv6kh1lwJ2igZxBi1XWpAO85E+QOLpbpHdSwqrGf3qHXgHYKc/3ru8cF9Ot8SnMLAtAi/c8R3V7w4J/gYQUC/ree2IuJJPDvYDEOYQuXYdCbXa7AP2mjOpxxUKk8gephRSTKH/d5Z14eZ91IzN7ZklK0a+41eZcyWT8l+vwWbwlagt2eTP5AX+uGuCNcBsqmMMXVaFvAWcsZ2dcWt3gcaK1Qg9EeMR7XEc6+6duQK00ring5rvJypy3MtbP6x7xttD4wMz3x4akj9i3rPu1wv2mhuLcP+7OW51EH7u6S6q6UAMAvtNFH3zwC/KhyGvGwPp3vebAOKs35E+0vgcRlVrvRG2MrfxgPfRY8UZnTw5sr+GlpzKMQSpcVdLM5fSc/JLF274X876H1/GODCijck01YvikCDMKtMbkmJTx54nDhQeM8cL+Am6wQ3e7AU/mOZwp9DH6eiRnQ3NU9r37EJ//Bwatw15i9LMzBNz7TqVxwBnqOtaXog1Xa+cvbBJD9e1L0R+UsU2Jvg6KNghNxKA4MRbVYWGbbuYfobQ2M7SuFMvc90e/5mbTcfx4x8dn/N+UwPzXkzwR3qEHOhlHYtnJ97tzPd/vjVPz0/81zuGz3DrfaqSUJGXH1a0jeiJopZ3NTk+/QesgcvdWWkK6UGRJ47fm4tzuR3OrR9LkSFDd2tk/G7ylIz1fum6CNsIszmLiOU3tbUiyzl/nvWinAq+y542+Cv4OaF2Q/+L1/+EsA0BDxC0iGp55KNzHftM6LA9Fca4LpcT/iAzmSwTmfqvNjGotPp9gc5j1jbCS836DK+RHQqYLnvCmdOKVqvx0n3dNLSbBILx4H7HsjpuHKe55CEDPfYg9i1m+T4UxzzO7SiZk0pbGn9AOquNOSY7dE8PbxA+Si7/O0uCo+K4Sn9soCBQdvrvaQmhmoMDf6tcJ4vSUAG/ydwqrr398g04FV07p4ivp3LuikplI7aK5RWOJKyMuHjwB9bHN4scoGdI+hbADFR2mSuJLu8v4sx8i7V9wyU5iwKqnLLAoaQFdTjvE4IcrTVYEraDntGCKrmY1Ip+X79pXqv/3ovR2oxb0cnp/GIvL/73j3toyBXajoKzYlybXJFVBdhIcDhXqzP/iiX/d8QVbg5UybXoVsSGfWPLwwiT/wyHuJcqsiMN4eNdWSR/OspU3WolcA6X96Z0R1XdhFtSCjVr/9rYnB+TWJNZGRiaEgir2tAu69+66mKVdNw30ml/JyjhM01C6xka4+2S1xQfp4fulxaHKoGRjo2p8dWuUuhMG+8QVle0v2YGsecGAUglmJkQLekFQZWlCiIN4eiMv7fh1XwnMfKBqthiVMBdKuCoRWzn+DrQTKvJ/evIT9qX+iV2bupWI2iTpPIzHaRgQAIXc7tLnBAFBwVFjeDncQXU92iWVFauDvBzttLrqzUzot4IA6I5oqHo587pIC1euUfnyHoHjaTKjOsJoU56DCF4Xz0rNfBWhIoUyhove1v/S96flfZBYlULwul/uIGwZ124T0wxiaTGYhM81Mj92v/lhiFblBpFTWjUPeRUv6/eI1efAB9woY6Krks2TBu0qjqIB80ZxUsPT0MIbQLk+lWJoobct/ZUqObIHntCLaKav3ym+5TCWVVCvOWRTKSpwPcwpcUC6Rq5Qa3r6zYdpdSKxmYLHhwA0j/60rAXq5ShnxKypRy0uJ8wP4s2emMcAKlVAyC5+PJWbI+teICyAViXphKD/yGQ4InhHd6o87M+9MxQjQ5gdGDVjsFbeGnmzuNXCPTHPK19vdNDt6YXmELlBnbKc0CGw7tCHgKp+/ui04xCzlK6Syi7EX5hT6AHGVmz7KzAwnWv8tQen2EL2yRzGnpziAfkZwGqrc3nEpa9l62/NyG0Knm/cr0kvanQnVhC8TIVQt2GxNISZc9V17Wc2pUj+FW2ORqTg2mMLkR/vb67jGF3W9yx9OvBpXVC49mb4Id3rOB/sIEpcqlttPKSwfjDKvI2QHY7PZY/sAXJLNEOzbPIw2EHfMPCAAA==" />
xxx/ellauri441.html on line 670: Israelilaiset elivät Jumalan tahdon vastaisesti ja tämä antoi israelilaiset Midianin käsiin seitsemäksi vuodeksi. Israelilaiset rakensivat suojia vuorten onkaloihin ja luoliin, kun midianilaiset olivat kolme vuotta saartaneet israelilaisia. Midianilaiset olivat liittoutuneet amalekilaisten ja arabialaisten kanssa Israelia vastaan ja hävittivät israelilaisten viljellyn sadon aina Gazaa myöten ja nämä myös tuhosivat karjaeläimet ja aasit, jolloin israelilaisille ei jäänyt mitään elintarpeita.
xxx/ellauri441.html on line 676: Hän jakoi ne kolmesataa miestä kolmeen joukkoon ja antoi heille kullekin käteen pasuunan ja tyhjän saviruukun, tulisoihtu ruukussa. Gideon sanoi sotilailleen, että heidän tuli toimia hänen perässään, kun hän puhaltaisi pasuunaan, hekin puhaltaisivat vihulaisten leirin ympärillä. He tulivat leirin ympärille, puhalsivat pasuunoihinsa ja huusivat yhteen ääneen, "Herran ja Gideonin puolesta!". Gideon ja hänen joukkonsa särkivät saviruukkunsa ja ottivat soihdun toiseen käteen ja pasuunan toiseen ja huusivat: "Herran ja Gideonin miekka!". He seisoivat paikallaan leirin ympärillä, mutta leirissä kaikki juoksivat sekaisin, kirkuivat ja pakenivat. Kun he puhalsivat noihin kolmeensataan pasuunaan, Herra käänsi toisen miekan toista vastaan leirissä ja leiri pakeni Beet-Sittaan asti Sereraan päin, Tabbatin luona olevan Aabel Mehtolan mökkirantaan saakka. Kaikki Efraimin miehet kutsuttiin koolle ja he valtasivat vedet aina Beet-Baaraan asti sekä Jordanin ja ottivat vangiksi kaksi midianilaisten ruhtinasta Oorebin ja Seebin ja surmasivat heidät. Sen pituinen se.
xxx/ellauri442.html on line 60: I shall not enter in to the meta-philosophical discussion of the general merits and demerits of the institutionalisation or academisation of philosophy. Some of the valuable contributions in this area include Hamlyn’s warmly-tuned (1992), Calhoun’s critical (1997) as well as Collins’ astonishing (1998). Stanley Cavell stresses the significance of Emerson and Thoreau, ‘the most underhanded second-rate philosophical minds…to have been produced in the United States’ (Cavell 2004 pp12-13 of his ‘Introduction’ to his characteristically original Cities of Words.)
xxx/ellauri442.html on line 65: Stanley Louis Cavell (/kəˈvɛl/; September 1, 1926 – June 19, 2018) was an American philosopher. He was the Walter M. Cabot Professor of Aesthetics and the General Theory of Value at Harvard University. He worked in the fields of ethics, aesthetics, and ordinary language philosophy. As an interpreter, he produced influential works on Wittgenstein, Austin, Emerson, Thoreau, and Heidegger. His work is characterized by its conversational tone and frequent literary references. Cavell was born as Stanley Louis Goldstein to a Jewish family in Atlanta, Georgia. His mother, Fannie (Segal), the daughter of immigrants from Romania, was a locally renowned pianist for radio, vaudeville, and silent films. Cavell died in Boston, Massachusetts of heart failure on June 19, 2018, at the age of 91. He is buried at Mount Auburn Cemetery, Jewish section.
xxx/ellauri442.html on line 69: Cavell established his distinct philosophical identity with Must We Mean What We Say? The answer was no. One of the essays discusses Søren Kierkegaard's work on revelation and authority. Specifically, Cavell argues that film comedies show that the achievement of happiness requires besides the satisfaction of our needs the examination and transformation of those needs. According to Cavell, the emphasis these movies place on remarriage draws attention to the fact that, within a relationship, happiness requires "growing out of" one partner and "growing into" another one. The book also contains extended discussions of Friedrich Nietzsche, Jane Austen, George Eliot, Henry James, and Fred Astaire, as well as familiar Cavellian subjects such as Shakespeare, Emerson, Thoreau, Wittgenstein, and Heidegger.
xxx/ellauri442.html on line 103: The tense logic of philosophy for managers is indexed to the present, unlike paradigmatic philosophy that uses backwards-looking operators. (Vähän tässä kyllä on pihlajanmarjan makua.) Mark C Taylor, in his important After God, writes: thank God it is Friday. See also his The moment of complexity: Emerging network culture. University of Chicago Press. Look at the writings and lives of Dewey, Wittgenstein, and Foucault. Mitä oliko Deweykin hinuri? Ei ollut. The overriding theme of Dewey's works was his profound belief in democracy, be it in politics, education, or communication and journalism. On women he says, "I think too much of women in terms of sex. Humanism means to me an erection, not a contraction, an expansion in which nature and the science of nature are made the willing servants of human good. To transact is learning to beat the odds or mitigate the common pitfalls involved with living a good and comfortable life by always factoring in the surrounding circumstances of people, places, things and the thinking behind any exchange of work to play. (Okay, touché, I don't quite know myself what that means.)"
xxx/ellauri442.html on line 113: Eskin viitteet ovat häiskiä joiden kanssa se on samaa mieltä jostakin. Mieluummin nimekkäitä häiskiä. Sellasta oraalista persuaasiota tämäkin. Ei tässä järin ole argumentteja, ei käsitteiden määrittelyä, ei edes tilanteen premissointia. Sen vastapainoxi kosolti keekoilua. Usko tai älä se on oma valinta. Credo quia absurdum. Hyppää omenapuun oxalta kuten Søren ennen kyttyrää. We'll be back huutaa filosofian moraaliset imperatiivit puun takaa.
xxx/ellauri442.html on line 116: Häh, yhtäkkiä tähän putkahtaa itävaltalais-brittijenkki ohjelmistoarkkitehti Christopher Alexander suunnittelumalleineen. Suunnittelumalli (engl. Design Pattern) on ohjelmistotekniikassa ohjelmistorakenteen käsitteelliset (abstraktit) avainkohdat määrittävä kuvaus toistensa kanssa yhteistoiminnassa olevista luokista ja olioista. Mitä vittua? Onko tämä Raimo Hämäläiseltä? Eski tuskin ymmärtää tästä hölkäsen pöläystä. No ei, Ripan Nature of Order tiiliskiven 4. osa on aika uskonnollinen. Siitä Eskikin on voinut lämmetä. Silti aika asiasta viidenteen.
xxx/ellauri442.html on line 130: The question which seems to me to appear for the first time in this text by Kant is the question of the present, of the contemporary moment. What is happening today (Tuesday)? What is happening now (1798)?’ (Foucault 1986). Kant’s English language essays ‘An Answer to the Question: What is Enlightenment?’ and ‘The Contest of Faculties’ are among the all-time greatest essays of generally understandable philosophy. Had academic philosophy taken them as paradigms, how much better the world would be, how much more generally understandable. Kyseessä oli porvarillista vallankumousta ja Kantin omaa sananvapautta peukuttava poliittinen pefletti.
xxx/ellauri442.html on line 164: Kaverille satoi miljoonapalkintoja kuin Milli-Mollille. Hänelle myönnettiin vuonna 2003 Suomen Akatemian yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden toimikunnan kultamitalit tutkimuksen ansioista, mikä oli toimikunnan korkein kunnianosoitus. Hänelle myönnettiin vuoden 2007 Templeton-palkinto edistymisestä kohti tutkimusta tai löytöjä henkisistä todellisuuksista, johon sisältyi 1,5 miljoonan dollarin käteispalkinto. Kesäkuussa 2008 hänelle myönnettiin Kioton palkinto taiteen ja filosofian kategoriassa. Kioton palkintoa kutsutaan joskus japanilaiseksi Nobeliksi. Vuonna 2015 hänelle myönnettiin John W. Kluge -palkinto saavutuksista ihmiskunnan tutkimisessa, palkinnon, jonka hän jakoi filosofi Jürgen Habermasin kanssa. Vuonna 2016 hänelle myönnettiin ensimmäisen miljoonan dollarin Berggruen-palkinto, koska hän oli "ajattelija, jonka ideat ovat laajalti tärkeitä ihmisen itseymmärryksen ja ihmiskunnan edistämisen kannalta".
xxx/ellauri442.html on line 184: Vaatturi ja Richard Rorty on leikattu samasta kankaasta. Mannermaisessa filosofiassa Rortyn ajattelusta vaikuttuvat eri tavoin kirjailijat, kuten Jürgen Habermas, Gianni Vattimo, Jacques Derrida, Albrecht Wellmer, Hans Joas, Chantal Mouffe, Simon Critchley, Esa Saarinen ja Mike Sandbothe.
xxx/ellauri442.html on line 189: Recognised as an inspirational and engaging lecturer, he has coached and worked extensively with managers, notably with Nokia for over a decade. He has lectured and led seminars in many countries including Argentina, Austria, Brazil, Cyprus, Estonia, Germany, Italy, Mexico, Norway, Spain and the USA.
xxx/ellauri442.html on line 216: Muut on tuttuja mutta kekäs oli tää Polanyi? Karl Paul Polanyi, alun perin Károly Polányi, (25. lokakuuta 1886 Wien – 23. huhtikuuta 1964 Colonel Pickering, Ontario) oli Yhdysvalloissa elänyt unkarilaissyntyinen taloushistorioitsija. Hänen tunnetuin teoksensa Suuri murros ilmestyi vuonna 1944. Nähtävästi kuitenkin eri kaveri kuin Polanyi's paradox, named in honour of the British-Hungarian philosopher Michael Polanyi, the theory that human knowledge of how the world functions and of our own capability are, to a large extent "tacit knowledge", beyond our explicit understanding. The theory was articulated by Michael Polanyi in his book The Tacit Dimension in 1966, and economist David Autor gave it a name in his 2014 research paper "Polanyi's Paradox and the Shape of Employment Growth".
xxx/ellauri442.html on line 223: Polanyi's paradox has been widely considered to identify a major obstacle in the fields of AI and automation, since programming an automated task or system is difficult unless a complete and fully specific description of the procedure is available. Haha ihan vanhentunutta nyt koneoppimisen aikana. Ei konekaan mitään ymmärrä, eikä ihmisen tarvi ymmärtää konetta. Kuha pelittää.
xxx/ellauri442.html on line 225: Arvasitte oikein: Polanyit oli juutalaisia. Polanyi, born Mihály Pollacsek in Budapest, was the fifth child of Mihály and Cecília Pollacsek (born as Cecília Wohl), secular Jews from Ungvár (then in Hungary but now in Ukraine) and Wilno, then Russian Empire, respectively. His father's family were entrepreneurs, while his mother's father, Osher Leyzerovich Vol, was the senior teacher of Jewish history at the Vilna rabbinic seminary.[citation needed] The family moved to Budapest and Magyarized their surname to Polányi. His father built single handedly much of the Hungarian railway system, but lost most of his fortune in 1899 when bad weather caused a railway building project to go over budget. He died in 1905. Cecília Polányi established a salon that was well known among Budapest's intellectuals, and which continued until her death in 1939. His older brother was Karl Polanyi, the political economist and anthropologist, and his niece was Eva Zeisel, a world-renowned ceramist. Ceramics. Jää epäselväxi kumpaa iljexistä Eski tarkoitti. Tokko Kallea, kerta he is best known for his book The Great Transformation, which questions the conceptual validity of self-regulating markets. Worse yet, Polanyi grew interested in Christian socialism and married the communist revolutionary Ilona Duczyńska!
xxx/ellauri442.html on line 229: By 1937, Polanyi was spending increasingly more time reading and thinking about economics, politics, and the nature of science, so that the American chemist Melvin Calvin expressed frustration during a stay in Manchester that it was hard to interest Polanyi in chemical subjects anymore.
xxx/ellauri442.html on line 231: Polanyi had long argued economic theories with his brother Karl Polanyi, who now was living in London. In addition, Michael Polanyi had longstanding concerns about economic and political developments in the Soviet Union, rooted both in professional visits there and in the personal experiences in the Soviet Union of members of his family. He was the capitalist one of the pair.
xxx/ellauri442.html on line 246: David Moss: He spends a lot of time in this book showing that he is quite smart and quite knowledgeable and has spent a lot of time considering the efficacy of his beliefs.
xxx/ellauri442.html on line 247: In the end, most of this work is justification for his fervent faith in the appropriateness of his Christian beliefs, since they are tacit beliefs and therefore not falsifiable.
xxx/ellauri442.html on line 250: He occasionally recognizes that the rarified air of his philosophical and scientific elitism is based on democratic states and capitalism, but excuses this as preferable to the worse still authoritarianism/totalitarianism of the USSR at the time, and in doing so endorses the type of statism that enables his life. He at least admits that Britain was as bad as Germany in practice, just not in propaganda.
xxx/ellauri442.html on line 265: Unlike other sciences – assuming that philosophy is a science – philosophy does not waver even when facing the unknowable, the dimension of the speculative. The bigger picture that the manager concentrates on "could" concern the overall structure of the market, or market economy, or the revenues of the shareholders. Philosopher is a bedfellow for the manager in her mental and conceptual realm, a forceps that helps her make better use of the ‘mysterious flame’ within herself in the dimensions of her thinking and self-leadership. (Colin McGinn, in his forceful The Mysterious Flame (1999) argues that we can never ‘know’ consciousness. Better not believe a word of what he says. Colin McGinn on brittiläinen filosofi, joka työskentelee nykyään Miamin yliopistossa. Aiemmin hän on opettanut myös Oxfordin yliopistossa ja Rutgers-yliopistossa. Hän lukeutuu analyyttisen filosofian perinteeseen, ja hänet tunnetaan parhaiten mielettömistä töistään mielenfilosofian alalla. Colin on peräisin Jesus collegesta. Se on selkeästi samanlainen käärmeöljykauppias kuin nää muutkin kapitalistimunkit. Teosten nimet jo kertovat: Wittgenstein on Meaning, The Limits of Knowledge, The Problem of Consciousness. Mä en kyllä ymmärrä mitä ongelmaa siinä muka on.
xxx/ellauri442.html on line 293: Francis George Steiner, FBA (23. huhtikuuta 1929 – 3. helmikuuta 2020) oli ranskalais-amerikkalainen kirjallisuuskriitikko, esseisti, filosofi, kirjailija ja kouluttaja. Hän kirjoitti laajasti kielen, kirjallisuuden ja yhteiskunnan suhteesta sekä holokaustin vaikutuksista niihin. The Guardianin vuoden 2001 artikkelissa Steineria kuvailtiin "polyglotiksi ja polymaatiksi." Hänen äitinsä, jolle "itsesääli oli kuvottavaa", auttoi Steineria voittamaan synnynnäisen vamman, kuihtuneen oikean käsivarren. Sen sijaan, että hän olisi antanut hänen tulla vasenkätiseksi, hän vaati, että hän käyttäisi oikeaa kättään kuten heterosexuaali henkilö. Steiner ei alun perin otettu hyvin vastaan Cambridgessa englanninkielisten tiedekuntien toimesta. Jotkut paheksuivat tätä karismaattista "tulimerkkiä, jossa on vieras aksentti" ja kyseenalaistivat holokaustin merkityksen, johon hän jatkuvasti viittasi luennoissaan. Steineria kutsuttiin "älykkääksi ja älykkääksi kriitikoksi ja esseistiksi". Eräänlainen Jan Blompstet oikeastaan. Vaikka Steiner yleensä otti asiat hyvin vakavasti, hän paljasti myös odottamattoman kuolleen pannun huumorin: kun häneltä kysyttiin kerran, oliko hän koskaan lukenut mitään triviaalia lapsena, hän vastasi: Moby-Dick. Steiner sai kritiikkiä ja kannustusta näkemyksistään, jonka mukaan rasismi on luontaista jokaiselle ja että suvaitsevaisuus on ihan syvältä. Hänen kerrotaan sanoneen: "On erittäin helppoa istua täällä tässä huoneessa ja sanoa "rasismi on kamalaa". Mutta kysy minulta samaa, jos jamaikalainen perhe muutti naapuriin kuuden lapsen kanssa ja he soittavat reggaeta ja rock-musiikkia koko päivän. Tai jos taloni tulee kiinteistönvälittäjä ja kertoo minulle, että koska juutalainen perhe on muuttanut naapuriin, kiinteistöni arvo on pudonnut! Steinerin ensimmäinen julkaistu kirja oli Tolstoi tai Dostojevski: Essee vastakohtana (1960), joka oli tutkimus venäläisten kirjailijoiden Leo Tolstoin ja Fjodor Dostojevskin erilaisista ideoista ja ideologioista. Hänen tunnetuin kirjansa, After Babel (1975), oli varhainen ja vaikutusvaltainen panos käännöstieteen alalle. Tänk att jag aldrig har läst den! Steiner on ehdottanut, että natsismi oli Euroopan kosto juutalaisille omantunnon keksimisestä. Siitä saavat palestiinalaiset nyt maxaa.
xxx/ellauri442.html on line 301: Comte-Sponville explique: « L’insistance, c’est donc la vérité de l’existence, pour tout être, et pour l’homme même dès qu’il se débarrasse des illusions finalistes, spiritualistes ou anthropocentriques qu’il se fait sur lui-même. Adieu l’existentialisme ! Aucun projet n’échappe au présent, aucune transcendance n’échappe à l’immanence, aucune liberté n’échappe au réel. L’homme n’est pas un empire dans un empire, ni un néant dans l’être. Il est ce qu’il est, il fait ce qu’il fait: il n’échappe ni au principe d’identité, ni au principe de raison. L’essence précède l’existence, ou plutôt rien n’existe que ce qui est (essence et existence, dans le présent de l’être (en), sont bien sûr confondues), et c’est pourquoi exister, c’est insister: parce que c’est continuer d’être et d’agir. Cela vaut pour l’homme comme pour tout être physique, c’est-à-dire pour tout être. L’insistantialisme, si vous me passez le mot, n’est pas un humanisme, ou ce n’est pas d’abord un humanisme: c’est d’abord un naturalisme, c’est d’abord une pensée de l’être, de la puissance, du devenir, et ce n’est que secondairement que nous pourrons, si nous le voulons, y trouver des raisons humaines de vivre et de lutter».
xxx/ellauri442.html on line 362: Twenty years ago, Christopher Peterson and Martin E. P. Seligman joined forces with more than 40 social scientists – all of them acknowledged as authorities within their respective fields – to devise an empirically grounded manifesto on what is right about people. Their ensuing seminal work, entitled Character Strengths and Virtues: A Handbook and Classification (Peterson & Seligman, 2004), offers a framework for systematic investigations into character and virtue through positive traits which account for individual differences in morally valued behavior. In the spirit of the then recently founded field of positive psychology (cf. Seligman & Csikszentmihalyi, 2000).
xxx/ellauri442.html on line 371: outcomes covered subjective fulfillment (today this would refer to subjective wellbeing; i.e., life satisfaction, affective measures), objective fulfillment, and civic/societal recognition/fulfillment (e.g., good evaluation by peers, relatives, or society in general). Later, it was added that the positive life should be linked to good outcomes (whatever their nature), both for oneself and for others (cf. Table 1). Thus, the criterion may be considered satisfied if a strength genuinely contributes to a fulfilling outcome. P&S are quick to point out that ipsa quidem virtus sibimet pulcherrima merces, i.e. strengths are inherently self-satisfying.
xxx/ellauri442.html on line 373: However boys, to date, there is still no validated comprehensive list of fulfillments. Anyways, the concept of authentic happiness contains three orientations to happiness, namely the life of pleasure (babies and boomers), the life of engagement (boys) and the life of meaning (girls) (Peterson, Park, & Seligman, 2005). The extension of this model distinguishes five SPERMA dimensions under the umbrella of “flourishing” (Eskin "kukoistus"!), namely positive emotions, engagement, positive relationships, meaning, and accomplishment (Seligman, 2011). Overall, hope, zest, gratitude, curiosity, and love show the strongest ties to life satisfaction (cf., e.g., Park, Peterson & Seligman, 2004; Peterson, Ruch, Beermann, Park, & Seligman, 2007).
xxx/ellauri442.html on line 377: Creativity, curiosity, love of learning, persistence, leadership, and self-regulation, in addition to zest, are consistently predictive of engagement (boys). while for a life of meaning, spirituality, beauty, curiosity, perspective, and social intelligence, in addition to gratitude are needed (girls). Kindness and teamwork (in addition to love) feed into positive relationships (girls) and people high in perspective and persistence (in addition to zest) also achieved higher scores in accomplishment (boys). It is important to remember that the abovementioned results are restricted to one’s own well-being and that they do not cover the contribution of character strengths to the well-being of others as outlined in this criterion. While humility and prudence yielded only weak effect sizes within the small-scale meta-analysis, this might not be the case if the good life of others (partners, work colleagues, social groups) were at all considered. Strengths of temperance, justice, and transcendence have been shown to be especially reflective of alcohol abstinence among college students.
xxx/ellauri442.html on line 379: Love of learning, curiosity, prudence, and judgment were linked to considerable sexual behavior and drug abuse in African-American adolescents. All strengths except humility and prudence contributed to resilience in a representative Swiss sample. The highest correlations were found for curiosity, bravery, perseverance, zest, hope, and humor. Resilience and its opposite vulnerability shape an individual’s capabilities of coping with the many hassles of post-modern societies, such as individualization (i.e., the societal imperative to become the agent of their life), growing social inequalities, and the ensuing social risks.
xxx/ellauri442.html on line 381: Moral value is arguably one of the most evident filters distinguishing character
xxx/ellauri442.html on line 382: strengths and virtues from personality traits, abilities, and talents such as muscle, beauty and assertiveness. In fact, the moral evaluation of certain terms was the main reason for Allport (1927) to ban character from academic discourse and his proposal to instead
xxx/ellauri442.html on line 387: Bravery, love, and religiousness are endorsed more often in private (foot soldier) settings but leadership, self-regulation, and perspective more prominently in professional (officer) settings. Some character strengths are more malleable than others, especially humor, spirituality, and prudence.
xxx/ellauri442.html on line 391: Auf diesem Portal haben Sie die Möglichkeit, eine Auswahl der zentralen Fragebogen selbst auszufüllen und somit mehr über sich, Ihre Person sowie Ihre Stärken zu lernen. Mit Ihrer Teilnahme unterstützen Sie die Forschung der Fachrichtung Persönlichkeitspsychologie und Diagnostik am Psychologischen Institut der Universität Zürich. Ihre Antworten werden anonymisiert verarbeitet und vor dem Zugriff unbefugter Dritter geschützt. Bitte beachten Sie, dass es sich dabei um Selbsteinschätzungen handelt. VIA Inventar der Stärken. Fragebogen vollständig ausgefüllt. Sie haben diesen Fragebogen am 30.03.2025 abgeschlossen.
xxx/ellauri442.html on line 395: Untenstehend sehen Sie Ihre Ergebnisse zum VIA Inventar der Stärken. Bitte beachten Sie, dass es sich dabei um Selbsteinschätzungen handelt, d.h die folgende Rückmeldung spiegelt wieder, wie Sie sich selbst sehen. Ihrer grössten Stärke wurde der Wert 100 zugewiesen; die Werte der darunter liegenden Charakterstärken geben die Distanz zu der am stärksten ausgeprägten Charakterstärke an. Genauere Informationen zu den Charakterstärken bekommen Sie über die VIA-Interpretationshilfe. Die Reihenfolge Ihrer Charakterstärken wurde aufgrund einer aus 60 bis... jährigen Männer bestehenden Vergleichsstichprobe errechnet.
xxx/ellauri442.html on line 397: Ausdauer: Ausdauernde Menschen streben danach, begonnene Arbeiten zu Ende zu führen, auch wenn Schwierigkeiten auftauchen. Sie lassen sich nicht durch innere und äussere Faktoren ablenken und erleben eine Zufriedenheit in der Aufgabenerfüllung.
xxx/ellauri442.html on line 401:
Dankbarkeit: Dankbare Menschen sind sich der guten Dinge bewusst, die sie in ihrem Leben haben. Sie werden als dankbare Personen eingeschätzt, weil sie sich immer Zeit nehmen, um ihre Dankbarkeit auszudrücken.
xxx/ellauri442.html on line 405:
Führungsvermögen: Menschen mit einem ausgeprägten Führungsvermögen unterstützen eine Gruppe bei Aufgaben und Problemlösungen und sorgen für ein arbeitsförderndes Klima innerhalb der Gruppe. Sie können Aktivitäten organisieren und sorgen dafür, dass sie erledigt werden.
xxx/ellauri442.html on line 406:
Hoffnung: Hoffnungsvolle Menschen sind positiv gegenüber der Zukunft eingestellt. Sie denken, dass sie auf ihre Zukunft einen Einfluss haben und tun ihr Möglichstes um ihre Ziele zu erreichen.
xxx/ellauri442.html on line 407:
Humor: Menschen mit der Stärke des Humors lieben es zu lachen, es lustig zu haben und andere zum Lachen zu bringen. Sie versuchen verschiedene Situationen von einer leichteren Seite her zu betrachten.
xxx/ellauri442.html on line 408:
Kreativität: Kreative Menschen verfügen über ein ausgeprägtes Denken über neue Problemlösungswege und haben oft kreative und originelle Ideen. Sie begnügen sich nicht mit konventionellen Lösungswegen, wenn bessere Möglichkeiten vorhanden sind.
xxx/ellauri442.html on line 409:
Liebe zum Lernen: Wissbegierige und lernwillige Menschen lernen gerne neue Dinge und lassen sich vom Lernen begeistern. Dabei eignen sie sich gerne neue Fertigkeiten und Fähigkeiten an oder bauen ihr vorhandenes Wissen aus.
xxx/ellauri442.html on line 414:
Spiritualität: Religiöse bzw. spirituelle Menschen haben starke und kohärente Überzeugungen über den Sinn und Zweck des Universums. Ihre religiösen Überzeugungen beeinflussen ihre Handlungen und sind eine Quelle des Trostes und der Kraft.
xxx/ellauri442.html on line 420:
Weisheit: Weitsichtige bzw. tiefsinnige Menschen werden von ihren Mitmenschen als weise bezeichnet und um Ratschläge bei Problemen gebeten. Sie haben einen guten Überblick und eine reife Sichtweise vom Leben.
xxx/ellauri442.html on line 422: Unfortunately, the issues guiding the discussion within the handbook have not received much attention. Thus, it is still largely unclear whether some of the character strengths could or should be absorbed by others. Although the majority are likely to depict a distinguishable positive trait, some may not. Consequently, more research and discussion is needed.
xxx/ellauri442.html on line 453: While still a student, he befriended Ayer (with whom he was to share a lifelong amicable rivalry), Stuart Hampshire, Richard Wollheim, Maurice Bowra, Roy Beddington, Stephen Spender, Inez Pearn, J. L. Austin and Nicolas Nabokov. In 1940, he presented a philosophical paper on other minds to a meeting attended by Ludwig Wittgenstein at Cambridge University. Wittgenstein rejected the argument of his paper in discussion but praised Berlin for his intellectual honesty and integrity. Good try Isaiah, but no cigar.
xxx/ellauri442.html on line 454: In addition to Russian and English, Berlin was fluent in French, German, and Italian, and he knew Hebrew, Latin, and Ancient Greek. Despite his fluency in English, however, in later life Berlin's Oxford English accent would sound increasingly Russian in its vowel sounds. "I am a Russian Jew from Riga, and all my years in England cannot change this. I love England, I have been well treated here, and I cherish many things about English life, but I am a Russian Jew; that is how I was born and that is who I will be to the end of my life."
xxx/ellauri442.html on line 475: Sitä vastoin MacIntyre yrittää vaatia takaisin vaatimattomampia moraalisen argumentoinnin muotoja, jotka eivät vaadi lopullisuutta tai loogista varmuutta, mutta jotka voivat kestää kulutusta arkiryskeessä. Hän elvyttää aristotelilaisen etiikan perinteen sen teleologisella selostuksella hyvästä ja moraalisista toimista, kuten Tuomas Akvinolaisen keskiaikaisissa kirjoituksissa. Tämä aristotelilainen - tomistinen perinne, hän ehdottaa, esittelee "toistaiseksi parhaan teorian", sekä siitä, miten asiat ovat intuitiivisesti ja kuinka meidän pitäisi toimia. Eikä jumalaakaan tarvita. Saa olla kapitalistikin, sillä there is no a priori conflict here. On the contrary, as the Nobel laureate Edmund S Phelps has argued, in his vision for ‘good economy’, ‘the humanist conception of the good life takes us a long way toward a justification for society’s support of an entrepreneurial, innovative economy. Not all influence is good influence, and yet we must try. Inspire the manager lady to develop her life as a work of art as well as the fostering of her care of herself. The managerial challenges of Hitler’s empire were tremendous. Phelps wants to argue that the Aristotelian ethic - Aristotle on happiness, the pragmatists on problem-solving and capabilities, and the vitalists on adventure and exploration - played an essential part in a huge development in our economic history.’
xxx/ellauri442.html on line 494: Like Sartre, kaljuhead Foucault developed interviews brilliantly as a work of art. "But couldn’t everyone’s life become a work of art? Why should the lamp or the house be an art object, but not our life?" Foucault tunnetaan ennen kaikkea tietoa, valtaa ja itsetyydytystekniikoita koskevasta ajattelustaan. Foucault’n ajattelu nousi ranskalaisen tieteenhistorian ja filosofian perinteestä ja sairaasta kiinnostuksesta tiettyjä perinteisen filosofian vieroksumia ilmiöitä, kuten hulluutta, sairautta, laittomuutta ja seksuaalisuutta kohtaan. Jürgen Habermas arvosteli Foucault’ta valistuksen perinteen hylkäämisestä. Foucault kuoli Pariisissa HIV/aidsin komplikaatioihin. Michel ei ole sukua fyysikko Léon Foucault'lle vaikka heiluroikin ahkerasti homobaareissa näyttämässä vaijeritemppua.
xxx/ellauri442.html on line 497: abb3e4d3ae8f33709df13ba" />
xxx/ellauri442.html on line 522: A: It is estimated that between 15,000 and 30,000 black Africans eventually served under arms with the British Army as scouts and sentries in the Boer wars. Another 100,000 worked as labourers, transport drivers, blacksmiths, wheelwrights, farriers and builders. Black African recruits contributed increasingly to the British war effort. International public opinion was sympathetic to the Boers and hostile to the British.
15049